pelastusalan ammattilainen 3/12

NUMERO 3 | KESÄKUU 2012

Tunnustus kentänäänen edustajalle

PELASTUSALAN AMMATTILAINEN

2

PELASTUSALANAMMATTILAINENPalomiesliiton jäsenlehtiAikakauslehtien liiton jäsen. Lehti ilmestyy kuudesti vuodessa, seuraavan kerran 5.9.2012.

JULKAISIJA: Suomen Palomiesliitto SPAL ryVernissakatu 6, 01300 Vantaapuh. (09) 867 8880, fax (09) 863 [email protected]

PÄÄTOIMITTAJA:Kim NikulaPuh. 040 716 [email protected]

TOIMITUSKUNTA: Liisa Haimi, Helena Janhonen, Kim Nikula, Tuija Tervo ja Mikko Terävä

OSOITTEENMUUTOKSET: [email protected]

ISSN: 1456-7709

PAINO: Forssa Print

ILMOITUKSET: Ilpo Pitkänen Oypuh. (09) 5868 300, [email protected]

LEHTI NETISSÄ: issuu.com/palomiesliittospal

Tässä numerossa 3 | 20.6.2012

ww

w.faceb

oo

k.com

/palo

miesliitto

kansi Paavo Tiitan tekemä työ pelastusalan ammattilaisten hyväksi huomioitiin Turvallinen Suomi -tunnustuksella. www.palomiesliitto.fi

100 V.Päijät-Hämeenvakinainen palokunta juhliLAHTI

HartolaSysmä

Padasjoki

Asikkala Heinola

NastolaHämeenkoski Hollola

Kärkölä Orimattila

Artjärvi

SKATTATapahtumien sarjaKatajanokalla: hallituksen kokous, seminaari ja luottamusmiespäivä

P79Opiskelijasarjassavuorossa pelastajakurssin käynnistyminen

3 | Pääkirjoitus Pelastustoimi turvallisuusselontekoon Turvallinen Suomi

8 | Kuntotasot asetukseen Turvallisuusjohtamisen malli etenee

10 | Kannatusta korvamerkitylle rahalle Kansanedustajapaneeli varovaisena

14 | Työurien monet muuttujat Kiinnostaako turvallisuusviestintä?

22 | Rehellisyys tärkein arvo Paavo Tiitta on ollut monessa mukana

27 | Luottamusmiestapaamisia kehitetään Tiedonvaihto entistä paremmaksi

Opinnäytetyöt

32 | Yhteiset arvot hukassa? Koulutusta tarvittaisiin

34 | Tavoitteena hyvä työpaikka Ensin ymmärrys, sitten toiminta

38 | Varallaolo jakaa mielipiteet Vaikutuksia työhyvinvointiin

42 | Uudistuksia työhönpaluun tueksi Kaikille uusia velvoitteita

46 | Sata vuotta vakinaista palokuntaa Lahdessa Oma historiikki valmistuu

56 | Mitä sisältyy matkavakuutukseen Yleisimmät kysymykset ja vastaukset

TurvallinenSuomi!


2 3

Pelastustoimi turvallisuus- ja puolustuspoliittiseen selontekoon

PÄÄKIRJOITUS

OLIN JOKIN AIKA sitten tilaisuudes-sa, jossa erään pankkikonsernin vara-toimitusjohtaja ihmetteli suomalais-ten (yritysten) innovaation ja rohkeu- den puutetta. Hänen näkemyksensä mukaan raha on tällä hetkellä niin hal-paa, että jokainen ammattijohtaja osaa kehittää pääomalle tuottoa vähintään 3—4 prosenttia.

PELASTUSTOIMESTA poistuu erään laskelman mukaan lähes 70 prosenttia henkilöstöstä työkyvyttömyysväylän kautta. Tämä kertoo karua tekstiä vir-heestä, joka toteutettiin kaksikym-mentä vuotta sitten, kun pelastusalan ammattilaisilta poistettiin ammatilli-nen eläkeikä.

Yhtä karusta osaamattomuudesta kertoo se, ettei pelastuslaitoksissa ole kahdenkymmenen vuoden aikana va-rauduttu mitenkään vaihtoehtoisten urapolkujen ja rahoitusmallien kehit-tämiseen. Esimerkiksi Varsinais-Suo-messa on laskettu, että varhaiseläkemaksulla työlliste-tään henkilö neljäksi vuodeksi. Dragsfjärdissä toteutet-tu työntekijälähtöinen kehittämisprojekti ns. Druvan-mallissa työkyvyttömyyseläkkeelle saatiin hinnaksi 100 000—200 000 euroa.

PERIN omituista on, että ammattijohtajat saavat rahal-le vähintään neljän prosentin tuoton, mutta me emme pelastustoimessa osaa tai ole kiinnostuneita kehittä-mään työntekijöiden työuria ja työhyvinvointia. Pelas-tustoimen osalta ei puhuta neljän prosentin tuotosta, vaan työntekijän kustannusneutraalista työpanokses-ta jopa neljäksi vuodeksi. Esimerkiksi Druvan-mallissa työhyvinvointiin panostamalla saatiin pääomalle tuot-

toa 46 prosenttia. Markkinatalouden lainalaisuudet eivät suoraan istu pe-lastusviranomaistoimintaan. Toisaal-ta työhyvinvointiin panostamalla saa-daan niin vahvaa tulosta aikaan, et-tei meillä ole varaa olla kokeilematta vaihtoehtoisia toimintamalleja pelas-tustoimessa.

TOINEN mielenkiintoinen näkökul-ma tuli Turvallinen Suomi -seminaa-rissa SPEKin toimitusjohtaja Kimmo Kohvakan kansanedustajille esittämän kysymyksen muodossa. Kohvakka tie-dusteli, onko pelastustoimi huomioi-tu turvallisuus- ja puolustuspoliittises-sa selonteossa? Selonteossa määrite-tään mm. puolustusvoimien resursse-ja sekä laaja-alaisesti kansainvälisiä ja kansallisia turvallisuuden kehittämis-linjauksia. Lisäksi siinä käsitellään tart-tuvia tauteja, suuronnettomuuksia, luonnonkatastrofeja, terrorismia jne. Osa-alueet ovat selkeästi pelastustoi-

men ydinosaamisen piirissä. Kysymys herääkin: missä on määritelty valtakunnalliset pelastustoimen henki-löstöresurssit ja kalusto, joilla kykenemme vastaamaan selonteossa määriteltyihin uhkiin ja haasteisiin?

ON HELPPO yhtyä näkemykseen, että pelastustoi-men henkilöstöresurssit ja kalusto on määriteltävä tur-vallisuus- ja puolustuspoliittisessa selonteossa. Olem-mehan avainasemassa kansallisen turvallisuuden yllä-pitämisessä niin normaali kuin poikkeusoloissa sekä kansainvälisen humanitaarisen kriisityön saralla.

Kim Nikulapuheenjohtaja

Meillä ei ole varaa olla

kokeilematta vaihtoehtoisia

toimintamalleja.


4

TOIMISTO

LIITTOHALLITUS

PUHEENJOHTAJAKim Nikula puh. 040 716 [email protected]

VARAPUHEENJOHTAJAJukka Vigren puh. 045 657 [email protected]

VARAPUHEENJOHTAJAIlkka Mustakangas puh. 0400 963 [email protected]

JÄSENET JA VARAJÄSENET

HELSINKIKari Taavitsainen puh. 0500 214 [email protected]

Ilpo Lehtonen puh. 040 556 8714 [email protected]

ITÄ-, KESKI- JA LÄNSI-UUSIMAAIlkka Mustakangas puh. 0400 963 [email protected]

Jukka Tuomila puh. 0500 971 [email protected]

VARSINAIS-SUOMI JA SATAKUNTAJouni Hämäläinenpuh. 050 550 [email protected]

Pekka Puistopuh. 040 594 8397 [email protected]

KANTA-, PÄIJÄT-HÄME JA KYMENLAAKSOJarkko Savilepo puh. 040 508 [email protected]

Jouni Kokkipuh. 040 596 [email protected]

ETELÄ-SAVO JA ETELÄ-KARJALATuomas Loikkanen puh. 050 590 [email protected]

Reino Penttinen puh. 040 533 2110 [email protected]

PIRKANMAAJukka Vigren puh. 045 657 [email protected]

Raimo Pietilä puh. 040 585 [email protected]

KESKI-SUOMITimo Korhonen puh. 0400 648 [email protected]

Janne Luoma-ahopuh. 050 336 7531 [email protected]

ETELÄ-POHJANMAA JA POHJANMAATapani Torppapuh. 040 765 [email protected]

Hannu Kaatikkopuh. 050 583 [email protected]

POHJOIS-SAVOMauri Koivisto puh. 040 512 [email protected]

Pasi Rissanenpuh. 0440 519 291 [email protected]

POHJOIS-KARJALAJorma Hämäläinen puh. 050 591 [email protected]

Markku Ojala puh. 050 535 [email protected]

KESKI-POHJANMAA, JOKILAAKSOT, KAINUU JA OULU-KOILLISMAAKim Nikula puh. 040 716 [email protected]

Pasi Mänty puh. 050 351 [email protected]

LAPPIJyrki Savolainen puh. 050 919 [email protected]

Jani Frantti puh. 040 726 [email protected]

PUHEENJOHTAJAKim Nikula puh. 040 716 [email protected]

PROJEKTIPÄÄLLIKKÖMikko Teräväpuh. 045 657 [email protected]

TOIMINNANJOHTAJAPetri Hynninen(opintovapaalla)

TIEDOTTAJATuija Tervopuh. 045 136 [email protected]

JÄRJESTÖSIHTEERILiisa Haimipuh. (09) 867 [email protected]

TYÖMARKKINALAKIMIESHelena Janhonenpuh. 050 570 [email protected]


5

SPAL INFO

NUMERO ILMESTYY AINEISTO

– 4 – 5.9. 20.8. – 5 – 31.10. 15.10. – 6 – 19.12. 3.12.

Pelastusalan ammattilaisenilmestyminen 2012

Liittohallituksen kokoukset 2012

6/12 / 28.8.7/12 / 27.9.8/12 / 30.10.9/12 / 27.11.

Muista! Vuoden 2012 liittokokous järjestetään 28.11. Rovaniemellä

PAIKALLISKIERROS

PALOMIESLIITON jäsentapaamis-ten kierros jatkuu syksyllä, jolloin ensimmäisenä vuorossa ovat Keski-Uudenmaan pelastuslaitosten tapahtuma Vantaalla ja Pohjois-Savon pelastuslaitoksen tapahtuma Kuopiossa. Ajankohta on alkusyk-systä, tarkemmin ajasta ja paikasta tiedotetaan kesän jälkeen.

Paikalliskierroksella liiton toimisto ja paikallinen palomiesyhdistys tapaavat jäseniä ja pelastuslaitoksen johtoa. Jäsentapahtuma on avoin myös muille kuin SPALin jäsenille.

Viime syksystä lähtien tapahtumia on järjestetty yhdeksällä pelas-tustoimen alueella, joilla on ollut yhteensä 11 jäsentapahtumaa.

> www.palomiesliitto.fi > koulutus > paikalliskierros

Paikalliskierros jatkuu syksylläVantaalla ja Kuopiossa

SPALIN JA HALIN toimistolla on heinäkuun ajan edunvalvonnan ja jäsenasioiden puhelinpäivystys.

Toimiston puhelinvastaajassa (puh. (09) 867 8880) ja nettisivuilla www.halry.fi ja www.palomiesliitto.fi on lomakauden ajan ajantasaiset ohjeet siitä, miten toimitaan kiireellisissä edunvalvonta- ja jäsenasioissa.

Toimiston väki toivottaa jäsenille ja yhteistyökumppaneille rauhallista kesää!

Edunvalvonta-puhelin päivystää


6

TJS Opintokeskuksen kursseja Palomiesliiton jäsenille

1) EDUNVALVONNAN VAHVISTAMINEN

MITEN TEHOSTAN PAIKALLISTA EDUNVALVONTAA?• 11.10.2012 klo 17—20, Scandic Lahti, Lahti, • ilmoittautuminen 11.9. mennessä.

• 13.11.2012 klo 17—20, TJS Opintokeskus, Helsinki, ilmoittautuminen 12.10. mennessä.

Koulutus on tarkoitettu yhdistystoimijoille, luottamus-miehille ja työsuojeluvaltuutetuille. Koulutuksessa opit vahvistamaan omaa ja jäsenten edunvalvontaa ja kykenet paremmin tukemaan jäseniä heidän kohdatessaan työelä-män haasteita. Opit menetelmiä, joilla pystyt analysoimaan muutoksia jäsenten työpaikoilla ja löytämään keinoja muu-tokseen vastaamiseen. Kolmituntisen koulutuksen aikana perehdytään paikallisen edunvalvonnan keskeisiin kysy-myksiin osallistujien omaa tietämystä hyödyntäen.

Osallistumismaksu: 50 euroa. Kouluttaja: Leinikki Sikke tai Lohi-Aalto Päivi

TYÖPAIKAN NEUVOTTELUIHIN VALMISTAUTUMINEN• 20.9.2012 klo 17—20, Sokos Hotel Arina, Oulu,

ilmoittautuminen 24.8. mennessä.

• 18.10.2012 klo 17—20, Sokos Hotel Ilves, Tampere, ilmoittautuminen 21.9. mennessä.

• 15.11.2012 klo 17—20, TJS Opintokeskus, Helsinki, ilmoittautuminen 15.10. mennessä.

Koulutus on tarkoitettu ammattiyhdistysten jäsenille, yhdis-tysten hallituksen jäsenille, luottamushenkilöille, työryhmi-en vetäjille ja muille työssään neuvottelutaitoja tarvitseville. Koulutuksen jälkeen osaat paremmin valmistautua neuvot-telutilanteisiin, neuvotella päämäärätietoisesti ja puolustaa edustamasi ryhmän etuja. Koulutuksessa opit neuvotte-lemaan työhön liittyvistä asioista. Saat valmiuksia, joiden avulla tunnistat omia vahvuuksiasi ja neuvottelet työhön liittyvistä asioista mm. palkastasi tuloksekkaammin. Opit valmistautumaan myös muihin neuvotteluihin sekä huo-lehtimaan neuvottelujen jälkihoidosta.

Osallistumismaksu: 50 euroa. Kouluttaja: Leinikki Sikke, Ukkola Inka, Hanhela Merja

tai Junno Leo

AY-KOULUTUSTA

JÄSENILLÄ on mahdollisuus osallistua TJS Opintokeskuksen järjestämille kursseille. TJS on STTK:n ja Akavan yhteinen koulutus-organisaatio.

Kurssit sopivat erityisesti paikallisten ammattiyhdistysten aktiivihenkilöille, kuten yhdistysten puheenjohtajille, hallituksen jäsenille ja luottamushenkilöille sekä työ-

suojeluvaltuutetuille. Kursseja järjes-tetään eri puolilla Suomea.

Kurssit eivät ole kunta-alan neuvottelujärjestöjen eli Tekniikka ja Terveys KTN:n ja Kuntatyönantajien sopimaa ay-koulusta, vaan paikallis-yhdistykset voivat osallistua niille omakustanteisesti.

Seuraavassa on lueteltu lop-puvuoden 2012 kursseja. Kurssit on

jaettu kolmeen ryhmään: 1) Edunvalvonnan vahvistaminen, 2) Yhdistystoiminnan perusosaa-minen, 3) Yhdistysaktiivin perus-taidot. Lisää kurssitarjontaa on esitelty opintokeskuksen nettisivulla.

> Ilmoittautumiset www.tjs-opintokeskus.fi


7

NEUVOTTELUTAITOJA HENKILÖSTÖN EDUSTAJILLE • 22.9.2012 klo 9—16, TJS Opintokeskus, Helsinki,


Koulutus on tarkoitettu akavalaisten ja STTK:laisten am-mattiyhdistysten henkilöstön edustajille, luottamusmie-hille ja työsuojeluvaltuutetuille. Koulutuksen jälkeen osaat paremmin valmistautua neuvottelutilanteisiin, neuvotella päämäärätietoisesti ja puolustaa edustamasi ryhmän etuja. Koulutuksessa opit tunnistamaan oman sosiaalisen toimin-tatyylisi ja hyödyntämään omia vahvuuksiasi neuvottelija-na. Osaat jäsentää yhteiskunnan muutosten vaikutuksia ja hahmotat, miten ne vaikuttavat omiin neuvotteluihisi. Kou-lutuksessa kiinnitetään huomiota myös neuvottelujen jäl-kihoitoon ja tiedon kulkuun neuvotteluprosessin kuluessa.

Osallistumismaksu: 110 euroa.

Kouluttaja: Leinikki Sikke tai Hanhela Merja

2) YHDISTYSTOIMINNAN PERUSOSAAMINEN

OSAAVA YHDISTYS — YHDISTYSTOIMINNAN PERUSTEET• 6.10.2012 klo 10—16, TJS Opintokeskus, Helsinki,


Koulutus on suunnattu uusille yhdistystoimijoille sekä niil-le, jotka kaipaavat uusia ajatuksia yhdistyksen toimintaan. Koulutuksessa opit, miten toteuttaa oman yhdistyksesi on-nistunutta ja motivoivaa hallitus- tai työryhmätyöskente-lyä sekä jäsenlähtöistä toimintaa. Koulutuksen jälkeen ym-märrät, millaisia eri rooleja yhdistystoimijoilla on ja miten nämä roolit tukevat hallituksen tai työryhmän yhteistyötä ja siten yhdistyksen toimintaa. Yhdistystoiminta on vapaaeh-toistyötä. Koulutuksessa opit, mikä vaikuttaa hallituksen ja yhdistyksen jäsenten sitoutumiseen, motivaatioon ja luot-tamukseen. Koulutuksessa opit myös, millä tavalla yhdistys-laki ja yhdistyksen säännöt ohjaavat yhdistyksen toimintaa.

Osallistumismaksu: 110 euroa. Kouluttajat: Hanhela Merja, Leinikki Sikke, Ukkola Inka

ja Junno Leo

JOHTAMISVALMENNUS YHDISTYSTEN PUHEENJOHTAJILLE

• 29.9.2012 ja 27.10.2012 klo 10—16, TJS Opintokeskus, Helsinki, ilmoittautuminen 29.8. mennessä.

• 6.10.2012 ja 10.11.2012 klo 10—16, Teatteriravintola, Joensuu, ilmoittautuminen 7.9. mennessä.

Koulutus on suunnattu hallitusten puheenjohtajille ja järjes-tötoiminnan eri tiimien vetäjille. Koulutuksen jälkeen osaat johtaa toimintaanne niin, että kaikilla on yhteinen käsitys perustehtävästänne, toiminnan tavoitteista ja työnjaosta, mikä helpottaa työtaakkaasi ja jaksamistasi. Lisäksi opit perusasioita ryhmädynamiikasta ja johtamisesta. Koulutuk-seen kuuluu kaksi lähipäivää, joiden välissä tehdään omaa toimintaa tukeva välitehtävä. Teemoja ovat mm. vapaaeh-toistoimijoiden johtaminen ja motivointi, johtajan osaa-misvaatimukset, yhdistyslaki, kokoustekniikka ja toiminnan suunnitteluvälineet.


Kouluttaja: Hanhela Merja

3) YHDISTYSAKTIIVIN ERITYISTAIDOT

YHDISTYKSEN HALLITUS TIIMINÄ • 15.9.2012 ja 13.10.2012 klo 9.30—16, Scandic Jyväs-

kylä, Jyväskylä, ilmoittautuminen 14.9. mennessä.

• 20.10.2012 ja 24.11.2012 klo 9.30—16, TJS Opinto-keskus, Helsinki, ilmoittautuminen 20.9. mennessä.

Koulutus on tarkoitettu yhdistyksen puheenjohtajille, sih-teereille, hallituksen tai johtokunnan jäsenille sekä toimi-kunnan tai työryhmän vetäjille. Koulutukseen kannattaa lähteä useamman hallitustoimijan voimin mukaan. Koulu-tuksessa opit suunnittelemaan ja kehittämään yhdistyksen toimintaa hallituksen yhteistyönä ja vahvistamaan ammat-tijärjestöjen paikallista edunvalvontatyötä. Yhdistyksen hal-lituksen tärkein tehtävä on paikallinen edunvalvonta. Kou-lutuksessa opit, miten yhdistyksesi voi tukea jäseniä, miten hallitus vahvistaa jäsenten yhteenkuuluvuutta ja houkutte-lee uusia jäseniä.


Kouluttajat: Lohi-Aalto Päivi ja Leinikki Sikke


8 9TURVALLINEN SUOMI

Edeltävien päivien traagiset uutiset — kos-kettavimpana Hyvinkään ampumistapaus — olivat tuoreessa muistissa, kun pelas-tus- ja hätäkeskusalan henkilöstöä ko-

koontui kuudenteen Turvallinen Suomi -seminaa-riin Helsingin Katajanokalle 29. toukokuuta. Uutiset antoivat raadollisella tavalla syvyyttä kysymykselle, mistä Turvallinen Suomi muodostuu.

Tilaisuuteen valtioneuvoston tervehdyksen tuonut sisäministeri Päivi Räsänen totesi Hyvin-

kään tapahtumien osoittaneen jälleen kerran, että turvallisuusviranomaiset tekevät raskasta työtä tur-vatessaan muiden elämää.

— Kansalaisten turvallisuudesta huolehtivat ammattikunnat joutuvat asettamaan terveytensä ja henkensä vaaraan työtehtävissään. Toivon, että myös pelastusalan ammattilaiset tuntevat ammat-tiylpeyttä kyvystään ottaa vastuuta kanssaihmisistä.

Räsäsen mielestä yhteiskunnan turvallisuus on kansallinen kilpailuetu, ja pelastuslaitokset ovat

Pelastustehtävien kunto-tasot asetukseen

Henkilöstön toimintakyky on kirinyt viime vuosina kehitys- asioiden kärkihaasteiksi. Seuraavaksi nostetaan miehistön

pelastustoimintakelpoisuuden vaatimukset asetustasolle, kertoi sisäministeri Päivi Räsänen Turvallinen Suomi -seminaarissa.

Sisäministeri Päivi Räsänen toi valtioneuvoston tervehdyksen Katajanokalla pidettyyn seminaariin.


9TURVALLINEN SUOMI

tärkeä osa sisäministeriön alaista sisäisen turval-lisuuden kokonaisuutta.

Pelastustoimi on juuri määritellyt uuden, vuo-teen 2025 ulottuvan strategian. Tavoitteena on hyvä turvallisuuskulttuuri ja Euroopan tehokkain pelastustoimi. Haasteita tavoitteille asettavat ta-loudellinen epävarmuus ja väestön ikääntyminen. Toisaalta myös ikääntyvän pelastustoimen henki-löstön sijoittaminen toimintakykyä vastaaviin teh-täviin on haasteellista.

— Tehtävien uudelleen organisointi ja henki-löstön sijoittaminen työkyvyn mukaisiin tehtäviin on keskeinen tavoite. Tähän pyritään niin, että pe-lastustoimen laatu olisi mahdollista säilyttää vähin-täänkin nykyisellä tasolla, Räsänen vakuutti.

Kunnon mittaamista yhtenäistetään

Selvitysmies Myllyniemi esitti kaksi vuotta sitten turvallisuusjohtamisen toimintamallin käyttöön-ottoa pelastuslaitoksissa. Malli sisältää hyvän työ-

terveyshuoltokäytännön, varhaisen välittämisen toimintatavat sekä erityisesti esimiestason turval-lisuusjohtamisen koulutuksen.

Räsänen totesi, että esitettyä turvallisuusjoh-tamisen mallia tuetaan valtakunnallisessa työryh-mässä, jossa on useita alaohjelmia. Esimerkiksi fyy-sisen kunnon mittaamisen osalta ollaan menossa yhtenäiseen suuntaan, kun pelastuslaitoksen otta-vat käyttöön FireFit -testaus- ja palautteenantojär-jestelmän.

Uuden pelastuslain mukaan henkilöstön tulee ylläpitää tehtävien edellyttämää kuntoa. Pelastus-toimen eri tehtävien edellyttämistä kuntotasoista ja kuntotesteistä säädetään tarkemmin asetuksessa, jonka valmistelu on juuri käynnistymässä sisämi-nisteriössä.

— Tämä on tärkeää, sillä uudessa toiminta-valmiusohjeessa puhutaan pelastustoimintakel-poisuudesta, mutta tällä hetkellä kelpoisuutta ei ole määritelty missään tarkemmin. Myös fyysisen kunnon testaamisesta valmistellaan ohje, Räsänen kertoi. n

Turvallinen Suomi -tunnustus Paavo TiitalleNELJÄS Turvallinen Suomi — Pro Securitate -tunnustus luovu-tettiin Katajanokan seminaarin yhteydessä riskienhallintapäällikkö Paavo Tiitalle. Onnitteluja Paavon rinnalla oli vastaanottamassa puoliso Liisa Jäntti.

Vuosittaisella tunnustuksella halutaan huomioida pelastusalan ammattilaisten hyväksi tehty työ – ja seminaarin osallistujien mie-lestä Tiitta jos kuka on tunnustuksen ansainnut. Kuvassa onnittelemassa Palomiesliiton puheenjohtaja Kim Nikula ja toinen varapuheen-johtaja Ilkka Mustakangas.

> Tiitan haastattelu sivulla 22

Tavoitteenaon Euroopan

tehokkainpelastustoimi.



Puolentoista tunnin aikana teemoissa tur-vallinen Suomi ja pelastushenkilöstön työurat ei kovin syvälle ennätä, mutta juontaja Ismo Jokinen kaivoi kuudesta

panelistista taitavasti esiin hyvinkin erilaisia näke-myksiä.

Keskustelemassa olivat ex-sisäministeri Kari Rajamäki (sdp), Sopimuspalokuntien liiton pu-heenjohtaja Antti Rantakangas (kesk), rikosyliko-misario Kari Tolvanen (kok) ja valtiotieteen tohtori Jouko Jääskeläinen (kd).

Korvamerkitty kehitys-raha sai kannatusta

Kansanedustajapaneelissa oli tällä kertaa pelastustoimen tuntijoiden lisäksi myös poliisin edustus. Korvamerkitty valtionosuus sai varovaista

kannatusta. Sillä pidettäisiin ikääntyvät palomiehet työssä ja varmistettaisiin yksiköiden miehistövahvuus.

Kansanedustajien lisäksi tilaisuuteen osallistui-vat vihreiden varapuheenjohtaja Timo Juurikkala ja rkp:stä eduskunta-avustaja Johan Ekman.

Oppositio- ja hallituspuolueiden näkemykset taklasivat toisiaan erityisesti hallituksen ajamassa kuntaremonttihankkeessa. Sitä sivuttiin, kun aihee-na oli pelastustoimen rahoitus.

— Poliitikkona olisi tässä helppo luvata lisää re-sursseja. Mutta tarvitaan kuntarakenneuudistusta, jotta kunnat pystyvät jatkossa paremmin vastaa-maan todellisuuteen, Johan Ekman esitti.

— Kuntien rajojen muutos ei tuo yhtään euroa. On tulossa alueita, joissa kansalaisten turvallisuutta ei pystytä takaamaan, mutta kuntakarttoja muut-tamalla tilannetta ei paranneta, Antti Rantakangas vastasi.

Pelastajat toimivat riskirajalla

Yleisöstä kysyttiin, mikä voisi olla valtion osuus pe-lastushenkilöstön urakehityksen rahoittajana. Pe-lastuslaitokset ovat kunnallisia, mutta velvoitteet, kuten velvoite jatkaa palomiesten työuria, tulevat valtiolta.

Pelastuslaitoksille osoitettava valtion urakehi-tykseen korvamerkitty raha sai varovaista kanna-tusta keskustelijoilta.

— Poliisi saa lisärahaa, jolla pystytään parisa-taa poliisia palkkaamaan virkoihin. Nyt pelastajat toimivat riskirajalla. Seuraavaksi on satsattava ra-hoitusta, että saadaan yksiköihin edes minimimie-hitys, jota sitäkään kuulemani mukaan aina ole, Kari Tolvanen sanoi.

Tolvanen jatkoi, että ongelmana voi senkin jäl-keen olla kuntasektori, joka ei ehkä käyttäisi rahaa pelastustoimeen, vaikka valtio sitä osoittaisi.

— Suomeen on syntymässä alueita, joissa kansalaisten turvallisuutta ei pystytä turvaamaan – ei vakinaisten eikä sopimuspalokuntien voimin, Antti Rantakangas varoitti.


11TURVALLINEN SUOMI

Kari Tolvanen totesi poliisilla olevan edessään monia haasteita, jotka pelastustoimessa ovat käsillä tässä ja nyt: — Se ei pelasta että ollaan valtiolla töissä. Valtiollakaan ei enää ole kevyitä työpaikkoja, mihin henkilöstöä voitaisiin sijoittaa.

— Kuntien tai valtion rahoitusta tarvitaan, jotta pelastuslaitokset pystyvät varmistamaan riittävän määrän miehiä hälytystehtäviin ja samalla ikääntyvien palomiesten uudet työtehtävät, huomautti työsuojeluvaltuutettu Kari Sankkila Keski-Uudenmaan pelastuslaitokselta.

— Valtiolla pitää olla joku rooli, tätä on valtiova-rainvaliokunnassa varmasti syytä miettiä, valiokun-nan jäsen Kari Rajamäki jäi pohtimaan.

Kuudesta panelistista viisi on ollut mukana myös kuntapolitiikassa. Heistä Rantakangas valitti kuntapäättäjien olevan puun ja kuoren välissä, kun rahaa on vähän ja kustannukset kasvavat.

— Meillä Jokilaaksoissa ollaan varsin tyytyväisiä pelastustoimeen, eikä se ole erityisenä säästökoh-teena.

Timo Juurikkala näki, että pelastustoimi on tietyllä tapaa kuitenkin turvattu, kun leikkauksista puhutaan.

— Kansalaisten piirissä on vahva ajatus siitä, että turvallisuudesta ei saa tinkiä. Siksi sama ajatus on vahvana myös poliitikkojen piirissä. Lisäresursseja tuskin on näköpiirissä, mutta toisaalta isoja leikka-uksiakaan ei tohdita esittää. >



Pelastusosasto hukkasi todellisuuden

Kari Rajamäki muisteli palomiesten eläkeiän sel-vittelyhetkiä vajaan kymmenen vuoden takaa, kun taas Antti Rantakangas väläytteli pelastustoimen valtiollistamismahdollisuuksia. Kumpikaan ei juuri saanut muita panelisteja tukemaan ajatuksiaan.

Rajamäen mukaan sisäministeriö oli vielä kym-menen vuotta sitten autuaan tietämätön niinkin oleellisesta asiasta kuin palomiesten ikäraken-teesta:

— Kun ikääntymisasiaa ryhdyttiin selvittämään, ei pelastusosastolla ollut minkäänlaista käsitystä siitä mikä on pelastushenkilöstön ikätilanne ja mi-ten vastataan ikääntymiseen. Kun asiaa selvittänyt työryhmä sitten julkisti kartoituksen, se yllätti: ei tajuttu miten lähellä asia todella on.

Tosiasiat tunnustettava

Urakehitykseen keskustelijoilla oli kovin vähän uut-ta syvemmälle menevää annettavaa.

— On vaativa harjoitus löytää uran loppuvai-heessa järkeviä ja motivoivia tehtäviä. Tiedän, että

Kari Rajamäki kehoitti paikallaolleita lukemaan muistiinpanot aikaisemmista seminaareista: mitä puolueet ovat luvanneet ja miten lupaukset on täytetty.

Sisäministeriöoli autuaantietämätön

palomiestenikärakenteesta.


13TURVALLINEN SUOMI

tätä työtä tehdään ympäri maata ja sitä pitäisi var-maan koordinoidakin. Hyviä käytäntöjä tulee yleis-tää käyttöön, Timo Juurikkala pyöritteli.

Rantakankaan mukaan tarvitaan paljon yksilöl-lisiä ratkaisuja, henkilön omista lähtökohdista.

— Alussa opitaan, keskellä tehdään ja kolman-nella tasolla ohjataan. 55-vuotias voi olla parhaassa vauhdissa, jos työnantaja pystyy häntä tukemaan, Jouko Jääskeläinen huomautti.

Tolvanen totesi poliisilla olevan edessä samat haasteet kuin palokunnissa:

— Tavoite pitää olla pidemmällä aikavälillä. Rat-kaisevaa on tehtäväkierto: nuoresta pitäen tehdään monipuolista työtä ja myös ennaltaehkäisyä. Kuilua raskaan kenttätyön ja valistustyön välillä ei pääse muodostumaan, lateli Tolvanen ja arvioi, että pe-lastustoimessa voitaisiin toimia samoin.

— Poliisin osalta realiteetti on, että eläkeikä tu-lee nousemaan. Sanon näin, vaikka itse ensi sitä kannatakaan. Voitte kuvitella miten paljon painet-ta kentältä tulee. Palomiesten osalta realiteetti on, että eläkeikä pysyy. Siksi urakehitystä ja tehtävä-kiertoa tulee nostaa esiin, Tolvanen jatkoi.

Yhteiset polut löydettävä

Rajamäki painotti laajempaa kuvaa pelastustoimen suorituskyvystä. Talouden säästöpaineet ovat joh-taneet ongelmiin mitoituksessa, ja ikääntyminen on ongelma pelastushenkilöstön suorituskyvyn kannalta.

— Kunnat eivät ota lisää henkilöstöä, joten vaa-raksi muodostuu, ettei hälytysvalmiudessa enää ole riittävästi miehiä. Yhtälöt ovat erittäin vaarallisia. Millaisia katastrofeja odotetaan?

Rajamäki ihmetteli ”heppoisia heittoja”, joita vä-lillä esitetään turvallisuussektorin työnjaosta.

— Sanotaan että armeija tai yksityiset firmat voivat hoitaa turvallisuuspalvelut, jos viranomaisia ei riitä. Se on varmin tie siihen, että mopo karkaa käsistä. Perusturvallisuusjärjestelmän pitää olla ammattilaisten käsissä.

Juurikkala heitti palloa kuntien suuntaan:— Urakehitys on suuressa määrin johtamis-

kysymys. Aluepelastuslaitosten takana on suuret kuntaorganisaatiot omistajatahoina. Pitäisi olla mahdollista löytää työtehtäviä, jos on ideoita ja joustavuutta, hän kannusti.

Rantakangas kuulutti yhteisvastuuta. Pelastus-alan sisällä, ministeriössä ja ammattijärjestöissä tu-lee mahdollisimman nopeasti löytää polkuja, joilla asia hoidetaan hyvin.

Tolvanenkin toivoi, että urakehityshaaste otet-taisiin huolella haltuun.

— Jos Suomenlahdesta löydettäisiin öljyä, mi-tään ongelmaa ei olisi ja voitaisiin kaikki jäädä aikai-semmin eläkkeelle. Nyt täytyy vain luovia ja yrittää löytää ratkaisuja. n

Perusturvalli-suuden pitää ollaammattilaisten

käsissä.

Timo Juurikkala uskoi, että kansalaisten vankka arvostus suojaa turvallisuussektoria poliitikkojen suuntaan. — Lisäresursseja tuskin tulee, mutta leikkauksiakaan ei tohdita esittää.



Turvallisuusviestintä on viimeisen kym-menen vuoden aikana ottanut merkittä-viä edistysaskelia. Palomiesten työurista puhuttaessa turvallisuusviestinnän teh-

täviä on esitetty yhdeksi vaihtoehdoksi. Helsingin pelastuskoulun rehtori Matti Waitinen huomautti, että aivan yksinkertaisella takinvaihdolla viestinnän tehtäviin ei kuitenkaan hypätä.

— Kukaan oikea brankkari ei halua olla valistaja. Se on vähättelevä nimitys, jolla on ikävä painoarvo selässä. Onnettomuuksien ennaltaehkäisytyötä on katsottava pelastustoimessa puhtaalta pöydältä ja tämän päivän keinoin. Nykyaikainen turvallisuus-viestintä sisältää neuvonnan, koulutuksen ja valis-tuksen, Waitinen kannusti.

Palomies on paras mahdollinen turvallisuus-viestijä, sillä hänellä on hyvä imago ja ammattitaito. Yhteiskunnan ikävät tapahtumat nostavat kysyntää turvallisuuspalveluille. Tietopääomaa siis on ja ky-syntääkin, mutta osataanko tilannetta hyödyntää pelastuslaitoksissa?

— Monesti oma toimintamme on hajanaista ja pakon sanelemaa. Emme tee oikeita asioita tai osastorajat estävät tehokkuutta.

Ammattitaito säteilee

Alan toimijoiden yhteistyönä on valmisteltu turval-lisuusviestinnän strategia, jolla viestintää pyritään saamaan kasvu-uralle. Pääviesti on, että jokainen ottaa vastuuta turvallisuudesta. Valtakunnallisesti kehitetään toimintakulttuuria, toimintatapoja ja kumppanuuksia niin, että sekä päätoimisen että va-paaehtoisen henkilöstön valmiuksia ja innostusta turvallisuusviestintään edistetään.

Arvostusta muullekin kuin perinteiselle palomiestyölle

Kuudennessa Turvallinen Suomi -seminaarissa pääaiheena oli palomiehen työura. Pelastuslaitoksilla on omia kehityshankkeita, joista kuultiin Keski-Suomen ja Helsingin kokemuksia. Tunkkaisesta

valistuksesta pitäisi edetä nykyaikaiseen turvallisuusviestintään.

Seminaari ei ole pelkkää puhetta ja kuuntelua. Tauoilla tankataan ja vaihdetaan kuulumisia kollegoiden kanssa.

Ikävät uutisetlisäävät turvalli-suuden kysyntää

– osaammeko hyödyntää tilan-

netta?


15TURVALLINEN SUOMI

Entä turvallisuusviestintä henkilökohtaisena työ-uravaihtoehtona? Koulutus- ja neuvontatehtäviin siirtyminen ei perinteisessä palokunta-ajattelussa tunnu mitenkään hohdokkaalta kruunulta hienon palomiesuran päätteeksi.

Waitisen mielestä huonoin vaihtoehto on yrit-tää ryhtyä äkkipysähdyksellä palomiehestä turval-lisuusviestijäksi.

— Tehdään operatiivista työtä niin pitkään kun on mahdollista ja kun paikat pettää, ryhdytään turvallisuuskouluttajaksi? Näin yksinkertaista se ei ole. On myös ymmärrettävä, että kaikki eivät halua esiintymistehtäviin.

Turvallisuusviestintä on palokunnassa sekä oma professionsa eli ammattinsa kuin myös ope-ratiivisen työn ohessa tehtävää työtä. Kumpaakin tapaa tarvitaan joukossa.

— Paras tapa nostaa ennaltaehkäisyn arvostus-ta on pitkin uraa tapahtuva turvallisuusviestinnän

työhön osallistuminen. Yhteys ennaltaehkäisyyn tulee säilyttää koko uran ajan. Silloin kasvetaan ajatusmaailmaan, jossa ymmärretään, että sillä mil-laista tietoa ja asennetta välitämme yhteiskuntaan, on ratkaiseva merkitys.

Waitinen totesi, että omalla tavallaan jokainen pelastustoimen työntekijä ”säteilee turvallisuutta ympäristöönsä 24/7”: Jos naapurilla on ongelmia paloturvallisuuden kanssa, niin kyllä hän kysyy asi-aa tutulta palomieheltä.

Varasuunnitelmat jo työhön tullessa

Pelastustoimeen alan ulkopuolelta muutama vuosi sitten tullut Keski-Suomen pelastuslaitoksen hen-kilöstöpäällikkö Maarit Nurmijoki-Matilainen avasi esityksensä aluksi muutamia alaan liitettyjä mieli-kuvia. Yksi koski tapaa, jolla palokunnissa keskus-tellaan ja annetaan palautetta. >

Varsinais-Suomen pelastuslaitoksen Juha Barckia kiinnosti tietää, millaiset henkilöstön kehittämisresurssit Keski-Suomen pelastuslaitoksella on.



— Herkästi sanotaan, että ei kannata ottaa to-sissaan, tämä on palokunta. Olen vähän eri miel-tä – palokunnassa on käyttäydyttävä ihan samalla tavalla kuin missä tahansa muussa työpaikassa. Sallitaanko ryppyily ja huutaminen, vai ollaanko ihmisiksi?

Päivän teeman eli palomiehen urakehityksen Nurmijoki-Matilainen jakoi karkeasti kolmeen jak-soon: uran alkuvaiheeseen, aktiiviuraan ja senio-riaktiiviuraan.

Alkuvaihe tulee Keski-Suomen pelastuslai-toksella jatkossa sisältämään perusteellisen pe-rehdytysjakson, jossa muun muassa kartoitetaan uuden työntekijän osaamisalueet ja mielenkiinnon kohteet. Tässä selvitetään myös osaaminen, joka ei liity juuri siihen työhön, johon työntekijä on nyt palkattu.

— Jo tässä vaiheessa puhutaan tilanteesta, jos-sa työntekijä ei voisikaan toimia pelastajana uran aikana tai viimeisinä vuosina. Olisiko pelastusalalla muita tehtäviä, joihin henkilö voisi silloin siirtyä.

Myöhemmin työuran aikana voidaan säännöl-lisesti, esimerkiksi neljän vuoden välein, päivittää kiinnostuksen kohteet (ns. mieltymysalat) ja myös tukea henkilön osaamisen kartuttamista ”vara-suunnitelma-alueilla”.

Tärkeää on myös huomioida palomiehen am-matissa aloittaneen uuden työntekijän jaksaminen. Edessä on kymmenien vuosien työura, joten tulok-kaankin on hyvä pitää huoli henkisestä ja fyysisestä jaksamisesta.

Työssä jaksaminen koetuksella

Uran aktiivivaiheessa kokenut palomies toimii ar-vokkaana kouluttajana ja perehdyttäjänä nuorem-mille. Sekä henkilökohtaisesta että työyhteisön näkökulmasta erittäin tärkeää on varmistaa, että ammattitaitoa pystytään ylläpitämään koulutuk-sella. Työssä jaksaminen, työilon ja -motivaation ylläpitäminen ovat koetuksella, kun aktiivivaihees-sa keski-ikäistä palomiestä vedetään sekä työssä että vapaa-ajalla moneen suuntaan.

Hyvän työkyvyn säilyttävä senioripalomies jatkaa työuraansa terveenä pelastuslaitoksen pal-veluksessa, perustyönsä ohessa kouluttaen nuo-rempia ja hyödyntäen kertynyttä osaamistaan esi-merkiksi työn ja työtapojen kehittämisessä.

Entä sitten, kun fyysiset rajat tulevat vastaan? Tosiasia voi tulla eteen myös nuorelle palomiehelle loukkaantumisen johdosta.

— Keski-Suomessa ratkaisut muihin tehtä-viin siirtymisestä tehdään yksilöittäin. Sellaiseen urahankkeeseen kuten Helsingin pelastuslaitok-sella on käynnissä, ei meillä ole mahdollisuuksia. Tehtävät sekä palkkaus katsotaan yksilöllisesti, ja palkkaus määräytyy tehtävän vaativuuden mukaan, esitteli Nurmijoki-Matilainen.

Kuudennetta kertaa järjestetyn seminaarin ajan-kohta on vaihdellut helmikuusta huhtikuuhun, tällä kertaa päiväksi valikoitu 29. toukokuuta.

Jo työhön tullessa savu-

sukelluskelpoisuu-den menettämisen mahdollisuus ote-

taan puheeksi.


17TURVALLINEN SUOMI

Pelastusalan työurien jatkamisen edistämisessä on Nurmijoki-Matilaisen mielestä vielä monta sel-vitettävää asiaa. Yksi näistä on horisontaalisen ura-kehityksen mahdollistaminen, joka tarkoittaa sitä, että ”yleneminen” tarkoittaa henkilön siirtymistä tehtävästä toiseen ilman, että siirrytään perinteisen ajattelun mukaisesti ”ylemmälle” portaalle.

Kaikkien vastuunkantoa tarvitaan

Helsingin pelastuslaitoksella on käynnistynyt laaja kehittämishanke, jolla pyritään vastaamaan opera-tiivisen henkilöstön ikääntymisen tuomaan haas-teeseen pelastuslaitoksen palvelukyvylle. Hank-keen taustoja seminaarissa esitteli kehittämispääl-likkö Taisto Hakala.

Pelastuslaitosten vakinaisen miehistön määrä on 2000-luvulla laskenut lähes 1500 henkilöllä. Samassa ajassa miehistön keski-ikä on noussut 2,1 vuotta ja eläkkeellesiirtymisikä 4,3 vuodella. Myös työkyvyttömyyseläkkeelle siirtyvän pelastushen-kilöstön keski-ikä on noussut: yhteensä 5,2 vuotta kymmenen vuoden kuluessa.

Kuntien eläkevakuutuksen viimeisimmän, vuo-den 2010 tilaston mukaan pelastushenkilöstö siirtyi vanhuuseläkkeelle keskimäärin noin 59-vuotiaana ja työkyvyttömyyseläkkeelle keskimäärin noin 54,5-vuotiaana. Kummatkin eläkelajit laskettuna keskimääräinen eläköitymisikä oli noin 57,5 vuotta.

Samaan aikaan hälytystehtävien määrä on kas-vanut. Kaikki merkit viittaavat pelastus- ja ensihoi-totehtävien kysynnän kasvuun myös tulevaisuu-dessa. Pelastuslaitosten on reagoitava, jotta niiden toiminta on turvattu: ei puhuta vain yksilön toimin-takyvystä, vaan koko järjestelmän toimintakyvystä.

Hakala muistutti, että kaikkien osapuolten tulee osallistua.

— Tämä tarkoittaa jokaisen työntekijän omaa huolenpitoa työkyvystä ja ammattitaidosta, pe-lastuslaitoksissa johtamisen, rakenteiden ja me-netelmien kehittämistä, oppilaitoksissa perus-, täydennys- ja jatkokoulutuksen kehittämistä, kuntasektorilla pelastustoimen erityisvaatimusten tunnistamista ja työterveystoimintaan panosta-mista sekä sisäministeriössä aktiivisuutta kuntien ohjaamisessa ja rahoituksen tukemisessa.

Työmarkkinoiden kolmikantapolitiikalta odo-tetaan muun muassa sitä, että kun vanhuuseläke-iän alarajan nostamisesta taas puhutaan muuta-man vuoden päästä, keskusteluun otetaan myös ammatillisten eläkkeiden osittainen palauttaminen kriittisille aloille, kuten pelastusalalle. n

— Otamme oppia muilta aloilta ja yrityksistä, joissa työntekijöiden ikääntyminen on otettu onnistuneesti haltuun, Taisto Hakala Helsingin pelastuslaitokselta kertoi.



NIKULA viittasi Palomiesliiton luottamus-mieskyselyyn, jonka tulokset eivät ole mairitte-levia: pelastuslaitokset, joissa on selkeät toimintamallit henkilöstön uusien tehtävien kehittämiseksi, ovat vähemmistönä.

— Edelleen pelastuslaitoksissa on puut- teita sekä työterveyshuollon että henkilöstö-järjestöjen mukaanotossa, vaikka juuri näiden tahojen asiantuntemusta ehdottomasti tarvit-taisiin.

Nikulan mielestä jatkossa ei tulisi lukittua liikaa mihinkään tiettyyn ajattelumalliin. Myl-lyniemen selvityksessä esittämä turvallisuuden tavaratalo ei ole yksi ja ainut autuaaksi tekevä ajatus.

— Ideat on leimattu helppoheikkimäisiksi, mutta toistaiseksi kovin paljon järkeviä vasta-ehdotuksia ei ole tullut.

Urakehitys tahmaa pelastusalan yhteisten tavoitteiden puutteeseen.

— Perimmiltään on kysymys pelastustoimen asenteista, tavoitteista ja päätöksenteko- kulttuurista. Kuka päättää tavoitteista ja niiden saavuttamisesta: teemmekö yhdessä vai perinteisen johtamismallin mukaan ylhäältä alas?

Pelastuslaitosten kulttuuria lukitsee nyt tilannejohtamisen käskytysmalli, joka toimii keikalla, mutta ei enää muuten nykyajassa.

Pelastuslaitokset ovat osa nykyaikaista yhteiskuntaa, jossa palokuntiinkin kohdistuu vaatimuksia asiakaspalvelusta, ovien avaami-sesta ja henkilöstön työhyvinvoinnista.

Tätä päivää olisi, jos pelastuslaitoksissa keskusteltaisiin yhteisistä tavoitteista yhdessä henkilöstön kanssa. Pelastustoimi on työvoima-

valtainen ala, jolloin tarvitaan työntekijä-lähtöistä kehittämistä. Päämäärät jäävät vain johdon pöydälle, jos henkilöstö ei niitä ym-märrä eikä niihin sitoudu.

Pelastustoimen suunnittelussa olisi paljon hyödynnettävää esimerkiksi oppivan organi-saation tai tiimityön johtamismalleista, Nikula huomautti.

— Väitän, että keskustelemalla myös työ-uramallien esteet saataisiin ratkaistua. Lähdetään kehittämään pelastustoimea siihen suuntaan, johon itse yhdessä sen haluamme menevän, eikä vain odoteta ylhäältä annettuja ohjeita. Tarvitaan rohkeutta, uudenlaista ajat-telua ja kriittisyyttä.

Nikulan mielestä näyttää vahvasti siltä, että valtiovallan pelastustoimelle osoittama työ- urien kehittämisvelvoite on jäädyttänyt innovatiivisuuden ja ideoinnin. Nyt pyritään menemään sieltä, missä rima on matalin.

— Pelastustoimen strategia 2025 sisältää paljon hyvää, mutta siinä kuten myös laitos-ten henkilöstöstrategioissa tyydytään vain

Pystytäänkö sopimaanyhteisistä tavoitteista?

Ovatko työurat aito tavoite vai

nähdäänkö palomiehet vain

ongelmana?

Työvuosien jatkamisesta on puhuttu vuosia, mutta miksi työurakehittäminen on edelleen kesken,

kysyi Palomiesliiton puheenjohtaja Kim Nikula Turvallinen Suomi -seminaarissa.


19TURVALLINEN SUOMI

Keski-Suomen pelastuslaitoksen pelastusjohtaja Simo Tarvainen (vasemmalla), henkilöstöpäällikkö Maarit Nurmijoki-Matilainen, yliopiston jatko-opiskelija Juha Rautiainen ja Palomiesliiton puheenjohtaja Kim Nikula keskustelivat seminaaritauolla asioista, jotka vaikuttavat palomiesten työssään kokemaan työiloon ja työhön omistautumiseen.

toteamaan, miten äärettömän suuren ikäänty-mishaasteen edessä olemmekaan. Väkisin tulee mieleen, onko meihin alan toimijoihin iskenyt rimakauhu?

— Kuitenkin sama asia voidaan nähdä äärettömän hienona mahdollisuutena. Valitettavasti pelastustoimea leimaa edelleen perinteinen ajattelumalli, jossa ikääntyneen palomiehen osaamista ei osata tai haluta tukea.

Vanhaan palomieheen isketään herkästi leima, joka muilla ammattialoilla on tuntema-ton, sillä yleensä yhteiskunnassa ihmiselle kertynyttä kokemusta ja osaamista arvostetaan.

Asenteiden kannalta on tärkeää oivaltaa, että työurien kehittäminen on eri asia kuin vajaakun-toisten sijoittaminen. Samoin työtehtävien uudelleen rakentaminen ei ole vain ikääntynei-den palomiesten asia, vaan loukkaantumisten kautta vastaavassa tilanteessa on usein nuorikin palomies.

Nikula kysyikin, onko vielä aidosti sitou-duttu työmahdollisuuksien luomiseen vai nähdäänkö palomiehet vain ongelmana.

Urakehittämiseen on lähdettävä henkilöstön tehtävänkuvien kautta. Yksilölle järkevän tehtävän tulee olla myös yhteiskunnalle järkevä. Virkaan saadaan rahoitus, kun työtehtävä on kuntalaisille hyödyllinen, alueellista pelastus-toimintaa vahvistava ja monipuolistava työ.

— Työsarkaa riittäisi. En ole vielä nähnyt pelastustoimen omaa punkkibussia tai face-book-poliisia.

Uusien tehtävien kustannuksista puhuttaessa Nikula pyytää katsomaan kokonaiskuvaa. Jos vaakakupissa on kunnille kohdistuvat kym-menien tuhansien eurojen varhaiseläkemaksut, onko palomiesten kouluttaminen uusille urille edes mikään investointi.



Kunnat kokevat pelastus-laitosten etääntyneenPELASTUSTOIMEN alueellistamisen tuloksia on seurattu usean vuoden ajan. Palosuojelurahaston tuella on toteutettu kolme seurantatutkimusta, joista viimei-simmässä tarkasteltiin vuosien 2007–2011 pelastuslaitosten voimavaroja, menoja ja palvelutasoa sekä kuntien ja yhteistyökumppaneiden käsityksiä palvelutasosta. Aineistona olivat Pronton tilastot, kyselyt ja haastattelut viiden pelastuslaitoksen alueella.

Tampereen yliopiston tutkijan Olavi Kallion mukaan osa palvelutason mittareista on kymmenen vuoden aikana kehittynyt myönteiseen suuntaan, osa heikentynyt.

— Onnettomuuksien ehkäisy on kehittynyt suotuisasti. Toimintaval-miudessa ei ole tapahtunut oleellista muutosta. Väestönsuojelun osalta on menty voimakasta takapakkia, on pu-dottu kunnallisen lähtötason alapu-olelle, Kallio summasi Turvallinen Suomi -seminaarissa.

Pronton tilastojen mukaan palvelu- tasossa kokonaisuutena ei ole ta-pahtunut oleellista muutosta, mutta kuntapäättäjiltä kysyttäessä vastaus on toisenlainen.

— Kuntien mielestä pelastustoi-men palvelutaso kehittyi myönteisesti alueellistamisen jälkeen, mutta viimei-simmässä kuntapäättäjien kyselyssä palvelutason koettiin menneen hyvin voimakkaasti alaspäin, Kallio tiivisti.

Erityisesti suuronnettomuuksien hoidossa sekä valistuksessa ja neuvon-nassa on kuntapäättäjien mielestä menty takapakkia. Suurinta tyytyväisyys on tulipalojen sammutukseen ja liikenneonnettomuustehtäviin.

Kuntien edustajille tehdyn kyselyn perusteella myönteisimmät arviot pelastustoimen palvelutasosta tulevat kaupunkimaisten kuntien johtajilta ja luottamushenkilöstöltä. Kriittisyys

lisääntyy siirryttäessä taajamakuntiin ja edelleen maaseutumaisiin kuntiin.

Maaseutukuntien edustajat kritisoi-vat muun muassa sitä, että kun ennen paloasemalla oli miehitystä, on aluepe-lastuslaitoksen aikana miehistö siirretty muualle.

Tilastot eivät Kallion mukaan kuiten-kaan tue kunnissa koettua pelastustoi-men palveluiden heikkenemistä.

— Pelastustoimen alueellista-misen aikoihin kuntien odotukset olivat positiivisia. Silloin suuria rakenteellisia uudistuksia ei vielä oltu tehty.

— Vuoden 2007 jälkeen rakenteita alettiin muuttaa ja kuntapäättäjien näkökulmasta muutokset näyttivät siltä, että pelastustoimen palveluja siirret-tiin heiltä muualle. Pelastustoimessa muutoksia tehtiin riskialuekartoitusten pohjalta, jolloin syrjäisemmät seudut tunsivat jääneensä huonoon asemaan.

— Pelastusjohtajien mukaan kuiten-kin uudelleensijoitukset ovat pääosin koskeneet päällystöä, eivät pelas-tusyksiköitä. Nyt ei joka kunnassa enää ole palopäällikköä, joka aikaisemmin vastasi väestönsuojelutehtävistä ja tämä koetaan kunnissa menetyksenä, Kallio tulkitsi.

Pelastusjohtajien näkökulma ko-rostaa voimavarojen mahdollisimman tehokasta käyttöä alueellisesti. Kun-takeskeinen näkökulma on taas oman kunnan aluetta painottava.

— Suosittelenkin, että pelastusjohta-jat lisäisivät keskustelua kuntiin päin, Kallio sanoi.

Tulevaisuuden haasteiksi seuranta-tutkimuksessa nostetaan pelastustoimen kustannusten kasvu ja taloudellisten toimintaedellytysten turvaaminen, hen-kilöstön ikääntymisen vaikutukset sekä vakinaisessa että sopimuspalokunnissa, vanhenevan väestön lisääntyvä ensi-hoitotarve sekä ympäristöuhkat ja sään poikkeusilmiöt.

Keskittävän kehityksen jatkuminen taas merkitsisi sitä, että pelastustoi-men toiminta uhkaa keskittyä maakun-takeskukseen, jolloin palvelutaso harvaan asutulla seudulla heikkenee.

Kokonaisuutena alueellistaminen on Kallion mielestä ollut tarkoituksen-mukainen ja onnistunut uudistus, kun otetaan huomioon yleinen yhteiskun-nallinen kehitys: väestön ja työpaikkojen keskittyminen on Suomessa jatkunut.

Jatkossa joudutaan miettimään, olisivatko pelastuspalvelut varmem-malla pohjalla, jos pieniä pelastustoimen alueita yhdistettäisiin toisiinsa.

Tutkija Olavi Kallio.

21


21

Pekka Marjamäki Innsbruckin vanhassa kaupungissa toukokuussa 2005, Itävallassa pidetyissä jääkiekon MM-kilpailuissa.

LEH

TIK

UV

A /

MA

RT

TI K

AIN

ULA

INE

N

Kesken jääkiekon MM-kotikisojen tuli suruviesti Tappara-ikoni Pekka Marjamäen poismenosta 64-vuotiaana.

Työuransa Pekka teki palomies- sairaankuljettaja Tampereen palolaitok-sella ja aluepelastuslaitoksella eläkkeelle jäämiseensä eli syksyyn 2005 saakka. Pekka siunattiin haudan lepoon 9. kesä-kuuta ja paikalla oli kiekkolegendaa kunni-oittamassa ystäviä sekä palokunnasta että jääkiekkomaailmasta.

Marja lukeutui Suomen jääkiekkomaajouk-kueen runkopelaajiin, pelaten 251 A-maa-ottelua tehoin 40+25. 1975 oli huippuvuosi Marjalle: menestys palkittiin sekä Suomen parhaan jääkiekkoilijan palkinnolla että MM-kilpailujen parhaan puolustajan palkinnolla.

Jääkiekkoleijonaksi Marjamäki aateloi-tiin 1990. Jääkiekkomuseon kunniataulus-sa todetaan Marjamäen olleen viimeistä sukupolvea, joka aloitti pääsarjakiekkoilun ulkojäillä. 1998 hänet valittiin Kansainväli-sen Jääkiekkoliiton Hall of Fameen.

Huippupuolustaja oli uransa alusta lop-puun vain ja ainoastaan Tapparan mies. Tapparan edustusjoukkueeseen hän nousi vasta 16-vuotiaana. Uralta kertyi viisi Suo-men mestaruutta, joista ensimmäinen vuo-delta 1975 ja viimeinen 1984, sekä kolme SM-hopeaa ja yksi SM-pronssi.

Viimeisen SM-kultaan päättyi Marja-mäen ura SM-kaukalossa. Lyöntilaukauk-sestaan tunnettu Marja on eniten maaleja koskaan tehnyt Tappara-puolustaja. Vas-tustajan verkkoon upposi 125 osumaa.

Tappara on jäädyttänyt neljän legendaari-sen pelaajansa pelinumeron. Yksi niistä on Pekka Marjamäen numero 3.

Kiekkolegenda on poissa


22

Tiitta on tunnettu paitsi uusien palo-miessukupolvien kasvattajana, myös pelastusalan vaikuttajana ja käytän-nönläheisenä kehittäjänä, joka ei ole

unohtanut omia juuriaan. Hän on pitänyt aktii-visesti esillä pelastustoimen kentän näkökulmaa erilaisissa työryhmissä toimiessaan. Turvallinen Suomi -tunnustuksen myöntämisessä ratkaise-vinta oli hänen pitkä ja vakuuttava työura koko-naisuudessaan.

Paavo Tiitta tuli aikoinaan pelastusalalle su-kellusharrastuksensa ansiosta. Hän aloitti vuon-na 1982 diplomi-insinöörin opinnot Tampereen teknillisessä korkeakoulussa ja osti ensimmäisellä opintolainaerällä sukellusvarusteet ja liittyi sukel-lusseuraan.

— Sukellusseurassa oli palomiehiä, jotka ker-toivat, että yliopistopaikkakunnilla on kavereita, jotka olivat palolaitoksella töissä ja työnsä ohessa opiskelivat korkeakoulussa. Innostuin siitä ideas-ta ja hakeuduin palomieskurssille. Ja se innostus on kantanut tänne saakka.

Tänä päivänä Tiitta on toiminut pelastusalalla lähes 26 vuotta. Niistä noin 10 vuotta hän toimi

palomies-sairaankuljettajana, jolloin hänen teh-täviinsä kuuluivat myös vesipelastussukeltajan ja täsmäkoulutetun ensihoitajan tehtävät 80- ja 90-luvun sydänvalvonta-ambulanssissa. Tur-vallisuustekniikan diplomi-insinööriksi valmistu-misen jälkeen hän teki palomiehen työn ohessa työjaksoja työturvallisuus- ja koulutustehtävissä

Rehellisyys on tärkein arvomme— Iso kunnianosoitus kentän

väeltä. Olen täydellä sydämellä tehnyt töitä, joten arvostan ko-vasti huomionosoitusta. Nöyrin mielin on jatkettava eteenpäin,

kiitteli Paavo Tiitta kuultuaan, että hänelle oli myönnetty

Turvallinen Suomi -tunnustus.

— Kun on nähnyt pelastustoimea pohjamudista saakka, niin pystyy paremmin hahmottamaan hallintopuolellakin, mistä puhutaan, sanoo Paavo Tiitta.


23

yrityspuolella sekä Työterveyslaitoksella ja Tam-pereen teknillisellä korkeakoululla.

Vuonna 1996 Tiitta siirtyi Kuopioon Pelastus-opistoon, jossa hän toimi muun muassa yliopet-tajana, opiston sammutus- ja pelastustoiminnan yksikön päällikkönä, apulaisrehtorina sekä lukui-sissa kehityshankkeissa. Opistolla työskennelles-

sään Tiitta piti tärkeänä säilyttää tuntumaa käy-tännön työhön ja otti määräajoin virkavapaata päästäkseen kentälle töihin. Toukokuun alussa Tiitan työuralla kääntyi taas uusi lehti, hänen aloittaessaan työt Pohjois-Savon pelastuslaitok-sen riskienhallintapäällikkönä.

— Riskienhallintapäällikön paikan tullessa auki katsoin itseäni peiliin ja totesin, että minulla on jo sen verran ikää, että montaa hyppyä työuralla ei enää tehdä. Työaikaa minulla on kuitenkin vielä sen verran kauan jäljellä, että siinä ennättää vielä tehdä yhden ehjän työuran, ja halusin tehdä sen nimenomaan kentällä, Tiitta muistelee.

— Riskienhallinta on kasvanut hienosti vuo-sien aikana ja sen ohella turvallisuusjohtaminen. Halusin tehdä näitä asioita käytännössä enkä vain teoriassa.

Auttamishalu kantaa pitkälle

Tiitta kertoo, että karjalaisena luonteena hän arvostaa pelastusalan sosiaalisuutta ja yhteisöl-lisyyttä sekä ihmisten auttamista. Lisäksi pelas-tusalassa häntä on viehättänyt haasteellinen työ.

— Palomiehen ammatti on tosi arvokas eikä siinä mitata ihan kaikkea rahassa. Ihmisiä aute-taan hädässä riippumatta siitä ketä he ovat ja edustavat. Luulen että siinä on se arvopohja, joka on aika monelle meistä kantava voima.

Auttamishalun lisäksi Tiitan mielestä pelas-tustoimen kantava voima on aktiivinen ja dy-naaminen porukka, joka ei ihan pienestä valita. Hänen mielestä pelastustoimella on hyvät arvot, mutta tärkein niistä on rehellisyys.

— Olipa sitten esimiehenä tai alaisena, tär-keintä on se, että on rehellinen paitsi muille myös itselleen. Rehellisyys on myös organisaatiolle ai-noa arvo, mitä tarvitaan. Sen pitäisi olla pelastus-toimen ulkoisen viestinnän ja palvelutasopäätös-ten ohjenuora. Myös organisaation pitää itselleen rehellinen, mihin se kykenee ja mihin ei. >

Halusin tehdä asioita käytän-

nössä enkä vain teoriassa.


24

— Toinen tärkeä asia on, että mitä sitten te-keekin, niin tekee täysillä. Se on ollut itsellänikin yksi leimaa antava piirre, että en ole juuri sääs-tellyt itseäni missään. Kun menen tilanteeseen mukaan, niin menen sitten täysillä, omat rajani tuntien.

Sisäiset haasteet ja voimavarat

Tiitan mielestä pelastustoimen yhtenä haastee-na on tarjota henkilökunnalle riittävästi haas-tavia tehtäviä, jotta he saavat lisää intoa työssä jaksamiseen. Peruspalomiehellä on kapasiteettia vaikka kuinka paljon erilaisiin tehtäviin, ja se tu-lisi nähdä henkilöstöjohtamisessa voimavarana. Toinen tärkeä voimavara on hyvä yhteishenki, joka kantaa työvuoroja eteenpäin.

— Vakinaisessa palokunnassa porukkahenki kantaa ja tuetaan toinen toisiaan. Sen sijaan mi-nulla on suurempi huoli puolivakinaisista ja sopi-muspalokuntalaisista, Tiitta paljastaa ja painottaa, että pelastustoimi olisi nähtävä kokonaisuutena, joka muodostuu vakinaisista, puolivakinaisista ja sopimuspalokuntalaisista, joiden painoarvot vaihtelevat toimintaympäristön riskien, riskialu-eiden ja -keskittymien suhteen.

— Tällä hetkellä meidän sisäisiä haasteita ovat väestön ikääntyminen, muuttoliike kasvukeskuk-siin ja syrjäytyminen. Tänne itään ja pohjoiseen jää pieniä kuntia joissa asuu ihmisiä, joille pitäi-si myös tuottaa palveluja. Kun kaikki ikääntyvät näillä alueilla, niin asiakkaat, sopimuspalokunnat kuin vakinaiset palokunnat, on tulevaisuudessa, ja osin jo nyt, haasteellista löytää pelastustoi-meen tekijöitä. Kaupunkialueilla puolestaan pi-täisi saada riittävän suuret resurssit vastaamaan kasvukeskuksen haasteisiin.

— Toimintavalmiusohje koordinoi hyvin vahvasti sitä, mitkä ovat reuna-alueiden mah-dollisuudet ja uhat sekä mikä on pelastustoimen sisäinen turvallisuus. Pelastuslaitosten miehistön vahvuus pitää olla riittävän suuri, että oman po-rukan turvallisuus säilyy.

Raha ei saa ratkaista

Tiitta on ollut kahteen otteeseen työryhmässä, joka on valmistellut pelastuslaitosten toimintaa ohjaavaa toimintavalmiusohjetta. Julkisuudessa tiedetään yleisesti, että hän on suhtautunut kriit-tisesti uusimpaan ohjeeseen, vaikka on itse ollut työryhmässä mukana valmistelemassa sitä. >

Peruspalomies ja työvuoron

yhteishenki ovat tärkeitä voima-

varoja.


25

PAAVO TIITTA syntyi 25.12.1961 Uukuniemellä ja muutti 11-vuoti-aana perheensä kanssa Vantaalle. Aikuisena asunut myös Tamper-eella, Espoossa ja Kerimäellä. Tällä hetkellä koti on Oravikoskella Lep-pävirroilla. Uusperheeseen kuuluu terveyskeskuslääkäri Liisa ja kaksi poikaa. Molemmat pojat ovat puo-livakinaisia sopimuspalokuntalaisia, vanhempi poika on yksikön johtaja.

Vapaa-ajan rakkaimmat har-rastukset sukeltaminen ja moot-toripyöräily. Räpylät olleet jalassa säännöllisesti vuodesta 1983 lähtien ja ensimmäisen moottoripyörän osti vuonna 1988. Tällä hetkellä tal-lissa on viisi moottoripyörää, joista kaksi on poikien. Harrastaa myös peruskuntoa ylläpitävää liikuntaa, hiihtoa, laskettelua, vaeltamista ja matkustelua. Sielunmaisemia Lappi ja Pohjois-Norja. Viettää paljon aikaa Uukuniemellä, jossa on paitsi juuret myös vanha kotitila, kes-ämökki ja kalavedet.

Lakitettiin ylioppilaaksi 1981 Van-taan Simonkylän lukiosta. Kävi palo-mieskurssin 1984 ja sairaankuljet-tajakurssin 1985. Käynyt myös puomitikkaan kuljettajakoulutuksen.

Teki diplomityön sisäasiain- ministeriön pelastusosastolle aiheesta Nuohoojien työturvalli-suus 1987. Otti diplomi-insinöörin paperit ulos Tampereen teknillisestä korkeakoulusta 1995, pääaineenaan turvallisuustekniikka.

Suoritti työsuojelupäällikkökurs-sin 1998 ja opettajan pedagogiset opinnot Jyväskylän ammatillisessa opettajakorkeakoulussa 2001 sekä ylimmän palomestarin tutkinnon eli AMK-insinööritutkinnon Savonian Ammattikorkeakoulussa 2006.

Työskennellyt palomies-sairaankuljettajana Tampereella ja Vantaalla vuosina 1985–1996. Tampereella toimenkuvaan kuului

myös vesipelastussukeltajan, sydänvalvontasairaankuljetuksen ja puomitikkaan kuljettajan tehtävät.

Toimi tutkimus- ja koulutus-tehtävissä Tampereen teknillisessä korkeakoulussa 1987–1989 ja Työterveyslaitoksella Työturvalli-suusosastolla 1990–1995 sekä UPM Kymmenellä työsuojelukoulutus-päällikkönä 1995–1996.

Aloitti työt 1.6.1996 Pelas-tusopistolla Kuopiossa, missä toimi yliopettajana, pelastustoiminnan yksikön päällikkönä (1.7.1997–14.10.2002), työsuojelupäällikkönä (1997–2003), vs. apulaisrehto-rina (14.10.2002–31.3.2003) ja Kaiku-hankkeen projektipäällikkönä (2003–2004).

Pelastusopistossa toimiessaan kävi koulutusprojektissa Malesiassa (1996) ja opettajavaihdossa Ruot-sissa Rosersbergissä (1998) ja Itäval-lassa Linzissä (2000, 2001, 2006)sekä työkierrossa Keski-Uudenmaan pelastuslaitoksella (2011). Työsken-

teli virkavapaalla Espoon aluepelas-tuslaitoksella palotarkastajana 2003 ja Etelä-Savon pelastuslaitoksella palomestarina 2004–2005.

Toiminut lukuisissa pelastusalan työryhmissä sekä kansainvälisten pelastusharjoitusten evaluaattorina. Vahvasti vaikuttanut siihen, että alipäällystökurssi otettiin takaisin Pelastusopiston opetukseen (ope-tusta oltiin lakkauttamassa 2003 mennessä).

Laatinut Palo- ja pelastusalan työturvallisuus ja työhyvinvointi -oppaan, Pelastusopiston turval-lisuusohjerakenteen ja uusien turvallisuusohjeiden pohjat, vaikut-tanut myös harjoitussuunnitelmien pohjiin, jotka ovat levinneet kentälle alipäällystön oppilaiden kautta.

Aloitti työt riskienhallintapäällik-könä Pohjois-Savon pelastuslaitok-sella 1.5.2012.

Palomiehestä riskienhallintapäälliköksi

Vesi on Paavo Tiitalle tärkeä elementti. — Työasiat unohtuvat vedessä räpylät jalassa, samoin maantiellä moottoripyörän selässä.


26

— Hämmästelen sitä suuntaa, mihin pelas-tustoimea ollaan nyt viemässä. Uusi toimintaval-miusohje toki tuo joustavuutta, mutta operatiivi-sen toiminnan kannalta se tuo haastetta pienistä yksiköistä kertyvään voimaan, ja siihen että todel-lisuudessa, ei paperilla, pystytään huolehtimaan riittävä palvelutuotanto ja oma turvallisuus suu-rimmissa kaupungeissa.

Voimaan tuleva toimintavalmiusohje on en-nen kaikkea suunnitteluohje, jonka avulla vasta suunnitellaan pelastustoimintaa, kun se aikai-semmin oli velvoittavampi. Näin ollen pelastus-laitosten laatimilla ja kuntien siunaamilla palve-lutasopäätöksillä on entistä suurempi painoarvo.

— Palvelutasoihin on oikeasti tultava päätök-siä, eikä vain sanan helinää. Jatkossa pitää ottaa kantaa siihen, miksi me toimimme niin kuin toi-mimme, ja niissä tulee huomioida paitsi pelastus-toimen realistiset mahdollisuudet, myös oman toiminnan turvallisuus.

— Toivon, että pelastustoimella on sen verran ryhtiä ja rehellisyyttä, että se huolehtii palveluta-sopäätökset sille tasolle, että toiminnan varmuus säilyy. Pelastustoimi on perinteisesti halunnut palvella kaikkia kansalaisia. Toivon että jatkossa-kin vanhat arvot säilyvät eikä mennä eteenpäin pelkästään talouspainotteisesti.

— Pelastustoimen täytyy olla rehellinen ja nähdään myös oman porukan vaatimukset eikä pelkästään kuntatalouden, joka on koko ajan vas-tassa valtuustosaleissa. On rehellisesti pystyttävä

kertomaan mitä me tarvitsemme, jos haluamme pitää yllä riittävän palvelutason tai sitten meidän tulee luopua halutusta tasosta. Lisäksi kuntapäät-täjille on kerrottava, mitä valintoja he päätöksil-lään tekevät.

— Vajailla asemilla kikkailuun ei pidä mennä mukaan, sillä siinä vaarantuu palomiesten työtur-vallisuus. Oman porukan sisäistä riskien hallintaa ei pidä unohtaa vaikka kuntatalous kolkuttaakin oven takana kokoajan.

Tiitta on sitä mieltä, että toimintavalmiusoh-je tarjoaa mahdollisuuden kuntien taloudessa juustohöylä kikkailuun pelastustoimen kustan-nuksella, mikä tulisi estää palvelutasopäätöksel-lä. Pelastustoimesta saatavilla säästöillä ei kun-tatalouden kannalta ole suurta merkitystä, mut-ta rahahanojen kiristämisellä voidaan romuttaa alueen pelastustoimen palvelutaso kokonaan. n

Palvelutasoihin on oikeasti tultava päätöksiä, ei vain

sanan helinää.

Paavo Tiitta on ollut pelastusalalla monessa tehtävässä. Pelastusopiston jälkeen ura jatkuu Pohjois-Savon pelastuslaitoksella.


27

Koulutuspäivä alkoi ryhmätyöllä.

Palomiesliiton luottamusmiehiä, vara-luottamusmiehiä ja paikallisyhdistysten puheenjohtajia eri puolilta Suomea kokoontui liiton koulutuspäivään Helsin-

kiin 30. toukokuuta. SPALlin työmarkkinalakimies Helena Janhosen vetämään tilaisuuteen osallistui yhteensä 25 henkilöä.

Tapaamisessa sovittiin luottamusmiesten yhteistyön tiivistämisestä. Luottamusmiehet haluavat vaihtaa keskenään tietoa erityisesti paikallisen edunvalvonnan ja neuvottelutoimin-nan kokemuksistaan, mistä syystä tiedonvaihtoa halutaan entisestään parantaa.

Tarkoituksena on, että luottamusmiehet ta-paavat jatkossa aikaisempaa säännöllisemmin, noin neljä kertaa vuodessa. Koulutuksien koolle kutsujana ja sisältövastaavana toimii luottamus-mies Pekka Puisto Porin Palohenkilöstö Spal ry:stä. Seuraava luottamusmiesten tapaaminen on tarkoitus järjestää elo—syyskuussa.

Koulutustilaisuuksien sisältöä kehitetään pai-kallisyhdistysten palautteen perusteella. Tuleviin

tapaamisiin nostetaan aiheita, jotka ovat paikal-lisesti ajankohtaisia. Etukäteisvalmistelua varten aiheet pyydetään toimittamaan Puistolle sähkö-postilla ([email protected]) hyvissä ajoin.

Toukokuun koulutuksessa keskusteltiin luotta-musmiehen tärkeimmistä tehtävistä. Ryhmätöi-den tulos oli, että luottamusmieheltä odotetaan jämäkkyyttä edunvalvontaan, neuvottelutaitoja ja luotettavuutta. Hyvä luottamusmies on aktiivinen muutostilanteissa, hänellä on kouluttamisval-miuksia ja hän on henkilönä helposti lähestyttävä.

— Parasta koulutuksessa oli luottamusmie-histä kumpuava innostus ja päättäväisyys jatkossa tiivistää yhteistyötä jatkuvien yhteisten tapaa-misten muodossa. Saimme paljon palautetta ja kehittämisideoita, mikä on erinomaista, Helena Janhonen kertoo.

Luottamusmiehet saavat Palomiesliiton ekstranet-sivuille (www.palomiesliitto.fi) sähköi-sen luottamusmieskansion. Sen sisältöä tehdään luottamusmiehiltä saadun palautteen pohjalta. n

Luottamusmiestapaamiset säännöllisemmiksi


28

LEHTIHARAVATurun Jaanin paloasema vastasi torstaina hälytyksiin viimeistä päivää. Aseman väki veti lipun puolitankoon. Menettely ei kenties ollut kaikkein hyväksyttävin suruliputuksen muoto, mutta ilmensi voimakasta mielipa-haa aseman sulkemisen takia.

Itä-Turun asukkaat kamppailivat aseman säilymisen puolesta ankarasti. Sen verran kansalaisaktiivisuus on tehonnut, että Jaanin asemalle jätettiin ensihoitoyksikkö ainakin kuluvan vuoden loppuun.TURUN SANOMAT 2.6.2012

Savonian ammattikorkeakoulu erottaa väärän rekisteriotteen antaneen opiskeli-jan vuodeksi. Tapaus johtaa siihen, että pelastuslaitokset ja Pelastusopisto tarkista-vat pelastusalan opiskelijoiden todistukset, opintorekisteriotteet ja muut asiapaperit.

Pelastusopisto on ollut yhteydessä pe-lastuslaitosten johtajiin ja kehottanut heitä pyytämään työharjoitteluun tai määräaikai-siin töihin tulevalta opiskelijalta virallisen suoritusotteen opinnoista.SAVON SANOMAT 24.5.2012

Kansanedustaja Kalle Jokinen (kok.) ehdot-taa poliiseille ja palokunnille tiiviimpää yhteistyötä. Esimerkkinä Jokinen mainitsi yhteiset toimitilat. Palokunnan ja poliisin yhteistyötä voitaisiin syventää sijoittamalla turvallisuusalan toimitilat saman katon alle.

Esityksen taustalla ovat Jokisen mukaan talouden realiteetit. Sijoittumalla samoihin tiloihin voitaisiin turvata hälytystehtäviä hoi-tavien viranomaisten riittävän laaja verkosto koko maassa lähellä kansalaisia.VERKKOUUTISET 22.5.2012

Satakunnan pelastuslaitoksessa kuhisee. Laitoksen johtokunnan puheenjohtaja Pentti Forstén jyrähti, että johtokunta on tyytymätön laitoksen huonoon hallintoon ja asioiden valmisteluun.

Forsténin poikkeuksellinen ulostulo ker-too tulehtuneista suhteista pelastuslaitok-sen johdon ja luottamushenkilöiden välillä.Palomiehet eivät välttämättä ole helpoimpia johdettavia. Silti jokainen työyhteisö tarvit-see hyvää johtamista.SATAKUNNAN KANSA 5.5.2012


29

Savusukellusharjoitus käynnissä harjoitusalueen palotalolla.

Opistolla juhlavuosi

Kuopiossa on opiskeltu palo-mieheksi kahdenkymmenen vuoden ajan. Merkkivuosi näkyy koko vuoden erilaisina

tapahtumina Pelastusopistolla.Helmikuussa puhallettiin henkeä

alumnitoimintaan. Alumnien lisäksi ykköspäivään kutsuttiin kaikki ensim-mäisiltä ammattikursseilta valmistu-neet tutustumaan tämän päivän opis-keluun ja opistoon.

Yksi kohokohta koettiin huhtikuus-sa, kun oppilaitoksella järjestettiin juh-laseminaari ja viihdekonsertti.

Elokuussa Pelastusopisto tempaisee toimintapäivän yhdessä Kuopion kau-pungin kanssa. Opiskelijat jalkautuvat palvelutaloihin ja hoivakoteihin, tarjo-ten ikäihmisille ulkoiluapua.

— Kursseilla opetus painottuu tek-niikkaan ja välineisiin. Tempauksen tarkoitus on nostaa esille ammatin humaania puolta ja asiakasnäkökul-maa. Vanhusten virkistyksen ohessa voidaan tarjota turvallisuusviestintää tilanteen mukaan, kertoo rehtori Mer-vi Parviainen.

Pieniä yksityiskohtia ovat opiston kunniaksi valmistetun juhlaleivoksen tarjoilu valikoiduissa tapahtumissa ja suvivirren ottaminen osaksi kevätluku-kauden päätösjuhlan ohjelmaa. Suun-nittelussa on myös pelastajanvala, joka tulevaisuudessa olisi osa opistosta val-mistuvan pelastajan päätösjuhlaa.

Kuopiossa jatketaan koulutusperin-nettä, joka alkoi 1930-luvulla Helsingin palopäällystökoulussa. Valtion pelas-tuskoulu perustettiin Espooseen 1958. Koulutusta kehitettiin palo-opistoksi ja pelastushallinnon koulutuskeskuksek-si, jolla oli toimipaikka myös Lohjalla.

Kuopioon perustettiin ensin mie-histöä ja alipäällystöä kouluttava pe-lastuskoulu 1992, johon 1995 yhdis-tettiin päällystöä kouluttanut Espoon

pelastusopisto. Näin nykymuotoinen pelastusopisto oli syntynyt. Turvalli-suuskeskittymää täydennettiin 2007, kun opiston yhteyteen perustettiin kriisinhallintakeskus.

Nykyinen pelastusopisto on koko-luokaltaan aivan toisenlainen kuin 90-luvun alussa. Sekä opiskelijoiden että henkilökunnan määrä on kasva-nut, kun koulutuksessa on pyritty vas-tamaan pelastuslaitosten ja hätäkes-kusten työntekijätarpeeseen.

Opettajakunnassa pelastustoimen osaajien rinnalle on tullut muiden alo-

jen ammattilaisia. Myös opetuksen si-sältöä on kehitetty työelämän tarpeen mukaan.

Taloudellinen tilanne on luonut uhkakuvia myös Pelastusopiston bud-jettiin, kertoo rehtori Parviainen.

— Joudumme entistä enemmän keskittymään ydintehtäviin eli tutkin-toon johtavaan koulutukseen, täyden-nyskoulutukseen sekä tutkimukseen ja kehittämiseen. Pelastusopistolla on tärkeä asema alalla ja sitä halutaan vas-taisuudessakin vahvistaa. n


30

Turvallisuusmessut 2012 järjestetään Tampereen Messu- ja urheilukeskuksessa 5.—7. syyskuuta. Poh-joismaiden merkittävimmässä turvallisuusalan mes-sutapahtumassa on kaikkiaan kolme kokonaisuutta:

Turvallisuus-, Security- ja Työhyvinvointimessut.Messut tuovat Tampereelle yli 200 näytteilleasettajaa sekä

tuhansia turvallisuusalan ammattilaisia verkostoitumaan, päi-vittämään tietojaan ja tekemään kauppaa. Esillä ovat kaikki tur-vallisuuden ja työhyvinvoinnin teemat, tuotteet, palvelut sekä uutuudet.

Palomiesliiton osastolla (C-hallissa, osasto C77) messuvie-raita herätellään huomaamaan, mistä arjen turvallisuus oikeasti muodostuu. Turvallisuusalan ammattilaiset, kuten palomiehet, ovat kansalaisten arvostamia, mutta näkyykö arvostus siellä, missä päätetään pelastuslaitosten voimavaroista tai palomies-ten palkoista?

Pelastuslaitosten, ensihoidon ammattilaisten ja hätäkes-kuspäivystäjien työ on arjessa ikään kuin näkymätöntä: hädän hetkellä apu tulee nopeasti ja varmasti. Välittömän pelastus-valmiuden takana on kuitenkin koulutettu ja sitoutunut hen-kilöstö, toimivat johtamisjärjestelmät ja kunnollinen kalusto. Toimintaedellytysten ylläpito ja kehittäminen vaatii satsauksia jatkossakin.

Palomiesliitto nostaa pelastuslaitosten ja hätäkeskusten työtä esiin messuilla muun muassa kutsumalla Pirkanmaan kunnissa lokakuussa järjestettäviin kunnallisvaaleihin ehdok-kaiksi asettuvia tutustumaan SPALin osastoon.

> www.turvallisuusmessut.fi

Palomiesliitto on mukanaTurvallisuusmessuilla

Pohjoismaiden merkittävin turvallisuus-

alan messutapahtuma järjestetään jälleen ensi syksynä. SPAL on myös

mukana – tällä kertaa teemana on syksyn

kuntavaalit.

Ota kutsukortti talteen tämän lehden välistä ja tule messuille!

TAMPERE 5.—7.9.2012

C77PALOMIESLIITON OSASTO


31

TYÖNÄYTÖSTEN lisäksi Turvallisuusmessujen ohjelmassa on tänä vuonna kaikkiaan yli 70 ajankohtaista tietoa tarjoavaa seminaaria tai tietoiskua.

Seminaari- ja tietoiskutarjonta käsittelee aiheita aina palo- ja pelastusalan työturvallisuudesta tulitöihin, alkusammutukseen ja turvallisuuden johtamiseen. Messuilla nähdään useita työnäytöksiä muun muassa palojen sammuttamiseen ja pelastautumiseen liittyen.

Security-messuilla nousee esille uusia tärkeitä teemoja, kuten oppilai-tosten turvallisuus ja kouluväkivalta. Työhyvinvointimessut lupaavat kävi-jöille monipuolisesti tietoa työhyvin-voinnin tueksi ja tarjoavat ensim-mäistä kertaa myös tykytoimintaa.

Kuvat vuoden 2010 messuilta.

Messuilla yhä enemmän koettavaa

KIR

SI K

ON

TIO

Ota kutsukortti talteen tämän lehden välistä ja tule messuille!

PAIKKA: Tampereen Messu- ja Urheilukeskus , Ilmailunkatu 20, Tampere

AIKA: 5.–7.9.2012

AUKIOLOAJAT: ke-to klo 9.30–16.30 pe klo 9.30–16.00

NÄYTTELYHALLIT: A-halli: Turvallisuus 2012 ja Työhyvinvointi 2012 C-halli: Turvallisuus 2012 D-halli: Security 2012

TAMPERE 5.—7.9.2012


32 33OPINNÄYTETYÖT

Palopäällystön koulutusohjel-massa opiskellut Sami Hil-tunen tutki pelastustoimen arvomaailmaa opinnäyte-

työssään, jossa aineistona oli 286 net-tikyselyyn vastannutta pelastusalan henkilöä viideltä pelastuslaitokselta. Vastanneet työskentelevät miehistös-sä, alipäällystössä, päällystössä tai so-pimuspalomiehinä. Lisäksi vastaajissa on alalle opiskelevia.

Kyselyn tulokset ja johtopäätökset ovat karua luettavaa pelastuslaitosten johtamisen ja työhyvinvoinnin kan-nalta. Uudet arvot ovat jalkautuneet kentälle huonosti, eikä niistä keskus-tella. Arvoja ei käytetä jokapäiväisessä toiminnassa ja johtamisessa.

Tulehtunut ilmapiiri monelle tuttu

Sen sijaan pelastuslaitoksissa on ha-vaittavissa itsekkyyttä, ylimielisyyttä ja mielivaltaa. Itseluottamus on vahva, mutta sen kääntöpuolena ulkoapäin tulevaa apua arvostellaan ja pelätään. Luovuudelle ei ole tilaa.

— Pelastusalalla työskentelevät ha-luavat uudistusta, koulutusta arvoista sekä tasapuolista ja oikeudenmukaista kohtelua. Johtamiseen halutaan sel-keää muutosta ja uutta näkökulmaa, Hiltunen toteaa opinnäytteessään.

Suuri osa vastaajista toteaa työ-paikkansa ilmapiirin tulehtuneeksi ja tuloshakuiseksi. Mitä pidempään vas-taaja oli alalla työskennellyt, sitä tuleh-tuneemmaksi hän koki ilmapiirin.

Hallitseva ilmapiiri on luottamus-pula, jossa johto ei luota henkilöstön osaamiseen, eikä henkilöstö arvosta johdon osaamista. Laitoksen sisällä on kateutta, oman ikäluokan kuppikuntia ja hyvä veli -järjestelmiä.

Tämän päivän pelastustoimen toimintakulttuuri ei ole näiden kolmen arvon mukainen, vaan pohjautuu oman edun vaalimiseen.

Asenneongelma näkyy työntekijä-ryhmien välillä. Päällystö ei kunnioita miehistöä, miehistö ei kunnioita pääl-

lystöä, ammattilaiset eivät kunnioita sopimusmiehiä, eivätkä sopimusmie-het ammattilaisia. Perinteet korostavat me-henkisyyttä, ja nuoret tulokkaat koetaan jopa uhkana.

Kuppikunnista riippuvainen. Harmi, että miehistöllä ja päällystöllä on eri kahvipöydät jne. En sanoisi tulehtunut, mutta rakoilee.

Onko alueellista pelastuslaitosta edes olemassa?

Valtaosa vastaajista huomasi mer-kittävästi parantamisen varaa alalla työskentelevien käyttäytymisessä. Huumoria käytetään paljon, mutta ti-lannetaju pettää usein. Parannettavaa on, mutta itse omalla esimerkillä ei olla luomassa muutosta kulttuuriin.

Arvostus omaa ammattia kohtaan välillä todella huonoa ja motivaatio kyseenalaista.

Pelastustoimen yhteiset arvot

– hukassa?Pelastustoimen henkilöstöllä on itsetutkiskelun paikka, toteaa

palopäällystön koulutusohjelmasta keväällä valmistunut Sami Hiltunen. Itsekkyys, kateus, vastakkainasettelu ja mielivalta rehottavat,

eikä alan eettisiin arvoihin ole sitouduttu.

>


33OPINNÄYTETYÖT

Arvotarra koristaa myös Helsingin pelastuslaitoksen höökin ovea. Helsinki ei ollut mukana arvotutkimuksessa. Opinnäytetyön aineistona oli Oulu-Koillismaan, Pohjois-Karjalan, Satakunnan, Länsi-Uudenmaan ja Keski-Suomen pelastuslaitosten vakituinen ja sopimushenkilöstö.

JUH

A-P

EK

KA

LA

AK

SO



HINTIKAN TAVOITTEENA oli selvittää, miten pelastuslaitos voi yksinkertaisilla toimenpiteillä tulla hy-väksi työpaikaksi ja turvata siten sekä olemassaolonsa että menestymisensä tulevaisuudessa.

Koska toimintaympäristön vaikutus on merkittävä, ei kaikille pelastuslaitoksille yleistettäviä toimintaohjeita voi antaa. Hintikan mielestä oleellista on jo ymmärtää, miksi pelastuslaitoksen tulee pyrkiä hyväksi työ- paikaksi ja mitä keinoja siihen olisi käytettävissä. Hyvän työpaikan tavoite tuo toteutuessaan pelkästään hyviä seurauksia sekä ihmisille että organisaatiolle.

Hintikka tiivistää työn tulosten soveltamisen tarkoittavan käytännössä kahta asiaa: ymmärrystä ja toimintaa.

Ensimmäiseksi laitoksen johdossa muodostetaan ymmärrys siitä, mitä olemme tekemässä ja mitä halu-amme saavuttaa. Tästä eteenpäin pelastuslaitoksen ylimmän johdon ymmärrys laitoksen olemassa olon tarkoituksesta, arvoista ja päämäärästä toimii lähtö-kohtana toimintaa ohjaaville strategioille.

Toiseksi strategiat muunnetaan käytännön toimen-piteiksi johtamistyöskentelyllä kaikessa organisaatiossa harjoitetussa toiminnassa.

Tärkein väline strategioiden toimeenpanossa on vuorovaikutus ihmisten kanssa, jonka määrä ja laatu ratkaisevat hyvin paljon, millaiseksi pelastuslaitoksen organisaatiokulttuuri muodostuu.

Pelastuslaitoksen toiminta-ajatuksen ydin on palvelu: Palvelemalla halutaan auttaa sekä asiakkaita että laitoksessa toimivia ihmisiä. Arvot inhimillisesti, ammatillisesti ja luotettavasti ohjaavat ihmisten tapaa toimia niin laitoksessa kuin sen ulkopuolellakin.

Pelastuslaitoksen organisaatio muodostuu ihmi-sistä, joiden osaamista ja sen kehittymistä on osat-tava johtaa oikeisiin tehtäviin. Johtamistyöskentelyn

tarkoituksena on auttaa ihmisiä onnistumaan. Esimiestyö on osaamisen johtamista, jossa tunnistetaan tarvittava osaaminen, ohjataan sitä oikeisiin tehtäviin sekä luodaan edellytyksiä oppimiselle ja kehittymiselle. Asiantunteva ja määrätietoinen ihmisten auttaminen onnistumaan tehtävissä lisää henkilöstön luottamusta ja sitoutumista laitokseen.

Kun oikeissa tehtävissä työskentelevät ihmiset onnistuvat tehtävissään, varmistuu pelastuslaitoksen menestys. Hyvä työpaikka houkuttelee osaavaa hen-kilöstöä ja kannustaa entistä parempiin suorituksiin.

— Ihmiset haluavat menestyä ja olla mukana toiminnassa, jossa niin tapahtuu.

Henkilöstön oikeisiin tehtäviin sijoittumista voidaan ohjata palkitsemiskäytännöillä. Pelastuslaitoksien pal-kitsemiskäytäntöjen tulisi yhteneväiset johdon ymmär-ryksen kanssa toiminta-ajatuksesta, arvoista ja visiosta. Tästä näkökulmasta Hintikan mielestä palkitseminen ei ole mikään kaikille itsestään selvänä kuuluva, virka-asemaan tai tehtävään sidoksissa oleva etu.

Osaaminen on pelastustoimelle sen suurin kilpai-lukykytekijä. Viime kädessä osaamisessa on kysymys siitä, millaisena ihminen kokee hänelle annetut tehtävät ja miten organisaatio tukee työntekijää tehtävissä.

— Pelastuslaitoksilla on hallussaan valtava osaami-sen ja kyvykkyyden potentiaali. Osaammeko käyttää sitä? Hintikka kysyy.

Pelastuslaitoksen kehittäminen hyväksi työpaikaksi keskittyy rakentamaan parhaat mahdolliset olosuhteet työnteolle lähtökohtana nimenomaan ihmiset.

”Elämä ei voi olla täysipainoista, ellei se ole miele-kästä, ja on hyvin vaikeaa elää mielekästä elämää ilman mielekästä työtä.”

Pelastuslaitos voi tietoisesti pyrkiä hyväksi työpaikaksiArvojen ja johtamisen suhdetta tutki myös Pasi Hintikka 2009 valmistuneessa palopäällystön koulutusohjelman opinnäyte-työssä Pelastuslaitoksesta hyvä työpaikka.

Ihmiset haluavat menestyä ja olla mu-kana menestyvässä

toiminnassa.


35OPINNÄYTETYÖT

Liian usein unohdetaan että työtä tehdään kansalaisten eteen eikä oman sankaruuden pönkittä- miseksi. Esim. vakavissa tilanteissa ei aina asiallista käytöstä.

Työmotivaatioon näyttää tutki-muksen valossa eniten vaikuttavan kokemus terveestä työyhteisöstä ja onnistumisesta työtehtävissä. Palkka-us ja kannustaminen tulevat vasta tä-män jälkeen.

Positiivisella palautteella ja onnis-tumisen tunteella koetaan olevan suuri merkitys jaksamiseen.

Kun miehistössä on jonkun alan ammattilaisia, niin silti niitä ei käytetä yhteisen hyvän saavut- tamiseen vaan esiin nousee nappulasyndrooma, joka syö viimeisetkin rippeet työmoti- vaatiosta.

Joskus pieni muurahainen ei oikein ymmärrä, mitä talossa tapahtuu ja miksi.

Tutkimuksen johtopäätöksissä Hiltunen toteaa, että arvot eli palo-kuntahyveet ovat olemassa ja osa pe-lastuslaitosten arkea, mutta arvojen

merkitystä ei kuitenkaan ymmärretä. Arvot ovat esimerkiksi esillä seinillä ja suunnitelmissa, mutta käytännön jal-kauttaminen ei ole onnistunut, jolloin arvojen henkilökohtainen sisäistämi-nen on jäänyt tekemättä.

Pelastustoimen henkilöstöllä on itsetutkiskelun paikka: miksi ollaan olemassa ja ketä varten. Samoin tulisi pohtia, onko toisen osaamisen kunni-oittamisessa ja huomioon ottamisessa opittavaa.

Asiat pitäisi sanoa suoraan, vaikka se ei aina ole niin helppoa.

Ihminen ei ole keikka.

Hiltunen huomauttaa, että kansa-laisilla on kovat odotukset pelastustoi-men ammattitaidolle, inhimillisyydelle ja luotettavuudelle. Silloin ei riitä, että ulospäin näytetään toimittavan arvo-jen mukaisesti: myös sisäisen toimin-nan arvojen mukaisuuden eteen on tehtävä paljon työtä.

— Käyttäytymisessä ja arvostuk-sessa toisiamme kohtaan on paljon tekemistä, Hiltunen sanoo.

— Perinteikkäällä alalla vanhat kau-nat kantautuvat perinteinä aina uusille, ellei kierrettä katkaista.

Inhimillisesti,ammatillisesti,luotettavasti

ARVOT

Pelastustoimen uudet arvot vahvistettiin syksyllä 2007: Turvallisuus on yhteinen asiamme – inhimillisesti, ammatillisesti, luotettavasti. Arvojen rakentami-seen osallistuivat pelastustoimen eri toimijat laajasti ja lanseeraus tehtiin Palopäällystöliiton toimesta.

Yhteisölle arvot ovat eettisiä periaatteita, joiden mukaisesti yhteisön jäsenet työskentelevät päämäärää kohti. Pelastus- toimelle arvot, kuten inhimil-lisyysarvot, ovat aina olleet selkärangassa, sillä hätätilan-teessa henkeä ja omaisuutta pe-lastettaessa ei ole aikaa pysähtyä miettimään, mikä on oikein ja mikä väärin.

Työyhteisön arvojen toteuttamiseen osallistuu jokai-nen yhteisön jäsen, mutta esimiesten ja johtajien vastuu ja esimerkki korostuvat.

Itsekunnioitusrapautuu

Arvojen kunnioittamattomuus tu-lee esiin asemapalveluksessa, mutta myös julkisesti keikoilla. Tehtävillä ol-laan asiakaspalvelussa viranomaisina ja virka-asussa.

— Kiroilu koetaan kuuluvan alalle, mutta ulkopuolisen mielestä se on epäluottamusta osoittavaa. Viran-omaisena ei voi lähteä asiakkaan kie-lenkäyttöön mukaan, toteaa Hiltunen.

Ongelmat asenteessa näkyvät myös oman työn arvostuksen puut-teena ja välinpitämättömyytenä itsen-sä kehittämisessä. Työntekijää, joka haluaisi oppia uutta, kouluttautua >



APULAISPALOPÄÄLLIKKÖ kertoi asemalla, mitkä uudet arvot ovat. Jäin pohtimaan, mitä ne itse kullekin merkitsevät. Yleensäkin ihmisten arvomaailma on mie-lenkiintoinen asia tutkittavaksi, Hiltunen kertoo.

Tutkimuksessa aineistona on vastauksia viideltä pelastustoimen alueelta. Miten hyvin tulokset kuvaavat koko suomalaista pelastustoimea?

— Mitä olen kuullut palautetta muilta pelastuslaitok-sista, tunteet ja ajatukset ovat ihan samanlaisia muual-lakin. Joukossa on toki edelläkävijöitä, joissa tietoisesti on pyritty hyvään arvojohtamiseen, mutta toisaalta on pelastuslaitoksia, joissa työhyvinvointi on surkealla mallilla.

— Puhuminen ei sovi imagoon tai se jotenkin pelottaa. Tai niin kuin yksi vastaaja totesi, jos arvojen mukaan elettäisiin, silloinhan joutuisi tekemään töitäkin!

Varsinkin avoimet vastaukset ovat hurjaa luettavaa. Palokunnissa on paljon turhautumista ja todella pahaa oloa. Olivatko vastaukset odotuksiesi mukaisia?

— Mitään suuria yllätyksiä ei tullut, mutta joitain tulok-sia en odottanut. Esimerkiksi sitä, että kolmekymppiset pelastajat tuntevat olevansa ammatillisesti valmiita. Itseluottamus on niin kova. Eihän kukaan voi olla valmis, koko uran ajan voi kehittyä ammatillisesti.

— Yksi ajatus tuloksia katsellessa oli, että ovatko arvot jotenkin vaikeasti hyväksyttäviä? Kuitenkin esimerkiksi toisten ihmisten kunnioitus on mielestäni aivan pe-rustavaa laatua oleva asia.

— Positiivista oli se, että miehistö kuitenkin odottaa, että arvoista keskusteltaisiin. Siihen ei ole vain ollut mahdollisuutta työn puitteissa.

Mitä seuraavaksi pitäisi tehdä?

— Päällystön tulee tuoda arvokeskustelut koulutuksiin ja kehityskeskusteluihin. Kahvipöytäjutustelut eivät riitä, ne eivät ole ohjattuja.

Työskentelet palomestarina Jokilaaksojen pelastus-laitoksella. Keskustellaanko teillä arvoista?

— Olen järjestänyt ohjattuja keskusteluja ja niistä on kyllä pidetty.

Ohjattua keskustelua tarvitaanIdea arvoista opinnäytetyön aiheena syntyi Sami Hiltuselle, kun pelastustoimen uudet arvot 2007 julkistettiin.

— Paikoin keskustelu on ikään kuin kiellettyä, se nähdään jonkinlaisena peikkona tai ainakin vaikeana asiana. Tämä koskee keskustelua arvoista ja ylipäätään muustakin työyhteisöön liittyvästä, Sami Hiltunen sanoo.


37OPINNÄYTETYÖT

ja toimia omatoimisesti, voidaan jopa pitää uhkana ja hankalana tyyppinä.

Arvokeskustelut ovat pelastus-laitoksissa käymättä, vaikka ainakin kyselyyn vastanneet työntekijät niitä juuri kaipaisivat. Pelastustoimen ar-voista tulisikin käydä Hiltusen mieles-tä keskusteluja alan oppilaitoksissa ja kaikissa palokuntamuodoissa, koko henkilöstön kesken.

— Johtajat ja esimiehet ovat avainasemassa tukiessaan palokuntia ja henkilöstöä kohti myönteistä työ-kulttuuria ja yhteistyötä. Oikeuden-mukainen ja ennakoiva johtaminen luo turvallisuuden tunnetta ja edistää työrauhaa. n

Tekstin kursiivilla olevat kohdat ovat suoria sitaatteja vastaajilta

SAMAA MIELTÄ / ERI MIELTÄ? Kirjoita mielipiteesi lehteen:

[email protected]

Pensi Rescue OyAhertajankatu 538250 Sastamala

Puh. 03 512 5600Fax 03 512 5644E-mail: pensi@pensi.�www.pensi.�

Let heavy be light

Työergonomian ykköstuotteet koko ensihoitoketjuun.

Yksi verenluovutus auttaa jopa kolmea potilasta ja voi pelastaa jonkun hengen.

OJENNA KÄTESI. Veripalvelutoimistot 17 paikkakunnalla: Espoo • Helsinki • Hämeenlinna • Joensuu • Jyväskylä • Kokkola • Kuopio • Lahti • Lappeenranta • Mikkeli • Oulu • Pori • Rovaniemi • Seinäjoki • Tampere • Turku • Vaasa • Ota virallinen henki-lötodistus mukaan. Maksuton luovuttajainfo 0800 0 5801. Lisätiedot ja liikkuvan veripalvelun kalenteri osoitteessa www.veripalvelu.fi • www.sovinkoluovuttajaksi.fi

Yksi luovuttaa, kolme kiittää.



Jussi Herrasen ja Jarno Hon-kalan palopäällystön koulu-tusohjelman opinnäytetyössä Pelastustoimen päätoimisen

miehistön varallaolon vaikutus työ-hyvinvointiin (2012) selvitettiin varal-laolojaksojen vaikutuksia työntekijän perhe-elämään, vapaa-aikaan ja työ-hyvinvointiin sekä pelastuslaitosten johdon näkemyksiä asiasta.

Varallaolon edellytyksiä säädellään työaikalaissa, ja käytännön varallaolo toteutetaan Kunnallisessa virka- ja työehtosopimuksessa määritetyllä tavalla. Sekä laki että KVTES/TS jättä-vät kuitenkin tilaa tulkinnoille useissa kohdissa, kun varallaolon perusteita ja toimivuutta tarkastellaan.

Huono korvaus sitovuuteen nähden

Miehistölle ja päällystölle suunnattu-jen kyselyiden perusteella kokemukset ovat ristiriitaiset. Työnantajan tietoon ei ollut tullut työhyvinvointiin liittyviä ongelmia, kun työntekijöiden puolelta asioita kuitenkin tuli esille. Opinnäy-tetyön aineistona on miehistön vas-taukset yhdeksältä pelastuslaitokselta ja päällystön vastaukset viideltä pe-

lastuslaitokselta, joissa varallaolo on käytössä.

Herrasen ja Honkalan mielestä ky-selyn tärkein tulos oli se, että päätoimi-nen miehistö voi erittäin huonosti juuri varallaolon vuoksi. Lisäksi korvaustaso ja varallaolojakson pituudet ovat on-gelma.

Varallaoloa käytetään yleensä pienten kuntien paloasemilla, joissa on käytössä sopimuspalokunta sekä päivävuorossa työskentelevää hen-kilökuntaa. Työnantajien edustajien mukaan järjestelmä on merkittävä. Se nähdään jäänteenä menneisyydestä, mutta kuitenkin tarpeellisena.

Kyselyyn vastanneet työntekijät kokivat varallaoloajan olevan työtä ja rasittavan paljon työntekijää. Varal-laolon korvausta pidettiin huonona verraten varallaolon rasittavuuteen. Työntekijät eivät koe pystyvänsä ole-maan normaalisti vapaa-ajallaan, kun heillä on varallaolojakso meneillään.

Harmaata aluetta työn ja vapaan välissä

Varallaolon koettiin vaikuttavan paljon vapaa-ajantoimintaa. Työmotivaation laskua koettiin hieman, samoin työssä

Varallaolo vaikuttaatyöhyvinvointiin

Osa pelastuslaitoksista käyttää päätoimisen henkilöstön varallaoloa jatkuvana osana

vakiintunutta palvelujärjestelmää. Jussi Herranen ja Jarno Honkala selvittivät

varallalon ja työhyvinvoinnin suhdetta palopäällystön koulutusohjelman

opinnäytetyössään.


39OPINNÄYTETYÖT

jaksamisen heikkenemistä. Varallaolon negatiivisista vaikutuksista huolimatta pääosa ilmoitti viihtyvänsä omassa työssään.

Suurin osa vastaajista haluai-si muuttaa työaikaa, valtaosa heistä vuorokausirytmiseksi työajaksi. Varal-laolojaksojen lyhentämisestä vastaajat eivät kokeneet ratkaisuksi.

Vapaissa kommenteissa toistuivat toiveet korvauksen korottamisesta vähintään 50 prosenttiin tuntipalkasta varallaolon sitovuuden ja rasittavuu-den takia. Hyvin useat toivoivat myös varallaolon poistamista tai rajaamista tilapäisyyteen.

Sitovammat suuntaviivat tarvitaan

Tutkimuksen johtopäätöksenä Her-ranen ja Honkala toteavat, että va-rallaoloa ohjaava lainsäädäntö on puutteellinen. Nykyisellään säädökset eivät anna pelastuslaitoksille riittäviä suuntaviivoja, jolloin jää mahdollisuus teetättää työntekijöillä kohtuuttomasti varallaoloa.

Työntekijä joutuu useasti veny-mään varallaolojärjestelyissä liikaa, jolloin työhyvinvointi kärsii. Säädöksiin

kirjatut varallaolon tuntimäärät toisivat yhtenäistä linjaa. KVTES/TS:n osalta tulisi päästä sopuun varallaolon kor-vauksesta.

Herrasen ja Honkalan mukaan pa-ras ratkaisu olisi vakituisen miehistön varallaolon lopettaminen kokonaan. Jos varallaoloa kuitenkin käytettäi-siin, tulisi siitä maksettavaa korvausta nostaa ja harkita ylimääräisten vapai-den myöntämistä korvauksena pitkistä työsidonnaisuuksista.

— Viime kädessä varallaolosta tu-lisikin päästä pois sen työsidonnaisuu-den vuoksi. Korvauksen nostaminen ei auta, vaan se siirtäisi ongelmasta kes-kustelun sukupolven ylitse.

— Onkin tärkeä saada työntekijät viihtymään työssään myös suurten kasvukeskusten ulkopuolisissa taaja-missa, jolloin pelastustoimen riittävän laadukas palvelutaso saadaan tur-vattua kansalaisille. Työhyvinvoinnin vaikuttavuus yksilötasolla heijastuu suoraan työyhteisöön ja työn suorit-tamiseen. n

Tekstin kursiivilla olevat kohdat ovat suoria sitaatteja vastaajilta

Ero työssäolon ja vapaalla olon välillä hämärtyy ja syö ihmisen jaksamista… Kysymys on harmaasta alueesta, jolla ihminen velvoitetaan varallaoloon virkansa puolesta.

Varallaolo on turhan yleinen tapa turvata pelastustoimen tai ensihoidon valmiuksia. Tuottaa jatkuvasti ongelmia esim. tavoite- viiveiden kanssa.

Vaikeuttaa oleellisesti työn- tekijöiden saatavuutta – ei haluta myydä vapaa-aikaa puoli- ilmaiseksi.

Varallaoloa voi tehdä tilapäisesti, mutta jos koko ensihoito/ pelastusvalmius suunnitellaan varallaolon pohjalle, on koko touhu aika heikolla perustuksella.

Kuormittavilla viikoilla kun tehtäviä (sairaankuljetuksia) on paljon ja uni jää vähiin niin huomaa, että työvireys kärsii kovasti: ylivireyttä, unohtelua ja ärtymystä…


40

Kun puhutaan henkivakuutuksen hinnoista.

010 19 19 19

Olet väärässä.

henkivakuutuskuntoon.fi

Ifi n yhteistyöjärjestön jäsenenä vakuutat itsesi ja perheesi nyt jopa 50 % edullisemmin. Laske paljonko turvaa perheesi tarvitsee

ja ylläty vakuutuksen edullisesta hinnasta.


41TUTKIMUS

Potilassiirrot ja -kuljetukset kuuluvat ensi-hoitajien päivittäisiin työtehtäviin. Paareilla makaavan potilaan siirtäminen on raskas-ta. Etenkin paarin lastaus ambulanssiin on

kuormittavaa. Ensihoitajan liikuntaelinvaivoja voi-daan ennaltaehkäistä ergonomisilla apuvälineillä.

Työterveyslaitoksen tutkimuksessa selvitettiin, millainen vaikutus kolmella erilaisella paarilla oli ensihoitajien fyysiseen työkuormitukseen. Tulosten mukaan markkinoilla olevilla apuvälineillä voidaan keventää ensihoitajien työtä, kunhan oikeaoppi-seen käyttökoulutukseen kiinnitetään huomiota.

Tutkimuksessa kymmenen ensihoitajaa testa-si Pensi 2000MA -paaria ja kahta muuta yleisesti käytettyä paarimallia tyypillisessä potilassiirtoteh-tävässä. Tutkituista paareista Pensin käyttö oli ensi-hoitajien kokemusten, lihasaktivaation ja työasen-toanalyysin mukaan kevyintä.

Lastausvaiheessa Pensin paari siirrettiin am-bulanssiin koneellisella lastausavustimella. Muilla malleilla lastaus ei onnistunut napin painalluksella, vaan ne liu’utettiin ambulanssiin työntämällä paarit lastausalustaa pitkin.

Pensin paarin käytön keveys portaissa johtui kantamisvaiheen jäännistä pois. Paari poikkesi ver-tailtavista tuotteista siitä, että siinä on kokoontai-tettava kuljetusrunko ja lisävarusteena porraslas-kusylinteri. Näiden avulla potilasta voitiin työntää portaissa tai tasaisella kantamisen sijaan. Kiinteän ja kokoontaitettavan kuljetusrungon vuoksi paaria voidaan käyttää ahtaassa porraskäytävässä.

Tutkimuksen ensihoitajat saivat lyhyen käyttö-koulutuksen eri paarien käyttöön. Osa ensihoitajista osasi jo käyttää paareja, osa vasta tutustui paareihin. Pensin paarin käyttö poikkesi paljon perinteisistä paareista, joissa potilas kuljetetaan maasta nostaen kahden ensihoitajan voimin ambulanssiin.

Uudenlainen potilassiirto- ja kuljetustapa vaatii ensihoitajien käyttökoulutusta, jotta potilassiirrot

voidaan tehdä turvallisesti. Potilaiden edun kannal-ta on tärkeää, että ensihoitajat tietävät, mikä vipu vapauttaa paarin pyörät käyttöön, mistä säädetään potilaan asentoa ja mistä napista lastausavustin hoitaa ambulanssiin lastauksen. Ensihoitajan tulee harjoitella paarin käyttöä erilaisissa ympäristöissä ennen potilassiirto- tai kuljetustehtäviä.

TTL:n ja Pensi Rescuen yhteistutkimusta rahoitti Työsuojelurahasto.

Apuvälineillä voidaan vähentää ensihoitajien kuormitusta

TY

ÖT

ER

VE

YSL

AIT

OS


42

Uudistuksia työhönpaluun tueksi

Työterveyshuoltolaki ja sairausvakuutuslaki muuttuivat 1. kesäkuuta. Lakimuutoksilla pyritään pidentämään työuria.

Lakimuutosten tavoitteina on helpottaa ihmisten paluuta sairauslomalta takaisin työ-elämään, parantaa työkyvyn

arviointia sekä tiivistää työntekijän, työnantajan ja työterveyshuollon yh-teistyötä.

Muutokset edellyttävät työterveys-huollolta ja työnantajalta aktiivista tu-kea, kun työntekijän työkyvyttömyys pitkittyy. Päämääränä on, että yhä useampi saadaan kuntoutettua pitkit-tyneeltä sairauslomalta takaisin työ-

elämään ja vähennettyä sairauseläk-keelle jäävien määrää.

Lakimuutos sisältää uusia velvoit-teita niin työntekijälle, työnantajalle kuin työterveyshuollolle. Työnantajan on ilmoitettava työterveyshuoltoon, kun työntekijä on ollut sairauslomalla 30 päivää kalenterivuoden aikana. Ai-kajaksoon lasketaan kaikki sairauspois-saolot, ei ainoastaan yhtämittainen kuukauden sairausloma.

Muutoksella halutaan varmistaa, että työterveyshuolto on paremmin

perillä työntekijöiden pitkittyneistä sai-rauspoissaoloista. Nykyään voi mennä jopa vuosi, ennen kuin työterveyshuolto edes kuulee työntekijän sairauslomista, jos työntekijä käy esimerkiksi erikoissai-raanhoidossa tai yksityisellä lääkärillä.

Sairauspäivärahan hakuaika lyheni

Lakiuudistuksen myötä muuttui myös sairauspäivärahan hakuaika. Jatkossa työntekijän on haettava sairauspäivä-


43

Sairaus alkaa.

Kela maksaa sairauspäivärahaa, jos työkyvyttömyys kestää yli 10 arkipäivää.

Työnantajan on ilmoitettava työterveyshuoltoon, jos työn-tekijä on ollut sairauslomalla 30 arkipäivää kalenterivuoden aikana.

Työntekijän on haettava sairaus-päivärahaa 60 päivän kuluessa sairausloman alkamisesta.

Työterveyshuolto järjestää työnantajan, työntekijän ja työ-terveyshuollon yhteisneuvottelun, jossa kartoitetaan työhönpaluun mahdollisuuksia. Työterveys-lääkäri laatii 90 päivän lausunnon työhön palaamisen mahdollisuuk-sista. Työntekijän on toimitettava lausunto Kelaan ennen kun 90 sairauslomapäivää tulee täyteen.

Sairauspäivärahaa saa enintään 300 arkipäivää kahden vuoden aikana. Vuoden kestävän työky-kyisyyden jälkeen kertymä alkaa alusta.

30

60

90

10

rahaa 60 päivän sisällä sairausloman alkamisesta, kun aikaisemmin hakuai-ka oli neljä kuukautta.

Hakuajan lyhentämisellä pyritään siihen, että Kela saa tiedon pitkitty-neestä sairauspoissaolosta hyvissä ajoin ja voi ryhtyä omiin toimenpitei-siin, esimerkiksi työntekijän kuntou-tustarpeen selvittämiseksi. Tässä vai-heessa Kela myös tiedottaa asiakasta uudesta 90 päivän lausunnosta, joka tulee tehdä ennen kuin 90 sairauspäi-värahapäivää tulevat täyteen.

Työntekijät voivat seurata omaa sairauspäivärahapäivien kertymää in-ternetissä Kelan asiointipalvelusivuilla www.kela.fi/asiointi. Palveluun kirjau-dutaan verkkopankkitunnuksilla.

Uusi 90 päivän lausunto

Uuden 90 päivän lausunnon työhön paluumahdollisuuksista tekee työ-terveyshuollon lääkäri. Työntekijälle lausunto on maksuton, koska sen laa-timinen kuuluu työterveyshuollon laki-sääteisiin tehtäviin.

Lausunto sisältää arvion työnteki-jän jäljellä olevasta työkyvystä ja sel-vityksen hänen mahdollisuuksistaan jatkaa työssään. Selvityksen tekevät työnantaja yhdessä työntekijän ja työ-terveyshuollon kanssa.

– Työterveyshuollon lausunnossa ydinasia on se, että työterveyshuollon on arvioitava työntekijän jäljellä oleva työkyky. Muussa terveydenhuollos-sa lääkärit kyllä pystyvät arvioimaan työntekijän toimintakyvyn, mutta hei-dän taito arvioida työntekijän työkykyä suhteessa hänen työtehtäviinsä on ra-jallinen, kertoo Kelan asiantuntijalää-käri Lauri Keso.

– Työantajan on yhdessä työnteki-jän ja työterveyshuollon kanssa selvi-tettävä työntekijän mahdollisuudet >


44

jatkaa työssään. Lausunnossa tehdään arvio jäljellä olevasta työkyvystä sekä selvitetään miten se voidaan käyttää sekä työnantajan että työntekijän hy-väksi. Ja mitä kaikkia toimenpiteitä työ-kyvyn edistämiseksi voitaisiin tehdä.

Komikantaneuvottelut työhön palaamisesta

Työterveyshuollon tehtävä on koor-dinoida yhteistyötä ja järjestää yhteis-neuvottelu työnantajan, työntekijän ja työterveyshuollon kesken. Yhteisneu-vottelussa arvioidaan työhönpaluun mahdollisuudet, työpaikan tukitoimien tarve ja laaditaan suunnitelma työhön palaamisesta.

Töihinpaluun helpottamiseksi voi-daan harkita esimerkiksi kuntoutusta, osasairauspäivärahaa, koulutusta, työ-aikajärjestelyjä, työkokeilua, työkuor-mituksen vähentämistä, työtehtävien rajoittamista tai parempien työvälinei-den tai apuvälineiden käyttöönottoa. Ensisijaisena tavoitteena on, että työn-

tekijä palaa saman työnantajan palve-lukseen omaan työhönsä tai muuhun työhön.

Työterveyshuollon 90 päivän lau-sunto voidaan tehdä suppeammassa muodossa, mikäli työntekijän jäljellä oleva työkyky ja toipumisennuste ei-vät mahdollista työhönpaluuta. Tällöin lausunnossa todetaan työntekijän sen hetkinen terveydentila ja todetaan, että terveydentilasta johtuen työhönpaluu ei ole mahdollista.

Lausunto toimitetaan Kelaan

Työntekijän tulee toimittaa 90 päivän lausunto Kelaan viimeistään silloin, kun sairauspäivärahaa on maksettu yh-teensä 90 arkipäivältä kahden vuoden aikana. Ellei lausuntoa toimiteta ilman pätevää syytä, sairauspäivärahojen maksaminen katkaistaan.

— Missään nimessä ei kannata jää-dä odottamaan, vaan lausunto olisi tehtävä heti, kun 90 sairauspäivän uhka

on ilmeinen. Tällöin vältytään turhilta viivästyksiltä ja sairauspäivärahan kat-keamiselta, painottaa Keso.

Ennen sairauspäivärahojen mak-sun katkaisua Kelan on selvitettävä, miksi lausuntoa ei ole toimitettu. Jos lausunnon toimittamatta jättäminen johtuu työnantajan tai työterveyshuol-lon laiminlyönnistä tai työterveyshuol-toa ei ole, sairauspäivärahojen maksa-mista ei keskeytetä.

Maksamista jatketaan normaalisti myös tilanteissa, joissa keskeyttämi-nen olisi ilmeisen kohtuutonta esimer-kiksi työntekijän vaikean psyykkisen sairauden vuoksi. Maksu keskeytetään yleensä vain silloin, kun työntekijä ei suostu selvittämään työssä jatkamisen mahdollisuuksia työnantajan ja työter-veyshuollon kanssa. n


45

ASIANTUNTIJAT LAKIMUUTOKSEN TAUSTALLA:

SAIRAUSVAKUUTUS- ja työterveyshuoltolain muutosten valmisteluun osallistuneet sosiaali- ja terveysministeriön ylijohtaja Outi Antila, EK:n ylilääkäri Jan Schungk ja SAK:n asiantuntijalääkäri Kari Haring uskovat, että uudistusten myötä työkyvyttömyys-eläkkeelle jäävien määrä kääntyy laskuun. Kaikki kolme vakuuttavat yhdestä suusta, että lakimuutosten tarkoi-tus ei ole missään nimessä vaikeuttaa sairauspäivä-rahojen maksamista.

— Uudistusten tarkoitus ei ole ollut rajoittaa ihmisten mahdollisuutta saada sairauspäivärahaa. Uudistukset ovat uusi mahdollisuus työhön sopeut-tamiseen ja työhönpaluuseen, painottaa ylijohtaja Antila ja lisää, että työpaikkojen tulee muuntua niin, että ne tarjoavat tehtäviä myös osatyökykyisille.

Työpaikoilla pitäisi laatia yhteistoimintamenettelyä käyttäen työkyvynhallintasuunnitelma, jossa etukäteen haarukoida vaihtoehtoja, jotka voidaan ottaa käyttöön, jo ennen kuin kukaan joutuu sairauslomalle, toteaa asiantuntijalääkäri Haring.

— Lakimuutokset tuovat haasteita paitsi työpaikoille myös työterveyshuollolle. Ratkaisevaa on miten hyvin ne pystyvät järjestämään työkykyneuvotteluja. Jois-sakin työterveyshuoltoyksiköissä tämä on jo normaali käytäntö.

— Meillä on myös työpaikkoja, joissa reagoidaan työkykyongelmiin ja pyritään mukauttamaan työtä työntekijän työssä selviytymiseksi. Toivoisin, että nämä hyvät käytännöt leviäisivät paljon laajemmalle, Harring sanoo.

Ylilääkäri Schungk korostaa, että työkyvyttömyys ei ole kenenkään etu – ei työnantajan eikä työntekijän.

— Pitkittynyt työkyvyttömyys muodostaa itsessään pysyvän työkyvyttömyyden riskin. Sairauspoissaolohan on osa hoitoa ja on mielekästä, että me käytämme sitä taiten.

Työntekijän kannattaa olla aktiivinen. Kannattaa olla yhteydessä työnantajaan ja työterveyshuoltoon, vaikka hoitava lääkäri onkin jossakin muualla, lisää asiantunti-jalääkäri Haring.

— Loppujen lopuksi paluu työelämään on kuiten-kin aina parempi vaihtoehto kuin sairauspäiväraha tai työkyvyttömyyseläke.

Työpaikkojen tarjottava työtä myös osatyökykyisille

Työpaikoilla pitäisi laatia työkyvyn-

hallintasuun-nitelma.

— Uusi 30+60+90-laki on työkyvyn tukiprosessi. Siihen liittyen työpaikoilla on oltava työterveyshuollonsopimus, työterveyssuunnitelma, sairauspoissa-olojen seuranta ja työkyvyn varhainen tuki, kertoo sosiaali- ja terveysministeriön ylijohtaja Outi Antila.


46

Juhlavuoden kunniaksi valmistuu Lahden vakinaisen palotoimen historiikki, jonka on kirjoittanut Päijät-Hämeen pelastus-laitoksen johtokunnan puheenjohtaja

Juha Kolu. Juhlayleisö pääsi kuulemaan Kolun tutkimustuloksia tuoreeltaan.

Kolu kertoo, että Lahden palotoimen juuret ovat 1870-luvulla. Tuolloin Lahden kylä tuhoutui tulipalossa käytännössä kokonaan. Vahingosta viisastuneena kauppalaan palkattiin palovartija ja perustettiin Lahden VPK vuonna 1879. Samana vuonna tehtiin myös ensimmäinen palotoimen kalustoinvestointi, kun palovartijalle hankittiin palotorvi.

Vuonna 1903 Lahden kauppalaan valittiin ensimmäiseksi palomestariksi Alfred Ilola, jonka tehtävänä oli hoitaa palotoimea. Henkilökuntaa hänellä ei ollut. Yleinen palosammutus velvolli-suus takasi sen, että jokaisen talon omistajan tuli tarvittaessa hommata yksi mies sammutustöihin.

Kaupungintalosta paitatehtaaseen

Lahden kaupungin vakinaisen palokunnan histo-ria alkaa varsinaisesti 1.6.2012, jolloin se aloitti toimintansa uudessa kaupungintalossa. Palo-kunnan vahvuuteen kuului tuolloin palomestari Ilola ja viisi palomiestä. Samana syksynä palo-kunta sai käyttöönsä Pekka nimisen hevosen, ja seuraavana vuonna vahvuutta lisättiin Peska-hevosella. Lisäksi kalustoon kuului kaksi kärryä,

joista toisella kuljetettiin miehistöä ja toisella vaa-timatonta sammutuskalustoa.

Kysyttäessä miksi vakinainen palokunta pe-rustettiin juuri tuolloin, Kolu pohtii, että Lah-ti kehittyi vuosisadan alussa sen verran paljon, että ilman ei enää selvitty. Lahti sai kaupunkioi-keudet vuonna 1905, minkä johdosta kaupunki kasvoi voimakkaasti. Lisäksi kaupungin läpi kulki vilkas junaliikenne, mikä lisäsi tulipalojen riskejä. Lisäpaineita palotoimen kehittämiseen loi se, että vakuutusyhtiöt eivät enää halunneet vakuuttaa lahtelaisia kiinteistöjä, koska Lahden palotoimi ei ollut riittävän hyvällä tasolla.

Alussa oli yksi palomestari

Lahden vakinainen palotoimi täytti 100-vuotta. Juhlavuoden kunniaksi Päijät-Hämeessä on järjestetty

erilaisia tapahtumia kalustoesittelyistä pelastusnäytöksiin. Pääjuhla pidettiin kesäkuun alussa Sibelius-talolla.

Kaupungin-talolla sijainneen Lahden palokun-nan vahvuus oli

1+5 miestä +2 hevosta.


47

Pelastuslaitoksen miehistö sammutti huonekalutehtaan paloa Nastolassa kesäkuussa 2003.LE

HT

IKU

VA

/ P

ER

TT

I LO

UH

ELA

INE

N

Palokunnan alkutaipaleen merkittävimmiksi käännekohdiksi Kolu mainitsee autohankinnat ja sairaankuljetuksen aloittamisen. Ensimmäisen paloauton Lahden palokunta sai vuonna 1929. Se oli Chevrolet-avoauto, jossa oli 500 litran ve-sisäiliö ja hiilihappopaineella toimiva pumppu. Hälytyslaitteena oli pakokaasulla toimiva pilli ja hälytysvalojen virkaa ajoi punaiseksi maalatut etulyhtyjen alareunat. Hevosista palokunta luo-

pui vähitellen 30-luvulla, kun se sai käyttöönsä vielä toisen, Ford-merkkisen paloauton.

Sairaankuljetus aloitettiin Lahdessa jo 20-lu-vulla. Kuljettaminen tarkoitti sitä, että potilas vietiin paareilla kantamalla esimerkiksi kodistaan sairaalaan. Noihin aikoihin kaupunki oli vielä aika pieni, mutta kantomatkaa kertyi parhaimmillaan muutamia kilometrejä, joten palomiehen työ vaati jo tuolloin hyvää kuntoa. >


48

Satavuotiasta päijäthämäläistä vakinaista palokuntaa onnittelevat:

HOLLOLAN KUNTA Virastotie 3

15870 Hollola(03) 880 111www.hollola.fi

Vuonna 1920 sairaankuljetuksia oli vain 8 kap-paletta, mutta kuljetukset lisääntyivät koko ajan. Ne helpottuivat vasta vuonna 1935, jolloin palo-kunta sai ensimmäisen sairausauton käyttöönsä. Auto oli Ford-merkkinen ja se sai lempinimeksi Paksu-Bertta ensimmäisen potilaan mukaan.

30-luvulla palomiehen työ oli tosi raskasta ja työajat pitkiä. Töissä oltiin monta päivää yhteen menoon ja vapaapäivinäkin edellytettiin, että he tuurasivat vuorossa olevia työtovereitaan ruoka-tunnin aikana. Kaupungin alueelta ei saanut pois-tua ilman lupaa edes vapaapäivinä. Palomiehet olivat tavallaan naimisissa palokunnan kanssa ja aika moni heistä asui kaupungintalolla, jossa pa-lokunta silloin toimi.

Autoistumisen jälkeen seuraava suuri muu-tos Lahden palotoimessa tapahtui, kun palotoimi muutti vuonna 1959 Möysään Keskon vanhaan paitatehtaaseen, josta remontoitiin paloasema. Samoihin tiloihin missä paloasema on osittain

Palomies ei saa-nut poistua kau-pungin alueelta vapaapäivänä.

Valtiovallan tervehdyksen pääjuhlaan toi sisäministeri Päivi Räsänen.

KU

VA

T P

ÄIJ

ÄT-

HÄ

ME

EN

PE

LAST

USL

AIT

OS

HARTOLAN KUNTA www.hartola.fi


49

LAHTI

HartolaSysmä

Padasjoki

Asikkala Heinola

NastolaHämeenkoski Hollola

Kärkölä Orimattila

Artjärvi

Pelastuslaitoksen henkilökunta juhli 100-vuotiasta Lahden vakinaista palotoimea hienoissa puitteissa Vesijärven rannassa Sibelius-talossa.

• Päijät-Hämeen pelastuslaitos on 11 kunnan yhteinen organisaatio, jonka hallinnasta vastaa Päijät-Hämeen liitto. Pelastuslaitoksen toimintaa ohjaa kuntien edustajista koottu johtokunta.

• Vakinaiset toimipisteet Heinolassa, Hollolassa, Lahdessa (Niemessä ja Möysässä), Nastolassa ja Orimattilassa. Asikkalassa puolivakinainen palokunta ja Artjärvellä, Hartolassa, Hämeenkoskella, Kärkölässä, Padasjoella ja Sysmässä VPK.

• Pelastuslaitoksen alueella asuu 202 225 asukasta. Alueen pinta-alasta (6 256 km2) I-riskialuetta on 30 %, II-riskialuetta 41 %, III-riskialuetta 13 % ja IV-riskialuetta 17 %.

• Vuonna 2011 pelastuslaitoksella oli 4 402 tehtävää, joista tulipaloja oli 688, liikenneonnettomuuksia 520 ja ensivastetehtäviä 1 105. Tänä vuonna toukokuun loppuun mennessä tehtäviä on kertynyt 1 680, joista tulipaloja 201, liikenneonnettomuuksia 222 ja ensivastetehtäviä 494.

Päijät-Hämeen pelastuslaitos

vieläkin. Tarkoitus oli, että Möysään muutettaisiin vain väliaikaisesti, kunnes saadaan varsinainen paloasema rakennettua. Tehty remontti oli kui-tenkin sen verran hyvä, että tiloihin haluttiin jäädä.

Nykypäiviin tultaessa palotoimen luonne oli muuttunut, joten palolaitos muutti nimensä 1992 pelastuslaitokseksi. Vuodesta 2000 alkaen Lah-den ja Hollolan pelastuslaitokset yhdistivät toi-mintansa Lahden aluepelastuslaitokseksi. Viimei-sin suuri muutos tapahtui 2004, kun perustettiin 12 kunnan yhteinen Päijät-Hämeen pelastuslaitos maakunnallisena hankkeena.

Valoisa tulevaisuus

Tänä päivänä pelastuslaitos on Kolun mukaan hyvin merkittävä toimija Päijät-Hämeessä. Maa-kunnassa on vilkas liikenne, paljon teollisuutta ja isot vesistöt, mitkä aiheuttavat omat haasteensa pelastustoimelle. Tästä kertoo sekin, että viime vuonna pelastuslaitoksella oli keskimäärin 73 teh-tävää vuorokaudessa.

Uutta on se, että pelastustoimen painopistettä on siirretty hivenen enemmän ennaltaehkäiseviin tehtäviin. Laitoksella on panostettu koulutukseen ja valistamiseen. Tavoitteena on, että joka vuosi 20 prosenttia Päijät-Hämeen asukkaista saisi jo-tain tietoa palo- ja pelastusasioista. >

51


50

www.sysma.fi

Satavuotiasta päijäthämäläistä vakinaista palokuntaa onnittelevat:

Päijät-Hämeen pelastuslaitoksen johtokunnan puheenjohtaja Juha Kolu palkittiin Suomen Leijonan Ritarikunnan I luokan Ritarimerkillä. Kolulla on pitkä kokemus pelastusalalta aina 70-luvun lopulta, jolloin hän toimi sijaispalomie-henä. Sittemmin hän on vaikuttanut aktiivisesti pelastustoimen luottamustehtävissä.

Yksi haasteista Päijät-Hämeenkin alueella on löytää vapaaehtoisiin palokuntiin ihmisiä, jotka ovat valmiita uhraamaan omaa aikaa VPK:n teh-täviin. Kolu kertoo laittaneensa huolestuneena merkille, että myös yrityksissä yhteiskuntavastuu on vähentynyt. Moni työnantaja ei katso hyvällä, jos työntekijät ovat työaikana VPK:n tehtävissä.

Toinen huolestuttava ilmiö Kolun mielestä on ihmisten uusavuttomuus, joka lisää pelastustoi-men tehtäviä. Esimerkiksi jos tielle kaatuu puu, niin aikaisemmin otettiin saha käteen ja poistettiin se. Nykyään moni ajattelee, että puun raivaami-nen tieltä on kunnallinen palvelu, joten he soit-tavat hätänumeroon ja pyytävät pelastustoimen paikalle.

Kolu kiittelee, että Päijät-Hämeen pelastus-laitoksen henkilökunta on korkeatasoista ja ka-lusto on erittäin hyvällä tasolla, joten tulevaisuus näyttää valoisalta. Lähi vuosina valmistuvat uudet paloasemat Lahteen ja Heinolaan, jolloin tilatkin ovat asiallisella tasolla.

Päänvaivaa aiheuttaa ainoastaan henkilöstön riittävyys tehtävien lisääntyessä. Kolu kertoo, että Päijät-Hämeen pelastuslaitoksen tehtävät ovat lisääntyneet joka vuosi, mutta henkilökunnan määrä on pysynyt samana.

Selvää on, että jossakin tulee raja vastaan, jolloin samalla henkilömäärällä ei enää ennätetä hoitaa kaikkia tehtäviä. n

SPAL


51PAIKALLISKIERROSKOULUN PENKILTÄ

SARJASSA seurataan Pelastusopiston kurssien opiskelua. Lehdessä vuorottelevat Pelastajakurssi 79:n ja Hätäkeskuspäivystäjäkurssi 23:n oppilaiden kirjoitukset. Kumpaakin kurssia seurataan neljän jutun verran kesään 2013 saakka.

Hän on ammattitutkinnon suorittanut, VPK-taustan omaava, 23-vuotias lyhyt-tä hiusmuotia suosiva nuo-

rimies — näillä sanoin voi luonnehtia pelastajakurssin nro. 79 keskiverto-opiskelijaa.

Tilastot eivät tässä tapauksessa valaise sitä persoonien ja elämänko-kemuksen kirjoa, jota Pelastusopiston tuorein palomies-sairaankuljettajan taitoja opiskeleva ryhmä pitää sisäl-lään. Opiskelijavalinnan suuntaviivoja se kuitenkin selkeyttää. Työkokemuk-sesta saatavista lisäpisteistä on hiljat-tain luovuttu. Se heijastuu selkeästi aloittavien opiskelijoiden keski-ikään, joka on viimeisen vuoden aikana las-kenut merkittävästi.

Opistolle eksytään harvakseltaan pystymetsästä. Kurssin alle 25-vuoti-aista opiskelijoista peräti kolme nel-jäsosaa ovat olleet mukana vapaa- tai teollisuuspalokunnan toiminnassa.

Kurssin nestoreiden helpotukseksi opisto ei ole kuitenkaan vielä lähte-nyt Helsingin Pelastuskoulun linjalle ja säätänyt yläikärajaa opintojen aloitta-miselle. Nuoruus on monessa mielessä valtti, mutta kypsä ikä tuo usein merkit-tävää elämänkokemusta josta voi olla merkittävää apua tulevassa ammatis-sa. Vanhempien kurssilaisten joukos-ta löytyy mm. ensihoitaja, järjestyk-senvalvoja, poliisi, liikuntaneuvoja ja IT-alan ammattikorkeakoulututkinnon suorittanut henkilö.

Huipputason harjoituspuitteet

Rehtori Mervi Parviainen kysyi Palo-miesliiton vuoden 2011 liittokokouk-sessa, onko Pelastusopiston tähdel-lisempiä tehtäviä opettaa moottori-sahan käyttöä (Pelastusalan Ammat-tilainen 6/2011)? Toteamus alustaa hyvin sitä vastakkainasettelua, jota voi

Pelastajamallin 2013 tuotanto käyntiin

1/4

PELASTAJA-KURSSI 79

Kuluvan vuoden tammikuussa uudet pelastaja-opiskelijat suuntasivat yhteisvoimin Pelastusopiston viitoittamalle koulutielle.


52 53PAIKALLISKIERROSKOULUN PENKILTÄ

PELASTAJA-KURSSI 79

Kalustonostoissa harjoiteltiin työvälineiden nopeaa ja turvallista siirtämistä kerroksiin.

käyttää pohjana tarkasteltaessa pelas-tajan opintojen toteuttamista. Tällöin vertailussa ovat tunnit jotka kuluvat sammutusasussa harjoitusalueella käytännön opetuksessa ja toisaalta se aika, joka vietetään luokassa opiskelu-asuun sonnustautuneena teoriaope-tuksen merkeissä.

Ensimmäisen lukukauden suu-rin yksittäinen opintosuoritus käsitti jakson, jossa harjoiteltiin pelastajan perustaitoja. Ne käsittävät niitä moni-puolisia kädentaitoja, jotka opiskelijan on hallittava kyetäkseen suoriutumaan 2. ja 3. lukukauden sammutus- ja pe-lastustekniikan opinnoista.

Harjoitusalueella vietetty aika ko-ettiin kurssilaisten mielestä kevättalven antoisimmaksi — hyytävistä pakkasista huolimatta. Osaamisen taso mitattiin lopuksi teoria- ja käytännönkokeilla. Jälkimmäinen koostui viidestä erilli-sestä rastista joissa testattiin paineil-malaitteen toimintakuntotarkastuksen

suorittamista, konemiestaitoja, solmu-jen ja kalustonostojen hallitsemista, moottorisahan terän ja laipan vaihtoa sekä hydraulisten pelastusvälineiden toimintakuntoon laittamista.

Perustaidothallittava

Käytännönkoe osoittautui vaativuu-deltaan maineensa veroiseksi, sillä neljäsosa kurssin oppilaista ei läpäis-syt sitä ensi yrittämällä. Suoritteet eivät itsessään olleet kovin monimutkaisia. Ongelmia aiheuttivat sitä vastoin teh-täväkohtaiset aikarajat, jotka poistivat mahdollisuuden ylimääräisiin tuu-maustaukoihin. Opetuksen viesti oli selkeä: perustavaa laatua olevat taidot on hallittava niin hyvin, että niitä pystyy soveltamaan ripeästi ja varmasti myös huonoissa työolosuhteissa.

Mieleenpainuva kokemus oli niin ikään paineilmalaitteiden käyttöhar-

joitus, jossa opiskelijat pääsivät ko-keilemaan 100 prosentin toimintaky-kytestiin lukeutuvia suoritteita kuten letkutorniin nousua, häkkiradassa etenemistä ja rasitushuoneessa hikoi-lemista. Fyysisesti erittäin kuormittava toiminta oli omiaan selkeyttämään jo opintojen alkuvaiheessa kunnon mer-kitystä suoritettaessa ammatille omi-naisia työtehtäviä.

Pelastustoiminnan opetuksen laa-tu ja tarkoituksenmukaisuus saavat poikkeuksetta kehuja kurssilaisilta. Tänä päivänä opiskelijat saavat nauttia puitteiltaan erinomaisen harjoitusalu-een suomista mahdollisuuksista, kor-keatasoisesta opetuksesta kuin myös tehokkaista opetusmenetelmistä, jois-sa edetään teorian kautta soveltaviin harjoituksiin.

Kenellekään ei ole jäänyt epäsel-väksi se, että pelastustoimintaopetus-yksikössä on tehty ja tehdään edelleen loistavaa työtä opetuksen kehittämi-


53PAIKALLISKIERROSKOULUN PENKILTÄ

Moottorileikkurin purevuutta testattiin kattopeltiin ja betoniin.

Harjoitusalueella vietetty aika koettiin kurssilaisten mieles-tä kevättalven antoi-

simmaksi.

seksi. Mainittakoon, että käytännön harjoitusviikoilla opetuksesta vastasi keväällä aloittanut alipäällystökurssi. Kokemukset yhteistoiminnasta olivat molemmin puolin hyviä. Pelastaja-opiskelijat pääsivät harjoittelemaan käskyjen toteuttamista ja alipäällystö-kurssilaiset johtamista sekä opettamis-ta. Kumpikin osapuoli pääsi näin ollen keskittymään olennaiseen, eli omiin oppimistavoitteisiin.

Tieto vs. taito

Valtaosa talven ja kevään koulupäivistä on kuitenkin sujunut ymmärrettävästi teoriaopetuksen merkeissä. Yksittäisiin oppiaineisiin käytettävät tunnit ei ole ripoteltu pitkin lukukautta, vaan ne on ryhmitelty tiiviisiin jaksoihin. Rakenne mahdollistaa hyvän keskittymisen kul-loinkin opetettavaan kokonaisuuteen. Toisinaan pitkäksi venyvät päivät ja vii-kot saman aiheen parissa ovat tuntu-neet hieman puuduttavilta.

Palofysiikan kurssilla tutustuttiin palon syttymiseen ja kehittymiseen vaikuttaviin ilmiöihin sekä perehdyt-tiin erilaisten sammutusmenetelmien teoriaan. Opetus koettiin hyvin käy-tännönläheiseksi. Siitä on kiittäminen vastuuopettaja Ismo Huttua, joka elä-vöitti tunteja pedagogisilla taidoillaan ja mieleenpainuvilla demonstraatioilla laboratorio-olosuhteissa.

Lukukauden toisella viikolla kurssi pääsi seuraamaan huoneistopalon ke-hittymistä paloteatterissa, joka on tut-

kimustyön lisäksi kyseistä tarkoitusta varten rakennettu simulaatiotila.

Nykyisen suuntauksen mukaisesti pelastajan ammattikuvassa tulee enti-sestään korostumaan onnettomuuksi-en ehkäisy. Valistus- ja turvallisuuskou-lutuksen kurssilla paneuduttiin erityi-sesti valistustyön merkitykseen ja sen käytännön toteutukseen. Alkusam-mutusharjoituksen järjestämistä pääs-tiin kokeilemaan käytännössä kurssin kesken, joka oli hyvä tapa sisällyttää tarkoituksenmukaista käytännön har-joittelua muuten teoriapainotteiseen aiheeseen.

Edellä mainittujen aineiden ohessa opiskelijat ovat saaneet sisäistää aimo annoksen viestiliikenne- ja hallinto-oppia, psykologiaa ja tietotekniikan perusteita. Pitkiä teoriajaksoja ovat harjoitusten puutteessa väljentäneet liikuntakasvatuksen tunnit.

Perustason ATK-taitojen kertaa-miseen käytettävää tuntimäärää on ihmetelty. Nykyisen opiskelijasuku-polven tapauksessa tietotekniikasta

Pelastajan perustaitoihin lukeutuu työskentely hydraulisilla pelastusvälineillä.


54 55PAIKALLISKIERROSKOULUN PENKILTÄ

Raskas suihkuputki toiminnassa.

PELASTAJA-KURSSI 79

on tullut arkipäivää ja nykyisen mal-lin mukaisesti toteutettava opetus ei tarjoa juuri kenellekään mitään uutta. Vaihtoehtona voisi olla tietotekniikan perustaitojen omatoiminen suoritta-minen verkko-opintoina tai tekemällä oppimistehtäviä. Kurssilaiset toivovat myös käytännönläheisempää otetta viestiliikenteen opettamiseen.

Positiiviseksi asiaksi edellä maini-tussa opintojaksossa koettiin tutus-tuminen hätäkeskusjärjestelmään ja päivystäjän työskentelyyn.

Lopuksi voisi todeta, että teoria- ja käytännön opetus ovat kumpikin yhtä lailla välttämättömiä pedagogisia menetelmiä. Jos pelastustoiminnan opettajien keskuudessa näyttäisi val-litsevan sellainen käsitys, että nykyisen sukupolven opiskelijat ovat kädentai-doiltaan selkeästi vanhempia ikäpolvia jäljessä, olisiko järkevää lisätä harjoit-tavaan opetukseen suunnattuja re-

sursseja? Kädentaidot ja kyky soveltaa niitä oikeaoppisesti eri onnettomuus-tilanteissa muodostavat nimittäin sen kulmakiven johon pelastajan ammatil-lisuus ja uskottavuus perustuvat.

PÄÄSIÄISEN JÄLKEEN opiskelijat vaih-toivat sammutusvarusteet ja oppilas-puvut sairaankuljettajan työasuihin. Ensihoidon opiskelu- ja harjoitteluko-konaisuuksiin paneudumme loppu-vuodesta ilmestyvässä julkaisussa. n

PELASTAJAKURSSI 79

Teksti: Tuomas Murdoch

Kuvat: Jarno Heinilä

Harjoituksissa opeteltiin niin veto- kuin jatkotikkaiden käyttöä.

55


55

Ensimmäiset uudenmuotoiset hyvinvoin-tijaksot (entiset kuntoremonttilomat) ovat käynnissä. Palomiesliiton ja Hätä-keskusammattilaisten liiton jäsenet voivat

hakea sekä työikäisten Ensimmäinen askel -hyvin-vointijaksoille että jäsenten perheille tarkoitetuille Ensimmäinen askel perhejaksoille.

Raha-automaattiyhdistyksen tuella järjestettä-vät lomat ovat hyvin edullisia, jonka lisäksi SPAL ja HAL tukevat omia jäseniään 50 euron stipendillä.

Hyvinvointijaksojen perushinnat ovat työikäis-ten aikuisten jaksoilla 30 euroa/vuorokausi sekä perhejaksoilla 25 euroa/vuorokausi aikuiselta ja 15 euroa/vuorokausi lapselta.

SPALin ja HALin jäsenstipendi on 50 euroa jäseneltä, joten viiden vuorokauden työikäisen hy-vinvointijaksolta jää omasta pussista maksettavaksi vain 100 euroa. Perhejaksolta stipendin saava jäsen maksaa vain 75 euroa viiden vuorokauden jaksolta. Hinnat sisältävät teeman mukaisen oh-jelman sekä majoituksen täysihoidolla (aamiainen, lounas ja päivällinen).

Jaksot järjestää ammattiliittojen yhteinen Palkan-saajien hyvinvointi ja terveys PHT. Ryhmämuotoisia 1.askel -jaksoja järjestetään ympäri Suomea lähes 30 eri kohteessa, kuten Vuokatissa, Rauhalahdes-sa, Ukkohallassa, Peurungassa, Kivitipussa, Yyteris-

sä sekä Kuortaneen ja Pajulahden urheiluopistoilla. Kaikki työikäiset SPALin ja HALin jäsenet voivat ha-kea kaikkiin lomakohteisiin.

1. askel -hyvinvointijaksoilla työikäisiä aikuisia motivoidaan pysyvään elämäntapamuutokseen. Tavoitteena on tukea elämänhallintaa, työssäjak-samista sekä terveyttä ja toimintakykyä. Kaikessa tekemisessä ajatellaan loppuelämää ja parhaim-millaan osallistuja saa kotiin viemisiksi intoa edistää omaa terveyttä ja hyvinvointiaan. Aikuisten hyvin-vointijaksoja on neljällä eri teemalla: 1askel liikku-maan, painonhallinta, miehet ja nuoret miehet (alle 35-vuotiaat).

1. askel -perhejaksot ovat lapsiperheille tarkoi-tettuja liikuntapainotteisia ja virikkeellisiä jaksoja, joiden aikana annetaan sekä lapsille että aikuisille mahdollisuus uusien harrastusten löytämiseen.

Hakeminen jaksoille tapahtuu sähköisesti osoit-teessa www.pht.fi. Täytä lomake huolellisesti, myös avovastaukset ja perustele hakemuksesi hyvin. Haku alkaa 120 vuorokautta ja päättyy 45 vuorokautta ennen lomatoiminnan alkamista. PHT hoitaa kaikki hakemiseen liittyvät asiat, voit kysyä lisätietoa myös SPALin ja HALin toimistolta. n

> www.pht.fi > ajankohtaista

Hae hyvinvointijaksolle!


56

Palomiesliitto on vakuuttanut jäsenensä vapaa-ajan matka- ja tapaturmavahinkojen varalle. Liiton matkavakuutus turvaa myös vanhemman mukana matkustavat alle 20-vuotiaat lapset.

Mikä matkavakuutuksessa on tärkeintä?

l Matkavakuutuksessa olennaista on sairauden ja ta-paturman hoitokulut kattava turva. Sen avulla voit saada nopeasti apua missä päin maailmaa tahansa. l Matkavakuutuksessa ei ole euromääräistä korvauskat-toa toisin kuin useimmissa muissa henkilövakuutuksissa. Jos esimerkiksi sairastut vakavasti ulkomailla ja sinut joudutaan lennättämään Suomeen hoitoon, matkavakuu-tus on välttämätön − vain harvalla on sukanvarressaan kymmeniä tuhansia euroja ambulanssilentoja varten.

Mitä muuta matka-vakuutus kattaa?

l Matkavakuutus tarjoaa turvaa matkalla alkavien sai-rauksien ja tapaturmien varalle. Lisäksi vakuutus sisältää turvan matkan peruuntumisen ja keskeytymisen varalle, jos matkustaja esimerkiksi sairastuu tai loukkaantuu vaka-vasti ennen matkaa tai matkan aikana. l Matkavakuutus kattaa myös matkalta myöhästymisiä, jos matkustaja myöhästyy esimerkiksi matkan alkamispai-kasta bussin rikkoutumisen takia.

Tarvitsevatko lapset oman matkavakuutuksen?

l Liiton jäsenilleen ottamaan matkavakuutukseen sisältyvät jäsenen mukana matkustavat alle 20-vuotiaat lapset. Ilman vanhempiaan matkustavat lapset tarvitsevat oman vakuutuksen.

Sisältyvätkö matkalla olevat tavarat matkavakuutukseen?

l Ei. Voit vakuuttaa matkatavarasi erikseen. Huomaa kuitenkin, että esimerkiksi Ifin asiakkailla matkalla olevat tavarat kuuluvat automaattisesti kotivakuutukseen piiriin, joten tällöin matkalla mukana olevia tavaroita ei yleensä tarvitse vakuuttaa erikseen.

Mitä matkalla useimmin sattuu?

l Suomalaiset kärsivät matkoilla useimmiten flunssaan tai vatsan toimintaan liittyvistä oireista. Myös allergiat ja ihon palaminen ovat yleisiä matkalaisten kiusaajia. Ylei-simpiä tapaturmia ovat kaatumisten aiheuttamat ruhjeet tai murtumat. Mukaan otettavat peruslääkkeet, yleinen varovaisuus sekä matkavakuutus ovat parhaat keinot varautua vahinkoihin etukäteen.

Kattaako matkavakuutus esimerkiksi reissussa tehtävät juoksulenkit? Entä sukelluksen?

l Vakuutus kattaa lenkkeilyn, mutta esimerkiksi laitesu-kellus, riippuliito ja benjihyppy eivät sisälly liiton jäsenil-leen ottamaan vakuutusturvaan. Riskialttiit harrastukset vaativat erillisen vakuutuksen ja edellyttävät keskittäjäasi-akkuutta Ifissä. Jos olet epävarma, kattaako liiton otta-ma matkavakuutus lomasi urheilulajit, ota yhteyttä Ifin asiakaspalveluun.

Millä tavoin matkavakuutus korvaa matkan peruuntumisesta aiheutuvia kuluja?

l Peruuntumiskuluja korvataan silloin, kun peruuntumi-nen johtuu esimerkiksi vakuutetun vakavasta tapaturmas-ta tai sairaudesta ja perustuu lääkärin määräykseen.

Yleisimpiä kysymyksiä matkavakuutuksestaIf kokosi matkavakuutuksista yleisimpiä kysymyksiä ja vastauksia, jotka on hyvä lukea läpi ennen matkaa. Kun vakuu-tusasiat ovat kunnossa ja laukku pakattu, matka voi alkaa!


57

Tällöin matkavakuutus korvaa niitä etukäteen maksettuja kuluja, joista esimerkiksi matkatoimisto ei ole vastuussa. l Jos kyseessä on pakettimatka, korvaa matkavakuutus matkatoimiston toimistokulut. Jos kyseessä on val-mismatkaehdoissa tarkoitettu erityisehtojen mukainen matka, korvataan matkan peruuntumisesta aiheutuneita kuluja enintään 500 euroon asti ja sen ylittävältä osalta enintään 25 prosenttia.

l Jos kyseessä on omatoimimatka, korvataan kustan-nuksia enintään 3000 euroon asti yhtä matkaa ja vakuu-tettua kohti. Tiedon siitä, onko matkasi pakettimatka vai erityisehtojen mukainen matka, saat matkatoimistostasi.

Tarvitsenko matkalle matkavakuutuskorttia tai -todistusta?

l Kyllä. Kun esität lääkärissä tai sairaalassa matkava-kuutuskorttisi tai -todistuksen, Ifin yhteistyökumppanit laskuttavat suoraan Ifiä. Matkakohteesi sopimuslääkärit löydät osoitteesta if.fi/spal – Jäsenvakuutukset-sivun alalaidasta Katso vinkit. l Ammattiliittojen jäsenkortti toimii useimmiten myös matkavakuutuskorttina. Jos et ole varma, tarvitsetko erillisen matkavakuutuskortin ammattiliiton jäsenkortin lisäksi, tarkista asia Ifistä. l Jos matkustat Venäjälle, tarvitset viisumia varten mat-kavakuutustodistuksen, jonka saat Ifin asiakaspalvelusta.

Miten toimin, jos sairastun tai loukkaannun?

l Hakeudu ensin hoitoon. Jos olet Yhdysvalloissa, Kanadassa tai Etelä-Amerikassa ja tarvitset maksusitou-muksen, ota aina yhteys Ifin sopimuskumppani GMMI Globaliin. Yhdysvalloissa voit hoidattaa pieniä matka-vaivoja ilman ajanvarausta myös apteekkien yhteydessä sijaitsevilla Take Care -klinikoilla. l Esitä lääkärissä matkavakuutuskorttisi tai -todistuksesi. Ifin sopimussairaalat ja -lääkärit laskuttavat suoraan Ifiä. Jos lääkäri ei laskuta suoraan Ifiä, maksa kulut ensin itse tai ota yhteys Ifiin.

Miten saan yhteyden Ifiin ulkomailta?

l If palvelee matkavakuutusasioissa seuraavasti: KORVAUSPALVELU JA VAHINKOILMOITUKSET puh. +358 10 19 18 18 (arkisin kello 9—18 Suomen aikaa) ASIAKASPALVELU puh. +358 10 19 19 (arkisin kello 8–20 Suomen aikaa) IF HÄTÄPÄIVYSTYS puh. +358 800 1 3800 (illat ja viikonloput) l Voit ilmoittaa vahingoista vuorokauden ympäri Internetissä omassa If Kansiossasi osoitteessa if.fi.

Mistä saa lisätietoa matkavakuutuksen sisällöstä?

l Saat lisätietoa matkavakuutuksesi sisällöstä ja muista jäsenetuvakuutuksistasi osoitteesta if.fi/spal tai soittamalla Ifiin.

STO

CK

.XC

HN

G/P

ALE


58

ww

w.p

alo

mie

sliit

to.fi

/pai

kalli

syh

dis

tyks

etPAIKALLISYHDISTYKSET

HELSINKI HELSINGIN PALOHENKILÖSTÖJäsenasiat: Stina Hällberg, puh. 040 508 1032Puheenjohtaja: Ville Koponen, puh. 040 506 7573Varapääluot.mies: Mikko Laine, puh. 040 835 0618 Luottamusmies: Jouni Saurila, puh. 050 344 5688

HELSINGIN PALOMESTARI- JA PALOESIMIESYHDISTYSJäsenasiat: Juha Laine, puh. 040 840 5715Puheenjohtaja: Kari Nurminen, puh. 050 524 1899Pääluot.mies: Ilpo Lehtonen, puh. 040 556 8714

PIRKANMAA TAMPEREEN PALOHENKILÖSTÖ SPALJäsenasiat: Tommi Ahvenainen, puh. 0500 919 111Puheenjohtaja: Markku Salmijärvi, puh. 040 728 0400Luottamusmies: Jarkko Lahtinen, puh. 040 534 9454

LÄNSI PIRKANMAAN PALOMIESYHDISTYSJäsenasiat: Ville Halmela, puh. 050 5239 510Puheenjohtaja: Jyrki Valkama, puh. 040 7263 170

TAMPEREEN PALOESIMIEHETJäsenasiat: Heikki Tamminen, puh. 050 567 6428Puheenjohtaja: Esa Nieminen, puh. 040 588 3896Luottamusmies: Topi Varho, puh. 040 761 5463

LÄNSI-UUSIMAAESPOON PALOHENKILÖSTÖJäsenasiat: Tuukka Tuuli, puh. 050 912 0977Puheenjohtaja: Ilkka Mustakangas, puh. 0400 963 388luottamusmiehet: Heikki Mäki, puh. 0400 895 369

LÄNSI-UUDENMAAN PELASTUSLAITOKSEN ESIMIEHET LUPEJäsenasiat: Clas Tallberg, puh. 0500 417 918Puheenjohtaja: Kim Lassila, puh. 0400 959 543Luottamusmies: Antti Lallukka, puh. 050 543 8572

ETELÄ-SAVO MIKKELIN VAKINAISET PALOMIEHETJäsenasiat: Heli Hyttinen, puh. 050 354 5245Puheenjohtaja: Matti Kaarna, puh. 050 524 2265Luottamusmies: Vesa Olkkonen, puh. 050 569 6630

SAVONLINNAN PALOMIESYHDISTYS SPALJäsenasiat: Ari Mikkonen, puh. 050 572 7334Puheenjohtaja: Janne Päykkönen 044 302 5205Luottamusmies: Jari Pitkonen, puh. 050 567 4176

PIEKSÄMÄEN SEUDUN PALOHENKILÖSTÖ PSPHJäsenasiat: Jukka Ylönen, puh. 040 533 2102Puheenjohtaja: Jorma Tenhunen, puh. 040 720 3794Luottamusmies: Asko Heimonen, puh. 040 533 2111

KESKI-UUSIMAA VANTAAN PALOMIESYHDISTYSJäsenasiat: Juha-Pekka Tissarinen, puh. 0400 416 566Puheenjohtaja: Jukka Tuomila, puh. 0500 971 795Luottamusmies: Pavel Sember, puh. 040 504 1183

POHJOIS-SAVOKUOPION PALOMIESYHDISTYS SPALJäsenasiat: Kari Julkunen, puh. 040 831 0453Puheenjohtaja: Marko Kotanen 045 129 2977Luottamusmies: Pasi Rissanen 0440 519 291

ITÄ-UUSIMAA ITÄ-UUDENMAAN PALOHENKILÖSTÖJäsenasiat: Matti Rinne, puh. 0400 436 097Puheenjohtaja: Roger Nybom, puh. 040 5400 882 Luottamusmies: Jean-Erik Klingberg, puh. 0400 495 773

ETELÄ-POHJANMAA SEINÄJOEN ALUEEN PALOHENKILÖSTÖJäsenasiat: Esa Miilumäki, puh. 040 551 8101Puheenjohtaja: Tapani Torppa, puh. 040 765 2966Luottamusmies: Mikko Koivuluoma, puh. 0400 903 361

PÄIJÄT-HÄME LAHDEN PALOMIESYHDISTYSJäsenasiat: Antti Mustonen, puh. 044 500 6337Puheenjohtaja: Jouni Kokki, puh. 040 596 7212Luottamusmies: Juha Murtonen, puh. 040 557 2945


59

KESKI-SUOMI KESKI-SUOMEN PELASTUSALAN AMMATTIHENKILÖSTÖJäsenasiat: Janne Luoma-aho, puh. 050 336 7531Puheenjohtaja: Teemu Göös, puh. 044 4848 048Luottamusmies: Janne Luoma-aho, puh. 050 336 7531

KESKI-POHJANMAAKESKI-POHJANMAAN JA PIETARSAAREN PELASTUSALAN AMMATTILAISETJäsenasiat: Mikael Gebala, puh. 0400 580 387Puheenjohtaja: Mikael Gebala, puh. 0400 580 387Luottamusmies: Mikael Gebala, puh. 0400 580 387

VARSINAIS-SUOMI TURUN SEUDUN PALOMIEHETJäsenasiat: Risto Tsharkov, puh. 050 593 6766Puheenjohtaja: Jouni Hämäläinen, puh. 050 550 6567Luottamusmies: Kim Salminen, puh. 040 560 8373

POHJANMAAVAASAN PALOHENKILÖSTÖJäsenasiat: Juha Pukkinen, puh. 044300 0888Puheenjohtaja: Johanna Välirinne, puh. 040 546 5007Luottamusmies: Hannu Kaatikko, puh. 050 583 2221

KANTA-HÄME KANTA-HÄMEEN PELASTUSHENKILÖSTÖJäsenasiat: Mikko Tiensuu, puh. 050 593 6789Puheenjohtaja: Jarkko Savilepo, puh. 040 508 9600Luottamusmiehet: Tero Hynynen, puh. 045 880 9526 (Forssa, Hml); Jari Kärkkäinen, puh. 040 531 3414 (Hml, Riihimäki)

JOKILAAKSOTJOKILAAKSOJEN PALOMIESYHDISTYS SPALJäsenasiat: Hannu Rautio, puh. 044 429 6205Puheenjohtaja: Petteri Riihijärvi, puh. 044 0712 664Luottamusmies: Tuomo Ylikoski, puh. 044 429 6262

POHJOIS-KARJALAPOHJOIS KARJALAN PELASTUSHENKILÖSTÖJäsenasiat: Jani Kareinen, puh. 0500 880 906Puheenjohtaja: Markku Ojala, puh. 050 535 1464Luottamusmies: Jorma E Hämäläinen, puh. 050 591 3416

SATAKUNTAPORIN PALOHENKILÖSTÖ SPALJäsenasiat: Tuomas KiskolaPuheenjohtaja: Asko Mansikkamäki, puh. 040 520 7491Luottamusmies: Pekka Puisto, puh. 040 594 8397

OULU-KOILLISMAAOULUN PALOMIESYHDISTYSJäsenasiat: Kaisa Haikola, puh. 044 280 94 80;Pertti Puhakka, puh. 050 534 0190Puheenjohtaja: Petri Kautto, puh. 040 723 0246Luottamusmies: Mika Pääkkö, puh. 045 125 0161

KAINUUKAINUUN PALOMIEHET SPAL -97Jäsenasiat: Jukka Inkilä, puh. 040 565 0497Puheenjohtaja: Ari Lukkari, puh. 0400 739 245Luottamusmies: Jorma Halonen, puh. 044 358 0835

LAPPILAPIN PALOHENKILÖSTÖJäsenasiat: Markku Juopperi, puh. 0400 128162 Puheenjohtaja: Juha Rantamartti, puh. 040 556 6887Luottamusmies: Jarmo Ylipaavalniemi, puh. 0400 690 823

HÄTÄKESKUKSETHÄTÄKESKUSAMMATTILAISTENLIITTO HAL RYJäsenasiat: Järjestösihteeri Liisa Haimi, puh. (09) 867 8880Puheenjohtaja: Petri Hynninen, puh. 050 330 8356 Luottamusmies: Arto Pirttimaa, puh. 050 409 8502

Pelastusalan ja hätäkeskusten henkilöstön edunvalvoja

Vernissakatu 6, 01300 Vantaa | puh. (09) 867 8880 | [email protected] | www.palomiesliitto.fi

Suomen Palomiesliitto SPAL

SPALHELSINGIN PALOHENKILÖSTÖHELSINGIN PALOMESTARI- JA PALOESIMIESYHDISTYSESPOON PALOHENKILÖSTÖLÄNSI UUDENMAAN PELASTUSLAITOKSEN ESIMIEHET LUPEVANTAAN PALOMIESYHDISTYSITÄ-UUDENMAAN PALOHENKILÖSTÖTURUN SEUDUN PALOMIEHETKANTA-HÄMEEN PELASTUSHENKILÖSTÖLAHDEN PALOMIESYHDISTYS RYMIKKELIN VAKINAISET PALOMIEHETSAVONLINNAN PALOMIESYHDISTYS SPAL

PIEKSÄMÄEN SEUDUN PALOHENKILÖSTÖ PSPHKESKI-SUOMEN PELASTUSALAN AMMATTIHENKILÖSTÖ

TAMPEREEN PALOHENKILÖSTÖ SPALLÄNSI PIRKANMAAN PALOMIESYHDISTYS

TAMPEREEN PALOESIMIEHETPORIN PALOHENKILÖSTÖ SPAL

SEINÄJOEN ALUEEN PALOHENKILÖSTÖVAASAN PALOHENKILÖSTÖ

KESKI-POHJANMAAN JA PIETARSAAREN PELASTUSALAN AMMATTILAISETKUOPION PALOMIESYHDISTYS SPAL

POHJOIS KARJALAN PELASTUSHENKILÖSTÖJOKILAAKSOJEN PALOMIESYHDISTYS SPAL

KAJAANIN PALOMIEHET SPAL -97OULUN PALOMIESYHDISTYS

LAPIN PALOHENKILÖSTÖSUOMEN HÄTÄKESKUSAMMATTILAISTEN LIITTO HAL

pelastusalan ammattilainen 3/12

Documents