uudistuva lastensuojelu 2/2015

LASTENSUOJELU

Anu Häkkisen lapset asuvat SOS-lapsikylässä.

”Enää en häpeä”

U U D I S T U V A

2/2015

LEHTI

Sinulle

ammattilainen

Varkaus uudistaa perheiden tukemista - sivu 6 Lastensuojelusta lasten suojelemiseen - sivu 20

Uudistuva lastensuojelu 32 Uudistuva lastensuojelu

Julkaisija:SOS-LapsikyläSnellmaninkatu 13, 00170 HELSINKIpuh. (09) 5404 880keskustoimisto@sos-lapsikyla.fiwww.sos-lapsikyla.fiwww.sos-childrensvillages.org

PäätoimittajaJari Ketola

ToimituspäällikköAija Rikala

ToimitussihteeriElina Pitkäranta

facebook.com/soslapsikyla

Tässä lehdessä:

TILAA LEHTIitsellesi tai tuttavallesi lähettämällä yhteystiedot sähköpostilla [email protected]

SOS-Lapsikylän tavoitteena on lisätä lasten ja perheiden hyvinvointia Suomessa ja maailmalla. Autamme perheitä varhaisen tuen sekä avo- ja sijaishuollon palveluin. Keräämme myös varoja lasten ja perheiden tukemiseen. SOS-Lapsikylä on toiminut Suomessa vuodesta 1962 ja se on kansainvälisen SOS Children’s Villages -järjestön jäsen. Järjestöllä on toimintaa yli 130 maassa. Suomen toimintaan voi tutustua osoitteessa www.sos-lapsikyla.fi ja kansainvälisen SOS-lapsikyläjärjestön työhön osoitteessa www.sos-childrensvillages.org.

PEFC/02-31-151441 619Painotuote

UlkoasuElise Liikala

KansikuvaRaisa Kyllikki Ranta

PainoPunaMusta

ISSN 2342-8244

3 Pääkirjoitus

4 Silmiin katsomisella on merkitystä SOS-Lapsikylän Theraplay-terapeutti Ilona Vierikko kertoo, millaisia onnistumisia terapialla on lapsikylissä saatu aikaan.

6 Varkaus luo SOS-Lapsikylän kanssa uuden palvelumallin lapsiperheiden tukemiseen Varkauden kaupunki on ottanut määrätietoisen askeleen kohti lapsiperheiden ketterää tukemista.

8 Reportaasi: Yhteistyö lasten läheisten kanssa – ”Uskallan jo haaveilla lasten paluusta” Lasten huostaanoton kokeneen Anu Häkkisen tarina, puheenvuoroja yhteistyön sujumisesta sekä asiantuntijan ja nuoren kommentit yhteistyöstä läheisten kanssa.

15 Uusia avauksia Kaarinassa Kaarinan SOS-lapsikylä on avannut ovensa kaarinalaisille vauvasta vaariin.

17 Hanna Hägglund: Ylpeys ja ennakkoluulo – järki, tunteet ja yhteis- työ sijoitettujen lasten läheisten kanssa

18 Meillä tutkitaan: Miten ehkäistä ylisukupolvista lastensuojeluasiakkuutta?

20 Lastensuojelusta lasten suojelemiseen Dosentti Matti Rimpelä sanoo lasten suojelemisen jääneen lastensuojelun jalkoihin.

21 Matti Rimpelä: Maalaistalon pojasta lasten hyvinvoinnin asiantuntijaksi

22 SOS-lapsikylien asema kilpailutuksissa ongelmallinen – Valvira vastaa

23 SOS-Lapsikylä valmentaa parhaillaan kymmeniä perheitä toimimaan sijaisvanhempina

Uudistuva lastensuojelu 3

Hoivapalvelun missiolla on väliä!

Kansakuntamme on ajautumassa euroalueen keskinäisen hoivan periferiakerhoksi. Uusien vallankahvassa aloittavien poliitikkojen toivotaankin löytävän vastauksia kustannuste-hokkaamman ja inhimillisemmän hoivan järjestämiseksi. Kes-kittymällä vain kuntien, yhdistysten tai yritysten palvelukustan-nusrakenteeseen vastauksia ei löydetä. Hoivarakenteen johtamisella ja hoivapalvelun antajan missiolla on kes-keinen vaikutus hoivapalvelujen kustannuksiin sekä laatuun. Edellisellä hallituskaudella tehty, kuntien kustannuksia 50 miljoonaa euroa lisäävä perhe-hoitajalain uudistus on esimerkki lainsäätäjän huonosta hoivakentän todellisuuden tuntemi-sesta ja arjen toimijoiden kuulemisesta.

Yritysten missiota johtaa ajatus voiton tuot-tamisesta, jota ilman hoivayrityksiä ei olisi. Sen sijaan kuntien, järjestöjen ja säätiöiden missiota ohjaa tavoite, jossa ihminen ja yhteiskunta voi-vat paremmin. Näiden toimijoiden mahdollinen palveluista jäävä tuotto ohjataan tehokkaampien toi-mintamallien ja hyvinvointia tukevien palvelujen tuot-tamiseen. Tavoitteenamme onkin tehdä itsemme tarpeet-tomaksi. Ilman tätä missiota järjestöillä ei ole oikeutta olla olemassa. Tässä järjestöt poikkeavat oleellisesti yritystoi-minnasta, joka etsii alati kasvavia markkinoita ja parempia voittomarginaaleja.

Kuntien keskeisenä roolina on järjestää hoivapalvelut niin, että ne joustavat asiakkaiden tarpeisiin. Tämä voi to-teutua vain sellaisella strategisella johtamisella, millä este-tään palvelujen tuottajia poimimasta arvosysteemistä herk-kupalat. Kustannusten minimointi kilpailuttamalla estää tällä hetkellä järkevän kumppanuuden sekä ennakoivat ja edulli-semmat palvelut.

Kuntien on nyt tehtävä strategisia valintoja, joilla ne var-mistavat hyvinvoinnin lisääntymisen ja sitä kautta vähentävät raskaimpien palveluiden tarvetta. Spekulaatio hoivan tuottajien paremmuudesta ei anna vastausta tulevaisuuden hyvälle hoivalle. Asiakkaalle lisäarvoa ei tuo se, onko palveluntuottajana yritys, kun-ta vai järjestö, jotka kaikki voivat tuottaa hyvää palvelua. Sen si-jaan veronmaksaja ja yhteiskunta hyötyvät siitä, että hoivan tuot-taja maksaa verot Suomeen eikä jaa voittoa omistajilleen.

PÄÄKIRJOITUSJari Ketola, toiminnanjohtaja, p. 040 848 1917, [email protected]

4 Uudistuva lastensuojelu Uudistuva lastensuojelu 5

”SOS-lapsikyliin sijoitetut lapset ovat usein hyvin trau-matisoituneita ja usein traumat ovat tapahtuneet jo siinä vai-heessa lapsen kasvua, jossa lapsi ei osaa vielä puhua. Silloin Theraplay®-terapia on hyvä toimintatapa, koska pääsemme kä-siksi vaikeisiin asioihin kosketuksen ja katseen avulla. Terapi-an ajatus lähtee siitä, että lapsi tarvitsee turvaa. Leikki on lap-selle tyypillinen tapa oppia uusia asioita. Leikin ja tekemisen kautta voidaan opettaa vuorovaikutuksessa välttämättömiä tai-toja”, kokenut SOS-Lapsikylän Theraplay-terapeutti Ilona Vie-rikko kertoo.

Ylisukupolvisen lastensuojeluasiakkuuden kierteen katkaisua”Minulla oli kerran 6-vuotias syljeskelevä tyttö Theraplay-tera-piassa. Kun hän tuli esimurkkuna 12-vuotiaana uudelle jaksolle itsetuntoaan vahvistamaan, hän oli niin ihana lapsi, että kutsuin hänet assarikseni, kunhan hän ensin vähän kasvaisi. Nyt hän

Teksti Johanna Frondelius Kuvat Elise Liikala

Silmiin katsomisella on merkitystä

on jo aikuinen ja hänellä on itsellään lapsi, jolle hän osaa olla vanhempi. Hän laulaa ja leikkii ja osaa käyttää kaikkia vuoro-vaikutuksen keinoja. Hänen kohdallaan ylisukupolvinen lasten-suojeluasiakkuus katkeaa, kun hyvät taidot siirtyvät eteenpäin. On ollut myös ihanaa nähdä, että lapsikyläperhe on hänen tu-kenaan edelleen, vaikka hän on jo aikuinen. Näin sen pitääkin mennä, eihän kukaan sano muissakaan perheissä, että olet nyt täysi-ikäinen, älä enää tule tämän pöydän ääreen. Meillä SOS-Lapsikylässä on jälki- ja jatkohuollon puitteissa mahdollisuus nuorten itsenäistymisen tukemiseen. Tämä asia pitää olla kaikil-la myös sydämissä: pidämme näistä lapsista huolta.”

Tällä hetkellä yksi SOS-Lapsikylän kehittämiskohde on yh-teistyö sijoitettujen lasten vanhempien kanssa. Terapiassakin tämä pyritään ottamaan huomioon. ”Olen jatkanut joidenkin lasten kanssa Theraplay-jakson jälkeen DDP®-hoitoa (Dyadic Developmental Psychotherapy), jossa tulee luontevasti mukaan myös lasten vanhempien tapaaminen. DDP-hoidossa piirretään mm. elämänjana, johon merkitään tapahtumia lapsen elämän

SOS-LAPSIKYLÄ PALVELEE

Ilona Vierikko työskentelee SOS-Lapsi-kylässä Theraplay®-terapeuttina.

Theraplaysta käytetään myös nimeä vuorovaikutusterapia.

Theraplay-terapiassa saippuakuplia kuluu! Leikin avulla opitaan vuorovaikutustaitoja.


varrelta. Lapsen syntymävanhempaa pyydetään mukaan, sillä hän on ainoa, joka tietää näistä asioista.

Konsultaatiota ja ennalta ehkäisyäIlona Vierikko on mukana myös Lapin SOS-lapsikylän uudessa työskentelyta-vassa, jossa hän menee kerran kuussa asumaan lapsikyläperheeseen kahdek-si vuorokaudeksi ja on silloin yksi las-ten hoidosta ja kasvatuksesta vastaavan kotitiimin jäsenistä. ”Sovimme ja sitou-dumme yhteisiin pelisääntöihin ja kir-jaamme ne ylös. Silloin kuka tahansa voi tarkastaa paperista, mitä olemme so-pineet. Kaikki työntekijät ovat sanoneet, että käynnit ovat olleet todella hyviä. Roolit ovat selkiytyneet ja se on helpot-tanut kodin arkea kovasti. Kun tulen ul-kopuolelta, niin minun on helppo esittää kysymyksiä, joita kotona ei ole huomat-tu edes ajatella. Nyt olemme aloittaneet Vihannin lapsikylässä samanlaisen toi-mintatavan ja se on alkanut myös hyvin. Toivoisin, että erilaisia työskentelytapo-ja voisi kehitellä laajemmaltikin”, Ilona Vierikko kertoo.

Ennaltaehkäisy on tärkeää: sen arvo tulee jatkuvuudesta ja ennustettavuudes-ta. ”Kun työskennellään pitkä jakso las-ten kanssa, saadaan parempia tuloksia aikaan. Yhteys lapseen ja nuoreen luo-daan jo ennen kuin ongelmia esiintyy. Jos nuori villiintyy jossakin vaiheessa,

on yhteys terapeuttiin ja muihin omiin ihmisiin luotu paljon aiemmin lapsuu-dessa ja silloin se kantaa vaikeankin ajan yli. On tärkeää antaa lapselle pysyvyy-den viesti.”

Lapsen syntymävanhem-mat vahvemmin mukaanIlon aiheita työssään Ilona kertoo ole-van ne kerrat, kun hän kuulee, että The-raplay-terapiaa käytetään ja arvostetaan. ”Toimintaterapeuttina työskentelevä, aikoinaan Tapiolan SOS-lapsikylässä kasvanut nuori mies kertoi, että hän on kuullut hyvää Theraplaysta. Hän halusi tulla kuulemaan siitä lisää, sillä hän aikoi mahdollisesti käyttää sitä omassa työs-sään. Kerroin hänelle asiasta ja opetin vähän menetelmiäkin. Sanoin, että lap-sille on tärkeää, että opetellaan vuorovai-kutusta ja näytetään että silmiin katsomi-sella on merkitystä.”

Ilona Vierikko on tyytyväinen sii-tä, että SOS-Lapsikylä avautuu entistä enemmän ulospäin. ”On tärkeää huomi-oida myös syntymävanhemmat ja työs-kennellä heidän kanssaan. Lapsille on tärkeää, että ympärillä on rakastavia ih-misiä. Lapsi ymmärtää, että hänellä voi olla useita aikuisia, joille hän on tärkeä ja joista kaikista hän voi pitää. Kun van-hempi kertoo lapselle, että sijaisvanhem-pi pitää sinusta huolta ja sinun on hyvä olla hänen kanssaan, sijaisperheessä asu-minen on lapsellekin paljon helpompaa.”

Kuka olet ja mitä teet?Olen Ilona Vierikko ja työskentelen SOS-Lapsiky-lässä Theraplay®-terapeuttina. Peruskoulutuksel-tani olen psykiatrinen erikoissairaanhoitaja ja vuo-desta 2001 olen työskennellyt SOS-Lapsikylässä. Etupäässä tehtävääni kuuluu kaikki, mikä liittyy vuorovaikutukseen.

Mikä sinua motivoi työssäsi?Näin monen vuoden jälkeen voin sanoa, että ih-misen kohtaaminen on tähtihetkeni. Olen ollut pit-kään tässä työssä ja saanut olla mukana pienten Theraplay-lasteni aikuiseksi kasvamisessa. Työn suola on kohdata lapsia eri elämänvaiheissa.

Millaisena näet lastensuojelun tulevaisuuden?Ainoa mahdollisuus lastensuojelussa on, että sitä tehdään perheiden kanssa yhdessä ja en-naltaehkäisevästi. Syntymävanhempien mukaan saaminen on tärkeää ja näen myös jatkuvuuden merkityksen suurena. SOS-lapsikylät pystyvät tar-joamaan jatkuvuutta, sillä vaikka sijaisvanhempi lähtisi, niin muut tutut ihmiset kylässä pysyvät. On tärkeää, että yhteys ei katkea, vaikka lapsi kasvaa-kin aikuiseksi ja muuttaa pois.

Mikä sinua auttaa jaksamaan työssäsi?Ihmisen kohtaaminen on ihanaa, nautin siitä edel-leen näinkin monen vuoden jälkeen. Nautin myös suunnattomasti lapsenlapsistani ja heidän kans-saan olemisesta ja siitä, miten he opettavat minua erilaisissa asioissa. On mahtava huomata, että voin oppia näinkin vanhana uusia asioita. Minulla on myös omat, rakkaat liikuntaharrastukseni, hiki-jumppa ja salsa, joita olen harrastanut jo kahden-kymmenen vuoden ajan.

On tärkeää huomioida biologiset vanhemmat ja työskennellä heidän kanssaan. Lapsille on tärkeää, että ympärillä on rakastavia ihmisiä.

”


Varkauden kaupunki on ottanut määrätietoisen askeleen kohti lapsiperheiden tukemisen ketterää toimintamallia. Uudistuksen lähtökohtana on lasten, nuorten

ja perheiden hyvinvoinnin edistäminen. Suunnittelutyö on aloitettu yhdessä SOS-Lapsikylän asiantuntijoiden kanssa.

Varkauden ja SOS-Lapsikylän kumppanuus alkoi helmikuus-sa Tekes-hankkeen ja SOS-Lapsikylän rahoituksen turvin. Jär-jestön ja kaupungin yhteistyö on luontevaa, sillä kummatkaan eivät tavoittele toiminnassaan voittojen maksimointia. SOS-Lapsikylä käyttää taloudellisen ylijäämänsä aina palveluidensa kehittämiseen, ja toimijat voivat olla varmoja siitä, että SOS-Lapsikylän palveluita hankkiessaan verorahat jäävät Suomeen.

Peruspalveluiden laajentaminen kaikkien etuHuostaan otettujen lasten ja nuorten määrä on pysynyt Varkau-dessa usean vuoden ajan suurin piirtein samana. Tällä hetkellä huostaan otettuja lapsia ja nuoria on yhteensä 49, joista 37 on sijoitettuna perheisiin.

”Uuden, ennaltaehkäisevän palvelurakenteen avulla pyrim-me vähentämään huostaanottoja, jotta vältytään inhimillisiltä kärsimyksiltä. Samalla kaupunki säästää rahaa, koska huostaan-otto on aina raskas kustannuserä”, Seppo Lehto sanoo.

SOS-Lapsikylän kehittämispäällikkö Kati Palsasen mu-kaan yhden lapsen huostaanotto maksaa noin 70–90 000 euroa vuodessa. Ennaltaehkäisevässä työssä tällä summalla saataisiin vuodeksi kahdesta kolmeen täyspäiväistä työntekijää koteihin perheiden tueksi.

Seppo Lehto kertoo, että uudistushankkeen työryhmään kuu-luvat ovat pohtineet paljon sitä, miten resursseja voisi jakaa te-hokkaammin. Strategian muodostamisessa on päädytty siihen, että peruspalveluja laajentamalla entistä useampi perhe saisi tu-kea jo varhaisessa vaiheessa, mikä vähentäisi huostaanottojen tarvetta ja säästäisi rahaa pitkällä aikavälillä.

Teksti Päivi Pajula Kuva Warkauden Lehti

Varkaus luo SOS-Lapsikylän kanssa uuden palvelumallin lapsiperheiden tukemiseen

TULEVAISUUS

”SOS-Lapsikylän kuntakumppanina voimme hyödyntää vi-ranomaistahojen ja kolmannen sektorin asiantuntijuutta parhaalla mahdollisella tavalla”, Varkauden kaupungin Sosiaali- ja terveys-keskuksen johtaja Seppo Lehto sanoo.

Aikaisemmat sosiaalihuollon kehityshankkeet Varkaudessa ei-vät ole ratkaisseet lapsiperheiden tukemista tarpeeksi kokonais-valtaisesti. Palvelurakennetta ei ole onnistuttu muuttamaan niin, että perheet saisivat yksilöllistä apua riittävän ajoissa. Nyt uudis-tuksen päätavoitteena onkin tunnistaa perheiden vaikeudet ja aut-taa perheenjäseniä ennen kuin ongelmat kasautuvat ja kärjistyvät vakavaksi kriisiksi.

Kuvassa Seppo Lehto


Arjen apulaisia koteihinVarkaudessa ennaltaehkäisevää lasten-suojelua halutaan uudistaa siten, että palveluita tarjotaan siellä, missä ihmi-set ovat. ”Sosiaalipalveluiden työnteki-jät jalkautuvat jatkossa entistä useam-min virastoista koteihin”, Seppo Lehto sanoo. Uusi sosiaalihuoltolaki mahdol-listaa tämänkaltaisen kotiavun vastaan-ottamisen perhepalveluina, ilman lasten-suojelun asiakkuutta.

”Pyrimme palauttamaan kodinhoi-toavun osaksi sosiaalipalveluita. Kun esimerkiksi uupunut tai äkillisesti sairas-tunut vanhempi tarvitsee lisäkäsiä kodin- ja lastenhoitoon, työntekijämme menee avuksi asiakkaan luokse kiireellisissäkin tilanteissa”, Seppo Lehto sanoo.

Varkaudessa halutaan myös taata, että kouluissa pääsee helposti psykologin pu-heille. Lisäksi suunnitelmissa on lisätä matalan kynnyksen palveluita. Hyviä kokemuksia on saatu esimerkiksi Var-kauden kaupunginkirjastossa toimivasta Terveys Ankkurista, jossa kuka tahansa pääse ilman ajanvarausta terveyden- tai sairaanhoitajan juttusille.

Kati Palsanen uskoo, että perhepalve-lut, joita on mahdollista saada ilman las-tensuojelun asiakkuutta, helpottavat pal-veluiden vastaanottamista.

Perheet kokonaisuutena haltuunVarkauden työttömyysprosentti hipoo kahtakymmentä, ja useissa perheis-sä kukkaronnyörit ovat entistä tiukem-malla. Taloudellinen ahdinko aiheuttaa ongelmia, mikä on yksi syy siihen, että sosiaalipalveluiden kysyntä on säilynyt korkeana.

Kertomukset lastensuojelun arjes-ta toistavat samaa kaavaa: Tiedonkulku tökkii eri yksiköiden välillä, ja asiakkai-

ta hyppyytetään luukulta toiselle. Am-mattilaisetkaan eivät aina tiedä, mihin palvelupisteeseen asiakas pitäisi ohjata. ”Perheenjäsenet voivat olla jopa kuu-den erilaisen palvelun asiakkaana, joten ei ihme, jos kenelläkään ei ole käsitystä perheen kokonaisvaltaisesta tilanteesta”, Kati Palsanen sanoo.

Varkaudessa tätä solmukohtaa py-ritään aukaisemaan esimerkiksi yhdis-tämällä sairauskertomusjärjestelmiä. ”Edes salassa pidettävät potilastiedot eivät saisi estää tiedonkulkua eivätkä hankaloittaa avunsaantia”, Seppo Lehto pohtii. Tiedonkulun esteitä aiotaan kaa-taa myös neuvolan, päivähoidon, koulun ja muiden lastensuojelun yhteistyötaho-jen välillä.

”Yhdellä sosiaalipalveluiden työnte-kijällä pitäisi olla kokonaiskäsitys asia-kasperheen sosiaalipalveluiden asiak-kuuksista, jotta heitä voitaisiin auttaa mahdollisimman vaikuttavasti”, Kati Palsanen sanoo.

Haastava muttei mahdoton tehtäväVarkauden ja SOS-Lapsikylän yhteis-työn on tarkoitus edetä niin vauhdikkaas-ti, että toimintamallin pilotointi aloite-taan jo ensi syksynä. ”Aluksi työntekijät olivat epäluuloisia, mutta nyt monet ovat innostuneet hankkeesta, koska asiat ovat edenneet nopeasti”, Seppo Lehto kertoo.

Monet lastensuojelun työntekijät ovat tehneet tiettyjä työtehtäviä samalla taval-la jopa vuosikymmenen ajan, joten uusi-en toimintamallien sisäistäminen vaatii oikeanlaisen asenteen lisäksi koulutusta.

”Jos esimerkiksi omassa työpistees-sä on hiljaisempaa, työvoimaa siirre-tään sinne, missä apua tarvitaan kiirees-ti. Koulutamme nykyisille työntekijöille uudet toimintatavat ja toivon mukaan

SOS-Lapsikylän kuntakumppanuushanke

Tavoitteena kunnan lapsiperheiden palveluiden toimintamallin uudistami-nen sekä SOS-Lapsikylän toiminnan ja palveluiden kehittäminen

Kunnissa kartoitetaan hyvinvoinnin tukemisen esteet ja mahdollisuudet

Uudistukset toteutetaan käytännös-sä sekä kuntien että SOS-Lapsikylän osaamista ja resursseja hyödyntäen

Poikkitieteellinen näkökulma: Suun-nitellussa ja toteutuksessa kuullaan eri alojen merkittäviä yhteiskunnalli-sia vaikuttajia niin tieteen kentältä kuin työelämästäkin. Myös lapsiperheiden kokemustietoa hyödynnetään.

Nordic 4Sight Communitiesin partne-rit Jonna Heliskoski ja Olli-Pekka Poh-janmäki tukevat SOS-Lapsikylää kehi-tystyössä.

pystymme palkkaamaan myös lisää am-mattilaisia”, Seppo Lehto sanoo.

Palvelurakenteiden ja järjestelmien uudistukset ovat välttämättömiä, sillä lastensuojelun tämänhetkinen tilanne on useiden selvitysten mukaan kestämätön. Muutos vaikuttaa totta kai myös asiak-kaisiin. Monikanavainen tiedottaminen on avainasemassa uusien toimintamalli-en käyttöönotossa.

Kati Palsasen mielestä ihmiset pitää saada luottamaan siihen, että perhe ja yh-teisöllisyys ovat voimavaroja. Ja myös siihen, että jos jotain sattuu, apua on saa-tavilla.

Uudistuva lastensuojelu 9Uudistuva lastensuojelu 98 Uudistuva lastensuojelu

Uudistuva lastensuojelu 9Uudistuva lastensuojelu 9

”Uskallan jo haaveilla lasten paluusta”

Viime syksynä nurmijärveläinen Anu Häkkinen, 38, käveli ensi kertaa espoolai-sen Suurpellon kerrostalopihalla. Vuok-ra-asuntoyhtiö VVO oli kutsunut hänet katsomaan vapautuvaa asuntoa. Tilava yksiö oli Anun mielestä täydellinen: ma-kuuhuoneeseen mahtuisi lapsille kaksi sänkyä ja keittiöön myös olohuoneen ka-lusteet. ”Kyllä minua niin jännitti”, Anu muis-telee. Anu pelkäsi olevansa vuokralais-ehdokkaana heikoilla, koska hänen ta-kuuvuokransa maksoi sosiaalitoimisto. Huojennus olikin melkoinen, kun esitte-lijä laati vuokrasopimuksen saman tien.

Uudelta kotiovelta oli vain viiden mi-nuutin matka SOS-lapsikylän rivitaloon, jossa Anun lapset asuvat. Kun sijaisper-heen äiti tuli ovella onnittelemaan, Anu ei enää voinut estää liikutuksen kyyne-leitä. ”Lopultakin saan olla koko ajan lä-hellä lapsia.”

Masennus vei voimatKahdeksan vuotta sitten Anu Häkkisen elämä ajautui sotkuun. Hän asui Nurmi-järvellä kouluikäisen Jimin, viisivuotiaan Nikon ja kaksivuotiaan Annin yksinhuol-tajana.

Anu Häkkisen lapset ovat asuneet SOS-lapsikylän sijais-perheessä kahdeksan vuotta. ”Enää en koe huostaanotosta

jatkuvaa häpeää ja syyllisyyttä.”

Teksti Kaisa Viitanen Kuvat Raisa Kyllikki Ranta

REPORTAASI


Anu Häkkinen asuu nyt viiden minuutin päässä lastensa sijaiskodista. ”On ihanaa, kun lapset poikkeavat luonani. Välimme ovat lähentyneet ja jatkuva ikäväni helpottanut.”

Anusta oli tullut ärtyisä, huutava äiti. ”Monta kertaa pakenin vessaan itke-mään. Hoin itselleni, etten enää koskaan kurita lapsiani.”

Anu jäi sairaslomalle työstään van-husten hoitoapulaisena. Aamulla hän vei lapset päiväkotiin ja palasi koko päiväk-si kotiin nukkumaan. Lopulta päiväko-dista otettiin yhteyttä, kun Nikon käytös oli muuttunut. Anu myönsi olevansa voi-maton.

Terveyskeskuslääkäri määräsi Anulle masennuslääkkeitä, ja Anu alkoi käydä psykiatrisen sairaanhoitajan luona. Kun-ta tarjosi perheelle kotiapua.

Mikään ei auttanut. Lopulta Anu ro-mahti terapeutilleen, ja tämä ehdotti so-siaaliviranomaisille soittamista. ”Siinä vaiheessa kaikki oli minulle yhdenteke-vää.”

Lastensuojelun väki ehdotti, että lap-set lähtisivät viikonlopuksi lastenkotiin, jotta Anu saisi levätä. Pian lapset vietti-vät laitoksessa enemmän aikaa kuin äi-tinsä luona, mutta Anun oli vaikea levätä tyhjässä kodissa.

”Koin valtavaa syyllisyyttä siitä, että lapseni oli viety. Aloin lääkitä sitä juo-malla.”

Välillä lapset tulivat kotiin lomalle. Lastenkodista järjestyi perhekuntoutus-asunto, jossa Anu ja lapset saivat harjoi-tella yhdessä olemista.

”Olin liian tottunut yksinoloon. Yht-äkkiä minut laitettiin kolmen lapsen kes-kelle, ja minun olisi pitänyt alkaa ohja-ta sitä.”

Jos kuntoutus olisi onnistunut, lapset olisivat palanneet kotiin. Mutta Anusta ei ollut huoltajaksi ja kokeilu piti keskeyttää.

”Se oli etenkin esikoispojalle hirveä pet-tymys”.

Lapsikylä sokki äidilleAnun mielenterveys heikkeni, ja moneen kertaan hän päätyi psykiatriseen sairaa-laan, viimeisellä kerralla kuukaudeksi psykoosin vuoksi.

”Lääkäri selitti psykoosin olevan mielen oma suojelukeino tilanteessa, jol-loin päässä oli liikaa asioita käsiteltävä-nä. Silloin en ymmärtänyt, mitä ihmettä hän puhui.”

Pienemmät lapset kävivät sairaalas-sa tapaamassa äitiä, mutta Jimi oli niin vihainen lastenkotiin joutumisesta, et-tei suostunut tapaamaan Anua. Samaan aikaan lastensuojeluviranomaiset alkoi-vat järjestellä lapsille pysyvämpää sijoi-

REPORTAASI

Olen muuttunut rohkeammaksi. Olen oikeasti aika ylpeä siitä, missä

kunnossa nyt olen. ”


tuspaikkaa Tapiolan SOS-lapsikylässä. Anulle se oli sokki. Julkisilla matkaan meni kaksi tuntia.

”Tajusin kyllä, etten itse pystynyt huolehtimaan lapsista, mutta minusta heidän olisi pitänyt pysyä lastenkodissa, lähellä minua.”

Anu muistaa ensikäynnin Tapiolassa. Hän meni Jimin kanssa tutustumaan lap-sikylään. ”Meille esiteltiin liikuntasalia ja rumpuhuonetta, mutta emme kumpi-kaan pystyneet innostumaan mistään.”

Aluksi Anu sai käydä katsomassa lap-sia satunnaisesti ja soittaa vain kerran viikossa. Jouluaatot lapset viettivät aina sijaisperheessä.

”Olin sellainen ”anteeksi kun olen olemassa -ihminen”, hissukka joka ei uskaltanut kyseenalaistaa kummallisia sääntöjä. Romahdin joka kerta lasten luota lähtiessä.”

Masennus jatkui vielä vuosia, mut-ta psykoosi ei enää uusiutunut eikä Anu juonut. ”Olin lähinnä kotona, lihoin ja pelkäsin ihmisiä. Itseluottamus oli nol-lissa ja lapsia oli jatkuva ikävä.”

Sijaisäiti sanoo unelman ääneenTerapia ja luottoystävä auttoivat purka-maan pahaa oloa. ”Olen kasvanut alko-holistiäidin kanssa ja isäni teki itsemur-han. Teininä olin lähinnä oman onneni varassa. Kaikki se tietenkin vaikuttaa.”

Ensin Anu huomasi jaksavansa ul-koilla, pian lenkkeilystä tuli henkireikä. TE-keskuksen kurssin jälkeen Anu pääsi apulaiseksi päiväkotiin. ”Välillä kyllä är-sytti hoitaa muiden lapsia. Tein sitä ihan rahan takia.”

Myös lastensuojelun väki huomasi Anun kuntoutumisen. Lapset alkoivat vierailla äidillä joka toinen viikonloppu, lomilla pidempäänkin. ”Viime keväänä sijaisperheen äiti kysyi, miksen muu-ta lähemmäs lapsia tänne Espooseen. Olinhan minä sitä jo itsekseni miettinyt pitkään.”

Kouluun ja töihin!Olohuoneen seinään Anu on liimannut tarratekstit Dream, Hope ja Love. Ne elävät tässä kodissa vahvoina. Makuu-huoneessa on kaksi sänkyä. Tavallisesti Anu nukkuu toisessa, mutta kun Anni, 10, ja Niko, 13, joka toinen perjantai tu-levat viikonlopuksi, äiti vetäytyy latti-alle patjalleen.

”Näemme nykyään usein muulloin-kin, vietimme myös joulun yhdessä. Välimme ovat parantuneet ja jatkuva ikäväni helpottanut”, tyytyväinen Anu kertoo.

Esikoispoika Jimi täyttää keväällä 18. Hänkin käy äitinsä luona usein kah-villa.

Anu on aloittamassa hoiva-avustaja-opintoja. Jos kaikki menee hyvin, vuo-den kuluttua voi olla töissä. ”Haluaisin jo päästä työttömyyskorvauksilla elämi-sestä.”

Se varsinainen unelma on paljon isompi. Vuosiin Anu ei uskaltanut sanoa sitä ääneen. Häpeä ja syyllisyys estivät. ”Olen muuttunut rohkeammaksi. Olen oikeasti aika ylpeä siitä, missä kunnossa nyt olen.” Seuraavassa perhepalaverissa Anu aikoo ehdottaa, että Anni ja Niko asuisivat jatkossa joka toisen viikon hä-nen luonaan.

Anun lasten nimet on muutettu.

Luonto ja liikkuminen ovat auttaneet Anua toipumisessa. Vasta viime aikoina hän on pystynyt nauttimaan yksin olosta.

Uudistuva lastensuojelu 1312 Uudistuva lastensuojelu Uudistuva lastensuojelu 13

PUHEENVUOROTKun lapset lähtivät kotoa, Anu Häkkinen ajautui kriisiin. Nyt kahdeksan vuotta myöhemmin Anu haluaa kiittää kolmea naista.

Etunumi SukunimiTyötehtävä

”Suhteemme on lähentynyt” Päivi Konstenius, Anun lasten sijaisäiti

Anni, Niko ja Jimi olivat en-simmäiset lapset, jotka mi-nulle sijoitet-tiin. Alkuaikoi- na Anu ei ha-lunnut kysyä eikä kertoa minulle mi-tään. Niistä ajoista välimme ovat muut-tuneet paljon luottamuksellisemmiksi. Nykyään käymme kerran kuussa kahdes-taan kahvilla puhumassa lapsista. Mitä paremmin lasten ja äidin suhde toimii, sitä helpompaa sijaisäidilläkin on. En koe yhteistyötä lisätyöksi, koska siitä on hyötyä kaikille.

Anu Päivistä: Alkuaikoina en pystynyt hyväksymään Päiviä. Nyt arvostan häntä paljon, enkä edes haluaisi riuhtaista lapsiani koko-naan hänen luotaan. Päivikin on ihminen ja hänellä on lasten kanssa hyvä suhde.

En tiedä miten olisin jaksanut, jos sosiaalityöntekijä olisi vaihtunut ja kaikki olisi pitänyt kertoa aina uudelleen.

”

REPORTAASI Heauttoivat

Anua

”Arvostan Anua vanhempana” Helen Dixon, Nurmijärven lastensuojelun erikoissosiaaliohjaaja

Olen tuntenut Anun koko hä- nen lastensuo-jeluasiakkuu-tensa ajan ja o- lin päättämäs-sä hänen las-tensa huostaanotosta. Alkuun Anulla oli normaaleja hätääntymisen, surun ja mus-tasukkaisuuden tunteita, mutta hän pääsi niiden yli. Anu on aina asettanut lapset etusijalle ja kyennyt yhteistyöhön. Se on edistänyt lasten asettumista sijaishuolto-paikkaan.

Huostaanoton aikaan Anu olisi tarvin-nut enemmän tukea, mutta vanhempien avun tarpeeseen on vasta viime aikoina alettu kiinnittää huomiota. Nyt jo laki-kin velvoittaa viranomaisia tekemään vanhemmille oman kuntoutumissuunni-telman.

Anu Helenistä:Olen tosi kiitollinen, että Helen on hoita-nut meidän perheen asioita. En tiedä mi-ten olisin jaksanut, jos sosiaalityöntekijä olisi vaihtunut ja kaikki olisi pitänyt ker-toa aina uudelleen.

”Muutto on kuin palkinto” Krista Rosenström-Pahl, Anun ystävä

Tuomitsijoi-ta riittää aina, mutta jokainen tarvitsee yh-den ystävän, jonka kanssa voi olla oma itsensä. Me olemme Anun kanssa sielun-siskoja, ja olen myös Annin kummitäti. Anulla oli pitkään heikko itseluottamus, ja tsemppasin häntä löytämään rakkaut-ta myös itseään kohtaan. Lasten lähelle muutto on hänelle kuin palkinto nöyryyt-tävien ja syyllisyydentäyteisten vuosien jälkeen.

Anu Kristasta:Kävin vuosia psykiatrisen sairaanhoi-tajan luona, mutta keskustelut Kris-tan kanssa ovat auttaneet minua paljon enemmän. Monet ystävät katosivat vai-keiden vuosien aikana, Krista ei.


Lapsi kaipaa vanhempaansa aina

”Emme saa koskaan kuvitella, että sijaisvanhemmat voisi-vat korvata huostaanotetun lapsen omat vanhemmat”, sanoo Kaarinan SOS-lapsikylän sosiaalityöntekijä Sonja Vanhanen. Tutkittuaan sijaisperheissä asuvien lasten ja heidän vanhem-piensa kokemuksia Sonja löysi monenlaista korjattavaa. Tärkeintä on vaalia lapsen ja vanhemman suhdetta myös huostaanoton aikana.

Mistä tutkiessasi yllätyit?Pääongelma on se, että huostaanoton aikaan kaikki huomio keskittyy lapseen. Perhe-kokonaisuutta ei huomioida tarpeeksi. Vanhemmat jäävät yksin. Moni ajautuu kriisiin, joka aiheuttaa turhaa kitkaa ja epäluuloa sijaishuoltoa kohtaan. Se tietysti häiritsee lapsen kuntoutumista.

Mistähän tämä johtuu? Usein on ajateltu, että lapselle on tärkeintä saada turvallinen kiintymyssuhde sijais-vanhempiin ja tämä ajattelutapa on saattanut johtaa lapsen etäännyttämiseen niistä ih-missuhteista, jotka ovat hänen kasvuaan aiemmin vahingoittaneet. Nykyisin onneksi ymmärretään, että juuri näitä ihmissuhteita tulee sijoituksen aikana työstää.

Miksi lapsen suhdetta vanhempiin sitten tulisi tukea?Sijaishuollon tulisi tähdätä perheen yhdistymiseen. Jos vanhempia ei tueta vanhem-muudessa, lasten paluu heidän luokseen ei ainakaan helpotu. Myös siinä tapauksessa, että huostaanotto jatkuu, lapsi tarvitsee vanhempiaan.

Millaisia muutoksia haastattelemasi vanhemmat ja lapset toivoivat?Kaikki halusivat viettää enemmän aikaa yhdessä. Moni vanhempi haluaisi myös tutustua lapsensa sijaisvanhempiin ja ylipäätään osallistua enemmän lapsensa elä-mään, kuten viedä harrastuksiin, käydä vanhempainilloissa tai opettaa arkisia taitoja.

Mitä muita vaikutuksia selvityksellä on sijaisperheiden arkeen?Työskentelen itse Kaarinan SOS-lapsikylässä. Henkilökunnan asenne lasten vanhem-piin ja sukulaisiin on muuttunut avoimemmaksi. Haluamme, että lasten perheet tun-tevat olevansa tervetulleita lapsikyläkoteihin. Äitien- ja isänpäivänä kutsumme lasten vanhemmat lapsikylään juhlimaan. Vanhemmille suunnitellaan myös vertaistukiryhmiä.

Lähetä vielä terveisiä kuntapäättäjille.Perheen asema sijaishuollon aikana on liian epäselvä. On oltava taho, joka tukee koko perhettä. Perheen kanssa työskentelyn tulee olla tavoitteellista ja avointa. Oikean suunnan löytäminen vaatii yhteistyötä sijoittajakunnilta ja sijaishuoltopaikoilta.


Maija Viita ei muista aikaa, jolloin hän asui vanhempiensa ja sisarustensa kanssa yhdessä. Hän oli kolmevuotias muuttaessaan sisarus-tensa kanssa lastenkotiin. Kaarinan SOS-lap-

sikylään he siirtyivät vuotta myöhemmin. ”Muistan miten aina itkin, kun vanhemmat lähtivät meitä katsomasta.”

Alkuun tapaamiset olivat valvottuja. Maija sai puhua van-hempiensa kanssa puhelimessa vain kerran viikossa ja silloin-kin ohjaaja oli vieressä kuuntelemassa. ”Siihen aikaan pelkäsin menettäväni vanhemmat kokonaan. Eikä minulle kukaan ker-tonut, miksen saanut olla heidän kanssaan.”

Noin yhdentoista vuoden iässä Maija alkoi vakavammin ih-metellä, miksi heidät oli erotettu vanhemmista. Sisarusten kans-sa asiasta ei puhuttu. Koulussa alkoi mennä huonommin. Myö-hemmin Maija karkaili ja päätyi vieraisiin kaupunkeihin. Vasta kun suhde vanhempiin parani, Maijan elämä alkoi rauhoittua.

Taustan kuuleminen oli tärkeääEnsimmäinen yö vanhempien luona jännitti Maijaa. Hän oli 12-vuotias. Äiti oli pedannut vierassängyn Maijalle. ”En ollut tottunut olemaan heidän kanssaan, enkä edes tuntenut heitä hy-vin. En uskaltanut sanoa miten minua pelotti, eivätkä he var-

maan edes huomanneet.” Yö sujui kuitenkin hyvin ja aamulla Maijalla oli onnellinen olo herätessään vanhempiensa luona.

Siitä alkoi lähentyminen. Maija sai kuulla, miksi vanhemmat eivät pystyneet huolehtimaan lapsista. ”Se oli samaan aikaan surullista kuultavaa, mutta myös huojentavaa.”

Nykyään Maija käy vanhempiensa luona Pohjanmaalla joka kolmas viikonloppu. Äidin kanssa he juttelevat puhelimessa päivittäin. ”Enää se vanhempien ikävöinti ei ole samanlaista. Nyt tiedän, etten menetä heitä.”

Maijan vanhemmat eivät ole koskaan käyneet hänen kou-lunsa tilaisuuksissa tai osallistuneet hänen syntymäpäivilleen. Maijan mielestä olisi tärkeää, että vanhemmilla olisi sananval-taa häntä koskevissa asioissa. Hän kokee, että näin ei ole. ”Ny-kyään heille kyllä kerrotaan asiat, mutta eivät he vaikuta mi-hinkään.”

Maija itse kertoo vanhemmilleen lähinnä hyviä uutisia. Ar-jen vaikeuksista vanhemmat saavat kuulla lapsikylän väeltä, ei-vät Maijalta. ”En halua lisätä heidän taakkaansa.”

Jos Maijalla olisi valta muokata sijaishuoltoa, hän korostai-si vanhempien roolia lasten elämässä. ”Perhe on lapselle tosi tärkeä. Vanhemmat ovat luoneet maailman. Ei kukaan korvaa vanhempia.”

”Pelkäsin pitkään

menettäväni

vanhempani”

Kokemus-asiantuntija

Kaarinan SOS-lapsikylässä asuva Maija Viita, 15, viettää joka kolmannen viikonlo-pun vanhempiensa luona. ”Välimme ovat lähentyneet ja nyt ymmärrän, miksi aikoi-nani jouduin lähtemään kotoa.”

14 Uudistuva lastensuojelu


Kaarinaan vuonna 2003 perustettu SOS-Lapsikylä on kasvattanut palvelutar-jontaansa vuosi vuodelta.

”Tavoitteena on lisätä ihmisten hyvin-vointia Kaarinassa kylän ydintoiminnan eli perhehoidon ohella,” Kaarinan SOS-lapsikylän johtaja Esa Vierikko kertoo. Hän iloitsee uutena asiana erityisesti per-hekahvilatoiminnasta. Kylän tiloissa jär-jetettävään Piece of cake -perhekahvi-laan osallistuu viikoittain 30-40 ihmistä. Joukkoon mahtuu isiä, isovanhempia ja äiteja lapsineen. On hienoa, että kantavä-estön lisäksi myös maahanmuuttajat ovat löytäneet tapahtumaan. Perhekahvilatoi-mintaa laajennetaan tulevaisuudessa ky-synnän mukaan.

Liikunnan iloaKaarinan SOS-lapsikylä tekee yhteistyö-tä useiden eri tahojen kanssa. ”Kansalais-opisto käyttää maksutta säännöllisesti tilojamme ja Kaarinan kaupunki järjes-tää täällä tiistaisin ja torstaisin Heiluri-liikuntakerhoa. Keskiviikkoisin puoles-taan perhepäivähoitajat tulevat lapsien kanssa leikkimään ja liikkumaan.” Esa summaa. ”Tulevaisuudessa hyvin alka-

nut yhteistyöhanke Turun Palloseuran ja Urheiluakatemian kanssa tarjoaa liikku-misen riemua Kaarinan SOS-lapsikyläs-sä asuvien lasten ohella myös muille alu-een lapsille.” Muita tapahtumia kylässä ovat muun muassa Turun NMKY:n jär-jestämät isä-lapsi -puutyökerhot ja tee-makurssit.

Lapsen osallisuuteen panostetaanYhtenä esimerkkinä lasten ja nuorten osallistumismahdollisuuksien lisäämi-sestä on lasten mukaantulo Kaarinan SOS-lapsikylän johtoryhmätyöskente-lyyn. Halukkaat lapset voivat osallistua johtoryhmätyöskentelyyn kerran kuu-kaudessa ja kaksi kylän nuorta on muka-na myös kansainvälisen SOS-lapsikylä-järjestön lapsen osallisuutta kehittävässä hankkeessa. ”Kylän kokouksen teemat valitaan siten, että lapsilla on oikeas-ti mahdollisuus vaikuttaa niihin tai että lasten mielipiteiden kuuleminen niissä on oikeasti tärkeää,” Esa vakuuttaa.

Kaikille SOS-Lapsikylän palvelui-den piirissä oleville lapsille on perustettu vuonna 2014 selainpohjainen palautesi-vusto, jonka avulla lapset voivat lähettää

viestejä suoraan lastensuojelupäällikölle tai toimipisteensä johtajalle. Lapsia ha-lutaan kuulla.

Perheiden parhaaksiKylässä on tällä hetkellä noin 30 lasta, joista suurin osa on teini-ikäisiä. Nyt monet perhehoidossa kasvaneet lapset asuvat kylän yhteydessä olevissa asu-misharjoitteluasunnoissa. Kylän yhtey-dessä on toiminut lisäksi vuoden verran perhekuntoutusyksikkö. Sekä perhe että kunta ovat olleet palveluun tyytyväisiä.

Vaikeaan elämäntilanteeseen ajau-tuneiden perheiden auttamiseksi alkaa Kaarinassa lähiaikoina uusi Eroneuvo-toiminta, jossa perheille tarjotaan neu-vontaa ja vertaistukea. Kylässä on jo jonkin aikaa ollut tarjolla myös uusper-heneuvontaa sekä yhden vanhemman il-toja.

Uusien avauksien ja kotipalveluiden kehittämisen ohella Kaarinassa panoste-taan vahvasti ydinosaamiseen eli perhe-hoitoon. Parasta aikaa kylän yhteyteen koulutetaan toimeksiantosuhteisia per-hehoitajia, jotka saavat tulevaisuudessa tukea työhönsä Kaarinan SOS-lapsiky-lältä.

UUSIA AVAUKSIAKAARINASSA

Kaarinan SOS-lapsikylä on avannut ovensa kaarinalaisille vauvasta vaariin. Kylässä järjestetään viikoittain useita erilaisia, kuntalaisia

palvelevia tapahtumia ja toimintoja.

Teksti ja kuva Elise Liikala

Uudistuva lastensuojelu 1716 Uudistuva lastensuojelu Uudistuva lastensuojelu 17

PIECE OF CAKE -perhekahvilan kävijät kertovat

On tilaa juosta, roikkua ja pomppia.

”Kirsi Kojonkoski, lapset 3 v. ja 1 v.Olemme käyneet perhekahvilassa melkein joka maanantai viime jou-lukuusta lähtien. Tänne on kauhean helppo tulla ja kahvila on hyvä tapa aloittaa viikko. Lapset saavat leikkiä ja itse näkee muita vanhem-pia. Kun on vauhdikkaat lapset, niin on kiva kun on tilaa juosta, roik-kua, hyppiä ja pomppia. Lapset ovat tykänneet rakennella majoja ja puolapuut ja renkaat ovat lasten mieleen.

Emma Hotakainen, lapset 5 v. ja 3 kk.Olemme käyneet täällä helmikuun lopusta asti ja on ollut todella kivaa. Vanhempi lapsi käy osa-aikaisesti päiväkodissa ja maanantait ovat aina vapaat, joten on mukavaa, kun on jotain tekemistä eikä tarvitse roikkua kotona. Kun lapsi on jo isompi, niin täällä on paljon tekemistä: voi liikkua ja juosta, on puolapuut, renkaat ja samanikäisiä kavereita. Muissa kahviloissa kun on yleensä paljon pieniä lapsia.

Ulla Rintala, lapsi 6 v.Toista kertaa ollaan mukana. Mieheni kävi yksin viime viikolla. Oikein kivaa on ollut, henkilökohtaisesti tykkään jumppasalista, koska siellä on paljon liikunnallista tekemistä. Muissa perhekahviloissa on yleensä vain pöytiä ja tuoleja. Ja on mukavaa, kun täällä on tarjoiluja.

Seija Huikko, Porin kaupungin vt.sosiaalityöntekijä

YHTEISTYÖSSÄ SOS-LAPSIKYLÄN KANSSA

1. Mitä SOS-Lapsikylän tarjoamia palveluita olette käyttäneet? Ostopalveluna palveluntuottajan tarjo-amia tukipalveluja sijaisperheelle.

2. Mihin olette olleet erityisen tyytyväisiä? Lapselle löytyi nopealla aikataululla hyvä, motivoitunut sijaisperhe.

3. Mitä mielestänne ovat SOS-Lapsikylän vahvuudet? Iso organisaatio, josta löytyvät monipuo-liset palvelut.

4. Millaista yhteistyötä toivoisitte jatkossa?Asioista tiedottaminen on tärkeää. Jat-kossakin toivon sitä saavani esimerkiksi sähköpostin kautta.

5. Mitä muuta haluaisitte sanoa yh-teistyöstä SOS-Lapsikylän kanssa? Alun sopimusvaikeuksien jälkeen yh-teistyö ja tiedon jakaminen on alkanut toimia.


Jane Austenin klassikkoromaaneista löytyy yllättäviä yh-teyksiä lastensuojelun käytäntöihin. Tunnistammeko me aina omat ennakkoluulomme? Ovatko järki ja tunteet riittävässä ta-sapainossa? Saavatko kaikki lopulta toisensa monista väärin-ymmärryksistä ja yhteiskunnan rakenteellisista esteistä huoli-matta?

Ketään ei saisi jättää yksin selviämään huostaanotosta. Ei lasta, vanhempaa, vastuutyöntekijää tai sijaisperhettä. Kaikkien neljän osapuolen yhteistyön merkitys kyllä ymmärretään. Miksi se on usein niin vaikeaa, ja mikä neuvoksi kun yhteistyö tökkii?

Usein pelkkä omien lähtöajatusten muuttaminen auttaa. ICDP-menetelmän (International Child Development Pro-gramme) vuorovaikutusopit auttavat määrittelemään uudelleen toisten käytöstä. Voisiko ajatella, että aggressiivinen onkin pe-lokas? Voisiko ajatella että sekava ja muistamaton ei olekaan ai-neissa, vaan hän elää shokkitilassa, jossa aivot suojaavat mieltä järkyttäviltä tiedoilta? Voiko töykeältä vaikuttava ollakin neu-voton? Monessa asiassa jo pelkkä oman lähestymistavan muut-taminen riittää yhteistyön käynnistymiseen.

Suurten asiakasmäärien kanssa kamppailevien lastensuoje-lun työntekijöiden avuksi on koulutettu muun muassa Silta-me-netelmän osaajia. Vanhempien tueksi on yhä useammalla paik-kakunnalla VOIKUKKIA-vertaistukiryhmiä. Ryhmän käyneet sijoitettujen lasten vanhemmat ovat palautteissaan kertoneet, että tieto kriisin vaiheista on auttanut ymmärtämään niin omaa kuin lapsen tilannetta ja vähentänyt huolta.

Vertaisten kanssa käydyt keskustelut yhteydenpidosta lap-seen ja yhteistyöstä aikuisten kesken ovat vähentäneet turhaa kitkaa ja avanneet solmuja. Samaa palautetta yhteistyön hel-pottumisesta ovat antaneet myös sijaisperheet ja sosiaalityön-tekijät.

Onnelliseen loppuun ei tarvita avioliittoa rikkaan kartanon-omistajan kanssa. Yhteisen sävelen löytyminen riittää. Ja usko siihen, että yhdessä selvitään myös seuraavan ojan ylitse.

Hanna Hägglund, projektisuunnittelija, VOIKUKKIA-verkostohanke

YLPEYS JA ENNAKKOLUULO - järki, tunteet ja yhteistyö sijoitettujen lasten läheisten kanssa

Ketään ei saisi jättää yksin selviämään huostaanotosta. Ei lasta, vanhempaa, vastuu-työntekijää tai sijaisperhettä.

”

www.voikukkia.fi (sivuilta löytyy myös opas vanhemmille)www.pelastakaalapset.fi/siltaesitewww.icdp.se

TUTUSTU


Teksti Anna-Liisa Koisti-Auer

mikä antaa lastensuojelulle aiheen puut-tua heidän perheensä elämään.

Tietämys ylisukupolvi-suudesta hyvin hataraaSuomessa on niukasti tutkimuksia las-tensuojeluasiakkuuden ylisukupolvisesta jatkumosta ja lastensuojelutoimenpitei-den vaikutuksista kielteisen sosiaalisen perimän katkaisemiseen. Tarja Heinon (2008) tutkimuksessa ylisukupolvisen lastensuojeluasiakkuuden pelkkä mää-rittelykin osoittautui hankalaksi, sillä sosiaalityöntekijät eivät yksinkertaises-ti tienneet, oliko asiakkaalla lastensuo-jelutaustaa vai ei. SOS-Lapsikylä tuli samaan tulokseen äskettäin tehdyssä sel-vityksessään (Maija Ala-Honkola 2015), jossa yli puolet SOS-Lapsikylässä sijoi-tettuina olleiden lasten (168 lasta) van-hempien mahdollisesta lastensuojeluasi-akkuudesta jäi selvittämättä, koska tietoa ei ollut. Vanhemmista, joiden elämänhis-toria tiedettiin, ilmeni, että kolmasosalla äideistä oli ollut lastensuojeluasiakkuus lapsena ja isien osalta vastaava luku oli 18 prosenttia. Näin merkittävän tiedon puuttuminen suuresta osasta perheitä on

Tapasin muutama vuosi sitten menes-tyneen, akateemisesti koulutetun kolmen lapsen äidin. Hän halusi kertoa minulle, millaista on olla äiti ja vanhempi, kun lapsuuden malli äidistä oli mielialoiltaan ja käyttäytymiseltään arvaamaton skitso-freniaa sairastanut äiti, joka saattoi lyö-dä lastaan milloin tuolilla, milloin pais-tinpannulla. Millaista on olla äiti, kun on joutunut elämään suuren osan lapsuut-taan tuntosarvet hälytystilassa valmiina soittamaan milloin ambulanssin, milloin poliisin ja pyytämään, että äiti haetaan pois? Millaista on olla äiti, kun on itse 12-vuotiaana joutunut vaatimaan sosiaa-lityöntekijältä päästä pois kotoa ja las-tenkotiin?

Tuo nuori nainen kertoi minulle, että koska hänellä ei ole sisäsyntyistä tietoa siitä, miten olla hyvä äiti lapsilleen. Hä-nen pitää toistuvasti varmistaa lähellään olevilta aikuisilta – mieheltään, päiväko-dista, koulusta, neuvolasta, ystäviltään – onko se, miten hän toimii, riittävän hy-vää äitiyttä ja lasta vahvistavaa eikä häntä vahingoittavaa. Äiti sanoi pelkää-vänsä eniten sitä, että toistaakin tavalla tai toisella oman äitinsä käyttäytymis-mallia ja että tapahtuu jotain sellaista,

hämmentävää. Ilman tietoa vanhempi-en elämänhistoriasta lasta ja perhettä on mielestäni mahdotonta auttaa.

Kodin ulkopuolelle sijoitetuilla on korkea syrjäytymisriski. Sijaishuollos-sa olleiden työttömyys on huomattavas-ti yleisempää ja koulutustaso matalampi kuin muulla väestöllä. Erityisen korkea tämä riski on teini-iässä laitoshuoltoon sijoitetuilla pojilla, joista Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen muutama vuosi sitten julkaiseman tutkimuksen mukaan 80 prosenttia oli vielä 23–24 -vuotiaina ilman peruskoulun jälkeistä tutkintoa.

Jälkihuollosta ei saa tinkiäLastensuojelun ja syrjäytymisen ylisuku-polvisen kierteen katkaiseminen edellyt-tää monia toimia eivätkä ongelmat ole ratkaistavissa pelkästään lastensuojelun keinoin. Hyvin toimiva lastensuojelun jälkihuolto on kuitenkin edellytys sil-le, että lastensuojelutyö on vaikuttavaa. Tästä syystä SOS-Lapsikylä on seuran-nut huolestuneena kehitystä, jossa kun-nat ovat alkaneet lyhytnäköisesti tinkiä yksilöllisestä, nuoren tarpeista lähtevästä jälkihuollosta. Suuntausta on vaikea ym-

Miten ehkäistä ylisukupolvista lastensuojeluasiakkuutta?

Lastensuojeluasiakkuuden ylisu-kupolvistumisen ratkaisemiseksi on Suomessa tehty toistaiseksi aivan liian vähän.

”


TUTKITAANMEILLÄ

märtää edes taloudellisesta näkökulmas-ta, koska jälkihuollon kustannukset ovat minimaaliset verrattuna siihen, mitä nuo-ren kenties vuosia jatkunut sijaishuolto kunnalle on maksanut tai mitä jokainen syrjäytynyt nuori koko yhteiskunnalle maksaa.

SOS-Lapsikylän kokemus on, että monet sijoitettuina olleet tarvitsevat tu-kea vielä senkin jälkeen, kun lastensuo-jelulain mukainen jälkihuoltovelvoite 21 ikävuoden jälkeen päättyy. Monilla sijaishuollosta aikuistuneilla on vain vä-hän biologisia sukulaisia, joilta he voi-vat saada tukea. Siksi sijaishuollon ai-kana syntyneillä luottamuksellisilla ja jatkuvilla ihmissuhteilla on iso merkitys vielä aikuisuudessa, kuten SOS-Lapsi-kylän tuottama laaja jälkihuollon tutki-

mus (Maritta Törrönen ja Teemu Vauh-konen, 2012) osoitti.

SOS-Lapsikylä tukee aikuistuvia nuoriaOmat varhaislapsuuden vaille jäämisen kokemukset aktivoituvat usein aikuis-tuttaessa ja omien lasten syntymän myö-tä. Nämä ovat hetkiä, jolloin on erityisen tärkeää varmistaa, että lastensuojelun piiristä aikuistuneet saavat tukea ja apua sekä mahdollisuuden elämänhistoriansa ja kokemustensa jakamiseen niin perus-palveluissa kuin esimerkiksi sijoitettuina olleiden omissa vertaisryhmissä.

SOS-Lapsikylän arvojen mukaista on kantaa vastuuta ja edustaa sijoitettuina olleille sellaista kodin ja vanhemmuuden

tukea, jota aikuistuvat nuoret tavallises-ti saavat omilta vanhemmiltaan. Tästä syystä SOS-Lapsikylä on jo vuosikym-meniä tukenut yli 21-vuotiaita SOS-Lap-sikylässä sijoitettuina olleita sosiaalisesti ja taloudellisesti niin sanotun jatkohuol-lon turvin. Jatkohuollolla on merkittävä rooli SOS-lapsikylätyössä nuorten ai-kuisten syrjäytymisen ehkäisemisessä ja lastensuojelun jatkumon katkaisemises-sa. Jatkohuollon tuki toteutetaan SOS-Lapsikylän oman varainhankinnan tur-vin.

Lastensuojeluasiakkuuden ylisuku-polvistuminen ja sijoitettuina olleiden suuri syrjäytymisriski ovat lastensuoje-lun isoja ongelmia, joita on tutkittu ja joiden ratkaisemiseksi Suomessa on teh-ty toistaiseksi aivan liian vähän.

Kuv

a: T

hink

stoc

k/al

fimim

nill


Pari vuotta sitten olin muka-na sosiaali- ja terveysminis-teriön lastensuojelun selvi-tysryhmässä. Tämä kokemus

antoi aiheen pohtia, miksi lasten hyvin-voinnin menestystarinaan tuli 1990-lu-vulla säröjä, jotka näkyivät erityispal-velujen kuormituksen kasvuna. Monista selityksistä esitän seuraavassa yhden: Lasten suojelu julkisen vallan lapsipoli-tiikkana jäi 1980-luvulla lastensuojelun jalkoihin.

Ymmärrän lastensuojelun tuotteistet-tuna toimintana, jolla on omat säännök-set, organisaatiot ja ammattihenkilöt ja joka saa toimeksiantonsa lapsen hyvin-vointia uhkaavasta ongelmasta. Sosiaa-lityöntekijät omistavat lastensuojelun samalla tavalla kuin opettajat omistavat peruskoulun ja terveydenhoitajat lasten-neuvolan. Sanana lastensuojelu virittää voimakkaita tunteita, joiden perussävyjä ovat huoli ja ahdistus.

Lasten suojelun päämääränä on tu-kea jokaisen lapsen kasvamista hyväk-si aikuiseksi. Julkisen vallan vastuut ja tehtävät lasten suojelussa (= lapsipoli-tiikka) kiteytyvät YK:n lapsen oikeuksi-en sopimuksessa. Sanapari ”lasten suo-jelu” virittää tunteita, jotka useimmiten ovat myönteisiä. Kukaan ei omista las-ten suojelua, mutta lähes kaikki haluavat olla siinä mukana.

Lastensuojelu ja julkisen vallan lapsi-politiikka nousivat 1970-luvulla yhteis-kuntapolitiikan ydinkysymysten jouk-

koon. Lastensuojelua on arvioitu ja kehi-tetty lukuisissa raporteissa ja selonteois-sa ja sitä ohjaavia säännöksiä on uudis-tettu aika ajoin.

YK:n lasten vuoden 1979 komite-an mietintö avasi kokonaiskuvan lasten suojeluun. Lapsipolitiikka oli komitean mukaan ollut sattumanvaraista ja haja-naista. Lupaavan alun jälkeen lapsipo-litiikka jäi paitsioon. Eduskunnan käsi-teltäväksi ei ole valmisteltu ehdotusta kansalliseksi lapsipoliittiseksi tavoite-ohjelmaksi.

Lastensuojelusta tuli yläkäsite, jolle lasten suojelu alistettiin. Lasten suojelun tärkeimpiä tehtäviä alettiin kutsua ehkäi-seväksi lastensuojeluksi.

Pidän tätä kehitystä yhtenä tärkeim-mistä syistä lasten ja lapsiperheiden pal-velujen ajankohtaisiin ongelmiin. Las-tensuojelu kipuilee laajenevien tehtävien kuormituksessa. Lasten suojelua ei ole kehitetty, kun poislähettämisen kulttuuri on siirtänyt kuorman erityispalveluille, usein lastensuojelulle.

Miten tästä eteenpäin? Hallituksen tulisi valmistella eduskunnalle ehdotus lapsipoliittiseksi tavoiteohjelmaksi niin, että se voidaan hyväksyä ennen kuin it-senäinen Suomi täyttää 100 vuotta jou-lukuussa 2017. Velvoite kunnan lapsipo-liittisen ohjelman valmistelusta kuuluu kuntalakiin, ei lastensuojelulakiin. Las-tensuojelun tulisi keskittyä ydintehtä-väänsä lapsipolitiikan yhtenä osa-alu-eena.

Lastensuojelusta lasten suojelemiseen

Tekstit Matti Rimpelä

Kuv

a: T

hink

stoc

k/Ju

pite

rimag

es



Matti Rimpelä Dosenttti, Tampereen yliopisto

Syntyi vuonna 1942 Siikaisissa

Perheeseen kuuluu vaimo, viisi lasta ja kuusi lastenlasta

Koulutus: Lääketieteen tohtori, M.Sci. (Med. sociology)

Tärkeimmät työtehtävät: kansanter- veystieteen apulaisprofessori Helsin- gin yliopistossa, tutkimusprofessori Stakesissa

Merkittävimmät luottamustoimet: Pu- heenjohtaja Miessakit/Miesjärjestöjen keskusliitto

Harrastukset: liikunta, remontointi, lukeminen

Työurani ei ole ollut ennalta suunniteltua ja tehtävät ovat vaihtuneet. Kolme asiaa on kuitenkin jatkunut. Olen toi-

minut tutkijan ja asiantuntijan rooleissa. Olen pyrkinyt vaikuttamaan. Pitkäkes-toisin haaste on ollut lasten ja nuorten hyvinvointi.

Varhaislapsuuden elin maalaistata-lossa. Oppikouluajan asuin kouluviikot toisella paikkakunnalla. Koulussa me-nestyin keskinkertaisesti. Liikunnanhar-rastus johti lukuisiin piirin mestaruuk-siin. Näin ehkä kasvoin itsenäiseksi ja opin työskentelemään suunnitelmalli-sesti.

Sattumien summana päädyin opiske-lemaan lääketiedettä Turkuun. Toiminta opiskelijajärjestöissä vahvisti yhteiskun-nallista kiinnostusta. Tutkimuskokemus- ta sain opiskelijana sydäntutkimusryh-mässä, mutta päädyin sosiaalilääketie-teen riskitekijätutkimukseen.

Kiinnostuin 1960-luvun lopussa tupa-koinnista siksi, että lääketieteen tulokset haitoista näyttivät kiistattomilta, mutta niitä ei juurikaan otettu huomioon val-tionhallinnossa. Seuraavat 15 vuotta olin mukana kehittämässä terveystavoitteista tupakkapolitiikkaa.

Tupakkalain tullessa voimaan ole-

Maalaistalon pojasta lasten hyvinvoinnin asiantuntijaksi

timme vaikutusten näkyvän ensin nuor-ten tupakoinnissa. Valmistelimme valta-kunnallisen arviointitutkimusohjelman, joka laajeni Nuorten terveystapatutki-mukseksi kattaen tärkeimmät terveys-käyttämisen teemat. Jatkoin tätä tutki-musohjelmaa, vaikka tehtävät vaihtuivat akatemiatutkijasta lääkintöhallituksen ylilääkärin, Helsingin yliopiston apu-laisprofessorin, keskisuuren kaupungin terveyskeskuksen ylilääkärin, Tervey-denhuollon oikeusturvakeskuksen yli-lääkärin yms. tehtäviin.

Stakesissa kehitimme 1990-luvun puolivälissä kuntien hyvinvointipoliit-tista ohjelmatyötä. Nuorten terveysta-patutkimusta soveltaen käynnistimme Kouluterveyskyselyn, joka laajeni muu-tamassa vuodessa lähes koko maahan. Kouluterveyskyselyn tulosten raportoin-ti johti yhteistyöhön kuntien kanssa. Var-sin pian huomasin olevani saappaat sa-vessa arvioimassa ja kehittämässä lasten ja nuorten palveluja. Tämä 2000-luvun työurani tärkein toimeksianto on jatku-nut eläkkeelle jäämisen jälkeenkin.

En ole jäänyt lasten hyvinvoinnin suhteen vain ulkoisesti tarkkailijaksi. Viisi lasta ja kuusi lastenlasta ovat anta-neet aika tavalla sisäpiiritietoa lapsiper-heen arjesta.


Tekstit Matti Rimpelä Kuva Antero Aaltonen


SOS-lapsikylän toiminnassa hoitavia työntekijöitä tulee olla 0,7 jokaista hoidettavaa lasta kohden, ammatillisessa perhehoidos-sa riittää 0,5. Sen sijaan laitoshoidossa yhtä lasta kohden pitää olla yksi hoitava työntekijä.

Kunnat kuitenkin kilpailuttavat lapsikylät usein ammatillis-ten perhekotien sarjassa.

Kilpailutuksissa palvelun hinnan osuus on yleensä 60−80 prosenttia valintaperusteista. SOS-lapsikyliltä vaaditaan henki-löstömitoituksen osalta 0,2 työntekijää enemmän lasta kohden kuin ammatillisilta perhekodeilta, jolloin lapsikylien henkilös-tökustannukset ovat 20 % suuremmat kuin kilpailijoilla. Tämä heikentää lapsikylien mahdollisuuksia pärjätä kilpailussa.

Valvira teki uuden linjauksen henkilöstömitoitukseen vuon-na 2012. Tätä ennen lapsikylien ja ammatillisten perhekotien henkilöstömitoitus oli sama 0,5 henkilöä lasta kohden.

Kysyimme Valviran sosiaalineuvos Eine Heikkiseltä, mitä mieltä hän on SOS-lapsikylien tämänhetkisestä asemasta kil-pailutuksissa.

Onko SOS-Lapsikylän asema kilpailutuksessa mielestänne tasa-arvoinen?”Tiedämme, että asetelma on vääristynyt. SOS-lapsikylä toimii laitoshuollon luvalla perhekotiyhteisönä. SOS-lapsikylätoimin-nalla on pitkät perinteet, mutta lupahallinnossa on ollut kyse sii-tä, mihin kulloinkin voimassa oleva lainsäädäntö on taipunut.”

Miksei SOS-lapsikyliä ole asetettu henkilöstömitoituk-seltaan samalle viivalle kuin ammatillinen perhehoito?”SOS-lapsikylän perhekotiyhteisöissä on erilainen rakenne kuin ammatillisissa perhekodeissa. Niin sanotuissa tavallisis-sa ammatillisissa perhekodeissa ei ole moniammatillista tiimiä taustalla.

Kun valmistelimme vuonna 2012 lastensuojelun valvonta-ohjelmaa, kysyin SOS-Lapsikylän toiminnanjohtajalta henki-löstömitoituksesta. Kävi ilmi, että taustajoukot mukaan luki-en henkilöstömitoitus on noin 0,7 henkilöä lasta kohden. Se ei tarkoita, että yhdessä kodissa pitäisi olla 0,7, vaan SOS-lapsi-kylän perhekotiyhteisössä. Täytyy myös todeta, ettei Valvira määritellyt uudelleen valvontaohjelmaa laatiessaan SOS-lap-sikylän henkilömitoitusta, vaan toi valvontaohjelmassa esiin vallitsevan tilanteen.”

Miten kuntien pitäisi toimia kilpailutuksissa, jotta SOS-lapsikylät olisivat tasa-arvoisessa asemassa?”Kuntien pitäisi ymmärtää, että SOS-lapsikylä on palvelun-tarjoajana erilainen luonteeltaan. Lapsikylässä on perhekote-ja, joissa henkilökuntana on joko lapsikylävanhempi tai -pa-riskunta. Lisäksi yhteisössä työskentelee perhekotien tukena moniammatillista henkilökuntaa, kuten ohjaajia ja koulun-käyntiavustajia.”

Muuttaako 1. huhtikuuta voimaan astunut uusi perhehoitolaki kilpailuasetelmaa? Voisiko Valvira tehdä asialle jotain?”SOS-lapsikylien tilanne on poikkeava, joten on hyvä, että siitä käydään keskustelua. Uuden perhehoitolain myötä kan-nattaa jälleen tarkastella tilannetta uudestaan. Pitää miettiä perhehoitolain tuomia mahdollisuuksia ja miten uutta lakia tulkitaan.

Voidaan pohtia, ovatko laitoshuolto ja perhekotiyhteisö lainkaan oikeita määrittelyjä SOS-lapsikylälle, joka tarjoaa tosiasiallisesti perhekotihoitoa. Palveluntuottaja kuitenkin rat-kaisee aina itse sen, millaista lupaa haluaa toiminnalleen ha-kea. Toivotaan, että uuden lain myötä saadaan selvyys asiaan.”

SOS-lapsikylien asema kilpailutuksissa erityinenValviran lupa- ja valvonta-asiakirjoissa SOS-lapsikylä on nimetty laitoshoitoa antavaksi perhe-kotiyhteisöksi. Tästä syystä lapsikylille määritelty henkilöstömitoitus poikkeaa laitoshoidossa tai ammatillisessa perhehoidossa vaadittavista henkilöstömääristä.

Teksti Päivi Pajula



SOS-Lapsikylä valmentaa parhaillaan kymmeniä perheitä toimimaan sijaisvanhempinaSOS-Lapsikylä on lähikuukausina rekrytoinut sijaisvanhemmuudesta kiinnostuneita perheitä ympäri Suomea. Osa perheistä on jo valmennettuja ja valmiina aloittamaan sijaisperheenä toimimisen. Parhaillaan SOS-Lapsikylällä on käynnissä neljä PRIDE-valmennusryhmää. SOS-Lapsikylä tarjoaa sijaisperheille lasten tarpeiden ja kodin ti-lanteen mukaisen tuen ja avun arkeen.

Sijaisperhetiedusteluihin vastaavat alueellisesti: Lapissa Suvi Seikkula: [email protected], p. 040 546 7309Pohjois- ja Keski-Pohjanmaalla Margit Vuorma: [email protected], p.044 777 0611Keski-Suomessa Janne Kankaanniemi: [email protected], p. 044 761 4195Etelä-Pohjanmaalla ja Pirkanmaalla Elisa Muurinen: [email protected], p.044 299 4106Itä-Suomessa Hanna Toiviainen: [email protected], p. 044 7614 180Lounais-Suomessa Sini Eräpuro: [email protected], p. 044 761 4167 Uudellamaalla Tina Mäntymaa: [email protected], p. 044 761 4118Sijaisvanhemmuudesta voit kysyä myös Hannele Nikkaselta: [email protected], p. 0400 875 880

KERRO MIELIPITEESI LEHDESTÄLukijatutkimus SOS-Lapsikylän uudesta asiantuntijalehdes-tä on osoitteessa www.sos-lapsikyla.fi/lukijakysely. Vastaa-minen vie vain muutaman minuutin. Palautteesi avulla ke-hitämme lehteä mahdollisimman hyvin lukijoiden toiveita vastaavaksi.

Mielipiteesi on meille tärkeä!Kysely on avoinna 31.5.2015 saakka. Vastanneiden kesken arvomme kirjapaketin.


Uudistuva lastensuojelu TP

Monipuolisia ja räätälöityjä palveluja lasten ja perheiden tarpeisiin

Toimeksiantosuhteinen perhehoito (perheiden

valmennus ja tuki)

Yhteisön ja moniammatil-lisen tiimin tukema perhe-

hoito lapsikylässä

Nuorisokoti (+ kotiopetus)

Asumisharjoittelu

Jälkihuolto

Jatkohuolto (21vuotta täyttäneiden tuki)

Perhetyö ja perhekuntoutus

Tukiperhe ja tukihenkilö

Lasten ja perheiden leirit

Harrastusten ja koulunkäynnin tuki

Theraplay-vuorovaikutusterapia

Tuetut ja valvotut tapaamiset

Lasten ja perheiden varhainen tuki

Paikka- ja palvelutiedustelut toimipisteistä, yhteystiedot: www.sos-lapsikyla.fi/paikkatiedustelut tai lastensuojelupäällikkö Anna-Liisa Koisti-Auer, p. 040 524 5747.

Kuv

a: T

hink

stoc

k/m

rovk

a

uudistuva lastensuojelu 2/2015

Documents