pakolainen-lehti 1/2012

Hin

ta 5.

50 €

. Ju

lkai

sija

Suo

men

Pak

olai

sapu

ry.

PAKOLAINEN#1 / 2012 Vuoden pakolaisnainen 2012 Malalai Rahim / Kylässä Liberiassa

2 3Pakolainen #1 / 2012Pakolainen #1 / 2012

uomen Pakolaisapu on jo vuodesta 1998 alkaen va-linnut vuoden pakolaisnaisen. Perustelut ovat vaih-delleet vuosittain. On painotettu kulttuuria, ruo-honjuuritason ja järjestöaktivismia, rasismin ja muukalaisvihan vastaisuutta, tasa-arvoa ja vapaa-

ehtoistyötä. Tänä vuonna valinnassa painotettiin yrittä-jyyttä ja yritteliäisyyttä.

Vuoden pakolaisnainen Malalai Rahim on erinomainen esimerkki siitä, kuinka sinnikkyys ja yritteliäisyys voivat lopulta kantaa hedelmää. Hyvin vaikeiden kokemusten jälkeen hän on sopeutunut Suomeen, taistellut itselleen koulutustaan vastaavan työpaikan ja viiden lapsen äitinä kasvattanut lapsensa elämään kahden kulttuurin välillä. Rahim toimii kannustavana esimerkkinä paitsi muille pa-kolaisille, myös kantasuomalaisille.

Aiemmat vuoden pakolaisnaisiksi valitut ovat edusta-neet kahdeksaa eri kansallisuutta ja näin ollen myös eri-laisia lähtökohtia ja kulttuureita. Leimallista kaikille va-lituille on ollut kyky, rohkeus ja tahto raivata uudessa asuinmaassa esteitä, taistella ennakkoluuloja vastaan, kouluttautua ja toimia kulttuuristen ristiriitojen painees-sa. Kohdattuja vaikeuksia ei voi mitenkään vähätellä ja siksi valittujen esimerkin voima onkin ensiarvoisen tär-keä.

Vuoden pakolaisnaiset ovat osoittaneet esimerkillään kanssasisarilleen sekä Suomessa että kotimaissaan, että naisella on ihmisarvo. Nainen voi pärjätä tasavertaisena miesten kanssa omaa etnistä taustaansa unohtamatta. Esi-merkit ovat terveellinen muistutus myös niille kantasuo-malaisille, jotka hellivät vääriä mielikuvia sosiaalituris-mista tai ovat omien ennakkoluulojensa vankeja.

Pakolaisnaiset ovat päätyneet palkintovuotensa jälkeen hyvin erilaisiin tehtäviin – monet ovat pyrkineet mukaan politiikkaan ja vaikuttaneet kunnallis- ja jopa valtakun-nallisella tasolla pakolaisasioihin myös valintansa jälkeen. Kolmen vuoden päästä saatamme jo todistaa entisen vuo-den pakolaisnaisen läpimenon eduskuntaan. Presiden-tinvaaleissakin kaksi äänestäjää viidestä oli valmis näke-mään presidentin puolisona maahanmuuttajan.

»Vuoden Pakolaisnaisen titteli on hyvä osoitus siitä, et-tei pakolaisuuden tarvitse tarkoittaa loppuelämän ’uhriu-

tumista’, vaan omalla aktiivisuudellaan ja muiden avulla voi päästä elämässään pitkälle», toteaa vuoden 2009 pa-kolaisnainen Fatbardhe Hetemaj. Entisten pakolaisnais-ten ajatuksia voit lukea lisää sivulta 9 alkaen.

Vuoden pakolaisnainen -palkinto on nostanut vuosi-en varrella esiin muuttoliikkeen myönteisiä vaikutuksia. Suomi saa pakolaisista paitsi tunnollisia veronmaksajia, myös innovatiivisia yrittäjiä, päteviä poliitikkoja ja osaa-via monikulttuurisuuden tulkkeja. Ennen kaikkea he kui-tenkin ovat lähtemään pakotettuja ihmisiä, jotka tarvitse-vat suojaa. Vaikeastakin taustasta lähtöisin oleva henkilö, kuten Malalai Rahim, voi peräänantamattomalla yritteli-äisyydellä rakentaa elämänsä uudelleen tyhjästä.

PÄÄKIRJOITUS

ESIKUVAT KANNUSTAVAT

VUODEN PAKOLAISNAINEN MALALAI RAHIM ON ERINOMAINEN ESIMERKKI SIITÄ, KUINKA SINNIKKYYS JA YRITTELIÄISYYS VOIVAT LOPULTA KANTAA HEDELMÄÄ. HYVIN VAIKEIDEN KOKEMUSTEN JÄLKEEN HÄN ON SOPEUTUNUT SUOMEEN, TAISTELLUT ITSELLEEN KOULUTUSTAAN VASTAAVAN TYÖPAIKAN JA VIIDEN LAPSEN ÄITINÄ KASVATTANUT LAPSENSA ELÄMÄÄN KAHDEN KULTTUURIN VÄLILLÄ. RAHIM TOIMII KANNUSTAVANA ESIMERKKINÄ PAITSI MUILLE PAKOLAISILLE, MYÖS KANTASUOMALAISILLE.

060708 17

VERTAISKOTO PÄÄTTYI

SITÄ TEHDÄÄN MITÄ MITATAAN

VUODEN PAKOLAISNAINEN TURVAPAIKANHAKIJAN MATKA KUVISSA

Kolmivuotisessa hankkeessa luotiin toimiva malli Helsingin ja Espoon kaupunkien kotouttamistyöhön.

Vuosituhattavoitteet määräävät kehityksen suunnan. Miten käy muiden tavoitteiden?

Seinäjokinen lääkäri Malalai Rahim haluaa nuoret kouluun ja pisteen ennakkoluuloille.

Sarjakuvataiteilija Ville Tietäväinen matkusti Marokkoon ja Espanjaan tutustumaan turvapaikanhakijoiden ja paperittomien siirtolaisten arkeen.

Olli Löytty miettii meitä ja muita. Kuka onkaan »erilainen»?

Tiedottaja vieraili Liberiassa. Kylässä ovat myös naapurimaan pakolaiset.

18

14POHDINTAA KULTTUURIEN RAJAPINNOISTA

KYLÄSSÄ LIBERIASSA

Mitä Pakolaisavun hankkeissa saatiin aikaan vuonna 2011? 12 HUIPPULUVUT MAAILMALTA

SISÄLLYS

PAKO

LAIN

EN Pakolainen ilmestyy neljä kertaa vuodessa. Vuosikerran vapaaehtoinen kannatusmaksu on 22 euroa. Lehden saa myös liittymällä jäseneksi, vuosimaksu 25 euroa. julkaisija Suomen Pakolaisapu ry vastaava päätoimittaja Maija Perho päätoimittaja Kaisa Väkiparta toimitus Katri Aalto yhteystiedot Kaikukatu 3, 00530 Helsinki, puh 09 - 6962 640, [email protected] tilaukset [email protected], www.pakolaisapu.fi paino Forssan Kirjapaino Oy, ISSN 0359-6435 ulkoasu Anna Kalso kannen kuva Kaisa Väkiparta kuvassa Vuoden pakolaisnainen 2012 on afganistanilaissyntyinen Malalai Rahim. seuraava numero ilmestyy toukokuussa 2012 lahjoitustilinumerot Nordea 215318-22229 I Sampo 800013-223667 I OKO 578007-59875. Pakolainen on Kultti ry:n jäsenlehti. Lehteä on tuettu ulkoministeriön kehitysyhteistyövaroin.

Lisäksi: Kurvi-projekti käynnistyy maahanmuuttajanuorten tueksi.04 UUTISIA: KOULUTARVIKKEILLA UUTEEN ALKUUN

Katri

Aal

to

Ville

Tie

tävä

inen

Malalai Rahim iloitsee valinnastaan. s. 8.

MAIJAPERHOSuomen Pakolaisavun puheenjohtaja

4 5Pakolainen #1 / 2012 Pakolainen #1 / 2012

Hin

ta 4

.50

€. J

ulka

isija

Suo

men

Pak

olai

sapu

ry.

pakolainenKaupunkipakolaisuus / Apua Somaliaan /Asiaton oleskelu kielletty

#3 / 2011

Hin

ta 5.

50 €

. Ju

lkai

sija

Suo

men

Pak

olai

sapu

ry.

pakolainen#4 / 2011 Burman pakolaiset / Kaupunginosien eriytyminen / Euroopan rasismi

KOULUTARVIKKEILLA KOHTI LUKUTAITOAakolaisapu aloittaa uuden nelivuotisen Kurvi-projektin. Projektin tavoittee-na on tarjota elämänhallinnan tukea ja

ohjausta helsinkiläisille, 18–25-vuotiaille maahanmuuttajataustaisille nuorille, jotka ovat toimeentulotuen asiakkaita. Projek-tin keskeisinä yhteistyökumppaneina ovat Malmin ja Myllypuron sosiaaliasemat.

»Kurville on selvä sosiaalinen tilaus, sil-lä syrjäytyneiden nuorten joukko kasvaa huolestuttavasti pääkaupunkiseudulla ja muuallakin», hankejohtaja Kristiina Toi-vikko sanoo.

Kurvissa etsitään nuorille toimettomuu-den sijaan konkreettisia vaihtoehtoja ja tarjotaan kokonaisvaltaista tukea. Projek-ti käynnistyy huhtikuussa 2012 ja ensim-mäiset nuoret tulevat tuen piiriin jo ke-vään aikana.

ahdollisuuksien torien teemana on tänä vuonna muuttoliike ja pakolais-uus. Pakolaisapu on Kepan yhteis-

työkumppanina mukana kaikilla toreilla. Katso tarkempi toriaikataulu sivulta 20 ja lue lisää seuraavasta lehdestä!

0397 lukutaito-oppilasta opiskeli vii-me vuonna Pakolaisavun ulkomaan hankkeissa. Oleellinen osa opiskelua on

koulutarvikkeet, jotka jaetaan oppilaille. Paketti sisältää kirjoitusalustan, neljä vih-koa ja lyijykynää, kuulakärkikynän, kaksi pyyhekumia ja teroitinta, viivoittimen ja muovitaskun.

Tarvikkeiden avulla oppilaat voivat seu-rata opetusta tunnilla ja harjoitella kirjoit-tamis- ja laskutaitojaan myös kotona. Vii-me vuonna Parempi lahja -sivuston kautta lahjoitettiin 296 koulutarvikepakettia, mi-kä auttoi yhtä monta oppilasta kohti uutta alkua. Janine Nyirakundo osallistui luku-taito-opetukseen Nakivalen pakolaisasu-tusalueelta Ugandasta.

»Kynän piteleminen oikein kädessä tun-tuu erityisen hyvältä, sillä se liittyy ylpey-teen, viisauteen ja itsenäisyyteen. Tunnen olevani itsenäinen, kun osaan pidellä ky-nää oikealla tavalla», Janine kertoo.

Kiitos kaikille tukijoillemme arvokkaas-ta tuestanne!

Lisää hyviä lahjaideoita löydät osoittees-ta www.parempilahja.fi.

Kurvi tarjoaa elämänhallintaa

Toreilla tavataan!

Uusi hallitus aloitti toimintansa

uomen Pakolaisapu on saanut uuden hallituksen. Puheenjohtajaksi valit-tiin vuosikokouksessa joulukuussa

Maija Perho. Perho on tuttu kasvo Pako-laisavun hallituksessa, jossa hän oli jä-senenä vuosituhannen vaihteessa. Työ-urallaan Perho on vaikuttanut muun muassa sosiaali- ja terveysministerinä sekä pitkäaikaisena kokoomuksen kan-sanedustajana.

»Elämäntilanteeni mahdollisti pu-heenjohtajaksi lähtemisen. En halua vain keskittyä itseni viihdyttämiseen, vaan tehdä jotain merkityksellistä ja vaikut-taa asioihin», hiljattain eläkkeelle jäänyt Perho pohtii. Hän uskoo oppivansa pal-jon uutta sekä voivansa hyödyntää tehtä-vässä verkostojaan pakolaisasioiden hy-väksi.

»Pakolaisapu tekee tärkeää työtä niin kotimaassa kuin ulkomaillakin. Halu vä-hentää ennakkoluuloja, vihapuhetta ja

rasismia sai minut lähtemään mukaan», Perho sanoo.

Hallitus sai myös joukon uusia jäseniä. Toimittaja Mirja Pyykkö on seurannut pakolais- ja maahanmuuttokysymyksiä mediassa. Hän kokee Pakolaisavun toi-minta-alueen mielenkiintoiseksi.

»On kiinnostavaa päästä katsomaan sisältäpäin, mistä on kyse. Itse haluaisin olla mukana pohtimassa, miten näitä tär-keitä teemoja saisi vietyä monipuolisem-min suurelle yleisölle. Pakolaisille pitäisi antaa kasvot», Pyykkö toteaa.

Pakolaisavun hallituksessa vuonna 2012 ovat uusina jäseninä lisäksi Jani Toi-vola, Mikko Vieltojärvi, Anneli Vuori-nen, Julianna Kentala, Juha Klemola, Miikka Lönnqvist, Irma Marttila ja Mi-kael Storsjö. Vanhasta hallituksesta jat-kavat Dieter Aminoff, Susanna Gulin, Raili Perimäki ja Kaisu Suopanki.

teksti johanna huurre kuva anne heinonen

uomen Pakolaisavun työ pakolaisten keskuudessa Ugandassa ja Thaimaas-sa ja paluumuuttoalueilla Liberiassa ja

Sierra Leonessa jatkuu vuonna 2012. Sier-ra Leonessa alkaa myös uusi hanke, jonka tavoitteena on levittää aikuisten lukutai-to-opetusta koko maahan ja parantaa sen laatua.

»Olemme saaneet välitettyä kumppa-neillemme aikuisten lukutaito-opetukseen järjestämiseen tarvittavan osaamisen. Nyt keskitymme paikallisen kattojärjestön PA-

MOJAn tukemiseen, jotta se voi jatkaa si-tä koulutus- ja vaikuttamistyötä, mitä me olemme tehneet», Pakolaisavun ulko-maantoiminnan päällikkö Leena Kumpu-lainen kommentoi. Uuden hankkeen ai-kana kehitetään edelleen toiminnallisen lukutaidon opetusohjelmaa ja opetusmate-riaalia, joiden avulla sierraleonelaiset toi-mijat voivat vastaisuudessa helposti jär-jestää korkeatasoista aikuisten lukutaito-opetusta.

Kolmen viime vuoden aikana 6000 ai-

Sierra Leonessa tavoitellaan koko maan aikuisia

KOLMEN VIIME VUODEN AIKANA 6000 AIKUISTA OSALLISTUI PAKOLAIS AVUN TUKEMIIN LUKUTAITO RYHMIIN SIERRA LEONESSA.

kuista osallistui Pakolaisavun tukemiin lu-kutaitoryhmiin Sierra Leonessa. Lukutaito on parantanut erityisesti naisten itsetun-toa ja saanut heidät kannustamaan lapsi-aan koulunkäyntiin.

TUE LEHTEÄMME!

Tue Pakolainen-lehteä maksamalla vapaaehtoinen 22 euron kannatusmaksu vuodelle 2012.

Tili FI45 8000 1300 4840 95BIC DABAFIHH, Viite 20019Saaja Suomen Pakolaisapu ry

Suurkiitos kaikille lehteä jo kannattaneille!

KURVISSA ETSITÄÄN NUORILLE TOIMETTOMUUDEN SIJAAN KONKREETTISIA VAIHTOEHTOJA JA TARJOTAAN KOKONAISVALTAISTA TUKEA.

Koulutarvikkeet auttavat uuteen alkuun.


VERTAISKOTO

VertaisKoto-mallissa samaa etnistä ryhmää edustavat tuoreet maahan-muuttajat tapaavat viikoittain. Tapaamisissa vierailee eri alojen asian-tuntijoita, jotka kertovat esimerkiksi miten hammaslääkäriaika varataan, miten sukupuolitaudeilta suojaudutaan tai mistä voi etsiä töitä. Toisella tapaamiskerralla ryhmäläiset keskustelevat oppimastaan keskenään, jotta viesti varmasti ymmärretään. Ryhmää vetää samankielinen, jo pidempään Suomessa asunut henkilö.

VERTAISTUKIMALLI OSAKSI KAUPUNKIEN KOTOUTTAMISTYÖTÄ

Pakolaisavun VertaisKoto-hanke on tullut päätökseensä, mutta malli jää elämään osana

Helsingin ja Espoon kotouttamistyötä.

teksti & kuva kaisa väkiparta

1 VUOSITUHATTAVOITE: PUOLITTAA ÄÄRIMMÄISESSÄ KÖYHYYDESSÄ ELÄVIEN JA NÄLKÄISTEN OSUUS MAAILMAN VÄESTÖSTÄ Vaikutukset: Luku- ja laskutaidon avulla ihmiset voivat tehostaa maanviljelyään ja pienyritystoimintaansa. He voivat omaksua uusia viljelymenetelmiä, osaavat annos-tella lannoitteita ja tulkita siemenpakkausten selosteita. Pienyrittäjät pystyvät listaamaan velalliset ja laskemaan hintansa ei-tappiollisiksi. He voivat myös pitää kirjaa lainanmaksuistaan.

2 TAATA KAIKILLE LAPSILLE PERUSKOULUTUS Lukutaitoiset vanhemmat ovat innokkaampia pistämään lapsensa kouluun ja he myös pystyvät seuraamaan ja tukemaan lastensa koulunkäyntiä.

3 POISTAA SUKUPUOLTEN VÄLINEN EPÄTASA-ARVO KAIKILLA KOULUTUSASTEILLA

Naisten pääsy kouluun on ollut huomattavasti vaikeam-paa kuin miesten ja niinpä he ovat vielä suuremmassa määrin lukutaidottomia kuin miehet. Luku- ja kirjoitus-taidon saavuttaminen kasvattaa naisten itsetuntoa ja he kannustavat myös tyttäriään kouluun.

4 VÄHENTÄÄ ALLE VIISIVUOTIAIDEN KUOLLEISUUTTA KAHDELLA KOLMANNEKSELLA

Äidin lukutaito tukee lasten parempaa huolenpitoa ja terveydenhoitoa. Lukutaitoiset äidit pystyvät paremmin vastaanottamaan neuvoloiden hoito-ohjeet ja osaavat muun muassa laskea lastensa iät ja rokotusajankohdat.

5 VÄHENTÄÄ ÄITIYSKUOLLEISUUTTA KOLMELLA NELJÄNNEKSELLÄ

Lukutaitoiset äidit ovat halukkaampia menemään terveyskeskuksiin ja kykeneviä vastaanottamaan ohjeita ja toimimaan niiden mukaan.

6 KÄÄNTÄÄ LASKUUN HI-VIRUKSEN JA AIDSIN, MALARIAN JA MUIDEN MERKITTÄVIEN TAUTIEN LEVIÄMINEN Lukutaitoiset ihmiset pystyvät paremmin vastaanotta-maan lukuisten HIV/AIDS- ja terveysprojektien tiedotuk-sen ja koulutusmateriaalin. Terveyskysymysten käsittely lukutaitoryhmissä lisää myös tietämystä sairauksien syistä ja ennaltaehkäisystä.

7 VARMISTAA YMPÄRISTÖN KESTÄVÄ KEHITYS JA PUOLITTAA NIIDEN IHMISTEN OSUUS MAAILMAN VÄESTÖSTÄ, JOILLA EI OLE KÄYTÖSSÄÄN PUHDASTA JUOMAVETTÄ Ympäristönsuojelun ja hygienian ymmärrys kasvaa lukutaidon myötä. Lukutaitoryhmissä on aktivoiduttu myös muun muassa kaivon hankintaan ja ympäristön siistimiseen.

8 LUODA GLOBAALI KUMPPANUUS KEHITYKSELLE Lukutaitoiset kansalaiset pystyvät paremmin seuraamaan ja ymmärtämään valtion päätöksiä ja politiikkaa.

Vuosituhattavoitteiden määrä-aika umpeutuu kolmen vuoden

kuluttua, ja paljon on vielä saa-vuttamatta. Suurin työ on

kuitenkin edessä vuosituhat-tavoitteiden ulkopuolelle jää-

neiden asioiden suhteen. Miksi edistää aikuislukutaitoa, jos sitä ei kukaan mittaa?

teksti elina savo kuva mikko takkunen

SITÄ TEHDÄÄN MITÄ MITATAAN AIKUISLUKUTAITO-OPETUKSEN VAIKUTUKSET VUOSITUHATTAVOITTEISIINket tekivät vaikutuksen nuoreen kurdimieheen. »En olisi ikinä uskonut, että tavalliset ihmiset voivat men-nä eduskuntaan kuuntelemaan istuntoja. Meidän koti-maassa se ei ainakaan ole mahdollista.»

Mohamed Akram jäi kaipaamaan kontakteja suo-malaisiin. Hän epäilee, että kohtaamiset suomalais-ten kanssa auttaisivat vähentämään ennakkoluuloja. »Suomalaiset eivät tiedä, millaisia olemme, ja siksi pel-käävät meitä», Akram sanoo. »Itse saamme paljon tie-toa suomalaisesta kulttuurista, ja suomalaisten pitäisi saada tietoa meistä.»

Jos yksi kotoutuu, koko perhe hyötyy

VertaisKotossa voidaan tukea useita ihmisiä samanai-kaisesti. Asiantuntijavierailun jälkeen kokoonnutaan keskustelemaan koulutuksesta ja varmistetaan, että kaikki ovat ymmärtäneet keskeiset asiat.

»VertaisKotossa ajattelemme, että 1+1+1=10. Ryh-mässä jaamme kymmenen hengen kokemuksia, ja kaikki saavat jakamisesta jotain. Jos yksi perheenjä-sen kotoutuu, koko perhe hyötyy», hankejohtaja Elina Halme toteaa.

Kurssia vetävä maahanmuuttajataustainen vertais-ohjaaja on positiivinen roolimalli kotoutumisesta. Sir-wa Farik on ollut alusta asti VertaisKotossa mukana.

»On tärkeää, että myös miehille kerrotaan naisten oikeuksista, henkisestä ja taloudellisesta väkivallas-ta ja esimerkiksi ympärileikkauksen haitallisuudes-ta», Farik kertoo. Hän on asunut Suomessa 20 vuotta ja muistelee itse saamaansa kotoutumistukea huvittu-neena. »Meille opetettiin vain suomea. Seitsemän tun-tia päivässä kuuntelimme suomen opetusta: partitiivi, akkusatiivi...»

VertaisKoton kursseille on osallistunut yhteensä 288 ihmistä, joista todistuksen sai 202 henkilöä. Kurssin keskeyttäminen johtui usein muiden opintojen aloitta-misesta. Miehiä on ryhmissä ollut naisia enemmän, ja osallistujien keski-ikä oli noin 30.

ertaistukea tuoreille maahanmuuttajille tarjo-avaan hankkeeseen ovat olleet tyytyväisiä niin osanottajat, yhteistyökumppanit kuin ulkopuoli-nen arvioijakin. Kolmessa vuodessa hanke integ-

roitiin pysyväksi osaksi Helsingin ja Espoon kaupun-kien maahanmuuttajapalveluja, jotka jatkavat mallin toteuttamista osana omaa kotouttamistyötään.

»Kurssi on aktivoinut ihmisiä. Monet osallistujat koki-vat, että he olisivat kurssin jälkeen asuneet pidempään-kin Suomessa, niin hyvät tiedot heillä oli arjessa selviä-miseen», arvioi Johanna Järvelä VertaisKoton loppuse-minaarissa tammikuussa. Hankkeen arvioinut Järvelä ehdotti mallin valtakunnallistamista, sillä tarvetta ver-taistukeen olisi myös pääkaupunkiseudun ulkopuolella.

Kurssille osallistunut Mohamed Akram on samaa mieltä. Hänelle jäivät parhaiten mieleen tiedot laeista, kulttuurista ja koulutuksesta. Myös kurssilaisten ret-

KUVASSA Mohamed Akram haluaa kertoa kulttuuristaan ja tavoistaan suo-malaisille. Sirwa Farik tulkkaa.

Elina Savo päät-tää kolmivuo-tisen kautensa Pakolaisavun Sierra Leonen talous- ja hal-lintovastaavana maaliskuussa 2012.

KOLUMNI

iime syksynä YK:n kehitysohjelma UNDP julkaisi väliraportin »Asses-sing Progress in Africa toward the Millenium Development Goals», jos-

sa arvioitiin Afrikan edistystä vuosituhat-tavoitteiden suhteen. Kehitys vaihtelee niin maittain kuin tavoitteittain, mutta kaiken kaikkiaan tavoitteiden saavuttaminen koko Afrikan tasolla vaikuttaa haasteellisel-ta. Raporttia lukiessa alkaa miettiä, miten vuosituhattavoitteet suuntaavat kehitystä.

Tavoitteille asetetut mittarit määrittävät pitkälti resurssien suuntaamisen. Lasten perusopetukseen keskitytään, jotta saa-taisiin koko ikäluokka kouluun ja kakkos-tavoite toteutumaan. Nuorten lukutaito- ja työllistymisastetta pyritään nostamaan nuorisohankkeilla, ja näin vähentämään köyhyyttä. Äitiysterveyteen ja lapsikuol-leisuuden vähentämiseen panostetaan, koska näille on varattu peräti kaksi vuo-situhattavoitetta. Vuosituhattavoitteiden täyttymistä arvioidaan näiden lukujen pe-rusteella – niinpä sekä kehitysmaiden hal-litukset että kansainväliset rahoittajat pa-nostavat kyseisiin osa-alueisiin.

Sierra Leone on maa, jossa lukutaitois-ten osuus väestöstä on alle neljäkymmen-tä prosenttia. Hallituksen dokumenteissa viitataan lyhyesti aikuisten lukutaito-ope-tuksen tarpeellisuuteen, mutta siihen käy-tettävä osa opetusministeriön budjetista on noin 0,03 prosenttia.

Esimerkit perustuvat kirjoittajan kylissä tekemiin havaintoihin.

KUVASSANainen opette-lee kirjoittamaan Largon kylässä Sierra Leonessa.

8 9Pakolainen #1 / 2012Pakolainen #1 / 2012

un minulle ehdotettiin asettu-mista ehdolle vuoden pakolais-naiseksi, mietin sitä pitkään. Suurin syy suostumukseeni on halu lisätä tietoutta pakolaisuu-

desta. Suomessa monet eivät tiedä pakolai-sista mitään, ja ennakkoluulot meitä koh-taan voivat olla suuria», Malalai Rahim, 46, pohtii valinnasta kuultuaan.

Rahim ei itse ole onnekseen kohdannut juuri rasismia, mutta hänen lapsillaan on koulussa ollut välillä vaikeaa. Hänen poi-kansa oli seitsemännellä luokalla koulussa. Eräs toinen oppilas kiusasi häntä ja poika alkoi olla jo epätoivoinen. »Poikani pyysi minulta ja isältään lupaa lyödä kiusaajaa, johon emme suostuneet, sillä eihän se rat-kaisisi mitään», Rahim muistelee.

Tilannetta yritettiin ratkaista yhdessä rehtorin ja kiusaajan vanhempien kanssa, mutta mitään muutosta ei tullut. Lopul-ta Rahim pyysi rehtorilta lupaa puhua it-se pojan kanssa.

»Tapasin pojan ja kerroin hänelle elä-mästämme, vaikeuksista ja sodasta Afga-nistanissa, pakolaisuudesta ja siitä, miksi olimme päätyneet Suomeen. Tapaamisen

»Jo ennen valintaani päätin, että pakolaisnaisena haluai-sin vaikuttaa turvapaikan-

hakijoiden oloihin vastaanot-tokeskuksissa. Pidin itselleni tekemästä lupauksesta kiinni ja olen vuoden aikana käynyt kahdessatoista eri vastaanot-

tokeskuksessa ympäri Suomea. Juttelin turvapaikanhakijoi-

den kanssa yhteiskunnallisista asioista, kotoutumisesta ja so-peutumisesta. Halusin kertoa

heille, että Suomi on mahdolli-suuksien maa. Suhtautuminen oli todella positiivista ja turva-paikanhakijat olivat vilpittö-män kiitollisia käynnistäni.»

SAIDO MOHAMED, 2011

alussa poika oli hermostunut ja venkoi-li tuolissaan, mutta lopuksi hän istui jäh-mettyneenä paikallaan ja kuunteli lumou-tuneena. Sen jälkeen hän ei enää kiusan-nut poikaani, ja heistä tuli hyvät kaverit.»

Sillanrakentaja

Malalai Rahim näkee vuoden pakolaisnai-nen -palkinnon siltana kantasuomalaisten ja maahanmuuttajien välillä. Hän halu-aa vähentää ennakkoluuloja ja kannustaa syrjäytymisvaarassa olevia nuoria opinto-jen pariin kiertämällä puhumassa esimer-kiksi kouluissa ja tapahtumissa.

»Suomi on vielä suhteellisen tuore pako-laisten vastaanottajamaa, ehkä siksi tääl-lä on vielä niin paljon ihmisiä, jotka eivät tiedä tilanteestamme. Jokaisen pakolaisen takana on henkilökohtainen ongelma ja rankka tarina», Rahim muistuttaa.

Rahim uskoo, että suurin syy pakolai-siin ja maahanmuuttajiin kohdistuvasta rasismista johtuu juuri tietämättömyydes-tä. Kuvitellaan, että Suomeen tullaan elä-mään veronmaksajien rahoilla – käsitys, jota Rahimkin on useaan kertaan joutunut kumoamaan. Vaikka alku voi olla hanka-laa ja yhteiskunnan tuki tarpeen, Rahim perheineen on hyvä esimerkki siitä, kuin-ka vaikeastakin taustasta tulevat ihmiset voivat integroitua hyvin Suomeen.

Seinäjoen keskussairaalassa työskente-levä Rahim kiittelee miestään Karimia tu-esta opintojen loppuun saattamisessa. Pa-riskunta tapasi Neuvostoliitossa, jossa Ra-him suoritti lääkärintutkinnon. Suomen kielen opiskelun ja lääketieteeseen liitty-vien tenttien suorittamisen jälkeen Rahim sai lääkärin paperit myös Suomesta.

»Tiedän, että ulkomaalaisten on vaikea saada töitä Suomessa ja Euroopassa ylipää-

tään. Olen kiitollinen siitä, että Suomessa olen saanut kunnioitusta ja lääkäriopintoi-hin tukea yhteiskunnalta», Rahim sanoo. Afgaaniyhteisö Suomessa ei puolestaan kannustanut Rahimia ponnistelemaan lää-käriksi. »Minulle sanottiin vain, että is-tu kotona lasten kanssa, opiskelu on tääl-lä niin vaikeaa. Mutta enpä jäänyt kotiin!»

»Kävin koulun pashtuksi, opiskelin ve-näjäksi, työskentelin dariksi ja nyt suo-meksi», Rahim luettelee elämänvaiheitaan naureskellen.

Auttava käsi aina ojennettuna

»Vuoden pakolaisnaisena uskon ja toivon, että voin päästä auttamaan ihmisiä. Se on minulle luontaista, ja olen tehnyt sitä koko

ÄITI, LÄÄKÄRI JA SILLANRAKENTAJAVuoden 2012 pakolaisnainen on afganistanilaissyntyinen lääkäri ja viiden lapsen äiti Malalai Rahim. Seinäjoella asuva Rahim haluaa karistaa ennakkoluulot, kannustaa nuoret koulutuksen pariin ja auttaa kanssasisariaan, pakolaisnaisia.

teksti kaisa väkiparta kuvat katri aalto ja kaisa väkiparta

1965 1968 1970 1982 1986 1988 1990 92-96 1996...syntyi Kabulissa

...muutti isänsä töiden takia Etelä-Afganis-taniin

...aloitti Koraanin opiskelun

...lähti opiskele-maan lääkäriksi Neuvosto liittoon

...esikoinen syntyi

...valmistui erikoislääkä-riksi ja palasi perheensä luo Kabuliin

...lähti töiden perässä Bagla-niin, Pohjois-Afganistaniin

...työskenteli Baglanin Punaisen Ristin johtavana lääkärinä

...pakeni levottomuuksia jalkaisin Hindu Kush -vuoriston kautta Kabuliin

»Vuoden pakolaisnaisena sain olla hyvänä esimerkkinä niin

maahanmuuttajille kuin synty-peräisille suomalaisille. Pääsin

puhumaan kokemuksistani kou-luihin eri puolelle Suomea. Ah-

keruus palkitaan!»

ZARMINA RAZAI, 2006

MALALAI RAHIM...


Asettuminen Hervantaan

Malalai Rahim haki YK:n edustajan kan-nustamana turvapaikkaa Suomesta. Muu-tamaa kuukautta myöhemmin kuusihen-kinen perhe saapui kiintiöpakolaisina Suomeen vuonna 2000. Perheen mukana tuli Malalain sisko ja kaksi veljeä. Heidät si-joitettiin Tampereen Hervantaan, jossa per-

AFGAANIEN AHDINKO

Suomi vastaan-otti ensimmäiset pakolaisensa Chilestä 1970-lu-vulla, mutta varsinaisen pako-laispolitiikan voi katsoa alkaneen 1990-luvun alus-sa. Somalit olivat tuolloin suurin pakolaisryhmä, mutta viime vuosina eniten turvapaikkoja on myönnetty afganistanilaisil-le. Afgaanit muo-dostavat myös maailmanlaajui-sesti suurimman pakolaisryhmän. YK:n pakolaisjär-jestön mukaan vuonna 2010 yli 3,5 miljoonaa afganistanilaista oli suojelun tarpeessa.

»Koin, että pakolaisnaisena sain aidosti liputtaa suvaitsevam-

man, avoimemman ja tasa-ar-voisemman Suomen puolesta.

Vuoden pakolaisnaisen titteli on hyvä osoitus siitä, ettei pakolai-suuden tarvitse tarkoittaa lop-puelämän ’uhriutumista’, vaan

omalla aktiivisuudellaan ja mui-den avulla voi päästä elämässään

pitkälle.»

FATBARDHE HETEMAJ, 2009

elämäni, sodankin aikana», Rahim kertoo. Ennen pakenemistaan hän työskenteli lää-kärinä Pohjois-Afganistanissa Pulikum-brissa. Ihmiset saattoivat tulla 20 tunnin matkan takaa aasilla tai hevosella tapaa-maan lääkäri Malalaita. Myös hänen ko-tinsa ovet olivat aina auki apua tarvitse-ville – jopa keskellä yötä.

Olot Afganistanin syrjäseuduilla olivat puistattavat. Rahim teki naisille kaavintoja maassa pölyn ja hiekan keskellä ja poisti use-amman kerran mädäntyneen vauvan ruu-miin naisen kohdusta. Keskenmenoja oli niin paljon, että sairaalan lattia peittyi vereen.

»Kun neljäs lapseni syntyi, potilaat tu-livat koputtelemaan ovelle hoidon toivos-sa. He odottivat kiltisti, että synnytys oli-si ohi. Vielä tuntia ennen synnytystä otin potilaita vastaan, ja sama meno jatkui pian synnytyksen jälkeen», Rahim kertoo.

Rahim haluaa auttaa kotimaansa naisia, jotka elävät edelleen sodan keskellä vai-keissa oloissa. Afganistanissa monet tytöt

»Terveiseni vuoden 2012 pako-laisnaiselle: pysy uskollisena

omille päämäärillesi ja valitse rohkeasti uusia suuntia ja mah-dollisuuksia. Kovasti tsemppiä

vaikuttamistyöhön!»


»Seuraajaani neuvoisin huomioi-maan naiset ja tytöt sekä syrjäy-tyneet ja vähävaraiset maahan-

muuttajat – he tarvitsevat eniten apua. Tehtävässä ei pidä korostaa vain itseään, vaan kaikkia pako-laisia ja muitakin maahanmuut-tajia. Sitä kautta voi auttaa mui-

ta, myös suomalaisia.»

SAIDO MOHAMED, 2011

1997 1998 98-00 2000 2001 2006 2007 2010 2012...pakeni talibaneja Kabulista Nimroziin

...pakeni talibanien teloitusuhkaa Iraniin

...työskenteli lääkärinä Zabu-lin pakolaislei-rillä Iranissa

....saapui perheensä kanssa kiintiö-pakolaisena Tampereelle

...kuopus syntyi ...sai Suomen kansalaisuuden

...sai lääkärin toimiluvan Suomessa

...muutti Seinäjoelle erikoistuakseen gynekologiksi

...valittiin vuoden pako-laisnaiseksi

Pakomatka

Rahimin perhe joutui pakenemaan koti-maansa sisällä useita kertoja. Logarista perheen matka jatkui Nimroziin, jota ta-libanit niin ikään hallitsivat. Rahim meni jälleen töihin. Kun hänen työtoverinsa, sairaanhoitaja kivitettiin kuoliaaksi, suku-lainen varoitti, että Malalai ja hänen mie-hensä ovat seuraavana talibanien listalla. Miestä vainottiin siksi, että hän antoi vai-monsa tehdä kiellettyä työtä.

Pakomatka kotimaan rajojen ulkopuolel-le alkoi. Perhe pakeni rajajokea pitkin Ira-nin puolelle, jossa heille myönnettiin pako-laisstatus. Rahim haki töitä lääkärinä, mut-ta Iranin valtio ei antanut ulkomaalaisille lääkäreille toimilupaa. Lopulta hän sai töitä raja-alueen pakolaisleirin ainoana lääkäri-nä. Rahim kulki joka aamu lähikaupungis-ta ambulanssin kyydissä leirille ja takaisin.

»Leirin olot olivat kauheat. Vettä ei ol-lut riittävästi, ja pakolaiset joutuivat te-kemään itse kaiken talonrakennustiilistä lähtien», muistelee Rahim. Kulkutaudit ja aliravitsemus olivat yleisiä ja lapsikuollei-suus korkea.

heeseen syntyi viides lapsi. Rahim opiskeli ahkerasti suomea ja piti huolta omien las-tensa lisäksi myös nuoremmista sisaruksis-taan, jotka käytännössä asuivat Rahimeilla.

Nyt perhe asuu Seinäjoella äidin erikois-tumisopintojen vuoksi. Malalaista tulee muutaman vuoden päästä gynekologi. En-nen sitä häntä odottaa työntäyteinen vuo-si pakolaisnaisena.

»Me pakolaiset olemme hyvin kirjava joukko eri kansalaisuuksia, kulttuureja ja uskontoja. Minunlaisia korkeakoulutettuja on paljon, mutta Suomessa asuu myös lu-kutaidottomia pakolaisia. Nämä tekijät ja taustat tulisi ottaa huomioon kotouttamis-ohjelmissa», Rahim toteaa.

Rahim on erityisen huolissaan kehitys-maista tulevista, alhaisesti koulutetuis-ta naisista. Heille pitäisi antaa erityiskou-lutusta naisten asemasta, sairauksista ja lastenkasvatuksesta sekä tietysti luku- ja kirjoitusopetusta. Huomiota tulisi kiinnit-tää myös pakolaisiin, jotka ovat esimerkik-si sotatraumojensa vuoksi työkyvyttömiä.

Pysyvää paluuta Afganistaniin Malalai Rahim ei uskalla ajatella. »En halua laste-

ni kokevan sitä, mitä itse olen käynyt lä-pi. Sodan seurauksena poikani änkyttää», Rahim kertoo. Perhe on vieraillut kerran yhdessä Afganistanissa, mutta viime ai-koina kärjistynyt tilanne ja talibanien val-taannousu voi tehdä kotimaanmatkat jäl-leen mahdottomiksi. Afganistaniin pa-laaminen myös pelottaa. »Kukaan ei voi tietää, palaako sieltä takaisin.»

»Vuodestani pakolaisnaisena jäi päällimmäisenä mieleen aktiivi-suus. Sain viestiä moniäänisem-män ja suvaitsevamman Suomen puolesta erilaisissa foorumeissa.

Erityisesti minulle jäi mieleen presidenttifoorumi ja vierailut ympäri Suomea – Helsingistä

Pudasjärvelle.»


eivät pääse kouluun. Malalaikin kävi poi-kakoulun, muuten olisi opintie jäänyt kes-ken. »Meitä oli poikakoulussa kolme tyt-töä, kaikki upseerien lapsia. Aamupäivisin kävin lukiota, ja iltapäivisin opetin yläas-teella kemiaa ja biologiaa», Rahim kertoo ja kiittelee vanhempiensa sinnikkyyttä koulutuksen suhteen.

Lääkäriksi Rahim opiskeli Neuvostolii-tossa, ja palasi valmistuttuaan Kabuliin töihin. Opiskeluaikana Rahim tapasi myös nykyisen miehensä Karimin, joka opiskeli maatalousinsinööriksi. Kerrytettyään ko-kemusta Rahim pääsi töihin Punaisen Ris-tin johtavaksi lääkäriksi Baglaniin, mutta joutui pakenemaan sodan alta takaisin Ka-buliin. Talibanien tultua valtaan naisilta kiellettiin lääkärin ammatti, mutta Rahim jatkoi työskentelyä kielloista huolimatta.

»Myöhemmin olin töissä Ruotsin yllä-pitämällä klinikalla Logarissa. Kun lähdin töihin, puin burkan päälleni ihan niin kuin kaikki potilaanikin. Töissä olin tavallisissa vaatteissa ja taas illalla suojauduin taliba-nien sääntöjen mukaisesti», Rahim kertoo.

»Palkinnon ansiosta pääsin Linnan juhliin, jossa sain kiittää

Suomen sotaveteraaneja siitä, että saan nyt elää Suomessa

turvallisesti.»

ZARMINA RAZAI, 2006

MALALAI RAHIM...

Karim-mies on kannustanut Malalaita opinnoissaan. Vasemmalla Soroosh ja oikealla kuopus Dariush.

12 Pakolainen #1 / 2012

1

2

34

13Pakolainen #1 / 2012

HUIPPULUVUT MAAILMALTAKaikkiaan 18 650 henkilöä osallistui vuoden 2011 aikana Suomen Pakolaisavun koulutuksiin Ugandassa, Thaimaassa, Sierra Leonessa ja Liberiassa. Lisäksi 3000 kuulijaa vastaanotti radioon tuottamiamme opetusohjelmia. Ulkomaantyömme suurin toiminta-alue oli aikuisten lukutaito-opetus, jonka ohella järjestimme muun muassa maanviljely- ja yrittäjyyskoulutusta. Uudet tiedot ja taidot auttoivat tuhansia ihmisiä rakentamaan parempaa elämää pakolaisuudessa ja konflikteista toipuvissa maissa. Kiitämme kaikkia työmme tukijoita!

UGANDAgandassa aikuisten lukutaito-ope-tuksen rinnalla muita kursseja lisät-tiin suuren kysynnän vuoksi. Pako-

laiset opiskelivat muun muassa hyvää johtajuutta ja yrittäjyyttä sekä toimitti-vat Kyangwali Star -lehteä.

Pakolaisten määrä kaupungeissa kas-voi. Vahvistimme maan pääkaupungis-sa Kampalassa toimivien pakolaisjär-jestöjen toimintaa tarjoamalla niille op-pimateriaaleja ja koulutuksia.

LIBERIA iberiassa työmme sai suuren tunnustuksen, kun paikallinen opetusministeriö julisti tuotta-mamme lukutaito-opetusohjelman ja oppima-

teriaalin valtakunnallisesti suositeltavaksi aikuis-ten lukutaito-opetuksessa. Pakolaisavun ja muiden järjestöjen välityksellä lukutaito-ohjelman piirissä opiskeli vuoden aikana peräti 8000 aikuista.

Keväällä 2011 Norsunluurannikon konflik-ti kärjistyi ja noin 165 000 ihmistä pakeni Libe-riaan. Raja-alueen väkimäärä kolminkertaistui kuormittaen kyläyhteisöjä ja luontoa. Koulutim-me pakolaisia ja paikallisia rakentamaan puuta säästäviä ja keittoturvallisia ekoliesiä.

UGANDA

Vuonna 2011 Ugandaan saapui eniten pakolasia Kongon demokraattisesta tasavallasta, Etelä-Sudanista ja Somaliasta. Pakolaisasutus-alueilla asui 115 608 pakolaista. Lisäksi Kampalas-sa asui yli 40 800 kaupunkipakolaista (syyskuu 2011).

4200 osallistujaa kaikilla

Pakolaisavun kursseilla

2716 henkilöä valmistui

eri kursseilta

168 lukutaitoryhmien

ohjaajaa koulutettiin

53 pakolaisjohtajaa

osallistui kansalais-

taitokoulutukseen

25 nuorta osallistui

johtajuus-koulutukseen

1 LIBERIA

Sotatila Liberiassa päättyi vuonna 2003. Maa kehittyy hiljalleen, mutta matala koulutus-taso ja työttömyys ovat yhä esteitä kehitykselle. Liberi-an aikuisväestöstä noin 73 prosenttia on lukutaidottomia.

1 800 aikuisopiskelijaa

Pakolaisavun lukutaitoryhmissä

250 ekovessaa

rakennettiin

2 000 pienviljelijää koulutettiin

980ekoliettä

rakennettiin

28 lukutaitoryhmien

ohjaajaa koulutettiin

2

THAIMAA

Burman konflik-tissa vainotuiksi joutuneet karen- ja karenniheimojen jäsenet ovat yli 30 vuoden ajan joutuneet hake-maan turvaa rajan takaa. Thaimaan yhdeksällä pako-laisleirillä asuu yhteensä noin 150 000 Burman pakolaista. Lisäksi rekisteröitymät-tömiä pakolaisia on kymmeniä tuhansia.

568Burman pakolaista osallistui lukutaito-

opetukseen

24lukutaitoryhmien ohjaajaa koulu-

tettiin

73thaimaalaista osallistui luku-

taito-opetukseen pakolaisleirien

läheisyydessä si-jaitsevissa kylissä

3

Sierra Leone toipuu hitaasti yksitoista vuotta sitten päättynees-tä sisällissodasta. Aikuisväestöstä 70 prosenttia on lukutaidottomia, ja korkea nuorisotyöt-tömyys on uhka maan vakaudelle.

4000 lukutaito- opiskelijaa

490vaikuttajaa ja lukutaito-

opetuksen parissa työskentelevää

henkilöä osallistui tarjoamiimme koulutuksiin

250nuorta valmistui ammattikoulu-tuksesta ja sai pienyrityksen aloituspaketit

175 aiemmin ammat-tikoulutettua sai mentoritukea uu-

sissa yrityksissään

21lukutaitoryhmää

sai pienyritystukea ja yrittäjyyskou-

lutusta

4

THAIMAA haimaassa kahdella pakolaisleiril-lä aloitettu aikuiskoulutustyö lähti syksyllä vauhdikkaasti käyntiin ja

lukutaitoryhmien tavoiteltu osallistuja-määrä ylittyi. Tuimme myös aktiivises-ti neljän burmalaisen pakolaisjärjestön toimintaa tarjoamalla näille koulutusta ja neuvontaa muun muassa hankehal-linnosta.

SIERRA LEONEierra Leonessa paikalliset yhteistyöjärjestöm-me osoittivat vuoden aikana suurta tietojen ja taitojen karttumista. Vastuuta aikuisten lu-

kutaito-opetuksen järjestämisestä siirrettiin yhä enemmän yhteistyökumppaneille.

Nuorten ammattikoulutus säilytti suosionsa, ja suuri osa edellisvuonna valmistuneista nuorista pyöritti perustamiaan yrityksiä tai oli muuten löytänyt paikkansa työelämästä.

SIERRA LEONE

Anne

Hei

none

n

Katri

Aal

to

Kais

a Vä

kipa

rta

Nat

alia

Bae

r

Kongon demokraattisesta tasavallasta paennut mies osallistui Kyakan pakolaisasutusalueella yrittäjyyskoulutukseen.

Ekoliedet helpottivat Elise Gongbayn ja muiden Norsunluurannikon pakolaisten arkea kuormitetuissa liberialaiskylissä.

Pinyapatin lisäksi vain yksi thaikyläläinen osaa lukea ja kirjoittaa. Heistä molemmista tuli lukutaito-opettajia.

Theresa Vamboi teki ravintola-alan työharjoitteluaan Catering Masdany -yrityksessä Bo:n kaupungissa.

15Pakolainen #1 / 201214 Pakolainen #1 / 2012

orsunluurannikon kriisin jäljiltä Liberiassa on yhä 120 000 pakolais-ta. Ahtaaksi käyneissä rajaseudun kylissä kansalaisten keskuudessa herää monia huolenaiheita, mutta

yksi on varmaa: niin kauan kuin pakolai-set kokevat paluun kotimaahan turvatto-maksi, heitä ei häädetä pois.

Varhain aamupäivällä jeeppimme kaartaa tiheän sademetsän suojasta Bea-tuoun kylään ja ympärillemme rientää oitis joukko ihmisiä. Vastaanotosta voi päätellä, että olemme arvostettuja vie-raita. Kyläpäällikkö toivottaa meidät ter-vetulleeksi ja kehottaa minua vapaasti kiertelemään kylässä ja juttelemaan ih-misten kanssa.

Ennen aseista- riisuntaa emme palaa

Eric Nabokoua ja vaimonsa Patricia asu-vat yhdessä savitaloista, joita avustusjär-jestöt viime keväänä rakensivat Nimban alueen kyliin. Talon edustalla katoksessa näkyy ekoliesi, joka sisällä olevista tuh-kista päätellen on ahkerassa käytössä.

Eric ja Patricia ja heidän viisi lastaan pakenivat viime huhtikuussa, kun am-muskelu kotikylässä Norsunluuranni-kolla eräänä yönä yltyi. Taskulampun valossa he kävelivät metsän halki Liberi-aan. Nyt aikaa on vierähtänyt jo kymme-nen kuukautta.

»Kotiseutumme ei ole vieläkään tur-vallinen. Niin kauan kuin alueella on pal-jon aseita, mitä vain voi tapahtua», Eric toteaa. Hän kokee, ettei heillä ole muu-ta mahdollisuutta kuin odottaa aseista-riisuntaa ja alueen turvalliseksi julista-mista.

Niin vanhemmilla kuin lapsillakin on ollut sopeutumista sähköttömyyteen ja pudonneeseen elintasoon, mutta varsi-naisen ongelman aiheuttaa tavallisten tarvikkeiden puute. Kyläläiset ovat jou-tuneet lainaamaan tyhjin käsin tulleille pakolaisille kaiken. »Erityisesti padat ja muut keittiötarvikkeet kuluvat runsaan käytön seurauksena, eikä uusia ole varaa hankkia», Patricia toteaa.

»Norsunluurannikon virallinen kie-li on ranska, kun taas Liberiassa se on englanti. Ihmiset molemmin puolin ra-

jaa puhuvat kuitenkin paikallista Dan-kieltä ja tämän takia kommunikointi ja yhteistyö pakolaisten ja paikallisten vä-lillä on ollut helppoa», Eric toteaa kiitol-lisena.

Pakolaisten kanssa jaetaan kaikki

Seuraavaksi vierailemme kylässä, jo-hon ei ole saapunut ruokalähetyksiä tai muuta kansainvälisten järjestöjen tar-joamaa apua. Paikalliset ovat majoitta-neet pakolaiset omiin koteihinsa ja jaka-neet ruuastaan.

Auringon säteet siivilöityvät savi-talon keittiöön, jossa Betty Leegbesse valmistaa ruokaa ekolieden ääressä ty-tär Blessing seuranaan. Betty kertoo ol-leensa tänään vähän kipeä ja pysyneen-sä siksi kotona. Normaalisti hän lähtee miehensä mukana pellolle töihin.

Ekoliesi on rakennettu sisään taloon, jotta sitä voisi käyttää myös sateen tul-len. »Liedestä on ollut suuri hyöty. En-nen puita piti hakea monta kertaa päi-vässä – nyt vain yksi kerta riittää», Bet-ty toteaa.

Leegbesseen perheen kaksihuonei-sessa talossa majoittuu nyt lisäksi yk-sinäinen nainen Norsunluurannikolta. »Ruokaa on niukasti ja minua huolet-taa, mitä tapahtuu, jos pakolaiset vii-pyvät vielä pitkään», Peter Leegbes-se pohtii. Vaikka osa pakolaisista osal-listuukin töihin pellolla, on suita silti enemmän ruokittavana lapset ja van-hukset mukaan luettuna. Suojapaikan tarjoaminen on ollut perheelle kuiten-kin itsestään selvää, sillä he ovat itsekin kokeneet sodan ja olleet paossa Norsun-luurannikolla vuonna 1990. »Kun pala-

NORSUNLUURANNIKON KONFLIKTI Presidentinvaaleista alkunsa saaneet levottomuudet kärjistyivät keväällä 2011 ja yli 180 000 ihmistä saapui naapurimaahan Liberiaan. YK:n pakolaisjärjestö UNHCR pystytti maahan pakolaisleirejä, mutta suuri osa pakolaisista tahtoi jäädä asumaan kyliin rajan tun-tumaan, lähelle kotiaan. Vaikka konflikti on virallisesti ohi, monen ei ole vielä turvallista palata kotiin. Tällä hetkellä Liberiassa on noin 120 000 Norsunluurannikon pakolaista.

KUVISSA Bettyn tytär Blessing seuraa äidin ruoanlait-toa. Ekoliesi levittääympärilleen vähemmän lämpöä ja on turvallisempi kuin avonainen tulisija.

Ericin ja Patri-cian perheen kotikylä sijatsee vain 30 kilo-metrin päässä Beatuosta, mutta elintasoero kylien välillä on huomattava.

»LIEDESTÄ ON OLLUT SUURI HYÖTY. ENNEN PUITA PITI HAKEA MONTA KERTAA PÄIVÄSSÄ – NYT VAIN YKSI KERTA RIITTÄÄ.»

simme, kylä oli tuhottu maan tasalle ja jouduimme rakentamaan kaiken uudel-leen», Peter muistelee.

Heimouskollisuus ohjaa politiikkaa

Tulkkinani toimiva Jerome Segui Boya on itsekin pakolainen, ja automatkalla keskustelu kääntyy hänen taustaansa. Sacleipean kaupungissa asuva mies saa-pui Liberiaan jo vuonna 2003 kun ka-pinalliset hyökkäsivät hänen kyläänsä. Norsunluurannikon Danané kaupungin johdossa työskennellyt mies elättää nyt perheensä sekalaisilla hommilla.

Kun kysyn, minkä asian Jerome nä-kee suurimpana ongelmana Norsun-luurannikon poliittisen konfliktin taus-talla, hän huokaa. »Suurin ongelma on tribalismi. Ihmiset ovat uskollisia omal-ta alueelta kotoisin olevalle johtajalle. Kannatetaan sitä, joka kuuluu omaan heimoon tai uskontoon. Samalla taval-la vihollisiksi luetaan säälimättä kaik-ki vastapuolen kotiseudun asukkaat», Jerome selittää ja lisää että ensimmäi-senä vaarassa ovat johtajat, opettajat ja

Sisällissodasta toipuvassa maassa rakennetaan yhteiskunnan perustoimintoja uudelleen, kun

naapurimaasta saapuu muutamassa kuukaudes-sa yli satatuhatta pakolaista huolehdittavaksi.

Kauanko pakolaiset viipyvät? Miten riittävät palvelut ja elintarvikkeet? Pakolaisavun tiedot-

taja raportoi kenttämatkaltaan Liberiasta.

KYLÄSTÄ KYLÄÄN

teksti & kuvat katri aalto

LIBERIAN SOTALiberiassa käytiin sisällis-sota vuosina 1989–1996 ja 1999–2003. Kolmesta miljoonasta liberialaisesta arviolta 300 000 tapettiin ja miljoona joutui pakolaiseksi sotien aikana.

17Pakolainen #1 / 2012

muut arvovaltaiset henkilöt. Jeromen mu-kaan ihmiset eivät ylipäänsä ole juuri kiin-nostuneita poliittisten johtajien agendasta tai heidän tavoitteistaan. »Tällainen tilan-ne on kehityksen kannalta kestämätön, sil-lä poliittisten johtajien ei myöskään täydy osoittaa kykyjään, jos kannatus ’omilta’ on automaattinen», Jerome tarkentaa.

Jeromen kouluikäiset lapset tuntevat Li-berian kodikseen, ja ranskan sijaan he pu-huvat englantia. Silti Jerome toivoo joskus vielä voivansa palata kotiin. »Elintasoero maiden välillä on suuri. Norsunluuranni-kolla kehitys on pidemmällä, koulutus on parempi ja kylissä on sähköt. Ei täällä ku-kaan norsunluurannikkolainen vapaaeh-toisesti ole, mutta kotiin ei ole menemis-tä», Jerome pohtii.

Sodan maantiede

Paluumatka Monroviaan on aloitettava varhain, jotta perille ehditään ennen pi-meän tuloa. Välimatka on vain noin 300 kilometriä, mutta kuoppaisilla ja kunnos-tamattomilla teillä matka vie kokonaisen päivän. Ihmettelen valtavia kumipuuvil-jelmiä, lasten päiden päillä keinuvia paina-via kantamuksia ja teiden laidoilla pikku-kojuissa myytäviä minulle tuntemattomia hedelmiä.

Autonkuljettajallemme George Zeolle maisemat puhuvat erilaista kieltä. »Tämä kylä on vastarakennettu – sodan aikana se tuhottiin maan tasalle. Tuolla oli Liberian suurin maan sisäisten pakolaisten leiri. Nä-etkö nuo luodinreiät tuon talon seinässä?», George kommentoi verkkaisesti pitkin mat-kaa.

Kakatan kaupungin rajalla ylitämme jo-en. »Tämä joki oli massahauta sodan aikana. Useat ihmiset kulkivat tätä reittiä paetak-seen Guineaan tai Norsunluurannikolle. Ka-pinalliset odottivat joen toisella puolella, am-puivat pakolaiset siihen paikkaan ja heittivät ruumiit jokeen», George kertoo.

Jotkut eivät palaa koskaan

Georgea kuunnellessa alan miettiä, kuka oikeastaan haluaisi palata kotiin, jos koko ympäristö jokineen, teineen ja taloineen

EKOLIEDET Huhtikuussa 2011 Suomen Pakolaisapu ja liberia-lainen Project New Outlook käynnistivät yhdessä projektin, jossa koulutettiin rajakylien asukkaita ja Norsunluurannikon pakolaisia rakentamaan paikalli-sista materiaaleista puuta säästäviä ja keittoturval-lisia ekoliesiä. Syksyyn mennessä 950 perhettä oli rakentanut itselleen ekolieden.

KUVISSA Sodan jälkeisessä Liberiassa käydään monenlaista sosiaalista kampanjaa. Kyltit teiden varsilla voivat opastaa suojautumaan malarialta, käymään äänestämässä tai solmimaan rauhan naapureiden kanssa.

Jerome toivoo vielä joskus voivansa palata kotimaahansa.

16 Pakolainen #1 / 2012

muistuttaisi jatkuvasti menetyksestä, pelosta ja raakuuksista.

Matkalla tapaamani Uruyah on yksi palaajista. Energinen kolmekymppinen mies kertoo palanneensa heti kun se oli mahdollista. Uruyah oli nuoruusvuo-tensa pakolaisena Nigeriassa ja opiskeli siellä sosiologian tutkinnon. Kotiin tul-tuaan hän on työskennellyt muun mu-assa yksilöiden traumaterapia-projek-tissa, joka oli osa maan virallista sovit-telu- ja rauhanrakennusprosessia. Hän on gospelmuusikko ja kiertää myös ah-kerasti esiintymässä bändinsä kanssa.

Uruyah kertoo kannustaneensa Nige-riassa yhä asuvia maanmiehiäänkin pa-laamaan, mutta lisää ymmärtävänsä, etteivät kaikki sitä tee. »On kolmen tyy-pin pakolaisia: ensimmäisiä ovat he, jot-ka lähtivät, kun kuulivat vaaran uhkaa-van. Toisia ovat he, jotka näkivät jotain järkyttävää tapahtuvan ympärillään. Kolmansia ovat he, jotka joutuivat itse väkivallanteon uhriksi tai todistivat, kun heidän läheisiään tapettiin. Ensimmäi-set palaavat nopeasti, toiset mahdollises-ti myöhemmin ja kolmannet eivät välttä-mättä koskaan», Uruyah kuvailee.

ille Tietäväinen haki taustatietoa sarjakuvaansa matkustamalla ant-ropologi Marko Juntusen kanssa Marokkoon ja Espanjaan, joissa he

tutustuivat siirtolaisten matkaan Afrikas-ta Eurooppaan ja pyrkivät eläytymään ko-timaastaan lähteneiden asemaan. Tietä-väinen halusi, että sarjakuvalla on vahva todellisuuspohja, vaikka teoksen henkilöt ovatkin fiktiivisiä.

Tavoitteena suuri yleisö

Sarjakuvalla ei ole tiettyä kohderyhmää, vaan Tietäväinen toivoo teoksen leviävän mahdollisimman monien ihmisten käsiin. Ensisijaisena, jo toteutuneenakin, tavoit-teena oli tavoittaa sellaiset ihmiset, jotka eivät ole aiemmin lukeneet pitkää sarjaku-vaa. Näkymättömät kädet ei ole jäänyt ai-noastaan aiheesta etukäteen kiinnostunei-den tai siirtolaisuutta ja maahanmuuttoa seuraavien lukijoiden käsiin.

»On ollut lohdullista huomata, että juuri sellaiset ihmiset, joilla on valmiita ja kriit-tisiä mielipiteitä maahanmuutosta, ovat tutustuneet kirjaan. Esimerkiksi maahan-

muuttokriitikoiden Hommafoorumilla ar-veltiin etukäteen, että teokseni on maa-hanmuuttajia puolusteleva ja esittää siir-tolaisuuden tietystä näkökulmasta. Siellä yllätyttiin, kun näin ei ollutkaan, ja se he-rätti keskustelua», Tietäväinen pohtii. »Ei teos ole varmaankaan heidän mielipitei-tään siirtolaisuudesta muuttanut, mutta he huomasivat, ettei tämä olekaan pelkkä ruusuinen tarina.»

Tietäväinen ei käsittele sarjakuvan hah-moja silkkihansikkain vaan korostaa, et-tä myös heidän joukossaan on rasisteja ja itsekkäitä ihmisiä. »Pyrin näyttämään Eurooppaan tulevat ihmisinä, en suuri-na massoina tai luonnonvoimina. Kos-ka kuvaan hyvin erilaisia ihmisiä, heihin on mahdotonta suhtautua monoliittisena massana.»

Mielipiteiden muuttaminen on Tietäväi-sen mielestä lähes mahdotonta, koska jo-kainen tulkitsee sarjakuvan omasta näkö-kulmastaan. Hän kertoo eräästä perussuo-malaisten ehdokkaasta, joka ylisti kirjaa maasta taivaaseen ja ehdotti, että sitä tu-lisi jakaa EU:n tuella kaikille pohjoisafrik-kalaisille nuorille miehille, jotta he eivät

tulisi Eurooppaan. »Ehdokkaalle ei tullut mieleen, että kir-

jassa kuvattu kulttuurinen törmäys voi-si johtua rakenteista, joita Euroopassa on mahdollista muuttaa», Tietäväinen sanoo.

Ville Tietäväisen Näkymättömät kädet on löytänyt tiensä suomalaisten sydämiin. Teos on huomioitu mediassa laajasti, ja Tietäväinen sai helmikuussa 2011 sarjaku-vatuotannostaan Suomen Kulttuurirahas-ton tunnustuspalkinnon.

SUKELLUS SIIRTOLAISEN MAAILMAAN

2000-luvun alussa Ville Tietäväinen törmäsi Pariisissa

tahmaukkoja heittelevään pohjoisafrikkalaiseen mieheen,

jolla oli kulahtanut puku päällään. Ristiriitainen näky

sai Tietäväisen pohtimaan miehen tarinaa ja taustaa.

Kymmenen vuotta myöhemmin julkaistiin Tietäväisen palkittu

sarjakuvateos Näkymättömät kädet.

teksti aino koskelo kuva ville tietäväinen

Ville TietäväinenNäkymättömät kädet, WSOY 2011.

»PYRIN NÄYTTÄMÄÄN EUROOPPAAN TULEVAT IHMISET IHMISINÄ ENKÄ SUURINA MASSOINA TAI LUONNONVOIMINA»


lli Löytyn uusin teos Kulttuurin sekakäyttäjät on vir-kistävää vaihtelua vastakkainasetteluille, joihin maa-hanmuuttokeskustelussa usein törmää. Arvottamisen

ja tuomitsemisen sijaan Löytty yrittää ymmärtää. Hän pohtii kulttuurien rajapintoja sekä sanoja, joilla näitä ra-joja vedetään meidän ja muiden välille. Löytty ei paasaa erilaisuuden rikkaudesta, vaan toteaa, että erilaisuus on normaalia.

Maan tapa on Löytyn tarkastelun alla. Pitäisikö kie-likeskuksen rinnalle perustaa »kulttuuritoimisto», jos-ta voisi tiedustella onko jokin asia tai tapa suomalainen? Löytty ei kuitenkaan soimaa suomalaisuuden tunnista-

mista ja tunnustamista. »Kulttuureissa ei ole tehdasase-tuksia, jotka palauttamalla päästään takaisin lähtötilan-teeseen, autenttisuutta uhkuvaan alkupisteeseen, versi-oon 1.0.» Kulttuurit ja identiteetit, suomalaisuus niiden mukana, vellovat yli rajojen ja muuttavat muotoaan. Löyt-ty kehottaakin miettimään, millaista »automatisoitunutta tarinaa» tästä pohjoisesta kansakunnasta kerromme itsel- tästä pohjoisesta kansakunnasta kerromme itsel-a kerromme itsel-lemme ja muille. Ja voisiko tätä tarinaa kenties muuttaa.

Esseitä lukiessa tekee aika ajoin mieli pysähtyä makus-telemaan Löytyn soljuvasti kirjoitettuja ajatuksia. Ja en-nen kaikkea ravistelemaan omia käsityksiä suomalaisuu-desta sekä muiden ihmisten määrittelystä.

teksti mirjami rustanius

PAINAVIA SANOJA MEISTÄ JA MUISTA

Likkojen LenkkiJyväskylä 12.5. - Tampere 19.5. - Oulu 18.8.

Likkojen Lenkki on lämminhenkinen kuntoliikuntatapahtuma, joka on tarkoitettu aivan kaikille naisille.

Tapahtuma koostuu tapahtumapaikan ohjelmasta (mukana huippu-esiintyjiä kuten Lauri Tähkä ja Scandinavian Hunks), Tapahtumatorin tarjonnasta sekä itse lenkistä.

Lenkkireittivaihtoehtoja on kaksi: 2,5 km ja 7,5 km. Jokainen voi valita itselleen sopivimman reitin ja lenkin voi juosta, sauvakävellä tai kävellä.

Tervetuloa mukaan Jyväskylään 12.5., Tampereelle 19.5. tai Ouluun 18.8.! Ilmoittautuminen on jo käynnissä osoitteessa www.likkojenlenkki.fi. Ilmoittautua voi myös puhelimitse.

Nähdään Lenkillä!Likkojen Lenkki Tampere puh. 0207 482 637Likkojen Lenkkki Jyväskylä ja Oulu puh. 040 370 [email protected]

www.likkojenlenkki.fi

Suomen_pakolaisapu_ilmoitus_135mmx210mm.indd 1 2/22/12 11:51 AM

Olli LöyttyKulttuurin sekäkäyttäjät. Esseitä.Teos 2011.

esälukioseuran järjestämät, Suomes-sa asuvien pakolaisryhmien lasten ja nuorten oman äidinkielen ja kulttuu-

rin kurssit auttavat pakolaisia ylläpitä-mään omaa äidinkieltään ja vahvistamaan kulttuuri-identiteettiään. Kurssit järjeste-tään eri puolilla Suomea ja ne ovat tarkoi-tettu perusopetusikäisille (7–14-vuotiaat). Kurssien opettajat ovat samasta kieli- ja kulttuuriryhmästä kuin oppilaat ja he vas-taavat kurssien opetusohjelmasta.

VAIN TUKESI MAHDOLLISTAA TYÖMME

www.parempilahja.fi

Viime vuonna ulkomaan toimintamme kautta yli 18 650 pako-laista ja paluumuuttajaa sai koulutusta. Ilman tukijoitamme tämä ei olisi ollut mahdollista; iso kiitos siis sinulle avustasi.

Kohdemaissamme uudet koulutukset ovat lähteneet vauhdilla käyntiin ja apua tarvitaan edelleen. Postittamalla tämän lomak-keen meille, saat lisätietoa, miten voit tukea työtämme tai olla muuten mukana toiminnassamme.

Suomen Pakolaisapu

maksaa postimaksun.

Suomen Pakolaisapu ryTunnus 500772700003 VASTAUSLÄHETYS

HALUAN TIETÄÄ LISÄÄ Kuukausilahjoittamisesta Infokirjeen tilaamisesta Aineettomista lahjoista Muusta:

Nimi: Osoite: Puhelinnumero: Sähköposti:

Kiitos viimevuotisesta

avustasi!

OMAN ÄIDINKIELEN JA KULTTUURIN KURSSIT PAKOLAISLAPSILLE JA -NUORILLE

* 15 vuotta täyttäneet kongolaiset, myanmarilaiset, somalialaiset, iranilaiset ja kurdinuoret.** 16 vuotta täyttäneet maa-hanmuuttaja-nuoret (asuneet Suomessa vähin-tään 4-5 vuotta), opiskelupaikkaa hakeville sekä niille, joilla jo on opiskelupaikka.

Somalialaiset 11.-17.6. NurmijärviArabit 25.6.-1.7. KuorttiVietnamilaiset 6.-12.7. Ähtäri Myanmarilaiset 8.-13.7. SääksmäkiKurdit 26.7.-1.8. Ähtäri Sudanilaiset 2.-7.8. Kauhajoki Afganistanilaiset 6.-11.8. Ulvila, Kongolaiset 6.-12.8. Keuruu

Maahanmuuttajakesälukio I * 26.6.-5.7. LohjaMaahanmuuttajakesälukio II ** 23.7.-1.8. Lohja

Lisätietoja: www.kesalukioseura.fi tai (09) 6860 7718

Pakolaisapu on mukana Likkojen lenkki

-tapahtumissa keräämällä varoja pakolaisten ja paluumuuttajien

koulutustyöhön.

Mahdollisuuksien torit ovat ilmaisia tapahtumia, jotka tarjoavat tietoa maailman tilasta koko perheelle ja herättelevät globaaliin yhteis- vastuuseen. Toreilla voi tutustua järjestöjen toimintaan, löytää keinoja vaikuttaa sekä nauttia elämyksistä ja mauista maailmalta.

Tänä vuonna torien teemana on muuttoliikkeet ja pakolaisuus.

espoo 12.5.joensuu 12.5.vaasa 12.5.seinäjoki 16.5.tampere 17.5.kajaani 19.5.oulu 19.5.

helsinki 26.-27.5. kuopio 26.5.savonlinna 26.5.hämeenlinna 11.–12.8.porvoo 11.8.mariehamn 25.8.rovaniemi 8.9.

Lisäksi toreja järjestetään Mikkelissä, Hyvinkäällä, Lieksassa, Jyväskylässä, Porissa, Lappeenrannassa ja Turussa.

torit tulevat taas!

www.mahdollisuuksientori.fi

Mukana toreilla:Tykkää toreista

Facebookissa!

tavataan torilla!

MT2012_Pakolainen_1-1.indd 2 2/23/12 1:02 PM

pakolainen-lehti 1/2012

Documents