etappi lehti 2/2012

2 | 2012

Tampereen seudun Työllistämisyhdistys Etappi ry

ETAPPILEHTI

Työllistämisen kokemusta ja osaamista 20 vuoden ajalta

Ska

nnaa

täs

tä E

tap

in y

htey

stie

do

t

Uusi nuorten Monitoimitalo 13WoW – maailman mahtavin roolipeli

Kauko on toiminnan mies

Vellu fixaa pyörät ilman stressiä

Työkkäri uudistuu!

Pyö

rät

pyö

rii, k

un E

tap

pi h

uole

htii

6

· Te

rvey

spis

te a

utta

a 1

2 ·

Le

irivä

linev

aras

to v

asta

a ky

synt

ään

14

· N

osta

kun

toa

Rat

inas

sa 1

6 ·

Tun

netk

o S

ykke

en?

22

· K

uka

pel

kää

keik

katy

ötä?

30

2 Etappi-lehti 2 | 2012

Julkaisija Tampereen seudun Työllistymisyhdistys Etappi rySarvijaakonkatu 28 ja 3033540 Tampere010 231 23 60www.etappi.info

PäätoimittajaKauko [email protected]

ToimitussihteeriJose [email protected]

ToimittajatSari HarsuLaura Myllykoski

TaittoAnna-Liisa RuhalaEtappi ry:n [email protected]

KansiKuva: Sebastian Hammar

Etapin toimintaa tukemassa:

ETAPPI

Tampereen seudun Työllistämisyhdistys Etappi rySarvijaakonkatu 28 ja 30, 33540 Tampere010 231 23 [email protected]

ETAPPI on muuttanut!

Turkkirata 10PL 25, 33961 Pirkkalapuhelin (03) 358 760faksi (03) 368 4311

[email protected]

www.voitelukeskus.com

Noutomyymälämme avoinna Pirkkalassa

ma–pe klo 7.30–17.00

Voitelukeskus Tonttila Oy LtdPalvelua jo vuodesta 1978!

ETAPPI on muuttanut!

Etappi-lehti 2 | 2012 3

Pääkirjo

itus

Kauko Salmivirtatoiminnanjohtaja

Työnvälitys keskiöön

Hallituksen esitys eduskunnalle laiksi julkisesta työvoima- ja yrityspalvelusta sekä eräiden siihen liittyvien lakien muuttamisesta on lausuntopyyntövaiheessa (10.8.2012).

Näinä palveluina tarjottaisiin: työnvälityspalveluita tietoja neuvontapalveluita osaamisen kehittämispalveluita sekä yritystoiminnan käynnistämis- ja kehittämispalveluita.

Palvelujen kehittämisellä on kiinteä yhteys työ- ja elinkeinotoi-mistojen muutoshankkeeseen. Uudet alueelliset työ- ja elinkeino-toimistot aloittavat toimintansa vuoden 2013 alusta ja niillä on alaisuudessaan tarvittava määrä toimipaikkoja.

2000-luvun työ- ja elinkeinohallinnon uudistusten tarkoituk-sena on ollut lisätä hallinnon kaikilla tasoilla yrittäjyyttä, työlli-syyttä tukevien palvelujen vuorovaikutusta, parantaa asiakaspal-velua sekä varmistaa työvoiman saatavuus ja osaaminen. Työ- ja elinkeinotoimistojen kohdalla muutoshankkeessa on kysymys palveluvalikoiman uudistamisesta kolmeen palvelulinjaan ja yri-tyslähtöisyyden vahvistamisesta TE-toimistojen palveluissa.

Lain perusteluosiossa on selvitetty hyvin työ- ja elinkeinotoi-mistojen nykyinen palveluvalikoima. Yhdistämällä näitä luodaan esityksen mukaan selkeämpiä palvelukokonaisuuksia.

Näistä keskeisin työnvälitys määriteltäisiin työpaikkoja kos-kevien tietojen julkaisemiseksi ja välittämiseksi, avoimeen työ-paikkaan sopivien työnhakijoiden etsimiseksi ja esittelyksi työn-antajalle sekä työnhakijalle sopivien työpaikkojen etsimiseksi ja tarjoamiseksi. Näin määriteltynä palvelusta tulee kattava ja kes-keinen.

Osaamisen kehittämispalvelujen valmennuspalvelu jakaantuisi työnhakuvalmennukseen, uravalmennukseen ja työhönvalmen-nukseen, minkä tavoitteena olisi tukea ja ohjata henkilöasiakasta

työhön sijoituksessa ja työpaikalla suoritettavassa koulutuksessa. Palvelun tarve on selkeästi ollut kasvussa.

Uudistuksen kokeilupalvelu kattaisi koulutuskokeilun ja työko-keilun. Ammatillisen koulutuksen puuttuessa palvelulla pyritään löytämään sopiva työ- ja koulutusvaihtoehto. Työkokeilua voitai-siin käyttää myös ammattia vaihtavien kohdalla uuden ala- tai ammattivaihtoehdon selvittämiseksi. Sen enimmäiskestoksi eh-dotetaan enintään 12 kuukautta, josta enintään 6 kuukautta olisi saman työnantajan tehtävissä. Kuntien osalta ehdotetaan enim-mäiskestoksi 12 kuukautta, josta enintään 6 kuukautta voisi olla samoissa tehtävissä.

Työvoimakoulutuksena järjestettäisiin esityksen mukaan am-matillista koulutusta (ml. yritystoiminta ja yhteishankintakoulu-tus) ja ”kotoutumiskoulutusta”. Nykyisin ohjaavana tai valmenta-vana koulutuksena tarjottua palvelua tarjottaisiin työnhaku- ja uravalmennuksena.

Julkisiin työvoima- ja yrityspalveluihin kuuluisivat lisäksi eri-laiset asiantuntija-arvioinnit kuten osaamis- ja ammattitaitokar-toitus, työkyvyn tutkimus ja arviointi sekä arviot yrittäjävalmiuk-sista ja yritystoiminnan edellytyksistä.

Palkkatukea voidaan esityksen mukaan edelleen myöntää enintään 24 kuukaudeksi, jos kysymyksessä on pitkäaikaistyö-tön tai jos jokin vamma vaikeuttaa työllistymistä. Yhdistysten pääsääntöisesti käyttämä korkein palkkatuki voidaan myöntää 12 kuukaudeksi, jonka jälkeiseltä ajalta palkkatuki myönnetään perustuen suuruisena.

Puuttumatta yksityiskohtiin palveluvalikoiman selkeyttämis-esitys edesauttaa asiakkuuksien hallintaa sekä määrittää kunkin palvelun tavoitteen ja sisällön antaen siten puitteet Etapin kaltai-sille työllistäjille niiden parantaessa oman toimintansa tuloksia ja vaikuttavuutta. Palvelujen sisältöjen avaamis- ja tuotteistamistyö-tä on meilläkin jatkettava. �


Ko

lum

ni Oras TynkkynenVihreiden kansanedustajaTampereen kaupunginvaltuutettuKuva Kimmo Torkkeli

Ilkka HjerppeYhteiskunnallisen työn johtajaTampereen ev.lut. seurakuntayhtymäKuva Hannu Jukola

Yhteiskunnan rajalla

Työ ja osallisuus

Tuhannet suomalaiset elä-vät yhteiskunnan rajalla – vailla työtä, tukea ja tun-

netta osallisuudesta. Usein puhu-taan syrjäytyneistä, mutta joskus osuvampi sana olisi syrjäytetyt: ihmiset, joiden yhteiskunta on antanut lipua syvenevään huono-osaisuuteen.

Ihmisten auttaminen ei ole rakettitiedettä. Tiedämme varsin hyvin, millä konsteilla ihmisiä saadaan jaloilleen.

Päihdeongelmat pitää saada kuriin tarjoamalla riittävästi katkaisua ja pitempikestoista hoitoa. Oppimishäiriöistä kärsiviä oppilaita pitää tukea koulussa varhain. Koulutusta vaille jääville nuorille pitää tarjota työpaja- ja oppisopimuspaikkoja. Vangeille pitää olla terapiaa, joka auttaa ratkomaan ongelmia muutenkin kuin nyrkein. Perustulon avulla voidaan karsia työttömyyteen ja köyhyyteen suistavia byrokratia- ja kannustinloukkuja.

Keinot ovat siis tiedossa. Monet niistä edellyttävät kuitenkin lisää rahaa.

Periaatteessa Suomi on rikas. Jopa talousvaikeuksien keskellä voi parantaa perusturvaa ja kaventaa tuloeroja. Juuri näin nykyi-nen hallitus on tehnytkin.

Syrjäytymisen laajamittainen estäminen edellyttää kuitenkin niin mittavia satsauksia, että valtion ja kuntien pitäisi leikata ra-justi muista menoista. Onko se mahdollista? Kyllä. Onko toden-näköistä, että sille löytyy politiikassa enemmistön tuki? Tuskin.

Siksi pitää miettiä, mitä muita keinoja on puuttua syrjäytymi-seen. Jos myös yhteiskunnan kyvyllä auttaa on rajansa, mitä voi-daan tehdä julkisen sektorin ulkopuolella?

Onneksi aika paljon. Mainitsen kolme esimerkkiä.Ensinnäkin yritysten pitää osoittaa yhteiskuntavastuunsa. Ne

voivat ottaa nuoria kesätöihin, palkata vajaakuntoisia työntekijöi-tä tai tukea syrjäytymisen vastaista työtä.

Toiseksi yhteiskunnassa melko hyvin pärjäävät – siis valtaosa suomalaisista – voivat jakaa omaa hyvinvointiaan. Itse työllistän tuloillani suoraan yhden ihmisen ja epäsuorasti lisää ostamalla esimerkiksi kotipalveluita. Vaikka tähän ei olisi varaa, voi suosia kotimaisia tuotteita ja palveluita.

Kolmanneksi ihminen voi olla toiselle ihminen. Jokaisella on lähipiirissä joku tukea tarvitseva – yksinäinen vanhus, yksinhuol-tajakaverin oppimishäiriöistä kärsivä lapsi, alkoholisoitunut ys-tävä. Lähimmäisten rinnalla seisominen ja kädestä pitäminen on suorin tapa auttaa.

Yhteiskunnalla on vastuu ihmisten hyvinvoinnista, mutta ihan kaikkeen sekään ei pysty. Jokaisella hyvin pärjäävällä on velvolli-suus jatkaa pisteestä, jossa yhteiskunnan voimat ehtyvät. �

Kirkon sosiaalifoorumi jul-kaisi vuonna 2009 kannan-oton otsikolla Työ ja osalli-

suus. Raportti perustui foorumilla 2008–2009 käytyihin keskustelui-hin työstä ja sen merkityksestä ih-miselle. Raportissa todetaan mm., että työttömyys synnyttää osatto-muutta, joka on tragedia yksilölle ja käy yhteiskunnalle kalliiksi. Ra-

portissa todetaan, että meillä on 1990-luvun alun laman jäljiltä edelleen suuri määrä pitkäaikaistyöttömiä. Lisäksi suomalaisilla työmarkkinoilla vammaisten ja osatyökykyisten työllistäminen on ollut kankeaa, vaikka työnantajille on kehitetty palveluja, jot-ka madaltavat vajaakuntoisten työhön ottoa. Silloin kun työpaikka ei aukene heti, tarvitsee ihminen työpaikan tilalle jonkun muun yhteisön, joka tarjoaa hänelle osallisuuden tunnetta.

Tampereella ev.lut. seurakunnat ovat pyrkineet olemaan 90 -luvun lamavuosista lähtien aktiivisesti mukana työttömyyden haittoja ehkäisevässä toiminnassa tarjoamalla itse mm. edulli-sia ruokailumahdollisuuksia ja sitä kautta myös yhteisöllisyyttä työttömille. Vähintään yhtä tärkeänä olemme pitäneet yhteistyötä Hervannan seudun työttömien yhdistyksen ja työllistämisyhdistys

Etapin kanssa. Molemmilla näillä toimijoilla on ollut keskeisenä tavoitteena pitkäaikaistyöttömien osallisuuden vahvistaminen. Viime vuosina olemme panostaneet erityisesti maahanmuuttaji-en työllistymismahdollisuuksien edistämiseen, mm. vuoden 2008 yhteisvastuukeräyksen tuotosta saadun hankerahoituksen turvin. Sen pohjalta kesällä 2012 käynnistetty jatkohanke puolestaan on saanut Sisäasiainministeriön Kotouttamisrahaston tuen.

Kaikissa työttömyyteen liittyvässä toiminnassamme olemme huomanneet ensiarvoisen tärkeäksi yhteistyön eri osapuolten, niin viranomaisten, työnantajien kuin kolmannen sektorin toimi-joiden kesken. Eri toimijoiden hyvä yhteistyö korostaa myös yhtei-söllisyyttä ja osallisuutta. Keskeisin päämäärä ei ole eikä saa olla oman organisaation etu, vaan niiden ihmisten etu, joita kulloinkin palvelemme.

Etapin työpajatoiminta tunnetaan laadukkaana ja hyviä tu-loksia tuottavana. Seurakuntana meillä on ollut ilo olla mukana tarjoamassa työpaikkapapin palveluja työpajoille ja myös moni-en yhteisten tapahtumien ja tilaisuuksien kautta vahvistamassa yhdessä Etapin yhteisöllisyyttä ja sitä kautta siellä toimintaan osallistuvien osallisuutta yhteiskunnan jäseninä. Omalta osal-tamme haluamme kykyjemme mukaan jatkossakin tukea Etapin toimintaa ja kehittää tulevia hankkeita yhdessä tamperelaisten työttömien parhaaksi. �


Ko

lumni

Susanna OksanenTerveydenhoitajaTampereen seudun työllistämisyhdistys Etappi ryKuva Sebastian Hammar

Jokapäiväistä leipää ja ohuen ohuita leikkeleitä

Keskustelu ravitsemuksesta ja rasvoista on riehunut viime aikoina valtoimenaan. Ravitsemussuositukset ovat äkkisel-tään heittäneet häränpyllyä ja lihatiskeihin on ilmestynyt

terveellisiksi mainostettuja rypsiporsaita ja muita eläinmaailman ihmeitä. Entisajan viholainen kahvi onkin osoittautunut oletettua terveellisemmäksi, ja sen on todettu vähentävän riskiä sairastua diabetekseen ja maksasairauksiin. Suklaan syönti saattaakin alen-taa verenpainetta ja estää sydän- ja verisuonitauteja. Pasta on pa-hasta. Pasta on parasta. Mitä seuraavaksi?

Keskustelu terveellisestä ravinnosta muistuttaa siinä mielessä vaatemuotia, että eilispäivän varmat valinnat ovat nykypäivänä menneen talven lumia. Totuudet vaihtuvat taajaan. Osaltaan asi-aan vaikuttaa se, että internetissä terveysvalistuksesta on tullut jokamiehen oikeus, ja totuuksia on yhtä monta kuin kommentoi-jia. Äänen ovat saaneet muutkin kuin niin sanotut asiantuntijat. Monet ruoka-aineet ovat muuttuneet kielletyiksi ja kokemuksen syvät rintaäänet julistavat, että leipä on kaiken pahan alku ja juuri.

Virallinen tutkimustieto asiantuntijoineen on kuitenkin lähes poikkeuksetta tarkentanut ja vahvistanut sitä tietoa, johon suo-situkset ovat vuosikausia perustuneet: ruokavaliossa on oltava riittävästi välttämättömiä suojaravintoaineita (vitamiineja ja hi-venaineita) ja sopivasti energiaa elimistön tarpeita varten. Puh-distettuja, nopeasti imeytyviä hiilihydraatteja tulee välttää. Suo-laa ja alkoholia ei saa nauttia liian runsaasti. Kovan rasvan sijasta tulee käyttää pehmeitä ja juoksevia rasvoja. Perussääntönä voisi pitää, että mitä enemmän jalkoja, sitä epäterveellisempää rasvaa: epäterveellisin rasvan koostumus on nelijalkaisilla, linnuilla eli kaksijalkaisilla on astetta parempi ja jalattomilla kaloilla kirk-kaasti paras.

Entä sitten, jos ei ole esimerkiksi taloudellista mahdollisuutta toteuttaa sitä ravitsemusta ja ruokavaliota, jonka kokee omak-

seen? Suomalaisena ilmiönä tunnettujen lisäainekyllästeisten mikroeinesten suosio kasvaa jatkuvasti. Usein vedotaan arjen kiireeseen tai valmisruokien edullisuuteen: tarjouksestahan voi tehdä löydön, lihaperunasoselaatikko- tai makaronilaatikkorasia irtoaa alle eurolla. Itse tehty ruoka on yleisesti ottaen kuitenkin edullisempaa – ja tekijästä riippuen usein myös maukkaampaa – kuin valmiina ostettu. Ruokamenoissa säästää helposti useita euroja kuukaudessa, jos valmistaa ruoan itse. Kun tekee kerralla useamman päivän ruoat, säästää aikaa ja vaivaa. Näin syksyn tul-len suomalaiset raaka-aineet ovat parhaimmillaan ja edullisim-millaan, ja on aika nauttia sesongin herkuista – sienistä, marjoista, kasviksista, vihanneksista...

Ravintokeskustelu päätyy aina jossakin vaiheessa – tässä ko-lumnissa tässä vaiheessa – kaloreihin ja painonhallintaan. Joku viisas on todennut, että päivittäinen taistelu nälkää vastaan hävi-tään ennemmin tai myöhemmin. Jos tekee liian epämukavia muu-toksia ravinto- ja liikuntatottumuksissa, homma lopahtaa jossakin vaiheessa. Muutokset tulee tehdä joustavasti, maltillisesti ja omaa kehoa kuunnellen. Usein kun tuppaa olemaan niin, että samat ih-miset, jotka otsa rypyssä laskevat lounasruoan kaloreita ja osta-vat jääkaappiinsa ohuen ohuita leikkeleitä, syövät illan elokuvaa tv:stä tähyillessään säkillisen perunalastuja nälkäänsä.

Jos kaikki se aika, joka käytetään kiistelemällä ruokavalioteori-oista internetissä, käytettäisiin liikuntaharrastuksiin, lihavuuson-gelmakin olisi jo puoliksi ratkaistu. Simppeli tosiasiahan on, että hoikistumista tapahtuu, kun energiaa kuluttaa enemmän kuin tankkaa. Liikkumalla ja syömällä (ja juomalla) terveellisesti voi parantaa elämän laatua, estää sairauksia ja pidentää elämää. Jär-kevissä ja monipuolisissa arjen valinnoissa sekä vanhassa kunnon ”kohtuus kaikessa” -sanonnassa taitaa sittenkin piillä se suurin totuus. �


teksti LAuRA MyLLyKoSKi kuvat LAuRA MyLLyKoSKi JA JyRi KARJALAiNEN

Tampereen aamupäivä aukeaa au-rinkoisena, kun Etapin paku kur-vaa Sarvijaakonkadulta matkaan.

Tulevan rundin tarkoituksena on käydä läpi kaupungin citypyöräpisteet aina Ka-levasta Pyynikille.

”Kaupunki on ostanut Etapilta kau-punkipyörien huoltopalvelun”, autokuski Pekka Ruuskanen kertoo. ”Tarkistuskier-roksia tehdään kahdesta kolmeen kertaa viikossa, tarpeen vaatiessa useamminkin.”

Kierroksen aikana ruuhkaisemmilta pisteiltä tuodaan pyöriä tyhjille pisteille ja rikkinäiset pyörät joko korjataan paikan päällä tai viedään huoltoon Etapin pyörä-pajalle. Mahdollisten korjaustöiden takia mukana on tällä kertaa myös pyöräpajalla työskentelevä Jukka Markkanen.

Parkista parkkiinPäivän ensimmäinen piste sijaitsee Kale-van Sampolassa, mistä matkaa jatketaan Tampere-talolle. Molemmilla pisteillä on muutama ehjä pyörä, joten toimenpiteisiin ei ole tarvetta.

”Kesän aikana selviää, mille pisteille pyöriä kertyy ja mitkä pisteet tyhjenevät. Edellisinä kesinä Frenckellin aukio ja pää-kirjasto ovat olleet suosittuja paikkoja”, Ruuskanen selittää.

Kaupunkipyöriä ei voi lukita kuin niille tarkoitettuihin pyöräparkkeihin, joten lii-kenne tapahtuu aina parkkipisteiden vä-lillä. Tämä on pyritty ottamaan huomioon myös pisteiden sijoittelussa.

”Pyynikin ja Rauhaniemen uimaran-noilla on pisteet eli keskustasta pääsee kätevästi uimaan.”

Kesällä 2012 avaimia pyöriin sai vuok-rattua rautatieasemalla sijaitsevan Tampe-reen matkailutoimiston lisäksi Hämeen-puiston kesäkahviloista Pulusta, Puistosta ja Punanesta. Avain sopii kaikkiin pyöriin ja sen voi vuokrata joko päiväksi tai koko kesäksi. Kesän vuokra maksaa 50 euroa, mutta avaimen palautuksen yhteydessä siitä maksetun 40 euron pantin saa takai-sin eli käytännössä hinnaksi jää 10 euroa. Päivävuokra sen sijaan kustantaa vaivaiset kolme euroa.

Pisteitä on ripoteltu pitkin kaupunkia keskeisille paikoille ja erilaisten julkisten rakennusten, kuten aiemmin mainitun kir-jaston, yhteyteen.

”Keskimäärin meille tulee noin 35 ajo-kilometriä per rundi. Joudumme ajamaan siksakkia pisteiden välillä ja käymään kierroksen aikana joskus samalla pisteellä kahdestikin”, Ruuskanen kertoo.

Ilkivallalta säästyttyRauhanniemessä on kymmenen aikaan aamulla vielä hiljaista, mutta Lapinniemen kylpylällä käy jo kuhina.

”Kylpylä vuokraa avaimia asiakkail-leen”, Ruuskanen sanoo.

Yhteensä pisteitä on yli kaksikymmen-tä eri puolilla kaupunkia. Pisteiden välillä risteilee kaiken kaikkiaan 75 pyörää, joista kierrosviikolla 23 on tanssitapahtuma Sot-tiisin käytössä.

Pyynikin uimarannalla yksinäinen au-ringonottaja lukee kirjaa. Pyöriäkin pai-kalta löytyy, mutta yhtään ei saada auton perään.

Etapin pyöräpartio kiertää kaupunkia lähes päivittäin fillareiden perässä.

Pyörät PyöriiKun Etappi huolehtii,


”

”

pisteitä on ripoteltupitkin kaupunkia keskeisille paikoille ja erilaisten julkisten rakennusten yhteyteen.

Kun Etappi huolehtii,

”Avaimet on loppu. Pitää käydä Rauta-tieasemalta hakemassa lisää”, Ruuskanen tuumaa.

Samalla reissulla tarkastetaan Rauta-tieaseman pyöräpiste, joka sijaitsee laituri ykkösen kupeessa.

Ruuskasen mukaan tänä kesänä kau-punkipyörät ovat jo tulleet kaupunkilaisil-le tutuksi.

”Pyörät ovat hyvin liikenteessä. Onhan tätä palvelua toisaalta mainostettukin.”

Ratinan stadionilta Sottiisin väeltä on tullut ilmoitus rikkoutuneesta kaupunki-pyörästä. Paikan päällä kyseistä pyörää ei kuitenkaan näy.

”Ei se sitten vissiin ollutkaan kovin rikki kun näkyy olevan liikenteessä”, Jussi Markkanen naurahtaa.

Rikkinäisistä kaupunkipyöristä tulee jonkin verran ilmoituksia suoraan pyö-räpajalle, osa hajonneista yksilöistä taas

löytyy rutiinikierroksien yhteydessä. Ruuskanen kertoo yllättyneensä positii-visesti pyöriin kohdistuneen ilkivallan vähäisyydestä.

”Muutamia satuloita on lähtenyt, koska ne on helppo irrottaa ilman työkaluja, ja muutamasta pyörästä on potkittu vanteet mutkalle. Yleensä pyöristä korjataan kat-kenneita jalaksia ja vioittuneita polkimia.”

”Jalakset ja polkimet menevät yleensä ihan normaalissa käytössä”, Markkanen huomauttaa.

Hylätyt pyörät hyötykäyttöönKaupunkipyörien lisäksi autokierroksil-la noudetaan pyöräpajalle taloyhtiöiden lahjoittamia pyöriä kunnostettavaksi ja sittemmin myytäväksi.

”Pyöriä löytyy yleensä hylättyinä talo-yhtiöiden tilojen siivouksen yhteydessä.

Lahjoituksia tulee myös yksityishenkilöil-tä”, Ruuskanen kertoo. ”Osa pyöristä on ihan uudenkarheita.”

Pyöräpajalla pyörät kunnostetaan ja sitten ne myydään kohtuulliseen hintaan.

”Hinnat vaihtelevat neljästäkymmenes-tä sataan euroon”, Markkanen kertoo.

Valikoimaa pajalta löytyy aina mummo-pyöristä vaihteellisiin ja maastomalleihin. Vaihtuvuus ja menekki on suurta.

Kaupunkipyöräkierros alkaa lähestyä loppuaan. Viimeiseksi Etapin punainen auto kaartaa yliopiston pihaan. Pihan pis-teessä on vain yksi pyörä eikä sekään ole kaupunkipyörä vaan tavallinen miesten maastopyörä. Ruuskanen ja Markkanen kantavat auton takaosasta kolme pyörää ja lukitsevat ne telineisiin.

Reilun tunnin lenkin jälkeen pakun keula suunnataan takaisin, kohti Sarvijaa-konkatua. �


teksti SARi HARSu kuva JyRi KARJALAiNEN

Per

soo

na

Aiemmin Vellu on tehnyt lastensuojelutyötä, ollut työttömä-nä ja soittanut bändeissä kitaraa sekä muita instrument-teja, laulanut, säveltänyt ja järjestänyt tapahtumia. Mies

on tehnyt yhtyeineen ravintolakeikkoja ja esiintynyt kesätapah-tumissa. Bänditouhu on aktiivista yhä edelleen, tällä hetkellä yh-tyeitä on neljä.

Vellun lempimusiikkia ovat afrofunk sekä 70-luvun blues ja jazz, mutta hänen yhtyeensä esittävät muunkinlaista musiikkia.

”Yksi bändeistä esittää improvisoitua black metalia, yksi elekt-ronista musiikkia”, Vellu sanoo.

Bändi- ja pyöräpajatöiden ohella mies on ehtinyt myös jonkin verran pelailla verkkoroolipeli World of Warcraftia – sen verran, että hän on päässyt pelissä lähelle Euroopan ja jopa maailman kärkeä.

World of Warcraft -pelillä, josta käytetään lyhennettä WoW, on maailmanlaajuisesti ehkä kymmenen miljoonaa pelaajaa. Vellu on erikoistunut pelaamaan kymmenen vastaan kymmenen -rated battleground joukkuepeliä. Joukkueita on tuhansia, ja joukkueet saavat voitoista pisteitä.

”Meidän joukkue, joka koostuu ympäri Eurooppaa olevista ih-misistä, on pisteytetty maailmanlaajuisesti 40 parhaan joukkoon ja Euroopassa 20 parhaan joukkoon.”

Vellun hahmoluokka pelissä on kuolonritari eli death knight. Joukkuepelissä hahmon tehtävänä on valita tapettavat kohteet ja kohdistaa hyökkäys tiettyihin kohteisiin. Hahmo on siis target caller.

Pelaaminen on oma alakulttuurinsa, jota voisi Vellun mukaan verrata urheiluun:

”Tietokonepeleissäkin järjestetään nykyään kilpailuja, ja jotkut pelaajista pelaavat työkseen ja saavat sponsoreita. Pelit ovat laaja bisnes. Niiden tekemiseen käytetään kohta enemmän rahaa kuin elokuvien tekoon.”

Viikonloppuna saunaanVellulla on nyt meneillään monenlaista, mutta Etappi-jakson jäl-keistä aikaa hän ei vielä mieti.

”Nyt on keskiviikko, huomenna torstai, viikonloppuna ajattelin käydä saunassa”, Vellu kertoo tulevaisuuden suunnitelmistaan.

”Saa nähdä, mitä tulee vastaan.”Miten tämä Etapin Pyöräpaja sitten tuli vastaan?”Se ilmestyi näkynä työkkärin sivuilla”, mies hymyilee.”Näin että Pyöräpajalle haetaan työntekijää.”Ensimmäisen kuukauden Vellu oli pajalla harjoittelijana ja jat-

koi sitten työntekoa palkkatuella.”Tässä nykyisessä maailmanmenossa polkupyörän korjaami-

nen on ainoaa järkevää tekemistä”, mies sanoo.Vellun mielestä kun on parempi korjata hyvää vanhaa kuin

hankkia uutta huonoa.”Ei kannata ostaa marketista malesialaisesta vapputinasta va-

lettua pyörää, joka ei kestä käytössä.”Polkupyöräpajalle tuodaan usein pyöriä, joissa on vain jokin

hyvin pieni vika. Vellu on miettinyt, miksei pyydetä joltakulta tu-tulta korjausapua, jos itse ei osaa korjata, tai kysytä, tarvitsisiko joku naapuri tai tuttu pyörää itselleen.

Vellun vanhan arvostaminen ei rajoitu pelkästään polkupyö-riin.

”Kodin sohva on löytö kadulta, kaksi polkupyörää olen löytä-nyt roskalavalta, stereot ja muu elektroniikka tietokonetta lukuun ottamatta on kavereilta saatua, heille tarpeettomaksi käynyttä.”

”Pispalassa toimii aika hyvin eurooppalainen meininki: ihmiset jättävät kadulle tarpeettomiksi käyneitä tavaroita, ja se joka tar-vitsee, ottaa niitä itselleen.”

Aiempaa pyöränkorjauskokemusta etappilaisella ei juurikaan ollut, mitä nyt omaa pyöräänsä on kunnostellut sen verran kuin on tarpeen ollut.

Vellu kertoo olevansa nyt – Etapin Pyöräpajan työntekijänä – tähän asti mieluisimmassa työpaikassaan.

”Aamulla ei harmita lähteä töihin. Työ ei ärsytä kauhean paljon, vaan töihin on mukava mennä. Sellainenkin on mahdollista”, Vellu sanoo.

”Tämä johtuu stressittömästä, hyvästä työilmapiiristä, joka täällä vallitsee, ja erittäin mukavista työkavereista.” �

”Ainoastaan polkupyörien korjaaminen on tärkeää eikä sekään kovin tärkeää”, sanoo pispalalainen Vellu Koivumaa. Hän aloitti työt Pyöräpajalla huhtikuun alussa. Vellu ei välitä suunnitella tulevaisuutta kovin pitkälle ja kovin tarkkaan, mutta juuri nyt asiat ovat mallillaan näin.

Pyörät kuntoonilman stressiä


Pyörät kuntoonilman stressiä


ToIMInnAn MIEs

teksti SARi HARSu kuva JoSE AHoNEN

Toiminnanjohtajana

Per

soo

na

Jotakin olennaista puuttuisi Etapin käytäviltä, jos siellä ei raikaisi päivittäin toiminnanjohtaja Kauko Salmivirran nauru. Positiivinen ja puuhakas mies uskoo ihmisiin, siihen, että jokaisella on jokin vahvuus.”Vaikka se, että tulee toimeen erilaisten ihmisten kanssa. ”

Kauko Salmivirta pitää erilaisia ihmisiä elämän rikkautena. Hän arvostaa Etapin henkilöstön oma-

aloitteisuutta ja kannustaa työntekijöitään luovuuteen.

”Kuuleminen ja kunnioittaminen on tärkeää työyhteisössä ja muuallakin”, Kau-ko sanoo.

Toiminnanjohtaja-Kaukon kanssa on helppo tulla toimeen.

”Edistysmielinen, ennakkoluuloton ja diplomaattinen”, Mediapajan työnohjaaja Jose Ahonen luonnehtii esimiestään.

Kauko tuli Etappiin vuonna 2005 am-matillisten oppilaitosten koulutus- ja työ-voimatarpeiden ennakointiprojektista.

”Siinä arvioitiin eri toimialojen työvoi-matarpeita ja pyrittiin markkinoimaan näitä aloja tuleville opiskelijoille, jotta koulutusvalinnat natsaisivat kohdilleen.”

Tämän kolmevuotisen projektin päät-tyessä Etapilla oli projektihaku meneil-lään, ja Kauko haki avointa paikkaa.

”Täytyy myöntää, että en tuolloin tun-tenut Etapin toimintaa kovinkaan paljon. Nyt tiedän, että täällä tehdään valtavan arvokasta työtä. Tällaisia työpajapisteitä ja toimintoja tarvitaan nyt ja tulevaisuu-dessa.”

Kauko lukee ja liikkuuKauko Salmivirta lähti pieneltä teollisuus-paikkakunnalta, Mäntästä, Tampereelle opiskelemaan hallinnon ja suunnittelun alaa. Hän valmistui vuonna 1980 ja on val-mistumisensa jälkeen työskennellyt useil-la eri paikkakunnilla lähinnä suunnittelu- ja kehittämistehtävissä.

Koska Kauko on työskennellyt useilla paikkakunnilla, hän ei ole päässyt kau-heasti juurtumaan minnekään. Mikään ei oikein tunnu kotikunnalta.

Nykyisin mies autoilee arkipäivisin kahden kunnan välillä.

”Kymmenisen vuotta olen ajanut pitkää työmatkaa Tampereelle”, hän sanoo.

Mitään vakavaa ei ole vuosien varrella työmatkoja autoillessa sattunut, vaikka ajokilometrejä on kertynyt aika lailla.

”Yhden peuran yli olen ajanut, en eh-tinyt väistää. Ja pieniä huomautuksia on tullut ylinopeudesta”, Kauko kertoo.

Eläkepäivien asuinpaikkaa Kauko ei vielä tiedä.

”Asuminen on katto, seinät, mukavuu-det ja lämmin tila. Sillä pärjäilee toistai-seksi.”

Perhettään Kauko kutsuu kolmen hen-gen tiimiksi.

”Tehtävät ovat vieneet eri puolille Suo-mea, mutta yhteyksissä ollaan.”

Vapaa-aikaansa Kauko viettää mielel-lään esimerkiksi kirjojen parissa.

”Viime vuosina olen lukenut Antony Beevorin sotateoksia. Nyt on meneillään uusin 900-sivunen tiiliskivi toisesta maa-ilmansodasta. Taattua Beevoria se on edel-leen.”

Mahdollisuuksien mukaan Kauko on pyrkinyt myös hankkimaan kokemuksia muista maista. ”Reissuja tehdään talou-dellisten edellytysten mukaan.”

Ulkomailla Kauko ei pelkästään oleile ja lepäile, vaan ottaa välillä repun selkään ja pyörän alle ja lähtee tutustumaan taide-museoihin ja kirkkoihin.

Tämän vuoden kesäloman Kauko kui-tenkin pysyy Suomessa.

”Suomessa on parasta juuri kesä. Suo-mi on iso maa ja täällä on paljon hienoja paikkoja.”

Kauko ei valita edes vaihtelevista säistä tai hyttysistä.

”Pienet sateet ja pörriäiset kuuluvat

asiaan, niistä saa hyviä puheenaiheitakin.”Myös liikuntaa Kauko pitää tärkeänä.”Sohva ja televisio ovat kovia kilpaili-

joita, mutta tavoitteena on pitää yllä hyvää fyysistä – miksei henkistäkin – kuntoa.

Eteenpäin!Etapilla vuonna 2010 alkaneen toimin-nanjohtajapestin tulevaisuuden suhteen Kaukon odotukset liittyvät aiempien toi-minnanjohtajien rakentaman hyvän pe-rustuksen vaalimiseen ja Etapin tulevai-suuden turvaamiseen.

”Haluan tehdä Etappia eteenpäin vieviä ratkaisuja osaavan henkilöstön ja osaavien työntekijöiden kanssa”, hän sanoo.

”On ymmärrettävää, että mokiakin teemme, mutta niitä ei saa jäädä mureh-timaan. Suuntaamme katseemme yhdessä eteenpäin. Olisi tärkeää lähteä vahvuuksi-en kautta eikä epäonnistumisten tai heik-kouksien kautta.”

Kauko uskoo Etapin paikan olevan vii-meinen tehtävä ennen siirtymistä työelä-män ulkopuolelle.

Täysin varmaa työn jatkuminen ei kuitenkaan Kaukonkaan osalta ole. Yh-teistyökumppaneiden tukea ja rahoitusta tarvitaan, jotta työ voi jatkua.

”Aina on muistettava, että näissä ympy-röissä mennään vuosi kerrallaan, mitään optioita ei ole vuosiksi eteenpäin. Hyvällä yhteistyöllä voidaan kuitenkin parantaa optioita, että toiminta jatkuisi pitkällekin tulevaisuuteen.”

Avustushakemukset tehdään aina vuo-sittain. Yhteistyökumppanit onneksi ym-märtävät työn tärkeyden ja toisaalta myös sen luonteen. Tämänkaltaisen toiminnan tulokset eivät voi joka vuosi olla pelkkää kasvua. Välillä tulee notkahduksia. Jos jo-nakin vuonna työntekijöitä ylipäätäänkin


Perso

ona

palkataan yrityksiin kovin vähän, myös Etapin työntekijöiden jat-kopoluttaminen on hankalampaa.

”Tällä hetkellä näyttää oikeinkin hyvältä, mutta huomisesta ei koskaan tiedä.”

Etapilta työvoimaa yrityksilleEtapin toiminnanjohtaja on ylpeä talonsa väestä.

”Jos olisin yrittäjä, minulla olisi tiedossa ykköspaikka, mistä rekrytoisin: Etappi.”

Kauko haluaisi välittää tämän tiedon myös niille yrittäjille, joilla on mahdollisuus ottaa lisää työntekijöitä. Etapin pajoilla tehdään ammattilaisten töitä oikealla otteella.

”Ottakaa ihmeessä meiltä työharjoitteluun ja töihin osaavia ihmisiä, joilla on asenne kohdallaan.”

Toiminnanjohtaja haluaa myös muistuttaa, että Etappi ei pyri pajatoiminnallaan kilpailemaan yritysten kanssa, pikemminkin päinvastoin.

”Haluamme kouluttaa yrityksille hyviä työntekijöitä.”Jotta Etapilla olisi jatkossakin laadukkaat toimintaedellytykset,

tarvitaan rahoitusta koneitten ja laitteitten pitämiseen ajan tasal-la. Asianmukaisin välinein voidaan paremmin kouluttaa ihmisiä työelämän tarpeisiin ja näin tukea työllistymistä,

”Euro Etapille tulee kaksin- tai kolminkertaisesti takaisin yh-teiskunnalle”, Kauko vakuuttaa. �

Kanmanee Jurkko kuuli työvoimatoimistossa mahdollisuudesta päästä Etappiin, ja hän aloitti työelämävalmennuksen Etapin siivousyksikössä elokuun lopussa 2011. Työelämämävalmennuksen aikana Kanmanee pääsi työhaastatteluun, joka johti työpaikan saantiin avoimilta markkinoilta.

teksti SARi HARSu kuva JyRi KARJALAiNEN

Etapin kautta TyöElämään

Kanmanee työskentelee tällä hetkel-lä RTK-Palvelu Oy:ssä, joka on Suo-men johtavia kiinteistöpalvelualan

yrityksiä. Yrityksellä on 30 toimipistettä eri puolella maata ja sen palveluksessa työskentelee 3000 siivous- ja kiinteistö-huollon ammattilaista.

Hiljattain Pirkkalan keskustasta Multi-siltaan muuttanut Kanmanee siivoaa Sam-polan kirjastossa ja välillä myös Pellervon koululla. Hän on kotoisin Thaimaasta, jos-ta muutti Suomeen joulukuussa 2007.

Kotimaassaan Kanmanee toimi ompe-lijana, mutta Suomessa käsityöt ovat ol-leet vain harrastus. Jurkkojen kodissa on esimerkiksi itse tehtyjä sohvatyynyjä ja pitsiliinoja.

Kanmanee viihtyy Suomessa, mutta suomen kielen oppiminen on tuntunut vä-hän vaikealta. Nainen arvostaa erityisesti

maan rauhallisia oloja ja vähäistä rikolli-suutta.

”Turvallisuus on parasta Suomessa”, hän sanoo.

Kanmaneen aikuiset lapset, tyttö ja poika, asuvat Thaimaassa. Tytär on käy-nyt Suomessa kerran, ja Jurkot vierailevat Thaimaassa noin joka toinen vuosi.

Etapin siivousosaston työnohjaaja Tar-ja Pihlman otti Kanmanee Jurkon työelä-mävalmennusaikana yhteyttä RTK-Palve-luihin, jossa oli tarvetta uudelle siivoojalle. Tarja ja Kanmanee kävivät yhdessä työ-haastattelussa, ja samalla reissulla tehtiin työsopimus.

Kanmanee haluaakin antaa kiitokset Tarjalle ja Etapille kontaktien luomisesta työnantajiin, koska puutteellisella kielitai-dolla ja ulkomaalaisena se on usein maa-hanmuuttajalle itselleen vaikeaa.

Sopimus on voimassa toistaiseksi, ja koska koeaikakin on jo päättynyt, Kanma-neen työtilanne näyttää edelleen hyvältä.

”On hyvä, että on töitä. En halua olla työttömänä”, Kanmanee sanoo. �


Terveyspisteen yksilöohjaaja Katja Koskensalo ja terveydenhoitaja Susanna Oksanen.

terveysPistetarjoaa asiakkaille kiireetöntä tilaakeskusteluun ja kuuntelevan korvan.


teksti LAuRA MyLLyKoSKi kuva JyRi KARJALAiNEN JA SEbASTiAN HAMMAR

Terveyspiste on avoin kaikille työttömille. Sinne voi tulla ilman ajanvarausta keski-viikosta perjantaihin kello 9–12. Muina aikoina vastaanotto toimii ajanvarauspe-riaatteella

Henkilö, kutsutaan häntä nyt täs-sä yhteydessä vaikka nimellä ”X”, saapuu terveyspisteelle yksilöoh-

jaukseen. Hänellä on päihdeongelma ja puheet ovat välillä itsetuhoisia. X:n tavoite on vähentää päihteiden käyttöä ja jättää olutpullo kokonaan kotiin auton rattiin lähdettäessä.

Alussa X käy pisteellä päivittäin kes-kustelemassa. Vähitellen kerrat vähenevät viikoittaisiksi käynneiksi.

”Nykyään hän käy meillä kerran kuu-kaudessa. Vajaan vuoden aikana päihtei-den käyttö on vähentynyt huomattavasti ja sosiaaliset verkostot eheytyneet”, terveys-

pisteen yksilöohjaaja Katja Koskensalo kertoo.

X:n asiakkuus terveyspisteellä on jat-kunut nyt vajaan vuoden. Hänen tukenaan on ollut terveyspisteen lisäksi A-klinikka, missä hän on käynyt laboratoriokokeissa raittiuden varmistamiseksi. Terveyspis-teen tuen avulla X löysi uudestaan vanhan harrastuksensa päihteiden käytön tilalle.

X:n tarina on vain yksi terveyspisteen onnistumisista. Kuluneen vuoden aikana piste on saanut paljon kiitosta toiminnas-taan.

”Meille saa ajan nopeasti ja keskustele-maan voi tulla anonyyminä. Vaikka nimen

kertoisikin, ei se jää meille mihinkään jär-jestelmään. Sosiaaliturvatunnusta emme edes tarvitse”, pisteen terveydenhoitaja Susanna Oksanen kertoo.

Terveyspiste ei ole mukana potilastieto-järjestelmässä ja pisteen työntekijöillä on vaitiolovelvollisuus.

Kysytty ja tarpeellinenPalveluna yksilöohjaus on ollut kysyttyä. Oksanen ja Koskensalo toivovat kuitenkin, että ihmiset lähestyisivät heitä keskustelun tarpeessa vielä rohkeammin.

”Ei tarvitse odottaa sitä pattitilannetta, vaan meille voi tulla heti kun tuntuu siltä, että jokin asia jarruttaa elämää”, Kosken-salo toteaa.

Yksilöohjaukseen varataan reiluja, vä-hintään tunnin pituisia aikoja; joskus kes-kustellessa on mennyt kolmekin tuntia. Terapian sijasta terveyspiste tarjoaa tukea, ohjausta, elämänhallintakeinoja ja rinnalla kulkemista.

”Asiakas määrittelee itse tavoitteen, jota kohti edetään asiakkaalle sopivaa vauhtia. Tilanteet ja yksilöt ovat aina erilaisia”, Kos-kensalo kertoo.

Terveyspisteen rahoituksen jatko on vaakalaudalla. Tällä hetkellä rahoitus on turvattu vuoden loppuun saakka ja uutta haetaan.

”Olisi turhauttavaa, jos toiminta loppui-si juuri kun olemme tulleet ihmisille ja yh-teistyötahoille tutuksi”, Koskensalo toteaa.Oksasen mukaan matalan kynnyksen pal-velulle on tarvetta.

”Pitkäaikaistyöttömyys vaikuttaa usein henkilön itsetuntoon ja -luottamukseen ja mieliala synkkenee. Tästä kärsii koko elämänpiiri perhesuhteita myöten, ja ti-lanteen jatkuessa vaikutus vain laajenee. Työmme tarkoituksena on tsempata ih-misiä ja auttaa heitä löytämään uudestaan voimavaransa.”

Yksilöohjauksen lisäksi terveyspiste tarjoaa myös terveyden peruskartoituksia, etsivää terveysneuvontaa sekä ryhmiä ja luentoja yhteistyökumppaneidensa asiak-kaille. �


leirivälinepajaltalainaan sekä kupit että pannut

Aiemmin kaupungin nuorisopalveluiden alaisuudessa toiminut leirivälinevarasto siirtyi kesän alussa Etapin hoidettavaksi. Varasto perustettiin vuonna 1956 nuorison leiritoiminnan tukemiseen. Sarvijaakonkadun leirivälinevarasto on aiemmin sijainnut Frenckellin aukiolla, Pyynikin uimahallilla ja linja-autoaseman pommisuojassa. Leirivälinevarastossa säilytetään, huolletaan ja kunnostetaan leirivälineitä, esimerkiksi telttoja ja soppatykkejä, joita tamperelaiset saavat lainata käyttöönsä.


teksti SARi HARSu kuvat JyRi KARJALAiNEN JA SEbASTiAN HAMMAR

”Toinen kurssin vetäjistä vinkkasi tästä paikasta”, Päivi kertoo.

Työskentely pajalla on nuoren naisen mielestä ollut mukavaa hommaa.

Päivin päivään Leirivälinepajalla kuu-luu esimerkiksi kastuneiden telttojen kuivatusta sekä telttojen tarkistusta, paik-kausta ja pakkausta.

”Myös kaikki muut palautetut välineet puhdistetaan ja huolletaan.”

Vaikka Leirivälinepajan työtehtävät ovat opittavissa ilman aiempaa alan kou-lutusta tai kokemusta, on Päivi kuitenkin huomannut kouluopeista olevan apua.

”Esimerkiksi solmujen osaamisesta on ollut hyötyä telttanaruja vaihtaessa.”

Päivi pitää kontakteja asiakkaan kanssa antoisina.

”Mukavinta on höpötellä ihmisten kanssa, kun he tulevat hakemaan tai pa-lauttamaan varusteita.”

Haastavimpia ovat hiljaiset hetket, jol-laisia väistämättä välillä tulee.

”Kun osaisi vaan ottaa rauhassa eikä pyörisi ympyrää,” Päivi sanoo.

Vapaa-aikanaan leirivälinepajalainen käy Etapin läheisessä liikuntakeskuksessa ryhmäliikuntatunneilla.

”Suosikkini ovat tanssit.”Myöhemmin Päivi haluaisi suorittaa

oppisopimuskoulutuksena vielä nuoriso- ja vapaa-ajanohjaajan tutkinnon.

Yhdistyksille tärkeä palveluYksi Leirivälinevaraston suurimmista asi-akkaista on tamperelainen monilajiurhei-luseura Koovee. Vuonna 1929 perustettu

Leirivälinepaja sijaitsee Sarvijaakonkadul-la samassa rakennuksessa Auto- ja Pyörä-pajan kanssa.

Leirivälinepajan porukkaa: Nina Sulonen ja Kimmo Viinikkala

Leirivälinevaraston hoitaja ja Leirivä-linepajan työnohjaaja Kimmo Viinik-kala on jo jonkin aikaa ehtinyt totu-

tella Etapin uusimman pajan isännyyteen.Mikään työssä ei ole päässyt suuresti

yllättämään, koska työtehtävän haasteet olivat tiedossa jo etukäteen. Ompeluhom-mat sujuivat heti ongelmitta, Kimmo kun on verhoilijamestarina tottunut neulan ja langan käyttelijä.

Mies viihtyy työssään, jonka parhaana puolena pitää sen vaihtelevuutta.

”Esimerkiksi telttojen korjaus on yksi-näistä puurtamista, mutta vastapainona tälle saa vastailla puhelimeen ja jutella ihmisten kanssa.”

Kimmo tapaa työssään monenlaisia asiakkaita. Usein leirivälineiden hakijat kertoilevat leiri- tai tapahtumasuunnitel-mistaan.

”Jos asiakas ostaa kaupasta maitotöl-kin, kauppias ei kysy, missä meinaat mai-don käyttää, mutta täällä voi kysellä asiak-kaalta, mihin hän on menossa ja millaiseen käyttöön tarvikkeet tulevat.”

Solmuja ja asiakaskontaktejaKimmon ensimmäinen työkaveri ja ohjat-tava Leirivälinepajalla on Päivi Niemelä, joka aloitti työvalmennusjaksonsa kesä-kuussa. Helmikuussa Rovaniemeltä Tam-pereelle muuttanut Päivi on koulutuksel-taan eräopas.

Ennen Etapille tuloaan hän kävi työ- ja elinkeinotoimiston järjestämän työllistä-miskurssin. seura on käyttänyt Leirivälinevaraston

palveluita jo vuosikymmeniä.”Varmaan koko leirivälinevaraston ole-

massaolon ajan”, sanoo Kooveen toimin-nanjohtaja Esa Koivisto.

Kooveeläiset hakevat varastolta telttoja ja kamiinoita leirikäyttöön sekä muita lei-rien ja kilpailujen järjestämiseen tarvitta-via välineitä.

Esa Koivisto kertoo seuran olleen pää-sääntöisesti tyytyväinen lainauskuvion toimivuuteen.

”Joskus tiukka aikataulu on sateisina kesinä aiheuttanut telttojen kuivatuksen osalta säpinää varausten välillä.”

Kooveen toiminnanjohtaja pitää Lei-rivälinevaraston olemassaoloa hyvin tar-peellisena.

”On hieno asia, että on paikka, joka kes-kittyy välineiden hankintaan ja huoltoon, jolloin yhdistykset voivat keskittyä oman toimintansa pyörittämiseen.” �


Liikunnan merkitys on Finskille itselleen erittäin suuri, on ollut jo lähes 40 vuotta.

”Yhdessä vaiheessa ainoa liikuntamuoto keskittyi erää-seen koukistajalihakseen. Kun se jäi pois, tuli tätä muuta tilalle.”

Finski on pelannut tennistä lähes 30 vuotta. Myös hölkkäily on ollut mukana liikuntaohjelmassa jo pitkään.

”Vanhemmalla iällä sekosin niin paljon, että rupesin jolkottele-maan maratoneja”, Finski kertoo.

Tämä ”sekoaminen” tapahtui kuusitoista vuotta sitten. Nyt ta-kana on kuusitoista Helsinki City Marathonia – elokuun puolivä-lissä tulee seitsemästoista – ja näiden lisäksi mies on osallistunut kolmeen muuhunkin maratoniin. Nykyisin Finski omien sanojensa mukaan ”taapertaa maratoneja”, koska harjoittelu on jäänyt tur-han vähälle.

”Lenkillä olisi hyvä käydä ympäri vuoden, mutta hölkkähar-rastus tuppaa keskittymään aina muutamaan kuukauteen ennen maratonia.”

Rainer Suomi käy yleensä kolme kertaa viikossa kuntosalilla ja jumpassa kaksi kertaa. Tennistä hän pelaa niin ikään kaksi kertaa viikossa.

Varalasta RatinaanTähän työttömien ja liikuntapalvelujen yhteyshenkilön tehtävään hän sattui viitisentoista vuotta sitten, koska oli itse työttömänä ja jo työttömien toiminnassa mukana. Kun alettiin viritellä työt-tömille uusia maksuttomia liikuntamahdollisuuksia, tuli tarvetta jollekulle, joka toimisi linkkinä työttömien ja palvelujen välillä. Yhteyshenkilön tehtävässään Finski tiedottaa asioista sekä hoitaa esimerkiksi jumpan vetäjän laatimien listojen monistuksen ja ja-kelun.

Jossakin vaiheessa Etapin (silloin vielä Tampereen Seudun Työttömät ry:n) palvelutoimintaan liittyi myös terveydenhoito-

Finskinä tunnettu liikuntapalvelujen yhteyshenkilö Rainer Suomi kannustaa myös kaikkia työelämän ulkopuolella olevia lähtemään liikkeelle. Hän on itse elävä esimerkki liikunnan hyödyistä ja siitä, että liikunta sopii kaiken ikäisille. Tämä loppuvuodesta 75 vuotta täyttävä aktiivi on hyvässä kunnossa ja mukana monenlaisessa vapaaehtoistoiminnassa.

alan opiskelijoita, joita oli mukana toiminnassa määrärahojen mukaan. He tekivät työttömille terveystarkastuksia ja kuntotar-kastuksia.

”Ihmisiä kyllä kävi tarkastuksissa, mutta enemmänkin kävijöitä olisi toivottu. Etenkin juuri ne, joiden olisi pitänyt käydä, jäivät sohvan pohjalle.”

Ensin jumppatoimintaa järjestettiin kymmenkunta vuotta Va-ralassa. Ratinassa on nyt oltu viisi kautta. Toiminta siirtyi lähelle Etappia, joka silloin sijaitsi Vuolteenkadulla, jotta työllistetyt voi-sivat myös sieltä osallistua helposti jumppiin.

Nykyään osa Ratinan kanta-asiakkaista on jo eläkeiän puolella, mikä kertoo siitä, että monelle kerran mukavan porukan kanssa aloitettu liikkuminen jää pysyväksi hyväksi harrastukseksi.

Mukaan toivotaan aina myös uusia kävijöitä. Ensikertalaiset ovat hyvin tervetulleita Ratinan kuntosalille ja jumppiin.

Liiku, älä liho!Liikunta kannattaa aina, missä iässä tahansa. Välineurheilulajeja on vaikka mitä, mutta ilman isoa rahallista alkupanostustakin voi liikkua. Pääasia, että lähtee sohvan pohjalta liikkeelle. Esimerkiksi sauvakävely on hyvä aloituslaji, koska se ei vaadi suuria investoin-teja.

”Sauvat eivät maksa paljon, ja niiden lisäksi tarvitaan vain koh-tuullisen kunnolliset tossut, ettei pilaa jalkojaan. Kävelyn voi sitten muuttaa hölkkäilyksi, jos haluaa ”, Finski vinkkaa.

”Myös jumppaharrastus on hyvä. Mitä enemmän ikää tulee, sitä parempi harrastaa.”

Rainer kannustaa lähtemään rohkeasti mukaan liikuntaryh-miin samanikäisten ja samanhenkisten kanssa.

Karppaamiseen ja muihin erityisdieetteihin Finski suhtautuu ilmiönä muiden joukossa.

”Jos jollekulle sopii, niin siitä vaan. Jokainen tulee uskollaan

teksti SARi HARSu kuva JyRi KARJALAiNEN piirros LAuRA KASELiuS


Ratinan stadionin kuntosali on tarkoitettu pääasiassa seuroille ja muille yhteisöille, mutta myös työttömät saavat käyttää salia kolmesti viikossa. Tampereen

seudun Työllistämisyhdistys Etappi ry tarjoaa tämän liikun-tamahdollisuuden. Päivät ja kellonajat löytyvät Etapin netti-sivuilta www.trety.org/index.php/tyottomille/liikuntapalve-lut. Kuntosalilla on hyvä valikoima erilaisia laitteita ja painoja.

Punttisaliaikojen lisäksi Ratinassa tarjotaan työttömille jumppia, joita ohjaa Nina Tapala. Myös näistä tiedotetaan Etapin nettisivuilla.

Yhteyshenkilönä työttömien ja Ratinan välillä toimii Rai-ner ”Finski” Suomi.

autuaaksi. Pääasia, ettei paino pääse nousemaan liikaa, siitä on tunnettuja seurauksia.”

Hän ei itse ole kokeillut mitään erityisruokavalioita, mutta yrit-tää syödä terveellisesti ja monipuolisesti.

”Myös kasviksia ja hedelmiä pyrin syömään ja kalaa kahdesta kolmeen kertaan viikossa.”

Mies ei itse juuri laittele ruokaa: ”Lihamakaronilaatikon osaan mikrossa lämmittää.”

Hän käy yleensä syömässä kodin ulkopuolella, esimerkiksi Eta-pin ruokalassa.

Vapaaehtoiskärpäsen puraisemaPalkkatyönään Finski on tehnyt monenlaista.

”Pisimpään olin asfalttihommissa, toistakymmentä vuotta.”Vuoteen 1991 asti Rainer teki rakennusliikkeiden aliurakointia,

polyuretaanieristyksiä, ja oli yrityksessä osakkaanakin. ”Kun lama iski, yhtiö meni nurin, jolloin jäin työttömäksi.”Töiden loputtua liikunta on antanut Finskille sisältöä elämään. ”Jonkinlainen liikunta on ihan a ja o, jos haluaa pysyä sekä hen-

kisesti että fyysisesti kunnossa.”Liikunnan ohella vapaaehtoistoiminta on tärkeä osa elämää.

Finski on toiminut noin 30 vuotta SPR:n ensiapuryhmässä ja noin 25 vuotta Vapaaehtoisessa pelastuspalvelussa eli Vapepassa.

Finskillä on myös erilaisia luottamustehtäviä, varsinkin tennik-sen senioritoiminnassa. Hän myös hoitaa parinkin tennisosakeyh-tiön käytännön asioita.

Mies on mukana Lions-toiminnassakin.SPR:ssä Rainer kuuluu myös henkisen tuen ryhmään, joka on

toiminut kymmenisen vuotta. Ensihuoltoryhmän perustamisessa-kin hän on mukana johtotroikassa.

”Vapaaehtoiskärpäsen puremasta on seurannut monenlaista, ja välillä on vähän ruuhkaakin, mutta tämä kaikki on antanut sisältöä elämään. Aikakin kuluu paljon mukavammin”, Finski kertoo.

”Lopuksi hyvänä elämänohjeena, jolla olen itse ainakin pärjän-nyt kohtuullisen mukavasti, suosittelisin huumorintajun säilyttä-mistä ankeinakin aikoina.” �

nosTa KunToa ja miElialaa RaTinassa!Etappi tarjoaa ilmaiset liikuntapalvelut Tampereen stadionilla.


jumPPaamaanteksti LAuRA MyLLyKoSKi kuva SEbASTiAN HAMMAR

Nina Tapalan piti alun perin suunna-ta kaupalliselle alalle.

”Mutta sitten harrastuksesta tulikin ammatti.”

Urheilullinen nainen valmistui liikun-nanohjaajaksi vuonna 1995. Nykyään hän tekee liikunnanohjaajan töitä freelanceri-na ja valmentaa Varala-Tiimin taitoluiste-lijoita.

Myös Etapin jumpan vetäjäksi Nina päätyi Varalan kautta.

”Jumppaa järjestettiin aiemmin Vara-lassa. Toimin itse siellä välillä tuntiopet-tajana ja vedin Etapin jumppaa. Jumpan siirtyessä Ratinaan etappilaiset pyysivät minua vetäjäksi sitten sinnekin”, hän ker-too.

Tapalalle itselleen liikunnalla on ihan ammatinkin puolesta erittäin suuri mer-kitys, mutta hän on huomannut sen mer-kityksen hyvinvoinnille myös muissa.

”Etenkin vanhemmissa ihmisissä ur-heilun vaikutuksen näkee. He, jotka ovat edelleen ikäihmisinä aktiivisia, pysyvät paremmassa kunnossa”, hän kertoo. ”Oh-jaamissani jumpissa käy kuusikymppisiä, jotka ovat varmasti paremmassa kunnossa kuin monet 20–30-vuotiaat.”

Etapin jumpan kävijäkaarti koostuu ve-täjän mukaan ”aikuisista ihmisistä”.

”Miehiä mukana on muutama, mutta suurin osa jumppaajista on naisia.”

Joukossa on paljon vakituisia kävijöitä, joista osa on ollut mukana Varalan ajoista lähtien.

Taitoluistelusta yleisurheiluun ja muutama SM-mitaliNina Tapalan oma urheilutausta on mo-nipuolinen. Hän on harrastanut nuorem-pana aktiivisesti sekä yleisurheilua että taitoluistelua.

”Yleisurheilu oli minulla kymmenvuo-tiaaksi asti kesälajina, kun talvet kuluivat taitoluistelun parissa. Sitten kuvioihin tu-livat taitoluistelun kesäleirit, joten yleisur-heilu piti jättää pois.”

Taitoluistelua Tapala harrasti erittäin aktiivisesti seitsemän vuoden ajan, jonka jälkeen oli jälleen yleisurheilun vuoro.

”Palasin yleisurheilun pariin lukioikäi-senä”, hän kertoo.

Parikymppisenä hän voittikin jo sitten SM-hallikultaa 300 metrin aidoissa ja oli muutamana vuotena tuomassa Tampe-reen urheilijoille myös naisten pikaviesti-mitaleita.

Tapala kuitenkin palasi vielä taitoluis-telunkin pariin, tällä kertaa valmentajana ja tämä ura on jatkunut tähän päivään asti.

Liikunnallisesta ammatista johtuen urheileminen vapaa-ajalla – etenkin talvi-sin – saattaa jäädä naisen mukaan hieman vähemmälle.

Syksyllä Ratinassa käynnistyy taas Etapin kertaviikkoinen jumppa. Jumppaa vetää tuttuun tapaan entinen SM-tason yleisurheilija Nina Tapala.

Ninan kanssa

”Kun vetää jumppia ja taitoluistelua sen kolmesta neljään tuntia päivässä, ei sen jälkeen enää niin kaipaakaan muuta liikuntaa.”

Tämä ei kuitenkaan tarkoita, etteikö naisella olisi harrastuksia.

”Kesäisin, kun töitä on vähemmän, on pakko päästä lenkillä suunnilleen joka toi-nen päivä.”

Toinen rakas kesäajan harrastus Tapa-lalle on melonta, johon hän tutustui opis-keluaikana. Talvisin hän harrastaa hiihtä-mistä.

”Lasketteluakin haluaisin harrastaa enemmän, mutta siinä tulee vastaan aika-kysymys. Viikonloput kun talvisin menevät aika pitkälti taitoluistelukilpailuissa.” �

Etapin jumppa järjestetään taas syk-systä eteenpäin keskiviikkoisin klo 12–12.45 Ratinassa. Ensimmäinen jumppa on 5.9.2012.

20 Etappi-lehti 2 | 2012Pellavatehtaankadun aurinkoisella puolella. Vesa Jouppila luotsaa TE-toimistoa uudistusten läpi uuteen, jonottomaan tulevaisuuteen.

Ei enää jonoja

Tuntemamme työkkäri on kohta historiaa – ainakin melkein – ja tilalle astuu TE-palvelut. Tampereen TE-toimiston uusi johtaja kertoi Etapille, mistä on kyse.

työkkäriuudistuu


”Ja monet asiakkaat, joilla on jo kou-lutus ja työkokemusta, ja jotka tuntevat sähköisen median, eivät edes kaipaa hen-kilökohtaista palvelua.”

Kaikkia työkkärikäyntejä sähköistymi-nen ei kuitenkaan karsi. Tämä johtuu lain-säädännöstä, jossa käynnit liitetään työt-tömyysturvaan ja sen jatkumiseen. Lakiin on tulossa muutoksia, mutta aikataulusta ei ole vielä tietoa.

”Työnhaun uusimista ei pitäisi enää suorittaa henkilökohtaisesti, vaan käyn-neille pitäisi aina olla jokin oikea asia ku-ten työnhakusuunnitelman tarkastaminen ja hakijan osaamisen päivittäminen.”

Jouppila visioi, että tulevaisuudessa asiakkaan käynnit voidaan hoitaa verkon kautta myös videoneuvotteluin, jos esi-merkiksi etäisyys hankaloittaa TE-toimis-tolle saapumista.

”Nämä eivät siis ole mitään futuristisia juttuja”, hän toteaa.

Muutoksia myös organisaatioonJouppila työskenteli aiemmin Päijät-Hä-meen TE-toimiston johtajana Lahdessa. Hän siirtyi Pirkanmaalle uudistusten or-ganisaatiojärjestelyjen myötä.

”Kaikki TE-toimiston työntekijät joh-tajia myöten ovat hakeutuneet uusiin tehtäviin”, hän selittää ja jatkaa: ”Kokonai-suudet ovat muuttuneet niin paljon, että tehtävät on pitänyt määritellä uudestaan.”

TE-toimiston henkilöstö on vastannut tyytyväisyyskyselyyn uudistuksen suh-teen ja vain pari prosenttia vastaajista oli ollut uuteen tilanteeseen tyytymättömiä.

”Suurin tuska on tietenkin kaikesta vanhasta luopumisessa – niin asiakkaiden kuin henkilöstönkin suhteen. Siirtymässä menee luultavasti kahdesta kolmeen vuot-ta ja vasta tämän jälkeen pystytään arvioi-maan onnistumisia.”

Uudelleenjärjestäytymisen lisäksi TE-

toimistojen henkilöstö on viime vuosina myös vähentynyt. Tämä on tapahtunut kuitenkin luonnollisen poistuman kautta eikä ketään ole irtisanottu.

”Säästöpaineet valtiovarainministeri-öltä ovat kovat ja vähemmällä väellä pitää pystyä tulemaan toimeen. Toisaalta sama homma on muuallakin julkisella sektoril-la”, Jouppila kertoo. ”Tiukemman euron ajat ovat edessä.”

Kyse on suuresta muutoksesta myös henkilöstön kannalta.

”Viranomaiskulttuuri alkaa olla histori-aa ja siirrytään palvelukulttuuriin.”

Uusi ilme ja nimiAsiakaspalvelukäytäntöjen muuttumisen ja hallinnollisten uudistusten lisäksi TE-toimistot stailataan uuteen uskoon aina logoa ja nimeä myöten.

”Ensi vuoden alusta lähtien noudatam-me uutta visuaalista ilmettä ja TE-toimis-tot muuttuvat nimeltään TE-palveluiksi.”

Tämä tarkoittaa siis sitä, että Tampe-reen TE-toimisto on vuoden alusta Tam-pereen TE-palvelut. Nimenvaihdoksella halutaan korosta palveluhenkisyyttä sekä nostaa esille palveluja yritysten ja elinkei-noelämän suuntaan.

”Meillä tarjotaan kuitenkin työnvälityk-sen lisäksi myös esimerkiksi uusien yrittä-jien neuvontaa ja starttirahoitusta.”.

Valtakunnallisesta näkökulmasta TE-toimistojen määrä vähenee nykyisestä 74:stä viiteentoista. Tämä ei kuitenkaan tarkoita itse fyysisten toimipaikkojen lakkautusta vaan sitä, että jokaisen ELY-keskuksen alueella on yksi TE-toimisto, jonka alaisuudessa alueen kaikki TE-toi-mipisteet toimivat.

”Joidenkin yksittäisten toimipisteiden tiloihin tulee mahdollisesti muutoksia. Näistä keskustellaan yhdessä kuntien kanssa”, Jouppila kertoo. �

Ei enää jonojateksti LAuRA MyLLyKoSKi kuva LAuRA MyLLyKoSKi JA JyRi KARJALAiNEN

”Lähdin pois siinä vaiheessa, kun jono-tusnumero oli puolen tunnin aikana edennyt vain yhdellä ja minua ennen

oli vielä 20 asiakasta”, totesi tuttuni jono-tettuaan ensimmäistä kertaa Tampereen TE-toimistossa.

Nyt TE-toimistot kuitenkin uudistuvat ja uudistusten myötä myös jonojen toivo-taan siirtyvän historiaan.

”Muutos ei tietenkään tapahdu hetkes-sä, mutta tämänhetkiset kolmen tunnin odotusajat ovat täysin kohtuuttomia asiak-kaille”, uudistusten myötä Tampereen TE-toimiston johtajana aloittava Vesa Jouppila toteaa.

TE-toimistojen uudistushanke on valta-kunnallinen ja tapahtuu pääasiassa vuosi-en 2013 ja 2015 välillä. Jouppilan mukaan uudistusta kuvaa hyvin sanonta ”back to the basics”, takaisin perusasioihin.

”Keskitymme tulevaisuudessa siihen, mitä varten TE-toimisto on perustettu, eli työnvälitykseen.”

Lomakkeet sähköisiksiUudistuksen myötä TE-toimistoissa siirry-tään monen asian suhteen sähköiseen asi-ointiin. Jouppila vertaa tulevaa systeemiä esimerkiksi nykyiseen asiointiin KELA:ssa tai pankeissa.

”Sähköisyyttä hyödynnetään etupäässä rutiininomaisessa, päivittäisessä asioin-nissa kuten lomakkeiden täyttämisessä.”

Hän kuitenkin selventää, ettei henki-lökohtaisen asioinnin mahdollisuus häviä minnekään.

”Henkilökohtainen palvelu painottuu asiantuntijapalveluihin. Työntekijän roo-li muuttuu virkailijasta enemmän asia-kaspalvelijan ja eräänlaisen valmentajan suuntaan. ”

Kyseessä on asiointitavan kokonaisval-tainen muutos, joka tarkoittaa sitä, ettei ”työkkäriin” enää tarvitse lähteä jonotta-maan jokaisen asian takia.


tunnetkosykkeen?

Tampereen työvalmennussäätiö Syke tarjoaa yksilöllistä työvalmennuspalvelujen kokonaisuutta niille, jotka tarvitsevat tukea sijoittuakseen takaisin työmarkkinoille. Työvalmennussäätiö pyrkii kiinnittämään tämän vuoden aikana toimintaan 70–100 asiakasta. Työvalmennuspalveluiden kokonaisuus voi sisältää kuntouttavan työtoiminnan jakson, koulutusta, työharjoittelua ja palkkatuettua työtä. Lopullisena tavoitteena on työllistyminen avoimille työmarkkinoille.


teksti SARi HARSu kuvat SyKKEEN ARKiSTo JA JoSE AHoNEN

Kuntouttava työtoiminta toteutetaan työpajoissa eri puolilla Tamperetta. Tampereen työvalmennussäätiöllä

on toiminnassa tällä hetkellä kolme työ-pajaa.

Työvalmennussäätiössä jokaisella asi-akkaalla on henkilökohtainen yksilöval-mentaja, jonka tehtävänä on suunnitella asiakkaalle oma yksilöllinen työllistymis-polku sekä tukea ja ohjata hänen etenemis-tään laaditun suunnitelman mukaisesti.

Sykkeen mediapaja eli Mediapaja kak-konen sijaitsee saman katon alla Etapin Mediapajan kanssa, ja IT-paja toimii Silta-Valmennuksen yhteydessä. Hatanpään paja on nimensä mukaisesti Hatanpäällä. Siellä toimii puutyöpaja, pintakäsittelypa-ja, metallipaja, kiinteistönhoito, kuljetus, siivous ja tekstiilinhuolto.

Puupajalla valmistetaan erilaisia puue-sineitä ja -tarvikkeita. IT-pajalla korjataan tietokoneita sekä rakennetaan ja suunni-tellaan IT-verkkoja. Mediapajalla tehdään www-sivuja sekä sähköisiä ja graafisia julkaisuja.

Mediapaja kakkonen on ykkönenMediapaja oli Syke-säätiön ensimmäinen paja, ja se on ollut ykköspaikka myös muu-ten alusta alkaen: tulijoita olisi enemmän kuin voidaan ottaa. Pajalla tarjotaan myös paljon koulutusta ja opetusta, erityisesti Joomla-ohjelmaan, joka on www-sivujen ylläpitoon tarkoitettu sisällönhallintajär-jestelmä.

”Elokuussa aloittaa kotityöpaja, joka tulee toimimaan yhteistoiminnassa kau-pungin kotihoidon kanssa. Sen tehtävänä

on auttaa vanhuksia ja vammaisia omassa kodissaan”, Sykkeen toiminnanjohtaja Jari Ranta kertoo.

”Meillä on suunnitteilla myös autonkor-jauspaja TAKK:n tiloihin Nirvaan.”

Ensin pajaa kaavailtiin Etapin yhtey-teen, mutta Sarvijaakonkadun tilat eivät salli laajentamista.

Sykkeen pajat toimivat paitsi osittain muiden yhdistysten pajojen yhteydessä myös muuten yhteistyössä näiden toimi-joiden kanssa.

”Syke on hyötynyt yhteistyöstä: tieto-taito on siirtynyt säätiön käyttöön”, Jari Ranta sanoo.

Syke tekee yhteistyötä myös TITRYn kanssa, joka on yksi paikka, mihin syke-läisiä ohjataan työharjoitteluun. Titry on entiseltä nimeltään Tampereen Invalidien Työtuki TITRY ry. Sen taustalla on kolme-toista yhdistystä. Titry tarjoaa työpaikan noin 50 osatyökykyiselle.

Tavoitteena pysyvä työKaikki Sykkeen asiakkaat tulevat pajatoi-mintaan TYPAn eli Työllisyydenhoidon palveluyksikön työtoiminnan kautta. Syke-säätiön asiakkaaksi tullaan kuntouttavan työtoiminnan sopimuksella parantamaan työntekovalmiuksia. Jos siis haluaa pääs-tä töihin jollekin Sykkeen pajalle, reitti kulkee TYPAn asiakkuuden kautta. Asi-akkaaksi haluava voi käydä tutustumassa ensin vaikka TYPAn nettisivuihin: www.typa.fi.

”Aluksi pajalle tulijan kanssa tehdään sopimus noin kolmeksi kuukaudeksi. Mak-simiaika pajalla on kaksi vuotta. Asiakas pyritään kuitenkin saamaan eteenpäin he-

ti, kun jatkopolku löytyy”, Jari Ranta sanoo.Lähes kaikilla työvalmennussäätiön

asiakkailla on jonkinlaisia koulutukselli-sia puutteita, jotka hankaloittavat pysyvää työllistymistä. Työvalmennussäätiö tarjo-aa heille kouluttautumismahdollisuuksia yhteistyössä TE-toimiston työvoimapo-liittisten koulutusten ja TYPAn Välke-pro-jektin kautta. Koulutukset ovat joko perin-teistä aikuisopetusta tai oppisopimus- tai työssäoppimispainotteista koulutusta, jolloin näyttötutkintoja on mahdollista suorittaa työn ohessa.

”Pajoja on tarkoitus kehittää opin-nollistamisen suuntaan. Suunnitteilla on jopa, että pajoilla voisi suorittaa näyttö-tutkintona kunkin alan peruskoulutuksia tai tutkintoja tai niiden osia. Sitä kautta saataisiin paremmin valmiuksia hakeutua varsinaiseen jatkokoulutukseen tai työelä-mään”, Jari Ranta sanoo.

”Meille Sykkeeseen voi tulla myös jat-kokoulutukseen ja työelämävalmennuk-seen. Ei tarvitse aloittaa ihan alusta, kun-touttavasta työtoiminnasta. Vaikka tulisi mukaan myöhempäänkin vaiheeseen, yk-silöohjaajan tuen saa kuitenkin.”

Syke-säätiöön tulevat asiakkaat ovat jo niin pitkälle kuntoutuneita, että heillä on mahdollisuus poluttautua työelämään. Työvalmennussäätiö hankkii asiakkailleen työharjoittelu- ja palkkatukityöpaikkoja avoimelta sektorilta. Tätä kautta pyritään antamaan asiakkaille mahdollisuus kiin-nittyä pysyvästi työelämään. Asiakkaiden henkilökohtainen yksilövalmentaja tukee työelämään kiinnittymistä ja ohjaa työelä-mävalmiuksien kehittymistä niin pitkään, kun asiakas kokee tämän tarpeelliseksi. �

Toiminnanjohtaja Jari Ranta pitää sykettä yllä myös työmatkoillaan.Kuvat ovat Sykkeen Hatanpään toimipisteestä.


Nuorten uudesta monitoimitalosta on moneksi.

teksti LAuRA MyLLyKoSKi kuvat JyRi KARJALAiNEN JA SEbASTiAN HAMMAR

Suomen ensimmäisen naisarkkitehdin Wivi Lönnin vuonna 1911 suunnitte-lema Tampereen kauppaoppilaitos

sai toukokuun alussa uudet asukkaat, kun nuorten toimintakeskus Vuoltsun porukka muutti Vuolteenkadulta Koskipuiston pää-tyyn. Yleisölle Monitoimitalo 13 -nimen

saanut rakennus avataan elokuun alussa. Kesäkuun alkupuolella talon aula näyt-

tää vielä rakennustyömaalta.”Täällä on kaikki vielä vähän kesken”,

palveluneuvoja Kati Ruotsalainen toteaa.Kauppaoppilaitos on suojelukohde.

Ennen monitoimitalon muuttoa se kävi

läpi perusteellisen remontin vanhaa kun-nioittaen. Osassa tiloista on edelleen alku-peräiset lautalattiat ja osassa ikkunoista alkuperäiset ruudut.

”Osa ruuduista tuhoutui pommituksis-sa ja ulkoseinissäkin on vielä luodinreikiä jäljellä”, Ruotsalainen kertoo.

Kolmetoista


Lönn, Strömmer, StenvallMonitoimitalo on tarkoitettu kaikille 7–30-vuotiaille nuorille. Sen pääkohderyhmä on 13–17-vuotiaat, mutta todellisuudessa kävi-jöiden ikäskaala vaihtelee paljon, koska tiloja vuokrataan myös erilaisten järjestöjen ja muiden toimijoiden käyttöön.

Uuden Monitoimitalon jokainen kerros on pyhitetty erityyppi-selle toiminnalle. Mitä ylemmäs kerroksissa mennään, sitä ”spe-siaalimpaa” toiminta Ruotsalaisen mukaan on.

Rakennuksen ylin eli viides kerros kätkee sisäänsä hallin-topuolen sekä kokoustiloja. Kokoustiloja voi vuokrata ja niiden suunnittelussa on otettu huomioon myös rennompi palaveeraus-tapa: Vintti-nimisestä tilasta löytyy perinteisen kokouspöydän sijaan säkkituoleja ja jopa painonnostopenkki.

”Talon tiloista on pyritty muutenkin tekemään monikäyttöisiä. Jos jonkin pöydän ääressä yleensä tehdään savitöitä, ei mikään estä sen käyttämistä tarvittaessa kokouspöytänä”, Ruotsalainen valaisee.

Lisää virallisia kokoussaleja löytyy talon neljännestä kerrok-sesta. Kerroksen salit ovat saaneet nimensä rakennuksen eri vai-heiden arkkitehdeiltä Wivi Lönniltä, Bertel Strömmeriltä ja Erik

Stenvallilta. Stenvall on vastuussa rakennuksen viimeisimmästä perusparannuksesta.

Strömmer- ja Stenvall-salit ovat kokoushuoneita, jotka voi tarvittaessa yhdistää yhdeksi suureksi tilaksi. Lönn-sali on talon suurin yhtenäinen tila.

”Täällä voi järjestää esimerkiksi teatteriesityksiä”, Ruotsalai-nen visioi.

Saliin on suunnitteilla lava ja takahuoneesta löytyy pukeutu-mistilojen lisäksi suihku.

Ruotsalaisen mukaan kokoustilat olivat todella suosittuja jo Vuoltsulla.

”Toivottavasti shakkipapat ja kuoromummot muistavat meidät myös näissä uusissa tiloissa.”

Tekemistä käsilleYksi monitoimitalon monipuolisimmista ja suosituimmista palve-luista on kolmoskerroksen kädentaitopuoli. Kerroksen toiminnot on jaettu neljään eri pajaan: keramiikkaan, korulaan, tekstiiliin ja verstaaseen. Pajojen rikkaus on niiden valtava materiaalimäärä. Tekstiilipuolella ei ole pelkästään yhtä kangaslaatua ja korulan helmet sekä muut tarvikkeet vievät tilaa kokonaisen seinän ver-ran.

”Muuttomiehet kyllä vähän tuskailivat laatikkomäärän kanssa”, kädentaitopuolen ohjaaja Riina Vuorenniemi naurahtaa.

Kädentaitopajat on nimetty niiden sisällön mukaan. Korulas-sa voi askarrella kaikkea koruista pinsseihin. Tekstiilipajalla voi ompelemisen lisäksi työskennellä kudontapuiden kanssa. Kera-miikkapajalla tehdään savitöitä ja verstaalla voi puutöiden lisäk-si keskittyä esimerkiksi kankaanpainantaan ja -värjäykseen tai tiffany-lasitöihin.

”Materiaalien käyttöön ei tarvitse kysyä lupaa eikä ohjausta. Voi vain kävellä sisään ja alkaa tehdä”, Vuorenniemi kertoo. ”Käy-tetyistä materiaaleista maksetaan ennen kotiinlähtöä pieni ma-teriaalimaksu. Tarkoitus on, että nuoret voivat harrastaa usein ja edullisesti.”

Kädentaitokerros on luovuuden aarreaitan lisäksi myös sosi-aalinen kohtauspaikka.


”Tekemisen lomassa nuoria pyritään tukemaan kaikin tavoin ja etenkin monet vakiokävijät alkavat vähitellen avautu-maan omista asioistaan”, Vuorenniemi selittää. ”Eräs vakkarivieras totesi tämän olevan ’parempi kuin päiväsairaala’.”

Nuoret keskustelevat myös keskenään ja auttavat toisiaan tarvittaessa. Vuoren-niemen mukaan kädentaitokerros on mo-nille kuin toinen olohuone.

Monitoimitalon kädentaitokonsepti on Suomessa ainutlaatuinen ja siitä ollaan oltu kiinnostuneita myös muiden kaupun-kien nuorisopalveluissa. Vuorenniemen mukaan pajat ovat toimineet hyvin niin työntekijöiden kuin nuorten näkökulmas-ta.

”Me luotamme nuoriin ja nuoret mei-hin.”

Stagelta studioonMonitoimitalon toinen kerros on pyhitetty musiikille ja medialle. Se kätkee sisäänsä Stageksi nimetyn salin, editin, Medialoun-gen ja studion. Kerroksen aula sisustetaan rock-henkiseksi hengailutilaksi käär-meennahkajäljitelmineen. Ruotsalainen itse työskentelee Medialoungen puolella ohjeistaen nuoria graafisen aineiston ku-ten julisteiden ja flyereiden suunnittelun ja tulostamisen kanssa.

Esiintymispaikaksi tarkoitetun Stagen ja äänitysstudion suunnittelussa on va-rauduttu myös hieman korkeampiin desi-belitasoihin: molemmat tilat on kellutettu. Kellutetuista tiloista äänet eivät kulkeudu rakenteita pitkin talon muihin osiin tai toi-sin päin.

”Studio sijaitsi ennen Helapuistossa, missä äänieristyksen kanssa oli ongelmia. Nauhalle tarttui monesti aiotun lisäksi myös ulkoa kantautunutta lasten kiljun-taa”, Ruotsalainen selittää.

Stagella on talon puolesta kiinteät va-lo- ja äänentoistolaitteet. Salissa voi soit-taa siis ilman isompaa säätämistä töpseli seinään -periaatteella.

”Keikkojen lisäksi täällä voi järjestää esimerkiksi diskoja tai stand-uppia”, Ruot-salainen kertoo.

Studiossa bändit voivat äänittää demo-jaan ja editissä tehdään audiovisuaalista materiaalia alusta loppuun.

”Tänne tullessa ei tarvitse osata mitään. Riittää kun on idea ja halua toteuttaa se”, edittiä hoitava av-vahtimestari Kari Leh-tonen toteaa. ”Nuoret pääsevät itse teke-mään kaiken. Me pelkästään ohjaamme ja opastamme heitä työskentelyssä.”


”

”

tekeMisen loMassa nuoria pyritään tukeMaan kai-kin taVoin ja etenkin Mo-net VakiokäVijät alkaVat Vähitellen aVautuMaan oMista asioistaan. nuoret keskusteleVat MyÖs keske-nään ja auttaVat toisiaan.

Samalla periaatteella toimitaan studion puolella, missä tark-kaamoa ja miksaus-pöytää hoitaa asiansa osaava miksaaja.

Mediakerroksessa on tarkoitus hyödyntää myös eri osa-aluei-den synergiaetuja.

”Bändi voi esimerkiksi tehdä meillä live-dvd:n alusta loppuun”, Kati Ruotsalainen kertoo. ”Keikka soitetaan Stagella, mistä äänet vedetään studion kautta nauhalle. Keikan voi kuvata talon omal-la monikamerajärjestelmällä ja lopputuloksen editoida valmiiksi editissä. Kannet dvd:lle voidaan puolestaan suunnitella ja tulostaa Medialoungen puolella.”

”Jos ei nyt aivan heti saa valmista tuotetta käteen niin parin päivän kuluttua ainakin”, Lehtonen lisää.

Pajoja ja pelejäRakennuksen katutasosta löytyy Silta-valmennuksen pyörittämä kahvila sekä talon yleisötietokoneet.

Internetohjaaja Timo Autio hoitaa sekä Konehuone-nimellä kulkevaa internetkahvilaa että suoraan ulko-ovea vastapäätä si-jaitsevaa Ohjaamoa, jossa pääsee pelaamaan konsolipelejä.

”Tietokoneita meillä on 18. Niissä on kaikki perusohjelmat ja internetyhteys. Myös tulostus- ja skannausmahdollisuus löytyy”, Autio kertoo.

Ohjaamosta löytyy Xbox360-, Nintendo Wii- ja Playstation-pe-likonsolit. Konsoleita on yhteensä kymmenkunta. Niitä säilytetään lukituissa lasikaapeissa ja ohjaimet ja pelit pitää pyytää ohjaajalta.


”Kaikki konsolit kytketään myös verk-koon ja tarkoitus on järjestää pelitur-nauksia Helsingin ja Oulun kanssa”, Autio kertoo.

Kerroksen toisesta päästä löytyy Pajas-to, missä pyöritetään taide ja teatteri- se-kä AV-työpajoja. Ohjaaja Jukka Miettisen mukaan pajoja järjestetään kaksi kertaa vuodessa ja ne kestävät neljä kuukautta.

”Pajoille hakeudutaan haastatteluiden kautta, joihin ohjataan TE-toimistosta. Tu-lijoista yleensä hieman yli puolet jää ilman pajapaikkaa eli kysyntää on.”

Pajojen lisäksi monitoimitalossa pyörii syksyllä 2010 aloitettu Mediatalo-hanke. Hanke keskittyy mediakasvatukseen ja -kriittisyyteen samalla kun se tutustuttaa nuoria mediaan ja sen toteuttamiseen.

”Nuoret saavat hankkeen puitteissa oikeaa työkokemusta”, media-assistentti Jarkko Metsälammi kertoo.

Hankkeeseen kuuluu kaksi ryhmää, joista toinen keskittyy visuaaliseen medi-aan, toinen journalismiin. Nuoret osallistu-vat ryhmiin vapaa-ajallaan.

”Mukaan voi tulla kuka vaan – joskin tällä hetkellä osallistujia alkaa periaat-teessa olla maksimimäärä”, Metsälammi kertoo. ”Tulevaisuudessa pitää ruveta miettimään miten ryhmät järjestäisi siten, että kaikkea osallistujamäärää ei tarvitsisi alkaa rajoittaa.”

Mediatalolaiset tuottavat graafista materiaalia pääasiassa nuorisopalvelujen käyttöön. Toimitusryhmä puolestaan te-kee omaa lehteään.


”

”

uudet tilat oVat Meille kuin lottoVoitto ja hieno kädenojennus taMpereen kaupungilta nuorison suuntaan. eMMe Vielä-kään oikein usko, että saaMMe jäädä tänne.

Hirveä tuuriMonitoimitalon toiminnanjohtajan Juk-ka Etu-Seppälän mukaan toimintakeskus Vuoltsulla oli vuosittain 40 000–50 000 kävijää. Tilojen vaihtuessa suurempiin myös kävijäodotukset kasvavat.

”Syksy menee talon käyttöä opetellessa, mutta ensi vuoden tavoite on kävijämää-rän tuplaaminen.”

Etu-Seppälä kertoo, ettei siirtyminen vanhan kauppaoppilaitoksen tiloihin ollut alun perin selviö. Uusiksi tiloiksi oli aikoi-naan ehdolla muun muassa linja-autoase-ma, mutta aseman peruskorjauksen myötä suunnitelma hylättiin. Kauppaoppilaitok-sen kanssa nuorisotoimella kävi yksinker-taisesti ”hirveä tuuri”.

”Nykytilanteessa muutto ei varmaan-kaan olisi mahdollinen. Kaupungin bud-jetti on tänä vuonna alijäämäinen eikä nuorisotyö ole lakisääteistä toisin kuin esimerkiksi sosiaalityö, joten ylimääräistä

rahaa tuskin löytyisi”, Etu-Seppälä kertoo.Vuoltsulaisten onneksi muutosta pää-

tettäessä vuonna 2008 tilanne oli toinen, tosin tuolloinkin lama lykkäsi siirtymää kahdella vuodella.

”Toisaalta lykkäys oli meille hyvä juttu, koska saimme enemmän aikaa valmistau-tumiseen ja tilojen suunnittelutyölle.”

Kati Ruotsalaisen mukaan Vuoltsu oli uusiin tiloihin verrattuna ahdas ja sok-keloinen eikä talossa toteutunut esteet-tömyys. Esimerkiksi kädentaitopuolen keramiikkapaja sijaitsi talon kellarissa, minne ei liikuntaesteinen yksinkertaisesti päässyt.

”Uudet tilat ovat meille kuin lottovoitto ja hieno kädenojennus Tampereen kau-pungilta nuorison suuntaan”, Ruotsalainen hymyilee. ”Henkilökunnassa taitaa olla vieläkin ihmisiä, jotka eivät usko, että me saadaan jäädä tänne.” �


KuKa

Moni luovan alan ammattilainen – oli hän sitten kirjoit-taja, kuvittaja, graafikko tai joku muu – päätyy nykyään freelanceriksi eli keikkatyöläiseksi. Jos freelancer-työllä

haluaa elättää itsensä, on kuitenkin hyvä ottaa asioista selvää. Monimutkaiselta vaikuttavia säädöksiä ei kannata säikähtää: asiat selviävät kysymällä ja käytännössä.

Yrittäjyys vai verokortti?Freelancerin työn järjestely riippuu siitä, minkä toimintamuodon työskentelylleen valitsee. Toisaalta homma toimii myös toisin päin: toimintamuoto määräytyy freelancerin työn luonteen mu-kaan.

Aloittelevan freelancerin harvemmin kannattaa heti perustaa omaa yritystä, pelkkä freelancer-verokortti riittää. Yritystoimin-taan sen sijaan vaaditaan oman toiminimen perustaminen. Free-lancer-verokortin etuna on, että sillä voi tehdä myös työsuhteisia töitä – yrittäjältä tämä ei onnistu. Palkansaajan verokortista free-lancer-verokortti eroaa siten, että siinä ei ole erillisiä veroprosent-teja pää- ja sivutyölle. Verokorttia varten freelancerin pitää arvioi-da vuoden bruttotulonsa sekä vähennyskelpoiset kulunsa, joiden mukaan veroprosentti määräytyy. Jos tuloarvio jossain vaiheessa vuotta muuttuu, saa verotoimistosta muutosverokortin. Mätkyjen välttämiseksi muutoksista ilmoittaminen on tärkeää.

Toiminimi sen sijaan on yleensä työnantajien eli freelancerin asiakkaiden puolelta toivotumpi vaihtoehto. Toiminimellä työs-kentelevä freelancer laskuttaa asiakastaan, jolloin asiakkaan ei tarvitse tehdä muuta kuin maksaa lasku. Verokorttia käyttävän freelancerin asiakas sen sijaan joutuu huolehtimaan ennakkove-rotuksesta.

ALV, YEL ja muut lyhenteetFreelancer on arvonlisäverovelvollinen vain tietyissä tapauksissa, koska kaikista tuotteista ei arvonlisäveroa (ALV) tarvitse maksaa. Tällaisia ovat journalistien kirjoittamat jutut, grafiikka ja kuvitus. Arvonlisäveroa pitää sen sijaan maksaa esimerkiksi valokuvista, taitosta, stailauksesta ja toimitussihteerintyöstä. Kuitenkin jos edellä mainituilla töillä hankitut tulot jäävät alle 8 500 euroon vuodessa, ei veroa tarvitse maksaa.

YEL, TEL ja TaEL liittyvät sen sijaan eläketurvaan. TEL ja Ta-EL ovat työeläkevakuutuksia, joista jommankumman työnantaja

Pappi, lukkari, talonpoika, kuppari – ja freelancer.

joutuu ottamaan työntekijälleen. YEL sen sijaan on yrittäjän eläke-vakuutus, joka koskee myös freelancereita. Sen ottamisesta pitää huolehtia itse. YEL perustuu työtuloon, joka kannattaa arvioida yhdessä vakuutusyhtiön edustajan kanssa. Työtulo ei tarkoita sa-maa kuin freelancerin koko laskutus vaan sitä vähimmäispalkkaa, mikä kyseistä työtä tekemään palkatulle ulkopuoliselle makset-taisiin.

YEL-velvollisten suurin ongelma on usein liian pieneksi mitoi-tettu työtulo. Kiusaus alimitoitukseen on suuri, koska varsinkin aloittelevasta tai pienituloisesta freelancerista eläkemaksut saat-tavat tuntua suurilta. Kannattaa kuitenkin ajatella pitkäjänteisesti. Eläkkeen suuruuteen vaikuttavat kaikki aikuisiällä saadut tulot, joista eläkemaksua on maksettu. Tästä syystä YEL-vakuutuksen ottaminen heti freelancer-uran alussa on tärkeää.

Sairastaminen ja työttömyysFreelancerilla on samanlainen perusturva sairausajalle kuin kai-killa muillakin. Freelancer on myös oikeutettu sairauspäivärahaan, joka määräytyy YEL-vakuutuksen työtulon perusteella. Tästäkään syystä työtuloa ei kannata alimitoittaa. YEL-vakuutuksen piirissä olevilla on oikeus myös yrittäjän työterveyshuoltoon. Sitä ei kui-tenkaan voi verrata työnantajien työntekijöilleen tarjoamaan työ-terveyteen. Yrittäjän työterveyshuolto ei tarjoa sairauksien hoitoa vaan seuraa freelancerin työkykyä ja terveydentilaa ja enimmil-lään ohjaa hoitoon tai kuntoutukseen.

Freelancer sopii aina työterveyshuollostaan itse, ja hoitaa myös kustannukset ja Kela-korvausten hakemiset itse. Työterveyshuol-toon on yleensä tarjolla valmiiksi räätälöityjä paketteja sekä kunnallisella että yksityisellä puolella. Ylipäätään freelancerin kannattaa jo etukäteen miettiä, mitä mahdollisen sairastumisen kohdalla tekee. Pahimmillaan sairaus voi viedä työkyvyn pitkäk-sikin aikaa ja työnteon estyessä sulkea myös tulohanat.

Freelancerin työttömyysturva riippuu siitä tekeekö freelancer-töitä sivutoimisesti tai kokeilevasti vai päätyökseen. Päätöisen freelancerin ongelma työttömyysturvassa voi olla työ- tai ansio-minimin täyttäminen. Freelancer voi myös liittyä yrittäjäkassaan, jossa päivärahan saamisen edellytyksenä on, että henkilö on vii-meisen 48 kuukauden aikana työskennellyt 24 kuukautta yrittä-jänä. �

keikkatyötä?pelkää

teksti LAuRA MyLLyKoSKi piirrokset LAuRA KASELiuS


teksti LAuRA MyLLyKoSKi kuva oTAvA / ToMMi TuoMi

tampereen Tamperelaisfreelancerit Rosa Meriläinen ja Vilja-Tuulia

Huotarinen päättivät keväällä 2012 perustaa Tampereen friikut -nimisen yhteisön, jonka kokoontumisissa vapaat

kulttuurityöläiset voivat tavata toisiaan, saada vertaistukea ja vaikka osallistua lukupiiriin.

Tampereen friikut tapaavat toisiaan joka kuukauden en-simmäisenä (arki)tiistaina kello yhdeltätoista aamupäivällä Tulenkantajien kirjakaupassa Hämeenpuistossa. Ensimmäinen kokoontuminen oli huhtikuussa, jolloin paikalla oli kolmetoista freelanceria. Toukokuun tapaamisella luovien alojen ihmisiä oli suunnilleen saman verran, mutta suurin osa kävijöistä oli ensi-kertalaisia.

friikutteksti SARi HARSu

Kolmannella kerralla lukupiiri kokoontui ensimmäisen kerran. Vapaaehtoisena lukemistona oli Maria Peuran Antaumuksella kes-keneräinen, jonka pari paikalle saapunutta friikkua oli lukenut. He olivat saaneet kirjasta tukea omalle kirjoittajuudelleen.

Rosa Meriläinen oli ilahtuneena hihkunut kirjaa lukiessaan miehelleen: ”Tää on vielä hullumpi kuin mä! Tää on vielä neuroot-tisempi kuin mä!”

Kirsti Kuronen oli samastunut Peuran sanoihin: ”Olen turvassa, kun kirjoitan.”

Yhteisöllä on Facebookissa oma sivusto: www.facebook.com/TampereenFriikut. �

Viitisen vuotta freelancer-töitä tehnyt vapaa kirjoittaja Ja-nica Brander valitsi toimintamuodokseen free-verokortin.

”Olemme kyllä miettineet muutaman kaverin kanssa, jos perustaisimme osuuskunnan, koska työnantajat tuntuvat suh-tautuvan hieman nihkeästi verokortilliseen friikkuun. Mutta yrit-täjäksi en halua, lähipiirissäni on ollut liikaa huonoja kokemuksia yrittäjyyden kanssa”, Brander selventää. ”Mielestäni Suomessa yrittäjyyttä ei tueta tarpeeksi. Osuuskunta tuntuu turvallisem-malta vaihtoehdolta.”

Esikoiskirjansa vuosi sitten julkaissut Brander kuuluu Jour-nalistien ja esittävien taiteilijoiden työttömyyskassaan, mutta täl-lä hetkellä hänet luetaan tulojensa puolesta yrittäjäksi.

”Sain apurahoja sen verran, että tuloni nousivat kassan vuotui-sen rajan yli eli olen tällä hetkellä ilman työttömyysturvaa.”

Yrittäjäkassaan liittymistä Brander ei ole harkinnut.Vaikka freelancerin taloudellinen tilanne onkin työsuhteista

turvattomampi, pitää Brander kuitenkin työn vapaudesta ja itse-ohjautuvuudesta.

”Hallitsen itse työntekoani ja ajankäyttöäni eikä minun tarvitse ajatella, että elämä alkaa aina vasta työpäivän jälkeen.”

Tällä hetkellä Brander kirjoittaa free-töidensä ohessa toista kirjaansa.

Vapaa kirjoittaja Janica Brander

Elämää työpäivän aikana

Vapaa kirjoittaja Janica Brander.


vuokralletyö

Henkilöstöpalveluja tarjoavien yritysten määrä kasvaa koko ajan ja kasvun myötä myös alaa koskevat harhaluulot alkavat hälvetä. Henkilöstöpalvelujen kautta voi parhaassa tapauksessa saada vakituisia töitä.

”

tarjotaanteksti LAuRA MyLLyKoSKi kuva LAuRA MyLLyKoSKi JA ANNA-LiiSA RuHALA

Arja Raukola Oy:n aluepäällikkö Juha-Matti Raukola

Ala on kasvussa. Asiakkaat ihmet-televät ääneen yritysten suurta määrää ja tietenkin sen huomaa

myös lisääntyvänä kilpailuna”, kertoo Ar-ja Raukola Oy:n aluepäällikkö Juha-Matti Raukola.

Arja Raukola on pienehkö perheyritys, jossa keskitytään lähinnä toimihenkilöiden rekrytointiin ja ennen yrityksen nykyiselle omistajalle siirtymistään se olikin nimel-tään Toimistotekijät.

”Olemme laajentaneet toimialaamme hieman, mutta noin 70 prosenttia toimek-siannoistamme koskee toimihenkilöitä. Jatkossa tarkoituksena on vahvistaa eri-koistumistamme juuri toimihenkilöihin.”

Osa henkilöstöpalveluyrityksistä on hy-vin vahvasti erikoistuneita. Raukolan mu-kaan näin on esimerkiksi nopeasyklisellä ravintola-alalla.

Vuokratyöntekijöiden lisäksi Arja Rau-kola hoitaa suorarekrytointeja, jolloin työ-sopimus tehdään henkilöstöpalvelufirman sijaan yrityksen kanssa, mutta hakuproses-si on ulkoistettu.

”Enemmistö toimeksiannoista koskee kuitenkin vuokrasopimuksia.”

Vuokrasopimusten pituus vaihtelee muutamasta päivästä toistaiseksi voimas-sa oleviin.

Harhaluuloja, mutta myös menestystarinoitaRaukolan mukaan alaan kohdistuu vielä jonkin verran harhaluuloja – joskin ne ovat vähenemään päin.

”Luullaan esimerkiksi, että me otamme ihmisten palkasta osuuden tai että olisim-me tulppana yrityksen ja työnhakijoiden välillä.”

Henkilöstöpalveluyritysten työ on kui-tenkin juuri palkata ihmisiä ja löytää yri-tyksille sopivimmat mahdolliset työnteki-jät.

”Huolehdimme, että työntekijät saavat heille kuuluvat lisät ja että sopimukset ovat asianmukaisia. Tämä on tietenkin lakisää-teistä ja luemme työsopimuslakia ylipää-tään tarkkaan.”

Raukolan mukaan kovassa kilpailussa valtteja ovat alan tuntemuksen lisäksi avoi-muus ja rehellisyys.

”Pidämme kaikkiin suuntiin sovituista asioista kiinni ja olemme aktiivisesti yhtey-dessä asiakkaisiimme sekä työntekijöihin. Tämä on hyvin haasteellinen ala.”

Henkilöstöpalvelun työ ei lopu työsopi-muksen syntyyn vaan Arja Raukola Oy ke-rää palautetta sekä asiakasyritykseltä että palkatulta työntekijältä niin työsuhteen alussa kuin sen loppuessa.

”Melko vähän ilmenee mitään ongelmia. Yleensä tyytymättömyys liittyy esimerkik-si siihen, että sosiaalinen ihminen kokee työn liian yksinäiseksi eli työ ja odotukset eivät kohtaa.”

Vaikka vuokratyösuhteet ovat aina mää-räaikaisia, ei työsuhteen vakinaistaminen vuokratyösuhteen jälkeen ole yllättävä lop-putulos. Juha-Matti Raukola kertoo esimer-kiksi menestystarinan kuluvalta vuodelta.

”Eräs henkilö meni vuokrasopimuksella kolmeksi päiväksi myyntisihteerin töihin. Yritys oli häneen tyytyväinen ja nyt hän on ollut siellä jo useamman kuukauden töissä yrityksen omalla työsopimuksella.”

Kirjanpitäjille kysyntääHeinäkuu on henkilöstöpalveluille – kuten monille muillekin yrityksille – hieman hil-jaisempaa aikaa, samoin joulunalusaikana tilaustahti rauhoittuu.

”Vuoden alussa sen sijaan toimeksian-not taas kiihtyvät.”

Raukolan mukaan tämänhetkinen ta-loustilanne ei avoimien paikkojen määrään ole vaikuttanut.

”Vuoden 2009 lama kyllä näkyi hieman, mutta onhan se selvää, että jos vienti ei ve-dä eikä yrityksillä ole tilauksia sisässä, ei myöskään palkata lisää väkeä edes vuok-rasopimuksilla.”

Arja Raukolalle tulee hakemuksia avoi-mista paikoista riippuen. Esimerkiksi as-sistenttien paikat saavat yleensä aikaan vyöryn, jolloin hakemuksia voi tulla jopa sata päivässä. Myös avoimen hakemuksen voi laittaa.

”Kaikki hakemukset luetaan. Joskus hakija voi saada paikan hyvinkin nopeasti jopa avoimella hakemuksella, sillä osa yri-tyksistä kyselee työntekijöitä meiltä laitta-matta paikkaa yleiseen hakuun.”

Eniten kysyntää yritysten puolelta on Raukolan mukaan kirjanpitäjille.

”Eilenkin tuli kaksi tällaista tilausta. Ta-loushallinnon ammattilaisille on aina töitä. Tuotantopuolella sen sijaan kysyttyjä ovat muun muassa metallialan ihmiset.”

Raukola kehottaa työnhakijoita otta-maan rohkeasti yhteyttä.

”Aina kannattaa kokeilla. Ja se on varma, että vaikka työpaikkaa tarjoaisimmekin, niin ketään me emme töihin pakota”, hän naurahtaa. �

Sarvijaakonkatu

Rieväkatu

Sportia

Gigantti

Sam

monkatu

Sammonkatu

S

ETAPPI

PP

Sarvijaakonkatu

Lisätietoja:

Mediapaja050 431 0077 [email protected]

Tampereen seudunTyöllistämisyhdistys Etappi rySarvijaakonkatu 28 ja 3033540 Tampere

Voit kääntyä Etapin tietokoneenkorjauspalvelun puoleen,kun koneesi tarvitsee korjausta, huoltoa tai päivityksiä.Mediapajan Atk-osaston työntekijät myös neuvovat mielellään koneiden kunnossapitoon ja korjaukseen liittyvissä asioissa.

Koneen perushuolto 40 euroa. Jos tietokonetta ei saada korjattua,

työstä ei tarvitse maksaa mitään.

Ongelmia tietokoneen kanssa?Etapin tietokoneenkorjauspalvelu on lähellä!


Etapin Mediapajalta kohtuuhintaiset graafiset palvelut internetsivuista käyntikortteihin ja muihin painotuotteisiin. Tarjoamme myös muun muassa sisällöntuotantopalveluja ja koulutusta sekä vanhojen valokuvien skannausta ja restaurointia.

Lisätietoja osoitteesta http://www.trety.org/index.php/palvelut/atkmediapaja-tyottomille ja työnohjaaja Jose Ahoselta, 050 431 0077 [email protected]

Internetsivut | Mainokset | Käyntikortit | Sisällöntuotanto | Yms.

Etapin MEdiapajalta kohtuuhintaiset graafiset palvelut internetsivuista käyntikortteihin

ja muihin painotuotteisiin. tarjoamme myös sisällöntuotantopalveluita ja vanhojen kuvien

skannausta ja restaurointia sekä järjestämme myös koulutuksia ja kursseja tietokoneen

peruskäytöstä lähtien. Kursseista ilmoitetaan Etapin internet-sivuilla.

lisätiEtoja:

www.etappi.info

Mediapajan työnohjaaja jose ahonen: [email protected] / 050 431 0077

Sarvijaakonkatu

Rieväkatu

Sportia

Gigantti

Sam

monkatu

Sammonkatu

S

ETAPPI

PP

Sarvijaakonkatu

Lisätietoja:

Mediapaja050 431 0077 [email protected]

Tampereen seudunTyöllistämisyhdistys Etappi rySarvijaakonkatu 28 ja 3033540 Tampere

Voit kääntyä Etapin tietokoneenkorjauspalvelun puoleen,kun koneesi tarvitsee korjausta, huoltoa tai päivityksiä.Mediapajan Atk-osaston työntekijät myös neuvovat mielellään koneiden kunnossapitoon ja korjaukseen liittyvissä asioissa.

Koneen perushuolto 40 euroa. Jos tietokonetta ei saada korjattua,

työstä ei tarvitse maksaa mitään.

Ongelmia tietokoneen kanssa?Etapin tietokoneenkorjauspalvelu on lähellä!


Kuvittelisin kokaiinin olevan tällais-ta”, Tommi Mannila naurahtaa.

Mannila ei puhu huumeista tai muista laittomuuksista. Hän puhuu maa-ilman suurimmasta verkossa pelattavas-ta monen pelaajan roolipelistä, World of Warcraftista ja sen koukuttavasta luon-teesta.

World of Warcraft eli WoW on kaikkien aikojen menestynein ja kehittynein ”mas-siivinen monen pelaajan verkkoroolipeli” eli MMORPG (massively multiplayer online role-playing game). Sillä on yli 10 miljoo-naa kuukausimaksua maksavaa pelaajaa. Mannilan mukaan WoW on nettiroolipe-liksi myös harvinaisen pitkäikäinen. Tällä hetkellä se on jatkunut kahdeksan vuotta ja vaikka pelaajahuippu on jo saavutettu, ei peli ole kuolemankielissä.

Pandarian usvatWoW:in julkaisi vuonna 2004 peliyhtiö Blizzard Entertainment. Pelin pelaaminen toimii siten, että pelaaja ostaa pelioikeu-den tietylle ajanjaksolle. Pelioikeudella hän pääsee pelaamaan pelin perusosia sekä The Burning Crusadea, joka on en-simmäinen pelin laajennusosista. Peliin kuuluu myös kaksi muuta laajennusosaa, Wrath of the Lich King ja Cataclysm, jotka pelaajan täytyy halutessaan ostaa erik-seen. Seuraava laajennus, Mists of Panda-ria, on tällä hetkellä suljetussa beeta-tes-tauksessa. Sen julkaisupäivää ei ole vielä paljastettu, mutta asiaa spekuloidaan in-ternetfoorumeilla kiivaasti. Lisäosat tuovat peliin uusia haasteita ja ominaisuuksia ja käytännössä kaikki aktiivipelaajat ostavat aina uusimman lisäosan.

Mannila itse on ”wowittanut” pelin alusta lähtien.

”Pelasin pari vuotta ja sitten pidin tau-koa. Viime syksynä Blizzardilta tuli kui-tenkin niin hyvä kytkytarjous, että aloitin uudestaan”, Mannila kuvailee.

Kytkyn myötä vuodeksi rekisteröityes-sä sai samaan hintaan Blizzardin uuden tietokonepeli Diablo III:n sekä ”special mountin” eli pelissä käytettävän ratsun, jollaista ei muuten ollut mahdollista saada. Mannilan pelitili on auki tälläkin hetkellä, mutta hän ei aio tuhlata Suomen kaunista ja lyhyttä kesää näytön ääressä.

Vihollisia vai toisia vastaanWoW sijoittuu kuvitteelliseen Azerothin fantasiamaailmaan. Pelaajan täytyy pelin aloittaessaan valita itselleen hahmo jos-tain hahmoluokasta ja puoli, jolla hahmo pelaa. Kuten fantasiamaailmoissa yleen-säkin myös WoW:ssa on maailma jaettu hyvään ja pahaan puoleen. Näitä edustavat Alliance (suom. Liittouma, hyvä) ja Horde (suom. Lauma, paha).

Pelin edetessä hahmo suorittaa erilai-sia tehtäviä, taistelee vihollisia vastaan ja tätä myöten kehittyy. Suurimman osan peliajasta vie kuitenkin niin sanottu ”time sink”, jolloin pelaaja vain kuluttaa aikaa pelissä vaeltelemalla pelimaailmassa, tu-tustumalla toisiin hahmoihin ja pelaajiin tai vaikkapa kalastamalla.

”Iso rooli on myös pelin sisäisellä ta-loudella ja monet yrittävätkin time sinkin aikana kerätä mahdollisimman paljon ra-havaroja hahmolleen, joilla sitten parantaa esimerkiksi hahmon aseistusta”, Mannila kertoo.

WoW:a voi pelata puhtaana roolipelinä (RP), toisia pelaajia vastaan (PvP), rooli-pelinä toisia pelaajia vastaan (RPvP) tai toisten pelaajien kanssa pelin omia viholli-sia vastaan (PvE). Roolipelinä pelaaminen tarkoittaa, että kaikki pelin piirissä tapah-tuva kommunikointi käydään ”hahmossa”, eli pelaaja esimerkiksi puhuu toisille pe-laajille, kuten ajattelee hahmon puhuvan.

”Suosituimpia pelaamismuotoja ovat kuitenkin selkeästi PvP ja PvE”, Mannila toteaa.

Hän itse pelaa peliä toisten pelaajien kanssa pelin vihollisia vastaan.

”Jollekin muita pelaajia vastaan pelaa-minen voi tuottaa tyydytystä, koska siinä on konkreettisesti jotain toista pelaajaa parempi. Itse en ole viehättynyt tästä.”

Mannilalle on myös tärkeää, ettei hä-nen hahmonsa osallistu lähitaisteluun ollenkaan vaan taistelee esimerkiksi tai-kuuden keinoin kauempaa.

”Lähitaistelussa tapahtuu paljon asioi-ta yhtä aikaa. En yhtään ihmettele peliin liitettyjä epilepsiavaroituksia, lähitaiste-lugrafiikka sisältää niin paljon välkkyviä värejä, että peliä on jopa vaikea seurata.”

Kavereita ja addiktio AzerothistaMannilan mukaan vihollisia vastaan pe-laamisessa vetoaa pelaajien välinen sosi-aalisuus ja solidaarisuus. Itse pelin lisäksi pelaajien välinen interaktio onkin muo-dostunut WoW:ssa tärkeäksi.

”Periaatteessa pelaaminen ilman tois-ten kanssa kommunikointia on mahdol-lista, mutta käytännössä kaikki tehtävät suoritetaan tiimeissä.”

Miljoonat ihmiset eri puolilla maapalloa istuvat pimeissä huoneissa tietokoneiden äärellä ratsastamassa lohikäärmeillä ja tappamassa demoneita. Mitä ihmettä?

teksti LAuRA MyLLyKoSKi kuvat iNTERNET

”

Sotataidon maailma

- eli maailman mahtavin roolipeli


Vaikka nörteillä on maine reaalimaail-masta eristäytyneinä erakkoina, on tilan-ne ainakin WoW:n maailmassa väitteeseen nähden hieman paradoksaalinen. Ihmiset tutustuvat toisiinsa pelin kautta muuten-kin kuin vain hahmoina. Mannila ei ole poikkeus.

”Minulla on tälläkin hetkellä voimassa kutsu Tanskaan käymään pelikavereiden luona”, hän selittää. ”Ja myös Britanniaan, koska peliporukassani pelaa myös britte-jä.”

WoW:n pelaajaskaala on laaja: pelaajia löytyy kaikista ikäryhmistä ja sosiaalisis-ta luokista sekä varmaan lähes jokaisesta maailman maasta. Internet on mahdollis-tanut helpon kommunikoinnin yli maan-tieteellisten rajoitusten.

”Pelin aikana voidaan keskustella joko chatin kautta tai kuulokkeiden ja mikrofo-nin avulla”, Mannila valaisee.

Keskustelut koskevat paljon muutakin kuin itse peliä – lukuun ottamatta RP-tyylillä pelaavia, jotka eivät sekoita omaa persoonaansa hahmoon.

Pelin tarjoama vaihtoehtoinen elämä sosiaalisine kontakteineen vetää helpos-ti mukaansa ja siihen on helppo upottaa halutessaan vaikka kaiken vapaa-aikansa. Satojen WoW-sivujen lisäksi internetin syövereistä löytyy lukuisia sivustoja WoW-addiktion kanssa kamppaileville pelaajille. Myös Mannila itse on törmännyt pelin ne-gatiivisiin vaikutuksiin.

”Alkuaikoina raideissa saattoi olla jopa 40 henkeä ja taistelut saattoivat aikaerois-ta johtuen olla esimerkiksi keskellä yötä. Omasta mielestäni se oli pelin parasta ai-kaa”, Mannila muistelee.

Nykyään mies itse ei kuitenkaan enää pelaa tämänkaltaista peliä.

”Tarkoitus ei ollut tuhota kenenkään pelin ulkopuolista elämää, mutta helposti siinä niin käy.”

Sosiaalisen elämän lisäksi pelaajilla on kaikilla omat syynsä pelaamiseen.

”Eräänlaista eskapismiahan se on. Suo-men talvi on pitkä ja pimeä…”, Mannila toteaa.

Matalan kynnyksen ilmiöVaikka World of Warcraftin pelaajamäärä on ollut selvässä laskussa – viime vuoden aikana peli menetti 1,7 miljoonaa pelaajaa – tajuaa sen jo pikaisella internetvilkaisul-la massiiviseksi ilmiöksi. Pelisivustoja löy-tyy kymmenillä eri kielillä ja pelin ympä-rille on kehittynyt ammattilaispelaajaliiga, jossa pelaaja tienaavat taidoillaan rahaa. WoW on esiintynyt myös muualla popu-laarikulttuurissa: animaatiosarja South Park omisti yhden jaksonsa pelin parodi-oinnille ja elokuvaohjaaja Sam Raimi on tekemässä pelistä kokopitkää elokuvaa.

Mannila kehottaa WoW:sta kiinnostu-nutta tutustumaan dokumenttiin nimeltä Race to World First, joka kuvaa eri pelaa-jakiltojen taistelua heidän pyrkiessään päihittämään pelin uusimman vihollisen ensimmäisenä maailmassa.

”Tällä hetkellä suomalainen kilta on PvE-pelitavassa maailman ykkönen”, Man-nila kertoo.

Kyseessä on suomalainen DREAM Para-gon -kilta, jossa pelaa 171 eri pelaajaa. Kil-ta painottaa sivujensa rekrytointi-osiossa, etteivät he hyväksy kiltaan kuin ansioitu-neita suomalaisia pelaajia, jotka kuuluvat aiemman kiltansa parhaimmistoon.

Kiltojen lisäksi pelisivustoilla listataan paremmuusjärjestykseen myös pelaajia.

”Käytännössähän homma menee niin,

että parhaat käyttävät eniten aikaa pe-laamiseen. Eli, kuka on kaikista nörtein”, Mannila nauraa.

Mannilan mukaan salaisuus WoW:in menestykseen piilee, koukuttavan luon-teen lisäksi, lienee sen statuksessa sosiaa-lisesti hyväksyttynä roolipelinä.

”Peli on tarpeeksi helppo myös aloit-telijoille ja vuosien aikana se on päässyt täysin eroon roolipeleihin helposti liitet-tävästä ’elitistisestä’ maineesta.” �

Sotataidon maailma


Sinäkin osaat tehdä nettisivut!Sinäkin osaat tehdä nettisivut!

Joomla on yksi maailman suosituimmista julkaisujärjestelmistä. Si�ä voit luoda näyttävät ja ammattimaiset verkkosivut nopeasti ja kätevästi.

Tampereen seudun Työllistämisyhdist�s

Etappi r� on t�nnett� pirkanmaalainen

Joomla-kouluttaja. Kursseille voi osallist�a

kuka vain, kunhan hallitset per�s atk-taidot.

Kaikki Joomla-koulut�ksemme on tänä

vuonna Joomla 2.5 -koulut�sta.

KKurssit ovat t�öttömille edullisia.

Myös t�össäkäy�ät voivat osallist�a.

Kurssien aikataulut ja hinnat

löydät sivuiltamme WWW.ETAPPI.INFO


Sinäkin osaat tehdä nettisivut!Sinäkin osaat tehdä nettisivut!

Joomla on yksi maailman suosituimmista julkaisujärjestelmistä. Si�ä voit luoda näyttävät ja ammattimaiset verkkosivut nopeasti ja kätevästi.

Tampereen seudun Työllistämisyhdist�s

Etappi r� on t�nnett� pirkanmaalainen

Joomla-kouluttaja. Kursseille voi osallist�a

kuka vain, kunhan hallitset per�s atk-taidot.

Kaikki Joomla-koulut�ksemme on tänä

vuonna Joomla 2.5 -koulut�sta.

KKurssit ovat t�öttömille edullisia.

Myös t�össäkäy�ät voivat osallist�a.

Kurssien aikataulut ja hinnat

löydät sivuiltamme WWW.ETAPPI.INFO

Kuntosali

Tampereen Työllistämisyhdistys Etappi ry

Maanantaisin klo 10.00 - 11.00

13.8.2012 - 17.12.2012

Keskiviikkoisin klo 9.00 - 10.30

22.8.2012 - 19.12.2012

Perjantaisin klo 10.00 - 12.00

24.8.2012 - 31.8.201214.9.2012 - 22.3.2013

Syksy - talvi:

KuntosaliKuntosaliKuntosaliKuntosali

Tampereen Työllistämisyhdistys Etappi ryTampereen Työllistämisyhdistys Etappi ry

(c) L

aura

Kas

eliu

s 201

2

Tampereen stadion

Ratinan rantatie 133100 Tampere

Työttömille maksuton


sarvijaakonkatu

rieväkatu

Sportia

Asko

Prisma

Gigantti

sam

monkatu

sammonkatu

sarvijaakonkatu

ETAPPI

PP

· Toimisto· Mediapaja· ATK-Paja · Puu- ja enti- söintipaja · Terveyspiste

· Autopaja · Pyöräpaja · Siivouspaja

Sarvijaakonkatu

Yhteystiedot

ETAPPITampereen seudun TyöllisTämisyhdisTys eTappi ry

kunnostetaan huonekaluja ja muita puuesineitä sekä tehdään asiakastöitä. Työntekijä saa pajalta varmuutta puuntyöstökoneiden käytöön ja valmistusprosessin hallin-taan. Lisäksi kokemus asiakaspalvelusta karttuu, kun tekijä ja asiakas voivat keskustella työstä.

tarjoaa palveluita käyntikortin suunnitelusta isoihin internet-portaaleihin asti. Paja valmentaa työntekijöitään ammattimaisessa työympäristössä graafiselle alalle ja sisällöntuotantoon. Työnkuvaan kuuluu laaja-alaisia tehtäviä sekä painetun että säköisen median muodossa.


sarvijaakonkatu

rieväkatu

Sportia

Asko

Prisma

Gigantti

sam

monkatu

sammonkatu

sarvijaakonkatu

ETAPPI

PP

· Toimisto· Mediapaja· ATK-Paja · Puu- ja enti- söintipaja · Terveyspiste

· Autopaja · Pyöräpaja · Siivouspaja

Sarvijaakonkatu

Yhteystiedot

ETAPPITampereen seudun TyöllisTämisyhdisTys eTappi ry

Yhteystiedot

Yhteistyössä:Leirivälinepaja

S

ETAPPISarvijaakonkatu

Gigantti

SportiaRieväkatu

Sam

monkatu

Leirivälineitä vuokrataan, kunnostetaan ja säilytetään samassa rakennuksessa Auto- ja Pyöräpajan kanssa. Varas-tosta löytyy retkeilyvälineitä laidasta laitaan, soppatykeistä ahkioihin ja kauhoista kaminoihin. Puolijoukkueteltta on yksi suosituimmista artikkeleista mm. kesän festareille, lumiken-gät taas ydintalven hangille. Rinkkoja on vain muutama ja ma-kuupussit ovat liian henkilökohtainen varuste vuokrattavaksi. Välineet kannattaa varata puhelimitse etukäteen.Työnohjaaja: Kimmo Viinikkala 040 801 [email protected]

vastaa Etapin puhtaanapidosta ja siivouk-sesta. Harjoittelijoita ohjataan ammatti-maiseen siivoustyöhön ammattivälinein ja konein. Etapin laajuuden vuoksi harjoitteli-jat saavat arvokasta työkokemusta hyvinkin erilaisten tilojen siivouksesta — perinteisis-tä toimistotiloista puu- ja metalliverstaisiin.

tarjoaa työttömille ilmaiset lii-kuntapalvelut Tampereen stadi-onilla. Käytettävissä on kuntosali ja jumppa. Etapin työllistetyille järjestetään keskiviikkoisin sählyä klo 14.30–15.30.

Vt. Taru Vulli 040 766 [email protected]

· · · ·

· · · ·

Terveyspiste Autopaja Pyöräpaja Siivouspaja Leirivälinepaja

Toimisto Mediapaja ATK-Paja Puu- ja enti- söintipaja

P

Sarvijaakonkatu

·

etappi lehti 2/2012

Documents