Taide- ja kulTTuurialan ammaTTijärjesTö Taku ryfackorganisaTion för konsT- och kulTursekTorn Taku

mitä puolueet lupaavat kulttuurille vaalivuonna s. 4

matka lyoniin, matka kulttuuriins. 16

minustako luottamusmies? s. 29

2 T a k u

T ä s s ä n u m e r o s s a

Julkaisija: Taide- ja kulttuurialan ammattijärjestö TAKU ry/ Fackorganisationen för konst- och kultursektorn rf Lehden toimituskunta: päätoimittaja Kirsi Herala p. 040 5111 200email: kirsi.herala@taku.fi. Mari Lankinen, Petri Pietiläinen, Merja Isotalo, Raisa Niemi ja Riina Virkkunen. Lehti ilmestyy neljä kertaa vuodessa. Julkaisuun tarkoitetuista artikkeleista ja niiden toimitusajoista on sovittavatoimituskunnan kanssa.

Jos kuvaajan nimeä ei ole mainittu, on lehdenkuvituksessa käytetty Ingram-kuvakirjaston kuvia. Taitto: Kirsi Herala/Anne Punttila Paino: Painokotka Oy, Kotka ISSN 1457-7003 ISSN 2243-030X Aikakauslehtien Liiton jäsenlehti

TAKU:n lehdessä olevat artikkelit ja niissä esitetyt mielipiteet ovat kirjoittajien henkilökohtaisia mieli-piteitä. Ne eivät välttämättä edusta TAKU ry:n virallista kantaa.

Kansikuvan suunnittelu Petra Innanen

Puheenjohtajalta ........................................................................ 3

mitä puolueet lupaavat kulttuurille vaalivuonna? .......................... 4 PeTri PieTiläinen

kolea elämä ............................................................................... 7Panu hämeenaho

seinäjoki ja Tampere strategioidensa valossa .............................. 8merja isoTalo

kulttuuriunelmia toteuttamassa .................................................. 10 jaakko laurila

ennakointia, koulutusta ja kulttuuria ............................................ 12PeTri PieTiläinen

olo on kuin olisi tullut kotiin ........................................................ 14raisa niemi

eurooppalaisen kulttuuriperinnön jäljillä ....................................... 15sakarias sokka

matka lyoniin, matka kulttuuriin .................................................. 16merja isoTalo

ranskalainen tapa toimia ............................................................ 19sara kuusi

ei kiitos seksiä – olemme japanilaisia ......................................... 20raisa niemi

nykytaide ei elätä japanissa ....................................................... 22raisa niemi

katutaiteen mekka ...................................................................... 23reeTTa sahlman

kummituksia ja jugendin hedelmiä .............................................. 26raisa niemi

Viimeinen kesä ........................................................................... 27 reeTTa minkkinen

kulttuuripolitiikka ja eduskuntavaalit ........................................... 27elena gorschkow-salonranTa

Viimeinen kesä ........................................................................... 28 reeTTa minkkinen minustako luottamusmies? ......................................................... 28ulla hoikkala

jäsensivut ................................................................................. 30

T a k u 3

Kuva: Johannes Wiehn

P u h e e n j o h T a j a lT a

Takun hallitus kokoontui tammikuun lopussa kaksi-päiväiseen seminaariin työstämään kuluvan vuoden toiminnan painopisteitä ja aloittamaan strategian päi-vitystyön valmistelun. Hallitus valitsi myös Ville Niuta-sen jatkamaan varapuheenjohtajana ja perehdytti toi-minnanjohtajan johdolla uudet jäsenensä takulaiseen edunvalvontaan, toimintaympäristöön sekä ammatti-yhdistyskentän ajankohtaisiin kuulumisiin.

Luonnollisesti agendalla oli myös uuden palkansaaja-keskusjärjestön selvityshanke.

Tammikuun alkupuolella SAK:n kulttuuriasianneuvot-telunkunnan koollekutsumassa tilaisuudessa taide- ja kulttuurialojen järjestöt yli liittorajojen kuulivat hankkeen kärkihahmoksi nousseen Ann Selinin tilannekatsauk-sen.

Paikalla käydyn keskustelun perusteella eri taide- ja kulttuurialan edunvalvontajärjestöjä keskeisesti yhdis-täväksi tekijäksi nousi työlakeihin ja sosiaaliturvaan vai-kuttaminen. Nykyinen työelämä tarvitsee ajanmukaisen lainsäädännön, tarve on yhteinen sekä tekijälle että työn teettäjälle. Muuna kuin yrittäjänä tai toistaiseksi voimas-sa olevassa kokoaikaisessa työsuhteessa töitä tekee tällä hetkellä jo lähes 30 prosenttia työvoimasta. Mää-räaikaisuudet, osa-aikaisuudet, freelancetyö, nollaso-pimukset, ammatinharjoittajuus, itsensätyöllistäminen tai muiden työllistäminen ovat myös takulaista arkea, usein vielä päällekkäin tai lomittain.

TAKUn hallitus päätti käytettävissä olevin tiedoin olla lähtemättä selvitystyöhön mukaan, kuten myös Aka-van ja Akavan Erityisalojen hallitukset ovat linjanneet. Se katsoi tässä vaiheessa palvelevansa takulaisten etuja parhaiten keskittymällä vaikuttamaan nykyisten rakenteiden kautta, osana Akavaa ja sen uuden työn linjauksia, sekä kehittämällä aktiivisesti Akavan Erityis-alojen edunvalvontaa sen varapuheenjohtajuuden ja neuvottelukuntien kautta. Tilanteen uudelleenarviointi on kuitenkin mahdollista hankkeen edetessä. Toivom-me, että pitkään jatkunut yhteistyö yli keskusliittorajojen jatkuu totuttuun tapaan taide- ja kulttuurialoilla aina sel-vitystyön valmistumiseen asti, ja sen jälkeenkin.

Eduskuntavaaleihin on noin kaksi kuukautta aikaa. Vireil-lä on jo useita kulttuuripoliittisia hankkeita, joilla pyritään kiinnittämään huomiota taiteen asemaan ja merkityk-seen. Istuva hallitus on tehnyt päätöksiä, jotka leikkaa-vat taiteen määrärahoja vuosittain vuoteen 2017 asti. Ei ole syytä olettaa, että tuleva hallitus muuttaisi tätä linjaa, ainakaan ilman, että siihen voimakkaasti vaikutetaan. On ensiarvoisen tärkeää, että valituiksi tulevilla päättäjillä on käytössään ajantasaista tietoa, mutta ennen kaikkea ymmärrystä toteutettavan kulttuuripolitiikan kokonaisvai-kutuksista. Nykytilanteessa tämä ei näy. Puolueet vie-vät asioita eteenpäin politiikkaohjelmiensa mukaisesti, ja niin kauan kuin riittävät kulttuuri- ja taidepoliittiset kir-jaukset niistä puuttuvat, on harjoitettava kulttuuripoli-tiikka pitkällä tähtäimellä linjatonta ja tehotonta. Lisäksi sitä on mahdotonta arvioida etukäteen tai käyttää ää-nestyspäätöksen pohjana, koska se lepää vaihtuvien, yksittäisten kansanedustajien näkemysten varassa.

Paitsi eduskuntavaalit, järjestetään tänä keväänä kun-ta-alan luottamusmiesvaalit ja ehdokasasettelu on nyt käynnissä. Kolmeksi vuodeksi valittavat luottamusmie-het ovat työntekijöiden tärkeä ääni työpaikalla, ja kan-nustan kiinnostuneita asettumaan rohkeasti ehdolle.

Syksyllä vietetään myös TAKUn 40-vuotisjuhlia. Silloin on hyvä aika katsoa hieman taaksepäin ja muistella mennyttä; kuinka työelämä, ammattinimikkeet tai sijoit-tuminen on kehittynyt näiden vuosien aikana, minkä-laista kulttuuripolitiikkaa Suomessa on tehty ja millaisten muutosten kourissa yhteiskunta on ollut.

Samaan aikaan suuntaamme katseemme myös eteen-päin ja tulevaisuuden työelämän kehittämisessä tarvit-semme entistä enemmän ja laajemmin takulaisia nä-kemyksiä. Niitä toivon teiltä läpi vuoden.

Mari Lankinen

Puheenjohtajalta ........................................................................ 3

mitä puolueet lupaavat kulttuurille vaalivuonna? .......................... 4 PeTri PieTiläinen

kolea elämä ............................................................................... 7Panu hämeenaho

seinäjoki ja Tampere strategioidensa valossa .............................. 8merja isoTalo

kulttuuriunelmia toteuttamassa .................................................. 10 jaakko laurila

ennakointia, koulutusta ja kulttuuria ............................................ 12PeTri PieTiläinen

olo on kuin olisi tullut kotiin ........................................................ 14raisa niemi

eurooppalaisen kulttuuriperinnön jäljillä ....................................... 15sakarias sokka

matka lyoniin, matka kulttuuriin .................................................. 16merja isoTalo

ranskalainen tapa toimia ............................................................ 19sara kuusi

ei kiitos seksiä – olemme japanilaisia ......................................... 20raisa niemi

nykytaide ei elätä japanissa ....................................................... 22raisa niemi

katutaiteen mekka ...................................................................... 23reeTTa sahlman

kummituksia ja jugendin hedelmiä .............................................. 26raisa niemi

Viimeinen kesä ........................................................................... 27 reeTTa minkkinen

kulttuuripolitiikka ja eduskuntavaalit ........................................... 27elena gorschkow-salonranTa

Viimeinen kesä ........................................................................... 28 reeTTa minkkinen minustako luottamusmies? ......................................................... 28ulla hoikkala

jäsensivut ................................................................................. 30

4 T a k u

Monien suurtenkin puolueiden edus-kuntavaaliohjelmat puuttuvat vie-lä helmikuun alussa (verkkosivuja tarkistettu viimeksi 6. helmikuuta 2015). Esimerkiksi helmikuun 2015 alussa gallup-tuloksissa ylivoimai-sesti johtava Suomen Keskusta (www.keskusta.fi) ei ole vielä julkaissut eduskuntavaaliohjelmaansa. Tammikuun lopussa Keskustan puheenjohtaja Juhani Sipilä julkisti viisi vuoteen 2025 tähtäävää tavoi-tetta Suomelle. Niistä yksi käsittelee luovuutta ja koulutusta: ”Suomi luo-vuuden, osaamisen ja uusien oppi-misympäristöjen kärkimaaksi”. Kun tätä tavoitetta avataan, puhutaan vain koulutuksesta ja koulutusviennistä. Keskustalla on olemassa moniosai-nen kulttuuripoliittinen ohjelma, jon-ka viimeisin osa on vuodelta 1979. Periaateohjelmassaan vuodelta 2006 puolue korostaa olevansa hu-manistinen, sivistystä ja kulttuuria kunnioittava puolue: ”Ihminen jäsen-tyy yhteisöönsä ja kasvaa kansalai-suuteen kulttuurinsa kautta. Kulttuuri ja taide ravitsevat ihmisen sielua ja henkistä hyvinvointia. Tämä kas-vattaa merkittävästi yhteisiä voima-varojamme.” Tämän takia he halua-vat ylläpitää omaehtoista kulttuuria ja tukea suomalaista taidetta. Tässä yhteydessä korostetaan myös kristil-lisiä arvoja.

 Vasemmistoliitto profiloituu kulttuuripuolueeksiKaikista eduskunnassa olevista puolu-eista vain Vasemmistoliitolla (www.vasemmisto.fi) on sekä kulttuuripo-liittinen yleisohjelma että kulttuuri-poliittinen vaaliohjelma. Vasemmis-toliitto panostaa vaaliohjelmassaan muista poiketen taiteeseen ja kult-tuuriin. Heillä on ainoana puoluee-na vaalitavoitteita ja perinteisiä vaa-lilupauksia myös näillä sektoreilla. Vasemmistoliitto määrittelee tai-teen ja kulttuurin monella tapaa pe-rusoikeudeksi. He puhuvat ainoina valtion ja kuntien roolista kulttuu-ripalvelujen tuottajina. Erityisesti kirjastojen asema nostetaan esiin. Samalla puolustetaan teattereiden, museoiden ja orkestereiden riittäviä valtionosuuksia. Vapaan kentän roo-lia halutaan edistää ja tukea. Lapsil-le vaaditaan jo peruskoulun kautta mahdollisuutta päästä taide- ja kult-tuurielämysten pariin. Lapsille vaa-ditaan oikeutta päästä taiteen perus-opetuksen piiriin. Ainoana puolueena Vasemmisto-liitto puhuu työllisyyden yhteydessä myös taiteilijoiden, kulttuurityöläis-ten ja luovien alojen ammattilaisten toimeentulon turvaamisesta. Tässä nostetaan vahvasti esiin myös heidän sosiaali- ja eläketurvansa nostaminen muiden tasolle. Pitkäjänteisen tai-teellisen työskentelyn turvaaminen on esillä ohjelmassa. Vasemmistoliitolla on pitkä lista konkreettisia ehdotuksia kuten muun muassa kulttuuripalveluiden ALV:n säilyttäminen alennetussa ALV-luo-kassa, digikirjojen ja -lehtien ALV:n alentaminen tälle alemmalle tasolle, taiteilijoiden sosiaali- ja eläketurvaa parantaminen, työttömyysturvan eh-tojen kohtuullistaminen siten, ettei taiteilijoita lähtökohtaisesti kohdel-taisi yrittäjinä, lainauskorvausten nostaminen Pohjoismaiselle tasolle, kulttuurilaitosten ja vapaan kentän avustusten lisääminen ja museoiden maksuton sisäänpääsy.

P e t r i P i e t i l ä i n e n

Taide ja kulttuuri toistuvat juhlapuheissa. Kulttuuripo-liittiseen vaalipaneeliin löy-

tyy jokaisesta puolueesta aina yksi kulttuuriin myön-teisesti suhtautuva ehdokas.

Suurin osa puolueista on tehnyt yleisluonteisen

kulttuuripoliittisen ohjelman. Mitä puolueiden vuoden

2015 eduskuntavaaliohjelmat paljastavat käytännön

näkemyksestä? Löytyykö niistä vaalilupauksia taiteen

ja kulttuurin suhteen?

Mitä puolueet lupaavat

kulttuurille vaalivuonna

T a k u 5

 SDP takaa oikeuden kulttuuriinMielipidetiedusteluissa toiseksi nous-sut Suomen Sosialidemokraattinen puolue, SDP (www.sdp.fi), panos-taa vaaliohjelmassaan menestyksen avaimiin: ”työ, tasa-arvo, turvalli-suus ja ihmisten välinen luottamus, ei markkinavoimien valta”. Vaaliohjelmassa sivistys tarkoit-taa rohkeutta huolehtia heikommista myös taloudellisesta vaikeina aikoi-na. Ohjelmassa korostuvat julkiset investoinnit, työllisyyden hoitami-nen, syrjäytymisen estäminen, uusi teknologia, ympäristöinvestoinnit, yrittäjäystävällisyys ja panostus mo-nipuoliseen vientistrategiaan. Tässä yhteydessä nostetaan esiin koulutus-innovaatiot uutena vientituotteena.Taidetta ja kulttuuria ei käsitellä paljoakaan SDP:n vaaliohjelmassa. Hyvin yleisellä tasolla siinä taataan jokaiselle oikeus kulttuuriin: ”Taide ja kulttuuri kuuluvat kaikille ja ovat tärkeä osa henkistä kasvua ja täysi-painoista elämää. Monipuolisen kult-tuurin harrastaminen ei saa olla kiin-ni varallisuudesta tai asuinpaikasta. Vapaan sivistystyön edellytykset on turvattava ja varmistettava jokaisel-le kuuluva oikeus kehittää itseään.” Koulutus ja osaaminen liitetään vahvasti työhön ja toimeentuloon. Ohjelmassa mainitaan, että ”sivis-tys on paitsi itseisarvo, myös yksilön paras vakuutus nopeasti muuttuvassa maailmassa”. Koulutuksen laadus-ta ja tarjonnasta halutaan huolehtia. SDP:n taidepoliittinen erityisoh-jelma on vuodelta 1976. Siinä taide-politiikka nähdään osana yhteiskun-tapolitiikkaa ja nostetaan erityisesti esille taiteilijoiden työskentelyedel-lytysten turvaaminen.

 Kokoomus kehittää kulttuuriaKannatusluvuiltaan kolmanneksi tip-punut pääministeripuolue Kansal-linen Kokoomus (www.kokoomus.fi) ei ole vielä julkaissut vaaliohjel-maansa. Kokoomuksen viimeisin kulttuuripoliittinen ohjelma on vuo-delta 1985. Siinä kulttuuria tarkastel-laan laajasti ja nostetaan esiin jopa eri taiteenalojen keskeisiä ongelmakoh-tia. Taide ja kulttuuri nähdään sekä osana talouselämään että laajemmin-kin osana yhteiskuntaa. Kokoomuksen sivuilla kulttuuris-ta todetaan lyhykäisesti: ” Kokoo-mus haluaa kehittää Suomen kult-tuurielämää, kulttuurin eri muotoja elinkeinona, kulttuurivientiä ja lisä-tä kaikenlaisen kulttuurin käyttöä ja siitä nauttimista arjessa.” Tätä tar-koitusta varten sivuilla innostetaan liittymään Kokoomuksen kulttuuri-valtuuskuntaan. Kokoomuksen sivuilla julkaistut uutiset ja ohjelmatyötiedotteet ovat muutaman vuoden ajan keskittyneet pääasiassa talouteen, työelämän ke-hittämiseen, sote-uudistukseen ja koulutukseen. Taide- tai kulttuuri-asioita ei nosteta esiin. Kokoomuksen viimeisimmässä periaateohjelmassa vuodelta 2006 arvostetaan sivistystä ja kulttuuria: ”Suomalaisuuden perintö on vaa-limisen ja kehittämisen arvoinen sekä perusta uuden perinteen syn-tymiselle. Ihmiselle ja yhteiskun-nalle on keskeistä tuntea juurensa ja arvonsa. Vahva kulttuurinen pää-oma toimii inspiraatioiden lähteenä. Parhaimmillaan jokainen voi kokea kulttuurin ja luovuuden yhteyden elämässään. Rikas, monipuolinen ja omaleimainen taide ja kulttuurielämä vahvistavat ja kehittävät koko yhteis-kuntaa.” Sivistys liitetään vahvasti koulutukseen, innovaatioihin ja osaa-miseen tietoyhteiskunnassa.

 Perussuomalaiset vastustavat monikulttuurisuuttaVälillä mielipidetiedusteluissa lois-tanut mutta tällä hetkellä neljännel-lä tilalla roikkuva Perussuomalaiset (www.perussuomalaiset.fi) ei ole vie-lä julkaissut varsinaista vaaliohjel-maa. Puolueen vaalitavoitteita kult-tuurin suhteen voidaan lukea heidän muista virallisista ohjelmistaan. Äskettäin Perussuomalaiset jul-kaisivat maahanmuuttopoliittisen ohjelmansa. Siinä irtaudutaan suo-rasukaisesti sekä maahanmuutosta että monikulttuurisuudesta: ”Suomen on irrottauduttava siitä 25 vuotta jat-kuneesta ajatuksesta, että maahan-muutto ja monikulttuurisuus sinänsä olisivat tarpeellisia tai tavoiteltavia asioita.” Puolue katsoo ohjelmassa lisäk-si, että monikulttuurisuuden nimiin vannova politiikka on johtanut kei-notekoiseen yhteiskunnan tuella yl-läpidettävään ja epäterveelliseen politiikkaan esimerkiksi tulijoiden kulttuurisen erityislaadun ylläpitä-misessä. He haluavat lopettaa tämän yhteiskunnan tuen maahanmuutta-jille. Tämän lisäksi halutaan karsia ankaralla kädellä monikulttuurisuu-den ympärille rakennettua valtiol-lista ja kunnallista verkostoa virka-kuntineen. Vuoden 2011 eduskuntavaaleissa Perussuomalaiset toivat suomalaisen kulttuurin esille hyvin voimakkaasti. Kulttuuri oli osa suomalaista identi-teettiä ja sitä piti puolueen mielestä voimakkaasti huolehtia poliittisin keinoin. Kulttuuri oli osa suomalaista omaleimaisuutta. Vahva kansallinen kulttuuri nähtiin ylpeydenaiheena. Tässä yhteydessä haluttiin valtiollis-ten kulttuuritukirahojen kanavoimis-ta suomalaisen identiteetin vahvis-tamiseen. Erilaiset tekotaiteellisiksi määritellyt postmodernit taidekokei-lut haluttiin rajata yksittäisten henki-löiden ja markkinoiden tuettavaksi.Vuonna 2011 Perussuomalaiset nos-tivat erityisesti esille sekä Yleisra-dion merkityksen suomalaisen kult-tuurin ja suomen kielen kannalta että paikalliskulttuurin monipuolisen tu-kemisen.

6 T a k u

 Vihreille kulttuuri on itseisarvokinVihreän liiton (www.vihreat.fi) kult-tuuripoliittinen ohjelma on kohtalai-sen uusi vuodelta 2005. Yksityiskoh-taisen ohjelman keskeinen tavoite on ”edistää yhteiskuntaa, jossa kulttuuri ja taide ovat sekä itseisarvo että väli-ne hyvään elämään”. Vihreät eivät ole vielä julkaisseet vaaliohjelmaansa. Vuoden 2005 kult-tuuripoliittisessa ohjelmassa ei haluta jättää taidetta ja kulttuuria pelkästään markkinavoimien hoidettavaksi. Vih-reät haluavat tukea monimuotoista ja pitkäjänteistä tekemistä ja koke-mista. Ohjelmassa katsotaan, että yksi valtion tehtävistä on huolehtia taiteen ja kulttuurin tekemisen mah-dollisuuksista koko maassa. Kulttuu-ri kuuluu tasa-arvoisesti kaikille, sitä ei saa valtion toimesta sensuroida ja taidetta pitää olla mahdollisuus teh-dä erilaista lähtökohdista erilaisiin tarpeisiin. Vihreiden kulttuuripoliittisesta ohjelmasta löytyy yllättävän yksi-tyiskohtaisia taiteen ja kulttuurin-edistämiseen liittyviä ajatuksia kuten se, että taiteen vientitukea ei kuulu maksaa kulttuurirahoista vaan yri-tystuista. Muita hyvin konkreettisia ehdotuksia ovat: Epäkaupalliselle ilmoittelulle ja graffiteille on järjes-tettävä kaupungeissa laillista tilaa, apurahansaajien sosiaaliturvaa ke-hitetään, minkä yhteydessä verova-paan apurahan ylärajaa korotetaan nykyisestä tasosta, valtion raken-nushankkeissa niiden kustannuksis-ta tulee yksi prosentti varata taiteelle tai kirjastojen rahoitus tulee nykyistä nopeammin siirtää valtion budjettiin.Jos kulttuuripoliittisen ohjelman aja-tuksia siirtyy vaaliohjelmaan, puo-lue tulee kilpailemaan johtavasta kulttuuristen vaalilupausten antajan paikasta Vasemmistoliiton kanssa.

 Kristillisdemokraatit keskittyvät koulutukseenKristillisdemokraattien eduskunta-vaaliohjelmassa (www.kristillisde-mokraatit.fi) on koulutusta, tiedettä ja kulttuuria käsittelevä osio. Siinä keskitytään koulutuspolitiikkaan, tut-kimukseen ja innovaatioihin. Kult-tuuripolitiikkaa sivutaan yhdellä lauseella: ”Elävä kulttuurielämä hei-jastaa ja kehittää ihmisen luovuutta ja ilmaisukykyä.” Tämän takia ei ole ihme, että Kris-tillisdemokraattien vaalilupaukset keskittyvät koko koulutusjärjestel-män eri tasojen toimintakyvyn tur-vaamiseen ja parantamiseen. Sanaa ”taide” ei löydy heidän ohjelmas-taan. Kristillisdemokraateilla on poliit-tista puolueista todella uusi eli vuon-na 2009 hyväksytty laaja kulttuuri-ohjelma. Siinä kulttuurin merkitystä määritellään historian, tasa-arvon, kansallisen identiteetin ja jopa per-hearvojen kautta. Kristillisdemo-kraateille kulttuuri on olennainen osa moniarvoistuvaa yhteiskuntaa. Luo-vuus kasvaa kulttuurista ja tämä pro-sessi pitää heidän mukaansa turvata kristillisistä perusarvoista nouseval-la ohjauksella kulttuurin ja taiteen kentällä: ”Kristillisdemokraattisen kulttuuripolitiikan yhtenä keskeise-nä päämääränä on edistää kristillis-ten perusarvojen kunnioittamista”. Kulttuuri- ja taidekasvatuksen pohja nähdään kodeissa, päiväko-deissa ja koulutuksessa. Taidekasva-tusta pidetään tärkeänä lähtökohtana kaikille innovaatioille: ”Kristillisde-mokraatit näkevät tärkeänä taidekas-vatuksen merkityksen myös maam-me elinkeinoelämän kilpailukyvyn kehittäjänä ja ylläpitäjänä”. Kulttuu-ripolitiikka yhdistetään hyvinvoinnin lisäämiseen ja myönteisiin vaikutuk-siin ihmiselämässä kuten sairauksien ehkäisemisessä eikä taiteen tai kult-tuurin itseisarvosta puhuta.

 Rkp puolustaa ruotsin asemaaRuotsalainen kansanpuolue, Rkp (www.sfp.fi), nostaa vaaliohjelmas-saan vahvasti esiin muun muassa ta-louspolitiikan, tasa-arvon, suvaitse-vaisuuden ja kielipolitiikan. Taidetta ja kulttuuria ohjelmassa ei erikseen käsitellä. Kaksikielisyys ja sitä kaut-ta tuleva kansainvälisyys ovat heille tärkeitä. Luovan talouden kannal-ta vaaliohjelmassa nostetaan esiin puolueen näkemys yhteiskunnan di-gitalisoimisessa. Rkp:n mukaan maa tarvitsee ”digistrategian, joka ottaa kantaa siihen, miten erilaiset digitaa-liset palvelut parhaiten saadaan kaik-kien ulottuville”. Kulttuuripalveluja tässä kohdassa ei erikseen mainita.Rkp kantaa erityisesti huolta suo-malaisesta koulutusjärjestelmästä. He lupaavat panostaa siihen myös kulttuurista syistä: ”Maksuton kou-lunkäynti on paras takuu tasa-arvoi-selle ja tasavertaiselle Suomelle. Se luo oppilaille vahvan identiteetin ja kannattelee kulttuuriamme.” Sivistys on Rkp:lle ainoa mahdol-lisuus maan ja sen kansalaisten me-nestykselle. Työstä ja yrittäjyydestä puhuttaessa ei ohjelmassa oteta erik-seen esille epätyypillisiä työsuhteita kuten itsensä työllistäjät. Kulttuu-rialaa sivutaan vain vapaaehtoistyös-tä puhuttaessa: ”Kulttuuri-, urheilu-, kotiseutu-, yhdistystoiminta ja vapaa sivistystyö vahvistavat identiteettiä ja niillä on tärkeä paikka yhteiskun-nassamme”. RKP:n kulttuuripoliittinen oh-jelma on vuodelta 2003. Siinä kä-sitellään muiden puolueiden tavoin perusteellisesti kulttuuria sekä yh-teiskunnan että kansalaisten kannal-ta. Kulttuuria katsotaan monien kult-tuurien kautta. Tästä asenteesta jälkiä on jäänyt myös vaaliohjelmaan, jossa erityisesti nostetaan esiin se, että vä-hemmistökulttuurien kuten saame-laisten kulttuurin säilyminen pitää turvata myös valtiovallan toimesta.

T a k u 7

P a n u h ä m e e n a h o

8 T a k u

Seinäjoki

Seinäjoen kaupungin kulttuuripal-veluiden sivuilta löytyy strategia vuodelle 2020 nimellä Pieniä koske-tuksia, pysyviä vaikutuksia. Strate-gia näyttäytyy jo ulkoasultaan hyvin toisenlaiseksi kuin ne lukuisat stra-tegiat, joita erilaiset viranomaisor-ganisaatiot ovat tuhansittain tuotta-neet viimeisten kymmenen vuoden aikana.

Viimeisellä sivulla on ei suinkaan visio, vaan Julistus 2020:"Kulttuuri antaa sytykkeitä henki-seen kasvuun ja merkityksellisyyttä elämään.Haluamme luoda puitteet, missä jokaisella ihmisellä on mah-dollisuus saada kulttuurikosketuk-sia.Työkulttuuriimme kuuluu oman työn ja osaamisen arvostaminen sekä asiakkaiden parhaaksi toimi-minen.Kulttuuripalvelujen vastus-tamaton imu vahvistaa tekemisen ja kokemisen ilmapiiriä.Teemme oman roolimme ja osaamisemme näkyväk-si toimivan ja aktiivisen viestinnän avulla."

Seinäjoen strategiassa ei pyritä, vaan tehdään. Sen mukaan mennään sin-ne, missä ihmiset toimivat niin kes-kustassa kuin myös reuna-alueilla. Erikseen on mainittu vanhusten pal-velukeskukset ja erityisryhmien yh-teistyöprojektit.

Oma kokonaisuutensa on lasten ja nuorten taide- ja kulttuurikasvatus, jossa yhtenä toimijana on Louhi-mo, Taikalamppu-verkostoon kuu-luva rytmimusiikkiverkosto. Pe-rusopetuksen opetussuunnitelmiin sisältyvät jo vakiintuneet Koulun kulttuurimatka -teemalukuvuodet, varhaiskasvatuksen osalta taide ja kulttuuri ovat mukana myös per-hepäivähoidossa. Kulttuuripalvelut eivät katoa koululaisilta kesälomil-lakaan, silloin tarjolla on kulttuuri-hurautus- ja taidetyöpajoja.

Kansainvälisyys ja toisaalta kulttuu-rimatkailu kuuluvat myös strategi-aan. Alvar Aallon arkkitehtuuri luo sekä puitteet että sisältöä uudenlai-selle kohtaamiselle. Koulutetut Aal-to-luotsit opastavat erilaisia kohde-ryhmiä Aalto-keskuksessa.

Seinäjoella on sopeuduttu siihen, että Unelmien taidekeskusta ei saada aikaan ilman hankkeita ja projekteja eikä ilman monialaista yhteistyötä. Raikasta tekstiä löytyy strategiasta verkostoitumisen ja yhteistyön to-teuttamisessa: "Teemme ennakko-luulottomia kokeiluja. Uskallamme ottaa riskejä ja nauttia työn ilosta ja imusta."

Pienet kulttuurikosketukset halutaan saada niin merkityksellisiksi, että ihmiset haluavat palata kulttuurin ja taiteen pariin aina uudelleen ja uudelleen. Kaupunkilaiset halutaan mukaan yhteisölliseen toimintaan ja avustuksilla halutaan kannustaa omaehtoisuuteen.

Kaupungin kulttuuripalvelut ja nii-den tuottajat halutaan brändätä hel-posti lähestyttäviksi ja innostaviksi paitsi oman kaupungin organisaati-ossa, myös koko kaupungissa, maa-kunnassa ja Suomessa. Oman työn arvostus, osaaminen ja työhyvin-vointi ovat nekin strategian asia-listalla.

Kysyttäessä Seinäjoen kulttuuritoi-menjohtaja Leena Kråknäsiltä, mikä merkitys kunnallisten kulttuuripal-velujen tuottamisessa on strategial-la, hän toteaa, että kaupungin kult-

Seinäjoki ja Tampere strategioidensa valoSSa

m e r j a i s o t a l o

tuuristrategia on luotu nimenomaan kulttuuripalveluiden omaan tarpee-seen ja kulttuuripalveluiden näkö-kulmasta.

- Muutama sana tuosta meidän stra-tegian muodostumisesta. Sanallista-misen lisäksi prosessi oli lähes yhtä tärkeä kuin lopputulos. Saimme stra-tegiaprosessin kaupantekijäisenä voimaantuneen työyhteisön.

Leena Kråknäs kertoo, että strategi-an tekemiseen osallistui koko kult-tuuripalveluiden henkilökunta. Työn johtajaksi valittiin ulkopuolinen yritys - Vapaa Pudotus Oy. Strate-giaprosessi koostui mm. osallista-vista työpajoista, henkilökunnan ja keskeisten yhteistyökumppaneiden haastatteluista, laajan sidosryhmän työpajasta ja leiristä. Tähän aikaa kului noin vuosi.

- Strategiaprosessi sitoutti kulttuu-ripalveluiden työntekijät strategian tavoitteisiin. Strategia antaa työllem-me vahvan suunnan ja se toimii pe-rusteena valinnoille sekä ulkoisesti että sisäisesti.

Strategialla on merkitystä tuotettaes-sa kulttuuripalveluita myös muiden toimijoiden kanssa. Siitä voidaan nostaa keskeisiä teemoja esiin kes-

Kuva: Niklas Pedersen

T a k u 9

Kuva: Niklas Pedersen

ta toimintatapoja kyseenalaistetaan ja uutta ideoidaan välineenä mm. vuorovaikutteinen viestintä. Vas-tuullisuuden periaate kattaa niin tasapainoisen talouden kuin ympä-ristönhoidonkin. Muita periaatteita ovat yhdenvertaisuus, monikulttuu-risuus ja turvallisuus.

Ennaltaehkäisevään työhön ja hy-vinvointierojen kaventamiseen tar-vitaan liikkumisen perusedellytyksiä sekä mahdollisuuksia kulttuuri- ja luontokokemuksiin, niitä on siis vah-vistettava. Lisäksi pitää parantaa ter-veyttä edistävää neuvontaa.

Elinvoiman ja kilpailukyvyn osalta vision saavuttaminen vaatii monen muun asian lisäksi sitä, että "Kult-tuurilaitokset, -palvelut ja -kohteet ovat vetovoimaisia ja tapahtuma-tarjonta on monipuolista. Kulttuuri on kuntalaisten peruspalvelua, jon-ka tulee olla kaikkien ihmisryhmi-en saatavilla." Mittarina on se, että Tampereen asema kulttuuri-, kong-ressi-, tapahtuma- ja matkailukau-punkina on vahvistunut.

Tampereen strategiassa tavoitteena on hyvinvointi ja se tarkoittaa stra-tegian mukaan sekä kaikkia kohde-ryhmiä että kaikkien ottamista mu-kaan kaupungin ja kaupunkilaisten kehittämiseen. Kulttuuripalveluiden puolella tätä tavoitetta on lähdetty toteuttamaan osallisuushankkeella, josta tässä lehdessä kertoo kulttuuri-koordinaattori Jaakko Laurila.

kakSi kaupunkia, kakSi STraTegiaa

Strategia sanana tulee kreikankie-lestä ja tarkoittaa sotaväkeä, hie-man jalostettuna sodanjohtotaitoa. Ovatko kaupungit sitten sodassa toisiaan vastaan? Tai organisaatiot yleensä? Yritysten johtaminen eri-tyisesti? Nykyisin sotimisen sijasta käytämme kaiketi useimmiten sa-naa kilpailu.

Strategiat laaditaan pääosin yläta-solla, konsulttien avulla tai omin voimin, ja ne hyväksytään yleensä ylimmällä päättävällä tasolla. Ne voivat koskea koko organisaatio-ta tai ne voivat olla jonkin yksikön omia. Tampereen strategia koskee koko 223 148 asukkaan (31.12.2014, Suomen kolmanneksi suurin) kau-punkia, Seinäjoen kulttuuristrate-gia keskittyy kulttuuripalveluihin ja kaupungin kulttuurielämään täs-sä eteläpohjalaisessa 60 903 asuk-

kaan (31.12.2014, Suomen 17:ksi suurin) kaupungissa. Kumpikin on oman maakuntansa keskus.

Kummankin kaupungin tulevaisuus näyttää valoisalta tämänkin päivän yt-neuvottelu- ja lakkauttamisuutis-ten ajassa. Kaupungit hakevat kas-vua ja kasvun avulla resursseja saa-vuttaakseen asettamansa tavoitteet. Molemmissa strategioissa on esillä asukkaiden saaminen mukaan palve-luiden suunnitteluun ja tuottamiseen. Myös erilaisten rajojen rikkominen on tätä päivää, ainakin niin toivo-taan. Kulttuuri ja taide kävelevät sosiaali- ja terveydenhuollon ovista sisään, joskus kutsuttuina ja toivot-tuina, joskus ihmetystä ja torjuntaa herättäen.

Päivän trendi on vapaaehtoistyön merkityksen korostaminen. Siinä on omat mahdollisuutensa, mut-ta myös uhkansa. Ammattityötä ei kulttuurin ja taiteenkaan aloilla voi korvata harrastamisella, vaikka raja välillä onkin hyvin häilyvä. Sosiaa-li- ja terveydenhuollon erilaiset toi-mipisteet ja erilaiset asiakasryhmät edellyttävät toimintaympäristön hal-lintaa ja monialaista yhteistyötä jo-kaiselta toimijalta.

Yhteisöllisyys on todettu hyvinvoin-nin kannalta merkittäväksi. Sen vas-tapariksi voisi laittaa yksinäisyyden. On kaikkien kannalta erinomaisen hyvä, että on kulttuuriluotseja, kuten Tampereella. Seinäjoki puolestaan osallistui Kuulto-hankkeeseen, jos-sa tavoitteena oli asukkaiden osallis-tumismahdollisuuksien lisääminen ja kulttuuripalveluiden parantami-nen käyttäjäpalautteen perusteella ja toimintatapana asiakasfoorumit. Jaakko Laurilan kuvaaman osalli-suushankkeen tuloksena onkin otettu asukkaiden osallistaminen pysyväk-si toimintatavaksi.

Jokainen meistä voi miettiä omal-ta kohdaltaan hyviä ja huonoja esi-merkkejä siitä, mikä merkitys stra-tegioilla on. Joskus ne ovat jääneet vain arkiston täytteeksi, joskus nii-den avulla on voitu sitouttaa isompi tai pienempi porukka määrätietoi-sesti toteuttamaan asetettuja tavoit-teita. Kokemusta on myös siitä, mis-tä Seinäjoen kulttuuritoimenjohtaja Leena Kråknäskin mainitsi, että jo prosessi voi tuoda kulttuuritoimen työntekijät ja muut mukana olleet yhteen. Suunnittelu ja suunnitelmi-en toteuttaminen tarvitaan tuloksen tekemiseen.

kusteluissa alueen toimijoiden kans-sa. Toimijat voivat halutessaan saada tukea ja vahvistusta kulttuuripalve-luiden strategiaan valituista teemois-ta. Myös tämän vuoden avustukset on linjattu siten, että linjaukset tuke-vat strategian pääteemoja.

- Strategia on antanut meille voimaa olla positiivisesti tyrkky ja tämä on tuottanut meille hyvää imua erilai-siin yhteistyökuvioihin. Olemme päässeet mukaan mm. isoihin ke-hittämishankkeisiin ja prosesseihin, joista emme aikaisemmin olleet us-kaltaneet unelmoida.

Vastauksena kysymykseen, mikä on tärkeintä tällä hetkellä, Leena Kråk-näa antaa kiinnostavan listan: - Toi-mintatapa, joka tuottaa monialaista yhteistyötä. Tavoitteenamme on yl-tää rihmastoinemme joka paikkaan. Uusien kumppaneiden, ajatusten ja voimien yhdistäminen. Ajattelun avaaminen uudella tavalla.

Tampere

Tampereen kaupungin sivuilta ei löytynyt voimassa olevaa kulttuu-ristrategiaa. Sen sijaan sivuilta löy-tyy kyllä koko kaupunkia koskeva kaupunkistrategia, jolla tähdätään vuoteen 2025 otsikolla Yhteinen Tampere - näköalojen kaupunki. Kulttuuripalveluita ei ole kirjattu erikseen eikä tarkasti, sana kulttuuri löytyy kyllä useammasta kohdasta.

Vision mukaan Tampereesta yhdes-sä tehdään "Suomen parasta ja hou-kuttelevinta, pohjoismaista suur-kaupunkia. Meillä on näköaloja tulevaisuuteen, uuden sukupolven toimivaan, kauniiseen ja kansain-väliseen kulttuurikaupunkiin." Ta-voitteena on siis suurkaupunki ja kansainvälinen kulttuurikaupunki.

Yhteinen päämäärä on hyvinvoin-ti. Sen saavuttamiseksi on tuettava koteja hyvän elämän mahdollista-jina ja on huolehdittava siitä, että kaikki otetaan mukaan. Painotus on ennaltaehkäisevissä palveluissa. Hy-vinvoinnin saavuttaminen edellyttää myös houkuttelevien mahdollisuuk-sien luomista yrittäjyydelle ja työ-paikkojen synnylle. Kasvu ja kan-sainvälistyminen on mainittu.

Strategian toteuttamista tuetaan si-ten, että toimitaan yhdessä kump-paneina luottamuksellisessa ja kan-nustavassa ilmapiirissä. Toiminta on avointa ja rohkeaa, vakiintunei-

10 T a k u

Ravintola- ja Siivouspäivän kaltaiset tapahtumat ovat viimeaikoina osoittaneet, että ihmiset ovat aktiivisia ja tahtovat vaikuttaa lähiympä-ristöönsä. Samanlaista ak-tiivisuutta tuntuu kuitenkin olevan vaikea löytää, kun vi-ranomaiset kutsuvat ihmisiä mukaan yhteisten asioiden kehittämiseen. Painimme kollegoideni kanssa Tam-pereen kaupungin kulttuuri-palveluissa teeman kanssa koko viime vuoden. Mitä jäi käteen?

Oikeaa osallisuutta?

”Meillähän tehdään jo osallisuus-työtä!”, oli ensimmäisiä komment-teja keskustellessamme siitä, kuinka yksikkömme voisi luontevasti käy-dä vuoropuhelua kuntalaisten kans-sa. Totta – teimme osallisuustyö-tä ennen hanketta jo varsin paljon: keräsimme palautetta tapahtumasi-

kulttuuriunelmia toteuttamassaKokemuksia Tampereen kaupungin kulttuuripalvelujen osallisuushankkeesta

sällöistä, kysyimme yleisön mieli-piteitä ja loimme puitteita omaeh-toiselle toiminnalle, jossa kuntalaiset osallistuvat toiminnan järjestämi-seen. Osallisuutta voi kuitenkin teh-dä monella tasolla. Viime vuoden hankkeessamme halusimme antaa kuntalaisille ensimmäisen kerran mahdollisuuden järjestelmällisesti vaikuttaa toimintamme rakenteisiin. Mitkä palvelut ovat hyödyllisiä ja mitkä eivät? Millaisista kulttuuripal-veluista tamperelaiset unelmoivat? Tavoitteenamme oli uudistaa palve-luitamme saadun palautteen perus-teella ja löytää organisaatioomme is-tuva osallisuuden malli. Halusimme saada yhteyden myös ei-käyttäjiin, sillä palautteen kerääminen pelkiltä aktiiveilta ja palvelujen vakikäyttä-jiltä on kuin peilin kanssa keskuste-lisi – selkä käännetään niille, jotka eivät ole saapuneet paikalle.

Miksi yhdessä saa aikaan enemmän?

Kuntalaisten osallistumismahdolli-suuksien lisääminen on nostettu kes-keiseksi asiaksi Tampereen uudessa kaupunkistrategiassa. Sama suunta on myös muilla kaupungeilla, ku-ten Helsingillä, Seinäjoella ja Ro-vaniemellä. Asiaa pidetään tärkeä-

nä monestakin syystä. Ensinnäkin, kuntakontekstissa osallistuminen on oikeus, jonka sanelee kunta- ja perustuslaki. Asukkailla tulee olla mahdollisuus vaikuttaa yhteisiin asioihin muutoinkin kuin joka nel-jäs vuosi. Oikein toteutettuna osal-lisuusmahdollisuuksien paranta-minen lisää luottamusta julkiseen organisaatioon ja tehtyjä päätöksiä on helpompi perustella. Parhaassa tapauksessa se antaa ihmisille ko-kemuksen kuulluksi tulemisesta ja lisää hyvinvointia. Aito vuoropuhe-lu ja kuunteleminen on ainoa tapa saada esiin yhä moninaistuvat ala-kulttuurit, näkemykset ja toiveet. Taitavinkaan kulttuurituottaja ei voi yksinään hallita koko kompleksista nykymaailmaa.

Kulttuuriunelmia

Kehitimme kollegoideni kanssa uu-denlaisen laatikkomenetelmän pa-lautteen ja toiveiden keräämiseen. Kiersimme syksyn aikana kuule-massa kuntalaisten kulttuuriunel-mia mm. kirjastoissa sekä ikäih-misten ja yhdistysten luona. Kysely toteutettiin soveltaen myös verkos-sa. Saimme kokoon yhteensä noin 450 palautetta. Määrä ei ollut suuri, mutta se riitti tunnistamaan signaa-

j a a k k o l a u r i l akulttuurikoordinaattori, Tampere

Kuva: Marianne Luoma

10 T a k u

T a k u 11

Kuluneen vuoden kokemusten ja oppien perusteella uskal-

lan antaa muutaman neuvon osallisuustyötä kulttuuriorga-

nisaatioissa tekevillä.

1.Olkaa nöyriä ja rohkeita. Maailma pirstaloituu ja alakulttuu-

rien määrä kasvaa. Ihmiset ovat itse omien asioidensa asi-

antuntijoita. Uskaltakaa antaa valtaa heille. Ammattilainen

ei voi yksin tietää ja keksiä kaikkea.

2.Tehkää yhdessä. Osallisuuden kehittäminen ei saa jäädä

yhden työntekijän harteille. Koko tiimin sitoutuminen oli yksi

avaintekijöistä oman hankkeemme onnistumisessa.

3.Sitoutukaa, ja osoittakaa se. Sitoutukaa saamaanne pa-

lautteeseen. Kertokaa osallistujille, mitä heidän ajatuksil-

leen tehdään ja kuinka niistä tiedotetaan. Olkaa avoimia.

4.Viekää osallisuus työn eri tasoille. Eri tavoilla saavutetaan

erilaisia hyötyjä. Kerätkää palautetta, antakaa päätösvaltaa,

avatkaa vapaita tekemisen tiloja ja mahdollisuuksia.

Kirjoittajan vinkit

osallisuushankkeiden vetäjille

Tampereen kaupungin Kulttuuriunelmista voi lukea lisää osoitteessawww.tampere.fi/kulttuuriunelmia Sivuilla on ladattavissa myös aiheesta kirjoitettu yamk-opinnäytetyö.

leita asioista, joita tamperelaiset pi-tävät tärkeänä.

Asiakaskyselyt ja tutkimukset jäävät usein siihen pisteeseen, kun tiedot on saatu kasaan. Myös kyselyihin vas-taajat tietävät tämän eivätkä ole siksi aina kovin motivoituneita ”vaikut-tamaan”. Halusimme välttää osal-listuvien turhautumisen ja teimme rohkean päätöksen: Lupasimme jul-kaista kaiken saamamme palautteen ja kertoa mitä aiomme tehdä asioille. Emme tyytyneet vain keräämään pa-lautetta, vaan sitouduimme viemään niin monta asiaa käytäntöön, kuin vain suinkin pystyimme.

Kuntalaisille asti näkyvät tulokset olivat merkittäviä. Kuntalaisten kult-tuuriunelmien ansiosta aloitamme mm. perinteisten tanssien järjestämi-sen aikuisille, eri musiikkigenrejen konserttisarjan kehitysvammaisille sekä asiantuntijaluentosarjan lap-sille. Hankkeen ansiosta tulemme järjestämään tiedotuskampanjoita tapahtumajärjestäjille ja opettajille ja valitsemme uusia esiintyjiä kau-punginosakonsertteihin. Osallisuus

tulee olemaan mukana myös näiden uusien palvelujen suunnittelussa. Yhteensä kyselykiertueen perusteel-la käynnistettiin parisenkymmentä toimenpidettä.

Kokeilusta pysyväksi toimintatavaksi

Kulttuuriunelmointi jää organisaa-tiomme pysyväksi tavaksi. Toimin-tamallimme ei ole monimutkainen: Kysymme ihmisiltä eri yhteyksissä mitä he haluavat, kokoamme tiedot yhteen vuosisuunnitelmamme poh-jaksi ja toteutamme merkittävimmät toiveet niin hyvin, kuin vallassamme on. Laatikot olivat oiva menetelmä tiedon keräämiseen, mutta menetel-mää tärkeämpiä ovat aidot kohtaa-miset ihmisten kanssa ja avoimuus. Toimintamalleja kehitettäessä yk-sinkertaisuus on kaunista. Yksinker-taisella mallilla on mahdollisuudet vakiintua toimintatavaksi arjessa, jossa tahti on kova ja työntekijät vaihtuvat.

Oman prosessimme kehittämiskoh-teeksi jäi löytää tapoja palveluidem-me arvottamiseksi. Ensimmäisen unelmointikerran uudet ideat pys-tymme toteuttamaan olemassa ole-vin resurssein, mutta näin ei voida toimia jatkuvasti. Toivomme keksi-vämme keinon, jolla saamme tam-perelaiset päättämään kanssamme myös siitä, mistä luovumme, jotta uudelle saadaan jälleen tilaa.

Osallisuustyö on alkuunsa vaival-loista ja se vie aikaa. Sen edut ovat kuitenkin kokemustemme mukaan hintaa suuremmat ja sen toteutta-minen helpottuu ajan myötä. Uskon, että ihmiset ideoineen, ajatuksineen, unelmineen, ovat se voimavara, jon-ka avulla me vapaan kulttuurityön toimijat pysymme muuttuvan maa-ilman mukana.

Kuva: Jaakko Laurila

Kuva: Raila Salmela

12 T a k u

Mediassa kirjoitetaan vä-lillä räväkästi koulutus-

järjestelmän tulevaisuudesta. Muu-tama vuosi sitten Opetusministeriö leikkasi rajusti kulttuurialan koulu-tuspaikkoja. Kaikki nuoret eivät nyt vain voi kouluttautua esimerkiksi viestintä- tai kuvataidealalle vaan koulutustarpeissa mietitään kokonai-suuksia – tulevaisuudessa tarvitaan siivoustyön ammattilaisia, vaikka tällä hetkellä heitä koulutetaan tar-peisiin nähden hyvin vähän. Yhteiskunnan toimivuuden kan-nalta on ensiarvoisen tärkeätä, että tulevaisuuden työvoimatarpeisiin koulutetaan tekijöitä jo nyt. Tätä kutsutaan ennakoinniksi. Ennakointi on eräänlaista tulevai-suudentutkimusta. Ennakointi vaih-telee tarpeen ja kohteen mukaisesti. Esimerkiksi työttömyyden kehitys-tä tai yritystoiminnan suhdanteita ennakoidaan välillä vain muutaman kuukauden aikajänteellä.

– Koulutuksen ennakoinnissa aikatähtäys on vähintään useita vuosia – mieluummin jopa kak-sinumeroisia. Kestää vuosikausia ennen kuin koulutuksessa aloitta-va nuori on täysin työmarkkinoi-den käytettävissä. Jos teemme nyt koulutusta koskevan päätöksen, sen seuraukset realisoituvat vas-ta 2020-luvulla, Jukka Vepsäläi-nen kertoo.

Vepsäläinen työskentelee Ope-tushallituksessa erityisalanaan en-nakointi ja strateginen kehittäminen. Hänen tehtävänsä on katsoa pitkälle tulevaisuuteen. Opetushallituksen, Valtion taloudellisen tutkimuskes-kuksen ja Opetus- ja kulttuurimi-nisteriön harjoittamassa toimiala- ja koulutustarve-ennakoinnissa pääte-vuosi on 2030.

– Ennakointi ei ole vain tulevai-suuden toteamista vaan myös sen tekemistä. Ennusteet ja tulevai-suudenkuvat vaikuttavat toimin-taamme ja valintoihimme. En-nakoinnissa pyritään esimerkiksi realistisesti olettamaan, että kou-lutuksen läpäisyajat ja läpäisy-osuudet kohentuvat. Ytimekkäästi voidaan todeta, että ennakointi on tulevaisuuden tekemistä nyt, Vep-säläinen painottaa.

Ennakointiprosessit eivät mahdu onnistunut–epäonnistunut -akselil-le. Ennakoitu tulevaisuudentila ei koskaan toteudu täysin sellaisenaan.

– Jokaisessa ennakointiprosessis-sa tapahtuu yhdessä oppimista ja koetaan yhteisiä ahaa-elämyksiä. Nämäkin vievät asioita eteenpäin, Vepsäläinen täsmentää.

Laadullinen tieto tärkeintä

Ilman tietoa ei voi ennakoida. Koko prosessissa käytetään historiatietoa, nykytilatietoa ja näkemyksiä tule-vaisuuden muutoksista. Monet Ti-lastokeskuksen tuottamat tilastot ja ennusteet vaikkapa väestömuutok-sista muodostavat ennakoinnin nu-meerisen pohjan. Vaikka Vepsäläinen pitää tilasto-aineistoja tärkeinä, niin hänen mu-kaansa merkittävämmän tietolähteen muodostaa kaikki muu ei-numeeri-nen eli laadullinen tieto.

– Ei ole olemassa mitään virallis-ta ennakointitiedon dataa, lähdet-tä, asiantuntijajoukkoa tai kansa-laisfoorumia, Vepsäläinen selittää.

Hän korostaa, että ennakoinnissa tie-toa kerätään tutkijan tai toimittajan lailla kaikista lähteistä.

– Tulevaisuuden tutkimus ei kos-kaan perustu vain nykytilaan tai siihen johtaneeseen kehitykseen. Menneiden trendien pohjalta ei voi ennakoida tulevaa. Huomenna kaikki voi olla toisin. Pitää arvioi-

da muutoksia herkästi ja ajatella luovasti. Ilmiöitä ja asioita yhdis-telemällä, rinnakkain asettamal-la ja ristiin kytkemällä haetaan ja testataan mahdollisia muutossuun-tia, Vepsäläinen kuvaa ennakoin-tiprosessia.

Ennakoinnissa on tärkeää kuulla ihmisiä. Kaikki tulevaisuustieto on mielipiteitä ja näkemyksiä. Usein kuullaan erilaisia asiantuntijoita. Vepsäläisen mukaan tämä johtuu aivan käytännön tarkoituksenmu-kaisuudesta: Tulevaisuusmielipide muuttuu vakavasti otettavaksi vasta, kun se perustellaan loogisesti. Asiantuntijajoukko ei koostu ai-noastaan tutkijoista vaan mukana on esimerkiksi pian käynnistyvässä ruokaketjun osaamistarpeiden en-nakoinnissa myös yritystoiminnan, työmarkkinoiden, oppilaitosten, opiskelijoiden, asiakkaiden ynnä muiden tahojen edustajia. Vastaa-vasti taide- ja kulttuurialan koulu-tustarpeita ennakoitaessa kuullaan laajasti näiden alojen toimijoita.

Tarpeita hankalaa ennustaa

Voisi ajatella, että luovien alojen koulutusennakointi olisi hankalaa. Kenties tämä pitää paikkansa mutta maailmanmuutos aiheutti äskettäin Suomessa senkin ihmeen, että vää-ränlaisia insinöörejä koulutettiin lii-kaa, ainakin hetkittäisesti. Erilaiset trendit ja megatrendit muuttavat koulutustarpeita välillä yllättävästi. Esimerkiksi voidaan nostaa pelialan kehitys Suomessa, jota julkisuudessa on paljon pidetty esillä koulutustarpeista puhuttaessa.

– Pelialaa voisi lähestyä toteamal-la, että tulevaisuus muotoutuu pää-osin monimutkaisista syy–seuraus -ketjuista. Suurimpaan osaa niis-tä me emme pysty vaikuttamaan tai ainakaan täysin ennalta sel-vittämään. Tällaisesta vaikeasti ennakoitavasta ilmiöstä on kyse esimerkiksi nuorten sukupolvien peli-innostuksen kehittymisessä. Me emme voi kahlita tai ohjata nuorten valintoja. Tulevaisuutta voidaan vain jossakin määrin tie-

P e t r i P i e t i l ä i n e n

Ennakointia, koulutusta ja kulttuuria

Tulevaisuuden koulutustarpeita ennakoidaan tänään. enna-koinnissa analysoidaan tietoa, haistellaan trendejä, tutkitaan ja tuotetaan tulevaisuutta. myös taide- ja kulttuurialan koulu-tusta tutkitaan niin menneen, nykyisyyden kuin tulevaisuuden suhteen.

T a k u 13

toisesti rakentaa ja ohjata, Vepsä-läinen pohtii.

Taas pitää muistaa, että koulutuk-sessa viiveet ovat pitkiä. Luovien alojen kuten pelialan tarpeet voivat heilahdella vuosittain huomatta-vasti. Koulutettujen ammattilaisten tarve voi tasoittua kysynnän ja tar-jonnan suhteen vasta 10–15 vuoden jaksolla.

– Mutta tulevaisuutta tehdään myös niin, että tietyn osaami-sen vahvistuminen on omiaan luomaan alan yritystoimintaa ja työpaikkoja. Uudet peliyritykset taasen tarvitsevat koulutettua työ-voimaa, Vepsäläinen kuvaa posi-tiivisuuden kierrettä.

Megatrendit muuttavat kulttuurialaa

Jukka Vepsäläinen naurahtaa, ettei tietenkään pysty vastaamaan tai-de- ja kulttuurialan tulevaisuuden koulutushaasteisiin. Tulevaisuutta heiluttavat monet pitkän aikavälin prosessit, joiden vaikutus tulee nä-kymään kaikkialla. Kulttuuri- ja tai-deala on samojen haasteiden edessä kuin muutkin toimialat.

– Tietysti globalisaation mahdol-listama nopea ja helppo kommuni-kaatio rikastuttaa kulttuuria.

Samalla kiristyvä kilpailu pakot-taa tuotteistamaan ja virtaviivaista-maan kulttuuria. Maailmanlaajuinen kommunikaatio ja taloudelliset pai-

neet voivat yhdenmukaistaa kult-tuuria. Uhkakuvien keskellä piilee kulttuurialan mahdollisuus kukois-taa: pelialalla tämä on jo tapahtunut.

– Kilpailu ja uudet liiketoiminnal-liset mahdollisuudet voivat syn-nyttää uusia ansaintamalleja ja toisaalta pakottaa etsimään uusia tapoja tuottaa kulttuuria. Esimer-kiksi käyvät omatuntomaksaminen (PWYW = Pay What You Want) kulttuurin tuotannossa tai C2C-palvelut (Customer to Customer), joissa palvelu tai tuote siirtyy suo-raan tuottajalta loppukäyttäjälle. Institutionalisoitu toimija kuten julkinen laitos, kauppa, välittäjä tai työnantaja puuttuu kokonaan kult-tuurin tuotannon ja kuluttamisen välistä, Vepsäläinen nostaa esiin.

Hän muistuttaa, että teknologian kehitys luo erilaisia uusia mahdol-lisuuksia sekä tehdä että rahoittaa kulttuuria kuten joukkoistettu taide (crowd sourcing), tee-se-itse -taide, kulttuurin e-kauppa, virtuaali- tai keinotodellisuustaide, kääntäjäro-botiikan vaikutus maailmankirjal-lisuuteen ja rajaton media-avaruus, joka on saatavissa jatkuvasti missä tahansa, milloin tahansa.

– Tunteita välittävä kommunikaa-tioteknologiakin on tulossa, Vep-säläinen muistuttaa.

Teknologian kautta luodaan uh-kakuvia taiteen ja kulttuuri tule-vaisuudelle. Taiteen teko voi au-tomatisoitua, tekijäoikeudet ja immateriaalioikeudet digitaalitai-teessa ovat jo nyt ongelma, ihmiset saattavat luopuvat kokonaan kir-joitetun tekstin lukemisesta, kun lii kuva kuva ja ääni voittavat tekstin.– Ikääntyminen luo kokonaan uuden kulttuurin kuluttajajoukon. Seniori-kulttuurin kysyntä lisääntyy. Länsi-maissa kulttuurin ja taiteen merki-tyksen voi kasvaa, koska vapaa-aika lisääntyy ja varallisuus kasvaa. Elä-mä ja yhteiskunta pelillistyvät. Hyö-tyjen rinnalla hömppä lisää suosio-taan. Viihdeteollisuus tuottaa yhä yhdenmukaisempaa bulkkikulttuu-ria, Vepsäläinen analysoi.

14 T a k u

r a i s a n i e m i

olo on kuin olisi tullut kotiin - tutkimus nuorista taiteilijoista 2000-luvun Suomessa

viimeisen kolmenkymmenen vuoden aikana muun muassa globalisaatio ja informaatio-teknologia ovat muuttaneet ympäröivää todellisuutta. mil-lainen on nykyajan nuoren me-nestyvän taiteilijan kuva? mil-lä eväin 70-80-lukujen lapset ovat ponnistaneet menestyk-seen taiteilijoina?

Tätä tarkastelee joulukuussa 2014 julkaistu Mikko Piispan ja Mikko Salasuon tuore tutkimus ”Taiteilijan elämänkulku”. Tutkimus on erään-lainen alkunäytös keväällä 2015 julkaistavalle urheilijoiden elämän-polkuja luotaavaan tutkimukseen. Kirjaan mukaan saatiin 29 taiteili-jaa eri taiteenaloilta, muun muas-sa Juha Itkonen (kirjallisuus), Lau-ra Birn (teatteri ja elokuva), Mikko Franck (klassinen musiikki), Jani Leinonen(kuvataide) sekä Paula Ve-sala (populaarimusiikki).

Elämänkulkuanalyysin keinoin to-teutetussa tutkimuksessa tarinat ris-teävät ja lomittuvat nimettöminä eri teemojen ympärille. Piispan ja Sa-lasuon tutkimuksesta käy ilmi, että taiteilijuus kutsumusammattina on myytti. Pikemminkin kyse on oi-valluksesta osana elämänkulkua. Si-vistystä arvostava kasvatus tasoittaa tietä, itse asiassa koti ja perhe ovat se tärkein sosiaalinen pääoma, jonka varassa ponnistetaan uralle.

Eri teitä ammattiin Piispa ja Salasuo jakavat tarinat neljään luokkaan: normaalissa ta-rinassa kodista saadaan vahva kult-tuurillinen pääoma ja ammattiin siirtyminen on luontevaa. Ajeleh-timistarinassa on samoin taustalla kodin pääoma, mutta oman paikan löytäminen vie aikaa. Itsellisessä tarinassa taustalla ei ole niinkään merkitystä, vaan tielle vie oma aktii-visuus, taiteilija on ikään kuin ”self made man”. Sattumatarinassa ural-le ajaudutaan vahingossa, yllättävien käänteiden jälkeen. Tutkimuksessa nousi kiinnostavasti esille se, että kirjallisuuden saralla näyttäsi ole-

van pieni periytymislogiikka, näyt-telijöiden sosiaalinen periytyminen on puolestaan voimakasta.

Taiteilija tavoittelee onnistumista, ei menestystä Taiteilija ammattina on Suomessa hyvin nuori. Ateneumin uusi johta-ja Susanna Pettersson kertoi julkis-tamistilaisuudessa Tieteiden talol-la, että 1800-luvun alun Suomessa toimeentulon taiteista sai vain noin kymmenen ihmistä. Samaan aikaan Lontoossa eli jo yli tuhat taiteilijaa. Vähitellen taiteilijan ammattikunta kasvoi. Suomalaisuusaatteen nou-sun aikaan jopa tarkoituksellisesti ja määrätietoisesti kasvattamalla, sillä katsottiin, että sivistysvaltion yksi tunnusmerkeistä on vireä taide-elä-mä. Taidehistorian tutkimus puoles-taan oli pitkään lähinnä tyylisuuntien tutkimusta. Pikkuhiljaa saatiin vai-kutteita sosiologiasta taidehistoriaan ja alettiin tutkia myös tarinoita osana yhteiskuntaa. Pettersson toivotti Pii-sapn ja Salasuon tutkimuksen terve-tulleeksi. ”Emme tarvitse oletuksia, vaan empiiristä tutkittua tietoa. Mitä enemmän meillä on tietoa, sitä kuu-luvammalla äänellä voimme jatkaa sivistysvaltion kehittämistä”, Pet-tersson huomautti.

Hyvinvointiajan sukupolven lapsil-la on ollut tarjolla luovia kursseja, musiikkiopistoja ja kuvataidekou-luja. Julkistamistilaisuuden mode-roijana toimineen tutkija Tommi Hoikkalan mukaan taideaineiden systemaattisella pedagogiikalla on ollut vaikutusta siihen, että taitei-lijuudesta on löytynyt monelle am-matti ja ammatissa on myös menes-tytty. Menestymisen mittarit ovat taiteilijoiden itsensä määritteleminä hyvinkin kohtuulliset, jopa vaatimat-tomat. Haastatellut taiteilijat puhu-vatkin mieluummin onnistumisesta kuin menestymisestä. Menestystä on heidän mukaansa se, että oma työ tunnustetaan, työstä saa kohtuulli-sen toimeentulon ja voi keskittyä omaan työhönsä. Taloudellinen me-nestys tulee onnistumisen kautta, jos on tullakseen.

Esimerkkitaiteilijaksi julkistamis-tilaisuuteen oli kutsuttu kirjailija Miika Nousiainen. Hän kertoi tun-nistavansa itsestään tutkimuksen tyypeistä ajelehtijan. Lapsuudenko-dista taiteilijanuralle ei työnnetty. ”Lähimmäksi kulttuurikokemusta pääsimme, kun Kari Salmelainen tankkasi naapurikunnassa, Muura-messa”, Nousiainen nauratti yleisöä.

14 T a k u

T a k u 15

Taidehistorioitsija ja sosiologi samassa henkilössä luovat poh-jan, jolle Euroopan tiedeneuvos-ton (ERC) asiantuntijat myönsi-vät tiukkaan kilpailuun perustuvaa rahoitusta eurooppalaisen kult-tuuriperinnön tutkimiseksi. Tuuli lähdesmäki on taidehistoriasta väitellyt filosofian tohtori ja sosio-logiasta väitellyt yhteiskuntatietei-den tohtori. Hänen syksyllä 2015 alkava monialainen tutkimushank-keensa koskee eurooppalaisen kult-tuuriperinnön legitimointia ja EU:n identiteettipoliitikkaa.

T e k s t i : s a k a r i a s s o k k a

euroopan tiedeneuvoston nettisivut: http://erc.europa.eu/

Eurooppalaisen kulttuuriperinnön jäljillä

sia, jotka ylittävät tieteenalojen ra-joja ja koskevat uusia, nousevia ky-symyksiä sekä luovat uudenalaisia lähestymistapoja. Rahoitusta hae-taan tutkijanuran vaiheen mukaan. Lähdesmäen saama rahoitus (ERC Starting Grant) on tarkoitettu kor-keintaan seitsemän vuotta aiemmin väitelleille. Lisäksi tarjolla on ra-hoitusta 7-15 vuotta sitten väitelleil-le sekä kaikkein edistyneimmille ja meritoituneimmille tieteentekijöil-le. Kullekin vaiheelle on omat ha-kuaikansa.

Samassa haussa Lähdesmäen kanssa rahoitusta sai Suomesta kuusi haki-jaa, joista kaksi edustaa humanistisia ja yhteiskuntatieteitä. Kaiken kaikki-aan kilpailu on kovaa, sillä rahoitus-ta sai vain 328 tutkijaa (n. 10 %) yh-teensä yli 3000 hakijasta. Kaikkein tiukinta kisa oli juuri yhteiskuntatie-teiden ja humanististen tieteiden ha-kualalla, jolla vain 8 % hakijoista sai rahoituksen hankkeelleen.

EUROOPPALAISEN KULTTUURI-PERINNÖN UUSI BRÄNDI

Lähdesmäen tutkimushanke Legiti-mation of European cultural herita-ge and the dynamics of identity poli-tics in the EU käynnistyy elokuussa. Eurooppalainen kulttuuriperintö on tutkimuskohteena kiinnostava, sillä kulttuuriperintö koetaan usein vah-vemmin kansallisella ja paikallisel-la kuin eurooppalaisella tasolla. Silti eurooppalaisen perinnön tukemiseksi on käynnistetty viime aikoina monia toimia ja EU:sta on kiistatta kehitty-nyt näkyvä toimija kulttuuriperinnön kentällä. Se on käynnistänyt monia kulttuuriperintöä koskettavia hank-keita ja ulottanut kulttuuriperinnön käsitteenä yhä useammille hallinto-sektoreilleen.

Pelkistettynä hankkeen tavoitteena on selvittää, mistä eurooppalaises-

sa kulttuuriperinnössä ylipäänsä on kyse: Kuinka se näkyy eri hallin-non ja toiminnan tasoilla, miten sitä tuotetaan ja kuka legitimoi tietyt kohteet eurooppalaiseksi kulttuuri-perinnöksi? Entä kuinka se liittyy identiteettipolitiikkaan? Hanke on monitahoinen niin tutkimusalojen ja -aineistojen kuin tulkinnan tasojen ja menetelmienkin suhteen. Lähdesmä-ki rekrytoi sitä toteuttamaan itsensä rinnalle tutkimusryhmän, johon kuu-luu useampia tutkijatohtoreita, yksi väitöskirjan tekijä sekä tutkimusas-sistentti.

Käytännössä Lähdesmäen monia-lainen tiimi tutkii Euroopan kulttuu-riperinnön vuonna 2011 perustettua eurooppalaista tunnusta (European Heritage Label). Sen alle listataan eurooppalaisittain merkittäviä kult-tuuriperintökohteita (Suomi ei ole maana ottanut tunnusta käyttöön). Tutkimusryhmä keskittyy monipuo-lisesti tunnuksen valikointiproses-sin sekä sen jo saaneiden kohteiden analysoimiseen. Hankkeen kulues-sa Lähdesmäki tulkitsee ryhmänsä kanssa monenlaisia Euroopan Uni-onin dokumentteja, tekee monipuo-lisesti eri tahojen haastatteluja ja havainnoi kulttuuriperintökohteita useissa maissa sekä analysoi visu-aalista dataa, joka tuotetaan osana tutkimusprosessia.

Tutkimushanke on viisivuotinen. Sen tuloksena syntyy paitsi useita erilai-sia julkaisuja myös vuorovaikutusta eurooppalaisen kulttuuriperintöken-tän toimijoiden kanssa. Tarkoitus on luonnollisesti välittää tutkimustu-loksia heidän tietoonsa, mutta myös kuulla heitä prosessin kuluessa. Ta-voitteena on lisäksi tuottaa suosituk-sia ja tietoa poliittisten päättäjien ja virkamiesten tietoon ja siten toivot-tavasti tuottaa otollisia keinoja käy-tännön toimintojen kehittämiseksi kulttuuriperinnön hallinnossa.

european heritage label: http://ec.europa.eu/programmes/creative-europe/actions/heritage-label/index_en.htm

EUROOPAN TIEDENEUVOSTO TUKEE HUIPPUTUTKIMUSTA

Euroopan tiedeneuvosto ERC (Eu-ropean Research Council) kanavoi EU:n rahoitusta huippututkimuksel-le. Tavoitteena on tukea tuoreimpia ja kiinnostavimpia tutkimusavauk-

16 T a k u

Näin muualla...

16 T a k u16 T a k u

T a k u 17

kulTTuuri lyonin VahVuusSadan miljoonan lisäksi vajaan puo-len miljoonan asukkaan kaupunki saa myös jonkin verran valtion ra-hoitusta ja aluerahoitusta. Näillä re-sursseilla tarjotaan kulttuuripalve-luja kaikille kaupungin asukkaille ja tietysti myös turisteille.

Kulttuuritoimen alaisuuteen kuulu-vat kirjastot, museot, orkesteri salei-neen, teatterit, ooppera, kaupungin-arkisto ja myös arkeologiapalvelu. Lyonissa on oopperan lisäksi neljä teatteria sekä 220 yksityistä kult-tuurilaitosta, jotka saavat kaupungin avustusta. Esimerkiksi ooppera työl-listää 217 henkilöä, joista 120 kuu-luu taiteilijakuntaan ja 87 henkilöä vastaa tekniikasta.

Yksityisen sektorin tuki on yhteen-sä tänä vuonna 4,3 miljoonaa euroa. Les Subsistances -kokonaisuus saa siitä lähes puolet.

Meneillään on yleensä aina kaksi in-vestointikohdetta, jotka voivat olla rakennuskohteita tai tapahtumia. Rakennuksista varsinaisesti vastaa yksityinen yritys.

Apulaispääjohtaja Fourneroy (Lyo-nin kulttuuriasiain johtokunta) tote-si, että ranskalainen byrokratia on hankalaa. Eri yksiköiden toiminta-tavat ovat hyvin erilaiset ja se vai-keuttaa toimintojen hallinnointia. Esimerkiksi avustusten käytöstä on tarkka seuranta, jota varten on oma 10 hengen ryhmä.

lyon, TaiTeen meTroPoliKaupungin ykköstavoite on tehdä Lyonista taiteen metropoli. Kak-kostavoite on saada kaikki asukkaat osallisiksi kulttuurista ja taiteesta.

Lyon onkin tärkeä kulttuurikaupun-ki koko Euroopassa ja Lyonin mallia on käytetty esimerkkinä muuallakin. Jo 1980-luvulla otettiin tavoitteeksi kulttuuria kaikille -periaatteen to-teuttaminen. Järjestettiin ilmaisia ti-laisuuksia, toteutettiin erityistoimia

sosiaalisesti heikommilla alueilla ja heräteltiin lasten ja nuorten kiinnos-tusta taiteisiin.

Kolmas tavoite kaupungin kehit-tämisessä on liittää taide muihin toimintoihin, kuten asukkaiden viihtymiseen ja matkailijoiden hou-kuttelemiseen. Lyonin vanha kau-punki on Unescon maailmanpe-rintökohde ja taiteen lisäksi myös kulttuuriperintö on vahvasti mukana kehitystyössä.

Metropoliasemaan liittyy aktiivi-nen kansainvälinen yhteistyö ja koulutus, mutta myös talouselämän määrätietoinen mukaan ottaminen, mikä on Ranskassa uutta. Mukana kulttuuripalveluiden toteuttamisessa on sekä suuria että pieniä yrityksiä. Esimerkiksi taidemuseoon on han-kittu taidetta yritysten tuella. Siihen kannustaa vuonna 2002 säädetty laki verohelpotuksista.

Palvelujen käytöstä kulttuuriyhteis-työvastaava Villarubias kertoi, että tavoitteena on tuottaa sellaisia oop-pera- ja teatteriesityksiä, jotka kiin-nostavat muitakin kun kukkahattutä-tejä, jotka Lyonissakin muodostavat suurimman osan yleisöstä. Erilaisia

Jo 1980-luvulla otettiin tavoitteeksi kulttuuria kaikille -periaatteen toteuttaminen.

”

Matka Lyoniin, matka kulttuuriin

m e r j a i s o t a l o

Merkittävin muisto viime syyskuun Lyonin matkalta: 20 % kaupungin budjetista käytetään kulttuuriin. Se on 103 miljoonaa euroa ja 1500 työntekijää. Näissä numeroissa näkyy se, mitä kaupungin strategiassa on sovittu.

Kulttuuri kuuluu kaikille.

T e k s t i j a k u v a t m e r j a i s o t a l o

18 T a k u

Kuvassa vasemmalla Suomen kunniakonsuli Jac-ques Valla ja hänen puolisonsa Kristiina Valla.

Kuvassa alhaalla Lyonin kaupungin isännät ja tulkkina Kristiina Valla.

esityksiä tarjotaan erilaisin hinnoin, jotta tarjontaa olisi kaikille.

hallinnon kerrokseT ja miTTariTKullakin hallinnollisella yksiköllä on oma budjetti ja tavoitteet, mutta on myös yhteisiä tavoitteita. Lyonis-sa on kulttuurilautakunta, pormesta-rin alaisena apulaiskaupunginjohta-ja, joka vastaa kulttuuriasioista.

Kulttuurin ja taiteen mittaaminen on aina vaikeaa. Lyonin kaupungil-la on käytössään mittaristo, jossa katsotaan mm. yleisömäärät, ylei-sölajien määrät, kansainväliset yh-teistyökumppanuudet, taideteosten konservointimäärät ja näyttelyiden palautteet.

kulTTuuria yhTeisTyössäLyonin kaupungilla on laadittu yh-teistyön peruskirja. Kaupungin eri instituutiot toimivat yhdessä eri kau-punginosissa tarjoten palveluja eri kohderyhmille, kuten vammaisille tai vanhuksille. Tavoitteena on sosi-aalisen yhtenäisyyden kehittäminen kulttuurin avulla ja samalla kaupun-gin kehittäminen.

Taidelaitosten välinen yhteistyö alkoi jo 30 vuotta sitten. Lähtölaukaukse-na toimi tasa-arvoisuuden marssi, Marche pour l´Egalite et contre le Racisme. Keskelle asetettiin ihmi-nen, ympärille taiteilijat, julkinen valta, kulttuuri ja kulttuuriperintö. Asuinalueille mentiin 1980-luvulla ja perustettiin toimintaryhmiä yhdes-sä asukkaiden kanssa, jotka saivat näin kokemuksia ja muistivat omaa elämäänsä mm. tanssin ja graffitien

avulla. Näin tuettiin erityisesti maa-hanmuuttajien omaa kulttuuria.

Myöhemmin 1990-luvulla kortte-leihin tuli taiteilijoita tekemään yh-teistyötä asukkaiden kanssa. Näin toteutettuja teoksia esitettiin myös muualla. Yhteys oli suora kaupun-ginhallintoon ja kulttuurilaitoksiin ja näin asukkaat olivat läsnä kaupungin kulttuuritarjonnassa.

Sitten 2000-luvulla pohdittiin, miten kaupungin taidelaitokset, teatterit, museot ja ooppera, voisivat toimia kortteleissa. Vastaukseksi laadittiin Taiteen perustuslaki, jonka keskei-nen sisältö oli taiteen saaminen kai-kille kaupungin rahoilla. Yhteistyötä tehtiin yhdistysten, laitosten ja asuk-kaiden kesken.

kulTTuuriProjekTeja ja PeriaaTTeiTaKaikissa kaupunginosissa kulttuu-ritoimikunnat määrittelevät alueen-sa kulttuuriprojektit. Niihin saattaa kuulua esimerkiksi ulkotilojen ke-hittäminen, erityisryhmien sopeut-taminen, taidepuutarhat, tapaami-set asukkaiden kesken ja heidän kanssaan. Menossa on 200 erilaista projektia, joissa ovat yhteistyössä esimerkiksi nykytaiteen museo ja jalkapallokerhot, asukkaat, taiteili-jat ja kaupungin puutarha, maahan-muuttajat ja kaupunginarkisto, oop-pera ja hiphoptanssijat.

Hyvä esimerkki toiminnasta on puu-tarhan perustaminen puretun talon tontille. Asukkaat joutuvat muutta-maan, mutta pääsevät yhdessä te-kemään entisen kotitalonsa tontille

puutarhaa ja yhteistä oleskelutilaa. Kun tontille rakennetaan uusi asuin-talo, kasvit siirretään seuraavaan paikkaan. Osa entisistä asukkais-ta saattaa muuttaa uuteen taloon ja näin heillä on säilynyt jatkuvuuden tunne ja sitoutuminen paikkaan sekä ihmisiin.

Yhteinen suuri koko kaupungin juh-la on Valon juhla joulukuussa, jol-loin taiteilijat toteuttavat valoteoksia eri puolilla kaupunkia. Tanssibien-naalissa kaupungin läpi kulkee 5000 tanssijan kulkue. Kaikilla näillä toi-milla pyritään tietoisesti välttämään korkeakulttuurin aitaamista omaan lokeroonsa.

Sosiokulttuurista työtä tehdään pal-jon, mutta aina se ei ole helppoa ja yhteensovittamista on paljon. Tapah-tumilla halutaan lisätä kaupungin ja sen asukkaiden positiivisuutta. Pe-riaatteena on myös kestävä kehitys ja riskejä halutaan välttää. Siitä ovat vastuussa toimijat yhdessä asukkai-den kanssa. Samoin eriarvoisuuden vähentäminen on otettu huomioon, monipuolisuus halutaan nähdä rik-kautena ja sen vuoksi on jaettava tietoa ja oppia, ja se näkyy kasva-tuksessa ja koulutuksessa.

Demokratia on peruskirjan Culture CUCS Lyon päämäärä. Se tarkoit-taa jatkuvaa yhteistyötä asukkai-den kanssa kaupungin komissiolta ja koko 1500 hengen työntekijäjou-kolta. Se on toimintaa, seurantaa ja arviointia yhteisen tavoitteen toteut-tamiseksi. Kulttuuri kuuluu kaikille.

T a k u 19

Lyonin kaupungintalol-la tervetuloa-kyltti suo-malaiselle

Taiteen perustuslaki, jonka keskeinen sisältö oli taiteen saaminen kaikille kaupungin rahoilla.

” ranskalainen tapa toimiahelsingin kulttuurikeskuksen edustajat vierailivat jokunen vuosi sitten lyonissa, jossa taidelaitosten kaupungin tuen saannin edellytyksenä on niiden toiminnan levittäytyminen seinien-sä ulkopuolelle. helsinkiläiset nimesivät oppimansa lyonin malliksi. Viime vuonna helsingin kulttuurikeskus sai opetus- ja kulttuuriministeriöltä avustuksen mm. lyonin kokemusten pohjalta kehitetyn helsingin mallin pilotointiin.

Hanketta on vienyt tämän vuoden alusta eteenpäin suunnittelija Sara Kuusi. Aluksi hän pohtii malli-sanaa. ”Helsingin malli antaa kuvan että on jo olemassa jokin malli. Itse asiassa nyt haetaan toiminta-tavan muutosta, jossa yhdistyisivät taidetoimijoiden näkökulma, aluetoimijoiden näkökulma sekä hallinnollisen yhteistyön näkö-

kulma”, hän muotoilee urakkaansa.

Pilotointia neljällä alueellaPerusajatus on osallistava alueellinen kulttuurityö, jossa taidelaitokset jalkau-tuvat lähiöihin, ja alueen asukkailla on mahdollisuus osallistua kulttuuritoimin-taan omista lähtökohdistaan. Kyse on pitkäjänteisestä yhteistyöstä. Pilotoinnin kohdealueiden kartoittamisessa käytettiin lukuisia indikaattoreita, jotka mittaa-vat alueiden sosio-ekonomista tilannetta. Kulttuurikeskus on myös selvittänyt kulttuuri- ja kirjastolautakunnan jakamien avustusten alueellisen jakautumi-sen Helsingissä. Lähiöistä pilotointiin valikoituivat Jakomäki/Kivikko, Vuosaa-ri, Maunula ja Kaarela. ”Alueellista kulttuurityötä ja lähiötyötä on toki tehty Helsingissä jo pitkään”, huomauttaa Kuusi. Esimerkiksi alueelliset kulttuuritalot kuten Stoa ja Vuotalo ovat tehneet jo vuosia yhteistyötä Itä-Helsingin asukkaiden ja toimijoiden kans-sa. Aluetalojen erilaisia tapahtumaosuuksia tullaan levittämään jatkossa entistä laajemmin alueille ja yhteistyötä alueiden yhteistyökumppaneiden, tapahtuma-järjestäjien ja asukkaiden kanssa tiivistetään ja monipuolistetaan. Kuusen mu-kaan nyt halutaan selvittää tarkemmin, mitä asukkaat itse ajattelevat alueestaan, millaisia toimintoja he haluaisivat tehdä, mitkä ovat kunkin alueen omat erityis-piirteet. Kartoitusten jälkeen voidaan evästää alueelle jalkautuvia taidelaitoksia ja taiteilijoita paremmin sekä verkottaa heidät yhteen alueen toimijoiden kanssa.

Avustuksiin uusia painopisteitäLyonissa kaupungin taidelaitoksille myöntämä avustus edellyttää alueilla tehtä-vää asukkaita osallistavaa toimintaa. Avustuskriteerien linjauksia tullaan myös Helsingissä painottamaan yhä enemmän laitosten yhteiskuntavastuullisen toi-minnan lisäämiseen. Kulttuuri ja taidekentän toimijoita rohkaistaan toteutta-maan sosiaalisesti ja alueellisesti merkittävää toimintaa. Kulttuurikeskus tarjoaa omat laajat alueverkostonsa ja kontaktinsa taidelaitosten ja yhteisöjen käyttöön. Sara Kuusen toiveena on, että Helsinkiin saataisiin aktiivinen ja toimiva paikallisten toimijoiden verkosto, jollainen on jo esimerkiksi Birminghamissa. Kaupungin Culture on Your Doorstep strategia kattaa kymmenen kaupungin-osaa, joissa kussakin on paikallinen Local Art Forum työryhmä. Siihen kuuluu alueen taiteilijoita, kaupungin edustajia ja paikallisia yhdistyksiä, jotka yhdessä hakevat kullekin alueelle sopivia kumppaneita ja taideprojekteja. ”Kyse ei ole siis ainoastaan kulttuurikeskuksen avustuspolitiikan muutoksesta, vaan yhteis-kuntavastuun kannosta laajemminkin”, Kuusi huomauttaa. Hän peräänkuulut-taa niin taiteilijoilta, alueaktivisteilta kuin hallinnon virkamiehiltäkin sosiaalis-ta tiedostamista, jossa ajatellaan, ymmärretään ja toimitaan toisin. Yhdessä.

T a k u 19

s a r a k u u s i

20 T a k u

Ei kiitos seksiä, olemme japanilaisia

r a i s a n i e m i

Suomi on Euroopan nopeimmin vanhaneva kansakunta, maailmanlaajuisesti tilaston huipulla keikkuu Japani. Näitä maita yhdistää moni muukin seikka, muun muassa so-dan jälkeinen nopea teollistuminen, selkeä, konstailematon design ja teknologian laaja käyttö. Suomi on ottanut monessa asiassa mallia Japanista. Ihan kaikkea ei kuitenkaan kannattane tuoda tänne.

20 T a k u

T a k u 21

työssäkäynnin avioiduttuaan. Nykyaikai-sia naisia perinteinen tulevaisuudenkuva kauhistuttaa: hoida ensi lapset, sitten appivanhemmat ja omat vanhemmat ja lopuksi eläkkeelle jäävä aviomies, jota tuskin on edes oppinut tunte-maan pitkien työpäivien ja lyhyiden lomien vuoksi. Lasten sijaan hel-litään lemmikkejä. Jos Tokiossa näkee lastenrattaat, suuremmal-la todennäköisyydellä siellä istuu

koira, kuin vauva.

Japanilaisten syntyvyys onkin laske-nut huolestuttavaa tahtia. Tokiossa, jossa asuu yli 35 miljoonaa ihmistä, syntyy vuosittain vain n 250 000 las-ta. Yli neljä kertaa pienemmässä Lon-toossa vuosittainen syntyvyys on yli 135 000. Seuraavan 30 vuoden aikana Japanin väestö vähenee kolmannek-

sen. Samanaikaisesti maahanmuuttoa sää-dellään tiukasti.

Syntyvyyden laskulla ja ikääntymisellä on monia seura-uksia. Japanissa on alettu muun muassa suunnitella van-husten palvelukeskuksia ”tyttöporukoiden” tarpeisiin. Aikuisille suunniteltujen vaippojen myyntimäärä on jo ylittänyt vauvojen vaippojen myynnin. Osansa tästä to-sin selittää se, että työtahti on paikoitellen niin kiivas, etteivät työntekijät ehdi vessaan kesken työpäivän. Suo-situissa pachinko pelien halleissa ei tarvitse luovuttaa is-tuinta kesken voittoputken vessahädän vuoksi. Japani-laisessa vaippatehtaasta löytyy pelkästään aikuisille 400 vaihtoehtoa, yhteensä valikoimissa on yli 900 erilaista vaippaa. Omansa löytyy myös lemmikeille; kissoille, koirille ja freteille.

Japan Planning Associationion teke-män tutkimuksen mukaan petipuuhat eivät kiinnosta japanilaisia. Lähes 60% naisista ja 36% miehistä ikä-luokassa 16-19 vuotta katsoi, et-tei seksi ole vaivan arvoista. Mei-ji Yasuda Life – vakuutusyhtiön tutkimuksen mukaan kolmannes alle 40-vuotaista ei ole koskaan seu-rustellut. Vuoden 2011 tutkimuksessa 61% naimattomista miehistä ikäluokassa 18-34 vuotta ei seurustellut. Sinkkujen osuus väestöstä nousee koko ajan. Viiden viimeisimmän vuoden aikana nousua on ollut melkein 10%.

Syitä tähän on löydetty molemmista sukupuolista. Mie-het ovat entistä kiinnostuneempia virtuaalideittailusta tai vuokratyttöystävistä, joiden kanssa ei tarvitse painia hankalien arjen asioiden kanssa. Naiset viettävät mie-luummin aikaansa tyttökavereiden kanssa kuin seurus-tellen, ja panostavat myös työelämään. Avioliitot päät-tävät usein naisen työuran, jopa 70% naisista lopettaa

22 T a k u

useimpien itä-aasian maiden kie-lessä ei historiallisesti ole ollut sa-naa ”taide” länsimaisessa mer-kityksessä. niitä, jotka tuottivat ylellisyystarvikkeita kuten prons-siesineitä, silkkikankaita, lakkatöi-tä ja patsaita pidettiin työläisinä, tai enintään lahjakkaina käsityöläi-sinä, kertoo standfordin yliopiston japanologian professori melinda Takeuchi artikkelissaan The artist as professional in japan (stanford university Press, 2004). Vaikka japanilaisessa kulttuurissa on aina arvostettu kauniita esineitä, nii-den tekijät ovat jääneet varjoon. maalaustaide ja kalligrafia olivat Takeuchin mukaan herrasmiesten tekeleitä herrasmiehille. Vasta kun maa avautui länteen vuonna 1868, taide-elämäkin monipuolistui. Tai-teilijoilla oli mahdollisuus tehdä ul-komaanmatkoja ja maahan saatiin länsimaisia opettajia.

Japanilainen taide nojaa edelleen vahvasti traditioon. Geisha- ja mai-kotanssi, kalligrafia ja teeseremoni-at ovat elävää kulttuuriperintöä, joi-ta harrastetaan paljon, ja esitetään muuallakin kuin turisteille suunna-tuissa näytöksissä.

Japanissa ammattitaide ja ammat-titaiteilija määritellään eri tavoin kuin Suomessa. Suomen kulttuuri-instituutin kulttuuripäällikkö Ulla Kinnusen mukaan Japanissa ei juu-rikaan ole ammattitaiteilijoita - aina-

Nykytaide ei elätä Japanissar a i s a n i e m i

kuvataiteilijoita on Takashi Mura-kami. Hän opiskeli aluksi Japanissa animea ja mangaa sekä traditionaa-lista japanilaista ilmaisua. Hän pet-tyi japanilaiseen opetukseen, joka oli hänen mukaansa kalpeaa jäljittelyä länsimaisista suuntauksista. Mura-kami muutti opiskelemaan New Yorkiin. Nykyisin hänen manga-hahmoisista veistoksistaan on tullut huikean suosittuja. Esimerkiksi My lonesome Cowboy -veistos myytiin 13,5 miljoonalla dollarilla Sothebys-sä vuonna 2008. Menestyksensä myötä Muraka-mi on alkanut päämäärätietoisesti kehittää japanilaista taide-elämää. Hän perusti tuotantoyhtiö Kaikai Kikin, joka työllistää nykyään yli sata ihmistä ja johon kuuluu ani-maatiostudio, toimisto Tokyossa ja New Yorkissa. Yhtiönsä kautta hän avustaa nuoria taiteilijoita ja järjes-tää esimerkiksi Geisai -taidemessuja kannustaakseen japanilaisia taitei-lijoita omaperäisempään ilmaisuun ja edistääkseen japanilaisen taiteen tunnettuutta.

kaan nykytaiteen parissa. Japanissa on toki lukuisia, korkeatasoisia kou-luja, joissa taideaineita voi opiskella. Siellä ei ole kuitenkaan Suomen kal-taista avustusjärjestelmää, joka aihe-uttaa sen, että taidetta tekemällä on vaikeaa saada elantoaan. Näin ollen suuri osa ammattitaiteilijoista, esi-merkiksi tanssijat ja kuvataiteilijat, muuttavat opiskelemaan ja työsken-telemään ulkomaille. Kun Tero Saa-rinen toteutti viime vuonna tilauste-oksen japanilaiselle tanssiryhmälle Tokiossa, kukaan tanssijoista ei toi-minut päätoimisena tanssijana. Tans-sijat ottivat vapaata päätyöstään, jot-ta esitys voitiin toteuttaa. Yksi menestyneimpiä japanilaisia

Geisha-tanssi, kukkien asettelu eli ikebana ja bunraku-nukketeatteri ovat perintei-siä japanilaisia taidemuotoja. Uutta suuntausta edustaa Takashi Murakamin My Lonesome Cowboy, joka myytiin hurjalla 13,5 miljoonalla dollarilla Sothebyn huu-tokaupassa vuonna 2008.

T a k u 23

BERLIINIkaTuTaiTeen

mekkaBerliini on pullollaan katutaidet-ta ja graffiteja. on alueita, joissa taidetta ei voi olla huomaamatta sen suuren koon tai värikkyyden vuoksi. joissain paikoissa se on niin hienovaraista, että se saat-taa ensisilmäyksellä jäädä huo-maamatta. Vaikka katutaidetta on Berliinissä lähes kaikkialla, kaupunkia vähemmän tuntevalle voi olla vaikea löytää joukon hel-met ja kiinnostavimmat teokset.

alternative Berlin –nimi-nen yritys tarjoaa asiak-kailleen street art -kä-velykierroksia, jossa asiantunteva opas esit-telee osan kaupungin

monista graffiteista ja katutaiteesta. Kierroksia järjestetään lähes päi-vittäin ja niiden kesto on yhteensä nelisen tuntia. Parin tunnin kävely-osuuden lisäksi kierrokseen kuuluu workshop, joka järjestetään hylä-

tyssä tehtaassa Lichtenbergin kau-punginosassa. Workshopissa osal-listujat pääsevät itse kokeilemaan katutaiteen tekemistä eri tekniikoil-la asiantuntijoiden opastuksella. Lo-puksi työn saa mukaansa muistoksi.

Katutaide kiehtoo suurinta osaa street art –kierroksen oppaista myös heidän työnsä ulkopuolella ja osal-la on tausta katu- tai graffititaiteili-joina. Minun kohdalleni osuva opas Robert Smith ei ole poikkeus: häntä-kin tämänkaltaisen taiteen maailma kiinnostaa suuresti. Smithin mielestä kierros sopii kai-kille. Hänestä kiinnostavimpia asi-akkaita ovat kävijät, jotka eivät tie-dä katutaiteesta juuri mitään tai jotka eivät sitä välttämättä arvosta tai pidä taiteena. Oppaamme painottaa, että hänen tavoitteensa ei ole kuitenkaan muuttaa kenenkään ajatusmaailmaa täysin, vaan ennemminkin auttaa ymmärtämään miksi katutaidetta ja graffiteja ylipäätään tehdään. Kier-roksen jälkeen osalla saattaa olla asi-aan uusi näkökulma ja käsitys siitä, mitä aihe joillekin ihmisille merkit-

see. ”Yritän toimia ikään kuin [katu-taiteen] tulkkina ihmisille, joilla on asiasta vähän tai ei ollenkaan koke-musta”, Smith selittää.

Yksi oppaamme suosikkiteoksista on ROA -nimiseltä artistilta. Eläin-teemainen valtava maalaus sijait-see Kreuzbergin kaupunginosassa. Smith työskenteli galleriassa, joka valmisti teoksen. Se oli hänen en-simmäinen kokemuksensa julkisen taiteen projektista. ”Pidän tätä työ-tä katutaiteena parhaimmillaan”, Smith kertoo. ”Teos on vuorovai-kutuksessa ympäristönsä kanssa.”

Katutaidetta ja graffiteja harrastava berliiniläinen Frank Aal mainitsee samaisen teoksen yhtenä mieleisis-tään. Hän pitää artistin tyylistä ja teoksen sijainnista. Mustavalkoinen maalaus on tehty laillisesti tilaustyö-nä. Työtä tehdessään ROA ja teok-sen kuraattorit pyysivät seinään jo aiemmin maalanneilta katu- ja graf-fititaiteilijoilta hyväksynnän oman teoksensa tekoon. Aalin mukaan huomioonottava suhtautuminen saattaa olla yksi syy siihen, miksi työn yli ei ole maalattu laittomasti muita töitä.

Ash:in astronautti on vuodelta 2007.

r e e t t a s a h l m a n

T a k u 23

24 T a k u

Katutaide on kiistatta olennainen osa Berliiniä, ja niin ajattelee myös suu-rin osa kaupungin asukkaista. Kun yksi tunnetuimmista Kreuzbergissa olleista teoksista maalattiin yli vii-me joulukuussa, osa berliiniläisistä raivostui. Nimellä BLU työskente-levän artistin teosta pidettiin osana kaupungin katukuvaa ja monet ei-vät ymmärtäneet miksi joku haluaisi poistaa ne näkyvistä. Tilanteen ym-pärillä velloi erilaisia huhuja: joku

kertoi, että BLU antoi seinän maalat-tavaksi vapaaehtoisesti, jotta lähellä olevien asuntojen arvo ei nousisi hä-nen töidensä takia. Toinen lähde taas tuumi, että näin oli alunperinkin tar-koitettu; teos piti maalata yli, koska katutaiteen on tarkoitus muuttua ja hävitä ajan kuluessa.

Katutaiteilijoista osa on niittänyt mainetta ympäri maailman. Yksi tunnetuimmista alan nimistä on

englantilainen Banksy. Vaikka hän onkin monelle pienemmän luokan katu- ja graffititaitelijalle liian valta-virtaa, esimerkiksi oppaamme Smit-hin mukaan Banksyn hienous piilee siinä, että hänen työnsä puhuttelevat ihmisiä kaikilta elämän osa-alueilta. Jokainen löytää hänen töistään jo-tain, johon samaistua. Banksy kä-sittelee töissään vaikeitakin aiheita, mutta käyttää myös huumoria kei-nona saada katsoja sisään teokseen. Hän haluaa töidensä olevan tarkoi-tettu kaiken tyyppisille ihmisille ja myös harjoittaa taidettaan kyseinen ajatus mielessään.

Toinen laajalti tunnettu nimi on ame-rikkalainen Shepard Fairey, jota Aal kutsuu vähemmän kunnioittavasti ”ylipalkatuksi seinän maalaajaksi”. Fairey tuli tunnetuksi tietyissä pii-reissä Obey-kampanjastaan. Monet tuntevat hänen työnsä Barack Oba-man toiseen presidentinkampanjaan tehdyn ”Hope”-julisteen kautta. Aal kritisoi Faireyta: ”Suurin osa ihmi-sistä ei ole poliittisen katutaiteen sa-nomasta eri mieltä. Obeyn iskulau-seet ovat tyyppisesti ”make love/art, not war” ja et tule löytämään kovin monta ihmistä, jotka pitävät sotaa parempana vaihtoehtona.” Aal ei pidä viestiä pahana, vaan yksinker-taisesti hyvin helppona lausuntona, jota ei turhaan tarvitse mietiskellä ja tulkita.

Kaupungin seiniin maalaaminen, piirtäminen ja kaikenlainen taiteilu on laitonta lähes kaikkialla, myös Berliinissä. Vaikka suurin osa ilman lupaa tehdyistä teoksista saa jäädä paikalleen, ainakin kunnes joku muu maalaa sen tilalle jotakin, miksi ottaa riski jäädä poliisin kynsiin? Miksi katu- ja graffititaitelijat jatkavat har-rastustaan? Vastauksia lienee yhtä monta kuin taiteilijoitakin. Yhteis-kunnallinen vaikuttaminen ja kes-kustelun herättäminen on varmasti yksi yleisimmistä. Aal summaa: ”Jä-tän leimani kaupunkiin, mainostan jotain mitä ei ole olemassa, väritän naapurustoa ja teen sitä myös huvin vuoksi.” Sitten hän lisää nauraen: ”Ja se pitää minut nuorena.”

alternative Berlin Street art Tour & Workshopmaanantaisin, keskiviikkoisin, torstai-sin, perjantaisin ja lauantaisin klo 12. Tapaamispaikka alexanderplatzin tv-tornin starbucksin lähellä. kierroksen hinta 15 euroa.

BLU on luonut myös tämän teoksen.

BERLIINI

T a k u 25

ROA:n eläinteos löytyy Görlitzer Bahnhof -metroaseman lähettyviltä.

T a k u 25T a k u 25

26 T a k u

Brasilialaiset kaksosten, jotka käyttävät tai-teilijanimeä Os Gêmeos, teos on maalattu heille tyypillisellä keltaisella värillä.

Taiteilijan nimi Noma on nähtävissä teoksen vasemmassa alalai-dassa.

Yksityiskohta seinägraffitista Friedrichshainin kaupunginosassa.

BERLIINI

T a k u 27

Kummituksia ja jugendin helmiä – opastettuja teema-kävelyitä SuomessaKauas on tultu ajoista, jolloin matkai-lijoiden palvelemiseksi riitti väripos-tikortti paikkakunnan nähtävyyksistä. Puijon torni, höyrylaiva ja hevossvos-sikka kurkistivat kukin omasta neliös-tään ja muistin virkistämiseksi kortis-sa komeili vielä paikkakunnan nimi: Kuopio.

Nykyään tarjolla on neliväriesitteitä, tee-ma-aiheisia julkaisuja, kortteja, pinsse-jä, paikallisherkkuja ja virtuaalikier-

roksia. Paikallisväriä ja erottautumista muista paikkakunnista on haettu myös teemakävely-kierroksilla.

VAASASSA esimerkiksi voi ”mennä niinkuin Strömsössä”, eli tutustua supersuositun lifes-tyle-ohjelman kulisseihin. KUOPIO indentifi-oituu muun muassa kirjailijoihin. Odottamat-tomia kohtaamisia -teemakävelyillä saattaa tavata vaikkapa Armas Järnefeltin esittelemässä sisartaan Ainoa Jean Sibeliukselle, joka oli Ar-mas Järnefeltin opiskelijatoveri.

Kirjailijat ja kirjojen henkilöt tuntuvat muuten-kin olevan suosittuja kävelykierrosten aiheita. TURUSSA voi kulkea Vareksen jalanjäljillä, HÄMEENLINNASSA tutustutaan hämeen-linnalaisiin ja Hämeenlinnassa vaikuttaneisiin kirjailijoihin Elias Lönnrotista Larin-Kyöstiin ja Paavo Cajanderiin, kuullaan tarinoita niin kansalliskirjailija Eino Leinosta kuin Veijo Merestäkin.

Historia siivittää useita kierroksia. TAMPE-REELLA tutustutaan punaiseen kaupunkiin, VAASASSA sinivalkoiseen. OULUSSA järjes-tetään ”prumenaati wanhasa oulusa”.

Ulkomaalaisa matkailijoita ei ole unohdettu. Japanilaisille suunnattu ”Hokuo zakka -kier-roksella ajellaan raitiovaunulla HAKANIE-MEEN ja tutustutaan Marimekon ja torien antimiin. Fork in hand-kulinaarikierroksella ruokiin tutustumisen ohella kuullaan suoma-laisia ruokatarinoita.

Kierroksia voi tehdä bussilla, kävellen, pyö-rällä tai juosten. Tai käyttäen kaikkia kulku-tapoja. Takavuosien menestyssarja The Ama-zing Racen innoittamana Amazing Helsingissä tiimit kamppailevat aikaa ja toisiaan vastaan tunnetuissa ja myös hieman tuntemattomissa-kin paikoissa.

Lisätietoja paikkakuntien matkailusivuilta.

Kaikki rakastavat kulttuuria. Se on ihanaa, se ehkäisee syrjäytymistä, se auttaa käsittelemään tunteita ja ym-päröivää maailmaamme. Se raastaa, nostaa, parantaa, sirpaloittaa. Edus-kuntavaaleissa kaikki poliitikot kilvan hokevat, kuinka tärkeää se on ja tot-ta kai sitä pitää tukea. Ollaanhan me sentään sivistysvaltiossa!

Kulttuuri on kuitenkin asia, josta voi tiukkoina aikoina aina leikata. Eihän se pelasta henkiä, opeta lapsia (no kyllä opettaa!), vaihda vanhuksen vaippaa saati ruoki ketään. Ihmiset käyttävät siihen myös mielellään omaa rahaan-sa, mikäli kokevat sen tärkeäksi. Ei yh-teiskunnan tarvitse, välttämättä.

Tämä näkyy puolueiden eduskun-tavaaliohjelmissakin. ”Kulttuuri” on pakko mainita edes sivulauseessa ja kysyttäessä sitä kannatetaan. Kanna-tetaan mitä? No, sitä kulttuuria!

Tosiasiahan on, että yksikään puo-lue ei ole pohtinut kulttuuripolitiikan kehittämistä viimeiseen 30 vuoteen tärkeämpien aiheiden jyrätessä aina vaalitenttien ytimeen. Yksittäiset kan-sanedustajaehdokkaat saattavat puhua asiasta enemmänkin, mutta kuka nyt jaksaa kuunnella muutenkaan poliitik-kojen lätinöitä? Katso! Jaan tästä so-messa vaalikonetulokseni, sain tietää ketä äänestän!

Kulttuuripolitiikassamme on kuitenkin aivan selvästi ongelma, joka näkyy säännöllisin väliajoin keskusteluissa ja se on ns. ”korkeakulttuuri”. Meillä tuetaan tiettyä kulttuuria: taidetta, mu-siikkia, kirjallisuutta. Oopperaa tuetaan suhteessa enemmän, kuin esimerkik-si musikaaleja. Tiettyjä taiteilijoita ja taidetiloja tuetaan enemmän kuin toi-sia. Klassinen musiikki on tärkeää, aloittelevat pop-bändit eivät. Ja niin edelleen.

k o l u m n i : e l e n a g o r s c h k o w - s a l o n r a n t a

Itse asiassa voidaankin puhua kult-tuuripolitiikan paikalleen jämähtämi-sestä. Poliitikot eivät pohdi aidosti, kuinka muuttaa tukijärjestelmää si-ten, että myös uusilla tulokkailla olisi mahdollisuus perustaa vaikkapa uusi teatteri tai erilainen musiikki saisi ra-hoituksensa. Ja miksi tukea vain oop-peralippuja? Eikö elokuvat – edes osa niistä – olisi tuen arvoista?

Olisin erittäin kiinnostunut itse kuu-lemaan, mitä kulttuurin parissa työs-kentelevillä olisi sanottavaa nykyisestä järjestelmästä ja sen kehittämisestä. Epäilemättä moni poliitikkokin olisi kiinnostunut käymään keskustelua. Seuratkaa ehdokkaita ja kyseenalais-takaa.

Ja sitten: äänestää rätkäyttäkää.

Kolumnisti keskustelee säännöllisesti talousasioista Ylen Aamu-tv:n Jälkipörssi-ohjelmassa.

KULTTUURIPOLITIIKKA JA EDUSKUNTAVAALIT

T a k u 27

r a i s a n i e m i

28 T a k u

Vaikka tätä kirjoittaessani ulkona on pakkasta ja taivaalta sataa lunta, mie-lessäni on kesä ja rentoutuneita lihaksiani kutittelevat auringonsäteet.

Muistissani on silti vielä vielä uuden vuoden lupaukset. Lupasin, että tänä vuonna valmistun. Suoritan kunnialla opintoni loppuun. Hankin oman ala-ni töitä. Sillä maagisella hetkellä, kun vuosi vaihtuu ja mieltä kohottavat kuohuviinin kuplat, lupauksia on helppo tehdä ja niihin on vielä helpompi uskoa. Mutta sitten tulee arki.

Toivottavasti lehden ilmestymiseen mennessä Helsingin Sanomien mie-lipidesivuilla käyty keskustelu opiskelijoiden valmistumisajoista on jo laantunut. Mielipiteiden vaihdon aloitti uutinen opiskelijoista ”työelämän puskureina”, jotka heikkoina taloudellisina aikoina jättävät työnteon ja pa-laavat opiskelujen pariin. Osa mielipiteistä ymmärsi opiskelijoiden tarvetta ja paineita tehdä töitä opintojen aikana, mutta osa vaati opiskelijoita teke-mään sitä, mistä heille maksetaan: opiskelemaan. Eikä vain opiskelemaan, vaan valmistumaan myös. Mielipiteitä lukiessani mieleen palasivat uuden vuoden lupaukseni ja vakaat aikeeni. Sillä vain muutamassa päivässä ai-keistani oli tullut juuri niitä: aikeita. Sillä hetkellä, kun olisi pitänyt pitää lupaukseni, suunnitelmani eivät tuntuneetkaan enää niin hyviltä.

Viime talvet ovat menneet kesätöitä etsiessä. Kesä on ollut arvokasta ai-kaa kerätä rahaa, jotta opintojen ohella ei tarvitsisi käydä töissä. Toisaalta ansioluetteloon on myös pitänyt kerryttää erilaisia työtehtäviä, ja siinä ke-sätyöt ovat olleet merkittävä tekijä. Näinä taloudellisina aikoina ansioluet-telon kirjoittaminen on oma taiteenlajinsa, jonka saloihin perehdytetään niin ylipistojen rekrytointipalveluissa kuin naistenlehtien verkkosivuillakin. Keväät ovatkin tähän mennessä menneet kesätöiden hakemisen ja opis-kelujen ristipaineessa. Jokainen töitä hakenut tietää, kuinka aikaa vievää ja kuluttavaa töiden hakeminen on. Oman elämäni perusteella töiden te-keminen ei ainoastaan pidennä opiskeluaikoja, vaan töiden hakeminen myös. Onneksi lähiaikoina lehtiin on ilmestynyt myös toisenlaisia uutisia ja mielipiteitä. Ei haittaa, jos ansioluettelossa on aukkoja, eikä elämä etene suunnitelmien mukaan. Ei se etene tällä hetkellä muillakaan.

Siksi olen päättänyt olla tänä keväänä itselleni armollinen. Ei, en valmis-tu tänä vuonna. En suorita opintoja loppuun. En hanki oman alani töitä – Ha! En edes hae. Nostan opintotukea ja olen hyvillä mielin puskuri. En ehkä valmistu aivan tavoiteajassa, mutta aion hakea vaihtoon ja tutki-mukset osoittavat, että vaihtoon lähteminen parantaa opintojen jälkeistä työllistymistä. Lisäksi aion tehdä vapaaehtoistyötä ja kirjoittaa sen isolla ansioluettelooni. Mutta ennen kaikkea aion palkita itseäni tämän kevään ahkerasta opiskelusta ja rentoutua ja nauttia niistä lihaksia kutittelevista auringonsäteistä. Sillä ennen kaikkea haluan nauttia täysin rinnoin viimei-sestä kesästäni opiskelijana. Ja suosittelen sitä muillekin.

r e e t t a m i n k k i n e nAinejärjestöaktiiviMuusa ry, Turun yliopiston kotimaisen kirjallisuuden opiskelijoiden ainejärjestö

Tällä palstalla kirjallisuuden opiskelijoiden ainejärjestöt kertovat ajatuksiaan muun muassa koulutuspolitiikasta, työllistymisestä ja alan ajankohtaisista ilmiöistä.

ViiMeinen keSä

ammattiliittoon kuuluvia työntekijöitä edustaa työpaikoilla luottamusmies, jonka tärkein tehtävä on valvoa työ- tai virkaehtosopimuksen ja työelämän la-kien noudattamista työpaikalla.

•Luottamusmiesneuvotteleetyönantajankanssa työntekijöitä koskevissa asiois-sa, ja on mukana kehittämässä työyh-teisöä henkilöstön näkökulmasta.

•Luottamusmieshuolehtiisiitä,ettätyöntekijöitä kohdellaan oikeudenmu-kaisesti ja tasa-arvoisesti työpaikalla.

•Luottamusmiesneuvoojatukeejäse-niä ja auttaa mahdollisten ongelmati-lanteiden ratkomisessa.

•Luottamusmiehentehtäväkiteytyy luottamukseen.•Luottamusmiessaaammattiliitolta koulutusta tehtäviinsä.•Useimmitenluottamusmiestoimii oman toimensa ohella. •Suurimmillatyöpaikoillavoiollauseita luottamusmiehiä ja myös päätoimisia luottamusmiehiä.•Luottamusmiesjärjestelmäonpääso- pijajärjestökohtainen. •Luottamusmiesvaalistahuolehtivat pääluottamusmiehet sekä eräissä tapauksissa OAJ:n tai KTN:n paikallinen yhdistys. •Luottamusmiesvaalistaonilmoitettava vähintään 5 päivää ennen pidettävää vaalia ilmoitustaululla tai paikallisesti sovitulla tavalla. •Luottamusmiehenseuraavatoimikausi on 1.8.2015 - 31.7.2018. •Vaalinjärjestäjänonainavälittömästi ilmoitettava vaalin tulos pöytäkirjan- otteella tai sähköpostitse osoitteeseen jukola@juko.fi. JUKOn lähettämä valtakirja on säilytettävä.

LUOTTAMUS-MIES

28 T a k u

T a k u 29

Työntekijöiden yhteisten asioiden hoitamisessa helposti ajatellaan, että ”ei minun tarvitse tehdä, joku muu tekee”. Työpaikoilla luottamusmies on juuri se joku, joka tekee muiden puolesta.

Luottamusmiesten tehtäviä on usein kärjistetysti uutisoitu johtuen lähin-nä suurten organisaatioiden riitati-lanteista. Mitä luottamusmiehen työ parhaimmillaan ja pahimmillaan voi olla?

– Luottamusmiehen tehtävä kiteytyy luottamukseen. Jotta voi olla luotta-musta, pitää tuntea ihmiset ja olo-suhteet. Tämä on erityisen tärkeää paikallisessa sopimisessa, mikä on yleistä työpaikoilla, painottaa edun-valvontajohtaja, OTK Petri Savolai-nen Suomen Journalistiliitto ry:stä.

Luottamusmiehen työ vaatii myös aktiivisuutta. Vaikka kaikki materi-aali tulee liitosta valmiina, se ei ole mikään automaatti vaan täytyy itse sisäistää. Luottamusmiesten koulutus tulee kultakin ammattiliitolta, mutta jokainen koulutettava kuitenkin päät-tää itse, kuinka paljon ja millä alueil-la kouluttaa itseään.

Kouvolan Kuusankosken Careassa työskentelevä JUKOn varapääluot-tamusmies Anu Vanhala-Taimisto kokee erittäin positiivisena sen, että koulutuksissa hän voi tavata kolle-gojaan ja muita luottamusmiehiä ja saa näin vinkkejä siitä, miten muilla työpaikoilla asiat hoituvat. Unohta-matta tietenkään sitä, että koulutus-tilaisuuksissa on yleensä hyvä ilma-piiri ja hauskuudeltakaan ei vältytä. – Jos en olisi luottamusmies, en varmaankaan seuraisi mitä suoma-laisella tai maailmanlaajuisella työ-markkinakentällä tapahtuu. Näistä asioista kiinnostuu ihan eri tavalla luottamusmiesroolissa, Vanhala-Tai-misto pohtii. Varapääluottamusmie-henä hän on saanut paljon aineksia myös oman työnsä hoitamiseen. Hän aikoo asettua ehdolle myös tulevissa kevään vaaleissa.

Raskainta luottamusmiehen työ on varmaankin niissä tilanteissa, joissa yt-menettely on käynnissä tai joissa tehtyjä päätöksiä täytyy riitauttaa. Nämä ovat kuitenkin äärimmäista-pauksia ja suuri osa ajasta on muuta

kuin yt-neuvotteluja. Yt-toimikunta kokoontuu myös muulloin suunnitte-lemaan ja kehittämään työyhteisöä.

Oletko sinä halukas kuntasektorin luottamusmieheksi? Jos kokonaisvaltainen oman alan henkilöstöön liittyvien kysymysten hahmottaminen tuntuu omalta jutul-ta, luottamusmiehen tehtävät antavat siihen erinomaisen mahdollisuuden. Luottamusmiehet ovat mukana jat-kuvan neuvottelun periaatteella ja tietoa välittyy siitä, missä ollaan nyt ja mihin ollaan menossa. Luottamus-mies on myös ensimmäisiä, joille il-moitetaan tulevista muutoksista.

Jos kiinnostuit, ota yhteys vaikkapa Akavan Erityisalojen toimistoon, he auttavat sinua mielellään ja antavat lisätietoa. Myös paikallinen JUKOn luottamusmiesten yhteistyöryhmä on tukenasi.

Luottamusmiesvaalissa yksittäiset jäsenet pääsevät vaikuttamaan valin-toihin. Äänioikeus on jokaisella JU-KOn jäsenliittoon kuuluvalla.

Pyöräytä vaalityösi käyntiin!

Minustako luottaMusMies?Kuntien uudet luottamusmiehet valitaan keväällä

Julkisalan koulutettujen neuvotte-lujärjestö JUKO on yksi kuntasek-torin kolmesta pääsopijajärjestöstä. JUKO neuvottelee työehtosopimuk-sista ja palkoista ja sillä on oma luottamusmiesjärjestelmänsä. Luot-tamusmiesten tehtävä on valvoa jäsenten etua, työehtosopimusten noudattamista ja neuvotella työeh-tosopimusten paikallisesta sovelta-misesta. . JUKOn luottamusmiehet edustavat kaikkia työpaikan akavalai-sia, myös Taide- ja kulttuurialan am-mattijärjestö TAKU ry:n jäsenistöä.

JUKOn kuntasektorin luottamus-miesvaalit järjestetään huhtikuun loppuun mennessä ja uusi luottamus-

lisätietoa: kuntasektorin asiamies Jaakko Korpisaari, jaakko.korpisaari@akavanerityisalat.fiwww.akavanerityisalat.fi/edunvalvonta

LUOTTAMUS-MIES

mieskausi alkaa 1.8.2015. JUKOn luottamusmieskausi on kolmivuoti-nen päättyen 31.7.2018. – Tavoitteena on, että eri liitoilla ja ammattiryhmillä olisi edustajanaan näiden asioita tunteva luottamus-mies. On tärkeää, että esimerkiksi kulttuurialalla, kirjastonhoitajilla, hallinnon asiantuntijoilla tai teknisil-lä on oma luottamusmiehensä. Luot-tamusmiesten määrä ja toimialueet sovitaan aina työnantajan kanssa, kertoo kuntasektorin asiamies Jaak-ko Korpisaari Akavan Erityisaloista.

Jaakko Korpisaari, kuntasektorin sopimus- ja neuvottelutoiminnan asiamies. Kuva Markku Ojala

u l l a m . h o i k k a l a

30 T a k u

TyöTTö

myyskassa

erityiskoulutettujen työttömyyskassa erko

Asemamiehenkatu 2, 00520 Helsinki

Toimisto on avoinna 9.00-15.00Palvelunumero (09) 7206 4343

faksi (09) 272 1212

Puhelinpalveluaika on maanantaista torstaihin klo 12.00-15.00

Sähköposti:erityiskoulutettujen.tk@erko.fi Kassan henkilökunta pyrkii vastaamaan sähköpostikyselyi-hin seitsemän päivän sisällä viestin saapumisesta kassaan.

Info-puhelin: Info-puhelimesta 0600 944 94 etuuden hakija saa tiedon viimeisimmästä maksupäivästä

24 tuntia vuorokaudessa. Puhelun hinta on pvm + 0,37 euroa minuutissa.

ammatinharjoittajien ja Yrittäjien Työttömyyskassa aYT

Ratavartijankatu 2 B, 00520 HELSINKI maksuton palvelunumero 0800 9 0888

ma-to klo 9-16, pe klo 9-13 puhelin 09 2535 3100 sposti asiakaspalvelu@ayt.fi

j ä s e n s i V u T

PäIvITä jäSEnTIETOSIOvatko jäsentietosi muuttuneet?

Ilmoitathan näistä muutoksista meille:

l osoitteen- ja nimenmuutos l työnantajatiedotl valmistumispäivä l sähköpostiosoitteen muutosl äitiys-, isyys- tai hoitovapaa l apuraha-

työskentely l työttömyys, lomautus tai vuorotteluvapaa l siirtyminen ammatinharjoittajaksi/

yrittäjäksi

TIEDOT ON HELPOINTA ILMOITTAA SÄHKÖISESTI JÄSENSIVUILLA:

www.akavanerityisalat. fi -> Jäsenkirjautuminentai taku@taku.fi

VIITENUMEROT HUKASSA? Tilaa uudet jäsensivujen kautta

www.akavanerityisalat.fi -> Jäsenkirjautuminen

Maistraatinportti 4 A, 00240 Helsinki Puh. 0201 235 340 fax (09) 147 242 Sähköposti: etunimi.sukunimi@akavanerityisalat.fiJulkisen sektorin työsuhdeneuvonta puh. 0201 235 380 Yksityisen sektorin työsuhdeneuvonta puh. 0201 235 350Puhelun hinta 0201-numeroihin:kiinteästä verkosta 8,35 snt/puh + 7,02 snt/minmatkapuhelimesta 8,35 snt/puh + 17,17 snt/min

l JÄSENSIHTEERITPuh. 0201 235 370 Puhelinaika: klo 9 – 14jasenpalvelut@akavanerityisalat.fi

l LAKIMIESTEN palvelujen puhelinaika klo 9 – 14

l SÄHKÖPOSTIT etunimi.sukunimi@akavanerityisalat.fi

aikio Saara, asiamies Yksityissektorin neuvottelu- ja sopimustoiminta, erityisesti kaupan ala ja järjestöala 0201 235 338

eskola kari, työmarkkinalakimies - Valtiosektorin ja kirkon sektorin sopimus- ja neuvottelutoiminta- Yksityinen museoala- YTN:n järjestösektorin edunvalvonta 0201 235 367

Haapasalo Toni, lakimies Yksityissektorin työsuhdeneuvonta 0201 235 365

ikonen Harri, lakimies Kunta-, valtio-, yliopisto- ja amk-sektorin virka- ja työsuhdeneuvonta 0201 235 354

korpisaari jaakko, asiamies Kuntasektorin sopimus- ja neuvottelutoiminta 0201 235 363

lamponen Helena, Edunvalvontayksikön päällikkö 0201 235 352

mikkola Sonja, asiamies Yliopisto- ja amk-sektorin sopimus- ja neuvottelutoiminta, koulutuspolitiikka, tilastollinen palkkaneuvonta 0201 235 368

ojanen amalia, opiskelija- ja nuorisoasiamies 0201 235 336

Torvela Tuire, lakimies - Yksityissektorin edunvalvonta ja työsuhdeneuvonta- Ammatinharjoittajia ja yrittäjiä koskevat tehtävät- Perhe- ja perintöoikeudellinen neuvonta 0201 235 356

Zibellini anna, lakimies Kunta-, valtio-, yliopisto- ja amk-sektorin virka- ja työsuhdeneuvonta 0201 235 353

i n f o a

T a k u 31

Taide- ja kulttuurialan ammattijärjestö Taku ry l snellmaninkatu 19-21 e 15, 00170 helsinki l puh. 0440 664 800 l s-posti taku@taku.fi

T a k u n h a l l i T u k s e n j ä s e n T e n y h T e y s T i e d o T 2015

arja laitinenAluepäällikköTaiteen Edistämiskeskus0295 330 709arja.laitinen@minedu.fi

kirsi lajunenKoordinaattori, Taiteesta ja kulttuurista hyvinvointia -toimintaohjelma0400 516 554kirsi.lajunen@thl.fi

anna-maria leograndeProjektisuunnittelijaTyöelämäosallisuuden hyvät käytännöt Euroopassa -hanke, THL 040 757 8696 anna-maria.leogrande@helsinki.fi

anna VesénKulttuurituottajaRiihimäen kaupunki040 822 6660anna.vesen@riihimaki.fi

halliTuksen PuheenjohTaja mari lankinenTuottajaJyväskylän kesäSnellmaninkatu 19-21 E 1500170 Helsinki050 5363 231mari.lankinen@taku.fi

halliTuksen VaraPuheenjohTaja Ville niutanenTuottaja041 476 8347ville.niutanen@taku.fi

halliTuksen jäseneT Varsinaiset jäsenetPauli rautiainenJulkisoikeuden yliopisto-opettajaTampereen yliopistopauli.rautiainen@uta.fi

matti karhosKulttuuriasiainpäällikköLahden kaupungin kulttuurikeskus050 387 8792matti.karhos@lahti.fi

riikka wallinKulttuurituottajaammatinharjoittajariikka.wallin@svenskateatern.fi

VarajäseneT juha isotalo050 531 8414jlaiso@utu.fi

chia koskinenchia.koskinen@lilith.fipuh. 0503815205

jaana elonenjaana.elonen@gmail.compuh. 0415023573

ToiminnanjohTaja kirsi herala040 511 1200kirsi.herala@taku.fi

järjesTö- ja kehiTysVasTaaVariina Virkkunen0440 664 800riina.virkkunen@taku.fi

oPiskelija-asiamiesVilja Byströmpuh. 040 561 8967vilja.bystrom@taku.fi

j ä s e n s i V u T

Taid

e- ja

kulTTuurialan ammaTTijärjesTö Taku ry

jo vuodesta

1975

FackorganisaTionen För konsT- och kulTursekTorn rF

Taku 40-vuotta juhlaseminaari ja vuosikokous

Tamperella9. – 10.10.2015

www.taku.fi