Sanoja kulttuurista ja taiteesta: Raportti, visio ja todellisuus s. 28

Pirstoutuvamediamaisemaluo kuplias. 12

#gamergatePuhutaan peleistäs. 34

2 T A K U

T ä s s ä n u m e r o s s a

Julkaisija: Taide- ja kulttuurialan ammattijärjestö TAKU ry/ Fackorganisationen för konst- och kultursektorn rf Lehden toimituskunta: päätoimittaja Kirsi Herala p. 040 5111 200email: kirsi.herala@taku.fi. Mari Lankinen, Petri Pietiläinen, Merja Isotalo, Raisa Niemi ja Riina Virkkunen. Lehti ilmestyy neljä kertaa vuodessa. Julkaisuun tarkoitetuista artikkeleista ja niiden toimitusajoista on sovittavatoimituskunnan kanssa.

Jos kuvaajan nimeä ei ole mainittu, on lehdenkuvituksessa käytetty Ingram-kuvakirjaston kuvia. Taitto: Kirsi Herala/Anne Punttila Paino: Painokotka Oy, Kotka ISSN 1457-7003 ISSN 2243-030X Aikakauslehtien Liiton jäsenlehti

TAKU:n lehdessä olevat artikkelit ja niissä esitetyt mielipiteet ovat kirjoittajien henkilökohtaisia mieli-piteitä. Ne eivät välttämättä edusta TAKU ry:n virallista kantaa.

Kansikuvan suunnittelu Mika Launis

Puheenjohtajalta ......................................................................... 3 Kuntakiertueelle mallikas aloitus Oulussa .................................... 4MAARiA ROUSU

Kulttuuria talon täydeltä .............................................................. 6MAARiA ROUSU Ovi auki kaikille! ......................................................................... 8MeRjA iSOTAlO Vapaaehtoistoiminta kulttuurin käyttämätön voimavara ............... 10 KAiSA KUTilAinen Pirstoututva mediamaisema luo kuplia ........................................ 12RAiSA nieMi Tyhmentääkö internet meidät? .................................................... 14PeTRi PieTiläinen Tekstien tuntijoille on tilausta jatkossakin ................................... 15Ville HäMäläinen Sitoutumista ja tekemistä maailmanmusiikki soi tiukassakin tilanteessa .............................. 16PeTRi PieTiläinen Ainutlaatuinen musiikkikirjasto .................................................... 20 PeTRi PieTiläinen Kämmenelle mahtuva ................................................................. 21lAURA läHTeenMäKi Murroksessa .............................................................................. 22SUVi HARTiKAinen elokuvaa suuremmat festivaalit ................................................... 24RAiSA nieMi Sanoja kulttuurista ja taiteesta - raportti, visio ja todellisuus ....... 28PeTRi PieTiläinen Suomi nousuun säätiörahoituksella? ........................................... 30RAiSA nieMi Perhe on paras? ......................................................................... 31 elenA GORScHKOw-SAlOnRAnTA Mitä, missä, milloin? jyväskylässä se selvitetään ....................... 32SAKARiAS SOKKA Kansainvälisten alaisten johtaminen ............................................ 33MiKKO VAlKOnen #gamergate ............................................................................. 34MeRjA iSOTAlO Kolea elämä ............................................................................... 36PAnU HäMeenAHO Miltä kulttuuriammattilaisen arki näyttää? .................................... 37jAAnA lUTTinen jäsensivut

T A K U 3

Kuva: Markku Ojala

P U H e e n j O H T A j A lT A

Tasa-arvokysymykset ovat ovat nouseet voimakkaasti esiin tänä syksynä. YK:n He for She -kampanjan julkis-taminen saavutti huomattavan maailmanlaajuisen nä-kyvyyden näyttelijä Emma Watsonin terävän ja selke-äsanaisen puheenvuoron ansiosta. Epätasa-arvo on globaali ongelma, mutta se yhdistetään helposti en-nen kaikkea kolmansiin maihin. “Yksikään maa ei voi sanoa, että sen rajojen sisällä miehillä ja naisilla olisi yh-täläiset oikeudet ja mahdollisuudet”, totesi kampanjan suomalainen kummi Tarja Halonen Hesarissa yhdessä Elina Multasen kanssa.

Eläkeratkaisun valmistelun yhteydessä puhuttiin paljon sukupolvien välisestä oikeudenmukaisuudesta. Loppu-vuoden aikana yhdenvertaisuuskysymyksiä käsitellään myös eduskunnassa. Kansalaisaloite tasa-arvoisesta avioliittolaista tulee täysistunnon käsittelyyn ja saa toi-vottavasti kansanedustajien enemmistön kannatuksen.

Sukupuolten, sukupolvien ja eri ihmisryhmien välises-sä tasa-arvossa on sarkaa kynnettäväksi. Työelämää tarkasteltaessa räikeimpinä epäkohtina ovat edel-leen palkkaerot ja työelämään sijoittuminen. Akavan tutkimuksen mukaan korkeasti koulutettujen naisten keskiansiot ovat noin kahdeksankymmentä prosent-tia miesten keskiansioista. Miehet toimivat esimies- ja johtotehtävissä huomattavasti naisia useammin, vaik-ka enemmistö korkeasti koulutetuista palkansaajista on naisia. Tilanne on sama myös naisvaltaisilla aloil-la. Miehistä yli neljäsosalle maksettiin tulospalkkiota. Naisten vastaava prosentti oli yksitoista. Perusteeton palkkaero, suoremmin sanottuna sukupuoleen perus-tuva palkkasyrjintä, on viidestä neljääntoista prosenttiin palkasta. Ja laitonta.

SAK:n lokakuussa julkaisema, vuoden 2014 työoloja kuvaava tutkimus vahvistaa käsitystä osittain hyvin vah-vasti sukupuolittuneesta työelämästä. Naiset työsken-televät miehiä useammin määräaikaisissa työsuhteissa ja tekevät useammin osa-aikatyötä, jossa palkka jää pienemmäksi. He tekevät näin myös miehiä useam-min vasten tahtoaan. Miehistä neljännes tekee yötyötä, naisilla vastaava osuus on vain noin joka kymmenes. Tämä kasvattaa miehillä yötyöstä aiheutuvia riskejä. Ylitöitä miehet tekevät eniten rahakorvausta vastaan, naisilla yleisintä on korvaus vapaana. Sukupuolten si-joittuminen eri ammatteihin selittäää tuloeroista kuiten-kin vain noin 30–50 prosenttia.

Meitä arvioidaan jatkuvasti sukupuolemme kautta tilan-teissa, joissa sillä ei pitäisi olla minäkäänlaista merkitys-tä. Sukupuoleen liitetään ennakko-odotuksia ja asen-teita, osin tiedostamatta. Ne vaikuttavat arkielämämme lisäksi mitä suurimmassa määrin työelämäämme. Esi-merkiksi median arvostama asiantuntijuus näyttää yh-distyvän selkeästi miessukupuoleen. Turun yliopiston Eduskuntatutkimuksen laitoksen tutkimuksen mukaan median käyttämistä asiantuntijoista yli 70 prosenttia on miehiä. Laskutuspalvelu Ukko.fi:n keräämän aineiston perusteella freelancer-työtä tekevien naisten ja mies-ten välinen palkkaero on hälyttävä. Naisen euro on 64 senttiä. Tämä siltikin, että käyttäjät voivat itse hinnoitella omat työnsä. Toimittajat puolestaan sanoivat asiantunti-

jan sukupuolen olevan merkityksetön. Tästä huolimatta lausunnon antaa useimmiten mies.

Myytti siitä, että tasa-arvo olisi jo toteutunut, on yksi suurimmista esteistä sen toteutumiselle. Oikeuden-mukaisen kohtelun edistäminen ja palkkaerojen ta-soittaminen ovat ammattiyhdistysliikkeen tärkeimpien tehtävien joukossa jatkossakin. Tasa-arvoa pitää luoda yhteiskunnallisiin rakenteisiin ja antaa moninaisuudelle enemmän tilaa. Sekä työnantajien että työntekijöiden kannalta keskeisiin ratkaistaviin asioihin kuuluu muun muassa vanhempainvapaajärjestelmän uudistaminen. Pätkä- ja märäaikaistyötä koskeva lainsäädäntö sekä sosiaaliturva kaipaavat kipeästi tekoja. Ikäsyrjintä on saatava kuriin.

Hallitus sopi yhdessä työmarkkinajärjestöjen kanssa vuonna 2006 samapalkkaisuusohjelmasta, jonka tavoi-te on kaventaa miesten ja naisten palkkaeroa viidellä prosenttilla ensi vuoteen mennessä. Tavoite ei tule to-teutumaan. Kahdeksassa vuodesa palkkaero on ka-ventunut kahdestakymmenestä vain seitsemääntoista prosenttiin.

Nykyisin olemasaolevaa palkkaeroa on selitetty pitkälti sijoittumisella eri aloille ja asematasoille, sekä koulu-tusvalinnoilla ja epätasaisesti kohdentuvilla työsuhde-eduilla. Kysymys on kuitenkin ennen kaikkea työelämän arvoista. Ammatillisesta arvostuksesta. Sukupuolittu-neista mielikuvista, joita ammatteihin ja ammattialoihin liitetään. Sisällöllisistä ja arvostuksellisista koulutuksel-lisista kysymyksistä. Myöskään miesten vähäisempi osallistuminen lasten kasvatukseen ja hoivatehtäviin ei johdu sukupuolesta. Tällöinkin puhutaan rakenteis-ta ja asenteista.

Viime kuussa Microsoftin toimitusjohtaja Satya Nadella joutui selittelemään ja korjaamaan lausuntoaan, jossa hän nosti jalustalle naiset, jotka eivät pyydä palkanko-rotuksia. Näin ei tule jatkossa enää käydä, edes aja-tuksellisesti. Hyvä, syrjimätön työelämä kuuluu kaikille.

Mari Lankinen

Puheenjohtajalta ......................................................................... 3 Kuntakiertueelle mallikas aloitus Oulussa .................................... 4MAARiA ROUSU

Kulttuuria talon täydeltä .............................................................. 6MAARiA ROUSU Ovi auki kaikille! ......................................................................... 8MeRjA iSOTAlO Vapaaehtoistoiminta kulttuurin käyttämätön voimavara ............... 10 KAiSA KUTilAinen Pirstoututva mediamaisema luo kuplia ........................................ 12RAiSA nieMi Tyhmentääkö internet meidät? .................................................... 14PeTRi PieTiläinen Tekstien tuntijoille on tilausta jatkossakin ................................... 15Ville HäMäläinen Sitoutumista ja tekemistä maailmanmusiikki soi tiukassakin tilanteessa .............................. 16PeTRi PieTiläinen Ainutlaatuinen musiikkikirjasto .................................................... 20 PeTRi PieTiläinen Kämmenelle mahtuva ................................................................. 21lAURA läHTeenMäKi Murroksessa .............................................................................. 22SUVi HARTiKAinen elokuvaa suuremmat festivaalit ................................................... 24RAiSA nieMi Sanoja kulttuurista ja taiteesta - raportti, visio ja todellisuus ....... 28PeTRi PieTiläinen Suomi nousuun säätiörahoituksella? ........................................... 30RAiSA nieMi Perhe on paras? ......................................................................... 31 elenA GORScHKOw-SAlOnRAnTA Mitä, missä, milloin? jyväskylässä se selvitetään ....................... 32SAKARiAS SOKKA Kansainvälisten alaisten johtaminen ............................................ 33MiKKO VAlKOnen #gamergate ............................................................................. 34MeRjA iSOTAlO Kolea elämä ............................................................................... 36PAnU HäMeenAHO Miltä kulttuuriammattilaisen arki näyttää? .................................... 37jAAnA lUTTinen jäsensivut

4 T A K U

TAKU:n yhdessä Kuntaliiton ja Opetus- ja kulttuuriministeriön kanssa järjestämä Kuntakiertue käynnistyi Oulusta 28.10. Kult-tuuripalvelut kaiken ytimessä -seminaari kokosi kulttuuritalo Valveelle kuntien kulttuuritoi-mijoita.

Seminaari sai kiitosta niin osallis-tujilta kuin järjestäjiltäkin. Ajan-kohtaiset asiantuntijapuheenvuorot koettiin tärkeiksi, mutta erityisesti kiitettiin mahdollisuudesta tavata toisia toimijoita.

Yhteisten keskustelujen merkitys on kuntien muuttuvassa kulttuuri-kentässä valtava, mitä korosti myös Kuntaliiton erityisasiantuntija Ditte Winqvist. Hän mainitsi kentän ajan-kohtaisten kuulumisten olevan aina tervetulleita.

Yksi Kuntakiertueen tavoitteista on juuri viedä valtakunnallisille toi-mijoille päivitettyä tietoa alueiden paikallistason tilanteista, ja ryhmä-keskusteluihin painottuneen ilta-päivän antiin palataankin päätösse-minaarissa.

Myös kiertueen ajatus vahvistaa alu-eellisten toimijoiden verkostoja ja verkottaa heitä yhteisiin hankkeisiin nousi vahvasti esiin, samoin alueen erityispiirteet ja -haasteet.

Oulun alueella hankerahoituksilla on merkittävä rooli, ja erilaiset kehittä-misohjelmat herättivät kiinnostusta. Paikallisista haasteista korostuivat luonnollisesti palvelujen – erityises-ti lastenkulttuuripalvelujen – saata-vuus ja saavutettavuus.

Tilaisuuden vetänyt Wiitaunionin Jorma Rihto kiitti seminaariosallis-tujia siitä, ettei kuntien kurjistuval-le taloudelle annettu keskusteluis-sa liikaa tilaa. Erilaisia rahoituksia käsiteltiin hyvässä hengessä, ja sen kysymyksiin sai näkökulmia mm. Suomen Kulttuurirahaston Veli-Markus Tapion puheenvuorosta. Ta-pio pohdiskeli julkisen ja yksityisen kulttuurirahoituksen tulevaisuuden työnjakoa ja nosti esiin mahdolli-suuden kuntien kulttuuritoiminnan yhtiöittämisestä. Tällainen budjetin läpinäkyvyys voisi hänen nähdäk-seen houkutella rahoittajia nykyistä paremmin.

Kuntakiertueellemallikas aloitusOulussa M a a r i a R o u s u

T A K U 5

Vertaistuki ja verkostot

Toimijoiden yhteen saattaminen ko-ettiin monissa kommenteissa merkit-täväksi myös koko toimialan yhteis-työn vahvistumisen kannalta.

– Jo pelkkä kollegoiden tapaaminen on tärkeää, sillä nykytyöelämässä se ei ole enää itsestäänselvyys, Ulla Lassila huomautti.

Samoilla linjoilla on Rihto, jonka mukaan kuntien ja järjestöjen kult-tuurityöntekijöille ei useinkaan ole saatavilla kaivattua vertaistukea. Rihton mukaan vertaistuen puute ja tarve liittyvät yleisemminkin kun-nallisen kulttuurisektorin tilantee-seen, ja hän näkee esimerkiksi alan maakunnallisen yhteistyön kaipaa-van kunnollista koordinointia.

Muutoksia ja haasteita

Muuttuvassa maailmassa vanhoja käytäntöjä on osattava ja uskalletta-va myös uusia, minkä vuoksi tiedon ja osaamisen on oltava ajantasaista. Kunnan kulttuuritoimen ja kunta-hallinnon muutokset nousivat esiin etenkin Winqvistin ja OKM:n kult-tuuriasiainneuvos Kirsi Kaunishar-jun puheenvuoroissa.

– Juuri tiedon välittymisessä ja päi-vittymisessä tällaiset tilaisuudet ovat tärkeitä, ja ne kehittävät myös asiantuntijuutta, Jorma Rihto sanoi. Samalla hän kannusti kunnan kult-tuuritoimia menemään rohkeam-min mukaan hallinnon toimintaan ja esimerkiksi rakenne- ja strategia-hankkeisiin.

Iltapäivän osuudessa korostuivat mm. hanketoiminnan haasteet. Täl-laisina pidettiin etenkin koordinoi-jien ja välittäjätahojen puuttumista.

– Meillä on hyviä tekijöitä ja hyviä hankeohjelmia, mutta puuttuu vä-littäjäporras: käytäntö siitä, miten hankeajatukset saadaan vietyä ra-hoittajataholle, Taiteen edistämis-keskuksen Ulla Lassila kuvaili.

Tapio huomasi, että ongelmaksi ko-ettiin myös eri hankkeiden lyhytjän-teisyys, ja hän mainitsi, että niissä tulisikin pyrkiä jatkuvuuteen ja py-syvien toimintamallien luomiseen.

Onnistuneen seminaarin päätteeksi Rihto pohtikin, olisiko tässä malli alueellisille kulttuuritoimen neuvot-telupäiville.

Veli-Markus Tapio huomautti vie-lä yhteisten tilaisuuksien mahdol-lisuuksista myös omassa työssä hyviksi havaittujen toimintamalli-en levittämisessä. Samasta asiasta muistutti Valveen johtava kulttuuri-tuottaja Katri Tenetz, joka mainitsi valtakunnallisen lastenkulttuurikes-kusten verkoston käyttävän tällaises-ta positiivisesta ideoiden varastami-sesta termiä parastaminen.

Oulun jälkeen Kuntakiertueen semi-naari pistäytyi Turussa ja jatkaa ensi vuoden alussa matkaansa Kuopioon, Vaasaan ja Tampereelle. Kierros päättyy Helsinkiin, jossa palataan yhteenvetona myös alueseminaa-reista koottuun tietoon ja niissä esiin nousseisiin kysymyksiin. Helsingin loppupaneeli on osa kulttuurialan eduskuntavaalitapahtumaa.

6 T A K U

Valve tarjoaa tiloja ja tekemistä niin eri taiteenalojen harrastajille kuin ammattilaisillekin.

Valve on kulttuuritalo Oulun yti-messä. Se on osa kaupungin sivistys- ja kulttuuripalvelui-ta ja alueen kulttuuritoiminnan keskus.

Valve profiloituu usein nimenomaan lasten- ja nuortenkulttuurikentän toimijaksi, ja totta onkin, että siel-lä tehdään paitsi paikallisesti myös valtakunnallisesti merkittävää las-tenkulttuurityötä. Sen osalta keski-össä on etenkin taidekasvatuksen, erityisesti sanataide- ja elokuvakas-vatuksen edistäminen.

Valve on kuitenkin myös monien kulttuuritoimijoiden ja tapahtuma-tuottajien koti: sinne on valikoitu-

nut joukko mm. elokuvan, teatterin, tanssin ja valokuvan ammattilaisia. Olennainen osa Valveen toimintaa on tukea näiden toimijoiden työtä.

– Tuomme kaupungin henkilökun-taa, tiloja ja laitteita heidän käyt-töönsä ja pyrimme muutenkin tarjo-amaan toiminnalle mahdollisimman hyvät edellytykset, kulttuuritalon johtaja Arja Huotari kertoo.

– Näin toimijat voivat keskittyä olennaiseen: taiteen ja kulttuurin tekemiseen.

Tekoja ja toimintaa – yhdessä

Saman katon alla yhteistyö myös toimijoiden kesken on tiivistä. Jo-

kainen tuo tullessaan omat resurs-sinsa ja oman osaamisensa. Yhteiset tilat synnyttävät yhteisiä ideariihiä, ja tarvittaessa osaava ja ymmärtä-vä apu löytyy lähempää kuin yksin puurtaessa. Parhaimmillaan tekemi-nen jalostuu ja toiminnat laajenevat luontevasti uusiin suuntiin.

Yhteisiä tulee myös yhteistyöver-kostoista. Näin kaikkien talossa toimivien ulottuvilla on tavallista laajempi kattaus kansallisia ja kan-sainvälisiä kontakteja.

– Kun kaikki tämä yhdistyy, syntyy tila ja tilanne, jossa jokaisen mah-dollisuudet ovat sekä paremmat että monipuolisemmat, Huotari kuvaa.

Kulttuuria talon täydeltä

T e k s t i : M a a r i a R o u s uK u v a t : H e i d i R i s t o

T A K U 7

Kulttuuritalo ValVewww.kulttuurivalve.fiToiminut vuodesta 1991, omistaja Oulun kaupunkiTalossa toimii kulttuurin aluekeskuksia kuten Pohjoi-nen valokuvakeskus, Oulun elokuvakeskus ja Poh-joisen tanssin aluekeskuksen toimintaa koordinoiva jojo – Oulun Tanssin KeskusValve on lastenkulttuurikeskusten verkosto Taika-lampun jäsen ja tekee yhteistyötä kaupungin kult-tuuripalvelujen sopimuskumppaneiden kanssa

Vuosi 2013: Kokonaiskävijämäärä 333 569Festivaaleja 10Teatteri- ja tanssiteatteriesityksiä 241elokuvanäytöksiä 570Konsertteja 37näyttelyitä 42Taikalamppu-toiminnan käyntikertoja 63 851

– Se on yhteinen etu ja palvelee tärkeimpiä ta-voitteitamme eli laadukkaiden ja monipuolisten kulttuurisisältöjen kehittämistä ja toteuttamista.

Valve vastaa paljosta

Valveen lasten- ja nuortenkulttuurityön myötä kulttuuripalvelut nivoutuu nykyään perusope-tukseen ja varhaiskasvatukseen. Tämä mahdol-listaa yhteistyökumppaneidenkin tuottamien sisältöjen viemisen esimerkiksi kouluihin ja päiväkoteihin. Etenkin tässä haasteeksi muo-dostuu Oulun maantieteellinen laajuus:

– Lähialueiden koulut ovat talon asiakkaita, mutta meidän tulee edelleen kehittää menetel-miä ja muotoja, jotka vievät taiteen ja kulttuurin sinne, missä lapset ovat, Huotari sanoo.

Omat haasteensa tuo myös taloustilanne ja sen aiheuttamat säästötavoitteet. Talossa kuiten-kin luotetaan toimintaedellytysten säilymiseen.

– Niin Valveen kuin talossa toimivienkin tulora-hoitus on monipuolista. Olemme itse toimineet jo niin pitkään nettobudjetilla, että uskomme jatkossakin pystyvämme paikkaamaan kaupun-gin leikkauksia, Huotari sanoo.

– Ja niin kauan, kuin tämä innokas yhteisö ja sen yhteistyö säilyy, kaikki on hyvin.

Lumotut sanat -sanataidefestivaali on yksi talossa vuosittain järjestettävistä festareista. Kuva vuoden 2013 palkitusta Saareen-näyttelystä.

T A K U 7

8 T A K U

- tuttuja sanoja kulttuurialan ammattilaisille, mutta mitä kaikkea ne tarkoittavat? Saa-vutettavuutta voidaan tarkas-tella monesta näkökulmas-ta ja usein samalla puhutaan myös esteettömyydestä, mo-ninaisuudesta ja monikulttuu-risuudesta. Jos haluaa syventyä näihin asioihin tarkemmin, tar-jolla on apua Kulttuuria kaikil-le -palvelusta.

l Periaatteista pilottiin

Kulttuuria kaikille -palvelu tarjoaa tietoa, koulutusta, yhteistyötä, sel-vityksiä ja kartoituksia, verkostoja ja sähköpostilistan tiedottamiseen. Palvelun verkkosivuilta löytyy myös oppaita ja tietopaketteja, tutkimuksia ja raportteja, tarkistuslistoja ja saa-vutettavuussymboleita suomeksi, på svenska, in English - lisäksi tarjolla ovat selkosuomi, viittomakieli, Fin-landssvenska teckenspråk ja Inter-national sign.

Opetus- ja kulttuuriministeriön Tai-teen ja kulttuurin saavutettavuus -työryhmä julkisti raporttinsa tämän vuoden huhtikuussa. Siinä saavu-tettavuutta käsitellään viestinnän saavutettavuutena, taloudellisena, sosiaalisena ja alueellisena saavu-tettavuutena, rakennetun ympäristön saavutettavuutena, saavutettavuutena eri aistien avulla ja myös ymmärtä-misen tukemisena.

Raportti sisältää lukuisia toimenpide-ehdotuksia, jotka koskevat kaikkia alan toimijoita julkisista palvelun-tarjoajista ja julkisesta hallinnosta yksityisiin palveluntuottajiin. Yhtenä keskeisenä toimenpiteenä esitetään taloudellisesti heikommassa asemas-sa olevien henkilöiden saaminen pa-remmin taide- ja kulttuuripalvelujen piiriin. Välineeksi ehdotetaan kult-tuuripassia.

Toimintamallin eli kulttuuripassin toimivuutta Suomessa työryhmä eh-dottaa kokeiltavaksi yhdellä paik-kakunnalla. Valituksi tuli Espoon kaupunki. Käytännön toteuttajaksi valittiin luontevasti Kulttuuria kai-kille -palvelu.

Tilausta ja tahtoa asialle on. Tam-pereen runopäivien avajaisissa mar-raskuun alussa kulttuuri- ja asun-toministeri Pia Viitanen korosti puheessaan sitä, että kulttuurin tar-jontaa, saatavuutta ja saavutettavuut-ta on lisättävä. Hän perusteli näke-mystään mm. tutkimusten antamalla tiedolla siitä, että kulttuuri antaa on-nellisuuden kokemuksia ja elämälle mielekkyyden tuntua sekä vaikuttaa myönteisesti terveyteen ja pidentää jopa elinikää.

l Pienituloisille maksutta

Kulttuuria kaikille -palvelu käynnis-ti syyskuussa 2014 Kulttuuripassin pilotointihankkeen, jonka tavoittee-na on luoda uusia yhteistyömuotoja kulttuuri- ja sosiaalialan toimijoiden välille ja sitä kautta saada uusia ih-misiä kulttuuritarjonnan piiriin. Osa taide- ja kulttuuripalveluista olisi maksuttomia tai niihin pääsisi mu-kaan pienellä rahalla.

Perusteluna näiden palveluiden saa-

M e r j a i s o t a l oOvi auki kaikille!tavuudelle on Taiteesta ja kulttuurista hyvinvointia -toimintaohjelmassakin (Taiku-ohjelma 2010-2014) todettu jokaisen ihmisen perusoikeus voi-da osallistua kulttuuritoimintaan ja nauttia taiteesta. Lähtökohta on se, että jokainen voi käyttää haluami-aan taide- ja kulttuuripalveluita ja tuntea olevansa haluttu ja tervetul-lut mukaan.

Euroopan maista löytyy erilaisia malleja ja esimerkkejä. Article 27 käynnistyi jo vuonna 1999 teatte-rintekijöiden toimesta Brysselissä. Silloin jaettiin 900 pääsylippua ja verkostossa oli 50 sosiaalipuolen ja 21 kulttuuripuolen organisaatiota. Vuonna 2013 lippuja jaettiin 36 000 kpl ja verkostossa oli mukana 153 sosiaali- ja 168 kulttuuriorganisaa-tiota. Rita Paqvalenin Ny Tid -leh-teen haastattelema Laurence Adam korostaa kulttuuriin ja taiteeseen osallistumista perusoikeutena, mi-hin nimi Article 27 viittaa, mutta pitää myös tärkeänä antaa ihmisille välineitä kriittisyyteen ja itsensä il-maisemiseen.

l Kokemuksia ja tavoitteita

Kulttuuria kaikille -palvelu järjesti lokakuun alussa työpajan, jossa lähes 40 kulttuuri- ja sosiaalialan ammatti-laista pohti kulttuuripassin mahdolli-suuksia yleensä ja tietysti erityisesti pilottikaupungissa Espoossa. Täysin uudesta asiasta ei ole kysymys Suo-messakaan. Toiminnanjohtaja Rita Paqvalen totesi avauksessaan, että museopuolella kulttuuripasseja on ollut tarjolla jo kymmenisen vuotta, lähinnä koululaisille.

Hankejohtaja Aura Linnapuomi muistutti, että meillä on yli 600 000 pienituloista Suomessa. Taloudelli-set esteet on saatava minimiin, kos-ka kulttuuri on perusoikeus. Kulttuu-ripalvelujen vaikutukset käyttäjille ovat olleet jo paljon esillä, mutta kulttuuripassi on mahdollisuus myös kulttuuritoimijoille uusina avauksi-na, yleisöinä ja yhteistyökumppa-nuuksina.

Aura Linnapuomin mukaan maksut-tomuuden ei tule olla ainoa motiivi osallistumiseen, vaan on tiedettävä, mikä innostaa ja millaista opetusta ja koulutusta tarvitaan. Kulttuuri-

Kulttuuripassi-hankkeen hankejohtaja Aura Linnapuomi. Kuva Merja Isotalo

SaatavuuS, SaavutettavuuS

T A K U 9

passi on tarkoitus sijoittaa olemas-sa oleviin rakenteisiin ja sen vuoksi keväällä 2015 kutsutaan koolle val-takunnallinen seminaari.

l Keskustelua työpajalla

Saatesanat työpajoihin olivat selke-ät: visioita ja utopioita - ei realismia! Eikä realismista sitten tarvinnutkaan huolehtia, vaikka aika hyvin työpa-jojen keskustelut toiveikkaassa to-dellisuudessa pysyivät.

Rajauksista ja kontrollista keskus-telussa tuotiin esille se, että niiden asettaminen helposti tuo mukanaan byrokratiaa ja toivottiin, että kulttuu-ripassin hankintaan liittyisi mahdol-lisimman vähän papereiden täyttä-mistä ja valvontaa. Pienituloisuuden määrittely ei myöskään saisi olla pel-kästään euroista, vaan enemmänkin elämäntilanteesta kiinni. Osa työpa-jalaisista oli valmis asettamaan euro-määräisen rajan, osa taas piti tarve-harkintaa tärkeämpänä. Keskustelua käytiinkin siitä, kuka harkinnan te-kee, viranomainen vai asiakas.

Rajauksiin liittyi myös keskustelu siitä, kenelle kulttuuripassi kuuluu. Loppujen lopuksi lista oli hyvin pit-kä: lapsille, nuorille, perheille, syr-

jässä oleville, työttömille, velkaan-tuneille, asunnottomille, eronneille, yksinhuoltajille, vammaisille, elä-keläisille, yksin asuville, sairaille, kuntoutujille, omaishoitajille, maa-hanmuuttajille, pakolaisille, paperit-tomille, kulttuurikavereille.

Todettiin myös, että kulttuuripassi (kulttuurikortti tai kulttuuriseteli) ei saa olla leimaava. Kulttuuripassi-ni-mitys on toistaiseksi työnimi, mutta on siinä mielessä hyvä, että useim-mat liittävät kulttuuripassin koulujen kaikkia tasapuolisesti koskevaan toi-mintaan tai sitten esimerkiksi mat-kailun yhteydessä tarjottaviin kult-tuuripasseihin. Käytössä on myös kulttuurireseptejä ja hyvinvointilip-puja. Sopivaa mallia etsitään.

Hinnoista puhuttiin myös. Kaiken ei tarvitse olla ilmaista, mutta mah-dollisen maksun on oltava tarpeek-si alhainen. Erilaisia ehdotuksia tuli myös siitä, miten lippu hankitaan. Sen voisi saada suoraan esimerkiksi teatterin kassalta tai sen voisi saada sosiaalitoimistosta tai jonkin järjes-tön kautta tai esimerkiksi jokin yritys voisi lahjoittaa pääsylippuja.

Esille tuli myös se, että pelkkä lip-pujen jakaminen ja osallistumisti-

laisuuksien tarjoaminen ei riitä. Mo-nen mahdollisen kulttuuripassilaisen kohdalla kysymys on myös tietämät-tömyydestä ja rohkeuden puutteesta. Tarvitaan opastusta ja tukea tuomaan uskallusta lähteä liikkeelle ja mukaan eikä pelotella pukukoodeilla.

Tiedotus kaiken kaikkiaan todettiin tärkeäksi. Sitä voisivat hoitaa mm. järjestöt, Kela, yhteispalvelupisteet, palvelevat puhelimet, sosiaalitoimi ja seurakuntien diakoniatyö. Myös kielikysymys otettiin esille. Tiedot-taminen on toteutettava sellaisella kielellä, että asiakas ymmärtää, mistä on kysymys. Kääntäjiksi ehdotettiin esimerkiksi Docventuresin tyyppejä.

l Työ jatkuu

Monta muutakin asiaa otettiin erit-täin vilkkaasti keskustelleissa työpa-joissa ja koko tilaisuudessa. Työ jat-kuu syksyn ajan edelleen työpajoissa. Hanke päättyy vuoden 2015 lopussa.

Kulttuuria kaikille -palvelu toivoo saavansa tiedot niistä kulttuuri- ja sosiaalialan organisaatioista, jotka olisivat kiinnostuneita Kulttuuripas-si-hankkeesta. Samoin tietysti kiin-nostaa, jos vastaavaa toimintaa on to-teutettu tai meneillään missä tahansa päin Suomea.

Kulttuuripassi-hankkeen ensimmäinen työpaja lokakuussa 2014 Kaapelitehtaalla Helsingissä. Kuva Outi Salonlahti

Yhteyttä voi ottaa hankejohtaja Aura Linnapuomiin, Kulttuuria kaikille -palvelu, aura.linnapuomi@cultureforall.fi ja puhelinnumero on 040 931 0576.

Tietoa löytyy saavutettavuudesta ja moninaisuudesta Kulttuuria kaikille -palvelun sivuilta:www.kulttuuriakaikille.fi tai www.kulturforalla.fi tai www cultureforall.fi.

10 T A K U

T e k s t i : K a i s a K u t i l a i n e n K u v a t : M i k a R u u s u n e n

Helsingissä kulttuurikave-ritoiminta käynnistettiin keväällä 2013. Hanketta toteuttavat yhteistyössä

Helsingin kulttuurikeskus, sosiaali- ja terveysvirasto ja Lähiöprojekti.

Kulttuurikaverit ovat vapaaehtoisia, joiden kanssa voi lähteä erilaisiin kulttuuritapahtumiin, jos yksin läh-teminen tuntuu tylsältä tai vaikealta. Helsingissä kulttuurikaverin voi tila-ta kuka tahansa, joka kaverin kokee

tarvitsevansa. Toiminnasta on ker-rottu erityisesti ikäihmisille, mutta mitään rajoitteita asiakkuudelle ei aseteta, paitsi että asiakkaan tuli-si olla täysi-ikäinen helsinkiläinen.

Toiminnan ideana on edistää kult-tuurin saavutettavuutta, tuoda kult-tuurikohteisiin uusia asiakkaita ja madaltaa kulttuuriin osallistumisen kynnystä. Samalla tarjotaan vapaa-ehtoisille mielekästä tekemistä kult-tuurin parissa sekä mahdollisuuksia

inhimillisiin kohtaamisiin. Kulttuu-rikaveritoiminta voi lieventää sekä vapaaehtoisen että asiakkaan yk-sinäisyyttä ja samalla lisätä hyvin-vointia kulttuurielämysten kautta.

Kulttuurikaverit ovat kaupungin kouluttamia vapaaehtoisia, jotka toimivat kulttuurikohteiden tarjon-taan perehtyneinä vertaisohjaajina. Helsingissä asiakas pääsee kulttuu-rikaverin kanssa ilmaiseksi tai koh-talaisella 5 € hinnalla erilaisiin esi-

Suomalaiset ovat aktiivisia vapaaehtois-toiminnassa ihan tutkimustenkin mukaan. Vapaaehtoistyötä tehdään paljon urheilun parissa, mutta myös kulttuurin parissa on vapaaehtoistyön mahdollisuuksia, varsinkin liittyen erilaisiin tapahtumiin ja festivaalei-hin. Viime vuosina ovat kuitenkin yleistyneet kulttuurikaverit ja -luotsit.

Vapaaehtoistoiminta - kulttuurin käyttämätön voimavara?

Kaisa Kutilainen

T A K U 11T A K U 11

tyksiin, näyttelyihin ja tapahtumiin. Kulttuurikaverille sisäänpääsy on aina maksuton. Toimintaan on läh-tenytkin innolla mukaan jo 14 eri-laista kulttuuritoimijaa kuten Radion sinfoniaorkesteri, Ateneum, Teat-terimuseo, Zodiak – uuden tanssin keskus, Helsingin kaupunginmuseo ja kulttuurikeskuksen aluetalot Mal-mitalo, Kanneltalo, Stoa ja Vuotalo.

Helsinki ei ollut ensimmäisenä kek-simässä tätä toimintamallia. Jyväs-

kylässä kulttuuriluotsien kanssa on voinut päästä kulttuurin pariin jo vuodesta 2006. Tällä hetkellä kult-tuurikavereita tai -luotseja on yli 10 paikkakunnalla eri puolilla maata, syksyllä 2014 toimintaa käynniste-levät mm. Kokkola ja Espoo.

Aloitin työni kulttuurikavereiden eli vapaaehtoisten toiminnan koor-dinoinnissa elokuussa 2014. Hel-singissä kulttuurikavereita on jo 80 eli koordinoitavaa riittää. Tehtävii-ni kuuluvat mm. kulttuurikaverien ohjaus, neuvonta ja tuki sekä kou-lutusten ja vertaistukitapaamisten järjestäminen. Iso osa työnkuvasta on viestintää – sisäistä ja ulkoista tiedottamista ja toiminnan esittelyä. Lisäksi rakennan Helsingin kulttuu-rikaveriyhteistyöverkostoa ja kehi-tän toimintamallia eteenpäin.

Haasteitakin riittää. Toiminta on vielä kehitysvaiheessa ja erityisesti pohdimme palvelun saavutettavuutta ja niitä kynnyksiä, joita potentiaali-silla asiakkailla on kulttuurin pariin lähtemisessä. Vapaaehtoisia ja toi-mintaan sitoutuneita kulttuurikoh-teita on ollut helppo löytää, paljon vaikeampaa on saada asiakkaat liik-keelle. Helsingin toiminta käynnistyi alussa melko suppeana, mutta mat-kan varrella on löydetty monia eri tapoja, joilla vapaaehtoiset voisivat olla mukana edistämässä kulttuurin saavutettavuutta. Erityisen tärkeäk-si Helsingissä on osoittautunut sosi-aali- ja terveysviraston mukana olo, sillä se tuo sekä asiakasosaamista että suoria asiakaskontakteja.

Työni tärkein tavoite on kulttuu-rikaveritoiminnan Helsingin mal-lin vakiinnuttaminen. Toistaiseksi Helsingissä toimitaan projektiläh-töisesti, mutta tavoitteena on, että kulttuurikaverista saataisiin pysyvä toimintamalli, joka laajenisi katta-maan monimuotoisesti kulttuurin vapaaehtoistyötä. Uskon, että va-paaehtoistyölle on monipuolisia mahdollisuuksia kulttuurin kentällä ja kulttuurikaveri- ja -luotsitoiminta on sille vasta alkua.

Takula

inen Työssään

12 T A K U12 T A K U

R a i s a n i e m i

Osmo Soininvaara HS -raadin vas-tauksessaan kysymykseen "Paran-taako median murros tiedonvälityk-sen laatua?". Soininvaaran mukaan ihmisten vä-linen tiedollinen eriarvoisuus kasvaa, kun asiajournalismin tilalle voi halu-tessaan valita silkkaa roskaa ja jotkut myös valitsevat. Samoilla linjoilla on myös Väliverronen. Hän puhuu sosiaalisesta kuplasta. ”Sosiaalisen median kautta tulee valmiiksi suo-dattunutta tietoa, jota kommentoi-daan pienessä sosiaalisessa piirissä, joka tavallaan vahvistaa ennakko-käsityksiä maailmasta eikä haasta ajattelemaan toisella tavalla”, Väli-verronen huomauttaa, mutta muis-tuttaa myös, että ihmiset ovat aina hakeneet omat mediakanavansa, jota seuraavat. ”Median valinnalla vah-vistetaan omaa maailmankuvaa. Ih-miset saavat eri medioita seuraamalla hyvinkin erilaista tietoa”, sanoo Vä-liverronen viitaten tabloidilehtiin, mutta toteaa samalla, että Suomessa esimerkiksi iltapäivälehdet ovat kui-tenkin lähellä muuta journalismia.

Hidas - hidas - nopea nopea - hidas

Kauppalehden toimittaja Heikki Haapavaara matkasi valokuvaaja Jarmo Vehkakosken kanssa venä-läisen jäänmurtajan mukana koillis-väylää pitkin 30 vuorokautta. Hän kirjoitti matkastaan lehteen kolmen artikkelin sarjan ja oli ehdolla Bon-nierin Suuren journalistipalkinnon saajaksi. Vain harvalla mediatalolla on kuitenkaan enää varaa pitää palk-kalistoillaan tutkivia, hitaan journa-lismin toimittajia. ”Kyllä ihmisiä kiinnostaa tarinamuotoon kirjoitetut

jutut, joissa on tietoa, ja tunne mu-kana. Kyse on siitä, miten mediata-lot pystyvät rahoittamaan sellaista journalismia, joka ei ole niin halpaa tehdä. Mutta varmasti sille on kysyn-tää”, uskoo Esa Väliverronen. Mediatalot ovat olleet suuren mur-roksen alla, perinteisiä portinvarti-joita ei tarvita, printti ei tuota, netin ansaintalogiikkaa vasta kehitellään. Väliverrosen mukaan suomalais-ten lehtien siirtyminen digiaikaan on sujunut turhan hitaasti ja vaival-loisesti. Sanoman entinen toimitus-johtaja Jaakko Rauramo pelkäsi verkkolehtien määrän romahdusta Suomen Kuvalehden haastelussa ke-sällä 2013: ”En voi millään uskoa, että Suomessa on tulevaisuudessa 27 hyvin kannattavaa sähköistä sa-nomalehteä. Mielestäni niitä voi olla yksi tai kaksi.” Monet tekijät uskovat toisin. ”Di-giliiketoiminnan osuus liikevaih-dostamme on 33 prosenttia ja kasvu on kaksinumeroista. Vuonna 2020 digiliiketoiminnan osuus on yli 50 prosenttia”, arvioi Alma Median toimitusjohtaja Kai Telanne Uusi Suomi -nettilehdessä. Costume-lehden päätoimittaja Sanna Sieri-lä kertoi puolestaan YLE uutisille, että lehti pärjää kaupallisesti hyvin myös verkossa. ”Toiminta siellä on todella kannattavaa. Nettisaitti pär-jää tosi hyvin. Osin se johtuu siitä, että meillä on siellä todella hyvät, isot blogit. Päätimme jo alussa, että haluamme nettisaitille ensisijaisesti kävijöitä, ja se tuottaa taloudellista hyötyä”, kertoi Sierilä Jonni Aro-maan haastattelussa. Medialukutapojen muuttuessa myös toimittajan rooli on muuttunut. Yleisesti puhutaan kuratoivasta toi-mittajasta, jolla tarkoitetaan sitä, että

Aiemmin jaettiin kollektii-visesti kokemuksia niin televisio-ohjelmista, uu-tisista kuin musiikistakin.

Nykyään median käyttö on pirstaloi-tunutta. ”Ajatellaanpa vaikka taval-lista median käyttäjää, aika suuren osan tiedosta hän hankkii jo muualta kuin lukemalla tai tilaamalla media-talon tuotteita. Suurin osa informaa-tiosta haetaan verkosta googlaamalla tai luetaan suosittelujen kautta Face-bookista tai Twitteristä” sanoo Hel-singin yliopiston viestinnän profes-sori Esa Väliverronen. Sometek -sivuston perustaja, kou-luttaja ja bloggari Ilkka Olanderin mielestä sosiaalisen median paras anti liittyy verkostoihin, jotka eivät ole hierarkkisia vaan monenkeskisiä ja perustuvat jakamiseen. ”Maail-ma on täynnä fiksuja ihmisiä, joista perinteinen media ei kirjoita, mutta joiden ajatusten ääreen Twitter voi viedä. Oikein käytettynä Twitter on tehokkaimpia keinoja oppia uusia asioita ja tutustua samoista asioista kiinnostuneisiin ihmisiin ”, hän kir-joittaa Sometekin sivuilla artikkelis-saan ”Median murros massamedias-ta kohti yksilöllisiä mediareittejä”. Internet toimii kuin kirjasto en-nen, se johdattaa tiedon lähteille. Tietoa on saatavilla valtavasti ja maailman parhaat lehdet ovat ilmai-seksi tai pientä korvausta vastaan luettavissa netistä. Kuka tahansa voi perustaa blogin tai alkaa linkata juttuja omilla Facebook -sivuillaan. Tämä on demokraattista ja hyvä. Vai onko? ”Ennen radiota ja lehdistön voi-makasta esiinmarssia huhupuheet muodostivat merkittävän osan tie-donvälityksestä. Sosiaalinen media on tuonut huhut takaisin,” väittää

Kuinkahan moni muu ikäiseni keski-ikäinen vanhem-pi on huokaillut sitä, että nuoriso ei lue? Tai, kyllähän nuoret lukevat, mutta eri medioita ja eri tavalla kuin en-nen. Päivän lehti levitettynä aamupalapöytään erottaa sukupolvet toisistaan.

T A K U 13

olemassa olevaa sisältöä kerätään eri lähteistä ja käsitellään jalostettuna eteenpäin lähetettäväksi. Väliverro-nen suhtautuu sanaan varoen. ”Ku-raattori oli pari vuotta sitten muoti-termi. Nyt siitä ei enää juuri puhuta. Yleisön tai median käyttäjien osal-listuminen on silti edelleen pinnal-la. Joukkoistaminen, jossa otetaan yleisö mukaan etsimään uutisvink-kejä tai hankkimaan ja jalostamaan tietoa, on tärkeää. Mutta tietysti joku voi sanoa kriittisesti että kyse on ul-koistamisesta, siirretään toimituksen tehtäviä ulospäin eikä makseta siitä”, hän sanoo.

Tiedonvälitys on eri asia kuin media

Termejä media, tiedotusvälineet ja journalismi käytetään keskus-teluissa sekavasti, päällekkäin ja sekaisin. Helsingin Sanomien ko-lumnisti Tommi Uschanov kirjoitti Luotatko mediaan vai tiedotusvä-lineisiin? -kolumnissaan että kun tiedotusvälineisiin luotti vähintään 54 prosenttia vastaajista, mediaan luotti vain 27 prosenttia. Väliver-rosen mukaan vanhemmille ikäpol-ville media tarkoittaa ennen muuta joukkoviestintää ja journalismia, nuoremmille taas sosiaalista mediaa tai vaikkapa pelejä. ”Jos parikymp-pisiltä kysyy mielipidettä mediasta, he tuskin ensimmäiseksi ajattelevat

Hesaria tai Yleä”, Väliverronen tote-aa. Viimeisten 10–15 vuoden aikana mediamaisema on muuttunut perin pohjin. Eniten sitä ovat muovanneet Väliverrosen mukaan Googlen ja Facebookin kaltaiset yritykset, joi-ta monet eivät edes pidä mediayri-tyksinä. Nehän eivät tuota sisältöä – varsinkaan journalismia – vaan jotain ihan muuta. ”Tiedotusväli-neet taas ovat tietty instituutio, joka on perinteisesti vastannut ammatti-maisen journalismin tuottamisesta.” Väilverronen sanoo. Polarisaatio ja vastakkainasettelu korostuu Väliverrosen mukaan so-siaalisessa mediassa. Muodostetaan samanmielisten yhteisöjä, jossa kuo-hutetaan asioita. Professori Esa Vä-liverronen on lähdössä vierailevak-si tutkijaksi New Yorkiin tutkimaan median murrosta. ”Amerikassa po-larisaatio on vahvaa, on liberaalit ja konservatiivit tai demokraatit ja re-publikaanit”, hän sanoo. Myös uu-tismedia on siellä jakaantunut. Kun kansalaisilta siellä kysytään, niin luottamus uutismediaan on hirveän alhaalla, juuri siksi että mediamaise-ma on polarisoitunut niin vahvasti. Luotetaan vain oman leirin uutisiin. Suomessa ei näin vielä ole, mutta Väliverrosen mukaan siihen suun-taan kyllä mennään kun sosiaalisesta mediasta tulee yhä tärkeämpi uutis-ten jakelukanava. Tarjonta vaatii suodattajansa. ”Us-kon, että journalismilla on edelleen

tärkeä tehtävä todellisuuden tulkki-na. Päivittäisestä tietotulvasta suoda-tetaan olennainen ja kiinnostavin. Ja ehkä vielä tärkeämpää ristiriitaisen tiedon tulkinta ja tarkistaminen”, hän sanoo. Nykyajassa löytyy edelleen ta-pahtumia ja ilmiöitä jotka läpäisevät lähes kaikki tiedotusvälineet. Suuret tragediat, urheilutapahtumat tai viih-detapahtumat näkyvät lähes kaikis-sa medioissa ja niitä puidaan myös sosiaalisessa mediassa.

Tulevaisuuden toimittaja?

Toimittajien työnkuva on muuttu-nut nopeasti. Ammatillista koulu-tusta on vaikea suunnitella, kun ei tiedetä, mihin suuntaan tekniikka kehittyy. ”Koulutus ei tietenkään tänä päivänä takaa kovinkaan pal-jon, jos se on koskaan taannutkaan toimittajien kohdalla”, Väliverronen pohtii. Hänen mukaansa tulevaisuu-den toimittajilta vaaditaan kuitenkin lähtökohtaisesti samoja ominaisuuk-sia kuin nykyäänkin: uteliaisuutta ja kiinnostusta omaan aikaansa, yhteis-kuntaan ja sen ilmiöihin. ”Tekniikoi-ta pystyy kyllä omaksumaan työssä ja työn ohessa”, hän sanoo. Väliverronen korostaa faktojen tarkistamista. Mediaan liittyy pal-jon maksettua tietoa, huijausta, ja poliittisista tai kaupallisista syistä vääristeltyä tietoa. ”Sellainen menee herkästi läpi mediassa, ja varsinkin sosiaalisessa mediassa suositusten kautta. Niiden tarkistaminen on tär-keä osa journalismia tällä hetkel-lä. Samaten datajournalismi, isojen tietokantojen käyttö. Se voi olla jat-kossa yksi tärkeä journalismin pe-rustaito. Täytyy osata koodata, jotta pystyy käyttämään olemassa ole-vaa dataa.”

(Tämä juttu on koottu yhdistelemällä sosiaalisesta mediasta löydettyjä artik-keleita Esa Väliverrosen haastatteluun)

T A K U 13

Esa Väliverronen. Kuva: Ritva Leino

14 T A K U

Nicholas Carrin muutaman vuoden takai-sin teosThe Shallows. What the Intrnet Is Doing to Our Brains (W. W. Norton & Company, 2010, kirja löytyy myös suomeksi) räväytti jonkin verran Inter-netuskovaisten silmiä auki. Hänen mielestään digitaalinen maailma, erityisesti Internet, te-kee meistä tavallaan tyhmempiä, koska ajat-telu loppuu, ihmiset eivät enää jaksa lukea pit-kiä tekstejä ja Internet muuttaa meidät kaikki silmäilijöiksi.

Monet hyökkäsivät Carrin kimppuun ja iskivät häntä päähän paljon myönteisemmän kuvan kehityksestä antavilla teoksilla kuten John Pal-freyn ja Urs Gasserin kirjalla Born Digital: Understanding the First Generation of Digital Natives (Basic Books, 2010). Mutta mitä Carr oikeas-taan sanoi?

AJATTelUUN PITää OPPIA

Carr muistutti, että ajattelu ei ole ihmiselle luontaista puuhaa, ja nyt puhutaan ajattelus-ta, pitkäjänteisestä, pitkäkestoisesta, analyyt-tisestä ja argumentatiivisesta pohtimisesta ai-van loppuun saakka. Ihminen on tehty koko ajan havainnoimaan ympäristöä aisteillaan. Asiat menevät meille ensin hetkeksi päähän, lyhyt-kestoiseen muistiin pörhäytettäväksi. Tässä vai-heessa monet pulpauttavat “ajattelunsa” twii-teiksi tai facetteluksi ja väittävät ajattelevansa. Carrin ja monen muun mukaan tämä on vasta alku. Tiedon, tunteen tai ajatuksen ensiraakileen pitäisi mennä niin sanottuun syväkestoiseen muistiin, missä se sitten muhisi nukkuessam-me, palaisi täytettäväksi lyhytkestoiseen muis-tiin, törmäisi muihin muistissa oleviin asioihin, muuttuisi ja menisi joskus hyvin syvälle mie-leemme. Näin huomaamatta sitä leipoisimme ja kenties, vain kenties, sen prosessin jälkeen tulisi perusteltu,analysoitu ajatus, jota voisi puolustaa ja josta voisi keskustella.

AIvOJeN OIkOSUlkUTIlASTA PySyvä

Digitaalinen Internet/hyperteksti -aikakautem-me estää koko prosessin. Internet ja muu jatku-va digitaalinen pommitus saattaa pitkäkestoi-

sen aivotoiminnan epäjärjestyksen tilaan. Tätä prosessia Carr penkoi ja yritti tukeutua muun muassa aivotutkimukseen. Hän järkyttyi, kos-ka Internetin ja muun digitaalisen muutoksen mukanaantuomia asioita ei oikeastaan ole tut-kittu muuta kuin siitä näkökulmasta, että mi-ten Internet-sivusta tuotetaan mahdollisimman virikkeellinen mahdollisia mainostajia varten. Internet-sivustot on rakennettu niin, että me havaitsemme siinä paljolti huomaamattamme koko ajan mielettömästi asioita. Sivut ovat täyn-nä ärsykkeitä, jotka tukkivat ajatteluprosessit. Aivomme ovat jatkuvassa häiriötilassa.

Ja nyt olemme siis tilanteessa, missä opetus- ja kulttuuriministeriömme aikoo viedä opetus-materiaalit digitaalisiksi pilvipalveluiksi, joissa opiskelijat käyvät omilla tableteillaan ja kannet-tavilla koneillaan. Siis näinkö tehdään tilantees-sa, missä näitä digitalisoitumisen muutoksia ja vaikutuksia ei ole kunnolla edes tutkittu. Vali-tettavaa sanoa totuus, mutta näin on. Tosin olen kuullut, että parhaillaan on käynnissä tutkimus digitaalisen oppimisympäristön vaikutuksista oppimiseen, mutta se taitaa valmistua tulla muutoksen kannalta liian myöhään.

Eräs brittikolumnisti lyttäsi Carrin väitteet, että ei hän ainakaan Intenetissä hypertekstejä tai Internetsivuja selaillessaan tunnista ongelmia, mistä Carr puhui. Totta tosiaan ei tunnista, kos-ka Carrin ja sitä kautta monien aivoja tutkivien neurolingvistien näkemys onkin juuri se, että aivot häiriintyvät huomaamattamme. Kun niitä pommitetaan koko ajan lisääntyvällä visuaali-sella materiaalilla ja mahdollisten klikkausten mahdollisuuksilla, me emme edes huomaa, että aivomme ovat koko ajan ikään kuin oikosulussa.

Päähän kyllä menee kamaa, mutta se tulee nopeasti prosessoimatta ulos, koska ajattelun mahdollisuudelle ei jää aikaa.

- No, onkos tämä nyt sitten huonoa? Opetus- ja kulttuuriministeriön tulevaisuusvision lukenut voisi ihmetellä.

Visiossa kehutaan Born Digital-kirjan hengessä innostuneesti lapsia ja nuoria, noita ensimmäi-siä diginatiiveja. Ja samalla voivotellaan perus-taitojen rapautumista.

P e t r i P i e t i l ä i n e n

Mikä siis avuksi? Kysehän on vain tulevaisuudenvisiosta: Haluam-meko maailman, jossa twiitti on tärkeämpi kuin pohdiskelu tai pe-rusteellinen kirjoitus, vai haluam-meko kehittää ajattelua?

Nicholas Carrille ja monelle muul-le vastaus on lukeminen, lukemi-nen ja lukeminen. Sekä kauno- että tietokirjallisuuden lukeminen muodostaa esimerkin pitkäkestoi-sesta ajatteluprosessista. Kirjassa mennään todelliseen tai kuvitel-tuun tarinaan, jota seurataan, sitä pohditaan, punnitaan, vihastu-taan, ihastutaan ja niin edespäin. Prosessi on täydellinen esimerkki ajattelusta.

Luonnollisesti itse olen sitä miel-tä, että tätä kannattaisi yrittää, mutta lukekaahan Carrin teos, ja tuhat muuta, sitten keskustellaan. Ainakin Facebookissa!

Internet meidät?

Tyhmentääkö

T A K U 15T A K U 15

Vaeltelen loputtomien kirjapöytien keskellä Helsingin kirjamessuilla.

Jossakin juontaja toteaa viimeisen messupäivän lähestyessä loppuaan,

että tälläkin pikku lavalla on vieraillut sata kirjailijaa messuviikonlopun

aikana. Poistumme katkeamattomana virtana kohti Pasilan asemaa, kai-

killa molemmissa käsissä kassit täynnä kirjoja.

Kirjamessuilla kotimainen kaunokirjallisuus, käännöskirjallisuus ja

tietokirjallisuus näyttäisi kukoistavan. Messuille tullaan ostamaan kirja-

hyllyihin uusia asukkaita, mutta myös pällistelemään kirjailijahahmoja,

mystisiä luojajumalia romaanitaiteen takana.

Entä miten on kirjallisuudentutkimuksen laita? Jos on kirjoja, kaiketi

on myös niitä, jotka tutkivat.

Korkeakoulut ovat kovassa muutoksessa. Monet muutokset, esimer-

kiksi rahoituksen uudistus, koettelevat eniten humanistisia aloja. Kaavail-

lut tiukennukset alan vaihtamiseen ja toisen opiskelupaikan hakemiseen

näkyivät jo viime keväänä. Kirjallisuustieteeseen oli hakijoita samaan

tapaan kuin aiemmin, mutta pääsykokeisiin osallistui vain murto-osa.

Uudet hakijat eivät uskalla ottaa paikkaa vastaan, vaan viettävät mieluum-

min välivuoden ja hakevat ykköskohteeseensa uudelleen ensi kerralla.

Minulle kirjallisuustiede oli alun perin hyvä varasuunnitelma. Pyrin

lukion jälkeen tuloksetta opiskelemaan journalistiikkaa, mutta pääsin si-

sään kirjallisuustieteeseen. Tämä ala vei mennessään. Löysin samalla

tavalla ajattelevia ja samoista asioista kiinnostuneita ihmisiä. Taide ja

kirjallisuus ovat kenties hienoimpia tutkimuskohteita: inhimillisen taidon

näytteitä, yhteiskunnallisia suhteita ja sivistystä.

Monen opiskelupaikan sopivuuden itselle huomaa vasta kokeilemalla.

En tiedä, olisinko tulevassa hakujärjestelmässä itsekään uskaltanut ottaa

opiskelupaikkaa kirjallisuustieteessä vastaan.

Nykymaailmassa luetaan enemmän ja monipuolisempia tekstejä kuin

koskaan. Kertomus elää renessanssiaan niin romaanin kuin lehtien si-

vuilla, Facebook-päivityksissä ja vaaliohjelmissa.

Kun kirjamessuilla 2014 julkaistaan uutuusromaani, kommentoi se

tietoisesti ja tietämättään aina aiempaa traditiota. Tekstienvälisyydessä

on kyse sen huomaamisesta, miten tekstit kommunikoivat keskenään ja

miten tarinat, maailmat ja hyvät ideat kiertävät. Tekstienvälisyys on var-

masti yksi merkittävimpiä kysymyksiä myös tulevaisuudessa, sillä se

linkittyy vahvasti tekijyyden ja alkuperäisyyden ongelmiin.

Muuttuvassa maailmassa tekstit eivät katoa mihinkään. Kirjallisuus-

tiede kasvattaa monenlaisten tekstien asiantuntijoita. Samalla on syytä

tuntea tekstien historia. Se tuo kaukonäköisyyttä, jolle olisi tilausta myös

julkisessa keskustelussa tai korkeakoulujen tulevaisuudesta päätettäessä.

V i l l e H ä m ä l ä i n e nTeema ry:n puheenjohtaja

Tällä palstalla kirjallisuuden opiskelijoiden ainejärjestöt kertovat ajatuksiaan muun muassa koulutuspolitiikasta, työllistymisestä ja alan ajankohtaisista ilmiöistä.

TEKSTIEn TUnTIJOILLE On TILAUSTA JATKOSSAKIn

16 T A K U

Maailman musiikin keskus -mu-siikki-instituutti tekee perustyö-tään musiikin edistämiseksi Suo-messa hankalassa tilanteessa. Vaikka koko kulttuurikenttää ravis-televat säästöt huolestuttavat, niin oma työ koetaan niin tärkeäksi, et-tei työhön tulemista koskaan har-mitella. Vuosittainen Etnosoi! -fes-tivaali näkyy eniten julkisuudessa, mutta kirjasto ja lasten kanssa tehtävä työ koetaan yhtä tärkeiksi.

– Tiukilla ollaan kuten muu kulttuu-rikenttä ja koko Suomi. Nyt odotel-laan ensi vuoden valtionavustuspää-töstä. Tässä työssä pitää olla realisti. Itse olin valtion säveltaidetoimikun-nassa jäsenenä ja aina halusin ker-toa suoraan ja vakavasti kentälle, missä mennään, toiminnanjohtaja Jaana-Maria Jukkara sanoo ja hy-myilee silti.

Valtion tuki taiteelle ja kulttuurille kiertää vuosisyklissä. Taide- ja kult-tuurikentällä harmitellaan rahoitus-jänteen lyhyyttä. Valtiolta, kunnilta ja miksei säätiöiltäkin toivottaisiin rahoituksessa pidempiä kolmen tai viiden vuoden kehyssopimuksia. Pitkäjänteinen suunniteltu toiminta vaatisi pitkäjänteistä rahoitusta.

Sitoutumista ja tekemistä – maailmanmusiikki soi tiukassakin tilanteessa

P e t r i P i e t i l ä i n e n

Turkkilais-suomalainen Nefes-yhtye hyödynsi vuonna 2012 keskuksen äänitysstudiota Kehribar-Meripihka -levyllään. Kuva Can Ersen Firat.

Vuoden 2013 Etnosoi! -festivaalilla vieraili New Nordic Native Tour -yhtye. Kuvassa solisteista jam-mailevat Nadin Al Khalidi (Ruotsi/Irak) (vas.) ja Mizgin (Tanska/Kurdistan). Kuva Jorma Airola.

T A K U 17

Kunnallisessa päätöksenteossa aika-jänne voi olla vielä lyhyempi. Pai-kallisen festivaalin järjestäjätaho voi saada pahimmillaan tiedon tu-kipäätöksestä 2–3 kuukautta ennen tapahtumaa. Tämä voi tuhota hy-vänkin tapahtuman kuten Imatralla kävi valtakunnallisen näkyvyyden saaneelle Ugri-juhlalle.

– Vaikka tavallaan tiedämme, että ra-hat valtiolta tulevat, niin poliittisen vaikuttamisen mahdollisuus ja sitä kautta suuretkin muutokset rahojen kohdentamisessa ovat aina mahdol-lisia. Absurdia, että joka ainoa vuosi pitää huolestua.

Sponsorirahan vaikeus ja kulttuuririntama

Poliitikot ja yksityiset kansalaiset väläyttelevät julkisuudessa välillä sitä, että taiteen ja kulttuurin ken-tän toimijoiden pitäisi rahoittaa yhä enemmän ja monipuolisemmin toimintaansa muulla kuin julkisel-la rahoituksella. Toiminnanjohta-ja Jukkara hymähtää hieman tälle keskustelulle. Hän on tehnyt työtään vuodesta 1996 ja tietää provokatoris-ten heittojen ja todellisuuden välisen ristiriidan. Taide- ja kulttuurialan ra-hoituksista tehdyt selvitykset tuke-vat hänen näkemyksiään.

– Sponsorirahan kerääminen kvar-taalitaloudessa on satunnaista. Jos yritysjohtaja sattuu tykkäämään jos-tain, se voi olla jazzia tai jalkapal-

- Perustettu vuonna 1979 (vuoteen 1991 nimenä Työväenmusiikki-instituutti). Sijaitsee Helsingissä.- Yksi Suomen musiikki-instituuteista. Tehtävänä koota, tallentaa ja jakaa tietoa maailman musiikkikulttuureista. - Ylläpitää kirjastoa, jossa laaja etnomusikologinen, maa- ilman musiikkikulttuureja sekä populaarikulttuuria käsi- televä kokoelma.- järjestää yksittäisten konserttien lisäksi vuosittaisen etnosoi! -festivaalin Helsingissä.- Tarjoaa koulutusta ja työpajatoimintaa valtakunnalli- sesti lapsille ja aikuisille. Mukana lukuisissa projekteissa, joissa esitellään lapsille ja nuorille erilaisia musiikki- tyylejä maailmalta.- Kehitysyhteistyötoimintaa, tutkimusta, neuvontapalveluja sekä tuottaa äänitteitä, kirjoja ja nuottijulkaisuja.- instituutin suurin taloudellinen tukija on opetus- ja kulttuuriministeriö.

loa, tai ihan muuta, oman kaupungin kesätapahtuma tai valtakunnallinen festivaali, sitten rahaa voi saada, mutta sekin voi olla vain yhden vuo-den verran. Tätä tilannetta ei hevil-lä muuteta.

Rahoitustilannetta pitäisi hänen mie-lestään yhdessä muuttaa. Hän ei ha-lua, että taide- ja kulttuuri muuttuu hivuttaen yhdysvaltalaisen mallin mukaiseksi. Siellä nojaudutaan yk-sityiseen hyväntekeväisyyteen. Yri-tysten sitoutuminen taiteen ja kult-tuurin tueksi on aina epävarmaa ja välillä hetkellistä

– Jos ei ole tietoa tulevaisuudesta, kaikki on epävarmaa. Koko taiteen ja kulttuurin kentällä vallitsee nyt

sama epävarmuus. Nyt pitäisi yhdes-sä tehdä työtä, eikä valitella omas-sa nurkassa.

Instituutissa on panostettu pitkään verkostoitumiseen. He haluavat ja aikovat yhdessä muiden toimijoiden kanssa herättää vakavaa keskustelua siitä, miksi juuri yrityselämän pitäisi tukea taidetta ja kulttuuria.– Varmaan työtaustastani johtuen ymmärrän liike-elämän edustajia. Tarvitaan porkkana, että he ymmär-täisivät, miten tärkeätä on liittää yrityksen imagoon kulttuurin ja tai-teen tukeminen. Nyt tätä ajatellaan hyväntekeväisyytenä. Taide ja kult-tuuri pitää saada näkymään yritys-kuvassa. Tämä positiivisuus pitää nostaa tärkeäksi.

Lasten Etnosoi! järjestetään isänpäivänä. Vuonna 2013 senegalilaisen Pape Sarrin (taustalla sinisessä vaatteessa) johtama Pape ja Kasumai -yhtye johdatti yleisöä tanssiin ja lauluun. Gam-bilainen Bintou Korhonen (vas.) näytti lapsille tanssiliikkeitä. Kuva Jorma Airola.

18 T A K U

Musiikki kaikille yhteistä

Maailman musiikin keskus järjestää tapahtumien lisäksi erilaista koulu-tusta. Instituutti ylläpitää ja mark-kinoi sivuiltaan löytyvää artistika-talogia. Siinä esitellään Suomessa toimivia maailman eri musiikki-kulttuureista innoitusta saaneita esiintyjiä.

Koko toiminnan tarkoituksena on laajasti musiikin kautta edistää ih-misten välistä ymmärrystä yli rajo-jen. Jukkaralle musiikki ylittää maa-ilman konfliktirajat ja muodostaa myönteisen pohjan kaikkien ihmis-ten kanssakäymiselle. Tämän takia keskuksessa panostetaan esimerkiksi jo vuosikymmeniä jatkuneisiin mu-sikaalisiin päiväkotihetkiin.

– Musisointi yhdistää ihmiset kaik-kialla maailmassa. Musiikki on meille kaikille yhteistä. Varhais-kasvatuksessa rakennetut myöntei-set kokemukset ja muistot vähen-tävät ennakkoluuloja aikuisuuteen tultaessa.

Maailmanmusiikki on yläkäsite kansanmusiikille kaikkialta, myös Suomesta. Instituutin tehtäviin ku-luu huomioida myös suomalaiset vähemmistömusiikit.

Etnosoi! soinut vuodesta 1988

Instituutin vuosittainen suuri voi-manponnistus on Helsingissä mar-raskuun alussa järjestettävä Et-nosoi!. Festivaali heijastelee hyvin koko keskuksen toimintaa. Se pitää sisällään tuntemattomampia esiin-tyjiä maailman eri kolkista, joskus oman rahoituksen lisäämiseksi myös tunnetumpia nimiä, lapsille suunnat-tuja konsertteja ja oheistapahtumia kuten näyttelyitä.

– Festivaalilla on sivistävä arvo. Sa-malla se on tiedotuksellinen tapah-tuma, esitellään katoavia musiikki-perinteitä joista ihmiset eivät tiedä mitään. Kaikki musiikkityylit ovat meille yhtä tärkeitä. Tuntematon tekijä voi olla kuulijalle mahtava elämys. Silti tämä festivaali on pie-nelle toimijalle ääliömäisen haas-tava ja kallis. Pitää siis aina päästä vähintään kohtuullisiin lipunmyyn-tituloihin.

Välillä on tapahtunut niin, että esiin-tyjä käy ensimmäisen kerran Suo-messa juuri Etnosoi! -festivaalissa

ja myöhemmin hänestä tulee monien tapahtumien vetonaula. Tapahtuma järjestetään tietoisesti marraskuun synkän arjen keskellä. Tapahtumal-le on muotoutunut uskollinen kävi-jäkunta, joka tulee kuuntelemaan kaikkea musiikkia.

– Pitkämatkalaisia ei kauheasti käy. Väillä huomaa, että joku esiintyjä kolahtaa tiettyyn porukkaan ja sit-ten tullaan häntä kuuntelemaan ulko-mailta asti. Tässä on oppinut riskin ja panostuksen välisen tasapainon hakemisen.

Etnosoi! järjestetään myös Tampe-reella ja vuonna 2013 toimintaa oli projektirahoituksella Inarissa asti. Instituutti on valtakunnallinen ja kansainvälinen.

– Tampereen järjestelyistä vastaa siellä toimiva kulttuuriosuuskun-ta Uulu. Pienen organisaation pitää

verkostoitua. Yhteistoiminta Uulun kanssa niin festivaalin kuin koulu-tustoiminnan saralla tekee toimin-nastamme vankemmin valtakun-nallista.

Etnosoi! kuuluu osaltaan Jukkaran työnkuvaan. Siihen pitää saada joka vuosi myös ulkopuolista työvoimaa. Vaikka Etnosoi! on näkyvä osa kes-kuksen työtä, niin Jukkaralle insti-tuutin perustehtävä on silti tärkein-tä. Tiukan paikan tullen keskuksen toiminta ajaisi festivaalin toimin-nan ohitse.

– Tässä työssä palaute on kannus-tavaa. Me tuomme oppimisen tiellä olevalle yleisölle ja lapsille koetta-vaksi jotain uutta ja mielenkiintois-ta. Musiikin valtavirta on helppoa ja turvallista. Monet haluavat kuunnel-la sitä, mutta meidän tehtävänämme on tuoda muutakin.

ETNOSOI!Musiikki luo ihmisten välille yhteyden. Vuonna 2013 Pole Pole -yhtyeen Arnold

Chiwalala (oik.) innosti lasten vanhemmatkin soittamaan. Kuva Jorma Airola.

T A K U 19

Bintou Korhosen räväkkä tanssi veti lapset mukaan tanssiin! Taustalla rummuttivat senegalilaiset Pape Sarri (vas.) ja Ismaila Sane. Kuva Jorma Airola.

T A K U 19

20 T A K U

Maailman musiikin keskus yl-läpitää mittavaa käsikirjastoa, jonka toiminnasta vastaa kir-jastonhoitaja Heikki Nieme-lä. Kirjastossa on noin 10 000 erimuodoissa olevia äänittei-tä, nuotteja, videoita ja kirjo-ja. Lisäksi keskukseen tulee 30 musiikkilehteä eri puolilta maailmaa.

Toiminnanjohtaja Jaana-Maria Jukkara ja kirjastonhoitaja Heikki Niemelä ovat ylpeitä Maailman musiikin keskuksen kirjaston moni-puolisuudesta. Kuva Julia Palmu.

Ainutlaatuinen musiikkikirjastoklassinen musiikki. Tämän lisäksi keskuksen arkistosta löytyy ainutlaa-tuisia suoraan kentällä tehtyjä nau-hoituksia kansanmusiikista. Kirjasto karttuu koko ajan muun muassa sil-lä tavalla, että maailmanmusiikkiin erikoistuneet levy-yhtiöt ja omakus-tantajat lähettävät julkaisemaansa materiaalia. – Lähtökohtamme on täysin eri kuin yleisissä kirjastoissa. Täältä ei paljon löydy näkyvästi kaupallisille markkinoille tulevaa materiaalia, jota saa kaikkialta muualta, kirjas-tonhoitaja Heikki Niemelä kertoo. Ainutlaatuisen erikoiskirjaston tärkeys korostuu nykytilanteessa, jos-sa yleisiin kirjastoihin ei tilata eri-koisempaa musiikkia vaan pääasi-assa suosittua valtavirtamusiikkia. Kun kirjastot joutuvat panostamaan populaarimusiikkiin, maailmanmu-siikkia ei enää hankita. Musiikki-kirjastojen hyllyistä poistetaan ti-lanpuutteen vuoksi harvinaisemmat musiikkisuunnat.

Maailman musiikin keskus te-kee kirjastojen poistomyynneistä hankintoja omaan kirjastoonsa ja on saanut Kallion kirjastosta lah-joituksia kokoelmiinsa. Joskus yksi-tyiset ihmiset lahjoittavat kokoelmiin kirjastoon taltioitaviksi. – Kirjastot poistavat aineistoja lainauskertojen perusteella. On hie-noa, että esimerkiksi Kallion kirjasto on lahjoittanut verovaroilla hankit-tua materiaalia meille. Jokainen voi tulla meille. Näin erikoisemmasta musiikista kiinnostuneet voivat tu-tustua siihen täällä, vaikka emme lai-naakaan sitä ulos, Niemelä valaisee. Kirjasto on kaikille avoin kes-kuksen aukioloaikoina. Vaikka tut-kijat ja muusikot ovat keskeinen kä-vijäryhmä, niin Niemelän mukaan heidän palvelujaan hyödyntävät myös tavalliset ihmiset, jotka viitsi-vät hakea jotain erilaista ja tietävät kirjaston ainutlaatuisuudesta tai yli-päänsä olemassaolosta.

Nuotteja kirjaston kokoelmissa on muutamia satoja. Kansanmusiikki on kulkeutunut kuulonvaraisesti op-pimalla eikä nuottien kautta kuten

T A K U 21

Lokakuun alussa puhutti Kanadan yleisradion nettiartikkeli kuvataitei-lija Lana Newstromista, 27, joka oli myynyt taidettaan miljoonien dol-larien edestä. Jutun pihvi ei kuiten-kaan ollut huikeat myyntitulot vaan se, että hänen taiteensa oli näkymä-töntä. Niin, näkymätöntä. Ja kohun toinen pihvi oli se, että suuret joukot ihmisiä uskoivat, että taideteokset ovat olemassa, vaikka niitä ei näykään. Taiteilija vetosi ihmisten mielikuvitukseen, jota tie-tenkin aina tarvitaan taiteen vas-taanotossa, ja Newstromin agentti puolestaan kehui taiteilijan kuvai-levan teoksensa niin hienosti, että ne ovat jokaisen dollarinsa arvoiset. Käydessäni jälleen kirja-alan suurimmilla messuilla Frankfurtis-sa mietin näkymättömästä taiteesta noussutta kohua. Ristiin rastiin val-tavissa messuhalleissa vaeltaessani tuli usein mieleen, että kirjamessuil-lakin myytävä taide on hyvin näky-mätöntä. Frankfurtin messuilla ei myy-dä kirjoja asiakkaille perinteisessä mielessä – asiakas antaa myyjälle rahan ja saa ostamansa kirjan pa-perikassissa – vaan näillä messuilla myydään kirjojen käännösoikeuk-sia. Kustantajat ja agentit tapaavat puolen tunnin esittelyissä, joissa tu-levaisuuden tärkeimmät ja sydäntä lähkähdyttävimmät – very touching, promising ja evocative – romaanit myydään ulkomaille. Ne myydään jopa ennen kuin ne on edes kirjoi-tettu. Agentit lupaavat, että vuoden päästä kirjasta on saatavilla ensim-mäinen draft ja kahden vuoden pääs-tä oikoluettu proof. Kirja ostetaan siis kuvailun perusteella! Myyty kol-meenkymmeneen maahan!

Kämmenelle mahtuval a u r a l ä h t e e n m ä k i

Eikö tämäkin ole näkymättömän taiteen kauppaamista? En siis ihan ymmärrä, miksi New-stromin näkymättömästä taiteesta syntyi niin iso kohu. Kaikki taidehan on oikeastaan näkymätöntä. Mieli-kuvani ja vaikutelmani esimerkiksi kuulemastani musiikista ovat näky-mättömiä. Ääni ei näy ilmassa, se on korvissani, päässäni, muistoissani. Jos yritän kuvailla sitä toiselle ihmi-selle, vetoan Platonin tapaan idea-maailmaan, jossa meillä on yhteisiä havaintoja ja tietoa kuvaamastani kohteesta. Täydennän tuttuja ele-menttejä omilla kokemuksillani ja tunteillani, mielipiteilläni ja arvotta-misellani. Se kaikki on näkymätöntä. Samoin ovat näkemämme teatteri-esitykset tai lukemamme kirjat. Siitä huolimatta että käsilaukun pohjalla rypistyy näytelmän ohjelmalehtinen tai että työnnämme lukemamme kir-jat hyllyyn, jäljellä ovat kuitenkin ”vain” idea koetusta, muistomme, hajanaiset mielleyhtymät, jotkin energiat kokemushetken tunnelmas-ta, vähitellen haipuvat, usein sanoik-si pukemattomat tunteet… Kulttuurin tuotteistaminen on kai konkreettisimmillaan silloin, kun taideteos saa muodon, jota voidaan myydä eteenpäin jonakin käsin kos-keteltavana. Taiteilijat kulkevat kohti tuotteistamista, osa sitä haluten, osa kammoten. Aina kun taide puetaan sanoiksi tai sille annetaan näkyvä muoto, se on kuitenkin todempi – ja keisarilla on jälleen vaatteet yllään. Sillä hirvittävämpää tuskin on, jos taiteilijan työ jää sillä tapaa näky-mättömäksi, että sitä ei nähdä, huo-mata, arvioida, osteta, liitetä osaksi kaanonia.

Aina matkoilta ostan taidemuseon kaupasta jääkaappimagneetin tai-deteoksesta, joka on ilahduttanut minua. Magneetit ovat minusta yk-sinkertaisesti ihania. Niitä on jää-kaappimme ovessa jo kymmeniä. Viime vuosina olen valinnut tyttäriä puhuttelevia kuvia, ja niinpä lap-siaiheiset ja kirkasväriset magnee-tit liukuvat ovessa alaspäin, missä pienet sormet järjestelevät niitä ja leikkivät niillä. Sen lisäksi, että my-häilen lasten oppivan tunnistamaan kuin varkain kuvataiteen merkkiteok-sia, rakastan itse näitä matkalaukun sivutaskussa kotiin kulkeutuvia hal-poja matkamuistoja.

Minusta on ne ovat tärkeitä siksi, että ne eivät ole näkymättömiä vaan muistuttavat hienosta kokemuksesta kaukaisessa taidemuseossa sellai-senakin hetkenä, kun en itse teosta millään muistaisi. Milloin vain voin poimia magneetin kämmenelleni, yhtä lailla kuin ilahdun huomates-sani kirjahyllyssä sattumalta lem-pikirjani selän tai jonkin ikonisen levynkannen, joka muistuttaa tunne-tilasta ja siitä hetkestä, jolloin kukin taidekokemus valtasi mieleni, sielu-ni, ajatukseni vahvimmillaan, elä-vimmillään ja kyllä, näkyvimmillään.

Laura Lähteenmäki on jyväskyläläi-nen kirjailija ja kustannuspäällikkö.

ps. Lana Newstromin näky-mättömästä taiteesta raportoi The Guardian 30.9.2014(http://www.theguardian.com/artanddesign/jonathanjonesb-log/2014/sep/30/invisible-art-hoax-lana-newstrom-cbc)

Kuv

a To

ni N

effli

ng

Kir ja i l i jan havainto ja

22 T A K U

Musiikin ammattikorkeakouluopetus on käynyt viime vuosina läpi suuria muutoksia

M rrOKSeSSa

nyt on hetki luoda aivan uudenlaista tapaa opettaa musiikkia ammattikor-keakoulutasolla."

"Taustalla meillä on tässä idea jokai-sen potentiaalin mahdollistamises-ta, ei laiteta nuorille valmiita siiloja vaan annetaan heille tilaa. Riski-hän tämä toki oli, mutta iloksemme saimme huomata, että hakijamää-rät pysyivät hyvinä ja hakijoissa oli huomattavasti ihmisiä, joilla on ta-kanaan opintoja tai harrastusta sekä klassisen että pop&jazz-musiikin puolelta".

OVet ja iKKunat auKi

Samalla kun musiikinkoulutusta myllerrettiin organisatorisesti, käyn-nissä on ollut myös pedagoginen muutos. Kärjistäen musiikinopetuk-sessa on kautta aikojen ollut tavoit-teena, että oppilas omaksuu ne tiedot ja taidot, jotka opettajalla on. Nyky-ään opettaja tietojen ja taitojen läh-teenä ei ole enää mahdollinen, vaan opettajuus on enemmänkin oppimis-tapahtuman fasilitointia.

"Meillä Metropoliassa tämä on tar-koittanut ovien ja ikkunoiden avaa-mista ympäröivälle yhteiskunnalle", tutkintopäällikkö Utrio toteaa. "Kai-ken lähtökohtana on opiskelijoiden eli tulevien ammattilaisten korkea

Perinteinen mestari-kisälli-musiikinopetus on kiivas-ta tahtia muuntautumas-sa kohti laaja-alaisempaa musiikkiammattilaisuutta.

Metropolia Ammattikorkeakouluun otettiin syksyllä 2014 ensimmäis-tä kertaa sisään opiskelijoita taus-toiltaan genrevapaaseen musiikin koulutukseen. Opinnoissaan opis-kelijat soittavat ja opiskelevat yh-dessä riippumatta siitä, ovatko hei-dän aiemmat opintonsa klassisen vai pop&jazz-musiikin puolelta. Polku tähän pisteeseen on ollut pitkä: Al-kusykäyksenä toimi Helsingin kan-sankonservatorion perustaminen vuonna 1922. Kansankonservato-riosta syntyneen Helsingin konser-vatorion ja vuonna 1972 perustetun Pop & Jazz Konservatorion ammat-tiopinnot yhdistettiin suuressa fuu-siossa 1990-luvulla Helsingin Am-mattikorkeakouluun, jonka jatkajana Metropolia Ammattikorkeakoulu nykyään toimii. Organisatorisia vai-heita on siis ollut monia, mutta niis-tä huolimatta musiikin genret ovat tarkkarajaisesti pysytelleet omissa lokeroissaan.

"Konservatorioperinteessä oppilai-tokset valmistivat opiskelijoitaan hyvin spesifeihin ammatteihin, oli erikseen mm. teorianopettajalinja ja kuoronjohtajalinja", kertoo Met-ropolian kulttuurin tutkintopäällikkö

Markus Utrio. "Reaalimaailma ym-pärillämme on kuitenkin muuttunut, eikä työelämällä ole enää tilausta noin yksityiskohtaisiin osaamisiin. Valmistuneen musiikkipedagogin työ on täynnä tilkkutäkkiä ja pätkä-töitä, joten meidän tulee antaa opis-kelijoillemme valmiudet menestyä tässä toimintaympäristössä."

Ensimmäinen vaihe muutoksessa nähtiin vuonna 2012. Tuolloin Met-ropolian musiikinkoulutusta tarkas-teli ensimmäistä kertaa ulkopuoli-nen linjaustyöryhmä, joka koostui työelämän edustajista. Työryhmä esitti Metropolian klassisen musii-kin koulutuksen keskittämistä mu-siikkipedagogien koulutukseen lak-kauttamalla muusikon pääaine. Näin tapahtuikin, mutta tämän jälkeen Metropolian johto - työelämää kuu-lematta - ehdotti klassisen musiikin lakkauttamista kokonaan ja myös pop/jazz-musiikin koulutusohjelman pedagogilinjan lakkautusta.

"Ja tästähän se hälinä syntyi", Mar-kus Utrio muistelee. "Linjaus he-rätti paljon keskustelua mediassa ja alamme ammattikentässä. Tämä johti musiikinkoulutuksen uudel-leen arviointiin sekä työelämän että nuorten musiikkimaailman näkö-kulmasta. Todettiin, ettei erilaisten musiikkigenrejen siilouttaminen ole enää ajankohtaista ja päätettiin, että

22 T A K U

S u v i H a r t i k a i n e n p r o j e k t i t u o t t a j a

Metropolian kulttuurin tutkintopäällikkö Markus Utrio.

T A K U 23

Musiikin ammattikorkeakouluopetus on käynyt viime vuosina läpi suuria muutoksia

taiteellinen taso, mutta haluamme myös tarjota opiskelijoillemme ko-kemuksia erilaisista toimintaympä-ristöistä ja opetustilanteista. Opetus-harjoittelua voi nykyään tehdä mm. peruskouluissa ja päiväkodeissa tai oppimisprojekteja vanhusten palve-lutalossa."

"Nykyään tärkeää on myös tiivis, vuorovaikutuksellinen kumppanuus työelämän kanssa. Tätä tehdään eri-laisilla hankkeilla, yhteistyöprojek-teilla ja mm. tuolla äsken mainitul-la uudenlaisella opetusharjoittelulla. Työelämän edustajat ovat meillä myös mukana aina kun uudistamme opetussuunnitelmaamme."

uuSia VaatiMuKSia

Metropolia Ammattikorkeakou-lun musiikinkoulutuksen muu-tosten taustalla on pohjimmiltaan työelämän uudistuminen. Musiik-kipedagogin polku on enää harvoin vakinainen, yhden instrumentin opettamiseen keskittyvä virka mu-siikkioppilaitoksessa, vaan työ on sirpaleina erilaissa opetus-, ohjaus- ja esiintymistilaisuuksissa. "Kuten sanoin, nyt ja tulevaisuudessa kai-ken lähtökohta on korkea taiteellinen taso, mutta musiikillisten taitojen tu-lee olla monipuolisempia. Tulevil-la ammattilaisilla tulee lisäksi olla valmius toimia moniammatillisessa yhteistyössä ja rohkeutta hyödyntää omaa ammattitaitoaan monipuoli-sesti mm. yrittäjyyden keinoin", tii-vistää Markus Utrio. "Meidän ope-tusalan ammattilaisten tehtävä ei ole valmentaa opiskelijoita toistamaan nykyistä, vaan luomaan uutta. Val-mistaa opiskelijoita niihin ammat-teihin, joita ei vielä ole."

Oikaisu TAKU-lehteen 3/2014 oli pujahtanut virhe. Lehdessä artikkelin "Uutta uskallusta- musiikkipedagogien laajentuvat ammattikuvat" kirjoittajaksi oli mainittu Ville Niutanen. Artikkeli oli kuitenkin Suvi Hartikaisen kirjoittama.

Toimitus pahoittelee virhettä.

TAKU-Tuotantopalkinto 2014HELSINKI PRIDE 2014- Helsinki Pride -tapahtuma on teemaltaan ajankohtainen ja yhteis-kunnallisesti tärkeä. Se tuo positiivisella tavalla esiin erilaisia tasa-arvokysymyksiä ja käsittelee ihmisoikeusasioita suorapuheisesti po-sitiivisten kokemusten kautta. Tapahtuman sisältöön kuuluu paljon taide- ja kulttuuritapahtumia, joiden avulla on helpompi tarttua han-kaliinkin teemoihin, toteaa Susanna Tommila valintaperusteissaan.Helsinki Pride jatkaa vuonna 1975 syntynyttä Seta ry:n vuosijuhli-en ja vapautuspäivien perinnettä. Vuodesta 2006 lähtien se on jär-jestetty vuosittain. Vaikka suurimman huomion saakin lauantaisin järjestettävä Pri-de-kulkue, on itse tapahtuma viikon mittainen ja se sisältää useita yksittäisiä tapahtumia ja tuotantoja. Helsinki Pride-tapahtumaa jär-jestetään yhteistyössä lukuisten vapaaehtoisten toimijoiden kanssa.

TAKU-Tuottajapalkinto 2014KATRI TENETZ- Katri Tenetz ansaitsee Vuoden tuottaja –palkinnon tuloksellisesta työstään lastenkulttuurin parissa sekä yleisestä kulttuurityöstä Ou-lun alueella. Hän omaa laajat yhteistyöverkostot ja osaa hyödyntää niitä työssään, Susanna Tommila painottaa valintaperusteissaan.

Kulttuurityön tekeminen on haasteellista tämänhetkisessä taloudel-lisessa tilanteessa. On pyrittävä pysyviin prosesseihin, jotka luovat jatkuvuutta ja tuovat turvallisuutta ja pysyvyyttä myös heikommas-sa taloudellisessa tilanteessa. Kunnallinen kulttuurityö ja lasten kulttuuritoiminnan mahdollista-minen on tärkeää, pitkäjänteistä puurtamista, jonka tuloksista osa näkyy vasta vuosikymmenten jälkeen.

Palkitut opinnäytetyötTuottajapäivässä palkittiin myös vuoden 2014 parhaat kulttuurituo-tannon opinnäytetyöt. Kulttuurituottajia kouluttavat oppilaitokset (AMK, YAMK) esittivät palkittavaksi kolmea ehdokasta AMK-sarjaan ja kahta YAMK-sarjaan. Lopulliset palkittavat valitsi TAKU ry:n työelämäraati, jonka puheen-johtajana toimi TAKU ry:n puheenjohtaja Mari Lankinen. Valintaperusteissa painottui työn tulosten sovellettavuus alalle, kulttuurialan liiketoiminnallinen kehittäminen sekä kulttuuripal-velujen kehittäminen hallintorajat ylittävään ja käyttäjälähtöisem-pään suuntaan.

Palkinnot saivatYAMK : HANNA-MARIA LEHTONEN (Metropolia AMK), Nuoret osallisiksi kunnan nuoriso- ja kulttuuripalveluiden suunnitteluun poikkihallinnollisella yhteistyöllä. Case Operaatio Pulssi!AMK: VIRPI VäISäNEN (HUMAK), Taide- ja kulttuuriohjelmien tuot-teistaminen pienyrittäjälle Israelissa.

Palkituille luovutettiin tilaisuudessa kunniakirjat ja rahapalkinnot. Opinnäytetyöt esitellään vuoden 2015 aikana TAKU-lehdessä.

TUOTTAJAPÄIVÄ17.11.2014 lASIPAlATSI

Palkintosadetta

ssä

Metropolian kulttuurin tutkintopäällikkö Markus Utrio.

24 T A K U

elOkuvaa Suuremmat feStivaalit

”elokuva ei suinkaan ole kuole-

massa”, Rakkautta & Anarkiaa

elokuvafestivaalin taiteellinen joh-

taja Pekka lanerva sanoo. ”Päin

vastoin, se on vitaalinen taiteenla-

ji.” Samaa todistaa tämänvuotisen

R&A elokuvafestivaalin tulos: oh-

jelmisto keräsi kiitosta, maksavia

katsojia oli ennätysmäärä ja vieraat

viihtyivät. R&A festivaalin toimin-

nanjohtaja Sara norberg sanookin

suoraan: ”Meni helvetin hyvin.”

YHÄ HARVEMPI ELOKUVA päätyy teatterilevitykseen. Norbergin mukaan festivaalien arvo kasvaa, koska vaihtoehtoisien elokuvi-en osuus kaupallisissa leffateat-tereissa on laskenut koko ajan. Elokuvissa käynti ei ole merkit-tävästi vähentynyt, mutta eloku-vatarjonta on keskittynyt menes-tyselokuviin. Festivaalien rooli uuden elokuvan esittäjänä onkin tämän suuntauksen myötä kasva-

nut huomattavaksi. ”Meidän kautta testataan elokuvien menevyyttä”, Lanerva huomauttaa, ja kertoo että tänäkin vuonna useita elokuvia otet-tiin kaupalliseen levitykseen, koska ne saivat niin hyvän vastaanoton festivaaleilla.

Esimerkiksi Rakkautta & Anarkiaa festivaaleilla on sen 27 toiminta-vuoden aikana esitetty tuhansia elo-kuvia, jotka eivät ole tulleet eloku-vateatterilevitykseen, tai jotka ovat saaneet ennakkoesityksensä festi-

T e k s t i : R a i s a n i e m i

K u v a t : R a k k a u t t a & A n a r k i a a

24 T A K U

T A K U 25

elOkuvaa Suuremmat feStivaalit

vaaleilla ennen kaupalliseen levi-tykseen päätymistään.

”1990-luvulla lopulla keskimää-räinen Art house -elokuvan kävi-jämäärä oli noin 10 000. Jos siihen nykyään pääsee, saa olla tosi tyyty-väinen”, Lanerva huomauttaa. Kil-pailu on kovaa. Sara Norbergin mu-kaan aikaisemmin elokuvien kierto oli hitaampaa. Elokuvat saivat olla ohjelmistossa jopa 15 viikkoa kerää-mässä katsojia. ”Nykyään jos parissa viikossa ei tuota tarpeeksi, niin pu-toaa jo tosi huonoille esitysajoille ja paikoille”, hän huomauttaa.

ELOKUVIEN DIGITOINNIN myös mar-ginaalielokuvat pääsevät paremmin esiin, sillä elokuvien esittäminen on kustannustehokkaampaa. Toisin kävi. Saleihin valitaan helposti myy-viä elokuvia pitemmän herättelyn vaativien elokuvien sijaan. Monia teattereita on myös kuollut, kun elo-kuvissa siirryttiin digiaikaan. ”Ei ole mahdollista jollekin perheyrityksel-le sijoittaa 100 000 euroa digilaittei-siin, jos muutenkin eletään toimeen-tulon rajoilla”, Lanerva huomauttaa.

Elokuvafestivaaleilla elokuva on luonnollisesti pääosassa, mutta Nor-bergin mukaan pelkästään elokuvi-en varaan ei festivaalia voi rakentaa.

R&A -festivaaliin on sen alusta alka-en kuuluneet taiteilijavierailut. Suu-ret nimet ovat aina kiinnostaneet, kuten festivaaleilla nähdyt Tilda Swinton, John Woo, Philip Ridley tai Baz Luhrman, mutta tuntemattomat tekijät eivät ole aiempina vuosina vetäneet yleisöä, pikemminkin päin-vastoin. ”Ennen jengi kysyi, missä näytöksessä on vieraita, koska ei haluttu mennään siihen näytökseen aikataulun vuoksi”, Lanerva toteaa.

NYKYÄÄN YLEISÖ VAATII TAPAHTU-MALLISUUTTA ja katsojat osaavat esittää hyvinkin tarkkoja kysymyk-siä elokuvan aiheesta tai ohjaajan kotimaasta.”Tiedostetaan, että ol-laan festareilla, eikä tulla mihin ta-hansa elokuvanäytökseen” Norberg

R&A:n ulkoilmaelokuvien Allas Pop Up -ilmaisnäytökset keräsivät sadoittain katsojia Katajanokalle. (Kuva: Pauli Haanpää)

T A K U 25

26 T A K U

sanoo. Tänä vuonna vierailijoita tuli ennätysmäärä. ”Olemme muuttaneet myös tiedotusta ja markkinointi sen mukaan, missä näytöksissä pääsee keskustelemaan tekijöiden kanssa”, Norberg kertoo. Elämyksellisyyttä li-sää sekin, että Rakkautta & Anarkiaa festivaaleille on tullut myös ulkoil-maelokuvia sekä ruokaa ja elokuvaa yhdistävä Haute Cuisine -sarja.

Elokuvien katsomistavat ovat muut-tuneet. ”Kun aloitimme 1990-luvul-la, suurta osaa elokuvista ei voinut nähdä missään muualla kuin festa-reilla”, Pekka Lanerva huomauttaa. Nykyään voi ladata melkein minkä tahansa elokuvan netistä tai tilata DVD:llä. Lanervan mukaan eloku-vafestivaalien toimijat ovat siinä mielessä vanhoillisia, sillä he puo-lustavat teatterissa katsomista. Festi-vaaleilla katsomiskokemus on lisäksi erilainen kuin tavallisessa elokuva-käynnissä; siihen liittyy sosiaalisuus, tunnelma ja ainutkertaisuus.

ELOKUVAFESTIVAALIEN MERKITYS yleisön kasvattajana on merkittä-vä. Pekka Lanerva mainitsee, että Tukholman elokuvafestivaaleilla on näytetty paljon amerikkalaisia independent-elokuvia. Nämä elo-kuvat keräävät nykyään suuria kat-sojamääriä Ruotsissa festivaalin ulkopuolellakin. Sama ilmiö on ha-vaittu Suomessa japanilaisen studio Ghiblin elokuvissa. ”R&A on näyt-tänyt paljon Ghiblin leffoja ja Cine-ma Mondo tuo niitä maahan. Kun verrataan miten ne elokuvat mene-vät muissa Pohjoismaissa, Suomi on tuplaten edellä muista. Se johtuu sii-

tä, että täällä ihmiset ovat tottuneet katsomaan japanilaista animaatiota”, Lanerva toteaa. ”Fanikanta on ra-kennettu festareilla”, Norberg lisää.

Yhteistyö eri elokuva-alan toimijoi-den kanssa sujuu Lanervan ja Nor-bergin mukaan hyvin. ”Teatterit ovat tyytyväisiä, koska me otetaan festi-vaalin ajaksi kaikki mahdolliset sa-lit käyttöön” Norberg kertoo. ”Mo-net levittäjät lanseeraavat omat Art house tai laatuelokuvaansa festivaa-lilla, eli hekin hyötyvät. Ja teatterissa käynti aktivoituu muutenkin. R&A on sellainen potkaisija, että teatterit täyttyy”, Norberg mainitsee.

Elokuvien esitysoikeudet ovat kal-liita ja festivaalien budjetista iso osa menee esitysoikeusmaksuihin. ”Fes-tivaaleista on tullut levityskanavia, bisnestä leffojen myyjille”, Norberg sanoo. ”Monia elokuvia ei myydä pieniin maihin kuin ainoastaan fes-tivaaleille”, Norberg kertoo. Levit-täjä tietää, että festivaalilla elokuva kerää sen yleisön, minkä sen on las-kettukin saavan. Samalla festivaalin arvo nousee, koska elokuvaa ei ole muualla nähtävissä.

ELOKUVAFESTIVAALIT SAAVAT TU-KEA monesta lähteestä. R&A tekee yhteystyötä muun muassa suurlä-hetystöjen kanssa. Tämän vuoden ranskalaisen elokuvan sarja French Touch Selection keräsi yli seit-semäntuhatta katsojaa. Siihen ei suurlähetystö yksin pystyisi. EU:n laajenemiskomissio puolestaan on tukenut mahdollisten tulevien jäsen-maiden alueen elokuvaa. Elokuvien

Sara Norberg yhdessä Helsingin kulttuurijohtaja Stuba Nikulan kans-sa The Finnish Film Affairin avajaistilaisuudessa. (Kuva: Marko Oja)

R&A:n taiteellinen johtaja Pekka Lanerva. (Kuva: Lauri Hassi)

valinnoilla otetaan kantaa. Festivaa-lijohtaja Pekka Lanerva huomauttaa, että valinnat tehdään aina elokuva edellä. ”Ei meillä tänä vuonna oli-si ollut esimerkiksi Syyrian eloku-via esillä, jos ne eivät olisi olleet niin hyviä.”

T A K U 27

BiO rex haluta an Säilyttää elOK uVaKäytöS Sä

Lasipalatsissa sijaitseva elokuvateatteri Bio Rex avasi ovensa yleisölle lähes 80 vuotta sitten vuonna 1936. Helsingin keskustan funkkispalatsin suojissa on siitä lähtien juhlittu kotimaisia ensi-iltoja ja nautittu ulkomaisesta elokuva-an-nista. Bio Rex on tällä hetkellä ainoa elokuvateatteri Suomessa, jossa voi näyttää elokuvaa kaikissa muodoissa: 70mm, 35 mm tai digitaalisena. Lasipalatsin aukion alle ja osin Lasipalatsiin rakennettavan Amos Andersonin uuden museohankkeen myötä elo-kuvatoimijoilla on noussut huoli elokuvateatteri Bio Rexin tulevaisuudesta. Historiallinen teatteri halutaan säilyttää elo-

kuvakäytössä. Rakkautta & Anarkiaa -festivaa-lin avajais- ja päättäjäiselokuvat esite-tään perinteisesti aina Bio Rexissä. ”Ei meidän yleisö halua mennä katsomaan pääelokuvia Tennispalatsiin tai Kinopa-latsiin”, R&A:n taiteellinen johtaja Pek-ka Lanerva huomauttaa. ”Bio Rex tekee elokuvakäynnistä tapahtuman.” R&A:n toimitusjohtaja Sara Nor-berg on samoilla linjoilla. ”Bio Rex soveltuu hyvin myös kutsuvierasnäy-töksiin”, hän humauttaa. ”Bio Rex on meidän sydän!”

Jimmys Hall elokuvan tähti Andrew Scott oli yksi R&A:n tämän vuoden odotetuimmista vieraista. Scott tunne-taan erityisesti Uusi Sherlock -sarjan Jim Moriartyn roolista. (Kuva: Pirita Sarma).

T A K U 27

28 T A K U

Kulttuurin ja taiteen alalla työs-kentelevät ovat tottuneet siihen, että vuosittain ilmestyy julkis-ten tahojen tuottamia kulttuurin ja taiteen merkitystä ylistäviä tutkimuksia ja raportteja. Tule-vaisuuden visiokatsauskin tuli tänä vuonna. Tilastojen todelli-suus kertoo silti, että kulttuuri-toimialojen työllisyys on heiken-tynyt noin 10 prosenttia vuosien 2010–2013 välisenä aikana.

Aluehallintovirasto arvioi peruspalvelujaPohjois-Suomen aluehallintovi-raston kohtalaisen tuore julkaisu (14/2014) kartoittaa aluehallintovi-rastojen keskeisiä arvioita toimialan-sa peruspalvelujen tilasta vuonna 2013. Arviointikohteina olivat tasa-arvoinen, hyvinvoiva ja turvallinen yhteiskunta. Miltä siis näyttivät hy-vinvointiprosessit vuonna 2013?

Liikuntapaikat olivat sijoittuneet hy-vin suhteessa väestön sijaintiin. Lii-kuntasaleista ja -halleista oli eniten kysyntää. Parannettavaa löytyi lii-kuntapaikkojen esteettömyyspuo-lessa. Kuntien toivotaan panostavan edelleen liikuntapaikkoihin ja tehos-tavan niiden käyttöä. Arkiliikkumi-nen nostetaan erityisesti tavoitteeksi. Kuntarakenteen muutoksen pelätään vaikuttavan ihmisten liikuntamah-dollisuuksiin. Kaikkinensa aluehal-lintokeskuksen arviointi näyttää hy-vin myönteiseltä.

Kun arviointi siirtyy kuntien kulttuu-ripalvelujen tuottamiseen ja kuntien ja niiden ulkopuolisten kulttuuripal-

velujen tuottajien väliseen yhteistyö-hön, tilanne muuttuu huomattavasti sekavammaksi. Kunnissa kulttuuri-palvelujen järjestetään niin monin eri tavoin, että niiden vertaaminen toisiinsa on vaikeata. Tiedon puute ja tietojen vertaamisen hankaluus muun muassa käytettyjen rahamää-rien ja henkilöresurssien kannalta todetaan arviossa lähes mahdotto-maksi.

Analyysissa huomautetaan sitä, että esimerkiksi ikäihmisten kulttuuri-palvelut ovat keskittyneet lähes ko-konaan taajamiin. Palvelujen saa-tavuudessa on myös suuria eroja eri puolilla maata. Tämä nähdään ongelmalliseksi tasa-arvoisuuden kannalta.

Selvityksen toimenpide-ehdotukset näyttävät kulttuurin kannalta myön-teisiltä: Kuntien pitää saada riittä-vät taloudelliset resurssit palvelujen tuottamiseen. Lisäksi vertailukel-poisen tiedon saaminen pitäisi tu-levaisuudessa tehdä mahdolliseksi. Jokaista 10 000 kuntalaista kohden suositellaan yhtä päätoimista yleisen kulttuuritoimen työntekijää. Ongel-ma lienee sanassa ”suositellaan”. Nämähän eivät kulttuuripuolella ole kääntyneet aina todellisuudek-si. Edelleen selvityksessä halutaan vahvistaa kulttuuripalveluja paranta-malla yhteistyötä, lisäämällä tietoa ja integroimalla kulttuuripalvelut osak-si kuntien hyvinvointikertomusta ja strategista suunnittelua.

Kulttuuripalvelujen analyysistä jää sekava kuva verrattuna liikuntatoi-men analyysiin. Selvityksessä sano-taan kuitenkin suoraan se, että kult-tuurilla on yhä suurempi merkitys kuntalaisten hyvinvointipalveluissa. Kulttuuripalveluille annetaan suuri yhteiskunnallinen merkitys. Onko tämä sitten hyvä vai ei, niin arviossa

kulttuurilla ja taiteella ei ole pelkäs-tään itseisarvoa vaan selvästi väli-neellinenkin arvo. Paineita kulttuuri-palvelujen suhteen on. Kiinnostavaa on se, että liikuntatoimen kohdalla arviossa ei ole kysytty sitä, kuinka suuri osa vastaajista vähentäisi tu-levaisuudessa sen kustannuksista. Kulttuuritoimen lähitulevaisuutta koskevassa arviossa nostetaan esiin nämä seikat: vastaajista 34 prosent-tia vähentäisi opetus- ja sivistystoi-mesta ja 24 prosenttia kulttuuripal-veluista.

Visio tulevaisuuteen

Opetus- ja kulttuuriministeriön tu-levaisuuskatsaus 2014 (julkaisuja 2014:18) painottaa osaamisen ja luovuuden yhteyttä hyvinvointiin. Erityisesti koulutusjärjestelmä ja suomalainen tiede katsotaan uuden nousun keskeisiksi tekijöiksi. Huo-mattavaa on, että kulttuuri sen sijaan tuo arvoa.

Visiossa ollaan hyvin huolissaan nuorten oppimistuloksista. Perus-taitojen hallinnassa nähdään raju pudotus. Tämä halutaan pysäyttää. Erityiseksi keinoksi nähdään siirty-minen digitaalisuuteen: e-oppimi-nen, pilvipalveluiden kehittäminen sekä tieto- ja viestintäteknologioiden hallinta nähdään ratkaisuna. Fyysi-sen kunnon merkitystä korostetaan.Tutkinnoissa halutaan keskittyä op-pimisvalmiuksien eli käytännössä teknologisen kyvykkyyden saavut-tamiseen. Oppimisen sisällöistä ei puhuta. Lisäksi kiinnittää huomio-ta se, että ammatillisen koulutuk-sen resurssien riittävyyden kohdalla korostetaan rahoituspohjan laajen-tamista. Tällä tarkoitetaan koulu-tusvientiä, koulutuksen myyntiä ja laajempaa yhteistyötä elinkeino-elämän kanssa. Käytännössä tämä tarkoittaisi yritysten tulemista jo

P e t r i P i e t i l ä i n e n

SAnOjA KUlTTUURiSTA jA TAiTeeSTA:

raportti, visio ja todellisuus

T A K U 29

ammatilliseen peruskoulutukseen mukaan nykyistäkin vahvemmin.

Vastaavalla tavalla korkeakoulutuk-sessa nähdään yhteys innovatiivisten yritysten ja huipputieteen välillä. Tarkemmin tätä huippua ei määritel-lä. Visiossa puhutaan kuitenkin koko ajan yrityksistä. Korkeakoulutusta halutaan myös teemallisesti profi-loida, mitä se sitten tarkoittaakaan. Perustutkimuksesta ei ole visiossa sanaakaan. Myös korkeakoulutuk-sen rahoituspohjaa aiotaan monipuo-listaa. Tämä tarkoittaa koulutusvien-tiä ja lukukausimaksuja erityisesti vieraskielisissä koulutusohjelmissa. Syyskuun lopussa Suomen hallitus ilmoittikin ehdottavansa lukukausi-maksuja EU/ETA-alueen ulkopuoli-sille opiskelijoille.

Kulttuuri nähdään silti kaiken arvok-kaan perustana. Tosin kulttuurivisi-ossa korostuu kansallisten digitaa-listen markkinoiden luominen. Näin taas Suomi voisi hyödyntää laajem-min digitaalisia markkinoita koko EU-alueella. Kulttuurivisio kääntyy kulttuurin markkinavisioksi. Kaikes-sa näkyy kaksiteräinen miekka: En-sin puhutaan toimialan edellytysten vahvistamisesta, sitten heti perään todetaan, että näin taiteen ja kulttuu-rin hyvinvointi- ja talousvaikutuksia voitaisiin paremmin hyödyntää.

Taiteilijoiden kannalta myönteistä visiossa on se, miten vahvasti sii-nä vaaditaan taiteilijoiden sosioe-konomisen aseman kohentamista Pohjoismaisemmalle tasolle. Eri-tyisesti kuvataiteilijoiden asemaan halutaan painokkaasti parannusta. Keinoja siihen ei esitetä muuta kuin ”tukimuotoja on tarpeen kehittää”. Kirjailijoiden kannalta sen sijaan hyvää on käytännöllinen ja selkeä vaatimus lainauskorvausjärjestel-män tason nostamisesta muiden

Pohjoismaiden tasolle. Tietokirjai-lijoiden kannalta erityisen hyvää on se, että visiossa vaaditaan kirjasto-apurahajärjestelmän määrärahojen korottamista. Näin tietokirjailijat ja kääntäjät saisivat niistä osansa. Nyt rahoista 90 prosenttia menee kauno-kirjallisuudelle ja 10 prosenttia muil-le. Monissa kohdissa korostuu taitei-lijoiden muuttuminen yhä enemmän yrittäjiksi.

Kulttuurilaitosten kannalta visios-sa on huolestuttavaa se, että niiden ja vapaan kentän suhdetta halutaan muuttaa. Tämä tapahtuisi valtio-osuusjärjestelmän muuttamista las-kentaperustaisesti kannustavaksi. Vision mukaan pitää selvittää myös se, miten kuntarajoja ylittäviä kult-tuuripalveluja muutettaisiin seudul-lisiksi.

Kulttuurista ei puhuta visiossa pe-ruspalveluna, mutta liikuntapalve-luista sen sijaan kylläkin. Kenties sana on vain unohtunut kulttuuripal-velujen kohdalta. Lapsille halutaan taata mahdollisuus vähintään yhteen maksuttomaan kulttuuri-, liikunta - tms. harrastukseen. Visio on lasten kannalta kovin vaatimaton.

Tyly todellisuus, aina töissä

Tilastokeskuksen (http://www.tilastokeskus.fi/til/klt/2013/01/klt_2013_01_2014-09-29_tie_001_fi.html) 29.9.2014 julkaisema kult-tuuritoimialojen työllisyyskatsaus on vision jälkeen karua luettavaa. Toimialan työllisyys heikkeni vuo-sina 2010–2013 noin kymmenen prosenttia. Tämä tarkoittaa noin 12 000 henkilöä.

Huonot taloudelliset ajat iskivät erityisesti mainontaan (vähennystä yli 25 prosenttia) ja niin sanottujen muiden kulttuuritoimialojen henki-

löstöön (vähennystä yli 27 prosent-tia). Kulttuuriperinnön vaaliminen ja levittäminen väheni merkittäväs-ti: Kirjastojen, arkistojen museoiden sekä näyttelyjen ja historiallisten paikkojen ja rakennusten suojelun toimialoilla työllisyys heikkeni lähes 17 prosenttia. Täällä romahdus oli nopea: vuodessa (2012–2013) kato-si yli 3 000 työpaikkaa. Tässä näkyy kuntien taloudellisen ahdingon vai-kutus. Kustantamisessa vähennystä tuli noin 15 prosenttia.

Valonpilkahdukseksi voisi ajatella sitä, että työllisyys kasvoi nimik-keessä kulttuuri- ja viihdetoimin-ta. Sen työllisyys parani lähes 30 prosenttia. Vuonna 2013 tämän ni-mikkeen alla työskenteli yli 20 000 henkilöä.

Työllisyyden paraneminen voisi joh-tua pelkästään määrittelystä: Tässä tutkimuksessa työlliseksi määritel-tiin henkilö, joka oli tutkimusvii-kolla tehnyt ansiotyötä vähintään tunnin rahapalkkaa tai luontaisetua vastaan tai voittoa saadakseen, tai oli ollut tilapäisesti poissa työstä. He voivat olla palkansaajia, yrittä-jiä tai samassa kotitaloudessa asuvan perheenjäsenen yrityksessä palkatta työskenteleviä. Työvoimatutkimus on haastatteluun perustuva otos-tutkimus, jonka virhemarginaaliksi sanotaan neljä prosenttia. Tästäkin huolimatta suunta näyttää pahalta.

Tilastokeskuksen työllisyystutki-musta toivoisi kehitettävän siihen suuntaan, että määrittely erottelisi vakituisemmassa ”työssä” olevat satunnaista keikkaa tekevistä työl-lisistä. Suurin osa taiteentekijöistä ja eri kulttuurialojen freelancereis-tä on aina työssä Tilastokeskuksen määritelmien mukaan.

30 T A K U

Säätiöt kantavat huolta suomalai-sen yhteiskunnan nykytilasta.

Yleisen taloudel-lisen matalapai-neen vallitessa myös kulttuurille osoitetut määrä-rahat ovat laske-

neet. Valtion taiteelle ja kulttuurille jakamia rahoja tullaan leikkaamaan kolmen seuraavan vuoden aikana niin, että vuonna 2017 käytössä on 15 miljoonaa euroa vähemmän kuin tänä vuonna (HS 13.4. 2014). Bud-jettisäästöjen lisäksi opetus- ja kult-tuuriministeriö varautuu siihen, että veikkausvoittovaroja tulee edunsaa-jien käyttöön ensi vuonna kymme-nen miljoonaa euroa vähemmän kuin tänä vuonna. Uusia rahoituslähteitä totisesti tarvitaan.

Koneen säätiö on ottanut itselleen hurjan tavoitteen. Säätiön uuden hakukokonaisuuden - Jakautuuko Suomi? - tarkoituksena on auttaa koko suomalaista yhteiskuntaa ym-märtämään eriarvoistumista. Säätiö haluaa linjauksensa mukaisesti olla sysäämässä alkuun hankkeita, jotka tekevät eriarvoistumiseen liittyvää tutkimusta, paljastavat mekanismeja ja vaikutusyhteyksiä tulojen, työelä-män ja koulutuksen välillä. Rahoitus on suunnattu erityisesti tutkijoiden ja journalistien yhteishankkeille, mutta ”työssä on suotavaa käyttää luovas-ti journalismin lisäksi myös erilaisia taiteen muotoja, esimerkiksi eloku-vaa, mediataidetta ja yhteisötaidetta” hakutiedotteessa sanotaan.

Suomen Kulttuurirahastoa mie-tityttää suomalaisen yhteiskunnan tila, eriarvoistuminen ja väestön ikääntyminen. ”Kulttuurirahasto on niistä vähintään yhtä huolestunut kuin muutkin”, sanoo SKR:n vies-tintäpäällikkö Annakaisa Tavast sähköpostihaastattelussa. Kulttuuri-rahastolla avautui tänä syksynä uusi hakukokonaisuus, Taidetta hoitolai-toksiin. ”Tämän toiminnan tarkoi-tus ei kuitenkaan ole puuttua perus-

R a i s a n i e m i

ongelmiin, vaan tuoda esimerkiksi laitoksessa elävän ihmisen elämään taidesisältöä”, Tavast linjaa. ”Meil-lä on ollut paljon hankkeita, jotka suuntautuvat lapsiin ja nuoriin – täs-tä tukimuodosta pääsevät vanhukset-kin osallisiksi” hän tarkentaa.

Avustuskentälle on ilmestynyt myös uusi toimija: Tiina ja Antti Herlinin säätiöstä voi tänä vuonna voi hakea ensimmäistä kertaa avustusta kult-tuurin, tieteen ja koulutuksen hank-keisiin. Säätiön tarkoituksena on tie-dotteen mukaan ”yhteiskunnallisen hyvinvoinnin, kulttuurin, ympäris-tön ja tieteen sekä niihin liittyvän tutkimuksen ja opetuksen tukeminen ja edistäminen”.

Hankkeita ja hyviä käytäntöjä

Taiteen soveltavasta käytöstä puhu-taan silloin, kun taidetta käytetään muilla kuin taidealoilla ja tekemistä eivät määrää pelkästään taiteelliset tavoitteet, vaan myös esimerkiksi syrjäytymisen ehkäiseminen tai hy-vinvoinnin edistäminen. Soveltava taide ja kulttuuritoimijoiden laitos-yhteistyö ovat jo vakiintuneet osaksi suomalaista taide-elämää. Määräai-kaisella hankerahoituksella on tässä ollut suuri ansio.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksel-la on päättymässä viisivuotinen Tai-teesta ja kulttuurista hyvinvointia -ohjelmakausi vuoden 2014 lopulla. Ohjelman tavoitteena on ollut taata jokaiselle tasa-arvoinen mahdolli-suus itse tehdä taidetta ja osallis-tua kulttuuritoimintaan sekä pyrkiä edistämään niin poliittisella, hallin-nollisella kuin rakenteidenkin tasol-la siihen, että kulttuurin vaikutukset hyvinvoinnin ja terveyden edistämi-seksi tunnustetaan.

Osaattorissa koulutettiin taiteilijoi-ta toimimaan sosiaalisektorilla ja samalla hoitolaitosten henkilökun-taa ottamaan vastaan kulttuuripalve-luita. Voimaa taiteesta haki malleja taiteen soveltamisesta hyvinvointia-lalle. Molemmat onnistuivat tavoit-

teissaan, mutta hankkeissa on yksi ongelma. Ne päättyvät.

Onneksi Suomessa tehdään myös pitkäjännitteisempää työtä kulttuu-risen hyvinvoinnin alalla. Vuonna 1992 perustettiin Terveyttä kult-tuurista -verkosto, jonka tehtävänä on kerätä ja jakaa tietoa kulttuurin ja taiteen mahdollisuuksista tervey-den ja hyvinvoinnin edistämisessä. Terveyttä kulttuurista on ammatti-maistanut toimintansa perustamal-la kannatusyhdistyksen verkoston-sa tueksi. Kannatusyhdistys pystyy konkreettisemmin edistämään ja tukemaan erilaisia hyvinvointia ja kulttuuria yhdistäviä hankkeita toi-mimalla esimerkiksi hakijana sää-tiöiden tarjoamissa apurahoissa ja avustuksissa.

Kansallisteatterin Kiertuenäyttämö on toiminut neljä vuotta vieden esi-tyksiä sinne, mistä voi olla vaikeaa päästä kulttuuripalveluiden pariin kuten esimerkiksi vankiloihin, van-husten hoivakoteihin ja vastaanot-tokeskuksiin. Yksi sen tavoitteesta on myös osallistua taiteen kautta yhteiskunnalliseen keskusteluun. Helsingin kulttuurikeskuksella ja sosiaali- ja terveysvirastolla on ollut samoin jo neljän vuoden ajan ollut yhteinen suunnittelija, jonka tehtä-vänä on edistää kulttuurisen vanhus-työn hankkeita.

Säätiöiden valveutunut linja herättää myös huolen. Kun ministeriö leikkaa taiteen- ja kulttuurin määrärahoja ja säätiöt paikkaavat avustuksillaan yh-teiskunnallisia ongelmia, kuka tukee taidetta taiteen vuoksi?

SUOMI NOUSUUN SääTiöRAHOiTUKSellA?

T A K U 31

ENGLANNISSA VALTIOT jA SÄÄTIÖT YHTEISTYÖSSÄ:Esimerkit pysyvästä toiminnasta ovat innostavia ja toimivia. Mutta silti ne ovat vain yksittäistapauksia. Britanniassa valtio ja säätiö ovat ryhtyneet tekemään yhteistyötä kult-tuurisen vanhustyön rahoituksessa. Vuonna 2013 Baring Foundation ja Iso-Britannian Arts Council lansee-rasivat yhteisen rahoituksen, joka on tarkoitettu ikäihmisten ja erityisesti vanhuspalveluyksiköiden taidetoi-minnan vahvistamiseksi. Avustuk-sen kokonaissuuruus on miljoona puntaa.

Iso-Britanniassa yksityisellä sekto-rilla on muutenkin tärkeä rooli tai-teellisen toiminnan tukijana. Yksi maan kulttuurisen vanhustyön kes-keisimmistä rahoittajista on The Baring Foundation, joka on toimi-nut taiteen ja vapaaehtoistoimin-nan tukijana vuodesta 1969. Säätiö keskittyy toiminnassaan ajamaan esimerkiksi lasten, ikäihmisten ja maahanmuuttajien oikeuksia. Tai-detoiminnan ja vapaaehtoistyön tu-keminen tapahtuu avustusten kautta sekä edistämällä tutkimusta ja alan yleistä keskustelua.

PERHE ON PARAS?

Elämme äärimmilleen vietyä yksilöl-lisyyden aikakautta, jonka on para-doksaalisesti mahdollistanut vahva, kollektiiviseen ja demokraattiseen tahtotilaan perustuva hyvinvointi-valtio.

Suomeksi sanottuna: elämme poik-keuksellista aikaa maailman histo-riassa. Koska kaikille saatavilla ole-via julkisia palveluita, tulonsiirtoja ja vaikkapa kolmikantaa pidetään itses-tään selvyytenä, me voimme omassa elämässämme keskittyä kehittämään itseämme ja elintasoamme. Tähän-hän muun muassa kuluttaminen hy-vin pitkälle perustuu: perustarpeiden lisäksi meille luodaan mielikuvia ja trendejä sellaisista tarpeista, jot-ka liittyvät itsensä ilmaisemiseen ja hemmotteluun.

Ikävä puoli tässä taas on se, että ih-miset tuntuvat yksilöllisyydessään unohtavan, että tämä kaikki on saa-vutettu - ja myös ylläpidetty yhtei-söllisen tahdon, kompromissien, kautta. Me helposti kuvittelemme asioiden ollessa hyvin, että olemme täysin oman onnemme seppiä ja an-saitsemme kaiken sen hyvän, mikä eteen tulee. Elämän iloista kannattaa toki nauttiakin, sehän on selvä. Mut-ta kukaan ei tosiasiallisesti matkusta yksin tässä veneessä.

Taloustaantuma ja rakennemuutok-set ovatkin osoittaneet, että yhteisön ongelmat osuvat myös yksilöihin. Yhteistoimintaneuvottelut ovat niin yleisiä alasta riippumatta, että lähes-tymme irtisanomisissa lamavuosia. Korkeasti koulutettujen työttömyys on huipussaan: tänä päivänä korkeampi koulutus ei takaa työpaikkaa tai suo-tuisaa palkkakehitystä.

Ammattiliitot tekevät edunvalvonnan ohessa kaikkensa, ihan kaikkensa, saadakseen jäseniään tilaisuuksiin ja uusia jäseniä mukaan toimintaan. Jäsenmäärä on neuvottelupöydissä se lihas, jolla työnantajan kättä väänne-tään haluttuun suuntaan. Silti erityi-

K o l u m n i : e l e n a G o r s c h k o w - S a l o n r a n t a

sesti korkeasti koulutettujen osalta järjestäytymisaste voisi olla huomat-tavasti suurempikin.

Samoin erinomaisissa tilaisuuksissa salit ammottavat tyhjyyttään, vaikka sisältö olisi juuri sellaista, josta kuis-kitaan kahvihuoneiden takaosissa työ-paikoilla, hieman pelokkaina. Miksi? Miksi olemme unohtaneet, että tämä on oma yhteisönsä, jossa meilläkin voisi olla roolimme? Työ on kuitenkin valta-osalle suomalaisista se mihin käytämme paljon aikaa elämästäm-me sekä sen mekanismeissa järjes-täytyminen on selkeä ja laillinen osa. Onhan se totta, että itse kullakin on aikaa rajallisesti ja vapaa-aikana pi-tää ehtiä harrastamaan myös kivoiksi miellettyjä asioita.

Kaiken yhteisöllisyyden ei kuitenkaan tarvitse olla kivaa, tästä lienee par-haimpana esimerkkinä perhe: kon-flikteja tulee väistämättä, arki voi olla todella puuduttavaa ja tylsää, mutta olemme riippuvuussuhteessa per-heemme jäseniin erilaisin sitein ja ongelmien ilmestyessä eteen vedäm-me kuitenkin yhteisen rintaman. Tätä on myös ammatillinen yhteisöllisyys parhaimmillaan.

Peräänkuulutamme yhteisöllisyyttä puheiden tasolla, mutta toteutamme sitä käytännössä hyvin vähän. Ehkä nyt olisi hyvä aika unohtaa kollektii-visuuden möröt historiasta ja pohtia uutta, modernia tapaa kohdata toi-semme – edes siinä määrin että siitä olisi hyötyä itsellemme. Ja siitä mo-nesti on, yllättävilläkin tavoilla.

Kolumnisti keskustelee säännöllisesti talousasioista Ylen Aamu-tv:n Jälkipörssi-ohjelmassa.

32 T A K U

Attribuointi, konossööri (Connois-seur) ja provenienssitutkimus ovat tuttuja termejä taidehistorioitsi-joille ja museoihmisille. Vieraam-pia voivat olla hyperspektri, PIXE (Particle induced X-ray emission), FTIR (Infrared spectrometry), tai RAMAN -mikrospektrometri. Jy-väskylän yliopiston monialaisessa RECENART -hankkeessa (Rese-arch Centre for Art) nämä ja monet muut nykyaikaisen materiaalitek-niikan mahdollistamat menetelmät on saatettu yhteen taidehistorian ja museologian perinteisten me-todien kanssa. RECENART tutkii taiteen ja arkeologisten esineiden alkuperää ja ajoittaa niitä. Hanke on ainutlaatuinen Pohjoismaissa ja sen yhteen kutomien tutkimus-menetelmien kirjo harvinainen laa-jemmassakin mittakaavassa.

TEKES RAHOITTAA TAIDEHISTORIAA

RECENART -hanke toimii ainakin tämän vuoden loppuun TEKES:n rahoituksella. Myös ensi vuoden kattava jatkorahoitus on hyvin mah-dollinen; sen jälkeen toimintamallin on tarkoitus kantaa omin voimin. Tekniikan edistämissäätiön yliopis-toille kohdentama rahoitus liitetään usein kaupallisiin ja teknisiin tietei-siin, mutta RECENART -projektis-sa naruja vedellään taidehistorian laitokselta hankkeen johtajan Han-na Pirisen ja projektipäällikkö Tiina Koivulahden johdolla. Hankkeen jo saavuttamien tulosten valossa TE-KES on tehnyt mainion päätöksen: hanke on hyvä esimerkki siitä, mi-ten humanistinen näkökulma avaa aivan uudenlaisia näkökulmia myös teknologisten menetelmien hyödyn-tämiseen.

Projektipäällikkö Tiina Koivulah-den mukaan RECENART -hanke sai alkunsa kesällä 2013. Tuolloin

T e k s t i : S a k a r i a s S o k k a

MiTä, MiSSä, MillOin?

Kuopion taidemuseon kokoelmiin kuuluvan, ranskalaiselle impressio-nistille Edouard Manet’lle attribuoi-dun ”Nuoren tytön muotokuvan” alkuperää selvitettiin monialaisena pilottihankkeena. Tutkimusryhmä koostui Jyväskylän yliopiston tai-dehistorioitsijoista, fysiikan laitok-sen hiukkastutkijoista ja kemisteistä, konservointiyrittäjästä sekä Valtion taidemuseon materiaalitutkimusla-boratorion edustajasta. Ryhmän jä-senissä pilotti herätti innostusta ja osoitti tässäkin mielessä monialaisen yhteistyön mahdollisuudet. Esimer-kiksi fysiikan laitoksella sinne tuotu taideteos herätti myös hankkeen ul-kopuolisissa tutkijoissa myönteistä kuhinaa. Taide liikuttaa fyysikkoja-kin, Koivulahti toteaa.

TEKES:n rahoituksen turvin kau-pallistettaviksi kelpaavia tuloksia on syntynyt nopeasti. Nykyinen han-keryhmä hyödyntää IT tiedekunnan

hyperspektrikameraa, jonka myötä artefaktien tutkimukseen on saatu aivan uudenlainen ulottuvuus. Ka-meralla voidaan tutkia laajaa spektriä silmälle näkymättömiä aallonpituuk-sia ja saada erilaisista pinnoista esiin näkymättömiin kadonneita tekstejä ja nähdä uudella tavalla maalausten pinnan alle. Kamera toimii mainios-ti myös vanhojen kirjojen tutkimuk-sessa. Myös hiukkastutkimuksen puolella käytettävissä on hankkeessa mukana olevien tutkijoiden kehittä-miä edistyneitä menetelmiä: Saam-me selville arkeologisten esineiden koostumuksen kajoamatta lainkaan esineeseen – emme tarvitse näytettä, vaan analyysi tehdään millään taval-la vaurioittamatta objektia, Koivu-lahti kertoo hankeryhmän osaamis-ta kiitellen. Tällä tavalla on muun muassa tutkittu vanha kiinalainen malja . Materiaalitutkimuksen ja tai-dehistorian menetelmät yhdistämällä selvitimme esineen aitouden, ajoi-

Jyväskylässä se selvitetään.

Kuvassa RECENART -projektipäällikkö Tiina Koivulahti ja hankeryhmään kuuluva fysiikan lehtori Timo Sajavaara. Kuvaaja Petteri Kivimäki.

T A K U 33

MiTä, MiSSä, MillOin?

Hankkeen nettisivut:

www.jyu.fi/hum/laitokset/taiku/recenart

tuksen ja jopa maljan polttamiseen käytetyn uunin sijainnin, Koivulahti mainitsee.

47 MILJARDIN TAIDEMARKKI-NASTA OSA LOHKEAA MYÖS ALKUPERÄSELVITYKSILLE

Monialaisen hankkeen myöntei-siä mahdollisuuksia osoittaa myös hankkeen kuluessa täysin uutena innovaationa syntynyt nanotekno-logiaan perustuva uniikki ” merkin-tätuote”, jota ei voi väärentää. Sillä voidaan merkitä silmälle näkymät-tömällä tavalla ja materiaalia vahin-goittamatta mitä tahansa materiaalia. Rajoja ylittävälle hankkeelle sopi-vasti kukaan ei ennen hanketta osan-nut odottaa tuotetta, vaan se syntyi hankeryhmän yhteistyön seuraukse-na. ”Merkintätuotteella” on potenti-aalisia markkinoita liki loputtomasti erilaisilla toimialoilla, toteaa projek-tipäällikkö Koivulahti.

Myös taiteen alkuperätutkimukses-sa ja ajoittamisessa kaupallisuus ja markkinat ovat lähellä, vaikka tai-detta ei aina Suomessa näin osata sijoittaa. Näiltä osin hankkeen ta-voitteet liittyvät kansainväliseen taidekauppaan, jonka vuosivolyymi on noin 47 miljardia euroa (vuoden 2013 tilaston mukaan). Yksittäisten kauppojen arvo lasketaan helposti kymmenissä tai sadoissa tuhansis-sa, jopa miljoonissa. Vaikka monil-la suurilla museoilla on tutkimustoi-mintaa ja edistynyttä välineistöäkin, niiden toiminta keskittyy paljolti omien kokoelmien tutkimukseen. Tämä tarkoittaa samalla sitä, että museoiden ulkopuolisilla tahoilla on vain rajoitetusti saatavilla edistynei-tä analyysivälineitä ja alan ammatti-laisten asiantuntemusta. Esimerkiksi Keski-Euroopassa on alalla toimivia yrityksiä, mutta ne tarjoavat kape-ampaa analyysikeinojen valikoimaa kuin tässä hankkeessa, jota on alus-ta alkaen rakennettu hyvin tarveläh-töisesti. Tarvelähtöisyyteen liittyvät myös muut kuin suoraan kaupallis-tumiseen liittyvät tavoitteemme, tut-kimuksen ja koulutuksen kehittämi-nen, Koivulahti linjaa.

Terveydenhuoltoon on ku-luneina vuosikymmeninä palkattu yhä enemmän ul-komailla tutkintonsa suorit-taneita ammattilaisia. Työn johtaminen yhteisössä, jossa saman ammattiryhmän edus-tajien tausta on kovin erilai-nen, on selvästi vaativampaa kuin homogeenisen ryhmän.

Esitän kirjoituksessani suden-kuoppia, joihin kannattaa va-rautua. Niiden toteutuminen

on sitä epätodennäköisempää, mitä tutumpi suomalainen yhteiskunta ja kulttuuri työntekijälle ovat. Li-säksi yksilölliset erot voivat olla suuria myös suomalaisten kuin muidenkin kohdalla.

Vaikka ammattitutkinto on sama, tutkintoon vaadittu opiskelu, tie-dot sekä taidot voivat olla erita-soiset ja profiililtaan poikkeavat. Tämä kannattaa huomata jo uutta työntekijää rekrytoitaessa. Pereh-dytyksen tulee olla hyvin yksilöl-listä ja pitkäkestoista.

Työntekijän vahvuudet ja kehittä-misalueet tulisi selvittää viimeis-tään koeaikana. Koeaikaa kannat-taa käyttää kaikkien rekrytointien kohdalla. Työnhakijan itsestään ja taidoistaan haastattelussa ja do-kumenttien pohjalta antama kuva saattaa olla hyvinkin toisenlainen, kuin käytännön vaatimukset edel-lyttävät. Lisäksi suositukset saat-tavat olla väritettyjä.

Itse työn organisoinnissa on huo-mioitava tulijan kotimaan ja Suo-men mahdolliset kulttuurierot. Johtajakeskeisestä, autoritaarisesta johtamiskulttuurista tulevaa pitää opastaa demokraattiseen työkult-tuuriin, jossa työntekijät ja alai-set otetaan huomioon työtehtäviä suunniteltaessa ja toteutettaessa. Pahimmillaan työntekijä tarvitsee jatkuvaa ohjausta tai hän odottaa käskyttämistä jokaiseen erilliseen tehtävän suorittamiseen. Vaihto-ehtoisesti henkilö saattaa ryhtyä

johtamaan muiden tehtäviä omalla tavallaan, mikä voi helposti aiheut-taa kummastusta tai närääkin työyh-teisössä. Osavastuun ottaminen työn sujumisesta saattaa olla kateissa, mi-käli työntekijän odottaa, että johtaja vastaa kaikesta.

Henkilösuhteissa saattaa esiintyä ongelmia, joita toisenlaisesta kult-tuurista tulevan on vaikea ymmär-tää. Miehille vaikeinta näyttää ole-van naisen hyvä asema työpaikalla. Ammattiasemansa vuoksi naisilla on omat työtehtävänsä eivätkä he ole komenneltavissa tekemään mui-ta asioita. Joillekin miehille nais-puolinen esimies saattaa olla vaikea pala. Toisaalta, suomalaisessa joh-tamiskulttuurissa myöskään naisel-la ei alaisena ole etuoikeuksia, mikä voi tulla yllätyksenä joillekin tähän tottuneelle.

Tulijalla on kulttuurisidonnainen käsityksensä ihmisten tasa-arvosta, mikä saattaa heijastua ikävällä taval-la asiakastyöhön. Tässä tilanteessa ammatillisuuden merkitystä on ko-rostettava, jotta työntekijä pystyy hoitamaan tehtävänsä asianmukai-sesti. Esimerkiksi suhtautuminen joi-hinkin kansallisuuksiin tai elämän-tapoihin voi saada suomalaisittain räikeitä ylilyöntejä, joita työntekijä ei ymmärrä. Ongelma saattaa esiin-tyä niin työyhteisön sisällä työnteki-jöiden keskinäisenä kuin suhteessa asiakkaisiin.

Oman ongelmansa mutta myös etun-sa tuo eri kansallisuuksista ja uskon-tokunnista tulevien lomien ja vapaa-ajan tarve. Kaikki eivät välttämättä halua olla lomalla juuri joulun aikaan tai pääsiäisenä, vaan noudattaa oman kulttuurinsa ja lähtömaansa juhlaka-lenteria, jolloin heillä on mahdolli-suus tavata lomalla sukulaisiaan ja ystäviään. Jotkut taas haluavat per-jantaisin työskennellä lyhyemmän päivän, mutta sunnuntaityö ei ole ongelma. Tärkeintä kuitenkin on, että kaikkien työ- ja loma-ajat suunnitel-laan hyvissä ajoin etukäteen niin, että työt saadaan sujumaan juohevasti.

Lähde: AKAVA/AKAverkko

Kansainvälisten alaisten johtaminen

M i k k o V a l k o n e nyleislääketieteen erikoislääkäri, ylilääkäri, Töölön terveysasema, Helsingin kaupunki

34 T A K U

intohimot karkaavat käsistä

Kuohu ja kohu käyvät Yhdysval-loissa #gamergate -ilmiön vuoksi. Suuryhtiöt vetävät mainoksiaan pe-lisivuilta ja pelialalla toimivat nai-set joutuvat muuttamaan kodeistaan tappouhkausten vuoksi.

Puhutaan PeleiStäM e r j a i s o t a l o

"Ainoa tapa rakentaa positiivista pelikulttuuria on keskustella pelaamisesta!"

näin aloittaa Kansallinen audiovisuaalinen instituutti tiedotteensa. Puhutaan tietysti digitaalisista peleistä, ei shakista, bridgestä tai Afrikan Tähdestä. Tieto-konepelit herättävät intohimoja tai niitä herätetään tarkoituksellisesti.

#gamergate

Kun samaan aikaan Suomessa jul-kaistaan merkittävimpien veron-maksajien listoja, huipulla loista-vat suomalaiset pelialan yritykset ja niiden perustajat, joista on tullut merkittäviä yhteisöveron maksa-jia. Valtiovalta tukee pelialaa entis-tä määrätietoisemmin ja se on lu-kuisten strategioiden, ohjelmien ja puheiden ytimessä. Teknologian ja

innovaatioiden kehittämiskeskus TEKES auttaa nykyisin myös erityi-sesti aloittelevia peliyrityksiä. Vuo-desta 2012 lähtien tukea on annettu Skene - Games Refueled -ohjelman kautta, jonka tavoitteena on rahoit-taa pelialaa 30-35 miljoonalla eurol-la vuoden 2015 loppuun mennessä.

Digitaalisia pelejä pelaavat kaikki tai ainakin valtaosa suomalaisista. Lap-set ja nuoret aikuiset ovat aktiivisia pelaajia sukupuoleen katsomatta, mutta ikähaitari on laajentunut kai-ken aikaa. Pelaajatkin vanhenevat. Pelaamisesta on tullut joillekin myös ongelma, niin kuin sarkastisesti sa-noen kaikesta muustakin mukavas-ta ja viihdyttävästä. Minäkin pelaan, joka päivä.

#gamergate

Ihmisiä ja asioita asetetaan vastak-kain. Verkon välityksellä se käy nopeammin kuin kirjekyyhkyjä käyttämällä ja joskus jutut todella karkaavat käsistä. Kukaan ei enää tarkista, mistä itse asiassa alunperin oli kysymys ja juttu paisuu maail-

T A K U 35

#gamergatemaa, tässä tapauksessa verkossa elä-vää maailmaa, kuohuttavaksi vastak-kainasetteluksi.

Kysyttäessä pelialan asiantuntijal-ta mistä on kysymys, hän huokaa ja toteaa, että oikeastaan #gamer-gate liittyy peleihin enää etäisesti. Alunperin pari pelaajien identitee-tistä kirjoitettua tarkoituksellisen provosoivaa artikkelia sai pelaajat hyökkäämään. Artikkelien provo-sointi kiteytyy mm. lausahdukseen "Gamers are dead."

Asia sai ilkeän käänteen ja nostatti vihaa yleisesti pelimediaa vastaan. Kysymys oli myös erään "valopää-ääliön" syytöksestä ex-tyttöystä-väänsä kohtaan, joka oli tehnyt pelin, jossa ei ammuskeltu, pelattu jalka-palloa, suolistettu lohikäärmeitä tai lennetty avaruusaluksilla. Tässä tekstipohjaisessa pelissä yritetään asettua masentuneen ihmisen ase-maan ja ohjastaa häntä maailmassa, joka on kovin arkinen.

Nuoren naisen suunnittelema peli oli toisenlainen, siitä kirjoitettiin pienemmillä pelisivustoilla ja sil-le myönnettiin pelialan taiteellisia palkintoja. Nuoret pelaajamiehet eivät pitäneet sitä oikeana pelinä ja ihmettelivät sosiaalisia ongelmia käsittelevän pelin saamaa huomiota vääränä eivätkä halunneet sitä pe-lifanien suosimaan pelikauppaan. Sitten alkoivat syytökset siitä, että pelin suunnittelija oli pettänyt poi-kaystäväänsä toimittajien kanssa saadakseen pelilleen huomiota ja ex-poikaystävä alkoi ruotia blogis-saan entisen tyttöystävänsä seksi-elämää. Uhkailut muuttuivat hyvin konkreettisiksi.

Pelisuunnittelijan puolustajat heräsi-vät, mikä sai pelaajayhteisön entistä raivokkaammaksi. Uhkailut kohdis-tuivat nyt myös puolustajiin, aihees-ta kirjoittaviin toimittajiin ja sivus-toihin. Nämä Social Justice Warriors eli sosiaalisen oikeudenmukaisuu-den soturit viestittivät aiheesta myös peliyrityksille, jotta nämä ottaisivat mainoksensa pois tietyiltä sivuilta.

"Kohussa on pohjimmiltaan kyse laajasta, pelaamiseen liittyvästä kult-tuurin muutoksesta." Näin toteaa Jutta Sarhimaa Nyt-liitteen artikke-lissaan verkossa 15.10.2014.

Artikkelissa haastateltu Tampereen yliopiston pelitutkimuksen profes-sori Frans Mäyrä kuvailee näiden "kovan linjan" pelaajien epäilyksiä

seuraavasti: "Naispelinkehittäjät ja lehdistö juonivat viedäkseen heidän pelikulttuurinsa pois ja korvatakseen sen feministisellä pelienkehityksel-lä. Feministiset pelintutkijat ovat tukemassa tätä väärää kehityssuun-taa." Mäyrän mukaan kyse on pie-nestä, äänekkäästä vähemmistöstä, joka kärjistää keskustelun vastak-kainasetteluiksi ja purkaa turhau-tumistaan internetin ja median vä-lityksellä.

Myös pelialan asiantuntija toteaa, että alkuperäinen ajatus pelaaji-en identiteettiin liittyvistä asioista hautautui naisvihamielisyyteen ja epämääräiseen hyökkäys-puolustus-sekoiluun.

Suomessa pelataan asiallisesti

Suomessa suhtaudutaan pelaamiseen keskimäärin asiallisemmin kuin Yh-dysvalloissa, ainakin jos tarkastel-laan edellä mainittu #gamergate -ta-pausta, vaikka ylilyöntejä tapahtuu myös täällä. Mutta mikä on lauantain 15.11.2014 Kansallinen pelipäivä?

Kansallinen audiovisuaalinen ins-tituutti viestitti tiedotteessaan mm. näin: "Pelipäivän suojelijana on tänä vuonna huippusuositun Minecraft pelin opetuskäyttöön tarkoitetun Mi-necraftEdun kehittäjä, suomalainen TeacherGaming LLC. TeacherGa-ming järjestää Kansallisen pelipäivän viikolla kymmenen koodaustyöpa-jaa ja on mukana järjestämässä kai-kille avointa webinaaria, joissa Mi-necraftEdua käytetään innostamaan lapsia ja aikuisia koodaamisesta! Pelit ovat suunnaton ja suurelta osin hyödyntämätön voimavara uusien ilmiöiden ja tunteiden kokemiseen, sekä uusien taitojen opettelemiseen."

Pelipäivän ideana on saada aikaan keskustelua digitaalisesta pelaami-sesta. Taustalla on tiedotteen mu-kaan mm. se, että "keskustelu pe-leistä ja käytöksestä peleissä tai niihin liittyvissä verkkoympäristöis-sä ei ole ollut pelaajien vanhemmil-le luontevaa. Viime vuonna tehdyn selvityksen mukaan lähes neljännes (23%) vanhemmista ei koskaan kes-kustele lapsensa kanssa pelaamises-ta. Miesvaltaisissa pelaajayhteisöis-sä muodostuneet asenteet näkyvät nyt äänekkään vähemmistön tekemi-nä tappo-, pommi- ja raiskausuhka-uksina aikuisilta pelaajilta, joiden ei ole tähän asti tarvinnut kyseenalais-taa omia ennakkoluulojaan."

Pelipäivässä on lähdetty liikkeelle opetuspeleistä, mikä pelialan asian-tuntijan mielestä on harmillista. Hä-nen mukaan olisi parempi, että van-hemmat puhuisivat lastensa kanssa juuri niistä peleistä, joita lapset pe-laavat. Pelin ei aina tarvitse olla ope-tuksellinen, että siitä olisi hyötyä.

Myös rentoutuminen on hyödyllistä. Kello lähenee puolta yötä. Nyt siir-ryn pelaamaan, kierroksen Dynastyä ja kierroksen Zuma Deluxea, lopuk-si yksi Vapaakenttä, siis pasianssia.

LisätietojaKansallinen pelipäivä www.pelipaiva.fiPelikasvattajien verkosto www.pelikasvatus.fiTeacherGaming llc http://teachergaming.com/jaana Sahramaa: Raiskaus- ja tappo-uhkaukset ajavat pelialan naisia kodeistaan – tästä skandaalissa on kyse (15.10.2014) http://nyt.fi/a1305884430502

Matti Isotalo, pelialan asiantuntija, GameReactorin pelikriitikko ja Tampereen yliopiston internet and Game Studies -maisteriohjelman jatko-opiskelija

36 T A K U

P a n u H ä m e e n a h o

T A K U 37

Kuvassa nuori nai-nen katsoo kameraan. Hän on Kiuruveden kunnan kulttuurisih-

teeri joulukuussa 1987 työhuo-neessaan eli minä 27 vuotta sitten. Työkaverini näppäämässä kuvassa mikään ei kerro siitä, että olen kult-tuurialan ammattilainen. Päinvas-toin, työhuoneeni vaikuttaa minkä tahansa pikkubyrokraatin toimistolta asiakastuoleineen kaikkineen.

Etsimme TAKU:n toimistossa kii-vaasti hyviä kuvia kulttuurityön arjesta ja sen muutoksista viime vuosikymmeninä. Vaikka monet jä-senistön edustamista ammattialoista ovat verrattain nuoria, nimenomaan meidän oman työmme ominaislaa-dusta havainnollisesti kertovia ku-via ei näyttäisi olevan ainakaan liian runsaasti tallennettuna.

Päädyin selaamaan jopa omia vanho-ja lehtileikekansioitani ja albumeita-ni. Kulttuurisihteeriajoiltani on kerty-nyt paljon lehtijuttuja, joissa on kuvia minusta avajaispuheita ja tiedotus-tilaisuuksia pitämässä, esittelemäs-sä vierailevia taiteilijoita, istumassa lasten keskellä taidekasvatustempa-uksissa, tutkimassa kotiseutumuse-on esineistöä tai vaikka jututtamassa ikäihmisiä vanhusten viikolla. Aika useassa kuvassa istun vain kulttuu-ritoimistossani pöydän takana jotain kommenttia antamassa. Ei yhtään kuvaa siitä, kun kulttuurisihteeri pe-see voisia kirnuja kirnuamiskilpailun jälkeen tai kärsivänä raahaa raskasta koripallotelinettä voimistelusalista varastoon – peittämästä näkyvyyttä tulevalle juhlalavalle.

Kuva herättää tunteita ja muistoja. Katselen nuorta minääni toisaal-ta kaihoisasti, toisaalta lempeän huvittuneesti. Huomaan paljon

muuttuneen, jo pelkästään työs-kentelyvälineiden. Tuolloin kulttuu-ritoimistossa ei ollut tietokoneita, kännyköistä ja älypuhelimista pu-humattakaan. Mustan sähkökirjoi-tuskoneen vieressä on lankapuhelin. Seinälle on teipattu tulevan vuoden kalenteri. Kynä ja paperi olivat tär-keimmät suunnitteluvälineet. Kuvan ulkopuolelle jäävät mappirivistöt täyttivät pienestä työhuoneesta yh-den seinän kokonaan.

Helsingin Sanomien legendaarinen toimittaja Mattiesko Hytönen luon-nehti aikoinaan kulttuurisihteereitä ”vaisuksi porukaksi”, joka mieluum-min yhteisissä tapaamisissaan bril-jeerasi kokoustekniikalla kuin särki viinilaseja illan viimeisinä tunteina. Kaiken kaikkiaan kulttuurisihteerien julkisuuskuva näyttää olleen kautta ammatin olemassaolon yllättävän huono. Baskeria ja salkkua on ollut vaikea kantaa yhtä aikaa.

Nykyisin TAKU:n jäsenistö koos-tuu monenkirjavasta kulttuuriam-mattilaisten joukosta, josta määräl-lisesti suurimpina erottuvat tuottajat, koordinaattorit, hanketyöntekijät sekä viestintä- ja taidekasvatusalan ammattilaiset. Heillä ei ole taakka-naan byrokraatin leimaa, mutta onko heidänkään sen helpompaa kuvata oman ammattitaitonsa erityislaatua tai työnsä merkitystä?

Vanhat valokuvat maatalous- ja teh-dastöistä tekevät ymmärrettäväksi ruumiillisen työn laadun ja raskau-den. Maataloustyön muutos konk-retisoituu vertaamalla vaikka kuvia heinätöistä ennen ja nyt. Lääkärin ja hoitajan työn muutos näkyy hoitovä-lineiden erilaisuudesta. Myös opet-tajan työympäristö on 2000-luvulla

aivan toisenlainen kuin vaikkapa kansakoulujen aikaan.

Tapetinvärinen kulttuurisihteeri työ-pöytänsä takana ei kerro lainkaan siitä, mikä on kulttuurityön ydin. Millaiset valokuvat kertovat par-haiten kulttuurityön arjen muutok-sesta? Miten kuvata kulttuurityön monipuolisuutta ja vaativuutta niin, että se kolahtaa ulkopuolisenkin ta-juntaan? Miten hahmottaa kulttuuri-työn aikaansaannoksia eri aikoina? Nämä kysymykset ovat perustavan-laatuisia myös ammatillisen edun-valvonnan kannalta.

TAKU:n 40-vuotishistorian yhte-nä päätarkoituksena on kertoa kult-tuurityön ominaislaadusta ja muu-toksista 1970-luvulta nykypäiviin. TAKU:n juhlakirjassa kerron näistä asioista kirjoittamalla. Toivon, että tekstin rinnalle löytyisi myös ha-vainnollistavia valokuvia meidän kulttuurialan ammattilaisten mo-nenkirjavasta työelämästä ja sen ar-jesta. Yksi hyvä kuva voisi korvata hyvinkin tuhat sanaa, varsinkin yti-mekkään kuvatekstin avulla.

Valokuvia kulttuurityöstä

tallennetaan

TAKU:n historiaan

Miltä kulttuuriammattilaisen arki näyttää?

j a a n a l u t t i n e nT A K U : n h i s t o r i a n k i r j o i t t a j a

Onko sinulla tallessa kuvia, jotka mielestäsi kertovat jotain olennaista kulttuurityöstä? Jos kenkälaatikoistasi tai sähköisistä albumeistasi sattuisi löytymään juhlakirjaan soveltuvia kulttuurityön tai jär-jestötoiminnan kuvia, niitä voi lähettää toi-minnanjohtaja Kirsi Heralan sähköpostiin (kirsi.herala@taku.fi). Kuvatiedot (kuvaaja, aihe, kuvan henkilöt, ajankohta ja paikka) ovat tärkeitä, kuten myös varmuus kuvan käyttöoikeudesta.

T A K U 37

Huom!

38 T A K U

TYöTTö

MYYSKASSA

Erityiskoulutettujen työttömyyskassa Erko

Asemamiehenkatu 2, 00520 Helsinki

Toimisto on avoinna 9.00-15.00Palvelunumero (09) 7206 4343

faksi (09) 272 1212

Puhelinpalveluaika on maanantaista torstaihin klo 12.00-15.00

Sähköposti:erityiskoulutettujen.tk@erko.fi Kassan henkilökunta pyrkii vastaamaan sähköpostikyselyi-hin seitsemän päivän sisällä viestin saapumisesta kassaan.

Info-puhelin: Info-puhelimesta 0600 944 94 etuuden hakija saa tiedon viimeisimmästä maksupäivästä

24 tuntia vuorokaudessa. Puhelun hinta on pvm + 0,37 euroa minuutissa.

Ammatinharjoittajien ja Yrittäjien Työttömyyskassa AYT

Ratavartijankatu 2 B, 00520 HELSINKI maksuton palvelunumero 0800 9 0888

ma-to klo 9-16, pe klo 9-13 puhelin 09 2535 3100 sposti asiakaspalvelu@ayt.fi

j ä S e n S i V U T

PäiVitä jäsentietosiOvatko jäsentietosi muuttuneet?

Ilmoitathan näistä muutoksista meille:

l osoitteen- ja nimenmuutos l työnantajatiedotl valmistumispäivä l sähköpostiosoitteen muutosl äitiys-, isyys- tai hoitovapaa l apuraha-

työskentely l työttömyys, lomautus tai vuorotteluvapaa l siirtyminen ammatinharjoittajaksi/

yrittäjäksi

TIEDOT ON HELPOINTA ILMOITTAA SÄHKÖISESTI JÄSENSIVUILLA:

www.akavanerityisalat. fi -> Jäsenkirjautuminentai taku@taku.fi

VIITENUMEROT HUKASSA? Tilaa uudet jäsensivujen kautta

www.akavanerityisalat.fi -> Jäsenkirjautuminen

Maistraatinportti 4 A, 00240 Helsinki Puh. 0201 235 340 fax (09) 147 242 Sähköposti: etunimi.sukunimi@akavanerityisalat.fiJulkisen sektorin työsuhdeneuvonta puh. 0201 235 380 Yksityisen sektorin työsuhdeneuvonta puh. 0201 235 350Puhelun hinta 0201-numeroihin:kiinteästä verkosta 8,35 snt/puh + 7,02 snt/minmatkapuhelimesta 8,35 snt/puh + 17,17 snt/min

l JÄSENSIHTEERITPuh. 0201 235 370 Puhelinaika: klo 9 – 14jasenpalvelut@akavanerityisalat.fi

l LAKIMIESTEN palvelujen puhelinaika klo 9 – 14

l YKSITYIS- JA JÄRJESTÖSEKTORIN TYÖSUHDENEUVONTAEskola, Kari, työmarkkinalakimies Yksityissektorin sekä yliopisto- ja amk-sektorin sopimus- ja neuvotte-lutoiminta sekä työsuhdeneuvonta (ti-ke). Yhteiskunnallinen edunval-vonta. Puhelin 0201 235 367, 040 590 5693 Leppänen juho-Heikki, lakimies Yksityissektorin työsuhdeneuvontaPuhelin 0201 235 365, 040 582 5052Haapasalo Toni, lakimies Yksityissektorin työsuhdeneuvontaPuhelin 0201 235 365Torvela, Tuire, lakimies Yksityissektorin edunvalvonta ja työsuhdeneuvontaAmmatinharjoittajia ja yrittäjiä koskevat tehtävätPerhe- ja perintöoikeudellinen neuvonta Puhelin 0201 235 356

l KUnTASeKTORin TYöSUHdeneUVOnTAIkonen Harri, lakimies Kunta-, valtio-, yliopisto- ja amk-sektorin virka- ja työsuhdeneuvonta Puhelin 0201 235 354Zibellini Anna, lakimiesKunta-, valtio-, yliopisto- ja amk-sektorin virka- ja työsuhdeneuvonta Puhelin 0201 235 353

l VALTIOSEKTORIN TYÖSUHDENEUVONTAIkonen Harri, lakimies Kunta-, valtio-, yliopisto- ja amk-sektorin virka- ja työsuhdeneuvonta Puhelin 0201 235 354 Zibellini Anna, lakimiesKunta-, valtio-, yliopisto- ja amk-sektorin virka- ja työsuhdeneuvonta Puhelin 0201 235 353

l KORKEAKOULUSEKTORIN TYÖSUHDENEUVONTAEskola Kari, työmarkkinalakimies Yksityissektorin sekä yliopisto- ja amk-sektorin sopimus- ja neuvotte-lutoiminta sekä työsuhdeneuvonta (ti-ke)Yhteiskunnallinen edunvalvonta Puhelin 0201 235 367, 040 590 5693 Ikonen Harri, lakimies Kunta-, valtio-, yliopisto- ja amk-sektorin virka- ja työsuhdeneuvonta Puhelin 0201 235 354 Zibellini Anna, lakimiesKunta-, valtio-, yliopisto- ja amk-sektorin virka- ja työsuhdeneuvonta Puhelin 0201 235 353

l KIRKON SEKTORIN TYÖSUHDENEUVONTAjuntunen Kalevi, asiamies Valtio- ja seurakuntasektorin sopimus- ja neuvottelutoiminta Puhelin 0201 235 351

i n F O A

T A K U 39

Taide- ja kulttuurialan ammattijärjestö TAKU ry l Snellmaninkatu 19-21 e 15, 00170 Helsinki l puh. 0440 664 800 l s-posti taku@taku.fi

T A K U n H A l l i T U K S e n j ä S e n T e n Y H T e Y S T i e d O T 2014

Petri KatajarinneHautomopäällikköLuovien alojen yrityshautomo Creve040 164 6665petri.katajarinne@taku.fi

Arja laitinenAluepäällikköTaiteen Edistämiskeskus0295 330 709arja.laitinen@minedu.fi

Kirsi lajunenKoordinaattori, Taiteesta ja kulttuurista hyvinvointia -toimintaohjelma0400 516 554kirsi.lajunen@thl.fi

Anna-Maria leograndeProjektisuunnittelijaTyöelämäosallisuuden hyvät käytännöt Euroopassa -hanke, THL 040 757 8696 anna-maria.leogrande@helsinki.fi

Anna VesénKulttuurituottajaRiihimäen kaupunki040 822 6660anna.vesen@riihimaki.fi

HAlliTUKSen PUHeenjOHTAjA Mari lankinenTuottajaJyväskylän kesäSnellmaninkatu 19-21 E 1500170 Helsinki050 5363 231mari.lankinen@taku.fi

HAlliTUKSen VARAPUHeenjOHTAjA Ville niutanenTuottaja040 841 2066ville.niutanen@pp.inet.fi

HAlliTUKSen jäSeneT Varsinaiset jäsenetjuha isotaloKoulutuspoliittinen asiantuntijaTurun yliopiston ylioppilaskunta050 531 8414tyy-koposihteeri@utu.fi

Matti KarhosKulttuuriasiainpäällikköLahden kaupungin kulttuurikeskus050 387 8792matti.karhos@lahti.fi

VARAjäSeneT elise PedersenJohtava koordinaattoriTampereen kaupunki050 553 8673elise.pedersen@tampere.fi

Pauli RautiainenJulkisoikeuden yliopisto-opettajaTampereen yliopistopauli.rautiainen@uta.fi

Riikka wallinKulttuurituottajaammatinharjoittajariikka.wallin@gmail.com

Opiskelija-asioiden asiantuntijaSusanna KoskimaaKirjallisuuden opiskelijaTampereen yliopistosusanna.koskimaa@uta.fi

TOiMinnAnjOHTAjA Kirsi Herala040 511 1200kirsi.herala@taku.fi

jäRjeSTö- jA KeHiTYSVASTAAVARiina Virkkunen0440 664 800riina.virkkunen@taku.fi

OPiSKelijA-ASiAMieSVilja Byströmpuh. 040 561 8967vilja.bystrom@taku.fi

j ä S e n S i V U T

taide- ja kulttuurialan ammattijärjestö järjestää yhteistyössä Kuntaliiton sekä Opetus- ja kulttuuriministeriön kanssa Kuntakiertueen kunnallisille kulttuuritoimijoille syksyllä 2014 – keväällä 2015 eri paikkakunnilla Suomessa. Syyskauden ensimmäiset tilaisuudet järjestettiin Oulussa ja Turussa. Keväällä kiertue jatkaa matkaansa Kuopioon, Vaasaan ja Tampereelle.

Päätapahtuma pidetään Helsingissä osana kulttuurialan eduskuntavaalitapahtumaa ja siihen tilaisuuteen kerätään keskustelun pohjaksi eri alueilla esiin nousseita kysymyksiä ja haasteita.

Kuntakiertueen ohjelma rakentuu monipuolisesti ja vastavuoroisesti. Tilaisuudet ovat kestoltaan työpäivän mittaisia. Puhujat ja teemat on rakennettu alueiden lähtökohdista, jonka vuoksi ne voivat osittain vaihdella.

Keskeisenä tavoitteena on saada uusinta tietoa alueiden paikallistason tilanteista valtakunnallisille toimijoille ja verkottaa alueen toimijoita yhteisiin hankkeisiin ja kehittämiseen. Alueilla nostetaan keskusteluun ajankohtaisia aiheita kulttuurista, esitellään erilaisia rahoitusmahdollisuuksia sekä mahdollistetaan kulttuuritoimijoiden keskinäistä alueellista verkostoitumista kuten myös koko toimialan yhteistyön vahvistamista.

Osallistujien ajatuksia herätteleviä teemoja ovat perinteisestä ajattelusta tulevaisuuden trendeihin, hallintokuntien rajoja ylittävä toiminta, palveluiden käyttäjien näkökulma, vuoropuhelua strategisten ohjelmien kehittämiseksi kulttuurin näkökulmasta, kulttuurin mitattavuuden indikaattoreja, ja paljon muuta. Paikallista ja alueellista tietoa kerätään eri metodein ja tilaisuuden loppupaneeli pidetään niiden yhteenvetona.

Tilaisuuksissa ovat mukana järjestäjien lisäksi rakennerahasto, Taiteen edistämiskeskus, alueelliset Ely-keskukset, AVIt Suomen Kulttuurirahasto sekä kohdekaupunkien poliittisia päättäjiä.

Taide- ja kulttuurialan Kuntaliitto Opetus- ja kulttuuriministeriöammattijärjestö Erityisasiantuntija KIRSI KAUNISHARJUTAKU ry DITTE WINqVIST puh. 029 533 0144 KIRSI HERALA puh. 050 465 8712 kirsi.kaunisharju@minedu.fipuh. 040 511 1200 ditte.winqvist@kuntaliitto.fi kirsi.herala@taku.fi HELI TALVITIE puh. 02 9533 0307 RIINA VIRKKUNEN heli.talvitie@minedu.fipuh. 044 066 4800 riina.virkkunen@taku.fi

ilmoittautumiset ja ohjelmat: www.taku.fi/kuntakiertue.

Lisätiedot:

KulttuuriPalVelut – kaiken ytimessä