lastensuojelu...2 uudistuva lastensuojelu uudistuva lastensuojelu 3 lapsi ja perhe kehittämistyön...

LASTENSUOJELU U U D I S T U V A nro 1/ 2019

Lapset SIB vauhdittaa perheiden auttamista - sivu 10 Perheterapeuttisuus tukee vuorovaikutusta - sivu 12

Oskari Savisalo: ”Digipalvelut tuovat vertaistuen lähelle”

LEHTI

Sinulle

ammattilainen

Uudistuva lastensuojelu 32 Uudistuva lastensuojelu

Lapsi ja perhe kehittämistyön keskiössäLasten, nuorten ja perheiden varhainen tukeminen on ollut valtakunnalli-sen lapsi- ja perhepoliittisen muutoshankkeen (LAPE) keskiössä. Tavoit-teena on tuoda kulloinkin tarvittava tuki ja hoito oikeaan aikaan perheen arkeen. Vaikka kärkihankkeet päättyivät, kehittämistyö ja toimeenpano jat-kuvat. Uusien toimintamallien juurruttaminen edellyttää moniammattilista yhteistyötä ja monialaista johtamista.

Kehittämistyötä ovat varjostaneet pitkään kestäneet sote-, valinnanvapa-us- ja maakuntalainsäädännön epävarmuustekijät. Tästä huolimatta eri ammattilaisten kesken on syntynyt vahva yhteinen tahtotila sille, että lasten ja perheiden varhaista tukea tulee lisätä ja palvelujen painopistettä tulee muuttaa korjaavista palveluista ennaltaehkäisyyn.

SOS-Lapsikylä on ollut mukana kehittämässä perheiden palveluja val-takunnallisissa LAPE-hankkeissa. Kehittämistyön rinnalla SOS-Lapsi- kylä myös tuottaa palveluja entistä enemmän perheiden varhaiseen tu-keen.

Me SOS-Lapsikylässä haluamme olla mukana luomassa hyvää ja tur-vallista elämää lapsille sekä kehittää palveluja ennen kaikkea vaikut-tavuuden näkökulmasta. Olemme lähteneet uudenlaisella rahoitus-mallilla kokeilemaan perheiden varhaista tukemista. Esittelemme tässä lehdessä Vantaan Lapset SIB -hanketta ja tavoitteemme on, että saamme hankkeen edetessä kokemusta uuden rahoitusinstru-mentin soveltuvuudesta perheiden palveluihin sekä tuotua esille vaikutuksia, joita perheiden oikea-aikaisella, riittävällä ja tarkoi-tuksenmukaisella tuella voidaan saavuttaa.

Perhekumppanuus ja perheterapeuttinen perhekuntoutus ovat perheiden tarpeista nousseita palveluja, joissa perhe on palve-lun keskiössä. SOS-Lapsikylä haluaa olla mukana yhteistyössä luomassa palveluja, jotka vähentävät lasten ja nuorten sijoitus-tarvetta ja parantavat perheiden elämänlaatua.

PÄÄKIRJOITUS

Julkaisija:SOS-LapsikyläKumpulantie 3 00520 HELSINKIpuh. (09) 5404 [email protected]

PäätoimittajaMikaela Westergård

ToimituspäällikköLeena Poutanen

ToimitussihteeriTiina Tuominen

Tässä lehdessä:TILAA LEHTImaksutta itsellesi tai tuttavallesi lähettämällä yhteystiedot sähköpostilla osoitteeseen [email protected]

SOS-Lapsikylän tavoitteena on lisätä lasten ja perheiden hyvinvointia Suomessa ja maailmalla. Tarjoamme yhteisöllistä perhehoitoa sekä rää-tälöityä tukea perheille. Toimimme myös ke-hittämiskumppanina kunnille ja maakunnille lapsiperheiden hyvinvoinnin edistämiseksi.SOS-Lapsikylä on toiminut Suomessa vuodesta 1962 ja se on kansainvälisen SOS Children’s Villages -järjestön jäsen. Järjestöllä on toimintaa yli 130 maassa. Suomen toimintaan voi tutustua osoitteessa www.sos-lapsikyla.fi ja kansainväli-sen SOS-lapsikyläjärjestön työhön osoitteessa www.sos-childrensvillages.org.

PEFC/02-31-151

4041-0619Painotuote

UlkoasuElise Liikala

Graafinen suunnittelu Elise Liikala

Kansikuva ja 3. sivun kuvaPekka Lähteenmäki

PainoPunaMusta

ISSN 2342-8244 (painettu)ISSN 2489-334X (verkkojulkaisu)

Mikaela Westergård, SOS-Lapsikylän toimitusjohtaja, [email protected]

3 Pääkirjoitus

4 Ylitse MentorApp tuo virtuaalisen vertaistuen kotisohvalle Mobiilisovellus tukee sijaishuollosta itsenäistyviä ja jo aikuistuneita.

7 Ylitse vähentää lastensuojelutarpeen siirtymistä sukupolvelta toiselle Hankkeessa on kerätty paljon tietoa ylisukupolvisuuden kierteen katkaisemiseksi.

9 Kynävieras Janna Rantala: Mentalisaation aakkoset

10 Enemmän hyvinvointia vähemmällä rahalla SOS-Lapsikylän perhekumppanit tukemaan perheitä Lapset SIB -ohjelman kautta.

12 Perheterapeuttisuus menee pintaa syvemmälle SOS-Lapsikylän perhekuntoutuksessa erityistä on perheterapeuttinen lähestymistapa.

14 Perhekuntoutus antaa tukea vuorovaikutukseen, osallisuuteen ja kohtaamiseen Vantaalla SOS-Lapsikylän moniammatillinen tiimi tarjoaa intensiivistä ja yksilöllistä apua perheille.

16 Vertaistukea ja yhteenkuuluvuutta perhekuntoutuksessa Perhekuntoutuksessa perheille muodostuu monenlaisia kokemuksia yhteisöllisyydestä.

18 SOS-Lapsikylä kehittää lasten ja perheiden tukea Eduskunnan rahoituksen turvin lasten ja perheiden palveluita kehitetään yhdessä kuntien ja maakuntien kanssa.

20 Vanhemmuuden tukeminen on nähtävä laajana hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen kokonaisuutena Kehittämisen tulee perustua ymmärrykseen siitä, mitä tukea vanhemmat arkeensa toivovat.

22 Uutisia

23 SOS-Lapsikylän palvelut Tapaamme Uudistuva lastensuojelu -lehden merkeissä taas ensi syksynä.

Uudistuva lastensuojelu 54 Uudistuva lastensuojelu

Teksti Oskari Savisalo ja Tiina Tuominen Kuvat Pekka Lähteenmäki Kuvitus Elise Liikala

Ylitse MentorApp tuo virtuaalisen

vertaistuen kotisohvalleSOS-Lapsikylä on julkaissut sijaishuollosta itsenäistyville ja jo aikuistuneille

vertaistukea tarjoavan Ylitse MentorApp -mobiilisovelluksen. Sovelluksen tarkoituksena on mahdollistaa ajasta ja paikasta riippumatonta vertaistukea. Sovelluksella saa yhteyden valmennettuihin vertaismentoreihin.

Digitaalisten palvelujen mahdollisuuksia lasten-suojelussa hyödynnetään vasta vähän.

”

Ylitse MentorApp -mobiilisovellusta on kehitetty SOS-Lapsikylän kolmivuo-tisessa Ylitse-projektissa. Sovelluksen kehittämisen rinnalla on tuotettu koke-mustietoa ylisukupolvisen lastensuojelu-tarpeen ilmiöstä.

Idea sovelluksesta syntyi sijaishuol-losta aikuistuneille järjestetyissä työ-pajoissa. Projektin osallistujista monet ovatkin olleet aktiivisesti mukana sovel-luksen suunnittelussa ja kehittämises-sä. Ideointi pääsi käyntiin keväällä 2017 Futurice Oy:n ottaessa Ylitse-projektin osaksi ChiliCorn Fund pro bono -toimin-taansa. Sovelluksen teknisen koodaus-työn tekivät Aalto-yliopiston opiskelijat.

Maksuton sovellus on rakennettu si-ten, että sen käyttöönottaminen on mah-dollisimman helppoa ja turvallista, ker-too projektipäällikkö Oskari Savisalo SOS-Lapsikylän Ylitse-projektista.

”Rekisteröityminen vaatii vain nimi-merkin ja salasanan määrittämisen, eli sovellusta voi käyttää nimettömästi. Ke-hittämiseen osallistuneet kokivat, että ni-mettömyys on edellytys sovelluksessa, jossa käsitellään sensitiivisiä asioita.”

”Keskustelut ovat nähtävissä vain mentoroitavalle itselleen ja vertaismen-

torille. Käyttäjä voi koska tahansa pois-taa profiilinsa, jolloin myös hänen aloit-tamansa viestiketjut poistuvat”, lisää Savisalo.

Valmennettujen mentorien tukea sijais-huollosta itsenäistyvilleSovellus tarjoaa vertaistukea sijaishuol-losta itsenäistyville ja aikuistuneille ajas-ta ja paikasta riippumatta. Sovelluksella saa yhteyden SOS-Lapsikylän Ylitse-projektin valmentamiin vertaismento-reihin.

Keskustelutukea tarjotaan esimer-kiksi opiskeluun, itsenäistymiseen, jäl-kihuoltoon tai viranomaisten kanssa asi-ointiin liittyen.

”Vertaismentorit eivät toimi terapeut-teina tai terveydenhuollon ammattilai-sina, mutta opastavat ja tukevat omaan kokemukseen pohjaavan tiedon avulla. Erilaisten palvelujen ja avun piiriin opas-tamisen lisäksi vertaismentori voi spar-rata ja herätellä tarkastelemaan asioita eri näkökulmista”, sanoo Savisalo.

Osalla vertaismentoreista on perhet-

tä ja lapsia, joten myös vanhemmuuteen liittyvien kysymysten ja tilanteiden läpi-käyminen on mahdollista heidän kans-saan. Tukea saa myös avun hakemiseen.

”Varsinkin jos avun hakeminen vi-ranomaisilta tuntuu aikaisempien koke-musten tai ennakkoluulojen vuoksi pe-lottavalta, vertaismentori voi olla tuki ja sillanrakentaja palveluihin hakeutumi-sessa. Vertaismentoroinnin avulla toi-votaan tavoitettavan heitä, jotka eivät muuten hakeutuisi tuen piiriin vaikeista tilanteista huolimatta”, selittää Savisalo.

Sovellus täydentää olemassa olevia palveluja

Jokainen sovelluksen kautta tavoitettava mentori on käynyt läpi SOS-Lapsikylän järjestämän valmennuksen, joka tarjoaa valmiudet toimia vertaismentorina si-jaishuollosta itsenäistyvälle tai aikuistu-neelle. Lisäksi se opettaa hyödyntämään omaa kokemustaustaa tuen antamisessa ja haastaa pohtimaan mentorointiin liit-tyviä eettisiä kysymyksiä. Valmennuk-sessa mentorit ovat saaneet myös väli-neitä kohtaamiseen ja digiauttamiseen.

YLISUKUPOLVISUUS

Uudistuva lastensuojelu 5

6 Uudistuva lastensuojelu Uudistuva lastensuojelu 7

SOS-Lapsikylän yhteistyökumppanina mentorointitoiminnassa on Auta lasta ry:n Veturointi-toiminta.

Vertaismentoreiden jaksamista ja mentorointitoimintaa tuetaan SOS-Lap-sikylän tarjoaman tukikanavan ja työn-ohjauksellisten tapaamisten kautta. Ver-taismentoreilla on aina mahdollisuus ottaa yhteyttä Ylitse-toiminnan työnte-kijään tilanteissa, jos hän tarvitsee ohjei-ta tai tukea mentoroinnissa esiin nous-seisiin haasteisiin. Vertaismentoreilla on käytössään myös erilaisiin tilanteisiin vastauksia antava opas.

Sovelluksen tarjoama vertaismento-

sillä, mistä päin Suomea on kotoisin. Projektiin osallistuneet sanoivat, että lapsuuden ja nuoruuden aikainen kasvu-ympäristö määrittelee vahvasti sen, mi-ten myöhemmin aikuisuudessa hahmot-taa itsensä osana paikallista yhteisöä.

”Alueellisuutta on pyritty huomioi-maan vertaismentoroinnissa. Voi olla, että on helpompi lähestyä mentoria, jonka kertoo asuneensa samalla alueel-la kuin itse ja pystyy siten peilaamaan kokemuksia myös sen alueen olosuhtei-siin”, sanoo Savisalo.

Mitä tänä vuonna tapahtuu?

Vuonna 2019 SOS-Lapsikylä jatkaa Ylitse MentorApp -sovelluksen ja men-torointitoiminnan käyttöönottoa, va-kiinnuttamista ja kehittämistä Sosiaa-li- ja terveysjärjestöjen avustuskeskus STEA:n myöntämän jatkorahoituksen turvin.

Tavoitteena on Ylitse-toiminnan va-kiinnuttaminen osaksi SOS-Lapsikylän palveluita ja yleishyödyllistä toimintaa. Vuoden aikana tarjotaan tukea muun mu-assa sijaishuollosta itsenäistyville toisen asteen opinnoissa ja tarjotaan perhettä perustaville tukea ja keskusteluapua van-hemmuuteen liittyvissä kysymyksissä. ■

SOS-Lapsikylän Ylitse-projekti on koh-dannut toimintavuosiensa aikana yli sata sijaishuollosta aikuistunutta nuor-ta. Noin puolet heistä on osallistunut projektin järjestämiin alueellisiin työ-pajoihin, joissa lastensuojeluntarpeen ylisukupolvisuuden ilmiötä ja elämän merkittäviä käännekohtia on tarkasteltu elämänkaarityöskentelyn kautta.

Projektipäällikkö Oskari Savisalon mukaan nuorille sijaishuollosta itsenäis-tyneille aikuisille elämän merkittäviä käännekohtia ovat olleet huostaanotto ja aika sijaishuollossa, itsenäistyminen ja jälkihuolto, omilleen asettuminen ja oma vanhemmuus. Huostaanotto ja sitä seu-

rannut sijoitus ovat vaikuttaneet myö-hemmin elämässä muun muassa luotta-muksen ja juurettomuuden kokemuksiin.

”Varhaislapsuuden turvaton kiinty-myssuhde, useat muutot ja ihmissuhtei-den vaihtuvuus hankaloittivat monella luottamuksellisten ihmissuhteiden sol-mimista myöhemmin aikuisuudessa”, sanoo Savisalo.

Huostaanotto mahdollisti pääsääntöi-sesti turvallisen aikuissuhteen ja kasvu-ympäristön, mutta osa kertoi kokeneensa sijaishuoltoaikana epäoikeudenmukai-suutta, vähättelyä ja jopa laiminlyön-tiä. Nuoret korostivatkin ihmissuhteiden pysyvyyttä sijaishuollossa sekä ammat-

tilaisten kykyä ja halua ihmissuhteiden kriittiseen tarkasteluun lapsen hyvin-voinnin ja turvallisuuden varmistami-seksi.

Sisaruksista huolehtiminen jää päällePääsääntöisesti nuoret kuitenkin kokivat huostaanoton elämään positiivisesti vai-kuttaneena elämänvaiheena. Erityisesti kun omat sisarukset pääsivät asumaan samaan kotiin, nähtiin asia usein omaa hyvinvointia tukevana tekijänä. Suhteet niin biologisiin kuin sijaissisaruksiin oli-vat jatkuneet tiiviinä läpi elämän.

Ylitse vähentää lastensuojelutarpeen siirtymistä sukupolvelta toiselle

rointi ja vielä sijaishuollosta aikuistu-essa tarjottu tuki täydentävät Savisalon mukaan sijaishuollossa kasvaneille tar-jottavia palveluja.

”Ymmärrys digitaalisten palvelujen mahdollisuuksista sekä huostaanoton merkityksestä ihmisen koko elämänkaa-relle on lastensuojelun kentällä vielä vä-häistä. Ylitse-projektin aikana tuotetun tiedon ja toimintamallien tarkoituksena on vahvistaa elämänkaariajattelua las-tensuojelussa. Lisäämme myös ymmär-rystä ylisukupolvisuuden ilmiöstä ja tar-joamme keinoja ilmiön katkaisemiseen.”

Mentoroinnissa iso merkitys on myös

Mikä on Ylitse-projekti?Ylitse-kehittämistyöllä ja -toiminnalla haetaan Sosiaali- ja terveysjärjestöjen avustuskeskuksen (STEA) rahoittamana ratkaisuja lastensuojelun ylisukupolvisten asiakkuuksien vähenemiseen. Projekti alkoi vuonna 2016.

Toiminnan päätavoitteet: • ehkäistä lastensuojelutarpeen ylisukupolvisuutta sijaishuollosta itsenäistyvien, jälkihuollossa olevien ja 21 vuotta täyttäneiden sijaishuollosta aikuistuneiden perustaessa perheen ja saadessa omia lapsia,• juurruttaa sijaishuollosta itsenäistyville ja jo aikuistuneille suunnattu vertaismentoritoiminta ja Ylitse MentorApp -palvelu osaksi tarjolla olevia sosiaalipalveluja,• ylläpitää vapaaehtoisresurssia, joka toiminnallaan mahdollistaa vertaistuen itsenäistyttäessä ja myöhemmin aikuisuudessa lapsena huostaan otetuille.

Projektissa on koostettu julkaisu Näkökulmia lastensuojelun ylisukupolvisten asiakkuuksienehkäisyyn – kokemustietoa ammattilaisten työn tueksi, joka löytyy osoitteesta www.sos-lapsikyla.fi/ylitse-julkaisu

YLISUKUPOLVISUUS

Uudistuva lastensuojelu 98 Uudistuva lastensuojelu Uudistuva lastensuojelu 9

Rakastan lukemista! Se on ylivoimainen keino rauhoittua, viihtyä, sivistyä, kokea suuria tunteita ja ahaa-elämyksiä. Lisäksi lukies-sa saa nauttia hetken supervoimasta: kyvystä kirjaimellisesti lu-kea toisen ihmisen ajatuksia.

Näin arkielämässä toista ei voi – onneksi ja harmi kyllä – lukea kuin avointa kirjaa. Ymmärtääksemme toisen ajattelua meidän on aktiivisesti tavoiteltava oman ja toisen mielen liikkeitä. Tätä kutsutaan mentalisoimiseksi. Tavanomaisesti noin 4–5 vuoden iässä pystymme jo hahmottamaan, että muilla on minusta eril-linen mieli. Ymmärrämme, ettei toisen (tai omakaan) käytös ole sattumanvaraista, vaan esimerkiksi tunteiden, uskomusten ja toi-veiden ohjaamaa.

Mieli kasvaa vain ihmissuhteessa. Raivoava lapsi ei itse tie-dä mihin reagoi, mitä yrittää ilmaista tai mihin oikeastaan pyrkii. Mutta jos aikuinen pysyy mentalisoivana, hän säilyttää paremmin oman mielenrauhansa ja voi ainakin yrittää myötäeläen rauhoit-taa ja ymmärtää lasta.

Mentalisaatiokehitys on olennainen osa mielenterveyden ra-kentumista ja onkin puutteellinen esimerkiksi persoonallisuushäi-riöissä. Vaille jäämiset, turvattomuus ja traumaattiset kokemuk-set vaikeuttavat tai estävät kehityskulun. Liian paljon kokenut lapsi ei siksi hahmota ikätasoisesti ulkoisen todellisuuden (fak-tat) ja sisäisen todellisuuden (oma kokemusmaailma) välistä suh-detta, vaikka älyä, taitoja ja ikää piisaisi. Hän pitää itsepintaisesti kiinni niin itseen kuin muihinkin ihmisiin liittyvistä haaveista, kuvi-telmista tai suoranaisista valheista, vaikka näkisi edessään aivan muusta todistavaa mustaa valkoisella.

Totuus on siis – mielen näkökulmasta katsottuna – aina tulkin-ta, kehitelmä ja ajattelijansa sen hetkinen tuotos. Ulkoinen fakta voi olla kiistaton, mutta mieli ei aina ota sitä lukuun.

Sijaishuollossa suhteita luodessa ja säilyttäessä on aikuisen tavoiteltava kerta toisensa jälkeen juuri tämän lapsen mielen aak-kosia, juuri tällä fontilla. Ehkä lapsi huutaa VERSAALEILLA tai kuiskii kryptisellä fontilla. Ehkä hänellä on juuri nyt voimia vain hentoon viivaan aivan sivun nurkassa. Ehkä marginaalit ovat täynnä viittauksia, joissa ei toistaiseksi ole järjen hiventä... Tai ehkä hän on ihan leipätekstiläinen, mainiosti pärjäävä ja voiva nuori.

Janna Rantala, lastenpsykiatri, perheterapeutti, tietokirjailija

Mentalisaation aakkosetK Y N Ä V I E R A S

J A N N A R A N T A L A

Kuva Junnu Lusa

Erityisen paljon mentalisoinnille on käyttöä, kun luodaan suh-detta haavoittuneeseen mieleen ja käynnistellään kesken jää-nyttä kehitystä. Siksi kaikille sijaishuollon aikuisille olisi tarjot-tava riittävän mentalisoivat työolot, työnohjaus ja tarvittaessa täydennyskoulutus.

Ja tarpeeksi ihan omia hetkiä, jolloin uppoutua vaikka mie-luisaan kirjaan. ■

”Ammattilaisten toivottiin tarkaste-levan ja vahvistavan aktiivisesti sisarus-suhteita lapsuuden ja nuoruuden aikana. Kohtuuttomasti vastuuta pienemmis-tä sisaruksistaan kantamaan joutuneen saattoi olla vaikea asettua huostaanoton jälkeen takaisin lapsen asemaan, sillä huolenpito sisaruksista jatkui helposti myös sijoituksessa. Aikuisten pitäisi pa-remmin ymmärtää sisarussuhteiden yk-silöllisiä merkityksiä ja vaikutuksia”, sa-noo Savisalo.

Itsenäistyessä ja jälkihuollon vaihees-sa korostui kokemus tärkeiden ihmis-suhteiden pysyvyydestä. Useat kokivat sijaishuoltoaikana rakentuneiden ihmis-suhteiden tukeneen varhaisaikuisuudessa oman paikan löytymistä yhteiskunnassa. Ymmärrys omasta elämänhistoriasta ja oman elämäntarinan jäsentäminen yh-dessä tutun aikuisen kanssa olivat nuo-rille merkittäviä hyvinvointia edistäviä ja huostaanoton tuomaa leimaa vähentäviä tekijöitä.

Itsenäistyessä kaivataan tukea ja elämänohjeitaKonkreettisten elämänohjeiden saaminen ja arjen taitojen harjoitteleminen ovat tär-

keä osa itsenäistymistä. Osallistujista osa oli ajautunut taloudellisiin hankaluuksiin täysi-ikäisyyden koittaessa.

”Esimerkiksi nuorena menetetyt luot-totiedot hankaloittivat elämää myö-hemmin. Itsenäistyviä ja jälkihuollossa olevia tulisikin neuvoa vastuullisessa ra-hankäytössä. Tiivistä ja riittävää tukea tarvitaan silloin, kun vastuunotto omasta taloudesta ja elämästä ei vielä onnistu. Paras tuki on silloin tuttu ja luotettava aikuinen: sijaisvanhempi tai muu nuoren hyvin tunteva aikuinen”, sanoo Savisalo.

Myös vertaistuella on tärkeä merki-tys itsenäistymisvaiheessa. Varsinkin it-senäistymisen aikaan olisi haluttu kuulla samanlaisten kokemusten läpikäyneiden kertomuksia siitä, minkälaisia valintoja he olivat itsenäistyessään tehneet ja mitä niistä oli seurannut.

Osa nuorista olisi toivonut jälkihuol-lon tuen ulottuvan pidemmälle aikuisuu-teen.

”Moni koki, että liian varhainen it-senäistyminen ja riittämätön jälkihuol-lon tuki olivat vaikuttaneet siihen, ettei-vät sijaishuollossa kertynyt hyvinvointi ja luottamus omiin taitoihin kantaneet myöhemmin elämässä.”

Tuoreet vanhemmat leimattiin taustansa perusteellaMyös oma vanhemmuus ja sen käsitte-leminen olivat merkittävässä roolissa. Osa vanhemmaksi tulleista kertoi omi-en lapsuuden ja nuoruuden aikaisten ko-kemusten ja tapahtumien aktivoituivan mielessä oman lapsen syntyessä. Silloin on erittäin tärkeää, että asioita käsittele-mään löytyy rinnalle läheinen ihminen tai vertainen.

Vanhemmuuden tullessa ajankohtai-seksi hankaluuksia aiheuttivat repaleiset läheisverkostot ja yhteiskunnan tarjoa-man oikeanlaisen tuen ja ymmärryksen puute. Yksi merkittävä epäkohta oli jul-kisten palvelujen rooli vanhemmuuden tuessa.

”Sijaishuoltotausta saattoi määrittää sen, miten sosiaali- ja terveyspalvelujen ammattilaiset kohtasivat tuoreen van-hemman. Osa koki, että oman lapsuu-denaikaisen huostaanoton tullessa ilmi vanhemmuuden taidot ja kyvyt joutuivat erityiseen tarkkailuun. Niiden oletettiin automaattisesti olevan muita heikom-mat, minkä vuoksi sijaishuollossa kas-vaneet velvoitettiin – joskus perusteet-takin – ottamaan vastaan erityistä tukea. Vanhemmat kokivat, ettei heidän taito-jaan arvioitu todellisuuden, vaan aikai-sempien elämäntapahtumien perusteel-la”, sanoo Savisalo.

Osalla vanhemmista oli myös positii-visia kokemuksia ammattilaisten kohtaa-misista. Näissä tilanteissa yhteisen ym-märryksen rakentumista olivat tukeneet avoimuus, luottamus ja tukiverkosto.

Kun oma tausta koettiin voimavara-na, vahvistui luottamus omiin taitoihin ja luottamus toisten hyväntahtoisuuteen. Tuki läheisverkostolta, sijaisvanhemmil-ta, puolisolta, kavereilta ja muilta lähei-siltä ovat ensisijaisia myös omaan van-hemmuuteen kasvamisessa. Tärkeää on myös mahdollisuus keskustella toisten sijaishuollossa kasvaneiden vanhempi-en kanssa. ■


Perheiden varhaisen tuen palveluita ol-laan käynnistämässä Vantaalla uusin kei-noin hakemalla vauhtia vaikuttavuussi-joittamisesta. Taustalla on kansallinen Lapset SIB -ohjelma, jossa SOS-Lap-sikylän lisäksi ovat mukana mm. Van-

taan kaupunki, Lastensuojelun Keskus-liitto, S-Pankki-konserniin kuuluva FIM ja Sitra.

SIB tulee sanoista Social Impact Bond ja on yksi vaikuttavuusinvestoin-nin muoto. Lapset SIBissä sijoittajil-

heet voivat paremmin ja lastensuojelun tarve kunnassa vähenee, eli käytännös-sä kustannuksia säästyy. Tällöin kunta maksaa osan saamistaan säästöistä ta-kaisin sijoittajille. Jos säästöä ei syn-ny, sijoittajat kantavat riskin, ei kunta. Lapset SIB perustuu siihen, että lasten ja nuorten kohdalla ongelmien ennalta-ehkäisy on paljon halvempaa kuin esi-merkiksi huostaanotot tai syrjäytyminen aikuisena.

Uusi palvelu tulee rikastuttamaan pal-veluvalikoimaa Vantaalla. Mikäli SIB onnistuu, siitä hyötyvät uusia palveluita saavat lapset ja nuoret sekä säästöjä saa-vat kunnat sekä sijoittajat.

Perheiden rinnalle perhekumppanitSOS-Lapsikylä on Vantaan Lapset SIB-ohjelman päätoteuttajakumppani per-hekumppanipalvelun kautta. Perhe-kumppanit tarjoavat perheille tukea oikea-aikaisesti ja vaikuttavasti etsi-en perheen kanssa ne auttamismuodot, jotka perheelle parhaiten sopivat. Tämä tarkoittaa sitä, että joku katsoo perheen tilannetta kokonaisuutena, kuuntelee heitä, kulkee rinnalla ja auttaa käytän-nön asioissa. Perhekumppanin keskeinen tehtävä on kuunnella ja auttaa perhettä tavoilla, jotka ovat heille tärkeitä.

Lapset SIBissä autetaan Vantaalla perhekumppanipalvelun kautta vähin-tään 50 perhettä vuodessa viiden vuoden ajan, eli apua saa kaikkiaan 250 perhettä.

Perhekumppanit työskentelevät tii-viissä yhteistyössä Vantaan sosiaali-, terveys- ja kasvatusalan ammattilais-ten kanssa. Varhaiskasvatuksen erityis-opettajia ja neuvoloiden terveydenhoi-tajia koulutetaan tunnistamaan oikea kohderyhmä ja ohjaamaan heidät perhe-kumppaneiden tuen piiriin. Perhekump-panitoimintaa täydennetään muilla pal-veluilla, joita lapsi ja perhe tarvitsevat.

Tässä vaiheessa Vantaalle on palkattu kaksi SOS-Lapsikylän perhekumppania, Sivi Rajavaara ja Jonna Salonen.

”Hankalassa elämäntilanteessa ole-vaa perhettä auttaa se, että joku henkilö

johon perhe luottaa tuntee heidän tilan-teensa hyvin, pitää lankoja käsissään ja ohjaa heidät oikeiden palvelujen äärel-le”, tietävät Rajavaara ja Salonen.

Aina perhe ei edes hyödy saamistaan palveluista, jos ne tulevat heidän kannal-taan väärään aikaan.

”Erään perheen äiti oli uupunut ja kävi terapiassa, muttei kokenut saavan-sa siitä apua. Kun perheeseen tutustut-tiin enemmän, selvisi, että perheen vuo-tava katto ja velkatilanne piti saada ensin hoidettua, ennen kuin terapiassa päästiin käsittelemään muita uupumusta ja per-heessä huolta aiheuttavia asioita”, ker-too kehittämispäällikkö Hannu Rusama SOS-Lapsikylästä.

Tarkasti valittu kohderyhmäRajavaaran ja Salosen asiakkaita ovat 3–6-vuotiaiden neuropsykiatrisesti oi-reilevien lasten perheet. Lapsen oireh-dinnan lisäksi ainakin perheen toisella vanhemmalla on haasteita esimerkiksi sairauden tai työttömyyden vuoksi. Van-hemmilta voi usein puuttua keinoja sel-

SOS-Lapsikylän perhekumppanit ryhtyvät tukemaan neuropsykiatrisesti oireilevien lasten perheitä Vantaalla. Kuusivuotinen ja varhaista tukea antava Lapset SIB -ohjelma toteutetaan

sijoittajien varoilla. Parhaimmillaan kaikki voittavat: perheiden hyvinvoinnin kasvaessa sijoittajat nettoavat ja kunnat säästävät.

Enemmän hyvinvointia vähemmällä rahalla

ta kerätään varoja SIB-pääomasijoitus-rahastoon varhaista tukea, kuten lasten ja nuorten syrjäytymisen ehkäisemistä, varten.

Voittoa sijoittajat saavat vain siinä ta-pauksessa, että hyvinvointi kasvaa, per-

vitä lasten oireilusta ja auttaa lasta haas-teissaan.

Kohderyhmä on valittu tutkimustie-don ja tarkan analyysin pohjalta, josta selvisi, että se edustaa merkittävää osaa lastensuojelun kokonaiskustannuksista. Jo yhden vuoden viivästyminen oireiden tunnistamisessa nostaa keskimääräistä palvelujen tarvetta, joten kohderyhmään kuuluvien henkilöiden mahdollisimman aikainen tunnistaminen on tärkeää.

Neuropsykiatrisesti oireilevien lasten perheet käyttävät tilastojen mukaan kes-kimääräistä enemmän myös muita palve-luja. Perhekumppaneiden tavoitteena on saattaa perheet oikean palvelun piiriin oi-kea-aikaisesti niin, että he kokevat hyö-tyvänsä saamastaan palvelusta ja käytet-tyjen palvelujen määrä vähenee.

”Osa perheistä saa jo apua nykyisistä palveluista, mutta palvelut näyttäytyvät osalle sekavana viidakkona, jossa tuki voi tulla liian myöhään”, kertovat per-hekumppanit.

Perhekumppanitoiminta on käynnissä jo Varkaudessa, missä sitä on tehty hyvin tuloksin. Sielläkin työskentelee tällä het-kellä kaksi perhekumppania. ■

Teksti Tiina Tuominen Kuvat iStock ja Leena Poutanen

SOS-Lapsikylän kehittämispäällikkö Hannu Rusama, perhekumppanit Jonna Salonen ja Sivi Raja-vaara (oik.) sekä palvelujohtaja Anu Lyytikäinen ovat Vantaan perhekumppanipalvelun tehonelikko.


Teksti ja kuva Tiina Tuominen

PERHETERAPEUTTISUUS

Perheterapeuttinen perhekuntoutus on moniammatillisen tiimin toteuttama, ympärivuorokautinen palvelu vahvaa ja intensii-vistä tukea tarvitseville lastensuojelun asiakasperheille. Se on tavoitteellista, suunnitelmallista, muutokseen tähtäävää työs-kentelyä, jossa keskeisinä elementteinä ovat muun muassa dia-logisuus, voimavara- ja ratkaisukeskeisyys, läpinäkyvyys sekä perheen osallisuuden ja toimijuuden vahvistaminen.

Intensiivisessä kuntoutusmuodossa keskitytään perheen ar-jen tukemiseen ja perheenjäsenten välisen vuorovaikutuksen kehittämiseen. Jokaisen perheen kanssa työskentelee oma per-heterapeutti ja erityisenä painotuksena kuntoutuksessa on vuo-rovaikutushaasteiden kanssa työskentely koko perheen kanssa. Paitsi perheterapeutilla myös koko työryhmällä on perhetera-peuttinen työote työskennellessään perheen kanssa. Myös oma-ohjaajien rooli on vahva ja yhteisöllisyyttä pidetään yllä muun muassa erilaisilla ryhmillä.

Halaamisen ja yhdessäolon harjoitteluaPerhekuntoutuksen tavoitteena on, että työskentelyn myötä per-he pysyy yhdessä ja heidän on hyvä elää keskenään. Jos kiin-tymyssuhteessa on ongelmia, koitetaan kiintymystä perhekun-toutuksessa herätellä esiin.

”Kuntoutuksen alussa eräs äiti ei edes halannut lapsiaan, eikä muutenkaan osannut olla heidän kanssaan, vaan sitä piti yhdessä harjoitella. Perheen kotiutuessa äiti jo silitti lastaan oma-aloitteisesti. Kun asioita tekee vanhemmalle tietoiseksi,

on muutos mahdollinen”, sanoo eräs SOS-Lapsikylän perhe-terapeuteista.

Perhekuntoukseen tulleille on SOS-Lapsikylän perhetera-peuttien mukaan vaikeaa antaa yhtä yhteistä nimittäjää, mutta harvalla vanhemmalla on ollut turvalliset suhteet omiin van-hempiinsa. Taustalla voi olla esimerkiksi perheväkivaltaa, puut-teellisia kokemuksia hoivassa, rakkaudessa ja juuri kiintymys-suhteessa.

Opittuja malleja, monenlaisia traumojaPerheterapeuttien saama koulutus antaa valmiudet myös yli-sukupolviseen ajatteluun ja niin sanottuun juuritason työsken-telyyn. Tällä tarkoitetaan sitä osaa, josta löytyvät vanhempi-en oma elämänhistoria uskomuksineen, traumoineen, opittuine malleineen ja pelkoineen.

Vanhemman kanssa tarkastellaan sitä, miten hän omalla toi-minnallaan saa aikaan tietynlaista käyttäytymistä lapsissaan. Toiminnan lisäksi muutetaan ymmärryksen tasoa: Miksi lapse-ni tappelevat ja riehuvat? Miten voin muuttaa heidän käyttäy-tymistään? Voinko antaa itse esimerkkiä?

Joskus perheet tulevat kuntoutukseen tilanteessa, jossa van-hemmat joutuvat valitsemaan lähtevätkö he perhekuntoutuk-seen vai sijoitetaanko lapset kodin ulkopuolelle. Perhekuntoutus kestää muutamasta kuukaudesta jopa vuoteen. Kun vuorovai-kutuksessa saadaan kuntoutuksessa aikaan pysyviä muutoksia, voi lapsi jäädä asumaan vanhempiensa kanssa. Joskus kuntou-

tuksen jälkeen osa lapsista palaa kotiin ja pieni osa sijoitetaan.”Perhekuntoutusta voidaan ajatella yhteisenä tutkimusmat-

kana perheen kanssa, jossa katsotaan, miten paljon vanhem-malta löytyy kykyä, oivallusta ja mentalisaatiota eli osaamista asettua toisen ihmisen asemaan”, kuvaa Mari Tirkkonen Jy-väskylän perhekuntoutuksesta.

Ensimmäinen sukujoulu 18 vuoteenTyöskentelyyn kuuluu yhteistyö perheen läheisverkoston kans-sa. SOS-Lapsikylä auttaa myös katkenneiden ihmissuhteiden palauttamisessa.

”Viime jouluna eräs perhe vietti ensimmäisen sukujoulun yhdessä 18 vuoteen! Perhekuntoutuksessa he olivat ehtineet olla ennen tätä 1,5 kuukautta”, antaa eräs perheterapeutti esi-merkin.

Perheterapeuttisuus menee pintaa syvemmälle

Perhekuntoutuksen loppuvaiheessa mukaan kytketään palve-luja perheen kotikunnasta. Perhe kotiutetaan saattaen, sillä ko-tiuttaminen on perheelle kriittinen vaihe. Koska vaikeudet ovat syntyneet kotona, on ne siellä myös korjattava.

Perheterapeutit muistuttavat, että perheiden ongelmia eivät voi ratkaista muut kuin perhe itse. Ratkaisujen löytämisessä au-tetaan ja kuljetaan perheen rinnalla. Perhettä kunnioittava, ar-vostava kohtaaminen on kaiken a ja o.

”Erityisyys on siinä, että lämpö ja inhimillisyys ovat jatku-vasti läsnä, vaikka ollaan tekemisissä tuskallisten ja rankkojen aiheiden kanssa. Kaikki tunteet ovat sallittuja!”, sanoo Tirk-konen.

”Parasta on, kun lapselle tulee kokemus siitä, että tästä pääs-tään yli ja meitä voidaan auttaa. Asiasta puhuminen ei ole per-heessä enää tabu”, hän lisää. ■

Kuvassa SOS-Lapsikylän perheterapeuteista takarivissä: Mari Tirkkonen Jyväskylästä, Marjo Savolainen Rovaniemeltä, Sanna Välimäki Hel-singin keskustoimistosta, Minna Kosonen Vantaalta ja Elina Käyhkö Savonlinnasta. Eturivissä: Heidi Raassina Tampereelta, Maria Siren Kaa-rinasta, Sami Ahtiainen Kuopiosta ja Tommi Vähäjylkkä Jyväskylästä.

SOS-Lapsikylän perhekuntoutuksessa erityistä on perheterapeuttinen lähestymistapa. Se tarkoittaa, että koko perhe saa tilanteeseensa apua, ei vain yksi perheenjäsen.

SOS-Lapsikylä järjestää perheterapeuttista perhekuntoutusta ympäri Suomen: Vantaalla, Kaarinassa, Savonlinnassa, Jyväskylässä, Tampereella, Kuopiossa, Oulussa ja Rovaniemellä.


PERHETERAPEUTTISUUS

”Uskomme siihen, että perhe itse on kuntoutuksen keskeisin tietäjä ja toimija. Avoimuus ja uteliaisuus ovat toimintatapo-jemme ytimessä. Ei ole luottamusta ilman rohkeutta puhua vai-keista asioista ääneen”, SOS-Lapsikylän palvelujohtaja Anu Lyytikäinen kertoo.

Intensiivistä ja yksilöllistä apua moniammatillisen tiimin tukemanaPerhekuntoutukseen tulevilla perheillä on taustallaan usein haasteita vanhemmuudessa, perheen sisäisessä vuorovaikutuk-sessa sekä kiintymyssuhteissa. ”Jokainen perhe on erilainen ja lähtökohdat kuntoutukselle ovat yksilölliset. Meille Vantaal-le on tullut perheitä ennakollisesta lastensuojeluilmoituksesta, jolloin vauva ei ole vielä syntynyt, aina perheen jälleenyhdis-tämiseen ja kaikkea siltä väliltä. Osa perheistä on hakeutunut myös itse avun piiriin. Keskimäärin perheet ovat perhekuntou-tuksessamme puolisen vuotta”, Lyytikäinen kuvaa perheiden tilanteita.

Jokaiselle perhekuntoutukseen tulevalle perheelle nimetään perheterapeutti ja kaksi omaohjaajaa, jotka huolehtivat tavoit-teiden suuntaisesta työskentelystä ja jotka viettävät perheenne kanssa eniten aikaa. Vantaalla on työn tukena myös alueellinen psykologi, perhe- ja Theraplay-terapeutti.

Syksyllä 2017 aloittaneen SOS-Lapsikylän Vantaan perhe-kuntoutuksen työryhmä on kirjava yhdistelmä erilaista tietoa ja vankan kokemuksen tuomaa viisautta. Tiimiin kuuluu eri alojen asiantuntijoita sosiaalialan ammattilaisista musiikkiterapeuttiin. ”Ennen kaikkea olemme ihmisiä, joita yhdistää palava halu löy-tää keinoja joilla monitahoisiin systeemisiin ongelmiin voidaan vaikuttaa”, Lyytikäinen kertoo.

Arki haltuun omassa asunnossaVantaalla perheille on yhteensä kuusi perhekuntoutuspaikkaa: neljälle perheelle on asunnot ja kahdelle perheelle on kuntou-tuspaikat integroituina toimistotilojen yhteyteen, mikä mah-dollistaa intensiivisemmän tuen perheille. Kaksi asunnoista on lemmikkiasuntoja, joten oman tärkeän lemmikin voi myös ottaa kuntoutusjaksolle mukaan.

”Omat asunnot antavat perheille mahdollisuuden tehdä ar-kirytmistä heitä palvelevan. Kunnioitamme yksilöllisyyttä ja tuemme siihen. Omat asunnot takaavat, että perheen oma toi-mijuus vahvistuu. Myös perheen dynamiikka tulee hyvin esil-le omissa asunnoissa, ja näin voidaan saada kestävämpiä muu-toksia aikaan. Tärkeintä on tietenkin sellaisen arjen luominen lapselle, mikä tukee hänen kasvuaan ja kehitystään”, perhetera-peuttina työskentelevä Minna Kosonen kertoo.

Ruuanlaitto ja kaupassakäynti ovat olennainen osa perhear-kea ja myös näitä taitoja perhekuntoutuksessa harjoitellaan. ”Mitä kaupasta ostetaan, miten pärjää lasten kanssa kaupan kas-sajonossa, miten tehdään ostokset? Nämä kaikki ovat hyviä kes-kustelunpaikkoja. Ruoka on oman perhekulttuurin rakentamis-ta. Suunnitellaan, mitä tänään syödään, tehdään yhdessä ruokaa tai ainakin syödään yhdessä ja vaihdetaan päivän kuulumisia”, Kosonen kertaa tärkeitä arkipäivän taitoja.

Kuulluksi tulemista ja vuorovaikutuksen vahvistamistaPerhekuntoutuksessa tuetaan perheen sisäistä vuorovaikutusta, jotta jokainen perheenjäsen tulisi kuulluksi ja erilaiset näkö-kulmat paremmin ymmärretyiksi. Vanhempien mentalisaatio-kykyä ja ymmärrystä oman lapsen tarpeista ja käyttäytymisestä

pyritään vahvistamaan. Perhekuntoutuksen työntekijät ovat ar-jen tilanteissa sanoittamassa ja auttamassa vuorovaikutukses-sa, etsimässä perheelle yhteistä mukavaa tekemistä mutta myös selvittelemässä riitoja. Yhdessä perheen kanssa etsitään uusia keinoja puhua ja kuunnella, jotta arki saataisiin sujuvammaksi.

Perhekuntoutuksessa luottamus ja arvostus ovat keskeisiä elementtejä. ”Pyrimme auttamaan asiakasta siinä, että sillä on oikeasti väliä, mitä hän ajattelee ja haluaa. Asiakkaiden oman toimijuuden ja kyvykkyyden vahvistaminen on avain sisäisen motivaation syntyyn. Lähestymistapamme on voimavarakes-keinen ja nostamaan keskiöön myös positiivisia asioita per-heen arjesta ja lapsista”, ohjaaja Päivi Rintamaa painottaa. ”Tavoitteena on, että perheen oikea muutoshalukkuus syntyy, jotta perhe olisi kuntoutusjakson jälkeenkin sitoutunut muutok-seen niiden tahojen kanssa, jotka työtä jatkavat kestävien tulos-ten aikaansaamiseksi.”

Perheen aikuisia mutta myös lapsia tavataan yksilötapaami-sissa, joiden tavoitteena on ajatusten ja näkemysten hahmot-taminen omasta elämästä. Perhetapaamiset musiikkiterapeutin kanssa ovat myös olleet todella toimivia. Musiikin kautta voi olla helpompaa ilmaista muun muassa tunnetiloja. Dialogiseen työotteeseen liittyvät ennen kaikkea kohtaamistaidot. ”Meillä

Perhekuntoutus antaa tukea vuorovaikutukseen, osallisuuteen ja kohtaamiseen

Ihminen ei muutu, ellei hän halua. Muutoksen

on lähdettävä niistä tekijöistä, jotka ovat ihmiselle itselleen henkilökohtaisesti merkityksellisiä.

Teksti Elina Pitkäranta Kuva Tuukka Troberg

SOS-Lapsikylän perheterapeuttisessa perhekuntoutuksessa Vantaalla on syvennytty siihen, millaiset menetelmät ja työskentelytavat tukevat asiakkaiden omaa

muutostahtoa ja -kyvykkyyttä. ”ei ole valmiita vastauksia, vaan perheiden kanssa etsimme niitä yhdessä. Perhe tekee varsinaisen työn, ja me olemme aktiivisi-na toimijoina siinä prosessissa”, Minna Kosonen kertoo. ”Meil-lä perheet ovat kokeneet, että heidän mielipiteillään on väliä, he ovat kokeneet tulleensa arvostetuiksi ja hyvin kohdatuiksi.”

Kehittämistyötä yhdessä perheiden kanssaSOS-Lapsikylä kehittää perhekuntoutusta yhdessä asiakkaiden kanssa. ”Suuri tahtotila on, että ensi syksynä asiakkaiden kanssa järjestetään kehittämispäivä ja saataisiin kunnistakin työntekijöi-tä mukaan. Viime keväänä meillä oli lasten kanssa kehittämispäi-vä, jossa keskusteltiin, mikä heidän mielestään perhekuntoutuk-sessa oli hyvää ja mikä huonoa. Viime syksynä aikuisten kanssa puolestaan pohdittiin perhekuntoutukseen tulovaiheen kehittä-mistä, mikä siinä on hyvää ja mitä voisi parantaa”, Anu Lyytikäi-nen kertoo yhteisestä kehittämistyöstä Vantaalla.

Asiakkaat nostivat esiin hyviä huomiota, joiden pohjalta on mm. tehty infopaketti tuleville asiakkaille. Kehittämispäivässä mukana olleet perheet kirjoittivat myös kirjeitä tuleville asiak-kaille. ”Perhekuntoutukseen tulo on yksilöllinen kokemus, usein joko kriisi tai helpotus. Siihen liittyy muun muassa muutto uu-teen ympäristöön ja moni asia arjessa menee uusiksi, mikä pi-tää huomioida. Perheiden kirjeet olivat todella liikuttavia. Ja oli upeaa nähdä, miten perheet antautuivat työskentelyyn”, Minna Kosonen iloitsee. ■

16 Uudistuva lastensuojelu Uudistuva lastensuojelu 17Uudistuva lastensuojelu 17

Teksti Essi Varilan pro gradun pohjalta Johanna Hedman Kuva Mostphotos

Yhteisöllisyys on yksi SOS-lapsikylätyön keskeisistä periaat-teista. Helsingin yliopiston sosiaalityön oppiaineesta valmis-tunut Essi Varila tarkasteli pro gradu -työssään, miten perheet kokevat yhteisöllisyyden SOS-Lapsikylän perhekuntoutukses-sa. Yhteisöllisyys on tutkimusten mukaan yksi hyvinvointia luovista tekijöistä ja sen lisääntyminen on myös perhekuntou-tuksen keskeinen tavoite.

Varila halusi tutkimuksessaan selvittää, millaisia kokemuk-sia SOS-Lapsikylän perhekuntoutuksessa olleilla perheillä on perhekuntoutuksen yhteisöllisyydestä ja miten yhteisöjä muo-dostuu kuntoutuksen aikana. Hän keräsi aineistonsa marras-kuussa 2017 haastattelemalla kahdeksaa perhettä kahdessa eri SOS-Lapsikylän perhekuntoutusyksikössä. Haastatteluihin osallistui 15 ihmistä, sekä aikuisia että lapsia.

Monenlaisia yhteisöjäVarila löysi tutkimuksessaan perhekuntoutuksen sisältä mo-nenlaisia yhteisöjä. Asiakasperheet kokivat olevansa osallisina perheyhteisössään, perheiden ja työntekijöiden muodostamas-sa yhteisössä sekä asiakasperheiden keskenään muodostamis-sa yhteisöissä.

Ohjatun toiminnan kautta perheiden keskinäisissä yhteisöis-sä muodostui jopa vertaistuellisia ihmissuhteita:

”Ohjattua toimintaa on muutamana päivänä. Semmoista as-kartelua ja kaikki kokoonnutaan yhteen. Mä oon sellainen help-po tutustuja. Ollaan vaihdettu aika nopeasti puhelinnumeroita ja Facebookia ja sitä kautta puolin ja toisin, että hei lähdetään-kö pihalle tai juodaanko kahvia”, kertoi haastateltu vanhempi.

Vanhempien kuvauksen mukaan myös lapset muodostavat keskenään yhteisöjä:

Vertaistukea ja yhteenkuuluvuutta perhekuntoutuksessa

Yhteisöllisyys lisää hyvinvointia. Yhteisöllisyyden edistäminen on ajankohtainen teema myös lastensuojelussa. Perheyhteisöjen merkitys lasten hyvinvoinnille tunnistetaan yhä

paremmin tukitoimia suunniteltaessa ja toteutettaessa.

”Lapset tulee toimeen kaikkien lasten kanssa joita täällä on, tosi nopeasti lapset sillain ystävystyy. Kerran kun ne näkee, niin jatkossa ne tulee halaamaan toisiaan heti.”

Yhteisöjen rajat eivät ole pysyviä. Ne mahdollistavat per-heille kokemuksen siitä, että he saavat tarvittaessa apua:

”On tää silleen ihan hyvä juttu, saa apua ja oppii kaikkia ja on joku jolta kysyä apua. Jos on joku huoli, niin voi soittaa ja kysyä ja pyytää vaikka kattomaan. On turvallista ainakin”, kuvasi yksi vanhemmista.

Yhdessä tekemistä ja luottamuksellisia ihmissuhteitaTutkimukseen haastateltujen mukaan yhteisöllisyys perhekun-toutuksissa merkitsee vuorovaikutusta ja yhdessä tekemistä, luottamuksellisia ja vastavuoroisia ihmissuhteita, vertaisuuden kokemuksia, auttamista ja tukemista sekä asioiden yhdessä ja-kamista.

Esimerkiksi hyvät suhteet työntekijöihin auttavat yhteisöl-lisyyden kokemuksen muodostumisessa. Haastateltuja pyydet-tiin kuvaamaan, millainen suhde heillä on työntekijöihin:

”Humoristinen ja luotettava.””Rempseä ja lämmin.”Yhteisöllisen tekemisen ja mukavan yhdessäolon merkitys

helpottaa myös kuntoutukseen sopeutumista:”Me käydään kirjastossa, askarrellaan, käydään kaupoil-

la ja käydään ulkona. Tai kahvitellaan sunnuntaisin. Siinä on semmoista rentoa, hauskaa ajanviettoa. Se ei ole aina sitä, että me vaan kuntoudutaan, kuntoudutaan ja kuntoudutaan”, sanoo yhden lapsen vanhempi.

PERHETERAPEUTTISUUS

Essi Varilan pro gradu -tutkielma on luettavissa osoitteessa: www.sos-lapsikyla.fi/perheiden-yhteisollisyys

Työntekijät näkevät hyvän asiakkaissaParhaimmillaan perhekuntoutuksessa vallitsevat yhteisesti jaettu arvopohja sekä yhteiset tavoitteet. Varilan mukaan haastateltavat sanovat kokevansa, että perhekuntoutuksessa on yhteenkuuluvuutta ja perhekuntoutuksen aikana hyvä henki. Haastatel-tavien mukaan heitä kannustetaan ja työntekijät huomaavat hyvän heissä. Haastateltavien mukaan etenkin ohjaajat antavat heille paljon myönteistä palautetta. Se auttaa suhtautumaan omaan itseen myönteisemmin.

Varila kuvaa, kuinka yhteisöllisyyden raken-tumiseen vaikuttavat lisäksi yhteisöjen jäsenten sitoutuminen toimintaan sekä asiakasperheiden kuntoutumisjaksojen ajallinen pituus. Yhteisölli-syyden muodostuminen vaatii tuekseen sopivat ti-lalliset puitteet.

Tutkimuksensa perusteella Varila suosittelee-kin, että yhteisöllisyyden ulottuvuus kannattaa huomioida perhekuntoutuksien toimintaan liitty-vässä päätöksenteossa, sillä se näyttää lisäävän perheiden tilanteen myönteistä kehitystä.

Ennakkokäsitykset muuttuivatPerheet kertovat, että heidän ennakko-oletuksensa perhekuntoutuksesta eivät vastanneet todellisuut-ta. Haastateltavat kertoivat yllättyneensä myöntei-sesti, sillä perhekuntoutus on heidän olettamaansa parempi paikka. Haastateltavat sanovat, että per-hekuntoutusjaksolla on ollut suuri merkitys hei-dän perheelleen.

Keskeistä haastateltavien mukaan on ollut työntekijöiden kanssa muodostunut suhde sekä ympäristön kodikkuus. Haastateltavat sanoivat-kin SOS-Lapsikylän perhekuntoutuksen ja asun-non siellä muodostuneen kodiksi:

”Tosi nopeasti alkaa tuntumaan kodilta, kun ollaan omissa asunnoissa. Se on kun ollaan omis-sa asunnoissa, eikä oo silleen yksi huone ja vessa mitkä jaettais”, kertoo eräs vanhempi.

”Kyllä mulla meni pari päivää ennen kuin sa-noin tätä kodiksi. Sanoin ennen, että mennään nyt sisälle tai nyt mä oon täällä asunnolla, mutta kyl-lä se nyt on niin, että mä meen nyt kotiin. Sanon lapsillekin, että lähdetään nyt kotiin syömään”, toinen vanhempi kuvaa. ■

Yhteisöllisyys on vertaisuutta, auttamista,

tukemista ja jakamista.”

Uudistuva lastensuojelu 1918 Uudistuva lastensuojelu Uudistuva lastensuojelu 19

Lasten ja perheiden palveluja kehitettiin kansallisesti vuosi-na 2017–2018 hallituksen Lap-

si- ja perhepalvelujen muutosohjelmassa (LAPE). Muutosohjelman yhtenä tarkoi-tuksena oli vahvistaa yhteistyötä lapsia ja perheitä kohtaavien toimijoiden välil-lä. SOS-Lapsikylä on liittynyt muutos-työhön eduskunnan myöntämän hanke-rahan turvin, joka jatkuu vielä vuoden 2019 loppuun asti. Hankerahan avulla hankkeen kehittämissuunnittelijat Elina Stenvall ja Liisa Jokinen ovat tehneet yhteistyötä Päijät-Hämeen, Kanta-Hä-meen, Keski-Suomen, Varsinais-Suo-men, Pohjois-Karjalan, pääkaupunkiseu-dun ja Uudenmaan LAPE-hankkeiden kanssa. Yhteistyössä on kehitetty esimer-kiksi perhekeskustoimintaa, monialaisen yhteistyön johtamista, asiakaslähtöistä auttamista, asiakasosallisuutta sekä koh-taamisen tapoja ja merkitystä.

Koulutuksia, työpajoja, pilottiryhmiäAlueellista yhteistyötä on toteutettu esi-merkiksi järjestämällä koulutuksia ja työpajoja. Päijät-Hämeessä on toteutettu Myönteisen tunnistamisen koulutuksia ja tuettu perhekeskusalueiden työn muo-dostamista, mallintamista ja raportointia. Pohjois-Karjalassa on järjestetty perhe-keskuksen alueellisille ja maakunnalli-sille toimijoille yhteisiä perhekeskuksen strategiaa ja yhteistyötä jäsentäviä työpa-joja. Lisäksi SOS-Lapsikylä on tukenut Pohjois-Karjalassa sosiaali- ja terveys-palveluiden kuntayhtymä Siun sotea las-tensuojelun kotiin vietävän perhekuntou-tuksen mallintamisessa.

SOS-Lapsikylä on tukenut alueita myös keräämällä tietoa lasten ja perhei-den asiakaslähtöisen auttamistyön tuek-si. Esimerkiksi Keski-Suomessa toteu-

tettiin analyysi, jossa selvitettiin mitä vanhemmuuden varhainen tuki vanhem-pien näkökulmasta on ja millä tavoin helppo ohjautuminen tuen piiriin muo-dostuu. Päijät-Hämeessä kerättiin tietoa lapsilta hyvän arjen ja palveluiden kehit-tämisen tueksi.

Ammattilaisten näkemyksiä kehittämistarpeistaSOS-Lapsikylä on kerännyt kehittämis-työnsä tueksi myös ammattilaisten näke-myksiä lasten ja perheiden auttamises-ta. Näissä haastatteluissa ammattilaiset nostivat keskeiseksi kehittämiskohteeksi yhteisen työn edellytysten parantamisen. SOS-Lapsikylän korkeakouluharjoitteli-ja Noora Kiviojan tekemän analyysin mukaan ammattilaiset toivoivat tukea erityisesti sektorit ja toimialat ylittävän yhteistyön vahvistumiselle.

Samoin ammattilaiset nostivat esiin tarpeen muuttaa omaa suhtautumistaan apua kaipaaviin perheisiin. Tavoitteena tulisi olla, että työtä tehdään perheiden tarpeista käsin, ei pelkästään ammattilai-sen ymmärryksen varassa. Kiviojan ana-lyysin perusteella ammattilaiset olettivat edelleen tietävänsä perheitä paremmin heidän tarpeensa, mutta tunnistavat tä-män ongelmalliseksi.

Ammattilaiset kaipasivat myös li-sää joustavuutta ja sallivuutta työn teke-miseen. He kokivat tärkeänä voida ny-kyistä väljemmin muokata omaa työtään perheiden tarpeita vastaavaksi. Ammatti-laisten mukaan tulisi myös luoda nykyis-tä enemmän toimintamuotoja, joilla apua ja tukea voitaisiin viedä lähemmäs per-heitä. Näin perheiden mahdollisuus saa-da apua oikea-aikaisesti paranisi.

SOS-Lapsikylän vuonna 2019 jat-kuvalla LAPE-työllä autetaan kuntia ja

maakuntia ratkomaan esimerkiksi edellä esiin nostettuja haasteita. Tämä tarkoit-taa yhteisen ymmärryksen muodostamis-ta siitä, millaisia käytännön työn muu-toksia perheiden tukemiseksi halutaan toteuttaa, ja näiden tavoitteiden suun-nitelmallista eteenpäin viemistä käy-täntöön. Lisäksi tuetaan perhekeskusten käynnistämiseen liittyvää strategiatyötä ja johtamismallien muodostumista. Kai-ken tekemisen lähtökohtana on yhteisen tavoitteen asettaminen, jonka pohjalta on mahdollista jäsentää kullekin alueel-le sopivat ratkaisut tavoitteen saavutta-miseksi.

Kehittämistyö jatkuu, vaikka LAPE-hanke päättyyLaajemmin tarkasteltuna SOS-Lapsiky-län työ tukee lasten ja perheiden autta-mistyön painopisteen siirtämistä korjaa-vasta työstä ennakoivaan työhön. Työn tavoitteena on lasten ja perheiden hyvin-voinnin lisääntyminen, työntekijöiden sujuvampi yhteistyö ja päällekkäisen työn vähentämisen myötä myös resurs-sien säästäminen. SOS-Lapsikylä pyrkii rakentamaan kokonaisvaltaista ajattelua lasten ja perheiden auttamiseksi, koko perheen huomioimiseksi, ammattilais-ten yhteisen työn vahvistamiseksi sekä toimijat yhdistävän johtamisen tukemi-seksi.

Hallituksen LAPE-kärkihankkeen päättyessä SOS-Lapsikylä jatkaa kehit-tämistyötä maakunnallisten kumppanien kanssa myös vuonna 2019. Esimerkik-si Päijät-Hämeessä jatketaan perhekes-kuskehittämistä ja Pohjois-Karjalassa perhekeskuksen toimijoiden yhteistä strategiatyötä. Tavoitteena on jatkaa pit-käjänteistä kehittämistä myös tulevai-suudessa. ■

SOS-Lapsikylä kehittää lasten ja perheiden tukea

Teksti Elina Stenvall ja Liisa Jokinen Kuva iStock

SOS-Lapsikylän saama eduskunnan erillisrahoitus on mahdollistanut lasten ja perheiden palveluiden kehittämistyön yhdessä kuntien ja maakuntien kanssa.

Kehittämistyötä on tehty yhdessä Lapsi- ja perhepalveluiden muutosohjelman (LAPE) kanssa ja se jatkuu myös vuonna 2019.


Jotta vanhemmille suunnattu tuki vastaisi heidän tarpeitaan, tu-lisi kehittämisen perustua vahvaan ymmärrykseen siitä, mitä tukea vanhemmat arkeensa toivovat. SOS-Lapsikylän kehittä-missuunnittelija Liisa Jokinen selvitti tätä kysymystä yhdessä kolmen keskisuomalaisen kunnan kanssa Petäjävedellä, Keu-ruulla ja Multialla. Aineistoa kerättiin vanhemmille suunna-tun sähköisen kyselyn ja haastatteluiden avulla syksyllä 2018. Haastatteluihin osallistui 19 vanhempaa ja kyselyyn vastauksia tuli 86 kappaletta. Aineistosta koostettiin selvitys: Vanhemmuu-den varhainen tukeminen ja ohjautuminen tuen piiriin. Asiakas-ymmärrys kolmesta kunnasta Keski-Suomessa.

Vanhempien erilaiset tarpeet on tunnistettava jo varhaisessa vaiheessaVanhemmat kuvasivat lapsiperheen arjen olevan usein kiireis-tä ja kuormittavaa. Esimerkiksi työn ja perhe-elämän yhdistä-minen sekä perheen eri ikäisten lasten tarpeiden huomioiminen vaativat arjessa paljon aikatauluttamista ja priorisointia. Tuen hakeminen arjen haasteisiin ei ollut useimmille vanhemmista helppoa. Osa vanhemmista jätti hakematta apua, vaikka koki sitä tarvitsevansa. Osa vanhemmista haki apua, mutta heidät käännytettiin palveluissa pois. On siis edelleen paljon tehtävää,

Vanhemmuuden tukeminen on nähtävä laajana hyvinvoinnin ja terveyden

edistämisen kokonaisuutena

Teksti Liisa Jokinen Kuva Mostphotos

Vanhemmat eivät muodosta yhtenäistä ryhmää, jossa kaikki

hyötyvät samanlaisesta tuesta.

”


Vanhemmuuden tuen kehittäminen oli yksi hiljattain päättyneen lapsi- ja perhepalveluiden muu-tosohjelman (LAPE) osa-alueista. Perheistä ja vanhemmuudesta puhutaan tänä päivänä paljon. Syntyvyyden laskusta kertovat tilastot ovat herättäneet päättäjät pohtimaan, miten perheitä voitaisiin tukea nykyistä paremmin ja myös kannustaa useampia perheen perustamiseen.

jotta tukea olisi helppoa saada. Aiheet, joihin avun hakeminen tai saaminen koettiin vaikeaksi, olivat lapsen hoito, oma väsy-mys, arjen askareet, lapsen käytös, parisuhteen kysymykset ja lapsen uniongelmat.

Vanhemmuuden tuen kehittämisessä täytyy huomioida, että vanhemmat eivät muodosta yhtenäistä ryhmää, jossa kaikki hyötyvät samanlaisesta tuesta. Selvityksessä erilaisia asiakas-ryhmiä kuvataan neljän asiakaspersoonan avulla. Osa vanhem-mista osaa hakea tarvitsemaansa toimintaa ja tukea aktiivises-ti, kun taas osa on elämäntilanteensa kuormittavuuden vuoksi passiivisempi. Myös tuen tarpeen kesto vaihtelee. Suurin osa vanhemmista saa riittävän avun lyhytaikaisella tuella, mutta esimerkiksi lapsen tarvitessa pitkäaikaista kuntoutusta tai mo-nia eri terveydenhuollon palveluita, myös vanhemmuuden tuen tarve on pitkäaikaista ja perheen kokonaisvaltaisen tuen pitäisi olla saatavilla jo varhaisessa vaiheessa.

”Väsyneelle vanhemmalle on turhaa kertoa, että ole lapsel-le läsnä, kärsivällinen ja johdonmukainen. Meidän on kyettävä auttamaan vanhempia niissä tekijöissä, jotka aiheuttavat arjessa kuormitusta, kuten esimerkiksi unen puutteessa tai parisuhteen haasteissa. Voi olla, että muuta tukea ei edes tarvita”, selvityk-sen toteuttanut Liisa Jokinen pohtii.

Kohtaaminen on tärkein kanava avun piiriinVanhemmat kokivat, että tuen piiriin on helppoa päästä, kun tar-jolla olevasta tuesta kerrotaan neutraaliin sävyyn ja aktiivisesti. He pitivät myös perheen tilannetta kuormittavien tekijöiden ak-tiivista kartoittamista tärkeänä, sillä vaikeuksien oma-aloittei-nen esiin tuominen voi olla vaikeaa. Siksi puhelinpäivystyksen tai sähköisen yhteydenoton kanavien rakentaminen ei yksin rat-kaise avun piiriin hakeutumisen matalan kynnyksen tavoitetta. Vanhemmat hakevat useimmiten tukea ensi kerran siltä ammat-tilaiselta, jonka kanssa heillä on hyvä yhteistyösuhde. Tämän vuoksi kaikilla lapsia ja vanhempia kohtaavilla ammattilaisilla tulee olla valmius saattaa perhe tuen piiriin. Väsyneellä van-hemmalla ei useinkaan ole voimavaroja viedä omaa asiaansa eteenpäin palveluissa.

Vanhemmuuden tuessa tarvitaan kokonaisvaltaista näkemystä perheiden arkeenVanhempana ja kasvattajana jaksaminen kytkeytyy siihen, mitä muuta perheen arjessa tapahtuu. Vanhempien jaksamista edesauttoivat mm. perheen yhteinen aika, hyvä parisuhde, ys-tävät, kontaktit samassa elämäntilanteessa oleviin, lastenhoi-toapu, harrastukset, liikunta, luonnossa vietetty aika sekä työ. Nämä tekijät kuvaavat, miten laaja kokonaisuus vanhemmuu-

Raportti on luettavissa osoitteessa: www.sos-lapsikyla.fi/vanhemmuuden-varhainen-tukeminen

den tukeminen oikeastaan on ja mitä tekijöitä tulisi hyödyntää vanhempien ja lapsiperheiden hyvinvointia ja terveyttä edistä-vän työn suunnittelussa.

Perheille suunnatuilla tapahtumilla ja lapsi-vanhempi -har-rastuksilla voidaan tukea sekä perheen yhteisen ajan viettoa, että vanhempien välisten kontaktien muodostumista. Aikuisten harrastukset, joissa on järjestetty lasten hoito, voivat auttaa osaa vanhemmista saamaan omaa aikaa. Myös perheiden yksilölliset tilanteet huomioivat työpaikat ovat keskeinen vanhempien arjen jaksamista edesauttava tekijä.

Yhteydet toisiin lapsiperheisiin ovat vanhemmille tärkeitä, mutta kontaktien löytyminen ei ole itsestään selvää. Kolmasosa kyselyyn vastanneista vanhemmista toivoi saavansa enemmän kontakteja toisiin vanhempiin. Samassa elämäntilanteessa ole-vat vanhemmat toimivat paitsi vertaistukena, myös keskeisenä kasvatukseen liittyvien neuvojen kanavana. Sosiaali- ja terveys-palveluiden, kuten esimerkiksi neuvolan, rooli kasvatuksellis-ten neuvojen ja vanhemmuuden tuen antajana oli haastateltujen kuvaamana hyvin pieni. Onkin syytä pohtia, miten toimivaan vanhemmuuteen liittyvää tietoa ja toimintatapoja voitaisiin ja-kaa nykyistä toimivammin kaikille vanhemmille. Näin amma-tillisten kasvatusneuvojen saaminen ei edellyttäisi hakeutumista esimerkiksi perheneuvolan palveluiden piiriin.

Asiakaspalaute on oppimisen välinePalvelukokemukset ja kohtaamiset ammattilaisten kanssa olivat vanhemmille hyvin mieleenpainuvia kokemuksia. Palveluissa tulisikin olla nykyistä vahvemmat rakenteet ja käytännöt asia-kaspalautteen keräämiselle ja hyödyntämiselle, jotta voidaan varmistaa toimiva vanhemmuuden tuen kokonaisuus kaikissa asiakasryhmissä. Tuen piiriin ohjautuminen perustuu pitkälti ihmisten väliseen kohtaamiseen. On tärkeää kerätä tietoa siitä, miten tässä tehtävässä onnistutaan. Luottamus auttamisjärjestel-mään rakentuu näissä kohtaamisissa. ■


UUTISIA !Hyppää SOScastin taajuudelle!SOS-Lapsikylä tuo uusia kulmia lastensuojelukeskuste-luun SOScast-nimisellä podcast-sarjallaan. Mielenkiintoisia ja ajankohtaisiin aiheisiin pureutuvia lastensuojeluaiheisia keskusteluja SOS-Lapsikylän kehitysjohtaja Kati Palsasen johdolla käyvät mm. Vihreiden varapuheenjohtaja, köyhyys-tutkija Maria Ohisalo, tubeäiti Inari Fernandez ja näyttelijä Pamela Tola sekä sijaisperheissä kasvaneet nuoret ja tuki-perheenä toimiva perhe.

Lastensuojelu on monelle vielä valitettavan hämärä alue. SOScast on yksi keino vähentää leimaa ja mystiikkaa las-tensuojelun ympäriltä. SOScastin tarkoituksena on olla po-sitiivinen ohjelma, joka herättää uusia ajatuksia ja josta kuu-lijalle jää hyvä olo.

Hyppää SOScastin taajuudelle SOS-Lapsikylän verkko-sivuilla, Spotifyssa, Acastissa tai iTunesissa.

Lue lisää: www.sos-lapsikyla.fi/soscast

SOS-KumppanuusSOS-Kumppanuus-toimintamallin tavoit-teena on samanaikaisesti lisätä perheiden hyvinvointia ja vähentää perhepalvelui-den kustannuksia. SOS-Kumppanuus pe-rustuu SOS-Lapsikylän kehittämään hy-vinvoinnin tukemisen viitekehykseen. Toimintamallin keskeinen ajatus on tuot-taa lapsiperheiden palveluja perheiden tarpeita ymmärtäen. Oleellista on, että lapsiperheiden palveluiden resursseja tu-lee johtaa uudella tavalla.

PerhekumppaniPerhekumppanipalvelu sopii tilanteisiin, joissa perhe tehdyistä interventioista huolimatta ei näytä hyötyvän palveluis-ta. Perhekumppanin tehtävänä on auttaa perhettä ja palvelujärjestelmää ymmär-tämään tilanteen juurisyyt sekä saamaan tarvittavaa apua niihin.

Perheterapeuttinen perhekuntoutusPerheterapeuttinen perhekuntoutus on tarkoitettu perheille, joissa aikuiset tar-vitsevat erityistä tukea psyykkisten on-gelmien, traumatisoitumisen tai muun kuormittumisen vuoksi. Perhettä tuetaan yhdessä asetettujen tavoitteiden mukai-sesti mm. elämänhallinnassa, arjen tai-doissa ja vuorovaikutuksessa. Kuntou-tukseen tuleville perheille on varattu oma kalustettu asunto, jolloin perhe elää mahdollisimman tavallista arkea ja saa tiivistä tukea tarvittaessa vuorokauden ympäri. Perheen kanssa työskentelee moniammatillinen tiimi, jossa on vähin-tään yksi koulutettu perheterapeutti.

PerhehoitoSOS-Lapsikylän perhehoidon erityis-piirteenä on yhteisön ja moniammatilli-sen tiimin tuki. Sijaisperheet voivat asua joko omassa kodissaan tai SOS-Lapsi-

kylän omistamassa asunnossa. Asunnot sijaitsevat tavallisissa kerros- ja rivita-loissa lähellä toisiaan mahdollistaen per-heille yhteisön tuen. Samalla asuinalu-eella sijaitsevat myös tukityöntekijöiden toimisto ja lapsikylän yhteiset tilat. Tila-vat perheasunnot, lapsikyläyhteisö ja lä-heltä saatava ammatillinen tuki mahdol-listavat hyvin erilaisten lasten ja isonkin sisarussarjan sijoittamisen perheeseen.

Nuorten itsenäistymisen tukiSOS-Lapsikylän asumisharjoittelun, jälki- ja jatkohuollon palveluiden tar-koituksena on saattaa nuori itsenäiseen elämään, omillaan toimeentulevaksi ai-kuiseksi, jolla on tukenaan sosiaalinen verkostonsa. Palveluiden avulla lasten-suojelun piirissä kasvaneen nuoren on mahdollista harjoitella itsenäistymises-sä tarvittavia taitoja turvallisesti aikuis-ten tukemana ja ohjaamana. Nuori saa mahdollisuuden tuetusti opetella hoita-maan omia asioitaan ja päättämään niis-tä. Nuoren tarpeita kartoitetaan muun muassa käyttämällä SOS-Lapsikylässä kehitettyä nuoren hyvinvoinnin ja val-miuksien arviointia.

Lastensuojelun lakimiespalveluSOS-Lapsikylä tarjoaa lapsen oikeuksiin erikoistuneen lakimiehen palveluita. La-kimies VT Mirjam Aranevan erityisosaa-misalueena on lastensuojelun juridiik-ka ja lapsen oikeudet sosiaalihuollossa. Hän tarjoaa lastensuojelun asiantuntijoil-le sekä muille lasten ja perheiden kanssa työskenteleville oikeudellista asiantunti-ja-apua laaja-alaisesti 20 vuoden koke-muksella.

KotoutumistyöSOS-Lapsikylä auttaa alaikäisinä yksin Suomeen tulleita turvapaikanhakijoita

kotoutumaan ja kokemaan olevansa ta-sa-arvoisia yhteiskunnan jäseniä. Perhe-ryhmäkoti, tuettu asuminen ja jälkihuol-topalvelut muodostavat kokonaisuuden, josta lapsi tai nuori saa tarvitsemansa avun ja tuen koko kotoutumisprosessin ajan.

Luvanvarainen sijaishuolto Kaarinassa ja JyväskylässäSOS-Lapsikylällä on kaksi laitosmuo-toista sijaishuoltoa tarjoavaa yksikköä. Kaarinassa toimii 7-paikkainen lastenko-ti pääasiassa 6-17-vuotiaille lapsille. Jy-väskylässä on 7-paikkainen nuorisokoti, joka tarjoaa sijaishuoltoa 13-vuotiaille ja sitä vanhemmille nuorille. Toiminnan perustana on terapeuttinen työskentelyo-rientaatio sekä kodinomaisuus, joka ko-rostuu arjen rakenteissa. Keskeistä on yhteistyö lapsen läheisten kanssa. Ta-voitteena on läheisten ihmissuhteiden ylläpitäminen ja uusien, lasta tukevien ja kannattelevien ihmissuhteiden muodos-taminen.

TukiperhetoimintaTukiperhetoiminnassa lapsi viettää noin yhden viikonlopun kuukaudessa tukiper-heessä. Tukiperhe mahdollistaa lapselle lisää turvallisia aikuiskontakteja, uusia kokemuksia ja tukee vanhemman jaksa-mista arjessa. Tukiperhetoiminta on eh-käisevää lastensuojelutyötä tai palvelua lastensuojelun avohuollon asiakkaina oleville lapsille.

Tukiperheitä ovat tavalliset perheet sekä sosiaali- ja terveysalan koulutuk-sen omaavat ammattilaiset, jotka voivat toimia tukiperheenä myös erityistä tukea tai osaamista tarvitsevien lasten kanssa. SOS-Lapsikylä rekrytoi jatkuvasti uu-sia tukiperheitä ja tarjoaa heille ohjaus-ta sekä mm. koulutus- ja virkistystilai-suuksia.

Tutustu SOS-Lapsikylän palveluihin: www.sos-lapsikyla.fi/palvelut

Mirjam Aranevalta uusi kirja ja koulutuskiertueSOS-Lapsikylän lapsioikeuslakimies Mirjam Aranevalta on ilmestynyt uusi kirja Lastensuojelun perhe-hoito. Kirjassa käsitellään kattavasti lastensuojelun perhehoitoa raamittavaa lainsäädäntöä sekä perhe-hoitajan asemaa suhteessa lastensuojeluviranomaiseen, lapseen, lapsen vanhempiin ja muihin lapselle läheisiin henkilöihin. Araneva järjestää tilauksesta perhehoitoon liittyviä koulutuksia. Perhehoidon koulu-tukseen liittyvän tarjouspyynnön voi lähettää osoitteeseen [email protected]

Araneva järjestää eri puolilla Suomea koulutuksia, joissa teemoina ovat lapsen edun arviointi lasten-suojelussa, lapsen palvelutarpeen arviointi sosiaalihuollossa ja asiakassuunnitelman laatiminen lasten-suojelussa. Koulutusten ajankohdat ovat: 15.4. Helsinki, 5.9. Rovaniemi ja 8.11. Jyväskylä. Muuhun koulutustarjontaan voi tutustua sivulla: www.sos-lapsikyla.fi/palvelut/lastensuojelun-lakimiespalvelut

Mikaela Westergårdista SOS-Lapsikylän toimitusjohtajaVTM Mikaela Westergård, 44, on valittu SOS-Lapsikylän toimitus-johtajaksi. Hän aloittaa tehtävässä 1.4.2019. Ennen SOS-Lapsiky-lään siirtymistään Westergård työskenteli Terveystalon sosiaali- ja terveydenhuollon kuntaulkoistusten johtajana.

Westergård on toiminut 12 vuoden ajan kuntapuolen sosiaali- ja terveydenhuollon tehtävissä, muun muassa Helsingissä ja Vantaalla vammaistyön johtotehtävissä. Tuore toimitusjohtaja sanoo SOS-Lap-sikylään siirtymisen tuntuvan siltä, kuin ympyrä sulkeutuisi ja hän pa-laisi juurilleen sinne mistä aikanaan sosiaalityön aloitti.

”SOS-Lapsikylä tarjoaa osaavan ja ammattitaitoisen organisaati-on, jonka arvot vastaavat omiani. Lasten ja nuorten asiat ovat aina olleet lähellä sydäntäni ja tämän työn myötä pääsen taas lähemmäs heidän elämäänsä”, kuvaa Westergård.

”Vahvuuksiani ovat monipuolinen näkemys sosiaali- ja terveys-työstä, kuntien ja maakuntien tarpeista, yhteistyöstä ja yhteensovit-tamisesta. Tästä kokemuksesta on toivottavasti hyötyä SOS-Lapsiky-län toiminnan eteenpäin viemisessä”, Westergård hymyilee.

Kuv

a: P

ekka

Läh

teen

mäk

i

Kuv

a: M

ostp

hoto

s


Lastensuojelun paikka- ja palvelutiedustelut :www.sos-lapsikyla.fi/paikkatiedustelut [email protected] aluejohtajat Sointu Möller, p. 040 520 3264(Etelä- ja Länsi-Suomi)Janne Kankaanniemi, p. 044 761 4195(Keski-, Itä- ja Pohjois-Suomi)

Kuv

a: M

ostP

hoto

s

Monipuolisia ja räätälöityjä palveluja lasten ja perheiden tarpeisiin:

SOS-Kumppanuus

Perhekumppani

Tukiperhetoiminta

Perheterapeuttinen perhekuntoutus

Perhehoito

Luvanvarainen sijaishuolto

Nuorten itsenäistymisen tuki

Lastensuojelun lakimiespalvelu

Kotoutumistyö

Yleishyödyllinen toiminta

Ylitornio

Jyväskylä

TamperePunkaharju

Kaarina

Espoo

Vantaa

Kuopio

Rovaniemi

Keskustoimisto

lastensuojelu...2 uudistuva lastensuojelu uudistuva lastensuojelu 3 lapsi ja perhe kehittämistyön...

Documents