2 T A K U

T ä s s ä n u m e r o s s a

Julkaisija: Taide- ja kulttuurialan ammattijärjestö TAKU ry/ Fackorganisationen för konst- och kultursektorn rf Lehden toimituskunta: päätoimittaja Kirsi Herala p. 040 5111 200email: kirsi.herala@taku.fi. Mari Lankinen, Anne Mari Rautiainen, Merja Isotalo, Raisa Niemi, Kirsikka Heimonen ja Riina Virkkunen. Lehti ilmestyy neljä kertaa vuodessa. Julkaisuun tarkoitetuista artikkeleista ja niiden toimitusajoista on sovittavatoimituskunnan kanssa.

Jos kuvaajan nimeä ei ole mainittu, on lehdenkuvituksessa käytetty Ingram-kuvakirjaston kuvia. Taitto: Kirsi Herala/Anne Punttila Paino: Painokotka Oy, Kotka ISSN 1457-7003 ISSN 2243-030X Aikakauslehtien Liiton jäsenlehti

TAKU:n lehdessä olevat artikkelit ja niissä esitetyt mielipiteet ovat kirjoittajien henkilökohtaisia mieli-piteitä. Ne eivät välttämättä edusta TAKU ry:n virallista kantaa.

Puheenjohtajalta ......................................................................... 3

Haipakkaa on ollut ...................................................................... 4MerjA IsoTAlo

Taiteen kokemuksen mysteeriä ratkomassa.................................. 6sAKArIAs soKKA

Taiteesta toiseen ........................................................................ 7lAUrA läHTeenMäKI

Muusikot valtaavat museot ......................................................... 8 rAIsA nIeMI

Kohtaamisia kirjamessuilla ......................................................... 10Anne MArI rAUTIAInen

Kekkosen kauniit kädet ja muita linnan aarteita Ateneumissa ...... 12rAIsA nIeMI

luovuus sai siivet – tai peräsimen .............................................. 14UllA HoIKKAlA

Forssan museo suljettu 2013 – erään projektin tarina ................. 16MerjA IsoTAlo

Kunta komensi toimijat yhteen – The Manchester Way ............... 19rAIsA nIeMI

Kuvittajan identiteettiä etsimässä ................................................ 20HelI HAlMe

ei vaikea, ei edes eksoottinen ..................................................... 24lArI KoTIlAInen

Kolea elämä ............................................................................... 25PAnU HäMeenAHo

Frans Huhta-Karlsson ................................................................. 26sAnnA PosTI sjöMAn

Tarinoita pohjanlahden tältä puolen ............................................. 28sAnnA PosTI sjöMAn Alueellisten taidetoimikuntien kesämenovinkit ............................. 30

jäsensivut

Kansikuvan suunnitellut Outi Heiskasen työn ’Kuulolla’ pohjalta Tiina Jaanu /Hoop

T A K U 3Kuva: Markku Ojala

P U H e e n j o H T A j A lT A

Kevät on saapunut! Pitkän ja pimeän talven jälkeen valon määrän lisääntyminen on järisyttävä kokemus, joka vuosi yhtä suuri ihme. Katson paistavaa aurin-koa mielelläni, vaikka se olisi sitten kokoushuoneen ikkunasta, sillä lämpöasteiden lisääntyminenhän tarkoittaa myös vääjäämättömästi kevätkokousten kulta-aikaa.

Takun kevätkokouksessa pureuduttiin kuvien käytön oikeuksiin ja velvoitteisiin. Visuaalisen alan taiteilijoi-den tekijänoikeuskysymyksistä keskusteltaessa sain hyvän muistutuksen siitä, mikä merkitys tiedon päi-vittämisellä, syventämisellä ja uuden hankinnalla on-kaan. Kuinka käytän kuvamateriaalia oikein esimerkik-si PowerPoint-esityksessäni? Millaisia lupia tarvitsen ja mistä niitä saan? Mihin lupa pitää hakea? Kohtaam-me näitä osaamista ja juridiikan hallintaa vaativia asi-oita jatkuvasti, ja arjen usein yksinkertaisilta tuntuvat askareet osoittautuvatkin helposti ajantasaista tietoa edellyttäviksi toimiksi. Tuossa kokouksessa käydyn yleisen keskustelun perusteella näyttäisi olevan tila-usta esimerkiksi erilaisiin tekijänoikeudellisiin asioihin keskittyvälle lisäkoulutukselle, jota nyt suunnittelem-mekin järjestävämme lähitulevaisuudessa.

Huiskat, serpentiini ja tippaleivät – kevääseen kuuluu tietysti myös karnevalistinen ilottelu. Enemmän kuin edellä mainittua, on vappu minulle suomalaisen työn päivä, ja se johdattaa väistämättä ajatukseni tuohon ajankäyttöämme monella tavalla suuresti määrittä-vään tekijään, työhön.

Olen lukenut massoittain artikkeleita työstä. Häm-mästyin hieman kuinka paljon palstatilaa aihe on viimeaikoina saanut: näyttää nimittäin siltä, että juu-ri nyt työ puhuttaa ja paljon, on sitten kysymys sen saatavuudesta, määrästä tai laadusta.

Vaikka ammattiyhdistysliikkeen yhtenä keskeisenä tehtävänä on nähty keskusteleminen riittävästä pal-kankorotustasosta ostovoiman turvaamiseksi, on sen rinnalla käyty puhe työelämän pelisäännöistä kiihtynyt. Asiaa sen kummemmin kyseenalaistamatta voinee sanoa, että työn tekemisen muotojen moni-naistumisen myötä on vielä paljon ratkaisemattomia kysymyksiä liittyen esimerkiksi työaikaan, matka-ai-kaan, etätöihin ja vaikkapa osa-aikatyöhön. Käyn-nissä olevassa keskustelussa nousevat myös yhä useammin esiin työn laadulliset tekijät.

Akavan Erityisalojen kevätliittokokouksessa julkaistiin työhyvinvointia selvittänyt jäsenkysely, jossa kartoi-tettiin muun muassa hyvän johtamisen, kannustavan palkkauksen, omaan työhön vaikuttamisen mahdol-

lisuuden, luottamuksellisen ilmapiirin ja toimivan tie-donkulun vaikutusta siihen, millaisina työolosuhteet koetaan.

Suuria yllätyksiä en kyselyn tuloksista osannut lu-kea. Kaikki tutkitut tekijät koettiin tärkeiksi, mutta hyvä johtaminen ja esimiestyö näyttäytyvät tämänkin tutkimuksen valossa keskeisenä tekijänä luotaessa hyvinvointia työpaikoilla. Liikuttavan yksimielisesti tästä asiasta oltiin samaa mieltä, olipa työnantajana yritys, järjestö, kunta, valtio tai yliopisto. Yllättävänä en pitänyt sitäkään, että kannustava palkkaus nousi hieman muita harvemmin keskeiseksi tekijäksi. Sen sijaan pysähdyin miettimään seuraavaa: tutkimuk-sen mukaan toiveet ja todellisuus eivät kohtaa työ-paikoilla. Minulle tämä tarkoittaa aivan suoraan sitä, että meillä on vielä paljon tehtävää.

Mari Lankinen

T A K U 3

4 T A K U

Kulttuuri- ja urheiluministeri Paavo Arhinmäki nimitti Minna Sirnön vuoden alusta Taiteen edistämis-keskuksen, Taiken, ensimmäisek-si toiminnanjohtajaksi. Nimitystä mainittiin poliittiseksi, mutta Min-na Sirnötä ammattilaiseksi.

Yllätyksiä ja kokemusta

Muutaman kuukauden kiivaan työ-rupeaman kokemuksen Minna Sir-nö tiivistää sanoihin ”haipakkaa on ollut”. Työn sisältö ei tullut yllätyk-senä, vaikka paljon uutta opittavaa-kin on riittänyt. Suurin yllätys oli, että taiteen valtiollisen organisaati-on uudistus kompastuu kankeuteen työvälinepuolella ja esimerkiksi säh-köpostin saaminen puhelimeen vei kuukauden. Taiteen edistämiskeskuksen toi-minnanjohtajan työ on vaikuttamis-ta, mikä on Sirnölle tullut tutuksi te-atteripuolelta Temessä (Teatteri- ja mediatyöntekijöiden liitto), kansan-edustajana eduskunnassa ja toimin-nanjohtajana Sunklossa (Suomen näytelmäkirjailijat ja käsikirjoitta-jat ry). Nimityksensä poliittisuuden osalta hän kertoo yllättyneensä sii-tä tunteesta, että on kuin olisi osa-na jotakin salaliittoa, jonka tavoite on tuhota koko suomalainen kult-tuurielämä. Taidekentältä on tullut kuitenkin hyvin paljon kannustusta ja Taikessa on tukena asiantunteva, hyvä henkilökunta. Työhuoneessaan Vuorikadulla Taiken uusissa tiloissa Minna Sir-nö toteaa, että koko aiempi ura oli kuin tähtäys tähän työhön. Hän on opiskellut poikkihuilua ja klassista laulua, mutta kieltää olevansa tai-teilija. Sen sijaan hänellä on laveas-ti ymmärtämystä taiteisiin ja taitei-lijuuteen ja holistinen näkökulma asioiden tekemiseen ja tietämiseen. – Kaikki tekemiseni perustuu siihen näkemykseen, että kulttuu-ri ja taide on ihmisten perusoikeus ja kuuluu ihmisten arkeen, sanoo Minna Sirnö.

Uudet rakenteet ja taiteen edistäminen

Minna Sirnön mukaan Taikessa on ensin laitettava koneisto ja perustoi-minnot kuntoon, varsinkin apuraho-jen osalta. Roolit ovat muuttuneet nyt taidetoimikunnissa. Alueelliset taidetoimikunnat muuttuivat uudis-tuksessa viraston aluepisteiksi.

– Omaa virastolinjaa yhtenäiste-tään , jotta pystytään entistä tarkem-min takaamaan se, että taiteilijoita kohdellaan tasa-arvoisesti eri alueil-la, virkamiehet eivät puutu yksittäis-ten taiteilijoiden apurahoihin, siihen ei ole tarvetta, vaan vertaisarviointi jatkuu edelleen, toteaa Minna Sirnö. Apuraharakenne vaikuttaa taiteen sisältöön, se mitä tuetaan ja paljon-ko tuetaan esimerkiksi riskiä. Min-na Sirnön mielestä pitäisi löytyä pi-tempiä apurahajaksoja taiteilijoille, tai perustulo tai muu ratkaisu. On myös mietittävä vaikuttavuutta. On pohdittava eri tapoja, miten vaiku-tetaan, mihin keskitytään taiteen tu-kemisessa, mitä aineellinen tuki on, millaisia apurahoja ja avustuksia tai kehittämishankkeita. Tavoitteet ovat Sirnölle selvät: taiteilijoille työllisty-minen ja ihmisille saatavuus ja saa-vutettavuus. Toinen Taiken tärkeä tehtävä on toimia vähän uudemmalla ja laa-jemmalla tavalla taiteen edistäjänä ja asiantuntijana niin ministeriöiden ja valtion laitosten kuin esimerkiksi Kuntaliiton suuntaan. Sirnö korostaa kuntien merkitystä tärkeinä taide- ja kulttuurialan työllistäjinä. Kunnissa tehtävä työ on edellytys kulttuuris-ten perusoikeuksien saatavuudelle ja kulttuurin saavutettavuudelle. Tai-ken aluepisteet eivät ole eivätkä tule olemaan kuntien kulttuuritoimistoja.

Kulttuuripalvelut kunnissa

Ensi syksynä julkaistaan Kaisu Ren-sujeffin tutkimus taiteen asemasta Suomessa vuonna 2010. Mietittävää antaa tieto siitä, että ammattitaiteili-joita 58 % asuu ja vaikuttaa Uudel-lamaalla, 40 % muualla Suomessa ja 2 % ulkomailla. – Toteutuuko kulttuurin ja taiteen saatavuus ja saavutettavuus vain Helsingissä, kysyy Sirnö. Kulttuuripalvelujen tarjonta vähe-ni monissa kunnissa vuosien 2003-2007 valtionosuusleikkausten joh-dosta. Siihen vaikutti myös se, että kulttuurin valtionosuus laitettiin sa-maan laariin kuntien muiden rahojen

kanssa eikä se aina palautunut kult-tuuri- ja taidepalveluihin. – Nyt on saatava kuntien päättä-jien tietoisuuteen, että sivistykselli-set oikeudet ovat kansalaisille yhtä tärkeät kuin terveydelliset ja talou-delliset oikeudetkin, sanoo Minna Sirnö napakasti.

Oma tehtävä ja Suomen taidekenttä

Omaksi tehtäväkseen Minna Sirnö määrittelee, että hänen tulee ajatella laajempia kokonaisuuksia ja toimia asiallisen tiedon lobbarina. Hänellä ei ole paineita Taiken edeltäjästä tai-teen keskustoimikunnasta. Taiteilija-järjestön toiminnanjohtajana hänen tehtävänsä oli saada ihmiset tietoi-siksi ajan trendeistä ja tehdä taiteen hyväksyttävyyden eteen töitä. Sirnö on ollut viemässä asioita sivistyslautakunnassa kehysriiheen eikä vain puoltamassa apurahoja, vaan esittämässä laajempaa näkö-kulmaa. – Elän toivossa, että taideproses-si kukoistaa, kun esimerkiksi 25 tai-de- ja kulttuuritahoa oli viime vuona yhteistyössä esittämässä omaa näke-mystään. Se toimii, tekee Taike mitä tahansa, uskoo Sirnö. Suomen taidekentän vahvuus ja heikkous on yhtenäisyys, sanoo Minna Sirnö. Taiteilijat ovat pieni ryhmä yhteiskunnassa, mutta kui-tenkin on tärkeää taiteilijan sosi-aaliturvan ratkaiseminen, mikä on myös taiteilijoiden ja taiteilijajärjes-töjen tehtävä. Taiteen tekemistä usein mystifi-oidaan, työ tai teos nähdään valmii-na ja tässä eikä lopputuloksen näki-jä ajattele valmistumisen prosessia. Tunnettu myytti on myös se, että näl-kä luo taidetta ja kutsumus riittää toi-meentuloksi. Näiden myyttien vuok-si lasten ja aikuisten on itse nähtävä ja koettava, miten taide syntyy. Omakohtainen kokemus liittyy Minna Sirnölle teatteriin. Hän oli in-nokas teatterissa kävijä jo 3-vuotiaa-na, aikanaan meni sitten tiedottajaksi Tampereen Työväen Teatteriin. Siel-lä hän tutustui koko prosessiin näy-

Haipakkaa on ollutM e r j a I s o t a l o

T A K U 5

telmän valitsemisesta ensi-iltaan. – Pahin este taiteeseen panos-tamisessa on tietämättömyys ja asenteet. Rahaakin on vähän, mutta ei aina ole kysymys siitä-kään. Esimerkiksi Taiteen edis-tämiskeskukselle tulee 0,06 pro-senttia valtion budjettivaroista.

Asenteet ja taide

Sanotaan, että Suomi on taidevi-hamielinen maa, mutta ihmiset kuitenkin pitävät oman ajan tai-teesta. Vihamielisyyttä taidetta kohtaan lietsotaan populismilla. Se on yllättävää, koska Suomi on kansakunta, jonka itsetunto on rakentunut taiteeseen. Sirnö pahoittelee, että nyky-taide nähdään elitistisenä peik-kona, vaikka jokainen aikakausi tarvitsee oman tulkkinsa ja meil-lä on tämän ajan minnacantheja ja gallenkalleloita. Nykytaiteili-jat antavat vastauksia ja tekevät kysymyksiä niin kuin taiteilijat ovat aina tavanneet tehdä. Korkeaa ja matalaa pohties-saan Sirnö muistuttaa, että Mo-zart on nyt korkeakulttuuria, vaikka oli silloin omana aikanaan viihdettä, populaarikulttuuria. – Ei ole niin kovaa tarvetta erotella niitä, sanoo Minna Sirnö. Tallinnassa Kumun näyttelyi-hin tutustuessaan Sirnö näki pal-jon sellaista, mikä toisti vanhaa, vaikka Virossa on paljon muita-kin taiteilijoita. – Menetän kiinnostukseni sel-laiseen, jos on uutta ja erilaista, perinteitä rikkovaa, se kiinnos-taa, toteaa Sirnö. Taiteen kokijana Sirnön iki-muistoisimmat hetket ovat olleet niitä, että onkin tullut paha olo, ei hyvä olo. Hän ei halua pelk-kiä saippuoita, koska silloin ei edes tarvita kotimaisia tekijöitä. Suomestakin tarvitaan laadukas-ta taidetta kansainvälisille aree-noille, ja meillä onkin iso joukko taiteilijoita, jotka peilaavat tätä päivää ja herättävät kyselemään. – Mille muulle elämänalueel-le esitetään vaatimus pysähtyä 200 vuoden taakse? Mitä olisi esimerkiksi silloin lääketiede tä-nään? kysyy Minna Sirnö.

Mitä tarvitaan?

Me voisimme oppia paljon lapsilta, sanoo Sirnö ja kertoo 2-vuotiaasta lapsenlapsesta, joka ampaisi nollas-ta sataan vauhdilla keittiöön disko-amaan melkein travoltana klassisen musiikin tahdissa. Meilläkin pitäisi olla taiteen ys-täviä valtionvarainministeriössä. Ranskassa otetaan presidenttiä myö-ten kantaa kulttuuriasioihin. Suo-messa jokainen ministeri joutuu ot-tamaan kantaa sosiaalikysymyksiin. Taiken rinnalle tarvitaan liittolaisia: taiteilijajärjestöt, viranomaisverkos-to, sosiaalisektorin toimijat. Tiedotusvälineissä pitäisi kulttuu-rin päästä pois hautajaisilmoitusten vierestä. Kulttuurikritiikki ja taide-journalismi ovat erinomaisia taide-kasvatukseen, opastukseen ja myös taiteen tekijöille tärkeitä. Minna Sirnöllä onkin tarkoitus tavata kult-tuuritoimitusten väkeä, käydä kes-kustelu taiteilijajärjestöjen kanssa kahdesti vuodessa sekä olla yhtey-dessä säätiöiden ja muiden rahoitta-jien kanssa. Tavoitteena on selvittää entistä enemmän apurahojen hake-miseen liittyvää arkea, ettei niiden hakemisesta tulisi taiteilijan pääam-matti. Kuningasajatuksena Sirnö pi-tää yhden luukun periaatteen toteut-tamista neuvonnassa. Kaiken kaikkiaan Minna Canth -fani Minna Sirnön mielestä taiteel-le ja kulttuurille tarvitaan yhteis-kunnassa vahvempi asema. Se on tärkeää etenkin lapsille ja nuorille. Saatavuus ja saavutettavuus pitäi-si toteuttaa ja poistaa räikeitä eroja kaupunkien ja alueittenkin sisällä. On mietittävä, miten palvelut rahoi-tetaan, pitäisikö peruskoulussa olla oma raha näihin toimintoihin. Päiväkotiin on tullut taidetta ja ko-kijuuden ja tekijyyden kokemuksia – ja myös udmurtialaisia mummoja. Esimerkiksi Lempo soikoon -festi-vaali on ilon ja osallisuuden tuotta-mista, jota toivoisin kaikille lapsille Suomessa, sanoo Taiken toiminnan-johtaja Minna Sirnö, mutta paljon on kiinni asenteista ja paljon tietenkin myös rahasta.

Kuva: Jarm

o Lintunen

6 T A K U

Tiedetorilla

Amerikkalainen runoilija E. E. Cummings totesi aika-naan, että taide on mysteeri, joka pohjaa ihmisyyden mit-taamattomuuteen. Tohtori Pia Tikka Aalto -yliopiston elokuvataiteen laitokselta ei niele väitettä purematta. Hän ja NeuroCine -tutkija-ryhmä paneutuvat ennak-koluulottomasti inhimillisen taidekokemuksen kuvaami-seen.

Tikka selvittää osana laajempaa Aal-to-yliopiston AivoAalto -tutkimus-hanketta yksilöiden aivotoimintaa ja heidän kokemuksiaan elokuvaa katsottaessa. Elokuva mahdollistaa aivotutkimukselle uusia keinoja ai-vojen stimulointiin, sillä sen kautta koetilanne kyetään tuomaan lähelle todellisuutta ja inhimillistä elämää. Elokuva toimii ”naturalistisena sti-muluksena”, johon sisältyy omat haasteensa perinteisen aivotutki-muksen näkökulmasta: kyse ei ole vain aivojen toimintaa kuvantamalla saatavan datan analysoinnista, vaan myös itse elokuvan sisällöstä.

Tikka ryhmineen on elokuvan ja ai-votutkimuksen yhdistäjänä maail-mankin mittakaavassa harvinaisuus. Samantapaista tutkimusta tehdään vain muutamissa maailman huippu-yliopistoissa. Konkreettisesti neuro-cinematiikassa on kyse aivokuvan-tamismetodien käytöstä elokuvan katsomisen prosessin havainnoi-miseksi. Aiempien tutkimusten ha-vaintoja yksilöiden aivotoimintojen samankaltaisuudesta on kyetty näin syventämään.

Yhdessä Aalto-yliopiston neurotut-kijoiden kanssa Tikka on todentanut elokuvaklippejä näyttämällä, kuinka tietyt aivoalueet käsittelevät sosiaa-lisen kanssakäymisen tilanteita ja täsmentänyt käsitystä siitä, mitkä aivojen osat aktivoituvat eri henki-löillä toisiaan vastaavasti elokuvaa katsottaessa. Hänen oletuksensa on, että elokuvia katsoessaan ihmisten käyttävät samoja aivoalueita, jotka liittyvät jokapäiväiseen suunnitel-mallisuuteen, persoonaan ja ylipään-sä elämysten merkityksellisyyden rakentamiseen.

Tikka painottaa, että tutkimuksen monialaisuus vaatii monien lähes-tymistapojen yhteispeliä tutkittavien ilmiöiden ymmärtämiseksi. Pelkäs-tään aivosignaalia tulkitsemalla se ei onnistu. Tällainen tutkimus avaa näkymiä myös teoreettiselle ja filo-sofiselle tutkimukselle. Kun tarkas-tellaan kuinka luontainen ymmärrys inhimillisestä maailmassa olemises-ta näkyy itse elokuvan rakenteissa, asetelmaan voidaan liittää luonte-vasti vaikkapa emootioita, tietoi-suutta ja kognitiivisia mielenmalleja käsitteleviä teoretisointeja. Asetta-malla aivosignaalit näin osaksi suu-rempaa kokonaisuutta tavoitellaan sen ymmärtämistä, miten ihmisai-vot käsittelevät kompleksisia sosio-emotionaalisia tilanteita.

Itsekin elokuvantekijänä Tikka ko-kee, että neurocinematiikka tarjoaa käyttökelpoista uutta tietoa myös taiteentutkimukselle – ja vastavuo-roisesti tarvitsee myös humanistista näkökulmaa.

– Mitä lähemmäksi kompleksista ih-miselämää tullaan, sitä tärkeämmäk-si humanistit ja psykologit tulevat.Tikan mielestä kiinnostavaa ei ole vain biologisten samankaltaisuuk-sien selittäminen, vaan se, millä ta-valla ihmiset ovat erilaisia.

Mutta ennen kuin aivotutkimuksen saralla päästään tutkimaan subjek-tiivisuuden kokemusta, on syytä selvittää, missä määrin ihmiset ovat samanlaisia. Tässä elokuvan ja aivo-tutkimuksen yhdistämisellä on vielä annettavaa:

– Toisin kuin elokuvasta saatetaan olettaa, se on laboratorio-olosuh-teissa loistava väline, sillä se virit-tää eri koehenkilöt mainiosti samaan tilanteeseen.

Taiteen kokemuksen mysteeriä ratkomassa

s a k a r i a s s o k k a

Kuva: Tarja Vänskä-Kauhanen.

T A K U 7

Tiedetorilla

Kuva: Tarja Vänskä-Kauhanen.

Talvilomalla kiersimme pääkaupun-gin taidemuseoita siihen malliin, että tytär pyysi, ettei vähään aikaan käy-täisi enää Tennispalatsissa. Miten niin, ihmettelin. Siellähän oli kaunis Tulilintu ja lumineito -näyttely, ja vuosi sitten näimme Leikin lumon, josta miehen kanssa bongailimme vanhoja lelujamme innokkaina. Kiit-tämätöntä, mulkoilin lasta. Sitten kun on jotakin lapsille suunnattua, se ei kelpaakaan. Mikä sitten olisi kivempaa, kysyin, mutta lapsi ei yllätyksekseni toivonut, ettemme koluaisi museoita ylipää-tään, vaan muisteli Mäntän kuvatai-deviikkoja. Siellä on kuulemma aina hauskaa, koska siellä on tehtäviä: taideteoksista etsitään yksityiskoh-tia passiin, jonka lipunmyyjä tarkis-taa. Palkinnoksi saa taidepostikortin. Muistin jouluisen Ateneum-reissum-me, jolloin tutustuimme symbolistien 52 sieluun. Lapsi kiiruhti tehtävästä varmana lipunmyyntiin kysymään sellaista, mutta tehtävää ei ollut-kaan. Lipunmyyjä tarjosi ystäväl-lisesti esitettä ja kehotti etsimään näyttelystä esitteeseen valitut kuvat. Sama idea toimi taidekorteillakin: ostimme kortteja ja etsimme näytte-lystä samat työt. En ole varma, pitääkö nuoremmat sukupolvet houkutella tehtävin tai-

teen pariin vai vaativatko vain jotkut enemmän toiminnallisuutta kuin toi-set. Totuus kuitenkin on se, että mo-niin näyttelyihin mennään perheellä; aikuiset joutuvat ja usein haluavat-kin ottaa lapset mukaan. Olen var-ma, että lapsivieraat arvostaisivat vaatimattomampiakin tehtäviä, tai-depasseja tai vaikkapa taideteosten valokuvaamista vanhoilla digikame-roilla – paitsi että saakos museoissa valokuvata? Jos museokäynneillä voisi osal-listua enemmän, katsojat saisivat nauttia tekijän roolistakin. Olisiko se pahasta ja katoaisiko silloin jotakin siitä hartaudesta, joilla katsomme esille pantuja töitä? Mietin myös vaihtoehtoja vaik-kapa lasten syntymäpäiville. Moni perhe varaisi mielellään joskus tai-demuseosynttärit, muusikon bändit-reenit tai kirjailijan dekkari-illan, jos sellaisia vain olisi tarjolla hop-lopsynttäreiden rinnalla. Maailmalla puhutaan pelillistä-misestä (engl. gamelization), mistä meidänkin perheen museo- ja synt-täritoiveissa on kyse. Kirjasta peli, taiteesta tehtävä, taideteos henkiin! Vielä muutama vuosi sitten nikotte-lin ajatukselle oman leipälajini kans-sa: Kyllä vain kirjan pitää pärjätä kirjana, omilla arvoillaan ja tarjo-

amallaan elämyksellä. Ei kaikkea tarvitse pelata ja räiskyttää, johan siinä kärsii kokijan mielikuvitus ja tekijän intentio. Nyt vedän sanojani takaisin kaipaamalla museoihin teh-täviä, synttärivalikoimaan mielikuvi-tuksellisuutta – ja kyllä, niin se vain minäkin yritin tehdä uutuuskirjastani videotraileria. Talvilomalla päädyimme jälleen Ateneumiin ja tällä kertaa mahta-vaan työpajaan, jossa saimme ko-keilla nestemäistä tussia ja minä ko-pioida Chagallia. Silti se oli tyttären työ, jota ohjaaja ihasteli ja valokuva-si – tytär kun ei ollut kopioinut sitä mistään vaan ihan omasta päästään veteli ja piilotteli symboleitaan sin-ne tänne, sillan alle, ikkunaverhon taakse, omenapuun oksanhankaan.

**

Kirjoittaja on kahden lapsen äiti, nuortenkirjailija ja kustannuspääl-likkö.

Taiteesta toiseenl a u r a l ä h t e e n m ä k i

Kir ja i l i jan havainto ja

Kuva: Liisa Takala

8 T A K U

r a i s a n i e m i

Muusikot valtaavatmuseot

David Bowie – popmaail-man kameleontti ja muo-ti-ikoni on pitkän hiljais-elon jälkeen taas huipulla.

”The Next day” albumi on yksi ke-vään myydyimmistä. Lisäksi mies on pääsyyt museoon. Eikä mihinkä ta-hansa vitriiniin, vaan arvostettuun si-sustusesineiden museona tunnettuun Victoria & Albert museoon. ”Bowie on suunnannäyttäjä, ei ainoastaan musiikissa, vaan kaikessa rock teat-terista digitalisiin tallenteisiin” pe-rustelee V&A:n kuraattori Victoria Broackes yleensä hillityn ja hienos-tuneen museon yllättävää näyttelyva-lintaa. Näyttelystä tuli jo ennen avau-tumistaan Victoria & Albert museon nopeimmin myyvä näyttely.

Samaan aikaan Tukholmassa valmis-taudutaan Abba the Museumin tou-kokuisiin avajaisiin. Jo ensimmäi-senä vuonna sinne odotetaan useita satoja tuhansia kävijöitä. Lontoossa ilmestyvä Evening Standard -leh-

David Bowie kyselee uusimalla levyl-lään ”Where are we now?” Vastaus ai-nakin Bowien itsensä kohdalla on: huo-mion keskipisteessä. Levy sai ylistävän arvion ja maaliskuun lopulla Victoria & Albert museossa avautui pitkälti lop-puunmyyty näyttely ”Davie Bowie is”. Myös Abba -yhtye tekee paluun: mu-seossa.

ti listaa jo nyt Swedish Music Hall of Famen osaksi avautuvan museon ”Pakko nähdä Tukholmassa” -listan-sa ykköseksi. Kyse on ehkä kuitenkin enemmän viihdekeskuksesta kuin perinteisestä museosta. Vai kuinka monessa museossa pääsee tanssi-maan ja laulamaan hologrammihah-mojen kanssa?

Mitä museoille on tapahtunut? Mikä on nostanut muusikot levyltä seinille? Määräävätkö suurten suku-polvien kulutustottumukset jo muse-oidenkin näyttelyitä? Museokenttä on murroksessa, mutta muusikoiden suhteen suuntaus ei ole uusi. Gra-celand avattiin yleisölle viisi vuotta Elviksen kuoleman jälkeen vuon-na 1982. Elviksen nimissä löytyy useita kymmeniä muitakin museoi-ta ympäri maailman. Olemassa on esimerkiksi Elvis Museum, Elvis Presley Museum sekä The Elvis is Alive Museum. Ramones -museokin

avattiin jo 1990 – eikä suinkaan New Yorkiin vaan Berliiniin.

Samana vuonna avattiin myös Liver-poolin Albert Docksissa The Beatles Story -museo, joka kuljettaa katso-jaa huoneesta, vuosikymmenestä ja tyylisuunnasta toiseen. Beatlesin ta-rina on saanut rinnalleen kulttuuri-historiallista ulottuvuutta. Liikkeel-le lähdetään toisen maailmansodan raunioista ja päädytään nykyaikaan. Opastetauluissa ja vitriineissä on esillä yleisemminkin ajan esineistöä ja historiaa.

Kulttuurihistoriasta on kyse Tuk-holmassakin. ”Ruotsalainen pop-musiikki on tärkeä osa kulttuuripe-rintöämme”, sanoo Abba -museon toiminnanjohtaja Mattias Hansson. ”Ja Abba on yksi tunnetuimmista brändeistämme. On velvollisuutem-me tarjota heille pysyvät tilat”, hän jatkaa. ”Bowie yhdistää surrealismin, saksalaisen ekspressionismin ja jul-muuden teatterin, ja luo tästä kaikes-ta jotain uutta”, Victoria & Albertin kuraattori Broackes puolestaan huo-mauttaa. Kyse ei siis olekaan pelkäs-tään musiikista. Muusikoiden kautta peilataan yleisemminkin ajankuvaa, kulttuurihistoriaa, muotiakin. Bowie oli aikoinaan vahva muoti-ikoni – kuten myös beatlepojat aikoinaan. Abba jopa poseerasi Lois-farkkujen mainoksissa.

Konsepti tuntuu toimivan. Näyttelyt keräävät huomiota ja katsojia. Abba museon liput käyvät kaupaksi huike-aa vauhtia. Lontoon Metro lehti kir-joitti David Bowie is – näyttelystä minne mennä palstallaan: ”Kerjää, varasta tai lainaa lippu.”

Kuka ehtii Suomessa ensin? Eppu Normaali -museo Ylöjärven veto-naulaksi? HIM -galleria Helsinkiin houkuttamaan japanilaisturisteja? Kari Peitsamon massiivisen tuotan-non esittely Nokialle?

Lavalla 1979. Kuva: Anders Hansen©Premium Rockshot

T A K U 9

Raitapuku Aladdin Sane kiertueelta 1973. Puvun suunnittelija Kansai Yamamoto. Valokuva Masay-oshi Sukita © The David Bowie Archieve 2012.

10 T A K U

Jenni Haukio pestattiin reilu vuosi sitten Turun Kirjames-sujen ohjelmapäälliköksi. Ru-noilijan ja viestintäpäällikön taidot ovat tehtävässä tarpeen: messujen kävijä odottaa kiin-nostavaa sisältöä ja hyvää tun-nelmaa.

Turun Kirjamessut ovat Suomen vanhimmat, viime syksynä vietettiin 20-vuotisjuhlaa. Jenni Haukio oli tuolloin tuot-

tamassa messuja ensimmäistä ker-taa, monivuotinen ohjelmapäällikkö Kari J. Kettula puolestaan viimeistä kertaa. Messut saavuttivat kaikkien aikojen yleisömenestyksen. Uusien kävijöiden ohella messuilla on va-kioasiakkaansa:

Kohtaamisia kirjamessuilla

– Onneksemme meillä on paljon uskollisia, vuodesta toiseen palaavia kävijöitä, todellisia kirjan ystäviä ja kirjallisuuden suurkuluttajia. Vaikka kävijämäärä ilahdutti, va-kuuttaa Haukio messujen tavoittei-den määrittyvän sisältöjen kautta. – Teemme niin laadukasta, mie-lenkiintoista ja moniulotteista mes-sutapahtumaa kuin mahdollista. Yhteistyö Kettulan kanssa oli ins-piroivaa ja opettavaista: – Tärkein oppi liittyi messusuun-nittelun vuosikalenterin hahmotta-miseen sekä kirjallisten verkostojen ja yhteistyön merkityksen oivalta-miseen. Kirjallisuus- ja kulttuurialan jär-jestöjen kanssa tehtävää yhteistyötä Haukio pitää yhtenä Turun Kirja-messujen vahvuutena. – Se on tuonut sisältöihin amma-tillista syvyyttä ja laventanut messu-jen merkitystä.

Hyvä tunnelma on tärkeää

Korkeatasoinen ohjelmisto ei yksin riitä kävijöiden houkuttelemiseen. – Moni kävijä palaa yhä uudelleen hyvän tunnelman takia. Kirjames-suilla on välitön ja kodikas ilmapiiri, joka mahdollistaa ennakoimattomia kohtaamisia kävijöiden ja kirjailijoi-den välillä. Ensi syksynä kohtauspaikkoina voivat olla esimerkiksi Somero tai Yhdysvallat – vuoden 2013 kirja-messujen teemat. Viime syksyn uutuutena Haukio toi messuille Kuisti-lavan, jossa on esillä vanhaa kirjallisuutta sekä menneen ajan ilmiöitä uudessa ajas-sa tulkittuna. Sen tunnelma syntyy nostalgian ja uutuudenviehätyksen sekoittumisesta. – Idea Kuistiin syntyi sen oivalta-misesta, kuinka paljon meillä Suo-messa onkaan sellaista kirjallisuut-

Teksti: Anne Mari Rautiainen Kuvat: Turun Kirjamessut / Arto Takala

T A K U 11

ta, jota luettaisiin ja rakastettaisiin, jos sen äärelle vain löydettäisiin. On olemassa vuosikymmenien kerrostu-ma ajatonta ja elinvoimaista kirjalli-suutta, joka odottaa löytäjäänsä kir-jastoissa, antikvariaateissa, vinteillä ja varastoissa. Tätä kerrostumaa ja siitä kumpuavia tarinoita Kuistilla tutkitaan.

Kirjoittaminen on jakamista

Haukio on julkaissut kolme runoko-koelmaa, mutta kirjoittamista hän ei miellä ammatikseen. – Elämäntilanteet työssä ja yksi-tyiselämässä pitkälti sanelevat kir-joittamiselle jäävän ajan. Toivotta-vasti tulevan kevään ja kesän aikana tarjoutuu enemmän mahdollisuuksia kirjoittamiselle. Kirjoittaminen on hänelle ensisi-jaisesti vuorovaikutusta: – Lähtökohtani on jakaminen: aja-tusten, tunteiden, kokemusten, näkö-kulmien ja näkyjen. Jos lukija löytää runoistani itsensä tai jopa käyttää niitä omien tunteidensa ilmaisemi-sessa, koen runoilijana onnistuneeni. – Kysymyksessä on vaikeasti seli-tettävä vetovoima. Kirja ei vain ker-ro tarinaa, jossa lukija jää passiivi-seksi sivustaseuraajaksi, vaan jokin teoksessa kutsuu yhä uudelleen sen äärelle, hakemaan vastakaikua tai vastaväitettä jollekin itse koetulle. Haukion esikoisrunokokoelma julkaistiin Runo-Kaarina kilpailun voittajana vuonna 1999. – Oman kokoelman julkaisu oli monessakin mielessä haaveiden täyttymys. Vuosien saatossa kilpailuun on osallistunut satoja esikoisrunoko-koelmia, joita kenties ei olisi ilman sitä syntynyt. Nyt Haukio toimii kil-pailun suojelijana ja pitää sitä edel-leen merkittävänä runouden ja ru-noilijoiden kasvattajana. – Runo-Kaarina mahdollistaa uu-sia runoilijuuksia ja edistää osaltaan suomalaisen runouden säilymistä elinvoimaisena, säkenöivänä ja mo-niäänisenä. Tämän vuoden kilpailun voittaja julkistetaan Turun Kirjamessuilla lo-kakuussa 2013.

Kuvaajatieto: Arto Takala/Turun Messukeskus Oy:n kuva-arkisto

T A K U 11

12 T A K U

Presidentinlinnassa al-koi peruskorjaus itse-näisyyspäivän jälkeen 2012. Henkilökunta mietti, minne sijoittaa linnan mittava taideko-

koelma remontin ajaksi. Kaksi ker-taa järjestetty avoimien ovien päivä keräsi niin huikean suosion että pää-teltiin, että yleisöllä riittäisi kiinnos-tusta näkemään laajemminkin linnan aarteita. Presidentin kanslia ehdotti Ateneumille yhteistyötä, ja tarjouk-seen tartuttiin innolla.

”Ateneumilla on 633 teosta, jotka on sijoitettu eri lähetystöihin, edustus-toihin ja myös presidentinlinnaan”, kertoo Ateneumin taidemuseon joh-taja Maija Tanninen-Mattila. Lin-nan valikoimista Ateneumiin valittu näyttely – Linnan aarteet - juhlis-taa myös omalta osin taidemuseon

Kekkosen kauniit kädet ja muita Linnan aarteita

esillä Ateneumissa

”Kukapa meistä ei olisi joskus istunut mietteissään rannalla...” aloittaa tasavallan presidentti Sauli Niinistö opastuksensa Pek-ka Halosen ”Poika rannalla” (1891) teoksesta. Niinistön ohella myös muut presidentit sekä heidän puolisonsa ovat valinneet presidentinlinnan valikoimista omat suosikkitaulunsa Ateneu-min uuteen näyttelyyn ja kertovat teoksista ääninauhoilla. Tämän arvovaltaisemmassa seurassa ei näyttelyyn voisikaan tutustua.

125-vuotisjuhlavuotta. Näytteille on päässyt valtaosa Presidentinlin-nan maalauksista ja esille on saatu myös linnaan hankitut presidenttien rintaveistokset sekä maalaukset hei-dän puolisoistaan. Hallitsijaseurue on Ateneumissa ensimmäistä ker-taa koolla samassa tilassa. Linnassa maalaukset ja veistokset on sijoitettu eri puolille taloa. ”Presidentti Kekko-sen rintakuva on ainoa, jossa näky-vät myös kädet, sillä kuvanveistäjä Kalervo Kallion mielestä Kekko-sella oli niin kauniit kädet”, kertoo Ateneumin intendentti Sointu Fritze patsasrivistöstä päätä korkeammalle muita nousevasta Kekkos-patsaasta.

12 T A K U

Tellervo Koiviston suosikki: Aukusti Uotila: Kukkaistyttö (1885). Ateneumin taidemuseo.

Kuva: Valtion taidemuseo, Kuvataiteen keskusarkisto / Hannu Aaltonen.

Presidenttipatsaat rivissä, Kekkonen päätään pitempänä muita

Kuva: Valtion taidemuseo, Kuvataiteen kes-kusarkisto / Hannu Pakarinen

r a i s a n i e m i

12 T A K U

T A K U 13

Näyttelyyn on tuotu myös esi-neistöä linnasta; kattokruunuja, astiastoja, huonekalujakin. Mu-seonjohtaja Tanninen- Mattila miettiikin, onko Linnan aarteet taidenäyttely vai kulttuurihisto-riallinen näyttely. Näyttelyn yh-dessä Fritzen kanssa kuratoineen projektipäällikkö Erkki Anttosen mukaan kyse on ehdottomasti taidenäyttelystä. ”Esillä on kor-keatasoista ja arvokasta taidetta. Linnasta tuotu esineistö on vain viitekehykseksenä taideteoksil-le”, hän toteaa. Esineistöllä, var-sinkin kattokruunuilla on luotu samaan aikaan sekä arvokasta että kotoista tunnelmaa näytte-lysaleihin.

Linnan aarteet -näyttelyyn on koottu maalauksia sekä keisaril-lisesta kokoelmasta että linnaan talletetuista Ateneumin teoksis-ta. Työ on tehty huolella ja va-likoiden. Taiteilijat ovat kaikki yhtä lukuun ottamatta suoma-laisia. Mukana on suomalaisille rakkaita kuvataiteen mestarei-ta kuten Pekka Halonen, Akseli Gallen-Kallela ja Albert Edelfelt. Aikansa nykytaiteilijoita. Hjal-mar Musterhjelmilta mukaan on päässyt teos ”Ensilumi”. Taus-taksi teokselle mukana on myös piirros, jossa keisari ja keisarinna ”shoppaavat” ko. taulua Ritari-huoneen näyttelystä. ”Keisaril-linen kokoelma eroaa tasavallan ajan valikoimasta”, Anttonen sanoo. Keisarilliselta ajalta on paljon merenkulkuun ja sotaan liittyviä maalauksia. ”Maise-makuvaus ja arvokkuus koros-tuvat tasavallan aikana”, Antto-nen toteaa.

Maisemakuvan on valinnut tasa-vallan presidentin puoliso rouva Jenni Haukiokin omaksi suosi-kikseen. Hän kertoo omassa ää-niopastuksessaan lämpimästi ja kuvaillen Akseli Gallen-Kallelan teoksesta Talvimaisema (1900). Löydätkö taulusta Haukion mai-nitseman linnun?

T A K U 13

Jenni Haukion suosikki: Akseli Gallen-Kallela: Talvimaise-ma (1900). Ateneumin taidemuseo.Ateneumin taidemuseo.

Kuva: Valtion taidemuseo, Kuvataiteen keskusarkisto / Pirje Mykkänen.

T A K U 13

14 T A K U

Luovuus on nyt muotia, mutta mihin vedetään sen raja? Perin-teiseen ajatteluun perustuva luo-vuus on taiteen eri muotoja. Uu-denlainen ajattelu tuo luovuuden myös tieteisiin ja liiketoimintaan. Norjalainen Norwegian-lentoyh-tiö lentää Norjan väreissä, mutta liputtaa rohkeasti pohjoismaisen sankaruuden puolesta.

V uodesta 2002 toiminut Norwegian iski kotimaas-saan pitkään vallinneeseen lentämisen monopoliin. Siksi oli luontevaa, että se lähti etsimään sanka-

reikseen norjalaisia henkilöitä, jot-ka ovat siirtäneet rajoja, haastanneet vallitsevia käsityksiä ja olosuhteita sekä inspiroineet muita. Tällaisia henkilöitä olivat alkuvaiheessa san-kareiksi nimetyt Henrik Ibsen, Ro-ald Amundsen ja Thor Heyerdahl. Yhtiön koneiden peräsimiin on maalattu kansallissankereita - aluk-si norjalaisia, mutta toiminnan laaje-tessa alettiin hakea sankareita myös muista pohjoismaista. Nyttemmin mukana on jo yli 50 alansa ja aika-kautensa sankaria - miehiä ja naisia. Valintakriteereitä kuvaa hyvin esimerkiksi Selma Lagerlöfin ni-

meäminen sankariksi. Ensimmäinen Nobelin kirjallisuuspalkinnon saanut nainen, ensimmäinen nainen Ruotsin akatemiassa - monella tavalla rajo-jen murtaja.

Suomalaisia sankareita

Suomesta mukaan on kelpuutettu toistaiseksi kaksi sankaria - Minna Canth ja Johan Ludvig Runeberg - suomalaisille tuttuja, mutta miten juuri he ovat valikoituneet mukaan. – Suomalainen Minna Canth kuu-luu Selma Lagerlöfin kanssa samaan kategoriaan - hän on kirjailija, jour-nalistivaikuttaja, naisasianainen, eu-rooppalainen, yhteiskunnan arvojen haastaja. Ehdottomasti sankaruuten-sa arvoinen henkilö, kertoo media-yhdyshenkilö Jukka Aarnio Norwe-gianista. Norwegian toteuttaa sankaruutta myös matkustamossa. Esimerkiksi Runeberginpäivänä 5.2. koneissa tarjotaan matkustajille Runebergin torttuja. Aarnio toteaa, että ehdotuksia sankareiksi tulee lukuisilta eri ta-hoilta - muun muassa tunnettujen henkilöiden sukulaisilta. Norwegi-an järjestää myös kilpailuja, joissa yksityiset henkilöt voivat ehdottaa suosikkisankariaan. Hiljattain Nor-jassa pidettiin tällainen kilpailu ja kannanottoja tuli ympäri maailman.

Kun puhutaan historiallisista hen-kilöistä, ikä ei ole ainoa kriteeri va-lintaprosessissa. – Pikemminkin halutaan katsoa sitä, mitä henkilö on saanut aikaan ja miten hän on osaltaan haastanut yhteiskuntaa positiiviseen suuntaan, toteaa Jukka Aarnio. Voimakkaasti kansainvälistyvä yhtiö voi tulevaisuudessa liputtaa myös muiden kuin pohjoismaalais-ten sankareiden värejä. Päätöstä sii-tä, voivatko sankarit tulla Pohjois-maiden ulkopuolelta ei kuitenkaan ole vielä tehty. Pohjoismainen sankaruus elää siis monessa muodossa Norwegianin pe-räsimissä.

Vanha ilmiö

Lentokoneisiin maalatut henkilö-kuvat eivät sinänsä ole mikään uusi ilmiö. Jo toisen maailmansodan ai-kana esimerkiksi sotilaskoneisiin maalattiin lentäjien mieltä kohotta-via kuvia - muun muassa kauniita naisia ja sarjakuvahahmoja. Monasti taiteilijoina toimivat lentäjät, joiden joukossa oli taita-via piirtäjiä ja maalareita. He taitei-livat kuvat puhdetöinään koneiden kylkiin. Esimerkiksi vuonna 1941 amerikkalainen elokuvanäyttelijä Jane Russell ikuistettiin maskotik-si lentäjänkoulutuskoneen kylkeen Stocktonissa, Kaliforniassa.

Luovuus sai siivet - tai peräsimen

U l l a H o i k k a l a

Minna Canth © Creative CommonsCourtesy of Norwegian

14 T A K U

T A K U 15

Minna Canth © Creative CommonsCourtesy of Norwegian

Kotimainen Finnair ei ole vielä henkilökuvia maalannut koneidensa kylkiin tai peräsimeen, joskin hen-kilöiden mukaan on nimetty konei-ta jo 1960-luvulla. Finnairin ensim-mäinen DC-8 -suihkukone nimettiin juoksija Paavo Nurmen mukaan. Rohkeampaan kuosiin Finnair siirtyi vuonna 2010, kun yhteistyö Marimekon kanssa alkoi ja Maija Isolan suunnittelema Unikko siir-tyi Airbus A-340-matkustajakoneen kylkiin. Yhteistyötä voidaan siis laveera-ta rohkeasti ja luovasti yli yritysten ja valtakunnan rajojen. Tällaista yh-teistyötä on toteutettu mainonnassa jo parikymmentä vuotta. Esimerkik-si Yhdysvalloissa, jossa vaikkapa torakantorjuja Dr. Roach mainos-taa yhteisessä mainoksessa silkki-lakanoita myyvän Linens' n Things kanssa. Tai Duracell-pupu vaappuu ruokapöydässä istuvan perheen kes-kelle ruokamainoksessa.

Vain taivas on kattona luovuuden

hyödyntämisessä.

Little Gem - LIFE arkistot Amerikkalainen merijalkaväen sotilas Randall Sprenger viimeistelee Pin up -maskottia B-29 -ko-neen kylkeen.

Jane Russell - LIFE arkistot. Image by © Bettmann/CORBIS

Terveyttä kulttuurista -verkoston tueksi kannatusyhdistys

Pitkään pohdinnassa ollut Terveyttä kulttuurista kannatusyhdis-tys perustettiin tiistaina 23.4.2013 Suomen Mielenterveysseu-ran tiloissa Helsingissä.

Kannatusyhdistyksen tarkoituksena on kulttuuri- ja tai-delähtöisten menetelmien käytön tukeminen kansalaisten terveyden ja hyvinvoinnin edistämisessä ja turvaamises-sa. Yhdistys toteuttaa tarkoitustaan tukemalla henkisesti ja taloudellisesti Terveyttä kulttuurista -verkoston toimintaa sekä edistämällä kulttuuri- ja taidelähtöisten menetelmien tutkimusta, hanketoimintaa ja käyttöä.

Yhdistyksessä voi olla sekä henkilö- että yhteisöjäseniä, kuten järjestöjä, yhdistyksiä, yrityksiä, oppilaitoksia, kun-tia ja kuntayhtymiä, seurakuntia ja muita organisaatioita. Yhdistys on oikeustoimikelpoinen toimija, joka voi hakea tukia, avustuksia, apurahoja sekä hankkia resursseja ja ra-hoitusta hankkeilla, tapahtumilla ja muilla yhdistystoimin-taan sopivilla tavoilla.

Kannatusyhdistyksen johtokunnan puheenjohtajaksi valit-tiin Suomen Mielenterveysseuran järjestöjohtaja Sinikka Kaakkuriniemi. Johtokunnan jäseniksi valittiin Ulla-Maija Alanen Helsingistä, Timo Martola Turengista, Eeva Mä-kinen Kuopiosta ja Anja Syrjä Espoosta. Sihteerinä toimii Merja Isotalo, verkoston koordinaattori.

Terveyttä kulttuurista kannatusyhdistyksellä ja Terveyttä kulttuurista -verkostolla on kummallakin oma tehtävänsä ja toimintatapansa. Verkosto toimii kulttuuri- ja taidealan sekä sosiaali- ja terveysalan ammattilaisten yhteisenä foorumina. Jäsenyys perustuu henkilökohtaiseen kiinnostukseen. Ko-koontumisten ja tiedottamisen tavoitteena on jakaa tietoa ja kokemuksia, mahdollistaa jäsenten yhteisiä hankkeita ja muuta kumppanuutta ja vertaistukea. Tavoitteena on viedä yhteistä asiaamme kaikin tavoin eteenpäin eri alueilla ja eri toiminnan tasoilla.

Jokainen voi valita haluamansa ja itselleen sopivimman tavan olla mukana: voi olla jäsenenä vain verkostossa ku-ten nytkin, sen lisäksi tai sen sijaan voi liittyä kannatusyh-distykseen, voi olla mukana vain Facebook-ryhmässä tai olla mukana kaikissa kolmessa, verkostossa, verkossa ja yhdistyksessä.

Verkostossa on tällä hetkellä 251 jäsentä ja suljetussa Fa-cebook-ryhmässä 260 jäsentä, osittain samoja, mutta pal-jon myös eri henkilöitä. Kannatusyhdistyksen jäsenyydestä ovat olleet jo kiinnostuneita yksittäisten henkilöiden lisäk-si myös muutamat järjestöt ja yhdistykset sekä koulutus-organisaatiot.

Jos olet kiinnostunut, ota yhteyttä: Merja Isotalo, isotalo@sci.fi tai 050 3363 253

M e r j a I s o t a l o

16 T A K U

Forssan museo ja tekstiilimuseo

Tyyki on suljettu vuonna 2013 uu-

distustöiden takia. Töiden etene-

mistä voit seurata Facebookissa

ja Vorssammuseo 3.0-blogissa.

Museo avautuu uudelleen loppu-

vuonna 2013, Tekstiilimuseo Tyyki

kesällä 2014. Näin todetaan osoit-

teessa www.forssanmuseo.fi.

Innovointia museossa

Forssan museot saivat uuden johta-jan kolme vuotta sitten ja nyt sekä Forssan museo että Tekstiilimuseo Tyyki ovat kiinni. Kuinkas tässä näin kävi, museonjohtaja Kati Kivimäki? – Forssan museoiden näyttelyt uudistuvat. Forssan museot siirtyi-vät Lounais-Hämeen Kotiseutu- ja

Museoyhdistykseltä kaupungille sa-maan aikaan kun minä aloitin täällä. Ensi työkseni aloin hankkia rahoi-tusta museon uudistumiselle.

Kati Kivimäki tuli Forssaan Lönn-strömin taidemuseon museonjoh-tajan paikalta. Kivimäki kertoo tul-leensa juuri sellaiseen saumaan, että nyt oli tehtävä jotakin. Hän oli taide-museoympäristössä tutustunut yhtei-sötaiteeseen. Taiteilijavierasohjelma Raumarsin ulkomaiset taiteilijavie-raat tuottivat yhteisötaideprojekteja ja operoivat asioilla, jotka liittyivät identiteettiin ja perinteeseen. Näkö-kulma lähestyi etnografiaa.

Forssan museot sijaitsevat keskel-lä vilkasta Kehräämöaluetta. Mu-seotoiminta kuuluu kaupungille, mutta kokoelmat omistaa edelleen Lounais-Hämeen Kotiseutu- ja Mu-seoyhdistys. Uudistamishankkeen ideointia helpotti se, että uusi mu-seonjohtaja on aina ollut museossa

töissä, rahoitusrakenne on tuttu, sa-moin osallistuvuuden perusidea ja löytyivät myös hyvät ihmiset. Heille saatiin tehtävänkuvat, jotka selkeästi tukevat hankkeen tavoitetta. – Museon täytyy avautua kaikil-le, mutta aikaisemmin siihen ei ol-lut resursseja, toteaa Kati Kivimäki.

Tukea ja yhteistyötä

Museonjohtaja Kati Kivimäki kiittää kaupunkiorganisaatiota hankkeen mahdollistamisesta. Sivistystoimen-johtaja Jarmo Pynnönen on antanut vapaat kädet ja se on ollut osoitus siitä, että suunta on ollut oikea. Kai-ken kaikkiaankin on tullut kiitosta ja johtamisilmapiiri on hyvä.

Museot ovat osa Wahren-keskusta, johon kuuluvat kaupunginkirjas-to, kuvataidekoulu, musiikkiopisto, Wahren-opisto (kansalaisopisto) ja Forssan museo, jotka kaikki sijait-sevat Kehräämöalueella. Nuoriso- ja

M e r j a I s o t a l o - erään projektin tarina

ForssAn museo suljettu 2013

Forssa Keskuskoulun 8. luokan kuviksen valinnaisryhmä piti valo-kuvaustuntinsa museolla. Kivimä-ki häämöttää takana. Kuva Tanja Härmä, Forssan museo.

T A K U 17

liikuntapalveluiden kanssa tehdään jatkuvaa yhteistyötä.

Wahren-keskus ja kollegiaalinen tuki ovat tärkeitä, mutta toisaalta keskus on vain hallinnollinen or-ganisaatio ja yksiköt kovin eri mi-tallisia. Wahren-keskus ja Wahren-opisto sekoittuvat usein ja ongelmia aiheuttaa keskuksen visuaalinen ilme, joka vaatii selittämistä. Kes-kuksen kehittäminen on vielä vähän kesken, toteaa Kati Kivimäki.

Forssa osallistui Jyväskylän yliopis-ton vetämään Kuulto-hankkeeseen (kuntien kulttuuritoiminnan kehit-täminen) erityisen Kulttuuriluotain-menetelmän kautta. Projektissa työskennellyt Noora Oluikpe koko-si ihmisten mielipiteitä, jotka sitten huomioitiin toiminnan suunnitte-lussa. Kuulto-hankkeen tavoitteena onkin lisätä ihmisten ja kulttuurin kohtaamisia ja parantaa kulttuuri-palveluiden saatavuutta. - Kulttuuriluotain -menetelmä on saanut positiivista huomiota ja ilmassa olevista asioista on valittu sopivia tukemaan museonkin asiaa, kertoo Kati Kivimäki.

Forssan museo on mukana myös

kansainvälisessä Re 3 – Remember, Revivge, Reuse -projektissa, jolle on haettu tukea EU:n Elinikäisen oppimisen Grundtvig- ohjelmasta. Re3 -projektissa on keskeistä teks-tiiliperintö, aktiivinen kansalaisuus ja sukupolvien välinen oppiminen. Mukana ovat Portugali, Saksa, Lat-via, Viro ja Puola Suomen lisäksi. Puola liittyy Forssaan sitäkin kaut-ta, että Forssan perustajan ja patruu-nan Axel Wilhelm Wahrenin vaimo Emilie Klebek oli puolalainen. Kan-sainvälisyydellä on pitkät perinteet Forssassa.

Yhteistyötä tehdään myös kotimaas-sa. Forssan museon E-kuva-pohjai-seen kokoelmajärjestelmään ovat ai-keissa liittyä myös Varkauden museo ja Valkeakosken Visavuoren muse-osäätiö. Piipun juurella -konsortio tuo esiin pienten teollisuuskaupun-kien museotietoa yleisölle avoimen asiakasliittymän kautta.

Vorssammuseo 3.0 projektina…

Vorssammuseo 3.0 -projekti alkoi marraskuussa 2011. Tavoitteena on tämän EAKR-rahoitteisen projektin aikana uudistaa museon perusnäytte-ly ja asiakaspalvelutilat vastaamaan

nykyajan vaatimuksia sekä uudistaa myös museon asiakaspalvelukäy-tännöt ja museopedagoginen ohjel-ma. Projektipäällikkönä toimi San-na Kattelus vuoden 2012 loppuun saakka ja nyt vastuu projektin to-teutumisesta on museonjohtaja Kati Kivimäellä. Projektitutkijana toimii Kristiina Huttunen.

Entinen Lounais-Hämeen museo muuttuu talonpoikaishistoriaa esit-televästä museosta teollisesta histo-riasta kertovaksi Forssan museoksi. Uuden perusnäyttelyn tavoitteena on kertoa Forssan tekstiiliteollisuusyh-dyskunnan synnystä ja kehityksestä 1800-luvulta nykyaikaan. Projektin vaiheita voi seurata Vorssammuseo 3.0.-blogista.

Uuden näyttelyarkkitehtuurin kilpai-luttamiseen panostettiin ja tuloksena saatiin kokemusta, luovuutta ja laa-tua, kuten Kati Kivimäki tyytyväi-senä sanoo. Tarjouskilpailun voitti Taina Väisäsen TAKT-arkkitehti-toimisto.

Museorakennusten saneeraus on oma projektinsa, johon kolmannes rahoituksesta tulee opetus- ja kult-tuuriministeriöstä. Perusnäyttelyn

Wahren-keskuksen pikkujoulujen ohjelmana oli esinemysteereitä museon kokoelmista. Kivimäki esittelee mikättimen, taustalla kirjaston Maarit Järveläinen-Kannisto (vas), Vesihelmen Totti Munck ja Jukka Nummelin Wahren-opistosta. Kuva Tanja Här-mä, Forssan museo.

18 T A K U

rahoituksesta 60 % saadaan Hämeen liiton kautta EAKR-avustuksena. Parhaillaan on menossa näyttelyka-lusteiden ja tekniikan kilpailutukset. Uuteen näyttelyyn tulee kosketus-näyttöjä ja ääniä.

... ja käytäntönä

Sanna Kattelus ja Kristiina Hut-tunen käynnistivät kokeilutoimin-nan jo projektin alkuvaiheessa sekä museossa että sen ulkopuolella. Esimerkiksi 7-luokkalaisille järjes-tettiin omat opastuskierrokset Keh-räämöalueella otsikolla Rimppa soi!. Samalla otsikolla julkaistu kir-ja esittelee Forssan Kehräämöalueen rakennukset ja keskeiset henkilöt ja kertoo, miten lankaa tehtiin.

Asiakaskyselyiden avulla eri tapah-tumissa kerättiin mielipiteitä ja sig-naaleja. Jalkauduttiin myös koului-hin kyselemään ajatuksia ja toiveita, koska kouluista ei juuri oltu käyty museoissa. Mitään varsinaisesti uut-ta ei juuri tullut, opettajilta lähinnä toivomus valmiista materiaaleista. Keskustelujen käyminen opettajien ja varhaiskasvattajien kanssa kuu-luu projektin toteuttamistapoihin. Lapsille suunnattu Pimeä museo oli supersuosittu. Kolme päivää pimeäs-sä meni tavallisesta poikkeavan työn merkeissä lapsia odotellen ja heille tarinoita kertoillen.

Kati Kivimäki korostaa osallistu-vuuden merkitystä ja haluaa muse-oon toimintoja, jotka sitovat ihmiset lopputulokseen. Sisällöt suunnitel-laan viime vuoden kokeilujen poh-jalta, uutena tulee kolme opetus-materiaalikokonaisuutta ja optioita tulevaisuutta varten. Koululaisille

halutaan tarjota useampi käynti ja joka kerralle erilaisia asioita. Toi-senlaista näkökulmaa avasi Forssan seudulla pari vuotta asunut argentii-nalainen museopedagogi, joka löy-si uusia tapoja käyttää vanhaakin näyttelyä.

Painopisteen siirtyessä talonpoi-kaiskulttuurista tekstiiliteollisuus-yhteisön tarinaan tukena ja tieto-lähteinä ovat myös Yhtiön entiset tekstiilisuunnittelijat Ulla Nummi-koski ja Outi Silfvenius, jotka ovat toteuttaneet Forssassa useita näyt-telyitä Forssa-Yhtiön, sittemmin Oy Forssa-Finlayson Ab:n histori-asta. Tekstiilimuseo Tyyki muuttuu enemmänkin toimintakeskussuun-taan, jota suunniteltiin Forssaan jo 1980-luvulla. Kati Kivimäen toive on, että valimon salissa saataisiin koneet myös käyntiin.

Forssalaiset ja Forssan museo

Kaupungissa asuu vielä entisiä pumpulienkeleitä ja muita Yhtiöstä eläkkeelle siirtyneitä ammattilaisia. Tyyki-museon kehittäminen onkin tarkoitus käynnistää yhteisöllisenä vapaaehtoisprojektina ja tätä toimin-tatapaa museonjohtaja haluaa jatkaa osana tekstiilimuseon toimintaa.

Forssan museoissa ei tulevaisuu-dessa keskitytä vaihtuviin näyttelyi-hin, vaan perustyö tehdään pysyvän näyttelyn rakentamiseksi siten, että älykkäästi ja kustannustehokkaasti saadaan kokoelmat esiin, esineitä tietysti suojellen. Tietokantaan ava-taan asiakasliittymä, jolloin kiinnos-tuneet voivat digitaalisesti tutustua kokoelmiin. Noin 7000 esinettä ja 18000 kuvaa on jo digitoitu, ja työ-

tä vie eteenpäin museoamanuenssi Asta Suominen.

Forssan museot ovat siis kiinni Ront-tismäen tehtaalaismuseon kesäauki-oloa lukuun ottamatta ja kuitenkin Forssan museo on selvästi avautunut forssalaisille. Siitä osoituksena on viime vuoden kävijämäärän kasvu - 42 % edelliseen vuoteen verrattuna. Kasvu selittyy sillä, että käytettävis-sä on aiempaan verrattuna ollut tup-laresurssi. Kävijämäärän kasvuun on vaikuttanut kuitenkin myös avoin suunnittelu, blogi, jossa joka viik-ko kerrotaan jotakin ja lisääntyneet odotukset, mitä museosta oikein on tulossa.

Kiinnostus on ollut vilkasta. Myös museokentältä on pyydetty kerto-maan projektin vaiheista ja toteut-tamisesta. – Ensin sanoin uusille ehdotuksil-le ja aloitteille aina kiitos kyllä, jo-tain voimme tehdä, mutta nykyään tulee jo ei-juttua, ettei porukat hal-kea, nauraa Kati Kivimäki.

Palaute on kaiken kaikkiaan ollut pelkästään positiivista, mitä nyt on kyselty, että mitä ihmettä te teette siellä museossa, kun museo on kiin-ni. Päättäjille on annettu vakuutus ja todettu, että on turha tehdä mitään hanketta, jos museolla ei ole käyt-täjiä – kylmä museo ei toimi, kuten museonjohtaja sanoo. Toiminnan myötä kävijämäärä lisääntyy. Fors-san museo on myös Facebookissa.

Museonjohtaja Kati Kivimäki halu-aa, että Forssan museon perustajan ja kotiseututyön suuren vaikuttajan Esko Aaltosen perintö tulee näky-väksi. Vapaaehtoistyötä hän pitää välttämättömänä, koska pelkillä kau-pungin resursseilla ei saada aikaan sitä, mitä halutaan. Tarkoitus ei ole korvata ammattityötä, vaan vapaaeh-toistyö on asiakastyötä, joka samalla hyödyntää museota ja yhteisen his-toriamme esilletuomista. Eläkeläiset ovat erityinen mahdollisuus.

Museouudistuksen jälkeen on haas-teena toiminnan laadukas jatkami-nen. Kolmen museon kokonaisuu-dessa on vakinaisesti vain kaksi henkilöä töissä. Sillä ei pärjätä, jos tekstiilimuseokin aiotaan muutos-vuoden jälkeen avata. Museolehto-ri ja vapaaehtoistyön koordinaattori veisivät museota haluttuun suuntaan. Mistä löytää siihen rahoitus - tässäpä haastetta museonjohtajalle!

Tammikuussa Taideteollinen korkeakoulu, Forssan museo ja kirjasto järjestivät Open Knowledge –työpajan lähiseudun kirjastoille, museoille ja arkistoille. Kuvassa keskellä K. Kivimäki, oikealla Noora Oluikpe. Kuva Tanja Härmä, Forssan museo.

T A K U 19

The Manchester WayKunta komensi toimijat yhteen

Pohjoisen Englannin talouden vahva veturi Manchester on tehnyt kunnalli-sessa päätöksenteossaan sen, mistä moni muu vain haikailee. The Man-chester Way - manselaisessa tiessä luotiin rohkea visio siitä, miltä alue tu-lee näyttämään ja kuinka tavoitteisiin päästään: hallinnolliset ja alueelliset rajat ylittävällä yhteistyöllä.

Manchester oli aikoinaan teollisen vallankumouksen keskiössä ja sitä kutsuttiin Englannin ensimmäisek-si moderniksi kaupungiksi. Perintei-sen teollisuustuotannon vähenemi-sen myötä Manchesterin alue alkoi kärsiä työttömyydestä ja muutto-tappiosta, mutta sen avoimuus tule-vaisuutta kohtaan ja usean toimijan välinen yhteistyö käänsi kaupungin suunnan.

Pääpaino ihmisissä

Kuinka tämä onnistui? Manseste-rilaisilla oli visio: luoda kaupunki, jonka asukkaat ovat taitavia, moti-voituneita ja luovia. Kaupunki, jon-ka väestö luo menestystä ja hyötyy myös itse kaupungin menestykses-tä. Tämä vaati ennakkoluulotonta yhteistyötä. Jo vuonna 2002 luotiin pohja strategialle joka sai nimek-seen Manchester Partnership. Se on eräänlainen kunnallinen yhteistyö-sopimus, joka koskee niin julkisia palveluja kuin yksityisiä ja vapaa-ehtoisiakin toimijoita. Useista muista strategioista poiketen pääpaino Manchester Part-nershipissa on yksilötasolla. Avain-sanoja ovat vahva yhteenkuuluvai-

suuden tunne, osallistaminen sekä hyvinvointi. Koulutukseen ja työ-paikkoihin on satsattu, asuinalueis-ta pyritty tekemään houkuttelevia ottamalla asukkaat mukaan suunnit-teluun ja päätöksentekoon. Yksilöi-den omanarvontuntoa, itsekunnioi-tusta ja ylpeyttä omasta alueestaan on pyritty tukemaan monin keinoin. Kulttuuripuolelle tehtiin oma sopimuksensa, Cultural Partner-ship. Sen alle on koottu tärkeimmät kulttuuri-instituutiot, mutta myös muut alan toimijat. Kaupunki ja kulttuurilaitokset tekevät yhteistyö-tä kulttuuripolitiikan linjauksissa ja ohjelmistojen suunnittelussa. Kou-luissa panostetaan luovan alan ope-tukseen, mutta kehitetään samalla luovia menetelmiä myös muussa opetuksessa. Kulttuuritoimijoilla on yhteinen mainonta- ja markkinointi-koneistonsa, tapahtumajärjestäjillä yhteinen toimielin. Yhteistyöllä ja tiedonkulun varmistamisella pyri-tään karsimaan päällekkäisyydet ja maksimoimaan osaaminen. Manchunian Agreement puo-lestaan solmitaan paikallistason toi-mijoiden kuten esimerkiksi asukas-yhdistysten, järjestöjen ja erilaisten kansalaisliikkeiden sekä Manches-ter Partnershipin toimijoiden välil-le. ”Kaikki mukaan” -toiminta täh-tää siihen, että Manchesteristä tulee houkutteleva paikka asua ja työs-kennellä. Yrityksiä houkutellaan in-vestoimaan alueelle ja tapahtumilla luodaan Manchesterista matkailijoi-ta kiinnostava kohde. Manchester onkin nykyään Britannian toiseksi suurin kaupunki, ja monien mieles-tä jo kaupan, taiteen, koulutuksen ja median keskus. Vahva kilpailija Lontoolle.

T e k s t i : r a i s a n i e m i K u v a t : M a r k e t i n g M a n c h e s t e r

20 T A K U

Elämme kuvatulvassa. Kuvituksia on kaikkialla: tuotepakkauksissa, mai-noksissa, astioissa, kirjankansissa ja lehdissä. Usein tekijät ovat kuiten-kin suurelle yleisölle tuntemattomia.

kuvituksen lajit ovat luonteeltaan lähempä-nä teollista suunnittelua, toiset kuvataidetta. Kuvittajat ovat koulu-tukseltaan useimmiten graafisia suunnittelijoita tai taidekasvatta-jia, mutta joukkoon mahtuu myös kuvataiteilijoita. Jotkut ovat hakeneet oppinsa ulkomailta. Muun muassa Ruotsis-sa ja Englannissa on erikoistuneita alan oppilaitoksia, joissa voi erikois-tua opiskelemaan kirjakuvitusta tai mainoskuvitusta. Suomessa vahvan kuvittajaidentiteetin syntymistä on vaikeuttanut kuvitusalan oppilai-tosten puute. Hiekkala on tiivistää asian lois-tavasti. ”Minulle kuvittaja on hie-no ammattinimike, jolla on pitkä ja

kunniakas historia. Olen aina vähän ihmetellyt joidenkin tarvetta koros-taa olevansa jotain enemmän kuin vain kuvittajia.” Savolaisen mielestä taiteen ja kuvitustaiteen raja kulkee siinä, kuinka paljon tekijällä on työhön-sä vapautta. ”Taiteilija on enemmän oman tiensä kulkija. Kuvittajan työhön vaikuttavat monet tahot, kuten kir-jailija, kustantaja ja kohderyhmä.”Toisaalta kuvitusalan sisällä toi-set osa-alueet ovat vapaampia, esi-merkiksi lastenkirjoissa tekijällä on

Kuvittajan identiteettiä etsimässä

Ossi Hiekkala kuvittaa elintar-viketeollisuudelle, mainostoimis-toille ja kirjankustantajille yksityis-kohtaisella ja realistisella tyylillä. Hanna Ruusulampi on kuvit-taja-graafikko, joka tekee yrityksille ja tapahtumille graafista suunnittelua ja kuvitusta. Ruusulammen erikois-alaa ovat kuosikuvitukset. Salla Savolainen on tunnettu lasten-kirjakuvittaja, joka aloitti uransa ku-vittamalla oppikirjasarjoja.

Taidetta, suunnittelua vai kuvitusta?

Kuvituksen asema taiteen ja muo-toilun kentässä on häilyvä. Toiset

H e l i H a l m e

Salla Savolainen: Hurraa Helsinki, ikioma kaupunki, Karo Hämäläinen, Tammi 2011

Ossi Heikkinen: Scott Phillipsin Jäätä-vää satoa -dekkariin tehty kansi, Arkti-nen banaani 2009

Salla Savolainen: Milla ja pohjaton pyykkikori, Hannu ja Salla Savolai-nen, Wsoy 2007

Ossi Heikkinen: F.K. Truben leivonnaispakkaukseen tehty kuvitus, 2008

T A K U 21

Kirjoittaja on Kuvittajat ry:n toiminnanjohtaja. Kuvittajat ry on kuvittaji-en ammatillinen ja aatteellinen järjestö, johon kuuluu yli 300 suomalaista ammattikuvittajaa.

neet. Isoja kustantamoja on mennyt yhteen, työntekijöitä on vähennetty ja painosmääriä on pienennetty. Sillä on merkitystä kuvittajallekin. ”Tuntuu, että markkinointiin ja myyntiin pitäisi kirjantekijän pa-nostaa nykyään enemmän.” Savo-lainen pohtii. Suomessa lähes kaikki las-tenkirjakuvittajat ovat apurahatai-teilijan asemassa. Kirjakuvittajien palkkiot ovat jääneet viime vuosi-tuhannen tasolle, vaikka kansain-välisesti vertailtuna suomalainen lastenkirjakuvitus on rikasta ja omaleimaista. Tukevina kulmakivi-nä ovat tekijöiden saamat hanke- ja vuosiapurahat. Kuvittajille ongelmia aiheutta-vat suurten mediayritysten yksipuo-liset yhteistyösopimukset. ”Ne nakertavat freelancereiden toimeentuloa ja ajavat lahjakkaita te-kijöitä alalta”, Hiekkala arvioi.

työvälineisiin vähintäänkin viimeis-telyvaiheessa. Paitsi työvälineet, myös kuvi-tuksen alustat ovat muuttumassa. Yhä useammin kuvitus on digitaali-sessa muodossa, tietokoneen, puhe-limen tai tabletin ruudulla. Kirjojen kohtalo mietityttää. ”Suomalaiset kustantamot tekevät vielä pääasias-sa painettua kirjaa, mutta tilanne tu-lee varmaan muuttumaan. Ainakaan itse en osaa arvata, miten se mah-dollisesti vaikuttaa työhöni”, Savo-lainen miettii. Kuvituksen kaupallinen kysyn-tä on noussut viime vuosina. Ala on kansainvälistynyt, kun kuvittajia on napattu kansainvälisten agenttien listoille. Ruusulampi pääsi taas to-teuttamaan kansainvälisen digipai-non avulla tekstiilikuvituksia lauk-kuihin, joiden tarkoituksena on tukea pakistanilaisten naisten työllisyyttä.Agentuurit eivät välttämättä avaa kilpailuilla kansainvälisillä mark-kinoilla portteja kuvitustaivaaseen, mutta luovat lisää ansaintamahdol-lisuuksia luovassa työssä, joka on riippuvainen markkinoista ja suh-danteista. ”Suurimmat haasteet ovat oman osaamisen markkinointi ja erottuminen kaiken kuvatulvan kes-keltä”, Hiekkala toteaa.

Teknisen kehityksen ohella kuvi-tusalaa koskettavat kustannustoi-minnan muutokset. Viime vuosina työt kustannusalalla ovat vähenty-

enemmän vapautta kuin oppikirja-kuvitusten laatijalla.

Kuvitus voidaan lukea käyttötaiteek-si. Kuvakirjan kuvitukset ovat usein itseilmaisullisesti vahvoja. Pakkaus- ja tuotekuvituksetkaan eivät syntyisi ilman luovuutta. Hiekkalan mukaan kuvittaja saa pakkauskuvituksia var-ten tarkat ohjeet, mutta sommitte-lun rakentamiseen jätetään vapaut-ta. Mainoskuvittaja on suorittavan portaan työntekijä, joka toteuttaa annetun toimeksiannon. Hiekkalan mielestä kuvittajan panosta myös suunnittelussa kannattaisi hyödyn-tää useammin.

”Mitä enemmän halutaan hyö-dyntää kuvittajan koko osaamista, sitä parempi lopputuloksesta tulee”, Hiekkala toteaa. Ruusulampi kehuu myös asiakkaita, jotka ovat valjas-taneet kuvittajan koko osaamisen käyttöön. ”Suunnittelin joku aika sitten eräälle kanta-asiakkaalleni graafisen materiaalin lisäksi toimis-totapetit ja hupparibrodeeraukset.”

Kuvittajan suurimmat haasteet

Koko kuvitusala on elänyt viime vuosikymmeninä teknistä vallan-kumousta. Osa kuvittajista on käsi-työläisiä, osa toteuttaa kuvituksensa alusta loppuun digitaalisesti. Tieto-kone kuuluu useimpien kuvittajien

Hanna Ruusulampi: Polly & Me:n kä-sinkirjottuun Peace of Cake -mallistoon. 2011 (Pakistan)

Salla Savolainen: Tyttö, joka muisti kaiken, kirj. Kim Fupz Aakeson,Tammi 2009

Salla Savolainen: Sinisen kärpäsen sirkus, kirj. Reetta Niemelä, Otava 2010

22 T A K U

Missä olet kotimainen sähkökuva-kirja?

n Kotimainen sähkökuvakirja-kustannus on lapsenkengissään. Suuret kustantamot tukeutuvat yhä perinteiseen paperikirjaan. Uusia kotimaisia lastenkirjoja on julkaisut Suomen kustannusyh-distyksen tilastojen mukaan vii-me vuosina kahdesta kolmeen sataan. Sähköisinä niistä on jul-kaistu kokeiluluontoisesti vähäi-sessä määrin. Suomalaiset kulut-tajat luottavatkin elektronisessa lastenkuva-aineistossa Appstoren kirja- ja pelitarjontaan, suomenkie-listen sähkökuvakirjojen jäädessä marginaaliseksi ilmiöksi.

Kustantamojen ryntäystä markki-noille odotellessa yksittäiset kuvit-tajat ovat ryhtyneet toteuttamaan omia sähkökirjahankkeita. Erilai-set melko helppokäyttöiset ilmais-ohjelmat, joita mm. Apple tarjoaa, tarjoavat yksityisellekin tekijälle mahdollisuuden päästä sähkökirja-markkinoille. Vaarana on tosin huk-kuminen Appstoren kansainväliseen kuvakirjatulvaan. Tekijän on hanka-laa saada riittävästi tuloja työstään, koska yhden sähkökirjakappaleen myyntihinta on häviävän pieni. Ai-noa tapa menestyä tuolla alustalla on onnistua nostamaan teos kiinnosta-vaksi ilmiöksi sosiaalisessa medias-sa, jolloin tuotteen myyntivolyymi kasvaa riittävästi.

Kuvakirjantekijä joutuu pohtimaan kuinka paljon tuotteen julkaisuun on valmis sijoittamaan, esimerkiksi haluaako liittää kirjaan animaatiota tai englanninkielistä kertojaääntä. Monesti sähköiset kuvakirjat toimi-vat täysin visuaalisten elementtien avulla, kirjallinen osuus saattaa olla supistunut kertojaääneksi. Ne muis-tuttavakin usein juuri animaatiota tai

pelejä. Kentällä tuntuu olevan jon-kinlainen itsestään selvä olettamus, että kirjoja lukevat lapset ja heidän vanhempansa haluavat sähköku-vakirjaan pelin ja animaation omi-naisuuksia.

Suomessa sähkökuvakirjan pionee-riksi voidaan sanoa kuvittaja Juk-ka Lemmettyä. Lemmetyllä on vuosikymmeniä pitkä ura lasten- ja oppikirjakuvittajana. Hän on vii-me vuosina julkaissut useita kirjoja Appstoressa. Hänen I-kirjansa Isän poika oli pienimuotoinen kaupalli-nen menestys. Lemmetyn kirjat ovat sisältäneet animaatiota ja kertojaään-tä. Seuraavaksi hän aikoo julkaista Amazonin Kindlelle perinteisen ku-vakirjan. Jäämme odottamaan innol-la milloin toiset suomalaiset kuvitta-jat seuraavat Lemmetyn jalanjälkiä.

Ossi Hiekkala:Nations -lautapelin kansikuvitus, Lautapelit.fi (ilmestyy syksyllä 2013)

T A K U 23

Suomi on pelikuvituksen menestysmaa

n Visuaalisuus on voittaja nykyi-sillä sähköisillä alustoilla. Kuvittaja voi toimia nykyisin muuallakin kuin perinteisessä printtimediassa.

Suomessa on syntynyt viime vuosina useita pelien menestystarinoita. En-sin tuli Sulakkeen Habbo ho-tel, sitten Rovion Angry birds ja viimeisimpänä maailmanlaajui-seksi menestystarinaksi on noussut Supercell. Nämä yritykset liene-vät vain kotimaisen peliteollisuuden jäävuoren huippu. Suomesta löytyy teknistä innovaatiota ja valtiokin on satsannut erilaisin tuin luovan alan yrityshankkeisiin. Merkittävää on myös, että Suomessa on kuvailmai-sultaan omaleimainen tyyli. Tämä on auttaa erottautumaan kansainvälisillä markkinoilla.

Pieniä peliyrityksiä on Suomessa yhä enemmän. Peliteollisuus työllistää muun muassa koodareita, graafik-koja ja hahmosuunnittelijoita. Myös kuvittajat löytävät enenevässä mää-rin päivätöitä peliyrityksissä. Kuvit-tajia tarvitaan visualisoimaan pelei-hin hahmoja, jotka vetoavat yleisöön. Pelihahmoille rakennetaan persoona, johon kuuluu muun muassa hahmon liikekielen, pukeutumisen ja ilmei-den luominen. Yhä useampi kuvit-taja tekee freelancerina töitä pelite-ollisuuden oheistuotteiden parissa, joita ovat esimerkiksi sähköiset ku-vakirjat.

Peli- ja hahmokuvitus on erikoisala, jossa kuvittaja tarvitsee monenlais-ta osaamista ja vahvaa näkemystä. Pelit toteutetaan tiimityönä, joka on kuvittajille usein uusi toimintatapa. Perinteinen kuvittajan työ on taas varsin itsenäistä ja jopa yksinäistä. Pelialalle päätyy enemmän nuorem-pia kuvittajia, joille pelimaailman ilmiöt ovat tuttuja ja joiden digi-taalinen osaaminen on vahvaa. Pe-liala työllistäisi vielä huomattavasti enemmän tekijöitä. Alan koulutus al-koi vuonna 2005, mutta edelleenkin alalla vallitsee työvoimapula. Tällä hetkellä eritasoista ja eri osa-alueisiin keskittyvää pelialan koulutusta anne-taan jo kymmenessä oppilaitoksessa.

Kuvitettu design

n Designmarkkinat hakevat uusia tapoja myydä tuotteita. Usein käy-tetty keino on kuvittaa tuote uudel-leen. Nimekkäät kotimaiset yrityk-set, kuten Marimekko, Arabia tai Finlayson lanseeraavat vuosittain nimekkäiden kuvittajien ja suun-nittelijoiden luomia toinen toistaan upeampia tuotekuvituksia.

Monet kuvittajat ovat innostuneet viime vuosina tuotekuvituksista ja etenkin tekstiilikuosisuunnittelusta. Eri luovat alat hakevat inspiraatiota ja kontaktipintaa toisiinsa, mikä on tämän päivän ilmiö. Kuvitustaiteili-jat ovat usein innovatiivisia kokeili-joita ja nykyinen tekniikka ja yhteis-kunta mahdollistavat nämä kokeilut. Pienet verkkokaupat ja kivijalkaliik-keet tarjoavat herkullisia kuvitettuja

tuotteita. Suomalaisia kuvittajia toi-mii alalla runsaita, eräs tunnetuim-pia alalla toimivia yhteisöjä lienee Kauniste, joka on erikoistunut tuot-tamaan kuvittajien, graafikkojen ja taiteilijoiden suunnitelmia tekstii-likuoseja. Ahkerasti ideoitaan tuot-teistanut tekijä on kuvittaja Sanna Pelliccioni, joka on tuotteistanut Bombo-tuoteperheensä kuvitetuista kodintekstiileistä paperitarvikkeisiin ja muotoiltuihin käyttöesineisiin.

Aloitteleva kuvittaja voi kokeilla tuotekuvittamista erilaisten verkossa olevien palveluiden avulla. Kansain-väliset verkkokaupoissa voi kokeil-la omaa menestystään ilman suuria taloudellisia riskejä esimerkiksi di-gitaalisesti painettujen t-paitojen ja tekstiilien avulla. Monet kansainvä-liset digipainot tuottavat myös pie-niä eriä kankaita tai vaikkapa iPadin kuoria, joiden avulla kuvittaja pää-see kokeilemaan siipiään kuosisuun-nittelun parissa.

Hanna Ruusulampi: Käsinmaalattu polkupyöräky-pärä, oma projekti. Uni Pos-ca -tussit ja akrylilakka. 2012

Hanna Ruusulampi: Digitaalisesti painettuja puhelimenkuoria, oma projekti. 2012

24 T A K U

Me suomalaiset vaalimme kahta mielikuvaa kielestäm-me. Eksoottisuutta ja vaike-utta.

ei vaikea, ei edes eksoottinen

Kuva: Saša Tkalčan

l a r i K o t i l a i n e n

Lari Kotilainen on suomen kielen opettaja ja tutkija. Larin blogi Suomensuojelija löytyy osoitteesta www.suomensuojelija.fi

SUOMEA RAKKAUDELLA

e ksoottiseksi kielen tekee erilai-suus. Suuri osa tuntemistamme muista kielistä on sukua kes-kenään, joten niissä on yhtä ja

toista samanlaista. Ne kielet taas, jotka eivät kuulu indoeurooppalai-seen kieliryhmään, ovat muuten vain suuria ja mahtavia. Siis nämä kiinat ja arabiat. Vaikeutta taas ei tarvitse juuri pe-rustella. Riittää kun sanoo kaksi sa-naa: ”viisitoista sijamuotoa”. Lisäksi voi vielä muistuttaa, että meillä päin on tavattu keksiä omakielisiä sano-ja uusille ilmiöille, kun muut ovat tyytyneet helpommin opittaviin lai-nasanoihin. Englannin computer on saksalaiselle das computer ja venä-läisille компьютер. Me taas puhum-me tietokoneista. Viime aikoina eksoottisuutta on kuitenkin alettu kyseenalaistaa. Etu-nenässä ovat olleet maailman kieliä vertailevat tutkijat. Sellaiset kuin ruotsalainen Östen Dahl. Hänen mukaansa entistä useampiin kieliin pohjautuvat tiedot maailman kielis-tä osoittavat monet suomen kielen erikoisina pidetyt piirteet melko ta-vanomaisiksi. Annan pari esimerkkiä, jotka löytyvät internetistä World atlas of language structures -tietokannasta: Suomen kielestä esimerkiksi puut-tuvat kieliopilliset suvut eli sellaiset pikkusanat kuin ruotsin en ja ett. Tie-tokannan mukaan niitä ei kuitenkaan ole edes puolissa maailman kielis-tä. Meillä ei myöskään ole määräis-tä artikkelia, mutta ei ole monella muullakaan. Kanssamme samaan joukkoon kuuluu 40 prosenttia maa-ilman kielistä. Verbin futuurimuodon puutekaan ei erottele meitä marginaaliin vaan

enemmistöön, tosin niukkaan sel-laiseen. Edes sukupuolineutraali hän-sana ei tee meistä eksoottisia, sillä jopa kaksi kolmasosaa maail-man kielistä on kanssamme samoil-la linjoilla. Lisäksi tarkempi vertailu osoittaa, että suomen kieli on monien ominai-suuksien osalta yllättävän samanlai-nen kuin indoeurooppalaiset kielet. Kielihistoriaamme se ei tietenkään muuta eli viro, unkari ynnä muut ovat yhä sukukieliämme. Olemme kuitenkin ottaneet vaikutteita naa-pureiltamme, esimerkiksi ruotsista ja venäjästä. Asiaa voisi ehkä ver-rata ihmisten kasvamiseen: geenit vaikuttavat meihin, mutta kyllä kas-vuympäristökin. Eksoottisuuden kanssa samaan roskakoppaan uhkaa lentää myös ajatus suomen kielen vaikeudesta. Maailma on muuttunut, Suomen rajat auenneet ja kieltämme opet-telemaan on ryhtynyt yhä laajempi joukko ihmisiä. Nyt näiden oppijoi-den kokemuksia on päästy myös tut-kimaan. Mitä paljastuu? Kiinnostava on esimerkiksi aivan tuore väitöskirja ”Oppijoiden suo-mi”, jossa tutkija Seija Korhonen selvittää kielikurssitason suomen kielen taidon saavuttaneiden opiske-lijoiden kokemuksia. Tutkimuksessa tulee esiin monenlaista kiinnostavaa, mutta lopputulos on yksiselitteinen: suomen kieli ei ole ”kovinkaan vai-kea kieli”. Ne jotka selviävät alku-järkytyksestä, eivät erityisesti koros-ta kielen vaikeutta. Ehkä meidän on siis aika muuttaa mielikuvia. Kielemme onkin mo-dernin eurooppalainen ja mukavan haastava opittava.

T A K U 25

P a n u H ä m e e n a h o

26 T A K U

n Göteborgilainen ruotsinsuoma-

lainen Frans Huhta-Karlsson ei ole

koskaan tuntenut itseään satapro-

senttisesti ruotsalaiseksi. Hänen

suomalaiselle äidilleen kuulunut

unohduksiin vaipunut matkalauk-

ku, joka sisälsi päiväkirjoja ja va-

lokuvia, toisi ehkä selityksen. Hau-

dan takaa kantautuvat äidin sanat

houkuttelivat dokumenttifilmaajan

Suomen Lappiin ja hänen kadon-

neen perimänsä etsintä voitti Tem-

po Festivaalien Pitch -palkinnon.

FRANS HUHTA-KARLSSON

Kuulostaa Hollywood-elokuvan johdannolta, mutta joskus totuus on tarua ihmeellisempi. Tämä tapahtui kolme vuotta sitten Göteborgissa, kun Frans Huhta-Karlssonin isoveli löysi unohtuneen matkalaukun, joka oli kuulunut veljesten äidille, Marja Huhdalle. Matkalaukku oli täpötäyn-nä päiväkirjoja, valokuvia, artikke-leita ja muistiinpanovihkoja, katkel-mia elämästä, joka jäi liian lyhyeksi ja jonka päättyminen jätti jälkeensä kaksi äiditöntä nuorta poikaa. – Luettuani hänen päiväkirjansa alkoivat ajatukset siitä, kuka hän oli risteillä päässäni. Tunsin hänet vain pikkupoikana ja juuri sen pohtimi-nen, kuka hän oli, mistä hän tuli ja mikä oli Pohjois-Suomi, ovat jo pit-kään askarruttaneet minua.

Frans Huhta-Karlsson kertoo, ettei hän koskaan ole tuntenut itseään

täysin ruotsalaiseksi, että äidin pe-rimä ja toinen maa ovat olleet aina jossakin. – En ole koskaan kyennyt ilmai-semaan tätä tunnetta sanoin, se on ollut aina läsnä, vaikka en ole pys-tynyt konkretisoimaan sitä täysin… tosiasiaa, että olen puoleksi suoma-lainen. Ja paljolti tätä filmini käsit-teleekin. Frans puhuu dokumenttieloku-vastaan, jota hän alkoi työstää rei-lut kaksi vuotta sitten yhdessä Os-kar Sjödinin ja Jonas Söderqvistin kanssa Marionettfilm-kollektiivissa ja joka voitti hiljattain Tempo festi-vaalien Pitch –palkinnon. Filmihanke vei Fransin äidin ko-tiseudulle, Tervolan kylään Poh-jois-Suomessa. Osaamatta sanakaan suomea hän matkusti kylään filmi-kameroineen. Hän löysi sukulaisia ja talon, jossa hänen äitinsä varttui ja joka myytiin huutokaupalla, kun

FRANS HUHTA-KARLSSONSYNTYNYT: 1982ASUU: GöteborgissaPERHE: Avopuoliso ElinAMMATTI: Dokumenttifilmaaja, valokuvaaja ja toimittaja SVT:n ohjelmassa Uppdrag GranskningTEMPOFESTIVAALIEN PITCH-PALKINNON AGENDAEsittää dokumentaarifilmin idea sekä suullisesti että 3-minuuttisena trailerina. Palkintosumma on 75 000 kruunua.

Kuva: Ariel G

onzalez

SANNA POSTI SjöMAN

26 T A K U

T A K U 27

ja muutti myöhemmin Göteborgiin, jossa hän tapasi Fransin isän. – Äiti työskenteli aluksi apuhoita-jana Sahlgrenskassa, mutta koulut-tautui myöhemmin puupiirräntään ja taidekäsityöhön ja hankki elantonsa veistonopettajana. Frans oli kymmenvuotias, kun Marja riisti henkensä. Menetys toi mukanaan tyhjyyden, etäisyyden suomalaiseen identiteettiin. – Tässä filmissä tehdään matka Suomen halki, tutkin siinä katkosta sekä Suomeen että mutsiin. Millai-nen maa Suomi on? Onko olemas-sa jotain tyypillistä suomalaista? Ja miten alkuperä vaikuttaa ihmiseen? Tähän katkokseen olen rakentanut suomalaisen identiteettini, enkä ole varma onko se todellinen. Ruotsis-sa tiedämme tavattoman vähän Suo-mesta ja sen historiasta ja kuitenkin täällä on hurjan paljon ruotsinsuo-malaisia, jotka ovat olleet luomas-sa Ruotsin hyvinvointia, hän sanoo. Minusta he eivät näy tarpeeksi ruot-salaisessa historiankirjoituksessa, hän sanoo.

Frans, joka työskentelee leipätyök-seen valokuvaajana ja toimittajana

Göteborgissa (tällä hetkellä SVT:n ohjelmassa Uppdrag Granskning) jatkaa etsimistään välittömästi Tem-po festivaalien jälkeen. Hän filmaa Karjalassa ja aloittaa kuvaukset Svir-joen varrelta, joka oli hänen iso-isänsä sodanaikainen taistelupaikka. – Isoisä kertoi tosi hirvittäviä tari-noita vanhoilla päivillään. Istuimme saunan lauteilla ja nuorena tarinat tuntuivat minusta jännittäviltä, mutta samalla tuntui aivan uskomattomalta että ne olivat niin lähellä, että minun isoisäni istuu tuossa vieressäni ker-tomassa sotakokemuksistaan. Frans kertoo, että suhde Suomeen on vahvistunut elokuvan tekemisen myötä, muttei hän ole vieläkään rat-kaissut arvoitusta suomalaisuuteen. – Minulle isoisä oli perisuoma-lainen. Hän rakasti saunaansa. Hän oli kirvesmies ja hän rakensi monia taloja Motalan seutuville ja ensim-mäiseksi tulevaan taloon rakennet-tiin aina sauna. Ja nimenomaan sau-nassa hän oli oma, persoonallinen itsensä. Suomalaisiin liitetään monia ennakkoluuloja ja minä olen niiden leimaama. Lähden tälle matkalle aika naiivin asentein, löytämään to-tuuksia, mutta etsiminen sinällään on tärkeintä.

Huhdan perhe muutti Ruotsiin 50-lu-vun alussa. – Tätini kertoi, että koko irtaimis-to myytiin huutokaupassa. Se pidet-tiin pihalla ja hän raivostui, kun hä-nen suksensa myytiin, Frans nauraa. – Hän ei käsittänyt, miksi hänen vanhempansa eivät kertoneet, mihin oltiin menossa ja mitä tapahtuisi. He myivät kaiken ja muuttivat, se oli to-taalinen irtiotto.

Huhdan perheellä oli ennestään side Ruotsiin. Fransin äidinisä oli 17-vuotiaana jatkosodan aikaan rintamalla, kun taas hänen nuorem-pi veljensä lähetettiin sotalapsena Ruotsiin. – Pohjois-Suomi oli raunioina so-dan jälkeen, vallitsi köyhyys ja iso-isää, jolla oli nuoremman veljensä vuoksi luonnollinen yhteys Ruotsiin, houkutteli ajatus muutosta Ruotsiin. Isoisä ja isoäiti Huhta sekä per-heen kolme tytärtä muuttivat Suo-men Lapista Itä-Götanmaan tasan-golle, Motalan lähettyville, jossa Fransin isoisä alkoi työskennellä maatalon renkinä. Fransin äiti Mar-

T A K U 27

28 T A K U

Olen yksi lähes seitsemästä sadas-ta tuhannesta kansalaisesta, joilla on suomalaiset juuret tämän päivän Ruotsissa – käytännöllisesti katsoen tämä merkitsee sitä, että joka neljäs-toista ruotsalainen on myös osittain suomalainen. Jos media heijastaisi yhteiskunnan väestöra-kennetta, joka neljästoista aamulehden, iltaleh-den, viikkolehden ja aikakauslehden artikkelin – dokumentti-elokuvat, radio- ja televisiojutut mukaan lukien – käsittelisi Suomea tai suo-malaisia. Tämä on minulle ruotsinsuomalaisena täysin utopistinen ajatus. Mutta viime vuosien aikana on tapahtunut jo-tain kaunista. Enää ei olekaan yhtä häpeällistä kuin ennen olla suomalainen. Suomen kieli ei kuulostakaan enää yhtä rumalta ja sana "finn-jävel" kaikuu yhä harvemmin koulun pihoilla. Pilkkakuva suomea puhuvasta juoposta vii-napullo toisessa, puukko toisessa kädessä, al-kaa pikku hiljaa murentua. Uusien sukupolvi-en myötä seuraa uusi itseluottamuksen henki. Kulttuuri on saanut meidät puhumaan, millais-ta on olla suomalainen tämän päivän Ruotsis-sa, keskustelemaan kielestä, juurettomuudesta ja identiteetin etsinnästä. Suomenkieliset suku-nimet ovat alkaneet siirtyä tehtaiden lattioilta kulttuurisivuille ja musiikkilistoille. Tämän päi-vän Ruotsin suosituimmat artistit ovat nimel-tään: Hyvönen, Järvinen ja Krunegård. Ruotsinsuomalaisen näyttelijä Tanja Lorent-zonin identiteettiä käsittelevä "Mormors svarta ögon"-teatteriesitys sai viime vuonna sekä krii-tikot, että Dramaten-teatterin yleisön polvilleen. Tänä keväänä ruotsinsuomalaista identiteettiä kuvaileva "Laulu koti-ikävästä"-elokuva hur-masi, paitsi suuren ruotsalaisen leffayleisön, myös Göteborgin filmifestarin tuomariston joka palkitsi elokuvan arvostetulla Nordic Dragon Award-palkinnolla.

Det är äntligen inne att vara finne! SANNA POSTI SJÖMAN

LAULUJA KOTI-IKÄVÄSTÄ / INGEN RIKTIG FINNEMika Ronkaisen roadmovie/musiikkidokumenttielokuva sai ensi-iltansa Göteborgin filmifestareilla ja palkittiin Dragon Award Best Nordic Docu-

mentary-palkinnolla. Elokuva kuvailee muusikko Kai Latva-lehton matkaa isänsä Taunon kanssa joka alkaa Oulusta ja päättyy Göteborgiin, jossa Latvalehdon perhe asui 70-lu-vulla. Musiikki on oleellinen osa elokuvaa, jossa esiintyvät mm. Anna Järvinen, Darya ja kuutamo-orkesteri, sekä Mar-kus Fagervall. facebook.com/laulujakotii-kavasta

TARINOITA POHJANLAHDEN TÄLTÄ PUOLEN

Karkkipussi

RUOTSINSUOMALAISTA RADIOTETATTERIA:TANJA LORENTZON "MORMORS SVARTA ÖGON"Monologi “Mormors svarta ögon” – jonka on kirjoittanut ja jonka esit-tää – Tanja Lorentzon oli suuri menestys kun se esitettiin Tukholman Dramaten-teatterissa. Monologi kertoo kolmen naisen – Tanjan, hänen äitinsä ja isoäitinsä – elämäntarinat. Kertomus alkaa Suomesta vuonna 1939 ja päättyy ruotsinsuomalaiseen betonilähiöön. Tanja Lorentzonin koskettavasta monologista tehtiin radioteatteriesitys, jonka voi kuunnella täysin ilmaiseksi Ruotsin radio SR:n kotisivuilta. Monologi on pääosin ruotsiksi, mutta siinä puhutaan myös suomea.www.sr.se/radioteatern ja etsi hakusanalla Tanja Lorentzon

RUOTSINSUOMALAISTA RETROTANGOA:DARYA & KUUTAMOORKESTERIRuotsalaiset eivät tanssi tangoa kovin-kaan usein, mutta kun Darya esiintyy kuutamo-orkesterinsa kanssa, on parke-tilla kova vilinä. Orkesterin retrofiilis, kaiho ja täysin omalaatuinen tangotyyli on kouluttanut ruotsalaisia suomalai-sesta tangosta jo monen vuoden ajan. Orkesteri, jolla on kotilavansa Södra Teaterissa Tukholmassa pyytää usein vierassolisteja lavalle ja Markus Kru-negård, Anna Järvinen sekä Frida Hyvönen ovat tulkinneet tango-evergreenejä orkesterin tahtiin. facebook.com/darya.manskensorkestern www.tempsperdu.com

T A K U 29

Aikuiskoulutustuen saajien mää-rä on kasvanut viime vuosina kovaa vauhtia. Tutkintoaan vii-meistelevä suvi eriksson saa tukea opintovapaansa ajaksi.

Filosofian maisterin opintojaan vii-meistelevä Suvi Eriksson sai sattu-malta tietää, että hän voi hakea ai-kuiskoulutustukea opintovapaansa ajalle. – Tiesin tuen olemassaolosta, mutta olin luullut, etten täyttäisi sen saamisehtoja. Niinpä olikin iloinen yllätys, kun kävi ilmi, että tukihan on tarkoitettu minun kaltaiselleni opis-kelijalle, Eriksson kertoo. Suomen ylioppilaskuntien liiton koulutuspoliittisena sihteerinä työs-kentelevä Eriksson on huhti–touko-kuun opintovapaalla suorittaakseen tutkintonsa loppuun ja saa nyt siltä ajalta aikuiskoulutustukea. – Tuen saaminen ei omalla koh-dallani ratkaissut opintovapaalle jää-mistä, koska olin tehnyt päätöksen siitä jo aiemmin, mutta toki sillä on myönteinen vaikutus. Monelle opin-tovapaa ei kuitenkaan olisi mahdol-lista ilman koulutustukea, Eriksson huomauttaa. Erikssonin työnantaja suhtautui opintovapaaseen erittäin myöntei-sesti. Työjärjestelyt sujuivat hyvin, ja hänen tilalleen palkattiin sijainen vapaan ajaksi. – Sijaisen saaminen oli itselle-ni tärkeää, koska en halunnut, että työni kasautuisivat työkavereideni harteille. Aikuiskoulutustuen hakeminen oli Erikssonin mielestä helppoa. – Tarvittavat tiedot löytyivät hel-posti Koulutusrahaston verkkosi-vuilta ja tuen hakeminen oli selkeää. Monesti tukiasioiden selvittäminen on työn ja tuskan takana, joten siihen nähden asiat sujuivat mutkattomasti, Eriksson kiittelee.

Osaamisen kehittämistä omien tarpeiden mukaan

Eriksson pitää aikuiskoulutustukea toimivana kannustimena esimer-kiksi suorittaa kesken jäänyt tutkin-to loppuun. – Mutta erityisesti pidempään työelämässä olleille se antaa hyvän

T e k s t i : j a a n a P a r k k o l a , A k a v a

AIKUIsKoUlUTUsTUKeA saa yhä useampi

mahdollisuuden itsensä kehittämi-seen, uuden oppimiseen tai jopa uranvaihtoon, Eriksson lisää. Akavan koulutuspoliittinen asian-tuntija Ida Mielityinen on samaa mieltä.

– Aikuiskoulutustuki on tärkeä kan-nustin esimerkiksi kesken jääneen tutkinnon loppuunsaattajille, mutta se on ensisijaisesti tarkoitettu tutkin-non jälkeisen osaamisen kehittämi-seen, Mielityinen sanoo. Mielityinen muistuttaa, että opin-tovapaa ja sen perusteella myönnet-tävä aikuiskoulutustuki on tarkoitet-tu omaehtoiseen opiskeluun, eikä niiden tarvitse hyödyttää nykyistä työnantajaa. – Työntekijällä on tietyin ehdoin subjektiivinen oikeus jäädä opinto-vapaalle.

Akavalaisille tärkeä tukimuoto

Aikuiskoulutustuen maksaa Kou-lutusrahasto, joka on työmarkki-naosapuolten hallinnoima rahasto. Koulutusrahaston tilastojen mukaan

vuonna 2012 aikuiskoulutustukea maksettiin 13 500 henkilölle. – Tuen saajien määrä on ollut selvässä kasvussa sen jälkeen, kun aikuiskoulutustuen tasoa nostettiin vuoden 2010 alussa. Esimerkiksi vuonna 2012 tuen saajien määrä kas-voi 21 prosenttia edellisestä vuodes-ta, Mielityinen kertoo. Vuonna 2012 aikuiskoulutustuen saajista 37 prosenttia opiskeli yli-opistossa ja 32 prosenttia ammatti-korkeakoulussa. – Muun muassa näiden mittarei-den valossa kyse on akavalaisittain tärkeästä tukimuodosta, Mielityinen huomauttaa. Akavan tavoitteena on paran-taa sovitellun tuen ehtoja eli tehdä kannattavammaksi tilannetta, jos-sa aikuisopiskelija saa samanaikai-sesti sekä aikuiskoulutustukea että palkkaa. – Monen akavalaisen on vaikea lähteä töistä täysipäiväiseksi opis-kelijaksi, joten haluamme kehittää aikuiskoulutustukea siihen suuntaan, että se tukisi myös työn ja opiskelun yhdistämistä, Mielityinen sanoo.

Kuka voi saada aikuiskoulutustukea?Koulutusrahasto myöntää aikuiskoulutustukea omaehtoiseen am-matilliseen koulutukseen osallistuvalle aikuisopiskelijalle, joka on työ- tai virkasuhteessa tai toimii yrittäjänä ja joka• on ollut työelämässä yhteensä vähintään kahdeksan vuotta,• on ollut nykyisen työnantajan palveluksessa tai toiminut yrittäjänä vähintään vuoden ennen tuettavan opiskelun alkua,• jää palkattomalle opintovapaalle yhtäjaksoisesti vähintään kahdeksi kuukaudeksi tai opiskelee lyhyemmillä opintojaksoilla tai osa-aikaisesti yhteensä vähintään 43 päivän ajan ja• ei saa opiskeluun muuta tukea.

Aikuiskoulutustuen kaikkien saamisehtojen tulee täyttyä, jotta tu-kea voidaan maksaa. Tukea myönnetään tutkintoon johtavaan opis-keluun sekä ammatilliseen lisä- ja täydennyskoulutukseen julkisen viranomaisen alaisessa oppilaitoksessa. Oppilaitoksen tulee toimia Suomessa.

Tukea maksetaan yhteensä enintään 18 kuukauden ajalta. Tuen määrä vastaa ansiosidonnaisen työttömyyspäivärahan määrää il-man korotusosia.

Lisätietoa: www.koulutusrahasto.fi

30 T A K U

Pohjois-Pohjanmaa ja Kainuu

HARRASTAjATeATTeRiA KATSASTeTAAN KUUSAMOSSA! Pohjois-Pohjanmaan ja Kainuun harrastajateatterikatselmus Kuusamossa 30.8. - 1.9.2013 Iloinen harrastajateatterilaisten koh-taaminen on tiedossa tulevana syksynä Kuusamossa! Tarjolla on teatteriesityksiä, -koulutusta, keskusteluja sekä mukavaa yhdessäoloa. Katselmuksen keskiössä ovat Kainuun ja Pohjois-Pohjanmaan harrastajateattereiden kuluvan vuoden tuotannot, joista viisi on esiraadin toi-mesta valittu katselmukseen arvioitavaksi. Koulutusta neljässä eri työpajassa antavat näyttämötaiteen ammattilaiset ja koulu-tuspaketti huipentuu Oulun kaupungin-teatterin johtajan, näyttelijä Mikko Koukin ammattiuraa käsittelevään seminaariin. Lisäksi luvassa on vauhdikasta oheis-ohjelmaa musiikin ja stand up –esitysten merkeissä. Pohjois-Pohjanmaan ja Kai-nuun harrastajateatterikatselmus järjes-tetään nyt viidennen kerran. Tapahtuman järjestävät yhteistyössä Kuusamon Näyt-tämö ry, Taiteen edistämiskeskus Poh-jois-Pohjanmaan ja Kainuun toimipiste, Kajaanin kaupunginteatteri/Oulun läänin alueteatteri sekä Kuusamon kaupunki. Yh-teistyökumppanina ja tilajärjestäjänä toi-mii Kuusamo Hotelli. Taustatukea on saa-tu mm. Suomen Harrastajateatteriliitolta. LISäTIEDOT:Näyttämötaiteen läänintaiteilija jouni Rissanen jouni.rissanen@minedu.fiKuusamon Näyttämö,Tiina Koskela-janhunen kuusamon.nayttamo@gmail.com

Kaakkois-Suomi

HAiLUOTO TeATTeRiFeSTiVAALi 2013 Hailuoto Teatterifestivaali järjestetään seitsemännen kerran 26. - 28.7.2013. Viikonlopun mittainen festivaali pitää si-sällään festivaalin kotiteattereiden, juha Hurmeen Suomen kiinalaisen teatterin ja Matti Rasin Keittiötyöryhmän uutuusen-si-illat ja ison joukon vierailuesityksiä. Odotetuimpana vieraana Kristian Smed-sin luotsaama Smeds Ensemble, joka tuo festivaalille kolme esitystä, joista kahden ”work in progress” –tyyppisen esityksen lopullinen muoto rakentuu vasta Hai-luodon omaleimaisessa ympäristössä. Edellisvuosien tapaan festivaalin tärkeään antiin kuuluvat myös kuvataidenäyttely, seminaari, iltamat ja elokuvayö. Festi-vaali starttaa 22.7 viikon mittaisella har-joitusleirillä, jonne saapuu näyttelijöitä, talkoolaisia ja festivaalin tukijoukkoja ympäri Suomea. juha Hurmeen, Matti Rasin ja jouni Rissasen johtama festivaali satsaa tänä vuonna erityisesti vahvojen naistaiteili-joiden tilausteoksiin. Festivaalin haasteen ovat ottaneet vastaan mm. runoilija Heli Slunga, näyttelijä Laura Rämä, kuvataitei-lija Paula Ollikainen ja muusikko/laulaja Petra Poutanen - Hurme. Seminaarivie-raina luennoivat Terra Potatis; katsaus Algoth Untolan ihmeelliseen elämään (Hurme, Känkänen), kulttuurin- ja histo-riantutkija jaana Kouri ja muusikko Antero Mentu. Festivaalin kirkkaimpiin helmiin kuuluvat myös aidot ja hikiset Urhei-luiltamat, joita väliajan jälkeen ryhdittää tanssiorkesteri Kurikan Ryhti. Festivaalin keskeisinä järjestäjinä toimivat TAIKE, Pohjois-Pohjanmaan ja Kainuun toimipiste ja Festivaaliyhdistys Luovontunkki ry. Taustatukea saadaan Hailuodon kunnalta ja paikallisilta asuk-kailta. Taloudellista tukea festivaali on saanut mm. Opetusministeriöltä. LISäTIEDOT:www. hailuototeatterifestivaali.com

KOTKA iNTeRNATiONAL ViDeO AND eLeCTRONiC ARTS FeSTiVAL 2013

Avajaisfestivaali 31.5.–1.6.2013 avaa Kotkan taidekesän Kotkassa järjestetään ensimmäistä ker-taa kansainvälinen video- ja elektronisen taiteen festivaali, joka tuo videoinstallaati-oita, ääni-installaatioita, elektronisia veis-toksia ja videotaidetta kesäksi Kotkan Sa-tamakadulle. Seitsemän eurooppalaisen mediataiteilijan näyttelyt avataan saman-aikaisesti kolmessa galleriassa lauantaina 1.6.2013. Kotkaan teoksensa tuovat seu-raavat taiteilijat: Daan Brinkmans, Hollan-ti; Wineke Gartz, Hollanti; Pasi Granqvist, Suomi; Sagi Groner, Israel; Saana Inari, Saksa / Suomi; Marius D. Kettler, Saksa; Outi Sunila, Suomi. Kaikki kesän 2013 näyttelyt ovat mak-suttomia. Näyttelyt järjestetään kolmes-sa paikassa: Galleria Uusikuva (1.6.–21.7.2013), Kotkan valokuvakeskus (1.–20.6.2013) ja Merikeskus Vellamo (1.–20.6.2013) Viikonlopun 31.5.–2.6.2013 avajais-festivaalilla nähdään myös kansainvälistä ja kotimaista videotaidetta valkokankaal-la neljässä näytöksessä Kotkan Kinopa-latsissa. Komean ohjelmiston festivaalille ovat koonneet mm. Hollannin mediataiteen instituutti (Amsterdam) ja MUU ry. (Hel-sinki). Myös festivaalitaiteilijoiden töitä nähdään valkokankaalla kuin myös pieta-rilaisten videotaiteilijoiden teoksia. Tar-jolla paljon muutakin mieltäräjäyttävää ohjelmaa.

LISäTIEDOT:www.kiveaf.fi

HAILUOTO

KUUSAMO

KOTKAKOUVOLA

30 T A K U

T A K U 31

jäTTöMAA 2013 KOUVOLASSA

jättömaa on nähdäksemme kenties jän-nittävin poikkitaiteellinen festivaali Suo-messa, jonka syntyprosessi kuvaa ihmis-ten rakkautta taiteeseen ja Kouvolaan. Kaakkois-Suomen taidetoimikunta on ymmärtänyt festivaalin arvon ja tukenut sitä useampana vuonna. jättömaa – festivaali on kansainväli-nen ja poikkitaiteellinen kulttuurifestivaali kaiken ikäisille ja kokoisille. Sen moni-puolinen ohjelmisto koostuu musiikki-, teatteri-, mediataide-, performanssi- ja tanssiesityksistä sekä kuvataideteoksis-ta. Pääsymaksuton tapahtuma järjestetään tänä vuonna neljännen kerran Kouvolan Kasarminmäellä 20.–21.7. lumenkaato-paikan läheisyydessä. jättömaa tuo esil-le uusia tekijöitä ja ilmiöitä. Yhteisöllistä tapahtumaa on kuvailtu mm. ”Kymenlaak-son epätäydellisimmäksi kulttuurihelmek-si”. Sitä ei voi selittää, se täytyy kokea!

LISäTIETOjA: www.wastelandfest.net

KONTUFOLK 26.-27. 7.2013

Luvassa musiikkia kuten: 22-Pistepirkko, Nemesis, Suomen Tulli, Hermanni Turkki, Esa Niiva Band, Ville Leinonen, Otto V. ja PEKKO KäPPI. Kontufolk järjestetään en-tisen Konnunsuon vankilan alueella Kon-nunsuon juhlatalolla. Kontufolk tarjoaa erilaisen ja jännittävän katsauksen suo-malaiseen musiikkiin. Luvassa on edellis-vuosien tapaan musiikin ohella ympäris-tötaidetta, hyvää ruokaa ja lapsiperheille omaa ohjelmaa. Ympäristötaiteen teema-na on Toinen todellisuus, ja Kontufolk tar-joaa erilaisena festivaalina sitä jo pelkäs-tään sillä, ettei se nimekkäistä esiintyjistä huolimatta halua kasvattaa tapahtuman kokoa vaan tarjoaa laatua.

LISäTIEDOT:www.kontufolk.net

Häme

HAUHON MUSiiKKijUHLAT 2.-6.7.

Hauhon musiikkijuhlat järjestetään jo 12. kerran. Musiikkijuhlat tarjoavat korkea-tasoisia ja kiinnostavia esityksiä ainut-laatuisessa ympäristössä. Konserteissa kuullaan musiikkia 1600-luvulta aina nykypäivään, koska musiikkijuhlilla im-provisoidaankin. Hahkialan Kartanon lisäksi kamarimu-siikki soi Hauhon, Hattulan, Rengon sekä Vanajan kirkoissa.

LISäTIEDOT:www.hauhofestival.fi

NUORiSOTeATTeRi-PROjeKTi LAHTi

Musiikkinäytelmä, työnimeltään Matkus-tan ympäri maailmaa, Lahti Lahden kaupungin kulttuurikeskus palkkaa pitkän ja kulttuurimyönteisen perinteen mukaisesti kesätöihin nuoria kulttuurintekijöitä muusikoiksi, näytteli-jöiksi, tuottamaan yms. Läänintaiteilija jarmo julkunen on osallistunut projek-tin musiikin miettimiseen sekä sopinut Sampsa Ertamon kanssa musiikin sovit-tamisesta. Läänintaiteilija Päivi Haanpää on pyytänyt neljää kirjailijaa kirjoittamaan tekstiä näytelmään. Ohjaaja Tero Koponen työstää teksteistä ja tutuista lastenlauluis-ta draamallisen kokonaisuuden. Nuoret harjoittelevat teosta kesäkuun alun, ja ensi-ilta on juhannuksen jälkeen, lisäksi produktio vierailee mm. Hauhon musiikkijuhlilla. Yhteistyössä Lahden kaupungin kult-tuurikeskus ja Taike/ Kaakkois-Suomen ja Hämeen toimipiste.

LISäTIEDOT:Läänintaiteilijajarmo julkunen (02 9533 0893) KulttuuriasiainpäällikköMatti Karhos (050 387 8792)

LASTeN TAiDeFeSTiVAALi HiPPALOT 2013

25.-28.7.2013 Hämeenlinnan VerkatehtaallaFestivaalin järjestäjien mukaan ensi ke-sänä laitetaan kattilat tulille ja ruoalla saa leikkiä, koska Hippaloiden teemana on ruoka. Mitä kaikkea teema pitää sisällään? Se selviää toukokuussa, kun ohjelmisto julkistetaan. Tänä vuonna Hippaloiden kummina ja ruokataiteellisena neuvonantajana toimii kokki Teresa Välimäki. Hippalot on perinteinen ja lapsia kun-nioittava festivaali, joka ei luota yleisöme-nestyksen takaajana kunkin vuoden täh-tiesiintyjään, vaan keskittyy tarjoamaan laadukasta kulttuuria, taidetta ja erityisesti osallistumista lapsille ja lapsenmielisille.

LISäTIEDOT: www.hippalot.net

KONNUNSUO

LAHTI

HAUHO

T A K U 31

32 T A K U

Varsinais-Suomi

Satakunta

SeiKKiSROCK

Universumin paras lasten rockfestivaali järjestetään koulujen päättäjäisviikon-lopun jälkeen Turun Seikkailupuistossa Kupittaalla 8.-9.6. Ohjelmistossa on sekä rockia lapsille että lapsien esittämänä.

LISäTIEDOT:www.seikkisrock.net

NeW PeRFORMANCe TURKU –FeSTiVAALi

Turussa järjestetään 13.-16.6. kolmannen kerran uutta kotimaista ja kansainvälistä performanssitaidetta esittelevä huippu-tapahtuma. Ohjelmistossa on mm. brit-tiläinen joshua Sofaerin ja kanadalaisen julie Andree T.:n esityksiä.

LISäTIEDOT:www.newperformance.fi

OHeiSTAiDeKOTi

Outi Heiskanen palasi viime kesänä lap-suusmaisemiinsa Vehmaalle, ja ava-si vanhaan kotitaloonsa taidekeskuksen Oheistaidekoti. Kesän ohjelmistossa on mm. Turun taidegraafikkojen kesänäyt-tely ja erilaisia yhteisöllisiä taidepajoja.

LISäTIEDOT: www.oheis.fi

KeRTTU HORiLAN TAiDeNäyTTeLy

Rauman taidemuseossa kesällä 2013. Taidemuseo kunnioittaa oman kaupungin merkkitaiteilijan työuraa retrospektiivisel-lä näyttelyllä. Horila tunnetaan nykyisin erityisesti luonnollisenkokoisista keraa-misista ihmisveistoksista.

LISäTIEDOT:www.raumantaidemuseo.fi

PORi FOLK

Tapahtumakaupunkina tunnetussa Porissa järjestetään 16.-18.8. ympäri kaupunkia levittäytyvä kaupunkifestivaali. Luvassa on elämyksiä kansankulttuurin parissa: musiikkia, tanssia, kädentaitoa ja pal-jon muuta.

LISäTIEDOT:www.pori.fi/kulttuuri/porifolk.html

KARMAROCK

Harjavallassa järjestetään heinäkuun vii-meisenä lauantaina – 27.7.2013 - yksi maan omaleimaisimmista musiikkifesti-vaaleista. Tapahtuman perusti yli kaksi-kymmentä vuotta sitten Rockyhtye Maj Karman kauniit kuvat.

LISäTIEDOT: www.karmarock.com

Keski-Suomi

jyVäSKyLäN KeSä

Keski-Suomen merkittävin kulttuurifes-tivaali, joka esittelee tapahtumassaan eri taiteen lajeja. Tänä vuonna ohjelma tarjoaa monipuolisen kattauksen klas-sisen- ja populaarimusiikin konsertteja, performanssia, tanssia, teatteria ja ylei-sölle ilmaista katuohjelmaa. Kansanvä-lisen ohjelmiston lisäksi nähdään myös nuorten taiteentekijöiden esityksiä.

LISäTIEDOT:www.jyvaskylankesa.fi

MUSiiKiN AiKA –FeSTiVAALi

Viitasaarella on Suomen ainoa vuosit-tain järjestettävä aina yhtä yllätykselli-nen nykymusiikkiin keskittyvä Musiikin Aika –festivaali.

LISäTIEDOT:www.musiikinaika.org

NAAMAT-FeSTiVAALi

Muuramessa järjestetään taas itseään vaihtoehtoiseksi rockfestivaaliksi kutsu-va Naamat-festivaali, jonka ohjelmisto-politiikka ei noudattele listameininkejä. Festivaaleille myydään vain noin 800 lippua, jotka myydään loppuun hetkessä.

LISäTIEDOT:www.naamat.info

UUDeNPOLVeNMUSeON TAiDeNäyTTeLy jA MUU MAA -KeSäNäyTTeLy

Vanhassa rouheassa tehdastilassa Säy-nätsalossa UudenPolvenMuseon taide-näyttely (http://uudenpolvenmuseo.net) ja Taidelaitos Haihatuksen puhutteleva kesänäyttely MUU MAA joutsassa. Näyt-telyyn osallistuu 21 taiteilijaa ympäri Suomea ja muuta maailmaa. Luvassa on nykytaidetta monin eri tavoin toteutettuna.

LISäTIEDOT:www.haihatus.net/76

JYVÄSKYLÄVIITASAARIMUURAMESÄYNÄTSALO VEHMAA

RAUMA

PORI

HARJAVALTA

TURKU

32 T A K U

T A K U 33

POPKATU –FeSTiVAALi

joensuun oma kaupunkifestivaali 9.-13.7. Ilosaarirockin alla. Hyvän tuulinen matalan kynnyksen tapahtuma joensuun keskustassa; torilla, puistoissa ja klubeil-la. Paras hetki vuodesta tulla joensuuhun, kaupunki elää ja hymyilee. Monenlaisen musiikin lisäksi Popkadulla mm. jo perin-teeksi muodostunut Alanko katutähdeksi -kilpailu sekä diabolon ja jojon SM-kisat.

LISäTIEDOT:www.popkatu.fi

MöHKöN RUUKKi

Historiaa ja kulttuuria Ilomantsin itäisim-mässä kylässä Möhkössä. Kesäteatteria, ruukin historialliselle alueelle levittäyty-vä ympäristötaidenäyttely Möhkönvirta ja pysyvissä näyttelyissä rautaruukin, talvi- ja jatkosodan sekä metsä- ja uit-totyön historiaa. Viereisen Petkeljärven kansallispuiston retkeilymahdollisuudet täydentävät kulttuurimatkan.

LISäTIEDOT:www.mohkonruukki.fiwww.mohko.net

KOLi – yMPäRiSTöTAiDe-FeSTiVAALi

Uusi tapahtumien sarja Kolin kansallis-puistossa ja kylällä 5.5. – 30.10. välisenä aikana. Ohjelmassa mm. kansainvälinen ympäristötaidenäyttely Kaskikalleria, va-lokuva- ja dokumenttinäyttely suomalai-sesta ympäristötaiteesta Luontokeskus Ukossa, taiteilijatapaamisia ja ohjelmal-lisia taideretkiä. Koli- Ympäristötaidefes-tivaali luo kohtaamisia ja synnyttää jälkiä.

LISäTIEDOT:www.koliartfestival.fi

Pohjois-Karjala

Uusimaa

SKiDiT FeSTARiT

Skidit festarit on lapsiperheille suunnat-tu lastenkulttuurin toimintoja esittelevä kaupunkifestivaali. Tapahtuma järjeste-tään 7.7. 2013 neljättä kertaa Helsingissä Kallion kulttuuripihalla ja Kuvataideaka-temian edustalla ja sen ympäristössä. Festivaali on maksuton ja sen sisältö on suunnattu alle 12-vuotiaille. Tapahtu-ma koostuu työpajoista, teatteri- ja mu-siikkiesityksistä, elokuvanäytöksistä ja ruokatarjoiluista. Tavoitteena on tarjota merkityksellisiä sisältöjä, kiireetöntä ai-kaa yhdessä, kokemuksia, monikulttuuri-suutta, suvaitsevaisuutta ja kohtaamisia taiteilijoiden ja taiteen parissa.

LISäTIEDOT:www.skiditfestarit.fi

TAiTeeN eDiSTäMiS-KeSKUKSeN TAiDeKONTTi

Taidekontti on Taiteen edistämiskeskuk-sen ja Uudenmaan läänintaiteilijoiden viiden viikon mittainen yhteisprojekti Lasipalatsin aukiolla 13.5.-16.6.2013. Tapahtuma esittelee läänintaiteilijoidem-me Solja järvenpään, Mari Savion ja Outi Korhosen osaamista ja taiteenaloja sekä tärkeimpiä yhteistyökumppaneita värik-käiden tapahtumien kautta. Tapahtumat tarjoavat maksuttomia osallistumismah-dollisuuksia sekä lapsille että aikuisille sarjakuvataiteen, muotoilukasvatuksen ja monikulttuurisuuden osalta. Tapahtuma on loistava tilaisuus tutustua tarkemmin Taiteen edistämiskeskuksen alueelliseen taiteen edistämistyöhön ja ennen kaikkea läänintaiteilijoihimme ja heidän työhön-sä. Tämä on koettava!

LISäTIEDOT:www.taike.fi

HANgö TeATeRTRäFF 2013

Hangö Teaterträff –Hangon teatteritref-fit 6-9. kesäkuuta 2013. Suomen suurin ruotsinkielinen teatterifestivaali järjes-tetään nyt 22. kerran Hangossa. Festi-vaaleille osallistuu noin 300 näyttelijää, ohjaaja, lavastajaa ja muita teatterialan ammattilaista eri puolilta Pohjoismaita. Tänä kesänä tulkitaan muun muassa Dea Loherin ja Rolan Schimmelpfenningen tekstejä, joista valmistetaan näyttämöl-lisiä kohtauksia 3-5 ohjaajan ja 15-20 näyttelijän voimin. Näyttelijät keskus-televat teksteistä ja tuottavat esityksen vuorokauden aikana. Festivaalitapahtu-man lipunmyynnin odotetaan nousevan ainakin 2500 kappaleeseen.

LISäTIEDOT:www.hangoteatertraff.org

HELSINKI

HANKO

JOENSUU

MÖHKÖ

KOLIT A K U 33

34 T A K U

TYöTTö

MYYsKAssA

erityiskoulutettujen työttömyyskassa erko Asemamiehenkatu 2, 00520 Helsinki

Toimisto on avoinna 9.00-15.00Palvelunumero (09) 7206 4343

faksi (09) 272 1212

Puhelinpalveluaika on maanantaista torstaihin klo 12.00-15.00

sähköposti:erityiskoulutettujen.tk(at)erko.fi Kassan henkilökunta pyrkii vastaamaan sähköposti-

kyselyihin kolmen arkipäivän kuluessa. info-puhelin: Info-puhelimesta 0600 944 94 etuuden

hakija saa tiedon viimeisimmästä maksupäivästä 24 tuntia vuorokaudessa.

Puhelun hinta on pvm + 0,37 euroa minuutissa.

Ammatinharjoittajien ja yrittäjien Työttömyyskassa AyT

ratavartijankatu 2 B, 00520 HelsInKI maksuton palvelunumero 0800 9 0888

ma-to klo 9-16, pe klo 9-13 puhelin 09 2535 3100 sposti asiakaspalvelu@ayt.fi

j ä s e n s I V U T

PäiViTä jäSeNTieTOSiovatko jäsentietosi muuttuneet?

Ilmoitathan näistä muutoksista meille:

l osoitteen- ja nimenmuutos l työnantajatiedotl valmistumispäivä l sähköpostiosoitteen muutosl äitiys-, isyys- tai hoitovapaa l apuraha-

työskentely l työttömyys, lomautus tai vuorotteluvapaa l siirtyminen ammatinharjoittajaksi/

yrittäjäksi

TieDOT ON HeLPOiNTA iLMOiTTAA SäHKöiSeSTi jäSeNSiVUiLLA:

www.akavanerityisalat. fi -> jäsenkirjautuminentai taku@taku.fi

ViiTeNUMeROT HUKASSA? Tilaa uudet jäsensivujen kautta

www.akavanerityisalat.fi -> jäsenkirjautuminen

InFoA

Maistraatinportti 4 A, 00240 Helsinki Puh. 0201 235 340 fax (09) 147 242 Puhelinaika: ma klo 10 – 15, ti-pe 9–15S-postit: jasenpalvelut@akavanerityisalat.fi

l jäSENSIHTEERITPuh. 0201 235 370Puhelinaika: ma klo 10 – 15, ti-to 9 – 15, pe 9 – 14jasenpalvelut@akavanerityisalat.fi

l YKSITYIS- jA jäRjESTöSEKTORIN TYöSUHDENEUVONTAeskola, Kari, työmarkkinalakimies Yksityissektorin sekä yliopisto- ja amk-sektorin sopimus- ja neuvotte-lutoiminta sekä työsuhdeneuvonta (ti-ke). Yhteiskunnallinen edunval-vonta. Puhelin 0201 235 367, 040 590 5693 Leppänen juho-Heikki, lakimies Yksityissektorin työsuhdeneuvontaPuhelin 0201 235 365, 040 582 5052 Torvela, Tuire, lakimies Yksityissektorin edunvalvonta ja työsuhdeneuvontaAmmatinharjoittajia ja yrittäjiä koskevat tehtävätPerhe- ja perintöoikeudellinen neuvonta Puhelin 0201 235 356, 0400 871 381

l KUnTAseKTorIn TYösUHdeneUVonTAikonen Harri, lakimies Kunta-, valtio-, yliopisto- ja amk-sektorin virka- ja työsuhdeneuvonta Puhelin 0201 235 354, 040 722 4368 Kullanmäki Tarja, lakimies Kunta-, valtio-, yliopisto- ja amk-sektorin virka- ja työsuhdeneuvonta Puhelin 0201 235 353, 040 837 7984

l VALTIOSEKTORIN TYöSUHDENEUVONTAikonen Harri, lakimies Kunta-, valtio-, yliopisto- ja amk-sektorin virka- ja työsuhdeneuvonta Puhelin 0201 235 354, 040 722 4368 Kullanmäki Tarja, lakimies Kunta-, valtio-, yliopisto- ja amk-sektorin virka- ja työsuhdeneuvonta Puhelin 0201 235 353, 040 837 7984

l KORKEAKOULUSEKTORIN TYöSUHDENEUVONTAeskola Kari, työmarkkinalakimies Yksityissektorin sekä yliopisto- ja amk-sektorin sopimus- ja neuvotte-lutoiminta sekä työsuhdeneuvonta (ti-ke)Yhteiskunnallinen edunvalvonta Puhelin 0201 235 367, 040 590 5693 ikonen Harri, lakimies Kunta-, valtio-, yliopisto- ja amk-sektorin virka- ja työsuhdeneuvonta Puhelin 0201 235 354, 040 722 4368 Kullanmäki Tarja, lakimies Kunta-, valtio-, yliopisto- ja amk-sektorin virka- ja työsuhdeneuvonta Puhelin 0201 235 353, 040 837 7984

l KIRKON SEKTORIN TYöSUHDENEUVONTAjuntunen Kalevi, asiamies Valtio- ja seurakuntasektorin sopimus- ja neuvottelutoiminta Puhelin 0201 235 351, 040 582 2780

l URA- jA PALKKANEUVONTA Koivunen Riina, asiamies Puhelin 0201 235 342, 0400 324 180

T A K U 35

j ä s e n s I V U T

Taide- ja kulttuurialan ammattijärjestö TAKU ry l snellmaninkatu 19-21 e 15, 00170 Helsinki l puh. 0440 664 800 l s-posti taku@taku.fi

T A K U n H A l l I T U K s e n j ä s e n T e n Y H T e Y s T I e d o T 2 012

Petri KatajarinneHautomopäällikköLuovien alojen yrityshautomo Crevegsm 040 164 6665petri.katajarinne@taku.fi

Arja laitinenAluepäällikköTaiteen Edistämiskeskuspuh. (09) 1607 7067gsm 0400 798 718arja.laitinen@minedu.fi

Kirsi lajunentuottajagsm 050 340 7176kirsi.lajunen@taku.fi

Veera lampiToiminnanohjaajaEtelän-SYLI rygsm 0400 861 199veera.lampi@helsinki.fi

Anna VesénSuunnittelijaTaiteen Edistämiskeskusanna.vesen@minedu.fi

HAllITUKsen PUHeenjoHTAjA Mari lankinenTuottajajyväskylän kesäSnellmaninkatu 19-21 E 1500170 Helsinkigsm 050 5363 231mari.lankinen@taku.fi

HAllITUKsen VArAPUHeenjoHTAjA Ville niutanenTuottajagsm 040 841 2066ville.niutanen@pp.inet.fi

HAllITUKsen jäseneT Varsinaiset jäsenetjuha IsotaloKoulutuspoliittinen sihteeriAalto-yliopiston ylioppilaskuntapuh. 050 531 8414juha@oranssi.org

Matti KarhosKulttuuriasiainpäällikköLahden kaupungin kulttuurikeskuspuh. 050 387 8792matti.karhos@lahti.fi

VArAjäseneT elise Pedersenjohtava koordinaattoriTampereen kaupunkipuh. 050 553 8673elise.pedersen@tampere.fi

Pauli rautiainenjulkisoikeuden yliopisto-opettajaTampereen yliopisto

riikka WallinKulttuurituottajaammatinharjoittajariikka.wallin@gmail.com

opiskelija-asioiden asiantuntijaSusanna KoskimaaKirjallisuuden opiskelijaTampereen yliopisto

ToIMInnAnjoHTAjA Kirsi Heralagsm 040 511 1200kirsi.herala@taku.fi

järjesTö- jA KeHITYsVAsTAAVAriina Virkkunengsm 0440 664 800riina.virkkunen@taku.fi