pelastusalan ammattilainen 5/09

PELASTUSALANAMMATTILAINEN 5

l 2

009

PALOMIESTEN TYÖNÄKÖ KUNTOON s. 28-34

l Toimintakyky-hanke: ennakko-tuloksia s. 36

l LEKAHesassa20 vuottas. 44

l Varallaoloei ole työaika-järjestelmä s. 6

PELASTUSALANAMMATTILAINEN5 l 4.11.2009

18

24

32

38

42

44

KANSI: Helsingin LEKA-lentopelastus täytti lokakuussa 20 vuotta. Kuvassa harjoitellaan ensimmäisiä köysilaskeutumisia Agusta A 109 Hirundo II -helikopterista. Kuva: LEKA-juhlakirja.

3 l Päätoimittajalta Työterveyshuollossa rutkasti parannettavaa

5 l Puheenjohtajalta Urakierto on nähtävä myös mahdollisuutena

6 l Varallaolo ei ole työaikajärjestelmä Taloudellisilla syillä varallaoloa ei voi perustella

7 l Vieraana: Koulutusjohtaja Pekka Rantala, Pelastusopisto Pelastajakoulutuksen tulevaisuudennäkymiä

9 l Joka viides hätäkeskuspäivystäjä vaihtaisi alaa Huoli työpaikan menettämisestä kasvanut

10 l Pahoinpitely ei ollut väkivaltaista vastustamista Käräjäoikeuden tuore tulkinta

14 l Ensihoitoon harkittua kumppanuutta Tuhat sakukeikkaa päivässä

18 l Köysityöskentelystä puuttuu turvallisuuskulttuuri Eksoottinen köysityöskentelymaailma kiehtoo

24 l Pelastuslaitosten työterveystoiminnan nykytila Työterveyslaitoksen tutkimus

32 l Palomiehen näkökyvyn parantaminen Joensuun malliin Parenpaan työnäköön on ratkaisuja

36 l Toimintakykyhanke: ennakkotuloksia Yhteenveto julkistetaan joulukuussa

38 l Työvuorovajetta ei voinut paikata hätätyönä Oulussa huomio henkilöstön määrään

42 l Myrsky toi harjoitukseen haastetta Hampurin-kone teki pakkolaskun

44 l Lentopelastusta Helsingissä 20 vuotta Juhlakirja on kunnianosoitus

TEEMA: TURVALLISUUS JA TYÖHYVINVOINTI

Lehti:

Julkaisija:

IssN:

Pelastusalan Ammattilainen on suomen Palomiesliitto sPAL ry:n jäsenlehti. se tavoittaa pelastusalan ja hätäkeskuksien toimijat kattavasti jokapuolella suomea.

suomen Palomiesliitto sPAL ryKielotie 12-14 B01300 Vantaapuh. (09) 867 8880fax (09) 863 [email protected]

1456-7709

Päätoimittaja:

Kirjapaino:

Ilmoitukset:

Osoitteen-muutokset ja juttuaineisto

Mikko TeräväGsM 045 657 [email protected]

Painotalo Auranen Oy, Forssa

Ilpo Pitkänen Oypuh. (09) 5868 300 fax (09) 5868 [email protected]

[email protected]

PELAsTUsALAN AMMATTILAINEN l 3

PÄÄTOIMITTAJALTA

MIKKO TERÄVÄ

Suomen Palomiesliitto SPAL ry on pelastus- ja hätäkeskustyöntekijöiden ammattiliitto. Liiton jäsenet työskentelevät valtion, kuntien, kuntainliittojen ja yksityisen sektorin palveluksessa.

Palomiesliiton tavoitteena on edistää jäsenten ammatillisia ja taloudellisia etuja, vaikuttaajäsenten yhteiskunnallisen aseman ja oikeuksien kehitykseen ja edistää heidän yhteenkuuluvuuttaan, yhteistoimintaansa ja keskinäistä vastuuntuntoansa.

PELASTUSALANAMMATTILAINEN

Pelastuslaitoksilla ja niiden työterveyshuolloilla on hyvin vastakkaiset käsitykset siitä, miten työter-

veyshuolto on onnistunut tehtävässään (s. 24). Työ-suojeluhenkilöstön mielestä työterveyshuolto on te-hoton tunnistamaan palomiehen työkyvyttömyyden uhkaa tai masennusriskiä. Siltä ei ole myöskään saatu toimenpide-ehdotuksia, joilla ikääntyvien työssä jak-samista olisi pystytty parantamaan. Kun kunta-alalla yleisesti työsuojeluhenkilöstö on lähes 90 prosentti-sesti tyytyväistä työterveyshuoltoon, pelastustoimessa luku on vain puolet.

Erot pelastuslaitosten välillä ovat suuria. Osassa työterveys toimii ja sitä kehitetään edelleen. Sitten on laitoksia, joissa työterveyshenkilöstön vaihtuvuus on suurta, eikä palomiehen työnkuvasta ja ammatil-lisista rasitteista tiedetä mitään. Tutkijat korostavat, että tilanne ei ole kenenkään syy, siihen on vain ajau-duttu: alueellistumisesta on sekä hyviä että huonoja

kokemuksia. Kun yhdellä pelastuslaitoksella on tois-takymmentä työterveyshuollon yksikköä, yhtenäisen palvelun rakentaminen on vaikeaa.

Ei voi olla niin, että palomiehen työterveyshuollon taso vaihtelee näin paljon eri puolilla maata. Toimin-takykyhankkeen seurauksena valmistellaan pelastus-laitoksille ryhdikkäämpää työterveydenhuollon mal-lia. Hyviä uusia käytäntöjä on testattu Jokilaaksojen, Tampereen, Länsi-Uudenmaan ja Keski-Uudenmaan pelastuslaitoksissa TTL:n johdolla.

TOiminTaKyKyHanKE on kahden vuoden jäl-keen viimeistelemässä työtään. Loppuraportti julkais-taan kuukauden kuluttua (s. 36). Uraselvittäjän työn tuloksia odotetaan myös joulukuussa. mitä esitykset merkitsevät pelastusalan ammattilaisen kannalta, sii-tä keskustellaan Palomiesliiton liittokokouksessa 24. marraskuuta. Tavataan Tampereella!

Työterveyshuollossa rutkasti parannettavaa

LIITON INFO

4 l PELAsTUsALAN AMMATTILAINEN PELAsTUsALAN AMMATTILAINEN l 5

Liittokokous Tampereella 24. marraskuuta

Vuosittain kokoontuva liittokokous on Palomiesliiton ylin päätöksenteki-jä. Liittokokouksessa luodaan toimin-talinjat ja asetetaan tavoitteet, joiden eteen hallituksessa ja työryhmissä teh-dään töitä. Päätösten lisäksi liittoko-kouksessa keskustellaan pelastusalan ajankohtaisista asioista.

Liittokokoukseen ilmoittautumi-sesta on tarkat ohjeet paikallisyhdis-tyksille lähetetyissä kokouskutsuissa. Palomiesliiton henkilöjäsenet voivat tilata esityslistan toimistolta. Koko-ukseen ilmoittaudutaan Palomieslii-

ton toimistolle ja majoitusvaraukset tehdään suoraan hotellille (puh. 020 1234 631, www.sokoshotels.fi).

Sokos Hotel ilves on Tampereen ydinkeskustan näyttäviä maamerkke-jä. Hotelli tunnetaan korkeatasoisesta palvelusta, monipuolisista ravintolois-ta ja vilkkaasta yöelämästä.

Palomiesliiton vuoden 2009 liittokokous jär-jestetään Tampereella 24.11. Kokouspaikkana toimii sokos Hotel Ilves kaupungin keskustassa Tammerkosken rannalla.

Palomiesliiton taskukalenteri vuodel-le 2010 jaetaan liiton jäsenille tämän lehden mukana. Kalenterissa on vuo-sipäivyrin lisäksi tietoa liiton toimin-nasta ja yhdistyksistä.

Paikallisyhdistykset ja jäsenet voivat tilata kalentereita tarvittaessa

lisää toimistolta. nopeiten tilauk-sen voi jättää kotisivun lomakkeella: www.spal.fi/palaute.

Liiton jäsenille, jotka työskentelevät hätäkeskuksissa, lähetetään oma tas-kukalenteri erillisenä postituksena.

Uusi taskukalenteri ilmestynyt

Kunta-alan pääsopijajärjestöt KTn ja Juko ovat jättäneet tietosuojavaltuu-tetulle selvityspyynnön Kunnallisen työmarkkinalaitoksen toteuttamasta palomiesten sivutyökyselystä. Palo-miesliitto on KTn:n jäsen.

Tietosuojavaltuutettu tekee rat-kaisuja, tarkastuksia ja antaa ohjeita

mm. henkilötietolakia koskevissa ky-symyksissä.

Edellisessä Pelastusalan ammatti-laisessa kerrottiin, että Palomiesliit-to on KT:n sivutyökyselyn johdosta selvittänyt palkka- ja henkilötietojen luovuttamista tietosuojalain näkökul-masta.

Sivutyökyselystä selvityspyyntö

Keskusjärjestö sTTK.n liittokokous pidetään 5.-6. marraskuuta Helsin-gissä Marina Congress Centerissä. Liittokokous järjestetään joka neljäs vuosi. Kokouksessa on edustettuna myös Palomiesliitto.

Kokous mm. valitsee keskusjärjes-tön puheenjohtajan sekä hallituksen ja valtuuston jäsenet. sTTK-laiset liitot pyysivät toukokuussa 2008 puheen-johtaja Mikko Mäenpäätä jatkamaan tehtävässään kauden 2009-2013.

STTK:lla liittokokous Helsingissä

Uudessa pelastuslakiesityksessä puhalletaan uutta tuulta palotar-kastukseen. Pelastuslakiin tulee pelastuslaitoksen valvontatehtävä ja -suunnitelma. Tarkastuksen halutaan tarkemmin riskikohteisiin ja valvonta maksulliseksi.

Rakennusten palo- ja poistumis-turvallisuussäännöksiä uudistetaan. Hoito- ja hoivalaitokset suojataan automaattisella sammutuslaitteistol-la, mutta turvallisuusselvityksessä voidaan osoittaa muitakin keinoja riittävän turvallisuustason saavutta-miseksi.

Eduskunnalle laki esitellään maa-liskuussa, voimaan se astuu 2011.

Pelastuslaki lausuntokierrokselle

Hätäkeskuslaitoksen esittämiä perus-teluja päivystäjäkoulutuksen ottami-sesta pois Pelastusopistolta pidetään epäreiluina, kertoi Savon Sanomat 20. syyskuuta. Hätäkeskusopetukses-ta vastaavat korostavat tehneensä ”julmasti töitä koulutuksen kehittämi-sen eteen”.

Lehti arvioi, että jos Kuopion koulutuskeskittymä puretaan, hätä-keskuskoulu perustetaan sisäminis-teri Anne Holmlundin kotiseudulle länsirannikolle.

Päivystäjäkurssienkritiikki ihmetyttää


PUHEEN

JOHTAJALTA

KIM N

IKULA

Selvitysmies Pekka myllyniemi on nimitetty sisäasianministeriön ja valtiovarainministeri-

ön toimeksiannosta selvittämään, löytyykö pelas-tusalan ammattilaisille vaihtoehtoisia urakehitys-mahdollisuuksia pelastustoimessa. Selvitysmiehen tueksi asetettiin taustatyöryhmä. Selvitysmiehen rooli on itsenäinen, joten taustatyöryhmä toimii asiantuntijapohjalta – se ei siis yhdy tai jätä eriäviä mielipiteitä selvitysmiehen raportista.

Selvitysmiehen toimeksianto on haastava. Ura-kehitysvaihtoehtoja on selvitelty aina 1980-luvulta lähtien, eivätkä tulokset ole kovin mairittelevia. Toi-saalta on paikallaan kysyä, miksi pelastustoimessa ei ole löytynyt vaihtoehtoisia urakehitysmahdolli-suuksia? Johtuuko se työyhteisön kulttuurista, joh-dosta vai ay-liikkeestä? Ovatko pelastuslaitokset tar-jonneet kyseistä vaihtoehtoa aiemmin? Olemmeko itse nähneet urakehitystä vaihtoehtona perinteiselle ”alipäällystö, päällystö tai ulos” -linjaukselle?

mistä urakehityksessä on kysymys? Erään teorian mukaan se tarkoittaa uralla etenemistä, lisää vas-tuuta ja haastavampia tehtäviä – mahdollisuutta kehittyä työuralla. Perinteisen vertikaalisen urake-hityksen lisäksi, on mahdollisuus horisontaaliseen urakehitykseen esimerkiksi asiantuntijatehtäviin.

mitä vaihtoehtoiset urapolut ja asiantuntijateh-tävät olisivat? Varsinaisia esityksiä ei vielä ole tehty, mutta esille on noussut aina rakennusten turvalli-suuskoordinaattorista ympäristökuntien asemavas-taavaan tehtäviin. Pelastustoimessa tehtäviä riittää, en pidä sitä ongelmana. Olennaisempi kysymys on mielestäni se, miten visioimme pelastustoimen tulevaisuudessa. Kun tulevaisuudessa puhumme turvallisuudesta, tarkoittaa se käytännössä pelas-tuslaitoksia. Pelastuslaitokset ovat turvallisuuden monitoimitavarataloja.

Ennen kuin voimme puhua turvallisuuden moni-toimitalosta, on hyvä ymmärtää palamisen edelly-tyksiä. Kuten tulipalolla, myös urakehityksellä on omat lainalaisuutensa. Ensimmäinen edellytys on se, että pelastustoimen toimintavalmius turvataan kaikissa olosuhteissa. mikäli vahvuudesta siirretään

toiseen tehtävään henkilö, on siihen tilalle palkatta-va pelastusalan ammattilainen. Käytännössä tämä-tarkoittaa sitä, että pelastuslaitoksille on osoitettava lisärahoitus henkilöstöresurssien lisäämiseen.

Toinen edellytys on se, että henkilöstön ansio-taso turvataan. On vaikea nähdä, että henkilöstö siirtyisi haastavampiin tehtäviin, mutta ansiotaso laskisi noin 40 prosenttia. Sopimusteknisesti asia ei ole ongelma: kun siirrytään vaativampiin tehtäviin, kehittyy myös ansiotaso.

Kun puhutaan vapaaehtoisesta mahdollisuu-desta kehittyä uralla ja siirtyä haastavampiin teh-täviin, on työntekijälle tarjottava palkallinen kou-lutus uuteen tehtävään.

Tähän on lisättävä vielä katkeamaton ketjureak-tio. mikäli joku edellytyksistä poistetaan, on vaikea nähdä, että pääsemme asiassa eteenpäin.

yhteiskunnan taloudellinen kehitys on ollut ne-gatiivista. On todennäköistä, että pelastustoimi ei tule saamaan yhtään uutta virkaa tulevaisuudessa. Tästä on valitettavia esimerkkejä esimerkiksi val-tiosektorilta, jossa tuottavuusohjelma puree lujaa. Työpaikkoja tulee ennemminkin katoamaan kuin että niitä tarjottaisiin lisää.

mikäli yhteiskunta on valmis investoimaan merkittävän määrän lisää pelastusalan ammatti-laisia pelastuslaitoksiin, on meidän vähintäänkin pohdittava eri vaihtoehtoja vakavasti. mikäli vaihtoehtoiset mallit tarjoavat parempaa henkilös-tövahvuutta, parempaa palkkaa ja uusia haasteelli-sia tehtäviä, on sitä vaikea pitää epäonnistuneena vaihtoehtona. Olisiko urakehitys nähtävä jopa mahdollisuutena?

Toivon teiltä palautetta perusteluineen siitä, miten palomiesliittolaiset näkevät urakehitysmahdollisuu-den – epäonnistuneena vaihtoehtona tai mahdolli-suutena. Tulemme linjaamaan Palomiesliiton kan-nan asiaan liittokokouksessa 24.11. Tampereella.

KIM NIKULApuheenjohtaja

suomen Palomiesliitto sPAL ry

Urakierto on nähtävä myös mahdollisuutena


Pelastuslaitosten tulee luopua va-rallaolon väärinkäytöstä, huomauttaa Palo-miesliitto.

–– Varallaolo ei ole pelastustoimen työ-aikamuoto. Työsuojelupiireihin on tehty riit-tävästi kanteluita asian korjaamiseksi. Varal-laolon väärinkäytöstä on siirryttävä teknisten sopimuksen mahdollistamiin työaikajärjestel-miin, korostaa puheenjohtaja Kim nikula.

Työaikalaki mahdollistaa työntekijän ja työnantajan välisen sopimuksen siitä, että työntekijä on asunnossaan tai muualla tavoi-tettavissa niin, että hänet voidaan tarvittaessa kutsua töihin. Sopimuksen on oltava molem-minpuolinen, työantaja ei voi määrätä varalla-olokäytäntöön. Varallaoloa ei lueta työaikaan, mutta oleellista on kuitenkin se, että varallaolo ei saa kohtuuttomasti haitata työntekijän va-paa-aikaa.

Viranhaltijan voi määrätä varallaoloon, jos se työn laadun ja erittäin pakottavien syiden vuoksi on välttämätöntä.

–– Kysymys on siis poikkeuksellisesta ti-lanteesta, jossa erittäin pakottavat ja painavat syyt täyttyvät. nämä syyt on harkittava tapaus-kohtaisesti, niihin ei ole mitään valmista mallia työsuojelupiireissä eikä työneuvostossa. Varal-laolojärjestelmää ei voi perustella taloudelli-silla syillä eli miehistön vähimmäisvahvuuden saatavuuden turvaamisella, nikula sanoo.

–– Jatkuvaa varallaoloa ei olemassa lain-kaan. Kuitenkin pelastuslaitoksissa vuosityö-listoja tehtäessä niihin sisällytetään myös va-rallaololistat. Silloin poikkeuksesta on tullut vakiintunut käytäntö.

PELaSTUSTOimESSa on syksyn aikana keskusteltu työssäjaksamisesta. nikulan mie-lestä varallaolossa jos missä on kysymys hen-kilöstön ylimääräisestä kuormituksesta, joka vaikuttaa työhyvinvointiin.

–– Viikkotyöajan lisäksi palomies on varallaolossa vapaa-aikanaan. Työajan ja

vapaa-ajan yhtälö ei toimi, jos vapaa-ajalla joutuu olemaan lähtövalmiudessa takaisin työtehtäviin.

ViimEaiKOina varallaolosta on keskustel-tu muun muassa Etelä-Karjalassa ja Pohjois-Karjalassa. Kohteena ovat olleet niin varalla-olokorvaukset kuin koko varallaolojärjestel-mäkin.

Lappeenrannassa KTn:n paikallisyhdistys on tehnyt paikallisen sopimuksen Etelä-Karja-lan pelastuslaitoksen kanssa yksikönjohtajien vapaamuotoisen varallaolon korvauksen laske-misesta 50 prosentista 30 prosenttiin tuntipal-kasta. Palomiesliiton mukaan sopimus ei kos-ke pelastuslaitoksella työskenteleviä SPaL:n jäseniä. KTn:n edustamia Etelä-Karjalan pelastuslaitoksen työntekijöitä kuuluu myös muihin ammattiyhdistyksiin.

–– Paikallinen KTn:n yhdistys on hyväk-synyt sopimuksen, mutta Palomiesliitto ei ole sitä hyväksynyt. Varallaolokorvauksen leik-kaaminen ei siis sido Palomiesliiton jäseniä, nikula sanoo.

POHJOiS-KarJaLaSSa pelastushenkilös-tö on esittänyt varallaoloon kunnollista ohjeis-tusta ja sopimuksia. nykyiset asemien kirjavat käytännöt ovat periytyneet aluepelastuslaitok-sen muodostamisen ja siirtymäsopimusten ajalta. Pohjois Karjalan pelastushenkilöstö ry näkee, että varallaolokäytännöt tulee tulee kartoittaa.

–– Joensuun asemalla varallaoloa ei ole tehty, mutta muualla pelastustoimen alueella malleja on ollut yhtä monta kuin asemiakin. Varallaoloon osoitetaan työvuorolistassa, vaikka periaatteet ovat sopimatta ja niitä ei ole kirjallisesti ohjeistettu. Varallaolo on kuormittanut henkilöstöä, joka on tehnyt 24-tunnin ambulanssivuoroja ja sen jälkeen varallaoloa vapaa-ajalla, luottamusmies Jor-ma Hämäläinen sanoo.

Varallaolo ei ole työaikajärjestelmä

VIERAANAPEKKA RANTALA

Pelastajatutkinnosta on kehittynyt vuosien varrella Pelastusopiston yksi merkkituote, koulutus, josta

talo tunnetaan. Nykymuotoista opetusta on järjestetty Kuopiossa v. 1992 alkaen ensin Valtion Pelastuskoulus-sa ja sittemmin Pelastusopistossa. Oppilaitoksesta on tähän mennessä valmistunut n. 1800 tutkinnon suorit-tanutta monitaitopelastajaa, ts. enemmistö tällä hetkellä pelastuslaitoksissa työskentelevistä palomiehistä.

Tutkinnosta ovat vuosien kehitystyön mukana hävinneet ns. lastentaudit, päinvastoin – niin opiskeli-joiltamme, opettajiltamme kuin pelastuslaitostenkin suunnasta saatu palaute on ollut varsin hyvää. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että voisimme jäädä ihastele-maan nykytilannetta, vaan katse pitää suunnata tulevan vuosikymmenen olosuhteisiin ja kehitystarpeisiin.

Tutkinnon laadun kannalta ratkaisevaa on opetussu-unnitelman vastaavuus näköpiirissä oleviin palomies/pelastaja-ammatin kehitysnäkymiin. Jos tässä ammat-tikuvassa tapahtuu merkittäviä muutoksia, on niiden ilmettävä myös tutkinnon tavoitteissa, opintojakso-rakenteessa sekä yksittäisten opintojaksojen tavoit-teissa ja sisällöissä. Opetussuunnitelmasta ilmenee aina oppilaitoksen tahto: tällaisia pelastajia me halu-amme kouluttaa. suunnitelma on myös julkinen viesti työelämälle oppilaitoksen tavasta linjata ammattiin johtava koulutus ja sen tulevaisuusnäkymät (ks. www.pelastusopisto.fi/Tutkintoon johtava koulutus/Opetus-suunnitelmat/Pe 68-71).

Pelastajan ammattikuvaan kohdistuu tällä hetkellä tuntuvia paineita. Kun alamme lainsäädäntö ja esim. pelastuslaitokset yhä näkyvämmin korostavat onnet-tomuuksien ehkäisyn merkitystä, on meidän arvioitava, ilmenevätkö tähän liittyvät palomiestyön osaamisvaa-teet myös pelastajatutkinnossa. Pelastustekniikassa tapahtuu jatkuvasti opetuksessa huomioitavia inno-vaatioita ja työtapojen kehittymistä.

samoin meidän on seurattava mm. ensihoitopalve-lun puolella tapahtuvia muutoksia ja niiden vaikutuksia palomiesten työtehtäviin. Miten toimintakykyhankkeen tulosten ja esim. eläkeikäpäätöksen seurausten pitäisi näkyä tutkinnossa?

Pelastusopisto on viime vuosina valmistellut merkit-tävät opetussuunnitelmamuutokset aina yhteistyössä työelämän kanssa. suunnitteluryhmiin on kutsuttu pelastuslaitosten ja mm. alamme järjestöjen edustajia mukaan.

Pelastusopiston pelastuslaitoksille tekemät määräl-liset koulutustarvekyselyt v. 2005 ja 2007 osoittivat, että pelastajia ei ole viime vuosina oppilaitoksestamme valmistunut työpaikkojen tarvetta vastaavasti. On puhut-tu jopa pelastajapulasta. Valmistelemme parhaimmil-laan seuraavaa, marraskuussa 2009 pelastuslaitok-

sille lähetettävää kyselyä, jossa nämä arvioivat laitoskohtaisesti uusien pelastajien vuosittaisen määrällisen tarpeen v. 2010-2012.

Kysely on em. pelastajapulan kannalta tällä kertaa erityisen mielenkiintoinen. Jos pelastuslaitokset eivät tuota jatkossa nykyisessä määrin ensihoitopalveluja ja jos tuottavatkin mutta siten, että ne rekrytoivat näihin tehtäviin enenevässä määrin terveydenhuollon ammat-tihenkilöstöä, keventääkö se uusien pelastajien rekry-tointitarvetta työmarkkinoilla?

Palomiesten eläkeikäpäätökseen liittyen Pelastusopis-to sai tehtäväksi selvittää keinot varhentaa aloittavien pelastajaopiskelijoiden keski-ikää. Tämä näyttäisi olevan mahdollista vähentämällä työkokemuksesta saatavan pisteytyksen määrää opiskelijavalinnassa. Viime vuosina aloittavien pelastajaopiskelijoiden keski-ikä on ollut n. 25 v, tavoitteena on varhentaa vuodella tätä lukua.

Pelastajien urakehityksen vaihtoehdot ovat nousseet tunnetulla tavalla viime aikoina julkisen keskustelum-me otsikoihin. Pelastusopiston yhtenä roolina tässä on tarjota koulutustukea parhaillaan etsittäville ratkai-suille. Luulen, että varsinkin nyt alkuvaiheessa tarvit-semme enemmän valmiutta kehittää pelastajatutkin-non jälkeistä täydennyskoulutustarjontaamme kuin tehdä merkittäviä linjauksia itse tutkinnon sisältöihin.

Yhtenä vaihtoehtona on suunnitella yksi tai useam-pia pitkähköjä pelastajien täydennyskoulutus-ohjelmia, joiden tavoitteet ja sisällöt johdetaan nii-hin vaihtoehtoisiin urapolkuihin liittyvistä henkilöstön osaamistarpeista, jotka käynnistyneessä keskuste-lussa ja tulevissa ratkaisuissa osoittautuvat realistisim-miksi ja elinvoimaisimmiksi? Täydennyskoulutuksen ikuisuuspulma on opintojen rahoitus – niin tässäkin.

Osaamisen kehittyminen on kokonais-uus, johon henkilökohtaisella tasolla kuuluvat ammatillinen peruskoulu-tus, työn kautta työvuosien aikana tapahtuva uusien taitojen oppiminen sekä erilaiset täydennyskoulutukset. Avainsana on yksilön valmius uudis-tumiseen. Työyhteisö puolestaan su-untaa organisaatiokulttuurinsa kautta arjessa toteutuvia mahdollisuuksia ja rajoitteita.

Pekka Rantala

Kirjoittaja on Pelastusopiston koulutusjohtaja.

Pelastajakoulutuksen tulevaisuudennäkymiä



Hätäkeskusammattilaisten liitto HaL tapasi lo-kakuun alussa Pirkanmaan hätäkeskuksen hen-

kilökuntaa Tampereella. Vilkkaana käyty keskustelu ajankohtaisista asioista painottui erityisesti aluejako-työryhmän raporttiin, hätäkeskusalueisiin ja hätäkes-kusten lukumäärään.

–– asioista puhutaan, mutta kellään ei tunnu ole-van varmaa tietoa, miten aluejaossa ja sen jälkeen työ-paikoille käy. itse en ole vielä miettinyt, miten toimin, jos Pika päätettäisiin yhdistää toiseen hätäkeskukseen, totesi pirkanmaalainen päivystäjä, joka henkilökoh-taisista syistä johtuen ei halua esiintyä tässä jutussa nimellään.

–– minulla on hankittu koulutus myös toiseen am-mattiin, kuten suurimmalla osalla meistä on. Osalla on kolme-neljäkin ammattia taustalla.

HäTäKESKUSTEn yhdistämistä ja toiminnan te-hostamista on perusteltu muun muassa valtionhal-linnon yleisillä tehostamisvelvoitteilla. ne kuitenkin

istuvat huonosti keskusten rooliin yhteiskunnassa. –– Suomalaisten turvallisuutta ei voi mitata rahal-

la. ihmisen hengen pelastamiseen eivät kannattavuus-vaatimukset sovi. Hätäkeskukset eivät ole tuotanto-laitoksia.

Päivystäjä sanoo odottavansa, että työantaja tie-dottaisi avoimemmin valmistelussa olevista asioista ja vaihtoehdoista – ettei uutisia tarvitsisi lukea lehdistä. Tulee vaikutelma, että asioista päättäminen ei ole oi-kein kenenkään vastuulla. Tietynlainen johdonmukai-suus puuttuu. –– Kannattaa kysyä myös henkilöstöltä, tulisivatko suunnitellut muutokset toimimaan.

Oma työpaikka Pirkanmaan hätäkeskus on päi-vystäjän mielestä ollut viimeisen kahden vuoden ajan vakiintumisen tilassa. rutiinit ja käytännöt ovat löy-tyneet alkuvuosien synnytysvaiheen jälkeen.

–– Pidän työstäni: tässä saa haastaa itseään koko ajan. Tullessani hätäkeskukseen töihin ajattelin tätä vain lyhyeksi projektiksi, mutta nyt tuntuu, että olen omalla alallani.

“Hätäkeskukset eivät ole tuotantolaitoksia”

Hätäkeskuspäivystäjäkurssi käynnissä Pelastusopistolla. Arkistokuva.


Joka viides hätäkeskus-päivystäjä vaihtaisi alaanoin sata Päivystäjää eli joka viides harkitsee uranvaihtoa. mie-liala paljastuu hätäkeskuslaitoksen sisäisestä selvityksestä.

Lähtöhalukkuus on selvästi noussut aikaisempien vuosien selvityk-siin verrattuna. ilmapiiriä on erityisesti pienissä hätäkeskuksissa, kertoi hätäkeskuslaitoksen johtaja martti Kunnasvuori Pelastustoimen ajan-kohtaispäivillä.

–– Huoli työpaikan säilymisestä on kasvanut, mutta siihen on vaikut-tanut se, että nyt näistä asioista keskustellaan – muutoksesta ja keskusten määrästä. aikaisemmin suhtautuminen on ollut neutraalimpaa.

Todellista ammattia vaihtavien määrää ja uusien, tilalle koulutetta-vien päivystäjien tarvetta pystytään arvioimaan vasta, kun on tarkempi tieto siitä, missä tulevaisuuden keskukset sijaitsevat.

–– Jos keskukset sijoittuvat pienille paikkakunnille, joutuu useampi muualla muuttamaan työn perässä, totesi Kunnasvuori.

Kunnasvuori perustelee hätäkeskusten määrän vähentämisen tarvet-ta taloudellisella tilanteella ja henkilöstön riittävyydellä. Kumpaankin saataisiin parannusta isommissa yksiköissä.

–– Oikeastaan koko ajan henkilöstön määrä on juuri ja juuri riittänyt toiminnan pyörittämiseksi. Osa keskuksista on niin pieniä, että pienikin häiriö, kuten pandemia, vaikuttaisi heti toimintaan. yhden henkilön poissaolo merkitsee kolmanneksen pudotusta, ja kolme puhelua on jo ruuhka.

Uusista hätäkeskusalueista tehdään valtioneuvostossa päätös loppu-vuoden aikana. mahdollisissa hätäkeskusten yhdistämisissä pallo on sisä-ministeriössä. Kunnasvuoren mukaan hätäkeskusyksikölle ei ole annettu mitään asiaan liittyvää valmistelutyötä.

TiETOJärJESTELmäHanKKEET (Toti) tuovat parannusta kes-kusten riskinhallintaan. yhtenäinen tietojärjestelmä tuo ylivuotomah-dollisuuden, jolloin hätäpuheluihin voidaan tarvittaessa vastata toiselta alueelta.

–– ylivuotaminen ei ole tavoite, vaan alueet hoitavat omat puhelunsa. Helsinkiläisten puheluihin ei vastata Utsjoelta, niin kuin kauhukuva on esitetty. Jos hätäkeskus sammuisi, muut alueet voisivat hoitaa sitä, mutta asian käsittely palaisi aina oman alueen hätäkeskukseen, Kunnasvuori hahmottelee.

–– Ei ole mitään mieltä toiselta puolelta Suomea hoitaa toisen aluet-ta, vaikka tietojärjestelmä sen tuleekin mahdollistamaan. Siinä mielessä paikallistuntemuksella on edelleen merkitystä.

Uusi verkottunut tietojärjestelmä ja aluemalli otetaan käyttöön 2015 mennessä sillä varauksella, että ohjelmisto toimii niin kuin pitää.

–– Emme tule siirtymään järjestelmään, jos se vaarantaa toimintaa. mieluummin otamme lisäaikaa, kunnes palikat ovat kohdallaan. Tiettyjä pieniä alueita voitaisiin yhdistää jo nyt, ilman että lisäämme kovin paljon riskejä. ELSiä käytettäessä alueen raja on kokemuksen mukaan runsaan puolen miljoonan asukkaan alue.

Kunnasvuoren mukaan palomiesten ja sairaanhoitajien muuntokou-luttaminen hätäkeskuksiin on kiinnostava ajatus, sillä poliisien parantu-nut työllisyystilanne tullee tyhjentämään päivystyssaleja poliiseista.

Millaisin keinoin henkilöstöä tuetaan muutostilanteessa, kun alueita yhdis-tetään ja keskuksia lopetetaan?-- Meille täysin räätälöityä muutostu-kea ei ole, noudatamme valtion muu-tosturvan ohjeistusta. Esimerkkinä sisäasianhallinnosta käytetään Pora 1:stä (paikallispoliisin hallintoraken-neuudistus), jossa samat asiat tulivat esille, kun henkilöstö joutui vaihta-maan työpaikkoja.

Mikä olisi hätäkeskusyksikön paras sijoituspaikka toiminnallisesti ja taloudellisesti? -- Nyt tehtävä uudistus ei koske kes-kushallintoa, jonka paikka ratkaistiin aikoinaan alueellistamislain perusteel-la. En lähde Poria sijoituspaikkana mi-hinkään suuntaan kommentoimaan.

Milloin perustetaan hätäkeskus- laitoksen oma koulu?-- semmoisesta en tiedä! Luin lehdes-tä aiheesta ja se oli kyllä toimittajan johtopäätöksiä. Päivystäjäkoulutus auditoidaan, koska sitä on vuosien varrella arvosteltu niin pelastustoi-mesta, poliisista kuin sosiaali- ja terveystoimestakin. Väitetään että koulutus ei ole riittävää tai on väärällä tavalla painottunutta. Haluaisimme enemmän vastuuta koulutuksesta.

Onko SM:ssä hätäkeskustoimintaan osoitettu riittävä määrä henkilöstöä?-- se on hyvä, kun ministeriössä hätä-keskustoiminta irrotettiin omaksi osak-seen pelastustoimesta. Aina voi kysyä, onko riittävästi väkeä. On ministeriön asia pohtia, onko painotus oikea.

Martti Kunnasvuori.

Ensihoito- ja sairaankuljetustehtävi-en työturvallisuusongelmista kes-

kusteltiin Palomiesliiton ay-koulutus-tilaisuudessa Seinäjoella 7. lokakuuta. Taustalla oli Helsingin käräjäoikeuden syksyllä antama päätös tapauksesta, jossa Helsingin pelastuslaitoksen palo-mies-sairaankuljettajaa pahoinpideltiin tämän ollessa sairaankuljetustehtävässä (katso tarkemmin Pelastusalan ammat-tilainen 3/2009).

Palomies-sairaankuljettaja oli ke-hottanut hoitotehtävää häirinnyttä potilaan omaista siirtymään syrjään, jolloin omainen oli lyönyt palomies-sairaankuljettajaa kasvoihin.

Syyttäjä lähti ajamaan tapausta pa-hoinpitelynä, kun asianomistaja (pa-lomies-sairaankuljettaja) vaati syytettä virkamiehen väkivaltaisesta vastusta-misesta. Käräjäoikeudessa syyttäjä yhtyi asianomistajan vaatimukseen. Oikeus

tuomitsi syytetyn pahoinpitelystä 30 päiväsakkoon ja vahingonkorvaukseen.

–– Oleellista päätöksessä oli julki-sen vallan käyttö. Jotta kyse olisi virka-miehen väkivaltaisesta vastustamisesta, täytyy virkatehtävän, jonka estämiseen pyritään väkivallalla tai sen uhkalla, sisältää julkisen vallan käyttöä. yksin-kertaiselta vaikuttava asia on käytännön laintulkinnassa ollut erittäin ongelmal-linen, totesi lakimies Pasi Jaakkola kou-lutustilaisuudessa.

Potilaan hoito ei ole julkisen vallan käyttöä

rikoslaissa virkamies on henkilö, joka on virka- tai siihen rinnastettavassa palvelussuhteessa valtioon, kuntaan tai kuntayhtymään tai muuhun kuntien julkisoikeudelliseen yhteenliittymään.

rikoslaissa on määritelty myös vir-

kamiehen väkivaltainen vastustaminen: Väkivalta tai sillä uhkaaminen kohdis-tuu virkatehtävään, jossa käytetään jul-kista valtaa. Virkatehtävän ei tarvitse estyä tai jäädä kesken, vaan väkivaltai-sen vastustamisen tunnus täyttyy, kun jo uhataan väkivallalla.

Helsingin käräjäoikeudessa olleessa tapauksessa oikeus totesi, että tapah-tuneessa oli kyse terveydenhoitopalve-luihin sisältyvästä yksittäinen potilaan haku-hoitotehtävästä. Potilaan hoito-tehtävää häiritsevän ulkopuolisen hen-kilön käskyttäminen ei tehnyt toimea julkisen vallan käytöksi.

Oikeus totesi myös, että sairaankul-jettaja ei ole rikoslaissa julkisen vallan määrittelyssä tarkoitettu henkilö, jonka tehtäviin lain tai asetuksen nojalla kuu-luu antaa toista velvoittava määräys tai päättää toisen oikeuksista tai puuttua niihin.

sairaankuljetustehtävää suorittava palomies-sairaan-kuljettaja ei oikeuden tulkinnan mukaan ole julkista valtaa käyttävä virkamies.

PAHoinPiTELiJä Ei SyyLLiSTynyT

virkamiehen väkivaltaiseen

vastustamiseen


VAsT

AVAL

O

Jatkossakin jokainen oikeuteen menevä juttu arvioidaan juuri sen tapauksen yksityiskoh-tien pohjalta: arvioidaan olosuhteita ja edeltäviä tapahtumia.

”sairaankuljetuksessa voi olla edessä mitä tahansa – myös väkivaltaa. Kuva ei liity jutun oikeustapaukseen.

Julkisen vallan käytön edellytys tuli rikoslain muutoksessa 1999. aikaisem-min tätä määritelmää ei ollut.

–– Lain esityössä todettiin, että muutos jonkin verran supistaa virka-miehen väkivaltaisen vastustamisen alaa, mutta että sillä ei olisi konkreet-tista merkitystä. monelta osin, kuten tullin ja poliisin osalta, määrittely on selkeä, mutta joiltain osin se vaihtelee eri yhteyksissä. nyt voidaan sanoa, että ainakin ambulanssitehtävissä muutok-sella oli todellista merkitystä, Jaakkola sanoi.

Miten ohjeistetaan turvallinen työ ambulansseissa?

Karkeasti tulkittuna: sairaankuljettajan hoitotehtävässä ulkopuolisille antamal-la käskytyksellä lopettaa häirintä ei ole mitään arvoa.

Teoriassa tämä voisi tarkoittaa sitä, että uhkaavassa tai häiritsevässä tilan-teessa on kutsuttava aina poliisi paikalle. miten sitten todellisuudessa?

Pahoinpitelyn minimirangaistus on sakko ja maksimi enintään kaksi vuotta vankeutta. yleisimmin annetaan sak-koja. Virkamiehen vastustamisesta saa aina vankeusrangaistuksen, ehdollisena tai ehdottomana neljästä kuukaudesta neljään vuoteen.

Palomiesliiton toiminnanjohta-ja Petri Hynninen huomautti, että mikään virkamiesstatus ei sinällään suojaa väkivallalta. nyrkki ja puukko sattuvat samalla tavalla, oli siviili tai virkamies.

–– Jos käräjäoikeuden perustelut menestyvät korkeimmissa oikeusasteis-sa, antaa lain tulkinta vakavan haasteen työturvallisuuteen paikalliselle tasolle. miten pelastuslaitoksissa ohjeistetaan

PAHoinPiTELiJä Ei SyyLLiSTynyT

virkamiehen väkivaltaiseen

vastustamiseen


VAsT

AVAL

O

vartijan työn perusteetvartijan peruskurssivartijan ammattitutkintoturvallisuusvalvojan erikoisammattitutkintolukkosepän ammattitutkintolukkoseppämestarin erikoisammattitutkintoturvallisuustekniikan erikoiskurssitjärjestyksenvalvojan perus- ja erityiskurssittulityökurssittyöturvallisuuskorttikoulutusyrityskohtaiset koulutukset

Ota yhteyttä!koulutussuunnittelija Anne Kotkavuoripuh. 020 513 1545, [email protected]

EdupoliLämmittäjänkatu 2 A, HelsinkiAmmattitie 1, PorvooVirnatie 5 A, Vantaa

www.edupoli.fi

Turvallisuusalojen koulutusta ja tutkintoja

turvallinen työ ambulansseissa ja ensi-vasteessa? miten väkivallan uhkatilan-teisiin varaudutaan, miten ohjeistetaan järjestysavun pyytäminen poliisilta? Työpaikalla tulee olla ohjeet väkivalta- ja läheltä piti -tilanteissa toimimiseen ja raportointiin, Hynninen sanoi.

Kun tämän hetkisen lain tulkinnan mukaan ambulanssitehtävät eivät ole julkisen vallan käyttöä, eivät sitä ole myöskään palomiesten ensivasteteh-tävät.

Palomiehen työn kannalta rikoslain tulkinta on selkeä ja sitä tukee pelastusla-ki: kun tehdään virkatoimea, esimerkik-si sammutetaan tulipaloa, ja sivullinen tulee estämään työn suorittamista, on kyse virkamiehen väkivaltaisesta vastus-

tamisesta. Kun palomies työaikana ei ole virkatoimessa, vaan esimerkiksi pistäy-tyy pankkiautomaatilla, ja sivullinen pa-hoinpitelee, kyseessä ei ole virkamiehen väkivaltainen vastustaminen.

selkeä linja puuttuu

Tulkinta antaa tilaa spekulaatioille. Koulutustilaisuudessa kysyttiin tilan-teesta, jossa ensivasteena tuleva pelas-tusyksikkö tyhjentää tapahtumapaikkaa yleisöstä – eikö silloin käytetä julkista valtaa? Tai missä menee esimerkiksi auton ratissa saadun sairaskohtauksen ja sen seurauksena tulleen liikenneon-nettomuuden raja? Sairaankuljetukseen

lähteminen on virkatehtävä, josta ei voi kieltäytyä, mutta missä menee raja, jossa väkivallan uhan vuoksi jäädään odotta-maan poliisia?

Laissa ei ole selkeää vastausta siihen, millaisia järjestystä palauttavia toimia ensivasteessa ja sairaankuljetuksessa voi-daan tehdä ja millä edellytyksillä niissä olisi kyse julkisen vallan käytöstä.

–– Valitettavasti jatkossakin jokai-nen oikeuteen menevä juttu arvioidaan juuri sen tapauksen yksityiskohtien pohjalta: arvioidaan olosuhteita ja edel-täviä tapahtumia, Jaakkola sanoi.

ratkaisu olisi, että laissa todettai-siin palomiehen virassaan käyttävän aina julkista valtaa, myös sairaankulje-tustehtävissä.


Euroopan palomiesliitot tapasivat Brysselissä

Brysseliin kokoontuivat syyskuun lo-pulla European Fire Fighters Unions alliancen (EFFUa) jäsenliitot ja vie-raita muun muassa brittien palomies-liitosta.

Kokouksessaan EFFUa hyväksyi tanskalaisen Brandfolkenes Organi-sationin liiton uudeksi jäseneksi. Köö-penhaminassa vuonna 1898 perustettu BO edustaa päätoimisia palomiehiä ja ensihoitohenkilöstöä kuudella pelas-tustoimen alueella.

Tapaaminen jatkoi Palomiesliiton kansainvälisten suhteiden rakenta-mista. Euroopan palomiesjärjestöjä

EFFUAn kokouksessa jaettiin kokemuksia muun muassa talouden taantuman ja pelastus-henkilöstön ikääntymi-sen vaikutuksista pelas-tustoimeen.

Tanskan Brandfolkenes Organisation liittyi EFFUan jäseneksi puheenjohtajien Kim Nikulan (vas.) ja Jesper Bronéen allekirjoituksin.

yhdistävän EFFUan puheenjohtajana toimii SPaL:n puheenjohtaja Kim ni-kula. Hänen mukaansa kansainvälinen toiminta on jokaiselle maalle tärkeää. Pelastustoimen henkilöstöjärjestöt ei-vät saa erakoitua oman maansa sisälle, vaan olla mukana saamassa ja antamas-sa tietoa, vaikuttamassa ja osallistumas-sa EU:n tasolla sekä globaalisti.

Esimerkiksi Brysselin kokoukses-sa keskustelun aiheina olivat talouden taantuman vaikutukset pelastustoimeen ja työehdoista käytäviin neuvotteluihin, palomiesten ikääntymisestä tehdyt sel-vitykset ja pelastustoimen sairaankul-jetuksen järjestämismallit Euroopan maissa.

Viimeksi mainittu on ajankohtai-nen aihe EFFUan uudelle jäsenelle Brandfolkenes Organisationille. BO:n puheenjohtaja Jesper Bronée kertoi ko-kemuksia muutoksesta, jossa Tanskassa useat pelastusalueet muodostivat uuden sairaankuljetusorganisaation.

–– Tuloksena on entistä vähemmän ambulansseja ja entistä pidemmät vas-teajat, samalla hinnalla kuin aikaisem-min, Bronée osoitti.

Kokouksen julkilausuman mukaan yksityistäminen ei saa olla johtavana pe-riaatteena, kun palo- ja pelastustoimen sekä ensihoidon ja sairaankuljetuksen järjestämismalleista keskustellaan.

–– Pelastustoimen tehtävät sisältä-vät merkittävää julkisen vallan käyttöä, joka edellyttää virkasuhdetta kuntaan tai valtioon. Viranomaistoimintaa ei voi järjestää muuten kuin julkisen sektorin työnä, Kim nikula totesi.

Taantuma ei saa leikata pelastustoimea

EFFUa muistutti myös pelastustoimen riittävistä voimavaroista. Laskusuhdan-teen julkisiin palveluihin kohdistama paine tuntuu myös pelastustoimessa. –– Pelastustoimen kehittäminen ja riit-tävä resursointi korostuvat erityisesti taloudellisen taantuman aikana, jolloin kansalaisten turvallisen arjen merkitys kasvaa.

EFFUan jäsenliitot ovat osa kan-sainvälistä international Fire Fighter Unions alliancea (iFFUa), jolla on noin 600 000 jäsentä.


Valmisteilla oleva terveydenhuol-tolaki tulee nostamaan ensihoi-

topalvelun järjestämisvastuun pykälää ylöspäin kunnilta alueelliselle tasolle, kuten sairaanhoitopiirille. alueilla on lain puitteissa vapaat kädet ensihoidon palvelujen tuotannon järjestämiseen, jo-ten eri puolilla maata tullaan näkemään erilaisia ratkaisuja, jotka muodostuvat kilpailutuksista ja sopimuksista.

Pelastuslaitosten tekemän ensi-hoidon ja sairaankuljetuksen kannal-ta uusi laki on herättänyt kysymyksiä siitä, mikä rooli pelastuslaitoksille jää. Lakiehdotuksen ensihoitopalvelujen osalta on annettu hyvin vähän kritiik-kiä, mutta pelastustoimen aseman tur-vaamisen puolesta on esitetty runsaasti vaatimuksia.

Sosiaali- ja terveysministeriön yli-lääkäri Tom Silfvastin mukaan alueil-la, joilla pelastuslaitos on satsannut ensihoidon kehittämiseen ja rakenta-miseen, tulee pelastustoimi olemaan jatkossakin merkittävä kumppani ter-veydenhuollolle.

Pelastuslaitosten ensihoito tulisi saada lakiin

–– Kysymys on siitä, miten yhteistyö jatkossa toteutetaan niin, että se on optimaalista myös terveydenhuollon näkökulmasta: täyttää terveydenhuol-lon tarpeet ja kilpailutuslainsäädännön vaatimukset sekä on alueellisesti tarkoi-tuksenmukaista, korosti Silfvast Pelas-tustoimen ajankohtaispäivillä.

Pelastusjohtajien puheenjohtaja Olli-Pekka Ojasen mukaan kumppa-nuus on juuri se, mitä laitokset ovat esittäneet tulevien järjestäjävastuullis-ten suuntaan.

Viimeisen vuoden aikana on varsin tarkkaan selvitetty muun muassa kilpai-lulainsäädäntöä ja ensihoidon järjestä-mismahdollisuuksia: esimerkiksi miten julkishallinnon toimijat voivat ja saavat järjestää toimintoja sopimuksin ja mitä osia pitää kilpailuttaa.

–– Otetaan niitä elementtejä ole-massa olevasta (pelastuslaitosten) järjes-telmästä, jotka ovat käyttökelpoisia, ja hyödynnetään toistemme vahvuuksia. Uskon, että yhteistyö saadaan aikaan. avaimet ovat terveydenhuollon käsissä, niin kuin tähänkin asti, kertoi Ojanen.

Pelastuslaitokset ovat mukana ensihoidossa tulevaisuudessakin, mutta vaihtelu alueiden kesken on suurta.

PELASTUSLAiToKSET TArJoAVAT Ensihoitoon harkittua kumppanuutta


Ojasen mukaan terveydenhuolto-laissa olisi järkevää yhdistää alueellisen terveystoimijan (sairaanhoitopiiri) en-sihoidon järjestämisvastuu ja alueelli-sen pelastuslaitoksen toimintavastuu. Kysymyksessä kun on toiminta, jolla turvataan kansalaiselle välitön apu tilan-teessa, jossa henki ja terveys on uhattuna sairaalan ulkopuolella.

Ojanen muistutti, että niillä pe-lastuslaitoksilla, joilla toiminta on laajamittaista eli tehtäviä on kymme-niä tuhansia vuodessa, on käytössään vastuu/esimiesjärjestelmä, laadunval-vonta, palautejärjestelmät, koulutus-järjestelmät, opetusvastaavat, kalusto-suunnittelu- ja hankintajärjestelmät jne toiminnan kokonaisvaltaista to-teutusta varten.

Jo ennestään pelastuslaitoksille on pelastustoimen ulkopuolisessa lainsää-dännössä määritelty esimerkiksi öljy- ja ympäristövahinkojen torjuntaa ympä-ristölainsäädännössä ja kemikaalival-vonnan tehtäviä työ- ja elinkeinomi-nisteriön lainsäädännössä.

–– Laitosten näkökulmasta tulevai-suus näyttää varsin hyvältä, ja keskustelu on koko ajan parantunut. On tärkeää pyrkiä rakentamaan STm:n kanssa ko-konaisuus, joka toimii kentällä ja luo pelastuslaitoksille selkeän tehtäväkoko-naisuuden.

Lopullisesta lain sisällöstä toivotaan tietoa pian, sillä kunnat ovat sellaises-sa tilanteessa, että jo nyt keskustellaan henkilöstösuunnitelmista ja budjeteista vuodelle 2011 ja eteenpäin.

Ensihoidon koulutuksen kehittämiseen paineita

Terveydenhuoltolakia valmisteltiin pit-kään ajatuksella, että terveydenhuollon järjestämisvastuu osoitetaan 20 sairaan-hoito- tai terveyspiirille. Syksyn aikana vaihtoehtona on esitetty 40-60 sosiaali- ja terveysaluetta.

Jonkinlainen ensihoidon johta-misrooli halutaan antaa myös viidelle yliopistosairaalapiirille, jotka ensihoi-tokeskuksina tulevat koordinoimaan lääkärihelikopteritoimintaa, piirin en-sihoitolääkärin päivystystä, potilaiden hoitolaitossiirtoja ja terveydenhuollon VirVEä.

Lopullinen malli alueiden ja pii-rien välillä on edelleen päättämättä. Eduskunnan hyväksyttäväksi lakiesitys on kuitenkin tarkoitus saada keväällä, jolloin laki tulee voimaan porrastetusti 2011-2013.

STm:n Silfvastin mukaan terveyden-huollon palvelurakenteen muutos tuo väistämättömiä muutospaineita ensihoi-dolle ja sen koulutukselle. Ensihoito in-tegroituu yhä tiiviimmin terveydenhuol-lon päivystyspisteisiin. Perus+perustason sairaankuljetusyksiköt tullaan yhä use-ammin korvaamaan hoito+perustason yksiköillä. Toisaalta perustason pitkiä kuljetuksia tulee lisää.

–– Siirrytään yhä enemmän pe-rusterveydenhuollon ja erikoissairaan-hoidon yhteispäivystyksiin. Potilaat kuljetetaan suoraan optimaaliseen hoitopaikkaan, ei lähimpään. Kulje-tusetäisyydet pitenevät, mikä aiheut-taa paineita kuljetuksien tehokkaalle järjestämiselle ja hoitovalmiustarpeen kasvamiseen, kuvaili Silfvast.

Toinen trendi on, että yhä suurem-pi määrä ikääntyneitä kansalaisia asuu mahdollisimman pitkään kotonaan.

–– Keikkaprofiilit muuttuvat, yhä enemmän kohteessa tehdään arvioita siitä, pärjääkö ihminen kotonaan ja mitä sen auttamiseksi tulee heti tehdä. Kaik-ki tämä johtaa siihen, että koulutuksen vaatimustaso nousee, Silfvast sanoi. En-sihoitoon ei tule hoivaa, mutta selvästi muutakin tehtävää kuin akuuttihoitoa.

PELASTUSLAiToKSET TArJoAVAT Ensihoitoon harkittua kumppanuutta


sHUT

TERs

TOCK

ViiSiKymPPinEn HALKoSAAri JAKSAA HUUmoriLLA:

monet sairaankuljetusta kritisoivat palomiehet eivät olleet edes syn-

tyneet silloin, kun Pekka Halkosaari, 50, jo ajoi potilaita pääkaupungin sairaaloi-hin. Hän kouluttautui tehtävään 1982 ja aloitti rivissä 1983. Toimenkuvaan on koko ajan kuulunut sairaankuljetus.

Helsingin pelastuslaitoksen ylipalo-mies Halkosaari ei halua esiintyä suure-na sairaankuljettajana, vaan toteaa, että hänen talostaan löytyy vanhempiakin, jotka tänä päivänä hoitavat potilaita häntä paljon enemmän ja ovat asiaan enemmän perehtyneitä. Hän onkin eri-koistunut venemiehen töihin ja nostola-vaan – silti sairaankuljetus maistuu.

–– Jos et säännöllisesti tee sairaan-kuljetusta, et osaa. Se vieraannuttaa. Jos vieraannut duunista ja joudut ekana potilaan luokse vaikka kolaripaikalla, se aiheuttaa stressiä, Halkosaari sanoo.

–– Helsingin keikoista 85 prosent-tia on sairaankuljetusta, se kuuluu pe-lastusalaan.

Työ ja koulutus eivät kohtaa

Joskus nuorempien ja vanhempien vä-lille aiheuttaa kitkaa, kun vanhemmat ovat vähemmän ambulanssissa.

–– monella on se kuva, että kun ol-laan ambulanssissa, niin tehdään töitä ja kun ollaan palopuolella, niin istutaan vain sohvalla, Halkosaari arvelee.

Hän sanoo, että vanhemmille on usein siunaantunut erikoisosaamista vaa-tivia tehtäviä, joiden ylläpito vaatii töitä. Halkosaari silti ymmärtää vinkujiakin. –– Koulutuksissa puhutaan hienoista asioista: tutkimisesta, hoitamisesta, lää-kitsemisestä ja uudesta tekniikasta. mut-ta koulutusta seuraa arki, jossa juopoista ei ole pulaa ja keikkaa riittää.

Ensihoitokoulutusta Helsingin pe-lastuslaitoksella on joka viikko. Sen lisäksi on täydennyskoulutusta vapailla aina tarvittaessa, esimerkiksi uusia lait-teita opeteltaessa.

Halkosaari toteaa tietokoneissa omaavansa judotermein vain keltaisen vyön, silti hän on selvinnyt uudistuksis-ta. merlot medi -tietojärjestelmäkin on hanskassa, vaikka hän arvioi sen olevan vielä hidas käyttää. Halkosaari ei ym-märtänyt sitä, että merlot medin hita-utta perusteltiin sillä, että suunnittelijan oli se helpompi sellaisena toteuttaa.

–– Olisihan siihen voinut toisenkin nä-kökulman ottaa, mutta näillä mennään.

Toimiessaan merlot medi kuitenkin helpottaa hoitoa esimerkiksi lääkärin konsultaatiossa ja hoitoprotokollan nou-dattamisessa, Halkosaari täsmentää.

Hyvällä frekvenssillä jaksaa

Sairaankuljetus ei ole Halkosaarelle mör-kö, kun hyvä frekvenssi säilyy. Kesäisin Suomenlinnassa työskennellessä mies on joka vuoro sairaankuljetuksessa, sillä ambulanssi miehitetään pelastusyksikön

”Sakukeikalle ei auta lähteä suu mutrussa”

– Duunissa huumori on suuri voimavara. Keikalle ei auta lähteä suu mut-russa, vaikka tiedossa olisi kuinka mones juoppo peräjälkeen, ylipalomies Pekka Halkosaari sanoo. – Jos saa vaikka haus-kan jutun murjaistua, niin siinä saattaa saada kyyditettävänkin hyvälle tuulelle.

- Vielä kun palattaisiin palomies ja palolaitos -termistöön niin potilaatkin tietäisivät, ketkä heitä hoitavat, Pekka Halkosaari sanoo.



Tuhat saku-keikkaa päivässäPELASTUSLAITOKSET vastaavat suomessa joka päivä yli tuhannesta ensihoito- ja sairaankuljetustehtä-vää. Näistä kolmannes on kiireellisiä A- ja B-tehtäviä hälytysajona. Pelas-tuslaitosten hoitamien ensihoito- ja sairaankuljetustehtävien määrä on kasvussa, osoittaa sisäministeriön tekemä selvitys. Vuodesta 2004 vuoteen 2007 tehtävien määrä on kasvanut 13 prosentilla. Viime vuo-den tilastoja ei ole käytettävissä.

Vuosittain ajettavasta yli 380 000 sairaankuljetustehtävästä kolmannes on kiireellisiä A- ja B-tehtäviä. C-tehtäviä on eniten, neljä kymmenestä tehtävästä.

LÄHEs KAIKKI pelastuslaitokset teke-vät ensihoitoa ja sairaankuljetusta. Lapin pelastuslaitos tuotti palveluja vuoden 2005 loppuun saakka ja Kainuun pelastuslaitos vuoden 2007 loppuun saakka. Etelä-Pohjanmaan pelastuslaitos ei ole tuottanut ensi-hoitopalveluja.

Pelastusjohtajien mukaan sai-raankuljetuksen valmiuteen ja tehtä-viin osallistuva henkilötyömäärä on 1 700 henkilötyövuotta. Pelastuslai-tokset hoitavat kiireellistä sairaankul-jetusta sopimuksen perusteella 120 kunnassa, varavalmiutta sopimuksen perusteella 50 kunnassa sekä ilman sopimusta 48 kunnassa.

PELAsTUsLAITOsTEN sairaankuljetus-yksiköiden asemapaikat sijaitsevat 68 paikkakunnalla, ja ensihoitoyksiköitä on yhteensä 180. Pelastusjohtajien ilmoituksen mukaan tukikohtia on noin 100 ja niissä yli 240 ajoneuvoa. Eniten yksiköitä on Pohjois-Karjalassa (18) ja Pirkanmaalla (16). Varsinais-suomi (14), Keski-suomi (13) ja Kes-ki-Uusimaa (13) tulevat seuraavina. Helsingissä yksiköitä on 11.

Henkilöstöjärjestelyt on toteutet-tu kirjavasti. Helsingissä palomiehet toimivat vuoroin pelastuspuolella ja vuoroin ensihoito- ja sairaankuljetus-puolella. Osalla pelastuslaitoksia en-sihoito- ja sairaankuljetushenkilöstö on päätoimista, osalla päätoimisen henkilöstön lisäksi sairaankuljetuk-sessa on myös palomiehiä.

Keikalle hyvällä asenteella.

miehillä. Keikkaa tosin on vähemmän.–– Kallioille dokaamaan menneet

pyörivät alas ja katkovat käsiään ja jal-kojaan, se on peruskeikka kesällä.

muuna aikana hän arvioi olevansa 12 tunnin työrupeaman ambulanssissa noin joka neljäs vuoro.

–– meidän vuorossa työyhteisö on halunnut, että vanhempien kaverien ei tarvitse mennä yöambulanssiin, ellei ole pakottava tarve.

Hankaliakin potilaita on, eikä huu-mori aina riitä. –– Pitää vaan avata vent-tiili korvien välistä ja mennä protokol-lan mukaan. Homma pitää hoitaa, eikä jättää itseä kuseen.

Joskus kuppi meinaa mennä nurin, kun keikkaa on ollut paljon, eikä ole päässyt syömään.

–– Sitten kun tulee haistattelua, niin katselen vain seinille ja ajattelen, että keikka on kohta ohi. Kun potilas on pudotettu ensiapuun, voi mennä pihalle ja huutaa ihan rauhassa.

Hän arvioi kuitenkin olevansa rau-hallinen, eikä joudu huutamaan raivosta paitsi sählykentällä, kun pallo ei tottele.

Brankkarin näyteikkuna

Keikoilla Halkosaari näkee isoksi eduksi sen, että sekä sairaankuljetus ja pelastus-puoli tulevat saman katon alta. Silloin kaikki puhuvat samaa kieltä ja työstä

tulee tehokkaampaa. Siksi terveyden-huoltolakiuudistuksen ensihoidon terveydenhuoltokeskeisyys ei saakaan Halkosaarelta paljoa pisteitä.

Halkosaari kehottaa miettimään Helsingin pelastuslaitoksen tekemää sairaankuljetusta: –– Keikkamäärät ovat kovia, koulutus säännöllistä, käytännön osaamista löytyy ja Helsingin toiminta on rankattu maailmalla kärkisijoille.

Jos palomiehet korvataan Helsin-gissä terveydenhuollon ammattilaisilla, niin Halkosaari ei ole vakuuttunut mitä keikoilla tapahtuu. Erilaisten työkult-tuurien yhteensovittamisessa saattaa tulla ongelmia yhteiskeikoilla, joilla vaaditaan nopeita toimenpiteitä. nyt keikoilla työskentelevät samat henkilöt, jotka noudattavat samoja toimintamal-leja yksiköstä riippumatta.

ammatilliset onnistumiset ruokki-vat Halkosaarta ensihoidossa. –– On hyvä fiilis, kun arvioi potilaan tilan oi-kein ja jos vielä voi edesauttaa potilaan selviytymistä, hän sanoo.

–– Sairaankuljettajana jalkaudut julkisille paikoille, ihmisten koteihin ja olet näyteikkuna brankkarin duunista.

ihmisten ilmoilla liikkuminen tekee hänen mukaansa eron sairaankuljetuk-sen ja pelastustyön välille. –– Olen aina tykännyt touhuta ihmisten kanssa. Se on mukavaa.

Marko Partanen

TURVALLIsUUs JA TYÖHYVINVOINTI


Köysityöskentelystä puuttuu turvallisuuskulttuuriEksoottinen köysityös-kentelymaailma kiehtoo pelastajia ja houkuttelee etenemään harjoittelussa liian nopeasti. Pelastus-laitokset pyytävät har-joituksiinsa ulkopuolista opetusta jo perusasioissa, mikä on hyvä asia.

Korkealla työskentely pelastustoi-messa (a:72) -ohje korvasi vuo-

teen 2005 asti ohjenuorana toimineen Palonarun käyttöoppaan.

–– nykyinen ohje on hyvä yleisoh-je, mutta vaatii tuekseen organisaatio-kohtaisia täsmennyksiä, sanoo Suomen koulutetuimpiin köysiosaajiin kuuluva Janek andersson.

Sama asia todetaan ohjeessa itses-säänkin.

anderssonin mukaan pelastuslai-toksissa voitaisiin jakaa köysiosaami-nen kolmeen tasoon. niin tehdään yleiseurooppalaisessa iraTa- ja ame-

rikkalaisessa nFPa-standardissakin. Pakolliseen tasoon voisi kuulua kalus-tonnostot, turvallinen kiinnittyminen ja turvallinen hätäpoistuminen ja las-keutuminen. Tämän tason tulisi hallita mielellään kaikkien, mutta vähintään savusukelluskelpoisten palomiesten.

Täydentävällä tasolla köysillä liikut-taisiin jo rakenteissa, tehtäisiin taljoja, evakuoitaisiin ja pelastettaisiin potilaita pelastusvaljailla sekä koripaareilla. Laa-jan osaamisen taso olisi kouluttajia ja köysipelastustehtävien ryhmänjohtajia varten ja se vaatisi aiheeseen erikoistu-mista ja kurssien käymistä.

KUVA

T: JA

NEK

AN

DER

ssON



–– Köysiosaaminen on pyramidi, jonka huipulle pääsee kunnianhimolla ja erikoistumisella, andersson sanoo.

Pelastakaa vajonnut kulttuuri

Pelastuslaitosten korkean paikan työs-kentelyssä ei ole kulttuuria. ikävintä on, että sen harjoittelusta ei löydy riittävää turvallisuuskulttuuria. Vaikka a:72 -ohjeessa vaaditaankin harjoituksiin suunnitelmat, neuvotaan riskitaulukon teossa ja annetaan esimerkki pelastuslai-tosten turvaohjeesta, niitä harvemmin käytännössä tehdään.

Kouluttaessaan pelastuslaitosten ja palokuntien väkeä andersson on tör-männyt edellisten puutteiden lisäksi myös turvallisuussuunnitelman puut-teeseen. Siinä varaudutaan mahdollisiin riskeihin harjoituskohtaisesti ja suunni-tellaan toimenpiteet eri skenaarioiden varalta.

–– miten kaveri otetaan köysistä alas, jos jotain sattuu? Ongelmaan tör-mätään monesti jo silloin, kun laskeu-tuessa turvaköyden putoamisen estävä laite menee jumiin, ja tarvittavia apu-välineitä köydessä nousemiseen ei ole mukana andersson kertoo.

MUIsTITKO NÄMÄ?

• Asianmukainen kaluston käsittely • Kaluston oikeanlainen säilytys• Kaluston huolto• Käytön jälkeinen huolto• Määräaikaishuolto• Asian mukainen kirjanpito

HARJOITUsKOHTAIsET sUUNNITELMAT

• Harjoitussuunnitelma kertoo harjoituksen tavoitteen sekä keinot niiden saavuttamiseksi.

TURVALLIsUUs-sUUNNITELMA

• Turvallisuussuunnitelma kertoo henkilöstön ja kaluston vaatimukset, kiinnityspisteet, suunnitelman yllättävälle tilanteelle sekä skenaariot ja niiden purun.

Janek Andersson kävi lokakuus-sa Rope Rescue Technician III

-kurssin Bendissä Yhdysvalloissa. Kurssilla opitaan vaativia köysipelas-tustekniikoita ja työturvallisuutta. Köy-sipelastusryhmä laskeutuu potilaan luokse muutamassa minuutissa.

‹Ilmanpaineella toimivan ResQmax-aseella voidaan ampua köysi jopa 150 metrin päähän.

Köysirata (high line) kulkee solassa virtaavan joen yli. Poti-

las noudetaan joessa olevalta kiveltä. Radan rakentamiseen tarvitaan 8-9 osaavaa henkilöä.

‹



High AdventureKorkeanpaikan työskentely-

välineet!

www.high-adventure.fi

Esimerkiksi iraTa opettaa jokai-seen tekniikkaansa myös pelastustek-niikan: mitä työskentelijä voi itse tehdä tai miten hänet autetaan turvaan työka-verin toimesta.

–– Tiedätkö sinä, mitä teet, jos työ-köysi vaurioituu ja joudut vaihtamaan laskeutumislaitteen turvaköyteen ja ennen kaikkea miten teet sen vaaran-tamatta turvallisuuttasi? andersson kysyy.

Suomessa yleisesti opetetaan kat-kaisemaan köysissä roikkuvan pelastet-tavan köysi puukolla, kun pelastaja on ensin saanut kiinnitettyä hänet itseensä. Kun pelastettava tämän jälkeen putoaa pelastajan alle roikkumaan, aiheutuu nykäisystä pelastajan köyteen ja ank-kuripisteisiin valtava rasitus. Kansain-väliset köysikouluttajat vitsailevatkin, että puukkoa tarvitaan vain silloin, jos haluaa vetää itseltään ranteet auki. iraTa ja nFPa -tekniikassa vältetään työvälineiden turhaa rasitusta ja suo-ritetaan jatkuvaa järjestelmän turvalli-suusanalyysiä.

–– Vaikka monilta pelastuslaitoksil-ta ja palokunnista puuttuu harjoitus- ja turvallisuussuunnitelma, niin turvalli-suusajattelua onneksi löytyy. asenne on usein parempi kuin taito, anders-son sanoo.

Matalalla hyvä tulee

monet pelastuslaitokset pyytävät ul-kopuolista koulutusta köysitekniikan perusteisiinkin kuten ankkurointiin, solmujen tekoon ja kahden köyden tek-

JANEK ANDERssON työskentelee lääkintäesimiehenä Keski-Uuden-maan pelastuslaitoksella. Hänen intohimonsa on kiipeily ja köysityös-kentely. Mielenkiintonsa saatteleman Andersson hakeutui Romaniassa pidetyille IRATA I ja II -kursseille (In-dustrial Rope Access Trading Associa-tion). Kursseilla opiskeltiin turvallista köysityöskentelytekniikkaa lukuisilla toistoilla ja näyttökokein. sen jälkeen Anderssonille aukeni tie jenkkien CMC Rope Rescue schooliin.

Andersson suoritti Rope Rescue Technician I- ja II –kurssit vuonna 2008 ja syksyllä 2009 korkeimman RRT III -tason. Jenkkikurssilla opiskel-tiin nimenomaan köysipelastamista erilaisissa ympäristöissä. Kurssin kouluttajina toimivat mm. UsA:n palolaitosten teknisten pelastusryh-mien edustajat, teollisuuden köysi-pelastuskouluttajat, valmiusryhmien köysipelastusasiantuntijat. Kursseille on vaikea päästä oppilaaksi ja niille hakeutuu väkeä ympäri maailman. Anderssonilla on suomen mittapuus-sa ainutlaatuinen koulutus.

Korkean tason osaaja niikkaan, mikä on työntekijän kannalta hyvä asia.

–– monesti huomaa, että harjoit-telukorkeudesta tehdään itsetarkoitus. Köysitekniikan perusopit voidaan kui-tenkin harjoitella jalat juuri ja juuri irti maasta, jolloin korkeutta tai putoamis-ta ei tarvitse pelätä. Hätäpoistumisen harjoitteluunkin riittää alle viisi metriä, andersson sanoo.

Pelko persuksissa harjoittelu ei ole tehokasta.



BRONTO SKYLIFT OY ABTeerivuorenkatu 2833300 TAMPEREPuh 020 7927 111Fax 020 7927 300www.bronto.fi

–– Ennen köysihommissa oli sel-lainen ”hat-hat” -meininki, nykyään se on enemmän työtä ja työturvallisuuden huomioimista, andersson sanoo.

Silti nykyäänkin vielä köysityösken-tely koetaan eksoottiseksi ja kiehtovak-si maailmaksi. Siinä pääsee tekemään kaikkea kivaa. Ennen kivaa on kuiten-kin hallittava perusteet.

–– Köysityöskentelyssä opetetaan ensimmäisenä kasisolmu, sekin unoh-detaan, kun on kiire tekemään seuraa-vaa, andersson kertoo.

anderssonin mukaan köysiä käy-tetään liian vähän. Käyttämättömyyttä perustellaan hankaluudella ja niiden hidaskäyttöisyydellä, mikä oikeasti on osaamattomuutta. Enemmän köysiä voitaisiin hyödyntää vaikkapa potilaan vedestä nostamisessa hankalakulkuises-sa rantamaastossa tai painavan potilaan tuomisessa alas porraskäytävää pitkin. Köydet helpottavat työtä, oikeastaan ne tukevat ergonomiaa monissa tilanteissa. andersson ymmärtää pelastuslaitosten köysipuutteet: on niin paljon muuta-kin, mitä pitää hallita.

Marko Partanen

‹ Pelastaja liikkuu nosto- tai laskutilanteessa potilaan paarien yläpuolelle, kun pitää ohittaa kieleke tai muu ulkonema. Näin potilas saate-taan turvallisesti kohteeseen, eivätkä paarit takerru tai iskeydy mihinkään.


Jos työkaveri häiritsee, häirityn tulee heti – tehokkaasti ja suo-

raan – ilmaista häiritsijälle, ettei hyväksy hänen menettelyään. Jos tämä ei tehoa, tai jos häi-ritty ei uskalla näin menetellä, hänen tulee pyytää esimerkiksi työ-suojeluvaltuutetun, luottamusmiehen tai esimiehen apua.

Jos häiritty ei reagoi, se on häiritsi-jälle viesti siitä, että toinen suostuu uh-riksi. Todennäköisesti häiritsijä tuolloin jatkaa häirintää ja tilanne pahenee.

Kun häiritty on tehokkaasti ilmais-sut häiritsijälle, ettei hyväksy hänen me-nettelyään, häiritsijän voidaan katsoa olevan selvillä menettelynsä kielteisistä vaikutuksista ja tämän jälkeen jatkavan häirintää tahallaan. asian jatkokäsitte-lyn vuoksi on tärkeää, että häirinnän il-menemismuodot, toistuvuus ja häirityn reagoinnit dokumentoidaan.

Jos häiritsijä kielloista välittämättä jatkaa häirintää, hänelle tulee ilmoittaa, että asia viedään työnantajan käsitte-lyyn. Häirityn tai työntekijäin edusta-jan tulee pyytää asian käsittelyä.

Ilmenee monin tavoin

Häirintä on useimmiten järjestelmällis-tä ja jatkuvaa toista alistavaa toimintaa tai käyttäytymistä. Se on aina lain ja

miten puuttua häirintään?Häirintä on henkistä vä-kivaltaa, joka voi ilmetä sekä sanallisena että sanattomana kiusaami-sena: puhutaan pahaa selän takana, pilkataan, mitätöidään, uhkaillaan ja annetaan ala-arvoisia työtehtäviä.

yleisen hyvän tavan vastaista ja siten vastuutonta ja kiellettävää käyttäyty-mistä työssä.

Epäasiallista kohtelua voi olla esi-merkiksi henkilön ominaisuuksien, luonteenpiirteiden tai yksityiselämän mustamaalaus, panettelu tai mielenter-veyden kyseenalaistaminen, työyhtei-sön ulkopuolelle jättäminen, toistuva perusteeton puuttuminen työntekoon tai työtehtävien laadun tai määrän pe-rusteeton muuttaminen, uhkailu tai nöyryyttävien käskyjen antaminen.

Jokaisella työpaikalla syntyy ajoit-tain ihmisten välisiä konflikteja ja risti-riitoja. Kaikki yhteentörmäykset eivät ole kiusaamista. Henkinen väkivalta on yksilön oma kokemus, mutta tilan-teessa voi olla myös muita tulkintoja ja

näkemyksiä.Häirintää eivät ole ihmisten väliset

näkemyserot tai erimielisyydet vaikka ne koettaisiinkin loukkaavina ja huo-nontaisivat keskinäisiä suhteita. Häi-rintää eivät ole työtä koskevien pulmi-en käsittely- ja ratkaisuyritykset, tapa johtaa työtä käskyillä, tai perusteltu kurinpidollinen toimenpide, vaikka ne tuntuisivatkin ahdistavilta.

Sopivan ja sopimattoman käyttäy-tymisen rajat määrittelee työpaikan henkilöstö. Jos joku kokee ”huumorin” loukkaavaksi, siitä on luovuttava.

Työnantajan velvollisuudet

Työnantajalla on velvollisuus tarkkailla ja puuttua häirintään ja muuhun epä-

JOs KOET KIUsAAMIsTA TAI HÄIRINTÄÄ...

• Puutu asiaan heti. Jos kiusaaja saa jatkaa, häirintä pahenee.

• Kerro asiasta lähimmälle esimiehellesi.

• Puhu tilanteestasi läheisillesi ja työkavereille.

• Pyydä tarvittaessa apua työsuojeluhenkilöstöltä.




miten puuttua häirintään?asialliseen kohteluun. Tieto asiasta voi tulla paitsi työntekijältä itseltään esi-merkiksi työterveyshuollon, työsuoje-luorganisaation, luottamushenkilöiden tai muiden työntekijöiden kautta. Toi-menpiteisiin tulee ryhtyä silloin, kun häirintä ja epäasiallinen kohtelu aiheut-taa tai saattaa aiheuttaa vaaraa tai haittaa työntekijän terveydelle.

Ensimmäisenä toimenpiteenä tie-don saamisen jälkeen on tilanteen ja tapahtumien kulun puolueeton selvit-täminen. Sen jälkeen tehdään harkitaan, mitä toimenpiteitä tilanteen ratkaisemi-nen edellyttää.

Esimiehen tärkeä tehtävä konfliktiti-lanteissa on viheltää peli poikki ja kutsua osapuolet keskustelemaan: Ensin asias-ta voi keskustella erikseen kummankin kanssa, sitten yhdessä. Keskustelussa kuunnellaan eri osapuolten näkemyksiä ja kokemuksia, selvitetään tapahtumien kulku ja tarpeen mukaan sovitaan, mi-ten tulevaisuudessa toimitaan.

Työturvallisuuslaissa ei ole yksilöi-ty, miten häirintä on ratkaistava. Läh-tökohtana on se, että asiat ratkaistaan työyhteisön sisällä yhteistyössä työnan-tajan ja henkilöstön kesken. monilla työpaikoilla on kirjattu toimenpideoh-jeita, joilla ahdistelua ja häirintää voi ehkäistä tai siihen puuttua. Jos ohjeet ja neuvot eivät auta, työnantajalla on työnjohto- ja valvontaoikeutensa nojal-la valta ryhtyä kurinpitotoimiin.

Jos työpaikalla ei ryhdytä toimen-piteisiin häirinnän lopettamiseksi, tai omat toimenpiteet eivät auta, voi tietoa ja apua pyytää työterveyshuollosta tai työsuojelupiiristä.

Lähteet: Työsuojelupiirit, Työterveyslaitos

PALVELU-HAKEMIsTO

PEL

AST

USA

LAN

AM

MAT

TILA

ISEN

PA

LVEL

UH

AK

EMIS

TO

RULLAPALOVERHOT

ENsIAPU-JA ENsIHOITOTUOTTEET

Tyhjiö- paTjaT

Tyhjiö- lasTaT

Tyhjiö- pumpuTpaarin- paTjaTTuoTe-

huolloT

mediseam oyTiiriskankaankuja 2, 15860 hollolapuh. 010 397 4500, fax 03 730 3100email: [email protected]

PALVELU

HA

KEM

ISTO




TYÖTERVEYdEN ja -turvallisuuden ke-hittäminen pelastusalalla on edellytys menestyksekkäälle pelastustoiminnalle. Ainoastaan hyvinvoiva pelastushenkilöstö pystyy suoriutumaan työtehtävistään laa-dukkaasti ja tehokkaasti. Toimivalla joh-dolla ja sitoutuneella työterveyshuollolla on keskeinen rooli työhyvinvointityössä.

Työterveys- ja -turvallisuustoiminnan kehittämiselle on tarve

Tämänhetkinen tieto pelastusalan työter-veys- ja -turvallisuustoiminnasta ja sen laajuudesta on hajanaista. Turvallisuus-kulttuuri ja varhaisen välittämisen toimin-tamallit eivät ole vielä nivoutuneet osaksi päivittäistä toimintaa ja johtamiskäytäntö-jä pelastusalalla.

Työterveyslaitos on käynnistänyt vuo-den 2009 alussa tutkimuksen, jossa sel-vitetään pelastuslaitosten työterveys- ja -turvallisuustoiminnan nykytilaa ja ke-hittämistarpeita, varhaisen välittämisen toimintamalleja sekä työterveyshuollon toimivuutta. Tutkimus on osa sisäasiainmi-nisteriön koordinoimaan pelastuslaitosten ja -henkilöstön toimintakykyhanketta, ja se on saanut tukea Palosuojelurahastolta.

Tutkimusaineistona on keväällä 2009 toteutettu internetpohjainen kysely 22 alueellisen pelastuslaitoksen työsuojelu-henkilöstön (n=86) ja työterveyshuollon (n=20) edustajalle. Työsuojeluhenkilös-tön kyselyyn vastattiin kattavasti, sillä jokaisesta pelastuslaitoksesta saatiin vähintään yksi vastaus. Työterveyshuollon kyselyn osalta tiedot jäivät puuttumaan seitsemän alueellisen pelastuslaitoksen työterveyshuollon osalta.

Kyselyssä selvitettiin pelastuslaitosten henkilöstön ja työterveyshuoltojen edus-tajien näkemyksiä työterveys- ja -turvalli-suustoiminnan nykytilasta ja kehittämis-kohteista. Kyselyaineiston lisäksi kerättiin haastatteluaineisto syksyllä 2009. Haas-tatteluissa kartoitettiin sellaisia pelastus-

laitosten työterveys- ja -turvallisuustoimin-nan hyviä toimintatapoja ja käytäntöjä, jotka ovat esimerkillisiä ja hyväksi mallik-si muille laitoksille. Tutkimuskohteina oli kolme alueellista pelastuslaitosta ja niiden työterveyshuollosta vastaavat yksiköt.

Tutkimustulosten pohjalta julkaistaan käytännön opas pelastuslaitoksille vuoden 2010 aikana. Oppaan tavoitteena on tukea pelastuslaitosten ja niiden työterveyshuol-tojen välistä yhteistyötä.

Johdolla keskeinen rooli

Laadukas työterveys- ja -turvallisuustoi-minta edellyttää johdon sitoutumista. Lähes 70 % pelastuslaitosten työsuoje-luhenkilöstöstä kokee johdon olevan sitoutunut työn, terveyden ja turvallisuu-den kehittämiseen. Työterveys- ja -tur-vallisuusasiat on myös vastuutettu pe-

lastuslaitosten linjajohdolle valtaosassa pelastuslaitoksista.

Myös henkilöstön sitoutuminen työ-terveyden ja -turvallisuuden kehittämi-seen koettiin varsin hyväksi. Lähtökohdat onnistuneelle työterveys- ja -turvallisuus-toiminnalle pelastuslaitoksissa ovat siten hyvät. Pelastusalalla suhtaudutaan pää-sääntöisesti turvallisuuteen myönteisesti, jota kyselynkin tulokset ilmentävät.

Kuitenkin kyselyssä ilmeni myös tyyty-mättömyyttä johtoon ja esimiestoimintaan työterveys- ja -turvallisuusasioissa. Liki kol-mannes työsuojeluhenkilöstöstä koki, että esimiehet tunnistavat työntekijöiden työs-sä selviytymiseen liittyviä ongelmia melko tai erittäin huonosti. Vastaavasti lähes joka kolmas arvioi, että johdon ja esimiesten toiminta terveysongelmien varhaisen välit-tämisen osalta on ainoastaan välttävää tai huonoa. Johdolta odotettiin aktiivisempaa

Pelastuslaitosten työterveys- ja turvallisuustoiminnannykytila ja kehittämistarpeetTYÖTERVEYsLAITOs • Auli Airila, Hannu Kallio, sirpa Lusa



otetta työntekijöiden terveysongelmien en-naltaehkäisyyn.

Työterveys- ja -turvallisuustoiminnan tila pelastuslaitoksissa

Työturvallisuuslaki edellyttää työnantajan selvittävän ja tunnistavan työstä, työtilas-ta, työympäristöstä ja työolosuhteista ai-heutuvat haitta- ja vaaratekijät. Työn vaa-ratekijöiden tunnistaminen ja terveydelli-sen merkityksen arviointi eli riskinarviointi on kyselyn mukaan toteutettu suuressa osassa alueellisia pelastuslaitoksia.

Parhaiten riskinarvioinnissa huomi-oitiin työpaikan tapaturman vaarat, työn fysikaaliset altisteet sekä työn kemialliset altisteet. Harvimmin riskinarviointiin oli sisällytetty työstä johtuva ammattitaudin vaara, työn psyykkinen kuormittavuus sekä työn biologiset altisteet. Useimmiten

riskinarviointi kattoi asemapalveluksen, kiinteistöt ja hälytystehtävät. Virka-apu- ja moniviranomaistilanteet oli huomioitu ainoastaan puolessa tapauksissa. Tule-vaisuudessa onkin syytä painottaa myös eri viranomaisten toiminnan yhteensovit-tamisessa mahdollisesti ilmeneviä uusia riskejä.

Työterveyshuollon toteuttama työpaik-kaselvitys ei ole toteutettu pelastuslaitok-sissa yhtä usein kuin riskinarviointi. Reilu 40 % työsuojeluhenkilöstöstä totesi alu-eellisella pelastuslaitoksella olevan ajan-tasainen työpaikkaselvitys.

Työturvallisuuslaki velvoittaa työnan-tajaa laatimaan työsuojelun toimintaohjel-man, joka tähtää työpaikan turvallisuuden ja terveellisyyden edistämiseen. Toiminta-ohjelman tulee kattaa työpaikan työolojen kehittämistarpeet sekä työympäristöön liittyvien tekijöiden vaikutukset. Työsuoje-

luhenkilöstöstä 76 % totesi työpaikallaan olevan ajantasainen työsuojelun toiminta-ohjelma. Vastaavasti noin 80 % työsuojelu-henkilöstöstä arveli työpaikallaan olevan ajantasainen työterveyshuollon toiminta-suunnitelma.

Tiedonhankinta pelastajien työtervey-teen ja -turvallisuuteen vaikuttavista teki-jöistä on lähtökohta pelastushenkilöstön terveyden ja hyvinvoinnin parantamiseen. Tietoa tarvitaan niin työntekijän terveyteen vaikuttavista tekijöistä, työn kuormitus- ja vaaratekijöistä, työympäristön tilasta, työyhteisön toimivuudesta sekä kunkin pelastuslaitoksen tarpeista. Tapaturmat, läheltä piti -tilanteet sekä sairauspoissa-olot ovat useimmiten pelastuslaitoksissa systemaattisesti seurattavia tekijöitä.

Eniten kehittämistä on kuormittunei-suuden tilan seurannassa. Ainoastaan reilu kolmannes työsuojeluhenkilöstöstä koki, että työntekijöiden kuormittunei-suutta seurataan. Tulos on huolestuttava, sillä kuormittuneisuuden seuranta on työ-turvallisuuslain mukaan työnantajan laki-sääteinen velvoite.

Työterveyshuolto pelastuslaitoksissa

Työnantajan velvollisuutena on järjestää työntekijöilleen työterveyshuoltopalvelut. Työnantaja voi valita itse, millä tavoin pal-velut työntekijöilleen hankkii.

Työterveyshuoltopalveluiden toteut-taminen pelastusalalla on kirjavaa. Työ-terveyshuolto on järjestetty joko kunnan terveyskeskuksessa, kunnan tai pelas-tuslaitoksen omassa työterveyshuollossa, yksityisellä terveysasemalla tai edellisten yhdistelmänä. Työterveyshuoltokyselyn tulosten perusteella yhdellä alueellisella pelastuslaitoksella oli peräti 15 työter-veyshuoltoyksikköä, jotka tarjoavat pal-veluitaan alueelliselle pelastuslaitokselle. Työterveyshuollosta vastaavia lääkäreitä oli enimmillään 13, työterveyshoitajia 18,

TOIMENPIdE Työsuojeluhenkilöstö, % Työterveyshuolto, % (N=86) (N=20)

Kuntoutukseen ohjaus 50 % 95 % Neuvot sairauden hoidossa ja sairaus- 42 % 95 %lomien pitkittymisen ehkäisyssä Tutkimusten käynnistäminen ammatti- 40 % 90 %tautia tai työperäistä sairautta epäiltäessä Arvio yksittäisen työntekijän 38 % 85 %työn kuormittavuudesta Työyhteisöongelmien hoidossa auttaminen 37 % 47 % Toimenpide-ehdotukset työssä, 36 % 85 %työympäristössä tai työyhteisössä havaittujen ongelmien poistamiseksi Vajaakuntoisten työntekijöiden työssä 31 % 90 %selviytymisen seuranta ja edistäminen Onnettomuuksien jälkihoidossa auttaminen 28 % 58 %(esim. debriefing, defusing) Toimenpide-ehdotukset työn muokkaa- 25 % 70 % miseksi työntekijän terveydellisten edellytysten mukaan

TAULUKKO 1. Työterveyshuollon mahdollisuuksista tukea pelastushenkilöstön työhyvin-vointia, erittäin tai melko hyvin -vastaukset %.



työfysioterapeutteja 14 sekä työterveys-psykologeja 8 yhtä alueellista pelastuslai-tosta kohti.

Useissa alueellisissa pelastuslaitok-sissa ei ole nimetty työterveyshuollon yhteyshenkilöä, joka koordinoisi koko alueellisen pelastuslaitoksen työterveys-huoltotoimintaa. Tämä hankaloittaa työ-terveystoiminnan sujuvuutta, palveluiden tasa-arvoisuutta ja yhdenmukaisten toi-mintatapojen käyttöä.

Kuitenkin kaikki kyselyyn osallistuneet työterveyshuollon edustajat totesivat alu-eellisten pelastuslaitosten työterveyshuol-tosopimukseen sisältyvän kattavasti laki-sääteisen toiminnan ohella sairaanhoito- sekä työterveyspsykologin palvelut.

Työterveyshuollon tila ja sen kehittäminen

Noin puolet työsuojeluhenkilöstöstä arvioi työterveyshuollon toiminnan kiitettäväksi tai hyväksi. Kuitenkin lähes joka viides piti työterveyshuollon toimintaa ainoastaan välttävänä tai huonona. Työsuojeluhenki-löstön ja työterveyshuollon näkemykset työterveyshuollon mahdollisuuksista tu-kea pelastustyöntekijöiden hyvinvointia poikkesivat toisistaan paljon.

Työterveyshuoltohenkilöstö arvioi omaa onnistumistaan selvästi työsuoje-luhenkilöstöä myönteisemmin. Työyhtei-söongelmia lukuunottamatta kaikkien kysyttyjen toimenpiteiden osalta valtaosa työterveyshuollon edustajista katsoi on-nistuneen tehtävissään erittäin tai melko hyvin.

sen sijaan enemmistö työsuojelu-henkilöstöstä ei ollut minkään kysytyn toimenpiteen osalta erittäin tai melko tyy-tyväisiä. Työsuojeluhenkilöstön mielestä työterveyshuolto oli onnistunut parhaiten työntekijöiden ohjaamisessa kuntou-tustoimenpiteiden piirin, neuvonnassa sairauden hoidon yhteydessä ja saira-uslomien pitkittymisen ehkäisyssä sekä

tutkimusten käynnistämisessä ammatti-tautia tai työperäistä sairautta epäiltäes-sä. selvästi harvemmin vastaajat olivat tyytyväisiä työterveyshuollon toimintaan vajaakuntoisten työntekijöiden työssä selviytymisen seurannan ja edistämisen sekä onnettomuuksien jälkihoidossa aut-tamisen suhteen sekä toimenpiteissä työn muokkaamiseksi työntekijän terveydellis-ten edellytysten mukaiseksi.

Korjaavan ja hoitavan toiminnan osalta työterveyshuollon toiminnassa pelastushenkilöstön työhyvinvoinnin edistämiseksi on kehitettävää. Kehittä-miskohteiksi vastaajat nimesivät myös työterveyshuollon tiedottamisen, yhteis-työn pelastuslaitoksen kanssa, työter-veyshuoltopalveluiden saatavuuden ja tasavertaisuuden sekä työterveyshenki-löstön asiantuntemuksen.

Työterveyshuollolta toivottiin myös ny-kyistä aktiivisempaa roolia ttt-toiminnassa sekä painopisteen suuntaamista ennalta-ehkäisevään työterveyshuoltoon. Myös työyhteisöjen tukemiseen kaivattiin lisää panostusta.

Varhainen välittäminen pelastuslaitoksissa

Pelastuslaitosten ja -henkilöstön toimin-takyvyn edistämiseksi on nähty tärkeäksi kehittää erilaisia varhaisen puuttumisen malleja. Varhaisella puuttumisella tarkoi-tetaan sellaista terveyttä edistävää työta-paa, jota työnantaja tarjoaa työntekijöil-leen työhyvinvoinnin ylläpitoon, paranta-miseen, työkykyriskien välttämiseen sekä työkyvyn alenemisen estämiseen.

Työnantajalla ja esimiehellä on kes-keinen rooli pelastajien työkykyongelmi-en varhaisessa havaitsemisessa. Kaikki työsuojeluhenkilöt eivät ole tyytyväisiä esimiesten kykyyn tunnistaa pelastus-työntekijöiden työssä selviytymiseen liitty-viä ongelmia. Liki kolmannes vastaajista oli sitä mieltä, että esimiehet tunnistavat

työntekijöiden työssä selviytymiseen liitty-viä ongelmia melko tai erittäin huonosti. Lisäksi lähes joka kolmas oli sitä mieltä, että johdon ja esimiesten toiminta var-haisen välittämisen osalta on ainoastaan välttävää tai huonoa. Toisaalta esimiehet eivät useinkaan olleet saaneet koulutusta tai opastusta työntekijöiden työkyvyn heik-kenemisen tunnistamiseen tai puheeksi-ottamiseen.

Myös työterveyshuollolla on oma roo-linsa varhaisen välittämisen prosessissa. Ilman toimivaa työpaikan ja työterveys-huollon välistä yhteistyötä on terveyson-gelmia vaikea ennaltaehkäistä. sekä työ-suojelu- että työterveyshuoltohenkilöstöltä tiedusteltiin, miten hyvin työterveyshuolto on onnistunut terveysongelmien ennalta-ehkäisemisessä.

Työterveyshuoltohenkilöstön näkemys onnistumisestaan pelastajien työhyvin-voinnin tukemisessa oli myönteisempi kuin työsuojeluhenkilöstöllä. suurin näke-mysero oli ikääntyneiden työntekijöiden työssä jaksamisen tukemisessa. Liki yhtä suuri näkemysero oli masennusriskissä

” Jatkuva ja avoin vuorovaikutus pelastuslaitoksen ja työterveyshuollon välillä lisäisi osapuolien ymmärrystä pelastushenkilöstön työ- ja toimintakyvystä sekä mahdollistaisi laadukkaamman palvelun.


TYÖTERVEYSHUOLLON TOIMINTO Työsuojeluhenkilöstö, % Työterveyshuolto, % (N=86) (N=20)

Työkyvyttömyyden uhkan tunnistaminen 46 % 100 % Masennusriskissä olevien työntekijöiden 31 % 90 % tunnistaminen Toimenpide-ehdotusten tekeminen 25 % 85 % ikääntyvän työntekijän työssä jaksamisen tukemiseksi

TAULUKKO 2. Työterveyshuollon tuki työhyvinvoinnin edistämisessä ja työntekijöiden työssä jaksamisen tukemissa, erittäin ja melko hyvin, %.

olevien työntekijöiden tunnistamisessa. Työturvallisuushenkilöistä vajaa kolman-nes oli sitä mieltä, että työterveyshuolto on onnistunut tunnistamaan masennusris-kissä olevan työntekijät erittäin tai melko hyvin. Työterveyshuoltohenkilöstöstä näin ajatteli 90 %.

Myös työkyvyttömyyden uhan tunnista-misessa näkemyserot ryhmien välillä olivat suuret. (Taulukko 2) Kaiken kaikkiaan joka viides työsuojeluhenkilö arvioi työterveys-huollon toiminnan varhaisen välittämisen prosessissa ainoastaan välttäväksi tai huonoksi.

Pelastuslaitoksissa on käytössä erilai-sia varhaisen välittämisen malleja. Päih-deongelmaisten hoitoonohjauksen malli oli yleisin alueellisissa pelastuslaitoksis-sa käytössä oleva varhaisen välittämisen toimintamalli. Myös kriisitilanteiden toi-mintamalli on laajassa käytössä. sama-ten häirintään, epäasialliseen kohteluun ja kiusaamiseen sekä kuntoutukseen ohjaamiseen oli olemassa jonkinlaisia toimintatapoja valtaosassa alueellisista pelastuslaitoksista. Yli puolessa alueelli-sista pelastuslaitoksista on myös vähin-tään hajanaisia toimintatapoja työhön paluun tukemiseen pitkän sairausloman jälkeen sekä työntekijöiden uudelleensi-joittamiseen.

Varhaisen välittämisen toiminta-malleja arvioitiin sitä myönteisemmin,

mitä kattavammin ne olivat käytössä. Parhaiten koettiin toimivan päihdeon-gelmaisten hoitoonohjauksen, kriisiti-lanteiden toimintamallin sekä häirinnän, epäasiallisen kohtelun ja kiusaamisen toimintamallin. Kuitenkin ainoastaan päihdeongelmaisten hoitoonohjauksen ja kriisitilanteiden osalta yli puolet vas-taajista arvioi järjestelmän toimivan erit-täin hyvin tai hyvin.

Seuranta ja kehittäminen olennainen osa ttt-toiminnan kehittämistä

Työterveys- ja -turvallisuustoiminnan ar-viointi ja seuranta on välttämätöntä toi-minnan kehittämiseksi. Kun arviointi on jatkuvaa, on kehittämiskohteisiin helppo reagoida ja ryhtyä tarvittaviin toimenpi-teisiin. Ainoastaan noin joka kolmas työ-suojeluhenkilö koki työterveys- ja -turval-lisuustoiminnan sekä työterveyshuollon toiminnan vaikuttavuuden seurannan olevan jatkuvaa.

Vaikuttavuuden seurantaan voidaan käyttää mm. erilaisia kyselyitä, haastatte-luja, läheltä piti -tilastoja, tapaturmatilas-toja, sairauspoissaolotilastoja, eläketilas-toja tai työterveyshuollon kustannuksia. Ylipäätään työterveyshuollon keräämien tietojen hyödyntäminen pelastushenkilös-tön terveyden ja hyvinvoinnin edistämises-sä on tärkeää.

Yhteistyö on valttia!

Eri toimijoiden – työntekijöiden, esimies-ten ja työterveyshuollon – välinen yhteistyö ja jatkuva tiedottaminen sekä luottamus ovat välttämättömiä laadukkaan työterve-ys- ja -turvallisuustoiminnan saavuttami-seksi. suurin osa työsuojeluhenkilöstöstä piti työterveyshuollon tiedottamisen tasoa korkeintaan tyydyttävänä. Kaikkiaankin työterveyshuollon ja työsuojeluhenkilös-tön käsitykset työterveyshuoltotoiminnas-ta ja sen tasosta erosivat monelta osin. Työterveyshuolto näki pelastuslaitosten työterveys- ja -turvallisuustoiminnan nyky-tilan selvästi organisaatioiden edustajia myönteisempänä.

Eri toimijoiden välinen jatkuva ja avoin vuorovaikutus lisäisi oletettavasti myös eri osapuolien ymmärrystä pelas-tushenkilöstön työ- ja toimintakyvystä sekä mahdollistaisi laadukkaamman palvelun. Työterveys- ja turvallisuusasi-oista tiedottaminen on tärkeää myös pe-lastuslaitosten sisällä. Kyselyssä ilmeni, että samassa laitoksessa työskentelevil-lä työsuojelutoimijoilla saattaa olla hyvin erilainen näkemys laitoksen työterveys- ja -turvallisuustoiminnasta. Vastaajien kes-ken ei esimerkiksi ollut yksimielisyyttä ajantasaisen työpaikkaselvityksen tai työterveyshuollon toimintasuunnitelman olemassaolosta. samalla tavalla tiedot poikkesivat mm. riskinarvioinnin toteut-tamisen, sairauspoissaolojen seurannan tai puuttumisrajojen suhteen.

Jotta työterveys- ja -turvallisuustoimin-ta olisi tehokasta ja vaikuttavaa, on koko henkilöstön tiedettävä, mitä työterveys- ja -turvallisuustoimintaan sisältyy, miten se on organisoitu, kuka siitä vastaa ja mistä saa lisätietoa. Kaiken kaikkiaan koulutus-ta työterveys- ja turvallisuusasioista on ke-hitettävä valtakunnallisesti pelastusalan peruskoulutuksesta lähtien. samalla työ-terveys- ja -turvallisuuskoulutus tulisi vie-dä laitoksiin, osaksi päivittäistoimintaa.

Jatkuva ja avoin vuorovaikutus pelastuslaitoksen ja työterveyshuollon välillä lisäisi osapuolien ymmärrystä pelastushenkilöstön työ- ja toimintakyvystä sekä mahdollistaisi laadukkaamman palvelun.



– parempaan työnäköön on ratkaisuja

Näkö kuntoon

suurimmalla osalla kes-ki-iän saavuttaneista on ongelmia lähelle katsotta-essa, osalla myös kauko-näössä. Palomiehen hyvä näkökyky on osa turvallis-ta työtä. Ratkaisut pa-rempaan työnäköön ovat yksinkertaisia.

-- Työnäön parantamisen keinot ovat yksinkertaisia, mutta jos-tain syystä niistä ei pelastusalal-la vielä tiedetä riittävästi, sanoo työnäköasiantuntija Matti Tyynilä Instrusta.

Palomies tarvitsee hyvää näkökykyä koko ajan, vaikka erityisiä näkövaa-

timuksia palomiehen ammattiin ei ole asetettu. riittävänä näöntarkkuutena on pidetty ajokortin saamisen näkö-vaatimuksia.

monessa muussa ammatissa työnä-ön merkitys on ymmärretty pelastuslai-toksia paremmin. Teollisuudessa työn-antajan kustantamat suojalasit työnte-kijän omalla optiikalla ovat arkipäivää. Esimerkiksi rakennusalan uudessa työ-ehtosopimuksessa todetaan, että tarvit-taessa työantaja hankkii työntekijälle optisesti hiotut suojalasit.

Eläkelinjauksen mukaan palo-miesten tulee jaksaa työssään entistä iäkkäämmäksi. Tämä lisää painetta palomiesten työnäön huomioimiseen aiempaa paremmin.

Kaukonäköön liittyvät suurimmat voimakkuusmuutokset tapahtuvat kes-kimäärin ennen 20 ikävuotta. näkö-kyky on suhteellisen stabiili 20-40 ikä-vuoden välillä. ns. ikänäköongelmat eli lähinäön korjaamisen tarve plus-laseilla korostuu viittäkymppiä lähestyttäessä.

–– 40 ikävuoden jälkeen alkaa lähi-näkö heikentyä. Silmän linssi eli mykiö kovettuu ja sen elastisuus ja liike heikke-nee. Korjaustarve on aluksi pieni, joten ilman laseja pystyy lukemaan, mutta silmä rasittuu. Hyvän valaistuksen merkitys on silloin suuri. Viimeistään 50 vuoden tienoilla lähes kaikilla on lähikorjaustarvetta. noin 60-vuotiaa-na on saavutettu täysi korjaustarve, eikä tilanne enää juuri siitä muutu, kertoo työnäköön erikoistunut optikko matti Tyynilä instru optiikka Oy:stä

Linssit kypärän visiiriin ja savusukellusmaskiin

Hyviä kokemuksia palomiehille räätä-löidystä näköpalvelusta on Helsingistä, missä Hakaniemen instrumentarium

on usean vuoden ajan hionut ja asenta-nut linssejä palokypärien visiireihin ja paineilmahengityslaitteen kasvo-osiin. Kypärän kanssahan lasit ovat hankalat ja maskia käytettäessä mahdottomat.

Tyynilä kertoo, että aloite yhteis-työhön tuli Kallion keskuspaloasemal-



Helsingin kaupungin pelastuslaitoksen palomestari Raimo Joensuulla on palokypärässään optikolla asennetut lähinäkölinssit.

Työterveyshuolto yhteistyöhön optikkojen kanssaHELsINGIN pelastuslaitoksella tehdyn tutkimuksen (stadia 2007) mukaan palomiesten näöntarkkuudet olivat yleisesti ottaen hyvät. suurin osa palo-miehistä koki ongelmia lähityös-kentelyssä, joka on yhteydessä tutkimusjoukon keski-ikään. Hyvin harva käytti silmälaseja työteh-tävissään, koska niiden käyttö koettiin yleisesti ongelmalliseksi työtehtävien aikana.

Tutkituilla 50 palomiehellä kaukonäkö oli kunnossa, mutta 40 prosentilla oli joskus tai usein ongelmia lähinäön kanssa. Hie-man alle puolet käytti silmälaseja tai piilolinssejä työtehtävissä, mutta lasien käyttöä pidettiin usein hankalana.

Johtopäätös oli, että työ-terveyshuollossa tulisi ottaa paremmin huomioon ongelmat palomiesten näkemisessä ja eri-tyisesti lähinäössä: Työterveyshoi-tajan olisi hyvä tehdä yhteistyötä optikon kanssa, jolloin ammatti-taitojen yhdistyessä päästäisiin parhaisiin ratkaisuihin.

Lähde: Tiina Kulmala ja Hanna Lehtomaa: ”Tulta päin”. Näönseulonta Helsingin kaupungin pelastuslaitoksel-le (opinnäytetyö, Stadia 2007).

ta. Vaihtovisiirit ja maskien adapterit löytyivät kypärävalmistajilta, joten ne ovat toimivia ja turvallisia.

–– Palokypärään saa vaihtovisiirin, jossa on valmiit aukot linsseille. Visiirei-hin on hiottu erilaisia linssikorjauksia käyttäjien tarpeen mukaan - pääsään-töisesti pelkkää lukulasia, sillä kauas katsottaessa visiirin voi nostaa ylös. Vaihtoehtoisesti on käytetty rajallista kaksiteholinssiä tai rajatonta monite-holinssiä. rajattomassa haasteena on, että kypärän pitäisi istua aina samalla tavalla päässä, jotta voimakkuus linssis-sä osuisi kohdalle. Siksi rajallinen linssi on käytetympi, Tyynilä kertoo.

–– Savusukellusmaskissa linssit asennetaan adapteriin, joka kiinnite-tään maskin sisäpuolelle. Jatkuvasti päässä olevaan maskiin ei voi asentaa pelkkää lähilinssiä. Helpoin ratkaisu on rajallinen kaksiteho. rajaton monite-

hokin toimii, jos käyttäjä löytää oikean korkeuden ja istuvuus on jämpti.

Sekä visiiriin että maskiin voidaan asentaa myös pelkkä kaukonäkölinssi.

myymälässä suoritetussa näöntar-kastuksessa palomiehillä on ollut mu-kanaan omat maskit ja adapterit. aina kun tehdään muita kuin yksiteholins-sejä, on näkemisalueiden rajat ja koot tehtävä tarkasti ja yksilöllisten tarpei-den mukaan.

–– Hakaniemessä on koettu, että helpoin tapa korjata ikänäkö maskeis-sa ja visiireissä on rajallinen kaksite-holinssi, vaikka palomiehellä itsellään olisi normaalisti käytössä monitehola-sit. rajallisessa kaksitehossa lukuosan voimakkuus voidaan määrittää sen mukaan, mikä on tarve työssä. Tarkan lähinäön alue voi olla 40 cm lukuetäi-syyden sijaan 60 cm, jos se on pääasi-allinen työetäisyys.

60 ikävuoden jälkeen silmän rajal-linen mukautuminen vaikuttaa niin, että 60 cm asetetulla tarkkuudella ei enää pysty lukemaan 40 sentin päähän. Silloin mietitään, olisiko moniteho-linssi parempi ratkaisu. Työkäyttöön hiottujen linssien tekeminen on siis hyvin yksilöllistä, riippuen iästä, työ-tehtävistä, korjaustarpeesta ja omista tottumuksista.

muovilinssit kestävät hyvin pa-lomieskäytössä noin kolmen vuoden



ajan, joka yleensä on linssivahvuuksien vaihtoväli tarkassa näkötyössä.

Alkukartoitus tärkeä

Sekä piilolinssit että silmien laserleik-kaukset ovat kehittyneet harppauksella viimeisen kymmenen vuoden aikana. Linssejä voi pitää entistä pitempään silmissä, ja leikkauksien hinnat tulleet alaspäin. Perinteiset silmälasit ovat kui-tenkin säilyneet yksinkertaisimpana ja edullisena ratkaisuna.

Koska linsseissäkin on kymmenit-täin eri vaihtoehtoja, suosittelee Tyynilä optiikan ammattilaisten hyödyntämis-tä, kun työnäön parantaminen on ajan-kohtaista.

–– Kun prosessi käynnistetään, on tärkeää, että alkuvaiheessa keskustel-laan yhdessä esimiesten ja työsuoje-lunpuolen ihmisten kanssa siitä, mitä näön korjaaminen on, mitä mahdolli-suuksia on ja mitä on järkevää tehdä. millaisia työskentelyolosuhteita on ja millaisia työtehtäviä. Esimerkkinä pai-neilmahengityslaitteen kasvo-osa: onko lähinäköalue tiellä portaissa kävellessä, jolloin tarvittaisiin enemmän kaukonä-ön aluetta.

–– Pelastuslaitoksen puolelta esi-tetään tarpeet ja toiveet, jonka jälkeen valmistetaan mahdollisimman hyvät näönkorjaukset. alkukeskustelun jäl-keen pystytään kertomaan myös hen-kilöstölle, mistä on kysymys: ei lähdetä liikkeelle samanlaisilla linssiratkaisuilla kuin siviililaseissa on, vaan haetaan ni-menomaan riskitöntä ratkaisua työstä selviytymiseen.

mistä sitten johtuu, että pelastustoi-messa paremman näkemisen ratkaisuis-ta ei tiedetä? instrun Tyynilä ei osaa sa-noa, mutta toteaa, että monella muulla alalla on menty paljon eteenpäin.

–– Voidaan ajatella, että optisilla rat-kaisuilla poistetaan yksi työtä haittaava tekijä. rahasta en usko olevan kyse, sil-lä pelastuslaitoskohtaiset kustannukset ovat laskettavissa ja ennakoitavissa.

–– investointeja tietysti mietitään tarkkaan, mutta jos palomiehet halu-taan pitää työkykyisinä, täytyy myös olla tekoja työturvallisuuden paranta-miseksi.

Palomiehen toimintakyky on suh-teessa aistien, kuten näön ja kuulon,

toimivuuteen. näkemisessä on toista-kymmentä osatoimintaa, jotka voivat häiriintyä toisistaan riippumatta. alka-vat näköratojen vauriot voivat aiheuttaa oireita, jotka asiaan perehtymättömän mielestä voivat vaikuttaa jopa heikko-hermoiselta l. neurasteenisilta.

Palomiesten eläkeiän nosto 65-ikä-vuoteen korostaa palomiesten näön tut-kimisen merkitystä tulevaisuudessa.

ikääntyneiden palomiesten kohdal-la olisi olennaisen tärkeää tulkita po-tilaan näköoireita oikein. Esimerkiksi tiedostamattoman, subkortikaalisen näkötiedon käsittelyllä on yhteydet tasapainoon ja motoriikkaan sekä ti-lan hahmottamiseen. Etenkin savu- ja myrkkysukellustyössä, korkean paikan työskentelyssä ja hälytysajossa liiken-teessä matalakontrastinen näkötieto ja liikkeen erottaminen ovat tärkeitä.

näköä voidaan tutkia monella ta-paa. näöstä voidaan tutkia näköra-dat, näöntarkkuus, kontrastiherkkyys, näkökenttä, värinäkö ja hämäränäkö sekä akkommodaatio ja ikänäköisyys. Pelastustyössä on käytännössä edelly-tetty ryhmän ii ajoneuvon kuljettajan näkövaatimuksia: näöntarkkuuden on korjaavia linssejä käyttäen tai ilman nii-tä oltava vähintään 0,8 ja toisella vähin-

– Joensuun malli

Palomiestennäkökyky

Palomiehen on nähtävä operatiivisissa savu- ja kemikaalisukellukses-sa. Pohjois-Karjalan pelastuslaitos antaa tapausesimerkin Dräge-rin savusukellusmaskiin liitettävistä erityisla-seista. Joensuun palo-asema on edelläkävijä palomiesten näkökyvyn parantamisessa.



– Joensuun malli

Palomiestennäkökyky

tään 0,5. Lisäksi molempien silmien yh-teisen näkökentän tulee olla normaali.

Ikänäkö tulee vastaan

Palomiesten näkökykyä tulee arvioida ja hoitaa operatiivisissa tilanteissa. Pa-lomiehiltä tulee tutkia lähi-, hämärä- ja ikänäköisyys. Palomiehen operatiivista työtä ajatellen palomiehen työkyvylle ja päivittäisille toiminnoille on merkitystä esimerkiksi näkökyvyn adaptaation (so-peutumisen) nopeudella ja sillä, miten syvässä hämärässä vielä nähdään.

Lisäksi erityisesti ikänäköisyys on pelastusalan työpaikoilla niin keskei-nen ongelma, että siihen tulisi kiinnit-tää erityistä huomiota. ikänäköisyyden vaikutus palomiehen työhön korostuu niin palomiehen kuin sairaankuljettajan operatiivisessa työssä, jossa joudutaan

katsomaan tarkkaan lähelle usein erit-täin huonoissa olosuhteissa.

Käytännössä niin savu-, myrkky- ja vesisukelluksessa sekä puomitikasauto- ja kattotyöskentelyssä on paljon tilanteita, jolloin palomiehen tulee nähdä hyvin.

Savu ei estä näkemistä läheskään aina ja siksi näkeminen ei ole tarpeeton-ta sukellustilanteissa. Esimerkkinä voi mainita savusukelluksessa etsintätilan-teet, jälkiraivauksen, katto- ja nostola-vatyöskentelyn, lämpökameran käytön ja siirtymisen savurajalle kasvo-osa kiin-nitettynä. myös pullopainemittari tulee kyetä näkemään ja lukemaan.

Vaarallisten aineiden myrkkysukel-luksissa palomiehen tulee kyetä luke-maan rahtikirjat, tynnyreiden yms. merkinnät ja niin edelleen. muunta-ja- ja sähköpaloissa näkyvyys on usein erinomainen mutta paineilmalaitteiden

käyttö pakollista. Palomies, joka ei näe lähelle tai kauas, on turvallisuusriski pe-lastettaville, itselleen ja työkavereilleen.

Joensuu pioneerina

Joensuun paloasema on edelläkävijä pa-lomiesten näkökykyasiassa.

–– Tänä vuonna vakinaisille palo-miehille on hankittu ensimmäiset eri-tyislasit, kertoo työsuojeluvaltuutettu, ylipalomies Eero Bogdanoff Pohjois-Karjalan pelastuslaitokselta.

Työsuojeluvaltuutettu Bogdanoff aloitti työn erityislasien saamiseksi noin neljä vuotta sitten. –– Syynä lasiasian selvittämiselle oli ikääntyneiden palo-miesten ongelmat näkemisessä erilaisis-sa operatiivisissa tilanteissa, Bogdanoff tiivistää. mukana hankkeessa oli alussa myös Petteri Kohonen

– Pelastuslaitos ja työterveyshuolto sopivat säännöistä, joilla laseja hankitaan, kertoo ylipalomies Eero Bogdanoff. Kädessä Drägerin kasvo-osa lasiadapterilla.



TYÖSUOJELUVALTUUTETTU Eero Bogdanoffin mu-kaan erityislasien tarpeellisuutta voidaan perustella työturvallisuus- ja työterveyshuoltolain sekä pelas-tussukellusohjeen (48/2007) perusteella. Työturval-lisuuslain (738/2002) 1 §:n mukaan lain tarkoituk-sena on: ”…parantaa työympäristöä ja työolosuhteita työntekijöiden työkyvyn turvaamiseksi ja ylläpitämi-seksi sekä ennalta ehkäistä ja torjua työtapaturmia, ammattitauteja ja muita työstä ja työympäristöstä johtuvia työntekijöiden fyysisen ja henkisen tervey-den, jäljempänä terveys, haittoja.”

Keskeisimmäksi kohdaksi nousee työturvallisuus-lain 15 § pykälä. Työturvallisuuslain 15 § määrittelee henkilösuojainten, apuvälineiden sekä muiden lait-teiden varaamisesta. Pykälän mukaan: ” Työnanta-jan on hankittava ja annettava työntekijän käyttöön erikseen säädetyt vaatimukset täyttävät ja tarkoituk-senmukaiset henkilönsuojaimet, apuväline tai muu varuste, silloin kun työn luonne, työolosuhteet tai työn tarkoituksenmukainen suorittaminen sitä edellyttää ja on välttämätöntä tapaturman välttämiseksi”.

Lisäksi erityislasien tarpeellisuutta voi perustella työterveyshuoltolain (1383/2001) 10 §:n perusteel-la. Lain 10 § mukaan ”Jos työntekijälle suoritettu terveystarkastus osoittaa, että työntekijällä henkilö-kohtaisten terveydellisten ominaisuuksien takia on ilmeinen alttius saada työstä vaaraa terveydelleen, työntekijää ei saa käyttää tällaiseen työhön.”

TYÖsUOJELU- ja työturvallisuusasioiden käsittely vaatii yhteistyötä. Työsuojeluvaltuutettu Bogdanoff kertoi, etteivät keskustelut pelastuslaitoksen johdon kanssa johtaneet riittävään tulokseen. Tästä syystä hän vei asian eteenpäin työsuojeluorganisaatiossa.

Työturvallisuuslain 17 §:n mukaan työnantajan ja työntekijöiden on yhteistoiminnassa ylläpidettävä ja parannettava työturvallisuutta työpaikalla. Yksit-täisen työntekijän terveyteen ja turvallisuuteen vä-littömästi vaikuttavat asiat käsitellään työntekijän ja työnantajan tai tämän edustajana toimivan esimie-hen kesken. Työsuojeluvaltuutettu voi omasta aloit-teestaan tai työntekijän taikka esimiehen aloitteesta osallistua asian käsittelyyn.

Laajakantoiset asiat käsitellään työsuojelutoimi-kunnassa. Jos työsuojelutoimikuntaa ei ole perustet-tu, asiat käsitellään työnantajan ja työsuojeluvaltuu-

tetun kesken. Työsuojelutoimikunnan jäsenellä on oikeus tehdä esityksiä toimikunnassa käsiteltäviksi asioiksi. Aloitteen tekijällä on oikeus saada esityksis-tään perusteltu palaute.

LAKI työsuojelun valvonnasta ja työpaikan työsuoje-luyhteistoiminnasta 20.1.2006/44 määrittelee työ-suojelun yhteistoiminnasta työpaikalla. Kyseisen lain 26 §:n mukaan yhteistoiminnassa on käsiteltävä muun muassa työntekijän turvallisuuteen ja tervey-teen välittömästi vaikuttavat asiat ja niitä koskevat muutokset.

Yhteistoimintaan 26 §:n 1 momentin 1 kohdan mukaan kuuluvat asiat käsitellään työnantajan tai tämän edustajana toimivan esimiehen ja työntekijän kesken. Työntekijää edustavalla työsuojeluvaltuute-tulla on oikeus osallistua asian käsittelyyn työnte-kijän pyynnöstä ja tarvittaessa muutoinkin. Laaja-kantoiset ja työpaikkaa yleisesti koskevat 26 §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitetut ja muut 26 §:ssä tarkoitetut asiat käsitellään 38 §:ssä tarkoitetussa työsuojelutoimikunnassa. Työsuojelutoimikunnan jäsenellä on oikeus tehdä esityksiä työsuojelutoi-mikunnassa käsiteltäviksi asioiksi ja muutoinkin yhteistoiminnan kehittämiseksi sekä saada esityk-sistään perusteltu palaute.

Lain 38 § pykälässä määrätään työsuojelutoimi-kunnasta. Työpaikalla, jossa säännöllisesti työskente-lee vähintään 20 työntekijää, on perustettava kahdek-si kalenterivuodeksi kerrallaan työsuojelutoimikunta. Työsuojelutoimikunnassa ovat edustettuina työnan-taja sekä työpaikan työntekijät. Työnantajan on ryh-dyttävä tarpeellisiin toimenpiteisiin tässä pykälässä tarkoitetun yhteistoiminnan järjestämiseksi. Käytän-nössä pelastuslaitoksissa toimii kunnallisen alan työ-suojelun yhteistoimintasopimuksen 5 § työsuojelun mukainen työsuojelun yhteistoimintaorganisaatio.

– NÄMÄ säädökset sekä Instru Oy:n luoma konsepti erityislaseille mahdollistavat erityislasien hankkimi-sen jokaiseen pelastuslaitokseen. On vain muistetta-va, että esimerkiksi AGAn kasvo-osa tarvitsee oman adapterinsa erityislaseille. Käytännössä on siis si-ten, että samat lasit käyvät jokaiseen maskiin, jos maskeissa on merkkikohtaiset adapterit, Bogdanoff muistuttaa.

Kuinka hankimme erikoislasit oman pelastuslaitoksemme palomiehille?



Hanke ei edennyt suunnitelmien mukaisesti. aluksi pelastusjohtaja esitti, että paloautot varustetaan eri vahvuisilla lukulaseilla (+1,0, +2,0 ja +3,0), jotka kiinnitettäisiin adaptereilla kasvo-osiin. –– Totesin, että yksivahvuiset lasit ei ole toimiva ratkaisu savusukellusmaskissa. Samoin ongelmia tulee myös siinä, jos palomiehellä on ongelmia kaukonäössä tai molemmilla näköalueilla, Bogdanoff kertoo hankkeen ensivaiheista.

Hän päätti kartoittaa koko Suomen tilanteen savusukellusmaskiin kiinni-tettävien erityislasien osalta. ainoastaan Helsingin pelastuslaitoksessa (Kallion paloasema) oli reagoitu kyseiseen ongel-maan kokeilemalla sekä maskin että kypä-rän lasien hiontaa. Tänä päivänä Helsinki korvaa kaikki lasihankintoihin liittyvät kulut, paitsi ei piilolaseja ja laserleikkausta. –– nyt Helsinkikin on siirtymässä Joen-suun mallin mukaiseen erityislasien adap-terikiinnitykseen, Bogdanoff täsmentää.

Suuri osa palo- ja pelastuslaitoksista ei tiennyt asiasta mitään. Palopäällikkö-jen vastaukset olivat usein asiattomia ja asiantuntemattomia.

–– Usein asiaa kysyessäni minulle naurettiin ja kysyttiin, että pitäisikö teille palomiehille vielä ostaa valkoiset kepitkin, että olisitte tyytyväisiä, Bog-

danoff kertoo kokemuksistaan. Työsuojeluvaltuutettu Bogdanoff

esitti selvityksensä tulokset työnantajal-leen. Pelastuslaitos lupasi hankkia lasit, jos työntekijät maksaisivat ne itse. Bog-danoff ei suostunut työnantajan esityk-seen, vaan vei asian eteenpäin työsuojelun yt-menettelyn mukaisesti. asiasta tehtiin virallinen selvityspyyntö Joensuun kau-pungin työterveydelle. Työterveyshuol-lon mukaa työnantajan on huolehdittava asiasta työnantajan vastuulla. Bogdanoff esitti erityislasien hankintaan liittyvän vastuukysymyksen myös työsuojelun yh-teistoimintakokouksessa, missä työnan-taja myönsi lopulta vastuun erityislasien hankinnoissa olevan sillä.

Tarpeellisuudesta vakuutus

Seuraavaksi Bogdanoff aloitti selvitys-työn siitä, millaisien erityislasien tulisi olla. Hankkeeseen löydettiin asiantun-tijaksi työnäköön erikoistunut optikko matti Tyynilä instru optiikka Oy:stä. Tyynilä kutsuttiin paikalle Joensuuhun paloasemalle. Tyynilä vakuutti työnan-tajan erityislasien tarpeellisuudesta ja siitä, että niitä voi käyttää turvallisesti savu- ja kemikaalisukeltamisessa.

myös yksi työnantajan edustajista

ryhtyi puolustamaan hanketta. apulais-palopäällikkö yrjö Jantunen kannatti Bogdanoffin tavoin erityislasien hank-kimista. yhteistyössä Joensuun työnter-veyden kanssa laadittiin kriteerit lasien hankkimiselle. Työterveyshoitajalla oli merkittävä rooli tässä prosessissa.

JOENSUUN LASIKRITEERIT:

1. siviilissä silmälasit käytössä

2. Palomiesten näkökykyvaatimus, C-kortti, näöntarkkuus 0.8/0.6

3. Kaukokorjaus yli +0.50 tai -0.50 tai cyl-korjaus yli +/- 0.50

4. Linssit henkilökohtaiset. Drägerin kypärä, johon oma adapteri, johon linssit liitetään

5. Perusmuovilinssi, kovapinnoitettu CR 39 (EN 166s, suojaluokitus)

6. Hankitaan aluksi päätoimisen palohenkilöstön käyttöön

Erityislasien tulee olla rajattomat. Perusteluina rajattomuudelle on se, että ns. kynnelliset lasit aiheuttavat noin seit-semän metrin ”harmaan” alueen: palo-mies näkee hyvin lähelle ja kauas, mutta

Adapteri on kasvo-osan valmistajan alkuperäistuote. Kiinnitys on yksinkertainen ja toimiva.


näköalueiden väliin epäselvä alue. ra-jattomissa laseissa tämä ”harmaa” alue jää vain 1-1,5 metriin, mikä tarkoittaa merkitsevästi pienempää riskiä näke-misessä. Lisäksi hankintaa ajatellen on todettava, että lasien hintaero on vain 10-20 euroa laseilta.

Helmikuussa 2009 pelastuslaitos päätti, että palomiehet voivat hankkia instrun suosittelemat erityislasit työn-antajan laskuun. Helsingin pelastuslai-toksen tyylisiin erityislasiratkaisuihin ei päädytty, koska visiiri/maskin lasin hiontaa pidettiin epäkäytännöllisenä ja kalliina ratkaisuna.

–– Erityisesti näkökyvyssä tapah-tuvat muutokset on helpompi hoitaa perinteisissä linsseissä niiden hionnalla kuin koko maskin lasin vaihdolla, Bog-danoff perustelee valintaa.

Lasien hinta adaptereineen on noin 270 euroa. Lasien hankintaa varten kilpailutettiin Joensuussa neljää optik-koliikettä. –– Lasit voi kyllä hankkia haluamastaankin liikkeestä, jos pyytää kaupungin hankintatoimistolta poik-keusluvan, Bogdanoff kertoo.

Työterveydeltä lähete optikolle

Käytännössä erityislasien hankinta Jo-ensuussa tapahtuu seuraavalla tavalla. näköongelmista kärsivät palomies me-nee Joensuun työterveyteen työterveys-hoitajan luo. Hän kertoo tarvitsevansa erityislasit. Käynnin aikana työterveys-hoitaja antaa suosituksen lasien hankki-misesta ja lähetteen optikolle.

Optikko arvioi näön ja tekee tar-vittavat hionnat erityislaseihin ja kiin-nittää lasit adaptereihin. Työsuojeluval-tuutettu opastaa palomiehen adapterin ja lasien käyttöön sekä huoltoon.

Käytännössä erityislasien kiinnitys-operaatioon menee viiden minuutin koulutuksen jälkeen 10-20 sekuntia. Lasit kiinnitetään kasvo-osaan työ-vuoron alussa, jossa ne saavat olla pai-koillaan työvuoron loppuun saakka. ainoastaan kasvo-osan huollossa lasit ja adapteri irrotetaan kasvo-osasta. Työvuoron lopussa palomies irrottaa adapterin ja lasit maskista sekä laittaa ne säilytyskoteloon. Säilytyskoteloa voi säilyttää esimerkiksi työasun rintatas-kussa tai omassa kaapissa.

Aktiivisuus ratkaisi

Työsuojeluvaltuutettu Bogdanoff on tyytyväinen nykytilanteeseen erityis-lasien osalta.

––- Suurimmat ongelmat olivat saada työnantaja vakuuttuneeksi lasien tarpeellisuudesta. Lisäksi työnantaja hirvitteli lasien hintaa ja sitä, että kaik-ki ryntäävät hankkimaan lasit itselleen. Hinta ei ollut loppujen lopuksi kovin korkea ja toiseksi laseja ovat hankkineet vasta muutama palomies. ainoa ongel-ma on siinä, että paineilmalaitteiden kasvo-osien tulisi olla henkilökohtaiset. näin lasien tarvitsemat kiinnitysadap-terit voisivat olla paikoillaan koko ajan, Bogdanoff tiivistää hankintaprosessin kulmakohtia.

Lopuksi työsuojeluvaltuutettu Bog-danoff tähdentää työsuojeluvaltuutetun omaa aktiivisuutta tiedonhankinnassa. Viimeisin aloite liittyy trukkikurssiin. Bogdanoff kertoi tehneensä aloitteen trukkikurssista työnantajalleen trukin käytön ohjaavan asetuksen muuttuessa.

–– meillä on yksi trukki pelastus-laitoksella ja sen käyttäjät koulutettiin täällä asemalla yhdessä muiden hallinto-kuntien trukinkäyttäjien kanssa. Kou-lutuksen järjesti Jyväskylän kaupungin aikuiskoulutuskeskus. Seuraavaksi on suunnitteilla toteuttaa Bronton nosto-lavakoulutus, koska nostolava-auton käyttölupa kestää vain viisi vuotta ja käytännössä kaikkien palomiesten luvat ovat vanhentuneet.

–– Olisikin erittäin hyvä, jos lii-ton sivuilta löytyisi tietoa näistä muu-toksista ja koulutusmahdollisuuksista kaikille työsuojeluvaltuutetuille. yksin kaiken työsuojeluun ja -turvallisuuteen liittyvän tiedon hankkiminen on liian haasteellista, ellei peräti mahdotonta, Bogdanoff tiivistää oman kokemuk-sensa työsuojeluvaltuutetun tehtävistä Joensuun pelastuslaitoksella.

–– Lopuksi haluaisin sanoa sen, että erityislasien hankkimisluvan saatuam-me on työsuojeluvastuu nyt palomie-hellä itsellään. Työnantaja on tehnyt osuutensa. Jos esimerkiksi tätä artikke-

Maskissa linssit säädetään oikealle korkeudelle. Adapteriin on helppo vaih-taa uudet linssit, kun näkökyky muuttuu.


www.heijastinasu.comPia von Koch040 759 1771

Maria Leutola040 719 2121


sUOMEN PALOMIEsL I ITTO sPAL RY

Varaa majoitus Sokos Hotel ilves

Myyntipalvelu puh. 020 1234 600

Ilmoittautumiset 14.11. mennessä puh. (09) 8678 880 tai [email protected] OHJEET JA LIITTOKOKOUsOHJELMA LÄHETETTY PAIKALLIsYHDIsTYKsILLE

Ilmoittaudu liittokokoukseen 24.11. Tampereellalia lukeva palomies tarvitsee lukiessaan

lukulasit, niin on varmasti syytä varata aika työterveyshuoltoon ja optikolle erityislasien hankkimista varten. Työ-antaja on tehnyt oman osuutensa ja meidän palomiesten on myös kannet-tava oma vastuumme työturvallisuu-desta, työsuojeluvaltuutettu Bogdanoff alleviivaa työntekijöiden ja työnantajan yhteistä vastuuta työsuojeluasioissa.

Juha Rautiainen

LÄHTEETKunnallisen alan työsuojelun yhteistoimintasopimusLaki työsuojelun valvonnasta ja työpaikan työsuojeluyhteistoi-minnasta (2006/44)Lindholm H, Lindqvist-Virkamäki S, Lusa S, Punakallio A, Ilmarinen R, Mäkinen H. Pelastushenkilöstön terveystarkas-tukset -hyvät käytännöt. Mertanen V (toim). Työterveyslaitos, Vammalan kirjapaino Oy, Vammala, 2009: (s.68).Lindqvist-Virkamäki S, Punakallio A, Ilmarinen R, Lindholm H. Terveystarkastukset palo- ja pelastusalalla. Kirjassa: Terveystarkastukset työterveyshuollossa. Karhula A-L (toim). Työterveyslaitos, Vammalan kirjapaino Oy, Vammala, 2006, 2 painos::436-449.Pelastussukellusohje (48/2007), SisäasianministeriöTyöterveyshuoltolaki ( 1383/2001, 10§)Työturvallisuuslaki (738/2002, 15 §)

ToiminTAKyKyHAnKE: ennakko tuloksia

1. Mitoituksen perusteet ja

suorituskykyvaatimukset

TEHTÄVÄ:

HUOMIOITA:

PROJEKTI-PÄÄLLIKÖN KOMMENTTI:

KOMMENTTI YLEIsÖsTÄ:


miten nykyisillä voimavaroilla kyetään hoita-maan kasvava tehtävämäärä eli voimavarojen tarkempi kohdentaminen.

• Toimintakyky pitää pystyä määrittelemään tarkemmin• Pelastusyksikkö pitää pystyä määrittelemään joustavammin• riskialueet pitää pystyä määrittelemään vuorokaudenajan mukaan• Palvelutasopäätöksellä päätetään pelastusyksikön valmiudesta• Pelastusopiston opetuksen tulisi noudattaa realismia (1+5 > 1+3)• On oltava mahdollisuus pienempien pelastusyksiköiden käyttämiseen, jotka hyödyntävät vaihtoehtoisia menetelmiä• Savusukelluksessa käytetään lämpökameraa• Palkkausjärjestelmän tulee tukea toimintakyvyn ylläpitämistä• Pelastustoimessa mitattava valmiuden vaikuttavuutta• Henkilöstö on sijoitettava jo lähtö- kohtaisesti työvuoroihin siten, että valmius on mahdollisimman hyvä

”Savusukelluskelpoisuus ei voi olla ainoa toimintakyvyn mittari.”

”Palomiesten toimintakyky pitää tietää tarkemmin kuin vain savusukelluskelpois-ten määrä.”

”Palkkauksen pitäisi jotenkin kannustaa parempaan toimintakykyyn ja osaamiseen.”

Taito Vainio, sM

”Saadaanko alaa kehitettyä kaiken tutki-misen jälkeen, vai jämähdetäänkö Suomen vanhoillisimmiksi? maailma muuttuu.”

2. Urakehityksen linjaukset ja

koulutusjärjestelmän tuki

TEHTÄVÄ:

HUOMIOITA:



Pyritään löytämään ensisijaisesti pelastus-alan sisällä urapolkuja myös palomiehille, jotka eivät ole savusukelluskelpoisia.

• Tulevaisuuden pelastaja: monialainen turvallisuusammattilainen• ”Eletään sankarimyytin pauloissa”• Toimintatapojen muuttaminen, onnettomuuksien ennalta ehkäisemiseen• Henkilöstöjohtamisjärjestelmän kehittäminen• Päällystön työnkuvien selkeyttäminen• nykyjärjestelmä ei tue miehistön urakehitystä• Eri alueiden erilaisia tarpeita ei huomioida• alueilla ei ole selkeää henkilöstön kehittämisstrategiaa• Työntekijät eivät tunnista omaa vastuutaan työkykynsä, terveytensä ja ammatillisen osaamisensa ylläpidossa• Henkilöstöjohtaminen puutteellista: työnohjaus, kehityskeskustelut, ikäohjelmat• Kaikki tekevät kaikkea: ei ryhmätyötä, ei vaihtoehtoisia sammutus- ja pelastusmenetelmiä• Palkkausjärjestelmä ei tue kehittyvää ura-ajattelua

”On esitetty, että palomiesten työtaitojen taso pitäisi saada läpinäkyvämmäksi, sai-raankuljetuksen tasotestien tapaan.”

”Täydennyskoulutusstrategiaa ei tämän kyselyn perusteella ollut yhdessäkään laitoksessa.”

”Palomies on kutsumusammatti. Urapol-kuihin ei löydy helppoa ratkaisua.”

”Tässä ei ole mitään uutta tulosta. Ensim-mäinen kysely tehtiin 1964.”

Kari Kinnunen, PEO

”Kyselyihin on kyllästytty, kun ne eivät johda mihinkään”.

ToiminTAKyKyHAnKE: ennakko tuloksia Sisäministeriön toimintakykyhanke päättyy vuoden lopulla. Ennakko-tuloksia esiteltiin yleisötilaisuuksissa Kuopiossa ja Tampereella lokakuussa.


4. Työterveys- ja -turvallisuus-

toiminnan tehostaminen

TEHTÄVÄ:

HUOMIOITA:



3. Tutkimus- ja kehittämis-

toiminnan edistäminen

TEHTÄVÄ:

HUOMIOITA:



Edistetään tutkimuksen kehittymistä sekä tutkitaan eri vahvuisten yksiköiden ja erilais-ten menetelmien vaikutusta suorituskykyyn.

• Cobra tai Dspa on nopea ”selvittää” kahdestaankin 3. kerrokseen saakka ja aloittaa palokaasujen jäähdytys• Lämpökamera parantaa työturvallisuutta ja puolittaa etsintäajan• Tarkka raportti julkaistaan myöhemmin. Siinä mm. sammutus- ja palon rajoitus- kyky, koehenkilöiden tuntemukset ja sykkeet, investointi- ja käyttökulut, tarvittava koulutus• Pelastusopiston testien lisäksi huomioidaan pelastuslaitosten kokemukset kummastakin menetelmästä

”Pitää olla rajattu tila, jotta vaihtoehtoisista sammutusmenetelmistä olisi hyötyä.”

”Hyvät kokemukset laitteista ja menetel-mistä leviävät huhuina, huonot kokemuk-set vielä paremmin.”

Jarkko Jäntti, PEO

”Pelastusopistolle olisi pitänyt antaa jo kymmenen vuotta sitten rahaa testaami-seen, kun Cobra jalkautui Suomeen.”

Keinoja toimintakyvyn ylläpitämiseen mahdollisimman pitkään.

• Kokonaisvaltaisen työterveys-, työturvallisuus- ja hyvinvointitoiminnan organisointi• Hyvä työterveyshuoltokäytäntö, räätälöinti pelastusalalle• Varhaisen välittämisen mallit • Tavoitteena nolla tapaturmaa kaikissa työ-, harjoitus- ja liikuntatilanteissa • Fyysisen toimintakyvyn arviointi-, palautteenanto- ja seurantajärjestelmä: FireFit-testaus, palomiesten luokittelu toimintakykyindeksillä 1-5, joka muodostuu kuntoindeksistä (kestävyys, lihaskunto, liikkuvuus) ja työtaitoindeksistä (Oulun mallin tai siitä muokattu savusukellustesti)

”Pelastajan indeksi (FireFit) olisi sotilaan indeksin tapainen toimintakyvyn indeksi. Eri tehtäviin – palotarkastukseen, koulu-tukseen, sairaankuljetukseen, pelastusteh-täviin – riittää eri indeksit. Toimintakyvyn mittaamisesta saa palautteen ja yksilöllisen harjoitusohjelman.”

”Työterveyshuollon ja työturvallisuus-henkilöstön välille tarvitaan konkreettista yhteistyötä.”

Sirpa Lusa, TTL

”Kun puhutaan nolla-tapaturmista, keskeis-tä on se, mitä tehdään liikuntavammoille.”


oULU: Pelastuslaitos ei voinut paikata työvuorovajetta hätätyönäTyöjärjestelyt eivät voi olla sellaiset, että syntyy jat-kuvaa tarvetta määrätä palomiehiä hätätyöhön tai ylitöihin sairaankuljetuk-seen, huomautti työsuo-jelupiiri Oulu-Koillismaan pelastuslaitosta.

Oulu-Koillismaan pelastuslaitok-sen työaikajärjestelyistä on vuo-

den aikana annettu kaksi huomautus-ta työsuojelupiiriltä. niihin johtaneet tapahtumat alkoivat neuvotteluista, jotka koskivat sairaankuljetuksen työ-aikamallia ja eriyttämistä omaksi toi-minnakseen.

–– Kun työnantaja oli vaihtamassa sairaankuljetuksen työaikaa yksipuo-lisella päätöksellä, oli seurauksena sai-raankuljetuksen henkilöstön irtisanou-tumista, sairastumisia ja ylityöhaluk-kuuden vähenemistä. Tästä seurannutta työvuorovajetta paikattiin määräämällä palopuolelta palomies hätätyönä saku-

puolelle, Oulun Palomiesyhdistyksen puheenjohtaja Pasi mänty kertoo.

Työaikalain mukaan hätätyön teet-täminen on mahdollista vain tietyissä poikkeusoloissa. Hätätyötä voidaan teettää kun ennalta arvaamaton tapah-tuma vakavasti johtaa hengen, tervey-den tai omaisuuden vaarantumiseen. Perusteet täyttyvät, kun syykriteeri (ennalta arvaamaton tapahtuma) ja seurauskriteeri (hengen, terveyden ja omaisuuden vaarantuminen) täyttyvät samanaikaisesti.

Luottamusmiehet ja työsuojeluval-tuutetut kyseenalaistivat hätätyömää-räyksen ja jättivät Palomiesliiton tuella


asiasta selvityspyynnön Pohjois-Suo-men työsuojelupiiriin.

Työsuojelupiirin päätös oli selvä: hätätyön kriteerit eivät ole täyttyneet. Pelastuslaitoksen sairaankuljetuksen resurssit eivät ole riittävät normaaliti-lanteessakaan, joten tilanne ei ole ollut ennalta arvaamaton äkillinen tilanne, johon työnantaja ei olisi voinut ajoissa varautua.

Työsuojelupiiri velvoitti pelastuslai-tosta kirjaamaan palomiehillä teetetyt sairaankuljetuksen hätätyöt ylitöiksi ja järjestämään työ siten, ettei perusteet-tomia hätätöitä teetetä.

Ylityön teettäminen ei saa olla jatkuvaa

Toistamiseen työsuojelupiiri joutui puuttumaan työjärjestelyihin, kun työnantaja tekemänsä ohjeen perus-teella määräsi virassa oleva palomiehen vastoin tämän suostumusta ylitöihin sairaankuljetukseen, vuorovajetta paik-kaamaan.

Työaikalain mukaan virkamies ei saa kieltäytyä ylityöstä, jos sen tekeminen on työn laadun ja erittäin pakottavien syiden vuoksi välttämätöntä.

Työsuojelupiiri totesi palo- ja pelas-tustoimen työn oleva laadultaan sellais-

ta, että sen jatkumisesta on lähtökohtai-sesti huolehdittava kaikissa olosuhteis-sa. Pelastuslaitoksen ja terveystoimen sopimus vähimmäismiehityksestä ei pelkkänä sopimusseikkana täytä laatu-kriteeriä.

Pelastuslaitoksen sairaankuljetuk-seen antama työnjohdollisessa ohjees-sa oli rutiinitoimenpiteenä virkamies-ten määrääminen ylityöhön ilman suostumusta. Vaikka määrääminen on viimekätinen toimenpide, ohje ei sellaisenaan täytä lainsäädännöstä tu-levaa vaatimusta erittäin pakottaville työlle.

–– Työjärjestelyt eivät voi olla sellai-set, että syntyy jatkuvasti tarvetta teettää ylityötä saati ylityötä, josta virkamiehet eivät voi kieltäytyä. Työnantajan on järjestettävä työt siten, että ne pääsään-töisesti voidaan tehdä säännöllisenä työ-aikana, työsuojelupiiri huomautti.

Sairaankuljetus siirtyi tammikuussa kolmeen vuoroon ja kesäkuussa 12-tun-nin työvuorojärjestelmään.

–– Työnjohdollista ohjeistusta on täsmennetty sijaisten käytön osalta sekä mahdollisen äkillisen vajeen paikkaus-ohjeistuksella. Henkilöstöä ei määrätä ylitöihin perusvalmiuden ylläpitämi-seen, toteaa pelastuspäällikkö mika Haverinen.

Työvuoro harjoittelemassa Oulun paloasemalla. KU

VAT:

JARN

O KE

RÄN

EN

OULUN Palomiesyhdistys on ollut ylitöiden tekemisestä yhteydes-

sä myös Oulu-Koillismaan pelastus-laitoksen johtokuntaan. Yhdistys mm. totesi, että vuonna 2008 tehtiin pelastuksen tulosalueella ylitöinä 14 563 tuntia, lähes yhdeksän hen-kilötyövuotta. Määrästä vain kol-masosa johtui hälytystehtävistä.

– Taloudellisesti nämä ylityöt ovat maksaneet sivukuluineen yli 400 000 euroa, yhdistys laskee.

sairaankuljetuksen tulosalueella ylitöiden yhteistuntimäärä on 4 008 tuntia eli reilu kaksi henkilötyövuotta, sivukuluineen lähes 90 000 euroa.

Palomiesyhdistyksen mukaan suurin osa ylitöistä johtuu hälytys-tehtävien lisäksi työvuorovajeesta, johon työantaja on reagoinut alen-tamalla minimivahvuuksia.

YLITYÖMÄÄRÄT ja henkilöstön re-surssipula vaativat yhdistyksen mielestä nopeita ratkaisuja, niin talouden tasapainottamisen kuin kuntalaisten ja operatiivista työtä te-kevien turvallisuuden kannalta. Pe-lastuslaitos tarvitsee lisää operatiivi-sia työntekijöitä ja paluun kaksivuo-rotyömallista vuorokausityöaikaan. Vuorokausirytmiin palaaminen toisi 300 000 euron säästön verrattuna nykyiseen työaikamalliin.

Puheenjohtaja Pasi Mänty muis-tuttaa, että virheellinen työajan muutos on tiedostettu, mutta että korjaavatkin toimenpiteet ovat ol-leet virheellisiä ja niihin on valvova viranomainen – kuten työsuojelupiiri – joutunut puuttumaan.

– Ylitöitä on teetetty hätätyönä, määrätty sijaisia ylitöihin ja virka-

miehiä vastentahtoisesti ylitöihin. Minimivahvuuksien laskemisesta on tullut käytäntö. Oulu-Koillismaan pelastusliikelaitos ei saa enää vaa-rantaa palomiesten eikä kuntalais-ten turvallisuutta laskemalla mini-mivahvuuksia ja teettämällä ylitöi-nä ne tunnit, jotka muualla tehdään normaalein työjärjestelyin.

PELAsTUsLAITOs ottaa ylityöt ny-kyistä tarkempaan seurantaan vuo-den 2010 alusta lähtien. Pelastus-laitoksen johdon mukaan käytössä olevaan resurssienhallintaohjelmis-toon tarvitaan tätä ennen päivitys, jolla pystytään erottelemaan vuoron-vajauksesta johtuvat ylityöt aukotto-masti muista ylitöistä

– Tämän jälkeen tehdään johto-päätöksiä mahdollisista muutostar-peista. Pyritään tehostamaan työajan käyttöä niin, että ei-lakisääteisiin tehtäviin käytetään ylityötä vain ko-konaisminimivahvuuden alittuessa. sijaisten käyttöä harkitaan tehostet-tavan eli käytetään niissä vuoroissa joissa on eniten vajetta, pelastus-päällikkö Mika Haverinen kertoo.

Henkilöstöresursseja on laitok-sen johdon mukaan lisätty jo (neljän virkaa vakinaisille asemille), ja pal-velutasopäätöksessä on aikataulu-tettu lisää vakansseja.

– seuraava ongelma on päivätyö-tä tekevien palomiesten lisääminen, näitä ei ole hyväksytty palvelutaso-päätöksessä. Kaikki edellä mainittu on kiinni kuntatalouden kehitykses-tä, Haverinen sanoo.

Palomiesyhdistyksen työaikaesi-tykseen nähden johto on eri mieltä kaksivuorojärjestelmän edullisuu-

desta peruspalkkamenojen osalta, mutta toteaa että valmius keskus-tella ja neuvotella on olemassa.

Palomiehet ovat korostaneet työ-aikamallin kokonaisvaikutuksia:

– Työaikamuutos olisi edullisin vaihtoehto: se vaikuttaisi myöntei-sesti työhyvinvointiin ja -turvallisuu-teen sekä lisäisi kuntalaisten turval-lisuutta, jatkaa Mänty.

PELAsTUsLAITOKsEN johtokunta on aloittanut luottamusmiespohjaise-na viime toukokuussa. Puheenjoh-taja Juhani Nikula (vas.) toteaa, että kovin syvällistä näkemystä henki-löstöresursseihin ja työvuorojärjes-telmään ei vielä ole syntynyt.

– Olemme sivunneet melkein joka kokouksessa henkilöstöresurs-siasiaa muun muassa runsaiden ylityömäärien ja työhyvinvoinnin näkökulmasta. Johtokunta kokoon-tuu pariksi päiväksi marraskuussa rakentamaan tulevaa strategiaa ja samalla on tarkoitus käsitellä myös näitä asioita, Nikula kertoo.

Henkilöstöresurssit ovat hyvin pitkälti kiinni kuntataloudesta. Niku-la toteaa, että paljon tulee olemaan töitä senkin eteen, että saadaan säi-lytettyä nykyiset virat ja toimet.

oulun palomiehet esittävät

paluuta vuorokausirytmiin

JARN

O KE

RÄN

EN


TUOTEUUTUUDET & INNOVAATIOT [email protected]

JULKAIsUT

Lokakuun alussa julkistettu palomies-romaani Ikkunansärkijä käynnistyy

ajankohtaisella kuvalla: Rintamamiestalo palaa ja palomiehet joutuvat tekemään nopeasti ratkaisuja yllättävässä tilantees-sa. Jotain tapahtuu -- ja seuraavan aamun lehdet saavat verenkirjavat otsikkonsa.

Palomies Marko Partasen kolmannen romaanin aloitus iskee, ja meno jatkuu tiivistempoisena. Alussa ladattu jännite säilyy parin sadan sivun ajan, vaikka yht-eisen salaisuuden lisäksi paloasemalla tapahtuu paljon muutakin. Keikkojen välissä asemalla ja kodeissa punnitaan moneen kertaan kunniallisuus, luotta-mus, mokat, selän takana juonittelut, palokuntahuhut, sankaritarinat ja paina-jaiset.

Jokainen saa nenilleen, pyyhkii rään poskeltaan ja jatkaa eteenpäin, pää lom-moilla. Brankkarin lisäksi myös ministe-riön miehet.

Yhteinen salaisuus

Marko Partanen: Ikkunansärkijä (Kustantaja: suomen Ensihoi-don Tiedotus Oy, 2009).

Erittäin harvalukuisessa suoma-laisessa palomieskirjallisuudessa jokai-sen romaanin julkaisu on kulttuuriteko. Yksityiskohtiin menevä kerronta ja viit-taukset alan sisäisiin kirjoittamattomiin ja kirjoitettuihin sääntöihin saattavat jäädä suurelle yleisölle vieraiksi. Tarina kuitenkin rullaa sata lasissa, eikä jää märehtimään.

Palomiehet löytävät kirjasta varmasti tuttuja hahmoja ja niiden luonteen- piirteitä. Kukaan kirjan sankareista, konnista, pyrkyreistä ja luopioista ei ole yksiulotteinen, vaan ulkokuorien alta pal-jastuvat syyt ja seuraukset käytökselle. Viimeistään saunailloissa ja seminaare-issa.

Ikkunansärkijässä kukaan ei jää il-man ruoskaniskuja, mutta kirjoittajan sympatia on palomiehen puolella.

Mikko Terävä

Kevyt paloauto raskailla ominaisuuksilla

Kentällä jo liikkunut Mini 11 nähtiin Finnsecissä.

Vehon, Kulkevan ja Veljekset Kulmalan yhteistyöllä syntynyt Mini 11 oli esillä

Finnsec-messuilla Helsingissä lokakuun alussa. Kehitystyön lähtökohtana oli, että 1+1-miehitteisen kevytpaloauton voi varustaa monipuolisesti selviytymään useimmista palokunnan tehtävistä: sam-mutuksesta, pelastuksesta, raivauksesta, ensihoidosta. Alustana on MB 518 CDI au-tomaattivaihteistolla. sammutuslaitteena on UHPs, 600 litran vesisäiliöllä, jolloin täydennysvettä tarvitaan 15 minuutin ku-luttua. Rakennuspaloon teho ei riitä, mutta pieneen kohteeseen paremmin.

Turvallisuusalan messuilla oli noin 30 palosuojeluun ja pelastustoimeen liittyvää näytteilleasettajaa ja yhteensä parisataa näytteilleasettajaa. Uutuustuotteita oli erityisesti valvontakameroissa sekä mobii-leissa hälytys- ja paikannuslaitteissa. VTT julkisti yhdessä mm. Ilmatieteen laitok-sen kanssa kehitetyn kansallisen hälytys-, tilannekuva- ja varoitusjärjestelmän kemi-kaali- ja luonnononnettomuustilanteisiin.



Paul Eskelinen (vas), Mika Eilola ja Petri Maunula suunnittelivat uhrien evakuointia, ennen kuin tuli heidän vuoronsa kiinnittyä hylkyä kuvaavaan öljyntorjunta-alukseen.

Pelastaja Mika Juselius seurasi pelastuslauttojen liikkeitä. Toinen espoolaisyksikkö tarkisti lautat ku-miveneellä.

Harjoitusskenaarion mukaan Ham-purista saapunut Finnairin mat-

kustajakone teki pakkolaskun mereen 40 minuuttia aiemmin. Keskiviikkona 7. lokakuuta, hieman aamukahdeksan jälkeen Espoonlahden paloasemalle tuli hälytys meripelastustehtävästä. Pian yksikön esimies Petri maunula, pelastusaluksen kippari Tomi Koski-nen ja kolme pelastajaa olivat jo ran-nassa veneensä luona.

–– Tiesin kyllä että harjoitus on tu-lossa, mutta pidin itseni tarkoituksella pimennossa. meillä oli aluksessa mu-kana savusukelluskamat, pintapelastus-tarvikkeet ja ensihoitotarvikkeet, kun ei tiedetty tehtävää tarkasti. näin harjoitus palveli tarkoitustaan paremmin mau-nula, kertoo.

myrsky toi harjoitukseen haastetta– Koeta pitää keula paikal-laan! – Yritän, yritän! Vih-doin kiinnittyminen onnistuu ja lento-onnettomuuden uhrit pääsevät turvaan. Keltaisiin pelastusliiveihin pukeutuneet miehet ja naiset puristavat keinuvan veneen kaiteita. Alumiininen alus puskee rajun aallokon läpi kohti rantaa.


Kovassa merenkäynnissä matkustajatietojen kerää-misestä oli luovuttava. Pintapelastajat pyrkivät vain pitämään uhrit turvallisesti aluksella.

Hylky oli tyhjä, joten uskottiin, että uh-rit ovat meressä. ajoimme takaisin on-nettomuuspaikalle. Oletimme, että jos uhrit ovat tippuneet hylystä, heitä täy-tyy etsiä tuulen alapuolelta. ajoimme suorakulmaista etsintäkuviota, kunnes harjoitus meripelastuksen osalta pää-tettiin.

Alukset ehjänä

Kaikkiaan maunulan johtama meripe-lastusyksikkö onnistui hyvin: tehtävä saatiin suoritettua ilman, että vaikea keli olisi aiheuttanut lisähavereita. Kiinnit-tymisvaiheessa toisiinsa hakkaavat ve-neet olivat todellinen vaaratekijä.

Harjoitus tarjosi yksikölle lopulta paljon oppia tulevaa ajatellen. Potilai-den laskemiseen olisi maunulan mie-lestä pitänyt ottaa vielä tiukempi ote. alukselta annettu väärä tieto työllisti aluksi muita toimijoita. Tämä johtui

Sää oli mitä otollisin. Tuuli puhal-si peräti 20 metriä sekunnissa ja sade piiskasi.

–– Vaikka sää toikin vaaraa har-joitukseen, oli hyvä, ettei ollut tyyn-tä. yleensähän onnettomuudet sattuu huonolla kelillä. Kippari sai tässä hyvää käytännön harjoittelua.

nuottaniemen venesatamassa meri-pelastuskeskukselta saatiin tarkennettu tehtävä: veteen laskeutunut matkusta-jakone uhkaa upota, koneen rungon luona olevat uhrit on evakuoitava vä-littömästi. Koneessa oli ollut 50 mat-kustajaa ja miehistön jäsentä.

Neljä kateissa

14-metrinen alus taittoi 2,5 merimailin matkan vajaassa kymmenessä minuu-tissa. aiemmin paikalle ennättänyt toi-nen espoolaisyksikkö tarkisti jo kumi-veneellä pelastuslauttoja. Lentokoneen runkoa markkeerasi öljyntorjunta-alus Hylje, jonka vierelle Koskinen ohjasi veneen. rajussa aallokossa kipparilla oli täysi työ pitää vene paikoillaan, jotta se saatiin kiinnitettyä.

muutaman minuutin yrittämisen jälkeen uhrit saatiin turvallisesti kyy-tiin, ja pelastaja Paul Eskelinen saattoi aloittaa loukkaantuneiden luokittelun. Uhrien laskemista vaikeutti aluksella olevien toimitsijoiden ja median edus-tajien runsas määrä. aluksi eteenpäin ilmoitettiinkin väärä luku.

Kovan sateen ja aallokon vuoksi tar-kemmasta matkustajatietojen keräämi-sestä oli luovuttava. Kukaan 17 uhrista ei ollut vakavasti loukkaantunut, joten oli keskityttävä siihen, että kaikki pysy-vät turvallisesti veneessä.

– Vettä tuli vaakatasossa ja aallot löivät kannelle, siinä oli kirjallisia töitä mahdotonta tehdä. Pintapelastajat pai-mensivat, että ryhmä pysyi koossa.

Suomenojan venesatamassa uhrit luovutettiin pelastuslaitoksen lääkintä-kaistalle, joka hoiti siitä eteenpäin koko hoitoketjun. Hoitotyössä oli tukena myös Punaisen ristin vapaaehtoiset.

–– Sitten saimme meripelastuksesta tiedon, että neljä on edelleen kateissa.

kuitenkin pelin luonteesta, eikä näin olisi tositilanteessa tapahtunut.

–– Vaikeisiin olosuhteisiin olisi tar-vittu paremmat merkintävälineet. Jos tuolla veti aanelosen esiin, niin eihän siitä ollut viiden minuutin päästä mi-tään jäljellä.

yksikölle ei tullut evakuoitavaksi pelastuslauttoja, mutta siihenkin eh-dittiin onnettomuuspaikalle ajaessa valmistautua. Kovassa merenkäynnissä lautan viereen ajaminen olisi ollut pe-lastettavien kannalta vaarallista, joten piti keksiä varasuunnitelma.

–– Olisimme pistäneet pintapelas-tajan veteen köyden kanssa ja hinanneet pelastuslautan saaren luokse tai aluksen perään, josta olisi saatu uhrit ylös.

–– Olen kyllä tyytyväinen harjoi-tuksen antiin, maunula päättää.

Ari Räsänen

Keskustelut lentopelastustoimin-nan perustamisesta Helsingissä al-

koivat 1970-luvulla, mutta käynnistä-mistä jouduttiin odottamaan seuraavan vuosikymmenen loppuun. Lähtölauka-uksena oli 1988 suurten purjelaivojen Tall Ships’ race, jota varten luotiin tilapäinen ilma-aluksilla toimiva pelas-tusvalmius.

Lentopelastukseen koulutettiin eri-koisryhmä, joka pystyi monipuolisiin pelastustehtäviin sekä merialueilla että laivoissa. Hyvien kokemusten perus-teella ryhmän toiminta päätettiin va-kiinnuttaa 1989, jolloin perustettiin LEKa-ryhmä 22:sta lentopelastukseen koulutetusta palomiehestä. ryhmään valittiin palomiehiä, joiden katsottiin soveltuvan hyvin nopeaan ja kurinalai-seen työskentelyyn fyysisesti ja psyykki-sesti erittäin vaativissa olosuhteissa.

10. lokakuuta 1989 malmilla jär-jestetty LEKa-julkistamistilaisuus työnäytöksineen oli mieleenpainuva tapahtuma. Ensimmäiset lentopelasta-jat saivat mustat LEKa-baretit ja siivek-kään koulutushaaramerkin.

20-vuotisjuhlan kunniaksi Helsin-gin kaupungin pelastuslaitos on jul-kaissut kirjan Helsingin pelastuslaitok-sen lentopelastustoiminta: LEKaSTa mirGiin 1989-2009. merimestari Teemu Tumeliuksen kirjoittamassa ja palomies-sairaankuljettaja Tom Ha-maran taittamassa teoksessa käydään läpi lentopelastuksen vaiheet nykyiseen muotoonsa.

Malmin lentokentälle

Lentopelastuksen kehittäminen ajatuk-sesta LEKan perustamiseen vaati sin-nikkyyttä ja pitkäjänteisyyttä. Kuten pelastuskomentaja evp. rainer alho kirjassa toteaa, ”perinteistä meripelas-tusta laajemman lentotoiminnan aloit-

tamiseen ei eri viranomaisilla ollut ideaa ja muutamia tilapäisratkaisuja lukuun ottamatta taloudellisia mahdollisuuk-sia, eikä aina oikein haluakaan.”

alhon vastatessa rahoituksen ja ul-koisten toimintaedellytysten luomises-ta, LEKa-ykkönen markku rissanen ja ensimmäinen LEKa-kakkonen Olavi raitolehto tekivät mittavan työn LE-Kan toimintamallin, koulutuksen ja yksikön hengen rakentamisessa. Har-joituksia varten rakennettiin oma har-joitusalue malmin lentokentälle.

rissanen toteaa kirjassa, ettei ”mi-tään LEKa-kauppaa ollut, josta tarvik-keita voi käydä ostamassa, vaan varus-teet piti haalia ympäri maailmaa, testata ne itse ja varmistaa, että ne soveltuivat turvallisesti toimintaan”. ilmailuviran-omaisten tarkkuus tuli eteen usein.

Kansainväliset tehtävät

Suomen tiivistyvä osallistuminen kan-sainväliseen pelastustoimintaan kehitti myös lentopelastusta. LEKa-ryhmä kehitti valmiuksia helikopterilla suo-

ritettaviin lämpökameraetsintöihin ja kaupunkiolosuhteiden raunioetsin-tään. Ensimmäisiä kokemuksia oli vielä perustettavana olevan Finn rescue For-cen osallistuminen Latvian metsäpalo-jen sammuttamiseen 1992.

alkuvuosina LEKa-ryhmä toimi Helikopteripalvelu Oy:n ja rajavartio-laitoksen helikoptereilla. yhteistoiminta rajavartiolaitoksen ja puolustusvoimien koptereilla on jatkunut tähän saakka. Tällä hetkellä LEKa lentää yhteistoi-mintasopimuksella rajavartiolaitoksen koptereilla.

EU-hankke mahdollisti oman kop-terin operoinnin aloittamisen vuon-na 1996. Pelastuslaitoksen kopterilla H501 suoritettiin yli 200 tehtävää, kunnes siitä luovuttiin 2002.

Millainen on LEKA-mies?

20 vuoden aikana LEKa-koulutuk-sen on saanut 75 Helsingin pelastus-laitoksen palomies-sairaankuljettajaa kahdeksalla kurssilla, joista viimeisin järjestettiin 2002. Koulutus uusiutui

Lentopelastusta Helsingissä 20 vuottaHelsingin pelastuslaitoksen LEKA-toiminta sai ansaitsemansa juhlakirjan. Teos kokoaa pääkaupungin lentopelastuksen vaiheet yksiin kansiin ajankoh-dassa, jossa kehitys kulkee kohti valtakunnallista MIRG-viranomaisyhteistyötä.

Vesipelastustehtävä H501-monitoimipelastushelikopterilla.


1996 kansainvälistymiskokemusten, oman kopterivalmiuden ja varusteiden kehityksen johdosta. Uusimuotoisesta koulutuksesta tuli oma lentopelastajan ammattitutkintonsa, ja opetus siirtyi Pelastuskoululle.

Pelastustoiminnan, mm. köysihar-joitusten lisäksi koulutukseen on sisäl-tynyt perehdytystä laivatyyppeihin ja -järjestelmiin. Onnettomuusalukselle saavuttaessa on oleellista pystyä toimi-maan vieraassa ympäristössä ja mahdol-lisesti kielitaidottoman laivan henkilö-kunnan kanssa.

–– Työtehtävät ovat samoja, mitä perusbrankkari duunissaan tekee. ym-päristö on erilainen ja kulkuneuvo, jolla sinne mennään, poikkeaa normaalista. rauta ja ihmiset, mitä vastaan tulee, on merellä samanlaista. Otamme huomi-oon laivaympäristön ja kopterityösken-telyn, mutta muuten – tavallista työtä, sanoo Kari Leino, Leka-kakkonen.

–– meri- ja laivaolosuhteet ovat tietysti erityiset sekä ihmisten pelasta-misessa että oman itsensä pelastautu-misessa. Työturvallisuutta joudutaan pohtimaan eri näkökulmista kuin maissa. Esimerkiksi pelastuslauttojen

ja -veneiden käyttöä täytyy harjoitella. Kaikkeen mahdollisesti ilmassa ja me-rellä sattuvaan on varauduttava, myös helikopterin pakkolaskuun.

Harjoittelun lisäksi Leino korostaa esimiestyöskentelyn merkitystä. Kan-nelle laskeutuvan LEKa-ryhmän täytyy heti tietää, mitä tehdään ja missä. -- Kun henkilökunta on jo pelastautunut, lai-valla ollaan yksin.

Teemu Tumelius on ennen LEKa-juhlakirjaa kirjoittanut teokset Helsin-gin pelastuslaitoksen meri- ja vesisu-kellustoiminnasta. LEKa-kirjaa varten Tumelius tutki arkistoja ja muistiinpa-noja yli vuoden ja teki LEKa-miesten haastatteluja.

–– LEKa-miehet ovat olleet pelas-tustoiminnan suunnannäyttäjiä. moni tämän päivän itsestäänselvyyksistä on vaatinut valtavan määrän valmistele-vaa esikuntatyötä ja kenttäkouluttajilta aikaa tuotetestaukseen ja kehittelyyn, Tumelius sanoo.

–– yhteistä LEKa-miehille on ollut, että he ovat ammatillisesti aktiivisia ja sitoutuneita kehittämään itseään, siis tosi brankkareita. Ja tehtävät – kyllä ne poikkeavat kaupungin liikennepe-

lastustehtävistä. Olosuhteet voivat olla äärimmäisen vaativat.

Tällä hetkellä lentopelastajien koulu-tus on jälleen muuttumassa. Painopiste on selkeämmin mirG-viranomaisyh-teistyössä. mirG-koulutus tähtää en-nen kaikkea haverialuksilla toimintaan sekä yhteistyöhön laivahenkilöstön ja meripelastusviranomaisten kanssa. Koulutusta kehitetään Pelastusopiston, raja- ja merivartiokoulun ja Helsingin pelastuskoulun välillä.

Kohti MIRGiä

2000-luvulla toiminta on keskittynyt entistä tiiviimmin meri- ja sisävesialu-eiden pelastustehtäviin sekä suurener-gisiin onnettomuuksiin. Painopiste on myös merellisen pelastuspalveluyhteis-työn juurruttamisessa.

Vuoden 2008 alussa sisäministerin pelastusosasto ja rajavartiolaitoksen esi-kunta sopivat meripelastustoimen ke-hittämiseen tähtäävän mirG-työryh-män perustamisesta (mirG = maritime incident response Group). mirG-yh-teistyön tavoitteena on luoda yhden-mukainen valtakunnallinen järjestelmä,

LEKA VII -kurssin näyttökokeiden suorittamista santahaminassa toukokuussa 1999.


LENTOPELASTUKSEN toimintaa, va-rusteita, koulutusta ja viranomaisyh-teistyötä kehitettiin 90-luvulla kokemusten kautta. Alkuvuosiin sattuneet vaativat tehtävät vaikut-tivat kehittämiseen: esimerkkinä Finnbalticin miehistön pelastaminen ja Estonian uppoaminen.

Työntöproomu Finnbalticin miehis-tön pelastusoperaatio 27. joulukuu-ta 1990 oli erikoisosasto LEKAn en-simmäinen vaikeissa olosuhteissa suorittama pelastustehtävä. Tuulen nopeus oli 25 m/s ja aallot viisi metriä korkeat, kun LEKA-ryhmä ja pelastussukeltajat siirtyivät ilmavoi-mien Mi-8 -helikopterista ylösalaisin kääntyneen proomun päälle. Louk-kuun jääneet paikannettiin koputus-äänien perusteella. Lentopelastajat sami Jaakkola ja Raimo Vainikainen leikkasivat aukot 30 mm laivateräk-seen. Merimiesten ihmepelastus ylipaineistuneesta loukosta sai valtavan julkisuuden LEKA-ryhmälle. Juhlakirjassa kerrotaan tehtävän tarkan kuvauksen lisäksi myös jälki-löylyt: kritiikit ja kiitokset.

Estonian uppoamista 28. syyskuu-ta 1994 edeltävät tapahtumat ja henkiin jääneiden pelastamista kirja esittelee minuuttien tarkkuudella. Tuhannen autolauttamatkustajan merihädästä luodaan lukijan eteen tarkka kuva. LEKA-ryhmän 12 mie-hen osallistuminen pelastusoperaa-tioon, operaation vaiheet ja miesten tunnot näytetään koruttomasti, mutta tragediaa kunnioittaen.

Lohduttomuus oli käsin kosketel-tavaa, kun pelastuslautoista löytyi vain vainajia. Operaatio näytti, mistä pelastustoimessa on kysymys: kaik-ki yrittävät viimeiseen asti. “Ajatte-lin, että muutama tällainen laskeu-tuminen, niin takki on tyhjä. suoritin toistakymmentä laskua sen päivän aikana, jännitys antoi lisävoimia”, kertoo Jorma Haritov ajatuksistaan, kun Mi-8:n sivuovi avautui ensim-mäisen aallokossa heittelehtivän pelastuslautan yllä.

Finnbaltic ja Estonia

jossa pelastuslaitosten ammattitaitoa hyödynnetään meripelastustoiminnan eri tehtävissä. Pelastuslaitosten mirG-ryhmät mm. tukevat rajavartiolaitosta sellaisten merellä tapahtuvien onnet-tomuuksien torjunnassa, joihin raja-vartiolaitoksella ei ole riittävästi omaa henkilöstöä. Lisäksi ryhmiä käytetään muihin soveltuviin tehtäviin, kuten korkean paikan pelastamiseen. mirG-toiminnan odotetaan vakiintuvan vuo-sina 2011-2013.

Vuosi sitten julkaistussa työryhmän raportissa esitettiin kolmea mirG 1H-tason tukikohtaa, jotka sijaitsisivat maarianhaminassa, Turussa ja malmin lentoasemalla. nykyisellään mirG-val-miuksia on Varsinais-Suomen pelastus-laitoksen EKa-ryhmällä, maarianha-minan pelastuslaitoksen riTS-ryhmällä ja Helsingin LEKalla. Lisäksi jokaisella 12:lla rannikon pelastustoimen alueella tulee olla valmius lähettää merellä tapah-tuvaan onnettomuuteen mirG-ryhmä pinta-aluksella. yhden mirG-ryhmän vahvuus on 1+1+3 tai 1+4. Esityksessä mirG-asemia on kahdentyyppisiä: he-likopterilla (1H) ja aluskalustolla (2V) liikkuvia.

LEKan kannalta tämä merkitsee sitä, että 1995 LEKaan liitetty pelas-tussukellusjoukkue palaa toimimaan erillisenä yksikkönä, jolloin LEKan muodostaa alkuperäinen ydin, malmin lentopelastajat.

LEKaaa synnytyksestä asti kehittä-nyt markku rissanen sanoo 20 vuodessa tapahtuneen ”360 asteen edistymisen”. mirGin myötä palataan juurille, me-ripelastuksen virka-apuviranomaisen rooliin. marraskuussa 2008 Kotkan edustalla suoritettu sammutushyökkä-ys rahtialus m/s Lemonilla käynnisti mirGin toiminnan operatiivisesti.

–– mirGin iskuryhmät ovat meri- ja rannikkoalueen pelastustoiminnan lisäresursseja, jotka tarvittaessa saadaan nopeasti paikalle. Koulutus ja varusta-minen tapahtuu valtakunnallisesti yhte-nevin menetelmin, rissanen jatkaa.

maavoimien nH90-kuljetuskop-terihankinnat nostavat helikopteritoi-minnan uudelle tasolle ja aloittavat uuden vaiheen suomalaisessa helikop-teritoiminnassa. Se tullee heijastumaan myös pelastustoimen tukemiseen.

Kuvat: Helsingin pelastuslaitos.

Varusteet ovat 20 vuodessa kehittyneet, näyttävät Kari Leino (vas.), Arto Huhkio, Kai Kor-honen, pukeutu-neena ’80-luvun, ’90-luvun ja ’00-luvun LEKA-asuihin.

Lähdössä harjoitukseen 1992. Ylipalomies Matti Janhunen (vas.), palomies Aimo Pyykkö, palomies Pekka Lehto ja palomestari Markku Rissanen.


Kielotie 12–14 B, 01300 Vantaapuh (09) 867 8880, fax (09) 863 7230

[email protected]

SUOMEN PALOMIESLIITTO SPAL RY

Kuva

t: H

gin

pela

stus

laito

s ja

Häk

e.

Jokaisella suomalaisella on oikeus tuntea olonsa turvalliseksi. Pelastusalan eri tehtävissä työskentelevät ammattilaiset tekevät kansalaisten turvallisuuden eteenvaativaa työtä joka päivä. He tarvitsevat ammattiliittoa turvaamaan asemansa työelämässä. Jatkuvasti muuttuvassa työelämässä tämä on vaativa, mutta välttämätön tehtävä.

SPAL on pelastus- ja hätäkeskustyöntekijöiden oma ammattiliitto. Liittoon kuuluu yli 3 200 jäsen-tä, jotka työskentelevät kuntasektorilla pelastusalan eri ammattiryhmissä sekä valtion hätäkeskuksissa. sTTK:laisena liittona sPAL on mukana suomen suurimman toimihenkilökeskusjärjestön hallituksessa ja työryhmissä.

Edunvalvonnan kannalta on pelkästään hyvä asia,että sPAL keskittyy ainoastaan pelastusalan ja hätäkeskus-ammattilaisten asioihin.

PELASTUSHENKILÖSTÖN OMA AMMATTILIITTO

pelastusalan ammattilainen 5/09

Documents