Helsingin ammattikorkeakoulu Stadian asiakaslehti – kevät 2006

TyöelämässäMainonnan ammattilainen

Jatkotutkinnon siivittämä uudelle uralle

Strada ● 2

Helsingin ammattikorkeakoulu Stadian asiakaslehti

Lehti ilmestyy kaksi kertaa vuodessa

Julkaisija Helsingin ammattikorkeakoulu Stadia Bulevardi 31 (käyntiosoite), Hki 18 PL 4000, 00099 Helsingin kaupunki puh. (09) 310 8611, www.stadia.fi etunimi.sukunimi@stadia.fi

Päätoimittaja Timo LuopajärviVastaava toimittaja Liisa Salo, puh. (09) 310 81619Toimitusneuvosto Kristiina Ilmanen, Eero Kokko, Pia Lievetmursu, Timo Luopajärvi, Pekka Peltola, Liisa Salo, Heikki Santti, Tuija Strandén- Mahlamäki ja Aino Vuorijärvi

Ulkoasu Pekka Niemi, Rhinoceros OyKirjapaino Painotalo Miktor Oy, Helsinki 2006 ISSN 1456-2812

Kevät 2006Teema:

Työelämä, alumnitoiminta ja

koulutuksen haasteet

3 Stadian suunterveydenhuollon koulutus-ohjelma on nimetty ammattikorkeakoulujen koulutuksen laatuyksiköksi. Sivu 4.

4 Koulutukselta vaaditaan yhä korkeam-paa laatua, sanoo opetusministeriön ylijoh-taja Arvo Jäppinen. Sivu 12.

■ A

imo

Vir

tane

n

■ A

imo

Vir

tane

n

4 Vertaistuen kehittäjä Riitta Mykkänen-Hän-ninen on suorittanut Stadiassa ylemmän AMK-tutkinnon. Projektipäällikkö Ossi Luoto on val-mistunut medianomiksi. Stadiasta valmistu-neista kerrotaan sivuilla 6 – 11.

■ M

ari

Hoh

tari

, Rh

inoc

eros

Oy

■ M

ari

Hoh

tari

, ku

vank

äsit

tely

Rhi

noce

ros

Oy

3 Ammattikorkeakoulujen t&k-hankkeista tulisi saada nykyistä suurempia kokonai-suuksia, sanoo Stadian vararehtori Juha-Pekka Liljander. Sivu 16.

Pääkirjoitus: Oikealla tiellä – mutta mihin suuntaan? .....3

Laatuyksikössä opitaan, tutkitaan ja kehitetään ...................................4

OPM valitsi koulutuksen laatuyksiköt ..........5

Stadiasta valmistuneita:

Mainonnan ammattilainenOpiskeluajan kontaktit johtivat projektipäällikön työhön ...............................6

Logistiikkainsinöörillä kysyntää avustustyössä .................................................8

Jatkotutkinnon siivittämänä uudelle uralle ................................................10

OPM:n ylijohtaja Arvo Jäppinen: Laatu – korkeakoulujen elinehto ................12

Visio 2015 – 2020 ...........................................13

Stadialaisia: Teho-osaston sairaanhoitajasta alumnien uusi toiminnanjohtaja ................14

Stadian tuore vararehtori uskoo osaamisen luovaan yhdistämiseen ............16

Kolumni: Suomalaista kulttuuria maailmalle .....................................................18

Pikku uutisia: Autoinsinööriopettajat kuulivat ”viisaan miehen” ajatuksia alan kehityksestä ...........................................19

Insinööriksi projekteissa oppien .............. 20

Pikku uutisia:

Kulttuurituotanto itsenäistyy omaksi koulutusohjelmakseen ................................ 22

Monialainen Stadia ..................................... 22

Stadian uusia julkaisuja .............................. 22

English Summary:

Quality – a must for higher education ..... 23

Strength in combining different areas of expertise ........................................ 23

Learning and R&D in quality units .......... 23

Engineer training through projects ......... 23

Strada ● 3

ukiessasi tätä lehteä, voin todeta, että juhlistamme tänä vuonna Helsingin ammattikorkeakoulun kymmenvuotista taivalta.

Aloittaessamme toimintaa vuonna 1996 oli vaikeaa arvioida, olem-meko ”oikealla tiellä” kuten ammattikorkeakoulujen yhteisen kym-menvuotistaipaleen juhlajulkaisun otsikossa vuonna 2002 todettiin vai tehtiinkö vääriä ratkaisuja.

Nyt kaksi asiaa voidaan varmuudella todeta. Ammattikorkeakou-lujärjestelmän rakentaminen Suomeen oli oikea ratkaisu; sen ovat todenneet myös lukuisat kansainväliset arviointiryhmät raporteis-saan. Sen ovat lisäksi todenneet ne monet kansainväliset vierailijat ja yhteistyökumppanit, joita on tullut monin verroin lisää aiempien oppilaitosten kansainvälisiin yhteyksiin verraten.

Toiseksi maahan luotiin kilpailukykyinen kahden pilarin korkea-koulujärjestelmä, jossa ammattikorkeakoulut haastoivat yliopistot, ja jonka seurauksena korkeakoulutuksen taso maassamme nousi.

Samalla voidaan todeta, että maahan syntyi 50 korkeakoulua ja voidaan kysyä, onko se liikaa. Toisaalta sen seurauksena suomalaisten osaaminen ja kilpailukyky kansainvälisillä markkinoilla on lisääntynyt. Selvää silti on, että nyt on aika tarkastella korkeakoulujärjestelmää kokonaisuutena; kuinka tästä eteenpäin. Ottamatta tässä enempää kantaa haluan kuitenkin todeta, ettei näissäkään asioissa ole yhtä jär-kevää ”patenttiratkaisua”, vaan kehittämisessä on otettava huomioon alueelliset erot. Siksi onkin vaikeaa ymmärtää, että viisaus ratkaisujen tekemisessä löytyisi pelkästään valtiolta ja sen ministeriöistä.

* * *mmattikorkeakoulujen elinehto on tiivis yhteys alueen työ-elämään ja sen kehittymiseen kokonaisuutena. Olemmekin

valinneet tämän Stradan teemaksi Alumnitoiminnan ja koulutuk-sen tulevat haasteet. Kaikki korkeakouluissa opiskelleet tie-tävät, että yhtenä monivuotisen koulutuksen merkittävänä tuloksena syntyy opiskelijoiden yhteistyöverkosto. Sillä on tulevaisuudessa paljon vaikutusvaltaa sekä oman alansa, alueensa, Suomen että kansainvälisen toimin-nan kehittäjänä. Siksi on tärkeää, että opiskelijalla val-mistumisensa jälkeenkin säilyy yhteys omaan korkea-kouluunsa ja opiskeluaikana muodostuneeseen tuki-verkostoon, ja että verkosto laajenee samassa kor-keakoulussa muilla aloilla opiskelleisiin.

Helsingin ammattikorkeakoulu on panostanut Alumni-yhdistyksen toiminnan käynnistämiseen voi-makkaammin kuin moni muu korkeakoulu. Esimer-kiksi ammattikorkeakoulun ja Alumni-yhdistyksen ”Yrittäjäklubi” on tukenut monia meiltä valmistu-neita yrittäjiä ja yrityksen perustamista suunnittele-via opiskelijoita.

* * *

L ässä lehdessä kuulemme myös, mitä meiltä valmistuneille kuuluu tänään, ja miten valmistuvat opiskelijamme ovat työl-

listyneet. Stadian alumnit rakentaa sitä verkostoa, jonka myötä vah-vistuu edelleenkin saamamme palaute siitä, että meiltä valmistuu osaavia tekniikan, sosiaali- ja terveysalan sekä kulttuuri- ja palvelualo-jen ammattilaisia. Ammattilaisia, jotka työelämä haluaa alan töihin ja muut opinahjot jatko-opintoihin. Viimeisten tilastojen mukaan vuosina 2001 – 2003 meiltä valmistuneista 4000: sta tutkinnon suorittaneesta 95 prosenttia on työssä tai jatko-opinnoissa, ja kun tämä valmistuva asiantuntijajoukko sijoittuu palvelemaan metropolialueen työelämää, niin eiköhän aluevaikutuskin ole kohtuullisen hyvässä kunnossa.

Kymmenen vuotta on lyhyt aika uuden korkeakoulun luomiseksi. Helsingin ammattikorkeakoulu Stadia on mediatutkimusten mukaan yksi maan tunnetuimmista ammattikorkeakouluista.

Edellä mainittujen tulosten pohjalta on hyvä jatkaa. Se, mikä edel-leen kaipaa panostamista, on opetuksen pedagoginen kehittäminen, työelämäyhteistyö, metropolialueen yhteistyö ja yhteinen kehittäminen sekä aikaa perustehtävien kehittämiseen ja kunnolliseen toteuttamiseen.

Stradassa valotetaan myös koulutuksen tulevaisuuden haasteita, joita edelleenkin riittää. Toivon antoisia lukuhetkiä.

Timo Luopajärvi, rehtori

Oikealla tiellä – mutta mihin suuntaan?

A

TL

■ A

imo

Vir

tane

n

Strada ● 4

Stadian suuhygienistikoulutuksessa on jo pitkään tehty syste-

maattista kehittämis- ja laatutyötä, jossa mukana ovat olleet

opettajat, opiskelijat ja työelämä. Nyt työ on saanut myös jul-

kista tunnustusta, kun opetusministeriö nimesi Stadian suun

terveydenhuollon koulutusohjelman ammattikorkeakoulujen

koulutuksen laatuyksiköksi vuosille 2005 – 2006.

uosina 2001 – 2003 suuhygiestikoulutus oli mukana Stadian sosiaali- ja terveysalan yhteisessä Areena-hankkeessa, jossa tavoitteena

oli harjoittelukäytäntöjen ja työelämäyhteistyön kehittäminen”, kertovat lehtorit Anu Keto ja Marja Roos.

”Kun opiskelijat menivät käytännön harjoitteluun suunhoidon ope-tusklinikalle, heillä ei ollut teoreettisista ja laboraatio-opinnoista huo-limatta riittävää osaamista potilaiden hoitoon. Areena-hankkeessa läh-dimme hakemaan vastausta tähän haasteeseen. Samaan aikaan poh-dimme, kuinka voimme edistää yhteistyöosaamista Helsingin yliopis-ton hammaslääkärikoulutuksen kanssa, jonka kanssa olemme fyysisesti saman katon alla”, Roos kertoo.

Kolmas pala kehittämisen palapeliin tuli, kun Keto- ja Roos työstivät terveystieteiden maisteriopintoihin liittyvää pro gradu - työtään.

”Sekä Areena-hankkeessa että gradusamme käytimme ekspansiivi-seen oppimisnäkemykseen ja kehittävän siirtovaikutuksen ideaa kehit-tämistyön teoreettisena viitekehyksenä”, Keto kuvailee kehittämistyön taustoja.

Ekspansiivinen oppiminen onkin keskeinen suuhygienistikoulu-tusta ohjaava periaate, jonka mukaan tietopuolinen opetus, simulointi ja harjoittelu muodostavat kokonaisuuden. Oppimisnäkemys mahdollis-taa asiantuntijuuteen oppimisen lisäksi suun terveydenhoitotyön kehit-tämisosaamisen. Samalla koulutuksen ja työelämän välinen raja ja ns. rajavyöhyke nähdään oppimisen ja muutoksen mahdollisuutena eikä yhteistyötä estävänä tekijänä.

Teoriaa käytännössäStadian suuhygienistikoulutuksessa ekspansiivinen oppiminen ei ole jää-nyt vain teoriaksi paperille vaan oppimisnäkemys on pystytty viemään käytäntöön eli opetukseen. Tavoitteena on tuottaa työelämässä tarvit-tavaa uudenlaista osaamista.

Laatuyksikössä opitaan, tutkitaan ja kehitetään

V”

3 Stadian suuhygienistikoulutuksen tavoitteena on tuottaa työ-elämässä tarvittavaa uudenlaista osaamista, kertovat lehtorit Anu Keto (vas.) ja Marja Roos.

Strada ● 5

■ A

imo

Vir

tane

n

petusministeriö valitsi kesällä ammattikorkeakoulujen koulutuksen laatuyksiköt kolmannen kerran Korkeakoulujen (KKA) arviointi-

neuvoston esityksen perusteella. Stadian suun terveydenhuollon koulu-tusohjelma oli yksi neljästä laatuyksiköksi nimetystä vuosille 2005 – 06.

Koulutuksen laadun arviointi tapahtui ammattikorkeakoulujen hakemuksesta ja pohjautui paitsi kirjalliseen toiminnan kuvaukseen myös vierailukäyntiin loppusuoralle päässeissä yksiköissä. Arvioinnin tavoitteena on kehittää ammattikorkeakoulutuksen laatua ja saada

tietoa uusista pedagogisista ratkaisuista sekä kannustaa ammattikor-keakouluja pitkäjänteiseen kehittämistyöhön.

Opetusministeriö käyttää KKA: n esitystä myös yhtenä perusteena jakaessaan ammattikorkeakouluille tuloksellisuusrahaa.

● Lue lisää: Salminen, H. & Kajaste, M. (toim.): Laatua, innovatiivisuutta ja

proaktiivisuutta. Ammattikorkeakoulujen laatuyksiköt 2005 – 2006. Korkea-

koulujen arviointineuvoston julkaisusarja 3: 2005. 2 www.kka.fi /julkaisut

Koulutuksessa toteutetaan tänä päivänä valtakunnallisestikin ainut-laatuista yhteistyötä ammattikorkeakoulun, yliopiston ja työelämän välillä. Yhteistyö pohjaa tiiviiseen vuorovaikutukseen ja yhteisölliseen oppimi-seen Stadian suuhygienisti- ja Helsingin yliopiston hammaslääkäriopis-kelijoiden ja opettajien sekä Helsingin terveyskeskuksen työntekijöiden välillä. Yhteistyö on edellyttänyt yhteisen näkemyksen ja uuden tiedon tuottamista niin, että perinteiset koulutuksen ja työelämän väliset raja-aidat on pystytty ylittämään.

Suuhygienistiopiskelijat harjoittelevat potilaan hoitoa oppimisstu-diossa, suunhoidon opetusklinikalla ja Helsingin kaupungin terveys-keskuksen yliopistohammasklinikalla. Oppimisstudio on ns. rajanyli-tyspaikka, joka mahdollistaa koulutuksen ja työelämän välisen siirto-vaikutuksen, siellä opiskelija oppii suun terveydenhoitotyön perustai-dot. Harjoittelu suun hoidon opetusklinikalla alkaa oman parin suuta hoitamalla ja etenee lasten, nuorten ja aikuisten suun hoitoon. Opis-kelussa nivoutuvat toisiinsa teoreettinen tieto, simuloidut harjoitukset ja aito harjoittelu, jolloin opiskelijalla on myös mahdollisuus pohtia ja arvioida omaa oppimistaan.

Suunhoidon opetusklinikalla harjoittelu tapahtuu yhdessä Helsin-gin yliopiston hammaslääkäriopiskelijoiden kanssa todellisessa työym-päristössä. Klinikan asiakkaat tulevat hoitoon Helsingin terveyskeskuk-sen hammashuollon lähettäminä. Klinikalla ovat käytössä yhteiset hoito- ja dokumentointiohjeet sekä laatukäsikirjat. Lisäksi opiskelijat käyttävät terveyskeskuksen kanssa yhteistä potilastietojärjestelmää, johon poti-laan tiedot kirjataan heti hoidon jälkeen.

Horisontaalista osaamista Keto ja Roos kuitenkin korostavat, ettei opiskelijan osaaminen synny pelkästään oppimisstudiossa ja opetusklinikalla vaan suuri merkitys on myös ns. horisontaalisella osaamisella eli erilaisilla yhteistyöprojekteilla tai - hankkeilla työelämän kanssa.

”Koulutuksen tavoitteena on, että opiskelijoista kehittyy paitsi oman alansa asiantuntijoita myös kehittäjiä, joiden tieto ja toiminta perustu-vat näyttöön. Tämä edellyttää teorian ja käytännön yhdistämistä sekä tutkivaa ja kehittävää otetta oppimisessa sekä aitoa yhteyttä työelä-mään”, Roos kiteyttää.

Koulutuksessa pyritään Kedon mukaan siihen, että opiskelijat har-jaantuvat ylittämään organisaatioiden rajoja, hakemaan tietoa ja ratkai-semaan ongelmia yhdessä. Lisäksi opiskelijat voivat yhdessä opettajien kanssa toimia muutosagentteina, jotka välittävät uutta osaamista työ-elämään. Esimerkkinä Keto kertoo laajasta opinnäytetyönä tehtävästä vanhusten suunhoidon kehittämishankkeesta, jonka toteuttamisvaihe oli syyslukukaudella 2005. Opiskelijat valmistivat tutkimustietoon perustu-van koulutuksen vanhusten päivittäisestä suunhoidosta. Esitys toteutet-tiin 21 Helsingin kaupungin vanhustenkodissa, ja tilaisuuksiin osallistui noin 1500 hoitohenkilöstöön kuuluvaa.

Suuhygienistikoulutuksessa opiskelijoiden aktiivinen rooli näkyy myös siinä, että he osallistuvat koulutusohjelman opetussuunnitelmatyöhön ja kehittämishankkeisiin. Lisäksi kaikki opinnäytetyöt toteutetaan yhdessä työelämän kanssa. Koulutusohjelmassa myös kerätään jatkuvasti palau-tetta, jota hyödynnetään opetuksen kehittämisessä.

Nimitys laatuyksiköksi onkin Kedon ja Roosin mukaan merkinnyt koulutusohjelmalle ennen kaikkea mahdollisuutta jatkaa kehittämistyötä ja samalla levittää koulutusohjelmassa omaksuttua kehittämisen mallia myös Stadian muihin koulutuksiin ja työelämään.

Liisa Salo

O

4 Suunhoidon opetusklinikalla Stadian suuhygienistiopiskelijat har-joittelevat todellisessa työympäristössä. Harjoittelu tapahtuu yhteis-työssä Helsingin yliopiston hammaslääkärikoulutuksen kanssa.

OPM valitsi koulutuksen laatuyksiköt

Strada ● 6

rojektipäällikkö Ossi Luoto kaataa itselleen lasillisen appel-siinimehua mainostoimisto Momentumin kahvitilassa Hel-

singin Ullanlinnassa. Mehu on keltaista kuin aurinko, jonka valosta ei pimeänä talvi-iltana näy sädettäkään. Auringonpuutteesta huoli-matta Luoto on energisellä tuulella ja asettuu kuvattavaksi McCann-konsernin kunniakirjojen väliin. Valokuvauksen lomassa hän ker-too vetämästään Nokia Connect to Art -projektista.

”Nokia on vahvasti mukana mobiilitaiteen ensiaskelissa. Koti-maisille ja ulkomaisille nykytaiteilijoille annetaan mahdollisuus kertoa omat näkemyksensä mobiilitaiteesta, jotka Nokia toteut-taa ja levittää laajalle yleisölle. Taiteilijoiden luomat teokset voivat olla kaikkea valokuvateosten ja tanssiesitysten väliltä. Mobiilitai-deteokset lanseerataan näyttävästi. Esimerkiksi syyskuussa 2004 pidettiin lanseeraustilaisuus Monacossa, jossa esillä olivat Stefan Lindforsin, Kati Åbergin ja Osmo Rauhalan mobiilitaideteokset”, Luoto kuvailee projektia.

Tapahtumamarkkinointi vahvistaa brändiäKansainväliseen McCann-konserniin kuuluva Momentum on brän-din rakentamiseen erikoistunut mainostoimisto. Momentum vah-vistaa asiakkaidensa brändiä kokemuksellisten ja elämyksellisten tapahtumien avulla. Atrian brändiä on vahvistettu vuotuisilla pal-logrillauksen SM-kisoilla, OMO-rekka on kiertänyt ympäri Suomea ja Provinssirockissa on jaettu festarikansalle AXEn oheistuotteita.

Brändin rakentamisen ei voida sanoa olevan yritysmaailmassa uusi asia. Luoto kuitenkin pitää alaa nousevana, sillä pienetkin yri-tykset brändäävät tuotteitaan yhä enenevässä määrin. Ostotapah-tumaan johtavat itse tuotteen tai palvelun lisäksi monet asiat, mikä korostaa brändäyksen tärkeyttä. Mainontaa tukevilla tapahtumilla pyritään hankkimaan tuotteelle tai palvelulle huomiota ja herättä-mään mielleyhtymiä ja keskustelua. ”Tapahtumat sopivat aina yri-tyksen imagoon ja tuotteisiin. Esimerkiksi pallogrillauksen SM-kisat sopivat Atrian tuotteisiin”, Luoto summaa ajatuksiaan.

Momentum tulee potentiaalisille asiakkaille tutuksi erilaisista tapahtumista, kuten esimerkiksi Art Goes Kapakasta tai kilpailuista, joita mainosalalla on runsaasti. ”Suurin osa asiakkaista hankitaan ottamalla heihin suoraan yhteyttä. Ideapalaverien luovissa proses-seissa aikaansaadut spontaanit ideat muotoillaan asiakkaan ima-goon sopiviksi ja esitellään asiakkaalle”, Luoto sanoo.

Kulttuurituottamista ja järjestötoimintaaLuoto valmistui keväällä 2005 Helsingin ammattikorkeakoulu Sta-diasta kulttuurituottamisen suuntautumisvaihtoehdosta. Kipinä opis-

P

Mainonnan ammattilainenOpiskeluajan kontaktit johtivat projektipäällikön työhön

Strada ● 7>>>>>

keluun syttyi oman kulttuuritapahtumia järjestävän yrityksen kautta. Koulutus sopi hyvin hänen omaan osaamiseensa, ja kulttuurituot-tamisen ala tuntui työkokemuksen perusteella omalta.

Luoto piti koulutusta hyödyllisenä, vaikka moni asia oli hänelle entuudestaan tuttua. Erityisen hyvänä hän piti Stadian ammattimaista otetta opetukseen ja kattavaa teoreettista opetusta. Hyödyllistä teo-riaopetusta hän sai muun muassa markkinoinnista ja juridiikasta, mistä tärkeimmäksi nousi sopimusoikeuden ja tekijänoikeuksien hallinta. Käytännön projekteissa Luoto loi tärkeitä kontakteja, joista on ollut hyötyä hänen nykyisessä työssään Momentumilla.

Luoto toimi viestinnän ja esittävän taiteen alan opiskelijoiden opiskelijayhdistys Demonin puheenjohtajana koko opiskelunsa ajan. Demonin toiminta laski Luodon harteille paljon vastuuta ja antoi hyvät mahdollisuudet laajentaa verkostoa. Työelämäverkos-ton avulla hänelle aukeni myös työharjoittelupaikka. Momentum etsi Stadian kautta harjoittelijaa avuksi Art Goes Kapakka -festi-vaalin järjestämiseen. Luoto sai paikan ja pärjäsi harjoittelussa hyvin, minkä ansiosta hän sai myöhemmin yrityksestä projekti-päällikön paikan.

Projektin onnistuminen palkitseeKesäkuusta 2005 lähtien Luoto on hoitanut mainostoimisto Momen-tumissa projektipäällikön tehtäviä Nokia Connect to Art -projektin parissa. Luodon vastuulla on projektin käytännönasioiden hoitami-nen, budjetointi, tuotantojen koordinointi ja yhteydenpito alihank-kijoihin. ”Kerralla on pidettävä useita lankoja käsissään”, projekti-päällikkö kuvailee työtään. Luoto pitää haasteista ja hänelle anne-tusta vastuusta. ”Jokainen projekti on oma haasteensa ja onnis-tuessaan se palkitsee tekijänsä.”

Hektinen aikataulu kysyy välillä myös luovuutta. ”Art Goes Kapakka alkaa aina kuorojen kierroksella, joka aloitetaan Kluuvi-kadun suurelta lavalta. Viime kesänä ei lava kuitenkaan ollut vielä pystyssä tapahtumapäivän aamuna. Selvisi, että alihankkija oli luul-lut, että tapahtuma järjestetään vasta seuraavana torstaina. Kovassa kiireessä saatiin kuitenkin pienempi lava kokoon ja tapahtuma voi-tiin aloittaa”, Luoto muistelee.

Momentumin ilmapiiri on mainostoimistolle tyypillinen: kiirei-nen ja ammattimainen. Luoto kehuu kollegoitaan osaaviksi ammat-tilaisiksi, joiden kanssa on helppo työskennellä. McCann-konsernin etuna voidaan pitää sitä, että samassa talossa istuu monen eri alan osaajia. Työntekijät työskentelevät eri kokoonpanoilla monessa eri tiimissä, mikä lisää syntyvien ideoiden määrää. Kansainvälistä yhteis-työtä tehdään konsernin ulkomaisten tytäryhtiöiden kanssa.

Vaihtuvuus on mainosalalla suuri. Työpaikkaa vaihdetaan asiak-kaiden perässä tai kun saadaan kiinnostavia tarjouksia kilpailijoilta. Onko Luotokin siirtymässä jo eteenpäin uuteen työpaikkaan? ”Olen tyytyväinen työhöni Momentumissa ja uskon, että itselläni on täällä vielä paljon opittavaa mielenkiintoisten projektien parissa.”

Pilvi RimmanenKirjoittaja opiskelee Stadian viestinnän koulutusohjelmassa, verkko-viestinnän suuntautumisvaihtoehdossa medianomiksi (AMK).

Stadiasta valmistuneita

■ M

ari

Hoh

tari

, Rh

inoc

eros

Oy

1 Ossi Luoto toimii projektipäällikkönä mainostoimisto Momentumissa.

Strada ● 8

Logistiikkainsinöörillä kysyntää avustustyössä

■ A

imo

Vir

tane

n

Strada ● 9

ri Mäntyvaara valmistui joulukuussa Stadian auto- ja kuljetustekniikan kou-

lutusohjelmasta logistiikkainsinööriksi. Logis-tiikkainsinööri toimii yleensä kuljetustekniikan ohella logistiikkapalvelujen ja hankinnan asian-tuntijana teollisuudessa tai palvelualan yrityk-sissä. Viime vuosina logistiikan ammattitaidolle on ollut yhä enemmän kysyntää myös kansain-välisissä avustustehtävissä. Mäntyvaarakin on työskennellyt mm. Sri Lankassa ja Yhdysval-loissa luonnonkatastrofi alueilla.

”Valmistuin armeijan upseeriksi 1996. Toi-min myös rauhanturvajoukoissa Kosovossa ja Afganistanissa. Palattuani sieltä armeijan ympä-ristö ei työnä enää kiinnostanut niin paljon kuin ennen, joten hakeuduin opiskelemaan”, Män-tyvaara kertoo.

Hän halusi opiskella alaa, joka tarjoaisi mah-dollisuuden työskennellä sekä kotimaassa sekä kansainvälisissä tehtävissä. Logistiikka ammat-tialana ei ollut Mäntyvaaralle täysin vieras, sillä hänen isänsä on toiminut kuljetuspäällikkönä. Hän oli myös itse opiskeluaikanaan ajanut huo-nekalufi rman jakeluautoa.

Stadiasta valmistuneita

Logistiikkainsinöörillä kysyntää avustustyössä

>>>>>

A

Insinöörityö työelämän tarpeisiinMäntyvaara työskentelee Työtehoseuran Aikuis-koulutuskeskuksessa logistiikkakouluttajana. Teh-tävässään hän huomasi, että koulutukseen tarvi-taan opetussuunnitelma ja samalla hän sai siitä aiheen insinööriopintojensa lopputyöksi.

”Koulutan pääosin varastonhoitajia ja varas-totyöntekijöitä. Koulutuksessa opitaan logisti-sia perustaitoja, kuten trukin ajoa, tietotekniik-kaa ja asiakaspalvelua. Suurimman opintoko-konaisuuden koulutuksesta muodostavat varas-ton prosessit: tavaran vastaanotto, keräily, säily-tys, inventointi ja lähetys. Mallivarastoissa har-joitellaan lisäksi varaston eri toimenpiteitä käy-tännössä”, Mäntyvaara kuvailee.

Avustustyössä käyttöä logistiikan taidoille

”Toimiessani Kosovossa sekä Afganistanissa rau-hanturvatehtävissä kiinnostukseni heräsi myös kansainväliseen avustustyöhön. Näkemistäni avustusjärjestöistä Punaisen Ristin toiminta oli ammattitaitoisinta, ja siksi päätin hakeutua Suo-

men Punaisen Ristin delegaatin peruskurssille. Logistiikan ammattiosaamiseni merkitsi paljon rekrytoinnissa, ja siitä on ollut hyötyä avustus-tehtävissä”, Mäntyvaara sanoo.

Mäntyvaara työskenteli mm. Sri Lankassa tsunamikatastrofi n jälkeen ja Yhdysvalloissa Kat-rina ja Rita hirmumyrskyjen tuhoalueella.

”Olin keväällä 2005 Sri Lankassa logistiik-kadelegaattina. Vastuullani oli hallinnoida kol-mea varastoa ja niiden välisiä kuljetuksia. Varas-toissa oli huopia, lakanoita, myrskylyhtyjä ja hygieniapaketteja kotinsa menettäneille teltta-kylien asukkaille. Silloin tein käytännössä juuri sitä, mitä olin opiskellut Stadiassa ja opiskeli-javaihdossa Singaporessa.”

Suomen Punainen Risti lähetti syksyllä 2005 Yhdysvaltoihin logistiikkatiimin hirmumyrskyjen Katrinan ja Ritan jälkeen. Mäntyvaara toimi tii-min johtajana ja oli perustamassa Gulfportin kaupunkiin avustustarvikkeiden isoa varastoa, joka toimi samalla jakelukeskuksena. Varastossa oli lähinnä ruoka-apua, jota jaettiin myös suu-rille kenttäkeittiöille.

”Tehtävät kriisi- ja katastrofi alueilla ovat vai-kuttaneet minuun niin, että en jaksa enää ottaa kaikista pikkumurheista isompaa stressiä. Totta kai ihmisillä on aina jotain murheita, mutta kes-kimääräisesti ihmisillä menee Suomessa oikein hyvin. Joka kerta avustustehtävien jälkeen tun-tuu siltä, että olisi vielä enemmän annettavaa. Ja tottakai se ammattiosaaminenkin niissä teh-tävissä merkitsee”, Mäntyvaara toteaa.

Opiskelijavaihdossa Singaporessa

Mäntyvaara sai tuntumaa kansainvälisyyteen jo opiskeluaikanaan. Hän koki vaihto-oppilas-ajan Ngee Ann -opistossa Singaporessa erit-täin positiivisena. Opetus oli korkeatasoista, ja Mäntyvaara sai tutustua käytännössä kansain-väliseen logistiikkaan lähinnä maasta viennin ja tuonnin kautta.

Mäntyvaarasta onkin valitettavaa, että logis-tiikkaan erikoistuneet insinööriopiskelijat lähte-vät kovin harvoin opiskelijavaihtoon ulkomaille, vaikka harjoittelu antaa paljon oman alan ammat-tiosaamiseen ja kartuttaa kielitaitoa.

Aila VarisKirjoittaja opiskelee Stadian viestinnän koulu-tusohjelmassa, kulttuurituottamisen suuntautu-misvaihtoehdossa medianomiksi (AMK).

4 Ari Mäntyvaara vastasi Sri Lankassa tsuna-mikatastrofi n jälkeen kolmen Punaisen Ristin varaston hallinnoinnista ja niiden välisistä kul-jetuksista. Varastotarkistukset tehtiin yhdessä paikallisen varastopäällikön kanssa.

■ J

ohan

na L

assy

-Män

tyva

ara

1 Logistiikkainsinööri Ari Mäntyvaara toi-mii logistiikkakouluttajana Työtehoseuran aikuiskoulutuskeskuksessa.

Strada ● 10

iitta Mykkänen-Hänninen sai keväällä 2005 valmiiksi ylemmän ammattikor-

keakoulututkinnon Stadiassa. Samalla hän vaih-toi uraa.

Mykkänen-Hänninen on tuore vertaistuen kehittäjä Lastensuojelun Keskusliiton vastikään käynnistyneessä viisivuotisessa erovanhemmuu-teen valmentautumisen tukihankkeessa. Pro-jektissa suunnitellaan, kehitetään ja kokeillaan uusia palveluja eroperheiden tukemiseksi. Myk-känen-Hänninen aloitti uudessa toimessaan syyskuussa 2005 työskenneltyään liki kahdek-san vuotta kolmannen sektorin palveluksessa, vapaaehtoistyön suunnittelijana Nuorten Krii-sipisteessä Helsingissä.

Koulutukseltaan Mykkänen-Hänninen on sosiaalikasvattaja ja sosionomi (AMK). Pari vuotta sitten hän sai kipinän jatkaa opintojaan, kun Sta-diassa tarjoutui mahdollisuus suorittaa ylempi korkeakoulututkinto.

”Olen aina ollut opiskeluorientoitunut. Opis-kelu voi olla, paradoksaalista kyllä, väsyttävää ja uuvuttavaa, toisaalta se torjuu uupumusta työelämän haasteiden keskellä. Koska olin jo suorittanut Stadiassa sosionomin tutkinnon, minusta oli luontevaa jatkaa ja syventää opin-tojani. Jatkotutkinnossa oli erityisen hyvää se, että teoria kytkeytyi käytäntöön”, Mykkänen-Hänninen kiittelee.

Edellisessä työssään Nuorten Kriisipisteessä Mykkänen-Hänninen rekrytoi, koulutti ja ohjasi kriisipäivystäjinä toimivat vapaaehtoistyöntekijät. Työssä syntyi myös hänen Kohtaamisia vapaa-ehtoistyön rajapinnoilla – vapaaehtoistyö osana nuorten kriisiauttamista -opinnäytetyön tutki-

R muskysymys, kun hän pohti, mitä vapaaehtois-työ kriisipisteissä loppujen lopuksi on.

Aikuiskoulutus on positiivinen haaste

Mykkänen-Hänninen teki tutkintoa suorittaes-saan lyhennettyä työaikaa, lisäksi kotona odotti kolmilapsinen perhe.

”Perheen, työn ja opiskelun yhteensovitta-minen ja organisointi tuntui ensimmäisenä syk-synä työläältä. Olin jouluna jo lopettamisaikeissa, mutta päätin jättää lopullisen päätöksen uuden vuoden puolelle. Onneksi. Sinä aikana tein aja-tusprosessin, jonka kannattelemana päätin jat-kaa opintojani. Suuri kiitos kuuluu myös opin-näytetyöni tavattoman hyvälle ohjaajalle. Kes-keyttämisajatusten läpikäyminen oli loppujen lopuksi innoittavaa ja toi iloa opintoihin; totesin, ettei minun tarvitse ainoastaan suorittaa opinto-jani, vaan saan opiskella”, Mykkänen-Hänninen kertaa ja jatkaa: ”Rehellisyyden nimissä myön-nän nyt tuon rutistuksen jälkeen nauttivani päi-vittäin siitä, että saan keskittyä yksinomaan työ-höni. Mielessäni ei ole jatkuva koulutusorien-taatio, vaan tämä uusi kehittämistyö.”

Valmistumislahjana uusi työValmistumisensa kynnyksellä Mykkänen-Hänni-nen näki sattumalta työpaikkailmoituksen, jossa Lastensuojelun Keskusliitto etsi vertaistuen kehit-täjää erovanhemmuuden tukipalveluita kehit-tävään viisivuotiseen projektiinsa.

”Työ kuulosti haasteelliselta ja kiinnostavalta. Projektissa koin voivani yhdistää kaksi itseäni kiinnostavaa teemaa, vapaaehtoistyön ja van-

hemmuuden tukemisen. Olin aiemmin ohjan-nut vanhempainryhmiä ja alustanut puheita vanhempainilloissa.”

”Se oli uusi alku. Hain työtehtävää ja tulin vali-tuksi. Toki aiempi työkokemukseni kriisi- ja asiakas-työstä oli hyvä, mutten tiedä istuisinko tässä ilman jatkotutkintoani. Niin paljon sain ylimääräistä vir-taa opinnäytetyöni parissa pinnistelystä. Sosiaali-alan jatkotutkinto antaa valmiuksia niin tähän työ-hön kuin muihin alan projektitehtäviin”, Mykkä-nen-Hänninen toteaa tyytyväisenä erovanhempien tukikeskus Neuvon uusissa toimitiloissa.

Kohti tulevaaErovanhemmuusryhmien suunnittelu ja kehittämi-nen ovat nyt työn alla. Keväällä 2006 käynnistyy kaksi erovanhemmille suunnattua ammatillisesti ohjattua vertaistukiryhmää, joiden kehittäminen on nyt työn alla. Erovanhempien tukikeskus Neu-vossa suunnitellaan ja kokeillaan uusia eroautta-miseen kohdistuvia toimintatapoja ja toimintaan rekrytoidaan myös vapaaehtoistyöntekijöitä.

”Nämä vertaisryhmät antavat toivon näkö-kulmia vanhemmille, selkeyttä kaoottiseen tilan-teeseen. Ne todistavat, että muutkin ovat selvin-neet vaikeista olosuhteista. Ero aiheuttaa tap-pion, menetyksen ja häpeän tunteita. Vanhem-muus ei silti pääty parisuhteen päättyessä. Suhde lapseen säilyy lapseen muutoksesta huolimatta. Siksi parisuhde ja vanhemmuus pitää erottaa toisistaan”, Mykkänen-Hänninen sanoo.

Jatkotutkinnon siivittämänä uudelle uralle

2 Riitta Mykkänen-Hänninen työskente-lee vertaistuen kehittäjänä Lastensuojelun keskusliitossa.

Ylempi ammattikorkeakoulututkintoYlempi ammattikorkeakoulututkinto on tarkoi-tettu henkilöille, jotka ovat suorittaneet ammat-tikorkeakoulututkinnon tai muun soveltuvan korkeakoulututkinnon, ja joilla on vähintään kolme vuotta työkokemusta. Sosiaali- ja ter-veysalalla ylempi amk-tutkinto on laajuudel-taan 90 opintopistettä ja sen voi suorittaa työn ohessa noin kahdessa vuodessa.

Lisätietoja: 2 www.stadia.fi

Strada ● 11

Stadiasta valmistuneita

Ammatillisesti ohjatussa vertaistukiryhmässä pohditaan mm. vuorovaikutussuhdetta ex-puo-lisoon, vanhemmuuden uusia haasteita ja kei-noja tukea lasta eron jälkeen. Pohditaan mitä ero tarkoittaa omaan rooliin vanhempana.

”Eroauttaminen on haasteellista. Toiveena on saada pysyviä, helposti saatavia palveluja myös tämän pilottihankkeen jälkeen. Ei ainoas-taan määräajan elävää projektia”, toteaa Riitta Mykkänen-Hänninen toiveikkaana.

”Siitähän elämässä on pohjimmiltaan kyse: uskosta parempaan huomiseen – ja toivosta.”

Susanna LönnqvistKirjoittaja opiskelee Stadian viestinnän koulu-tusohjelmassa, kulttuurituottamisen suuntautu-misvaihtoehdossa medianomiksi (AMK).

■ M

ari

Hoh

tari

, Rh

inoc

eros

Oy

Strada ● 12

mmattikorkeakoulujärjestelmän raken-taminen Suomeen on ollut menestys-

tarina, jota ovat ihastelleet myös ulkomaalai-set asiantuntijat ja arvioitsijat. Sitä on käytetty esimerkkinä mm. OECD-maiden asiantuntija-kokouksissa, kun on kuvattu koulujärjestelmän uudistamista niin, että samalla on nostettu kou-lutuksen tasoa ja vastattu työelämän tarpeisiin, kertoo ylijohtaja Arvo Jäppinen opetusministe-riöstä. Nyt koulutuksen uudet laatuvaatimukset ja väestörakenteen kehitys edellyttävät Suomen korkeakouluverkon kehittämistä edelleen.

”Työelämän osaamishaasteet ovat merkit-tävästi lisääntyneet. Koulutukselta vaaditaan yhä korkeampaa laatua. Kun tätä taustaa vas-

Laatu – korkeakoulujen elinehto

A

■ A

imo

Vir

tane

n

OPM:n ylijohtaja Arvo Jäppinen:

ten tarkastellaan suomalaista korkeakouluverk-koa, johon kuuluu hyvinkin pieniä yksiköitä, niin kysymys kuuluu, voiko kovin pieni, suppea kor-keakouluyksikkö täyttää tulevaisuudessa edel-lytettävät laatuvaatimukset?”

Vastaus on Jäppisen mukaan ollut pää-asiassa kielteinen, vaikkei koko sinällään ole tärkeä, vaan korkealaatuinen opetus ja tutki-mus. ”Asiaa voidaan tarkastella kahdella keskei-sellä mittarilla: hakeutuvatko opiskelijat yksiköi-

hin, jotka eivät tarjoa riittävästi mahdollisuuk-sia ja laatua? Ja yksikkö, jota ei pidetä elinvoi-maisena, ei myöskään houkuttele korkeatasoi-sia opettajia. Ilman laatua myöskään elinkeino-elämä ei ele kiinnostunut yhteistyöstä. Tähän haasteeseen meidän tulee vastata muodosta-malla nykyistä voimakkaampia ja korkealaatui-sempia yksiköitä ja korkeakouluja.”

Toinen keskeinen syy korkeakouluverkon kehittämiseen liittyy Jäppisen mukaan väes-tökehitykseen. ”Vuoden 2010 jälkeen työelä-mästä poistuu enemmän ihmisiä kuin on koko koulutukseen tulevan ikäluokan suuruus. Toi-sin sanoen, vaikka koko ikäluokka koulutettai-siin hyvin, se ei riitä korvaamaan työelämästä tapahtuvaa poistumaa.”

Korkeakoulut joutuvat tulevaisuudessa kil-pailemaan opiskelijoista entistä ankarammin. Tärkeää olisi myös ulkomaalaisten opiskelijoi-den ja opettajien saaminen Suomeen. ”Tämä on alue, jossa ammattikorkeakoulujen ja yliopisto-jen tulisi merkittävästi tehostaa toimintaansa ja houkutella tänne korkeatasoisia ulkomaalaisia opiskelijoita, opettajia ja tutkijoita.”

Ammattikorkeakouluissa nuorisoikäluokkien pienenemistä on esitetty korvattavaksi lisäämällä aikuiskoulutusta. Pulmaa ei Jäppisen mukaan kuitenkaan pystytä näin ratkaisemaan.

”Aikuisväestöä poistuu työelämästä niin pal-jon, että kouluttavaa väestöä ei yksinkertaisesti ole riittävästi. Aikuiskoulutus sinällään on haaste ja se tulee saada kuntoon.”

Korkeakoulujen oma aktiivisuus tärkeää

Opetusministeriö toivoo korkeakoulujen omaa aktiivisuutta verkon kehittämisessä. ”Tärkeää olisi, että korkeakoulut tekevät itse oikean analyysin ja sen perusteella oman strategiansa, millä ne takaavat korkean laadun ja tulevaisuutensa.”

Ylijohtaja korostaa, ettei ministeriöllä ole valmista mallia tai lukumäärää verkon laajuu-desta. Nyt ministeriön alaisia yliopistoja on 20 ja ammattikorkeakouluja 29. Lisäksi on kolme muuta ammattikorkeakoulua.

”Vaikka määrää tärkeämpää onkin laatu, niin realiteetit ovat sellaiset, ettei korkeakouluja voi

4 Korkeakoulut joutuvat tulevaisuudessa kilpailemaan opiskelijoista entistä ankaram-min, sanoo opetusministeriön ylijohtaja Arvo Jäppinen.

Strada ● 13

ikärakenteestakaan johtuen muutaman vuoden päästä olla nykyistä määrää.”

Korkeakouluverkon kehittämisessä Jäp-pinen korostaa myös laaja-alaisuuden merki-tystä. ”Yhteiskunnan haasteisiin vastaaminen edellyttää sitä. Ongelmat ovat harvoin kapea-alaisia eivätkä ne noudattele koulutusalarajoja. Yleensä tarvitaan tiettyä laajuutta, jotta ongel-miin voidaan vastata. Kysymys on myös siitä, että korkeakoulut löytävät omat vahvuutensa”, Jäppinen sanoo.

Yhteistyötä tarvitaanJäppisen mukaan alueellinen korkeakouluverkko on pääsääntöisesti mahdollista säilyttää myös uudessa tilanteessa. Yliopistojen ja ammatti-korkeakoulujen tulee löytää toisensa ja pys-tyä yhdessä muodostamaan vahva alueellinen korkeakouluyhteisö. Jäppinen korostaakin, ettei ministeriö aja ammattikorkeakoulujen ja yliopis-tojen tehtävien yhdistämistä tai samankaltaista-mista, vaan korkeakoulujärjestelmää kehitetään edelleen ns. duaalimallin pohjalta. ”Tärkeää on yhteistyö, jossa molemmilla on oma selkeä pro-fi ilinsa. Mutta jos eriseuraisuus jatkuu, niin sir-paleet eivät helposti säily”, hän toteaa.

Jäppisen mukaan myös pääkaupunkiseudulla joudutaan korkeakoulujen välillä katsomaan,

kuinka tulevaisuudessa pärjätään. Hän sanoo ministeriön kannustavan mm. pääkaupunkiseu-dun korkeakoulujen neuvottelukuntaa, jotta sieltä tulisi aloitteita verkon kehittämiseksi.

”Mitään ajatusta ei pitäisi hylätä sillä perus-teella, ettei näin ole tehty aikaisemmin. Voisi avautua suuria mahdollisuuksia, jos neuvotel-taisiin esimerkiksi myös ammattikorkeakoulujen ja elinkeinoelämän yhteisistä yksiköistä.”

”Ammattikorkeakoulujen tehtävänä on vas-tata siihen osaamistarpeeseen, joka alueella on, oli sitten kysymys koulutuksesta tai t&k-toimin-nasta. Jotta ammattikorkeakoulu on alueellisesti vaikuttava, sillä pitää olla hyvin kiinteä yhteys alueensa elinkeino- ja työelämään. Yhteistyössä molemmat voivat säilyttää oman roolinsa ja iden-titeettinsä. Kysymys on enemmän siitä, miten synergia-mielessä voidaan tukea toinen tois-taan ja siten synnyttää laatua.”

Laadun kehittäminen globaali haaste

Laadun kehittäminen ei ole pelkästään korkea-koulujen kansallinen vaan myös eurooppalainen ja globaali haaste. ”Yksi tärkeä haaste tulee Euroopan Unionilta, kun toteutetaan euroop-palaista korkeakoulualuetta. Laatu korostuu aivan olennaisella tavalla. Korkeakoulujen laadun pitää

Laatu – korkeakoulujen elinehto

petusministeriön ylijohtaja Arvo Jäppinen esittelee myös oman visionsa Suomen korkeakouluverkosta 2015 – 2020 ja

sen keskeisistä ominaispiirteistä. ”On selvää, että korkeakoulujen merkitys tulee olemaan nykyistä paljon suurempi. Korkeakoulujen merkitys kasvaa voimakkaasti, koska tarvitaan yhä korkeampitasoi-sempaa osaamista.” Toiseksi Jäppinen ennustaa, että kansainväli-syys on läpäissyt koko systeemin. ”Korkeakouluissa ei voi enää olla yksiköitä tai toimijoita – jos ne haluavat olla laadun kärjessä – jotka eivät ole kansainvälisiä, oli sitten kysymys opiskelijoista, opettajista tai hallinnosta. Korkeakoulut ovat kansainvälisesti verkottuneet niin, että niillä kaikilla on merkittävät yhteistyökumppanit maailmalla win-win -periaatteella eli annetaan ja saadaan”, Jäppinen kuvailee.

Korkeakoulujen johtamisjärjestelmä on kokonaan uudistettu. ”Nykyisellä johtamisjärjestelmällä ei pystytä vastaamaan tuleviin haasteisiin. Johtamisen tulee olla nykyistä huomattavasti ammat-timaisempaa. Lisäksi yksiköillä tulee olla enemmän autonomiaa – mahdollisuuksia johtaa omaa toimintaansa.”

Korkeakoulujen sisäisen hallintojärjestelmän on muututtava. Sen tulee olla joustava, jotta se voi muuttua olemassa olevien tar-peiden mukaan eikä korkeakoulujen sisäisen tilanteen mukaan.

”Yksikkörajat joudutaan ja pitää ylittää. Rajat eivät saa olla jyrk-kiä yksiköiden, ammattikorkeakoulujen, yliopistojen eikä elinkei-noelämän välillä. Rajat on pakko murtaa, jos halutaan reagoida nopeasti olemassa oleviin tarpeisiin.”

Jäppinen uskoo, että kansallinen korkeakouluverkko tulee ole-maan nykyistä tiiviimpi. ”Yksiköiden määrä riippuu siitä, millä luku-määrällä korkea laatu pystytään takaamaan. Laatukilpailu myös tiputtaa heikompia yksiköitä pois. Opiskelijat, opettajat, elinkeino-elämä ja rahoittajat äänestävät jaloillaan.”

Lopuksi ylijohtaja huomauttaa, ettei mikään edellä lueteltu asia ole itsearvoisesti tärkeä. ”Tärkeää on se, että niillä kaikilla on yhteys laatuun ja sen varmistukseen. Tämä on korkeakoulujen tule-vaisuuden elinehto.”

Liisa Salo

O

Visio

201

5 – 20

20

olla uskottava eurooppalaisilla ja kansainvälisillä foorumeilla,” Jäppinen korostaa.

Hänen mukaansa eurooppalainen yhteis-työ – muun muassa opiskelijoiden liikkuvuus – edellyttää, että kullakin korkeakoululla on oma uskottava laadunvarmistusjärjestelmänsä, jonka tunnustavat myös eurooppalaiset ja kansainvä-liset yhteistyökumppanit.

Jäppisen mukaan suunnitteilla on euroop-palainen rekisteri, johon kirjattaisiin hyväksy-mismenettelyn eli akkreditoinnin jälkeen kaik-kien Euroopan maiden arviointikeskukset, Suo-men Korkeakoulujen arviointineuvostoa vas-taavat elimet.

”Tällöin meidän korkeakoulumme voivat pyytää esimerkiksi hollantilaiselta arviointieli-meltä tai britit voisivat pyytää meidän arvioin-tineuvostolta arvioinnin. Nämä arvioinnit olisi-vat yhteisesti hyväksyttäviä.”

Jäppisen mukaan olennaista on, että syntyy vahva kansallinen ja kansainvälinen arviointi-järjestelmä. ”Myös Suomessa on asetettu työ-ryhmä tekemään ehdotusta oman arviointijär-jestelmämme ja arviointilainsäädäntömme kehit-tämiseksi, jotta hyvä systeemimme tulisi vielä paremmaksi ja että se olisi arvostettu eurooppa-laisilla foorumeilla myös tulevaisuudessa.”

Liisa Salo

Stad

iala

isia

Strada ● 14

Stadialaisia-palstalla haastatellaan mielenkiintoisia Helsingin ammat-

tikorkeakoulussa työskenteleviä, opis-kelevia tai sieltä valmistuneita ihmi-siä. Haastattelussa Stadian alumnit ry: n uusi toiminnanjohtaja J U L I A P E R Ä , joka aloitti tehtävässään tam-mikuussa.

Kuka olet?”Olen Julia Perä ja 28-vuotias. Valmistuin Sta-diasta sairaanhoitajaksi vuonna 2000 ja siitä asti olen työskennellyt erilaisilla teho-osastoilla. Vii-meisin työpaikkani oli Mehiläisen sydänteholla, jossa olen ollut noin kaksi ja puoli vuotta. Vuonna 2001 aloitin valtiotieteen opinnot ja olen gradua vaille valmis valtiotieteen maisteri. Pääaineenani on sosiologia ja lisäksi olen lukenut viestintää ja suorittanut johtajuusopintoja.”

Mikä on Stadian alumnit?”Se on yhdistys, joka on perustettu jouluna 2001 eli nyt on käynnistynyt viides toimintavuosi. Yhdistyksen jäseniksi voivat liittyä kaikki Helsingin ammattikorkeakoulusta valmistuneet. Lisäksi jäse-neksi voidaan hyväksyä myös muualta ammat-tikorkeakouluista valmistuneita. Yhtenä perusta-misideana oli tarjota valmistuneille opiskelijoille mahdollisuus pitää yhteyttä entisiin opiskeluka-vereihin ja tehdä Stadian kanssa yhteistyötä kou-lutuksen kehittämisessä. Tältä pohjalta käynnis-

tyi myös alumni-kummitoiminta, jossa valmistuneet tulevat kertomaan uusille opiskelijoille, miten opintoja kannat-taa ajatella työelämän näkökulmasta. Toiminnan alussa erityisen tärkeää oli myös ammattikorkeakoulututkintojen tunnettuuden parantaminen ja niiden markkinoiminen työelämään.”

valmistumassa oleville. Järjestämme kummeille myös koulutusta, koska he toimivat alumnitoi-minnan sananviejinä työelämään päin.

Yksi tärkeä toimintamuotomme on Yrittä-jäClub, joka käynnistyi vuonna 2002. Klubilaiset tapaavat 2 – 3 kertaa vuodessa eri aiheiden pii-rissä. Ideana on se, että sekä alumnit että yrittä-jyydestä kiinnostuneet Stadian opiskelijat voivat tavata ja verkostoitua keskenään. Tapaamisissa esitellään käytännön tietoa yrittäjyydestä kuten yrityksen perustamiseen, rahoitukseen, toimi-nimellä toimimiseen jne. liittyen. Toiminta on löytänyt oman porukkansa, ja se on ollut yksi tärkeimpiä juttujamme.

Lisäksi olemme järjestäneet vuosijuhlan kol-mena vuonna peräkkäin ja julkaisemme omaa Alumnus-lehteä. Joka toinen vuosi toteutamme myös alumnien työllistymiskyselyn, josta saamme tietoa Stadiasta valmistuneiden työllistymisestä. Samalla keräämme tietoa alumnitoiminnasta. Joka toinen vuosi taas on työnantajakysely, jossa kartoitamme työantajien mielipiteitä Stadiasta valmistuneista.”

Mikä itseäsi erityisesti kiinnostaa alumnitoi-minnassa?”Olen ollut mukana perustamassa Stadian alum-neja ja uskon, että toiminnalla on rajoittamaton potentiaali kehittyä. Alumnitoiminta on myös vastaus ammattikorkeakoulujen tehtävään yllä-pitää yhteiskunnallisia suhteita.

Alumnit voivat toimia ammattikorkeakoulun linkkinä työelämään ja myös toisin päin: kaut-tamme työelämä voi olla yhteydessä ammatti-korkeakouluun eli voimme toimia yhtenä rek-rytointivälineenä.

Meillä on myös alumni-netti, jonka kautta voi käydä esimerkiksi katsomassa, mitä van-halle opiskelukaverille kuuluu. Lisäksi suun-nitteilla on keskustelufoorumi alumniasioille.Tärkeintä kuitenkin on edelleen ammattikor-keakoulun ja alumnitoiminnan tunnettuuden lisääminen.”

Teho-osaston sairaanhoitajasta alumnien uusi toiminnanjohtaja

Mitä sana alumni tarkoittaa? ”Alumni on latinaa ja tarkoittaa kasvattia tai suo-jattia eli meidän näkökulmastamme ammattikor-keakoulun kasvattia. Se on itse asiassa monikko-muoto, jonka yksikkömuoto on alumnus, joka on jäsenlehtemme nimi.”

Mikä on Stadian alumnien jäsenmäärä ja kuinka jäseneksi liitytään?”Jäseniä on satoja vähän laskentatavasta riip-puen ja määrä kasvaa koko ajan. Jäseneksi voi liittyä täyttämällä liittymiskaavakkeen, joka jae-taan esitteemme mukana kaikille Stadiasta val-mistuneille. Liittymiskaavakkeen voi täyttää myös verkkosivujemme kautta.

Meillä on 15 euron liittymismaksu, joka mak-setaan kertaluonteisesti. Alumnitoimintaa on tällä hetkellä viimeisimmän tietomme mukaan noin 18 ammattikorkeakoulussa, mutta määrä kasvaa kokoa ajan.”

Mitä toimintaanne kuuluu?”Järjestämme erilaisia alumnitapahtumia johon-kin teemaan liittyen 2 – 5 vuodessa. Ne ovat yleensä hauskoja tapahtumia, joihin liittyy myös jokin ajankohtaiseen aiheeseen kuuluva asian-tuntijaluento. Yhdistys on järjestänyt esimerkiksi viinikursseja, tapasiltoja jne.

Lisäksi on alumni-kummitoimintaa. Jokai-sella koulutusohjelmalla on oma alumni-kummi, joka käy valottamassa uusille opiskelijoille työ-elämän näkökulmaa ja sitä, miten opintoja kan-nattaa miettiä tulevaisuuden kannalta. Esimer-kiksi sairaanhoitajan ura ei ole kovin yksisuuntai-nen, vaan vaihtoehtoja on monia. Muun muassa näitä erilaisia vaihtoehtoja kummi voi valottaa opintojensa alussa oleville.

Opiskelijat voivat olla yhteydessä kummei-hin koko opintojensa ajan ja pyydettäessä kum-mit tulevat myös luennoimaan. Lisäksi kummit ovat olleet mukana työelämäiltapäivissä, joita on toteutettu yhdessä Stadian ura- ja rekrytointipal-veluiden kanssa. Tämä toiminta on suunnattu

Stadialaisia

Lisätietoja: Stadian alumnit ry, toiminnanjohtaja Julia Perä

2 alumni@stadia.fi

2 GSM 050 342 0341

Strada ● 15

■ A

imo

Vir

tane

n

Mihin suuntaan haluat kehittää Stadian alumnitoimintaa oman toiminnanjohtajuu-tesi aikana?”Tavoitteena on kehittää vielä enemmän yhteis-työtä paitsi Stadiaan myös laajemmin yhteiskun-taan, niin että voisimme olla kanava, johon yhdis-tykset ja yritykset voivat ottaa yhteyttä niin, että voimme viedä asioita eteenpäin yhdessä Stadian ura- ja rekrytointipalveluiden kanssa.

Lisäksi toivoisin, että kummitoiminnasta tulee vielä enemmän ´brändi` aivan kuten tuto-rit jo ovat.

Haastetta on myös siinä, että saamme ihmi-siä mukaan toimintaan niin, että he voivat kokea sen omakseen. Lisäksi täytyy kehittää yhteis-työtä muiden pääkaupunkiseudun ammattikor-keakoulujen alumniyhdistysten kanssa. Ja ehkä tulevaisuudessa pitää harkita myös kansainvä-listä alumniyhteistyötä. Perustoimintomme ovat vakaat, joten jatkossa voimme panostaa niiden edelleen kehittämiseen.”

Kiteytä vielä lyhyesti, miksi kannattaa tulla mukaan alumnitoimintaan?”Kauttamme saa ajankohtaista tietoa työelämästä; tarjoamme linkin pitää yhteyttä vanhoihin opis-kelutovereihin ja mahdollisuuden verkostoitua. Lisäksi tämä on kivaa eli mukaan kuuluu myös hauskanpitoa; mistään ryppyotsaisesta toimin-nasta ei siis ole kyse.”

Liisa Salo

1 Toiminnanjohtaja Julia Perä toivoo, että Stadian alumnit voi toimia ammattikorkea-koulun linkkinä työelämään.

Strada ● 16

iljander aloitti vararehtorina syksyllä ja hän myöntää, että alku on ollut vauhdi-

kas, kun hän on tutustunut uuteen työpaikkaansa, sen ihmisiin ja toimintoihin. ”Hetken tuntui kuin pyörremyrsky olisi tempaissut mukaansa.”

Hypystä tuntemattomaan ei Linjanderin koh-dalla kuitenkaan voi puhua. Hänellä on takanaan 14 vuotta tutkijana Jyväskylän yliopistossa, jossa hän työskenteli mm. koulutuksen tutkimuslaitok-sen tutkimusryhmässä, jonka tehtävänä oli mm. seurata ammattikorkeakoulukenttää. ”Tapahtumien tahti ammattikorkeakouluissa vain oli 1990-luvun lopulla niin kova, että tutkimuksella oli mahdo-tonta pysyä mukana”, Liljander muistelee.

Hänen kiinnostustaan ammattikorkeakou-luun lisäsi myös tutkimuksellisuuden lisäänty-minen ammattikorkeakoulujen toiminnassa, kun vuonna 2003 voimaan tullut uusi ammattikor-

keakoululaki nosti tutkimuksen ja kehittämisen keskeiseksi tehtäväksi opetuksen rinnalle.

Ennen Stadiaa Liljander ehti perehtyä ammat-tikorkeakoulumaailmaan myös käytännössä työs-kennellessään tutkimuspäällikkönä ja Innovaa-tiokeskuksen varajohtajana Lahden ammattikor-keakoulussa. Lisäksi hän toimi asiantuntijana ja opetusministeriön selvitysmiehenä valtakunnal-lisissa amk-hankkeissa, joissa hän perehtyi mm. ammattikorkeakoulujen asemaan eurooppalai-sella korkeakoulutusalueella.

Tutkimus- ja kehitystyöLiljanderin mukaan ammattikorkeakouluilla on nyky-yhteiskunnassa selkeä tehtävä – joka hah-mottuu niiden asemasta innovaatioketjussa – kouluttaa asiantuntijoita ja tuottaa tietoa lähellä sen soveltajaa ja käyttäjää.

L

Stadian tuore vararehtori uskoo osaamisen luovaan yhdistämiseenKasvatustieteiden tohtori Juha-Pekka Liljander sanoo olevansa työssään par-haimmillaan silloin, kun edessä on riittävän kokoisia haasteita ja päämääriä, joihin voi sitoutua. Uudessa tehtävässään Stadian vararehtorina hän uskoo haasteita riittävän, sillä hänen vastuualueelleen kuuluvat aikuiskoulutus- ja työelämäpalvelut, tutkimus- ja kehitystyö sekä sisäiset palvelut. Eli kaikki ne toiminnot, joihin tällä hetkellä kohdistuu paljon odotuksia ja toiveita niin ammattikorkeakoulujen sisällä kuin yhteiskunnankin taholta.

”Ammattikorkeakoulut ovat jo perinteiltään instituutioita, jotka toimivat lähellä toimijakent-tää ja työelämää. Niille on keskeistä työelämän ja lähialueen palveleminen. Toisaalta profi loitu-minen ja omien vahvuuksien hakeminen edel-lyttävät niiltä myös valtakunnallisia tehtäviä.”

Suurimmaksi haasteeksi omassa työssään Liljander uskoo nousevan t&k-työn, jonka asema ei ole riittävän selkiytynyt ammattikorkeakou-

Strada ● 17>>>>>

1 Stadian uudella vararehtorilla Juha-Pekka Liljanderilla on takanaan pitkä tausta yli-opistotutkijana.

kien pienenemisen takia. Toisaalta jälkiteollisen ja postmodernin yhteiskunnan muutostahti on niin kova, että käytettävissä oleva tieto vanhenee nopeasti. Lisäksi työelämässä toimivien koulu-tustaso eri ikäluokissa on erilainen.

”Jatkuva uuden tiedon tarve työelämässä haastaa ammattikorkeakoulut. Meidän pitää pys-tyä tarjoamaan kovatasoista täydennyskoulu-tusta ja tutkintoon johtavaa aikuiskoulutusta yhä paremmin koulutetuille ja osaavammille aikui-sille. Toisaalta myös ikäluokkien välisen tietokui-lun kiinni kurominen on meille haaste.”

”Uuden tiedon tuottaminen ei ole enää pel-kästään yliopistojen tehtävä, vaan se on siirty-nyt myös erilaisille instituutioille. Ammattikor-keakoulujen mahdollisuus suhteessa yliopis-toihin on niiden edullinen asema innovaatio-ketjussa. Pystymme tuottamaan tiedon lähellä sen soveltajaa. Aikuiskoulutuksen ja työelämä-palvelujen kautta saamme uuden tiedon välit-tömästi siirrettyä työelämään johto- ja asian-tuntijatehtävissä toimiville ihmisille.”

Liljander korostaakin t&k-työn, aikuiskoulu-tuksen ja työelämäpalvelujen kiinteää yhteyttä toisiinsa.

Uudella organisaatiolla uusiin haasteisiin

Stadissa kuten monella muullakin työpaikalla mietitään myös sitä, millaisella organisaatiolla ammattikorkeakoulu pystyy parhaiten vastaa-maan yhteiskunnan uusiin haasteisiin.

”Uusi ammattikorkeakoululaki heijastelee niitä tarpeita, joita yhteiskunnassa on. Nuorisoikäluok-kien peruskoulutuksen rinnalle on tullut t&k-työ ja kasvavana haasteena aikuiskoulutus. Samalla on selvästi siirrytty prosessilähtöiseen ajatteluun, jossa organisaatiota hahmotetaan sen ydinpro-sessien – peruskoulutuksen, t&k-työn ja aikuis-koulutuksen – kautta”, Linjander sanoo.

”Kun t&k-työn haasteena on synnyttää isom-pia ja vaikuttavampia kokonaisuuksia, yksi tapa kasvattaa hankkeita on osaamisen yhdistäminen

luissa. ”Lähtökohtana on miettiä, mitä t&k-työ ammattikorkeakouluissa ylipäätään on, mikä on sen prosessi ja miten se otetaan haltuun.”

Lisäksi ammattikorkeakoulujen t&k-hank-keista tulisi saada nykyistä suurempia, näkyväm-piä ja monialaisia kokonaisuuksia. ”Näin saamme kasvot yhteistyötahojen suuntaan. Tämä helpot-taa myös rahoituksen hakemista, mutta samalla hankkeiden vaikuttavuus olisi eri luokkaa kuin

nykyisin. Stadiassa tämä tarkoittaa ammattikor-keakoulun monialaisen potentiaalin aitoa hyö-dyntämistä”, Linjander kiteyttää.

Aikuiskoulutus- ja työelämäpalvelut

Myös aikuiskoulutuksen ja työelämäpalvelujen merkitys korostuu Liljanderin mukaan tulevai-suudessa monistakin syistä, mm. nuorisoikäluok-

■ M

ari

Hoh

tari

, Rh

inoc

eros

Oy

Strada ● 18

eli tuottaa erilaisen osaamisen kautta moniosaa-mista ja muuntautumiskykyä yhteiskuntaan. Tämä edellyttää tiedon yhdistelemistä luovalla ja inno-vatiivisella tavalla, jota koulutuksen toimialapoh-jainen rakenne ei välttämättä suosi.” Myös aikuis-koulutuksessa eli työelämässä oleville välitettä-vän tiedon tulee olla monialaista, jolloin sektori-ajattelu ei Liljanderin mukaan enää riitä. Hänestä ammattikorkeakoulun organisaation tulee olla sellainen, että se mahdollistaa nopean reagoi-misen yhteiskunnan muutoksiin. Toisaalta orga-nisaation toiminnan tulee periaatteeltaan olla yhtenäistä, jotta voimavarat talon sisällä voidaan kohdentaa yhteisiin hankkeisiin.

”Stadiassa organisaatiomuutoksen kautta haetaan sellaista rakennetta, jossa uuden ja mie-likuvituksellisen osaamisen syntymisen esteitä puretaan. Kovin sektoripohjainen rakenne johtaa helposti siihen, että yhteistyötä on isojen kokonai-suuksien sisällä mutta sektoreiden ympärillä ovat isot, paksut seinät, joita on vaikea ylittää.”

Johtaminen ja jaksaminenMuutospyörteessä olevassa nyky-yhteiskunnassa johtajan tehtävänä on Liljanderin mukaan löy-tää suunta, jota kohti organisaatiossa pyritään. Tästä muodostuu toiminnan päämäärä.

”Muutos on oleellisempaa kuin lopullisen muodon saavuttaminen. Nyky-yhteiskunnassa ei voi saavuttaa mitään täydellistä tai lopullista”, Liljander toteaa.

Hän ei tunnustaudu minkään erityisen joh-tamisopin kannattajaksi vaan uskoo siihen, että asioita viedään eteenpäin tekemällä töitä ihmis-ten kanssa. ”Tärkeää on ihmisten jokapäiväi-nen kohtaaminen: keskustelu, kuunteleminen ja yhteinen suunnittelu. Uskon, että nämä ovat avaimia uudistukseen.”

Haasteellinen työ vie helposti mukanaan. Lil-jander pitääkin tärkeänä, että ihmisillä on myös työn ulkopuolista elämää.

”Omassa tapauksessani siihen kuuluvat perhe ja lapset sekä harrastukset kuten met-sästys ja kalastus. Ajan päivittäin Helsingistä kotiin Lahteen. Automatkalla ehdin prosessoida päivän pahimmat ´traumat` mielestäni. Töistä lähtiessä jotakin jää aina kesken ja on hyvä, että sitä ehtii pyöritellä vielä vähän aikaa matkalla, mutta viimeistään kotona tilanne siellä tempai-see mukaansa ja työasiat unohtuvat.”

Liisa Salo

>>>>>

Suomalaista kulttuuria maailmallelen Stadian ensimmäisen kulttuurituotan-non suuntautumisvaihtoehdon kasvatti ja

toimin tätä nykyä Suomen Lontoon instituutin taidevastaavana. Suomen Lontoon instituutti on yksi Suomen ulkomailla toimivista kulttuuri-instituuteista. Sen keskeisiin toimintaperiaattei-siin kuuluu suomalaiseen kulttuuri- ja tiedekent-tään liittyvän tietotaidon tarjoaminen Britteinsaa-rilla toimiville tahoille. Lisäksi se edistää maiden välisiä suhteita ja edesauttaa näiden taide- ja tiedetoimijoiden verkostoitumista. Taidevastaa-van tehtäviin kuuluu instituutin taideohjelman suunnittelu, taiteilijaresidenssi- ja vierailuhank-keet, yhteistyöprojektit brittiläisten ja irlantilaisten tuottajatahojen, konserttitalojen, gallerioiden ja festivaalien kanssa, suomalaisesta taiteesta tie-dottaminen, neuvontapalvelut ja uusien kontak-tien luominen. Työ vaatii laaja-alaista Suomen ja Iso-Britannian sekä Irlannin taiteen kenttien tuntemusta, projektinhallintakykyä, arviointitai-toja ja hyvää ihmistuntemusta, sekä luonnolli-sesti hyviä kieli- ja keskustelutaitoja.

Opinnot valmensivat kansainvälisiin tehtäviin

Aloitin taidevastaavan toimessani lokakuussa 2005 työskenneltyäni tätä ennen monenlaisissa kulttuurialan tehtävissä. Työurani kulttuurin ken-tällä alkoi jo vuonna 1994, viisi vuotta ennen kuin aloitin AMK-opintoni. Jatkoin työskentelyä koko opiskeluajan, mikä osaltaan viivästytti val-mistumistani mutta toisaalta auttoi ylläpitämään ja laajentamaan verkostojani sekä ammattitai-toani. Lisäksi alan tehtävissä työskentely opis-kelun ohessa tuki teoreettisia opintojani mm. antamalla vertailukohteita ja kokemuspohjaa opetuksessa käsittelyille aiheille. Ammattikor-keakoulun työelämälähtöisyys ja opetussuun-nitelmaan sisältyvä projektityöskentely antoi-vat minulle uusia kokemuksia monenlaisissa työympäristöissä sekä mahdollisuuden luoda uusia kontakteja alan nykyisten ja tulevien toi-mijoiden joukossa.

Kiinnostukseni kulttuurihallintoon ja suun-tautumiseni siihen valmistaviin opintoihin sekä hakeutuminen entistä kansainvälisempiin työ-tehtäviin alkoi vuonna 2001, jolloin silloinen kulttuurituotannon suuntautumisvaihtoehtovas-

O taava kannusti minua hakemaan työharjoittelu-paikkaa Pohjoismaiden näyttämötaiteen keskuk-sesta. Harjoittelujakson aikana opin, että julkisen sektorin kulttuuriorganisaatiossa työskentely voi olla erittäin antoisaa. Näin läheltä, kuinka kan-sainvälisten kulttuuriorganisaatioiden toiminta edesauttaa taitelijoiden ja sitä kautta kansallisten kulttuurien näkyvyyttä globalisoituvassa maail-massa. Positiiviset kokemukseni työharjoittelusta vakuuttivat minut opintoihin kuuluvan harjoitte-lujakson tarpeellisuudesta. Nykyisessä työssäni toimin myös taideharjoittelijoiden esimiehenä ja olen siksi iloinen siitä, että sain omakohtai-sesti kokea, millaista on suorittaa harjoittelu kulttuuriorganisaatiossa ulkomailla.

AMK:t kannustavat kulttuuriyrittäjyyteen

Työssäni olen usein kanssakäymisissä diplo-maattien ja ulkoasiainhallinnon virkamiesten kanssa. Opiskeluaikana koordinoin Stadian Polar meets Solar -tutkimus- ja kehityshanketta, jonka myötä tein pitkään yhteistyötä ulkoasiainminis-teriön kanssa. Yhteistyö antoi arvokkaita koke-muksia ja valmensi minua nykyisiin tehtäviini. Hanketoiminnan myötä tulivat myös monen kulttuurihallinnon organisaation toimintape-riaatteet entistä tutummiksi. Näihin perehdyin myös kulttuuriorganisaatiot -opintokokonaisuu-den aikana. Lisäksi koin kulttuuripolitiikan kurs-sit hyväksi kertaukseksi.

Ammattikorkeakoulut kannustavat mediano-meja kulttuuriyrittäjyyteen tarjoamalla siihen valmistavaa ja sitä tukevaa koulutusta. Perus-

Strada ● 19

Suomalaista kulttuuria maailmalle

tadian auto- ja kuljetustekniikan koulutus-ohjelma toteutti strategiansa mukaisesti

ensimmäisen ns. ”viisaan miehen” tapaami-sen Frankfurtin autonäyttelyssä syyskuussa Saksassa. Ideana on keskustella kansainvälis-ten autoalan visionäärien ja vaikuttajien kanssa alan tulevaisuuden näkymistä ja kuulla heidän mielipiteitään alan koulutuksen kehittämisestä eli kuulla viisaita sanoja viisaalta mieheltä.

Ensimmäinen keskustelukumppani oli VAG-konsernin diplomi-insinööri Holger Dietze. Uusimpaan autotekniikkaan ja tuo-tekehityksen johtoon erikoistuneen Dietzen näyttöihin kuuluu mm. äskettäin markkinoille tullut Volkswagen Jetta. Näkemystä autoin-sinöörikoulutuksen maailmaan hän on saa-nut toimiessaan kymmenen vuotta Hampu-rin ammattikorkeakoulun Master-kurssin eri-koistumisjakson luennoitsijana.

Dietzen mukaan automarkkinat ovat pirs-toutumassa yhä pienempiin markkinaseg-mentteihin. Esimerkiksi Volkswagenilla (VW) on tarjolla peräti 80 henkilöautomallia, kun 1980-luvulla versioita oli vain 15. Haasteena Dietzen mukaan onkin kannattavuuden säi-lyttäminen ilman suuria investointeja.

Myös autoelektroniikan merkitys eri tek-nologioita yhdistävä tekijänä on tulevaisuu-dessa yhä suurempi. Hiilidioksidipäästöjen vähentämisessä Dietze pitää mahdollisena kehityssuuntana moottorien hyötysuhteen parantamista. Lisäksi auton muunneltavuus eri käyttötilanteisiin on ostajan kannalta yhä tärkeämpi argumentti. Tämä kehityssuunta näkyy Dietzen mukaan mm. uusissa taittu-vissa avokattojärjestelmissä. Dietze uskoo, että

kilpailutilanteessa automerkin erottuminen perustuu ratkaisevasti laatutekijöihin. Hyvä turvallisuustekniikka uusissa autoissa on jo itsestään selvyys. Automerkin kannalta kaik-kein tärkeintä on Dietzen mukaan kuitenkin markkinointivisio, jossa auton ominaisuudet onnistutaan kokoamaan ”käsitteeksi”. VW: n haasteena Dietze pitää Kupla – Golf - ketjun jatkamista myös tulevaisuudessa.

Stadian koulutusohjelmaa Dietze kiitteli erityisesti hyvin valituista suuntautumisvaihto-ehdoista. Hänen mukaansa suomalaiset ovat edelläkävijöitä jälkimarkkinointiin ja autoelekt-roniikkaan erikoistumisessa.

Kattava yleisnäkemys on Dietzen mukaan koulutuksessa tärkeää, mutta se ei saa sulkea pois syventävää osaamista esimerkiksi tieto-koneavusteisesta eli CAD-suunnittelusta ja elektroniikasta. Dietze myös muistuttaa, että suunnittelutehtävissä kustannusosaaminen kulkee käsi kädessä tekniikan kanssa, minkä lisäksi lopputuotteen kokonaisuus määrää laatutason. Dietzen mukaan tulevaisuuden autoinsinöörin on oltava myös johtajatyyppi, joka kykenee myymään osaamisensa myös omassa organisaatiossa.

Pasi Perhoniemi

S

Autoinsinööriopettajat kuulivat ”viisaan miehen” ajatuksia alan kehityksestä

■ Per t t i Y lhä inen , kuvassa Holger D ie t ze .

■ P

ertt

i Yl

häin

en

tin ensimmäisenä opiskeluvuotenani osakeyh-tiömuotoisen yritykseni nykyisen aviomieheni kanssa. Opinto-ohjelman myöhemmin tarjoamat liiketoiminnan, taloushallinnon ja kulttuuriyrit-tämisen opinnot tarjosivat hyödyllisiä oppeja aloittelevalle yrittäjälle, tosin ilman oman yri-tyksen antamaa käytännön toteutusta opit oli-sivat voineet jäädä ohuehkoiksi. Suosittelenkin kaikille yrittämisestä kiinnostuneille opiskelijoille yrityksen perustamista opiskeluaikana, jolloin luennoitsijat voivat antaa käytännön neuvoja ja liiketoiminnan kehittämisvaiheessa synty-viä ideoita voi peilata opiskelutovereiden kes-kuudessa. Kokemukseni pienyrittäjyydestä on ollut hyödyllistä ajatellen nykyistä toimenku-vaani. Ymmärrän pienten suomalaisten kulttuu-ritoimijoiden arkipäivää ja tiedän millaiset läh-tökohdat monella suomalaisyrityksellä on esi-merkiksi kulttuurivientiä ajatellen.

* * *uomalaisella taiteella on hyvät edellytyk-set menestyä maailmalla, kunhan tuot-

tajat, kuraattorit, tiedottajat ja taiteilijat itse osaa-vat markkinoida kulttuurituotteitaan ”maassa maan tavalla”. Asiantuntijaorganisaatiot ja pai-kalliset järjestöt voivat olla tässä asiassa suu-reksi avuksi, joten meihin ulkomailla Suomea tottuneesti edustaviin organisaatioihin, kuten Suomi-instituutteihin kannattaa olla yhteydessä, mikäli suunnittelee vievänsä kotimaista kulttuu-ria ulkomaille. Jo opiskeluaikana on hyvä suun-tautua kansainväliseen toimintaan, mikäli suun-nittelee uraa kulttuuriviennin parissa.

Tea Stolt, taidevastaavaSuomen Lontoon instituutti

Lontoo, Iso-Britannia

S

Strada ● 20

Insinööriksi projekteissa oppien

Stadian tuotantotalouden koulutusoh-

jelmassa opitaan projekteissa. Insinöö-

rien koulutuksessa sovelletaan Total Pro-

ject Learning- eli TPL-menetelmää, jota

toteutetaan yhteistyössä koulutusohjel-

man opettajien, opiskelijoiden ja yritys-

ten kanssa. Tavoitteena on kouluttaa insi-

nöörejä, joilla on tietoteknisen osaamisen

lisäksi laajat valmiudet yritystoiminnan

kehittämiseen ja hyvä kielitaito.

Stadiassa käynnistyy syksyllä 2006 englanninkielinen ylempään ammattikorkea-koulututkintoon johtava Industrial Managemet - koulutusohjelma. Lisätietoja: TkT Taina Tukiainen 2 taina.tukiainen@stadia.fi 2 GSM 040 555 2482

Strada ● 21

K

■ M

ari

Hoh

tari

, Rh

inoc

eros

Oy

oulutuksessa panostetaan vankan insi-nööritaidon lisäksi projekti- ja tiimityös-

kentelyyn sekä kansainväliseen osaamiseen”, kertoo koulutusohjelman yliopettajana ja kou-lutusjohtajana viime keväänä aloittanut teknii-kan tohtori Taina Tukiainen. Hän tietää oma-kohtaisesti, että kaikkia näitä taitoja tarvitaan työelämässä, sillä hänellä on takanaan lähes 20 vuotta teollisuuden palveluksessa. Viimei-set kymmenen vuotta Tukiainen työskenteli kan-sainvälisissä tehtävissä Nokian verkkoliiketoimin-nassa ja uuden liiketoiminnnan kehittämisyksi-kössä matkapuhelin puolella.

Ennen siirtymistään Stadiaan Tukiainen ehti valmistua myös tekniikan tohtoriksi vuonna 2004. Teknilliseen korkeakouluun (TKK) tehty väitös-kirja käsitteli uuden liiketoiminnan kehittämistä ja yrittäjyyttä. ”Väitöskirjani jälkeen innostuin tut-kimisesta ja erityisesti siitä, kuinka asioita voi kehittää ja tutkia laajemmin erilaisten yritysten näkökulmasta. Lisäksi päätökseeni vaikuttivat 6- ja 4-vuotiaat lapseni”, Tukiainen kuvailee korkea-koulumaailmaan siirtymisensä taustoja.

Opettajuus ja tutkimustyö tulisi Tukiaisen mukaan sitoa luontevasti yhteen. ”Opettaminen on tärkeä ja ehkä aliarvostettukin alue. Jotta sitä pystyy tekemään hyvin ja innostavasti, se vaatii sekä käytännön tuntumaa että tietoa siitä, mitä tutkimuksessa ja tieteessä tehdään. Ammattikor-keakouluissa uutta on juuri opetuksen ja tutki-muksen yhdistäminen.”

Tukiainen itse jatkaa tutkimustyötään edel-leen myös kansainvälisessä verkostossa TKK: lla ja Columbian yliopistossa Yhdysvalloissa.

Insinöörityön uudet haasteetTyön luonne on viime aikoina muuttunut myös tekniikan alalla. Vankan asiaosaamisen rinnalle tärkeään rooliin ovat nousseet uudet taidot, joita työelämässä tarvitaan.

”Jos asioita katsoo yritysten näkökulmasta, niin vahvan asiaosaamisen lisäksi keskeisiksi ovat nousseet muun muassa tiimityöskentely ja kansainvälinen osaaminen. Tiimin jäsenet voi-vat tänä päivä olla yhtä hyvin USA: sta, Intiasta, Englannista kuin Suomestakin. Merkityksellistä ei olekaan se, mistä ihmiset tulevat vaan se, että asioita tehdään yhdessä”, Tukiainen sanoo.

Lisäksi insinööreiltä edellytetään myös oppi-maan oppimista ja kykyä tarttua haasteisiin sekä liiketoiminta- ja markkinointiosaamista.

”Asenne on tärkeä. Vaikka puhutaan ammat-tilaisista, olennaista on, että tietty nöyryys ja tie-donjano säilyvät. Tärkeää on myös vastuunkan-taminen ja ottaminen oltiin minkä tason tehtä-vissä tahansa.”

Tuotantotalouden koulutuksessa työelämän haasteisiin on haettu vastausta projektioppimi-sen sovelluksesta eli TPL-menetelmästä, jota on kehitetty koulutusohjelman asiantuntijoiden Ansa Harjun, Simo Lehdon, Kari Järven ja Marjatta Huhdan johdolla koulutuksen alusta eli vuo-desta 2001 alkaen. Stadian mallissa koko opis-kelu on projektisoitu. Läpi koulutuksen toteu-tetaan oppimis- , yritys- ja tutkimusprojekteja, jotka menevät osittain myös päällekkäin. Käy-tännössä tämä tarkoittaa Tukiaisen mukaan sitä, että projektioppimista käytetään välineenä teol-lisuuden ja yritysten kanssa tehtävässä yhteis-työssä eli koulutuksessa toteutetaan työelämä-lähtöisiä, aitoja projekteja.

”Toteutamme projekteja monimuotoisesti. Opiskelijat tekevät pieniä projekteja yksin tai tii-missä tehdessään insinööritöitä yrityksiin. Lisäksi he tekevät tiimeissä yrityksen tilaamia projek-teja. Uusinta uutta ovat suuret projektit, joissa koko vuosikurssi osallistuu yhteen aiheeseen liittyvään hankkeeseen, jossa he jakaantuvat

pienemmiksi projektiryhmiksi kuten yritysmaa-ilmassakin tehdään”, Tukiainen kuvailee.

Kansainvälisyys korostuuMyös kansainvälinen osaaminen korostuu kou-lutuksessa. Kaikki opiskelijat ovat lukukauden tai - vuoden ulkomailla Euroopassa, USA: ssa tai Aasiassa, jolloin suuri osa opiskelee yliopis-tossa. Kansainvälistyminen on kaksisuuntaista. Koulutuksen kolmas vuosi toteutetaan englan-nin kielellä, jolloin Stadiaan tulee kansainväli-siä vaihto-opiskelijoita.

Stadia on myös saanut julkista tunnustusta uusimuotoisesta koulutuksestaan. Teknologiateol-lisuuden 100-vuotissäätiö on myöntänyt 400 000 euron apurahan insinöörikoulutuksen kehittä-miseen ja tuotantotalouden mallin soveltami-seen myös Stadian muihin insinöörikoulutuksiin vuoden 2007 heinäkuun loppuun asti.

Tuotantotalouden koulutusohjelmassa panos-tetaan Tukiaisen mukaan jatkossa TPL-mene-telmän systematisointiin ja uuden koulutuksen kehittämiseen.

”Stadiassa käynnistyy syksyllä 2006 eng-lanninkielinen ylempään ammattikorkeakou-lututkintoon johtava Industrial Management - koulutusohjelma. Tarkoitus on hyödyntää TPL-metodista saatuja kokemuksia ja soveltaa niitä myös uudessa Masters-ohjemassa”, Tukiainen kertoo.

Liisa Salo

”

4 Yliopettaja Taina Tukiainen ohjaa tuotanto-talouden insinööriopiskelijoiden Maiju Kujalan ja Tuomas Luoman (oik.) yritysprojektia.

Monialainen Stadia 2 Helsingin ammattikorkeakoulu Stadia on yksi Suomen suurimmista ammattikorkeakouluista, jossa opiskelee korkea-

koulututkintoa yli 9 300 opiskelijaa nuoriso-, aikuis- ja avoimessa ammattikorkeakoulutuksessa. Aikuisille Stadia tarjoaa tut-kintoon johtavaa aikuiskoulutusta, ammatillisia erikoistumisopintoja, lisäkoulutusta ja avoimia ammattikorkeakouluopintoja. Stadiassa voi myös suorittaa ylemmän ammattikorkeakoulutukinnon. 2 Stadiassa opiskellaan 31 koulutusohjelmassa kult-tuuri- ja palvelualalla, sosiaalia- ja terveysalalla sekä tekniikan ja liikenteen alalla. 2 Stadiassa opiskelijat tekevät erilaisissa projekteissa yhteistyötä mm. muiden korkeakoulujen sekä pääkaupunkiseuden työ- ja elinkeinoelämän kanssa. Stadialla on eri puolilla maailmaa noin 160 yhteistyöoppilaitosta, jotka tarjoavat mahdollisuuksia saada opiskelijavaihdon kautta kansain-välistä kokemusta. 2 Ammattikorkeakulusta valmistuneet ovat alansa asiantuntijoita, jotka toimivat mm. työelämän kehit-tämis-, suunnittelu- ja esimiestehtävissä tai itsenäisinä yrittäjinä. 2 www.stadia.fi

Strada ● 22

ulttuurituotannon kuusivuotinen sym-bioosi verkkoviestinnän, AV-tuotannon

sekä radio- ja televisioilmaisun suuntautumis-vaihtoehtojen kanssa päättyy, kun kulttuuri-tuotanto eriytyy viestinnästä omaksi koulutus-ohjelmakseen.

Tänä keväänä toteutettavat musiikkiviennin erikoistumisopinnot käynnistävät uuden koulu-tusohjelman opetustoiminnan. Erityisesti vien-titoiminnan verkostoihin ja tukitoimiin keskitty-

K

● Opetus – työelämän kehittämistä? Kokemuksia laadun, hallinnon ja yrittäjyy- den opetuksesta Stadian kuntoutusalalla. ISBN 952-5158-37-3. Verkkojulkaisu. ● Innostavaa yhdessä oppimista. Kuvaus koulutuksen kehittämisestä. ISBN 952-5158-36-5. Verkkojulkaisu.● Draamaa ja teatteria yhteisöissä. ISBN 952-5158-33-0. 160 sivua. 25 euroa.● Koulu yhteisöllisenä toimijana. ISBN 952-5158-35-7. 130 sivua. 25 euroa● Punctus contra puntum. Kaksiäänisen vokaalipolyfonian työkirja. ISBN 952-5158-32-2. 76 sivua. 25 euroa.Lisää julkaisuja ja verkkojulkaisut vapaasti luettavissa pdf-muodossa osoitteessa: www.stadia.fi > Julkaisutoiminta

Stadian uusia julkaisuja

Julkaisuja myy Yliopistopaino Kustannus: ● Puh. (09) 7010 2363● Fax. (09) 7010 2374● Sähköpostilla: books@yliopistopaino.fi ● Verkkokauppa: www.yliopistopaino.fi /kirjamyynti● Kirjallisesti: Yliopistopaino Kustannus, PL 4, 00014 Helsingin Yliopisto ● Käteismyynti: Yliopistopainon kirjamyyntinäyttely, Vuorikatu 3 A, 00100 Helsinki

■ M

ari

Hoh

tari

, ku

vank

äsit

tely

Rhi

noce

ros

Oy

Kulttuurituotanto itsenäistyy omaksi koulutusohjelmakseen

vät opinnot järjestetään yhteistyössä opetusmi-nisteriön kulttuurivientiyksikön kanssa. Merkittä-vän panoksensa koulutuksen sisältöön antavat myös Finpro, Sitra, Tekes, TE-keskus, Musex ja Suomalaisen musiikin tiedotuskeskus.

Varsinainen tutkintoon (kulttuurituottaja AMK) johtava koulutus aloitetaan syksyllä kah-denkymmenen aikuisopiskelijan ryhmällä. Ensim-mäinen nuorisokoulutus starttaa syksyllä 2007.

Pia Lievetmursu

Strada ● 23

tadia’s Degree Programme in Industrial Management provides training through projects. Engineer training is carried out with the

Total Project Learning, or TPL, method in co-operation with the degree programme’s teachers and students, and businesses. The objective is to train engineers who not only have good IT skills, but also know enough about business development and have good language skills.

“The training focuses not only on solid engineering skills, but also on project and team work and international expertise,” explains Taina Tukiainen, D. Sc. (Tech.), who became the degree programme’s Princi-pal Lecturer and Head of Department last spring.

The nature of work has changed recently also in the engineering fi eld. In addition to solid factual expertise, new skills important in working life have emerged. “If you look at the matter from the companies’ point of view, team work and international expertise have become more and more important. Today a team may consists of people from the US, India, Eng-land and Finland. Where people come from is not so important, it is doing things together that counts,” says Tukiainen. Engineers are also required to improve their study skills, to develop an ability to take on new chal-lenges and to be well-educated in business and marketing issues.

Translation by Robin Maylett

Quality – a must for higher educationinland’s polytechnic education system has been a success story even by international standards. It has been used as a showcase in

OECD countries’ expert meetings to describe an educational reform in which also the quality of education has been improved and the demands of the working life have been met, says Director General Arvo Jäppinen from the Ministry of Education.

However, due to the new quality requirements for education and changes in Finland’s population structure, even further changes in the Finnish higher education network are required. The challenges for greater expertise in working life have grown signifi cantly. The requirements for education are becoming more and more demanding. Another reason for

developing the higher education network has to do with demographic changes, says Jäppinen.

“After 2010, the number of people going on pension will be higher than the entire age group entering postsecondary education. In other words, even if the entire age group was trained well, it would not be enough to replace those who go on pension.”

So in future, institutes of higher education will have to fi ght for their students even harder. It would also be important to get foreign students and teachers to come to Finland. “This is an area where polytechnics and universities should be much more active and try to attract top foreign students, teachers and researchers into the country,” says Jäppinen.

F

Strength in combining different areas of expertiseean Juha-Pekka Liljander, Doctor of Education, says he is at his best at work when he has big enough challenges and targets he

can commit himself to. He believes that his new post as Stadia’s Dean will provide enough challenges, as he is in charge of adult education and working life services, research and development and internal services. That is, functions which many people within the polytechnics and in society as a whole expect and hope to produce positive developments.

Liljander sees that polytechnics have a specifi c purpose in modern society – determined by their position in the innovation chain – and

that is to train experts and produce information near those who apply and use it.

“Polytechnics have traditionally been seen as institutions that operate closer to the grass roots level and working life. It is important for them to serve the needs of the working life and their local community. On the other hand, specialisation and seeking one’s own strengths require them to operate also on a national level.”

Liljander says that his greatest challenge is R&D, which has not yet received a clear enough role in polytechnics.

D

Learning and R&D in quality units tadia’s oral hygienist training has been doing systematic development and quality improvement work for a long time, involving the teach-

ers, students and working life. This work has received public acclaim, as the Ministry of Education ranked Stadia’s Degree Programme in Oral Hygiene with the highest quality for polytechnic training for 2005 – 2006.

The training combines – unlike anywhere else in the country – co-operation between the polytechnic, university and working life. The

co-operation is based on close interaction and collaborative learning between the students and teachers of oral hygiene at Stadia, the students and teachers of dentistry at the University of Helsinki, and employees in the City of Helsinki health centres. This co-operation has required a common vision and creation of new information in a way that has made it possible to cross the boundary between traditional education and working life.

S

Engineer training through projects S

J O U K K O K I R J E

Olisiko nyt se hetki, että haluaisit jatkaa siitä, mihin silloin jäit? Vai olisiko peräti niin, että haluaisit aloittaa jotain kokonaan uutta? Stadian aikuiskoulutusohjelmassa voit suorittaa ammattikorkeakoulututkinnon, erikoistua, hankkia ylemmän ammattikorkeakoulututkin-non tai täydentää tutkintosi AMK-tutkinnoksi. Toimialat: kulttuuri- ja palveluala, sosiaali- ja terveysala sekä tekniikka ja liikenne. Lisätietoa ja hakuohjeet www.stadia.fi/aikuiskoulutusHakuaika 6. – 31.3.2006.