Asennetta- päihdekasvatusbussi

- positiivinen muistikuva infotulvaa tärkeämpää

Päihdekasvatusta prometheus- ja rippileireillä

Kreikan Parga ja Filippiinien saaret:

Cebu, Malapascua ja Camotes

Rockcamp kokoaa nuoria Ähtärissä

Mopokausi käsillä JÄITÄ KYPÄRÄÄN!

AsennettA-päihdekAsvAtus-

kAmpAnjAn julkAisu 2 / 2012

Carrien jalanjäljillä New Yorkissa

4 Pääkirjoitus kevätkapinaa!

5 Bussin kuulumisia päihdeohjaaja Petrin terveiset kentältä

8 kuulolla – mielenkiintoisia ilmiöitä ja uutisia

12 FiliPPiinien saaret – Cebu, malapascua ja Camotes

20 Prometeus- ja riPPileirillä puhutaan myös päihteistä

24 kiira korPi – jäätävän taitava!

28 rC-autoilu on vauhdikas harrastus

30 jäitä kyPärään! mopokausi alkaa, oletko valmis?

asennetta 2/12 8. vuosikerta ISSN 1795-9705

tilaajaPalVelu Puh 045 139 8902 Fax 09 753 0557 info@asennetta.fi

julkaisija/kustantaja Asennetta-Kampanja Oy Salomonkatu 17 A 00100 Helsinki www.asennetta.fi

Paino Oy Scanweb Ab Korjalankatu 27 45100 Kouvola

taitto Pippuriina / Hanna Välitalo

toimitus Asennetta-Kampanja Oy Lehdokintie 9 40520 Jyväskylä mirkka@asennetta.fi

Tiesitkö, että nettiriippuvuus kutistaa aivoja? s.9

sisällys 2 / 12

Tässä numerossa: = kannessa

Filippiinien saareT Cebu, Malapascua ja Camotes s.12

leVikki 15 000 kpl

toimitusneuVosto Mirkka Torikka Ewa Noth Tuija Mäkinen Meri-Tuuli Haunia Jussi Riihimäki

Huostaanotettu nuori tarvitsee kannustavan aikuisen s.11

PÄÄTOIMITTAJA Mirkka Torikka mirkka@asennetta.fi

KANNEN KUVA Suomen Taitoluisteluliitto

NETISSÄ www.asennetta.fi

MIRKAN KUVA Tommi Penttinen

ASENNETTA-lEhTI on uskonnollisesti ja poliittisesti sitoutumaton ehkäisevän päihdetyön ja elämänsuojelun lehti, joka toimii Asennetta-päihdekasvatus-bus-sin tiedotuskanavana. Asennetta-lehden tuotoilla rahoitetaan päihdekasvatus-bussin liikkumista. Asennetta-lehti ilmestyy neljä kertaa vuodessa.

33 KESÄgAllUP Mitä nuoret aikovat tehdä kesällä?

34 KREIKAN PARgA Matkalla Kreikassa ja Albaniassa

38 KORKEAlTA JA KOVAA Rokkileirillä Ähtärissä

40 NATAN NÄKöKUlMA Ekoilu on nyt muotia

41 VIRVEN KOlUMNI Pidä huolta

42 NOVEllI Reunalla

44 RISTIKKO

45 TUKIJAMME

Sinkkuelämää - tour New YorkiSSa s.22

Matkalla kreikan Pargassa s.34

rokki- leirillä

ähtärissä. s.38

kiiran haastattelu s.24

leh

Tik

uva

/ S

ar

i gu

STa

fSS

on

4

Pääk

irjo

itus

Mirkka Torikkamirkka@asennetta.fi

Päihdekasvatusbussia buukatessa kuulee tilaajilta aina perusteluja siitä, miksi milläkin paikkakunnalla tarve ehkäisevälle työlle on kova. On tositarinoita päihdelöydöistä ja käyttöbuumeista. Yhdellä ala-as-teella on tarjottu kannabista ja toisella on löydetty joitakin pilleripussukoita pihalta. Yhdellä yläasteella nuuskan käyttö on levinnyt epidemiaksi asti ja toisella on muotia kokeilla kuinka pitkään pystyy tunnilla olemaan kännissä ennen kuin ope huomaa. Huomaan odottavani milloin pulpeteista löytyy kannabis-viljelmiä ja milloin likaisella huumeruiskulla ajetaan välitunnilla kavereita takaa. Mikään tositilanne ei enää yllätä. Sitä turtuu kuulemaan toinen toistaan hälyttävämpiä merkkejä siitä, että päihteet ovat ai-van tavallisten nuorten huolestuttavan tavallinen keino paeta arkea, kokeilla rajoja, itsenäistyä, hakea elämyksiä tai vain viettää aikaa. Lintukotoja ei tosiaan enää Suomestakaan löydy.

Jos nuorten kasvavat päihdekokeilut ovat hälyttäviä, vielä hälyttävämpää on meidän aikuisten turtumi-nen päihdeuutisiin. Meidän pitää jaksaa järkyttyä!

Kevät on hyvää aikaa tällaiselle kännikapinalle, kun koulujen loppu taas villitsee nuoret. Kyseinen ajan-kohta päätyy lähes poikkeuksetta selviämisasemien ja katupartioiden synkimmäksi viikonlopuksi. Jak-setaan järkyttyä siitä, miten paljon ja miten nuoret saavat hillua kaupungilla iltaisin ja öisin. Sovitaan kotiintuloaikoja, kysytään kaveriporukasta, ollaan yhteydessä kavereiden vanhempiin ja ellei muu auta, niin lähdetään itse liikkeelle katsomaan, mitä kaupungilla tapahtuu. Ja vaikka lapsen juomista ei hy-väksytä, niin hänet hyväksytään ja hänen on hyvä tietää, että kotiin voi aina tulla, missä kunnossa ta-hansa. Ja ”siinä kunnossa” pitää ainakin tulla.

Humaltuminen kuuluu meidän suomalaiseen surulliseen kulttuuriimme niin kauan, kunnes me oikeasti kyseenalaistamme sen valta-aseman. Helppoa se ei tule olemaan, sillä olemme välillä jopa ylpeitä juomises-tamme. Kunnianhimoisinkin kasvattaja päätyy ulkomailla nyökyttele-mään innokkaasti, kun siellä osataan sanoa ”Ahaa, Suomi – Kosken-korva!”. Se on meille hyväntahtoinen tervehdys, johon vastaamme tyy-tyväisesti hymyillen. Onhan meidät näin hienon stereotyyppisesti lei-mattu ja luokiteltu kuuluisan kännikansan edustajiksi.

Kun luin nuorten kesäsuunnitelmia lehdessämme olevasta gallupista, niin yllätyin, miten positiivisia ja järkeviä ne olivat. Tulee muistaa, että meillä on hurjan paljon enemmän kuitenkin niitä nuoria, jotka eivät va-litse päihteitä. Ei odotetakaan heiltä mitään muuta. Jos ajattelemme, että nuoret dokaavat joka tapauksessa joskus, näinhän se on ollut aina ja tulee aina olemaan, emme oikeasti tunnu edes haluavan muutosta. Kännikulttuurin muutos vaatii koko kulttuurin muutos-ta. Ennen kaikkea se vaatii meidän aikuisten ajattelun muutosta.

Hyvää kesää kaikille lukijoillemme. Tämä numeromme pohjus-taa kesään mopoilu- ja kesäleiriaiheillaan sekä tietysti upei-den matkajuttujen kera. Kapinoikaa kännittömien kesälomien ja kestävän kulttuurinmuutoksen puolesta – ja muistakaa jaksaa järkyttyä!

Kevätkapinaa

Huomaan odottavani milloin pulpeteista löytyy kannabisviljelmiä ja milloin

likaisella huumeruiskulla ajetaan välitunnilla kavereita takaa.

MATTOn IMAgES

5

Asennetta-päihdekasvatusbussin kalenteri on taas varattu vuodeksi täyteen tiivistä koulukierrosta, van-hempainiltoja ja koulukoti-vierailuja. Bussimme on va-kiinnuttanut asemansa yhtenä keskeisenä ehkäisevän päihdetyön toteuttajana tärkeällä ruohonjuuritasolla.

Asennetta-Kampanja Oy on ehkäisevää päihde-työtä toteuttava yksityinen sitoutumaton kampanja, jonka pää-tehtävänä on herättää keskustelua päihdeasioista ja saada nuoret ottamaan niihin kantaa. Valtakunnallisesti peruskouluja ilmaiseksi kiertävällä bussilla toteutettava kenttätyö tavoittaa noin 10 000 nuorta vuodessa.

Toiminta rahoitetaan pääsääntöisesti kampanjan omalla Asennetta-lehdellä, jonka myynti työllistää yli kahdeksankym-mentä eri-ikäistä työntekijää. Asennetta-lehti on ehkäisevän päihdetyön ja elämänsuojelun lehti, joka toimii myös Asennetta-päihdekasvatusbussin tiedotuskanavana. Tilaamalla Asennetta-lehteä varmistat, että Asennetta-päihdekasvatusbussin vierailut ovat jatkossakin kouluille ilmaisia.

Katu-uskottavaa kasvatusta kaavoihin kangistumattaBussissa kumotaan yleisimpiä päihdemyyttejä ja opitaan oman oivalluksen kautta. On tuettava lasten ja nuorten sosiaalisia tai-toja, itseluottamusta ja uskoa siihen, että oman eriävänkin mie-lipiteen uskaltaa ilmaista. Bussissa ei siis luennoida päihteiden lääketieteellistä koostumuksista, eikä muutenkaan ”saarnata”, vaan jutellaan rennosti nuorten omien kysymysten ja ajatusten pohjalta. Bussin kotoisat tilat mahdollistavat intensiivisen jutus-telun paremmin kuin koulujen isot juhlasalit.

Tuloksellinen päihdekasvatus lähtee pienistä asioista. On tär-keämpää, että nuorille jää bussista lähtiessään mieleen edes

yksi ymmärretty asia kuin valtava tietotulvakaaos. Kaikki ryhmät ovat erilaisia ja ammattitaitoinen päihdeohjaajamme osaa vali-ta oleelliset asiat keskusteluun kunkin ryhmän kehitystason mu-kaisesti. Jokainen ”bussitunti” on siis erilainen.

Tällä hetkellä bussin kenttätyöstä vastaa päihdeohjaajamme Petri Tyynelä. Petri on aikaisemmin työskennellyt 15 vuotta päihderiippuvaisten parissa huumekuntoutusyksiköissä, kou-lukodissa ja kriminaalihuollossa. Korjaavan puolet kokemukset ovat antaneet tehokkaat työvälineet ehkäisevälle puolelle. Pet-rin omat terveiset tämän jutun ohessa tuonnempana!

Oikealla asenteella!Tavoitteenamme on herättää nuorissa kriittistä ajattelua ja laa-jempaa ymmärrystä huumetalouden koko ketjusta. Nuorille on kerrottava huumeista myös globaalina ja yhteiskunnallisena ky-symyksenä, jolloin huumekaupan kytkennät maailmanlaajuiseen rikollisuuteen ja eriarvoisuuteen tulevat esille.

Koska päihdeongelmien ehkäisy on tärkeä asia, esitetään päih-teetkin yleensä virheellisesti tärkeinä. Päihteistä informoijan pa-ras asenne onkin, että hänelle itselleen päihteet eivät ole merkityksellisiä – sen pa-remmin negatiivisessa kuin positiivisessakaan mielessä. Ehdoton ehdottomuus syn-nyttää usein vastarintaa jo ihan periaatteesta. Nuori on helposti eri mieltä, vaikkei se hänen todellinen kantansa oli-sikaan. Neutraali asenne an-taa siis myönteisen samaistu-miskohteen nuorille kuulijoille.

Asennetta-päihdekasvatusbussi kurvaa kiireisen kevään kautta kesälomille

Bussin kuulumisiA

6

Toukokuu2.5 Lumijoki, Lumijoen peruskoulu3.5 Limingan koulutuskeskus, Kylliälän koulu 4.5 Muhos, Koulukoti Pohjolakoti 15.-16.5 Mikkeli, Suomen nuoriso-opisto21.-22.5 ja 24-25.5 Kempele, Kempeleen yläaste

Heinäkuu6.7.7 Lahti, Summer Up -festivaali

Elokuu 21.8. Espoo, Karhusuon koulu 22.-24.8 Espoo VAPAA28.-29.8 Espoo VAPAA30.8 Espoo, Iivisniemen alakoulu 31.8 Espoo, Kaitaan yläkoulu

Syyskuu11.-12.9 Espoo, Latokasken koulu 13.-14.9 Espoo, Vanttilan koulu 18-19.9 Espoo, Jalavapuiston ala-aste 20.-21.9 Espoo, Martinkallion koulu25.-27.9 Helsinki, Aleksis Kiven peruskoulu

Lokakuu9.10. Turku, Paattisten koulu 10.-12.10 Turku, Topeliuksen koulu 16.10 Turku, Lauste, Satulavuoren koulu23.-24.10 Turku, Hirvensalo, Haarlan koulu

Marraskuu6.-8.11 Kuopio, Pyörön koulu13.-15.11 Imatra, Imatrankosken koulu, Mansikkalan koulu ja Vuoksenniskan koulu16.11. Lappeenranta, nuorisotoimen tapahtuma20.11 Puumala, Puumalan yhtenäiskoulu27.-28.11 Rautjärvi, Rautjärven Simpeleen Yhteiskoulu

Joulukuu11.-.13.12 Tohmajärvi

Aikataulun muutokset mahdollisia

BuSSin kuuLuMiSiA

ASEnnETTA-päiHdEkASvATuSBuSSin AikATAuLu

Uudet vierailut ja materiaalit:Aikatauluvastaava ja tiedottaja Mirkka Torikkamirkka@asennetta.fip. 045 126 8158

Sovittuja vierailuja koskevat asiat: Päihdeohjaaja ja kenttävastaava Petri Tyyneläpete@asennetta.fip. 045 126 8166

Laskutus, työnhaku ja muut asiat: p. 045 139 8902info@asennetta.fi

Päihdekasvatusbussi vieraili Kontiolahden

koululla. Kiitos siitä. Olemme toimintaanne

tosi tyytyväisiä ja siksi toivommekin että voi-

simme saada myös seuraavana vuonna taas

uusille oppilaille samanlaista päihdekasvatus-

ta. Tämä on upeaa ehkäisevää työtä!

Ystävällisin terveisin Pirjo Kela, koulukuraattori, Kontiolahden peruskoulu ja lukio

Palaute

TArviTSETko päTEvää päiHdELuEnnoiTSiJAA?Kauttamme voi myös tilata maksullista koulutusta esi-merkiksi nuorisoalan opiskelijoille ja opettajille. Koulu-tusta on tarjolla muun muassa päihteistä, väkivallasta, nuoren ihmisen rikosprosesseista, lastensuojelusta, nuoren sijoituksesta laitokseen ammattilaisen näkö-kulmasta, tämän hetken nuorisokulttuurista ja muista ajankohtaisista asioista. Koulutukset räätälöidään ta-pauskohtaisesti vastaamaan tilaajan tarpeita.

Ammattitaitoista puhujaa erilaisiin tilaisuuksiin voi tie-dustella osoitteesta info@asennetta.fi tai soittamalla numeroon 045 139 8902.

Päihdekasvatus on ilmaista varsinaiselle kohderyhmällemme 5.-9.-luokkalaisille.

Muille kohderyhmille vierailut ja koulutukset ovat mak-sullisia, ja ne toteutetaan aikataulujen salliessa. Ilmaiset peruskouluvierailut ovat aina ensisijaisia.

•Luennot ilman bussia 800 € + alv. ja bussin kans-sa 1500 € + alv.

•Ammattikoulut ja muut toisen asteen oppilaitok-set 800 € + alv.

•Bussin ollessa päivän koululla, saman päivän ilta-tilaisuus kuten esim. vanhempainilta 200 € + alv.

7

Hei!Olen Petri Tyynelä, Asennetta-bussin päihdeohjaaja. Olen työsken-nellyt Asennetta-bussissa huhtikuusta 2010 lähtien. Ennen siirty-mistäni ehkäisevän päihdetyön puolelle, ehdin olla 15 vuotta töis-sä korjaavalla puolella. Työskentelin erilaisissa laitoksissa pääosin päihdetyöntekijän sekä sosiaaliohjaajan rooleissa. Vajaa kymme-nen vuotta olin töissä huumekuntoutusyksiköissä, sekä täysi-ikäis-ten että alle 18-vuotiaiden puolella. 1,5 vuotta olin kriminaalihuol-lossa (nykyinen rise) ja viitisen vuotta meni töissä erilaisissa las-tensuojeluyksiköissä, lähinnä koulukodissa.

Bussissa pääsemme nuorten kanssa usein aika syvällisiinkin keskusteluihin. Koen, että korjaavan puolen taustani auttaa tässä. Jos heillä on alasta kysyttävää, on minulla usein tarina jos toinen-kin kerrottavana. Se, että tarinat ovat aina minulle henkilökohtai-sia ja tosia, helpottaa työtäni bussissa. Uskon, että näin kiinnos-tavuus ja uskottavuus asiaan pysyy yllä.

Asennetta-bussi ei jaa pelkästään informaatiota päihteistä. En pidä ulkoa opeteltua luentoa, vaan ohjaan ryhmää. Ryhmä itse tuot-

taa aina käsiteltävän materiaalin. Minä tarvittaessa johdattelen ja avaan esille nostettuja asioita. Tällä tavoin ryhmästä muodostuu aina kuulijalle yksilöllinen kokemus. Yllätyksen ja vaaran mo-mentti on aina läsnä. Sekä minulla että kuulijalla on oltava hereillä tunnin aikana, jotta kaikki py-symme kärryillä. Käsittelemme päihdeasioita positiivisella tavalla. Vuosien jälkeen bussissa käy-neet nuoret eivät todennäköisesti muista heille kerrottuja nippelitietoja, mutta he ehkä muistavat sen, että bussissa puhunut kaveri oli hyvä tyyppi ja se tyyppi oli päihteitä vastaan. Se voi riittää oikeiden valintojen tekemiseen.

Yhteiskuntamme muuttuu koko ajan ja on tiedostettava, että myös päihdekenttä muuttuu jat-kuvasti. Monesti uudet asiat pelottavat ihmisiä ja olemme helposti taipuvaisia tuomitsemaan asiat, joita emme ymmärrä. Tällaiseen asiaan törmään jatkuvasti. Huume on jo sanana sellainen mörkö, että tuominta alkaa välittömästi, kun sana vain puoliksikin livahtaa jonkun suusta. Itse haluan kui-tenkin, että työssämme pidetään myös terve maalaisjärki mukana. Suomessa 97 % päihdekuole-mista aiheuttaa edelleen tupakan ja alkoholin kaltaiset lailliset päihteet, loput jää laittomien päih-teiden osuudeksi. Keskustelua halutaan usein ohjata huumeiden suuntaan, myös vanhempain- illoissa. Silloin minä muistutan, miksi kyljessämme lukee nimenomaan ”Asennetta-päihdekasva-tuskampanja”.

Kiitos kaikille mukana olleille ja kaikille uusille: Tervetuloa!Ystävällisin terveisin

Petri Tyynelä

pete@asennetta.fi

Bussin kuulumisia

8

Vahvojen lääkkeiden väärinkäyttö lisääntynyt

Lääkkeiden väärinkäyttö on lisääntynyt Suomessa. Viranomaiset ja päihdetutkijat ovat huolissaan erityi-sesti rauhoittavien lääkkeiden ja voimakkaiden ki-pulääkkeiden päihdekäytön lisääntymisestä. Heidän mielestään yksi keino hillitä lääkkeiden väärinkäyt-töä olisi bentsodiatsepiinipohjaisten unilääkkeiden käytön vähentäminen.Yhdysvalloissa lääkkeiden väärinkäytön seurauksena kuolee vuosittain enemmän ihmisiä kuin liikenteessä; tutkijat puhuvat jo epidemiasta. Suomessa ei ole varsinaista epidemiaa, mutta täälläkin 75 prosenttia huumeisiin liittyvistä yliannostuskuole-mista johtuu lääkeaineiden väärinkäytöstä.

- Bentsot ovat varmastikin laajin ongelma, ne koskevat suurin-ta ryhmää. Mutta kyllä nämä uudet kipulääkkeet, opioidipoh-jaiset kipulääkkeet, ovat myös selvästi nostaneet suosiotaan viime vuosina, sanoo Ylen verkkosivuilla Päihteet ja riippuvuus -osaston johtaja Pekka Hakkarainen Terveyden ja hyvinvoin-nin laitoksesta.

THL:n tuoreesta väestötutkimuksesta selviää, että rauhoitta-via lääkkeitä eli uni- tai kipulääkkeitä päihteenä käyttäneiden osuus on kaksinkertaistunut verrattuna vuoteen 1992. Noin kolmekymppisistä miehistä jo joka kymmenes on käyttänyt lääkkeitä päihtymistarkoituksessa, mikä on neljä kertaa enem-män kuin 20 vuotta sitten.

- Jos lukuja suhteuttaa keskenään, niin nuorista aikuisista mie-histä 44 prosenttia on kokeillut joskus kannabista. Lääkkeisiin ja niiden päällekkäiskäyttöön kuitenkin liittyy suurimmat riskit tällä hetkellä, kertoo Ylen verkkosivuilla päihdetutkija, dosentti Mikko Salasuo Nuorisotutkimusverkostosta ja jatkaa:

- Käyttäjiä on kolme ryhmää: Narkomaanit, jotka käyttävät eri-tyisesti päällekkäin näitä. Sitten on tällaiset sekoilijat, jotka käyttävät vähän mitä sattuu. Kolmas ryhmä hoitaa fyysisiä tai psyykkisiä ongelmia erilaisilla lääkkeillä, jotka aiheuttavat riip-puvuutta ja johtavat onnettomuuksiin.

Viranomaiset haluavat hillitä lääkäreiden intoa määrätä bentso-diatsepiineja ja opioideja sisältäviä lääkkeitä. Salasuo sanoo, että keskustelua lääkkeiden väärinkäytöstä pitäisi Suomessa lisätä.

- Tulisi tiedottaa ja käydä avointa julkista keskustelua siitä, voi-taisiinko Suomessakin Tanskan lailla vähentää esimerkiksi uni-lääkkeitä määrätessä bentsodiatsepiinipohjaisten lääkkeiden käyttöä. Innottomuuteen käydä keskustelua vaikuttaa varmasti osaltaan se, että lääketeollisuudella on valtavat intressit näihin lääkkeisiin.Lähde: Yle Uutiset

lyhyet

Uutuuskirja: Älykästä seksiä, viisasta himoaLapsuudessa ja nuoruudessa tyydyttämättä jääneet tarpeet heijastuvat aikuisuuden pari-suhteeseen ja seksuaalielämään. Rohkea uu-tuuskirja kertoo, kuinka syvällisen itsetutkiske-lun avulla voi löytää oman seksuaalisuutensa nautinnollisen ytimen. Mielen seksuaalisuus on koko elämän voimavara, jolla on suuri vai-kutus siihen, kuinka onnelliseksi itsemme ko-emme. Tutkimusprofessori Osmo Kontula valottaa uudessa kirjassaan Mielen seksuaalisuus – Matka kiihottumi-sen alkulähteelle uusimpia tutkimuksia mielen seksu-aalisuudesta ja kiihottumisesta.

Kirjassa esitellään psykoterapeuttisen hoitotyön esi-merkkejä sekä käytännön neuvoja ja tietoisen läsnä-olon harjoituksia, joiden avulla lukija löytää älykkään seksin ja viisaan himon. Kumppanin kanssa on mahdol-lista luoda syvimpiä tarpeitamme tyydyttävä seksuaali-nen ja emotionaalinen liitto, joka tuottaa jopa eroottisia huippukokemuksia.

Seksuaalisen itsetutkiskelun ja fantasioiden avulla voi purkaa psyykkisiä patoumia ja eheytyä. Muuntamalla lapsuudesta ja nuoruudesta kumpuavat kielteiset tun-teet tai elämän väistämättömät vaikeudet seksuaalifan-tasioiksi ja kiihottumisen lähteiksi voimme symbolisesti elvyttää omanarvontuntoamme. Seksuaalisten mielty-mysten ymmärtämisen kautta on mahdollista oivaltaa paljon oman persoonallisuutensa muis-ta alueista: ammatillisesta kunnianhimosta, eri mie-lentiloista ja kapasiteetis-ta rakastaa. Tutkimusretki eroottisuuden ja kiihottumi-sen syvempään maailmaan voi mullistaa paitsi oman seksuaalisuuden, myös ko-ko elämän. Lisätietoja: tutkimusprofessori Os-mo Kontula, 040 5827 369, osmo.kontula@vaestoliitto.fi // markkinoin-tipäällikkö Mari Ketola, Kustannus Oy Duodecim, (09) 6188 5229, 050 581 221, mari.ketola@duode-cim.fi

www. asennetta.fi

Lue juttuja arkistosta:

9

Huumetilanne Suomessa 2011THL:n raportin mukaan huumausaineiden käyttö ja niihin liittyvät ongelmat ovat pysyneet Suomessa viime vuodet melko vakaalla tasolla. Uutena haas-teena on terveydelle vaarallisten aineiden eli niin sanottujen muuntohuumeiden yleistyminen. Uudis-tetun huumausainelain myötä niiden kieltäminen on kuitenkin huomattavasti helpompaa ja nopeampaa kuin aikaisemmin.•Uusimmat tiedot vuodelta 2010 osoittavat kannabiskokei-

lujen ja kannabiksen kotikasvatuksen lisääntyneen. Enitenkäyttöä esiintyi 15–34-vuotiaiden keskuudessa. Noin 17prosenttia 15−69-vuotiaista suomalaisista ilmoitti kokeil-leensa joskus kannabista, viimeisen vuoden aikana noinneljäprosenttia.Miehet kokeilevat hiemanuseammin kuinnaiset.

•Suomalaiselle huumausaineiden ongelmakäytölle tyypil-listäonalkoholinvahvaasemaoheispäihteenä, ruiskuhuu-meidenkäyttäjien buprenorfiinin käyttö ja samanaikaisetmielenterveydenhäiriöt.

•Huumehoitoon hakeutuessa ilmoitetaan lääkeaineopioi-dityhäuseammineniten ongelmiaaiheuttavaksipäihteiksi.Korvaushoidossaarvioitiinvuonna2010olevan1800hen-kilöä.

•Ilmoitettujen tietojen perusteella huumehoitoa annetaannoin13000henkilölle.

•Huumehoidontietojärjestelmänvuoden2010tulostenmu-kaan päihdehuollon huumeasiakkaiden keski-ikä oli 30vuotta.

•Ensisijaisina hoitoon hakeutumiseen johtaneina päihteinäylipuolellaolivatopiaatit.Noinkymmenesosahakeutuihoi-toon stimulanttien, kannabiksen tai alkoholin takia. Kuusiprosenttiahakeutuihoitoonlääkkeittentakia.

•Buprenorfiininosuushoitoonhakeutuneidenpäähuumeenaonlisääntynyt2000-luvullakaikkeinvoimakkaimminjabuprenor-fiinionkinpäähuumeenajokolmanneksellahuumeasiakkaista.

•Asiantuntijatovatkiinnittäneethuomiotasiihen,ettäpäihde-ongelmaisille perheille ja raskaana oleville naisille suunna-tunvapaaehtoisuuteennojaavanhoitojärjestelmäntaloudel-liset toimintaedellytykset ovat viime vuosina huonontuneetjahoitopaikkojaonjouduttujopalakkauttamaan,minkäseu-rauksenahoitoonpääsyonentistähankalampaa.

•Huumeiden käytön aiheuttamien haittojen vähentämisessäon onnistuttu erityisesti tartuntatautien ehkäisyssä. Ruis-kuhuumevälitteisten hiv-tartuntojen ja C-hepatiittitapaustenmäärät ovat selvästi vähentyneet. Tartuntatautien ehkäise-miseksiolennaistaonollutterveysneuvontapisteidentoimin-ta,johonkuuluuesimerkiksikäytettyjenneulojenjaruiskujenvaihto.

•Keskeisimpiä sosiaali- ja terveydenhuollon toimenpiteitähuumausaineidenkäytönjasiihenliittyvienhaittojenvähen-tämisessäovatjatkossakinehkäiseväntyönjavarhaisenon-gelmaanpuuttumisentehostaminensekähuumausaineriip-puvuuden hoitopalvelujen kehittäminen, hoidon tarjonnanlisääminenjaterveysneuvontatyönkattavuudenvarmistami-nen.

•Muutamien viimeisten vuosienaikana tilastoituhuumausai-nerikollisuusonollut jälleennousussa.Vuonna2010kirjat-tiin lähes 20 000 huumausainerikosta, mikä on seitsemänprosenttia edellisvuottaenemmän.Yksi huumausainerikok-senmääränkasvuaselittävätekijäonkannabiksenkotikas-vatuksenyleistyminen.

•Törkeitä huumausainerikoksia paljastettiin enemmän kuinaiemmin viimeisen kymmenen vuoden aikana kertaakaan.Huumausainerikollisuuden kansainvälistyminen on tuonutlisähaastetta etenkin törkeiden huumausainerikosten pal-jastamiseen ja esitutkintaan.Kansainvälisestä kehityksestähuolimattaSuomieikuitenkaanolemaailmanhuumekaupantärkeimpiäkohteitasyrjäisensijaintinsa ja vähälukuisenvä-estöpohjansatakia.

Lähde: Hannele Tanhua, Ari Virtanen, Ulla Knuuti, Anna Leppo, Elina Kotovirta.HuumetilanneSuomessa2011.Terveydenjahyvinvoinninlaitos(THL).Raportti62/2011.174sivua.Helsinki2011.

lyhyet

Huhtikuun alussa julkaistun moni-kansallisen tutkimuksen mukaan in-ternetiä runsaasti käyttävillä aivojenharmaa aine osoittaa eräänlaisensurkastumisen merkkejä. Aivojenpintakerros kutistuu jopa viidennek-sen, mikä on samankaltainen ilmiökuin alkoholi- ja huumeriippuvaisillatapahtuu. Aivojen toiminta muuttuu-kin internetin suurkäyttäjillä täysin.Tämäjohtuusiitä,että josaivot jou-tuvattekemääntiettyätoimintoapal-jon,tätätoimintoaedistävätneurolo-gisetyhteydetvahvistuvat.

Vastaavasti toiset toiminnot, jolloineräät sosiaalisesti tärkeät käytös-mallitvoivatheiketä.Esimerkiksinet-

tiriippuvaistenkykykäydäkeskusteluja tai katsoatoistaihmistäsilmiinheik-kenevät. Internet muut-taa radikaalisti ihmistentapaa oppia ja muistaaasioita. Internetin käyt-täjät eivät enää vaivaudupainamaan asioita muis-tiin, koska "kaikki" löytyynetistä.

Lähde:Yle.fi

Tiesitkö: nettiriippuvuus kutistaa aivoja siinä missä huumeetkin

10

lyhyet

Seitsemän uutta muuntohuumetta luokiteltiin nyt keväällä Suomessa huumausaineeksi. Huume-luetteloon lisättiin muun muassa JWH, jota kau-pitellaan ”jehova”-nimellä ja 2-DPMP, jota kaupa-taan amfetamiinin korvikkeena. Ainetta käytetään suonensisäisesti, ja se voi vaurioittaa pahoin si-säelimiä. Valtioneuvosto lisäsi huumausainelis-talle myös muun muassa LSD:n kaltaisen Bro-mo Dragonflyn, ekstaasia muistuttavan mCPP:n sekä metylonin, joka on ekstaasin johdannainen. Muuntohuumeet ovat aineita, joita on muokattu juuri sen verran, että niitä ei ole vielä ehditty luo-kitella huumeiksi. EU:n huumeviraston marras-kuisen raportin mukaan muuntohuumeiden mää-rä kasvaa räjähdysmäisesti Euroopassa. Suo-messa viime kesänä voimaan tullut lakimuutos mahdollistaa sen, että vaarallisia aineita voidaan luokitella huumeeksi myös kansallisesti.

Lähde: STT

Suomi pitäisi saada savuttomaksi vuoteen 2040 men-nessä, jos tupakointi vähenee noin 10 prosenttia vuo-sittain. Tätä tavoitetta ajaa Savoton Suomi 2040 -han-ke tupakkalain tavoitteen tukena. Nikotiinin korvaushoi-totuotteet eivät ole kuitenkaan vähentäneet tupakointia toivotulla tavalla. Niiden käyttö on lyhyessä ajassa kak-sinkertaistunut, mutta se ei näy tupakoinnin vähenemi-sessä.Tumppaamisen tahti on ollut sama 90-luvun alkupuolel-ta saakka, jolloin korvaushoitotuotteita käytettiin häviä-vä murto-osa nykyisestä, sanoo korvaushoitotuotteiden myyntiä ja käyttöä tutkinut sosiaalifarmasian tutkija Ter-hi Kurko. - Voi olla yksittäisiä henkilöitä, jotka ovat siitä hyöty-neet, mutta ne ovat varmasti aika marginaalisia tapauk-sia ja voisi sanoa, että ei tämä mihinkään suureen kan-sanverveyshyötyyn ole johtanut.Kurkon mukaan ruokakaupassa myytävistä nikotiipur-kista on tullut monille yksi tupakkatuote muiden rinnalla.

Lähde: Yle.fi

Nikotiinipurkka ei toimi toivotusti

Riski joutua vakavaan liikenneonnetto-muuteen jopa kaksinkertaistuu, jos rattiin istuu kannabiksen vaikutuksen alaisena. Riski ei välttämättä ole yhtä suuri kuin al-koholin aiheuttama, mutta silti huomat-tava, ilmenee tuoreesta kanadalaistutki-muksesta. Tutkimuksessa yhdistettiin yh-deksän aikaisemman tutkimuksen aineis-tot, ja niiden perusteella kannabiksen vai-kutuksen alaisena ajaville sattuu etenkin vakavia ja kohtalokkaita liikenneonnetto-muuksia. Lievempien onnettomuuksien suhteen tulokset olivat epäselvemmät.

Kannabiksen käyttö on yleistynyt 2000-lu-vulla Suomessa etenkin nuorten keskuu-

dessa. Nuorista suomalaisaikuisista 36 prosenttia on kokeillut kannabista aina-kin kerran.Kannabis pysyy elimistössä pitkään ja voi siksi johtaa rattijuopumus-tuomioon päiviä tai jopa viikkoja käytön jälkeen.

Lähde: Uutispalvelu Duodecim/British Medical Journal

Seitsemän uutta ainetta lisättiin huumelistalle keväällä

Kannabis tuplaa onnettomuusriskin liikenteessä

MATToN

PLUgi

PLUgi

11

lyhyet

Lokakuussa 2011 julkaistiin kodin ulkopuolelle sijoitetuille nuorille suunnattu Uskomme sinuun – Usko sinäkin. Lasten-suojelun käsikirja nuorilta nuorille. Käsikirjaa jaettiin muuta-massa kuukaudessa yli 13 000 kappaletta, ja se on avan-nut tärkeän näkökulman sijoitetun lapsen ja nuoren elämään. Käsikirjan asiat voivat olla nuorille kuitenkin hankalia käsitellä yksin.

Lastensuojelun käsikirja nuorilta nuorille oli ensimmäinen Suomessa julkaistu huostaan otetuille lapsille ja nuorille it-selleen tarkoitettu opaskirja. Pesäpuu ry:n ja Lastensuojelun Keskusliiton julkaiseman, kansainvälisestikin ainutlaatuisen oppaan ovat suunnitelleet ja toteuttaneet Pesäpuu ry:n Sel-viytyjät-tiimin nuoret. Selviytyjät -tiimi on 17–25 -vuotiaiden sijoitettujen nuorten ryhmä, joka kehittää lastensuojelua se-kä sijaishuollon käytäntöjä ja toimintatapoja. Käsikirjan val-misteluun on osallistunut myös lapsiasiavaltuutetun toimis-to. Idea käsikirjaan lähti nuorilta itseltään. – Käsikirja on sitä, mitä itse olisimme tuossa tilanteessa tarvinneet, kertoo sen synnystä Selviytyjät-tiimin Sami Isoniemi.

– Lapsi on huostaanottotilanteessa usein täysin yksin. Mutta kysymyksiä, huolia ja murheita on valtavan paljon. Pyrimme käsikirjalla vastaamaan juuri näihin kysymyksiin, Isoniemi sel-vittää.

Käsikirja on nyt saanut rinnalleen aikuisille suunnatun op-paan. Opas lastensuojeluun sijoitetun nuoren läheisille ja työntekijöille on tarkoitettu aikuisille, jotka kohtaavat arjes-saan lastensuojeluun sijoitettuja yli 10-vuotiaita lapsia ja nuoria. Opas antaa aikuisille valmiuksia käsitellä nuorten kä-sikirjassa olevia asioita yhdessä nuorten kanssa.

Lastensuojelun Keskusliiton ja Pesäpuu ry:n julkaisemassa oppaassa sijoitusta kodin ulkopuolelle tarkastellaan nimen-omaan nuoren näkökulmasta. Oppaan on toimittanut Pesä-puu ry:n Selviytyjät-tiimi.

Oppaan rakenne seuraa nuorten käsikirjaa, ja sen avulla ai-kuiset saavat vinkkejä ja neuvoja nuorten käsikirjan teemoi-hin. Opas ja käsikirja tähtäävät yhdessä siihen, että kodin ul-kopuolelle sijoitettu nuori ja hänen kanssaan työskentelevät aikuiset voivat yhteistyössä miettiä mikä on paras tapa tukea nuoren selviytymistä.

– Huostaanotto ja sijoitus kodin ulkopuolelle on lapselle ja nuorelle aina kova kokemus. Epätoivon ja myllerryksen kes-kellä nuoresta voi tuntua, että tilanteesta ei ole ulospääsyä. Tällöin hän tarvitsee rinnalleen aikuisia, jotka tukevat häntä ja uskovat häneen, kertoo oppaiden taustoista Pesäpuu ry:n kehittämispäällikkö ja Selviytyjät-tiimin perustaja Johanna Barkman.

Nuorten ääni esilleOppaassa annetaan esimerkiksi vinkkejä kuinka kohdata tur-vallisuuden tunteeltaan järkkynyt nuori, millä tavoin koulu voi ottaa sijoitetun nuoren huomioon ja miten nuorta voi kuulla. Myös erilaisia tapoja käsitellä vaikeita tunteita ja olotiloja se-kä nuorten kanssa kommunikointia nostetaan oppaassa esil-le. Konkreettisia neuvoja annetaan myös. – Apukysymysten ja erilaisten muistilistojen avulla nuorten selviytymistä tuke-

via teemoja voi pohtia laajemmin-kin yhdes-sä nuorten tai muiden ammattilais-ten kans-sa. Aikuiset kaipaavat myös käytän-nöllisiä ide-oita, kertoo Selviytyjät-tiimin vetäjä, Palmukotien johtaja Marko Nikkanen.

Oppaassa sel-vitetään myös mikä on sosiaa-lityöntekijän rooli ja vel-vollisuudet, miten sosiaa-lityöntekijän vaihtumiseen voi valmistautua, ja kuka valvoo sijoituksen onnistu-mista. Osansa saavat lap-sen oikeudet, lastensuoje-luun liittyvä lainsäädäntö ja tiimityöskentelyn muo-dot nuoren tukemisessa.

– Sosiaalityöntekijän on toimittava lapsen edun, oi-keuksien ja osallisuuden asiantuntijana. Se edel-lyttää ilman muuta nuoren säännöllisiä tapaamisia, muistuttaa Lastensuojelun Keskus-liiton ohjelmajohtaja Hanna Heinonen oppaan neuvoista.

Kuten nuorten käsikirjassa, myös aikuisten oppaassa kuuluu nuorten ääni. Nuoret kertovat millainen on hyvä lastensuoje-lun työntekijä, turvallinen aikuinen ja osaava sosiaalityönteki-jä tai miltä tuntuu kun kukaan ei kuuntele. Elämänkarheat ja rehelliset kirjeet nuorilta aikuisille ovat oppaan parasta antia.

Opasta voivat hyödyntää sekä opettajat, lastensuojelun työntekijät, sijaisvanhemmat, sukulaiset että muut nuorten lä-heiset. Uskomme sinuun – Usko sinäkin. Opas lastensuojeluun sijoitetun nuo-ren läheisille ja työntekijöille. Aikuisten opas. Pesäpuu ry & Lastensuojelun Keskusliitto 2012. 8 €. Tilaukset: www.lskl.fi/verkkokauppa tai http://verkko-kauppa.pesapuu.fi/ Pdf-versio: www.lskl.fi/usus Lisätietoja:Lastensuojelun Keskusliitto, tiedottaja Hanna-Mari Savolainen /puh. 044 329 0029 hanna-mari.savolainen@lskl.fi Pesäpuu ry, Kehittämispäällikkö Johanna Barkman / puh. 040 514 4855 johanna.barkman@pesapuu.fi

Huostaanotettu nuori tarvitsee kannustavan aikuisen

Uusi opas neuvoo kuinka aikuiset voivat auttaa kodin ulkopuolelle sijoitettuja lapsia ja nuoria selviytymään.

12Malapascua

cebu

13

Filippiinit on Kaukoidän kummajainen. Maa, jossa on 7107 saarta ja jossa puhutaan 171 eri kieltä ja murretta. Vuosisadat Espanjan siirtomaana on sekin jättänyt omat jälkensä tähän kauniiseen

maahan. Kotoperäisten kasvi- ja eläinlajien perusteella maa on yksi maailman rikkaimmista ja monipuolisimmista. Parasta kaikessa on kuitenkin maan iloiset ja ystävälliset ihmiset, joilla on hymy

herkässä. Filippiinit on Kaukoidän parhaiten säilynyt salaisuus. Se kannattaa kokea vielä kun

turistilaumat loistavat poissaolollaan.

– tuhansien saarien maa

Matias A. Martin

Santiago Bay garden & reSort, CamoteS

CamoteS

14

F erdinand Magellan rantautui ensimmäi-senä eurooppalaisena Filippiineille vuon-na 1521. Hän oli purjehtinut miehistöineen 18 kuukautta pitkin Tyyntä valtamerta ja julistanut kaikki kohdalle osuneet maat ja mannut Espanjan kruunun alaisuuteen. Saavuttuaan Cebun saarelle, Magella-

nin tarkoitus oli käännyttää paikallinen väestö kristinuskoon. Ensimmäinen katolilainen messu Filippiineillä järjestettiin 31.3.1521. Rajah Humabon oli heimopäälliköistä ensimmäi-nen, joka käännytettiin kristinuskoon. Hänen jälkeensä muut-kin heimopäälliköt seurasivat esimerkkiä. Kaikki sujui hyvin kunnes Magellan kohtasi Mactan-saaren (pieni saari Cebun itäpuolella) päällikön Lapu-Lapun. Hän kieltäytyi vastaan-ottamasta Magellanin lahjaa, joka kuvasti pientä Jeesus-lasta. Syntyi kahakka, jossa merikapteeni Magellan menetti henken-sä. Alkuasukkailla oli kaksikymmenkertainen miesylivoima espanjalaisiin nähden, ja valloittajat kokivatkin elämänsä sel-käsaunan. Yksi laivalastillinen Magellanin miehiä pääsi kui-tenkin karkuun. Seuraavan kerran espanjalaiset tulivat Filip-piineille vasta vuonna 1565, merikapteeni Miguel Lopez De Legaspin johdolla.

Sinulog – karnevaalien aatelia Filippiiniläiset rakastavat juhlia. Maan tuhansilla saarilla on erilaisia karnevaaleja lähes viikottain. Mitä kummallisempaa ja

värikkäämpää, sen parempi. Cebussa, Visayas-saariryhmän sy-dämessä järjestettävä Sinulog on yksi koko maan suosituimmis-ta ja kuuluisimmista karnevaaleista. Sitä vietetään tammikuun puolivälissä, ja juhlat kestävät kokonaisen viikon. Sinulog-kar-nevaalit kuvaavat juuri edellä mainittua tarinaa siitä, miten maa kääntyi kristinuskoon. Vaikka 500 vuotta sitten asiat eivät men-neetkään yhtä sulavasti kuin Strömsössä, nyt tätä kristinuskon alkutaivalta juhlitaan karnevaalitunnelmissa. Tämä on kaikkea muuta kuin tiukkapipoista, sillä valtavan kokoiset Magellanin ja Lapu-Lapun hahmot tanssivat paraatissa rinta rinnan!

Päätöspäivän juhlaparaati alkaa sunnuntaiaamuna kello yh-deksän. Cebun kaduille on kerääntynyt 1,6 miljoonaa ihmis-tä katsomaan tätä spektaakkelia. Aamuvarhaisesta iltamyöhään tanssiryhmät kiertävät valtavan kokoista katurataa, joka on va-rattu vain heille. Tanssiryhmiä on toista sataa, ja jokaisella on oma rytmiryhmänsä. Torvet soivat ja rummut pärisevät, tanssi-joiden määrä lasketaan tuhansissa. Jokainen heistä on meikattu ja puettu viimeisen päälle, kostyymien väriloisto on mykistä-vää. Tämä festivaali menee heittämällä kerran elämässä -kate-goriaan, näkyä ja tunnelmaa ei voi unohtaa koskaan!

Viva pit’ senor! Paikalta poistuminen ja kyydin löytäminen ei ole helppoa, kun ympärillä on toista miljoonaa ihmistä. Jumalanpalvelus lähei-sessä Basilica minore del Santo Niño -kirkossa on rutkasti mie-lenkiintoisempi kuin kadulla taksin päivystäminen. Kirkossa

Sinulog 2012, Cebu

15

hurmos on käsin kosketeltavaa. Musiikki pauhaa kaiuttimista, kirkkokansa tanssii, laulaa mukana ja huutaa: ”Viva pit señor!” (”Eläköön Jeesus-lapsi!”) Jokaisella näyttää olevan myös oma Jeesus-lapsi (Santo Niño) kädessään. Tunnelma on kuin suuren maailman gaala-illassa. Eittämättä kummallisin jumalanpalve-lus, missä olen koskaan ollut. Kirkon koko on valtava, osaanot-tajien määrä samaten. Osa kirkosta on katettu, mutta taka-osan kattona on vain musta taivas. Kirkon perällä on suuri alttari-alue ja saarnastuoli, josta pappi lukee evankeliumiaan. Messun päättyessä pappi heittää pyhää vettä eturivin ihmisten päälle. Tarkoitus on saada pyhää vettä myös oman Jeesus-lapsen pääl-le, sillä se tuo hyvää onnea. Kirkon ulkopuolella kytevät tuo-hustimet ja kynttilät palavat. Ikiaikaiset kadut ovat niin sake-an savun peittämät, ettei eteensä tahdo nähdä. Iänkaikkisen vanha nainen hokee mantrojaan, mutta vain maksua vastaan. Mielleyhtymät Haitista ja voodoosta ovat vahvat, tämä näyttää ja tuntuu noituudelta.

Aasia, Eurooppa vai Latinalainen Amerikka?Matkaan koilliseen kohti Malapascuaa, jonne on Cebusta nel-jän tunnin bussimatka. Matka on yksi kauneimmista ja eris-kummallisimmista koskaan. Tiedän olevani Filippiineillä, mutta kaikki mitä näen, saa minut uskomaan olevani Lati-nalaisessa Amerikassa. Filippiinit oli yli 300 vuotta Espanjan siirtomaana, ja se näkyy kaikkialla, niin ihmisissä kuin infra-struktuurissa. Espanjankielisiä kaupunkeja nimiltään San Jose,

- Carlos, - Fernando ja tienviittoja, arkkitehtuurista ja kirkoista nyt puhumattakaan (90 prosenttia filippiiniläisistä on kristitty-jä). Lisäksi kielessä voi kuulla espanjankielisiä sanoja. Toinen kummallisuus on se, että koripallokenttiä on kaikkialla. Se taas kertoo Filippiinien lähes sata vuotta kestäneestä suhteesta Yh-dysvaltoihin.

Amerikkalaiset voittivat Espanjan laivaston vuonna 1898 käydyssä taistelussa. Sodan hävinneenä Espanja myi Filippii-nit Yhdysvalloille 20 miljoonan dollarin hintaan. Filippiiniläi-set olisivat halunneet jo itsenäistyä, mutta sitä ei tapahtunut. Vuosina 1899-1902 käytyä konfliktia kutsutaan nimellä Filip-piinit-Amerikka-sodaksi, jossa kuoli kymmeniä tuhansia filip-piiniläisiä. Toisen Maailmansodan aikana (1941-45) Japani tu-li ja otti vallan Filippiineillä, mutta amerikkalaiset vapauttivat maan uudelleen vuonna 1945. Seuraavana vuonna Filippiinit sai vihdoin myös itsenäisyytensä. Jenkkisotilaiden perintönä koripallosta tuli myös Filippiinien kansallislaji. Filippiineille jäi kaksi suurta sotilastukikohtaa aina vuoden 1992 loppuun, jolloin kaikki amerikkalaiset joukot poistuivat maasta.

Matkalla nähdyt maisemat hakevat vertaistaan. Ihmisten arki alkaa metrin tienreunasta. Tienvarsilla juoksevat niin koti-eläimet kuin pikkulapsetkin ja meno näyttää niin holtittomal-ta, että heidän puolesta ihan pelottaa. Nuorukaiset istuvat mo-pojen päällä ja teinitytöt kantavat pikkuvauvoja syleissään. Kai-ken kruununa ovat palmut ja sokeriruokoviljelmät, joita on lop-pumatkan varrella silmänkantamattomiin. Tuntuu kuin olisin

Basilica minore del santa niño, ceBu

16

liikkuvassa taidenäyttelyssä. Ravisuttavinta matkassa on kui-tenkin se, että mieleni jää jonnekin käsittämättömään limbo-tilaan. Olen eksyksissä maailmojen välissä. Mieli sanoo yhtä, sydän toista. Ja tämä mielentila jää päälle koko matkan ajaksi.

Malapascua – sukellussaariMalapascua on erittäin pieni ja idyllinen saari (3500 asukasta/3 km²). Se on suuressa suosiossa varsinkin sukeltajien keskuudessa, mutta yhtälailla sinne voi tulla aurinkoa palvomaan. Saaren voi kävellä päästä päähän muutamassa tunnissa. Saarella ei ole ainut-takaan autoa vaan siellä liikutaan joko kävellen, mopoilla tai pol-kupyörillä. Ja luonnollisesti veneellä. Saaren toiminta on keskit-tynyt sen varsinaisen päärannan, Bounty Beachin, äärelle. Maja-taloja on kymmenkunta ja niiden lomassa toimivat niin ravintolat kuin sukellusfirmatkin. Useimmiten kaikki kolme yhdessä ja sa-massa. Majatalot ovat matalia, persoonallisia ja kauniisti maalat-tuja. Uimarannan hiekka on vaaleaa ja kookospuita on kaikkial-la. Rantavesi on matala ja sopii erinomaisesti lapsiperheille. Saa-ren kauneus on silmiä hivelevää.

Malapascuassa on monia sukelluskouluja, joissa voi suorittaa niin SSI- kuin Padi-kurssejakin. Tutkinnon omaavat voivat su-keltaa sielunsa kyllyydestä vesissä, jotka ovat kuuluisia kahdesta rock-tähdestään: Manta Rauskustaan (Manta Ray) ja Kettuhais-taan (Tresher Shark). Näiden takia saarelle tullaan, sillä etenkin jälkimmäinen on äärimmäisen harvinainen ja vaikeasti nähtävis-sä missään muualla. Kohdalle osuessaan molemmat säväyttävät. Varsinkin Manta Ray, joka on uljas ja majesteettinen näky, kuin haamu joka kyntää valtakunnassaan.

Malapascuassa on myös terveet ja hyvinvoivat koralliriutat, jotka sijaitsevat rannan välittömässä läheisyydessä. Upeat korallit soveltuvat nimenomaan snorklaamiseen.

Auringon laskiessa rantaravintoloiden pöydille sytytetään kynttilöitä ja grilleistä nousee huumaavia tuoksuja. Mieleenpai-nuvinta on kuitenkin se, miten hiljaa ja pieteetillä musiikkia soi-tetaan. Ihmiset saavat kerrankin seurustella korottamatta ään-tään, ja se on täysin poikkeuksellista. Thaimaasta ei löydy yhtä-kään saarta, jossa olisi yhtä paljon luonnetta ja tyyliä kuin Mala-pascuassa!

Camotes, Eedenin puutarhaCamotes-saarta voi pitää koko Filippiinien parhaiten pidetty-nä salaisuutena, niin uskomattoman kaunis ja tuntematon se on.

Katsellessani maisemia laivan kannelta, tuntuu kuin olisin Kris-toffer Kolumbus, joka on juuri luonut ensi silmäyksensä Uuteen Maailmaan. En ole koskaan nähnyt mitään yhtä kaunista, puh-dasta ja koskematonta. Rantaviivalla ei ole yhtä ainuttakaan ra-kennusta, on vain tiheää palmumetsää silmänkantamattomiin. Camotes on verrattain pieni saari ( 89 324 asukasta/63 km²). Saaren pääsataman vieressä on hauska pieni kylä nimeltä Poro. Sieltä on 20 kilometrin matka saaren parhaaseen hotelliin, jonne matkaan mopotaksilla seuraavaksi. Matkalla nähdyt maisemat nostattavat vilunväristyksiä. Peltoja, vesipuhveleita, palmuja, al-keellisia majataloja ja niiden edustalla pyykkinaruille ripustettuja vaatteita. Niin kotikutoista ja pökerryttävän kaunista. Pikkulas-ten leikeistä nouseva nauru ja metakka sulautuu sinitaivasta vas-ten. Epäuskoinen hymy levenee entisestään kun näen majapaik-kani, Santiago Bay Garden & Resortin. Siellä on infinity pool ja mieletön maisema rannalle. Kyseinen hotellikokonaisuus on epäilemättä saaren kaunein ja suosituin. Hinnat vain ovat niin hämmentävän halvat, että pelkään laskeneeni desimaalipilkun verran väärään suuntaan! Mutta totta se on, kahden hengen huo-ne kaikilla mukavuuksilla kustantaa vain 20 euroa yöltä.

Suurten elämyksien saariHerään seuraavana aamuna kukonlaulun aikaan kello 5:45. Mai-sema, joka kotiovelta avautuu räjäyttää tajunnan: kookospuiden musta siluetti purppuran ja violetin sävyistä taivasta vasten. Aloi-tan aamuni reippaalla kävelyllä kohti pientä kylää nimeltä Unidos. Utuisen viidakkotien varrella kävelee myös lukuisia pieniä koulu-laisia, jotka ovat matkalla opinahjoonsa. Lasten iloa on liikuttavaa katsella. Unidosiin saavuttuani hörpin aamukahvit suurella an-taumuksella. Kahvilapitäjän poika on pieni ja suurisilmäinen, yk-si valokuvauksellisimmista mitä olen koskaan kuvannut. Kävelen takaisin hotelliini ja vuokraan loppupäiväksi mopokuskin, joka saa viedä minut läpi saaren nähtävyyksien. Kokopäiväretken hinta ei juuri päätä huimaa: 10 euroa ja täysi bensatankillinen laskuuni.

Ensimmäinen kohde on nimeltään Boho Rock Resort. Luon-non muovaama kalliokaistale muistuttaa vanhan ajan merirosvo-laivaa. Jollakin kotipuutarhurilla näyttää harrastus lähteneen po-sitiivisesti ”lapasesta”. Kallio on kuin valtava kukkaruukku, joka on täynnä kukkia, kasveja ja kauniin symmetrisiksi trimmattu-ja puita. Luomuksen kruunaa valkoisella maalilla maalatut kai-teet ja portaat. Näköalatasanteilla voi ihailla merelle ja rannikolle avautuvia upeita maisemia. Hurjimmat käyttävät paikkaa myös

Tämä on kuin Edenin puutarha tai Jurassic Park, tältä näytti maa aikojen alussa.

Lake Danau, Camotes

17

Camotes

Camotes

malapasCua

unidos, Camotes

18

uimahyppyjen suorittamiseen. Seuraava kohde on luola nimeltä Timubu Cave. Syvällä maan uumenissa olevan tippukiviluolan ehdoton valttikortti on sen sisuksista löytyvä makeanveden allas, jossa saa uida. On taivaallinen tunne saada hetken tauko paahta-vasta auringosta ja reitin tomuisista teistä vilvoittavan veden ää-rellä. Saaren ehdoton kruunu on kuitenkin Lake Danau, jonne matka vie seuraavaksi.

Lake Danau – hiljaisuuden ja koskemattomuuden äärelläLuonto levittäytyy Danau-järven ympärille vihreänä ja koske-mattomana, ilman yhtäkään rakennelmaa vastarannalla. Näky-mä on uskomaton. Järvi toimii virkistysalueena, jossa voi kävellä metsän siimeksessä tai meloa kajakilla pitkin järven selkää. Alu-een hiljaisuus on vaikuttavinta, siellä ollessaan voi kuulla vain aaltojen liplatusta ja lintujen viserrystä. Visiitin loppupuolel-la paikalle porhaltaa saaren pormestari Ali Artillano, joka saa-puu seuraamaan paikalla tehtävien kukkaistutuksien edistymis-tä. Paiskaamme kättä ja vaihdamme kuulumisia. Mies innostuu silminnähden suomalaisesta journalistista saarellaan. Jopa siinä määrin, että saan kutsun hänen ranchilleen. Alue sijaitsee koko saaren korkeimmalla paikalla ja kuten olettaa sopii, sieltä avau-tuvat maisemat ovat mykistävää luokkaa. Horisontti avautuu 180 asteen leveydeltä. Taka-alalle levittäytyvät alueen muut saaret ja meri, etualalla Danaun järvi. Se on kuin sininen lautanen kaiken vehreyden keskellä. Tämä on kuin Edenin puutarha tai Jurassic Park, tältä näytti maa aikojen alussa.

Mopokuski ajaa kilpaa laskevan auringon kanssa kohti Santiago Bayta. Maailma on pastellin sävyissä ja savua on kaikkialla. Mo-pon satulassa mieli matkustaa muuttuvien maisemien siivittämänä. Juuri tällaista elämän kuuluukin olla: elämää suurempia elämyksiä, täysin käsittämättömissä maisemissa. Syvälle sinne jonnekin viras-tot ja niiden byrokraattisadistit, jotka eivät ole eläneet päivääkään. Samaan osoitteeseen Facebookin tilapäivitykset ja koko maailman-kaikkeus, joka riutuu digitaalisissa käsiraudoissaan. Oman elämän tähtihetkiä ei edes voisi jakaa saarella, jossa nettiyhteydet kaatuvat vähän väliä. Eikä voisi vähempää kiinnostaa.

Plan kävi täälläYllättävintä on se, että saarella on toistakymmentä koulua, joi-ta Plan monitoroi koko viime vuosikymmenen. Kun saaren inf-rastruktuuri, opetus ja terveydenhuolto oli saatu vaadittavalle tasolle, Plan siirsi toimintansa muualle. Kohteita Filippiineillä kyllä riittää. Nyt Camotesin koulut toimivat vanhempien, opet-tajien, hallituksen ja eri hyväntekeväisyysjärjestöjen (NGO’s) avustuksilla. Planin toiminta on sydäntäni lähellä, sillä minulla on ollut oma kummilapsi Hondurasissa jo vuosia. Kummina olo maksaa 27 euroa kuussa, ja tällä rahasummalla kummilapsi saa

käydä koulua aina aikuiseksi asti. Planin entinen koulu (Santiago national high school) sijaitsee aivan hotellini vieressä, ja niinpä sovin haastattelun koulun rehtorin kanssa seuraavaksi päiväksi. Tarkoituksenani on haastatella muutamaa kummilasta, joita Plan on auttanut. Yön aikana asetelma on kuitenkin kääntynyt pää-laelleen. Luokassa päivystää täysi tupa nuorukaisia, jotka odot-tavat minun kertovan tarinaa Suomesta. Heillä ei ole hajuakaan siitä, missä Suomi maailmankartalla sijaitsee. Yksi ehdottaa Af-rikkaa, toinen Amerikkaa. Oppilaiden tietämättömyys on ta-solla, joka käy viihdearvosta. Kaikki tietävät Joulupukin ja No-kian, mutta eivät sitä, että ne tulevat Suomesta. Ylivoimaisesti suosituin ja tunnetuin vientiartikkelimme on kuitenkin ”vihai-set linnut” eli Angry Birds. Luokka repeää liitoksistaan kun se kuulee, että linnut tulevat Suomesta. Viimeistään tässä kohtaa voitan oppilaat puolelleni, sillä kyseiset linnut ovat Filippiineil-lä aivan käsittämättömän suosittuja. Vapautuneessa ilmapiirissä voin ladella liirumlaarumeita Suomen paukkupakkasista keski-yön aurinkoon, sen tuhansista järvistä ja saarista, metsäteollisuu-desta ja maailman suurimmista risteilijäaluksista. Puolituntisen esitelmän päätteeksi luokka palkitsee minut raikuvilla ablodeilla. Tämähän meni hyvin. Vasta nyt saan oman vuoroni kysellä pai-kalle jääneiltä oppilailta, miten Planin apu on tullut perille. Nuo-ret ovat saaneet kuukausittain rahaa, jolla on kustannettu kaik-kea opiskeluun liittyvää, kynistä koulupukuihin. Apu on tullut konkreettisesti perille. Nuoret haaveilevat muun muassa lääkärin ja it-insinöörin urasta. Näin maailma muuttuu paremmaksi pai-kaksi elää, pienillä teoilla. Toivotan lapsille onnea ja menestystä elämässään ja poistun koulusta onnellisena miehenä.

Vanhus ja meriSantiago Bayn ranta on äärimmäisen matala. Laskuveden aikaan rantaviiva pakenee sata metriä merelle päin. On makuasia, halu-aako päiväänsä viettää uima-altaalla tai lähteä snorklausretkelle paikallisen veneilijän kanssa. Lähettyvillä pitäisi olla jonkinas-teinen koralliriutta, mutta lupaukset eivät täyty. Koralleja ja ka-loja ei juurikaan näy, mutta meritähtiä on sitäkin enemmän. Vie-tän viimeisen päivän hotellin vieressä lahden poukamassa. Pai-kalle saapuu kuin tilauksesta pari kalastajaa päivän saaliineen. Heistä toinen näyttää ylpeänä hopeansävyistä miekkakalaa, jo-ka taipuu hänen käsivarsillaan kuin äärimmäisyyksiin taivutettu seiväs. Paluumatka huterassa veneessä on ikimuistoinen. Vanha merimies sivakoi melallaan niin että meri pärskyää. Vanhuksen takana kaartuvat palmut, näkymän ollessa niin autenttinen kuin vain kuvitella saattaa. Voisin jäädä tänne ikuisiksi ajoiksi. Seu-raavana aamuna minua odottaa kuitenkin jo lähtö ja se satuttaa sydänjuuria myöten. Camotes on Filippiinien parhaiten varjeltu salaisuus. Se on saari, jossa ihminen on kylässä ja luonto on sen isäntä. Toivottavasti saari ei koskaan muutu.

Malapascua santiago Bay, caMotes

19

Valtiomuoto: tasavaltaPridentti: Benigno Aquino IIIPääkaupunki: Manila (Metro Manilas-sa asuu 11 milj. asukasta)Pinta-ala: 300 000 km²Väkiluku: 90 miljoonaaVäestönkasvu: Aasian nopeimpia, katolinen kirkko vastustaa syntyvyyden säännöstelyäUskonto: kristittyjä 90 % (roomalais-katollisia 80 %),muslimeja 5 %, muut 5 %Viralliset kielet: filipino (takalog), eng-lanti, lukuisia muita kieliä ja murteitaIlmasto: pohjois- ja keskiosissa troop-pinen, kuuma ja kostea, yksi sadekausi, lämpötilat korkeat ympäri vuoden; ete-lässä päiväntasaajan ilmasto, sateita ympäri vuoden Rahayksikkö: Filippiinien peso, 1 euro = 51,55 PHPSaaria: 7107 saarta, jotka jae-taan kolmeen eri ryhmään, Luzon (pohjoisessa),Visayas (keskellä) ja Min-danao (etelässä)Aikavyöhyke: + 6 hItsenäisyys: Espanjasta 12.6.1898, Yhdysvalloista 4.7.1946

Kuuluisin filippiiniläinen: nyrkkeilijä Manny Pacquiao, maailmanmestari kahdeksassa eri sarjassaViisumi: ei tarvita alle kolmen viikon matkalle, jatkoviisumin saa hankittua Immigration-pisteistä ympäri maataLennot: Finnair ja lukuisat muut, no-peimmat lennot Hong Kongin kautta. Helsinki-HK-Manila, meno-paluulennot noin 850 euroa, 12 hHyvä pitää mielessä: Filippiinit sijait-sevat Tyynenmeren tulirenkaaksi kut-sutulla alueella. Tämän vuoksi saaret ovat alttiita luonnonkatastrofeille, kuten maanjäristyksille, tulivuorten purkauk-sille ja taifuuneille. Suurin osa Filippii-nien muslimiväestöstä asuu Mindana-on saarella, jossa turismi on vähäistä terrorismin vuoksi. Armeija taistelee siellä sekä muslimi- että kommunistika-pinallisia vastaan. Konflikti on jatkunut yli 30 vuotta, eikä loppua näy.

Filippiinit, PH

KALASTAjAT, CAMoTES

Malapascua

Camotes

Cebu

odin, koulun ja popu-laarikulttuurin lisäksi

niin sanotut aikuistumisleirit ovat paikkoja, missä suomalai-

set nuoret kuulevat päihteistä. 15-vuotiaista nuorista käy rippi-

koulun vuosittain noin 84 prosent-tia. Prometheus-leireillä käy 900–

1000 nuorta vuodessa. Prometheus-leirit on alun perin tarkoitettu uskontokuntiin kuulu-mattomien nuorten aikuis- tumislei-

reiksi, mut-ta kaikki kiin-

nostuneet ovat tervetulleita; ny-kyään noin joka kolmas leiriläinen kuu-luu kirkkoon ja käy myös rippikoulun. Molemmat leirit ovat paikkoja, joissa pureudutaan elämän perimmäisiin kysymyksiin, keskustellaan, väitellään, näytellään ja ollaan yh-dessä. Leirien tarkoituksena on antaa jokaiselle tilaisuus pohtia omia ajattelutapojaan ja oppia ymmärtämään paremmin tois-

ten ihmisten valintoja. Muiden nuorille ajankohtaisten asioiden seassa, puhutaan leireillä myös päihteistä.

16-vuotias Kari Neuvonen oli viime kesänä prometheus-leirillä, joita järjestää Prometheus-leirin tuki ry, joka kulkee myös nimellä Protu. Hän ei aio olla täysi-ikäisenä absolutisti alkoholin suhteen. Ei hänen ole tarkoitus ryhtyä baarikärpä-seksikään.

”Urheilen niin paljon, että yhden illan humalasta menisi lä-hes viikon harjoitukset pilalle.”

Urheilu siis suojelee Neuvosta myös tulevaisuudessa liialli-selta alkoholin käytöltä, ja kunnon harjoituksista saa paremmat tunnelmatkin kuin humalasta. Rippileirin käynyt 15-vuotias Panu Tolppi on Neuvosen kanssa samoilla linjoilla päihteiden ja nautintoaineiden käytöstä sitten isona.

”En pelkää, että päihteiden käyttö joskus jotenkin riistäy-tyisi käsistäni. En näe, että päihteistä olisi minulle mitään eri-tyistä hyötyä.”

Neuvonen jatkaa vielä, että koulussa päihdevalistus on mennyt tunneilla ohi kavereiden kanssa muuta sählätessä. Pro-metheus-leirillä meno on erilaista, ja valistus myös.

”Siellä tarjottiin tietoa jotenkin eri tavalla. Asioita käsitel-tiin paljon suoremmin, eikä tarvinnut lukea toistakymmentä

Monella kahdeksasluokkalaisella on kanta päihteisiin jo muodostunut. Prometheus- ja rippileireillä näistä ja muista ajankohtaisia

asioita keskustellaan avoimesti ilman mustavalkoisia asetelmia.

Mia Hemming Kuvitus Hanna Välitalo

sivua tekstiä vaikka tupakan haittavaikutuksista. Ja siellä yri-tettiin saada kaikki mukaan keskusteluun sen sijaan, että vain yksi luennoisi.”

Rippikouluissa käytetään yleisimmin ryhmäkeskustelua ehkäisevän päihdetyön menetelmänä. Myös ryhmäharjoitteet ovat tavallisia. Rippikoulupastori Jari Pulkkinen kertoo, että käytössä on monenlaisia tapoja.

”Voi olla vierailijoita, jotka vetävät työskentelyä. Saatetaan käyttää erilaisia tehtäviä tai kysymyksin ohjaamaan keskuste-lua. Mutta tärkeintä kaikessa on yhdessä pohtiminen”, Pulkki-nen korostaa.

Prometheus-leireillä on turha myöskään odottaa oppituntia tai luentoa päihteistä. Prometheus-leirin tuki ry:n Otso Nor-blad nostaa hänkin tärkeimmäksi käsittelytavaksi tasavertaisen keskustelun isoissa tai pienissä ryhmissä.

”Jokaisella tiimillä on oikeus käsitellä teemoja, miten halu-avat. Jotkut ovat pyytäneet vierailijoita ja toiset ovat käyttäneet toiminnallisia käsittelytapoja”, Norblad kertoo.

Päihteet ja riippuvuus kuuluvat prometheus-leiriviikon ai-kana käsiteltäviin teemoihin. Päihteet kun ovat nuorten elä-mässä ajankohtaisia ja heitä askarruttavia asioita.

”Eivät ne kuitenkaan ole leirien ydinteema, mutta yksi niis-tä.”

Myös rippikoulusuunnitelmaan on kirjattu ”nuoren ajan-kohtaiset ja tulevaisuuteen suuntautuvat kysymykset”, joiden joukosta löytyvät päihteet. Pulkkinen muistuttaa, että rippi-kouluopetuksen sisältö nousee nuoren elämästä, kirkon uskon sisällöstä sekä rukouksesta.

”Päihteitä ei välttämättä käsitellä erillisenä aiheena, vaan liittyen muihin teemoihin.”

Rippikoulujen päihdekasvatuksessa halutaan kuulla nuoria ja edistää heidän osallisuutta. Työntekijöitä kannustetaan avoi-meen, kyselevään ja keskustelevaan työskentelyotteeseen.

”Ohjaajan tulee myös tarvittaessa osata laajentaa näkökul-maa, kun keskustellaan päihteistä.”

Myös prometheus-leireillä käsitellään päihteitä suhteellisen monipuolisesti. Väittelytkin ovat sallittuja, ja joskus ne ovatkin hyvä tapa käsitellä asiaa. Norblad kertoo, että leireillä yritetään kuitenkin välttää mustavalkoisia asetelmia.

”Ne ovat kai nuorille liian tuttuja koulusta. Me yritämme korostaa, että jos päihteet valitsee, silloin täytyy myös osata kantaa vastuu valintojen mahdollisista seurauksista, ja ylipään-sä olla niistä tietoinen.”

Leiriläisten omat taipumukset ja toiveet vaikuttavat pro-metheus-leireillä teemojen painotuksiin. Leireillä porukan kiinnostus määrää, missä määrin syvennytään kuhunkin tee-maan. Pulkkinen lisää, että nuoren perheessä saattaa olla alko-holiongelmainen vanhempi tai vanhemmat. Silloin jotkut ky-symyksenasettelut voivat koskettaa jotakuta nuorta paljon ki-peämmin kuin toista.

”Leirillä puhutaan päihteiden käytön seurauksista ja miten se vaikuttaa käyttäjän lähipiiriin. Samalla tuodaan esiin kirkon suhtautuminen asiaan.”

Pulkkisen mielestä rippileireillä toteutetaan päihdekasva-tusta riittävästi. Hän on myös tyytyväinen tapaan, millä sitä rippileireillä toteutetaan. Norblad kertoo, että prometheus-kentälläkin ajatellaan yleisesti, ettei päihdekasvatusta ole tar-peellista lisätä. Mutta Prometheus-leirin tuki ry:n hyväksymi-nen Ehkäisevä Päihdetyö EHYT ry:n jäseneksi voi tuoda joi-takin muutoksia.

”Ehkäpä tämän myötä päihdekasvatusta saadaan kehitettyä entistä laadukkaammaksi prometheus-leireillä.”

22

T apaamispaikka muun ryhmän kanssa sijaitsee Grand Army Plazalla, jossa meitä onkin odottamassa ryh-mänvetäjä, näyttelijä ja kierroksen opas Lou Matt-

hews. Lou on pirskahtelevan suloinen ja amerikkalaiseen tyyliin avulias opas. Naisen tietopankki Sinkkuelämää-sar-jasta on käsittämätön, mutta sen selittää kolmen vuoden ko-kemus opastettujen Sinkkuelämää-kierrosten parissa. Lou kertoo paljastuksia sarjasta ja myös kaiken maailman kom-melluksista, mitä sarjan kuvauksissa on sattunut. Oletko huomannut, että sarjan insertissä ohitse ajava bussi on en-sin täpötäysi ja sitten tyhjä? Minä en, mutta kun Lou pistää sarjan insertin pyörimään bussissa oleville näytöille, asia on päivän selvä. Miten en ole tuota koskaan huomannut?

Ryhmämme koostuu iloisesta, lähes pelkästään naisia kä-sittävästä porukasta. Joukossa on muutama tyttöystäviensä mukaan ”päässyt” poikaystäväkin, jotka kieltämättä näyt-tävät hieman häkeltyneiltä seistessään jonossa. Suurin osa ryhmästä on amerikkalaisia, mutta joukosta löytyy meidän lisäksi muutama eurooppalainen. Väriä ja ääntä bussiin tuo vaaleanpunaisin höyhenpuuhkin varustautunut hilpeä polt-tariporukka.

Nyt se alkaa. Lou kysyy mikrofoonin kautta, tietääkö kukaan, miksi bussi lähtee juuri Plazan edestä. Päät alka-vat pyöriä ja hiljaisuus laskeutuu bussiin, kunnes joku hok-saa, että olemme Sinkkuelämää-sarjan ydinpaikalla. Car-rie vietti hekumallisen yönsä Mr. Bigin kanssa juuri Pla-za-hotellin lakanoissa vielä seurustellessaan Aidanin kans-sa. Myös Bigin kihlajaiset vietettiin Plazassa, Samatha taas löysi vanhempaa ”mieskomeutta” Plazan baarista. Bussin ikkunasta näemme kadun toisella puolella Paris-teatterin, joka oli Sinkkuelämän ensimmäisellä kaudella Carrien suo-sikkielokuvateatteri.

Susanna Suhonen / Kuvat Susanna Suhonen ja Lehtikuva

Aamulla hotellihuoneessa vallitsee kuhina, kun kaksi innokasta kihartaa hiuksia ja pukee päälleen jo Suomessa tarkkaan mietittyjä vaatteita, unohtamatta tietenkään niitä tärkeimpiä: korkokenkiä. Edessä on vihdoinkin se hetki, kun hurautamme ystäväni kanssa bussilla Carrie Bradshaw'n ja kumppaneiden jalanjäljille Sex and the City New York -bussikierrokselle.

23

Paljastuksia ja isoja nimiä

Ennen Greenwich Villagen putiikkeja saamme tutustua Carri-en ja kumppaneiden tutuiksi tuomiin suussasulaviin Magnolia Bakeryn kuppikakkuihin. -Huhuu, paljastan teille salaisuuden. Sarah Jessica Parker asuu näillä kulmillä, joten pitäkää silmänne auki, Lou vinkkaa ja kuhina porukassa kiihtyy jälleen.

Kuppikakkujen ja putiikkien jälkeen siirrymme jälleen bussiin. Kannattaa huomioida, että pysähdykset ovat lyhyitä ja aikataulu on tiukka, joten bussi ei odota myöhästelijöitä. Jotta fiilis ei las-kisi hetkeksikään (sitä vaaraa ei tunnu tosin olevan) kuiskaa Lou jälleen mikrofoniinsa: - Tytöt, tarkkailkaa nyt silmä kovana koko ajan noita leikkipuistoja. Niissä kaupungin kuumat nimet viettä-vät lapsiensa kanssa aikaa. Pari kertaa olen nähnyt täällä esimer-kiksi Hugh Jackmanin, Lou ilmoittaa ja taas on kaikkien nenät kiinni bussin ikkunalasissa. Ikävä kyllä meidän kohdalle ei osu isoja tähtiä.

Seuraavaksi bussimme huristelee ohi merkkiliikkeitä pursua-van kadunpätkän. Täältä Sinkkuelämää-sarjan tytöt ostivat iha-nia kenkiä. Bussin ikkunasta vilahtavat ohi Jimmy Choo, Ma-nolo Blahnik, Patricia Field, Jaime Mascaro, Bergdorf Good-man, Tiffany & Co., Saks Fifth Avenue, Lord & Taylor, Diane Von Furstenberg ja paljon, paljon muita upeita merkkiliikkeitä.

Kierroksen lopussa Lou muistuttaa meitä palautteen antami-sesta, ja tietenkin amerikkalaiseen tapaan myös tipeistä. Hän myös mainostaa muita yhtiön kiertoajeluja, mutta pieni mainos-pläjäys ei tahtia haittaa. Fiilis on koko bussissa todella hyvä, sa-moin omassa mielessä. Ja kun bussista astuu viimeisen kerran ulos, voi vain henkäistä, kuinka ihana kaupunki Carrien ylistämä New York onkaan.

•Varaa kierros hyvissä ajoin ennen NewYorkinmatkaa.Seonsupersuosittu.

•Kierros maksaa noin 40 euroa plus mat-kanvarrellatekemätomatostokset.

•Varaamatkallevesipullojasyöennenreis-suaaamiainen–pysähdyksetovatlyhyitä,eikäaikaajäämuuhunkuinkierroksenjär-jestettyihinpysähdyksiin.

•Muistaottaamukaantippirahaa.5-10dol-lariaonhyväsumma.

•Varustaudu kierrokselle iloisella ja avoi-mellaasenteella. Jututovat joskusmelkoriettaita,muttaneovathauskoja!

•Kierrosonehdottomasti kohokohtaSink-kuelämää-sarjan faneille. Ryhmässä onvahvasti tyttöenergiaa, ja tämäkannattaamyös matkalle tulevien miesten huomioi-da.

•Kuviasaa jakannattaaottaapaljon.VainPleasureChest-erotiikkaliikkeessäeisaakuvata.

•Varaa matka vain oikean matkanjärjestä-jän kautta, niin saat varmasti laadukastapalvelua.

•www.allnewyorktours.com/city-tours

Hot or not?!

- Nyt äänestetään, hot or not?!, kajahtaa mikrofoniin ja Lou al-kaa luetella sarjan mieshahmojen nimiä. - Come on girls ...and guys!, Lou kiljahtaa, kun ei saa tarpeeksi vakuuttavia vastauksia. Uudelleen otetun äänestyksen voittaja on selkeästi Aidan. - Täl-lä kierroksella ei sitten häpeillä mitään, täällä irstaillaan ja nau-retaan, Lou virittää tunnelmaa. Aamu-uninen bussiryhmä alkaa heräillä.

Kierros kestää reilun kolme tuntia ja on varmasti jokaisen maksetun euron (n. 40 €) arvoinen. Kierroksella käydään Car-rien ja Bigin harjoitushääillallispaikassa. Vierailemme Pleasure Chest-erotiikkaliikkeessä, josta Charlotte osti kuuluisan Rabbi-tin. Kierrokselle osallistuva polttariporukka kiikuttaa häveliään kikatuksen saattelemana bussiin paperipussit, joiden sisältä pil-kottaa noin 70 euroa maksavat Rabbitit.

Matkan varrella juodaan tietenkin raikkaat Cosmopolitanit Aidanin ja Steven Scout –baarissa (O’Nieals Grand Street Bar), muistellaan Villagessa Mirandan alusasumokaa, kun hän kom-puroi Stevenin ja hänen uuden tyttöystäväsä edessä. Seikkai-lemme myös trendikkäällä asuinalueella MePAssa, missä sarjan naiset kävivät kahvikupposella ja missä Samantha kutsui tytöt kanssaan Abu Dhabiin. Shoppailemaan pääsemme Greenwich Villagen putiikeissa, jonne kiertueelle osallistujat saavat myös ni-pun etuseteleitä. Alue on kuitenkin samalla niin ihana, että itse keskityn mieluummin ihailemaan sitä ja sen leppoisaa meininkiä kuin shoppailemaan ahtaissa kaupoissa.

Hyvä tietää:

LuCaSJaCKSoN/ReuteRS/LehtiKuVa

24

Jäätäväntaitava ja sinnikäs

RIA NovostI / LehtIkuvA / vLAdImIR PesNyA

25

A lkukeväällä kotimaisen taitoluistelun taivaalla oli pilviä. Tammikuussa 2012 Sheffieldissä pide-tyissä taitoluistelun EM-kisoissa hopeaa saanut Kiira Korpi ilmoitti, ettei osallistu Nizzassa pi-dettäviin MM-kisoihin. Takareiden kireydestä al-

kanut oireiluvyyhti levisi lopulta niin, ettei Korpi pystynyt kivuiltaan pitämään edes luistimia kunnolla jalassa. Kipeää teki myös pää-tös jättää kauden pääkisat väliin.

Reilu viikko myöhemmin Korven ikä- ja lajitoveri, ja Suomen menestynein taitoluistelija, Laura Lepistö ilmoitti lopettavansa kilpailemisen. Vammakierre oli tähänkin syynä.

23. maaliskuuta Suomen urheiluliiton talolla pidettävässä leh-distötilaisuudessa MM-kisoihin valmistautuvat taitoluistelijat ovat kuultavana. Ujon ja nöyrän oloinen, ja juuri siksi niin valloittava, Korpi astelee varsinaisen kisainfo-osuuden jälkeen salin eteen muiden viereen kertomaan tilanteestaan. Hän ei surkuttele eikä valita, hän on ammattilainen. Loukkaantumiset ja vammat ovat osa huippu-urheilua, ja taitoluistelu on laji rankimmasta päästä. Eikä siitä, kuka on tilaisuuden kuvatuin ja haastatelluin, ole epäi-lystäkään.

Nizzassa pidettävissä taitoluistelun MM-kisoissa sinua ei siis nähdä, ainakaan jäällä. Tämä on ensimmäinen ker-ta, kun joudut loukkaantumisen takia jättämään arvokisat väliin. Miten sinä urheilijana olet oppinut vuosien varrella käsittelemään vaikeita asioita, miten tällaisen pettymyk-sen yli pääsee?Kun oppii tuntemaan itsensä paremmin, oppii käsittelemään pettymyksiä ja kaikkea muutakin paremmin. Olen kuitenkin si-tä mieltä, ettei ihminen pärjää yksin. Minulle on todella tärke-ää, että pääsen puhumaan kaikesta, myös niistä ikävistäkin ju-tuista. Se auttaa. En ole sellainen ihminen, joka vaan menisin yksin nurkkaan miettimään asioita. Oma perhe ja ystävät ovat tietysti todella tärkeitä. Ja nyt tällaisessa tilanteessa tietysti

valmentaja, lääkärit ja fysioterapeutit. Kaikille tarvitsee kiitos-ta jakaa.

Tuollainen tiimi ja ihmissuhteet ovat varmasti jotain, mi-kä vaikuttaa paljon. Puhuisitko menestyksen avaimesta?Ilman muuta. Vaikka yksilöurheilussa yksilö sen suorituksen te-keekin ja vaikka vain hän saa mitalin, niin kyllä mitalit kuuluisivat myös valmentajalle ja koko tukijoukolle. He ansaitsevat ihan yh-tä monta mitalia, ehkä enemmänkin. Täytyy varmaan itse teettää sellaiset.

Et vaikuta sellaiselta ihmiseltä, joka jää märehtimään asi-oita. Onko näin?Olen peruspositiivinen, enkä jää pitemmäksi aikaa vellomaan van-hoihin juttuihin. Ja tässä tilanteessa, kun Nizzan MM-kisat jäävät väliin, olen suunnannut katseen jo ensi kauteen. Yritän aina asias-ta kuin asiasta kaivaa esiin sen valoisan puolen.

Oletko tehnyt urasi varrella jotain sellaisia päätöksiä tai ratkaisuja, jotka ovat ehkä myöhemmin kaduttaneet tai tuntuneet suoranaisilta virheiltä?Ne päätökset, joita olen tehnyt, ovat tietysti sillä hetkellä tuntu-neet parhaimmilta. Nyt voisi tietysti miettiä, että olisiko ollut vii-sasta silloin helmikuussa pitää vähän pidempi tauko. Tai olisiko pitänyt antaa joskus jonkun vamman parantua vähän paremmin, mutta ei se oikein ole huippu-urheilussa mahdollista. Siinä joutuu sitten tinkimään vähän tasosta.

Kun Kiira Korvesta puhutaan, muistetaan yleensä aina mainita perfektionismi. Teet täysillä ja tosissasi sen mi-tä teet. Hyvä ominaisuus voi hallitsemattomana kuitenkin kääntyä myös itseään vastaan. Osaatko sinä hallita sitä?Ehkä vähän paremmin nykyään. Tietysti perfektionismi on sellai-nen ominaisuus, ettei sitä voi itsestään täysin poiskaan saada.

Kiira Korpi on nyt Suomessa kilpailevista taitoluistelijoista kokenein ja menestynein. Hienon kauden lopun synkistivät loukkaantumiset. Katse on kuitenkin jo tulevassa.Jussi Riihimäki / Kuvat Lehtikuva

26

Sen kanssa oppii kuitenkin elämään, ja ajan myötä oppii myös pa-remmin tunnistamaan, missä kohdassa se hallitsee vähän liikaa-kin. Siihen on auttanut, että on perhe ja paljon kavereita, jotka kannustavat rennompaan otteeseen välillä. Toisaalta se on myös hirveän tärkeä voimavara huippu-urheilussa, että on kova kun-nianhimo ja motivaatio kehittyä koko ajan paremmaksi.

Minua on auttanut tosi paljon se, että olen noin 14-vuotiaasta saakka käynyt psyykkisellä valmentajalla välillä juttelemassa. Tai no psyykkinen valmentaja kuulostaa ehkä vähän liian hienolta ni-meltä, enkä minä sitä ihan sellaisena koe. Häneltä saan kuitenkin aina hyviä näkökulmia ja hän toimii sellaisena peilinä minun omille puheille. Hän tietää koko ajan, missä mennää ja mitä tapahtuu, vaikka ei olekaan jokapäiväisessä arjessa mukana ja siinä mieles-sä lähipiiriä. Se on ollut tervettä.

Tervettä on varmasti sekin, että olet usein sanonut, ettei urheilu voi olla kaikki kaikessa ja koko elämä. Haluat esi-merkiksi opiskella. Missä vaiheessa kauppatieteen opin-tosi ovat?Opinnot menee omalla painollaan. En nyt voi sanoa, että ne mi-tenkään hyvällä mallilla olisi, mutta ei se ole ollut tavoitteenikaan. Pidän opiskelua tällä hetkellä enemmän harrastuksena, hyvänä ja tasapainottavana tekijänä, enkä niinkään muuna. Tiedän oman luonteeni tässäkin asiassa. Jos alan tekemään hirveitä tavoitteita opiskelun suhteen, niin siihen menee kauheasti energiaa, koska haluaisin kuitenkin suorittaa sen sitten täydellisesti. Nyt on pa-rempi keskittyä urheiluun ja ottaa kursseja aina silloin, kun se on mahdollista ja tuntuu siltä, että ehtii ja jaksaa.

Olet aiemmin kertonut, miten sinäkin olet kokenut todel-lisen uupumisen. Pystytkö nyt näkemään, millaiset asiat siihen johtivat? Ja mitä vaaran merkkejä jonkun nuoren ja aloittelevan urheilijan olisi hyvä tarkkailla?Tuota minä olen kyllä miettinyt, koska en niitä itsekään silloin tun-nistanut. Nyt on helppoa, kun on manageri. Kukaan ei enää soit-tele minulle suoraan, pyydä haastatteluihin tai mihinkään muihin-kaan juttuihin, tai ainakin se on tosi harvinaista. Olen vastuussa ainoastaan urheilusta ja harjoittelusta.

Lukioaikaan piti kantaa vastuu ihan kaikesta. Oli täysipäiväinen koulunkäynti ja siinä halusi pärjätä, ja sen lisäksi oli vielä kova har-joittelu. Sitten yllättäen tuli uudet sponsorijutut ja lehdistöasiat, eikä ollut niin paljon kokemusta siitä, miten kaikki pitäisi hoitaa. Lähipiiri ajatteli ja itsekin olin varmaan tottunut ajattelemaan, että kyllä Kiira jaksaa kaiken. Jos kalenterissa oli vielä vähänkin tilaa, niin sovin niihin hetkiin haastatteluja. En osannut yhtään miettiä kokonaiskuormitusta.

Vastuu ei voi olla pelkästään urheilijalla, koska nuori ihminen ei pysty sitä kaikkea hallitsemaan. Tiedän hyvin omasta kokemuk-sesta, miten taitavia toimittajat ja muut ovat puhumaan oman asi-ansa puolesta. “Tämä yksi pieni juttu vaan meille, pieni haastat-telu ja kuva, ei se kestä kauan.” Mutta kun kaikki toistaa tämän saman ja tulee vielä muut kissanristiäiset päälle, niin miten nuori urheilijaa osaa ja pystyy kieltäytymään? Se on tosi vaikeaa, var-sinkaan kun ei halua vaikuttaa tylyltä. Siinä tarvitaan tukihenkilöä, joka hoitaa nuo jutut tai kenen kanssa ne ainakin käydään läpi.

Toisinaan jotkut urheilijat alkavat näkyä mediassa kaikis-ta muista syistä kuin urheilullisista. Menestys ja kuului-suus hivelee, ja sitten kuvaan tulevat sähläilyt. Saat var-masti paljon huomiota ja kutsuja satelee milloin minne-kin. Imarteleeko tällainen ja miten pidät pääsi kylmänä?Minulla on aika kurinalainen elämäntyyli, eikä ilman sitä pääsi-sikään huipulle taitoluistelussa. En yksinkertaisesti voisi olla huip-puluistelija, jos olisin joka viikonloppu riennoissa mukana ja ties mitä vaatekaappiani esittelisin. Urheilu on ollut alusta asti se juttu, mitä olen halunnut tehdä ja missä olen halunnut menestyä. Kaikki tuo muu olisi pois harjoitteluajasta.

Olen seurannut muitakin urheilijoita ja Jarkko Nieminen on ihan malliesimerkki. Hän on tunnettu urheilija, mutta en ole kos-kaan lukenut hänestä mitään niin sanottua turhaa juttua. Mullakin on sponsoreita ja naama näkyy välillä pakostakin joissain mainok-sissa, mutta sen enempää mitään ylimääräistä en tarvitse. Se al-kaisi kääntyä itseään vastaan.

• Kiira Linda Katriina Korpi• Syntynyt Tampereella 26. syyskuuta 1988.• Isä on jääkiekkovalmentaja ja nykyinen yritysvalmentaja Rauno Korpi. • Isosisko Petra Korven taitoluisteluharrastus innosti myös pikkusiskoa.• Tapparan taitoluisteluseuran kasvatti ja edustaa sitä edelleen. Tarkkasilmäiset ovat voineetkin kisalähetysten

aikana lukea hänen huuliltaan terveiset kotiseuralleen pisteiden odottelun aikana.• Rakasti esiintymistä jo pienenä. Alle kouluikäisenä hän luisteli yhdessä isosiskonsa kanssa Tapparan ottelu-

jen erätauoilla yleisölle.• Voitti vuonna 2004 juniorisarjoissa Pohjoismaiden ja Suomen mestaruudet. Sen jälkeen hänellä on SM-ki-

soista kolme kultaa, kaksi hopeaa ja yksi pronssi.• EM-kisojen parhaimmat saavutukset ovat yksi hopea (Sheffield 2012) ja kaksi pronssia (Bern 2011, Varsova

2007).• MM-kisoissa paras sijoitus on yhdeksäs (Moskova 2011, Göteborg 2008).• Kirjoitti ylioppilaaksi vuonna 2008, ja nykyään hän opiskelee Tampereen yliopistossa kauppatieteitä.• Sinnikäs ja päämäärätietoinen asenne, teeskentelemätön positiivisuus ja kaunis ulkonäkö ovat tuoneet Kor-

velle paljon huomionosoituksia.

Kuka ja mitä?

27

lehtikuva / sari gustafsson

28

RC-kisoissa käryää vain kumi

Noora Halttunen

INFO-BOXI•Nopeimmatradio-ohjattavatautotkulkevatjopa100-120km/h.•Autotmaksavat100-1000euroa,muttakalleimpiaautojaonkäy-

tössävainalanammattilaisilla.•Suomessaonympärimaata16kerhoa,joissalajiavoiharrastaa.•Kukatahansavoialoittaaharrastuksenostamallatarvittavatväli-

neetjaliittymälläautourheiluseuraan.•SeurojaovatesimerkiksiOspa(Oulunseudunpienoisurheiljat)ja

LMM(Laukaanmoottorimiehet).•Suomessatoimintaonkansainvälistä,kisoissakäykilpailijoitaniin

VenäjältäkuinVirostakin.

Hiljainensurinatäyttääpääni,riemunhuutojajakannustuk-siasensijaanei kuulu laisinkaan.Tunnelmaon jännitty-neenkeskittynyt.Isätkävelevätpoikiensakanssaympäri

SydänLaukaan-koulunaulaakommentoiden taiantaenneuvojatuleviaajojavarten.Korkokenkienikopinakääntääjokaisenpään.Selostajakertooalkuerän loppuneen jaruokataukoalkaa.Yritänhölmönäkurkkiahallinpuolelle.Suuriliikuntasalionyhdessäpäi-vässämuuttunutradio-ohjattavieneliRC-autojen(RC tulee eng-lannin sanoista radio control)TalviTurnee-kisojenradaksi.PienetpörisevätRC-autotkiihdyttelevätradallajaparvellaniitäohjaavatpojatnäyttäväthyvinkeskittyneiltä.Yhtäkäänheistäeihymyilytä.

KilpailunjohtajaPentti MinkkinenavaasilmiänihiemanRC-au-toilunmaailmaan.

-NäitäkisojaontällänimelläLaukaassapidettynytjokolmattavuotta,muttaovathankisatsinänsäolleetolemassajokaksikym-mentävuotta,Minkkinenkertoo.

Kisajärjestelyt aloitetaan jo vuotta aiemmin kisapaikan varaa-misella. Muutama kuukausi ennen varsinaista tapahtumaa hoi-detaan tuomarit, kioskivastaavat ja muut sellaiset. Itse kisaratakootaanvastapäivääennen.HarrastusonimenytmukaanmyösMinkkisen, autojen räpläilyyn ja virittelyyn jää koukkuun. Omaapoikaaauttaessaanhänpääseeonneksiitsekinharjoittamaanra-kastaharrastustaan.

Yleensä urheilutapahtumissa huudetaan ja räyhätään kentänlaidalla, jalkapallofanit hirnuvat kannustuksiaan ja jääkiekkoilijathakkaavat toisiaankaljatölkitkädessä.Mutta täällävallitseerau-hallisuus.Vaikkapahinkilpakumppanikisanvoittaisikin,jutellaanruokatauollaautojenmoottoreistailmankinastelua.Alkoholintur-ruttamatärtyneetihmisetpuuttuvatkokonaan.

RC-autoilua jo neljä vuotta harrastanut kiiminkiläinen Nico Haapalehtoonmyöskinjäänytautoilukoukkuun.Mahtavatkoke-mukset ajamisesta, ja siitä kuinka itse saahallita jotain niin no-peaa, pitävät kiinnostusta yllä. Vaikka joka kerta ei täydellisestimenekään, auto suistuu seinään ja hajoaa tuhansiksi palasiksi,onNicooppinutottamaan tilanteistahyödyn.Silloinoppii jotainuutta,osatloksahtelevatkohdalleenjakärsivällisyyskasvaa.RC-autoiluavoisisiissuositellaautojonoissapunaisenatööttäilevillekanssaihmisille. Haapalehdon mukaan harrastajien ikähaarukkaonlaaja,mukanatahdotaantouhutavauvastavaariin.Haapaleh-donomanseuran,Ospan,nuorinjäsenonvastavuodenikäinen.Minuakuitenkinihmetyttää,miksiolenainoanatyttönätäällä.Se-litysonyksinkertainen.

-Tyttöjenkiinnostusautojakohtaaneioleniinsuuri.Javaikkaolisikin,tietoRC-autoilustaeioleehkäheidänkorviinsakantautu-nut.Lajimmemainostaminenonvastalapsenkengissä.Muttatie-tysti olisi hienoa, jos tytötkin harrastuksesta innostuisivat, Haa-

Olenastunuttuntemattomaanmaailmaan,jotamiehetvielätoistaiseksihallitsevat.OlenainutnainenpaikallaRC-autokisoissaLaukaassa.

palehto toteaa. Hän itse ei ole koskaan nähnyt yhtäkään tyttöäajamassa.

Olen yrittänyt kuunnella viereisessä pöydässä lounastavienmiesten puheita, mutta aivan kuin he olisivat vieraasta maasta.Kielionniinhienoajatäynnäomituisiasanoja,etteiminullaolemi-täänmahdollisuuttaymmärtääheitä.Haapalehtokertoosuurim-manosansanastostatulevansuoraanenglannista.Eitaidetakou-lussaopettaakilpa-auto-sanastoa!

Keskustelummeedetessä14 -vuotiasHaapalehto vakavoituu.Siirrymmepuhumaanpäihteistä.Kutenmoninuori,onhänkinko-keilluttupakkaajaalkoholia.Kaveriporukassatyhmyystiivistyyjakaikkeauuttajakiellettyäonmukavakokeilla.Kunmuutkinkokei-levat,kasvaahaluitselläkintestata.OnneksiRC-autoilustaontul-lutminullesenverrankallislaji,etteisiltäjääpäihteisiinlaisinkaanrahaa.Kesätöitätekemälläjapesäpallopeleissätuomarinatoimi-mallaHaapalehtosaakerättyäjuurisopivastirahaaautourheilunharrastamiseen.Vaikkeitätälajiavarsinaiseksiurheiluksivoikaankutsua, on se silti hänen mielestä autourheilua parhaimmillaan.Itseääneivoisatuttaa,muttavauhdinhuumaapääseekuitenkinkokemaan.Lajinparissapääseemyösreissaamaanerilaistenki-sojenperässäympäriSuomea, jatuttavuuksiaontullutainaVe-näjältäasti.PäätänmennäseuraamaanLaukaassakesälläjärjes-tettäviäajoja.Ehkäkisakärpänenvieläjokupäiväpureeminuakin,vaikkatyttöolenkin.

29

Tarjoamme keskusteluapua, seksuaalineuvontaa ja ohjausta muiden palveluiden piiriin.

Ota yhteyttä, jos haluat keskustella elämäntilanteestasi, tarvitset tukea tai neuvon-taa seksuaalisuuteesi liittyvissä asioissa tai olet joutunut ahdistavaan ja haavoitta-vaan tilanteeseen, etkä tiedä mistä saisit apua.

Voit olla yhteydessä nimettömästi, turvallisesti ja luottamuksellisesti!

Lue lisää tai jätä viesti: www.exithanke.fiOta yhteys työntekijään: 0400 325 204 / 045 895 3279

Apua nuorille, jotka ovat kokeneet seksuaalista häirintää, seksinostoyrityksiä tai seksuaalista hyväksikäyttöä.

SINULLA ON OIKEUS OLLA RAUHASSASeksin osto alaikäiseltä on aina rikos. Jokaisella on oikeus elää ilman seksuaalista häirintää ja hyväksikäyttöä.

•Onko aikuinen tarjonnut sinulle rahaa tai tavaroita vastineeksi seksistä, vähäpukeisista valokuvista tai intiimistä koskettelusta?

•Oletko kokenut ahdistelua internetissä tai kasvokkain?

•Oletko tuntenut olosi uhatuksi, turvattomaksi tai ahdistuneeksi?

•Tiedätkö, miten voit suojautua ja mitkä ovat omat oikeutesi?

•Pelkäätkö puhua asiasta?

Exit-hanketta rahoittaa Raha-automaattiyhdistys ja koordinoi Exit – Pois prostituutiosta ry.

30

Millaisia nämä vahingot sitten ovat ja miten ne tapahtu-vat?

- Porukassa leikkiminen ja liikennekäyttäytyminen mene-vät usein sekaisin. Tehdään kaikenlaisia järjettömiä asioita ja kohelletaan, sen huomaa onnettomuuksissa. Kyse ei ole siitä, etteikö osattaisi olla liikenteessä vaan siitä, että valitaan toi-sin. Se on hauskempaa, määrittelee Lammi.

Nuoressa mielessä mopo saattaa vielä rinnastua polkupyö-rään, eikä sillä leikkimisen riski tunnu kovin todelliselta. Tai ainakaan vaaralliselta. Lammi ei osaa sanoa, ovatko nuorten asenteet huonontuneet, mutta parantamisen varaa kyllä olisi.

JÄITÄ KYPÄRÄÄN!

Jussi Riihimäki / Kuvat Liikenneturva

Liikenneturvan koulutuspäällikkö Antero Lammi ker-too tarkkailleensa mopoilukauden starttia jo maalis-kuun lopulta.

- Kun yhtenä iltapäivänä lähdin kotiin, niin 30:n alueella minut ohitti kolme mopoa ainakin puolet ko-

vempaa kuin mitä olisi sallittua. Silloin mietin, että kohta al-kaa taas sattua ja tapahtua.

Lammin mukaan liikenteessä sattuu vahinkoja sitä enem-män mitä lämpimämpi kuukausi on. Sama logiikka kuin hukkumistapauksissa. Mopoilijoiden vahingot sen sijaan ja-kautuvat melko tasaisesti kaikille kesäkuukausille.

Vielä markka-aikana vanha kansa tarkkaili muuttolintuja ja laski päiviä kesään. Modernin suomalaisen ei tarvitse tuntea lintuja. On muitakin alkavan kesän merkkejä, kuten maaliskuusta asti terasseilla hytisevät ihmiset ja kävelykaduille ilmestyvät kerjäläiset sekä trubaduurit. Ja mopot! Niitä on pian kaikkialla.

31

- Liikennettä ei ajatella kaikkien kannalta vaan keskity-tään omaan nautintoon. Itsekäs orientaatio on niin vahva, et-tei tekoja malteta miettiä loppuun asti. Tekojen seuraukset voi-vat kuitenkin olla vakavia.

Seurauksia olisi syytä miettiä, sillä mopoilun suosio on kasvanut koko 2000-luvun ajan. Tuossa ajassa mopokanta on 2,5-kertaistunut. Viime vuonna kaduilla pärisi noin 280 000 mopoa ja 5000 mopoautoa.

Myös henkilövahinkojen määrä on kasvanut rajusti. Poiki-en onnettomuudet ovat 2,5-kertaistuneet vuosina 2002-2010, ja viime vuonna sattui noin 500 tilastoitua onnettomuutta.

- Mopoilusta on tullut näkyvästi tyttöjenkin harrastus. Tyt-töjen onnettomuudet ovat kymmenkertaistuneet, viime vuonna niitä tilastoitiin noin 300. Kuolemantapauksissa ei onneksi ole ollut vastaavaa kasvua vaan niitä tapahtuu yhteensä noin kym-menen vuosittain, Lammi summaa ja mainitsee vielä, että ikä-vä kyllä nuorilla on paljon ongelmia myös alkoholin kanssa ja se näkyy liikenneonnettomuuksissa.

Vaikka sitä mielellään haluaisikin purkaa stereotyyppisiä ajatusmalleja, niin nyt se on vaikeaa. Siinä missä poikien on-nettomuudet ovat seurausta kohelluksesta, piittaamattomuu-

Kyse ei ole siitä, etteikö osattaisi olla liikenteessä

vaan siitä, että valitaan toisin. Se on hauskempaa.

desta ja isottelusta, tytöt keskittyvät helpommin muuhun kuin liikenteeseen.

- Kun matkustajien kyydittäminen sallittiin 2005, niin tyt-töjen kyydissä olleiden tyttöjen henkilövahingot kasvoivat hui-masti. Se on ihan erityinen kipupiste. Moposkootterin kyydis-sä tulee helposti keskusteltua ja pää kääntyy, asiaa on paljon ja liikenteen tarkkailu jää. Ja sitten sattuu.

Mopoautot ovat kasvattaneet suosiota. Vahingot ovat li-sääntyneet vaikka kokonaismäärä onkin vähäinen. Risteysko-lareiden ja ulosajojen ohella varsinkin peräänajot ovat Lammin mukaan tavallisia kokemattomille mopoautoilijoille. Mopoauto kellahtaa myös helposti ympäri.

Kysymykseen siitä, pitäisikö ikärajoja miettiä uudestaan, Lammi ei ota kantaa. Ikärajat ovat poliittisia päätöksiä ja teh-dään toisaalla. Lammin muistuttaa, että toisessa vaakakupis-sa ovat nuorten itsenäinen liikkuminen, elämänlaatu ja vapaus, mitkä ovat tärkeitä asioita. Erityisesti mopoiässä, kun perus-koulut vaihtuvat uusiin oppilaitoksiin. Vapautta seuraa aina vastuu.

Turvallisemman liikkumisen ja järkevän vastuun kantami-sen eteen tehdään koko ajan töitä.

- Liikenneturva on viime vuoden aikana kouluttanut 500 opettajaa alakoulusta, yläkoulusta sekä toiselta asteelta. Tämä erikoisprojekti ”Liikenne hurahti verkostoon” toteutetaan vuo-sina 2010-2012 ja sen tarkoitus on antaa opettajille työkaluja liikennekasvatukseen. Mopoiluun on perehdytty oikeita onnet-tomuustapauksia analysoimalla, kertoo Lammi.

Hänen mielestään erityisesti yläkoulu on paikka, missä pi-täisi liikennekasvatuksen suhteen skarpata. Käydä läpi nuoruu-teen liittyviä perusilmiöitä ja liikkumisen riskejä.

- Ei ole muuta vaihtoehtoa kuin panna nuoret itse tunnis-tamaan oma arvonsa, miettimään uhkia ja keksimään itse rat-kaisut, miten liikenteessä voi pysyä ehjänä. Teoilla on aina seu- rauksia, itselle ja lähipiirille. Asenteisiin voidaan vaikuttaa, kun ajoitus on oikea.

Lammi muistuttaa, että tänä kesänä on mahdollista päästä näkemään yhden konkreettisen liikenneturvallisuusuudistuk-sen tuloksia.

- Viime vuoden kesäkuussa tuli voimaan pakollinen mopo-koulutus. Tuleva kesä on aika hyvä osoitus siitä, miten tämä koulutus puree.

31

- Liikennettä ei ajatella kaikkien kannalta vaan keskity-tään omaan nautintoon. Itsekäs orientaatio on niin vahva, et-tei tekoja malteta miettiä loppuun asti. Tekojen seuraukset voi-vat kuitenkin olla vakavia.

Seurauksia olisi syytä miettiä, sillä mopoilun suosio on kasvanut koko 2000-luvun ajan. Tuossa ajassa mopokanta on 2,5-kertaistunut. Viime vuonna kaduilla pärisi noin 280 000 mopoa ja 5000 mopoautoa.

Myös henkilövahinkojen määrä on kasvanut rajusti. Poiki-en onnettomuudet ovat 2,5-kertaistuneet vuosina 2002-2010, ja viime vuonna sattui noin 500 tilastoitua onnettomuutta.

- Mopoilusta on tullut näkyvästi tyttöjenkin harrastus. Tyt-töjen onnettomuudet ovat kymmenkertaistuneet, viime vuonna niitä tilastoitiin noin 300. Kuolemantapauksissa ei onneksi ole ollut vastaavaa kasvua vaan niitä tapahtuu yhteensä noin kym-menen vuosittain, Lammi summaa ja mainitsee vielä, että ikä-vä kyllä nuorilla on paljon ongelmia myös alkoholin kanssa ja se näkyy liikenneonnettomuuksissa.

Vaikka sitä mielellään haluaisikin purkaa stereotyyppisiä ajatusmalleja, niin nyt se on vaikeaa. Siinä missä poikien on-nettomuudet ovat seurausta kohelluksesta, piittaamattomuu-

Kyse ei ole siitä, etteikö osattaisi olla liikenteessä

vaan siitä, että valitaan toisin. Se on hauskempaa.

desta ja isottelusta, tytöt keskittyvät helpommin muuhun kuin liikenteeseen.

- Kun matkustajien kyydittäminen sallittiin 2005, niin tyt-töjen kyydissä olleiden tyttöjen henkilövahingot kasvoivat hui-masti. Se on ihan erityinen kipupiste. Moposkootterin kyydis-sä tulee helposti keskusteltua ja pää kääntyy, asiaa on paljon ja liikenteen tarkkailu jää. Ja sitten sattuu.

Mopoautot ovat kasvattaneet suosiota. Vahingot ovat li-sääntyneet vaikka kokonaismäärä onkin vähäinen. Risteysko-lareiden ja ulosajojen ohella varsinkin peräänajot ovat Lammin mukaan tavallisia kokemattomille mopoautoilijoille. Mopoauto kellahtaa myös helposti ympäri.

Kysymykseen siitä, pitäisikö ikärajoja miettiä uudestaan, Lammi ei ota kantaa. Ikärajat ovat poliittisia päätöksiä ja teh-dään toisaalla. Lammin muistuttaa, että toisessa vaakakupis-sa ovat nuorten itsenäinen liikkuminen, elämänlaatu ja vapaus, mitkä ovat tärkeitä asioita. Erityisesti mopoiässä, kun perus-koulut vaihtuvat uusiin oppilaitoksiin. Vapautta seuraa aina vastuu.

Turvallisemman liikkumisen ja järkevän vastuun kantami-sen eteen tehdään koko ajan töitä.

- Liikenneturva on viime vuoden aikana kouluttanut 500 opettajaa alakoulusta, yläkoulusta sekä toiselta asteelta. Tämä erikoisprojekti ”Liikenne hurahti verkostoon” toteutetaan vuo-sina 2010-2012 ja sen tarkoitus on antaa opettajille työkaluja liikennekasvatukseen. Mopoiluun on perehdytty oikeita onnet-tomuustapauksia analysoimalla, kertoo Lammi.

Hänen mielestään erityisesti yläkoulu on paikka, missä pi-täisi liikennekasvatuksen suhteen skarpata. Käydä läpi nuoruu-teen liittyviä perusilmiöitä ja liikkumisen riskejä.

- Ei ole muuta vaihtoehtoa kuin panna nuoret itse tunnis-tamaan oma arvonsa, miettimään uhkia ja keksimään itse rat-kaisut, miten liikenteessä voi pysyä ehjänä. Teoilla on aina seu- rauksia, itselle ja lähipiirille. Asenteisiin voidaan vaikuttaa, kun ajoitus on oikea.

Lammi muistuttaa, että tänä kesänä on mahdollista päästä näkemään yhden konkreettisen liikenneturvallisuusuudistuk-sen tuloksia.

- Viime vuoden kesäkuussa tuli voimaan pakollinen mopo-koulutus. Tuleva kesä on aika hyvä osoitus siitä, miten tämä koulutus puree.

33

• Lähdentyttöystävänikanssamummolaan.•En tiedävielä,bongaan junia ja toivottavasti

teentöitä.• Joo, Mäkkäriin olisi mukava päästä. Ja kau-

pungillekinhainkahteenpaikkaan.•Kaikenlainenhiphop -musiikki,enimmäkseen

suomalainenonmieleeni.•Ensaa.Saanrahaaainatarpeidenimukaan.•Nyrkkeily!

Kesää pukkaa!

Noora Halttunen

Mitä nuoret puuhaavat kesällä? Toimittajamme kyseli nuorilta heidän kuulumisiaan Keski-Suomessa maaliskuussa.

1. Mitä teet tulevana viikonloppuna?2. Mitä teet tulevana kesänä?3. Aiotko hakea kesätöitä?4. Mitä bändejä kuuntelet?5. Kuinka paljon saat viikkorahaa? 6. Mitkä ovat lempiharrastuksiasi?

• Lähden perheeni kanssa Kuusamoon viettä-määnansaittualomaa.

•Olen viikon ainakin töissä, sitten on vuodenkohokohtanamusaleiri.Jamökkeilentietysti!

•Kyllä, olen jo hakenutkin. Isän kautta pää-sin Keski-Suomen liittoon toimistotöitä teke-mään.

•ToTo!Enoikeinosaaeritellä, pidänniinmo-nenlaisestamusiikista.

•Kuukaudessasaannoin20euroa.Muttavan-hemmatmaksavatkylläkaikkitärkeätmenoni,kutenbussikortitjasensellaiset.

•Rakastanmusiikkia,joogaajatalvisinhiihtoa.

•MenenTahkolleHost-perheenikanssa.• LähdenkiertelemäänEurooppaa jachillailen

kavereideni kanssaSuomessa.Palaanmyöstakaisin kotiini Yhdysvaltoihin ja teen siellätöitä.

• Todellakin. Toivon saavani töitä paikallisestaluomukaupasta,jossavierailenusein.

•Vaikea kysymys. Kuuntelen niin monenlaistamusiikkiajamonestaerigenrestä.

•Saanvaihtariclubilta60euroakuukaudessa,muuten en. Kotonakaan en saa rahaa. Senminkäitsetienaan,saanpitää.

•Chillailla kavereitten kanssa. Mutta parastaon slacklining! Suosittelen sitä kaikille Suo-messakinasuville.

•Menen kaverini läksiäispippaloihin ja näenpaljonkavereita.

• Toivottavasti pääsen ulkomaille ja isosek-si rippileireille.Aionmyössyödä jahengaillapaljon.

•Kyllä,muttaentiedävielämitä.Ehkätätinitili-toimistoontaipuhelinmyyntihommiin.

•Enosaamääritellä.KuuntelenmonipuolisestaklassisestaEppuNormaaliin.

•En saa tiettyä summaa. Jos tarvitsen rahaa,niinpyydän.

•Musisointi,kölliminenjasyöminenonparasta!

•OlenLevillälaskettelurippileirinisosena.•Käynfestareilla,teentöitärippileireilläjalais-

kottelen.•Olen jo hakenut kunnalle ja Keski-Suomen

sairaanhoitopiiriin.•Pääosinmetallimusiikista,muttamyösMicha-

elJacksonjaTheBeatlesovatsuosikkejani.•En säännöllistä. 20 euroa kuukaudessa, jos

muistanpyytää.•Musiikki,laskettelu,satunnainenurheilujasit-

tenpelailujadatailu,josniitänytlasketaan.

•Menenhoitamaankummilastani.• Toivottavastinäyttelenpaljon.•Kyllä,erilaisiinkauppoihinjatehtaisiinontul-

lutjohaettua.•DreamTheater,UltraBrajaKatatoniaovateh-

käsuosikkejani.•Ensaa.Muttajostarvettaonniinpyydänvain.•Näytteleminenjamusiikkiovatparasta.

Mikke Kuula, 17v.Eeva-Riikka Oja, 18v. Salli Pylvänäinen, 16v.

Pinja Päivänen, 16v.

Aapo Vuori, 16v.

Brian Raetz, 17v.

34

P arga on viehättävä kylä. Monien kylän asukkai-den pihoilla tepastelee kanoja, joista saadaan ta-kuutuoreita munia. Kukonkieuntaa kuulee päivit-täin. Ihmiset hyräilevät niin kaupan kassalla kuin

linja-autossakin. Parga sijaitsee Luoteis-Kreikassa Epiruksen maakunnassa ja kylässä on havaittavissa italialaisia vaikutteita talojen värityksessä ja arkkitehtuurissa. Parga sijaitsee muinai-sen Rooman valtakunnan alueella ja se on ollut aikojen kulu-essa niin venetsialaisten kuin turkkilaistenkin hallinnassa. Ve-netsialaisten ajalta on jäljellä kukkulalla kylän laidalla Venet-sialainen linnoitus, jonne pääsee kiipeämään rinnettä nouse-vaa kauppakujaa pitkin. Vastassa ovat kauniit näkymät merelle ja mukava linnakahvila, josta saa mainioita jäätelöannoksia ja vaikkapa kylmää kaakaota viilentämään keskipäivän kuumuut-ta. Kahvilan tarjottavat ovat niin hyviä, että herkkujen perässä

Anne Nupponen

joutuu kiipeämään ylös useammankin kerran. Lähellä Pargaa on myös turkkilaisvalloittaja Ali Pashan linnoitus. Pashan lin-noituksia on vähän joka puolella Epiruksen maakuntaa ja lin-noitusten lisäksi alueella on paljon muitakin arkeologisia koh-teita.

Pargan kylän edustalla olevat pienet metsäiset saaret tuovat mieleen hieman Thaimaan maisemat. Alueella on useita erilai-sia hiekkarantoja. Valtos Beach on rannoista suurin ja se edus-taa perinteistä ”hiekkaa silmänkantamattomiin” -rantaa. Mu-kava patikointireitti oliivilehtojen peittämän kukkulan halki vie Lichnos Beach -rannalle. Patikointireitin varrelta voi bon-gata pusikoissa kahistelevia vuohia, appelsiinipuita ja pittores-kin kappelin kukkulan huipulla. Jos ei jaksa tallustaa parin ki-lometrin matkaa takaisin oliivilehdon halki, voi palata iltapäi-visin kulkevalla taksiveneellä takaisin Pargaan.

merta, kulttuuriaarteita ja välimerellisen ruokapöydän

antimia

Kreikan saaret ovat monille tuttuja, mutta myös mannermaalla voi astella roomalaisvalloittajan jalanjäljissä ja mytologisissa maisemissa.

Pieni Parga sijaitsee meren rannalla ja se on hyvä kiinnekohta, jos haluaa tutustua Pohjois-Kreikkaan ja naapurimaahan Albaniaan.

Pienen kreikkalaiskylän tunnelmaa

35

Kreikassa saa vatsan varmasti täyteen. Ruoka on maukasta, raikasta ja kevyttä. Fetajuusto on voimakasaromista ja juusto tarjoillaan useimmiten isona lohkareena, jonka päälle on kaa-dettu oliiviöljyä ja ripautettu mausteita. Kreikkalaiseen ruo-kakulttuuriin kuuluu jakaa pöydässä yhteisiä tarjoilulautasia ja hulauttaa oliiviöljyä vähän kaiken ruuan kaveriksi. Jälkiruo-kana voi maistella makoisia baklava-leivoksia. Niiden rakenne koostuu useista ohuista ja rapeista hunajasiirapilla sivellyistä fi-lotaikinakerroksista sekä erilaisista suklaa- tai pähkinätäytteis-tä. Baklava-leivoksia myydään pikku leivospuodeissa. Leivok-set ovat pieniä ja todella makeita, kovin montaa ei peräkkäin pysty syömään. Jos on makeanystävä, toinen kreikkalaisherkku on loukoumi, koostumukseltaan marmeladimainen todella äk-kimakea karamelli. Jälkiruokana syödään paljon myös kreikka-laista jugurttia ja lisänä voi olla marjoja, hedelmiä sekä hunajaa.

Mukavia tuliaisia Pargasta ovat erilaiset oliiviöljytuotteet. Vaihtoehtoja on runsaasti, oliiviöljyä on tarjolla niin ruuan-laittoon sopivassa muodossa kuin monenmoisissa ihonhoito-tuotteissa ja pesuaineissa. Voiteita ja saippuoita on laajat vali-koimat, ja kokkaukseen sopivaa oliiviöljyä myydään kauniissa lasipulloissa. Putiikeissa myydään myös Välimerestä kerättyjä pesusieniä, jotka ovat toimivia käyttötavaroita. Pesusieni kuu-luu sienieläimiin ja se on saanut nimensä käyttötarkoituksensa mukaan. Putiikeissa myytävät sienet ovat etupäässä viljeltyjä.

Hämmentävää arkkitehtuuria Meteoran luostarialueellaParin tunnin automatkan päässä Pargasta on Kalambakassa si-jaitseva Meteoran huikea luostarialue. Jos tekee retken bussilla, on tapana jättää tippiä kuskille ja mahdolliselle oppaalle retken

36

päätteeksi. Meteoran luostarialue on listattuna Unescon maa-ilmanperintöluetteloon. Eikä suotta, alue on omaperäinen ai-kansa rakennushistoriallinen saavutus. 1400-luvulla rakenne-tut luostarit sijaitsevat sileiden ja korkeiden kalliomuodostelmi-en päällä, ja ne näyttävät siltä kuin olisivat rakennettu vuoren-huippujen jatkeeksi. Meteoran luostarialue ja kalliomuodostel-mat on katsottu myös kyllin mahtipontiseksi James Bond -elo-kuvan Erittäin salainen kuvauspaikaksi.

Vaikeapääsyisimpään luostariin on päässyt aikoinaan vain vinssin ja nostokorin avulla. Luostarit ovatkin rakennettu alun perin vainottujen turvapaikoiksi. Sittemmin useimpiin luosta-reihin on rakennettu riippusiltoja ja kalliorappusia, joita pitkin pääsee tutustumaan alueeseen. Luostarit ovat edelleen käytössä ja niissä vieraillessa on naisen tavan mukaan peitettävä olka-päät ja pukeuduttava hameeseen. Jos tällainen varustus puut-tuu, saa boleroita ja kietaisuhameita lainaksi ovelta. Luostarissa on museo ja kynttilänsytytyspaikkoja.

Taivallusta tippukiviluolassa ja Akilleen kantapään tarinan alkulähteilläUuden uutukainen moottoritie ja vuokra-auto mahdollistivat myös visiitin Peraman tippukiviluolissa, jotka sijaitsevat aivan Ioanniinan kaupungin lähellä. Sisäänkäynti luoliin on käytän-nössä suoraan kadulta. Luolat löydettiin sattumalta 1940-lu-vulla ihmisten etsiessä sodan aikaan pommisuojaa. Nyt luolis-sa voi kulkea noin kilometrin pituisen reitin ja asiantuntevaa opastusta saa myös englanniksi. Tutustuminen tippukiviluolan ekosysteemiin on mielenkiintoista. Tippukiviluolassa asuu mo-nia hyönteislajeja, kuten hämähäkkejä, ja myös lepakoita. Valo-kuvia ei saa ottaa, jotta kameroiden välähdykset eivät häiritse luolan herkkää ekosysteemiä ja aiheuta esimerkiksi sinne kuu-lumattoman kasvuston muodostumista.

Acheron-joki sijaitsee lähellä Pargaa ja joenranta on ren-touttava virkistäytymispaikka kesäkuumalla. Se on erityisen virkistävä siksi, että vesi joessa on todella kylmää. Vesi tu-lee vuorilta ja säilyttää sen vuoksi viileytensä, raikkautensa ja kirkkautensa. Joella on paikkansa Akilleen tarinan näyttämö-nä, joki tunnetaan kreikkalaisessa mytologiassa Styx-virtana. Akilles kastettiin karaisevan kylmässä joessa, jotta hän selviäi-si taisteluista, ja vain kantapää jäi haavoittuvaksi. Tarun mu-kaan kantapäähän ammuttu nuoli koitui hänen kohtalokseen. Nyt joenrannan puistossa on suosittu leirintäalue ja ravintola. Patikointimahdollisuudet ovat vuoristoseudulla ja matalassa jo-enuomassa mainiot.

Tienvarsilla näkee paljon kattohaikaroita pesimispuuhis-saan, usean puhelinpylvään huipulla nököttää haikaranpesä. Paluumatkan varrella Nekromandeionissa on kiinnostava arke-ologinen kohde, kuoleman valtakunnan kuninkaan Haadeksen temppeli, jossa oraakkelit hakivat yhteyttä kuolleisiin. Temp-pelistä on jäljellä rauniot. Kannattaa kavuta rappuset alas hyvin säilyneeseen kammioon, joka kaariholveineen on sykähdyttävä taidonnäyte aikansa rakentajilta.

Visiitti naapurimaahan AlbaniaanKreikan puolelta voi tehdä kätevästi retken naapurimaahan Albaniaan. Albanian poliittisen historian vuoksi maa on ollut suljettuna ulkomaailmalta pitkään, mutta pikkuhiljaa rajat ovat alkaneet avautua matkalaisille. Tiet ovat Albanian puo-lella huonokuntoisemmat kuin Kreikassa. Ensisilmäyksellä maa on todella kaunis, maisemat ovat loivan vuoristoisia ja kasvillisuus monipuolista. Jo lyhyen visiitin aikana ehtii näh-dä monia erikoisia kasvilajeja. Maan lipussa komeileva kotka näyttäytyy monissa yhteyksissä, kuten esimerkiksi autojen re-kisterikilvissä.

Kreikkalaiseen ruokakulttuuriin kuuluu syödä yhteisiltä tarjoilulautasilta ja hulauttaa oliiviöljyä vähän kaiken ruuan kaveriksi.

Venetsialaiselta linnoitukselta aukeaa silmiä hivelevä näköala merelle. Lukuisat putiikit houkuttelevat pistäytymään sisälle.

37

Lähellä maiden rajaa on mielenkiintoinen ravintola, joka on kuin suoraan fantasiatarinasta. Talo on rakennettu puiden ym-pärille, keskellä taloa kasvaa yksi puu ja useampi lävistää katon eri puolilla rakennusta. Tämä on mielenkiintoista ja luontoa kunnioittavaa rakennustyyliä. Hintataso on Albaniassa todella alhainen ja muutamalla eurolla saa mureaa kanaa ja kreikka-laisvaikutteisen salaatin. Albanian rahayksikkö on lek, mutta eurot käyvät ainakin rajan tuntumassa ja myös vaihtorahat saa euroina.

Butrintin arkeologisella alueella pääsee virittäytymään Roo-man valtakunnan aikaisiin tunnelmiin. Alueella on ollut asu-tusta todella pitkään ja kaupunki oli erityisen merkittävä kes-kus Rooman valtakunnan aikana. Muinainen kaupunki sijait-see saarekkeella, jonne kulku tapahtuu joen yli vanhalla vins-silautalla. Kaupungin raunioista on erotettavissa kylpylätilat, amfiteatteri, kastekappeli, opetustilat ja tähystyspaikat. Kaste-kappelin lattian mosaiikkikuvio, jossa on etupäässä kuvattuna eläimiä, on säilynyt ihmeen hyvin. Matkamuistoksi voi ostaa paikallisten käsityöläisten maalaamia kiviä, joihin on maalattu lattian kuvioiden toisintoja.

Siisteys ei ole Albaniassa aivan Kreikan tasolla. Matkan varrella Sarandan rantakaupunkiin on tien varsilla monia pie-niä kaatopaikkoja ja esikaupunkialueella voi nähdä lehmiä tonkimassa jäteastioita. Saranda on kyllä selvästi panostamas-sa matkailuun, uusia hotelleja nousee meren rantaan. Meren-rantanäkymät ovat yhtä kauniit kuin Kreikan puolella, jo-ten edellytykset lomailulle ovat mainiot. Rantakadun var-relta voi ostaa perinteikästä käsityötaidetta, kuten kukalli-sia kirjailtuja pöytäliinoja, jos matkalaukussa on vielä tilaa.

Lähteet:www.meteora-greece.com/www.butrint.org/

Meteoran luostarien rakentaminen on ollut mittava urakka, myös rakennustarvikkeet on nostettu vinssillä kalliomuodostelmien päälle.

Pargan rantakadun tuntumassa on paljon ravintoloita, illallisen voi nauttia katsellen merelle.

Joskus kauan sitten rockmusiikkia paheksut-tiin ja siihen liitettiin kaikki, mikä pelottavaa oli. Huhuttiinpa joidenkin myyneen sielunsa Paholaiselle parempien riffien toivossa. Reilu 10 vuotta sitten Kauko Röyhkä lauloi rockin olevan jo niin turvallista, että hyveellinenkin ty-tär saattoi lähteä bändin matkaan.

Nykypäivää on se, että särökitaroiden ja rumpujen avulla saadaan nuoret ilmaisemaan

itseään ja voittamaan ujoutensa. Tätä työtä tekee rockleiri eli Rockcamp Ähtärissä.

- Monet nuoret kokevat olevansa syrjäytyneitä, eivätkä ole saaneet elämästä oikein kiinni. Tämä voi johtua siitä, että kou-lukiusaamista on todella paljon. Alusta asti oli selvää, että ha-luamme tavoittaa heidät, kertoo Satu Haveri, opettaja ja mu-siikin ystävä sekä Rockcamp-idean äiti.

Haverilla on partiotausta ja leirielämän hienoudet vieläkin elävänä mielessä. Hän halusi tarjota nuorille mahdollisuuden kokea jotain samaa.

Yhtiökumppaninsa Markku “Rude” Rothsténin kanssa hän ilmoitti sosiaaliviranomaisille ja nuorisotoimistoille, että tällainen leiri ollaan järjestämässä. Yksi lehtimainos toi ensim-mäiselle viikon leirille vuonna 2009 kahdeksan henkeä. Määrä on vähitellen kasvanut, viime vuonna osallistujia oli 21. Nuorin on ollut 11-vuotias, vanhin 19.

- Kun kysyin yrityksiltä sponsoria, kiinnostusta ei ollut. Il-meisesti tätä asiaa ei pidetty tärkeänä. Me kuitenkin pidimme. Ensimmäiset leirit tehtiin ihan talkoina, muistelee Haveri ja li-sää, että ohjaajiksi haluttiin ihmisiä, joille tämä ei olisi työkeik-ka muiden joukossa vaan jotain enemmän.

Viime vuonna viiden hengen Rockcamp-työryhmä sai Ete-lä-Pohjanmaan kulttuuriapurahaa, ja nyt on uusi apuraha-ano-

Kesällä Ähtärissä soi heavy rock. Sitä soittavat ja esittävät nuoret, jotka eivät muuten uskaltaisi ujoudeltaan ehkä edes puhua. Heille musiikki on parasta huumetta.Jussi Riihimäki / Kuva Marko Simonen

38

mus vetämässä. Vuonna 2011 tuki mahdollisti kaksi leiriviik-koa ja sen, että nuoret saivat 75 euron osallistumismaksulla viikon täysihoidon, opetuksen ja artisteja vieraikseen.

- Ykkössääntö on, ettei ketään pakoteta mihinkään. Nuo-ret saavat itse tutustua instrumentteihin ja opettajat autta-vat. Rento meininki kannustaa ja tästä olemme kuulleet po-sitiivista palautetta lasten vanhemmilta.

Erityisen iloinen Haveri on siitä, että nuoret ovat olleet aktiivisia leirin ulkopuolellakin. He ovat kasanneet bändejä ja treenanneet kappaleita. Facebookissa on pähkäilty, mi-tä biisejä leirillä ja sen päätöskonsertissa vedetään. Toisil-la on halu tehdä jotain ihan omaa ja onpa leirillä äänitetty yksi oma biisikin. Demostudio tulee toimimaan myös tänä kesänä.

Pari vuotta sitten Harvialan koulukodissa Karri “Pale-face” Miettinen ja Seppo “Steen1” Lampela auttoivat nuoria poikia ilmaisemaan itseään rap-musiikin avulla. Pa-han olon käsittely vahvistaa itseluottamusta. Haveri on sa-maa mieltä musiikin terapeuttisista mahdollisuuksista.

- Toissa vuonna leirille tuli tyttö, joka ei pariin päivään pu-hunut sanaakaan. Sitten leirinuotiolla hän sai itsensä auki, ja lopulta esiintyi muiden kanssa päätöskonsertissa. Monet purkavat tunteitaan paperille ja olenkin sanonut, ettei mi-tään saa heittää pois vaan kaikki pitää säilyttää. Niihin voi sitten leirillä tarttua ja purkittaa vaikka biisiksi.

Tänä vuonna biisinikkareita on tulossa opastamaan pit-kän linjan musiikintekijä ja Juha Vainio -palkinnon vuonna 2007 saanut Pauli Hanhiniemi. Hänen tarkoitus on ker-toa, mitkä ne askeleet ovat biisi-ideasta aina radiosoittoon asti.

Haverin mukaan on tärkeää, että nuorilla on sekä maal-la että kaupungissa tarpeeksi virikkeitä ja mahdollisuuksia,

etteivät päihteet olisi ainoa vaihtoehto. Hän näkee ongel-man pahana, ja koko ajan pahenevana.

- Monet nimeltä mainitsemattomat artistit antavat biiseis-sään sellaisen kuvan, että on siistiä vetää pää täyteen ja ol-la sekaisin. Se saa minut aina niin pahalle päälle.

Leirillä pyritään korostamaan sitä, että voisi olla ehkä hienompaa, jos seuraavanakin päivänä muistaisi edellisen illan tapahtumat. Nuorille ei saarnata, vaan keskusteluja käydään vaikka biljardin pelaamisen ohessa.

Rockcampin kummisetänä on aiempina vuosina ollut le-gendaarinen laulaja Topi Sorsakoski, joka kuoli viime ke-sänä. Paikka on varmasti iso täytettäväksi, mutta Haveri toi-voo, että jossain vaiheessa uusi kummisetä tai -täti löytyisi.

- Sen pitäisi olla hyvä tyyppi ja sellainen, joka pystyy esiintymään ja heittämään keikat selvin päin. Vaikka Topilla-kin oli kirjava elämä, niin loppuvuosina alkoholi oli aika lailla pois. Kaikki on vielä auki, mutta joku ehdotti Michael Mon-roeta. Hän saattaisi tykätä meidän meiningistä, uumoilee Haveri.

Nyt Rockcamp on toteutettu jo kolmena vuonna, Have-ri näkee paketin ja osaamisen olevan kasassa. Hänen haa-veensa olisi, että leiriä voisi levittää esimerkiksi Ouluun ja Itä-Suomeen, ja tietysti Tampereelle ja Helsinkiin. Nyt olisi helppo lähteä.

Mutta ensin pitää hoitaa tämä kovaääninen leiri Ähtäris-sä. Paljon on vielä edessä käytännön järjestelyjä, kitaran vingutusta, rumpujen hakkausta ja kajalin vetoa ennen kuin kaikki on valmista Isossa-Kyrössä 12. elokuuta pidettävää päätöskonserttia varten.

www.rockcamp.fi

39

40

Päivän sana on ekologisuus. Siitä on yritetty tehdä tren-diä jo vuosia, mutta nyt jos ikinä siinä on todella onnis-tuttu. Nykyään ympäristöstä välittäminen ei enää lei-maa oudoksi ja likaiseksi hipiksi, vaan trenditietoiseksi muodin edelläkävijäksi.

Silti on yhä ihmisiä, jotka eivät ihan vain periaatteen vuoksi muuta tapojaan edes hieman ympäristöystävällisimmiksi. Yleinen asenne on, että ongelmat ovat jo liian suuria, eikä yksi ihminen voi tehdä asioille yhtään mitään. Ajatellaan, ettei minun tekemisil-läni ole väliä, kun olen vain yksi hiekanmuru autiomaassa. Kyse on asennemuutoksesta, sillä nykyään on helppoa olla ympäristöä ja itseään suojeleva tiedostava kuluttaja. Vai onko?

On paljon asioita, joista on aivan mahdoton luopua. Kun kaup-poihin saapuu kevään uutuuskengät, unohtuu nopeasti ne kotona odottavat kengät, jotka kaipaisivat vain pientä hienosäätöä suu-tarilla ja olisivat taas kuin uudet. Julkisilla on ikävä mennä aamui-sin, nälkäisenä, shoppailuintoisena, meikittömänä, kauppakassin kanssa, haava pikkurillissä tai ilman mp3-soitinta. Yksityisautoilu on niin paljon helpompaa ja mukavampaa, olipa kyse sitten vaikka kuinka lyhyestä matkasta lähikauppaan.

Lomamatkat ulkomaille voi helposti kuitata sillä, että Suomi on jo niin nähty mesta. Viron kylpylässä sentään puhutaan eksoot-tisesti viroa, jenkkihuvipuiston monen tunnin sisäänpääsyjonotus on jännittävä kokemus ja Sveitsissä on paremmat laskettelurinteet kuin Lapissa.

Kun vaate menee rikki, ostetaan uusi tilalle. Eihän ne H&M:n rytkyt paljoakaan maksa, helpompi ostaa uusi kuin korjauttaa van-ha. Kun sitä harvoin ravintolaan lähdetään, niin ei silloin kitsastel-la! Miksi ei siis tilattaisi saman tien jostain kaukaa tuotua, kuten vaikkapa tiikerirapua tai jättikatkarapuja, ja monta annosta. Ei sillä ole niin väliä jos ruokaa jää yli, rahasta se ei ole kiinni. Mutta kun on kyse kalliimman luomun valitsemisesta, aivan varmasti on ra-hasta kiinni. Kuka väittää, että sitä olisi missään vaiheessa ollut ylimääräistä?

Sushi on hyvää, terveellistä ja sitä paitsi myös muodikasta. Mik-si siis ryhtyä ronkeliksi ja pyytää sushi tonnikalattomana? Enhän

mä edes syö sushia niin usein, että sillä olisi jotain merkitystä! Ka-latiskiltäkin se pirun luomulohi valtaa tilaa, mutta kuka sitä nyt os-taisi, kun se on niin kallistakin. Minä haluan loheni ympäristömyr-kyillä maustettuna ja eettisesti arveluttavilla tavoilla kalastettuna. Viis kalastajan palkasta, kunhan minä pääsen rällästämään omal-lani. Viis meren muista kaloista, enhän mä muutenkaan niistä tyk-kää. Ai tonnikala on kuolemassa sukupuuttoon? No sitten vaihde-taan johonkin toiseen kalalajiin, kun tonnikalaa ei enää ole saata-villa, ja ongelma on sillä ratkaistu!

Lapselle ostetaan pelejä pelien perään ja vanhat lautapelit jou-tavat roskikseen. Ei niitä jaksa käydä luovuttamassa edes kirppu-torille, helpompaa vaan viedä muiden jätteiden mukana roskaka-tokseen. Poissa silmistä, poissa mielestä. Kun shampoopullo lu-paa tuuheuttaa ohuita hiuksiani ja pullon värikin on pirtsakka, niin sepä lähtee kokeiluun. Ei tullut mieleenkään kaupassa lukaista, millaisen lisäainecoctailin pullo kätkee sisälleen. Huuhdonkohan suihkussa ollessani ympäristökemikaaleja suoraan viemäriin, jos-ta ne matkaavat suoraan vedenjakelulaitokselle? Shampoopullo on niin pieni pala muovia, ettei sillä ole mitään väliä, jos minä nyt heitän sen tavallisten roskien mukana kaatopaikalle menemään. Testattiinko shampooni eläimillä? Ei tässä ainakaan lue, että tes-tattu eläimillä, niin tuskinpa. Kumma juttu, että aina mainostetaan vain, jos tuotetta ei ole testattu eläinkokein, mutta mainintaa eläin-koetestauksesta ei löydy ikinä.

Täydellistä ekologisuutta on lähes mahdoton toteuttaa länsi-maisessa yhteiskunnassa. Pienet muutokset saavat kuitenkin ai-kaan isomman ketjun, joka taas aiheuttaa kokonaisvaltaisen muu-toksen. Tavat tarttuvat, ihmiset sopeutuvat ja matkivat toisiltaan. Opitut tavat siirtyvät omille lapsille ja sukulaisille. Kestävä kulutus on elämäntapa, ei kertaluonteinen trendi, muoti-ilmiö, joksi se on nyt leimattu. Muodissa jokin asia on yhtenä vuonna ihan must ha-ve, mutta seuraavana talvena jo ihan last season, out. Tällä hetkel-lä jylläävä hippimuodikkuus on tosi söpöä, mutta mitä sitten, kun seuraava muotikausi kannustaakin taas uudistamaan vaatekaapin kaikella uudella, mitä ilman et vain voi elää?

Muodikas ekoilu

Kestävä kulutus on elämäntapa, ei kertaluonteinen trendi, muoti-ilmiö, joksi se on nyt leimattu.

Nathalie on 18-vuotias naisenalku Espoosta. Hän ottaa kantaa ajankohtaisiin

nuorien elämään liittyviin asioihin. Kommentteja, kysymyksiä ja aihe-

ehdotuksia saa lähettää osoitteeseen nathalie.noth@asennetta.fi

Muodikas ekoilu

41

Eräällä ystävälläni on todettu keskivaikea masennus, jonka seurauksena hän joutui keskelle rankkaa elä-mänmuutosta. Ystäväni haki masennukseensa apua, mutta lääkäri oli vastahakoinen kirjoittamaan hänelle sairauslomaa, koska se ei ole rahallisesti kannattavaa.

Milloin ihmisen terveydestä ja jaksamisesta on tullut rahalla mitat-tavaa? Pitääkö ystäväni todella ajatella ensin taloudellista tilannet-taan kuin sitä, että hänellä on pienet lapset, jotka ansaitsevat ter-veen ja onnellisen äidin?

Jos ihmisellä on näkyvä vamma, ymmärretään miksi tämä ei ky-kene tekemään työtä tai elämään normaalia elämää. Mutta koska masennus ei näy päälle päin, yhdistävät ihmiset sen helposti lais-kuuteen ja saamattomuuteen.

Minulla itselläni on vaikea masennus, jonka kanssa eläminen on suoraan sanottuna yhtä helvettiä.

On aamuja, jolloin en jaksaisi nousta sängystä ja monina iltoi-na olen nukkumaan mennessä toivonut, etten heräisi enää aamul-la. En ole koskaan yrittänyt itsemurhaa, mutta olen harkinnut sitä kymmeniä kertoja, sillä toisinaan en vain halua, enkä jaksa enää elää.

Masennukseni sai alkunsa mieheni ja isäni kuolemista, väkival-taisesta ja epäonnistuneesta parisuhteesta ja kaikista yksinhuol-taja-arjen paineista. Näiden vuoksi masennustani ymmärretään. Mutta koska ystävälläni ei ole masennukseensa ”syytä”, niin hänen tilaansa helposti vähätellään. Pitääkö ihmisen todella kokea pahaa ja repiä itsensä jaksamisen ääriajoille ennen kuin hänet otetaan vakavasti? Miksi kaikkien ihmisten kuvitellaan olevan tasan yhtä vahvoja ja kestävän yhtä paljon?

Olemme molemmat hakeneet ja osittain saaneetkin apua ma-sennuksiimme. Mutta tässäkin meidät on eroteltu. Minä käyn vii-koittain rankkoja kokemuksiani läpi mielenterveyshoitajan kanssa ja minun pääasiallinen työni on oppia elämään itseni ja kokemuk-sieni kanssa. Ystäväni taas ei ole päässyt kunnolla edes alkuun oman masennuksensa käsittelyn kanssa. Mielestäni häntä ei oteta riittävän vakavasti vaan monet kuvittelevat pelkän masennuslääke-reseptin ja ”hyvää jatkoa, koita jaksaa”-toivotusten auttavan.

Me asumme maassa, jossa työntekoa pidetään hyvin tärkeänä osana normaalia elämää.

Voisi sanoa, että ammattimme tai asemamme jopa määrittää sen, keitä me olemme.

Töitä tehdään terveyden kustannuksella ja monet vaativat tätä muiltakin. Miksi meille on niin vaikea myöntää sitä, ettemme ole kaiken kestäviä? Onko ihmisille raha ja korkea elintaso todellakin tärkeämpää kuin se, että on terve ja onnellinen? Vaikka masen-nuksesta ja mielenterveysongelmista on alettu puhua enemmän julkisesti, tuntuvat ne vieläkin olevan tabuja tässä maassa.

Voin sanoa suoraan, että viimeisen vuoden aikana olen ollut pohjalla ja valmis luovuttamaan.

Eikä tilannettani ainakaan helpottanut se, että toiset ihmisistä kritisoivat masennustani ja jaksamistani tietämättä edes mistä pu-huvat. Minun oli helvetin vaikeaa myöntää itselleni ja läheisilleni, että tyttö, jota oli jatkuvasti kehuttu niin vahvaksi selviytyjäksi, ma-kasikin yhtäkkiä keittiönlattialle lyyhistyneenä itkemässä sitä, ettei enää jaksa ja haluaisi vain kuolla. Minusta tuntui, että kaikki minkä vuoksi olin repinyt voimani äärirajoille, oli ollut turhaa. Mutta nyt, vaikken ole vielä edes puolimatkassa ehjäksi ihmiseksi, voin jo sa-noa, että näen elämässäni toivoa. Ja siitä saan kiittää poikaani, miestäni, perhettäni ja parasta ystävääni, jotka ovat kaikesta huoli-matta jaksaneet rakastaa ja auttaa minua.

Enää en häpeä masennustani, vaikka toisinaan tunnen syylli-syyttä siitä ja olen katkera sille.

Toivon, että ihmiset heräisivät toistensa hätään ajoissa, kuten läheiseni minun hätääni.

Elämän kuuluisi olla nautinto kivuliaista elämänvaiheista ja ko-kemuksista huolimatta, eikä se saisi jatkuvasti käydä työstä. Am-matit ja arvonimet ovat ohimeneviä statuksia, ne kaikki voidaan ai-na korvata uudella. Mutta meitä ihmisiä ja rakkauttamme kukaan ei voi korvata uudella. Rakkaillemme olemme ikuisesti korvaamatto-mia ja jokainen meistä ansaitsee sen.

Pidä huolta

Kolumnisti Virve Karjalainen on kauhavalainen 23-vuotias vapaustaistelija ja 2-vuotiaan Dylan-pojan äiti.

virve.karjalainen@hotmail.com

Voin sanoa suoraan, että viimeisen vuoden aikana olen ollut pohjalla ja valmis luovuttamaan.

42

A vaan silmäni ja tunnen pelon värisevän jälleen kehoni läpi. En halua nousta ylös. Kaivau-dun syvemmälle peittoni alle ja itken. En halua. En uskalla. Nousen ylös ja kävelen hitaasti kohti vaatekaappiani. Äitini on liimannut sen oveen lapun, joka muistuttaa minua hymyilemään peilille ja olemaan oma itse-ni. Mielialani kohoaa hieman.

Päätän näyttää tänään hyvältä, pukeudun pirteisiin vaatteisiin ja maalaan naamani kauniin kesäiseksi. Hyppelen portaat alas ja iloitsen. Koulubussi kaartaa mutkan takaa. Kerkeän juuri ja juuri juosta sen kyytiin. Olen ehkä tänään onnistunut!

Kävelen sisälle kouluun. En tunne pelkoa. Kaikki on hyvin, kukaan ei naura tai hauku.

- Anne, mitä sää yrität? Tajuuks, et ulkona on kylmä ja näytät tosi naurettavalta tollasena kesäkukkana, joka luulee saavan-sa huomioo värikkäämpänä ku muut. Älä jaksa oikeesti. Silmä-ni kostuvat jälleen. Juoksen vessaan ja lösähdän lattialle. Yri-tän hengittää rauhassa. En kelpaa. Erotun liikaa, enkä sulaudu

joukkoon. Olen kummajainen. Minua ei hyväksytä. Päätän juos-ta kotiin. Pois maailmalta, joka tuijottaa minua kulmiensa alta ja nauraa. En halua erottua. Haluan sulautua joukkoon.

Vapisen vieläkin herätessäni seuraavana aamuna. Rehtori on soittanut ja varoittanut minua. Jos vielä kerran lintsaisin ko-ko päivän, ei hänellä ole muuta mahdollisuutta kuin jättää minut luokalleni. En saa kurssejani suoritettua. Horjahtelen kaapille-ni. Olen syönyt viimeksi koulussa, ja siinäkään ateriassa ei ollut kehumista. Nappaan käteeni kaikkein harmaimmat, tylsimmät ja kylmimmät vaatteeni mitkä löydän. En meikkaa. Kiristän hiukse-ni tiukkaan pompulaan ja vedän hupun päähäni. Nyt en erot-tuisi. Sulautuisin massaan ja saisin olla rauhassa hyväksyttynä.

Anteeks! Mä en huomannu, et siinä seiso joku. Käännän pääni pois ja kävelen toisaalle. Ivallinen nauru täyttää pääni. Olen huomaamaton. Kukaan ei puhunut minulle, koska he eivät huomaa olemassaoloani. En kestä sitä. Juoksen vessaan ja ve-dän meikkini esille. Värjään silmäni tummemmiksi kuin ne ovat ikinä olleet. Kyyneleet levittävät kajaalini, mutta en välitä siitä. Tupeeraan hiukseni sotuksi pääni päälle ja kaivan sakset esille. Raatelen vaatekappaleeni ja piirrän ne täyteen synkkiä kuvia ja tekstejä. Katson peiliin ja säikähdän. En tunnista itseäni. Olen pelottavan näköinen. Nyt varmasti minut huomataan, saan hy-

Novelli

ReunallaNoora Halttunen

Noora Halttunen on 16-vuotias Jyväskyläläinen tyttö Cygnaeus-lukion musiikkilinjalta, joka rakastaa jalka-palloa ja kirjoittamista. Palautetta hänelle voit lähettää osoitteeseen: noora.halttunen@hotmail.com

43

väksynnän. Tosin vain tietyissä piireissä, mutta se riittäisi minul-le. Olen valmis tekemään mitä vain sen eteen.

Avaan hitaasti vessan oven ja astun käytävään. Katseet kääntyvät heti puoleeni. Jotkut näyttävät hämmästyneiltä ja al-kavat supatella keskenään. Toiset taas kääntävät heti päänsä pois ja jatkavat matkaa, heitä ei kiinnosta. Kävelen ylpeänä au-lan keskelle. Etsin katseellani ihmisiä, jotka näyttävät samalta ja haluaisivat minut mukaansa. Sitten se tapahtuu taas. Pikku-hiljaa ympäriltäni alkaa kuulua tirskuntaa ja hihittelyä. Sormet osoittavat minua kohti ja muutama poika tönäisee ohikävelles-sään nauraen kovaan ääneen. Olen ylittänyt rajan. Nyt kaikki nä-kevät, kuinka haluan huomiota. Kuinka paljon haluankaan pääs-tä mukaan nauramaan ja juoruamaan muiden tyttöjen kanssa. Olen pilannut viimeisenkin mahdollisuuteni. Jopa vartaloni pet-tää minut. Vapisen kauttaaltaan, enkä tiedä minne päin katsoa. Painan pääni rintaan ja lähden juoksemaan. En tiedä minne suuntaisin, juoksen vain yhä ylemmäs ja ylemmäs portaita pit-kin. Tahdon jättää kaiken alleni. Tunteeni kuohuvat raivon ja su-run välillä. Tahdon liiskata heidät kaikki, tappaa joka ikisen, joka vielä nauraisi minulle. En näe kyynelteni läpi enää mitään. Taju-an tulleeni umpikujaan. Edessäni oleva ovi johtaa vain katolle. Silloin jokin pimenee päässäni. En pysty ajattelemaan selkeäs-

ti. Riuhtaisen oven auki ja nousen sateen liukastamalle katolle. Tärinälleni ei tunnu tulevan loppua, alan itkeä hysteerisesti. En kestä enää. En tahdo kohdata heitä. En voi mennä takaisin. Kä-velen hitaasti kohti reunaa. Alhaalla ihmiset näyttävät niin pienil-tä. He eivät tiedä miltä minusta tuntuu. He eivät osaa aavistaa-kaan, miten pahoja ja saastaisia he ovat. Kurkotan nähdäkseni pidemmälle. Oppilaat maleskelevat suojaisissa katoksissa. Ve-sisade yltyy ja tunnen olevani läpimärkä. Astun katon reunalle ja sylkäisen maahan. Saastaiset ihmiset. Yhtäkkiä horjahdan, ta-sapainoni katoaa ja yritän astua taaemmas reunalta. En pysty enää hallitsemaan liikkeitäni ja tajuan putoavani. Suljen silmäni ja rauhoitun. Leijun ilmassa, aivan kuin lentäisin. Vapina lakkaa ja tunnen itseni onnelliseksi. Olen vihdoin vapaa.

Koskettiko novelli? Haluaisitko sinäkin julkaista tekstejäsi lehdes-sämme? Kirjoita meille joko fiktiivisesti tai jaa omia ajatuksiasi. Kir-joita mistä hyvänsä nuoren ihmisen mieltä askarruttavista asiois-ta ja saa äänesi kuuluville, vaikuta! Älä jää tuntemuksiesi kanssa yk-sin vaan jaa ne ja huomaat että useat pohtivat samanlaisia asioita. Lähetä rohkeasti noin 4000 merkin mittainen teksti toimitukseem-me os. mirkka@asennetta.fi Voit kirjoittaa halutessasi nimimerkillä. Apua ja ajatuksia: www.mll.fi/nuortennetti

44

Ristikko

45

Tilaaja / lahjatilauksessa myös maksaja:

Nimi: -----------------------------------------------------------------

Lähiosoite: ---------------------------------------------------------

Postinro ja -toimipaikka:----------------------------------------

Puhelin: -------------------------------------------------------------

Lahjatilauksen saaja:

Nimi: -----------------------------------------------------------------

Lähiosoite: --------------------------------------------------------

Postinro ja -toimipaikka: ---------------------------------------

Puhelin: -------------------------------------------------------------

ASIAKASPALAUTUS 631438 Asennetta-Kampanja OySalomonkatu 17 A00100 HELSINKI

Postimaksu

maksettu

4 seuraavaa numeroa hintaan

69 euroa.