uudistuva lastensuojelu 2/2016

LASTENSUOJELU U U D I S T U V A nro 2 / 2016

Pääkaupunkiseudun uudistuva SOS-Lapsikylä - sivu 4 Itsenäisen elämän harjoituskierros - sivu 16

Sijoitettuina kasvaneet Erkki ja Satu: ”Sijaisäitimme Sisko on meille tuki ja turva” LEHTI

Sinulle

ammattilainen

Uudistuva lastensuojelu 32 Uudistuva lastensuojelu

Julkaisija:SOS-LapsikyläSnellmaninkatu 13 00170 HELSINKIpuh. (09) 5404 880keskustoimisto@sos-lapsikyla.fiwww.sos-lapsikyla.fiwww.sos-childrensvillages.org

PäätoimittajaMarja Pajulahti

ToimituspäällikköAija Rikala

ToimitussihteeriElina Pitkäranta

Tässä lehdessä:TILAA LEHTImaksutta itsellesi tai tuttavallesi lähettämällä yhteystiedot sähköpostilla osoitteeseen [email protected]

SOS-Lapsikylän tavoitteena on lisätä lasten ja perheiden hyvinvointia Suomessa ja maail-malla. Autamme perheitä varhaisen tuen sekä avo- ja sijaishuollon palveluin. Keräämme myös varoja lasten ja perheiden tukemiseen. SOS-Lapsikylä on toiminut Suomessa vuodesta 1962 ja se on kansainvälisen SOS Children’s Villages -järjestön jäsen. Järjestöllä on toimintaa yli 130 maassa. Suomen toimintaan voi tutustua osoitteessa www.sos-lapsikyla.fi ja kansainväli-sen SOS-lapsikyläjärjestön työhön osoitteessa www.sos-childrensvillages.org.

PEFC/02-31-151441 619Painotuote

UlkoasuElise Liikala

Taitto Ruut Kiiskilä

KansikuvaLaura Rautjoki

PainoPunaMusta

ISSN 2342-8244

3 Pääkirjoitus

4 Pääkaupunkiseudun uudistuva SOS-Lapsikylä SOS-Lapsikylä laajentaa toimintaansa uusille alueille ja mahdollistaa sijais- vanhemmuuden myös niille, joilla ei ole omia, tarkoitukseen sopivia tiloja.

7 Kynävieras Esa Iivonen: Lapsiperheköyhyys on otettava vakavasti

8 Reportaasi: Tukiverkko viitoittaa tien Sijaishuollossa kasvanut tarvitsee tavallista enemmän tukea itsenäistymiseen. Hyvät tukiverkot kantavat uudessa elämänvaiheessa.

14 Unelma inhimillisemmästä lastensuojelusta Yhdessä rohkeammin -liikkeen viiteen teesiin tiivistyy se, millaista ideaali suomalainen lastensuojelu asiantuntijoiden mielestä olisi.

16 Itsenäisen elämän harjoituskierros SOS-Lapsikylän Rytmi-toiminnassa koulu- ja työelämän ulkopuolella olevia nuoria tuetaan arkirytmin löytämisessä ja ylläpidossa.

20 Voima vaikuttaa! Nuorten kokemusasiantuntijoiden verkosto on aktiivisesti kehittämässä lastensuojelua.

21 SOS-Lapsikylän nuorten foorumit vahvistavat osallisuutta Kuulumisia Punkaharjulta.

22 SOS-Lapsikylä sai merkittävän kutsun puhujaksi OECD:n foorumiin

Uudistuva lastensuojelu 3

Asiakas keskiöön lasten ja perheiden hyvinvoinnin kehittämisessä

Asiakas on tänä päivänä keskiössä yhä useammassa yrityksessä, koska tyytyväisen ja palveluita suosittelevan asiakkaan arvo on huomattu mer-kittäväksi yrityksen omien tavoitteiden ja tuloksen kannalta. Kuluttajilla onkin yhä enemmän valtaa suhteessa palveluntarjoajiin.

Lasten ja perheiden ääni tulee saada samalla tavalla kuuluviin hei-dän hyvinvointiaan lisäävien palveluiden kohdalla. Hyvinvointi ei lisäänny, jos kuntalainen asiakkaana joutuu yhä pirstalaisemman palvelutarjoaman kohteeksi. Olemme nähneet tämän erityisesti silloin, kun lapsi tai nuori on joutunut jo kauan odottamaan tar-vitsemaansa lastensuojelun tukea. Pahoinvointi edellyttää tällöin usein jo useamman erilaisen avun ja tuen antamista. Jos kukaan ei mieti asiakasta ja koordinoi palvelujen kokonaisuutta, inhimilliset ja taloudelliset resurssit eivät tule koskaan riittämään.

Uudistamisen pahin vihollinen on pieni parantaminen. Ratkaisu ny-kyiseen tilanteeseen ei enää löydykään organisaatiolähtöisestä pro-sessien parantamisesta. Tarvitsemme kokonaisvaltaista palvelujen uudelleen organisointia ja tapaa tehdä asiat toisin kuin ennen.

Ihmiset haluavat kyllä oikeasti auttaa. Ammattilaisia pitää nyt rohkaista ajattelemaan ja ratkaisemaan asioita uudella tavalla. Asiakas itse ei useinkaan osaa kertoa, miten asiat tulee tehdä, vaan juuri siihen tarvitaan vuorovaikutusta ammattilaisten kans-sa. Uudistamisessa tarvitaan myös ehdottomasti uudenlaista johtamista, jossa organisaatiorajojen yli lähdetään hakemaan vaikuttavampaa kokonaispalvelua. Myös OECD on noteeran-nut uuden tapamme toteuttaa ennakoivasti lasten ja perheiden hyvinvointia (s. 22).

Tyytyväinen ja hyvinvoiva kuntalainen lisää myös kunnan omaa elinvoimaa ja hyvinvointia. Siksi valtaa kannattaa antaa kuntalai-sille eli asiakkaille!

PÄÄKIRJOITUSMarja Pajulahti, SOS-Lapsikylän toimitusjohtaja, [email protected]

Uudistuva lastensuojelu 54 Uudistuva lastensuojelu Uudistuva lastensuojelu 5

SOS-LAPSIKYLÄ UUDISTAA TOIMINTAANSA PÄÄKAUPUNKISEUDULLA

Teksti Aija Rikala ja Elina Pitkäranta Kuvitus Ruut Kiiskilä

SOS-Lapsikylä laajentaa toimintaansa uusille alueille pääkaupunkiseudulla, jossa se vahvistaa sekä lasten-suojelupalvelujaan että kaikille lapsiperheille tarkoitettuja varhaisen tuen palveluja. Samalla se pyrkii madaltamaan perheiden kynnystä hakea apua ajoissa. Tukipalveluita tarjotaan entistä laajemmin myös maahanmuuttaja- taustaisille nuorille ja perheille.

Uudistuva lastensuojelu 5Uudistuva lastensuojelu 5

Pääkaupunkiseudulla on kasvava tarve sijaisperheis-tä ja toimintaan sopivia tiloja tarvitaan lisää. Es-poon Tapiolassa sijaitsevan lapsikylän tilat eivät enää vastaa tämän ajan tarpeisiin, minkä vuoksi

SOS-Lapsikylä on hankkimassa Espoon Niittykummusta ja Vantaan Kivistöstä sijaisperheiden tarpeisiin soveltuvia asun-toja. Tavoitteena on, että SOS-Lapsikylä voi jatkossakin tar-jota sijaiskoteja myös isoille sisarussarjoille.

”SOS-Lapsikylä haluaa mahdollistaa sijaisvanhemmuu-den myös niille, joilla ei ole omia, tarkoitukseen sopivia tilo-ja”, sanoo SOS-Lapsikylän toimitusjohtaja Marja Pajulahti. ”Nämä jo rakennusvaiheessa perhekodeiksi suunnitellut ko-dit tarjoavat sijaisperheille hyvät ja toimivat puitteet. Lisäk-si tarjoamme sijaisvanhemmille vahvan tuen tehtävässä jak-samiseen.”

Lapsikylätoiminta saa myös uusia muotoja

Monipuolinen toiminta, jota SOS-Lapsikylällä on ollut Tapio-lassa jo 50 vuoden ajan, siirtyy uusille alueille ja saa entisten lisäksi uusia muotoja. Sijais- ja lapsikyläkotien lisäksi alueil-le tulee esimerkiksi nuorten tuettua asumista, perhekuntoutus-asuntoja sekä tiloja perhetapaamisiin. Espooseen ja Vantaalle tulee kumpaankin myös SOS-Lapsikylän ylläpitämä palvelu-piste SOStari, jossa työskentelee sosiaali- ja terveysalan am-mattilaisia. He tukevat niin sijaisperheitä kuin muita alueella asuvia lapsiperheitä ja nuoria.

”SOS-Lapsikylä tukee perheitä varhaisen tuen sekä lasten-suojelun avo- ja sijaishuollon palveluin. Olemme aktiivisesti mukana alueella kehittämässä lapsiperheiden palveluita ja vai-kuttamassa lasten, nuorten ja perheiden hyvinvoinnin lisäämi-seen. Kaikilla ei ole tänä päivänä vahvoja sosiaalisia verkosto-ja. Kun SOS-Lapsikylä on keskellä muuta asutusta, perheille kynnys hakeutua lapsikylän tuen ja toiminnan piiriin on toi-

vottavasti entistä matalampi”, SOS-Lapsikylän Etelä-Suomen aluejohtaja Sointu Möller kertoo.

Lapsille tavallista arkea ilman leimautumisen pelkoa

Uusi, kaupunkiympäristöön sijoitettu SOS-Lapsikylä antaa si-joitetuille lapsille mahdollisuuden kasvaa muiden lasten ta-paan tulematta asuinolosuhteidensa vuoksi leimatuiksi. Par-haimmillaan lapset voidaan sijoittaa mahdollisimman lähelle syntymäperheitään ja siten vanhemmat voivat olla vahvasti mukana lasten arjessa.

”Sijoitetut lapset tulevat uudenmallisessa lapsikylässä lä-hemmäksi muita lapsia, ja sitä kautta pienenee riski, että hei-tä leimattaisiin lapsikylässä asumisen vuoksi. Uskon, että uu-dentyyppiseen lapsikylään on myös nykyistä helpompi saada sijais- ja lapsikylävanhempia. Yhteisö ja sen tuki ovat edel-leen olemassa, mutta enää ei tarvitse muuttaa asumaan sisälle yhteisöön. Sijaisperhe voi säilyttää yksityisyytensä paremmin kuin perinteisessä lapsikylässä”, Sointu Möller sanoo.

Lapsella voi olla mahdollisuus asua muuhun asutukseen su-lautuvassa lapsikylässä myös yhdessä vanhempiensa kanssa. Näissä tilanteissa SOS-Lapsikylän moniammatillinen yhteisö tekee kuntouttavaa tukityötä koko perheen kanssa. Kuntoutta-vaa perhetyötä tehdään lapsikylistä käsin myös perheiden ko-tiin, sinne, missä he asuvat. Kun perhe saa avun mahdollisim-man lähellä omaa elinympäristöään, muutos tuetusta arjesta perheen tavanomaiseen arkeen on pieni.

SOS-Lapsikylän antaman vahvan tuen avulla lapsella on mahdollisuus sijaisperheessä kasvamiseen silloinkin, kun ti-lanteeseen liittyy erityistä haastetta, esimerkiksi lapsella on erityishoitoa vaativia tarpeita tai yhteistyö huostaanottoa vas-tustavien vanhempien kanssa vie voimavaroja. Myös uusissa lapsikylissä sisarussarjojen on mahdollista kasvaa samassa si-jais- tai lapsikyläkodissa.

Sijaisvanhemmille hyvät puitteet ja riittävästi tukea

SOS-Lapsikylä tarjoaa mahdollisuuden sijaisvanhemmuuteen myös sellaisille henkilöille tai pariskunnille, joiden oman ko-din tilat eivät ole riittävän suuret tai muuten sopivat. Uudet ti-lavat, valoisat ja asianmukaiset asunnot helpottavat arjen ru-tiinien hoitamista ja säästävät sijaisvanhempien voimavaroja joskus raskaassakin arjessa. Kun kodit ovat kaupunkimaises-sa asuinympäristössä, muun asutuksen seassa lähellä lapsiper-heiden palveluita ja hyviä kulkuyhteyksiä, helpottuu myös si-jaisvanhempien mahdollisuus ylläpitää sosiaalisia kontakteja.

Sijaisvanhemmat saavat toinen toisiltaan ja SOS-Lapsiky-län ammattilaisilta vahvan yhteisöllisen tuen työlleen. Tämä

”Kun SOS-Lapsikylä on keskellä muuta asutusta,

kynnys hakeutua lapsikylän tuen ja toiminnan piiriin on

entistä matalampi.

6 Uudistuva lastensuojelu Uudistuva lastensuojelu 7

tuki on SOS-Lapsikylän pitkän kokemuksen kautta todettu erittäin merkittäväksi sijais- ja lapsikylävanhempana jaksa-misen kannalta. Uudessa ympäristössä yhteisöllisyys muo-vautuu uudella tavalla ja tavoitteena on, että hyvä yhteisölli-syyden malli tulee osaksi koko korttelin elämää. Aktiivisena toimijana SOS-Lapsikylä on omalta osaltaan rakentamassa lapsiperheiden näkökulmasta turvallista ja toimivaa asuinalu-etta, jossa sijaisvanhemmat voivat toimia vertaistukena myös muille vanhemmille.

Avun saamisen oikea-aikaisuus tavoitteena

SOS-Lapsikylän tavoitteena on vahvasti tuetun perhehoidon ohella tuoda tukimahdollisuuksia sellaisillekin lapsiperheil-le, joilla ei ole lastensuojelun tarvetta. SOS-Lapsikylän oma-rahoitteinen, yleishyödyllinen toiminta on avointa kaikille alueen lapsiperheille. Tällaista toimintaa ovat mm. lasten ja aikuisten vertaisryhmät, perhekahvilat sekä kouluikäisille lap-sille suunnattu ohjattu päivätoiminta koulujen loma-aikoina. Näissäkin toiminnoissa toteutuvat järjestön arvojen mukaises-ti yksilöllisten tarpeiden huomioon ottaminen.

SOS-Lapsikylä tukee omarahoitteisesti myös itsenäisty-mässä olevia nuoria ja sijaishuollosta jo itsenäistyneitä per-heineen. Tuki voi olla ohjausta arjen rytmin löytämiseen tai ylläpitämiseen, opiskelu- ja työpaikkojen hakemiseen tai van-hemman tehtävistä selviytymiseen.

Kumppanina kuntien kanssa

SOS-Lapsikylä pyrkii kaikessa toiminnassaan siihen, että kynnys kääntyä järjestön puoleen olisi sekä palveluiden osta-jille että käyttäjille mahdollisimman matala. Ihannetilantees-sa SOS-Lapsikylä voi toimia kunnan kanssa kumppanina sen kehittäessä toimintamallejaan vastaamaan entistä paremmin lapsiperheiden avuntarpeeseen. Pääkaupunkiseudulla laaje-neva, 50 vuotta Espoon Tapiolassa toiminut SOS-Lapsikylä on vuosien myötä hankkinut vahvan ja monipuolisen koke-muksen perheiden tukemisesta erilaisissa elämäntilanteissa. ”Nyt laajenemme palvelemaan koko Etelä-Suomen aluet-ta toimipisteistämme käsin”, Sointu Möller kertoo. ”Meitä kiinnostaa ja innostaa lapsiperheiden tuen ja palveluiden ke-hittäminen, mutta sen me haluamme alueellamme tehdä yh-dessä lasten ja perheiden sekä kuntien, muiden järjestöjen ja yritysten kanssa.”

Pääkaupunkiseudun uudistuva SOS-Lapsikylä pähkinänkuoressa:

• SOS-lapsikylätoiminta siirtyy Espoossa

Tapiolasta Niittykumpuun ja alkaa uutena

Vantaan Kivistössä.

• Ensimmäinen koti on jo avattu Niittykummussa,

seuraavat sijais- ja lapsikyläkodit valmistuvat

Niittykumpuun ja Kivistöön alkuvuodesta 2017.

• Uudenlaisella mallilla toimivat lapsikylät

integroituvat luontevaksi osaksi asuinalueita.

• Niittykumpuun tulee 8 kotia ja Kivistöön 6 kotia

lapsikylä- ja sijaisperheille. Lisäksi asuntoja

hankitaan perhekuntoutuksen, nuorten tuetun

asumisen sekä perhetapaamisten käyttöön.

• Sekä Espooseen että Vantaalle tulee myös

palvelupiste SOStari, jossa työskentelee

sosiaali- ja terveysalan ammattilaisia. He

tukevat sijais- ja lapsikyläperheitä sekä muita

alueella asuvia lapsiperheitä ja nuoria.

• Hanke ajoittuu vuosille 2016–2022.


Köyhyys on kykenemättömyyttä osallistua yhteiskunnas-sa yleisesti vallitsevaan elämäntapaan ja saavuttaa minimiksi katsottu elintaso taloudellisten voimavarojen puutteen vuoksi. Köyhyys vaikuttaa kielteisesti lasten hyvinvointiin ja kehityk-seen. Pitkäaikainen köyhyys aiheuttaa huono-osaisuuden yli-sukupolvistumista.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos on tehnyt tutkimuksen, jos-sa on seurattu vuonna 1987 syntyneen ikäluokan hyvinvointia sikiökaudelta 21 vuoden ikään. Tutkimuksen mukaan lasten ja nuorten hyvinvointi eriytyy voimakkaasti heidän vanhempiensa sosioekonomisen aseman mukaan.

Perheen pitkäaikaiset taloudelliset ongelmat heijastuvat vahvasti lasten ja nuorten hyvinvointiin. Pitkäaikainen toimeen-tulotuen tarve on merkki ongelmien syvyydestä. THL:n tutki-muksen mukaan toimeentulotukea saaneiden vanhempien lap-sista 31 prosenttia oli vailla peruskoulun jälkeistä tutkintoa. Jos vanhemmat eivät olleet saaneet toimeentulotukea, peruskou-lun jälkeinen tutkinto puuttui vain 11 prosentilta nuorista. Jos vanhemmat ovat saaneet toimentulotukea pitkäaikaisesti, on erittäin todennäköistä, että myös heidän lapsensa ovat myö-hemmin toimeentulotuen piirissä. Tärkeä havainto on, että yh-deksällä kymmenestä kodin ulkopuolelle sijoitetusta lapsesta

oli vanhempi, joka oli saanut toimeentulotukea seuranta-aika-na.

Köyhyyteen on monia syitä ja perheiden tilanteet ovat erilai-sia. Pitkäaikaistyöttömyys ja muu työmarkkinoiden ulkopuoli-suus ovat syvän köyhyyden taustalla. Köyhyys työssäkäynnistä huolimatta on kuitenkin yleisempää. Vuonna 2014 pienituloisis-sa perheissä elävistä lapsista 61 prosenttia kuului perheeseen, jossa ainakin toinen vanhempi kävi töissä. Osa-aikatyön lisään-tyminen, pätkätyöt ja matalapalkkaisuus ovat aiempaa useam-min köyhyyden taustalla.

Lapsiperheiden köyhyyden torjunnassa perustan muodosta-vat universaalit etuudet ja palvelut. Niitä on täydennettävä koh-dennetuilla syrjäytymisen ehkäisyn toimilla, kuten lastensuojelul-la, mielenterveys- ja kuntoutuspalveluilla ja erityisnuorisotyöllä. Koulutukseen on investoitava niin, että mahdollisimman moni suorittaisi ainakin toisen asteen opinnot. Työn ja perheen yh-teensovittamista on parannettava. Perheiden toimeentuloetuuk-sien heikentäminen on lopetettava. Lasten peruspalveluista – neuvolasta, varhaiskasvatuksesta, kouluista, oppilashuollosta ja vapaa-ajanpalveluista on huolehdittava. Lisäksi on kaavoitettava ja rakennettava nykyistä enemmän asuntoja, jotta lapsiperhei-den asumisen hinta pysyisi kohtuullisella tasolla.

Esa Iivonen, johtava asiantuntija, lapsi- ja perhepoliittinen vaikuttaminen,Mannerheimin Lastensuojeluliitto

Lapsiperheköyhyys on otettava vakavasti

Pitkäaikainen köyhyys aiheuttaa huono-osaisuuden siirtymistä sukupolvelta toiselle.

”

K Y N Ä V I E R A S


Tukiverkko viitoittaa tien

Teksti ja kuvat Hannele Koskinen

REPORTAASI

8 Uudistuva lastensuojelu


”Olemmeko tavanneet aiemmin? Näytät tutulta.” Reipas nuori mies ojentaa käten-sä, katsoo silmiin, ja tervehtii kohteliaas-ti. Valloittava hymy murtaisi minkä jään tahansa. Nuori mies on Erkki, synttäri-sankari. Hän täyttää haastattelupäivänä 18 vuotta. Pienen pöydän ympärille, toi-siaan liki, ovat istahtaneet myös Satu ja Angeline, lapsikylävanhempi Sisko Nie-mi ja SOS-Lapsikylän psykologi Hillevi Westman.

Erkki saa tietysti lämpimät onnittelut; aikuistuminen on juhlan väärti, mutta ko-koontumisemme aihe on toinen, tärkeä ja hyvin henkilökohtainen paikalla oleville.

Kaikki kolme nuorta ovat olleet huostaan otettuja, elämänsä sijaisperheessä kasva-neita. Mitä he ajattelevat nyt, kun edessä on itsenäinen elämä? Millainen on tuki-verkko, johon tarttua, kun olo joskus ah-distaa?

Lapsi ja nuori tarvitsee välittävän aikuisen lähelleen

Hillevi Westman on tehnyt pitkän uran SOS-Lapsikylän palveluksessa. ”Tou-kokuussa tulee 25 vuotta täyteen. Muis-tan hyvin ensimmäisen työpäiväni: An-gelinen isosisko täytti silloin 17 vuotta.

Sijaishuollon tavoitteena ja velvollisuutena on pitää yllä ja rakentaa yhteyksiä sijoitetun lapsen ja hänen läheistensä välille. Psykologi Hillevi Westmanin mukaan on onnekasta, jos sijaisperheessä elävät lapset saavat tukea myös biologisesta suvustaan.

Teksti ja kuvat Hannele Koskinen


Kuvassa vasemmalta alkaen lapsikylävanhempi Sisko Niemi, lapsikylissä kasvaneet Satu, Erkki ja

Angeline sekä psykologi Hillevi Westman.


Olemme yhä paljon yhteyksissä, ja olen myös hänen lastensa kummi”, Hillevi kertoo ja katsoo lämpimästi vastapäätä istuvaa tummaa, kaunista naista: ”Sinä tulit sitten siskosi jälkeen.”

”Olin kymmenen vuotta nuorisoko-din, alun alkaen oppilaskodin johtaja-na”, Hillevi jatkaa ja muistuttaa, että kylmältä kalskahtavat laitosten nimet ja yhteiskunnan tarjoamista järjestelmistä käytettävät termit ovat vain sanoja. ”Op-pilaskoti oli hyvin kodinomainen”, hän sanoo ja toteaa kohdanneensa sijaishuol-toon liittyviä asioita usein työuransa eri vaiheissa. ”Nuorena psykologiharjoitte-lijana toimin opinto-ohjaajana Sörkan vankilassa. Monet siellä tapaamistani miehistä olivat koulukotien kasvatte-ja. He olivat itsenäistyneet sijaishuollon kautta, mutta jääneet yksin ja ilman tu-kea. Luotettavan tukiverkon puute oli viitoittanut tien.”

”Psykologina minun on sanottava, että sijaishuollon tavoitteena ja velvol-lisuutena on pitää yllä yhteyksiä. On on-nekasta, jos sijaiskodissa asuvat lapset saavat tukea myös omasta, biologisesta suvustaan”, Hillevi Westman sanoo.

Hillevin pitkän kokemuksen tuo-ma resepti on yksinkertainen, arkinen. ”Jokainen lapsi ja nuori tarvitsee ihmi-sen, joka välittää, ottaa lähelleen ja an-taa turvan tunteen. On toivottavaa, että tuo sama ihminen pysyy nuoren rinnal-la myös sen jälkeen, kun lakiin perus-tuva huoltosuhteen ikäraja on ylittynyt”, hän sanoo ja nostaa esiin jälkihuolto-ter-min. ”Jälkihuolto alkaa nuoren täyttäessä 18 vuotta ja siirtyessä vähitellen itsenäi-seen elämään. Turvaverkko ei tässä koh-den saa pettää.”

Äiti ei pääse eläkkeelle

Sisko Niemi osallistui lapsikylävan-hempi-kurssille vuonna 1989. ”Sillä tiellä olen. Ensin sisaruksia tuli viisi, sitten kaksi, sen jälkeen kolme. Per-heessä oli pitkään viisi lasta, ja ystävä-ni kyselivät, eivätkö he koskaan vähe-

ne”, Sisko naurahtaa. ”No, nyt kotona on vain tämä Erkki, minkä lisäksi meillä on kerran kuukaudessa tukiperhelapsi”, Sisko sanoo.

Sisko ei kuulosta lainkaan vakuut-tavalta sanoessaan, että on lopettele-massa sijaisvanhemmuutta. Helposti hän myöntyy toteamaan, ettei ilmeises-ti pääse äidin roolistaan; lapsenlapsia-kin on yksitoista. ”Palkka vain muuttuu eläkkeeksi”, hän sanoo ja kertoo tyyty-väisenä, että koko katraalla on tapana kokoontua hänen luokseen juhlapyhinä.

Sisko Niemi on halunnut olla ’äiti’ sijoitetuille lapsille. ”Sitä kyllä jouduin vähän makustelemaan, kun alkoivat mummitella”, hän tunnustaa ja katsah-taa taas kahta nuorimmaistaan, biolo-gisia sisaruksia. Nyt 19-vuotias Satu oli kolmen, Erkki puolentoista vuoden ikäinen, kun heidät sijoitettiin Siskon lapsikyläkotiin.

”Olemme saaneet hyvän kodin ja kasvatuksen. Enempää ei olisi voinut toivoa”, Erkki sanoo, katsoo Satuun ja saa tältä hyväksyvän nyökkäyksen.

REPORTAASI

”Saimme lapsikyläkodista hyvän alustan kasvamiselle”, sanovat Angeline, Erkki ja Satu.


”Eikä Sisko pääse eläkkeelle. Sijaisäiti-nä olo on elämän mittainen matka.”

Sijaiskoti on uusi mahdollisuus

”Sisko on meille äiti. Sanaan ’äiti’ si-sältyy mielestäni lämpö ja rakkaus”, Erkki sanoo ja vilkaisee sisartaan, joka nyökkää taas veljelleen. ”Sama minul-la”, Satu sanoo hiljaa. Satu kertoo jos-kus miettineensä, kuinka ihmiset sijoi-tettujen lasten ympärillä voivat vaihtua monta kertaa. ”Kestävää sidettä ei synny, ja luottamus ihmisten väliltä puuttuu. Se on surullista.”

Yhteys sisarusten biologiseen äitiin on katkennut. Ulkopuolisen voi olla vai-kea ymmärtää taakkaa, jota nuori mie-lessään joutuu kantamaan, kun elämän perusta pitää alusta alkaen pystyttää uu-delleen sijaishuoltoon siirryttäessä. Tä-hän tarvitaan hyvää tukiverkkoa.

Angeline, Satu ja Erkki ovat nuoren elämänsä aikana käyneet läpi asioita, joi-ta useimmat heidän ikäisensä, ”normi-perheissä” eläneet, eivät osaa ehkä aja-tella. Heidän ei tarvitse.

Sijaishuoltoa koskeva lainsäädäntö-kin on tullut kolmikolle tutuksi. ”Ongel-ma on, että biologisia vanhempia väkisin roikotetaan mukana, vaikka heillä ei oli-si mitään käsitystä lapsen arjesta”, Erk-ki sanoo. Hän pitää kohtuuttomana, että joutui pyytämään kirjallisen luvan bio-logiselta äidiltään kastetta ja konfirmaa-tiota varten.

Erkki ei vielä tiedä, mikä hänestä tu-lee isona, mutta tietää saavansa kodin tuen päätöksilleen. ”Taikuus ja mentalis-mi kiinnostavat tällä hetkellä”, esiinty-misestä pitävä Erkki miettii. Hän myön-tää, että sanavalmiudestaan ja vahvasta ilmaisukyvystä on kiittäminen myös si-jaisäiti Siskoa. ”Olen saanut hyvän kodin ja kasvatuksen, uuden mahdollisuuden. Se on kuin lottovoitto. Enempää en olisi voinut toivoa.”

Hillevi Westman toteaa, että sijais-vanhemmuuksiakin on erilaisia. On ih-misestä kiinni, millaista yhteinen aika

ja elämä on. ”Sijaisvanhemmilla ei ole velvollisuutta pitää yhteyttä itsenäistynei-siin nuoriin, mutta monet haluavat yhteyt-tä pitää. Yhteys on erityisen tärkeää, jos nuorelle ei ole muodostunut sijoituksen aikana tukiverkostoa omasta suvustaan.”

Luottamus luo rohkeutta

Parturi-kampaajaksi valmistunut Satu on mietteliäänä kuunnellut Erkin poh-diskelua. Hän on veljeään hiljaisem-pi, mutta sanoo joissakin asioissa ole-vansa tätä vahvempi. ”Täydennämme toisiamme, mutta olemme kuin ket-kä tahansa. Meilläkin riidellään”, hän naurahtaa ja huomauttaa, että pahaa mieltä ja kiukkua on helppo purkaa kaikkein läheisimpiin, sillä heihin voi luottaa.

”Luottamus antaa rohkeutta sanoa kielteisiäkin asioita, ja saada sanomi-sensa myös anteeksi.”

Satu kertoo, että hänellä on sijais-perheen lisäksi muutama hyvä ystävä. ”Nykyisin suurta kaveripiiriä pidetään jotenkin hienona. Minä en tarvitse niin paljon”, hän sanoo. Kauniille kasvoille herää hymy, ja olemus vapautuu, kun Satu paljastaa, että tärkeintä elämässä ovat hevoset. ”Ne ovat kantava voima. Ihmiset kyseenalaistavat, eläimet eivät koskaan.”

Satu on juuri muuttanut ensimmäi-seen, omaan asuntoon. Nuoresta iäs-tä huolimatta hän halusi itsenäistyä, ja sanoo olevansa onnellisessa asemassa.

”Minulla on Sisko-äidin luona paikka, minne mennä, jos tuntuu yksinäiseltä.”

Oman äidin silmissä olin täydellinen

Kenkäsuunnittelijana uraa luova Ange-line on istunut tyynenä ja kuunnellut vä-hän nuorempien jutustelua. ”Tunnistan omasta elämästäni paljon samaa, mutta minulla ei koskaan ollut kovin lämmintä suhdetta omaan sijaisäitiini. Sain kodista kyllä hyvän alustan kasvamiselle, oli ra-jat ja opittiin tekemään työtä.” Biologis-ta äitiään Angeline tapasi harvakseltaan. ”Tuolloin pidettiin parempana, että lap-set ja vanhemmat eivät näe kovin usein.”

Levollinen olemus on piilottanut tun-teet, jotka purkautuvat, kun nuori nai-nen miettii biologista äitiään. Angeline kertoo aina tienneensä, että tämä rakas-ti häntä ehdoitta. ”Tunsin, että äitini sil-missä olin täydellinen.”

Vaikka kaikki oli sijaiskodissa näen-näisesti hyvin, Angeline myöntää ihail-leensa tien toisella puolella asuneen lap-siperheen idylliä. Taiteellinen tyttö purki oman perheen kaipuutaan piirtämällä. ”Tein kuvia pupuperheestä. Siihen kuu-luivat isä-, äiti- ja lapsipupu.”

Lapsikylän lapset olivat Angelinen mukaan kuin yhtä perhettä. ”Olimme toinen toisemme voimavara, sillä kaik-kien elämässä kokemat nirhaumat teki-vät poikkeuksellisestakin taustasta luon-nollisen”, hän sanoo, mutta tunnustaa olleensa lapsikylästä lähtiessään ’ihan rikki’, mikä ei kuitenkaan johtunut vain

”Jokainen lapsi ja nuori tarvitsee ihmisen, joka välittää, ottaa

lähelleen ja antaa turvan tunteen.

Uudistuva lastensuojelu 1312 Uudistuva lastensuojelu Uudistuva lastensuojelu 13

Etunumi SukunimiTyötehtävä

lapsikylässä kasvamisesta.”Luottamus ihmisiin ja elämään alkoi

kasvaa vasta nuorisokodissa, Mimmiläs-sä, kiitos Hillevin, jonka kanssa oli help-poa jutella”, Angeline jatkaa.

Uskoon tulo toi rauhan Angelinen elä-mään. ”Sain uuden alun. Uskonto on osa tukiverkkoani. Seurakuntamme on ih-misiä varten, välillämme vallitsee syvä luottamus”, hän sanoo. Hymyillen Ange-line paljastaa, että pian edessä on tuntei-ta herättävä menneisyysmatka Turkkiin. ”Olen nähnyt turkkilaisen isäni viimeksi 11-vuotiaana. En tunne häntä, mutta odo-tan tapaamiselta paljon.”

Jälkihuolto on merkityksellistä aikaa

Kolmikon puheet ovat koskettaneet Hil-leviä ja Siskoa. Naiset ovat lastensuojelu-alan ja sijaishuollon asiantuntijoita, mut-ta myös välittäviä ja huolehtivia aikuisia. Ja selvästi ylpeitä hienoista nuorista.

”Heidän kohdallaan asiat ovat hyvin, sillä heillä on ollut mahdollisuus vaikut-taa siihen, milloin he ovat kokeneet ole-vansa valmiita itsenäistymään”, Hillevi viittaa Angelineen, Satuun ja Erkkiin.

REPORTAASI

”On kuitenkin harmillista, että nuoren ääni saattaa sijaishuollossa usein jäädä kuulematta. Aina pitäisi näet varmistaa, että muutokset eivät tule yllättäen tai lii-an aikaisin. On karhunpalvelus kaikelle tehdylle, jos joutuu 18-vuotiaana lähte-mään sijaiskodista, vaikka haluaisi vie-lä jäädä”, Hillevi sanoo. ”Lähettäminen maailmalle ennen aikojaan on sama kuin hylkääminen.”

Hillevi Westman haluaa huolensa vä-

littyvän myös päättäjille, jotka eivät vält-tämättä tunnista sijaishuollossa kasva-neen lapsen todellisuutta. ”Päättäjät eivät osaa ajatella, että sijoitettuna kasvanut tarvitsee luultavasti tavallista enemmän tukea itsenäistymiseen. Riippumatta yh-teiskunnan taloudellisesta tilanteesta kai-kenikäiset lapset ja nuoret tarvitsevat yhtä laadukasta hoivaa ja huolenpitoa. Tiukat ajat eivät saisi heijastua jälkihuol-toon vaatimuksena liian varhaisesta itse-näistymisestä”, hän vetoaa.

”Sosiaalitoimistot voivat olla hyviä ja asiantuntevia, mutta välittämisen tun-ne voi jäädä siellä puuttumaan. Ihmisellä on oikeus tuntea, että on jonkun mieles-sä läpi elämän”, Hillevi sanoo ja koros-taa, että tätäkin ajatusta vasten sijaishuol-tosuhdetta ei pidä väkisin ja äkkiseltään katkaista. Jälkihuoltoaika on nuoren itse-näisen elämän kannalta erittäin merkityk-sellistä ja ohjaa tulevaisuuden suuntaa.

Sadun äänessä kuultaa tietämys ja tiukkuus, kun hän toteaa, että jälkihuol-losta vastaavaksi ei kelpaa kuka tahansa. Tarvitaan tuttu ja turvallinen. ”Äiti on mi-nun jälkihuoltoni”, Satu sanoo ja katsoo lämpimästi Siskoa.

”Angelinen, Erkin ja Sadun kohdalla asiat ovat hyvin, sillä heillä on ollut mahdollisuus vaikuttaa siihen, milloin he ovat kokeneet olevansa val-miita itsenäistymään”, miettivät Hillevi Westman ja Sisko Niemi.

”Kuntatalouden tiukat ajat eivät saisi

heijastua jälkihuoltoon

vaatimuksena liian varhaisesta

itsenäistymisestä.


”Tukiverkkoa rakennettava sijoituksen alusta alkaen”SOS-Lapsikylän lastensuojelupäällikkö Anna-Liisa Koisti-Auerin mielestä sijaishuoltopaikan on aktiivisesti etsittävä lapsen lähipiiristä lasta kannattelevia ja vahvistavia ihmissuhteita.

Miten SOS-Lapsikylä toimii, jotta lapsille ja nuorille muodostuu riittävästi tukiverkkoja sijoituksen aikana? Tukiverkkojen kartoittaminen on tärkeä aloittaa jo lapsen sijoitusvaiheessa ja selvittää niin lapsen vanhemmilta kuin sosiaalityöntekijöiltä, ketä läheisiä lapsen elämässä on tai on ollut. On tär-keää, että lapsen lähipiiristä löytyisi lasta kannattelevia ja vahvistavia ihmissuhteita.

Miten lasten ja nuorten yhteydenpitoa biologisiin vanhempiin ja muihin läheisiin tuetaan? Lähtökohtana on asiakassuunnitelma ja siinä sovitut tavat tukea yhteydenpitoa. Bio-loginen perhe ja suku ovat tärkeä ihmissuhdeverkosto lapselle silloinkin, kun lähei-set eivät kykene toimimaan lapsen edun mukaisena tukiverkostona. Tilanteissa, joissa lapsi ei voi tavata vanhempiaan heidän omassa kodissaan, lapsikylässä on käytettävissä tapaamistiloja ja -asuntoja. Lapsikylä järjestää myös tuettuja ja val-vottuja tapaamisia. Lisäksi lapsikylissä järjestetään yhteisiä tapahtumia, joihin lap-set saavat kutsua omia läheisiään.

Millainen merkitys tukiverkostoilla on nuorten itsenäistyessä sijaishuollosta? Jokainen nuori tarvitsee aikuisten tukea. SOS-Lapsikylä on huolissaan nuorten oikeu-desta yksilölliseen jälkihuoltoon ja käytännöistä, jotka eivät turvaa nuorelle edes yhtä aikuista, jonka puoleen hän voisi kääntyä apua tarvitessaan. Mitä vahvempi tukiverkko nuorella on, sitä paremmat mahdollisuudet hänellä on itsenäistyä ja löytää oma paik-kansa yhteiskunnassa. Aina lapsen vanhemmat ja suku eivät tätä tukea pysty an-tamaan ja silloin korostuu sijaishuoltopaikan tukiverkosto ja kunnan tuki, jotta tätä verkostoa voidaan ylläpitää.

Tukeeko SOS-Lapsikylä yhteydenpitoa sijaishuollon päättymisen jälkeenkin? SOS-Lapsikylä tukee lapsikylissä sijoitettuina olleita 21 vuotta täyttäneitä aikuistuvia nuoria. Tuki voi olla yhteydenpitoa, tukea ja apua kriisitilanteissa tai opiskelijoiden taloudellista tuke-mista. Tämä niin sanottu jatkohuollon tuki toteutetaan SOS-Lapsikylän oman varainhankinnan turvin.

Miksi panostus tukiverkostoihin kannattaa? Sijoitettu lapsi tarvitsee tukiverkkoa elämässään kuten kuka tahansa lapsi ja nuori. Tu-kiverkostoihin panostamalla varmistamme, että nuori ei jää yksin ilman tarvitsemaansa tukea sijaishuollon päättyessä. Kaikkia lapselle tuttuja ja turvallisia aikuisia tarvitaan var-mistamaan lapsen kasvu tasapainoiseksi aikuiseksi, joka pystyy läheisiin ihmissuhteisiin ja itsenäiseen elämään.

Haastattelu ja kuva Elina Pitkäranta


Lastensuojelu kaipaa radikaalia muu-tosta. Vaikeissa elämäntilanteissa ole-via lapsia ja nuoria on autettava uudella tavalla. Yksityiskohtien sijaan on kat-sottava kokonaisuuksia. Näistä lähtö-kohdista alettiin suomalaista lastensuo-jelutyötä laittaa uuteen järjestykseen noin vuosi sitten, kun Yhdessä roh-keammin -kansanliike sai alkunsa.

Filosofi Kai Alhanen kylvi liik-keen siemenen julkaistessaan noin 1,5 vuotta sitten raporttinsa koskien las-tensuojelujärjestelmän hajanaisuutta ja pirstaleisuutta. Vaikka lastensuojelun asiakkaaksi tulleiden lasten ja perhei-den ympärillä toimii suuri asiantuntija-joukko, perheet eivät Alhasen mukaan silti aina saa tarvitsemaansa apua oike-

aan aikaan ja oikeasta paikasta.Lastensuojelun Keskusliiton erityis-

asiantuntija Susanna Hoikkala muis-telee, että raportti aiheutti tuolloin paljon keskustelua. Yksi aiheesta kiin-nostuneista oli Hoikkala itse.

”Olimme samaa mieltä siitä, että lastensuojelussa on paljon puutteita ja parannettavaa. Mietimme muiden

UNELMA INHIMILLISEMMÄSTÄ LASTENSUOJELUSTAYhdessä rohkeammin -liikkeen viiteen teesiin tiivistyy se, millaista ideaali suomalainen lasten-suojelu asiantuntijoiden mielestä olisi.

Teksti ja kuva Tiina Tuominen

Susanna Hoikkalan mielestä suomalainen lastensuojelu kaipaa radikaalia muutosta ja tuekseen laajaa kansanliikettä.


asiantuntijoiden kanssa, että tarvitaan konkreettinen, kansalaisia puhutteleva ohjelma siitä, millaista lastensuojelua Suomeen kaivataan.”

Ammattilaisten ja kokemus-asiantuntijoiden yhteinen ponnistus

Aluksi unelmaa inhimillisemmästä las-tensuojelusta lähtivät viemään eteen-päin Susanna Hoikkalan ja Kai Alhasen lisäksi kehittämispäällikkö Kati Pal-sanen SOS-Lapsikylästä, lastensuoje-lun ja lapsiperhepalveluiden kehittäjä ja tutkija Päivi Petrelius Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksesta, Ensi- ja turva-kotien liittoon siirtynyt kehittämispääl-likkö Tiina Muukkonen sekä nykyisin Pelastakaa Lapsissa työskentelevä ke-hittämispäällikkö Hanna Tulensalo.

Ydinporukka alkoi pohtia, millais-ta lastensuojelua he haluaisivat Suo-meen, jos heillä olisi valta päättää siitä. Teesit alkoivat muotoutua yhteistyös-sä mukaan kutsuttujen kommentoijien kanssa, jotka olivat pitkän linjan am-mattilaisia muun muassa eri yhteistyö-järjestöistä, tutkijoita yliopistosta ja kokemusasiantuntijoita. Lopulta saatiin hiottua viisi teesiä, niin sanottu julistus.

”Teeseissä on paljon eritasoisia asi-oita, jotka nivoutuvat toisiinsa. Julis-tuksessa lastensuojelu on ymmärretty laajana kokonaisuutena, ei pelkästään sijaishuollon kautta”, selittää Hoikkala.

Keskeisimmät asiat löytyvät alun tiivistelmästä: Täytyy taata vaikeis-sa elämäntilanteissa oleville lapsille ja nuorille edellytykset merkitykselliseen elämään, hyvinvointiin ja yhteiskun-nalliseen osallistumiseen. Antaa lapsel-le kokemus siitä, että hän on arvokas.

Mitä julistuksella sitten tavoitel-laan? Hoikkalan mukaan tavoitteena on saada kaikki mukaan liikkeeseen, sillä sitä ei ole tarkoitettu pelkästään asian-

tuntijoille ja ammattilaisille. Samalla lastensuojelua halutaan tehdä helpom-min lähestyttäväksi.

”Lastensuojelu on julkisuudessa hyvin kahtiajakautunut. Negatiivinen puoli saa paljon julkisuutta, mutta täy-tyy muistaa, että myös paljon hyvää ta-pahtuu kaiken aikaa. Tietysti epäkoh-distakin täytyy puhua, mutta soisin positiivisten kokemusten kulkevan rin-nalla.”

Läsnäoloa, kuulemista, kohtaamista

Liikkeen avulla halutaan myös muuttaa rakenteita sellaisiksi, että lastensuojelun ammattilaiset voisivat tehdä työtään mah-dollisimman hyvin. Hoikkala toivookin kuntapäättäjien antavan arvon vaativalle työlle. Hän uskoo, että elementit hyvään lastensuojelutyöhön ovat olemassa, mut-ta järjestelmän pitäisi tukea kohtaamisia ammattilaisen ja asiakkaan välillä.

”On tärkeää saada työstä positiivis-ta palautetta, saada tehdä sitä riittävillä resursseilla ja ehtiä aidosti kohtaamaan perheitä. Läsnäolo, kuuleminen, kohtaa-minen. Ilman niitä luottamusta ei voi ra-kentaa.”

”Jos työntekijä ajautuu liian ahtaal-le, eikä voi tehdä työtään niin hyvin kuin haluaisi, niin vaikuttaahan se väistämättä motivaatioon.”

Uusi sosiaalihuoltolaki saa Hoikkalal-ta kiitosta, mutta paljon on vielä tehtävää. Muun muassa keskeneräinen sote-uudis-tus on saanut aikaan odottavan ilmapii-rin myös lastensuojelussa: miten jatkossa mahdetaan toimia?

”Lastensuojelu ei saa jäädä tässä uu-distuksessa irralliseksi saarekkeeksi, vaan se pitää nivoa mukaan suunnitteluun. Se on erittäin tärkeä asia ja ansaitsee tulla huomioiduksi ja mukaan otetuksi.”

Lue lisää: yhdessarohkeammin.fi

YHDESSÄ ROHKEAMMIN – VIISI TEESIÄ:1. ELÄMÄNMUKAISTA AUTTAMISTALapsille ja nuorille tarkoitetuissa palveluissa on otettava lähtökohdaksi heidän omat ko-kemuksensa. Heitä on kuunneltava tarkasti ja kunnioitettava heidän käsityksiä omasta elämästään. Poliitikkojen, johtajien ja apua tarjoavien ammattilaisten on pyrittävä inhi-millisyyteen, poistettava jäykät toimintatavat ja tarpeeton kontrollointi.

2. KASVUYHTEISÖT KESTÄVIKSILasten ja nuorten kasvuympäristöjä ovat ko-dit, naapurusto, varhaiskasvatuksen yhtei-söt, koulut ja vapaa-ajan ryhmät. Jokaisen on saatava kokea näissä yhteisöissä itsensä hyväksytyksi, ja lähellä on oltava turvallisia aikuisia. Yhteisöjä on kehitettävä sellaisiksi, että vaikeissa elämäntilanteissa olevat lap-set ja nuoret saavat elää yhteisönsä tasa-arvoisina jäseninä.

3. TYÖTAVAT REMONTTIINVaikeissa elämäntilanteissa olevien lasten ja nuorten auttamiseen tarvitaan taitavia las-tensuojelutyön ammattilaisia. Työntekijöi-den asiakasmäärä on rajattava sellaiseksi, että he voivat paneutua tehtäviinsä ja pys-tyvät hyödyntämään parasta tutkimustietoa. Samalla on selkiytettävä viranomaisvaltaa käyttävien sosiaalityöntekijöiden tehtävät ja kehitettävä kaikkien ammattilaisten työtapo-ja dialogisiksi eli kohti avointa vuoropuhelua.

4. VALTA JA VASTUU TASAPAINOONLastensuojeluun liittyvän vallan ja vastuun jakautumista on selkiytettävä. Poliitikkojen, johtajien ja työntekijöiden on kaikkien tun-nistettava osuutensa lastensuojelun kriisiy-tymiseen ja sitouduttava puutteiden korjaa-miseen. On ryhdyttävä yhdessä luomaan avointa, kuuntelevaa ja kokemuksista op-pivaa johtamis-, työskentely- ja keskustelu-kulttuuria.

5. DEMOKRATIAA KAIKILLELastensuojelun tulee kaikissa yhteyksissä vahvistaa lasten, nuorten, vanhempien ja työntekijöiden kansalaisuutta ja tarjota heille mahdollisuuksia vaikuttaa lähiyhteisöihinsä ja yhteiskuntaan laajemmin. Demokratian li-säämiseen kuuluu palveluiden kehittäminen sellaisiksi, että kansalaiset voivat vaikuttaa niiden sisältöihin ja toteutustapoihin.



Punatiilisen rivitalon päätyasun-non edessä Espoon Tapiolassa on värikäs kynnysmatto, jos-sa lukee HOME, koti. Sisällä

kengät vaihdetaan villasukkiin. Keittiön-pöydällä on lounaan jäljiltä puoliksi syöty vuoka makaronilaatikkoa, ketsuppipullo ja kannullinen punaista tiivistemehua. Sa-laattia jäi yli enemmänkin. Niin kuulem-ma käy aina.

Kolme päivää viikossa auki olevassa Rytmissä 16–21-vuotiaita koulu- ja työ-elämän ulkopuolella olevia nuoria tuetaan arkirytmin löytämisessä ja ylläpidossa.

Teksti Lena Nelskylä Kuvat Heli Blåfield

Itsenäisen

elämän

harjoituskierros

SOS-Lapsikylän Rytmi-päivätoiminnassa

nuorelle opetetaan taitoja, joita hän

itsenäistyessään tarvitsee. Mutta koska

Rytmi on kuin koti, siellä saa myös vain

olla.

16 Uudistuva lastensuojelu


Tavoitteena on saada nuori tunnistamaan omia vahvuuksiaan ja löytämään voima-varoja, jonka jälkeen edellytykset tule-vaisuuden suunnitteluun ja suunnitelmiin sitoutumiseen vahvistuvat. Tällä tavoin nuori kerää valmiuksia ja kokemuksia omaa itsenäistä elämäänsä varten.

Rytmin toiminta sai nimekseen siksi, että samankaltaisten asioiden säännölli-nen toistaminen on elämää koossa pitävä hyvinvointia edistävä voima.

Viime vuosien aikana on puhuttu pal-jon syrjäytymisvaarassa olevista nuoris-ta. Se ei ole pelkkää puhetta. Suomessa

arvioidaan olevan ainakin 70 000 syr-jäytynyttä, joista kaksi kolmasosaa on 15–29-vuotiaita nuoria. Tilastokeskuksen mukaan heistä 60 % kiipeää ennen pitkää ylös syrjäytyneiden joukosta, mutta har-va onnistuu siinä ilman ulkopuolista apua.

SOS-Lapsikylän erityistyöntekijä Eija Leinonen antaa käytännön esimerkin po-lusta, joka voi viedä luisuun:

”Jos ammatilliset opinnot eivät suju-kaan kuin Strömsössä, nuori saattaa jättää koulun kesken ja jäädä kotiin neljän sei-nän sisään. Kun sinne kerran jähmettyy, sieltä on vaikea tulla ulos. Pitää olla joku,

joka välittää.”Sattuvasti keittiön radiosta kantautuu

Dingon Levottoman tuhkimon kertosäe, jossa lauletaan: ”elämä on helppoo silloin kun on joku, josta pitää kii”.

Koti eikä kerhohuone

Keinutuolissa kahvia Muumi-mukista hörppivällä Leinosella on kolmen vuosi-kymmenen kokemus lastensuojelutyöstä. Sinä aikana hän on ehtinyt nähdä mon-ta nuhjuisiin lakanoihin makaamaan jää-

Täällä saa olla juuri sellainen kuin on.”



nyttä nuorta, joiden elämällä ei ole ollut suuntaa.

Hän muistaa ajatelleensa jo monta vuotta sitten Jyväskylässä työskennel-lessään, että olisipa näillä nuorilla jokin paikka, jonne he voisivat päivisin mennä ja olla osallisina jossakin.

”Viikossa kahdessa vuorokausirytmi muuttuu. Yöstä tulee päivä ja päivät nu-kutaan. Jos se jatkuu pitkään, sellaisesta tilanteesta on vaikea päästä takaisin kiinni normaaliin arkeen ja elämään, joka tuntuu merkitykselliseltä”, Leinonen summaa.

Niin. Merkitykselliseltä. Tuohon sa-naan tiivistyy oikeastaan se perimmäisin, jota kaikki meistä ja etenkin elämänsä al-kuvaiheessa oleva nuori ihminen kaipaa-vat.

”Täällä saa olla juuri sellainen kuin on. Arvokas ja merkityksellinen kaikes-sa keskeneräisyydessään. Sellainen paik-ka pitäisi olla jokaisella.”

Oikeastaan Leinonen tulee tässä ku-vailleeksi kodin. Tästä syystä Rytmi ei ole mikään kalsea kerhohuone, vaan viih-tyisäksi ajatuksella laitettu kodinomainen paikka: seinillä taulut, ikkunalaudoilla

kukkaruukut ja olohuoneessa jalanpoh-jia mukavasti kutittava suuri karvamatto. Yläkerran makuuhuoneessa voi halutes-saan käydä vaikka ottamassa nokoset.

Torstaisin Leinonen valmistaa Ryt-missä päivällisen, jonne SOS-Lapsikylän nuoret ovat tervetulleita. Kuten päivälli-sellä on tapana, Rytminkin pöytään noste-taan silloin jotain vähän parempaa, vaik-kapa lohta.

”Vaikka tarkoituksenamme on opettaa itsenäiseen asumiseen liittyviä taitoja, vä-lillä on ihan jees istahtaa valmiiseen pöy-tään. Yksikin nuori sanoi tässä taannoin, ettei hajota niin paljon kun tietää, että jos-kus ruoka on valmiina”, Leinonen sanoo ja lisää sitten:

”Samoinhan on niillä nuorilla aikuisil-la, jotka käyvät omien vanhempiensa luo-na ruokailemassa. Se on sitä kodinomai-suutta.”

Syy nousta sängystä

Tärkeä osa arjen haltuunottoa on, että nuoret tulevat Rytmiin ennen aamukym-

mentä. Rytmissä opetellaan asioita, joita nuori tarvitsee arjessa; pyykinpesua, sii-voamista, ruuanlaittoa ja rahankäyttöäkin voidaan harjoitella esimerkiksi tekemäl-lä leikisti ostoksia netin ruokaupoissa tai vertailemalla asuntojen hintoja.

Ensimmäiset nuoret ovat käyneet Ryt-missä parin viikon ajan. Sinä aikana on opeteltu hiljalleen arjen haltuunottamis-ta. Nuoret ovat auttaneet ruuanlaitossa ja heidän kanssaan on käyty yhdessä muun muassa läheisessä ruokakaupassa ja pelat-tu pelejä. Aika paljon on istuttu sohvalla. Oltu vain.

Tapiolan lapsikylän vastaava sosiaali-työntekijä Tina Mäntymaa kertoo, että toiminta suunnitellaan kulloisenkin ryh-män ja yksilön omien tarpeiden mukaan.

”Joillain nuorilla on lyhytaikainen tar-ve, kun taas toiset kaipaavat tukea pidem-mäksi aikaa”, Mäntymaa sanoo.

Ruokapöydän ympärillä on kahdeksan tuolia. Sen verran nuoria Rytmiin kerral-la mahtuisi.

”Koska olemme vasta aivan alku-vaiheessa, on vaikea sanoa, millaiseksi Rytmin arki muovautuu ja kuinka hyvin

Tina Mäntymaan mukaan joillekin nuorille Rytmiin saapuminen voi olla ainoa syy nousta sängystä, pukea päälle ja lähteä kotoa.


saamme sitoutettua nuoret tähän,” Män-tymaa miettii.

Rytmi-päivätoiminnan kokeilu on saa-nut rahoituksensa lääkeyritys Janssen-Cilag Oy:ltä osana yrityksen yhteiskun-tavastuuta. Rahaa on budjetoitu kolmen vuoden ajaksi. Janssen-Cilagin tuki ei ole pelkästään taloudellista, sillä yrityk-sen vapaaehtoiset tulevat olemaan muka-na myös Rytmin arjessa esimerkiksi si-ten, että janssenilaiset pitävät työpajoja, joissa he voivat auttaa nuoria työelämään siirtymisessä oman ammattitaitonsa ja yh-teistyöverkostonsa kautta. Yrityksen va-paaehtoiset myös valmistavat Rytmissä kerran kuussa sunnuntailounaan.

Pidemmällä tähtäimellä tavoitteena olisi saada Rytmi-toimintaa myös muu-alle kuin Espooseen. Pienistä onnistumi-sista kertoo jo se, että tällä hetkellä toi-minnassa mukana olevat nuoret ovat saapuneet Rytmiin lähes joka päivä sen parin viikon aikana, kun he ovat olleet toi-

minnassa mukana. Jollekin nuorille Ryt-miin saapuminen voi olla ainoa syy nous-ta sängystä, pukea päälle ja lähteä kotoa.

Oman elämän starttipaketti

Rytmissä opittavat arjen taidot tulevat nuorilla käyttöön, kun he jossain vaihees-sa muuttavat omaan kotiinsa. Itsenäinen arki tuo mukanaan erilaisia ongelmia, jotka saattavat sekoittaa rytmin – tuon toimivan elämän koossapitävän liiman. Ratkaisuksi tähän Leinonen on kehittä-nyt SOS-Lapsikylän sijaishuollossa ole-ville nuorille aloitusboksin, josta löyty-vien tarvikkeiden ja työvälineiden avulla nuori pystyy palauttamaan rytmin ilman suurempia ponnisteluita. Huomatessaan selviytyvänsä itsenäisesti, nuori saa on-nistumisen kokemuksia omasta arjenhal-linnastaan.

Leinonen nostaa sisustusarkkitehti

Pauli Laitisen suunnitteleman ja puusep-pämestari Kauko Ala-Lehtimäen tilaus-työnä tekemän vanerilaatikon olohuo-neen lattialle, avaa sen kannen ja kaivaa esiin ensimmäisenä herätyskellon.

”Vaikka jos kännykän herätys ei toi-mikaan eikä nuori omista herätyskelloa, päivä voi helposti mennä pilalle jo heti aamusta”, Leinonen sanoo.

Aloitusboksissa on palovaroitin, pyörän pumppu ja renkaanpaikkaustar-vikkeet, pikaliimaa, tilanteesta kuin ti-lanteesta pelastavaa ”jeesusteippiä”, puhelinmuistio, kondomeja, Penninve-nyttäjän keittokirja, ensiapupakkaus, työkalupakki ja kansioita, joiden muovi-taskuihin nuoret voivat sujauttaa muun muassa todistukset ja muut tärkeät pa-perit.

Itsenäistymispakkauksia on tehty nyt neljäkymmentä ja lisää on tarkoitus ti-lata. Vastaanotto on ollut positiivista ja moni SOS-Lapsikylän ulkopuolinenkin on ilmaissut kiinnostuksensa hankkia moinen oman elämän starttipaketti esi-merkiksi ylioppilaslahjaksi.

”Nuorella ihmisellä on omaan kotiin muuttaessaan monesti niin paljon päh-käiltävää, että on hyvä jos erilaiset tar-vikkeet löytyvät kätevästi samasta pai-kasta”, Leinonen toteaa.

Lisäksi Fiskars on jo vuosien ajan lahjoittanut oman keittiön starttipaketin jokaiselle SOS-Lapsikylästä itsenäisty-välle nuorelle.

Leinonen ja Mäntymaa ovat yhtä mieltä siitä, että vielä arkirytmiä raken-tavien rutiinien ja niissä auttavien työka-lujenkin käytön opettelemista tärkeäm-pää on läsnäolo. Se on kaiken lähtökohta ja se muodostaa merkityksen.

”Nuorelle on tärkeintä, että joku on aidosti hänestä kiinnostunut. Yhteinen aika on paras apu. Se on samalla hoivaa ja huolenpitoa”, Mäntymaa sanoo.

Leinonen nyökkäilee vieressä ja jat-kaa:

”Niin, sellainen hoitava arki. Se on parasta ja sitä me haluamme täällä tar-jota. Rytmiin voi tulla tankkaamaan sitä, että jaksaa sitten jossain vaiheessa itse-näistyä.”Aloitusboksin tarvikkeiden avulla nuori saa onnistumisen kokemuksia arjen hallinnasta.

Rytmiin voi tulla tankkaamaan hoitavaa arkea, että jaksaa jossain vaiheessa itsenäistyä.”

Uudistuva lastensuojelu 2120 Uudistuva lastensuojelu Uudistuva lastensuojelu 2120 Uudistuva lastensuojelu

VOIMA VAIKUTTAAKun kahdeksan vuotta sitten aloitettiin, ei voinut edes unel-moida siitä, missä tänään oltaisiin. Silloin 10 tyttöä kokoon-tui kerran kuukaudessa keskustelemaan lastensuojelun sijais-huollosta. Kun yksi kertoi, toiset kuuntelivat. Kuultiin tarinoita sosiaalityöntekijöistä ja vaihtuvista asuinpaikoista. Tunnettiin nahoissamme syyllisyyttä, häpeää, iloa, vihaa ja selviytymi-sen voimaa. Vuodatettiin kyyneleitä surusta, rohkeudesta ja sy-västä naurusta. Lastensuojeluun syntyi ensimmäinen nuorista koostuva kehittäjäryhmä, Pesäpuu ry:n Selviytyjät. Kun kuusi vuotta sitten avasimme ryhmän miehille, järjes-timme samana vuonna Pohjoismaiden ensimmäisen Nuorten Foorumin. Halusimme antaa vertais- ja kehittämiskokemuk-sen myös muille nuorille. Tämän jälkeen toiminta laajeni. Tänä vuonna pidetään 30. foorumi ja perustetaan lähes 20. nuorten kehittäjäryhmä. Kehittämisen voima vaikuttaa yksilöiden elä-mään, yhteisöjen toimivuuteen ja yhteiskunnan rakenteisiin. ”On saanut ymmärtää omien kokemusten olevan tärkeitä ja arvokkaita, että niitä voi hyödyntää kehittämisessä. Tämä antaa valtavasti voimaa jaksaa elämässä.”

Nuori lastensuojelun kokemusasiantuntija

Kokemusasiantuntija on nuori henkilö, jolla on omakohtaista kokemusta lastensuojelusta ja hän on halukas jakamaan koke-muksiaan sekä kuulemaan muiden näkökulmia asioista, joita yhdessä tarkastellaan. Nuori on tietoinen siitä, että hänen ko-kemuksensa tulevat osaksi kehittämistyötä. Kun nuori heijas-taa käsiteltävään asiaan ajatuksensa, tunteensa, toiveensa ja odotuksensa, on aikuisilla vastuu siitä, että kehittäjäryhmä on turvallinen ja toimii eettisesti vahvalla pohjalla.

Usein nuori kokemusasiantuntija on hyvin tietoinen omista arvoistaan ja toiminnastaan, sillä hän on ryhmässä tarkastellut ja testannut oman elämänsä kysymyksiä. Itkenyt ja nauranut yhdessä, kokenut jakamisen voiman. Nuoret eivät aja omia etujaan, vaan toimivat sen eteen, että tulevaisuudessa lapsilla asiat olisivat paremmin. Heille on tärkeää puolustaa heikompia ja auttaa samassa tilanteessa olevia lapsia ja nuoria.

#voimavaikuttaa!

Lastensuojelun kokemusasiantuntijuuden taustalla on ajatus, että nuoret otetaan tasa-arvoisesti mukaan tarkastelemaan ke-hitettäviä asioita. Kokemustieto tunnistetaan ja tunnustetaan. Nuorten kokemusasiantuntijoiden verkosto on esimerkki sii-tä, miten hienosti kokemustieto on otettu teoreettisen tiedon ja ammattilaisten tietotaitojen rinnalle. Nuoret ovat usein ol-leet ytimessä ja tuoneet valoon asioita, joihin aikuiset ovat so-keutuneet.

Voima vaikuttaa -nuorten kokemusasiantuntijoiden verkos-toa kudotaan. Tammikuussa tehtiin historiaa, kun Tampereella kokoontui yli 50 nuorta lastensuojelun kokemusasiantuntijaa ja 15 ryhmän vetäjää VOIMA VAIKUTTAA! -verkostotapaa-miseen. Päivän inspiroiva henki lähti osallistujien mukana heidän omiin ryhmiinsä. Lue raportti päivän keskusteluista: http://www.pesapuu.fi/piilosivut/nuoret/materiaalit/

Tällä palstalla seurataan jatkossakin verkoston kuulumisia. Kirjoituksessa peilataan ”MUUTOSVOIMAA – kohti nuorten kokemusasiantuntijuutta lastensuojelussa” -oppaan näkökul-mia. Opas valmistuu syksyllä 2016. (Barkman, Inkinen, Iso-niemi ja Vario, 2016, Pesäpuu ry).

Teksti ja kuva Johanna Barkman, Selviytyjät-tiimin vetäjä, Pesäpuu ry

NUORTEN KOKEMUS-

ASIANTUNTIJOIDEN

VERKOSTO


Uudistuva lastensuojelu 21Uudistuva lastensuojelu 2121 Uudistuva lastensuojelu

SOS-LAPSIKYLÄN NUORTEN FOORUMIT VAHVISTAVAT OSALLISUUTTA

Teksti ja kuva Ari Koskela

SOS-Lapsikylä toimii aktiivisesti lasten ja nuorten osallisuuden vahvistamiseksi. Kannustamme lapsia ja nuoria ilmaisemaan, mitä he haluavat ja toivovat. Aikuisia puolestaan opastamme kuuntelemaan ja arvostamaan lapsen ja nuoren tarpeita sekä ottamaan ne vakavasti. Jokaisessa toimipisteessämme kokoontuu lasten ja nuorten foorumi. Seuraavassa on kuulumisia Punkaharjulta.

Punkaharjun nuorten foorumi on lapsi-kylän kouluikäisille tarkoitettu kehittä-jänuorten ryhmä. Säännöllisesti kerran kuussa kokoontuvassa ryhmässä nuoret saavat jakaa omia kokemuksiaan ja an-taa toisilleen tukea. Kävijöitä on ollut parisenkymmentä. Tammikuussa pyö-rähti käyntiin kolmas toimintavuosi.

Kokoontumisissa on ollut monen-laista keskusteltavaa. Aiheet ovat ol-leet nuoria itseään koskevia, lapsikylän omaan toimintaan liittyviä tai järjestön yhteisiä, osallisuutta lisääviä toiminto-ja käsitteleviä.

Nuoret saavat kokemusta asioihin vaikuttamisesta oman lapsikylän toi-minnan suunnittelussa ja toteuttamises-sa. Nuorisotilan toimintaperiaatteet ja käytön ohjaaminen ovat foorumin vas-tuulla. Nuoret ovat myös saaneet jär-

jestää kirpputoripäiviä ja suunnitella niiden tuoton käyttöä. Lisäksi he ovat organisoineet toimintapäiviä yhdessä aikuisten kanssa.

Keväällä nuoret toivoivat, että foo-rumissa käsiteltäisiin kahta heidän kan-naltaan tärkeää ja ajankohtaista aihet-ta. Ensimmäinen on seurustelu ja toinen nettikiusaaminen ja sosiaalinen media. Ryhmissä on keskusteltu myös lasten ja nuorten kokemuksista asiakassuunnitel-maneuvotteluissa ja muissa palavereissa, joissa he ovat aikuisten kanssa. Lapsen silmin palaverit näyttäytyvät eri valos-sa kuin aikuisten. Kokemuksista kerto-minen on tärkeä osa kuulluksi tulemista.

Yhtä iso kysymys on se, miten lap-sikylän lapset ja nuoret voivat. Tätä ky-symystä on pohdittu ryhmissä ja piirret-ty hyvinvoinnin mittareita kuvaamaan

kaikkia kotien jäseniä. On myös poh-dittu, että hyvinvoinnin kehitystä olisi hyvä seurata pidemmälläkin aikavälillä.

Viime syksynä SOS-Lapsikylän ke-hittämispäivillä oli ensimmäistä ker-taa mukana kokemusasiantuntijanuo-ria. Nuoret ovat halukkaita kertomaan kokemuksistaan ja rohkaistuttuaan ovat hyvin innokkaita osallistumaan erilai-siin kehittämistilaisuuksiin ja suunnit-telukokouksiin. Odotammekin innolla, milloin SOS-Lapsikylän kehittäjänuoret kokoontuvat ensimmäistä kertaa suu-remmalla joukolla yhteen.

On innostavaa ja voimauttavaa näh-dä nuoria, joiden kanssa saa jakaa elä-män kaikkia puolia. Nuoria, jotka ymmärtävät toisiaan ilman pitkiä esipu-heita, ja voivat yhdessä nähdä enemmän mahdollisuuksia kuin uhkia.


Punkaharjulla nuorten foorumissa on pohdittu

muun muassa hyvin-voinnin mittareita.

22 Uudistuva lastensuojelu Uudistuva lastensuojelu 23Uudistuva lastensuojelu 23

50-vuotisjuhlaseminaari 19.10.2016 | Merkitse jo kalenteriisi!

SOS-Lapsikylä sai merkittävän kutsun puhujaksi OECD:n foorumiin

Suomen SOS-Lapsikylän konseptoima perheiden hyvinvoinnin tuottamisen malli on noteerattu kansainvälisesti korkealla tasolla ja lapsikyläjärjestö on kutsuttu puhujaksi OECD:n vuosittaisen ministerikokouksen yhteydessä jär-jestettävään foorumiin Pariisissa. Foorumi kokoaa vuosittain yhteen valtioiden johtajia, ministereitä, yritysjohtoa, keskeisten kansalaisjärjestöjen edustajia ja mediaa. Tämän vuoden teemana foorumissa on tuottavuus, osallistavuus ja kestävä kehitys. Kutsun OECD:ltä on saanut SOS-Lapsikylän kehittämispäällikkö Kati Palsanen, jota on pyydetty esittelemään taloudellisesti kestävää perheiden hyvinvoinnin

tuottamisen mallia. Uutta mallia on määrä toteuttaa yhteistyössä kuntien kanssa. Varkauden kaupunki on ensim-mäisenä lähtenyt mukaan hankkeeseen.

Mistä toimintamallissa on kyse? SOS-Lapsikylä on kehittänyt yhdessä Varkauden kaupungin kanssa uu-denlaisen toimintamallin, jossa tavoitteena on samanaikaisesti lisätä perheiden hyvinvointia ja vähentää perhepalveluiden kustannuksia. Perheiden hyvinvoinnin edistämisellä tavoitellaan perheiden välisten hy-vinvointierojen kaventamista. Lapsiperheiden palvelujen kustannukset ovat nousseet vuosi vuodelta jo vuosi-kymmenten ajan. Keskeinen kustannusten nousuun vaikuttava tekijä on korjaavien palveluiden suuri tarve sekä palvelujärjestelmän pirstaleisuus. Kyseessä on iso yhteiskunnallinen haaste, jota nyt lähdetään ratkaisemaan. Lue lisää: www.sos-lapsikyla.fi/mita-me-teemme/perheiden-hyvinvoinnin-edistaminen

SOS-Lapsikylän seminaari lastensuojelusta 19.10.2016 Espoossa

Vuonna 1966 avattu Tapiolan lapsikylä viettää tänä vuonna 50-vuotisjuhlavuottaan. Sen kunniaksi jär-jestetään lastensuojeluteemainen 50-vuotisjuhla-seminaari keskiviikkona 19.10.2016.

Lisätietoa seminaarin ohjelmasta tulee lähempänä ajankohtaa verkko- sivuillemme www.sos-lapsikyla.fi, mutta päivämäärä kannattaa merkitä jo kalentereihin!


”Mun taustalla ketä vaan pelottais, miten pärjää” Sijaishuollosta itsenäistyvällä nuorella on vaara jäädä kovin yksin. Tukena ei välttä-mättä ole ketään tuttua aikuista, jolta kysyä neuvoa. Miten hankin ensimmäisen vuokra-asunnon? Mistä löydän itselleni sopivan alan? Kuka auttaa vaihtamaan palaneen lampun?

SOS-Lapsikylän asiantuntijapaneelissa keskustellaan, miten lastensuojeluasiak-kuuden siirtymistä sukupolvelta toiselle voidaan ehkäistä tukemalla sijaishuollosta itsenäistyviä nuoria elämän taitekohdissa. Paneelissa ovat mukana tutkija, lastensuo-jelun kokemusasiantuntija sekä edustajat poliitiikasta ja yritysmaailmasta. Minä olen täällä -teatteriryhmä elävöittää keskustelua draaman keinoin.

Tapahtumamme löydät SuomiAreenan Soste-lavalta, Porin kaupungintalon pihalta keskiviikkona 13.7. klo 10.00.

Tule kuulemaan tärkeää asiaa!

SOS-Lapsikylä SuomiAreenassa Porissa


Monipuolisia ja räätälöityjä palveluja lasten ja perheiden tarpeisiin

Toimeksiantosuhteinen perhehoito (perheiden

valmennus ja tuki)

Yhteisön ja moniammatilli-sen tiimin tukema perhehoito

lapsikylässä

Sijaishuoltoa nuorille (+ kotiopetus)

Asumisharjoittelu

Jälkihuolto

Jatkohuolto (21 vuotta täyttäneiden tuki)

Perhetyö ja perhekuntoutus

Tukiperhe ja tukihenkilö

Lasten ja perheiden leirit

Harrastusten ja koulunkäynnin tuki

Theraplay® -vuorovaikutusterapia

Tuetut ja valvotut tapaamiset

Lasten ja perheiden varhainen tuki

Paikka- ja palvelutiedustelut toimipisteistä, yhteystiedot: www.sos-lapsikyla.fi/paikkatiedustelut tai lastensuojelupäällikkö Anna-Liisa Koisti-Auer, p. 040 524 5747.

Kuv

a: T

hink

stoc

k/gp

oint

stud

io

Keskustoimisto, Helsinki

Ylitornio

Leirikeskus Oravanpesä, Pello

Vihanti

Kaarina

Jyväskylä

TamperePunkaharju

Espoo

5

43

2 1

Alueet: 1. Etelä-Suomi 2. Länsi-Suomi 3. Sisä-Suomi (Pirkanmaa - Kanta-Häme - Etelä-Pohjanmaa) 4. Keski- ja Itä-Suomi 5. Pohjois-Suomi

uudistuva lastensuojelu 2/2016

Documents