2 T A K U

T ä s s ä n u m e r o s s a

Kannen kuva: Mikko Myöhänen

Puheenjohtajalta ..................................................................... 3

Kulttuurin edunvalvontaa Akavassa .......................................... 4Merja Isotalo

Ovet ja ikkunat auki ................................................................. 6Anne Mari Rautiainen

Häiriöiden pelko turhaa ............................................................. 8Anna Kari

Musiikkiosaaminen tuo hyvinvointia, mutta tuoko se myös leipää? ................................................... 10Katri Halonen

Ruosumusaihme ..................................................................... 12Sanna Posti Sjömän

Pub Katseessa soi musiikki. Songs for the Blind ...................... 14 Miia Huttunen ja Mari Huttunen

Kolea elämä ............................................................................ 15Panu Hämeenaho

Linnan väkeä ........................................................................... 16Rita Dahl

Gallup ..................................................................................... 20 Läänintaiteilija: Sirpa Haapaoja ................................................ 21

10 kysymystä ......................................................................... 22 Taiteesta ja kulttuurista hyvinvointia ......................................... 23Merja Isotalo

De Minimis – pienimmistä seikoista ei kannata välittää ............ 26Merja Isotalo

Työntekijällä on oikeusturva työsuhteiden saumakohdissakin .............................................. 29Ritva Siikamäki

Järjestäytymisen perusteet ja jäsenmääräkehitys vaihtelevat eri maissa ............................................................... 30Markus Penttinen, Liisa Folkersma

Smirgeli .................................................................................. 31 Jäsensivut .............................................................................. 32

Julkaisija: Taide- ja kulttuurialan ammattijärjestö TAKU ry/ Fackorganisationen för konst- och kultursektorn rf Lehden toimituskunta: päätoimittaja Kirsi Herala p. 040 5111 200, 0201 235 393 email: kirsi.herala@taku.fi. Petri Katajarinne, Noora Herranen, Merja Isotalo, Anne Mari Rautiainen, Laura Tiainen. Lehti ilmestyy neljä kertaa vuodessa. Julkaisuun tarkoitetuista artikkeleista ja niiden toimitusajoista on sovittavatoimituskunnan kanssa. Taitto: Kirsi Herala/Anne Punttila Paino: Painokotka Oy, Kotka ISSN 1457-7003 Aikakauslehtien Liiton jäsenlehti

TAKU:n lehdessä olevat artikkelit ja niissä esitetyt mielipiteet ovat kirjoittajien henkilökohtaisia mieli-piteitä. Ne eivät välttämättä edusta TAKU ry:n virallista kantaa.

T A K U 3

TAKUn vuosikokouksen yhteydessä Tampereella pi-dettiin kaksipäiväinen seminaari, jonka nimenä oli kuvaavasti "Kulttuuri ja matkailu -mahdollisuuksia molemmille". Seminaarin yhtenä sanomana oli se, että matkailua ilman kulttuuria ei ole, ja että mei-dän kulttuurialan ammattilaisten osaamista käy-tetään aivan liian vähän tuotettaessa matkailupal-veluja. Nykyajan matkailijoita kiinnostaa muukin kuin pelkkä museoiden ja kirkkojen kiertäminen: halutaan elämyksiä ja kokemuksia, osallistumista ja itse tekemistä. Mitä meillä olisi tarjottavana ny-kyajan matkailijalle? Suurimpana haasteena kulttuurin ja matkailun yhdistämisessä löydettiin tuotteistamisen vähäisyys sekä se, että kulttuuripalveluiden ja -matkailupalve-luiden tuottajat eivät oikein tunne toisiaan ja tun-nista toistensa tarpeita. Tarvitaan siis tilaisuuksia ja foorumeita kohtaamisille. Tarvitaan koulutusta ja tukea tuotekehitykseen. Matkailupalvelujen tuotta-jia löytyy aina maaseutumatkailuyrittäjistä isoihin kongressikeskuksiin, moottorikelkkasafareista kesä-tapahtumiin. Matkailijat ovat merkittävä ja kasva-va ryhmä esimerkiksi yleisötapahtumien asiakkai-na. Turun kulttuuripääkaupunkivuoden odotetaan tuovan kaupunkiin lähes 150 miljoonaa euroa mat-kailutuloja. Matkailijat käyttävät myös muita kult-tuuripalveluja sekä ostavat erilaisia kulttuurituot-teita. Aika harvoin kulttuuripalveluja tuotettaessa mietitään kuitenkaan matkailijoita kohderyhmänä, sitä millaisia tarpeita heillä on, mitä itse asiassa ollaan tarjoamassa. Kysymys on tuotteistamises-ta. Tuotteistamisen yhtenä tarkoituksena on saada kulttuuripalvelusta kannattavaa liiketoimintaa. Ta-voitteena on siis, että kulttuuripalvelun tuottaja, oli hän sitten taiteilija, käsityöläinen tai tapahtuma-tuottaja, saa työstään käyvän korvauksen. Kulttuurin ja matkailun yhteistyö on vain yksi hyvä esimerkki siitä millaisia mahdollisuuksia vii-me vuosina on avautunut kulttuurialan ammatti-laisille. Matkailun lisäksi vastaavankaltaista ra-japintatyötä tapahtuu tällä hetkelle lähes kaikilla elinkeinosektoreilla, hyvänä esimerkkinä tästä hy-vinvointisektori sekä teknologiateollisuus. Luovien toimialojen arvostuksen lisääntyminen on näkynyt viime vuosina valtiovallan panostuksena erilaisin kehittämishankkeisiin. Hankkeiden avulla toki saa-daan arvokasta tietoa ja kehitetään uusia toimin-tamalleja, mutta valitettavan harvoin niistä syntyy mitään pysyvää toimintaa. Meidän takulaisten tulee olla valppaina vastaa-maan muutoksiin. Se vaatii uudistumiskykyä, halua oppia, ennakkoluulottomuutta ja valmiuksia ottaa riskejä. Meidän tulee olla myös aktiivisia toimijoi-ta ja aloitteentekijöitä. Kulttuuri ei ole minun mie-lestäni sitä mistä pelkästään ammennetaan, vaan

P u h e e n j o h t a j a l t a

kulttuuri myös antaa ja muuttaa maailmaa. Tähän liittyy TAKUn rooli jäsentemme edunvalvojana ja kulttuurialan aktiivisena toimijana. Meidän tulee toimia jäsentemme äänitorvena, kertoa yhteiskun-nan päätöksentekijöille ja vaikuttajille kulttuurialan osaamisesta ja mahdollisuuksista. Meidän tulee pyrkiä vaikuttamaan yhteiskunnallisiin asenteisiin siten, että kulttuuri saa ansaitsemansa arvostuksen ja merkityksen. Toisaalta TAKUn tehtävänä on tuo-ta uutta tietoa jäsenillemme siitä mitä alalla tällä hetkellä tapahtuu ja millaisia haasteita ja mahdol-lisuuksia tulevaisuus tuo tullessaan. Nämä ovat myös minulle, vastavalitulle TAKUn hallituksen puheenjohtajalle, tärkeitä asioita. TA-KUn toiminta on yhteispeliä. Takun uusi hallitus edustaa jäsenistöään ja toimiva yhteispeli edellyt-tää aktiivista vuorovaikutusta, jotta voimme pitää TAKUn toiminnan nykyisellä erinomaisella tasolla ja kehittää järjestöämme yhä vahvemmaksi edun-valvojaksi ja yhteiskunnalliseksi toimijaksi. Siispä: ollaan yhteyksissä!

Petri Katajarinnepetri.katajarinne@unikankare.netpuh. 040 164 6665

Kuva: Johannes W

iehn

4 T A K U

”Wallride Galleria KONEen näyttelyssä Plywood Highway”

Akavan visiossa ja missiossa on paljon hyvää ja tavoittelemisen ar-voista, mutta yksi sana sieltä puut-tuu: kulttuuri. Ehkä korkeasti kou-lutettujen keskusjärjestön piirissä kulttuuri on ollut itsestäänselvyys, josta on kirjattu vain sivistys. Muu-tos on kuitenkin odotettavissa, sillä Akavassa on käynnistynyt kulttuuri-poliittisen ohjelman laatiminen.

TAKU aloitteentekijänä

Pienikin järjestö voi vaikuttaa, jos on tietoa, taitoa ja tahtoa riittävästi. Sitä on monissakin tilanteissa löytynyt omasta järjestöstämme, mutta par-haimpia yksittäisiä saavutuksia on se, että asiantuntemus ja aktiivisuus saivat yhteiskunnallisesti vaikutta-van keskusjärjestömme ottamaan ohjelmatyönsä yhdeksi keskeiseksi tavoitteeksi Akavan kulttuuripoliit-tisen ohjelman aikaansaamisen. Miksi sitten ohjelmatyö on niin tärkeää? Monet meistä ovat pakerta-neet erilaisten organisaatioiden oh-jelmien ja strategioiden laadinnassa. Joskus valmiit paperit menevät hyl-lylle pölyttymään, mutta tänä päi-vänä entistä useammin ne ohjaavat toimintaa ihan käytännössä. Otetaan esimerkiksi vaikkapa hallitusohjel-ma. Parhaillaan on käynnissä anka-ra seuraavan hallituksen ohjelman rakentaminen niin ministeriöissä, puolueissa kuin ammattiyhdistys-liikkeessä ja muissa edunvalvonnan organisaatioissa. Monesti on jo to-dettu, että jos asiaasi ei ole hallitus-ohjelmassa, sitä ei ole olemassa.

Luovuudella etumatkaa: työtä ja hyvinvointia

Akavassa pidettiin kulttuuripoliit-tinen seminaari 8.4.2010 yllämai-nitulla otsikolla. Tavoitteena oli tuoda esille ja keskusteluun ohjel-

matyön tärkeitä näkökulmia, kuten kulttuurin rooli kansantaloudessa, kulttuurin merkitys terveyden ja hy-vinvoinnin rakentajana, luovuus lii-ketoiminnan lähteenä sekä kulttuu-riyrittäjän arkea ja juhlaa. Seminaarin avasi Akavan puheen-johtaja Matti Viljanen, joka on itse hyvin sitoutunut ohjelman laatimi-seen. Hän ihmettelikin sitä, miksi tähän työhön on Akavassa ryhdytty vasta nyt, vaikka esimerkiksi koulu-tus on aina ollut merkittävä osa aka-valaista edunvalvontaa. Viljanen totesi, että kulttuuri mää-ritellään tässä yhteydessä laajasti, mikä näkyikin jo seminaarin otsi-kossa. Ohjelmatyön yhteydessä on pohdittava akavalaista näkemystä mm. kulttuurialan koulutuksessa ja toisaalta kulttuurin roolista muiden alojen koulutuksissa, työllisyydestä, taloudellisista vaikutuksista ja yrittä-jyydestä. Koulutuksen ja työelämän kohtaaminen on kulttuurialalla usein ongelmallista. Viljanen otti esille myös luovuuden ja kaipasi kulttuu-rista näkökulmaa mm. teknologia-toimialoille. Puheenjohtaja Viljanen perusteli myös työmarkkinajärjestön mukana-olon kulttuuripolitiikassa. Kun Aka-van tavoitteena on Suomen menesty-minen, sen saavuttaminen edellyttää uutta ja uudenlaista työtä, hyvää työllisyyttä, laadukasta koulutusta, työhyvinvointia. ”Kun ihmiset on-nistuvat, Suomikin onnistuu”, ku-ten hän totesi. Yhteiskunnan kehit-täminen on suomalaisen kulttuurin vahvistamista.

Kulttuuri kansantaloudessa

Tilastokeskuksen yliaktuaari Aku Alanen muutti kulttuurin numeroik-si. Niiden mukaan Suomi on euroop-palaisittain kulttuuripanostuksissaan keskitasoa, mutta esimerkiksi työlli-syydessä jonkin verran sen yläpuo-lella. Tilastot näyttävät myös sen, että köyhemmät kotitaloudet käyt-

tävät kulttuuriin suhteessa enemmän rahaa kuin rikkaammat. Kaiken kaikkiaan kulttuurin osuus kansantaloudesta on pysynyt suurin piirtein ennallaan lamankin aikana. Nk. arvonlisäys tosin on laskenut, mikä johtuu kulttuurialan työinten-siivisyydestä. Kulttuurialan mää-ritelmä on Alasellakin varsin laaja ja hän totesikin, että joidenkin ti-lastollisten tietojen kerääminen on vaikeaa, suorastaan mahdotonta. Tilastotiedot ovat kuitenkin moni-en päätösten perusteina, joten tilas-tointimenetelmien kehittämistä edel-leen tarvitaan. Muutamia kiinnostavia tietoja Alasen monipuolisesta katsauksesta: kulttuuritapahtumien järjestämisen työllistävyys on kolminkertaistunut reilussa kymmenessä vuodessa, pai-netun kulttuurin osuus on selvässä laskussa, elävä musiikki ja musiik-kipelit ovat selvässä nousussa, kult-tuurin rahatalous on voimakkaasti keskittynyt pääkaupunkiseudulle, kulttuurin osuus kansantaloudes-ta on nyt suurempi kuin matkailun ja suurempi kuin Nokian parhaim-millaan.

Kulttuuri hyvinvoinnissa

VTT Assi Liikanen esitteli Taiteesta ja kulttuurista hyvinvointia -toimin-taohjelman, jonka taustalla olevan selvityksen hän laati vuoden 2009 aikana. Hän toi esille myös ohjel-man taustaa ja historiaa sekä lukui-sia esimerkkejä taiteen ja kulttuurin tutkituista vaikutuksista ihmisten hy-vinvointiin ja terveyteen. Liikanenkin perusteli sitä, miksi kulttuurin edistäminen kuuluu am-mattiyhdistysliikkeelle. Hän totesi, että usein luovuus törmää laitoksis-sa funktionaalisuuteen, mikä pait-si heikentää potilaiden tai laitoksen asukkaiden mahdollisuuksia hyvin-vointiin kulttuurin ja taiteen keinoin, on työtekijöiden kannalta työhyvin-vointia heikentävää. Liikasen suo-

Kulttuuripolitiikkaa Akavassa

M e r j a I s o t a l o Seminaari 8.4.2010

T A K U 5

situksen mukaan pitäisikin saada kulttuurisihteeri terveys- ja sosiaa-litoimen palveluiden suunnitteluun.

Puheenjohtaja Viljasen kanssa Assi Liikanen oli samaa mieltä kulttuu-rialan yrittäjyyden edistämisen tar-peellisuudesta. Tämä liittyy myös kuntien palveluiden ulkoistamiseen ja uudenlaisten työnteon muotojen lisääntymiseen.

Kulttuuri yritystoiminnassa

PKT-säätiön johtaja asiantunti-ja Leena Hoppania keskittyikin omassa puheenvuorossaan luonnol-lisesti juuri kulttuurialan yrittäjyy-teen. Hän korosti maailman nopeaa muuttumista ja sen merkitystä luo-villa aloilla, jotka määritellään usein niin, että ne kattavat tekijänoikeu-det, patentit, tuotemerkit eli ns. ai-neettoman omaisuuden kaupallisen hyödyntämisen. Hoppania näkee luovien alojen vaikutuksen kolmella alueella: ne synnyttävät uutta itsenäistä liiketoi-mintaa, auttavat muita aloja paran-tamaan liiketoimintaansa ja lisäävät kilpailukykyä. Luovat alat ovat myös esimerkki maailman muuttumisesta, koska kulttuurialalla on ollut aina pätkätöitä ja sekalaisia työnteon ta-poja, jotka leviävät nyt muuallakin. Ongelmana on kuitenkin se, että työ-hallinto tekee esimerkiksi taiteili-joista helposti pakkoyrittäjiä. Suomessa ei Hoppanian mukaan kuitenkaan synny varsinaista kult-tuuriteollisuutta, koska markkinat ovat liian pienet, asiakkaita ei yk-sinkertaisesti ole riittävästi. Sen si-jaan varsinaisille teollisille yrityksil-le olisi paljon annettavaa: sisältöjä, merkityksiä ja tarinoita. Toisaalta olisi ymmärrettävä teknotuotteen ja palvelutuotteen kehittämisproses-sien erilaisuus eikä pitäisi työntää kulttuuriyrittäjiä sekavaan yritystoi-mintaympäristöön, joka ei tue tämän alan yrittäjyyttä.

Kulttuuriyrittäjä, elokuvantekijä

Elokuvaohjaaja Aku Louhimies oli päivän ”keissi”, kulttuurialan yrittä-jän ja taiteilijan roolissa. Hänkin to-tesi suomalaisista kulttuurin markki-noista, että Suomessa ei voida tehdä markkinapohjaisesti esimerkiksi elo-kuvia yleisön vähäisyyden vuoksi. Siksi on tehty poliittinen päätös elo-kuvien tukemisesta, että meillä oli-

si suomalaisia elokuvia. Amerikassa elokuvien tekeminen on teollisuutta, Suomessa kulttuuritoimintaa. Taiteen tekemisen koulutustaso on huono, kritisoi Louhimies. Se kestää liian kauan ja sitä on liikaa, mistä seuraa alan suuri työttömyys. Mo-net elokuvan ammattilaiset hänen-kin produktioissaan ovat korkeasti koulutettuja pätkätyöläisiä ja lisäksi pakkoyrittäjiä, jotka kuitenkin ovat mukana intohimosta eivätkä rahasta. Yrittämistä tulisikin helpottaa Lou-himiehen mukaan. Hän on huolis-saan myös kulttuuripääoman katoa-misesta eläkeläisten ja muihin töihin siirtyvien mukana. Luovuuden Louhimies kokee syntyvän oikeanlaisessa ilmapiiris-sä. Erityisesti pelko on luovuuden este ja pitäisikin saada aikaan kaikki mukaan -ajattelu, hyväksyvä ja eri-laisuutta sietävä, kannustava ilma-piiri. Elokuva on kuitenkin mennyt Suomessa eteenpäin, vienti ja jake-lukin toimivat. Maailmalle mennään omalaatuisuuden kanssa. Viennin tu-kemista enemmän hän toivoi tukea kulttuurin tuonnille.

Perusta ohjelmalle

Seminaarista Akavan kulttuuripoliit-tinen työryhmä ja me muutkin saim-me hyviä perusteluita ohjelmatyön eteenpäin viemiselle. Takulaisista työryhmässä ovat mukana puheen-johtaja Susanna Tommila, toimin-nanjohtaja Kirsi Herala ja liiton pu-heenjohtaja Jorma Rihto. Varmasti jokainen, joka tuntee kiinnostus-ta ohjelman sisältöön, saa sanansa sanoa, joten yhteydenotot TAKUn toimistoon. Akavan kulttuuripoliittisen ohjel-man linjaukset tulevat varmasti vai-kuttamaan keskusjärjestön omassa toiminnassa, mutta ne menevät myös ns. ulos ja voivat vaikuttaa esimer-kiksi tulevaan hallitusohjelmaan. Toivottavasti ne tukevat myös mei-dän moninaisissa tehtävissä ja toi-mintaympäristöissä toimivien kult-tuuri- ja taidealan ammattilaisten työtä ja hyvinvointia.

T A K U 5

Yläkuvassa Assi Liikanen, keskellä Leena Hoppania ja alakuvassa Aku Louhimies. Kuvat: Pekka Sipola

6 T A K U

Tapaan Leif Jakobssonin Taiteen keskustoimikunnan tiloissa. Tuliai-siksi antamani TAKU-lehti saa heti terävän kommentin vanhanaikai-sesta muodosta. Löydämme kui-tenkin yhteisymmärryksen lehden eduista ja jatkamme keskustelua taiteen ja kulttuurin näkymistä.

Leif Jakobssonin paluu Ruotsin tele-vision johtopaikalta Suomen kulttuu-rin vaikuttajaksi on sujunut komeas-ti. Ensin hänet kutsuttiin kulttuurin tulevaisuutta jäsentävän komitean puheenjohtajaksi. Siihen liittyneet sadat kulttuuri- ja taidealan kohtaa-miset kuvaavat hyvin Jakobssonin näkemystä asioiden hoitamisesta. ”Tarvitsemme avoimuutta ja vuo-rovaikutusta. Silloin koko kulttuurin kenttä voi paremmin.” Selontekoehdotus luovutettiin kulttuuriministerille maaliskuussa. Jakobsson on toiveikas myös jatko-toimenpiteiden suhteen. ”Kulttuuri koetaan nyt tärkeäksi, ja selonteko voi olla erittäin hyvä tiekartta. Jos edes muutama polii-tikko löytäisi sieltä jonkun mielen-kiintoisen aiheen, voisi kulttuurista tulla jopa vaalikysymys.”

Totutun kyseenalaistaja

Tämän vuoden alusta Jakobsson ni-mitettiin Taiteen keskustoimikunnan puheenjohtajaksi. Myös sen toimin-taan liittyy voimakkaita kehittämis-toiveita. Viimevuotista selvitystä

A n n e M a r i R a u t i a i n e n

Ovet ja ikkunat auki

Kuv

a: P

ertt

i Nis

onen

T A K U 7

uusi puheenjohtaja pitää varovaise-na. Vanhojen tapojen kyseenalaista-minen tuntuu sopivan hänelle: ”On hirveän hauskaa, kun asiat todella tehdään eri tavalla. Se tuo dynamiikkaa, mikä on organisaati-olle hyväksi.” Ensimmäinen askel otetaan syk-syllä, kun sähköinen hakujärjestel-mä otetaan käyttöön. Muutokset hakemusten käsittelyssä ja hallin-nossa ovat välttämättömiä. Taiteen asioita on syytä hoitaa taloudellises-ti ja tehokkaasti, hän sanoo. Kaik-kein tärkeintä on kuitenkin taiteel-linen laatu: ”Enemmän rahaa taiteeseen, vä-hemmän rahaa hallintoon.” Kulttuuriväki kohahti vuoden alussa, kun uusi puheenjohtaja pu-hui kulttuuritilojen rakentamista vas-taan. Hän puolustautuu: ”Yhteiskunnallinen taloudellinen tilanne on vakava, olisi vastuutonta olla huomaamatta sitä.” Ei hän taidetilojen tarvetta sinäl-lään kiistä, johan meidän ilmastom-mekin vaatii sitä. ”Mutta viimeisen 10 vuoden aika-na Pohjoismaissa on rakennettu 40 suurta näyttämötaidetilaa. Ovatko ne varmasti täydessä käytössä?” Paremmalla yhteistyöllä jo ole-massa olevat tilat saataisiin tehok-kaammin käyttöön ja vapaille ryh-millekin paikkoja harjoitella ja esiintyä, uskoo Jakobsson.

Rajojen ylittäjä

Vuorovaikutus ja yhteistyö toistuvat keskustelussamme. Jakobsson pu-huu vilkkaasti kulttuurin ja taiteen yhteistyömahdollisuuksista vaikka-pa sosiaali- ja terveysalan tai kau-punkisuunnittelun kanssa. ”Kehityskelpoinen syntyy raja-pinnoissa, sekä taiteellisesti että toiminnallisesti ja hallinnollisesti. Tämä ei saa näkyä kulttuurin pe-rustuotannon rahoituksessa, mutta se voi tuoda lisää resursseja ja mah-dollisuuksia.” Kulttuurin ja taiteen sovelletta-vuus tulisi näkyä myös koulutuk-sessa. ”Itse toimin Teatterikorkeakoulun hallituksessa, ja siellä pohdimme jatkuvasti työmarkkinoiden laajuutta opiskelun jälkeen ja miten opiskelua tulisi kehittää sitä silmällä pitäen.” Hän on vakuuttunut siitä, että sel-laiset työpaikat tulevat lisääntymään, joissa arvostetaan kulttuuriopiske-lutaustaa. Opiskelijoillekin löytyy

ohjeistus: ”On tärkeää, että olisi jotain muutakin erityisosaamista perus-tutkinnon lisäksi. Silloin pärjää pa-remmin”

Taidekasvatuksen puolestapuhuja

Taidekasvatus on yksi tärkeä tulevai-suuden kysymys. ”Kulttuurin tulevaisuusselonteon kohtaamisissa välittyi suuri huoli taideaineiden tilasta ja statuksesta perusopetuksessa, siksi se nostet-tiin yhdeksi keskeiseksi toimenpide-ehdotukseksi.” Taideaineet antavat eväitä maail-man monipuolisempaan hahmotta-miseen, siksi molempien aivopuolis-kojen vahvistaminen on tärkeää. Jo nyt luottamus nuoriin on vahva: ”Nuorilla on laajempi kulttuuri- ja taidekäsitys. He käyttävät verkkoa luontevasti lukemiseen, kirjoittami-seen, musiikin kuuntelemiseen,…” Jakobsson jää miettimään, miten tässä kontekstissa perinteiset taide-muodot pärjäävät. Ja mitä uutta syn-tyy kohtaamisissa? Kulttuurin ja taiteen ammatteihin tarvitaan uusia tekijöitä. Niihin ha-keutumiseen puolestaan rohkaisua jo kodeista. Sitä hän nimittää hyväksi kulttuuriseksi itsetunnoksi. Koulun ohella hän on huolissaan resurssi-heikoista kotiympäristöistä: ”Taide on yhteiskunnan peili ja kaikki osatekijät tarvittaisiin siihen

mukaan. Miten onnistumme saa-maan vaikkapa ei-suomalaisen taus-talta ponnistavat nuoret taiteeseen ammattitasolle mukaan?

Kulttuurin kuluttaja

”On hauska tehdä töitä Helsingis-sä”, Jakobsson sanoo tutusta koti- ja opiskelukaupungistaan. Hän ylistää erityisesti taidetarjon-taa, jota itse kuluttaa monipuolisesti. Hän luonnehtii olevansa yleiskult-tuurinen asiantuntija. Koulutukseltaan hän on historioit-sija ja arkeologi. Kulttuuritoimitta-jana hän kertoo tehneensä ohjelmia erityisesti rakennustaiteesta, kuva-taiteesta, kaupunkisuunnittelusta ja muotoilusta. Televisiojohtajana hän kokee edistäneensä paitsi filmituo-tantoa, myös tanssin, klassisen mu-siikin ja erityisesti oopperan näky-mistä televisiossa. Taiteen lajeista hän ei ole tehnyt työtä kirjallisuuden parissa, mutta senkin hän nimeää rakkaaksi harrastuksekseen. ”Olen etuoikeutetussa asemassa. Kynnys osallistua on erittäin matala, kun saan niin paljon tietoa jo työni puolesta kaikesta meneillään ole-vasta. Haluaisinkin löytää sellaisia tapoja, joiden avulla ihmiset ympäri Suomen saisivat helpommin nauttia tuoreesta taidetarjonnasta omalla paikkakunnallaan. Vaikkapa uudesta sirkuksesta tai biotaiteesta!”

Opetusministeriön nimi muuttui tou-kokuun alussa opetus- ja kulttuu-riministeriöksi. Koulutus-, tiede-, kulttuuri-, liikunta- ja nuorisopoli-tiikan toimiala ja tehtävät säilyvät ennallaan.

– Opetus- ja kulttuuriministeriö kuvaa nykyistä paremmin ministeriön toimi-alaa. Nimenmuutos edistää sekä ko-timaassa että kansainvälisissä yh-teyksissä toimialan ja sen laajuuden hahmottamista. Lisäksi muutoksella luodaan näkyvyyttä kulttuurin yhteis-kunnallisen ja taloudellisen merkityk-sen kasvulle.

Toimialaan kuuluvat koulutus ja tiede, taide, kulttuuri, liikunta ja nuorisotyö, arkisto-, museo- ja yleinen kirjasto-toimi, evankelis-luterilainen kirkko,

ortodoksinen kirkko ja muut uskon-nolliset yhdyskunnat, opintotuki sekä tekijänoikeus.

Toiminta-ajatuksensa mukaisesti mi-nisteriö vastaa tulevaisuuden osaa-mis- ja luovuusperustasta. Koulutuk-sen, tieteen ja kulttuurin merkityksen kasvaa niin taloudellisena toimintana kuin yhteiskunnan hyvinvoinnin ja si-vistyksen keskeisenä tekijänä.

Opetusministeri Virkkunen ja kulttuuri- ja urheiluministeri Wallin esittivät loka-kuussa 2009 ministeriön 200-vuotisen toiminnan kunniaksi valtioneuvostolle nimen muuttamista, jotta se vastaisi paremmin ministeriön tehtäväkenttää ja toimintaa.

Uusi nimi otettiin käyttöön 1.5.2010.

Opetus- ja kulttuuriministeriö vastaa tulevaisuuden osaamis- ja luovuusperustasta

www.minedu.fi

Kuv

a: P

ertt

i Nis

onen

8 T A K U

Kulttuurikunto-hanke teetti yhteis-työkumppaneilleen alkuvuodesta 2010 kyselyn kulttuuri- ja harras-tustilojen käytöstä. Tulokset tuovat esiin myönteisiä kokemuksia sekä tilojen käyttäjien että hallinnoijien taholta: tilojen monipuolisemman käytön esteenä ovat lähinnä häi-riöiden pelko ja pitäytyminen totu-tuissa toimintatavoissa. Esimerkik-si kirjastojen, museoiden, koulujen ja toimistojen tilat olisivat hyödyn-nettävissä pienin järjestelyin. Tu-losten myötä Kulttuurikunto ottaa kantaa ajankohtaiseen kysymyk-seen kulttuuritilojen puutteesta ja jo olemassa olevien tilojen vajaa-käytöstä.

Kulttuurikunnon yli 500 kumppaniin kuuluu muun muassa kulttuuritoimi-joita, järjestöjä ja työnantajia. Kyse-ly tiedusteli, millaisia kokemuksia ja käytäntöjä heillä on tilojen an-tamisesta tai saamisesta ulkopuoli-seen käyttöön, miten tilan valvonta ja siivous on järjestetty, mitä mah-dollisia esteitä tilojen käytölle on ja mitä tilojen haltijat tai käyttäjät voi-sivat tehdä edistääkseen niiden saa-mista käyttöön. Vastauksia saatiin kattavasti eri puolilta Suomea: muun muassa Hel-singistä, Jyväskylästä, Lappeen-rannasta, Porista ja Rovaniemeltä. Kokemuksiaan jakoivat kirjastot, kaupunkien kulttuuritoimet, yhdis-tykset, yksityiset esittävän taiteen toimijat, ylioppilaskunnat ja eläke-läisjärjestöt. Joukkiota täydensivät

Häiriöiden pelko turhaa – julkisten tilojen monipuolisempi käyttö on järjestelykysymys

A n n a K a r i

P i n k E m i n e n c e O y

yksi kaupungin taidemuseo, kansa-laisopisto, yksityinen kulttuuritalo sekä yksittäiset kaupunkien henki-löstö-, liikunta- ja koulutoimet.

Tulokset antavat vinkkejä kulttuurin tilakysymysten ratkaisuun

Toisin kuin viimeaikaisesta julki-sesta keskustelusta voisi päätel-lä, useille toimijoille tilojen ilta- ja viikonloppukäyttö on arkipäivää jo nyt. Näiden kokemusten perusteella huoli ongelmista järjestyksenvalvon-nan ja siivouksen suhteen, joka tun-tuu usein estävän tilojen monipuoli-semman käytön, on turhaa. Selkeästi sovitut säännöt, allekirjoitetut sopi-mukset ja luotettavat vastuuhenkilöt ovat olennaisia tilojen käytön onnis-tumisessa. Julkista keskustelua tilakysymyk-sistä on käyty vuodenvaihteen mo-lemmin puolin muun muassa Hel-singin Sanomissa niin Helsingin juhlaviikkojen toiminnanjohtaja Erik Söderblomin kuin Taiteen kes-kustoimikunnan puheenjohtaja Leif

Jakobssonin haastatteluissa. Aihetta on puitu myös lehden HS-raadissa, jossa taiteen, tieteen ja median vai-kuttajat ottavat kantaa ajankohtaisiin kysymyksiin: muun muassa toimit-taja Johanna Korhonen perää sosiaa-listen innovaatioiden kohdistamista siihen, miten jo olemassa oleviin ti-loihin olisi pääsy yhä useammalla tilan tarvitsijalla. Korhosen mukaan rakennusmassan tehokkaampi käyt-tö olisi paitsi kansantaloudellisesti, myös ekologisesti, sosiaalisesti ja kulttuurisesti perusteltua. On selvää, että pienen budjetin kulttuuritoimijoille ja harrastus-ryhmille saavutettavia tiloja tarvit-taisiin enemmän. Tilakysymykset ovat ajankohtaisia myös eläkeläis-järjestöjen ryhmille, jotka kokevat vuokrattavien tilojen hintojen suo-rastaan estävän monipuolisen har-rastustoiminnan ylläpitämisen. Kult-tuurikunnon kyselyn perusteella käy ilmi, että Suomessa on paljon täl-laiseen toimintaan soveltuvaa tilaa, joka olisi saatavissa käyttöön pienin järjestelyin – esimerkiksi kirjastot, taidemuseot, koulut ja erilaiset muut kuntien tilat.

Toimivia käytäntöjä on jo olemassa Kyselyyn vastanneista toimijoista muun muassa Lappeenrannan ja Hy-vinkään kaupungeilla on jo olemassa

8 T A K U

T A K U 9

toimivia käytäntöjä. Lappeenrannas-sa iltaisin ja viikonloppuisin tyhjä-nä olevat koulujen liikuntasalit ovat kaikkien toimijoiden, eivät pelkäs-tään liikuntaseurojen, varattavissa. Hyvinkäällä tilojen varaaminen on tehty tilan käyttäjälle mahdollisim-man helpoksi: kaupungissa koulu-, nuoriso- ja liikuntatilojen varaukset on keskitetty erilliseen Tilavaraa-moon, josta asiakas saa palvelut yh-deltä luukulta useamman eri viraston kanssa asioimisen sijaan.

Taidemuseot ja kirjastot tulevaisuuden kokoontumispaikkoina?

Moni vastannut toivoo pystyvän-sä antamaan tilojaan nykyistä use-ammin ulkopuolisten toimijoiden käyttöön. Usein tilojen ulkopuolisen käytön esteenä ovat toimijan olemat-tomat resurssit tilojen markkinoimi-seen ja toimivan varauskäytännön

Pink Eminence Oy

Pink Eminence on kulttuurialan konsultointiyritys, joka raken-

taa strategisia yhteyksiä kulttuurin ja elinkeinoelämän välille

sekä tuottaa palveluja, jotka lisäävät mahdollisuuksia yhteis-

työn hyödyntämiseen. Kulttuuritoimijoille Pink Eminence an-

taa apua ja valmiuksia tuotteistamiseen, kaupallistamiseen,

viestintään ja markkinointiin.

ylläpitämiseen. Esimerkiksi kirjas-tot ja museot, joiden perustoimintaan tilojen antaminen muiden käyttöön ei kuulu, toivovat voivansa markki-noida vähässä käytössä olevia tiloja kaupunginosayhdistyksille ja muil-le yhdistystoimijoille. Kaupallisista tiloista ei korkeiden vuokrahintojen vuoksi ole ratkaisuk-si kulttuuritoimijoiden tilan tarpei-siin. Tilapulan helpottamiseksi tar-vittaisiinkin useampien toimijoiden vapaaehtoisuutta antaa tyhjäkäytöllä olevaa tilaa käyttöön joko maksutta tai pientä korvausta vastaan. Tois-taiseksi suurena haasteena on myös se, etteivät tällaisten tilojen hallin-noijat ja niiden mahdolliset käyttä-jät kohtaa.

Koko raportin kyselyn tuloksista voi ladata Kulttuurikunnon sivuilta: kulttuurikunto.fi > Kumppanit

T A K U 9

Mikä Kulttuurikunto? Kulttuurikunto on Yleisradion, Suomen Kulttuurirahaston ja Svenska kulturfonde-

nin yhteishanke, joka pyrkii yhdistämään kulttuuritarjonnan, työnantajien kannus-

tuksen ja kulttuurikuntoilijoiden aktiivisuuden verkostoksi, josta kaikki hyötyvät.

Hankkeen tarkoituksena on poistaa kulttuuriin liittyviä pelkoja ja tarjota ihmisille

tilaisuus kokea jotakin uutta.

http://kulttuurikunto.fihttp://kulturkondis.fi

www.pinkeminence.fi

A n n a K a r i

P i n k E m i n e n c e O y

10 T A K U

Musiikkiosaaminen tuo hyvinvointia, mutta tuoko se myös leipää?

Taidetaustaisen osaamisen hyötyjä hyvinvoinnin edistäjä-nä on kartoitettu useissa tut-kimuksissa ja toiminnan edis-tämiseksi on tehty strategioita ja toimenpideohjelmia. Uusia projekteja käynnistetään taa-jaan ja niissä kehitellään tär-keää toimintaa, jonka tulokset ovat pääsääntöisesti erittäin myönteisiä. Hienot tulokset arvokkaasta toiminnasta joh-tavat kuitenkin vain ani har-voin pysyvään yritysmuotoi-seen toimintaan. Tuoreessa ”Musiikki hyvinvoinnin edis-täjänä” -kartoituksessa poh-din, millaisilla edellytyksillä musiikkiin pohjautuva sosi-aali- ja terveysalan rajapin-nalle rakentuva liiketoiminta voisi tarjota elannon yhä use-ammalle musiikkialan ammat-tilaisille.

Kartoituksessani on muka-na kolme esimerkkitapausta, jotka kaikki edustavat varsin erilaista yritystoimintansa ke-hitysvaihetta. Toimintansa al-kupäässä on suomalaista kan-sanmusiikkia ja maailman eri musiikkikulttuureita alkupe-räisten soitinten, laulujen, tans-sien ja leikkien avulla tuote- ja palvelupaketeiksi konseptoi-va osuuskunta Uulu. Vankassa kasvuvaiheessa oleva Resonaa-ri tuottaa musiikin erityispalve-luita etenkin vammaisille. Var-sin vakiintunutta liiketoimintaa edustaa seniorien aktivoimi-seen tähtäävän Sävelsirkku-toimintatuokion kehittämisen myötä vankasti alalle stabiloi-

tunut Audio Riders. Kaikkia esi-merkkitapauksia yhdistää musiikin hyödyntäminen keskeisenä osana palveluita, joiden päämääränä on asiakaskunnan hyvinvoinnin edis-täminen. Heitä yhdistää myös ak-tiiviset ja pitkäjänteiset kehittäjät, joilla on palava kehittämishalu, innostus, rohkeus kokeilla uutta ja pioneerihenki – ja liiketoiminta erittäin haastavalla musiikkialan ja sosiaali- ja terveysalan välisellä ra-japinnalla.

Projektien vakiinnuttamisen karikko

Musiikkitaustaisen osaamisen käyt-täminen sosiaali- ja terveysalan kon-tekstissa osana yritysten toimintaa nojaa pitkälti yksittäisten projektien ja muutamien toimijoiden varaan. Kipupisteiksi näyttää nousevan toi-minnan kasvattaminen ja vakiinnut-taminen liiketoiminnallisesti kan-nattavaksi yritystoiminnaksi.

Suuri määrä taidetaustaisen osaami-sen hyödyntämisen kehittämistyö-tä on tehty projekteissa. Projektin tunnuspiirteisiin kuuluu selkeähkö alku ja loppu. Haasteena on pro-jektin loppurapotin jälkeen kehi-tettyjen mallien ja tuoteaihioiden kannattelu kuolemanlaak-son yli kasvavan liike-toiminnan uralle. Täs-sä keskeinen haaste on sisällöstä hullaantuneiden projektitoimijoiden fokuk-sen muuttaminen. Vain harva on kiinnostunut markkinoin-nista ja liiketoiminnasta, eivätkä heidän mielenkiintonsa ole pää-sääntöisesti suuntautunut kyseisiin osaamisalueisiin. Useissa projek-teissa onkin suorastaan huutava pula tuottajasta – mutta ani harvoin tiukalla budjetilla toimittaessa kavennetaan varsinaista kehittämis-työtä ja investoidaan säästetyt rahat tuot-tajaan.

Projektin muuttaminen liiketoi-minnaksi on saanut myös toisen vaihtoehdon: uuden projektin raken-tamisen ja sitä myötä projektien ket-juttamisen. Tämä näyttääkin olevan alan keskeinen kehittämisen väline ja myös toimijoiden eloonjäämisstrate-gia. Päähuomio voidaan laittaa usein innostavimmalta tuntuvaan sisällön kehittämiseen ja myös rahoittaja et-sii lähtökohtaisesti uusia näkökulmia projektirahoituksen kohteeksi. Pro-jektien vakiinnuttamisen korvikeeksi nousee projektisyklittäin organisoi-tuva kehittämisjatkumo.

Ai täytyykö tästä maksaa?

Sosiaali- ja terveysalan toimijat otta-vat usein mieluusti vastaan kulttuuri-alan kehittämistyön ja panokset. Esi-merkkitapausten valossa näyttä siltä, että pitkäjänteisen yhteistyön kes-keinen kipupiste on jossain määrin maksukyky ja suurelta osin erittäin rajallinen maksuhalukkuus.

K a t r i H a l o n e n

M e t r o p o l i a A m m a t t i k o r k e a k o u l u

T A K U 11

Sosiaali- ja teveysektorilla erityspal-veluiden hinnoittelu on haastavaa. Toimintakulttuurille on leimaa-anta-vaa se, että palveluiden käyttäjät ovat tottuneet erittäin edulliseen hintata-soon – jopa saamaan palveluita il-maiseksi. Kyse ei ole siis välttämättä maksukyvystä johtuvasta ongelmas-ta vaan tukikulttuurien vähentämästä maksuhalukkuudesta. Toisaalta po-sitiivisiakin malleja on: esimerkiksi Resonaarin tapauksessa korkeahko lukukausimaksu ei osoittautunut esteeksi koulun käyn nistymiselle eikä sen kehittymiselle. Jopa varsin olemattomalla markkinointiviestin-nällä maksavia asiakkaita on löyty-nyt hyvin. Maksukulttuurin kehittymisen kannalta projektien kautta subven-toidut käyttäjämaksut ovat hanka-lia. Uusien projektien myötä tulee myös alihinnoiteltuja tai usein jopa ilmaisia palveluita, jotka vahvistavat liiketoiminnan kannalta hankalak-si koetun maksuttomuuskulttuurin ideologiaa.

Innostus ja pioneerihenki keskeisenä voimavarana

Audio Ridersin ja Resonaarin kasvu liiketoiminnallisesti kannattaviksi yrityksiksi on ollut karikkoinen. Yri-tykset ovat esimerkkejä toimijois-ta, jotka ovat kyenneet kehittämään

toimintansa siten, että hyvinvoinnin ohella se tuottaa myös työllisyyt-tä ja liikevaihtoa. Prosessin takana on suuri määrä intohimoista kehit-tämistyötä, jossa katse on käännet-ty tuotteen kehittämisen ohella yhä selkeämmin asiakkaan toiveiden tunnistamiseen ja asiakassuhteen vaalimiseen.

Sosiaali- ja terveysalan rajapinnas-sa musiikkiosaamista hyödyntävien yritysten kipupisteet ovat samankal-taisia kuin muidenkin kasvuyritys-ten: haasteina on riskirahoittaji en puute, toiminnan vakiinnuttaminen ja uskottavuuden kerääminen sosi-aali- ja kulttuurialojen rajapinnalla sekä toimijoiden pieni joukko. Me-nestyksen avain on pioneerihengen ohella tarttuva innostus ja vilpittö-män intohimoinen suh tautuminen omaan kehittämistyöhön alansa edelläkävijänä.

Toive-hankkella näkökulmia musiikkialan tulevaisuuteen

Tämäkin kartoitus on kasvanut pro-jektimaailman tuotoksena. Kartoi-tus on osa ESR-rahoitettua Toive (Musiikkialan toimintaympäristön muutokset ja osaamistarve) –han-ketta, jonka tavoitteena on kartoittaa tutkimuksen keinoin musiikkialan työelämän tämänhetkisiä ja tulevia muutoksia sekä vaatimuksia. Hank-keen hallinnoijana toimii Sibelius-Akatemia ja yhteistyökumppaneita ovat Metropolia Ammattikorkeakou-lu, Kulttuuripoliittisen tutkimuksen edistämissäätiö Cupore ja Suomen konservatorioliitto.

Hankkeessa tehtyjä tutkimuksia ja raportteja voi ladata sivulta www.siba.fi/toive.

Musiikkiosaamisen innovatiivinen käyttö – kolme tapausesimerkkiä musiikin innovatiivisesta käytöstä – raportti on ladattavissa osoitteessa:www.metropolia.fi/fileadmin/user_upload/TK/musiikki_hyvinvoinnin_edistajana_halonen.pdf

n Ehdotus selonteoksi kulttuurin tulevaisuudesta

Opetusministeriön asettama toi-mikunta on laatinut ehdotuksen eduskunnalle annettavaksi selon-teoksi kulttuurin tulevaisuudesta. Tarkastelu ulottuu peräti vuoteen 2035 saakka. Kulttuuripolitiikan tulevaisuuden voimatekijöinä toi-mikunta näkee kestävän kulttuu-rin, kulttuurisen moninaisuuden ja luovuuden. Ne ovat edellytys ja perusta kulttuurin yhteiskunnal-liselle vaikuttavuudelle, ihmisten hyvinvoinnille sekä kulttuuritoi-mialojen taloudelle.

Toimikunta esittää, että eri hallin-nonalojen sekä julkisen, yksityisen ja kolmannen sektorin välille käyn-nistetään Taiteen ja kulttuurin poli-tiikkaohjelma.

Lisäksi tulisi laatia kulttuurialaa ko-konaisvaltaisesti koskeva, työelämän ja koulutustarpeiden ennakointiin ja uusiin tarpeisiin pohjautuva koulu-tusstrategia. Kouluissa tulisi vah-vistaa taide- ja taitoaineita yleissi-vistävässä koulussa lisäämällä niitä kaikille yhteiseen oppimäärään va-linnaisten kurssien pohjaksi myös yläasteella ja lukiossa.

Monikulttuurisuus ja kulttuurinen moninaisuus ovat Suomen tulevai-suuden vahva muutostekijä. Siksi tu-lisi laatia kansallinen kielistrategia

Lisäksi tulisi laatia valtakunnallinen kulttuuriympäristöstrategia sekä ke-hittää kulttuurivaikutusten arvioin-tia ja kulttuuriympäristön tilan seu-rantaa osana ympäristövaikutusten arviointia.

Ns. toiminnallisina kehittämisehdo-tuksina esitetään mm. taiteen ja kult-tuurin tuki- ja rahoitusjärjestelmien kehittämistä, Taiteen keskustoimi-kunnan rakenteen kehittämistä sekä tekijänoikeusosaamisen ja kansain-välisen liiketoiminta- ja sopimus-osaamisen kehittämistä.

Lisätietoja: pääsihteeri, neuvotte-leva virkamies Hannele Seitsonen, (09) 1607 7070, 040 5525 824

Lähde: www.minedu.fi

T A K U 11

12 T A K U

Timo Räisänen juontaa Ruotsin suu-rimpia gaaloja ja toissa vuoden par-haan ruotsalaisen levyn julkaisi Frida Hyvönen. Ruotsin suurin rokkibändi, Kent on puoleksi ruotsinsuomalainen ja Anna Järvinen saa polvilleen niin ruotsalaiset kriitikot, kuin yleisön. Tämä on kertomus ruotsinsuomalai-sen musaihmeen synnystä.

Abba, Lisa Nilsson, Tomas Ledin, Kent. Suomessa moni ruotsalaisartisti on kuin kotonaan. Ruotsalaisella musii-killa on aina ollut Suomessa kysyntää ja artistien konserttilippujakin myy-dään mukavasti. Mutta kun on kyse suomalaisjuurisesta musiikista Ruot-sissa, tilanne on ollut miltei päinvas-tainen. Kahdeksankymmentäluvulla ruotsinsuomalaiset sisarukset Päivä-rinta, eli Lili & Susie tanssivat pastelli-asuissaan sekä levylistoilla, että telk-karissa ja Hanoi Rocksilla oli samoin aikoihin pieni ruotsalainen yleisö, mut-ta muuten suomalaisjuurinen musiik-ki on loistanut poissaolollaan Ruotsin musamaailmassa. Yhdeksänkymmen-täluvulla rappaava Marko Lehtosalo, eli Markoolio rappasi itsensä moneen ruotsalaiseen teinisydämeen, mutta hän ei saavuttanut yhtä suurta me-nestystä kuin Kent, joka on ainoana osittain suomalaistaustaisena bändi-nä taistellut ruotsinsuomalaisten mus-akunniasta Ruotsissa. Mutta viime vuosien aikana tilanne on muuttunut ja Kentin kaksi ruotsin-suomalaista jäsentä on saanut hienon ruotsinsuomalaisen kollegapiirin ym-pärilleen, kun yhä useampi suomalai-nen nimi on uurtanut itsellensä latua Ruotsin musiikkilistoilla ja tätä nykyä nimet kuten Räisänen, Järvinen ja Hy-vönen kuuluvat Ruotsin musaeliittiin.

Yksi ”ruotsinsuomalaiseen musaih-meeseen” kuuluva artisti on Frida Hy-vönen, jonka kolmas studioalbumi ”Si-lence is Wild” äänestettiin ylivoimaisin äänin julkaisuvuonna 2008 Ruotsin vuoden parhaaksi kotimaiseksi albu-miksi. Myös Markus Krunegård on se-mentoinut itsellensä vakiopaikan Ruot-sin indiemusataivaalta. Krunegård,

joka kuuluu myös ”Laakso”-nimisen bändi riveihin sai suuren läpimurtonsa vuonna 2008 albumillaan ”Markuse-vangeliet”. Anna Järvinen on kolmas esimerkki artisteista, joilla on suoma-laisjuuret ja jotka ovat saaneet kuulu-vuutta Ruotsissa, kuten myös laulajatar Anna Maria Espinosa (joka juuri kilpaili Ruotsin euroviisukarsinnassa), Kristian Anttila (Göteborgilainen indiepoppari) ja saman kaupungin synnytti Timo Räi-sänen, joka menestyksekkään musiik-kiuransa ohella juontaa gaaloja ja esiin-tyy tämän tästä ruotsalaisen telkkarin suosituimmissa ohjelmissa. Mutta miksi suomalaisjuuriset artistit näkyvät juuri nyt? Ja vaikuttaako suo-malaisjuuret musiikkiin ja luomiseen? Frida Hyvösen isoisä on suoma-lainen ja saapui Ruotsiin Oikaraisen kylästä. Vaikka Hyvönen itse ei puhu suomea (vaikkakin hän on laulanut suomalaista tangoa) on hän pohtinut identiteettiään. – Ennakkoluuloisessa ja romantti-sessa Suomi-kuvassani - tai suoma-laisessa luonteenlaadussa - ajattelen, että siihen liittyy jotakin omintakeista. Se on perinpohjaista, suurta, melkein henkistä, mutta jolle silti voi nauraa. Mutta nauru ei anna turvaa, mielikuva on yhä pirun vaarallinen ja pohjaton. Juuri tätä tunnetta on minussa paljon, pohtii Hyvönen. Amir Chamdin on elokuvaohjaaja ja muusikko, jonka äiti on suomalainen. Hänen esikoiselokuvassaan ”Om Gud Vill” nähdään pääosassa the Cardi-gans-bändistä tuttu Nina Persson, joka esittää suomalaista tangolaulajatarta. Myös Chamdin on miettinyt identiteet-tiään ja kuinka se mahdollisesti vaikut-taa hänen luomiseen. – Kun omaa useita identiteettejä, eikä oikein tiedä mikä on se oikea, sitä kehittää oman maailman ja tari-nan musiikissaan. Suhteeni suoma-laiseen musiikkiin ei ole erityisen vah-va, mutta kuuntelin paljon suomalaista tangoa ohjatessani elokuvaani. Minulla oli kyllä jo aiemmin tuntuma suoma-laiseen tangoon. Ollessani lapsi kaik-ki kuuntelivat tangoa ja kaikki serkut ja sukulaiset tanssivat. Luulen, että suo-malaiset purkavat itseään tangomu-siikin kautta.

Kun suomalaisjuurisilta artisteilta ky-syy miksi suomalaisnimiä nähdään yhä useammin musalistoilla juuri nyt, suurin osa heistä ei pidä sitä lainkaan omituisena.

– Se että monet Ruotsin suosituis-ta muusikoista ja yhtyeistä ovat suo-malaistaustaisia, ei mielestäni ole niin omituista. Jos ajattelemme miten mo-nella ihmisellä Ruotsissa on tänä päi-vänä suomalainen alkuperä, on musiik-kialalla yhtä monta ruotsinsuomalaista kuin heitä voisi olettaa olevankin, poh-tii Anna Maria Espinosa. Hän uskoo, että ensimmäisen ikä-polven ruotsinsuomalaiset, ne jotka tulivat Ruotsiin teollisuustöihin, eivät olleet valmiita luopumaan työväenluo-kastaan tai sosiaalisista ympyröistään, mutta että heidän lapsensa ja lapsen-lapsensa ovat valmiita muutokseen. Anna Järvinen on puolestaan sitä mieltä, että syy siihen, että aiemmin näkymättömät ruotsinsuomalaiset ovat nousseet pinnalle musiikkialalla, johtuu yksinkertaisesti siitä, että he tekevät hyvää musiikkia. – Markus Krunegård, Frida Hyvö-nen… he ovat pirun hyviä. Tällainen artistien näkyvyys on ehdottomasti uusi ylpeydenaihe, jonka kyllä kaikki tunnistamme. Kasvuvaiheessa teim-me valinnan: joko hävetä kuolemak-seen alkuperäänsä, tai vaihtoehtoisesti olla hullun ylpeä siitä. Minä valitsin jo varhain viimeksi mainitun vaihtoehdon. Olen tosiylpeä alkuperästäni, enkä pys-tyisi antamaan itselleni anteeksi, jos se ei saisi sijaa musiikissani.

RUOSUMUSAIHME

S a n n a P o s t i S j ö m a n

Suomalais-juurisia artisteja Ruotsissa:FRIDA HYVöNEN: www.myspace.com/fridahyvonenANNA JäRVINEN: www.myspace.com/annajarvinenANNA MARIA ESPINOSA: www.myspace.com/annamariaespinosaKRISTIAN ANTTILA: www.myspace.com/kristiananttilaAMIR CHAMDIN: www.myspace.com/amirchamdinKENT: www.myspace.com/kentswedenMAx PEEzAY: www.myspace.com/maxpeezayNäääK: www.myspace.com/gillmarsMARKUS KRUNEGåRD: www.myspace.com/markuskrunegrdTIMO RäISäNEN: www.myspace.com/timoraisanen

T A K U 13

Frida Hyvönen: Playground Music

Anna Järvinen: JH Engström

Kristian Anttila: Anttila Press

Markus Krunegård: Press

Amir Chamdin: Coinbergh

Anna Maria Espinosa: Tomas Näsström

14 T A K U

Kaikkien aikojen ensimmäi-nen Songs for the Blind -kon-ser tti järjestettiin torstaina 25.3.2010 Pub Katseessa Jyväskylässä. Tapahtuman pääesiintyjänä lavan valtasi rocklegenda Kauko Röyhkä, jonka lisäksi yleisöä viihdyt-tivät paikallinen rock cover -suuruus Rockafeller sekä omien sanojensa mukaan juurevan melankolista mels-kausta, tiukkaa rytmiä, so-fistikoitunutta dubdoomia, rokkia, räimettä ja rimpuilua tarjoillut Avaruuskaiut. Mak-suton konsertti keräsi paikalle lähes täyden tuvallisen musii-kin ystäviä.

Pub Katseessa soi musiikki

hyvän asian puolesta

Tapahtuman järjesti Keski-Suomen näkövammaiset ry:n nuorisotoimi-kunta ja sen toteutuksesta vastasivat Humanistisen ammattikorkeakou-lun kulttuurituottajaopiskelija Miia Huttunen sekä Jyväskylän ammatti-korkeakoulun viestinnän opiskelija Mari Huttunen. Konsertin taustalla oli pyrkimys ehkäistä näkövammais-ten nuorten syrjäytymistä mahdol-listamalla näkövammaisten ja nä-kevien nuorten välinen sosiaalinen vuorovaikutus kulttuuritapahtuman tarjoamissa puitteissa. ”Konsertin kautta haluttiin ottaa kantaa ajan-kohtaiseen keskusteluun kulttuuri-palveluiden saavutettavuudesta ja esteettömyydestä. Pyrimme viestit-tämään muille tapahtumanjärjestä-jille, ettei erityisryhmien huomiointi vaadi merkittäviä lisäresursseja pe-rinteisiin kulttuuritapahtumiin näh-den.” sanoo tapahtuman tuottaja Miia Huttunen.

M i i a H u t t u n e n j a M a r i H u t t u n e n

Songs for the BlindNäkövammaiset asiakkaat oli huo-mioitu erityisesti tapahtuman käy-tännönjärjestelyissä hankkimalla paikalle vapaaehtoisia opastajia Jy-väskylän kaupungin Kulttuuriluotsi -toiminnan kautta. Opiskelijatyö-ryhmän mukaan ”näkövammaisten osallistuminen konserttiin pyrittiin tekemään mahdollisimman helpok-si kuitenkaan rajoittamatta näkevien osallistumista tapahtumaan”. Samaa periaatetta noudatettiin myös tapah-tuman markkinoinnissa, jonka pyr-kimyksenä oli tuoda esiin Songs for the Blind -konsertin sosiaalipoliitti-sesti ajankohtaista teemaa näkövam-maisuutta liikaa alleviivaamatta.

T A K U 15

P a n u H ä m e e n a h o

Pub Katseessa soi musiikki

hyvän asian puolesta

16 T A K U

Wiepersdorfin linnan ovat jälleen vallanneet eri alojen taiteilijat Sak-sasta, Tanskasta, Itävallasta ja Suo-mesta. 1800-luvulla siellä asuivat von Arnimit.

Tähkät huojuvat tuulessa silmän-kantamattomiin. Kapeita autoteitä reunustavat suuret lehmukset. Bran-denburgissa uskotaan tuulivoimaan. Muhkeankokoiset propellit pyörivät niittyjen keskellä. Osa pikkukylien rakennuksista näyttää autioituneilta. Nuoriso on muuttanut joukolla pois maaseudulta kaupunkeihin etsimään leveämpää leipää ja maataloutta fyy-sisesti kevyempiä elinkeinoja. Mahtavien lehmusten takana on vihdoin valkoinen linnakartano, joka on palvellut monenlaisia kult-tuurivieraita. Preussilainen majuri Göttfried Emmanuel von Einsie-del (1690-1745) hankki 1734 Bär-walde-nimisen alueen, johon sisältyi myös Wiepersdorfin linna. Alkupe-räiseen rakennukseen on lisätty kak-si lisärakennusta oikealle ja vasem-malle puolelle. Rakennus tiluksineen myytiin vuonna 1780 preussilaiselle Joachim Erdmann von Achimille, ja samaan aikaan päärakennukseen rakennettiin kaksi tornia. Vuosina 1888–1889 linnan yhteyteen suun-niteltiin ja rakennettiin Orangerie, jossa tarjoillaan edelleen kahvia ja kakkua ja pidetään konsertteja vii-konloppuisin. Mutta nyt ollaan tukevasti vuoden 2009 toukokuussa, erilaisen Wie-persdorfin pihalla, ja minä olen tullut Wiepersdorfiin kirjoittamaan. Tapa-sin ensimmäiseksi kirjailija Kers-tin Kempkerin, joka opasti minut – matkatavarat jätettyäni – parin sa-dan metrin päässä päärakennuksesta sijaitsevaan kuvataiteilijoiden atel-jeerakennukseen. Valokuvaaja Nico-le Ahlend esitteli pientä ateljeetaan, jonka seinille oli ripustettu kuvia hä-nen projektistaan, erilaisista tilois-ta, jotka muistuttivat klassista maa-laustaidetta. Jatkoin yksin lenkkiäni linnan takana sijaitsevaan metsään, jossa oli ristiin rastiin polkuja. Myö-hemmin opin, että niitä pitkin pääsi lähistöllä sijaitseviin kyliin.

Rajatonta nautintaa

Seuraavien kuukausien aikana nau-tin rajattomasti Suomen Kulttuuri-rahaston minulle suomasta lahjas-

ta, linnaa ympäröivästä luonnosta. Tein rullaluistelun Wiepersdorfissa aloittaneen taidehistorioitsija San-na Ojanteen kanssa lenkkejä ym-päristön kyliin ja ilmaannuin ruoka-ajoiksi valmiiksi katettuun pöytään linnan ruokasaleihin tai ulkoteras-sille. Kolmen keittäjän koekeittiö loihti meille herkkuja munakoisosta, parsasta ja tuiki tuntemattomista vi-hanneksista, ja lihansyöjiä hemmo-teltiin pihveillä ja kastikkeilla. Olo oli askeettisen taiteilija-asuntolan karusta huoneesta huolimatta kuin linnanrouvalla. Täysihoitoa oli luvassa seuraavan viiden kuukauden ajan. Vain koekeit-tiön vieraat vaihtuivat. Minun ”kau-dellani” Wiepersdorfin valtasivat eri-tyisesti kuvataiteilijat ja säveltäjät. Stipendiaatit ovat vuosittain Suo-men ja Saksan lisäksi Itävallasta ja Tanskasta. Lyhyet parin päivän Ber-liinin-reissut keskeyttivät oleskelun. Piipahdukset suurkaupungin muse-oissa, linnoissa, kaupoissa ja laulu-tunnilla olivat välttämätöntä ohjel-manvaihdosta. Myös vieraiden piipahdukset toi-vat hiukan lisää elämää internaattiin, jossa samat ihmiset ovat kuukaudes-ta toiseen tekemisissä vain toistensa kanssa. Berliiniläinen historioitsija Annett Gröschner kävi haastattele-massa kylän naisia valmisteilla ole-vaan kirjaansa ja Sudabeh Moha-fezin ystävä käväisi kylässä. Täällä käyneet suomalaiset eivät ole yleen-sä osanneet saksaa, minä koetin el-vyttää tekohengitystä tarvitsevaa saksaani. Myös saksalaisten englan-nintaidot olivat yleensä olemattomat tai vähäiset. Lähiympäristön kylät olivat oma elämyksensä. Herbersdorfissa tör-mäsin epäilevään ja sulkeutuneeseen nurkkapatrioottiseen ilmapiiriin, kun paikallinen mies kielsi kuvaamasta talonsa ikkunaa koristavaa norsua.

”Tyypillisiä itäsaksalaisia”, tuhah-ti säveltäjä Péter Köszeghy, kun pyöräilimme hänen ja Mikko-Alek-si Huumosen kanssa Dahmeen ja kohtasimme sulkeutuneita asenteita pyörätiellä. Onneksi linnaan saapui myös lauma muita innokkaita pyö-räilijöitä: säveltäjä Jakub Sarwas, säveltäjä Juho Kangas, kuvataitei-lija Sebastian Heiner. Oli myös kä-velijäjengi: kirjailija André Schin-kel, kuvataiteilijapariskunta Jan Kromke ja Alexandra Schews-ki, kirjallisuudentutkija Dietmar Ebert. Joitakin stipendiaatteja näki lähinnä ruoka-aikoina. Wiepersdorfin ympäristön kylät ovat kuin villin lännen elokuvista: niissä ei risahda risukaan. Meins-dorf, Nonnendorf, Reindorf, Wel-sickendorf, Waltersdorf – vain muu-tamia mainitakseni. Maatalous on ollut alueen pääelinkeino, ja on sitä vieläkin, sikäli kun asukkaita on jäljellä kussakin kylässä. Hylättyjä tuotanto- ja asuinrakennuksia löy-tyy kaikkialta. Rikotut ikkunat ja seiniin muistoiksi jätetyt kirjoituk-set kertovat siitä, että näissä kylis-sä on asunut joku. Muutama nukke-hahmoinen sotilas talojen pihoilla muistuttaa historiaa varjostavasta suuresta tragediasta. Meinsdorfin juutalainen hautausmaa on elävä to-diste tästä. Wiepersdorfissa vietettiin Itä-Sak-san aikaan railakasta elämää. Vain maan ”parhaina” pidetyt viralliset kirjailijat vierailivat linnassa. Vii-ni virtasi ja pöydät notkuivat mo-nenlaisia erikoisvieraille varattu-ja herkkuja. Oi niitä aikoja! Mutta linnan historia ei rajoitu pelkästään 1900-lukuun, vaan ulottuu kauas taaksepäin. Edellinen vuosisata oli todellista taiteiden kukoistusaikaa.Unelmoija luojan armosta Wiepersdorfissa elettiin 1800-lu-vulla satumaista, taiteiden täyttä-

Linnan väkeä

T e k s t i R i t a D a h l

T A K U 17Foto: Kuenstlerhaus Schloss Wiepersdorf

18 T A K U

mää elämää. Linnan emäntä Bet-tina Brentano (1785-1859) syntyi vuonna 1785 italialaiseen kauppi-asperheeseen. Hän opiskeli laulua, pianonsoittoa ja säveltämistä ja oli kirjeenvaihdossa ihailemansa Goet-hen kanssa. Bettina kävi koulua nunnaluos-tarissa, jossa hän oli kitaransoiton, maalaustaiteen ja kuorolaulun ym-päröimä. Luostarikoulussa ylistet-tiin päivittäin heprealaista vanhates-tamentillista Sebaotia. Nuori Bettina luki kirjallisuuden klassikoita antii-kin filosofiasta, Platonista Goethen Wilhelm Mestariampujaan. Nuoren Mignonin puhdas rakkaus edusti Bettinalle ihanteellista, pyyteetöntä rakkautta, jonka luonnollisuus ver-tautui luonnon puhtauteen. Jokai-seen kirjekumppaniinsa Bettina hei-jasti yli-inhimillisiä piirteitä; tulevan puolison Achim von Arnimin koh-dalla nämä olivat vapausihanteita. Runoilija Clemens Brentano oli Bettinan veli, joka muistetaan mo-nen lied-sävelmän sanoittajana. Veljen ystävästä, kuuluisasta ro-manttisesta runoilijasta Achim von Arnimista tuli hänen aviomiehensä. Hän tapasi tämän opiskellessa oike-ustiedettä Göttingenissä 1798–1801. Achim ja Clemens Brentano julkai-sivat yhdessä Des Knaben Wunder-horn –kansanlaulukokoelman, jonka lopputuloksessa Bettinalla on mer-kittävä osansa. Bettinan kolmetoista kirjettä Goet-helle on koottu Goethes Briefwäch-seln mit einem Kinde –kirjaan. Kir-jeenvaihdon teemana on rakkaus. Kirjeiden Bettina on nuori, suur-ta Geniusta ihannoiva tyttö, joka ei täysin tiedä ihailunsa laatua. Goet-he on hänelle suuri, ”sielullinen hen-

ki”, jonka taidetta hän ihailee, mutta hänen ihailunsa muistuttaa rakkau-denkaltaista kaipuuta: ”Ich hatte so lange nicht geschlafen; Jahre waren vergangen in Sehnsucht nach ihm – ich schlief an seiner Brust ein”. (”En ollut nukkunut pitkään aikaan; vuo-det kuluivat hänen kaipaamisessaan – nukuin hänen rinnallaan.”) Bettina kohottaa Goethen välil-lä jopa Jeesusmaiseksi hahmoksi, hengen jättiläiseksi ja taiteen yliju-malaksi, jota kohtaan voi silti tun-tea inhimillistä rakkautta. Bettina palveli vain rakkautta, joka oli hä-nen korkein muusansa. Miehet, joi-den kanssa hän oli kirjeenvaihdossa, ovat olleet perinteisen sukupuolikä-sityksen vangiksi joutuneen Bettinan mielestä keino saavuttaa tuo rakkaus jatkuvasti. Milan Kundera käsitteli Immortality-kirjassaan Bettina von Achimin ja Goethen kirjeenvaih-toa tulkiten Bettinan pyrkineen his-torian haviseville lehdille olemalla kirjeenvaihdossa runoilijasuuruu-den kanssa. Kirjeenvaihto Goethen kanssa oli Bettinan ensimmäinen julkaistu kirja. Hän jatkoi kirjeenvaihtoa lä-heistensä kanssa elämänsä loppuun saakka. Hänen tunteensa heräsivät täyteen romanttiseen hehkuunsa kir-jeissä, joissa Bettina tilitti hämmäs-tyttävällä vilpittömyydellä tunte-muksiaan. Goethen lisäksi keskeisiä kirjeenvaihtoystäviä ovat veli Cle-mens Brentano, ystävä Caroline von Günterrode, aviomies Achim von Arnim ja Fürst Pückler-Muskau, jonka kanssa Bettina meni naimisiin Achimin kuoleman jälkeen. Vuonna 1844 julkaistu Frühlingskrantz sisäl-tää Bettinan kirjeenvaihdon veljensä Clemensin kanssa. Bettina kirjoitti tiettävästi ainakin kaksi kirjettä suuresti ihailemalleen Beethovenille, ja häntä on epäilty myös säveltäjän kuolemattomaksi rakastetuksi. Hän julkaisi 35 vuotta kestäneen kirjoittajanuransa aikana useita muitakin kirjoja, romaaneja, matkakuvauksia ja pedagogisia kir-joituksia. Näiden joukossa oli muun muassa Dies Buch gehört dem Kö-nig –kirjan (1843), jossa Bettina kä-sitteli hyvin tuntemaansa kuningasta ja otti kantaa aikakauden politiik-kaan erityisesti taiteilijoiden ja tai-teen kannalta.

Turhaan varjossa

Bettina on turhaan jäänyt veljensä, miehensä ja kuuluisien kirjeenvaih-

totovereidensa varjoon. Achim von Arnimille Bettina tunnusti: ”Ich hat-te so lange nicht geschlafen; Jahre waren vergangen im Sehnsucht nach ihm – ich schlief an seiner Brust ein.” (“En ollut nukkunut niin pitkään ai-kaan, vuodet kuluivat häntä kaivates-sa – nukuin hänen rinnallaan.”) Berliinin lauluakatemiassa opis-kellut Bettina valitti miehelleen ra-han puutteesta, lapsiin kohdistuneis-ta sairauksista, huonosta asunnosta miehelleen vuosina 1815–1830 lä-hetetyissä kirjeissä. Avioliiton Bet-tina näki ratkaisuna romantiikan ajattelijoiden siihen kohdistamaan tyrannian vastustamiseksi. Bettina ei viihtynyt Wiepersdorfissa, jos-sa ei ollut tarpeeksi sosiaalista elä-mää, ja hän asui osittain Berliinis-sä. Siellä hän piti omia salonkejaan, joissa vierailivat saksalaiset aikalais-vaikuttajat. Avioliitto ei voinut olla täysin onneton, koska Bettinalla ja runoilija Achimilla oli peräti seit-semän lasta. Kirjeissä näkyy, että Bettina oli joistakin edistyksellisistä ajatuk-sistaan huolimatta perinteisten su-kupuoliroolien vanki. Hän ihaili ”miehistä” älyä ja uskoi, että kir-jeenvaihto miesten kanssa auttai-si häntä löytämään kirjoituksiinsa muodon ja sisällön välisen tasapai-non. Bettinan taidekäsitys oli täys-romanttinen. Hän uskoi esimerkiksi Eroksen tärkeyteen nerouden herät-täjänä: ”Die Gabe de Eros ist die einzige genialische Berührung, die den Genius weckt.” (”Eroksen lah-ja on ainoa nerouden kosketus, joka herättää Geniuksen.”) Günterrodelle Bettina kirjoitti ro-manttisia kirjeitä. Hän kertoi kuole-mankaipuuseen taipuvalle Günter-rodelle vaikeuksistaan ajattelevana naisena ja rakkaudestaan miehiin. Molemmat olivat erityisen kiin-nostuneita runoudesta ja filosofias-ta. Kirjeenvaihdon kuluessa Bettina pettyi kumppaniinsa: ”Die Briefe musst Du mir wieder geben, denn du kömmst mir falsch vor … ich habe mein Herz hinein geschrieben.” (”Kirjeet sinun täytyy antaa takaisin, koska esiinnyit minua kohtaan val-heellisesti … olen kirjoittanut tänne sydämeni.”) 1840-luvulta lähtien Bettina oli yhä kiinnostuneempi politiikasta, erityisesti venäläisen anarkistin Mi-hail Bakuninin ajattelusta. Nuo-ruusvuosinaan hän kannatti kansojen vapautta, joka toteutui hänen mieles-tään suvereenin eli kuninkaan avulla.

Juho Kangas, Jakub Sarwas vaimoi-neen, runoilija Marcus Roloff ja kirjai-lija Kathrin Schmidt kuuntelemassa se-lostusta von Arnimien menneisyydestä ja Bärwaldesta. Kuva Rita Dahl.

T A K U 19

Nykyajan monitekijät voisivat ottaa oppia Bettinasta: hän oli kirjailija, kustantaja, laulaja, kuvataiteilija, laulaja, ja poliittinen aktivisti, joka kannatti sosialismia ja puolusti juu-talaisten yhteisöä. Arnimien aika kului myös oman linnan rakentamisessa, laajentami-sessa ja suunnittelussa. Linnan puis-ton suunnitteli Bettinan ja Achimin lapsenlapsi Achim von Arnim-Bär-walde. Hän teki talon pohjoisosaan sen laajimman huoneen, studion, jonka katon hän koristeli runsailla ornamenttikuvioilla. Myöhemmin hän lisäsi terassin puistoa vasta-päätä. Puisto on koristeltu patsailla, joiden aiheet ovat kreikkalaisesta ja roomalaisesta mytologiasta, ja val-tavilla uurnilla, joita Achim toi mat-koiltaan Italiasta. Studiota vastapäätä ovat edelleen jäljellä pienet groteskit kääpiöt, Ca-lotte-hahmot, joiden alkuperä on säi-lynyt tuntemattomana. Pieni linnan päärakennuksen edustalla sijaitse-va kirkko näki päivänvalon vuosina 1894–1895. Kirkon vieressä sijaitse-vaan perhehautaan on haudattu Bet-tinan ja Achimin lisäksi heidän lap-sensa ja lapsenlapsensa. Tällaisessa kulttuurihistoriallises-ti arvokkaassa ja luonnonkauniissa ympäristössä työskenteleminen oli suuri etuoikeus. Muutaman kym-menen asukkaan Wiepersdorfissa oli kuin herran kukkarossa, suojassa maailman tuiskuilta, keskittyneenä ainoastaan omaan luomistyöhönsä ja yhteisiin sosiaalisiin tapahtumiin: oluenjuontiin, keskusteluun, pyöräi-lyyn ja elokuvien katsomiseen. Mitä muuta taiteilijat voisivat elämältään toivoa?

Suomalaiset residenssiapurahat kirjailijoille:Koneen säätiön Saaren kartano, hakuaika 1.–31.8, http://www.koneensaatio.fi/kartano/

Suomen Kulttuurirahaston Künstlerhaus Wiepersdorfin ja Hôtel Chevillonin työskentelyapurahat, hakuaika 1.–30.9, http://www.skr.fi/default.asp?docId=12649, http://www.skr.fi/default.asp?docId=12650

Väinö Tannerin säätiön kirjailijakoti Villa Mazzano, hakuaika 2.10 mennessä, http://www.vainotannerinsaatio.fi/index.php?option=com_content&task=view&id=17&Itemid=33

T A K U 19

20 T A K U

gallupgallup

20 T A K U

– Kyllä kulttuurialan organisaatioista löytyy vielä tätivoittoisuutta. Kui-tenkin viimeistään käytännöntoteutuksessa on mukana paljon nuoria uusine ideoineen, joten lopputuloksissa tätimäisyyttä ei kyllä näy.– Kulttuurituotannossa painottuu tiimityö, jossa eri-ikäiset oppivat toi-siltaan ja samalla sisällöntuotanto uusiutuu tehokkaasti.

Panu Koskinen, 21v

tekninen tuottaja, Hämeenlinna

– En ole kyllä tädittelyyn törmännyt, mutta tytöttelyyn kyllä. Tytöttelyn takana ovat olleen musamaailmassa tuottajina työskentelevät miehet.– Tuolla Etelä-Pohjanmaalla törmää vahvoihin sukupuolirooleihin. Ty-töttelyn taustalla tuntuu olevan kylmät arvot ja käsitys siitä, etteivät naiset osaa tehdä tarpeeksi napakoita päätöksiä, ymmärrä teknisestä puolesta mitään tai uskovat kaiken mitä niille syöttää.– Varsinkin opintojeni sosiokulttuurinen puoli herättää monissa ta-vantallaajissa myös ihmettelyä. Se nähdään usein puuhasteluna eikä oikeana työnä.

Annika Raittinen, 23 v

kulttuurituotannon opiskelija, Seinäjoki

– Tätienergia näkyy tekstiilitaiteen alalla perintei-siin juuttumisena. Nähdään perinteet sitovina eikä uskalleta tehdä uudesta näkökulmasta. Yritetään kyl-lä olla kovin moderneja, mutta joku perinteiden lii-ma pidättelee.– Alalla vieläkin näkee, että tädeillä on vaikutusval-taa. Taikissa oli 80-vuotisjuhlat, joissa asia koros-tui: paikalla oli lähinnä vaan tätejä, juhlittiin jäykästi auditorissa, jossa musiikkiesityksenä oli kanteleen soittoa. Siellä havaitsi, että nää haluaa oikeestikin tehdä vaan tätä. Ei mitään kanteletta tai kankaanku-dontaa vastaan, mutta pitäisi nähdä niiden luomat mahdollisuudet eikä rajoitteita.

Hanna Vainio, 25vtekstiilitaiteen opiskelija, Helsinki

Joskus kulttuuritoiminnalle jaeltiin ”tätileimaa”. Mitä mieltä kulttuuri- ja taidealan nuoret ovat tätienergiasta tämän päivän kulttuurintuotannossa?

Onko muita työhön liittyviä leimoja tullut vastaan?

T A K U 21

gallupgallupTaiteen paloa

Hain visuaalisten taiteiden läänintai-teilijaksi Hämeen taidetoimikuntaan jokseenkin epätietoisena työnkuvan raameista. Ideoin hakemukseeni nuorille suunnatun, pieniltä paikka-kunnilta aloittavan mediapajojen ja taidetapahtumien sarjan. Työhönot-tohaastattelussa minulta kysyttiin, mitä visuaaliset taiteet mielestäni ovat. parin henkäyksen aikalisän jäl-keen vyörytin määritykseni viileäl-le haastattelijaraadille. Ymmärsin latelevani itselleni melkoisen laajaa työnkuvaa ja haluavani siitä huoli-matta palavasti tähän virkaan.

Syttymisherkkyys

Sain työn ja lentävän lähdön hä-mäläiseen taidemaailmaan. Työt ja hankkeet nousevat alueen taiteilijoi-den ja kulttuuritoimijoiden tarpeista. Vieläkään en osaa pelätä yhteistyö-palavereita, vaikka niissä aina kytee uusien kiehtovien ideoiden halu löy-tää toteuttaja, mieluiten läänintaitei-lijasta itsestään. Ajan rajallisuus ja rahattomuus kannustavat kehittele-mään malleja, joilla voisi auttaa hy-viä ideoita eteenpäin olemassa ole-villa resursseilla. Yhteistyö on paras moottori, ja verkoston kutominen paikkakuntien omien toimijoiden välille on työssä keskeistä.

Luotsaamani ARS HÄME –taide-viikko toimi oikeaoppisena kataly-saattorina riihimäellä: viikon tem-pauksen jälkeen kaupungissa virisi tarve jatkaa toimintaa. Syksyisen taideviikon ajan entisen voimalan ovet olivat auki, sisällä oli taidetta

LÄÄNINTAITEILIJA Sirpa Haapaoja

K o l u m n i s a r j a l ä ä n i n t a i t e i l i j o i s t a

Lisää sytykkeitä

Kauteni läänintaiteilijana jatkuu vie-lä. Isojen ja vielä isompien hankkei-den ohella jo kolme leffaverstastakin on tullut pidettyä; lyhytelokuva-, do-kumentti- ja musavideoverstaat. Lef-faverstasmallia voi versioida media-verstaiksi ja niitä voi toteuttaa kaiken kokoisilla paikkakunnilla. Ja vapaa-muotoisissa taidejameissa järjes-täjät voivat tuoda tapahtumaan uu-sia kiinnostavia osioita taiteenlajien koko kirjosta!

V i s u a a l i s e t t a i t e e t , H ä m e e n t a i d e t o i m i k u n t a

ja tapahtumia. Nyt voimala avataan jälleen rakennusyrittäjän, taiteilijoi-den ja kaupungin yhteistyönä koko kesäksi. Pienetkin tapahtumat voivat lämmittää mielialat suopeiksi suu-remmille muutoksille.

Kytevän hiilloksen vaarat

Isot hankkeet vievät oman aikansa kypsyä. Hiillokseen ei kannata pu-hallella liian rajusti, liekit voivat kä-räyttää varomattoman lämmittäjän.

Järjestin seuraavaa taideviikkoa markkinoivan seminaarin Forssas-sa teemalla Kuinka kulttuurin kes-kukset syntyvät? Yhtenä aiheena seminaarissa oli kaupungissa vuosi-kymmeniä kytenyt valtakunnallisen tekstiilimuseon visiointi. Media kuu-meni aiheesta, ja sillä oli vaikutuk-sia: neuvotellessani rakennusyhtiön kanssa taideviikon näyttelytiloista, minulle esitettiin kysymys: ”voit-ko kertoa, mihin osaan tyhjillään olevaa tehdaskiinteistöä tuleva mu-seo sijoittuu, jotta se voidaan sääs-tää muulta hyödyntämiseltä?” Jäl-leen otin parin henkäisyn aikalisän ennen kuin vastasin, että keskustelu museosta on vasta visioinnin tasol-la. Enkä ole, harmi kyllä, oikea taho määrittelemään museon tilatarpeita. Mutta jos minulla olisi valtuudet ja miljoonat eurot plakkarissa, varai-sin ensinnäkin tuon 1800-luvulta peräisin olevan, arkkitehtuuriltaan upean päädyn museolle ja näytte-lytiloiksi...

Olen aika paha riskien kuvittelija. Ongelmien hahmottaminen etukä-teen on hankaluuksiin varautumis-ta ja se antaa varmuutta akuuttien tilanteiden hallintaan. Sopiva sam-mutuskalusto ja sen käytön hallin-ta on hyvä olla mietittynä niin hen-kisten kuin fyysisten leimahdusten varalle.

22 T A K U

TAKU-lehden kymmenen kysymystä –palsta pureutuu siihen, mitä taide- ja kulttuurialan ammattilaiset puuhaavat vapaa-ajal-laan.

Nimi ja ammatti/asema/organisaatio1. Janne Nieminen, myynti- ja viestintäpäällikkö, Kulttuuri- ja kongressikeskus Verkatehdas Oy

Miten päädyit nykyiseen tehtävääsi?2. Päädyin aluksi projektiorganisaation palvelukseen ja vasta talon valmistuessa Verkatehdas-yhtiöön nykyiseen tehtävää-ni. Sitä ennen työskentelin pitkään levy-yhtiössä.

Mitä työhösi kuuluu?3. Asiakas- ja yleisöviestinnän suunnittelua ja toteutusta, Verka-tehtaan tilojen markkinointia ja myyntiä erilaisille tapahtu-matuottajille, promoottoreille ja kokousasiakkaille sekä yri-tysyhteistyön toteuttaminen käytännön toiminnassamme.

Mitä harrastat?4. Perhokalastusta sekä vesillä liikkumista meloen ja soutaen.

Millainen on sinun harrastushistoriasi, lyhyin oppimäärä?5. Muistaakseni olimme13-vuotiaita, kun kaverini osti virvelin ja esitteli sitä minulle. Samalta seisomalta hyppäsimme fil-larin selkään ja kävimme ostamassa minulle samanlaisen. Aikuisiällä kiinnostus siirtyi perhokalastukseen, joka on la-jina huomattavasti haastavampi ja monipuolisempi, myös esteettisempi. Varustelukierre siis jatkuu.

6. Miten harrastuksesi ja työsi sopivat yhteen?Perhokalastukseenhan liittyy oleellisena osana perhonsi-donta, mitä voi tehdä ympäri vuoden kun aikaa liikenee tai pinna alkaa kiristyä. Samalla voi haaveilla tulevista kala-reissuista. Itse kalastus keskittyy pitkälti kesän ja kesälo-man ympärille.

Mikä harrastuksessasi on parasta?7. Luonnossa liikkuminen ja kokemansa ymmärtäminen. Per-hokalastushan tapahtuu useimmiten kalojen luontaista ra-vintoa imitoivilla perhoilla. Kalan saaminen edellyttää siis ympäröivän luonnon tarkkailua ja jonkinlaista ymmärrystä esimerkiksi hyönteisten kuoriutumisesta. Saalis ei kuitenkaan ole tärkeintä, vaan kalassa oleminen.

Mikä haastavinta?8. Sekä perhokalastus että varsinkin perhonsidonta ovat tek-nisesti aika vaativia. Oppiminen ja kehittyminen tuottaakin suurta tyydytystä kaltaiselleni, jonka käden taidoilla ei pää-sisi vieraaksi Strömsöhön.

9. Mikä on kiinnostavin haaste lähitulevaisuudessasi?Ammatillisesti kiinnostavin haaste on Verkatehtaan yleisö-pohjan laajentaminen. Talo ja monipuolinen kulttuuritarjonta ovat saaneet erinomaisen vastaanoton ja ihmiset liikkeelle, mutta seuraavaksi katsetta pitää siirtää vielä talousaluetta laajemmalle. Harrastuksen näkökulmasta heinäkuinen reissu Norjaan. Jos taidot ja tuuri riittävät, tarjolla on hyvät mahdollisuu-det lohen saamiseen.

10. Mitä vapaa-ajanviettotapaa suosittelisit TAKU:n lukijoille?Kaikkia kiinnostavan tuntuisia harrastuksia kannattaa ko-keilla. Jos joku on jotain hienoa oppinut, ei se muillekaan voi olla mahdotonta.

Kuvaaja: Pasi Visakivi

kysymystä10

22 T A K U

T A K U 23

Taide ja kulttuuri lisäämään hyvinvointia

M e r j a I s o t a l o

Pitkä prosessi kulttuurin ja taiteen

merkityksestä ihmiselle on saavut-

tanut yhden merkkipaalunsa, kun

Taiteesta ja kulttuurista hyvinvointia

- ehdotus toimintaohjelmaksi 2010

- 2014 valmistui. VTT Hanna-Lii-

sa Liikanen vastasi selvitystyöstä

opetusministeriön toimeksiannos-

ta. Toiveikkaana odotetaan nyt toi-

menpide-ehdotusten muuttamista

toiminnaksi.

Luovutus Toimintaohjelma luovu-tettiin 28. tammikuuta peruspalve-luministeri Paula Risikolle ja olisi luovutettu myös kulttuuri- ja urhei-luministeri Stefan Wallinille, jos hän olisi ollut paikalla. Häntä sijaisti val-tiosihteeri Marcus Rantala. Toimintaohjelma sisältää 18 hy-vin erilaista toimenpide-ehdotusta. Hanna-Liisa eli Assi Liikanen on tehnyt asiantuntijaryhmien tuella suuren työn käydessään läpi haja-naista ja laajaa kenttää, kiertäessään puhumassa asiasta useiden eri taho-jen kanssa ja koplatessaan taidetta ja kulttuuria yhteen sosiaali- ja terveys-puolen kanssa. Toimintaohjelma on osa terveyden edistämisen politiik-kaohjelmaa, joka puolestaan on yksi nykyisen hallitusohjelman politiik-kaohjelmista. Osittain tätä asiaa on käsitelty valtioneuvoston periaatepäätökses-sä jo vuodelta 2003, jolloin saatiin mittava Taide- ja taiteilijapoliitti-nen ohjelma. Siitä iloittiin laajasti taiteen ja kulttuurin kentällä, mutta menneet vuodet ovat tuoneet petty-myksiä. Esimerkiksi Terveyttä kult-tuurista -verkosto olisi periaatepää-töksen mukaan pitänyt vakiinnuttaa jo tuolloin ja vastuuministeriötkin

nimettiin: opetusministeriö, sosi-aali- ja terveysministeriö sekä ym-päristöministeriö. Mitään ei kuiten-kaan moneen vuoteen tapahtunut. Vasta huhtikuussa 2008 opetusmi-nisteriö kutsui koolle pyöreän pöy-dän neuvottelun, jossa asia liikah-ti eteenpäin. Luovutustilaisuudessa monella suulla todettiin, että tehty selvitys ja toimenpideohjelma ovat erittäin tär-keitä, mutta että rahaa ne eivät tule mistään saamaan. Tähän vastattiin selvityksen laatijan ja myös minis-terin suulla, että sitä ei kukaan kuvit-telekaan, vaan että nyt on enemmän yritetty löytää uusia tapoja toimia vanhoissa rakenteissa, ylittää sek-torirajoja ja saada uusia ajatuksia ja asennemuutoksia liikkeelle. On siis lähdetty realismista. Ainoa rahallinen lisäpanostus, joka jo tiedetään, on opetusministe-riön 300 000 euron määräraha, joka kaksinkertaistettiin viime vuonna ensimmäistä kertaa tällaiseen toi-mintaan jaetusta rahasta.

Toimintaohjelman visio ja peri-aatteet Toimintaohjelma on tarkoi-tettu vuosille 2010-2014. Siinä on visio niin kuin kaikissa ohjelmissa aina on, tällä kertaa se on ajoitettu vuoteen 2015. Yksilötasolla puhutaan tekijästä, näkijästä ja kokijasta:

”Jokaisella on oikeus ja ta-sa-arvoinen mahdollisuus itse tehdä taidetta ja osallis-tua kulttuuritoimintaanriippu-matta asuinpaikasta, elin- tai työympäristöstä, halunsa, toi-mintakykynsä ja luovien voi-mavarojensa mukaisesti koko elämänsä aikana, myös vaih-tuvissa elämäntilanteissa ja yhteisöissä.”

Yhteisön ja yhteiskunnan tasolla määrittely on seuraava:

”Kulttuurin vaikutukset hy-vinvoinnin ja terveyden edis-tämiseksi on tunnustettu po-liittisella, hallinnollisella ja rakenteiden tasolla. Kulttuurilla on paikkansa osana kansallista, maakunnal-lista ja kunnallista hyvinvoin-tipolitiikkaa, kulttuurin hyvin-vointi- ja terveysvaikutuksia on edistetty saumattomassa yhteistyössä kolmannen sek-torin ja yksityisten toimijoiden sekä elinkeinoelämän kans-sa osana hyvinvointivastuuta, kulttuuriin liittyvää yhteistä opetusta on lisätty kulttuuri- ja opetusalan sekä sosiaali- ja terveysalan ammatteihin joh-tavassa koulutuksessa,alan tutkimustoiminta on aktiivis-ta ja pitkäjänteistä, hyvinvoin-nin ja terveyden edistämiseen kulttuurin ja taiteen keinoin on käytettävissä riittävästi re-sursseja.”

Lainsäädäntö, hallinto ja rahoi-tus Toimenpide-ehdotusten ensim-mäinen osio koskee lainsäädäntöä, hallintoa ja rahoitusta. Ensimmäinen ehdotus edellyttää kulttuurin terve-ys- ja hyvinvointivaikutusten huomi-oimista eri ministeriöiden strategi-oissa ja lainsäädännön uudistuksissa, erityisesti sosiaali- ja terveyden-huollon osalta. Toisessa ehdotuk-sessa esitetään, että on perustettava yhteistyöelin, joka hoitaa toiminta-ohjelman toteuttamista, koordinoin-tia, tunnetuksi tekemistä, ehdotusten laatimista ja toiminnan seuraamista

Taiteesta ja kulttuurista hyvinvointia

24 T A K U

eri hallinnonaloilla. Kolmas ehdotus esittää toiminnan kotipesäksi Terve-yden ja hyvinvoinnin laitosta, josta kaavaillaan myös Terveyttä kulttuu-rista -verkoston kotipesää. Neljännessä ehdotuksessa halu-taan aluetasolle yhteistyömalleja ja strategioita ja vastuu tästä annetaan taiteen keskustoimikunnalle ja sen alaisille alueellisille taidetoimikun-nille, elyille, aveille, maakuntien lii-toille. Toiminta käynnistetään alu-eellisilla verkostoseminaareilla. Myös kuntien toivotaan ottavan strategioihinsa tavoitteita terveyden ja hyvinvoinnin edistämiseen kult-tuurin ja taiteen keinoin. Käytännön työtä tekisi poikkihallinnollinen työ-ryhmä, jossa alan järjestötkin olisi-vat edustettuina. Kuudes ehdotus toteutuu, jos ope-tusministeriö ja eräät muut ministeri-öt, kuten työ- ja elinkeinoministeriö ja ympäristöministeriö sekä Raha-automaattiyhdistys ohjaavat tuke-aan kulttuurin ja taiteen terveyttä ja hyvinvointia edistäviin hankkei-siin. Terveyden edistämisen keskus Tekry toimisi puolestaan eri järjes-töjä yhdistävänä tahona ja kokoai-si hankkeita yhteistyössä rahoitta-jien kanssa.

Julkisen, yksityisen ja kolman-nen sektorin yhteistyö Toimenpi-de-ehdotusten toinen osio keskittyy julkisen, yksityisen ja kolmannen sektorin väliseen yhteistyöhön. Tämän osion ensimmäinen toi-menpide-ehdotus koskee yritys-toimintaa ja palvelukonsepteja kulttuurin, luovien alojen ja hyvin-vointialojen yhteisenä. Konkreettisia esityksiä ovat yhteiset yrityshauto-mot, yritysneuvonta sekä täydennys- ja yhteistyökoulutus. Liiketaloudel-lista, kaupallista ja tuotteistamisen osaamista pitäisi parantaa niin kult-tuuri- ja taidepuolella kuin sosiaali- ja terveyspuolellakin. Osion toinen ehdotus on hyvin konkreettinen: kuntalaisten käyttöön pitäisi saada lisää yhteisiä toiminta- ja kohtaamispaikkoja. Se tarkoittaa kaavoituksen miettimistä, kulttuuri-ympäristön inventointia, kulttuuri-ympäristöohjelmia jne. Paikoista on mainittu kirjastot, kansalais- ja työ-väenopistot, museot sekä kyläkoulut. Ehdotuksessa on ajateltu sekä kau-pungeissa että maalla asuvia ja toi-mijoina mm. kaupunginosa- ja ky-läyhdistyksiä. Mitä sitten on arjen kulttuuri-suus? Tässä toimenpideohjelmassa

sillä tarkoitetaan sitä, että ihmiset voivat kokea ja tehdä arkielämänsä mielekkääksi ja merkitykselliseksi, mitä pidetään edellytyksenä henki-selle, fyysiselle ja sosiaaliselle hy-vinvoinnille. Toimijoina nähdään järjestöt, taiteilijat ja vapaaehtoiset sekä taide- ja kulttuurilaitokset, kun-nat ja seurakunnat. Tämän ehdotuk-sen mukaan harrastus- ja vastaavaa toimintaa on tuettava entistä enem-män. Toivottavasti valtiovalta ottaa ehdotuksen huomioon myös muussa lainsäädännössä. De minimis-ehdot ja talkootyön rajoitukset verottamal-la eivät tätä tavoitetta tue. Kymmenes toimenpide-ehdotus velvoittaa taide- ja kulttuurilaitok-sia tulemaan mukaan yhteistyöhön eri hoitolaitosten ja työpaikkojen kanssa. Ehdotuksessa vedotaan sii-hen, että ne saavat huomattavaa jul-kista tukea. Tämä työ pitkäjänteises-ti hoidettuna vaatii vastuuhenkilön, ehdotuksessa todetaan. Niin vaatii, mutta kaiken aikaa kuntien kulttuuri-henkilöstöä vähennetään, mikä vain vaikeuttaa tätäkin toimintaa.

Ehdotus numero yksitoista on mielenkiintoinen:

”Sosiaali- ja terveyspalvelui-den piirissä olevan asiakkaan kulttuuritarpeet, yksilölliset toiveet ja toteutus kirjataan asiakkaan/potilaan hoito- ja palvelusuunnitelmaan.”

Tämä tehtävä osoitetaan erityises-ti omahoitajille. Ehdotuksessa lue-tellaan mm. taiteilijavierailut, kir-jastopalvelut, käynnit kulttuuri- ja taidetapahtumissa, juhlat, toiminta henkilökunnan, asiakkaiden, omais-ten ja vapaaehtoisten kesken. Kult-tuuristen hetkien tuottajina mai-nitaan myös toimintaterapeutit ja mahdollinen taiteen ammattilai-nen... Osion viimeisessä ehdotuksessa esitetään, että kunnat ja muut raken-nuttajatahot varaavat rakentamis- ja peruskorjauskustannuksista prosen-tin taidehankintoihin. Taideprosent-tia on ajettu jo muutaman vuosikym-menen ajan ja joissakin kunnissa se onkin käytössä. Lisäksi ehdotuksen mukaan hoitoyksiköiden käyttökus-tannuksiin tulisi varata vuotuinen määräraha, jolla edistetään kulttuuri-toimintaa, yhteisöllisyyttä ja luodaan kodinomaista hoitoympäristöä.

Tutkimus ja tieto Kolmannessa osiossa keskitytään tutkimuksen ja tietopohjan lisäämisen keinoihin. Kolmastoista ehdotus kuvailee Hy-vinvointipolitiikkaa toisin keinoin -tutkimusohjelmaa, neljännessä-toista ehdotetaan kulttuurin ja hy-vinvoinnin professuuria – sitä on jo valmisteltu Turun yliopistossa – ja valtakunnallisen tutkijakoulun pe-rustamista. Viidestoista ehdotus lu-ettelee lastensuojelun, nuoriso- ja sosiaalityön, vanhuspalvelut, tervey-denhuollon, kuntoutuspalvelut, kou-lujen opetuksen sekä maahanmuut-tajien kotouttamisen taidelähtöisten menetelmien ja kulttuuritoiminnan hyödyntäjiksi.

T A K U 25

Tiedon levittäminen Viiden osio sisältää vain kaksi ehdo-tusta, joista ensimmäinen tuli

esille jo neljännen ehdotuksen kohdalla. Sen mukaan siis Ter-

veyttä kulttuurista -verkoston kotipesäksi ehdotetaan Tervey-den ja hyvinvoinnin laitosta. Vii-

meinen eli kahdeksastoista ehdotus sisältää vuorovaikutteisen sähköi-

sen tietopankin perustamisen alan tutkimus- ja kehittämistiedon, käy-täntöjen, mallien ja toimijoiden ko-koamiseksi. Tämänsuuntainen hanke on jo menossa Helsingin yliopiston koulutus- ja kehittämiskeskus Pal-menian koordinoitavana. Tämä Tai-ka-hanke alkoi vuonna 2008 ja päät-tyy vuonna 2011.

Mitä tapahtuu seuraavaksi? Suunnitelman mukaan sosiaali- ja terveysministeriö asettaa yhteistyö-elimen ja tehdään tarkempi toteutta-missuunnitelma, joka vahvistetaan terveyden edistämisen politiikka-ohjelman ministeriryhmässä. Lisäk-si tarkennetaan budjettivaikutukset sekä esitetään terveyden ja hyvin-voinnin edistämistä kulttuurin kei-noin kirjattavaksi seuraavaan halli-tusohjelmaan.

Mitä muuta? Toimintaohjelma-eh-dotus sisältää ehdotusten lisäksi tar-kemmat kuvaukset, taustoitukset ja perustelut kulttuurin ja taiteen hyö-dyntämiselle hyvinvoinnin edistämi-sessä. Siihen on koottu tiedot asiaan liittyvistä suomalaisessa kulttuuripo-litiikassa tehdyistä strategioista, oh-jelmista ja muista selvityksistä. Se kuvaa lyhyesti myös Terveyttä kult-tuurista -verkoston toimintaa, jossa

Assi Liikanen on ollut aktiivisesti mukana vuosien ajan. Toimintaohjelma-ehdotuksessa valotetaan muutamia termejä, ku-ten sosiokulttuurinen innostaminen, ITE-taide ja käydään läpi keskeiset käsitteet alkaen kulttuurista, taiteesta ja luovuudesta terveyteen ja työhy-vinvointiin. Lisäksi selvitetään tai-de- ja kulttuurilähtöisiä menetelmiä erilaisten esimerkkien kautta. Tai-teilijoiden työtä ja mahdollisuuksia valotetaan myös, samoin kulttuuri-, sosiaali- ja terveysalojen koulutusta sekä kulttuuriharrastuksia. Tässä opetusministeriön tilaamas-sa selvitystyössä on tietysti paikkan-sa myös hallinnolle ja rahoitukselle sekä lyhyet kuvaukset käytännöistä Ruotsissa, Norjassa, Englannissa ja Ranskassa. Tutkimustiedon nyky-tilan kuvaus antaa eväitä ja perus-teluita toimenpide-ehdotusten to-teuttamiselle ja on erittäin tärkeä nimenomaan ajattelumuutosten ja resurssoinnin saamiselle. Hyvien käytäntöjen ja toimintamallien le-vittäminen on osa toimenpideohjel-man tavoitteita, mutta se on aloitet-tu jo tässä ehdotuksessa.

Arvot Kun tänä päivänä puhutaan kaiken kehittämisen ja edistämisen yhteydessä myös arvoista, niin löy-tyväthän ne tietysti myös tästä ehdo-tuksesta toimenpideohjelmaksi. Terveyden edistämisen politiikka-ohjelman ohjelmajohtaja Maija Per-ho totesi luovutustilaisuudessa, että nyt terveyttä käsitellään laaja-alai-sesti ihmisen näkökulmasta ja ihmi-nen nähdään kokonaisuutena. Myös peruspalveluministeri Risikko kiin-nitti samaan asiaan huomiota ja tote-si, että kysymys on kaikkien yhteis-toiminnasta ja kysymys on ihmisen kohtaamisesta. Hän kehotti meitä tilaisuudessa läsnäolleita lisäämään hoitotahtoomme oman kulttuurim-me ja ottamaan myös tämän päivän kulttuuriannoksemme.

Koulutus Neljäs osio sisältää vain yhden ehdotuksen, mutta sen toteu-tuminen on edellytys lähes kaikil-le muille. Osion otsikko on koulu-tus. Sen ainoa toimenpide-ehdotus on seuraava:

”Taiteen ja kulttuurin hyvin-vointivaikutusten näkökulmaa vahvistetaan kaikilla koulutus-asteilla. Taide- ja taitoaineita lisätään kaikille koulutuksen asteille.”

26 T A K U

DE MINIMIS - pienimmistä seikoista ei kannata välittää?

M e r j a I s o t a l o

Valtiovallan monissa ohjelmissa ja

strategioissa vannotaan palvelujen

tuottamisessa kolmannen sektorin

suureen merkitykseen. Samaan

aikaan toisaalla valmistellaan laki-

esitystä, joka saattaisi nämä kol-

mannen sektorin toimijat eli kansa-

laisjärjestöt elinkeinonharjoittajiksi

eli yrityksiksi. Yritystoimintaa taas

määrittelevät lukuisat lait ja ase-

tukset, erilaiset säädökset, kuten

EU:ssa jo vuonna 2006 voimaan

astunut de minimis -menettely.

200 000 euroa 3 vuodessa

Yrityksen on mahdollista saada jul-kista tukea kolmen vuoden aikana korkeintaan 200 000 euroa. Nyt työ- ja elinkeinoministeriössä suunta on se, että kaikki palvelu- ja työllistä-mistoimintaa harjoittavat järjestötkin katsotaan elinkeinonharjoittajiksi, jolloin ne rinnastetaan yksiselittei-sesti yrityksiin. Ongelma on siinä, että se veisi pohjan erityisesti työllistämistä tu-kevilta yhdistyksiltä ja kuten työt-tömien yhdistyksiltä ja esimerkiksi lasten iltapäivätoimintaa tarjoavilta

järjestöiltä. Lakkauttamisuhan alle joutuisivat myös työttömille tarkoi-tetut työkeskukset ja nuorten työl-listäminen. Valtion tuki on ollut lähinnä palk-katukea, mutta nyt myös kunti-en maksamat avustukset järjestöil-le ja esimerkiksi markkinavuokria edullisempien tilojen luovuttami-nen niiden käyttöön katsottaisiin de minimis -menettelyn piiriin. Siihen voidaan katsoa kuuluvaksi myös ei-markkinahintainen takaus tai osit-tainen tai täydellinen veronhuo-jennus.

26 T A K U

T A K U 27

Järjestöväki vastustaa

On selvää, että järjestölähtöinen aut-taminen ja palvelutoiminta joutuvat entistä tiukemmalle, jos järjestöjä ja yhdistyksiä kohdellaan kuin yri-tyksiä. Ahdinkoa lisää se, että Ra-ha-automaattiyhdistyksen tuotot ja sitä myöten avustukset ovat pienen-tyneet samaan aikaan kuin kuntien palveluiden ostamiseen tarkoitetut määrärahat. Monissa pitkäaikaistyöttömiä ja vajaakuntoisia työllistävissä järjes-töissä on tehty laskelmia sekä oman toiminnan että kokonaisuuden nä-kökulmasta ja päädytty huonoon lopputulokseen: muutokset saatta-vat merkitä kymmenien tuhansien tuilla työllistettyjen töiden loppumi-seen. Osa työttömiä työllistäneistä järjestöistä on jo aloittanut toimin-tansa alasajon tulevaisuuden näyt-täessä epävarmalta. Samoin on tehty alasajoja jo joissakin Mannerheimin Lastensuojeluliiton paikallisosas-toissa mm. päiväkerhojen osalta. Sosiaali- ja terveysturvan keskus-liitto STKL ry on omassa lausun-nossaan maaliskuussa 2010 ottanut kantaa laajemminkin julkisia työvoi-mapalveluita koskevan lain ja siihen liittyvien muiden lakien muuttami-sesta. Muutosten katsotaan uhkaa-van jo kehitettyjä käytäntöjä, joiden avulla on pystytty saamaan vaikeim-min työllistyviä myös avoimille työ-markkinoille. Lausunnossa todetaan myös se, että yhdistykset tuottavat palveluita ilman voitontavoittelua ja että näin niitä voidaan tarjota myös varattomille, joilla ei koskaan tule olemaan varaa yritysten tuottamiin markkinahintaisiin palveluihin.

Julkinen, yksityinen vai kolmas sektori

Kysymys palveluiden tuottamises-ta ei ole yksinkertainen sen enem-pää de minimis -menettelyn kuin verotuksenkaan osalta. Ennen kaik-kea pitäisi olla selkeä määrittely sil-le, mikä on yritystoimintaa ja mikä yleishyödyllistä toimintaa. EU:ssa näkökulma lähtee kilpai-lulainsäädännöstä. Tavoitteena on kilpailun edistäminen ja sisämark-kinoiden luominen palveluille, joi-den asema on ollut tähän asti varsin suojattu ja joita Suomessa on tuot-tanut julkinen sektori. Komissio ei kuitenkaan määrittele, mitkä kuu-

luvat voittoa ja mitkä ei-voittoa ta-voitteleviin yleishyödyllisiin pal-veluihin, vaan määrittely on jätetty jäsenvaltioille. Suomessa tilanne on avoin sikäli, että selkeää määrittelyä ei ole tehty, vaan harkintavalta on päätetty jät-tää paikallisille työ- ja elinkeino-keskuksille, joita ohjeistetaan. Kun tiedämme, miten monella eri tavalla - ohjeistettunakin - samoja säädök-siä voidaan ja halutaan tulkita, niin tilanne on järjestöjen kannalta han-kala ja tulee olemaan myös epäta-sa-arvoinen. Järjestöväki kritisoi myös sitä, että de minimis -menettelyn laajentami-sessa koskemaan yleishyödyllisiä järjestöjä menee kilpailuneutralitee-tin vaatimus edelle kansalaisten pe-rusoikeuksista. Tämä todetaan myös SKTL:n lausunnossa. Samoilla lin-joilla on Suomen Nuorisoyhteistyö - Allianssi omassa lausunnossaan, jos-sa otetaan kantaa lisäksi yhdistysten verotuskäytäntöihin.

Palkkatuki pienemmäksi

Muutoksia on tulossa myös palkka-tukeen. Maailmankauppojen liitto ja Suomen johtavat maailmankaupat ovat huolissaan muutoksesta, joka merkitsisi elinkeinotoimintaa har-joittavien yhdistysten kohdalla sitä, että palkkatukea voisi saada vain 50 % kustannuksista ja osatyökykyisen osalta 75 %. Yleishyödylliset järjestöt ovat kui-tenkin merkittävä välityömarkkinoi-den kehittäjä ja työllistäjä. Nykyi-sessä työttömyystilanteessa tuntuu oudolta, että niiden mahdollisuuk-sia työllistää heikennetään. Yhdistysten ja yritysten työllis-tämis- ja palvelutoiminta eroavat monin tavoin toisistaan. Hallitus-ohjelman mukaisesti pyritään kansa-laisjärjestöjen toimintaedellytyksiä periaatteessa parantamaan. Kilpai-luneutraliteetin vaikutuksesta ve-rotukseen ja järjestöjen roolin tur-vaamisesta vähämerkityksellisillä palvelualoilla on tekeillä selvityksiä, mutta ne ovat vasta tulossa. Yksi osa kokonaisuudesta ovat tal-kootyöt ja niiden verotus, jota vero-karhu toistuvasti on yrittänyt laajen-taa. Kansalaisjärjestöt ovat totta kai tyrmänneet nämä suunnitelmat kerta toisensa jälkeen. Kaikissa järjestöis-sä ei välttämättä ole tietoa verohal-linnon ohjeesta Drno 508/32/2005,

joka koskee talkootyön verotusta. Ohje pitää sisällään monia käsittei-tä perinteisen talkootyön määrittelyn lisäksi, kuten vaihtotyö, vastikkee-ton työ, vastikkeellinen työ, työkor-vaus, palkkion lahjoittaminen jne.

Hallitus esittää

Hallitus teki esityksensä joulukuus-sa 2009 ja sen mukaan lakimuutos-ten pitäisi astua voimaan jo 1.5.2010. Nyt huhtikuun alussa ne ovat va-liokuntien käsittelyssä eikä tark-kaan tiedetä, koska ne tulevat edus-kuntaan. Edellä kuvatuista syistä vaikuttaa kummalliselta kiire saada lakimuu-tokset voimaan. Lisäksi on olemas-sa muitakin mahdollisuuksia. EU:ssa on käytössä ns. notifikaatiomenette-ly, joka merkitsee sitä, että komissio arvioi jokaisen tapauksen erikseen ja perustelluista syistä erimerkiksi Suomen nykyinen järjestelmä voisi saada jatkaa edelleen. Komissio on jo viime vuoden kesäkuussa hyväksynyt Suomel-le vuosiksi 2009-2010 väliaikaisen yritystukiohjelman, jonka mukaan vähämerkityksellisen tuen raja on 500 000 euroa. Tavoitteena on el-vyttää taloutta yritysrahoituksen saatavuutta parantamalla ja turvata työllistäminen talouskriisin aikana. Kansalaisjärjestöissä kannatetaan ai-nakin tämän ajan käyttämistä asian tarkempaan selvittelyyn. Kaiken kaikkiaan de minimis -säännöstön muuttaminen ei ole yleishyödyllisten järjestöjen ja yh-distysten kannalta ollenkaan vähä-merkityksinen. Valppautta vaadi-taan jatkossakin ja kaikkien kolmen osapuolen yhteisiä kuulemisia. Sel-vityksissä tulee ottaa huomioon niin julkisen kuin kolmannen sektorin-kin palveluntuottajat yrityksiä unoh-tamatta.

28 T A K U

ITsenäIsen AmmATInHARJOITTAJAn JA yRITTäJän OpAs on laadittu erityisesti Akavan Erityisalat ry:n niille jäsenille, jotka suunnittelevat oman yrityksen perustamista. Oppaassa on tietoa muun muassa yrityksen perustamisesta, eri yritysmuodoista ja rahoituksesta. Oppaasta löytyy tietoa myös jo toimiville ammatinharjoittajille ja yrittäjille esimerkiksi sosiaaliturvasta, tarvittavista vakuutuksista sekä omien oikeuksien suojaamisesta. Yrittämisen kulmakiviä ovat oikea hinnoittelua ja onnistunut markkinointi – näitäkin asioita oppaassa käsitellään.

28 T A K U

TILAA opas itsellesi TAKUn toimistosta spostilla: taku@kaapeli.fi tai TAKU ry, Maistraatinportti 4 A, 6 krs., 00240 Helsinki.

T A K U 29

Star Trek Online

Työsuhteiden siir tymävaiheet ei-vät ole rajoittamatonta pelikenttää, vaikka työntekijästä ja työnhaki-jasta voi siltä tuntua. Lainsäädän-tö antaa oikeusturvaa työnhaun eri vaiheissa, samoin työsuhteen päättyessä.

Työsuhdelakimies Riku Salokan-nel Suomen Ekonomiliitto SEFEstä painottaa, että lainsäädäntö suojelee työnhakijan yksityisyyttä työnhaus-sakin. Mihin tahansa kysymyksiin ei tarvitse vastata työhaastattelussa, sillä työsopimuslaki, laki yksityisyy-den suojasta työelämässä (työelä-män tietosuojalaki) ja tasa-arvolaki koskevat työnhakua. Hän katsoo, että valintamenettelyjen hoitamises-sa on terävöittämisen varaa etenkin pienissä organisaatioissa. Henkilös-tön rekrytointi tulisi nähdä osana yri-tyskuvaa ja maineenhallintaa.

Työtehtävä rajaa työhaastattelun kysymyksiä

– Työnhakijan kannattaa muistaa kiperinäkin aikoina, että työhaas-tattelussa saa kysyä vain työn hoi-tamiselle merkityksellisiä asioita. Niihin eivät kuulu esimerkiksi per-heen perustamissuunnitelmat tai ras-kautta koskevat kysymykset. Kuiten-kin tästä tulee yhä edelleen lukuisia yhteydenottoja ja kysymyksiä jä-senneuvontaan, toteaa Salokannel. Työnhakijan ei pidä eikä tarvitse vastata raskautta koskeviin kysy-myksiin esimerkiksi haettaessa asi-antuntijatehtävään, joka ei aiheuta vaaraa raskaudelle. Sama neuvo pä-tee, mikäli haastattelussa esitetään muita kysymyksiä, jotka eivät liity työtehtävään. Syrjintäkielto koskee koko rek-rytointiprosessia, joten syrjintää ei saa tapahtua missään sen vaihees-sa. Kansallisuutta, etnistä alkupe-rää, uskontoa, poliittista toimintaa, sukupuolista suuntautuneisuutta tai perhesuhteita ei pidä tiedustella työ-haastattelussa.

Työnantajan tulee ensisijassa ke-rätä työnhakijaa koskevat tiedot häneltä itseltään. Mikäli hän kerää henkilötietoja muualta, työnhaki-jalta tulee pyytää suostumus. Joita-kin työtehtäviä hakiessa, kuten las-ten tai nuorten kanssa työskentelyä varten, on kuitenkin mahdollista pyytää viranomaisilta tietoja ilman hakijan suostumusta. Salokanteleen mukaan entistä avoimemmassa maa-ilmassa voi kuitenkin vaikkapa teh-dä vapaasti hakuja verkossa. Mikäli hakijan aktiivisuus esimerkiksi jos-sakin sosiaalisen median yhteisöis-sä vaikuttaa valintaan, kyse voi olla syrjivästä perusteesta. Tällaisen to-teennäyttäminen voi tietenkin olla hyvin vaikeaa.

Tietoja ei voi säilyttää rajoituksetta

Työnhakijaa koskevia tietoja ei saa tallentaa tai säilyttää miten tahansa, vaan työnhakua koskeviin rekiste-reihin sovelletaan henkilötietolain määräyksiä. Jos työnhakija antaa suostumuksensa tietojen säilyttä-miseen tulevia hakuja ajatellen esi-merkiksi määräajan, työnantaja voi tietyin rajoituksin säilyttää tietoja. Tässäkin tapauksessa hakijoiden henkilötiedot saavat olla vain niiden henkilöiden käytettävissä, joiden työ tätä edellyttää.

Arvioinnit työnhakijan suostumuksella

Valintamenettelyyn kuuluu nykyisin lähes poikkeuksetta henkilöarviointi tai soveltuvuusarviointi, jota hoitaa ulkopuolinen yritys. Testaaminen edellyttää työnhakijan suostumus-ta – olkoonkin, että työpaikalle voi usein joutua sanomaan hyvästit, jos kieltäytyy arvioinnista. Työnhakijalla on oikeus saada kopio hänestä anne-tusta lausunnosta. Vaikka arviointia hoitaisi ulkopuolinen yritys, työnte-kijää etsivä organisaatio vastaa tästä-kin rekrytoinnin osasta. Soveltuvuus-arviointien ja haastattelujen on oltava asiallisia. Mikäli hakija katsoo joutu-neensa siinä asiattomien kysymysten, kommenttien tai vihjailujen kohteek-si, hän voi ottaa yhteyttä testaavaan yritykseen ja toimeksiantajaan.

Valintamenettelyyn voi kuulua useita haastattelu- ja arviointikier-roksia. Mikään ei estä yksityisen sektorin organisaatiota muuttamas-ta toimenkuvaa prosessin aikana, tai valinta voi jäädä toteutumatta kokonaan. Jos yritys on irtisanonut työntekijöitä yt-menettelyjen kaut-ta, takaisinotto- tai uudelleensijoi-tusvelvoitteet voivat tuoda mutkia matkaan.

Työtodistus tulee antaa pyynnöstä

Työntekijä on työpaikasta lähdetty-ään oikeutettu saamaan työtodistuk-sen vähintään suppeassa muodossa, josta ilmenee työnantajan ja työnte-kijän nimi, työsuhteen kesto ja työ-tehtävien laatu. – Moni joutuu peräämään työto-distusta liiton avulla, vaikka työsopi-muslaissa on asiasta yksiselitteinen ja tiukka linjaus. Sen mukaan työto-distus tulee saada viivytyksettä, noin viikon sisällä pyynnöstä. Tämä on tärkeää muun muassa työttömyys-korvauksen tai muutosturvan saami-seksi, korostaa Salokannel. Pyyntö vähimmäismuotoisesta työtodistuksesta tulee esittää vii-meistään kymmenen vuotta työsuh-teen päättymisen jälkeen. Laajem-pi, ns. laadullinen työtodistus tulee pyytää viiden vuoden kuluessa työ-suhteen päättymisestä. Tällöin työ-todistuksessa on mainittava myös työsuhteen päättymisen syy sekä arvio työntekijän työtaidosta ja käy-töksestä. – Laissa ei ole mekanismia, jolla puutteellinen tai epäasiallinen työto-distus olisi kumottavissa. Liikkeen-luovutukset, henkilövaihdokset ja yt-menettelyt tuottavat usein han-kaluuksia työtodistuksen suhteen. Työtodistuksen lisäksi voi kuitenkin käyttää työnhaussa suosituksia. Päi-vittämällä työsuhteen aikana sään-nöllisesti ansioluetteloa tai muuta tiedostoa työtehtävistä ja toimen-kuvasta voi valmistella sujuvaa siir-tymää työsuhteesta toiseen, jos työ-paikanvaihdos tulee ajankohtaiseksi, neuvoo Salokannel.

Työntekijällä on oikeusturva työsuhteiden saumakohdissakin

R i t v a S i i k a m ä k i /

A k a v a

30 T A K U

Palkansaajien järjestäytyminen on Suomessa yleisempää ja suhteel-lisen selväpiirteistä verrattuna mo-niin muihin maihin.

Uskonnolla on järjestäytymises-sä yhä tärkeä sijansa Euroopassa ja koko maailmassa. Merkittävimmät palkansaajajärjestöt muun muas-sa Puolassa, Belgiassa tai monessa latinalaisen Amerikan maassa ovat kristillisiä. Poliittisiin puolueisiin suoraan kytköksissä olevia ay-yh-teisöjä on Tanskasta Intiaan. Ylei-simmin järjestäytyminen tapahtuu kuitenkin alakohtaisesti. Näin on esimerkiksi Venäjällä. Akavalaisista ryhmistä opetta-jat ovat yleensä järjestäytyneitä si-ten, että sama yhteisö huolehtii sekä ammattijärjestö- että ammatillisista kysymyksistä. Yksityisellä sekto-rilla järjestäytymisessä lähtökohdat ovat usein ammatilliset, eikä kyse ole varsinaisesti palkansaajajärjes-töstä. Näin on esimerkiksi insinöö-reillä. Pohjoismainen järjestömalli, jossa samaan taloon yhdistyvät sekä työmarkkina-asiat että ammatillis-aatteelliset kysymykset, ei ole maa-ilmalla tavallisin.

Kansainvälisten järjestöjen jäsenmää-ristä ei tarkkaa tietoa

Maailman palkansaajien kattojär-jestö ITUC:ssa on noin 175 miljoo-naa jäsentä, Euroopan palkansaa-jien keskusjärjestö ETUC:ssa noin 50 miljoonaa. Järjestäytyneiden työntekijöiden kokonaismäärän tai järjestäytymisasteen laskeminen ei ole yksiselitteistä. ITUC:n lukuun ei esimerkiksi sisälly Kiinan ay-järjestön yli 200 miljoonaa jäsen-tä eikä ETUC:n summaan Venäjän palkansaajia.

Koulutettujen ryhmien ja ylempi-en toimihenkilöiden neuvottelukun-ta Eurocadresissa, joka on ETUC:n kanssa tiiviisti yhteistyössä, on run-saat viisi miljoonaa jäsentä. Luku on pysynyt varsin vakaana viime vuosina. Jäsenmääräkehitys eri maissa on ollut vaihtelevaa: joko se on ollut suhteellisen vakaata, tai lievää las-kua on tapahtunut tai joissakin mais-sa vieläpä reipasta laskua. Yhdysvalloissa järjestäytymis-aste on pysynyt suunnilleen ennal-laan. Julkisen ja yksityisen sektorin ja osavaltioiden välillä on kuitenkin suuria eroja. Järjestäytymisoikeus on sekä laissa että käytännössäkin suh-teellisen heikosti suojattu. Ruotsissa työttömyysvakuutusjär-jestelmän muutoksen myötä muis-sa keskusjärjestöissä paitsi Akavaa vastaavassa Sacossa järjestäytymi-nen on laskenut. Roimia pudotuksia on tapahtunut Itä-Euroopan maissa, joissa neuvostoaikainen lähes sata-prosenttinen järjestäytymisaste on laskenut 10–50 prosentin paikkeil-le. Näin on käynyt esimerkiksi Vi-rossa. Venäjällä arviolta hieman alle puolet palkansaajista on järjestäy-tynyt työpaikkakohtaiseen perusjär-jestöön. Rakennemuutosten seurauk-sena syntyneillä uusilla työpaikoilla järjestäytyminen on yleensä heikom-paa kuin perinteisessä teollisuudes-sa, mutta toisaalta uutta ruohonjuuri-tason aktiivisuuttakin on syntynyt.

Kiinasta raportoitu kovia kasvulukuja

Kiinasta on kantautunut tietoja jopa kymmenillä miljoonilla kasvaneista jäsenmääristä. Kiinassa kuitenkin toimii vain yksi sallittu keskusjär-jestö. Toisaalta jotkut sen paikallis-järjestöistäovat hyvinkin aktiivisia.

Julkisella puolella on käytännössä pakkojäsenyys, kun taas yksityisel-lä puolella noin 15 prosentin arvioi-daan olevan vapaaehtoisia jäseniä. Kehitysmaissa epävirallisen sek-torin laajuus vaikuttaa viralliseen järjestäytymisasteeseen laajalti, sil-lä suurin osa kehitysmaiden työikäi-sistä on virallisen työvoiman ulko-puolella. Esimerkiksi suurimmassa osassa Afrikan maita virallinen jär-jestäytymisaste on matala, mutta esi-merkiksi Etelä-Afrikassa vajaa puo-let työvoimasta järjestäytyy. Viime aikoina myös epävirallisel-la sektorilla on järjestäydytty. Yksi tunnetuimmista esimerkeistä lienee Intian epävirallisella sektorilla työs-kentelevien naisten järjestö SEWA. Intiassa epävirallisella sektorilla on hallitseva asema ja järjestäytymis-astearvioihin vaikuttaa, mitkä ryh-mät lasketaan työvoimaan kuulu-viksi. Jäsenmäärä on kohtalaisen suuri, mutta jäsenkenttä sirpaleinen. Enemmistö jäsenistöstä työskentelee virallisella sektorilla, mutta työnte-kijöiden etuja ajavat virallisten jär-jestöjen lisäksi erilaiset yhdistykset, osuuskunnat ja verkostot.

Järjestäytymisen perusteet ja jäsenmääräkehitys vaihtelevat eri maissa

M a r k u s P e n t t i n e n , k a n s a i n v ä l i s t e n a s i o i d e n p ä ä l l i k k ö , A k a v aL i i s a F o l k e r s m a , v s . k a n s a i n v ä l i s t e n a s i o i d e n a s i a m i e s , A k a v a

T A K U 31

SMIRGELIpIPANOITA PÄTKÄTYÖLÄISEN päiväkirjaSTA. lue lisää & KOMMENTOI:HTTP:///WWW.SMIRGELI.FI

itsensä myymisestä

itsensä myymisestä

Joillekin meistä itsensä myyminen on vastenmielistä ja aiheuttaa ikäviä tuntemuksia. Toiset taas eivät haluai-si ajatella koko asiaa. Osa taas myy, mutta pistää silmän-sä kiinni, ja ajattelee samalla kultaista leikkausta, ihmisen mittakaavaa ja omaa asuntolainaansa. Minä sen sijaan olen oppinut repimään iloa irti tästäkin asiasta. Minä tyk-kään istua lehtien toimituksissa ja juoda kahvia. Minä me-nen mielelläni minne vain, missä voin tavata uusia ihmi-siä ja puhua sellaisista tärkeistä aiheista kuin minä itse.

Ei ole toki sanottu, että taiteilijan on pakko myydä. Voi olla niin onnekas, että on paljon perintöä, jolle kukaan muu ei keksi mitään hyötykäyttöä. Tai voi olla niin suo-sittu ja laajan kaveripiirin omaava, että joku aina autte-lee ja pistää apurahaa ja työtilausta tulemaan. Suurimman osan meistä taiteilijoista on kuitenkin elettävä, kuka mil-läkin keinoin, eikä silloin oman työn tulosten myymi-nen ole suljettu pois laskuista. Siihenkin voi - ja jopa saa - turvautua.

Myönnän, että taival iloiseksi itsensä myyjäksi ei ole ollut helppo. Minäkin aloitin uskomalla ihmeisiin. Olin varma, että jostain järkkääntyy Kulttuuritaho, joka hoitaa kaik-ki elimelliset tarpeeni pois päiväjärjestyksestä, koska olen niin uskomattoman lahjakas ja korvaamaton. Kun ainoak-si mesenaatiksi oli kuitenkin ilmottautumassa Kela, pää-tin, että herään ruususen unestani. Ravistelin itseni irti taidehistorian hämähäkin seiteistä ja otin haltuuni oman elämäni, kaikkine suloisen kirpeine puolineen.

Havahtumisen ensi askeleet olivat kuitenkin kipeät. Tunsin olevani jatkuvalla törmäyskurssilla; etsin, jotakin, mitä ei ole. Ja samalla tarvitsin jotakin sellaista, mitä on; kuten ruokaa, leipää ja katto pään päälle.

Sattuma tuli kuitenkin avukseni. Olin venyttänyt tuntosar-viani ja tutkaillut lehteä, josta pidin. Sitten päätin ykskaks soittaa sinne ja esittää oman ideani. Ja se meni läpi!

Tämän ensimmäisen onnistumisen huumaamana tajusin, että on olemassa kaksi maailmaa. On valmis maailma, jo-hon minua oli koko siihen astisen naisen elämäni kasva-tettu. Valmiissa maailmassa kaikki on valmista, työtehtä-vät rajattuja ja niihin sopivat koulutusväylät aurattuja.

Ja sitten on olemassa se toinen maailma, joka on alati kesken; maailma, joka on aina etsimässä uutta, aina vail-la ratkaisua asiaan kuin asiaan. Ja siihen maailmaan mi-nä kuuluin! Tajusin, että voin pulputtaa ideoita kuin suih-kulähde; niitä tulee ehtymättömästi ja aina uusia. Tajusin, että juuri tässä on minun luovuuteni ominaislaji. Ja ainut käytännön ongelmani oli, että ideoille piti etsiä koti.

Nälän ja näkemyksen voimalla painoin siis ongelmatilan-teesta läpi – puhtaasti perstuntumalla. Kouluhan oli opet-tanut etsimään valmiita vastauksia. Vain taidekasvatus oli antanut ituja luottaa omien ratkaisumallien etsimiseen.

Samalla opin kuitenkin jotain korvaamatonta. Ei naisil-la ole lasikattoa. Naisilla on valmiin maailman pakko. Naisille vaikeinta on luottaa itseensä. Omat unelmat, ideat ja intuitiot eivät tunnu yhtään niin todellisil-ta, kuin se, että joku antaa työn ja määrää palkkapäi-vän. Siksi kai naisen taiteilijanakin on paljon helpom-pi puhua näyttelyistä ja ankkuroitua tuttuihin ja jo hyväksynnän saavuttaneisiin taidemuotoihin. Täysin uudenlaisen ja omaperäisen idean hahmottelemi-nen säikäyttää ensin naisen itsensä - ja sitten muut. On harvinaista, että moiseen saa kannustusta. Taiteen rahoitusrakenteetkin tukevat tuttuja ja turvallisia hankkeita.

Niinpä omaa polkuaan umpihankeen raivaava naisihmi-nen saattaa helposti kokea samanlaisia tuntemuksia, kuin paholaisesta raskaana oleva äiti. Maha painaa, olo on tu-kala, eikä jälkikasvun edesottamuksista ole tietoa. Mutta varmaa on, että maailmaan lapsi on saatettava!

Opas nuorelle naistaiteilijalle. Fakta 2: Monet taide- ja kulttuurijärjestöt ovat järjestäytyneet ammattialoittain. Tällaisia liittoja ovat mm. kuvanveistäjäliitto, taide-maalariliitto, taidegraafikot, sarjakuvapiirtäjät ja kuvittajat. Vain muu.ry ei ole määritellyt taiteen tekemistä ammatilliseksi sen lopputuloksen muodon perusteella. (Lähde: http://www.ammattinetti.fi)Vinkki nuorelle naistaiteilijalle:: Älä naulitse itseäsi olemassa oleviin rakenteisiin, älä ainakaan kätösiisi tipahtavan kahisevan toivossa. Siinä sammuu kipinä! Olemassa oleviin järjestöihin kannattaa silti liittyä: niissä voi harjoitella, kuinka rohkeasti pystyy puolustamaan omaa näke-mystään vallitsevien tapojen ja muotojen kentässä. Haudan hamuamilta voi myös saada arvokasta tietoa tämänpuoleisesta – jos malttaa ja kestää initaatioriitit.

32 T A K U

Hallitus 2010

TAKUN HALLITUKSEN 2010 - 2011 JäSENET

Takana vasemmalta Juha Isotalo, Mari Lankinen, Veera Lampi, Merja Isotalo, järjestösihteeri Laura Tiainen

Keskellä vasemmalta Arja Laitinen, Elise Pedersen, Matti Karhos, Ville Niutanen, Kirsi Lajunen, Piia Jaatinen ja Salla Heikkinen.

Keskellä edessä Susanna Tommila ja uusi puheenjohtaja Petri Katajarinne.

Valokuva Matti Isotalo

Helsingin juhlaviikot järjestetään tänä vuonna 20.8. – 5.9. Luvassa on jälleen taide-elämyksiä klassisesta musiikista tanssiin, teatteriin, nykysirkukseen, visuaalisiin taiteisiin, lastentapahtumiin ja kirjallisuuteen. Vuoden 2010 ohjelma julkistetaan tiis-taina 4.5. klo 12.00 ja liput tulevat myyntiin Lippupisteissä maanantaina 10.5.

FESTIVAALI MYöNTää AMMATTILAISALENNUKSEN ESITTäVäN TAITEEN ESI-TYKSIIN (TEATTERI, TANSSI, SIRKUS) JA KLASSISEN MUSIIKIN KONSERTTEI-HIN. Alennus on n. 15 prosenttia perushintaisen pääsylipun hinnasta. Alennusli-put tulee ostaa Lippupisteen myyntipisteestä ja alennukseen oikeuttava kortti on näytettävä lunastettaessa. Alennus on henkilökohtainen (1 ammattilaishintainen lippu/tilaisuus).

Lue lisää www.helsinginjuhlaviikot.fi

TAKUN UUSI PUHEENJOHTAJA

peTRI KATAJARInne

mOTTO: elä hötkyile

1. Miksi olet takulainen? Kuuluminen TAKUun on minulle ollut itsestäänselvyys opis- keluajoista asti. TAKU on osa ammatillista identiteettiäni

2. Mikä sai sinut liittymään? Opiskeluaikana huoli työllistymisestä oli varmaan päällimmäinen syy, mutta tärkeää oli myös ammatti- identiteettiin liittyvät asiat: halu kuulua kulttuurialan ammattilaisten yhteisöön

3. Mitä muita vaihtoehtoja sinulla oli? Vaihtoehtoja?!

4. Miten takulainen verkosto toimii? Itselleni takulainen verkosto on jo pelkkä tietoisuus siitä, että meitä on lähes 3000 kulttuurialan ammattilaista. Parhaiten verkosto toimii jäsentapaamisissa ja vuosiko- kouksissa sekä siinä, että saan tietoa takulaisista TAKU- lehden kautta. Omaan takulaiseen verkostooni voin olla yhteydessä silloin kun tarvisen apua esimerkiksi jossain ammatillisissa asioissa

5. Mita takulaisuus on sinulle antanut? Takulaisuus on antanut minulle ammattiylpeyttä: ymmärrystä siitä, että teemme yhteiskunnassa tärkeää ja arvostettavaa työtä.

TAKU RY:N JäSENILLE

Kuva: Johannes Wiehn

T A K U 33

Hallitus 2010

TAKUN HALLITUKSEN 2010 - 2011 JäSENET

Takana vasemmalta Juha Isotalo, Mari Lankinen, Veera Lampi, Merja Isotalo, järjestösihteeri Laura Tiainen

Keskellä vasemmalta Arja Laitinen, Elise Pedersen, Matti Karhos, Ville Niutanen, Kirsi Lajunen, Piia Jaatinen ja Salla Heikkinen.

Keskellä edessä Susanna Tommila ja uusi puheenjohtaja Petri Katajarinne.

Valokuva Matti Isotalo

T A K U 33

34 T A K U

Jäsensihteerit: palvelunumero 0201 235 370Jäsenrekisteri ja jäsenmaksut:Mary Luokkamäki 0201 235 348

Jäsenrekisteri ja jäsenasiat:Jaana Honni 0201 235 344

Jäsenrekisteri ja jäsenasiat:Katja Kosonen 0201 235 346

Lakimiespalvelut ja edunvalvonta: Lakimies Kari eskolapuh. 0201 235 367 tai 040 590 5693Yksityissektorin palvelualojen edunvalvontaja työsuhdeneuvonta

Lakimies Helena Lamponenpuh. 0201 235 352 tai 040 582 2843Yksityissektorin edunvalvonta ja työsuhdeneuvonta

Lakimies Tuire Torvelapuh. 0201 235 356 tai 0400 871 381Yksityissektorin edunvalvonta, ammatinharjoittajiaja epätyypillisiä työsuhteita koskevat tehtävät,perhe- ja perintöoikeudellinen neuvonta

TYöTTö

MYYSKASSA

erityiskoulutettujen työttömyyskassa

Asemamiehenkatu 2, 00520 Helsinki Puh. (09) 7206 4343 Fax (09) 272 1212 Puhelinajat: MA - PE klo 12.00 - 15.00

Ammatinharjoittajien ja yrittäjien Työttömyyskassa AyT

Ratavartijankatu 2 C, 00520 HelsinkiPuh. 0800-9-0888 tai (09) 4763 7660

S-posti: asiakaspalvelu@ayt.fi

www.akavanerityisalat.fi/tyottomyysturva

J ä S E N S I V U T

JäsenTIeTOJen päIVITysHeLpOsTI neTIssä JäsenKAnAVALLA

www.akavanerityisalat.fi

Sisään jäsenkanavalle ja sähköiseen asiointiin pääset klikkaamalla sivun oikeassa yläkulmassa

näkyvää SäHKöINEN ASIOINTI JäSENILLE -painiketta. Käyttäjätunnuksena kanavalle toimii

henkilökohtainen jäsennumero, joka löytyy jäsenkortista. Ensimmäisellä

kirjautumiskerralla salasanana toimii oma syntymäaika (ppkkvv).

Lomakkeisiin pääset Jäsenyys -valikon kautta. pääset sivuille myös

TAKUn sivujen kautta www.taku.fi

INTERNET

Lakimies Harri ikonenpuh. 0201 235 354 tai 040 722 4368Kunta- ja valtiosektorin palvelussuhdeneuvonta

Lakimies maarit Leppänenpuh. 0201 235 353 tai 040 837 7984Julkisen sektorin työ- ja virkasuhdeneuvonta

Asiamies Kalevi Juntunenpuh. 0201 235 351 tai 040 582 2780Valtiosektorin sopimus- ja neuvottelutoiminta

Asiamies Jaakko Korpisaaripuh. 0201 235 363 tai 040 777 9422Kuntasektorin sopimus- ja neuvottelutoiminta

Työmarkkina-asiamies Riikka sipiläpuh. 0201 235 336 tai 040 587 2732Yksityissektorin edunvalvonta, taustaryhmä- ja yritysyhdistystoiminta YTN:ssä, yhteiskunnallinen vaikuttaminen

palkkaneuvonta Asiamies Arja Aholapuh. 0201 235 359 tai 040 730 7081tutkimustoiminta, palkkatilastot

Maistraatinportti 4 A, 00240 Helsinki Puh. 0201 235 340 Fax (09) 147 242S-postit: etunimi.sukunimi@akavanerityisalat.fi

34 T A K U

T A K U 35

Taide- ja kulttuurialan ammattijärjestö TAKU ry l Maistraatinpor tti 4 A, 00240 Helsinki l puh. 0201 235 393 l s-posti taku@kaapeli.fi

T A K U N H A L L I T U K S E N J ä S E N T E N Y H T E Y S T I E D O T 2 010

Toiminnanjohtaja Kirsi Herala gsm 040 511 1200 Puh. 0201 235 393 kirsi.herala@taku.fi

Hallituksen Petri Katajarinnepuheenjohtaja Maistraatinportti 4 A, 6 krs 00240 Helsinki gsm 040 164 6665 petri.katajarinne@taku.fi

Hallituksen varapj. Kirsi Lajunen tuottaja gsm 050 340 7176 kirsi.lajunen@taku.fi

Järjestösihteeri Laura Tiainen gsm 0440 664 800 laura.tiainen@taku.fi

Hallituksen jäsenet Varsinaiset jäsenet Arja Laitinen Aluepäällikkö Taiteen keskustoimikunta Puh. (09) 1607 7067 gsm 0400 798 718 arja.laitinen@minedu.fi

Matti Karhos Pääsihteeri, Sysmän Suvisoitto Tattimetsäntie 56, 19700 Sysmä gsm 040 836 6647 matti.karhos@sysmansuvisoitto.com

Elise Pedersen Koordinaattori Katajikonkatu 1 A 2 33820 Tampere gsm 050 553 8673 elise.pedersen@tampere.fi

J ä S E N S I V U T

Juha Isotalo Opiskelija Turun yliopisto/ kulttuurihistorian oppiaine gsm 050 531 8414 juha@oranssi.org

Piia Jaatinen Jokisivuntie 7, 38300 Kiikka gsm 044 309 9752 piia.jaatinen@gmail.com

Mari Lankinen Tuottaja, Jyväskylän Kesä Puh. (014) 624 384 gsm 050 5363 231 mari.lankinen@jkl.fi

Veera Lampi Toiminnanjohtaja / Opiskelija Uudenmaan Vihreät / Helsingin yliopisto, humanistinen tdk gsm 0400 861199 veera.lampi@helsinki.fi

Varajäsenet Ville Niutanen Opiskelija HUMAK / Kulttuurituotanto Puh. 040 841 2066 ville.niutanen@pp.inet.fi

Merja Isotalo Yrittäjä Tmi Kulttuuripajasto Rantapuisto 25, Forssa gsm 050 336 3253 isotalo@sci.fi

Salla Heikkinen opiskelija Tampereen yliopisto / teatteritiede gsm. 040 5270 542 Salla.AM.Heikkinen@uta.fi

36 T A K U