Taide- ja kulTTuurialan ammaTTijärjesTö Taku ryfackorganisaTion för konsT- och kulTursekTorn Taku

elokuvamies uuden äärellä s. 6

monTa kerTaa leipää ja sirkushuveja s. 20

TeaTTeri ja draama Työn oppimismuoToina s. 14

2 T a k u

T ä s s ä n u m e r o s s a

Julkaisija: Taide- ja kulttuurialan ammattijärjestö TAKU ry/ Fackorganisationen för konst- och kultursektorn rf Lehden toimituskunta: päätoimittaja Kirsi Herala p. 040 5111 200email: kirsi.herala@taku.fi. Mari Lankinen, Petri Pietiläinen, Merja Isotalo, Raisa Niemi ja Riina Virkkunen. Lehti ilmestyy neljä kertaa vuodessa. Julkaisuun tarkoitetuista artikkeleista ja niiden toimitusajoista on sovittavatoimituskunnan kanssa.

Jos kuvaajan nimeä ei ole mainittu, on lehdenkuvituksessa käytetty Ingram-kuvakirjaston kuvia. Taitto: Kirsi Herala/Anne Punttila Paino: Painokotka Oy, Kotka ISSN 1457-7003 ISSN 2243-030X Aikakauslehtien Liiton jäsenlehti

TAKU:n lehdessä olevat artikkelit ja niissä esitetyt mielipiteet ovat kirjoittajien henkilökohtaisia mieli-piteitä. Ne eivät välttämättä edusta TAKU ry:n virallista kantaa.

Kansikuvan suunnittelu Petra Innanen

puheenjohtajalta ........................................................................ 3

ministerin mahdoton tehtävä ...................................................... 4raisa niemi

Taide ja tasa-arvo ...................................................................... 5 sakarias sokka

elokuvamies uuden äärellä ........................................................ 6raisa niemi

supersankarit apuun .................................................................. 8minna Taipale

Tarjoilija, keitossani on kärpänen ............................................... 9 elena gorschkow-salonranTa

aivot ......................................................................................... 10merja isoTalo

suomi 100 lähestyy – kymenlaaksoon noussee ”moderni stonehenge” .............................................................. 12peTri pieTiläinen

kolea elämä .............................................................................. 13panu hämeenaho

Teatteri ja draama työn oppimismuotoina ................................... 14merja isoTalo

jannen kirjallisia seikkailuja juhlavuosimaassa ........................... 16peTri pieTiläinen

Tuottajan tie on tuskainen .......................................................... 18raisa niemi

monta kertaa leipää, sirkushuveja – Taku 40 vuotta .................. 20peTri pieTiläinen

järjestö tarvitsee puolestapuhujansa ......................................... 24peTri pieTiläinen

uudet ja vanhemmat jäsenet paljastavat takulaisuuden salaisuuksia ........................................................ 26peTri pieTiläinen

Tulevaisuudessa tehdään enemmän yhdessä – juhlaillan yle-visiot .................................................................. 28peTri pieTiläinen

kaikille kulttuurista kiinnostuneille tärkeä kirja luettavaksi ............ 29peTri pieTiläinen

jäsensivut ................................................................................. 30

T a k u 3

Kuva: Johannes Wiehn

p u h e e n j o h T a j a lT a

Tampereella järjestetty vuosikokous, neljättä kertaa järjestetty Tuottajapäivä ja ansiomerkkien jakotilaisuus marraskuun lopussa; TAKUn loppuvuosi on huipentu-nut tapahtumiin, joissa on samalla juhlittu 40-vuotista taivalta, mutta myös keskusteltu innokkaasti menneisyy-destä, nykyisyydestä, tulevaisuudesta ja näihin kaikkiin vaikuttaneista tai vaikuttavista kehityskuluista.

Sekä käydystä keskustelusta että Takun historiasta käy hyvin havainnollisesti ilmi suomalaisen työelämän no-pea ja raju muutos. Ja se, kuinka monet uudistukset ovat kohdistuneet ensimmäisten joukossa juuri taide- ja kulttuurialoihin. Nyt tunnutaan olevan tilanteessa, jossa viheliäisiä ongelmia on valtaisa määrä eivätkä vanhat keinot riitä: uusia ratkaisuja tarvitaan ja etsitään kuu-meisesti. Tuntuu myös siltä että ne työt, jotka ovat jo jatkuvassa muutoksessa selviävät parhaiten, sillä niillä on luontaista kykyä reagoida ja kehittyä olosuhteiden mukaan. Tässä uskonkin takulaisten olevan vahvoilla; uuden työelämän tuntemisessa ja verkostomaisessa tavassa työskennellä taide- ja kulttuurialat ovat jo mo-neen kertaan näyttäneet kyntensä. Jää nähtäväksi onko osana suurempaa ratkaisua taidelähtöiset tuotteet ja palvelut, taiteen soveltava käyttö kotouttamisessa, pe-

rehdyttämisessä tai oppimisessa vai jokin vielä tuloaan odottava taiteen ja kulttuurin muoto.

Osana 40-vuotisjuhlallisuuksia, Aleksis Kiven päivänä 10.10. 2015, TAKUn syysvuosikokous hyväksyi ohje-säännön ansiomerkkien myöntämisen perusteiksi. Siinä linjataan TAKUn toiminnan onnistumisen olevan kiinni teoista, ei pelkistä puheista, vaikka toki nekin ovat tär-keitä. Vast’edes TAKUn hallitus voi yksimielisellä päätök-sellä myöntää kiitokseksi ansioimerkin joko yksittäisestä teosta tai tekojen kokonaisuudesta. Sitä myönnettäessä on perusteluissa kirjattava myös siihen liittyvä tapahtu-ma, tarina tai teon vaikutus jäsenkunnan ja yhdistyksen aseman edistämiseksi tai parantamiseksi. Perusteltuja esityksiä voi luonnollisesti tehdä koko jäsenistö.

Juhlavuoden tapahtumista olen itse saanut paljon. Yksi erityinen muisto liittyy Tampereella järjestettyyn kaupun-kikierrokseen. Aivoihini on piirtynyt selkeä ja tarkkapiirtei-nen kuva bussilastillisesta aamuvirkkuja takulaisia sytyt-tämässä “ikuista tulta” paikalle, jossa TAKU perustettiin 40 vuotta sitten. Osoitteessa Hämeenkatu 11, siinä missä aikanaan sijaitsi Tampereen kaupunginhotelli on nyt kansainvälinen vähittäiskauppaliike, jonka edustalle tuli juhlallisesti laskettiin. Se vakavuus ja leikkisyys jolla kaikki asiaan suhtauivat oli liikuttavaa ja ehdottomas-ti mieltäylentävää. Toivottavasti se myös ilahdutti ohi-kulkijoita, näkymättömiksi emme todellakaan jääneet.

Tänä syksyä yhdistyksen symboliksi ja samalla ansio-merksi valittiin koru, linjakas hopeatorvi. Taustalla vai-kuttaa ajatus torvesta, joka kokoaa tarpen tullen joukot yhteen. Torvesta, jonka äänen luonne on voimakas, vaativa ja vakuuttava sellaisessakin tilanteessa, jossa normaali puheääni ei riitä.

Ja sitten tähän yks lause jos mahtuu…?

Mari Lankinen

4 T a k u

Ministeri Sanni Grahn-Laa-sonen mukaan kuntauudistuk-sen ympärillä vellova keskus-telu jää toiseksi, kun aletaan puhua kulttuurin rahoitusjär-jestelmän uudistamisesta

Opetus- ja kulttuuriministeri San-ni Grahn-Laasosella on kunnianhi-moinen tavoite. Hän haluaa uudistaa suomalaisen kulttuurin rahanjaon. ”Nykyjärjestelmä on turvannut alu-eellista tasapuolisuutta ja antanut mahdollisuuden tehdä pitkäjänteis-tä, vakaata työtä”, ministeri Grahn-Laasonen sanoi kulttuuritoimittajien tapaamisessa 15.10. 2015 Musiik-kitalolla. ”Toisaalta järjestelmä on jähmeä, koska uusien toimijoiden on ollut vaikeaa päästä rahoituksen piiriin.”

Nykyjärjestelmällä ministeri viittasi niin kutsuttuun valtionosuusjärjestel-mään. Kunnan valtionosuusrahoitus muodostuu kahdesta osasta: valtio-varainministeriön hallinnoimasta

Ministerin mahdoton tehtävä

kunnan peruspalvelujen valtionosuu-desta sekä opetus- ja kulttuuritoi-men rahoituksesta annetun lain mu-kaisesta valtionosuusrahoituksesta (VOS), jota hallinnoi opetus- ja kult-tuuriministeriö. Tästä kulttuurira-hasta kilpailevat keskenään kuntien moninaiset kulttuuripalvelut, kuten kansalaisopistot, museot, teatterit, orkesterit, ja nuorisotyö. Käytännös-sä valtionosuusjärjestelmän piiriin päässeet taidelaitokset ovat voineet luottaa siihen, että vaikka vuosittai-sia tarkistuksia rahoitukseen on tehty, perusrahoitus on ollut seuraavallekin vuodelle turvattu. Muut kulttuuriken-tän toimijat ovat joutuneet kilpaile-maan vapaan kentän rahoista.

Ministeri Grahn-Laasonen haluaa nyt muuttaa järjestelmän. Hän ei toki ole ensimmäinen, vaan rahoitusjär-jestelmän uudistuksia ovat yrittä-neet muutkin kulttuurialan ministerit, Paavo Arhinmäki viimeisimpänä. Kuinka ministeri aikoo tarttua tähän ikuisuusongelmaan? ”Äkkiliikkeitä ei haluta tehdä”, ministeri huomaut-taa ja lisää, että asiassa edetään kes-

kustellen, yksimielisyyttä hakien. Hallitus haluaa selvittää kaikkien osapuolien näkemyksiä, ja kuulla myös taiteen ja kulttuurin kuluttajia. Aikataulukin uudistuksille muotou-tuu vasta kuulemisten myötä.

Konsensuksen hakemisen ja työryh-mien selän taakse piiloutumisen si-jaan nyt tarvittaisiin tahdon lisäksi kykyä tehdä poliittisia päätöksiä pel-käämättä, miten oman puolueen ää-nestäjät reagoivat. Kaikki myöntävät, että rahoitus on jäykkä ja epäoikeu-denmukainen. Helsingin Sanomien haastattelussa (HS 27.9.) muun mu-assa kulttuuripoliittisen tutkimuksen edistämissäätiö Cuporen johtaja Pasi Saukkonen ja Suomen kulttuurira-haston erityisasiantuntija Veli-Mar-kus Tapio kuvasivat nykyistä rahoi-tusmallia sekavaksi ja epäreiluksi.

Jos nyt (taas) lähdetään kuuntelemaan kaikkia osapuolia herkällä korvalla, korvat voi mennä tukkoon.

R a i s a N i e m i

Kuva: Laura Kotila, valtioneuvoston kanslia

T a k u 5

S a k a r i a s S o k k a

Suomen Akatemian strategisen tutkimuksen Tasa-Arvoinen yh-teiskunta -ohjelmasta rahoituk-sen saanut hanke ARTSEQUAL käynnistyy Taideyliopiston joh-dolla. Hanke on peräti kuusivuo-tinen. Se käsittelee taidetta ja tai-dekasvatusta kaikille kuuluvana peruspalveluna. Hankkeen kuu-dessa tutkimusryhmässä tarkas-tellaan eri näkökulmista taiteiden kykyä tuottaa sosiaalisia inno-vaatioita ja hyvinvointia.

6 Tasa-arvoa ja hyvinvointia

Suomen Akatemian strategisen tut-kimuksen rahoitus kohdennetaan vuosittain vaihtuvien teemaohjel-mien mukaisesti. Tänä vuonna jär-jestetyllä ensimmäisellä hakukier-roksella oli kolme ohjelmaa, joista yhden teema oli tasa-arvoinen yh-teiskunta. Siitä rahoitusta saaneena strategisen tutkimuksen hankkeena ARTSEQUAL tähtää tutkimustie-don lisäksi myös päätöksentekoa tukevien suositusten tuottamiseen ja uusien palvelujen kehittämiseen. Tästä näkökulmasta hankkeessa sel-vitetään taiteen merkitystä hyvin-voinnin lisäämisessä sekä luovan ja osallistuvan kansalaisuuden kehittä-misessä. Hankkeessa tutkitaan niin taiteen perusopetusta, nuorisotyötä, vanhuspalveluita, vankiloita kuin kouluja uudenlaisten taidekasvatuk-sen keinojen ympäristöinä. ARTSEQUAL työllistää jopa yli 30 tutkijaa eri kestoisiin työsuhtei-siin. Hankkeen johtajana toimii mu-siikkikasvatuksen professori Heidi Westerlund Taideyliopiston Sibe-lius-Akatemiasta ja varajohtajana yliopistonlehtori Kai Lehikoinen Taideyliopiston Teatterikorkeakou-lusta. Tutkimuskonsortio koostuu kuudesta tutkijaryhmästä Taideyli-opistossa, Turun yliopistossa, Työ-terveyslaitoksessa, Kulttuuripoliitti-sen tutkimuksen edistämissäätiössä ja Lappeenrannan teknillisessä yli-opistossa. Westerlundin ja Lehikoi-sen ohella ryhmiä johtavat professori Eeva Anttila, professori Lauri Vä-kevä, dosentti Pia Houni ja dosentti Sari Karttunen. Eri tutkimusryhmillä on omat ra-jauksensa. Siinä missä yksi ryhmis-tä keskittyy peruskouluihin taide-kasvatuksen ympäristöinä, toinen

kohdentaa työnsä hoiva- ja terveys-teemoihin ja kolmas tutkii taiteen perusopetusta sekä lasten harras-tustoimintaa. Kunhan eri alueilla toimivat ryhmät saavat tuloksia, yh-den ryhmän tehtävänä on vetää ko-konaisuus yhteen ja esittää myös hankkeen tuloksiin perustuvia toi-mintasuosituksia.

6 Tavoitteena monipuolinentoimijaverkosto ja rajojen rikkominen

ARTSEQUAL -hanke kutsuu eri toi-mijatahoja ennakkoluulottomasti yh-teistyöhön tarkastelemaan taiteen ja tasa-arvon suhdetta. Tavoitteena on taiteen monita-hoisten vaikutusten tunnistaminen sekä etsiä keinoja vahvistaa luovaa ja yhteiskuntaan osallistuvaa kan-salaisuutta Suomessa. Sen saavut-tamiseksi tarvitaan monipuolista verkostoitumista monien eri toimi-joiden kanssa. – Hankkeen käytännönpro-jekteista hyviä esimerkkejä ovat esimerkiksi vankilateatteri sekä jännittämisestä kärsiville yliopis-to-opiskelijoille suunnattu kuoro-toiminta osana YTHS:n opiskeli-jaterveydenhoitoa. Turun lähellä Kaarinassa Läntisen tanssin alue-keskuksen tanssijat toteuttavat tans-silähtöisiä palveluita muun muas-sa vanhusten kotihoidossa, kertoo hankkeen tiedottaja Heta Muurinen. Yhteistyö keskeisten sidosryhmi-en kuten Taiteen perusopetusliiton, Suomen musiikkioppilaitosten lii-ton, Koulujen musiikinopettajat ry:n, Suomen tanssioppilaitosten liiton ja Opetushallituksen kanssa on ensi-arvoista. Yhteistyötä tehdään myös vakiintuneiden taidelaitosten kuten Suomen Kansallisteatterin kanssa. Tasa-arvo on yksi suomalaisen kulttuuripolitiikan peruskivistä, mi-käli taide- ja kulttuuripoliittisia oh-jelmia on uskominen. Yhtä tutki-musryhmistä johtava CUPORE:n erikoistutkija Sari Karttunen kertoo, että tasa-arvo on näkynyt hankkeen valmisteluun osallistuneiden tutki-joiden aiemman toiminnan aihepii-reissä ja konteksteissa. Jotkut ovat tutkineet musiikkiopetuksen saavu-tettavuutta tai vaikkapa sukupuolten asemaa taide- ja kulttuuriammat-tien harjoittajien keskuudessa, toi-set ovat yrittäneet saada taiteellaan kontaktia syrjäytyneisiin tai saada

tutkimuksen kautta vähemmistöjen ääntä kuuluviin. Karttusen johtaman osahankkeen otsikko on "Socially responsible arts institutions and artists". Siinä teem-me työtä muun muassa Suomen Kansallisteatterin ja Helinä Rauta-vaaran museon kanssa, Karttunen kertoo. – Meidän ryhmässä tehdään taidetta yhteisöissä ja yhteisöjen kanssa ja tutkitaan, mitä kohtaami-nen ja yhdessä tekeminen merkitse-vät eri osapuolille. Yhteisöt vaihte-levat alkuperäiskansoista suljettujen laitosten, kuten vankiloiden, yhtei-söihin. Tästä voi syntyä taiteellisen toimintatutkimuksen konsepteja. Pohdimme osaltamme muutokses-sa olevaa taiteilijuutta, millä voi olla heijastuksensa myös taiteilija-koulutukseen. Aiemman tutkimuksen pohjalta tiedetään, että tarjonta ja kysyntä eivät kaikin paikoin kohtaa ja ettei-vät vakiintuneet linjaukset aina tuota tasa-arvoa. Laajamittaista tutkimus-ta tasa-arvon edellytyksistä ja to-teutumisesta taiteen kentillä ei tästä huolimatta ole aiemmin tehty. ART-SEQUAL -hanke onkin siksi varsin mielenkiintoinen. Samalla testataan uutta strategisen rahoituksen instru-menttia ja niiden perustelujen toi-mivuutta, joilla 50 miljoonaa euroa tiederahoituksen resursseja kohden-nettiin uudelleen käytännönläheisille ja päätöksentekoa tukemaan suunni-telluille tutkimushankkeille. Hankkeen yhteistyötahoihin lu-keutuvat konsortioon kuuluvien or-ganisaatioiden lisäksi opetushallitus, ministeriöt, TAIKE, sekä monet kun-nat ja kansalaisjärjestöt, joten tutki-mushankkeen tulosten on lupa odot-taa leviävän ja vaikuttavan laajalti. Strategisen tutkimuksen hankkeis-sa mittakaava on kaiken kaikkiaan poikkeuksellisen suuri ja perspektii-vi tutkimusrahoituksen maailmassa harvinaisen pitkäjänteinen, joten nä-emme hyvin todennäköisesti tämän hankkeen heijastuksia tulevaisuuden taidepolitiikoissa.

Lisätietoja:

Yliopistonlehtori Kai Lehikoinen (kai.lehikoinen@uniarts.fi, 050 439 0517)Tiedottaja Heta Muurinen (heta.muurinen@uniarts.fi, 050 569 2904)

Taide ja tasa-arvo

T a k u 5

6 T a k u

Suomea johdetaan nykyisin valtioneuvostossa insinööriopein. Kaa-pelitehtaan uusi johtaja laittaa triplasti paremmaksi. Kai Huotarilla on tutkinto sekä tekniikan, kaupan että kulttuurin alalta.

Huotari huomauttaa, mutta toteaa sa-malla, että Kaapelitehtaalla vuokra-laisina olevien lukuisten kulttuuri- ja taidealan toimijoiden vuoksi johtajalla täytyy olla ymmärrystä myös taiteelli-seen toimintaan.

Kaapelitehdas onkin monien mie-lestä Helsingin kiinnostavin kulttuu-ritalo. Talossa on yli 200 toimijaa in-stituutioista yksittäisiin taiteilijoihin, urheilujärjestöistä bändien treenitiloi-hin. Käyttöaste on lähellä sataa, joten

tilat ovat tehokkaassa käytössä, mikä on Huotarin mukaan pitkän kehittämi-sen ja kestävän toiminnan edellytys.

Kai Huotari työskenteli aiemmin muun muassa Euroopan innovaatio- ja teknologiainstituutti EIT:ssä. Kaa-pelitehtaan johtajana Huotari haluaa hyödyntää myös teknologian puolel-ta saatuja kokemuksia. ”Nykytekniik-ka mahdollistaa paljon uusia asioita. Voisiko vaikka uudenlaista paikannus-teknologiaa hyödyntää, jotta kävijät löytäisivät paremmin tarjolla olevia palveluita”, Huotari pohdiskelee.

Kaapelin ohessa työnkuvaan kuu-luva Suvilahden alue innostaa myös. Kätevästi palveluiden ja metroase-man vieressä sijaitseva alue on Huo-tarin mielestä helsinkiläisen kaupun-kikulttuurin kehto, jonne ensi vuonna valmistuva länsimetro tuo lisää kävi-jävirtaa Espoosta asti. Huotari joutuu lähivuosina monien isojen kysymys-ten eteen, kun Suvilahdessa pitää päättää esimerkiksi Kaasukellon tule-vaisuudesta. Moni vuokralainen kokee alueella toimimisen kalliina. Huotari asettelee sanansa varoen. ”Me toi-mimme sen mukaisesti, mitä on alun perin sovittu”, hän sanoo ja huomaut-taa, että vuokratasoa ei voida muuttaa aina kulloisenkin vuokralaisen avus-tusten määrän mukaisesti.

Myös Tanssintaloa ollaan istutta-massa Kaapelitehtaan yhteyteen. Kaa-pelitehtaalla on pitkä perinne yhteis-työstä tanssin alan toimijoiden kanssa. Muun muassa tanssiteatteri Hurjaruuth ja uuden tanssin keskus Zodiak toi-mivat jo Kaapelitehtaalla. Tanssintalo sai Jane ja Aatos Erkon säätiöltä 15 miljoonan euron lahjoituksen ehtona, että Helsingin kaupunki ja valtio tule-vat myös hankkeeseen mukaan. Pää-töksenteko kaupungin ja valtion puo-lella on vielä kesken. Taloustilanne on vaikea, ja Kaapelitehtaan mukanaolon edellytys Huotarin mukaan on se, että tanssintalon toiminta on kestävällä pohjalla ja suunnitelma realistinen. Silti hän toivoo, että päätös talon ra-kentamisesta saadaan tehtyä ajoissa. ”Olisi se kyllä aikamoinen taakka kan-taa sille, joka tekisi nyt epäävän pää-töksen”, hän sanoo.

Elokuvamies uuden äärellä r a i s a n i e m i

Huotarin laaja kokemus tulee uu-dessa virassa tarpeeseen. Kaapeliteh-taan johtajuus ei ole tyypillinen kult-tuuritalon johtajan pesti. Helsingin kaupungin omistama Kiinteistö Oy Kaapelitalo hallinnoi sekä Kaapeliteh-dasta että Suvilahtea. Lisäksi yhtiöllä on varaus Jätkäsaaressa sijaitsevaan L3 -taloon, jonka konseptisuunnitelma on työn alla. Yhtiön missiona on sa-neerata vanhoja teollisuuskiinteistöjä kulttuurikäyttöön. ”Yhtään taiteellis-ta päätöstä tässä toimessa ei tehdä”,

Kuva: Suvi Lavinto

T a k u 7

Kai Huotari toimi vuosia elokuvateat-teri Orionissa vahtimestarina, pyörit-ti Otaniemessä Kino Dipolia ja toimi dokumenttielokuviin erikoistuneen DocPoint -elokuvafestivaalin toimin-nanjohtajana. Elokuvaohjaajan kou-lutuksen hän hankki Ranskassa. Hän on seurannut huolestuneena nykyistä trendiä, jossa pieniä elokuvateattereita joudutaan sulkemaan. ”Monipuolisen elokuvatarjonnan näkökulmasta tilan-ne on perin masentava”, Huotari huo-kaa. ”Kino Engeliä ja elokuva-arkiston pyörittämää Orionia lukuun ottamatta käytännössä kaikki elokuvateatterit ovat multipleksejä,” hän toteaa.

Ilonaiheita elokuvamies löytää Suo-men aktiivisesta ja elinvoimaisesta festivaalikentästä. Samoin ilahduttaa uudet korttelikinot, kuten Arabianran-nassa oleva Kino Sheryl. ”Ehkä täl-laisesta itse tekemisestä voisi löytyä uudenlaisen elokuvakulttuurin pohja.

Ihmiset haluavat kulttuuria ympäril-leen ja omalle asuinalueelleen. Se on minusta tosi tervettä ja kivaa,” Huota-ri toteaa.

Kaapelitehtaan johtajuus on mer-kittävä paikka. Helsingin Sanomat uu-tisoi Kai Huotarin nimityksen sivun ar-tikkelilla. Artikkeli on herättänyt paljon keskustelua taiteilijoiden parissa. Ju-tun ingressissä lehti kirjoitti, että Huo-tari haluaa taiteilijoiden ymmärtävän bisneksen ehtoja. Huotarin mukaan juttu otsikoitiin harhaanjohtavasti. ”Yrittäjyyden perusasioiden ymmär-tämisestä ei varmaankaan ole kenel-lekään haittaa, mutta onko se minun mielestäni ehto kulttuurin tai taiteen tekemiselle. Ei ole”, Huotari painottaa. Taide ja yritysmaailma ovat Huotarin mukaan kaksi eri asiaa. Yhteiskunnan tulee luoda sellaiset puitteet, että tai-teilija voi tehdä taidetta, esimerkiksi apurahojen tai muun rahoituksen tur-

vin. Huotarin mukaan yrityskoulutus ei tee kenestäkään parempaa taiteili-jaa. ”En halua sellaista tulevaisuutta, että taidemaailmassa olisi ainoastaan yrittäjiä”, Huotari huomauttaa, mutta sanoo, ettei yritysyhteistyössäkään mitään pahaa ole. Taidetta voidaan tehdä jopa yritysten ehdoilla, mutta se ei Huotarin mukaan saa olla ainoa tapa toimia.

Taidemaailmassa on ollut läpi his-torian mesenaatteja, jotka ovat tuke-neet taiteilijoita. ”Sellaista kulttuuria voisi toivoa enemmänkin”, Huotari sanoo. ”Meillä on erittäin vauraita ih-misiä, joilla olisi mahdollisuus tukea taidetta ja taiteilijoita enemmänkin kuin mitä tällä hetkellä tapahtuu. He voisivat laittaa rahojaan muuallekin kuin Portugaliin.”

8 T a k u

Kuinka taidelähtöiset tuotteet ja palvelut saadaan pysyväksi ja luontevaksi osaksi sosiaali- ja terveysalaa? Kuinka jalkaut-taa taiteen soveltava käyttö sote-kentälle ilman apurahaa tai hankerahoitusta? Mistä löytyvät asiakkaat ja kuinka mahdollistaa taide- ja kulttuu-ripalvelut saavutettavuus iäs-tä tai elämäntilanteesta riip-pumatta?

Muun muassa näistä kysymyksis-tä sai alkunsa kolmivuotinen Hy-vinvoinnin välitystoimisto -hanke, jonka tavoitteena on kehittää osal-listavan taiteen kenttää. Taideläh-töisiä menetelmiä käytetään jo jon-kin verran sosiaali- ja terveysalalla. Monesti toiminta on hankemuo-toista tai muulla ulkopuolisella ra-hoituksella rahoitettu, mikä tekee toiminnasta pääasiassa lyhytkes-toista. Hyvinvoinnin välitystoimis-ton tarkoituksena on löytää kestä-viä liiketoimintamalleja sekä tuoda eri alojen osaajat samaan paikkaan ja toimia tulkkina näiden välillä. Keihäänkärkenä ovat nimenomaan moniammatillisuus sekä ammatti-tuottajat – hankkeessa rakennetaan osaajaverkosto taiteilijoista, sote-

Supersankaritapuun!

moniammatillisella yhteistyöllä taidetta hyvinvointityöhön

alan ammattilaisista ja tuottajista, joilla on tulevassa välitystoimistossa merkittävä rooli. Nyt tarvitaan niitä ihmisiä, jotka uskaltavat puhua ra-hasta sekä osaavat myydä valmiin tuotteen oikealle taholle.

Hankkeen tuloksena syntyy väli-tystoimisto, jonka avulla palvelut saadaan asiakkaille ja, että asiak-kaat ylipäänsä tulevat tietoisiksi palveluista. Tällä hetkellä monilla taiteilijoilla on vaikeuksia löytää oikeat kanavat tuotteiden myyntiin ja sote-kentällä taas ei ehkä tiedetä, millaisia taidelähtöisiä menetelmiä olisi alalla käytettävissä. Kahden toimijakentän välillä ongelmia tuot-taa myös yhteisen kielen puuttumi-nen. Tuomalla ammattilaiset yhteen kehittämään toimintaa, helpotetaan rajat ylittävää yhteistyötä ja löyde-tään yhteinen sanasto.

Hyvinvoinnin välitystoimiston toi-menpiteitä ovat mm. kaksi osallis-tavan taiteen tuotannon täydennys-koulutusta, Tatu ja Sote – taiteen tuotanto hyvinvointityössä, jois-ta ensimmäinen on käynnissä nyt. Koulutus on suunnattu kulttuuri- ja sote -alojen ammattilaisille. Koulu-tuksessa muodostetaan moniamma-tilliset työryhmät, jotka tuottavat

palveluita ja tuotteita sekä kehittä-vät kestävää liiketoimintaa palve-lutuotteiden ympärille. Seuraavan koulutuksen haku alkaa keväällä 2016. Koulutuksen rinnalla kulke-vat avointen seminaarien sarja sekä neuvontapalvelut, joihin liittyvä kysely on parhaillaan käynnissä. Välitystoimisto tarjoaa palveluiden tuotteistamiseen, markkinointiin ja yrittäjyyteen liittyvää neuvontaa ja valmennusta sosiaali-ja terveys-palveluiden ja osallistavan taiteen risteyskohdassa toimiville ja alalle pyrkiville. Lisäksi apua tullaan tar-joamaan myös asiakkaille.

Osana välitystoimintaa on myös tiedon välitys erilaisten julkaisujen muodossa. Ensimmäinen julkai-su, Tatun ja Soten työkirja ilmestyi syyskuussa ja siitä on olemassa sekä painettu että sähköinen versio, joka löytyy osoitteesta www.hvvt.fi. Jul-kaisu antaa vinkkejä osallistavan tai-teen tuotantoon taiteilijalle, tilaajalle ja tuottajalle.

m i n n a T a i p a l e , a l u e k o o r d i n a a t t o r i h u m a k

Hyvinvoinnin välitystoimiston apuna toimivat supersankarit Tatu ja Sote, jotka seikkailevat hankkeen graafisessa ilmeessä. Tatun ja Soten työkirjaa on saatavilla sähköisenä sekä painet-tuna välitystoimiston tilaisuuksista.

T a k u 9

Hyvinvoinnin välitystoimisto

on Turun ja Jyväskylän seu-duilla sekä Kaakkois-Suo-messa toimiva ESR-ra-hoitteinen valtakunnallinen osaamis-, innovaatio- ja välitysverkosto, jossa toi-mivat taiteilijat, tuottajat sekä sosiaali- ja terveys-alan ammattilaiset. Hank-keesta vastaa Humanisti-nen ammattikorkeakoulu ja partnereita ovat Turun amk, Saimaan amk ja Jy-väskylän yliopisto. Muka-na ovat myös Taiteen edis-tämiskeskus ja Turun sekä Jyväskylän kaupungit.

Turkuoona.tikkaoja@humak.fi p. 0400 349 213benny.majabacka@humak.fi p. 0400 349 399

Jyväskyläsanna.pekkinen@humak.fip. 020 7621 219

Kaakkois-Suomiminna.taipale@humak.fi p. 020 7621 373juha.iso-aho@humak.fi p. 020 7621 202

Lisää tietoa:

www.hvvt.fiHyvinvoinnin välitystoimisto on myös Facebookissa, Twitterissä ja Instagramissa.

Tätä kolumnia kirjoittaessani on vaikea tietää, onko Suomessa huomenna vielä hallitusta. Politiikka ei ole aikoihin ol-lut näin jännittävää. Ei, kriisi ei olekaan syntynyt työmarkkinakysymyksistä, vaan sote-uudistuksesta. Olisitteko arvanneet? Minä en. Olisin veikannut syyksi esimer-kiksi sitä, että työmarkkinajärjestöt yksin-kertaisesti kieltäytyisivät suostumasta pakkolakeihin.

Tätä hallituskautta on leimannut kova kiire uudistua. Miten ja miksi tuntuvat unoh-tuneen. On selvää, että Suomen taloutta korventaa samanaikaisesti monikin asia, mutta marssijärjestyksestä, kiireestä ja tavasta tehdä uudistuksia ollaan erit-täin montaa mieltä. Syksyllä Helsingissä osoitti mieltään tuhannet palkansaajat ensimmäistä kertaa niin monilukuise-na sitten viime vuosisadan alun, mutta myös palkansaajien keskuudessa tun-nuttiin olevan eri mieltä siitä, kannattaa-ko nyt meluta tässä taloustilanteessa ja eikö sittenkin olisi parempi vaan toteuttaa nämä uudistukset?

Suurin syy siihen että palkansaajajärjestöt järjestivät yhteisen mielenilmauksen oli se, että hallitus uhkasi kieltää lailla yh-teisen sopimisen, näin yksinkertaistaen. Tavoitteena oli luoda maksimit työehtoso-pimuksiin, joita ei saisi ylittää. Samanai-kaisesti paikallista sopimista työpaikoilla olisi haluttu lisätä. Tämä olisi aiheuttanut sen, että esimerkiksi Sinä hyvä lukija voi-sit työpaikallasi sopia vaikkapa palkasta esimiehesi kanssa täysin vapaasti. Oli-sitko kuitenkaan yhtä vahvassa neuvot-teluasemassa kuin työnantajasi edustaja? Uskallatko Sinä sanella, mitä haluat työ-sopimukseesi? Osaisitko ottaa huomioon lainsäädännön, yleiset käytännöt ja omat oikeutesi? Niinpä niin.

Parilla sanalla sanoen: melkoinen soppa.

•••••

Olen seurannut tätä kaikkea hieman häm-mentyneenä: suomalaiset ovat todella

k o l u m n i : e l e n a g o r s c h k o w - s a l o n r a n t a

Kolumnisti keskustelee säännöllisesti talousasioista Ylen Aamu-tv:n Jälkipörssi-ohjelmassa.

TARJOILIJA, KEITOSSANI ON KÄRPÄNEN!

kilttiä ja kuuliaista kansaa. Me kunni-oitamme viimeiseen asti vaalitulosta ja annamme hallituksen jatkaa kaikissa olo-suhteissa. Edelliset isommat asiat joissa on nähty ministereiden eroja ovat olleet Anneli Jäätteenmäen ero, kun hänen us-kottiin puhuvan ”muunneltua totuutta”* fakseista. Ilkka Kanerva puolestaan erosi, koska hän lähetteli tekstiviestejä.

Mutta kun hallitus puuttuu hyvin syvälli-sesti yhteiskunnan perusarvoihin ja sen toimintatapoihin, mitään ei tapahdu.

Usein mietin, että liiallinen yksilöllisyy-temme on saavuttamassa lakipistettä. Meillä ei tunnu enää olevan kollektiivisia mekanismeja vaikuttaa asioihin tai edes käsitystä siitä, että teemme valintoja ää-nestämällä vaaleissa, maksamalla jä-senmaksua ammattiliittoon (ei, työttö-myyskassa on sitten muuten toinen asia vaikka se samalla maksulla hoituukin) ja osallistumalla keskusteluun sosiaalises-sa mediassa.

Yhdellä puolueella oli vaalisloganina ”sitä saa, mitä tilaa”. Tällä kertaa tilatussa so-passa oli vaan mukana myös melkoisen iso kärpänen, pyytämättä ja yllättäen.

Vaikka hallitus ei kaatuisikaan, seuraavat vaalit tulevat aina vääjäämättä. Toivon, että tästä kaikesta syntyisi ihmisille mo-tivaatio pohtia valintoja myös isommasta näkövinkkelistä. Ja että eduskuntavaalien lisäksi osallistuttaisiin ammattiliiton toi-mintaan ja varmistettaisiin, että demokra-tiassa myös hallituksella olisi vastavoi-mansa. Niitä tarvitaan silloin, kun pöytään kannetaan väärää tavaraa.

* (Sivuhuomautus: Muunneltu totuushan oli eufemismi valehtelulle, koska silloin kym-menen vuotta sitten ei ollut korrektia sanoa niinkään jyrkästi, että kukaan valehtelisi. Tänä päivänä kielenkäyttö julkisuudessa on huomattavasti värikkäämpää.)

T a k u 9

10 T a k u

Näin määrittelee aivot meidän tämän päivän tietosanakirjamme Wikipedia. Aivotutkimus on parina viime vuo-sikymmenenä ollut erittäin aktiivista ja tuloksellista eli tiedämme aivojen toiminnasta paljon enemmän kuin aikaisemmin. Kuitenkin professori, aivotutkija Eero Castrén toteaa, että kukaan ei vielä pysty kertomaan, mi-ten aivojen yksittäiset hermosolut ja niiden yhteydet tekevät ajattelun ja tunteet mahdollisiksi.

Aivot ja ihminen

Aivot painavat noin puolitoista ki-loa ja jakautuvat kolmeen osaan. Isot aivot tarvitaan muistamiseen, ongelmanratkaisuun, ajatteluun, tunteisiin ja liiketoimintojen ohjaa-miseen. Pikkuaivojen tehtävänä on koordinaatiosta ja tasapainosta huo-lehtiminen. Aivorunko yhdistää aivot selkäytimeen ja säätelee hengitystä, ruoansulatusta, sydämen toimintaa ja verenpainetta. Aika selkeä työn-jako, vai mitä? Aivot ovat kuitenkin monimutkai-nen järjestelmä, jossa on arviolta 100 miljardia hermosolua eli neuronia, jotka lähettävät koko ajan sähköisiä hermoimpulsseja. Jokainen näistä hermosoluista voi ulottaa haaransa jopa tuhannesta kymmeneentuhan-teen eri kohtaan ja muodostaa yhte-yksiä toisten hermosolujen kanssa. Nämä solut voivat rakentua lukuisilla eri tavoilla hermoverkoiksi eikä kak-si samanlaisia aivoja ole. Muistaminen on aivojen keskeinen tehtävä. Elämä olisi aika outoa ilman muistia. Meillä ei olisi omaa identi-teettiä eikä elämänhistoriaa, emme tuntisi läheisiä ihmisiä emmekä ym-märtäisi sanoja. Muistin avulla syn-tyvät hermosolujen välisiä yhteydet. Muistiliitto on listannut aivojen tehtävät. Lista alkaa perusasiasta:

aivot ylläpitävät elämää. Aivot sää-televät muiden elinten toimintaa ja ohjaavat aistitiedon pohjalta toimin-taamme. Aivot välittävät aistien avul-la tietoa ympäristöstämme, vastaavat yksilön ja ympäristön välisestä vuo-rovaikutuksesta ja tuottavat mielen toiminnan. Aivot vastaavat persoo-nallisuudestamme, käyttäytymises-tämme ja tunteistamme.

Aivot ja terveys

Riihimäen seudun terveyskeskuksen geriatriasivuilla on määritelty aivo-terveys selkeästi. "Aivoterveys tar-koittaa aivojen hyvinvointia, johon vaikuttavat terveelliset elämäntavat, hyvä ravinto, säännöllinen liikunta ja päihteettömyys sekä aivojen jatkuva haastaminen. Myös levolla ja stressin välttämisellä on vaikutuksensa aivo-jen hyvinvointiin. Aivojen hyvinvointi on perustana koko elimistön hyvinvoinnille. Ter-veet aivot antavat mahdollisuuden laadukkaaseen, hyvään elämään. Ai-vojen hyvinvointiin kannattaa kiin-nittää huomiota jo nuorena ja jatkaa koko elämän ajan. Omilla valinnoilla ja elintavoilla voi parantaa aivoterve-yttä sekä estää tai siirtää mahdollisen aivosairauden puhkeaminen. Aivot ovat koko ajan alttiina ympäristöl-le ja sen haitallisille vaikutuksille. Aivovaurio muuttaa ihmisen tiedon käsittelyä, tunne-elämää ja persoo-nallisuutta. Vauriot aivoissa ovat useimmiten pysyviä." Aivotutkija Eero Castrén on toden-nut, että aivot oppivat ja kehittyvät yksilöllisten kokemusten kautta. Hä-nen mukaansa aivoja kehittää kaik-ki, mikä vaatii luovuutta ja henkistä ponnistelua. Tämä kuulostaa meidän kulttuuriammattilaisten korvissa var-masti hyvältä. Ongelmana vain on usein se, että me tiedämme, mikä

olisi hyväksi, mutta emme aina toi-mi niin kuin hyvä olisi.

Aivot ja työ

Järkiperäisyys on yliarvostettua, sanovat tutkijat Arto Miekkavaara ja Eeva-Maria Kytönen. Aivot ovat ennen kaikkea syvästi sosiaalinen elin, mikä ei aina parhaalla mah-dollisella tavalla tule esille työelä-mässä. Kuitenkin nimenomaan tun-teita säätelevä limbinen järjestelmä toimii aktiivisesti esimerkiksi pää-töksentekotilanteissa. Miekkavaara ja Kytönen antavat tutkimuksensa perusteella muutamia hyviä ohjeita: priorisoi priorisointi, keskity kerral-laan vain yhteen vaativaa ajattelua edellyttävään asiaan, anna ajatusten muhia ja anna alitajunnan työsken-telylle aikaa. Huonoin vaihtoehto on kielteisen tunteen tukahduttaminen. On selvää, että virheet lisääntyvät, kun muisti kuormittuu liikaa, mutta sitähän tämän päivän työelämä pal-jolti on. Tietoyhteiskunnan työnte-kijältä vaaditaan hyvää muistia ja jatkuvaa tietojen käsittelyä. Häiri-öihin on jokainen tutustunut, töitä on liikaa, uni on huonoa, kiire on jatkuvaa, monta asiaa on hoidettava yhtä aikaa, jatkuvasti tulee keskey-tyksiä, työtilassa on levotonta, hälyä ja visuaalisia ärsykkeitä. Työterveyslaitoksen viesti on, että aivot rakastavat haasteita ja sen pohtimista, miten omaa työtä voisi tehdä vielä paremmin, innostavam-min tai turvallisemmin. Myös työ-paikan ilmapiiri vaikuttaa paljon. Aivot voivat olla täynnä ideoita, mutta ne pääsevät läpi vain salli-vassa ja myönteisessä ilmapiirissä. Nykytutkimuksen mukaan aivois-sa pysyy vain viisi asiaa kerrallaan, mitä tutumpi asia, sen suurempaa kokonaisuutta pystyy hallitsemaan.

AivotM e r j a I s o t a l o

"Aivot ovat eläimen päässä sijaitseva elin, joka hallitsee eläimen ruumiintoimintoja. Aivot koostuvat hermokudoksesta, jonka erikoistuneita soluja ovat neuronit ja gliasolut. Yksinkertaisilla eläimillä aivot ottavat vastaan aistien välityksellä saatuja sig-naaleja ja välittävät informaatiota lihaksiin. Edistyneemmillä eläimillä aivot pystyvät paljon monimutkaisempiin toimintoihin. Aivot kuuluvat eläimen keskushermostoon, joka ottaa vastaan ja välittää hermoimpulsseja. Se toimii yhdessä ääreishermoston kanssa, joka välittää impulsseja hermojen avulla aivoihin sekä selkäytimeen ja niistä pois."

T a k u 11

Ikä ei ole aina pelkkä ongelma, vaan se ja kokemus helpottavat kokonai-suuksien hallintaa. Miettimistä herättää myös TTL:n sivuilla oleva kommentti: "Kiireisi-nä olemme tehokkaita mutta tyhmiä, kun taas rauhallisena aikana olemme hieman hitaampia mutta selvästi vii-saampia." Miten tämän voisi ottaa paremmin huomioon omissa työta-voissaan? Jos mielessä on pitkä lista teke-mättömiä töitä ja tiukkoja aikatau-luja, taukoja on liian vähän, liikku-minen on jäänyt kokonaan väliin ja syöminen on ollut satunnaista, aivot voivat mennä jumiin ylikuormituk-sesta. Silloin saattaa käydä niin, ettei muista jotain yksinkertaista ja tut-tua asiaa. Se ei kuitenkaan tarkoita, että jokin muistisairaus olisi hiipi-nyt aivoihin. Kognitiivinen toimintakyky ku-vaa ihmisen tiedonkäsittelyä, muis-tia, tarkkaavaisuutta ja oppimis-kykyä. Kognitiivinen ergonomia puolestaan tarkoittaa työn sekä työ-välineiden, työympäristöjen ja -ta-pojen yhteensovittamista ihmisen tiedonkäsittelykykyjen ja myös ra-joitusten kanssa. Kuormittuminen on yksilöllistä ja siihen vaikuttavat työmäärän lisäksi myös tarpeet, tun-teet, motiivit ja persoonallisuus, oma suhtautuminen vastoinkäymisiin ja stressiin, ikä, unen laatu, mieliala ja terveydentila, alkoholin käyttö ja ravitsemus sekä liikunta. Liikunnan lisäksi ehdottomasti lisään listaan myös kulttuurin ja taiteen sekä so-siaalisen kanssakäymisen.

Aivot ja kulttuuri

Lähtökohta on, että ihminen on fyysi-nen, psyykkinen, sosiaalinen ja kult-tuurinen olento. Monet tutkimukset ovat vahvistaneet käytännön koke-muksen kulttuurin ja taiteen mahdol-lisuuksista ihmisen hyvinvoinnissa. Ne mahdollistavat monella tavalla kohtaamisen ja vuorovaikutuksen, lisäävät itsetuntoa, rohkeutta ja ak-tiivisuutta, luovat myönteisyyttä ja tuovat mielihyvää sekä auttavat on-gelmien ratkomisessa. Siis silloin kun niitä käytetään oikein ja halutaan saada myönteisiä tuloksia. Muistiliitolla on kolmelle eri ryh-mälle aivoterveelliset kulttuurisuosi-tukset, joiden mukaan kulttuuriuntu-vikoille sopivat valokuvanäyttelyt ja niistä keskustelu, kirjaston heille vie-raammat kirjallisuudet lajit sekä elo-kuvat esimerkiksi joltain tietyltä vuo-sikymmeneltä. Taiteentuntijat voivat tutustua naapurikaupungin arkkiteh-

tuuriin, kirjoittaa oman elämänkerran tai liittyä harrastajateatteriin. Muis-tisairaat voivat työstää omia valoku-via, läheisten runoja tai laulunsanoja elämänhistoriansa kollaasiksi, heille sopivat myös tutut käsityöt ja ruo-anlaitto, yhteislaulu ja sananparret. Mistään uutuuksista ja ihmeteoista ei ole kysymys, enemmänkin siitä, että olisi resursseja palkata tarvitta-via ammattilaisia töihin.

Aivot ja taide

Keskustelu on viime vuosina ollut vilkasta taiteen käytöstä terveyden ja hyvinvoinnin edistämisessä. Osa taiteilijoista on löytänyt uusia tapo-ja työllistää itseään ja saanut myös uutta sisältöä oman taiteensa teke-miseen, osa vastustaa taiteen sovel-tavaa käyttöä ja korostaa taiteen it-seisarvoa. Taidetta on pitkään hyödynnetty erilaisissa psykoterapioissa. Ylilää-käri, dosentti Sami Pirkola on konk-retisoinut taideterapioiden käyttöä. Kuvataideterapia sopii esimerkiksi sanoja karttavien tunteiden hoidol-liseen käsittelyyn, kirjallisuusterapi-an avulla voidaan tutkia vaikeita ja ambivalensseja asioita mielikuvien ja tarinoiden välityksellä, musiikki-terapiassa ääniaallot voivat toimia fyysisinä välineinä jännityksen pur-kamisessa. Kaiken kaikkiaan kysy-mys Pirkolan mukaan on siitä, että potilas saa elämyksiä henkilökoh-taisesti ja yleisinhimillisesti, se on jakamista ja ajatuksenvaihtoa, jossa taide(teos) on olennaisen kosketta-vana tiivistäjänä. Hyvä esimerkki taiteen vaiku-tuksesta aivoihin on musiikki. Tä-män alan useat suomalaiset tutkijat edustavat kansainvälistä huippu-tutkimusta ja tietoa on monesta eri lähtökohdasta ja lähestymistavasta käytettävissä.

Aivot ja musiikki

Professori, aivotutkija Minna Huoti-lainen on kiteyttänyt musiikin merki-tyksen aivoille lauseeseen "Musiikki on musiikkia aivoille." Kysymys on jälleen tunteista, mutta myös koe-tusta terveydestä. Musiikki ja puhe välittävät molemmat tunteita ja ovat nopeasti ajassa vaihtuvia äänisig-naaleita. Ne ovat myös universaale-ja, sillä kaikilla tunnetuilla kansoilla on sekä puhetta että musiikkia. Osa alan tutkijoista onkin sitä mieltä, että musiikki on ollut ihmisen viestinnän väline jo ennen puhetta. Huotilai-sen mukaan musiikin harrastaminen

antaa kuulojärjestelmälle välineitä havaita, muistaa ja oppia musiik-kia, puhetta ja lisäksi vielä vieraita kieliä. Musiikki antaa sekä harras-tuksena että aktiivisena kuunteluna aivoille valmiuksia yleiseen oppi-miseen, tarkkaavaisuuteen ja muo-vautuvuuteen. Musiikki parantaa ja auttaa. Jo muinaiset kreikkalaiset tiesivät tä-män. Antiikin Kreikan filosofit Aris-toteles, Platon ja Pythagoras olivat sitä mieltä, että musiikki vaikuttaa myönteisesti ihmisen hyvinvointiin ja terveyteen. Aristoteles suositteli huilumusiikkia tunteiden purkami-seen ja tunnekuohusta vapautumi-seen, Platon oletti musiikin palaut-tavan sielun harmonian ja luovan tyytyväisyyttä. Matemaatikko Pyt-hagoras korosti musiikin rytmin pa-rantavaa vaikutusta ja perusti ajatuk-sensa harmonisiin kuvioihin. Omissa yhteisöissään toimivat puolestaan kansanparantajat, jotka käyttivät pa-rantamisessa loitsuja ja runoja, joi-den avulla he uskoivat parantamis-rituaalien vaikutuksen vahvistuvan. Musiikkia on käytetty parantamiseen monin tavoin. Esimerkiksi Johann Sebastian Bach tilattiin 1700-luvun alkupuolella säveltämään sopivaa musiikkia Anhalt-Köthenin prinssi Leopoldille nimenomaan auttamis- ja parantamismielessä. Suomessa aivotutkijat Teppo Sär-kämö ja Mari Tervaniemi tutkivat musiikin vaikutuksia aivohalvauk-sesta toipumisessa. Tutkimus osoitti, että musiikki auttaa toipumaan nope-ammin puhekyvyn, tilanteen ymmär-tämisen, mielialan ja muistiongelmi-en osalta. Musiikin kuuntelu lisäsi aivojen plastisuutta eli muovautu-vuutta kuntoutumisvaiheessa. Myös terapiatyössä musiikin on havaittu lievittävän esimerkiksi ahdistunei-suutta, masennusta sekä kipua so-maattisissa sairauksissa.

Aivot ja elämäntapa

Aivojen huoltoa voi tehdä monella tavalla, koska aivojen hyvinvointiin vaikuttaa koko elämäntapa. Kuten hyvin tiedämme, huolestuneisuutta aiheuttaa liiallinen alkoholi, tupa-kointi, liian vähäinen liikkuminen, ylipaino, väärät ruokailutottumukset ja huono uni. Tietoa on jo paljon ai-voterveyden tueksi, asennemuutok-set tapahtuvat aina hitaammin, mutta toteutuvat aikanaan. Taas kerran - jo-kainen meistä on vastuussa omista aivoistaan, geeniperintömme ja elin-ympäristömme rajoissa.

12 T a k u

Kymenlaakson Liitto halusi juhlistaa toisella tavalla Suomen 100-vuotista itsenäisyyttä. Järjestettiin taidekilpailu ympäristötaiteesta Vaalimaalle E18-moottoritien päätepisteeksi. Maanan-taina 12.10.2015 julkistettiin Kotkassa voittaja: kutsukilpailun voitti ruotsalai-sen Jonas Dahlbergin The Path of the Sun (Auringonpolku).

– Taide tukee maakunnan ja Suo-men brändiä. Tiedän, ettei tässä nyt päästy ihan prosenttitaiteeseen koko E18-tien suhteen mutta suunta lienee oikea, maakuntajohtaja Juha Haa-paniemi selitti julkistustilaisuudessa.

E18-moottoritien Suomen puoleisek-si päätepisteeksi noussee valtaisaan kiertoliittymään yhtä monumentaali-nen teos. ”Moderniksi Stonehengek-si” kuvattu Jonas Dalhbergin noin 40-metrinen teräsrengas symboloi te-kijän ja raadin mukaan menneisyyt-tä ja katsoo tulevaisuuteen. Rengas asettuisi kaltevaan kulmaan kier-toliittymän sisälle. Kiertoliittymän alla olevalta kevyen liikenteen väy-lältä teosta pääsisi katsomaan myös lähempää, mutta keskeinen seikka voittajan valinnassa oli sen monu-mentaalisuus.

– kymenlaaksoon noussee ”moderni stonehenge”

The Path of the Sun / Copyright Jonas Dahlberg Jonas Dahlberg studio AB / Gävlegatan 3 113 30 Stockholm, Sweden Cell phone +46704414765 Studio@jonasdahlberg.com

p e t r i p i e t i l ä i n e n

– Teos on kunnianhimoinen ja ottaa tilan haltuun täydellisesti, palkinto-lautakunnassa mukana ollut läänin-taiteilija Outi Turpeinen selittää.

Maan ja auringon suhde

Kaksi muuta kutsukilpailun osallis-tujaa Kimmo Schorerus ja William Dennisuk jäivät voittajan jalkoihin selkeästi sen takia, että kumman-kin suunnitelma oli voittajaa vaa-timattomampi ja toimi vähemmän ansiokkaasti moottoritietä kiitävi-en autojen suhteen. Kaikkia teoksia kehuttiin suuresti. Kaikissa otettiin hyvin huomioon Suomi 100 -itse-näisyyden juhlavuoden ja kilpailun teema ”Yhdessä”.

– Olen todella onnellinen, että suo-malaiset valitsivat ruotsalaisen itse-näisyyden juhlavuotta kunnioittavan teoksen toteuttajaksi, Dahlberg kertoi videotervehdyksessään.

Dahlbergin mukaan hän halusi viedä kilpailun teeman maan ja auringon

suhteeseen. Tämä suhde yhdistää meitä kaikkia. Yksinkertainen kehä symboloi parhaiten tätä suhdetta.

– Minulle on tärkeää, että teos toi-mii eri rytmillä kulkeville. Kun sitä lähestyy autolla, niin se näyttäy-tyy kaukaa isona, lähes maagisena symbolina. Kävelijän tai pyöräilijän kokemus kiertoliittymän sisältä on täysin erilainen. Hän on veistoksen ja sen idean kokonaan ympäröimä, Dahlberg selittää ajatuksiaan.

Tukholmassa asuva Dahlberg tekee ympäristötaiteen lisäksi mediataidet-ta. Vuonna 2014 hän voitti Utøyan terrori-iskun muistomerkkikilpailun.

Kilpailua rahoittivat opetus- ja kult-tuuriministeriön lisäksi ympäristö-ministeriö ja alueen kunnat. Noin 400 000 euroa maksavan teoksen rahoitusta haetaan pääasiassa Lii-kennevirastolta. Vaalimaalla rekis-teröidään noin 3,5 miljoonaa ylitystä vuosittain. Teos tulee näin ollen hy-vin merkittävälle paikalle.

suomi 1OO lähestyy

T a k u 13

p a n u h ä m e e n a h o

14 T a k u

Tämä lause löytyy KM Satu-Mari Janssonin väitöskirjan tiivistelmäs-tä. Hän on vastaväitellyt työyhteisö-kehittäjä ja aikuiskasvatustieteilijä, joka korostaa omakohtaisen koke-muksen merkitystä työyhteisön muu-tostilanteissa.

Tavoitteellista draamaa työyhteisössä

Työelämän muuttumisvauhti tuntuu hurjalta, kurjalta ja innostavalta, sen mukaan keneltä kysytään. Satu-Mari Jansson toteaa, että muutoksen tuke-minen ja työyhteisön kehittäminen ovat pitkiä hankkeita ja prosesseja. Jos henkilöstön työhyvinvointi on selvästi alentunut, on asetettava sel-keät tavoitteet ja löydettävä toimivat menetelmät. – Merkittävää on omakohtaisen myönteisen kokemuksen saaminen. Kun ajatellaan teatteria ja draamaa oppimismuotoina, niistä kertomisen haasteena on sanallistaminen. Työ-yhteisön kehittämisprosessiin osal-listunut voi sanoa, että tajusin uuden asian, mutta ei osaa tarkalleen kertoa miten se tapahtui.

Janssonin väitöstutkimus on tärkeä osa sitä tietopohjaa, jolle voidaan rakentaa uusia toimintatapoja työ-paikoilla, mutta miten johtajat ja esimiehet saadaan kiinnostumaan teatterin ja draaman käytöstä omas-sa työyhteisössään. Kysymykseen pitäisikö johtajat laittaa Teatterikor-keakoulun alkeisluokalle, Satu-Mari Jansson vastaa kyllä ja nimenomaan silloin, kun on kysymys taitovalmen-nuksesta.

Tärkeää on myös miettiä, miten teat-terin ja draaman käyttöönotosta vies-titään työpaikalla. Janssonin mukaan yrityksen työntekijöiden korvissa teatteri kuulostaa helposti leikkimi-seltä, virkistyspäivän ohjelmalta eikä tavoitteelliselta työn kehittämiseltä. - Hupinäytelmän tekeminenkin on ok, mutta teatterin ja draaman käy-töllä voi olla toisenlaiset suuremmat tavoitteet. Jokainen voi löytää oman tapansa ottaa draaman keinoja käyt-töön. Olen oppinut, että asiakkaille suunniteltujen työpajojen otsikoihin ei kannata laittaa isolla draamatyö-paja, sillä ihmisten käsitykset teatte-rista ja draamasta voivat olla varsin stereotyyppisiä

Satu-Mari Jansson ei miellä käyttä-vänsä työyhteisökehittäjän työssään sosiodraamaa eikä psykodraamaa, koska hän keskittyy enemmän työn ja vuorovaikutuksen kehittämiseen kuin ihmisen psykologisointiin. Ta-voitteena on tehdä tilanteita näkyvik-si, mutta ei välttämättä rooleja vaih-tamalla. Ryhmä voi myös roolittaa itse itsensä silloin, kun luodaan ryh-män kanssa draamatilanteita. Jansson suuntaa tekemisen työhön ja ihmis-ten välisiin sopimuksiin, työyhteisö-taitoihin ja pelisääntöihin.

Teatterin tuntemusta koulutukseen

Kysymykseen teatterin ja draaman ottamisesta yleisesti opetukseen ja koulutukseen Satu-Mari Jansson ker-too omasta opiskelukokemuksestaan yliopiston kurssilla. Opiskelijat sai-vat valita oman tapansa kurssitehtä-vän suorittamiseen ja hän itse valitsi draamallisen esittämisen. Kokemus oli hauska ja myös toimiva.

Draamakurssi sopisi Janssonin mie-lestä hyvin opettajankoulutukseen, jolloin tulevat opettajat saisivat

teatteri ja draama

työn oppimis-muotoina

M e r j a I s o t a l o

Taiteella ja erityisesti teatterilla ja draamalla on mahdollista tuoda yhteen tieto, tunteet ja motiivit seka kyky virittaa koko persoonallisuuden kasittavaa oppimista."

T a k u 15

omakohtaista kokemusta draamape-dagogiikasta. Hän kertoo myös tai-deyliopistolla valmisteilla olevasta yhteisartikkelista, jossa on yhtenä kirjoittajista. Se käsittelee kuoro-kurssia, joka oli suunnattu sellaisille opiskelijoille, jotka jännittävät esiin-tymistä ja sosiaalisia vuorovaikutus-tilanteita. Tutkimuksessa kävi ilmi, että erittäin tärkeä on positiivinen tunnekokemus ryhmästä. Sitä ei syn-ny massaluennoilla. – Samanaikaisesti työelämän haasteet ja muutokset vaativat yhä enemmän kaikilta ketteryyttä vuo-rovaikutukseen ja esiintymiseen, sa-noo Jansson.

Digitalisaatio on johtanut siihen, että asiat voidaan tehdä tehokkaasti ja monikanavaisesti. Janssonin mu-kaan se edellyttää täyttä läsnäoloa, kun tavataan kasvokkain, koska on saatava hyvä kontakti toisiin ihmi-siin, sen jälkeen sähköpostittaminen on paljon helpompaa ja rennompaa.

Draamaa vai soveltavaa draamaa

Tunnettu asia on, että kaikkia taiteen kentän toimijoita ei miellytä sovelta-van taiteen tai kulttuuri- ja taideläh-töisten menetelmien voimakkaasti laajentuva käyttöönotto. – Olen joutunut tätäkin asiaa poh-timaan. Se liittyy erilaisiin taidekä-sityksiin, taustalla on koulutusten

erilaisuus ja se, mihin on urallaan ja työssään suuntautunut. On hyvä, että voi monipuolisesti tehdä ja kehittää omaa osaamistaan.

Satu-Mari Jansson kertoo Rovanie-men Teatterista - Lapin alueteatteris-ta esimerkkinä alueteatteritoiminnan käynnistymisestä. Vuonna 2008 Ro-vaniemen Teatterissa oli palkattuna kaksi Stadiasta valmistunutta aluete-atterikuraattoria, jotka vastasivat mo-nella tavalla alueteatteritoiminnasta, toimivat tuottajina, tekivät yleisötyö-tä, toteuttivat soveltavaa draamaa ja näyttelivätkin. Tukena oli silloisen teatterinjohtaja Tytti Oittisen visio monimuotoisesta teatteritoiminnasta, mikä ei perustunut vain yhdenlaiseen teatterikäsitykseen. – Jokaisella pitäisi olla vapaus toteuttaa omaa ammattiaan ja into-himoaan omalla tavallaan, Jansson toteaa.

Osa kiistoista taiteen ja teatterin ra-joista liittyy Janssonin mielestä ter-minologiaan. Soveltavan teatterin terminologia eroaa teatterin käsit-teistöstä ja kiistojen ratkaiseminen on haasteellista. Tavoitteena pitäisi olla sellainen hyvä käsitteistö, että se antaa jokaisen ihmisen työlle ar-von. Janssonin mukaan kiistelyssä on kysymys ennen kaikkea kolmesta asiasta, taidekäsityksestä, käytännön työstä ja terminologiasta.

Väitöskirja - ja mitä sitten?

KM Satu-Mari Janssonin väitöskir-jatutkimus muodostuu viidestä ar-tikkelista ja yhteenvedosta, josta löytyvät vastaukset kahteen tutki-muskysymykseen:

1) Miten teatteria ja draamaa voidaan jäsentää työn oppimismuotoina?

2) Miten toiminnan teorialla ja kehittävän työntutkimuksen meto-dologialla voidaan rikastaa teatterin ja draaman tarkastelua? Tutkimuk-sen empiirisinä kohteina ovat Ro-vaniemen Teatteri - Lapin alueteat-teri ja ammattikorkeakoulun yhden tulosyksikön johtoryhmä. Teatteri toimii tutkimuksessa esimerkkinä teatterialan murroksesta, oppimisen haasteista ja teatterista teatterilaisten oppimismuotona.

Haastattelupäivästä oli vielä viikko väitöstilaisuuteen. Satu-Mari Jans-son toteaa naurahtaen, että nyt ei osaa vielä katsoa yli väitöspäivän. Työn ohessa yhdeksän vuotta tekeillä ol-lut väitöskirja oli kuin kivi kengässä. – Tulevaisuuden suunnitelmia ja haaveita on mietittävä ensi viikon jäl-keen. Haluan kuitenkin jatkaa työyh-teisöteatterin parissa. Väitöskirjassa on raportoitu työyhteisöteatterin en-siaskelmia. Työyhteisövalmennus tulee varmasti jatkumaan. Ja vaikka väitöskirja jääkin taka-alalle, toivon mukaan aiheen tutkiminen jatkuu.

Satu-Mari Jansson sanoo, ettei häntä niinkään kiinnosta taiteen vaikutus määrällisenä asiana, vaan ennemmin kokemuksena, mitä oivalluksia se voi herättää ja miten se vaikuttaa omaan työhön ja arkeen. – Nyt on vähän pää pyörällä, pitkä aika meni väitöstutkimuksen kanssa. Väitöksen jälkeen haluan varmasti taas kehittää ammattitaitoani. Moni asiahan on mahdollinen, kun vain us-koo haaveisiinsa, lähtee toteuttamaan tavoitettaan ja sitten se päivä tulee.

Satu-Mari Jansson: Teatteri ja draama työn oppimismuotoina

KM (aikuiskasvatustiede) Satu-Mari Jansson väitteli 13.11.2015 Helsingin yliopiston käyttäytymistieteellisessä tiedekunnassa aiheesta "Teatteri ja draama työn oppimismuotoina" (Theatre and drama as forms of learning in organisations). Vastaväittäjänä toimi dosentti Pia Houni, Tampereen yliopisto ja kustoksena professori Yrjö Engeström.

Väitöskirja on myös elektroninen julkaisu ja luettavissa E-thesis -palvelussa.https://helda.helsinki.fi/bitstream/handle/10138/157283/teatteri.pdf?sequence=1

HELSINGIN YLIOPISTOKÄYTTÄYTYMISTIETEIDEN LAITOS

JulkaisijaKäyttäytymistieteiden laitos

PL 900014 Helsingin yliopisto

MyyntiUnigrafia

books@unigrafia.fikirjakauppa.unigrafia.fi

Unigrafia, HelsinkiISBN 978-951-51-0311-6 (pbk)ISBN 978-951-51-0312-3 (PDF)

ISSN-L 1798-8322ISSN 1798-8322

262 SATU-MARI JAN

SSON TEATTERI JA DRA

AMA TYÖ

N OPPIM

ISMUO

TOINA

HELSINGIN YLIOPISTO

KÄYTTÄYTYMISTIETEELLINEN TIEDEKUNTA

UNIGRAFIA, HELSINKI978952108206

TEATTERI JA DRAAMA TYÖN OPPIMISMUOTOINASATU-MARI JANSSON

16 T a k u

Kansakuntamme suurhen-kilöiden pyöreitä juhlavuo-sia vietetään vaihtelevalla

intensiteetillä. Jotkut unohdetaan lähes tyystin mutta tätä ei todel-lakaan tapahtunut Jean Sibeliuk-sen kohdalla (1865 – 1957). Juh-lavuosipanostus tuotti tapahtumia ja konsertteja toisensa perään, ja tietysti uusia levytyksiä, tutkimuk-sia ja muistelmia. Palkitun kuvitta-jan Katri Kirkkopellon Soiva metsä (Lasten Keskus 2015) yhdisti ku-van, sanan ja kirjaan liitetyn cd:n kautta Sibeliuksen monumenttiin pienen lapsellisen säväyksen. Pi-täähän lapsillekin opettaa suur-henkilöiden kunnioitus.

Juhlavuoteen liittyy vähintään kak-si muuta lapsille suunnattua kirjaa. Tapani Baggen ja Salla Savolaisen Hämeenlinnan Janne. Kuinka Jannesta tuli Jean Sibelius (Tam-mi 2015) onnistui yhdistämään tarinan, tiedon ja kuvituksen ko-konaisuudeksi, joka nimensä mu-kaisesti kuvasi kasvutarinaa. Paula Norosen Supermarsu ja jääräpää Janne (Tammi 2015) pyrki yhdis-

P e t r i P i e t i l ä i n e n

Jannen kirjallisia seikkailuja juhlavuosi-maassa

tämään Jannen suositun Super-marsu-sarjan kautta fantasian kei-noin lasten maailman osaksi. Miltä näyttää Janne näissä kahdessa kirjassa?

Matkailumainontaa ja tietoa Jannesta

Tapani Baggen ja Salla Savolai-sen yhteistyö tuo silmille kauniita kuvitusaukeamia, joissa on pieni yksinkertainen Jannen näkökul-masta kerrottu tapaus tai yksi-tyiskohta liitettynä tietolaatikkoon esimerkiksi siitä, milloin Jannen lapsuuskaupunki Hämeenlinnan sai kaupunkioikeudet ja millainen se oli säveltäjän lapsuudessa. Vä-lillä kieltämättä herää miettimään teoksen painokasta matkailuhen-kisyyttä, mutta ei se oikeastaan häiritse, koska tässähän mainos-tetaan sekä Hämeenlinnaa että Sibeliusta. En kyllä ole kauhean innostunut siitä, että tietolaatikos-sa Hämeenlinnan lyseosta sitten kerrotaan kaikki suuruudet, jotka siellä ovat opiskelleet Vexi Sal-meen asti. Liika matkailumarkki-

nointi tylsyttää kiinnostavuuden.

Lasten tietokirjoissa tarinallisuus on pitkään ollut voimakasta. Tari-nan kautta ajatellaan tiedon saa-vuttavan lapsen mielen paremmin kuin pelkän tietotekstin kautta. Tämä pitää paikkansa erityisesti tietokuvakirjoissa. Salla Savolai-sen kuvitus on välillä niin haus-kaa, että se vie pääosan huomi-osta. Tietolaatikoissa käsitellään Hämeenlinnan nähtävyyksien ja Sibeliukseen liittyvien henkilöiden lisäksi paljon musiikkiin liittyviä asi-oita. Minäkin opin, mikä on flyy-gelin, taffelipianon, pystypianon ja harmonin ero. Tämä on aikuis-lukijasta hauskaa mutta samalla jään miettimään, miksi mennään näin tarkkaan esittelyyn, eikä eri soittimia sitten kuitenkaan sidota Sibeliukseen.

Kenties jumitun yksityiskohtiin. Silti harmittaa, että Sibeliuksesta ker-tova tarina jää aika vähäisiksi hei-toiksi sinne sun tänne. Toisaalta on hauskaa, miten Bagge menee Sibeliuksen nahkaan ja selittää,

T a k u 17

että koulussa ”Minä en jaksanut aina keskittyä”, mutta toisaalta taas tätä puolta tarinasta olisi voi-nut kehittää, koska tiedän, miten Bagge olisi siihen todellakin pys-tynyt. Kaikkinensa kirja puolustaa paikkaansa, ja itse asiassa olisi pi-tänyt kirjoittaa jo paljon aiemmin. Kotkan kaupunginkirjastossa kir-ja oli otettavissa suoraan hyllystä. Tämä kirja pitäisi saada lukijoiden käsiin, koska aikuislukijakin kiin-nostuu sekä Sibeliuksesta että Hämeenlinnasta. Ei ihme, että kir-jassa kiitetään Hämeenlinnan kau-punkia yhteistyöstä.

Supermarsu kaappaa Jannen itselleen

Paula Norosen suositun Super-marsu-fantasiasarjan kahdek-sannessa osassa päähenkilön, 11-vuotiaan Emilian, luokka lähtee leirikouluun Tuusulanjärven ran-nalle. Emilian ryhmän kierrellessä Ainolassa Emilia ystävineen me-nee kiellettyyn huoneeseen, rik-kovat siellä vanhan viulun ja siirty-vät ajassa taaksepäin 11-vuotiaan

Jannen luokse vuoteen 1876. Seik-kailu voi alkaa.

Niille, jotka eivät tiedä Supermar-suista mitään, pitää kertoa, että Emilia joi aikoinaan marsunsa ku-pista vettä ja pystyy sen jälkeen muuttumaan Supermarsuksi ja pelastamaan maailman, ja tietys-ti kaverit monesta pulasta. Myyt-tinen Jättiläismarsu antaa Emilia-Supermarsulle yleensä tehtäviä. Nyt kaverukset ovat pahemmas-sa pulassa, koska ovat joutuneet menneisyyteen – ja Janneakin pi-tää auttaa, koska hän osaa sä-veltää, muttei tehdä oikein noita sanoituksia. Lasten pitää löytää jostain marsu mutta 1800-luvun lopun Suomessa tämä ei olekaan helppo tehtävä.

Jean Sibeliuksen käyttäminen näin suositussa lasten fantasiakirjassa tuo säveltäjän suuren lukijajoukon tietoisuuteen. Noronen voi myös ir-rotella aika lailla. Janne on vähän känkkäränkkä välillä, ja oppii tule-vaisuuden lapsilta vähän ”bändi-jutuista”. Supermarsut ovat aina

hauskoja luettavia, koska niissä on niin loistavia pähkähulluja ja pos-kettomia tarinoita, ettei voi muu-ta kuin nauraa. Nyt jäin vähäsen miettimään, onko tämä jotenkin tilaustyö vai kirjailijan omakohtai-nen rakkauden osoitus säveltäjää kohtaan. Ihan sama, koska tämä kirja luetaan Supermarsun eikä Si-beliuksen takia. Kenties tällaisen kirjan kaltaisia pitäisi olla enem-män, että tulevaisuudessa tästä vähän kasvaneet lukijat suhtautui-sivat pienemmällä ylikunnioituksel-la ja pönötyksellä suurhenkilöihin.

18 T a k u

Kulttuurituotannon ammatillinen koulutus on verrattain nuori oppiala. Kulttuurialan tuotantoon ja tuottajuu-teen kohdentuvat korkeakoulutasoi-nen koulutus on kehittynyt Suomessa asteittain omaksi koulutusalakseen (Tuottaja2020, Helsinki 2012). Arts/Cultural Mangement -koulutuksen aloittivat vuonna 1992 ensimmäisi-nä Jyväskylän yhteiskuntapolitiikan laitos sekä Sibelius-Akatemian täy-dennyskoulutuskeskus. 1990-lopulla koulutusohjelmat alkoivat vakiintua tutkintoon johtavaksi koulutukseksi, ja samaan aikaan ammattikorkeakou-lut aloittivat toimintaansa. HumaK on tarjonnut kulttuurituottajien am-matillista koulutusta vuodesta 1998. Vuotta myöhemmin perässä seura-sivat Stadia (nykyinen Metropolia), Seinäjoen ammattikorkeakoulu sekä Yrkehögskolan Sydväst (nykyinen Novia).

PeTrA KyTölällä ei ollut muuta mahdollisuutta kuin ryhtyä kulttuurituottajaksi. ”Viisitoistavuo-tiaasta olen kulkenut isäni jäljessä festareilla töissä, vaikken edes siinä vaiheessa ollut tietoinen isän varsi-naisesta työnkuvasta”, Kytölä kertoo. Häntä viehätti festivaalien tunnelma ja ennen kaikkea työntekijöiden kes-kinäinen hyvä yhteishenki. ”En aja-tellut, että onpa makeeta päästä la-van taakse ja tavata julkkiksia”, hän huomauttaa. ”Tykkäsin siitä tavasta, millä tavalla henkilökunta teki töitä yhdessä.”

Kytölä haki ja pääsi Seinäjoen am-mattikorkeakouluun. Koulutustaan hän pitää turhankin teoriakeskeise-nä, sillä suurimman hyödyn hänen mielestään sai lukuisissa harjoitte-lujaksoissa, jolloin pääsi näkemään, mitä tuottajan työ oikeasti on. ”Omat vahvuuteeni ovat juurikin käytännön tekemisessä, kuten lupien hankinta, laitteiden ja paikkojen buukkaus”, hän sanoo. Kulttuurituottajakoulu-tuksen ohella Kytölä on hankkinut myös järjestysmieskortin, kuorma-autokortin sekä hygienia- ja anniske-lupassin. Tämä takasi sen, että Kytö-lällä riitti jo opiskeluaikana vientiä. Hän oli ympäri vuoden useissa ta-pahtumissa sekalaisissa töissä; tuo-tantoportaassa, järjestysmiehenä, narikassa tai lavaryhmässä. Toisi-naan harjoittelijan statuksella ja pal-katta, mutta töissä omalla alallaan kuitenkin.

eriKA POiKOlAiSelle kult-tuurialalle ja tapahtumatuotantoon suuntautuminen ei ollut yhtä itses-tään selvää. Hän kävi mediapainot-teisen lukion, ja nykyinen ammatti löytyi opinto-oppaasta. ”Minusta ei ollut sisällöntuottajaksi eli taiteili-jaksi, mutta halusin kuitenkin töi-hin siihen maailmaan.” Humak ja kulttuurituottajalinja tuntui ensilu-kemalta omalta. Kulttuurituotanto on yksi kilpailluimmista opiskelu-aloista, ja moni joutuu hakemaan paikkaa useana vuonna. Sisäänpääs-seillä on usein takanaan jo opistota-

son tutkintoja ja työkokemusta. Näin oli Poikolaisenkin kohdalla. Hän oli pitänyt välivuoden ja tehnyt töi-tä. ”Opiskelija-aines oli vanhempaa ja kokeneempaa, ei suoraan koulun penkiltä tulleita, mikä oli mielestäni hyvä. Tuottaja tarvitsee elämänkoke-musta”, Poikolainen sanoo. Elokuva on Poikolaiselle läheinen taidemuoto. Hän teki opintojensa ai-kana töitä ja harjoitteluja muun mu-assa dokumenttielokuvafestivaali DocPointissa, vammaiselokuviin keskittyvässä KynnysKINO:ssa, sekä Ateneumin Taidetta Valkokan-kaalla – hankkeessa. Harjoitteluun kuului tiedotusta, markkinointia ja tapahtumajärjestämistä. Koulu-tus antoi paljon eväitä, mutta jotain Poikolainen olisi kaivannut lisääkin. ”Olisipa koulussa opetettu enemmän taloushallintoa ja sopimusten tekoa”, hän sanoo. Koulun jälkeen Poikolainen lähti vuodeksi working-holiday -viisumil-la kiertämään Australiaa, välillä lo-maillen ja välillä tehden sekalaisia töitä. Sillä välin Suomi oli vajonnut taantumaan, pysyviä työpaikkoja ei ollut tarjolla, vaan elanto piti hank-kia pienistä pätkistä. Poikolainen teki osa-aikaisesti töitä elokuvan parissa muun muassa Rakkautta & Anarkiaa-, DocPoint-, ja Artisok-ka-festivaaleilla sekä Sodankylän filmifestivaaleilla. Lisäksi hän teki catering-keikkoja ja muiden alojen töitä työnvälitysfirman kautta. Poi-kolaisella saattoi olla saman aikaiseti kolme eri työpaikka.

TuoTTajan Tie on Tuskainen

Vasta ilmestynyt Jaana lut-tisen kirjoittama Kulttuurista työtä-juhlakirja valottaa tai-teen ja kulttuurin ammatti-järjestö TAKU ry:n syntyhis-toriaa ja toiminnan vaiheita yksityiskohtaisesti ja ansiok-kaasti. Kasvava osa TAKUn jäsenistöstä toimii kulttuurin tuottamisen alalla. TAKU-lehti kyseli kolmelta kulttuu-rituottajalta, miten he ovat päätyneet alalle. Mitä kulttuu-rituottaja tekee työkseen?

Petra Kytölä Erika Poikolainen

r a i s a n i e m i

T a k u 19

Viimeisten vuosien aikana Poi-kolainen on tehnyt töitä Helsingin kaupungille. Edelleen pätkiä ja si-jaisuuksia. ”Olen ollut vuorotteluva-paan sijainen, äitiysloman sijainen, opintovapaan sijainen, sairasloman sijainen”, hän listaa. Pätkätyö ei ole ollut oma valinta, mutta Poikolainen myöntää, että hän on valinnut työ-tehtävät usein kiinnostavuuden mu-kaan, miettimättä sijaisuuden kestoa. ”Toisaalta olen aina salaa toivonut, että työ jatkuisi”, hän myöntää. ”Ih-minen ei voi kehittyä työssään, jos hän ei pääse tekemään asioita uu-delleen, virheistä oppineena ja uu-sia ideoita hyödyntäen. Jos tekee tapahtuman vain kerran, ei pysty hyödyntämään oppimaansa ja sa-malla kehittymään itse tuottajana,”, hän huomauttaa. Töiden ohessa Poikolainen opis-keli Keuda aikuisopistossa tv-doku-menttilinjalla. Hänen lopputyönsä - In Between (jobs) – kertoo hänes-tä itsestään, kulttuuri alan ammat-tilaisesta, jolla on ollut yli 30 mää-räaikaista työsuhdetta 10 vuodessa. Poikolainen tekee elokuvassaan nä-kyväksi ne sinnikkäät pätkätyöläiset, jotka vuodesta toiseen jaksavat etsiä ja aloittaa uusia töitä.

”Teininä halusin arkkitehdiksi. Ylä-asteella ja läpi lukion olin harjoit-telussa arkkitehtitoimistoissa ja pääsinkin opiskelemaan suoraan lukiosta arkkitehtuuria Oulun yli-opistoon. Ensimmäinen vuosi oli ihana, toinen oli ihan hirveä ja kol-mannen vuoden jälkeen keskeytin opinnot. Se ei ollut minun juttuni”, riiKKA WAllin kertoo. Hän koukkasi vielä kuvataide- ja käsi-työnkoulun kautta, kunnes löysi oman alansa ammattikorkeakoulu Novian kulttuurituotannon opiske-lijana. Aiemmat opinnot eivät ole menneet hukkaan. ”Kirjoitin loppu-työni siitä, miten tuottajaa tarvitaan kuvataiteissa, varsinkin yhteisötai-teessa yhä enemmän ja enemmän”, Wallin kertoo. Opinnäytetyö oli vielä kesken, kun Riikka Wallin perusti oman yrityksen. Walliinilla on ollut hy-vin erilaisia toimeksiantoja. Osaa hän laskuttaa firmansa kautta, osan asiakkaita kanssa solmitaan työsuh-de. Wallinille tämä sopii erittäin hy-vin ”Kun esimerkiksi tuotan jonkun projektin, olen paljon tilaajan kans-sa yhteistyössä, olen siellä paikalla,

osallistun organisaation kehittämi-seenkin. On ihanaa, että saan näin organisaatioista itselleni ne hyvät puolet”, Wallin iloitsee. Hänellä on kokemusta myös yhteisöllisistä työ-yhteisöistä. Produforumin kautta hän työskenteli Kulttuuritehdas Korjaa-molla, jossa toimii paljon vapaan kentän toimijoita. ”Minulla oli toi-misto myös Hub Helsingissä. Siellä on paljon yrittäjiä ja itsensä työllistä-jiä eri aloilta, mutta ansaintalogiikka on samankaltainen kaikilla. Sieltä sai paljon tukea, varsinkin yrittäjyyteen liittyvissä asioissa”, Wallin kertoo.

Petra Kytölä opiskeli Sei-näjoella, Erika Pokolainen Humakissa ja Riikka Wallin Noviassa. Kytölä työsken-telee nykyisin yksityisellä puolella, assistenttina Sun Effects Oy:ssa joka vastaa muun muassa Flown ja Slus-hin tapaisten suurtuotanto-jen teknisestä tuotannosta. Päivätyön ohessa hän tekee edelleen keikkaduunia erilai-sissa tapahtumissa, sekä va-paaehtoistyötä Kallio Block Partyn tuotannossa. Poiko-lainen tekee vastaavan tapah-tumatuottajan sijaisuutta Vi-sit Helsingissä, ja Wallin on määräaikaisena työsuhteessa, toimien Svenska Teatrenilla prohjektijohtajana.

Näiden tuottajien taustat ja työtehtävät ovat hyvinkin erilaiset, mutta kaikki ovat tarvinneet kulttuurituotta-jan tärkeintä ominaisuutta; stressinsietokykyä. ”Tuot-tamisessa on sellainen pää kylmänä -meininki. Langat on pidettävä käsissä vaik-ka olisi miljoona asiaa hoi-dettavana,” Petra Kytölä huomauttaa,”Heti syntyy on-gelmia, jos marssijärjestys on epäselvä.” Erika Poikolainen on huomannut, että stressin-sietokyky kasvaa iän myötä. Tuottajan täytyy pitää itsensä kunnossa.

”Nia-tanssi on suoraan sa-noen ollut minun pelastuk-seni”, Riikka Wallin sanoo. ”Heti valmistumiskevään jälkeen olin viisi kuukautta täysipäiväisessä työprojektis-sa ja lisäksi tein kahta muuta projektia päällekkäin. Olisin varmasti ollut burn outissa jos minulla ei olisi Niaa”, hän sanoo. Itsestään huo-lehtiminen on Wallinin mu-kaan myös osa ammatillista minäkuvaa. ”Jos näyttäisin joltain harmaalta aaveelta, en varmasti saisi uusia asi-akkaitakaan

Riikka Wallin. Kuva: Rita Miklán

20 T a k u

Taide- ja kulttuurialan ammattijärjestö TAKU vietti 9. – 10. syyskuuta 40-vuotisjuhliaan Tam-pereella näyttävästi. Tampere oli valikoitunut juhlapaikaksi, koska siellä TAKU eli Suomen Kulttuurisihteerit ry perustettiin ensimmäisen kerran vuonna 1975. Koska asia haluttiin var-mistaa, niin virallisesti Suomen Kulttuurisih-teerit perustettiin Karjaalla vuonna 1977. Tam-pereella TAKU juhlikin niin, että juhlittiin kaksi kertaa sekä päivällä että illalla – ja kolmannen kerran juhlitaan vielä Helsingissä 25. marras-kuuta ansiomerkkien kera.

monta kertaa

– Taku 40 vuottaTAKU:n päiväseminaarin avasi Maarit Helén, joka toimii Akavan Erityisalojen hallituksen puheen-johtajana ja työskentelee Tampereen kaupungin-kirjaston kokoelmapäällikkönä. Helén on uransa aikana työskennellyt paljonkin järjestöön kuluvien ammattilaisten kanssa. Hänestä yhteistyö on ollut hauskaa, koska takulaiset ay-aktiivit eivät ole tyl-siä vaan myös viihteen ammattilaisia.

leipaa, sirkushuveja

jo vuodesta

1975

Taid

e- ja

kulTTuurialan ammaTTijärjesTö Taku ry FackorganisaTionen För konsT- och kulTursekTorn rF

p e t r i p i e t i l ä i n e nk u v a t p e t r i p i e t i l ä i n e n j a m e r j a i s o t a l o

Takun puheenjohtaja Mari Lankinen ja Tampereen kaupungin apulais-pormestari Anna-Kaisa Heinämäki nostivat maljan 40-vuotiaalle jär-jestölle. Heinämäen lupaus pitää Tampereen ensi vuoden kulttuurirahat tämän vuoden tasolla kirvoitti takulaisissa taputuksia.

20 T a k u

T a k u 21

– Minun tuntemukseni tiivistyy yh-teen sanaan, ylpeyteen. Olkaa ylpei-tä työstänne!

Helén laajensi TAKU:n juhlaa tämän päivän polttaviin kysymyksiin. Hän muistutti, että ihmisten elämänlaa-dun parantaminen on edelleen täs-sä ja nyt takulaisten työkentän kes-kiössä.

TAKU:n historiateos Kulttuurista työtä

Juhlavuottaan TAKU kunnioitti tilaa-malla toisenlaisen teoksen yhdistyk-sen vaiheista. Tampereella julkiste-tun kirjan nimi Kulttuurista työtä on kiinnostavan moniselitteinen. Kirjan tekijä, Jaana luttinen esitteli Tam-pereella kaksikin kertaa kirjaansa niin päiväseminaarissa kuin iltajuh-lassa. Molempien esittelyjen viesti oli sama: tavoitteena on ollut tehdä laajempiakin lukijayleisöjä saavut-tava tietoteos, jossa tekijöiden ääni tulee esille aivan eri tavalla kuin pe-rinteisessä järjestöhistoriikissa. Kyse on historiateoksesta eikä järjestöhis-toriikista.

Luttisen mukaan kyseessä on kult-tuurityöntekijän selviytymistarina. Hän kiteyttää tarinan klassiseksi juo-ninovelliksi. Ensin 1970-luvulla syn-tyy kulttuurisihteeri, joka menestyy 1980-luvulla, mutta sitten saapuu se kaikissa tarinoissa oleva dramaat-tinen käänne. Ja 1990-luvun kriisi, hallintouudistukset, talouskriisit mel-kein tuhoavat sankarimme. Kulttuu-ripalvelut heitetään markkinoiden kynsiin. Seuraa kulttuurisihteerisan-karin irtisanomisia, virat vähenevät ja pätkätyöt painavat päälle. Tarvi-taan lisää tuottavuutta ja markkinoin-tia. 2000-luvulle tultaessa kulttuuri-sihteeri on muuntautunut työtään ja osaamistaan eri suuntiin myyväksi moniosaajaksi.

– Näin sankarimme selviytyy, muut-tuu ja keksii itselleen aina vain uusia nimikkeitä ja töitä, Luttinen selvittää.Ja TAKU on tämän tarinan sankarin auttaja, oma ammattijärjestö, jonka muuntautumista kuvataan kirjas-sa samalla tavalla kuin jäsentenkin haasteita. Järjestön historia on niin sanottua lähihistoriaa. Luttinen mää-rittelee sen niin, ettei hän pystynyt hautautumaan arkistolähteisiin vaan kirja pohjaa suurelta osin myös haas-tatteluihin.

Takulaiset jonottivat päiväjuhlassa ni-mikirjoitusta TAKU:n historiateoksen kirjoittajalta Jaana Luttiselta.

22 T a k u

– Monet ovat kommentoineet tätä kirjaa ja osallistuneet sen tekemi-seen. Näen, että se on ollut yhtei-söllinen prosessi, jossa toimijat ovat osaltaan päättäneet, mikä on ollut tärkeätä ja mikä ei, Luttinen kuvaa kirjaprosessia.

Iltajuhlassa Luttinen kertoi historia-teoksesta myös kaikki hauskat tarinat ja sattumukset.

– Helsingin Sanomissa aikoinaan Hytönen kirjoitti, että kulttuurisih-teerit ovat vaisua byrokraattiporuk-kaa, suorastaan turhia, mutta emme-hän me mitään vaisuja ole koskaan olleet.

Juhlayleisö nauroi molemmille mai-nioille esittelyille teoksesta. Pitkä matka on kuljettu aliarvostetusta ja huonon julkisuuskuvan omaavis-ta kulttuurisihteereistä takulaisik-si kulttuuriosaajiksi. Prosessia ku-vaa hyvin, että alkujaan järjestössä oli nimensä mukaisesti vain julki-sen hallinnon palveluksessa ole-via kulttuurityöntekijöitä. Nykyään yli 3300 takulaisen joukosta löytyy niin julkisen hallinnon, yksityisen ja kolmannen sektorin parissa kuin yrittäjänäkin toimivia jäseniä. Am-mattinimikkeitä heillä on 600.

– Nyt halutaan itse asiassa erottau-tua kulttuurisihteeri menneisyydes-tä, Luttinen mainitsee.

Hänestä historian tarinat ja ikäpol-vitulkinnat ovat osa yhteistä tarinaa. Tämän Luttinen halusi tuoda kaikil-le kuulijoille esille molemmissa kir-jaa koskevissa esityksissään. Lisäksi se toistuu keskeisenä teemana myös itse kirjassa.

– Byrokraattien jälkeen olemme ny-kyään monenkirjavien sukupolvien tuotteita, joista viimeisimmät kuu-luvat jo some-, media- ja Internet-sukupolviin. Tyypillisin nykytaku-lainen on urbaani kulttuurituottaja, jolle lyhytkestoinen projektityö on ideaali tapa elää ja työskennellä.

Luttinen haluaisi TAKU:sta vielä voimakkaammin yhteiskunnalli-seen ja kulttuuripoliittiseen keskus-teluun osallistuvan toimijan. Tämän takia hän haluaisi historiateoksen laajemman lukijakunnan käsiin. Kirja kertoo sankaritarinan lisäksi myös yhden järjestön ja sen jäseni-en pakollisen muutosprosessin osana yleistä yhteiskunnallista muutosta.

Meidän pitää osallistua keskuste-

luun, meidän äänemme voisi voimistua, Luttinen päätti ilta-juhlapuheensa.

Juhlien visioitaja taidetta

Iltajuhlassa järjestön puheen-johtaja Mari lankinen tunnus-ti ensi rakkautensa järjestöön.

– Ymmärsin, että edunvalvon-tamaailma on mielenkiintoista ja oikeastaan hyvin tärkeä osa arkea, jossa elää ja tekee työtä. Meidän pitää pystyä vaikutta-maan asioihin, ja tätä kautta se on mahdollista.

Lankinen ei suostunut uudestaan vi-sioimaan tulevaisuutta vaan siteera-si itseään.

– Elämme vaativaa aikaa: pakolais-tulva, taantuma, julkisen sektorin paineet ja uusi keskusjärjestömah-dollisuus. Olen varovainen. Silti tie-dän, että tarvitsemme edunvalvontaa edelleen. Pätkätöiden ja muutosten keskellä TAKU:n pitää uudistua muun ay-liikkeen mukana. Tiedäm-me nyt kentän tarpeet. Meidän pitää päästä nopeampaan toimintaan, jä-senten suoraan toimintaan ja lisätä omia vaikutusmahdollisuuksiamme meitä koskevissa asioissa.

Taide- ja kulttuurialan ammattijär-jestö ei voi juhlia ilman nimensä mu-kaista osuutta. TAKU:n juhlat pitivät sisällä musiikkia, lausuntaa, museo-käyntejä ja työpajoja. Tamperekin tuli kiertokäynnillä tutuksi.

Päiväjuhlassa esiintyi klassisen ki-taran taitaja Pekka Siiskonen Tam-pereelta. Esitys jätti yleisön sanatto-maksi. Vuoden 2014 nuori lausuja Antti Tiensuu sen sijaan sai yleisön nauramaan ääneen. Niin esitys kuin sanat villitsivät takulaiset. Tiensuu kävi kokonaisuudessaan muun mu-assa Mikko Rimmisen, Kaarina Va-loaallon ja Markku Aallon runojen kautta lävitse elon ja taiteen ihanuut-ta ja kurjuutta – ja sitä hauskuutta!

Pekko Käpin jouhikko keinutti juhlayleisöä

hypnoottisesti hirsipuussa.

Vauhdikas lausuja Antti Tiensuu ihastutti ja nauratti juhlakansaa. Kaikkiaan TAKU:n juhlintaa osallistui noin 50 takulaista.

Juhlapäivän huipensi iltajuhlan yllä-tysesiintyjä Pekko Käppi jouhikol-laan. Käpin ”Hirttäjämies” ei ollut todellakaan tavallinen iloluotoinen juhlalaulu. Kenties hirsipuussa kei-numinen ja rahattomuuden pelko ovat osa taiteen ja kulttuuri syvin-tä olemusta. Ja aina odotamme sitä mahdollista äitiä tai kultaa eli mese-naattia, joka pelastaisi meidät keinu-masta hirsipuussa – ja pääsisimme tekemään taidetta ja kulttuuria.

T a k u 23

Rakkaudesta en halua puhua pahaa, mutta onhan se suoraan sanottuna ihan

helvetin huono tuote. Pidä siinä nyt hymyillen myyntipuhetta, kun oikeasti tekisi mieli kouluttaa asiakkaita kuristusotteella tai monottaa niitä idiootteja voimalla anaaliin. Rakasta lähimmäistäsi niinkuin itseäsi, käännä toinenkin poski... Tällanen tiedostava kama on ehkä vähän liian diippii shittii keskivertokuluttajalle. Suuri yleisö haluaa mieluummin sadismia ja saatananpalvontaa kuin rauhanlauluja, syrjäytyneiden teatteriesityksiä. monikulttuurista toiseuden peilaamista tai muuta punikkien rappiotaidetta.

Bisnes on bisnestä. Miksi vaivautua tekopyhästi vastustamaan maailman pahuutta, kun voi ihan yhtä hyvin lopettaa jeesustelun ja mennä tekemään tukevasti massia? Kyllä tuolla jossain joku kukkahattutäti kiittää, jos osaat kuvata elämää kauniisti, mutta jostain itse kunkin tässä tärähtäneessä maailmassa on leipänsäkin tienattava. Jätetään siis noi rakkausrunot ym. kivat harrasteprojektit kaveripiirin iloiksi. Lunastetaan ne optiot ensin, katotaan sitten tuonnempana sitä sielun pelastusta."

tiensuu.antti.t@student.uta.fi

Markku Aallon runo

Matkalla menestykseen

T a k u 23

24 T a k u

Perjantain päiväseminaarissa jäsenet kertoivat muille lyhyes-ti itsestään, ja miten ovat pää-tyneet TAKU:n jäseniksi. Esit-telyissä nousi kolmekin kertaa esille tunnustus: ”Sitten Laju-nen sanoi, että nyt liityt!”

Kaikkia näitä kolmea jäsentä yhdis-ti aikoinaan vahvasti Jyväskylässä ja nykyään Kaakkois-Suomessa vai-kuttava Kirsi lajunen. Häntä voi-daan pitää innostavana esimerkkinä siitä, miten jäseniä hankitaan.

Ensimmäinen askel on sen tunnus-taminen, etteivät kaikki kulttuu-rialalla työskentelevät tiedä järjestön toiminnasta tai sen tekemästä edun-valvonnasta. Työkentän muutokset ovat olleet kulttuurialalla viimeisten vuosikymmenten aikana niin suuria, että kulttuurityöntekijöiden liikku-vuus järjestöstä toiseen on ollut to-siasia. Toinen askel on hankalampi, koska siinä joutuu laittamaan itsen-sä peliin. Lajusen toiminta kuvastaa tätä toista askelta ja perustodellisuut-ta: Jokainen järjestö tarvitsee omat aktiivinsa, jotka uskaltavat ja pysty-vät kertomaan TAKU:sta – ja keh-taavat sanoa, että nyt pitäisi liittyä!

Nyt nämä kolme ”lajuslaista” vas-taavat samoihin kolmeen kysy-mykseen kuin muut haastateltavat. Nämä kysymyksethän olivat: Mikä on sinun juttusi kulttuurin ja taiteen kentässä? Miksi valitsit juuri tämän järjestön? Mikä on se suuri unelmasi tulevaisuudessa?

Kaksi ”lajuslaista” hallituksessa

Kaksi Lajusen vahvasti rekrytoimaa takulaista toimii nykyään hallituk-sessa. He ovat puheenjohtajaksi uu-delleen valittu Mari lankinen ja edellisessä hallituksessa varapu-heenjohtajana toiminut Ville niu-tanen. Lankinen vaikuttaa edelleen

P e t r i P i e t i l ä i n e n

Järjestö tarvitsee puolestapuhujansa

Jyväskylässä mutta Niutanen pääasi-assa Helsingissä.

Mari Lankinen määrittelee itsensä musiikkitaustaiseksi tuottajaksi. – Olenhan ollut niin viulunsoiton-opettaja kuin tehnyt itse musiikkia ja johtanut orkestereita ja toiminut mu-siikkikasvattajana ja… eiköhän tuo jo riitä taustastani, Lankinen nauraa.Koko 2000-luvun hän on työsken-nellyt pääasiassa kulttuurituotan-nossa. Siinä hän on hyödyntänyt

kaikkia menneitä ammattejaan. Lankinen on hyvä esimerkki siitä, miten tieto ja pieni tönäys avaa takulaisuuden portit. Hän kuului aiemmin toiseen liittoon, koska ei ollut koskaan kuullut-kaan TAKU:sta.

– Sitten kun Lajunen esitteli sen, mitä TAKU on, innostuin ja ym-märsin, että tämähän on minun paikkani. Järjestö todellakin tar-vitsee puolestapuhujansa.

Puheenjohtaja Mari Lanki-nen tunnusti iltatilaisuudes-sa: ”Kuuluin Suomen opet-tajaksi opiskelevien liittoon, mutta Lajusella oli niin hyvä myyntipuhe, että vaihdoin liittoa 2000-luvun vaihtees-sa.”

Järjestö tarvitsee aina nii-tä, jotka sanovat muille, että nyt liitytte! Hanna Emaus ja Ville Niutanen hyppäsivät TAKU:n kelkkaan keskellä olevan Kirsi Lajusen keho-tuksesta.

– Lajusen rekrytoimia

T a k u 25

Lankinen ei hevillä suostu paljas-tamaan tulevaisuuden haaveitaan. Hänellä niitä on niin monta, ettei suostu niistä niin vain valitsemaan sitä toteuttamisjärjestyksessä en-simmäistä – tai tärkeintä.

Ville Niutasen ”juttu” on maail-man tekeminen kulttuurin ja tai-teen avulla paremmaksi paikaksi.

– Tietysti kulttuurin ja taiteen am-mattilaisten työoloja pitää paran-taa. Tätähän teen myös varsinaises-sa työssäni asiantuntijana Suomen Taiteilijaseurassa.

Hän liittyi jäseneksi Lajusen innos-tamana ihan silloin, kun alkoi tehdä kulttuurityötä. Ajatuksena oli, että kyllä ammattiliittoon pitää kuulua.

– Koska minulla ei ole poliittisen puolueen jäsenkirjaan, niin tämä on minulle kanava vaikuttaa asioihin.

Niutasen tulevaisuuden haave ei ole mikään vaatimaton tai pieni! Hän olisi mielellään jakamassa hyvää taiteen ja kulttuurin suur-mesenaattina.

Kolmas ”lajuslainen” etsii töitä

Kolmas Lajusen aikoinaan rekry-toima takulainen toimii edelleen Jyväskylässä. Hanna emaus etsii tällä hetkellä töitä. Hänelle tulevai-suuden suuri haave on tällä haavaa itsestään selvä – unelmasta oman alan työstä.

– Olen tehnyt festivaaleja pitkään. Erityisesti teatteripuoli on ollut vahva. Niin, että jos töitä on tarjol-la, ottakaa yhteyttä, Emaus sanoo ja naurahtaa.

TAKU:n toimintaa Emaus liit-tyi tehdessään Lajusen kanssa ai-koinaan yhteistyötä Jyväskylän Talven, Summer Jazzin, Kihveli Soikoon ja monien muiden fes-tivaalien parissa. Hän oli aiem-minkin kuulunut ammattiliittoon, jota ei ollut kokenut mielekkääk-si paikaksi.

– Kirsi sanoi suoraan, että kannat-taa liittyä. Olihan siinä pientä ”pa-kottamista” mutta oikeastaan tämä on ensimmäinen ammattiliitto, jon-ka olen kokenut todella omakseni, Emaus myöntää.

26 T a k u

ELLI KaTajaLa kuuluu aika tuoreisiin takulaisiin. Kesäkuussa valmistunut joensuulainen kirjallisuudenmaisteri liittyi mukaan vuonna 2012.

– Nyt opiskelen taas mutta englan-ninkielisessä kulttuuripainotteisessa maisteriohjelmassa Itä-Suomen yli-opistossa. Opiskelukavereita on 15 eri maasta, aika hauskaa.

Katajala liittyi, koska kaveri yllytti liittymään. Tämä sai uudesta jäse-nestä itselleen leffaliput.

– Hän kertoi, että pitää liittyä, että hän saa liput. Mutta huomasin heti, että kulttuurityö on kyllä minun jut-

p e t r i p i e t i l ä i n e n

Uudet ja vanhemmat jäsenet paljastavat takulaisuuden salaisuuksia

tuni, ja TAKU on humanistille hyvä paikka vaikuttaa.

Hän unelmansa liittyy nykyisiin englanninkielisiin taide-, kulttuu-ri- ja historiaopintoihin. Hän toivoo pääsevänsä kansainvälisiin tehtäviin ulkomaille.

– Lähetystöön tai Suomen kulttuuri-instituutteihin vaikuttamaan. Tämän takia opiskelen!

Vastavalmistunut muotoilija Harry GrönMarK on kenties tuorein taku-lainen. Hän liittyi 16. elokuuta 2015.

– Mietin asiaa. Olisihan minulle

muotoilijana tarjolla muitakin järjes-töjä. Ne vaikuttivat minusta edunval-vojina erilaisilta, keskittyivät apura-ha-asioihin ja sellaiseen.

Hän piti TAKU:n linjasta, jossa ei keskitytä apurahanjakoon vaan teh-dään perinteisempää edunvalvontaa jäsenten työn ja toimeentulon edel-lytysten parantamiseksi.

– Minun unelmani on tehdä jotain mielekästä työtä, nauttia työn teke-misestä, mutta sellaista työtä, mistä jäisi sen verran käteen sekä rahaa että vapaa-aikaa, että pystyisi tekemään elämässä myös jotain muuta.

TAKU:n juhlissa Tampereella näki ja koki jäsenistön koko laajuuden. Muutamat jäsenet saivat vastata kolmeen kysymykseen lyhyesti. Nämä olivat: Mikä on sinun juttusi kulttuurin ja taiteen kentässä? Miksi valit-sit juuri tämän järjestön? Mikä on se suuri unelmasi tulevaisuudessa?

tuoreet - ja innostuneet

Iltajuhlassa takulaiset laittoivat Suo-men kulttuuripolitiikan uuteen kuo-siin. Sattumalta uudet takulaiset Harry Grönmark ja Elli Katajala päätyivät samaan pöytään istumaan vierekkäin.

jo vuodesta

1975

Taid

e- ja

kulTTuurialan ammaTTijärjesTö Taku ry FackorganisaTionen För konsT- och kulTursekTorn rF

T a k u 27

p e t r i p i e t i l ä i n e n

Uudet ja vanhemmat jäsenet paljastavat takulaisuuden salaisuuksia

vanhat jäärät - ja yhä innostuneetMErja ISoTaLo Forssasta ja ULLa MajaMaa Tampereelta ovat kuulu-neet takuun jo vuosikymmeniä. He eivät takulaisuutensa määrää ja mit-taa suostu edes tunnustamaan. Nämä vanhat jäärät eivät suostu lopetta-maan innostumistaan millään hin-nalla. Jäärät haastatellaan yhdessä, koska he ovat niin jääriä.

– Ei kulttuuri ole työ tai harrastus vaan koko vapaa-aika, työ, harrastus ja vapaaehtoistoiminta, siis kaikki on minun juttuani, Isotalo pohtii.

– En voi paljon tuohon lisätä, Ma-jamaa jatkaa jääden hetkeksi sanat-tomaksi.

Majamaalle TAKU oli ainoa järjestö, jossa tapaa samanlaisia ihmisiä, ver-taisia. TAKU on antanut hänelle niin vertaistukea kuin erityisesti mahdol-lisuuden saada juuri hänen työtarpei-siinsa iskevää koulutusta.

Isotalo myötäilee Majamaata mutta kaivaa myös historian havinaa haas-tatteluun.

– No, Forssan kulttuurisihteerinä Suomen Kulttuurisihteerit oli mi-nulle ainoa paikka liittyä, ja toimia, Isotalo muistuttaa.

Unelmat ja tulevaisuus on Majamaan mielestä täysin vastuuttoman laaja ja kauhea kysymys. Kahden sekunnin jälkeen tulee napakka vastaus:

– Haluan toteuttaa tulevaisuudessa-kin ihmisten unelmia. Tehdä kuten meillä täällä Tampereella. On kuun-neltu kaupunkilaisia siitä, mitä täällä ei ole tarpeeksi, ja sitten toteutetaan toiveita kuten lavatansseja.

Omia unelmiaan Majamaa ei suos-tu päästämään suustaan. Isotalo on

rempseämpi. Hän lupaa toteuttaa tavalla tai toisella kaikki 12 kirja-hankettaan.

– Ne vielä teen mutta luulen, ettei niistä kaikista tule perinteistä pai-nettua versiota.

Jäärät eivät olisi jääriä, jos paina-vaa jääryyden viestiä ei saa sanottua loppuun. Molempien viesti on sel-vä: Heille työ on osa kaikkea arkea, eikä työaikoja oikeastaan ole. Työ-tä ei tehdä pelkästään virka-aikana. Vaikka byrokratiassa työskennellään nimellisesti virka-aikana, niin asuk-kaat, tai nykyisin varmaan sanottai-siin asiakkaat, eivät kunnioita virka-aikoja vaan ottavat yhteyttä iltaisin ja viikonloppuisin. Kaikille tämä ei sovi mutta jäärille se näyttää sopivan.

Merja Isotalo ja Ulla Majamaa, kult-tuurijäärät, toteuttavat muiden ja omia unelmia kellokorttiin katsomatta.

28 T a k u

– Tulevaisuus on tele-visiossa käsissä jo nyt. Minulle Yleisradio ei ole pelkkää bisnestä vaan ollaan heikompien puo-lella, risto kuulasmaa aloittaa visionsa.

Kuulasmaa on Ylen television ja Areenan julkaisu-päällikkö. Hän tietää, mistä puhuu. Tunnetuksi hän on tullut Madventures ja Duudsonit brändien tuotta-jana. Sulkina hatussa keikkuvat myös Docventures-sarja ja tubettajien massiivinen TubeCon-tapahtuma.

Kuulasmaan esiintyminen TAKU:n perjantai-illan juhlassa nostattaa odotuksia. Juhlaväki saa pääl-lensä melkoiset ja pitkät ”kalvosulkeiset”. Television ja koko median evoluutio vyöryy silmille ja korville. Graafit kertovat television katselun siirtyneen Inter-nettiin ja älylaitteisiin meillä, ja erityisesti Yhdysval-loissa. Post-kapitalismi, evoluutio, uusi työ, jakamis-talous, itse tuotetun tiedon omistajuus sosiaalisessa verkossa, Yle-tunnus, appsit, mobiili, mobiili, mobiili ja julkisen palvelun rooli pyörivät nopeasti illassa.

– Me laitamme Ylen rajapinnat auki. Tehdään uusia appseja kuten opettajille suunnatut mobiiliuutiset, joita voi sitten käyttää koulujen opetuksessa.

ylen pitää yl lättää

Viesti on selvä mutta vähänkin asioita seuraavalle aika yllätyksetön. Kuulasmaan sanoman voisi kiteyt-tää sanoihin: Maailma muuttuu, Eskoseni!

Hän lupaa, että Yle yllättää, ”ampuu sivusta”, ja tar-joaa edelleen kaikista muista poiketen laaja-alaisesti kulttuuria ja tietoa. Koskaan ei saa hakea pelkästään turvallisuutta ja samankaltaisuutta!

Yle haluaa pysyä kiinni teknologian evoluutiossa. Kuulasmaa povaa jo vuodelle 2017 virtuaalitodel-lisuuden kuluttajatuotteiden marssivan suoraan ku-luttajien aivoihin. Vaikka kukaan ei tiedä, mitä silloin tapahtuu, niin suunnitelmissa välkkyy kuluttajien pääsy tarinankerronnassa osaksi tarinaa, kenties ta-rinoiden osakertojiksi.

– Meillä mennään siihen, että käyttäjät voivat kura-toida itse Yle-tunnuksen ja muiden keinojen avulla omannäköisen Ylen käyttöliittymän. Jokainen voi ra-kentaa oman Yle-kokemuksen ja samalla tietysti saa-da kenties tietoa siitä, mitä kaverit tai naapuri katsoo.

Tulevaisuuden mix-maai lma

Vaatimus omista kokemuksista tulee vahvistumaan tulevaisuudessa entisestään. Jo nyt monet elävät eräänlaisessa mix-maailmassa, jossa some, tubetus, videot ja virtuaalitodellisuus hallitsevat ajankäyttöä.

Kaikesta huolimatta oman kokemuksen lisäksi jano-taan yhteisöllistä kokemusta. Nuori voi todella halu-ta katsoa jonkun aikuisen mielestä aivan tyhjäpäistä video-blogia sen takia, että siellä toinen nuori kertoo ihan tavallisista häntä askarruttavista asioista. Vastaa-vasti Docventures on synnyttänyt Suomeen kymme-niä ”dokumenttikerhoja”, joissa ohjelmia katsotaan ja kommentoidaan yhdessä.

– Kukaan ei aina tiedä, missä mennään. Kun pistim-me pystyyn TubeCon-tapahtuman, emme voineet edes kuvitella sen suosiota. Seuraavaan tapahtu-maan on stadionille myyty kymmenen tuhatta lippua.

Vaikka tulevaisuutta ei voi ennustaa, niin Kuulasmaa päättää esityksensä muutamiin keskeisiin voimistu-viin trendeihin: Brändeistä tulee medioita, teknolo-giajätit tulevat mukaan sisällöntuotantoon, tubettami-nen lisääntyy, videon todistusvoima kasvaa, yleisöllä on yleisö, mikä tuottaa yhä enemmän minun omia si-sältöjä muun yleisön katseltavaksi, omaa kokemusta muotoillaan ja markkinoidaan yhä voimakkaammin, live-tapahtumat tulevat yhä suosituimmiksi ohjel-miksi ja yhdessä tekeminen lisääntyy.

– Tässä olemme mukana. Otan esimerkiksi Yle FOLK -palvelumme. Me kuratoimme ja tarjoamme rahaa pienille mediatekijöille, jotta he voivat toteuttaa tari-noitaan. Niitä esitetään sitten monilla Ylen kanavilla televisiosta ja Internetistä someen. Teemme ihmis-ten tarinoita näkyviksi.

P e t r i P i e t i l ä i n e n

Tulevaisuudessa tehdään enemmän yhdessä

– juhlaillan yle-visiot

28 T a k u

T a k u 29

Taustoitan seuraavaa arvostelua vä-hän, jotta lukija ymmärtää sen luon-teen. Kirjoitan Kaakon viestintään kuuluvaan Kymen Sanomiin arvoste-luja pääasiassa tietokirjallisuudesta. Rakennan tämän arvostelun samaan formaattiin, johon lehdessä arvoste-lut halutaan. Loppuun olen laittanut tämän formaatin mukaisesti teoksen hyvät ja huonot puolet lyhyesti. Kat-son kirjaa siis puhtaasti tietokirjana ja noudatan sen arvostelemiseen annet-tuja Suomen Tietokirjailijat ry:n ylei-siä ohjeita. Ja tällaiselta historiateos näyttää näin nähtynä.

Yhdistys- ja järjestöhistoriikit ovat usein arvostelijalle suoranainen pai-najainen. Historiikit ovat usein ai-van lukukelvottomia ja tarkoitettu parhaimmillaan jäsenille mutta pa-himmillaan pelkästään asiaan vihkiy-tyneille aktivisteille. Jaana Luttisen TAKU:n historia osoittautuu myön-teiseksi yllätykseksi, suorastaan historiateokseksi eikä historiikiksi. Se on lukukelpoinen niin, että se on jopa järjestön ulkopuoliselle taitees-ta, kulttuurista, ammattiyhdistys-maailmasta ja ylipäänsä suomalaisen työkulttuurin muutoksista kiinnostu-neelle hyvin aukeava teos. Tästä täy-tyy varmaan onnitella sekä teoksen tilannutta järjestöä että teoksen teki-jää. Kirjan soisi päätyvän kaikkien suomalaisesta kulttuuripolitiikasta kiinnostuneiden lukijoiden käsiin. Kirjassa on kaksi hyvin toisiinsa limittävää osaa. Toisaalta Luttinen

kaikille kulttuurista kiinnostuneille tärkeä kirja luettavaksi

p e t r i p i e t i l ä i n e n

Jaana Luttinen, Kulttuurista työtä. Taide- ja kulttuurialan ammattijärjestö TAKU 1975–2015TAKU ry, 2015, 308 sivua.

käy lävitse suomalaisen yhteiskunta- ja kulttuuripolitiikan muutoksia 40 vuoden ajalta. Tutkijan ote on tarkka. Hän analysoi lakien ja kulttuuripo-liittisten mietintöjen vaikutusta käy-tännön kulttuuripolitiikassa. Valtion ja kunnan muuttuvat voimasuhteet muuttavat kulttuurin ja kulttuuri-työntekijöiden mahdollisuuksia vä-lillä täysin ennakoimattomasti. Toi-saalta hän käy yhtä tarkasti lävitse sen, miten Suomen Kulttuurisihteerit ry:nä aloittanut järjestö muuttui ny-kyiseksi Taide- ja kulttuurialan am-mattijärjestöksi. Tässä tarinanosiossa ei unohdeta ammattiyhdistyspolitii-kan kiemuroita tai välillä hankaliksi muuttuvia henkilösuhteita. Järjestö on kasvanut muutaman kymmenen jäsenen järjestöstä yli 3300 jäsenen akavalaiseksi järjestöksi, aktiiviseksi ja vaikuttavaksi. Nämä kaksi eri tarinaa kerrotaan hieman toisistaan erossa. Tekijän kannalta tämä ratkaisu on varmaan ollut hyvä. Lukijan kannalta ratkai-su sekä toimii että ei-toimi. Toisaalta kulttuuripolitiikasta kiinnostunut voi näin helposti lukea yhden parhaim-mista suomalaisen kulttuuripolitiikan kiemuroiden esittelyistä ja toisaalta järjestötarinoista kiinnostunut voi hypätä kulttuuripolitiikkaosiot ylitse, ja keskittyä mahdollisesti tuntemien-sa henkilöiden ajatuksiin ja tekoihin. Ratkaisu on varmaan tämän teoksen kohderyhmän kannalta hyvin onnis-tunut. Samalla jää harmittamaan, ettei aivan loppuun asti ole käytet-ty mahdollisuutta yhdistää yleisellä tasolla tapahtunut kehitys itse kult-tuurista työtä tekevien kokemuksiin. Millainen tarina TAKU:sta sitten teoksen parissa syntyy? Vastaus ku-vastaa kirjan hyviä ja huonoja puo-lia. Teoksessa pystytään osoittamaan hyvin se, miten julkisen vallan kult-tuurisihteerijärjestön oli pakko maa-ilman muuttuessa itsekin muuntau-tua. Kiinnostavaa on havaita, että nykyään vain kolmasosa jäsenistä työskentelee julkisella puolella, kol-mannes yksityisellä ja kolmannes jä-senistöstä opiskelee edelleen. Teos on välillä huima matka yhteiskunnan muuttumiseen. 1980-luvun nousu-

kausi ja 1990-luvun lamaromahdus näkyy ja suorastaan tuntuu kirjan sivuilta. Nyt ollaan pätkätöiden ja projektien maailmassa, mutta kirja osoittaa, että tämäkin voi sopia osalle ihmisistä. Nykyaikaan tultaessa yhä tiukemmaksi käyvä vaatimus taiteen ja kulttuurin hyödyllisyyden, tuotta-vuuden ja tarpeellisuuden osoittami-seksi käy mietityttämään minua lu-kijana. En muista, olisinko koskaan lukenut näin hienosti kuvattua muu-tosprosessia yhden ammattikunnan kannalta. Teoksen alussa luvataan moneen otteeseen, ettei kyseessä on tavalli-nen järjestöhistoriikki vaan paljon jotain muuta. Tämän lupauksensa teos lunastaa melkein kokonaan ja suuressa määrin tyylikkäästi. Pieni harmitus jäi lukijan alussa nostate-tuista odotuksista. Luvatusti kirjassa on paljon takulaisten ääntä mutta va-litettavasti ääneen päässeiden jouk-ko on lopulta pieni. Lukija huomaa nopeasti tunnistavansa tutut nimet äänessä, joista mainittakoon Kirsi Herala, Merja Isotalo, Arja Laitinen, Mari Lankinen ja Taina Rasi. Paljon enemmän ääntä olisi toivonut eten-kin teoksen alussa. Onneksi teoksen lopussa käsitellään jäsenten odotuk-sia 2010-luvulla. Luku perustuu jä-senistölle tehtyyn kyselyyn vuodelta 2013. Tässä luvussa näkyy jäsenistön monisärmäinen ääni kauniisti. Tähän asti teos on keskittynyt pääasiassa TAKU:n esittelemiseen myönteises-sä valossa ja järjestön ”taisteluun” sekä jäsenistönä työolojen että yli-päänsä kulttuurin puolesta yhteiskun-nassamme. Nyt kuullaan myös vaik-kapa työttömän takulaisen ääni, joka toteaa, ettei saa järjestöltään mitään. Teoksen tekijälle ja tilaajalle täytyy antaa kiitokset tästä. Tavallisten ta-kulaisten ääntä olisi halunnut kuun-nella myös koko järjestön olemas-saolon ajalta.

Hyvää: Yhdistää todella ansiokkaasti suomalaisen kulttuuripolitiikan muu-tokset yhden ammattikunnan käy-tännön työssä kokemiin muutoksiin.

Huonoa: Lupauksista huolimatta pääasiassa ääneen pääsevät järjes-tön ylätason edustajat, tavallisten takulaisten ääni jää kuulumattomiinErityistä: Muuttaa lukijansa ennak-kokäsityksen: ammattijärjestöhisto-ria voikin olla yleisesti kiinnostava ja täysin lukukelpoinen.

40

Kult

tuu

rist

a ty

ötä

Tai

de- j

a ku

lttuu

riala

n am

matti

järje

stö

TAKU

197

5–20

15

Ja

an

a lu

ttin

en

Taide- ja kulttuurialan ammattijärjestö TAKU:n

40-vuotisjuhlakirja kertoo TAKU:n alkutaipaleen tarinan

osana suomalaista kulttuuri- ja yhteiskuntapolitiikkaa.

Historiateos pohtii myös kulttuurityön ominaislaatua,

arkea ja yhteiskunnallista merkitystä 1970-luvulta 2010-luvulle.

ISBN 978-952-93-6057-4

Kulttuurista

työtä

JaaNa LuttINeN

Taide- ja

kulttuurialan

ammattijärjestö

taKu 1975 – 2015

30 T a k u

TyöTTö

myyskassa

Erityiskoulutettujen työttömyyskassa Erko

Asemamiehenkatu 2, 00520 Helsinki

Toimisto on avoinna 9.00-15.00Palvelunumero (09) 7206 4343

faksi (09) 272 1212

Puhelinpalveluaika on maanantaista torstaihin klo 12.00-15.00

Sähköposti:erityiskoulutettujen.tk@erko.fi Kassan henkilökunta pyrkii vastaamaan sähköpostikyselyi-hin seitsemän päivän sisällä viestin saapumisesta kassaan.

Info-puhelin: Info-puhelimesta 0600 944 94 etuuden hakija saa tiedon viimeisimmästä maksupäivästä

24 tuntia vuorokaudessa. Puhelun hinta on pvm + 0,37 euroa minuutissa.

ammatinharjoittajien ja yrittäjien Työttömyyskassa ayT

Ratavartijankatu 2 B, 00520 HELSINKI maksuton palvelunumero 0800 9 0888

ma-to klo 9-16, pe klo 9-13 puhelin 09 2535 3100 sposti asiakaspalvelu@ayt.fi

j ä s e n s i v u T

Päivitä jäsentietosiOvatko jäsentietosi muuttuneet?

Ilmoitathan näistä muutoksista meille:

l osoitteen- ja nimenmuutos l työnantajatiedotl valmistumispäivä l sähköpostiosoitteen muutosl äitiys-, isyys- tai hoitovapaa l apuraha-

työskentely l työttömyys, lomautus tai vuorotteluvapaa l siirtyminen ammatinharjoittajaksi/

yrittäjäksi

TIEDOT ON HELPOINTA ILMOITTAA SäHKöISESTI JäSENSIVUILLA:

www.akavanerityisalat. fi -> Jäsenkirjautuminentai taku@taku.fi

VIITENUMEROT HUKASSA? Tilaa uudet jäsensivujen kautta

www.akavanerityisalat.fi -> Jäsenkirjautuminen

Maistraatinportti 4 A, 00240 Helsinki

Puhelin 0201 235 340. Puhelinaika arkisin klo 9 - 15.

Puhelun hinta 0201-numeroon: kiinteästä verkosta 8,35 snt/puh + 7,02 snt/minmatkapuhelimesta 8,35 snt/puh + 17,17 snt/min

Julkisen sektorin työsuhdeneuvonta 0800 135 380 (numero on maksuton) Yksityisen sektorin työsuhdeneuvonta 0800 135 350 (numero on maksuton) Puhelinaika arkisin klo 9 - 14

Jäsensihteerit 0800 135 370 (numero on maksuton)Puhelinaika arkisin klo 9 - 14Faksi (09) 147 242

Sähköposti: etunimi.sukunimi@akavanerityisalat.fi

l LAKIMIESTEN palvelujen puhelinaika klo 9 – 14

l SäHKöPOSTIT etunimi.sukunimi@akavanerityisalat.fi

aikio Saara, asiamies puh. 0201 235 338Yksityissektorin neuvottelu- ja sopimustoiminta, erityisesti kaupan ala ja järjestöala

Eskola Kari, työmarkkinalakimies puh. 0201 235 367- Valtiosektorin ja kirkon sektorin sopimus- ja neuvottelutoiminta- Yksityinen museoala- YTN:n järjestösektorin edunvalvonta

Haapasalo Toni, lakimies puh. 0201 235 365Yksityissektorin työsuhdeneuvonta

Ikonen Harri, lakimies puh. 0201 235 354Kunta-, valtio-, yliopisto- ja amk-sektorin virka- ja työsuhdeneuvonta

Korpisaari jaakko, asiamies puh. 0201 235 363Kuntasektorin sopimus- ja neuvottelutoiminta

Lamponen Helena, puh. 0201 235 352Edunvalvontayksikön päällikkö

Mikkola Sonja, asiamies puh. 0201 235 368Yliopisto- ja amk-sektorin sopimus- ja neuvottelutoiminta, koulutuspolitiikka, tilastollinen palkkaneuvonta

ojanen amalia, puh. 0201 235 336opiskelija- ja nuorisoasiamies

Torvela Tuire, lakimies puh. 0201 235 356- Yksityissektorin edunvalvonta ja työsuhdeneuvonta- Ammatinharjoittajia ja yrittäjiä koskevat tehtävät- Perhe- ja perintöoikeudellinen neuvonta

Vitikainen Tanja, lakimies puh. 0201 235 353Kunta-, valtio-, yliopisto- ja amk-sektorin virka-ja työsuhdeneuvonta

i n f o a

T a k u 31

j ä s e n s i v u T

Taide- ja kulttuurialan ammattijärjestö Taku ry l snellmaninkatu 19-21 e 15, 00170 helsinki l puh. 0440 664 800 l s-posti taku@taku.fi

T a k u n h a l l i T u k s e n j ä s e n T e n y h T e y s T i e d o T 2015

anna-maria leograndeProjektisuunnittelija Hankinnoista duunia -hankkeessaTHLanna-maria.leogrande@thl.fi040 757 8696

pauli rautiainenJulkisoikeuden yliopisto-opettajaTampereen yliopistopauli.rautiainen@uta.fi040 770 7282

riikka wallinKoordinaattori, Svenska Teaternriikka.wallin@svenskateatern.fi040 541 2295

anna vesénKulttuurituottajaRiihimäen kaupunkianna.vesen@riihimaki.fi040 822 6660

varajäseneT jaana elonenKulttuurisihteeriPorin kaupunkijaana.elonen@pori.fi 044 701 9299

halliTuksen puheenjohTaja mari lankinenTuottaja, Jyväskylän KesäSnellmaninkatu 19-21 E 1500170 Helsinki mari.lankinen@taku.fi050 5363 231

halliTuksen varapuheenjohTaja ville niutanenAsiantuntija, Suomen Taiteilijaseuraville.niutanen@taku.fi041 476 8347

halliTuksen jäseneT

varsinaiseT jäseneTmatti karhosKulttuuriasiainpäällikköLahden kaupungin kulttuurikeskusmatti.karhos@lahti.fi050 387 8792

arja laitinenAluepäällikköTaiteen edistämiskeskusarja.laitinen@minedu.fi0295 330 7090400 798 718

kirsi lajunenLäänintaiteilija (taide ja hyvinvointi)Taiteen edistämiskeskuskirsi.lajunen@minedu.fi0295 330 874

juha isotaloOpiskelija, Turun yliopistojlaiso@utu.fi050 531 8414

chia koskinenYhteisökoordinaattori, Lilith Tampere, Osuuskunta LilithTuottaja, Cine Factor ProductionsTiedottaja, LIWRE Lahden kansainvälinen kirjailijakokousAsiamies/sihteeri, Suomen elokuvaohjaajaliitto rychia.koskinen@lilith.fi050 381 5205

ToiminnanjohTaja kirsi heralakirsi.herala@taku.fi 040 511 1200

järjesTö- ja kehiTysvasTaavariina virkkunenriina.virkkunen@taku.fi 0440 664 800

opiskelija-asiamiesVilja Byströmvilja.bystrom@taku.fi040 561 8967

SISÄMINISTERIÖ | OIKEUSMINISTERIÖ | SOSIAALI- JA TERVEYSMINISTERIÖ | TYÖ- JA ELINKEINOMINISTERIÖ | VALTIOVARAINMINISTERIÖPOLIISI | VEROHALLINTO | TULLI | AKAVA | ELINTARVIKETURVALLISUUSVIRASTO EVIRA | ELÄKETURVAKESKUS

FINANSSIALAN KESKUSLIITTO | KIINTEISTÖTYÖNANTAJAT | MATKAILU- JA RAVINTOLAPALVELUT MARA | PALKANSAAJAJÄRJESTÖ PARDIAPALVELUALOJEN AMMATTILIITTO PAM | RAKENNUSLIITTO | RAKENNUSMESTARIT JA -INSINÖÖRIT AMK RKL | RAKENNUSTEOLLISUUS RT

SAK | STTK | SÄHKÖ- JA TELEURAKOITSIJALIITTO STUL | TYÖTTÖMYYSVAKUUTUSRAHASTO

Harmaa_Talous_printti_2015_A4.indd 1 7.10.2015 18.32