Taide- ja kulTTuurialan ammaTTijärjesTö Taku ryfackorganisaTion för konsT- och kulTursekTorn Taku

| s. 4 Ta k u k u l t t u u r i n k a n n o i l l a | s. 14 Ta n s s i a k a t a l o n i a s t a

| s. 31 s a t a v u o t i a s m o s a i k k i

TAKU 1 |

2016

2 T a k u

T ä s s ä n u m e r o s s a

Julkaisija: Taide- ja kulttuurialan ammattijärjestö TAKU ry/ Fackorganisationen för konst- och kultursektorn rf Lehden toimituskunta: päätoimittaja Kirsi Herala p. 040 5111 200email: kirsi.herala@taku.fi. Mari Lankinen, Petri Pietiläinen, Merja Isotalo, Raisa Niemi ja Riina Virkkunen. Lehti ilmestyy neljä kertaa vuodessa. Julkaisuun tarkoitetuista artikkeleista ja niiden toimitusajoista on sovittavatoimituskunnan kanssa.

Jos kuvaajan nimeä ei ole mainittu, on lehdenkuvituksessa käytetty Ingram-kuvakirjaston kuvia. Taitto: Kirsi Herala/Anne Punttila Paino: Painokotka Oy, Kotka ISSN 1457-7003 ISSN 2243-030X Aikakauslehtien Liiton jäsenlehti

TAKU:n lehdessä olevat artikkelit ja niissä esitetyt mielipiteet ovat kirjoittajien henkilökohtaisia mieli-piteitä. Ne eivät välttämättä edusta TAKU ry:n virallista kantaa.

Kansikuva: Juha MetsoAfrikka, Benin, Grand-Popo, 2013

Puheenjohtajalta ........................................................................ 3

kulttuurin kannoilla ..................................................................... 4raisa niemi, PeTri PieTiläinen, merja isoTalo

Quo vadis kulttuuri ..................................................................... 6 raisa niemi

haussa hyvä perusihminen ........................................................ 9raisa niemi

esimies työhyvinvoinnin mahdollistaja ........................................ 12merja isoTalo

akavan yrittäjäpalkinto 2015 ....................................................... 13 merja isoTalo

katalonialaista tanssia juhlasta juhlaan ....................................... 14heli halme

Tutustu Prahassa kuvataiteisiin ................................................... 16raisa niemi

Taiteilija saa kritisoida yhteiskuntaa ............................................. 18PeTri PieTiläinen

Tuottajat – ikivanha ammattikunta ............................................... 20kaTri halonen

Tuottaja-anttilan matkakirje hongkongista ................................... 22annakaisa anTTila

Taide tekee ympäristön miellyttäväksi ......................................... 24PeTri PieTiläinen

Taikusydän ................................................................................. 25merja isoTalo

sata vuotta suomalaisuuksia ...................................................... 26jani Tanskanen

Taide- ja kulttuuritoiminta auttaa maahanmuuttajia kotoutumaan ................................................... 27suvi seikkula

monikulttuurisuus muuttui työllisyys- ja talousasiaksi .................. 28 PeTri PieTiläinen

onko muslimeista yhtä moneksi kuin kristityistä? – kyllä on! ...... 30PeTri PieTiläinen satavuotias mosaiikk .................................................................. 31elena gorschkow-salonranTa

köyhyys tuhoaa terveyden ......................................................... 32riTa dahl

kriisiytynyt toimeentulo .............................................................. 33riTa dahl

jäsensivut ................................................................................. 34

T a k u 3

Kuva: Johannes Wiehn

P u h e e n j o h t a j a l t a

Eduskunta päätti loppuvuodesta hyvin pikaisella ai-kataululla työttömyysturvalakiin tehtävistä muutoksista ja nämä astuivatkin voimaan heti vuoden 2016 alus-ta. Nopea valmistelu jo sinänsä herätti hämmennystä, mutta eniten on kuitenkin keskusteluttanut uuden lain tulkinnanvaraisuus. Merkittävin muutos uudessa laissa on se, että omassa työssä työllistyvien työntekijöiden luokka poistettiin kokonaan. Aiemmin omassa työssä työllistyviksi katsotut henkilöt määritellään nyt joko pää- tai sivutoimisiksi yrittäjiksi. Kuinka tuo tulkinta sitten syn-tyy? Kuinka todennäköistä on vaikkapa tulla tulkituksi vastoin omaa tahtoaan päätoimiseksi yrittäjäksi?

On sanottu, että tehtyjen muutosten tarkoituksena ei ole heikentää yrittäjien eikä palkansaajien työttömyysturvaa vaan selkeyttää ja parantaa nykytilannetta. Ratkaisevak-si kysymykseksi nyt työttömyysturvan saamisen kan-nalta nousee siis se, määritteleekö TE-keskus hakijan pää- vai sivutoimiseksi yrittäjäksi. Annetun ohjeistuksen mukaan yritystoiminta voidaan katsoa sivutoimiseksi etenkin työmäärän vähäisyyden perusteella ja sivutoimi-set yrittäjät ovat edelleen oikeutettuja työttömyysturvaan myös uuden lain mukaan. Olennaista on siis työmäärä. Jos työllistyminen yrittäjänä muodostaa työmääränsä vuoksi esteen kokoaikaisen työn vastaanottamiselle, ei henkilö ole oikeutettu työttömyysetuuteen. Ohjeiden perusteella näyttää jatkossa mahdolliselta myös se, että yrittäjänä tehty työ olisi yritystoimintaa vain niinä päivi-nä ja niiden tuntien osalta, jolloin työ tehdään. Oikeus työttömyysetuuteen säilyisi muuna aikana.

Suurin epäily on ennakkoon kohdistunut laista tehtäviin tulkintoihin, sillä tilanne ei ole ollut ongelmaton aiem-minkaan. On hyvin perusteltua kysyä, tulevatko eri TE-toimistoissa tehtävät laintulkinnat olemaan yhdenmukai-sia ja siten tasapuolisia. Voidaanko olettaa, että maan kaikissa TE-toimistoissa on riittävästi asiantuntemusta taide- ja kulttuurialalla tehtävään epätyypilliseen työhän ja sen erityispiirteisiin? Vai olisiko mahdollista tehdä yrittäjyyttä ja erityisesti sivutoimista yrittäjyyttä koskeva määrittely keskittämällä ne yhteen TE-toimiston toimi-pisteeseen, jotta tähän päästäisiin?

Työsopimuslakiin liittyvä iso kysymys on myös määrä-aikaisia työsuhteita koskevat tulevat muutokset. Maan hallituksen viimeisimmissä muutosesityksissä on vi-lauteltu koeajan pidentämistä kuuteen kuukauteen, oikeutta kolmeen peräkkäiseen määräaikaiseen työ-suhteeseen ilman perusteltua syytä ja mahdollisuutta purkaa työsopimus koeajalla ilman perusteita työnan-tajan toimesta.

Tehdyt muutokset ovat jo aiheuttaneet varovaisuutta. Huoli mahdollisesta päätoimisesta yrittäjätulkinnasta on nyt osin tulppana työn vastaanottamiselle. Ja kaa-vaillut koeajan pidentäminen ja määräaikaisten työsuh-teiden käytön helpottaminen tekevät pätkätyöntekijän työsuhteesta ja toimeentulosta herkästi entistä epävar-mempaa. Toisaalta ongelmat ovat jo työpaikoilla. Kuin-ka helpoa on kritisoida työnantajan perusteita vaikkapa määräaikasten sopimusten ketjuttamisesta kun käytän-nössä samaan aikaan kilpailee muiden samassa tilan-teessa olevien kanssa niistä vähäisistä työpaikoista?

Työelämää noin yleisesti tarkasteltaessa räikeinä epä-kohtina ovat edelleen työelämään sijoittuminen ja palk-kaerot. Tutkitusti määräaikaisilla työsopimuksilla työl-listyvien palkkataso on alhaisempi. Määräaikaisissa työsuhteissa työskentelee erityisesti nuoria, ja hyvin usein nuoria naisia. Toistaiseksi voimassa olevien työ-suhteiden lisäksi sirpalemainen tapa hankkia elantonsa useasta eri lähteestä on kuitenkin pysyvä osa olemassa olevaa arkea, ja osalle se on tavoiteltu ja haluttu tapa tehdä työtä. Selkeyttäviä käytäntöjä kuitenkin tarvitaan. Samoin kuin ratkaisuja siihen, kuinka työttömyysturvan piirin pääsy helpottuisi, kuinka työttömyysturva joustai-si tilanteiden mukana paremmin ja millä tavoin työssä-oloehtoa voisi kerryttää nykyistä helpommin ja nope-ammin. Sosiaaliturvajärjestelmä nykymuodossaan ei vastaa muuttuneen työelämän haasteisiin.

Kuinka siis toimia uuden tilanteen edessä epätietoi-suuden iskiessä? Tässä tilanteessa voin suositella tarjoamiemme palveluiden hyödyntämistä. Ole yhte-ydessä, kerro ongelmista ja käänny lakimiehen puo-leen! Ja kaikki edellä mainittu mahdollisimman varhai-sessa vaiheessa.

Mari Lankinen

4 T a k u

kulttuurin kannoilla

Mitäpä jos lähdemme liikkeelle ih-misen tarpeista? Abraham Maslown tarvehierarkia -teorian mukaan, kun ihmisen perustarpeet (ruoka, juoma, puhdas ilma) on tyydytetty, hän al-kaa etsiä tyydytystä niin kutsutuille korkeammille tarpeilleen - ylimpänä itsensä toteuttaminen. Voisiko kult-tuuri olla omalta osaltaan vastaus ihmisen tarpeisiin niiden kaikilla ta-soilla? Ruokakulttuurista kuorossa laulamisen kautta kuvanveistoon?

Ja jos lähdemme jatkamaan, niin monet laittavat kulttuurin ja luonnon vastakkaisiksi käsitteiksi. Luonto on jotain olemassa olevaa ihan ilman ih-mistäkin, mutta kun ihminen astuu peliin, puurtaa, pusertaa, ähkii, ra-kentaa, luo ja kehittää, siis tekee kun-nolla työtä, otsa hiestä välillä märkä-nä, pää punaisena ajatusten vimmasta ja lopulta syntyy jotain, niin sekö on kulttuuria, se luontoa ylempi koko-naisuus, ihan meidän itsemme tai yhdessä tekemä. Pierre Bourdieu kuuluu väittäneen, että kaikissa yh-teiskunnissa kulttuuri olisi juurikin laitettu luontoa ylemmäs. Uskom-me TAKU:ssa tähän ja päätämme muuttaa järjestön nimen KUTA:ksi, vai muutammeko sittenkään, koska olemmehan ammattijärjestö.

Ja ammattijärjestössä keskitytään työhön! Kulttuuri on työtä, taide on työtä, vaikka välillä kumpaakin ha-lutaan teetättää ilmaiseksi, talkootyö-nä. Vaikka tiedämme, että sana kult-

P e t r i P i e t i l ä i n e n , r a i s a n i e m i , m e r j a i s o t a l o

tuuri tulee latinan viljellä -verbistä johdetusta viljelyä merkitsevästä sa-nasta cultura, emme katso TAKU:n laajenevan maataloustyöntekijöi-den joukkoon. Kyllähän me tiedäm-me, että kyse on hengen viljelystä, mutta mitä kulttuurityön tekeminen konkreettisesti tarkoittaa. Taide ei ole maanviljelyä mutta taidetyö on hengen viljelyä aivan kuten kulttuu-rikin. Kulttuuria ja taidetta syntyy työn ja jalostamisen kautta. Olemme ikään kuin A. I. Virtasen jalanjäljillä, mutta jalostamassa henkistä ravintoa karjanrehun sijaan.

Geert Hofstede määritteli kulttuurin seksikästä nykyterminologiaa käyt-täen ”mielen yhteisölliseksi ohjel-moinniksi”. Kulttuuria olisivat kaik-ki ne sosiaalisen elämän käytännöt, jotka elävät yksilöistä riippumatta ja siirtyvät sukupolvelta toiselle. Kult-tuureihin kuuluisivat erilaiset arvot. Kulttuureita voisi verrata ja tutkia, miten ne pelittävät. Tässä ollaan pe-ruskysymysten äärellä, sillä arvot ohjaavat meidän kaikkien toimintaa. Kulttuurikin ohjaa meitä. Kulttuuri-työläinen siis ohjelmoi, muokkaa, muuntaa, vahvistaa, tuottaa, torjuu ja kaikkea siltä väliltä tätä mielen yhteisöllistä käytäntöä. On helppoa ajatella, että olemme tärkeitä. Mutta mitä se kulttuuri konkreettisesti, kä-sin kosketeltavana on. Kuka on kult-tuurityöläinen? Ihan kuka vaan, joka itsensä sellaiseksi nimittää? Jokainen joka haluaa muokata maailmaa?

taKu ry on taiteen ja kulttuu-rin ammattijärjestö, siis taide- ja kulttuurialan. turvaamme taidetta ja kulttuuria jossain alassa, joka on spatiaalinen käsite alun perin. mistä me takulaiset puhumme, kun puhumme kulttuurista? taKu-lehden toimittajat merja isotalo, raisa niemi ja Petri Pietiläinen pohtivat, minkälaisena takulainen kulttuuri näyttäytyy. mitä se kätkee sisäänsä ja kuka sen määrittelee? ja tietysti pitää miettiä myös tai-detta, koska sekin on nimessä, ja vieläpä ensimmäisenä. olemme-han mieltyneet siihen, että ensim-mäisenä tulee tärkein, voittajako? taKu vai Kuta?

TAKU-lehden toimittajat Raisa Niemi ja Petri Pietiläinen

Kuva Petri Anttila

T a k u 5

TAKU-lehden toimittaja Merja Isotalo

P e t r i P i e t i l ä i n e n , r a i s a n i e m i , m e r j a i s o t a l o

Työlle on oltava merkitys, joku pe-rusta lähteä liikkeelle. Kulttuurityö-läiselle työn merkitys on moninainen eikä toimeentulo tunnu olevan se ykkönen. Kulttuurityöläisen työ on usein hyvin näkyvä osa ympäröivää yhteiskuntaa. Puhutaan myös kult-tuurisesta pääomasta, että saataisiin se talous mukaan.

"Kulttuurinen pääoma merkitsee muutakin kuin kykyä omaksua ns. korkeakulttuurin arvoja ja hallita vakiintuneita kulttuuri-instituutioita. Kulttuuri on avoin ja mahdollisuuk-sia tarjoava toimintakenttä, jonka ih-miset itse luovat, uudelleenluovat ja käyttävät." Näin sanotaan Kupolissa, komiteanmietinnössä, jossa luotiin suomalaisen kulttuuripolitiikan lin-joja - 24 vuotta sitten.

Takulaisista ammateista tuohon ai-kaan suuri osa liittyi kulttuuri- ja taidehallintoon eikä Kupolista löydy suoraa reittiä tämän päivän tilantee-seen. Verkostomainen toimintatapa nähtiin mahdollisuutena ja tulos-vastuun sijasta korostettiin panos-tamista inhimillisiin voimavaroihin. Näemmekö me nyt 24 vuoden pää-hän? Vuoteen 2040? Mikä on silloin kulttuurin ja taiteen asema? Kuka tekee työt ja kuka maksaa? Missä luuraa TAKU?

Kulttuuri syntyy ihmisten kesken, oli sitten kysymys ruokakulttuuris-ta, tapakulttuurista tai kulttuurimai-semasta. Kulttuurin kehittyminen ja muuttuminen on ihmisten reagointia toisiinsa ja elinympäristöönsä. Se ei ole aina muutosta parempaan, se voi olla muutosta myös huonompaan tai molempiin. Tulevaisuudenkuvamme näyttäytyvät usein paratiiseina, jois-sa kaikki ongelmamme on ratkaistu, lähes aina teknologian keinoin. Tai sitten katastrofien sarjana, joka joh-taa täydelliseen tuhoon.

Vuonna 2040 me kuitenkin edelleen olemme ihmisiä, jotka luovat omaa kulttuuriaan yhdessä. Jo nytkin jo-kaisella voi olla monta omaa kulttuu-ria, me olemme monella eri tavalla yhdessä toistemme kanssa, hyvässä ja pahassa. Moninaisuus tulee näky-mään varmasti taiteessa, joka ker-too aina jotakin olennaista omasta luomisajastaan, mutta joka kertoo myös jostain ikiaikaisesta, ihmisenä olemisen luonnosta.

6 T a k u

Akateemisen kirjakaupan kul-malla sijaitseva Starbucks -kahvila on perjantai-iltapäivä-nä ruuhkainen. Paikka valikoi-tui Helsingin Juhlaviikkojen hal-lintojohtaja Niki Mathesonin haastatteluun sattumalta, mut-ta toimii hyvin taustana keskus-telulle festivaalien ja tapahtumi-en tilasta. Stockmannin taakse, Keskuskadulle rakennetaan kii-nalaista uuttavuotta. Punaisia lyhtyjä ripustetaan kadun yli ja sen päähän nousee kiinalai-nen portti, jonka takaa näkyy Ruotsalainen teatteri. Taideins-tituutio, katutapahtuma ja kau-pallinen kulttuurin tukija, kaikki läsnä yhdellä silmäyksellä.

Mathesonia kiehtoo virallisen ja itse-tekemisen rinnakkaisuus. Kun Hel-sinki aikoinaan 1990–luvun puolella haki kulttuuripääkaupungiksi, hake-muksessa esiteltiin lähinnä Helsin-gin taideinstituutioita, ja ainoastaan muutama festivaali, Helsingin Juh-laviikot yhtenä niistä. ”Jos ajatellaan tämän päivän Helsinkiä, niin mis-sä kaikki toimijat silloin olivat? Se oli aivan vapaa ja tyhjä maisema”, Matheson sanoo. Juhlaviikot teet-ti Huvilateltan 20 -vuotisjuhlavuo-den kunniaksi julkaisun, 20 vuotta kaupunkikulttuuria. Kiitos Helsinki 1995–2015. ”Miten tajunnanräjäyt-tävää oli se muuttuva kaupunkikult-tuuri ja itsetekemisen maailma, joka syntyi tänä aikana”, Matheson toteaa viitaten tämän päivän blockpartyihin, ravintolapäiviin ja lukuisiin muihin katutapahtumiin. Matheson on iloi-nen siitä, että ruohonjuuritason te-keminen ja omat verkostot haastavat nykyään ”virallisen tekemisen”, mut-

ta harmittelee samalla sitä, että val-lalla on edelleen eräänlainen musta-valkoinen luokittelu. Ajatellaan, että toimijat edustavat joko yrityssekto-ria, tai sitten ovat yleishyödyllisellä kentällä ja toimivat sen mukaisesti. ”Pitäisi tunnustaa monimuotoisuu-den merkitys”, Matheson painottaa. ”Tapahtumakenttä on hybridi, ei siellä ole ainoastaan yleishyödylli-siä toimijoita, vaan myös yritykset kuin yksityishenkilöt ovat tekemäs-sä relevanttia ja innostavaa kulttuu-ritoimintaa.”

Yksi toimijoita jakava asia on rahoi-tus. Kenttä kaipaa avoimuutta ja sel-keitä pelisääntöjä. Etenkin julkisilla rahoittajilla pitäisi olla Mathesonin mielestä teknisten linjausten sijaan selkeämpiä strategisia linjauksia sii-tä, millaista toimintaa halutaan tukea, minkälaista sisältöjä toivotaan.

Tämä olisi ajankohtaista erityisesti nyt, kun julkista rahoitusta niin val-tion, kaupunkien kuin kuntienkin tasolla ollaan leikattu ja tullaan leik-kaamaan edelleen. Julkisen rahoi-tuksen tuomaa vajetta täyttää osal-taan yksityisten säätiöiden rahoitus. Suomeen on perustettu perinteisten kulttuurialan tukijoiden, kuten Al-fred Kordelinin säätiön ja Suomen Kulttuurirahaston rinnalle muitakin kulttuurialan säätiöitä, kuten Koneen

Säätiö, Jane ja Aatos Erkon säätiö, ja uusimpana Tiina ja Antti Herli-nin säätiö. Näillä uusilla rahoitusva-roilla tehdään ketterästi uudenlaisia ratkaisuja.

Taide- ja kulttuuritapahtumat ovat osa kulttuurin perustaa ja entistä nä-kyvämpi ja keskeisempi osallistumi-sen muoto. Kulttuurialan tapahtumi-en lukumäärä on Suomessa noussut koko 2000-luvun. Tapahtumakenttä on lisäksi ammattimaistunut ja mo-nimuotoistunut. Helsingin Juhla-viikoilla viidettätoista festivaaliaan tekevä Matheson ymmärtää suunta-uksen hyvin. Festivaalit itsessäänhän ovat ikiaikainen ilmiö, ne ovat hyvä tapa tiiviissä aikataulussa tarjota vah-voja yhteisöllisiä kokemuksia ja an-tavat mahdollisuuden nostaa erilaisia ilmiöitä tai lajityyppejä valokeilaan.

Helsingin juhlaviikot on monitai-teellinen yli kolme viikkoa kestävä kaupunkifestivaali. Juhlaviikkojen juuret ovat vuonna 1951 perustetussa Sibelius -viikossa, ja se oli alkujaan puhtaasti musiikkifestivaali. Kau-pungistumisen ja muun yhteiskun-nallisen muutoksen myötä haluttiin luoda jotakin erilaista, joka ilmentäi-si enemmän uutta aikaa. Mallia haet-tiin muun muassa Edinburghin kan-sainväliseltä taidefestivaalilta, jonka esimerkin mukaan Juhlaviikkoja

r a i s a n i e m i

Quo Vadis K U L T T U U R I ?

K u v a t : h e l s i n g i n j u h l a v i i K o t

T a k u 7

lähdettiin kehittämään monitaiteel-liseksi tapahtumaksi. Ensimmäinen festivaali järjestettiin vuonna 1968.

Helsingin juhlaviikkojen rahoitus on Mathesonin mukaan jakaantunut melko hyvin riskienhallinnan osalta. Helsingin kaupungin tuki on merkit-tävin, se kattaa noin kolmanneksen kuluista. Lipputulot kattaa samoin noin kolmanneksen ja yritysyhteis-työ vajaa kaksikymmentä prosenttia tuloista, hankerahoituksen osuus on vajaa 10 prosenttia ja valtion osuus on vain reilut 4 prosenttia 4,5 miljoo-nan kokonaisbudjetista. Täysin ilman rahoitushuolia ei Juhlaviikkojakaan hoideta. ”Tavoitteena on joka vuosi saada sen mittaluokan tapahtumia ai-kaiseksi, että mahdollisimman laajan yleisön mielenkiinto herää. Meidän täytyy todistaa joka kerta uudelleen, että olemme tärkeitä Helsingille ja helsinkiläisille”, Matheson muis-tuttaa. Hankerahoituksen osuus tu-lee Mathesonin mukaan olemaan jatkossa entistä tärkeämpää kuten myös erilaiset joukkorahoituksen ja lahjoittamisen muodot. Varainke-ruu on pienille organisaatioille re-sursoinnin osalta haasteellista ver-rattuna vaikkapa yliopistoihin joilla

on kokonaiset varainkeruuosastot ja -tiimit varmistamassa ulkopuolisen rahoituksen jatkumisen.

Niki Matheson on toiminut Helsin-gin juhlaviikoilla tuottajana, projek-tipäällikkönä ja tuotantopäällikkö-nä. Nykyistä, vuonna 2007 alkanutta pestiään hallintojohtajana hän arvos-taa. ”Hallintojohtajana näen kaikki toiminnan tasot, jotka vaikuttavat Juhlaviikkojen toimintaan. Tapahtu-maorganisaation toimintaan kuuluu laaja kirjo prosesseja, sääntöjä ja nor-meja joiden mukaan työtä on toteu-tettava. Onneksi olemme esimerkiksi virastoihin ja taidelaitoksiin verrat-tuna sen verran pieni ja ketterä, että voimme hakea ne joustavimmat ta-vat toimia, jotta edes se vähäinenkin luovuus säilyy”, Matheson nauraa.

Normit ja ennen kaikkea niiden pur-ku liittyvät myös Mathesonin roo-liin opetus- ja kulttuuriministeri Sanni Grahn-Laasosen asettaman kansallisen taide- ja kulttuurita-pahtumaohjelman työryhmän jäse-nenä. Työryhmä oli muun muassa tekemässä apulaisprofessori Pauli Rautiaisen johdolla selvitystä Kult-tuuritapahtuman järjestäminen –

sääntelyn ja byrokratian purkamisen tarpeita koskeva kartoitus. Matheson myöntää, että on olemassa lakeja ja määräyksiä, joiden mukaan täytyy mennä, kun tehdään tapahtumia. Ih-metystä herättää silti esimerkiksi se, että kun Juhlaviikot on järjestänyt jo kahtenakymmenenä vuonna Hu-vilateltassa tapahtumia, samoja lu-pia joudutaan hakemaan joka vuosi uudelleen. ”Olisiko olemassa jokin vaihtoehto? Esimerkiksi olemassa oleva lupa, jota vain täydennetään, jos jokin muuttuu? Pitäisi käydä pohdintaa, miten voitaisiin tehdä fik-summin asioita”.

Tapahtuman järjestämisen käytän-nöt vaihtelevat sisällön ja mittakaa-van perusteella ja joiltain osin paik-kakunnittain. Jos tapahtuman tekee olemassa olevaan yleisötilaisuuksille tarkoitettuun paikkaan, esimerkik-si konserttisaliin, ei lupia juuri tar-vita. Mutta jos tapahtuma viedään ulkotilaan ja siihen tarvitaan lava- ym. rakennelmia ja lisäksi halutaan ruoka- ja alkoholimyyntiä, lupien ja määräysten määrä lisääntyy mer-kittävästi, samoin kuin viranomais-tahot, joihin pitää olla yhteydessä. ”Ammattilaiset tietävät miten lupa-

8 T a k u

Kansallinen taide- ja kulttuuritapahtumaohjelma

Opetus- ja kulttuuriministeri Sanni Grahn-Laasonen asetti loppuvuo-desta 2015 työryhmän laatimaan kansallisen taide- ja kulttuuritapah-tumaohjelman. Työryhmän tehtä-vänä on arvioida tapahtumien hyö-dyntämistä voimavarana ja uuden toiminnan mahdollistajina sekä muodostaa näkemys mahdollisuuk-sista ja kehittämistarpeista.

Työryhmä on toimeksiantonsa mu-kaisesti jo kartoittanut tapahtumien järjestämiseen liittyvän sääntelyn purkamisen tarvetta ja ongelmakoh-tia. Apulaisprofessori Pauli Rauti-aisen johdolla tehty selvitys Kult-tuuritapahtuman järjestäminen – sääntelyn ja byrokratian purkami-sen tarpeita koskeva kartoitus luovu-tettiin opetus- ja kulttuuriministeri-ölle 10.12.2015.

TYöRYHMäN PUHEENJOHTAJAJohtaja Hannu Sulinopetus- ja kulttuuriministeriö

TYöRYHMäN JäSENETToiminnanjohtaja Kai AmberlaFinland Festivals ry

Erikoistutkija Sari KarttunenKulttuuripoliittisen tutkimuksen edistämissäätiö

Kulttuuriasiainneuvos Kirsi Kaunisharjuopetus- ja kulttuuriministeriö

Tuotantokontrolleri Pirjo KoskeloSuomen elokuvasäätiö

Toiminnanjohtaja Ari LehtolaSodankylän elokuvajuhlat

Neuvotteleva virkamies Tuula Lybeckopetus- ja kulttuuriministeriö

Hallintojohtaja Niki MathesonHelsingin Juhlaviikot

Johtaja Marjo MäenpääKulttuuripoliittisen tutkimuksen edistämissäätiö

Erikoistutkija, dosentti Pasi SaukkonenHelsingin kaupungin tietokeskus

Erityisasiantuntija Viivi SeiralaTaiteen edistämiskeskus

Erityisasiantuntija Johanna SelkeeSuomen Kuntaliitto ry

Neuvotteleva virkamies Petra Tarjannetyö- ja elinkeinoministeriö

TYöRYHMäN SIHTEERINeuvotteleva virkamies Anne Matteroopetus- ja kulttuuriministeriö

TYöRYHMäN PYSYVä ASIANTUNTIJAMervi LuonilaTaideyliopisto/Sibelius-Akatemia

Samanaikaisesti kulttuuripoliittisen tutkimuksen edistämissäätiössä (Cu-pore) toteutetaan vuosina 2014–2016 Kulttuuritapahtumien kulttuuripoliit-tiset ja aluetaloudelliset vaikutukset -tutkimushanke. Hankkeen tarkoi-tuksena on tuottaa tietoa ja analyysia suomalaisesta kulttuuritapahtuma- ja festivaalikentästä erityisesti kulttuu-ripoliittisesta näkökulmasta.

Hankkeen keskeisiä julkaisuja ovat kulttuuritapahtumaseminaarissa 12.2.2016 julkaistava raportti Festi-vaalien ja tapahtumien edistäminen valtion kulttuuripolitiikassa - Katsa-us tietopohjaan, valtionavustuksiin ja vaikuttavuuteen sekä loppuvuonna 2016 valmistuva, suomalaisia festi-vaaleja kehitysalustoina ja kohtaa-mispaikkoina tarkasteleva artikke-likokoelma. Tutkimushanke tuottaa tietoa ja selvityksiä myös opetus- ja kulttuuriministeriön syksyllä 2015 asettaman kulttuuritapahtumapo-liittisen työryhmän käyttöön, edel-lä mainitun sääntelyä käsittelevän selvityksen lisäksi kansainvälisen vertailuanalyysin eurooppalaisten maiden harjoittamasta festivaalipo-litiikasta.

viidakossa luovia, mutta jos järjestää ensimmäistä kertaa, silloin tarvitsee apua." Rautiaisen selvitys antaa hy-vän kuvan sääntelyn haasteista. Sii-nä keskeiseksi ongelmaksi nousee lupakeskeinen hallintokulttuuri joka edellyttää tapahtumajärjestäjältä pe-rehtyneisyyttä ja järjestäytyneisyyt-tä. Haasteena on lisäksi se, että eri paikoissa tulkitaan lainsäädäntöä eri lailla. "Alkoholikysymykset on vaikeita ja säätely tiukkaa, meillä on ylipäätään tässä maassa vaikea suhde alkoholiin”, Matheson toteaa. Hänen mielestään normien purussa tärkeimmät muutoksen kohteet ovat ruoka- ja alkoholimyynnin sääntelyn yksinkertaistaminen, puuttuminen vaihteleviin virkamiesten laintulkin-toihin, ja vakiintuneiden tapahtumien tiettyjen lupien muuttaminen jatku-valuonteisiksi.

”Toivoisin, että päättäjät ja virkamie-het tarkastelisivat omaa työtään sen kautta, miten itse voivat vaikuttaa siihen, että tämä on mahdollisimman monille hyvä kaupunki elää”, Mat-heson sanoo.

T a k u 9

Haussa hyvä perus-ihminen

työtä tekevän ihmi-sen – homo labo-rans - ihannekuva on muuttunut yhteiskun-nan muutosten ja te-

ollistumisen myötä. maatalous-valtaisessa suomessa arvostettiin vahvaa, fyysistä tekijää. vielä so-tien jälkeisen jälleenrakennuksen aikaan arvossa oli riuska työmies, joka sopeutuu taloudelliseen niuk-kuuteen. ihanteena oli eräänlai-nen suomi–Filmin ihminen; reilu ja rehti, joka muurasi, hitsasi ja moukaroi. 1960–80 luvuilla siir-ryttiin pikkuhiljaa pois maatalou-desta ja tehdastyöstä moderniin yhteiskuntaan, jolloin työntekijöil-le tuli teknis-älyllisiä vaatimuksia ja alettiin odottaa yhä enemmän vuorovaikutus- ja tunneosaami-seen liittyviä taitoja.

Marja Viluksela toimi 16 vuotta Työterveyslaitoksella vetovastuussa tilannekuvan kehityksen seurannassa ja ennakoinnissa, ja pohti työkseen suomalaista työelämää, sen vaati-muksia ja muuttumista. Vilukselan mukaan suomalaisessa työelämäs-sä on nyt kaikilla aloilla meneillään murros, jonka mittaluokan ajatellaan olevan teollista vallankumousta vas-taava. Globaalit markkinat, talou-den painopisteiden siirtymät, digi-talisaatio, sosiotekninen murros ja teknologian kehitys vaikuttavat kai-

kissa yrityksissä ja organisaatioissa. Vuorovaikutustaidot, yhteistyökyky ja itsensä johtaminen ovat nousseet työelämätaitojen kärkeen.

1950–60 -lukujen vaihteessa teolli-nen tuotanto ja palveluala työllisti-vät suunnilleen yhtä paljon. Suoma-lainen yhteiskunta alkoi kuitenkin kehittyä pikkuhiljaa palveluvaltai-semmaksi. Työn tekemistä alettiin ulkoistamaan ulkomaille, toimintoja siirrettiin Kiinaan ja Intiaan. Sinne, missä tuotanto on halvempaa. ”Meil-lä on edelleen noin 300 000 ihmistä töissä Suomessa valmistavassa teol-lisuudessa, kuten yrityksissä, jotka tekevät tavaraa, elintarvikkeita tai koneita. Mutta suomalaisilla yrityk-sillä on noin 520 000 työntekijää ul-komailla. Itseasiassa suomalainen teollisuus on edelleen aika iso työl-listäjä, mutta puolet työntekijöistä on muualla”, Viluksela huomauttaa.

Oxfordin yliopistossa tehtiin tutki-mus: The future of employment: how susceptible are jobs to computeriza-tion? (Oxford Martin Programme,

2013). Sen mukaan jopa 47% ame-rikkalaisten perinteisistä töistä tulee häviämään. Eikä pelkästään teol-lisuudesta, vaan automaatio ja ro-botisaatio vaikuttavat myös maata-louteen, erilaisiin kunnostustöihin, kotitöihin sekä palveluihin, kuten vanhusten hoitoon. Monissa kirjan-pitotoimistoissa rutiinityöt hoituvat jo ohjelmien avulla. Vilukselan mu-kaan kirurgien keskuudessa on he-rännyt pelkoa siitä, mihin heitä enää tarvitaan, kun robotit leikkaavat pa-remmin kuin ihminen. Viluksela us-koo, että perusrutiinit siirtyvät mo-nella alalla automaation tekemäksi. Robotti ei tee virheitä, tai jos tekee, se korjataan ohjelmointitekniikalla, eikä samaa virhettä enää tapahdu. Mitä jää ihmiselle? Vilukselan mu-kaan kaikki sellainen, mitä on vaikea muuntaa ohjelmaksi; luovuus, kekse-liäisyys, päättelyä ja monimutkaista ongelmanratkaisua vaativat tehtävät, asiakaspalvelu ja henkilökohtainen läsnäolo. Japanissa vanhainkodeissa on testattu jo palvelurobotteja. Vaik-ka robottien käyttö hoivan ja hoita-jien apuna sekä ikääntyvien omina

r a i s a n i e m i

10 T a k u

apuvälinenä ja viihdykkeinä tulee luultavasti yleistymään, Viluksela ei usko, että robotit pystyvät korvaa-maan henkilökunnan täysin. ”Palve-lurobotit tuskin koskaan pääsevät sa-malle tasolle kuin ihminen ihmisen kaikissa tarpeissa. Robotti ei tiedä, milloin ja miten osoittaa empatiaa.”

Vilukselan mukaan automaatios-sa ja robotisaatiossa on myös hyvät puolensa. ”Hyvällä automaatiolla saamme tuotettua Suomessa paljon parempilaatuista tavaraa kuin halpa-tuontimaissa”, Viluksela toteaa. Hän ottaa esimerkiksi suomalaisen kone-pajan, jonka pääasiakas on Intiassa. Osat tehdään Suomessa, ja viedään Intiaan liitettäväksi heidän laittei-siinsa, koska suomalainen laatu on niin paljon parempaa. ”Suomalaiset tuotteet ovat kilpailukykyisiä silloin, kun pitää tehdä hyvää laatua, tai jo-tain innovatiivista. Melkein kaikki mikä on bulkkia, on halvempaa teh-dä jossain muualla, ellei siihen voida liittää vahvaa automaatiota”, Viluk-sela huomauttaa. Automaatio vaatii myös huoltoa ja prosessien valvon-taa. ”Suomi on aivan älyttömän pieni maa, kyllä meidän kannattaa satsata siihen, että olemme teknisesti kil-pailukykyisiä. Suunnittelutyöpaikat lisääntyvät, automaation hoitoon liittyvät työpaikat lisääntyvät, it-alan työpaikat lisääntyvät, ja ennen kaik-kea automaatiolla tuettavat eli ihmi-sen ja robotin yhteistyöt lisääntyvät”, Viluksela luettelee.

Vilukselan mukaan suomalaisia vai-vaa jähmeys, ajattelu, että ei tämän

niin vilakasti tarvitse mennä. ”Jos talvisodassa olisi tehty 15 erilais-ta projektisuunnitelmaa, että men-näänkö rintamalle vai ei, eihän meitä olisi enää olemassa”, Viluksela huu-dahtaa. Työelämän haasteet muuttu-vat nopeammin kuin suomalaisten toimintatavat. Jäykkä, 1900-luvul-la rakennettu työelämän mekanis-mi suojaa työntekijöitä ja työnan-tajia toistensa mielivallalta, mutta ei toisaalta anna eväitä uuden koh-taamiseen. Suurin haaste hänen mielestään on siinä, että Suomessa ei ole tajut-tu, että maailma on muuttunut. Pu-hutaan globalisaatiosta ja muutok-sesta, mutta ei olla mietitty, mitä se tarkoittaa juuri minun kohdallani. Nuorilla on onneksi paljon enem-män valmiuksia muutokseen kuin vanhemmalla ikäpolvella. Heillä on hallussa uusi tietotekniikka ja auto-maatio, ja ennen kaikkea rohkeutta ja näkemystä, että kannattaa innos-tua uusista asioista. Iän myötä ih-misten arvomaailma muuttuu, arvot ovat erilaiset parikymppisenä, kuin kolmekymppisenä tai keski-iässä. Kun ikä lisääntyy, ihminen muuttuu turvallisuushakuisemmaksi ja perityt toimintamallit saavat vallan. ”On ol-lut tapana hankkia koti, ja lapsia ja jäädä hoitovapaalle”, Viluksela ku-vailee. Suomalaiseen luterilaiseen työnteon perinteeseen kuuluu myös hyvä työmoraali. Pyritään tekemään asiat hirveän hyvin. ”Mutta samal-la pyritään tekemään myös hirveän hyvin se sääntöviidakko, jolla asiaa vahditaan. Silloin toimivuus katoaa”, Viluksela huomauttaa.

Järkevän työnteon esteenä Vilukse-la näkee myös turhat pätevyysvaa-timukset. Maahanmuuttajilta oltiin estämässä lumen luonti kaduilta, koska heillä ei ollut suoritettua lumi-työkorttia. Pienille paikkakunnille ei saada rekrytoitua kaupunginjohtajia, koska päteviä ei kiinnosta ja epäpä-tevät eivät voi hakea. Viluksela pe-räänkuuluttaa järjen käyttöä. Voisiko työnkuvaa kenties muuttaa, jotta se kiinnostaisi ja saataisiin hakijoita? Tai voisiko muodollisista pätevyys-vaatimuksista tinkiä, ja huomioida enemmän työn kautta opittua osaa-mista ja panostaa työssä oppimiseen? ”Onko pakko olla kaikissa työpai-koissa muodollisia vaatimuksia niin paljon”, Viluksela kysyy ja toteaa, että on olemassa paljon asioita, jotka oikeasti vaativat myös muodollista osaamista, mutta kaikki tekeminen ei sitä vaadi.

Maailma on muuttunut lyhytjännit-teisemmäksi, asiat tapahtuvat pal-jon nopeammin kuin esimerkiksi 1980-luvulla. Marja Viluksela miet-tii, että jos nuori haluaa tehdä vaik-kapa musiikkia, hänen on aloitettava heti, tartuttava hetkeen. Jos pitkään jää suunnittelemaan, aika menee ohi. Myös työelämässä monet virtaukset tulevat niin nopeasti, ettei niitä edes pysty ennalta suunnitetelemaan. Vi-luksela puhuu resilienssistä, kyvystä sopeutua ennakoimattomiin muutok-siin. Miten voisimme oppia hyöty-mään häiriöistä ja poikkeamista eli yllätyksistä? Vuosikymmenet suo-malaisia on opetettu olemaan kilttejä ja kuuliaisia, ja vakuutettu, että hy-

T a k u 11

vinvointiyhteiskunta kaappaa kyllä, jos meinaa pudota. Nyt kaikkien pi-täisikin olla luovia, innovatiivisia ja oma-aloitteisia.

Missä näitä työelämän vaatimia uu-sia taitoja voisi sitten oppia ja miten opettaa? Miten oppia huomaamaan ja huomioimaan? Tämä onkin vai-keammin ratkaistavissa. Työpaik-kailmoituksissa haetaan usein ”hy-vää tyyppiä”. Kuinka kouluttaa hyviä tyyppejä? Vilukselan mukaan taidot voidaan opettaa, asennetta juurikaan ei, mutta silti koulutukses-sa pitäisi painottaa entistä enemmän yhteisöllisyyttä, yhdessä tekemisen taitoja, asioiden näkemistä ja teke-miseen tarttumista.

Yksi, mistä Vilukselan mukaan voi-si olla tulevaisuuden työelämässä hyötyä on näyttelijäntyön taidot. Jos ihmiselle annetaan riittävästi tausta-tietoa, hän voi toteuttaa työelämäs-sään roolia, jolla pärjää. Se vaatii harjoittelua. Myös jalkapalloilijat harjoittelevat erilaisia kuvioita, yh-dessä mietitään, mihin tähdätään, kuka komppaa ketäkin, ja miten mennään eteenpäin. Samaa yhtei-söllisyyttä ja kuvioiden harjoittelua voisi hyödyntää työelämässäkin. Uu-denlainen työelämä tuo luonnollisesti uudenlaisia vaatimuksia myös johto-tasolle. Johtaminen ei voi olla enää hierarkkista ylhäältä päin ohjausta, vaan työntekijöiden itsenäisyyden vahvistamista, pelimerkkien anta-mista niin, että kukin työntekijä pys-tyy itse pelaamaan oman paikkansa oikein. Viluksela kertoo esimerkin metsäalan tehtaasta, jossa eräässä yksikössä kokeillaan toimimista il-man esimiestasoa. Työvuorossa on vain samanarvoisia työntekijöitä. Se vaatii sen, että koko itseohjautuvalla tiimillä on riittävästi tietoa ja osaa-mista, jotta järkeviä päätöksiä voi-daan työvuoron aikana tehdä.

Maailma on muutoksessa, samoin myös taide ja kulttuurielämä. Vi-luksela pohtii, miten luovat alat tul-laan määrittelemään tulevaisuudes-sa. Onko vallalla klassinen ajattelu taidealoista, vai liitetäänkö luoviin aloihin kaikki luova ajattelu ja te-keminen. Vilukselan mukaan ihmi-nen on moniulotteinen kokonaisuus, joka tarvitsee paitsi hyvää ruokaa, läheisyyttä ja hyviä ihmissuhteita, myös näköön, kuuloon ja kosketuk-seen perustuvia virikkeitä, älykkäitä haasteita. ”Mikä muu ala, kuin taide ja kulttuuri tuottavat niitä samassa mittakaavassa? Ei mikään”, Viluk-sela toteaa. Samalla hän kuitenkin

kritisoi kulttuurialalla osittain edel-leen vallitsevaa vanhakantaista ajat-telua. Ihmisiä kohdellaan asiakkaina, kuluttajina, jotka tuodaan tarkkaan organisoituun tilaan tekemään tark-kaan säänneltyä toimintaa. On mietit-ty etukäteen, miten kulttuurista tulee nauttia. ”Olemme edelleen 1900-lu-vun lopun ajattelussa, että on olemas-sa prosessit ja hierarkia, oikeat tavat toimia. Ja joku muu huolehtii, että minä saan sen”, hän sanoo.

Sosiaalinen media ja kulttuurin uu-det jakelukanavat ovat muuttaneet jo tekemisen ja kuluttamisen kult-tuuria. Kaikki on kaikkien saata-villa riippumatta paikasta ja ajasta. Tämä voi olla myös ongelma. ”Maa-ilma on pullollaan guruja, jotka ei-vät välttämättä edes puhu totta. Jos ei ole riittävästi pohjaosaamista, on vaikeaa tietää, uskaltaako luottaa vai ei, kannattaako tämän saadun tiedon pohjalta toimia vai ei”, Vi-luksela huomauttaa. Ihmiset elävät erilaisissa todellisuuksissa. Sosiaali-sessa mediassa syntyy ryhmiä, jotka haluavat tapella auktoriteetteja vas-taan. ”Noita me ei uskota, vaikka se olisikin totta”, Viluksela sanoo, ja huomauttaa, että jo Helsingin sisäl-lä on eri todellisuuksia. ”Vuosaareen maahanmuuttaja-alueella eletään erilaisten käsitysten varassa kuin Etelärannassa, tai Paloheinän oma-kotialueella”, Viluksela sanoo. Hä-nen mukaansa yksi iso kysymys on myös se, kuinka saadaan kulttuuri tuottamaan sosiaalisessa mediassa niin, että sillä voi myös elää. Peli-maailman ansaintalogiikka perus-tuu pieniin siruihin, joita ostamalla pääsee syvemmälle peliin sisään. Voisiko se toimia myös kulttuurin puolella?

Millaiseksi yhteiskunta muuttuu täl-laisen kehityksen myötä? Mitä auto-maation syrjäyttämät ihmiset tekevät työkseen? Viluksela uskoo, että osa muuntautuu tekemään automaatio-linjan kyljessä huolto- ja valvonta-töitä ja osa toimii hyvässä yhteis-työssä automaation kanssa. Kaikille ei kuitenkaan riitä töitä. Tulee pu-dokkaita. Työ muuttuu yksinäisem-mäksi. Tarvitaan uudenlaisia val-miuksia esimerkiksi siihen, kuinka hakea joka aamu uusia työtehtäviä netin kautta. Itsensä työllistämisen tarve kasvaa, siihen on jo nyt pai-netta. Samalla tarvitaan tukiverkosto niille, jotka eivät pysty tähän. Yhteis-kunnassa vaaditaan lisää yhteisölli-syyttä. ”Katsotaanko me silloin, että

on oikein jäädä pois? Ihmisille tulee väistämättä elämäntilanteita, jolloin on vaikeaa olla nopea ja aktiivinen”, Viluksela miettii.

Vilukselan mukaan ihminen on on-nellisimmillaan työssä, jossa voi teh-dä jotain itselleen ja muille merkittä-vää. On vaikea ennustaa sitä, mihin suuntaan maailma menee. ”Kääntykö se siihen suuntaan, että ihmiset ovat tyytyväisempiä työssään, vai onko meillä järjetön jono stressaantunutta ja loppuun palanutta jengiä jonossa sote-uudistukseen”, hän pohtii.

Viluksela on myös miettinyt, millä ehdoin me kohtaamme tulevaisuu-den. Onko se työelämän ehdoilla, vai tuottavuuden ehdoilla? Vai ete-nemmekö kenties hyvä elämä edel-lä, ihmisarvo edellä? Vilukselan toi-ve on, että pystyisimme etenemään monta kylkeä edellä, moniarvoi-sesti. Suomen kokoinen maa ei elä pelkästään tuottamalla palveluita, yhteiskuntamme on vientivetoista. Suomi tarvitsee ulkopuolista rahaa, vientiä, teollisuutta, myytäviä tuot-teita ja palveluita, ”Suurin kysymys ei ole se, millainen meidän työaika tulee olemaan, vaan se, miten luovia ja innovatiivisia me olemme. Mitä sellaista meillä on, jota kenialainen, brasilialainen tai eteläkorealainen haluaa ostaa? Työajanpidennys ei li-sää tuottavuutta suurimmalla osalla aloista, sillä suurin osa tekee ajatte-lua vaativaa työtä, eikä ajattelu lopu kun työaika on ohi”, Viluksela huo-mauttaa. Hänen mukaansa loppujen lopuksi tulevaisuuden työelämässä ei ole kyse sen kummemmasta kuin hyvästä perusihmisestä. Tarvitaan hyvän perusihmisen taitoja; empa-tiaa, yhteisöllisyyttä, avoimuutta ja vastuun kantoa. ”Ei se läsnäolo tee tulosta. Jos pystyttäisiin tukemaan luovuutta ja innovointia työpaikoil-la, se olisi tehokkaampi tie. Ihmisten pitää saada käyttää järkeä ja tunteita. Täytyy tukea yhteisöllisyyttä. Harva keksii yksin mitään. ”

12 T a k u

Työpaikalla on työntekijälle mon-ta merkitystä. Työ voi olla innos-tavaa, siitä saa riittävän palkan elämiseen, se voi tuoda hyviä ystäviä ja se voi vahvistaa omaa identiteettiä. vastaavasti työ voi olla tylsää, siitä maksetaan keh-nosti, työyhteisö on hankala ja omanarvontuntoa nollaavaa. Työ ei kuitenkaan monellekaan ole koko elämä. suuri haaste ja on-gelma monelle on työn ja muun elämän yhteensovittaminen.

Hyvinvoinnin esteitä ja ehtoja

Työterveyslaitos TTL tekee jatkuvaa seurantaa ja tutkimusta työhyvin-voinnista monesta eri näkökulmas-ta. Työn ja muun elämän yhteenso-vittamisesta oli Työ ja perhe-elämä -ohjelma käynnissä vuosina 2013-2015. Tavoitteena oli lisätä työelä-män tietoisuutta perhe-elämästä voi-mavarana ja edistää työn ja perheen yhteensovittamista kaikissa työuran vaiheissa.

Tulokset olivat siinä mielessä myön-teisiä, että yli puolella haastatelluista kotiasiat eivät juuri koskaan häirin-neet työntekoa. Lähes puolet arvioi, ettei työ aiheuttanut kotitöiden lai-minlyöntituntemuksia. Eroja ei ollut miesten ja naisten välillä.

Selvityksen mukaan haasteitakin tie-tysti oli. Niitä toi mm. se, että vaikka perhettä arvostetaan, työ määrittää ajankäyttöä ja elämän rytmiä. Työn-tekijöihin ja vanhempiin kohdistuu usein ristiriitaisia odotuksia ja vel-vollisuuksia. Työelämän epävaka-us ja jatkuvat muutokset, kasvaneet joustamisvaatimukset sekä työtah-din jatkuva kiristyminen rasittavat ja vaikuttavat myös perhe-elämään.

Naiset edelleen vastaavat enemmän perheestä ja kodista eikä heille vält-tämättä jää riittävästi aikaa ja ener-giaa oman työuransa hoitamiseen. He tekevät miehiä enemmän komp-romisseja työnsä suhteen perheen eduksi.

Esimiehen mahdollisuudet

TTL:n haastattelututkimuksen mu-kaan työhyvinvoinnin kannalta tär-keässä asemassa olevat esimiehet eivät tiedä riittävästi työn ja muun

EsimiEs, työ-

hyvinvoinnin mahdollistaja

m e r j a i s o t a l o

elämän yhteensovittamisen mahdol-lisuuksista. Eniten käytettyjä keinoja ovat työaikajärjestelyt, esimerkiksi liukuva työaika.

Valtaosalla työpaikoista (noin 70 %) on joustoja käytössään. Liuku-mia käyttää 65 %, työaikapankkia 45 %, lomien säästämistä 67 % ja lomarahojen muuttamista vapaaksi 52 %. Monet kokevat kuitenkin, että esimiehet eivät saa riittävästi tietoa yhteensovittamisen keinoista edes omissa koulutuksissaan ja tiedotuk-sessa yleensä. Pienillä työpaikoil-la tilanne on parempi kuin suurilla.

Kysymys on kuitenkin työhyvin-voinnista huolehtimisesta, jonka olettaisi kiinnostavan sekä johtoa että esimiehiä. Kysymys on työky-vyn ylläpidosta ja sitä kautta työn-teon tehokkuudesta.

Lisää haasteita

Tulevina vuosina yhä useammalla työntekijällä on huolehdittavanaan ikääntynyt omainen. Tilanne voi yllättää esimiehen ja johdon eikä siihen ole totuttuja toimintatapoja vielä syntynyt samalla tavalla kuin pienten lasten hoitoon. Lainsäädän-nön mukaan on kyllä mahdollisuus ikääntyneiden omaisten hoitoon, mutta asia on erikseen sovittava työnantajan kanssa.

Toinen haaste ovat epätasaisesti ja-kautuvat perhevapaat. Naiset ovat miehiä pitempään poissa työelämäs-tä vanhempainvapaiden vuoksi. On myös huomattu, että miesvaltaisilla työpaikoilla on vaikeampi ottaa pu-

heeksi perhevapaa kuin naisvaltai-silla työpaikoilla.

Työelämän muutokset vaikuttavat luonnollisesti paljon nimenomaan johtamiseen ja esimiestyöhön. Eri-laiset sidosryhmät ja verkostot li-sääntyvät, työntekijöinä ja yhteis-työkumppaneina on eri sukupolvien ja kulttuurien edustajia, muutokset tapahtuvat entistä nopeammin ja te-hokkuusvaatimukset ovat kasvaneet.

Tutkimusten mukaan myös konflik-titilanteet ovat yleistyneet. Varsinkin asiantuntijatyössä on tärkeää luottaa työntekijöiden osaamiseen ja kes-kittyä työprosessien johtamiseen. Toisaalta entistä useammin vaadi-taan monitaitoisuutta, joustavuutta ja uuteen sopeutumista. Jos työnku-vat ovat epäselviä tai työn ja vapaa-ajan raja on hämärä, tuloksena on uupuminen sekä työntekijöillä että esimiehillä.

Parhaat käytännöt

Selvitysten ja tutkimuksen tuloksena saatiin kymmenen parhaan keinon lista työn ja muun elämän yhteenso-vittamiseen. Tärkeimmiksi keinoiksi nousivat työaikaan liittyvät erilaiset joustot ja järjestelmät. Etätyö näh-tiin myös hyväksi mahdollisuudeksi, vaikka se ei kaikkiin töihin sovikaan. Senkin toteuttaminen vaatii esimie-heltä ohjeistusta ja myönteistä asen-netta. Kokemus kertoo myös sen, että esimiehen ja työntekijän välillä täytyy olla riittävästi luottamusta.

Esimiehillä tulisi olla oman työnsä tueksi ylimmän johdon selkeät lin-jaukset ja tieto käytettävissä olevis-ta keinoista. Tieto mahdollisuuksis-ta saatetaan näin myös henkilöstön tietoon. Sovitut pelisäännöt auttavat tasapuoliseen kohteluun, vaikka eri-koistilanteet pitääkin ottaa huomi-oon. Avoimuus ja myönteisyys hel-pottavat asioista keskustelua, jossa voidaan ottaa esille myös haastavat elämäntilanteet, kuten esimerkiksi yksinhuoltajuus tai omahoivatilanne.

Toimivat sijaisjärjestelyt ja työhön palaamisen käytännöt ovat vält-tämättömiä monissa työpaikoissa ja varsinkin erilaisissa palvelu- ja hoitotehtävissä. Se tarkoittaa mm. perhevapaalta palaajalle tarjottavaa perehdyttämistä ja tukea. Työnan-taja voi tarvittaessa mahdollisuuk-sien mukaan järjestää esimerkiksi sairaan lapsen hoitopalvelua. Yksi-tyiselämän tilanteet kannattaa ottaa osaksi työterveyshuoltoa, koska ne

T a k u 13

joka tapauksessa vaikuttavat työntekijän hyvinvointiin.

Esimies tai työtoverikin voi antaa tukea hankalassa elämäntilanteessa olevalle. Työn ja muun elämän yhteensovittamisen ratkaisut ovat yksilöllisiä. Jokainen voi har-joitella itsetuntemusta ja oman elämänsä hallintaa. Parhaiden käytäntöjen erikoisin ja todennäköisesti vähiten käytetty toimin-tamalli on perheen tuominen tutustumaan työpaikkaan. Samalla työnantaja saisi tilai-suuden tutustua perheeseen, joka on työn-tekijälle tärkeä voimavara.

Esimiehen mahdollisuudet

Esimiestyöhön löytyy runsaasti ohjeistusta ja apuvälineitä verkostakin, samoin koulu-tusta on tarjolla, jos työnantaja niin haluaa. Oma lukunsa on tietysti myös esimiehen omasta työhyvinvoinnista huolehtiminen.

Luottamus on keskeinen ja tärkeä asia. Esimiehille tarjottu luottamuksen TOP5 sopii sovellettavaksi muihinkin ihmissuh-teisiin. Ensimmäisenä on ohje: käyttäy-dy luotettavasti. Esimies on työntekijöille myös esimerkki siitä, miten työpaikalla tu-lee käyttäytyä. Toinen ohje kehottaa kun-nioittamaan toisen tunteita. Työpaikoilla helposti peitetään puolin ja toisin tunteita, varsinkin yksityiselämään liittyviä. Ne kui-tenkin vaikuttavat työhyvinvointiin.

Kolmannen ohjeen mukaan kannattaa an-taa myönteistä palautetta, kun työt hoituvat. Ja jos eivät hoidu, niin on selvitettävä töi-den tasainen jakautuminen työntekijöiden kesken tai autettava tarvittaessa itse. Neljäs ohje suosittelee keskustelemaan työnteki-jöiden kanssa. Moni kaipaa mahdollisuutta pohtia yhdessä esimiehen kanssa ammatil-lisia kysymyksiä ja saada sparrausta.

Viides ohje kuuluukin, että pitää järjestää aikaa työntekijöille. Esimies voi yrittää siirtää joitakin tehtäviään muille ja käyt-tää vapautuneen ajan johtamiseen. Hyvällä johtamisella voi saada työt sujumaan ja työ-tehon paranemaan niin paljon, ettei kannata tuplata omaa työaikaansa ja uuvuttaa itse-änsä. Esimiehen oma työhyvinvointi vai-kuttaa myös työntekijöiden hyvinvointiin.

Lähteitä:

Järvensivu, Anu – Kervinen, Heidi – Syrjä, Sanna: Esimiehen työhyvinvointi. Tampereen yliopisto, Työelämän tutkimuskeskus, Tampere 2011www.esimiehenopasmuutokseen.fiwww.ttl.fi/partner/tyojaperhe/sivut/top10.aspxwww.tyojaperhe.fi

AkAvAn yrittäjäPALkinto 2015

Akavan vuosittainen yrittäjäpalkinto myön-nettiin marraskuussa Antellin perheyrityksen vetäjille Annukka ja tomi Lantolle. Sisarukset ovat molemmat kauppatieteiden maistereita.

Annukka Lantto oli kertomassa yritystoimin-nasta Akavan yrittäjäseminaarissa 12.2.2016 Helsingissä. Tarina alkaa vuodesta 1880, jol-loin paakari Katri Antell aloitti Oulussa yri-tystoiminnan, joka jatkuu nyt valtakunnalli-sena eri puolilla Suomea. Konserniin kuuluu emoyhtiön lisäksi Antell-Kahvilat Oy, Antell-Leipomot Oy ja Antell-Ravintolat Oy, joka on yli 100 henkilöstöravintolan perhe.

Antell Oy on pärjännyt hyvin isojen yritysten Great Place To Work kilpailussa ja sijoittui tänä vuonna kolmanneksi. Työnte-kijöitä on noin 600. Annukka Lantto kuvasi Akavan yrittäjäse-minaarissa työhyvinvoinnin suurta merkitystä.

Työhyvinvointi ei synnyt itsestään, sitä pitää johtaa. Antellin tunnuslause ”Antell tekee sinulle aidosti hyvää joka päivä” tarkoittaa tietysti hyvää asiakkaille, mutta myös työntekijöille. Työhyvinvoinnin johtaminen tapahtuu koko organisaatiossa, johdossa, esimiestyössä ja työyhteisöissä eikä se tarkoita pelk-kää fyysistä hyvinvointia.

Työhyvinvoinnin ja liiketoiminnan yhteys on Annukka Lanton mukaan selvä. Erinomaisessa työyhteisössä hyvät työntekijät pysyvät pitkään. Kun työntekijät eivät jatkuvasti vaihdu, hiljai-nen tieto säilyy ja siirtyy nuoremmille ja koulutukset vaikutta-vat pitkään.

Tavoitteena on paras asiakastuntemus, ammattitaitoisin henki-lökunta, paras palvelu ja asiantyytyväisyys ja näin myös liike-vaihto ja tulos. Vastuu ja valta on annettava yhdessä: tunnus Itte Tehtyä tarkoittaa, että jokaisessa ravintolassa on oma ruokalis-ta ja tarjotut ruoat valmistetaan mahdollisimman pitkälle itse laadukkaimpia raaka-aineita käyttäen. Päätöksenteko tapah-tuu asiakaspinnassa, missä palaute on välitöntä. Välineet tehdä ja vastuu ovat jokaisessa ravintolassa, päätökset tehdään niin lähellä asiakasta kuin mahdollista ja näin syntyy hyvä kierre.

Annukka Lantto totesi, että hyvä henkilöstöpolitiikka on kuin ruusu – kaunis, tuoksuva ja piikikäs. Hyvä johtajuus on kaiken alku. Hyvä esimies ei hyväksy huonoa, ihmisten odotetaan te-kevän työnsä hyvin, ja niin luottamuksen myötä arvostus alkaa kasvaa. Työhyvinvointia ei tehdä illanvietoilla, vaan rajoilla ja rakkaudella.

Antell-yhtiöiden johto toimii lähellä eri toimipisteitä ja ihmisten keskellä, asioihin puututaan, mutta ei päätetä asioista alaisten puolesta. Tärkeitä asioita ovat myös yksinkertaiset asiat kuten siisteys ja puhtaus sekä kaunis käytös. Kerran vuodessa johtajat ovat arjen työssä mukana kentällä, ja tieto tilanteista on hallin-nassa. Perusasiat tehdään parhaalla mahdollisella tavalla, just eikä melkein. Säännöt ovat samat kaikille.

Työn, perheen ja muun elämän yhteensovittamisesta huoleh-ditaan niin, että tauot, yöunet, lomat, työajan määrä ja priori-sointi ovat kohdallaan ja myös se, että elämä sisältää erilaisia vaiheita. Annukka Lantto totesi, että ei soitella eikä posteilla omillakaan lomilla. On opeteltava sanomaan ei, jos itse tukeh-tuu, niin ei ole kellään hyvin.

Kuva: Tarja Paajonen

14 T a k u

h e l i h a l m e

Ballets de Catalunya on yli kuu-sikymmenvuotias tanssijärjestö. Katalonialaisen kansallistans-sin sardanan sanotaan ole-van Katalonian yhtenäisyyden symboli.

Katalonian tanssi kohti itsenäisyyttä

Ballets de Catalunya perustettiin 1953, kun kenraali Franco hallitsi Espanjaa. Katalaania ei ollut sallittu puhua julkisilla paikoilla ja katalo-nialaisen kulttuurin harjoittaminen oli rajoitettua. Tilanne on nykyisin toinen: Katalonia on itsenäisyyteen pyrkivä autonominen osa Espanjaa. Katalonia on hyvin kansainvälinen - ulkomailla syntyneitä asukkaita Katalonian väestöstä on peräti 37 prosenttia. Katalaania puhuu seit-semästä kymmeneen miljoonaa ihmistä, mikä tekee siitä Euroopan yhdeksänneksi suurimman kielen. Opetuskieli Katalonian kouluissa on pääosin katalaani.

Tanssiseuran alkuaikoina ajettiin uskaliaasti poliittista agendaa tans-siopetuksen lomassa. Heti seuratoi-minnan alettua järjestettiin katalo-nialaisia kulttuuritapahtumia ja jopa katalaanin kielen kursseja. Ballets de Catalunya on päättänyt tukea nykyis-tä itsenäistymispolitiikkaa, vaikka nykyinen seuratoiminta ei ole poliit-tista. Nykyään toiminta-ajatuksena on ylläpitää katalonialaista tanssipe-rinnettä sekä tuoda tanssi kaupunkien kaduille ja aukioille.

Sardana-tanssi symboloi Katalonian yhtenäisyyttä

Ballets de Catalunya eroaa muista Barcelonan tanssiseuroista siten, että näytöksissä pyritään esiinty-mään elävän musiikin säestyksellä

ja perinteisiin asuihin pukeutuneena. Tanssinäytösten erityispiirteenä on, että yleisö otetaan mukaan tanssiin. Näin luodaan paikallisiin tansseihin kuuluva yhteisöllinen ilmapiiri.

Katalonialaisia tansseja on tanssittu perinteisesti ulkona. Niitä voi nähdä

kaduilla, aukioilla ja erilaisten festi-vaalien yhteydessä. Tunnetuin tanssi on sardana, josta tuli suosittu katalo-nialaisen kansallisaatteen elpymisen myötä 1800-luvulla. Sardanaa tanssi-taan käsikkäin piirimuodostelmassa. Se on melko rauhallinen tanssi ja tyyliltään hyvin eteläeurooppalainen

Katalonialaista tanssia – juhlasta juhlaan

Katalonialaisia tansseja tanssitaan kaupunkien ja kylien aukioilla. Kuva Lukas Rosendahl.

Nuoria bastoners-tanssijoita perin-teisissä asuissa. Kuva Elektra Knapp.

T a k u 15

aina asuja myöten. Sardanaa soitta-vaa orkesteria kutsutaan coblaksi ja sen esiintymisiin kuuluvat monet perinteiset soittimet sekä laulu.

Toinen tunnettu tanssi on ball de bastons eli keppitanssi. Se on alku-jaan miesten harjoittama rituaalinen asetanssi. Vastaavanlaisia tansseja tunnetaan muissakin Euroopan mais-sa, mutta katalonialainen keppitanssi on näistä tunnetuin. Muita perinne-tansseja ovat esimerkiksi: boleros, jotas, ball pla ja bolangeres. Folklo-ristit ovat aikoinaan keränneet tiedot tansseista eri puolilta Kataloniaa. Seura pyrkii säilyttämään tanssien vanhat muodot lisäämättä niihin uu-sia liikkeitä tai eleitä. Eräissä kylissä tanssitaan edelleen perinnetansseja ja nämä ovat ajan kuluessa saaneet usein hieman eri muodon.

Pitkiä tanssiharjoituksia ja valtava määrä vapaaehtoistyötä

Toimintaa seurassa on kaiken ikäi-sille. Varsinaisille tanssijoille, al-keisryhmälle, bastoners-tanssijoille ja orkesterille on kaikille omat harjoituksensa. Tanssijoita on viisi-vuotiaista aina yhdeksänkymmentä-vuotiaisiin. Toiminta poikkeaa suo-malaisesta harrastustoiminnasta. Jo kuusivuotiaiden harjoitukset kestävät kolme tuntia. Tanssi-illat ovat myös yhteistä ajanviettoa eväshetkineen ja leikkeineen. Lapsiharrastajan koko perhe halutaan sitouttaa mukaan toimintaan. Vuonna 2015 järjestettiin muun muassa vuoret ylittävä vaellus läheiseen kaupunkiin ja lasten yöleiri cava-kuohuviineistään kuuluisaan Freixenetiin. Ballets de Catalunya toimii pääosin vapaaehtoistyön varassa.Vain suu-rimpiin näytöksiin saadaan ulko-puolista tukea. Monet vapaaehtoiset tanssiopettajat ovat hyvin sitou-tuneita järjestöön. Tanssitapahtu-mat ja järjestötoiminta täyttävät monen jäsenen vapaa-ajan. Jäse-niä järjestössä on parisataa ja aktii-vijäseniä on heistä lähes puolet. Järjestön ongelmat ovat tyypillisiä: kuinka löydetään riittävästi aktiivi-sia vapaaehtoisia ja kuinka saadaan markkinointia uusille jäsenille, eten-kin lapsille. Jäseniä haetaan muun muassa katunäytösten avulla. Toi-mintaan osallistuminen on maksu-tonta ja kustannusten hoitaminen järjestetään toisin.

Järjestö on esiintynyt ulkomailla usein eri järjestövaihtojen kautta.

Suomi on eteläeurooppalaisille eksoottinen, kiehtova kohde. Il-massa on ajatus päästä lähivuosina esiintymään Suomeen.

kuningas. Karnevaalikuningas hallit-see kaupunkia, kunnes karnevaalien viimeisenä päivänä hänet haudataan symbolisesti sardiinien muodossa rantahiekkaan. Karnevaalit ovat oikeastaan sarja juhlia. Viime vuo-sina järjestö on osallistunut erääseen karnevaalikulkueista ja esiintynyt karnevaalien Taronjada-juhlassa, juhlan voisi suomentaa "appelsiini- tai oranssitaisteluksi.” Keväällä juhlitaan Katalonian kan-sallispyhimystä Sant Jordia. Sant Jor-dina Ballets de Catalunya järjestää tapahtuman, jossa esitellään katalo-nialaisen kulttuurin ilmiöitä: tansse-ja, diableja (tulta syökseviä piruja ja hirviöitä), gegants-jättiläisten tanssia ja castelleja eli ihmistorneja. Sant Jordin juhlinta perustuu legen-daan, jonka mukaan lohikäärme piinasi kaupunkia ja prinsessa jou-tui lopulta uhrivuoroon. Urhea ritari Sant Jordi surmasi lohikäärmeen. Lohikäärmeen verestä kasvoi ruu-su, jonka prinsessa ojensi ritarille. Myöhemmin tähän päivään liitettiin myös kirjallisuus. Suomessa juhlaa on koetettu lanseerata Kirjan ja ruu-sun päivänä. Etelä-Euroopassa kevät kestää ju-hannukseen saakka. Touko-kesäkuun vaihteessa vietetään kevätjuhlaa. Tanssiseuran kevätjuhla on katuta-pahtuma. Kesän aloitaa Kataloniassa tärkeä ja räiskyvästi juhlittava Sant Joan eli juhannus. Tämä on ainoa juhla, jota seura ei vietä, koska se osuu juuri alkavaan lomakauteen. Kesällä sen sijaan ryhmällä on useita esiintymisiä Barcelonassa. Syksyllä on Barcelonan kaupungin suurin kaupunkijuhla la Merce, jo-hon tanssiseura on viime vuosina osallistunut näytöksellä. Lokakuus-sa on kastanjajuhla, La Castany-ada, joka on katalonialainen versio pyhäinpäivästä. Pyhäinpäiväiltana ilma on useimmiten vielä varsin lämmin ja oivallinen rentoihin ulko-juhliin. Kastanjoita syödään tanssin lomassa.

Vuoden päättävät jouluvalmistelut. Tanssiharjoituksissa lapset syöttävät lasten jouluperinteeseen kuuluvaa caga tioa eli kakkahalkoa. Viimeisellä harjoituskerralla ennen joulua joulu-halko hakataan kepeillä laulun saat-telemana. Halko kakkaa pienille lap-sille tavallisesti makeisia, kun taas teini-ikäiset ovat saaneet useampana vuonna pelkkiä perunoita!

Tanssiseurassa juhlitaan Katalonian suojeluluspyhimystä ja hakataan jouluhalkoa

Kataloniassa osataan juhlia. Viralli-sia suuria juhlia on joka toinen kuu-kausi. Lisäksi erilaisia festivaaleja on Barcelonassa loputtomasti. Vuo-sittainen tanssiseuran kalenteri nou-dattaa samaa juhlien rytmiä. Vuoden suurin lastenjuhla on kolmen kunin-kaan juhla eli loppiainen. Ballets de Catalunya järjestää teatterisalissaan huikean kolmen kuninkaan juhlan tansseineen ja kuninkaiden vierai-luineen.

Helmikuussa on paastoa edeltävä karnevaali. Kaupunkiin saapuu väärä

Gegants-hahmot kuuluvat katalonia-laiseen kulttuuriin. Kuva Elektra Knapp.

Tanssijoita perinteisissä asuissa. Kuva Elektra Knapp.

16 T a k u

r a i s a n i e m i

siinä vaiheessa kun Prahan dekoratiiviset julkisivut ja ar t deco lasimaalaukset, supersie-vät koristeelliset juomalasit ja muut lasiesineet alkavat tym-päistä, suuntaa matkasi ulos postikor ttimaisesta vanhasta kaupungista ja hakeudu karua funktionalistista estetiikka huo-kuvaan kuvataiteen museoon.

tutustu Prahassa kuvataiteisiin!

Unohda olut. Unohda art deco. Unohda Kaarlensilta ja astrologinen kello

T a k u 17

Vain kolmen raitiovaunupysäkin päästä Republiky aukiolta sijait-see Veletržiní -palatsi. Kysees-sä ei todellakaan ole mikään ko-risteellinen barokkipalatsi, vaan Manhattan-vaikutteinen, tylyltä-kin vaikuttava messukeskus, jon-ka arkkitehdit Oldřich Tyl ja Josef Fuchs suunnittelivat 1920-luvulla. Rakennuksessa on kuusi kerrosta avaraa valoisaa tilaa lasikattoisen valopihan ympärillä.

Vuodesta 1995 talo on toiminut Kansallisgallerian modernin tai-teen kokoelman kotina. Museossa on edustettuina laajalti niin tsek-kiläistä kuin eurooppalaistakin modernia taidetta Picassosta Ma-tisseen, Alfons Muchasta Gustav Klimtiin, mutta ihan uusinta tai-detta saa etsiä. Jos aloittaa kier-tokäynnin ylhäältä, niin kuin me teimme, saattaa uuvuttavankin laa-jojen kokoelmien läpikahlaaminen lannistaa. Mutta niitä omituisen hauskoja, kummallisen kiehtovia, vaivaannuttavan vaikuttavia teok-sia löytyy lopulta alakerroksista.

The first serially produced Schizophrenia, 1998 (Jiři Ćernickỳ)Great Dialogue, 1966 (Karel Nepraš)Spoon with Ears, 1961 (Bohumil Štĕpán)Sunbeam Motorcycle, 1924 (Otakar Švec)

18 T a k u

viime vuonna Finlandia-palkintovoit-taja laura lindstedt kohautti maata palkintopuheellaan. hän kritisoi vah-vasti muun muassa hallitusta uusli-beralistisesta politiikasta ja luokkayh-teiskunnan rakentamisesta. Kohu oli valtava. taiteilijan katsottiin purevan häntä ruokkivaa kättä. mitä kirjailija miettii tilanteesta helmikuussa 2016?

– Kun kuulin, että saan palkinnon, minulla oli pari päivää aikaa miettiä, mitä sanoisin. Tiesin heti, että halu-an puhua nykyisestä yhteiskunnal-lisesta tilanteesta, Lindstedt vastaa.Hän päätti olla puhumatta kukkais-kieltä ja tyhjänpäiväisiä pehmoilu-ja. Hän tiesi, että juuri sillä hetkellä kaikki kuuntelisivat hänen ajatuk-siaan. Kirjailija tunsi moraaliseksi velvollisuudekseen puhua. – On tietysti jokaisen taiteilijan oma ratkaisu, miten hän osallistuu yhteiskunnalliseen keskusteluun.Kirjailijan ei tarvitse olla joka pai-kan mielipide-esiintyjä tai kriitik-ko. Lindstedtin mielestä voi aivan hyvin tehdä vain taidetta. Joskus voi olla hyvä, että yhteiskunnalli-sia näkemyksiä tulee keskusteluun poliittisten ja mediavaikuttajien ul-kopuolelta. – Kun sellainen henkilö avaa suunsa, tekee jonkun teon tai eleen, se otetaan toisella tavalla huomioon. Diggasin Feodoroffin ja Sarkolan 169-mielenilmauksesta Linnan juh-lissa. Vahva ele toi asioita keskuste-luun, Lindstedt kertoo.Taiteilijat katsovat aina yhteiskun-nan toimintaa kyseenalaistavin sil-min. Se on yksi taiteen tehtävistä. Taiteilija voi halutessaan hyödyntää tätä taiteen perusluonnetta ja osallis-tua vahvastikin keskusteluun. Ilman kriittistä ajattelua yhteiskunnista voi tulla poliittisten ideologioiden van-kiloita. kirjailija ei halua olla kirjailija

Lindstedt yrittää välttää ajatusta, että on Kirjailija. Hän esiintyy erilaisissa tilaisuuksissa kirjailijan roolissa ku-ten 11. helmikuuta Kotkan kirjaston kirjallisessa illassa. Tässä roolissa hän oli ennätysyleisön mielestä ai-van vastustamaton. – Kotona riisun roolin, sillä se haittaa työntekoa.

Taiteilija saa kritisoida yhteiskuntaa

P e t r i P i e t i l ä i n e n

Laura Lindstedt ihastutti kirjallisessa illassa Kotkassa puhumalla säkenöivästi vain kirjallisuudesta. Kuvat Petri Pietiläinen.

Hän lähestyy jokaista tarinaa osaa-mattomuuden näkökulmasta, kos-ka ei halua toistaan aiemmin teh-tyä. Kirjoittamisen kuluessa tilanne muuttuu. Tarinasta tulee aina vain

mielekkäämpi ja tärkeämpi kerrot-tavaksi. Suomalainen kirjallisuus on Lind-stedtille yhtä kansainvälistä kuin mikä tahansa muukin kirjallisuus.

"Hän päätti olla puhumatta

kukkaiskieltä ja tyhjänpäiväisiä pehmoiluja."

T a k u 19T a k u 19

Oneironissa ei liikuta Suomessa, eikä siinä Suomi välähdä kuin satunnai-sesti esimerkiksi yhden sivuhenkilön hahmossa. Kirjan käännösoikeudet on myyty moniin maihin. Kun kirjailija luo henkilöhahmoja, hän ei käännös-oikeuksien takia luo tarkoituksella hahmoja eri kulttuureista. Tällä hetkellä suomalaista kirjal-lisuutta käännetään yhä enemmän koko ajan. Tämä on luonnollista, sil-lä suomalainenkin kirjallisuus on glo-baalista. – Eivät suomalaiset kirjailijat kir-joita pelkästään maan sisälle jäävistä aiheista. Suomeksi kirjoitettu kirjallisuus on aiheistaan huolimatta aina suomalais-ta kulttuuria. Tosin Lindstedt muistut-taa, että täällä kirjoitetaan suomalaista kirjallisuutta muun muassa ruotsiksi.

apurahojen pakko

Palkintopuheen kummallisin sivu-juonne koski apurahataiteen kritiik-kiä. Monet kommentaattorit maa-kuntalehdissä ja blogiteksteissä siteerasivat palkintopuhetta väärin tai ainakin tarkoituksenmukaisesti. Kom-menteissa rakennettiin puheesta ”ol-kinukke”, joka puhallettiin kumoon. Pääkirjoituksissa asti nostettiin esiin hänen saamansa apurahat ja ylipäänsä kysymys siitä, miksi apurahoja saava taiteilija puree ruokkivaa kättä.

– Meuhkaaminen oli absurdia. Re-aktio oli niin valtava, että huomasin osuneeni johonkin hermoon.

Lindstedt muistuttaa tyynesti, että Suomessa ei taidetta ja kulttuuria tehdä ilman apurahoja. Jos ylipäänsä halutaan, että meillä sitä syntyy, jär-jestelmän pitää toimia muulla tavalla kuin markkinaehtoisesti.

– Keskustelussa oli se ihmeellinen sävy, että apurahan saamisen pitäisi hiljentää taiteilija. Eihän taiteilijaa voi ostaa, Lindstedt puuskahtaa.

Suomalaisilla apurahoilla mahdol-listetaan suomeksi kirjoitetun kir-jallisuuden tekeminen. Tällä tavalla kannatellaan yhteiskunnallista tari-naamme – sitä mitä me olemme ja minne menemme. Taide ei siltikään käperry maan rajojen sisälle, eikä kansallinen tarina ole suljettu, vaan menee minne vaan kirjallisuudessa, vaikka sitten kuolemanjälkeiseen vä-litilaan.

Taiteilija saa kritisoida yhteiskuntaa

Kulttuuripolitiikan maisteriohjelma kouluttaa opiskelijoita kulttuurialojen asiantuntija-, kehittämis- ja johtotehtäviin. Ohjelmasta valmis-tuneet opiskelijat työllistyvät kulttuurihallinnon eri tehtäviin Suomessa, sekä kansainvälisesti, ml. opetus- ja tutkimustehtäviin korkeakouluissa ja tutkimusinstituuteissa, tiedotusvälineissä, kult-tuuri- ja taidealan laitoksissa, yhdistyksissä ja yrityksissä.

Kulttuuripolitiikan maisteriohjelma on yhteis-kuntatieteellisesti painottunut syventävien opin-tojen kokonaisuus joka toteutetaan monikult-tuurisessa ja kansainvälisessä ilmapiirissä. Tutkinto antaa valmiudet soveltaa tieteellistä tietoa ja menetelmiä kulttuurin ja kulttuuri-politiikan yhteiskunnallisten merkitysten ja muutosten arvioinnissa. Ohjelmassa tarkastellaan kulttuuri- ja taidepolitiikan malleja ja käytäntöjä, osallistumista, monikulttuurisuutta ja kansa-laisuutta, taiteen ja teknologian välistä suhdetta sekä kulttuurin taloutta, hallintaa ja poliittisuutta.

Maisteriohjelman opiskelijat sijoittuvat sosiologian, yhteiskunta- ja sosiaalipolitiikan, valtio-opin tai filosofian oppiaineisiin. Ohjelmaan on mahdollista hakea myös muulla tausta-tutkinnolla (ml. AMK-tutkinto), mutta hakijoilta edellytetään perus- ja aineopintoja haettavasta pääaineesta tai hakijalta voidaan edellyttää korkeintaan 60 op laajuisia täydentäviä opintoja. Maisteriohjelma johtaa yhteiskuntatieteiden maisteritutkintoon ja se antaa jatko-opinto-kelpoisuuden yllä mainittuihin oppiaineisiin.

Haku ohjelmaan tapahtuu Jyväskylän yliopiston yhteiskuntatieteellisen tiedekunnan sähköisellä hakulomakkeella. Täytä sähköinen hakulomake 6.4.2016 mennessä ja lähetä tulostettu hakemus liitteineen osoitteeseen:

Kirjaamo PL 35 40014 Jyväskylän Yliopisto

Laita kuoreen merkintä; ”Kulttuuripolitiikan maisteriohjelma 2016 - Yhteiskuntatieteellinen tiedekunta”. Suomenkielisessä sisäänotossa hyväksytään enintään 10 opiskelijaa. Tarkista tarkemmat vaatimukset ja hakuohjeet verkkosivuiltamme.

Lisätietoja ja hakuohjeet: https://www.jyu.fi/ytk/kup Koordinaattori Johanna Turunen johanna.k.turunen@jyu.fi puh. 040 805 3519 Professori Miikka Pyykkönen miikka.pyykkonen@jyu.fi puh. 040 805 4183

HAE 6.4.2016 MENNESSÄ!

Kulttuuripolitiikan maisteriohjelma koulut-taa opiskelijoita kulttuurialojen asiantunti-ja-, kehittämis- ja johtotehtäviin. Ohjelmasta valmistuneet opiskelijat työllistyvät kulttuu-rihallinnon eri tehtäviin Suomessa, sekä kan-sainvälisesti, ml. opetus- ja tutkimustehtäviin korkeakouluissa ja tutkimusinstituuteissa, tie-dotusvälineissä, kulttuuri- ja taidealan laitok-sissa, yhdistyksissä ja yrityksissä.

Kulttuuripolitiikan maisteriohjelma on yh-teiskuntatieteellisesti painottunut syventävi-en opintojen kokonaisuus, joka toteutetaan monikulttuurisessa ja kansainvälisessä ilma-piirissä. Tutkinto antaa valmiudet soveltaa tieteellistä tietoa ja menetelmiä kulttuurin ja kulttuuripolitiikan yhteiskunnallisten merki-tysten ja muutosten arvioinnissa. Ohjelmas-sa tarkastellaan kulttuuri- ja taidepolitiikan malleja ja käytäntöjä, osallistumista, moni-kulttuurisuutta ja kansalaisuutta, taiteen ja teknologian välistä suhdetta sekä kulttuurin taloutta, hallintaa ja poliittisuutta.

Maisteriohjelman opiskelijat sijoittuvat so-siologian, yhteiskunta- ja sosiaalipolitiikan, valtio-opin tai filosofian oppiaineisiin. Oh-jelmaan on mahdollista hakea myös muulla taustatutkinnolla (ml. AMK-tutkinto), mutta hakijoilta edellytetään perus- ja aineopintoja haettavasta pääaineesta tai hakijalta voidaan edellyttää korkeintaan 60 op laajuisia täyden-täviä opintoja. Maisteriohjelma johtaa yhteis-kuntatieteiden maisteritutkintoon ja se antaa jatko-opintokelpoisuuden yllä mainittuihin oppiaineisiin.

Haku ohjelmaan tapahtuu Jyväskylän yli-opiston yhteiskuntatieteellisen tiedekunnan sähköisellä hakulomakkeella. Täytä sähköi-nen hakulomake 6.4.2016 mennessä ja lähetä tulostettu hakemus liitteineen osoitteeseen:

KirjaamoPL 3540014 Jyväskylän Yliopisto

Laita kuoreen merkintä; ”Kulttuuripolitiikan maisteriohjelma 2016 – Yhteiskuntatieteelli-nen tiedekunta”.

Suomenkielisessä sisäänotossa hyväksytään enintään 10 opiskelijaa. Tarkista tarkem-mat vaatimukset ja hakuohjeet verkkosivuil-tamme.

Lisätietoja ja hakuohjeet:https://www.jyu.fi/ytk/kup

Koordinaattori Johanna Turunenjohanna.k.turunen@jyu.fipuh. 040 805 3519

Professori Miikka Pyykkönenmiikka.pyykkonen@jyu.fipuh. 040 805 4183

HAE 6.4.2016 MENNESSÄ

20 T a k u

Jäin miettimään, voiko tuottajuus ammatillisena positiona olla jokin viimevuosikymmenien keksintö ja lähdin tonkimaan asiaa. Ja löytyihän ammattikunnalle vanha historia, jota referoin tässä artikkelissa. Jos vaik-ka sinäkin törmäät joskus selittelyn tarpeeseen. Kulttuuripolitiikan kummajainen 50 vuotta

Kulttuuripolitiikan katsotaan synty-neen vähitellen 1800-luvun mittaan jolloin yksittäisten taiteilijoiden tuen rinnalle syntyi pysyviä valtion taide-tukia. Tuolloin korostettiin taiteilijoi-den vetämänä korkeataidetta kansal-lisen identiteetin rakennusaineksena.

Kulttuurisihteerien ammattikunnan koulutus ja esiinmarssi ajoittuu hy-vinvointivaltion kehityksen aikaan 1960-luvulta eteenpäin, jolloin kult-tuuripolitiikan tavoitteissa korostui halu saattaa kulttuuri aiempaa laa-jempien väestöryhmien ulottuville ja käyttöön. Kulttuurituottajien am-mattikunnan koulutus alkoi 1990-lu-vulla jolloin korostui kulttuurin rooli uusliberalistisen yhteiskuntakehityk-sen ja kiihtyvän globalisaation tuo-mat haasteet.

Vaikka kulttuuripolitiikassa kulttuu-risihteeri on tullut hyvinvointivaltion myötä, ammatillisella positiolla on paljon pidemmät juuret. Kulttuuria on organisoitu verkostojen solmu-kohdassa, saatettu yleisön saataville ja jotenkin tietoisuuteen, rakennettu erilaisia ansaintalogiikkoja jo kauan ennen kulttuurisihteerien esiinmars-sia, vaikkei sitä kulttuuripoliittisessa keskustelussa olekaan nostettu juuri-kaan esille.

Ohjelmatoimistobisnestä 100 vuotta

Musiikin kiertuetoimintaan liittyvien käytännön tuotannollisten ongelmien

K a t r i h a l o n e n

Yritin tässä joku aika sitten selittää eräälle vanhemmalle henkilölle, mitä kulttuurituottajat oikein ovat. Vaikeaa oli. Minulta kysyttiin, että mistä ihmeestä näitä uusia ammatteja koko ajan putkahtelee – tarvitaanko niitä kaikkia?

TUoTTAjAT

ratkaisemiseksi maakuntakaupunkei-hin perustettiin etenkin vuosisatojen vaihteessa useita konserttikannatus-yhdistyksiä, joiden tarkoituksena oli vastata paikallistasolla kiertävien tai-teilijoiden konserttien järjestelyistä. Toiminnan koordinointi tehostui, kun konserttikannatusyhdistykset orga-nisoituivat keskustoimiston kautta verkostoksi. Keskustoimisto, nimel-tään ”Kannel” perustettiin Mikkeliin vuonna 1901. Kannel taisteli kuiten-kin koko olemassa olonsa ajan talo-udellisissa ongelmissa ja lopetti toi-mintansa jo vuonna 1906.

Seuraava kiertuetoiminnan koordi-nointiin keskittynyt yhdistys perus-tettiin jo vuonna 1908. Yhdistys sai nimekseen Suomen Yleinen Kon-serttikannatusyhdistys, ja sillä oli jo loppuvuodesta peräti 25 haara-osastoa eripuolilla Suomea. Mana-gement-malliin kuului taiteilijoiden keskitetty rekrytointi Helsingin kes-kustoimistosta käsin ja kiertueiden organisointi yhteistyössä. Suomen Yleisen Konserttikannatusyhdis-tyksen toiminta kesti kuitenkin vain muutaman vuoden. Toiminnan lo-pettamisen syyksi mainittiin yleisön puute ja se, että vuoden 1911 tienoil-la Suomessa oli myös muita kiertäviä ja konsertoivia taiteilijoita sekä run-saasti omia musiikkikokoonpanoja. Kannel-keskustoimiston kanssa sa-moihin aikoihin, vuonna 1903, aloit-ti toimintansa myös nykyinen Fazer konserttitoimisto, joka on yksi maail-man vanhimmista klassisen musiikin alalla toimivista konserttitoimistoista ja taiteilija-agentuureista.

Suomalaisen tapahtuma-toiminnan monitaitureita 300 vuotta

Ennen ohjelmatoimistotoimintaakin on ollut satoja vuosia rikasta tapah-tumatoimintaa. Minna Helminen (Säätyläistön huvista kaikkien kau-punkilaisten ulottuville, 2007, Cu-pore) on tehnyt laajan katsauksen suomalaisen tapahtumatuotannon historiaan. Siellä tuottajat eivät näy, mutta on varsin selvää, että kulttuu-rielämän järjestäytyminen tapahtu-miksi on sisältänyt nykyjargonilla tuotannollisia tehtäviä. Jo 1700-lu-vun alkupuolella ulkomaiset teat-teriseurueet ryhtyivät suuntaamaan kiertuetoimintaansa Suomen alueel-

le. Kulttuurielämän järjestäytymi-nen nojautui säätyläistön musiikki- ja näytelmäharrastuksen suosioon 1700-luvun lopun ja 1800-luvun alun aikoihin. Tuolloin rakennet-tiin myös teatteritaloja etenkin ul-komaalaisten kiertueteattereiden esiintymistiloiksi, joista tuli myös seuranäytelmäharrastajien ja lopul-ta kotimaisen teatterin syntysijoja.

Musiikista tuli Helmisen mukaan 1800-luvun puoliväliin mennessä erilaisten soitannollisten seurojen organisoimaa amatööripainotteista puolijulkista toimintaa, joka liittyi kiinteästi säätyläistön muihin seurus-telukäytäntöihin. Musiikkiyhdistyk-siä orkestereineen, vapaapalokuntien yhteydessä toimivia soittokuntia, te-atteriorkestereita ja teatteritalo-osa-keyhtiöitä perustettiin erityisen pal-jon 1850-luvulta eteenpäin.

Tuottajilla on ollut sormensa pelissä myös populaarikulttuurin muodossa. Vuoden 1800-luvun lopulla popu-laarikonsertit toimivat muusikoille tärkeänä tulonlähteenä. Teatterisek-torilla kiertuetoiminnan luonne oli kaupallinen ja seurueet suunnitteli-vat lähtökohtaisesti ohjelmistotar-jontansa yleisön kysynnän mukai-sesti viihdepainotteisena. 1915 astui voimaan väliaikaisena sotaverona pääsylippuvero, jota perittiin kaikis-ta julkisten näytäntöjen ja huvitilai-suuksien lipputuloista. Mykkäelo-kuvien säestystoiminta toi odotetun piristysruiskeen muusikoille, mutta 1930-luvulla yleistyneet äänieloku-vat johtivat muusikoiden joukkotyöt-tömyyteen, jota paikkailtiin siirty-millä ravintolamuusikoiksi. Monista tulonlähteistä on siis taiteilijan - ja siinä vanavedessä tuotannollisenkin työn tulot rakentuneet ennen julkisen sektorin kulttuurisihteerien ammatti-kunnan syntyä.

Ammattilaisia yli 2000 vuotta

Kansainvälisessä kirjoittelussa ta-pahtumatoiminnan management nähdään 2000 vuotta vanhana toi-mijakuntana, jolloin ytimeen ovat hahmottuneet erilaiset uskonnolli-set riitit. Valtion rahoittama toimin-taa on paikannettu jo Kreikasta 534 ekr, Ateenan sponsoroimien näytel-mäfestivaalien muodossa.

– i k ivanha ammat t i kun ta

20 T a k u

T a k u 21

Museotoiminta, taideteosten kerää-minen, teatteri- tanssi- ja musiik-kiesitykset sekä kuvataiteen esille saaminen ovat niin ikää edellyttäneet hyvin samankaltaista koordinointia, verkostojen hallintaa ja manage-menttia kuin nykyinenkin tuotan-to. Välineet ovat muuttuneet, mutta tuottaja on yhä verkostojen solmu-kohdassa - vuosituhannesta toiseen.

Ei mitään eilisen teeren poikia

Mitä siis vastaan seuraavan kerran, kun joku kysyy mistä näitä tuottajia oikein tipahtaa? Vaikka tuotannol-liset työt ovat taidemaailman ku-lisseissa ja jääneet historiankirjois-sa vähälle huomiolle, se ei tarkoita, etteikö niitä olisi ollut. Ihmisten halu kokoontua uskonnollisten riittien, taiteen nauttimisen ja yhteisen koh-taamisen äärelle on kirjoitettu syvälle ihmisenä olemisen arkeen ja juhlaan.

Laajemmin HUMAKin tuoreessa julkaisussa Juha Iso-Aho & Pekka Vartiainen (toim.) (2015) Kävisi-kö kulttuuri? Kulttuurituottajuus ja kulttuurin yleisöt. Ladattavissa osoit-teessa http://www.humak.fi/wp-con-tent/uploads/2015/12/iso-aho-varti-ainen-kavisiko-kulttuuri-nettiin.pdf

Kurkkaa myös: Helminen, Minna (2007) Säätyläistön huvista kaikki-en kaupunkilaisten ulottuville. Esit-tävän sävel- ja näyttämötaiteen pai-kallinen institutionalisoituminen ja kehitys taidelaitosten verkostoksi 1870-1939. Kulttuuripoliittisen tut-kimuksen edistämissäätiö 13/2007: Helsinki.

^ Asiantuntijan äänenkäyttö -koulutusJärjestämme yhteistyössä Ääniräätäli Oy:n kanssa kuudella eri paikkakunnalla Asiantuntijan äänenkäyttö -koulutuksen tämän vuoden aikana. Koulutukset toteutetaan työpajoina (paitsi Helsingissä toiminnallisena luentona) ja jokaiseen mahtuu 15 osallistujaa.

Koulutuksessa saat työvälineitä oman äänen laadun ja kes-tävyyden kehittämiseen. Samalla opit miten voit pitää ylläpi-tää oman äänesi terveyttä. Kouluttajalta saat myös vinkkejä oman äänenkäyttötavan kehittämiseen viestinnällisesti toi-mivampaan suuntaan.

15.2. Turku14.3. Helsinki4.4. Jyväskylä16.5. OuluSyksyllä Tampere ja Kuopio

Ohjelma ja ilmoittautumiset www.taku.fi/tapahtumat

^ Työnhaun tehopäiväJärjestämme yhdessä Ravistus Konsultoinnin kanssa kou-lutuspäivän, jonka aikana paneudutaan luovien ja kulttuu-rialojen työnhakuun. Päivän sisältö kattaa työnhaun kaikki osa-alueet ja vetäjänä toimii innostava ja alan konkari Su-san Calonius.

Päivän teemoja ovat mm.:• Omienvahvuuksienlöytäminen• Työnhakukanavat• LinkedInjatyönhakuasiakirjojenvisuaalisuus• E-portfolio• Apurahajajoukkorahoitus• Turvallisestifreelancer

Ohjelma ja ilmoittautumiset www.taku.fi/tapahtumat

TAKUn jäsentapahtumia

Juha Iso-Aho & Pekka Vartiainen (toim.)

KÄVISIKÖ KULTTUURI?Kulttuurituottajuus ja kulttuurin yleisöt

22 T a k u

Pysäyttäkää seuraava festivaali-tuottaja, jonka kohtaatte ja kysykää häneltä kysymys "Mikä on tärkeintä tapahtumassa?". Hyväksykää vain yksisanainen vastaus.

Kuka teistä jo ehti ajatella mieles-sään, että esiintyjät tietenkin. Fes-tivaalimainokset ovat esiintyjien ni-miä täynnä, fontin koko määrittelee artistin suuruuden Suomessa. Jokai-nen lipunostaja pystyy luettelemaan vähintään yhden artistin, josta on innoissaan. Tuolta samaiselta lipu-nostajalta voisitte kysyä kysymyksen "Miksi hän osti festivaalilipun?".

Nopea vastaus sisältäisi esiintyjät, mutta harvemmin asia on näin yk-siselitteistä. Hieman moniselittei-sempi vastaus lipunostajalta sisältää vastauksen toiseenkin kysymyksen "Mitä hän odottaa festivaalilta?". Nyt voimme palata tekstin ensim-mäiseen kysymykseen.

Lipunostaja eli festivaalikävijä odot-taa elämyksiä. Kesän parasta viikon-loppua, kaunista säätä, purskahtele-vaa iloa ja yllätyksiä. Useimmiten

yhdessä kaverien kanssa. Hetkeä kun vähiten on odottanut mitään ja juuri sitten suusta pääsee luonte-vasti wow, oho tai wau. Se hetki on tärkeintä tapahtumassa, elämykset.

Tästä pääsemme Hongkongiin, jos-sa marraskuun viimeisellä viikol-la paistoi edelleen aurinko, elettiin mukavan lämpimiä syyspäiviä. Kau-pungin merenrantaan rakennetaan uutta 40 hehtaarin kokoista kult-tuurille omistettua aluetta. Kyseinen Kowloonin alue on ollut Hongkon-gin suurimman musiikkifestivaalin, Clockenflapin, koti viimeisten viiden vuoden ajan.

Clockenflapista tekee erityisen mie-lenkiintoisen sen 62 000 hengen ylei-sö. Reilu puolet yleisöstä on paikal-lisia kiinalaisia, 30 % paikallisia expatteja ja loput 15 % kansainvä-listä yleisöä. Miten rakennetaan elä-myksiä niin monipuoliselle joukolle? Paikallinen kiinalainen nuori saat-taa odottaa festivaalilta erilaisia kokemuksia kuin keski-ikäinen lap-sikatraan kanssa festaroiva länsi-maalainen yritysjohtaja. Ongelmitta

molemmat yleisöryhmät mahtuivat samaan tapahtumaan, kokivat eri-laisia asioita ja viettivät kummatkin ikimuistoisen viikonlopun.

Kun ei pelkää monipuolisuutta, saa samaan iltapäivään mahtumaan las-ten pussihyppykilpailun ja intialai-sen beatbox-keikan. Nämä tapahtui-vat toisistaan 10 metrin etäisyydellä ja olivat uskomattoman suosittuja molemmat. Aikuisten kävely keskellä hyppyrataa aiheutti enemmän häm-mennystä kuin keikalla pogoavat pienet ihmiset. Ennen New Orderin keikkaa lapsille opetettiin dj-taitoja, uuden sukupolven David Guettoja oli jonoksi asti.

Hulavanteet lentelivät ilmassa, hil-jaisella meditaatiokävelyllä rauhoi-tuttiin, ennustuksen äärellä jännitet-tiin ja silent diskossa jokainen sai tanssia itsekseen. Musiikin ohella Clockenflap painottaa ohjelmistos-saan paljon elokuvaa ja taidetta.

Hongkongiin rakentui marraskuussa festivaaliporttien sisäpuolelle ainut-kertainen maailma. Bändit ja muu ohjelma toimivat vahvana runkona. Siihen yhdistettiin harkittu ruoka- ja juomatarjonta. Sekä yksi hienoim-mista näkemistäni tapahtuma-alu-eista, keskellä miljoonakaupungin

a n n a K a i s a a n t t i l a

Tuottaja-Anttilan matkakirje

Hongkongista

T a k u 23

valoja ja meren äärellä. Niin festi-vaalituottajat loivat puitteet kävi-jöiden elämyksille, siitähän tässä on kyse. Oikeiden puitteiden luomi-sesta ja elämysten mahdollistami-sesta. Loput työstä on jätettävä itse kävijälle.

Väitän, ettei elämyksien rakentami-nen kävijöille ole rakettitiedettä. Ai-heesta puhutaan yhtä paljon Lapin matkailun kehittämisessä kuin R-kioskin kassalla, jolta kuka tahan-sa voi ostaa lahjakortin muodossa elämyksiä. Taloustieteilijätkin ovat puhuneet elämystaloudesta jo kaksi-kymmentä vuotta. Elämyksiä saisikin ideoida jokaisessa viikkopalaveris-sa. Eikä vain festivaalitoimistoilla. Teatterit ja museot ovat yhtä lailla ainutlaatuisten elämyshetkien mah-dollistajia.

Clockenflapissa näin yhden oikein pahan jonon, se oli hatta-rakioskille sunnun-taina. Hyvin mahdol-lista on, että jonon lapsille iltapäiväl-lä suussa ihanasti sulanut vaaleanpu-nainen hattara oli festivaalin paras elä-mys. Siinä se onkin. Elämykset yllättä-vät ja parhaimmil-laan niistä jää ikui-sia muistoja. Kuka olisi hattarasta us-konut ykköstä.

AnnAkAisA AnTTilA on Ruisrock-festivaalin vas-taava tuottaja, joka on virkavapaalla syksyyn 2016 asti. Hongkongin jälkeen hän matkusti Australian kautta Uuteen-Seelantiin, josta kirjoittaa matkakirjeen seu-raavaan TAKUn lehteen. Annakaisa kirjoittaa myös Tuottaja-Anttila -blogia osoitteessa: www.lily.fi/blogit/tuottaja-anttila

24 T a k u

Heini Orell on tyypillinen nykytaku-lainen monitaituri. Hän opiskeli en-sin Jyväskylässä sosiologiaa, kunnes vaihtoi kulttuuripolitiikan koulutus-ohjelmaan. Harjoittelu Pirkanmaan taidetoimikunnassa vei valmistumi-sen jälkeen Pirkanmaan Taidesuun-nistuksen tuottajaksi. Frei Zimmeriin hän päätyi sen toimitusjohtaja Tuula Lehtisen pyynnöstä.

Frei Zimmer toteuttaa niin julkisten kuin yksityisten toimijoiden kanssa taidehankkeita esimerkiksi uusille asuinalueille tai vaikkapa uudelle E18-moottoritielle. Taustalla vaanii ajatus taiteen rooli rakennetun ym-päristön merkityksen, houkuttele-vuuden ja miellyttävyyden vahvis-tamisessa. Yrityksen Internetsivuilla kysytään provokatorisesti, että mitä Helsingin päärautatieasema olisi il-man Lyhdynkantajia? – Etsimme uusia hankkeita kaiken aikaa. Kun näemme mahdollisuuden taiteelle hankkeessa, selvitämme yh-teyshenkilön ja järjestämme tapaami-sen. Asiakkaisiimme kuuluu tahoja kunnista ja ELY-keskuksista aina yksittäisiin yrityksiin saakka, Orell selventää. Taidekoordinoinnin päätavoite on löytää kohteeseen sopiva taiteilija ja teos sekä varmistaa projektin onnis-tuminen.

Sudenkuoppien estämisen ammattilaisia

Rakennetun ympäristön taidepro-jekteissa piilee niin monia suden-kuoppia, että ammattilaisten apua

tarvitaan. Orellin ja Frei Zimmerin tehtävänä on varmistaa myös am-mattilaisen laatu ja sopivuus. Kaik-ki taide ei sovi kaikkiin kohteisiin. Sopimusasiat tekijän ja rakentajan välillä ovat heidän heiniään kuten myös käytännön asiat aikataulujen ja budjetin suhteen. – Tärkeää on sinnikkyys, hyvät hermot ja se, että pystyy hoitamaan useita eri hankkeita ja asioita saman-aikaisesti, Orell neuvoo oman työnsä antamalla kokemuksella. Kun tehdään työtä tilaajan ja teki-jän välillä, pitää osata katsoa asioita eri puolilta. Tieto ja sen jakaminen kaikille on tärkeä osa taidekoordi-nointia. Väärinkäsityksiä tulee. Näi-tä pitää ennakoida ja pyrkiä tulemaan toimeen monien eri osapuolten ja ihmisten kanssa kuten taiteilijoiden, suunnittelijoiden ja päättäjien. Kai-killa on omat taustansa ja toiveensa. Näitä pitää ymmärtää. – Pidän työstä, jossa jokainen päi-vä on erilainen ja jokainen hanke on omanlainen kiemuroineen. Pidän myös siitä että hanketta on tekemässä eri alan ammattilaisia ja voin toimia yhdistävänä tekijänä heidän välillä.

Hankkeet kantavat tulevaisuuteen

Frei Zimmerille E18 -tie oli ensim-mäinen iso infrahanke, joka jatkuu edelleen. Muita suuria ja pitkäaikai-sia hankkeita yritykselle ovat olleet vuosien ajan muun muassa Tampe-reen Vuoreksen taidekoordinointi. – Olemme edesauttaneet yli 30 tai-deteoksen syntyä Vuoreksen alueel-

le. On hienoa olla edistämässä sitä, että ympäristömme on visuaalisesti entistä mielenkiintoisempi. Jos ra-kennetaan vaikkapa silta, miksi sii-tä ei tehtäisi siitä samalla vaivalla ja lähestulkoon rahallakin kiinnosta-van näköinen ja kaunis? Orell kysyy.Hänelle yrityksen suurin saavutus on ollut Tampereen Rantatunneli. Ilman yrityksen sitkeätä työtä sin-ne ei olisi saatu taidetta laisinkaan. Tunnelihankkeessa työllistyi lopulta kymmenen ammattitaiteilijaa. Lop-putuloksesta nauttivat niin tunnelin käyttäjät kuin lähiympäristön asuk-kaat. Kun taide yhdistetään kaupun-kisuunnitteluun ja rakentamiseen, saadaan pienellä panostuksella ai-kaan paljon. – Vaikka elämme taloudellisesti tiukkoja aikoja, pitää muistaa että rakennamme koko ajan ympäris-töä seuraaviksi kymmeniksi jopa sadoiksi vuosiksi eteenpäin. Ei ole sama minkä näköisessä ympäristös-sä elämme. Orellin näkemystä tukevat niin kansainväliset tutkimukset esteet-tisesti viihtyisän ympäristön mer-kityksestä asukkaille kuin kaikki omakohtaiset kokemukset. Maailma olisi visuaalisestikin paljon ikävämpi paikka ilman julkista taidetta ja sen puolesta toimijoita.

taide tekee ympäristön miellyttäväksi

– Heini Orell, tuottaja

P e t r i P i e t i l ä i n e n

takulaisten ammattinimikekirjo on valtaisa. mo-net työskentelevät erilaisissa tuottajatehtävis-sä kuten Heini orell yrityksessä nimeltä Frei Zimmer. siellä keskitytään taidekoordinointiin ja toteutetaan miellyttävämpiä elinympäristöjä ihmisille.

Heini Orell kuvattuna Tampe-reen Rautietunnelin betonisiin meluesteisiin toteutetun Melu-taidegallerian Sauli Iso-Läh-teenmäen Lintu -teoksen edessä.Kuva tuula lehtinen

T a k u 25

Pitkä ja monivaiheinen työ kulttuu-rin ja taiteen saamiseksi kaikkien ulottuville saavutti uuden valtakun-nallisen tason, kun taiteen edis-tämiskeskus taike varasi taiteen hyvinvointivaikutusten yhteyspis-teelle rahoituksen vuosille 2015-2018. Päätös tuli joulukuun alussa ja siitä alkoi taikusydän-yhteys-pisteen käynnistäminen.

Yhteyspisteen monta tukijalkaa

Hankkeen keskeinen toimija ja hal-linnoija on Turun ammattikorkea-koulu. Taiken lisäksi rahoittajina ovat myös Turun kaupunki ja Turun yliopisto. Kumppaneita onkin sitten monta: Turun yliopiston Kulttuurin ja terveyden tutkimusyksikkö, Ter-veyttä kulttuurista ry, Itä-Suomen Hyvinvointivoimala (Itä-Suomen yliopisto, Kuopio Innovation Oy, Kuopion kaupunki, Kuopion kon-servatorio, Pohjois-Savon sairaan-hoitopiirin kuntayhtymä, Savon koulutuskuntayhtymä, Savonia-ammattikorkeakoulu Oy, Taideyli-opiston Sibelius-Akatemian Kuopi-on yksikkö sekä Ingmanin käsi- ja taideteollisuusoppilaitos), Kulttuu-rikeskus PiiPoo Lempäälästä sekä Tampereen kaupunki.

Valtakunnallisuuden lisäksi lähde-tään heti pilotoimaan myös alueel-lista toimintaa. Pilotteina alkuvai-heessa ovat Turun seutu, Pirkanmaa ja Itä-Suomi. Jokainen alue on eri-lainen, jotta saadaan useammanlai-sia mallinnuksia muiden käyttöön. Tämä on erittäin tärkeää, kun ha-luamme saada taiteen ja kulttuurin kaikkien kansalaisten oikeudeksi.

Tukena on myös Taiken Taiteen käy-tön, hyvinvoinnin ja osallistamisen kehittämisohjelma vuosille 2015-2020. Taikeen on perustettu tiimi, jonka tehtävä on edistää taiteen hy-vinvointivaikutuksia. Siihen kuuluu seitsemän läänintaiteilijaa ja työn-suunnittelija. Tavoitteena on vasta-ta Sipilän hallitusohjelman kohtaan: "Parannetaan taiteen ja kulttuurin saavutettavuutta. [...] Tunnistetaan kulttuurin hyvinvointimahdollisuu-det aiempaa paremmin. Tuodaan kulttuuri lähemmäs jokaista suoma-

m e r j a i s o t a l o

taiku - taiteen hyvinvointivaikutusten yhteyspiste

laista edistämällä julkisissa tiloissa ja laitoksissa esillä olevaa taidetta. [...] Laajennetaan prosenttitaiteen periaatetta yhteistyössä sosiaali- ja terveydenhuollon kanssa taiteen hy-vinvointivaikutusten tukemiseksi".

Paljon tehdään, vähän tiedetään

Taide ja kulttuuri ovat vaikuttaneet ihmisten hyvinvointiin aina ja sitä tietoa on hyödynnetty jo muinaises-sa Kreikassa antiikin aikana. Moni-en vaiheiden jälkeen on saavutettu uusi tietoisuuden ja asiantuntemuk-sen taso 1900-luvun lopulta lähtien. Paljon on kuitenkin vielä tehtävää, ennen kuin voimme sanoa saavutta-neemme Taiteesta ja kulttuurista hy-vinvointia -toimintaohjelman (Taiku 2010-2014) tavoitteen.

Taiku-ohjelman tavoite: " Jokaisella on oikeus ja tasa-arvoinen mahdol-lisuus itse tehdä taidetta tai osallis-tua kulttuuritoimintaan; riippumatta asuinpaikasta, elin- tai työympäris-töstä halunsa, toimintakykynsä ja luovien voimavarojensa puitteissa koko elämänsä aikana, myös vaih-tuvissa elämäntilanteissa ja yhtei-söissä."

Taiteen hyvinvointivaikutusten tut-kimus- ja kehitystoiminta sekä kult-tuuristen hyvinvointipalveluiden tuottaminen on kasvanut viimeisten kymmenen vuoden aikana merkit-tävästi. Hankkeitten kokemuksia ja mallinnuksia sekä tutkimusten tu-loksia olisi käytettävissä, jos ne vain helposti löytyisivät jostakin.

Toimijoita on monia, julkisia, yksi-tyisiä ja kolmannen sektorin järjes-töjä, yhdistyksiä ja yhteisöjä. Usein kysymys on yhden yksittäisen hen-kilön innostuksesta ja osaamisesta. Seminaareissa ja koulutustilaisuuk-sissa tietoa jaetaan, mutta niihin ei kaikilla kiinnostuneillakaan ole aina mahdollisuutta osallistua.

Taiteen ja kulttuurin menetelmiä kehitetään enimmäkseen erilaisissa

isoissa ja pienissä hankkeissa. Nii-den tulokset ja uudet toimintatavat jäävät helposti kokeiluiksi eivätkä ne juurru osaksi perustoimintaa, esi-merkiksi hoivalaitoksen tai työyhtei-sön arkea. Hankkeissa tehdään myös usein päällekkäistä työtä, voimat menevät hankkeen käynnistämiseen ja päättämiseen ja ammattilaiset ha-jaantuvat etsimään uusia projekteja.

taikusydän kokoaa ja jakaa

Taikusydän-yhteyspisteen tehtävä on vastata em. haasteisiin ja etsiä ongelmiin ratkaisuja. Sen tavoittee-na on taiteen hyvinvointivaikutusten esille tuominen ja toimintatapojen vakiinnuttaminen. Nyt on hyvä ti-laisuus muuttaa vanhoja käytäntöjä, kun palvelurakenteita lähitulevai-suuden rakennemuutoksessa muu-tetaan joka tapauksessa. Työtä pitää tehdä myös poliitikkojen ja muiden päättäjien suuntaan.

Taikusydän kokoaa ja levittää tie-toa hyvistä käytännöistä ja olemas-sa olevista toimintamalleista. Se ta-pahtuu tuomalla eri alojen toimijoita yhteen, tukemalla verkostoitumista ja sektorirajat ylittävää yhteistyötä. Verkkoviestinnän lisäksi tarkoitus on järjestää säännöllisiä tapaamisia ja seminaareja, joissa kulttuuri- ja taidealan sekä sosiaali- ja terveys-alan ammattilaiset kohtaavat.

Tärkeä tehtävä on alaan liittyvän tutkimus- ja hanketiedon keräämi-nen, tallentaminen, levittäminen ja hyödyntäminen. Yhtenä tehtävänä on yliopisto- ja ammattikorkeakou-lututkimuksen yhdistävän tutkijaver-koston toiminnan käynnistäminen yhtenä Suomen Akatemian rahoit-taman Artsequal-tutkimushankkeen kumppanina. Edelleen uuden tutki-mustiedon saamisen lisäksi tarvi-taan myös sen yleistajuistamista ja käsitteistöjen määrittelyä, jotta tie-to voidaan hyödyntää arjen työssä ja työyhteisöissä.

sydän

w

26 T a k u

Koulutuksella voidaan vaikuttaa tulevaisuuteen. Sen vuoksi yhteys-pisteen toimesta selvitetään alojen koulutustilannetta ja tuodaan esille erilaisia vaihtoehtoisia malleja. Hy-viä tuloksia on saatu mm. Metropo-liassa, jossa sosiaalialan ja kulttuu-rialan opiskelijat ovat voineet tehdä yhdessä opinnäytetöitä.

alueiden arkeen ja rakenteisiin

Usein kuulee sanottavan, että kaikki hienot taidetapahtumat ja kiinnos-tavat harrastusmahdollisuudet ovat saatavissa vain pääkaupunkiseudul-la. Meillä kulttuurialan ammattilai-silla on siis vielä tehtävää siinä, että saamme kansalaiset huomaamaan oman kulttuurinsa eikä mieltävän kulttuuriksi vain Kansallisooppe-raa, Kansallismuseota ja Kansallis-teatteria.

Terveyttä kulttuurista -verkosto ja -yhdistys ovat valtakunnallisia, vaik-ka olosuhteiden pakosta (lue: ei re-sursseja eli rahaa) toiminta on viime vuosina ollut hyvin pääkaupunkikes-keistä varsinkin tapaamisten osalta. Tavoitteena oli jo 1990-luvulla saada alueellista toimintaa käyntiin ja sil-loin isommat seminaarit järjestettiin muualla kuin Helsingissä.

Nyt Taikusydämen kautta meille tarjoutuu uusi mahdollisuus alueel-liseen toimintaan. Taiteen ja kult-tuurin menetelmiä ei ole tähänkään saakka käytetty ja kehitetty vain pääkaupunkiseudulla, vaan merkit-täviä tuloksia on saatu eri puolilla Suomea.

Yhteyspisteen toimintaa jalkaute-taan alueille alueverkostojen kaut-ta. Tavoitteena on, että vuoden 2018 lopussa Suomessa toimii vähintään viisi taiteen hyvinvointivaikutusten alueverkostoa. Ne etsivät ratkaisu-ja taiteen hyvinvointivaikutuksia edistävien palveluiden pysyvään ra-hoittamiseen ja tuottamiseen oman alueensa asukkaille. Taikusydämen tärkeänä tavoitteena on samalla tai-teen ja kulttuurin ammattilaisten työskentelymahdollisuuksien lisää-minen.

Käynnistyy - ja jatkuu

Tämän kevään 2016 aikana Tai-kusydämen toiminta varsinaisesti lähtee käyntiin. Yhteyspisteen pro-jektikoordinaattorina toimii Anna-Mari Rosenlöf Turun ammattikor-keakoulusta ja omalta osaltani olen

myös aktiivisesti mukana toiminnassa Terveyttä kult-tuurista ry:n ja verkoston edustajana.

Koko hankkeen ajan raken-namme mallia pysyvälle yhteyspisteelle ja sen ra-hoitukselle. Hyvän perus-tan luominen rakenteisiin, tarpeiden ja mahdollisuuk-sien esilletuominen sekä ammattilaisten ja osaajien kannustaminen ja markki-nointi ovat Taikusydämen tärkeitä tehtäviä. Niissä onnistuminen antaa edel-lytykset jatkolle ja vakiin-tumiselle.

Olen vakuuttunut siitä, että kulttuuri- ja taidelähtöisten menetelmien käyttöönotto sekä tasa-arvoisen osallis-tumisen takaaminen ovat inhimillisesti ja taloudel-lisesti erinomaisia keinoja suomalaisen hyvinvointiyh-teiskunnan rakentamisessa. Kansanterveys ja kansanta-lous kulkevat käsikädessä.

Lopuksi Anna-Mari Rosen-löfiä siteeraten: "Taikusy-dän kutsuu kaikkia alan toi-mijoita mukaan avoimeen ja innostavaan yhteistyöhön ja osaamisen jakamiseen. Taikusydäntä rakentavat useat toimijat ja henkilöt, jotka kaikki tuovat oman osaamisensa, vahvuutensa ja verkostonsa yhteiseen käyttöön. Yhdessä olemme enemmän!"

Kolumni

Sata vuotta suomalaisuuksiaKaikki suomalaiset eivät ole valkoihoisia. Kaikki suo-malaiset eivät ole heteroseksuaaleja. Kaikki suoma-laiset eivät ole vammattomia. tämän kaiken pitäisi olla meille yhtä tuttua kuin sen, ettemme ole kaikki satakuntalaisia tai pohjalaisia.

Kun itsenäinen suomi juhlii 100-vuotisuuttaan, meillä on mah-dollisuus ponnistaa moninaisuudestamme. näin toivoo myös Kulttuuria kaikille -palvelun toiminnanjohtaja riitta Paqvalén museo-lehdessä 3/2015. hän kirjoittaa aivan oikein, että ”on korkea aika tutkia, keiden näkökulmasta ja minkä normien mukaan historiaa on kerrottu”, ja kysyy: ”Keiden kokemukset ja saavutukset on jätetty suuren kertomuksen ulkopuolelle?”

toistan tuttua virttä vaatiessani vammaisille, alkuperäiskansoil-le ja muille vähemmistöille keskeistä sijaa 100-vuotisjuhliin ja yhteiskuntaan muutenkin. nyt ei ole juhlan kohteena mi-kään ”one true Finnish nation”, mitä sitten tuo viime vuoden surullisen kuuluisa ilmaus lopulta tarkoittaakaan. meistä suo-malaisista on moneksi.

varsinkin viime vuoden ahdasta ilmapiiriä ja rasististen ajatus-ten nousua ajatellen on tärkeää pitää ihmisten moninaisuutta esillä. eikä tule puhua vain maahanmuuttajista ja vähemmis-töistä, vaan myös kaikkien moninaisuus on huomioitava. niin kuin alussa vihjasin, emme ole kaikki samoista maakunnista, joilla niilläkin on omat piirteensä. sekin on moninaisuutta, kuten tietysti myös se, että maakuntien sisällä väkeen mah-tuu monenlaisia.

alueellinen moninaisuus tulee hyvin ilmi kansatieteen grand old man matti Kuusen kirjoituksesta vuoden 1963 Kotiseu-dussa: ”me suomalaiset emme yleensä ole vain suomalaisia vaan lisäksi hämäläisiä, savolaisia, pohjalaisia, karjalaisia, turkulaisia, kesälahtelaisia, kuka mitäkin. erilaisuutemme ei ole vain ulkonaista eri seuduilla asumista, vaan se läpäisee kaiken olemisemme.”

Kuusi oli 60-luvulla huolissaan maakuntien omaleimaisuu-den säilymisestä. hänestä suomea uhkasi standardoituminen. tämä uhkakuva olisi hyvä pitää mielessä myös nykyaikana, kun tietyt tahot melskaavat ja väittävät monikulttuurisuuden ja sen tukemisen eli multikulturalismin pilaavan suomalai-set. Kumpi meille todellisuudessa on uhka: se, että olemme jatkossakin moninaisia, mitä olemme aina olleet, vai yhden muotin tavoittelu?

taiteen, taidealan toimijoiden ja museoiden on syytä ravistel-la pinttyneitä ajatuksia suomalaisuudesta. toisaalta suomalai-sen kansallistunnon nostattamistakaan ei tule liiaksi asti pe-lätä. ehkä rasismi ja muukalaisviha kumpuavat osaltaan juuri heikosta kansallistunnosta, siitä ettei yksilöllä ole kiinnitty-misen kohteita. sibelius ja jopa Porilaisten marssi saa siis soida, kunhan samalla tunnistaa ja tunnustaa suomalaisten moninaisuuden.

j a n i t a n s k a n e n

Kirjoittaja on taKu:n yhteyshenkilö ja esteettömyysvastaava jyväsky-län yliopiston kirjallisuuden, museologian, taidehistorian ja taidekas-vatuksen opiskelijoiden ainejärjestö Corpus ry:ssä.

T a k u 27

Kotouttamista taiteen ja kult-tuurin keinoin ja sen edelly-tyksiä kartoittaneessa kyse-lytutkimuksessa ilmeni tarve laaja-alaiselle, vuorovaikut-teiselle ja sektorien rajat ylittävälle toiminnalle, jos-sa myös maahanmuuttajien omat toiveet otetaan huo-mioon.

Taide- ja kulttuuritoiminnalla ko-touttaminen on tuottanut tuloksia jo vuosia. Viime vuoden joulukuus-sa toteutettiin kyselytutkimus, jolla kartoitettiin tarkemmin, millaista alan toimijoiden yhteistyö maahan-muuttajien kanssa on ollut, millaisia tarpeita toiminnalla on ja millaisia toiveita maahanmuuttajat itse ovat esittäneet kotouttamisen suhteen. Kuntien ja yksityissektorin taide- ja kulttuurikentän ammattilaisille ja kieliasiantuntijoille suunnatun kyse-lytutkimuksen toteuttivat yhteistyös-sä TAKU ry ja kolme muuta akava-laista kulttuurialan ammattijärjestöä, Taiteen edistämiskeskus, Opetus- ja kulttuuriministeriö sekä Kuntaliitto.

Mielekästä tekemistä ja tukea itseilmaisulle

Vastauksista ilmeni selvä tarve eri-laisille yhteistyömalleille ja lisä-resurssien ohjaamiselle taiteen ja kulttuurin keinoin tapahtuvaan ko-touttamistoimintaan. Maahanmuut-tajat itse ovat toivoneet mielekästä tekemistä, vuorovaikutusta monin tavoin, osallistumista ja itseilmaisua. Tätä kaikkea voidaan tarjota taide- ja kulttuuritoiminnalla.

Oleskelu vastaanottokeskuksessa il-man tekemistä voi olla turhauttavaa. Kulttuurityöpajat, kerhot ja moni-puolinen harrastustoiminta sekä tai-teelliset yhteistyöprojektit antavat mielekästä tekemistä ja synnyttä-vät myös kohtaamisia syntyperäis-ten suomalaisten kanssa. Tällainen toiminta on ollut maahanmuuttaji-en keskuudessa suosittua ja kysyntä ylittää tarjonnan.

Taide- ja kulttuuritoiminta myös vahvistaa itseilmaisua kielitaidon ollessa puutteellista. Esimerkiksi kä-sillä tekeminen antaa mahdollisuu-den toimia yhdessä silloinkin, kun ei ole yhteistä kieltä. Toiminnasta eivät hyödy vain maahanmuuttajat, vaan myös syntyperäiset suomalai-set, joille se tarjoaa yhtä lailla mo-nikulttuurisuuteen tutustumista ja mielekästä tekemistä.

Rajat ylittävää yhteistyötä

Resurssien ollessa rajalliset tarvitaan sektorien välistä yhteistyötä. Vasta-uksissa toivottiin parempaa tiedon-kulkua ja tiiviimpää yhteistyötä eri kulttuuripalveluiden tuottajien ja yleensä taide- ja kulttuurialan toi-mijoiden välillä. Yhdessä tekemi-nen koettiin tärkeäksi ja rajat ylittä-vä yhteistyö koettiin hyödylliseksi. Esimerkiksi soveltavan puolen tai-teilijoiden kokemuksia erityiskoh-deryhmien kanssa työskentelystä voisi hyödyntää maahanmuuttajien kotouttamisessa. Myös toiminnan koordinointiin tulisi panostaa.

Keväällä järjestetään Kouvolassa ja Hämeenlinnassa kulttuuripalvelui-

den tuottajille ja asiantuntijoille ky-selytutkimuksen aineiston pohjalta laaditut koulutukset, joiden tavoit-teena on auttaa alueellisia toimijoi-ta verkostoitumaan ja antaa eväitä ideoiden käytännön toteutukseen.

Yhteistyötä tiivistämällä ja resurs-sien oikealla kohdentamisella voi-daan saada aikaan merkittäviä tu-loksia maahanmuuttajien nopeassa kotouttamisessa. Eikä vain siinä. Kuten OKM:n asettaman, maahan-muuttajien ja turvapaikanhakijoiden nopeammaksi kotouttamiseksi tar-vittavia toimenpiteitä kartoittaneen asiantuntijaryhmän selvityksessä to-detaan: ”Taide- ja kulttuuritoiminta lisää vuorovaikutusta ja kulttuurien-välistä vuoropuhelua ehkäisten kon-fliktien syntymistä.” Siitä on hyötyä koko yhteiskunnalle.

Lisää aiheesta

Kulttuuripalveluilla kotouttaminen on tuloksellista – rahoitusta suun-nattava käytännön toimintaan http://www.taku.fi/ajankohtaista/kulttuuri-palveluilla_kotouttaminen_on_tu-loksellista_rahoitusta_suunnattava_kaytannon_toimintaan.2983.news

Asiantuntijaryhmältä ehdotuksia maahanmuuttajien saamiseksi no-peammin koulutukseen ja työelä-mään http://www.minedu.fi/OPM/Tiedotteet/2016/02/Maahanmuutto.html?lang=fi&extra_locale=fi

Poimintoja hyvistä toimintamalleista

l Kyselytutkimuksen kartoitettiin myös maahanmuuttajien kotoutta-misessa taiteen ja kulttuurin keinoin jo toteutettuja, hyviksi koettuja toimintamalleja. Alla niistä poimintoja.l Hämeenlinnan Taidemuseon Taide ja kulttuuri osana kotoutumista -hankehttp://www.hameenlinna.fi/Kaupunki-info/Viestinta/Tiedotteet/Taide-museon-hankkeessa-maahanmuuttajia-kotoutetaan-taiteen-ja-kult-tuurin-keinoin/l Ennen olin ujo – nyt olen rohkea. Kohtaamisia – Rohkeutta maahan-muuttajien työnhakuun taiteen keinoin. Turun ammattikorkeakoulu.http://julkaisut.turkuamk.fi/isbn9789522165619.pdfl Encounters – Kohtaamisia -hanke, toteuttajana Kulttuuriosuuskunta Uulu.https://skr.fi/fi/ajankohtaista/tukea-turvapaikanhakijoiden-ja-paikal-listen-yhteiselle-tekemiselle-taiteen-keinoinl Taide kotouttaa -hankehttp://www.taike.fi/hankkeet__/-/project/viewProject/124l Kodin kaipuusta -elokuvahankehttp://www.taike.fi/hankkeet__/-/project/viewProject/141

TAIDE- JA KULTTUURITOIMINTA AUTTAA MAAHANMUUTTAJIA KOTOUTUMAAN

s u v i s e i K K u l a

28 T a k u

Kaikki vaativat nykyään, että maa-hanmuutosta ja monikulttuurisuu-desta pitäisi keskustella laajem-min ja perusteellisemmin kuin aiemmin. maassamme pidetään jatkuvasti aiheesta seminaareja ja sosiaalinen media luonnollises-ti puhuu raivokkaasti puolesta ja vastaan.

Joulukuun alussa 2015 Helsingissä pidetyn seminaarin otsikko oli lu-paava: Mitä se monikulttuurisuus oikein on? Alustajista sisäministe-ri Petteri Orpo jätti yllätyskiireiden vuoksi tulematta paikalle.

l Ei takerruta tuhansiin turva-paikan hakijoihin, vaan yritetään ottaa laajempi näkökulma sii-hen, miksi maailma on liikkees-sä. Suomi tulee joka tapauksessa muuttumaan monikulttuurisem-maksi, Erkki Tuomioja innosti hieman turhaan.

Tuomioja toimi keskustelun joh-dattelijana. Hänen tehtäväkseen jäi yrittää palauttaa toisena alustajana esiintyneen Jyrki Sipilän ja paikalla kommentaattoreina olevien kansan-edustajien Nazima Razmyar (SDP) ja Ozan Yamarin (vihreät) puheita takaisin monikulttuurisuuteen. Hän muistutti muutaman kerran, että pakolainen todellakin on aivan eri asia kuin maahanmuuttaja. Kaikki-en puheenvuorot tuntuivat kiertyvät koko ajan takaisin talouteen ja poli-tiikkaan. Tähän sortui Tuomiojakin.

Kotoutuminen tavoitteena

Helsingin aikuisopiston apulaisreh-tori Jyrki Sipilän tehtäväksi jäi 25 vuoden kokemuksella asiasta alustaa kotouttamisesta ja kotoutumisesta. Vaikka alustus sinänsä oli kiintoi-sa, niin se keskittyi pitkälti esittele-mään sitä, miten kotoutuminen pitäi-si hoitaa niin, että siitä tulisi rikkaus eikä rasite.

Sipilällä oli kaksi keskeistä teemaa: tulijat pitäisi saada oppimaan suo-mea ja heille pitäisi saada töitä. Vä-lillä hän väläytteli kiinnostavia si-vupolkuja, joihin keskusteluissa ei tarpeeksi tartuttu.

l Paljon pitäisi monesta asias-ta keskustella kuten vaikkapa sii-tä, miten tulijat voivat muuttaa poliittisia voimasuhteita. Oman kokemukseni perusteella voin väitätä, että tulijat ovat keski-määräisesti huomattavasti kon-servatiivisempia kuin suomalai-set keskimäärin, Sipilä kertoi.

Onneksi Ozan Yamar oli hieman Si-pilän kanssa samaa mieltä ja halusi kertoa kuulleensa, etteivät jotkut ih-miset äänestäneet häntä viime vaa-leissa sen takia, ettei hän ole ”hyvä muslimi”. Kun hän kyseli asiaa tar-kemmin, paljastui, että tämä tarkoitti sitä, miten hän kannatti tasa-arvoista avioliittolakia. Hän muistutti silti sii-tä, että kaikissa ryhmissä on konser-vatiiveja ja vapaamielisempiä.

l Turkkia pidetään konservatii-visena maana mutta kyllä siellä-kin pidetään ”gayprideja”, Ozan Yamar totesi.

Sipilän alustuksesta nousi monia hyviä havaintoja kuten esimerkiksi se, että kotoutuminen on prosessi, jossa sekä kotoutujan että yhteis-kunnan pitäisi pystyä muuttumaan. Sipilän mukaan keskusteluissa usein unohtuu tulijoiden henkilökohtaisen, opitun ja sisäistetyn oman kulttuu-rin merkitys. Hän myös esitteli, että kulttuurieroja on suomalaisten ja tulijoiden välillä esimerkiksi demo-kraattisten arvojen kuten päättäjien ja kansalaisten välisen etäisyyden kohdalla kuten myös tasa-arvoasi-oiden kohdalla. Kulttuurit hankau-tuvat keskenään, mutta sitä ei saisi pelätä vaan pitää nykymaailmaan kuuluvana asiana. Kulttuurierojen alta haluttiin nähdä yleisinhimillisiä kysymyksiä.

P e t r i P i e t i l ä i n e n

muuttui työllisyys- ja talousasiaksiMonikulttuurisuus

28 T a k u

Mistä oikein

keskustelemme?

T a k u 29

l Maahanmuuttaja ei saa olla joku objekti, johon katsotaan yl-häältä päin ja jota yritetään ko-touttaa. Nämä ihmiset ovat ai-dosti samanlaisia yksilöitä kuin kaikki muutkin. Me haluamme kaikki suhteellisen samoja asioi-ta, Ozan Yamar muistutti.

Kulttuuri hävisi 6–0 taloudelle

Valitettavasti tämä kulttuurin mer-kitys unohtui tässäkin seminaaris-sa, joka kääntyi pitkälti tulijoiden, turvapaikanhakijoiden, pakolaisten, maahanmuuttajien ja suomalaisten työllistymiskysymyksiin ja yleiseen talouspoliittiseen tilanteeseen.

l Heti pitäisi aloittaa turvapai-kanhakijoiden kotouttaminen ja kielenopiskelu, eikä saisi odot-taa siihen, että hän saa turva-paikkapäätöksen, Nazima Raz-myar esitti.

Työnsaamisen vaikeus ja sitä kautta tulevat sosiaaliset ongelmat nousivat esille koko ajan. Silti korostettiin, että ihmisiä pitää auttaa. Heitä koh-dellaan kylmästi, eikä kukaan tunnu välittävän, mitä tapahtuu niille, jot-ka eivät turvapaikkaa saa. Huono ta-loustilanne lietsoo ajattelemaan, että tulijat vievät todellakin täällä asuvil-ta toimeentuloa.

Tuomioja korosti omasta puoles-taan sitä, että suomalaisten eriar-voistuminen ja tuloerojen kasvu on tapahtunut pidemmällä aikajanalla kuin nykyinen pakolaiskriisi. Nazi-ma Razmyar jatkoi, että nykyinen hallitus päätti pienituloisiin kohdis-tuvista leikkauksista keväällä ennen nykytilanteen kehittymistä

lHallituksen kannanottoja lei-maa se ajatus, että tämä porukka on ikään kuin jonkin tahon tän-ne duuniin lähettämää. Tämä ei pidä paikkansa, koska he ovat pakolaisia, mikä on aivan eri asia, Sipilä analysoi.

Olemme kaikki erilaisia suomalaisia

Seminaari päätyi siihen, että Suomi tarvitsee runsaasti enemmän netto-määräistä maahanmuuttoa kuin ai-kaisemmin on tapahtunut. Samalla päädyttiin muistuttamaan, että kai-killa ihmisillä voi olla moni iden-titeettejä, jotka eivät sulje toisiaan pois, eivätkä nämä ole aina kulttuu-risia identiteettejä vaan ne voivat olla mm. luokka- tai uskonnollisia identiteettejä.

l Eivät tämän päivän suomalai-setkaan ole kaikki ihan samanlai-sia. Kieli yhdistää meitä mutta sen jälkeen on paljon eroja, Na-zima Razmyar kiteytti.

Kaikki olivat sitä mieltä, että on ai-van absurdia kuvitella, että maahan-muuttajat jotenkin veisivät täällä asuvien identiteettiä pois. Esitettiin, että maahanmuuttajien vastustus

näyttää olevan suurinta sellaisil-la alueilla Suomea, joissa heitä ei edes asu.

l Ongelmana minusta ei ole joku etnisyys eli että jossain lähiössä asuvista 30% on maahanmuut-tajia vaan huono-osaisuuden ka-sautumisesta joillekin alueilla. Pelko muuttaa ihmisiä, eikä ih-mistä saa nähdä kustannuksena vaan kannustaa häntä aktiivise-na ihmisenä, Ozan Yamar totesi.

Kokonaisuuden kannalta oli har-mittavaa, että keskustelijat eivät tarttuneet hanakammin Tuomiojan yrityksiin viedä keskustelua mo-nikulttuurisuuskysymyksiin kuten edistetäänkö ranskalaiseen tapaan monokulttuurisuutta, että kaikille maassa asuville kerrotaan virallinen ranskalainen historia, vai sellaiseen monikulttuurisuuteen, jossa tulijoi-ta kotoutetaan mutta samalla roh-kaistaan säilyttämään oma kulttuuri.

T a k u 29

30 T a k u

Joonas Maristo ja Andrei Serge-jeff (toim.), Aikamme monta is-lamia, Gaudeamus 2015.

Keskustelu monikulttuurisuudes-ta kääntyy helposti keskusteluun maahanmuutosta. Keskustelu maa-hanmuutosta kääntyy keskusteluksi turvapaikanhakijoista. Kaikki edel-lä olevat keskustelut kääntyvät hel-posti keskusteluksi islamista, mutta tämähän ei ole enää mitään keskus-telua, väittelyä tai perustelua vaan usein sokeata huutamista somessa, sanoissa ja teoissa. Kaiken keskellä tulee tunne, ettei islamia oikeastaan tunneta tai haluta tuntea. Luotetaan pikemminkin omiin ennakkokäsi-tyksiin ja ääriällistelyihin.

Tilanne on erikoinen. Suomessa val-litsee oikeastaan hyvin pitkä akatee-minen islamintutkimusperinne aina Armas Salosesta ja Edward Wester-markista Jaakko Hämeen-Anttilaan. Irmeli Perhoon ja Helena Hallen-bergiin. Kirjastoista löytyy tietoa joka lähtöön. Löytyy niin käännet-tyjä teoksia siitä, mitä islam kaikes-sa moninaisuudessaan on, ja löytyy tuoreita tai jopa painotuoreita teoksia suomalaisilta tutkijoilta siitä, mitä is-lam merkitsee. Koraani on käännet-ty kaksikin kertaa. Silti julkisuuden ja erityisesti sosiaalisen median pu-heenvuoroissa näyttää siltä, ettei mi-tään tiedetä.

Katsotaanpa aivan äskettäistä teos-ta Joonas Maristo ja Andrei Serge-jeff (toim.) Aikamme monta islamia (Gaudeamus, 2015), mihin on kerät-ty eturivin suomalaisten tutkijoiden artikkeleita islamista tässä ja nyt. Paljon tietysti haetaan artikkeleissa myös historiasta jalansijaa. Pääpaino on silti nykypäivässä. Kirja on valta-va yritys ymmärtää, selittää ja kertoa tästä päivästä ja islamin todellisesta monimuotoisuudesta.

Mitä saadaan siis aikaan, kun kerä-tään yhteen suomalaiset islamintut-kijat? Saadaan tietokirja, joka pöllyt-tää ennakkoluuloja, murtaa myyttejä ja ravistelee ajatuksia! Voisi sanoa, että kokoelma tulee sopivalla het-kellä. Nyt tätä tietoa tarvitaan, juu-ri nyt, että nyt ajatuksia muutetaan. Mutta surullisena pitää muistuttaa, että vastaavanlaisia hieman aiemmin ilmestyneitä on lukuisia kuten He-lena Allahwerdin ja Helena Hallen-bergin toimittama Islamin porteilla (Tammi, 2002). Keskeinen ongelma lieneekin siinä, etteivät tieto ja tietä-misen tarve kohtaa. Tosin olen epä-uskoinen siitä, haluavatko islamia terrorismista tai Euroopan valloit-tamisesta syyttävät edes tietää, mitä siihen oikeastaan kuuluu eri puolil-la maailmaa.

Palataan Mariston ja Sergejeffin toimittamaan kirjaan. Se paljastaa islamin moninaisen luonteen. Se selvittää Taliban-liikkeen taustoja, nyky-Iranin šiialaisuutta, Palestii-nan Hamasin luonnetta suhteessa islamiin, muslimiyhteiskunnan eri-tyistä luonnetta Turkissa, Suomen vanhan muslimiyhteisön eli tataarien elämää ja paljon muuta. Artikkelien lisäksi yksittäisissä tietolaatikoissa poraudutaan yksittäisiin kysymyk-siin kuten šaria-lakiin, jihadiin, tär-keimpiin šiialaisuuden imaameihin ja moneen muuhun yksityiskohtaan. Myytit tai pikemminkin ennakko-luulot murtuvat jokaisessa tietolaa-tikossa! Šaria-lakikaan ei ole sama kaikkialla. Jokainen tietolaatikko ja jokainen artikkeli voisi alkaa sanoil-la: Länsimaissa vallitsee tästä vääriä käsityksiä. Lukekaa tästä, miten asia oikeastaan on. Ja taas mutta – luke-vatko tätä kirjaa ne, jotka sitä tietoa tarvitsevat, vai ne, joilla se jo on?

Kukaan kirjan lukija ei enää kos-kaan sanoisi, että islam on sitä tai tätä. Tekijät suorittavat silti miltei

mahdotonta tehtävää. He haluavat esittää yhdessä kirjassa nykyhetken Talibanista Yhdysvaltojen mustiin muslimeihin. Mahdoton on melkein onnistunut. Täytyy korostaa, että is-lam herää eri muodoissaan henkiin yllättävissä paikoissa ja tavoilla. Sil-ti taivaalla roikkuu se iso MUTTA! Kaikki riippuu lukijasta: tarttuuko tällaiseen kirjaan lukija, joka jo en-nestään haluaa tietoa vai sellainen, jolla ei ole tietoa vaan pelkkiä us-komuksia. Miten vakuutetaan viha-mielisesti islamiin ja monikulttuuri-suuteen suhtautuva lukija ylipäänsä mistään?

Ainakin kirja yrittää huutaa kaikille, ettei mitään kiveen hakattua islamia ei ole olemassa. Aivan vastaavalla tavalla kuin kristinuskoissa Jumalan sana on ikään kuin laki mutta kaik-kialla ja kaikkina aikoina sitä ihmiset tulkitsevat eri tavalla. Kirjan tekijät olisivat voineet korostaa, että yltiö-ääri-islamin mittatikulla määritelty islam on yhtä reilua puuhaa kuin kristillisen yltiöääriliikkeen mukaan määritelty kristinusko.

Kirjassa on hienoja yksittäisiä nos-toja: Vähemmistönä muslimit ko-kevat esimerkiksi Kiinassa samaa sortoa kuin kristityt. Toisaalta Etelä-Intiassa he ovat vähemmän konser-vatiivisia kuin heidän ympärillään elävät paikalliset hindut esimer-kiksi naisten aseman tai kielletyn mutta olemassa olevan kastijärjes-telmän suhteen ja niin edespäin. Monissa kohdissa nostetaan ansiok-kaasti esiin, ettei uskonto määrää ihmisten moraalia kaikkialla vaan usein uskonto sopeutuu ympäröi-vään historialliseen tilanteeseen sitä ympäröivässä yhteiskunnassa. Uskonto voi olla politiikan väline niin hyvässä kuin pahassa. Kirjoit-tajat muistuttavat, että maissa kuten Indonesiassa tai Ghanassa uskonto tarjoaa mahdollisuuden vaikuttaa poliittisesti maan kehitykseen – pa-rempaan suuntaan. Taliban-liikekin sai niin paljon myönteistä jalansijaa Afganistanissa, sillä alkuvaiheessa se herätti toivoa paremmasta, rau-hallisemmasta ja turvatummasta tulevaisuudesta. Valtaan päästyään liike alkoi rakentaa omaa maallista paratiisiaan hyvin jyrkän uskontotul-kinnan mukaisesti. Nyt uskonnosta tuli toisella tavalla politiikkaa vai

onko muslimeista yhtä moneksi kuin kristityistä?

– kyllä on!

P e t r i P i e t i l ä i n e n

T a k u 31

oliko taas kerran kyse vain vallasta, ja johtajien henkilökohtaisesta val-lan- ja uskonhimosta. Kaikkiin ky-symyksiin ei tämäkään kirja anna vastauksia, mutta lisää kirjoja löytyy luettavaksi, jos haluaa tietää.

Nykytilanteessa erityisen kiintoi-saksi osoittautui Hannu Juusolan artikkeli Iranin ja Irakin poliittises-ta šiialaisuudesta. Vasta sen luettua-ni ymmärsin, mitä näissä maissa on viime vuosikymmeninä tapahtunut – ja miksi. Kirjaa lukiessani ajatte-lin usein, ettei kristitty ole pahin vi-hollinen vaan vääräuskoiseksi käsi-tetty toinen muslimi. Pitää muistaa, että Saudi-Arabiaa hallitsevan hyvin tiukan suunalaisen islamintulkinnan, wahhabilaisuuden, mukaan esimer-kiksi šiialaiset ovat vääräuskoisia. Tämä vastakkainasettelu unohde-taan. Pitäisi muistaa, että Syyriassa kysymys on myös kahden eri islamin taistelusta herruudesta.

Monia teoksen artikkeleita leimasi analyysi uskonnon poliittisesta vää-rinkäytöstä. Itse asiassa tätä analyy-siä olisi halunnut lukea lisää, ja lu-kea sitä myös kristinuskon suhteen. Parhaillaan Yhdysvalloissa käydään presidentinvaalien esivaalikampan-jaa demokraattien ja republikaanien keskuudessa. Erityisesti republikaa-nien ehdokkaat vetoavat voimak-kaasti kristillisyyteen, vanhoilliseen kristinuskontulkintaan ja Jumalan antamaan oikeutukseen Yhdysvalto-jen hallita maailmaa. Uskonto liittyy politiikkaan myös kristittyjen kes-kuudessa; ja välillä yhtä tuhoisasti kuin islamin maailmassa.

Olen lukenut monia teoksia isla-mista. Tämä oli niistä kaikista pa-ras. Jos jotain kritisoitavaa haluaa nostaa esiin, niin se oli huonoa, että Euroopasta käsiteltiin vain Suomea. Olisi pitänyt esitellä niitäkin maita, joissa on suuri muslimivähemmistö kuten Ranskaa tai Isoa-Britanniaa. Olisi kenties pitänyt käsitellä enem-män myös terrorismia. Olisi kenties pitänyt käsitellä enemmän myös sitä, millainen mielikuva länsimaista vallitsee muslimimaailmassa. Olisi ja olisi. Mikään kirjahan ei ole niin täydellinen, ettei voisi kirjoittaa uut-ta kirjaa. Tämä kannattaa kuitenkin lukea sitä ennen.

suomi täyttää ensi vuonna 100 vuotta. älä pelkää, en rupea pitämään mitään paatoksellista puhetta isänmaasta ja mitä kaikkea olemme tuona aikana kokeneet tai läpikäyneet. virallinen suomi-puhe tavoittaa kyllä teidät kaikki, enkä usko että siinä diskurssissa tulee mitään uutta ensi vuonna. varmasti mainitaan sodat, hyvinvointivaltio, veteraanit, ruisleipä, luonto ja sisu. Bingo!

ei sillä, etteikö kaikki edellä mainittu oli-si juhlimisen arvoista. ne ja monet muut asiat ovat muokanneet pienen kansakun-nan minäkuvaa sekä tehneet meistä sel-laisia kuin olemme. mutta ne eivät saisi enää määrittää sitä, miten oman yhteis-kuntamme näemme. ja ennen kaikkea ne eivät saisi määrittää tärkeintä: millai-seksi aiomme sen rakentaa globaalissa maailmassa.

sosiaalista mediaa kun seuraa, tuntuu että satavuotisjuhlamme kynnyksellä olemme jakaantuneet kahtia. ehkä yhtä voimak-kaasti kuin viimeksi itsenäisyytemme kynnyksellä. tuolloin voimiaan mittelivät valkoiset ja punaiset, yhteiskuntaluokat. tänä päivänä taistelu tapahtuu terrorismin ehdoilla: puskista huutelemalla, uhkaile-malla, pelottelemalla ja yksittäisinä väki-vallan tekoina. vaikka aggressiivisemmat kehuvatkin taistelevansa terrorismin pel-koa vastaan.

k o l u m n i : e l e n a g o r s c h k o w - s a l o n r a n T a

Kolumnisti keskustelee säännöllisesti talousasioista Ylen aamu-tv:n jälkipörssi-ohjelmassa.

SATAVUOTIAS MOSAIIKKI

tosiasia kuitenkin on, että ihmisten liik-kuvuus tulee lisääntymään. elintasoerot, ilmastokatastrofit ja niistä syntyvät erilai-set jännitteet konflikteineen tulevat liikut-tamaan ennennäkemättömiä massoja ja mekin tulemme saamaan siitä osamme.

tämä ei ole pelonlietsontaa tai uhkakuvi-en maalausta, vaan fakta. itse näen, että siihen pitää voida suhtautua myös elämän tosiasiana, ilman vastakkainasettelua. löytää keinoja sopeutua, pärjätä, säilyä kilpailukykyisenä. meissä ihmisissä on paljon enemmän yhteistä kuin erilaista.

odotan kovasti ensi vuoden juhlallisuuk-sia myös tästä näkökulmasta. toivon, että esimerkiksi taiteen ja kulttuurin tuottajat onnistuvat nostamaan esiin tämän inhi-millisyyden ja siitä kumpuavan toivon. tarinoita, jotka koskettavat ja kertovat uudesta suomalaisuudesta. narratiive-ja, jossa syvinkin pelko muuttuu voitoksi ja voimaannuttaa. Kuvauksen satavuoti-aasta mosaiikista, jossa suomalaista on koivun ja saunan lisäksi myös tummat kiharat hiukset, elovena onkin elena ja päiväkodissa lapset eivät ymmärrä eroa muhammedin ja lassen välillä, kunhan välipalaksi on tulossa runebergintorttua.

sillä tätä kaikkea ja vielä enemmän on suomi, maa muiden maiden joukossa. telluksella, ihmisten asuttamalla. onnea ja pitkää ikää!

T a k u 31

32 T a k u

KöYHYYS tuhoaa terveydengöran Therbornin mielestä köyhyy-den tappavat vaikutukset kohdistu-vat köyhiin ja vähemmän varakkai-siin. epäilemättä myös taiteilijoihin. vuonna 2010 rikkaiden maiden ja vähemmän kehittyneiden maiden elinajanodotteissa oli eroa 27 vuot-ta. suurin kuilu oli sierra leonen ja japanin välillä. Koulutustasolla on suora vaikutus terveyseroihin: köyhät ja vähän koulutetut kuolevat nuorem-pina ja sairastuvat enemmän pitkäai-kaissairauksiin.

Aina korkea koulutuskaan ei takaa pysyvää ja vakaa-ta statusta työmarkkinoilla.

Tämän ongelman edessä joutuvat painimaan esimerkiksi eri alojen it-sensä työllistäjät, joiden joukkoon taiteilijat kuuluvat. Terveyseroilla on myös erilaisia psykologisia heijastusvaikutuksia: ne saattavat aiheuttaa kunnioitusva-jetta, elämänhallinnan puutetta ja en-nen kaikkea lisätä kuoleman riskiä. Terveyssosiologia on ollut kiin-nostunut myös resurssien eriarvoi-suudesta ja kaupunkien polarisoitu-misesta. ääripäässä ovat kokonaan suljetut kaupunginosat tai kaupungit esimerkiksi São Paulossa tai Bue-nos Airesissa. Politiikassa köyhi-en äänen kuuleminen on vähenty-nyt uhkaavasti ja tämä on seurausta esimerkiksi politiikan mediatisoi-tumisesta ja muuttumisesta erään-laiseksi koko kansalle suunnatuksi jatkuvaksi spektaakkelituotannok-si. Myös kansainvälisen politiikan painopisteiden muutokset heijastu-vat välillisesti terveysvaikutuksiin: asevarusteluun suunnattu raha on pois esimerkiksi kansalaisten terve-ydenhuollosta. Amerikkalaiset ovat keskit-tyneet sotiin Irakia ja Afganistania vastaan ja jälkimmäiseen oli vuo-den 2013 loppuun mennessä käytetty kolme biljoonaa dollaria. Entä jos nämä rahat käytettäi-siin asevarustelun sijasta taiteeseen tai vaikka hallinnon ja säätiöiden suosimaan ”hyvinvointitaiteeseen”, millaisia sosiaalisia ja kansantalou-dellisia vaikutuksia tällä olisikaan!

Köyhyyden tutkimus teorias-sa Teoriassa köyhyyden tutkimus tiivistyy erilaisuuden ja eriarvoi-suuden väliseen eroon, johon alun-perin kiinnittivät huomion kolman-nen aallon feministit. Eriarvoisuus on sosiaalisesti rakentunutta, mutta erot ovat mahdollisuuksina tai nii-den puutteena annettuja. Ranskan vallankumous synnytti ajatuksen moraalisesta egalitarismista – tähän esimerkiksi Karl Marx suhtautui epäluuloisesti, koska se kiisti ihmis-ten tarpeiden erilaisuuden. Lisäksi ajatus moraalisesta tasa-arvosta il-maantui aikana, jolloin yhteiskunta teollistui ja taloudellinen eriarvoi-suus lisääntyi voimakkaasti. Pe-rinteinen liberaali ajattelu kiinnittää huomion mahdollisuuksien tasa-ar-von ja lopputulosten tasa-arvon vä-liseen eroon. Mahdollisuuksien ja lopputulosten välisen kuilun vertaa-minen on sosiologisesti kestämätön asetelma. Eriarvoisuus jakaantuu lisäksi elämänehtojen, eksistentiaa-liseen ja resurssien eriarvoisuuteen. Verkostojen, vallan ja varallisuuden merkitys resursseina on korostunut viime aikoina. Ulossulkemisen vastakohta-na sosiaalista oikeudenmukaisuutta kannattavat yhteiskuntateoreetikot puhuvat mielellään osallistamises-ta, joka on levinnyt myös muille tie-teen- ja taiteen aloille. 2000-luvul-la hierarkioita madalletaan urakalla kaikkialla taloyhtiön hallituksista ylätason politiikkaan. Hierarkioi-den madaltamispyrkimyksestä on tullut osa hallinnon pysyvää puhun-taa, jargonia. Jotkin hierarkiat ovat silti edel-leen rikkumattomia, lasikatot py-syvät. Resursseista kilpailevat niin suuryritykset (työvoima, luonto) kuin ihmisetkin (koulutus, oman statuksen kohottaminen), mutta tie-tyissä tapauksissa koulutus ei takaa statuksen mukaista tulotasoa eikä oi-keutettua, arvostavaa kohtelua.

myytti nälkätaiteilijasta

Julkisessa keskustelussa esiintyy edelleen usein suuren yleisön kes-kuudessa elävä myytti nälkätaiteili-jasta, jonka köyhyys on oikeutettua ja joka elää ”yhteiskunnan syötti-läänä”, ilmeisesti monen mielestä eräänlaisena vapaamatkustajana. Paternalistista paapomista ja surkut-telua voi kohdata jopa omassa am-mattiliitossaan. Tämä jos mikä on kurjaa, koska osalla taiteilijoista oli-si mahdollisuus toimia halutessaan vaativissa asiantuntijatehtävissä.

Valittuaan taiteilijan ammattin luopuu usein sellaisista asioista, joita moni suuren yleisön kommentaatto-reista pitää (omalla kohdallaan) it-sestäänselvyytenä: pysyvistä tulois-ta, jatkuvuudesta ja varmuudesta. Apuraha on useimmiten vain hyvin pieni palkkio tehdystä työstä, joka ei ole useimmiten missään suhtees-sa henkilön usein (akateemiseen) koulutukseen. Taiteilijoiden keskuudessa ro-manttista nälkätaiteilijamyyttiä elä-teltiin 1800-luvun lopulla, mutta ”postmodernin tekotaiteen” hallit-semassa 2000-luvun maailmassa tai-teilijoistakin on tullut oman itsensä ja konseptiensa kaupparatsuja, jotka myyvät projektejaan, konseptejaan, visioita ja strategioita säätiöille ja jopa yrityksille. Voitokkain on se, joka osaa par-haiten tuotteistaa oman projektinsa, ei vain pienelle asiantuntijayleisöl-le vaan mahdollisimman suurelle joukolle tavallisia ihmisiä, mah-dollisimman kaupallisessa esitysti-lassa ja toivottavasti spektaakkelin muodossa (johon saa osallistettua taviksetkin). Kuulostaako konsultin töiltä? Niiksi taiteilijan työt ovat tavallaan muuttuneet, tosin työstä saatu palk-kio on tähtitieteellisen kaukana kon-sultin palkkatasosta. Kun työläiset (manuaalisen työn tekijät) kamp-pailevat 1800 euron minimipalkan puolesta, akateemisesti koulutetuis-ta taiteilijoista vain lottovoittajat eli vuosiapurahan saajat ovat tässä etuoikeutetussa asemassa, eli saavat minimipalkkaa mahdollisesti akatee-misella koulutuksella.

kuka muu tällaiseen suostuisi kuin taiteilija?

Köyhyyden tappavien vaikutukset realisoituvat työttömyyden yllättä-essä tai sairauden sattuessa kohdal-le. Sairastelun aikana ei ole mah-dollisuutta tehdä töitä ja kun ei voi tehdä töitä, ei ole tulojakaan. Saira-uspäiväraha itsensä työllistäjällä on äärimmäisen pieni. Samaan aikaan kun sekä TE-toimistot että ministeriöt vannovat yrittäjyyden nimiin, yrittäjäkunnan joukossa on ihmisiä, joiden sosiaali- ja eläketurva-asiat eivät ole lainkaan kunnossa. Hyvin pienistä apurahatu-loista ei ole varaa maksaa minkään-laisia eläkemaksuja.

Tarttis tehrä jotain?

r i t a D a h l

Lähde: Therborn, Göran 2014. Eriar-voisuus tappaa. Vastapaino, Tampere.

T a k u 33

r i t a D a h l

euroopan pitkittynyt finanssikriisi pa-kottaa taiteilijankin miettimään omaa työtään ja identiteettiään. Prekaarin elämä on turvattua, koska hänellä on pätkätyö, mutta itsensä työllistäjä kel-luu täysin itsensä varassa, ilmapallo-na, vailla sosiaaliturvaa ja muita nor-maaleita työntekijäetuuksia.

Christian Marazzi esittää Finanssi-kapitalismin väkivalta -kirjassaan väitteen, että finanssikapitalismi on saavuttanut vaiheen, jossa omistaji-en etu on etusijalla ja poliittiset pää-tökset suosivat finanssikapitalismin väkivaltaa. Itsensä työllistäjä ja luova yrit-täjä ovat hallinnon ja poliitikkojen työnteon kriisiytymiseen kehittämiä ratkaisuja, jotka eivät toimi. Luo-vana yrittäjänä pärjää vain taitei-lija, jonka nimestä on ehtinyt keh-keytyä brändi ja jolla on tarpeeksi henkilökohtaista kysyntää. Näitä menestyviä luovia yrittäjiä on vain kourallinen. Loput kituuttelevat köyhyysrajalla tai hieman sen ylä-puolella. Ruusunpunaiset unelmakuvat yrittäjyyden auvoisuudesta ovat osa hallinnon viestinnän retorista työka-lupakkia jolla yritetään saada epäile-vä kohderyhmä vakuuttuneeksi mal-lin oikeellisuudesta. Mutta epäily jatkuu, koska taiteilijoiden prekaari tai vielä epävarmempi elämä muut-tuu jatkuvasti yhä vaikeammaksi. Vuodesta 2008 käynnistynyt lama oli vasta pientä esimakua tulevista vaikeuksista. Christian Marazzi pitää finans-simarkkinoita osana reaalitaloutta eikä niistä irrallisena, autonomise-na kokonaisuutena monien vasem-mistolaisen taloustieteilijän tavoin. Prekaari elämä on hänen mieles-tään seurausta pääoman väkivallas-ta. Finanssitalous perustuu odotuk-siin jatkuvista tuotoista ja siksi sen väkivalta heijastuu ympäröivään ihmisyhteisöön ja vaikuttaa sosiaa-lista ja yhteisöllistä koheesiota hei-kentävästi. Finanssikapitalismilla uhkaa paitsi kokonaisia yhteisöjä, myös

puuttuvien poliittisten toimien takia vaikeuksiin joutuneita yksilöitä. Fi-nanssihyötyä tehdään myös epäsel-vällä erottelulla teollisten ja imma-teriaalioikeuksien välillä. Taiteilijat ovat nimenomaan immateriaalisten tekijänoikeuksien myyjiä. Usein juu-ri tätä kauppatavaraa on kaikkein helpointa hyväksikäyttää jättämällä maksamatta oikeutetut korvaukset. Marazzi huomauttaa, että li-säarvoa ei ole enää viimeisen 30 vuoden aikana tuotettu pelkästään tavaroita ja palveluita tuottavissa yk-siköissä, vaan ne ovat levittäytyneet pääoman kiertokulun alueille, teh-

taan porttien ulkopuolelle. Erityi-sen selvä esimerkki yritysten ja julkisen sektorin suosimasta yh-teistuotannosta löytyy kriisiyty-neestä journalismista, jonka alan osaajaksi melkein kuka tahansa voi julistautua julkaisemalla so-siaalisessa mediassa melkein alaa kuin alaa koskevia kirjoituksia.

Yritykset etsivät kiihkeästi tapoja soveltaa Google-mallia omilla aloil-laan. Kun tuotot nousevat, syntyy paineita nostaa tuotantokustannuk-sia siirtämällä tuotantoa halpatuo-tantomaihin, niukkuuden prosesse-ja lisäämällä (patentit, copyrightit) ja lopulta pääomainvestointeja vä-hentämällä. Tästä kehityskulusta kärsii kaikkein eniten luova työvoima, hei-dän joukossaan taiteilijat. EMU:n kolmannessa vaiheessa eli pankkiunionissa EKP aikoo ostaa kevääseen 2016 mennessä jäsenval-tioidensa joukkovelkakirjalainoja. Marazzi uskoo monen muun lailla, että toimenpide ei elvytä työn kriisiä ja sen myötä vähentynyttä kysyntää, vaan pelkästään osakemarkkinoita. Se ei siis tarjoa minkäänlaista rat-kaisua johdannaiskaupalla kriisiy-tettyyn talouteen. EMU on pankkiunionissa saa-vuttanut täydellisimmän, federalis-tisimman liittovaltiovaiheensa, jos-sa EU-jäsenmaat ovat täydellisen solidaarisia toistensa veloille ja ta-seongelmille. Kansallisten keskus-pankkien valta on mennyttä, Euroo-pan Keskuspankki johdattelee koko mantereenlaajuista raha- ja talous-politiikkaa.

enTisTä luovemPi elämänTaPa

Liittovaltiovaiheessa makrotason raha- ja talouspoliittinen moraali höllenee, koska meidät yhteisvas-tuullistetaan maksamaan toisten jä-senmaiden pankkien, kansantalouk-sien ja korruptoituneiden yksilöiden aikaansaamia kansallisia luottotap-pioita ja vajeongelmia. Tätä on eu-rooppalainen solidaarisuus,

Sen sijaan itsensä työllistäjiä koskeva yksilömoraali tiukkenee jat-kuvasti. Meiltä on ennenkin odotet-tu ihmeitä, nyt niiden on oltava vain suurempia kuin koskaan ennen. Ne on tehtävä suurella ammattitaidolla ja asiantuntemuksella ja mielellään ilmaiseksi. Tuotanto- ja arvoketjus-sa meistä yritetään tehdä vain yksi välttämätön lenkki, jonka työpanos maksaa mielellään mahdollisimman vähän tai on kaikki tekijänoikeudet viemällä monistettavissa tai uusin-nettavissa. Työn kysynnän pysyessä yhtä alhaisena kuin aiemminkin itsensä työllistävä elämäntapa jatkuu. Ta-louskuri pakottaa kiristämään jo en-tuudestaan erilaisia luovia ratkaisuja keksivän luovan yrittäjän kehittä-mään entistä luovempia ratkaisuja. Mikä neuvoksi? Julkinen ti-laustaide hyödyttää vain kuvatai-teilijoita. Entä jos hallinto alkaisi kirjoituttaa selkokielisiä itsensä työl-listäjiä koskevia raportteja meillä kirjailijoilla, joilla on valtiotieteel-linen tausta ja kyky perehtyä eri-koistutkijan tavoin vaikeaan prob-lematiikkaan? Näin tulisi samassa paketissa parempaa kieltä ja yhtä valideja johtopäätöksiä. Teatterilaiset voisivat kehittää erilaisia luovia aktioita tai pop up-kampanjoita kaduille suuren yleisön tietoisuuden herättämiseksi ja itsen-sä työllistäjiä koskevan tiedon levit-tämiseksi hauskalla tavalla. Tämän kaiken me tekisimme palkkioilla, kuten ammattilaisen kuuluu. Luova yrittäjä ei myy asi-antuntemustaan ja työtään ilmaisek-si, ei vaikka viranomaiset ja poliiti-kot niin toivoisivat. Nyt poliitikot ja viranomaiset ovat synnyttäneet oi-keudettoman luokan, jonka asemaa ei ole kyetty parantamaan poliitti-sin toimin. Me emme suostu olemaan yh-teiskunnan viimeisiä oikeudettomia asiantuntijaryhmiä. Me haluamme oikeutemme, me vaikka otamme ne. Analogia eurooppalaisen finanssipo-litiikan kärsivien uhrien, tavallisten veronmaksajien, ja toisaalta köyhi-en taiteilijoiden välillä ei ole kaukaa haettu. Me olemme finanssikapitalis-min heikoimpia lenkkejä. Institutio-naalinen raha haluaa tehdä meistä ja asiantuntemuksestamme lisäarvon luomisen välineen.

Lähteet: Marazzi, Christian. Finans-sikapitalismin väkivalta. Tutkijaliit-to 2015.

T a k u 33

34 T a k u

TyöTTö

myyskassa

Erityiskoulutettujen työttömyyskassa Erko

asemamiehenkatu 2, 00520 helsinki

toimisto on avoinna 9.00-15.00Palvelunumero (09) 7206 4343

faksi (09) 272 1212

Puhelinpalveluaika on maanantaista torstaihin klo 12.00-15.00

sähköposti:erityiskoulutettujen.tk@erko.fi Kassan henkilökunta pyrkii vastaamaan sähköpostikyselyi-hin seitsemän päivän sisällä viestin saapumisesta kassaan.

info-puhelin: info-puhelimesta 0600 944 94 etuuden hakija saa tiedon viimeisimmästä maksupäivästä

24 tuntia vuorokaudessa. Puhelun hinta on pvm + 0,37 euroa minuutissa.

Ammatinharjoittajien ja yrittäjien työttömyyskassa Ayt

ratavartijankatu 2 B, 00520 helsinKi maksuton palvelunumero 0800 9 0888

ma-to klo 9-16, pe klo 9-13 puhelin 09 2535 3100 sposti asiakaspalvelu@ayt.fi

j ä s e n s i v u T

PäiviTä jäSenTieToSiovatko jäsentietosi muuttuneet?

ilmoitathan näistä muutoksista meille:

l osoitteen- ja nimenmuutos l työnantajatiedotl valmistumispäivä l sähköpostiosoitteen muutosl äitiys-, isyys- tai hoitovapaa l apuraha-

työskentely l työttömyys, lomautus tai vuorotteluvapaa l siirtyminen ammatinharjoittajaksi/

yrittäjäksi

tieDot on helPointa ilmoittaa sähKöisesti jäsensivuilla:

www.akavanerityisalat. fi -> jäsenkirjautuminentai taku@taku.fi

viitenumerot huKassa? tilaa uudet jäsensivujen kautta

www.akavanerityisalat.fi -> jäsenkirjautuminen

maistraatinportti 4 a, 00240 helsinki

Puhelin 0201 235 340. Puhelinaika arkisin klo 9 - 15.

Puhelun hinta 0201-numeroon: kiinteästä verkosta 8,35 snt/puh + 7,02 snt/minmatkapuhelimesta 8,35 snt/puh + 17,17 snt/min

julkisen sektorin työsuhdeneuvonta 0800 135 380 (numero on maksuton) Yksityisen sektorin työsuhdeneuvonta 0800 135 350 (numero on maksuton) Puhelinaika arkisin klo 9 - 14

jäsensihteerit 0800 135 370 (numero on maksuton)Puhelinaika arkisin klo 9 - 14Faksi (09) 147 242

sähköposti: etunimi.sukunimi@akavanerityisalat.fi

l laKimiesten palvelujen puhelinaika klo 9 – 14

l sähKöPostit etunimi.sukunimi@akavanerityisalat.fi

Aikio Saara, asiamies puh. 0201 235 338Yksityissektorin neuvottelu- ja sopimustoiminta, erityisesti kaupan ala ja järjestöala

Eskola kari, työmarkkinalakimies puh. 0201 235 367- valtiosektorin ja kirkon sektorin sopimus- ja neuvottelutoiminta- Yksityinen museoala- Ytn:n järjestösektorin edunvalvonta

Haapasalo toni, lakimies puh. 0201 235 365Yksityissektorin työsuhdeneuvonta

ikonen Harri, lakimies puh. 0201 235 354Kunta-, valtio-, yliopisto- ja amk-sektorin virka- ja työsuhdeneuvonta

korpisaari jaakko, asiamies puh. 0201 235 363Kuntasektorin sopimus- ja neuvottelutoiminta

Lamponen Helena, puh. 0201 235 352edunvalvontayksikön päällikkö

Mikkola Sonja, asiamies puh. 0201 235 368Yliopisto- ja amk-sektorin sopimus- ja neuvottelutoiminta, koulutuspolitiikka, tilastollinen palkkaneuvonta

ojanen Amalia, puh. 0201 235 336opiskelija- ja nuorisoasiamies

torvela tuire, lakimies puh. 0201 235 356- Yksityissektorin edunvalvonta ja työsuhdeneuvonta- ammatinharjoittajia ja yrittäjiä koskevat tehtävät- Perhe- ja perintöoikeudellinen neuvonta

vitikainen tanja, lakimies puh. 0201 235 353Kunta-, valtio-, yliopisto- ja amk-sektorin virka-ja työsuhdeneuvonta

i n f o a

T a k u 35

Taide- ja kulttuurialan ammattijärjestö Taku ry l snellmaninkatu 19-21 e 15, 00170 helsinki l puh. 0440 664 800 l s-posti taku@taku.fi

T a k u n h a l l i T u k s e n j ä s e n T e n y h T e y s T i e d o T 2015

riikka wallinKoordinaattorisvenska teaternriikka.wallin@svenskateatern.fi040 541 2295

anna vesénKulttuurituottajariihimäen kaupunkianna.vesen@riihimaki.fi040 822 6660

varajäseneT jaana elonenKulttuurituottajajaana.elonen@pori.fi 044 701 9299jaana.elonen@pori.fi

juha isotaloopiskelija, turun yliopistojlaiso@utu.fi050 531 8414

halliTuksen PuheenjohTaja mari lankinentuottaja, jyväskylän Kesäsnellmaninkatu 19-21 e 1500170 helsinki mari.lankinen@taku.fi050 5363 231

halliTuksen varaPuheenjohTaja ville niutanenasiantuntija, suomen taiteilijaseuraville.niutanen@taku.fi041 476 8347

halliTuksen jäseneT

varsinaiseT jäseneTarja laitinenaluepäällikkötaiteen edistämiskeskusarja.laitinen@minedu.fi0295 330 7090400 798 718

kirsi lajunenläänintaiteilija (taide ja hyvinvointi)taiteen edistämiskeskuskirsi.lajunen@minedu.fi0295 330 874

raisa niemituottaja/producerlasipalatsin mediakeskus oy/lasipalatsi media Centre ltdwww.lasipalatsi.fi050 371 7818

chia koskinenYhteisökoordinaattori, lilith tampere, osuuskunta lilithtuottaja, Cine Factor Productionstiedottaja, liWre lahden kansainvälinen kirjailijakokousasiamies/sihteeri, suomen elokuvaohjaajaliitto rychia.koskinen@lilith.fi050 381 5205

ToiminnanjohTaja kirsi heralakirsi.herala@taku.fi 040 511 1200

järjesTö- ja kehiTysvasTaavariina virkkunenriina.virkkunen@taku.fi 0440 664 800

oPiskelija-asiamiesvilja Byströmvilja.bystrom@taku.fi040 561 8967

j ä s e n s i v u T

SISÄMINISTERIÖ | OIKEUSMINISTERIÖ | SOSIAALI- JA TERVEYSMINISTERIÖ | TYÖ- JA ELINKEINOMINISTERIÖ | VALTIOVARAINMINISTERIÖPOLIISI | VEROHALLINTO | TULLI | AKAVA | ELINTARVIKETURVALLISUUSVIRASTO EVIRA | ELÄKETURVAKESKUS

FINANSSIALAN KESKUSLIITTO | KIINTEISTÖTYÖNANTAJAT | MATKAILU- JA RAVINTOLAPALVELUT MARA | PALKANSAAJAJÄRJESTÖ PARDIAPALVELUALOJEN AMMATTILIITTO PAM | RAKENNUSLIITTO | RAKENNUSMESTARIT JA -INSINÖÖRIT AMK RKL | RAKENNUSTEOLLISUUS RT

SAK | STTK | SÄHKÖ- JA TELEURAKOITSIJALIITTO STUL | TYÖTTÖMYYSVAKUUTUSRAHASTO

Harmaa_Talous_printti_2015_A4.indd 1 7.10.2015 18.32