väänästen sukupuu -lehti nro 22/2014

�� JULKAISIJA

Väänästen Sukuseura ry

Kotikatu 6 E 11

33710 Tampere

www.vaanastensukuseura.fi

[email protected]

www.facebook.com/Väänästen sukuseura

TOIMITUS

PÄÄTOIMITTAJA:

Pentti Väänänen, Tampere

JULKAISUTOIMIKUNTA:

Eeva-Riitta Piispanen, toimitussihteeri

Riitta Mäkinen

Annikki Vuoti

ULKOASU JA TAITTO:

Leena Ahtiainen, Siilinjärvi, 050 355 1249, [email protected]

PAINOPAIKKA:

Grano Oy, Kuopio

ISSN 1797-1780

SUKUSEURAN HALLITUS:

Väänänen Pentti, sukuseuran esimies ja hallituksen puheenjohtaja,

Tampere, 040 721 7605

Aaltonen Sinikka, sukuseuran varaesimies, Helsinki

Kapanen Heini, Järvenpää

Piispanen Eeva-Riitta, Helsinki

Pyymäki Outi, Tampere, sukuseuran taloudenhoitaja, 050 344 7616

Väänänen Aki, Kuopio

Väänänen Heikki, Kuopio

Väänänen Jukka, Lempäälä, sukuseuran sihteeri, 040 779 9388,

[email protected]

Väänänen Kalervo, Turku

Väänänen Martti, Siilinjärvi

Väänänen Pentti, Oulu

PerustettuHelsingissä14.11.1937

��

� ��

��

��

��

��

��

��

��

��

��

VÄÄNÄSTEN SUKUPUU 22 * 2014 3

SISÄLLYS: NRO 22/2014 4 Esimiehen tervehdys PENTTI VÄÄNÄNEN

ELÄMÄÄ ENTISTEN IMMEISTEN - SUKUTUTKIMUSTA JA MUISTELUA 5 Junkers JK-274 viimeinen lento MATTI TÖYRÄS10 Amerikasta Talvisotaan - korpraali Akseli MIRJA NIEMI

Arvid Miettinen14 Äitini Nelly Aura Nuutisen tarina MARJA KARPPINEN22 Voisihan se olla näinkin - Miten käytin Y-DNA-testin PERTTI VÄÄNÄNEN

tuloksia sukuhaarojen määrittelyssä26 Hei Pöljän Väänäs-sukuiset PERTTI VÄÄNÄNEN

ETTÄ HOEJJETTAIS SITÄ LEIVISKEE - MERKILLEPANTAVIA VÄÄNÄSIÄ27 Taiteilijaksi kasvamisen tarina SEPPO VÄÄNÄNEN30 Luonto taiteen innoittajana EEVA-RIITTA PIISPANEN31 Kalevi Väänänen kutsuttiin 12. kunniajäseneksi PENTTI VÄÄNÄNEN33 Saara Sallakorven muistolle PENTTI VÄÄNÄNEN

VÄÄNÄSISTÄ VEISTETTYÄ34 Väänätär Minna Canthin sankarittarena RIITTA MÄKINEN35 Näkymätön Viänänen JOPE PITKÄNEN

KUJ JÄSENIÄ YHTEISEN PERREEN - VÄÄNÄSTEN NUORTA POLVEA36 Cheerleading - kannustava urheilulaji LEA VÄÄNÄNEN

STIPENDIAATIT KIITTÄVÄT:38 Sukuseuran stipendillä tuettiin eturauhassyöpää RIINA-MINNA VÄÄNÄNEN

käsittelevää väitöskirjatutkimustani41 Tutkijoiden erillissota HEIKKI KAINULAINEN44 Vaihto-oppilaana Flagstaffissa ALEX STRANGE46 Työssäoppimisjaksolla Bolognassa MARIA VÄÄNÄNEN

,KAET TOISISTAAN NIIN NE TYKKEE - SUKUSEURA KOKOONTUU YHTEEN50 Vuosikokous Helsingissä EEVA-RIITTA PIISPANEN52 Sukukokous ja sukujuhla Mikkelissä PENTTI VÄÄNÄNEN59 Hallitus, piällysmiehet PENTTI VÄÄNÄNEN63 Sukukirjoja myytävänä

TAKAKANSI:Kutsu sukuseuran vuosikokoukseen IisalmeenSukuseuran hallitus tiedottaa

4 VÄÄNÄSTEN SUKUPUU 22 * 2014

ESIMIEHEN TERVEHDYS

Toivotan lehden lukijoilleHyvää Joulua

jaOnnea Vuodelle 2015

Pentti Väänänen

Esimies

Lokakuussa 1939 reserviläiset kutsuttiin yli-määräisiin harjoituksiin. Kenttäarmeijaryhmitettiin operatiivisten suunnitelmienmukaisesti. Yhteiskunta saatettiin sodan ajanvalmiuteen ennen Talvisotaa, joka alkoi30.11.1939. Koko veteraanisukupolvi pelastiSuomen itsenäisyyden 75 vuotta sitten. Pu-hutaan oikeutetusti 105 kunnian päivästä.

Venäjän toimet Ukrainassa ovat palaut-taneet monelle mieleen syksyn 1939 tapah-tumat. Niissä on liian paljon yhtäläisyyttä.Venäjä miehitti kansainvälisten sopimustenvastaisesti Krimin ja liitti sen Venäjään. Sa-moin se valtasi osan Itä-Ukrainaa. Kriminniemimaalla Venäjä onnistui hyvin. Miehi-tys oli tehokas ja nopea operaatio. Venäjäkäytti hyväkseen lännen heikkoutta jainformaatiosodankäyntiä. Ukrainan sotaosoitti, että taistelukenttä on siirtynyt ihmis-ten mieliin vaikuttamiseen, minkä Venäjäosoitti hallitsevansa.

Päättyvä vuosi 2014 oli sukukokous-vuosi. Perinteinen kaksipäiväinen tapahtu-ma vietettiin elokuun alussa kauniissa jahelteisessä säässä Mikkelissä. Suur-Savo onVäänästen vanhinta tiedossa olevaa asuin-aluetta, joten olimme sukumme juurilla. Vi-rallinen sukukokous pidettiin sunnuntaina3. elokuuta, jolloin valittiin sukuseuran hal-litus seuraavaksi kolmivuotiskaudeksi.Sukuseuran 12. kunniajäseneksi kutsuttiintamperelainen rikosylikonstaapeli KaleviVäänänen. Paikalle pääsi myös kolmekunniajäsentämme ilahduttamaan 130 koko-usedustajaa; Kalle Väänänen Lahdesta,Kyösti Väänänen Mikkelistä ja Pekka Vää-nänen Siilinjärveltä. Lehdessä on artikkeliMikkelin tapahtumista.

Sukuseuran hyvät ja tutut kotisivut uu-distuvat ensi vuoden alussa, kun aineisto siir-retään uudelle alustalle. Sukuseuran toimin-nasta pysyy parhaiten ajan tasalla käymälläajoittain verkkosivulla,www.vaanastensukuseura.fi.

Pertti Väänänen on tehnyt mittavansalapoliisityön selvittäessään DNA-testien jaarkistolähteiden perusteella eri sukuhaarojenmahdollisia kaukaisimpia esi-isiä sekä näidensukulaisuutta. Sukututkimustoimikunnanpuheenjohtajan kirjoitus on tässä lehdessä.

Sukututkimustoimikunta ja muut suku-seuran jäsenet ovat keränneet tietoja Vää-näsistä ja eri sukuhaaroista. Sukuseura toi-voo lisää tutkijoita ja tietojen kerääjiä, jottasaamme lisää sukukirjoja eri sukuhaaroista.

Sukuseuran vuosikokous pidetään maa-liskuun 28. päivänä 2015 Iisalmessa HotelArtoksessa, joka tunnettiin ennen Evakko-keskuksena. Toivottavasti mahdollisimmanmoni Väänäs-sukuinen pääsee Iisalmen ta-paamiseen. Vuosikokouksen kokouskutsu onlehden takakannessa.

Kiitän eri tapahtumien järjestäjiä ja niihinosallistuneita Väänäs-sukuisten hyväksi teh-dystä vapaaehtoisesta sukuseuratyöstä. Esi-tän lämpimät kiitokset tämän lehden valmis-tumisesta Eeva-Riitta Piispaselle ja LeenaAhtiaiselle sekä julkaisutoimikunnalle ja ai-neistoa toimittaneille henkilöille, jotka vastaa-vat kirjoitustensa sisällöstä.


ELÄMÄÄ ENTISTEN IMMEISTEN - SUKUTUTKIMUSTA JA MUISTELUA

TEKSTI: MATTI TÖYRÄSJUNKERS JK-274:N VIIMEINEN LENTO

Muistomerkki Latvian Saulkrastissa.Kuva: Asko Nieminen.

Latvian Saulkrastissa lähellä Riikaa paljastet-tiin 4.6.2013 sotahistorian tutkijan VesaRinkisen monivuotisen selvitystyön tulokse-na ja Lapin lennoston killan sekä Saulkrastinkaupungin yhteishankkeen seurauksenamuistomerkki tuhoutuneelle suomalaisellepommikoneelle ja sen miehistölle. Hankettaon tukenut lukuisa joukko yrityksiä ja yksi-tyishenkilöitä Suomesta ja Latviasta.

Muistomerkin on suunnitellut latvia-lainen Dace Ungure ja käytännön toteutuk-sen suoritti paikallinen yritys SIA ZKCeltnieciba. Betoniseen muistomerkkiin onkiinnitetty teräslevy, johon on leikattu Jun-kers Ju 88 A-4 koneen silhuetti.TAUSTATIETOJALentolaivue 44, johon pudonnut pommiko-ne kuului, perustettiin 1933, kun 1. ErillinenMerilentolaivue jaettiin kahteen osaan. Suo-

messakin haluttiin vahvistaa pommitus-voimaa suuren maailman tyyliin ja Englan-nista hankittiin ajanmukaisia BristolBlenheimejä sekä tulevaa tarvetta ajatellenmyös valmistuslisenssi. Lentolaivue 44 va-rustettiin näillä koneilla juuri ennen Talviso-taa. Laivueesta tuli tuolloin osa suurempaaLentorykmentti 4:ä.

Jatkosodan alkuvaiheiden jälkeenryhmäpommituksista jouduttiin vähäisenkonemäärän vuoksi luopumaan ja koneitakäytettiinkin tavanomaisesti tiedustelu-lentoihin, kaukopartioiden huoltolentoihin jajonkin verran pienimuotoisten kohteittenkuten siltojen pommituksiin. Tarvittiin muu-tos ja Saksasta ostettiin keväällä 1943 moder-neja Junkers Ju 88 A-4 koneita 24 kappaletta.Kauppaan kuului myös miehistöjen koulu-tus ja Suomesta lähetettiin kahdessa erässätarvittava määrä aliupseereita, upseereita ja


teknistä henkilöstöä Hanssin Jukalla SaksaanTutowin lentotukikohtaan helmikuussa1943. Koulutus, johon kuului mm. lento-,laskeutumis- ja syöksypommitusharjoituksiasaksalaisella perusteellisuudella kesti kaksikuukautta.

Koulutuksen päättyessä koneet määrät-tiin siirtolennettäväksi kahdessa 12 koneenerässä Suomeen. Onnettomuuskone nousiTutowin tukikohdasta jälkimmäisen eränmukana, mutta kohta nousun jälkeen ko-neessa ilmeni sähkövika ja se palasi takaisin.Ongelma saatiin korjattua vielä samana päi-vänä ja kone nousi uudelleen taivaalle. Ko-neet oli määrätty tekemään välilasku tank-kausta varten Königsbergissä eli nykyisessäKaliningradissa. Kohteemme JK-274, jokalensi vielä saksalaisilla tunnuksilla BG-GO,laskeutui kuitenkin viivytysten jälkeen niinmyöhään, että muut koneet olivat jo jatka-neet matkaansa kohti Suomea. Konetankattiin ja miehistö määrättiin yöpymään

Königsbergissä, josta se nousi klo 09.55 suun-tana kotimaa.

Hieman yli tunnin lennettyään klo 11.11kone ilmoitti Riian Spilven lennonjohdolle,että se kääntyy sinne moottorihäiriön vuok-si ja pyysi suuntimaa kentälle. Kello 11.19kone ilmoitti vasemman moottorin sammu-neen kokonaan. Lennonjohto kysyi tuolloinsaapumisaikaa ja kone ilmoitti laskeutuvansa15 minuutin kuluttua. Kello 11.25 kone kuit-tasi saamansa suuntaviestin ja tämä olikinviimeinen yhteys koneeseen. Kun konetta eikuulunut saapuvaksi, Spilve kysyi klo 11.40,onko koneella jotain ilmoitettavaa, muttavastausta ei enää tullut.

Sota-arkiston dokumentissa T-19427 sak-salainen alikersantti Kurt Ellermann kertookuulustelupöytäkirjassa seuraavaa.: �Huoma-sin kello 11.33 maissa Junkers 88-tyyppisen len-tokoneen lentävän meren suunnasta noin 100metrin korkeudessa. Kone teki Riika-Reval -pää-tien yläpuolella Pabbatschin kylän laidalla kaar-

Näkymä koneen putoamispaikalta 23.4.1943. Kuva: Ilmavoimien majuri Certling.


ylilääkäri Schramm tulivat paikalle henkilöautollaja me ajoimme onnettomuuspaikalle. Paikanpäälläylilääkäri Schramm tutki ja vapautti miehistönruumiit. Onnettomuuspaikalla majuri Certlingotti kuvia ja siihen mennessä tulipalo oli jokseen-kin päättynyt. Majuri Certling antoi määräyk-sen sammuttaa hehkuvat jäännökset hiekalla. Tätätehtäessä löytyi neljäs miehistön jäsen täysinpalaneena. Jonkin ajan kuluttua saapui lento-tukikohta Riika-Spilven lääkintäauto. Muuta envoi kuulustelun aiheesta lausua.� (käännössaksan kielestä Vesa Rinkinen)ONNETTOMUUSKONEEN MIEHISTÖ JA MATKUSTAJAOnnettomuuskoneessa oli kolmen hengenmiehistö ja yksi matkustaja, joka nousi kyy-tiin Königsbergissä. Alikersantti eli saksalai-sittain SS-Unterscharführer Erkki Horma,syntynyt 12.10.1913, palveli suomalaisessaSS-pataljoonassa ja oli menossa lomalle Suo-meen. Kyytiin hypätessään hän oli varmaanmielestään onnenpekka, kun pääsisi niinnopeasti Suomeen lentäen. Onnea ei kuiten-kaan kauan riittänyt ja hänkin tuli haudatuk-si Riian saksalaiseen sotilashautausmaahanhuhtikuussa 1943 ja siirrettiin Suomeen6.6.1944. Horma haudattiin lopullisesti Tam-pereelle Kalevankankaan hautausmaahan.Siirto tapahtui onnekkaasti kolme päivääennen Neuvostoliiton suurhyökkäyksen al-kua Karjalan kannaksella ja saksalaistenkinaika Latviassa lähestyi päätepistettään. Vai-najien siirto kotimaahan onnistui lopultaomaisten vaatimuksesta ja hyvä olikin, silläkyseisestä hautausmaasta ei ilmeisesti oleenää mitään jäljellä. Paikka, jossa Riiansotilashautausmaa sijaitsi, pyritään kuiten-kin jatkotutkimuksissa määrittämään.

Koneen radistina toimi kersantti AimoValkeeniemi, syntynyt 3.10.1917. Hän oli avi-oitunut vasta vuosi aiemmin Saimi Paukunkanssa, ja nuorikko odotti ensimmäistä las-taan Sirkka-Liisaa, joka syntyi loppuvuodes-ta. Tytär oli paikalla muistomerkin vihkiäi-sissä.

Lennon viimeiset vaiheet. Kuulustelupöytäkirja.

roksen oikealle ja aloitti kohta kaarroksen vasem-paan. Panin merkille, että ensimmäisessä kaar-roksessa oikealle koneen vasen moottori oli pysäh-tyneenä. Koneen tehdessä lyhyttä kaarrosta va-sempaan roikkui sen pyrstöosa kovasti alaspäin.Kello 11.35 kuulin voimakkaan räjähdyksen ja hetisen jälkeen näin korkeita savupatsaita. Laitoimmeheti automme valmiiksi ja ajoimme onnettomuus-paikalle. Saavuttuamme sinne kone paloi voimak-kaasti. Menin kuitenkin lähelle konetta aut-taakseni miehistöä. Lähemmin tarkastellessanilöysin kolme miehistön jäsentä jo kuolleina. On-nettomuuspaikalla oli vielä kaksi latvialaista tulli-virkailijaa ja kaksi Pabbatschin viestijoukkueeseenkuuluvaa. Heille annoin tehtäväksi vartioidaonnettomuuspaikkaa. Itse lähdin takaisin kuor-ma-autolla joukkueen majapaikkaan saadaksenipuhelinyhteyden Lilasten It-tykistökouluun.Tämä ei ollut mahdollista. Sen johdosta ajoin itseLilasteen. Siellä ilmoitin It-tykistökoulunadjutantille luutnantti Priemkelle onnettomuu-desta. Vähän ajan kuluttua herrat majuriCertling, adjutantti Priemke ja It-tykistökoulun


Onnettomuuden uhrien omaisista oli ta-voitettu vain Aimo Valkeeniemen sukulaiset.Konetta ohjasi kersantti Urho Jääskeläinen,joka oli syntynyt 21.8.1919. Hänen omaisiinsaei toistaiseksi ole saatu yhteyttä. Tutkimusjatkuu.

Koneen päällikkönä ja tähystäjänä toimiluutnantti Lauri Johannes Suhonen, joka olisyntynyt 7.7.1920 Nilsiässä. Hänen taus-tojaan on nyt selvitetty varsin laajasti ja Lau-rin sisarusten lapset ovat antaneet auliistiapuaan asiakirjojen ja valokuvien kokoa-misessa. Laurin isä oli Kaarle Kustaa Aho-nen, joka oli syntynyt 15.4.1890 Halunan ky-lässä, missä suku oli vaikuttanut pitkään. Äitioli Anna Helena Väänänen ja syntynyt8.2.1896 myös Nilsiässä. Hänen isänsä olireittiöläinen Paavo Väänänen, poru-Paavo,syntyjään Reittiö 2 Viitanen-nimisestä talos-ta. Laurin äidinäiti Krispiina Taskinen oliKermilän Taskisia. Väänäset ja Taskiset ovatNilsiän vanhoja kantasukuja, jotka löytyvätjo vuoden 1664 maantarkastuskirjoista.

Luutnantti Lauri Suhonen.Lauri Suhosen hauta Latviassa saksalaisellasotilashautausmaalla.

Perhe asui Nilsiän kirkolla Taavettilantalossa mutta Laurin ollessa parivuotias isäKalle Suhonen sai paikan armeijan soittokun-nasta ja he muuttivat Lappeenrantaan. Muu-taman vuoden kuluttua vuonna 1925 Kallesai komennuksen soittokuntaan Hennalanvaruskuntaan Lahteen. Kolmen vuoden ku-luttua oli jälleen edessä muutto HelsinkiinSantahaminaan. Siellä Kalle toimi vääpelinä.Sodan aikana hän toimi ikämiehenä Helsin-gissä Sotatalousesikunnassa sotilasvirka-miehenä.

Laurin varsinainen koulunkäynti alkoiHelsingissä, jossa hän kävi keskikoulun.Kahdeksantoistavuotiaana hän hakeutui va-paaehtoisena armeijaan ja komennettiinViestirykmentin 3. komppaniaan. Aliupseeri-koulun jälkeen tuli komennus RUK:uun jos-ta hän vänrikiksi ylennettynä siirtyi välittö-mästi Ilmasotakouluun, missä kurssi loppui14.3.1940 eli päivää myöhemmin, kun Talvi-sota oli päättynyt. Tämän jälkeen hän työs-kenteli Puolustusvoimien pääesikunnan


topografiosaston karttavaraston hoitajana jaylimääräisenä piirtäjänä. Jatkosodan alettuahän oli reservin vänrikkinä Lentorykmentti4:n Lentolaivue 44:ssä, kunnes aloitti 1.4.1942virkaatekevänä alemman palkkausluokanluutnanttina. Luutnantiksi ylennys tapahtui25.7.1942 ja VR 4 hänelle myönnettiin27.3.1942.

Sukulaiset muistavat setänsä iloisena jahuumorintajuisena, mutta luonteeltaan mui-ta veljiään herkempänä. Veljelleen laitta-masta kortista voisi päätellä, että hän suun-nitteli varsinaista leipätyötä valokuvauksenalalta.

Ollessaan Saksassa Tutowin lentotuki-kohdassa koulutuksessa Lauri Suhonen lait-toi kuukautta ennen kuolemaansa isälleenkortin, jossa hän kirjoittaa mm: � �voikaahyvin siellä kotona älkääkä kantako huoltaminusta�tulen mainiosti toimeen��

Lähteet:Vesa Rinkisen esitelmä, haastattelu ja valo-kuvatMatti Hämäläinen: Pommituslentolaivue 44Tarja Hukkataipaleen, Leena Marnon ja KariSuhosen haastattelut ja valokuvatLauri Suhosen sotilaskantakortti, päällystö-kortit D1,D2 ja D3Pirjo Badermann: Paavon ja Krispiinan jälke-läisten tarinoitaNilsiän reserviläiset ryPentti Väänänen (toim.): Väänästen suku-kirja, Reittiön Väänäset


TEKSTI: MIRJA NIEMIAMERIKASTA TALVISOTAAN- KORPRAALI AKSELI ARVID MIETTINENAkseli Arvid Miettinen korpraalina Talvisodassa

Suomalaisen Legioonan (ASL) 1.komppaniassa

7.2.1940 -24.5.1940

Olin pitkään pohtinut isoäitini nuorimmanveljen Akseli Arvid Miettisen, s. 1900 Nil-siän Muuruvedellä, kohtaloa. Vuonna 2003Tampereen tuomiokirkkoseurakunnastasaamani virkatodistuksen mukaan hänet olimerkitty poissaolevaan väestöön ja Tampe-reen raastuvanoikeuden päätöksellä julistet-tu kuolleeksi 1.1.1991. Vuonna 2013 hel-mikuussa löysin kaksi tietokantaaAncestry.com�in kautta:1. Laivan ss Montlaurier matkustajaluet-telon päiväys 14.12.1923 ja tietoja: Akseli Ar-vid Miettinen ikä 23 vuotta. Saapumis-satama oli Saint John, New Brunswick,Canada. Päämääräksi on laitettu työskentelymaatyöläisenä ja työnantajana mainitaan:Mr. John Hill, Montreal. De La. Salle l&l,Quebec. Isän Paavo Miettisen osoite oliPuutarhakatu 24 Tammerfors. (Lähde 1)2. Toinen lähde: New York, Passenger Lists1820-1957, record Akseli Arvid Miettinen

Laiva ss. Matilda Thorden. MatkustajatPetsamosta. Lähtöpäivä 20.5.1940. Saapu-mispäivä 3.7.1940 New York. Akseli ArvidMiettinen, ikä 40 v. Ystävän nimi: AleksKivisto. Matkustajaluettelon mukaan 26matkustajan joukossa on ollut mm.19 suo-malaista, virolainen, ranskalainen, tanska-lainen, muutama britti. Listan mukaan mat-kustajana mainitaan myös etiopialainen(negro) Hubert F. Julian päämäärä myösNew York. (kuva 2) (Lähde 2)

Tämä matkustajaluettelo sai minut poh-timaan mitä isoenoni teki vuonna 1940 Suo-messa.

Näinä internetin aikoina löytää henki-löistä tietoja yllättävästi. Akseli Arvid Miet-tisen nimi löytyi Freedom Museum inc -si-vulla olevasta linkistä, jossa oli Talvisodanmuistomitalin saaneissa luettelo niistä hen-kilöistä, joita ei ollut tavoitettu. Lähetin ky-selyn yhdistykselle (The Price Of FreedomMuseum inc., Vapaudenhinta Museo ry)sekä tiedot isoenostani ja sukulaisuus-suhteestani häneen. Koska USA:sta ei löyty-nyt Akseli Arvid Miettisen omaisia, he lähet-tivät minulle hänen saamansa muistomitalinMannerheimin alkuperäisin saatekirjein jaallekirjoituksin. (kuva 1)

Sodan jälkeen amerikansuomalaistenmitalit luovutettiin Amerikan Suomi-Seural-le jaettavaksi eteenpäin Amerikassa. (Kuvat2 ja 3)TAUSTAA AMERIKAN SUOMALAISESTA LEGIOONASTA(ASL) (LAINAUS WIKIPEDIASTA)Vuodenvaihteessa 1939 Suomi-Seuran sih-teeri ja Amerikan Suomalaisen Legioonantuleva valistusupseeri Rafael Engelberg eh-dotti vapaaehtoisasiaa hoitaneelle kenraali-luutnantti Enckellille yhtenäisen amerikan-suomalaisen yksikön luomista. Tällaisellajoukolla katsottiin olevan hyvät edellytyksettaistella sekä myös jonkinlaista mainosarvoaAtlantin takana. Tammikuun 6. päivän jahelmikuun 18. päivän välisenä aikana saa-pui yht. 237 miestä, jotka liitettiin muihin Ou-luun majoittuneisiin vapaaehtoisiin. Tällöinannettiin myös �Osasto Kempin� ensimmäi-nen virallinen päiväkäsky. Osasto jaettiinkahteen komppaniaan. Ensimmäisen komp-panian päälliköksi asetettiin luutnantti T. vonAlfthan ja toisen kapteeni A. N. Eskola. En-simmäiseen komppaniaan kuuluivat kaikkiennen 17. helmikuuta saapuneet, toiseen sen


jälkeen tulleet. Helmikuun 22. päivänä saa-pui Ouluun taas 51 miestä, minkä jälkeenannetussa päiväkäskyssä numero 3 käytet-

tiin ensimmäisen kerran nimitystä AmerikanSuomalainen Legioona. (Lähde 3: Wikipedia/Amerikan Suomalainen Legioona, ASL)

Kuva 1


Lainaus Tampereen yliopiston Anne-Riitta Isohellan pro gradu -tutkielmasta 2005,Joukkoliikkeestä Jalkaväkirykmentiksi:Kuinka Suomi päätti kouluttaa virolaisenjoukko-osaston JR200:�Tanskalainen Dansk Frivillig Korps ja amerikan-suomalainen legioona eli osasto ASL koulutettiinOulussa, mutta ne eivät ehtineet mukaan taiste-luihin. Sitä vastoin pienehkö amerikansuomalais-ten joukko osallistui Laatokan Karjalassa suoma-laisten rinnalla taistelutehtäviin. Tällä tavoin rin-tamalla arvioidaan taistelleen noin 30 amerikan-suomalaista.�

Kansallisarkistosta 2.4.2013 tilaamani

sotilaskantakortin mukaan Akseli ArvidMiettinen oli yksi heistä. Akseli Arvid onsaapunut 17.2.1940 joukko-osasto ASL:n 1.komppaniaan. Lähin omainen: Paavo Miet-tinen, Hallituskatu 24, Tampere. Palvellutlkp:n jälkeen 3 kk 7 pv kiväärimiehenä, va-pautettu, aika 24.5.1940, syy ASL:n hajotta-minen, allekirjoitus Luutnantti Tauno Linna(epäselvä nimi). Sotilasarvo. korpraali.

Sotilaskantakortissa, joka päivätty2.7.1932, huomautuksissa on maininta: me-rille, valv. kok. poissa v 1934. Kantakortinmukaan on suorittanut asepalveluksen21.4.1921-11.4.1922.

Kuva 2.


Vuoden 2013 jälkeen olen yrittänyt mo-nella tapaa hakea tietoa Akseli Arvid Mietti-sen vaiheista 1940 jälkeen Ancestry.com -hakusivuilta. Vaikka hän meni 1940 laivallaPetsamosta New Yorkiin, on minulla ollutaikaisemminkin vahva epäilys, että hän olisi-kin mennyt sieltä Kanadaan, jonne hän myösvuonna 1923 oli mennyt. Täysin saman-nimistä en löytänyt Kanadan arkistotieto-kannoista. Mutta Kanadan äänestyslistoiltavuodelta 1963 Jasper Edson -nimisestä pai-kasta löytyy pulp cutter � sellunleikkaajaAxel Miettenen. Olisikohan Akseli muuttu-nut Axel-nimeksi. (Lähde 4)

Lähteet:1.Ancestry.com search:Canada, OceanArrivals 1919-1924 record for Akseli ArvidMiettinen.2. Ancestry.com search:New York, Passengerlists 1820-1957 record for Akseli Arvid Miet-tinen3.Wikpedia/Amerikan SuomalainenLegioona (ASL)4. Ancestry.com search:Canada Electionact.Rural Premilinary list of Electors,Electroral Dictrict of Jasper-Edson 1963

Kuva 3.


TEKSTI JA KUVAT: MARJA KARPPINENÄITINI NELLY AURA NUUTISEN TARINA

Eletiin vuotta 1919. Heikki Heikinpoika Vää-näsen (s. 18.4.1895 Kontiolahti) ja Iida Pekan-tytär Hämäläisen (s. 5.12.1900 Kiihtelys-vaara) häitä oli vietetty 23.3.1918.

Nyt odotettiin esikoisen syntymää ja setapahtui maaliskuun 10. päivänä Kohti-lahden Halolan tila 55:ssä. Kasteessa tyttö sainimekseen Nelly Aura ja kummeiksi kutsut-tiin Heikin sisko, talontytär Anna Stiina Vää-nänen ja Heikin vanhin veli, talollinen AnttiHeikinpoika Väänänen ja tämän vaimo AlmaLyydia Immonen. Kasteen toimitti pitäjän-apulainen E.J.Hallikainen huhtikuun 6:napäivänä. Alma Lyydia eli Lyyti oli keksinytkummilapselle poikkeavan nimen, joka

myös haluttiin lausua niin kuin kirjoitettiin.Nimi on englantilaista alkuperää ja onlyhennelmä nimestä Eleonoora tai Helena.Väestörekisterikeskuksen mukaan vuosina1900-1919 sama nimi oli annettu 265 naiselleSuomessa. Antille ja Lyytille syntyi Aulis-ni-minen poika 6.6.1920.

Kasvatus oli tuohon aikaan tiukkaa jakurinalaista, jopa ankaraa. Väänäsen per-heessä Heikki-isä oli lempeämpi ja niinpäNelly oli isäntyttö. Nellyn ollessa 9-vuotiashän sai pikkuveljen, joka sai nimekseen Vei-jo Aatos (11.6.1927). Äitini kertoi olleensavähän pikkuveljelle mustasukkainen. Kun isäoli pyytänyt Nellyä istumaan isän polvelle,

Pohjois-Karjalan Väänästen sukukirja, Taulu 697

Nelly Aura Nuutinen o.s. Väänänen (10.3.1919-23.12.2012)

Heikki Väänäsen perhe noin 1929(Veijo, Heikki, Nelly ja Iida).


niin hän oli tuumannut, että on noitapienempiäkin polvella pidettäväksi. Enem-pää lapsia Heikin ja Iidan perheeseen ei syn-tynyt. Nelly tottui kotona ja mummolassamaatalouden töihin jo nuorena, kun kaikki-en kynnelle kykenevien piti tehdä oma osuu-tensa talon töistä kykyjensä mukaan ja nuo-resta iästä huolimatta.

Nelly sai käydä koulua neljä vuotta, jon-ka aikana hän oppi lukemaan, laskemaan jakirjoittamaan. Koulunkäynti oli tuolloin ko-vaa puuhaa. Koulumatka oli seitsemän kilo-metriä. Koulun lämmitys ja siivous kuului-vat tuolloin vuorotellen jokaisen lapsen vel-vollisuuksiin.

Nelly pääsi ripille vuonna 1935. Rippi-koulun jälkeen hän oli piikana opettajatarPalviaisella. Opettajalla oli yksi lehmä ja ta-lous, joista Nelly piti huolen. Hän ruokki jalypsi lehmän, siivosi opettajan huoneet, lait-toi ruoan sekä pesi ja silitti vaatteet. Hän asuiopettajan luona ja oli palveluspaikassa ylivuoden.

Alkukesästä 1938 Nelly vieraili isänsäsiskojen luona Kolilla. Maunolassa asui Sai-mi-täti (Saarelainen) ja Martikkalassa Hilja-täti (Martikainen). Silloin vierailut kestivätuseamman päivän, jopa viikkoja. Nellyn ol-lessa Martikkalassa taloon tuli vieras; talon-poika, nuorimies Eero Nuutinen. Eero roh-keni ehdottaa Nellylle, josko tämä lähtisi hä-nen kanssaan tansseihin tulevana lauantai-na. Nuorten juttu jatkui ja häitä vietettiin elo-kuun 13. päivänä, jonka jälkeen Nelly muuttiNuutilan tilalle miniäksi. Nuutila oli tuohonaikaan Kolin kolmanneksi suurin tila, niinäitini muisteli. Talo ei ollut rikas muussa kuintyön määrässä. Sitä sai tehdä aamusta iltaan.Ylä-Kolille (ylämaja) oli tuohon aikaan saa-tu ensimmäinen tie ja parempi hotelli, jossavierailivat jo ensimmäiset turistit ja matka-laiset.

Eero vei nuorikkonsa naapuriin (Seppä-lään) tutustumaan, kun oli kuullut, että sennuoriemäntä oli Kontiolahdelta kotoisin. Ih-metys oli äidille suuri, kun hän tunnisti naa-

purin emännän rippikoulukaverikseenHelmi Kinnuseksi, nykyiseksi Kukkoseksi.Helmillä ja Antilla oli jo tuolloin Veijo-poi-ka, joka opetteli ensiaskeliaan.

Nuutilan talossa on noin 50 neliön tupa.Tuvan reunoilla kiertävät puupenkit, joihinvieraat voivat istahtaa. Tuvassa oli iso pöy-tä, johon mahtui jopa 10 henkilöä syömäänyhtä aikaa. Pöydässä oli kolme isoa laatikkoavierekkäin ja niissä säilytettiin kaikenlaisiatarvetyökaluja; viiloja, poranteriä ynnä muu-ta. Pöydän kannen voi kääntää ylösalaisin,jolloin toinen puoli oli hyvä leivonta-alunen.Aikaa mittasi pöydän takaseinälle asetettuvedettävä seinäkello. Tuvassa oli keinutuolija iso leivinuuni, johon mahtui metrin mit-taiset koivuhalot. Lisäksi astioiden säily-tykseen oli varattu kaappi ja ruokakomeroruokien säilytystä varten. Tuvassa oli myöslattian alla kellari. Talossa oli kaksi pienem-pää kamaria nukkumista varten, tosin vanha-pari (Oskari ja Stiina) nukkuivat tuvassa ole-vassa sängyssä. Talvisin tupaan tuotiin kan-gaspuut, joilla äitini kutoi kauniita räsy-mattoja sekä pellavasta pöytäliinoja ja pyyhe-liinakankaita. Sunnuntaisin Nuutilan tuvanpitkällä pöydällä oli aina äidin kutoma val-koinen liina. Kankaalassa oli järjestetty myöskursseja talon emännille kankaankuto-misesta ja ruoan valmistuksesta. Siellä äitinioppi loimien luomista kangaspuilla ja kuvi-ollisen kudonnan sekä ruokakursseillakaalikääryleiden teon lampaanlihasta, jotkaolivat erityisesti appiukon mieleistä herkkua.

Nuoren parin avioelämä ei ehtinyt jatkuakuin vuoden, kun Eero sai viestin kutsun-toihin osallistumisesta. Kutsunnat pidettiinKuopiossa helmikuun lopussa 1940. Esi-koislapsi syntyi maaliskuun viimeisenä päi-vänä samana vuonna ja hän sai nimekseenMeeri Iida Kristiina. Äitini oli kovasti pahoil-laan, kun Eero ei saanut lomaa kastetilaisuut-ta varten. Isän sotilasasiakirjoista käy ilmi,että hän sai kotilomaa viisi vuorokautta hei-näkuun puolivälissä, jolloin hän näki esikoi-sensa ensikerran. Sen jälkeen lomia oli sopi-


vasti, joten lapsia syntyi vuoden välein. Kert-tu syntyi vuonna 1941 ja hartaasti odotettupoikaa vuonna 1943. Appiukko oli käynyttarkistamassa lapsen sukupuolen, kun pel-käsi, että naisväki puhuu pehmoisia. Lapses-ta tehtiin ukin kaima Heikki Oskari. Oli to-sin sovittu, että poikaa kutsutaan Oskiksiniin kauan kun talon isäntä on elossa,jotteivat kyläläiset rupeaisi antamaan etu-liitteitä iso- ja pikku-Heikki tai vanha ja nuo-ri.

Taistelut jatkuivat rintamalla kovina jaEero haavoittui Onkolan taisteluissa kesä-kuussa 1942 ja oli sotilassairaalassa muuta-man kuukauden alkuvuodesta 1943. Nellyn

synnyinkodista tuli suruviesti, että isä olihukkunut kalareissulla. Oli ilmeisesti saanutsairauskohtauksen verkkoja kokiessa. Hau-tajaisten jälkeen oli perinnönjako ja äitikinsai pienen osuuden siitä.

Sota-aikaan Ylä-Koli toimi myös ilma-valvontapaikkana. Rajan pinnassa kun oltiin,niin myös monenlaista matkalaista oli liik-keellä. Matkailijat poikkesivat kulkiessaanmyös Nuutilassa katsomassa tilan touhuja jamonenlaisia tuttavuuksia siinä hierottiin.Matkalaiset olivat ammatiltaan lääkäreitä,taiteilijoita ja arkkitehtejä. Joidenkin kanssaystävyys muodostui pitkäaikaiseksi, jopaelinikäiseksi.

Nelly kolmen vanhimmanlapsensa kanssa - Meeri,Oski ja Kerttu.


Äitiä murehdutti Kertun silmien kar-sastus ja hän päätti käyttää osan perintö-rahoista tytön silmien leikkaukseen. Lähinpaikka, jossa leikkaus voitiin suorittaa, oliHelsinki. Matkaan lähdettiin Kolilta linja-autolla Joensuuhun. Sieltä vaihdettiin Hel-sinkiin menevään junaan. Majapaikka Hel-singissä oli Teudor Sjöströmmillä, johon ol-tiin tutustuttu tämän Kolin vierailuilla. Sii-hen aikaan oli harvinaista, että ihmisillä olisilmälaseja saatikka että olisi tehty silmä-leikkauksia. Helsingissä jouduttiin olemaanmuutama viikko ja ylläpidon kustan-tamiseksi Nelly auttoi taloustöissä, muiste-lee sisareni.

Vihdoin sota loppui ja Eero pääsi poisrintamalta marraskussa 1944. Perheseen syn-tyi 1945 Martti ja 1946 Erkki. Erkki oli heive-röinen syntyessään ja �lapsenpäästäja� sanoi,että tämän pojan keräämiä marjoja et syö, tar-koittaen, että lapsi olisi lyhytikäinen. Nellyätämä tietysti suretti, mutta onneksi ei �paa-pojan� ennustukset käyneet toteen.

Talon miesväellä oli tapana lähteä kyläi-lemään joutoaikana. Ne reissut saattoivatkestää muutaman päivän ja siellä nautis-keltiin sitten miestä väkevämpää. Äitini tulimurheelliseksi miesten lähtiessä relles-tämään. Anopilla oli tapana tällöin laittaa lii-na päänsä päälle ja laulaa muutama virsi jasanoa sitten Nellylle, että keitetäänpä kahvitja ryhdytään sitten töihin. Ei maailma tähänkaadu.

Ylämajan hotellia kunnostettiin ja mat-kailijoita virtasi Kolille. Kerran, kun eräs lää-käri oli hakemassa maitoa Nuutilasta ja olijo paluumatkalla hotellille, Nelly juoksi mie-hen perään ja huusi: �Tulkaa hyvä tohtoriauttamaan, Martilla meni kalanruoto kurk-kuun.� Lääkäri kääntyi navetan nurkalta ta-kaisin. Poika oli jo sinertävä huuliltaan, kunlääkäri tunki sormet pojan kurkkuun ja saitämän oksentamaan. Sitä ei tiedetä tulikoruoto pois vai ei, mutta aina kun poika myö-hemmin väänsi itkua, niin kasvot sinertivät.

Nuutilasta myytiin voita, kermaa ja mai-toa Ylämajan tarpeisiin. Parhaana aikanaNuutilassa oli kahdeksan lehmää, jotka pitikäsin lypsää aamuin illoin. Maito jäähdy-tettiin lähdehuoneessa. Se oli huone, johonvirtasi vesisuonesta kylmää vettä. Huone onvielä tänäkin päivänä käytössä. Loppukesäs-tä lehmät vietiin vielä 10 kilometrin päähänparemmalle �äpärikölle�, Pohjaniitylle, Kon-tiolahden puolelle. Siellä lehmät laiduntivatnoin kuukauden verran. Työ oli raskasta jasitä oli paljon, kun naisten (anoppi ja miniä)piti hoitaa lapset, ruokkia ja lypsää lehmät,pestä pyykit, laittaa ruoka ja hypätä vielämiesten avuksi pellolle.

Nellyn vointi heikkeni 1947 ja hänet vie-tiin sairaalaan. Syynä oli keskenmeno. Veren-hukka oli niin suuri, etteivät lääkärit uskal-taneet antaa hänelle lisäverta siinä pelossa,että sydän ei kestä. Äitini oli sairaalassa vii-kon verran, jonka jälkeen hänet kotiutettiin.Nyt alkoi appiukkokin uskoa, että ei miniäkaikkia talontöitä ehdi ja jaksa tehdä. Niin-pä miniä sai nyt syödä tarpeekseen ja vah-vistua.

Lapsilisiä olivat jo muutaman vuodensaaneet köyhemmät perheet ja lakia muu-tettiin niin, että kaikki äidit ja heidän alle16-vuotiaat lapsensa olivat siihen oikeutet-tuja. Niinpä Nellykin sai ensimmäiset lapsi-lisät. Appiukko oli sitä mieltä, että talossapitäisi vain yhdellä olla rahat käytössä ja näinvihjaten tarkoitti, että rahat pitäisi antaa hä-nelle. Miniä vastasi siihen, että yhteiskuntaon ne hänelle antanut lastensa vaatetta-miseen ja hän ei niitä anna. Asia jäi sikseen.Appiukko halusi pitää isännyydestään kiin-ni viimeiseen saakka.

Oskari oli perso hyvälle ruoalle. Kehu-minen oli sitten sellaista, että appi moittiiminiää, kun tämä tekee liian hyvää ruokaa.Apella todettiin myöhemmin sokeritauti jasitä piti hoitaa pistoksilla. Oma vaimo ei kel-vannut pistäjäksi ja äitini joutui tähän tehtä-vään. Äitiäni pelotti suunnattomasti moko-


ma homma, kun ei ollut mitään koulutustasiihen saanut. Oskari etsi aina paikan ja sit-ten miniä pisti.

Pohjois-Karjalassa alettiin vetää taloihinsähköjä ja Nuutilakin sai sähköt noin 1940-1950-luvun vaihteessa. Samoihin aikoihin ve-dettiin myös vesijohdot ja laitettiin viemärit,jotka helpottivat kovasti veden kantamista si-sälle ja ulos sekä etenkin eläinten vesihuoltohelpottui. Edelleen kuitenkin vaatteet silitet-tiin luotiraudalla, kun Oskari oli nuuka säh-kön käytön suhteen ja pelkäsi, että naisetpolttavat talon. Naisväki oli tietenkin hank-kinut sähkösilitysraudan ja sillä silitettiin sil-loin kun Oskari ei ollut mailla halmeilla.Sattuipa sitten kerran, että ukko Puuma-lainen tuli taloon, kun oltiin silittämässä jatokaisi: �Ei kai tuollainen voi kuuma olla�,tuli sormella rautaa koettamaan ja joutui to-teamaan: �Jo se perkele polttaa.�

Naisten päivittäinen ohjelma alkoi kelloviideltä: ylös, lehmät ruokittiin ja lypsettiin.Navetasta tultua keitettiin kahvit ja laitettiinaamupuurot tai -vellit. Lounas oli siinä yh-deksän maissa ja päiväkahvi kahdeltatoista.Päivällinen syötiin ennen neljää ja navettaanmentiin viiden pintaan. Iltakahvit hörpättiiniltakahdeksan aikoihin tai kesäaikaan syötiiniltapalaa; kokkelimaitoa ja leipää. Kerran vii-kossa lämmitettiin tuvan iso uuni, talvellauseamminkin, ja paistettiin karjalanpiirakat,pullat, leivät, kala- tai lanttukukot. Viimei-seksi laitettiin paisti hautumaan yön yli uu-niin. Tupa ja kamarit siivottiin kerran viikos-sa. Siivouspäivä oli lauantai, jolloin myöslämmitettiin sauna. Pyykkipäivä oli jokuviikonpäivistä ja lakanoiden keittämiseenmeni koko päivä, koska valkoiset piti saadavalkoiseksi. Lakanoiden värivalikoima olituohon aikaan niukka.

Joskus asioita piti lähteä hoitamaan Liek-saan saakka. Talvella mentiin hiihtämälläjään yli Vuonnislahteen, josta junalla loppu-matka. Jos kävi hyvä tuuri, sattui joku muu-kin Kolin kyläläinen olemaan asioilla Liek-sassa ja osan matkasta saattoi päästä taitta-

maan hevoskyydillä. Kesäisin matka taittuilaivalla Kolin rannasta Lieksaan ja takaisin.Matkantekoon saattoi mennä hyvinkin kokopäivä tai toinenkin, jolloin oltiin sukulaistenluona yötä Lieksassa.

Osuustoiminnan käynnistymisen myö-tä kauppa saatiin Kolin kylälle. Sieltä saatiinostettua kahvia, kun sodan jälkeistä säännös-telyä purettiin. Kahvi ostettiin raakana japaahdettiin itse rännälillä, jonka jälkeen sejauhettiin käsin kahvimyllyllä. Myöhemmäs-sä vaiheessa kahvi oli valmiiksi paahdettupapuina paketissa ja se jauhettiin kaupankahvimyllyllä jauhoksi. Jauhettu kahvi lai-tettiin takaisin samaan pakettiin jotta se olihelpompi kuljettaa kotiin. Pellavaa kasvatet-tiin joka kesä. Valmiit kasvit niputettiin jaliotettiin purossa Niilonnotkossa, minkä jäl-keen niitä hakattiin ja loukutettiin, jotta kui-dut irtoaisivat kuorista. Pellavat lähetettiinsitten kehräämöön. Sattuipa kerran niin, ettätuli ilmoitus pellavien saapumisesta Lieksanpostiin ja Nelly lähti niitä noutamaan. Pääs-tessään perille, hänelle tarjottiin pientäpussukkaa ja äiti kieltäytyi sitä vastaanotta-masta, koska se ei ollut hänen lähettämäs-sään säkissä. Pellavaa oli lähetetty paljonenemmän ja kokemuksesta hän tiesi, ettävalmiit langat lähetettäisiin takaisin samas-sa säkissä, missä ne oli lähetetty matkaan.Tiukkaa vääntöä siinä käytiin, mutta lopul-ta äiti sai pellavansa, jotka löytyivät kovanetsinnän jälkeen postitoimiston nurkasta.Tiukkana piti olla, että sai omansa takaisin.Tämän erä sattui olemaan poikkeuksellisenhyvä ja sitä mielivät muutkin omakseen.Lampaiden villa karstattiin ja kehrättiin lan-gaksi. Valmiista langoista kudottiin kangas,joka lähetettiin tampattavaksi. Kiertävä rää-täli valmisti sarkakankaasta talon miesväellehousuja.

Isännyys vaihtui talossa 1952, kun Oskarinukkui pois. Taloa ruvettiin kohentamaan jaensitöiksi hankittiin Nunnanlahdesta uusivuolukiviuuni. Entinen oli jo huono ja olionni ettei talo ollut palanut, koska vanhaa


uunia purettaessa kävi ilmi, että takaseinä olijo pahasti hiiltynyt. Muurausmestarina toi-mi Alppi Turunen. Valovirta ei riittänyt iso-jen koneiden pyörittämiseen, joten hankittiinvoimavirta. Niin voitiin ostaa mylly, jolla jy-vät jauhettiin jauhoksi.

Osuustoiminnan myötä maitoa ruvettiinlähettämään meijeriin. Maitoauto kulki aa-muisin klo 8 aikoihin Nuutilan tien risteyk-sestä, jonne aamulla lypsetty ja jäähdytettymaito vietiin hevosella tai maitokärryillä.Matkaa oli 300 m ja tullessa tuotiin takaisinedellisen päivän astiat. Nuutilan maito-astioiden numero oli B1555, joka oli isoillapunaisella numeroilla kirjoitettu maito-tonkan yläreunaan. Hankittiin lypsykonehelpottamaan äidin navettahommia sekäparanneltiin karjakeittiötä, jotta lypsyastiatolisi helpompi pestä. Äidillä oli tässä vaihees-sa enää kuusi lehmää, mutta nyt oli hankit-tu paremmin lypsävää karjaa. Lehmät olivatAyrshire-rotua ja niillä oli sarvet, jotka saat-toivat olla joskus jopa vaarallisia hoitajalleen.Lehmille valmistettiin AIV-rehua talvi-ruokintakaudeksi. Peltotyöt tehtiin edelleenhevosvoimin ja hevosia oli parhaimmillaankaksi. Pyykinpesun avuksi saatiin hankittuapulsaattoripesukone. Vedet siihen piti läm-mittää erikseen muuripadassa. Onneksi likai-nen vesi tuli letkua pitkin ulos itsestään jamankeliosalla sai väännettyä liian veden poispyykeistä.

Perheeseen syntyi vielä 1958 yksi lapsi,joka sai nimekseen Marja. Tuohon aikaanjaettiin jo ensimmäisiä äitiyspakkauksia jaäitini muisteli, että hänkin sai sellaisen. Tä-mäkin tulokas näki päivänvalon Nuutilassa,kun ei ehditty sairaalaan, vaikka siihen ai-kaan jo esimerkiksi naapurin emäntä synnyt-ti kuopuksensa siellä.

Vuodet vierivät ja vanhimpien lasten tekimieli lähteä maailmalle omaa onneaankoettamaan. Meeri oli Joensuussa agronomiHerkamon perheessä talousapulaisena ja senjälkeen keittiöapulaisena Ylä-Kolilla. Hyvi-en suositusten ansiosta opiskelupaikka

talouskoulussa varmistui ja koulu kesti puolivuotta Joensuussa. Kerttu oli kiertävässäkotiteollisuuskoulussa ja onnistui sen jälkeenhankkimaan palveluspaikan Helsingistä1958. Meeri meni myös Helsinkiin talous-apulaiseksi pari vuotta myöhemmin.

Kylän ensimmäinen leikkuupuimuriMassey Ferguson hankittiin myös Nuutilaan.Oski teki metsätöitä Heinävedellä sekäNuutilan metsässä, koska metsää oli myytä-vä, jotta leikkuupuimuri saatiin maksettua.Äidin veli Veijo oli töissä Högforsin Karkki-lan tehtaalla, josta myös Oski sai töitä vuon-na 1961.

Vanhin tytöistä ilmoitti naimisiin-menosta kesällä 1963, ja niin sitä lähdettiinHelsingin matkalle. Kertun sulhasella oliMosse-merkkinen auto ja sillä päästiin mat-kaan Nuutilan pihasta asti. Kuopuksella eiollut tilaisuuteen sopivia kenkiä ja ne ostet-tiin matkanvarrelta, Imatralta.

Nuorin pojista Erkki oli ollut Ylä-Kolil-la rakennushommissa ja kun ne loppuivat,hän onnistui hankkimaan Savon Sellulta töitäja muutti Kuopioon. Niin oli neljä lasta maa-ilmalle lentänyt.

Anopin kunto heikkeni ja muisti pätki,joten hänet oli laitettava Lieksaan vanhain-kotiin, kun ei ollut peräänkatsojaa. Hän ehtiolla siellä pari vuotta, kunnes nukkui poisvuonna 1969. Eeronkin vointi heikkeni, ali-tuiset sydänvaivat ja sodan muistot kehossaottivat miehen voimien päälle ja hän nukkuipois vain pari kuukautta äitinsä jälkeen. Suruei vielä tähän loppunut. Veli tuli kesälomanviettoon Järvenpäästä ja eräänä kesäiltanakalareissulta tullessaan hänen sydämensäpetti. Niin olivat kolmannet hautajaiset edes-sä vajaan puolen vuoden sisällä. Nyt täytyijärjestellä Nuutilan ihmisten elämä uuteenmalliin ja keskimmäinen pojista, Martti, ottitilan hoitoonsa.

Kolin maston rakentamisen myötä tele-visiolähetykset rupesivat näkymään täälläsyrjäseuduilla ja ensimmäinen TV hankittiinNuutilaan. Maataloutta jatkettiin ja kaupun-


gissa olevat sisarukset tulivat kesäisin heinä-pellolle apumiehiksi ja muutoinkin autta-maan talontöissä lomansa aikana. Vuosienmittaan karjaa kuitenkin vähennettiin pikku-hiljaa ja siitä luovuttiin kokonaan 70-luvunpuolivälissä äidin eläkeiän lähestyessä.

Äidille ja pojalle tuli erimielisyyksiä ta-louden pidosta. Niinpä äitini muutti Kuopi-oon 1987 ja sinne oli mennyt jo naapurinHelmikin leskeksi jäätyään. Aluksi äiti asuiErkin perheen luona, mutta halusi omaa rau-haa ja onnistui hankkimaan itselleen vuok-ra-asunnon. Asunto oli pieni yksiö kerrosta-lossa korkean mäen päällä Männistön kau-punginosassa. Melkein puoli vuosisataa kes-tänyt työrupeama oli muuttunut eläke-päiviksi kaupungissa. Aktiivisena käsityö-ihmisenä hän virkkasi kaitaliinoja, ikkuna-verhoja, sängynpeitteitä sekä koristetyynyjäja kutoi villasukkia. Käsitöillänsä hän sai lem-pinimen �tyynymummo�. Hän antoi näitäluomuksia lahjaksi ystävilleen, lapsilleen jalastenlapsille. Suussa sulavat karjalanpiirakatoli aina valmiina, kun Kuopiossa meni käy-mään. Vaikka sähköuunissa paistaminen olierilaista kuin oikean leivinuunin napakassalämmössä. Äiti oli puhelias ja sai helpostiseuraa. Parhaiden kavereiden Kertun, Anninja Salmen kanssa hän kävi syömässä lähelläolevassa palvelukeskuksessa ja päivittäinkävelemässä. Nelly oli vireä niin mieleltäänkuin kunnoltaankin. Hän osallistui aktiivises-ti eläkeläisille järjestettyihin rientoihin. Pank-kiasiat hän hoiti kävelemällä Kuopion kes-kustaan ja takaisin. Päivittäiset lenkit olivatuseamman kilometrin mittaisia jakiipeäminen Männistöön oli Kolin kallioillakeikkuneelle lastenleikkiä. Siinä nuoremmatsaivat haukkoa henkeään, että perässä pysyi-vät.

Äiti vieraili melkein vuosittain lastensaluona Vantaalla, Espoossa ja Tampereella.Ensimmäisinä vuosina Kuopiossa ollessaanhän kulki nämä reissut junalla tai linja-au-tolla ja 2000-luvulla matkat tehtiin sitten las-ten kuljettamana. Samalla hän kävi myös

muiden ystäviensä ja tuttaviensa luona. Vii-meisen etelän reissun hän teki 2003 ollessaan84-vuotias. Meeri muutti perheineenIisalmeen ja näin oli yksi lapsi lähempänääitiä.

Vuodet vierivät ja ystäväjoukko harveni.Niin vähenivät myös ruokailukäynnitpalvelutalossa ja lämmin ruoka tuotiin ko-tiin ruokapalvelusta. Viikonlopun eineksetErkki haki äidille valmiiksi jääkaappiin, jos-ta ne oli helppo lämmittää mikroaalto-uunissa. Kotipalvelu hoiti lääkkeiden jaonannospurkkeihin päivittäin. Kunto heikentyiniin, että kävelylenkit jäivät pikkuhiljaa pois.Liikkumisen helpottamiseksi oli hankittukävelykeppi ja myöhemmässä vaiheessarollaattori.

Äidin 90-vuotisjuhlia vietettiin 2009Tahkolla. Päivänsankari saatiin houkuteltuasinne, vaikka hän ei korkean ikänsä takiahalunnut enää matkustella ja autokyyti tun-tui epämukavalta.

Lapsetkin vanhenivat elonvirrassa. Pojis-ta Martti, joka asui edelleen Kolilla, sairastelipaljon ja menehtyi sairaskohtaukseen joulunalla 2009. Äiti ei huonontuneen kuntonsa ta-kia voinut osallistua muistotilaisuuteen, jokapidettiin Kolilla.

Joulut äiti vietti usein Meerin perheenluona Iisalmessa. Viimeisen joulun vietto olisovittu äidin kanssa jo hyvissä ajoin. Hake-minen ja muut suunnitelmat oli tarkasti har-kittu. Lähtiessään Kuopiosta hän ei tavalli-seen tapaansa hoputtanut takaisinpaluuta.Näin jälkeenpäin ajatellen tulee tunne, ettäaavistiko hän mahdollisesti tämän olevanhänen viimeinen matkansa. Joulun aaton-aattona oli sovittu, että mennään Eevan luok-se kylään (Meerin pojan anoppi) ja matkaanlähdettiin autolla. Kylässä juotiin kahvia jarupateltiin, minkä jälkeen äiti tunsi itsensäväsyneeksi ja halusi mennä lepäilemään en-nen kuin palattaisiin takaisin Iisalmeen. Kunlähdön aika oli, äitiä ei saatu hereille ja pai-kalle kutsuttiin ambulanssi, joka kuljetti po-tilaan Kuopion keskussairaalaan. Äiti nuk-


kui pois tajuihinsa tulematta ennen puolta-yötä 23.12.2012. Siunaustilaisuus oli Kolinkirkossa, jonne oli kutsuttu lähimmät suku-laiset ja vielä elossa olevat äidin ystävät.

Äidillä oli paljon vanhoja sanontoja jahokemia, joita hän viljeli puheen lomassa. Neeivät näin muistellessa tule mieleen, muttajuttuja kertoessa pompahtavat mieleen kuinitsestään. Seuraavat muistolauseet, jotka ker-tovat elämän yllätyksellisyydestä, ovat yh-destä rakkaimmista runoista:

�Ei läheinen arvaa, ei silmä nää, mitenlähellä on määränpää. Joka päivä voi olla vii-meinen, joka hyvästijättö ikuinen.�

Äitiä, mummoa ja isomummoa jäi rak-kaudella kaipaamaan viisi lasta, 10 lastenlas-ta ja 8 lastenlastenlasta.

Kertojana on Nellyn nuorin lapsi jamuut sisarukset ovat olleet

suurena apuna.

Nelly 90-vuotiaana.


TEKSTI: PERTTI VÄÄNÄNENVOISIHAN SE OLLA NÄINKINMiten käytin Y-DNA -testin tuloksia

sukuhaarojen määrittelyssä

Niin kuin olen aikaisemmissa Sukupuu-lehdissä kertonut, sukuseuran teettämät erisukuhaarojen Y-DNA-määritykset ovat an-taneet osittain yllättäviä tuloksia. DNA-tu-lokset johtivat joissakin tapauksissa erilai-seen sukuhaarojen keskinäiseen sukulaisuu-teen kuin tähän asti oli pidetty oikeana. Niin-pä päätin katsoa, voisiko sukuseuran tieto-kannoissa olevista henkilötiedoista jotenkinjärkevällä tavalla �rakentaa� kyseiset suku-haarat sellaisiksi, että ne vastaisivat sekäDNA-tuloksia että arkistotietoa.

Eräs väestön elämää häirinnyt tapahtu-ma Savossakin oli Nuijasota (1596�1597).Kun alkoi levitä tieto siitä, että Nuijasodanpäättyessä Suur-Savon pappilassa, MikkelinKenkäveronniemessä, oli tapettu 200 savo-laista nuijamiestä tammikuussa 1597, ei olisiollut ihme, jos monet olisivat halunneet läh-teä kruunun vouteja ja huoveja pakoon. Var-maan myös Väänästen joukossa oli pakeni-joita, jotka katosivat verottajan säännöllisestäkirjanpidosta. Nämä henkilöt ehkä olivatperheiden poikia, jotka keväthangilla hiihtä-mällä pääsivät nopeasti sukunsa eräpirteille,

missä sitten jatkoivat elämää voudin saavut-tamattomissa. Kun he perustivat perheen jaeläminen vakiintui, he tulivat jälleen verot-tajan luetteloihin.

Suuret kuolonvuodet puolestaan, satavuotta myöhemmin (1695�1697), johtivat sii-hen, että noin kolmannes Suomen väestöstäkuoli jatkuvan nälän ja puutteellisen ravit-semuksen heikentämänä kylmyyteen ja eri-laisiin tauteihin. Tämän vuoksi myös monensuvun jatkuvuus noihin aikoihin jäi harvo-jen eloonjääneiden henkilöiden varaan. Mo-net perheet katosivat kokonaan. Noina aikoi-na ja tuollaisissa oloissa oletettavasti myösVäänäs-perheitä hajosi ja muutti uusilleasuinsijoille kauemmaksi paikoitellen liiantiheäksi muodostuneesta asutuksesta. Suku-tutkimuksen kannalta tämä sekoittaa harmit-tavasti muuten selväksi saatuja perheidenketjuja. Tässä tilanteessa pääsee usein eteen-päin vain kokemuksen ja järkeilyn avulla �vaikkei monesti sekään auta.

Esimerkiksi Varpasen ja Kurolanlahdensukuhaaroille saadaan useita vaihtoehtojariippuen siitä, mistä sukuseuran tietokan-nasta tiedot kerätään. Jokainen tutkija huo-maa joskus tietoja arkistoissa selatessaan,miten vaikeata on nimetä tietylle henkilölleisä tai poika, kun siirrytään 1700-luvulta1600-luvun puolelle ja kirkolliset dokumentitpuuttuvat. On vain pääteltävä järkevältä tun-


Y-DNA-määritysten ja arkistotietojen mukaan hahmotellut muutamat Väänästen sukuhaarat ennen1600-lukua.

tuva vaihtoehto suvun jatkumiselle saatavillaolevista tiedoista. Kun henkilön nimi onmuodossa Påhl Hansson Wänäin, voidaansentään päätellä isän olevan Hannu. Muttakun nimi on vain Anders Wänäin, Antin isäonkin löydettävä muilla keinoin. Ei ole senvuoksi tavatonta, että tutkija voi päätyä usei-siin vaihtoehtoihin sukuhaaralle.

Arkistoista löytyneen aineiston perus-teella on tähän mennessä päädytty erilaistenajatusmallien kautta tulokseen siitä, mitenKurolanlahden ja Varpasen sukuhaarat il-meisesti polveutuvat 14 sukupolvea taakse-päin olevasta Ollista (* noin 1445-1455), jokapuolestaan on 15 sukupolven päässä yhtei-sestä esi-isästä Puiroolahden sukuhaarankanssa.

Sukuseura teetti 25 miehestä Y-DNA-määrityksen. Jokaisesta näytteestä tutkittiinY-kromosomin 67 markeria eli tunnettuakohtaa. Sitten verrattiin sukuhaarojen tulok-

sia keskenään ja saatiin arvio siitä, monenkosukupolven päässä todennäköisesti on kah-den sukuhaaran mahdollinen yhteinen esi-isä niitä keskenään verrattaessa. Koska Pui-roolahden eri sukuhaaroista oli eniten näyt-teitä ja ne antoivat saman tuloksen, asetinniiden tulosten perusteella tulkintamallinmuille näytteille. Näiden Puiroolahden suku-haarojen keskinäiset yhteiset esi-isät tiedet-tiin kirkonkirjojen perusteella löytyvän tiet-tyjen sukupolvien takaa. Katsoin sitten, mil-lä todennäköisyydellä saadut Y-DNA -mää-ritysten tulokset päätyivät yhteisestä esi-isäs-tä samaan tulokseen kirkonkirjojen kanssa.Koska 85 % todennäköisyystaso riitti tähän,käytin sitä myös verratessani muiden suku-haarojen tuloksia keskenään. Yleisesti otta-en näin tehtynä tulokset olivat jokseenkinentuudestaan tiedettyjen mukaisia useimpi-en sukuhaarojen kohdalla.


LÖYTYYKÖ VARPASEN JA KUROLANLAHDENSUKUHAAROJEN YHTEYS?Y-DNA-tulokset osoittivat myös, että esimer-kiksi Varpasen ja Kurolanlahden sukuhaaratovat keskenään, ja myös Puiroolahdensukuhaaroihin nähden, paljon läheisempiäkuin on oletettu. Näiden sukuhaarojen mah-dollinen yhteinen esi-isä näyttäisi olevan 10-11 sukupolvea taaksepäin. Koska näissäsukuhaaroissa todettu sukupolven keski-määräinen ikä oli 35 vuotta, yhteinen esi-isälöytyisi 350�385 vuoden takaa. Tämä tarkoit-taa, että hän olisi syntynyt aivan 1500-luvunloppupuolella.

Tähänastisissa Varpasen ja Kurolan-lahden �virallisissa� sukupolviketjuissa on1600-luvun henkilöissä muutama kohta, jokaantaa mahdollisuuden tulkintoihin. Joiden-kin henkilöiden kohdalla on tutkija voinutvain todeta, että �saattavat olla hänen lapsi-aan� tai muuta vastaavaa. Valistuneellaarvauksella saatu tulos on tietenkin paras,mikä voi syntyä, kun faktoja puuttuu, mut-ta se jättää kuitenkin aina myös mahdollisuu-den, että �saattaa se olla toisinkin�.

Tähän mahdollisuuteen tarttumalla läh-din selvittämään, löytyisikö muita ratkaisu-ja, jotka nekään tietyiltä osiltaan eivät olemuuta kuin olemassa oleviin tiedonpirstaleisiin pohjaavia, perusteltuja oletuk-sia. Koska 1600-luvulla ei vielä ollut kirkonrippikirjoja, jotka osoittaisivat perheisiinkuuluvat henkilöt, on käytettävä muita kei-noja tiedossa olevien henkilöiden sovitta-misessa sopivaan perheeseen tai samaan ta-louteen. Y-DNA-testissä olleiden henkilöidensukuhaaroissa sukupolvien vaihtumisikä oli1600-l700 luvuilla Varpasen sukuhaarassa 26-36 vuotta ja Kurolanlahden haarassa 29-44vuotta. Isäntänä miehet olivat yleensä 30-55-vuotiaina. Tavallisesti poika meni naimisiin20-25 vuoden iässä. Löydetyistä tiedoistapäättelemällä saattoi näiden määritteidenavulla ryhtyä arvioimaan syntymäaikaa jasitä, kenen poika voisi olla kyseessä.

Kun katsoin, missä olisi sopiva kohta

saattaa Varpasen ja Kurolanlahden suku-haarat yhteen, löytyi eräs Hannu, jonkasyntymäajalle oli kaksi mahdollisuutta. Niin-pä tartuin sukuhaarojen kuvauksissa olevaanmm, seuraavanlaiseen kohtaan: �Täysin var-mana ei tämän Hannun alkuperää voi pitää,johtuen 1600-luvun lähdetietojen puutteistaja epätarkkuuksista. Vuosisadan lopun jaseuraavan sataluvun alkupuolen kirkonkir-joissakin on hänelle tarjolla kaksi syntymä-vuotta. Kuopion syntyneiden luetteloon onHannu Tahvonpoika kirjattu kastetuksi 1671.Kuolleiden luettelossa erään Hannun ilmoi-tetaan sitten kuolleen Pulkonlahdella 2.2.1747, 71-vuotiaana, jolloin syntymävuodeksivoidaan laskea 1676. Tämä ero on varsin tun-tuva, mutta saattaisi ehkä mennä virhe-merkintöjen tai tulkintojen piikkiin. Kahtatämän nimistä ikänsä puolesta sopivaa mies-tä ei ole tiedossa, mutta saattoivathan ne sil-ti olla aivan eri henkilöitä�.

Oletetaanpa, että heitä onkin kaksi, Han-nu Tahvonpoika ja eräs toinen Hannu, ja kat-sotaan olisiko mahdollista, että Kurolan-lahden sukuhaaran esi-isä olisikin tämä toi-nen Hannu.

Kurolanlahden Väänälän Paavo Han-nunpojalla (* noin 1650-1660) oli kolme poi-kaa Hannu, Antti ja Iivari. Iivari oli syntynytKuopion maaseurakunnan kastettujen kirjanmukaan 1685 ja on Varpasen sukuhaarankantaisä. Hannun ja Antin syntymäaikaa eivarmuudella tiedetä, mutta Assar Väänänenarvelee Antin syntyneen 1681 eli noin 4 vuot-ta ennen Iivaria. Koska kokemukseni mu-kaan samassa perheessä lapset syntyivätsuurin piirtein samalla ikäerolla, voisi myösHannu olla syntynyt noin neljä vuotta en-nen Anttia eli vuoden 1676 lopulla tai 1677alussa. Kuolleiden luettelossa puolestaanerään Hannu Väänäsen ilmoitetaan kuolleenPulkonlahdella 2.2.1747, 71-vuotiaana, jolloinsyntymävuoden voidaan laskea olevan 1676.Tämä voisi olla Paavo Hannunpojan vanhinpoika Hannu. Koska tämän Paavon sanotaanmenneen naimisiin vuonna 1676, olisi syn-


tymäaika vuoden 1676 lopulla Paavon en-simmäiselle pojalle eli Hannulle sopiva. NäinHannu ei olisi ollut avioton lapsi, mikä noi-hin aikoihin oli suuri häpeä. Mielestäni tämäHannu (* noin 1676) on Kurolanlahden suku-haarojen kantaisä, koska hän sopii sellaisek-si myös Y-DNA-testien tulosten perusteella.Hänen pojistaan Olavi (* noin 1699) ja Paavo(* noin 1715) jatkavat olemassa olevien kir-jallisten dokumenttien mukaan nyt puhee-na olleita Kurolanlahden sukuhaaroja.

Tämän Hannun isä ja Kurolanlahden jaVarpasen sukuhaarojen yhteinen esi-isä Paa-vo, Pohl Hansson Wänäin, s. n. 1650-1660 on10 sukupolven päässä ja hänen isänsä Han-nu �Hans Andersson� niin ollen 11 sukupol-ven takana Y-DNA-tutkituista henkilöistä.Olisi vielä löydettävä tämän Hannu Antin-pojan isä Antti ja hänen mahdollinen yhtey-tensä Puiroolahden Väänäsiin.MITEN PUIROOLAHDEN SUKUHAARAT LIITTYVÄTVARPASEEN JA KUROLANLAHTEEN?Tutkiessani Kyösti Väänäsen ja Assar Vää-näsen sukuseuralle antamaa materiaalia sii-nä mielessä, että löytyisikö sellaista henki-löä Puiroolahden sukuhaarasta, joka sopisinyt haettavaksi yhteiseksi esi-isäksi, nousiesiin Puiroolahden Matti (* noin 1545-1555)ja hänen poikansa, myös Matti (* noin 1575-1585), jotka olisivat yhteiseksi esi-isäksi kol-me neljä sukupolvea lähempänä kuin mitänoin 1445-1455 syntynyt Olli olisi.

Lisäksi löytyi eräs Antti Väänänen, jokamainitaan talollisena Maaningan Kurolan-lahdessa (asuinpaikkana Kokkovesi Kuro-lanlahti) 1651-1661. Antti Väänänen maini-taan talollisena Hirvilahdessa (Ruokovesi,myöh. Väänälä) 1655. Tämä Antti, ellei ky-seessä ole kaksi eri miestä, voisi olla synty-nyt n. 1590-1600, ja sopisi ikänsä puolestaMatin (* noin 1545-1555) poikakatraannuorimmaiseksi. Oletettu isä Matti (* noin1545-1555) näyttää siirtyneen MikkelinVäänälästä Rantasalmen Pohjoiskylään. Hä-

nen poikiaan vuorostaan kirjataan 1600-lu-vun alkuvuosina jo Kuopion ympäristössäja heistä Matti (* noin 1575-1585) jatkaaKehvolla Puiroolahden sukuhaaraa.

Saattaa olla, että Nuijasodan (1596�1597)aikaiset levottomuudet panivat perheetmuuttamaan kauemmaksi. Tuohon aikaansavolaisten muuttosuunta oli yleensä poh-joinen. Jos oletetaan, että Mattikin muutti,ehkä jo aikaisemmin käytössä olleille erä-alueilleen (Tuusmäkeläisillä oli eräalueitaKallaveden luoteiskolkan kummallakin ran-nalla eli sekä Kehvon että Kurolanlahdenpuolella), on jokseenkin varmaa, että hän eilähtenyt sinne yksin. Kalastuksen ja metsäs-tyksen ohella savolaisten toinen pääelin-keino, kuusimetsään kaadettu ja poltettuhuuhta oli niin työläs, että yhtiö- ja apu-miehet olivat välttämättömiä, ellei omassaperheessä ollut riittävästi väkeä. Perheenvähäiset tarvekalut kulkivat selkärepussa jamatkaa Kallaveden perukoille tehtiin jalantai vesitse. Koko matka, 15-16 peninkulmaa,vei vain muutaman päivän tai enintään run-saan viikon.

Jos Matin (* noin 1545-1555) pojista Lau-ri (* noin 1580-1590) on se Lauri Väänänen,joka on mainittu isäntänä mm. Ruokovedenpohjoisrannalla Tavinsalmella 1624 ja Keh-volla 1634, on mahdollista, että hänen ole-tettu pikkuveljensä Antti olisi seurannutmukana ja kirjattu sitten aikanaan talollisenamm. Hirvilahdessa ja Kurolanlahdessa (Ruo-koveden pohjoinen osa) 1651-1661. TämäAntti (Matinpoika) sopisi edellä mainitunHannun, nyt haun kohteena olevaksi, isäk-si. Näin saadaan isä-poika-linja Matti (* noin1545-1555), Antti (* noin 1590-1600), Hannu(* noin 1620-1630), Paavo (* noin 1650-1660).Tämä olisi Y-DNA-testin tulosten perusteel-la todennäköisempi vaihtoehto kuin tähänasti esitetyt sukulinjat.

Miten asiat todellisuudessa olivat, sitäemme tiedä. Vanhat asiakirjat kertovat asi-oista siten kuin ne aikanaan tapahtuivat.Meidän on vain osattava tulkita asiakirjojen


kertomaa tietoa niiden usein niukasta teks-tistä oikein. Eikä vain lukea, vaan myös yrit-tää ymmärtää asiat sen aikaisen maailmanmukaiseksi. Tämä onkin sukututkimuksessaeräs heikko kohta: Ajattelemme liian nyky-aikaisesti. Meidän on vaikeaa tajuta niukkaatekstiä katsoessamme, mitä asiakirjan kirjoit-taja aikoinaan koki tai kuuli. Tulkinnan tu-lokset riippuvat myös siitä, mitä asiakirjojakukin tutkija on löytänyt tutkittavaksi.

Myös DNA-testien tulokset ovat fakto-ja, jotka on osattava tulkita oikein. Ne eivätyksinään anna vastausta kysymykseen su-kulaisuudesta tai esi-isästä. Niiden antamatieto on yhdistettävä muiden tietolähteiden

antamiin. Vasta sitten hyöty tulee esille. Kaik-ki saatu tieto on käsiteltävä ja jälleen tulkit-tava yhdessä mahdollisimman hyvin. Löy-detyn tiedon tulkinta johtaa aina henkilökoh-taiseen näkemykseen siitä, miten asiat ovatmahdollisesti olleet.

Sivulla 23 olevasta kuvasta näkee, että Y-DNA-testillä tutkitut sukuhaarat edustavatkäytännössä kolmea eri Väänäs-sukua.Muun muassa Juvan ja Enon sukuhaarojenmäärittely on vielä kesken.

*******************************************


TEKSTI JA KUVAT: SEPPO VÄÄNÄNENTAITEILIJAKSI KASVAMISEN TARINAMuistikuvia isästäni kuvataiteilija Sulo

Väänäsestä

Sulo Johannes Väänänen syntyi esikoisenaLydia ja Hannes Väänäsen perheeseen Tel-lervonkadulla Kuopion Itkonniemellä29.9.1920. Hän kuoli 18.1.2002 Harjulan sai-raalassa Kuopiossa.LAPSUUSVUODET TAIDEMAALARIEN PARISSASulon ukki, Nestori Väänänen, oli ostanutpihapiirin, jossa oli kaksi rivitaloa. Tellervon-kadulla asui myös sedät Antti ja Taavettiperheidensä kanssa sekä täti Lydia.

Veli Erkin synnyttyä 1923 Hanneksen jaLydian perhe muutti Suonenjoelle, mistä isäHannes sai asemamiehen työn Valtion Rauta-teiltä. Perhe asui Suonenjoen keskustassaValkeisen lammen rannalla, missä äiti Lydiapiti yleistä saunaa talon alakerrassa.

Perhe matkusteli paljon, koska isäHanneksella oli ilmaiset junamatkat. Useinhe kävivät Lapinlahdella tapaamassa Han-neksen serkkuja Eemil, Arttu ja Kalle Halos-ta. Isäni kertoi innostuneen piirtämisestä

katsellessaan Eemilin ja Artun veistoksiasekä näiden serkun Pekka Halosen maa-lauksia.

Arttu Halonen oli ostanut 1918 Arttula-nimisen talon Lapinlahden rautatieasemanläheltä ja perusti sinne Suomen ensimmäi-sen taidevalimon, joka oli toiminnassa 35vuotta. Ennen tätä Arttu oli opiskellut vel-jensä Eemilin kanssa taidevalua. Veljeksettoivat Saksasta ja Ranskasta ja Italiasta vaha-valutekniikan Suomeen. Käydessään vierai-lemassa Arttulassa Sulo-poika näki siellämyös muiden suomalaisten tekeillä oleviaveistoksia.

Sulon äidin kotipaikka oli LapinlahdenAlapitkän Vilholassa. Perhe vieraili useinmyös siellä. Kerran Sulo oli lähtenyt kävelyllelähellä olevan joen rantaan. Hän näki siellämiehen maalaamassa maisemaa. Uteliaanaisäni meni lähemmäs katsomaan miten maa-laus valmistui. Taiteilija oli antanut isällenitaulunpohjan ja muita välineitä. Näin Suli saiensikosketuksensa öljyvärimaalaukseen. Tuotaiteilija oli Pekka Halonen.

1920-luvun lopussa Sulon isän työ-toveriksi tuli Yrjö Saarinen. Hän toimi Suo-nenjoen asemalla vaihdemiehenä. Vapaa-ajallaan Saarinen kävi maalaamassa Suonen-

Sulo Väänänen:Vanha lossi,öljyväri, 1970

ETTÄ HOIJJETTAIS SITÄ LEIVISKEE - MERKILLEPANTAVIA VÄÄNÄSIÄ


joen ympäristössä maisemia. Hän otti isänimukaansa kantamaan maalausvälineitä.Erään maalausmatkan jälkeen isäni sai pal-kaksi kaksi pientä maalausta. Innoissaan Sulinäytti töitä äidilleen. Äiti katsoi töitä, joissaoli alastomia naisia. Hän suuttui ja vei teok-set saunan uuniin. Myöhemmin aikuisenaSulo suri menetettyjä arvokkaita maalauksia:�Äiti poltti tuhansien markkojen arvoisetteokset.�

Suli tutustui Suonenjoella myös AnttiHaloseen. Antti Halonen oli taiteilija, muttasuurimman osan hänen aikaansa vei opetus-työ. Halonen toimi Suonenjoen maamies-koulun rakennusopin ja -piirustuksen sekäkäsitöiden opettajana 1924-1937. Isäni kertoisaaneensa yksityisopetusta piirtämisessäAntilta, joka oli Pekka Halosen veli.NUORUUSVUODET JA KIRJAILEVAT YSTÄVÄTPerhe Muutti 1930 luvun alussa Pieksämä-elle isä Hanneksen työn perässä. Hannes oliPieksämäellä junamiehenä. Veljekset Erkki jaSulo varttuivat miehiksi oppikoulua käyden.

Koulussa Suli tunnettiin taitavana piir-täjänä. Hän ilahdutti koulukavereitaan piir-tämällä 1930-luvun urheilusankareista lyijy-kynäpiirroksia. Hän myös piirsi ja maalasikoulutovereiden muotokuvia. Sulin luokka-toveri, tunnettu runoilija Marja-Liisa Vartio

on kuvannut Suloa Päiväkirjoissaan (1). Jasodan vuosiin sattui nuoruus: �Tädin kans-sa olin Väänäsessä. Sulo piirsi minut. Aikahyvästi onnistui. Täti väitti, ettei se paljoa olenäköiseni, mutta minä olen toista mieltä. Sit-ten sain erään maalauksen. Kuulemma mi-nun näköiseni. Hienoa! Sulon fatsi on eri kivaukkeli. Minusta se Sulo on kiva poika. Pidänyleensä ihmisistä, joilla on joku erikoinenharrastus tai jotka ovat jollain tavoin erikoi-sia.� Sulon ystäväpiiriin kuului myös AilaMeriluoto, joka äitini mukaan oli myös Sulinensi-ihastuksia. Isä itse kertoi tavanneensaAilan ja hänen tulevan aviomiehensä LauriViidan Pieksämäellä sotien jälkeen. He oli-vat käyneet onkimassa ahvenia Pieksämäeneteläpuolisella lammella.

Sulolta jäi ylioppilaskirjoitukset tekemät-tä sotien syttymisen vuoksi. Talven 1939-1940Sulo toimi Valtion Rautateillä veturin läm-mittäjänä. Isäni joutui Jatkosotaan ja sen pää-tyttyä muu perhe oli muuttanut KuopionLinnanpellolle. Sulo, Erkki ja serkkupoikaKauko pääsivät syksyllä 1945 Kuopion Tek-niseen Kouluun, josta he valmistuivat kevääl-lä 1947. Isänmaa tarvitsi poikiaan karjalais-ten asuttamiseen ja jälleenrakentamiseen. Isäoli tavannut opiskeluaikanaan �Tekun� juh-lissa kauppaopiskelija Helmi Kärkkäisen,josta tuli myöhemmin viisilapsisen perheen

Sulo Väänänen:Pihapiiri,

öljyväri 1974


Sulo Väänänen:Vanha mylly,puupiirros 1976

äiti. Samoihin aikoihin Sulo oli läpäisyt Tam-pereen teknisen korkeakoulun pääsykokeet.Vanhin siskoni tuli maailmaan ja isän pitialkaa elättämään perhettään. Isästäni ei näintullut insinööriä.

Taiteen tekeminen ja rakennussuunnit-telu tukivat toisiaan.

Sota-aikana Sulo tallensi Itä-Karjalankulttuuriympäristöä vanhoja pihapiirejä jaerityisesti vanhoja myllyjä piirtämällä. Van-hat vesimyllyt olivat myöhemminkin Sulinlempiaiheita.

Kiertäessään rakennustarkastajana isänipiirsi paljon vahoja kulttuuriympäristöjä.Täyteen piirrettyjä luonnoslehtiöitä kertyiolohuoneen nurkkaan melkoinen kasa.Luonnospiirustuksista isäni toteutti 1970-luvulta lähtien puupiirroksia ja maalauksia.Kuopion Museo osti melkoisen määrän isä-ni taltioimia perinneympäristöjä.

Perinteen tallentamisen ja rakennus-mestarin koulutuksen kautta hänestä tulimyös taitava hirsirakennussuunnittelija.Merkittävin rakennus, mitä hän on hirrestäsuunnitellut, on Keskon Huvila SiilinjärvenVuorelassa. Isä suunnitteli myös paljon kesä-mökkejä ja maatalousrakennuksia. Suurinkokonaisuus, mitä hän sommitteli, oli 1970-1980 lukujen vaihteessa Lomaliitolle toteu-tettu Punkaharjun leirintäalue.

Suli opiskeli vuodesta 1948 aina 1980-luvulle Kuopion kansalaisopistossa taide-aineita, kunnes alkoi itse opettamaan sielläpiirtämistä ja maalaamista. 1960-luvun lopul-la Kuopion kansalaisopiston taideopetus olikehittynyt laadukkaaksi uuden rakennuksenja taitavien opettajien vuoksi. Kansalaisopis-tossa toimivat tuolloin opettajina taidemaa-lari Anja Hyttinen, taiteilija Tauno Gröndahlja taidemaalari Unto Heikkinen. Hyvän ope-tus antoi pohjaa monelle nykyään tunnetul-le kuvataiteilijalle. 1970-luvulla isäni joutuityöttömäksi, jolloin hän alkoi itsenäisenä tai-teilijana ja taideopettajana elättää perhet-tämme rakennussuunnittelun ohessa.

Sulo oli osallistunut kansallisiin ja kan-sainvälisiin taidenäyttelyihin. Hänen teok-siaan on useiden kaupunkien ja kuntien ko-koelmissa. Hän sai Kuopion taiteilijaseuranMinna-patsaan ansioistaan kuopiolaisenakuvataiteilijana.

Kirjoittaja Seppo Väänänen on Sulonpoika, taidemaalari ja eläkkeellä oleva

taideopettaja Mikkelistä.(1) Sodan vuosiin sattui nuoruus. Marja-Lii-sa Vartion päiväkirjoja (toim. HaavikkoAnna-Liisa, Art House 1994)


TEKSTI: EEVA-RIITTA PIISPANENLUONTO TAITEEN INNOITTAJANATaiteiden maisteri Seppo Väänänen on raken-nusmestari ja kuvataiteilija Sulo Väänäsenpoika. Isä Sulo vei Sepon murrosikäisenäkansalaisopistoon piirtämään ja jo silloinhänen mielessään alkoi välkkyä ajatus taitei-lijan ammatista.

Ennen kuvataideopintoja Seppo valmis-tui maanrakennuskoneasentajaksi. Tässäammatissa hän kierteli Suomen maata ennenryhtymistään kokopäiväiseksi Kuvataide-akatemian opiskelijaksi Helsingissä. Seponopinahjoja ovat lisäksi olleet Taideteollinenoppilaitos, Suomen Taideakatemian koulu jaTaideteollinen korkeakoulu.

Seppo ehti olla vähän aikaa kuvaamatai-don opettajan sijaisena Kuopiossa, ennenkuin hänet valittiin läänintaiteilijan virkaanja Taidemaalariliiton jäseneksi. Viranhoidonohessa Seppo pystyi nyt keskittymään myösomaan taiteelliseen työhönsä.

Seppo Väänänen on vaikuttanut myösVarkaudessa ja Joensuussa. 1980-luvun puo-livälissä hän perusti Varkauteen lasten januorten kuvataidekoulun. Varkaudesta hänmuutti Joensuuhun rakentamaan kuvatai-teen opetusta Pohjois-Karjalan ammatti-

korkeakouluun.Nykyisin Seppo Väänänen on eläkkeel-

lä Karelia-ammattikoulun lehtorin virasta jaasuu Mikkelissä. Häntä kiinnostavat puhdasluonto, luonnonilmiöt ja jäljet, jossa luontovaltaa takaisin ihmisen rakentamaa ympäris-töä.

Koko ikänsä vesistöjen äärellä asunutSeppo Väänänen maalaa veden eri muotoja:Vesi, lumi, jää muokkaavat Pohjolan maise-maa jatkuvasti ja lakkaamatta.

Yli 30 vuoden aikana Seppo Väänäsentöitä on ollut esillä yli 20 yksityisnäyttelyssä,viimeiseksi lokakuussa 2014 Galleria ArsNovassa Savonlinnassa, kymmenissä yhteis-ja ryhmänäyttelyissä kotimaassa ja ulkomail-la. Suomen valtio, lukuisat kunnat ja kaupun-git, säätiöt ja laitokset ovat hankkineet Sep-po Väänäsen töitä kokoelmiinsa.

Mikkelin sukukokouksessa 2.-3.8.1914oli esillä ja myytävänä Sepon vesivärimaala-uksia.Lisätietoja teoksista:Seppo Väänänen, 050 555 8250 [email protected]

Seppo Väänänen.


TEKSTI: PENTTI VÄÄNÄNENKALEVI VÄÄNÄNEN KUTSUTTIIN SUKUSEURAN 12. KUNNIAJÄSENEKSITamperelainen rikosylikonstaapeli KaleviTauno Väänänen kutsuttiin sukuseuran 12.kunniajäseneksi Mikkelin sukukokouksessa3. päivänä elokuuta 2014. Hän on ollut aktii-vinen sukuseuralainen kolmekymmentävuotta toimien sihteerinä, kotisivujen ylläpi-täjänä ja sukututkijana.

Kalevi syntyi 13. helmikuuta 1940 Pyhä-selän Hammaslahdessa aamuyöllä, jolloinäitinsä kertoman mukaan Joensuun kaupun-kia pommitettiin. Talvisodan päättymisenjälkeen maaliskuussa 1940 Kalevin isä Tau-no jatkoi rajajääkärinä Lieksan rajavartiostos-sa. Hän sairastui vuoden 1941 joulukuussaja kuoli 12.1.1942.

Äidin uuden avioliiton myötä Kalevimuutti vuonna 1946 Tampereelle. Täältä per-he muutti Haapamäen-Porin välisille rauta-tieasemille, ensin Virtain Piiliin ja edelleenKihniöön vuonna 1954. Kihniössä Kalevi toi-mi traktorinkuljettajana Suo Oy:n turve-

tuotantolaitoksessa. Lokakuussa 1956 nuo-rukainen päätti, että on aika katsella muitatöitä. Uusi työnantaja löytyi Tampereelta,jonne hän muutti joulukuun alussa 1956 jatyöskenteli osa-aikaisena kirjeenkantajanapostissa. Vakinaisen viran hän sai 21.1.1957.Muu perhe muutti Kihniöstä Tampereelle,kun isäpuoli pääsi eläkkeelle asemapäälli-kön virasta.

Kalevi suoritti varusmiespalveluksenParolan Panssarivaunupataljoonassa15.2.1960-10.1.1961 ja kotiutui kersanttina.Myöhemmin hänet ylennettiin reservissäylikersantiksi.

Kalevin päästyä armeijasta lehdessä oliilmoitus, että Tampereen poliisilaitos hakeehenkilöitä poliisikonstaapelin virkoihin.Hän oli aina haaveillut poliisin urasta, silläperhe asui 1940-luvun alussa isän kotitalos-sa, jossa olivat muun muassa poliisin put-kat. Kalevi haki virkaa ja sai 1.4.1961 nimi-

Kalevi Väänänen - sukuseuran 12. kunniajäsen


tyksen nuoremmaksi konstaapeliksi Tampe-reen poliisilaitokseen.

Kalevin laulunumero oli koko kouluajan10, joten hyvänä laulajana hän liittyi hetiTampereen Poliisilaulajiin. Kalevin musiikki-taidosta olemme saaneet nauttia myös suku-juhlien yhteydessä.

Kalevi solmi avioliiton 30.12.1961 AinoSinikka o.s. Pitkäsen kanssa. Yhteisiä avio-liittovuosia on kertynyt tähän mennessä 53.Aino on syntynyt Säyneisen kunnassa, jokakuuluu nykyään Juankosken kaupunkiin.Siellä Kalevilla ja Ainolla on ollut kesähuvi-la vuodesta 1989 alkaen. Aino oli perheenperustamisen jälkeen aluksi kotona ja myö-hemmin hän työskenteli Postipankissa.Ainolla ja Kalevilla on kaksi lasta ja kolmelastenlasta.

Vuonna 1984 Väänästen Sukuseuranvaraesimies J. Kalle O. Väänänen, LahdenKalle, lähetti puhelinluettelosta löytämilleenVäänäsille kirjeen, jossa kerrottiin suku-seuran toiminnasta ja kehotettiin liittymäänsukuseuraan. Kalevi lähetti 5.3.1984 päivätynjäsenhakemuksen sukuseuran esimiehelleKyösti Väänäselle. Hän kertoi toiminnastaanTampereen Poliisilaulajien sihteerinä,rahastonhoitajana, varapuheenjohtajana japuheenjohtajana. Samoin Kalevi oli kirjoit-tanut toiminnastaan Pohjois-Hämeenaliupseeripiirin sihteeri-rahastonhoitajana.Kirjeen saatuaan Kyösti Väänänen otti yh-teyttä ja pyysi Kalevia sukuseuran sihteerik-si, missä tehtävässä hän toimi seuraavat vii-si vuotta.

Kalevi ja Aino ostivat omakotitalon 1978Tampereen Takahuhdista ja he liittyivät pai-kalliseen omakotiyhdistykseen. Kalevi toimi21 vuotta omakotiyhdistyksen sihteerinä jaylläpitää vielä perustamaansa omakoti-yhdistyksen kotisivustoa osoitteessawww.irjalanomakotiyhdistys.fi

Samoin Kalevi perusti ja ylläpitää Tam-pereen Eläkepoliisien verkkosivuja osoittees-sa www.tampereenelakepoliisit.fi sekä yllä-

pitää Väänästen Sukuseuran kotisivuja osoit-teessa www.vaanastensukuseura.fi.

Kalevi oli perustamassa vuonna 1988Lions/Tampere Itäväylä -klubia. Kun klubilopetti toimintansa vuonna 2007, Kalevi siir-tyi Lions/Tampere Pispala -klubiin, jossakunniajäsenemme toimi usean vuoden sih-teerinä.

Väänästen Sukuseura piti elokuussavuonna 2005 Muuruvedellä sukukokouksen,jossa päätettiin perustaa sukuseuran suku-tutkimustoimikunta. Sen tehtävänä on kerätäeri sukuhaaroista tietoja sukutietokantaan.Saadusta aineistosta pyritään julkaisemaanVäänästen sukukirjoja. Sukukokouksen jäl-keen Väänästen Sukuseuran esimies PenttiVäänänen otti yhteyttä Kaleviin ja pyysi hän-tä jäseneksi perustettuun sukututkimus-toimikuntaan. Kalevi on ollut sukututkimus-toimikunnan kantava voima erityisestitietojenkäsittelytaitonsa ansiosta. Vuonna2012 Väänästen Sukuseura julkaisi KaleviVäänäsen toimittaman Väänästen sukukirja/Pohjois-Karjala -kirjan.

Ainon ja Kalevin esikoinen Jukka jatkaavanhempiensa perinteitä toimimalla aktiivi-sesti sukuseurassa. Jukka valittiin 3.8.2014Mikkelin sukukokouksessa sukuseuran hal-litukseen, joka valitsi hänet sukuseuran sih-teeriksi. Jukan tytär Maria taittoi VäänästenSukuseuran esimiehen Pentti Väänäsen toi-mittaman Väänästen sukukirja/ReittiönVäänäset -kirjan. Kalevin tytär Maarit onsukuseuran ainaisjäsen. Hän asuu perhei-neen Englannissa ja on kovasti kiinnostunutsukuseuran toiminnasta.

Kiitospuheessaan sukukokouksessa uusikunniajäsen Kalevi Väänänen korosti, ettäVäänästen Sukuseura ry. on esimerkillinenja aktiivinen yhdistys. Hän toivoo sen jatka-van samaan malliin ja antavan virikkeitäVäänäs-sukuisille etsiä juuriaan ja säilyttääsukutietoja tuleville sukupolville.


SAARA SALLAKORVEN MUISTOLLESaara Sallakorpi, o.s. Väänänen, syntyi 11.12.1913 Kajaanissa ja kuoli yli 100-vuotiaana8.10.2014 Joensuussa. Hän kuului ReittiönVäänäsiin.

Saaran isä Taavetti työskenteli rautateil-lä ja äiti Aino oli kätilö. Utelias ja tiedon-haluinen tyttö pääsi oppikoulusta lukioon javalmistui ylioppilaaksi. Valkolakin saanee-na Saara pääsi opiskelemaan vanhempientuella oikeustieteelliseen tiedekuntaan Hel-sinkiin.

Onneksi vanhempani olivat sen verranvalistuneita, että tajusivat minun haluavan opis-kella ja saada hyvän työpaikan. Olen aina luke-nut paljon kirjoja. Minna Canth oli äidin serkku,

joten hänen kirjojaan luettiin kotona, kertoi Saa-ra Sallakorpi sanomalehti Karjalaiselle anta-massaan 100-vuotishaastattelussa.

Saara Sallakorpi valmistui varanotaariksija työskenteli kamreerina Tie- ja vesiraken-nushallituksessa Kajaanissa sekä Helsingis-sä. Hän piti työstään ja arvosti työtoverei-taan.

Saara Sallakorpi sai rintamatunnuksentoimiessaan sotatoimialueella Kemijärvellä.

Saara aviopuoliso oli Aarne Sallakorpi,joka toimi saman työnantajan huolto-päällikkönä. � Lapsia emme saaneet. Se on ollutelämäni suru. Halusimme molemmat kovasti lap-sia. Lopulta tyydyin kohtalooni. Ajattelin, ettäTaivaan Isä oli ajatellut tämän lapsiasian juurinäin. Onneksi minulla on ollut ilo saada seuratasisarusteni lasten elämää, muisteli Saara Salla-korpi vuosi sitten.

Aviopuoliso Aarne kuoli 1970, joten Saa-ra ehti olla leskenä yli 40 vuotta. Hän asuikymmenisen vuotta yksin omassa asunnos-saan Sotkamossa, jonne hän muuttipitkäaikaisimmasta kodistaan Helsingistä.Vuonna 2011 Saara muutti hoitokotiin Joen-suuhun, jossa asui myös sukulaisia.

Saara Sallakorpi oli elämänsä loppuunsaakka virkeä ja hyväkuntoinen. Hän katsoitelevisiouutiset ja luki sanomalehtiä. Hänmuisti hyvin lähes 100 vuoden takaiset ta-pahtumat ja vierailut Reittiöllä. Läpi elämänjatkunut urheiluharrastus; hiihto, uinti javoimistelu, antoivat sopivasti elämänvoimaaviimeisille vuosille.

Saara Sallakorpi haudattiin 7.11.2014sukuhautaan Kajaaniin.

Pentti Väänänen


VÄÄNÄSISTÄ VEISTETTYÄ

TEKSTI: RIITTA MÄKINENVÄÄNÄTÄR MINNA CANTHIN SANKARITTARENA

Minna Canthin juhlavuoden kunniaksi kan-nattaa nostaa esiin eräs hänen näytelmiensäsankaritar, Homsantuuksi kutsuttu nuorinainen. Homsantuu on pilkka- tai kutsuma-nimikin tytölle, jonka oikeaksi nimeksi näy-telmässä mainitaan Kerttu Väänänen jalähtöpaikkakunnaksi Tuusniemi. Ensin al-kuun kyllä puhutaan Tuusniemen Väänö-sistä, mutta jatkossa Väänäsistä.

Näytelmän tarinan mukaan Homsan-tuun äiti oli mustalaisnainen, joka oli avioi-tunut Väänäs-sukuun. Perheen muut jäsenetsuhtautuivat niin kielteisesti miniään, ettätämä lopulta karkasi Kerttu-vauva muassaanheimonsa pariin. Lapsi tultiin kuitenkin ha-kemaan äidiltä, jonka tämä menetys ajoi tu-hoon. Myös isä kuoli lopulta viinaan. Ker-tusta kasvoi kaunis ja miehiä puoleensa ve-tävä neitonen, jota panetteltiin kelvotto-mana naisena, mutta yksi emäntä taas kiit-teli tämän tehneen kesäpiikana töitä kuinhevonen.

Näytelmän miespäähenkilö, työmiesRisto oli vietellyt Homsantuun, mutta hou-kuttelee sitten aviovaimokseen Johannan,kelpo palvelijattaren, joka oli ehtinyt kootasievoisen pankkitilin. Silloisen lainsäädän-nön mukaan mies oli oikeutettu käyttämäänvaimonsa omaisuuden ja tulot mielensämukaan ja näin Risto tekeekin �anniske-lussa�. Johanna koettaa pitää perhettä hen-gissä käsitöin, mutta viimeisenä pahuu-tenaan Risto vie panttilainakonttoriin senkankaan, jota Johanna juuri on kutonutherrasrouvalle. Asioita vaikeuttavat vieläpari uskovaista naista, jotka kadotuksellauhaten vaativat Johannalta alamaisuuttamiehelleen, mutta eivät mitenkään tartu hä-nen taakkoihinsa.

Loppuratkaisussa Johanna on onnistu-nut pitämään pikkulapsensa hengissä, mut-ta itse kuollut. Homsantuu yrittää ampua

Riston, joka oli sääliin vedoten pettänyt hä-net toistamiseen. Poliisit kuitenkin ehtivätväliin ja Homsantuu menettää mielenter-veytensä. Hänen viime repliikkinsä ovat suo-malaisen näytelmäkirjallisuuden kuuluisim-pia: Teidän lakinne ja oikeutenne, ha ha ha, nii-tähän minun pitikin ampua.

Suomen ensimmäiseksi realistiseksinäytelmäksi mainittu Työmiehen vaimo saiensi-iltansa Suomen Kansallisteatterissa1885 ja herätti valtavasti huomiota ja pahek-suntaa, kuten kertoo mm. Minna Maijalan

http://www.antikvaari.fi/naytatuote.asp?id=667026

Homsantuu, luonnonlapsi ja tahtonainen IdaAalbergin esittämänä 1885. Teatterimuseon arkis-to, kuvaaja Daniel Nyblin.


elämäkerta Minna Canth, herkkä, hellä, hehku-vainen (Otava 2014). Tarinan surkeutta voipitää liioiteltuna, mutta tunnistivatko pahek-sujat sittenkään itseään niissä herrasväenjäsenissä, jotka väärin käsittäen tuomitsivatköyhän ihmisen ja kieltäytyivät kuuntele-masta totuutta? �Työmiehen vaimolla� saat-toi olla osuutta siihen, että ensimmäisiänaisasialakeja olivat pykälät, joiden mukaanaviovaimokin sai itse määrätä omasta ansio-tulostaan. Näytelmä lienee myös ensimmäi-siä kaunokirjallisia teoksia, jossa mustalaiset,kuten termi kuului, esiintyvät positiivisinahahmoina ja joiden sorrosta muistutetaan.

Kerttu Väänänen on näytelmässä hyvä-sydäminen, mutta väärin kohdeltu ja suora-

puheinen, tiedostava ja taisteleva hahmo.Temperamentikas ja tanssitaitoinen naisroolion kiinnostanut näyttelijättäriä, niin että senesittämisestä suorastaan kilpailtiin jo ennenkantaesitystä. Voittaja oli Ida Aalberg.

Miniäänsä huonosti kohdelleet �Tuus-niemen Väänäset� eivät tarinassa esiinnymitenkään positiivisessa valossa, mutta ehkäyleisen sukunimen vuoksi edustavat keitätahansa savolaisia. Silti voimme arvostaapaikkaa kansalliskirjallisuudessa! Ajan tapo-jakin, kuten Kuopion torielämää kuvaavannäytelmän teksti löytyy helposti verkosta,ellei lähimmästä kirjastosta.

JOPE PITKÄNENNÄKYMÄTÖN VIÄNÄNEN


TEKSTI JA KUVAT: LEA VÄÄNÄNENCHEERLEADING - KANNUSTAVA URHEILULAJI

KUJ JÄSENIÄ YHTEISEN PERREEN - SUKUSEURAN NUORTA POLVEA

Akrobatiaa, stuntteja, nostoja, pyramideja,tanssia, hyppyjä ja huutoja. Cheerleading onvauhdikas ja näyttävä joukkueurheilulaji.Lajiin liittyvät akrobaattiset elementit sekäintensiivisyys tekevät siitä paitsi teknisestivaikean, myös yleisölle yllätyksellisen javiihdyttävän. Cheerleadingissä on kaksi ala-lajia, cheerleading ja cheertanssi.

Serkukset Ronja Väänänen (18) ja VeraVäänänen (15) ovat harrastaneet Cheer-leadingia jo yli kolmen vuoden ajan. Laji vaa-tii paljon. Treenejä on 4-6 kertaa viikossa.Koska on kyse joukkuelajista, poissaoloja onvältettävä.

Henna Spets (15) aloitti cheerleading-harrastuksen vuonna 2013. Aiemmin uintiaharrastanut Henna halusi siirtyä yksin puur-tamisesta joukkuelajin pariin. Sattumalta hänliittyi samaan seuraan pikkuserkkujensaRonjan ja Veran kanssa. Tyttöjen isoisät ovatPielavedeltä Helsinkiin muuttaneita veljek-siä.

Vera ja Henna kuuluvat HelsinkiAthletics Cheerleaders, HAC:n tyttöjouk-kueisiin ja Ronja sekajoukkueeseen. Pituu-della ja ruumiinrakenteella on merkitystä.Kaikki tytöt ovat niin kutsuttuja pohjia elinostavat nousijoita muodostelmissa ylös.Kaikki tytöt ovat osallistuneet kerran vuo-dessa järjestettäviin May Madness -kisoihinVantaalla. Vuonna 2013 Ronja osallistui jouk-kueensa kanssa EM-kilpailuihin Skotlannis-sa ja Vera vuonna 2014 Saksassa. EM- ja SM-kisojen lisäksi Ronjalla on kokemusta Suo-mi-Ruotsi-maaottelusta ja Veralla pohjois-maisista kisoista.

Tyttöjen mielestä harrastus vaatii aikaa,omistautumista ja kärsivällisyyttä, siitä tu-lee elämäntapa. Treenien takia kavereille jäävähän aikaa, iltaisin ei pääse leffaan eikä oleaikaa hengailla kavereiden kanssa. Läksyjätehdään ja kokeisiin luetaan junissa ja bus-seissa. Vastaavasti harrastuksen myötä saauusia samanhenkisiä kavereita, jopa yli

EM-kisat Bonn2014, HAC juniorElite.


seurarajojen. Ronjalla ja Veralla ei muilleharrastuksille jää aikaa, Henna ehtii kevyem-män treeniohjelmansa lomassa lenkkeilläkoiran kanssa. Vanhempien vaatimuksestakoulu on edelleen se tärkein juttu, joten kou-lun on sujuttava harrastuksen rinnalla.

Treenit ovat kovia ja fyysisiä. Harjoitus-ten jälkeen lihakset ovat kipeitä ja erilaisiarevähtymiä sattuu usein. Onnettomuuk-siltakaan ei aina vältytä. Epäonnistuneenvoltin jäljiltä Vera on kerran viety ambu-lanssilla treeneistä sairaalaan. Onneksi silläkertaa voitiin todeta, että säikähdyksellä sel-vittiin.

Ronja palasi kesällä vaihto-oppilas-vuodeltaan Amerikasta. Vaihdon alkuaikoi-na hän aloitti cheerleadingin myös rapakontakana, mutta päätyikin lopulta pitämääntaukoa harrastuksestaan. Suomessa hän pa-lasi takaisin lajin pariin. Omien treenien li-säksi hän valmentaa porvoolaisen seurannuorten tyttöjen joukkuetta.

Toimitukselta:Cheerleadingin historia alkoi Yhdysvaltojenitärannikon yliopistoissa 1880-luvulla.Urheilukilpailussa yleisöä kannustaneet mie-het saattoivat innostua niin, että hyppäsivätkatsomon eteen huudattamaan yleisöä omanjoukkueen puolesta. Urheiluareenoiden kas-vaessa etäisyydet alkoivat vaatia harjoittelua,suunniteltuja kannustushuutoja sekä liikkei-tä, jotka näkyivät katsomoon.

Aluksi cheerleaderit olivat miehiä. 1920-luvulla tilanne muuttui, kun Yhdysvalloissanaiset pääsivät yliopistoihin. Naisten määräkannustusjoukoissa yleistyi ja cheer-leadingissa tulivat muotiin erilaiset akro-baattiset voimisteluliikkeet ja nostot.

Cheerleadingin kilpailutoiminta yleistyiYhdysvalloissa 1970-luvulla.

Suomeen laji tuli 1980-luvun alussa Yh-dysvalloissa vierailleiden vaihto-oppilaidenja amerikkalaisten elokuvien mukana.

Ensimmäiset cheerleadingin SM-kilpai-lut järjestettiin vuonna 1985.

(Lähde: Wikipedia)

Serkukset Henna Spets, Vera Väänänen ja Ronja Väänänen.


Olen Riina-Minna Väänänen ja väittelin filo-sofian tohtoriksi Turun yliopistosta loka-kuussa 2014. Synnyin Pirkkalassa vuonna1980 Risto ja Pirjo Väänäsen esikoiseksi jakuulun Hirvimäen sukuhaaraan. Tällä het-kellä työskentelen Turun yliopistossa projek-titutkijana, ja tutkimusalani on molekulaa-rinen biotekniikka ja diagnostiikka.

Väänästen sukuseura ry myönsi minul-le stipendin filosofian tohtorin tutkintoontähtääviin opintoihini joulukuussa 2013.Stipendistä oli suuri apu väitöskirjani valmis-tumisessa ja haluankin lämpimästi kiittääsukuseuraa tästä saamastani mahdollisuu-desta.

Väitöstutkimukseni aiheena oli etu-rauhassyöpä ja parempien menetelmien ke-hittäminen sen diagnosointiin. Tutkimusaiheon tärkeä, sillä eturauhassyöpä on yleisin

miesten syöpätauti Suomessa ja väestönikääntymisen myötä sen oletetaan vain yleis-tyvän entisestään. Tällä hetkellä keskimää-rin 4700 suomalaismiestä saa eturauhas-syövän vuosittain, mutta valtaosan tauti onniin hitaasti etenevä, ettei se välttämättä ai-heuta kantajalleen minkäänlaista haittaa po-tilaan elinaikana. Aggressiiviset syöpä-tapaukset kuitenkin voivat johtaa kuole-maan, mikäli lääketieteellistä hoitoa ei aloi-teta hyvissä ajoin, joten nämä syöpä-kasvaimet tulisi pystyä löytämään niidenollessa vielä alkuvaiheessaan.

Eturauhassyövän syntytekijöitä ei vielätunneta tarkkaan, joten sen täydellinen eh-käiseminen on vaikeaa. Runsaasti lihaa jamaitotuotteita sisältävää ruokavaliota pide-tään kuitenkin yhtenä riskitekijänä, joka voialtistaa eturauhassyövälle, ja esimerkiksi

TEKSTI: RIINA-MINNA VÄÄNÄNENSUKUSEURAN STIPENDILLÄ TUETTIIN ETURAUHASSYÖPÄÄ KÄSITTELEVÄÄVÄITÖSKIRJATUTKIMUSTANI

Kirjoittaja väitöstilaisuudessaan Turun yliopistossa 3.10.2014. Kuva: Qi Wang.


lykopeeniä sisältävien ruokien kutentomaattien arvellaan suojelevan jossain mää-rin kyseiseltä syövältä. Kaikista suurin riski-tekijä on ikä. Eturauhassyövän ilmaantu-vuus kasvaa merkittävästi 50 ikävuoden jäl-keen ja syöpä on yleisintä yli 70-vuotiaillamiehillä.

Eturauhanen on miesten virtsarakon ala-puolella sijaitseva elin, ja syöpä voi alkuvai-heessa olla joko täysin oireeton, tai kasvainvoi virtsaputkea painaessaan aiheuttaavirtsaamis- tai yhdyntävaikeuksia. Saman-kaltaisia oireita tosin aiheutuu myös etu-rauhasen hyvänlaatuisesta suurentumisesta,mikä on iän myötä yleistyvä, syöpäänliittymätön vaiva. Syöpää epäiltäessä miehenverinäytteestä voidaan mitata prostata-spesifisen antigeenin eli PSA-proteiinin mää-rä, ja mikäli se on viitearvoihin nähden ko-honnut, urologi voi määrätä lisätutkimuksia.Lisätutkimuksissa peräsuolen kautta tehtä-vä eturauhasen tunnustelu voi paljastaakyhmyisen alueen eturauhasessa, mikä saat-taa kertoa syöpäkasvaimesta. Varsinainensyöpädiagnoosi tehdään kuitenkin aina ot-tamalla eturauhasesta neulanäytteinä kudos-koepaloja, joista patologi selvittää mikros-kooppisilla tutkimuksilla, sisältävätkö nesyöpäsoluja. Koepaloja otettaessa tavoittee-na on ottaa näytteitä todennäköiseltäkasvainalueelta, mutta koska kasvaimen si-jainnista ei aina voida olla varmoja, jää koe-palaneula silloin tällöin osumatta kasvaimenkohtaan ja täten syöpä voi jäädä jopa huo-maamatta.

Kuten yllä jo mainittiin, useimmat syö-pädiagnoosin saavista miehistä sairastavathyvin hitaasti etenevää eturauhassyöpää.Tämä syöpätyyppi tarkoittaa sitä, että kas-vaimen suurentumisvauhti on niin hidas,ettei kasvain ehdi miehen elinaikana koskaanmuodostumaan niin suureksi, että se aiheut-taisi miehelle minkäänlaisia huomattavia oi-reita tai estäisi muiden elinten normaalia toi-mintaa. Erityisesti ikääntyneillä miehillä

tämä on usein hyvin todennäköinen tilanne,ja näissä tapauksissa syövän hoitamisestaaiheutuvat sivuvaikutukset voivat vaikuttaamiehen elämänlaatuun enemmän kuinsyöpäkasvain itsessään. Syövän hoitamiseenkäytetyt keinot eturauhasen poistoleikkaus,hormonihoito, kemoterapia ja sädehoito �voivat nimittäin kasvaimen surkastuttamisenohessa aiheuttaa sivuvaikutuksina myösmuun muassa virtsanpidätysvaikeuksia jaseksuaalisen suorituskyvyn menetyksen.Syövän diagnosointivaiheessa ei nykyisinvielä kuitenkaan voida sataprosenttisella var-muudella tietää, mitkä syövät ovat hidastaja mitkä aggressiivista tyyppiä, joten hoitoi-hin ohjataan useampia miehiä kuin todelli-suudessa kenties olisi tarve. Kysyntää siksiolisikin uusille diagnosointimenetelmille,joilla varsinkin nämä nopeasti etenevät javälitöntä lääketieteellistä hoitoa vaativat syö-vät löydettäisiin vaarattomampien syöpienjoukosta nykyistä tehokkaammin.

Uusissa, tutkimusasteella olevissa dia-gnosointimenetelmissä hyödynnetään useinbiologisia merkkiaineita, eli molekyylejä jot-ka kertovat jonkin biologisen tilan, esimer-kiksi sairauden, läsnäolosta. Tällaisia mole-kyylejä etsitään jatkuvasti eturauhas-syöpäätutkivien tutkimusryhmien toimesta, ja toi-veena olisi löytää molekyyli, jonka määräesimerkiksi eturauhaskudoksessa olisi syö-pätapauksissa poikkeava terveeseen henki-löön verrattuna. Mikäli kyseisen molekyylinmääriä voitaisiin lisäksi mitata veri- tai vaik-kapa virtsanäytteestä, joihin eturauhasestaon syövän seurauksena irronnut soluja, ti-lanne olisi potilaan kannalta vieläkin parem-pi. Veri- ja virtsanäytteiden ottaminen kunon toimenpiteenä luonnollisesti kudos-näytteen ottoa miellyttävämpi ja riskittö-mämpi.

Väitöskirjatutkimuksessani tutkittiinkahtatoista geeniä, joiden geenituotteiden onehdotettu mahdollisesti sopivan tällä hetkelläkäytössä olevia molekyylejä paremmin


eturauhassyövän diagnostiikan tarpeisiin.Tavoitteena oli saada selville uusia tarkkojaja herkkiä tutkimusmenetelmiä käyttäen oli-ko jonkin tutkitun geenituotteen määrät ko-honneet tai laskeneet syöpätapauksissa ter-veisiin miehiin verrattuna, tai liittyivätkögeenituotteiden määrien muutokset mahdol-lisesti tietyntyyppiseen eturauhassyöpään.Tutkimus tehtiin yhteistyössä Turun yliopis-tollisen keskussairaalan ja ruotsalaisenSkånen yliopistollisen keskussairaalan kans-sa, ja siinä tutkittiin yhteensä 91 henkilönverinäytteitä sekä 106 miehen eturauhas-kudoksista otettuja näytteitä.

Tutkimuksessani havaittiin viiden tutki-tun geenin RNA-geenituotteen määrien ole-van terveestä poikkeavia syöpäkasvaimenalueella ja siis liittyvän syöpään jollakin ta-voin. Kolmen tutkitun geenin � PCA3:n,SPINK1:n ja TMPRSS2-ERG:n � RNA-tuot-teiden määrien todettiin olevan suurempia

syöpää sairastavan miehen eturauhasessamyös normaaleilla kudosalueilla terveisiinhenkilöihin verrattuna. Tämä tarkoittaa sitä,että myös niistä koepaloista, jotka on otettunormaalikudoksesta kasvainalueen sijaan,voitaisiin väitöskirjatyössäni kehitetyillätesteillä nähdä, mikäli miehellä on etu-rauhasessa kasvain jossakin toisessa kohtaakuin koepalanottoalueella. Toistaiseksi tut-kimukseni on kuitenkin vielä perustutki-muksen tasolla lähinnä tutkimuskäytössäolevan menetelmänsä sekä varsin suppeidenpotilasjoukkojen takia. Tulosten varmistami-seksi tarvitaankin tulevaisuudessa suurem-pia kliinisiä tutkimuksia ja tutkimus tämänaiheen ympärillä jatkuu Turun yliopistossaedelleen.

Riina-Minna VäänänenFT, projektitutkija

Turun yliopisto


TEKSTI JA KUVA: HEIKKI KAINULAINENTUTKIJOIDEN ERILLISSOTAEi olisi Risto Ryti varmasti uskonut, että kunhän vuonna 1941 kertoi eräälle amerikkalai-selle lehtimiehelle Suomen käyvän omaa eril-listä sotaansa, hän tuli aloittaneeksi sellaisenjulkisen keskustelun jatkosodan luonteesta,jota käydään yhä edelleen. Erillissota-keskustelussa kiistellään siitä, oliko Suomenkäymä jatkosota muusta toisesta maailman-sodasta erillinen konflikti Suomen ja Neu-vostoliiton välillä, vai kävikö Suomi toistamaailmansotaa natsi-Saksan liittolaisena.Keskustelua kävivät sodan aikana enimmäk-seen poliitikot ja lehtimiehet, mutta sodanjälkeen keskustelun keskiössä ovat olleet lä-hinnä historiantutkijat.

Jatkosodan päätyttyä kysymys konflik-tin luonteesta nousi ensimmäisen kerranesiin sotasyyllisyysoikeudenkäynnissä.Vuonna 1946 kahdeksaa suomalaista sodan-

ajan johtajaa syytettiin hyökkäyssodan aloit-tamisesta. Kovimman tuomion, 10 vuottakuritushuonetta, sai Risto Ryti. Syytetyt käyt-tivät puolustuksensa strategiana erillis-sotateesiä. Tuomiot koettiin kansan keskuu-dessa yleisesti epäoikeudenmukaisiksi ja po-liittisiksi. Siitä hetkestä lähtien olemassa olikaksi hyvin erilaista �totuutta� jatkosodanluonteesta: Virallisen ja liittoutuneiden hy-väksymän kannan mukaan jatkosota olihyökkäyssota, ja sen aloittamisesta vastuus-sa olleet oli nyt tuomittu. Suomalaisten mie-liin jäi kuitenkin vahvasti kytemään tulkin-ta, jonka mukaan kyseessä oli erillissota jatuomitut olivat pelkkiä sijaiskärsijöitä. Tätätulkintaa oli kuitenkin hankala YYA-Suomes-sa saada kuuluviin, koska Neuvostoliiton hy-väksymän tulkinnan vastustaminen saattoiaiheuttaa ongelmia urakehityksen kannalta.


Neuvostoliiton kaatuminen 1990-luvunalussa vapautti viimeistään kaikki pidäkkeetsuomalaisten sotatulkinnoista. Erillissota-teesi palautettiin viralliseksi tulkinnaksi jamuutenkin sota-ajan kokemuksia ruvettiinpitämään kansallisen identiteetinperuskivenä. Jatkosota liitettiin talvisodankanssa yhdeksi suomalaiseksi sota-kokemukseksi, jonka aiheuttajana oli Neu-vostoliiton provosoimaton hyökkäys. 1990-lukua on jälkikäteen kutsuttukin uus-patriotismin valtakaudeksi. Monet nykyäänikiaikaisilta tuntuvat perinteet, kuten sota-veteraanien kutsuminen tasavallan presiden-tin itsenäisyyspäivän vastaanotolle tai Tun-tematon sotilas -elokuvan esittäminen itse-näisyyspäivänä, aloitettiin vasta 1990-luvul-la. Historiantutkimuksen piirissä uuspat-rioottiselle tulkinnalle ei 1990-luvun aikanalöytynyt kunnollista haastajaa. Sotia käsitte-levää kirjallisuutta julkaistiin kuitenkin to-della paljon, ja varsinkin aikalaiskoki-joillekyseessä oli ensimmäinen kunnollinen mah-dollisuus kertoa kokemuksistaan arvosta-vassa ilmapiirissä. Uuspatrioottinen erillis-sotatulkinta ehti 1990-luvun aikana tulla niinvahvaksi, että kun sitä 2000-luvun puolellaryhdyttiin toden teolla haastamaan, saivathaastajat pian huomata vastarinnan kovuu-den.2000-LUVUN ERILLISSOTAKESKUSTELU2000-luvulla erillissotateesiä vastaan hyök-käsivät enimmäkseen uuden sukupolvenhistoriantutkijat. Alkusysäyksen keskuste-lulle antoi kuitenkin toimittaja Elina Sana2003 julkaisemallaan kirjalla Suomen ihmis-luovutuksista Saksalle sodan aikana. Sananmukaan Suomi on luovuttanut natsi-Saksal-le huomattavasti enemmän siviili- ja sotilas-vankeja kuin aikaisempi tutkimus on anta-nut ymmärtää. Sanan mielestä suomalainenhistoriantutkimus on syyllistynyt suoranai-seen salailuun jättämällä kertomatta ihmis-luovutuksista. Tällä tavalla on haluttu var-jella puhtoista kuvaa sota-ajan Suomesta.

Sanan teos sai murskakritiikin historian-tutkijoilta. Kaikki olivat sitä mieltä, ettei Sa-nan kirjaa voi pitää vakavasti otettavanahistoriantutkimuksena. Monet pitivät Sanaataistolaisen perinteen jatkajana, jolla on pa-kottava tarve mustamaalata Suomen sota-ponnisteluja. Osalta tutkijoista Sana sai kui-tenkin ymmärystä siitä, että hän oli puuttei-neenkin nostanut esiin sellaisen asian, jokaansaitsee kunnollista lisätutkimusta.

Sanan väitteet liittyivät myös juutalais-ten luovutuksiin. Aiemmin tiedettyjen kah-deksan luovutetun juutalaisen lisäksi Sanaliittää juutalaisuuden muihinkin luovu-tuksiin. Tällä aiheella Sana tuli sohaisseeksisellaista ampiaispesää, että mediahuomio olitaattu. Juutalaisten asiaa kansainvälisesti aja-va Simon Wiesenthal -keskus lähetti tasaval-lan presidentti Tarja Haloselle selvitys-pyynnön koskien Suomen toisen maailman-sodan aikana luovuttamia 31 juutalaista.Selvityspyyntöön sekä yleiseen kohuun Suo-men hallitus reagoi tilaamalla professoriHeikki Ylikankaalta selvityksen luovu-tuksien nykyisestä tutkimustilanteesta.

Seuraava erillissotateesin kyseenalaistajaoli Markku Jokisipilä. Jokisipilän vuonna2004 julkaistu väitöskirja käsittelee Ryti-Rib-bentrop-sopimusta. Jokisipilän mukaan Suo-messa on liioiteltu sopimuksen merkitystäsekä ylikorostettu Risto Rytin henkilökohtai-sen uhrautumisen merkitystä. Jokisipilänmielestä Suomi ja Saksa olivat jatkosodanaikana tosiasiallisia liittolaisia, vaikka viral-lista liittosopimusta ei ennen vuotta 1944 ol-lutkaan. Jokisipilän tutkijanansioita ei voinutkukaan kiistää. Häntä alettiin julkisuudessakutsua jopa erillissotateesin kaatajaksi. Sa-maan tapaan kuin hänen väitöskirjan ohjaa-jaansa Mauno Jokipiitä kutsuttiin aikanaanajopuuteorian kaatajaksi.

Erillissotateesi ei kuitenkaan tähän kaa-tunut. Se saattin todeta korkeimmalta mah-dolliselta taholta, kun tasavallan presidenttiTarja Halonen piti valtiovierailullaan Rans-kassa vuonna 2005 puheen Ranskan ulkopo-


liittisessa instituutissa IFRI:ssa. PuheessaanHalonen tulkitsi Suomen asemaa toisessamaailmansodassa erillissotateesin mukaises-ti. Suomessa puhe herätti hämmennystä,varsinkin kun se tuli Sosiaalidemokraattienvasenta laitaa edustavalta henkilöltä. Epäil-tiin jopa, että puheen olisi kirjoittanut jokukonservatiivinen historiantutkija.

Virallisen Suomen erillissotateesiin no-jaava linja on herättänyt hämmenystä myösulkomailla. Halosen puhetta ihmeteltiin eten-kin Venäjällä, jossa sikäläinen ulkoministe-riö julkaisi tiedotteen, jonka mukaan Suomenei kannattaisi yrittää kirjoittaa historiaa uu-delleen. Harvalla ulkomaalaisella on kunnol-lista käsitystä Suomen vaikeasta tilanteestasota-aikana. Eurooppalaisessa historia-kuvassa Suomi on yksiselitteisesti natsi-Sak-san liittolainen. Siitä syystä suomalaisten toi-minta saattaa vaikuttaa ulospäin vastuunvälttelyltä. Ruotsalainen toimittaja HenrikArnstad on esimerkiksi julkissut kaksikinkirjaa, joissa melko suorasanaisesti syytetäänSuomea natsien kanssa veljeilystä ja jälkienpeittelystä. Arnstad onnistui saamaan vas-tareaktion Suomen ulkoministeriöltä, kunvaltiosihteeri Pertti Torstila puolusti erillis-sotateesiä Ruotsin sotatiedeakatemian juhla-puheessa vuonna 2007.

Kovimman väitteen Suomen ja Saksanyhteistyöstä esitti Oula Silvennoinen väitös-kirjassaan Salaiset Aseveljet vuonna 2008.Silvennoinen tutki Suomen ja Saksan tur-vallisuuspoliisien välistä yhteistyötä. Hänonnistui löytämään todisteen siitä, että Suo-messa toimi sodan aikana saksalaineneinsatzkommando-yksikkö. Einsatz-kommandot olivat Saksan armeijan paha-maineisia yksiköitä, jotka huolehtivat rinta-man takana väestön puhdistuksista. Suurinosa suomalaisesta tiedusteluosastojen mate-riaalista tuhottiin sodan jälkeen, joten Silven-noinen joutui nojaamaan tutkimuksessaanmelko suppeaan lähdeaineistoon.

Erillissotakeskustelu roihahti kuitenkinSilvennoisen kirjan jälkimainingeissaennennäkemättömiin liekkeihin. Keskuste-lua käytiin sanomalehtien lisäksi radiossa jatelevisiossa. Helsingin Sanomat kysyi vuon-na 2008 historian professoreilta mielipidettäerillissotateesistä. Vastanneista 16 ilmoittivastustavansa erillissotatermiä, kuusi profes-soria ilmoitti kannattavansa termiä ja loputkuusi eivät halunneet ottaa kantaa. Presi-dentti Halonen kutsui samana vuonna his-toriantutkijat presidenttifoorumiin keskuste-lemaan Suomen historian kipupisteistä. Eni-ten keskustelua herätti erillissotateesi.

2010-luvulle tultaessa vastakkainasette-lu on ainakin akateemisessa maailmassakuihtumaan päin. Minkäänlaista konsensus-ta ei ole edelleenkään saavutettu, muuta ny-kyisessä tilanteessa erillisotateesiä vastusta-via mielipiteitä siedetään ja kuunnellaan pa-remmin. Monipuolinen keskustelu on ainamerkki terveestä kansallisesta historiakult-tuurista. Kovinta kannatusta erillissotateesinauttii nykyään akateemisen maailman ul-kopuolella, tavallisten ihmisten ja historia-harrastajien keskuudessa. Tosin sielläkin onilmeisesti tapahtumassa muutosta, sillä Pil-vi Torstin vuonna 2012 julkaiseman tutki-muksen mukaan erillissota ei herättänyt kan-salaisissa erityisiä intohimoja, eikä se mis-sään tapauksessa ollut osa ihmisten perus-tulkintaa jatkosodasta.

***Artikkeli perustuu kirjoittajan pro gradu -työhön, joka hyväksyttiin Helsingin yliopis-ton valtiotieteellisessä tiedekunnassa tammi-kuussa 2014. Työhön myönnettiin Väänästensukuseuran stipendi. Tutkielma on nimel-tään Tutkijoiden erillissota ja se on kokonai-suudessaan luettavissa Helsingin yliopistonHELDA-palvelussa osoitteessahelda.helsinki.fi.


Olen Alex Strange ja olen tamperelaistenAino ja Kalevi Väänäsen tyttärenpoika. Äiti-ni on Maarit o.s. Väänänen ja isäni CarlStrange, joka syntyi Kaliforniassa ja muuttiEnglantiin noin kahden vuoden vanhana.Synnyin Tampereella 1994 ja muutimme van-hempieni työn vuoksi Englantiin 1996, kunitsekin olin kahden vuoden vanha.

Opiskelen Englannissa MediaaNottingham Trent -yliopistossa ja kevättal-vella 2014 olin neljä kuukautta vaihto-oppi-laana Amerikassa Arizonan osavaltiossaFlagstaff-nimisessä pienessä kaupungissa.Olin yksi kolmesta onnekkaasta NottinghamTrent -yliopiston opiskelijoista, jotka valittiinmukaan yliopistoni ja Pohjois-Arizonan yli-opiston väliseen vaihto-oppilasohjelmaan.

Opiskelen Mediaa Nottingham Trentissä,mutta suurin osan opiskelustani käsitteleeideoita, jotka tutkivat mediaa sosiologisestanäkökulmasta. Minua kiinnostaa tämä me-

dian osa-alue. Kun valitsin opiskeluaineitaPohjois-Arizonan yliopistosta huomasin, ettäuseimmat mielenkiintoisimmista kursseistaolivat juuri siltä alalta, joten valitsin kolmeainetta sosiologia-alalta ja yhden aineen me-dia alalta.

Valitsemani sosiologian aineet olivat: joh-danto sosiologiaan, sosiologisen ajattelunkehittäminen ja poikkeavuus yhteiskunnas-ta. Media-aine jonka valitsin, oli dokument-tielokuvan historia. Kaikki valitsemani aineetolivat erittäin mielenkiintoisia ja haastavia.

Amerikkalaisen yliopiston opetustapa olierilainen kuin Englannissa ja koin sen erit-täin virkistävänä. Opettajilla oli paljon enem-män vuorovaikutusta opiskelijoiden kanssaluennoilla ja he toimivat sekä tukiohjaajinaettä professoreina. Opiskeluaineiden taso olikorkealaatuista ja kiitettävän todistuksen

Vaihto-oppilasvuoteni kampusaluetta.

TEKSTI JA KUVAT: ALEX STRANGEVAIHTO-OPPILAANAFLAGSTAFFISSA, ARIZONASSA 2014


saaminen vaati paljon enemmän työtä, mi-hinkä olin tottunut. Luentojen lisäksi, kaik-ki aineet sisälsivät paljon esseiden kirjoitta-mista ja ainekirjojen lukemista, tenttien jalopputöiden lisäksi. Panostin paljon aikaasaavuttaakseni parhaat tulokset. Uuras-tukseni palkittiin ja sain kiitettävät arvosa-nat: AAAB.

Vietin paljon vapaa-aikaani viikonlop-puisin ja iltaisin pelaamalla jalkapalloa ystä-vieni kanssa. Flagstaff on 2133 metrin kor-keudessa ja kaikki urheilun harrastaminenaiheutti helposti hengästymisen. Flagstaffinkampuksella on huippumoderni urheilu-keskus ja monien maiden olympiajoukkueetkäyvät siellä korkean paikan leireillä harjoit-telemassa, esim. Norjan uimajoukkue har-joitteli siellä 2012. Flagstaffissa on myös lois-tava jokasään jalkapallokenttä, jossa vietinpaljon aikaa jalkapalloa pelaamassa.

Olin Flagstaffissa vuoden kylmimpäänaikaan, mutta onneksi sää siellä oli silloinpoikkeuksellisen aurinkoinen ja kuuma. Olin

pakannut lämmintä vaatetta talvikelejä var-ten, mutta vaihto-oppilasaikanani oli vainmuutama luminen kylmä päivä!

Minulla oli hauskaa Flagstaffissa, tapa-sin paljon mahtavan hienoja ihmisiä ja se oliehdottomasti kokemuksen arvoinen elämys.Sen jälkeen vietin vielä kolme viikkoa Kali-forniassa perheeni ja tyttöystäväni kanssa,mikä oli loistava tapa päättää matkani Ame-rikassa.

Vaihto-oppilasaikani antoi hyviä eväitäviimeistä opiskeluvuottani vartenNottinghamissa. Sain paljon hyviä neuvojaprofessoreilta graduani varten, jonka aiheek-si olen valinnut Poikkeavuus yhteiskunnas-ta.

Suurkiitos Väänästen Sukuseuralle saa-mastani stipendistä joka auttoi minua rahoit-tamaan vaihto-oppilasaikani.

Lumberjacks-murattimaalaus.


Olen Maria Väänänen ja opiskelen Ikaalis-ten käsi- ja taideteollisuusoppilaitoksessataide- ja sisustuslasilinjalla lasiartesaaniksi.Aloitin tämän vuoden elokuussa kolmannenopiskeluvuoteni. Meillä oli keväällä 2014työssäoppimisjakso ja tässä kuulumiseni siltäjaksolta.

Saimme itsenäisesti päättää, minne ku-kin haluaa mennä töihin kolmen kuukaudentyössäoppimisjakson aikana. Heti alusta astioli selvää, että haluan mennä lasimestarinoppiin Italiaan. Menin Bolognaan maalis-kuun alussa, kun työt alkoivat. Työssä-oppimisjaksoni päättyi toukokuun lopussa.

Työssäoppimispaikkani oli Vetrated´Arte -lasistudio Gabriele Gamberini.Gamberini on kokenut lasimestari jo toises-sa polvessa. Hän on tehnyt lasiartesaanin

työtä peräti 37 vuotta. Hän on isänsäRafaelen kouluttama ja he työskentelivät ai-emmin yhdessä. Rafaele on kuollut jo ajatsitten ja Gabriele on jatkanut hänenjalanjäljillään. Lasistudiossa on vain yksityöntekijä, 56-vuotias herra Gabriele itse, jaolin hänen opissaan. Hän auttoi minua alus-ta lähtien, oli vastassa lentokentällä ja auttoiasunnon hakemisessa.

Työpajassa valmistetaan uusia lyijy-kiskotöitä ja restauroidaan jopa satoja vuo-sia vanhoja lyijykiskotöitä. Restaurointityötovat etupäässä kirkkojen suuria, pyöreitäikkunoita eli rosoneja, ns. ruusuikkunoitasekä suuria kirkon ikkunoita. Italiassa kirk-kojen ikkunoissa käytetään paljon ns. rullia.Ne ovat suupuhallettuja pyöreitä lasi-kappaleita, aivan kuin viinilasin jalkaosia,

TEKSTI JA KUVAT: MARIA VÄÄNÄNENTYÖSSÄOPPIMISJAKSOLLA BOLOGNASSA

Maria Väänänen

Tässä kuvassa olen vahvistamassa lyijykiskotyötäperinteisellä sementti-maitoliimaseoksella, jokahierotaan vielä sahanpuruilla kiskojen vahvista-miseksi. Kuivuttuaan työ puhdistetaan kirurgin-veitsellä.

Kuvassa Gabriele. Restauroimme tämän kirkon“rosonen” eli ruusuikkunan.


joista on sääriosa katkaistu pois.Rullia on lyijykiskotekniikalla liitetty

yhteen ja näin niistä koostuu kokonaisiaikkunapaneeleja. Uusia lyijykiskotöitä hänvalmistaa tavallisiin asuntoihin, ikkunoita japortteja sekä oviin koristeeksi. Hän maalaajonkun verran grissilgia-lasimaaleilla. Lähin-nä silloin, jos restaurointityössä on maalaustavaativaa restaurointia.

Suurin työni oli, kun pääsin suunnitte-lemaan ja valmistamaan Padre Marellankryptan eli hautakammion ikkunat. Lasi-mestari Gabriele Gamberini sai tehtäväkseenvalmistaa Padre Marellan kryptan ikkunoi-hin lyijykiskotyöt, jotta sinne saataisiin lisäätaidetta ja ulkonäkö muuttuisi kolkosta luo-lasta värikkäämmäksi. Paikalliset seurakun-talaiset lahjoittivat rahaa tähän hankkeeseen.Ikkunoita on yhteensä 22 kpl ja ne ovat kool-taan 37x37cm. Kirkko ja sen alapuolella ole-va krypta on kahdeksankulmainen eli lähespyöreä muodoltaan. Saavuin työssäoppimis-jaksolle Italiaan sopivasti ikkunapaneeliensuunnitteluvaiheessa ja kapula siirtyi minul-

le. Gabriele oli jo suunnitellut kolme erilais-ta ikkunapaneelia ja minä suunnittelin loputkahdeksan. Ikkunat kiertävät koko kryptanyläosaa. Kaikkiaan malleja on 11 eli kryptanvastakkaisille puolille tuli aina yksi saman-lainen ikkunapaneeli.

Ohessa hieman tietoa Padre Marrellasta,jonka Paavi, paikallisten mukaan mitäluultavimmin, julistaa pyhimykseksi ihanlähivuosina.

Don Olinto Giuseppe Marella (1882-1969) oli köyhien, orpojen ja lasten auttaja,teologi ja filosofi. Hän syntyi Venetsiassa14.6.1882. Hän perusti useita lastenkoteja jakouluja elämänsä aikana. Rahat hän keräsikerjäämällä kadulla auttaakseen apua tarvit-sevia ihmisiä. Hänen hiljainen voimak-kuutensa, ystävällisyytensä ja viaton autta-vaisuutensa kosketti kaikkien sydämiä jakoskettaa edelleenkin. Hän oli majakka, jon-ka valo ulottui koko Bolognan kaupunkiin.Hän on kuuluisa ja tärkeä henkilö Bolognas-sa ja koko Italiassa. Hänet haudattiinCertosan hautausmaalle Bolognaan 6.9.1969.

Marian päätyö oli suunnitella ja valmistaa PadreMarellan kryptan ikkunat. Vas. keskeneräinen jayllä valmis osa suurta kokonaisuutta.


Hän halusi olla lähellä lapsiaan ja hänen toi-veensa toteutui vihdoin, kun Sacra Famigliankirkko (Pyhän perheen kirkko) valmistuiheinäkuussa 1980. Tähän kryptaan hänenmaalliset jäännöksensä on nyt haudattu. Kir-kon yhteydessä on koulu, asuntola ja orpo-koti. Kirkko on kahdeksankulmainen ja semuistuttaa muodoltaan Padre Marellalle tär-keää kirkkoa, joka on hänen syntymä-kaupungissaan Pellestrinassa, Chiesa dellaMadonna delle Apparizioni di Pellestrina.

Ideoita ikkunapaneeleihin sain vierailus-ta kryptassa. Perusklassiset uskonnollisetsymbolit kuuluvat myös tämän kryptan ik-kunoihin. Se oli kirkkoherran toive. PadreMarellan työ jatkuu edelleen ja siellä onmunkki nimeltään Padre Gabriele, joka ker-jää kadulla rahaa apua tarvitseville, köyhil-le, orvoille ja vähäosaisille.

Toinen suurempi työ, jonka suunnittelinja valmistin, oli Gabrielen työhuoneen ulko-oven ja alaikkunoiden tekeminen. Tässä kol-miosaisessa lyijykiskotyössä yhdistinmodernilla tavalla rullia ja sekä värillistä ettäkuvioitua lasia.

Työpaikan kautta tutustuin paikallisenlasimaailman taiteilijoihin, Patrizia

Merendiin, joka maalaa tauluja mm.akryylimaaleilla sekä pastilleilla. Hän valmis-taa ja suunnittelee myös sulatuslasitöitä.Tutustuin Valeriano Venturiin, joka omistaaVetreria Trasparia -lasiyrityksen ja hän tekeesuuria sulatuslasitöitä sekä parveke- jasuihkukoppilaseja ym. teollisuuslaseja. Olentutustunut myös Camillo Tarozzi -nimiseentaiteilijaan, joka opettaa Bolognan yliopistos-sa taidehistoriaa sekä restauroi vanhojakirkkomaalauksia sekä lasimaalauksia. Hänon restauroinut mm. Sienan katedraalin jaSan Lucan pyhätön kuuluisan, ihmeitä teke-vän Madonnan kuvan. Hänellä on työhuo-ne Bolognan keskustassa. Gabriele ja Camillotekevät usein yhteistyötä. Gabriele tekee yh-teistyötä myös Patrizian ja Valerianon kans-sa. Patrizia suunnittelee, Valeriano tekeesulatuslasityöt ja Gabriele valmistaa lyijy-kisko-osuudet.

Olen ollut tyytyväinen työssä-oppimispaikkaani ja asumiseen Italiassa.Olen saanut hyvää oppia ja ohjaustaGabrielelta ja oppinut valmistamaan jarestauroimaan lyijykiskotöitä. Tätä vanhaatekniikkaa on tärkeää elvyttää ja jatkaa, jottase ei kokonaan kuolisi. Italiassa restau-


roitavia kohteita on tarjolla aivan eri tavallakuin Suomessa. Vanhoja keskiaikaisia kirk-koja, villoja, kartanoita ja luostareita, joissaon lyijykiskotöitä, on joka puolella.

Tulevaisuus näyttää, pääsenkö hyödyn-tämään Italiassa oppimaani lyijykisko-tekniikkaa Suomessa. Italian kielen taitonivahvistui. Puhuin päivittäin italiaa ja kämp-päkaverini kanssa englantia, koska hän puo-lestaan halusi vahvistaa englannin kielen tai-toaan. Mielestäni aina kun on mahdollista,kannattaa lähteä tutustumaan uusiin paik-koihin ja ihmisiin, oli se sitten kotimaassa taiulkomailla. Se tuo elämään henkistä rikkaut-ta ja uusia kokemuksia. Ilman näitä koke-muksia en olisi sama ihminen, joka olen nyt.Pidin matkan aikana blogia osoitteessa:www.mariakohtaalasinitaliassa.blogspot.com

. Sieltä voi käydä edelleen lukemassa mat-kastani ja oppimistani asioista. Sivustolla onmyös kattava kuvagalleria.

Olen kiinnostunut kierrätysmateriaa-leista, erityisesti kierrätyslasista ja siitä kuin-ka lasia voi jalostaa uusiksi käyttö- ja koris-te-esineiksi. Valmistan paljon koruja ja käyt-töesineitä kierrätyslasista ja haluan oppia li-sää aiheesta. Töihini voi käydä tutustumas-sa osoitteessa: www.facebook.com/uniquedesignbymaria jahttp://uniquedesignbymaria.wix.com/uniquedesignbymaria

Kiitos kaikille minua matkaan auttaneilleja erityiskiitos Väänästen Sukuseurallemyöntämästään stipendistä, joka auttoi opis-kelijan elämää aurinkoisessa Italiassa! Graziemille!


KAET TOISISTAAN NIIN NE TYKKEE - SUKUSEURA KOKOONTUU YHTEEN

Sukuseuran sääntömääräinen vuosikokouspidettiin Helsingissä lauantaina 5.4. Ko-kouspaikkana oli hotelli Helka, PohjoinenRautatiekatu 23. Kokouksessa hyväksyttiinvuoden 2013 toimintakertomus ja tilinpää-tös sekä vuoden 2014 toimintasuunnitelmaja talousarvio. Jäsenmaksuksi päätettiin 10euroa vuodessa ja ainaisjäsenen jäsenmak-suksi 170 euroa.

Lauantaipäivän ohjelma alkoi jo klo 10.30Helsingin rautatientorin kupeesta opaste-tulla raitiovaunukiertoajelulla, jonka jälkeensyötiin yhteinen lounas. Vuosikokous alkoi

TEKSTI: EEVA-RIITTA PIISPANENKUVAT: JARI VÄÄNÄNEN, PENTTI VÄÄNÄNENVUOSIKOKOUS HELSINGISSÄ 5.4.2014

klo 13.00. Kiertoajelulle ja kokoukseen osal-listui 45 henkilöä.

Kokouksen puheenjohtajana toimi Juk-ka Väänänen ja sihteerinä Marjatta Lilje-ström.

Kokouksen yhteydessä sukututkimus-toimikunnan puheenjohtaja Pertti Väänänenesitteli eri sukuhaarojen esivanhempia ja sel-vitti, miten sukuhaarojen keskinäistä suku-laisuutta on viime vuosina selvitetty mm.DNA-tutkimuksin.

Ensi vuonna Väänästen sukuseura ko-koontuu vuosikokoukseen Iisalmessa.


Väänäsillä oli oma ratikka, omat reitit sekä Helsinkiä esittelemässä Raili ja Pauli Nurminen. Kuvassaedessä Heikki Kainulainen ja Kalle Väänänen.

Vuosikokous pidettiin Hotelli Helkassa.


TEKSTI: PENTTI VÄÄNÄNENKUVAT: SINIKKA AALTONEN, MARTTI KAINULAINEN, PEKKA PIISPANEN,KALEVI VÄÄNÄNEN PENTTI VÄÄNÄNENVÄÄNÄSET KOKOONTUIVAT SUKUKOKOUKSEEN MIKKELIINVäänästen Sukuseura ry järjesti sukujuhlanja 16. sukukokouksen Mikkelissä 2.-3.8.2014.Viikonlopun tapahtumiin osallistui 130 hen-kilöä. Kokouspaikkana oli Urheilupuistonkoulu Mikkelin keskustassa.

Kaunis ja lämmin sää suosi jälleen ker-ran sukutapahtumaa. Lämpötila lähenteli 30astetta ja koulun juhlasalissa saattoi olla si-täkin lämpimämpää. Kiertoajelulle hankitutvesipullot olivat tarpeen. Juhlapaikalle olipäässyt myös kolme kunniajäsentä: KalleVäänänen Lahdesta, Kyösti Väänänen Mik-kelistä ja Pekka Väänänen Siilinjärveltä.KIERTOAJELU JA KESÄTEATTERILauantaina 2.8. ilmoittautumispaikalla alkoijo iloinen puheensorina, kun tavattiin van-hoja ja uusia Väänäs-sukuisia. Sukututki-mustoimikunnan puheenjohtaja PerttiVäänänen oli valmistanut ison taulun erisukuhaarojen esivanhemmista ja suku-haarojen välisestä sukulaisuudesta, mikäkiinnosti tulijoita. Sukuseuran myynti-tuotteet tekivät myös kauppansa.

Lounaan jälkeen lähdettiin kolmella bus-silla opastetulle kiertoajelulle. Maakunnanpääkaupungista ja sen historiasta saatiinhyvä käsitys kiertoajelun aikana. Yksi bussipysähtyi pitemmäksi aikaa Tertin Kartanoonja toinen Kenkäveroon. Kolmas bussi vei ryh-män tutustumaan Päämajamuseoon ja Vies-tikeskus Lokkiin.

Kiertoajelun jälkeen siirryimme Nais-vuoren kesäteatteriin katsomaan iloistakomediaa Aatamin puvussa ja vähän Eevankin.Väliajalla haimme kahvit Väänäsille varatus-ta teltasta.

Naisvuorelta kävelimme Urheilupuistonkoululle. Juhlasalissa esimies kertoi suku-seurasta ja sen toiminnasta. Pertti Väänänenpuhui sukututkimuksesta sekä sukututki-muksen ja DNA-testien perusteella saaduistasukuhaaroista ja niiden välisestä sukulaisuu-desta.

Päivän päätteeksi nautimme maittavanpäivällisen koulun ruokalassa.

Juhlayleisöä.

,


VÄÄNÄSET JA KONFIRMAATIOVÄKI POISTETTIINTUOMIOKIRKOSTASunnuntaina Väänäset ja konfirmoitavatläheisineen täyttivät kauniin Mikkelin Tuo-miokirkon. Vähän ennen saarnaa alkoi kuu-lua paloautojen ääntä. Kohta suntio tuli ker-tomaan, että alakerrasta tulee käryä ja ettäpalokunta on tullut paikalle automaatti-hälytyksen saaneena. Kirkko piti tyhjentää.Kaikki poistuivat rauhallisesti aurinkoisellekirkkopihalle. Tauko kesti puoli tuntia ja senaikana osa Väänäsistä siirtyi jo lounaalleUrheilupuiston koululle.MARSKI YLLÄTYSVIERAANA SUKUJUHLASSASukuseuran esimies Pentti Väänänen toivottiosanottajat tervetulleeksi sukujuhlaan mai-niten erityisesti edellä mainitut kolmekunniajäsentä ja Mikkelin kaupungin edus-tajan, kaupungin hallituksen jäsenen JaakkoVäänäsen. Puheen lopussa muistettiin edel-lisen sukukokouksen jälkeen kuolleita suku-seuran jäseniä ja kukin edesmenneitä lähei-siään. Sukuseuran keskeinen vaikuttaja, vii-

Lisää juhlayleisöä.

des kunniajäsenemme Oiva Pentti Väänänenkuoli 23.4.2013. O-P Väänänen oli lähes 20vuotta esimiehenä ja sen jälkeen talouden-hoitajana 15 vuotta.

Eeva-Riitta Piispanen selosti kolmenvuoden takaisen Kuopion sukukokouksentapahtumat. Vuonna 2011 kokoonnuttiin Itä-Suomen yliopiston Snellmaniassa.

Yllätysvieraana kokoukseen saapui itseMarski tervehtimään juhlayleisöä ja kerto-maan Mikkelistä päämajakaupunkina. Esi-mies teki Marskille ilmoituksen ja Marski ter-vehti sukuseuran kunniajäsenet. TimoNärhinsalon esitys toi elävästi mieleen Mars-kin olemuksen.

Sukuseuran historiikin kirjoittanut Riit-ta Mäkinen palautti mieleen suvun histori-an Mikkelistä ja sen ympäristöstä. Mikkelinseutuhan on vanhinta Väänästen asuinalu-etta. Ensimmäiset tiedossa olevat Väänäsetovat lähtöisin Rantasalmen maisemista.Väänäsiä asuu edelleen paljon Juvalla ja Mik-kelissä, johon on nykyisin liitetty Anttola jaRistiina. Sukuseuran sukukokoukset on pi-


detty Ristiinassa 1977 ja 1999 sekä Ranta-salmella 1973 ja 2008.

Ristiinassa asuva Jaakko Väänänen toiMikkelin kaupungin tervehdyksen. Hän toiesille kaupungin haasteita, jotka ovat tuttujakaikissa kunnissa. Saimme hyvän kuvanMikkelin tulevaisuuden visioista.

Varaesimies Sinikka Aaltonen luki Suku-seurojen Keskusliiton tervehdyksen.

Sukuseuran hallituksessa ja sukututki-mustoimikunnassa vaikuttaneelle MaunoVäänäselle luovutettiin Sukuseurojen Kes-kusliiton hopeinen ansiomitali. Pronssinenansiomitali myönnettiin Annikki Vuotille.

Marski tervehtii kunniajäsen Kalle Väänästä.

Kaupunginhallituksen jäsen Jaak-ko Väänänen kertoi mielenkiintoi-sesti Mikkelistä ja sen haasteis-ta.


Sinikka Aaltonen kiinnittää Sukuseurojen Keskusliiton hopeisen ansiomitalin Mauno Väänäsen rin-taan. Annikki Pursiaista muistettiin kirjalla kiitoksena kokouksen käytännön järjestelyistä Mikkelissä.

Eppu Väänänen kertoi saamastaan suku-seuran stipendistä ja huippu-urheilijan am-matista. Eppu on kansainvälisen tason am-puma- ja sprinttihiihtäjä.

Kunniajäsenen tervehdyksen esitti Kal-le Väänänen. Perinteisen seppelepartion lä-hetti sankarihaudoille kunniajäsenemmeKyösti Väänänen. Seppelepartiossa olivatkunniajäsenet Kalle Väänänen ja Pekka Vää-nänen sekä hallituksen jäsen Heikki Väänä-nen.

Juhlan päättyi Savolaisen lauluun.16. SUKUKOKOUSVirallinen sukukokous pidettiin sukujuhlanjälkeen. Kokouksessa kuultiin toiminta-kertomus edellisen sukukokouksen jälkei-sestä toiminnasta ja esitettiin kolmen seuraa-van vuoden toimintalinjat. Myös seuran ta-

loudellisesta tilanteesta annettiin katsaus.Sukukokous valitsi esimies Pentti Vää-

näsen ja varaesimies Sinikka Aaltosen jatka-maan tehtävissään.

Hallituksen jäseniksi valittiin Heini Ka-panen. Eeva-Riitta Piispanen, Outi Pyymäki,Aki Väänänen, Heikki Väänänen, Jukka Vää-nänen, Kalervo Väänänen, Martti Väänänenja Pentti Väänänen (Oulu)

Sukukokous kutsui sukuseurankahdenneksitoista kunniajäseneksi tampere-laisen rikosylikonstaapeli Kalevi Väänäsen,joka on ollut Väänästen Sukuseuran sihtee-rinä ja viimeiset kymmenisen vuotta koti-sivujen hoitajana sekä sukututkijana.

Seuraava sukukokous pidetään kesällä2017 Pohjois-Savossa.


Kirkkoväki poistumassa tuomiokirkosta savuhälytyksen vuoksi.

Kirkkokansaa.


Reittiön rouvat: Reittiön Väänättäriä kesäteatterin kahvitauolla.

Yksi Mikkelin retkikohteista oli Päämajamuseo.


Leena Kainulainen ja Marja-Liisa Ketola ja molemmilla kaulassa Sukuseuran riipukset.

Sukukokouksen yllätysvieraana Marski,näyttelijä Timo Närhinsalo.

Seppo Väänänen oli tuonut taulunäyttelynsä juhla-saliin.


HALLITUS - PIÄLLYSMIEHET 2014-2017

Pentti Väänänen, TampereOlen syntynyt 21.6.1947 Nilsiän Ranta-Sänki-mäessä ja kuulun Reittiön sukuhaaraan.Päästyäni ylioppilaaksi vuonna 1967 lähdinarmeijaan, jossa olin yli 38 vuotta. Palvelin15 tehtävässä muun muassa opettajana Sota-korkeakoulussa, Kuopion Asevarikon pääl-likkönä ja kahteen kertaan Pääesikunnassa.Siirryin reserviin everstin virasta, Puolustus-voimien Materiaalilaitoksen Esikunnan esi-kuntapäällikön tehtävästä 1.2.2006 Tampe-reella.

Olen ollut mukana useiden järjestöjen jasäätiöiden hallituksessa sekä kadettipiirienja Huoltoupseeriyhdistyksen puheenjohtaja-na ja Upseeriliiton varapuheenjohtajana.Väänästen Sukuseuran hallituksessa aloitinvuonna 2003 ja sukuseuran esimiehenäMuuruveden sukukokouksesta 2005. Har-rastuksiini kuuluu järjestötoiminnan ohellavapaaehtoinen maanpuolustus ja rotary-toiminta.

Sukukokouksessa Mikkelissä valittu sukuseuran hallitus

Hallituksessa jatkavat jäsenet:- esimies, eversti evp. Pentti Väänänen, Tampere puh.joht.- varaesimies, rouva Sinikka Aaltonen, Helsinki- viestintäjohtaja Eeva-Riitta Piispanen, Helsinki- opettaja Outi Pyymäki, Tampere- talousjohtaja Aki Väänänen, Kuopio- teollisuusneuvos Heikki Väänänen, Kuopio- maanviljelijä Martti Väänänen, Siilinjärvi- autonkuljettaja Pentti Väänänen, OuluHallituksen uudet jäsenet:- VTL ja KM Heini Kapanen, Järvenpää- diplomi-insinööri Jukka Väänänen, Lempäälä- rehtori Kalervo Väänänen, Turku

Sukuseuran sihteerinä toimii Jukka Väänänen jataloudenhoitajana Outi Pyymäki.

Vaimoni Jaana on erityisopettaja ja asum-me kahdestaan Tampereella Kotikadulla jamökkeilemme Nilsiässä. Vanhemmista lap-sista Auli asuu perheineen Espoossa ja Kirsiperheineen Jyväskylässä, jonne myös nuo-rimmainen Tiina muutti kumppaninsaChristopherin kanssa. Minulla on kolme las-tenlasta.Sinikka Aaltonen, HelsinkiOlen omaa sukua Wäänänen. Isäni ja isoisä-ni kirjoittivat sukunimensä aina W-kirjai-mella. Isoisäni isä Aaro Wäänänen oli syn-tyisin Haapalahden talosta Kehvolta. En olekoskaan asunut Savossa, mutta lapsuutenikesät olen viettänyt Kallaveden, Juurusselänrannalla isovanhempieni kesähuvilalla.

Mentyäni naimisiin Heikki Aaltosenkanssa hänen isoäitinsä ilmoitti olevansaVäänästen sukua. Hänen isoäitinsä isoisä oliPietari Wäänänen Murtolahdesta. Olemme


Heikin kanssa näin sukua keskenämme use-an sukupolven takaa. Lähin yhteinen suku-lainen on Pietarin isä Lars Wäänänen s.1737.

Olen asunut muutamaa vuotta lukuunottamatta aina Helsingissä. Pääsin ylioppi-laaksi Munkkivuoresta vuonna 1967. Valmis-tuin röntgenhoitajaksi, mutta pääasiassa olenollut kotona hoitamassa lapsia. Meillä onkaksi lasta, Jyrki ja Ritva, sekä viisi lasten-lasta. He ovat iältään kolmesta kolmeentois-ta. Mieheni Heikki on jäänyt eläkkeelle, jo-ten voimme yhdessä tulla ja mennä vapaas-ti, kun työ ei ole esteenä.Eeva-Riitta Piispanen, HelsinkiMinut valittiin hallituksen jäseneksi suku-kokouksessa elokuussa 2008. Äitini (EevaHytönen, o.s. Väänänen, 1912-2005) oliReittiön Väänäsiä sekä äitinsä että isänsäpuolelta. Synnyin Helsingissä, missä asunnytkin. Ammatiltani olen viestintäjohtaja jatyöpaikkani on Suomen Sydänliitto. Myöspuolisollani Pekka Piispasella on savolaisiasukujuuria. Meillä on kolme aikuista lasta jalastenlapsiakin on viisi. Vapaa-aikaa vietäm-me usein Nilsiässä.Outi Pyymäki, TampereOlen syntynyt Väänäseksi Kuopiossa 1951.Suku on osaltani lisääntynyt kahdella lapsel-la. Riina vuonna 1975 ja Salla vuonna 1977.Riinalla on kaksi lasta Erkki 11 v ja Taimi 8 v.

Toimin tällä hetkellä opettajana Tampe-reella. Koulutukseltani olen sosiaali-psykologi ja yhteiskuntatieteiden maisteri.Aikaisemmalta ammatiltani olen merkonomija toimin aiemmin tilitoimistoyrittäjänä.Sukuseuran hallitukseen minut valittiin Kuo-piossa 2011.Sukutaustaani on selvitetty 1700-luvun alkupuolelle asti, juureni ovatKehvolla ja Räimällä. Isoisäni isä oli AlavanHovia Kuopiossa viljellyt Adam Väänänen.

Aki Väänänen, KuopioOlen syntynyt Kuopiossa 29.03.1986 ja kuu-lun sekä Kehvon että Hamulan suku-haaroihin. Perheeseeni kuuluu puoliso NelliBerg-Väänänen sekä kaksi pientä lasta, poi-ka ja tyttö. Asumme edelleen Kuopiossa.Olen koulutukseltani kauppatieteen maiste-ri ja toimin Väänäsen Auto Oy:n talousjoh-tajana. Olen harrastanut jääkiekkoa 6-vuoti-aasta lähtien ja pelaan edelleen. Lisäksiharrastuksiini kuuluu golf, salibandy, kunto-sali, sulkapallo ja jalkapallo.Heikki Väänänen, KuopioOlen syntynyt Maaningalla 3.4.1944. Perhee-seeni kuuluu sairaanhoitaja-vaimoni lisäksiyksi aikuinen tytär. Kuulun sekä Kehvon ettäHamulan sukuhaaroihin. Vanhempani olivatkolmansia serkkuja, kun he avioituivat.Hamulan haara näyttää yhdistyvän Kehvonsukuhaaraan 1800-luvun alussa, josta onmerkintöjä vuodesta 1646 alkaen.

Olen toiminut yrittäjänä parkettialallavuodesta 1981 alkaen, jolloin perustinParkettiliike Väänänen Ky:n. Sitä ennen olinyli kymmenen vuotta mikkeliläisen parket-tivalmistajan Olavi Räsäsen Oy:n palveluk-sessa eri tehtävissä. Aloitin teollisen uranvuonna 1991 ja perustin Karelia Parketti Oy-nimisen yhtiön, joka on tällä hetkellä yksiEuroopan johtavia parketin valmistajia jatyöllistää yli 1000 henkilöä Suomessa, Venä-jällä, Romaniassa sekä useissa muissa Euroo-pan maissa. Yhtiön nykyinen nimi on Kare-lia Upofloor Oy. Myin yhtiön omistuksenvuonna 2008 Hartwallin panimosuvulle jajatkoin hallituksessa aina kevääseen 2010saakka. Tällä hetkellä olen hallituksen pu-heenjohtajana perheemme omistamassa Ka-relia Finland Oy:ssä, jonka toimialana onkiinteistösijoittaminen, kiinteistöjen jalosta-minen, vuokraustoiminta sekä yritystoimin-nan kehittäminen ja muu yritys- ja sijoitus-toiminta. Vuonna 2001 Tasavallan Presidenttimyönsi minulle teollisuusneuvoksen arvoni-


men. Harrastuksiini kuuluvat järjestötoimin-ta, golf ja kalastus.Martti Väänänen, SiilinjärviOlen syntynyt 17.2.1951 Siilinjärven Haapa-lahdessa Uudellapaikalla Aarre ja Pirkko(o.s. Valkola) Väänäsen perheeseen ja kuu-lun suoraan alenevassa polvessa Puiroon-lahden Antti Väänäsen (1546) sukuhaaraan.

Kehvon kansakoulun jälkeen jatkoinkoulunkäyntiä Siilinjärven yhteislyseossa.Keskikoulun jälkeen kävin Siilinjärvenmetsäoppilaitoksen ja Muuruveden maa-mieskoulun. Mustialan maanviljelijä-opistosta valmistuin vuonna 1976. Varus-miespalveluksen suoritin v.1970-71 Riihimä-ellä Viestirykmentissä ja sotilasarvo on ker-santti.

Opintojen jälkeen työskentelin koti-tilallani ja vuonna 1986 sukupolvenvaihdok-sen jälkeen jatkoin sukutilan viljelyä 13-sukupolvena vaimoni Kaijan (Hyvärinen)sekä poikien Antin (1978) ja Olli-Matin (1985)kanssa. Maatila siirtyi vuonna 2007 Antti jaKirsi Väänäsen omistukseen. Jatkan metsä-talousyrittäjänä ja hoidan samalla maa- jametsätalouteen sekä muuhun yritystoimin-taan liittyvissä luottamustehtävissä. Harras-tustoimintaan kuuluvat lukuisat vapaa-ajanjärjestöt.Pentti Väänänen, OuluOlen ollut sukuseuran toiminnassa mukanavuodesta 2003. Ensin hallituksen vara-jäsenenä ja nyt kolmatta kautta varsinaisenajäsenenä. Olen syntynyt Ylikiimingissä 1941.Kuulun Ylikiimingin sukuhaaraan, jotaAssar Väänänen on tutkinut 1500-luvultaalkaen. Perheeseeni kuuluu Eeva-vaimo jameillä on aikuinen, naimisissa oleva Sari-ty-tär. Työeläkkeellä olen ollut vuodesta 2001alkaen.

Martti Väänänen, SiilinjärviOlen syntynyt 17.2.1951 Siilinjärven Haapa-lahdessa Uudellapaikalla Aarre ja Pirkko (os.Valkola) Väänäsen perheeseen ja kuulunsuoraan alenevassa polvessa PuiroonlahdenAntti Väänäsen (1546) sukuhaaraan. Kehvonkansakoulun jälkeen jatkoin koulunkäyntiäSiilinjärven yhteislyseossa. Keskikoulun jäl-keen kävin Siilinjärven metsäoppilaitoksenja Muuruveden maamieskoulun. Mustialanmaanviljelijäopistosta valmistuin vuonna1976. Varusmiespalveluksen suoritin v.1970-71 Riihimäellä Viestirykmentissä ja sotilas-arvoni on kersantti. Opintojen jälkeen työs-kentelin kotitilallani ja vuonna 1986 sukupol-venvaihdoksen jälkeen jatkoin sukutilan vil-jelyä 13. sukupolvena vaimoni Kaijan (Hy-värinen) sekä poikien Antin (1978) ja Olli-Matin (1985) kanssa. Maatila siirtyi vuonna2007 Antti ja Kirsi Väänäsen omistukseen. Jatkan metsätalousyrittäjänä ja hoidan sa-malla maa- ja metsätalouteen sekä muuhunyritystoimintaan liittyviä luottamustehtäviä.Harrastustoimintaan kuuluvat lukuisat va-paa-ajan järjestöt.Hallituksen uudet jäsenet:

Heini Kapanen, Järvenpää


Olen syntynyt ympyrä- ja varuskunta-kaupunkina tunnetussa Haminassa. Isänisuku polveutuu Juvan Väänäsistä. IsoisäniAleksander Väänänen oli kotoisin rajan ta-kaa Viipurin läheltä Vahvialan pitäjästä.Perheeseeni kuuluu aviomies, DI Jussi, kak-si lasta ja Suomen lapinkoira. Olenkoulutukseltani valtiotieteiden lisensiaatti jakasvatustieteiden maisteri ja työskentelenopetustehtävissä. Vapaa-aikana harrastanlenkkeilyä, kirjojen lukemista, hiihtoa jamökkeilyä perheeni kanssa Etelä-Savossa.Sukuseuran hallituksen jäsenenä olen toistakertaa. Sukuseuran stipenditoimikunnan jä-senenä olen toiminut usean vuoden ajan,minkä tehtävän olen kokenut mielekkäänämahdollisuutena tutustua lukuisten Väänäs-sukuisten opinnäyte- ja väitöstutkimustenaiheisiin. Olen kiinnostunut sukuseurammetoiminnasta, sillä se edistää Väänäs-sukuis-ten yhteisöllisyyttä ja sukuhistorian välittä-mistä edelleen jälkipolville.Jukka Väänänen, Lempäälä

Olen syntynyt 1963 Tampereella. AsunLempäälässä ja perheeseeni kuuluu vaimoSusanna ja kaksi jo aikuista lasta Mikael jaMaria. Olen ollut sukuseuran jäsenenä 80-luvulta saakka. Isäni on sukuseuran pitkäai-kainen aktiivi ja nykyinen kunniajäsen Ka-levi Väänänen. Tällä hetkellä olen töissä van-hempana projektipäällikkönä OricopaOy:ssä Orivedellä. Oricopa tarjoaa suunnit-telua, valmistusta ja huoltopalveluita vaati-vien olosuhteiden järjestelmiin.Koulutukseltani olen sähkötekniikan diplo-mi-insinööri. Harrastuksiani ovat mm. mu-siikki, kirjallisuus, uinti, pyöräily ja moottori-pyöräily.Kalervo Väänänen, Turku

Olen syntynyt 1952 Säräisniemellä ja tulinylioppilaaksi Vaalan lukiosta 1971. Valmis-tuin lääkäriksi Oulun yliopistosta 1977 javäittelin lääketieteen ja kirurgian tohtoriksi1980. Olen toiminut solubiologian ja lääke-tieteellisen solubiologian professorina Ou-lun, Uppsalan ja Turun yliopistoissa. Lisäksiolen työskennellyt tutkimus- ja opetus-tehtävissä USA:ssa. Olen julkaissut noin 300

��

� ��

��

��

��

��

��

��

��

��

��

��

��

��

��

��

Tervetuloa Iisalmeen!

Hallitus

��

��

��

��

��

��

��

��

väänästen sukupuu -lehti nro 22/2014

Documents