pakolainen-lehti 1/2010

1419

08

11

S 02 / PAKOLAINEN 1 / 2010

PAKOLAINEN ilmestyy neljä kertaa vuodessa I Vuosikerran vapaaehtoinen kannatusmaksu on 18 euroa I Lehden saa myös liittymällä jäseneksi, vuosimaksu 25 euroa I JULKAISIJA Suomen

Pakolaisapu ry | VASTAAVA PÄÄTOIMITTAJA Thomas Wallgren I PÄÄTOIMITTAJA Anna-Stiina Lundqvist I TOIMITUKSEN YHTEYSTIEDOT Kaikukatu 3, 00530 Helsinki I puh 09 - 6962 640

[email protected] | TILAUKSET [email protected] I www.pakolaisapu.fi I PAINO Forssan Kirjapaino Oy I ISSN 0359-6435 I ULKOASU Joonas Reijonen – Ideaforum

KANNEN KUVA Tuuli Hakulinen I PAKOLAINEN 02/2010 ilmestyy toukokuussa 2010 I Lahjoitustilinumerot I Nordea 215318-22229 I Sampo 800013-223667 I OKO 578007-59875

SISÄLTÖ / PAKOLAINEN 1 / 2010

03 Pääkirjoitus

04 Turvapaikkapolitiikassa tapahtuu

05 Strategiatalvi

06 Sodan sotkuiset jäljet

08 Hawan lapset maailmalla

11 Liberian pakolaiset kotoutumassa

14 Akrobatiaa lähiössä

17 Professori ryhtyi auttajaksi

19 Piilottajan päiväkirja

19 Sarjis – Leif Packalén

14


Hyvät ja Huonot ajat vuorottelevat. Taloudellisesti huonot ajat voivat saada aikaan hyviä asioita ihmisten välillä. Toivon, että tänä vuonna ihmiset alkaisivat taas ottaa toisiaan enemmän huomioon.

Suomella on tällä hetkellä muutamaa edellistä vuotta vähemmän rahaa. Senkin vähän voisi käyttää nykyistä järkevämmin. Miksi esimerkiksi jo oleskeluluvan saa-neita pakolaisia makuutetaan vastaanottokeskuksissa kuukaudesta toiseen? Kunnat kieltäytyvät ottamasta vastaan pakolaisia tiukkaan taloustilanteeseen vedo-ten. Miksei pureta sumaa siirtämällä rahat, jotka mene-vät 500 pakolaisen hoitoon vastaanottokeskuksissa, kuntapaikan tarjoaville kunnille? Ainoa vastaus, jonka eduskunnan työ- ja tasa-arvovaliokunnan puheenjoh-taja Arto Satonen keksi Suomen Pakolaisavun helmi-kuun alussa järjestämässä maahanmuuttopolitiikkaa käsitelleessä seminaarissa, oli että määrärahat ovat eri momenteilla, jolloin niistä ei keskustella eduskunnassa samalla tasolla.

Olisi myös järkevää käyttää turvapaikkaprosessin aika hyödyksi. Suomi ei yleensä tee palautuksia sotaa käyviin maihin ja suuri osa hakijoista jää ainakin joksikin aikaa Suomeen. Laitostunutta ihmistä on vaikeaa myöhemmin kotouttaa. Turvapaikanhakijat tarvitsevat peruskoulu-tusta esimerkiksi ihmisoikeuksista ja terveydenhoidosta, HIV / Aids-tietoa, ympäristönsuojeluvalistusta sekä ja yleiskuvan siitä, miten suomalainen yhteiskunta toimii.

Vanhustenhuolto puhuttaa. Vanhuksista, lapsista ja kotimaan köyhistä tulee tietysti huolehtia. Missään maassa ei kuitenkaan ole ensin huolehdittu kaikkia kotimaan asioita kuntoon ja vasta sitten autettu pako-laisia. Jos huolehdit läheisistäsi ja yhteisestä hyvästä, huolehdit muistakin ihmisistä. Ne Euroopan maat, joilla on ollut humaani pakolaispolitiikka, ovat kuitenkin tällä hetkellä huolissaan. On alkanut kilpajuoksu, ja Pohjoismaissa ikiomat mestaruuskisat. Mikään maa ei halua jäädä sallivammaksi kuin muut, koska pakolaisia ei haluta lisää. Tanska on kiristänyt lakejaan selvästi,

Ruotsi tekee entistä valikoivampia turvapaikkapäätök-siä, Norja aikoo ottaa pakolaisten sukuelinten tutki-muksen osaksi iänmääritysprosessia ja Suomi vähentää turvapaikanhakijoiden työnteko-, toimeentulotuki- ja oleskeluoikeuksia.

Eri EU-maissa on monenlaisia turvapaikanhakijaryh-miä. Suomen pääryhmät ovat afgaaneja, somalialaisia ja irakilaisia. EU:n sisältä Suomeen on tullut Bulgarian ja Romanian romaneja. Suurin osa pakolaisista jää kuiten-kin lähtömaidensa naapurimaihin. Iranissa ja Pakis-tanissa on yhteensä yli 2,5 miljoonaa pakolaista Afga-nistanista. Joka kuukausi Keniaan tulee ainakin 6000 uutta pakolaista Somaliasta. Irakilaiset ovat levittäyty-neet Syyriaan ja Jordaniaan. Euroopan sisällä Suomi on paikannut muutaman viikon ylöspidolla Romanian ja Bulgarian huonoa ihmisoikeus- ja sosiaalipolitiikkaa. Toivotaan, että Suomi ja muut Euroopan maat saavat myös painostettua Romaniaa ja Bulgariaa parantamaan vähemmistöjensä oikeuksia. Seuraava pakolaisvirta voi tulla Kiinasta, joka talouden nimissä ei anna arvostella ihmisoikeuspolitiikkaansa.

Kun tavaroiden ja pääoman liikkumista ei haluta estää ja ihmisten liikkumista ei voida estää, Eurooppa tulee muuttumaan radikaalisti. Voi olla, ettei hyvinvoin-tivaltioita kohta ole enää missään. Se oli lyhyt, epäon-nistunut kokeilu. Toinen vaihtoehto on, että jatkamme sittenkin taistelua yhdenvertaisuuden puolesta niiden tavallisten turvapaikanhakijoiden ja maahanmuutta-jien kanssa, jotka tänne tulevat. Tavallisten siinä mie-lessä, että he eivät ihmisinä ole yhtään sen parempia tai huonompia kuin me kantasuomalaiset. Kaikki me tarvitsemme yhtäläisesti turvaksemme perusoikeudet ja ihmisarvoisen elämän.

Kaikki eivät voi tulla Suomeen. Voimme kuitenkin auttaa hätää kärsiviä myös tukemalla kehitystä ja ihmis-oikeuksien toteutumista sekä estämällä konflikteja kehi-tysmaissa. Lakien ja omantunnon välisen aukon voi täyt-tää kansalaistoiminnalla joko Suomessa tai ulkomailla.

Lain ja omantunnon välissäkim remitz / toiminnanjohtajaP

ÄÄ

KIR

JOIT

US

turvapaikanhakijoiden ja perhettään yhdistävien tukien leikkauksia

Turvapaikanhakijoille maksetta-va toimeentulotuki aleni 1. helmikuuta. Se on nyt 30% pienempi kuin muilla Suomessa asuvilla eli 292 e, vastaan-ottokeskuksissa asuvilla 79% pienempi eli 88 e.

Hallitus esittää lisäksi, että turvapaik-kaa hakeneilta, kielteisen päätöksen saaneilta EU-kansalaisilta poistetaan oikeus toimeentulotukeen. He saisivat majoittua vastaanottokeskuksiin kieltei-sen päätöksen saamisen jälkeen vain seitsemäksi päiväksi aiemman kolmen-kymmenen päivän sijaan. Kielteisen pää-töksen saaneet käännytetään Suomes-ta, vaikka heillä olisi EU-kansalaisuuden suoma oikeus jäädä maahan kolmeksi kuukaudeksi. Hakijat ovat olleet lähinnä Bulgarian ja Romanian romaneja.

Sisäasianministeriössä pohditaan perheenyhdistämisen kulujen korvaa-misen lopettamista niilte kansainvälistä suojelua saavilta, joille ei ole myönnetty pakolaisstatusta. Kiristys tekisi monelle perheenyhdistämisen mahdottomaksi.

ulkomaalaislain kiristysesitykset valiokunnissa

Pakolaisavun kritisoimia ulkomaalais-lakiin ehdotettuja kiristyksiä käsitellään helmikuussa valiokunnissa. Kiristykset koskevat alaikäisen oikeutta perheen-yhdistämiseen, joka poistuisi, mikäli hakija perheenyhdistämisprosessin aikana täyttää 18 vuotta. Käytännössä aliresurssoinnista johtuva viranomais-päätöksen viivästyminen voisi johtaa perheenyhdistämisoikeuden menettä-miseen. Turvapaikanhakijat saisivat oi-keuden työntekoon vasta kuuden kuu-

turvapaikkapolitiikassa tapahtuu


Teksti Kati Pietarinen Vilja Junka Kuva Jenni Hamara

kauden jälkeen nykyisen kolmen sijaan, mikäli heillä ei olisi kotivaltionsa passia.vaikka vainoa pakenevilla hyvin har-voin on kyseisiä asiakirjoja.Vainoa pa-kenevilta löytyy hyvin harvoin kyseisiä asiakirjoja. Ehdotuksen mukaan iän lääketieteellisestä arvioinnista ilman hyväksyttävää syytä kieltäytynyt hakija tulkitaan suoraan 18 vuotta täyttäneek-si. Pakolaisapu vastustaa iän arviointien teettämistä, koska ne ovat tieteellisesti epätarkkoja.

turvapaikanhaun "vetotekijät"

Turvapaikkapolitiikan kiristyksiä on perusteltu tarpeella vähentää turvapai-kanhaun niin sanottuja vetotekijöitä, eli syitä, jotka saavat turvapaikanha-kijat tulemaan juuri Suomeen. Julki-sessa keskustelussa toistuu ajatus, että esimerkiksi turvapaikanhakijoiden työnteko-oikeus tai heille maksettavan toimeentulotuen määrä toisi Suomeen erityisen paljon turvapaikanhakijoita.

Mitään empiiristä näyttöä Suomen erityisistä vetovoimatekijöistä ei ole. Suomeen saapuvien turvapaikanha-kijoiden määrä on muihin EU-maihin verrattuna alhainen. Vuonna 2009 Maahanmuuttaja ja ulkomaalaishallinto -tutkimusprojektissa haastatellut turva-paikanhakijat olivat päätyneet Suomeen enemmän tai vähemmän sattumalta. Suurin osa ei ennen Suomeen tuloaan tiennyt maasta mitään, moni ei edes tiennyt Suomen olevan Euroopassa.

Sisäasiainministeriön ainoassa ai-hetta käsittelevässä, joulukuussa 2009 ilmestyneessä selvityksessä todettiin, ettei Suomessa turvapaikanhakijoille myönnettävällä toimeentulolla ole tur-vapaikanhakijoiden liikkeisiin mitään vaikutusta. Selvityksen ilmestymistä edeltävällä viikolla Sisäasiainministeriö oli jo ilmoittanut turvapaikanhakijoille myönnettävän toimeentulotuen kaven-nuksista. Kavennusta perusteltiin sillä, että toimeentulotuen "arveltiin" toimi-van vetotekijänä.

Maahanmuutto kiinnostaa. Kuvassa

Pakolaisavun järjestämän paneelikeskustelun

yleisöä 5.2.2010 Eurooppa-tiedotuksessa.

Perusasiat kuntoon!

"Esimerkiksi tammikuussa pidettiin strategiapäivä uudelle monikulttuurijär-jestöjen yhteistyöverkostolle, MoniHe-lille. Verkosto on vasta rekisteröitymäs-sä yhdistykseksi, ja sen toiminnassa on mukana erityisesti maahanmuuttajajär-jestöjä, joilla ei välttämättä ole koke-musta toiminnan pitkäjänteisestä suun-nittelusta. Järjestöhautomo kouluttaa ja tukee sekä jäsenyhdistyksiä että koko verkoston toimintaa,” kertoo strategia-työssä mukana ollut järjestöneuvoja Matti Forsberg.

Joulukuussa Järjestöhautomoa pyy-dettiin mukaan Kepan ohjelmaan, jossa koulutetaan kehitysyhteistyötä tekeviä somalijärjestöjä. Näillä järjestöillä on usein loistavia kehityshankeideoita sekä erinomainen paikallistuntemus, mutta toisaalta myös ongelmia järjes-tötason perusasioissa, kuten talouden-hoidossa ja ulkoisen kuvan luomisessa. Tämän takia järjestöjen on vaikea saa-da rahoitusta. Järjestöhautomoauttaa-kin järjestöjä kehittämällä ja koulutta-malla niitä juuri näissä asioissa.

”Myös kaikille maahanmuuttajayh-distyksille avoimia talous- ja tiedotus-puolen koulutuksia järjestetään kevään aikana sekä pääkaupunkiseudulla että Pirkanmaalla”, hankkeen koordinaattori Janette Grönfors kertoo.


Pakolaisavun Järjestöhautomon toiminta on läh-tenyt tänä talvena vauhdilla käyntiin. Nyt tehdään etupäässä koulutus- ja strategiatyötä. Miksi?

Strategiatalvi

Teksti kati pietarinen

Kokemusten jakoa ja tulevan pohdintaa

Järjestöhautomo tekee tiivistä yhteis-työtä kolmentoista niin sanotun palk-kiopohjayhdistyksen kanssa. Näiden yhdistysten työtä kehitetään tiiviissä yhteistyössä ja yksittäisten toimintojen toteuttamisesta kuten neuvontapalve-lun ylläpidosta, lehden julkaisemisesta tai esitteiden tuottamisesta maksetaan pieni palkkio.

”Helmikuussa pidämme näille yhdis-tyksille strategiapäivän, jossa pohditaan yhdessä, millaisten uusien toimintojen järjestäminen yhdistyksiä kiinnostaa.. Strategiapäivä on myös siksi tärkeä, että siinä erimaalaisten yhdistykset tapaavat ja jakavat kokemuksiaan. Yhteistyö eri maista tulleiden maahanmuuttajien yh-distysten välillä ei ole vielä kovinkaan tiivistä”, toteaa Grönfors.

Toisaalta myöskään samasta maasta kotoisin olevat eri paikkakunnilla asu-vat maahanmuuttajat eivät aina tunne toisiaan. Järjestöhautomo toteuttaakin helmikuussa eri kaupunkien afgaaniyh-distysten tapaamisen, jotta yhdistykset pääsisivät oppimaan toisiltaan. Samalla afgaaniaktiivit suunnittelevat yhteistä darin- ja pashtunkielistä lehteä.

Oikeus lentää syrjäseuduille_

ACADHOSHAn ratkaisu tähän ongel-maan on liikkuva oikeus. Muutama laki-mies ja tuomari on helpompi lennättää syrjäseudulle kuin kaikkien syrjäseutu-jen sodan uhrien matkata kaupunkiin. Sama pätee raiskauksen aiheuttamien sairauksien ja traumojen hoitoon. Liikku-vat sairaanhoitajat ja lääkärit pääsevät tehokkaasti avuntarvitsijoiden luokse.

Ongelmalle on olemassa ratkaisunsa ja uhreja voidaan auttaa elämän jälleen-rakentamisessa.

”Raiskauksen kieltävän lain popula-risoiminen on ensimmäinen askel. Se on saatava ihmisten tietoisuuteen hei-dän omalla kielellään – ei ranskaksi”, Mponge toteaa.

Uhreille annettaan lainopillista neu-vontaa ja tukea. Avainasemassa ovat myös paikalliset johtajat, joiden kanssa tilannetta arvioidaan.

”Kun johtaja saadaan ymmärtämään raiskausten ongelmat ja Kongon laki, ihmiset seuraavat perässä.”

Mpongen mukaan raiskausten rankai-semisen ja ilmaisen lainopillisen avun järjestämisen puolesta on taisteltava myös kansallisella tasolla. Työhön suun-nattua budjettia tulisi kiireesti kasvat-taa. Yksilötasolla on tärkeää puuttua raiskauksen aiheuttamaan häpeään.

”On järjestettävä julkisia tapaamisia ja kerrottava, että uhrit ovat viattomia eikä heitä pidä eristää muusta yhteisöstä.”


Sodan sotkuiset jäljet

MSotilasoperaatiot ja rosvous ovat pakotta-neet yli 15 000 ihmistä pakenemaan kodeistaan

kahden viime kuukauden aikana ongel-mien vaivaamassa Pohjois-Kivun maa-kunnassa Kongon demokraattisessa tasavallassa”, uutisoi UNHCR tammi-kuun lopulla.

Uutinen ei juuri hätkähdytä, sillä tämäntyyppiset kuulumiset Kongosta eivät ole olleet harvassa viime vuosina. Lukujen takana piilee kuitenkin ilmiö, joka on Kongossa erityisen yleinen ja kipeä. Se on nimeltään raiskaus sodan-käynnin välineenä.

”Raiskausten luonne on viime vuosina muuttunut. Aiemmin vain aikuisia naisia raiskattiin, mutta nyt uhriksi joutuvat usein myös pienet lapset ja miehet. Myös raiskaustavat ovat raaistuneet ja raiskausten määrä on kasvanut huomat-tavasti”, kertoo seksuaalisen väkivallan uhreja tukevan ACADHOSHA-järjestön johtaja Descartes Mponge Malasi.

Teksti Jenni Hamara kuvat kios (vas) Mikko Takkunen

kuva vasemmalla / Descartes Mponge Malasi puhui

seksuaalisesta väkivallasta KIOSin järjestämässä

Conflicting Women's Rights -seminaarissa Helsingissä.

Sotilaiden paperittomat lapset_

Mpongen mukaan Kivun maakun-nassa ja Kongossa ihmiset pitävät rais-kausta ikivanhana sosiaalisena ilmiönä. Raiskauksista onkin sodan seurauksena tullut jokapäiväiseen todellisuuteen kuuluva asia, jolla on laaja-alaiset vai-kutukset. Yhtälönä sota ja raiskaukset hajottavat perheitä ja yhteisöjä. Rais-kauksen seurauksena raskaaksi tullut nainen joutuu usein miehensä hylkää-mäksi. Sodan aikana syntyneitä lapsia ei myöskään pystytä rekisteröimään. Kongossa onkin lukematon määrä lap-sia, jotka eivät sen vuoksi voi periä esi-merkiksi maata. Monen lapsen isä on ruandalainen, ugandalainen tai burundi-lainen sotilas.

”Tällaisissa tapauksissa oikeusistuin voi nimetä isäksi esimerkiksi lapsen sedän. Oikeuteen asti päästäkseen on kuitenkin pystyttävä todistamaan henkilöllisyytensä ja ikänsä”, Mponge huomauttaa.

Oikeuteen pääsylle on vielä toinenkin este: käräjät sijaitsevat usein suurissa kaupungeissa kaukana tiettömien taipa-leiden päässä. Sinne asti matkaaminen on kallista ja aikaa vievää. Kongossa raiskaajat joutuvatkin harvoin tilille teoistaan, mikä puolestaan ruokkii rikosten lisääntymistä.

”Juuri rankaisemattomuus on suuri ongelma, johon on puututtava”, Mponge vaatii.

Lähde / VOA / Kongon demokraattisen tasavallan pitkäaikainen sisäpoliittinen kriisi näkyy myös Ugandan pakolais-leireillä ja -asutusalueilla. Kyangwalin, Kyaka II:n ja Nakivalen asutusalueilla, joissa Pakolaisapu toimii, suurin osa pakolaisista tulee Kongosta. Kyangwa-lissa raiskatuiksi joutuneet nuoret ovat itse tarttuneet ongelmaan perustamalla nuorisokerhoja. He kannustavat toisiaan kouluttautumaan ja arvostamaan itseään vaikeasta menneisyydestä huolimatta.

Lisää aiheesta - www.pakolaisapu.fi/uganda


Liberiaan ei kerry verotuloja timanteista

Liberialaisia timantteja myydään Sierra Leonessa vastoin Kimberleyn prosessin sopimusta, jonka on tarkoitus varmistaa jalokivien laillinen alkuperä. Liberian halli-tus yrittää nyt lopettaa laittoman kaupan-käynnin ja turvata verotulonsa.

Timanttikaupasta saaduilla voitoilla rahoitettiin Liberian ja Sierra Leonen pitkiä sisällissotia. Liberian entistä presidenttiä Charles Tayloria syytetään Haagin kansain-välisessä rikostuomioistuimessa rikoksista ihmisyyttä vastaan ja Sierra Leonen tär-keimmän kapinallisryhmän tukemisesta.

Kaupankäynti Liberian ja Sierra Leonen välillä on vilkasta. Osa kaupasta on kuiten-

kin laitonta timanttikauppaa. Maiden raja-seudulle saapuu sierraleonelaisia timanti-nostajia, joille liberialaiset timantinkaivajat myyvät saaliinsa suoraan sen sijaan, että matkustaisivat Monroviaan. Timantit saa helposti rajan yli lahjomalla.

Heikko valvonta on houkutellut alueelle rikollisia eri puolilta Länsi-Afrikkaa. Nyt lain-säätäjät ovat luonnostelemassa uutta lakia Liberian timanttialan säätelemiseksi.

Koska Liberia ei ole onnistunut houkut-telemaan alueelle laillisia ulkomaisia inves-tointeja, on vaihtoehdoksi noussut, että maalle perustettaisiin oma timanttiyhtiö, joka ostaisi liberialaiset timantit ja auttaisi maan kansalaisia saatujen voittojen avulla.

Pelaa timanttivisaa - www.pakolaisapu.fi/visa

/ taustaa

teksti kuvat Anna-Stiina Lundqvist


Pakolaisavun Sierra Leonen nuori-sohankkeen projektivastaava Hawa Kocker lähtee kierrokselle katsas-tamaan, mitä heinäkuussa 2008 valmistuneille kurssilaisille kuu-luu tänään. Nuorisohankkeeseen osallistuneiden yrityksen tun-nistaa FRC (Finnish Refugee Council)-logosta, joka komeilee useimpien liikkeiden oven päällä. Matkamme pysähtyy ensimmäi-senä Five Sisters´ Salongille. Viisi nuorisohankkeesta valmistunutta kampaajaa perusti Pakolaisavun avustuksella liikkeensä heti työ-harjoittelun jälkeen tammikuussa 2009.

Yrityksellä on taloudellisesti tiuk-kaa, sillä sadekauden aikaan asiak-kailla on entistä vähemmän rahaa kampaamokäynteihin. Esimerkiksi edellisellä viikolla naisilla kävi vain yksi asiakas, jolle tehtiin le-

tit noin 15 000-18 000 leonen (3-4 euroa) hintaan. Lisäansioita han-kitaan pienkaupalla, kuten hake-malla lähikylästä garria (kassava-kasvin juuresta valmistettu yleinen sierraleonelainen ruoka-aine) myy-täväksi kaupungissa. 23-vuotias Monjama Kebbie on kuitenkin on-nellinen elämäntilanteestaan:

”Nyt pystyn maksamaan itse vuokrani, eikä minun tarvit-se hankkia ansioita yöelämästä. Nuorisohankkeen avulla opin myös lukemaan”, Monjama kertoo.

Seuraavaksi matkaamme torille, jossa 21-vuotias Fatmatah Sheriff pitää pastellivärein maalattua kam-paamoa neljän kumppaninsa kans-sa. 3-vuotias Precious-tytär pyörii kuumeinen kiilto silmissään äitin-sä jaloissa, kun Fatmatah kertoo elämänmuutoksestaan:

”Asiakkaita on ollut huonosti, vii-

me viikollakaan ei yhtään. Meillä on kuitenkin jo joitakin vakioasi-akkaita ja pystyn elämään omilla-ni. Ennen kurssia jouduin kerjää-mään kadulla”, Fatmatah sanoo.

Fatmatahin haaveena on, että hän voisi pistää Preciousin aika-naan kouluun, ja että tytär saisi kunnon ammatin vaikkapa toimis-totyöntekijänä. Kampaaja itse haa-veilee siitä, että pääsisi vielä joskus kouluttamaan muita ja olemaan itse vastuussa muista ihmisistä.

Gebrila Banguiran ja hänen neljän räätälikumppaninsa liik-keellä menee hieman paremmin: keskeisellä paikalla Bon keskus-tassa sijaitsevassa mökissä on käy-nyt edellisviikolla neljä asiakasta. Hyvällä viikolla 26-vuotias Gebrila pääsee tekemään peräti kymmenen pukua, jolloin viikkoansiot nouse-vat 70 000 leoneen (noin 14 euroa).

Hawan lapset maailmalla


Räätälit saavat myös lisäansioita vuokraamalla saumuriaan niille kollegoille, joilta kyseinen kone puuttuu.

”Olen ylpeä liikkeestäni ja toivon pystyväni tulevaisuudessa perus-tamaan perheen”, kertoo mustia shortseja korjaava Gebrila työnsä lomassa.

/// KATUTYÖTÄ

KONKREETTISIMMILLAAN

Yksi nuorisohankkeen tavoite on saada nuoria prostituoituja pois kaduilta. Tähän projektiin valjas-tettiin Pakolaisavun Bon toimiston miestyötekijöitä, joita ohjeistettiin käymään baareissa, tarjoamaan ensin drinkit asiakkaita etsiville tytöille, ja sitten pikku hiljaa joh-dattamaan keskustelua kohti vaih-toehtoisia tulonansaintakeinoja.

Hanke osoittautui menestykseksi: nuorisoprojekti on onnistunut saa-maan jo useita tyttöjä kadulta päi-vätyöhön.

Hawa, joka näyttää tuntevan kaikki ”lapsensa”, ei voi välttyä huomiolta liikkuessaan Bon ka-duilla. Huolestunut entinen muu-rarioppilas huikkaa Hawalle, kuin-ka heidän porukkansa pisti rahaa pankkiin, mutta epäilee nyt, et-tei saa varojaan pois sieltä ilman henkilöllisyystodistuksia. Hawa rauhoittelee poikaa ja kertoo, että rahat saadaan varmasti tarvitta-essa pankista, ja siellä ne pysyvät hyvässä turvassa. Muurareiden ja ateriapalveluyrittäjien yritykset ovat tähän mennessä menestyneet parhaiten, kutsuupa Hawa muura-reita peräti miljonääreiksi.

Hawa on silmin nähden ylpeä ”lapsistaan”, ja kertoo, että vaikka

bisnes näyttääkin monella olevan vielä näin yrityksen alkuvaihees-sa hiljaista, on entisten oppilaiden elämäntilanne parantunut merkit-tävästi. Joillakin nuorilla ei ollut aiemmin edes kunnon vaatteita ja elämänhallinta muutenkin ää-rimmäisessä köyhyydessä eläessä hakusessa. Nyt nuoret elävät sääl-lisempää elämää ja tienaavat elan-tonsa laillisin keinoin.

Käväisemme vielä kierroksel-lamme tilaamassa puusepäksi opiskelleilta kenkähyllyn ja ihai-lemassa ompelijoiden kädentaitoja. Käsityöläiset valittavat kohonneita raaka-aineen hintoja, jolloin muis-tutamme nuoria yrittäjiä siirtä-mään kustannuksensa asiakkaiden maksettavaksi.

.....

vasemmalla / pakolaisapu auttoi

Gebrila Banguiran räätäliliikkeen

alkuun tukemalla häntä ompelu-

koneen ostossa.

Keskellä / Pakolaisavun Sierra Leonen hallin-

to- ja talousjohtaja Elina Savo tekemässä

kenkähyllytilausta nuorisoprojektissa

puusepiksi opiskelleilta nuorukaisilta.

oikealla / Pakolaisavun projek-

tivastaava Hawa Kockner neuvoo

muurariksi valmistunutta nuorta

yrityksen talousasioissa.

teeseen. GEBRILA BANGUIRA / 26-vuo-tias Gebrila on syntyjään bolainen mies. Mende-heimoon kuuluvat Kamajon aseelliset ryhmät ottivat Banguiran perheen vangiksi, koska perhe kuului Timini-heimoon. Gebrilan sisko raiskat-tiin ja hänen isänsä kuoli nälkään.

Gebrila pakeni Bosta, mutta palasi myöhemmin ja asui setänsä luona, kun-nes alkoi ansaita elantoaan räätälinä ja pystyi muuttamaan omilleen. Kurssin ai-kana Gebrila ei ymmärtänyt täysin luku-taidon merkitystä, mutta tietää nyt, että menestyäkseen yrittäjänä hänen tulisi edelleen kehittää taitojaan tällä saralla.

/// NUORET VÄLTTÄVÄT SYRJÄYTY-

MISVAARAN KOULUTTAUTUMALLA

Pakolaisavun nuorten työllisyys- ja koulutushanke alkoi vuonna 2007. Pro-jektin tavoitteena on parantaa nuorten aikuisten elinoloja ammatillisen koulu-


MONJAMA KEBBLE / Monjama on Kallahunissa kolmilapsiseen perhee-seen syntynyt 23-vuotias, joka menetti molemmat vanhempansa sekä yhden veljensä sisällissodan aikana. Toinen veli pakeni Guineaan, eikä Monjama ole kuullut hänestä tämän jälkeen.

Monjama päätyi sodan loppuvaihees-sa prostituoiduksi, ja asui erään vanhan naisen luona. Nyt hänellä on 10- ja 5-vuotiaat tyttäret, jotka käyvät koulua ja haaveilevat nunnan ja sairaanhoita-jan ammateista. Lisäksi Monjamalla on poikaystävä ja hän on saanut hankittua oman asunnon. FATMATAH SHERIFF

21-vuotias Fatmatah on Pujehunissa syntynyt yksilapsisen perheen tytär. RUF-kapinalliset tappoivat hänen van-hempansa 90-luvun loppupuolella, jolloin Sierra Leonessa oli sisällissota. Fatmatah päätyi tällöin myymään itseään Bon kaduille jopa niinkin alhaiseen hintaan kuin 500 leonea (noin 10 senttiä).

Fatmatah tuli raskaaksi neljä vuotta sitten, minkä jälkeen hän lopetti pros-tituution. 3-vuotiaan Precious-tyttären yksinhuoltaja sanoo, että tyttären isä kohteli häntä niin kaltoin, ettei hän ole ainakaan vielä valmis uuteen parisuh-

tuksen avulla. Projektin parissa nuoret oppivat muun muassa automekaniikkaa, ompelua, puutöitä, kankaankudontaa, ateriapalvelua ja kampaajan taitoja.

Lisäksi he opiskelevat luku-, kirjoitus-, lasku- ja muita toimeentulon kannalta välttämättömiä taitoja, kuten terveyden-huoltoa, perhesuunnittelua, kaupante-koa ja väkivallatonta kommunikointia. Hanke kohdistuu erityisesti syrjäyty-misvaarassa oleviin nuoriin. Bon lisäksi myös maan pohjoisosassa Kabalassa on aloitettu elokuussa 2009 vastaava hanke.

/// FAKTOJA SIERRALEONELAISten

NUORTEN ELÄMÄSTÄ

nuoriksi lasketaan 15 - 35 -vuotiaat59% työvoimasta on nuoria4% nuorista on työllistettyalle 15-vuotiaista tytöistä 27% on naimisissaalle 18-vuotiaista tytöistä 62% on naimisissa

Pakolaisavun

tukeman nuorten

yrityksen tunnistaa

katukuvasta FRC-

logosta.

Hawan lapset


Largon pakolaisleiri oli aikanaan Sierra Leonen suurin: 15 000 sotaa paennutta liberialaista asutti heille rakennettua savimajojen saaristoa. YK:n pakolaisjärjestön UNHCR:n paluumuutto-ohjelman ansiosta suurin osa pakolaisista on päässyt takaisin kotimaahansa. Vain neli-sensataa pakolaista asuu leirillä.

Jäämiseen on monia syitä. Voi olla, että paluu ei tunnu turvalli-selta, jos entiset kapinalliset asut-tavat edelleen kotiseutua. Kaikki läheiset ovat voineet kuolla sodassa, eikä Liberiassa ole enää mitään, mihin palata. Sierra Leoneen on myös useimmiten ehditty rakentaa uusi elämä. On löydetty paikallinen puoliso, laitettu lapset kouluun ja hankittu itselle elanto.

Pakolaisleirin perukoilta suojai-san katoksen alta löytyy innokas joukko. alice, itsekin pakolainen, opettaa lukutaitoa naisille ja mie-hille, jotka toivovat saavuttavansa uudella kyvyllään paremman elä-män.

“Good morning friend. How are you? Fine thank you. How are you

too? Very well thank you”, Alice lukee liitutaululta oppilaiden lau-suessa kuorossa perässä.

Tämän jälkeen yksi oppilas kerrallaan lukee saman litanian muiden toistaessa perässä. Alice pitää huolen siitä, että myös naiset pääsevät esilukijoiksi. Suorituk-sen jälkeen annetaan aplodit ja siirrytään aakkosiin. Yksi oppilas kerrallaan käy näyttämässä tau-lulta Alicen nimeämän aakkosen, ja jälleen onnistumiselle tapute-taan innokkaasti. Osa naisista pitää vauvaa sylissään ja imettää opetuksen lomassa. Välillä oppi-laat käyvät luokan edessä näytte-lemässä alun vuorosanat.

Pakolaisleirin ryhmä ei kuulu virallisiin lukutaitopiireihin, joita järjestetään Largon kylässä. Oppilaiden on mahdotonta päästä osallisiksi kylän opetuksesta, sillä tunnit pidetään pimeän jo laskeuduttua ja matkan päässä. Alice onkin omaehtoisesti perus-tanut tämän ryhmän pakolaisille, jotka ovat hankkineet opetusma-teriaalinsa itse.

//// UUSI ELÄMÄ SIERRA LEONESSA

35-vuotias Hawa Kanneh on yksi Alicen oppilaista. Kapinalli-set hyökkäsivät hänen kyläänsä Liberiassa vuonna 2000. Seitse-män kapinallista joukkoraiskasi Hawan. Hawa pakeni ja kulki kaksi yötä vauvansa kanssa pusi-koiden suojassa, kunnes pääsi Sierra Leonen rajalle. Hänellä ei tässä vaiheessa ollut edes vaat-teita yllään, saati ruokaa. Hawalla ei ole enää läheisiä Liberiassa. Hänen miehensäkin kuoli sodassa. Lisäksi hän kokee, ettei voi enää palata, koska hän on ikuisiksi ajoiksi leimautunut yhteisössään tapahtuman vuoksi.

Hawa on kiitollinen siitä ystä-vällisyydestä, jolla sierraleone-laiset ottivat hänet vastaan. Tällä hetkellä hän tienaa elannon itsel-leen ja 8-vuotiaalle pojalleen kier-tämällä talosta taloon ja tehden hanttihommia. Lisäksi Hawa on saanut käyttöönsä pienen maa- pläntin, jolla hän viljelee ruokakas-veja ja antaa vuokrana pienen osan

LIBERIAN PAKOLAISET KOTOUTUMASSA SIERRA LEONEEN

Hawan lapset

01

teksti kuvat Anna-Stiina Lundqvist

01 / Hawa

Kanneh esittelee

ylpeänä kirjoitus-vihkoaan.


02

viljelyksistään maan omistajalle. ”Koska asuin pienessä kylässä,

en oppinut Liberiassa lukemaan tai kirjoittamaan. Olen onnelli-nen mahdollisuudestani osallistua lukutaito-opetukseen. Osaan jo kirjoittaa nimeni”, Hawa kertoo.

34-vuotias abdulia Mosema tuli Liberiasta Sierra Leoneen sodan aikana kapinallisten hyökättyä hänen kotiinsa, silvottua osan hänen oikean käden sormistaan ja tapettua jotkut hänen perheenjäse-nensä kuten isän. Abdulia kadotti pakenemistilanteessa metsään vaimonsa ja vauvansa, mutta löysi heidät onneksi tultuaan pakolais-leiriin.

Leiriin tulon jälkeen Abdulian perheeseen on syntynyt vanhim-man, nyt 9-vuotiaan pojan lisäksi 7-, 5- ja 1-vuotiaat pojat. Vanhim-mat lapset käyvät jo koulua. Lisäksi

Abdulia opettaa heille Koraania. YK:n lopetettua ruoka-avun vuonna 2007 Abdulian vaimo on joutunut tekemään keittäjän töitä perheen elättämiseksi. Koska Abdulian oma käsi on vahingoittunut, ei hän pysty auttamaan perheen elatuksessa.

Abdulia ei uskalla palata Liberi-aan, sillä hänet vanginneet kapi-nalliset ovat edelleen kotiseudulla. Abdulia ei myöskään tiedä äitinsä eikä kolmen sisaruksensa olin-paikasta, joten hänellä ei ole enää läheisiä entisessä kotimaassaan.

Sierraleonelaisten ja liberialais-ten väleistä hänellä on kahtalaista kerrottavaa:

”Vuonna 2005 leirissämme olleita taloja poltettiin. Paikalliset myös halusivat estää maanviljelymme, ja he veivät satomme. Myöhem-min sovimme asian, ja nyt olemme hyvissä väleissä”, Abdulia kertoo.

////// NACSA PAKOLAISTEN TUKENA

National Commission for Social Action (NaCSA) on Sierra Leonen valtionhallinnon alainen elin, joka toimii eräänlaisena maan sosiaa-litoimena. Etelän aluekoordinaat-tori abdul Sheriff kertoo NaCSAn pakolaistyöstä:

”Olemme lähettäneet YK:n pako-laisjärjestön UNHCR:n tuella Liberian pakolaisia takaisin kotimaahansa. Keräämme tietoa Liberiasta: minne pakolaiset ovat menossa, mikä on alueen turval-lisuustaso, mitä heille on tarjolla perillä ja niin edelleen. Lisäksi järjestämme kuljetuksen takaisin Liberiaan”, Abdul Sheriff sanoo.

Toisaalta NaCSAn tehtävänä on kotouttaa ne pakolaiset, jotka ovat päättäneet jäädä Sierra Leoneen. NaCSA rakentaa lahjoittajien

02 / Vapaaehtoinen Alice opettaa liberialaispakolaisia lukemaan.

03 /Abdulia Mosema toivoo lukutaidon auttavan

häntä ymmärtämään Koraania paremmin.


03

04

tarkkailee rajalta mahdollisesti tulevien ihmisten määrää. Joita-kin guinelaispakolaisia on Sherif-fin mukaan jo tullut maahan.

avulla pakolaisten paikallisyhtei-söihin koteja sekä tarjoaa viljelys-maata. NaCSa on juuri allekirjoit-tamassa sopimuksen paikallisten maanomistajien ja kyläpäälliköi-den kanssa maanomistuksesta. Paikalliset ovat tyytyväisiä järjes-telyyn, sillä he ovat asuneet libe-rialaisten kanssa yhdessä jo vuo-sia. Esimerkiksi liberialaisten ja sierraleonelaisten väliset avioliitot ovat tavallisia.

”Kaikkien näiden vuosien aikana olen nähnyt hyvin vähän konflik-teja paikallisten ja pakolaisten välillä. Välit ovat hyvin läheiset”, Abdul Sheriff lisää.

NaCSA on myös valmistautunut Guinean levottomuuksien aiheut-tamaan mahdolliseen pakolais-virtaan. Pakolaisleireille on jo katsottu sopivia paikkoja sekä on perustettu monitorointitiimi, joka

”Vuonna 2005 leirissämme olleita taloja poltettiin. Paikalliset myös halusivat estää maanviljelymme, ja he veivät satomme. Myöhemmin sovimme asian, ja nyt olemme hyvissä väleissä”, Abdulia kertoo.

04 / NaCSA:n aluekoordinaattori Abdul Sheriff

tekee työtä liberialaispakolaisten hyväksi.


Tek

st

i k

uvaT

T

uuli H

ak

ulin

en

joka toimii Vuosaaren lisäksi Itä-Vantaalla. ”Treenitilat on sijoitettu tarkoituksella maahanmuuttaja-painotteisiin lähiöihin, sillä halu-amme tavoittaa sellaiset lapset ja nuoret, joilla ei muuten olisi mah-dollisuutta päästä mielekkään har-rastuksen pariin”, kertoo Riikka Åstrand, projektivastaava ja yksi sirkuskoulun Cirkon perusta-jista. “Tietenkin tervetulleita ovat kaikki lähialueen lapset. Kun eri-laisista taustoista tulevat lapset kohtaavat toisensa sekalaisessa ryhmässä, he voivat tukea toisiaan eri tavoin”.

Sirkuskoulu on osa Euroopan sosiaalirahaston valtakunnallista sosiaalisen sirkuksen hanketta,

Tiistai-iltapäivä, kello lähenee puolta kolmea. Keskellä Vuosaa-ren lähiötä sijaitsevalle nuorisota-lolle virtaa kirjavaa porukkaa. Luokkakaverukset yasmin ja aldi tulevat suoraan koulusta reput selässä. Somalialainen Salah taas on käynyt hakemassa pikkuvel-jensä Bakarin kotoa mukaansa. Etniseltä taustaltaan lapset ovat kaikilta mantereilta Australiaa lukuun ottamatta. Edustettuna ovat kaikki valtauskonnot ja myös kulttuurien osalta ryhmä on var-sin sekalainen. Sirkuskoulu Cir-kon harjoitukset ovat alkamassa.

Sirkuskoulu Cirko on uusi, syk-syllä 2009 toimintansa aloittanut lasten ja nuorten sirkuskoulu,

jota hallinnoi Tampereen yliopis-ton tutkivan teatterityön keskus.

Rovaniemellä on jo kaksi vuotta toiminut vastaavanlainen, juuri Suomeen muuttaneille pakolais-nuorille suunnattu sirkus- ja tans-siprojekti “Kohtaamisia”. Myös Rovaniemellä vuorovaikutuksella on suuri merkitys toiminnassa. “Tavoitteemme on kohdata: nuoret tutustuvat sirkukseen, me ohjaa-jat tutustumme heihin. Opimme mitä mahdollisuuksia voimme toisillemme tarjota ja toisiltamme saada. Esimerkiksi että kaikilla on oikeus taiteen tekemiseen ja kokemi-seen.”, hahmottelee koordinaattori Riikka vuorenmaa Kohtaamisia- projektin toimintaperiaatteita.

meIllÄ

ISMAIL HARJOITTELEE HULAVANTEEN PYÖRITYSTÄ

SOFIA (EDESSÄ) JA NELLI (TAKANA)

HYPPÄVÄT VANTEILLA, GIL (OIKEALLA)

NÄYTTÄÄ DIABOLO-TEMPPUA

akrobatiaa lähiössä / Sirkuskoulu Cirkossa opetellaan


Reilun kymmenen lapsen ryh-mä kuuntelee hiiren hiljaa, kun ohjaaja Lionel Lejeune opettaa heille kärrynpyörätekniikkaa puhuen suomea hienoisella aksen-tilla. Ranskasta Suomeen vuonna 1992 muuttaneella sirkuspedagogi Lejeunella on marginaaliasemassa olevien nuorten opettamisesta yli kymmenen vuoden kokemus. Hän on kasvattanut jo kokonai-sen sukupolven sirkuskansaa Espoon keskuksen sirkuskoulussa 90-luvulla, ja voi olla saavutuksis-taan ylpeä. Syrjäytymisvaarassa olevista lapsista on kasvanut vah-voja ja itsenäisiä nuoria aikuisia, onpa joukossa muutama kansain-välistä arvostusta saavuttanut sir-

kustaiteilijakin.Lejeunen opetus on lapsikes-

keistä ja perustuu molemminpuo-liseen arvostukseen ja vapaaehtoi-suuteen. “Useimmat näistä lapsista elävät samaan aikaan useassa eri kulttuurissa, ja he joutuvat jatku-vasti taiteilemaan koulun ja kodin erilaisten sääntöjen ja normien viidakossa. Haluan, että sirkuk-sesta tulee näille nuorille paikka, missä voi olla ja toteuttaa itseään vapaammin”, hahmottelee Lionel toimintaa. “Vaikka tietenkin käy-tökselle on Cirkossakin selkeät rajat. Esimerkiksi rasistiseen haukkumiseen tai toisten kiusaa-miseen puututaan heti”. Varsinkin toiminnan alussa Lejeunen karis-

maattisella persoonalla on suuri merkitys yhteishengen luomisessa tässä varsin heterogeenisessä porukassa.

Lapset hakevat varastosta kuka minkäkin välineen ja pistävät hulinaksi. 11-vuotias Eyal opet-taa diabolo-trikkiä Kafarille ja Mickelle. Ryhmän kuopukset Sofia, anissa ja nelli harjoittele-vat hula-vanteella temppuja. Osa lapsista jonottaa permantomatolla päästäkseen tekemään Lejeunen avustamana kärrynpyöräsarjoja ja puolivoltteja. Huiviin pukeutunut Ikran ajaa yksipyöräisellä japani-laissyntyisen apuohjaajan joonan tukemana. “Sirkus on niin moni-nainen ala, että jokainen löytää

ASTON JA DIABOLO

sirkustemppujen lisäksi yhteisöllisyyttä, vastuullisuutta ja toisten huomioon ottamista.


ennen pitkää mieleisensä lajin, sen missä on lahjakas” kertoo Riikka Åstrand. “Näin lapset pääsevät kokemaan tärkeitä onnistumisen tunteita”.

Sirkustreenien lisäksi sirkus-koluluiset tekevät retkiä myös Vuosaaren ulkopuolelle erilaisiin tapahtumiin, kuten sirkukseen tai teatteriin. Näiden retkien ansiosta suomalaiset kulttuuritottumukset tulevat maahanmuuttajanuorille kuin itsestään tutuiksi. Viimeksi sirkuskoululaiset vierailivat Savoy-Teatterissa katsomassa ranskalai-sen Cirque Mechanics:in esitystä. Nuoret seurasivat keskittyneinä ja ihaillen sirkusalan ammatti-laisten temppuja. Osa nuorista oli

ensimmäistä kertaa elämässään teatterissa.

Kasvatuksellisten ja sosiaalisten tavoitteiden lisäksi sirkuskoulu Cirkolla on myös taiteellisia suun-nitelmia. Tarkoituksena on muo-dostaa ryhmän sirkusosaamiseen perustuva esityskokonaisuus, joka kattaa kaikenllaista akroba-tiasta jonglööreihin ja trapetsilla taiteiluun. Ja sitten vain esiin-tymään! Jo tänä keväänä ryhmä tekee pienimuotoisen esityksen vanhemmille ja lähipiirille. Ensi vuonna ryhmän on tarkoitus osal-listua valtakunnallisille sirkusfes-tivaaleille. Esiintyminen ja kiinteä ryhmähenki motivoivat sirkuslai-sia sitoutumaan harrastukseen.

Nuoret saavat sirkusyhteisöstä tukea ja voimaa kohdata muussa elämässä mahdollisesti vastaan tulevia ongelmia.

“Onhan meillä torstainakin tree-nit?” varmistavat lapset Riikalta, ennen kuin katoavat kukin suun-nalleen Vuosaaren lähiöön. “Useat lapset ovat joutuneet lopettamaan aiempia harrastuksiaan esimer-kiksi taloudellisten vaikeuksien vuoksi. Siksi lapset kyselevät usein, että ei kai tämäkin harras-tus muutu maksulliseksi tai lopu”, kertoo Riikka. “Sirkuksesta on ehtinyt tulla jo tärkeä osa näiden lasten elämää. Ja on näistä lapsis-takin tullut minulle jo todella tär-keitä”, hän lisää hymyillen.

“SirkuS on niin moninainen ala, että jokainen löytää ennen pitkää mieleiSenSä lajin, Sen miSSä on lahjakaS” kertoo riikka ÅStrand. “näin lapSet pääSevät kokemaan tärkeitä onniStumiSen tunteita”.

VUOSAAREN

SIRKUSKOULULAISIA

PYRAMIDISSA

Tamperelaisen professorin Juha Suorannan sähköpostiin putosi viime maaliskuussa viesti Minneapolisista, Yhdysvalloista. Suorannan entinen opis-kelija välitti siinä pyynnön, jossa etsittiin apua Suomessa olevalle 17-vuotiaalle afganistanilaiselle pakolaiselle.

Viestin mukaan nuorta miestä uhkasi Dublinin sopimuksen perusteella karko-tus Kreikkaan. ”Tunteeko kukaan jonkun Suomesta? On kiire. Kiittäen, Marily”, lyhyt viesti päättyi.

Näin alkaa Suorannan vasta ilmesty-nyt kirja, Piilottajan päiväkirja (Into Kus-tannus 2010).

Se on jännittävä ja liikuttava kertomus siitä, kuinka Suoranta piilotti karkotusta pakoilleen afganistanilaispojan, Ashraf Sahilin, isoisältään tyhjäksi jääneeseen


”Auttaminen on mahdollista kenelle tahansa”, sanoo pakolaispojan piilottanut Juha Suoranta.H

eN

KIl

ÖK

UV

A Professori ryhtyi auttajaksi

teksti Mervi Itkonen Kuva Into kustannus

asuntoon ja auttoi tätä saamaan karko-tukselle toimeenpanokiellon ja virallisen opiskelupaikan Suomesta.

Samalla aikuiskasvatuksen professori oppii tuntemaan suomalaisen turvapaik-kabyrokratian koukerot ja kirkon sekä sosiaalitoimen sääntöjen jäykkyyden. Kirjassa hän käy avoimesti läpi myös omaa ahdistustaan ja pelkojaan ja pohtii lukeneella tavalla auttamisen etiikkaa.

Mutta mikä Suorannan sai ryhtymään auttajaksi? Kuten hän itse kirjoittaa, hänen pohjatietonsa pakolaisuudesta olivat olemattomat. Olisi ollut helppo painaa delete-nappulaa ja ajatella, ettei asia kuulunut hänelle.

”Sähköpostin lähde oli luotettava. Tie-sin, ettei hän lähettäisi minulle turhaan sellaista pyyntöä”, Suoranta sanoo nyt, lähes vuotta myöhemmin.

Kun Suoranta alkoi selvittää asiaa, sel-visi, että pakolaisten tilanne Kreikassa oli kurja. Alaikäiset turvapaikanhakijat joutuivat Kreikassa kadulle poliisin jah-dattaviksi ja selvisivät kuka mitenkin.

Sellaista ei voinut päästää tapahtu-maan.

Helppo arki ei riitäSuoranta on Tampereen yliopistossa

pidetty opettaja, joka kannustaa opiske-lijoita muodostamaan itse omat mielipi-teensä.

Hän on ollut aktiivinen myös uuden yliopistolain vastustamisessa ja Tampe-reen yliopistolle tulleen Sodexo-ketjun ravintolan boikotoinnissa. Opiskelijat vastustivat ylikansallista Sodexoa, koska se muonittaa ja omistaa yksityisiä van-kiloita ja säilöönottokeskuksia Euroo-

passa ja USA:ssa.Aktivistiksi avoimesti vasemmistolainen

Suoranta ei silti tunnustaudu. Omasta yhteiskunnallisesta toiminnastaankin hän puhuu vähätellen. Siihen on syy:

”Haluan painottaa, että auttaminen on mahdollista kenelle tahansa. Ellei suoma-lainen yhteiskunta sitten ole muuttunut niin paljon, että koko ajatus lähimmäisyy-destä on meille vieras”, hän sanoo.

Suorannan mukaan auttamishaluisia suomalaisia kyllä riittää. Moni auttaa naa-puriaan, iäkkäitä sukulaisiaan tai vaikkapa Haitin hätää kärsiviä. Kirja on tarkoitettu pohdinnan tueksi heille kaikille.

Auttaminen on kuitenkin vaativaa. Suoranta esimerkiksi käytti auttamiseen paljon omaa aikaansa, energiaansa ja rahojaan. Välillä hän väsyi. Helppous ei kuitenkaan hänelle riitä.

”Varmasti olisi helppo elämä, jos tulisi yliopistolta kotiin, avaisin telkkarin, surf-faisi vähän netissä ja antaisi maailman mennä ohi. Mutta onko helppous sitten se juttu, mitä varten täällä ollaan? Kai ainakin joskus pitää kysyä myös, mikä on oikein”, hän pohtii.


”Jos” pyörittää maahan- muuttokeskustelua

Suorannan mielestä julkinen maahan-muutto- ja pakolaiskeskustelu pyörii aivan liikaa jos-lauseiden varassa. Kirjassa hän puhuu maahanmuuton spekulatiivisista ja definitiivisistä seurauksista.

Suomeksi se tarkoittaa sitä, että sen sijaan, että jossiteltaisiin, pitää tarttua toimeen.

Asrafin auttamisella oli Suorannan mukaan ainakin kaksi definitiivistä seu-rausta:

1) Asraf ei joutunut poliisin saattamana Kreikkaan kadulle.

2) Hänen asiansa ovat nyt ainakin himpun verran paremmin, kuin ne olisivat Kreikassa.

Suorannan mielestä definitiivinen ajattelu saisi vallata alaa yhteiskunnassa enemmänkin.

”Jos opiskelija miettii, lukisiko tenttiin vai eikö lukisi, on parempi ottaa kirja kau-niiseen käteen ja ruveta lukemaan. Tai jos huomaa, että Wikipediassa on virhe, miksei korjaisi sitä?”

Turvapaikanhakijoiden potentiaali käyttöön

Kasvatustieteilijänä Suoranta puhuu voimakkaasti myös turvapaikanhaki-joiden koulutuksen puolesta. Hänen mielestään suomalaisen yhteiskunnan kannattaa ottaa maahanmuuttajien potentiaali käyttöön.

Esimerkiksi Asraf voisi hyvin olla hyö-dyksi suomalaisessa koulutusviennissä

tai kehitysyhteistyössä. Hän puhuu viittä kieltä, äidinkieltään daria, persiaa, hie-man urdua, englantia ja yhä enemmän suomea. Lisäksi hän opiskelee tietotek-niikkaa ja saa lähivuosina elektroniikka-asentajan tutkinnon.

Silti Suoranta toivoo, että ihminen tulisi ennen hänestä saatavaa hyötyä. Luokittelut, kuten turvapaikanhakija, ovat hänestä kummallisia.

”Minä en ole auttanut turvapaikanhaki-jaa, olen auttanut ihmistä”, hän sanoo.

Kesälukioseuran järjestämät pakolaislasten ja -nuorten oman äidinkielen ja kulttuurin kurssit auttavat ylläpitämään äidinkieltä ja vahvistamaan kulttuuri-identiteettiä. 7-14-vuo-tiaille suunnatut kurssit järjestetään eri puolilla Suomea. Kurssien opettajat ovat samas-ta kieli- ja kulttuuriryhmästä kuin oppilaat ja he vastaavat kurssien opetusohjelmasta.

Kesän 2010 kurssit /// Myanmarilaiset / 6.-10.6. / Ähtäri /// Vietnamilaiset / 7.-13.6. / Lohja /// Iranilaiset / 17.-23.6. / Ylöjärvi /// Somalialaiset 28.6.-4.7. Nurmijärvi /// Arabit / 28.6.-5.7. / Kuortti /// Afganistanilaiset / 20.-27.7. / Kauhajoki /// Kurdit / 29.7.-4.8. / Ähtäri /// Sudanilaiset / 2.-7.8. / Kuorevesi

LISÄKSI JÄRJESTÄMME /// Maahanmuuttajakesälukion 28.6.6.7.2010 Lohjalla /// Yli

15-vuotiaille afganistanilaisille, somalialaisille, myanmarilaisille ja iranilaisille

nuorille suunnatun kesälukion aikana tutustutaan suomalaiseen työelämään

ja koulutusjärjestelmään työpaikkavierailujen ja eri alojen ammattilaisten

avulla. Samalla harjoitellaan suomen kieltä vuorovaikutus- ja asiointitilanteissa.

Omakieliset kurssiesitteet ja ilmOittautumislOmakkeet / kesälukioseura ry, Pl 115, 00161 Helsinki email: [email protected] / www.kesalukioseura.fi / lisätietoja / puh. (09) 6860 7718 tai (09) 6860 770


Piilottajan päiväkirjaSuomen Pakolaisapu on tukenut Piilottajan päiväkirja

-hanketta. Pamfletti on tilattavissa hintaan 12 euroa (sis.

postikulut) Parempi Lahja -verkkokaupasta, osoitteesta

www.parempilahja.fi tai puhelimitse 045 133 3801

Huom! Pakolainen-lehden kannatusmaksun maksaneille

uusille tilaajille helmi-toukokuun ajan tilaajalahjana

Piilottajan päiväkirja! Tilaa lehti netistä osoitteesta

http://www.pakolaisapu.fi/ajankohtaista/pakolainen-lehti/tilaa, niin toimitamme kirjan sinulle.

Kolmas maailma on täällä

LUKUTAITOISILLE

Avaa silmäsi: Maailman kuvalehti Kumppani uudistuu ja tuo kolmannen maailman asiat ulottuvillesi entistä kiinnostavammin.

Tilaus vain 28 euroa/vuosi.www.maailmankuvalehti.fi

pakolainen-lehti 1/2010

Documents