etappi lehti 1/2012

1 | 2012

Tampereen seudun Työllistämisyhdistys Etappi ry

ETAPPILEHTIK

irjoi

ttaj

ille

oma

yhd

isty

s 13

·

Miia

uud

isti

INS

Un

ja S

kep

tikon

24

· La

iteta

an p

yörä

t p

yörim

ään

25

· K

uvie

n te

kijä

n ha

asta

ttel

u 26

·

A

vust

ajak

si t

elev

isio

on 2

7 ·

T

aite

ellis

ta t

yötä

29

·

Etapin ensimmäiset kaksi vuosikymmentä

Mediapaja 2: Matala kynnys, korkea taso

Työllistämisen kokemusta ja osaamista 19 vuoden ajalta

Leirivälinevarastosta Etapin uusi paja

Ska

nnaa

täs

tä E

tap

in y

htey

stie

do

t

Sari – suomen kielen sekatyöläinen

2 Etappi-lehti 2 | 2012

Julkaisija Tampereen seudun Työllistymisyhdistys Etappi rySarvijaakonkatu 28 ja 3033540 Tampere010 231 23 60www.etappi.info

PäätoimittajaKauko [email protected]

ToimitussihteeriJose [email protected]

ToimittajatSari HarsuMari Sydänmaanlakka

TaittoKaisa VuorelaEtappi ry:n [email protected]

KansiKuva: Jyri Karjalainen

Etapin toimintaa tukemassa:

ETAPPI

Tampereen seudun Työllistämisyhdistys Etappi rySarvijaakonkatu 28 ja 30, 33540 Tampere010 231 23 [email protected]

ETAPPI on muuttanut!

Turkkirata 10PL 25, 33961 Pirkkalapuhelin (03) 358 760faksi (03) 368 4311

[email protected]

www.voitelukeskus.com

Noutomyymälämme avoinna Pirkkalassa

ma–pe klo 7.30–17.00

Voitelukeskus Tonttila Oy LtdPalvelua jo vuodesta 1978!

Etappi-lehti 2 | 2012 3

Pääkirjo

itus

Kauko Salmivirtatoiminnanjohtaja

Viime kuukausina on eri yhteyksissä kommentoitu elin-keinoelämän valtuuskunnan (Evan) teettämää tutkimus-ta, jonka mukaan noin 32 500 15–29-vuotiasta on teillä

tiettymättömillä, kun heitä ei näy työnhaku- eikä muissakaan tilastoissa. Tilastokeskuksen kehittämispäällikkö Pekka Myrs-kylän arvion mukaan syrjäytyneitä nuoria olisi kaikkiaan noin 51 300, joista siis noin alle puolet on ilmoittautunut työnhakijoik-si työllistämistoimien piiriin. Kun vanhempiakaan ei voi oikein vaihtaa, käteen on jäänyt lähinnä nuorten yhteiskuntatakuu sekä työpajatoiminta. Takuu siitä, että nuorille järjestetään työ-, har-joittelu-, opiskelu-, työpaja- tai kuntoutuspaikka mahdollisimman nopeasti työttömäksi joutumisesta, on tavoitteena erinomainen, ja paremmaksi vielä muuttuu, kun toimimme aktiivisesti ja yhdessä tavoitteen toteuttamiseksi. Työpajoilta nuoret saavat tarvittavaa työkokemusta ja mallia työelämän pelisäännöistä ennen avoimille työmarkkinoille sijoittumista tai koulutukseen hakeutumista.

Tampereella oli tammikuussa 2012 yhteensä 2207 alle 25-vuotiasta työnhakijaa. Nuorten työnhakijoiden määrää voi verrata Etapin työpajatoiminnassa aloittavien alle 25-vuotiaiden arviomäärään noin 30. Kun otamme laskentaan mukaan myös 25–28-vuotiaat, pääsemme tälle vuodelle 50–55 työllistetyn ar-vioon. Yksilöllistä lähestymistapaa käytettäessä ohjausresurssit ja toimitilat eivät enempää mahdollista tahtotilasta huolimatta. Tiedostamme entistä vahvemmin jatko-ohjaamisen tärkeyden työelämälähtöisten työtehtävien järjestämisen lisäksi. Uskomme uuden leirivälinetyöpajamme tarjoavan muutamille erä- ja luon-tomatkailuun suuntautuville nuorille vaihtoehtoisia kouluttau-tumis- ja työllistymisvaihtoehtoja. Leirivälinepajalle ohjautuvat nuoret saattavat työjaksojen aikana kiinnostua Etapin muistakin työpajoista ja löytää sitä kautta kouluttautumisvaihtoehtoja.

Tammikuussa 2012 Tampereella oli 3959 pitkäaikaistyöt-töntä. Kaupungin työllistämisprojektit ja yhdistysten panostukset ovat pienentäneet lukua, mutta eivät vielä riittävästi. Toivottavasti työministeriön ennustaman työvoimapulan myötä tarvitaan myös pitkäaikaistyöttömiä. Kun yli 50-vuotiaita oli työttömänä 4354, on suurin osa työnhakijoista ikääntyviä työntekijöitä, joille työn me-netys on aikoinaan ollut vaikeampaa kuin nuorille, jotka osittain ovat jo tottuneet pätkätyöhön. Tietoa pitkäaikaistyöttömien tilan-teesta ja toimeentulosta on riittävästi. Ratkaisuja olisi haettava yhdessä työnantajien kanssa työpaikkatarjonnan elvyttämiseksi, ei enää uusien työryhmien tai vastaavien perustamisesta.

Etapin pääkohderyhmänä on jo vuosia ollut pitkäaikaistyöt-tömät ikään katsomatta. Heille suunnattuun toimintaan kuuluvat tänä päivänä työpajatoiminnot, ruokalapalvelut, yksilöohjaus sekä liikunnan ja terveyden edistämisen palvelut. Palveluilla on pidetty työnhakijoiden työ- ja toimintakykyä yllä mahdollisen työ-paikkahaastattelukutsun yllättäessä. Etapin Työstä Hyvinvointia -hanke työllisti 2007–2011 Pirkanmaan ELY-keskuksen tuella yh-teensä noin 600 kohderyhmään kuuluvaa. Kun otetaan huomioon myös muut tuet, nousi työllistettyjen kokonaismäärä viisivuotis-kaudella lähes 750 henkilöön.

Vuosien 2007–2011 aikana Etapista työllistyi avoimille työ-markkinoille noin sata henkilöä, oppisopimuksen suoritti viisi henkilöä, koulutukseen hakeutui ja pääsi noin 30 henkilöä. Edel-leensijoitus otettiin palvelupalettiin 2010 ja sijoituksia tehtiin 2011 loppuun mennessä 22. Aktivointiaste on vähitellen saatu nousemaan noin 40 %:iin. Työ pitkäaikaistyöttömien hyvinvoin-nin ja terveyden edistämiseksi jatkuu ELY-keskuksen tuella uuden Tavoitteellista Työllistämistä -hankkeen merkeissä. Tavoitteena on työllistää 2012–2014 vuositasolla vähintään 100–120 henkilöä.

Nuorten ja pitkäaikaistyöttömien aktivointi entistä ajankohtaisempaa


Ko

lum

ni Ilkka RantanentoimialajohtajaTyövoiman palvelukeskus

Kun puhutaan aktivoinnista, sisältää se ajatuksen siitä, että on olemassa jotain passiivista. Aktiivinen on mm. ahkera, uuttera, työteliäs, puuhakas, tarmokas, aikaansaava tai

aloitekykyinen. Passiivinen taas on mm. haluton, vastahakoinen, välinpitämätön, tarmoton, ponneton, apaattinen tai flegmaatti-nen. Aktivointi on tehostamista, virkistämistä, piristämistä, vil-kastuttamista, voimistamista, elvyttämistä tai stimulointia. Noin määritellään nämä sanat Harri Jäppisen toimittamassa Synonyy-misanakirjassa.

Etapissa ja monissa muissa työllisyyden hoidon parissa toimi-vassa yksikössä tarjotaan työttömille ihmisille erilaisia palveluja ja työn tekemisen mahdollisuuksia, joiden tavoitteena on auttaa työttömyyden kohdannutta ylläpitämään ja kehittämään työelä-mässä tarvittavia valmiuksia ja löytämään uuden työpaikan.

Osaaminen on yksi keskeisimmistä työelämävalmiuksista. Oman osaamisen tulisi vastata kaikkine yksityiskohtineen työ-tehtäviä, joita hakee tai tekee. Osaamiseen kytkeytyy se, että suo-riutuu työtehtävistään odotetulla joutuisuudella. Työelämässä useimmilla aloilla korostuvat myös vuorovaikutus- ja ihmissuh-detaidot. Täytyy tulla toimeen työssä eteen tulevien ihmisten – työkavereiden, asiakkaiden ja yhteistyökumppaneiden – kanssa. Ja onhan työelämässä omat pelisääntönsä, työntekijän ja työnan-tajan velvollisuudet, joiden mukaan kaikkien on siellä toimittava. Nekin on hallittava.

Työelämävalmiuksia on parempi verrata autolla kuin pol-kupyörällä ajamiseen. Kun pyörällä ajamisen kerran oppii, niin sen osaa aina. Jos autolla ei aja pitkään aikaan tai on juuri saanut ajokortin, niin ajaminen on aluksi epävarmaa: missä ovat tämän automerkin hallintalaitteet, onko automaatti- vai manuaalivaih-teisto, auton liikkeelle saaminen, pysäyttäminen, pysäköinti ja kaikkein haastavimpana turvallinen liikkuminen liikenteessä lii-kennesääntöjen mukaisesti. Autokouluissa järjestetään nykyään

kertauskursseja henkilöille, joista tuntuu, että ajotaidot ovat käyt-tämättöminä ruostuneet.

Noin saattaa tapahtua työttömyydenkin kohdatessa. Mitä pitempään se jatkuu tai mitä vähemmän työelämäkokemusta ylipäänsä on, sen epävarmemmaksi tuntee itsensä omien työelä-mävalmiuksiensa suhteen. Epävarmuus saattaa tuoda mukanaan myös otteen kirpoamista työnhausta. Tai epävarmuus saattaa tiedostamattomasti muuttua uhmaksi tai epärealistiseksi käsi-tykseksi oman osaamisen ja joutuisuuden suhteen. Saattaa luulla tietävänsä, mutta ei tiedäkään luulevansa.

Työ- ja elinkeinotoimistot tarjoavat yhdessä monenlaisten yhteistyötahojen kanssa erilaisia mahdollisuuksia työelämässä tarvittavien taitojen kehittämiseen työttömille työnhakijoille. Osaamista kehitetään mm. työvoimakoulutuksen avulla, joka jo lähtökohtaisesti on suunniteltu vastaamaan työelämän tarpeita niin osaamisen kuin muidenkin valmiuksien suhteen. Työelä-mävalmennus, työharjoittelu ja työkokeilu ovat palveluja, joiden avulla työtön voi kehittää työelämävalmiuksiaan ja vakuuttaa työnantajaa osaamisestaan työpaikalla ilman työsuhdetta. Ne toteutetaan siten, että niihin sisältyy aina palveluun osallistu-van tilanteen mukaiset tavoitteet, joiden toteutumista seurataan. Työnantajalle voidaan harkinnan perusteella myöntää palkkatu-kea sellaisen henkilön palkkauskustannuksiin, jonka osaamisessa tai muissa työelämävalmiuksissa on kehitettävää.

Kaikki tuo tulee TE-toimiston tärkeimmän tehtävän, työn ja tekijän kohtaamisen edesauttamisen lisäksi.

Edellä olevaa pintapuolista esittelyä voi syventää netis-sä osoitteessa www.mol.fi, josta löytyy myös sähköisen asi-oinnin mahdollisuudet TE-toimistossa. Siellä TE-toimisto on avoinna 24/7.

Aktivointi on siis virkistämistä, piristämistä, elvyttämistä, vil-kastuttamista, stimulointia. Tarvitsenko? Haluanko?

Aktivointi – mitä se on?


Ko

lumni

Lotta LammikehittämispäällikköTyöllisyydenhoidon palveluyksikkö TYPA

Toimijat kartalle

Eräs Tampereen vahvuuksia työllisyydenhoidossa on, että täällä toimii runsaasti yhdistyksiä, jotka tarjoavat välityö-markkinapalveluita, esim. työkokeiluja, työelämävalmen-

nuksia, työssäoppimis- ja palkkatukityöpaikkoja. Kaikissa näissä eri palveluissa on omat tavoitteensa ja sisältönsä. Toimijat ja pal-velut on kuvattu ESR-rahoitteisen Välke-hankkeen kokoamassa Toimijakartassa, joka löytyy osoitteesta www.tyollisyysportti.fi/toimijakartta.

Yhdistyksissä käytetään runsaasti palkkatukea työttömien työllistämiseen. Palkkatuen tarkoitus määritellään laissa julkisis-ta työvoimapalveluista. Lain mukaan palkkatuella järjestettävän työn tarkoituksena on parantaa työttömän työnhakijan ammat-titaitoa, osaamista ja työmarkkina-asemaa sekä edistää pitkään työttömänä olleen pääsemistä avoimille työmarkkinoille. Palkka-tuetun työn vaikuttavuuslukujen perusteella nämä tavoitteet eivät ole toteutuneet kovin hyvin.

Tampereen kaupunki myöntää yhdistyksille lisäksi Tam-pereen työllistämistukea, jotta pidempään työttöminä olleet tamperelaiset työllistyisivät avoimille työmarkkinoille. Työllistä-mistuella ei tueta yhdistysten sinänsä hyvää toimintaa vaan sillä ostetaan laadukkaita työllisyyspalveluita työnhakija-asiakkaille. Tuella halutaan mahdollistaa työllistyminen oikeaan työpaikkaan.

Seurantatietojen perusteella Tampereen työllistämistukijaksojen vaikuttavuus yhdistyksissä on ollut osin heikkoa. Joillain yhdistyk-sillä tukijakson jälkeen työllistyy vain 5 %. Kun pitkäaikaistyöttö-mistä työllistyy jonkin verran ilman tukitoimenpiteitäkin voidaan päätellä, että yhdistysten tukityöllistämisellä voi olla jopa työllis-tymistä hidastava vaikutus. Näin ei voi jatkua.

Tampereen kaupunki tulee jatkossa tarkastelemaan myön-tämänsä työllistämistuen ehtoja kriittisesti. Työ tullaan perusta-maan kolmannen sektorin toimijoiden työllistämispalveluiden laajaan auditointiin. Auditointi on määrämuotoinen ja objektii-vinen arviointi siitä, onko auditoinnin kohteelle asetetut vaati-mukset täytetty. Auditoinnin tulosten perusteella Toimijakartta muokataan vastaamaan konkreettista palveluiden tarjontaa. Kar-tan perusteella linjataan palveluntuottajat eri palveluille, mm. kuntouttavan työtoiminnan työnjohdolliseen ohjaukseen perus-tuvalle työtoiminnalle ja Tampereen työllistämistuella tuetuille työsuhteille.

Tampereella rakenteellisesti työttömiä on n. 9000. Kaupun-gin työllisyyspalveluiden tehtävä on ehkäistä työttömien syrjäy-tymistä työmarkkinoilta. Palveluita kehitettäessä resurssit suun-nataan yhä tehostetummin niihin palveluihin, jotka luovat parasta vaikuttavuutta – työllistymistä.

HYVÄN MIELEN

fillareita- VIELÄ YKSI MAHDOLLISUUS -

Sarvijaakonkatu 2833540 Tamperewww.etappi.info

MYÖS HUOLLOT

JA VARAOSAT!


Mediapaja on tämän vuoden puolella paitsi laajentunut myös jakaantunut kahteen yksikköön. Uudella puolella, Mediapaja kakkosella, on nyt seitsemän työasemaa ja kahdeksas on haussa. Sopimus on tehty jo yhdeksän työntekijän kanssa.

teksti SAri HArSu ValokuVat Jyri KArJAlAinEn

Kaikki työntekijät eivät istu Sarvijaakonkadulla koneen ääressä joka päivä, moni pajalainen tekee ainakin aluksi kolmea työpäivää viikossa. Keskiviikkoisin, jolloin on kou-

lutuspäivä, kaikki ovat paikalla ja Jaakon opissa. Näin kaikki työn-tekijät saavat saman koulutuksen.

”Silloin käydään porukalla läpi Joomlaa, kuvankäsittelyä ynnä muuta”, työvalmentaja Jaakko Korhonen kertoo.

Mediapaja 2 on miesten valtakuntaa: tällä hetkellä kaikki pajan työntekijät ovat miespuolisia.

”Nuoria fiksuja kavereita”, Jaakko luonnehtii pajalaisiaan.”Kaikki työntekijät tietävät tietokoneista paljon, yhdellä on

ohjelmointitaustaakin. Alan tutkintoa ei kuitenkaan ole kellään.”Eikä sellaista vaaditakaan. Mediapaja 2 on vanhaan puoleen

verrattuna matalamman kynnyksen yksikkö, aiempaa kokemusta tai koulutusta ei tarvitse olla.

”Aika alhaalta lähdetään tällä graafisella ja viestintäpuolella, kuten on suunniteltukin. Ensimmäinen pajalainen on kuitenkin jo pian lähdössä täältä eteenpäin.”

Media-ala kiinnostaaKuten Mediapaja ykkösellekin, myös kakkoselle olisi haluk-kaita tulijoita huomattavasti enemmän kuin Mediapajalle mahtuu. Tampereen kaupungin Työllisyydenhoidon palvelu-

yksikkö (TYPA) ohjaa valitsemansa tulijakokelaat Jaakon ja yksilö-ohjaajan haastateltaviksi.

Mediapaja kakkosen tarjoamiin etuihin kuuluu pajalaiselle maksuton ruokailu ja kahvi jokaisena työpäivänä. Syke-säätiö kustantaa edun.

Palkkatukea ei käytetä Mediapaja 2:n puolella, mutta jos työn-tekijä on oikeutettu palkkatukeen, sitä voidaan hyödyntää harjoit-telupaikoissa.

Mediapaja kakkosen ikähaitari on reilusta paristakymmenestä noin neljäänkymmeneenviiteen, mutta nuorempi pää painottuu.

Monipuolisia asiakastöitäMediapaja kakkosen miehet tekevät parhaillaan monenlaisia asia-kastöitä, joista ensimmäiset ovat jo valmistumassa. Työntekijät laativat käyntikortteja Sykkeelle ja käsittelevät kuvia Photoshopil-la. He myös tekevät ja päivittävät nettisivuja asiakkaiden pyyntö-jen mukaan www-sivujen julkaisujärjestelmä Joomlalla. Joomlan kanssa on menossa nyt päivitysruuhka, koska vanhentuva versio täytyy ajantasaistaa.

Mediapaja kakkosella voisi periaatteessa viipyä jopa neljä ja puoli vuotta, mutta käytännössä kunkin pajallaoloaika tullee ole-maan kolmesta kuukaudesta pariin vuoteen. Ensimmäisen kol-men kuukauden jälkeen mietitään, jatketaanko toiset kolme kuu-

uusi puoliMediapajan


Työvalmentaja Jaakko Korhonen neuvoo työntekijöitä tarvittaessa.


kautta vai lähteekö pajalainen esimerkiksi harjoitteluun jonnekin muualle. Pyrkimys on, että työntekijät ovat mahdollisimman vä-hän Mediapaja 2:lla ja mahdollisimman paljon harjoittelussa. Har-joittelupaikkana voi toimia myös Mediapaja ykkönen työnohjaaja Jose Ahosen johdolla.

Krissen graafiset suunnitelmatMelko tuore etappilainen Krisse on työskennellyt aiemmin atk-firmassa, mainostoimistossa, Turun A-killassa ja lounasravin-tolassa. Koulutukseltaan 32-vuotias nuorimies on datanomi ja merkonomi. Mediapaja 2:lle hän tuli tammikuun 16. päivä. Täl-löin myös Krisselle tehtiin kolmen kuukauden sopimus. Hän on viihtynyt talossa hyvin.

”Olen tykännyt. Tosi rento ilmapiiri.”Krisse on oppinut Mediapaja 2:lla tähän mennessä paljon uutta

nettisivujen teosta Joomla-koulutuksen ja harjoittelun myötä.Krissen kohdalla suunnitelmana on jatkaa ensimmäisen kol-

men kuukauden jakson jälkeen työharjoitteluun palkkatuella jo-ko Mediapaja 1:n puolelle tai jonnekin Etapin ulkopuolelle, koska valmiudet ovat jo hyvät. Myös oppisopimuksen teko on yksi mah-dollisuus.

Miestä kiinnostaa eniten piirtäminen ja kaikenlainen muu graafinen suunnittelu sekä kuvankäsittely. �

teksti SAri HArSu ValokuVa Jyri KArJAlAinEn

Kati muutti perheensä kanssa tammikuussa Keminmaalta Tampereelle, ja 12.3. hän aloitti nykyisen työnsä Syke-säätiön palkkaamana etappilaisena. Kaupunki on 32-vuo-

tiaalle tuoreelle tamperelaiselle kuitenkin jo entuudestaan tuttu paikka.

”Tampere on ollut minulle aina toinen kotikaupunki. Täällä asuu sukulaisia ja ystäviä.”

Meri-Lapissa Kati toimi sosiaalitoimessa kuntouttavan työtoi-minnan ohjaajana.

Liikunnallinen Kati on pelannut pohjoisessa asuessaan pesä-palloa, Tampereen pelimahdollisuuksiin hän ei ole vielä ehtinyt tutustua.

”Harrastan myös zumbaa ja bodypumpia”, Kati kertoo. ”Meillä on kaksi punaista irlanninsetteriä. Pohjoisessa kävim-

me niiden kanssa metsällä, täällä se harrastus ehkä hiipuu.”Koiranäyttelyissäkin Kati käy, joten 3- ja 5-vuotiaiden lasten

äidillä toimintaa riittää työajan ulkopuolellakin. �

Kation toiminnan nainenKati Mäkelä on Sykkeen uusi Etapissa toimiva yksilövalmentaja. Hän on kahden pienen pojan äiti, ja perheeseen kuuluu myös mies ja kaksi koiraa.

Krisse on pohjakoulutukseltaan merkonomi ja datanomi.


teksti SAri HArSu

Työnhakijoille Haussa.fi-sivusto on perinteisiä palveluja hel-pommin lähestyttävä ja epämuodollisempi tapa ilmoittau-tua työnetsijäksi.

Työnhakijat voivat etsiä palvelussa erityyppisiä työsuhteita – kokopäivätyötä, määräaikaista työtä, osa-aikatyötä, kesätyötä tai vaikka harjoittelu- ja oppisopimuspaikkaa – ja tuoda osaamistaan esille. He voivat linkittää profiiliinsa perinteisen cv:n ja tekstimuo-toisen hakemuksen lisäksi erilaisia mediaelementtejä ja kerätä suosituksia. Esimerkiksi cv-videon teko sopii hyvin työnhakijoille, joiden on vaikeata ilmaista itseään kirjallisesti.

Työnantajille sivusto tarjoaa helppokäyttöisen ja mielenkiin-toisen tavan etsiä sopivia työnhakijoita ja saada heistä perinteistä työhakemusta monipuolisempaa tietoa.

Haussa.fi toimii ja kehittyyTampereen työ- ja elinkeinotoimiston projektipäällikkö Jouni Sal-minen kertoo Haussa.fi-palvelun lähteneen mukavasti käyntiin. ”Palveluun on lisätty noin 750 työnhakijan profiili, ja siellä on noin 75 yritystä. Työpaikkoja on tarjolla koko ajan,”

Palautetta ei ole vielä ehditty kauheasti kerätä ja analysoida, mutta se palaute, mitä on tullut, on ollut positiivista. Palvelu on he-

Työnantajille ja erityisesti nuorille työnhakijoille suunnattu viime syksynä avattu Haussa.fi-verkkopalvelu pyrkii edistämään työpaikkojen ja työntekijöiden kohtaamista. Palvelu hyödyntää sosiaalisesta mediasta tuttuja käytäntöjä. Palvelu on Tampereen TE-toimiston ja Pirkanmaan ELY-keskuksen kahden ESR-hankkeen yhteinen pilottiprojekti.

rättänyt kiinnostusta myös Facebookissa ja Twitterissä, ja Haussa.fi-sivuston Viikon kasvoa on luettu hyvin.

”Työtä täytyy tehdä, että saadaan tällainen uusi palvelualusta ja kaikki uudet elementit etenkin työnantajille tutuksi, mutta hy-vin on jo edistytty.”

Työnantajat ovat innostuneet joistakin uusista elementeistä jopa odotettua enemmän.

”Video-cv:n nousu työnantajien silmissä on ollut yllätys, posi-tiivinen sellainen.”

Haussa.fi-palvelu päivittyy tarpeen mukaan. ”Kevään aikana kehitetään seuraava versio ja tehdään tarvit-

tavia korjauksia. Joitakin uusia ominaisuuksia ja elementtejä on jälleen luvassa”, Jouni Salminen kertoo.

Mediapaja ja Haussa.fi yhteistyössäEtapin Mediapaja on tehnyt yhteistyötä Haussa.fi-hankkeen kans-sa. Mediapajalaiset ovat esimerkiksi luoneet palvelulle mainos-videon ja kirjoittaneet Haussan nettisivuille Kuukauden kasvo - blogitekstin Mediapajasta.

Pajan työntekijät ovat tyytyväisiä tilaisuuteen saada olla mu-kana tällaisessakin. Videon päätekijä Mari Sydänmaanlakka oppi videoprojektin myötä käyttämään kolmea uutta videoeditointiin ja ääneen liittyvää ohjelmaa.

”Ihmisten ohjaaminen oli helppoa, suunnittelutyö haasteelli-sempaa. Suurin ongelma oli äänet”, Mari kertoo työvaiheista.

Niin ikään haussalaiset ovat olleet tyytyväisiä yhteistyöhön Mediapajan kanssa.

”Videosta tuli loistava. Se on hyvin rakennettu ja dynaaminen.”Haussa.fi-palvelulla ja Mediapajalla on ollut yhteistyötä jo en-

nen tätä viimeisintä videotakin, ja yhdessä tekeminen tulee jatku-maan. Uusi videoprojekti on jo suunnitteilla. �

haussa.fihaluaa yhdistää

työn ja tekijät


Sisällöntuottaja Sari Harsu tuli Etapille viime syksynä. Hän laatii kolumneja, artikkeleita, tiedotteita, mainostekstejä, sisältöä nettisivuille – lähes mitä tahansa tekstiä mihin tahansa – ja vaikka haastattelee itseään, jos pomo käskee.

Per

soo

na

Suomen kielen sekatyöläinen


teksti SAri HArSu ValokuVa JoSE AHonEn

Perso

ona

koska tulit etapin Mediapajalle ja miksi?

Vuoden 2011 syyskuussa tulin, koska ha-lusin päästä tekemään kirjoitushommia, tekstuaalisesti aktiivinen kun olen. Tätä kautta se onnistui.

Etappi tuntui uudesta sijainnistaan ja vaihtuneesta henkilökunnastaan huoli-matta jo vähän tutultakin, koska vuosina

2002–2004 olin Tampereen kaupungin hallinnoimassa ESR-projektissa töissä suomen kielen opettajana, ja tuolloin ope-tin suomea myös Etapin pajojen maahan-muuttajille.

Kun kävin täällä Josen haastateltavana ja näin muitakin Mediapajan työnteki-jöitä, ei tullut hinkua juosta pakoon, niin kuin joistain työpaikkahaastatteluista, vaan päinvastoin ajattelin, että tänne minä haluan.

kauanko pestisi kestää?

Yritin saada maaliskuussa päättyneen palkkatukijakson jatkoksi toista puolivuo-tiskautta, mutta sain vain kaksi kuukautta, joten työ loppuu toukokuussa.

Mitä olet tehnyt aiemmin?

Olen muun muassa opettanut, oikolukenut tekstejä, työskennellyt viestintätoimistos-


sa, tehnyt ja toimittanut äidinkielen ja kirjallisuuden oppikirjasar-jan, toiminut avustavana toimittajana ja vapaana kirjoittajana. Ja lapsenkin olen tehnyt. Henri täytti helmikuussa viisi.

ennen tänne tulemistasi ehdit pätevöityä pitkäaikaistyöt-tömäksi. Miksi? onko sinulla ongelmaa alkoholinkäytön kanssa? Prakaako pää? oletko oikeita töitä vieroksuva wannabe-kirjailija, hiomaton puolijalokivi?

Elämäni pisin työsuhde – joka kesti peräti yli kaksi vuotta – päät-tyi, kun projekti loppui. Eikä uutta työtä sitten löytynyt, vaikka hain. Hain pääsääntöisesti muita kuin opettajanhommia.

Jos samaa työtä hakee sata tai kaksisataa muutakin ihmistä, on todennäköistä, että joukossa on vähintään yksi sellainen, jolla on sopivampi koulutus, enemmän kokemusta tai paremmat suhteet.

Ja kun lapsi oli pieni, oli sitten omat puolensa sillä kotona ole-misellakin.

Mutta opiskelin minä siinä välillä vähän ja opetin hetken aikaa Pirkanmaan ammattikorkeakoululla. Lisäksi minulla oli joi-takin oikoluku- ja kirjoitustöitä, esimerkiksi kolumnisarja Aamu-lehdessä.

olitko työttömänä työ- ja elinkeinotoimiston vai työvoiman palvelukeskuksen asiakas?

Sekä–että. Vähän ennen Etapille tuloa siirsin asiakkuuteni työvoi-man palvelukeskukseen. Se kanta-asiakkuus kun tuntui sisältävän enemmän etuja. Pankissa saa henkilökohtaisen pankkineuvojan siinä vaiheessa, kun säästöjä (tai lainaa) on tarpeeksi. Tämä näyt-ti olevan vähän samanlainen juttu: kun työttömyyspäiviä on tar-peeksi, typistä saa ei vain yhden vaan peräti kaksi henkilökohtais-

ta neuvojaa. Olin pitkäaikaistyöttömyyden ballistinen uraohjus! Minulle tarjottiin heti ja pyytämättäni myös mahdollisuutta

esimerkiksi terveystarkastukseen ja psykologin kanssa keskus-teluun, vaikka tiedän, että tässäkin kaupungissa psykologille voi monesti olla vaikea päästä edes kauniisti pyytämällä.

Ensimmäisellä käynnilläni katsoimme tarjolla olevat tukipai-kat, minä kun olin oikeutettu korkeimpaan mahdolliseen palk-katukeen. Minulle esiteltiin myös Projektina paluu työelämään -koulutusta. Toisella käynnilläni sain käyttööni tunnuksen ja salasanan, joilla pääsin itse tutustumaan avoinna oleviin tuki-paikkoihin. Tämäkin kaiketikin oli palkintobonus pitkään jatku-neesta työnhaun kanta-asiakkuudesta. Pian löysinkin tukityö-paikkalistalta ilmoituksen sisällöntuottajan työtehtävästä Etapin Mediapajalla.

Mitä aiot tehdä Mediapaja-jakson päätyttyä?

Voisin hyvinkin olla taivuteltavissa sisällöntuottajan, mainostoi-mittajan, tekstisuunnittelijan, copywriterin tai tiedottajan töihin mukavien työkavereitten seuraan johonkin järjestöön tai yrityk-seen. Muunkinlainen tekstityöläisyys käy.

Headhunterit, soittakaa! Löytäkää minut, nähkää potentiaalini, tapelkaa minusta.

Toisaalta saattaisin myös hövelisti jäädä Etapille, kun joku älyäisi palkata minut tänne vakituiseksi. Pidän tästä paikasta sekä paikan työntekijöistä ja arvostan Etapin toimintaa. Voisin tekstityöläisyyteni ohella toimia vaikka Etapin mamu-vastaavana ja uusien tulokkaiden perehdyttäjänä. Osaisin myös auttaa muita esimerkiksi työhakemusten teossa ja oikeinkirjoituksen tarkis-tuksessa. �

Kirjoittaminen

teksti SAri HArSu Piirros lAurA KASEliuSPimenevässä syksyssä, lokakuun 10. päivänä liputettiin Aleksis Kiven päivää, joka on samalla myös suomalaisen kirjallisuuden päivä. Aleksis Kivi, oikealta nimeltään Alexis Stenvall, oli suomalainen kirjailija, jolle on annettu muiden muassa sellaisia arvonimiä kuin suomen kansalliskirjailija ja suomenkielisen kirjallisuuden isä. Kivi kirjoitti näytelmiä, runoja ja proosaa. Hänen tunnetuin teoksensa, vuonna 1870 ilmestynyt Seitsemän veljestä, on ensimmäinen suomen kielellä kirjoitettu romaani.

elää!Vuonna 1834 syntyneen Aleksis Kiven elämä ei ollut eri-

tyisen helppoa. Kiveä myöhäisempi runoilija Eino Leino kuvaa runossaan Kiven elämän ankeutta kirjailijan synty-

mä- ja kuolinaikaan viittaavalla lauseella: ”Hän eli vain syksystä jouluun.”

Stenvallit olivat köyhiä, Aleksis-pojan koulunkäyntikin keskey-tyi varojen puutteeseen. Hän kuitenkin jatkoi opiskeluja itsekseen ja kirjoitti ylioppilaaksi, mikä ei tuohon aikaa ollut mitenkään vä-häinen saavutus. Vuosina 1821–1868 vain seitsemän nurmijär-veläispoikaa kirjoitti ylioppilaaksi. Näistä seitsemästä Aleksis oli


ainoana niin sanottua tavallista kansaa, kaikki muut olivat sääty-läislapsia.

Ylioppilaaksitulovuotenaan 1857 Kivi päätti ruveta kirjailijak-si. Hän opiskeli myöhemmin myös yliopistossa. Samalla hän koko ajan kirjoitti. Aleksis Kivellä oli loistava mielikuvitus, ja tämä lah-jakas kirjoittaja oli myös tarkka ihmistuntija ja humoristi.

Kiven tekstejä julkaistiin, mutta suurta suosiota hän ei elin-aikanaan ehtinyt saavuttaa. Päinvastoin, merkittävä kirjallisuus-mies August Ahlqvist parjasi pahoin Kiven tuotantoa, joka ei ollut runebergiläisen romanttista, kaunistelevaa, vaan realistista.

Aleksis Kivellä ei ollut koko elämänsä aikana säännöllisiä tulo-ja. Rahapula, velat, kirjojen heikko menekki, Ahlqvistin kritiikki ja asuminen kaukana kaikesta masensivat. Elämänsä viimeisinä vuo-sina Kivi kärsi unettomuudesta ja alkoholismista. 1871 hän joutui Lapinlahden mielisairaalaan, josta hänet seuraavana vuonna lä-hetettiin parantumattomana veljensä luo. Muutamaa kuukautta myöhemmin, uudenvuoden aattona aamuyöllä, Kivi kuoli veljensä luona. Kiven viimeisten sanojen huhutaan olleen: "Minä elän!"

Minäkin kirjoitan. Kirjoittajana olen vähän vähemmän traaginen hahmo kuin Kivi oli, mutta moneen hänen elämänsä vastoin-käymiseen pystyn jollain lailla samastumaan.

Olen aina pitänyt kirjoittamisesta – tai ainakin pitänyt kirjoit-tamista tärkeänä. Ei kirjoittaminen aina suorastaan hauskaa ole saati helppoa, mutta kirjoittamattakaan en oikein osaa olla. Jos en kirjoita, tuntuu, että pitäisi kirjoittaa.

Tampereella toimii kolme rekisteröitynyttä kirjoittajayhdis-tystä: Pirkkalaiskirjailijat, Viitapiiri ja Tammerkynä.

Pirkkalaiskirjailijat ry:n jäseneksi voidaan hyväksyä hakija, "joka on julkaissut riittävästi alkuperäistä kaunokirjallista tuotantoa ja jota taiteellisen tai ammatillisen tason perusteella voi pitää kirjailijana”. Käytännössä tämä yleensä tarkoittaa julkaistua esikoiskirjaa.

Viitapiiri ry:n jäsenyyden edellytyksenä on, että kirjoittaja on käynyt kolmivuotisen kirjoittajakoulu Viita-akatemian tai opiske-lee siellä parhaillaan. Viita-akatemiaan taas voi hakea aina kesän aikana tekstinäyttein. Noin joka neljäs hakija tulee valituksi. Tar-kemmat tiedot löytyvät Tampereen työväenopiston nettisivuilta.Ilman valintakriteerejä tamperelainen kirjoittaja voi liittyä ai-nakin Tammerkynään. Yhdistyksen jäseniksi ovat tervetulleita kaikki luovan kirjoittamisen parissa askaroivat ja kirjallisuudesta

teksti SAri HArSu Piirros lAurA KASEliuS

Tampereella on monta yhdistystä kirjoittajille

kiinnostuneet ihmiset. Tammerkynä ry:n tarkoituksena on ”koota yhteen yksinäisyyttä vaativan kirjoittamisen parissa puurtavia”. Yhdistys järjestää kulttuuriretkiä, teemailtoja ja jäsentapaamisia.

Lisätietoja toiminnasta ja jäseneksi liittymisestä saa puheen-johtaja Sauli Salomaalta (050 571 4865 tai sauli.salomaa(a)koti-kanava.fi).

Kirjoittamisesta ja kirjallisuudesta kiinnostuneille ihmisille on tarjolla myös tamperelainen Elävän Kirjallisuuden Yhdistys eli EL-KI ry. Se on Tampereen yliopiston kirjallisuuden opiskelijoiden aloitteesta perustettu yhteisö, jonka tarkoituksena on elävöittää kirjallista kulttuuria ja luoda vaihtoehtoja kirjallisuuden kaupal-listamiselle ja tuotteistamiselle.

Myös tähän yhdistykseen saa liittyä kuka tahansa. Lisätietoja voi kysellä puheenjohtaja Mikko Mankiselta (040 744 88 14 tai mikko.mankinen(a)uta.fi). �

Peruskouluajan jälkeen en tosin tullut vuosiin har-rastaneeksi juuri ollenkaan fiktiivistä kirjoittamista, mutta jossain vaiheessa ai-kuisuutta fiktio alkoi hiipiä takaisin elämääni.

Vajaat kymmenen vuot-ta sitten tutustuin sat-tumalta kirjoittajakoulu Viita-akatemian käyneisiin ihmisiin, jotka kuuluivat Viitapiiri-nimiseen kirjoit-tajayhdistykseen. Sitä kautta tulin hakeneeksi ja päässeeksi Viita-akatemiaan ja Viitapiiriin itsekin ja aloin taas kirjoittaa proosaa. Välillä olen kokeil-lut vähän näytelmää ja runoa- kin. Kaikki Aleksis Kiven harjoitta-mat kaunokirjallisuuden lajit ovat siis jossain määrin tuttuja minullekin.

Aleksis Kivi kuoli 38-vuotiaana. Minä olen jo pari vuotta van-hempi, ja saavutukseni kaunokirjallisuuden saralla ovat ainakin toistaiseksi vähäisempiä kuin Kivellä. Mutta ehkä minä vielä ehdin – minä elän. �


TULEE ETAPin UUSi PAjAKaupungin nuorisopalvelut ja Etappi ry ovat sopineet, että Auto- ja Pyöräpajan kanssa samassa rakennuksessa sijaitseva leirivälinevarasto siirtyy kesän alussa Etapin hoidettavaksi. Vuodesta 2000 lähtien varusteista huolehtinut Paavo Majanen – kaverien kesken Pave – opastaa tulevan työnohjaajan tehtäväänsä loppukevään aikana. Leirivälinevarasto tulee työllistämään työnohjaajan lisäksi alkuun noin kymmenkunta nuorta vuodessa.

LeiriväLinevarastosta


teksti SAri HArSu ValokuVat KAiSA VuorElA, Jyri KArJAlAinEn

Vuonna 1956 nuorison leiritoiminnan tukemiseen pe-rustettu leirivälinevarasto on sijainnut ennen Sarvijaa-konkadulle siirtymistään Frenckellin aukiolla, Pyynikin

uimahallilla ja linja-autoaseman pommisuojassa. Leirivälineva-rastossa säilytetään, huolletaan ja kunnostetaan leirivälineitä, ja kuka tahansa saa lainata niitä varastolta käyttöönsä.

Varastosta löytyy soppatykkejä, kattiloita, kauhoja, ahkioita, kaminoita – vaikka mitä. Rinkkoja varastossa on vain muutama, koska rinkkaa tarvitsevat ihmiset yleensä ostavat omansa, ja makuupussit ovat liian henkilökohtainen varuste lainattavaksi. Asiakkaita ovat yksityisten lisäksi muun muassa nuorisoseurat, päiväkodit, taloyhtiöt, urheiluseurat, firmat, motoristiryhmät ja varusmiehet. Ihmiset lainaavat varusteita erilaisiin tapahtu-miin ja kokoontumisiin, joihin lähdetään porukalla. Suurin osa

asiakkaista varaa välineet puhelimitse etukäteen.

Kesä on kiireistä aikaa”Juhannuksena menevät kaikki teltat, sit-ten on Beachfutis ja muut festivaalit ja seurakunnan leirit. Suunnistajat tarvitse-vat jotakin melkein joka viikonloppu, va-rastonhoitaja luettelee.

”Lainausten välillä teltat pitää saada kuivaksi ja huoltaa. Kun tavaraa tullaan hakemaan, sen pitää olla valmiina ja asian- mukaisessa kunnossa. Puuhaa riittää, ta-varan hakijoita on usein jonoksi asti.”

”

”

työpajatoiminta tarjoaa nuorille tilaisuuden tutus-tua työelämän pelisääntöi-hin, hankkia työkokemusta ja motivoitua esimerkiksi jatkokoulutukseen.


Viikonloppuna varastolta lähtee aina väli-neistöä, kesällä viikollakin.

”Koko viikko otetaan varauksia vastaan ja tarkistetaan palautunutta tavaraa sekä huolle-taan sitä kuntoon.”

Joskus välineet palaavat takaisin varastolle kovia kokeneina.

”Ihmiset pitäisi saada tajuamaan, että laina-tavaroita ei saa käyttää ihan pesurätteinä”, Pave sanoo.

Leirivälinevarastoa ei ole tarvinnut mainos-taa, koska kysyntä on muutenkin kovaa.

Voimaa, näppäryyttä, ExceliäPave kouluttaa kahdentoista vuoden varasto-hoitajakokemuksellaan kevään aikana uuden työntekijän leirivälinepajan ohjaajan tehtävään. Sitten hän siirtyy vahtimestariksi Vuoltsun kor-vaavaan uuteen nuorten monitoimitaloon. Ke-säkuun alussa Etapille siirtyvän leirivälinepajan ohjaajan paikkaa tavoitteli kolmetoista hakijaa, joista sitten valittiin Kimmo Viinikkala. Kimmo aloitti uuden työnsä opiskelun huhtikuun alussa.

Leirivälinevaraston ohjaajan toimenkuva on varsin monipuolinen. Varsinaisen ohjaustyön lisäksi tehtäviin kuuluu esimerkiksi telttojen korjausompelu koneella. Työntekijä tarvitsee kädentaitojen lisäksi myös fyysistä voimaa, va-rastolla joutuu nostelemaan jonkin verran ras-

Työnohjaaja Kimmo Viinikkala opastaa uusia pajalaisia leiriväline-varaston työtehtävissä.

kaitakin taakkoja. Varauskirja on Excel-muodossa, sitäkin uuden työntekijän täytyy oppia käyttelemään.

Kimmo puolestaan opettaa pajan tehtävät harjoittelijoille ja tukityöllistetyille. Vaikka varaston töissä on omat haasteensa, ne ovat opittavissa, eikä aiempaa kokemusta vaadita.

Innovaatioita nuorten aktivointiinUusi paja vastaa osaltaan nuorten työnhakijoiden valtavaan har-joittelu-, kuntoutus- ja työpaikkakysyntään. Tällainen matalan kynnyksen työpajatoiminta tarjoaa nuorille tilaisuuden tutustua työelämän pelisääntöihin, hankkia työkokemusta ja motivoitua esimerkiksi jatkokoulutukseen.

Uudella pajalla on mahdollisuus paitsi toteuttaa jo hyväksi to-dettuja käytäntöjä myös luoda tuoreita toimintamalleja nuorten syrjäytymisen ehkäisemiseksi. Esimerkiksi kehon toiminta ja mo-nipuolinen liikkuminen ovat tehokkaita oppimisvälineitä, joiden hyödyntämiseen leirivälinepaja tarjoaa hyvät puitteet.

Kuten muiltakin Etapin pajoilta, myös tästä uudesta yksiköstä asiakkaat pyritään ohjaamaan eteenpäin.

”Leirivälinevarastosta nuori voi siirtyä paitsi koulutukseen tai avoimille työmarkkinoille myös Etapin muille pajoille”, Etapin toi-minnanjohtaja Kauko Salmivirta sanoo. �


”Vuonna 1991 työttömiä oli 200 000, ja lukumäärä oli koko ajan kasvussa. Muutaman ihmisen kanssa sitten ko-

koonnuimme saunottelemaan ja aloimme miettiä, josko lämpimiksemme rupeai-simme tekemään jotakin”, muistelee Eta-pin ensimmäinen toiminnanjohtaja Seppo Vainio erään menestystarinan alkua.

Tilanne oli uusi, koska työttömiä tuli koko ajan yhä vain lisää. Aiemminkin oli huonompia työllisyyskausia ollut, mutta ne olivat olleet piikkejä, joita seurasi pa-remmat ajat.

”Mutta tuolloin näytti, että nyt sukel letaan syvälle. Ja niin kävi.”

Puoli miljoonaa työtöntä oli kuiten-kin enemmän kuin kukaan oli uskonut. Puuhamiehet tulivat tulokseen, että nyt

teksti SAri HArSu ValokuVat ETApin ArKiSTo, Jyri KArJAlAinEn

Etapin

Etapin pajakokonaisuuden taustalla toimivan parikymppisen yhdistyksen syntysanat lausuttiin vuonna 1991. Tuolloin Seppo – ei ilmarinen vaan Vainio – alkoi takoa sampoa, joka jauhaa edelleen. Etapin nykyisistä työntekijöistä kehitystä ovat olleet pisimpään seuraamassa ruokalan emäntä Helena Sorsa ja siivousosaston työnjohtaja Tarja Pihlman.

kaksi vuosikymmentä


menien yhteistyökumppaniensa kanssa rakentaa Suomea, jossa ihmiset voivat paremmin.”

”Yksi merkittävä etappi alussa oli se-kin, että pääsimme kirkon Yhteisvastuu-keräyksen yhdeksi kotimaan kohteeksi. Saimme noin miljoona markkaa.”

Tällä summalla pystyttiin valtakunnan laajuisesti saattamaan yhdistyksiä jaloil-leen ja saatiin toiminnalle näyttävyyttä. Yhteistoiminta eri instanssien ja päättäji-en kanssa kehittyi koko ajan.

”Yksin eivät työttömät pysty kovin pit-källe ponnistamaan. Tarvitaan yhteistyö-kumppaneita ja verkostoja.”

Verkostoja kehitettiin, toiminta laajeni.”Hangosta Petsamoon, voisi sanoa.”

Valtakunnallinen toiminta siis käynnis-tyi Tampereelta. Myös paikallistoiminnas-sa Tampere oli edelläkävijä. Ensimmäinen paikallisen toiminnan toimipiste saatiin Hipposkylään. Siellä toimi kivijalkalii-ketilassa kierrätyskeskus. Sitten saatiin isommat tilat linja-autoasemalta ja alettiin puhua monitoimikeskuksesta. Kun ruoka-la aloitti toimintansa Vuoltsulla, se oli en-simmäinen ruokala työttömille.

Vuonna 1992 Tampereen Seudun Työt-tömät ry sai käyttöönsä ”vanhan Etapin” eli Tampereen Autotuonti Oy:n entisen ra-kennuksen Ratinasta. Näin käytössä oleva pinta-ala laajeni huomattavasti. Ruokala sai hyvät tilat ja pystyttiin perustamaan verstaita.

Alussa taloa nimitettiin työttömien toi-mintakeskukseksi. Se oli nimensä mukai-sesti paikka, jossa työtön sai käydä esimer-kiksi korjailemassa autoaan, kutomassa kangaspuilla tai tekemässä puutöitä.

Keiton keittäjästä monitoimiseksi emännäksiHelena Sorsa aloitti työt vanhalla Etapilla eli Vuolteenkadulla syyskuussa 1994. He-lena tuli taloon työnvälityksen kautta. Hän haki töitä, ja tämä paikka hänelle osoitet-tiin. Ei hän tuolloin edes tiennyt, että täl-lainen yhdistys on olemassa. Ennen tätä työtä Helena oli tehnyt vuoden verran äi-tiysloman sijaisuutta, sitä ennen hän oli ol-lut kotona seitsemän vuotta lasten kanssa.

”Aluksi työttömien toimintakeskus oli lähinnä läpikulkupaikka. Kaikki työlliste-tyt olivat silloin lainsäädännöstä johtuen pajoilla vain puoli vuotta”, Helena sanoo.

Aluksi Helena tuli keittäjäksi, ruokaa tekemään. Ohjaustehtävät tulivat mukaan vasta myöhemmin. Ja aluksi Helena oli it-sekin tehtävässään työllistettynä.

vaa ruokaa. He halusivat paikan, jossa voi kehittää itseään, tehdä jotakin käsillään ja kohentaa atk-taitojaan.

Toiminnan vahvuus oli ja on siinä, että asioita ei ole päätetty norsunluutornissa vaan ideat ovat työttömien omia.

Rekisteröinti toi yhdistykselle painoarvoa”Jo heti alkuun päätimme rekisteröityä yh-distykseksi”, Seppo Vainio kertoo.

”Perustimme Työttömien Valtakunnal-lisen Yhteistoimintajärjestön. Näimme, et-tä silloin toiminta on järjestäytyneempää. Ajattelimme myös, että virallisen järjestön on mahdollisuus saada avustuksia esimer-kiksi Raha-automaattiyhdistykseltä, mikä sitten onnistuikin.”

Työttömien Valtakunnallisen Yhteis-toimintajärjestön, lyhyemmin TVY:n etu-sivulla (http://www.tvy.fi/) kerrotaan yhdistyksen olevan ”riippumaton kan-salaisjärjestö, jonka tavoitteena on kym-

pitää perustaa valtakunnallinen työttö- mien etujärjestö, sellaisen toiminnalle kun näytti olevan tilaus. Miehet tiesivät, että joskus oli ollut työttömien toimikuntia, ja he ajattelivat, että jotain samantapaista voisi viritellä.

”Lähdimme keräämään porukkaa ym-päri Suomea. Otimme yhteyttä ihmisiin, joiden uskoimme olevan kiinnostuneita tai joiden tiesimme olleen jossain vastaa-vanlaisessa toiminnassa joskus mukana. Kiersimme soppatykkien kanssa ja pidim-me palavereita.”

Kun miehet kiersivät Suomea, he ky-selivät kirjallisesti työttömiltä ihmisiltä, mitä he haluaisivat tehdä. Konsepti luotiin ihmisten vastauksista. Kaikki sittemmin käynnistetyt toimintamuodot olivat niitä, joita työttömät olivat toivoneet. Toiveet olivat aika yhteneväisiä. Työttömät ha-lusivat paikan, jossa voi luoda sosiaalisia kontakteja, paikan, jossa neuvotaan ja au-tetaan, paikan, jossa saa halvalla ravitse-


”Ohjaajan nimikkeellä ei tuolloin työs-kennellyt kukaan.”

Kun Helena oli oman puolivuotiskau-tensa ollut töissä, hän jatkoi työskentelyä talossa vapaaehtoisena ja kävi siivoamassa keittiötä viikonloppuisin.

Toukokuussa 1996 Helena vakinaistet-tiin, ja hän emännöi keittiössä edelleen. Moni asia on muuttunut paljon sitten al-kuaikojen.

Ensin tarjolla oli vain keittoja. Helena oli kuitenkin sitä mieltä, että työttömille-kin voisi tarjota joskus myös muuta kuin soppaa. Hän sai Vainion Sepolta luvan ko-keilla puoli vuotta kahden ruuan konsep-tia. Kokeilu meni jopa odotettua parem-min, ja kaksi päivittäistä ruokavaihtoehtoa jäi pysyväksi käytännöksi.

Syöjät ovat kuitenkin vuosien varrella vähentyneet.

”Aluksi kävi pari sataa henkeä syömäs-sä päivän aikana.”

Yhtenä syynä pienentyneeseen kävijä-määrään Helena pitää ihmisten ruokailu-tottumusten muuttumista.

”Nyt syödään enemmän hampurilaisia ja pitsaa, vähemmän tavallista kotiruokaa.”

Kun on alkuun päästy, niin antaa mennä vaan”Pikkuhiljaa toiminta muuttui sellaiseksi, että saimme enemmän ja enemmän itse päättää. Tuli myös enemmän ehtoja, mitä täytyy tehdä, että saadaan rahoitusta. Pa-perien täyttäminen on lisääntynyt. Atk:ta ei aluksi ollut, se tuli mukaan vasta paljon myöhemmin”, Helena muistelee.

Enää Etappi ei ole läpikulkupaikka: työllistettyjä pitää ohjata koulutukseen ja vapaille työmarkkinoille.

”Jos yhdenkin saa työttömyydestä pois ja töihin, onhan se antoisaa.”

Suhdetoimintaa ja yhteyksien luomista jatkettiin, ja tämän myötä saatiin rahoi-tusta toiminnalle Raha-automaattiyhdis-tykseltä, TE-keskukselta, AY-liikkeeltä ja seurakunnilta. Rahoitus mahdollisti toi-minnan eteenpäin menon.

”Toiminta on ollut siitä kummallista, et-tä takaiskuja ei ole tullut. Kun ei ole kurko-teltu kuuta taivaalta. Asiat on valmisteltu hyvin, ja olemme olleet realistisia. Olemme tienneet resurssit ja yhteistyökumppanit. Yliodotuksia ei ole ollut”, Seppo kertoo.

Tampereen päivänä vuonna 2002 Eta-pin ensimmäinen toiminnanjohtaja Sep-po Vainio palkittiin työstään kultaisella ansiomitalilla. Kun toiminnanjohtaja jäi eläkkeelle vuonna 2006, hän totesi, että on työnsä tehnyt ja jättänyt jälkeensä olosuh-teet, joista muiden on hyvä jatkaa.

”Hyvillä mielin lähdin. Tiesin että hom-mat hoituvat. Ja ovat hoituneetkin.”

Sepon seuraaja toiminnanjohtajan tehtävässä oli Jouko Toivonen. Samassa kokouksessa, jossa Jouko – tuttavallisem-min Jokke – valittiin toiminnanjohtajaksi, Kauko Salmivirta valittiin toiminnansuun-nittelijaksi. Tuolloin toiminnansuunnitteli-jan tehtäväksi määriteltiin ennen kaikkea työnohjaajien lähiesimiehenä toimiminen. Tämän lisäksi Kauko teki toimintasuunni-telmat, laati rahoitushakemukset ja piti tiivistä yhteistyötä keskeisiin yhteistyö-kumppaneihin.

”Joken kanssa sovimme, että yhdessä vastaamme tiedottamisesta yhteistyö-kumppaneille sekä erilaisten selvitysten ja rahoitushakemusten tekemisestä.”

Sama tulosten analysointi ja arviointi sekä avustushakemusten teko aina vuo-sittain kuuluu edelleen Kaukon toimenku-vaan. Hän on vuonna 2010 alkaneen toi-minnanjohtajuutensa ohella yhä edelleen myös toiminnansuunnittelija.

Jouko Toivonen kehitti Etappia ansiokkaasti”Jouko oli uudistusmielinen ja ennakko-luuloton ihminen, jolla oli sydän työllis-tämistyössä”, kertoo Etapin Mediapajan työnohjaaja Jose Ahonen.

”Hän esimerkiksi sai idean Mediapajas-ta, ja hänellä oli muutenkin paljon visioita. Uskoisin, että hän olisi tyytyväinen, jos nä-kisi, mihin nyt on edetty.”

Etapin toinen toiminnanjohtaja oli myös suuri jalkapallon ystävä ja monessa mukana.

”Jouko vei asioita draivilla eteenpäin”, Jose kehuu.

”Seppo ja Jokke ovat tehneet merkit-tävän työn. Siinä on meille kaikille riittä-västi haastetta, että pystymme pääsemään samoihin tuloksiin ja samaan näkyvyyteen kuin päästiin heidän aikanaan”, Kauko sanoo.

Vuonna 2006 yhdistyksen nimi muutet-tiin Tampereen seudun Työttömät ry:stä Tampereen seudun Työllistämisyhdistys Etappi ry:ksi. Nimenmuutoksella haluttiin tuoda paremmin esiin yhdistyksen toimin-nan päämäärää.

Jouko Toivosen toimikausi päättyi en-nenaikaisesti 20.10.2007, jolloin hän kuoli tapaturmaisesti työpaikallaan.

”Se oli dramaattinen juttu, josta toipu-minen kesti oman aikansa”, Kauko sanoo.

”Tärkeää on, että nyt yritetään työnoh-jaajien kanssa mahdollisimman hyvin vaa-lia tätä perintöä ja kivijalkaa, jonka Seppo ja Jokke ovat meille rakentaneet.”

Joukon jälkeen toiminnanjohtajan teh-tävää hoiti puolisentoista vuotta Timo Valtonen, sitten pesti siirtyi nykyiselle toiminnanjohtajalle Kauko Salmivirralle. Toiminta jatkui Vuolteenkadulla kevää-seen 2011, jolloin Etappi muutti Sarvi-jaakonkadulle. Vain ruokala jäi vanhalle Etapille. Siellä se saa olla näillä näkymin ainakin kesään asti – todennäköisesti ihan siihen saakka, kunnes Vuolteenkadulla aletaan jotakin tehdä. Sitä, milloin vanhan purkaminen ja uuden rakentaminen alkaa, ei tiedä tällä hetkellä kukaan.

Yrityskontakteja ja yhteistyötä projektien kanssaTarja Pihlman tuli taloon 22. lokakuuta vuonna 1999 ja viihtyy Etapissa yhä. ”Vainion Seppo soitti ja sanoi, että olisi töitä tarjolla. Hän kysyi, kiinnostaisiko”, siivousosaston työnohjaaja kertoo.

sitä, milloin vanhan purkaminen ja uu-den rakentaminen alkaa, ei tiedä tällä hetkellä kukaan.

”

”Jouko Toivonen


Tarjaa kiinnosti. Hän oli silloin lomalla Kehäyhtiöt Oy:stä, josta oli pian jäämässä pois. Silloin jo Vuolteenkadulle muutta-neella Tampereen seudun Työttömät ry:llä oli tuolloin kaksi siivoojaa töissä, mutta ei vielä ohjattua siivousosastoa. Tarja tuli täl-laista nyt pystyttämään ja ohjaamaan.

Tarjalle oli luontevaa ottaa yhteyttä vanhoihin yhteistyökumppaneihin, joten homma käynnistyi heti mukavasti. Ensim-mäisen vuoden aikana hankittiin ammat-timaisia välineitä tarkoitukseen saaduilla varoilla.

”Ilman työ- ja elinkeinotoimiston tukea ja investointirahoitusta emme olisi saa-neet hankittua esimerkiksi yhdistelmä-koneita.”

Kun peruskuvio oli saatu toimivak-si, alettiin miettiä yhä enemmän, mihin

suuntaan toimintaa halutaan viedä ja mitä tarvitaan, jotta pajoilla aktivoidut työn-tekijät saataisiin mahdollisimman hyvin siirtymään vapaille työmarkkinoille tai koulutukseen. Luotiin ja kehitettiin yritys-kontakteja ja otettiin mukaan projekteja, esimerkiksi vuoden 2002 alusta helmi-kuun loppuun 2005 asti toiminut Työn Tiet -hanke, jonka Masto-osaprojekti tar-josi eri pajojen maahanmuuttajille muun muassa suomen kielen opetusta. Myös Pirkanmaan ammattikorkeakoulun kanssa aloitettiin yhteistyö. Sen myötä kokeiltiin Tampereen seudun Työttömät ry:n asiak-kaiden yksilöohjausta.

”Täytyy toivoa, että projektit saavat jatkoa ja että yhteistyötahot ja rahoittajat ymmärtävät, että täällä tehdään ruohon-juuritasolla tärkeää työtä.”

Nyt tilanne onkin varsin hyvä.”Täytyy kiittää yhteistyökumppaneita:

Pirkanmaan ELY-keskusta, Pohjanmaan ELY-keskusta, Raha-automaattiyhdistystä, Tampereen kaupunkia ja TE-toimistoja. Ne ovat olleet mukana monta vuotta ja näyt-tää, että ovat vuosia eteenpäinkin mukana, toiminnanjohtaja Kauko Salmivirta sanoo.

Yhä vaativamman työn paras palkinto: asiakkaan työllistyminenVuosien varrella siivousalallakin on tapah-tunut muutoksia.

täytyy toivoa, että projektit saavat jatkoa ja että yhteistyötahot ja rahoittajat ymmär-tävät, että täällä teh-dään ruohonjuurita-solla tärkeää työtä.

”

”

”Vuolteenkadulla toiminut vanha Etappi

”Ala on tullut hektisemmäksi, ja yrityk-sillä on työntekijöilleen aiempaa suurem-mat lähtötasovaatimukset. Suomen kielen taito on myös tärkeää, sitä korostetaan.”

Työllistyminen on tullut aiempaa han-kalammaksi. Silti siivousosaston työnteki-jöistä työllistyy avoimille markkinoille tai menee kouluun 80–90 prosenttia. Työllis-tymisessä yhteistyötahot ovat olennaisen tärkeitä.

Joskus yritysten kanssa vähän räätä-löidäänkin työn kuvaa ja työntekijää vas-taamaan toisiaan. Työpaikan ja tietyn työn pelisääntöjä ja ohjeistuksia opiskellaan jo etukäteen valmiiksi.

Haasteena on lyhentynyt jakso, nyt siivousosastolla saa olla vain kuusi kuu-kautta kerrallaan. Kun työntekijöistä vielä suuri osa on maahanmuuttajia, jolloin kie-litaito saattaa olla puutteellinen, aika tun-tuu kovin lyhyeltä. Siivousosasto on Etapin maahanmuuttajavaltaisin yksikkö.

Työvoiman palvelukeskus on hyvä yh-teistyökumppani, sieltä tulee siivousosas-tollekin asiakkaita eli työntekijöitä.

”Aina ei tulla työ- ja elinkeinotoimis-ton osoituksella, niin kuin 90-luvulla ja 2000-luvun alussa. Moni hakeutuu sii-vousosastolle oma-aloitteisesti.”

Tarjan mielestä paras kiitos työstä on se, kun joku hänen työntekijänsä työllis-tyy tai lähtee kouluun eikä palaa työttö-myyteen. �


teksti SAri HArSu ValokuVat Jyri KArJAlAinEn, KAiSA VuorElA

Insun uudistuksen taustalla oli tavoite paremman jäsenlehden tekemisestä yhdistyksen jäsenille, Tampereen Insinöörien toiminnanjohtaja ja Insu-lehden päätoimittaja Jyrki Koskinen

sanoo.”Viime syksynä Insun taitto uudistettiin kokonaisuutena, ja

toimituspuolelle lisättiin uusi kirjoittaja.”Koskisen mukaan lehden taitto parani kovasti jo syksyn nume-

roissa, mutta varsinainen läpimurto tehtiin kevään ensimmäises-sä lehdessä helmikuussa.

”Siinä uudistettiin kannen tyyli, eli kannessa käytettiin ammat-tilaisen ottamaa studiokuvaa. Tämä edellytti studiokuvien käyt-töä muuallakin lehdessä, joten kotialbumikuvat eivät enää päädy Insun sivuille. Haasteena on pitää valittu korkea taso yllä myös lehden seuraavissa numeroissa”, päätoimittaja kertoo.

”Insun kohderyhmänä on 90-prosenttisesti miehet, ja heistä puolet on alle 40-vuotiaita. Tällöin lehden tyylin hakeminen esi-merkiksi Image-lehdestä on perusteltua.”

Mediapaja palvelee monipuolisesti Insu-lehden uudistuksessa on pyritty kehittämään myös artikke-lien luettavuutta muuttamalla henkilöhaastatteluissa näkökulmaa ja käsittelemällä työelämän aiheita aiempaa monipuolisemmin. Lehden taiton uudistuksen myötä on uudistettu myös yhdistyksen www-sivuja, jotta yhdistyksen graafinen linja säilyy ehyenä.

Etapin Mediapajan ja Tampereen Insinöörien uusimpana yh-teistyöprojektina on Tampereen Insinöörien esittelyvideon toteu-tus Mediapajalla. Videon ensi-ilta oli jäsentilaisuudessa 10.4. elo-kuvateatteri Plevnassa noin kahdellesadalle yhdistyksen jäsenelle. ”Tampereen Insinöörit ry pyrkii hyödyntämään Etapin Mediapa-jojen tarjontaa monipuolisesti. Harvassa valtakunnallisessa am-

Miia uudistaaTampereen insinöörien insu-lehteä on taitettu Mediapajalla kohta kolmen numeron verran. Mediapajalaiset ovat myös kirjoittaneet insuun juttuja ja ottaneet siihen valokuvia. Vuoden 2012 ensimmäisen numeron myötä lehden ilme uudistui. Uudistuksen takana on ennen kaikkea Mediapajan graafinen suunnittelija Miia Ruis.

mattiliitossa on yhtä monipuolinen viestintäyksikkö, kuin Etappi meille tarjoaa”, toiminnanjohtaja kehuu.

Lopputulos saa kiitostaInsun uudistajaksi ryhtyi Mediapa-jan graafinen suunnittelija Miia Ruis. Tehtävä oli haasteellinen.

”Kun sanottiin, että lähdetään uudistamaan, se jo itsessään loi paineita”, Miia kertoo.

”Kaikkihan lähti kansikuvasta. Ajattelin, että nyt pitää tehdä sisus-ta, joka on yhtä hyvännäköinen.”

Myös yhteistyössä uuden ihmi-sen kanssa on aina oma opettele-misensa, Miia ja Jyrki kun eivät tunteneet toisiaan entuudestaan.

”Aluksi vähän jännitti, mutta yhteinen sävel löytyi pikkuhiljaa. Molemmilla oli kuitenkin vähän samanlaiset näkemykset”, Miia sanoo.

Ja lopputulokseen graafinen suunnittelija on itsekin tyyty-väinen.

”Se on ihan fantastinen. Tosi hieno. Olen tyytyväinen, ja niin on asiakaskin.”

Miian paineensietokykyä koetellaan kuitenkin edelleen:”Nyt on paineita siitä, pystyykö toisestakin lehden numerosta

tekemään samantasoisen.”

Myös Skeptikko uudistuiMediapaja on myös Skeptikko-lehden uuden ilmeen takana. Miia taittoi tämänkin lehden uusimman numeron. Mediapajan visua-listi Laura Kaselius taiteili Skepsis ry:n lehteen monta hienoa piirrustusta ja kuva-artesaani Jyri Karjalainen otti Skeptikkoon muutaman kuvan sekä käsitteli lehden valokuvat.

Lehden koko muuttui viime numeron myötä A5:sta A4:een. Aiemmin lähinnä vain lehden kannet olivat värilliset, nyt väriä löytyy enemmän myös sisäsivuilta.

”Ja kun sai tehdä värillistä, niin yritettiin sitten tehdäkin väri-kästä”, Miia sanoo.

Myös kirjasimet muutettiin. Ennen Skeptikossa oli käytössä päätteetön fontti, nyt leipätekstien kirjasintyypiksi valittiin päät-teellinen, tyyliltään vähän vanhahtava. Seassa on kuitenkin vähän uudemmankin tyylistä fonttia.

Myös paperilaatu muuttui.”Se on nyt kivan mattapintainen”, Miia kommentoi. �

lehden kuin lehden

Miia Ruis


teksti SAri HArSu

Terveyspisteen käyntimäärätavoite vuodelle 2011 oli 500, mutta kävijöitä oli 962. Määrä oli näin ollen odotuksiin nähden lähes kaksinkertainen. Tammi-maaliskuussa 2012

kävijöitä on ollut 392.Asiakkaat ovat saaneet tukea, ohjausta sekä neuvontaa terve-

ys- ja hyvinvointiasioissa. Käsiteltävinä aiheina ovat olleet muiden muassa ravitsemus, liikunta, päihteet, elintavat, ihmissuhteet ja elämäntilanne ylipäätään.

Terveydenhoitaja Susanna Oksanen ja yksilöohjaaja Katja Kos-kensalo pyrkivät huomioimaan niin fyysisen ja psyykkisen kuin sosiaalisenkin kokonaisuuden.

Tarvittaessa on varattu aika lääkäriin, laboratoriokokeisiin, päihdehuoltoon tai sosiaaliasemalle. Naiset ovat ohjanneet monia asiakkaita myös Etapin tarjoamiin liikuntapalveluihin.

”Keskustelemme asiakkaan kanssa, yritämme tukea häntä elämänhallinnassa, herättelemme motivaatiota ja pyrimme nos-tamaan olemassa olevia voimavaroja esiin. Tarjoamme rinnalla kulkemista sekä tukea elämän muutos- ja kriisivaiheissa. Autam-me myös päihdeongelmissa, parisuhdeongelmissa, mielenterve-ysasioissa ja itsetunto-ongelmissa”, naiset kertovat.

”Keskusteluaikaa varattaessa asiakkaalla ei tarvitse olla varsi-naista ongelmaa, vaan voidaan keskustella mieltä askarruttavista asioista luottamuksellisesti ja yksilöllisesti. ”

Palvelun toivotaan jatkuvanVuoden alusta Terveyspiste on ollut ohjaavana tahona Tampereen kaupungin järjestämiin lakisääteisiin terveystarkastuksiin, joihin sisältyy laboratoriokokeet sekä tarvittaessa työkykyä selvittelevä lääkärintarkastus ja suuhygienisti. Nämä palvelut ovat ilmaisia.

”Asiakaspalaute on ollut varsin positiivista, ja toiminta on to-dettu erittäin tarpeelliseksi. Useista asiakkaista on tullut vaki-asiakkaita. Kynnys terveyspisteeseen hakeutumiseen on matala, ja palvelun maksuttomuus on koettu tärkeäksi.”

Toiminnan painopiste on siirtynyt yhä enemmän etsivän työn suuntaan. Terveyspiste jalkautuu säännöllisesti yhteistyötahojen – esimerkiksi A-Killan, TE-toimiston ja Sosiaaliaseman – eri toi-mipisteisiin tekemään pienimuotoisia terveystarkastuksia ja pi-tämään luentoja ja ryhmiä erilaisista terveyteen, hyvinvointiin ja elämänhallintaan liittyvistä aiheista. Silloin kun asiakaskäynneil-tä on rauhallisempia päiviä, paneudutaan ryhmien ja luentojen suunnitteluun ja valmisteluun.

Terveyspisteen toivotaan saavan rahoitusta myös tämän vuo-den jälkeen.

”Etapissa kannetaan huolta siitä, miten pitkäaikaistyöttömien terveydenhuollon kanssa käy, jos hanke ei jatku”, sanoo Etapin toi-minnanjohtaja Kauko Salmivirta. �

TerveyspisteKävijöille maksuton Terveyspiste on toiminut Etapin tiloissa nyt vuoden verran, ja tänä aikana paikka palveluineen on osoittanut tärkeytensä. Se tarjoaa asiakkailleen terveystapaamisia, keskustelukäyntejä, avovastaanottokäyntejä, ryhmätoimintaa ja luentoja. Terveyspisteessä voi tutkituttaa myös mm. verenpaineensa ja verensokerinsa.

Aurinko paistaa ja lumet sulavat. Moni talvipyöräilyä vieroksuva fillaristi alkaa miettiä varastossa lepäävän pyöränsä laittoa ajokuntoon tai rupeaa pohtimaan uu-

den pyörän ostoa. Hyvänä vaihtoehtona tuliterän polkupyörän ostamiselle on kunnostetun käytetyn pyörän hankkiminen. Eta-pin pyöräpajalla on myynnissä reilunkokoinen valikoima kierrä-tysmenopelejä, ja samassa paikassa voi myös huollattaa oman pyöränsä edullisesti hyvään ajokuntoon. �

pyörätteksti SAri HArSu ValokuVa Jyri KArJAlAinEn

Etapissa laitetaan

pyörimään!

osoittautunut jopa odotettua tarpeellisemmaksi


”Hain työ- ja elinkeinotoimistosta tait-tajan paikkaa. Siellä sain kuulla, että olen oikeutettu palkkatukeen. Sain sa-

lasanan, jolla pääsee katsomaan palkkatu-kipaikkoja. Sitten hain itsenäisesti Etapin Mediapajalta töitä.”

Mediapaja-jaksonsa jälkeen Laura mielisi päästä esimerkiksi graafikon työtehtäviin.

”Ei minulla mitään lehden taittoakaan vastaan ole, se on ihan kivaa.”

Muitakin vaihtoehtoja nuori kuva-ar-tesaani on kuitenkin pyöritellyt mielessään, hän on hakenut puutarhakouluunkin. Työl-listyminen Lauran alalla kun ei ole ihan helppoa.

”Graafikoita ja media-alan ihmisiä kou-lutetaan liikaa. Pitää olla tosi aktiivinen ja markkinoida itseään.”

Mahdollisimman monipuolisesta osaami-sesta on etua työmarkkinoilla. Yleensä pai-kan saamiseen ei riitä, että vain piirtää kuvia tai että osaa pelkästään taittaa, pitäisi osata vähän kaikkea.

Laura haluaa haasteitaLaura on aktiivinen äiti. Hän harrastaa pal-jon ja monenlaista: judoa, uintia, metsässä samoilua, maalaamista, kirjoittamista ja sekä sarjakuvien lukemista että niiden teke-mistä pöytälaatikkoon.

”Asun uusioperheessä, eli kaksi yksin-huoltajaa lapsineen lyöttäytyi yhteen. Per-heessämme on kaksi kundia ja kaksi tyttöä, kaksi kissaa ja yksi hiiri.”

Laura kertoo tulevansa monenlaisten ih-misten kanssa toimeen ja olevansa sosiaali-nen, kunhan ensin pääsee ujousvaiheen yli.

”Kun tulin Mediapajalle, minua jännitti hirveästi ja koin olevani kauhean ujo. Mutta jo ensimmäisen viikon aikana tajusin olevani hirveän sosiaalinen.”

Laura ajattelee olevansa ensisijaisesti ku-vittaja, kuvien tekijä, visualisti.

Laura kertoo myös olevansa oppivainen. ”Tykkään siitä, että Jose haastaa sellai-

siinkin tehtäviin, joissa en ole kauhean hyvä. Tykkään oppia uutta vielä tälläkin iällä”, ker-too hiljattain 34 vuotta täyttänyt Laura. �

teksti SAri HArSu ValokuVa Jyri KArJAlAinEnPiirros lAurA KASEliuSVisusti

Per

soo

na

visualistiLaura Kaselius aloitti graafisen suunnittelun harjoitte-lijana Etapin Mediapajalla tämän vuoden tammikuussa. Mediapajalla olo on Lauran mielestä ollut ”ihan jees.” ”Olen onnellinen, kun on töitä.”


Johdinautoja eli sähkökäyttöisiä linja-autoja sanottiin Tam-pereella rollikoiksi ja sarvijaakoiksi. Rollikka-nimitys tulee trolleybussi-sanasta ja sarvijaakko taas kahdesta johdin-

auton katolla heiluvasta sähköjohtimesta eli ”tuntosarvesta”, joi-den avulla auto otti käyttövoimansa tien yläpuolella kulkevista sähköjohdoista. Toisin kuin raitiovaunu, johdinauto kulki renkail-la. Koska kiskoja ei ollut käytettävissä, ilmajohtoja tarvittiin kaksi: toinen toimi paluujohtona.

Johdinauto ei voinut kääntyä missä tahansa: ilmajohdoissa oli kääntöpaikassa oltava erityinen kääntösilmukka.

Tampere aloitti ensimmäisenä Suomen kaupungeista johdin-autojen käytön kaupunkiliikenteessä. Säännöllinen liikenne alkoi puoliltapäivin 8.12.1948, jolloin ensimmäinen johdinauto lähti Keskustorilta kohti Härmälää.

Tampereella oli enimmillään neljä johdinautolinjaa, joiden yh-teenlaskettu pituus oli 37 kilometriä.

Kaupungissa oli runsaimmillaan käytössä 30 johdinautoa. Ne kaikki oli valmistettu Valmetilla, viimeiset vuonna 1959. Rollikois-sa oli 25 istumapaikan lisäksi 36 seisomapaikkaa sekä rahastajan-aitio. Suurin osa seisomapaikoista oli penkittömällä takasillalla.

1950-luvun alussa lähes puolet liikennelaitoksen matkoista kuljettiin johdinautolla, mutta 1960-luvulla dieselbussit vähitel-len syrjäyttivät sarvijaakot. Viimeinen johdinauto oli ajossa vuo-teen 1976. Viimeiset linjat olivat Härmälä–Pyynikintori (linja 1) ja Sammonkatu–ammattikoulu (linja 25). �

Sarvijaakonkatu vihjaa Tampereen historiastaEtapin nykyinen osoite on Sarvijaakonkatu 28 ja 30. Toisin kuin voisi luulla, Tampereen Kalevassa sijaitseva katu ei ole saanut nimeään pitkätuntosarvisen kovakuoriaisen mukaan – tai on, mutta välillisesti. Sammonkatua risteävä Sarvijaakonkatu on muistona kaupungin johdinautohistoriasta.

http://fi.wikipedia.org/wiki/Johdinautohttp://www.rollikka.net/rollikka.shtmlhttp://www.raitio.org/trolley/tampere/tpelinja.htm

teksti SAri HArSu Piirros lAurA KASEliuS

?Elokuvissa ja televisio-ohjelmissa kamera on suunnattu ja tarkennettu kulloisenkin kohtauksen näyttelijöihin. Mutta jos kohtauksen päähenkilöt istuvat kahvilassa, usein naa-

puripöydissäkin istuu ihmisiä. He tosin saattavat näkyä kuvissa vain osittain tai epätarkasti. Jos kohtaus kuvataan ulkona tai vaik-ka ostoskeskuksessa, näyttelijöiden takaa kävelee silloin tällöin joku ohi, ja joku saattaa seisahtua taka-alalle tai istahtaa lähei-selle penkille. Ei ole sattumaa, miten taustalla istuvat tai liikkuvat ihmiset ovat asettautuneet tai milloin he kulkevat kameran ohi. He ovat avustajia, jotka noudattavat tarkasti ohjaajan ohjeita ja toimivat joka otossa samalla tavalla kuin ensimmäisessä. Ennen varsinaisia ottoja on harjoitus. Ottoja tarvitaan toisinaan vain kak-si tai kolme yhtä kohtausta kohti, mutta joskus niitä voi olla paljon enemmänkin, elokuvassa etenkin.

Avustajaksi voi ruveta periaatteessa kuka tahansa. Tosin esi-merkiksi päivätyö tai kuvauspaikkojen sijainti saattavat rajoittaa

kuvauksiin osallistumista. Ja ensin on ilmoittauduttava avustajaksi, sen jälkeen kutsu voi tulla milloin tahansa. Joskus avustajia haetaan lehtien ja Internetin kautta, mutta vaikka ei tällaista hakuilmoitusta näkisikään, avustajaksi haluava voi

teksti SAri HArSu Piirros KAiSA VuorElA

Haluatkoottaa yhteyttä suoraan esimerkiksi jonkin televisiosarjan koordi-naattoriin tai sihteeriin ja kysyä, onko uusille avustajille tarvetta. Usein avustajat ovat äänettömiä taustahahmoja, mutta joskus he saavat myös pieniä puherooleja. Puherooleja varten saattaa olla koekuvaus.

Tampereella toimii myös yhdistys, Media-avustajat ry, joka ”kokoaa jäsenikseen kaiken ikäisiä ja kaiken kokoisia henkilöi-tä (naisia, miehiä ja lapsia), jotka ovat kiinnostuneita avustajan tehtävistä, ovat avustajia tai haluaisivat sellaisiksi.” Yhdistyksen jäsenmaksu on tällä hetkellä aikuisilta 15 euroa vuodessa. Yh-distys tarjoaa jäsenmaksun vastineeksi koulutusta ja välityspal-velun. Yhdistyksen jäsenet toimivat elokuva-, TV-, teatteri-, mai-nos- ja muissa tilapäisissä avustajatehtävissä, joihin yhdistys heitä välittää.

Varsinaiseksi tulonhankkimiskeinoksi avustamisesta ei ole, mutta se on monelle opiskelijalle, eläkeläiselle, työttömälle, vuo-rotyöläiselle tai freelancerille mielenkiintoinen harrastus. Pääsee tutustumaan lavasteisiin ja näkemään, miten elokuvat tai ohjel-mat syntyvät. Ensikertalaiselle avustajalle voi olla yllätys, kuinka kauan yhden pienen kohtauksen kuvaaminen kestää.

Elokuva-avustajille palkkana on tavallisesti kokemuksen li-säksi vapaalippu elokuviin ja jotakin pientä syötävää. TV2 tarjoaa avustajilleen niin ikään kahvit naposteltavien kera ja tämän lisäksi pienen rahapalkkion. �

Lisätietoa esim: http://www.media-avustajat.fi/

televisioon


teksti SAri HArSu

Galleriakierroksen voi aloittaa vaikka pääsymaksuttomasta Taidekeskus Mältinrannasta. Tampereen Taiteilijaseura ry:n ylläpitämä galleria on tunnettu korkeatasoisista ny-

kytaiteen näyttelyistä.Samassa rakennuksessa toimii myös Taidelainaamo, josta voi

hankkia omaksi pirkanmaalaisten ammattitaiteilijoiden teoksia edullisimmillaan kymmenellä eurolla kuukaudessa Mältinrannan vieressä sijaitsee Tallipiha, jossa kannattaa myös poiketa.

Työväenmuseo Werstas poisti pääsymaksunsa 21.12.2010 kokonaan. Ilmaisuudella halutaan taata museopalvelujen saavu-tettavuus kaikille riippumatta tulotasosta tai yhteiskunnallisesta asemasta. Pääsymaksuttomuudella halutaan madaltaa kynnystä tulla tutustumaan näyttelyihin ja viettämään aikaa museossa. Werstas haluaa toiminnallaan ehkäistä ihmisten syrjäytymis-tä ja yhteiskunnan eriarvoistumista. Werstaalla toivotaan, että museo voisi toimia kohtauspaikkana, jonne ihmisten on helppo tulla viettämään aikaa, tapaamaan ystäviä ja nauttimaan moni- muotoisesta kulttuurista.

Työväenmuseo Werstaalla voi tutustua Tekstiiliteollisuusmu-seoon, Höyrykonemuseoon sekä työväenmuseon näyttelyihin. Ilmainen sisäänpääsy kattaa kaikki museon näyttelyt. Lisätietoa Werstaan näyttelyistä löytyy museon nettisivuilta.

Työväenmuseo Werstas sijaitsee Finlaysonin historiallisella tehdasalueella Tampereen keskustassa osoitteessa Väinö Linnan aukio 8. Werstas on avoinna tiistaista sunnuntaihin kello 11–18.

Ilmaiseksi museoon –

jos olet kiinnostunut taiteesta ja kulttuurista, lähde galleriakierrokselle ja museoihin. Tampereen viitisenkymmentä museota ja galleriaa tarjoavat varmasti jokaiselle jotakin kiinnostavaa. Et tarvitse tähän välttämättä edes senttiäkään rahaa. Gallerioihin on yleensä aina vapaa pääsy, ja myös moniin Tampereen museoihin pääsee ainakin joinakin aikoina joko edullisesti tai kokonaan ilmaiseksi. Monet suomalaiset museot tarjoavat ilmaisiltoja tai -päiviä, ja usein erilaisten kaupunkitapahtumien yhteydessä museoihinkin on vapaa pääsy. Tampereella tällainen päivä on ainakin Tampereen päivä 1.10. Myös Museoviikolla Kansainvälisenä museopäivänä 18.5. pääsee useisiin museoihin ilmaiseksi.

Jos haluaa tarjota jotakin kivaa lapsille, Lastenkulttuurikeskus Rulla on mainio käyntikohde. Pääsymaksuton Rulla sijaitsee Fin-laysonin entisessä tehdassalissa, ihan Wertsaan lähellä. Rullassa lapset saavat taiteilla, esitellä töitään ja osallistua erilaisiin jännit-täviin tapahtumiin. Siellä on jatkuvasti esillä myös erilaisia lapsil-le suunnattuja näyttelyitä. Rullan ohjaaja on paikalla niin ryhmiä kuin yksittäisiä kävijöitäkin varten.

Vapriikkia, Rupriikkia ja vaikka mitäVapriikki on monipuolinen museokeskus Tammerkosken rannal-la. Museokeskuksessa ovat saman katon alla Suomen Jääkiekko-museo, Kenkämuseo ja Nukkemuseo. Vuosittain ohjelmistossa on lisäksi kymmenkunta näyttelyä. Niiden teemat vaihtelevat histo-riasta tekniikkaan ja luonnontieteisiin. Vapriikkiin pääsee ilmai-seksi perjantai-iltaisin kello 15–18.

Tampereen taidemuseo esittelee taidehistoriallisia teemoja sekä nykytaiteen ilmiöitä ja tarjoaa niin ikään ilmaisen perjantai-iltapäiväkäynnin kolmesta kuuteen.

Mediamuseo Rupriikkiin pääsee maksutta koko perjantain. Rupriikki esittelee joukkoviestinnän historiaa kirjoitustaidon ke-hittymisestä tekniikan uusimpiin saavutuksiin.

Eksoottinen Pispala ja sen luonnonkaunis naapuri Pyynikki ovat nähtävyyksiä jo sinänsä. Pispala on vanha työläiskaupun-ginosa, Pyynikki taas oli jo viime vuosisadan alussa rikkaiden aluetta. Äveriäät liikemiehet ja tehtaiden omistajat rakennuttivat Pyynikille 1900-luvun alkupuolella toinen toistaan komeampia palatsimaisia kivitaloja. Useat alueen talot edustavatkin poik-keuksellisen mahtipontista arkkitehtuuria Suomen oloissa.

Kaksi suurta asuinrakennusta Pyynikillä on muutettu mu-seoiksi. Niistä toinen on Apteekkari Haapasen 1920-luvulla raken-nuttamassa italialaistyylisessä palatsissa osoitteessa Palomäentie 23. Siinä toimii nykytaiteen museo Willa Mac, johon niin ikään on vapaa pääsy.

Willa Macin päätehtävänä on tuoda esille suomalaista nyky-taidetta, esitellä korkealuokkaisia taiteilijoita ja taidetta, jotka muutoin eivät pääse esille arvoisassaan ympäristössä. Museon galleriassa järjestetään myös vierailevien taiteilijoiden kaupalli-sia näyttelyjä.

Myös Poliisimuseo on kaikille avoin ja ilmainen museo. Se si-jaitsee Vaajakadulla Hervannassa Poliisiammattikorkeakoulun yhteydessä. Museo kerää, tallentaa, tutkii ja asettaa näytteille Suomen poliisin toimintaan liittyvää esineistöä, perinnettä ja historiaa. Perusnäyttely 900 vuotta poliisin historiaa Suomessa antaa kokonaiskuvan Suomen poliisin toiminnasta ja historiasta keskiajalta nykypäivään. Vaihtuvat näyttelyt uusiutuvat 1–2 ker-taa vuodessa. �

Tampereella riittää vaihtoehtoja


Tampereella riittää vaihtoehtoja

teksti MAri SydänMAAnlAKKA

Myös Täydellinen Ympyrä lehti, joka on Tampereen Taiteilija-seura ry:n keskustelufoorumi taiteilijoille ja kuvataiteesta kiin-nostuneille työllistää yhden toimitussihteerin.

Kolmen viikon välein vaihtuvat näyttelyt vaativat purkua ja ripustusta sekä avajaisjärjestelyjä. Tätä kautta taidekenttä tulee tutuksi alasta kiinnostuneelle ihmiselle luontevaa kautta, ja sa-malla voi solmia suhteita alalla työskenteleviin.

Messuilla mukanaTampereen Taiteilijaseura on mukana myös järjestämässä erilai-sia tapahtumia, ja viime vuoden merkittävin mennyt tapahtuma oli Taidemessut 2011, jotka järjestettiin Pirkkahallissa ensim-mäistä kertaa.

Pääosin kuvataidetta esittelevä messutapahtuma toi paikalle tunnettuja taiteilijapersoonia, alan harrastajia, taiteen keräilijöitä ja kodin sisustajia.

Tuorein tapahtuma oli helmikuussa Metson kirjastossa järjes-tetty Kulttuuritori, jossa esiteltiin Taidelainaamon toimintaa.

Esimerkkeinä tulevan vuoden tapahtumatarjonnasta mainittakoon tärkeimpinä Pirkanmaan 5. triennaali, Asunto-messut sekä tietysti lokakuussa järjestettävät Tampereen Taide- messut 2012. �

Kävin seuran toimintakeskuksessa Mältinrannassa haastat-telemassa toiminnanjohtaja Arja Moilasta, joka on toiminut tehtävässään jo vuodesta 1987.

Tukea myös kannatusjäseniltä”Toimintamme saa tukea eri tahoilta, esimerkiksi valtiolta ja eri-laisista projektihankkeista.

Myös kannatusjäsenet tuovat lisätukea, mutta suurin ja huo-mattavin tuki saadaan Tampereen kaupungilta, sillä kaupunki vuokraa Taidekeskus Mältinrannan tiloja, joka toimii seuran toi-mintakeskuksena. Tästä rakennuksesta löytyvät myös galleriati-lat, jotka ovat päivittäin maksutta auki yleisölle”, kuvailee Moila-nen seuran toiminnan rahoitusta.

Motivoitunut työnhakija jää mieleenSeura on tehnyt kolmannen sektorin toimintoja jo yli kaksi- kymmentä vuotta.

Tampereen Taiteilijaseura työllistää vuosittain noin neljä ih-mistä palkkatuella, työelämävalmennuksella ja työharjoitteluilla.

”Meille hakee töihin ihmisiä, jotka ovat aidosti kiinnostuneita alasta.

Kiinnitämme työntekijävalinnoissamme huomiota persoo-naan, koulutukseen ja taustaan, mutta pääasia on että hakija on itse aktiivinen ja motivoitunut alasta.

Yhden henkilön olemme voineet ottaa vakituiseen palkkatyö-hön, ja hän on ollut meillä töissä vahtimestarina jo kymmenisen vuotta. Jos meillä olisi enemmän varoja, olisimme palkanneet jo monta työntekijää”, Moilanen kertoo, kun kysyn onko seuran ol-lut mahdollista tarjota vakityötä työllistämistä edistävän toimen jälkeen.

Toiminnanjohtaja Arja Moilanen kertoo kokemuksiensa olevan pääasiassa positiivisia.

”Monet käyvät työsuhteen päätyttyä tervehtimässä Mältinran-nan vakityöntekijöitä ja käyvät avajaisissa.”

Taidekeskuksen töihin kuuluu mm. näyttelyvalvojan ja vahti-mestarin työt, joihin kuuluu tilojen ylläpitoa sekä galleriatilojen ja Taidelaamon valvontaa.

Tampereen Taiteilijaseuran Taidelainaamo / Taidekeskus MältinrantaKuninkaankatu 2, 33210 Tampere

avoinna ma-to 12.00-18.00 ja pe-su 12.00-16.00

Puh. 010 420 2040http://tampereen-taiteilijaseura.fi/email (at) tampereen-taiteilijaseura.fi

Tampereen Taiteilijaseura ry on Suomen on 1920 perustettu edelleen toimiva ammattitaiteilijoiden yhdistys. Se toimii taiteilijoiden etujärjestönä ja edistää pirkanmaanlaista kuvataidetta. Seuraan kuuluu 270 jäsentä, ja se tarjoaa taiteilijoille työ- ja galleriatiloja sekä on mukana erilaisissa kulttuuritapahtumissa. Seura pyrkii myös kehittämään taiteiljoiden työskentelymahdollisuuksia ja kouluttamaan jäsenistöään.

Taidekenttä tutuksityöllistymisen kautta


sarvijaakonkatu

rieväkatu

Sportia

Asko

Prisma

Gigantti

sam

monkatu

sammonkatu

sarvijaakonkatu

ETAPPI

PP

· Toimisto· Mediapaja· ATK-Paja · Puu- ja enti- söintipaja · Terveyspiste

· Autopaja · Pyöräpaja · Siivouspaja

Sarvijaakonkatu

Yhteystiedot

ETAPPITampereen seudun TyöllisTämisyhdisTys eTappi ry

etappi lehti 1/2012

Documents