pakolainen lehti 1/ 2014

Hin

ta 5.

50 €.

Jul

kais

ija S

uom

en P

akol

aisa

pu ry

.

PAKOLAINEN#1 / 2014 Vuoden 2014 pakolaisnainen Kazhal Ali Ibrahim / Pakolaisleirin yrittäjänaiset

2 3Pakolainen #1 / 2014 Pakolainen #1 / 2014

uomen turvapaikanhakijoita koskeva lainsäädäntö on paluun suhteen moniin EU-maihin verrattuna esi-merkillinen. Kielteisen päätöksen saanut turvapai-kanhakija saa Suomesta tilapäisen oleskeluluvan, jos

häntä ei voida palauttaa omaan kotimaahansa. Sisäminis-teriö haluaa kuitenkin kumota tämän.

Sisäministeri Päivi Räsänen viittaa lain sallimaan mah-dollisuuteen »porsaanreikänä» ja »vetovoimatekijänä». Tämän reiän hän haluaa nyt lakimuutoksella tukkia. Käy-tännössä lakimuutos pakottaa kielteisen oleskelulupapää-töksen saaneet turvapaikanhakijat vapaaehtoiseen paluu-seen.

Esitys virallistaisi osaksi lainsäädäntöä ns. limbotilan, jossa hakija ei ole saanut Suomesta oleskelulupaa, mutta ei syystä tai toisesta voi palata myöskään kotimaahansa.

Ongelmalliseksi muutoksen tekee se, että monet val-tiot eivät suostu vastaanottamaan henkilöitä, jotka ovat jättäneet kotimaansa hakeakseen turvaa länsimaista. Vaikka paluun järjestäminen onnistuisikin, palaaja ei välttämättä olisi kotimaassa turvassa tai saisi siellä asian-mukaista suojelua.

Toinen keskeinen ongelma on, että lakiesitys olettaa al-kuperäisen kielteisen päätöksen olevan aina oikea ja oi-keudenmukainen. Siinä myös toistuu näkemys, jonka mu-kaan hakija voisi aina itse palata, jos vain haluaisi. Tosi-asiassa hakijan saattaa kuitenkin olla mahdotonta palata kotimaahansa oman turvallisuutensa vuoksi.

Koko vapaaehtoisen paluun käsite onkin lakiesityksessä kyseenalainen. Lakimuutos käytännössä pakottaisi kiel-teisen päätöksen saaneet henkilöt turvautumaan »vapaa-ehtoiseen» paluuseen tai menemään maan alle. Näin se to-siasiassa loisi paperittomuutta.

Sisäministeriössä ja sen alaisessa Maahanmuuttoviras-tossa asia nähdään toisin. Maahanmuuttoviraston ylijoh-taja Jaana Vuorion mukaan nykyinen laki on syynä siihen, miksi irakilaiset ovat vuodesta toiseen Suomen suurin tur-vapaikanhakijaryhmä. Irakin kanssa paluusopimusta ei ole, joten laki houkuttelee irakilaiset juuri Suomeen.

Tilastoissa vetovoima ei kuitenkaan näy. Suomeen saa-puu edelleen merkittävästi vähemmän turvapaikanhaki-joita kuin muihin Pohjoismaihin. Suoraan Suomeen tul-

leiden irakilaisten turvapaikkahakemuksista 86 prosent-tia oli viime vuonna myönteisiä. Suomeen saapumisen syynä on vetovoiman sijaan työntötekijät, ihmisen tarve turvaan.

Irakista on tullut myös vuoden pakolaisnainen Kazhal Ali Ibrahim. Hän pääsi 1990-luvulla nopeasti Turkin kaut-ta Suomeen turvaan. Ali Ibrahim on Suomen ensimmäi-nen bussinkuljettajana työskentelevä kurdinainen. Mitä nopeammin pakolaiset Suomeen pääsevät, sitä nopeam-min heistä tulee niitä maahanmuuttajia, joita myös sisä-ministeriö Suomeen haluaa houkutella – työntekijöitä ja veronmaksajia. Ali Ibrahim on jo kymmenen vuoden ajan kuljettanut suomalaisia töihin ja kotiin.

PÄÄKIRJOITUS

JOS EI PAKOLLA, NIIN VAPAAEHTOISESTI

KOKO VAPAAEHTOISEN PALUUN KÄSITE ONKIN LAKIESITYKSESSÄ KYSEENALAINEN. LAKIMUUTOS

KÄYTÄNNÖSSÄ PAKOTTAISI KIELTEISEN PÄÄTÖKSEN SAANEET HENKILÖT

TURVAUTUMAAN »VAPAAEHTOISEEN» PALUUSEEN TAI MENEMÄÄN MAAN ALLE. NÄIN SE TOSIASIASSA LOISI

PAPERITTOMUUTTA.

081218

VUODEN PAKOLAISNAINEN

YRITTÄJÄNAISTEN HITTITUOTTEET

KOHTAAMISEN VOIMA

Vuoden 2014 Pakolaisnainen Kazhal Ali Ibrahim ajaa ehkä juuri sinut töihin.

Kuvareportaasi pakolaisleirin kauppiaista kumoaa käsitykset pakolaisista passiivisina avunsaajina.

Ruokapöydän ääressä keskustelu on rennompaa. Poliisi somaliperheen vieraana.

SISÄLLYS

PAKO

LAIN

EN Pakolainen ilmestyy neljä kertaa vuodessa. Vuosikerran vapaaehtoinen kannatusmaksu on 22 euroa. Lehden saa myös liittymällä jäseneksi, vuosimaksu 25 euroa. julkaisija Suomen Pakolaisapu ry vastaava päätoimittaja Maija Perho päätoimittaja Kaisa Väkiparta toimitus Jenni Hamara, Anna-Reetta Korhonen ja Hannu Heino. yhteystiedot Kaikukatu 3, 00530 Helsinki, puh 09 - 6962 640, [email protected] tilaukset [email protected], www.pakolaisapu.fi paino Forssan Kirjapaino Oy, ISSN 0359-6435 ulkoasu Anna Kalso kannen kuva Mirva Helenius kuvassa vuoden pakolaisnainen Kazhal Ali Ibrahim. seuraava numero ilmestyy toukokuussa 2014. lahjoitustilinumerot Nordea 215318-22229 I Sampo 800013-223667 I OKO 578007-59875. Pakolainen on Kultti ry:n jäsenlehti. Lehteä on tuettu ulkoministeriön kehitysyhteistyövaroin.

Pikkuveli kouluun aurinkoenergialla. Sivu 16.

Virolaiset Silver ja Annika Lumi valmistautuvat kansanedustajan vierailuun. Sivu 18.

Edunvalvonta edellyttää tiivistä ja käytännönläheistä yhteistyötä. 06 MAAHANMUUTTAJAKATTOLIITOT

Turvapaikanhakijat harjoittelivat luistelua Pakolaisavun vapaaehtoisten kanssa.04 ENSIMMÄISTÄ KERTAA JÄÄLLÄ

Suomen Pakolaisavun viime vuoden ulkomaan työn tulokset lukuina.

Nainen, joka järjestää 13 000 pakolaisen vastaanoton.

20

07NUMEROT KERTOVAT

PAKOLAISTEN VASTAANOTTO UGANDASSA

Anna-Reetta Korhonen

KAISA VÄKIPARTAPäätoimittaja

Tiin

a Ha

kman


IRTIOTTO ARJEN ODOTUKSESTA

otilo- ja Tukiverkko-hankkeet ovat saa-neet uudet hankejohtajat. Minna Läh-teenmäki haluaa parantaa vaikeassa

elämäntilanteessa elävien lasten ja nuor-ten tilannetta. Miriam Attias näkee kon-fliktit mahdollisuutena oppia uutta ja ke-hittää itseämme.

Mikä sai sinut kiinnostumaan Pakolais-avusta työpaikkana?

Minna: Pakolaisapu tekee tärkeää ruohon-juuritason työtä. Viimeistelin juuri väitöskir-jan turvapaikanhakijalapsista. Tukiverkko-hankkeen avulla pystytään konkreettisesti tukemaan vaikeassa elämäntilanteessa elä-viä lapsia ja nuoria, sekä kehittämään uusia ideoita heidän tilanteidensa kohentamiseen.Miriam: Olen aiemmin toiminut maahan-muuttoon, monimuotoisuuteen ja yhden-vertaisuuteen liittyvissä työtehtävissä ja järjestänyt aihepiireihin liittyviä koulu-tuksia. Kotilo-projektin naapuruussovit-telu mahdollistaa kohtaamisen, vuorovai-kutuksen ja kestävän yhteisen sovun, kun osapuolet ratkaisevat itse ongelmansa.

Mikä sinua erityisesti kiinnostaa maa-hanmuuttaja- ja pakolaisasioissa?

Minna: Työskenneltyäni pitkään eri jär-jestöissä maahanmuuttajaperheiden paris-sa, etenkin lasten ja nuorten tilanteet kiin-nostavat minua. Miriam: Sovittelu sekä etniseksi ja moni-kulttuuriseksi koettujen konfliktien rat-kaiseminen. En ole vielä kohdannut on-gelmaa, joka oikeasti perustuisi johonkin etniseen tai kulttuuriseen pysyvään omi-naisuuteen. Konfliktit ovat yleensä vuoro-vaikutuksen puutetta ja opettavat meille aina jotain itsestämme.

Pakolaisavun uudet hankejohtajat esittäytyvät

Pakolaisavun vapaaehtoinen Katarina Jaatinen sekä Ahmad Ismail, George Ndama ja Yasin

Naimi nauttivat talvipäivästä.

uomen Pakolaisavun vapaaehtoisvoi-min järjestetty luistelupäivä Kallion vastaanottokeskuksen asukkaille kerä-

si vajaat kaksikymmentä innokasta osanot-tajaa Brahen kentälle helmikuussa.

Kipinä luistelun kokeilemiseen syttyi, kun vastaanottokeskuksen asukkaat olivat tammikuussa katsomassa Jokereiden otte-lua, johon he olivat saaneet joukkueelta il-maisliput. Monet tapahtuman osanottajis-

ta olivat jäällä ensi kertaa. Tämä ei menoa haitannut, sillä vastaanottokeskuslaiset olivat innokkaita kokeilemaan.

Onnistumisia jäällä koettiinkin monta Pa-kolaisavun vapaaehtoisten toimiessa luiste-lun opettajina. Yksi heistä oli Suomessa jo yli 15 vuotta asunut, Pakolaisavun pitkäai-kainen vapaaehtoinen Rita Kostamo, joka on itsekin pakolaistaustainen. Rita aloitti luisteluharrastuksensa noin viisi vuotta sit-

ten, ja oli nytkin jäällä kahden nuoren tyt-tärensä kanssa opastamassa ja tukemassa muita aikuisiällä luistelemaan opettelevia.

Koska vastaanottokeskuksen arki on lä-hinnä turvapaikkapäätöksen odottamis-ta, Pakolaisavun vapaaehtoiset järjestävät asukkaiden kanssa säännöllisesti erilaista tekemistä. Molemmat osapuolet ovat pitä-neet toisiinsa ja toistensa kulttuureihin tu-tustumista merkittävänä.

teksti & kuva hannu heino

iime vuonna tukijoidemme avulla pystyimme tarjoamaan koulutusta yli 11 000 ihmiselle. Lukutaito-, yrittä-

jyys- ja ammattikoulutuksen vaikutukset ovat hyvin laajat, kuten voit lukea tämän lehden sivuilta. Ilman lahjoituksianne tämä ei olisi ollut mahdollista. Haluam-me kiittää myös viime vuoden yritystu-kijoitamme: Autoasi-korjaamoita, Noki-aa, Rosebudia ja kaikkia Parempi lahja -jälleenmyyjiä.

»Olemme saaneet opiskella luku- ja laskutaitoa, automekaniikan teoriaa sekä harjoitelleet käytäntöä moottoreiden ja autojen parissa. Tammikuussa siirrymme harjoitteluun autokorjaamoihin. Haluan sanoa kiitokseni Pakolaisavulle ja sen tu-kijoille tästä hienosta mahdollisuudesta kouluttautua automekaanikoksi. Toivon, että koulutukseni jälkeen voin työllistää itseni.» Mamoud Conteh, Pakolaisavun ammattikouluopiskelija ja Autoasi-kor-jaamoketjun kummioppilas.

ovaniemelle perustettiin helmikuussa maahanmuuttajien kotoutumista edis-tävä yhdistys Arktiset maahanmuut-

tajat. Yhdistys pyrkii helpottamaan maa-hanmuuttajien sopeutumista pohjolaan. Perustajajäsen, Rovaniemen Arktisessa keskuksessa työskentelevä Nafisa Yea-smin kertoo maahanmuuttajien työttö-myysasteen Lapissa olevan hyvin korkea: »Haluamme toimia heidän työllistymisen-sä tukemiseksi, muun kotoutumisen tuki-toiminnan ohella».

Yhdistys on ainakin Rovaniemen seu-dulla ainoa laatuaan ja on saanut mu-kavasti huomiota myös valtakunnalli-sessa mediassa. Heti toimintansa aluksi yhdistys jakoi Vuoden arktinen maahan-muuttaja –tunnustuspalkinnot. Tun-nustuksen saivat kaksi myanmarilaista maahanmuuttajaa, rovaniemeläinen lä-hihoitajaopiskelija Jenni Oo Kyaw sekä Kemissä asuva, insinööriksi ja ammatti-opettajaksi Suomessa opiskellut Ye Ming Aung. Palkinnon saamisen kriteerejä oli-vat muun muassa sen saajien aktiivinen työ maahanmuuttajien kotoutumisen tu-

kemiseksi sekä yhdenvertaisuuden ja su-vaitsevaisuuden edistäminen.

Suomen Pakolaisavun Järjestöhauto-mo-hanke on ollut mukana tukemassa yh-distyksen perustamista. Lapin ELY-kes-kus on kirjannut maakuntastrategiaansa yhdistystoiminnan elvyttämisen yhteis-toiminnassa Järjestöhautomon kanssa. Tämän johdosta lokakuussa Kemissä ja Rovaniemellä vieraillut Järjestöhauto-mon järjestökonsultti Matti Forsberg pi-ti paikkakunnilla yhdistystoimintainfo-tapahtumat. Näiden pohjalta hän päätyi keskustelemaan Yeasminin kanssa yh-distyksen perustamisen suuntaviivoista. »Kyseessä oli yhdistyksen toimintamuo-tojen kartoittaminen ja edunvalvonnasta keskusteleminen», Forsberg kertoo.

Jäseninä on sekä suomalaisia että maa-hanmuuttajia, ja tarkoituksena onkin tehdä yhdistyksestä aidosti monikulttuu-rinen. »Mielestäni se on tärkeä tavoite, että yhdistys pyrkii lisäämään eri maa-hanmuuttajaryhmien ja kantaväestön vä-listä kanssakäyntiä ja vuorovaikutusta», Forsberg sanoo.

Pakolaisapu kiittää lahjoittajia!

Arktiset maahanmuuttajat toimii kotoutumisen helpottamiseksi Lapissa

teksti hannu heino

teksti hannu heino


MEDIA ETSII ARJEN TARINOITA MAAHAN-MUUTTAJISTA

NAINEN, JOKA OTTAA PAKOLAISET VASTAAN

teksti anna-reetta korhonen kuva juke luoma

onikulttuurisuus näkyy mediassa yhä vähän, vaik-ka yhteiskunnan ilmiönä se lisääntyy», uskoo Se-limi Selim Varsinais-Suomen monikulttuuristen

yhdistysten liitto Sondipista.Moniheli ry:n puheenjohtaja Abdirahim Husseinin

mielestä taas maahanmuuttajat näytetään mediassa yksi-puolisesti.

»Mediassa usein puhutaan maahanmuuttajista uhrei-na. Meillä on toimintaa, josta olemme ylpeitä. Järjestimme esimerkiksi juuri 40 järjestön kesken upean muistojuhlan Nelson Mandelalle.»

Keskustelu käytiin tammikuussa maahanmuuttajajär-jestöjen kattoliittojen verkostoitumispäivässä. Ylen uutis-ten toimittaja Ritva Säilä vieraili tilaisuudessa keskustele-massa kattoliittojen ja toimittajien yhteistyöstä.

Säilä antoi järjestöille kullanarvoisia vinkkejä siitä, mi-ten toimittajiin kannattaa ottaa yhteyttä. Vaikka seminaari tai tapahtuma voi olla järjestön näkökulmasta koko vuoden huippuhetki, toimittajille tulee tapahtumakutsuja niin val-tavasti, että tapahtuma on äärimmäisen harvoin uutinen.

»Toimittajat etsivät arjen elämän juttuja. Ottakaa vaan meihin aktiivisesti yhteyttä. Toimittajille voi soittaa tai lähettää sähköpostia. Kutsukaa tapahtumien sijaan vaik-kapa kahville toimitiloihinne, tutustumaan arjen toimin-taanne.»

Järjestöt kotoutumisen asiantuntijoina

Verkostoitumispäivässä pohdittiin myös järjestöjen roolia kotoutumisessa, kattoliittojen asemaa, roolia edunvalvoji-na ja rahoitusta.

»Kolmannella sektorilla on valtavasti potentiaalia maa-hanmuuttajien kotoutumisen tukemisessa», totesi Kristii-na Stenman työ- ja elinkeinoministeriöstä.

ackie Kitenterah on pieni ja siro nainen, joka puhuu nopeasti ja selkeästi. Hän on viidessä vuodessa eden-nyt esimieheksi olosuhteissa, jotka tarjoavat haastetta

jokaiselle päivälle. Action Africa Help -järjestö vastaa Ugandassa Kyangwa-

lin pakolaisasutusalueen terveydenhuollosta, sanitaatios-ta ja kouluista sekä opettaa ihmisille demokraattista pää-töksentekoa, jotta he voivat itse ottaa vastuun elämästään.

Se ei ole mikään pieni tehtävä. Kyangwalissa elää 35 000 pakolaista, jotka ovat kotoisin Ugandaa ympäröivis-tä maista.

Heinäkuussa 2013 Kongon armeijan ja sissijärjestöjen taisteluita pakeni 60 000 ihmistä. Kitenterah sai kuulla, että hänellä oli muutama viikko aikaa organisoida 13 000 ihmisen vastaanotto Kyangwalissa.

»Kukaan ei ollut valmistautunut», hän kertoo. Rajan tuntumassa olevia pakolaisleirejä vahvistettiin

nopeasti ja pakolaiset rekisteröitiin. Terveystarkastuksen jälkeen heille myönnettiin pakolaisstatus. Perheenyhdis-tämiset pyrittiin hoitamaan mahdollisuuksien mukaan.

»Yli kolmensadan hengen tiimiäni kasvatettiin 20:lla hätäapuun erikoistuneella työntekijällä ja se riitti», Kiten-terah kertoo ylpeänä.

Kun bussit saapuivat Kyangwaliin elokuussa 2013, jo-kaista tulijaa oli odottamassa lämmin ateria. Lääkärintar-kastuksella varmistettiin, että sairaat, raskaana olevat nai-set ja vanhukset saivat avun, jota he tarvitsivat.

Rekisteröinnissä selvitettiin, kuinka ison maapalan ja paljonko rakennusmateriaaleja kukin perhe tarvitsi taloa varten. Jo ensimmäisen vuorokauden aikana ihminen tar-vitsee maton, jolla nukkua, ja kattilan, jolla keittää ruokaa aamiaiseksi.

»Kun pääsee uuden elämän alkuun, traumat nouse-vat pintaan. Ihminen yrittää ymmärtää, että on kauhuis-ta huolimatta selvinnyt hengissä. Vähitellen tulevat paina-jaiset», Kitenterah selvittää.

Kitenterah yrittää järjestää psykososiaalista apua sekä väkivaltaa kokeneille lapsille että raiskatuille naisille. Toi-pumiseen kuuluu myös omanarvontunnon palaaminen ja

Maahanmuuttajakattoliitot tiivistävät yhteistyötään

teksti & kuva stina nybäck

sen ymmärtäminen, ettei väkivalta saa kuulua arkeen.Kysyttäessä kuinka kauan nuori nainen on ajatellut

työskennellä pakolaisasutusalueella viiden tunnin ajo-matkan päässä pääkaupungista, hän vastaa päättäväi-sesti.

»Pysyn täällä niin kauan kuin haasteita riittää. Jos nyt tuolta portista tulisi kolme bussilastillista uusia pa-kolaisia, pystyisimme ottamaan heidät vastaan», Kiten-terah sanoo hymyillen.

Kirjoittaja toimii Pakolaisavun vapaaehtoisena tiedotta-jana Ugandassa. Pakolaisapu järjestää aikuiskoulutusta ja tukee nuorisoa Kyangwalissa.

JACKIE KITENTERAH SAI KUULLA, ETTÄ HÄNELLÄ OLI MUUTAMA VIIKKO AIKAA ORGANISOIDA 13 000 IHMISEN VASTAANOTTO.

»Opetamme ihmisiä toimi-maan aktiivi-sesti omissa yhteisöissään», Kyangwalin pakolaisasu-tusalueella toimivan Action Africa Help -järjestön johtaja Jackie Kitenterah kertoo.

Sanna Lauk-kanen Järjes-töhautomosta, Selimi Selim Sondipista, Pia Aaltonen Satakunnan monikulttuuri-yhdistys ry:stä ja Fatima Us-man AFAES:ista pohtivat kattoliittojen rahoitusmah-dollisuuksia.

Kattoliittojen toimijat toivat esille, että valtio ja kun-nat voisivat hyödyntää heidän osaamistaan paljon ny-kyistä enemmän. Maahanmuuttajien kattoliitot ovat asiantuntijoita maahanmuuttajia koskevissa asioissa, ja heidän kuulemisensa on tärkeää.

Kattoliitot kehittävät yhteistyötään

Sosiaali- ja terveyspuolella Soste ry on koonnut yhteen alan kattoliitot ja toimii äänekkäänä edunvalvojana. Ti-laisuudessa pohdittiinkin, tarvitaanko maahanmuutta-ja- ja monikulttuurisuusjärjestöjen kentällä vastaavaa superkattoliittoa.

Osa kannatti uuden järjestön perustamista, koska se voisi helpottaa rahoituksen saamista yhteistyölle. Toi-saalta taas yhteistyötä voitaisiin tiivistää jo olemassa olevien verkostojen puitteissa. Siitä oltiin yhtä mieltä, että yhteistyön tiivistäminen on tarpeen.

»Mitä enemmän tiedämme toisistamme, sitä parem-min voimme tukea toisiamme. Se tukee myös meidän kaikkien työtä», muistutti Abdirahim Hussein.

Mahdollisesti jatkossa tapaamisen järjestää aina eri kattoliitto, jolloin järjestöt pääsisivät tutustumaan tois-tensa työhön lähemmin.

»Tarvitaan käytännönläheistä yhteistyötä ja toisten työstä oppimista», muistutti Fatima Usman afrikkalais-ten ja eurooppalaisafrikkalaisten yhdistys AFAES:ista.

Maahanmuuttajayhdistysten kattoliitot kokoontuivat Hel-singissä vuosittaiseen tapahtumaan verkostoitumaan ja vahvistamaan yhteistyötään. Verkostoitumispäivä järjes-tettiin Helsingissä tammikuussa 2014. Tilaisuuden on ai-emmin järjästänyt Suomen Pakolaisavun Järjestöhautomo. Nyt sen järjestivät Moniheli ry ja Järjestöhautomo yhdessä. Ensi vuonna vetovastuu on kokonaan Monihelillä.


NAINEN RATISSAVuoden 2014 pakolaisnainen on helsinkiläinen bussinkuljettaja Kazhal Ali Ibrahim

ussinkuljettajana teen samaa työtä ja saan samaa palkkaa kuin miehet. Miehiset alat ovat aina kieh-toneet minua. En ole ikinä suostunut siihen, että tietyt alat olisivat naisilta kiellettyjä.»

Näin kertoo vuoden 2014 pakolaisnainen Kazhal Ali Ib-rahim. Hän on ensimmäinen Suomessa bussinkuljettajak-si kouluttautunut kurdinainen.

»Alussa oli tosi vaikeaa. Kun menin ensimmäisen ker-ran ajamaan, yritin opetella tarkasti reitin; mistä käänny-tään vasemmalle ja mistä oikealle. Seuraavana yönä satoi lunta, ja aamuun mennessä maisema oli muuttunut täy-sin», Ali Ibrahim nauraa.

Vaikka Ali Ibrahim on hymyilevä ja iloinen, tarkkaavai-suutta vaativa bussinkuljettajan työ ei ole kevyttä.

»En ikinä arvannut, miten raskasta työ olisi. Työvuoro alkaa monesti aamuyöllä ja kestää kymmenenkin tuntia. Kaiken on toimittava: aivojen, käsien ja jalkojen. On pysyt-tävä aikataulussa, vältettävä onnettomuuksia, tarkkailtava ettei kukaan jää oven väliin.»

Matkustajista Ali Ibrahimilla on vain hyvää sanottavaa. Hänelle on tuotu niin kukkia kuin kakkuakin, ja vakioasi-akkaat ihmettelevät, jos häntä ei ole hetkeen näkynyt tu-tulla linjalla. Joskus asiakkaat vitsailevat, että miten niin lyhyt nainen voi ajaa niin pitkää autoa.

Myös työporukka on mukava. »Ajomestari on auttanut ja ollut joustava, jos minun on pitänyt vaikka viedä lap-sia lääkäriin. Hän tietää, ettei minulla ole täällä sukulai-sia auttamassa.»

Rakentamista ja naisten oikeuksia

Suuriin autoihin Ali Ibrahim tottui jo lapsena. Pohjois-Ira-kin kurdialueella asuneen perheen isä ajoi rekka-autoa sekä piti rekka-autojen ja henkilöautojen varikkoa. Äiti hoiti lapsia ja kotia. Viikonloppuisin iloinen kahdeksan-lapsinen perhe teki retkiä Suleimanian kaupungin ulko-puolelle.

Koulussa Ali Ibrahimin lempiaine oli matematiikka. »Lapsuuteni unelma-ammatti oli insinööri. Aina ei kui-tenkaan saa juuri sitä mitä toivoo. Ylioppilastutkinnon arvosanat eivät ihan riittäneet insinööriopintoihin, mut-ta 19-vuotiaana pääsin opiskelemaan rakennusarkkiteh-diksi.»

Kun hän valmistui 22-vuotiaana, työtilanne Irakissa oli huono, eikä töitä heti löytynyt. Hän meni naimisiin ja sai lapsen. Myöhemmin hän opetti rakennusarkkitehtuuria ja äidinkieltä ammattikoulussa.

Ali Ibrahimin aviomies toimi vasemmistopuolueessa Saddam Husseinin hallintoa ja kurdihallitsijoita vastaan.

Ali Ibrahim puolestaan oli mukana naisjärjestössä, joka toimi Irakin pohjoisilla kurdialueilla saavuttaakseen tasa-arvoiset oikeudet naisille ja miehille. Yhdistys esimerkik-si vaati naisille oikeutta valita itse kumppaninsa ja loppua kunniamurhille. Toiminta naisten oikeuksien puolesta on nähty alueella yleisesti islamin vastaisena.

»Irakissa ei ole mielipiteenvapautta. Jos on hallituksen kanssa eri mieltä, hallitus tapattaa. Irakissa oli sota ja Sad-dam pakotti myös nuoret naiset sotaan. Kun kurdihallitsi-jat tulivat valtaan, he kielsivät naisjärjestön toiminnan.»

Kuten lukuisat muut Irakin kurdit, myös Ali Ibrahi-min aviomies lähti pakoon Turkkiin vuonna 1994. Vuoden päästä Ali Ibrahim pakeni poikansa kanssa. Turkissa per-he jakoi asunnon muiden kurdiperheiden kanssa. Jokaisel-la perheellä oli yksi huone.

SUOMEN KURSSILLA KAZHAL ALI IBRAHIM ON OLLUT AINOASTAAN PUOLI VUOTTA. SIITÄ HUOLIMATTA HÄN PUHUU SUOMEA NIIN HYVIN, ETTÄ PÄRJÄÄ TYÖSSÄÄN JA ARJESSA.

KUVASSA

Ensi syksy-nä Kazhal Ali Ibrahim on ajanut 10 vuotta bussia Helsingissä, Vantaalla ja Keravalla.

teksti anna-reetta korhonen

Mirva Helenius

Mirva Helenius


urdit ovat maailman suurin etninen ryhmä, jolla ei ole omaa valtiota. Pohjois-Irakin kurdialue on ollut lukemattomien sotien ja valtataistelujen ja-

loissa jo ottomaaniajoista.Saddam Husseinin valtakaudella kurdit kärsivät

karkotuksista ja pakkosiirroista. Vuosina 1978—1979 noin 600 kurdikylää poltettiin ja noin 200 000 kur-dia pakeni maasta. Vuonna 1988 tapahtuneessa Ira-kin armeijan operaatiossa tuhottiin 2000 kurdikylää ja tapettiin jopa 182 000 kurdia.

Kurdit saivat Pohjois-Irakissa itsehallinnon Per-sianlahden sodan jälkeisen kansannousun seurauk-sena vuonna 1991. Saddamin hallinto ajettiin ulos alueelta. Väkivalta ei kuitenkaan loppunut siihen. Kaksi eri kurdipuoluetta ajautui vuonna 1994 sisäl-lissotaan, joka kesti neljä vuotta. Sananvapautta ja poliittista toimintaa rajoitettiin, mikä kiihdytti pa-kolaisuutta. Suurin osa Suomeen saapuneista kur-deista on paennut kurdien valtakauden aikana.

Alueella on runsaasti luonnonvaroja kuten öljyä. Luonnonvarojen tuottama rikkaus ei kuitenkaan ja-kaudu tasaisesti, vaan alue kärsii köyhyydestä ja val-tavista luokkaeroista.

Tällä hetkellä kurdialue on rauhallisempi kuin Irakin muut alueet. Runsaat luonnonvarat ja ver-rattain rauhallinen tilanne ovat houkutelleet alueel-le satoja ulkomaisia investoijia. Sananvapaustilanne on kuitenkin heikko.

Alueen kunniamurhat ovat olleet esillä länsi-maisissa tiedotusvälineissä. Arviot kunniamurhi-en määristä vaihtelevat tuhansista kolmeenkym-meneen tuhanteen vuoden 1991 jälkeen. Aso Kamal Doaa Network Against Violence -järjestöstä arvioi, et-tä Irakin Kurdistanissa tehtiin 12 000 kunniamurhaa vuosien 1991 ja 2007 välillä. Vuodesta 2008 kurdialu-een lain mukaan kunniamurhaan on suhtauduttava kuin muihinkin murhiin. Usein kunniamurha lavas-tetaan itsemurhaksi.

POHJOIS-IRAKIN KURDIT SOTIEN JA VALTATAISTELUJEN JALOISSA

IRAKIN KURDIT SUOMESSA

Tilasto-keskuksen mukaan Suomessa asui vuoden 2012 lopussa noin 4300 irakilaista kurdinkielis-tä henkilöä. Lisäksi Suomessa syntyneitä kurdin kielen äidin-kielekseen rekisteröi-neitä eli toi-sen polven kurdeja oli noin 1700.

VÄSYMÄTÖN UUSIEN TULIJOIDEN AUTTAJA

»Kun tulimme Suomeen, perustimme heti irakilaisten naisten yhdistyksen. Kazhal Ali Ibrahim on toiminut yhdistyksessä aktiivisesti. Hän on esimerkik-si jakanut omia kokemuksiaan kotiäitien ryhmässä ja auttanut uusia tulijoita Suomen byrokratiassa ja muissa kysymyksissä. Vaikka hän on yksinhuoltaja ja ajaa bussia, Kazhalilla on aina ollut aikaa auttaa uusia tulijoita. Muut kurdinaiset eivät ole lähteneet kouluttautumaan bussinkuljettajan ammat-tiin, mutta hänen rohkaisunsa ansiosta moni kurdimies on lähtenyt alalle.»

Ala Saeed, Irakin naiset ry / Suomen Pakolaisavun Tukiverkko-hanke

KUVASSA

Tytär Roza syntyi nais-tenpäivänä 14 vuotta sitten.

Kaisa Väkiparta

Kurdit paenneet kansanmurhia, pakkosiirtoja ja poliittista vainoa

Antakaa tyttöjen valita ammattinsa

Maahanmuuttajataustaisia tyttöjä ohjataan sekä oman yhteisön että suomalaisen yhteiskunnan taholta hoiva-alalle.

»On tärkeää, että työstään tykkää. Tytöille on annet-tava mahdollisuus tehdä muitakin töitä ja valita itse. Kaikki ihmiset ovat lopulta ihmisiä ja heitä tulisi koh-della samalla tavoin riippumatta taustasta tai kulttuu-rista.»

Toinen asia, jonka Ali Ibrahim kyseenalaistaa, on maahanmuuttajan ikuinen leima. »Nuorimmat lapse-ni ovat syntyneet täällä ja puhuvat suomea. Eivät he ole maahanmuuttajia.»

Uusia tulijoita Ali Ibrahim neuvoo olemaan aktiivi-sia. »Menkää kouluun, oppikaa kieli, kaikki tulee pik-kuhiljaa helpommaksi. Jos kielitaito riittää ja olet aktii-vinen, on ehkä mahdollista saada koulutusta vastaavaa työtä. Yritä tehdä jotain, jokainen omassa paikassa. Jos istuu vaan kotona, ei pääse eteenpäin.»

Jokaisessa maassa on hyviä ja huonoja puolia. Kurdi-kulttuurista Ali Ibrahim haluaa säilyttää vanhempien ihmisten kunnioituksen. Suomessa arvokasta on mie-lipiteenvapaus.

Lapsiaan Ali Ibrahim kehottaa opiskelemaan ahke-rasti. »Toivon, että elämä olisi heille hauskempaa. Et-tä ei tulisi sotaa, eivätkä he näkisi niitä asioita, joita mi-nä olen nähnyt.»

Naistenpäivä on ollut Ali Ibrahimille aina tärkeä päi-vä. Irakissa naisjärjestö järjesti 1990-luvulla naisten-päivänä usein mielenosoituksia. Vuonna 2000 päivästä tuli uudella tavalla merkittävä, kun tytär Roza syntyi. »Nyt vuonna 2014 päivä on erityisen tärkeä, kun minut valitaan vuoden pakolaisnaiseksi.»

Perhe haki kiintiöpakolaisiksi YK:n pakolaisjärjestö UNHCR:n kautta kautta. Suomeen he päätyivät sattumal-ta, koska oikealla hetkellä Suomeen pääsi ilman haastatte-lua. »Emme tienneet Suomesta mitään. Toukokuun lopus-sa 1996 Helsinki-Vantaan lentokentällä meitä odotti sosi-aalityöntekijä, joka vei meidät asuntoon Inkooseen. Kaikki oli uutta. Uusi kieli, sää, kulttuuri. Lisäksi olimme erossa suvustamme. Alussa se oli tosi vaikeaa, mutta pikkuhiljaa sitä tottui.»

Suomen kurssilla Ali Ibrahim ehti olla ainoastaan puoli vuotta. Siitä huoli matta hän puhuu suomea niin hyvin, et-tä pärjää työssään ja arjessa. Vaikka koulutusta vastaaviin töihin kielitaito ei riittänyt, hän halusi päästä pian Suo-meen tulon jälkeen hommiin. Yhdeksän kuukautta kestä-vän bussinkuljettaja koulutuksen kautta se onnistui. Kun hänestä tuli eron myötä yksinhuoltaja, myös vastuu lap-sista kasvoi.

»ON TÄRKEÄÄ TYKÄTÄ TYÖSTÄÄN. TYTÖILLE ON ANNETTAVA MAHDOLLISUUS MUIHINKIN KUIN HOIVA-ALAN TÖIHIN.»

12 13Pakolainen #1 / 2014Pakolainen #1 / 2014

an Mai Nai Soin pakolaisleiri Thaimaan ja Myan-marin, entisen Burman, rajan tuntumassa on piilossa sademetsän peittämien vuorten notkel-massa. Lähimpään pieneen Mae Hong Sonin kau-punkiin ajaa autolla tunnin verran. Matka leiril-

le käy pitkin kuoppaisia ja mäkisiä hiekkateitä metsän keskellä. Maasturi on tarpeen, sillä tiet ovat uurteisia ja välillä joutuu ylittämään puroja ja jokiakin.

Perillä pakolaisleirin portilla odottaa markkina-alue. Vieri viereen rakennetuista kojuista ja kaupoista voi os-taa melkein kaikkea, mitä ihminen arkeensa tarvitsee:

vaatteita, vihanneksia, hedelmiä, voiteita, kenkiä, ma-keisia, mausteita ja jopa kukkia.

Kojut avautuvat aamuseitsemältä samaan aikaan kuin leirin portitkin. Viiden aikaan myyjät keräävät ta-varansa pois, sillä hämärä alkaa laskeutua.

Kauppiaat ovat joko leirin asukkaita tai tulevat lähi-kylistä. Tuotteet käydään usein ostamassa kaupungista, jonne pakolaiset eivät helposti pääse, sillä leiriltä pois-tumista on rajoitettu. Pakolaiset viljelevät myös leiriä ympäröivän metsän siimeksessä vihanneksia ja hedel-miä.

KUVISSA

vas. Sipuleita menee aina. Pa Timin valikoimista löytyy lähellä tuotettuja vihanneksia.

oik. Nan Nonin salaatti on viljelty pako-laisleirillä.

PAKOLAISLEIRIN YRITTÄJÄNAISET

Mitä sademetsän keskellä asuvat pakolaiset ostavat? Kauppiaat esittelevät hittituotteensa.

teksti & kuvat jenni hamara


KUVASSA

Sa Moe myy vaatteita. Hupparit käyvät parhaiten kaupaksi.

KUVASSA

»Kukat tekevät kauppansa erityisesti lauantaisin, kun ihmiset käyvät temppelissä», Jan Jit Snokjai kertoo.

KUVASSA

Moe Mehin ko-justa ostetaan eniten nalle-naksuja.

KUVASSA

Moe Mehin kioskilta käydään useimmiten nappaamassa naposteltavaa.

KUVASSA

Angry Birds on rantau-tunut myös pakolaisleirille. Yae Mae myy lastenvaatteita.

KUVASSA

Tipa Wanilta pakolaisleirin asukkaat saa-vat mausteet ruokiinsa. Chili on kestosuo-sikki.

VAIKKA TUOTTEITA ON LEIRILLÄ PALJON TARJOLLA, MONILLA EI OLE NIITÄ VARAA OSTAA. TOIMEEN-TULOKEINOJA ON PAKOLAISLEIRILLÄ VÄHÄN.


uoppainen hiekkatie mutkittelee ohi viljelystilkkujen ja pienten savitiilistä rakennettujen talojen. Maisemas-ta puuttuu jotain – sähkötolpat ja johdot.

Käytyään Pakolaisavun toimeentulokurssin 19-vuoti-as Shurwerijimana Nabela näki tilanteessa markkinara-on. Myös täällä, ugandalaisen Nakivalen pakolaisasutus-alueen laitamilla asuvilla ihmisillä on kännyköitä, joilla pidetään yhteyttä sukulaisiin ja hoidetaan työasioita. Il-man sähköä kännyköitä ei kuitenkaan voinut aiemmin la-data missään. Neuvokas nuori nainen päätti alkaa tarjota latauspalvelua kotonaan. Kännyköiden lataamista varten Nabela hankki säästöillään aurinkopaneelin, akun ja latu-reita.

Burundin poliittista levottomuutta kaksi vuotta sitten Ugandaan paennut perhe asuu vaatimattomassa majassa. Latauspalvelu toimii Nabelan perheen kodin lattialla. Pu-helimen lataaminen maksaa euroissa noin 15 senttiä. Koko kuukauden lataukset maksavat kerralla maksettuna 1,20 euroa.

Latauspalvelusta saamillaan tuloilla Nabela auttaa sai-rasta äitiään, joka ei pysty itse viljelemään. Hän myös maksaa veljensä koulumaksut ja säästää yrityksen laajen-tamista varten. »Haluan hankkia suuremman aurinkopa-neelin.»

Yrityksellä on pieniä haasteita. Toisinaan lapset tallo-vat lattialla latautumassa olevien kännyköiden päälle. Toi-sinaan virta vaihtelee, jolloin puhelimiin tulee oikosulku ja aikaa menee niiden korjaamiseen. Osa kuukausimaksa-jista ei aina hoida maksujaan. Nabela tietää jo, miten rat-kaista ongelmat.

»Tarvitsen kännyköille erillisen huoneen ja pöydän, jot-ta ne eivät ole lasten ulottuvilla. Minun on hankittava vir-rantasaaja oikosulkujen välttämiseksi. Hankalien asiak-kaiden kanssa on jaksettava keskustella.»

Pienyrityksen tuomilla tuloilla Nabela toivoo mahdollis-tavansa kolme unelmaansa. Hän haluaa ostaa isälleen mo-pon ja maksaa veljensä koulunkäynnin loppuun. »Lisäksi haluan rakentaa meille kunnollisen talon.»

TOIMEENTULOA AURINGOSTA

UNELMAT TODEKSI KÄNNYKÖIDEN LATAAMISELLA19-vuotias Shurwerijimana Nabela iski markkinarakoon

oo Chri Paw pakeni Myanmarin hallituksen joukko-ja Thaimaahan. Maanviljelijästä tuli pakolaisleirillä siankasvattaja ja aurinkoenergiakauppias.

Moo Chri Pawn pihamaan perällä röhisee kolme porsas-ta. Ensivilkaisulla ei arvaisi, miten ne ovat muuttaneet ko-ko perheen elämää. Oikeastaan kaikki alkoi siitä, kun neljä vuotta Thaimaassa pakolaisleirillä viettänyt Moo Chri Paw alkoi ymmärtää, miten leiriympäristössä kannattaa hank-kia elanto.

»Aiemmin koordinoin leirikomitean toimintaa, mutten tienannut mitään. Vuosi sitten aloitin Pakolaisavun kou-lutuksen, jossa harjoittelimme esimerkiksi kirjanpitoa ja laskemista sekä teimme projektisuunnitelman.»

Moo Chri Paw päätti monen muun tapaan alkaa kasvat-taa sikoja, sillä tilaa on vähän ja siat syövät melkein kaik-kea. Pakolaisapu antoi hänelle alkupääomaksi muutaman sian ja sianruokaa. Porsaat kasvoivat ja Moo Chri Paw myi osan. Osan hän antoi porsia. Kun toiminta alkoi kannattaa taloudellisesti, yrittämisen makuun päässyt nainen päät-ti investoida.

AURINKOENERGIAA THAIMAASSA

Perheen talon katolle asennettiin aurinkopaneelit. Nyt leirin asukkaat käyvät korvausta vastaan lataamas-sa akkunsa hänen pihallaan.

»Aiemmin perheemme menot saattoivat olla suu-remmat kuin tulot. Nyt pidän kaikesta kirjaa ja pystyn analysoimaan, mihin rahamme kuluvat ja kuinka pal-jon sianruoka maksaa.»

Koulutus on auttanut myös leirikomitean tehtävien hoidossa.

»Olin vastuussa kymmenen perheen alueesta leiril-lämme, mutten osannut lukea tai kirjoittaa. Nyt olen it-sevarmempi. Pystyn myös kirjoittamaan muistiinpa-noja kokouksista.»

Moo Chri Paw odottaa nyt kuudetta lastaan. Perhe on kasvanut myös veljentytöllä, sillä pakolaisleiri paloi maan tasalle viime keväänä ja tuli vei tytön vanhemmat.

Vaikka elämä sujuu jo mukavasti, on perheen tulevai-suus hämärän peitossa.

»Jos leiri suljetaan, emme tiedä, minne mennä. Bur-maan emme ainakaan voi palata vielä.»

KUVASSA

Aviomies Saw Pwae Lu kannustaa vaimoaan kou-luttautumaan, sillä tunnilta palattuaan Moo Chri Paw opettaa uudet taitonsa hänelle.

teksti & kuva anna-reetta korhonen

teksti & kuva jenni hamara

Pakolaisleireillä leivän pöytään hankkiminen onhaastavaa. Pakolaisavun pienyrittäjyyskurssilla tutkitaan, millaisille palveluille tai tuotteille leiriolosuhteissa voisi olla kysyntää.

»Toimeentulokurssi järjestettiin swahiliksi. Seuraavaksi haluaisin osallistua Suomen Pakolaisavun englannin-

kurssille», Shurwerijimana Nabela kertoo.


un Malmin poliisilaitokselle tuli kyse-ly, kuka haluaisi lähteä vierailulle so-maliperheeseen, vanhempi konstaa-

peli Pauli Mäenpää tarttui tilaisuuteen. Poliisin virkapuku saa monesti keskuste-lukumppanin jännittämään, jolloin on vai-kea saada aikaan rentoa keskustelua.

»Kun menimme perheen luokse vieraak-si, tunnelma oli ihan erilainen. Juttelimme niitä näitä. Perhe kyseli ammatistani, mi-nä heidän tulostaan Suomeen ja kokemuk-sistaan täällä.»

Mäenpään perheen asuinpaikkakunnal-la Klaukkalassa ei juuri ole maahanmuut-tajia. Pakolaisia hän ei ole kohdannut paik-kakunnalla ainuttakaan. Mäenpään lap-sille vierailu Roble Hassan Mohamedin

perheessä oli uusi kokemus. »Lapsethan osaavat suhtautua tilanteisiin luontevasti. He ajattelivat, että käytiin kylässä, oli vä-hän erilaista ruokaa.»

Poliisin työssä näkee ihmisiä hankalis-sa tilanteissa. »Jos näkee aina huonompaa puolta jostain ryhmästä, kyllähän se alkaa ihmiseen kuin ihmiseen vaikuttaa, jolloin suhtautuminen voi alkaa muuttua.»

Myös Mäenpään perheen kotiinsa kut-sunut Roble Hassan kertoo vierailun olleen myönteinen kokemus. »Suomalaisessa yh-teiskunnassa uskonnollisuus ei juuri näy. Oli kiinnostavaa tietää, että Mäenpään lap-suudenkoti oli uskonnollinen eikä siellä ol-lut esimerkiksi televisiota», Hassan kertoo.

HYVIÄ SUHTEITA EDISTÄMÄSSÄ

antasuomalaisten virkamiesten vie-railuja vähemmistöjen koteihin jär-jestettiin osana Good Relations -han-

ketta, jonka tavoite oli edistää hyviä suhteita eri vähemmistöjen ja kantavä-estön edustajien välillä. Tavoitteena oli tarjota eri alojen ammattilaisille ja eri vähemmistöjä edustaville yhdistyksil-le mahdollisuus luontevaan, myöntei-seen vuorovaikutukseen ja kokemusten vaihtoon.

Suomen Pakolaisavun Järjestöhauto-mo rekrytoi hankkeeseen osallistuneet järjestöt ja tuki niitä tapaamisten suun-nittelussa ja järjestämisessä.

Kohtaamisten järjestämisessä oli mu-kana maahanmuuttajayhdistyksiä, yk-si seksuaali- ja sukupuolivähemmistö-jä edustava yhdistys ja yksi eri tavoin vammaisia ihmisiä edustava yhdistys. Maahanmuuttajaryhmistä edustettui-na olivat somalit, kurdit, afgaanit, tan-sanialaiset, virolaiset, gambialaiset, kamerunilaiset ja inkerinsuomalaiset. Yhdistykset osallistuvat kohtaamisten suunnitteluun.

Vierailuihin osallistuneet kanta-suomalaiset olivat esimerkiksi poliise-ja, kansanedustaja, terveydenhoitaja ja psykologi.

Good Relations oli sisäministeriön hallinnoima ja Euroopan unionin Fun-damental Rights and Citizenship -ohjel-man tukema hanke.

Pakolaisapu kehittää edelleen kevään 2014 aikana mallia matalan kynnyksen arkisista kohtaamisista järjestön vapaa-ehtoisten ja maahanmuuttajayhdistys-ten kanssa.

KOHTAAMISIA KODEISSA

mielestä järjestää tavoitteellisemmin. »Ta-paamisiin voisi olla mietittynä valmiiksi konkreettisia asioita, joita kansanedustajat voisivat työssään edistää. Silloin tapaami-sista olisi enemmän hyötyä myös maahan-muuttajille itselleen. Lähtiessä kansan-edustajalle voisi antaa mukaan paperin ja pyytää paneutumaan tiettyyn epäkoh-taan.»

Annika Lumi kiitteli kotia kohtaamis-paikkana. Tunnelma on rennompi ja kes-kustelu vapautuneempaa. Hänestä ta-paamisessa voisi olla useampi samaa vä-hemmistöryhmää edustava perhe, jotta vierailija saisi monipuolisemman kuvan ryhmästä. Kaikki ulkomaalaiset eivät ajat-tele asioista samalla tavalla. Osa virolai-sista esimerkiksi toivoisi Suomeen viron-kielistä päivähoitoa. »Meistä taas on ni-menomaan tärkeää, että lapsemme oppii päiväkodissa suomea», Silver Lumi kertoo.

Silver Lumi piti vierailua tärkeänä. »Suomeen tulee paljon ulkomaalaisia. Täl-lainen voi antaa selkeämmän kuvan sii-tä, millaisia olemme. Meille oli oikeastaan tärkeää vaan näyttää, että me elämme ku-ten kaikki muutkin», Lumi summaa. »Eh-kä tällaista ideaa voisi viedä Viroonkin.»



Tietoa vaikuttajille

Virolaiset Silver ja Annika Lumi saivat vieraakseen kansanedustaja Outi Alan-ko-Kahiluodon (vihr.). Silver Lumi toimii vuoroesimiehenä Tallink Siljalla ja Annika Lumi on musiikin opettaja.

Itä-Helsingissä asuvan Alanko-Kahiluo-don perheessä monikulttuurisuus on ar-kipäivää. Tyttären koulussa on oppilaita 44 eri kansallisuudesta. Hänelle maahan-muuttajataustaisen perheen kohtaaminen ei siis ollut harvinainen tai ainutkertainen tilaisuus. »Mutta sellaisille kansanedusta-jille, jotka eivät arjessaan kohtaa maahan-muuttajia, tällainen järjestetty tapaaminen voi olla ratkaiseva ja muuttaa esimerkiksi kielteiset ennakkoasenteet myönteisiksi.»

Vaikka monikulttuurisuus ei ole Alan-ko-Kahiluodolle uutta, kansalaisten koh-taaminen on kansanedustajalle aina tär-keää. »Maahanmuuttajia kutsutaan har-vemmin kuultaviksi valiokuntiin. Kaikilla ryhmillä ei ole etujärjestöjä.»

Lumit kertoivat virolaisten Kelan ja ve-rotoimiston kanssa kohtaamista byrokraat-tisista vaikeuksista. Jos Suomeen on tul-lut opiskelijana ja menee naimisiin, maas-sa olon ensisijaisen syyn muuttuessa asioita joutuu selvittämään monessa eri toimistos-sa. Sekin on monimutkaista, jos opiskelija tulee raskaaksi eikä ole naimisissa. »Ulko-maalaisilla opiskelijoilla ei ole Kela-korttia. Opiskelija käy lääkärissä YTHS:llä. Jos opis-kelija tulee raskaaksi, raskautta seurataan-kin neuvolassa, jossa Kela-kortin puuttumi-nen aiheuttaa ongelmia. Kortin saamisessa voi kestää kauan.», Annika Lumi avasi tun-temaansa tapausta.

Sosiaali- ja terveysvaliokunnan jäsen Alanko-Kahiluodolle kokemusten kuule-minen oli hyödyllistä. Sosiaali- ja terveys-lautakunta käsittelee vuosittain Kelan valtuutettujen kertomuksen, johon kan-sanedustajat voivat antaa palautetta esi-merkiksi asiakaspalvelusta. »Pystyn siis vaikuttamaan näihin asioihin.»

Tavoitteellisuutta tapaamisiin

Jos vastaavia tapaamisia järjestetään tule-vaisuudessa, ne voisi Alanko-Kahiluodon

Virolaisen herkkujen ääressä puhuttiin byrokratiasta. Pöydän ääressä Annika

Lumi (vas), Silver Lumi, Liina Lumi, Tiina Hakman ja Outi Alanko-Kahiluoto

Somalialainen ateria toi Roble Hassan Mohamedin

ja Pauli Mäenpään perheet saman pöydän ääreen.

Tiina Hakman

Maham

ed Musse


Viime vuoden aikana Suomen Pakolaisapu tuki ja koulutti yhteensä 11 284 ihmistä Ugandassa, Liberiassa, Sierra Leonessa ja Thaimaassa. Epäsuoria hyödynsaajia, kuten lukutaitopiiriläisten perheenjäseniä, saavutimme yli 56 000. Suuri kiitos tukijoillemme!TYÖMME TULOKSET 2013

Nuoret autom

ekaanikkolinjan opiskelijat siirtyvät teoriaopintojen jälkeen käytännön harjoitt

eluun

. Kuv

a: J

anne

Kör

kkö

Robertsportissa vietettiin lukutaitopäivää. Liberian aikuisk

asva

tusli

itto

NAE

AL o

n Pa

kola

isav

un y

htei

styö

kumpp

ani. K

uva: Markku Vesikko

Kyangwalin pakolaisasutusalueella toim

ii käsitöiden avulla toimeentulon parantamiseen pyrkivä naisten ryhmä. Kuv

a: Ro

nald

Bya

muk

ama

Ban Mai Nai Soin pakolaisleirillä päiväkotina toimivan til

an va

ltaa

iltai

sin

Pako

lais

avun

luku

taito

piiri

. Kuv

a: Je

nni H

amara

SIERRA LEONE LIBERIA UGANDA THAIMAA1525 2655 5608 1498

130838

149

2450188255

2298

2500

803500

278894360144

lukutaitopiiriläistä, ammattikoululaista ja ohjaajaa sai koulutusta.

osallistui lukutaito- tai ohjaajakoulutukseen.

ihmistä osallistui aktiivisesti Pakolaisavun koulutuksiin ja ryhmiin.

pakolaista sai toimeentuloa tukevaa koulutusta.

sai lukutaito- ja kielikoulutusta

aktiivisesti toimivaa lukutaito-ohjaajaa koulutettiin

osallistui elinkeinon harjoittamista tukevaan aikuisopetukseen

osallistui elinkeinon harjoittamista tukevaan aikuisopetukseen.

osallistui nuorisokoulutuksiin (johtajuus, musiikki ja käytännön taidot).

naista sai psykososiaalista tukea traumasta toipumiseen.

opiskeli lukutaitoa tai kieliä.

valmistui lukutaitokurssilta 77:ssä eri yhteisössä.

kouluttautui lukutaito-ohjaajiksi, jotka tukivat noin 2000 uuden opiskelijan oppimista 80 lukutaitopiirissä.

lukutaito-opasta ja lukutaito-ohjaajan ohjekirjaa tuotettiin.

opetusohjelmaa lähetettiin radiossa kahden miljoonan asukkaan kuuluvuusalueella.

osallistui lukutaitopiireihin.

syrjäytynyttä nuorta sai ammattiopinnot päätökseen ja siirtyi työharjoitteluun.

ohjaajaa ja vastuunkantajaa osallistui temaattisiin koulutuksiin.

UUTTA! Bon kaupungin vankilaan perustettiin lukutaitopiiri.

UUTTA! Koulutusmateriaalit

käännettiin ranskankielelle ja ne otettiin käyttöön

norsunluurannikkolaisten pakolaisten leireillä.

UUTTA! Kampalaan perustettiin kaupun-kipakolaisten koulutuskeskus,

josta löytyy kirjasto, tieto-koneita ja tukea esimerkiksi työnhakuun ja toimeentulon

parantamiseen.

UUTTA! Pakolaisille soveltuvia opetus-materiaaleja kehitettiin toimin-nallisemmiksi, jotta opetuksesta saadaan heti käytännön hyötyä

sekä pakolaisleiriympäris-tössä että paluumuuton

yhteydessä.

22 Pakolainen #1 / 2014

TOIMINTASUUNNITELMA ORJUUDEN LOPETTAMISEKSI

SIERRA LEONE AVAUTUU

Kevin Bales: Nykyajan orjat ja miten heidät vapautetaanInto 2013

Aminatta Forna: Muisto rakkaudestaInto Kustannus 2013

teksti hannu heino

teksti kaisa väkiparta

evin Balesin kirja Nykyajan orjat nos-taa esiin monesti arkielämässämme unohtuvan karun totuuden. Maailman

väestöstä 27 miljoonaa ihmistä elää orjuu-dessa. He ovat pakkotyössä suklaaplantaa-seilla, hiilikaivoksissa, tekstiilitehtaissa ja bordelleissa. Lukumäärä on suuri, mutta ei ylitsepääsemätön. Juuri tähän perustuu Balesin kirjan kantava ajatus: orjuus ei ole ilmiönä yhtä suunnaton kuin luonnonvoi-mat tai yhtä vaikeasti korjattava kuin glo-baali köyhyys ja eriarvoisuus. Orjuus on poistettavissa.

Orjuus on usein näkymätöntä. Kirjan tarkoitus onkin nostaa ihmisten tietoi-suuteen sen monet eri muodot. On help-po ajautua uskomaan, että orjuus on vain

köyhien tai kehittymättömien valtioiden ongelma. Ihmiskaupan kautta se on kui-tenkin monen moderniksikin mielletyn yhteiskunnan vitsaus. Orjuus tuodaan lä-helle lukijaa sen uhrien koskettavien tari-noiden kautta.

Nykyajan orjat on sujuvasti kirjoitettu ja hyvin suomennettu perusteos tärkeästä ai-heesta. Kirja ei jää pelkän puheen tasolle vaan sisältää selkeitä ja käytännönläheisiä ohjeita niitä varten, jotka ovat halukkaita toimimaan orjuuden lopettamiseksi mei-dän elinaikanamme.

Emeritusprofessori Kevin Bales on kan-sainvälisesti tunnettu orjuuden asiantun-tija sekä Free the Slaves -järjestön perus-tajajäsen.

hmiset luulevat, että sota on pahinta mitä tämä maa on koskaan kokenut; heillä ei ole aavistustakaan, millainen

on rauha. Millaista rohkeutta vaaditaan, jotta ylipäänsä jaksaisi.»

Hyvät kirjat kertovat tarinan, paremmat opettavat ymmärtämään ja parhaat yhdis-tävät nämä kaksi. Sierra Leonessa kasva-nut Aminatta Forna onnistuu sekä kerto-maan vangitsevan tarinan että avaamaan sisällissodasta toipuvan maan historiaa. Kun tähän vielä lisää lukemisen ajoittumi-sen Sierra Leonen kenttämatkaan, oli luku-

kokemus lähellä täydellistä. Monipolvisen rakkaustarinan ja sota-

traumojen lisäksi romaanissa käsitellään ulkomaisen avun merkitystä ja länsimais-ten toimijoiden oikeutusta kanavoida omaa pahaa oloaan hyväntekeväisyyteen. Kirja auttoi myös ymmärtämään, miksi tapaa-mani ihmiset olivat niin haluttomia kerto-maan sotakokemuksistaan: jos hiljaisuus rikotaan ja asioista aletaan avoimesti pu-hua, lopputuloksena voi olla uusi sota. On turvallisempaa unohtaa.

Erilainen pääsiäiskorttiSotia paenneet tarvitsevat apuasi

Tiput kuuluvat pääsiäisaikaan siinä missä mämmi ja virpominen. Ugandassa tipuilla on konkreettisempikin merkitys: ne tarkoittavat ravintoa ja hyvinvointia useille pakolaisille.

Ugandan pakolaisasutusalueella avun tarve on suuri. Lähialueilla riehuvat sodat tuovat yhä enemmän pakolai-sia etsimään turvaa perheelleen ja itselleen. Ostamalla Pa-rempi lahja -verkkokaupasta aineettoman lahjan, annat sodan arpeuttamille mahdollisuuden nousta jaloillee.

Lahjoittamallasi Paremmalla lahjalla hankitaan kanalayrittäjille tipuja ja kananruokaa sekä kustannetaan tipujen rokotuksia.

Auta nyt osoitteessa: parempilahja.fi

Hyvinvointia tipuistaKanalasta uusi elinkeino pakolaisille

Ugandan pakolaisasutusalueella Kyangwalissa kuuluu siipien havinaa. Ryhmä sudanilaisia ja kongolaisia pakolaisia on perustanut ryhmän nimeltään Köyhä mies, joka aikoo selvitä, ja selviytymiskeinokin on päätetty: ryhmä on ryhtynyt kanalabisnekseen.

Kanalan pito on haastavaa, sillä se vaatii runsaasti investointeja sekä riskinottoa. Ryhmä kuitenkin veti yhtä köyttä, ja Pakolaisavun pienyrittäjyyskurssilta saatujen oppien myötä toimin-tasuunnitelma oli pian valmis.

Pakolaisavun lahjoit-tamien 15 tipun avulla liiketoiminta on lähtenyt tasaiseen nousuun. Nyt munivia kanasia on jo 110. Suurin kasvu tulee kanojen myynnistä ja ostamisesta, mutta tulevaisuudessa kananmunien myynti alkaa olla yhä tuottoisampaa.

”Munista saa ennenpitkää niin hyvät tuotot, että alkuai-kojen riskinotto kannattaa,” viiden hengen ryhmä toteaa.

He arvioivat saavansa munista 1,5 miljoonaa shillinkiä eli 430 euroa kuukaudessa. Tämä summa jaetaan ryhmäläis-ten kesken tasaisesti.

Sotaa paenneille uuden elinkeinon harjoittaminen on enemmän kuin ravinnon ja tulonlähteen hankkimista. Se on myös tärkeä osa traumoista toipumista ja omien voimavarojen kasvattamista. Työn tekeminen ja mahdollisuus tarjota perheelle toimeentulo lisäävät itseluottamusta ja uskoa tulevaan.

Munista saa niin hyvät tuotot, että riskinotto kannattaa

Kanala on tärkeä elinkeino Ugandan pakolaisasutusalueilla. Myös Micheline Kitsa kasvattaa kanoja.

Katse kohti tulevaisuuttaUgandassa tarve työllemme on kasvanut koko alkuvuoden. Etelä-Sudanista ja Kongon Demokraattisesta tasavallasta saapuu jatkuvasti uusia pakolaisia sekä pakolaisasutusalueille että Kampalaan.

Olemme päättäneet lisätä muun muassa lukutaitokoulu-tusten määrää, jotta voimme auttaa alkuun myös uusia maahan tulleita pakolaisia. Koulutusten lisääminen on onnistunut vain lahjoittajiemme avulla. Jokainen lukutaito-opiskelija tarvitsee koulutarvikkeet sekä aapisen ja jokainen ryhmä opettajan sekä liitutaulun. Vaikka hankintahinnat eivät ole suuria, ilman lahjoituksia niitä ei voitaisi hankkia.

Kiitos, että haluat auttaa sodan vuoksi kaikkensa menettäneitä kohti parempaa tulevaisuutta.

Toivorikasta kevään odotusta toivottaen, Johanna Huurre

Varainhankintapäällikkö, Suomen Pakolaisapu ry

ANNA LAHJAKSI

Lahjoita tietoa, taitoa ja tulevaisuus:

PAREMPILAHJA.FI

PAREMPITULEVAISUUS

KOULUTUKSELLA KÖYHYYDESTÄ

pakolainen lehti 1/ 2014

Documents