4 /2012

TAIDE- JA KULTTUURIALAN AMMATTIJÄRJESTÖ TAKU ry.FACKORGANISATION FÖR KONST- OCH KULTURSEKTORN TAKU

2 T A K U

Kannen kuva: Jaakko Vasko

T ä s s ä n u m e r o s s a

Julkaisija: Taide- ja kulttuurialan ammattijärjestö TAKU ry/ Fackorganisationen för konst- och kultursektorn rf Lehden toimituskunta: päätoimittaja Kirsi Herala p. 040 5111 200email: kirsi.herala@taku.fi. Petri Katajarinne, Anne Mari Rautiainen, Merja Isotalo, Raisa Niemi, Kirsikka Heimonen ja Riina Virkkunen. Lehti ilmestyy neljä kertaa vuodessa. Julkaisuun tarkoitetuista artikkeleista ja niiden toimitusajoista on sovittavatoimituskunnan kanssa.

Jos kuvaajan nimeä ei ole mainittu, on lehdenkuvituksessa käytetty Ingram-kuvakirjaston kuvia. Taitto: Kirsi Herala/Anne Punttila Paino: Painokotka Oy, Kotka ISSN 1457-7003 ISSN 2243-030X Aikakauslehtien Liiton jäsenlehti

TAKU:n lehdessä olevat artikkelit ja niissä esitetyt mielipiteet ovat kirjoittajien henkilökohtaisia mieli-piteitä. Ne eivät välttämättä edusta TAKU ry:n virallista kantaa.

Puheenjohtajalta ......................................................................... 3

Keskustakirjastosta suunnitellaan täyden palvelun kulttuuritaloa ....................................................... 4RAisA Niemi

miten on käynyt kirjan sähköisen vallankumouksen pyörteissä? ... 7mAAReT TieNsUU

musiikkikirjastot tarjoavat kulttuurielämyksiä ja moniulotteisia palveluita ........................................................... 8VeeRA HiRVoNeN sellon kirjastossa saa puhua ....................................................... 9sAARA RäTy

Lukutaito telkusta ....................................................................... 10LARi KoTiLAiNeN

Viva Viiva .................................................................................... 11ANNe-mAj AUNULA Pysyvä Taiten tuottoa –keskus joensuuhun 2013 ........................ 14eLLi oiNoNeN-edéN

Kuulto-hankkeissa tapahtuu ......................................................... 16ANNe mARi RAUTiAiNeN

miten taidemaailma on reagoinut markkinaperusteiseen tai uusliberalistiseen käänteeseen kulttuuri- ja yhteiskuntapolitiikassa? ............................................................... 19eRKKi seVäNeN

silmät jäävät seinille – taidetta suomen Pankissa ......................... 20meRjA isoTALo

miriam Bryant ............................................................................. 22sANNA PosTi sjömAN

Kolea elämä ............................................................................... 24PANU HämeeNAHo

Postia Brooklynista ...................................................................... 26sANNA PosTi sjömAN shibuya daigaku ......................................................................... 28RAisA Niemi

Kontulassa opitaan japanin malliin .............................................. 29RAisA Niemi

mitäs peliä sitä oikein pelataan? .................................................. 30sUsANNA sNeLLmAN jA sANNA RisTANiemi mistä on toimivat verkostot tehty ................................................. 32KATRi HALoNeN

Tuottaja on hyvä tyyppi ja rautainen ammattilainen ....................... 33ANNA möTTöLä

Nordmatch – 15 000 kiloa lasinsiruja ja epäonnistumisen voima ............................................................... 38RAisA Niemi

Uratarina – suvi Kallio ................................................................. 40 RAisA Niemi

jäsensivut .................................................................................. 42

T A K U 3

On jäähyväisten aika, ja aika katsoa taaksepäin. Aloitin TA-KUn puheenjohtajana suurin piirtein kaksi ja puoli vuotta sitten. Kuten kaikessa haasteellisessa ja hauskassa tehtä-vässä, aika rientää siivillä ja tuntuu siltä, että vastahan minä aloitin. Paljon on kuitenkin tapahtunut. TAKU on kasvanut tänä aika jäsenistöltään Akavan Erityisalojen toiseksi suu-rimmaksi järjestöksi: meitä on nyt reilusti yli kolmetuhatta taiteen ja kulttuurin ammattilaista ja ammattilaiseksi opiske-lijaa. TAKU on myös kasvattanut painoarvoaan muutenkin kuin jäsenmäärällään. Olemme olleet näkyvästi esillä erilai-sissa tapahtumissa ja verkostoissa sekä aktiivisina toimijoina edunvalvonnan ja yhteiskunnallisen vaikuttamisen kentillä. Tästä yhtenä esimerkkinä on TAKUn keskeinen rooli AKAVAn kulttuuripoliittisen ohjelman laatimisessa. Tapahtumista voisin mainita viimeisimmät eli osallistumisemme Talllinnassa pidet-tyyn NordMatch –tapahtumaan sekä TAKUn marraskuussa järjestämä Mi(n)kä ihmeen tuottaja –tapahtuma Helsingis-sä. Olemme olleet aktiivinen toimija erilaisissa hankkeissa jäsenillemme tärkeillä toimialoilla. Erityisesti olemme edis-täneet taiteen ja kulttuurin soveltavaa käyttöä hyvinvointi- ja terveyssektoreilla.

Jatkossa edunvalvontatyö muuttuu yhä haasteellisemmaksi työn tekemisen monimuotoistumisen myötä. Pitkien työurien tai vakinaisten virkojen sijaan pätkätyöt sekä erilaiset itsensä työllistämisen muodot alkavat olla arkipäivää yhä useammal-le jäsenellemme. Myös raja palkkatyön ja yrittäjyyden välillä tulee entistä enemmän hämärtymään. Myös toimintaympä-ristömme muuttuu. Juuri eduskunnassa hyväksytty Taiteen edistämiskeskusta koskeva laki sekä esimerkiksi kuntauu-distukset tulevat vaikuttamaan paljon edunvalvontatyöhön. Tähän kaikkeen työhön tarvitsemme jäsentemme aktiivista osallistumista. Tarvitsemme jatkuvasti tietoa siitä mitä työ-markkinoilla ja yleisemminkin mitä kulttuurialalla tapahtuu ja millaisia muutoksia on käynnissä ja tulossa. Tulemme jatkos-sakin tekemään erilaisia edunvalvontaa kehittäviä kyselyitä jäsenillemme. Näiden kyselyiden vastaamisen lisäksi kannat-taa olla myös suoraan yhteydessä erilaisissa edunvalvonnal-lisissa tai jäsenpalveluja koskevissa asioissa luottamus- tai toimihenkilöihin. Vain tällä tavalla voimme kehittää TAKUsta entistäkin paremmin jäseniään palvelevan ammattijärjestön.

Lopuksi haluan kiittää kaikkia takulaisia luottamuksesta ja tuesta puheenjohtaja-aikanani. Kiitos myös järjestön halli-tukselle aktiivisesta toiminnasta edunvalvontatyössä. Erityi-nen kiitos kuuluu toimihenkilöillemme toiminnanjohtaja Kirsi Heralalle ja järjestö- ja kehitysvastaavallemme Riina Virkku-selle sekä muille työntekijöillemme.

Toivotan uudelle hallitukselle ja muille luottamushenkilöille sekä etenkin seuraajalleni, puheenjohtaja Mari Lankiselle työniloa edunvalvontayössä.

Petri Katajarinnepuheenjohtaja

Kuva: Johannes W

iehn

P U H e e N j o H T A j A LT A

4 T A K U

Kun Audrey Hepburnin roolihahmo Holly Golightly ahdistuu elokuvassa AamiainenTiffanylla, hän menee Tiffany & Co. -koruliikkeeseen. Golightlyn mielestä siellä ei voi tapahtua mitään pahaa. Monelle kirjastot merkitsevät samanlaista turva-paikkaa. Ihmiset kokoontuvat niihin sivistyksen äärelle ja keskustelukin on hillittyä.

Vai onko? Helsingin kirjastoista on tullut monitoimipajoja, joissa askarrellaan, kuunnellaan esitelmiä, lainataan työvälineitä, opetellaan sukan kutomista tai koodausta. KohtaamispaikallaLasipalatsissa ei kirjoja edesjuurikaan ole.

KesKustaKirjastosta suunnitellaan täyden palvelun Kulttuuritaloa - kaikki Helsingin nykyiset kirjastot mahtuisivat musiikkitaloon

4 T A K U

R a i s a N i e m i

K u v a t : A i n o N i e m i

T A K U 5

kattava valikoima erilaisia laitteita ja tietoteknisiä ohjelmia, joiden käyt-töön saa henkilökohtaista opastusta.

”Kirjastojen tehtävä on tyydyttää asiakkaiden tiedon tarpeita. Myös tapahtumat ovat tiedon tarpeen tyy-dyttämistä”, Salminen jatkaa. Lasi-palatsissa järjestetään iltoja esimer-kiksi rekrytoinnista ja yrittäjyydestä. Helsingin Postitalossa sijaitsevas-sa Kirjasto 10:ssä ääneen pääsevät puolestaan kansalaisjärjestöt ja eri kulttuurialan toimijat. Peräti 80% Kymppikirjaston tapahtumista jär-jestävät asiakkaat, esimerkiksi erilai-set yhdistykset. Tapahtumapaikkana kirjasto 10 on naapuriaan Kohtaa-mispaikkaa suositumpi, sillä sen kävijämäärät peittoavat Lasipalat-sin 350-400 päivittäistä vierailijaa.

Vuonna 2004 avattu musiikin eri-koiskirjasto Kirjasto 10 onkin yksi maamme vilkkaimmista kirjastoista. ”Luulimme aluksi, että kävijämäärät tulevat olemaan melko pienet, mutta meillä käy nykyisin jopa 2000 asia-kasta päivittäin” sanoo Kirjasto 10:n

Porakone kirjastosta

Kirjastoissa on jo pitkään ollut tar-jolla kirjojen ohella erilaisia tapahtu-mia, esimerkiksi kirjailijatapaamisia ja teemailtoja. Kirjastoista on myös tullut yhä enemmän tavaralainaamo-ja. Mutta mitä tekemistä porakoneil-la ja kävelysauvoilla on kirjastoissa? ”Asiakkaat ovat toivoneet lainaamis-mahdollisuutta mitä erilaisimmille asioille, mutta jokin raja tavaroiden välittämisessäkin pitäisi olla”, myön-tää Kohtaamispaikan esimies, suun-nittelija Kirsi Salminen.

Suomessa on yhä enemmän yhden hengen talouksia, eikä kaikilla ole mahdollisuutta hankkia jokaista vempainta itselleen, eikä se olisi talo-udellisesti tai ekologisesti järkevää-kään. Kouluilla tai työväenopistoilla ei puolestaan ole samanlaista lai-nausjärjestelmää käytössään. Helsin-gin kaupungin liikuntavirasto ideoi kävelysauvalainauksen ja vastaa myös kustannuksista, mutta koska virastollakaan ei ole organisaatiota järjestämään lainausta, he kääntyi-vät kirjaston puoleen. ”Kirjastojen henkilökunnassa on tavaroista kah-ta koulukuntaa”, Salminen myöntää ja jää pohtimaan kirjaston sopivuutta tavaralainaamiseen. ”Voisiko ajatel-la että se porakone tulee ikään kuin nikkarointioppaan liitteenä?”

Tapahtumia ja nettiopastusta tiedontarpeeseen

Helsingin kaupungin kirjastotoimen johtaja Marja Berndtsonin mukaan kirjastojen tehtävänä on alusta alka-en ollut ihmisten saattaminen tiedon lähteille, eikä tämä ole muuttunut. Tieto ei tosin löydy enää pelkästään kirjoista, vaan tarvitaan uudenlaisia palveluita. Kohtaamispaikka perus-tettiin kuusi vuotta sitten tietoteknii-kan murroksessa ja se on tarjonnut asiakkaille mm. opastusta tietotek-niikasta ja kursseja sähköisistä pal-veluista. ”Nämä palvelut ja niiden tarve eivät ole poistuneet vuosien mittaan, mutta nyt asiakkailla on omat läppärit mukana”, mainitsee Salminen. Myös työn tekemisen luonne on muuttunut. Nykyään työs-kennellään ryhmissä, verkostoidu-taan, testaillaan ideoita yhdessä. Toimistot ovat hävinneet. ”Kohtaa-mispaikan kaupunkitoimisto Urban Office on uskomattoman suosittu”, Salminen kertoo. ”Pienyrittäjät, tie-totyöläiset ja eri alojen freelancerit tarvitsevat jatkuvasti tilaa omaehtoi-seen työskentelyyn. Tässä kirjasto voi palvella asiakkaita.” Urban Of-ficesta tiloja voi varata veloitukset-ta. Kohtaamispaikalta löytyy myös

Lasipalatsin Kohtaamispaikka ja Kirjasto 10 sijaitsevat keskellä Helsinkiä, Mannerheimintien molemmin puolin.

T A K U 5

6 T A K U

Kaupunki on kuullut asukkaitaan koko suunnitteluprosessin ajan. ”Unelmien kirjasto” -tapahtumiin on kutsuttu ihmisiä pohtimaan, millai-sia tulevaisuuden kirjastojen pitäisi olla. Keskustakirjastolle on myös avattu omat nettisivut osoitteessa keskustakirjasto.fi, jonne on koottu aiheen ympärille järjestettyjä tapah-tumia, ihmisten toiveita ja kuvia tu-levaisuuden kirjastosta.

Keskustakirjastosta tulee täyden pal-velun talo. ”Sekä Lasipalatsissa että Postitalossa testataan koko ajan sitä, millaisia palveluja Helsingin kes-kustassa toivotaan tulevaisuudessa kirjastolta” kertoo Kirsi Salminen. ”Mutta kirjoilla tulee olemaan hyvin vahva asema Keskustakirjastossa” hän vakuuttaa. ”Töölönlahdella on jo edustettuna kuvataide ja musiikki, mukaan tarvitaan myös kirjallisuu-den talo”, Tia Jokinen jatkaa. Kes-kustakirjastosta tulee kuin ainaiset kirjamessut, jossa kymmenet tuhan-net ihmiset kokoontuvat kirjallisuu-den äärelle.

Suomessa on kehuttu ja toimiva kirjastoverkko, mutta tilanpuute on suuri, myös pääkaupungissa. ”Lähi-kirjastot ovat tosi pieniä” Salminen sanoo. ”Itse asiassa kaikki Helsin-gin kirjastot mahtuisivat Musiikki-taloon.”

Säilyvätkö aluekirjastot, jos resurssit kohdistetaan uuteen taloon? Salmi-

toimistoesimies Tia Jokinen. Ja uusia asiakkaita tulee koko ajan. Kymppi-kirjastosta voi lainata myös sarjaku-via ja asiakkaiden toivomuksesta sin-ne on tuotu hyllyt myös pokkareille ja best sellereille. ”Kymppihän on logistisesti mainio”, Jokinen selittää. ”Asiakkaat tilaavat kirjansa vaikkapa Kauniaisten kirjastosta noudettavak-si meiltä, joten he voivat kätevästi napata ne mukaan työmatkalla”. Tä-män mahdollistaa pääkaupunkiseu-dun kirjastojen yhteinen järjestelmä HelMet, jossa mukana ovat Helsin-gin, Espoon, Vantaan ja Kauniaisten kirjastot. Kirjasto 10:n aukioloajat ovat myös hyvin asiakasystävällisiä. ”Olemme avoinna ”aina”, arki-iltoi-na jopa kymmeneen ja myös viikon-loppuisin”, Jokinen sanoo.

jatkuvat kirjamessut Töölönlahdella

Itsenäisyyden juhlavuonna 2017 helsinkiläisille ja koko juhlivalle Suomelle on luvattu uudenuutukai-nen kulttuuritalo, Keskustakirjasto. Helsingin kaupunki on julkistanut avoimen kansainvälisen arkkiteh-tuurikilpailun kirjastorakennuksen suunnittelusta. Tavoitteena on elä-vä ja toiminnoiltaan monipuolinen kohtaamispaikka. Talolle on varat-tu tontti Töölönlahden alueelta Ki-asman ja Sanomatalon kupeesta. Poliittinen päätöksenteko on vielä kesken, mutta ainakin kirjastolais-ten keskuudessa usko uuden talon toteutumiseen on vahva.

sen ja Jokisen mukaan kyllä. Hel-singissä on vahvoja kaupunginosia, joissa asukkaat puolustavat hanakas-ti palveluitaan. Rapistumaan pääs-seitä kirjastoja kunnostetaan muun muassa Kontulassa ja uusia alueel-lisia kirjastoja on suunnitteilla esi-merkiksi Maunulaan ja Jätkäsaa-reen. Asiakkaat ovat toivoneet isoja monitoimitiloja. Haagassa esimer-kiksi on kaksi pientä kirjastoa, jot-ka yhdistämällä saataisiin suurempi, toimivampi ja monipuolisempi tila.

you´ve come a long way, baby ”Ennen kirjastonhoitajat lähes ajat-telivatkin asiakkaan puolesta”, Kirsi Salminen nauraa. ”Kirjaviisas hen-kilökunta istui tiskin takana, ja siel-tä jaettiin neuvoja ja vahdittiin käyt-täytymistä.” Nykytilanne on toinen. Henkilökunta ja asiakkaat oppivat yhdessä. Asiakkaat jopa tuottavat itse omat kirjansa. Salminen kertoo esimerkin Lasipalatsista, jossa asi-akas kirjoitti Kohtaamispaikan ko-neilla tekstin, käsitteli siihen kuvat sekä taittoi käsikirjoituksen. Kirja painettiin alakerran Kirja kerrallaan -painossa, ja julkistamistilaisuus pi-dettiin Kohtaamispaikalla.

Kirjallisuuden tekeminen on muut-tunut, mutta niin on kirjastojen rooli-kin. Kirjastoilla on edelleen opetuk-sellinen ja sivistyksellinen tavoite, mutta lisäksi ne ovat alustoja kan-salaisten omalle aktiivisuudelle ja tarjoavat tiloja heidän käyttöönsä. Kirjastoilla on myös vahva yhteis-kunnallisen tasa-arvon edistämisen velvoite; asiakkaille tarjotaan mak-suttomia palveluja, kuten lehtiä ja vapaa pääsy tietokantoihin.

Monikulttuurisuus on tuonut omat haasteensa ja toimintamuotonsa ku-ten suomenkielen ja kulttuurin ope-tuksen. Maahanmuuttajapalvelu tar-joaa oppikirjoja ja tietoa erilaisista koulutusohjelmista, Kielikahvila on toiminut jo vuosia. Siellä keskustel-laan kirjastonhoitajien opastuksella erilaisista Suomeen ja suomalaisuu-teen liittyvistä asioista.

Kirjojen lainausmäärät eivät ole laskeneet, päinvastoin Helsingin kaupunginkirjaston kirjastokortin käyttäjäluvut olivat viime vuonna nousussa kaikissa ikäluokissa. Kir-jastokortin saa ja palveluiden piiriin pääsee vaikka ei olisi Suomen kansa-lainen. ”Kirjasto on käytetyin ja kus-tannustehokkain kulttuuripalvelu” Salminen ja Jokinen muistuttavat.

Kirjasto 10 on yksi Suomen vilkkaim-mista kirjastoista, kertoo toimistoesi-mies Tia Jokinen.

Kohtaamispaikan suunnittelija Kirsi Sal-misen mukaan Lasipalatsissa testataan millaisia palveluja Helsingin keskustas-sa tulevaisuudessa toivotaan.

T A K U 7

Sähköiset lukulaitteet ovat rynnis-täneet suomalaisiin koteihin, mutta kirjastosta kerrotaan, että painettu-jen kirjojen lainausmäärät ovat py-syneet vakaana.

Helsingin kaupunginkirjaston kirjastotoimenjohtaja Maija Berndtson sanoo, että kirjo-jen lainaus on pysynyt yli

kuudessa miljoonassa kappaleessa 80-luvun lopulta asti. Tiettyjä nou-suja ja laskuja on ollut nähtävissä, mutta ne ovat liittyneet ennen kaik-kea audiovisuaaliseen aineistoon, kuten musiikkiin. Kirja on pitänyt pintansa koko ajan. E-kirjan suosio on nostanut kir-jastoissa varovasti päätään, mutta toistaiseksi vain prosentti kirjaston käyttäjistä on ottanut sähköisen kir-jan käyttöön. E-kirjan suosio on kui-tenkin nousussa: lainausmäärät ovat tuplaantuneet vuosittain. Kirjaston e-informaatikko Marja Hjelt muis-tuttaa, että e-kirja ei haasta painettua

mainen painettu kaunokirjallisuus on eniten lainaajien makuun. Loka-kuussa 2012 julkaistun tilaston top kolmosessa juhlivat Sofi Oksanen, Riikka Pulkkinen sekä Leena Leh-tolainen. Oksanen on saanut uutuu-dellaan aikaan jopa kaikkien aikojen varausennätyksen. Suosituimpia e-kirjoja on Hjeltin mukaan vaikea nimetä, sillä suosi-oon vaikuttaa kokoelman sisältö. Lisäksi e-kirjaston lainausmääriin vaikuttavat erilaiset käyttäjälisens-sit. Lainatuimmat e-kirjat ovat Lo-nely Planet -matkaoppaita, koska niissä on rajoittamaton yhtäaikaisten käyttäjien lisenssi. Miltä sitten näyttää painetun kir-jan tulevaisuus kirjastosta katsoen? Kirjastotoimen apulaisjohtaja An-na-Maria Soininvaara uskoo, että kirjoja painetaan vielä kahdenkym-menenkin vuoden kuluttua ja ehkä jopa laadukkaampina painoksina, mutta osa nykyisistä paperikirjoista on varmasti korvautunut e-kirjoilla.

Kirjoittaja on Haaga-Helian journa-lismin koulutusohjelman opiskelija.

Miten on käynyt

kirjan sähköisen vallankumouksen pyörteissä

m a a r e t T i e n s u ukirjaa suosiossa vielä pitkään aikaan, sillä kokoelmien rakentamiseen me-nee vuosikymmeniä. Painettujen kir-jojen kokoelma kattaa tällä hetkellä 1,6 miljoonaa kirjaa, kun sähkökir-joja on noin 2300. E-kirjojen lukijoista noin 35 pro-senttia käyttää mobiililaitetta, joista Applen laitteet ovat suosituimmat. Niillä e-kirjansa lukee noin 70 pro-senttia, Samsungin laitteella noin 12 prosenttia.

Liikemiehet nouseva käyttäjäkunta

Vuoden 2011 tilastot kertovat, että parikymppiset naiset ovat innok-kaimpia kirjaston käyttäjiä. Samana vuonna 38 prosenttia helsinkiläisistä käytti kirjastokorttiaan, eli noin 60 prosenttia alueen asukkaista ei käytä kirjaston palveluja. E-kirjojen myötä kirjasto on kui-tenkin saanut uuden käyttäjäryhmän: liikemiehet. Marja Hjelt kertoo, että kirjastoon on tullut toivomuksia bu-siness-aiheisista e-äänikirjoista. Toi-voja kertoi, ettei ehdi lukea kirjoja, mutta kuuntelisi niitä mielellään au-tomatkoilla. Business-kirjat ovatkin olleet niin suosittuja, että niitä on ti-lattu kirjastoon lisää. Business-kirjallisuus jää kuiten-kin suosiossa jälkeen, sillä koti-

?

8 T A K U

Tampereen pääkirjastossa Metsos-sa järjestettävät akustiset illat ovat uudistaneet kirjastojen musiikkitar-jontaa uudella tavalla. Koska ääni-telainaus on laskussa, on musiikkia tarjottava uudella ja mahdollisim-man monipuolisella tavalla. Mu-siikkitapahtumat ja livemusiikki on yksi näistä uusista tavoista.

Kirjastosta on muutamien viime vuosien aikana tullut tärkeä tapah-tumapaikka. Esimerkiksi Tampereen pääkirjastossa Metsossa on voinut salsata, kuunnella livemusiikkia ja osallistua yhteislaulutilaisuuteen. Vuonna 2011 Tampereen kaupun-ginkirjastossa järjestettiin noin 500 erilaista tapahtumaa.

Tampereen pääkirjaston musiikki-osaston johtajan Jarkko Rikkilän mukaan on jo aika päästä eroon ste-reotypiasta, jonka mukaan kirjastois-sa ei saa olla meteliä.

”Missä vaiheessa kirjastoista itse asi-assa tuli hiljaisia? Ajatus kirjastois-ta kansalaisten yhteisenä palveluna, kohtaamispaikkana ja tilana ei ole tämän ajan keksintö”, Rikkilä sanoo.

Rikkilän mukaan kirjastopalvelui-den syvin teema on jossain vaihees-sa unohdettu ja on siirrytty hiljai-suusajatteluun. Toiminnallisempaan suuntaan siirtynyt kirjastotoiminta on positiivista kehitystä.

”Kirjastoissa tarvitaan edelleen hil-jaisia tiloja, ja uusien kirjastojen suunnittelussa ne on otettu myös hy-vin huomioon”, Rikkilä sanoo. ”Se, että joka paikassa olisi hirveän hil-jaista on melko mahdotonta totetut-taa, jos ajatellaan esimerkiksi lasten ja nuorten osastoja. Tietysti aina täy-tyy ottaa huomioon kirjastojen muut asiakkaat.”

Tampereen kaupunginkirjaston ta-pahtumakoordinaattori Anna Sza-layn mukaan tapahtumajärjestelys-sä yritetään parhaan mukaan seurata aikaa ja olla ajan hermolla sekä ta-

pahtumien luonteiden että paikan suhteen.

”Metson tapahtumia järjestetään nykyään enemmän keskellä kirjas-toa, vaikka edelleen esimerkiksi lasten- ja nuorten osastoilla tai mu-siikkiosastoilla on tapahtumia. Täl-lä tavalla levittäydytään enemmän asiakkaiden pariin”, Szalay sanoo.

Rikkilän mukaan kirjastopalvelui-den piiriin on saatu uusia asiakas-ryhmiä tapahtumien kautta. Nuo-ret on edelleen kuitenkin haastava kohderyhmä, vaikkakin muusikko Ville Leinosen akustisella keikalla Metsossa oli Rikkilän mukaan ollut hämmästyttävän paljon nuoria.

”Nuorille koitamme kovasti suun-nata tapahtumia, esimerkiksi pelita-pahtumia. Lapsiperheitä ja ihmisiä keski-ikäisistä ylöspäin saavutamme hyvin”, Szalay toteaa.

elämyksiä ja kulttuuritietämystäakustisesti

Jarkko Rikkilä muistuttaa, että kir-jastojen musiikkiosastoista on tullut erittäin monitahoisia. Äänitelainaus on laskussa, mutta se on vain yksi osa musiikkikirjastokentän muutos-ta. Tampereen kaupunginkirjastosta löytyy äänitteiden lisäksi noin 40 000 nuottia, kirjoja, videotallenteita sekä äänitedigitointimahdollisuuksia, jon-ka avulla esimerkiksi lp-levyjä voi-daan muuntaa digitaaliseen muotoon.

”Internetin kehitys on tietysti joh-tanut siihen, että ihmiset kuuntele-vat yhä enemmän musiikkia netis-tä. Täytyy kuitenkin muistaa, mikä se kokonaiskuva on. Meillä on laaja tarjonta musiikkitapahtumia, joita on kehitetty viime vuoden aikana. Esi-merkiksi akustiset illat ovat olleet suosittuja”, Rikkilä kertoo.

Metsossa järjestettävissä akustisis-sa illoissa vieraana on yksi artisti ja illan aikana asiakkaat voivat laina-ta sekä tämän artistin tuotantoa että artistin itse valitsemaa aineistoa. Illan aikana keskustellaan artistin kanssa musiikista, jonka jälkeen ar-tisti vetää pienimuotoisen keikan. Koko tapahtuma videoidaan You-Tubeen. Rikkilän mukaan tämä on hyvä esimerkki siitä, kuinka moni-

puolista kirjastojen musiikkitarjon-ta on. ”Tällä tavoin voimme tarjota ihmisille elämyksiä ja laajennettua kulttuuritietämystä. Artistin valit-semaa aineistoa voi myös lainata myöhemmin, jolloin yhteys tähän tapahtumaan säilyy.”

Nautintoa maanatai-illassa

Maanantai-iltana 12. marraskuuta Metson musiikkiosastolla vieraili laulaja-lauluntekijä Janne Laurila. Laurila on esiintynyt muun muas-sa Office Building -nimisen bändin riveissä. Viime aikoina hän on teh-nyt soolouraa, toinen sooloalbumi ilmestyy vuonna 2013.

Laurila oli vetänyt paikalle hyvin väkeä: ikähaarukka oli kirjaimelli-sesti vauvasta vaariin. Laurila kertoi omista musiikkimieltymyksistään ja esitteli itsevalitsemaansa aineistoa, johon kuului muun muassa Dave Lindholm, Sonic Youth ja oma bändi Office Building. Itse akustinen keik-ka kesti noin puoli tuntia.

Musiikki sopi hienosti kirjastomil-jööseen ja erityisesti musiikkiosas-tolle. Ihmisiä tuli ja meni: osa jäi hetkeksi seuraamaan keikkaa, osa selaili levyhyllyjä musiikin tahtiin hytkyen. Yleisön joukossa istunut vanha rouva sulki silmänsä ja silmin nähden nautti musiikista. Eräs toinen katsoja löi kiivaasti tahtia jaloillaan koko keikan ajan. Lopuksi Laurilan valitsemalle aineistohyllylle ryntäsi ihmisiä ruuhkaksi asti.

Rikkilän mukaan suuri muutos tu-lee olemaan verkkoaineistojen oi-keanlainen hyödyntäminen tulevai-suudessa. Tällä hetkellä käytössä on verkkoaineistoa, jonka potentiaalia ei vielä täysin tunneta. ”Fyysisen kokoelman lisäksi meidän täytyy pystyä tuomaan esille verkkopalve-luitamme sekä lanseeraamaan uu-denlaisia palveluita”, Rikkilä sanoo. ”Kirjasto on tila, jossa ihmisillä on oikeus tuottaa itse, tehdä itse ja pääs-tä vaikuttamaan yhteiskuntaan, ja sitä kautta käyttää kirjastopalvelui-ta. Kirjastolla on tulevaisuudessakin tärkeä rooli kansalaisyhteiskunnan rakentajana”, Rikkilä uskoo.

Kirjoittaja on Haaga-Helian journa-lismin koulutusohjelman opiskelija.

Musiikkikirjastot tarjoavat kulttuurielämyksiä ja moniulotteisia palveluita

V e e r a H i r v o n e n

T A K U 9

Satutunnit ja kirjailijavieraat kuulu-vat kirjojen lainaamisen lisäksi pe-rinteisesti kirjastojen toimintaan. Tarjontaan kuuluu nykyisin paljon muutakin, ja se on usein sosiaalis-ta toimintaa.

Marraskuun aikana Tampereen kir-jastoissa vietetään pelipäivää ja tu-tustutaan esimerkiksi tableteihin ja lukulaitteisiin. Turun pääkirjastossa vietetään Kaamosyötä, jolloin ohjel-massa on muun muassa musiikkia ja tanssia. Sellon kirjastossa Espoos-sa vietetään miestenviikkoa ja Loy krathong –festivaalia, eli thaimaa-laista valon juhlaa. Sellon kirjasto on samanaikaisesti tapahtumakir-jasto ja klassinen kirjasto. Kirjaston suuret tilat mahdollistavat sen, että yläkerta on hiljaisempaa aluetta, ja alakerrassa järjestetään tapahtumia.

Sellon kirjaston palvelupäällikkö Hilkka Ranttilan mukaan nuoret ovat kuin kotonaan kirjastossa, jossa ta-pahtuu. Osa asiakkaista joutuu kui-tenkin mukautumaan muutokseen. ”Joka kerta, kun lavalla tapahtuu, toiset älähtävät”, Ranttila toteaa ja kertoo, että noin puolet suomalai-sista eivät käy ollenkaan kirjastossa. Kirjastossa on kuitenkin suurimman osan aukioloajasta hiljaista, Rant-tila kertoo. Ja tapahtumien aikana Ranttila tarjoaa korvalappuja niitä kaipaaville.

mainostaa saa vaan ei myydä

Sellon kirjastossa tapahtuu paljon. Tapahtumien organisoinnista vas-taava Ranttila totea, että millekään tapahtumalle ei ole vielä sanottu ei.”Politiikka on tervetullut, uskon-to on tervetullut… Poliittinen päätös on, että mainostaa saa, muttei myy-dä”, Ranttila kertoo. Hän toteaa, et-tei kirjasto voisi itse tuottaa niin laa-jaa kirjoa tapahtumia, kuin heillä on nyt tarjolla. Ranttila toivookin, että kirjasto voisi toimia kulttuuritalo-na, johon ihmiset tulevat tekemään. ”Kunhan ajasta sovitaan!”

Palaute tapahtumista on hyväksy-vää ja on usein yllättänyt Ranttilan.

Sellon kirjastossa saa puhuas a a r a R ä t y

Aulassa oli eräänä vuonna miekkai-lijoita ja Ranttila pelkäsi, että se on liian hurjaa paikalla olleille lapsille. Lapset seurasivatkin innoissaan näy-töstä. Kolme kertaa järjestetyn katu-tanssitapahtuman, Lepuski Jamin, palaute on myös ollut positiivista. Aikuisten mielestä on ollut hienoa, että nuoret ovat järjestäneet tapahtu-man kirjastossa, ja että Sellon kirjas-to on tarjonnut nuorille paikan. ”Osa on ihmetellyt, että miksi musiikkia pitää soittaa niin kovaa. Niin ihmet-telen minäkin, mutta ymmärrän, että se vain on niin.”

Kilpailu on hyvästä

Pääkaupunkiseudun kirjastot teke-vät osittain yhteistyötä. Esimerkik-si kirjailijaesittely saattaa kiertää useassakin kirjastossa. Kiertävätkin tapahtumat ovat aina ainutlaatuisia, sillä asiakaskunta vaikuttaa ohjel-man tyyliin. Yhteistyöstä huolimatta kirjastojen välillä on myös kilpailua.- Kun Entresse tekee jotain, niin mei-dänkin täytyy saada jotain vastaavaa, Ranttila nauraa. Hän tähdentää kui-tenkin, että hyvää halutaan jakaa, mutta myös ottaa kilpailusta se hyvä, mikä siitä syntyy.

Pois tiskin takaa

Ranttila uskoo, että hajuton ja mau-ton yhteiskunnallinen toimija ei säily hengissä. Sellon kirjastossa seuraa-va askel on tulla pois tiskin takaa. Rahaliikenteen hoitaminen onkin melkein ainoa asia, joka pitää tis-kin takana, Ranttila itse istuu usein kirjaston aulassa työskentelemässä. Kannettavan tietokoneen kannessa lukee isolla ”Kysy?”. ”Teksti antaa suomalaiselle luvan kysyä. Jos ei ole kysyttävää, osa tulee kysymään, että mitä voisi kysyä. Ihmiset haluavat jutella”, Ranttila toteaa. Tapahtu-missa ihmiset herkästi keskustelevat vieraidenkin kanssa. Ranttila pohtii-kin, onko suomalainen keskustelu-kulttuuri muuttumassa. Hän kertoo ainakin itse muuttuneensa. ”Ennen hädin tuskin sanoin aamulla terve, kun juuri iltavuorossa oli nähnyt. En harrastanut small talkia.” Nykyi-sin Ranttila pyrkii luomaan tilantei-ta, joissa myös henkilökunta pääsee puhumaan toisilleen. USA:n vaalitu-losta hän ei katsonut itse – hän halu-si kysellä ja kuulla sen asiakkailta.

Kirjoittaja on Haaga-Helian journa-lismin koulutusohjelman opiskelija.

Sukkapajassa kudotaan ja

keskustellaanKello kymmenen jälkeen keskiviikkona Sellon kir-jaston Sukkapajaan alkaa kerääntyä neulojia. Suk-kapaja on kokoontunut kuukauden verran viikoittain. Sitä ennen käsityöpaja kokoontui kirjastoon kerran kuukaudessa. Pajaan saapuu kahden työntekijän li-säksi kolme neulojaa. Kahden tunnin aikana sukat vuoroin etenevät ja vuoroin lepäävät sylissä, kun keskustelu rönsyilee joulukoristeiden tekemisestä kirjaston lukupiiriin ja lastenlapsiin.

”Sukkapaja toteuttaa hyvin ideaa kirjastosta olo-huoneena”, toteaa Sellon kirjaston työntekijä Marja Sollo-Kauppinen. Hänet hälytettiin sairastapauksen vuoksi mukaan pajaan. Sollo-Kauppinen ei ole juu-rikaan neulonut, mutta tarttuu kuitenkin puikkoihin ja kysyy välillä neuvoa Entressen kirjastosta paikalle sijaisohjaajaksi saapuneelta Tiina Rysäseltä. Rysä-nen on käsityötieteen maisteri, ja auttaa muitakin osallistujia keskustelun lomassa.

KiRjAT osANA sUKKAPAjAssA

Sukkapajan kävijämäärä vaihtelee. Paikalla olijat ke-huvat sitä, että aina saa apua: kävijöillä on erilaisia taitoja, ja aina joku osaa auttaa – ohjaaja tai osal-listuja. Sohvaryhmän keskellä olevalla pöydällä on myös erilaisia käsityökirjoja ja –lehtiä. ”On kiva, kun on aineistoa, ja on päässyt selailemaan ihan uusia-kin kirjoja”, kehuu Anneli Sepäntalo. Pajassa esillä olleita kirjoja voi lainata tai varata.

Pajalaiset käyttävätkin kirjastoa erityisesti kirjojen lainaamiseen. ”En ole osannut kaivata muuta, kuin kirjojen lainaamista”, toteaa Reetta-Liisa Vähäsarja. Hänen mielestään on kuitenkin loistavaa, että tarjolla on muutakin toimintaa, kuin vain kirjoihin liittyvää.

Liisa Vinberg, joka on jäänyt eläkkeelle Sellon kir-jastosta, kertoo käyvänsä paljon HelMet-kirjastojen tapahtumissa. Hän toteaa, että Sukkapaja kuvastaa hyvin Sellon kirjastoa: idea toteutettiin heti sen syn-nyttyä. Alun perin käsityökerho syntyi Sellon kirjas-ton työntekijöiden innosta tehdä käsitöitä.

Pelkkien käsitöiden takia naiset eivät kuitenkaan kokoonnu keskiviikkoisin kirjastoon. Tärkeintä on keskustelu.

T A K U 9

10 T A K U

Keskimmäinen lapseni ei ole lukumiehiä. Siinä, missä hä-nen sisaruksensa ovat oppi-neet kirjoitetun suomen kielen hienouksia ahmimalla kirjoja pienestä pitäen, tämä herra on lukenut lähinnä Akkaria ja television tekstityksiä.

lukutaito telkusta

Kuva: Saša Tkalčan

L a r i K o t i l a i n e n

Lari Kotilainen on suomen kielen opettaja ja tutkija. Larin blogi Suomensuojelija löytyy osoitteesta www.suomensuojelija.fi

SUOMEA RAKKAUDELLA

o nneksi näihin kahteen on voinut luottaa. Akun Ankan kieli on varsinaista kielikuvi-en ja monipuolisen sanaston ilotulitusta. Helsingin yli-

opiston suomen kielen väki on jopa valinnut Akkarin kielen vuosikym-men sitten vuoden kielihelmeksi. Eikä ohjelmatekstityksissäkään juuri ole valittamista ollut. Ylipään-sä on hienoa, että meillä tekstitetään vieraskielisiä ohjelmia päällepuhu-misen sijasta. Tämän tavan on sa-nottu parantaneen niin suomalais-ten lukutaitoa kuin vieraitten kielten ääntämistä. Nyt toinen näistä lukuinnottoman lapsukaisen lukutaidon kulmakivis-tä kuitenkin horjuu. Säästetään hin-nalla millä hyvänsä -mentaliteetti on löytänyt tiensä televisiotekstitysten maailmaan, kuten lehdistä on saanut lukea. Hintoja poljetaan, tekstittäjiä ulkoistetaan, aikatauluja kiristetään, laatu kärsii. Uutissirkus-parodiasivustolla eh-dotettiin jopa, että kiistan keskiössä kellottava MTV3 voisi siirtää teks-tittämisen katsojille. Katsojat voisi-vat lähettää käännökset Twitter-vies-teinä kuvan alalaitaan samalla, kun ohjelmia lähetetään. Verkkokeskus-teluissa vastaavia älynväläyksiä on esitetty jopa ihan tosissaan: ”Kuka tahansahan osaa kääntää!” Jokainen kieltä vähän osaava ei kuitenkaan osaa kääntää. Kääntämi-nen kun ei ole vain sanojen ja raken-teiden automaattista vaihtamista al-kukielisestä käännettävälle kielelle. Jos ette usko, niin kokeilkaapa kään-tää vaikkapa suosikkirunonne Goog-len automaattikääntäjällä. Kääntä-miseen tarvitaan laajaa kielen- ja ennen kaikkea kulttuurintuntemusta. Varoittavia esimerkkejä huonois-ta käännöksistä on nähnyt jokainen, joka on katsonut itä- tai etelänaapu-rista ostetun piraattielokuvan. Omiin

suosikkeihini kuuluu Tähtien sota -elokuvien toivotus “may the force be with you”. Totunnaisesti muotoon ”olkoon Voima kanssanne” käännet-ty tervehdys on piraattiversioissa väännetty ainakin muotoihin ”voi-mat teidän mukaan”, ”jaa voimia sulle” ja ”jaa, voimia sulle”. Huteja sattuu tietenkin ammat-tilaisillekin, jos käännöstä ei ehdi tehdä rauhassa. Ylen uutisissa kään-nettiin taannoin aforismi ”I heard the Big Bang echo in your heartbeat” muotoon “kuulin suuren pamauksen kaiun sinun sydämenlyönneissäsi”. Kiireisessä uutiskäännöksessä oli jäänyt huomaamatta, että ”the Big Bang” ei ole mikä tahansa pikku pa-maus vaan itse alkuräjähdys. Latteal-ta kuulostaneeseen suomenkieliseen aforismiin tulee kummasti potkua, kun käännösvirhe korjataan: ”kuu-lin sydämenlyönneissäsi alkuräjäh-dyksen kaiun”. Me kielitaitoiset voimme naures-kella näille virheille ja huolimatto-muuksille. Mutta poikani kaltaiset lapset joutuvat ottamaan sen, min-kä saavat. Kirjakielen oppiminen on lapsille ja nuorille monien ammat-tien kannalta välttämätöntä. Hyvät mallit ovat kuitenkin vähenemässä. Televisiotekstityksetkin uhkaavat muuttua huonoiksi vaikutteiksi.

T A K U 11

VIIVALLA ON EROJA.

VIIVA KERTOO

dyNAMIIKASTA,

KAUNEUdESTA

JA RUMUUdESTA.

PELKISTETTyNä SE

PALVELEE

KOKONAISUUTTA.

VIIVASTA TUNNISTAA

PIIRTäJäN.

Hyvän pilapiirroksen perustana on hyvä piirros, johon piirtäjä on pelkistänyt uutis-

virran fakta- ja mielipideaineis-ton kirkkaaksi, välittömästi ym-märrettäväksi kuvaksi. Kuvan on avauduttava lukijalle noin kymmenessä sekunnissa. Sir-palekulttuurissa tämä on piir-täjän suuri haaste.

Piirtäjän välttämättömiä ominai-suuksia ovat poikkeuksellisen hyvä piirustustaito, erinomai-nen ideointikyky, kohtuullisen vankka yhteiskunnallinen tie-tämys ja tuntemus sekä ripaus älykkyyttä. Hyvän viivan takana on valtava määrä harjoittelua, piirtämistä ja oivaltamista.

Piirtäjän lahjoja on kehitettä-vä koko ajan. Elävä ja taipuisa viiva syntyy ”hyvän silmän” ja käden taitojen yhdistelmänä. Viiva edellyttää myös oikeita piirustusvälineitä, jotta jälki on leveätä tai kapeata. l Parhailla piirtäjillä, kuten Kari Suomalaisella, on kontrapunktin taju. Hyvänä

esimerkkinä toimii Karin Helsingin Sanomissa 1979 julkaistu pilapiirros ”Mo-raalinen närkästys”.

A n n e - m a j A u n u l a

12 T A K U

l Kerberoksen näkemys siitä, miten ”Päätetyö ahdistaa lääkäreitä. Oisko siinä vi-rus?”. Piirros on Etelä-Suomen Sanomista syksyltä 2012.

– Uusien ratkaisujen painaminen lihasmuistiin on tuhansien toisto-jen takana. Hahmojen ja poliittis-ten ”näyttämökuvien” synnyttä-minen vaatii elävää mielikuvitusta ja loputonta luonnostelua, huo-mauttaa Etelä-Suomen Sanomien ja Satakunnan Kansan poliittinen pilapiirtäjä Kerberos alias Kalevi Laalo. Hänen pilapiirroksensa ta-voittaa noin 300 000 lukijaa levik-kitietojen mukaan.

Kerberoksen mukaan hyvä pila-piirtäjä on myös karikatyristi. Piir-ros kulminoituu pelkistettyihin ja toiminnallisiin ominaisuuksiin. – Viiva ei saa varastaa showta, vaan sen on palveltava kokonaisuutta.

Tehoa kontrapunktista

Pilapiirroksen teho syntyy piirtä-jän ja lukijan välisestä yhteisestä sopimuksesta. Sopimus siitä, että tiettyjä asioita liioitellaan.

– Pilapiirroksessa tehdään yh-dessä jäynää. Lukija palkitaan huumorilla ja vahingonilonkin höystämällä mielihyvällä. Kari Suomalaisen koulukunnan piir-täjät sivaltavat terävästi miekalla, mikä tehoaa paremmin kuin nui-janisku, kuvaa Kerberos.

Parhailla piirtäjillä on musiikista tuttu, harvinainen kontrapunktin taju. Kuvataiteessa se tarkoittaa Kerberoksen mukaan sitä, että tai-teilija kykenee sovittamaan kaksi näennäisesti toisistaan riippuma-tonta asia- ja tapahtumakokonai-suutta yhteen. Koko kupletin juoni selviää kertaheitolla.

Lääkäriliiton pilapiirrokset

Suomen Lääkäriliitto on ostanut lääkäriaiheisia pilapiirroksia aina 70-luvulta asti. Edustettuina ovat mm. Helsingin Sanomien piirtä-jistä nimimerkit Kari (Kari Suoma-

lainen), Terho (Terho Ovaska) ja Karlsson (Henrik Karlsson), Vasa Bladetin piirtäjä Leif Sjöström, Ilta-Sanomien piirtäjä H. Paakkanen (Heikki Paakkanen), Kalevan piir-täjä Jari (Jari Elsilä) sekä Kerberos (toim.huom. Kerberos tunnetaan myös Kalsena).

Pilapiirroksissa kuvataan osuvasti työtaakan alla riutuneita lääkärei-tä, 1980- ja 2000-luvun lääkäri-lakkoja sekä lakon ratkaisuja, ny-kypäivään liittyviä tietokoneiden aiheuttamia ongelmia jne.

Kynän käyttö, viivan erilainen jälki ja aiheen esitystapa erottuvat sel-västi piirtäjästä toiseen. Piirrokset ovat aikansa lapsia.

T A K U 13

Taidegraafikko ja taidemaalari

Simo Suoniemen ajatuksia suomalaisista

sarjakuvista:

Pekka PuuPääSuomalaisen sarjakuvan isä, Ola Fågelberg, piirsi ja kirjoitti sarja-kuvaa yksin. Myöhemmin hänen kisällinään oli Asmo Alho (Kieku ja Kaiku). Fågelberg avusti kuvitta-jana useampaa työväenlehteä en-nen kansalaissotaa. Vuonna 1917 hän aloitti Jalmari Finnen kanssa Ankkanen-sarjakuvan Suomen Kuvalehdessä. Ennakkoluuloton piirre Fågelbergin sarjakuvissa oli, että Pekka Puupää vieraili hänen muissakin sarjakuvissaan. Fågelberg toimi Elannon mai-nospäällikkönä ennen sotia. Hän piirsi Pekka Puupäätä jopa sota-aikana ja aina 1950-luvulle asti. Fågelberg signeerasi kaikki työn-sä kutsumanimellään Fogeli. Mer-kittävää hänen sarjakuvissaan on

l Karlsson pohtii ”Hippokrateen valetta”. Piirros on ilmestynyt Helsingin Sanomissa 2011.

ilmeikkyys. Fågelbergin perikunta myi myöhemmin T.J. Särkälle sar-jan elokuvaoikeudet.

kieku ja kaikuTämän sarjakuvan muistavat var-maan kaikki 70-luvulla syntyneet lukutaitoiset ihmiset. Alkuperäinen kirjoittaja oli Mika Waltari. Sarjaku-vassa ei ollut puhekuplia, mutta erityisesti arvostan Waltarin mo-nitavuisia loppusointuja. Kuvitus oli Asmo Alhon, jonka kuolemaan loppui sarjakuva. Alho sepitte-li myös sarjaan tarinoita. Piirros-tyylissä huomataan Fågelbergin merkitys oppi-isänä.

MuuMiTTove Janssonin kaikkien tunte-mat hahmot. Tove aloitti muumi-en julkaisun sotien aikana. Itse muistan lapsuudesta heti sodan jälkeen julkaistun ”Muumipeikko ja Pyrstötähti”. Janssonin omis-sa piirroksissa muumit esiintyivät laihempina ja ilmeikkäämpinä kuin nykylasten tuntemissa japanilais-versioissa. Muumit kulkivat Toven mukana koko hänen loppuelä-

mänsä kaiken muun tuotannon ohessa. Tove oli kuitenkin taide-maalari. Hän maalasi mm. Teuvan kirkon alttaritaulun.

MäMMiLäTarmo Koiviston kirjoittama ja piirtämä sarjakuva. Mämmilä on sivumuotoinen sarjakuva Me-lehdestä, joka voidaan sijoittaa maantieteellisesti Oriveden Suk-kavartaan kaupunginosaan. Sar-jassa on upeasti paikallisten asuk-kaiden kielenä Hämeen murre, lukuun ottamatta uutta nuorisoa. Mämmilän tarinaa seurataan kro-nologisesti parinkymmenen vuo-den ajan.

FingerPoriTuntematon viikinkien perustama rannikkokaupunki. Mieleen kul-keutuu entinen Itä-Saksan maail-ma. Pertti Jarlan sarjakuva ilmes-tyy Helsingin Sanomissa kolmen ruudun strippeinä. Fingerporissa tehoaa erityisesti tekstin nokke-luus ja piirrosten vapaa viiva.

14 T A K U

Työhyvinvointia kulttuurista ja taiteesta

Pysyvä Taiten tuottoa -keskus joensuuhun 2013

sä. Kulttuuri- ja taideinterventioiden vaikuttavuutta on mitattu yhteistyös-sä Työterveyslaitoksen kanssa sekä hankkeen omilla kyselyillä ja saatu kannustavia tuloksia. Kehitystyö tähtää viime kädessä yhteiskunnan kahden eri sektorin, työelämän sekä kulttuuri- ja taidea-lan, hedelmällisen, uutta luovan, ennakkoluulottoman ja molempia osapuolia hyödyttävän yhteistyön syntymiseen ja vakiintumiseen.

Nuori mies, joka ei päässytteatterikouluun . . .

Olisikohan ensimmäinen hanke kos-kaan käynnistynyt, ellei eräs nuori mies olisi aikanaan epäonnistunut teatterikoulun pääsykokeissa ja pää-tynyt DI:ksi ja toimitusjohtajaksi. Unelma ei unohtunut: voisiko teat-teri jollakin tavoin olla osa yritys-johtajan työtä. Ja sitten kaupungin kulttuurisihteerin puheille. Yrityk-sen väkeä jo ennestään tunteneen kulttuurisihteerin olikin helppo va-kuuttua aidosta yhteistyöhalusta.

Hän sattui olemaan hyvissä väleis-sä myös täydennyskoulutuskeskuk-sen toimijoiden kanssa oltuaan siellä töissä aikaisemmin. Niin syntyi sat-tumien, sinnikkään valmistelutyön sekä kolmen oivaltavan kumppa-nin, yrityksen, kulttuurisihteerin ja yliopiston, yhteistyön ja Pohjois-Karjalan ELY-keskuksen myöntä-män rahoituksen tuloksena Työhy-vinvointia kulttuurista -hanke.

Tuottoa kaikille – tilaus ja tavoitteetTaiten tuottoa -hankkeen kehittä-mistyön yleisenä tavoitteena on li-sätä kulttuuri- ja taidealan toimijoi-den työllistymismahdollisuuksia ja toisaalta tukea työyhteisöjen hyvin-vointia ja toimintaa. Molempien koh-deryhmien tilanteen parantamiselle on olemassa ajankohtainen yhteis-kunnallinen tilaus. Luovien alojen toimeentulokysymykset ovat pysy-vä puheenaihe ja kehittämiskohde. Valtion taloutta haastavat erityises-ti huoltosuhteen synkät kehitysnä-kymät, jotka luovat paineita jatkaa työuria. Jotta työssä jaksetaan pidem-pään, on myös työhyvinvointiin kiin-nitettävä entistä enemmän huomiota. Vanhojen toimintatapojen rinnalle tarvitaan välttämättä uusi keinoja ja menetelmiä.

Useiden hankkeiden lisäksi myös valtio on viime vuosina ryhtynyt toimenpiteisiin uudenlaisten toi-mintamallien aikaansaamiseksi

Tasan viisi vuotta sitten, marraskuun puolivälissä 2007, päivättiin silloi-sen Joensuun yliopiston täydennys-koulutuskeskuksessa Työhyvinvoin-tia kulttuurista -projektisuunnitelma, joka johti ESR-rahoitteisen hankkeen käynnistymiseen vuoden 2009 alus-ta. Parhaillaan toteutettava jatkohanke, Taiten tuottoa, päättyy kesällä 2013. Nykyinen toteuttaja on Itä-Suomen yliopiston koulutus- ja kehittämis-palvelu Aducate.

Hankkeen koulutukset ovat tarjonneet lisäosaamista kulttuurin ja taiteen sovel-

tavaan käyttöön työyhteisöjen hy-vinvoinnin ja toiminnan tukemisessa noin 250 kulttuuri- ja taidealan toi-mijalle ja työyhteisöjen edustajalle. Toimintamallien kokeilemiseksi ja kehittämiseksi toteutetaan yhdeksän pilottia, joista kuusi julkisen ja kol-me yksityisen sektorin työyhteisöis-

Viisi vuotta kehitystyötä Joensuussa

e l l i o i n o n e n - e d é n

P r o j e k t i p ä ä l l i k k öT a i t e n t u o t t o a - h a n k e

Tämä perustus kyllä pitää... Joensuun pääkirjasto, Kukkulan heimo -paperimassaveisto. Kuva Noora Heikkinen

14 T A K U14 T A K U

T A K U 15

kulttuurin ja taiteen sekä toi-saalta työhyvinvoinnin ja mui-den hyvinvoinnin osa-alueiden tavoitteellisen yhteistyön ja yh-teisymmärryksen edistämisek-si. Parhaillaan jalkautettavana on valtion politiikkaohjelman tuloksena syntynyt, VT Assi Liikasen laatima Taiteesta ja kulttuurista hyvinvointia -toi-menpideohjelma 2010-2014 (Taiku), jossa yhtenä kolmesta osiosta on työhyvinvointi.

Pysyvä Taiten tuottoa -keskus joensuuhun

Taiten tuottoa -hankkeen konk-reettisena tavoitteena on perus-taa Joensuuhun pysyvä Taiten tuottoa -keskus, joka aloittaa toi-mintansa hankkeen jälkeen elo-kuussa 2013. Keskus välittäjä-, markkinointi- ja neuvontaorga-nisaationa tarjoaa ammattitaitei-lijoiden sekä muiden ammatti-maisten kulttuuri- ja taidealan toimijoiden työhyvinvointia tukevia palveluja yksityisen ja julkisen sektorin työyhteisöille. Toimintaa kehitetään taloudel-lisen pohjan vahvistamiseksi niin, että ’samalta luukulta’ ovat saatavissa kulttuuri- ja taidepal-velut myös muille asiakasryh-mille. Taiten tuottoa -keskusta hallinnoi hankkeen jälkeen Esit-tävän taiteen tila ry. Keskuksen konkreettinen sijoituspaikka on yhdistyksen ylläpitämä kult-tuuritila Pakkahuone. Edellisen hankkeen tuloksena syntynyt taitentuottoa.fi-sivusto siirtyy Taiten tuottoa -keskuksen yhte-yteen. Hyviä käytäntöjä on so-veltuvin osin haettu erityisesti Ruotsin TILLT-organisaatiosta.

Toteutetut ja käynnissä olevat työyhteisöpilotit (kesto 4-6 pv):

2010Joensuun kaupunki/Enon kirjasto (5 osallistujaa)- Elämänvirta, lausunta, laulu, sanataide, esitys vanhusten palvelutalossa- taiteilijat Anu-Riikka Vilhunen, Mikko Lauronen

Joensuun kaupunki/Lyseon peruskoulu (40 osallistujaa)- Murha à la Carte, draama-, ruoka- ja roolipeli- tapahtuma omalle työyhteisölle- taiteilijat Hannele Martikainen, Soili Koistinen ja Jari Parkman

MTM Connections Oy (16 osallistujaa)- lyhytelokuva Mediahyppy- taiteilijat Ari Matikainen ja Ismo Apell

2012Joensuun kaupunki/pääkirjaston hallinto-osasto ja esimiehet (11 osallistujaa)- paperimassaveistos Kukkulan heimo, esillä kirjastossa- taiteilija Antti Raatikainen

Joensuun kaupunki/Pohjois-Karjalan museo (10 osallistujaa)- Luonnonystävät-ympäristötaideprojekti (lumiveistoksia, postikortteja ym.)- taiteilija Miia Rosenius

Pohjois-Karjalan sairaanhoito- ja sosiaalipalvelujen kuntayhtymäHonkalampi-keskus/Asumisyksiköt Ankkuri ja Etappi (21 osallistujaa)- lyhytelokuva Tää on tärkeetä työtä tää… Eikä siitä sen enempää!!.- taiteilija Tero Sarkkinen

Arcusys Oy (8 osallistujaa)- lyhytelokuva- taiteilijat Maria Sarkkinen ja Sami Jumppanen

Lieksan kaupunki/Sosiaalivirasto (20 osallistujaa)- valokuva- taiteilija Henna Middeke

Kehkeytymässä voimaeläin, toistaiseksi tunnistamaton? Joensuun pääkirjasto, Kukkulan heimo -paperimassaveistos. Kuva Noora Heikkinen

TTL: miten kulttuuri ja taide vaikutti työhyvinvointiin

Työterveyslaitos on mitannut kult-tuuri- ja taideinterventioiden vaiku-tuksia viidessä joensuulaisessa pi-lotissa käyttäen Parempi työyhteisö -kyselyä, jota hanke täydensi omilla kysymyksillään. Käytettävissä ovat yhteenvetotiedot kolmesta ensim-mäisestä pilotista. Alkumittauksis-sa työyhteisöjen yhteiset työhyvin-vointia kuvaavat tunnusluvut olivat alle Suomen keskiarvon. Loppu-mittauksessa tunnusluvut olivat kohonneet Suomen keskiarvon ylä-puolelle. Työyhteisöjen jäsenistä 87 % arvioi hankkeen toimenpiteiden hyödyttäneen työyhteisöä jossakin määrin tai melko/erittäin paljon ja 77 % näki hankkeen tuoneen muu-toksia työyhteisön arkeen. Mer-kittäviä parannuksia tapahtui mm. työyhteisön yhteisöllisyydessä, luottamuksessa ja luovuudessa. Myös suhtautuminen esimiesten ja johdon toimintaan muuttui hank-keen myötä myönteisemmäksi.

Sanalliset arviot osoittavat, että enemmistö pilotteihin osallistuneis-ta koki kulttuuri- ja taideprojektien vaikuttaneen työyhteisössä positii-visesti. Arvioissa todettiin muun muassa työyhteisön piristyneen ja ilmapiirin parantuneen sekä yhteis-työn ja yhteishengen tiivistyneen. (Laaksonen, Anna & Koskensalmi, Saija: Kulttuuri ja taide työyhteisö-jen tukena – mitä vaikutuksia? TTL 2010, Helsinki).

Lisätietoa: www.aducate.fi/taitentuottoa

Riemua ja itsensä voittamista. Eipä lipsahtanut silmään... Joensuun pääkirjasto, Kukkulan heimo -paperimassaveistos. Kuva Noora Heikkinen

T A K U 15

16 T A K U

Kuntien kulttuuritoiminnan kehittämishanke on edennyt toimintakokeiluihin. Lähes 200 haki-jan joukosta Kuulto-rahoitukseen valittiin 22 toimintakokeilua. Näistä esittelemme kolme.

Kuulto-hankkeissa tapahtuuA n n e m a r i R a u t i a i n e n

Oman kunnan tarinoita oli Posiolla tuotteistettu jo matkailun tarpei-siin, miksei siis myös kulttuuriin? Tarinoiden kerääminen, esittämi-nen ja esitysten seuraaminen ovat saaneet kuntalaiset innostumaan kulttuurista aivan uudella tavalla.

Kerrottakoon taustaksi, että Posio on panostanut kulttuuriin vain 3–4 euroa asukasta kohden vuodessa. Kirjasto-kulttuurijohtaja Eija-Liisa Kasesnie-men työpanoksesta laskennallisesti viisi prosenttia menee kulttuurille. – Se tarkoittaa 22 minuuttia päiväs-sä. Kunnassa on siis ollut todellinen tarve lisätä kulttuuripalveluja. Suunnitelma Kuulto-hankkeeksi nousi tarpeesta, mutta toteutukseen

tarvittiin myös onnekkaita sattu-mia. Tarinallisuus näyttäytyy muun muassa tarinapolkuina ja -piireinä, mutta keskeisintä on ollut Sirniön kylällä pidettyjen Seppäpäivien jat-kon turvaaminen. Kasesniemi kertoo ensimmäises-tä sattumasta: – Osallistuin Nuorisoseuranta-lolla järjestysmieskurssille. Tauolla kyläläisten tarinoita kuunnellessa talo alkoi elää, ja kehkeytyi ajatus esityksestä.

Yhessä tehty

Posion asukkaiden tarinoita pää-tettiin muokata musikaaliksi sep-päkylään. Laulujen kirjoittajaksi värvättiin posiolainen Reino Hä-meenniemi, ja säveltäjäkin löytyi onnekkaasti aivan läheltä: määrä-aikaisena kirjastovirkailijana toi-

Posiolla tarinat lähtivät elämäänmi musiikin ammattilainen Virva Jakkula. Niin innostuneita ja luottavaisia posiolaiset olivat, että ”Miekka-Jussin jäläkeläiset” -kylämusikaalin teko polkaistiin käyntiin kansalais-opiston kanssa jo ennen rahoitus-päätöstä. – Kuulto-rahoituksella palkattiin sitten ammattitaiteilijat ohjaamaan harrastajia. Oman kylän tarinat innostivat mukaan aivan uusia kulttuurinhar-rastajia. – Kulttuuriammattilaisten ja har-rastajien yhteistyö sujui kympin ar-voisesti. Ensi-ilta oli elokuussa, ja kaikki meni nappiin, julkisuuttakin olemme saaneet yllin kyllin, kertoo Kasesniemi tyytyväisenä. Syksyn esitysten jälkeen tarinat ovat jatkaneet elämäänsä, mukaan on tullut uusia alueita, henkilöitä ja ideoita. On ollut ajankohtaisiin asi-oihin tarttuvia laulutilaisuuksia, ky-lillä on kiertänyt valokuvanäyttely ja kehitteillä on ainakin runopiiri ja lasten taidetyöpajoja. – Ensi kesänä musikaali esitetään Posion lisäksi ainakin Taivalkoskel-la, mahdollisesti myös Ranualla. Kuntalaisia osallistumaan innos-taneen hankkeen keskellä Kasesnie-mi muistuttaa asian kääntöpuolesta: – Näytetäänkö me nyt kunnalle, että kun kulttuuritoimi ajetaan ah-taalle, syntyykin jotain aivan uutta? Hän itsekin kertoo tehneensä muiden miekkajussilaisten tavoin talkoilla paljon, virka-aikana kun on pidettä-vä kirjastoa auki. – Kunpa kunnassa nähtäisiin yh-dessä tekemisen voima ja kulttuurin merkitys hyvinvoinnin osana.

Miekka-Jussin jäläkeläiset lavalla. Kuva: Olli Moisio.

T A K U 17

Onko kunnan työntekijä pyytä-nyt sinulta mielipidettäsi hyvästä elämästä tai valokuvaa kotisi sy-dämestä? Miltä kuulostaisi suun-nitella oman perheen identiteetti-puu tai jäsentää arjen kulkemisia kartalle? Forssassa kuntalaisia on kuunneltu aivan uudella tavalla: kulttuuriluotaamisella etsittiin uu-sia työtapoja ja toimintamalleja Kehräämön perhelauantaiden si-sällön kehittämiseksi.

Luotaaminen on osa Kulttuuria yh-teisvoimin -hanketta. Hankkeen ta-voitteena on kokeilla yhteistyötä kulttuuriyhdistysten kanssa, kertoo kirjastotoimenjohtaja Maarit Järve-läinen-Kannisto: – Mitä he osaavat, mitä ovat val-miit tuomaan ja miten heidän panos-taan voidaan korvata? Sen lisäksi hankkeeseen etsittiin avointa ja suoraa palautteen kerää-misen tapaa. Kulttuuriluotaaminen osoittautui sellaiseksi. Metodi löytyi vähän vahingossa informaatiotutki-musta opiskelevan Noora Oluikpen kautta, mutta osoittautui kokeilemi-sen arvoiseksi. Kesätyönään Noo-ra suunnitteli ja toteutti luotauksen.

Forssassa kuunnellaan kuntalaisia uudella tavalla Perheitä rekrytoitiin Lounais-Hä-meen alueelta – tavoitteena oli 30 perhettä, niitä saatiin 27, joista 24 oli mukana loppuun saakka. Maarit Järveläinen kertoo perheil-le lähetetystä luotauspaketista ja saa kuulijansakin innostumaan. Muka-na oli merkityksellisten paikkojen ja poistumisreittien merkitsemistä kartalle; valokuvaamista annetuista aiheista; teemapuun kokoamista; eri kuukausien merkittävien tapahtumi-en miettimistä; päivä- ja leikekirjan pitämistä. Lapset ja nuoret oli huo-mioitu erikseen: pienimmille esi-merkiksi ”erittäin tärkeiden huomi-oiden raportointialusta” ja nuorille ”erilainen sukupuu”, jonka sai koota vaikkapa nettiystävistä.

Tulokset innostavat uuteen kokeiluun

Luotauspakettien anti on helppo us-koa antoisaksi: – Hyvin henkilökohtaista, eritys-laatuista, merkityksellistä, kuvailee Järveläinen. Myös perheiden palaute oli posi-tiivista. Varsinkin karttatehtävästä oli oltu ”täpinöissään”: oman arjen jäsentäminen kartalle tuntui mielek-käältä ja merkitykselliseltä. Muka-vaa oli myös perheiden myönteinen hämmennys: – Julkissektori lähestyi henkilö-kohtaisesti ja empaattisesti.

Kulttuuriluotaamisessa koottiin aineistoa perheiden kokemuksista monin tavoin. Elokuun workshopissa työntekijät tuottivat sa-moin menetelmin oman kulttuuripuunsa. Kuva: Tapio Tuomela

Luotaaminen voi olla uusi, haas-tava tapa kuntalaisten kuulemiselle: – Kuntalaisia kuunnellaan aidos-ti, heillä on oikeasti mahdollisuus vaikuttaa. Vaativinta on saadun tie-don siirtäminen päätöksentekoon ja strategioihin. Forssassa materiaalista koot-tu ideapaketti on perhelauantaiden suunnittelun virikkeenä. Aineistosta Järveläinen nostaa täs-sä vaiheessa kaksi asiaa:– Luonto on äärimmäisen tärkeä. Sen lisäksi koti: hiljaisuus, kiireet-tömyys, kotona olo, turvallisuus, yh-teisöllisyys. Seuraavaksi Forssassa on vireillä kirjaston senioripalveluiden kehittä-minen. Järveläinen tietää siitä jo nyt yhden asian: – Kulttuuriluotaaminen on muka-na palveluiden ideoinnissa.

18 T A K U

Ihmiset ja kulttuuri kohtaavat Poh-jois-Karjalassa, kun kulttuurikul-kurit tekevät taidetta kuntalaisten kanssa. Kulkureiksi on palkattu kaksi taiteilijaa ja yksi muusikko, kuntalaisten kohtaamisissa musii-kin ja kuvan ohella mukana on tar-vittaessa myös liike – monenlai-set aistiärsykkeet ovat tarpeellisia kaikille, erityisen tärkeitä ne ovat vanhuksille. Kulttuurikulkureiden työ alkoi viime kesänä vanhusten palveluasunnoista. Joka viikko kohdattiin sekä vanhuk-sia että henkilökuntaa. Säännöllinen kohtaaminen on tärkeää, kertoo kult-tuurikulkuri Päivi Karhu-Sormunen: – Jopa muistisairaat tunnistavat meissä jotain tuttua. Henkilökunta otettiin mielellään mukaan: lisäkäsiä tarvittiin, jotta kaikille asukkaille saataisiin vähän iloa ja vaihtelua arkeen. Karhu-Sor-musella on aiempaakin kokemusta taidetuokioista hoitoyhteisöissä, sa-

Kontiolahden kulttuurikulkuritmoin kulkureista Laura Melkisellä ja sijaiskulkurilla Anja Turusella sekä muusikko Kimmo Romppasella. Kulttuurituokiokokeilut vanhusten kanssa laittoivat miettimään, mitä kivaa kulttuurilla voidaankaan saa-da hoitotyöhön. Idea tarjoiltiin kunnan kulttuu-riohjaajalle Kristiina Isakssonille, joka vei hankkeen Kuultoon. Yksi asia tuntuu nyt selvältä: – Kulttuuri tuo lisäarvoa hoito-työhön. Henkilökunnalle on tarjottu myös omia taidetuokioita. – Tarvittaessa useampaan kertaan, että kaikki vuorotyöläisetkin ovat päässeet mukaan. Ideoita jaetaan puolin ja toisin.

Myönteinen meininki tarttuu

Päivi Karhu-Sormunen kiittelee kul-kureiden yhteistyötä. Tekemisen li-säksi kun tarvitaan myös ideointia ja organisointia. – Ideoitahan taiteilijoilla riittää, mutta ideat jalostuvat teoiksi, kun niitä voi jakaa. Hän pitää kolmen taiteilijan yh-teistoimintaa myös oman työhy-

vinvoinnin kannalta tärkeänä. Hoi-toyhteisötkin hyötyvät toiminnasta enemmän, kun tekeminen on miele-kästä kaikille. Kenelläkään taiteili-joista ei ole kokopäivätyötä, 80-pro-senttinen työaika kuitenkin. – Meillä on hyvä henki. Kun koh-taamme ihmisiä, viemme positiivi-sen meiningin mennessämme, sitä ei tarvitse ryhtyä enää paikan pääl-lä luomaan. Tänä syksynä vanhuksia kohda-taan joka toinen viikko. Joka toinen suunnataan puolestaan kylille, siellä teemana on Kontiolahden tarinalli-sen maiseman kerääminen ja sen tai-demuotoon saattaminen kyläläisten kanssa. Rahoitusta kulttuurikulku-reille on toukokuun loppuun. Jatko-akin on vireillä: – Että ainakin yksi taiteilija pal-kattaisiin jatkossa. Tietysti toivoisin, että useampi.

Kokemuslaatikko, jossa syntynyt kuvio kertoo, mikä tunnelma tai haave teki-jällään on sillä hetkellä. Samantapaisia kokemuksia saamme kun katselemme tai-vaan pilvistä hahmoja.Kuva: Laura Melkinen

18 T A K U

T A K U 19

Tiedetorilla

Suomen Akatemia teki vuonna 2010 päätöksen rahoittaa vuosiksi 2011–2014 tutkimusprojektia, jossa tar-kastellaan taidemaailman suhtau-tumista yhteiskunnassa meneillään olevaan markkinaperustaiseen kau-teen. Projektissa työskentelee viisi tutkijaa maamme eri yliopistoista, ja sen johtajana toimii tämän artik-kelin kirjoittaja. Projektin taustalla on yhteiskun-ta- ja kulttuuripolitiikassa 1980- ja 1990-luvuilla tapahtunut käänne. Sen myötä läntisissä maissa siirryt-tiin laajan hyvinvointivaltion kaudes-ta kohti markkinaperustaista kilpai-luyhteiskuntaa. Samalla kansallisten yhteiskuntien välille ja yläpuolelle on muodostunut uudenlainen maail-manjärjestys, jonka ytimenä on glo-baali markkinakapitalismi ja sitä yl-läpitävät instituutiot. Ideologisen pohjan uudelle kau-delle on tarjonnut uusliberalismi. Se on viime vuosikymmenet toiminut hallitsevana yhteiskuntapoliittisena ajatustapana, jota on sovellettu käy-täntöön eri puolilla maailmaa. Sen mukaan useimmat niistä hyödykkeis-tä ja palveluista, jotka olivat aiemmin julkisen sektorin tuottamia, voidaan tuottaa parhaiten vapaassa kilpai-lussa liikeyritysten kesken. Uusli-beralistisessa yhteiskuntamallissa liikeyritykset, eikä julkinen sektori, ovat vastuussa tavaroiden ja palve-lujen tuottamisesta yhteiskunnas-sa. Tässä mallissa koko yhteiskunta toimii siten paljolti samalla tavalla kuin kaupalliset yritykset markki-nataloudessa.

Julkista vai yksityistä?

Läntisissä maissa julkisia laitoksia onkin yksityistetty ja jäljelle jäänei-den julkisten laitosten toimintatavat on saatettu lähemmäs liikeyritysten toimintatapoja. Edellistä muutosta voi nimittää markkinallistumiseksi ja jälkimmäistä managerialismiksi. Tämänsuuntaisia muutoksia on ta-pahtunut myös kulttuurin alueella, jos kohta läntisten maiden välillä on tässä suhteessa merkittäviä eroja. Laajinta markkinallistumiskehitys ja managerialismi lienee Iso-Britan-nian ja Yhdysvaltain kaltaisissa ang-loamerikkalaisissa maissa, varsinkin

Yhdysvalloissa, jossa taide-elämä on perinteisesti perustunut ensi sijas-sa liikeyritysten antamien sponso-ritulojen, yksityisten lahjoitusten ja pääsylipputulojen varaan. Samoin monissa entisissä sosialistimaissa julkinen sektori on paljolti vetäyty-nyt pois taide-elämän ylläpitämises-tä. Näiden maiden vastakohtana ovat Ranska ja Pohjoismaat, joissa julki-nen sektori on yhä merkittävä taide-elämän rahoittaja.

Suomalainen taidemaailma vertailussa

Edellä kuvatun taustoituksen puit-teissa projekti keskittyy Suomen ti-lanteeseen, mutta se tarkastelee suo-malaista taidemaailmaa vertailevasti, suhteessa muiden maiden taidemaa-ilmoihin. Lisäksi projektiin kuuluu tutkimushankkeita, joissa analysoi-daan kansainvälisten tai globaali-en taidemaailmojen kehityspiirteitä viimeisten kolmen vuosikymmenen aikana. Projektin tutkimuksissa käsitel-lään taidemaailmaa sekä kulttuuri-politiikkaa ja yhteiskuntapolitiik-kaa ja niiden seurannaisvaikutuksia. “Kulttuuripolitiikka” ei tässä viittaa pelkästään tiettyyn opetusministeriön alaiseen hallinnonalaan, sillä mo-net muutkin ratkaisut ja toiminnot voivat olla taidemaailman kannal-ta merkittäviä. Sellainen on muun muassa maamme yliopistolaitok-sessa tapahtunut kehitys eli yliopis-tojen muuttaminen liikeyrityksiä muistuttaviksi laitoksiksi. Tutki-mustoiminnalta vaaditaan välitön-tä taloudellista ja yhteiskunnallista hyödyllisyyttä, mikä on heikentänyt perinteisen humanistisen kulttuurin asemaa nyky-yhteiskunnassa. Yliopistolaitoksen piirissä konk-reettisimmin taidemaailmaa kosket-taa Aalto-yliopiston perustaminen. Se lähentää muotoilua ja muuta vi-suaalista kulttuuria koskevaa koulu-tusta ja tutkimusta liike-elämään ja teknologiaan ja linjaa samalla tie-tyiltä osin suomalaisen taide-elämän kehitystä. Sama koskee uuden Taide-yliopiston perustamista; on mahdol-lista, että tämä Sibelius-Akatemiasta, Teatterikorkeakoulusta ja Kuvataide-akatemiasta muodostettu yliopisto pystyy aiempaa paremmin puolus-tamaan tiettyjen taidelajien itsenäi-syyttä ja niiden omaa etua talouden

ja politiikan alueilta tulevia hyödyn-tämispaineita vastaan. Taidemaailman käsitettä koskee sama huomautus kuin kulttuuripoli-tiikan käsitettä. Projekti ei tarkaste-le suomalaista taidemaailmaa vain taidehallinnon näkökulmasta, vaan myös taiteen kentältä käsin. Tällöin taidemaailmaan kuuluu runsaasti sellaisia ilmiöitä, jotka jäävät taide-hallinnon näkökulmaan pitäytyväs-sä tarkastelussa marginaaliseen ase-maan tai kokonaan vaille huomiota.

Tähän mennessä

Tähän mennessä projektin jäsenet ovat julkaisseet artikkeleja ja pitä-neet esitelmiä kotimaisissa ja kan-sainvälisissä kongresseissa. Samoin projekti on järjestänyt Itä-Suomen yliopistossa kaksi kansainvälistä kongressia, joissa puhumassa kävivät muun muassa Alain Quemin Rans-kasta sekä Vera Zolberg ja Fredric Jameson Yhdysvalloista. Projektin piirissä valmistuneis-ta tutkimuksista toistaiseksi laajin on Kalle Lampelan väitöstutkimus Taiteilijoita tarvitaan ihan toisenlai-siin hommiin. Tutkimus kuvataitei-lijoiden asenteista ja taiteen yhteis-kuntakriittisistä mahdollisuuksista, joka tarkastettiin Lapin yliopiston taiteiden tiedekunnassa lokakuussa 2012. Se analysoi suomalaisten ku-vataiteilijoiden suhtautumista taiteen tuotteistamispaineisiin. Tällä hetkel-lä Jussi Ojajärvi ja Erkki Sevänen toimittavat (yhdessä Liisa Steinbyn kanssa) artikkelikokoelmaa kirjalli-sesta kulttuurista nykyisessä mark-kinakapitalismissa, Anne Logrén, Simo Häyrynen ja Erkki Sevänen toimittavat kirjaa nykyisestä suoma-laisesta taidemaailmasta sekä Victo-ria D. Alexander, Simo Häyrynen ja Erkki Sevänen valmistelevat englan-ninkielistä kirjaa taidemaailmojen viimeaikaisesta kehityksestä läntisis-sä maissa. Parin vuoden sisällä Anne Logrén saa myös valmiiksi nykyistä kulttuurista julkisuutta ja taidekritiik-kiä koskevan väitöstutkimuksensa.

Erkki SevänenFT, YTTKirjallisuuden, erityisesti kirjallisuussosiologian professori, Itä-Suomen yliopistoEstetiikan dosentti, Helsingin yliopisto

Miten taidemaailma on reagoinut markkina-perustaiseen tai uusliberalistiseen kääntee-seen kulttuuri- ja yhteiskuntapolitiikassa?

e r k k i s e v ä n e n

T A K U 19

20 T A K U

Rakennus on vaikuttava arvopaikallaan Säätytaloa vastapäätä. Sen edustaa hallitsee korkealla jalustalla J.V.Snellmanin patsas. Arkkitehtuurilla ja kuvanveistolla luodaan mielikuvia, myös pankkitoiminnassa. Pankki ja taide eivät kuitenkaan monenkaan mielessä heti yhdisty, vaikka monella pienemmälläkin pankilla on oma taidekokoelmansa.

m e r j a i s o t a l o

silmät jäävät seinille - taidetta suomen pankissa

Taiteen kerääjiä ja kokoelmia 2

T A K U 21

erkki liikanen

Hiukan historiaa

Suomen Pankki on maailman neljän-neksi vanhin keskuspankki. Venäjän keisari Aleksanteri I määräsi vuon-na 1811, että Suomen rahaolojen uudelleen järjestämiseksi Turkuun oli perustettava Waihetus- Laina- ja Depositioni-Contori. Se siirrettiin kahdeksan vuotta myöhemmin Hel-sinkiin ja vuosisadan loppupuolel-la Suomen markan myötä siitä tuli maamme keskuspankki.

Pankin nykyinen päärakennus on historiallinen myös siksi, että sen rakentamiseksi järjestettiin Suomen ensimmäinen kansainvälinen ark-kitehtikilpailu vuonna 1876. Kil-pailun voitti saksalainen arkkitehti Ludwig Bohnstedt ja rakennus val-mistui vuonna 1883. Kuvanveistä-jä Emil Wikströmin pronssipatsas J.V.Snellmanista paljastettiin touko-kuussa 1923 suurin juhlallisuuksin ja pankin edusta nimettiin Snellma-ninaukioksi.

Taidetta pankkitiloihin

Taideteoksi alettiin hankkia Suomen Pankkiin tilojen viihtyisyyden lisää-miseksi sekä keskuspankissa että aluekonttoreissa. Kokoelmaa kerät-tiin aluksi vähitellen, mutta 1970-lu-vulta lähtien taidetta ryhdyttiin hank-kimaan järjestelmällisemmin ja sitä varten perustettiin taidetoimikunta vuonna 1979. Asiantuntijana toimi pitkään Ateneumin intendentti Olli Valkonen.

Suomen Pankin taidekokoelmaan kuuluu noin 1200 teosta. Kokoel-masta saa hyvän kuvan pankin viime-vuotisten 200-vuotisjuhlien kunniak-si toteutetulla virtuaalikierroksella. Kierroksella pääsee tutustumaan päärakennuksen tiloihin, mutta myös keskuspankin toimintaan.

Heti sisään tullessa pääportaikossa jäävät silmät seinille. Juho Rissanen esitti itse, että portaikkoon sopisivat lasimaalaukset ja ehdotti niille erilai-sia aiheita. Ensivilkaisulla lasimaa-lauksista tulee mieleen kirkko, mut-ta sisällöt näissä 1933 toteutetuissa töissä ovat toiset: Silakkamarkkinat, Tukinuitto ja Elonleikkuu.

Lasimaalausten rinnalla ovat Len-nart Segerstrålen Finlandia-freskot, jotka Risto Ryti tilasi ja jotka pal-jastettiin sodan aikana 1943. Suomi herää ja Suomi rakentaa -freskoilla taiteilija halusi alunperin esittää ta-louskehitystä, mutta päätyi kuvaa-maan sodan aiheuttamaa siirtolai-suutta ja jälleenrakennusta.

Pääjohtajan puheilla

Suomen Pankin pääjohtaja Erkki Liikanen ottaa vierailijan vastaan Kuparikantasalissa. Taas jäävät sil-mät seinille. Tilaa hallitsee kaksi taidekokoelman merkkiteosta: Dora Jungin koko valtavan seinän peit-tävä tekstiilitaideteos Kuparikanta vuodelta 1962 ja kokoelman ehkä tunnetuin teos Akseli Gallen-Kalle-lan Aino-triptyykki vuodelta 1889.

Taidetta on ollut Suomen Pankin ti-loissa jo pitkään, mutta ensimmäi-sen kerran se oli yleisölle auki juh-lavuonna 2011. Kysymys tietysti kuuluu, miksi.– Kun olin 2004 Brysselissä, tutus-tuin Ranskassa vietettävään kansal-lisen omaisuuden päivään, jota pidin erittäin kiinnostavana. Aikanaan sit-ten esitin, että myös Suomen Pankin kokoelmia voisi esitellä laajemmal-le yleisölle, kertoo Erkki Liikanen.

Liikasen mukaan vähitellen pankin väki kypsyi ajatukselle, turvajär-jestelyt käytiin läpi ja nimenomaan pankin oma väki opiskeli oppaiksi, mikä oli tärkeä asia monessakin mie-lessä. Ulkopuoliset eivät olisi samal-la tavalla sitoutuneet opastuksiin ja perehtyminen talossa oleviin taidete-oksiin lisäsi myös työssä viihtymis-tä. Näyttelyn yhteydessä syntyikin henkilöstön oma taidekerho.

Suomen Pankki järjestää erilaisia pankin toiminnasta kertovia tilai-suuksia ja vierailijat toivovat yleen-sä mukaan myös taidekierrosta. Suh-tautuminen on ollut myönteisempää ja pankin kuvaa on pehmentänyt se, että opastuksen hoitavat talon omat ihmiset.

Juhlavuoden näyttelykierroksille jo-notettiin, tilaisuus oli harvinainen ja tiedettiin, että tarjolla oli nähtäväk-si monia suomalaisen taiteen merk-

kiteoksia. Yhteensä näyttelyn näki noin 12 000 kävijää, heitä tuli Ou-lusta ja Pohjois-Karjalasta asti. Moni oli tutustunut virtuaalinäyttelyyn jo etukäteen.

Pääjohtaja Liikanen toteaa, että toi-veita kierroksista on esitetty edel-leenkin. Suunnitelmissa on, että nii-tä voitaisiin järjestää kolmen vuoden välein ja seuraavat olisivat vuonna 2014. Käyntien järjestäminen vaatii aikaa ja myös henkilökunnan yhteis-työtä asiantuntijoiden, kuten kuraat-torin, palveluiden lisäksi. Näyttely-toiminta pitäisi oikeastaan Liikasen mukaan siirtää muualle, mutta niin ei voida kuitenkaan tehdä, koska myös itse rakennus on merkittävä osa sitä.

Taidekokoelma pankkitoiminnassa

Pääjohtaja Erkki Liikanen valottaa hieman kokoelman taustoja. Sodan jälkeen ostettiin esimerkiksi Akse-li Gallen-Kallelan Aino-triptyykki, sitten 1960-luvulta alkaen pääasi-assa aikalaisten töitä. Hän samalla muistuttaa, että taiteen kerääminen ei ole pankin päätoimiala.

Nykyiseen Suomen Pankin taide-toimikuntaan kuuluu asiantuntijana Markku Valkonen talon oman väen lisäksi. Taideteosten hankkimisen periaatteena on, että uusia töitä os-tetaan toimivilta aikalaistaiteilijoil-ta, yhteensä noin puolisen tusinaa vuosittain.

– Teokset on luetteloitu ja on teh-ty myös restaurointisuunnitelma, Erkki Liikanen kertoo. Esimerkik-si Gallen-Kallelan Aino-triptyykki on kiertänyt useissa näyttelyissä mm. Hollannissa ja Irlannissa ja sen vuoksi on tarvittu iso konservointi.

Omasta kiinnostuksestaan Erkki Liikanen sanoo, että hänelle näyt-telykierrokset ja taidekokoelma ovat vain ”ihan työasia”. Hän tote-aa kuitenkin, että taiteella on monta ulottuvuutta, se tekee instituutiosta sivistysinstituution ja parantaa työ-ympäristöä. Liikanen antaa myös vinkin seuraavalle kokoelmien esit-telijälle ja toteaa, että kaikki syyt ovat tekosyitä, jos Fortum ei avaa taide-kokoelmaansa laajemmalle yleisölle.

MIRIAMBRYANTTeksti: Sanna Posti Sjöman Kuva: Tony Sjöman

GÖTEBORGILAISESTA MIRIAM BRYANTISTA ENNUSTETAAN RUOTSIN SEURAAVAA SUUR-TA MUSIIKKITÄHTEÄ. LAULA-JATAR ON VAIN 21-VUOTI-AS, MUTTA HÄNEN VAHVAA, DRAMAATTISTA JA SIELUL-LISTA ÄÄNTÄÄN VERRATAAN JO INDIEPOPIN SUURIMPIIN TÄHTIIN. TAKU VIERAILI GÖ-TEBORGISSA JUTUTTAMAS-SA MIRIAMIA.

Miriam Bryant erottuu helpos-ti Göteborgin juna-aseman maanantai-aa-

mun matkustajamassasta. Pitkät tummat hiukset raamittavat hä-nen sinisenturkoosin turkislii-vinsä ja kasvot joita korostavat korkeat poskiluut ja säihkyvän siniset silmät. Tilaamme kahvia ja Miriam istuutuu hengästynee-nä kahvilan ulkopuolella oleval-le penkille. – Mulla oli sellainen pirullinen aamu, tiiäksä, hän sanoo. Olen menossa Tukholmaan ja unohdin meikkipussinkin kotiin. Miriam Bryant on matkalla Tukholmaan bändiharjoituksiin ja sieltä Saksaan keikkailemaan lämppärinä Sunrise Avenue-bändille. – On kova kiire, mutta olen ihan fiiliksissä, hän sanoo silmät kimaltaen. Menneet viikot ovat olleet lau-lajalle kiireisiä. Hän on kiireh-tinyt ELLE-lehden kuvauksista televisio-ohjelmien kuvauksiin ja hän on antanut lukemattomia haastatteluita ruotsiksi, englan-niksi ja suomeksi – Mikä hei sen suomalaisen musalehden nimi on… Niin, Suosikki! Ne laittoivat minulle meiliä ja oli ihmeissään kun vas-

tasinkin niille suomeksi. Äiti tarkasti vielä vastaukseni ennen kuin laitoin ne menemään, laulaja naurahtaa. Tarkistusrundi oli tuskin välttä-mätön. Miriamin viisitoistavuotias pikkuveli ilmestyy juna-asemalle Miriamin meikkipussi kainalossa ja sisarukset puhuvat sujuvasti suomea keskenään. – Voi kiitos, mä annan sulle sitten satasen, jooko, Miriam tokaisee vel-jellensä helpottuneesti.

Miriam Bryantin äiti on kotoisin Ii-salmesta ja hän tapasi Miriamin isän muutettuaan Göteborgiin. Perhe aset-tui Utbyn kaupunginosaan. – Äiti on temperamenttinen ja to-della ihana henkilö. Hän on mieles-täni tyypillisesti suomalainen siinä mielessä, että hän on hyvin tarkka perheestämme ja hän on kasvattaja-na aika ankara, hard love you know. Meillä on aina ollut läheinen yhte-ys sekä Suomen- että Englannin su-kuumme ja tunnen itseni enemmän suomalaisenglantilaiseksi kuin ruot-salaiseksi, vaikka täällä viihdynkin. Miriam kertoo, että hänen koto-naan puhuttiin sekä englantia, että suomea. – Äiti on opettaja ja hän ei vas-tannut meille lainkaan jos emme pu-huneet hänelle suomea. Isän kanssa puhuimme aina englantia. Miriam Bryant kuvailee debyytti-sinkkuaan ”Finders Keepers” sopi-vaksi ensinäytöksi tulevan albumin soundista. Bryantin vahvaa ääntä verrataan usein artisteihin kuten Ade-le ja esikoissinkku, joka kirjoitettiin vasta vuosi sitten, kolahti suuryhtiö EMIin niin kovasti, että Bryant sai heti levytyssopimuksen. – Kirjoitimme Finders Keepers-biisin viime vuoden marraskuussa ystäväni Victor Rådströmin kanssa. Se oli meidän ensimmäinen yhdessä kirjoitettu biisi. Aika hurjaa sinänsä. En tiennyt lainkaan miten musiikkia kirjoitetaan. Victorilla oli musikaali-nen kouluprojekti johon hän tarvitsi laulajaa ja sanoittajaa. Yhteistyöm-me lähti todella hienosti käyntiin ja kirjoitamme kaikki biisit yhdessä.

SYNTYNYT: 1991

ASUU: UTBYSSÄ, GÖTEBORGISSA

PERHE: ÄITI, ISÄ JA KOLME SISARUSTA

AKTUELLI: DEBYTTILEVYLLÄÄN,

JOKA JULKAISTAAN VUODEN VAIHTEESSA.

www.miriambryantmusic.com

22 T A K U

MILLOIN ALOIT LAULAA?Olen aina laulanut, olin suomalaisessa kirk-kokuorossa laulamassa jo viisivuotiaana ja olen siitä lähtien laulanut muodossa taitoisessa. Miriam Bryantin debyyttialbumi ilmestyy vuodenvaihteessa. Laulaja kertoo, että levyn biisit ovat täysin valmiit ja odottavat julkis-tamista. – Keskustelemme tällä hetkellä laulujen järjestyksestä ja yritämme keksiä albumille nimen. Finders Keepers on mielestäni ikään kuin keskibiisi joka kuvailee hyvin koko levyn fiiliksen. Levyllä on biisejä jotka vetävät indie-suuntaan, toiset biisit ovat taas puhtaita popbiisejä. Minulle ei ole tärkeätä ohjata musiikkiani johonkin tiettyynsuuntaan, uskon että biisini sopivat yhtä hy-vin mainstream-radioon kuin indie-yleisölle.

MITEN KUVAILISIT PERSOONALLISUUTTASI?Turhaudun hyvin helposti. Minulla oli aika turbulentti tie musiikkiin ja kirjoittamiseen. Olen kokenut sekä yhtä, että toista ja uskon, että kokemukseni vaikuttavat sekä persoonallisuuteeni, että musiikkiini. ELI VANHA KLISEE JONKA MUKAAN ARTISTI EI VOI KIRJOITTAA RAKKAUSBIISIÄ SILLOIN KUN HÄN ON ONNELLISESTI RAKASTUNUT SOPII SINUUN?Kyllä! Kun olen onnellinen ja rakastunut en pysty kirjoittamaan lainkaan, silloinhan kaikesta tulisi vain sellaista ”minä rakastan sinua, lalalaata”. Silloin on parempi vaikka lukea Twilight-kirjoja tai tehdä jotain muuta. Luominen on minulle terapeuttista. OLET SYNTYNYT VUONNA 1991 JA KIRJOITIT ENSIMMÄISEN BIISISI VASTA VUOSI SITTEN, MUTTA SINUN ÄÄNESI JA OLEMUKSESI TUNTUU PALJON KYPSEMMÄLTÄ. MINKÄ IKÄISEKSI TUNNET ITSESI? Joskus tunnen itseni viisivuotiaaksi, toisinaan satavuotiaaksi. Tämä kaikki taitaa kytkeytyä siihen, että elämä on joskus koetellut minua. Uskon, että jokaisessa ihmisessä piilee pimeitä huoneita, mutta minulla on ehkä kovempi tarve kuin muilla kertoa omistani.

T A K U 23

24 T A K U

T A K U 25

P a n u H ä m e e n a h o

26 T A K U

Eletään elokuuta 2011. Tuuli piiskaa puun oksia ikkunaa vasten. Oksat eivät ole kos-kaan aikaisemmin yltäneet paloportaan kaiteen yli. Olemme täyttäneet kylpy-ammeemme vedellä, vaihtaneet patterit taskulamppuun ja ostaneet kynttilöitä. Keittiön hyllyillä änkeilee mauttomia ra-violisäilykkeitä. Juna – joka tavallisesti kolisee lakkaamatonta kolinaansa ikku-nan ulkopuolella – on vaiti. Pormesta-ri Bloombergin vakava radionsähköinen ääni vahvistaa dystooppista tunnelmaa: ”Irene iskee nyt. Pitäkää radio päällä ja älkää soittako turhaan hätänumeroon. God bless!” Odotamme hiljaa, jännittyneinä. Poh-dimme ja epäröimme: Olisiko ikkunat kumminkin pitänyt teipata? Meneekö rik-ki? Lentääkö lasi? Irene tuli ja Irene meni. Vessan ikku-naan vääntyi lommo ja pari puuta kaatui pihalla. Kävelimme aamulla Williams-burg-sillan yli Manhattanille. Tuuli oli laantunut. Kaupunki lepäsi levollisesti kauniissa siluetissaan.

Olen Ruotsissa tervehtimässä perhet-täni kun kuulen Sandystä. Bloomberg puhuu, maailma kuuntelee: ”Todella va-kava. Luultavasti New Yorkin kautta his-torian vakavin myrsky. Junat seis. Teipat-kaa ikkunat. Älkää soittako hätänumeroon. God bless!” Näen silmissäni kuinka laatikkomai-nen ilmastointilaite joka könöttää keittiön ikkunassani liitää tuulessa. Näen kuinka ikkunat rikkoutuvat säpäleiksi. Kuinka vesi tulvii kaduilla. Näen pakenevan rot-tien valtavan parven kun kaupungin vie-märisysteemi täyttyy Atlantin suolaisella vedellä. Hoksaan, että olen nähnyt kaiken tä-män aikaisemmin. Kuten luultavasti sinä-kin. Kun mielikuvitukseni kaipaa katastro-fille kulissia, on New York tuhokaupunkien kaupunki. Sen on vuosien mittaan tu-honnut virus (I am legend, 2007) ja East Riveristä noussut japanilainen jättilisko (Godzilla, 1998). Sitä ovat ruhjoneet kummitukset (Ghostbusters, 1989), te-koälylliset robotit (Artificial intelligence, 2001) ja meteoriitit (Armageddon, 1998).

SANNA POSTI SJÖMAN

Postia Brooklynistä

Avaruusolennot eivät ole myöskään jättäneet kaupunkia rauhaan (Indepen-dence day, 1996) ja Manhattanin katuja ovat rasittaneet sekä jääkausi (The day after tomorrow, 2004) että hyökyaallot (Deep impact, 1998). Jo 30-luvulla kaupunkia ruhjoi jätti-apina joka käytti Empire State Building-rakennusta tikapuina (King Kong, 1933).

Sandy tuli ja meni. Ilmastointilaite kö-nöttää kiltisti ikkunassa ja nettikin toimii. Moni muu on menettänyt paljon. Osa on menettänyt kaiken, kotinsa, henkensä. Jääkaappini ovessa irvistelee Le Corbu-sierin sitaatti jonka kerran revin lehdestä:

”New York is a beautiful catastrophe”

Erika Spring

T A K U 27

SANNA POSTI SJÖMAN

TAIDE:

YAYOI KUSAMA Törmäsin japanilaisen nykytaitei-lija Yayoi Kusaman taiteeseen en-simmäisen kerran MOMA Museum of Modern Art -museon näyttelys-sä 1998 ja nyt taiteilija palaa New Yorkiin, Whitney Museum of Ame-rican Art -museoon. Kusama tunne-taan ehkä parhaiten pilkkujen sekä värien lähes neuroottisesta käytös-tä maalauksissaan, mutta myös ja muusta kiehtovasta nykytaiteestaan, veistoksista, elokuvista ja installaa-tioistaan. Kusama, joka on kärsinyt lap-suudestaan saakka psykoottisista oireista ja joka asuu Japanissa psy-kiatrisessa hoitokodissa, asui New Yorkissa vuosina 1957 – 1973 ja oli suuri inspiraatio muun muassa Andy Warholille. Kusama teki hiljattain yhteistyötä muotitalo Louis Vuitto-nin kanssa, joka lanseerasi malliston ”Infinitely Kusama”. Jos et pääse katsomaan näytte-lyä ja et tahdo maksaa satoja euro-ja Kusama/LV-huivista, vinkkaan Kusaman upeasta yhteistyöstä Pen-guin Classic-kustantamon kanssa. Kusama on kuvittanut Lewis Car-rollin ”Liisa ihmemaassa”-klas-sikon, joka irtoaa Adlibris-kau-pasta parillakymmenellä eurolla. www.yayoi-kusama.jp

MUSIIKKI:

ERIKA SPRING - EP Au Revoir Simone-bändistä tun-nettu Erika Springin debyytti-ep julkaistiin elokuussa ja vaikka hä-nen soolosoundinsa paikoin muis-tuttaa Au Revoir Simonen soundia, erottuu levy artistin aikaisemmasta musiikkituotannosta hiukan syn-kemmällä ja uneliaammalla soun-dillaan. Biisit ovat rumpukoneil-la säestetyt, laulu muuttuu välillä kuiskauksiin ja biisit kuten levyn hitti ”6 More Weeks” vie ajatuk-set Charlotte Gainsbourgin ja Bat for Lashesin musiikkimaille. Kuun-tele Spotifylla tai Soundcloudilla. facebook.com/erikaspringmusic

TELKKARI:

THE WALKING DEAD Syksy tietää monen draamasarjan paluuta ruutuun ja lokakuussa alkaa yhdysvaltalaisen zombiesarjan ”The Walking Dead” kolmas tuotantokau-si. Sarjasta – joka kertoo pienestä ryhmästä selviytyjiä jotka yrittävät pysyä hengissä zombien valtaamas-sa apokalyptisesta maailmassa – on tullut suuri hitti sekä Yhdysvalloissa, että lukuisissa muissa maissa. Tapa-sin sarjan luojan, Robert Kirkmanin New Yorkin Comic Con -messuilla ja hän kertoi, että zombiet ovat sar-jassa pelkkiä sivuhenkilöitä ja että kertomuksen ytimessä ovat selviy-tyjät. – Sehän on tarinan keskeisin osa, ja jännittävin! Minne he menevät? Miten he pysyvät hengissä? Miten he löytävät ruokaa? Miten he koh-televat toisiaan? The Walking Dead -sarjan en-simmäinen ja toinen tuotantokau-si löytyy DVD:llä ja sarjaan pe-rustuvat sarjakuva-albumit ovat myös julkaistu suomeksi. Suo-messa sarja näkyy Fox-kanavalla. www.foxtv.fi

Sanna vinkkaa:

Yayoi Kusma

28 T A K U

japanissa hierarkia jyrää. jos olet sii-

vooja tai muu suorittavan tason tekijä,

olet työpaikallasi alinta kastia. Työpaik-

kademokratia on vieras käsite. opiske-

lu on maksullista ja kallista, parhaiden

koulujen pääsykokeisiin valmistau-

dutaan vuosia. jos epäonnistut, kun-

niasi on mennyt. shibuya daigaku eli

shibuya University Network Tokiossa

murtaa näitä myyttejä.

s hibuya on tunnettu maailman vilkkaimmasta risteyksestä, jossa yksillä valoilla risteyk-sen ylittää jopa 1000 ihmistä.

Shibuya on myös nuorisokulttuu-rin sekä uudenlaisten kauppojen ja liiketoiminnan syntysija. Shibuya Daigakun nettisivujen mukaan se on ”energinen, nuorten ihmisten kau-punginosa”. Siksi onkin luontevaa, että myös uusi japanilainen oppimis-tapa, jonka juuret ovat paikallisuu-dessa, syntyi Shibuyassa.

ei kampusta, ei maksuja, ei arvojärjestystä

Shibuya Univeristy Network on va-paamuotoinen oppimisen verkosto, eräänlainen kansalaisten yliopisto. Kursseja järjestetään mitä moninai-simmista aiheista origamista käsityö-pajoihin, masennuksesta selviämi-sestä kaupunkikävelyyn. Hierarkia kupsahtaa nurin, kun yhden kurssin opettaja voikin seuraavalla tunnilla olla oppilas. Koulutus on osallistujil-le ilmaista, opettajat saavat muodol-lisen 5000 ¥ eli n. 50 e korvauksen. Koulutus on viety ulos luokkahuo-

Rakkaudesta shibuyaan

Syksyyn 2012 mennessä Shibuyas-sa on pidetty yli kahdeksansataa kurssia, joissa opettajina ollut 742 opettajaa. Erilaisia opetuspaikkoja eli ”luokkahuoneita” on ollut jopa 250. Miten tämä kaikki on toteutet-tu ja rahoitettu?

Noin puolet toiminnasta saadaan katettua julkisella rahoituksella. Se puuttuva puoli tulee paikallisil-ta yrityksiltä. Japanissa yritykset tuntuvat kantavan sosiaalisen vas-tuunsa ympäristöstä ja ihmisistä ihan toisella tavoin kuin Suomessa. Shibuya Daigakun yksi tavoitteista on levittää sosiaalista hyvinvointia esimerkiksi etsimällä vammaisille urheilupaikkoja. Kioton kollega-opisto järjesti siivoustempauksen, jossa torvisoittokunnan tahdittama-na sadat ihmiset jalkautuivat kaduil-le keräämään (olemattomia) roskia. Paikallinen yritys tarjosi siivousvä-lineet. Toisaalta kurssitarjonnassa huomioidaan myös yritysten intres-sit. Esimerkiksi katastrofeilta suo-jautumiskurssin järjesti paikallinen turva-alan välineitä tarjoava liike. Samalla hoitui markkinointi. Kansalaisyliopiston yksi tavoit-teista kuuluukin:

NÄIN MUUALLA

shibuya daigaKuneista asukkaiden pariin tavarata-loihin, temppeleihin, mutta myös yliopiston tiloissa voidaan järjestää tunteja.

Kansalaisten yliopistoa yritettiin laittaa pystyyn jo vuonna 2004 Shi-buyan paikallishallinnon omana projektina, mutta se jumiutui virka-mieskoneiston rattaisiin. Seuraavana vuonna siitä tehtiin kansalaisvetoi-nen hanke, ja toiminta pyörähti heti isolla volyymilla käyntiin. Vuonna 2006 Shibuya Daigaku rekisteröi-tiin voittoa tavoittelemattomaksi yritykseksi ja perustamiskokouk-sessa oli läsnä 1500 asukasta. Ny-kyään koulutuksessa on rekisteröi-tyneitä opiskelijoita lähes 16 000, ja koulun meililistalla on vajaa 22 000 vastaanottajaa.

Idean isä on Yasuaki Sakyo, joka toi-mii Shibuya Daigakussa ”rehtorina”. Rehtorin lisäksi hanke työllistää kol-me osa-aikaista suunnittelijaa, jotka etsivät koulutuksiin opettajat ja vas-taavat käytännön järjestelyistä. Ope-tuspäivä on aina kuukauden kolmas lauantai, mutta on myös kursseja, joita pidetään useamminkin, kuten esimerkiksi erittäin suositun kuoron harjoituksia. Musiikinopetus Japa-nissa on kallista, Shibuya Daigakun kuoro on luonnollisesti osallistujille ilmainen. Siksipä se onkin kasvanut jo mahtikuoroksi, joka esiintyy pai-kallisissa tapahtumissa, esimerkik-si Ebisu Garden Palace -kauppa-keskuksen valoteoksen avajaisissa, jossa yli 100 hengen kuoro kajaut-ti ”Oodin ilolle”. Kuorolaiset ovat myös päässet matkustamaan - Eu-rooppaa myöten

Design events to es-tablish a relationship with the local community and commercial facilities and feel the love in the city where citizens live in.

R a i s a N i e m iK u v a t : j a n i s u o n p e r ä

T A K U 29

osaatko tehdä ranskalaisen letin? syn-

tyykö käsissäsi kätevästi linnunpönttö?

Taidatko kuvankäsittelyn tietokoneella?

Helsingin itäisessä kaupunginosassa

Kontulassa on jo puolentoista vuoden

ajan opetettu ja opittu yhdessä erilaisia

taitoja. Mekans -kansalaisakatemias-sa kuka tahansa näppäräsorminen tai

tietoviisas voi opettaa muita.

”Lasipalatsin Mediakeskuksen toi-mitusjohtaja Marianna Kajantie teki syksyllä 2009 työmatkan Japanin Jokohamahaan ja kuuli siellä tokio-laisesta kansalaisyliopistosta, jossa paikalliset asukkaat opettivat toisil-leen mitä erilaisimpia taitoja”, ker-too Mekans -hankkeen vetäjä Jani Suonperä toiminnan taustoista. Ide-aan tartuttiin ja Mekans -kansalai-sakatemian toiminta käynnistettiin Kontupisteessä keväällä 2011.

shibuya daigaKu

yhteisöllisyyden voima

Opetus ja koulu ovat olleet viime aikoina otsikoissa monesta eri syys-tä. Pisa-tulokset luovat maailmal-la positiivista kuvaa suomalaisesta koulujärjestelmästä, mutta samaan aikaan kouluampumiset ja kiusaa-mistapaukset luovat koulujen ylle surullisen, jopa vaarallisen varjon. Niin kauan kuin oppimisessa puhu-taan velvollisuudesta, asiaan tuntuu liittyvän paljon intohimoja. Vapaa-ehtoinen opiskelu esimerkiksi työ-väen- ja kansalaisopistoissa on sen sijaan ollut aina Suomessa suosittua ja innostunutta.

Suomessa on pitkä perinne kou-lujärjestelmän ulkopuolisesta si-vistystyöstä ja kattava työväen- ja kansalaisopistoverkosto. Työväen-opistotoiminta alkoi jo vuonna 1899 Tampereella. Lukutaidottomuus ja muut puutteet sivistyksestä sekä näistä syntynyt epätasa-arvoisuus olivat osa laajaa työväenkysymys-tä. Kaupungeista alkanut opistotoi-minta levisi vähitellen maaseudulle, ja pian joka kunnassa oli oma opis-tonsa. Lakiin vapaasta sivistystyöstä kirjattiin elinikäisen oppimisen pe-riaate. Lain tarkoituksena on ”tukea yksilöiden persoonallisuuden moni-puolista kehittymistä ja kykyä toimia yhteisöissä sekä edistää kansanval-taisuuden, tasa-arvon ja moniarvoi-suuden toteutumista suomalaisessa yhteiskunnassa.”

”Mekans -toiminnassa kyse on juu-ri yhteisöllisyydestä”, Suonperä sel-vittää. Suomi on täynnä kiinnostavia ihmisiä ja piileviä kykyjä. Mekans-verkosto kokoaa yhteen lahjakkaat opettajat ja oppimishaluiset asuk-kaat. Oppimisen ja opettamisen tieltä on karsittu esteet. ”Opettajilta ei vaadita muodollista pätevyyttä” Suonperä sanoo. ”Kuka tahansa, jolla on tietoa ja taitoa, voi ryhtyä opettajaksi”. Myös opetuspaikat ovat epämuodollisia ja vaihtelevat kursseittain. Opetuksia on järjestet-ty mm. urheiluhallissa, kirjastoissa ja puutyöverstaassa. Myös omaan kotiin on mahdollista kutsua. Ope-tuksesta ei makseta palkkaa ja osal-listuminen on ilmaista.

Tähän mennessä suosituimpia kurs-seja ovat olleet bluessoittimien ra-kentamiskurssit, sukututkimuslu-ennot ja käsityöryhmät. Lasipalatsi Design Marketsin yhteydessä elo-kuussa Tärähtäneet Ämmät järjes-tivät Lasipalatsin aukiolla työpajan, jossa osallistujilla oli mahdollisuus painaa tekstiileihin rakkaudentun-nustuksia itselle. I just love my _____! -työpajassa juhlittiin yksi-lön erilaisuutta, kehojen ”epätäy-dellisyyksiä” ja itsensä hyväksyntää. Pajaan osallistui muutaman tunnin aikana yli 60 ihmistä.

Koko toiminta kansalaisten omiin käsiin

Mekans-hankkeen ansiot on tunnus-tettu. Se sai Innovaatiorahastolta tu-kea toiminnan kehittämiseen ja le-vittämiseen. Tuen turvin Mekans on kiihdyttänyt toimintaansa Kontulan ohella muissakin kaupunginosissa ja luonut Helsinkiin eräänlaisen oppi-misen verkoston.

Idea kansalaisten omaehtoisesta tai-tojen jakamisesta on levinnyt muu-allekin. Demos Helsinki ja Helsingin juhlaviikot järjestivät elokuussa 2012 Lapinlahden sairaalassa tapahtuman Koulu – Toisilta oppimisen festivaa-li, jossa kahden päivän ajan parisen sataa ihmistä osallistui kursseille Nietzschen relativisimista laulutun-teihin, uintitekniikasta uskottavaan argumentointiin. Keravan taidemu-seossa puolestaan ideoitiin Olisinpa oppinut tämän koulussa –yhteisötai-deteos, jonka toteuttivat Maija Hir-vanen, Tellervo Kalleinen ja Oliver Kochta-Kalleinen. Mekansista poi-keten Juhlaviikkojen kurssit olivat maksullisia, Keravalla kurssit sisäl-tyivät museon pääsylipun hintaan. ”Mekans toiminta jatkuu tulevai-suudessakin maksuttomana”, Suon-perä lupaa.

Joulukuun alussa toiminta ottaa uu-den askeleen kohti avointa toimin-taa, kun hankkeelle avautuvat uudet nettisivut, jossa ihmiset voivat omin päin perustaa oppimisryhmiä sekä esittää ideoita haluamistaan kurs-seista. Joulukuussa kehityshankkeen kautta järjestetään myös seminaari-päivä, jossa elinikäisen oppimisen parissa toimivat eri tahot kootaan yhteen pohtimaan epämuodollisen oppimisen verkostojen tulevaisuutta Helsingissä. ”Tarkoitus on vähitellen tehdä meidän taustaihmisten toimin-ta tarpeettomaksi niin, että Mekans olisi todellinen kansalaisten oma oppimisverkosto.” Suonperä sanoo.

Kontulassa opitaan japanin malliin

R a i s a N i e m i

"Jani Suonperä esittelee Tee-se-itse -kulttuurin festivaalilla, Wärk-festissä tehtyä yhteisötaidete-osta "R.I.P. VHS"

www.mekans.fi

30 T A K U

Voisiko tulevaisuudessa työpaikka olla kuin iso leikkipaikka tai jättimäi-nen teemapuisto? Voiko erilaisia toi-mintatapoja tuottaa ja ideoida leikkien ja pelaillen?

Muotoaan vielä etsivää termiä “ga-mification”, eli “pelillistäminen” tuodaan esille monissa yhteyksissä. Pelillistämisen avulla pyritään yk-sinkertaistamaan vaikeat kysymyk-set mielekkäiksi, helposti käsiteltä-viksi kokonaisuuksiksi. Pelaaminen on sovituissa rajoissa leikkimistä ja ihmisten kohtaamista. Se antaa positiivisen ja vapaan ym-päristön ideoida ja rikkoa omia rajo-jaan. Pelaamisen ajan olet yksi jouk-kueen jäsen, panoksesi yhteiseen peliin on tärkeää ja pelin tuoman leikkimielisen tilanteen on helppo antaa viedä mukanaan kuvitteellisiin ympäristöihin. Pelillisyyden avulla saa toteutus-tavan näennäisen kepeyden ansiosta monenlaisia ihmisryhmiä pohtimaan ja ratkomaan vaikeitakin asioita. Pe-linkehittäjiä ja -fasilitoijia tarvitaan tueksi, kun pelillisyyttä tuodaan mu-kaan eri toimintaympäristöihin. Pelillisyys rantautumassa arkeen?

Lukuisia asioita halutaan pelillistää, mutta mitä sillä tarkoitetaan? Voinko pelillistää yhteisöni toiminnan hel-posti, nopeasti ja yksinkertaisesti? Mistä erotan pelillistämisen ja lei-killistämisen rajat? Pelillisyyden hyödyntämistä ta-pahtuu jo nyt osana opetusta, tera-piaa, innovointia, ideointia, kasva-tus- ja kehittämistyötä. Pelillisyyden myötävaikuttajia ovat teknologian kehitys, innovaatiotoiminta, kaupun-

kikulttuurin murrostila, yhteisölli-syyden nousu ja sosiaalinen media.Esimerkiksi oppilaitosympäristös-sä sisällöt muuttuvat pelillisyyden ansiosta kiinnostavaksi. Yrityksis-sä ja yhteisöissä voi pelillisyyden avulla ratkaista asioita tehokkaasti ja hauskasti.

Pelillisyys osana yhteisöjen toimintaa

Pelin säännöt luovat turvallisen “leikkikentän” vaikeallekin aiheel-le. Sääntöjen mukaan toimiminen on tuttua, vaikka säännöt olisivatkin uudet. Pelin käyttämistä organisaa-tiossa puoltaa myös se, että peliaika voi olla ennalta määrätty ja hyvin-kin kompakti. Pelimenetelmän käyttäminen osa-na työhyvinvointipäivää tai opetus-ta on helpommin lähestyttävä kuin esimerkiksi osallistava teatterime-netelmä. Esiintymiskammo on to-dellisuutta monille aikuisille, peli-kammoa ei juurikaan ilmene. Joskus ratkaisut yhteisöjen toi-minnan kiperiin tilanteisiin saatta-vat löytyä uudenlaisen menetelmän avulla, jollainen peli monelle orga-nisaatiolle on. Lähes kaikesta voi tehdä pelin, mikä tekee siitä käyttö-kelpoisen ja monipuolisen menetel-män. Pelit ovat määriteltävissä tar-peen mukaan erikokoisille ryhmille, joille asetetaan yhteinen päämäärä. Pelissä luontainen kilpailuasetelma saa meidät yrittämään parastamme, ylittämään itsemme. Myös ryhmä-työn merkitys korostuu ja menetel-män rakenne auttaa kehittymään sii-nä. Lyhyt pelisessio voi olla erittäin antoisa organisaation kehittämisen kannalta. Pelit voivat auttaa erilaisia oppijoi-ta kiinnostumaan opetuksesta enem-män ja sisäistämään oppimaansa paremmin. Kun kokemus on oma-kohtainen, se jättää varmemman ja henkilökohtaisemman muistijäljen sekä kasvattaa niin sanottua hiljais-ta tietoa. Hiljaisella tiedolla tarkoi-tetaan kokemuksellista ja intuitii-vista tieto-taitoa, joka on meissä jo

valmiina ja se nostetaan käsitteenä monesti älyn ja tunteen rinnalle. (Koskenniemi 2007, 34.) Myös ryh-mäyttäminen on mahdollista pelil-listämällä prosessi, joka “pakottaa” hyvässä mielessä yhteistoiminnalli-suuteen ja tavoitteiden asettamiseen.

Vyyhtipeli, fasilitoitu hyötypeli Metropolia ammattikorkeakoulun kulttuurin ja luovan alan Vyyhti-hankkeessa on kehitetty vuoden 2012 lautapeli, joka tukee yhteisö-jen ongelmanratkaisua ja yhteistoi-minnallisuuden lisäämistä. Peliä pe-lataan fasilitoidusti joukkuepelinä. Vyyhtipeli oli osa Susanna Snellma-nin kulttuurituottaja YAMK loppu-työtä ja sen jatkokehitteleminen on tehty Vyyhti-hankkeessa Snellmanin ja Sanna Ristaniemen yhteistyönä. Alusta asti tavoitteena oli tuottaa toi-miva kokonaisuus, jonka pelimeka-niikka toimii ja pelaaminen on eteen-päin vievää, tuloksellista ja hauskaa. Kehittämisessä koepelaamisella ja sääntöjen testaamisella oli iso roo-linsa. Haluttiin luoda helposti käyt-töönotettava, konkreettinen väline yhteistoiminnallisuuden synnyttä-miseen. Peli suunniteltiin alun perin kau-punginosatoimijoiden käyttöön. Pe-lin suunnittelemisessa huomioitiin tehokas pelitilanteen hyödyntämi-nen, aidon yhteistoiminnallisuuden synnyttämisen mahdollisuuden tar-joaminen, törmäyttäminen, nopeus ja tulosten hyödynnettävyys. Jatkokehittelyn yhteydessä huo-mattiin, että peli toimii kaupunki-kulttuurin yhteistoiminnallisuuden pelin lisäksi myös nopeana yhteisö-jen ongelmanratkaisumenetelmänä ja on muokattavissa monien eri koh-deryhmien käyttöön. Vyyhtipeli pohjaa nopeaan ongel-manratkaisumalliin, jota kutsutaan Jumi!:ksi. Kyseessä on pelaavan yhteisön sisältä nostettu ongelma, johon pureudutaan leikkimielisesti, mutta pelitilanteen ollessa kyseessä, myös tosissaan kilpaillen.

Mitäs peliä sitä oikein pelataan?

s u s a n n a s n e l l m a n

k u l t t u u r i t u o t t a j a y A m K

s a n n a R i s t a n i e m i

t e a t t e r i - i l m a i s u n o h j a a j a

T A K U 31

Jumien ratkaisu on varsinaisia tu-loksia tuottava elementti. Prosessiin kuuluu, että ennen pelitapahtumaa fasilitaattori työstää pelaavan ryh-män kanssa kysymyksiä, jotka pu-reutuvat yhteisön omiin kysymyk-siin ja ongelmakohtiin. Näin peli on joka kerta uniikki ja kohdennettu. Vyyhtipeliä pelataan joukkueis-sa ja pelissä edetään heittäen isoja muovinoppia. Joukkueet kulkevat pelimatolla siirtäen itse tekemäänsä pelimerkkiä kohti tavoitettaan. Riit-tävän yksinkertainen ja visuaalisesti toimiva toteutus mahdollistaa pelin muokkaamisen lähes loputtomiin. Tulokset ovat olleet rohkaisevia ja Vyyhtipelin kehitystyö jatkuu.

Pelillisyyttä käsittelevä asiantuntija-artikkeli on toteutettu Metropolia Am-mattikorkeakoulun kulttuurin ja luovan alan viestinnän koulutusohjelman Vyyhti - verkostot, yrittäjyysosaaminen ja yhteistoiminnallisuus luovilla aloilla -hankkeessa. Vyyhti edistää yhteistoiminnallisuuden lisäksi luo-van alan opiskelijoiden yrittäjyysosaamista, yhdistysten yrittäjämäistä työskentelyotetta ja yrittäjien verkostoitumistaitoja. Hanke päättyy vuo-den 2013 lopussa.

T A K U 31

Luova Suomi goeS RySä

STaRTTaSi mikkeLiSSä:

kaSvu LöyTyy Luovuu-

deSTa

Yli sata luovien alojen osaajaa, yrit-

täjää, kehittäjää, asiantuntijaa ja ra-

hoittajaa eri puolilta maata vaihtoi

ajatuksia, jakoi ideoita ja verkos-

toitui Mikkelin Naisvuoritalolla

16.-17.10. Kaksipäiväisen tiivistahtisen en-

simmäisen seminaaripäivän aluksi

kuultiin mm. rahoittajien mietteitä.

Teollisuusneuvos Sakari Immonen

TEMistä muistutti, että vuonna 2010

luovien alojen yrityksiä oli 20 000

ja niiden liikevaihto muodosti noin

3-5 prosenttia bruttokansatuotteesta.

Luova talous läpäisee kaikki muut

toimialat. ”Muut voivat hyödyntää luovi-

en alojen osaamista omassa liike-

toiminnassaan. Meillä on vielä te-

kemistä, että päätöksentekijöille

muodostuu laajempi kuva luovista

aloista.”

Vaikka luovissa aloissa piilee hä-

nen arvionsa mukaan vielä paljon

hyödyntämismahdollisuuksia, myös

rajoitteita löytyy. ”Arvonlisäys ja

jalostusaste jäävät alhaisiksi, kun

luovien alojen tuotteiden ja palve-

lujen tuottajat eivät pysty pitämään

tekijänoikeuksia itsellään. Luovat

alat voivat myös olla väliinputoajia

eri rahoitusinstrumenttien käytössä,

ellei niiden ansaintalogiikoita tun-

nisteta.” Kulttuuriasiainneuvos Kirsi Kau-

nisharju opetus- ja kulttuuriminis-

teriön taideyksiköstä muistutti, että

koskaan aiemmin luovat alat eivät

ole olleet hallitusohjelman paino-

pisteinä. Opetus- ja kulttuuriminis-

teriön painopisteitä ovat luovuuden,

moninaisuuden ja osallisuuden edis-

täminen, joita edistetään paitsi hal-

litusohjelman myös lainsäädännön,

talousarvion ja muin keinoin. Myös

uusia rahoitusmuotoja on tulossa,

kuten Luova Eurooppa –ohjelma.

RunSaS PuHuJakaaRTi

avaSi aLan näköaLoJa

Kaksipäiväisen tapahtuman toise-

na päivänä paneuduttiin puolestaan

kansainvälisyyteen. Parhaatkaan

luovien alojen tuotteet tai palvelut

eivät voi kasvaa loputtomiin pie-

nellä kielialueella, joten kehittäji-

en kannattaisi selvitellä kansainvä-

listymistä jo varhaisessa vaiheessa.

Rysä-tapahtuma jakoi vinkkejä siitä,

mikä toimii maailmalla Kaksipäiväinen tapahtuma oli osa

Luova Suomi Etelä-Savossa -han-

ketta, jota rahoittavat Etelä-Savon

Ely-keskus ja Euroopan sosiaali-

rahasto. Päivi Kapiainen-Heiskasen artik-

kelit ovat kokonaisuudessaan luetta-

vissa http://pienyrityskeskus.aalto.

fi/fi/info/ajankohtaista/view/2012-

10-18. Rysä-päivistä saat lisätietoja:

Aalto-yliopiston kauppakorkeakou-

lun Pienyrityskeskus projektipääl-

likkö Kaija Villman, sposti: kaija.

villman(at)aalto.fi

32 T A K U

Tänä vuonna ENCATCin vuosikon-ferenssin teemana oli ”Networked Culture” -verkostoitunut kulttuuri. Asiantuntijatapaamista tähditti Dr. Karen Stephenson, joka onnistui in-nostamaan kuulijansa miettimään verkostojen ydintä. Yksi tapa kartoit-taa ihmisverkostojen kiemuroita on ollut yksilöiden sijoittaminen osaksi verkostoa. Vetelemällä viivoja henki-löstä toiseen on kuvattu sitä, mihin verkostoihin yksilö kuuluu. Tätä kaut-ta on visualisoitunut usein jonkinlai-sia verkoston keskushenkilöitä: niitä, joilla oletetaan olevan suurta valtaa verkoston säilymisen ja kehittymisen kannalta. Heistä säteilee suunnaton määrä yhteysviivoja joka suuntaan. Stephenson kyseenalaistaa tämän perinteisen näkemyksen verkostojen laajuuden tärkeydestä.

Yksinkertainen malli ver-kostosta voisi syntyä toisinaan mutkikkaankin kolmiodraaman perus-

rakenteesta: nainen, mies ja anop-pi. Kuvitellaanpa, että heidän välil-lään vallitsisi syvä yhteisymmärrys. Eräänä päivänä kuitenkin naisen ja miehen välille tulee jonkinlainen konflikti. Tämä muuttaa koko har-monisena triangelina soineen ver-koston rakennetta. Naisen ja miehen suhteen kriisiytyessä myös naisen ja anopin välit tiukkenevat. Kuulos-taako tutulta? Verkostojen suhteet voivat rakentua siis todellisille kon-takteille, tai joskus muiden kontak-tien kautta heijastuvalle jännitteille. Johtopäätöksenä Stephenson ehdot-taa, että kontaktien määrä ei ole ver-koston toiminnan kannalta keskeisin tekijä. Määrän sijaan keskeistä on kontaktien laatu ja vahvuus: viime-kädessä siis se, miten yksilö käyt-tää kontaktejaan. Suorien suhteiden ohella yksilöiden välisiin suhteisiin vaikuttavat epäsuorat suhteet.

Verkostoissa keskeiseksi muodostuu vaikuttavuuden kannalta avainhen-kilöt, joita ei voi mitata verkostojen laajuuden perusteella. Kiinnosta-va kysymys on, millaista toimintaa nämä avainhenkilöt harjoittavat saa-vuttaakseen ja ylläpitääkseen ase-maansa? Toisaalta myös, miten näitä avainhenkilöitä voidaan metodisesti paikantaa tutkimusmielessä? Nämä kysymykset jäivät odottamaan vas-tausta, joita löytynee Stephensonin vaikuttavan julkaisulistalta avulla.Sinänsähän asia on aika vanha: ver-kostoissa ei ratkaise niiden laajuus vaan niiden syvyys. Sidosaineita pohtiessa palaudutaan viimekädessä usein luottamukseen – jonkinlaiseen kokemusperäiseen tunnetilaan joka syntyy vähitellen. Olen osallistunut ENCATCin toimintaan vuodesta 1998 alkana. ENCATC täytti tänä vuonna 20 vuotta ja on siinä mie-lessä osoittanut elinvoimansa kult-tuurialan välittäjäportaan koulutusta järjestävien organisaatioiden yhdis-

K a t r i H a l o n e n

m e t r o p o l i a A m m a t t i k o r k e a k o u l u

mistä on toimivat verkostot tehty?

täjänä. Jäseniä on jo yli 100 kaik-kiaan 39:sta eri maasta. Nopeasta laajenemisesta huolimatta ENCAT-Cissa vallitseva ilmapiiri tuntuu luottamukselliselta. Kollegan kanssa on helppo aloittaa jutustelu, molem-mat kun käyttävät valveillaoloajas-taan huomattavan osan samantyyp-pisten haasteiden äärellä.

Yksi verkoston keskeinen funktio on tiedon jakaminen. Metropolian opiskelija Henna Räsänen ja lehtori Leena Björkqvist jakoivat ENCATC tunnelmia ”live-raporttina” osana Metropolian Reititin -hanketta.* Reititin on Metropolian kulttuuri-alan hanke, jossa työelämä ja opinto-jen loppuvaiheessa olevat opiskelijat saatetaan vaivattomaan vuoropuhe-luun toistensa kanssa.

Kansainvälisissä konferensseissa on vaikea välttää peilaamatta asetelmaa me (=suomalainen kulttuurituotan-non alan koulutus) ja muut. Ainakin omasta näkökulmastani katsottuna, suomalaisella koulutuksella on vah-va kytkös työelämään ja kulttuuri-kentän kehittämistyöhön. Lisäksi on onnistuttu hyödyntämään erilai-sia EU-pohjaisia rahoitusohjelmia varsin monipuolisesti. Kaikki hyviä syitä pitää lippua pystyttä. Islan-tilainen kollegamme ilmaisi asian tiiviisti: ”Melkein mihin vain käy Islannissa perustelu: näin ne tekee Suomessakin. Ja sehän on vakuut-tava perustelu, etenkin kuin islanti-laiset eivät paljoakaan tiedä suoma-laisten puuhista.”

*Raportti on luettavissa osoitteessa https://wiki.metropolia.fi/display/digimedia/ENCATC+12+-+14.09.

T A K U 33

TAKU ry:n ensimmäiset tuottajapalkinnot pokkasivat Joensuun Popmuusikot ry:n Markku Pyykkönen sekä turkulainen ILMIÖ-festivaali.

TUoTTAJA on hyvä tyyppi - ja rautainen ammattilainen

A n n a m ö t t ö l ä

Mi(n)kä ihmeen tuottaja? -seminaari kokosi 5.11. Helsingin Lasipalatsin Bio Rexiin lähes 300 kulttuurialan ammattilaista

K u v a t : A i n o N i e m i

34 T A K U

Taattua laatua, uutta ja innostavaa

Mi(n)kä ihmeen tuottaja? -seminaari kokosi 5.11. Helsingin Lasipalatsin Bio Rexiin lähes 300 kulttuurialan ammattilaista. Seminaariohjelman lisäksi päästiin nostamaan onnitte-lumaljoja, kun tapahtumassa jaettiin TAKU ry:n ensimmäiset tuottajapal-kinnot. Vuoden tuottajana palkittiin Joensuun Popmuusikot ry:n toimin-nanjohtaja Markku Pyykkönen. Tuo-tantopalkinto puolestaan myönnet-tiin turkulaiselle Ilmiö-festivaalille.

Ehdokkaita palkintojen saajiksi ke-rättiin kentältä avoimella haulla ja ehdotuksia tuli lukuisia ympä-ri maata. Lopullisen valinnan teki suomalaisen musiikkielämän pitkä-aikainen vaikuttaja, legendaarisen Tavastia-klubin toimitusjohtaja Ju-hani Merimaa.

Palkintodiktaattori oli katsellut eri-tyisen tarkalla silmällä pääkau-punkiseudun ulkopuolisia seutuja. ”Kulttuuria tehdään muuallakin kuin Helsingissä, usein haastavammissa oloissa ja niukemmin varoin. Maa on täynnä hienoa kulttuuria”, Meri-maa muistutti puheessaan.

Parhaana tuottajana palkittu Markku Pyykkönen on vasta kolmekymppi-nen, mutta kuuluu jo Suomen eturi-vin tekijöihin. Pyykkösen luotsaama Joensuun Popmuusikot ry järjestää rakastettua Ilosaarirock-festivaalia.

Juhani Merimaa toivoo TAKU:n palkinnoista traditiota, joka kannustaa alalla en-tistä parempiin suorituksiin. ”Ideoissa vain taivas on rajana, rahat yleensä kaive-taan jostain esiin kulttuurielämässä pitkään toiminut konkari rohkaisee tuottajia.

Perusteluissaan Merimaa ylisti Pyykkösen olevan loistava esimerkki siitä, mitä näkemyksellä, osaa-misella ja tahdolla voidaan saada aikaan. Lisäksi Me-rimaa kiitti koko yhdistys-tä positiivisesta ketjureak-tiosta, jonka onnistunut tapahtuma on synnyttä-nyt: Ilosaarirockin vana-vedessä Joensuun alueel-le on noussut useita muita tapahtumia ja hankkeita, joista monessa Joensuun Popmuusikot ry:llä on ol-lut keskeinen osuus.

Tuottaja on hyvä tyyppi - ja rautainen amm

attilainen

Tuottajapalkitut ryhmäkuvas-sa: keskellä Ilmiö-festivaalin tuottaja Tuomas Sara, oi-kealla Joensuun Popmuusi-kot ry:n Markku Pyykkönen. Palkintopystin toteutti Jukka Nevalainen kouvolalaiselta entisöintiverstas Vernestä.

T A K U 35

Pyykkönen on toiminut yhdistyksen toiminnanjohtajana vuodesta 2007. Ilosaarirockin parissa hän on työs-kennellyt jo 1990-luvun lopulta lähti-en. ”Aloitin siivousvastaavana”, ker-toi palkinnostaan otettu Pyykkönen hymyillen. Ilosaarirockin onnistumi-sen salaisuudeksi hän nimeää kaksi merkittävää seikkaa: tunnelma ja asiakaslähtöisyys. ”Festivaalilla on suuri organisaatio, tapahtumassa on mukana lähes 2000 vapaaehtoista, mutta fiilis on maanläheinen ja meil-tä saa hyvää palvelua.” Laadun takaa Pyykkösen mukaan se, että tekijät te-kevät festivaalia kuin itselleen.

Vuoden kulttuurituotannoksi nimeä-määnsä Ilmiö-festivaalia Merimaa kehuu uusista ideoista ja intohimoi-sesta tekemisestä. ”Mitä elinvoimai-sempi kulttuuri, sitä paremmin voiva kansa”, toteaa hän perusteluissaan. ”Uudet onnistuneet tapahtumat vir-kistävät ja innostavat elämäämme. Samalla ne haastavat vanhat instituu-tiot välttämättömään uudistumiseen. Turku on usein ollut ikkuna uuteen ja varsinkin nyt, kun uusi tapahtuma on ollut ilmiö alusta saakka.”

Palkinnon vastaanotti yhdessä työ-ryhmänsä kanssa tuottaja Tuomas Sara. Tämä vuosi oli Turun Uitta-mossa järjestettävälle Ilmiölle neljäs ja Sara on ollut mukana alusta saak-ka. Tapahtuma on saavuttanut lyhy-essä ajassa suuren suosion ja tuotta-ja näkikin tulevaisuuden valoisana. ”Yleisömäärää ei pyritä enää kas-vattamaan. Sen sijaan taiteellista ta-soa pyritään entisestään nostamaan, mikä tarkoittaa myös taloudellisen tason nostoa”, kertoo Sara.

Media huomioi palkinnot laajalti heti tuoreeltaan. Tilaisuudessa pal-kittiin myös paras ammattikorkea-koulun opinnäytetyö. Palkinnon sai Susan Forsblom työstään ”Helsingin kaupunginosien brändääminen, case Kruununhaka”. Palkinnon luovutti TAKU ry:n hallituksen puheenjoh-taja Petri Katajarinne.

Seminaarissa etsittiin tuottajuuden punaista lankaa

Tuottajapalkinnot kruunasivat mie-lenkiintoisen päivän, jossa kuul-tiin puheenvuoroja niin taidehallin-nosta, sosiaalisesta mediasta kuin isommista ja pienemmistä tapah-tumista. Mi(n)kä ihmeen tuottaja? -seminaarin puuhanaisina toimivat TAKU ry:n toiminnanjohtaja Kirsi Herala ja Lasipalatsin Mediakeskus Oy:n Raisa Niemi, tuottajan vastuu-

ta kantoi Kirsi Lajunen. Aihevalinta nousi jäsenistön tarpeesta: kulttuuri- ja tapahtumatuottajat ovat nousseet TAKU ry:n suurimmaksi jäsenryh-mäksi, mutta heidän näkyvyytensä on vielä pientä. Profiilin nostolle ja verkostoitumismahdollisuuksien luomiselle oli siis selvä tilaus.

Bio Rexin komea funkkissali täyt-tyi heti aamusta. Seminaarin mai-niona moderaattorina toiminut Antti Huntus alusti päivän agendan: löy-tää uusia, hyviä ajatuksia ja yhteis-tä ajattelua.

Aamupäivällä kuultiin kulttuuriken-tän rakenteista ja tapahtumakentän verrattain suurista toimijoista, kun yleisön eteen nousivat suunnitte-lija Anna Vesén Hämeen taidetoi-mikunnasta, Flow Festivalin toimi-tusjohtaja Suvi Kallio, Helsingin Musiikkitalon toimitusjohtaja Katja Leppäkoski sekä Marimekon kan-sainvälisten tapahtumien tuottaja Laura Sinisalo.

Vesén valotti opetus- ja kulttuuri-ministeriön alaisen Taiteen keskus-toimikunnan (vuoden alusta Taiteen edistämiskeskus) työkenttää ja ko-rosti läänintaiteilijoiden keskeistä asemaa alueellisessa taidetyössä. Itsekin läänintaiteilijana toiminut Vesén kuvaili näitä tuottajien ja tai-teilijoiden yhdistelmiksi, joiden asi-akkaita ovat alueen taiteilijat. Lää-nintaiteilijat tuottavat tapahtumia, kehittävät verkostoja, neuvovat ja sparraavat tuotantoja sekä tekijöitä ja ovat usein varsinaisia hankkeiden asiantuntijoita.

Vesén kuitenkin kysyi, onko tuot-tajien osaamista taiteilijoiden työs-kentelyedellytysten eteen osattu tai-dehallinnossa riittävästi hyödyntää? Vesén myös haastoi tuottajia ryhty-mään muuhunkin kuin yksittäisten tapahtumien tuottamiseen, tulemaan osaksi rakenteita ja edistämään tai-teen tuotteistamista.

Suvi Kallion luotsaama helsinki-läisfestivaali Flow Festival on saa-vuttanut huikean suosion verrattain lyhyessä ajassa. Tapahtuman lähtö-kohtana on Kallion mukaan koko-naiselämys. Kuten Ilosaarirockia, myös Flowta tehdään itselle ja ys-täville – omakohtaisuuden Kallio näkikin Flown menestyksen lähtö-kohtana.

Festivaalin budjetti on kasvanut mil-joonaluokkaan, mutta esimerkiksi näkyvyyden suhteen avainasemassa ovat Kallion mukaan hyvät media-kumppanuudet. Flow Festivalin tu-loista yli 70% saadaan nykyisin li-punmyynnistä ja julkisen tuen osuus tapahtuman budjetista on vain 1,5%. Julkinen tuki on kuitenkin edelleen tärkeä. Kaupallisuuden ja julkisen tuen ongelmallista suhdetta pohtinut Kallio esitti, että kaupunki tai valtio voisi mieltää hyvän tapahtuman tu-kemisen sijoituksena.

Tapahtumatuottamisen ytimessä on Kallion mielestä yhteistyö, ja yhteis-työkyky on hyvän tuottajan avain-ominaisuus. Verkostoituminen ja vaikuttaminen ulottuu myös oman tapahtuman ulkopuolelle – Suvilah-den alueen pioneerina Flow Festival

Tuottaja on hyvä tyyppi - ja rautainen amm

attilainen "Moderaattori Antti Huntus kyseli Musiikkitalon tuoreelta toimitusjohtajalta Katja Leppäkoskelta uuden kulttuuritalon toiminnasta."

36 T A K U

on sitoutunut muutosten keskellä olevan alueen kehittämiseen ja säi-lyttämiseen kulttuurin ja tapahtumi-en käytössä.

Niin sanottua 360-ajattelua toimin-taympäristön suhteen korosti myös Helsingin Musiikkitalo Oy:n toimi-tusjohtaja Katja Leppäkoski. ”Kaik-ki vaikuttaa kaikkeen”, Leppäkoski totesi esityksessään. Pori Jazz -fes-tivaalien toimitusjohtajan tehtävistä Musiikkitaloon tänä vuonna siirty-nyt Leppäkoski kertoi olleensa po-sitiivisesti yllättynyt, kuinka saman-laista uusi työ on kuin festivaalilla. Verkostojen löytäminen on tärkeää, työskennelläänpä Musiikkitalon kal-taisessa pysyvässä kulttuuritalossa tai lyhytkestoisempien tapahtumien parissa, hän painotti.

Aamupäivän osuuden lopuksi tem-pauduttiin värien ja kuvioiden maa-ilmaan, kun Marimekon kansainvä-listen tapahtumien tuottaja, Global Marketing Project Manager Laura Sinisalo kertoi designtalon muotita-pahtumista. Marimekko kansainvä-listyy parhaillaan kovaa vauhtia ja tähän liittyen yrityksessä järjestetään vuosittain useita erilaisia tapahtumia erilaisille markkinoille ja kohderyh-mille, muotinäytöksistä myymälöi-den avajaisiin ja näyttelyihin.

Tapahtumat ovat yritykselle sijoi-tus brändin tunnettavuuden kasvat-tamiseen. Luovana talona Marimekolle on Sinisalon mukaan tärkeää tehdä tapahtumissaan kaikki mahdolli-simman pitkälle itse. Vision langat pidetään tiukasti omissa käsissä sil-loinkin, kun toimitaan yhteistyössä muiden toimijoiden kanssa.

”Usean tapahtuman samanaikainen suunnittelu ja toteutus sekä työn liik-kuvuus eri mannerten välillä haas-taa positiivisesti päivittäistä teke-mistä”, kertoi Sinisalo. Tuottajana Sinisalolle tärkeintä onnistumises-sa on itse prosessi ja siinä mukana olevat ihmiset.

Hulluutta, yhteisöllisyyttä ja uskallusta

Seminaarin iltapäivä alkoi tarinal-la hullusta harrastuksesta, josta tuli maailmanlaajuinen ilmiö: tapaus Iron Sky. Kuusta maahan palaavista natseista kertova tieteiskomedia on saanut ensi-iltansa jo noin 30 maas-sa. Elokuvan omintakeista tuotanto-tapaa esitteli tarinan alkuperäisidean isä Jarmo Puskala. ”Iron Sky ei olisi ikinä valmistunut ilman yleisöään”, hän painotti.

Tuotannon avainsana oli joukkois-taminen. Fanit otettiin mukaan elokuvan tekoon alusta pitäen luo-malla heitä varten erityinen inter-netsivu Wreckamovie. Sivusto on nyt myös muiden elokuvantekijöi-den käytössä.

Puskala kuvaili Iron Skyn tuotan-tomallia hyväntahtoiseksi diktatuu-riksi – tekijätiimi veti päälinjat ja faneilta pyydettiin vastauksia tiet-tyihin kysymyksiin tai suorittamaan tiettyjä tehtäviä. Yleisö oli myös merkittävä rahoittaja: joukkorahoi-tuksella ja -sijoituksilla kasaan saa-tiin yhteensä 700 000€ eli melkein 10% elokuvan budjetista. Puskala muistutti, että tällaiseen ryhtyessä

Kulttuurin kumppanuuksia poh-tinut Leppäkoski totesi, että kult-tuuritoimijoiden on tulevaisuudes-sa mietittävä yhä enemmän muita rahoituslähteitä kuin julkisia tukia. Yritysyhteistyön hän totesi olevan hyvin haastavaa ja duunimäärän hyötyyn nähden suorastaan kohtuu-ton – mutta hyödyllistä ja tärkeää, jo verkostoitumisenkin kannalta. Kil-pailun kasvaessa tapahtumien sisäl-löt nousevat yhä tärkeämpään ase-maan, Leppäkoski muistutti.

on syytä olla erittäin tarkkana laki-pykälien kanssa.

Joukkoistaminen toimi samalla elo-kuvan markkinointina. Iron Sky onkin myös tarina sosiaalisen me-dian voimasta. Facebook ja muut ns. some-sovellukset ovat nykyisin olennainen osa tapahtumista tiedot-tamista – ja enenevässä määrin myös niiden tuottamista. Puskalan jälkeen lavalle nousikin kaupunkiaktivisti Olli Sirén, joka kuuluu muun mu-assa ilmiöksi nousseen Ravintola-päivän perustajiin.

Facebookin onnistuneeseen valjas-tamiseen kulttuurituotantoon Sirén antoi kolme keskeistä neuvoa. Idean tulee ensinnäkin olla sellainen, jos-ta ihmiset välittävät ja joka saa hei-dät jakamaan siitä tietoa – kilpailu huomiosta on sosiaalisessa medias-sa valtavaa. Toiseksi kannattaa olla hyvällä tavalla röyhkeä: tehdä jotain, mitä ei ole ennen tehty tai tehdä se uudella tavalla. Spontaaniuden tun-ne on tärkeä. Kolmanneksi on muis-tettava, että Facebookissa tuottami-sessa ei ole kyse vain edullisesta viestintäkeinosta, vaan tekemisen organisoinnista. Ravintolapäivän menestyksessä keskeisellä sijalla on ollut yleisö, joka suunnittelee, mai-nostaa ja tekee itse.

Some-prosessin Sirén tiivisti seu-raavasti: avainhenkilöiden innosta-minen, idean kirkastaminen ja ki-teyttäminen sekä kätilöiminen. Iron Skyn tapaan tietyt asiat kannattaa some-pohjaisissakin tapahtumissa pitää yhdinryhmällä – myös yleisön osallistumista helpottaa, että heille on määritelty rajat, joissa liikkua.

Sosiaalisessa mediassa käydään kil-pailua eri sovellusten välillä, mutta Facebook tulee Sirénin mukaan säi-lyttämään johtavan asemansa aina-kin seuraavat kaksi vuotta. Jatkossa some tulee Sirénin mielestä vaikut-tamaan tapahtuma- ja kulttuurituo-tantoon jatkossa yhä enemmän, kun se tulee osaksi tuotantoja alusta alka-en. Käyttötavoissa on kuitenkin aste-eroja. ”Ennen somea käytettiin vain tiedotukseen ja viestintään. Vähän parempi on se, että kysellään ja kes-kustellaan yleisön kanssa. Parhaas-sa tapauksessa yleisö tulee jo suun-nitelmavaiheeseen mukaan”, Sirén sanoo. ”Internetavusteinen sosiaa-lisuus tulee osaksi kaikkea, mutta tämä ei tarkoita täyttä avoimuutta”, hän kuitenkin painottaa ja muistut-taa, että Facebook antaa mahdolli-suuden luoda myös rajattuja yleisöjä.

Laura Sinisalo Marimekosta esitteli Bio Rexin kankaalta mm. Marimekon Shang-hain People’s Parkissa taas lokakuussa 2012 järjestämää muotinäytöstä, jossa esiintyi tanssija-koreografi Jin Xingin tanssiryhmä.

Tuottaja on hyvä tyyppi - ja rautainen amm

attilainen

T A K U 37

Näkökulmaa tuottamisen ja taitei-lijuuden yhdistelmään tarjosi Eppu Normaali -yhtyeen rumpali ja tuo-tantotalo Akun Tehtaan johtaja Aku Syrjä. Monikymmenvuotisella ural-laan Syrjä on nähnyt kulttuuriyrittä-misen muutoksen parempaan. Ala on saavuttanut yhteiskunnallisen hy-väksynnän ja viranomaisten kanssa toimiminen on helpottunut.

Hyvän tuottajan keskeisiä ominai-suuksia ovat Syrjän mielestä avoi-

muus ja yleissivistys. Tuottajan osaamista on myös nähdä, mikä on projektissa oman työn kannalta jär-kevää. Lisäksi konkari painotti, et-tei epäonnistumisia tule pelätä. ”Jos ei joskus ole epäonnistunut, ei ole yrittänyt tarpeeksi”, siteerasi Syrjä Frank Zappaa.

Seminaariohjelma päättyi Puolan-gan pessimismipäivien Maija Sa-viniemen puheenvuoroon, joka sai salin useamman kerran kaikumaan

Päivän sisältöä kiittelivät muun muassa nuoret tuottajat Kristiina Kulhelm, Sini Kaartinen, Emilia Wahlberg ja Mirka Rättyä. Yritystä perustamassa olevan Kulhel-min mielestä oli kiinnostavaa kuulla erilaisia tuotanto- ja tuottajatarinoita. Huma-nistisessa ammattikorkeakoulussa opintojensa loppusuoralla oleva Kaartinen puo-lestaan kehui tilaisuuteen järjestettyä Akavan Erityisalojen cv-klinikkaa.

naurusta. Itsensä nakkihaaviksi ja harrastelijapessimistiksi määritellyt Saviniemi on ollut mukana järjestä-mässä Puolangan jokakesäistä pessi-mismipäivää sen alusta eli vuodesta 2007 alkaen.

Pessimismipäivät (1.1.-31.12., pää-tapahtuma heinäkuussa) ovat syn-tyneet ja jalostuneet niukkuuden aikoina. Kainuulaisessa Puolangan kunnassa leikattiin 2000-luvulla an-karasti kulttuuribudjettia ja kulttuu-rivastaavana sekä kirjastonjohtajana Saviniemi on seurannut kehitystä lä-heltä. ”Pessimismipäivien tavoittee-na on hiukan kohentaa yleistä tappi-omielialaa. Kun kurjuudella oikein revitellään, se alkaa naurattaa”, hän totesi. ”Rima on laitettava niin alas, että kaikki sen yli on plussaa.”

Tuottajalle pessimismihuumori on varsin antoisaa: ”Soisin kaikille ta-pahtumatuottajille sen tunteen, että voi sanoa kaikki pelot ääneen ja kaikki luulevat sitä markkinoinnik-si”, nauratti Puskala yleisöään.

Tavoitteena vuosittainen tapahtuma

Seminaariosuuden jälkeen tunnelma palkintotilaisuudessa oli innostunut. Juha Iso-Aho Humanistisesta am-mattikorkeakoulusta ja Lappeenran-nan kaupungin kulttuurisihteeri Jor-ma Kallio olivat varsin tyytyväisiä seminaariin. ”On kauhean tärkeää, että kulttuurituottajat luovat tällaista näkyvyyttä ja nostavat profiiliaan”, Kallio pohti. ”Vuosittaiselle tapah-tumalle on tarvetta”, totesi Iso-Aho. Vastaavanlaisia tapahtumia tullaan-kin järjestämään myös jatkossa, vah-visti Taku ry:n Kirsi Herala.

Metropolia-ammattikorkeakoulun kulttuurituotannon koulutuspäällik-kö Katri Halonen pohti myöhemmin seminaarin antia koulutuksen näkö-kulmasta: ”Keskustelut, joita pu-heenvuoroissa nostettiin esille ovat monella tavalla tuttuja. Tuntuu, että koulutus on oikeilla jäljillä tunnista-essaan hyvin samankaltaisia asioita yhteiskunnassa.”

”Meni loistavasti!”, tiivisti semi-naaripäivän tuottaja Kirsi Lajunen. Ja ne päivän avainsanat? Yhteistyö, verkostot, ammattitaito ja intohimo omaan tekemiseen. Tästä on hyvä jatkaa.

Tuottaja on hyvä tyyppi - ja rautainen amm

attilainen

Juha Iso-Aho Humanistisesta ammattikorkeakoulusta ja Lappeenrannan kaupungin kulttuurisihteeri Jorma Kallio pitivät olivat varsin tyytyväisiä seminaariin.

38 T A K U

Tallinnan raatihuoneen to-rin laidalla sijaitsee Õpetaja-te Maja, opettajien talo, jonka historia ulottuu vuoteen 1333. Talo tarjosi viehättävät puitteet ja inspiroivan ympäristön, kun Produforum järjesti siellä loka-kuussa jo toisen NordMatch -tapahtuman vahvistamaan Pohjoismaiden ja Baltian mai-den kulttuurillista yhteistyötä.Samalla tapaaminen tarjosi kulttuurialan tuottajille ja ide-anikkareille mahdollisuuden verkostoitua keskenään sekä kehitellä yhdessä uusia hank-keita.

ja liike-elämään. ”Taiteen tehtävä on muuttaa perspektiiviämme ja opet-taa meitä katsomaan asioita uudes-ta näkökulmasta,” Areblad kiteytti sanomansa.

Rennonhauska Jan Fredrik GrØndal Henriksen Norjasta vangitsi yleisön mielenkiinnon heti ensimmäisellä lauseellaan: ”Istuin kahdesti vanki-lassa ennen kuin täytin kahdeksan-toista”. Puheen pointti ei kuitenkaan ollut sosiaalisektorin ja kulttuurin yhdistämisessä vaan pohdiskelussa, mitä tehdä 15 000 kilolle lasinsiruja. Ne päätyivät Henriksenin haltuun Oslon pommiattentaatin jälkeen heinäkuussa 2011. Jan Fredrikin ja nuorten kehittämä Fenix-hanke ai-koo teettää lasinsiruista koruja ja käyttää korujen myynnin tuottaman rahan draamatyöhön nuorten paris-sa. Henriksenin mukaan draama on paras tapa tuhota ennakkoluuloja ja työskennellä integroinnin puolesta. Auki on vielä, miten ja kenen kans-sa korut tehdään. Tähän Henriksen kyseli seminaarilaistenkin apua ja

NordMatch– 15 000 kiloa lasinsiruja ja epäonnistumisen voima

ideoita. ”Yksikin väärä lause julkisuudessa voi tuhota koko projektin” hän valotti nor-jalaisille edelleen arkaa ja kipeää aihetta.

Kansalaisrahoituksesta kertoi puolestaan islantilainen Karolina säätiön projektipääl-likkö Ingi Rafin Sigurdsson – entinen pank-kiiri. Konkurssin kokeneessa maassa ra-hoituslähteet ovat lähes tyrehtyneet. Säätiö hakeekin nyt tukea luoville aloille Suomes-sa hyvin kiistellyllä ja osin kielletylläkin kansalaisrahoituksella. Yksi Karolina sää-tiön suurista innoittajista on Sigurdssonin mukaan ollut Iron Sky-elokuva, ja etenkin sen yhteisöllinen tuotantomalli.

R a i s a N i e m i

Raatihuoneen laidalla sijaitseva Opettajien talo tarjosi upeat puitteet NordMatch -seminaarille. Kuva: Raisa Niemi

Produforum on ruotsinkieli-nen kulttuurialan verkosto, joka pyrkii monin keinoin mahdollistamaan luovan

alan toimintaa ja edesauttamaan yhteistyötä eri toimijoiden kesken. Tallinnan kaksipäiväinen sessio ai-nakin oli täynnä säpinää ja kohtaa-misia. Seminaarin ohjelma koostui mm. pienryhmätyöskentelystä, vie-railuista ja koulutuksista. Seminaa-ria luotsasi eteenpäin eleettömän sarkastisesti Karl Martin Sinijärv, Virossa tunnettu runoilija, journa-listi, ruokakriitikko ja yhteiskun-nallinen keskustelija.

Opettajien talolla kuultiin myös useita puheenvuoroja kulttuurin eri laidoilta ja näkökulmista. Götebor-gista saapui esimerkiksi suosittu lu-ennoitsija Pia Areblad, jonka tee-mana oli: ”En epäonnistunut. Opin 1000 keinoa, miten asioita ei kanna-ta tehdä.” Areblad vetää Göteborgin TILLT -organisaatioita, jonka pää-määränä on saattaa taiteilijoita si-sään esimerkiksi sosiaalisektorille

T A K U 39

uusia hankkeita alulle advisory ring -metodilla

Puheenvuorojen lisäksi osallistujilla oli mahdollisuus saada opastusta ja tukea omille ideoilleen. Seikkailija, tutkimusmatkailija ja kouluttaja Pata Degerman on kehittänyt nk. Adviso-ry ring-metodin. Metodissa on kyse sparrauksesta, ryhmän voimien yh-distämisestä yksilön ideoiden kehit-tämiseen. Alun perin Degermannin tavoitteena oli näin löytää uusia ra-hoitusmahdollisuuksia ja kehittämi-sideoita omille retkilleen, mutta me-todi taipuu toki muuhunkin.

NordMatchin pienryhmissä osallis-tujilla oli muutama minuutti aikaa esitellä oma hankkeensa. Sen jälkeen muut heittelivät omia kommentte-jaan, kehitysideoita ja kysymyksiä. Aihetta väänneltiin, käänneltiin ja jalostettiin yhdessä. Kustakin ryh-mästä valittiin myös yksi ehdotus esiteltäväksi rahoitusalan ammatti-laisista koostuvalle paneelille. Pa-nelistit antoivat paitsi palautetta ja kannustusta hankeideoille, myös konkreettisia ohjeita, kuinka edetä rahoituksen kanssa. ”Soita minul-le!” oli erään panelistin kommentti yhteen projektiin. Sali taputti. Taas syntyi yksi projekti.

NordMatch seminaarin järjesti Produ-forum yhteistyössä mm. TAKUn kanssa. Kuvassa Produforumin projektipäällik-kö Anki Hellberg-Sågfors. Kuva: © pro-duforum

Panelistit antoivat neuvoja seminaari-laisten hankeideoille. Puheenvuorossa Marianna Kajantie Helsingistä. Kuva: © produforum

Konkurssi pakotti islantilaiset mietti-mään kulttuurillekin erilaisia rahoitus-malleja. Igni Rafn Sigurdsson kertoi kan-salaisrahoituksesta. Kuva: © produforum

Norjalaisen Jan Fredrik GrØndal Hen-riksenin hallussa on 15 000 kiloa lasin-siruja viime vuoden Oslon pommiräjäh-dyksen peruina. Kuva: © produforum

40 T A K U

R a i s a N i e m i K u v a : L a u r a R i i h e l ä

tuottajan ura ei ollut lapsuuden tai nuoruuden haaveeni, sillä sellaista ammattia en osannut kuvitella itse, eivätkä opettaja-

ni tai lähipiirini myöskään osanneet suositella. Olin nuorena kiinnostu-nut humanistisista ja taideaineista, urheilin ja olin sosiaalisesti aktiivi-nen. Lukion jälkeen opiskelin kan-sanopistossa kulttuurilinjalla, avoi-messa yliopistossa kulttuurihistoriaa ja tein mainoselokuvayhtiöissä ku-vausjärjestäjän töitä. Yhteishakuop-paasta pongasin Humakin Kult-

URATARINOITA

Kun peruskoulutuksen hankkii Suomesta ja lisäkoulutuksen hakee tuotantoalan mekasta Lontoosta, löytyy eväitä jopa kansainvälisesti arvostetun festivaalin tuottamiseen. Flow Festivalin toimitusjohtaja Suvi Kallio miettii uraansa.

40 T A K U

T A K U 41

tuurituotannon linjan ja innostuin hakemaan. Aloitin opiskelut Kau-niaisten Humakissa ensimmäisel-lä Kulttuurituottajan vuosikurssilla 1997. Siitä se sitten lähti.

Tuottajuutta voi ja täytyykin opiskella

Ensimmäisenä vuosikurssina olim-me monessa koekaniineja ja koulu-tusohjelma haki muotoaan. Silloin Kauniaisten Humakin vahvuus oli kulttuurin sisältöjen opetuksessa. Jälkikäteen ajateltuna olisin kaivan-nut vahvempaa talouden ja talous-hallinnon opetusta. Antoisia olivat puolestaan useimmiten vierailevat luennoitsijat, sekä työelämävisiitit ja työharjoittelut.

Ennen Humakin opintoja minulla oli hyvin suppea kuva tuottajan työstä. Olen havainnut myöhemmin, että tuottajan ammatti ylipäätään on niin kovin monipuolinen ja vaativa, että siihen on haastavaa saada yleispä-tevää kattavaa koulutusta yhdestä opinahjosta, tarvitaan kokemusta työelämästä, samoin jatko-opinto-ja. Mutta tuottajuutta kuitenkin voi ja täytyykin opiskella. Ammattikor-keasta on mahdollista saada hyvä pohja josta ponnistaa eteenpäin ja erikoistua haluamalleen urapolulle työn ja jatko-opintojen kautta. Alal-le on mahdollista tulla myös toisen-laista opintopolkua, ei välttämättä tarvita juuri tuottajan koulutusta. Korkeakouluopinnot näen kuitenkin tärkeiksi varsinkin jos tavoitteena on päästä vastuullisiin työtehtäviin. Lopulta ratkaisevinta on henkilön luontainen soveltuvuus alalle, sekä tietenkin itse työ tärkeimpänä opet-tajana - esimerkkien ja virheiden kautta oppii.

Lisäoppia Lontoosta

Toive jatko-opintoihin oli mieles-sä heti Humakin jälkeen. Sain kui-tenkin mukavasti alan töitä, ja hyvä niin, sillä työkokemuksen kautta kiteytyi oikeastaan se, mitä halusin lähteä opinnoista hakemaan. Opis-keluaikana tein erilaisia työharjoit-telujaksoja mm. kuvataide- ja te-atterikentällä. Projektitöissä olen työskennellyt festivaaleilla tuotan-toassistenttina ja festivaalikoordi-naattorina (Helsingin juhlaviikot,

DocPoint, Lahden Kansainvälinen Urkuviikko). Olin mukana Lasipa-latsin Mediakeskuksen koordinoi-massa EU hankkeessa tuottajana noin vuoden verran, josta siirryin ny-kytanssiryhmä Tero Saarinen Com-panyyn tuottajaksi lähes kolmeksi vuodeksi.

Tero Saarinen Companysta läh-din maisteriopintoihin Lontooseen. Hyvämaineisen Lontoon City Uni-versityn Arts Management -maiste-riohjelmasta sain tarvittavaa oppia etenkin taloudesta ja markkinoin-nista. Lontoo oli täydellinen paik-ka opiskella taidejohtamista, sillä kaupungissa on alamme huipputa-son osaaminen. Siellä arvostetaan kulttuurialaa ja alan ammattilaisia, ja lisäksi kaupungissa näkee käytän-nössä koko ajan loistavia esimerk-kejä onnistuneista taide- ja kulttuu-rihankkeista. Se inspiroi ja antaa itsevarmuutta valtavasti. Lontoosta palattuani syksyllä 2007 olen kes-kittynyt oman Flow Festivalimme kehittämiseen.

Ala on kokenut suuria muutoksia viimeisen kymmenen vuoden ai-kana jona olen ollut alalla. Paras-ta tässä työssä on mielenkiintoiset inspiroivat sisällöt ja ihmiset, joi-den parissa ja kanssa saa työsken-nellä, sekä monipuoliset työtehtä-vät, itsensä haastaminen ja jatkuva oppiminen. Vaikeinta on riittämättö-myys - aikataulujen yhteensovitta-minen työn ja perhe-elämän kanssa. Silti haluan olla mukana tekemässä Flow'sta kansainvälisesti tunnettua laatufestivaalia.

MeTSä ihMiSen arjeSSaIhminen ja metsä – kohtaamisia arjen historiassa pohtii suomalaisten met-säsuhdetta. Jyväskylän yliopiston his-torian ja etnologian laitoksen suojissa syntyneessä teoksessa tarkastellaan metsää arjen näkökulmasta. Lähes-tymistapa on kokemushistoriallinen: kuinka ihminen on eri aikakausina ja erilaisissa tilanteissa kokenut metsän, millaiseksi hän on sen mielessään jä-sentänyt ja miten elänyt sen kanssa.

n Yhteiskuntatieteiden tohto-ri Jaana Luttinen käsittelee met-säluonnon hahmottamista ja haltuunottoa keskiajan lopulta 1800-luvun puoliväliin. Hän ei tarkastele suomalaisten luonto-suhdetta ainoastaan perinteisten metsäelinkeinojen kautta, vaan näkökulmaa vaihdetaan lapsista aikuisiin, miehistä naisiin, rah-vaasta säätyläisiin tai vaikkapa kansanparantajasta sahapatruu-naan ja marjanpoimijasta taitei-lijaan.

Filosofian maisteri Erkki Laitinen kuvaa aikaa 1800-luvun puolivä-listä 1900-luvun puoliväliin. Suo-mi muuttui voimakkaasti. Luon-toistaloudessa elänyt yhteiskunta teollistui ja kaupungistui. Huo-mattavin metsänkäyttöön vaikut-tanut tekijä oli metsäteollisuuden läpimurto.

Filosofian tohtori Janne Haikari kertoo, kuinka jälleenrakennus-vuodet ja 1960-luvulla kiihty-nyt yhteiskunnan rakennemuutos vaikuttivat suuresti metsänkäyt-tötapoihin. Elintason nousu ja metsätalouden kehitys korostivat metsän taloudellisia merkityksiä. Yhä laajemmat kansanjoukot et-sivät metsästä myös virkistystä ja koskematonta luontoa. Syntyi pohja arvoristiriidalle, joka alkoi näkyä erilaisina ympäristökon-flikteina.

Heikki Roiko-Jokela (toim.)Ihminen ja metsä – kohtaamisia arjen historiassaMetsäkustannus, 2012

T A K U 41

42 T A K U

jäsensihteerit:honni, jaana puh. 0201 235 344jäsenrekisteri

Kosonen, Katja puh. 0201 235 346jäsenrekisteri, jäsenmaksut

Luokkamäki, Mary puh. 0201 235 348jäsenmaksut

asiamiehet:ahola, arjapuh. 0201 235 359 tai 040 730 7081Tutkimustoiminta, palkkatilastot

juntunen, Kalevipuh. 0201 235 351 tai 040 582 2780Valtiosektorin sopimus- ja neuvottelutoiminta

Koivunen, riinaopiskelija- ja urapalvelutpuh. 0201 235 342 tai 0400 324 180

Korpisaari, jaakkopuh. 0201 235 363 tai 040 777 9422Kuntasektorin sopimus- ja neuvottelutoiminta

Sahla-juvankoski, Satupuh. 0201 235 366 tai 0400 726 878Koulutus- ja aluetoiminta

TyöTTö

myysKAssA

erityiskoulutettujen työttömyyskassa erko Asemamiehenkatu 2, 00520 Helsinki

Toimisto on avoinna 9.00-15.00Palvelunumero (09) 7206 4343

faksi (09) 272 1212

Puhelinpalveluaika on maanantaista torstaihin klo 12.00-15.00

sähköposti:erityiskoulutettujen.tk(at)erko.fi Kassan henkilökunta pyrkii vastaamaan sähköposti-

kyselyihin kolmen arkipäivän kuluessa. info-puhelin: info-puhelimesta 0600 944 94 etuuden

hakija saa tiedon viimeisimmästä maksupäivästä 24 tuntia vuorokaudessa.

Puhelun hinta on pvm + 0,37 euroa minuutissa.

ammatinharjoittajien ja Yrittäjien Työttömyyskassa aYT

Ratavartijankatu 2 B, 00520 HeLsiNKi maksuton palvelunumero 0800 9 0888

ma-to klo 9-16, pe klo 9-13 puhelin 09 2535 3100 sposti asiakaspalvelu@ayt.fi

j ä s e N s i V U T

PäiviTä jäSenTieToSiovatko jäsentietosi muuttuneet?

ilmoitathan näistä muutoksista meille:

l osoitteen- ja nimenmuutos l työnantajatiedotl valmistumispäivä l sähköpostiosoitteen muutosl äitiys-, isyys- tai hoitovapaa l apuraha-

työskentely l työttömyys, lomautus tai vuorotteluvapaa l siirtyminen ammatinharjoittajaksi/

yrittäjäksi

TiedoT on heLPoinTa iLMoiTTaa SähKöiSeSTi jäSenSivuiLLa:

www.akavanerityisalat. fi -> jäsenkirjautuminentai taku@taku.fi

viiTenuMeroT huKaSSa? Tilaa uudet jäsensivujen kautta

www.akavanerityisalat.fi -> jäsenkirjautuminen

iNFoA

Lakimiehet:eskola, Kari Työmarkkinalakimiespuh. 0201 235 367 tai 040 590 5693yksityissektorin sopimus- ja neuvottelutoiminta, yhteiskunnallinen edunvalvonta

hälikkä, Minna Asiamies, lakimiespuh. 0201 235 352 tai 040 352 2177yksityissektorin edunvalvonta, taustaryhmä- ja yritysyhdistystoiminta yTN:ssä

ikonen, harri Lakimiespuh. 0201 235 354 tai 040 722 4368Kunta-, valtio- ja yliopistosektorin virka- ja työsuhdeneuvonta

Kullanmäki, Tarja Lakimiespuh. 0201 235 353 tai 040 837 7984kunta-, valtio-, yliopisto- ja amk-sektorin virka- ja työsuhdeneuvonta

Leppänen, juho-heikki Lakimiespuh. 0201 235 365 tai 040 582 5052yksityissektorin työsuhdeneuvonta

Torvela, Tuire Lakimiespuh. 0201 235 356 tai 0400 871 381yksityissektorin edunvalvonta ja työsuhdeneuvon-ta, ammatinharjoittajia ja yrittäjiä koskevat tehtävät sekä perhe- ja perintöoikeudellinen neuvonta

maistraatinportti 4 A, 00240 Helsinki Puh. 0201 235 340 Puhelinaika: ma klo 10–15, ti – pe 9–15 Fax (09) 147 242 s-postit: etunimi.sukunimi@akavanerityisalat.fi

T A K U 43

Taide- ja kulttuurialan ammattijärjestö TAKU ry l snellmaninkatu 19-21 e 15, 00170 Helsinki l puh. 0440 664 800 l s-posti taku@taku.fi

T A K U N H A L L i T U K s e N j ä s e N T e N y H T e y s T i e d o T 2 012

elise Pedersen koordinaattori gsm 050 553 8673 elise.pedersen@tampere.fi

juha isotalo Aalto-yliopiston ylioppilaskunta (Ayy)koulutuspoliittinen sihteerigsm 050 531 8414 juha@oranssi.org Piia jaatinenlastenohjaaja gsm 044 309 9752piia.jaatinen@gmail.com

mari Lankinen tuottaja, jyväskylän Kesä Puh. 014 624 384gsm 050 5363 231mari.lankinen@jkl.fi

Kirsi Lajunenkoordinaattorigsm 0400 516 554kirsi.lajunen@taku.fi

HALLiTUKseN PUHeeNjoHTAjA Petri Katajarinnesnellmaninkatu 19-21 e 1500170 Helsinkigsm 040 164 6665petri.katajarinne@taku.fi

HALLiTUKseN VARAPj. Veera LampiopiskelijaHelsingin yliopisto gsm 0400 861199veera.lampi@vihreat.fi

HALLiTUKseN jäseNeT

Varsinaiset jäsenetArja Laitinen aluepäällikköTaiteen keskustoimikuntaPuh. 09 1607 7067gsm 0400 798 718 arja.laitinen@minedu.fi

matti Karhos kulttuuriasiainpäällikkögsm 050 387 8792matti.karhos@lahti.fi

VARAjäseNeT Ville Niutanentuottajagsm 040 123 9866ville.niutanen@pp.inet.fi

merja isotalo yrittäjäTmi Kulttuuripajasto gsm 050 336 3253isotalo@sci.fi

salla Heikkinen opiskelija Tampereen yliopisto / teatteritiede gsm. 040 5270 542salla.Am.Heikkinen@uta.fi

ToimiNNANjoHTAjA Kirsi Heralagsm 040 511 1200kirsi.herala@taku.fi

jäRjesTö- jA KeHiTysVAsTAAVARiina Virkkunengsm 0440 664 800riina.virkkunen@taku.fi

j ä s e N s i V U T

44 T A K U

Liput festivaalille myynnissä 3.12. alkaen osoitteessa www.docpoint.info/lippukauppa

22.-27.1.2013