geologian tutkimuskeskus turvetutkimusraportti...

ISBN 978-952-217-183-2 (nid.)ISBN 978-952-217-184-9 (PDF)ISSN 1235-9440

391. Teuvo Herranen (2009). Pyhännällä tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa 2. 115 s. 392. Hannu Pajunen (2009). Tyrnävällä tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa 2. 64 s. 393. Hannu Pajunen ja Heikki Meriluoto (2009). Siikalatvan turvevarat. Osa 1. 78 s. 394. Tapio Toivonen ja Onerva Valo (2009). Oravaisissa tutkitut suot ja niiden turvevarat. 60 s. 395. Ari Luukkanen (2009). Lapinlahdella tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa 3. 82 s. 396. Teuvo Herranen (2009). Pyhännällä tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa 3. 87 s. 397. Hannu Pajunen (2009). Muhoksella tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa 4. 70 s. 398. Teuvo Herranen (2009). Turpeen rikkipitoisuus Suomessa. 61 s. 399. Timo Suomi, Kari Lehmuskoski ja Markku Moisanen (2009). Keuruun tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa 3. 125 s. 400. Tapio Muurinen ja Ilkka Aro (2009). Kolarissa tutkitut suot, niiden turvevarat ja käyttökelpoisuus. Osa 2. 74 s. 401. Jukka Turunen ja Matti Laatikainen (2009). Reisjärvellä tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa 2. 73 s. 402. Jukka Räisänen (2009). Ranualla tutkitut suot, niiden turvevarat ja käyttökelpoisuus. Osa 2. 85 s. 403. Hannu Pajunen (2010). Limingassa tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa 3. 64 s. 404. Heikki Meriluoto ja Ilkka Aro (2010). Kuusamossa tutkitut suot, niiden turvevarat ja käyttökelpoisuus. 79 s. 405. Tapio Toivonen ja Onerva Valo (2010). Uudessakaarlepyyssä tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa 1. 127 s. 406. Ari Luukkanen (2010). Maaningalla tutkitut suot ja niiden turvevarat. 56 s. 407. Teuvo Herranen (2010). Kruunupyyssä tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa 1. 139 s. 408. Jukka Turunen ja Heikki Meriluoto (2010). Haapajärvellä tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa 3. 80 s. 409. Tapio Toivonen ja Asta Harju (2010). Soinissa tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa 1. 141 s. 410. Tapio Muurinen ja Ilkka Aro (2010). Ylitorniolla tutkitut suot, niiden turvevarat ja käyttökelpoisuus. Osa 1. 81 s. 411. Jukka Leino (2010). Juuassa tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa 2. 74 s. 412. Timo Suomi, Kari Lehmuskoski ja Markku Moisanen (2010). Hattulan tutkitut suot ja niiden turvevarat. 124 s. 413. Jukka Räisänen (2010). Ranualla tutkitut suot, niiden turvevarat ja käyttökelpoisuus. Osa 3. 100 s. 414. Matti Laatikainen, Jukka Leino, Jouni Lerssi, Johanna Torppa ja Jukka Turunen (2011). Turvetutkimusten menetelmäkehitystarkastelu. 198 s. 415. Riitta-Liisa Kallinen (2010). Karstulassa tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa 3. 69 s. 416. Hannu Pajunen (2011). Siikalatvan turvevarat. Osa 2. 57 s. 417. Teuvo Herranen (2011). Kruunupyyssä tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa 2. 144 s. 418. Tapio Toivonen ja Onerva Valo (2011). Uudessakaarlepyyssä tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa 2. 106 s. 419. Jukka Turunen ja Heikki Meriluoto (2011). Pihtiputaalla tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa 3. 87 s. 420. Tapio Toivonen ja Onerva Valo (2011). Pedersöressä tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa 1. 137 s. 421. Jukka Räisänen ja Janne Kivilompolo (2011). Ranualla tutkitut suot, niiden turvevarat ja käyttökelpoisuus. Osa 4. 111 s. 422. Tapio Toivonen ja Asta Harju (2011). Soinissa tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa 2. 106 s. 423. Timo Suomi ja Ale Grundström (2011). Hyvinkään tutkitut suot ja niiden turvevarat. 83 s.

KOPIJYVÄ OYKuopio 2012

Julkaisun myynti:Geologian tutkimuskeskus / KirjastoPL 1237, 70211 KuopioPuh. 020 550 3250 tai 020 550 3255Fax 020 550 13s-posti: [email protected]

Tutustu turvepaikkaan: http://www.geo.fi

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS

Turvetutkimusraportti 423 2011

www.gtk.fi [email protected]

GTK

• Turvetutkimusraportti 423 • H

yvinkään tutkitut suot ja niiden turvevarat • Timo Suom

i ja Ale G

rundström

Hyvinkään tutkitut suot ja niiden turvevarat

Abstract: The peatlands and peat resources of Hyvinkää, southern Finland

Timo Suomi ja Ale Grundström9 789522 171832


Turvetutkimusraportti 423

Espoo 2011

Timo Suomi ja Ale Grundström

GEOLOGICAL SURVEY OF FINLAND

Report of Peat Investigation 423

HYVINKÄÄN TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT


Suomi, Timo ja Grundström Ale 2011. Hyvinkään tutkitut suot ja niiden turvevarat. Geologian tutkimuskeskus. Turvetutkimusraportti 423, 75 sivua, 36 kuvaa, 31 taulukkoa ja 2 liitettä.

Tähän raporttiin on koottu tutkimustulokset vuosina 1986–2007 tutkitusta 28 suosta. Soiden yhteenlaskettu pinta-ala on 2900 ha, mikä on yli 90 % kun-nan suoalasta. Tutkittujen soiden kokonaisturvemäärä on 66,40 milj. suo-m3. Soiden keskisyvyys on 2,3 m, josta heikosti maatuneen rahkavaltaisen pinta-turpeen osuus on 1,0 m. Turpeen keskimaatuneisuus on 4,8 (1–10 asteikolla). Tutkitusta suoalasta on yli 1,5 m syvää aluetta 1755 ha (61 %) ja sen turve-määrä 56,91 milj. suo-m3.

Rahkavaltaisten turpeiden osuus on 66 % ja saravaltaisten 34 %. Vallitse-via suotyyppejä ovat erilaiset rämeet. Luonnontilaisten suotyyppien osuus on 28 % tutkitusta pinta-alasta.

Tarkkatilavuuksisia näytteitä otettiin laboratoriomäärityksiä varten yhteen-sä 145 kpl. Niiden perusteella keskimääräinen tuhkapitoisuus on 3,5 % ja rik-kipitoisuus 0,25 % kuivapainosta. Kuivan turpeen tehollinen lämpöarvo on keskimäärin 19,7 MJ/kg ja kuiva-ainemäärä 80,6 kg/suo-m3.

Turvetuotantoon soveltuvia alueita on 15 suolla. Energiaturvetuotantoon soveltuvan alueen pinta-ala on 916 ha ja sen käyttökelpoinen turvemäärä 13,55 milj. suo-m3. Energiasisältö on 6,20 milj. MWh 50 % kosteudessa. Kas-vu- ja ympäristöturpeen tuotantoon soveltuvien alueiden pinta-ala on 661 ha ja käyttökelpoinen turvemäärä 9,97 milj. suo-m3.

Avainsanat: suo, turve, energiaturve, ympäristöturve, Hyvinkää.

Timo Suomi ja Ale Grundström Geologian tutkimuskeskus PL 96 02151 ESPOO Sähköposti: [email protected], ale grunströ[email protected]


Suomi, Timo ja Grundström, Ale 2011. Hyvinkään tutkitut suot ja niiden turvevarat. The peatlands and peat resources of Hyvinkää. Geologian tutki-muskeskus. Turvetutkimusraportti – Geological Survey of Finland, Peat Rese-arches, Report of Peat Investigation 423, 75 pages, 36 figures, 31 tables and 2 appendix.

In the municipality of Hyvinkää 28 peatlands covering 2900 hectares were surveyed in 1986–2007. The peatland studied contain a total of 66.40 milli-on m3 of peat in situ. The mean thickness of peat layer is 2.3 m, including the slightly humified Sphagnum predominant surface layer, which averages 1.0 m in thickness. The mean humification degree (H) of peat is 4.8 (1–10 scale). The area deeper than 1.5 m covers 1755 hectares (61 %) and contains 56.91 million m3 peat in situ.

Sixty six per cent 66 % of the peat is Sphagnum predominant and 34 % Carex predominant. The most common mire site types are pine bogs. Pristine mire area covers 28% of the total peatland area.

Altogether 145 peat samples were analysed in the laboratory. The average ash content of peat is 3.5 % and the sulphur content 0.25 % of dry weight. The average effective calorific value of the dry peat is 19.7 MJ/kg and the dry bulk density 80.6 kg per m3 in situ.

Fifteen of the investigated mires are suitable for peat production. The to-tal area suitable for fuel peat production is 916 hectares. The available amount of peat is 13.55 million m3 in situ and the energy content at 50 % moisture content 6.20 million MWh. The area suitable for environmental peat producti-on is 661 hectares and the available amount of peat is 9.97 million m3 in situ.

Key words: mire, peat, fuel peat, horticultural peat, Hyvinkää

Timo Suomi and Ale GrundströmGeological Survey of FinlandP.O. Box 96FIN-02151 ESPOOFINLAND

E-mail: [email protected], ale grundströ[email protected]

SISÄLLYSLUETTELO JOHDANTO .................................................................................................................................................. 6

TUTKIMUSMENETELMÄT ........................................................................................................................ 6Kenttätutkimukset .................................................................................................................................. 6Laboratoriomääritykset .......................................................................................................................... 6

AINEISTON KÄSITTELY ............................................................................................................................ 7

ARVIOINTIPERUSTEET ............................................................................................................................. 7

TUTKIMUSAINEISTON TULOSTEET ...................................................................................................... 8

HYVINKÄÄN TUTKITUT SUOT ............................................................................................................. 12 1. Matkunsuo .................................................................................................................................. 14 2. Isosuo .......................................................................................................................................... 16 3. Kalkkilamminsuo ........................................................................................................................ 18 4. Kalatiensuo ................................................................................................................................. 20 5. Kurkisuo ..................................................................................................................................... 22 6. Keimonsuo .................................................................................................................................. 25 7. Lauttasuo..................................................................................................................................... 26 8. Joentaka ...................................................................................................................................... 28 9. Lamminsuo ................................................................................................................................. 3010. Tihkusuo ..................................................................................................................................... 3211. Petkelsuo ..................................................................................................................................... 3412. Hirvisuo ...................................................................................................................................... 3613. Härkävehmaansuo ....................................................................................................................... 3814. Hähkäsuo .................................................................................................................................... 4015. Tehtaansuo .................................................................................................................................. 4216. Kartanonsuo-Juvansuo ................................................................................................................ 4417. Teerilehdonsuo ............................................................................................................................ 4618. Ritassaarensuo-Järvisuo .............................................................................................................. 4819. Matinsuo-Kiimasuo .................................................................................................................... 5020. Hevossuo ..................................................................................................................................... 5221. Lempiönsuo ................................................................................................................................ 5422. Rajasaarensuo ............................................................................................................................. 5623. Kunnarinsuo ................................................................................................................................ 5824. Vehkasuo ..................................................................................................................................... 6025. Tervalamminsuo .......................................................................................................................... 6226. Haukilamminsuo ......................................................................................................................... 6427. Mastosuo ..................................................................................................................................... 6628. Rajasuo-Välisuo .......................................................................................................................... 68

TULOSTEN TARKASTELU ...................................................................................................................... 70Tutkitut suot ja niiden turvekerrostumat .............................................................................................. 70Laboratoriomääritysten tulokset .......................................................................................................... 70Luonnonsuojelualueet .......................................................................................................................... 71Soiden soveltuvuus turvetuotantoon .................................................................................................... 72

KIITOKSET ................................................................................................................................................. 75

KIRJALLISUUTTA ..................................................................................................................................... 75

LIITTEET

Geologian tutkimuskeskus, Turvetutkimusraportti – Geological Survey of Finland, Report of Peat Investigation 423, 2011


6

Laboratoriotutkimukset

Geologian tutkimuskeskus (GTK) on tehnyt maape-rän ja turvevarojen kartoitukseen liittyviä turvetut-kimuksia Hyvinkäällä vuosina 1950, 1986, 1987, 1988, 1990, 2001, 2003 ja 2007. Vuosina 1986–2003 tehdyistä tutkimuksista vastasivat geologit C-G. Stèn ja Markku Mäkilä. Vuonna 2007 tehdyistä tutkimuk-sista vastasi geologi Timo Suomi. Vuonna 1950 teh-ty tutkimus on sovitettu vastaamaan nykykäytäntöä ja siirretty atk:lle.

Valtaosa soista sijaitsee Hyvinkään itä- ja lounais-osissa, mutta myös Salpausselän reunamille on muo-dostunut suoalueita. Peruskartoilta tehdyn mittauk-sen mukaan Hyvinkäällä on 28 yli 20 ha:n suuruis-ta yhtenäistä suoaluetta yhteispinta-alaltaan 2945 ha (Virtanen ym. 2003). Tässä raportissa on Hyvinkään kaikki yli 20 ha suot, ja niiden tutkittu pinta-ala on yhteensä 2900 ha. Tutkimusten päätarkoituksena on osoittaa energia- ja ympäristöturvetuotantoon sovel-tuvat suoalueet. Turvetuotannon lisäksi tutkimustie-

JOHDANTO

toja voidaan käyttää ojituksen, metsänkasvatuksen ja maatalouden suunnittelussa. Viime aikoina on tur-vekartoitusten tärkeäksi tehtäväksi tullut tiedon tuot-taminen maankäytön suunnittelun pohjaksi esimer-kiksi suojeluohjelmiin, kaavoitukseen ja rakentami-seen. Yksityiskohtaiset suoselostukset, jotka sisältä-vät mm. suokartan ja laboratorioanalyysien tulokset, ovat tilattavissa GTK:n Etelä-Suomen yksiköstä.

Tutkittujen soiden sijainti on esitetty kartassa (kuva 1), johon on merkitty myös suojelualueet. Esi-merkkinä suokartasta on kuva 2 ja suon poikkileik-kauskuvista kuvat 3 ja 4. Raportin lopussa on tulos-ten tarkasteluosa, jossa on yhteenveto mm. tutkituis-ta turvekerrostumista, suojelualueista, laboratorio-määritysten tuloksista ja turvetuotantoon soveltuvis-ta soista. Kuvassa 36 on indeksikartalla kaikki Hy-vinkään tutkitut suot ja niiden soveltuvuus turvetuo-tantoon sekä suojelutilanne. Tämä raportti on luet-tavissa myös GTK:n internet-sivuilta (www.gtk.fi).

TUTKIMUSMENETELMÄT

Kenttätutkimukset

Suurimmat suot tutkittiin linjatutkimusmenetelmäl-lä, jossa suon hallitsevan osan poikki vedettyä selkä-linjaa vastaan on kohtisuoraan sijoittuvia poikkilin-joja (Lappalainen, Stén & Häikiö 1984). Osa tutki-muslinjoista on vaaittu. Tutkimuspisteet ovat linjoil-la 100 metrin välein. Pienet ja saarekkeiset suot tut-kittiin hajapistein.

Tutkimuspisteillä määritettiin suotyyppi ja mät-täisyys. Lisäksi määritettiin puuston puulajisuhteet, tiheys- ja kehitysluokka. Turvekerrostumien kai-rauksissa tutkittiin turvelajit lisätekijöineen ja tur-

peen maatuneisuus (von Postin 10-asteikko) ja kos-teus (5-asteikko). Vuonna 2007 tehdyissä tutkimuk-sissa soiden heikosti maatunut (H1–4) rahkaturve on kenttätutkimusten yhteydessä jaoteltu kasvijään-nöskoostumuksen mukaan kolmeen ryhmään (Acu-tifolia-, Cuspidata- ja Palustria-ryhmät). Tutkimuk-sissa määritettiin liejukerrokset ja pohjamaalajit. Suossa olevan lahoamattoman puuaineksen (lieko-jen) määrää arvioitiin luotaamalla tutkimuspisteillä kymmenessä eri kohdassa kahden metrin syvyyteen.

Laboratoriomäärityksiä varten otettiin 6 suolta, 8 näytepisteeltä yhteensä 145 tarkkatilavuuksista tur-venäytettä, joista tutkittiin maastossa turvelajit ja maatuneisuus. Laboratoriossa määritettiin vesipi-toisuus painoprosentteina (105 °C:ssa kuivaamalla), kuiva-aineen määrä (kg/suo-m3) ja tuhkapitoisuus prosentteina kuivapainosta (815 ± 25 °C:ssa hehku-

tettuna). Valikoiduista näytteistä määritettiin läm-pöarvo Leco AC-200 -kalorimetrillä ja IKA (C5000 DUO) -kalorimetrillä (ASTM 3286-77). Osasta näytteitä tehtiin myös rikkimäärityksiä Leco SC-132 rikkianalysaattorilla sekä hiili- ja typpimäärityksiä hiili-typpianalysaattorilla.



7

AINEISTON KÄSITTELY

Turvemäärät, maatuneisuudet ja turvetekijöiden osuudet on laskettu GTK:ssa laaditulla vuonna 2009 käyttöönotetulla laskentaohjelmalla ns. vyöhyke-laskutapaa käyttäen (Hänninen, Toivonen ja Grund-ström 1983). Siinä syvyyskäyrien väliset alueet ovat vyöhykkeitä, joilta kultakin lasketaan erikseen tur-vemäärät. Nämä yhdistämällä saadaan suon koko-naisturvemäärä. Erikseen on laskettu heikosti maa-tuneen (H1–3 ja H4) rahkavaltaisen pintaturpeen osuus kokonaisturvemäärästä.

Käyttökelpoisen turpeen energiasisältö on lasket-tu jyrsinturpeen käyttökosteudessa (50 %) olevalle turpeelle (taulukko 2). Mikäli tuotantoon soveltuval-ta suolta ei ole otettu laboratorionäytteitä, on ener-giasisältöä ja kuiva-ainemäärää laskettaessa käytet-ty menetelmää, joka perustuu maastossa määritettyi-hin kosteus- ja maatuneisuusarvoihin (Mäkilä 1994).

ARVIOINTIPERUSTEET

Laskelmat soiden turvemääristä ja soveltuvuudes-ta turvetuotantoon perustuvat kenttätutkimuksiin ja laboratoriomäärityksiin. Suoselostuksien teossa on käytetty hyväksi myös kartta-aineistoja ja ilmakuvia sekä laserkeilausaineistoa korkeussuhteiden määrit-tämiseksi.

Käyttösuosituksissa on huomioitu myös soiden luonnonsuojelulliset arvot ja pohjaveden hankintaan liittyvät suoja-alueet. Työryhmämuistioon MMM 2011:1 (Ehdotus soiden ja turvemaiden kestävän ja vastuullisen käytön ja suojelun kansalliseksi strate-giaksi) liittyen strategian jatkovalmisteluryhmä val-mistelee esitystä soiden luonnontilaisuusasteikon soveltamisesta ja soiden erityisistä luonnonarvois-ta. Sen on ilmoitettu valmistuvan vuoden 2012 ai-kana, mistä johtuen tässä raportissa suoselostuksis-sa ei ole käytetty soiden kuusijakoista luonnontilai-suusasteikkoa.

Mikäli turvetuotantoalue on yli 10 ha, on suon ojittamiselle tai turvetuotannolle oltava ympäris-tölupa. Alle 10 ha:n alueesta tehdään ilmoitus ym-päristökeskukselle. Yli 150 ha:n alueesta on tehtä-vä YVA-lain mukaiset selvitykset ennen tuotannon aloittamista. Arvioitaessa turpeen kelpoisuutta ener-giaturpeeksi on nojauduttu energiaturpeen laatuoh-jeisiin (liite 1(1), Laatuluokat palaturpeelle ja liite 1(2), Laatuluokat jyrsinturpeelle, 2006).

Energiaturvetuotantoon soveltuvia ovat saraval-taiset turpeet ja kohtalaisesti sekä hyvin (H 5−10) maatuneet rahkavaltaiset turpeet. Toisinaan myös heikommin maatunutta (H1−4) rahkaturvetta käy-tetään energiaturpeena jyrsinmenetelmällä tuotettu-na. Ohut heikosti maatunut rahkavaltainen pintatur-vekerros (yleensä <60 cm) on laskettu mukaan ener-giaturpeen kokonaismäärään, koska se voidaan se-

koittaa muuhun turpeeseen ja tuottaa heikompilaa-tuisena energiaturpeena.

Tässä raportissa tuotantokelpoisena pidetään yleensä yli 1,5 m syvää, yli 5 ha:n suuruista aluet-ta. Soveltuvat alueet on digitoitu erikseen, eivätkä si-ten välttämättä noudattele suon syvyyskäyriä. Rajat-taessa turvetuotantoon soveltuvaa aluetta on hyvin tiivistyneillä soilla (vanhat ojikot, turvekankaat, pel-lot yms.) tuotantokelpoinen alue ulotettu metrin sy-vyyskäyrälle asti. Käyttökelpoista turvemäärää las-kettaessa on vähennetty suon pohjalle jääväksi ole-tettu, keskimäärin 30 cm paksu, yleensä vaikeasti hyödynnettävä ja runsastuhkainen kerros. Suokoh-taisissa selostuksissa on ilmoitettu turvetuotantoon soveltuvaksi katsottu pinta-ala ja sen tuotantokelpoi-nen turvemäärä. Nämä suot ovat turvetuotantoon so-veltuvien alueiden kokonaismäärässä (taulukko 2).

Tässä raportissa ympäristöturpeella tarkoitetaan kaikkea heikosti maatunutta (H1–4) rahkavaltaista turvetta, jota käytetään mm. kasvuturpeena, viher-rakentamiseen ja maatalouskäyttöön. Heikosti maa-tunutta vaaleaa rahkaturvetta käytetään myös öljyn-torjunnassa ja jätevesien puhdistuksessa. Hyvän pi-dätyskykynsä ansiosta heikosti maatunut rahkatur-ve soveltuu erityisen hyvin karjanlannan ja jäteve-sien imeyttämiseen. Vaaleaa rahkaturvetta käytetään lisäksi maanparannusaineena lisäämässä maaperän kuohkeutta ja orgaanisen aineen määrää. Lasinalais-viljelyn tuotantomenetelmien uudistumisen myötä vaalea rahkaturve on menettämässä valta-asemaansa tummille turvelaaduille. Vihannesten kasvattamises-sa ollaankin usein siirtymässä maatuneen kasvutur-peen käyttöön. Uudet kasvuturvetuotteet koostuvat usein eri maatumisasteella olevien turpeiden ja mui-den materiaalien sekoituksista.



8

Tässä raportissa olevan suppean suoselostuksen li-säksi jokaisesta tutkitusta suosta on tehty laajempi tutkimusselostus, jossa on tarkat tiedot myös labora-toriomääritysten tuloksista ja soiden soveltuvuudes-ta turvetuotantoon.

Yksityiskohtaiseen tutkimusselostukseen liitty-vässä suokartassa on tutkimuspisteittäin turveker-roksen keskimääräinen maatuneisuus sekä heikosti maatuneen (H1−4) rahkavaltaisen pintaturvekerrok-sen ja koko turvekerrostuman paksuus. Suokartoissa on turvekerroksen paksuutta osoittavat syvyysvyö-

TUTKIMUSAINEISTON TULOSTEET

hykkeet (kuva 2). Soiden turvekerrostumista voi-daan laatia erilaisia poikkileikkauskuvia esim. maa-tuneisuuksista ja turvelajeista (kuvat 3 ja 4).

Näiden perustulosteiden lisäksi voidaan tulostaa halutusta suosta tai suon osasta erilaisia taulukko-muotoisia listauksia ja karttoja, joilla havainnollis-tetaan suon ominaisuuksia, kuten esim. suotyyppejä, suon pinnan korkeutta, pohjamaalajeja, liejukerrok-sia tai tietoja puustosta. Samassa kartassa voidaan yhdellä tutkimuspisteellä esittää kaksi edellä maini-tuista tiedoista kerrallaan.

Kuva 1. Tutkittujen soiden sijainti.

1. Matkunsuo 15. Tehtaansuo 2. Isosuo 16. Kartanonsuo-Juvansuo 3. Kalkkilamminsuo 17. Teerilehdonsuo 4. Kalatiensuo 18. Ritassaarensuo-Järvisuo 5. Kurkisuo 19. Matinsuo-Kiimasuo 6. Keimonsuo 20. Hevossuo 7. Lauttasuo 21. Lempiönsuo 8. Joentaka 22. Rajasaarensuo 9. Lamminsuo 23. Kunnarinsuo10. Tihkusuo 24. Vehkasuo11. Petkelsuo 25. Tervalamminsuo12. Hirvisuo 26. Haukilamminsuo13. Härkävehmaansuo 27. Mastosuo14. Hähkäsuo 28. Rajasuo-Välisuo



9

Kuva 2. Esimerkki turvekerroksen paksuutta osoittavasta suokartasta. Tutkimuspisteen yläpuolella on tur-peen keskimaatuneisuus ja alapuolella heikosti maatuneen rahkavaltaisen pintakerroksen paksuus / koko tur-vekerrostuman paksuus desimetreinä.



10

Kuva 3. Maatuneisuus- ja turvelajiprofiili.

Suotyypit:

RHTK= Ruohoturvekangas, VATK= Varputurvekangas, IRMU= Isovarpurämemuuttuma, TRMU= Tupasvillarämemuuttuma, RRMU= Rahkarämemuuttuma, RROJ= Rahkarämeojikko



11

Kuva 4. Esimerkki Tuppo-profiilinpiirto-ohjelman laatimasta maatuneisuus- ja turve-lajiprofiilista.



12

Hyvinkään suot sijaitsevat Etelä-Suomen kilpikei-taiden alueella. Kilpikeitaat eli konsentriset kermi-keitaat ovat kuperia, kilpimäisiä soita, missä kermit eli mätäspinnat ovat kehämäisesti suon korkeimman kohdan ympärillä. Vetiset kuljut ovat etenkin suon tasaisilla kohdilla laajoja ja allikoita on usein run-saasti. Hyvinkään alueella on myös viettokeitaita sekä tasaisempia rahka- ja metsäkeitaita.

Mannerjäätikkö vetäytyi Hyvinkään alueelta en-simmäisen Salpausselän syntyessä noin 12100–12300 vuotta sitten. Mannerjäätikön vetäydyttyä toi-selta Salpausselältä noin 11600–11800 vuotta sitten vedenpinta laski 26–28 m, jolloin merestä paljas-tuivat Hyvinkään korkeimmat alueet (>110 m.mpy) ja soistuminen alkoi. Hyvinkään ja Hausjärven ra-jalla olevasta Mustasuosta tehty pohjaturpeen ikä-määritys (Poz-3703) osoittaa soistumisen alkaneen Mustasuolla 10470 vuotta sitten (Mäkilä ym. 2009). Keskimääräinen turpeen kertymä on tällä ajoituspis-teellä ollut 0,9 mm vuodessa. Hyvinkään järvet ja suot ovat pääosin 80–90 m merenpinnan yläpuolel-la. Kunnan keskiosan halkaiseva reunamuodostuma (Salpausselkä I) on monissa kohdin yli 120 m mpy. Myös luoteisosassa on runsaasti yli 120 m korkeita kallioalueita.

Hyvinkäällä on Etelä-Suomen olosuhteisiin näh-den suhteellisen paljon luonnontilaista suoaluetta. Tutkitusta suopinta-alasta on vajaa kolmannes ojit-

HYVINKÄÄN TUTKITUT SUOT

tamatonta. Luonnontilaisen suon suuri osuus selit-tyy osaksi suojelualueiden runsaudella. Hyvinkään tutkituista soista on Natura-ohjelmassa kokonaan tai osittain 5 suota, 1. Matkunsuo, 3. Kalkkilamminsuo, 11. Petkelsuo, 18. Ritassaarensuo ja 21. Lempiön-suo. Tutkitusta 2900 ha:n suoalasta on Naturassa tai muun suojelun piirissä noin 550 ha (19 % tutkimus-alasta).

Tutkittujen soiden vallitsevia suotyyppejä ovat erilaiset rämeet (66 %). Peräti 18 suolla on räme vallitseva suotyyppi. Yleisin rämetyppi on isovar-puräme, mutta myös keidasrämettä ja korpirämettä on runsaasti. Turvekankaista (25 % suopinta-alasta) vallitsevana suotyyppinä on mustikka- ja ruohotur-vekangas. Viidellä suolla turvekangas on yleisin suo-tyyppi. Korpia on 8 % ja avosoita 4 % tutkitusta pin-ta-alasta.

Soille on tyypillistä paksuhko, keskimäärin noin metrin paksuinen rahkavaltainen pintaturvekerros. Soittain tämän pintakerroksen keskimääräinen pak-suus vaihtelee muutamasta cm:stä yli kahteen met-riin. Soiden pohjakerrostumissa turve on yleensä sa-ravaltaista. Tutkittujen turvekerrostumien keskimää-räinen paksuus on 2,3 m. Paksuin turvekerrostuma on havaittu Petkelsuolla (8,2 m). Soiden pohjamaa-lajina on yleisimmin savi (60 %). Liejua on soiden pohjalla 51 %:lla tutkitusta pinta-alasta.



13

Kuva 5. Hyvinkään Petkelsuon keidasrämettä (Kuva: Markku Mäkilä).

Kuva 6. Rahkarämettä Petkelsuolla (Kuva: Markku Mäkilä).



14

Matkunsuo (kl. 2042 10, x = 6715,3, y = 3374,3) si-jaitsee noin 13 km Hyvinkään keskustasta lounaa-seen Nurmijärven kunnan rajalla Rajamäen kylän länsipuolella (kuva 1). Suon itäosat ovat Nurmijär-ven kunnan alueella. Suon pohjoisosassa sijaitsee 9 ha:n suuruinen Matkunlammi. Matkunsuo rajoittuu Ensimmäiseen Salpausselkään liittyviin moreeni- ja hiekkamuodostumiin ja sen pohjoisosaa sivuaa Hy-vinkää – Hanko-valtatie. Suolla on 76 tutkimuspis-tettä ja 45 syvyyspistettä (kuva 7). Tutkimuspisteitä on 6,9/10 ha ja syvyyspisteitä 4,0/10 ha. Suo on tut-kittu vuonna 1987. Tutkitun alueen pinta-ala on 110 ha, mistä yli 1,5 m syvää on 89 ha.

Suon pinnan korkeus merenpinnasta on 102 – 107 m, ja pinta viettää kaakkoon. Suo on lähes kokonaan ojittamaton. Vain kaakkoislahdekkeen itäosa on oji-tettu ja sieltä vedet virtaavat metsäojia pitkin Matku-nojaan, joka laskee Kyläjokeen. Matkunsuo kuuluu Matkunojan valuma-alueeseen (21.056).

Suurin turvekerroksen paksuus (7,1 m) on havait-tu suon luoteisosassa. Yleisimmät pohjamaalajit ovat hiekka (59 %), moreeni (14 %) ja savi (14 %). Lie-jua on Matkunlammin läheisyydessä suon pohjalla turpeen ja mineraalimaan välissä noin puolen metrin paksuisena kerroksena ja muualla suon syvimmissä osissa pohjalla ohuena kerroksena.

Matkunsuon suotyypeistä on rämeitä 72 %, nevo-ja 13 % ja korpia 4 %. Loput ovat käytöstä poistu-neita kuiviketurpeen nostoalueita, joita on suon itä-osassa. Suon keskiosissa vallitsevana suotyyppinä on keidasräme ja paikoin silmäkeneva sekä rahkarä-

1. Matkunsuo

me. Reunaosissa on isovarpurämettä ja laidoilla kan-gasrämettä ja kangaskorpea.

Pinnan mättäisyys on 40 % ja mättäiden korke-us keskimäärin 3 dm. Puusto on ilmakuvan (MML 2010) perusteella vajaatuottoista, kitukasvuista ja harvaa lukuun ottamatta länsireunaa ja kaakkoisosan ojitettua aluetta, joissa puuston kasvu on elpynyt.

Matkunsuon turpeesta on rahkavaltaista 88 % ja saravaltaista 12 %. Pääturvelajeittain jakauma on: rahkaturvetta (S) 72 %, sararahkaturvetta (CS) 16 %, rahkasaraturvetta (SC) 11 % ja saraturvetta (C) 1 %. Tupasvillaa (ER) lisätekijänä sisältävää turvetta on 51 %, puun jäännöksiä (L) sisältävää turvetta 17 % ja varpujen jäännöksiä (N) sisältävää 5 % kokonais-turvemäärästä.

Suolla on tupasvillaa sisältävä heikosti maatunut, keskiosissa paikoin jopa 4 m paksu pintarahkatur-vekerros, jonka rahkasammallajeja ei ole määritetty. Alempana turvekerros vaihettuu ensin kohtalaisesti tai hyvin maatuneeksi, samalla kun lisätekijäksi tu-lee myös puuta. Syvemmällä turvekerrostuma on hy-vin maatunutta sararahkaturvetta, jossa on lisätekijä-nä tupasvillaa ja puuta. Pohjakerroksena on rahka-saraturvetta, jossa lisätekijöinä on puuta, kortetta ja järviruokoa. Koko turvekerrostuman keskimaatunei-suus on 4,7. Heikosti maatuneen rahkavaltaisen pin-takerroksen maatumisaste on 3,5 ja energiaturpeen 6,5. Liekoja on Matkunsuolla erittäin vähän.

Matkunsuo on lähes kokonaan luonnontilainen ja kuuluu Naturaan, mikä sulkee sen turvetuotanto-suunnitelmien ulkopuolelle.

Taulukko 1. Matkunsuon eri syvyysalueiden pinta-alat, keskisyvyydet ja turvemäärät.

Syvyys- Pinta-ala Keskisyvyys (m) Turvemäärä (milj. suo-m3)

alue (ha) Pintakerros H1–10C-t Yht. Pintakerros H1–10C-t Yht.

H1–3S-t H4S-t H5–10S-t H1–10 H1–3S-t H4S-t H5–10S-t H1–10

Koko suo 110 1,1 0,8 1,2 3,1 1,17 0,89 1,33 3,39Yli 1,0 m 95 1,2 0,9 1,4 3,5 1,14 0,88 1,29 3,31Yli 1,5 m 89 1,2 1,0 1,4 3,6 1,13 0,86 1,25 3,24Yli 2,0 m 83 1,4 1,0 1,4 3,8 1,09 0,85 1,19 3,13



15

3373000

3373000

3374000

3374000

3375000

3375000

6715

000

6715

000

6716

000

6716

000

Pohjakartta © Maanmittauslaitos, lupanro 13/MML/11

0 1 km

Kuva 7. Tutkimuspisteiden sijainti Matkunsuolla.



16

Isosuo (kl. 2042 10, x = 6715,8, y = 3371,9) sijait-see noin 15 km Hyvinkään keskustasta lounaaseen Ensimmäisen Salpausselän pohjoispuolella (kuva 1). Suo rajoittuu moreenimaastoon. Suo on välittömäs-ti Hyvinkää–Hanko-valtatien pohjoispuolella ja sen eri osiin johtaa autoteitä. Suolla on 28 tutkimuspis-tettä ja 24 syvyyspistettä (kuva 8). Tutkimuspisteitä on 4,5/10 ha ja syvyyspisteitä 3,9/10 ha. Suo on tut-kittu vuonna 2007. Tutkitun alueen pinta-ala on 62 ha, mistä yli 1,5 m syvää on 35 ha.

Suon pinnan korkeus merenpinnasta on 100–105 m. Suo on kokonaan ojitettu, ja kuivatusmah-dollisuudet ovat hyvät. Isosuo sijaitsee vedenjaka-jalla. Koillisosa kuuluu Keihäsjoen keskiosan valu-ma-alueeseen (21.062), ja sen vedet laskevat metsä-ojia myöten Lepänojaan ja siitä Keihäsjokeen, mis-tä edelleen Vantaaseen. Muu osa suota kuuluu Vihti-järven valuma-alueeseen (23.093), ja sen eteläosasta vedet valuvat ojia myöten Vihtijärveen ja länsiosasta Löytlammin kautta Vihtijärveen.

Suurin turvekerroksen paksuus (6,3 m) on havait-tu suon itäosan keskustassa. Suon pohjamaalaji on keskiosassa savi ja hiesu sekä reunaosissa moreeni. Yleisimmät pohjamaalajit ovat moreeni (42 %), savi (29 %) ja hiesu (12 %). Liejua on suon syvimmän alueen pohjalla ohuena kerroksena turpeen ja mine-raalimaan välissä sekä paikoin mineraalimaahan se-koittuneena.

Isosuon suotyypeistä on turvekankaita 66 %, rä-meitä 17 % ja korpia 17 %. Suon keski- ja itäosas-sa vallitsevat karut suotyypit, isovarpu- ja rahkarä-me sekä varputurvekangas. Länsiosassa vallitsevat ravinteiset suotyypit, ruohoturvekangas ja erilaiset korvet.

Pinnan mättäisyys on 23 % ja mättäiden korke-us keskimäärin 2 dm. Puusto on itäosan keskustas-sa mäntyvaltaista riukuasteen metsikköä ja reuna-osissa järeämpää. Länsiosan puusto on pääosin kuu-sivaltaista, paikoin myös koivuvaltaista harvennus-

2. Isosuo

metsikköä ja varttunutta kasvatusmetsikköä.Isosuon turpeesta on rahkavaltaista 69 %, saraval-

taista 30 % ja ruskosammalvaltaista 1 %. Pääturvela-jeittain jakauma on: rahkaturvetta (S) 39 %, sararah-katurvetta (CS) 30 %, rahkasaraturvetta (SC) 29 %, saraturvetta (C) 1 % ja loppu on ruskosammaltupei-ta. Tupasvillaa (ER) lisätekijänä sisältävää turvetta on 22 %, varpujen jäännöksiä (N) sisältävää turvetta 19 % ja puun jäännöksiä (L) sisältävää 15 % koko-naisturvemäärästä.

Suon itäosan turvekerrostuman pintaosassa on paksu rahkaturvekerros jossa on lisätekijänä tupas-villaa. Sen maatuneisuus vaihtelee ohuehkoina ker-roksina. Pohjaosassa on hyvin maatunutta sararah-ka- ja saraturvetta. Länsiosan turvekerrostuman pin-taosassa on alle metrin syvä heikosti maatunut rah-katurvekerros, jonka alapuolella on hyvin maatunut-ta sararahka- ja alimpana rahkasaraturvetta. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,4. Hei-kosti maatuneen rahkavaltaisen pintakerroksen maa-tumisaste on 3,7 ja energiaturpeen 6,0. Liekoja on Isosuolla vähän.

Isosuon turvetuotantoon soveltuva osa käsittää suurin piirtein suon pohjoisosan yhtenäisen yli 1,5 m syvän alueen. Tällä 34 ha:n alueella on tuotantokel-poista turvetta 1,265 milj.suo-m3. Suon pintaosas-sa on lähinnä ympäristöturpeeksi soveltuvaa vaale-aa rahkaturvetta (H1–4) keskimäärin 1,1 metrin pak-suudelta 0,381 milj.suo-m3. Heikosti maatuneessa pintakerroksessa on paremmin maatuneita turveker-roksia ohuina linsseinä. Suon pohjalla on tuotanto-kelpoista energiaturpeeksi soveltuvaa turvetta kes-kimäärin 2,6 metrin paksuudelta 0,884 milj.suo-m3. Tarkkatilavuuksiset näytteet laboratoriomäärityksiä varten on otettu suon itäosasta. Energiaturpeen laa-tuohjeen (2006) mukaan turve kuuluu laatuluokkaan M50, A2,0, Q10,0 S0,15 (liite 1). Tuotantoa rajoitta-vana tekijänä on suon itäpuolinen pohjavesialue.

Taulukko 2. Isosuon eri syvyysalueiden pinta-alat, keskisyvyydet ja turvemäärät.







17

3371000

3371000

3372000

3372000

3373000

3373000

6715

000

6715

000

6716

000

6716

000

6717

000

6717

000


0 1 km

Kuva 8. Tutkimuspisteiden sijainti Isosuolla.



18

Kalkkilamminsuo (kl. 2042 10, x = 6717,2, y = 3370,9) sijaitsee noin 15 km Hyvinkään keskustas-ta lounaaseen (kuva 1). Suo rajoittuu moreenipeit-teiseen kalliomaastoon ja sen läpi johtaa autotie Hy-vinkää–Hanko-tielle. Suolla on 11 tutkimuspistettä. Tutkimuspisteitä on 5,5/10 ha (kuva 9). Suo on tut-kittu vuonna 1986. Tutkitun alueen pinta-ala on 21 ha, mistä yli 1,5 m syvää on 13 ha.

Kalkkilamminsuon pinnan korkeus merenpinnas-ta on 102–107 m, ja se on kokonaan ojitettu. Suon läntinen pää kuuluu Vihtijärven valuma-alueeseen (23.093), ja vedet valuvat metsäojaa myöten Pitkä-suolle josta Löytlammen kautta Vihtijärveen. Suon itäosa kuuluu Keihäsjoen keskiosan valuma-aluee-seen (21.062), ja sen vedet laskevat Kalkkilammi-nojaa myöten Lepänojaan, Keihäsjokeen ja edelleen Vantaaseen.

Suurin turvekerroksen paksuus (6,0 m) on havait-tu suon länsiosassa. Tavatut pohjamaalajit ovat mo-reeni (46 %), savi (27 %), hiesu (27 %). Savea ja hie-sua on suon syvimmillä osilla, ja muualla on moree-nia. Liejua on länsipään syvällä alueella noin puoli metriä paksu kerros suon pohjalla turpeen ja mine-raalimaan välissä. Itäosassa Kalkkilammin läheisyy-dessä on liejua lähes kolme metriä osoituksena lam-men hitaasta umpeenkasvusta.

3. Kalkkilamminsuo

Kalkkilamminsuon suotyypeistä on rämeitä 46 %, korpia 36 % ja turvekankaita 18 %. Yleisin suotyyp-pi on lettoräme. Pinnan mättäisyys on 10 %, ja mät-täiden korkeus keskimäärin 3 dm. Puusto on pääosin kuusi- ja koivuvaltaista, ja se on ilmakuvan (MML 2008) perusteella keskitiheää ja riuku- tai pinotava-ra-asteella.

Kalkkilamminsuon turpeesta on saravaltais-ta 92 % ja rahkavaltaista 8 %. Pääturvelajeittain ja-kauma on: rahkasaraturvetta (SC) 83 %, saraturvet-ta (C) 9 %, sararahkaturvetta (CS) 6 %, rahkaturvet-ta (S) 1 %, ja ruskosammalrahkaturvetta (BS) 1 %. Puun jäännöksiä (L) lisätekijänä sisältävää turvetta on 64 %, varpujen jäännöksiä (N) sisältävää turvet-ta 13 % ja tupasvillaa (ER) sisältävää 2 % kokonais-turvemäärästä.

Suon pinnalla on ohut heikosti maatunut rahka-turvekerros. Sen alapuolella on hyvin maatunut sara-rahka- ja rahkasaraturvekerros, jossa lisätekijöinä on puuta ja varpua. Alimpana kerroksena on järviruo-koa ja puuta sisältävä rahkasaraturvekerros. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 6,0. Hei-kosti maatuneen rahkavaltaisen pintakerroksen maa-tumisaste on 3,6 ja energiaturpeen 6,1. Liekoja on Kalkkilamminsuolla runsaasti.

Kalkkilamminsuon itäosa kuuluu Naturaan.

Taulukko 3. Kalkkilamminsuon eri syvyysalueiden pinta-alat, keskisyvyydet ja turvemäärät.







19

3370000

3370000

3371000

3371000

6717

000

6717

000


0 1 km

Kuva 9. Tutkimuspisteiden sijainti Kalkkilamminsuolla.



20

Kalatiensuo (kl. 2042 10, x = 6717,5, y = 3375,0) sijaitsee noin 12 km Hyvinkään keskustasta lou-naaseen Nurmijärven kunnan rajalla Rajamäen ky-län luoteispuolella (kuva 1). Osa suosta on Nurmi-järven kunnan alueella. Suo rajoittuu Ensimmäiseen Salpausselkään liittyviin moreeni- ja hiekkamuodos-tumiin. Eteläosaa sivuaa Hyvinkää–Hanko-valtatie. Suolla on 41 tutkimuspistettä ja 40 syvyyspistettä (kuva 10). Tutkimuspisteitä on 4,9/10 ha ja syvyys-pisteitä 4,7/10 ha. Suo on tutkittu vuonna 2007. Tut-kitun alueen pinta-ala on 85 ha, mistä yli 1,5 m sy-vää on 49 ha.

Suon pinnan korkeus merenpinnasta on 98–102 m. Pinta viettää itäosassa luoteeseen ja länsiosassa länteen. Suon itäosa on tiheään ojitettu, keskiosa on lähes ojittamaton ja länsiosa ojitettu. Länsiosan ve-det valuvat ojia myöten länteen Lepänojaan. Itä- ja keskiosan vedet valuvat suo-ojia pohjoiseen Lähde-ojaan, josta Lepänojan kautta Keihäsjokeen ja edel-leen Vantaaseen. Kalatiensuo kuuluu Keihäsjoen keskiosan valuma-alueeseen (21.062).

Suurin turvekerroksen paksuus (3,8 m) on havait-tu suon eteläisessä lahdekkeessa. Yleisimmät pohja-maalajit ovat hieta (44 %), hiekka (27 %) ja hiesu (17 %). Liejua on havaittu paikoin ohuena kerrokse-na suon pohjalla turpeen ja mineraalimaan välissä.

Kalatiensuon suotyypeistä on turvekankaita 58 %, rämeitä 33 %, ja korpia 9 %. Suon itäosan tiheäs-ti ojitettu alue on puolukka- ja varputurvekangasta. Keskiosan pohjoispuolen harvaan ojitetulla alueel-la on mustikkaturvekangasta, varsinaista korpea ja varsinaista sararämettä. Keskiosan ojittamaton alue on isovarpu-, rahka- ja lyhytkorsinevarämettä. Ete-läisimmällä lahdekkeella on lettorämettä. Keskiosan reunoilla on nevakorpea ja varsinaista lettokorpea. Suon länsiosan ojitettu alue on puolukka-, mustikka- ja ruohoturvekangasta.

4. Kalatiensuo

Pinnan mättäisyys on 5 % ja mättäiden korkeus keskimäärin 2 dm. Puusto on suon itäosassa pää-osin mäntyvaltaista ja keskitiheää varttunutta kasva-tusmetsikköä. Keskiosan ojittamattomalla alueella puusto on harvaa ja kitukasvuista. Ilmakuvan (MML 2008) mukaan suon länsiosan ojitetulla alueella on tehty hakkuita.

Kalatiensuon turpeesta on rahkavaltaista 63 %, sa-ravaltaista 36 %, ja 1 % ruskosammalvaltaista. Pää-turvelajeittain Jakauma on: rahkaturvetta (S) 41 %, rahkasaraturvetta (SC) 30 %, sararahkaturvetta (CS) 22 %, saraturvetta (C) 6 %. Loppuosa on ruskosam-mal- ja sararuskosammalturvetta. Puun jäännöksiä (L) lisätekijänä sisältävää turvetta on 27 %, tupasvil-laa (ER) sisältävää turvetta 14 %, ja varpujen jään-nöksiä (N) sisältävää 1 % kokonaisturvemäärästä.

Itäosan pintakerros on hyvin maatunutta rahkatur-vetta, joka syvemmällä muuttuu sararahkaturpeek-si. Sen alla on järviruokoa sisältävää rahkasaratur-vetta ja pohjimmaisena ohut kerros sararuskosam-mal- ja ruskosammalturvetta. Keskiosassa on hyvin maatunutta puunjäännöksiä sisältävää rahka- ja sara-rahkaturvetta. Sen syvimmällä osalla on pohjalla hy-vin maatunutta, paikoin puunjäännöksiä sisältävää rahkasaraturvetta. Länsiosan keskellä on ohut ker-ros heikosti maatunutta rahka- ja sararahkaturvetta. Sen alapuolella ja reunaosissa on hyvin maatunut-ta puunjäännöksiä sisältävää rahka- ja sararahkatur-vetta. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,1. Heikosti maatuneen rahkavaltaisen pintakerrok-sen maatumisaste on 3,1 ja energiaturpeen 5,8. Lie-koja on Kalatiensuolla kohtalaisesti.

Kalatiensuo sijaitsee vedenhankintaa varten tär-keällä pohjavesialueella, mikä sulkee sen turvetuo-tantosuunnitelmien ulkopuolelle. Suon itäreunalla on vedenottamo ja lisäksi sen eteläisimmässä lah-dekkeessa on Etelä-Suomen alueella uhanalaiseksi luokiteltua luonnontilaista lettorämettä.

Taulukko 4. Kalatiensuon eri syvyysalueiden pinta-alat, keskisyvyydet ja turvemäärät.







21

3374000

3374000

3375000

3375000

3376000

3376000

6717

000

6717

000

6718

000

6718

000


0 1 km

Kuva 10. Tutkimuspisteiden sijainti Kalatiensuolla.



22

5. Kurkisuo

Kurkisuo (kl. 2042 10, x = 6720,0, y = 3373,5) si-jaitsee noin 10 km Hyvinkään keskustasta lounaa-seen (kuva 1). Suo rajoittuu etelässä ja lännessä mo-reenimaastoon. Muualla se rajoittuu savipeltoihin sekä paikoin sora- ja moreenimuodostumiin. Peltoja on raivattu suon itä-, pohjois- ja koillisosaan (kuva 12). Kulkuyhteydet ovat hyvät. Suon pohjoispuolta kiertää autotie ja muihin osiin johtaa metsäautoteitä. Suolla on 172 tutkimuspistettä ja 164 syvyyspistettä (kuva 11). Tutkimuspisteitä on 2,4/10 ha ja syvyys-pisteitä 2,3/10 ha. Suo on tutkittu vuonna 2003. Tut-kitun alueen pinta-ala on 718 ha, mistä yli 1,5 m sy-vää on 408 ha.

Suon pinnan korkeus merenpinnasta on 80–87 m. Suon itäpuoli on kokonaan ojitettu, paikoin hyvin-kin tiheästi. Länsipuoli on harvasti ojitettu, ja ojitta-matonta aluetta on etelä- ja länsiosassa. Kurkisuon halki länsi–itäsuunnassa virtaa Keihäsjoki. Suon itä-osassa pinta viettää kohti suon läpi kulkevaa Lepä-nojaa, joka laskee Keihäsjokeen. Länsiosan pinta viettää kohti suon pohjoisosassa virtaavaa Keihäs-jokea, joka laskee edelleen Kytäjoen kautta Vantaa-seen. Kurkisuo on Keihäsjoen keskiosan valuma-alueella (21.062).

Suurin turvekerroksen paksuus (6,3 m) on havaittu suon lounaisosassa. Suon pohja on tasainen ja ylei-sin pohjamaalaji on savi (96 %). Moreenia ja hiek-kaa on ainoastaan suon reunaosilla. Liejua on lähes koko suon alueella vaihtelevan paksuisena (paikoin jopa 3 m) kerroksena turpeen ja pohjamaan välissä.

Kurkisuon suotyypeistä on rämeitä 58 %, turve-kankaita 29 %, peltoja 5 %, korpia 3 %, avosuota 3 % ja loput ovat pienialaisia kuiviketurpeennosto-alueita. Suon paksuturpeisimmilla alueilla etelä- ja länsiosassa yleisimmät suotyypit ovat keidasräme ja isovarpuräme. Reunoilla on sararämettä, varsinaista korpea sekä mustikka- ja ruohoturvekangasta. Kes-kiosassa on isovarpu- ja tupasvillarämettä ja alueen ohutturpeisessa osassa mustikka-, puolukka- ja var-puturvekangasta. Koillisosan paksuturpeinen alue on isovarpurämettä ja pohjoisosa ruoho- ja mustik-katurvekangasta.

Pinnan mättäisyys on 10 % ja mättäiden korke-us keskimäärin 3 dm. Puusto on suon länsipuolen syvällä ojittamattomalla alueella harvaa, vajaatuot-toista mäntyä. Länsipuolen syvällä ojitetulla alueella puusto on mäntyä kasvavaa keskitiheää harvennus-metsikköä. Suon itäosan syvällä alueella puusto on mäntyä tai mäntyvaltaista harvennus- tai varttunut-ta kasvatusmetsikköä. Suon matalilla osilla puusto on yleensä uudistuskypsyyden tai harvennusvaiheen saavuttanutta pääosin mäntyvaltaista sekametsää.

Kurkisuon turpeesta on rahkavaltaista 59 %, sa-ravaltaista 40 % ja ruskosammalvaltaista 1 %. Pää-

turvelajeittain Jakauma on rahkaturvetta (S) 53 %, rahkasaraturvetta (SC) 29 %, saraturvetta (C) 11 %, sararahkaturvetta (CS) 6 % ja loppu on ruskosam-malsaraturvetta sekä ruskosammalturvetta. Tupas-villaa (ER) lisätekijänä sisältävää turvetta on 23 %, puun jäännöksiä (L) sisältävää turvetta 18 % ja var-pujen jäännöksiä (N) sisältävää 4 % kokonaisturve-määrästä.

Suon paksuturpeisimmissa osissa on paksu hei-kosti maatunut pintarahkaturvekerros, jossa on pai-koin ohuita paremmin maatuneita linssejä. Sen ala-puolella on yleensä paremmin maatunut rahka- tai sararahkaturvekerros. Suon alimpana kerroksena ja muualla ohutturpeisella alueella on hyvin maatu-nutta saravaltaista turvetta. Pohjaturpeen sisältämät kortteen ja järviruo’on jäännökset sekä turpeen ala-puolella oleva liejukerros ovat viitteenä suon syn-nystä vesistön umpeenkasvuna. Koko turvekerrostu-man keskimaatuneisuus on 4,7. Heikosti maatuneen rahkavaltaisen pintakerroksen maatumisaste on 3,2 ja energiaturpeen 5,8. Liekoja on Kurkisuolla erit-täin vähän.

Kurkisuon turvetuotantoon soveltuva osa koos-tuu Lepänojan länsipuolisesta yli 1,5 m syvästä 308 ha:n altaasta sekä Lepänojan itäpuolisesta kahdesta altaasta koostuvasta yli 1,5 m syvästä yhteensä 100 ha:n alueesta. Näillä yli 1,5 m syvillä altailla on 408 ha:n alueella tuotantokelpoista turvetta 11,517 milj.suo-m3. Suon pintaosassa on kasvu- ja ympäristötur-peeksi soveltuvaa vaaleaa rahkaturvetta (H1–4) kes-kimäärin 1,7 metrin paksuudelta 6,900 milj.suo-m3. Heikosti maatuneessa pintakerroksessa on paikoin paremmin maatuneita turvekerroksia ohuina linssei-nä. Suon pohjalla on tuotantokelpoista energiatur-peeksi soveltuvaa turvetta keskimäärin noin 1,1 met-rin paksuudelta 4,617 milj.suo-m3. Tarkkatilavuuk-siset näytteet laboratoriomäärityksiä varten on otet-tu suon länsi- ja lounaisosasta. Energiaturpeen laa-tuohjeen (2006) mukaan turve kuuluu laatuluokkaan M50, A4,0, Q10,0 S0,30 (liite 1).

Kurkisuon läpi kulkevat Keihäsjoki ja Lepänoja kuuluvat Vantaanjoen valuma-alueeseen. Turvetuo-tantoa Kurkisuolla onkin vastustettu mahdollisilla vesistövaikutuksilla koko valuma-alueelle, pohjave-siin, Vantaanjoen tulviin sekä koko suon ja sitä ym-päröivän alueen ekologiaan. Suojelutarpeen perus-teina ovat olleet myös Kurkisuon uhanalaiset kasvi-lajit ja luontotyypit. Altia Oyj on vuoden 2011 lo-pulla hakenut omistamalleen noin 140 ha:n alueel-le suojelua turvatakseen yhtiön toiminnalle tärkeitä pohjavesivaroja. Viime vuodet suo on ollut toimen-pidekiellossa ja turveyhtiö Vapo Oy käy parhaillaan neuvotteluja omistamansa Kurkisuon osan vaihtami-sesta muuhun turvetuotantoon soveltuvaan suohon.



23

Taulukko 5. Kurkisuon eri syvyysalueiden pinta-alat, keskisyvyydet ja turvemäärät.




Koko suo 718 0.8 0.2 1.2 2.2 5.86 1.12 8.78 15.76Yli 1,0 m 546 1.1 0.2 1.4 2.7 5.86 1.12 7.60 14.58Yli 1,5 m 408 1.5 0.3 1.4 3.2 5.85 1.12 5.89 12.86Yli 2,0 m 323 1.8 0.4 1.3 3.5 5.78 1.09 4.58 11.45

3372000

3372000

3373000

3373000

3374000

3374000

3375000

3375000

6719

000

6719

000

6720

000

6720

000

6721

000

6721

000


0 1 km

Kuva 11. Tutkimuspisteiden sijainti Kurkisuolla.



24

Pohjakartta © Maanmittauslaitos, lupanro 13/MML/11 Pohjakartta © Maanmittauslaitos, lupanro 13/MML/11

Kurkisuo 1956 Kurkisuo 2000

Kuva 12. Kurkisuon ojituksen ja ympäristön raivauksen muutokset vuodesta 1956.

3372000

3372000

6722

000

6722

000


0 1 km

Kuva 13. Tutkimuspisteiden sijainti Keimonsuolla.



25

6. Keimonsuo

Keimonsuo (kl. 2042 11, x = 6722,1, y = 3371,9) si-jaitsee noin 9 km Hyvinkään keskustasta länsi-lou-naaseen (kuva 1). Suo rajoittuu moreenipeitteiseen kalliomaastoon sekä savi- ja turvepeltoihin. Suon länsireunaan johtaa tie. Suolla on 27 tutkimuspistet-tä ja 20 syvyyspistettä (kuva 13). Tutkimuspisteitä on 7,3/10 ha ja syvyyspisteitä 5,4/10 ha. Suo on tut-kittu vuonna 1987. Tutkitun alueen pinta-ala on 37 ha, mistä yli 1,5 m syvää on 31 ha.

Suon pinnan korkeus merenpinnasta on 82–85 m, ja pinta viettää länteen. Suon kuivatusmahdolli-suudet ovat hyvät, ja sen länsiosa on ojitettu. Kei-monsuon vedet kulkeutuvat suon länsi- ja eteläosas-ta pelto-ojia myöten Keihäsjokeen ja edelleen Kytä-joen kautta Vantaaseen. Keimonsuo on Keihäsjoen keskiosan valuma-alueella (21.062).

Suurin turvekerroksen paksuus (4,6 m) on havait-tu suon keskiosassa. Yleisin pohjamaalaji on savi (91 %). Moreenia, soraa ja hiesua on paikoin suon reunoilla. Keimonsuon länsiosassa on turvekerrok-sen alapuolella jopa kolme metriä paksu liejuker-ros, joka vaihettuu vähitellen saviliejun ja liejusaven kautta saveksi.

Keimonsuon suotyypeistä on rämeitä 62 %, tur-vekankaita 15 %, avosoita 13 %, korpia 6 % ja ky-töheittoja 4 %. Suon länsiosan ojitettu alue on koko-naan muuttuma-asteella, keskiosa on rahka- ja kei-dasrämettä sekä reunoille päin siirryttäessä isovar-purämettä. Alueen laitaosat ovat ruoho- ja mustikka-turvekangasta sekä kytöheittoa. Itäosan ojittamaton alue on keskiosassa rahka- ja keidasrämettä, koillis-osassa lyhytkorsi- ja rahkanevaa ja laitaosissa iso-varpuja tupasvillarämettä sekä korpityyppejä.

Pinnan mättäisyys on 28 % ja mättäiden korke-

us keskimäärin 4 dm. Puusto on ilmakuvan (MML 2008) perusteella suon ojitetulla alueella keskitiheää harvennusmetsää ja ojittamattomalla alueella harvaa kitukasvuista mäntyä.

Keimonsuon turpeesta on rahkavaltaista 75 % ja saravaltaista 25 %. Pääturvelajeittain Jakauma on: rahkaturvetta (S) 64 %, rahkasaraturvetta (SC) 21 %, sararahkaturvetta (CS) 11 % ja saraturvetta (C) 4 %. Tupasvillaa (ER) lisätekijänä sisältävää turvetta on 49 %, puun jäännöksiä (L) sisältävää 18 % ja varpu-jen jäännöksiä (N) 6 % kokonaisturvemäärästä.

Suolla on paksu heikosti maatunut pintarahkatur-vekerros, joka sisältää lisätekijänä tupasvillaa. Rah-katurpeen rahkasammallajeja ei ole määritetty. Pin-taturpeen alapuolella on kerroksittain voimakkaasti maatuneisuudeltaan vaihtelevaa tupasvillarahkatur-vetta. Alinna on hyvin maatunutta, tupasvillaa, var-puja ja puun jäännöksiä sisältävää sararahka- ja rah-kasaraturvetta. Koko turvekerrostuman keskimaatu-neisuus on 4,5. Heikosti maatuneen rahkavaltaisen pintakerroksen maatumisaste on 3,3 ja energiatur-peen 5,7. Liekoja on Keimonsuolla erittäin vähän.

Turvetuotantoon soveltuu yli 1,5 m syvä 31 ha:n alue. Tällä alueella on tuotantokelpoista turvetta 0,886 milj.suo-m3. Suon pintaosassa on kasvu- ja ympäristöturpeeksi soveltuvaa vaaleaa rahkaturvet-ta (H1–4) keskimäärin 1,6 metrin paksuudelta 0,489 milj.suo-m3. Heikosti maatuneessa pintakerrokses-sa on paikoin paremmin maatuneita turvekerroksia ohuina linsseinä. Suon pohjalla on tuotantokelpois-ta energiaturpeeksi soveltuvaa turvetta keskimäärin 1,3 metrin paksuudelta 0,398 milj.suo-m3. Keimon-suon itäosat (noin 15 ha) ovat luonnontilaista rahka- ja keidasrämettä.

Taulukko 6. Keimonsuon eri syvyysalueiden pinta-alat, keskisyvyydet ja turvemäärät.







26

7. Lauttasuo

Lauttasuo (2042 10, x = 6721,6, y = 3370,8) sijaitsee noin 13 km Hyvinkään keskustasta länsilounaaseen (kuva 1). Suo rajoittuu länsiosassa pienialaiseen hiekkakankaaseen, muualla savi- ja turvepeltoihin. Sen luoteisreunaa sivuaa autotie. Suolla on 25 tut-kimuspistettä ja 19 syvyyspistettä (kuva 14). Tutki-muspisteitä on 4,9/10 ha ja syvyyspisteitä 3,7/10 ha. Suo on tutkittu vuonna 1986. Tutkitun alueen pinta-ala on 51 ha, mistä yli 1,5 m syvää on 29 ha.

Suon pinnan korkeus merenpinnasta on 81–84 m, ja pinta viettää kohti pohjois- ja koillislaitaa si-vuavaa Keihäsjokea. Kuivatusmahdollisuudet ovat tyydyttävät. Lauttasuo on kokonaan ojitettu, ja sen vedet kulkeutuvat ojia myöten Keihäsjokeen, mistä edelleen Kytäjoen kautta Vantaaseen. Keimonsuo on Keihäsjoen keskiosan valuma-alueella (21.062).

Suurin turvekerroksen paksuus (2,8 m) on havait-tu suon keskiosassa. Suon pohjamaalaji on savi (98 %), hiesua on vain länsireunan kankaaseen rajoittu-valla kapealla alueella. Liejua on lähes koko alueella suon pohjalla noin puolen metrin paksuisena kerrok-sena turpeen ja mineraalimaan välissä.

Lauttasuon suotyypeistä on rämeitä 82 %, ja kor-pia 18 %. Suon keskiosassa on rahkarämettä ja reu-noille päin siirryttäessä isovarpurämettä. Laidoilla on ruoho- ja heinäkorpea sekä korpirämettä ja kor-pia. Suotyypit ovat muuttuma-asteella.

Pinnan mättäisyys on 40 % ja mättäiden korkeus on keskimäärin 2 dm. Puusto on ilmakuvan (MML

2008) perusteella tiheää taimisto- tai riukuasteen mäntymetsikköä. Laitaosissa on paikoin koivua ja kuusta.

Lauttasuon turpeesta on saravaltaisia 51 % ja rah-kavaltaisia 49 %. Pääturvelajeittain Jakauma on: sa-raturvetta (C) 36 %, rahkaturvetta (S) 34 %, sararah-katurvetta (CS) 15 % ja rahkasaraturvetta (SC) 15 %. Tupasvillaa (ER) lisätekijänä sisältäviä turpeita on 17 %, puun jäännöksiä (L) sisältäviä turpeita 27 % ja varpujen jäännöksiä (N) sisältäviä 3 % kokonais-turvemäärästä.

Lauttasuon pintaturve on rahkaturvetta. Siinä on lisätekijänä tupasvillaa ja paikoin puuta. Heikosti maatunut rahkavaltainen pintaturvekerros on ohut, mutta maatuneemmassa turpeessa on paikoin hei-kosti maatuneita rahkaturvelinssejä. Syvemmäl-lä kerrostuma on kohtalaisesti tai hyvin maatunut-ta. Rahkaturvekerrostuman alapuolella on ensin tu-pasvillaa sisältävää sararahkaturvetta ja syvemmällä puuta sisältävää rahkasaraturvetta. Alimpana on hy-vin maatunutta saraturvetta, joka sisältää järviruo-koa ja kortetta. Koko turvekerrostuman keskimaa-tuneisuus on 5,8. Heikosti maatuneen rahkavaltai-sen pintakerroksen maatumisaste on 3,5 ja energia-turpeen 6,1. Liekoja on Lauttasuolla erittäin vähän.

Lauttasuon turvetuotantoon soveltuva osa käsit-tää suurin piirtein suon yli 1,0 m syvän alueen. Tällä 42 ha:n alueella on tuotantokelpoista turvetta 0,666 milj.suo-m3. Turve soveltuu energiaturpeeksi.

Taulukko 7. Lauttasuon eri syvyysalueiden pinta-alat, keskisyvyydet ja turvemäärät.





3371000

3371000

6721

000

6721

000

6722

000

6722

000


0 1 km

Kuva 14. Tutkimuspisteiden sijainti Lauttasuolla.



27

3371000

3371000

6721

000

6721

000

6722

000

6722

000


0 1 km

Kuva 14. Tutkimuspisteiden sijainti Lauttasuolla.



28

Joentaka (kl. 2042 10, x = 6721,7, y = 3369,1) si-jaitsee noin 14 km Hyvinkään keskustasta länteen. (kuva 1). Suo rajoittuu pohjoisessa moreenipeittei-seen kalliomaastoon, lännessä hiesusavipeltoon ja muualla turvepeltoon. Suon itä- ja länsipuolelle joh-taa autotie. Suolla on 6 tutkimuspistettä (kuva 15). Tutkimuspisteitä on 1,8/10. Suo on tutkittu vuonna 1987. Tutkitun alueen pinta-ala on 36 ha, mistä yli 1,5 m syvää on 17 ha.

Suon pinnan korkeus merenpinnasta 82–84 m, ja pinta viettää kaakkoon kohti saostusaltaita, jo-hon ojat laskevat ennen Keihäsjokea. Suo on koko-naan ojitettu. Joentaka kuuluu Keihäsjoen keskiosan (21.062) valuma-alueeseen.

Suurin turvekerroksen paksuus (2,4 m) on havait-tu suon keskiosassa. Suon pohja on tasaista savik-koa. Tavatut pohjamaalajit ovat savi (67 %) ja hiesu (33 %). Liejua on suon pohjalla saven päällä 30–60 cm paksuisena kerroksena.

Joentaan suotyypeistä on korpia 67 %, ja ne ovat

8. Joentaka

muuttuma-asteella olevaa varsinaista korpea ja ruo-ho- ja heinäkorpea. Rämeitä on 33 %, ja ne ovat kor-pirämeojikkoa ja -muuttumaa. Pinnan mättäisyys on 10 % ja mättäiden korkeus keskimäärin 2 dm. Puus-to on ilmakuvan (MML 2008) perusteella pääasiassa keskitiheää sekä riuku- ja pinotavara-asteella.

Joentaan turpeesta on saravaltaista 99 % ja rah-kavaltaista 1 %. Pääturvelajeittain Jakauma on: sa-raturvetta (C) 55 %, rahkasaraturvetta (SC) 44 % ja rahkaturvetta (S) 1 %. Puun jäännöksiä (L) sisältä-vää turvetta 81 % kokonaisturvemäärästä.

Suon pintaosassa on 1,5 m:n paksuudelta hyvin maatunutta puusaraturvetta. Sen alapuolella on hy-vin maatunutta korte-järviruokosaraturvetta. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 6,3 ja ener-giaturpeen 6,5. Liekoja on suolla vähän.

Joentaan turvetuotantoon soveltuva osa käsittää suurin piirtein suon yli 1,0 m syvän alueen. Tällä 25 ha:n alueella on tuotantokelpoista turvetta 0,391 milj.suo-m3. Turve soveltuu energiaturpeeksi.

Taulukko 8. Joentaan eri syvyysalueiden pinta-alat, keskisyvyydet ja turvemäärät.







29

3369000

3369000

6722

000

6722

000


0 1 km

Kuva 15. Tutkimuspisteiden sijainti Joentaalla.



30

9. Lamminsuo

Lamminsuo (kl. 2042 11, x = 6725,8, y = 3367,7) sijaitsee noin 15 km Hyvinkään keskustasta län-teen Kytäjärven koillispuolella (kuva 1). Suo rajoit-tuu jyrkkäpiirteiseen kalliomaastoon, jota etelässä ja lännessä peittää moreeni sekä idässä ja pohjoisessa hieno hiekka. Suon etelä- ja länsipuolelle johtaa au-totie. Suolla on 29 tutkimuspistettä. Tutkimuspistei-tä on 6,5/10 ha (kuva 16). Suo on tutkittu vuonna 1987. Tutkitun alueen pinta-ala on 51 ha, mistä yli 1,5 m syvää on 20 ha.

Suon pinnan korkeus merenpinnasta 92–97 m, ja pinta viettää kohti suon keskustassa sijaitsevaa um-peenkasvanutta Urikanlammia. Suon länsiosa on harvaan ojitettu. Kuivatusta vaikeuttaa umpeenkas-vanut Urikanlammi ja paksu turvekerrostuman alai-nen liejukerros. Vedet kulkeutuvat suon eteläosan kautta ojia myöten Mustajokeen, joka virtaa Kytäjär-veen mistä edelleen Kytäjokeen ja Vantaaseen. Suo kuuluu Kupparojan valuma-alueeseen (21.035).

Suurin turvekerroksen paksuus (2,4 m) on havait-tu suon pohjoisosassa. Suon pohjamaalaji on savi (92 %). Hietaa, hiekkaa ja moreenia on suon reu-noilla. Suon keskiosassa sijaitsevan umpeenkasva-neen Urikanlammin alla on paikoin lähes 4 m paksu liejukerros, joka jatkuu vaihtelevan paksuna kerrok-sena lähes koko suon alalla.

Lamminsuon suotyypeistä on korpia 31 %, avo-soita 24 %, rämeitä 21 % ja turvekankaita 17 %. Suon reunaosille on raivattu peltoja (tutkimuspis-teistä 7 %). Suon keskiosassa sijaitseva umpeenkas-vanut Urikanlammi on ohutturpeinen (20 cm) luh-taneva. Luhtaneva rajoittuu ruohoturve- ja mustik-katurvekankaaseen sekä varsinaiseen korpeen. Poh-joisosan paksuturpeinen alue on rahka-, isovarpu- ja korpirämettä. Suon reunaosat ovat ruoho- ja heinä-korpea, ruohoturvekangasta ja varsinaista korpea.

Pinnan mättäisyys on alle 10 % ja mättäiden kor-keus keskimäärin 2 dm. Puusto on ilmakuvan (MML 2008) perusteella pääosin keskinkertaisen tiheää riukuasteella ja paikoin harvennusvaiheessa olevaa metsikköä.

Lamminsuon turpeesta on saravaltaista 78 %, rah-kavaltaista 20 % ja ruskosammalvaltaista 2 %. Pää-turvelajeittain Jakauma on: rahkasaraturvetta (SC) 65 %, rahkaturvetta (S) 16 %, saraturvetta (C) 12 %, sararahkaturvetta (CS) 4 %, sararuskosammalturvet-ta (CB) 2 % ja ruskosammalsaraturvetta (BC) 1 %. Tupasvillaa (ER) lisätekijänä sisältävää turvetta on 9 %, puun jäännöksiä (L) sisältävää turvetta 55 % ja varpujen jäännöksiä (N) sisältävää 4 % kokonaistur-vemäärästä.

Umpeenkasvaneen Urikanlammin pinnalla on liejun päällä ohut heikosti maatunut sararuskosam-mal- ja ruskosammalsaraturvekerros. Lammen koil-lispuolella, suon paksuturpeisimman osan keskellä on paksu tupasvillaa lisätekijänä sisältävä rahkatur-vekerros, jonka rahkasammallajeja ei ole määritetty. Sen pintaosa on heikosti maatunut, mutta alapuolel-la maatuneisuus vaihtelee voimakkaasti. Rahkatur-vekerroksen alapuolella on ohut kohtalaisesti tai hy-vin maatunut sararahkaturvekerros, joka syvemmäl-lä vaihtuu hyvin maatuneeksi saratupeeksi ja suon pohjalla on kohtalaisesti maatunut saraturvekerros. Alueen reunaosilla turve on pääosin hyvin maatu-nutta saraturvetta. Muualla Urikanlammista poispäin suon reunoille siirryttäessä turvekerrostuma on hy-vin maatunutta puun ja järviruo’on sekaista saratur-vetta, joka pohjan lähellä on vain kohtalaisesti maa-tunutta. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,5. Heikosti maatuneen rahkavaltaisen kerrok-sen maatumisaste on 3,4 ja energiaturpeen 5,8. Lie-koja on Lamminsuolla vähän.

Lamminsuon turvetuotantoon soveltuva osa kä-sittää umpeen kasvaneen Urikanlammin koillispuo-lisen yli 1,5 m syvän alueen. Tällä 16 ha:n alueella on tuotantokelpoista turvetta 0,415 milj.suo-m3. Tur-ve soveltuu energiaturpeeksi. Suon syvimpien osien pintaturvekerros on kuitenkin energiaturpeena heik-kolaatuista heikosti maatunutta rahkaturvetta. Lam-minsuon pohjoisosat ovat luonnontilaista rahka- ja isovarpurämettä. Etelässä alue rajoittuu umpeen kas-vaneeseen Urikanlammiin.

Taulukko 9. Lamminsuon eri syvyysalueiden pinta-alat, keskisyvyydet ja turvemäärät.







31

3368000

3368000

6726

000

6726

000


0 1 km

Kuva 16. Tutkimuspisteiden sijainti Lamminsuolla.



32

Tihkusuo (kl. 2042 11, x = 6723,5, y = 3375,2) sijait-see noin 8 km Hyvinkään keskustasta länsilounaa-seen (kuva 1). Suo rajoittuu savi- ja turvepeltoihin, pohjoisreunaa sivuaa Kytäjoki ja itäreunaa Keihäs-joki. Suon länsireunalla on moreenipeitteinen kal-lioinen Tihkumäki. Suon läpi johtaa useita autotei-tä. Suolla on 56 tutkimuspistettä ja 42 syvyyspistettä (kuva 17). Tutkimuspisteitä on 4,5/10 ha ja syvyys-pisteitä 3,4/10 ha. Suo on tutkittu vuonna 1986. Tut-kitun alueen pinta-ala on 125 ha, mistä yli 1,5 m sy-vää on 68 ha.

Suon pinnan korkeus merenpinnasta 79–82 m, ja pinta viettää loivasti itään, mistä vedet valuvat Kei-häsjokeen ja Kytäjokeen ja edelleen Vantaaseen. Suo on kokonaan ojitettu. Tihkusuon eteläosa kuu-luu Keihäsjoen alaosan valuma-alueeseen (21.061) ja pohjoisosa Kytäjoen alaosan alueeseen (21.031).

Suurin turvekerroksen paksuus (2,3 m) on ha-vaittu suon koillisosassa. Suon pohjalla on vaihtele-van paksuinen liejukerros, joka vaihettuu liejusaven kautta saveksi. Yleisin pohjamaalaji on savi (99 %).

Tihkusuon suotyypeistä on rämeitä 62 %, turve-kankaita 32 %, korpia 4 %, ja loput ovat vanhoja kui-viketurpeen nostoalueita.

Ilmavalokuvan vuodelta 2008 (MML Kansalaisen karttapaikka) mukaan suolla on tehty uudisojitus ja puusto on poistettu laajoilta alueilta. Suoluonto on muuttunut merkittävästi.

Tihkusuon turpeesta on saravaltaista 72 % ja rah-kavaltaista 28 %. Pääturvelajeittain Jakauma on: rahkasaraturvetta (SC) 59 %, sararahkaturvetta (CS) 21 %, saraturvetta (C) 13 % ja rahkaturvetta (S) 7 %. Puun jäännöksiä (L) lisätekijänä sisältävää turvetta on 67 %, varpujen jäännöksiä (N) sisältävää turvet-ta 9 % ja tupasvillaa (ER) sisältävää 1 % kokonais-turvemäärästä.

Suon turvekerrostuma on yläosaltaan puunjään-teitä sekä varpua sisältävää rahka- ja sararahkatur-vetta, jossa on ohut heikosti tai kohtalaisesti maa-tunut pintakerros ja muu osa on hyvin maatunutta. Alapuoleinen turvekerrostuma on hyvin maatunut-ta yläosaltaan rahkasaraturvetta, joka vaihettuu alas-päin puunjäänteitä sekä varpuja sisältäväksi saratur-peeksi. Pohjaosa on puunjäänteitä, järviruokoa ja kortetta sisältävää saraturvetta. Koko turvekerrostu-man keskimaatuneisuus on 6,6. Heikosti maatuneen rahkavaltaisen pintakerroksen maatumisaste on 3,8 ja energiaturpeen 6,9. Liekoja on Tihkusuolla erit-täin vähän.

Tihkusuon turvetuotantoon soveltuva osa käsit-tää suurin piirtein suon yli 1,5 m syvän alueen. Tällä 69 ha:n alueella on tuotantokelpoista turvetta 1,044 milj.suo-m3. Turve soveltuu energiaturpeeksi.

10. Tihkusuo

Taulukko 10. Tihkusuon eri syvyysalueiden pinta-alat, keskisyvyydet ja turvemäärät.




Koko suo 125 0.0 0.1 1.2 1.3 0.01 0.09 1.58 1.68Yli 1,0 m 99 0.0 0.1 1.5 1.6 0.01 0.09 1.46 1.56Yli 1,5 m 68 0.0 0.1 1.7 1,8 0.01 0.08 1.13 1.22Yli 2,0 m 11 0.0 0.1 2,0 2.1 0.00 0.01 0.22 0.23



33

3375000

3375000

3376000

3376000

6723

000

6723

000

6724

000

6724

000


0 1 km

Kuva 17. Tutkimuspisteiden sijainti Tihkusuolla.



34

Petkelsuo (kl. 2044 02, x = 6722,5, y = 3377,3) si-jaitsee noin 7 km Hyvinkään keskustasta lounaa-seen (kuva 1). Suon lounaisosa on Nurmijärven kun-nan alueella. Suo rajoittuu kaakossa Salpausselkään, luoteessa Keihäsjokeen sekä Kytäjokeen ja muualla savi- ja turvepeltoihin. Suolle johtaa useita autotei-tä. Suolla on 49 tutkimuspistettä ja 82 syvyyspistettä (kuva 18). Tutkimuspisteitä on 1,1/10 ha ja syvyys-pisteitä 1,9/10 ha. Suo on tutkittu vuonna 2007. Pet-kelsuon ojittamaton osa on Natura-aluetta ja rajoit-tuu eteläosassa pienialaiseen luonnonsuojelualuee-seen ja vedenottamoon. Tutkitun alueen pinta-ala on 433 ha, mistä yli 1,5 m syvää on 377 ha.

Suon pinnan korkeus merenpinnasta 78–86 m, ja pinta viettää luoteeseen kohti Kytäjokea, johon suon vedet valuvat. Suon luoteisosa on tiheään oji-tettu, länsireuna on harvaan ojitettu, ja muualla suo on ojittamaton. Petkelsuon länsiosa kuuluu Keihäs-joen alaosan valuma-alueeseen (21.061) ja muu osa kuuluu Kytäjoen alaosan alueeseen (21.031).

Suurin turvekerroksen paksuus (8,2 m) on havait-tu suon eteläosan keskustassa. Yleisin pohjamaalaji on savi (57 %). Hiesua (10 %), hietaa(5 %), hiekkaa (3 %) ja moreenia (2 %) on suon reunaosissa. Suon pohjalla on ohut liejukerros, joka on sekoittunut alla olevaan mineraalimaahan.

Petkelsuon suotyypeistä on rämeitä 75 %, turve-kankaita 21 %, nevoja 2 % ja korpia 2 %. Suon oji-tettu alue on tupasvilla- ja isovarpurämettä, ja luo-teisosassa on varpu-, puolukka- ja mustikkaturve-kangasta. Suon keskiosassa on isovarpu- ja rahkarä-mettä. Muu osa suosta on rahka- ja keidasrämettä.

11. Petkelsuo

Kaakkoisosassa on silmäkeneva-alue. Pinnan mät-täisyys on 40 % ja mättäiden korkeus keskimäärin 3 dm.

Puusto on ojittamattomalla keskialueella mätäs-pinnalla ja jänteillä kasvavaa riukuasteella olevaa ja vajaatuottoista mäntyä. Ojitetuilla alueilla puusto on keskitiheää harvennus- ja varttunutta kasvatusmet-sikköasteella olevaa mäntyä lukuun ottamatta reuna-osia, jossa puusto on varttunutta kasvatus- tai uudis-tuskypsyyden saavuttanutta kuusta.

Petkelsuon turpeesta on rahkavaltaista 81 % ja sa-ravaltaista 19 %. Pääturvelajeittain Jakauma on: rah-katurvetta (S) 71 %, rahkasaraturve (SC) 18 %, sara-rahkaturvetta (CS) 10 % ja saraturve (C) 1 %. Tupas-villaa (ER) lisätekijänä sisältävää turvetta on 19 %, puun jäännöksiä (L) sisältävää turvetta 11 % ja var-pujen jäännöksiä (N) sisältävää 3 % kokonaisturve-määrästä.

Suon pintaosassa on paksu (keskimäärin 2,5 m) heikosti maatunut rahkavaltainen pintaturvekerros. Kerroksessa on runsaasti maatuneempia turveker-roksia. Pohjalla on noin metrin paksuinen pääasiassa hyvin maatunut sara- ja rahkasaraturvekerros. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,2. Hei-kosti maatuneen rahkavaltaisen pintakerroksen maa-tumisaste on 3,3 ja energiaturpeen 5,6. Liekoja on Petkelsuolla erittäin vähän.

Petekelsuo kuuluu valtaosin Naturaan, suon ete-läreunalla on pieni luonnonsuojelualue ja vedenotta-mo. Petkelsuo rajoittuu eteläosastaan vedenhankin-taa varten tärkeään pohjavesialueeseen.

Taulukko 11. Petkelsuon eri syvyysalueiden pinta-alat, keskisyvyydet ja turvemäärät.







35

3376000

3376000

3377000

3377000

3378000

3378000

6721

000

6721

000

6722

000

6722

000

6723

000

6723

000

6724

000

6724

000


0 1 km

Kuva 18. Tutkimuspisteiden sijainti Petkelsuolla.



36

Hirvisuo (kl. 2044 01, x = 6720,5, y = 3380,8) sijait-see noin 6 km Hyvinkään keskustasta etelään (kuva 1). Suo rajoittuu idässä hiekkaharjuun, etelässä hie-ta- ja hiekkamuodostumaan, lännessä moreenimaas-toon ja pohjoisessa turvepeltoihin. Suon pohjoispuo-lella on Sikatalouden tutkimusasema. Hirvisuota si-vuavat Helsinki–Hämeenlinna-moottoritie sekä Hy-vinkää–Hanko-tie, ja suon keskelle johtaa metsäau-totie. Suolla on 27 tutkimuspistettä ja pistetiheys on 3,2/10 ha (kuva 19). Suo on tutkittu vuonna 1950. Tutkitun alueen pinta-ala on 83 ha, mistä yli 1,5 m syvää on 30 ha.

Suon pinnan korkeus merenpinnasta 87–90 m, ja pinta viettää luoteeseen. Suon pohjoisosa on harvaan ojitettu, ja suon vedet kulkeutuvat luoteisosan kaut-ta puroon, joka laskee Vantaaseen. Kuivatusmahdol-lisuudet ovat tyydyttävät. Hirvisuo kuuluu Nukarin–Hyvinkään valuma-alueeseen (21.022).

Suurin turvekerroksen paksuus (3,5 m) on havait-tu suon länsiosassa. Yleisin pohjamaalaji on hieta (71 %). Hiesua ja hiekkaa on suon reunaosilla.

Hirvisuon suotyypeistä on vuonna 1950 tehdyn tutkimuksen aikana ollut rämeitä 85 % ja avosoita 15 %. Ilmakuvan (Kansalaisen karttapaikka MML 2008, 2009) perusteella avosuo-osat ovat suurelta osin metsittyneet.

Hirvisuon turpeesta on rahkavaltaista 95 % ja sa-ravaltaista 5 %. Pääturvelajeittain Jakauma on: rah-katurvetta (S) 81 %, sararahkaturvetta (CS) 14 %, ja rahkasaraturvetta (SC) 4 %. Tupasvillaa (ER) lisäte-kijänä sisältävää turvetta on 44 %, puun jäännöksiä (L) sisältävää turvetta 10 % ja varpujen jäännöksiä (N) sisältävää 2 % kokonaisturvemäärästä.

Hirvisuon keski- ja eteläosan paksun rahkaturve-kerroksen maatuneisuus vaihtelee kohtalaisesta hy-vin maatuneeseen. Suon pohjalla on ohut hyvin maa-tunut rahkasara- ja sararahkaturvekerros. Pohjois-osan rahkaturvekerroksen maatuneisuus vaihtelee alaosan hyvin maatuneesta pintaosan heikosti maa-tuneeseen turpeeseen ollen paksuimmillaan suon itä-reunalla. Rahkasammallajeja ei Hirvisuolla ole mää-ritetty. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,0. Heikosti maatuneen rahkavaltaisen pintaker-roksen maatumisaste on 2,6 ja energiaturpeen 6,7. Liekojen määrää ei ole tutkittu.

Hirvisuo sijaitsee Hyvinkään keskustan eteläpuo-lella ja on vedenhankintaa varten tärkeän pohjavesi-alueen ympäröimä. Hirvisuo on lähes luonnontilai-nen.

12. Hirvisuo

Taulukko 12. Hirvisuon eri syvyysalueiden pinta-alat, keskisyvyydet ja turvemäärät.




Koko suo 83 0.4 0.2 0.7 13 0.32 0.13 0.61 1,06Yli 1,0 m 46 0.6 0.3 1.0 1.9 0.26 0.12 0.51 0.89Yli 1,5 m 30 0.6 0.4 1.4 2.4 0.17 0.12 0.43 0.72Yli 2,0 m 20 0.5 0.6 1.6 2.7 0.10 0.12 0.31 0.53



37

3381000

3381000

6720

000

6720

000

6721

000

6721

000


0 1 km

Kuva 19. Tutkimuspisteiden sijainti Hirvisuolla.



38

Härkävehmaansuo (kl. 2044 02, x = 6727,4, y = 3380,7) sijaitsee noin 2 km Hyvinkään keskustas-ta länteen (kuva 1). Suo rajoittuu lännessä savipel-toihin, pohjoisessa savi- ja silttimaihin, idässä hiek-kaharjuun sekä etelässä siltti- ja hietamaihin. Suon länsireunaa sivuaa vanha Helsinki–Hämeenlinna-maantie. Suolla on 7 tutkimuspistettä (kuva 20). Tut-kimuspistetiheys on 0,8/10 ha. Suon itäreunalla on pohjavedenottamo ja lähteitä. Sveitsin puiston luon-nonsuojelualue ulottuu suon itäosaan. Suo on tutkit-tu vuonna 1990 maaperäkartoitukseen liittyen har-valla hajapisteverkolla. Tutkitun alueen pinta-ala on 61 ha, mistä yli 1,5 m syvää on 58 ha.

Suon pinnan korkeus merenpinnasta 85–90 m, ja pinta viettää lounaaseen kohti Vapunojaa, josta ve-det kulkeutuvat Lähteenpuroa pitkin Vantaaseen. Suon keskiosassa on sarkaojitusta, muualla suo on harvaan ojitettu. Härkävehmaansuo kuuluu Nuka-rin–Hyvinkään valuma-alueeseen (21.022).

Suurin turvekerroksen paksuus (5,8 m) on havait-tu suon pohjoisosan keskustassa. Tavatut pohjamaa-lajit ovat savi (86 %) ja hieta (14 %). Liejua on ohue-na kerroksena suon pohjalla turpeen ja mineraali-maan välissä.

Härkävehmaansuon suotyypeistä on turvekankai-ta 71 % ja rämeitä 29 % ja suon pohjoisosassa on pienialaisia vanhoja palaturpeen nostoalueita. Suo on reunaosilla ja ojituksen läheisyydessä turvekan-gasasteella, itäosan ravinteisella alueella mustikka-

turvekangasta ja ruohoturvekangasta ja muualla var-puturvekangasta. Ojittamattomilla alueilla on iso-varpurämettä.

Pinnan mättäisyys on 15 % ja mättäiden korke-us keskimäärin 2,5 dm. Puusto on suon pohjois- ja itäosassa kuusivaltaista varttunutta kasvatusmetsik-köä ja muualla mäntyvaltaista harvennus- tai uudis-tuskypsyyden saavuttanutta metsikköä.

Härkävehmaansuon turpeesta on saravaltaista 61 % ja rahkavaltaista 39 %. Pääturvelajeittain Jakauma on: rahkasaraturvetta (SC) 40 %, sararahkaturvetta (CS) 24 %, saraturvetta (C) 21 % ja rahkaturvetta (S) 15 %. Tupasvillaa (ER) lisätekijänä sisältävää turvetta on 11 %, puun jäännöksiä (L) sisältävää tur-vetta 55 % ja varpujen jäännöksiä (N) sisältävää 5 % kokonaisturvemäärästä.

Suon pinnalla on kohtalaisesti tai heikosti maatu-nutta sararahka- ja rahkaturvetta.

Pohjalla on paksu hyvin tai kohtalaisesti maatu-nut saravaltainen turvekerros. Suon pohjois- ja itä-osassa saravaltainen ja sararahkavaltainen turve jat-kuu hyvin tai kohtalaisesti maatuneena pintaan asti. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,0. Heikosti maatuneen rahkavaltaisen pintakerroksen maatumisaste on 3,7 ja energiaturpeen 5,5. Liekojen määrää ei ole tutkittu.

Härkävehmaansuo on tärkeällä pohjavesialueella ja siellä on vedenottamo. Suon itäosat ovat suojelu-aluetta.

13. Härkävehmaansuo

Taulukko 13. Härkävehmaansuon syvyysalueiden pinta-alat, keskisyvyydet ja turvemäärät.







39

3380000

3380000

3381000

3381000

6727

000

6727

000

6728

000

6728

000


0 1 km

Kuva 20. Tutkimuspisteiden sijainti Härkävehmaansuolla.



40

Hähkäsuo (kl. 2044 02, x = 6729,9, y = 3381,5) si-jaitsee noin 3 km Hyvinkään keskustasta pohjoisluo-teeseen (kuva 1.) Suo rajoittuu idässä ja pohjoises-sa savi-, siltti- ja turvepeltoihin. Lännessä suo rajoit-tuu Salpausselkään liittyvään harjuun ja etelässä Ku-lomäen maantäyttöalueeseen. Hähkäsuon eteläosan poikki kulkee Pohjoinen Kehätie ja länsiosaa sivuaa Riihimäentie. Suolla on 5 tutkimuspistettä ja 7 sy-vyyspistettä (kuva 21). Tutkimuspisteitä on 1,1/10 ha ja syvyyspisteitä 1,6/10 ha. Suo on tutkittu vuon-na 1987 maaperäkartoitukseen liittyen harvalla ha-japisteverkolla. Tutkitun alueen pinta-ala on 44 ha, mistä yli 1,5 m syvää on 15 ha.

Suon pinnan korkeus merenpinnasta 89–92 m. Pohjoisen Kehätien pohjoispuolisen osan pinta viet-tää koilliseen, mistä vedet valuvat pelto-ojia myöten Vantaaseen. Pohjoisen Kehätien eteläpuolisen pie-nialaisen osan vedet kulkeutuvat länteen Koskelan kautta Vantaaseen. Suolla on harva ojitus. Kuivatus-mahdollisuudet ovat hyvät. Hähkäsuo kuuluu Van-taan–Herajoen valuma-alueeseen 21.023.

Suurin turvekerroksen paksuus (2,7 m) on havait-tu suon keskiosassa Pohjoisen Kehätien pohjoispuo-lella. Yleisimmät pohjamaalajit ovat savi (33 %), hiesu (33 %), hieta (17 %) ja hiekka (17 %). Liejua on suon pohjoisosan savisella alueella suon pohjal-

la turpeen ja mineraalimaan välissä ohuehkona ker-roksena.

Hähkäsuon suotyypeistä on rämeitä 42 %, korpia 33 % ja turvekankaita 25 %. Ilmakuvan (Kansalai-sen karttapaikka v. 2010) perusteella puusto on ha-kattu Pohjoisen Kehätien pohjoispuolen osalta koko-naan.

Hähkäsuon turpeista on rahkavaltaista 83 %, ja sa-ravaltaista 17 %. Pääturvelajeittain Jakauma on: sa-rarahkaturvetta (CS) 71 %, rahkasaraturvetta (SC) 14 %, rahkaturvetta (S) 12 % ja saraturvetta (C) 3 %. Puun jäännöksiä (L) lisätekijänä sisältäviä turpeita on 61 %, varpujen jäännöksiä (N) sisältäviä turpei-ta 17 % ja tupasvillaa (ER) sisältäviä 7 % kokonais-turvemäärästä.

Suon pinnalla on ohut heikosti maatunut rahkatur-vekerros. Sen alapuolella on ohut kohtalaisesti maa-tunut sararahkaturvekerros jatkuen hyvin maatunee-na lähelle pohjaa, jossa se muuttuu rahkasara- ja sa-raturpeeksi. Koko turvekerrostuman keskimaatunei-suus on 5,8. Heikosti maatuneen rahkavaltaisen pin-takerroksen maatumisaste on 3,6 ja energiaturpeen 6,3. Liekoja on Hähkäsuolla runsaasti.

Hähkäsuo on tiheään rakennetun asutusalueen pohjoispuolella. Etelässä ja lännessä suo rajoittuu tärkeään pohjavesialueeseen.

14. Hähkäsuo

Taulukko 14. Hähkäsuon eri syvyysalueiden pinta-alat, keskisyvyydet ja turvemäärät.




Koko suo 44 0.1 0.2 0.9 1.2 0.02 0.09 0.42 0.53Yli 1,0 m 21 0.1 0.1 1.7 1.9 0.02 0.02 0.37 0.41 Yli 1,5 m 15 0.2 0.1 2.0 2.3 0.02 0.02 0.30 0.34Yli 2,0 m 11 0.2 0.2 2.0 2.4 0.02 0.02 0.23 0.27



41

3381000

3381000

3382000

3382000

6729

000

6729

000

6730

000

6730

000


0 1 km

Kuva 21. Tutkimuspisteiden sijainti Hähkäsuolla.



42

Tehtaansuo (kl. 2044 02, x = 6726,6, y = 3384,5) si-jaitsee noin 1 km Hyvinkään rautatieasemalta itään (kuva 1) keskustan, Tapainlinnan ja Ahdenkallion kaupunginosien välisellä alueella. Suolla on 7 tutki-muspistettä ja 6 syvyyspistettä (kuva 22). Tutkimus-pisteitä on 1,2/10 ha ja syvyyspisteitä 1,0/10 ha. Suo on tutkittu vuonna 1987 maaperäkartoitukseen liitty-en harvalla hajapisteverkolla. Tutkitun alueen pinta-ala on 60 ha, mistä yli 1,5 m syvää on 46 ha.

Suon pinnan korkeus merenpinnasta 103–110 m, ja pinta viettää lounaaseen. Tehtaansuon kuiva-tusmahdollisuudet ovat hyvät. Suon luoteispuoli on harvakseltaan ojitettu ja kaakkoispuoli on ojittama-ton. Eteläosaa halkoo luonnonpuro, johon ojitetun alueen vedet kulkeutuvat, ja josta suon vedet virtaa-vat ojia pitkin Palojokeen ja edelleen Vantaaseen. Tehtaansuo kuuluu Palojoen yläosan valuma-aluee-seen (21.073).

Suurin turvekerroksen paksuus (6,1 m) on ha-vaittu suon koillisosassa. Pohjamaalajina on hiekka (100 %). Liejua on ohuena kerroksena suon länsio-san pohjalla turpeen ja mineraalimaan välissä.

Tehtaansuon suotyypeistä on rämeitä 54 %, turve-kankaita 31 % ja korpia 15 %. Suon keskiosat ovat isovarpurämettä, joka on ojitetulla alueella muuttu-

15. Tehtaansuo

ma-asteella ja vain koillisosan syvällä alueella luon-nontilaista. Luonnontilaisen alueen itäinen lahdeke on varsinaista korpea ja läntinen osa korpirämettä. Keskiosan matala ojittamaton alue on mustikkatur-vekangasta ja ojitettu alue mustikkaturvekangasta sekä ruohoturvekangasta. Pinnan mättäisyys on 4 % ja mättäiden korkeus keskimäärin 2,5 dm. Ilmakuvan (Kansalaisen karttapaikka v. 2009) perusteella puus-to on rämealueilla mäntyvaltaista harvennusmetsik-köä ja muualla varttunutta kasvatusmetsikköä.

Tehtaansuon turpeista on rahkavaltaista 90 % ja saravaltaista 10 %. Pääturvelajeittain Jakauma on: sararahkaturve (CS) 50 %, rahkaturvetta (S) 40 %, rahkasaraturvetta (SC) 9 % ja saraturvetta (C) 1 %. Puun jäännöksiä (L) lisätekijänä sisältäviä turpeita on 43 %, varpujen jäännöksiä (N) sisältäviä turpeita 8 % ja tupasvillaa (ER) sisältäviä 1 % kokonaistur-vemäärästä. Koko turvekerrostuman keskimaatunei-suus on 5,2. Heikosti maatuneen rahkavaltaisen pin-takerroksen maatumisaste on 3,6 ja energiaturpeen 5,7.

Tehtaansuo sijaitsee Hyvinkään ydinkeskustan tuntumassa asutusalueen ympäröimänä ja rajoittuu pohjavesialueeseen.

Taulukko 15. Tehtaansuon eri syvyysalueiden pinta-alat, keskisyvyydet ja turvemäärät.




Koko suo 60 0,2 0,2 2,0 2,4 0,13 0,09 1,20 1,42Yli 1,0 m 51 0,2 0,2 2,3 2,7 0,12 0,09 1,16 1,37 Yli 1,5 m 46 0,3 0,2 2,4 2,9 0,12 0,08 1,11 1,31Yli 2,0 m 38 0,3 0,1 2,7 3,1 0,11 0,04 1,02 1,17



43

3384000

3384000

3385000

3385000

6726

000

6726

000

6727

000

6727

000


0 1 km

Kuva 22. Tutkimuspisteiden sijainti Tehtaansuolla.



44

Kartanonsuo-Juvansuo (kl. 2044 05, x = 6724,1, y = 3386,7) sijaitsee noin 5 km Hyvinkään keskus-tasta kaakkoon (kuva 1). Se muodostuu Kartanon-suon pohjoisesta altaasta ja Juvansuon eteläisestä al-taasta. Suo rajoittuu moreenipeitteiseen kalliomaas-ton. Suon pohjoispäätä sivuaa Hyvinkää – Mäntsälä-maantie. Suolla on 17 tutkimuspistettä ja 3 syvyys-pistettä (kuva 23). Tutkimuspisteitä on 2,5/10 ha ja syvyyspisteitä 0,4/10 ha. Suo on tutkittu vuonna 1987 maaperäkartoitukseen liittyen harvalla hajapis-teverkolla. Tutkitun alueen pinta-ala on 68 ha, mistä yli 1,5 m syvää on 40 ha.

Suon pinnan korkeus merenpinnasta 90–93 m. Pinta viettää pohjoiseen, mistä suon pääosan vedet kulkeutuvat ojia myöten Ridasjärveen ja edelleen Keravanjokeen ja siitä Vantaaseen. Alue kuuluu Ri-dasjärven valuma-alueeseen (21.094). Etelä- ja lou-naisosan vedet kulkeutuvat ojia myöten etelään Pa-lojokeen ja edelleen Vantaaseen. Alue kuuluu Palo-joen yläosan valuma-alueeseen (21.073). Suo on ko-konaan ojitettu. Kuivatusmahdollisuudet ovat hyvät.

Suurin turvekerroksen paksuus (3,9 m) on havait-tu suon eteläosassa. Yleisimmät pohjamaalajit ovat syvimmällä alueella liejunsekainen savi (65 %), hie-su (15 %) suon pohjoispäässä ja kivinen moreeni (20 %) suon reunaosissa. Liejua on paikoin ohuena ker-roksena suon pohjalla.

Kartanonsuo-Juvansuon suotyypeistä on rämei-tä 60 %, korpia 25 %, ja turvekankaita 15 %. Suon syvimmät osat ovat isovarpurämeojikkoa ja -muut-tumaa sekä tupasvilla- ja keidasrämeojikkoa. Mata-lilla osilla ja reunoilla on varsinaista korpea ja kan-gaskorpea sekä mustikka- ja puolukkaturvekangasta. Pinnan mättäisyys on 5 % ja mättäiden korkeus kes-kimäärin 2,5 dm.

Kartanonsuo-Juvansuon turpeesta on rahkaval-

taista 51 % ja saravaltaista 49 %. Pääturvelajeittain Jakauma on: rahkaturvetta (S) 43 %, sararahkatur-vetta (CS) 8 %, saraturvetta (C) 16 % ja rahkasara-turvetta (SC) 33 %. Tupasvillaa (ER) lisätekijänä si-sältävää turvetta on 25 %, puun jäännöksiä (L) sisäl-tävää turvetta 39 % ja varpujen jäännöksiä (N) sisäl-tävää 16 % kokonaisturvemäärästä.

Pohjoisen altaan reunaosien matalilla alueilla tur-ve on pinnasta pohjaan hyvin maatunutta saraturvet-ta, jossa on lisätekijöinä varpuja ja puun jäännöksiä. Syvemmällä alueella pinnalla on tupasvillaa sisältä-vää rahkaturvetta, joka vaihettuu syvemmällä koh-talaisesti maatuneeksi sararahkaturpeeksi. Pohjalla on hyvin tai kohtalaisesti maatunutta järviruokoa ja puun jäännöksiä sisältävää rahkasara- tai saraturvet-ta. Eteläisen altaan matalien osien pinnalla on pää-osin heikosti maatunut tupasvillaa sisältävä rahka-turvekerros, jonka rahkasammallajeja ei ole määri-tetty. Se sisältää monin paikoin kohtalaisesti tai hy-vin maatuneita välikerroksia, ja vaihettuu syvem-mällä sararahkaturpeeksi. Pohjalla on pääosin hy-vin maatunut puun jäännöksiä ja järviruokoa lisäte-kijänä sisältävää rahkasara- ja saraturvekerros. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,9. Hei-kosti maatuneen rahkavaltaisen pintakerroksen maa-tumisaste on 3,6 ja energiaturpeen 5,5. Liekoja on Kartanonsuo-Juvansuolla erittäin vähän.

Kartanonsuo-Juvansuon turvetuotantoon soveltu-va osa käsittää suurin piirtein suon yli 1,5 m syvän alueen. Tällä 37 ha:n alueella on tuotantokelpois-ta turvetta 0,821 milj.suo-m3. Suon pintaosassa on keskimäärin 1,1 metrin paksuudelta lähinnä ympä-ristöturpeeksi soveltuvaa vaaleaa rahkaturvetta (H1-4) 0,403 milj.suo-m3. Sen alapuolella on energiatur-peeksi soveltuvaa turvetta keskimäärin 1,3 metrin paksuudelta 0,418 milj.suo-m3.

16. Kartanonsuo-Juvansuo

Taulukko 16. Kartanonsuo-Juvansuon eri syvyysalueiden pinta-alat, keskisyvyydet ja turvemäärät.







45

3386000

3386000

3387000

3387000

3388000

3388000

6723

000

6723

000

6724

000

6724

000


0 1 km

Kuva 23. Tutkimuspisteiden sijainti Kartanonsuo-Juvansuolla.



46

Teerilehdonsuo (kl. 2044 05, x = 6729,2, y = 3386,5) sijaitsee noin 4 km Hyvinkään keskustasta koilliseen (kuva 1), ja sen luoteisosa on Hausjärven kunnan aluetta. Suo rajoittuu idässä hiesupeltoon sekä mo-reenipeitteiseen Perämäkeen ja pohjoisessa metsäi-seen hietamaastoon. Lounaassa suo rajoittuu hieta-maastoon ja etelässä sekä lännessä Salpausselkään. Suon poikki johtaa Ridasjärventie. Suolla on 23 tut-kimuspistettä ja 16 syvyyspistettä. Tutkimuspisteitä on 3,3/10 ha ja syvyyspisteitä 2,3/10 ha. Suo on tut-kittu vuonna 1988 (kuva 24). Tutkitun alueen pinta-ala on 70 ha, mistä yli 1,5 m syvää on 15 ha.

Suon pinnan korkeus merenpinnasta 96–102 m. Ridasjärventien pohjoispuoleisen osan pinta viettää pohjoiseen, josta vedet valuvat ojia myöten Pannin-jokeen ja Ridasjärveen. Suon eteläpuolen pinta viet-tää voimakkaasti kaakkoon, mistä vedet kulkeutu-vat Marjomäenojaa myöten Ridasjärveen ja edelleen Keravanjokeen ja siitä Vantaaseen. Suo kuuluu Ri-dasjärven valuma-alueeseen (21.094). Suon Ridas-järventien pohjoispuoleinen osa on ojitettu. Etelä-puolen kaakkoisosa on ojitettu, ja lounaisosassa on harvaa ojitusta. Teerilehdonsuon kuivatusmahdolli-suudet ovat hyvät.

Suurin turvekerroksen paksuus (2,8 m) on havait-tu suon lounaisosassa. Yleisimmät pohjamaalajit ovat hieta (82 %) ja hiekka (10 %).

Teerilehdonsuon suotyypeistä on rämeitä 94 %, korpia 3 % ja turvekankaita 3 %. Yleisin suotyyppi on isovarpurämemuuttuma ja -ojikko. Lounaisosas-sa on korpirämemuuttumaa ja reunaosissa kangasrä-meojikkoa ja -muuttumaa sekä turvekangasta. Pin-nan mättäisyys on 20 % ja mättäiden korkeus keski-määrin 2 dm.

Teerilehdonsuon turpeesta on rahkavaltaista 99 % ja loppu on saravaltaista. Pääturvelajeittain Jakauma on: rahkaturvetta (S) 58 %, sararahkaturvetta (CS) 41 % ja rahkasaraturve (SC) 1 %. Puun jäännöksiä (L) lisätekijänä sisältäviä turpeita on 43 %, varpujen jäännöksiä (N) sisältäviä turpeita 18 % ja tupasvillaa (ER) sisältäviä 3 % kokonaisturvemäärästä.

Turve on pääosin hyvin maatunutta rahkavaltaista turvetta. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,8. Heikosti maatuneen rahkavaltaisen pintaker-roksen maatumisaste on 3,1 ja energiaturpeen 6,1. Liekoja on Teerilehdonsuolla vähän.

Teerilehdon eteläosan yli 1,5 m syvä alue sovel-tuu energiaturvetuotantoon. Tällä 12 ha:n alueella on tuotantokelpoista turvetta 0,203 milj.suo-m3.

17. Teerilehdonsuo

Taulukko 17. Teerilehdonsuon eri syvyysalueiden pinta-alat, keskisyvyydet ja turvemäärät.







47

3386000

3386000

3387000

3387000

6729

000

6729

000

6730

000

6730

000


0 1 km

Kuva 24. Tutkimuspisteiden sijainti Teerilehdonsuolla.



48

Ritassaarensuo-Järvisuo (kl. 2044 05, x = 6726,9, y = 3388,6) sijaitsee noin 5 km Hyvinkään keskustas-ta itään (kuva 1). Ridasjärveen laskeva Parikkaan-oja jakaa sen pohjoiseen Ritassaarensuohon ja ete-läiseen Järvisuohon. Suo reunustaa Ridasjärven poh-jois-, länsi- ja etelärantoja. Ritassaarensuon pohjois-puoli rajoittuu savipeltoihin sekä hieta ja moreeni-mäkeen. Lännessä se rajoittuu moreenipeitteiseen kalliomaastoon ja etelässä savipeltoihin. Järvisuo ra-joittuu suurimmalta osalta moreenimaastoon ja pai-koin savikkoon. Suon eri puolille johtaa autoteitä.

Ritassaarensuo-Järvisuolla on soidensuojelualu-etta yhteensä 276 ha, josta Ritassaarensuon alueel-la on 132 ha ja Järvisuon alueella 144 ha. Vuonna 2001 tutkittiin vain silloisen soidensuojelualueen ul-kopuoliset osat. Kaikki jäljempänä ilmoitetut tiedot koskevat vain tutkittua 152 ha:n aluetta. Nykyisin lä-hes koko suoalue kuuluu Naturaan. Vain pohjoisin osa on Naturan ulkopuolella, mutta alue on soiden-suojelun piirissä. Tutkituilla suoalueilla on 46 tut-kimuspistettä ja 23 syvyyspistettä (kuva 25). Tut-kimuspisteitä on 3,0/10 ha ja syvyyspisteitä 1,5/10 ha.

Suon pinnan korkeus merenpinnasta 82–87 m, ja pinta viettää kohti Ridasjärveä. Suon pohjoisosa on tiheään ojitettu, ja Parikkaanojan läheisyydessä on harvaa ojitusta. Vedet kulkeutuvat ojia myöten Ri-dasjärveen ja edelleen Keravanjokeen ja siitä Van-taaseen. Alue kuuluu Ridasjärven valuma-alueeseen (21.094).

Suurin turvekerroksen (5,7 m) paksuus on havait-tu suon eteläosassa. Yleisimmät pohjamaalajit ovat

savi (75 %), moreeni (12 %) ja hieta (10 %). Lie-jua on lähes koko suon alueella turpeen ja mineraali-maan välissä vaihtelevan paksuisena (0,2–1 m) ker-roksena.

Tutkitusta alueesta on rämeitä on 57 %, turvekan-kaita 22 %, korpia 14 % ja avosoita 6 %. Loppuosa on vanhaa kuivike- ja maanparannusturpeen nosto-aluetta. Ritassaarensuon pohjoisosa on lähes koko-naan turvekangas- ja muuttuma asteella. Kapea län-sireuna, samoin Parikkanojan pohjoispuolinen alue ovat luonnontilaista tupasvilla-, isovarpu-, rahka- ja keidasrämettä sekä silmäke- ja rahkanevaa. Parik-kaanojan eteläpuolella on turvekangasta ja muuttu-ma- asteella olevia korpia sekä korpi- ja isovarpurä-mettä. Pinnan mättäisyys on 30 % ja mättäiden kor-keus keskimäärin 3 dm.

Turpeesta on rahkavaltaista 65 % ja saravaltais-ta 35 %. Pääturvelajeittain Jakauma on: rahkaturvet-ta (S) 43 %, sararahkaturvetta (CS) 22 %, rahkasa-raturvetta (SC) 34 % ja saraturvetta (C) 1 %. Tupas-villaa (ER) lisätekijänä sisältäviä turpeita on 28 %, puun jäännöksiä (L) sisältäviä turpeita 32 % ja var-pujen jäännöksiä (N) sisältäviä 8 % kokonaisturve-määrästä. Koko turvekerrostuman keskimaatunei-suus on 5,8. Heikosti maatuneen rahkavaltaisen pin-takerroksen maatumisaste on 3,0 ja energiaturpeen 7,2. Liekoja on suolla erittäin vähän.

Ritassaarensuo-Järvisuo on valtakunnallisesti mer-kittävä konsentrinen kermikeidas. Ridasjärvi taas on merkittävä lintujärvi, joka ympäröivine suoalueineen kuuluu Naturaan (luonto- ja lintudirektiivi).

18. Ritassaarensuo-Järvisuo

Taulukko 18. Ritassaarensuo-Järvisuon tutkitun suoalueen eri syvyysalueiden pinta-alat, keskisyvyydet ja turvemäärät.




Koko suo 152 0.4 0.2 1.2 1.8 0.59 0.31 1.81 2.71Yli 1,0 m 121 0.5 0.2 1.4 2.1 0.59 0.30 1.64 2.53 Yli 1,5 m 68 0.8 0.4 1.6 2.8 0.55 0.26 1.06 1.87Yli 2,0 m 50 1.0 0.5 1.7 3.2 0.49 0.26 0.83 1.58



49

3388000

3388000

3389000

3389000

3390000

3390000

3391000

3391000

6725

000

6725

000

6726

000

6726

000

6727

000

6727

000

6728

000

6728

000

6729

000

6729

000


0 1 km

Kuva 25. Tutkimuspisteiden sijainti Ritassaarensuo-Järvisuolla.



50

Matinsuo-Kiimasuo (kl. 2044 05, x = 6723,9, y=3389,6) sijaitsee noin 7 km Hyvinkään keskustas-ta itäkaakkoon (kuva 1). Suo rajoittuu idässä hiek-ka- ja soraharjuun ja muualla moreenipeitteiseen kalliomaastoon. Suon pohjoispuolella on Hyvinkää – Mäntsälä-maantie ja itäpuolella Ridasjärvi – Joke-la-tie. Suolla on 13 tutkimuspistettä ja 14 syvyyspis-tettä (kuva 26). Tutkimuspisteitä on 1,8/10 ha ja sy-vyyspisteitä 2,0/10 ha. Suo on tutkittu vuonna 1988 maaperäkartoitukseen liittyen harvalla hajapistever-kolla. Tutkitun alueen pinta-ala on 70 ha, mistä yli 1,5 m syvää on 15 ha.

Suon pinnan korkeus merenpinnasta 89 – 97 m, ja pinta viettää länteen. Suo on kokonaan ojitettu. Kuivatusmahdollisuudet ovat hyvät. Vedet kulkeutu-vat ojia myöten Parikkaanojan kautta Ridasjärveen ja edelleen Keravanjokeen ja siitä Vantaaseen. Suo kuuluu Ridasjärven valuma-alueeseen (21.094).

Suurin turvekerroksen paksuus (6,7 m) on havait-tu suon itäosan keskustassa. Yleisimmät pohjamaa-lajit ovat moreeni (29 %), hieta (22 %), savi (15 %) ja hiekka (15 %). Liejua on suon syvimpien osien pohjalla jopa yli metrin paksuisena kerroksena.

Matinsuo-Kiimasuon suotyypeistä on rämeitä 89 % ja korpia 11 %. Yleisimmät suotyypit ovat tupasvil-larämemuuttuma, isovarpurämeojikko ja -muuttu-ma sekä rahkarämemuuttuma. Pinnan mättäisyys on 20 % ja mättäiden korkeus keskimäärin 2 dm.

Matinsuo-Kiimasuon turpeesta on rahkavaltais-ta 81 % ja saravaltaista 19 %. Pääturvelajeittain Ja-kauma on: rahkaturvetta (S) 58 %, sararahkaturvet-ta (CS) 23 % ja rahkasaraturvetta (SC) 19 %. Tupas-villaa (ER) lisätekijänä sisältävää turvetta on 30 %, puun jäännöksiä (L) sisältävää turvetta 31 % ja var-pujen jäännöksiä (N) sisältävää 2 % kokonaisturve-määrästä.

Suon pintaosassa on suon syvimmillä osilla noin 2 m paksu heikosti maatunut rahkaturvekerros. Rah-katurpeessa on monin paikoin ohuita maatuneem-pia turvekerroksia. Rahkasammallajeja ei ole määri-tetty. Suon pohjalla on hyvin maatunutta sararahka ja -rahkasaraturvetta. Koko turvekerrostuman keski-maatuneisuus on 4,6. Heikosti maatuneen rahkaval-taisen pintakerroksen maatumisaste on 3,5 ja ener-giaturpeen 5,7. Liekoja on suolla vähän.

Matinsuo-Kiimasuon turvetuotantoon soveltuva osa käsittää suurin piirtein suon yli 1,5 m syvän alu-een. Tällä 44 ha:n alueella on tuotantokelpoista tur-vetta 1,454 milj.suo-m3. Suon pintaosassa on kes-kimäärin 1,6 metrin paksuudelta lähinnä ympäris-töturpeeksi soveltuvaa vaaleaa rahkaturvetta (H1-4) 0,697 milj.suo-m3. Suon pohjalla on tuotantokel-poista energiaturpeeksi soveltuvaa turvetta keski-määrin 1,7 metrin paksuudelta 0,756 milj.suo-m3. Suon rikkonainen muoto vaikeuttaa tuotantokentti-en muodostamista.

19. Matinsuo-Kiimasuo

Taulukko 19. Matinsuo-Kiimasuon eri syvyysalueiden pinta-alat, keskisyvyydet ja turvemäärät.







51

3389000

3389000

3390000

3390000

6723

000

6723

000

6724

000

6724

000


0 1 km

Kuva 26. Tutkimuspisteiden sijainti Matinsuo-Kiimasuolla.



52

Hevossuo (kl. 2044 05, x = 6724,5, y = 3390,2) sijait-see noin 8 km Hyvinkään keskustasta itäkaakkoon (kuva 1). Suo rajoittuu idässä hiekka- ja soraharjuun ja muualla moreenipeitteiseen kalliomaastoon. Suon pohjoispuolella on Hyvinkää–Mäntsälä-maantie ja itäpuolella on Ridasjärvi–Jokela-tie. Suolla on 7 tut-kimuspistettä ja 8 syvyyspistettä (kuva 27). Tutki-muspisteitä on 3,2/10 ha ja syvyyspisteitä 3,6/10 ha. Suo on tutkittu vuonna 1988 maaperäkartoitukseen liittyen harvalla hajapisteverkolla. Tutkitun alueen pinta-ala on 22 ha, mistä yli 1,5 m syvää on 5 ha.

Suon pinnan korkeus merenpinnasta 93–95 m, ja pinta viettää pohjoiseen. Suo on kokonaan ojitettu. Kuivatusmahdollisuudet ovat hyvät. Vedet kulkeutu-vat ojia myöten Keravanjokeen ja siitä Vantaaseen. Suo kuuluu Ridasjärven valuma-alueeseen (21.094).

Suurin turvekerroksen paksuus (2,3 m) on havait-tu suon keskiosassa. Yleisimmät pohjamaalajit ovat lohkareinen moreeni (40 %), hiesu (33 %) ja hieta (20 %).

Hevossuon suotyypeistä on rämeitä 80 % ja kor-pia 20 %. Yleisimmät suotyypit ovat muuttuma-as-teella olevat rahka- ja tupasvillaräme sekä varsinai-nen sararäme. Korpityypit ovat kangas- ja nevakor-

20. Hevossuo

pimuuttumaa. Pinnan mättäisyys on 20 % ja mättäi-den korkeus keskimäärin 2 dm

Hevossuon turpeesta on rahkavaltaista 61 % ja sa-ravaltaista 39 %. Pääturvelajeittain Jakauma on: rah-katurvetta (S) 44 %, sararahkaturvetta (CS) 17 % ja rahkasaraturvetta (SC) 39 %. Puun jäännöksiä (L) li-sätekijänä sisältävää turvetta on 38 % ja tupasvillaa (ER) sisältävää turvetta 21 % kokonaisturvemäärästä.

Suolla on ohut heikosti maatunut pintarahkatur-vekerros, jonka rahkasammallajeja ei ole määritet-ty. Sen alapuolella on kohtalaisesti tai hyvin maatu-nut rahkaturvekerros joka vaihettuu puuta lisätekijä-nä sisältäväksi sararahkaturpeeksi. Pohjalla on hyvin maatunutta puuta ja kortetta sisältävää rahkasaratur-vetta. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,8. Heikosti maatuneen rahkavaltaisen pintakerrok-sen maatumisaste on 3,1 ja energiaturpeen 5,8. Lie-koja on Hevossuolla vähän.

Hevossuon yli 1,5 m syvä alue on vain 5 ha:n laa-juinen. Tällä alueella on suon pintaosassa noin met-rin paksuinen heikosti maatunut rahkavaltainen pin-takerros ja pohjalla vajaan metrin paksuinen tuotan-tokelpoinen energiaturvekerros.

Taulukko 20. Hevossuon eri syvyysalueiden pinta-alat, keskisyvyydet ja turvemäärät.







53

3390000

3390000

6724

000

6724

000


0 1 km

Kuva 27. Tutkimuspisteiden sijainti Hevossuolla.



54

Lempiönsuo (kl. 2044 05, x = 6726,5, y = 3390,8) si-jaitsee noin 8 km Hyvinkään keskustasta itään (kuva 1). Suo rajoittuu lännessä Ridasjärveen ja siitä ete-lään laskevaan Keravanjokeen, etelässä moreeni-maastoon ja idässä harjujaksoon liittyvään siltti- ja hiekkamaastoon. Suon itäpuolella kulkee Hyvinkää–Mäntsälä-tieltä Ridasjärvelle johtava maantie. Suol-la on 26 tutkimuspistettä ja 20 syvyyspistettä (kuva 28). Tutkimuspisteitä on 3,9/10 ha ja syvyyspistei-tä 3,0/10 ha. Suo on tutkittu vuonna 2007. Tutkitun alueen pinta-ala on 66 ha, mistä yli 1,5 m syvää on 48 ha.

Suon pinnan korkeus merenpinnasta 81–85 m, ja pinta viettää länteen. Suo on lähes kokonaan ojitet-tu. Vedet kulkeutuvat Ridasjärveen ja edelleen Ke-ravanjokeen ja Vantaaseen. Lempiönsuo kuuluu Ri-dasjärven valuma-alueeseen (21.094).

Suurin turvekerroksen paksuus (4,4 m) on havait-tu suon koillisosassa. Yleisimmät pohjamaalajit ovat suon itä- ja eteläosassa hiekka (39 %), länsiosassa savi (33 %), reunoilla moreeni (13 %) ja pohjois-osassa myös hiesu (11 %). Liejua on koko suon poh-jalla turpeen ja mineraalimaan välissä vaihtelevan paksuisena kerroksena.

Lempiönsuon suotyypeistä on rämeitä 50 %, tur-vekankaita 46 % ja loput ovat vanhoja kuiviketur-peen nostoalueita. Suon länsiosassa on isovarpurä-mettä ja keski- sekä pohjoisosassa isovarpu- ja tu-pasvillarahkarämemuuttumaa. Itäosat ovat mustik-ka- ja puolukkaturvekangasta ja eteläosat sararäme-muuttumaa.

Pinnan mättäisyys on 15 % ja mättäiden korkeus keskimäärin 3 dm. Puusto on länsiosan ojittamatto-

21. Lempiönsuo

malla alueella taimisto- ja riukuasteen mäntyä. Suon ojitetulla alueella puusto on mäntyvaltaista varttu-nutta kasvatus- ja harvennusmetsikköä.

Lempiönsuon turpeesta on rahkavaltaista 74 % ja saravaltaista 26 %. Pääturvelajeittain Jakauma on: rahkaturve (S) 58 %, sararahkaturve (CS) 16 % ja rahkasaraturve (SC) 24 %. Tupasvillaa (ER) lisäteki-jänä sisältävää turvetta on 24 %, puun jäännöksiä (L) sisältävää turvetta 13 % ja varpujen jäännöksiä (N) sisältävää 6 % kokonaisturvemäärästä.

Suon etelä- ja länsiosassa on paksu heikosti maa-tunut puun jäänteitä ja varpuja sisältävä rahkatur-vekerros, joka syvemmällä muuttuu kohtalaisesti maatuneeksi paikoin tupasvillaa sisältäväksi rahka-turpeeksi. Sen alapuolella on hyvin maatunut puun jäänteitä ja varpuja sisältävä sararahkaturvekerros. Pohjimmaisena on kortetta ja järviruokoa sisältä-vä sararahkaturvekerros. Muualla suon pinnassa on ohut heikosti maatunut tupasvillaa sisältävä rahka-turvekerros, syvemmällä maatuneisuus vaihtelee voimakkaasti kerroksittain heikosti maatuneesta hy-vin maatuneeseen. Suon pohjalla on hyvin maatunut kortetta ja järviruokoa sisältävä rahkasaraturveker-ros. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,9. Heikosti maatuneen rahkavaltaisen pintakerrok-sen maatumisaste on 3,2 ja energiaturpeen 5,5. Lie-koja on Lempiönsuolla vähän.

Lempiönsuon luoteisosa kuuluu Naturaan. Lem-piönsuon vedet laskevat Ridasjärveen, joka on mer-kittävä lintujärvi ja Natura-aluetta (luonto- ja lintu-direktiivi). Idässä Lempiönsuo rajoittuu vedenhan-kintaan soveltuvaan pohjavesialueeseen.

Taulukko 21. Lempiönsuon eri syvyysalueiden pinta-alat, keskisyvyydet ja turvemäärät.







55

3390000

3390000

3391000

3391000

6726

000

6726

000

6727

000

6727

000


0 1 km

Kuva 28. Tutkimuspisteiden sijainti Lempiönsuolla.



56

Rajasaarensuo (kl. 2044 05, x = 6727,7, y = 3392,7) sijaitsee noin 10 km Hyvinkään keskustasta itään (kuva 1). Suo rajoittuu idässä sora- ja hiekkamaas-toon, muualla moreenipeitteiseen maastoon. Suon pohjoispuolella sijaitsee Haaviston vedenottamo ja eteläosassa ampumarata. Suon etelä- ja koillisosaan johtaa autotie. Suolla on 66 tutkimuspistettä ja 17 syvyyspistettä (kuva 29). Tutkimuspisteitä on 5,5/10 ha ja syvyyspisteitä 1,4/10 ha. Suo on tutkittu vuon-na 1988 maaperäkartoitukseen liittyen. Tutkitun alu-een pinta-ala on 120 ha, mistä yli 1,5 m syvää on 55 ha.

Suon pinnan korkeus merenpinnasta 98–105 m, ja pinta viettää luoteeseen. Suo on lähes kokonaan ojitettu. Itä- ja pohjoisosa, sekä lounainen lahdeke on tiheään ojitettu, muualla ojitus on harvaa. Kuiva-tusmahdollisuudet ovat tyydyttävät. Vedet kulkeutu-vat suon länsi- ja luoteisosasta ojia myöten Ridasjär-veen ja edelleen Keravanjokeen ja Vantaaseen. Ra-jasaarensuo kuuluu Ridasjärven valuma-alueeseen (21.094).

Suurin turvekerroksen paksuus (4,0 m) on havait-tu suon luoteis- ja kaakkoisosassa. Yleisimmät poh-jamaalajit ovat moreeni (78 %), savi (17 %) ja hiek-ka (6 %). Liejua on paikoin suon kaakkoisosan poh-jalla ohuelti turpeen ja mineraalimaan välissä, sekä kaakkoisosan syvimmällä alueella pohjan saveen se-koittuneena.

Rajasaarensuon suotyypeistä on rämeitä 77 %, avosoita 12 %, korpia 10 % ja turvekankaita 1 %. Suon keskiosat ovat suurimmaksi osaksi isovarpu-räme- ja tupasvillarämeojikkoa. Ojittamattomalla ja harvaan ojitetulla alueella on sararämettä sekä lyhyt-kortista nevaa ja lyhytkorsinevarämettä. Reunaosissa on korpirämettä, nevakorpea ja kangaskorpea. Pin-

22. Rajasaarensuo

nan mättäisyys on 15 % ja mättäiden korkeus keski-määrin 2 dm.

Rajasaarensuon turpeesta on rahkavaltaista 55 % ja saravaltaista 45 %. Pääturvelajeittain Jakauma on: rahkaturvetta (S) 34 %, sararahkaturvetta (CS) 21 %, rahkasaraturvetta (SC) 42 % ja saraturvetta (C) 3 %. Tupasvillaa (ER) lisätekijänä sisältävää turvetta on 24 %, puun jäännöksiä (L) sisältävää turvetta 17 % ja varpujen jäännöksiä (N) sisältävää 10 % kokonais-turvemäärästä.

Rajasaarensuon pintaosassa on paksuimmillaan yli 2 metrin paksuinen tupasvillaa lisätekijänä sisäl-tävä rahkaturvekerros, jonka maatuneisuus vaihtelee paikoin voimakkaasti hyvin maatuneesta heikosti maatuneeksi. Sen alapuolella on puuta, varpuja, jär-viruokoa ja tupasvillaa lisätekijänä sisältävä sararah-katurvekerros, jonka maatuneisuus vaihtelee hyvin maatuneesta heikosti maatuneeksi. Pohjalla on hy-vin maatunutta saravaltaista turvetta, jossa on lisäte-kijänä puunjäänteitä ja järviruokoa. Koko turveker-rostuman keskimaatuneisuus on 4,7. Heikosti maa-tuneen rahkavaltaisen pintakerroksen maatumisaste on 3,4 ja energiaturpeen 5,5. Liekoja on Rajasaaren-suolla erittäin vähän.

Rajasaarensuon turvetuotantoon soveltuva osa kä-sittää suurin piirtein suon yli 1,5 m syvän alueen. Tällä 55 ha:n alueella on tuotantokelpoista turvetta 1,225 milj.suo-m3. Suon pintaosassa on runsaan met-rin paksuudelta lähinnä ympäristöturpeeksi soveltu-vaa vaaleaa rahkaturvetta (H1–4) 0,566 milj.suo-m3. Suon pohjalla on energiaturpeeksi soveltuvaa turvet-ta keskimäärin 1,2 metrin paksuudelta 0,659 milj.suo-m3. Suon itäpuolella on pohjavesialue.

Taulukko 22. Rajasaarensuon eri syvyysalueiden pinta-alat, keskisyvyydet ja turvemäärät.







57

3393000

3393000

6727

000

6727

000

6728

000

6728

000


0 1 km

Kuva 29. Tutkimuspisteiden sijainti Rajasaarensuolla.



58

Kunnarinsuo (kl. 2044 05, x = 6725,5, y = 3393,0) sijaitsee noin 10 km Hyvinkään keskustasta itään (kuva 1). Suo rajoittuu lännessä ja pohjoisessa savi-peltoihin ja muualla moreenipeitteiseen kalliomaas-toon. Kunnarinsuon pohjoispuolelle johtaa autotie. Suolla on 30 tutkimuspistettä ja 18 syvyyspistettä (kuva 30). Tutkimuspisteitä on 7,4/10 ha ja syvyys-pisteitä 4,4/10 ha. Suo on tutkittu vuonna 1988 maa-peräkartoitukseen liittyen. Suon luoteisosaan on pe-rustettu tutkimuksen jälkeen turvetuotantoalue. Tut-kitun alueen pinta-ala on 41 ha, mistä yli 1,5 m sy-vää on 25 ha.

Suon pinnan korkeus merenpinnasta 87–90 m, ja pinta viettää itään. Suon reunaosat on ojitettu. Kui-vatusmahdollisuudet ovat hyvät. Vedet kulkeutuvat suon länsiosasta Paha-ojaa myöten Keravanjokeen ja eteläosasta Ojanhaaran kautta Keravanjokeen ja Vantaaseen. Kunnarinsuo kuuluu Keravanjoen ylä-osan valuma-alueeseen (21.093).

Suurin turvekerroksen paksuus (3,0 m) on ha-vaittu suon itäosassa. Yleisin pohjamaalaji on savi (92 %). Hiekkaa on kapeana vyöhykkeenä suon ete-lä- ja itäreunalla.

Kunnarinsuon suotyypeistä on rämeitä 83 %, kor-pia 15 % ja avosoita 2 %. Suon länsiosat ovat isovar-purämemuuttumaa ja keski- sekä itäosat keidas- ja rahkarämettä. Suon reunoilla on ojikkoasteen korpea ja korpirämettä.

Pinnan mättäisyys on 40 % ja mättäiden korkeus keskimäärin 2 dm. Puusto on harvaa, kitukasvuista tai vajatuottoista mäntyä.

Kunnarinsuon turpeesta on rahkavaltaista 88 % ja saravaltaista 12 %. Pääturvelajeittain Jakauma on: rahkaturvetta (S) 61 %, sararahkaturvetta (CS) 27 %, rahkasaraturvetta (SC) 10 % ja saraturvetta (C) 2 %. Puun jäännöksiä (L) lisätekijänä sisältävää turvetta on 22 % ja varpujen jäännöksiä (N) sisältä-vää 6 % kokonaisturvemäärästä.

Suon pintaosassa on paksu heikosti maatunut rah-katurvekerros. Sen alapuolella on hyvin maatunut rahkavaltainen turvekerros. Pohjalla on hyvin maa-tunut puuta, järviruokoa ja varpuja sisältävä rahkasa-ra- ja sararahkaturvekerros. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,4. Heikosti maatuneen rah-kavaltaisen pintakerroksen maatumisaste on 3,3 ja energiaturpeen 5,7. Liekoja on Kunnarinsuolla erit-täin vähän.

Kunnarinsuon turvetuotantoon soveltuva osa kä-sittää suurin piirtein suon yli 1,0 m syvän alueen. Tällä 32 ha:n alueella on tuotantokelpoista turvet-ta 0,569 milj.suo-m3. Suon pintaosassa on runsaan metrin paksuudelta lähinnä ympäristöturpeeksi so-veltuvaa vaaleaa rahkaturvetta (H1–4) 0,363 milj.suo-m3. Suon pohjalla on energiaturpeeksi sovel-tuvaa turvetta keskimäärin 0,6 metrin paksuudelta 0,206 milj.suo-m3.

23. Kunnarinsuo

Taulukko 23. Kunnarinsuon eri syvyysalueiden pinta-alat, keskisyvyydet ja turvemäärät.







59

3393000

3393000

6725

000

6725

000

6726

000

6726

000


0 1 km

Kuva 30. Tutkimuspisteiden sijainti Kunnarinsuolla.



60

Vehkasuo (kl. 2044 05, x = 6725,4, y = 3394,1) si-jaitsee noin 11 km Hyvinkään keskustasta itään (kuva 1) Hyvinkää–Mäntsälä-maantien pohjoispuo-lella. Suo rajoittuu moreenimaastoon. Suon pohjois-osaan johtaa metsäautotie. Tutkittuun suoalueeseen sisältyy sen länsiosassa sijaitseva umpeenkasvanut Kalalammi. Suolla on 8 tutkimuspistettä ja 10 sy-vyyspistettä (kuva 31). Tutkimuspisteitä on 1,8/10 ha ja syvyyspisteitä 2,3/10 ha. Suo on tutkittu vuon-na 2007. Tutkitun alueen pinta-ala on 44 ha, mistä yli 1,5 m syvää on 9 ha.

Suon pinnan korkeus merenpinnasta 92–95 m, ja pinta viettää lounaaseen. Suo on ojitettu Kalalam-min osaa lukuun ottamatta. Umpeenkasvanut Kala-lammi vaikeuttaa kuivatusta. Vehkasuon vedet kul-keutuvat Kalalammin länsiosasta Ojanhaaran kautta Keravanjokeen ja siitä Vantaaseen. Vehkasuo kuuluu Keravanjoen yläosan valuma-alueeseen (21.093).

Suurin turvekerroksen paksuus (2,4 m) on ha-vaittu suon keskiosassa. Yleisin pohjamaalaji on savi (44 %), moreenia ja hiesua tavataan suon reu-noilla sekä turvekerrostuman alla olevilla De Geer-moreenimuodostumilla. Liejua on paikoin yli kaksi metriä paksu kerros Kalalammin alueella.

Kalalammin itäpuolisella Vehkasuon osalla on turvekankaita 83 %, avosoita 11 % ja korpia 6 %. Kalalammin alue on lähes kokonaan varsinaista sa-ranevaa, ja reunoilla on kapea nevakorpialue. Veh-kasuolla on mustikka- ja puolukkaturvekangasta.

24. Vehkasuo

Tutkimuksen jälkeen ilmakuvan (Kansalaisen kart-tapaikka, MML 2009) mukaan suon puusto on ha-kattu.

Vehkasuon turpeesta on rahkavaltaista 86 % ja sa-ravaltaista 14 %. Pääturvelajeittain Jakauma on: rah-katurvetta (S) 53 %, sararahkaturvetta (CS) 33 % ja rahkasaraturvetta (SC) 14 %. Tupasvillaa (ER) lisä-tekijänä sisältävää turvetta on 8 %, puun jäännöksiä (L) sisältävää turvetta 20 % ja varpujen jäännöksiä (N) sisältävää 8 % kokonaisturvemäärästä.

Vehkasuon alueella turve on pääosin hyvin maa-tunutta. Pohjalla on rahkasara- ja sararahkaturvetta, jossa lisätekijänä on kortetta sekä järviruokoa, ja sen yläpuolella on puun jäännöksiä sekä tupasvillaa li-sätekijänä sisältävää rahkaturvetta. Kalalammin alu-eella turve on keskiosassa heikosti maatunutta mä-rälle paikalle tyypillistä Cuspidata-rahkaturvetta. Reunaosilla turve on kohtalaisesti maatunutta varpu-jen jäänteitä sisältävää sararahkaturvetta.

Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,5. Heikosti maatuneen rahkavaltaisen pintakerrok-sen maatumisaste on 2,1 ja energiaturpeen 6,8. Lie-koja on Vehkasuosuolla yli 1,5 m syvällä suoalueel-la kohtalaisesti.

Vehkasuon turvetuotantoon soveltuva osa käsit-tää suurin piirtein Kalalammin itäpuolisen yli 1,0 m syvän alueen. Tällä 14 ha:n alueella on tuotanto-kelpoista turvetta 0,209 milj.suo-m3. Turve soveltuu energiaturpeeksi.

Taulukko 24. Vehkasuon eri syvyysalueiden pinta-alat, keskisyvyydet ja turvemäärät.







61

3394000

3394000

6725

000

6725

000

6726

000

6726

000


0 1 km

Kuva 31. Tutkimuspisteiden sijainti Vehkasuolla.



62

Tervalamminsuo (kl. 2044 05, x = 6726,7, y = 3395,0) sijaitsee noin 12 km Hyvinkään keskustasta itään (kuva 1). Suo rajoittuu etelässä Keravanjärveen ja idässä sekä lännessä moreenimaastoon. Pohjoi-sessa suo rajoittuu sora- ja hienoainesmuodostumiin sekä Tervalammiin ja Sykäri-järveen. Suon pohjois-osan poikki johtaa autotie. Suolla on 26 tutkimuspis-tettä ja 19 syvyyspistettä (kuva 32). Tutkimuspisteitä on 3,8/10 ha ja syvyyspisteitä 2,8/10 ha. Suo on tut-kittu vuonna 1988. Tutkitun alueen pinta-ala on 69 ha, mistä yli 1,5 m syvää on 51 ha.

Suon pinnan korkeus merenpinnasta 87–90 m, ja viettää etelässä kohti Keravanjärveä ja pohjoisessa kohti Sykäriä. Suo on kokonaan ojitettu, keskiosas-sa ojitus on harvaa. Eteläosan vedet virtaavat Kera-vanjärveen, josta puroa myöten Ohkolanjokeen ja edelleen Keravanjokea Vantaaseen. Pohjoisosan ve-det virtaavat Tervalammin kautta Sykäriin, josta Au-linjokea myöten Ridasjärveen ja edelleen Keravan-jokeen ja Vantaaseen. Tervalamminsuon pohjoisosa kuuluu Ridasjärven valuma-alueeseen (21.094) ja eteläosa Ohkolanjoen valuma-alueeseen (21.096).

Suurin turvekerroksen paksuus (4,8 m) on havait-tu suon keskiosasta pohjoiseen. Yleisin pohjamaala-jin on savi (60 %). Hietaa, hiesua, hiekkaa ja moree-nia on lähinnä suon reunaosissa. Liejua on suon poh-jalla paikoin ohuena kerroksena turpeen ja mineraa-limaan välissä.

Tervalamminsuon suotyypeistä on rämeitä 82 % ja korpia 18 %. Suon keskiosa on isovarpurämeo-jikkoa. Reunoja kohti siirryttäessä suo vaihtuu iso-varpurämemuuttumaksi ja edelleen korpirämemuut-tumaksi. Kapea reunaosa on varsinaista korpea. Pin-nan mättäisyys on 20 % ja mättäiden korkeus keski-

25. Tervalamminsuo

määrin 3 dm. Puusto on suon keskiosassa keskinker-taisen tiheää riukuasteen männikköä. Reunaosia lä-hestyttäessä puusto muuttuu mäntyvaltaiseksi seka-metsäksi.

Tervalamminsuon turpeesta on saravaltaista 58 %, rahkavaltaista 39 % ja loppu on ruskosammalval-taista. Pääturvelajeittain Jakauma on: rahkaturvetta (S) 30 %, sararahkaturvetta (CS) 9 %, saraturvetta (C) 44 %, rahkasaraturvetta (SC) 13 %, ruskosam-malsaraturvetta (BC) 1 %, ruskosammalturvetta (B) 1 %, sararuskosammalturvetta (CB) 1 % ja rahka-ruskosammalturvetta (SB) 1 %. Puunjäännöksiä (L) lisätekijänä sisältävää turvetta on 27 % ja varpujen jäännöksiä (N) sisältävää turvetta 9 % kokonaistur-vemäärästä.

Suon pohjalla on paksu hyvin maatunut saraval-tainen turvekerros, joka vaihettuu sararahkaturpeek-si reunaosilla aina pintaan asti. Suon keskiosassa turvekerrostuma on hyvin maatunutta rahkavaltais-ta turvetta, jossa on välissä heikosti ja kohtalaises-ti maatuneita kerroksia. Pintaosassa on ohut kohta-laisesti tai heikosti maatunut rahkaturvekerros. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,8. Hei-kosti maatuneen rahkavaltaisen pintakerroksen maa-tumisaste on 2,9 ja energiaturpeen 6,1. Liekoja on Tervalamminsuolla erittäin vähän.

Tervalamminsuon turvetuotantoa ja kuivatusta vaikeuttavat etelä- ja pohjoispäässä sijaitsevat vesis-töt. Pohjoisessa suo rajoittuu laajahkoon pohjavesi-alueeseen. Myös suon kaakkoispuolella on pieni ve-denhankintaan soveltuva pohjavesialue. Tervalam-minsuon keskiosat ovat noin 2 m pohjavedenpinnan yläpuolella, siten valtaosa turvekerrostumasta on pohjavedenpinnan alapuolella.

Taulukko 25. Tervalamminsuon eri syvyysalueiden pinta-alat, keskisyvyydet ja turvemäärät.







63

3394000

3394000

3395000

3395000

3396000

3396000

6726

000

6726

000

6727

000

6727

000


0 1 km

Kuva 32. Tutkimuspisteiden sijainti Tervalamminsuolla.



64

Haukilamminsuo (kl. 2044 05, x = 6728,2, y = 3395,6) sijaitsee noin 13 km Hyvinkään keskustasta itään (kuva 1). Suo rajoittuu suurimmalta osin mo-reenipeitteiseen maastoon. Kaakossa on Kivilam-minsuo. Suolla on 7 tutkimuspistettä ja 9 syvyys-pistettä (kuva 33). Tutkimuspisteitä on 2,3/10 ha ja syvyyspisteitä 3,0/10 ha. Suo on tutkittu hajapistein vuonna 2007. Tutkitun alueen pinta-ala on 30 ha.

Suon pinnan korkeus merenpinnasta 92–95 m, ja pinta viettää kaakkoon. Suon pohjoinen osa on ko-konaan ojitettu, kun taas eteläinen osa, joka muodos-tuu umpeen kasvaneesta Haukilammista, on lähes ojittamaton. Kuivatusmahdollisuudet ovat tyydyttä-vät. Vedet valuvat Haukilammin alueen kautta Kivi-lammin ojaa myöten Tervalamminsuolle ja sieltä Sy-käriin, josta Aulinjokea Ridasjärveen ja edelleen Ke-ravanjokeen ja Vantaaseen. Haukilamminsuo kuu-luu Ridasjärven valuma-alueeseen (21.094).

Suurin turvekerroksen paksuus (1,2 m) on havait-tu suon pohjoispuolen länsiosasta. Yleisin pohja-maalaji on savi (62 %). Suon ympäristössä havait-tavat De Geer-moreenimuodostumat jatkuvat suon pohjalla. Liejua on Haukilammin alueella jopa noin kolme metriä paksuna kerroksena turpeen alla.

26. Haukilamminsuo

Haukilamminsuon suotyypeistä on turvekankaita 68 %, rämeitä 13 % ja avosoita 13 %, ja loput ovat vanhoja kuiviketurpeen nostoalueita. Pohjoispuo-len länsiosan keskellä suon syvin osa on tupasvilla-rämemuuttumaa. Etelässä Haukilammin alue on sa-ranevaa, ja muu osa suosta on erilaista turvekangas-ta. Pinnan mättäisyys on 1 %, ja mättäiden korkeus on keskimäärin 2 dm.

Haukilamminsuon turpeesta on saravaltaista 70 % ja rahkavaltaista 30 %. Pääturvelajeittain Jakauma on: rahkasaraturvetta (SC) 70 %, sararahkaturvetta (CS) 26 % ja rahkaturvetta (S) 4 %. Puun jäännök-siä (L) lisätekijänä sisältäviä turpeita on 29 % ja tu-pasvillaa (ER) sisältäviä turpeita 5 % kokonaistur-vemäärästä.

Suon turvekerrostuma on pääosin hyvin tai koh-talaisesti maatunutta saravaltaista turvetta, joka pin-taa kohti muuttuu sararahkaturpeeksi ja pinnalla pai-koin rahkaturpeeksi. Koko turvekerrostuman keski-maatuneisuus on 4,5. Heikosti maatuneen rahkaval-taisen pintakerroksen maatumisaste on 2,6 ja ener-giaturpeen 4,8. Liekoja on Haukilamminsuolla erit-täin vähän.

Haukilamminsuo ei sovellu turvetuotantoon ma-taluutensa vuoksi.

Taulukko 26. Haukilamminsuon syvyysalueiden pinta-alat, keskisyvyydet ja turvemäärät.




Koko suo 30 0,0 0,1 0,5 0,6 0,00 0,03 0,16 0,19

Yli 1,0 m 2 0,0 0,4 0,9 1,3 0,00 0,01 0,02 0,03



65

3395000

3395000

3396000

3396000

6727

000

6727

000

6728

000

6728

000


0 1 km

Kuva 33. Tutkimuspisteiden sijainti Haukilamminsuolla.



66

Mastosuo (kl. 2044 05, x = 6729,8, y = 3395,5) sijait-see noin 13 km Hyvinkään keskustasta itään (kuva 1), ja sen pohjoisosa on Hausjärven kunnan alueel-la. Suo rajoittuu Moreenipeitteiseen kalliomaastoon. Suon länsi- ja eteläosaa sivuaa metsäautotie. Suolla on 57 tutkimuspistettä ja 108 syvyyspistettä (kuva 34). Tutkimuspisteitä on 4,3/10 ha ja syvyyspistei-tä 8,3/10 ha. Suo on tutkittu vuonna 2007. Tutkitun alueen pinta-ala on 130 ha, mistä yli 1,5 m syvää on 87 ha.

Suon pinnan korkeus merenpinnasta 93–99 m, ja pinta viettää keski- ja pohjoisosasta pohjoiseen ja kaakkoisosasta etelään. Suo on kokonaan ojitettu. Kuivatusmahdollisuudet ovat hyvät. Mastosuon poh-joisosa kuuluu Hirvihaaranjoen valuma-alueeseen (19.004) ja sen vedet kulkeutuvat Sahaojan kautta Kaanaanjokeen, josta edelleen Mustijokeen. Masto-suon eteläosa kuuluu Ridasjärven valuma-alueeseen (21.094) ja sen vedet valuvat Kivilamminsuolle jos-ta Kivilamminojaa myöten Tervalamminsuon kautta Sykäriin, josta Aulinjokea Ridasjärveen ja edelleen Keravanjokea myöten Vantaaseen.

Suurin turvekerroksen paksuus (5,4 m) on havait-tu suon keskiosasta. Suon ympäristössä havaittavat De Geer-moreenimuodostumat jatkuvat suon poh-jalla. Yleisimmät pohjamaalajit ovat moreeni (43 %) ja savi (39 %). Liejua on paikoin suon pohjalla tur-peen ja mineraalimaan välissä vaihtelevan paksuna kerroksena.

Mastosuon suotyypeistä on rämeitä 61 %, turve-kankaita 36 % ja avosoita 3 %.

Suotyypit ovat lähes kokonaan muuttuma-asteel-la tai turvekankaita. Suon keski- ja eteläosat ovat ly-hytkorsinevarämettä ja tupasvillarahkarämettä. Poh-joisessa suotyyppi vaihtuu reunoja kohti siirryttäes-sä ensin sararämeeksi ja laidoilla mustikka- ja puo-lukkaturvekankaaksi. Pinnan mättäisyys on 30 %, ja

mättäiden korkeus on keskimäärin 2 dm. Puusto on pääosin keskitiheää, riukuasteella olevaa, mäntyval-taista sekametsää.

Mastosuon turpeesta on saravaltaista 70 % ja rah-kavaltaista 30 %. Pääturvelajeittain Jakauma on: rah-kasaraturvetta (SC) 70 %, rahkaturvetta (S) 16 %, sararahkaturvetta (CS) 13 % ja ruskosammalrahka-turvetta 1 %. Tupasvillaa (ER) lisätekijänä sisältä-vää turvetta on 29 %, puun jäännöksiä (L) sisältävää turvetta 18 % ja varpujen jäännöksiä (N) sisältävää 50 % kokonaisturvemäärästä.

Suon pohjoisosan pohjalla on paksu saravaltainen hyvin maatunut turvekerros, jossa on paikoin pak-suja kohtalaisesti maatuneita kerroksia. Pintaa kohti turve muuttuu kohtalaisesti maatuneeksi ja paikoin heikosti maatuneeksi sararahka- ja rahkaturpeeksi. Suon keskiosan pohjalla on paksu hyvin maatunut saravaltainen turvekerrostuma, jossa on ohuita koh-talaisesti maatuneita kerroksia. Sen yläpuolella on ohut sararahkakerros, joka pintaa kohden vaihettuu heikosti maatuneeksi rahkaturvekerrokseksi. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,2. Hei-kosti maatuneen rahkavaltaisen pintakerroksen maa-tumisaste on 3,6 ja energiaturpeen 5,5. Liekoja on Mastosuolla yli 1,5 m syvällä suoalueella erittäin vä-hän.

Mastosuon turvetuotantoon soveltuva osa käsittää suurin piirtein suon yli 1,5 m syvän 78 ha:n alueen. Suon pintaosassa on paikoin ympäristöturpeeksi so-veltuvaa vaaleaa rahkaturvetta (H1–4) 0,412 milj.suo-m3. Mikäli koko turvekerrostuma hyödynnetään energiaturpeena on turvetta keskimäärin 3 metrin paksuudelta 2,372milj.suo-m3. Suolta on otettu tark-katilavuuksiset näytteet suon keski- ja pohjoisosas-ta. Energiaturpeen laatuohjeen (2006) mukaan turve kuuluu laatuluokkaan M50, A4,0, Q10,0 S0,15 (lii-te 1).

27. Mastosuo

Taulukko 27. Mastosuon eri syvyysalueiden pinta-alat, keskisyvyydet ja turvemäärät.




Koko suo 130 0,1 0,2 2,0 2,3 0,19 0,26 2,56 3,01Yli 1,0 m 102 0,2 0,2 2,4 2,8 0,19 0,25 2,42 2,86 Yli 1,5 m 87 0,2 0,3 2,6 3,1 0,19 0,23 2,27 2,69 Yli 2,0 m 73 0,3 0,3 2,8 3,4 0,19 0,21 2,05 2,45



67

3395000

3395000

3396000

3396000

6729

000

6729

000

6730

000

6730

000

6731

000

6731

000


0 1 km

Kuva 34. Tutkimuspisteiden sijainti Mastosuolla.



68

Rajasuo-Välisuo (kl. 2044 05, x = 6730,1, y = 3394,7) sijaitsee noin 12 km Hyvinkään keskustas-ta itäkoilliseen (kuva 1). Suon pohjoisosa on Haus-järven kunnan alueella. Suo rajoittuu moreenipeit-teiseen kalliomaastoon ja idässä se liittyy kapeiden suojuottien kautta Mastosuohon. Sen länsireunalle johtaa autotie. Suo on tutkittu vuonna 2007. Suol-la on 10 tutkimuspistettä ja 14 syvyyspistettä (kuva 35). Tutkimuspisteitä on 2,4/10 ha ja syvyyspistei-tä 3,4/10 ha.

Suon pinnan korkeus merenpinnasta 96–98 m. Kuivatusmahdollisuudet ovat hyvät. Suo on koko-naan ojitettu. Suon pinta viettää länsireunan kes-kustaa kohti, josta sen vedet kulkeutuvat Mastosuol-le ja sieltä Sahaojan kautta Kaanaanjokeen, mistä edelleen Mustijokeen. Rajasuo-Välisuon pohjoisosa kuuluu Hirvihaaranjoen valuma-alueeseen (19.004).

Suurin turvekerroksen paksuus (4,0 m) on havait-tu suon eteläosasta. Suon yleisimmät pohjamaalajit ovat syvimmillä alueilla savi (46 %), matalammil-la alueilla sekä reunaosissa moreeni (46 %) ja hie-su (8 %). Liejua on paikoin ohuena kerroksena suon pohjalla turpeen ja mineraalimaan välissä.

Rajasuo-Välisuon suotyypeistä on rämeitä 79 %, turvekankaita 17 % ja avosoita 4 %. Suon keski-osan ojitetut alueet ovat pääosin lyhytkorsinevarä-meen muuttumaa. Reunaosat ovat ojitetuilla osil-la puolukkaturvekangasta sekä isovarpu- ja tupas-villarämemuuttumaa. Reunaosien pienialaisilla ojit-tamattomilla alueilla on varsinaista saranevaa, iso-varpurämettä ja lyhytkorsinevarämettä. Pinnan mät-täisyys on 10 % ja mättäiden korkeus keskimäärin

2 dm. Puusto on suon pohjoisosassa tiheää, mäntyä kasvavaa harvennusmetsikköä. Keski- ja eteläosassa puusto on mäntyä kasvavaa pääosin keskitiheää vart-tunutta kasvatusmetsikköä.

Rajasuo-Välisuon turpeesta on rahkavaltais-ta 84 % ja saravaltaista 16 %. Pääturvelajeittain Ja-kauma on: rahkaturvetta (S) 59 %, sararahkaturvet-ta (CS) 25 % ja rahkasaraturvetta (SC) 16 %. Tupas-villaa (ER) lisätekijänä sisältävää turvetta on 49 %, puun jäännöksiä (L) sisältävää turvetta 3 % ja var-pujen jäännöksiä (N) sisältävää 4 % kokonaisturve-määrästä.

Suolla on paksu rahkaturvekerros jonka pintaosa on heikosti maatunutta cuspidata-ryhmän rahkasam-malta, joka vaihettuu kohtalaisesti ja hyvin maatu-neeksi. Sen alapuolella on hyvin maatunutta sararah-ka- ja rahkasaraturvetta. Suon syvimpien osien poh-jalla on paikoin ohut liejukerros turpeen ja mineraa-limaan välissä. Koko turvekerrostuman keskimaatu-neisuus on 5,4. Heikosti maatuneen rahkavaltaisen pintakerroksen maatumisaste on 3,2 ja energiatur-peen 6,4. Liekoja on Rajasuo-Välisuolla vähän.

Rajasuo-Välisuon turvetuotantoon soveltuva osa käsittää suon eteläisen yhtenäisen yli 1,5 m syvän alueen. Tällä 20 ha:n alueella on tuotantokelpoista turvetta 0,480 milj.suo-m3. Suon pintaosassa on va-jaan metrin paksuudelta lähinnä ympäristöturpeeksi soveltuvaa vaaleaa rahkaturvetta (H1-4) 0,173 milj.suo-m3. Suon pohjalla on tuotantokelpoista energia-turpeeksi soveltuvaa turvetta keskimäärin 1,5 metrin paksuudelta 0,307 milj.suo-m3.

28. Rajasuo-Välisuo

Taulukko 28. Rajasuo-Välisuon eri syvyysalueiden pinta-alat, keskisyvyydet ja turvemäärät.




Koko suo 41 0,4 0,1 1,2 1,7 0,15 0,05 0,50 0,70Yli 1,0 m 30 0,4 0,1 1,6 2,1 0,13 0,04 0,46 0,63 Yli 1,5 m 22 0,6 0,2 1,7 2,5 0,13 0,04 0,37 0,54 Yli 2,0 m 15 0,8 0,2 1,8 2,8 0,12 0,03 0,27 0,42



69

3395000

3395000

6730

000

6730

000


0 1 km

Kuva 35. Tutkimuspisteiden sijainti Rajasuo-Välisuolla.



70

TULOSTEN TARKASTELU

Tutkitut suot ja niiden turvekerrostumat

Tähän raporttiin on koottu tutkimustulokset vuosi-na 1986–2007 tutkitusta 28 suosta, joiden yhteispin-ta-ala on 2900 ha. Peruskartoilta tehdyn mittauksen mukaan Hyvinkäällä on yli 20 ha:n suuruisia yhte-näisiä geologisia suoalueita 28 kpl, yhteispinta-alal-taan 2945 ha (Virtanen ym. 2003). Kaikki Hyvin-kään yli 20 ha:n suuruiset suot on tutkittu. Tutkittu-jen soiden koko vaihtelee 20 hehtaarista yli 700 heh-taariin, keskikoon ollessa 104 ha.

Hyvinkään kallioperä on vaihteleva. Luoteessa on suojeltu gabroalue, etelämpänä graniittia sekä lius-keita ja gneissejä. Maaperä on valtaosin moreenia ja savea. Jäätikön reunan perääntyessä on syntynyt pieniä reunamoreeniselänteitä tiheinä parvina (De-Geer moreenit). Hyvinkään maisemaa hallitsee kun-taa lounas–koillissuunnassa halkova hiekkavaltainen reunamuodostuma (Salpausselkä I). Reunamuodos-tuman liepeillä on hieta- ja silttikerrostumia. Har-juista huomattavin on kuntakeskuksen länsipuolinen harjujakso sekä Ridasjärven itäpuolinen katkeileva harju. Salpausselkä kohoaa etelän noin 110 metristä pohjoisosien yli 130 metriin. Itäosat ovat pääsääntöi-sesti 80–100 m mpy. Hyvinkään järvet ja suot ovat pääosin 80–90 m merenpinnan yläpuolella.

Valtaosa soista sijaitsee Hyvinkään länsi- ja itä-osissa, mutta myös Salpausselän liepeille on muo-dostunut pienialaisia soita. Tutkitut suot sijaitsevat Etelä-Suomen kilpikeitaiden alueella. Osa soista on viettokeitaita tai tasaisempia rahka- ja metsäkeitai-ta. Suurimmissa soissa on kuitenkin selviä kilpikei-taiden piirteitä.

Mannerjäätikkö vetäytyi Hyvinkään alueelta en-simmäisen Salpausselän syntyessä noin 12100–12300 vuotta sitten. Mannerjäätikön vetäydyttyä toi-selta Salpausselältä noin 11600–11800 vuotta sitten vedenpinta laski 26–28 m, jolloin merestä paljastui-

vat Hyvinkään korkeimmat alueet (>110 m mpy) ja soistuminen alkoi. Hyvinkään ja Hausjärven rajalla olevasta Mustasuosta tehty pohjaturpeen ikämääri-tys (Poz-3703) osoittaa soistumisen alkaneen Mus-tasuolla 10470 vuotta sitten (Mäkilä ym. 2009). Kes-kimääräinen turpeen kertymä on tällä ajoituspisteel-lä ollut 0,9 mm vuodessa.

Tutkittujen soiden vallitsevia suotyyppejä ovat erilaiset rämeet (62 %). Peräti 18 suolla on räme vallitseva suotyyppi. Yleisin rämetyppi on isovar-puräme, mutta myös keidasrämettä ja korpirämettä on runsaasti. Turvekankaista (25 % suopinta-alasta) vallitsevana suotyyppinä on mustikka- ja ruohotur-vekangas. Viidellä suolla turvekangas on yleisin suo-tyyppi. Korpia on 8 % ja avosoita 4 % tutkitusta pin-ta-alasta.

Soille on tyypillistä paksuhko, keskimäärin noin metrin paksuinen rahkavaltainen pintaturvekerros. Soittain tämän pintakerroksen keskimääräinen pak-suus vaihtelee muutamasta cm:stä yli kahteen met-riin. Soiden pohjakerrostumissa turve on yleensä sa-ravaltaista. Tutkittujen turvekerrostumien keskimää-räinen paksuus on 2,3 m. Paksuin turvekerrostuma on havaittu Petkelsuolla (8,2 m). Soiden pohjamaa-lajina on yleisimmin savi (60 %). Liejua on soiden pohjalla turpeen ja mineraalimaan välissä 51 %:lla tutkitusta pinta-alasta.

Kokonaisturvemäärä tutkituissa soissa on 66,40 milj.suo-m3, josta heikoimmin maatunutta (H 1–3) rahkavaltaista pintaturvetta on 18,96 milj.suo-m3 ja heikohkosti maatunutta (H 4) 8,67 milj. suo-m3. Energiaturpeeksi soveltuvaa turvetta on 38,77 milj. suo-m3. Turpeen keskimaatuneisuus on 4,8. Koko-naisturvemäärästä on rahkavaltaista turvetta 66 % ja saravaltaista 34 %. Yli 1,5 m syvän alueen pinta-ala on 1755 ha eli 61 % soiden kokonaispinta-alasta.

Laboratoriomääritysten tulokset

Laboratoriomäärityksiä varten otettiin Hyvinkääl-tä turvenäytteitä 6 suolta, 8 näytepisteeltä yhteensä 145 kappaletta. Vesipitoisuuteen ja sitä kautta kuiva-ainemäärään vaikuttaa rahkaturpeissa ennen kaikkea turpeen maatuneisuus. Heikosti maatuneiden rahka-turpeiden tiheys (kuiva-ainemäärä) on alhainen ja se lisääntyy jyrkästi maatuneisuuden kasvaessa. Sara-turpeiden tiheys on yleensä melko suuri jo heikos-ti maatuneina. Turpeen kuiva-ainemäärä on suurin suon energiasisältöön vaikuttava tekijä.

Näytteiden vesipitoisuus on keskimäärin 91,5 % märkäpainosta ja kuiva-ainemäärä 80,6 kg/suo-m3. Suokohtaiset kuiva-ainemäärät vaihtelevat 72 kg:sta 85 kg:aan suokuutiota kohden (taulukko 29).

Myös turpeen lämpöarvo vaikuttaa merkittäväs-ti energiasisältöön. Lämpöarvoon vaikuttavat en-nen kaikkea maatuneisuus, vesipitoisuus, turvela-ji ja tuhkapitoisuus. Heikosti maatuneella saratur-peella on selvästi korkeammat lämpöarvot kuin hei-kosti maatuneella rahkaturpeella. Näytteiden teholli-



71

nen lämpöarvo on kuivalle turpeelle laskettuna kes-kimäärin 19,7 MJ/kg eli 50 % käyttökosteudessa 8,6 MJ/kg.

Näytteiden tuhkapitoisuuden keskiarvo on 3,5 % ja rikkipitoisuuden 0,25 % kuivapainosta. Korkein suokohtainen rikkipitoisuus (0,47 %) on Kalatien-suolla. Energiaturpeen laatuohjeen (liite 1) mukaan rikkipitoisuuden laatuluokka tulee aina ilmoittaa,

ja mikäli se ylittää arvon 0,50 % kuivapainosta se on ilmoitettava tarkasti (esim. 0.85 %). Typpimää-ritysten keskiarvo on 1,2 % kuivapainosta. Energia-turpeen laatuohjeen mukaan typpipitoisuuden laatu-luokka tulee aina ilmoittaa, ja mikäli se ylittää arvon 3 % kuivapainosta se on ilmoitettava tarkasti (esim. 4,3 %).

Taulukko 29. Yhteenveto laboratoriomääritysten tuloksista

L-arvo, L-arvo, Vesi- teholl. 50% kost. pitoisuus Kuiva-aine S TUHKA C N Nro Suon nimi MJ/kg MJ/kg % kg/m3 % % % % + 602L + 602L 608G 608G + 810L 819G + 820L + 820L

2 Isosuo 19.29 8.43 92.11 75.21 0.10 1.40 48.98 1.004 Kalatiensuo 20.31 8.93 90.93 84.47 0.47 5.11 51.23 1.785 Kurkisuo 19.74 8.65 91.20 84.95 0.26 2.9511 Petkelsuo 19.40 8.48 91.74 77.10 0.25 4.53 45.90 1.2621 Lempiönsuo 18.82 8.19 92.35 75.24 0.18 3.94 46.80 1.0127 Mastosuo 20.33 8.94 91.70 71.54 0.15 2.84 49.67 1.64

Keskiarvo 19.67 8.61 91.47 80.64 0.25 3.5 40.62 1.15

Tutkitusta 2900 ha:n suoalasta turvetuotantoon so-veltuvaa aluetta on yhteensä 916 ha, mikä on 32 % tutkitusta suopinta-alasta. Tuotantoon soveltuvia soi-ta on 15. Näistä 7 soveltuu vain energiaturvetuotan-toon. Kahdeksalta suolta on mahdollista ensin tuot-taa suon pintaosasta vaaleaa rahkaturvetta kasvu- tai ympäristöturpeeksi, minkä jälkeen loppuosa sovel-tuu energiaturvetuotantoon.

Luonnonsuojelualueet

Tutkituista soista valtakunnalliseen Natura 2000 -ohjelmaan kuuluvat Matkunsuo (nro 1), Petkelsuon etelä- ja itäosat (nro 11), Kalkkilammensuon itäosa

(nro 3), Ritassaarensuo-Järvisuo (nro 18) ja luoteis-osastaan myös Lempiönsuo (nro 21).

Soiden soveltuvuus turvetuotantoon

Energiaturpeen tuotantoon soveltuva suopinta-ala on 916 ha ja sen tuotantokelpoinen turvemäärä 13,55 suo-m3. Turpeen energiasisältö on jyrsintur-peen käyttökosteuteen (50 %) laskettuna 6,20 milj. MWh. Kasvu- tai ympäristöturpeen tuotantoon so-veltuva pinta-ala on 661 ha ja turpeen määrä 9,97 milj. suo-m3 (taulukko 30).



72

Käyttö-kelp. pinta-ala ha

Käyttökelp. turvemäärä milj.suo- m3

Energiasis. 50 %:n kost. milj. MWh

Käyttö-kelp.

pinta-ala ha

Käyttökelp. turvemäärä milj.suo- m3

Huomautuksia

2 Isosuo 34 0,884 0,316 34 0,381 Itäpuolella pohjavesialue

5 Kurkisuo 408 4,617 1,898 408 6,900 ***

6 Keimonsuo 31 0,398 0,197 31 0,4897 Lauttasuo 42 0,666 0,3648 Joentaka 24 0,391 0,2659 Lamminsuo 16 0,415 0,215 Etelässä Urikanlammi

10 Tihkusuo 69 1,044 0,71516 Kartanonsuo-Juvansuo 37 0,418 0,202 37 0,40317 Teerilehdonsuo 12 0,203 0,10019 Matinsuo-Kiimasuo 44 0,756 0,360 44 0,697 Rikkonainen muoto

22 Rajasaarensuo 55 0,659 0,302 55 0,566 Itäpuolella pohjavesialue

23 Kunnarinsuo 32 0,206 0,128 32 0,36324 Vehkasuo 14 0,209 0,13027 Mastosuo 78 2,372 0,84528 Rajasuo-Välisuo 20 0,307 0,162 20 0,173

15 suota 916 13,545 6,199 661 9,972

Kasvu- ja ympäristöturveEnergiaturve

Nro Suon nimi

*** Turvetuotantoa Kurkisuolla on vastustettu mah-dollisilla vesistövaikutuksilla pohjavesiin ja koko suota ympäröivän alueen ekologiaan. Kurkisuota on haluttu suojella myös sen uhanalaisten kasvilaji-en ja luontotyyppien esiintymisen perusteella. Altia Oyj on vuoden 2011 lopulla hakenut omistamalleen

noin 140 ha:n alueelle suojelua turvatakseen yhtiön toiminnalle tärkeitä pohjavesivaroja. Viime vuodet suo on ollut toimenpidekiellossa ja turveyhtiö Vapo Oy käy parhaillaan neuvotteluja omistamansa Kur-kisuon osan vaihtamisesta muuhun turvetuotantoon soveltuvaan suohon.

Taulukko 30. Turvetuotantoon soveltuvat suot.



73

Kuva 36. Hyvinkään tutkittujen soiden sijainti ja turvetuotantoon soveltuvat suot.

SOVELTUVAT SUOT 2. Isosuo 17. Teerilehdonsuo 5. Kurkisuo 19. Matinsuo-Kiimasuo 6. Keimonsuo 22. Rajasaarensuo 7. Lauttasuo 23. Kunnarinsuo 8. Joentaka 24. Vehkasuo 9. Lamminsuo 27. Mastosuo 10. Tihkusuo 28. Rajasuo-Välisuo16. Kartanonsuo-Juvansuo



74

Taulukko 31. Soiden turvekerrostiedot koko suon alueelta.

Syvyysalue > 0.1m Pinta-alaKeski-maat.

Nro Suon nimi ha S1-3 S4S5-10 C1-10 Yht H1-10 S1-3 S4

S5-10 C1-10 Yht

1 Matkunsuo 110 1,1 0,8 1,2 3,1 4,7 1,17 0,89 1,33 3,39

2 Isosuo 62 0,4 0,2 1,9 2,5 5,4 0,24 0,14 1,17 1,55

3 Kalkkilamminsuo 21 0,0 0,0 2,0 2,0 6,0 0,01 0,01 0,41 0,43

4 Kalatiensuo 85 0,4 0,1 1,4 1,8 5,1 0,31 0,06 1,20 1,57

5 Kurkisuo 718 0,8 0,2 1,2 2,2 4,7 5,86 1,12 8,78 15,76

6 Keimonsuo 37 0,8 0,5 1,4 2,7 4,5 0,30 0,19 0,52 1,01

7 Lauttasuo 51 0,1 0,1 1,4 1,6 5,8 0,05 0,04 0,74 0,83

8 Joentaka 36 0,0 0,0 1,4 1,4 6,3 0,00 0,00 0,50 0,50

9 Lamminsuo 51 0,1 0,1 1,2 1,4 5,5 0,03 0,06 0,63 0,72

10 Tihkusuo 125 0,0 0,1 1,2 1,3 6,6 0,01 0,09 1,58 1,68

11 Petkelsuo 433 1,7 0,8 1,5 4,0 4,2 7,49 3,48 6,50 17,47

12 Hirvisuo 83 0,4 0,2 0,7 1,3 5,0 0,32 0,13 0,61 1,06

13 Härkävehmaansuo 61 0,2 0,6 2,3 3,1 5,0 0,14 0,37 1,41 1,92

14 Hähkäsuo 44 0,1 0,2 0,9 1,2 5,8 0,02 0,09 0,42 0,53

15 Tehtaansuo 60 0,2 0,2 2,0 2,4 5,2 0,13 0,09 1,20 1,42

16 Kartanonsuo-Juvansuo 68 0,3 0,3 1,2 1,8 4,9 0,18 0,24 0,79 1,21

17 Teerilehdonsuo 70 0,3 0,1 0,6 1,0 4,8 0,23 0,07 0,39 0,69

18 Ritassaarensuo-Järvisuo 152 0,4 0,2 1,2 1,8 5,8 0,59 0,31 1,81 2,71

19 Matinsuo-Kiimasuo 71 0,8 0,3 1,4 2,5 4,6 0,55 0,24 0,95 1,74

20 Hevossuo 22 0,3 0,1 0,6 1,0 4,8 0,06 0,03 0,13 0,22

21 Lempiönsuo 66 0,3 0,2 1,8 2,3 4,9 0,18 0,14 1,10 1,42

22 Rajasaarensuo 120 0,3 0,3 0,9 1,5 4,7 0,34 0,32 1,15 1,81

23 Kunnarinsuo 41 0,7 0,2 0,8 1,7 4,4 0,29 0,08 0,33 0,70

24 Vehkasuo 44 0,0 0,3 0,8 1,2 5,5 0,01 0,13 0,37 0,52

25 Tervalamminsuo 69 0,1 0,1 2,2 2,4 5,8 0,09 0,04 1,51 1,64

26 Haukilamminsuo 30 0,0 0,1 0,5 0,6 4,5 0,00 0,02 0,16 0,19

27 Mastosuo 130 0,1 0,2 2,0 2,3 5,2 0,19 0,26 2,56 3,01

28 Rajasuo-Välisuo 41 0,4 0,1 1,2 1,7 5,4 0,15 0,05 0,50 0,70

Summat/keskiarvot 2900 0,65 0,30 1,34 2,29 4,8 18,96 8,67 38,77 66,40

Keskipaksuus dm Turvemäärä Milj. m3



75

Hyvinkään turvetutkimusten maastotöihin ovat osal-listuneet vuosina 1986–2003 tutkimuksista vastan-neet geologit C-G. Stèn ja Markku Mäkilä sekä vuon-na 2007 harjoittelijat Micaela Morero ja Jouko Kari-

KIITOKSET

nen. Laboratorionäytteet on analysoitu Labtium Oy:n Kuopion laboratoriossa. Raportin on tarkastanut tut-kija Onerva Valo. Tekijät esittävät parhaat kiitoksensa kaikille raportin eri vaiheisiin osallistuneille.

KIRJALLISUUS

Ekholm, M. 1993. Suomen vesistöalueet. Vesi- ja ympäristöhallinnon julkaisuja. Sarja A 126. 163 s.

Energiaturpeen laatuohje 2006. Polttoaineluokitus ja laadunmääritys, näytteenotto ja ominaisuuksien mää-ritys. Nordic Innovation Centre 2006. Nordtest, NT ENVIR 009. Method. 23 s.

Hänninen, P., Toivonen, T. ja Grundström, A. 1983. Turvetutkimustietojen laskentamenetelmät. Geologi-

nen tutkimuslaitos, maaperäosasto, raportti P 13.4/83/131. 30 s.

Johansson, P., Lunkka. J.P. ja Sarala, P. 2011. The Glaciation of Finland. Quaternary Glaciations - Extent and Chronology. (eds. Ehlers, J., Gibbard, P. L. And Hughes, P. D.) Developments in Quaternary Scien-ces, Volume 15, pp. 105-116.

Lappalainen, E. ja Häikiö, J. 1985. Suomen suovarat. Geologian tutkimuskeskus, maaperäosasto, raport-ti P 13.4/85/148. 76 s.

Lappalainen, E., Stén, C.-G. ja Häikiö, J. 1984. Turvetutkimusten maasto-opas. Opas n:o 12. Espoo: Geo-logian tutkimuskeskus. 62 s.

Mäkilä, M. 1994. Suon energiasisällön laskeminen turpeen ominaisuuksien avulla. Tutkimusraportti 121. Espoo: Geologian tutkimuskeskus. 84 s.

Mäkilä, M., Säävuori, H. ja Grundström, A. 2009. Suomen soiden ikä. Geologian tutkimuskeskus, Etelä-Suomen yksikkö, turvetutkimusselostus 103/2009. 14 s.

Virtanen, K., Hänninen, P., Kallinen, R-L., Vartiainen, S., Herranen, T. ja Jokisaari, R. 2003. Suomen turvevarat 2000. Geologian tutkimuskeskus, tutkimusraportti 156. 101 s. 7 liitettä.



76

LIITE 1 (1)



77

LIITE 1 (2)

VUOSIEN 1980 – 2011 AIKANA ILMESTYNEET TURVETUTKIMUSRAPORTIT

1. Erkki Raikamo (1980). Sysmän turvevarat ja niiden käyttökelpoisuus. 55 s.

3. Erkki Raikamo (1980). Hollolan turvevarat ja niiden käyttökelpoisuus. 71 s.

5. Markku Mäkilä (1980). Tutkimus Toholammin soiden käyttökelpoisuudesta ja turpeen eri ominaisuuksien riippuvuuksis ta. 149 s.

6. Erkki Raikamo (1980). Kärkölän turvevarat ja niiden käyttökelpoisuus. 65 s.

7. Erkki Raikamo (1980). Koski HL:n turvevarat ja niiden käyttökelpoisuus. 40 s.

8. Erkki Raikamo (1980). Hartolan turvevarat ja niiden käyttökelpoisuus. 128 s.

10. Jukka Leino (1980). Rantasalmen turvevarat ja niiden käyttökelpoisuus. 81 s.

13. Erkki Raikamo (1980). Asikkalan turvevarat ja niiden käyttökelpoisuus. 63 s.

14. Erkki Raikamo (1980). Orimattilan ja Artjärven turvevarat ja niiden käyttökelpoisuus. 70 s.

15. Erkki Raikamo (1980). Nastolan ja Lahden turvevarat ja niiden käyttökelpoisuus. 57 s.

16. Erkki Raikamo (1980). Heinolan turvevarat ja niiden käyttökelpoisuus. 64 s.

17. Erkki Raikamo (1980). Padasjoen turvevarat ja niiden käyttökelpoisuus. 76 s.

20. Eino Lappalainen ja Hannu Pajunen (1980). Lapin turvevarat, yhteenveto vuosina 1962 –1975

Lapissa tehdyistä turvetutki muksista. 229 s.

23. Erkki Raikamo (1980). Päijät-Hämeen suot ja turvevarojen käyttömahdollisuudet. 110 s.

55. Carl-Göran Stén ja Timo Varila (1981). Raportti Punkalaitumen turvevaroista ja niiden käyttömahdollisuuksista. 67 s.

60. Helmer Tuittila (1981). Laitilan turvevarat. 150 s.

61. Jukka Leino (1981). Karttulassa tutkittujen soiden turvevarat ja niiden käyttökelpoisuus. 59 s.

62. Jukka Leino (1981). Pielavedellä tutkittujen soiden turvevarat ja niiden käyttökelpoisuus. 61 s.

63. Markku Mäkilä ja Tapio Toivonen (1981). Pyhäjärven (01.) turvevarat ja niiden käyttökelpoisuus. 215 s.

64. Jukka Häikiö ja Hannu Pajunen (1981). Ylikiimingin inventoidut turvevarat ja niiden soveltuvuus polttoturvetuotantoon. 58 s.

91. Helmer Tuittila (1982). Mynämäen turvevarat. Osaraportti Varsinais-Suomen turvevaroista. 175 s.

98. Tapio Toivonen (1982). Pihtiputaan turvevarat ja niiden käyttökelpoisuus. Osaraportti Pihtiputaan soiden

turvevarojen koko naisinventoinnista. 73 s.

99. Jukka Häikiö, Jouko Saarelainen ja Pirjo Löytynoja (1982). Sotkamon kunnassa inventoidut turvevarat ja niiden soveltu

vuuspolttoturvetuotantoon. 84 s.

100. Ari Luukkanen (1982). Väliraportti Pielavedellä 1981 tutkittujen soiden turvevaroista ja niiden käyttökelpoisuudesta. 137 s.

105. Jukka Häikiö (1982). Tutkimus Kiimingin soista ja turvevaroista. 73 s.

106. Jukka Leino (1982). Joroisten turvevarat ja niiden käyttökelpoisuus. 145 s.

109. Jukka Leino ja Juha Saarinen (1982). Tuupovaaran turvevarat ja niiden käyttökelpoisuus. 283 s.

110. Carl-Göran Stén, Riitta Korhonen ja Lasse Svahnbäck. Petäjäveden karttalehden (2234) itäosan suot. Väliraportti

Petäjävedellä, Korpilahdella , Jyväskylän mlk:ssa ja Jämsänkoskella tehdyistä turvetutkimuksista. 119 s.

113. Jukka Häikiö, Jouko Saarelainen ja Pirjo Löytynoja (1982). Kuhmon kunnassa tutkitut turvevarat ja niiden soveltuvuus

turvetuotantoon. 141 s.

114. Erkki Raikamo ja Jouko Kokko (1982). Isojoen suot ja turvevarojen käyttömahdollisuudet. 287 s.

115. Erkki Raikamo ja Pertti Silén (1982). Kauhajoen suot ja turvevarojen käyttömahdollisuudet. Loppuraportti Kauhajoen

turvevarojen kokonaisinventoinnista. 311 s.

116. Timo Varila (1982). Ylikiimingin inventoidut turvevarat ja niiden soveltuvuus polttoturvetuotantoon. Osa ll. 116 s.

118. Pauli Hänninen (1983). Pudasjärven inventoidut turvevarat ja niiden soveltuvuus polttoturvetuotantoon. Osa I. 229 s.

119. Markku Mäkilä ja Ale Grundström (1983). Luumäen ja lähikuntien eräiden soiden turvevarat ja niiden käyttökelpoisuus. 83 s.

120. Helmer Tuittila (1983). Pöytyän turvevarat. Osaraportti Varsinais-Suomen turvevaroista. 97 s.

121. Tapio Toivonen (1983). Jaalan turvevarat ja niiden käyttökelpoisuus. 88 s.

122. Kimmo Virtanen (1983). Tyrnävällä tutkitut suot ja niiden turvevarat. 45 s.

123. Kimmo Virtanen ja Olli Ristaniemi (1983). Kuivaniemellä tutkitut suot ja niiden turvevarat. 169 s.

124. Jukka Leino (1983). Virtasalmen turvevarat ja niiden käyttökelpoisuus. 119 s.

125. Markku Mäkilä ja Ale Grundström (1990). Miehikkälän turvevarat ja niiden käyttökelpoisuus.

Uusittu ja täydennetty painos. 109 s.

126. Juha Saarinen (1983). Jäppilän turvevarat ja niiden käyttökelpoisuus. 65 s.

127. Ari Luukkanen (1983). Pielavedellä 1981 tutkittujen soiden turvevarat ja niiden käyttökelpoisuus. 196 s.

128. Erkki Raikamo ja Pertti Silén (1983). Karijoen suot ja turvevarojen käyttömahdollisuudet. 84 s.

129. Erkki Raikamo, Jouko Kokko ja Riitta Lappalainen (1983). Teuvan suot ja turvevarojen käyttömahdollisuudet. 179 s.

132. Jukka Leino (1983). Kerimäellä tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa I. 85 s.

133. Kimmo Virtanen (1983). Pihtiputaan turvevarat ja niiden käyttökelpoisuus. Osa II. Osaraportti Pihtiputaan soiden

turvevarojen kokonaisselvityksestä. 94 s.

134. Jouko Kokko (1983). Karttalehdillä 2222 (Seinäjoki) ja 2311 (Lapua) v. 1982 tutkitut suot ja niiden turvevarat. 111 s.

135. Jouko Kokko (1983). Ylihärmän suot ja turvevarojen käyttömahdollisuudet. 35 s.

136. Pauli Hänninen (1983). Pudasjärven inventoidut turvevarat ja niiden soveltuvuus polttoturvetuotantoon. Osa II. 138 s.

137. Jukka Häikiö, Hannu Pajunen ja Kimmo Virtanen (1983). Muhoksella tutkitut suot ja niiden turvevarat. 100 s.

138. Carl-Göran Stén ja Lasse Svahnbäck (1983). Jämijärven suot ja niiden soveltuvuus turvetuotantoon. 68 s.

139. Helmer Tuittila (1983). Yläneen turvevarat. Osaraportti Varsinais-Suomen turvevaroista. 144 s.

140. Ari Luukkanen (1983). Juankosken turvevarat ja niiden soveltuvuus polttoturvetuotantoon. 114 s.

141. Eino Lappalainen ja Tapio Toivonen (1984). Laskelmat Suomen turvevaroista. 104 s.

142. Matti Maunu (1983). Tervolassa vuonna 1982 tutkitut suot ja niiden turvevarat. 26 s.

143. Jouko Saarelainen (1984). Sonkajärven suot ja niiden soveltuvuus polttoturvetuotantoon. Osa I. 254 s.

144. Matti Maunu (1984). Simossa tutkitut suot ja niiden turvevarat. 34 s.

145. Jukka Leino (1984). Pieksämäen mlk:ssa tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa 2. 107 s.

146. Olli Ristaniemi (1984). Petäjäveden kunnan länsiosan turvevarat. 108 s.

147. Olli Ristaniemi ja Carl-Göran Sten (1984). Petäjäveden kunnassa suoritetut turvetutkimukset. 12 s.

149. Jukka Häikiö ja Heimo Porkka (1984). Ristijärvellä tutkitut suot ja niiden turvevarat. 51 s.

150. Hannu Pajunen (1984). Yli-Iissä tutkitut suot ja niiden turvevarat. 100 s.

152. Jukka Leino ja Juha Saarinen (1984). Haukivuorella tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa 1. 62 s.

154. Tapio Muurinen ja Anne Nokela (1984). Kittilässä vuosina 1981 – 1983 tutkittujen soiden turvevarat ja niiden

tuotantokel poisuus. 441 s.

156. Pauli Hänninen (1984). Pudasjärvellä tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa III. 95 s.

157. Eino Lappalainen, Pauli Hänninen, Pekka Hänninen, Leevi Koponen, Jukka Leino, Heikki Rainio ja Raimo Sutinen (1984).

Geofysikaalisten mittausmenetelmien soveltuvuus maaperätutkimuksiin. 36 s.

158. Tapio Toivonen (1984). Valkealan turvevarat ja niiden käyttökelpoisuus. 331 s.

159. Markku Mäkilä ja Ale Grundström (1984). Anjalankosken turvevarat ja niiden käyttökelpoisuus. 280 s.

160. Markku Mäkilä ja Ale Grundström (1984). Elimäen turvevarat ja niiden käyttökelpoisuus. 53 s.

161. Markku Mäkilä, Kari Lehmuskoski ja Ale Grundström (1984). Savitaipaleen turvevarat ja niiden käyttökelpoisuus. 114 s.


163. Juha Saarinen ja Riitta Lappalainen (1984). Jurvan suot ja turvevarojen käyttömahdollisuudet. 171 s.

164. Hannu Pajunen ja Timo Varila (1984). Ylikiimingin inventoidut turvevarat ja niiden soveltuvuus polttoturvetuotantoon.

Osa III. 167 s.

165. Jukka Häikiö ja Heimo Porkka (1984). Kajaanissa tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa I. 110 s.

166. Martti Korpijaakko ja Markku Koivisto (1984). Sievissä tutkitut suot ja niiden turvevarat. 288 s.

167. Kimmo Virtanen ja Teuvo Herranen (1984). Vihannissa tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa I. 169 s.

168. Ari Luukkanen (1985). Kaavilla 1982 tutkittujen soiden turvevarat ja niiden käyttökelpoisuus. 66 s.

169. Jukka Leino (1985). Kuopiossa tutkitut suot ja niiden turvevarat. 95 s.

170. Eino Lappalainen ja Pauli Hänninen (1985). Maatutkaluotaimen ja suosondin soveltuvuus turvetutkimuksiin. 24 s.

171. Jouko Saarelainen (1985). Sonkajärven suot ja niiden soveltuvuus polttoturvetuotantoon. Osa 2. 235 s.

172. Jukka Häikiö, Pirjo Löytynoja ja Heimo Porkka (1985). Kajaanissa tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa II. 178 s.

173. Carl-Göran Stén ja Lasse Svahnbäck (1985). Kankaanpään itäosan suot ja niiden turvevarojen käyttökelpoisuus. 115s.

174. Pauli Hänninen (1985). Pudasjärvellä tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa IV. 113 s.

175. Jukka Häikiö, Pirjo Löytynoja ja Heimo Porkka (1985). Kajaanissa tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa III. 142 s.

176. Kimmo Virtanen (1985). Pattijoella tutkitut suot ja niiden turvevarat. 163 s.

177. Matti Maunu (1985). Ranualla tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa I. 234 s.

178. Markku Mäkilä ja Ale Grundström (1985). Virolahden turvevarat ja niiden käyttökelpoisuus. 90 s.

179. Erkki Raikamo ja Pertti Silén (1985). Kristiinan kaupungin suot ja turvevarojen käyttömahdollisuudet. 203 s.


181. Riitta Korhonen (1986). Jämsässä ja Jämsänkoskella tutkitut suot ja niiden turvevarat. 160 s.

182. Hannu Pajunen (1986). Utajärvellä tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa I. 135 s.

183. Jouko Saarelainen (1986). Vieremän suot ja niiden soveltuvuus polttoturvetuotantoon. Osa I. 208 s.

184. Jukka Leino ja Jouko Kokko (1986). Lieksan suot ja niiden soveltuvuus turvetuotantoon. Osa I. 212 s.

185. Martti Korpijaakko ja Markku Koivisto (1986). Haapajärvellä tutkitut suot ja niiden turvevarat. 179 s.

186. Markku Mäkilä ja Ale Grundström (1986). Vehkalahden turvevarat ja niiden käyttökelpoisuus. 195 s.

187. Tapio Muurinen (1986). Rovaniemen alueen turvevarat ja niiden käyttökelpoisuus. Osa I. 185 s.

188. Kimmo Virtanen ja Teuvo Herranen (1986). Vihannissa tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa II. 207 s.

189. Hannu Pajunen (1986). Utajärvellä tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa II. 98 s.

190. Jukka Häikiö (1986). Pulkkilassa tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa I. 98 s.

191. Tapio Toivonen (1986). Virtain turvevarat ja niiden käyttökelpoisuus. 225 s.

192. Pauli Hänninen (1986). Pudasjärvellä tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa V. 121 s.

193. Jukka Leino (1987). Kerimäellä tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa II. 191 s.

194. Kimmo Virtanen ja Teuvo Herranen (1987). Haapavedellä tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa I. 131 s.

195. Jouko Saarelainen (1987). Vieremän suot ja niiden soveltuvuus polttoturvetuotantoon. Osa II. 221 s.

196. Martti Korpijaakko ja Markku Koivisto (1987). Ylivieskassa tutkitut suot ja niiden turvevarat. 77 s.

197. Ari Luukkanen (1987). Siilinjärvellä tutkitut suot ja niiden turvevarat sekä turpeiden soveltuvuus jätevesilietteen

käsittelyyn ja polttoturvetuotantoon. 57 s.

198. Tapio Muurinen (1987). Turvevarojen inventointi Kittilässä vuonna 1984. 71 s.

199. Tapio Toivonen (1987). Mäntyharjun turvevarat ja niiden käyttökelpoisuus. 217 s.

200. Markku Mäkilä ja Ale Grundström (1987). Kotkan turvevarat ja niiden käyttökelpoisuus. 99 s.

201. Tapio Muurinen (1987). Rovaniemen alueen turvevarat ja niiden käyttökelpoisuus. Osa II. 73 s.

202. Pauli Hänninen ja Eino Lappalainen (1987). Maatutkan ja suosondin soveltuvuus turvevarojen määrän ja

laadun selvittämi seen. 31 s.

203. Kimmo Virtanen ja Teuvo Herranen (1987). Ruukissa tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa I. 163 s.

204. Markku Mäkilä ja Ale Grundström (1987). Pyhtään turvevarat ja niiden käyttökelpoisuus. 88 s.

205. Sirkka Lojander (1987). SPSSX-tilasto-ohjelmiston käyttö turvetutkimuksissa. 51 s.

206. Hannu Pajunen (1987). Utajärvellä tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa III. 83 s.

207. Jukka Häikiö ja Heimo Porkka (1987). Vuolijoella tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa I. 192 s.

208. Tapio Toivonen (1988). Närpiön turvevarat ja niiden käyttökelpoisuus. 275 s.


210. Kimmo Virtanen ja Teuvo Herranen (1988). Ruukissa tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa II. 158 s.

211. Tapio Muurinen (1988). Turvetutkimukset Tervolassa vuonna 1985. 58 s.

212. Pauli Hänninen (1988). Pudasjärvellä tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa VI. 136 s.

213. Markku Mäkilä ja Ale Grundström (1988). Kuusankoskella ja Kouvolassa tutkitut suot ja niiden turvevarat. 56 s.

214. Martti Korpijaakko ja Markku Koivisto (1988). Haapajärvellä tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa 2. 51 s.

215. Carl-Göran Stén ja Lasse Svahnbäck (1988). Kankaanpään länsiosan suot ja niiden turvevarojen käyttökelpoisuus. 93 s.

216. Jouko Saarelainen (1988). Juuan kunnassa tutkitut suot ja niiden soveltuvuus polttoturvetuotantoon. Osa I. 242 s.

217. Markku Mäkilä ja Ale Grundström (1988). Iitin turvevarat ja niiden käyttökelpoisuus. 102 s.

218. Kimmo Virtanen ja Teuvo Herranen (1988). Oulaisissa tutkitut suot ja niiden turvevarat. 239 s.

219. Jukka Leino ja Pertti Silén (1988). Suonenjoella tutkitut suot ja niiden turvevarat. 270 s.

220. Pekka Hänninen (1988). Atk:n hyväksikäyttö turveinventoinnin ja tutkimuksen apuna. 37 s.

221. Riitta Korhonen (1988). Keuruulla tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa 1. 184 s.

222. Ari Luukkanen ja Heimo Porkka (1988). Kiuruvedellä tutkitut suot ja niiden turvevarat. 168 s.

223. Martti Korpijaakko ja Markku Koivisto (1989). Lestijärvellä tutkitut suot ja niiden turvevarat. 51 s.

224. Jukka Leino (1989). Jäppilässä tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa 2 ja yhteenveto. 116 s.

225. Tapio Toivonen (1989). Ähtärin turvevarat ja niiden käyttökelpoisuus. Osa 1. 219 s.

226. Jouko Saarelainen (1989). Ilomantsin kunnassa tutkitut suot ja niiden soveltuvuus polttoturvetuotantoon. Osa 1. 177 s.

227. Pauli Hänninen ja Arto Hyvönen (1989). Pudasjärvellä tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa VII. 324 s.

228. Timo Suomi (1989). Isokyrössä tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa I. 69 s.

229. Hannu Pajunen (1989). Utajärvellä tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa IV. 137 s.

230. Tapio Muurinen (1989). Simossa vuosina 1985 – 1986 tutkitut suot ja niiden turvevarat. 213 s.

231. Markku Mäkilä ja Ale Grundström (1989). Ylämaan turvevarat ja niiden käyttökelpoisuus. 142 s.

232. Jukka Leino (1989). Hankasalmella tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa 1. 112 s.

233. Martti Korpijaakko ja Markku Koivisto (1989). Reisjärvellä tutkitut suot ja niiden turvevarat. 96 s.

234. Carl-Göran Stén ja Lasse Svahnbäck (1989). Parkanon suot ja turvevarojen käyttökelpoisuus. Osa 1. 174 s.

235. Ari Luukkanen (1989). Nilsiässä tutkitut suot ja niiden turvevarat. 109 s.

236. Carl-Göran Stén ja Tapio Toivonen (1990). Kihniössä tutkitut suot ja niiden turvevarat. 151 s.

237. Kimmo Virtanen ja Teuvo Herranen (1990). Limingassa, Lumijoella ja Temmeksellä tutkitut suot ja niiden turvevarat. 148 s.

238. Jukka Leino ja Jouko Saarelainen (1990). Outokummussa tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa 1. 161 s.

239. Tapio Muurinen (1990). Simon suot ja turvevarojen käyttökelpoisuus. Osa II. 238 s.

240. Pauli Hänninen ja Arto Hyvönen (1990). Pudasjärvellä tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa VIII. 403 s.

241. Hannu Pajunen (1990). Utajärvellä tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa V. 141 s.

242. Tapio Toivonen (1990). Kuortaneen turvevarat ja niiden käyttökelpoisuus. 212 s.

243. Timo Suomi (1991). Ilomantsissa tutkitut suot ja niiden soveltuvuus turvetuotantoon. Osa II. 150 s.

244. Martti Korpijaakko (1991). Kannonkoskella tutkitut suot ja niiden turvevarat. 58 s.

245. Tapio Toivonen (1991). Töysässä tutkitut suot ja niiden turvevarat. 107 s.

246. Pauli Hänninen ja Arto Hyvönen (1991). Pudasjärvellä tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa IX. 129 s.

247. Tapio Toivonen (1991). Ähtärin turvevarat ja niiden käyttökelpoisuus. Osa 2. 196 s.


249. Markku Mäkilä ja Ale Grundström (1992). Mäntsälän turvevarat ja niiden käyttökelpoisuus. 50 s.

250. Hannu Pajunen (1992). Ylikiimingissä tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa IV. 22 s.

251. Jukka Leino (1992). Pieksämäellä tutkitut suot ja niiden turvevarat. 19 s.

252. Pauli Hänninen ja Satu Jokinen (1992). Pudasjärvellä tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa X. 20 s.

253. Tapio Toivonen (1992). Alavudella tutkitut suot ja niiden turvevarat. 48 s.

254. Markku Mäkilä ja Ale Grundström (1992). Tuuloksen turvevarat ja niiden käyttökelpoisuus. 36 s.

255. Carl-Göran Stén (1992). Valkeakosken suot ja turvevarojen käyttökelpoisuus. 38 s.

256. Riitta Korhonen (1992). Leivonmäellä tutkitut suot ja niiden käyttökelpoisuus. 34 s.

257. Kimmo Virtanen ja Teuvo Herranen (1992). Haapavedellä tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa 2. 72 s.

258. Tapio Toivonen (1993). Nurmossa tutkitut suot ja niiden turvevarat. 50 s.

259. Ari Luukkanen ja Heimo Porkka (1993). Kiuruvedellä tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa 2. 23 s.

260. Markku Mäkilä ja Ale Grundström (1993). Lammin turvevarat ja niiden käyttökelpoisuus. 58 s.

261. Timo Suomi (1993). Ilomantsissa tutkitut suot ja niiden soveltuvuus turvetuotantoon. Osa III. 24 s.

262. Jukka Häikiö, Ari Luukkanen ja Heimo Porkka (1993). Paltamossa tutkitut suot, niiden turvevarat ja

turpeiden käyttökelpoi suus. 39 s.

263. Timo Suomi (1993). Ilomantsissa tutkitut suot ja niiden soveltuvuus turvetuotantoon. Osa IV. 25 s.

264. Tapio Muurinen (1993). Kuivaniemen soiden ja turvevarojen käyttökelpoisuus. Osa II. 95 s.

265. Riitta Korhonen (1993). Peräseinäjoella tutkitut suot ja niiden käyttökelpoisuus. 40 s.

266. Ari Luukkanen ja Heimo Porkka (1993). Ristijärvellä tutkitut suot, niiden turvevarat ja turpeen käyttökelpoisuus. Osa 2. 33 s.

267. Tapio Toivonen ja Pertti Silén (1993). Kurikassa tutkitut suot ja niiden turvevarat. 51 s.

268. Tapio Toivonen (1993). Seinäjoella tutkitut suot ja niiden turvevarat. 26 s

269. Hannu Pajunen (1993). Utajärvellä tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa VI. 27 s.

270. Carl-Göran Stén ja Markku Moisanen (1993). Karkkilan suot ja turvevarojen käyttökelpoisuus. 44 s.

271. Jukka Häikiö (1993). Pudasjärvellä tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa XI. 27 s.

272. Riitta Korhonen (1993). Multialla tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa 1. 25 s.

273. Ari Luukkanen ja Heimo Porkka (1994). Hyrynsalmella tutkitut suot, niiden turvevarat ja turpeen käyttökelpoisuus. 55 s.

274. Carl-Göran Stén ja Markku Moisanen (1994). Humppilan ja Jokioisten suot ja turvevarojen käyttökelpoisuus. 41 s.

275. Ari Luukkanen ja Heimo Porkka (1994). Pyhäsalmella tutkitut suot, niiden turvevarat ja turpeen käyttökelpoisuus. Osa II.18 s.

276. Jukka Häikiö ja Heikki Sutinen (1994). Pudasjärvellä tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa XII. 37 s.

277. Jukka Leino ja Heimo Porkka (1994). Uuraisten kunnassa tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa 1. 22 s.

278. Tapio Toivonen (1994). Lapualla tutkitut suot ja niiden turvevarat. 49 s.

279. Pauli Hänninen ja Heikki Sutinen (1994). Pudasjärvellä tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa XIII, 43 s.

280. Hannu Pajunen (1994). Muhoksella tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa 2. 35 s.

281. Timo Suomi (1994). Ilomantsissa tutkitut suot ja niiden soveltuvuus turvetuotantoon. Osa V. 41 s.

282. Hannu Pajunen ja Heikki Sutinen (1994). Utajärvellä tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa VII. 30 s.

283. Tapio Toivonen (1994). Eurassa tutkitut suot ja niiden turvevarat. 33 s.

284. Carl-Göran Stén & Markku Moisanen (1994). Tammisaaren suot ja turvevarojen käyttökelpoisuus. Osa 1. 32 s.

285. Hannu Pajunen ja Heikki Sutinen (1995). Utajärvellä tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa VIII. 44 s.

286. Kimmo Virtanen ja Teuvo Herranen (1995). Kärsämäellä tutkitut suot ja niiden turvevarat. 88 s.

287. Carl-Göran Stén & Markku Moisanen (1995). Karvian suot ja turvevarojen käyttökelpoisuus. Osa 1. 40 s.

288. Riitta Korhonen (1995). Lehtimäellä tutkitut suot ja niiden turvevarat. 34 s.

289. Tapio Toivonen (1995). Ilmajoella tutkitut suot ja niiden turvevarat. 41 s.

290. Hannu Pajunen (1995). Utajärvellä tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa IX. 28 s.

291. Ari Luukkanen ja Heimo Porkka (1995). Rautavaaralla tutkitut suot, niiden turvevarat ja turpeiden käyttökelpoisuus. 83 s.

292. Pauli Hänninen ja Heikki Sutinen (1995). Pudasjärvellä tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa XIV. 33 s.

293. Tapio Toivonen (1995). Ylistarossa tutkitut suot ja niiden turvevarat. 36 s.

294. Martti Korpijaakko (1995). Perhossa tutkitut suot ja niiden turvevarat. 32 s.

295. Hannu Pajunen (1996). Muhoksella tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa 3. 28 s.

296. Markku Mäkilä ja Ale Grundström (1996). Kurussa tutkitut suot ja niiden turvevarat. 23 s.

297. Tapio Toivonen (1996). Isossakyrössä tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa 2. 22 s.

298. Carl-Göran Stén ja Markku Moisanen (1996). Lappi Tl:n suot ja niiden turvevarat. 26 s.

299. Timo Suomi (1996). Ilomantsissa tutkitut suot ja niiden soveltuvuus turvetuotantoon. Osa VI. 40 s.

300. Ari Luukkanen ja Heimo Porkka (1996). Nurmeksessa tutkitut suot, niiden turvevarat ja

turpeiden käyttökelpoisuus. Osa 1. 35 s.

301. Pauli Hänninen ja Heikki Sutinen (1996). Pudasjärvellä tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa XV. 29 s.

302. Riitta Korhonen (1996). Jalasjärvellä tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa 1. 34 s.

303. Hannu Pajunen (1997). Ylikiimingissä tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa V. 33 s.

304. Tapio Toivonen (1997). Laihialla tutkitut suot ja niiden turvevarat. 37 s.

305. Tapio Muurinen (1997). Yli-Iin soiden ja turvevarojen käyttökelpoisuus. Osa 2. 58 s.

306. Carl-Göran Stén ja Markku Moisanen (1997). Inkoon, Siuntion ja Kirkkonummen tutkitut suot sekä

turpeen käyttökelpoisuus. 61 s.

307. Martti Korpijaakko (1997). Karstulassa tutkitut suot ja niiden turvevarat. 19 s.

308. Tapio Toivonen (1997). Heikosti maatuneen rahkaturpeen laatuluokitus. 38 s.

309. Carl-Göran Stén (1997). Huittisten tutkitut suot ja turpeen käyttökelpoisuus. 41 s.

310. Jukka Häikiö, Ari Luukkanen ja Heimo Porkka (1997). Sotkamossa tutkitut suot, niiden turvevarat ja turpeiden

käyttökelpoisuus. Osa II. 48 s.

311. Hannu Pajunen (1998). Ylikiimingissä tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa VI. 43 s.

312. Martti Korpijaakko (1998). Kyyjärvellä tutkitut suot ja niiden turvevarat. 23 s.

313. Markku Mäkilä ja Tapio Toivonen (1998). Turvetutkimusten ja johtavuusluotausten käyttömahdollisuudet

suoalueen ympäristötutkimuksissa: esimerkkinä Lapuan Löyhinkinevan jätevesialue. 25 s.

314. Carl-Göran Stén (1998). Tammelan suot ja turpeen käyttökelpoisuus. Osa 1. 46 s.

315. Jukka Leino ja Heimo Porkka (1998). Kangasniemellä tutkitut suot, niiden turvevarat ja turpeiden käyttökelpoisuus. 62 s.

316. Ari Luukkanen ja Heimo Porkka (1998). Sonkajärvellä tutkitut suot, niiden turvevarat ja turpeiden käyttökelpoisuus.

Osa 3. 85 s.

317. Heikki Sutinen (1999). Pudasjärvellä tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa XVI. 30 s.

318. Kimmo Virtanen ja Teuvo Herranen (1999). Piippolassa tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa 1. 66 s

319. Tapio Toivonen (1999). Maalahdessa tutkitut suot ja niiden turvevarat. 42 s.

320. Carl-Göran Stén ja Markku Moisanen (1999). Forssan suot ja turpeen käyttökelpoisuus. 40 s.

321. Ari Luukkanen ja Heimo Porkka (1999). Rautavaaralla tutkitut suot, niiden turvevarat ja turpeiden käyttökelpoisuus.

Osa 2. 73 s.

322. Martti Korpijaakko (2000). Vetelissä tutkitut suot ja niiden turvevarat. 57 s.

323. Tapio Muurinen (2000). Iin soiden ja turvevarojen käyttökelpoisuus. 44 s.

324. Martti Korpijaakko (2000). Evijärven kunnan alueella tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa 1. 28 s.

325. Martti Korpijaakko (2000). Kaustisen kunnan alueella tutkitut suot ja niiden turvevarat. 34 s.

326. Ari Luukkanen ja Heimo Porkka (2000). Rautavaaralla tutkitut suot, niiden turvevarat ja turpeiden käyttökelpoisuus.

Osa 3. 62 s

327. Carl-Göran Stén ja Markku Moisanen (2000). Espoon ja Kauniaisten suot. 59 s.

328. Hannu Pajunen (2001). Ylikiimingissä tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa 7. 29 s.

329. Martti Korpijaakko (2001). Evijärven kunnan alueella tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa 2. 35 s.

330. Martti Korpijaakko (2001). Kortesjärven kunnan alueella tutkitut suot ja niiden turvevarat. 49 s.

331. Tapio Muurinen ja Ilkka Aro (2001). Sallassa tutkitut suot, niiden turvevarat ja käyttökelpoisuus. Osa 1. 47 s.

332. Heikki Sutinen (2001). Pudasjärvellä tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa XVII. 31 s

333. Ari Luukkanen (2001). Kiuruvedellä tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa 3. 51 s.

334. Tapio Toivonen (2001). Porvoossa tutkitut suot ja niiden turvevarat. 29 s.

335. Martti Korpijaakko ja Pertti Silén (2002). Halsualla tutkitut suot ja niiden turvevarat. 51 s.

336. Jukka Leino (2002). Mikkelin kunnassa tutkitut suot, niiden turvevarat ja turpeiden käyttökelpoisuus. 106 s.

337. Carl-Göran Stén ja Markku Moisanen (2002). Hämeenlinnan suot. 34 s.

338. Carl-Göran Stén ja Markku Moisanen (2002). Rengon suot ja niiden turvevarat. 53 s.

339. Tapio Toivonen (2002). Alajärvellä tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa 1. 39 s.



342. Tapio Muurinen ja Ilkka Aro (2002). Tutkimus Haukiputaan soista ja turvevarojen käyttökelpoisuudesta. 58 s.

343. Riitta Korhonen ja Timo Suomi (2003). Jalasjärvellä tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa 2. 36 s.

344. Kimmo Virtanen ja Teuvo Herranen (2003). Piippolassa tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa 2. 78 s.

345. Kimmo Virtanen, Riitta-Liisa Kallinen ja Teuvo Herranen (2003). Alavieskassa tutkitut suot ja niiden turvevarat. 47 s.


347. Tapio Toivonen (2003). Honkajoella tutkitut suot ja niiden turvevarat. 40 s.


349. Jukka Häikiö ja Teuvo Herranen (2004). Merijärvellä tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa 1. 45 s.

350. Riitta-Liisa Kallinen (2004). Kaavilla tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa 2. 28 s.

351. Tapio Muurinen ja Ilkka Aro (2004). Kiimingin suot, turvevarat ja niiden käyttökelpoisuus. Osa 2. 39 s.

352. Tapio Toivonen (2004). Multialla tutkitut suot ja niiden käyttökelpoisuus. Osa 2. 65 s.

353. Tapio Toivonen (2004). Pernajassa tutkitut suot ja niiden turvevarat. 26 s.

354. Ari Luukkanen (2004). Lapinlahdella tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa 1. 50 s

355. Jukka Leino (2004). Tohmajärven kunnassa tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa 1. 58 s.


357. Timo Suomi ja Riitta Korhonen (2004). Karviassa tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa 2. 42 s.

358. Carl-Göran Stén ja Markku Moisanen (2004). Tammelan suot ja turpeen käyttökelpoisuus. Osa 2. 108 s.

359. Carl-Göran Stén ja Tapio Toivonen (2005). Kokemäen suot ja niiden turvevarat. 44 s.

360. Jukka Turunen ja Teuvo Herranen (2005). Ylivieskassa tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa 2. 67 s.

361. Jukka Häikiö ja Teuvo Herranen (2005). Merijärvellä tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa 2. 31 s.


363. Tapio Toivonen (2005). Siikaisissa tutkitut suot ja niiden turvevarat. 64 s.

364. Tapio Toivonen ja Timo Suomi (2006). Merikarvialla tutkitut suot ja niiden turvevarat. 48 s.

365. Riitta Liisa Kallinen (2006). Lestijärvellä tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa 2. 34 s.

366. Hannu Pajunen (2006). Ylikiimingissä tutkitut suot ja niden turvevarat. Osa 10. 39 s.

367. Jukka Turunen (2006). Kalajoella tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa 1. 67 s.

368. Ari Luukkanen (2006). Iisalmessa tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa 1. 46 s.

369. Tapio Toivonen (2006). Noormarkussa tutkitut suot ja niiden turvevarat. 50 s.

370. Tapio Toivonen ja Onerva Valo (2006). Hämeenkyrössä tutkitut suot ja niiden turvevarat. 52 s.

371. Carl-Göran Stén (2006). Ahvenanmaan tutkitut suot. 65 s.

372. Timo Suomi ja Kari Lehmuskoski (2006). Kalvolassa tutkitut suot ja niiden turvevarat. 59 s.

373. Hannu Pajunen (2007). Oulun turvevarat. Osa 1. 42 s.

374. Tapio Muurinen ja Ilkka Aro (2007). Kolarissa tutkitut suot, niiden turvevarat ja käyttökelpoisuus. Osa 1. 100 s.

375. Tapio Toivonen ja Onerva Valo (2007). Kauhavalla tutkitut suot ja niiden turvevarat. 98 s.

376. Ari Luukkanen (2007). Lapinlahdella tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa 2. 54 s.

377 . Jukka Turunen ja Matti Laatikainen (2007). Pyhäjoella tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa 1. 78 s.

378. Tapio Toivonen ja Onerva Valo (2007). Alahärmässä tutkitut suot ja niiden turvevarat. 80 s.

379. Kimmo Virtanen ja Timo Hirvasniemi (2007). Turvetuotantoalueiden hankintaopas PK-turvetuottajille. 44 s.

380. Tapio Toivonen ja Samu Valpola (2007). Pomarkussa tutkitut suot ja niiden turvevarat. 82 s.

381. Tapio Toivonen ja Teuvo Herranen (2008). Pyhännällä tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa 1. 102 s.

382. Riitta-Liisa Kallinen (2008). Karstulassa tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa 2. 58 s.

383. Jukka Häikiö (2008). Vaalassa tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa 1. 108 s.

384. Ari Luukkanen (2008). Iisalmessa tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa 2. 63 s.

385. Tapio Toivonen ja Onerva Valo (2008). Ikaalisissa tutkitut suot ja niiden turvevarat. 106 s.

386. Matti Maunu, Jukka Räisänen ja Timo Hirvasniemi (2008). Kemijärvellä tutkitut suot, niiden turvevarat ja käyttökelpoisuus.

47 s.

387. Jukka Turunen (2008). Pyhäjoella tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa 2. 108 s.

388. Tapio Toivonen ja Onerva Valo (2008). Kankaanpäässä tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa 3. 80 s.

389. Timo Suomi, Kari Lehmuskoski, Markku Moisanen ja Riitta Korhonen (2008). Keuruun tutkitut suot ja niiden turvevarat.

Osa 2. 132 s.

390. Hannu Pajunen (2008). Limingassa tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa 2. 48 s.


391. Teuvo Herranen (2009). Pyhännällä tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa 2. 115 s. 392. Hannu Pajunen (2009). Tyrnävällä tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa 2. 64 s. 393. Hannu Pajunen ja Heikki Meriluoto (2009). Siikalatvan turvevarat. Osa 1. 78 s. 394. Tapio Toivonen ja Onerva Valo (2009). Oravaisissa tutkitut suot ja niiden turvevarat. 60 s. 395. Ari Luukkanen (2009). Lapinlahdella tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa 3. 82 s. 396. Teuvo Herranen (2009). Pyhännällä tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa 3. 87 s. 397. Hannu Pajunen (2009). Muhoksella tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa 4. 70 s. 398. Teuvo Herranen (2009). Turpeen rikkipitoisuus Suomessa. 61 s. 399. Timo Suomi, Kari Lehmuskoski ja Markku Moisanen (2009). Keuruun tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa 3. 125 s. 400. Tapio Muurinen ja Ilkka Aro (2009). Kolarissa tutkitut suot, niiden turvevarat ja käyttökelpoisuus. Osa 2. 74 s. 401. Jukka Turunen ja Matti Laatikainen (2009). Reisjärvellä tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa 2. 73 s. 402. Jukka Räisänen (2009). Ranualla tutkitut suot, niiden turvevarat ja käyttökelpoisuus. Osa 2. 85 s. 403. Hannu Pajunen (2010). Limingassa tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa 3. 64 s. 404. Heikki Meriluoto ja Ilkka Aro (2010). Kuusamossa tutkitut suot, niiden turvevarat ja käyttökelpoisuus. 79 s. 405. Tapio Toivonen ja Onerva Valo (2010). Uudessakaarlepyyssä tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa 1. 127 s. 406. Ari Luukkanen (2010). Maaningalla tutkitut suot ja niiden turvevarat. 56 s. 407. Teuvo Herranen (2010). Kruunupyyssä tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa 1. 139 s. 408. Jukka Turunen ja Heikki Meriluoto (2010). Haapajärvellä tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa 3. 80 s. 409. Tapio Toivonen ja Asta Harju (2010). Soinissa tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa 1. 141 s. 410. Tapio Muurinen ja Ilkka Aro (2010). Ylitorniolla tutkitut suot, niiden turvevarat ja käyttökelpoisuus. Osa 1. 81 s. 411. Jukka Leino (2010). Juuassa tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa 2. 74 s. 412. Timo Suomi, Kari Lehmuskoski ja Markku Moisanen (2010). Hattulan tutkitut suot ja niiden turvevarat. 124 s. 413. Jukka Räisänen (2010). Ranualla tutkitut suot, niiden turvevarat ja käyttökelpoisuus. Osa 3. 100 s. 414. Matti Laatikainen, Jukka Leino, Jouni Lerssi, Johanna Torppa ja Jukka Turunen (2011). Turvetutkimusten menetelmäkehitystarkastelu. 198 s. 415. Riitta-Liisa Kallinen (2010). Karstulassa tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa 3. 69 s. 416. Hannu Pajunen (2011). Siikalatvan turvevarat. Osa 2. 57 s. 417. Teuvo Herranen (2011). Kruunupyyssä tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa 2. 144 s. 418. Tapio Toivonen ja Onerva Valo (2011). Uudessakaarlepyyssä tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa 2. 106 s. 419. Jukka Turunen ja Heikki Meriluoto (2011). Pihtiputaalla tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa 3. 87 s. 420. Tapio Toivonen ja Onerva Valo (2011). Pedersöressä tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa 1. 137 s. 421. Jukka Räisänen ja Janne Kivilompolo (2011). Ranualla tutkitut suot, niiden turvevarat ja käyttökelpoisuus. Osa 4. 111 s. 422. Tapio Toivonen ja Asta Harju (2011). Soinissa tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa 2. 106 s. 423. Timo Suomi ja Ale Grundström (2011). Hyvinkään tutkitut suot ja niiden turvevarat. 83 s.

KOPIJYVÄ OYKuopio 2012

Julkaisun myynti:Geologian tutkimuskeskus / KirjastoPL 1237, 70211 KuopioPuh. 020 550 3250 tai 020 550 3255Fax 020 550 13s-posti: [email protected]

Tutustu turvepaikkaan: http://www.geo.fi


Turvetutkimusraportti 423 2011

www.gtk.fi [email protected]

GTK

• Turvetutkimusraportti 423 • H

yvinkään tutkitut suot ja niiden turvevarat • Timo Suom

i ja Ale G

rundström



Timo Suomi ja Ale Grundström9 789522 171832

geologian tutkimuskeskus turvetutkimusraportti...

Documents