TAIDE- JA KULTTUURIALAN AMMATTIJÄRJESTÖ TAKU ry.FACKORGANISATION FÖR KONST- OCH KULTURSEKTORN TAKU

2 T A K U

TAIDE- JA KULTTUURIALAN AMMATTIJÄRJESTÖ TAKU ry.FACKORGANISATION FÖR KONST- OCH KULTURSEKTORN TAKU

Kannen kuva: Jaakko Vasko

T ä s s ä n u m e r o s s a

Julkaisija: Taide- ja kulttuurialan ammattijärjestö TAKU ry/ Fackorganisationen för konst- och kultursektorn rf Lehden toimituskunta: päätoimittaja Kirsi Herala p. 040 5111 200email: kirsi.herala@taku.fi. Petri Katajarinne, Anne Mari Rautiainen, Merja Isotalo, Raisa Niemi, Kirsikka Rantalainen ja Riina Virkkunen. Lehti ilmestyy neljä kertaa vuodessa. Julkaisuun tarkoitetuista artikkeleista ja niiden toimitusajoista on sovittavatoimituskunnan kanssa.

Jos kuvaajan nimeä ei ole mainittu, on lehdenkuvituksessa käytetty Ingram-kuvakirjaston kuvia. Taitto: Kirsi Herala/Anne Punttila Paino: Painokotka Oy, Kotka ISSN 1457-7003 Aikakauslehtien Liiton jäsenlehti

TAKU:n lehdessä olevat artikkelit ja niissä esitetyt mielipiteet ovat kirjoittajien henkilökohtaisia mieli-piteitä. Ne eivät välttämättä edusta TAKU ry:n virallista kantaa.

Puheenjohtajalta ......................................................................... 3

Perusparannusta kuntien kulttuuriin ............................................ 4Anne MAri rAUTiAinen

natisevia saranoita ja mobiilirakennuksia .................................... 6rAisA nieMi

Kulttuurikameleontin kiemurteleva urapolku ................................ 8JAAnA LUTTinen

Tiedetorilla tutustutaan ajankohtaiseen tutkimukseen ................... 9 sAKAriAs soKKA

Taideyliopisto ............................................................................. 10KirsiKKA Moring

Maailmanvalloitus ...................................................................... 11LAri KoTiLAinen

Asiantuntijoiden johtaminen on vuorovaikutuslaji ......................... 12ULLA AiTTA

Työhyvinvoinnin kohentamiseen uusia keinoja .............................. 13MAriA LÖFgren ruotsi tarjoaa taiteilijoille oman työvoimatoimiston ..................... 14rAisA nieMi

Kuinkas sitten kävikään ............................................................. 15KATri HALonen

Kulttuurituotannon koulutus vuonna 2013 ................................... 17

Kolea elämä ............................................................................... 19 PAnU HäMeenAHo

Uljas uusi työläinen – Forumteatterista hyvinvointia työelämään ................................. 20 rAisA nieMi

Teatterin näyttämö sosiaalisessa mediassa ................................. 22eirA ALA-siPiLä

Voiko sanataidetta tuotteistaa? ................................................... 24Toni ALArAnTA

Pääsiäinen Armeniassa .............................................................. 25MerJA isoTALo

south by southwest ................................................................... 28sAnnA PosTi sJÖMAn Jäsensivut .................................................................................. 30

T A K U 3Kuva: Johannes Wiehn

Maaliskuun lopulla Lahden vuosikokousseminaaris-sa oli meillä takulaisilla mahdollisuus tavata toisiam-me. Tutustuimme paikallisiin taide- ja kulttuurialan toimijoihin ja kuulimme mielenkiintoisia esimerkke-jä paikallisesta osaamisesta. Entinen business city on nykyisin vireä kulttuurikaupunki, jossa on tajuttu luovien alojen merkitys kaupungin menestykselle ja kaupunkilaisten hyvinvoinnille. Seminaari osoitti taas sen kuinka tärkeää on tavata toisiamme ja vaihtaa kuulumisia ja jutella yhteisistä meitä kulttuurialan ammattilaisia koskevista asiois-ta. Kulttuurialalle on tyypillistä, että työyhteisöt ovat pieniä tai työskentelemme yksin; välittömän vertais-tuen tai palautteen saaminen omasta työstä voi olla vaikeaa. Vastaavaa työtä tekevä kollega saattaa löy-tyä satojen kilometrien päästä. Ammatti-identiteetin kehittymisen ja vahvistumisen yhtenä edellytyksenä on työyhteisön vuorovaikutus. Ilman palautetta on vaikea kehittyä. Myös avun saaminen voi olla vaike-aa pienissä työyhteisöissä. Siinä mielessä me taku-laiset voimme olla toisillemme tärkeä tukiverkosto. Puhelinsoitto kollegalle Suomen toiselle puolelle voi ratkaista työhön liittyvän ongelman. Vaikka TAKUn jäsenet edustavat lukuisia eri am-mattinimikkeitä, työskentelevät mitä erilaisimmis-sa työyhteisöissä, niin yksi asia meitä yhdistää: me olemme taide- ja kulttuurialan ammattilaisia tai sel-laisiksi opiskelevia. Yhteisestä alasta johtuen myös työntekoon liittyvät ilot ja ongelmat ovat usein saman-kaltaisia. Siksi TAKUn seminaarien kaltaiset tapaa-miset ovat tärkeitä kohtaamisia. Lahdessa oli haus-ka huomata monta tuttua kasvoa, ja että paikalla oli myös monia ensikertalaisia. Lahden seminaarin työpajoissa kerättiin teidän jä-senten toiveita TAKUn kehittämistyöhön. Noista pa-lautteista nousi esille paljon asioita joita tullaan var-masti toteuttamaan tulevaisuudessa. Osa toiveista liittyi suoraan edunvalvontaa, mutta iso osa oli jollain tavalla yhteydessä taide- ja kulttuurialan ammattilai-suuteen. Toivomuslistalla olivat muun muassa eri-laiset seminaarit kohtaamis- ja oppimispaikkoina, yhteiset matkat, mentorointi, opiskelijoiden ja am-mattilaisten vuorovaikutuksen lisääminen. Lisäksi, kun meitä takulaisia alkaa olla jo melkoinen joukko, niin myös alueellisen toiminnan kehittäminen on ajan-kohtaista. Tähän työhön tarvitaan aktiivisia jäseniä organisoimaan oman alueensa toimintaa. TAKUn strategiassa lukee, että TAKU on kulttuuri-alan toimijoiden henkinen koti. Siinä mielessä olem-me enemmän kuin pelkkä edunvalvontajärjestö.

Aurinkoista kevättä!

Petri Katajarinnepuheenjohtaja

P U H e e n J o H T A J A LT A

4 T A K U

Kuntien kulttuuritoiminnan kehittämishankkeessa etsitään uusia yh-

teistyömuotoja ja toimintatapoja. Tarve kuntien kulttuurin kehittämi-

selle on valtava: hakemuksia tuli lähes 200. Näistä jatkokehittelyyn

valittiin 32 hanketta.

Perusparannusta kuntien kulttuuriin

A n n e M a r i r a u t i a i n e n K ehittämishankkeen koor-dinaattori Anna Vilkuna ei oikeastaan ihmettele hake-musten suurta määrää: kun-tien kulttuuritoimi on ollut

pitkään horroksessa. – 188 hakemusta kertoo siitä, että tällaiselle on hirvittävä tarve. Hän on juuri kerännyt tietoa kuntien henkilötyövuosista. Tilasto on karu: 209 kunnassa on kulttuuritoimes-sa vähemmän kuin yksi työntekijä. – Kehittämisresursseja ei kerta kaikkiaan ole ollut. Karsinta oli kovaa: jatkokehit-telyyn valittiin 32 ideaa. Niihin on mahdollista hakea Kuulto-rahoitusta, josta päätökset tehdään toukokuussa.

... tavoiteltiin toimintaa, ei niinkään kartoituksia tai selvityksiä ...4 T A K U

T A K U 5

Monet kunnat ovat jo käynnistäneet suunnittelemaansa toimintaa ja mo-net aikovat käynnistää tulipa jatko-kehityspaikka tai ei. Se kertoo paitsi innosta, myös realismista: – Rahoitusta on vuodeksi eikä sitä kaiken kaikkiaan ole hirveästi. Kokonaisuus on lähellä toimijoiden taloudellista todellisuutta. Se kan-nustaa luomaan toimintamallin ja rahoituksen itse.

Kulttuuria arKeen yhteistyöllä

Hakemusten peittävyys oli hyvä ja niistä löytyi toivottuja asioita. – Jokaisesta maakunnasta oli ha-

kemuksia. Ja tuli hyvin erilaisia ha-kemuksia, mikä oli just positiivista, kertoo Vilkuna. – Yhteistyötä oli hirvittävän hy-vin, varsinkin yksityisen ja kolman-nen sektorin kanssa tehtävää yhteis-työtä riitti. Se kertonee siitä, että tällainen toiminta on jo ennestään saumatonta. Kunnista yhteistyöehdotuksia löytyi paljon sosiaalipuolen sekä nuorison ja kirjaston kanssa, liikunta näyttäy-tyi ehkä yllättävänkin vähän. Yksi yhteistyökuvio loisti pois-saolollaan: – Kuntien välistä yhteistyötä oli harmittavan vähän. Kuntauudistus on tainnut vaikuttaa tähän.

... tavoiteltiin toimintaa, ei niinkään kartoituksia tai selvityksiä ...

Sisällöltään hankkeissa liikuttiin jalat maassa: tavoiteltiin toimin-taa, ei niinkään kartoituksia tai sel-vityksiä. – Keskityttiin perusasioihin. Asi-oita keksitään uudelleen ja hyvä niin, hyviä asioita kannattaakin toistaa.Vilkunan mukaan hakemuksissa oli tosi paljon ilahduttavia hankkeita: – Kulttuuria kirjastoautoon, päi-vähoidon ja kulttuurin yhdistämis-tä, kulttuuritapahtumien tuottamista sosiaalisen median avulla, musiikkia vanhusten koteihin. Kulttuuri halutaan osaksi arkipäi-vää. Siihen voi törmätä missä vaan, vaikka uimahallissa tai puistossa. Saavutettavuus näyttäytyi myös koh-deryhmissä: – Useimmiten kohteina olivat lap-set ja nuoret sekä vanhukset.

haKijat haluavat tietoa

Anna Vilkunalla on ollut vauhdikas työmaa. Koordinaattorin työ Jyväs-kylän yliopiston kulttuuripolitiikan laitoksella alkoi lokakuussa, hanke-hakemukset piti jättää tammikuun loppuun mennessä, ja jatkokehitte-lyyn hankkeet valittiin helmikuun lopussa. Toukokuussa tehdään pää-tökset Kuulto-rahoituksesta, ja pro-jekteilla on toiminta-aikaa ensi vuo-den toukokuuhun asti. Vilkunalla on työhönsä hyvä taus-ta. Tätä ennen hän hoiti Kuopion kaupungin leivissä Pohjois-Savon aluekehitysasioita. – Työ Jyväskylässä houkutteli siksikin, että kotini on koko ajan ol-lut täällä. Koordinaattorin työ on tuntunut mielekkäältä. – Tässä hankkeessa on tosi kivaa se, että nekin hakijat, joiden ideat ei-vät päässeet jatkoon, haluavat seura-ta hanketta. Lisäksi tapaan maakun-takierroksilla tai nettikeskusteluin kaikki jatkoon päässeet. Asioiden jakaminen ja tiedon levittäminen on myös minusta tärkeää.

6 T A K U

Pääkaupunkiseudulla ollaan luovia. Lähes kymmenen prosenttia alueen työssä käyvästä

väestöstä työskentelee luovilla aloilla, joiden liikevaihdon arvellaan pääkaupunkiseu-

dulla olevan jopa 9 miljardia euroa (9 000 000 000 e). Samaan aikaan työhuoneiden

sekä harjoitus- ja esiintymistilojen puute on huutava niin teatteriryhmien, pienten graa-

fisen alan toimijoiden, kuvataiteilijoiden kuin tanssijoiden keskuudessa.

natisevia saranoita ja mobiiliraKennuKsia

r a i s a n i e m iKesannointi on myös tilojen omis-tajan näkökulmasta suositeltavaa, sillä pienikin tulo on parempi kuin ei yhtään tuloa, sanoo Renor Oy:n osakas ja entinen toimitusjohtaja Kari Kolu ja kertoo, että esimerkiksi Lontoossa ja New Yorkissa aktiivi-sesti houkutellaan luovan alan toimi-joita keskeneräisiin, kunnostettaviin tiloihin. Parhaimmillaan näin syntyy uutta liiketoimintaa, taloudellista aktiviteettia, sekä sosiaalista ja eko-logista toimintaa. Kun alueen kun-nostustyöt lopulta alkavat, alue on luovan alan yrittäjien myötä pysynyt aktiivisena, muuttunut myös kenties uudella tavalla kiinnostavaksi ja ve-tovoimaiseksi. Siten on helppo hou-kutella maksukykyiset Puccit, Guc-cit tai Pradat käsityöpajojen tilalle. Tätä kautta toki mahdollistetaan luo-van alan toimijoiden pääsy nopeas-ti edullisiin tiloihin, mutta pysyvää ratkaisua luovan alan tilaongelmiin tämä ei suinkaan tuo.

säädöksillä suojellaan ja suljetaan

Luova pääkaupunkiseutu oli Helsin-gin, Vantaan, Espoon, Kauniaisten ja Kirkkonummen yhteinen ponnistus, jonka päätteeksi julkaistiin Sarana -lehti. ”Saranahan on kahden toisiin-

Luova pääkaupunkiseutu -valmiste-luhanke etsi vuoden ajan ratkaisuja tilaongelmiin tutustumalla hukkati-lojen, joutomaiden ja tyhjänä olevi-en rakennusten väliaikaiskäyttöön. Hankkeen puuhanainen, Hanna-liisa Johnson Helsingin elinkei-nopalvelusta puhuu vajaakäytöllä olevista kaupunkitiloista ”urbaani-na kesannointina”. Maanviljelyssä pelto saatetaan jättää vuodeksi tai useammaksi viljelemättä, jotta sen maapohja uudistuisi. Kaupungissa

tontteja, tehdastiloja, varastoja tai muita rakennuksia jää tyhjäksi odo-tettaessa uutta kaavoitusta, ostajaa tai purkupäätöstä. Näiden tilojen ”valtaajat”, väliaikaiskäyttäjät tuo-vat uutta osaamista, asiakaskuntaa ja kiinnostavuutta alueelle. Johnson ei katso edes pientä kansalaistotte-lemattomuutta pahalla ”Monimuo-toinen elinkeinonharjoittaminen, tapahtumat ja hetkeen liittyvä yllä-tyksellisyys tekevät alueesta veto-voimaisen”, hän uskoo.

Tyhjää katutilaa Malmilla. Malmi on lä-hiö, joka hyötyisi väliaikaiskäytöistä so-siaalisen eheyden näkökulmasta.Kuva: Damiano Cerrone

6 T A K U

T A K U 7

sa niveltyvän osan yhdistävä laite”, Johnson selvittää. Hankkeessakin pyrittiin yhdistämään tilat, toimijat ja luvat. Yhteistyöllä pyrittiin myös metropolialueen kilpailukyvyn vah-vistamiseen sekä rakentamaan yhte-ys niihin toimijoihin ja tahoihin, joi-den kanssa voitaisiin tulevaisuudessa toteuttaa väliaikaiskokeiluja erilai-sissa ulko- ja sisätiloissa.

Hankkeen aikana järjestettiin erilai-sia kohtaamisia ja työpajoja, joihin kutsuttiin mukaan keskeisiä viras-toja, tilojen omistajia ja hallinnoijia sekä luovan alan toimijoita. Virka-miehet lähtivät ennakkoluulottomas-ti mukaan hankkeeseen. Luovan alan toimijat osoittivat paljon innostusta ja kiinnostusta käyttää tiloja, mut-ta valmisteluhanke ei valitettavas-ti vielä ylettänyt tarjoamaan heille konkretiaa”, Johnson pohtii. Kan-salaisjärjestöt ja -aktiivit osoittau-tuivat kullan arvoisiksi, sillä heillä on paitsi yhteys asukkaisiin, myös kyky ja halu kuunnella kansalaisten toiveita. ”Vain heidän ja ammatin-harjoittajien sekä yrittäjien ja virka-miesten kanssa yhdessä voidaan ke-hittää aidosti toimiva palvelumalli”, Johnson jatkaa.

Keskeiseksi tilojen uusiokäytön es-teeksi Johnson mainitsee monimut-kaiset ja sekavat lupa-asiakäytännöt ja tiedon puutteen. Väliaikaiseen käyttöön soveltuvat tilat eivät esi-merkiksi näy kaupunkien ulkoisen vuokrauksen palvelimissa. ”Tilo-ja myös suojellaan tyhjiksi”, hän väittää. Erilaiset turvallisuusvaati-mukset, kuten erittäin pitkälle viety henkilöturvallisuus tai vaikkapa il-manlaadun mittaustulokset saattavat estää tiloissa toimimisen.

Vaikka hankkeella ei ollut päätän-tävaltaa, sen innoittamana saatiin aikaiseksi tahtotilaa osallistuneiden kuntien päätösportaissa. Vantaa ai-koo esimerkiksi toteuttaa taidemu-seossa näyttelyiden vaihtuessa pop up -tapahtumatoimintaa, jolloin suvantoajat ovat museon ulkopuo-listenkin käytössä. Kauniaisissa ja Kirkkonummella on mahdollisuuk-sia aseman seudun uudistamiseksi. Espoon Träskändan kartanon maille rakennetaan todennäköisesti väliai-kaistila – mobiilirakennus kulttuurin käyttöön, joka toteutetaan yhteis-työssä Aalto yliopiston taidekasva-tuksen laitoksen kanssa. Helsingissä tehdään pilotteja. Elinkeinopalvelu hakee neljästä seitsemään kohdetta,

joissa voidaan kokeilla erilaista vä-liaikaiskäyttöä.

Helsingistä löytyy jo lukuisia te-kijöitä ja toimijoita, jotka tekevät luvan kanssa tai välillä luvattakin omaehtoisia tapahtumia ja kaupun-kitempauksia. We Love Helsinki järjestää kaupunkifestivaaleja ja yhteisöllisiä tapahtumia. Bermuda Helsinki tarjosi kesällä 2011 Ka-lasataman konttiaukiolla tiloja ja fasiliteetit ilmaiseksi kaupunkilais-ten käyttöön, kaupungin tukemana. Paikalla nähtiin ilmaiselokuvailtoja, polkupyöränkorjausbrunsseja, mu-siikkia ja teatteria. Kaupunkiviljelyä harrastavia yhteisöjä on pääkaupun-kiseudulla useita.

Nuorille pysyvyys ei ole itseisarvo, eikä kaupunki ole muuttumaton. Nuoret luovat mielellään tiloista omannäköisiään. Luova pääkaupun-kiseutu -hanke kyseli Ruuti Expo -tapahtumassa nuorilta ehdotuksia kaupungin piristämiseen. Bänditilo-jen, skeittipuiston ja kaupunkiratsas-tuksen ohella idealistalle nousi myös ajatus siirtää Hurstin leipäjonot Ei-ran kermaperseporvareiden kulmille.

Fastholma sijaitsee Viikinlahdella, jonne on suunnittella Helsinki puisto. Kuvassa Hannaliisa Johnson. Kuva: Damiano Cerrone

T A K U 7

8 T A K U

Kulttuurikameleontin kiemurteleva urapolkuTähänastinen työurani ei ole ollut valaistu latu tai huipulle kohoava portaikko, vaan vaihte-

levassa maastossa kiemurteleva, kiehtova metsäpolku. Näkymä eteenpäin on usein ollut

lyhyt, mutta välillä pienen kallion laelle kivuttuani olen voinut kääntyä taaksepäin ja tode-

ta tyytyväisenä, että reitin valinta on osunut sittenkin oikeaan – ja edessä näyttäisi olevan

jälleen uutta mielenkiintoista ihmeteltävää ja kohdattavaa.

J a a n a L u t t i n e n

n uoruuden unelmani oli tul-la historiantutkijaksi. Vajaan vuoden määräaikainen tutki-jan työsuhde yliopistolla tun-

tui liian lyhyeltä – tai ainakin suku sai sen siltä tuntumaan. Virka se olla pitäisi! Elettiin vuoden 1987 alkua.

Helsingin Sanomista sattui silmii-ni, että Kiuruvedelle etsittiin kult-tuurisihteeriä. Hain – ja tulin vali-tuksi. Huomasin olevani vaalimassa ja edistämässä minulle ennalta täy-sin tuntemattoman maaseutupitäjän kulttuuritoimintaa ja kotiseututyötä. Valtavirtaa vastaan muuttanut nuo-ri maisteristyttö herätti myönteistä uteliaisuutta.

Yhteistyötä yli kuntarajojen

Viran ensimmäisenä haltijana mi-nulla oli mahdollisuus luoda työn perusilme, ja kulttuuritoimintalaki valtionosuuksineen antoi oivan se-lustatuen. Ajan henki oli laajentaa kulttuuripalveluita: vauvasta vaariin, keskustasta syrjäkyliin. Kaikki tai-teenalat ja kulttuurin toimijat yritet-tiin huomioida tasavertaisesti. Kult-tuurisihteerin työ oli antoisaa mutta turhan laaja-alaista. Jokakesäisten Kiuruvesi-päivien kirnuamiskilpai-lun jälkeen edessä oli voisten kirnu-jen puhdistaminen!

Tartuin mahdollisuuteen ryhtyä sel-vittämään Ylä-Savon kuntien kult-tuuriyhteistyötä. Sukkuloin 1990–91 Ford Fiestallani yhdeksän kunnan alueella. Kartoitin kulttuuripalve-luita ja niihin liittyviä toiveita. Vedin kunnallisia ja alueellisia kehittämis-päiviä.

Samaan aikaan kun Suomi yllättäen huomasi olevansa lamassa, valmis-tui Ylä-Savon kulttuurisuunnitelma. Matto kulttuurin kehittämisen alta oli vetäisty äkkiä pois – eikä tuke-vaa lattiaa näkynyt!

Mistä puhumme, kun puhumme kulttuurista?

Kulttuurinviranhaltijat pelkäsivät työnsä puolesta, kunnanjohtajat vaa-tivat kulttuurilta taloudellista tai vä-hintäänkin imagollista hyötyä, kun-nalliset luottamusmiehet halusivat karsia kulttuuripalveluita. Kulttuuri-yhdistykset ja taiteilijat toivoivat ra-hallista tukea ja toiminnan vapautta – ei sitoutumista pyörittämään kult-tuuripalveluja.

Käsitys kulttuurista peruspalveluna alkoi rapautua 1990-luvun lamavuo-sina. Toisaalta kulttuurin yhteiskun-nallista merkitystä alettiin perustella aiempaa monipuolisemmin. Mistä ylipäätään puhumme, kun puhum-me kulttuurista, kulttuuripolitiikasta ja -palveluista? Näistä pohdinnoista kehkeytyi yhteiskuntapolitiikan väi-töskirjani Fragmentoituva kulttuuri-politiikka (1997).

Päätökseni erota vakinaisesta viras-ta kypsyi jatko-opiskelujen aikana. Euroopan unioniin liittyminen toi mukanaan projektit, jotka tuntuivat kiinnostavalta ja tehokkaalta tavalta saada kulttuurin kehittämisideoita liikkeelle ja osoittaa kulttuurin mer-kitys alueen kehittämiselle.

nöyrää määrätietoisuutta

Olen toiminut useissa projekteis-sa vetäjänä – ja suunnittelemassa ja hakemassa rahoitusta vähintään yhtä monelle uudelle. Hankkeissa on kehitetty yli kuntarajojen kulttuu-rimatkailua ja seutuviestintää, tuot-

URATARINOITA

Kuva: Mirja Nuutinen

T A K U 9

teistettu kulttuuria ja kulttuuriperin-töä, kohennettu kulttuuriympäristöä sekä viritelty matkailun ja luovien toimialojen yrittäjien yhteistyötä ja verkostoja.

Määräaikaiset, tietyn asian edistä-miseen tai ongelman ratkaisemiseen keskittyneet työt ovat sopineet luon-teelleni hyvin. Projektiosaaminen ja yhteistyöpsykologia ovat vahvistu-neet kantapään kautta. Määrätietoi-suuden lisäksi oli opittava olemaan nöyrä: vaikka ikää, kokemusta ja näkemystä karttui, olin aina uudes-sa projektissa uusi työntekijä lyhyi-ne lomineen ja pienine henkilökun-taetuuksineen.

Pätkätyöläisen omaa elämää leimaa epävarmuus. Projektitöissä on myös yhä uudelleen oltava valmis aloitta-maan alusta, opettelemaan nopeasti uusia asioita, pursuamaan ”innova-tiivisia” ideoita ja myymään niitä muille. Hankkeissa on hyvä omata hieman kameleonttisia piirteitä: tai-toa mukautua nopeasti uusiin työyh-teisöihin ja löytää paikkansa tasaver-taisena kehittäjänä.

Hankkeen vetäjän aika kuluu hallin-nointiin, organisointiin ja rahoitus-mahdollisuuksien etsimiseen muille. Hänen on puhallettava ympärilleen myönteistä kehittämisintoa ja uskot-tava itsekin, että tuloksia syntyy no-peasti! Tosin olen huomannut, että harvoin kukaan jälkeenpäin kysyy, kuinka nopeasti asia toteutettiin, vaan miten kestäviksi tulokset ovat muodostuneet.

Turhauttavinta projekteissa ovat ol-leet toteuttajatahojen haluttomuus sitoutua käynnistämiinsä hankkei-siin ja kyvyttömyys omaksua uusia toimintamalleja pysyviksi käytän-nöiksi. Hanketyöntekijät jätetään helposti yksin taistelemaan projektin tavoitteiden puolesta – ja pysyvim-missä asemissa olevat seuraavat va-rovaisena hieman kauempaa, tuleeko hommasta mitään.

Paluu nuoruuden unelmaan

Vuonna 2001 palasin juurilleni, kun minut valittiin kirjoittamaan Iisal-men lähimenneisyyttä valottava his-toriateos. Siitä lähtien tutkimustyö on vienyt mukanaan. Valmisteilla on

toinen, taloushistorian väitöskirja.

Tätä kirjoittaessani viimeistelen käsikirjoitusta Metsä ihmisen ar-jessa: metsän hahmottaminen ja haltuunotto 1500–1850. Tutki-mus on osa laajempaa hanketta, jota koordinoi Jyväskylän yliopis-ton historian ja etnologian laitos. Seuraava isompi haaste liittyy Vii-purin läänin historiaan.

Tutkiminen, kirjoittaminen ja lu-ennoiminen tuottavat mielihyvää. Uppoudun helposti työhöni ja unohdan silloin muun maailman. Voin hyödyntää yhtä aikaa sekä luovaa vapautta että kurinalaista suunnitelmallisuutta. Tutkimus-työ on itsenäistä: vastaan itse te-kemisistäni enkä ole juurikaan riippuvainen muiden tekemisistä – tai tekemättä jättämisistä.

Luontevasti monessa roolissa

Tutkimus vaatii keskittymisky-kyä ja pitkäjänteisyyttä, joita ta-loudellinen epävarmuus ei saisi herpaannuttaa. Rahoituksen ha-keminen vie aikaa, ja päätökset tulevat usein viime tipassa. Apu-rahatutkijalta puuttuvat normaalit lomat, työterveyshuolto ja muut työsuhde-etuudet.

Työyhteisön korvikkeena mi-nulla on ollut aktiivinen osallis-tuminen iisalmelaiseen, yläsa-volaiseen ja pohjoissavolaiseen kulttuurielämään. Tähänastiset työvuodet ovat olleet vaihtelevia, haasteellisia ja täynnä tekemisen meininkiä. Mielekkyys jatkuvas-ti muuttuviin pätkätöihin on tullut yhdestä muuttumattomasta asias-ta: sivistyksen elintärkeyttä ei ole tarvinnut kyseenalaistaa.

Kulttuurin, kulttuuripolitiikan ja tieteen rajoilla patikoiminen on ollut minun urapolkuni – ja in-tohimoni. Ammatillinen iden-titeettini on monipuolistunut ja avartunut. Jo 25 vuotta takulai-suutta takanani voin pröystäile-mättä väittää, että uskallan liikkua luontevasti monessa roolissa: tut-kijana, tietokirjailijana, suunnit-telijana, kulttuuripolitiikan asi-antuntijana ja projektiosaajana – kulttuurin ammattilaisena.

Tiedetorilla tutustutaan ajankohtaiseen tutkimukseen

TAKU-lehti alkaa tä-män vuoden kol-

mannesta numerosta lähtien esitel-lä taiteeseen ja kulttuuriin liittyviä tutkimushankkeita aiempaa syste-maattisemmin. Tarkoituksena on tar-jota näkymiä ajankohtaiseen akatee-miseen tutkimukseen, joka tavalla tai toisella liittyy taide- ja kulttuurialoi-hin. Sakarias Sokka Jyväskylän yliopiston kulttuuripolitiikan yksi-köstä on tätä varten lupautunut avus-tamaan lehteä tiedeasiantuntijana.

Esiteltävä tutkimus ei kuiten-kaan tule rajoittumaan vain kult-tuuripolitiikkaan, vaan tarkoitus on nostaa esiin kiinnostavia aiheita tie-teenaloista riippumatta, ajatellen jä-senkunnan profiilia, sen edustamia toimialoja ja myös jäsenten kokemia työskentelyolosuhteita. Kyseeseen voi siten tulla yhtä hyvin vaikka-pa taidehistorian, taidekasvatuksen, teatteritieteen, musiikkitieteen, kult-tuurintutkimuksen, kirjallisuuden, taloustieteen kuin työelämän tutki-mus – tai jokin muu ala, monitietei-sestä tutkimuksesta puhumattakaan. Esittelykohteiden valinta teh-dään lukijakuntaa ajatellen, tavoit-teena raottaa tutkimuksen verhoa ja tuoda tutkimuksen tuottamia uusia näkökulmia lukijakunnan tietoon. Pääasiassa tullaan esittämään koti-maista tutkimusta, mutta harkinnan mukaan voidaan aika ajoin nostaa esiin myös kansainvälisen tutkimuk-sen tuloksia, jos niiden tulokset ovat jäsenkunnan kannalta kiinnostavia. Toimitus ottaa mielellään vastaan myös lukijoiden ehdotuksia esitel-täviksi hankkeiksi.

T A K U 9

10 T A K U

t aideyliopiston suunnitelmat ovat alkaneet vauhdilla. Tar-koitus on, että se starttaa jo ensi vuonna. Kiire on!Teatterikorkeakoulun Alum-

niyhdistyksen huhtikuisessa klubi-il-lassa käytiin merkittävää keskustelua tulevan yliopiston mahdollisuuksista ja riskeistä, sillä paikalla olivat kaik-kien kolmen akatemian rehtorit ja oppilaskuntien puheenjohtajat. Taideyliopisto on nyt istuvan hal-lituksen keskeinen korkeakoulu-poliittinen tavoite, jolle on luvattu yhteensä 18 miljoonan euron vuo-sittainen lisärahoitus vuoteen 2016 saakka. (Kaikkien suomalaisten yli-opistojen yhteensä saama rahoitus on 1,8 miljardia euroa.) Rehtorit olivat yksimielisiä sii-tä, ettei lisärahoitusta pidä käyttää byrokratian kuluihin sen enempää kuin ”seiniinkään” vaan opetuksen ja myös tutkimuksen sisältöjen vah-vistamiseen. Teatterikorkeakoulun rehtori Pau-la Tuovinen piti Taideyliopistoa his-toriallisen tärkeänä yhteistyön lisää-jänä, joka tuo tullessaan myös koko suomalaisen taiteen kentän kansain-välisen näkyvyyden vahvistumisen.Teatterikorkeakoululla on jo pitkät perinteet eri koulutuslinjojen opetuk-sen integroimisesta, kun sekä teatte-ri- että tanssiopetus voivat kommu-nikoida keskenään lähikontaktissa ja laajentaa esittävän taiteen ilmaisul-lisia lähtökohtia. Samoin suomen- ja ruotsinkielisen koulutuksen rinnak-kaiselo lisää koulun synergiaa.

Torso ilman elokuvaopetusta

Illan keskustelijat pitivät kuitenkin ikävänä tosiasiana sitä, että sekä pukusuunnittelun ja lavastustaiteen että elokuvan korkeakoulutasoinen opetus puuttuvat Taideyliopistos-ta. Sibelius-Akatemian taiteellinen rehtori Gustav Djupsjöbacka piti-

taiDeylioPistosta Kolmen aKatemian yhteishautomo

kin yliopistoa torsona, ellei kyseisiä koulutusaloja saada sinne. Aalto-yliopistoa edustaneet pro-fessorit Laura Gröndahl ja lehtori Ilkka Vanne totesivat molemmat, miten elokuvakoulutus kuuluu yksi-selitteisesti Taideyliopistoon. ”Aalto-yliopistoon kuuluminen ei ole tuonut mitään lisäarvoa ope-tukseen, eikä uusia yhteistyömalleja ole syntynyt.” Sen sijaan on menetetty opetuk-sen tärkein ulkoinen olosuhde, tai-teellinen konteksti, jossa elokuvaa opetetaan/opiskellaan. Ilkka Vanne toivoikin, että taiteen kenttä lähtisi vielä kerran puolustamaan elokuva-taiteen paikkaa Taideyliopistossa. Djupsjöbacka näki tulevan yli-opiston valtavana voimavarana. Opetusta voidaan myllätä uusiin tai-teiden välisiin asentoihin, luoda ko-konaan uusia oppimisen ja tekemi-sen malleja. Ideoita on. Sen todistaa kaikille avoin hankekilpailu, johon tuli lähes 60 hankesuunnitelmaa!

Maailman suurin käyttöliittymä

”Taide on tänään maailman suu-rin käyttöliittymä”, kiteytti Teakin Turkan-kaudella kaksikieliseksi luotsannut apulaisrehtori Marianne Möller. ”Identiteetit ovat liikkeessä, mutta yhteistyöllä voi vain voittaa.”Helsingin Kaupunginteatterin apu-laisjohtaja Kari Rentola toi esiin myös merkittävän ylipistossa vaih-vistuvan koulutusalueen, taidekas-vatuksen linjan, jossa voitaisiin yhdistää osaamista ja taidepedago-gikkan erityisalueita. Yhteisiä näkökulmia saataisiin myös esimerkiksi täydennyskoulu-tuksen suunnitteluun, tutkimuksen

erityisaseman ja vuorovaikutuksel-lisuuden vahvistamiseen tai vaikka-pa taidetuottajien koulutukseen ny-kyisen Arts Managementin lisäksi. Useat perusopetuksen elemen-tit olisivat myös yhdistettävissä. Ja mikä tärkeintä, kouluista valmistu-vat oppilaat voitaisiin koota yhtei-seen vertaistukiryhmään, joka saisi opastusta esimerkiksi itsensä työl-listämisessä, apurahojen haussa jne. Oppilaskuntien edustajat pu-huivat opiskelijoiden keskinäisen kommunikaation tärkeydestä. Sen luomiseen tarvittaisiin myös yhtei-siä tiloja kuten taideopiskelijoiden yhteistä kahvilaa tai klubia. Myös koulujen alumnitoiminta voisi olla yhdistävä tekijä. Sekä rehtorit että opiskelijat toi-voivat tulevalta yliopistolta opetta-jien ja opiskelijoiden yhteistyötä ja tasa-arvoisuutta. Vaikka mestari-ki-sälli opetussuhteessa on omat hyvät puolensa, on myös opiskelijoiden voitava osallistua opetuksen kehit-tämiseen ja ideoimiseen. Taidekentän hajautuminen, eri genreissä tapahtuva poikittaisuus ja esittävän taiteen turbulentit uudet muodot haastavat Taideyliopiston. Tosin vielä tiedetä edes kenestä tu-lee sen uusi rehtori. Se ainakin on selvää, että jokainen taidekorkeakoulu pitää oman nykyi-sen nimensä.

K i r s i K K A M o r i n g

T e a t t e r i t o i m i t t a j a j a

T e a t t e r i k o r k e a k o u l u n

a l u m n i y h d i s t y k s e n p u h e e n j o h t a j a

T A K U 11

Säännöllisin väliajoin joku keksii sen: Hei mulle tuli täm-mönen ajatus, et suomi on naurettavan pieni kieli. Oli-si paljon helpompaa tehdä businesta, jos me kaikki pu-huisimme vaikka englantia. Oltais niinku kerralla kansain-välisiä.

maailmanvalloitus

Kuva: Saša Tkalčan

L a r i K o t i l a i n e n

Lari Kotilainen on suomen kielen opettaja ja tutkija. Larin blogi Suomensuojelija löytyy osoitteesta www.suomensuojelija.fi

SUOMEA RAKKAUDELLA

t oimittaja Jari Peltola kaaha-si tällä logiikalla Taloussa-nomissa 14. helmikuuta. Hä-nen mukaansa omaleimainen kielemme on meille kaupan-

käynnin este. Identiteettimmekään ei kuulemma ole sidoksissa kieleen, sillä me tunnemme todella tärkeät tuntemukset – kuten vaikkapa ke-vätauringon paisteen hiihtolenkillä – ilman kieltä. Juu-u. Mutta miten tuntemuksesta kertominen mahtaisi onnistua ilman kieltä? Miten kertominen onnistui-si edes muulla kuin ädinkielellä? Ainakaan omasta englannin kielen sanavarastostani ei löydy vastinetta esimerkiksi sellaisille sanoille kuin hiihtoretki tai hankikanto. Sujuvakin vieraan kielen taito pettää usein juuri näiden ”todella tärkeiden tuntemus-ten” kohdalla. Muutenkaan nämä ”maailma ha-luaa meidät englanniksi” –filosofiat eivät oikein vakuuta. Jo pelkästään ajatus, että oman kielen vaihtaminen suurempaan ja kauniimpaan johtai-si jonkinlaiseen kansalliseen me-nestystarinaan on surullisen monta kertaa todistettu vääräksi. Seurauk-sena oman kielen vaihtamisesta on kaikkialla maailmassa ollut juuretto-muutta ja alkoholismia, ei suinkaan tavoiteltua ja yhdistymissaarnaajien odottamaa sosiaalista nousua. Uskal-lammeko olettaa, että meidän tapa-uksemme tekisi poikkeuksen? Heikoimmin perustellulta tuntuu kuitenkin oletus, jonka mukaan eri-laisuus ja mielekäs kansainvälinen toiminta eivät mahdu samaan kuvi-oon. Taloustoimittajan mukaan me-nestyminen perustuu “liittymiseen, ei erottautumiseen”. Siis omape-räisyys on haitta, samankaltaisuus

myyntivaltti. Odottavatko kaikki Suomen rajojen ulkopuolella tosi-aan, että me tulisimme ja tarjoaisim-me heille sitä, mitä heillä jo on? Ettei tässä nyt vain olisi tapahtu-nut pientä yliyleistämistä. Ajatel-laan esimerkiksi kulttuurin vientiä ja suomalaisia kansainvälisiä menes-tyksiä. Kyllä suomalaisuus nimen-omaan erottavana piirteenä paistaa läpi niin huippukapellimestareiden, Sofi Oksasen kuin vaikkapa Duud-sonien “tuotteista”. En siis tieten-kään tarkoita, että Suomesta pon-nistavien kulttuurihankkeiden pitäisi olla suomenkielisiä, mutta pieni suo-menmielisyys ei varmasti haittaa. Omaleimaisuuden vaatimus on selvä kaikilla markkinoilla. Hienon esimerkin omaleimaisuu-teen luottamisesta tarjoaa – hieman yllättäen – Venäjä. Vai mitä sanotte siitä, että Venäjä, jota ei yleensä pi-detä erityisen suopeasti vähemmis-töihinsä suhtautuvana maana, valitsi tänä vuonna euroviisuedustajakseen ryhmän suomensukuisia udmurtti-mummoja. Nämä Buranovon mum-mot laulavat vielä kaiken lisäksi ud-murtin kielellä! Maailmalle pitää mennä ja vierai-ta kieliä pitää osata. Tähän käsityk-seen yhtyvät varmasti kaikki, sillä pieni Suomi ja suomalaisuus tar-vitsevat vaikutteita ja laajempia nä-kymiä. Mutta eihän kukaan kai ole väittänytkään, että erottautuminen olisi sama asia kuin eristäytyminen. On parempi valloittaa maailma sel-laisina kuin olemme kuin antaa maa-ilman valloittaa meidät.

12 T A K U

Johtaminen ja esimiestyö vaativat osaamista, jonka kehittämiseen on kiinnitettävä huomiota jo korkea-kouluopinnoissa.

Johtaminen ja esimiestyö on vihdoin ymmärretty niin kes-keiseksi erityisosaamista vaa-tivaksi tehtäväksi, että maan hallitus on kirjannut sen ke-

hittämisen hallitusohjelmaansa. Akavalaisista miehistä 29 pro-senttia ja naisista 13 prosenttia työs-kentelee yritysten ja julkishallinnon eritasoisissa johtotehtävissä. Akava-laisilla on asiantuntijuuden johtami-sessa kaksoisrooli: he toimivat sekä itse esimiehinä että näiden johdetta-vina asiantuntijoina.

Johtamisen ja esimiestyön uudet haasteet

Työelämätutkimukset ovat jo vuosia osoittaneet, että työpaikoilla kaiva-taan johtamisen ja esimiestyön kehit-tämistä. Uudistuksia tarvitaan muun muassa siksi, että työelämässä on käynnissä sukupolvenvaihdos. Työ-elämään tulevat nuoret ovat entistä koulutetuimpia ja he odottavat esi-miehiltään nykyistä tasavertaisempaa ja vuorovaikutteisempaa johtamista. Toinen vähintään yhtä merkittä-vä tekijä on teollisen yhteiskunnan muuttuminen tieto- ja palveluyhteis-kunnaksi. Enemmistö suomalaisis-ta palkansaajista työskentelee asi-antuntijatehtävissä, joihin teollisen tuotannon työnjohtaja- tai pomomalli ei sovellu. Tämän päivän esimiestyö on ennen kaikkea tiedon ja ihmisten johtamista. Tieto- tai asiantuntijaorganisaa-tiot tarvitsevat menestyäkseen itse-näiseen työskentelyyn kykeneviä, sitoutuneita ja itse itseään johtavia työntekijöitä. Toki myös asiantunti-

jaorganisaatioissa esimiesten on huo-lehdittava siitä, että heidän johdetta-vansa tekevät sovitut työt ja saavat aikaan tuloksia.

Asiantuntijatyön ymmärtäminen tärkeää

Asiantuntijoiden johtaminen perus-tuu vuorovaikutteiseen esimiestyö-hön, jossa keskustelu ajaa esimiehen yksinpuhelun ohi. Vuorovaikutuksen avulla esimiehet ymmärtävät, millai-sia vaatimuksia tieto- ja asiantunti-jatyö asettaa heidän johdettavilleen. Esimiehiltä ei voida kuitenkaan vaa-tia, että he pystyisivät hallitsemaan jokaisen johdettavan työn sisällön yksityiskohtaisesti. Esimiesten teh-tävänä on vastata toimenkuvien ja työnjaon selkeydestä. Asiantuntijatyön ydin on tiettyyn erityisalaan perustuva ammattitieto. Itsenäinen työote on olennainen osa ammattitaitoa. Jos halutaan, että asi-antuntijat saavuttavat työssään par-haat mahdolliset tulokset, on heidän johtamisessa ymmärrettävä näitä kah-ta asiantuntijuuden perusulottuvuutta. Esimiesten on huolehdittava, että asiantuntijoilla on mahdollisuus päi-vittää ja uudistaa omaa osaamistaan. Myös hyvät työehdot ja -olosuhteet turvaavat asiantuntijoiden riittävän itsenäisyyden ja vaikutusmahdolli-suudet omaan työhön. Asiantuntijan on voitava ennal-ta sovituissa puitteissa päättää itse, miten työnsä organisoi ja ajoittaa ja miten saavuttaa parhaiten työlleen asetetut tavoitteet. Tähän tarvitaan riittävän joustavia työaikoja, työaika-pankkeja ja etätyökäytäntöjä. Esimiesten on ymmärrettävä asi-antuntijatyön vaatimukset myös sik-si, että he kykenevät ennakoimaan ja tunnistamaan asiantuntijatyöhön liit-tyviä kuormitusriskejä.

Kuka huolehtii esimiehistä?

Edellinen tiivistys antaa pienen häi-vähdyksen siitä vaativasta tehtävä-kentästä, joka asiantuntijatyötä joh-tavilla esimiehillä on edessään joka päivä. Myös esimiestyö ja johtami-nen on erityisasiantuntija-ala, johon pätevyys tulisi hankkia sekä koulu-tuksen että kokemuksen kautta. Akavan tavoitteena on, että yli-opistojen ja ammattikorkeakoulujen perustutkintoihin sisällytetään kai-kille tutkinnon suorittajille pakollisia opintojaksoja, jotka käsittelevät esi-miestyötä ja johtamista nykypäivän työorganisaatioissa. On myös huolehdittava siitä, että esimiehille annetaan työpaikoil-la riittävästi aikaa ja resursseja esi-miestyön hoitamiseen. Johtajien ja esimiesten on voitava päivittää ja uudistaa omia esimiestaitojaan am-matillisella täydennyskoulutuksella koko työuran ajan. Tieto muutettava arjen käytännöiksi

Johtamisen ja esimiestyön muuttu-mista ja kehittämisen haasteita on tutkittu yliopistoissa ja korkeakou-luissa jo vuosikymmeniä. Tarjolla on valtava määrä tietoa, minkälaista johtajuutta ja esimiestyötä työpai-koilla kaivataan. Suurin haaste on, miten olemas-sa oleva tieto saadaan viedyksi työpaikkojen arkikäytäntöi-hin. Tässä työssä Akavalla, sen jäsen- ja neuvottelu-järjestöillä sekä aluetoi-minnalla on suuri rooli ja vastuu. Akavalaiset esimiehet ja asiantun-tijat ovat asiantunti-jajohtajuuden par-haita asiantuntijoita. Heidän tehtävänään on kaventaa tätä kui-lua sekä rakentaa tie-don ja osaamisen siltoja teoriasta käytäntöön.

Asiantuntijoiden johtaminen on vuorovaikutuslaji

U L L A A i T T A

T u t k i j a , A k a v a

T A K U 13

Työmarkkinakeskusjärjestöjen työ-elämäryhmässä sovittiin työhyvin-voinnin kehittämistoimista. ehdo-tukset tukevat työssä jatkamista ja osaamisen kehittämistä. Linjausten tarkempi työstäminen jatkuu, eikä muitakaan työssä jatkamisen tuki-toimia ole suljettu pois.

osaamisen kehittämistä ja nuorten työllisyyttä edistetään

Toimintaympäristön nopeat muutok-set edellyttävät osaamisen lisäämis-tä. Nyt on pantava toimeen nopeasti aiemmat ehdotukset osaamisen ke-hittämisestä sekä hallitusohjelman ja raamisopimuksen osaamisen ja aikuiskoulutustarjonnan kehittämi-sen hankkeet. Nuorten mahdollisuuksia työl-listyä edistetään keskusjärjestö- ja liittotason jatkoneuvotteluissa. Yh-teiskuntatakuun toteuttamiseen ja koulutusmahdollisuuksien lisäämi-seen on varattava riittävät resurssit. Koulutuksen ja työssäoppimisen yh-distelmiä on parannettava.

Työhyvinvointitoimintaa tehostetaan

Työnantaja vastaa työhyvinvoinnin edistämisestä. Toimiva työter-

veysyhteistyö eri henkilös-töryhmien kanssa on olen-nainen keino. Ehdotuksilla pyritään tehostamaan varhais-ta puuttumista työkyvyttö-myyden uhatessa. Työterveys-huollon ja työeläkejärjestelmän vuorovaikutusta ja tietoisuutta työkyvyttömyyseläkkeiden syis-tä parannetaan. Työterveysyhteistoiminnassa korostetaan erilaisten työtehtävien

tarpeita ja kaikkien henkilöstöryh-mien mukanaoloa. Keskusjärjestöt laativat tarkistuslistan työpaikka-kohtaisista työkaluista ja toimin-tamalleista. Jäsenliitot kartoittavat sen pohjalta aloittain työhyvin-

vointitoiminnan tilan ja laativat toimenpideohjelman.

Hoitoon ja kuntoutukseen pääsy nopeammaksi

Työeläkelaitosten roolia työhyvin-vointitoiminnassa aiotaan tuoda lä-hemmäs työpaikkoja. Samalla ha-lutaan nopeuttaa hoitoon pääsyä ja kuntoutuksen käynnistämistä. Työ-terveyshuolto ottaa kokonaisvastuun kuntoutustoiminnan koordinoinnista.

Työterveyshuollon saatavuutta tehostetaan

Työterveyshuoltopalvelut mahdol-listetaan kaikille työntekijöille alaan, työpaikan kokoon tai työnteon muo-toon katsomatta. Keinoja ovat esi-merkiksi työterveyshuollon hankinta-poolimalli, urakoitsijan velvollisuus tarkistaa, että alihankkijat täyttävät työterveyshuoltovelvoitteensa sekä korvausjärjestelmän kehittäminen työkyvyn ylläpitoon kannustavaksi. Lisäksi ehdotetaan, että työterveys-huollon henkilöstön riittävyys ja asiantuntemus varmistetaan oikein mitoitetulla koulutuksella.

ikääntyneiden osaaminen ja osatyökykyisten työpanos käyttöön

Keskusjärjestöt tekevät kaikkien ikä-ryhmien ikäohjelman muun muassa joustavista työaikajärjestelyistä, ter-veystarkastuksista ja koulutukses-ta. Työnantaja suunnittelee jokai-sen ikääntyneen työntekijän kanssa toimet työuran pidentämisen tueksi. Ikäohjelmien ja henkilökohtaisten urasuunnitelmien käyttöä edistetään alakohtaisinkin toimin. Osatyökykyisten työntekijöiden työssä jatkamista ja osa-aikaista työl-listymistä edistetään nostamalla osa-työkyvyttömyyseläke- ja työeläke-kuntoutusikäraja 68 vuoteen.

Masennuksen torjuntaa jatketaan

Masennusperäistä työkyvyttömyyttä ehkäisevän Masto-hankkeen jatko-toimet toteutetaan. Työturvallisuus-keskus seuraa niiden toteutumista. Mielenterveyttä edistäviä työoloja tuetaan työsuojelulla, esimerkiksi sel-vittämällä psykososiaaliset työolote-kijät kaikilla toimialoilla.

Asiantuntijoiden johtaminen on vuorovaikutuslaji

Johtamisen kehittämisverkosto kerää ideat talteenSosiaali- ja terveysministeriö ja Työterve-yslaitos ovat rakentamassa valtakunnallis-ta Johtamisen kehittämisverkostoa, jonka tavoitteena on selvittää hyvän johtamisen ja esimiestyön käytäntöjä sekä tukea hyvi-en johtamistapojen juurtumista työpaikoille,luoda laatukriteerit hyvälle johtamiselle julkisella sektorilla ja edistää niiden toteu-tumista julkisen sektorin johtamiskäytän-nöissä, edistää ikäjohtamisen periaatteiden toteutumista työpaikoilla sekä kehittää joh-tamiskoulutusta yhdessä järjestettävien ta-hojen kanssa

Verkoston johtoryhmässä ovat edustettui-na ministeriöt, työmarkkinaosapuolet sekä keskeiset tutkimus- ja kehittämistoiminnan rahoittajat. Akavan edustajana toimii kehi-tysjohtaja Anja Uljas, Suomen Ekonomiliitto SEFE ry ja varajäsenenä asiamies Arja Lai-ne, Suomen Valtiotieteilijöiden Liitto SVAL ry. Yhteyshenkilö Akavan toimistossa on tut-kija Ulla Aitta.

Verkostoon ovat tervetulleita kaikki toimi-jat, jotka haluavat vaikuttaa työpaikkojen johtamiseen ja esimiestyöhön, kuten eri sek-toreiden työpaikat, koulutusorganisaatiot, koulutus- ja kehittämispalvelujen tuottajat, asiantuntijat ja tutkijat, työterveyshuollot, ministeriöt, työmarkkinajärjestöt sekä alu-eelliset toimijat.

Lisätietoa: www.johtamisverkosto.fi

M A r i A L Ö F g r e n

J o h t a j a , A k a v a

Työhyvinvoinnin kohentamiseen uusia keinoja

T A K U 13

14 T A K U

ruotsissa on ollut tarjolla kulttuurialaan erikois-tuneita työvoimapalveluja jo 1940-luvulta lähtien. Aluksi apua tarjottiin vain muusikoille, vähitellen asiakkaiksi kelpuutettiin myös näyttelijät. nykyi-seen Arbetsförmedlingen Kultur Media -järjestöön kuuluu peräti 186 eri ammattinimikettä. Bild och form (kuva ja muotoilu) -osastoon kuuluvat mm. animaattorit, keraamikot ja näyttelykoordinaatto-rit. scen och ton (näyttämö ja ääni) puolestaan tarjoaa apuaan esimerkiksi akrobaateille, näytte-lijöille, ääniteknikoille, stand-up koomikoille ja te-atterinjohtajille. suurin osasto on ord och media, film (sana, media ja elokuva). Mukana on mm. sellaisia ammattinimikkeitä kuten päätoimittajat, kameramiehet, kääntäjät ja leikkaajat.

NÄIN MUUALLA

r a i s a n i e m i

Ruotsi tarjoaa taiteilijoille oman työvoima-toimiston

Näistä palveluista merkittävin on eri kulttuurialoihin perehtyneen hen-kilökunnan henkilökohtainen neu-vonta. Toimisto lupaakin: När du är inskriven på Arbetsförmedlingen Kultur Media får du stöd och servi-ce av arbetsförmedlare som kan din bransch. Myös esimerkiksi vam-maistaiteilijoille on omat erikoistu-neet virkailijansa.

Asiantuntevan henkilökunnan kans-sa asiakkaalle laaditaan henkilö-kohtainen toimenpidesuunnitelma työllistymiseksi. Suunnitelman laa-timiseen voidaan käyttää persoo-nallisuus- sekä psykologisia testejä. Virkailijan kanssa selvitetään haki-jan tavoitteet työllistymisestä, halu-tutut työtehtävät sekä mahdollisten kurssien tarve. Työvoimatoimisto järjestää lukuisia kursseja ja koulu-tusohjelmia. Kurssit ostetaan ulko-puolisilta tekijöiltä, mutta toimisto osallistuu aktiivisesti niiden sisällön suunnitteluun ja ne räätälöidään asi-akkaiden tarpeisiin.

Palvelua pankeista

Työvoimatoimisto pitää yllä työnan-tajapankkia, jossa on mukana kaik-ki Ruotsin suurimmat kulttuurialan laitokset, yhteensä yli 1400. Työ-voimatoimisto tarjoaa taiteilijoiden tueksi myös kuvapankin, Bildbank, jossa kuvataiteilijat voivat tuoda esille töitään. Esiintyville taiteilijoil-le on tarjolla oma pankkinsa (Kul-tur- och nöjesbanken), areena oman osaamisen esittelyyn. Nämä palve-lut ovat avoinna kaikille. Toimiston ja sen nettisivujen kautta välitetään avoimien työpaikkojen ohella tietoa myös esimerkiksi teattereiden koe-luku- ja koetanssitilaisuuksista sekä koulutuksista.

Työvoimatoimistojen laajalle sivus-tolle on koottu aimo annos työn-hakuun liittyviä neuvoja ja ohjeita. Työnhakijan oppaassa on perusteel-lisesti selitetty mitä työelämään liit-tyvät eri sanat ja termit tarkoittavat. Siellä neuvotaan kuinka ottaa ensi-kontakti työnantajaan (puhelin, säh-köposti vai kirje), ja millaisia erilaisia cv-malleja on tarjolla. Työhaastatte-lutilanne käydään seikkaperäisesti läpi – neuvotaan ennakkovalmiste-luissa ennen haastattelua, kerrotaan millaisia ovat tyypillisimmät haastat-telukysymykset, ohjeistetaan kuinka toimia haastattelun aikana, ja vieläpä kehotetaan tekemään ”jälkipyykki” eli evaluaatio haastattelun jälkeen.

Huolehtiminen ei pääty vielä sil-loinkaan, jos hakijalle tarjotaan työ-paikkaa. Sivustolta saa ohjeistuksen siihen, mitä tulee huomioida työso-pimuksessa. Ja Ruotsissa kun ol-laan, perustietoa työvoimatoimisto-jen palveluista tarjotaan 36 kielellä, mukaan lukien suomi ja meänkieli.

Bild och form Scen och ton O

rd och media, film

Kulttuuri- ja media-alan palveluja Ruotsissa saa neljältä paikkakunnalta. Suurin toimisto sijaitsee Tukholman Södermal-

milla, toimipisteet löytyvät myös Uumajasta, Malmöstä sekä Göte-borgista.

Henkilökohtaista ja asiantuntevaa neuvontaa

Päästäkseen kulttuurialan työvoi-matoimiston asiakkaaksi ja työllis-tämistoimenpiteitten piiriin täytyy täyttää tietyt kriteerit. Hakijakriteerit on laadittu yhteistyössä ammattiliit-tojen kanssa. Vähimmäiskriteereinä ovat alan koulutus sekä näyttö siitä, että on toiminut taiteilijana viimei-sen kolmen vuoden aikana. Esimer-kiksi kuvataiteilijoiden kohdalla tämä tarkoittaa todistusta saaduis-ta apurahoista tai pidetyistä näytte-lyistä. Ketään ei työvoimatoimistos-ta kuitenkaan heti käännytetä pois. Ajan voi varata keskusteluun, kuinka voisi täydentää omaa osaamistaan, jotta pääsisi palvelujen piiriin.

www.arbetsformedlingen.se

Kuva: Flickr / Kristoffer Larsson

T A K U 15

KuinKas sitten KäviKään?

t uottaja 2020 -hanke lähestyy loppuaan. Olemme saaneet mukaan suuren joukon teitä takulaisia, joka on ollut hank-keemme rikkaus. Nyt on siis

kiitosten aika ja oikea hetki myös pohtia kriittisemmin hankkeen ta-voitteita ja toteutumaa.

Tiedon lisääntyminen, juurtuminen … ja vanhentuminen

Hanke huipentui loppuseminaariin maaliskuussa. Mukana oli yli 150 uteliasta, joiden voimin skoolasim-me julkaisukokoelmamme kunni-aksi. Takana on suuri määrä tehtyjä työtunteja tiedonkeräämisen, enna-kointimenetelmien testailun ja kehit-tämisen, eri toimijoiden välillä käy-dyn dialogin, synteesien tekemisen ja raportoinnin parissa. Tämän työn tuloksia on koottu tusinaan enna-kointikirjoja, joka saman tien mo-ninkertaisti tuotannon alan suomen-kielisen ennakointikirjallisuuden määrän. Kirjastot ovat tilanneet ak-tiivisesti teosta ja kaikki osajulkaisut on saatavilla myös netistä. Kirjat elävät ja vanhenevat tahti-aan - niinhän näille hankejulkaisuil-le tuppaa käymään. Tuottaja 2020 -hankkeen osalta juurruttamisen

apuna on se, että hanketoimijat ovat osa alan koulutuksen vakiintunutta järjestelmää. He ovat avainasemassa muutettaessa opetussuunnitelmia ja koulutusohjelmien osaamisprofiile-ja. Näiden kautta hankkeessa kerty-nyt tieto suodattuu suoraan kulttuu-rituotannon koulutuksen ytimeen: opetussuunnitelmaan. Ajatukset tulevaisuudesta ovat kovin suhdanneherkkiä ja muuttu-vaisia. Hankkeista jää liian usein jäl-jelle vain loppuraportti, joka on tuki jollekin käynnistettäväksi ehdotetul-le prosessille. Tässä hankkeessa tuo prosessi on kulttuurituotannon alan koulutuksen kehittäminen ja haasta-minen ajattelemaan yhä tulevaisuus-orientoituneemmin tavoiteosaami-sen päämääriä.

Projektista kohti muutosprosessia

Kulttuurikentän kehittäminen tapah-tuu leimallisen usein projektipoh-jaisesti. Projekteissa tehdään paljon arvokasta työtä: kehitetään malle-ja ja aktivoidaan osallistujia. Pian päättyvällä ESR-ohjelmakaudella kulttuurin ja luovan alan hankkeet

ovat olleet myötätuulessa ja niiden puitteissa on paikannettu kehittä-mishaasteita, etsitty ja löydetty-kin ratkaisuja, formaatteja, malleja ja verkostoja. Ainakin pidempään hankkeita pyörittäneet tunnistavat ilmiön, jossa hanketoiminta tuntuu kasautuvan tietyille organisaatioille - tai jopa henkilöille. Rahoituksen ohella kasautuu myös hallinnollista osaamista, useissa verkostoissa toimivien solmuhen-kilöiden kollektiiveja ja myös pro-jektimuotoisen kehittämistoiminnan menetelmäosaamista. Uusia hank-keita ei aloiteta alusta, vaan jo aiem-min tehtyjen hankkeiden myötä ker-tyneen osaamispääoman pohjalta. Kasautumisella on myös varjo-puolensa. Osaamisen kasautuessa organisaatioihin, uusien toimijoiden voi olla vaikea kerätä riittävät ver-kostot ja uskottavuus uutena han-ketoteuttajana. On myös esitetty, että hankkeiden uhkana on irtautu-minen emo-organisaatiosta omaksi yhteisöksi, jonka päämääriin kuu-luu meneillään olevan hankkeen to-teuttamisen ohella varmistaa han-ketoiminnan jatkuminen projektista toiseen. Tuottaja 2020 -hankkeessa keskityttiin tiedon levitysvaiheessa pohtimaan myös keinoja, joilla toi-minta juurtuu aidosti emo-organisaa-tioiden arkeen. Päämääräksi otettiin kasvaminen projektista kohti pysy-vää muutosprosessia.

Tuottaja 2020 -hankkeen jälkimainingit

K a t r i H a l o n e n

T u o t t a j a 2 0 2 0 - h a n k k e e np r o j e k t i p ä ä l l i k k ö

M e t r o p o l i a A m m a t t i k o r k e a k o u l u

T A K U 15

16 T A K U

Projektitodellisuudesta organisaatiotodellisuuteen

Hankemaailman puitteissa tehtyjen innovaatioiden juurruttamisen ko-etinkivi on niiden vieminen osaksi vakiintuneita organisaatioita. Tuot-tajakoulutus on ammattikorkeakou-luissa yli 10 vuotta vanhaa. Siltikin toimijat kokevat hankalaksi sen, että alan koulutus kuuluu opetus- ja kult-tuuriministeriön jaotteluissa kohtaan ”muu koulutus”. Samaan aikaan kun julkisen sektorin strategiat koostavat ”tuotannollis-manageriaalisen osaa-misen” lisäämisen suurta tarvetta, ei alan keskeinen koulutusmuoto löydy kulttuurialan koulutuksen luokitte-luista. Myös alan merkittävät maiste-riohjelmat näyttävät uppoavan emo-organisaationsa taideluokitusten mukaan - ei arts management -alu-eelle spesifinä koulutuksena. Suomi on tilastoinnin kannalta varsin ak-tiivinen maa ja alan tunnettuuden ja jonkinlaisen olemassaolon symbo-lina se ansaitsisi tulla tunnustetuksi myös tilastoyksikkönä. Hankkeen muuntuminen osaksi kulttuurituottajakoulutuksen arkea nojaa pitkälle tulevaisuusorientaati-on sisällyttämiseen keskeiseksi kult-tuurituotannon alan tulevien ammat-tilaisten osaamistavoitteeksi. Tällä nähdään olevan pysyvää vaikutusta kulttuurialojen kehittymisen ja kan-nattavuuden parantamisen näkökul-mista. Tuottaja2020 -hankkeessa on kartoitettu tulevaisuusajattelun tarpeellisuutta ja mahdollisuuksia pilotoimalla tulevaisuusverstaita ja muita tulevaisuusorientaatiota vah-vistavia menetelmiä kulttuurituotan-non toimialalla. Lisäksi hankkeessa on kokeiltu pienimuotoisesti tuotta-jan toimimista tulevaisuusverstaan fasilitaattorina. Kertyneen koke-muksen mukaan kulttuurialan toi-mijat olisi mahdollista harjaannuttaa tulevaisuusajatteluun jo opiskeluai-kanaan. Näin tulevaisuusajattelusta voi tulla luontainen osa kulttuuri-alan toimijan ammatti-identiteettiä, ja kentän toimijoiden proaktiivinen ja suunnitelmallinen toiminta voi lisääntyä.

Tulevaisuusajattelun juurruttaminen välittäjäammatteihin voi vähentää kulttuurialan epävarmuustekijöitä. Usein tuottaja vastaa siitä, että kult-tuuritapahtuma tai -palvelu suunni-tellaan hyvin ja toteutetaan realisti-sesti ja että se tavoittaa asiakkaansa sekä saavuttaa päämääränsä. Siksi

tulevaisuusajattelun kynnystä tuli-si madaltaa ja tulevaisuusajattelua demokratisoida. Erityisesti kulttuu-rialalla tulevaisuusajattelun ei soisi jäävän vain politiikan kabinetteihin tai johdon nikkaroiman strategisen vision juurruttamisen varaan, sillä välittäjäportaalla on mahdollisuus vaikuttaa konkreettisesti toiminnan kannattavuuteen ja kilpailukykyyn sekä kokonaiselämyksen laatuun. Ketterän kehittämisen osaaminen onkin jo saanut enemmän painoar-voa hankkeen kuluessa.

Tuottajuuden monet kasvot

Kulttuurin kentällä on edessään joukko haasteita, jotka näyttäyty-vät voimakkaasti myös tuottaji-

on päättymässä oleva ESR-osarahoitettu ennakointihanke, jonka loppu-

seminaari pidettiin maaliskuussa. Hanke on keskittynyt tulevaisuuksien

pohdintaan kulttuurituotannon alan koulutuksen näkökulmaan sekä si-

sältöjen että pedagogisten menetelmien näkökulmista. Hankkeessa on

tehty runsaasti kartoituksia, jotka ovat ilmaisesti ladattavissa sivustolla

tuottaja2020.metropolia.fi

en, välittäjien ja fasilitaattoreiden ammattikentässä. Kulttuurikentän työllisyys on ollut perinteisesti ns. epätyypillisen työn edelläkävijä, ansaintalogiikat ovat murroksessa, julkisen sektorin rooli on muuntu-massa yritysten ja ns. vapaan kentän toiminnan vahvistuessa ja tuottajan molemmat liittolaiset, taiteilijat ja kuluttajat, asettavat yhä uusia vaa-teita ja odotuksia välittäjäportaan toimijoiden suuntaan. Kulttuurikentän sisäisten muu-tosten ja reuna-alueiden ohella tu-levaisuus näyttää kulkevan yhä voimakkaammin suuntaan, jossa kulttuuri on osa laajaa, monialaista ekosysteemiä. Ekosysteemit vaihte-levat alueellisesti ja sijoittuvat usein päällekkäin ja lomittain suhteessa toisiinsa. Kulttuurituottaja (AMK) -tutkinnon näkökulmasta on kriit-tistä tunnistaa ne moniammatillisen osaajuuden ydinkompetenssit, jotka hybridisissä toimintamalleissa ovat keskeisiä, ja löytää pedagogiset rat-kaisut näiden taitojen kehittämisek-si. Samaan aikaan on huolehdittava kulttuurituotannon alan peruspro-sessien hallintaan tähtäävän osaa-misperustan kehittämisestä. Tässä tarvitaan myös profilointia. Hankkeessa on pohdittu profi-lointikysymyksiä koko kolmevuoti-sen polun aikana. Profilointilinjauk-set joutuvat kuitenkin monelta osin uudelleen pohdittavaksi opetus- ja kulttuuriministeriön päätettyä koh-dentaa huomattavia koulutusvähen-nyksiä kulttuurituotannon alan am-mattikorkeakouluissa organisoituun koulutukseen. Toisaalta samanaikai-sesti tuottajuuteen liittyvä koulutus on monipuolistunut ja lisääntynyt mm. erilaisina maisteriohjelmina ja hanketoimijoiden täydennyskoulu-tuksena. Tulevaisuudessa hankkeen aikana syntynyt vahva dialogi am-mattikorkeakoulujen toimijoiden välillä on ulotettava yhä vankem-min koko koulutuskentän toimija-kuntaan.

T A K U 17

opetus- ja kulttuuriministeriö teki 30.3.2012 päätöksen kulttuurialan koulutuspaikkojen laajasta karsimi-sesta. Tällä on suuria vaikutuksia myös kulttuurituotannon alan kou-lutukseen ammattikorkeakouluissa.

nyt kaavailtu 40-60% leikkaus alan koulutuspaikoista suhteettoman suuri

Vaikka koulutuksen ja tutkimuksen kehittämissuunnitelman taustateks-tissä todetaan, että etenkin tuottaja-osaamista tarvitaan lisää, alan koulu-tusta vähennetään rajusti 31.3.2012 OKM:n päätöksen mukaan. Käytän-nössä Mikkelin kulttuurituotanto on lakkautuslistalla, Humakissa supis-tetaan 76 paikasta 30 paikkaa pois. Novia, Seinäjoen amk ja Metropolia saivat ohjauskirjeessä mahdollisuu-den määrittää itse mihin kulttuurin koulutusohjelmaan aloituspaikka-leikkaukset kohdentuvat. Riippuen näiden ammattikorkeakoulujen ke-vään aikana tehtävistä linjauksis-ta kulttuurituotannon alan ammat-tikorkeakoulupohjainen koulutus on vähentymässä 37-54% eli tämä tarkoittaa 177 opiskelijasta 80-100 opiskelijan suuruusluokkaan.

Vahva tuottajuus on luovan alan kasvun edellytys

Todellisuudessa juuri tuottajien mää-rää pitäisi lisätä: tuottaja rakentaa työmahdollisuuksia itselleen ja sa-malla joukolle taiteilijoita.

Kulttuurituotannon alan leikkaa-minen onkin erittäin lyhytnäköistä. Juuri kulttuurituottaja rakentaa sil-

Valtakunnan eri alueilla tarvitaan erilaisia kehittämisen painopisteitä ja uusia elinkeinopoliittisia inno-vaatioita, joilla on kulttuurituotan-nollinen ulottuvuus. Tutkimus- ja kehittämistoiminnassa olennainen elinkeinoelämän ja koulutuksen in-tegraatio toimii tehokkaimmin sil-loin, kun alueilla on myös alalle val-mistuvia opiskelijoita käytettävissä kehittämishankkeisiin.

Pääkaupunkiseudulla ja suurissa kaupunkikeskuksissa on työvoima-pula tuottajista. Kulttuurialan liike-toiminta on voimakkaasti keskitty-nyt pääkaupunkiseudulle ja suuriin kaupunkikeskuksiin. Niissä tuotta-jakoulutuksen haasteena on opiske-lijoiden siirtyminen alan tehtäviin jo ennen valmistumista. Valmiiden tuottajien tarjonta alittaa räikeästi alan jatkuvasti monipuolistuvat ja yhä tiiviimmin eri toimialoille in-tegroituvat tarpeet.

Kulttuurituottajakoulutus moniosaajien koulutusta

Kulttuurituottaja on tradenomin ta-voin moniosaaja, joka hyödyntyy vankkaa projektihallinnan taito-aan kulttuurikentän kehittämiseksi. Tuottamisen ja tuotteistamisen lisäk-si yli kymmenen vuoden aikana alan koulutus on kehittynyt voimakkaasti fasilitointiosaamiseen, sosiokulttuu-riseen työhön, valmiin kulttuurisisäl-lön management- ja myyntityöhön sekä moniuloitteiseen brändin hal-lintaan. Kyseessä ei ole vain kult-tuurialan kehittämiseen keskittyvä koulutusala, vaan ala joka leimal-lisen usein tuottaa osaajia hyödyn-tämään kulttuuriosaamista toisilla toimialoilla.

K u l t t u u r i t u o t a n n o n K o u l u t u s v u o n n a 2 0 1 3 ?

lan taide- ja kulttuurisisältöjen teki-jöiden ja asiakkaan välille. He ovat myös keskeinen innovaatiodyna-mo, joka vie kulttuurista osaamista myös muiden toimialojen hyödyksi; markkinointiviestinnän työkaluk-si, brändin rakennusaineeksi, osal-listavan tuotekehittämistoiminnan välineistöksi sekä uusien ideoiden kaupallistamiseksi. Lisäksi kulttuu-rituottajan tehtävän kuvaan kuuluu ns. kolmannen sektorin aktivointi ja osallistavan kansalaisyhteiskun-nan rakentaminen - jotka ovat tär-keitä syrjäytymisen ehkäisyn ja yh-teiskunnallisen eheyden välineinä.

Tuottajat alueen kehittämisen dynamoita

Kulttuurituotannon leikkaustarvet-ta pohdittaessa on huomioitava eri alueiden varsin erilaiset tuottajatar-peet. Kulttuurituottajan osaamisen keskiössä on verkostot: siksi myös koulutuksen pitää olla voimakkaasti kytkeytynyttä alueen toimijakuntaan ja sitä kautta varmistaa, että opiske-lija saa riittävän vahvan verkoston ympärilleen jo opintojensa aikana.

Kulttuurielämää ja myös tarvet-ta kulttuurituotannon osaajille on koko maassa. Leikkausten jälkeen huolta herättää se, mistä löytyvät jatkossa esimerkiksi kasvavan kult-tuurimatkailun tarvitsemat kulttuu-rituotannon ammattilaiset Itä- ja Pohjois-Suomeen. Tai mistä löytyy Pohjanmaalle kulttuurituottajia tu-levaisuudessa vanhusten lukupiire-jä rikastuttamaan tai kuka opettaa toimintakeskusten nouseville bän-deille yhteissoiton salat? Kulttuuri-tuottajilla on näppinsä pelissä myös digitaalisten mediatuotantojen mo-nitahoisessa ketjussa.

18 T A K U

Kulttuurituotannon alalla tarvittavaa moniosaamista voisi havainnollistaa analogialla, vertaamalla sitä raken-nusalaan:

arkkitehti - taiteilija rakennuttaja - tuottaja rakennusinsinööri - tuotantopäällikkö rakennusmestari - tuotantoassistentti talonrakentaja - roudari kiinteistönvälittäjä – agentti

Lisäksi rakennustuotannon ekosys-teemissä tarvitaan muun muassa kaavoittajia, yhdyskuntasuunnitte-lijoita, uusien asumistapojen tuot-teistajia, asuinalueiden ja asukas-yhteisöjen toimintojen kehittäjiä? Eli kulttuurialalla juuri noita fasili-toijia, sosiokulttuurisen työn osaajia ja tuotteistajia.

Selvitäänkö suomalaisen kulttuu-rielämän ja kulttuurituotannon ke-hittämishaasteista toisiaan vain tai-teilijoita ja muutamia kapea-alaisia välittäjiä kouluttamalla, kuten minis-

teriössä tunnutaan ajattelevan? Se on sama kuin jos rakennustuotannossa yritettäisiin pärjätä vain arkkitehtien ja kiinteistönvälittäjien voimin.

Kulttuurituottajuus jäänyt KesUssa piiloon kohdan ”muu koulutus” alle?

Kulttuurituotannon koulutus sijait-see KESU-luokittelussa kohdassa ”Muu koulutus”. Siellä on viiden ammattikorkeakoulun voimin tar-jolla oleva kulttuurituottaja amk -tutkinto sekä ohjaajien koulutus (HAMK). Onkohan alan koulutus-ta epähuomiossa lähdetty leikkaa-maan tuon lokeron epämääräisyy-den vuoksi? Herää epäilys, onko jättimäisten kulttuurialaa koskevien leikkausten sijaiskärsijäksi joutunut suhteellisen pienillä volyymeilla toi-miva kulttuurituotannon koulutus, joka kuitenkin tuottaa myös niitä OKM:nkin kaipaamia välittäjäam-mattilaisia taiteilijoita työllistämään.

K a t r i H a l o n e n (Metropolia Ammattikorkeakoulu)

J u h a i s o - A h o (Humanistinen ammattikorkeakoulu)

P e k k a U o t i l a (Mikkelin ammattikorkeakoulu)

e s a L e i k k a r i (Seinäjoen ammattikorkeakoulu)

T o m a s T r ä s k m a n (Novia/Arcada)

T A K U 19

P a n u H ä m e e n a h o

20 T A K U

Uljas uusi työläinen - Forumteatterista hyvinvointia työelämään

r a i s a n i e m i

Nurminen on päässyt seuraamaan erilaisten työyhteisöjen toimintaa hyvinkin läheltä ja nähnyt, miten työyhteisöissä voidaan. Kiristyvä

työtahti, epäsäännölliset työajat, pätkäsopi-mukset, työelämän muuttuvat vaatimukset, tietotekniikan mullistukset - kaikki vaikuttavat työssä viihtymiseen.”Ehkäpä jollain tasolla on jopa jo hyväksytty, että tämä nyt on maailman tila ja luonne”, Nurminen miettii. Muutosta on kuitenkin ilmassa. Luovia aloja ja luovien menetelmien käyttöä on viime aikoina alettu huutaa apuun niin viennin edistämiseen kuin työelämän muutoksiin.

”Tahti työelämässä on muuttunut viimeisen kymmenen

vuoden aikana käsittämätöntä vauhtia”, näyttelijä, koulut-

taja Niina Nurminen sanoo. ”Työelämä vaatii uudenlaista

ihmistä, joka joustaa ja sopeutuu. Vai voisiko työelämä

tulla lähemmäksi ihmistä?”

Taiteen mahtava voima

Niina Nurminen valmistui vuonna 1989 teatterikorkeakoulusta näytte-lijäksi. Hän on tehnyt urallaan näyt-täviä rooleja sekä televisiossa että teatterin lavalla. Toisen lapsensa syn-tymän jälkeen hän jäi freelancerina tyhjän päälle. Nurminen haki ja pääsi yhtenä kuudesta Suomesta Transmis-sion -koulutukseen, jonka käynnisti Lontoossa toimiva The Royal Na-tional Theatre. Suomessa koulutusta koordinoi Teatterin tiedotuskeskus. Transmission tutki näyttelijöiden ja tanssijoiden mahdollisuuksia työs-kennellä perinteisen kulttuurikentän ulkopuolella. Projektin lähtökohtana oli ajatus, että kolmas sektori sekä jul-kinen ja yksityinen ala voisivat hyö-tyä esiintyvien taiteilijoiden luovuu-desta ja samalla tarjota heille uusia, haastavia työtehtäviä. Työtilaisuuksia haettiin mm. taiteen perusopetukses-ta, yritysten henkilöstökoulutuksesta

Etrivin näyttelijöistä koostuvat Forumteatteri Forte aloitti toimintansa vuonna 2000. Ryhmää vetää Niina Nurminen (toinen vasemmalta). Kuva. Jouni Harala

Ville (Jarkko Pajunen), Jari (Carl-Kristian Rundman) ja myyntijohtaja Malla Rissanen (Vera Kiiskinen) Massisen arvot -esityksessä. "Massi-nen"- forum-teatterityöpaja pyrkii tulosjohtamisesta ihmisten johtamiseen.

T A K U 21

sekä sosiaali- ja terveydenhuoltoalal-ta, kuten vankiloista, vanhusten hoito-kodeista ja lastenkodeista. Projektin herättämänä Nurminen alkoi miettiä omaa rooliaan taidekentällä. ”Ensim-mäistä kertaa tulin ajatelleeksi, miten valtava voima taiteella on. Jäin pohti-maan, mitä minä voisin tehdä”, Nur-minen kertoo. Kurssin ansiosta Nurminen kiinnos-tui ihmisten välisestä kanssakäy-misestä. Voiko toista ihmistä oppia ymmärtämään? Kuinka ymmärrystä saisi vietyä työpaikoille teatterin kei-noin? Hän haki lisäoppia Lontoosta ja tutustui Forumteatteriin. Forum-menetelmän kehitti brasilialainen Augusto Boal sotilasdiktatuurin ki-duttamien ja sortamien kansalaisten auttamiseksi. Forumteatterissa roo-leissa ovat usein ammattinäyttelijät, ja katsojat, jotka ovat esimerkiksi työyhteisön jäseniä, osallistuvat ak-tiivisesti näytelmän etenemiseen tar-

hässä, heittää välikommentteja, huu-dellakin. ”On tosi kiinnostavaa, kun yönmusta räppärijengi oikeasti yrit-tää ratkoa alueen ongelmia”, Nurmi-nen hehkuttaa.

Tieto, tunne, toiminta

Niina Nurminen on yksi alan pio-neereista Suomessa ja hurmaavan in-nostunut aiheesta. Hän perusti oman Forumteatteri Forten vuonna 2010. Forumteattereissa on monta koulu-kuntaa. ”Onneksi en ole itse riippu-vainen tai sidoksissa mihinkään pe-rinteeseen, koska en ole aloittaessani tiennyt mistään mitään”, Nurminen nauraa. ”Ylipäänsä vastustan funda-mentalismia. Asioita voi yhdistellä, vaikka Suomessa välillä tuntuu siltä, että sekä teatteripiirit että soveltava puoli vastustaa ja arvostelee. Ilma-piiri on muuttunut paljon viime vuo-sina, ja nyt tälle alalle alkaa olla jo aitoa kiinnostusta”, hän sanoo.

”Kaiken perusta on luottamus. Ke-tään ei saa pakottaa mukaan”, Nur-minen valottaa Forumteatterin pe-riaatteita. Hän ottaa esimerkiksi työyhteisön, jossa ilmapiiri on tuleh-tunut. Yhteisölle laaditaan erilaisia ennakkotehtäviä, tehdään haastatte-luja ja muunlaista taustoittavaa sel-vitystyötä. ”Mutta emme me halua tietää kuka on se kiusaaja ja kuka kiusattu”, Nurminen täsmentää. Taustamateriaali analysoidaan te-atterilaisten ja asiantuntijoiden kes-ken, ja sen pohjalta käsikirjoitetaan tarina, joka hyväksytetään tilaajal-la. Tapahtumat sijoitetaan fiktiivi-seen ympäristöön. ”Roolihahmot rakennetaan kuten teatterissa, mutta käyttäen sitä materiaalia mitä paikan päältä on saatu”, hän kertoo. Katso-jien eli työyhteisön jäsenten on tar-koitus esityksen myötä osallistua tarinan rakentamiseen ja ohjata hen-kilöiden käyttäytymistä erilaisissa tilanteissa. Näytelmät rakennetaan tietoisen provosoiviksi, jotta katso-jille herää halu puuttua tilanteeseen. Uskottavuus täytyy kuitenkin säilyä. Esityksissä herätetään moniäänistä keskustelua, haetaan vaihtoehtoisia ratkaisumalleja ja asioita pyritään käymään monesta eri näkökulmas-ta käsin läpi niin, että kokonaiskuva todellisesta tilanteesta hahmottuu. Jälkikeskustelu sekä yhteisössä että teatteriryhmän kesken on tärkeää. ”Taustatiedon hankinta on erittäin tärkeää, samoin kyky herättää esi-tyksen kautta tunteita niin, että se johtaa toimintaan, jolla saadaan asioita muutettua parempaan suun-taan”, Nurminen kiteyttää.

”Missä sitä empaattisuutta voisi opetella?”

Työssä jaksaminen ja asiakkaiden kohtelu erilaisissa hoivalaitoksissa on puhuttanut viime aikoina pal-jon. ”Ikäihmisten kaltoin kohtelu on edelleen tabu”, Nurminen poh-tii. Nurminen on työssään törmän-nyt tapaukseen, jossa hoitaja valitti, että ei kai ne työt suju kun omaiset eivät osallistu hoivatyöhön. Toisaalta teatterikokemuksen kautta moni on joutunut kyseenalaistamaan omia toimintatapojaan. ”Eräässä paikas-sa esityksen jälkeen käytiin keskus-telu: Kauheaa olisi olla tuollaisessa työyhteisössä - Apua, mutta mehän ollaan”, Nurminen kertoo. Roolihah-motkin jäävät usein elämään työpai-koille. ”Taas minä toimin juuri niin kuin se Seppo siinä näytelmässä”, Nurminen kertoo saamastaan palaut-teesta. Toisinaan työpaikoilla asiat ovat jo niin solmussa, että Nurminen kieltäytyy ottamasta tehtävää vastaa. ”Silloin kyse saattaa olla enemmän-kin työterveydellisistä tai mielenter-veydellisistä asioista”, hän sanoo.

Yhä useammissa firmoissa panoste-taan myös ihmisjohtamiskoulutuk-seen. Nurmisen mukaan juuri johta-minen on tärkeä osa työhyvinvointia. ”Vanhakantaista pyramidihierarkiaa on edelleen olemassa, mutta se mu-renee pikkuhiljaa. Uskon, että tule-vaisuuden Suomessa ollaan siirty-mässä pikkuhiljaa tuloskeskeisestä johtamisesta ihmiskeskeiseen, hyö-dyntäen taidelähtöisiä menetelmiä”, Nurminen väittää. Tulosten rinnalle on noussut halu kehittää vuorovai-kutustaitoja, olla parempia ihmis-ten johtajia.

Tuloskeskeisessä ajattelussa ongel-maksi koetaan se, miten mitata ih-misten välistä vuorovaikutusta, kun ihmisläheisen johtamisen vaikutta-vuusmittarit puuttuvat. Nurminen pohtii, voitaisiinko luoda uusia tapo-ja dokumentoida sitä, miten taideläh-töiset interventiot ovat vaikuttaneet. Onko ihminen ylipäänsä loputtomas-ti pilkottavissa osiin ja mitattavissa? Vai syntyykö kohtaamisissa luotta-musta, kokemuksellista oppimista ja sellaista sitoutumista, jota kautta esimerkiksi sairaspoissaolot vähene-vät, Nurminen miettii.

Myös työntekijöiden asenteet ovat muuttumassa. Kouluissa oppilaat haastavat opettajat. Nuoret eivät ole valmiita sitoutumaan enää työpaik-kaan, jossa eivät viihdy. Työpaikka-haastatteluissakin nuoret kysyvät: ”Millainen sinä olisit minun esi-miehenäni?”

joamalla erilaisia ratkaisuja juonen kulkuun ja roolihahmoihin. Näytte-lijät ja yleisö pyrkivät näin yhdessä löytämään keinoja ja ratkaisuja ar-kielämässä kohdattuihin ongelmiin.

Forum-teatterimenetelmää on maa-ilmalla käytetty tuloksellisesti joh-tamistaidon koulutuksessa sekä syr-jäytyneiden ongelmia ratkottaessa. Lontoossa toimiva Cardboard Theat-re pyrkii auttamaan kodittomien ase-maa tekemällä heitä esitysten kaut-ta näkyviksi ja löytämään ratkaisuja heidän ongelmiinsa. Esitykset ovat myös avoinna yleisölle ja katsomos-sa voi olla vierekkäin mielenterveys-hoitajia, teatterilaisia, narkkareita ja kodittomia. Esityksiin saa tulla myö-

Potilas Martta Koskinen (Kaija Kiiski) ja hoitaja (Jaana Pesonen) "Lepolan ryhmäkoti"/ forum-teatterityöpajassa psykogeriatrisille hoitajille 2011.

22 T A K U

Tekijöitä olisi, mistä koulutus?

Niina Nurmisen osa Forten tapahtu-missa on olla jokeri. Jokeri on hah-mo, jolla ei ole kirjoitettua roolia, vaan joka tarkkailee ja ohjaa tapah-tumia ulkopuolelta ja toimii puheen-johtajana osallistujien ja roolihenki-löiden välissä. Nurminen on hakenut tähän koulutuksen Lontoosta. Hän on myös kouluttanut oman teatteri-ryhmänsä, sillä Suomessa ammatti-taiteilija ei alan koulutusta vielä saa. ”Tässä on ristiriita. Suomesta ei juu-rikaan löydy alalle koulutettuja teki-jöitä, mutta täällä olisi valtava tarve soveltavalle taiteelle”, Nurminen toteaa. ”Täydennyskoulutuksen tila Suomessa on heikko. Näyttelijöitä kiinnostaisi laajentaa osaamistaan, mutta nyt se vaatii sen, että oppi hae-taan ulkomailta” Nurminen suree. Koska kysyntä on suurta, koulutta-mattomat ja tietämättömät saattavat joutua tilanteisiin, joita eivät osaa-kaan hallita. ”Moni freelancer saat-taa tarttua rahakkaaseen tilaisuuteen, mutta joutuukin kohtuuttomien vaa-timusten kohteeksi ja saa tahtomat-taan pahaa jälkeä aikaan”, Nurminen väittää. ”Työnantajat luulevat, että teatteria voidaan käyttää miten vain, esimerkiksi irtisanomaan porukkaa. Teatteri on voimakas väline, ja sitä voidaan käyttää myös väärin.”

Taide- ja kulttuurialan työllisyyson-gelmiin ei soveltavasta alasta Nur-misen mukaan kuitenkaan löydy

kaikenkattavaa ratkaisua. ”Missään nimessä kaikki taiteilijat eivät sovi tekemään soveltavaa taidetta eikä ke-tään voi siihen myöskään pakottaa”, hän huudahtaa. Ala vaatii syvempää kiinnostusta ja sitoutumista. Forum-teatterissa aihe ja tilanteet määritte-levät sen, mitä tehdään. Kohderyh-män tarpeet ovat aina ensisijalla ja esitystilanteet asettavat näyttelijälle toisenlaisia vaatimuksia kuin taval-linen näyttämötyö. Taiteilija ikään kuin tasapainoilee oman taiteellisen kunnianhimonsa ja asiakkaiden tar-peiden välillä. Lopputuloksena voi olla loistavaa ja autenttista teatteria, joka saa osallistujissa jotakin tärke-ää liikkeelle. ”Vaati esimerkiksi jo-kerilta paljon rohkeutta olla paljaana yleisön edessä ilman roolin tarjoa-maa suojaa”, hän valottaa. Nurmisella on oma firma - Art-Sense Oy, joka tarjoaa työyhtei-sövalmennusta erilaisille organi-saatioille. ArtSensen palveluita Forumteatterin lisäksi ovat erilaiset työyhteisöille suunnatut työpajat, verstaat sekä luennot. Taideyrittäjyy-den kautta Nurminen on törmännyt vaatimuksiin, joihin ei eväitä teatte-rikoulusta saanut. Ulkomailta haetun koulutuksen ohella Nurminen onkin lukenut paljon psykologiaa, johta-mista ja suorittanut mm. yrittäjän ammattitutkinnon. Parhaillaan hän opiskelee tuotekehittämisen erikois-ammattitutkintoa varten. Kaikes-ta huomaa, että hän on yrityksensä kanssa tosissaan.

suomen Kansallisteatteri, Helsingin

Kaupunginteatteri ja Teatteri Avoimet

ovet ovat mukana Facebookissa, Kan-

sallisteatteri ja Kaupunginteatteri myös

YouTubessa. Millaisen näyttämön so-

siaalinen media tarjoaa teattereille?

Suomen ammattiteatte-reissa kävi TINFO:n mukaan neljä miljoo-naa katsojaa vuonna

2010. Näistä puheteatteriesitykset keräsivät kolme miljoonaa, joka on 75 prosenttia kaikista katsojista. Oh-jelmistolla on keskeinen vaikutus katsojamääriin, mutta myös mark-kinoinnilla ja yleisötyöllä on vah-va merkitys. Sosiaalinen media voi tuoda tähän vaikuttamiseen uuden-laisen vaihtoehdon ja toimivan jake-lualustan. Sosiaalisessa mediassa on erityistä sen ilmaisuus ja helppous, jotka mahdollistavat laajan kom-mentoinnin ja pikatiedottamisen.

Tilastokeskuksen mukaan Facebook on Suomessa suosituin sosiaalinen media ja sillä on kaksi miljoonaa käyttäjää. Käyttäjistä puolet kuuluu 18–34-vuotiaiden ikäryhmään. Kun saa yhden fanin, saa myös hänen kaveripiirinsä. YouTube katsotaan melkein kaikista asioista, miksei siis myös teatterista. Digitaalisella jalan-jäljellä on merkitystä ja sen puuttu-mista oudoksutaan.

Miksi sosiaaliseen mediaan?

Suomen Kansallisteatterin tiedotus-päällikön Mia Hyvärisen mukaan uudistuvalle imagolle tarvittiin uu-sia viestintävälineitä. – Siellä on kaikki ja meidänkin on hyvä olla, sanoo puolestaan Sinna Laaksonen, Teatteri Avoimien Ovi-en tuottaja. Myös Helsingin Kaupunginteatte-rin tiedottaja Petra Bühler pitää sosi-aalista mediaa nykyaikaisena ja oi-vana markkinointiviestinnän lisänä.

Facebook kiinnostaa haastateltuja te-attereita, sillä sen käyttäjäkunta on laaja. Sillä pystytään tavoittamaan uusia yleisöjä, erityisesti nuoria ai-kuisia. Facebookin avulla kasva-tetaan tukijoukkoa, jota kiinnostaa teatteri laajemminkin. Myös näy-telmien elinkaari pitenee, keskustelu alkaa jo harjoitusvaiheessa ja jatkuu pitkälle näytäntöjen jälkeen. Kom-mentit jäävät elämään.

T A K U 23

YouTube tuntuu luontevalta valin-nalta Facebookin rinnalle. Kaupun-ginteatteri tuottaa trailereita kaikis-ta esityksistään ja Kansallisteatteri joistakin uusista ensi-illoista. You-Tuben videoita voidaan linkittää myös FaceBookiin ja teattereiden kotisivuille, joten ne leviävät laa-jemminkin.

Vuorovaikutus on tärkeää

Sinna Laaksonen arvostaa Faceboo-kin verkosto-ominaisuutta. Vakiin-tunut yleisöpohja on pääasiallinen markkinointipohja, mutta muu alue on aika tuntematonta. Facebookin avulla saadaan mukaan kaverien ka-verit ja voidaan tehdä myös viime hetken tarjouksia. – Facebookissa olo ei ole suora-naista yleisötyötä, mutta se on kui-tenkin muutakin kuin markkinointia. Siinä ollaan keskustelussa ja kontak-tissa yleisön kanssa laveammin kuin suorassa markkinoinnissa.

Kaupunginteatteri pitää vuorovaiku-tusta ja sivuilla viihtymistä tärkeänä Facebookissa. Tykkääjiltä kysytään mielipiteitä teatterista yleensä tai juuri Kaupunginteatteriin liittyvis-tä jutuista. – Pyrimme olemaan kuitenkin viihdyttäviä. Facebook perustuu va-paaehtoiseen tykkäämiseen ja silloin sisällön täytyy olla miellyttävää ja toki myös hyödyllistä. Tiedottei-takin julkaisemme, mutta se ei ole päätarkoitus. Päätarkoitus on saa-da tykkääjät viihtymään sivuillam-me, antaa heille syytä olla tykkääjiä ja sitä kautta syitä tulla katsomaan esityksiämme, sanoo Petra Bühler.

Kansallisteatterissa Facebookin mahdollisuuksia on käytetty esimer-kiksi perustamalla Pirkko Saision Homo!-näytelmälle oma tapahtuma. Ihmiset ilmoittavat tulevasta osallis-

tumisestaan ja esityksen nähtyään kommentoivat sitä. – Facebookissa miellyttää erityi-sesti epämuodollinen viestintä ja se vaikuttaa kokemuksellisemmalta ja vuorovaikutteisemmalta. Tuntuu, että siinä päästään paljon lähemmäk-si yleisöä, arvioi Mia Hyvärinen.

sosiaalinen media vaatii valppautta

Teatterit reagoivat yleisön kysymyk-siin heti ja keskusteluihin osallis-tutaan mahdollisuuksien mukaan. Vuorovaikutus on ollut asiallista, kommentteja ei ole ainakaan tois-taiseksi jouduttu poistamaan. Teat-tereiden Facebook-sivut ovat avoi-mia, mutta kommentointi ja kuvien lisääminen vaativat kirjautumisen. Päivityksiä tehdään yleensä kerran päivässä ja tapahtumien näkyvyyttä pidetään yllä. Lipputilannetta päi-vitetään koko ajan ja loppuunmyy-tyjen esitysten vapautuvista lipuista tiedotetaan välittömästi. Facebookin fanit saavat aina omat tiedotteensa.

Teatterit keräävät Facebookista saa-dun palautteen tarkasti. Palaute tulee yleensä nopeasti ja melko suoraan. Kommentit, mielipiteet ja tykkäämi-set käsitellään henkilökunnan kans-sa. Osan vaikutus näkyy välittömästi teattereiden toiminnassa, osasta tu-lee pidempiaikaisia kehitysaiheita.

Teatterin näyttämö sosiaalisessa mediassa

e i r a A l a - s i p i l ä

Kansallisteatterin tiedotuksen ja markkinoinnin ryhmä seuraa aktii-visesti sosiaalista mediaa. Teatte-ri Avoimissa Ovissa Facebook on koko päivän auki. Toimistohenki-lökunta ja lipunmyyjä ovat ylläpitä-jiä, mutta tuottaja tekee päivitykset. Kaupunginteatterissa ylläpitäjiä on neljä, mutta yksi aktiivisempi, jotta viestit ovat suhteellisen samansuun-taisia. Viestinnän tarkoitus Faceboo-kissakin on olla yhdenmukaista ja selkeää.

Sosiaalisesta mediasta on tullut teat-tereille kiinnostava tapa olla vuoro-vaikutuksessa katsojien kanssa, sen takia digitaalista jalanjälkeä halutaan vahvistaa. Kansallisteatterin suun-nitelmissa on laajentaminen Twit-teriin, Kaupunginteatteri pitää sitä myös yhtenä vaihtoehtona. Teatteri Avoimet Ovet harkitsee Facebookin syvempää hyödyntämistä ja videoi-den lisäämistä YouTubeen.

mesoT A K U 23

24 T A K U

voiKo sanataiDetta tuotteistaa?esimerKKinä Kirjan talo turussa

Turussa sijaitseva Kirjan talo

kokoaa yhteen useita eri kir-

jailijayhdistyksiä, kirjailijoita ja

sanataiteen palveluja sekä eri

sidosryhmiä, kuten kustantajia,

lukijoita, kirjallisuuden tutkijoita

ja harrastajia. se on samaan ai-

kaan konkreettinen rakennus ja

aktiivinen yhdistys.

suomessa 1990-luvun aluekehitysstrategioiden keskiöön alkoi nousta ajatus ”luovasta talou-desta”, taiteen ja kult-

tuurin mahdollisuudesta toimia taloudellisen kehityksen mer-kittävänä tekijänä. Nämä pyr-kimykset nostattivat tuolloin tietynlaista vastarintaa taiteili-joiden ja luovan työn tekijöiden keskuudessa. Huolena oli ennen muuta taiteen omalakisuuden, taiteen ja kulttuurin itseisarvon menettäminen markkiname-kanismin syövereihin. Jyrkistä vastakkainasetteluista on aina-kin osittain siirrytty hedelmälli-sempään vaiheeseen, jossa poh-ditaan, millaisten reunaehtojen vallitessa taiteen ja luovan työn tuotteistaminen on järkevää ja kannattavaa.

Tavoitteena sanataiteen ohjelmatoimisto

Turun Kirjan talo tarjoaa eri-laisia myytäviä palveluja satu-synttäreistä luovuustreeneihin ja kielenhuoltoon. Näissä toimin-noissa perinteinen kirjailijoi-den toimenkuva on laajentunut. Kyse on oman osaamisen tuot-teistamisesta ja tätä kautta luo-vasta taloudesta, joka tuo koko-naan uusia piirteitä kirjailijoiden ansaintalogiikkaan. Tällaisen uuden toiminnan on mahdol-listanut Kirjan talon luoma ver-kosto, erilaisten osaajien yhteys.Kirjan talo on perustettu vuon-na 2007. Sen nykyinen toiminta syntyi Opetus- ja kulttuurimi-nisteriön rahoittaman sanatai-tohankkeen (KISA) aikana. Päämääränä on ollut rakentaa yhdistyksen oheen osuuskun-

T o n i A l a r a n t a

nallinen taidealan ohjelmatoimisto, joka toimii sanataiteen tekijöiden ja sanataiteen palveluja käyttävien yritysten, yhteisöjen ja yksityisten ihmisten välissä. Hankkeen aikana toiminnan kannalta oleelliset ra-kenteet, kuten internetsivut, lasku-tusjärjestelmä ja tuotteistamiske-hitys, saatiin alkuun. Turun Kirjan talon syntymiseen vaikutti myös Varsinais-Suomen taidetoimikun-nan kirjallisuusstrategia. Jotakin oleellista taidealan ohjel-matoimiston perustamiseksi on jo olemassa. Kehitetyt palvelut ovat analyyttisen tuotteistamisproses-sin tuloksia, eivät mitään epämää-räisiä yrityksiä muuttaa kirjallinen

luova työ väkisin myytäväksi tuot-teeksi. Juuri ohjelmatoimiston ja ammattimaisesti toimivan tuottajan tai agentin tarve liittää Kirjan talon kiinteästi muiden luovien alojen vii-tekehykseen. Alan toimijoiden anta-massa palautteessa tämänkaltaisten ammattimaisten välittäjätahojen tar-ve on noussut selkeästi esiin.

Tuotteistamista luovan teon ehdoilla

Sovelletun taiteen idea tuntuu ole-van keskeisintä Kirjan talon tarjoa-missa palveluissa. Talon hallituk-sen puheenjohtaja Petri Tähtinen korostaa, että taiteen ja luovan työn vaatima itsenäisyys ja itsemäärää-misoikeus on luovan työn tekijöille keskeinen arvo. – Sanataiteen tekijöiden tuotteis-taessa osaamistaan keskeisenä teki-jänä on taito, tekemällä ja oppimalla saavutettu kyky ilmaista inhimillistä todellisuutta kirjallisessa muodossa, Tähtinen sanoo. Näin keskiöön todella nousee luo-vien alojen toimijoiden erityinen osaaminen ja ne reunaehdot, joiden vallitessa tuo osaaminen on mahdol-lista muokata myytäväksi tuotteeksi. Kirjan talon sanataideosaajiin kuu-luva Timo Harju nostaa esiin sana-taiteen mahdollisuudet hyvinvoinnin edistäjänä. Hän työllistää itsensä ru-noilijana, yhteisötaiteilijana ja kirjal-lisuuden opettajana. – Itselleni taiteessa on ennen muuta kyse henkisen hyvinvoinnin edistämisestä. Se tapahtuu muun muassa tuomalla sanataide osaksi erilaisten laitosten – vankilat, van-hainkodit, hoitolaitokset – arkea, Harju toteaa. Hän on hieman Tähtistä epäile-vämpi sanataiteen tuotteistamisen pelisäännöistä. Hän toteaa kuiten-kin periaatteessa jakavansa ajatuk-sen kirjailijoiden ansaintamahdol-lisuuksien lisäämisestä Kirjan talon kaltaisen, taiteen ohjelmatoimistoksi pyrkivän keskuksen kautta. – Taide on olemuksellisesti va-paan toiminnan kenttä. Jotakin, jota leimaa kontrolloimattomuus, hallit-semattomuus, kokeileminen ja ereh-tyminen. Käy varsin selväksi, että sana-taiteen tuoteryhmiä suunniteltaes-sa ja mallinnettaessa oleellista on pitää nämä tuotteet riittävän avoi-mina. Näin taiteen ytimeen kuulu-va persoonallinen toiminnan tapa ja lopputuloksen ennalta määräyty-mättömyys pysyvät kuvassa visusti mukana.

T A K U 25

Tutustuminen johonkin maahan, josta

ei tiedä mitään, on seikkailu, ei välttä-

mättä fyysisesti, vaan henkisesti. Ar-

menia houkuttelee historialla ja hyvällä

ruoalla. Maa on myös erittäin turval-

linen, vaikka Vuoristo-Karabah onkin

vallannut ajoittain otsikoita. Kadulla

liikkuminen illalla tuntui Jerevanissa

turvallisemmalta kuin Helsingissä.

Kaunis ja karu maa

Ensimmäinen kirjaus ja vaikutelma Armeniasta – runsaan ja herkullisen aamiaisen jälkeen – on kirjattuna matkapäiväkirjaan:

”Äiti Armenian luona – Armenian lippu – punainen = veri, sininen = rau-ha, oranssi = aprikoosi. II ms. 600 000 sotaan, 300 000 kuoli – asukkaita tuolloin 1,2 milj. Lämmin sumu, kevyt sade, puihin puhkeamassa lehdet, voikukkia, hedelmäpuut kukassa, tuffaa ja basalttia, kivirakennukset.”

Paikallisen kulttuurin keskeiset piir-teet olivat heti läsnä, pitkä historia ja kivinen luonto ovat luoneet Armeni-alle omanlaisensa kulttuurin.

Tarina isosta nenästä

Tarina kertoo, että armenialaiset myöhästyivät maailman luomisesta ja saivat sen vuoksi vain kiveä. He oli-vat kuitenkin tyytyväisiä. Se miellytti Jumalaa ja armenialaiset saivat esit-tää yhden toivomuksen. He toivoivat saavansa jotakin suurta ja niin Jumala antoi heille – ison nenän.

Niitäkin näkyi, mutta pääosin Jereva-nin kaduilla näkyi kauniita armenia-laisia, ystävällisiä, kohteliaita, tyy-likkäitä. Hyvä esimerkki oli Armine, oppaamme. Hän oli erittäin miellyttä-vä, osaava ja tietävä ja kiteytti kohta alkuun, että armenialaisille historia, perinteet ja perhe ovat keskeisesti osa elämää ja kulttuuria.

Maailman vanhin naisen kenkä

Omaa historiaa Armeniassa on ope-tettu vasta 12 vuotta. Sitä opetetaan kahdeksan vuotta ja yliopistossakin on vuosi historiaa tiedekunnasta riip-pumatta. Armenian historian tunte-minen koetaan erityisen tärkeäksi siksi, että Neuvostoliiton vallan ai-kana omaan menneisyyteen ei voi-nut syventyä.

pia korkoja. Maailman vanhin säily-nyt kenkä on tossumallinen, kokoa 37-38 ja ajoitettu kupariaikaan noin 3600-3500 eaa.

Kansanmurha

Armenialaisten historian synkimpiä vaiheita elettiin vuonna 1915. Os-manien valtakunnassa eli nykyises-sä Turkissa tapettiin satoja tuhansia

M e r j a i s o t a l o

Armenialaisia ristejä

Historian läsnäolo nykyarmenialai-sen elämässä ja ympäristössä on help-po havaita. He ovat ylpeitä pitkästä historiastaan ja esimerkiksi histori-allinen museo sijaitsee pääkaupunki Jerevanin tärkeimmällä paikalla Ta-savallan aukiolla ja sen arvokkaim-malla kohdalla.

Museosta löytyy mm. maailman van-hin naisen kenkä, joka muistuttaa saamelaisten jalkineita, molemmissa pehmikkeenä käytettiin heinää. Ken-gän malli ei muistuttanut Jerevanin naisten nykyisiä kenkiä, sillä tossu-ja tai lenkkareita ei heillä näkynyt, sen sijaan toinen toistaan korkeam-

armenialaisia joukkotuhossa. Turkin mukaan armenialaisia kuoli 300 000, mutta armenialaisten ja muiden sel-vitysten mukaan uhreja oli ainakin miljoona, jopa 1,5 miljoonaa.

Armenialaiset olivat kristittyjä ja heidän joukossaan oli menestyviä liikemiehiä, mitä islaminuskoiset ja kateelliset turkkilaiset eivät hyväk-syneet. Ristiriitojen kärjistyttyä kerät-tiin ensin aseet pois Turkin armeijan armenialaisilta ja heidät surmattiin, sitten aseistariisunta laajennettiin kaikkiin armenialaisiin. Jos aseita ei miehiltä saatu, heitä vangittiin ja te-loitettiin. Aseettomat miehet ostivat

26 T A K U

ArMeniAn TAsAVALTAsijainti: sisämaavaltio Kaukasiassa Mustanmeren ja Kaspianmeren välillänaapurit: Turkki, georgia, iran, Azerbaitzanitsenäisyys: osmanien valtakunnasta 28.5.1918 ja 23.9.1991 neuvostoliitostaAsukkaita: 2, 9 miljoonaaKieli: Armenia, 400-luvulla kehitetty oma kirjaimistoValuutta: Armenian dramelinkeinot: Maatalous 22 %, palvelut 34 %, teollisuus 44 %

Kansanmurhan muistomerkki ja muistopäivän vietto

aseita luovuttaakseen ne turkkilaisil-le ja selvitäkseen siten teloituksilta. Heitä kuitenkin syytettiin kapinasta.

Toukokuussa 1915 aloitettiin jouk-kokarkotukset ja suurin osa arme-nialaisista joutui keskelle Syyrian autiomaata, jossa he näkivät nälkää, sairastuivat ja kuolivat. Toisaalta jois-sakin turkkilaisissa perheissä piilotel-tiin armenialaisten lapsia. Nykyään Turkissa on noin 300 000 armenia-laisen vähemmistö ja paljon kansan-murhan aikaan paenneiden jälkeläisiä asuu Syyriassa, Kyproksella, Libano-nissa ja Ranskassa.

Turkin ja Armenian välillä on neuvo-teltu asiasta useaan otteeseen, mutta sopua ei ole syntynyt. Kansanmur-han ovat tunnustaneet monet maat, mutta ei esimerkiksi Suomi. Turkin EU-jäsenyyden yhtenä esteenä on pidetty sitä, että diplomaattisuhteita ei ole saatu aikaan Armenian kanssa.

Ranskassa, jossa on merkittävä ar-menialainen vähemmistö, aihetta on

viimeksi käsitelty kuluvan vuoden alussa. Parlamenttiin tuotiin lakiesi-tys, jonka mukaan armenialaisten kansanmurhan kieltäminen olisi ho-lokaustin kieltämiseen verrattava ri-kos. Turkki vastusti sitä ankarasti ja uhkasi Ranskaa erilaisilla toimilla. Asia on edelleen kesken. Diaspora ja teinit

Kansanmurhan aikana monet arme-nialaiset pakenivat Osmanien valta-kunnasta. Heidän jälkeläisiään las-ketaan olevat kuudesta seitsemään miljoonaan eri puolilla maailmaa eli armenialaisia on yhteensä noin kym-menen miljoonaa. Varsin poikkeuk-sellista on se, että omaa kulttuuria ja kieltä halutaan aktiivisesti opettaa myös nykyisille sukupolville, vaikka suku ja perhe on jo lähes sata vuotta asunut Armenian ulkopuolella.

Meidänkin ryhmässämme herätti huomiota se, että hotellissamme oli useita nuorten ryhmiä, jotka sujuvasti puhuivat amerikanenglantia, ranskaa,

italiaa. Nämä teinit oli lähetetty Je-revaniin kuukaudeksi opiskelemaan Armenian historiaa ja kieltä. He oli-vat myös sisäistäneet armenialaisen kulttuurin, että käyttäytyivät hyvin kohteliaasti. Ääntä tietysti riitti.

se pääsiäinen

Armenialaiseen kulttuuriin vaikuttaa suuresti se, että maa on koko maail-massa ensimmäinen, joka otti kris-tinuskon valtionuskonnoksi. Se ta-pahtui jo vuonna 301. Ryhmämme ohjelmassa uskontoon ja kirkkoon liittyvät paikat olivat keskeisellä si-jalla. Ryhmä oli hyvin ekumeeninen.

Seitsemän päivän aikana tutustuim-me museoiden lisäksi kirkkoihin ja luostareihin. Kiirastorstaina olimme mukana Pyhän Gregorioksen kirkos-sa palveluksessa, jossa piispa pesi papiston jalat ja jossa jaettiin voita. Armenian kirkko on näin luterilaisen silmissä varsin ekumeeninen. Tehtiin ristinmerkkejä kuten ortodoksit, pu-heen nuotti oli luterilainen ja vaate-tus sekä palveluksessa mukana olevat pojat olivat kuin katolisessa kirkossa.

Seurakuntalaiset tulivat ja meni-vät, suurin osa oli naisia, osalla hui-vi peitti hiukset, miehillä oli suorat housut eikä lenkkareita. Kun kuvia ottivat paikalliset, niin otin minäkin. Raamatun tekstiä, rukouksia ja mu-siikkia, seurakunta osallistui vain vä-hän. Paitsi siihen voin jakoon. Ensin luulin, että jaossa oli leipää, mutta se olikin voita, jota ihmiset kilvan kävi-vät hakemassa. Sen uskotaan tuovan hedelmällisyyttä ja siunausta.

Tutustuimme myös Armenian Apos-tolisen kirkon hengelliseen keskuk-seen. Paikasta kerrotaan, että siellä Jeesus laskeutui taivaasta ja näyt-ti, mihin ensimmäinen kirkko tulee rakentaa. Siellä on myös monia py-häinjäännöksiä, kuten Nooan arkin palanen ja keihään kärki, jolla soti-las pisti Jeesusta kylkeen Golgatalla. Toimivia luostareita ei Armeniassa enää ole, käytössä olevia kirkkoja on vain viisi ja papeista on pula. Ararat-vuorikin on nykyään Turkin puolella.

Paljon muutakin nähtiin ja koettiin. Ehkä kiinnostavinta näin historian ja kulttuuriperinnön ammattilaiselle oli historian läsnäolo nykypäivässä ja ylpeys omasta kulttuurista. Vaan kukapa ei olisi ylpeä sellaisista maan-miehistä kuin Aram Hatsaturjan, Ivan Aivazovski ja Charles Aznavour.

T A K U 27

Nuoria naisia menossa pääsiäispalvelukseen.

T A K U 27

28 T A K U

Austinin sixth-street kiehuu. Musiikki pauhaa avoimista ikkunoista ja ovista. Ihmis-aallot marssivat innostunei-na ja kiireissään keikkapai-

kasta toiseen. Austinin keskustassa on kaupungin kokoon nähden eniten keikkapaikkoja maailmassa. Patioil-ta ja avoimista ikkunoista kuuluu rokin, hip-hopin, elektron- ja count-rymusan sekasorto. Joka kymme-nen metrin jälkeen uusi keikkalava, uusi bändi. Kun SXSW Music and Media Conference & Festival avasi port-tinsa aivan ensimmäistä kertaa 26 vuotta aikaisemmin oli paikalla noin seitsemänsataa rekisteröityä musiik-kivierasta. Vuonna 2012 tapahtuma houkuttelee Austiniin pitkästi yli kymmenentuhatta musiikkivieras-ta, jotka taistelevat musamaailman huomiosta. Musiikki-osan lisäksi SXSW-järjestö järkkää Austiniin myös elokuva- ja interaktiivi-tapah-tumat, jotka houkuttelevat paikalle noin 17 000 vierasta. Yleisöä paikalla on kaikkiaan satoja tuhansia henkilöitä ja Austinin edullisimmat hotellihuoneet myyvät usein loppuun jo vuotta ennen tapahtuman alka-mista. Festarijohdolla on kansainvälisiä toimistoja eri puolilla maailmaa ja SXSW:llä on erittäin suu-ri vaikutus Austinin – sekä osittain myös koko Teksa-sin – talouteen. Noin kaksituhatta bändiä maailman joka kolkas-ta esiintyy musiikkiosan viiden päivän aikana noin yhdeksälläkymmenellä eri lavalla ja SXSW-festarin virallisen musiikkiohjel-man rinnalla Austiniin saapuu vähintään saman

TeXT: sAnnA PosTi sJÖMAn VALoKUVAT: TonY sJÖMAn

KerrAn VUoDessA MUUTTUU TeK-

sAsin UneLiAs KAUPUnKi AUsTin

MAAiLMAn MUsiiKKiMeKAKsi. sXsW

on KAsVAnUT sUHTeeLLisen Pie-

nesTä MUsiiKKiTAPAHTUMAsTA

MAAiLMAn eHKä sUUriMMAKsi MU-

siiKKiTAPAHTUMAKsi. TAKU VierAiLi

FesTAreiLLA!

verran (ja huhujen mukaan jopa enemmänkin) muusikoita ja bände-jä jotka soittavat SXSW-ohjelman ohessa järjestettäviä epävirallisia keikkoja. Festarille voi joko ostaa noin 150 euroa maksavan ran-nekkeen, joka tosin ei takaa kaikille keikoille pääsyä (first come, first ser-ved) tai maksaa ovel-la joka erilliselle kei-kalle noin viiden euron sisäänpääsymaksu. Fes-tarin kaikista kuumimmil-le keikoille pääsy on usein vaikeata, mutta keikkojen valtava määrä takaa sen, että pääosa vierai-lijoista pääsee ainakin pienimmille keikoille. Samalla kun Austinin keskus-ta muuttuu jättiläismäiseksi kon-serttipaikaksi houkuttelevat myös maailman suurimmat musiikkileh-det, kuten Billboard, Rolling Sto-ne ja Spin yleisöä omiin juhliinsa. Salaisia, superstarojen tähdittämiä (Kanye West, Lady Gaga) keikkoja julkistetaan päivittäin. Musiikkitapahtuman keskellä toimivat itse musiikkimessut jot-ka järjestetään Austin Convention Centre- messukeskuksessa. Digi-taalisen median edustajat pörräävät sosiaalisten medioiden edustajien kanssa ja paikalla on myös runsaas-ti lehdistöä. Itse messuohjelma tarjoaa hy-vin korkeaprofiilisia luentoja (vuo-den 2012 festarilla luennoi muun muassa Bruce Springsteen) ja ta-

SOUTH BY SOUTHWEST

pahtumaa onkin kutsuttu maailman suuremmaksi musiikkialan firma-juhlaksi. Suomesta paikalla on muun muassa laulaja/lauluntekijä Mirel Wagner, joka esittää synkkiä ja herk-kiä laulujaan pienen kirjakaupan ta-kapihalle pystytetyssä teltassa Aus-tinin kaupungin itäpuolella. Kivenheiton päässä kirjakau-pasta nousee ruotsinsuomalainen Markus Krunegård lavalle uudella musaprojektillaan ”We are the Se-renades”. Teksasin lempeä tuuli pyörittää lavalle hiekkaa, ihan kuin lännenelo-kuvissa konsanaan.

T A K U 29

SXSW MUSIC AND

MEDIA CONFERENCE & FESTIVAL

Missä: Austinin kaupungissa, Teksasissa

MiTen: Vierailijat voivat joko ostaa festarilät-

kän (noin 450 euroa, takaa usein kai-

kille keikoille ja juhliin pääsyn)

tai rannekkeen (noin 150 euroa,

takaa useimmille, muttei kaikille kei-

koille pääsyn). Keikkapaikat myy-

vät myös ovella lippuja (hinnat ovat

yleensä noin 3-10 euroa per keikka.)

YÖPYMinen: Kannattaa varata ajoissa.

Hotellit ovat festarin aikana

kalliita (tuplahuone alkaen

200 euroa/yö). Craigslist-sivustolta

löytyy yksityishenkilöiden vuokra-

huoneita halvemmalla:

http://austin.craigslist.org/sub/

AiKATAULU VUoDeLLe 2013: 13-17 maaliskuuta 2013

(musiikki-osa).

LisäTieToJA: www.sxsw.com

T A K U 29

30 T A K U

Jäsensihteerit:Honni, Jaana puh. 0201 235 344Jäsenrekisteri

Kosonen, Katja puh. 0201 235 346Jäsenrekisteri, jäsenmaksut

Luokkamäki, Mary puh. 0201 235 348Jäsenmaksut

Asiamiehet:Ahola, Arjapuh. 0201 235 359 tai 040 730 7081Tutkimustoiminta, palkkatilastot

Juntunen, Kalevi

Koivunen, Riinaopiskelija-asiamiespuh. 0201 235 342 tai 0400 324 180

Korpisaari, Jaakkopuh. 0201 235 363 tai 040 777 9422Kuntasektorin sopimus- ja neuvottelutoiminta

TYÖTTÖ

MYYsKAssA

Erityiskoulutettujen työttömyyskassa Erko Asemamiehenkatu 2, 00520 Helsinki

Toimisto on avoinna 9.00-15.00Palvelunumero (09) 7206 4343

faksi (09) 272 1212

Puhelinpalveluaika on maanantaista torstaihin klo 12.00-15.00

sähköposti:erityiskoulutettujen.tk(at)erko.fi Kassan henkilökunta pyrkii vastaamaan sähköposti-

kyselyihin kolmen arkipäivän kuluessa. Info-puhelin: info-puhelimesta 0600 944 94 etuuden

hakija saa tiedon viimeisimmästä maksupäivästä 24 tuntia vuorokaudessa.

Puhelun hinta on pvm + 0,37 euroa minuutissa.

Ammatinharjoittajien ja Yrittäjien Työttömyyskassa AYT

ratavartijankatu 2 B, 00520 HeLsinKi maksuton palvelunumero 0800 9 0888

ma-to klo 9-16, pe klo 9-13 puhelin 09 2535 3100 sposti asiakaspalvelu@ayt.fi

J ä s e n s i V U T

PäIvITä JäSEnTIEToSIovatko jäsentietosi muuttuneet?

ilmoitathan näistä muutoksista meille:

l osoitteen- ja nimenmuutos l työnantajatiedotl valmistumispäivä l sähköpostiosoitteen muutosl äitiys-, isyys- tai hoitovapaa l apuraha-

työskentely l työttömyys, lomautus tai vuorotteluvapaa l siirtyminen ammatinharjoittajaksi/

yrittäjäksi

TIEdoT on HELPoInTA ILMoITTAA SäHKöISESTI JäSEnSIvuILLA:

www.akavanerityisalat. fi -> Jäsenkirjautuminentai taku@taku.fi

vIITEnuMERoT HuKASSA? Tilaa uudet jäsensivujen kautta

www.akavanerityisalat.fi -> Jäsenkirjautuminen

inFoA

Lakimiehet:Eskola, Kari Työmarkkinalakimiespuh. 0201 235 367 tai 040 590 5693Yksityissektorin sopimus- ja neuvottelutoiminta, yhteiskunnallinen edunvalvonta

Hälikkä, Minna Asiamies, lakimiespuh. 0201 235 352 tai 040 352 2177Yksityissektorin edunvalvonta, taustaryhmä- ja yritysyhdistystoiminta YTn:ssä

Ikonen, Harri Lakimiespuh. 0201 235 354 tai 040 722 4368Kunta-, valtio- ja yliopistosektorin virka- ja työsuhdeneuvonta

Jumpponen, Anne Lakimiespuh. 0201 235 365 tai 040 582 5052Yksityissektorin työsuhdeneuvonta

Torvela, Tuire Lakimiespuh. 0201 235 356 tai 0400 871 381Yksityissektorin edunvalvonta ja työsuhdeneuvon-ta, ammatinharjoittajia ja yrittäjiä koskevat tehtävät sekä perhe- ja perintöoikeudellinen neuvonta

Maistraatinportti 4 A, 00240 Helsinki Puh. 0201 235 340 Puhelinaika: ma klo 10–15, ti – pe 9–15 Fax (09) 147 242 s-postit: etunimi.sukunimi@akavanerityisalat.fi

T A K U 31

Taide- ja kulttuurialan ammattijärjestö TAKU ry l snellmaninkatu 19-21 e 15, 00170 Helsinki l puh. 0440 664 800 l s-posti taku@taku.fi

T A K U n H A L L i T U K s e n J ä s e n T e n Y H T e Y s T i e D o T 2 012

elise Pedersen koordinaattori gsm 050 553 8673 elise.pedersen@tampere.fi

Juha isotalo Aalto-yliopiston ylioppilaskunta (AYY)koulutuspoliittinen sihteerigsm 050 531 8414 juha@oranssi.org Piia Jaatinenlastenohjaaja gsm 044 309 9752piia.jaatinen@gmail.com

Mari Lankinen tuottaja, Jyväskylän Kesä Puh. 014 624 384gsm 050 5363 231mari.lankinen@jkl.fi

Kirsi Lajunenkoordinaattorigsm 0400 516 554kirsi.lajunen@taku.fi

HALLiTUKsen PUHeenJoHTAJA Petri Katajarinnesnellmaninkatu 19-21 e 1500170 Helsinkigsm 040 164 6665petri.katajarinne@taku.fi

HALLiTUKsen VArAPJ. Veera LampiopiskelijaHelsingin yliopisto gsm 0400 861199veera.lampi@vihreat.fi

HALLiTUKsen JäseneT

Varsinaiset jäsenetArja Laitinen aluepäällikköTaiteen keskustoimikuntaPuh. 09 1607 7067gsm 0400 798 718 arja.laitinen@minedu.fi

Matti Karhos kulttuuriasiainpäällikkögsm 050 387 8792matti.karhos@lahti.fi

VArAJäseneT Ville niutanentuottajagsm 040 123 9866ville.niutanen@pp.inet.fi

Merja isotalo yrittäjäTmi Kulttuuripajasto gsm 050 336 3253isotalo@sci.fi

salla Heikkinen opiskelija Tampereen yliopisto / teatteritiede gsm. 040 5270 542salla.AM.Heikkinen@uta.fi

ToiMinnAnJoHTAJA Kirsi Heralagsm 040 511 1200kirsi.herala@taku.fi

JärJesTÖ- JA KeHiTYsVAsTAAVAriina Virkkunengsm 0440 664 800riina.virkkunen@taku.fi

J ä s e n s i V U T

32 T A K U