pelastusalan ammattilainen 1/07

PELASTUSALANAMMATTILAINEN

SUOMEN PALOMIESLIITTO SPAL RY:N JÄSENLEHTI 1/2007

RAPPEUMA on rumasana Jarkko Lahtiselle.

A subsidiary of Federal Signal Corporation

BRONTO SKYLIFT OY ABTeerivuorenkatu 28FI-33300 TAMPERETel +358 3 272 7111Fax +358 3 272 7300www.bronto.fi

Bronto Skylift- Enemmän kuin laitevalmistaja

HUOLTO JA VARAOSATAsiakaspalvelussamme työskentelee yhteensä 20 henkilöä. Koulutusta antaa 7 huolto/käyttökouluttajaa, ja varaosamyyntiä hoitaa 3 henkilöä. Tampereella sijaitsevassa huoltokorjaamossa työnjohtajan tiimissä työskentelee 8 huoltoasentajaa. Valtuutetut huoltopisteemme ovat Kuopiossa, Oulussa, Turussa ja Vantaalla. Huoltotöiden lisäksi modernisoimme ja peruskunnostamme laitteita.

KOULUTUSTampereen koulutuskeskuksessa käytössämme on 3D-ajosimulaattori käyttökoulutukseen ja ohjausjärjestelmäsimulaattori huoltokoulutukseen. Koulutuksen 2. vaihe suoritetaan asiakkaan laitteella, ja erikoiskoulutukset yhteistyössä Valtion Pelastusopiston kanssa Kuopiossa. Koulutus suoritetaan kansainvälisen IPAF-koulutusohjelman mukaisesti. Kurssin käyneet saavat nostolavan käyttäjäkortin. Lisäksi laitteiden mukana toimitamme sisäiseen jälkikoulutukseen soveltuvan koulutus-CD:n.

BRONTO TELECONTROL SYSTEMLangattomaan tiedonsiirtoon perustuvalla huolto-ohjelmalla voidaan seurata ja tarvittaessa säätää laitteen toimintaa huoltokeskuksemme päivystyksestä. Ohjelma seuraa myös laitteen käyttöä ja ilmoittaa määräaikaishuoltotarpeesta.

ISO 9001

CERTIFIEDORGANISATION

ISO 14001 EN-ISO 3834-2

A subsidiary of Federal Signal Corporation

BRONTO SKYLIFT OY ABTeerivuorenkatu 28FI-33300 TAMPERETel +358 3 272 7111Fax +358 3 272 7300www.bronto.fi

Bronto Skylift- Enemmän kuin laitevalmistaja

HUOLTO JA VARAOSATAsiakaspalvelussamme työskentelee yhteensä 20 henkilöä. Koulutusta antaa 7 huolto/käyttökouluttajaa, ja varaosamyyntiä hoitaa 3 henkilöä. Tampereella sijaitsevassa huoltokorjaamossa työnjohtajan tiimissä työskentelee 8 huoltoasentajaa. Valtuutetut huoltopisteemme ovat Kuopiossa, Oulussa, Turussa ja Vantaalla. Huoltotöiden lisäksi modernisoimme ja peruskunnostamme laitteita.

KOULUTUSTampereen koulutuskeskuksessa käytössämme on 3D-ajosimulaattori käyttökoulutukseen ja ohjausjärjestelmäsimulaattori huoltokoulutukseen. Koulutuksen 2. vaihe suoritetaan asiakkaan laitteella, ja erikoiskoulutukset yhteistyössä Valtion Pelastusopiston kanssa Kuopiossa. Koulutus suoritetaan kansainvälisen IPAF-koulutusohjelman mukaisesti. Kurssin käyneet saavat nostolavan käyttäjäkortin. Lisäksi laitteiden mukana toimitamme sisäiseen jälkikoulutukseen soveltuvan koulutus-CD:n.

BRONTO TELECONTROL SYSTEMLangattomaan tiedonsiirtoon perustuvalla huolto-ohjelmalla voidaan seurata ja tarvittaessa säätää laitteen toimintaa huoltokeskuksemme päivystyksestä. Ohjelma seuraa myös laitteen käyttöä ja ilmoittaa määräaikaishuoltotarpeesta.

ISO 9001

CERTIFIEDORGANISATION

ISO 14001 EN-ISO 3834-2

Lehti:

Julkaisija:

Pelastusalan ammattilainen on Suomen Palomiesliitto SPAL ry:n jäsenlehti. Se tavoittaa pelastusalan ja hätäkeskuksien toimijat kattavasti jokapuolella Suomea.

Suomen Palomiesliitto SPAL ryKielotie 12-14 B01300 Vantaap. 09 867 8880f. 09 863 7230

[email protected]

ISSN:

Päätoimittaja:

Kirjapaino:

Ilmoitukset:

1456-7709

Tuula RuusumaaGSM 040 8489 425f. 09 863 [email protected]

Painotalo Auranen Oy, Forssa

Palojulkaisut OyLatokartanontie 7 A 700700 Helsinkip. 045 114 [email protected]

PÄÄTOIMITTAJALTATUULA RUUSUMAA

Liiton lehtion uudistunut

Tämän lehden mielenkiintoisin juttu ker-too lempääläisestä palomies-sairaankuljettaja Jarkko Lahtisesta. Hän taistelee vakuutusyh-tiötä vastaan työtapaturmaa koskevassa kor-vausasiassa. Vakuutusyhtiön mielestä työssä sattunut kaularangan vamma johtuu rappeu-masta. Lahtisella itsellään on useiden lääkä-reiden lausunnot, joiden mukaan vamma on syntynyt potilasta nostaessa.

Tapaturmavakuuttaminen on työnantajan lakisääteinen velvollisuus. Lahtisen tapaus ei ole ainutkertainen, minkä vuoksi on pohdit-tava tarkkaan, riittääkö minimivaatimusten täyttäminen pelastusalalla. Tärkeää on myös se, että vahingon satuttua työntekijää ei jätetä taistelemaan yksin vakuutusyhtiötä vastaan.

Lahtisen juttu kertoo palomiehen työstä ja työn luonteesta. Juttu on hyvä esimerkki siitä, minkälainen lehti uudistunut Pelastus-alan ammattilainen haluaa olla. Se pyrkii nos-tamaan esille tärkeitä ja ajankohtaisia asioita arjen työhön liittyen. Eikä lehdessä kerrota

ainoastaan palomiesten asioista. Esille nouse-vat yhtä lailla myös hätäkeskustyöntekijöiden ja sairaankuljettajien asiat. Olemme siis koko jäsenkuntamme asialla.

Ilman lukijoita ei ole lehteä. Ja koska me haluamme tehdä teille parasta mahdollista lehteä, toivomme palautetta ja vinkkejä kiin-nostavista aiheista. Vakaa aikomuksemme on liikkua pitkin Suomea ja luoda kiinteää sidet-tä pelastusalan toimijoiden kesken pääkau-punkiseudulta Lappiin saakka.

Tuula [email protected]

Tuula Ruusumaa (ent. Niemi) on työskennellyt liiton tiedottajana elokuusta alkaen.

PELASTUSALAN AMMATTILAINEN 3

Pelastusylijohtaja Pentti Partanen tut-kii Suomen karttaa. Hän bongaa sieltä kaksi pelastustoimen kannalta tärkeää paikkakuntaa: Porin ja Kuopion.

PELASTUSALAN AMMATTILAINEN 1/2007

KANNEN KUVA Helsingin pelastuslaitos

4 PELASTUSALAN AMMATTILAINEN

Helsingin pelastuslaitos

3 PÄÄTOIMITTAJALTA

4 SISÄLTÖ

5 PUHEENJOHTAJALTA

6 TYÖTAPATURMA VAI RAPPEUMA?

10 HAASTATTELUSSA PENTTI PARTANEN

13 VIERAANA

14 HELSINGIN SEMINAARI PUI ELÄKEIKÄÄ

16 TV:STÄ TUTUT

18 MARKO PARTASEN TOINEN ROMAANI

19 AJANKOHTAISTA

24 LIITON SIVUT

10

14

Paloesimies Marko Värilä on yksi pelas-tusalan ammattilaista kertovan televisiosar-jan brankkareista. Pelastajat-sarjan toinen

jakso keräsi peräti satatuhatta katsojaa.

PUHEENJOHTAJALTAKIM NIKULA

Pelastusalan toimijoiden on ryhdyttävä yhteistyöhön

Vuosi 2006 päättyi pelastustoimen näkökul-masta synkästi. Tulipaloissa menehtyi viime vuonna 118 henkilöä, mikä on Länsi-Euroo-pan mittakaavassa todella huolestuttava luku-määrä.

Mistä johtuu, että Suomi on kunnostautu-nut palokuolematilastojen kärkimaana? Onko pelastustoimi epäonnistunut tehtävässään? Johtuvatko palokuolemat siitä, että Suomessa ei ole itsestäänsammuvia savukkeita, kaikkia huoneistoja ei ole sprinklattu, pelastusalan ammattilasten vähyydestä naapurimaihin verrattuna? Vai siitä, että suomalaiset ovat syrjäytyneitä, eivätkä ole sisäistäneet turvalli-suuskulttuuria? Tähän on mahdotonta antaa vastausta. Mielestäni näillä kaikilla osa-alueil-la on syy-yhteys synkkään tilastoon.

Sisäisen turvallisuuden ohjelman mukai-sesti sisäasiainministeriö on asettanut pelas-tustoimelle vision vuodelle 2012. Sen mu-kaan Suomi on Euroopan viidenneksi turval-lisin maa ja palokuolemien määrä on vähen-tynyt kolmanneksella nykytilasta. Paljon on tultu taaksepäin muutaman vuoden takaisesta tavoitteesta olla Euroopan turvallisin valtio. Kvartaalitaloudessa tuskin hyväksyttäisiin

näin heikkoja tulostavoitteita: Suomessa me-nehtyy jatkossa 80 kansalaista vuosittain ja me annamme sille legimiteetin. Mielestäni tämä on riittämätön tavoite ja se pitää arvioi-da uudelleen!

Kansalaisten turvallisuutta parannetaan sillä, että pelastusalan toimijat ryhtyvät yh-teistyöhön. Vastakkain asettelun sijaan tulisi energia keskittää kansalaisten ja pelastusalan ammattilaisten turvallisuuden edistämiseen. Tässä meillä on niin iso kakku haukattavana, että jokaiselle toimijalle riittää työtä vuosiksi eteenpäin. Visio 2012 saavutetaan vuoropu-helun ja yhteistyön kautta.

Turvallisempaa vuotta 2007!

Kim [email protected]


Jarkko Lahtinen toipuu parhaillaan leikkauksesta. Kuu-kauden ajan hän saa nostaa korkeintaan kaksi kiloa, joten lumityötkin jäävät puolison harteille.


Tampereen kupeella Lempäälässä asuva palomies-sairaankuljettaja Jarkko Lahtinen, 38, on osittain tyytyväinen mies. Kärsittyään liki vuoden työtapaturman aiheuttamis-ta kivuista hän pääsi tammikuussa vihdoin leikkaukseen ja kivut jäivät sille tielleen.

Lahtinen ei kuitenkaan voi olla täysin tyytyväinen tilanteeseensa. Hän taistelee vakuutusyhtiön kans-sa siitä, onko kyseessä työtehtävän aiheuttama vamma vai vamma, jonka paranemista hänestä itsestään johtuva rappeuma on hidastanut.

Lahtinen loukkaantui viime helmikuussa sairaankuljetusteh-tävässä. Hän nosti sairaalan sängyltä velttoa, yli satakiloista potilasta paareille toisen sairaankuljettajan kanssa. Hän tunsi kipua vasemmalla puolella niskassaan, ja jälkeenpäin on todettu, että kyseessä oli kaula-rangan pullistuma.

Tampereen keskusasemalla työskentelevä Lahtinen jäi tapahtu-man jälkeen pariksi viikoksi sairaus-lomalle, jonka aikana kipu alkoi

hellittää. Kun hän tuli takaisin töi-hin, kipu palasi olkapään seudulle ja vasen käsi meni lähes tunnottomak-si. Huhti-toukokuulla kipu yltyi sie-tämättömäksi.

Lääkäristätoiseen juoksemista

Kevään aikana Lahtinen sai juos-ta lääkäristä toiseen. Kiistaa syn-tyi muun muassa siinä, kuuluuko magneettikuvauksen maksaminen työterveydelle vai Lempäälän kun-nalle. Loppujen lopuksi maksajak-si joutui Lahtisen kotikunta Lem-päälä.

Vakuutusyhtiössäkin oltiin aluksi sitä mieltä, että kyseessä olisi työta-paturma. Kun vamma ei kuitenkaan parantunut vakuutusyhtiön määrit-telemässä ajassa, heidän kantansa asiaan muuttui. Kyseessä ei ol-lutkaan enää työtapaturma, vaan rappeumasta johtuva vamma.

Kesällä Lahtinen palasi asemalle, mutta varsinaisiin töihinsä hän ei kyennyt. Kesä meni palomestarin

autonkuljettajana. Kipua lievittääk-seen hän joutui käyttämään vahvoja kolmiolääkkeitä. Sellaisia, joita ei oikeastaan olisi saanut edes käyttää autolla ajaessa.

– Ei tässä ole voinut kuin toivoa, että kohdalle ei osu sellaista työteh-tävää, josta en kykene selviytymään.

Lahtisella on useilta lääkäreiltä, mm. Tampereen yliopistollisesta sairaalasta, lausunnot siitä, että kyseessä ei ole rappeuma, vaan nostoliikkeen aiheuttama vamma. Lahtisen mielestä on erittäin tur-hauttavaa, että näillä lausunnoilla ei tunnu olevaan mitään vaikutusta vakuutusyhtiön kantaan.

– Heidän lääkärinsä on sitä mieltä, että se on rappeuma ja piste.

Valituksiavalituksien perään

Lahtinen ei tietenkään hyväksynyt vakuutusyhtiön kannan muuttumis-ta ja valitti asiasta tapaturma-asioi-den muutoksenhakulautakuntaan. Sen päätöstä hän joutuu kuitenkin

Jarkko Lahtisen painajaisuni tiivistyy yhteen sanaan

RAPPEUMA


Lakisääteisellä tapaturmavakuut-tamisella on Suomessa varsin pitkä perinne. Vakuutus on ollut Suomes-sa työntekijän turvana vuodesta 1898 alkaen. Siksi se onkin Suomen vanhin lailla pakolliseksi säädetty sosiaalivakuutuksen muoto.

Lakisääteisen tapaturmavakuu-tuksen tarkoituksena on korvata työssä sattuneista tapaturmista ja ammattitaudeista työntekijöille tai heidän omaisilleen aiheutuneet menetykset ja vahingot.

Alun perin lakisääteinen tapa-turmavakuutus säädettiin työn-tekijöiden ja virkamiesten turvaksi. Nykyisin myös maatalousyrittäjät ja eräät muut erityisryhmät ovat oikeutettuja korvauksiin vakuutuk-sen perusteella.

Lakisääteisen tapaturmavakuu-tuksen toimeenpanosta huolehtivat

vahinkovakuutusyhtiöt. Työnantajat rahoittavat järjestelmän maksamalla vakuutusmaksun. Työnantajan vel-vollisuus on ottaa työntekijöilleen vakuutus lakisääteistä tapaturma-vakuutusta harjoittavasta vahinko-vakuutusyhtiöstä. Vakuutuksen ot-taminen on työantajalle pakollista ja vastaavasti vakuutusyhtiö ei voi kieltäytyä antamasta vakuutusta. Kaikki työntekijät kuuluvat siis va-kuutuksen antaman turvan piiriin.

Valtion palveluksessa olevien lakisääteinen tapaturmavakuu-tus hoidetaan Valtiokonttorissa ja maatalousyrittäjien Maatalousyrit-täjien eläkelaitoksessa.

Lakisääteisen tapaturmavaku-utusjärjestelmän ja -lainsäädännön kehittämisestä vastaa sosiaali- ja terveysministeriö. Toimeenpanon valvonta kuuluu pääasiassa Vakuu-

tusvalvontavirastolle.Työntekijän työtapaturma- ja

ammattitautiturvasta on säädet-ty tapaturmavakuutuslaissa, jota täydentävät ammattitautilaki ja eräät muut säädökset. Voimassa ole-va tapaturmavakuutuslaki on vuo-delta 1948, mutta sitä on uudistettu useaan otteeseen vuosien saatossa.

Lähde: Tapaturmavakuutuslaitosten liitto (TVL), joka on lakisääteisen tapaturmavakuutuksen keskuselin. Sen päätehtävä on koordinoida lakisääteisen tapaturmavakuutuksen toimeenpanoa.


odottamaan puoli vuotta ja näillä näkymin se tulee maaliskuussa.

Lahtinen on saanut täytellä kyl-likseen erilaisia lappuja, mutta siitä huolimatta hän ei aio luovuttaa.

– Tämä katsotaan nyt loppuun saakka. En aio sanoa, että unohtakaa koko juttu.

Työtapaturmalla tarkoitetaan lain mukaan äkillistä, ennalta arvaamat-toman ja ulkoisen tekijän aiheut-tamaa tapahtumaa, josta seuraa vamma tai sairaus. Lahtinen kertoo, että vakuutusyhtiön mielestä hänen tapauksessaan ei ole ulkoista tekijää.

– Minun mielestäni tässä tapauk-

sessa potilas oli sellainen ulkoinen tekijä.

Oman arvionsa mukaan Lahti-nen olisi jo terve mies, jos hän olisi päässyt leikkaukseen nopeammin. Nyt hänellä on vuoden odottelun jälkeen vielä kuukausi sairauslomaa ja sen jälkeen alkaa kuntouttamin-en.

Leikkaus oli paranemisen kan-nalta välttämätön ratkaisu, mutta leikkauksessa selvisi lisäksi, että kaularangassa ei ollut jälkeäkään rappeutumasta. Lahtinen odottaa nyt jännityksellä, onko tällä diag-noosilla mitään vaikutusta vaku-

utusyhtiön lääkäriin.– Jos valitus ei mene läpi muu-

toksenhakulautakunnassa, alkaa pitkä oikeusprosessi eri oikeusas-teissa.

Lahtiselle on kertynyt tapauksen johdosta mappikaupalla paperia ko-tiin. Lainopillista apua hän on saa-nut Suomen Palomiesliitto SPAL:n palkkaamalta juristilta Risto Savi-naiselta.

TEKSTI JA KUVATTuula Ruusumaa

Tapaturmavakuutus ontyönantajan velvollisuus


Työnantaja harkitsee osallistumista hoitokuluihin

Varsinais-Suomessa etsitään työntekijänkannalta inhimillistä ratkaisua.

“Tämä meidän kaveri on ollut jo vuoden sairauslomalla. Se ei ole

hänen eikä meidän etu.”PELASTUSPÄÄLLIKKÖ MIKA KONTIO

Pelastuspäällikkö Mika Kontio ker-too, että Varsinais-Suomen pelas-tuslaitoksella on mietitty tapatur-mavakuuttamista monelta kantilta. Asia tuli ajankohtaiseksi, kun palo-mies loukkasi itsensä liikuntatestissä. Tässäkin tapauksessa vakuutusyh-tiön kanta oli, että rappeuma oli edesauttanut vamman syntymistä.

Lähtökohta on se, että työnan-tajan määräyksestä tehtävät liikun-tatestit ovat työaikaa. Sen vuoksi myös testissä sattuneet vammat ovat työtapaturmia.

– Tähän pitäisi löytää jokin järkevä toimintamalli, sillä palo-miesten ikääntyessä kaikenlaisten tapaturmien määrä varmasti vain lisääntyy.

Yhtenä vaihtoehtona pelastuslai-toksella on pohdittu ylimääräisen sairausvakuutuksen ottamista. Se tie on todettu kuitenkin liki mahdotto-maksi, koska vakuutettavien määrä olisi liian suuri, jos kaikki kau-pungin työntekijät vakuutettaisiin yhdenvertaisesti.

Myös verottaja saattaisi puut-tua peliin, koska sairausvakuutus ei ole lakisääteinen vakuutus. Kon-tio arvioi, että verottaja tulkitsisi ylimääräisen etuuden verotettavaksi tuloksi.

Työnantajamukaan kuluihin?

Kontion mukaan ratkaisua haetaan edelleen lakisääteisen tapaturmava-

kuutuksen kautta. Tilanteen hel-pottamiseksi on pohdittu lisäksi, voisiko työnantaja tukea jotenkin työntekijää sellaisissa tilanteissa, joissa vakuutusyhtiön lääkärin kan-ta eroaa jyrkästi oman työterveys-lääkärin kannasta.

Kontion mukaan Varsinais-Suomessa ollaan nyt päätymässä tapauskohtaisen harkinnan kautta siihen, että työnantaja kustantaa tällaisessa tapauksessa tarvittavat tutkimukset ja hoidot. Jos käy ilmi, että vakuutusyhtiön päätös on ollut väärä ja rappeumaa ei löydy, työnan-taja peräisi sitten myöhemmin ra-hoja takaisin vakuutusyhtiöltä.

– Näiden tapausten hankaluus on monesti se, että rappeuman mahdol-lisuus voidaan varmuudella sulkea pois vasta leikkauksen jälkeen.

Kontio korostaa inhimillisyyttä työntekijää kohtaan. Pitkä sairauslo-ma on henkisesti raskas ja se tarkoit-taa myös taloudellisia tappioita.

– Tämä meidän kaveri on ollut jo vuoden sairauslomalla. Se ei ole hänen eikä meidän etu.

Liikuntatesteistä tuleejatkuvasti kysymyksiä liitolle

Päätellen siitä, kuinka paljon liiton toimistolta kysytään liikuntates-teistä, asiasta vallitsee kentällä epä-selvyys. Liiton puheenjohtajan Kim Nikulan mukaan pitää muistaa tie-tyt perusasiat.

Ensimmäinen ja tärkein asia on,

että asiasta on säädetty laki: laki yk-sityisyyden suojasta työelämässä.

– Lain mukaan testejä ei saa teh-dä ilman työntekijän suostumusta. Työnantajan on myös varmistet-tava, että testit tehdään luotettavilla menetelmillä.

– Käytännössä se tarkoittaa, että työkaveri ei ole oikea testaaja, Niku-la huomattaa.

Monet palomiehet ovat saaneet eteensä lapun, jonka allekirjoit-tamalla he vapauttavat työnantajan vastuusta esimerkiksi mahdollisten tapaturmien varalta. Liiton yksiselit-teinen kanta on, että työnantaja ei voi vapauttaa itseään vastuusta.

Työntekijällä on oikeus saada testistä lausunto. Nikulan mukaan työnantajalla ei ole oikeutta säilyttää testituloksia itsellään.

– Me emme vastusta testejä. Ha-luamme vain noudattaa lakia, kun puututaan yksilön suojaan, Nikula painottaa.

Tämän lain noudattamista val-vovat työsuojeluviranomaiset yh-dessä tietosuojavaltuutetun kanssa. Ongelmatapauksissa kannattaa olla yhteydessä siis näihin viranomai-siin.


Aluepelastuslaitoksilla on nyt kolme toimintavuotta takanaan. Pelastusyli-johtaja Pentti Partasen mukaan nyt on saavutettu sellainen vakiintuneisuuden tila, jossa esimerkiksi taloutta pystytään tarkastelemaan realistisesti omien tilin-päätösten näkökulmasta.

Pelastuslaitosten talouden vertailu on ollut vaikeaa, koska kuntien kirjan-pitokäytännöt ovat vaihdelleet huomat-tavasti toisistaan. Ennen alueellisten laitosten syntyä saattoi olla niin, että esimerkiksi toimitila- ja tietoliikenne eivät näkyneet lainkaan toimialabud-jetissa.

– Kun kaikki todelliset kulut tuli-vat näkyviin, kuntien silmissä näytti alkuun siltä, että pelastustoimen kulut kasvoivat muutoksen myötä huomat-tavasti.

Todellisuudessa pelastustoimen kokonaiskustannukset ovat kasvaneet erittäin vähän. Tieto perustuu tuo-reeseen ministeriön ja Kuntaliiton teet-tämään tutkimukseen. Sen sijaan yk-sittäisten kuntien maksuosuudet ovat saattaneet nousta paljonkin, kun taas monien kuntien kustannukset ovat laskeneet.

Aluepelastuslaitoksien sisällä on

jouduttu yhdenmukaistamaan muun muassa palkkoja, mikä on tietysti näky-nyt myös työntekijöiden kukkaroissa. Vaikeuksia on syntynyt erityisesti niissä paikoissa, joissa keskuskunnan ansiotaso on ollut ympäristökuntia alhaisempi.

Partanen pitää pelastustoimen työtä kaikista hankaluuksista huolimatta uraauurtavana.

– Vaikka me olemme joutuneet ole-maan tässä muurinmurtajia ja koekanii-neja, uudistuksesta saatu kokemus on erittäin arvokasta. Sitä pitää hyödyntää myös muilla sektoreilla, esimerkiksi terveydenhuollossa ja opetusalalla, jot-

Vaasasta kotoisin oleva Pentti Partanen ei tunne itseään poh-jalaiseksi. Vaasalainen on aina vaasalainen, hän sanoo.

VAKIINTUMISEN AIKAPelastusylijohtaja Pentti Partanen toivoo, että

aluepelastuslaitokset keskittyisivät nyt laadukkaisiin palveluihin.


ka ovat väistämättä samantyyppisten ratkaisujen edessä tulevaisuudessa.

Partasen mielestä pelastuslaitok-sen toiminnassa avainasemassa ovat palvelutasopäätökset ja se, kuinka ammattitaitoisesti ne osataan tehdä. On tärkeää kuvata aluetta rehellises-ti, koska lain mukaan palvelutason pitää vasta alueen riskejä.

– Meillä on useita alueita, jois-sa pohditaan, onko miehitys riit-tävä, syökö sairaankuljetus liikaa valmiutta ja otetaanko liian suuria riskejä. Näyttää siltä, että joillakin paikkakunnilla tämä on ihan aiheel-linen kysymys.

Kokonaisuutena Partanen arvioi, että pelastusalalla on astuttu alue-laitosten myötä uudenlaisen joh-tamisen aikakaudelle. Myös minis-teriön näkökulmasta yhteistyö on vaivattomampaa, sillä 22 pelastus-johtajan kanssa on helpompi neuvo-tella ja kehittää asioita kuin yli 400 palopäällikön.

– Nyt ollaan siinä tilanteessa, että voidaan keskittyä laadun paran-tamiseen. Toivottavasti se johtaa myös tietynlaiseen rauhoittumiseen kentällä. Työtä on jatkossakin pal-jon, mutta se ei ole enää pioneeri-työtä.

Uuden hallituksenuudet haasteet

Tulevat eduskuntavaalit näkyvät ministeriössä käytännön tasolla siten, että ministeri käy harvemmin työpaikallaan. Muutoin virkamiehet jatkavat arkista työtään. Odottavalla kannalla he kuitenkin ovat uusien isäntiensä suhteen.

Partanen uskoo, että seuraava hallitus joutuu ratkaisemaan useita pelastusalaan liittyviä isoja asioita. Yksi niistä on sairaankuljetus- ja en-sivastetoiminnan tulevaisuus.

– Tämä on todella tärkeä kysy-mys. Täytyy pohtia, voivatko pelas-tuslaitokset jatkossakin toimia sairaankuljetusorganisaatioina, mi-kä on niiden asema ja kuinka en-sivastetoiminta järjestetään.

– Selvitys täytyy tehdä koko maata ajatellen, sillä tilanne on aivan toinen maaseudulla kuin Helsin-gissä.

Partasen mukaan pelastuslakia pitää tarkastella uudelleen erityisesti onnettomuuksien ehkäisyn osalta. Esimerkiksi palotarkastuksien koh-dalla on syytä miettiä, kuinka usein niitä missäkin kohteessa kannattaa tehdä ja voidaanko omavalvontaa parantaa.

Pelastuslaitokset ovat asettaneet tavoitteet, kuinka paljon tarkastuk-sia vuosittain tehdään. Osassa aluei-ta tavoite on saavutettu, osassa ei.

Ongelma tuntuu tiivistyvän henkilöstön vähyyteen. Partasen mukaan voimassa olevaa lakia täytyy kuitenkin noudattaa. Jos laissa on puutteita, mahdollisista muutoksis-ta täytyy päättää ennen kuin aletaan sooloilla esimerkiksi tarkastusmää-rien kanssa.

– Selitykseksi ei riitä, että kes-kitytään enemmän laatuun kuin määrään. Jos se on kiinni henki-löstön määrästä, täytyy palkata lisää väkeä.

Partanen ei usko, että pelas-tustoimen valtiollistaminen tulee ponnahtamaan seuraavalla hal-lituskaudella esille, vaikka ajatus silloin tällöin esiintyykin kunnan-johtajien puheissa. Kunnilta tarvit-taisiin erittäin vahvaa kannanottoa, jos ne sitä haluaisivat, sillä valtiolla ei ole intressiä ottaa pelastustoimea huomaansa.

Partanen uskoo, että seuraa-valla hallituskaudella keskustellaan väestön ikääntymisestä ja muutto-

liikkeestä, kuinka varmistetaan har-vaan asuttujen seutujen palvelutaso ja kuinka toisaalla vastataan kasvavi-en kaupunkien uusiin riskeihin.

Eläkeikäkysymyson tärkeä

Partanen katsoo, että palomiesten eläkeikäkysymys on tärkeä ja ongel-ma on aito.

– Sisäasiainministeriön pelastus-osasto ei ole tässä asiassa päätöksen-tekijä, vaan ratkaisun täytyy löytyä poliittisten päättäjien, kuntatyönan-tajan ja ammattijärjestöjen kesken.

Tilanteen ratkaiseminen on vaikea, koska se koskettaa paljon laajempaa joukkoa kuin pelastus-alan työntekijöitä.

Miehisyydenviimeinen linnake

Partasta hiukan ihmetyttää, että toisin kuin monissa muissa maissa, Suomessa ei keskustella aktiivisesti naisten asemasta pelastusalan teh-tävissä. Paloasemat ovat Partasen mukaan miehisyyden viimeisiä linnakkeita, joiden operatiiviselle puolelle naisilla ei ole juurikaan asiaa. – Poliisi ja puolustusvoimat ovat sentään pystyneet ratkaisemaan asian jo aikaa sitten.

Partanen tarkastelee asiaa laajem-min kuin ainoastaan sukupuolten välisen tasa-arvon kautta. Hänen mielestään pelastusalan pitäisi olla avoimempi myös erilaisista kulttuu-reista tuleville.

– Pelastusalan työyhteisöille tekisi ilman muuta hyvää, että siellä olisi naisia ja muista kulttuureista tulevia.



Kiitos kysymästä, hätäkeskuksille kuu-luu oikein hyvää. Näin vastaa pelastus-ylijohtaja Pentti Partanen, kun häneltä kysytään Hätäkeskuslaitoksen tämän hetkisestä tilanteesta.

–Siellä on tapahtunut henkinen murros. Ehkä ne syksyn tapahtumat olivat väistämättömiä, Partanen pohtii.

Ministeriön asettama seurantaryh-mä on Partasen mukaan seurannut Hätäkeskuslaitoksen tilannetta aktiivi-sesti. Yhtenä positiivisimmista asioista Partanen pitää sitä, että henkilöstön saatavuus on parantunut.

– Kaikki Helsingin virat on saatu täytettyä, joskaan aivan kaikki eivät ole täysin koulutettuja hätäkeskuspäivys-täjiä.

Ministeriö joutui puuttumaan Hätäkeskuslaitoksen kriisin kovin ot-tein, kun 14 laitoksen johtajaa lähetti ministeriölle kirjeen. Kirjeestä nousi valtava julkinen kohu, joka johti lopul-ta laitoksen johtajan Jyrki Landstedtin eroon.

Kuten syksyllä pidetyssä tiedo-tustilaisuudessa moneen otteeseen ko-rostettiin, myös Partanen toistaa, että

eroaminen oli Landstedtin oma päätös.– Organisaation johtaja kantaa lo-

pullisen vastuun.Hätäkeskuslaitoksen ongelmat tun-

tuivat kilpistyvän juuri Landstedtiin. Partanen katsoo, että hätäkeskusjohta-jien kirjettä seurannut prosessi ei ollut kunniaksi kenelläkään.

– Mutta ehkä se oli kuitenkin tarpeellinen, hän pohtii.


Sisäasiainministeriö ja Suomen Kun-taliitto ovat selvittäneet alueellisen pe-lastustoimen kahden ensimmäisen toi-mintavuoden kustannuksien kehitystä. Selvityksessä tarkasteltiin koko maata sekä yksityiskohtaisemmin kolmea pelastustoimen aluetta: Etelä-Savoa, Keski-Pohjanmaata ja Päijät-Hämettä. Selvitys tehtiin kuntien tilinpäätöksistä vuosilta 2003, 2004 ja 2005.

Kustannustiedoissa otettiin huomi-oon ne pelastustoimen palvelut, jotka ovat yhteisiä kaikille alueen kunnille. Siksi esimerkiksi sairaankuljetuksesta aiheutuneet tulot ja menot puhdistet-tiin laskelmista pois. Muilta osin kus-tannustiedot tehtiin eri vuosien osalta keskenään vertailukelpoisiksi.

Selvityksen mukaan mainituilla kol-mella alueella asukasta kohden yhteen-lasketut bruttokustannukset nousivat vuodesta 2003 vuoteen 2005 noin 3 prosenttia ja nettokustannukset pysyi-vät lähes ennallaan. Tarkastelussa kus-

tannukset on indeksikorjattu vuoden 2005 tasoon. Indeksinä on julkisten menojen hintaindeksi, kuntatalous.

Tilastokeskuksen vuoden 2005 (suluissa vuoden 2004 luvut) kuntien tilinpäätöstietojen mukaan pelastustoi-men bruttokustannukset koko maassa olivat noin 420 (418) miljoonaa euroa ja nettokustannukset noin 313 (303) miljoonaa euroa. Asukasta kohden las-ketut nettokustannukset olivat noin 60 (58) euroa.

Tilastokeskuksen kuntien vuoden 2005 tilinpäätöstietojen perusteella on nähtävissä, että pelastustoimen netto-käyttökustannukset ovat pysyneet vuo-sina 2004 ja 2005 lähes vuoden 2003 tasolla, kun yleinen kustannustason nousu otetaan huomioon. Aineistosta ilmenee, että osassa alueita kustannuk-set ovat nousseet ja osassa laskeneet. Yk-sittäisten kuntien maksuosuudet ovat monessa kunnassa nousseet, ja nousu on voinut olla hyvinkin suuri myös

vuodesta 2004 vuoteen 2005. Toisaalta taas noin 190 kunnassa kustannukset ovat pysyneet samoina tai laskeneet.

Pelastustoimen alueilla kustannusten jako perustuu kuntien keskenään teke-miin sopimuksiin ja perusteet poikkea-vat merkittävästikin eri alueiden välillä. Yleensä on sovittu myös siirtymäajasta, jonka kuluessa yhtenäiset perusteet tu-levat käyttöön. Tämä tarkoittaa, että koko siirtymäajan yksittäisten kuntien maksuosuudet muuttuvat joko ylös tai alaspäin, vaikka pelastustoimen koko-naiskustannukset alueella pysyisivätkin ennallaan.

Selvitys on nähtävissä kokonaisuudes-saan pelastustoimen www-sivuilla osoit-teessa: www.pelastustoimi.fi

Ministeriö ja Kuntaliitto tutkivat pelastuslaitoksien taloutta

Pelastaminen maksaa 60 euroa asukasta kohden

Pentti Partanen Hätäkeskuslaitoksen kriisistä:

”Kirjettä seurannut prosessi eiollut kunniaksi kenellekään”

Jokapäiväinen työ sisäisen turvallisuuden ja arjen turvan ylläpitämiseksi on harvoin näyttävää ja huomiota herät-tävää. Ilman jatkuvaa työtä arjen turvallisuuden paran-tamiseksi ja ylläpitämiseksi ei meillä olisi sitä turvallista elinympäristöä, josta voimme Suomessa varsin etuoikeu-tettuina nauttia.

Asuinympäristö ja sen oikea suunnittelu ovat turval-lisuudelle tärkeä asia. Tiedämme, että asuinympäristön kunnossapidon ja viihtyisyyden laiminlyönti kasvattaa myös rikollisuus- ja onnettomuusmääriä.

Asumisen turvallisuuden parantaminen on jatkossa keskeinen sisäisen turvallisuuden haaste. Kansalliseksi tavoitteeksi on asetettu, että ikääntyvä väestö pystyy asu-maan kotonaan mahdollisimman pitkään. Ikääntyvän väestön määrän nopea kasvu asettaa merkittäviä haasteita turvallisuusviranomaisille. Vanhainkotihoidossa olevien vanhusten määrä ei ole oleellisesti muuttunut viime vuo-sien aikana. Sen sijaan vanhusten palveluasuminen ja tehostettu palveluasuminen ovat lisääntyneet. Viimeksi mainittu on kaksinkertaistunut vuoden 2000 jälkeen.

Kuolemaan johtaneista tulipaloista valtaosa (yli 90 %) tapahtuu asuinympäristössä. Asumisen paloturval-lisuusriskit eivät kuitenkaan liity ensisijaisesti raken-nukseen. Tulipalon uhri kuolee useimmiten sen vuoksi, että hän ei ymmärtänyt, pystynyt tai halunnut poistua asunnosta palon sytyttyä tai sitten tulipaloa ei havaittu riittävän ajoissa. Tutkimuksissa onkin voitu todeta, että ikääntyneen väestön osuuden noustessa paikkakunnalla, samalla myös tulipalot lisääntyvät. Toki riskiryhmiin kuuluvat myös ilman aikuisen huolenpitoa jäävät pienet lapset.

Pelkästään väestön ikääntymisen ja yksinasuvien van-husten määrän kasvun vaikutuksesta palokuoleminen määrä lisääntyisi lähes puolella nykyiseen verrattuna vuoteen 2025 mennessä, jos uusia keinoja ei oteta käyt-töön. Muistaa tulee myös se, että hallituksen tavoitteena on vähentää palokuoleminen määrä 30:een sen sijasta, että niiden määrä nousisi 140:een

Kuolemaan johtavien tulipalojen yleisin syttymissyy on tupakointi ja siihen liittyvä huolimaton tulenkäsittely. Sisäisen turvallisuuden ministerivaliokunta päätti viime joulukuussa, että sosiaali- ja terveysministeriö käynnistää lainvalmistelun, jossa edellytetään korvattavaksi nykyisin markkinoilla olevat savukkeet itsestään sammuvilla sa-vukkeilla. Lisäksi päätettiin toteuttaa hanke, jossa kaikki vakavia henkilövahinkoja aiheuttaneet tulipalot tutkitaan vuosina 2007-2008.

Erityisryhmien kuten ikäihmisten, liikuntavammais-ten ja päihdeongelmaisten asuntojen paloturvallisuutta voidaan parantaa varustamalla ne automaattisilla sam-mutuslaitteilla. Suojaustarpeen määrittelyssä ratkaisevaa tulisi olla se, millaisessa käytössä rakennus on ja millaisia

asukkaita siinä asuu. Paloturvallisuuden parantamista on tuettava esimerkiksi korjausavustuksin sekä antamalla tietoa ja ohjeistusta niin rakentajille kuin rakennusten käyttäjille.

Pelastuslaitosten työn painopiste on jatkossa onnet-tomuuksien ennalta ehkäisy. Pelastuslaitosten työn tällä alueella tulee olla entistä tavoitteellisempaa ja tehokkaam-paa. Pelastuslaitoksilla on vahva rooli onnettomuuksien ehkäisyn alueellisina asiantuntijoina.

Uudet senioritalot tulisi varustaa automaattisella sam-mutuslaitteistolla. Senioritalojen toiminnan keskeisin perusta on turvallisuus, joilla näitä taloja myös markki-noidaan. Korkean turvallisuuden tason tulee tarkoittaa myös korkeaa paloturvallisuuden tasoa, mikä voidaan varmistaa vain automaattisella sammutuslaitteistolla. Tärkeää myös on, että sosiaali-ja terveystoimen tehdessä tietyn ikäisten luona säännölliset tarkastuskotikäynnit, tulisi samalla tarkistaa seniorin kodin turvallisuus.

Turvallisuus muodostuu todellisista turvallisuuspalve-luista, mutta se on myös tunnetta. Näistä kummastakin asiasta on pidettävä huolta, sillä pelontunteessa ei voi elää ja turvallisuuspalveluihin on jokaisella oikeus. Se on hy-vinvointimme perusta.

Lopuksi haluan vielä muistuttaa ihmisten oman vas-tuun merkityksestä turvallisuusasioissa. Tämän päivän yhteiskunnassa jokaisen tulisi osata turvallisuuden pe-rusasiat: kodin turvallisuus, liikenneturvallisuus, tietojen käsittelyn turvallisuus, työturvallisuus. Siis jokamiehen turvallisuustaidot tulee tehdä tutuksi. Tai ehkä tässä ta-pauksessa paremminkin jokanaisen…

On ollut ilo ja etuoikeus avata tämä kolumnipalsta. Toivotan palstan lukijoille turvallista alkavaa vuotta ja lukuisan sarjan turvallisia kolumneja. Älköön taivas tip-puko tänäkään päivänä niskaamme tai niin kuin pienessä gallialaisessa kylässä sanotaan: jokainen päivä on uusi eilinen.

Arjen turvaa asumiseen

Ritva Viljanen

VIERAANAKANSLIAPÄÄLLIKKÖ

RITVA VILJANEN


Sisäasiainministeri Kari Rajamäki (sd.) vaatii, että seuraava hallitus tart-tuu vihdoin palomiesten eläkeasiaan. Rajamäen mielestä hallituksen on arvioitava eläkeasiaa realistisesti, kos-ka pelastushenkilöstön ikääntyminen aiheuttaa ongelmia, joihin on varaudut-tava etupainotteisesti.

– Tiedämme kaikki, että palomies-ten 65 vuoden eläkeikä ei ole tästä maailmasta, kun otetaan huomioon työhön liittyvät vaatimukset.

Rajamäki pitää yhtenä suurimmista pelastusalan lähiajan haasteista opera-tiivisen henkilöstön mahdollisuutta selviytyä työstään. Asian selvittämiseksi ministeriössä valmistellaan parhaillaan

Rajamäki antoi selkeän viestin seuraavalle hallitukselle:

Eläkeikäkysymyson ratkaistava

Etelä-Savossa on kolme päätoimisel-la henkilöstöllä miehitettyä paloase-maa, loput 31 ovat vapaaehtoisia tai sopimuspalokuntia. Lokan mukaan päätoimisella henkilöstöllä on maakun-nassa ratkaiseva merkitys.

– Hälytysohjeet ovat muotoutumas-sa siten, että päätoimisen henkilöstön ammattitaitoa käytetään hyväksi koko maakunnan alueella. Päätoimisesti mie-hitettyjen pelastusyksiköiden on pystyt-tävä kaikkiin eteen tuleviin operatiivi-siin tehtäviin.

Lokka peräänkuuluttaa myös

Kari Rajamäki puolusti jälleen tomerasti eläkeiän laskemista.

laajaa hanketta, jonka tarkoituksena on turvata työssä jaksaminen ja pelastuslai-tosten toimintakyky.

Hankkeen kuluessa pelastustoimea tarkastellaan hyvin monelta kantilta: muun muassa koulutuksen, urake-hityksen, johtamisen, suorituskykyvaa-timusten sekä tutkimus- ja kehittämis-toiminnan tehostamisen näkökulmista.

Rajamäki kannustaa alan ammat-tilaisia ennakkoluulottomaan asen-teeseen.

– Hanke on tarkoitus rakentaa siten, että uusia toimintamalleja ja menetelmiä kokeiltaisiin pelastuslaitok-silla jo hankkeen kuluessa. Kokeilujen toteuttamisessa alueelliset pelastuslai-tokset ovat avainasemassa ja toivon, että laitokset osallistuisivat mahdollisiin kokeiluihin ennakkoluulottomasti.

Pelastuslaitoksillelaajempi toimenkuva

Rajamäki puhui tammikuussa Hel-singissä järjestetyssä seminaarissa, joka käsitteli pelastustoiminnan palveluta-soa ja henkilöstön työkykyä. Rajamäen lisäksi tilaisuudessa alusti myös Etelä-Savon pelastusjohtaja Seppo Lokka.


mutta vieläkin kovin rajalliset erityisesti miehistötason tehtävissä.

– Savusukeltajaksi kelpaamattoman palomiehen sijoittaminen muihin teh-täviin on tällä hetkellä vaikeaa. Nykyi-sessä järjestelmässä pieniltä asemilta ei voi työrajoitteisuuden takia siirtää henkilöstöä esimerkiksi palotarkas-tustehtäviin, koska tilalle joudutaan palkkaamaan uusi henkilö.

Lokka luettelee useita avoimia kysy-myksiä, joihin pitäisi löytää vastaus eläkeikäongelmaa ratkaistaessa. Yksi mielenkiintoisimmista ajatuksista on kysymys, voisiko pelastuslaitoksen teh-täväkenttää laajentaa turvallisuusalalla.

– Tällöin tulisi uusia tehtäväkokonai-suuksia, joissa ei välttämättä tarvittaisi kaikista kovinta fyysistä suorituskykyä. Esimerkkinä voidaan mainita pelas-tuslaitoksen turvapalvelut, hoivapalve-lut, vartiointipalvelu, koulutuspalvelu ja suunnittelutyöt, Lokka pohtii.

Testaustoimintausein epäluotettavaa

Kolmekymmentä vuotta palomiehiä koskevaa tutkimusta tehnyt profes-sori Veikko Louhevaara arvosteli käytössä olevia fyysisen kunnon tes-tausmenetelmien toteuttamista pelas-tuslaitoksilla. Jos testejä ei tehdä ohjei-

den mukaan laadukkaasti, ja tulosten tulkinta ja johtopäätösten teko on asiantuntematonta, tulokset eivät ole luotettavia. Silloin koko testaustoimin-ta on kyseenalaista.

Louhevaaran kukaan operatiivisia tehtäviä tekevää pelastajaa pidetään yleensä fyysisesti työkykyisenä, jos hän saavuttaa ns. savusukelluskelpoisuuden. Viimeisimmän vuonna 1999 tehdyn tutkimuksen mukaan 30-vuotiaiden ryhmässä kelpoisuuden saavutti 97%, 40-vuotiaiden ryhmässä 88% ja 50-vuotisten ryhmässä 66%. Yli 55-vuo-tiaita pelastajia ei ole tutkittu.

Alustajien lisäksi mielipiteensä eläkeasiassa saivat sanoa myös poliit-tisten ryhmien edustajat. Eläkeiän laskemisen kannalla olivat Kari Uotila (vas.), Tuija Brax (vihr.), Jyri Häkämies (kok.), Sari Essayah (krist.) ja Raimo Vistbacka (per.). Arto Seppälä (sd.) ja Timo Kalli (kesk.) toivoivat rinnalle vaihtoehtoisia uraratkaisuja. Astrid Thors (rkp) ei lämmennyt ajatukselle ja muistutti, että on myös muita tärkeitä ongelmia ratkaistavana, muun muassa vanhustenhuolto.

Tilaisuuden järjestivät SPAL:n ja JHL:n alueelliset yhdistykset.

TEKSTI Tuula RuusumaaKUVAT Helsingin pelastuslaitos

Rajamäki antoi selkeän viestin seuraavalle hallitukselle:

Eläkeikäkysymyson ratkaistava

henkilön vastuuta itsestään ja oman toimintakykynsä ylläpitämisestä.

– Vastuu henkilön omasta toimin-takyvystä tulisi yksilöidä ja osoittaa merkittävässä määrin myös henkilölle itselleen. Luonnollisesti henkilölle ei voida sälyttää vastuuta sairauden, vam-man tai vian aiheuttamasta toimintaky-vyn alenemisesta.

Ikääntymiseen ja suorituskyvyn laskemiseen on tarjottu lääkkeeksi siir-tymistä kevyempiin tehtäviin. Lokan mukaan urakierron mahdollisuudet ovat sentään aikaisempaa paremmat,

Seminaariin osallistui myös poliittisia päättäjäjiä.

Työnäytökset elävöittivät muutoin puhepitoistaseminaaria.


Helsingin pelastuslaitos on pääosassa dokumenttisarjassa, joka kuvaa pelas-tusalan ammattilaisten arkista aher-rusta. Sarja seuraa Erottajan aseman ykkös- ja kolmostyövuorojen elämää muutamien työvuoroista valittujen ih-misten kautta.

Dokumentaarisen tv-sarjan ku-vaaminen ei ole pikkujuttu, minkä vuoksi pelastuslaitoksella mietittiin kaksi kertaa, voidaanko siihen ryhtyä. Päätös tehtiin yhden koejakson eli niin sanotun pilottijakson jälkeen.

– Me harkitsimme tätä vuoden päivät. Pohdimme, mitä hyötyä tästä on alalle, Helsingin kaupungin pelas-

tuslaitokselle tai palomiehen imagolle, yksikönpäällikkö Keijo Mökkönen kertoo.

Kuvaustiimi kulki työvuorojen mu-kana useiden kuukausien ajan. Heille annettiin pieni koulutus ennen varsi-naisiin tehtäviin ryhtymistä. Kuvaustii-mille korostettiin alussa, että he eivät saa missään nimessä haitata varsinaista toimintaa.

– Aluksi oli jonkinlaista kamerajän-nitystä varsinkin aseman tiloissa, mutta varsinaisilla keikoilla kuvaustiimin läs-näolo unohtui oikeastaan täysin, palo-mies-sairaankuljettaja Janne Taskinen kertoo.

Ennen kuin varsinaisen sarjan ku-vauksissa päästiin alkuun, piti sopia mo-nenlaisista pelisäännöistä. Kuvaustiimi kävi esimerkiksi ambulanssilääkäreiden kanssa tarkasti läpi, mitä saa ja mitä ei saa kuvata.

– Ketään ei kuvattu ilman lupaa, ohjelman tuottaja Miska Berg ko-rostaa.

Ohjelmaan osallistuneille palomie-hille oli itselleen tärkeää, että palomie-hen työstä kerrotaan sellaisena kuin se on ilman, että yritetään rakentaa sen ympärille jonkinlaista amerikkalaismal-lista sankariasetelmaa.

Paloesimies Vesa Hyvösen mielestä

TV:stä tutut pelastajatPelastusalan arjesta kertovaa sarjaa on katsonut

parhaimmillaan jopa satatuhatta katsojaa.

Sarjassa seurataan muun muassa palomies-sairaankuljettaja Janne Taskisen työtä.


siinä onnistuttiin oikein hyvin. Hän uskoo, että ohjelma antaa pelastusalasta realistisen kuvan ja monille varmasti myös uutta tietoa.

– Aika monille tavallisille ihmisille on edelleen epäselvää, että palomiehet tekevät myös sairaankuljetusta, hän mainitsee esimerkkinä.

Parhaimmillaan ohjelma on kerän-nyt yli satatuhatta katsojaa, mikä on paljon, koska Subtv:n katsominen on mahdollista ainoastaan kaapelin tai di-giboksin kautta. Tuottaja Bergiä tämä tietysti ilahduttaa.

– Luvut ovat tosiaan melko suuret siihen nähden, että me emme ole sat-

sanneet tämän markkinointiin rahal-lisesti juuri mitään. Tämä ei myöskään ole Subtv:lle kovin tyypillinen ohjelma, Berg sanoo.

Mökkönen on työnantajan edus-tajana tyytyväinen tiimin työhön ja ohjelman lopputulokseen. Hän toivoo, että realistinen työnkuvaus antaa oikeaa tietoa pelastusalan toiminnasta muun muassa sellaisille, jotka tekevät alaa kos-kevia päätöksiä.

– Kyllä me toivomme, että tämä antaa potkua rekrytointiin ja eihän sitä tiedä, vaikka tästä olisi jotain hyötyä esimerkiksi eläkeikäkysymyksen ratkai-suun.

Berg asuu itse Erottajan aseman vieressä ja vierailee asemalla edelleen lähes päivittäin. Kuvattavista on tullut hänelle ystäviä, joiden kanssa hän käy edelleen pelaamassa muun muassa säh-lyä.

TEKSTI Tuula RuusumaaKUVAT Helsingin pelastuslaitos


Helsingin makasiinien palosta riitti materiaalia kokonaista jaksoa varten.


Järvenpääläinen palomies Marko Par-tanen on julkaissut toisen romaaninsa. Palava halu kertoo pelastuslaitoksen ar-jesta Keski-Uudellamaalla. Tapahtumat sijoittuvat muutaman vuoden takaiseen aikaan, jolloin aluepelastuslaitokset oli juuri muodostettu.

– Ensimmäisessä romaanissa tarkas-telin paloaseman arkea aika negatiivisin silmin kesämiehen näkökulmasta. Lu-kija saattoikin kokea sen pelastusalan arvosteluna.

– Tässä kirjassa työ on muuttunut, mutta palomiehet ovat kuitenkin edel-leen samoja kuin ennekin, Partanen kuvailee.

Työyhteisön ja palomiestyön kuva-uksen ohella tarinassa on mukana myös hiukan jännitystä: pelastuslaitokseen kohdistuu ilkivallantekojen sarja. Toi-mialue on laajentunut – valistus-, tar-kastus- ja pr-työ kuuluvat nyt jokaisen palomiehen toimenkuvaan.

Oman paloaseman turvallisesta ym-päristöstä joudutaan siis poistumaan muutenkin kuin hälytyksen tullessa. Kasarmielämään ja linjaorganisaation johtamismalliin tottuneelle palomie-helle kontaktit yleisöön eivät aina ole helppo tehtävä.

Partanen on tehnyt paljon töitä häivyttääkseen romaanihenkilöistään mahdollisten esikuvien piirteet. Siitä huolimatta joku on aina tunnistavinaan henkilöhahmoista tuttuja piirteitä.

Työn ohellatiedottajaksi

Kirjoittaminen täyttää Partasen vapaa-ajan siltä osin kuin perhe, johon kuu-luvat vaimo ja yksivuotias tyttö, antaa myöten. Omalla pelastuslaitoksellaan hän toimittaa kerran kuussa ilmestyvää henkilöstölehteä. Lisäksi Partanen opis-kelee Markkinointi-instituutissa työn

ohella tiedottajaksi.Kotona pöytälaatikossa odottaa kol-

mannen kirjan käsikirjoitus valmiina. Kirjassa Partanen ottaa etäisyyttä pelas-tusalaan, sillä kirja kertoo lapsettomuu-desta.

– Kyllä tässä on omaakin kokemusta mukana.

Kirjoittaminen on Partaselle siis osa työtä, sivutyö mutta myös harrastus. Ensisijaisesti Partanen haluaa kuitenkin kehittyä palomiehenä.

– Ala vaatii monipuolista osaamista. Edelleenkin tulee vastaan tapahtumia, joissa huomaan, että oma ammattitaito olisi päivittämisen tarpeessa, kahdeksan vuotta palomiehenä toiminut Partanen toteaa.

TEKSTI Tuula RuusumaaKUVA Juha Gröhn

Marko Partaselle kirjoittaminen on työ, sivutyö ja harrastus

Palomiehen työn murros on pääosassa järvenpääläisen palomiehen toisessa romaanissa.

Marko Partasen vapaa-aika kuluu kirjoittaessa.


Pelastustoimen toimenpiderekisterin PRONTOn mukaan pelastuslaitosten hälytysluonteisten tehtävien lukumäärä ylitti viime vuonna ennätyksellisen 100 000 rajan. Tehtävi-en määrä lisääntyi kymmenen prosenttia edelliseen vuoteen nähden.

Kesälomakuukausien aikana, kesä–elokuussa, tehtävien määrä oli keskimääräistä suurempi. Talvella, tammi–huhtik-uussa, tehtävien määrä oli vastaavasti keskimääräistä pienem-pi. Huomattavaa on suomalaisten turvallisuuskulttuurissa havaittava pysyvä ero muihin pohjoismaihin, joissa loma-kuukausina sattuu vähemmän onnettomuuksia kuin muina

kuukausina.Tehtävistä pelastuslaitoksia eniten työllistivät ensivasteteh-

tävät, joita oli 27 %. Toiseksi eniten tehtäviä aiheutui au-tomaattisten paloilmoituslaitteiden antamista erheellisistä ilmoituksista. Näitä oli 22 % kaikista tehtävistä. Tulipalo-jen suhteellinen osuus oli 17 %, joka maastopalojen suuren määrän takia oli 3 % suurempi kuin vuotta aikaisemmin. Neljänneksi eniten hälytyksiä aiheuttivat liikenneonnetto-muudet, joita oli 10 % kaikista tehtävistä.

Jatkuu seuraavalla sivulla

Pelastustoimen tehtävätlisääntyivät rajusti


Myös tulipalojen määrä lisääntyi aiheuttaen yhteensä yli 17 000 hä-lytystä. 35 %:n vuotuinen suhteel-linen kasvu oli huomattavan suuri pääasiassa maastopalojen suuren määrän takia. Kuivan kesän vuoksi maastopalojen suhteellinen osuus kaikista tulipaloista oli suurin, 36 %, kun edellisenä vuonna osuus oli 20 %. Rakennuspaloja kaikista tuli-paloista oli 23 %, liikennevälinepa-loja 15 % ja muita tulipaloja 26 %.

Avotuli yleisintulipalojen syttymissyy

Tulipalojen syttymissyissä avotulen osuus jatkaa kasvuaan toisena vuon-na peräkkäin. Viime vuonna 38 %:ssa tulipaloista syttymissyy oli huoli-maton avotulen käsittely. Edellis-vuoteen verrattuna lisäystä oli 4 %. Sähkölaitteiden osuus syttymissy-istä sen sijaan jatkaa laskuaan ollen 10%, mikä on vähiten vuoden 1996 jälkeen. Viidesosassa tulipaloista syt-tymissyy jäi selvittämättä.

Rakennuspalojen määrä lisääntyi 10 %:lla aiheuttaen yhteensä ennä-tykselliset yli 4000 hälytystä. Raken-nuspaloista yli puolet tapahtui asuin-rakennuksissa. Asuinrakennusten palojen määrä lisääntyi edellisvuo-desta 5 %. Teollisuusrakennuspaloja oli 11 % kaikista rakennuspaloista. Niin teollisuus- kuin varastoraken-nustenkin palojen määrä lisääntyi yli 15 % edellisvuoteen verrattuna.

Omakotitalojen osuus nousi vuoden tauon jälkeen takaisin läh-es puoleen asuinrakennuspalois-ta kerrostalojen osuuden laskiessa neljäsosaan ja rivitalojen osuuden pysyessä vajaassa kymmenesosassa. Edellisvuoteen verrattuna omakoti-talopalojen määrä lisääntyi 14 %:lla. Kerrostalopalojen määrä sen sijaan väheni 12 %:lla vuoden 2005 ennä-tyslukemasta.

Palokuolemien määrälisääntyi puolella

Palokuolleiden lukumäärä oli 116 henkilöä, mikä on lähes 50 % en-emmän kuin edellisenä vuonna. Ra-

kennuspaloissa kuolleista yli 90 % kuolee asuinrakennuspaloissa. Kuol-leista edelleen suurin osa, yli puolet, oli työikäisiä. Yli 65-vuotiaita kuol-leista oli neljäsosa, alle 25-vuotiaita 6 %, joista alle 7-vuotiaita lapsia oli kolmasosa. Palokuolleista 80 % oli miehiä.

Sisäisen turvallisuuden minis-teriryhmä päätti joulukuussa 2006 toimenpiteistä asumisen palotur-vallisuuden edistämiseksi. Muiden muassa vähintään kaikki kuolemaan johtaneet ja vakavia henkilövahi-nkoja aiheuttaneet palot tutkitaan. Tulokset analysoidaan ja rapor-toidaan Pelastusopiston tutkimus-yksikön johtamassa kaksivuotisessa hankkeessa. Itsestään sammuvia savukkeita koskevan lain valmistelu käynnistetään. Riskiryhmiin kuu-luvien asuntojen paloturvallisuutta parannetaan. Myös palotarkastuksia tehostetaan. Uudisrakentamisessa edellytetään sähköverkkoon kytket-tyjen palovaroittimien asentamista.

Kuivan kesän vuoksi maastopalo-jen määrä oli ennätykselliset yli 6200 paloa, mikä on 138 % enemmän kuin vuonna 2005. Palanut maas-toala oli yli 7000 hehtaaria, mikä on 7-kertainen vuoden takaiseen ver-rattuna. Maastopaloista lähes puolet oli metsäpaloja. Palot tuhosivat yh-teensä noin 1600 hehtaaria metsää, mikä on yli kolme kertaa enemmän kuin vuosi sitten. Keskimääräinen palanut metsäala oli noin puoli he-htaaria.

Luonnononnet-tomuudet vähenivät

Eläimen pelastamistehtävien määrä lisääntyy joka vuosi. Viime vuonna oli jo yli 1800 pelastamistehtävää. Kolmasosassa eläimen pelastamiste-htävissä eläin on ollut vaarassa, kun niitä 10 vuotta sitten oli yli puolet. Pelastamistehtävien osuus, joissa eläin ei ole välittömässä vaarassa, on kasvanut koko ajan.

Vaarallisten aineiden aiheut-tamien onnettomuuksien määrä on lisääntynyt vuodesta 2002 lähtien. Vuonna 2006 onnettomuuksien

määrä lisääntyi edelliseen vuoteen verrattuna 14 %:lla aiheuttaen yli 250 hälytystä.

Öljyvahinkoja tapahtui noin 2200, mikä on vuoden 2004 tasoa ja 10 % vähemmän kuin ennätykselli-senä vuonna 2005. Merkittäviä ym-päristövahinkoja aiheutui neljässä öljyonnettomuudessa.

Liikenneonnettomuudet aiheut-tivat lähes 11 000 hälytystä, mikä on hieman enemmän kuin edellisenä vuonna.

Pelastuslaitoksille hälytyksiä aiheuttaneita luonnononnettomu-uksia tapahtui yhteensä lähes 1900 kappaletta. Määrä oli alimmillaan sitten vuoden 1997 ja alle puolet edellisen vuoden tehtävien määrästä. Luonnononnettomuuksien määrän väheneminen voi osaltaan selittyä myrskypäivien ja trombien vähen-tymisellä.

Paloilmoittimen ja palovaroit-timen antamien erheellisten ilmoi-tusten tarkastusten määrä lisääntyi edelleen hieman edellisvuosista aiheuttaen yhteensä yli 22 000 teh-tävää. Tehtävät työllistävät valtavas-ti pelastuslaitoksia ja aiheuttavat huomattavia kustannuksia niin kiin-teistöjen omistajille kuin yhteiskun-nallekin. Sisäasiainministeriön pelastusosasto on asettanut hank-keen erheellisten paloilmoitusten vähentämiseksi. Hankkeen tavoite on vähentää ilmoitusten määrä alle puoleen nykyisestä vuoteen 2009 mennessä.

Pelastuslaitosten ensivasteteh-tävien määrä on lisääntynyt joka vuosi. Vuonna 2006 laitoksia eniten työllistävien tehtävien määrä oli jo yli 27 000 kappaletta, mikä on 14 % edellisvuotta suurempi määrä ja kaksinkertainen viiden vuoden takaiseen verrattuna.

TEKSTI Esa KokkiErikoistutkija

Pelastusopisto

KUVA Helsingin pelastuslaitos


Insinööritoimisto A-Insinöörit Oy Satakunnankatu 23 A, 33210 Tampere, p. 0207 911 777, fax 0207 911 778

Harakantie 18 A, 02650 Espoo, p. 0207 911 777, fax 0207 911 779 [email protected]

www.a-insinoorit.fi

Rakennesuunnittelun ammattilainen

GE-EnergyFinland


SUOMEN PALOMIESLIITTO SPAL RY:N JÄSENLEHTI 1/2007

RAPPEUMA on rumasana Jarkko Lahtiselle.

PELASTUSALAN AMMATTILAINENILMESTYY KUUSI KERTAA VUODESSA

Kevään ilmestymispäivät ovat9. maaliskuuta ja 20. huhtikuuta

JULKAISEMME MYÖS:Työ- ja virkailmoituksiaKoulutusilmoituksiaJuttuja paikallisyhdistyksien toimin-nastaMielipiteitä

Ota yhteyttä!Tuula RuusumaaGSM 040 8489 425f. 09 863 [email protected]


– Suomessa turvallisuuskeskustelu pai-nottuu edelleen turvallisuus- ja puo-lustuspoliittisiin kysymyksiin, vaikka nykyiset uhkat kohdistuvat pääosin si-säiseen turvallisuuteen. Meidän täytyy kunnioittaa historiaamme ja ottaa siitä opiksemme, mutta tästä huolimatta on aika siirtyä turvallisuuskeskustelussa tähän päivään, toteaa kansliapäällikkö Ritva Viljanen.

Kansliapäällikkö puhui maanantai-na 22. tammikuuta paikallisen turval-lisuustyön edistämistä koskevassa semi-naarissa Turussa. Nykyiset, uudet uhat vaativat aivan uudenlaista ennalta eh-käisevää toimintaa ja tilanteen hoitoa, hän sanoo.

Turvallisuus on yhteiskunnan perus-kivi. Pitkäjänteistä työtä kansalaisten ja koko Suomen turvallisuuden varmista-miseksi tehdään joka päivä uusiin haas-teisiin reagoiden ihmisten ja yhteisöjen tarpeet huomioon ottaen. Tätä työtä tekevät muun muassa poliisi- ja pelas-tushenkilöstö, sosiaalityöntekijät, oike-usviranomaiset ja kunnan peruspalve-luista vastaavat työntekijät. Järjestöillä on turvallisuustyössä merkittävä tehtä-vä, samoin kuin yritysturvallisuudes-

sa elinkeinoelämällä. Turvallisuudesta puhuttaessa pitäisi kiinnittää enemmän huomiota myös arjen turvallisuuteen.

Sisäinen turval-lisuus jää sivuun

Viljasen mukaan on harmillista, että yhteiskunnan toiminnan ja tulevaisuu-den kannalta ydintehtäväksi katsottava sisäisen turvallisuuden työ jää varsin usein keskustelusta sivuun silloin, kun puhutaan yhteiskunnan turvallisuudes-ta laajasti. Tämä ilmiö on havaittavissa niin päättäjien, asiantuntijoiden kuin kansalaistenkin käymässä julkisessa kes-kustelussa.

– Suomalaiset kokevat olonsa tur-valliseksi ja tämä on tietysti sisäasiain-ministeriön kannalta erittäin myön-teistä. Arjen turvallisuustilanne ei ole kuitenkaan aivan ongelmaton, pohtii Viljanen.

Suomessa tehdään henkirikoksia suhteessa väkilukuun yli kaksi kertaa enemmän kuin muissa länsimaissa. Myös perhe- ja läheisväkivallan määrä on aivan liian suuri. Lapsiin kohdistu-van väkivallan määrää ei tarkasti tiede-

tä, mutta poliisin ja terveysviranomais-ten yhteistyön kehittyessä tapauksia tulee yhä enemmän ilmi. Vuonna 2006 tehdyn kyselyn mukaan hyväksytään varsin laajasti lapsiin kohdistettu väki-valta silloin, kun sitä perustellaan kas-vatuksellisilla syillä.

Suomalaisia kuolee tulipaloissa kes-kimäärin 20 henkilöä miljoonaa asukas-ta kohden. Vastaava luku Sveitsissä on 4 ja Ruotsissa 14. Tapaturmissa suoma-laisia kuolee vuosittain kaksinkertainen määrä verrattuna Euroopan unionin maiden keskiarvoon.

– Kyllä näille asioille pitää tehdä jo-tain. Ei Suomen kaltaisessa hyvinvointi-valtiossa voida hyväksyä näin merkittä-viä puutteita turvallisuudessa. Tarvitaan lisää poikkihallinnollista yhteistyötä ja aiempaa tehokkaampaa työtä ongelmiin puuttumiseksi. Paikallinen turvallisuus-suunnittelu on oiva väline parantaa tur-vallisuutta, vakuuttaa Viljanen.

AJANKOHTAISTA PELASTUSTOIMESSA

Kansliapäällikkö Ritva Viljanen:

Turvallisuuskeskusteluon Suomessa vanhanaikaista

Apulaisoikeuskansleri Jaakko Jonkka esittää muutoksia sairaankuljetus- ja ensihoitojärjestelmään, sillä järjestel-mässä on vakavia ongelmia ja suoranai-sia puutteita. Nykykäytäntö vaarantaa myös ihmisten perustuslaillisen yhden-vertaisuuden. Apulaisoikeuskansleri kehottaa sosiaali- ja terveysministeriö-tä ryhtymään pikaisiin toimenpiteisiin ensihoitoa ja sairaankuljetusta koskevan lainsäädännön tarkistamiseksi.

Ensihoito- ja sairaankuljetusjärjes-telmän perusongelmat ovat olleet jo pitkään tiedossa. Niitä korjaavia suun-nitelmiakin on tehty, mutta ne eivät ole johtaneet tuloksiin.

Apulaisoikeuskanslerin saamien sel-vitysten mukaan yksi isoimmista ongel-mista on valmiusaika, jonka kuluessa sairaankuljetusyksikön on hälytyksen saatuaan lähdettävä liikkeelle. Valmius-ajasta ei ole olemassa yhtenäistä valta-kunnallista käytäntöä eikä ohjeistusta, vaan asia on kuntien tekemien sopi-musten varassa. Selvitysten mukaan ”sillä, kuinka nopeasti hätäkeskus vastaa hätäpuheluun ei ole suurta merkitystä, jos ambulanssille on varattu lähtöaikaa 30 minuuttia”.

Suomessa sairaankuljetuksen jär-jestämisestä vastaavat kunnat. Asiaa selvitettäessä kävi ilmi, että kuntarajat voivat estää käyttämästä asiakasta lä-

hinnä olevaa sairaankuljetusyksikköä. Maassamme on olemassa ”satoja erilai-sia malleja asian järjestämisessä”, mutta yksiselitteiset ohjeet puuttuvat.

Ensihoitoon ja sairaankuljetukseen liittyviä ongelmia on tullut esille apu-laisoikeuskanslerin tekemillä tutustu-mis- ja tarkastuskäynneillä. Käynneillä saatujen tietojen pohjalta apulaisoike-uskansleri otti asian oma aloitteenaan tutkittavaksi. Apulaisoikeuskansleri Jonkka on pyytänyt sosiaali- ja terveys-ministeriötä ilmoittamaan toimenpi-teistään kuluvan vuoden heinäkuun loppuun mennessä.

Sekava ja hajanainen nykykäytäntö

Selvitysten mukaan ensihoitoa ja sai-raankuljetusta sääteleviä säädöksiä pi-detään yleisesti sekavina ja hajanaisina. Ongelmaksi koettiin myös käytettyjen käsitteiden ja avuntarvitsijan oikeudel-lisen aseman riittämätön määrittely.Ongelmia on myös järjestelmän oh-jauksessa, valvonnassa ja seurannassa. Sairaankuljetusta ja ensihoitoa osaltaan ohjaavilla ja valvovilla terveyskeskusten vastuulääkäreillä ei välttämättä ole aina ajallisia eikä ammattitaidollisiakaan valmiuksia huolehtia toiminnan ohjeis-tamisesta ja valvonnasta. Sairaankulje-

tusta ohjaavat ja valvovat osaltaan myös sairaanhoitopiirit. Terveyskeskusten ja sairaanhoitopiirien vastuulääkäreiden tehtävät ovat kuitenkin määrittele-mättä. Apulaisoikeuskansleri mukaan ensihoito- ja sairaankuljetusjärjestel-män toimivuuden yleinen seuranta on puutteellista, sikäli kuin toiminnan systemaattinen seuranta ylipäätään on nykyisellään mahdollista.

Kaiken kaikkiaan ensihoito- ja sai-raankuljetusjärjestelmä on valtakunnal-lisesti epäyhtenäinen ja sen organisaatio on hajanainen ja sekava. Toimintaa koskevat säännökset ovat puutteellisia ja epäjohdonmukaisia. Esimerkiksi sai-raankuljetuksen lupajärjestelmä perus-tuu henkilöliikennettä koskevaan lain-säädäntöön, vaikka sairaankuljetuksen pitäisi olla osa terveydenhuoltoa. Apu-laisoikeuskanslerin käsityksen mukaan monet esiin tulleet ongelmat pelkisty-vät siihen, että selkeää kokonaisvastuu-ta ensihoitojärjestelmästä ei ole osoitet-tu mihinkään.

Apulaisoikeuskansleri Jaakko Jonkka:

Sairaankuljetus- ja ensihoito-järjestelmässä vakavia puutteita


.


Oletko jäänyt ilman liiton jäsen-korttia tai jäsenlehteä? Nämä ovat merkkejä siitä, että jäsentietosi ei-vät ole liiton jäsenrekisterissä ajan tasalla.

Mikäli olet opiskelemassa, vir-kavapaalla, vuorotteluvapaalla, työttömänä tai hoitovapaalla, var-mistathan, että jäsenyydessäsi ta-pahtuneet muutokset ovat ilmoitettu liiton toimistolle.

Muistathan ilmoittaa liiton toi-mistolle myös muista jäsenyyden muutoksista, kuten esimerkiksi va-paajäsenyydestä ja yhdistyksen vaihdosta.

Huomioi myös se, että työpai-kanvaihdos edellyttää uuden pe-rintäsopimuksen tekemisen työn-antajalle. Sopimus tulee tehdä vii-

Eläkeuudistuksessa entinen 65 vuo-den eläkeikä muuttuu joustavaksi, jolloin eläkkeelle voi siirtyä 63–68 -vuotiaana. Työttömyysturvassa säilyy edelleen säännös, jonka mu-kaan työttömyysetuutta maksetaan 65-vuotiaaksi asti.

Koska henkilöt voivat pysyä työ-elämässä 68-vuotiaaksi, niin työt-tömyysetuutta voidaan maksaa 68 -vuotiaaksi asti niissä tapauksissa, jolloin työttömyyskassan jäsen on lomautettu voimassa olevasta työ-suhteestaan tai hänen työntekonsa estyy toisten työntekijöiden työtais-telutoimenpiteiden tai sääesteen vuoksi.

Säädös koskee työttömyyspäi-värahan lisäksi vuorottelukorva-

usta, mutta ei työttömyyskassojen maksamia koulutusetuuksia. Työttömyyskassanjäsenyydestä erottava itse Työttömyyskassan jäsenyys on tä-hän asti päättynyt sen kuukauden lopussa, kun jäsen täyttää 65 vuot-ta. Jatkossa jäsenyys jatkuu 68-vuotiaaksi asti, ellei jäsen itse eroa kassasta. Työttömyyskassat eivät voi tietää, ketkä sen jäsenistä jat-kavat työskentelyä, ja nyt jäsenten on entistä tarkemmin mietittävä itse, haluavatko pitää ansiopäivä-rahaan tai vuorottelukorvaukseen edellytettävän kassajäsenyyden voimassa.

Työttömyyspäivärahaa, muita etuuksia ja jäsenyyttä koskevista asioista puhelinpalvelu on maanan-taista perjantaihin klo 9.00-14.00 (poikkeuksia loma-aikoina), puhe-linnumerosta 09–720 6820, au-tomaattinen palvelunumero 0600 90056 (maksupäiväkyselyt), säh-köposti [email protected].

JATTK:n osoite on muuttunut. Uusi osoite: Pasilanraitio 9 B, 00240 Helsinki.

Hakemuslomakkeita ja muuta hyödyllistä tietoa saa työvoimatoi-mistoista sekä kassan nettisivulta www.jattk.fi että Työttömyyskasso-jen Yhteisjärjestön nettisivulta osoit-teessa www.tyj.fi.

LIITON INFOMUISTA ILMOITTAA

JÄSENTIETOJEN MUUTOKSISTA

Järjestösih-teerit Laura

Hukkanen ja Tanja Laakso hoitavat asi-

oitasi liiton toimistolla.

pymättä, ettei jäsenmaksuihisi tule katkoksia.

Mikäli sinulla heräsi kysyttävää tai haluat lisätietoja, kerromme mielellämme lisää!

Ota yhteyttä!

p. (09) 867 [email protected]

www.palomiesliitto.fi

JULKISTEN ALOJEN TEKNISTENTYÖTTÖMYYSKASSA TIEDOTTAA

.


Keski-Pohjanmaa, Jokilaaksot,Kainuu ja Oulu-Koilismaa,liiton puheenjohtajaKim Nikula040 716 [email protected] Taavitsainen0500 214 [email protected]ä-, Keski- ja Länsi-Uusimaa,liiton VPJPasi Kääriäinen0400 883 [email protected] SatakuntaJouni Hämäläinen050 550 [email protected]

Kanta-, Päijät-Häme ja KymmenlaaksoJarkko Savilepo040 508 [email protected]ä-Savoja Etelä-KarjalaTuomas Loikkanen050 590 [email protected], liiton VPJJukka Vigren040 828 [email protected] Korhonen0400 648 [email protected]

Etelä-Pohjanmaa ja PohjanmaaHannu Kaatikko050 583 [email protected] Koivisto040 512 [email protected] Hämäläinen050 591 [email protected] Johansson0400 290 [email protected]ätäkeskuspäivystäjätVuokko Lehtoranta 09 230 [email protected]

SUOMEN PALOMIESLIITTOSPAL RY:N HALLITUS

Liiton jäsenmaksu on 1,1% en-nakonpidätyksen alaisesta an-sioista. Lisäksi jäsenyhdistys voi päättää ns. yhdistysosuudesta, joka on pääsääntöisesti 0,2 % tai 0,25 % liiton osuuden ”päälle”. Varsinaiseksi jäsen-maksuprosentiksi muodostuu 1,3 % tai 1,35%. Palomiehenä työskentelevä maksaa jäsen-maksua keskimäärin 32 euroa kuukaudessa. Yhdistyksen osuus palautetaan yhdistykselle neljä kertaa vuodessa.

Jäseneksi on mahdollista liit-tyä jo opiskeluaikana. Opiskelu-

ajalta ei peritä lainkaan jäsen-maksua. Ansiotuloista, kuten kesätöistä, opiskelija maksaa normaalin jäsenmaksun. Opiskel-ijajäsenet ovat oikeutettuja samoihin jäsenetuihin kuin liiton täysjäsenet. Ansiotyössä (väh. 18h/vko) olevan opiskelijan on mahdollista liittyä myös SPAL:n työttömyyskassaan (JATTK). Kassan jäsenmaksu on 2,50 eu-roa kuukaudessa.

Liiton tarjoamat merkit-tävimmät jäsenedut ovat edun-valvonta ja turva työttömyyden varalle. Niiden lisäksi jäsenet

saavat myös monia muita etuja liiton yhteistyökumppaneilta:• IF vastuu- ja oikeusturvavaku-utus• IF järjestövakuutus• IF tapaturma- ja matkustaja-vakuutus vapaa-ajalle• ilmainen oikeusapu työsuhdea-sioissa• ay-koulutustoiminta• Pelastusalan ammattilainen -lehti kuusi kertaa vuodessa• taskukalenteri• lisäksi etuja vapaa-ajalle (esim. hotelleissa, laivoilla ja bensa-asemilla)

LIITON JÄSENMAKSU


w w w . s u o m e n k e l i t i e t o . f i

w w w . h j o r t h . f i

Vianor

Aukeankatu 4 15610 Lahti

Puh. 010 401 3100

www.tammertukku.fi

www.kalmarind.com

Tamfelt Oyj

www.tamfelt.fi

OULUN TEHTAAT

RAVINTOLA KANNUNKULMAKANNUSILLANKATU 2

02770 ESPOO p. 09-8594984

www.kannunkulma.com

Taninkatu 11, 33400 TamperePuhelin 010 569 3011

Kirvesmiehenkatu 4, 00880 Helsinki(09) 2511 72 00

www.secotools.com



TAVOITTAAPELASTUSALAN

TOIMIJAT

Seuraava numeroilmestyy 9. maaliskuuta!

SEMINAARI28.2.2007 HELSINKI

MARINA CONGRESS CENTER

Nettisivuilla on lisätietoa seminaarin aikataulusta, kokouspaikasta,liikenneyhteyksistä ja majoitusvaihtoehdoista.

ILMOITTAUDU MUKAANviimeistään 21. helmikuuta mennessä!

SUOMEN PALOMIESLIITTO SPAL RY(09) 867 8880

www.palomiesliitto.fi/[email protected]

Valtiovalta on asettanut tavoitteen,että Suomi on lähitulevaisuudessa

Euroopan turvallisimpia maita.

KUINKA TÄMÄ TAVOITE SAAVUTETAAN?

Seminaarissa keskustellaanturvallisuudesta pelastusalan näkökulmasta.

Aamupäivällä puheenvuoron saavat pelastusalanvaikuttajat, iltapäivällä kansanedustajat.

Kuvat Hgin pelastuslaitos ja H

ÄKE.

TURVALLINEN SUOMI

pelastusalan ammattilainen 1/07

Documents