geologian tutkimuskeskus maaperäosasto, raportti p …tupa.gtk.fi/raportti/turve/ttr_169.pdf ·...

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S

Maaperäosasto, raportti P 13 .4/85/16 9

Jukka Leino

Kuopiossa tutkitut suot j a

niiden turvevara t

Kuopio 1985

Tekijän osoite :

Geologian tutkimuskesku s

PL 23 7

70101 Kuopio 10

SISÄLLYSLUETTELO

JOHDANTO 3

TUTKIMUSMENETELMÄT JA TULOSTEN ESITYS 3

Kenttätutkimukset 3

Laboratoriotutkimukset 6

Tutkimusaineiston käsittely 6

TUTKITUT SUOT 9

TULOSTEN TARKASTELU 8 2

Soiden esiintyminen ja tutkittu suoala 8 2

Suotyypit 8 2

Turvekerrostumien paksuus ja maatuneisuus sekä

turvemäärä 8 3

Turvelajijakauma 8 3

Liekoisuus 8 4

Turpeen fysikaaliset ja kemialliset ominaisuudet 8 4

Soveltuvuus turvetuotantoon 8 6

KIRJALLISUUTTA 8 9

LIITTEET

- 3 -

JOHDANTO

Geologian tutkimuskeskus (ent . Geologinen tutkimuslaitos )

on tehnyt turvetutkimuksia Kuopion ympäristössä jo 70-luvu n

alussa . Tarkoituksena oli löytää polttoturvetuotantoon soveltu -

via soita ja nämä lähinnä orientoivat tutkimukset tehtiin yh-

teistyössä Vapon kanssa . Tarkemman tutkimuksen kohteeksi Kuopi-

on alueen soita tuli 1980, 1983 ja 1984 aluksi maaperäkartoituk-

seen liittyvinä ja lopuksi täydennettiin selvitys käsittämään

kaikki yli 20 ha :n laajuiset suot . Tutkimustulokset on koott u

tähän raporttiin . Tutkittuja soita on 25 kpl, joista pääosa o n

tutkittu linjaverkostoa käyttäen . Pienimmillä ja rikkonaisill a

soilla on tyydytty hajapisteisiin .

Tutkimuksen pääasia on selvittää turvekerrostumien sovel -

tuvuus turvetuotantoon ja soiden käyttökelpoinen turvemäärä j a

-laatu sekä energiasisältö . Monipuolinen tutkimus antaa perus -

tietoja myös soiden muille käyttömahdollisuuksille .

TUTKIMUSMENETELMÄT JA TULOSTEN ESITY S

Kenttätutkimukset

Kenttätutkimuksissa noudatettiin Geologian tutkimuskeskus -

sen turvetutkimuksissa yleisesti käyttämiä menetelmiä (Lappalai-

nen, Sten ja Häikiö 1978) . Tällöin tutkittavalle suolle laadit -

tiin linjasto, joka koostuu suon hallitsevan osan poikki vede-

tystä selkälinjasta ja sitä vastaan kohtisuoraan olevista poik-

kilinjoista, jotka ovat tavallisesti 400 m :n välein . Tutkimus-

pisteet sijaitsevat linjastolla 100 m :n välein, suon reunoill a

usein myös tiheämmässä syvyyssuhteiden selvittämiseksi . Syvyys -

mittauksia tehtiin myös poikkilinjojen välisillä linjoilla 50 m : n

välein . Näitä linjoja ei ole raivattu maastoon, eikä vaaittu .

Kuvasta 1 selviää tutkittujen soiden sijainti .

Kuva 1 . Kuopiossa tutkitut suot

- 5 -

tutkitut suot :

1. Turvesuo

2. Varkaansuo

3. Kukkoneva

4. Kelkunsuo

5. Suurisuo

6. Kinnulanmäensuo

7. Soidinsuo

8. Vehmassuo

9. Tetrisuo

10. Tarvaisneva

11. Vasaralamminsuo

12. Iivonsuo

13. Ryönänsuo

14. Pehmeisensuo

15. Pehmeisennev a

16. Soidinsuo

17. Pehkulamminsuo

18. Suosaarensuo

19. Palossuo

20. Köttikorp i

21. Mustakorp i

22. Pöytäsuo

23. Riitasuo

24. Heinälamp i

25. Likolamp i

Tutkimuslinjastot on vaaittu ja vaaitukset pyritty kiin -

nittämään valtakunnalliseen kiintopisteverkkoon . Jokaisell a

tutkimuspisteellä määritettiin suotyyppi, suon pinnan vetisyys ,

mättäisyys (peittävyys-%) ja mättäiden korkeus sekä puustoisi l -

la suotyypeillä puulajisuhteet, tiheys- ja kehitysluokka ja mahdol -

liset hakkuut . Kairalla otetuista turvenäytteistä määritettii n

turvelaji lisätekijöineen, maatuneisuus (H1-10), kosteus ja kui-

tuisuus . Kairaushavaintoja tehtiin myös turpeen alla olevist a

maalajeista . Maatumattoman puuaineksen, ns . liekoisuuden, sel-

vittämiseksi pliktattiin turvekerrostuma tutkimuspisteiden ym-

pärillä kymmenen kertaa 2 m :n syvyyteen saakka . Mäntäkairall a

otettiin turvenäytteitä laboratoriotutkimuksia varten . Näyt-

teenottopisteet valittiin siten, että ne edustavat mahdollisim-

man hyvin ko . suon turvekerrostumaa .

- 6 -

Laboratoriotutkimukse t

Laboratoriossa määritettiin turvenäytteiden pH märästä näyt

teestä ja vesipitoisuus kuivaamalla turve 105 °C :ssa vakiopai-

noon . Ns . tilavuustarkoista näytteistä laskettiin kuiva-aine-

määrä eli suo-m 3 :n irtotiheys . Kuivatuista turvenäytteistä mää-

ritettiin 815 ± 25 °C :ssa hehkuttamalla tuhkapitoisuus ja osast a

näytteitä lämpöarvo Leco AC-200 kalorimetrillä (ASTM D 3286) .

Tutkimusaineiston käsittely

Jokaisesta suosta piirrettiin kartta, josta selviää suo n

turvekerrostuman paksuus, keskimaatuneisuus ja heikosti maatu-

neen pintakerroksen paksuus eri puolilla suota sekä suon pinnan

kaltevuus . Joistakin soista on piirretty myös suotyyppien j a

liekoisuuden esiintymistä kuvaavat kartat . Niissä on tutkimus-

pisteittäin suotyyppilyhenne ja liekomäärityksissä havaitut lie -

ko-osumat (kpl) 0 - 0,5 m :n, 0,6 - 1,0 m :n, 1,1 - 1,5 m:n j a

1,6 - 2,0 m :n syvyysvyöhykkeissä . Soiden turvekerrostumia on

havainnollistettu tutkimuslinjoilta piirretyillä turvelaji- j a

maatuneisuusprofiileilla . Selitykset käytetyistä merkinnöist ä

on liitteessä 5 .

Turpeen käyttösuunnitelmien laatimisen kannalta välttämät-

tömiä keskiarvoja on koottu taulukkoon (liite 1) . Siinä olevat

turvekerrostumien keskisyvyydet ja turvemäärät laskettiin heikos -

ti maatuneen pintakerroksen (H1-4), hyvin maatuneen pohjakerrok-

sen (H5-10) ja koko turvekerrostuman (H1-10) osalta erikseen ko -

ko suon, yli 1 m :n ja yli 2 m:n syvyisille suonosille . Tulokse t

on ilmoitettu pyöristettyinä yhden tai kahden desimaalin tarkkuu-

teen . Keskimaatuneisuuksien erot suon eri syvyysalueilla ova t

niin pieniä, ettei niiden laskeminen erikseen ole tarpeellista .

Pinta-alat määritettiin suokartoilta planimetrillä . Turvemäärät

on laskettu käyttäen vyöhykkeistä laskutapaa . Syvyysvyöhyke on

metrin välein piirrettyjen syvyyskäyrien välinen alue . Vyöhyk-

keen turvemäärä on saatu kertomalla pinta-ala vyöhykkeellä ole -

vien kairauspisteiden keskisyvyydellä . Syvyysalueiden turvemää-

rät on saatu laskemalla vyöhykkeiden turvemäärät yhteen . Syvyys -

alueiden keskisyvyydet on saatu jakamalla turvemäärät pinta-aloilla .

- 7 -

Turvelajijakaumat esitetään liitteessä 2 . Siinä turvelajit

on jaettu rahka-, sara- ja ruskosammalvaltaisiin . Rahkavaltaiset

on jaettu rahka- ja sararahkaturpeisiin ja saravaltaiset vastaa -

vasti sara- ja rahkasaraturpeisiin . Nämä on edelleen jaettu ryh -

miin vallitsevien lisätekijöiden mukaan . Erikseen on laskettu

puun jäännöksiä sisältävien turvelajien kokonaisosuus . Koko ai-

neiston keskiarvot on laskettu turvemääriin painotettuna .

Tutkimuspisteiden ja syvyysmittauspisteiden suotyyppimääri -

tysten perusteella laskettiin suotyyppien prosenttijakauma (lii -

te 3) . Kunkin suotyypin osuus on laskettu prosentteina suon ha-

vaintopisteiden määrästä . Taulukon koko aineistoa koskeva kes-

kiarvorivi laskettiin havaintopisteiden osuutena koko havainto -

määrästä . Linjaverkostosta johtuu, että saaduissa prosenttilu-

vuissa soiden keskustojen suotyypit painottuvat reunaosien suo -

tyyppejä enemmän . Kuitenkin saadut keskiarvot kuvastavat sange n

hyvin kunkin suon suotyyppien suhteita sekä antavat kuvan ojituk-

sen laajuudesta .

Liekojen määrää, eli soiden liekoisuutta, ja jakautumist a

on selvitetty laskemalla ns . Pavlovin menetelmää soveltaen lieko-

jen prosentuaalinen osuus turvekerrostuman 0 - 0,5 m :n, 0,6 - 1, 0

m :n, 1,1 - 1,5 m :n ja 1,6 - 2,0 m:n syvyysvälien tilavuudesta

soiden ? 1 m :n ja ? 2 m :n syvyisten alueiden osalta (liite 4) .

Soista on kirjoitettu selostukset, joista selviää suon si-

jainti, ympäristön topografia ja suon koko . Niissä kuvataan suo-

tyyppien jakauma, puustoisuus ja ojitustilanne tutkimusajankohta-

na . Käytettyjen lyhenteiden ja luokitusten selitykset ovat sivul -

la 8 ja liitteessä 5 . Turvekerrostumaa koskevista keskiarvotie-

doista käsitellään turpeen käytön kannalta merkityksellisimpiä .

Pintakerroksella tarkoitetaan näissä selostuksissa suon pintaosan

käsittävää, yleensä yhtenäistä turvekerrosta, missä maatuneisuu s

on korkeintaan H 4 . Pohjaosalla tarkoitetaan tämän alle jäävää

kerrostuman osaa . Se on tavallisesti kohtalaisesti (H5-6) ja/ta i

hyvin (H7-10) maatunut, mutta siinä voi esiintyä heikostikin maa-

tuneita kerroksia . Suon keskustan turvekerrostuman rakenteest a

on lyhyt kuvaus . Liekoisuuden suhteen tarkastellaan suon yli

metrin syvyistä aluetta . Turvenäytteistä tehdyistä laboratorio-

määrityksistä esitetään pH, tuhkapitoisuus (% :eina kuivapainosta) ,

vesipitoisuus (% :eina märkäpainosta), kuiva-ainemäärä (kg/suo-m3

)

ja kuivan turpeen tehollinen lämpöarvo sekä näiden keskiarvot tau -

lukkona . Keskiarvoja laskettaessa on näytesarjan alin 20- 30 cm :n

- 8 -

pituinen näyte jätetty huomioimatta . Alimpaan näytteeseen vai-

kuttaa suon pohjan mineraalimaa, toisaalta tämä osa jää turvetu o-

tannossa käyttämättä . Suon aivan pinnimmainen kerros on jätetty

huomioimatta, jos se on katsottu tulevan poistetuksi ennen poltto -

turvetuotantoa . Turvemäärätietojen jälkeen on arvio ko . suon

turvekerrostuman käyttömahdollisuudesta ja siihen vaikuttavist a

eri tekijöistä . Turvetuotantoon soveltuvista soista on esitetty

arvio tuotantokelpoisesta alasta ja sen sisältämästä tuotantokel -

poisesta luonnontilaisesta turvemäärästä . Tämä turvemäärä on

laskettu vähentämällä suon pohjalle jäävä turvekerros ja mahdol-

linen pinnasta poistettava kerros .

Puuston kehitysluokan, liekoisuuden ja turpeen maatuneisuuden

yhteydessä on käytetty seuraavia luokitteluja :

Puuston kehitysluokat (1 - 6) :

1. Aukeat alat ja siemenpuusto t

2. Taimistot ja riukuasteen metsikö t

3. Harvennusmetsiköt

4. Varttuneet kasvatusmetsiköt

5. Uudistuskypsyyden saavuttaneet metsiköt

6. Vajaatuottoiset metsiköt

Liekoisuus :

erittäin alhainen, kun liekoisuusprosentti on alle 1 %

alhainen,

-

-

1 - 2 %

keskimääräinen,

-

-

2 - 3 %

korkea,

-

-

3 - 4 %

erittäin korkea,

-

-

yli 4 %

Turpeen maatuneisuus yleistetysti :

H1-3

(lähes) maatumaton turv e

H4

heikosti maatunut turve

H5-6

kohtalaisesti maatunut turv e

H7-10 hyvin maatunut turve

- 9 -

TUTKITUT SUO T

1 . Turvesuo sijaitsee karttalehdellä 3242 08 (x= 69630 j a

y= 35260) . Lahdekkeinen suo rajoittuu pohjoisessa Laukaanjokee n

ja muualla loivapiirteisiin moreenimäkiin . Eteläosan poikki kul-

kee voimalinja . Kulkuyhteydet ovat hyvät (kuva 2) . Pinta-ala

on noin 40 ha, mistä on yli metrin syvyistä aluetta 25 ha ja yl i

kanden metrin 12 ha . Tutkimuspisteitä on 6,3 kpl/10 ha .

- 10 -

Kuva 3 . Turvesuon suotyyppi- ja liekoisuuskartta .

Suon keskustassa on laajahko entinen turvepehkun nostoalue ,

joka on istutettu männylle . Länsiosassa on kytöheittoa ja räme -

sekä korpimuuttumia (kuva 3) . Puusto on reunoilla kasvuisaa ,

keskustassa taimikkoa . Tutkimuspisteistä on rämeillä 48 % j a

korvissa 20 % . Vanhan turpeennostoalueen osuus on 24 % . Su o

on ojitettu kokonaan . Vedet valuvat pohjoiseen, Laukaanjokeen .

Kuivatusmahdollisuudet ovat pohjoisosassa heikot, eikä keskusta a

sakaan turvekerrostuman pohjaosaa saada ojittamalla kuivatuksi .

- 11 -

Turvesuon turvekerrostuman keskipaksuus on 1,4 m . Yli met-

rin syvyisen alueen keskisyvyys on 1,9 m . Tästä on pintakerrosta

0,1 m ja pohjakerrosta 1,8 m. Keskustassa on turvetta noin 3 m .

Eteläinen lahdeke on hyvin ohutturpeinen . Suon pohja on muodol-

taan tasaisen maljamainen (kuvat 4 ja 5) . Yleisimmät pohjamaala-

jit ovat hiekka, moreeni ja hieta . Keskustassa on paksuhko lie-

jukerros .

Turvesuossa on rahkavaltaisia turpeita noin 75 %, saraval -

taisia 24 % ja ruskosammalvaltaisia noin 1 % . Puunjäännöksi ä

sisältävien turpeiden kokonaisosuus on noin 17 % . Yleisimmä t

turvelajit ovat CS- (24 %), ErS- (14 %) ja SC-turve (14 %) .

Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 6,3, pintakerroksen 2, 3

ja pohjakerroksen 6,8 . Heikosti maatunut pintakerros on hyvin

- 12 -

ohut . Sen alla on hyvin maatunutta ErS- ja ErCS-turvetta run-

saan metrin paksuudelta . Tämän jälkeen seuraa keskustassa paksu ,

reunoilla ohuempi, saravaltaisen turpeen kerros, jonka pohjaosas-

sa on runsaasti eri lisätekijöitä (kuvat 4 ja 5) . Liekoisuus on

keskimääräinen (2,7 %) .

Liekoja on eniten syvyysvälillä 0,1 -

0,5 m (5,85 %) . Liekoja on tasaisesti koko suon alueella (kuv a

3) .

Suon keskustassa otetussa näytesarjassa turpeen tuhkapitoi-

suus nousee noin 1,5 m :n syvyydessä 5 % :iin . Keskiarvo on 3,65% .

Vesipitoisuuden keskiarvo on 90,4 % . Tehollinen lämpöarvo on

melko korkea : keskiarvo 22,2 MJ/kg (taulukko 1) . Näytteenotto-

kairan koekäytössä on turvekerrostuman keskimääräiseksi kuiva-

ainesisällöksi saatu 100 kg/suo-m 3 .

- 13 -

Turvesuossa jakautuu turvemäärä (milj . suo-m 3 ) eri syvyys -

alueilla heikosti ja hyvin maatuneeseen osaan seuraavasti :

H1-4

H5-10

H1-1 0

Koko suo

0,06

0,52

0,5 7

Yli 1 m

0,03

0,45

0,4 8

Yli 2 m

0,02

0,29

0,3 0

Yli metrin syvyisen alueen turvemäärästä on 94 % pohjaturvetta .

Turvesuo soveltuu turvekerrostumansa ominaisuuksien puo-

lesta hyvin polttoturvetuotantoon, mutta käyttöä rajoittaa kuiva-

tusvaikeudet . Tuotantokelpoista aluetta on likipitäen vanha peh-

kunnostoalue, noin 25 ha ja sen käyttökelpoisen turpeen määrä o n

noin 0,40 milj . suo-m 3 , kun huomioidaan kuivatusvaikeudet .

- 14 -

2 . Varkaansuo sijaitsee karttalehdellä 3242 08 (x= 69642 j a

y= 35263) . Varkaanlampien välinen suo rajoittuu pohjoisessa jyr-

kärinteiseen ja kallioiseen mäkeen ja etelässä taas alavaan sois-

tuneeseen moreenimaastoon (kuva 6) . Kulkuyhteydet ovat kohtalai-

sen hyvät . Suon poikki kulkee sähkölinja A 250 :n poikkilinjan

kohdalta . Pinta-ala on noin 30 ha, mistä on yli metrin syvyist ä

aluetta 27 ha ja yli kahden metrin 15 ha . Tutkimuspisteitä on

8 kpl/10 ha .

Vallitsevina suotyyppeinä ovat keskustassa tiheäpuustoine n

rahkarämemuuttuma ja reunempana isovarpurämemuuttuma . Mineraali-

maan läheisyydessä on korpityyppejä . Tutkimuspisteistä on rämeil-

lä 54 %, korvissa 38 % ja muita 8 % . Suo on ojitettu kokonaan .

- 15 -

Vedet valuvat itäosasta Kurkilampeen ja edelleen ojia myöten itään .

Kuivatusmahdollisuudet ovat lasku-uoman osalta hyvät, mutta lam-

met vaikeuttavat kuivatusta .

Varkaansuon turvekerrostuman keskipaksuus on 2,0 m . Yli

metrin syvyisen alueen keskisyvyys on 2,2 m . Tästä on pintaker -

rosta 0,2 m ja pohjakerrosta 2,0 m . Suo syvenee reunoistaan no-

peasti . Suon pohja on muodoltaan tasaisen maljamainen (kuva 6) .

Yleisimmät pohjamaalajit ovat hiekka, moreeni ja hieta . Liejua

on lähes koko suon alueella 0,2 - 1,0 m paksulti .

Varkaansuossa on rahkavaltaisia turpeita noin 63 % ja sara -

valtaisia noin 37 % . Puunjäännöksiä sisältävien turpeiden koko-naisosuus on noin 20 % . Yleisimmät turvelajit ovat SC- (15 %) ,

ErS- (14 %), CS- (14 %) ja LCS-turve (13 %) . Järviruo' on jään-

nöksiä on runsaasti lisätekijänä turvekerroston alaosassa (kuva 7) .

Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,7, pintakerroksen 2,2 j a

pohjakerroksen 6,1 . Kerrosjärjestys on samanlainen lähes koko

suon alueella . Pinnassa on noin 0,5 m :n vahvuudelta heikost i

maatunutta rahka- ja tupasvillarahkaturvetta . Sen alla on metrin

vahvuinen, hyvin maatuneen ErS-, CS- ja LCS-turpeen kerros . Sit-

ten turve vaihtuu saravaltaiseksi ja maatuneisuus laskee H4 :ään .

Liejun yläpuolella on runsaasti järviruo'on ja kortteen jäännök-

siä . Liekoisuus on keskimääräinen (2,9 %) . Liekoja on eniten

syvyysvälillä 0,6 - 1,0 m (4,2 %) . Liekojen jakauma on epätasai-

nen ja vaihteleva .

Pisteellä A 250 otetussa näytesarjassa pH kasvaa tasaisest i

pohjaa kohden, tuhkapitoisuus on varsin alhainen (ka 2,2 %), kui -

va-ainemäärä vaihteleva 64 - 156 kg/suo- m3 ja lämpöarvo korkeahko

(ka 21,3 MJ/kg, taulukko 2 )

Varkaansuossa jakautuu turvemäärä (milj . suo-m3 ) eri syvyys -

alueilla heikosti ja hyvin maatuneeseen seuraavasti :

H1-4

H5-10

H1-1 0

Koko suo

0,06

0,54

0,6 1

Yli 1 m

0,06

0,53

0,5 9

Yli 2 m

0,05

0,35

0,4 0


Turvekerrostuman puolesta Varkaansuo soveltuu hyvin poltto -

turvetuotantoon, mutta sijainti kahden lammen välissä vaikeutta a

merkittävasti suon kuivatusta .

- 17 -

3 . Kukkoneva sijaitsee karttalehdellä 3242 08 (x= 6962 0

ja y= 35270) . Pitkänomainen suo rajoittuu jyrkähköihin, suun-

tautuneisiin moreenimäkiin, luoteessa peltoon . Kulkuyhteydet

ovat varsin hyvät (kuva 8) . Pinta-ala on noin 25 ha, mistä on

yli metrin syvyistä aluetta 18 ha ja yli kahden metrin 12 ha .

Tutkimuspisteitä on 8,8 kpl/10 ha .

Vallitsevina suotyyppeinä ovat keskustassa lyhytkorsineva -

muuttuma, jolla on mäntytaimikko . Reunenpana on tupasvilla-

rämemuuttumaa ja korpimuuttumaa . Pohjoisreunalla on sararäme-

muuttumaa . Puusto on taimikkoasteella ja tiheää . Tutkimus -

pisteistä on nevamuuttumilla 18 %, rämeillä 46 % ja korviss a

36 % . Suo on ojitettu koko alaltaan . Kuivatusmandollisuude t

ovat hyvät .

- 18 -

Kukkonevan turvekerrostuman keskipaksuus on 1,8 m . Yli

metrin syvyisen alueen keskisyvyys on 2,2 m . Tästä on pintaker-

rosta 1,1 m ja pohjakerrosta 1,1 m . Suo syvenee reunoistaan

nopeasti ja sen pohja on muodoltaan allasmainen . Yleisimmä t

pohjamaalajit ovat moreeni ja hiekka . Liejua ei tavattu .

Kukkonevassa on rahkavaltaisia turpeita noin 54 % ja sara-

valtaisia noin 46 % . Puunjäännöksiä sisältävien turpeiden koko-

naisosuus on noin 31 % . Yleisimmät turvelajit ovat LCS- (14 %) ,

SC- (11 %) ja LSC-turve (11 %) . Lisätekijöitä esiintyy runsaas -

ti (kuva 9 ja liite 2) . Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on

5,1, pintakerroksen 3,4 ja pohjakerrosken 6,5 . Keskustassa on

paksu heikosti maatunut ErS-turvekerros . Reunoilla se on ohut .

Turvekerroston keskiosa on maatuneisuudeltaan H4-6 . Keskustassa

se koostuu suoleväkön ja tupasvillan jäännöksiä sisältävistä CS -

turpeista, reunoilla taas on saravaltaista turvetta . Suon poh-

jalla on hyvin maatuneita puuturpeita (kuva 9) . Liekoisuus on

alhainen (1,3 %) . Liekoja on eniten syvyysvälillä 0,6 - 1,0 m

(2,0 %) .

Kukkonevassa jakautuu turvemäärä (milj . suo-m3 ) eri syvyys -


H1-4

H5-10

H1-1 0

Koko suo

0,21

0,24

0,4 5

Yli 1 m

0,19

0,20

0,3 9

Yli 2 m

0,16

0,15

0,3 1


Paksun heikosti maatuneen pintakerroksen takia Kukkonev a

ei sovellu polttoturvetuotantoon . Pintakerroksesta ei ole saa -

tavissa hyvälaatuista kasvuturvetta lisätekijöiden runsaan mää -

rän takia .

- 1 9 -

4 . Kelkunsuo sijaitsee karttalehdellä 3242 08 (x= 69680 j a

y= 35230) . Pitkänomainen suo rajoittuu luoteesta kaakkoon suun-

tautuneisiin moreeniselänteisiin . Luoteispäätä on raivattu pel-

loksi . Kulkuyhteydet ovat varsin hyvät (kuva 10) . ; Pinta-ala o n

noin 25 ha, mistä on yli metrin syvyistä aluetta 16 ha ja yl i

kahden metrin 12 ha . Tutkimuspisteitä on 7,6 kpl/10 ha .

Vallitsevina suotyyppeinä ovat rahkaräme- ja tupasvillaräme -

muuttuma . Reunoilla on kapea korpivyöhyke (kuva 11) . Puusto on

harvahkoa taimikkoasteen männikköä . Tutkimuspisteistä on rämeill ä

84 % ja korvissa 16 % . Suo on ojitettu kauttaaltaan . Vedet

valuvat keskikohdalta ojia myöten etelään . Kuivatusmahdollisuu -

det ovat varsin hyvät .

- 20 -

Kelkunsuon turvekerrostuman keskipaksuus on 2,0 m . Yli met-

rin syvyisen alueen keskisyvyys on 2,8 m . Tästä on pintakerros-

ta 1,3 m ja pohjakerrosta 1,5 m . Suo syvenee nopeasti reunoil-

taan . Vain kaakkoispää on ohutturpeinen . Suon pohja on muodol-

taan tasaisen maljamainen . Yleisimmät pohjamaalajit ovat hiekka

ja moreeni . Liejua tavataan ohut kerros vain syvimmissä pisteis-

sä .

Kelkunsuossa on rahkavaltaisia turpeita noin 48 % ja sara -


naisosuus on 24 % . Yleisimmät turvelajit ovat ShSC-- (18 %) ,

LSC- (13 %) ja ErS-turve (12 %) . Turvekerrostuman keskimaatu-

neisuus on 5,1, pintakerroksen 3,5 ja pohjakerroksen 6,3 .

Kerrosjärjestys on selkeä : ohuen heikosti maatuneen ErS -

pintaturpeen alla on varsin ohut kohtalaisesti tai hyvin maatunu t

CS-turvekerros . Tämän alla on turvekerrostuman pääosan muodosta.

- 21 -

va H4- ja alempana H5-6-maatunut, runsaasti eri lisätekijöitä si-

sältävä saravaltainen turvekerros .

Pohjalla on noin puoli metri ä

paksulti hyvin maatunutta puuturvetta ja paikoin heikosti maatunut-

ta saravaltaista turvetta (kuva 12) . Liekoisuus on erittäin al -

nainen (0,9 %) . Liekoja on eniten syvyysvälillä 0,6 - 1,0 m

(1,2 %) . Liekoja on eniten suon reunoilla, keskustassa vai n

vähän (kuva 11) .

Pisteeltä A 800 otetussa näytesarjassa tuhkapitoisuus o n

alhainen (ka 2,7 %), vesipitoisuus on melko korkea (ka 92,2 %) ,

kuiva-aineen määrä alhainen (ka 72 kg/suo-m 3 ) ja lämpöarvo koh-

talainen (ka 20,4 MJ/kg) (taulukko 3) .

- 23 -

Kelkunsuossa jakautuu turvemäärä (milj . suo-m 3 ) eri syvyys -


H1-4

H5-10

H1-1 0

Koko suo

0,22

0,29

0,5 0

Yli 1 m

0,21

0,25

0,4 5

Yli 2 m

0,19

0,20

0,3 9


Kelkunsuo soveltuu kohtalaisen hyvin polttoturpeen tuotan-

toon . Turve on laadultaan kohtalaista, mutta suon yhtenäine n

muoto, kuivatusmahdollisuudet, alhainen liekoisuus ja hyvä si-

- 24 -

jainti tiestöön nähden ovat tuotannon kannalta posiitiivisi a

tekijöitä . Tuotantokelpoisen alueen pienuuden (15 ha) takia on

palaturvetuotanto suositeltavin tuotantotapa . Tuotantokelpoista

turvetta on noin 0,35 milj . suo-m 3 , kun huomioidaan pohjalle jää -

vä turve .

5 . Suurisuo sijaitsee karttalehdellä 3242 09 (x= 69740 j a

y= 35220) .

Pyöreähkö suo rajoittuu moreenikumpareisiin, keskus-

aa ja eteläpäätä on raivattu viljelykseen . Kulkuyhteydet ova t

erittäin hyvät (kuva 13) . Pinta-ala on noin 60 ha, mistä on yli

metrin syvyistä aluetta 50 ha ja yli kahden metrin 30 ha . Tutki-

muspisteitä on 5,8 kpl/10 ha .

- 25 -

Vallitsevina suotyyppeinä ovat tupasvillarämemuuttuma suo n

keski- ja itäosassa, puron varrella ruoho- ja heinäkorven muuttu -

ma (kuva 14) . Puusto on harvaa tai keskitiheää ja taimikko- j a

riukuasteella . Tutkimuspisteistä on rämeillä 77 %, korvissa 14 %j a

turvekankailla 9 % . Suo on ojitettu kauttaaltaan . Vedet valuva t

keskellä virtaavaan Myllyjokeen ja edelleen pohjoiseen . Kuiva-

tusmahdollisuudet ovat kohtalaisen hyvät .

- 26 -

Suurisuon turvekerrostuman keskipaksuus on 1,9 m . Yli met-

rin syvyisen alueen keskisyvyys on 2,2 m . Tästä on pintakerros-

ta 0,2 m ja pohjakerrosta 1,9 m . Suo syvenee nopeasti reunois -

taan ja keskusta on yli 3 m syvä . Keskustassa on tosin myö spieni alle 2 m :n syvyinen alue (kuva 13) . Suon pohja on muodol -

taan melko tasainen ja yleisimmät pohjamaalajit ovat hiekka j a

moreeni . Keskustan paksuturpeisella alueella on suon pohjall a

paksu liejukerros ja sen alla savea ja hietaa (kuva 15 ja 16) .

- 28 -

Suurisuossa on rahkavaltaisia turpeita noin 75 % ja sara -


naisosuus on noin 34 % . Yleisimmät turvelajit ovat LCS- (23 %) ,

ErS- (20 %) ja CS-turve(14 %) . Eri lisätekijöitä tavataan run-

saasti . Saravaltainen turve esiintyy Myllyjoen varrella ja suo n

länsiosassa . Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 6,5, pinta -

kerroksen 2,2 ja pohjakerroksen 7,1 . Myllyjoen ympäristö ja sa-

ravaltaisen turvekerroston alueet ovat keskimäärin heikosti maa -

tuneita, muualla turve on pitkälle maatunutta . Liekoisuus on

korkea (3,6 %) . Liekoja on eniten syvyysvälillä 0,6 - 1,0 m

(5,6 %) .

Pisteen A 700 turvekerrostumassa on tuhkapitoisuus varsi n

alhainen (ka 1,6 %), kuiva-ainemäärä alhainen (ka 81 kg/suo- m3 )

ja lämpöarvo kohtalaisen korkea (ka 21,0 MJ/kg, taulukko 4) .

- 29 -

Suurisuossa jakautuu turvemäärä (milj . suo-m 3 ) eri syvyys-


H1-4

H4-10

H1-1 0

Koko suo

0,14

1,01

1,1 5

Yli 1 m

0,12

0,97

1,0 9

Yli 2 m

0,08

0,70

0,7 8


Suurisuo soveltuu tyydyttävästi polttoturvetuotantoon . Hy-

viä puolia ovat ohut heikosti maatunut pintakerros, pitkälle maa-

tunut ja paksuhko turvekerros, alhainen tuhkapitoisuus, korkeahk o

lämpöarvo, hyvät kulkuyhteydet . Huonoja puolia taas ovat turve-

kerroksen epähomogeenisuus, korkea liekoisuus, suokuution alhai -

nen kuiva-ainesisältö ja suon poikki virtaava Myllyjoki . Tuotan -

toon soveltuva ala on suon yli 2 m :n syvyinen alue, noin 30 ha

ja sen sisältämä tuotantokelpoinen turvemäärä 0,70 milj . suo-m3 .

6 . Kinnulanmäensuo sijaitsee karttalehdellä 3242 11 (x =

69650 ja y= 35300) . Lahdekkeinen suo rajoittuu pääosaltaa n

jyrkkärinteisiin moreenimäkiin . Pohjoisosaa on raivattu pelloik-

si (kuva 17) . Kulkuyhteydet ovat huonot . Pinta-ala on noin 5 0ha, mistä on yli metrin syvyistä aluetta 40 ha ja yli kahden

metrin 30 ha . Tutkimuspisteitä on 5,8 kpl/10 ha .

Suon pohjoispää on tupasvillarämemuuttumaa ja reunoill a

korpimuuttumaa . Keskustassa on pieni lyhytkorsinevan alue, muu -

toin keskustassa ja eteläosassa vallitsevat tupasvillaräme, sa -

raräme ja paikoin saranevakin . Reunoilla on vetistä nevakorpea .

Eteläisin osa on ojitettu . Puusto on ojittamattomalla alueell a

kitukasvuista ja suureksi osaksi kelokkoa . Ojitetulla alueell a

puusto on osaksi hakattu ja taimikkoasteella . Reunoilla puusto

on kookkaampaa . Tutkimuspisteistä on avosoilla 7 %, rämeill ä

55 %, korvissa 34 % ja muita 4 % . Suoalasta on ojitettu noin

50 % . Vedet valuvat pääosalta pohjoiseen ja ojia myöten Hiltu-

lanlahteen . Kuivatusmahdollisuudet ovat syvimpiä kohtia lukuun -

ottamatta tyydyttävät .

Kinnulanmäensuon turvekerrostuman keskipaksuus on 2,5 m .

Yli metrin syvyisen alueen keskisyvyys on 3,0 m . Tästä on pinta-

kerrosta 0,6 m ja pohjakerrosta 2,4 m . Suo on syvä ja syvenee

- 30 -

reunoistaan varsin nopeasti (kuva 17) . Myös luoteisosaan rajoit-

tuvalla pellolla on turvetta . Suon pohja on muodoltaan hiema n

epätasainen . Yleisimmät pohjamaalajit ovat savi, hieta ja moree-

ni . Keskustassa on paksu liejukerros (kuva 18) .

Kinnulanmäensuossa on rahkavaltaisia turpeita noin 88 % j a

saravaltaisia noin 12 % . Puunjäännöksiä sisältävien turpeide n

kokonaisosuus on noin 32 % . Yleisimmät turvelajit ovat CS- (27%) ,

LCS- (22 %) ja ErS-turve (12 %) .Turvekerrostuman keskimaatunei-

suus on 5,0, pintakerroksen 2,5 ja pohjakerroksen 5,9 . Turveker-

rostumassa on runsaasti vaihteluita niin turvelajien kuin maatu-

neisuudenkin suhteen . Liekoisuus on korkea (3,8 %) . Liekoja on

eniten syvyysvälillä 0,6 - 1,0 m (5,7 %) .

- 31 -

Kinnulanmäensuossa jakautuu turvemäärä (milj . suo-m 3 ) er i

syvyysalueilla heikosti ja hyvin maatuneeseen osaan seuraavasti :

H1-4

H5-10

H1-1 0

Koko suo

0,31

0,95

1,2 6

Yli 1 m

0,25

0,95

1,2 0

Yli 2 m

0,23

0,81

1,0 4


- 32 -

Pääosa suosta soveltuu huonosti polttoturvetuotantoon tur-

vekerrostuman turvelaji- ja maatuneisuusvaihteluiden vuoksi .

Pohjoisosa, A 200-poikkilinjan alue, voisi tulla kyseeseen pala -

turpeen pientuotantoalueena, mutta siellä turvekerrostossa o n

erittäin runsaasti liekoja .

Suon keskustan ojittamaton alue on vaihtelevien suotyyppi-

ensä ansiosta sovelias luonnonsuojelukohteeksi .

Sijainti lähel-

lä Kuopiota antaa merkitystä esim . opetuskohteena .

7 . Soidinsuo sijaitsee karttalehdellä 3242 11 (x= 69630 j a

y= 35330) . Pitkänomainen suo rajoittuu loivasti nouseviin moree-

niselänteisiin . Kulkuyhteydet ovat varsin hyvät (kuva 19) .

Pinta-ala on noin 30 ha, mistä on yli metrin syvyistä aluett a

15 ha ja yli kahden metrin 1 ha . Tutkimuspisteitä on 9,7 kpl /

10 ha .

Vallitsevina suotyyppeinä ovat olleet tupasvillarämemuut-

tuma ja lyhytkorsirämemuuttuma . Reunoilla on kapea korpivyöhy-

ke . Keskustassa on aiemmin nostettu turvepehkua . Suo on oji-

tettu kokonaan . Vedet valuvat pohjoiseen .

- 33 -

Soidinsuon turvekerrostuman keskipaksuus on 1,0 m . Yl i


rosta 0,4 m ja pohjakerrosta 1,0 m . Vain yhdellä kairauspis-

teellä on turvetta yli 2 m . Suon pohja on muodoltaan tasainen .

Yleisimmät pohjamaalajit ovat savi, hiekka ja hieta . Lieju a

on ohut kerros ennen savea . Usein on liejun ja saven väliss ä

ohut hiekkakerros . Suon eteläpäässä on liejua turvekerroste n

välissä .

Soidinsuossa on rahkavaltaisia turpeita noin 93 % ja sara -


naisosuus on noin 12 % . Yleisimmät turvelajit ovat ErS- (54 %) ,

ErCS- (17 %) ja CS-turve (9 %) . Turvekerrostuman keskimaatunei -

suus on 5,2, pintakerroksen 1,9 ja pohjakerroksen 7,0 . Pinta -

kerros, lähes kolmasosa turvekerrostumasta, on heikosti maatunut -

ta ErS-turvetta . Turvekerrostuman keskiosa on hyvin maatunutt a

ErS- ja ErCS-turvetta . Pohjalla on heikosti maatunutta, runsaas-

ti korteenjäännöksiä sisältävää paikoin saravaltaista turvett a

(kuva 20) .

Liekoisuus on korkea (3,9 %) . Liekoja on eniten sy-

vvvsvälillä 0 .6 - 1 .0 m (7 .7 %) .

- 34 -

Soidinsuossa jakautuu turvemäärä (milj . suo-m3 ) eri syvyys-


H1-4

H5-10

H1-1 0

Koko suo

0,11

0,20

0,3 1

Yli 1 m

0,07

0,15

0,2 1

Yli 2 m

0,01

0,02

0,0 2

Yli metrin syvyisen alueen turvemäärästä on 69 pohjaturvetta .

Pääosa suosta on otettu palaturpeen nostoalueeksi .

8 . Vehmassuo sijaitsee karttalehdellä 3242 07 (x= 69580 j a

y= 35245) . Pohjoisosastaan saarekkeinen suo rajoittuu jyrkkä-

rinteisiin moreenimäkiin . Kulkuyhteydet ovat metsäautoteit ä

myöten hyvät (kuva 21) . Pinta-ala on 89 ha, mistä on yli met-

rin syvyistä aluetta 66 ha ja yli kahden metrin 35 ha . Tutki-

muspisteitä on 3,6 kpl/10 ha ja syvyysmittauksia on 5,8 kpl/10ha .

Vallitsevina suotyyppeinä ovat tupasvilla- ja korpirämemuut -

tuma . Luoteisosassa on turvekangasta (kuva 22) . Puusto on har-

vaa tai keskitiheää, taimikko- ja riukuvaiheen männikköä . Tut-

kimuspisteistä on rämeillä 56 %, korvissa 17 % ja turvekankaill a

27 % . Suo on ojitettu kokonaan . Suon pintaosa on melko kuiva .

Vedet valuvat luoteiskulmasta länteen, Vehmasjärveen . Kuivatus-

mahdollisuudet ovat melko hyvät .

Vehmassuon turvekerrostuman keskipaksuus on 2,0 m . Yli met-


0,4 m ja pohjakerrosta 2,0 m . Keskustassa on turvetta parhaim-

millaan yli 5 m ja yli 4 m :n aluetta on 12 ha . Luoteisosassa

turvekerros on ohuempi (kuva 21) . Suon pohja on muodoltaan ta-

saisen allasmainen, paitsi luoteispää . Yleisimmät pohjamaalaji t

ovat lohkareinen moreeni ja hiesu . Liejua on syvimmissä kohdis-

sa ohuehko kerros (kuvat 23 - 25) .

Vehmassuossa on rahkavaltaisia turpeita noin 49 % ja sara-


naisosuus on noin 37 % . Yleisimmät turvelajit ovat LSC- (15 %) ,

LCS-(11 %) ja LS-turve(10 %) . Eri lisätekijöitä tavataan run-

saasti (liite 2, kuvat 23 - 25) . Turvekerrostuman keskimaatunei-

suus on 5,7, pintakerroksen 3,4 ja pohjakerroksen 6,3 . Heikost i

maatuneen turpeen osuus on suurin pohjoisosassa (kuva 21) .

- 35 -

Suon turvekerrostuman pääosan muodostaa kohtalaisesti ja hyvi n

maatunut, runsaasti eri lisäkekijöitä sisältävä saravaltainen

turve . Rahkavaltaista turvetta on enemmälti vain itään pistä-

vässä lahdekkeessa (kuvat 23 - 25) . Liekoisuus on korkea (3,2 %) .

Liekoja on eniten syvyysvälillä 0,1 - 0,5 m (4,1 %), mutta niit ä

esiintyy tasaisen runsaasti koko turvekerrostumassa (kuva 22 ,

liite 4) .

Pisteen A 500 turvekerrostumassa vesipitoisuus ja kuiva-

ainemäärä ovat keskimääräiset, tuhkapitoisuus alhainen (ka 3,0% )

ja lämpöarvo korkea (ka 22,5 %, taulukko 5) .

- 36 -

Vehmassuossa jakautuu turvemäärä (milj . suo-m 3 ) eri syvyys -


H1-4

H5-10

H1-1 0

Koko suo

0,32

1,45

1,7 7

Yli 1 m

0,27

1,34

1,6 1

Yli 2 m

0,16

1,02

1,1 8


Suo soveltuu hyvin polttoturvetuotantoon . Pahimmat haitat

ovat korkea liekoisuusja pohjamaan lohkareisuus . Tuotantokelpoi-

nen alue on suon yli 1,5 m :n syvyinen alue, noin 45 ha ja sen si-

sältämä turvemäärä noin 1,0 milj . suo-m 3 .

- 40 -

9 . Tetrisuo sijaitsee karttalehdellä 3242 07 (x= 69594 j a

y= 35254) . Pitkänomainen suo rajoittuu lohkareisiin moreenimä-

kiin . Kulkuyhteydet ovat metsäautotietä myöten hyvät (kuva 26) .

Pinta-ala on 68 ha, mistä on yli metrin syvyistä aluetta 44 ha

ja yli kahden metrin 39 ha . Tutkimuspisteitä on 5,0 kpl/10 ha

ja syvyysmittauksia on kaikkiaan 9,7 kpl/10 ha .

Vallitsevana suotyyppinä on tupasvillarämemuuttuma . Reu-

noilla on kapea korpirämemuuttuman ja varsinaisen korven vyöhyk e

(kuva 27) . Keskustan entiset lyhytkorsineva-alueet ovat lähes

kokonaan taimettuneet . Puusto on keskitiheää tai tiheää, taimik-

koja riukuvaiheen männikköä . Tutkimuspisteistä on avosoill a

2 %, rämeillä 77 %, korvissa 19 % ja muita 2 % . Suo on ojitettu

kokonaan . Vedet valuvat itään Tetrijärveen . Kuivatusmahdolli-

suudet ovat varsin hyvät .

- 43 -

Tetrisuon turvekerrostuman keskipaksuus on 2,1 m . Yli met-

rin syvyisen alueen keskisyvyys on 2,8 m. Tästä on pintakerros -

ta 1,0 m ja pohjakerrosta 1,8 m . Suo syvenee reunoiltaan nopeas -

ti . Suon pohja on muodoltaan hiukan epätasainen . Suo koostuu

kolmesta altaasta (kuva 26) . Yleisin pohjamaalaji on moreeni .

Kiviä ja lohkareita on melko runsaasti (kuvat 28 - 31) . Liejua

on pienialaisesti syvimmissä painanteissa .

Tetrisuossa on rahkavaltaisia turpeita noin 36 % ja saraval-

taisia noin 64 % . Puunjäännöksiä sisältävien turpeiden kokonais-

osuus on 13 % . Yleisimmät turvelajit ovat ShSC- (19 %), ErS- (17% )

ja ErCS-turve (12 %) . Lisätekijöitä on runsaasti (liite 2, kuvat

28 - 31) . Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,3, pintaker-

roksen 3,6 ja pohjakerroksen 6,3 . B-linjastolla ja A 0-poikki-

linjan alueella turvekerroksen pääosan muodostaa H 4-maatunut

ShSC-turve . A-linjastolla maatuneemman turpeen osuus on suurempi .

Suon pinnassa on ohut (10 - 30 cm), maatumaton rahkavaltaine n

turvekerros (kuvat 28 - 31) . Liekoisuus on keskimääräinen (2,2 %) .

Liekoja on eniten syvyysvälillä 0,6 - 1,0 m (3,2 %) . Liekoja on

melko paljon myös syvemmällä turvekerrostossa (kuva 27) .

Laboratoriotutkimuksia tehtiin pisteiden A 0 + 200 = B 30 0

ja A 600 turvekerrostoista . Pisteiden tulokset ovat lähes yhte-

nevät (taulukko 6) : vesipitoisuus on korkeahko ja kuiva-ainesisä l -

tö keskimääräistä alhaisempi . Tuhkapitoisuus on alhainen ja läm -

pöarvo korkea .

Tetrisuossa jakautuu turvemäärä (milj . suo-m 3 ) eri syvyys -


H1-4

H5-10

H1-1 0

Koko suo

0,50

0,90

1,4 1

Yli 1 m

0,46

0,78

1,2 4

Yli 2 m

0,43

0,75

1,1 7


Suo soveltuu hyvin polttoturpeen tuotantoon jyrsin- tai pa -

laturpeena . Tuotantokelpoinen alue on noin 40 ha ja sen tuotan-

tokelpoinen turvemäärä 0,90 milj . suo-m3 .

- 48 -

10 . Tarvaisneva sijaitsee karttalehdellä 3242 08 (x= 6966 3

ja y= 35226), Kurkimäestä Pihkainmäkeen vievän tien pohjoispuo-

lella . Lahdekkeinen suo rajoittuu pohjoisessa Sopenlampeen, muu-

alla moreenikumpareisiin . Kulkuyhteydet ovat erinomaiset (kuv a

32) . Pinta-ala on 29 ha, mistä on yli metrin syvyistä aluetta 2 1

ha ja yli kahden metrin 4 ha . Tutkimuspisteitä on 5,5 kpl/10 ha


Vallitsevina suotyyppeinä ovat eri rämemuuttumat (liite 3 ,

kuva 33) . Keskustassa on pieni alue lyhytkorsinevan muuttumaa .

Puusto on pääosin taimistoasteella, reunoilla kookkaampaa . Tut -

kimuspisteistä on avosoilla 12 %, rämeillä 80 % ja korvissa 8 % .

Suo on ojitettu kokonaan . Vedet valuvat pohjoiseen, Sopenlampeen .

Kuivatusmandollisuudet ovat melko hyvät .

- 49 -

Tarvaisnevan turvekerrostuman keskipaksuus on 1,4 m . Yl i


rosta 0,3 m ja pohjakerrosta 1,4 m . Suon pohja on muodoltaan

epätasainen . Yleisimmät pohjamaalajit ovat hiekka ja moreeni .

Kiviä ja lohkareita on runsaasti . Keskustan syvänteessä on poh-

jalla liejukerros ja sen alla hiesusavea (kuva 34) .

Tarvaisnevassa on rahkavaltaisia turpeita noin 92 % ja sara -


naisosuus on 24 % . Yleisimmät turvelajit ovat ErS- (40 %) j a

LCS-turve (14 %) . Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 6,0 ,

pintakerroksen 2,2 ja pohjakerroksen 6,7 . Pintakerros on melko

ohut ja ErS-turvetta . Pääosa turvekerrostumasta on hyvin maatu-

nutta ErS-turvetta (kuvat 34 ja 35) . Liekoisuus on korkea (3,4 %) .

Liekola on eniten syvyysvälillä 0,6 - 1,0 m (5,5 %) .

- 51 -

Pisteen A 200 turvekerrostumassa on kuiva-ainesisältö melk o

korkea (ka 115 kg/suo-m 3 ), tuhkapitoisuus on alhainen (ka 2,3 % )

ja lämpöarvo kohtalaisen korkea (ka 21,4 MJ/kg, taulukko 7) .

Tarvaisnevassa turvemäärä (milj . suo-m 3 ) jakautuu eri sy-

vyysalueilla heikosti ja hyvin maatuneeseen osaan seuraavasti :

H1-4

H5-10

H1-1 0

Koko suo

0,07

0,35

0,4 2

Yli 1 m

0,06

0,31

0,3 6

Yli 2 m

0,02

0,09

0,1 1


Suo soveltuu polttoturpeen pientuotantoon .

Sopivin tuo-

tantotapa on palaturve . Tuotantokelpoinen alue on A-linjaston

yli 1,5 m :n alue, noin 5 ha . Sen tuotantokelpoinen turpeen mää -

rä on noin 0,10 milj . suo-m 3 ,

11 . Vasaralamminsuo sijaitsee karttalehdellä 3242 08 (x=6966 7

ja y= 35216) . Lahdekkeinen suo rajoittuu moreenikumpareisiin .

Itäosassa on Vasaralampi . Kulkuyhteydet ovat erittäin hyvät (ku-

va 32) . Pinta-ala on 28 ha, mistä on yli metrin syvyistä aluet-

- 52 -

ta 23 ha ja yli kahden metrin 9 ha . Tutkimuspisteitä on 5,7 kpl /

10 ha ja syvyysmittauksia on kaikkiaan 10 kpl/10 ha .

Vallitsevina suotyyppeinä ovat tupasvilla- ja isovarpuräme-

muuttuma sekä varsinaisen korven muuttuma (kuva 33) . Puusto o n

keskitiheää, yleensä taimikkovaiheen männikköä . Tutkimuspisteis-

tä on rämeillä 89 % ja korvissa 11 % . Suo on ojitettu kokonaan .

Vedet valuvat luoteeseen ja kaakkoon (kuva 32) . Kuivatusmandol-

lisuudet ovat hyvät .

Vasaralamminsuon turvekerrostuman keskipaksuus on 1,7 m .

Yli metrin syvyisen alueen keskisyvyys on 1,9 m . Tästä on pinta-

kerrosta 0,5 m ja pohjakerrosta 1,5 m . Suo syvenee nopeasti reu-

noiltaan . Suon pohja on muodoltaan melko tasainen, kun lahdek-

keisuus otetaan huomioon . Yleisimmät pohjamaalajit ovat moreen i

ja hiesu . Kiviä ja lohkareita esiintyy usein . Syvimmissä koh-

dissa on ohut liejukerros (kuva 36 ja 37) .

- 53 -

Vasaralamminsuossa on rahkavaltaisia turpeita noin 90 % j a


kokonaisosuus on 15 % . Yleisimmät turvelajit ovat ErS- (33 %) ,

ErCS- (15 %) ja S-turve (12 %) . Turvekerrostuman keskimaatunei-

suus on 5,9, pintakerroksen 3,5 ja pohjakerroksen 6,8 . Pääos a

turvekerrostumasta on kohtalaisesti ja hyvin maatunutta tupasvil-

larahka- ja rahkaturvetta . Pintakerros on ohut ja tupasvillarah-

katurvetta . Saravaltainen turve on suon syvimmissä kohdissa j a

siinä on runsaasti järviruo'on ja kortteen jäännöksiä (kuvat 3 6

ja 37) . Liekoisuus on korkea (3,0 %) . Liekoja on eniten syvyys -

välillä 0,6 - 1,0 m (5,5 %) .

Vasaralamminsuossa turvemäärä (milj . suo-m 3 ) jakautuu er i

syvyysalueilla heikosti ja hyvin maatuneeseen osaan seuraavasti :

H1-4

H5-10

Hl-l 0

Koko suo

0,12

0,35

0,4 7

Yli 1 m

0,10

0,34

0,4 4

Yli 2 m

0,04

0,19

0,2 3


Suo soveltuu hyvin polttoturpeen pientuotantoon .

Pahimmat

haitat ovat korkea liekoisuus ja suon rikkonainen muoto . Tuo-

tantokelpoista aluetta on noin 10 ha ja sen tuotantokelpoinen

turvemäärä 0,17 milj . suo-m 3 .

- 54 -

12 . Iivonsuo sijaitsee karttalehdellä 3242 11 (x= 69615 j a

y= 35345) . Suo rajoittuu Ritisenjärveen, peltoihin ja alavaan

moreenimaastoon (kuva 38) . Kulkuyhteydet ovat melko huonot .

Pinta-ala on 73 ha, mistä on yli metrin syvyistä aluetta 28 ha .

Yli kanden metrin turvekerroksia ei tavattu . Tutkimuspisteitä

on 2,3 kpl/10 ha ja syvyysmittauksia on kaikkiaan 4,8 kpl/10 ha .

- 55 -

Vallitsevina suotyyppeinä ovat tupasvillaräme ja suon reu-

noilla eri korpityypit . Ritisenjärven lähellä ja laskuojien var -

rella on vetistä nevakorpea . Puusto on reunoilla keskitiheää j a

tiheää, keskustassa harvaa . Tutkimuspisteistä on avosoilla 3 % ,

rämeillä 61 % ja korvissa 27 % sekä turvekankailla 9 % . Suoalas -

ta on ojitettu noin 30 % lähinnä suon itäosasta . Vedet valuvat

länteen Ritisenlampeen . Kuivatusmahdollisuudet ovat hyvin huonot .

Iivonsuon turvekerrostuman keskipaksuus on 0,9 m . Yli met-

rin syvyisen alueen keskisyvyys on 1,2 m . Suon pohja on muodol-

taan varsin tasainen . Yleisimmät pohjamaalajit ovat savi ja hie-

su, joiden päällä on vajaan puolen metrin liejukerros .

Iivonsuossa on rahkavaltaisia turpeita noin 60 % ja sara-

valtaisia noin 40 % . Yleisimmät turvelajit ovat ErS- (27 %) ,

ShS- (25 %) ja SC-turve (20 %) . Turvekerrostuman keskimaatunei-

suus on 3,2, pintakerroksen 3,0 ja pohjakerroksen 5,0 . Turveker -

kostuman pääosa on heikosti maatunutta ErS- ja ShS-turvetta .

Kohtalaisesti maatunutta turvetta on vain vähän . Liekoisuus on

erittäin alhainen (0,0 %) . Liekoja on eniten syvyysvälillä 0,1 -

0,5 m (0,1 %) .

Iivonsuossa turvemäärä (milj . suo-m 3 ) jakautuu eri syvyys-


H1-4

H5-10

H1-1 0

Koko suo

0,55

0,07

0,6 2

Yli 1 m

0,33

0,01

0,3 4

Yli 2 m

-

-

-

Yli metrin syvyisen alueen turvemäärästä on 2,3 % pohjaturvetta .

Suo ei sovellu polttoturvetuotantoon eikä siitä saa hyvälaa-

tuista kasvuturvettakaan .

- 56 -

13 . Ryönänsuo sijaitsee karttalehdellä 3242 11 (x= 6960 5

y= 35352) . Lahdekkeinen suo rajoittuu loivapiirteiseen moreeni-

maastoon . Keskustassa on umpeenkasvava Kokonlampi . Kulkuyhtey-

det ovat hyvät (kuva 38) . Pinta-ala on 34 ha, mistä on yli met-

rin syvyistä aluetta 15 ha ja yli kahden metrin aluetta ei tavat -

tu . Tutkimuspisteitä on 4,4 kpl/10 ha ja syvyysmittauksia kaik-

kiaan 4,8 kpl/10 ha .

Vallitsevina suotyyppeinä ovat tupasvillaräme ja nevamuuttu -

mat . Puusto on vaihtelevan kokoista ja tiheyksistä . Tutkimus -

pisteistä on avosoilla 15 %, rämeillä 62 % ja korvissa 23 % .

Suoalasta on ojitettu noin 25 % . Vedet valuvat Kokonlampeen j a

sen laskuojaa myöten Kallaveteen . Kuivatusmahdollisuudet ovat

hyvin huonot .

Ryönänsuon turvekerrostuman keskipaksuus on 1,0 m . Yli met -

rin syvysen alueen keskisyvyys on 1,2 m . Tästä on pintakerrost a

0,9 m ja pohjakerrosta 0,3 m . Suon pohja on muodoltaan varsi n

tasainen . Yleisimmät pohjamaalajit ovat savi, moreeni ja hiesu .

Lähes koko suon alueella on turvekerrostuman alla paksuhko lie-

jukerros .

Ryönänsuossa on rahkavaltaisia turpeita noin 56 % ja sara-


naisosuus on 19 % . Yleisimmät turvelajit ovat SC- (25 %), ErS -

(24 %) ja LSC-turve (12 %) . Turvekerrostuman keskimaatuneisuu s

on 4,6, pintakerroksen 3,0 ja pohjakerroksen 6,9 .

Turvekerros-

tuman paksu heikosti maatunut pintakerros on pääosassa ErS-tur -

vetta . Sen alla on noin puolen metrin vahvuinen saravaltaine n

turvekerros ennen liejua . Saravaltaisessa turpeessa on runsaas-

ti eri lisätekijöitä . Liekoisuus on keskimääräinen (2,1 %) .

Liekoja on eniten syvyysvälillä 0,1 - 0,5 m (6,3 %) .

Ryönänsuossa turvemäärä (milj . suo-m 3 ) jakautuu eri syvyys -


H1-4

H5-10

H1-1 0

Koko suo

0,20

0,13

0,3 3

Yli 1 m

0,14

0,04

0,1 8

Yli 2 m

-

-

-

- 57 -


Suo ei kelpaa turvetuotantoon ohuen turvekerroksen ja kui -

vatusvaikeuksien takia . Linjaston alkuosan luonnontilaiset suo -

tyypit voisivat olla paikallisesti merkittäviä suojelukohteita .

14 . Pehmeisensuo sijaitsee karttalehdellä 3242 07 (x= 6959 8

y= 35224) . Suo rajoittuu puoliksi Pehmeinen-järveen, puoliks i

moreenimäkiin (kuva 39) . Kulkuyhteydet ovat huonot . Pinta-ala

on 27 ha, mistä on yli metrin syvyistä aluetta 15 ha . Yli kah-

den metrin syvyisiä alueita ei tavattu . Tutkimuspisteitä on 3, 7

kpl/10 ha ja syvyysmittauksia on kaikkiaan 5,7 kpl/10 ha . Suo

on tutkittu hajapistein .

Vallitsevina suotyyppeinä ovat eri rämetyypit, pääasiass a

isovarpurämemuuttuma (kuva 40) . Puusto on harvaa tai keskitiheää

pinotavara-asteen männikköä . Kaikki tutkimuspisteet ovat rä -

meillä . Suoalasta on ojitettu 90 % . Järven ranta on ojittamat-

ta . Vedet valuvat Pehmeisenjokeen . Kuivatusmahdollisuudet ovat

huonot .

Pehmeisensuon turvekerrostuman keskipaksuus on 1,1 m . Yli


rosta 0,1 m ja pohjakerrosta 1,3 m . Suon pohja on muodoltaan ta -

sainen . Yleisin pohjamaalaji on moreeni . Liejua tavattiin jär-

ven lähellä paksulti, muualla ohut kerros .

Pehmeisensuossa on rahkavaltaisia turpeita noin 96 % ja sa -

ravaltaisia noin 4 % . Puunjäännöksiä sisältävien turpeiden koko -

naisosuus on 6 % . Yleisimmät turvelajit ovat ErS- (30 %), ErCS -

(17 %) ja CS-turve (17 %) . Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on

6,8, pintakerroksen 2,5 ja pohjakerroksen 7,5 . Liekoisuus on

korkea (3,3 %) . Liekoja on eniten syvyysvälillä 0,1 - 0,5 m

(10,0 %) .Pehmeisensuossa turvemäärä (milj . suo- m 3 ) jakautuu eri sy -


H1-4

H5-10

H1-1 0

Koko suo

0,04

0,25

0,2 9

Yli 1 m

0,02

0,19

0,2 1

Yli 2 m

-

-

-


- 60 -

Ohuen turvekerrostuman ja sen kuivatusvaikeuksien vuoks i

suo ei sovellu turvetuotantoon .

15 . Pehmeisenneva sijaitsee karttalehdellä 3242 08 (x=6961 0

ja y= 35225) . Saarekkeinen ja lahdekkeinen suo rajoittuu moreeni -

mäkiin ja eteläosastaan Pehmeinen-järveen (kuva 39) . A-selkälin-

ja on vedetty sähkölinjaa myöten . Kulkuyhteydet ovat huonot .

Suon keskustasta on lähimmälle tielle runsas kilometri . Pinta-

ala on 98 ha, mistä on yli metrin syvyistä aluetta 58 ha ja yl i

kahden metrin 20 ha . Tutkimuspisteitä on 5,4 kpl/10 ha ja sy-

vyysmittauksia on kaikkiaan 8,6 kpl/10 ha .

Vallitsevina suotyyppeinä ovat A-linjastolla varsinaisen

korven muuttuma ja rämemuuttumat . B-linjastolla vallitsevat rä-

memuuttumat (kuva 40) . Puusto on vaihtelevan kokoista ja tiheyk-

sistä . Tutkimuspisteistä on avosoilla 8 %, rämeillä 62 % ja kor -

vissa 26 % sekä turvekankailla 2 % . Suo on ojitettu kokonaan .

Vedet valuvat A-linjaston alueilta Pehmeinen-järveen, muualt a

luoteeseen, Lauas-järviin . Kuivatusmahdollisuudet ovat A-linjas -

tolla huonot, B-linjastolla tyydyttävät .

Pehmeisennevan turvekerrostuman keskipaksuus on 1,3 m . Yl i


rosta 0,5 m ja pohjakerrosta 1,4 m . A-linjaston alkuosa on mata -

la, loppuosassa on turvetta yli 2 m . B-linjaston alueilla on

melko syvä, jyrkkäreunainen allas (kuva 39) . Suon pohja on muo-

doltaan altaat huomioiden melko tasainen . Yleisin pohjamaalaj i

on moreeni . Painanteissa on pienialaisia ohuita liejukerroksia .

Pehmeisennevassa on rahkavaltaisia turpeita noin 48 % ja sa-

ravaltaisia noin 52 % . Ruskosammalturvetta on ohuelti B-linjas-

ton pohjakerroksessa . Puunjäännöksiä sisältävien turpeiden koko-

naisosuus on 23 % . Yleisimmät turvelajit ovat SC- (26 %), LSC -

(14 %) ja CS-turve (12 %) . A-linjaston alussa on puolet turve -

kerroksesta rahkavaltaista turvetta, muualla sitä on vain ohuelt i

pintakerroksessa (kuvat 41 - 43) . Pääosa turvekerrostumasta o n

runsaasti eri lisätekijöitä sisältävää saravaltaista turvetta .

Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,6, pintakerroksen 3,3 j a

pohjakerroksen 6,6 . Maatuneisuus kohoaa kerroksittain pinnast a

pohjaan(kuvat 41 - 43) . Liekoisuus on korkea (3,8 %) . Liekoj a

on eniten syvyysvälillä 0,0 - 0,5 m (5,2 %), mutta niitä on pal -

jon myös syvemällä turvekerrostossa (kuva 40, liite 4) .

- 61 -

Pisteen B 500 turvekerrostumassa kuiva-ainesisältö nouse e

1,5 m :n syvyydessä yli 100 kg :n . Tuhkapitoisuus on alhainen (k a

2,6 %) ja lämpöarvo korkea (ka 23,6 MJ/kg, taulukko 8) .

Pehmeisennevassa turvemäärä (milj . suo-m 3 ) jakautuu eri sy-


H1-4

H5-10

H1-1 0

Koko suo

0,38

0,94

1,3 2

Yli 1 m

0,28

.0, 79

1,0 7

Yli 2 m

0,15

0,39

0,5 4


- 62 -

B-linjaston alueesta on polttoturvetuotantoon soveltuva a

aluetta suon 1,5 m :n syvyinen alue, noin 15 ha . Tällä on tuo-

tantokelpoista turvetta noin 0,30 milj . suo-m 3 . Pahimmat haitat

ovat korkea liekoisuus, heikot kulkuyhteydet ja pohjoisosan kui-

vatusvaikeudet .

- 64 -

16 . Soidinsuo sijaitsee karttalehdellä 3242 07 (x=6957 0

ja Y= 35282) . Kandesta altaasta koostuva suo rajoittuu jyrkkä-

rinteisiin moreenimäkiin .

Kahdessa kohdassa suon reunoja o n

raivattu pelloksi . Kulkuyhteydet ovat pohjoisosaan melko hyvät ,

muualle huonot (kuva 44) . Pinta-ala on 29 ha, mistä on yli met-

rin syvyistä aluetta 20 ha ja yli kahden metrin 11 ha . Tutkimus -

pisteitä on 2,1 kpl/10 ha ja syvyysmittauksia on kaikkiaan 4,5kpl /

10 ha . Suo on tutkittu hajapistein .

Vallitsevina suotyyppeinä ovat erilaiset räme- ja korpimuut-

tumat . Puusto on varsin tiheää, melko järeää sekametsää . Tutki-

muspisteistä on rämeillä 23 % ja korvissa 46 % . Loput ovat tur-

vekankailla ja pelloilla .

Suoalasta on ojitettu 90 % . Vedet va -

luvat Koijokea myöten etelään . Kuivatusmahdollisuudet ovat melk o

hyvät peruskartan tietojen perusteella .

- 66 -

Soidinsuon turvekerrostuman keskipaksuus on 1,6 m . Yli met-

rin syvyisen alueen keskisyvyys on 2,0 m. Tästä on pintakerrosta

0,3 m ja pohjakerrrosta 1,7 m . Suolla on kaksi allasta, joista

eteläisen keskustassa on yli 3 m turvetta . Suon pohja on muodol -

taan tasainen . Yleisimmät pohjamaalajit ovat savi ja moreeni .

Turvekerroksen alla on paksu liejukerros, joka on pisteellä P 3

syvyysvälillä 350 - 500 cm todettu piimaaksi .

Soidinsuossa on rahkavaltaisia turpeita noin 56 % ja sara -


naisosuus on 19 % . Yleisimmät turvelajit ovat CS- (21 %), PrSC-

(19 %) ja S-turve (16 %) . Rahkaturve esiintyy suon pintakerrok-

sessa, puunjäännöksiä on runsaasti keskiosassa ja järviruo'o n

määrä lisääntyy pohjaa kohden . Koijoen lähellä on turvekerros-

tossa runsaasti mineraaliainesta sisältäviä kerroksia . Turveker-

rostuman keskimaatuneisuus on 4,9, pintakerroksen 3,5 ja pohja -

kerroksen 5,1 . Maatuneisuusvaihtelut ovat melko suuret . Liekoi-

suus on korkea (3,6 %) . Liekoja on eniten syvyysvälillä 0,0 -

0,5 m (8,3 %) .

Soidinsuossa turvemäärä (milj . suo-m 3 ) jakautuu eri syvyys -


H1-4

H5-10

H1-1 0

Koko suo

0,07

0,39

0,4 6

Yli 1 m

0,06

0,34

0,4 0

Yli 2 m

0,04

0,24

0,2 7


Epähomogeenisen turvekerroston, korkean liekoisuuden j a

Koijoen ilmeisesti aiheuttaman korkean tuhkapitoisuuden vuoks i

suo soveltuu huonosti polttoturvetuotantoon . Piimaakerrostuman

laajuus on alustavien selvitysten perusteella vain muutama heh-

taari .

17 . Pehkulamminsuo sijaitsee karttalehdellä 3243 08 (x =

69698 ja y= 35240) . Pitkänomainen lahdekkeinen suo rajoittu u

luoteispäässä Haukilampeen, kaakossa alavaan soistuvaan moreeni -

maastoon ja muualla jyrkkärinteisiin moreenimäkiin . Keskustassa

on Pehkulampi . Kulkuyhteydet ovat varsin hyvät uutta metsäauto -

tietä myöten (kuva 45) . Suo on tutkittu hajapistein . Pinta-ala

- 68 -

Pehkulamminsuossa on rahkavaltaisia turpeita noin 17 % j a


kokonaisosuus on noin 19 % . Yleisimmät turvelajit ovat ErS-turv e

(30 %) ja Pr :n ja Sh :n jäännöksiä sisältävät saravaltaiset tur-

peet . Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,6, pintakerrokse n

2,6 ja pohjakerroksen 6,7 . Pehkulammin ympäristössä turvekerros-

to on epähomogeeninen niin turvelajien kuin maatuneisuudenkin suh -

teen. Keski- ja luoteisosassa on turve ohuen rahkavaltaisen pin -

takerroksen jälkeen saravaltaista ja kohtalaisesti maatunutta .

Yläosassa on lisätekijöinä Sh ja alaosassa Pr . Liekoisuus on

keskimääräinen (2,8 %) . Liekoja on eniten syvyysvälillä 0,6 -

1,0 m (4,5 %) .

Pehkulamminsuossa turvemäärä (milj . suo-m3 ) jakautuu eri sy-


H1-4

H5-10

H1-1 0

Koko suo

0,17

0,46

0,6 3

Yli 1 m

0,15

0,38

0,5 3

Yli 2 m

0,04

0,25

0,2 9


Pehkulamminsuon luoteisosa soveltuu polttoturvetuotantoon .

Haittana ovat pienehkö koko, syrjäinen sijainti ja liekoisuus .

Tuotantokelpoinen ala on noin 7 ha ja sen tuotantokelpoinen tur -

vemäärä 0,15 milj . suo-m3 . Turvekerrostumasta ei ole tehty labo -

ratoriomäärityksiä .

18 . Suosaarensuo sijaitsee karttalehdellä 3242 08 (x= 6969 7

ja y= 35231) . Pitkänomainen suo rajoittuu kaakossa alavaan sois -

tuneeseen moreenimaastoon, muualla jyrkähköihin moreenimäkiin .

Kulkuyhteydet ovat uutta metsäautotietä myöten kaakkoisosaan hy -

vät, muualle heikot (kuva 45) . Suo on tutkittu hajapistein .

Pinta-ala on noin 34 ha, mistä on yli metrin syvyistä aluetta 2 4

ha ja yli kahden metrin 11 ha . Tutkimuspisteitä on 2,6 kpl/10 ha


Vallitsevina suotyyppeinä ovat sararäme- ja korpirämemuuttu -

ma . Reunoilla on varsinaisen korven muuttumaa . Puusto on harvaa

tai keskitiheää, taimikosta kasvatusmetsään . Tutkimuspisteistä

- 69 -

on rämeillä 73 %, korvissa 22 % ja muita 5 % . Suo on ojitettu

koko alaltaan . Vedet valuvat lähes koko suolta kaakkoon, Karhu-

puroon . Kuivatusmahdollisuudet ovat karttatarkastelun perusteel -

la hyvät .

Suosaarensuon turvekerrostuman keskipaksuus on 1,5 m . Yl i


rosta 1,0 m ja pohjakerrosta 0,9 m . Kaakkoisosaa lukuun ottamat -

ta suo syvenee nopeasti reunoistaan . Suon pohja on muodoltaan

melko tasainen . Yleisin pohjamaalaji on moreeni . Liejua on hy-

vin ohut kerros luoteispäässä .

Suosaarensuossa on rahkavaltaisia turpeita noin 25 % ja sa-

ravaltaisia noin 75 % . Puunjäännöksiä sisältävien turpeiden ko-

konaisosuus on noin 17 % . Yleisimmät turvelajit ovat SC- (26 % )

ja ShCS-turve (10 %) . Lisätekijöitä on runsaasti . Turvekerros-

tuman keskimaatuneisuus on 4,7, pintakerroksen 3,8 ja pohjaker-

roksen 5,9 . Saravaltaisessa turvekerrostossa on yläosan yleisi n

lisätekijä suoleväkkö (Sh) ja alaosan puun ja varvun jäännökset .

Maatuneisuus vaihtelee, mutta yleensä se on H4-6 . Liekoisuus on

keskimääräinen (2,9 %) . Liekoja on eniten syvyysvälillä 0,6 -

1,0 m (4,5 %) .

Suosaarensuossa turvemäärä (milj . suo-m3 ) jakautuu eri sy-


H1-4

H5-10

H1-1 0

Koko suo

0,29

0,23

0,5 2

Yli 1 m

0,24

0,22

0,4 6

Yli 2 m

0,13

0,16

0,2 9


Suon keski- ja luoteisosasta kelpaa polttoturvetuotantoo n

noin 10 ha . Tämän alueen tuotantokelpoisen turpeen määrä on noi n

0,20 milj . suo-m 3 . Turvekerrostumasta ei ole tehty laboratorio-

määrityksiä .

19 . Palossuo sijaitsee karttalehdellä 3331 04 (x= 69826 j a

y= 35122) . Suo rajoittuu varsin lohkareiseen moreenimaastoon .

Kulkuyhteydet ovat metsäautotietä myöten hyvät (kuva 46) . Pinta-

ala on noin 40 ha, mistä on yli metrin syvyistä aluetta 21 ha j a

yli kahden metrin 11 ha . Tutkimuspisteitä on 4,8 kpl/10 ha j a

syvyysmittauksia on kaikkiaan 8,8 kpl/10 ha .

- 73 -

0,5 m heikosti maatunutta rahkaturvetta ; muualla pintakerros on

ohut tai puuttuu kokonaan . Liekoisuus on korkea (3,6 %) . Lie-

koja on eniten syvyysvälillä 0,6 - 1,0 m (5,8 %) . Koko turveker-

rosto on varsin liekoinen (kuvat 47 ja 48) .

Palossuossa turvemäärä (milj . suo-m 3 ) jakautuu eri syvyys -


H1-4

H5-10

H1-1 0

Koko suo

0,09

0,48

0,5 8

Yli 1 m

0,07

0,38

0,4 6

Yli 2 m

0,06

0,25

0,3 1


Suon turvekerrosto kelpaa kohtalaisen hyvin polttoturvetuo -

tantoon . Pahimmat haitat ovat korkea liekoisuus, pohjan epäta-

saisuus ja suon syrjäinen sijainti . Tuotantoon kelvollinen alue ,

suon yli 1 m :n syvyinen alue, on noin 20 ha ja sen käyttökelpoi-

sen turpeen määrä noin 0,34 milj . suo-m 3 .

20 . Köttikorpi sijaitsee karttalehdellä 3331 05 (x= 6990 4

ja y= 35122) . Pyöreähkö suo rajoittuu jyrkkärinteisiin lohkarei -

siin moreenimäkiin . Keskustassa on iso mineraalimaan saareke (ku-

va 49) . Kulkuyhteydet ovat hyvin huonot . Lähimmälle kylätielle

on matkaa yli kilometri . Pinta-ala on noin 19 ha, mistä on yl i

metrin syvyistä aluetta 8 ha ja yli kahden metrin 4 ha . Tutki-

muspisteitä on 2,1 kpl/10 ha ja syvyysmittauksia on kaikkiaan

4,2 kpl/10 ha . Suo on tutkittu hajapistein .

Vallitsevina suotyyppeinä ovat reunoilla ja pohjoisosass a

varsinainen korpi, ruoho- ja heinäkorpi sekä korpiräme . Etelä-

osassa on vähän rahkanevaa ja pääasiassa tupasvilla- ja rahkarä -

mettä . Puusto on reunoilla ja pohjoisosassa tiheää ja osaks i

paljaaksi hakattua . Eteläosassa puusto on keskitiheää ja kitu -

kasvuista . Suo on ojittamatta, mutta ojalinjat on vedetty . Ve-

det valuvat pohjoiseen ja luoteeseen . Kuivatusmahdollisuudet

ovat pohjoisosassa hyvät, eteläosan koko turvekerrostuma on vai -

kea kuivattaa .

Köttikorven turvekerrostuman keskipaksuus on 1,4 m . Yli met-

rin syvyisen alueen keskisyvyys on 2,4 m . Tästä on pintakerrost a

0,6 m ja pohjakerrosta 1,8 m. Pohjoisosa on matala ja eteläosa

- 74 -

syvä (kuva 49) . Yleisimmät pohj amaalaj it ovat moreeni ja hiesu .

Eteläosan syvänteissä on paksuhko liejukerros .

Köttikorvessa on rahkavaltaisia turpeita noin 71 % ja sara -


naisosuus on noin 33 % . Yleisimmät turvelajit ovat ErS- (33 %) ,

LSC- (21 %) ja LCS-turve (11 %) . Turvekerrostuman keskimaatunei-

suus on 5,3, pintakerroksen 2,9 ja pohjakerroksen 6,1 . Suon matala-turpeiset alueet koostuvat pääasiassa puunjäännösturpeista .

Eteläosan syvällä alueella on pintakerros H2-4-maatunutta rah-

ka- ja tupasvillarahkaturvetta . Syvemällä on tiheään maatunei-

suusvaihteluita . Noin 3 m :n syvyydessä lisääntyy turpeessa saran ,

suoleväkön ja pohjalla myös kortteen jäännöksien määrä . Liekoi-

suutta ei määritetty .

Köttikorvessa turvemäärä (milj . suo-m 3 ) jakautuu eri syvyys -


H1-4

H5-10

H1-1 0

Koko suo

0,06

0,20

0,2 7

Yli 1 m

0,05

0,14

0,1 9

Yli 2 m

0,04

0,10

0,14

- 76 -

Mustakorven turvekerrostuman keskipaksuus on 0,9 m . Yl i


rosta 0,2 m ja pohjakerrosta 1,4 m . Suon pohja on muodoltaan hie -

man epätasainen . Yleisimmät pohjamaalajit ovat moreeni ja hiekka .

Mustakorvessa on rahkavaltaisia turpeita noin 57 % ja sara -

valtaisia noin 43 % . Puunjäännöksiä sisältävien turpeiden koko -

naisosuus on noin 55 % . Yleisimmät turvelajit ovat LCS- (27 s)',LSC- (25 %) ja ErCS-turve (21 %) . Turvekerrostuman keskimaatu -

neisuus on 5,8, pintakerroksen 4,0 ja pohjakerroksen 6,4 . Lie -

koisuus on korkea (3,5 %) .

Mustakorvessa turvemäärä (milj . suo-m 3 ) jakautuu eri syvyys -


H1-4

H5-10

H1-1 0

Koko suo

0,09

0,26

0,3 5

Yli 1 m

0,02

0,16

0,1 8


Ohuen turvekerroksen ja rikkonaisen muodon takia suo ei kel -

paa turvetuotantoon .

22 . Pöytäsuo sijaitsee karttalehdellä 3242 08 (x= 6962 3

y= 35277) . Lahdekkeinen suo rajoittuu eteläpäästä peltoon, muu -

alla moreenimäkiin . Kulkuyhteydet ovat huonot . Pinta-ala on noin

16 ha, mistä on yli metrin syvyistä aluetta 5 ha ja yli kahden met-

rin 2 ha . Tutkimuspisteitä on 0,6 kpl/10 ha ja syvyysmittauksia

on kaikkiaan 5,0 kpl/10 ha .

Vallitsevina suotyyppeinä ovat varsinaisen korven ja korpi -

rämeen ojikot . Puusto on tiheää ainespuumetsikköä . Suo on oji-

tettu kokonaan ja vedet valuvat pohjoiseen, Kaukaanjokeen . Kui -

vatusmahdollisuudet ovat pohjoisosan syvännettä lukuun ottamatt a

hyvät .

Pöytäsuon turvekerrostuman keskipaksuus on 1,2 m . Yli met-


2,3 m ja pohjakerrosta 0,1 m . Keski- ja eteläosassa turvekerros

on ohut (kuva 51) . Suon pohja on muodoltaan epätasainen . Ylei-

simmät pohjamaalajit ovat moreeni ja hiesu .

Pöytäsuossa on rahkavaltaisia turpeita noin 71 % ja saraval -

taisia noin 29 % . Puunjäännöksiä sisältävien turpeiden kokonais-

- 79 -

Riitasuossa on rahkavaltaisia turpeita noin 43 % ja saraval -taisia noin 57 % . Puunjäännöksiä sisältävien turpeiden kokonais-osuus on noin 21 % . Yleisimmät turvelajit ovat ShEqSC- (18 %) ,

ShEqC- (12 %), LEqCS- (16 %) ja ErS-turve (12 %) . Lisätekijöidenosuus on huomattavan suuri . Turvekerrostuman keskimaatuneisuu s

on 5,7, pintakerroksen 4,0 ja pohjakerroksen 6,5 . Turvekerrostu-

man pinnasta puoliväliin asti on H4-6 maatunutta suoleväkön j a

kortteen jäännöksiä sisältävää sara- ja rahkasaraturvetta . Pohja-osa on hyvin maatunutta puunjäännösturvetta . Liekoisuus on keski-määräinen (2,6 %) . Liekoja on eniten syvyysvälillä 1,1 - 1,5 m(3,6 %) .

Riitasuossa turvemäärä (milj . suo-m 3 ) jakautuu eri syvyys -alueilla heikosti ja hyvin maatuneeseen osaan seuraavasti :

H1-4

H5-10

H1-1 0

Koko suo

0,07

0,14

0,2 1Yli 1 m

0,07

0,13

0,2 0Yli 2 m

0,05

0,07

0,1 2


Riitasuo soveltuu polttoturpeen pientuotantoon . Haittana

ovat suon poikki kulkeva rantatie ja suon hieman syrjäinen sijain -

ti . Tuotantokelpoinen ala on noin 8 ha ja sen käyttökelpoisen

turpeen määrä noin 0,14 milj . suo-m 3 . Suon turvekerrostumasta e i

ole tehty laboratoriomäärityksiä .

24 . Heinälamp i sijaitsee karttalehdellä 3244 03 (x= 6976 5

ja 35456) . Kapea suo rajoittuu lampiin, moreeniselänteisiin j a

peltoihin (kuva 53) . Suurin osa suosta on raivattu pelloiksi .

Kulkuyhteydet ovat tilusteitä myöten tyydyttävät . Pinta-ala on

noin 33 ha, mistä on yli metrin syvyistä aluetta 13 ha ja yl i

kahden metrin 5 ha . Tutkimuspisteitä on 0,6 kpl/10 ha ja syvyys -

mittauksia on kaikkiaan 2,7 kpl/10 ha . Suo on tutkittu hajapis -

tein .

Vallitsevina suotyyppeinä ovat turvekankaat ja korpiojikot .

Suo on ojitettu kauttaaltaan . Vedet valuvat länteen ja kuivatus -

mahdollisuudet ovat peruskartan perusteella enintään tyydyttävät .

Turvekerrostuman keskipaksuus on 1,1 m . Yli metrin syvyise n

alueen keskisyvyys on 1,8 m . Tästä on pintakerrosta 0,2 m ja poh-

82 -

TULOSTEN TARKASTEL U

Soiden esiintyminen ja tutkittu suoal a

Kuopiossa soiden esiintyminen keskittyy kunnan etelä- j a

lounaisosaan (kuva 1, sivulla 4) . Alue ei ole kovin soistunut-

ta, sillä esim . karttalehtien 3242 07-08 alueella soiden osuu s

maa-alasta on vain 13 - 15 % . Suot ovat verraten pienikokoisi a

(liite 1), lahdekkeisia ja saarekkeisia . Ne sijaitsevat useim-

miten jyrkkärinteisten moreenimäkien välisissä painanteissa .

Kallaveden läheisyydessä on myös joitakin ohutturpeisia, järven -

lahtien umpeenkasvun seurauksena syntyneitä soita (esim . suo t

12 ja 1 3) .

Tutkittujen 25 suon yhteenlaskettu pinta-ala on 979 ha .

Siitä on yli metrin syvyistä aluetta 601 ha (61 %) ja yli kahde n

metrin syvyistä aluetta 278 ha (28 %, liite 1) . Soiden ohuttur-

peiset reuna-alueet ovat pieniä ja turvekerros paksunee nopeast i

reunoilta keskustaan mentäessä . Tutkittuihin soihin sisältyvä t

kaikki Kuopion alueen yli 20 ha :n suuruiset suot (Lappalainen j a

Häikiö 1984) .

Suotyypit

Tutkimuspisteistä 62 % on rämeillä, 26 % korvissa ja vai n

5 % avosoilla (liite 3) . Suot ovat valtaosalta metsäisiä j a

puusto on melko tiheä . Selvästi yleisin suotyyppi on tupasvil -

larämeen muuttuma (22 % tutkimuspisteistä) . Useimmat suot on

lähes kokonaan ojitettu . Vanhahkon ojituksen ja lannoitukse n

johdosta useimmat suotyypit ovat muuttumia (66 %) tai ojikoita

(16 %) . Turvekankaiksi ehtineiden osuus on noin 6 % . Pitkälle

muuttuneiden suotyyppien alkuperäinen tyyppi on hankala määrit -

tää .

Merkittävimpiä luonnontilaisia osia on Kinnulanmäensuon

(n :o 6) keskustassa ja Ryönänsuon (n :o 13) pohjoisosassa . Näi-

den on katsottu olevan mahdollisia suojelukohteita esim, paikal -

lista opetuskäyttöä varten (kuva 55), sillä jo perustettujen suo -

luonnon suojelukohteiden lisäksi ei alueella ole muita laajempi a

potentiaalisia soidensuojelukohteita .

- 83 -

Turvekerrrostumien paksuus ja maatuneisuus sekä turvemäär ä

Tutkittujen soiden keskisyvyys on vain 1,5 m (liite 1) .

Vaihteluväli on suuri : 0,6 - 2,5 m . Ohutturpeisimpia ovat em .

umpeenkasvusuot . Pintakerrosta on keskimäärin 0,4 m ja pohja -

kerrosta 1,1 m . Yli yhden metrin syvyisten alueiden keskisyvyy s

on 2,1 m, mistä on pintakerrosta 0,6 m ja pohjakerrosta 1,5 m .

Suurimmat tavatut turvepaksuudet ovat noin 5 m .

Turpeen keskimaatuneisuus on 5,5 . Pintakerroksen keski-

maatuneisuus on keskimäärin 3,2 ja pohjakerroksen 6,4 . Turve-

kerrostumat ovat yleensä melko pitkälle maatuneita . Suokohtai-

sesti on lähes 6,5 :kin luokkaa olevia keskiarvoja ja toisaalt a

ohutturpeisissa umpeenkasvusoissa on keskimaatuneisuus 3-4 (lii -

te 1) . Harvoin maatuneisuus kasvaa tasaisesti pinnasta pohjaa n

päin . Usein esiintyy kerroksittaista vaihtelua .

Vehmasmäen-Kurkimäen alueen soissa on noin 0,5 m :n paksui-

nen heikosti maatunut pintakerros, kohtalaisesti ja hyvin maatu -

nut keskiosa ja heikosti maatunut pohjaosa .

Tutkittujen soiden yhteenlaskettu turvemäärä on 15,06 milj .

suo-m 3 . Pintakerroksen osuus on 4,33 milj . suo-m3 ja pohjaker-

roksen 10,73 milj . suo-m3 . Yli metrin syvyisellä alueella o n

turvetta 12,62 milj . suo-m 3 eli 84 % koko turvemäärästä . Pinta-

kerroksen osuus on 3,38 milj . suo-m 3 (22 %) ja pohjakerrokse n

9,24 milj . suo-m 3 (61 %) . Yli kahden metrin syvyisellä alueella

on turvetta 8,07 milj . suo-m 3 (54 %) ja siitä on pintakerrosta

1,96 milj . suo- m 3 (13 %) ja pohjakerrosta 6,11 milj . suo-m3 (41 %) .

Turvelajijakauma

Soiden turvemäärästä on rahkavaltaista turvetta 11,5 milj .

suo-m 3 eli 64 % ja saravaltaista 6,75 milj . suo-m3 eli 36 % .

Turvelajien jakauma on laaja (liite 2) . Yleisimmät ovat tupas-

villarahka- (ErS, 15 %), puusararahka- (LCS, 11 %), sararahka-

(CS, 9 %), puurahkasara- (LSC, 9 %), tupasvillasararahka- (ErCS ,

8 %) ja rahkasaraturve (SC, 8 %) . Puunjäännöksiä sisältävie n

turpeiden osuus on 27 % . Tupasvillan jälkeen yleisimmät lisäte-

kijät ovat järviruoko (Pr) ja suoleväkkö (Sh) .

Rahkavaltaisia turpeita on yleensä turvekerrostojen pinta-

ja keskiosassa . Saravaltaisia on eniten keski- ja pohjaosassa .

8 4

Aivan pohjalla voi olla myös heikosti maatunutta rahkavaltaist a

tai ruskosammalrahkaturvetta . Puuturpeita on runsaiten soide n

reunaosissa . Tupasvillan jäännöksiä on eniten turvekerrostoje n

pinta- ja keskiosassa, järviruokoa taas pohjaosassa .

Polttoturvetuotannon kannalta on parasta hyvin maatunu t

saravaltainen turve, kasvuturvetuotannon kannalta heikosti maa-

tunut rahkaturve . Heikosti ja toisaalta hyvin maatunut sara -

turve eivät sovellu palaturvetuotantoon, koska niistä valmistet -

tu pala ei pysy koossa .

Liekoisuu s

Turvekerrostumien liekoisuus on useimmiten korkea (liite 4) .

Isommista soista vain Kelkunsuossa (n :o 4) ja Kukkonevassa (n :o 5 )

on vähän liekoja . Ohutturpeiset umpeenkasvusuot sisältävät luon-

nollisesti vähän liekoja . Yleensä suon pintaosa metrin syvyyteen

asti on turvekerrostuman liekoisin osa, mutta liekoja voi esiin-

tyä runsaasti syvemmälläkin, kuten on Suurisuossa (n :o 5) ja Peh-

meisennevassa (n :o 15) . Yli yhden metrin ja yli kahden metrin

syvyisten alueiden liekoisuuksissa ei ole oleellisia eroja . Tämä

johtuu soiden pienestä koosta . Ne ovat olleet metsäisiä koko ke-

hityksensä ajan .

Turvetuotantoa haittaavana pidetään yli 3 % :n liekoisuutta .

Tällaisia ovat useimpien soiden turvekerrostot .

Turpeen fysikaaliset ja kemialliset ominaisuudet

Laboratoriotutkimuksia tehtiin 9 näytesarjasta . Tutkittu-

ja näytteitä oli kaikkiaan 136 kpl . Tulokset on koottu tauluk-

koon 9 . Keskiarvoja laskettaessa on pohjimmaisin runsastuhkai-

nen näyte jätetty huomioimatta .

Kaikkien näytteiden pH-luvun keskiarvo on 4,2 vaihteluväli n

ollessa 2,9 - 5,6 . Rahkavaltaiset turvekerrostot ovat happamam-

pia kuin saravaltaiset . pH kasvaa yleensä pinnasta pohjaan päin .

Saravaltaisissa turvekerrostoissa pH :n vaihteluväli on pienemp i

kuin rahkavaltaisissa .

- 86 -

Soveltuvuus turvetuotantoon

Yhteenveto polttoturvetuotantoon soveltuvista suoalueist a

on taulukossa 10 . Tarkemmat tiedot ovat suoselostusten yhtey-

dessä .

Taulukko 10 . Polttoturvetuotantoon soveltuvat suot .

Polttoturvetuotantoon soveltuvan aluee nSuo

pinta- keski- tuotantokelp . tuotantokelp . keskim .

Turpeen energia sisältö

ala

syv .

turvemäärä 3

kuiva-ainem . tuhkapit . kuivana 50 % :n kost . 30 % :n kost .

(ha)

(m)

(milj . suo-m )

(1000 t)

(%)

(milj .GJ)

(milj .GJ)

(milj .GJ )

1 . Turvesuo

25

1,6

0,40

40

3,6

0,89

0,79

0,8 54.Kelkunsuo

15

2,3

0,35

24

2,3

0,49

0,43

0,465.Suurisuo

30

2,3

0,70

57

1,6

1,20

1,06

1,1 48.Vehmassuo

45

2,2

1,00

90

3,0

2,03

1,80

1,9 39.Tetrisuo

40

2,3

0,90

69

2,5

1,51

1,35

1,4 5

10.Tarvaisneva

5

1,8

0,09

10

2,3

0,21

0,19

0,2 011.Vasaralamminsuo

10

1,7

I

0,17

17**

-

0,35**

0,32**

0,34* *15 . Pehmeisenneva

15

2,0

0,30

30

2,6

0,67

0,59

0,6 317.Pehkulamminsuo

7

2,1

0,15

14*

-

0,31*

0,27*

0,29 *18.Suosaarensuo

10

2,0

0,20

38*

-

0,83*

0,74*

0,79*

19.Palossuo

20

1,7

0,34

31*

-

0,68*

0,60

0,6423 . Riitasuo

8

1,7

0,14

13*

-

0,28*

0,25*

0,27 *

Yhteensä

230

4,74

433

9,45

8,39

8,9 9

* laskelmissa on käytetty laboratoriotulosten keskiarvoj a** laskelmissa on käytetty Tarvaisnevan tuloksi a

Tuotantokelpoiseksi alaksi on yleensä rajattu suon yl i

1,5 m:n syvyinen osa . Tuotantokelpoista turvemäärää lasketta-

essa on keskisyvyydestä vähennetty tuotannossa suon pohjall e

jäävän kerroksen osuus ja pinnasta mahdollisesti poistettava n

kerroksen osuus . Laboratoriomäärityksiin perustuvien suokuuti-

on keskimääräisten kuiva-ainemäärien perusteella on laskettu

tuotantokelpoiset kuiva-ainemäärät . Koska kaikista polttoturve-

tuotantoon soveltuvista soista ei ollut käytettävissä laborato-

riotuloksia, on näiden kohdalla laskelmissa käytetty koko ai-

neiston keskiarvoja, tai läheisen, turvekerrostoltaan samanlai-

sen suon keskiarvoja . Lämpöarvomäärityksiin perustuen on edel-

leen laskettu kerrostumien energiasisällöt kuivalle, 50 % :n j a

30 % :n kosteudessa oleville turpeille . Kuivan ja tietyssä tuo-

tantokosteudessa olevan turpeen energiasisällöt voidaan laskea

kaavoista 1 ja 2 :

- 87 -

E = Nsuo-m3. Dd . Hu

(1 )

E = Nsuo-m 3 . Dd . (100/100 - K) . Hu

(2 )

E = energiasisältö, Nsuo-m 3 = suokuutioiden määrä, Dd = suokuu-

tion kuiva-ainemäärä (kg/m 3 ), Hu = kuivan turpeen teholline n

lämpöarvo (MJ/kg), HC = kosteudessa K (%) olevan turpeen tehol-

linen lämpöarvo (MJ/kg), K = turpeen kosteus (%) .

Polttoturvetuotantoon soveltuvaa aluetta on 12 suolla yh -

teensä 230 ha . Tämä on 23,5 % tutkitusta suoalasta . Tuotanto-

kelpoinen turvemäärä on 4,74 milj . suo-m 3 . Tässä määrässä on

kuiva-ainetta noin 433 000 tonnia . Yhteenlaskettu energiasisäl -

tö on 50 % :n tuotantokosteudelle laskettuna noin 8,4 milj . GJ

eli noin 2,3 milj . MWh ja 30 % :n tuotantokosteudelle laskettun a

noin 9,0 milj . GJ eli noin 2,5 milj . MWh . Tuotantokelpoisella

alueella on yhtä hehtaaria kohden keskimäärin 20 600 suo-m 3 tur -

vetta, 1880 tonnia kuiva-ainetta ja 36 500 GJ eli 10 100 MWh

energiaa (50 % :n kosteudessa) .

Polttoturvetuotantoon kelvolliset suot sijaitsevat "keski -

tetysti" Vehmasmäen-Kurkimäen alueella (kuva 55) . Tuotantokel-

poiset alueet ovat Tetrisuota ja Vehmassuota lukuunottamatt a

pieniä, joten tilakohtainen tai pientuotanto soveltuu niill e

parhaiten . Tuotantotapana voi olla jyrsin- tai palatuotanto .

Yksinomaan kasvuturvetuotantoon soveltuvaa aluetta e i

näissä soissa ole . Polttoturvetuotantoon soveltuvissa soiss a

on jonkin verran maatumatonta pintakerrosta, joka poistetaan

ennen polttoturvetuotantoa . Tämä pintaturve soveltuu maatalou-

den kuivikekäyttöön, maanparannusaineeksi tai seulottuna luokit-

telemattomaksi kasvuturpeeksi .

-

-72 ,

p : .31nttuLveLuoLntm:11 :a =';on. r .o-;9ncicluun zoveltuva t

suoalllet .

- 89 -

KIRJALLISUUTTA

Lappalainen, E ., Sten, C-G ., Häikiö, J ., 1978 :

Turvetutkimusten maasto-opas . Geologinen tutkimuslaitos ,

Opas n :o 6 ., 46 s .

Lappalainen, E . ja Häikiö, J . 1984 . Suomen suovarat .

Geologian tutkimuskeskus, raportti P 13 .4/84/148, 76 s .

Yhteenveto Kuopion soista

HH~

Kuopion soiden

turve laj i j akauma

rHHHmm

Kuopion soiden

suotyyppijakauma

tiHH

F- 3t~J

w

LIITE 4

Kuopion soiden

liekoisuus

Suotyyppi- ja liekoisuuskartta

HHIRmu

Suotyyppi

1-31230

Lieko-osumat (kpl l syvyysväleillä

19

Suon syvyyskäyrä0-0,5 , 0,5-1,0 ,1,0-1,5 jo 1,5- 2,0m

U7

geologian tutkimuskeskus maaperäosasto, raportti p …tupa.gtk.fi/raportti/turve/ttr_169.pdf ·...

Documents