pakolainen-lehti 2/2012

Hin

ta 5.

50 €

. Ju

lkai

sija

Suo

men

Pak

olai

sapu

ry.

PAKOLAINEN#2 / 2012 Pakolaisuuden monet muodot / Kotimaan työn tähtihetket

2 3Pakolainen #2 / 2012Pakolainen #2 / 2012

uomeen ei ole helppo tulla. »Tavallinenkin» työn, opintojen tai rakkauden perässä maahan muuttava henkilö joutuu käymään läpi valtavan byrokraatti-sen viidakon ennen kuin saa jalkojensa alle suoma-laisen maaperän. Tilanne on vielä vaikeampi niille,

jotka lähtevät omasta maastaan pakoon. Turvapaikanhakijoille ja kiintiöpakolaisille Suomi on

paikka, jossa on turvallista elää, kun se kotimaassa ei enää onnistu. Suomi valitsee joka vuosi noin 750 kiintiö-pakolaista maailman pakolaisleireiltä ja kaupungeista ja tarjoaa heille mahdollisuuden uuteen alkuun. Pakolaiset ovat saattaneet elää vuosia, pahimmassa tapauksessa ko-ko ikänsä, pakolaisleirillä.

Pakolaisleirillä asuvat henkilöt ovat kaikki saaneet YK:n pakolaisjärjestön myöntämän pakolaisstatuksen, joka mahdollistaa elämän leirillä: ruoka-avun, koulun-käynnin ja terveydenhuollon. Pakolaisilla on myös mah-dollisuus hakea uudelleensijoitusta länsimaihin. UNHCR haastattelee hakijat ja myöntää suosituksia. Tämän jäl-keen esimerkiksi Suomesta leirille matkustaa sisäasiain-ministeriön virkamiesryhmä kahdeksi viikoksi, haastat-telee suositellut hakijat ja arvioi, ovatko he sopeutumis-kelpoisia suomalaiseen yhteiskuntaan. Seula on tiheä, mutta viime vuosina läpi on päässyt suurimpina ryhminä afganistanilaisia, kongolaisia, burmalaisia ja irakilaisia. Kutakin kansalaisuutta on valittu noin sata henkilöä Suo-meen sijoitettavaksi. Suomi on sitoutunut antamaan kiin-tiössään suojan myös erityisen haavoittuvassa asemassa oleville henkilöille, esimerkiksi yksinhuoltajaäideille ja vammaisille.

Suomeen valituksi tulemisen olettaisi olevan päätepiste pitkälle ja usein turhauttavalle odotukselle. Valitettavan usein se on vain turhauttavan odotuksen uusi alku. Hel-mikuun lopussa Suomeen pääsyä odotti leirillä tai kau-pungeissa 641 henkilöä – toisin sanoen yli 85 prosenttia vuosittaisen kiintiön määrästä. Joukossa on mukana ai-kaisempien vuosien kiintiöpakolaisia, joille ei ole löyty-nyt vielä kotia Suomen kunnista. Erityisesti kongolaiset ovat viime vuosina joutuneet odottamaan kuntapaikko-ja pitkään.

Burmalaiset pakolaiset puolestaan ovat kunnissa kovaa

valuuttaa. Suomi24.fi-nettikeskustelija Ringlingbros tie-tää, miksi: »Itselläni ei ole mitään sitä vastaan, että saam-me burmalaisia ja muita aasialaisia, koska he yleensä työl-listävät itse itsensä pikkuhiljaa, mutta suhtaudun suurella epäluulolla päiväntasaajan kulmilta tuleviin uussuoma-laisiin...»

Nimimerkki Adolf vastaa: »Voidaanhan ihmisiä auttaa, mutta katsotaan vähän ketä tänne tuodaan, etteivät ole »hyppimässä silmille». Nettikeskusteluista voi olla mon-taa mieltä, mutta siellä viljellyt käsitykset tuntuvat vai-kuttavan kuntapäättäjiinkin. Itse en ainakaan pika-goog-letuksen »kongolainen + rikos» löytänyt juuri muuta kuin raportteja sotarikostuomioistuimesta. Mistä kaikki pait-si burmalaiset ovat saaneet leiman rikollisina silmillehyp-pijöinä?

Pudasjärvellä leimoja ei ole lyöty. Kylän mummot ko-koontuivat talvella kutomaan sukkia kuntaan saapuville kongolaisperheille. Vaikka matka viivästyi joillain kuu-kausilla, kongolaiset pääsivät lopulta Pohjanmaalle. Mum-mot tuskin haluaisivat lämmittää tulevien pikkurikollis-ten jalkoja, vaan ele syntyi vilpittömästä tahdosta auttaa vieraaseen maahan matkaavia pakolaisia. Kunnan tavoit-teena on nostaa maahanmuuttajataustaisten henkilöiden osuus kymmeneen prosenttiin vuoteen 2018 mennessä. Esimerkillisiäkin kuntia siis löytyy, mutta maassamme on edelleen kymmeniä kuntia, joiden vastaanottamat pako-laiset voi laskea yhden käden sormin – usein pelkkä peu-kalokin riittää.

Kuntapaikkaongelmassa on monia kiemuroita: kunnat ottaisivat mielellään lisää pakolaisia, jos valtion tuki oli-si korkeampi. Valtio on jo nostanut tuen pituutta kolmes-ta vuodesta neljään, mutta se ei silti riitä monille kunnil-le. Kuntapäättäjien on toki kannettava taloudellinen vas-tuu, mutta samalla heidän on syytä muistaa, että Suomi on sitoutunut kansainvälisin sopimuksin vastaanottamaan vuosittain 750 kiintiöpakolaista. Ilman kuntien panosta tätä sopimusta ei voida täyttää.

Pakolaisapu kerää Mahdollisuuksien toreilla nimiä ve-toomukseen kuntapaikkojen puolesta. Tervetuloa toreille allekirjoittamaan!

PÄÄKIRJOITUS

KUNNAT, KANTAKAA KORTENNE KEKOON

081620

MAAILMAN PAKOLAISET

LUKUTAIDON LUKSUS

VIIDEN VUODEN YKSINÄISYYS

Mistä pakolaiset tulevat? Minne he menevät? Kuinka paljon heitä on? Mikä on naisten ja lasten osuus?

Kehitysmaissa jopa yli puolet väestöstä on lukutaidottomia. Mikä Suomessa on arkipäivää, on Afrikassa luksusta.

”Perheiden kuuluu olla yhdessä”, sanoo Lah Voh Nug pakolaisleirillä Thaimaassa. Aviomies odottaa Espoossa.

SISÄLLYS

PAKO

LAIN

EN Pakolainen ilmestyy neljä kertaa vuodessa. Vuosikerran vapaaehtoinen kannatusmaksu on 22 euroa. Lehden saa myös liittymällä jäseneksi, vuosimaksu 25 euroa. julkaisija Suomen Pakolaisapu ry vastaava päätoimittaja Maija Perho päätoimittaja Kaisa Väkiparta toimitus Katri Aalto, Anna-Reetta Korhonen, Niina Lätti yhteystiedot Kaikukatu 3, 00530 Helsinki, puh 09 - 6962 640, [email protected] tilaukset [email protected], www.pakolaisapu.fi paino Forssan Kirjapaino Oy, ISSN 0359-6435 ulkoasu Anna Kalso kannen kuva Katri Aalto kuvassa Lukutaidottomille radion merkitys on yhä suuri Liberiassa. seuraava numero ilmestyy syyskuussa 2012 lahjoitustilinumerot Nordea 215318-22229 I Sampo 800013-223667 I OKO 578007-59875. Pakolainen on Kultti ry:n jäsenlehti. Lehteä on tuettu ulkoministeriön kehitysyhteistyövaroin.

UNHC

R / F

. Fon

tani

niHsaw Reh odottaa vaimoaan luokseen. Sivu 20.

Kongon demokraattisessa tasavallassa on lähes kaksi miljoonaa maansisäistä pakolaista. Sivu 8.

KAISA VÄKIPARTAPäätoimittaja

Mahdollisuuksien torit ovat varma kevään merkki. Toreilla tavataan!12 MUUTTOLIIKE JA PAKOLAISUUS MAHDOLLISUUKSIEN TOREILLA

Lisäksi: Autoasi-ketju Pakolaisavun yhteistyökumppaniksi.04 UUTISIA: EKOKIOSKIN KOLMASLUOKKALAISET TEKEVÄT HYVÄÄ

Tee video ja voita matka maailmalle!

Voisimmeko mekin joutua pakoon?

Sovintoja ja vertaistukea.

Halima Ali Ainte haastattelussa.

27

26

22

14VIDEOKILPAILU KÄYNNISSÄ

KIRJA-ARVIOT

KOTIMAAN TYÖN TÄHTIHETKET

UGANDAN VUODEN PAKOLAISNAINEN

Kaisa Väkiparta

4 5Pakolainen #2 / 2012 Pakolainen #2 / 2012

LASTEN EKOKIOSKISSA TEHDÄÄN HYVIÄ TEKOJA JA PIDETÄÄN HAUSKAA haimaalaisen Ban Mae Nai Soin pako-

laisleirin johtaja Wachira Chotirosse-ranee vierailee Suomessa toukokuus-

sa. Chotirosseraneen johtamalta leiriltä valitaan Suomeen tulevat kiintiöpakolai-set. Pakolaisapu järjestää samalla leirillä lukutaito-opetusta.

»Odotan innolla vanhojen tuttujen ta-paamista. On hienoa päästä katsomaan, miten he pärjäävät uudessa kotimaas-saan», Chotirosseranee kertoo. Vierailun ohjelmassa on myös tapaamisia eri minis-teriöiden ja virastojen edustajien kanssa.

»On kiinnostavaa päästä keskustele-maan virkamiesten kanssa pakolaistilan-teesta. Mehän olemme loppujen lopuksi sa-massa veneessä: sekä Suomi että Thaimaa ovat pakolaisten vastaanottajamaita», lei-rijohtaja pohtii.

Chotirosseranee vierailee Suomessa 12.–24.5. Hän on mukana Mahdollisuuksien to-reilla Seinäjoella, Tampereella ja Turussa.

Pakolaisleirin johtaja Suomeen

Autoasi-ketju tukee nuorten ammattikoulutusta Sierra Leonessa

utoasi-korjaamot tukevat sodan vuoksi syrjäytyneille nuorille jär-jestettävää autokorjaajakoulutusta

Sierra Leonessa. Opiskelijoiden joukos-sa on entisiä lapsisotilaita ja prostituuti-oon ajautuneita tyttöjä. Koulutus on näil-le nuorille mahdollisuus päästä uuteen alkuun. Myös konfliktien välttämiseksi koulutus on erittäin tärkeää, sillä nuor-ten toimettomuus on yksi suurimpia uh-kia rauhan säilymiselle Sierra Leonessa.

Yksittäiset Autoasi-korjaamot lahjoit-tavat varat aina yhden oppilaan ammat-tikoulutukseen. Koulutukseen kuuluu luku- ja laskutaitoa sekä auton, mootto-ripyörien ja generaattoreiden huoltoa ja korjausta. Koulutusjaksoa seuraa työ-harjoittelu, jossa nuoret pääsevät harjoit-tamaan taitoja oikeassa autokorjaamos-sa. Autoasi-ketju lähtee lisäksi tukemaan opiskelijoiden omien yritysten perusta-mista sekä heidän työllistymistä koulu-

tusjakson jälkeen. »Pakolaisavun autokorjaajien koulu-

tuksen tukeminen on meille hyvin luon-nollinen kohde. Oppilaiden terveisistä on myös kiva nähdä, millaista automekaa-nikoksi opiskelu ja sen jälkeinen työelä-mä on Sierra Leonessa», Autoasi-ketjun markkinointipäällikkö Jari Vaaramaa kertoo.

teksti niina lätti kuva kaisa väkiparta

akolaisavun tukijat vierailivat tammi-kuussa Ugandassa katsomassa, mitä heidän lahjoituksillaan saadaan ai-

kaan. Nakivalen pakolaisasutusalueella vieraillut ryhmä oli vaikuttunut näkemäs-tään. »Hankkeissa saadaan uskomattoman paljon aikaan suhteellisen pienellä rahal-la», pitkäaikainen tukija ja hallituksen jä-sen Dieter Aminoff toteaa.

Ryhmä kiersi Pakolaisavun koulutuksis-sa ja keskusteli osallistujien kanssa. Ami-noffin mukaan oli selvää, että myös pako-laiset itse arvostivat suuresti Pakolaisavun tekemää työtä. »Opeista oli konkreettista hyötyä asioiden hoidossa ja perheestä huo-lehtimisessa», Aminoff kertoo.

»Ruoka ja teltat pelastavat toki henkiä,

Lahjoittajat näkivät omin silmin

AUTOASI-KETJU LÄHTEE LISÄKSI TUKEMAAN OPISKELIJOIDEN OMIEN YRITYSTEN PERUSTAMISTA SEKÄ HEIDÄN TYÖLLISTYMISTÄ KOULUTUSJAKSON JÄLKEEN.

»HANKKEISSA SAADAAN USKOMATTOMAN PALJON AIKAAN SUHTEELLISEN PIENELLÄ RAHALLA»

dea ekokioskista syntyi ranskalaisesta biomarketista. »Olimme jo aikaisemmin perustaneet Ympäristöystävälliset lapset

-nimisen yhdistyksen ja mietimme tapoja kerätä rahaa», Tilda selittää. Ekokioski tuntui mieluisalta vaihtoehdolta, sillä sii-nä rahankeruu yhdistyy kierrättämiseen.

Tuumasta toimeen! Ekokioskia alettiin pitää pihapiirin tienristeyksessä Pakilas-sa joka sunnuntai – tietysti säävarauksel-la. Myyntipöydälle päätyivät muun muas-sa kaverusten itse kierrätysmateriaaleis-ta tekemät korut sekä Sennin pikkuveljen vanhat lelut. Kotipihan omenoita annettiin ilmaiseksi.

»Jaoimme naapurien postiluukkuihin mainoksia, jotta saisimme asiakkaita», Ta-ru kertoo. Asiakkaita kioskilla kävi noin 15 tunnissa, mutta nelikon mielestä vilk-kaampaakin olisi voinut olla. Kesän lopus-sa tuottoa oli kertynyt 21,80 euroa.

Tytöt päättivät lahjoittaa tienatut rahat hyvään tarkoitukseen. Järjestöalalla työs-kentelevä Sennin äiti esitteli lahjoitusvaih-toehtoja, mutta päätöksen kohteesta nelik-ko teki itse.

»Lahjoitimme 10 aapista Ugandan ai-kuislukutaitoryhmiin. Eiväthän lapset voi oppia lukemaan, jos eivät äiditkään osaa», tytöt perustelevat ja lisäävät, että valin-taan vaikutti myös järjestön koko – isot järjestöt saavat helposti rahaa muualtakin.

Jatkossa Ympäristöystävällisten lasten, YYL:n, tuotoista puolet tullaan lahjoitta-

Eräänä maaliskuun iltapäivänä saamme Pakolaisavun toimistoon vieraiksemme kolmasluokkalaiset Sennin, Tildan, Maijun ja Tarun. Tytöt perustivat viime kesänä ekokioskin naapurustoonsa kerätäkseen rahaa hyväntekeväisyyteen. Kioskin tuotot he lahjoittivat Pakolaisavulle Ugandan lukutaitoprojektiin.

maan hyväntekeväisyyteen ja loput käy-tetään järjestön kehittämiseen. Lahjoitus-kohteista on tehty linjaus: »Lahjoitamme vuorotellen ihmisille ja luonnolle, ja eläi-miäkin on mietitty.»

YYL sai alkunsa jo pari vuotta sitten tuolloin ekaluokkalaisten Sennin ja Tildan pihaleikeistä. »Pidämme kokouksia aina kun on käsiteltäviä asioita tai ei keksitä muuta tekemistä», kertovat Tilda ja Taru. »Välillä tulee riitoja ja kokoukset menevät

huutamiseksi, toisinaan kokoukset joudu-taan keskeyttämään, kun meitä naurattaa liikaa», he jatkavat.

Nelikko aikoo jatkaa kioskitoimintaa en-si kesänäkin, mutta mahdollisesti vilkas-liikenteisemmässä paikassa. Liian kauas kotipiiristä ei kuitenkaan uskalla lähteä, jotta vanhemmat voivat toimittaa eväät helposti kesken pitkän myyntipäivän.

YYL:n verkkosivut löytyvät osoitteesta yyl.suntuubi.com.

YYL:n Senni, Tilda, Taru ja Maiju näyttävät kartalta, minne lahjoitus kohdistettiin.

TULE TAPAAMAAN VUODEN

PAKOLAISNAISTA MALALAI RAHIMIA

MAHDOLLISUUKSIEN TOREILLE!

Rahim on mukana Seinäjoella, Tampereella, Turussa ja

Helsingissä!

Lisätiedot ohjelmista paikkakunnittain:

www.mahdollisuuksientori.fi

mutta ainoa tapa viedä ihmisten elämää eteenpäin on koulutus. Vaikka pakolainen menettäisi kaiken omaisuutensa, on lukutai-to pysyvää pääomaa», Aminoff muotoilee. Matka oli lahjoittajien itsensä kustantama.


LAIT MUUTTUVAT, MUUTTUVATKO KÄYTÄNNÖT?

PAKOLAISUUS TÄNÄÄN JA HUOMENNA

teksti anna-reetta korhonen teksti katri aalto kuva unhrc / h. ahlberger

anha kotoutumislaki takasi palvelut pakolaisille ja pa-luumuuttajille. Suurin osa Suomeen muuttavista ei kuitenkaan ole pakolaisia, vaan työn, opiskelun tai

perhesuhteiden perässä muuttavia. Uudessa kotoutumis-laissa tämä on huomioitu. Kaikilla Suomeen muuttavilla on nyt oikeus saada perustietoa Suomesta ja halutessaan alkukartoitus, jonka perusteella laaditaan tarvittaessa ko-toutumissuunnitelma.

Tampereen kaupungin Alueellisen maahanmuuton ke-hittämishanke ALMAn projektipäällikkö Päivi Sinkko-nen kertoo, että Tampereella ollaan lain ansiosta vakinais-tamassa maahanmuuttajien neuvonta.

Neuvontakeskuksesta saa opastusta esimerkiksi asumi-seen, työhön, koulutukseen ja terveyteen liittyvissä ky-symyksissä 18 eri kielellä, myös pashtuksi, dariksi ja hin-diksi. Neuvontaa voivat saada kaikki maahantulon syys-tä riippumatta.

»Neuvontapisteessä on käynyt opiskelijoita, kotiäitejä ja ikääntyneitä. Olemme nyt tehneet noin 40 alkuhaastat-telua, ja kokemukset ovat olleet positiivisia. Ne on tehty vuorovaikutteisesti siten, että asiakas itse kyselee enem-män kuin neuvoja. Se juuri on lain henki», Sinkkonen ker-too.

Kaikkialla asiat eivät kuitenkaan ole yhtä hyvin kuin suurissa kaupungeissa. Vaikka laki nyt edellyttää, että kotoutumispalveluja laajennetaan kaikille halukkaille, palvelujen tarjoaminen todellisuudessa riippuu kuntien omasta poliittisesta päätöksenteosta.

»Joissain pienissä kunnissa ei ole vielä tehty mitään», Sinkkonen kertoo. »Kotoutumislaki on ollut ensiarvoisen tärkeä selkänoja siinä, että voimme mennä kuntiin ja ker-toa, että laki edellyttää tarjoamaan näitä palveluita.»

Haasteita tuottaa sekin, ettei kaikkialla ole samaa kä-sitystä siitä, kenelle maahanmuuttajien kotouttamiseen liittyvät asiat kuuluvat. Joissain kunnissa niiden ajatel-laan olevan sosiaalitoimen vastuulla. Sinkkosen mukaan näin ei kuulu olla.

»Valkeakoskella neuvontaa saa nyt työväenopistosta. Se on oikea suunta. Ajatuksena on saada mahdollisimman matalan kynnyksen neuvontaa.»

Kuntien kouluttaminen kotoutumislain edellyttämien palvelujen tarjoamiseen jatkuu.

»Ehkä kahden vuoden kuluttua voidaan arvioida pa-remmin, miten tilanne on edistynyt», Sinkkonen uskoo.

ikä on vakavin pakolaiskriisi maailmassa tällä het-kellä? On vaikea päättää yhtä vakavinta, mutta Ma-lissa, Etelä-Sudanissa ja Syyriassa tilanne

on tällä hetkellä herkin. Mikä pakolaisryhmä on saanut vähiten huomiota mediassa viime vuosina? Moni ei tie-dä, että Bangladeshissa on yli 200 000 pakolaista. Sa-rajevon hyökkäyksestä on kulunut 20 vuotta, mut-ta entisen Jugoslavian alu-eella on yhä pakolaisongel-ma ratkaistavana. On paljon pitkittyneitä pakolaistilantei-ta, jotka eivät näy länsimaises-sa mediassa. Toisaalta Malin hy-vin ajankohtainen pakolaiskriisi on myös jäänyt vähälle huomiolle.

Miksi nämä on unohdettu? Uskon, että vähäiseen huo-mioon vaikuttaa se, että näiden maiden pakolaiset eivät ole tulossa Eurooppaan. Suurin osa maailman pakolaisis-tahan on kehitysmaissa. Etelä-Afrikassa oli viime vuon-na yhtä monta turvapaikanhakijaa kuin koko Euroopas-sa.

YK:n pakolaisjärjestö UNHCR koordinoi maailmanlaajuista pakolaisten suojelua. Millainen on tämän päivän pakolaistilanne? Miten se tulee seuraavien vuosien aikana muuttumaan? Baltian ja Pohjoismaiden toimiston johtaja Pia Prytz Phiri vastaa.

Maahanmuuttajien kotoutumisen tukemista ja turvapaikanhakijoiden vastaanottamista säätelevät Suomessa kotoutumislaki ja vastaanottolaki. Ne uudistettiin vuoden 2011 syyskuussa. Mitä uudistettiin ja mitä on tapahtunut käytännössä?

VAIKKA LAKI NYT EDELLYTTÄÄ, ETTÄ KOTOUTUMISPALVELUJA LAAJENNETAAN KAIKILLE HALUKKAILLE, PALVELUJEN TARJOAMINEN TODELLISUUDESSA RIIPPUU KUNTIEN OMASTA POLIITTISESTA PÄÄTÖKSENTEOSTA.

Miten UNHCR toimii erilaisissa pakolaistilanteis-sa? Järjestöllämme on hätäapujoukkoja, joita käytetään, kun äkillinen pakolaiskriisi syntyy. Pitkittyneissä pako-laistilanteissa ja maansisäisten pakolaisten suojelussa yh-teistyö muiden toimijoiden kanssa korostuu. Yhdessä pa-kolaisia vastaanottavan valtion ja eri kehitystoimijoiden kanssa koetetaan löytää kestäviä ratkaisuja pakolaisten elämään.

Miten maailman pakolaistilanne on muuttunut viime vuosikymmenten aikana? Koko 60-vuotisen historiamme aikana 2010-luku oli järjestöllemme haasteellisin. Yhtääl-lä ovat Somalian ja Afganistanin kaltaiset pitkittyneet kon-fliktit, toisaalla uusien konfliktien sarja Pohjois-Afrikassa. Lisäksi ilmastonmuutoksen aiheuttamat ilmiöt ovat ajaneet suuren määrän ihmisiä kotiseudultaan.

Miten UNHCR tulee selviämään kasvavista haasteista? UNHCR on kokenein järjestö, jolla on valmius toimia glo-baalisti pakolaisten auttamiseksi. Tulevaisuudessa tulee pyrkiä yhä enemmän konfliktien kestävään ratkaisuun, ja siinä tarvitaan laajaa yhteistyötä. Väestönkasvu, kau-pungistuminen ja ilmastonmuutos ovat tänä päivänä syitä

useiden konfliktien ja pakolaisuuden taustalla. Val-tioiden ja järjestöjen lisäksi esimerkiksi tut-

kijoilla voi olla suuri rooli ratkaisujen ke-hittämisessä.

Vastaako YK:n vuoden 1951 pa-

kolaissopimus yhä pakolais-ten suojelun tarpeisiin? Pako-laissopimus kestää kyllä aikaa niin kauan kuin sen allekir-joittaneet valtiot ovat valmii-ta noudattamaan sopimuksen

asettamia sääntöjä. Sopimuk-sen heikkoudeksi voidaan lukea,

että luonnonkatastrofia tai ilmas-tonmuutoksen seurauksena pakene-

via henkilöitä ei erikseen sopimuksessa huomioida.

Pitäisikö kansainvälistä pakolaisten suojelua jollain ta-valla uudistaa? Ennemmin kuin tehdä uusia sopimuksia tulisi kiinnittää huomiota jo olemassa olevien sopimusten noudattamiseen. Jos afgaanipakolainen saapuu Euroop-paan, hänellä tulisi olla sama todennäköisyys saada turva-paikka missä tahansa maassa. Eri maat tulkitsevat kuiten-kin pakolaissopimusta ja EU-lainsäädäntöä eri tavoin.


MAAILMAN PAKOLAISET

ALAIKÄISTEN OSUUS

Maan sisäisistä pakolaisista 48%

Turvapaikan-hakijoista 31%Pakolaisista 44%

KolumbiaKongon dem.Sudan SomaliaIrak

MAANSISÄISET PAKOLAISET

3,6 milj.

1,7 milj.

1,6 milj.

1,5 milj.

1,3 milj.

maansisäiset pakolaisetnaisia

27,5 milj.47%

16,5 milj.50%

kansainväliset pakolaisetnaisia

44 milj.

PAKOLAISIA YHTEENSÄ

UNHCR:N TIEDOSSA OLEVAT KANSAINVÄLISET PAKOLAISET KOHDE ALUEITTAIN

MAAILMA10 500 000 / 845 800

KEHITYSMAAT8 400 000

AASIA5 700 000 / 72 410

AFRIKKA2 400 000 / 329 608

EUROOPPA1 600 000 / 269 900

USA

pakolaiset / turvapaikanhakijat

pakolaiset / turvapaikan-hakijat

ETELÄ-AFRIKKA57 899 / 180 600

USA 264 574 / 54 300

RUOTSI82 629 / 31 800

SUOMI8 724 / 3088

TOP3

LÄHTÖMAAT

AfganistanIrakSomalia

3 000 0001 700 000770 200

KOHDEMAAT

PakistanIranSyyria

1 900 0001 000 0001 000 000

afganistan

somalia

iranirak

syyria

pakistan

Luvut perustuvat UNHCR:n vuoden 2010 tilastoihin.


olme sadasta maailman ihmisestä asuu muualla kuin syntymämaassaan. Jos maailman siirtolaiset muo-dostaisivat oman valtionsa, siitä tulisi 214 miljoonal-la asukkaallaan maailman viidenneksi väestörikkain

maa. Siirtolaisvaltion asukkaista runsas 15 miljoonaa olisi kansainvälisiä pakolaisia.

Euroopan rauhalliselta pohjoisreunalta tarkasteltuna monia asioita on hankala asettaa suhteisiinsa. Suomen historiakin on houkuttelevaa nähdä turvallisena ja mono-kulttuurisena, muu maailma ja sen tapahtumat sekavana ja uhkaavana. Pelokkaissa silmissä muutamasta tuhan-nesta turvapaikanhakijasta kasvaa kansallista olemassa-oloa uhkaava ihmisvyöry.

Samalla unohtuvat sadattuhannet Suomesta maailmal-le siirtolaisiksi lähteneet. Ruotsiin lähetettyjen sotalapsi-en pakolaisuus halutaan kieltää, ikään kuin pakolaisuus olisi yksilön vika, eikä sietämättömien olosuhteiden tuot-tama pakko.

Suomi on lähes koko historiansa ajan ollut kansainväli-nen ja monien kulttuurien kirjavoittama maa, jonka vas-taanottamat maahanmuuttajat – turvapaikanhakijoista ja pakolaisista puhumattakaan – ovat vain häviävän pieni puro maailman suurista siirtolaisvirroista.

Havainnollinen esimerkki maailman suurten muutto-virtojen puroutumisesta on Suomeen Somaliasta suuntau-tunut pakolaisuus. Yhteensä sotien pirstomasta Somalias-ta on paennut ulkomaille lähes miljoona ihmistä. Heistä Keniassa elää yli puoli miljoonaa, Etiopiassa ja Jemenissä molemmissa pari sataa tuhatta. Suomessa asuu noin 8 000 Somaliassa syntynyttä henkilöä. Kaikkein eniten somalia-laisia elää sittenkin pakolaisena kotimaassaan.

Paossa omassa maassa

Olisi helppo kuvitella globaalin muuttoliikkeen kulkevan yksisuuntaisesti kehitysmaista teollistuneisiin, köyhästä

PAKOLAISUUDEN MONET MUODOTMaailman yli 200 miljoonasta siirtolaisesta pakolaisia on alle kahdeksan prosenttia. Suurin osa liikkeelle pakotetuista ei kuitenkaan koskaan ylitä kotimaansa rajoja.

sääntyy ja niin ikään säilyvät pakolaisuutta tuottavat olosuhteet.

Sama koskee luonnon- ja ympäristökatastrofe-ja. Niistä monet ovat luonteeltaan toistuvia. Kuivuut-ta seuraavan nälänhädän edellytykset ja kehityskaa-ri tunnetaan, mutta siitä huolimatta se onnistuu kerta toisensa jälkeen yllättämään kansainvälisen yhteisön. Jos ennakointi ja varautuminen jäävät jatkuvasti teke-mättä, muuttuva ilmasto voi kasvattaa ympäristöpako-laisuuden ennennäkemättömiin mittoihin.

YK:n määrittelemät pakolaisstatuksen edellytykset ovatkin auttamatta vanhentuneet. Sodankäynti on siir-tynyt sotilaiden miehittämiltä rintamalinjoilta siviili-en asuttamiin kyliin ja kaupunkeihin. Suurin osa nyky-sodista käydään maan rajojen sisällä, ei maiden välillä. Ympäristökatastrofit pakottavat sadattuhannet ihmiset liikkeeseen.

Pakolaisstatuksen saamisen edellytys, henkilökoh-tainen vaino, ei toteudu, mutta pakon edessä kotinsa jättänyt on käytännössä pakolainen.

Niin levottomuudet kuin ympäristökatastrofitkin heijastuvat laajoille maantieteellisille alueille. Seu-rauksena itsekin samojen ongelmien kanssa kamppai-

teksti maippi tapanainen kuva unhcr / p. taggart

SIIRTOLAINENon henkilö, joka muuttaa py-syvästi asumaan toiseen maahan. Siirtolaisella tarkoitetaan sekä maahan-muuttajaa että maastamuut-tajaa.

MAAHAN-MUUTTAJA on ihminen, joka asettuu asumaan esimerkiksi Suo-meen vuodeksi tai pidemmäksi ajaksi. Maahan-muuttajia ovat siis kaikki ulko-mailta muuttajat, niin pakolaiset kuin EU:n kansa-laisetkin.

etelästä vauraaseen pohjoiseen. Tosiasiassa ihmiset ei-vät tieten tahtoen pyri kauas kodistaan, vaan pikem-minkin päinvastoin.

Koska ihmiset mieluiten pysyvät kotinsa lähistöllä ja koska matkustaminen kauas on kallista, suurin osa maailman kaikista muuttajista liikkuu kotimaansa ra-jojen sisällä. Myös suurin osa kodistaan pakenemaan joutuvista jää kotimaahansa – ja samalla vaille huomi-ota kansainvälisessä mediassa.

Kaikista maailman pakolaisista maansisäisiä oli vuo-den 2010 lopussa 27,5 miljoonaa. Monissa maissa on se-kä muista maista tulleita että maansisäisiä pakolaisia.

Maansisäiseen pakolaisuuteen ajavat samat asi-at kuin pakolaisuuteen yleensäkin. Köyhyys on huo-mattava liikkeellepaneva voima. Jo sinänsä se pakot-taa – usein maaseudulta tulevat – ihmiset etsimään uu-sia elinkeinoja muualta, sillä tehoton maatalous ei elätä kasvavaa väkimäärää.

Kun jaettavaa on vähän, konfliktiriski kasvaa. Kon-fliktit puolestaan tuottavat pakolaisuutta ja ohjaavat niukat voimavarat köyhyyden poistamisen sijaan asei-siin. Itseään ruokkivan systeemin seurauksena alku-peräinen ongelma, köyhyys, säilyy ennallaan tai li-

PAKOLAINENon henkilö, joka nauttii kansainvälistä suojelua oman kotimaansa ulkopuolella. Hänellä on perusteltua aihetta pelätä joutuvansa vainotuksi rodun, uskonnon, kansallisu-uden, tiettyyn yhteiskuntaluok-kaan kuulumisen tai polittiisen mielipiteen johdosta.

MAAN-SISÄINEN PAKOLAINENeli evakko on ihminen, joka on joutu-nut jättämään kotinsa, mutta ei ole poistunut kotimaastaan.

TURVA-PAIKAN-HAKIJAon henkilö, joka hakee kansainvälistä suojelua vieraan valtion rajojen sisäpuolella.

levat maat kantavat raskaimman vastuun naapuriensa auttamisessa.

Sukupolvien pakolaisuus

Sotaa tai ympäristökatastrofia paenneista moni haluaa palata synnyinmaahansa heti, kun tilanne muuttuu suo-tuisaksi. Etenkin leireillä asuvat ihmiset odottavat olo-suhteiden kotona palaavan ennalleen ja paluun käyvän mahdolliseksi.

Vuonna 2010 kotimaansa lähialueelle asettui noin 85 prosenttia pakolaisista. Niinpä kun eniten ihmisiä pakeni Afganistanista, suurimman määrän pakolaisia otti vastaan Pakistan. Levottomista Afrikan sarven maista ihmiset ha-keutuvat useimmiten Keniaan. Itä-Afrikan nälkäkatastro-fin aikana Dadaabin pakolaisleirin asukasmäärä – noin 450 000 – ylitti jo kaikkiin teollisuusmaihin yhteensä vuonna 2011 jätettyjen turvapaikkahakemusten määrän.

Toisinaan pikainen paluu onnistuu. Suuri osa Afganis-tanista paenneista on asettunut väliaikaiselle pakolaislei-rille Pakistaniin, Iraniin tai muuhun lähimaahan. Sadat-tuhannet maansisäiset ja lähialueiden pakolaiset ovat nyt palanneet tai palaamassa kotimaahansa, vaikka pelko tu-levaisuudesta saa monet vielä empimään.

Joskus taas kotiinpaluuta odotetaan sukupolvien ajan. Nepalissa on tiibetiläisille 1950-luvulla perustettuja, elin-voimaisia ja nykyisin lähinnä siisteiltä rivitaloalueilta näyttäviä pakolaisleirejä. Pohjoisessa Thaimaassa yhtä vanhoja leirejä asuttavat sotilasjuntan hallitsemasta Bur-masta vuosikymmenten mittaan paenneet alkuperäiskan-sojen jäsenet.

Monella pysyväksi muuttuneella leirillä asuu niin sa-nottujen valtiottomien kansojen jäseniä – ääriesimerk-kinä palestiinalaiset. Yhteensä pitkittyneissä leiriolosuh-teissa elää yli 7 miljoonaa ihmistä yli 20 eri maassa.

Pitkittyessään lyhytaikaisemmatkin leirit alkavat muis-tuttaa pieniä kaupunkeja infrastruktuureineen ja koului-neen. Varsinkin lapsille tasaiseen elämänrytmiin pääse-minen on sitä tärkeämpää mitä kaoottisemmista oloista he tulevat.

Suurin osa kotimaansa pakon edessä jättävistä siir-tyy lähimaahan, koska haaveilee paluusta, ainakin aluk-si. Uuteen maahan asettuminen eroaa kuitenkin leiriolo-suhteista. Siinä, missä leirielämällä pidetään pakolaiset ir-ti valtaväestöstä, asettuminen niin sanottuun kolmanteen maahan, esimerkiksi Suomeen, edellyttää integroitumis-ta yhteiskuntaan.

Ajan myötä ihmisillä on tapana kotiutua uuteen koti-maahan, riippumatta siitä, onko lähtö alun perin ollut va-paaehtoinen vai pakon sanelema. Viimeistään silloin, kun jälkeläiset löytävät paikkansa yhteiskunnassa, alkavat vanhempien viimeisetkin lähtöhalut hiipua.

Tuhannet maansisäiset pakolaiset pakenevat sodan ääniä Kongon demokraattisessa tasavallassa syksyllä 2008.


ahdollisuuksien torit levittävät globaalin oikeuden-mukaisuuden sanomaa 21 paikkakunnalla Rovanie-meltä Maarianhaminaan. Tänä vuonna teemana on muuttoliikkeet ja pakolaisuus.

Toreilla globaalista tulee paikallinen. Paikkakunnalla toimivat järjestöt esittelevät köyhyyden ja epätasa-arvon syitä sekä tarjoavat kävijöille vaikuttamisen paikkoja. To-reilla voi vaikkapa osallistua kampanjoihin tai etsiä mie-lekästä järjestötoimintaa.

Globaaleihin kysymyksiin keskittyvien järjestöjen li-säksi mukana on urheilu-, lapsi-, nuoriso-, kulttuuri- se-kä sosiaali- ja terveysjärjestöjä, ay-liikettä ja puolueita unohtamatta.

»Pyrimme lisäämään tietoisuutta globaaleista kehitys-

kysymyksistä. Ihmiset ovat yhä riippuvaisempia toisis-taan ja kantavat vastuuta kaikkien hyvinvoinnista. Pa-remman maailman tavoittelu on paitsi oikeudenmukaista myös järkevää, sillä köyhyys ruokkii epidemioita, huume-kauppaa, terrorismia ja ympäristötuhoja», kuvailee Mah-dollisuuksien torien koordinaattori Katja Hintikainen Ke-pasta.

Vuosittain vaihtuvan teeman avulla paneudutaan glo-baaleihin kehityskysymyksiin eri vinkkeleistä ja tehdään monimutkaisia ilmiöitä ymmärrettäviksi. Vaikka asia on tiukkaa, samalla torit ovat värikkäitä, kaikenikäisil-le suunnattuja ilmaistapahtumia. Ohjelmassa voi olla tai-ji-voimistelua tai capoeiraa, kukkahattutätejä tai hip ho-pia – Reilun Kaupan kahvin ja eksoottisten herkkujen sii-vittämänä.

Toreilla voi myös tutustua oman kotipaikkakunnan kulttuuriseen kirjoon ja tavata luontevasti erilaisia ihmi-siä. Maahanmuuttajille tarjoutuu tilaisuus tutustua suo-malaiseen kansalaisyhteiskuntaan ja löytää vapaaehtois-toimintaa järjestöissä.

Ilman paikallisia järjestöjä toreja ei olisi. »On upeaa, että järjestöt tuottavat vapaaehtoisvoimin

monipuolisen kulttuuritapahtuman kuntaansa», Hinti-kainen korostaa.

Teemana muuttoliikkeet ja pakolaisuus

Tänä vuonna Mahdollisuuksien toreilla pureudutaan muuttoliikkeisiin ja pakolaisuuteen. Teema näkyy myös tapahtuman verkkosivuilla ja sosiaalisessa mediassa. Ta-voitteena on nostaa esiin syitä ihmisten liikkeelle lähdön takana ja löytää henkilökohtaisia tarinoita tilastoviida-kosta. Luvassa on esimerkiksi Facebook-peli, jossa pelaa-

MAHDOLLISUUKSIEN TOREILLA PUREUDUTAAN

MUUTTOLIIKKEESEEN JA PAKOLAISUUTEEN

teksti anna-sofia joro

ja pääsee asettumaan muuttajan asemaan. Tu kea teeman toteutukseen tarjoaa Suomen Pakolaisapu.

Miten teema valikoitui? »Aihe on monimutkainen, mut-ta se koskettaa ihmisten perusarvoja: inhimillisyyttä, ta-savertaisuutta ja jokaisen oikeutta tavoitella hyvää elä-mää. Ei ihme, että teema herätti innostusta toreja järjestä-vien vapaaehtoisten joukossa», Hintikainen kertoo.

Moni koki oman paikkakunnan ilmapiirin kaipaavan avoimuutta ja asiallista keskustelua. Joistakin tuntui, että suvaitsemattomien puheiden ja rasististen tekojen volyy-mi peittää alleen muut näkemykset. Muuttoon vaikutta-vat ilmiöt voivat hukkua keskustelun tuoksinassa, jolloin harhaluulot saattavat päätyä yleiseksi tiedoksi ja vääris-tyneiksi mielikuviksi.

»Toivomme, että vuosi synnyttää kiinnostavia keskus-teluja ja kohtaamisia, toimintaa avoimen ilmapiirin puo-lesta sekä tietenkin hauskaa yhdessäoloa», Hintikainen päättää.

LISÄTIETOA: www.mahdolli-suuksientori.fi Valtakunnallista Mahdollisuuksi-en tori -verkos-toa koordinoi Kepa ry: www.kepa.fi Suomen Pakolaisapu on mukana tapahtu-missa eri puolilla Suomea.

KUVISSA: Vas. Tampereen Mahdollisuuksi-en tori 2011

Oik. Auringon-paistetta ja osallistumista Tampereella

VUOSITTAIN VAIHTUVAN TEEMAN AVULLA PANEUDUTAAN GLOBAALEIHIN KEHITYSKYSYMYKSIIN ERI VINKKELEISTÄ JA TEHDÄÄN MONIMUTKAISIA ILMIÖITÄ YMMÄRRETTÄVIKSI. TÄNÄ VUONNA TEEMANA ON MUUTTOLIIKKEET JA PAKOLAISUUS.

Anna-Sofia Joro

Tanja Mikkola, Creastock


UGANDAN VUODEN PAKOLAISNAINEN HALIMA ALI AINTE:

»TULKKIEN PUUTE VAARANTAA PAKOLAISNAISTEN TERVEYDEN»

gandan vuoden pakolaisnaiseksi valittu Halima Ali Ainte pakeni vuonna 2006 Mogadishusta Länsi-Ugan-daan. Hän asuu nykyisin Nakivalen pakolaisasutus-alueella. Halima on ansioitunut vapaaehtoistyönteki-jä, joka tunnetaan myös somaliyhteisön ulkopuolella.

Ali Ainte toimii oman kylänsä naisryhmän puheenjoh-tajana ja osallistuu kylän rauhankomitean työhön. Eniten häntä työllistää muiden somalialaisnaisten tulkkina toi-miminen.

Apua tarvitaan usein, sillä harva somalialaisnainen pu-huu englantia, joka on sekä Ugandan että pakolaisasutus-alueiden yhteinen käyttökieli.

»Esimerkiksi synnytyksessä se, että synnyttäjä ei ym-märrä kätilön ohjeita, voi olla hengenvaarallista äidille, lapselle tai jopa molemmille», muistuttaa Halima.

Joskus tulkkausmatkat ovat todella rankkoja ja Halima myöntää itsekin ihmettelevänsä, mikä saa hänet matkaa-maan kuoppaisia teitä 70 kilometrin päässä sijaitsevaan sairaalaan Mbararen kaupunkiin.

»Ensin odotetaan monta tuntia lääkäriä ja sitten paluu-kyytiä. Joskus kotiin pääsee vasta pilkkopimeässä,» Ha-lima kertoo.

Pakolaisnaisten suurimmat ongelmat Nakivalessa liitty-vät Haliman mukaan terveyteen ja asumiseen.

»Koko asutusalueella on vain yksi terveysasema ja muu-tama lääkäri. Talojen huonot katot ovat myös iso ongelma, sillä kun katto vuotaa, ihmiset kastuvat ja sairastuvat.»

Vapaaehtoistyö auttaa selviämään kipeistä muistoista

Halima ei halua yksityiskohtaisesti kertoa, minkälaiset tapahtumat johtivat pakoon Somaliasta. »Minulla ei ollut mitään suunnitelmaa, olin valmis menemään Burundiin, Keniaan, mihin tahansa kunhan vain pääsen rajan yli. Matkalla tapasin erään somalialaisen naisen, joka oli mat-kalla Ugandaan. Hän ehdotti, että liittyisin heidän jouk-koonsa», Halima muistelee.

Alku uudessa maassa oli vaikea, sillä kipeät kokemukset Somaliassa eivät antaneet rauhaa yölläkään.

»Ugandaan tultuani en pystynyt aluksi lainkaan nuk-kumaan. Oli suorastaan helpotus, että joku tuli pyytä-mään tulkiksi tai tarvitsi muuta apua. Kun olen ollut päi-vän työssä, nukahdan illalla väsymykseeni ja unohdan omat ongelmani.»

Haliman nykyinen asema perheettömänä pakolaisnai-sena on kaukana siitä, mihin hän on aiemmassa elämäs-sään tottunut. Somaliassa hänen elämänsä oli sekä talo-udellisesti että sosiaalisesti turvattua aina siihen saakka,

kun hänen miehensä tapettiin. Perheessä oli 12 lasta, jotka olivat jo aikuisia sodan alkaessa.

»Lapset lähtivät maaseudulle turvaan niin kuin kaikki muutkin, mutta en ole kuullut heistä mitään lähtöni jäl-keen.»

Nakivalen pakolaisasutusalueella on Haliman mielestä melko turvallista, vaikka pikkurikoksia ja levottomuuk-sia joskus tapahtuukin.

»Arvostan sitä, että Ugandassa on laki ja järjestys. Mei-tä on pelkästään Nakivalen asutusalueella noin 55 000 eri Afrikan maista tullutta pakolaista, joten kontrollia tarvi-taan. Se, että pienistä varkauksista ja rikkomuksista voi joutua tekemisiin poliisin kanssa, saa sotaisistakin oloista tulevat ihmiset käyttäytymään kunnolla,» sanoo Halima.

Palkinto hyödyttää kaikkia kylän naisia

Vuoden pakolaisnaisen palkintoon sisältyy Ugandassa henkilökohtaisen tunnustuksen lisäksi rahallista tukea voittajan valitsemalle yhteisöhankkeelle.

Haliman palkinnosta tulee hyötymään hänen oman ky-länsä naisryhmä, jonka kanssa arkeen ja toimeentuloon liittyvät ongelmat on tähänkin saakka jaettu. Ryhmä huo-lehtii esimerkiksi siitä, että myös vähäosaisimmat saavat ruokaa tai pystyvät maksamaan sairaalamatkan.

»Jos jonkun ruoka-annos ei riitä, muut antavat jokainen vähän omastaan: papuja, riisiä tai mitä milloinkin sattuu olemaan.»

Toimeentuloon liittyy myös suunnitteilla oleva hanke, johon alkupääoma saadaan Haliman palkinnosta. Rahoil-la on tarkoitus aloittaa tukkukauppatoiminta ja rakentaa sitä varten varasto.

»Kylässämme on monia pikkukauppiaita, mutta heidän on hankala matkustaa jatkuvasti kaupunkiin hankkimaan lisää tuotteita. Jos saamme kunnon varaston omaan ky-lään, voimme ryhtyä toimimaan näiden kauppiaiden tuk-kuna,» suunnittelee Halima.

Kirjoittaja on Ugandassa Pakolaisavun Etvo-vapaaehtoisena.

KANNUSTUSPALKINTO JAETTIIN ENSI KERTAA UGANDASSA

Somalialainen Halima Ali Ainte, 60, valittiin huhtikuussa Ugandan ensimmäiseksi Vuoden pakolaisnaiseksi. Valinta tehtiin Suomen Pakolaisavun aloitteesta yhdessä YK:n pakolaisjär-jestö UNHCR:n ja Ugandan maahanmuuttoasioista vastaavan ministeriön kanssa. Kuten Suomessakin, palkinnolla halutaan lisätä yleisön tietoisuutta pakolaisasioista ja kan-nustaa esimerkillistä työtä tehnyttä pakolaisnaista. Ugandassa on noin 150 000 naapurimais-ta tullutta pakolaista ja turvapaikanhakijaa, mutta he eivät juuri näy julkisessa keskustelussa ja päätöksenteossa.

KUVASSA Halima Ali Ainte on yhteisössään aloitteentekijä, joka ei pelkää puuttumista arkoihinkaan asioihin.

teksti & kuva mari maasilta


KUN LUKUTAITO ON LUKSUSTA

os maailman pakolaismäärää ha-lutaan pienentää pitkällä aikavä-lillä, on katsottava niille alueille missä pakolaisia eniten on ja teh-tävä töitä pakolaisuutta aiheut-

tavien syiden ennaltaehkäisemiseksi. Yksi yhdistävä tekijä kehitysmaiden konfliktien taustalla on, että useimmil-la kriisialueilla yli puolet maan aikuis-väestöstä on lukutaidottomia. Luku-taito merkitsee paljon muutakin kuin kykyä tavata sanoja, tietävät Pakolais-avun koulutuksiin osallistuneet pako-laiset ja paluumuuttajat.

Olisimme juosseet sinua pakoon

Lukutaitoisen on vaikea kuvitella päi-vittäisiä tilanteita, joissa lukutaidotto-muus aiheuttaa ongelmia.

Liberiassa Cape Mountin alueella asuva Massa Sonii ei joudu enää rii-telemään siitä, mitkä riisisäkit kuu-luvat hänelle, kun hän saapuu mark-kinoille ja kyläläisten myyntituot-teet puretaan yhteisen auton lavalta. Nyt hän voi kirjoittaa hiilellä nimensä omiin säkkeihinsä. Amie Lahai uskal-taa mennä lääkärin vastaanotolle, kos-ka tietää milloin lääkäri lausuu hänen

lapussaan lukevan vuoronumeron.Kun vanhemmat haluavat lukemaan

opittuaan laittaa myös omat lapsensa kou-luun, syntyy kierre, joka vaikuttaa myön-teisesti usean ihmisen tulevaisuuteen.

»Kun olen oppinut luku- ja laskutaitoa, toivon voivani oppia joitain muita taitoja, kuten saippuantekoa, kampausta tai om-pelua. Vielä tärkeämpää minulle olisi kui-tenkin saada nuoret lapseni kouluun, jotta he voisivat myöhemmin elättää itsensä», toteaa Amie Lahai.

Lukutaito tekee passiivisista uhreista it-senäisiä toimijoita.

»Jos sinä olisit tullut kyläämme ennen lukutaitoryhmää, olisit nähnyt kuinka ih-miset juoksevat pakoon. Enää emme ole ujoja vaan uskallamme ilmaista itseämme rohkeasti», Massa Sonii kuvailee.

AMIE LAHAI USKALTAA MENNÄ LÄÄKÄRIN VASTAANOTOLLE, KOSKA TIETÄÄ MILLOIN LÄÄKÄRI LAUSUU HÄNEN LAPUSSAAN LUKEVAN VUORONUMERON.

»HALUKKAITA ON ENEMMÄN KUIN KURSSEILLE VOIDAAN OTTAA. SUURI OSA OSALLISTUJISTA ON PERHEENÄITEJÄ, JOTKA HALUAVAT ENSIMMÄISTÄ KERTAA ELÄMÄSSÄÄN HANKKIA ITSENÄISESTI TOIMEENTULONSA»

KUVISSA Massa Soniin mukaan kyläläi-sistä on tullut lukutaitoryh-mään osallis-tumisen myötä rohkeampia.

Amie Lahai harjoittelee kirjoittamista Monrovian esi-kaupunkialueella illalla päivän töiden jälkeen.

Kotiäidistä yrittäjäksi

Ugandan pakolaisasutusalueilla lukutai-toiset pakolaiset voivat myös osallistua Pakolaisavun pienyrittäjäkoulutukseen. »Halukkaita on enemmän kuin kursseille voidaan ottaa. Suuri osa osallistujista on perheenäitejä, jotka haluavat ensimmäis-tä kertaa elämässään hankkia itsenäises-ti toimeentulonsa», kouluttaja Patrick Rwabwogo kertoo.

»Täällä asuvat ihmiset eivät ole taustal-taan maanviljelijöitä, mutta kurssin osal-listujat harkitsevat nyt vihannestuotanto-osuuskunnan perustamista. Ryhmä ihmi-siä on hankkinut palstan, jolla on tarkoitus

teksti katri aalto

Katri

Aal

to

Anne

Hei

none

nKatri Aalto


viljellä vihanneksia myyntiin», Rwabwo-go kertoo koulutuksesta poikineista aloit-teista.

Eväitä paluumuuttoon

Pitkään konflikteista kärsineet valtiot ovat hauraita ja niiden tarjoamat peruspalvelut usein olemattomat. Kotiinpaluu pelottaa-kin monia pakolaisia. Koulutetut pakolai-set palaavat nopeammin kuin koulutta-mattomat. Pakolaisavun lukutaitoryhmien ohjaajina toimineet pakolaiset ovat työllis-

RADION MAHTI frikassa radiolla on yhä suuri rooli viestinvälityksessä. Eten-kään maaseudulla ei televisioita

usein ole ja vain murto osa talouksis-ta on sähköverkossa. Lukutaidotto-mille aikuisille radion kuuntelu on monesti ainoa tapa saada tietoa ky-län ulkopuolelta.

Pakolaisapu tekee yhteistyötä kahden sierraleonelaisen radioase-man kanssa. Radio KISS FM lähettää päivittäin tunnin pituisen ohjelman, jossa käsitellään lukutaitoryhmien teemoja, kuten tartuntatauteja, vil-jelytekniikoita tai hyvää hallintoa. Radiotoimittaja vierailee lukutaito-ryhmissä ja haastattelee ohjaajaa ja osallistujia näiden ajatuksista tee-maan liittyen. Ohjelma on niin suo-sittu, että ihmiset soittavat radio-asemalle ja Pakolaisavun toimistoon naapurimaista Liberiasta ja Guine-asta asti ja kyselevät, miten he voi-sivat perustaa lukutaitoryhmän omaan kyläänsä.

Ugandassa pakolaiset itse tuot-tavat radio-ohjelmia, joissa käsitel-lään lukutaitoryhmien teemoja. Nä-mä ohjelmat saavuttavat pakolais-asutusalueiden lisäksi lähiseudun ugandalaiset kotitaloudet.

vain kotona enkä lue tai opiskele mitään, unohdan helposti kaiken jo oppimani. Ko-tikieleni on swahili, joten kotimaani viral-lista kieltä ranskaa ei tule harjoitettua si-sarustenkaan kanssa», Basara kertoo.

Miten tavoittaa kokonainen kansa?

Kehitysmaiden konflikteilla on tapana uu-siutua siinä vaiheessa kun kehitysaste, joka vallitsi ennen sotaa, on saavutettu. Pakolaisapu keskittyy Liberiassa ja Sier-ra Leonessa kansalaisyhteiskunnan vah-vistamiseen, jotta paikalliset voisivat jat-kossa toimia vahvoina ja asiantuntevina toimijoina valtionsa kehittämistyössä. Li-beriassa Pakolaisavun pääyhteistyökump-pani on kansallinen aikuiskoulutusjärjestö NAEAL (National Adult Education Associa-tion of Liberia).

»Haluamme olla nimemme mukaisia ja tavoittaa koko kansan, emmekä vain yksit-täisiä ihmisiä siellä täällä. Yhdessä Pako-laisavun kanssa olemme kehittäneet visio-tamme ja strategiaamme. Uusin aloite on aikuiskouluttajien foorumi, jossa kokoon-nutaan alan toimijoiden kanssa ja pohdi-taan, miten vaikuttaa yhdessä opetusmi-nisteriön suuntaan ja kansallisiin linjauk-siin», selvittää Roye B. Bloh Jr. NAEALista.

Tuloksia on saatu jo aikaan sillä Pako-laisavun ja NAEALin lukutaito-ohjelmaa ja oppimateriaalia suositellaan valtakunnal-lisesti käytettäväksi aikuiskoulutuksessa.

»Tärkein tavoitteemme on kuitenkin, että kehittämämme lukutaito-ohjelma on hyödyksi siihen osallistuville. Siksi kiin-nitämme erityistä huomiota seurantaan. Jos jokin lukutaitoryhmistämme ei toimi, otamme selvää miksi näin on ja koetamme puuttua asiaan», Bloh Jr. jatkaa.

Lukutaitoista ei huijata

Liberialainen John F. Gordon on juuri osal-listunut lukutaito-ohjaajien koulutukseen ja aloittaa pian lukutaitoryhmän ohjaajana kylässään Daniels Townissa. Hän on iloinen voidessaan auttaa niitä aikuisia, jotka eivät

sodan takia päässeet koskaan kouluun. »Kännykän käyttö ja kaupankäynti

edellyttävät numeroiden tuntemista. Lu-kutaidottomia ihmisiä on todella helppo huijata», Gordon luettelee ensimmäisiä lu-kutaidosta seuraavia hyötyjä.

Gordonin mukaan lukutaidolla on suuri merkitys myös rauhan säilymiselle. »Suu-rin osa taisteluun osallistuneista ihmisistä oli kouluttamattomia. Oikeutensa tuntevia ihmisiä ei ole helppo värvätä mukaan», Gordon toteaa.

VUONNA 2011 PAKOLAISAVUN AIKUISKOULUTUKSISSA UGANDASSA, THAIMAASSA, SIERRA LEONESSA JA LIBERIASSA OLI YHTEENSÄ 18 650 OSALLISTUJAA. VUODEN AIKANA 3000 KUULIJAA VASTAANOTTI PAKOLAISAVUN TUKEMIA LUKUTAITO-AIHEISIA RADIO-OHJELMIA.

tyneet usein opetus- ja sosiaalialan tehtä-viin palattuaan kotikyliinsä. Jos töitä ei heti löydy, on luku- ja laskutaito auttanut silti suuresti uuteen alkuun pääsemisessä.

Basara Kabona pakeni viiden nuorem-man sisarensa kanssa Ugandaan kaksi vuotta sitten, kun hänen perheensä koti-tilalle Kongon demokraattisessa tasaval-lassa hyökättiin ja hänen vanhempansa tapettiin. Kabona osallistuu Pakolaisavun ranskan kielen kurssille, koska haluaa vielä jonain päivänä palata kotimaahansa ja aloittaa siellä uuden elämän. »Jos istun

KUVISSA Vas. Punahui-vinen Deejo Ali Ahmed on oppinut pien-yrittäjäkurssilla kirjanpitotaitoja.

Oik. ylhäällä:Roye Bloh Jr. haluaa ylettää lukutaidon myönteiset vaikutukset koko kansalle.

Oik. alhaallla:John F. Gordon on oppinut ohjaajakoulu-tuksessa kuinka opettaa aikuisia, jotka eivät vält-tämättä koskaan aiemmin ole olleet koulussa.

Naiset osallistuvat päätöksiin

Luku- ja laskutaidon ansiosta naiset voi-vat hankkia itsenäisesti toimeentulonsa. Sen lisäksi lukutaito tuo naisille jotain vielä tärkeämpää – vaikutusvaltaa. Lu-kutaitoryhmissä syntyy mitä erilaisim-pia aloitteita, joista esimerkkejä ovat tien rakentaminen, kylän yhteinen sii-vouspäivä ja huussien eteen rakennetut käsienpesupisteet. Ryhmät tarjoavat siis paitsi paikan oppia lukemaan ja kirjoitta-maan, myös paikan jakaa omia ajatuksia ja tehdä aloitteita.

Sierraleonelainen Fatmata F. Sandy ker-too, ettei ennen lukutaitoryhmään osallis-tumistaan voinut kuvitellakaan puhuvan-sa ihmisjoukon edessä. »Luku- ja kirjoi-tustaito on antanut minulle rohkeutta ja itseluottamusta. Nyt uskallan ilmaista it-seäni kotona, kyläyhteisössäni ja myös vie-raiden ihmisten edessä», Sandy iloitsee.

Lukutaitoryhmään osallistuttuaan nai-set uskaltautuvat enemmän mukaan myös yhteisökokouksiin, joissa päätetään kylän yhteisistä asioista. On tärkeä edistysaskel, että naiset ovat mukana näissä keskuste-luissa, oli kyseessä sitten kotiväkivalta tai viivästyvä sato.

Mar

i Maa

silta

Katri

Aal

toKa

tri A

alto


saw Reh, 31, odottaa minua aurinkoisena maa-liskuun aamuna Espoonlahden keskuksessa Lip-pulaivassa. Yksinäinen burmalaismies on helppo tunnistaa espoolaisperheiden keskeltä. Kahviku-pin äärellä viisi vuotta Espoossa asunut Hsaw al-

kaa kertoa tottuneesti elämäntarinaansa. Kaikki alkoi 1980-luvun Burmasta. Karen-vähem-

mistön kapinalliset ja hallituksen joukot olivat käyneet sisällissotaa yli 30 vuotta. Karenien kyliä poltettiin ja tuhannet joutuivat pakenemaan. Hsawn kyläpäällik-kö-isää syytettiin yhteyksistä kapinallisiin ja hänet ta-pettiin, kun poika oli viisi. Perhe pakeni Thaimaan juu-ri avatuille pakolaisleireille, jossa osa perheestä asuu yhä – niin kuin Hsawn vaimokin.

Lah Voh Nug, 24, astuu varautuneen oloisena hämä-rään huoneeseen työpaikallaan naisjärjestön koululla Ban Mae Nai Soin pakolaisleirillä. Lämpöä on yli 30 as-tetta ja maalattian pöly tarttuu varpaisiin. Bambuka-ton alla on kuitenkin viileää. Lah yllättyy suomalais-vieraista, ja silmissä välähtää toivo: ehkä he voivat aut-taa?

muuttovirasto hylkäsi hakemuksen. Pariskunnan on vaikea ymmärtää Suomen ulkomaa-

laislakien kiemuroita. Haastattelua seuraavana päivä-nä Hsaw sai hallinto-oikeudelta kirjeen, josta ymmärsi vain sanan hylätty. Hätääntyneenä hän juoksi Espoon maahanmuuttajapalveluihin, ja kirje osoittautuikin hyväksi: oikeus oli hylännyt viraston kielteisen pää-töksen. Toivoa on taas.

Elämä Espoossa

Hsaw puhuu sujuvaa suomea ja tekee työharjoittelua Espoon Kierrätyskeskuksen elektroniikkakorjaamolla. Hän työskenteli leirillä yli kaksi vuotta sairaala-avus-tajana ja haaveilee lähihoitajaopinnoista Suomessa. Täälläkin hän on tehnyt muutamia harjoitteluja alal-la, mutta töitä lähihoitajana ei ole vielä löytynyt. Ystä-viä on ollut vaikea saada, mutta rippikoulun käytyään Hsaw löysi niitäkin. Elämä Suomessa alkaa olla kun-nossa – vain vaimo puuttuu.

Pariskunnan molempia osapuolia vaivaa tilantees-

VIIDEN VUODEN

YKSINÄISYYS

teksti & kuvat kaisa väkiparta

Burmalaiset Lah Voh Nug ja Hsaw Reh ovat naimisissa, mutta eivät ole tavanneet toisiaan

viiteen vuoteen. Pakolainen-lehti tapasi molemmat: Lahin pakolaisleirillä Thaimaassa ja

Hsawn kauppakeskuksessa Espoossa.

KUVASSA Hsaw Reh suorit-taa jälleen yhtä työharjoittelua Kierrätyskeskuk-sessa Espoossa. Palkkatyötä hän ei ole vielä Suo-mesta löytänyt.

KUVASSA Lah Voh Nug oli haastattelu-hetkellä valmistautumas-sa kolmanteen haastatteluunsa UNHCR:n kanssa.

THAIMAA ei ole ratifioinut YK:n pakolais-sopimusta, mikä tekee pakolais-ten aseman maassa hyvin epävarmak¬si. Pakolaisten perusoikeudet eivät toteudu: heiltä on riistetty vapaus liikkua, ja ruoka-apu ja terveydenhuolto ovat avustusjär-jestöjen käsissä, jolloin niiden jatkuvuutta ei voida taata. Monet järjestöt ovat jo lopetta-neet toimintansa Thaimaassa. Pakolaisapu on tarjonnut lukutai-to-opetusta leireillä vuodesta 2009.

Kiintiöpaikat kiven alla

Leirin rajalliset mahdollisuudet ja tulevaisuuden epä-varmuus saivat Hsawn haaveilemaan kiintiöpaikasta ulkomaille. Monet tutut olivat jo lähteneet ja maailmal-ta kantautui uutisia paremmasta elämästä, koulutus-mahdollisuuksista ja turvasta. Hsaw oli yrittänyt useita kertoja hakea uudelleen sijoitusta YK:n kautta tulok-setta. Eräänä aamuna vuonna 2006 leirillä kuulutet-tiin, että uudelleensijoituksia havittelevat voivat tulla jonottamaan hakemusta leiritoimistolle.

»Siellä oli varmaan koko leiri jonossa! Thaimaalaiset viranomaiset jakoivat vuoronumeron 200 ensimmäisel-le jonottajalle, jonka avulla pääsi jättämään hakemuk-sen», Hsaw muistelee. »Iloitsin vuoronumerosta, mut-ten uskaltanut vielä odottaa pääseväni pois leiriltä.»

Kahden vuoden ja kolmen vaikean haastattelun jäl-keen Hsaw pääsi nousemaan Suomen koneeseen. Pa-riskunta oli avioitunut vasta hakuprosessin alkami-sen jälkeen, eikä vaimo päässyt mukaan. Hsaw haki Suomesta käsin perheenyhdistämistä, mutta maahan-

sa eniten epätietoisuus. He ovat asuneet jo viisi vuotta erossa, eikä jälleennäkemisestä ole varmuutta.

»Välillä tekisi mieli vain poistaa koko asian mielestä, odotus on niin vaikeaa. Mutta en osaa», Hsaw sanoo.

Perheet kuuluvat yhteen

Ulkopuolisten on poistuttava pakolaisleiriltä ennen pimeää. Ennen lähtöäni tarjoudun viemään pienen paketin tai kirjeen Suomessa odottavalle puolisolle. Seuraavana päivänä noudan muovipussiin pakatun ka-ren-kansan perinnepaidan. Päälle on siistillä käsialalla kirjoitettu Espoon osoite virheettömästi. Lah on pohti-nut mahdollista omaa lähtöään yön aikana.

»Saan kyllä kielitaidon ja muut käytännön asiat jär-jestymään, jos pääsen Suomeen», Lah uskoo. »Mut-ta tulisi minun tietysti ikävä sukulaisiani ja ystäviäni täällä leirillä.»

Miksi Lah sitten haluaa niin kovasti Suomeen? Vastaus on ytimekäs ja vastaansanomaton: »Erillään

asuminen ei ole hyväksi. Perheiden kuuluu olla yhdes-sä.»


KOTIMAAN TOIMINNAN TÄHTIHETKET

Pakolainen #2 / 2012

» Turussa on valtavasti maahanmuuttajia, eikä täällä ole meidän lisäksi

toista tahoa, joka tarjoaisi naapuruussovittelua

ja olisi perehtynyt monikulttuuriseen

asumiseen»

»Sitä tunnetta ei voi viedä pois, että olet kohdannut jonkun. Se alkaa kasvattaa hedelmää. Niissä on avain

siihen, että asenteet voivat muuttua.»

»Monet asiat ihmetyttävät maahanmuuttajia. Vertaistukiryhmissä

on aikaa hämmentävien asioiden pähkäilyyn omalla äidinkielellä.»

»Yhteistyö toimii niin kuntien kuin järjestöjen suuntaan.»

»Maahanmuuttajat ovat itse maahanmuuttajuuden parhaita asiantuntijoita.»

1

5

4

32

KOTILO

KOTILO-projekti ehkäisee asumisen kon-flikteja tarjoamalla tietoa maahanmuut-tajia vastaanottaville kiinteistöyhtiöille ja maahanmuuttajille asumisen pelisäännöis-tä Suomessa. Jos konflikteja syntyy, niitä voidaan ratkoa naapuruussovittelulla.

»Toisinaan asiat ratkeavat ilman varsi-naista sovittelua. Riittää, että isännöitsijä tai naapuri kertoo meille jonkin henkilön toiminnasta, ja välitämme viestin kysei-

PIRKANMAA

PIRKANMAA

Suomen Pakolaisavun visio on, että pako-laiset ovat tasavertaisia, osallistuvia yh-teiskunnan jäseniä. Siksi Järjestöhautomo tarjoaa pidempään Suomessa asuneille tu-kea ja tietoa yhdistysten perustamiseen ja pyörittämiseen.

»Maahanmuuttajajärjestöt kaipaavat neuvoja suomalaisen paperisodan kohtaa-miseen», kertoo Järjestöhautomon Pirkan-maan järjestökonsultti Sanna Sertamo. Paperisota voi merkitä järjestön perusta-

mista, tilinpäätöksen koukeroita tai vero-tukseen liittyviä kysymyksiä.

Sertamon mukaan parasta työssä on nähdä yhdistysten kehittyvän. Kesällä 2011 Järjestöhautomo tuki arabialaisia per-heitä yhdistyksen perustamisessa. »Oli hienoa nähdä, että jo samana syksynä heil-lä oli oman äidinkielen ja kulttuurin ryh-miä lapsille», Sertamo kertoo. Oman äidin-ä lapsille», Sertamo kertoo. Oman äidin- lapsille», Sertamo kertoo. Oman äidin-kielen ylläpitäminen on tärkeää.

»Monilla vanhemmilla on myös toive sii-

tä, että he voisivat jossain vaiheessa palata takaisin kotimaahansa. Jos niin tapahtuu, on tärkeää että lapsetkin hallitsevat oman kielen.»

Tampereen seudulla on paljon maahan-muuttajia. Järjestöhautomo pyrkii siihen, että maahanmuuttajien yhdistykset jär-jestäisivät tulevaisuudessa yhä enemmän kotoutumista tukevaa toimintaa.

»Maahanmuuttajat ovat itse maahan-muuttajuuden parhaita asiantuntijoita.»

PIRKANMAA

VARSINAISSUOMI

1

2

selle henkilölle. Kyse on arkisista asioista kuten vaikka sovittujen aikojen pitämises-tä pesutuvassa», Pirkanmaan aluekoordi-naattori Timo Karppinen valaisee.

»On hieno tunne kun naapuruussovitte-lussa päästään sopuun. Usein se on niin pie-nestä kiinni. Riittää, että antaa riidan osa-puolille tulkin avulla eväät keskustella kes-kenään. Kun löydetään sovinto pitkän riidan päätteeksi, onhan se aika magee fiilis.»

JÄRJESTÖHAUTOMO

»On hieno tunne kun naapuruussovittelussa päästään sopuun. Usein se on niin pienestä kiinni. Riittää, että antaa riidan

osapuolille tulkin avulla eväät keskustella keskenään. Kun

löydetään sovinto pitkän riidan päätteeksi, onhan se aika magee

fiilis.»

KOTILO

Turussa KOTILO-projekti kouluttaa eri ta-hoja opastamaan maahanmuuttajia asumi-sen säännöistä.

»Turussa on valtavasti maahanmuutta-jia, eikä täällä ole meidän lisäksi toista ta-hoa, joka tarjoaisi naapuruussovittelua ja olisi perehtynyt monikulttuuriseen asu-miseen» aluekoordinaattori Leena Kaito-nen kertoo.

Eri ryhmien välisiä ristiriitatilanteita

ehkäisee se, että naapurit tuntevat toisen-sa. Tutustumista on edistetty järjestämäl-lä esimerkiksi naapurikahveja. »Ne ovat tilaisuuksia, joissa ihmiset saavat vaihtaa kuulumisia ja tutustua toisiinsa. Me suo-malaiset olemme aika individualisteja, ja maahanmuuttajat taas tulevat yhteisölli-sistä kulttuureista. Saadaan rajoja riko-tuksi ja päästään vähän lähemmäksi toi-siamme. Se on tärkeää.»

»Ihmiset saavat vaihtaa kuulumisia ja tutustua toisiinsa.»

»Saadaan rajoja rikotuksi ja päästään vähän lähemmäksi toisiamme. Se on tärkeää.»

Suomen Pakolaisapu tukee maahanmuuttajien kotoutumista ja osallistumista suomalaiseen arkeen eri puolilla maata.

Pääasiassa järjestötyö on pitkäjänteistä puurtamista, jossa tulokset näkyvät hitaasti. Pakolaisavun työntekijät kertovat,

mitkä ovat olleet heidän työnsä tähtihetkiä.

teksti anna-reetta korhonen


akunilan kirkon takkahuoneessa heilu-tellaan jalkoja ja käsiä. Fysioterapeut-ti on tullut ikääntyvien burmalaisten

vertaisryhmään kertomaan vinkkejä li-hasvoiman ja kunnon ylläpitoon. »Hyöty-liikuntaa kertyy kun jää esimerkiksi bus-sista yhtä pysäkkiä ennen määränpäätä pois», vinkkaa fysioterapeutti.

Suomen Pakolaisapu tukee burmalaisia pakolaisia kehitysyhteistyön lisäksi myös Suomessa. Vertaisryhmät tarjoavat maa-hanmuuttajille ohjausta Suomessa elämi-sen haasteisiin sekä mahdollisuuksia tu-tustua ohjatusti erilaisiin toimintoihin ja palveluihin. Burmalaiset osallistujat ovat asuneet Suomessa joitakin vuosia.

»Burmassa hyvinvointia ei niin ehtinyt ajatella, kun kaikki aika meni maanvilje-lyyn ja ruoan hankkimiseen», toteaa yk-si ryhmäläisistä. »Olen iloinen ryhmäs-tä, jossa uusien asioiden oppimisen lisäk-si tapaan tuttuja ja voin harjoitella suomen kieltä.»

Kotoutuminen uuteen maahan on täysin toisenlaisesta yhteiskunnasta tulleille haas-tavaa. Aiemmin pienissä kylissä ja pako-laisleireillä asuneille ikääntyville vaikkapa metron käytön oppiminen on suuri asia, jo-ka tuo arkeen itsenäisyyttä.

KÄDET ILMAAN

Vaikka vertaisryhmä tukee erityisesti Suomeen kotoutu-mista, se on myös paikka käydä ajankohtaista keskustelua Burman tilanteesta.

teksti & kuva mirjami rustanius

PÄÄKAUPUNKISEUTUKASVOKKAIN

Kasvokkain-hanke tarjoaa vertaistuki-toimintaa Joensuussa ja Kontiolahdella.

KONTIOLAHTI

»Monet asiat ihmetyttävät maahanmuut-tajia. Vertaistukiryhmissä on aikaa häm-mentävien asioiden pähkäilyyn omalla äidinkielellä», aluekoordinaattori Anne Korppinen kertoo.

Korppinen veti Kontiolahdella soma-linaisten ryhmää. Monet naisista olivat yksinhuoltajia, joten yhdessä oleminen muiden aikuisten naisten kanssa oli heil-le merkittävää.

»Ryhmässä puhuttiin välillä aika ran-

koistakin asioista, mutta silti ryhmässä oli tärkeintä, että siellä naurettiin pal-jon.»

LIEKSA

Lieksassa Pakolaisapu on kumppanina Virikesopissa, jossa voi ommella, käyttää nettiä tai vaikkapa tehdä läksyjä. Ker-rostaloyksiössä toimiva soppi on alueen maahanmuuttajille tärkeä kohtaamis-paikka.

»Muutaman viikon Suomessa oltuaan erään perheen äiti lähti käymään sopes-sa. Jo se oli iso asia, että hän lähti pois ko-toa ja uskalsi liikkua ulkona», Korppinen kertoo.

POHJOIS-KARJALA

POHJANMAAMaahanmuuttajien yhdistyksiä monin ta-voin tukeva Järjestöhautomo laajensi ke-säkuussa 2011 toimintansa myös Pohjan-maalle. Järjestöhautomolla on toimisto Vaasassa, mutta se tukee maahanmuutta-jajärjestöjä myös muualla Pohjanmaalla, mukaan lukien ruotsinkielisillä alueilla.

»Pohjanmaalla on paljon aloittelevia jär-jestöjä, jotka ovat saaneet Järjestöhautomol-ta neuvoja yhdistyksen perustamiseen», sanoo järjestökonsultti Elisa Kannasto.

3 4

5

KASVOKKAIN

Viime vuosina Suomi on vastaanottanut yli sata burmalaista kiintiöpakolaista vuo-sittain. Ikääntyneille pakolaisille monet asiat uudessa maassa ovat käsittämättö-miä. Kasvokkain-hankkeen vertaisryh-mässä Vantaan Hakunilassa burmalai-set ikääntyvät ovat opetelleet käyttämään metroa, tutustuneet paikallispoliisiin ja käyneet uimahallissa. Toisinaan matala tietotaso yllättää työntekijät.

»Ryhmäläisistä suuri osa ei tiennyt omaa osoitettaan. Opettelimme, että osoit-teessa on kadunnimi, talonnimi, rapun numero ja vielä asunnon numero», ker-too vertaisryhmää vetänyt Mina Iranta. Hakunilassa, jossa ryhmän jäsenet asu-vat, kadunnimet liittyvät hevosiin. »Kun kävimme läpi, mistä tämä kummallinen sana-, numero- ja kirjainrimpsu koostuu, asia aukesi heille ihan uudella tavalla.»

Ryhmässä keskusteltiin myös siitä, mik-si osoite on tärkeää tietää. Hätänumeros-ta saa apua vain, jos osaa kertoa tarkasti, missä apua tarvitaan.

»Muutaman viikon Suomessa oltuaan erään perheen äiti lähti käymään sopessa. Jo se oli iso asia, että hän lähti pois kotoa ja uskalsi

liikkua ulkona»

KOTILO

Helsingissä KOTILO-projekti on ehkäissyt asumisen ristiriitoja antamalla maahan-muuttajille asumisneuvontaa ja koulutta-malla kiinteistöyhtiöitä maahanmuuttajien kohtaamiseen. Joskus konflikteja kuitenkin syntyy, esimerkiksi kun samassa taloyhtiös-sä eri ihmisillä on hyvin erilaiset vuorokau-sirytmit. KOTILO on auttanut sovun löytä-misessä tarjoamalla naapuruussovittelua.

»Viime kesänä eräässä naapurustos-sa kantaväestö ja maahanmuuttajat olivat riitautuneet. Sovittelussa näki, että kum-mallekin osapuolelle oli muodostunut kä-sityksiä siitä, millainen vastapuoli on. Kos-

ka he eivät olleet koskaan jutelleet keske-nään, asioista oli tullut suurempia kuin ne ovatkaan. Oli hämmästyttävää nähdä, mi-ten ilmapiiri ja keskustelun sävy muuttui

»Oli hämmästyttävää nähdä, miten ilmapiiri ja keskustelun

sävy muuttui myönteisemmäksi sen jälkeen kun he saivat suoraan kysyttyä, että minä olen ajatellut

näin, pitääkö se paikkaansa»

myönteisemmäksi sen jälkeen kun he sai-vat suoraan kysyttyä, että minä olen aja-tellut näin, pitääkö se paikkaansa», alue-koordinaattori Eija Kontuniemi kertoo. Puoli vuotta myöhemmin samassa naapu-rustossa järjestettiin asukasjuhlat.

Tähtihetket liittyvät kohtaamisten mah-dollistamiseen kahden ihmisen tai ryhmi-en välillä.

»Sitä tunnetta ei voi viedä pois, että olet kohdannut jonkun. Se alkaa kasvattaa he-delmää. Niissä on avain siihen, että asen-teet voivat muuttua», hankejohtaja Terhi Joensuu uskoo.

Eräs henkilö ryhmässä oli ollut hyvin ylpeä siitä, että hän tiesi oman osoitteen-sa. Hänellä oli se kirjoitettuna avaimenpe-rässä. »Sitten saimme keskustelua aikaan siitä, miksi ei ole kaikista järkevintä pi-tää juuri siinä paikassa omaa osoitettaan», Iranta kertoo.

JÄRJESTÖHAUTOMO

Järjestöhautomo on ainoa taho Suomessa, joka tukee ja kouluttaa maahanmuuttaji-en yhdistyksiä. Järjestöillä on yleensä hy-viä ideoita, ja järjestöhautomolta ne saavat tukea yhdistyksen perustamiseen ja yhdis-tysbyrokratian pyörittämiseen.»Viimeksi minulta kysyttiin, mikä on toiminnantar-kastaja», järjestökonsultti Matti Forsberg kertoo.

Erinomainen esimerkki Järjestöhauto-mon työn tuloksista on vantaalaisten maa-hanmuuttajataustaisten nuorten perustama R3 Maahanmuuttajanuorten tuki ry. Van-taalla tehdään katupartiointia, järjestetään

liikuntapainotteisia viikonlopputapahtu-mia ja etsitään yhdessä työttömien maahan-muuttajanuorten kanssa reittejä koulutuk-seen tai työhön. Koska järjestön työntekijät ovat itse maahanmuuttajataustaisia, nuor-ten on helppo lähestyä heitä. »Nyt R3 on me-nossa kohti palvelutuotantoa.»

KURVI

Nuorten syrjäytymisestä on keskusteltu viime aikoina paljon. Pakolaisapu on siir-tynyt puheesta toimintaan. Huhtikuussa 2012 toimintansa aloittanut Kurvi-projekti tukee maahanmuuttajataustaisia toimeen-tulotuella eläviä 18–25-vuotiaita nuoria löytämään elämälle suunnan. Kurvin oh-jaajat tukevat nuoria löytämään opiskelu-paikan, työharjoittelupaikan, työpaikan tai muun konkreettisen vaihtoehdon toi-mettomuudelle. Projektilla on oma toimi-piste Helsingin Malmilla.

»Pohjanmaalla on paljon aloittelevia järjestöjä, jotka ovat

saaneet Järjestöhautomolta neuvoja yhdistyksen

perustamiseen»


Mahdollisuuksien torit ovat ilmaisia tapahtumia, jotka tarjoavat tietoa maailman tilasta koko per-heelle ja herättelevät globaaliin yhteisvastuuseen. Toreilla voi tutustua järjestöjen toimintaan, löytää keinoja vaikuttaa sekä nauttia elämyksistä ja mauista maailmalta.

Tänä vuonna torien teemana on muuttoliikkeet ja pakolaisuus.

torit tulevat taas! espoo 12.5.joensuu 12.5.lieksa 12.5.vaasa 12.5.seinäjoki 16.5.hyvinkää 17.5.tampere 17.5.kajaani 19.5.oulu 19.5.turku 19.5.helsinki 26.-27.5.

kuopio 26.5.savonlinna 26.5.jyväskylä 1.6.pori 21.7.hämeenlinna 11.–12.8.lappeenranta 11.8.porvoo 11.8.mariehamn 25.8.rovaniemi 8.9.Lisäksi tori järjestetään Mikkelissä.

www.mahdollisuuksientori.fi

Mukana toreilla:

tervetuloa torille!

Tykkää toreista Facebookissa!

MT2012_Pakolainen_1-2_vaaka.indd 1 4/26/12 11:35 AM

uomessa asuvat muslimit usein uskon-nollistetaan vain islamin edustajiksi, vaikka monien ihmisten identiteet-

tiin vaikuttavat uskontoa enemmän aivan muut seikat kuten kansallisuus, äidinkieli, perhe ja ammatti. Tämän ja joukon muita tärkeitä huomioita tekee Husein Muham-med kirjassaan Yhtä erilaiset.

Lyhyt historiaosuus avaa sunnalaisuu-den ja �iialaisuuden erot sekä selvittää, et-�iialaisuuden erot sekä selvittää, et-iialaisuuden erot sekä selvittää, et-tä fatwa merkitsee muutakin kuin kuole-mantuomiota. Juutalaisuus, kristinusko ja islam jakavat paljon yhteisiä elementtejä. Kiinnostavaa on esimerkiksi, että islamis-sa pyhiä kirjoja ovat Muhammedin saa-man Koraanin lisäksi myös Moosekselle annettu Toora ja Jeesukselle annettu Evan-keliumi.

Kirja avaa muslimien arkea, tapakult-tuuria ja uskonnonharjoittamista helpos-ti lähestyttävällä tavalla. Tutuiksi tulevat niin paastoaminen, ruokailusäännökset kuin rukoileminen. Tavat ja säännösten noudattaminen kuitenkin vaihtelevat laa-jasti. Muhammed korostaa, ettei Suomessa – kuten maailmassakaan – ole yhtä musli-miyhteisöä. Islamin eri suuntaukset voivat olla kauempana toisistaan kuin katolisuus ja luterilaisuus.

Muslimeja käsittelevässä uutisoinnissa korostuvat fundamentalismi ja terrorismi. Tosiasiassa suurin osa muslimeista on hy-vin samanlaisia kuin riviluterilaiset: mal-tillisia ja maallistuneita. Tästä huolimatta maahanmuuttokriittiset ryhmät syyttävät kaikkia muslimeja islamistien terroris-mista. Mohammed näkeekin länsivastais-ten islamistien ja muslimivastaisen ääri-oikeiston välillä vallitsevan epäpyhän alli-anssin. Toistensa vihollisina näyttäytyvät ryhmät tarvitsevat toisiaan olemisensa oi-keutukseen. Ääri-islamistien tekemät ter-

rori-iskut lisäävät äärioikeiston kannatus-ta. Äärioikeisto puolestaan lietsoo vihaa kaikkia muslimeja kohtaan, mikä voi joh-taa myös maltillisten muslimien radikali-soitumiseen. Tuloksena on noidankehä, josta kumpikin ääriliike hyötyy.

Nämä ääriliikkeet pyrkivät estämään kahden erilaiseksi ja toistensa kanssa yh-teen sopimattomaksi väitetyn kulttuurin rauhallisen yhteiselon, eli juuri sen, josta kaikkien ryhmien maltilliset enemmistöt eniten hyötyisivät.

Kirja on erityisen suositeltava niille, jot-ka kohtaavat muslimeja työssään tai ar-jessaan. Kultaisen keskitien korostaja an-taa suoria neuvoja: on tärkeää kunnioittaa muslimien uskonnonharjoittamista, mutta radikaaleihin vaatimuksiin ei tule suostua kouluissa tai työpaikoillakaan. Lasten on saatava osallistua kuvataidon ja musiikin opetukseen, ja huivi päässä voi aivan hy-vin potkia palloa.

Joissain kouluissa on lakattu viettämästä joulujuhlia tai laulamasta suvivirttä, ettei-vät kristilliset tavat loukkaisi muslimiop-pilaita. Muhammed uskoo, että takana on usein uskonnon vastaisten suomalaisten tavoitteet, joiden saavuttamiseen he käyt-tävät hyväkseen kielitaidottomia musli-meja. Kirjoittajan mielestä monikulttuuri-suuden ei tule tarkoittaa uskontojen näky-mättömäksi tekemistä, vaan jakamista ja tutustumista.

KOHTI LUONTEVAMPAA RINNAKKAINELOA

Husein MuhammedYhtä erilaiset: islam ja suomalainen kulttuuri, Teos, 2011.

n vuosi 2040 ja napajäätiköt ovat sulaneet. Viisitoistavuotias Lilja on elänyt koko elämänsä ympäristöpa-

kolaisena Jyväskylässä, josta on tullut Suomen uusi pääkaupunki Helsingin pei-tyttyä veden alle. Täydellisesti aidatussa ja turvatussa Jyväskylässä ulkomaail-man asioista ei puhuta lapsille, mutta Lil-ja tietää, että Etelä-Suomeen on jäänyt ai-nakin hänen tutkijatätinsä Sassa.

Lilja päättää lähteä etsimään tätiään Helsingistä – tai Halsingihista, joka on nykyään intialaisten ja kiinalaisten pa-kolaisten asuttama vesikaupunki. Pe-rillä hän tutustuu intialaiseen Manjuun ja saa huomata kulttuurierojen tuovan uuteen ystävyyssuhteeseen haasteita, mutta myös paljon sisältöä.

Luther kuvaa uutta Helsinkiä taval-la, joka jättää lukijan miettimään, voisi-vatko tällaiset maisemat vielä joskus olla mahdollisia. Voisimmeko mekin joutua pakoon? Fantasialta tuntuva seikkailu on tosiasia tuhansille tämän päivän pa-kolaisille, jotka ovat joutuneet jättämään kotinsa ympäristökatastrofien, kuivuu-den tai nousevien vesien vuoksi.

Kirjassa pureudutaan päivän poltta-viin ympäristö- ja maahanmuuttajatee-moihin, mutta ennen kaikkea se on ku-vaus siitä, miten elämä jatkuu katastro-fin jälkeen – tavalla tai toisella. Nuorille suunnattu kirja istuu myös vähän van-hemman seikkailumielisen lukijan kä-teen.

KUN VESI PEITTÄÄ HELSINGIN

Annika Luther, Kodittomien kaupunki, Teos & Söderströms, 2011

teksti niina lättiteksti anna-reetta korhonen

Kuka on muukalainen? Missä muukalaiset asuvat? Oletko sinäkin muukalainen jossain?

Tee video ja voita matka Afrikkaan tai Aasiaan!

Pakolaisapu järjestää videokilpailun lukiolaisille ja ammattikoululaisille teemalla »Minä ja muut muukalaiset». Kuusi mielikuvituksellisimman videon tekijää voittaa matkan muukalaisena joko Thaimaahan tai Ugandaan! Lisätiedot: facebook.com/nuoretmaailmalle

LUKUTAITO

52 €

Harva meistä ymmärtää burmankielisiä kirjamia, eikä meidän välttämättä tarvit-sekaan. Toisin on pakolaisilla Thaimaassa, joille luku- ja kielitaito on avain kohti

uutta alkua. Suomen Pakolaisapu tukee pakolaisia ja paluumuuttajia kriisien kes-kellä järjestämällä heille luku- ja kielitaitokoulutusta Thaimaan lisäksi Ugandassa,

Sierra Leonessa ja Liberiassa.

Anna lukutaidon lahja alkaen 4 €

WWW.PAREMPILAHJA.FI

Miten pärjäisit ellet osaisi lukea?

pakolainen-lehti 2/2012

Documents