geologian tutkimuskeskus tutkimusraportti...

Pääkaupunkiseudun maaperän taustapitoisuudet

Summary: Geochemical Baselines in the Helsinki Metropolitan Area

Timo Tarvainen, Tarja Hatakka, Antti Salla, Jaana Jarva,Paula Pitkäranta, Harri Anttila ja Leena Maidell-Münster

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS

Tutkimusraportti 201 2013

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS GEOLOGICAL SURVEY OF FINLAND Tutkimusraportti 201 Report of Investigation 201

Timo Tarvainen1, Tarja Hatakka1, Antti Salla2, Jaana Jarva1,Paula Pitkäranta3, Harri Anttila4 ja Leena Maidell-Münster3

Pääkaupunkiseudun maaperän taustapitoisuudet

Summary: Geochemical Baselines in the Helsinki Metropolitan Area

Geologian tutkimuskeskus1

Helsingin kaupungin ympäristökeskus2

Vantaan kaupungin ympäristökeskus3

Espoon kaupungin ympäristökeskus4

Ne kuvat, joissa ei mainita tekijää, ovat julkaisun kirjoittajien tekemiä.

Kansikuva: Malminkartanon täyttömäki, Helsinki. Kuva: Timo Tarvainen, GTKFront cover: Malminkartano hill (man-made ground). Photo: Timo Tarvainen, GTK

ISBN 978-952-217-251-8 (nid.)ISBN 978-952-217-252-5 (PDF)

ISSN 0781-4240

Taitto: Elvi Turtiainen OyPainopaikka: Tammerprint Oy

Espoo 2013

Tarvainen, T., Hatakka, T., Salla, A., Jarva, J., Pitkäranta, P., Anttila, H. & Maidell-Münster, L. 2013. Pääkaupunkiseudun maaperän taustapitoisuudet. Summary: Geochemical Baselines in the Helsinki Metropolitan Area. Geological Survey of Finland, Report of Investigation 201, 91 pages, 28 figures, 54 tables and 4 appendices.

This report summarizes the results of seven soil geochemical baseline mapping projects carried out in the Helsinki Metropolitan Area by the cities of Helsinki, Espoo and Vantaa and the Geological Survey of Finland during 1996–2011. Samples were taken of humus and minerogenic soils from natural soils around urban centres, within urban areas and from man-made ground. In most cases, the analysis of mineral soil and humus samples was based on aqua regia extraction and concen-trated nitric acid extraction, respectively. Concentrations of PAH and PCB compounds as well as PCDD/F compounds were determined from a limited number of samples.

The upper recommended limits of baseline variation (SSTP) are calculated for selected urban soil types. The Helsinki Metropolitan Area belongs to the South Finland arsenic province, charac-terized by relatively high natural arsenic concentrations in soils. The upper recommended limit of baseline variation for arsenic exceeds the national threshold value (Decree 214/2007) both in urban soils and in natural soils in the Helsinki Metropolitan Area. In addition to arsenic, baseline concentrations of Hg, Pb and Zn exceed the threshold values in some urban soils in the Hel-sinki Metropolitan Area. The upper recommended limits of baseline variation in Co, Cr, Ni and V exceed the threshold values in natural clay soils. The upper recommended limits of Pb and Sb exceed the threshold values in humus.

Keywords (GeoRef Thesaurus, AGI): environmental geology, geochemical surveys, baseline studies, soils, humus, chemical elements, arsenic, heavy metals, background level, Helsinki, Espoo, Vantaa, Finland

Timo Tarvainen, Tarja Hatakka, Jaana JarvaGeological Survey of FinlandP.O. Box 96FI-02151 ESPOOFinland

Antti SallaEnvironment CentreP.O. Box 500FI-00099 CITY OF HELSINKI

Paula Pitkäranta, Leena Maidell-MünsterCity of Vantaa / Environment CentrePakkalankuja 5FI-01510 VANTAA

Harri AnttilaEnvironment CentreP.O.Box 44FI-02070 CITY OF ESPOO

E-mail: [email protected], [email protected], [email protected], [email protected], [email protected], [email protected]

mailto:[email protected]





Tarvainen, T., Hatakka, T., Salla, A., Jarva, J., Pitkäranta, P., Anttila, H. & Maidell-Münster, L. 2013. Pääkaupunkiseudun maaperän taustapitoisuudet. Summary: Geochemical Baselines in the Helsinki Metropolitan Area. Geologian tutkimuskeskus, Tutkimusraportti 201, 91 sivua, 28 kuvaa, 54 taulukkoa ja 4 liitettä.

Geologian tutkimuskeskus (GTK) sekä Helsingin, Espoon ja Vantaan kaupungit ovat tehneet yh-teensä seitsemän maaperän taustapitoisuuskartoitusta pääkaupunkiseudulla vuosina 1996–2011. Näytteitä on otettu humuksesta ja mineraalimaasta taajamien ulkopuolelta, taajamien luonnon-mailta sekä täyttömailta. Humuksen alkuainepitoisuudet on määritetty pääosin väkevästä typpi-happouuttosta ja mineraalimaiden alkuainepitoisuudet kuningasvesiuutosta. Lisäksi PAH-, PCB- ja PCDD/F-yhdisteiden pitoisuuksia on määritetty muutamista näytteistä.

Taustapitoisuuskartoituksien perusteella joillekin taajamien maalajeille on laskettu suurimmat suositellut taustapitoisuusarvot. Pääkaupunkiseutu kuuluu Etelä-Suomen arseeniprovinssiin, jolle on tyypillistä keskimääräistä suuremmat luontaiset arseenipitoisuudet. Arseenin lisäksi elohopean, lyijyn ja sinkin suurimmat suositellut taustapitoisuudet ovat paikoin suurempia kuin PIMA-asetuksen (214/2007) kynnysarvot taajamien puistoissa ja täyttömailla. Taajamien ulko-puolella koboltin, kromin, nikkelin ja vanadiinin suurimmat suositellut taustapitoisuudet ovat kynnysarvoa suurempia savikoilla. Humuksessa lyijyn ja antimonin suurimmat suoritellut tausta-pitoisuusarvot ovat kynnysarvoa suuremmat.

Asiasanat (Geosanasto, GTK): ympäristögeologia, geokemialliset tutkimukset, perustilan kartoi-tus, maaperä, humus, alkuaineet, arseeni, raskasmetallit, taustapitoisuus, Helsinki, Espoo, Vantaa, Suomi

Timo Tarvainen, Tarja Hatakka, Jaana JarvaGeologian tutkimuskeskusPL 9602151 ESPOO

Antti SallaHelsingin kaupungin ympäristökeskusPL 50000099 Helsingin kaupunki

Paula Pitkäranta, Leena Maidell-MünsterVantaan kaupungin ympäristökeskusPakkalankuja 5 01510 Vantaa

Harri AnttilaYmpäristökeskusPL 4402070 ESPOON KAUPUNKI

E-mail: [email protected], [email protected], [email protected], [email protected], [email protected], [email protected]







4

Geologian tutkimuskeskus, Tutkimusraportti 201 – Geological Survey of Finland, Report of Investigation 201, 2013Timo Tarvainen, Tarja Hatakka, Antti Salla, Jaana Jarva, Paula Pitkäranta, Harri Anttila ja Leena Maidell-Münster

4

SISÄLLYSLUETTELO – CONTENTS

1 JOHDANTO..............................................................................................................................................6

2 TUTKIMUSALUE ...................................................................................................................................9 2.1 Kallioperä ............................................................................................................................................. 9 2.2 Maaperä .............................................................................................................................................. 10 2.3 Ihmisen toiminta .............................................................................................................................. 11

3 VALTAKUNNALLISET GEOKEMIALLISET TUTKIMUKSET ...................................................11

4 SUURIN SUOSITELTU TAUSTAPITOISUUS .................................................................................12

5 ESPOON MAAPERÄN TAUSTAPITOISUUDET ...........................................................................13 5.1 Johdanto ............................................................................................................................................ 13 5.2 Materiaalit ja menetelmät ............................................................................................................... 14 5.2.1 Näytteenotto ...........................................................................................................................14 5.2.2 Esikäsittely ja analytiikka .....................................................................................................17 5.2.3 Laadunvarmistus ja tilastolliset menetelmät......................................................................17 5.3 Espoon maaperän taustapitoisuustutkimuksen tulokset ja tulosten tarkastelu ...................... 18 5.3.1 Alkuaineiden pitoisuudet humuksessa ...............................................................................18 5.3.2 Alkuaineiden pitoisuudet Espoon maaperässä taajamien ulkopuolella .........................18 5.3.3 Alkuaineiden pitoisuudet Espoon taajamien maaperässä ...............................................26 5.3.4 PCB- ja PAH-pitoisuudet Espoon taajamien maaperässä ...............................................30

6 HELSINGIN MAAPERÄN TAUSTAPITOISUUDET .....................................................................31 6.1 Johdanto ............................................................................................................................................ 31 6.2 Materiaalit ja menetelmät ............................................................................................................... 32 6.2.1 Näytteenottopaikat, näytetyypit ja näytemäärät ................................................................32 6.2.2 Näytteenottopaikkojen valinta ja näytteenotto..................................................................32 6.2.3 Analytiikka ..............................................................................................................................35 6.3 Helsingin maaperän taustapitoisuustutkimuksen tulokset ja pohdinta ................................... 35 6.3.1 Tulosten käsittely ...................................................................................................................35 6.3.2 Luonnonmaiden maaperän taustapitoisuudet Helsingissä ..............................................35 6.3.3 Puistojen maaperän taustapitoisuudet Helsingissä ...........................................................38 6.3.4 Kerrostalojen pihojen maaperän taustapitoisuudet Helsingissä .....................................40 6.3.5 Pohdinta ..................................................................................................................................41

7 VANTAAN MAAPERÄN TAUSTAPITOISUUDET .......................................................................43 7.1 Johdanto ............................................................................................................................................ 43 7.2 Materiaalit ja menetelmät ............................................................................................................... 43 7.2.1 Maaperän taustapitoisuustutkimukset Vantaalla vuosina 1996–1997 ...........................43 7.2.2 Maaperän taustapitoisuustutkimukset Vantaalla vuonna 2006 .......................................44

5

Geologian tutkimuskeskus, Tutkimusraportti 201 – Geological Survey of Finland, Report of Investigation 201, 2013Pääkaupunkiseudun maaperän taustapitoisuudet

5

7.3 Vantaan maaperän taustapitoisuustutkimuksen tulokset ........................................................... 45 7.3.1 Vantaan maaperän taustapitoisuudet vuosina 1996–1997 ...............................................45 7.3.2 Vantaan peltomaiden taustapitoisuudet vuonna 2006 ....................................................45 7.3.3 Vantaan metsämaiden taustapitoisuudet vuonna 2006 ....................................................46 7.3.4 Pohdinta ..................................................................................................................................48

8 PÄÄKAUPUNKISEUDUN TÄYTTöMAIDEN TAUSTAPITOISUUDET .................................49 8.1 Johdanto ............................................................................................................................................ 49 8.2 Täyttömaatutkimuksen materiaalit ja menetelmät ..................................................................... 49 8.3 Pääkaupunkiseudun täyttömaatutkimuksen tulokset ja pohdinta............................................ 55 8.3.1. Täyttömaiden raekoostumus ..............................................................................................55 8.3.2. Täyttömaiden alkuainepitoisuudet ....................................................................................55 8.3.3. PCB- ja PAH-yhdisteet sekä dioksiinit ja furaanit pääkaupunkiseudun täyttömaissa .........................................................................................................................62

9 YHTEENVETO ......................................................................................................................................72 9.1 Maalajien väliset erot ....................................................................................................................... 72 9.2 Kaupunkien erityispiirteet .............................................................................................................. 85 9.3 Suurimmat suositellut taustapitoisuudet pääkaupunkiseudulla ................................................ 85

10. SUMMARY: Geochemical baselines in the Helsinki Metropolitan Area ......................................88

TYöNJAKO JA KIITOKSET ....................................................................................................................89

KIRJALLISUUS ...........................................................................................................................................90

LIITE 1. Geologian tutkimuskeskuksen maaperänäytteiden analyysien määritysrajat ja analysointitekniikka Appendix 1. Analysed elements, their detection limits and analytical methods in soil samples of the Geological Survey of Finland .............................................................................................. 92

LIITE 2. Vantaan maaperän taustapitoisuudet vuosina 1996–1997 Appendix 2. Chemical composition of soil samples from Vantaa in 1996–1997 ................................... 95

LIITE 3. Vantaan peltomaiden taustapitoisuudet vuonna 2006 Appendix 3. Chemical composition of arable soil samples from Vantaa in 2006 .................................. 97

LIITE 4. Vantaan metsämaiden taustapitoisuudet vuonna 2006 Appendix 4. Chemical composition of forest soil samples from Vantaa in 2006 ................................... 99

6


1 JOHDANTO

Valtioneuvoston asetus maaperän pilaantunei-suuden ja puhdistustarpeen arvioinnista (VNa 214/2007), nk. PIMA-asetus, uudisti maassamme maaperän pilaantuneisuuden arviointia ja antoi mahdollisuuden maaperän taustapitoisuusarvojen käyttöön arviointiprosessissa. Maaperän taustapi-toisuudella tarkoitetaan haitallisten aineiden luon-taisesti tavanomaisia pitoisuuksia maaperässä tai sellaisia kohonneita pitoisuuksia, jotka esiintyvät pintamaassa laajalla alueella pilaantuneeksi epäil-lyn alueen ympäristössä. Maaperän pilaantunei-suus ja puhdistustarve on arvioitava, jos yhden tai useamman haitallisen aineen pitoisuus maaperäs-sä ylittää PIMA-asetuksessa (VNa 214/2007) an-netun kynnysarvon. Alueilla, joilla taustapitoisuus on kynnysarvoa suurempi, arviointikynnyksenä pidetään taustapitoisuutta.

Pääkaupunkiseudun maaperässä (Espoo, Hel-sinki, Kauniainen ja Vantaa) esimerkiksi arseenin luontainen pitoisuus on suurempi kuin Suomes-sa keskimäärin ja taustapitoisuus ylittää joissakin maalajeissa PIMA-asetuksen (VNa 214/2007) kynnysarvon. Pääkaupunkiseudun vilkas liiken-ne, pitkä teollisuushistoria, runsas rakentaminen ja muu ihmisen toiminta saattavat näkyä laaja-alaisena pintamaan metallikuormituksena. Tässä raportissa esitetään neljän erillisen pääkaupunki-seudun maaperän taustapitoisuuksia selvittäneen tutkimuksen tuloksia. Helsingin kaupunki on tut-kinut maaperän taustapitoisuuksia jo 1990-luvulta lähtien (Salla 1999). Vantaan kaupunki on tehnyt maaperän taustapitoisuusselvityksiä vuodesta 1996 alkaen (Pitkäranta 2006). Espoo ja Kauniai-nen ovat olleet mukana Geologian tutkimuskes-kuksen (GTK) maaperän geokemiallisessa tausta-pitoisuuskartoituksessa vuonna 2009 (Tarvainen 2010c, Jarva 2012). GTK ja pääkaupunkiseudun kunnat ovat selvittäneet lisäksi täyttömaiden taus-tapitoisuuksia vuosina 2009 ja 2011 (Hatakka et al. 2010a).

Edellä kuvatuissa pääkaupunkiseudun taus-tapitoisuustutkimuksissa on koottu tietoa sekä luonnonmailta että täyttömaista otetuista maa-

peränäytteistä. Analysoidut luonnonmaanäytteet edustavat alueen yleisimpiä mineraalisia maala-jeja eli savea, moreenia ja lajittunutta hiekkaa ja soraa. Luonnonmailta otetuissa näytteissä sekä ravinteiden että mahdollisesti haitallisten metalli-en luontaiset pitoisuudet kuvastavat maanpinnan alla olevan maa- ja kallioperän laatua. Pintamaas-sa voi näkyä lisäksi ihmisen toiminnan vaikutus. Esimerkiksi liikenteen tai teollisuuden päästöt voi-vat kulkeutua sateen ja pölyn mukana maaperään. Täyttömaiden alkuainepitoisuudet eivät yleensä kuvasta alla olevan maa- tai kallioperän pitoi-suuksia, koska täyttöön käytettyä maa-ainesta on usein tuotu muualta, jopa kymmenien kilometrien päästä, tai täyttöaines on peräisin muualla murs-katusta kalliokiviaineksesta. Täytöissä on saatettu käyttää myös maarakentamisen hyötykäyttöön so-veltuvia uusiomateriaaleja, kuten betonimursketta tai muita vanhoja maarakenteita.

Mineraalimaanäytteiden lisäksi pääkaupunki-seudulta on otettu näytteitä maaperän orgaanises-ta pintakerroksesta, humuksesta. Humus kuvastaa sekä ilmasta tulevien että alla olevasta maaperästä lähtöisin olevien alkuaineiden pitoisuuksia. Pitkä-aikainen ilmasta tuleva laskeuma näkyy hyvin humuskerroksen alkuainepitoisuuksissa. Humus-näytteitä ei saada kaikista näytteenottopaikoista, koska metsämaalle tyypillistä humusta ei muodos-tu muokatuille pelloille. Joskus metsämaassakin on vain ohut kerros humusta. Luonnonmaiden humusnäytteiden lisäksi taajamien viheralueiden multakerroksesta otetut näytteet voivat kuvastaa ilmasta tulevaa metallilaskeumaa, koska mullan orgaaninen aines sitoo humuksen tavoin voimak-kaasti joitakin alkuaineita, muun muassa lyijyä.

Pääkaupunkiseudun taustapitoisuustutkimus-ten näytteenottotiheys ja osittain myös näytteen-ottosyvyys poikkeavat toisistaan (taulukko 1). Esikäsittely- ja analyysimenetelmien yhtenäisyys tekee tuloksista kuitenkin vertailukelpoisia. Kai-kissa tutkimuksissa on keskitytty erityisesti niihin metalleihin ja puolimetalleihin, jotka ovat mukana PIMA-asetuksessa (VNa 214/2007).

7


Kaupunki, ajankohta

Näytemateriaali Esikäsittely kentällä Analyysimenetelmä

City, year of investigation

Sample media Sample containers and preparation

Analytical method

Espoo, luonnonmaat, 2009

Espoo, natural soils, 2009

Humus: Viiden näytteen kokoomanäyte 50x50 m:n alueeltaMineraalimaa: 0−25 cm ja 50−75 cmHumus: Composite sample of 5 samples within an area of 50 x 50 mMinerogenic soil: 0–25 cm and 50–75 cm

Näytteet otettu paperiseen näytteenottopussiin tai lasipurkkiin, isommat kivet ja juuret poistettu

Paper bag or brown glass containerStones etc. removed

Kuivaus <40°C, seulonta <2 mmVäkevä typpihappouutto, HNO3 (humus), kuningasvesiuutto, AR (mineraalimaa)

Drying <40 °C, sieving <2 mm, concentrated nitric acid leach, HNO3 (humus), aqua regia extraction, AR (minerogenic samples)

Espoo, taajamat, 2009

Espoo,urban soils, 2009

Mineraalimaa: 0−2 cm ja 0−25 cm

Minerogenic soil: 0–2 cm and 0–25 cm

Näytteet otettu Rilsan®- pussiin, isommat kivet ja juuret poistettu

Rilsan® bagStones etc. removed

Kuivaus <40°C, seulonta <2 mm HNO3 (humus), AR (mineraalimaa)Drying <40°C, sieving <2 mmHNO3 (humus), AR (minerogenic samples)

Helsinki, luonnonmaat, 1996−2009

Helsinki, natural soils, 1996–2009

Eloperäinen kerros

Mineraalimaa: 0−40 cm

Organic layerMinerogenic soil: 0–40 cm

Muovipussi tai lasipurkkiNäytteet sekoitettu sekoitus-alustalla, isommat kivet ja juuret poistettuPlastic bag or glass containerStones etc. removed, homogenization

Seulonta <2 mm, AR-uutto

Sieving <2 mm, AR

Helsinki, taajamat, 1996−2009

Helsinki, urban soils, 1996–2009

Eloperäinen kerros, pää- asiassa nurmikko- ja istutusmultaaMineraalimaa: 0−40 cmKerrostalojen pihoilta kokoomanäyte 0−10 cmMan-made organic layerMinerogenic soil: 0–40 cmYards of blocks of flats,composite sample 0–10 cm

Muovipussi tai lasipurkkiNäytteet sekoitettu sekoitus-alustalla, isommat kivet ja juuret poistettu

Plastic bag or glass containerStones etc. removed, homogenization


Sieving <2 mm, AR

Vantaa, metsämaat, 1996−1997 ja 2009Vantaa, forest, 1996–1997 and 2009

Humus: Kolmen näytteen kokoomanäyte 30x30 m:n alueeltaMineraalimaa: 0−25 cmHumus: Composite sample of 3 samples within an area of 30 x 30 mMinerogenic soil:0–25 cm

Minigrip-pussi tai lasipurkkiNäytteet sekoitettu sekoitus-astiassa, isommat kivet ja juuret poistettuMinigrip plastic bag or glass containerStones etc. removed, homogenization


Sieving <2 mm, AR

Vantaa, peltomaat, 2009

Vantaa, arable land, 2009

Mineraalimaa: 20−40 cm (muokkauskerros), 5 näytteen kokoomanäyte

Minerogenic soils: 20–40 cm (ploughed layer), composite sample of 5 samples

Minigrip-pussiNäytteet sekoitettu sekoitus-astiassa, isommat kivet ja juuret poistettuMinigrip plastic bagStones etc. removed, homogenization


Sieving <2 mm, AR

Pääkaupunki-seutu, täyttö-maat, 2009 ja 2011Helsinki Metro-politan Area, man-made soils, 2009, 2011

Mineraalimaa: 0−25 cm

Minerogenic soil: 0–25 cm

Näytteet otettu Rilsan®- pussiin, isommat kivet ja juuret poistettu

Rilsan® bagStones etc. removed

Kuivaus <40°C, seulonta <2 mmAR-uutto

Drying <40 °C, sieving <2 mm,AR

Taulukko 1. Pääkaupunkiseudun maaperän taustapitoisuusraportin kartoitushankkeissa käytetyt näytteenotto-, esikäsittely- ja analyysimenetelmät.Table 1. Sampling, sample preprocessing and analytical methods applied in the geochemical baseline mapping projects of the Helsinki Metropolitan Area.

8


Pääkaupunkiseudun taustapitoisuustutkimuk-sissa sekä luonnontilaisen maaperän että täyttö-maiden mineraalimaanäytteistä on analysoitu kuningasvesiliukoiset alkuainepitoisuudet alle 2 mm:n raekokolajitteesta. Suurinta alkuainei-den pitoisuutta, mikä luonnossa maaperästä ää-rimmäisen happamissa olosuhteissa voi liueta, arvioidaan uuttamalla näytteet kuumalla kunin-gasvedellä (AR). AR-uutto liuottaa kiteiset saos-tumamineraalit, sulfidimineraalit, sekä useimmat suolat, kuten apatiitin ja titaniitin, osan kiilteistä (biotiitti), talkista ja savimineraaleista, mutta ei ra-pautumattomia maasälpiä, amfiboleja ja pyroksee-neja (Räisänen et al. 2002, Heikkinen et al. 2007). Espoon taustapitoisuuskartoituksessa humusnäyt-teiden alkuainepitoisuudet on määritetty väkeväl-lä typpihappouutolla. Kuningasvesiuutto ja väke-

vä typpihappouutto ovat pilaantuneiden maiden metalli- ja puolimetallimäärityksille suositeltuja liuotusmenetelmiä (Ympäristöministeriö 2007). Kuningasvesiliuotuksesta ja väkevästä typpihap-poliuotuksesta määritetyt PIMA-metallien pitoi-suudet ovat useimmiten hyvin vertailukelpoisia (Tarvainen et al. 2009). Joistakin näytteistä määri-tettiin myös PAH- ja PCB-yhdisteiden pitoisuuk-sia, ja täyttömaiden pintamaasta myös dioksiinien ja furaanien pitoisuuksia. Näitä, pääosin ihmisen toiminnasta maaperään kertyneitä orgaanisia yh-disteitä, ei yleensä esiinny analyysimenetelmän määritysrajan ylittävinä pitoisuuksina luonnonti-laisessa muuttumattomassa pohjamaassa, mutta taajamien läheisyyden pintamaassa niille voi mää-rittää hajakuormitusta kuvaavan maaperän tausta-pitoisuuden.

9


2 TUTKIMUSALUE

2.1 Kallioperä

Pääkaupunkiseudun kallioperä on noin 1 800 mil-joonaa vuotta vanhaa. Espoon Bodomjärven koil-lispuolelta Vantaan Kivistöön ulottuvaa aluetta hallitsee ympäröivää kallioperää parisataa miljoo-naa vuotta nuorempi Bodomin rapakivigraniitti (Saltikoff et al. 1994). Yleisimmät kivilajit pääkau-punkiseudulla ovat graniitti, kvartsi-maasälpä-gneissi, kiillegneissi ja amfiboliitti (kuva 1). Nämä kivilajit muodostavat useissa paikoin seoskivilajeja eli migmatiitteja. Helsingin kaakkoisosassa (Laaja-salo, Santahamina) on kvartsidioriittia. Paikoin esiintyy myös gabroa. Kuvan 1 pienimittakaavai-seen kallioperäkarttaan ei ole merkitty kalkkikiviä,

joita esiintyy kvartsi-maasälpägneissien ja muiden liuskekivilajien välikerroksina.

Helsingin seudulla on parikymmentä histori-allista rautakaivosta ja saman verran historiallisia kalkkikivilouhoksia. Rautaesiintymät keskittyvät etupäässä suuren kvartsi-maasälpägneissivyöhyk-keen pohjoislaitaan lähelle Bodomin rapakivigra-niittia. Laajasalossa on sijainnut Hålvikin kaivos, josta on louhittu lyijyhohdetta ja sinkkivälkettä. Pääkaupunkiseudulla on ollut useita graniittilou-hoksia ja kaksi liuskekivilouhosta (Saltikoff et al. 1994).

Kuva 1. Pääkaupunkiseudun yleistetty kallioperäkartta. Kartta on laadittu GTK:n 1:100 000-mittakaavaisen kallioperäkartoi-tusaineiston perusteella. Sisältää Maanmittauslaitoksen Maastotietokannan 2012 aineistoa.Fig. 1. Generalised bedrock map of the Helsinki Metropolitan Area based on bedrock maps 1:100 000 © Geological Survey of Finland. Contains data from the National Land Survey of Finland Topographic Database 2012. Gabro = gabbro; Gra-niitti = granite; Kiillegneissi = mica gneiss; Kvartsidioriitti = quartz diorite; Rapakivigraniitti = Rapakivi granite; Kvartsi-maasälpägneissi = quartz feldspar gneiss; Emäksinen vulkaniitti, amfiboliitti = amphibolite, vesi = water areas.

10


2.2 Maaperä

Pääkaupunkiseudun maaperää hallitsevat vaih-televan paksuiset savikot sekä ohuen, alle metrin paksuisen moreenin peittämät kalliomaat. Mo-reeni verhoaa kallioperää ja tasoittaa sen pinnan-muotoja. Kalliomaita on etenkin Espoon länsi- ja pohjoisosissa, Nuuksion ylänköalueella (kuva 2). Sekalajitteista maalajia eli moreenia on tasaisesti koko pääkaupunkiseudulla vaihtelevan paksui-sesti. Karkearakeisia hiekka- ja soramuodostu-mia on eniten tutkimusalueen itäosassa. Pääkau-punkiseudun ja sen ympäristön maaperää ja sen kehitystä on kuvattu tarkemmin pääkaupunki-seudun kehyskuntien taustapitoisuusraportissa

(Haavisto-Hyvärinen 2006). GTK:n tuottamassa maaperäkartassa (kuva 2)

tiheimmin rakennetuilta alueilta tieto maalajis-ta puuttuu. Tarkempaa maaperäkartoitustietoa on kuitenkin saatavana kuntien omista kartoi-tuksista. Esimerkiksi Espoon maaperäkartan verkkoversio on katsottavissa verkko-osoitteessa (http://www.espoo.fi, valitse sieltä Kartat Es-poon karttapalvelu Maaperäkartta). Kuvan 2 maaperäkartassa kartoittamattomiksi merkityillä taajama-alueilla on runsaasti täyttömaita, joiden taustapitoisuuksia on esitetty tämän raportin 8. luvussa.

Kuva 2. Pääkaupunkiseudun yleistetty maaperäkartta. Kartta on laadittu GTK:n 1:250 000-mittakaavaisen digitaalisen maaperän yleiskartan pohjalta. Sisältää Maanmittauslaitoksen Maastotietokannan 2012 aineistoa.Fig. 2. Generalised Quaternary deposit map of the Helsinki Metropolitan Area. Based on: Quaternary deposits of Finland - DigiMP. Digital map database [Electronic resource]. Espoo: Geological Survey of Finland. Version 1.0. Contains data from the National Land Survey of Finland Topographic Database 2012. KaPa = Bedrock outcrops; Ka = Bedrock, thin Quaternary surficial deposits on bedrock; RaKa = Block fields; Ki = Cobbles and boulders; SY = Diamicton, usually till; KY = Coarse-grained sorted sediments (fine sand to gravel); HY = Fine-grained sorted sediments, mainly silt; Liejuinen hienorakeinen maalaji = Fine-grained sediment with low-gyttja content (2-6 %); Sa = Clay; Lj = Gyttja (nutrient-rich organic mud); Tvp = Thick peat deposits, usually over 0.6 m Ta = Artificial (man-made) ground; 0 = Unexplored area; Ve = Water areas.

http://www.espoo.fi

11


2.3 Ihmisen toiminta

Pääkaupunkiseudun tiheä asutus, liikenne, teolli-suus ja vilkas rakentaminen ovat voineet lisätä me-tallien, puolimetallien ja orgaanisten haitta-ainei-den pitoisuuksia pintamaassa. Kupari, lyijy, sinkki ja tina mainitaan kirjallisuudessa esimerkkeinä metalleista, joiden pitoisuudet ovat usein kaupun-kiympäristössä suuremmat kuin luonnonmailla (Reimann & de Caritat 1998, Albanese & Breward 2011). Terästeollisuudesta voi pintamaahan päätyä mm. kuparia, tinaa, nikkeliä, vanadiinia, kromia ja arseenia. Raskaaseen konepajateollisuuteen lii-tetään kupari, sinkki, nikkeli, vanadiini ja kromi sekä elektroniikkateollisuuteen kupari, kadmium, elohopea, nikkeli, arseeni ja antimoni. Keramiikan ja lasin valmistukseen liittyviä alkuaineita ovat lyi-jy, tina, antimoni ja koboltti. Vantaan Tikkurilas-sa ja Espoon Kilossa on havaittu lyijyä käsitelleen teollisuuden päästöjen seurauksena pintamaassa muita alueita suurempia lyijypitoisuuksia.

Hiilen käyttö voimaloiden polttoaineena on voinut aiheuttaa esimerkiksi vanadiinipitoisuuksi-en lisääntymistä pintamaassa (Äyräs & Niskavaa-ra 1992). Hiilivoimaloiden vaikutuksiin liitetään myös lyijyn, tinan, kadmiumin, arseenin ja anti-monin määrien kasvu (Albanese & Breward 2011). Krematorioiden ympäristössä elohopeapitoisuu-det saattavat nousta. Liikenteestä peräisin olevia metalleja ovat lyijy, kupari, sinkki, tina, vanadiini ja antimoni (Albanese & Breward 2011). GTK on tutkinut pääkaupunkiseudulla myös autojen ka-talysaattoreista peräisin olevien platinan, palla-diumin ja rodiumin pitoisuuksia vilkkaasti liiken-nöityjen teiden varsilla (Tarvainen & Jarva 2009).

Kuten aiemmin on todettu, pitkäaikainen ilmas-

ta tuleva laskeuma näkyy hyvin humuskerroksen alkuainepitoisuuksissa ja myös luonnontilaisen maaperän humusnäytteisiin voivat vaikuttaa mah-dolliset ilmalaskeumat. Luonnontilaisilla alueilla humuksen alapuolella mineraalimaassa pitoisuu-det indikoivat pääasiassa geologista alkuperää.

Kaupunkien puistojen viherrakentamiseen käy-tetyn mullan ja sen alapuolisten maarakenteiden haitta-ainepitoisuuksiin vaikuttavat maakerrosten ikä ja materiaalin alkuperä. Mullan valmistukseen on voitu käyttää jätevedenpuhdistamon lietettä tai muita sellaisia aineksia, joissa voi olla luontaisia pitoisuuksia suurempia haitta-ainepitoisuuksia. Joskus myös täyttöön päätyneet jätteet voivat vai-kuttaa pintamaan alkuainepitoisuuksin. Täyttö-mailla pintamaan ja humuksen pitoisuuksiin vai-kuttaa oleellisesti täytön materiaalin lisäksi täytön ikä. Esimerkiksi Norjan Trondheimissä tehdyssä tutkimuksessa todettiin selvä korrelaatio maape-rän pintaosan orgaanisten yhdisteiden pitoisuu-den ja tutkimusalueen asutuksen iän kanssa. Mitä kauemmin maaperän pintaosa oli ollut koskema-ton, ts. alttiina ilmaperäiselle laskeumalle, sitä suu-remmat pitoisuudet olivat (Andersson & Ottesen 2008)

Kerrostalojen pihoilla on täyttömaalla tai luon-nonmaalla tasattuja nurmikoita ja luonnontilaisia maa-alueita. Maaperässä voidaan havaita raken-tamisen tai saneeraustyön aiheuttamia päästöjä, esimerkiksi 1970-luvulla rakennettujen element-titalojen saumausmassojen PCB-yhdisteitä ja lyi-jyä voi olla tuon ajan kerrostaloalueilla maaperäs-sä merkittäviä määriä (mm. Hellman et al. 2003, Jartun et al. 2009).

3 VALTAKUNNALLISET GEOKEMIALLISET TUTKIMUKSET

GTK on tehnyt kaksi suurta valtakunnallista mo-reenigeokemiallista kartoitusta: suuralueellisen kartoituksen näytteenottotiheydellä yksi näy-te/300 km2 (Koljonen 1992) ja alueellisen kar-toituksen tiheydellä yksi näyte/4 km2 (Salminen 1995). Molemmissa kartoituksissa on otettu näyt-teitä (lähes) muuttumattomasta pohjamaasta ja analysoitu < 0,06 mm:n raekoko ja analytiikassa uuttomenetelmänä on ollut kuningasvesiuutto. Suuralueellisessa kartoituksessa moreeninäytteis-

tä on tehty lisäksi kokonaispitoisuusmäärityksiä. Suuralueellisen kartoituksen Etelä- ja Väli-Suomen näytteistä on jälkikäteen määritetty myös pitoi-suudet < 2 mm:n raekoossa sekä kuningasvesi-uutosta että totaaliliuotuksesta (Tarvainen 1995). Alueellisen kartoituksen näytteistä on valittu 90 näytteen otos, joista on määritetty kuningasvesi- liukoisten pitoisuuksien lisäksi ammonium-asetaatti-EDTA-uuttoon perustuvat pitoisuudet (Tarvainen & Kallio 2002).

12


Laajimmissa valtakunnallisissa maaperägeo-kemiallisissa kartoituksissa on käytetty näytema-teriaalina moreenia. Vuosina 1996–1997 otettiin kansainvälisen Baltic Soil Survey -hankkeen yhtey-dessä näytteitä noin 130 maaprofiilista maatalous-mailta (Reimann et al. 2003). Tässä hankkeessa näytteitä otettiin moreenin lisäksi hienojakoi- sista maalajeista (savi, siltti), karkeista lajittuneis-ta maista ja orgaanisista maalajeista. Baltic Soil Survey -hanke poikkesi moreenigeokemiallisista kartoituksista myös siinä, että näytteitä otettiin pohjamaan lisäksi pintamaasta. Suomen alueen alustavat tulokset, jotka perustuivat kuningasvesi-uutoista tehtyihin pitoisuusmäärityksiin, julkais-tiin vuonna 1999 (Tarvainen & Kuusisto 1999). Baltic Soil Survey -kartoituksen mukaan useiden hivenalkuaineiden pitoisuudet ovat keskimää-räistä korkeammat savimailla kuin muissa maala-jeissa. Etelä-Suomen savien alkuainepitoisuuksia ovat kuvanneet myös Salminen et al. (1997). Koko Suomen kattavia geokemiallisia tutkimustuloksia on lisäksi Euroopan-laajuisen FOREGSin geoke-miallisen kartoituksen julkaisussa (Salminen et al. 2005, De Vos et al. 2006).

Koko maan kattavat maaperän geokemiallis-ten taustapitoisuuskartoitusten tulokset on koottu GTK:n ylläpitämään valtakunnalliseen taustapi-toisuusrekisteriin (Jarva et al. 2010). Tulokset on esitetty julkisessa rekisterissä alueellisina tunnus-lukuina (http://www.geo.fi/tapir). Taustapitoisuus-rekisterissä aluejakona käytetään niin sanottuja geokemiallisia provinsseja. Ne ovat alueita, jois-

sa joko arseenin tai useiden metallien luontaiset pitoisuudet ovat tavanomaista suurempia.

GTK on tehnyt taajamiin ja kasvukeskusten ympäristöön sijoittuvia maaperän geokemiallisia kartoituksia tässä raportissa käsiteltävän pääkau-punkiseudun lisäksi Porvoon ympäristössä (Tar-vainen et al. 2003), pääkaupunkiseudun kehyskun-tien (Kirkkonummi, Vihti, Hyvinkää, Nurmijärvi, Järvenpää, Tuusula, Kerava ja Sipoo) alueella (Tar-vainen et al. 2006), Satakunnassa (Kuusisto et al. 2007), Pirkanmaalla (Hatakka et al. 2010a), Hä-meessä (Tarvainen 2010a) ja Hämeenlinnan kau-pungissa (Tarvainen 2010b). Näiden tutkimusten tavoitteena on ollut tuottaa kasvukeskusten ym-päristöviranomaisille päätöksenteossa tarvittavaa tietoa geologiasta ja diffuusista ilmalaskeumasta peräisin olevien haitallisten aineiden taustapitoi-suuksista. Valtakunnallisessa taustapitoisuusre-kisterissä on linkit näihin tarkemmin tutkittujen alueiden maaperän taustapitoisuusraportteihin.

GTK:n tekemien geokemiallisten kartoitusten lisäksi kaupunkien maaperän taustapitoisuus-selvityksiä on tehty Turussa (Salonen & Korkka-Niemi 2007) ja Pietarsaaressa (Peltola 2005). Hel-singin kaupungin ympäristökeskus on selvittänyt Helsingin maaperän taustapitoisuuksia vuosina 1996–2009 (Salla 1999). Näiden tutkimustulosten yhteenveto on tämän raportin luvussa 6. Vantaal-la vuosina 1996−1997 ja 2006 tehtyjen maaperän taustapitoisuustutkimusten tuloksia käsitellään tämän raportin 7. luvussa.

4 SUURIN SUOSITELTU TAUSTAPITOISUUS

Taustapitoisuuskartoitusten yhtenä tavoitteena on määrittää eri alueille (geokemiallisille provins-seille) ja eri maalajeille tavanomaisen taustapitoi-suusjakauman yläraja eli suurin suositeltu tausta-pitoisuusarvo (SSTP). SSTP on suurin arvo, jota ei katsota poikkeamaksi alueen taustapitoisuus-jakaumasta.

SSTP-arvo perustuu SFS-ISO-standardin 19258 suosituksen mukaisesti laatikko-jana-kuvaajan (box-whisker-plot) ylemmän whisker-janan ylä-rajaan riittävän suuresta näytejoukosta (kuva 3). SSTP-arvon laskemiseen tarvitaan vähintään 30 näytettä. Lukuarvo lasketaan seuraavasti:

SSTPAA = P75 + 1,5 x (P75 – P25) [1]

jossa

SSTPAA = alkuaineen AA suurin suositeltu taustapitoisuusarvoP75 = alkuaineen AA pitoisuusjakauman 75. persentiiliP25 = alkuaineen AA pitoisuusjakauman 25. persentiili.

Kuitenkin, jos laskettu SSTP-arvo on suurempi kuin suurin mitattu pitoisuusarvo, SSTP-arvona

http://www.geo.fi/tapir

13


käytetään aineiston maksimia. Kaavan [1] avulla pyritään laskemaan taustapitoisuudelle arvo, jossa huomioidaan luontaiset suuret pitoisuudet mutta jossa poikkeukselliset arvot jätetään huomioimatta.

SSTP-arvoa käytetään maaperän pilaantunei-suuden ja puhdistustarpeen arvioinnin kriteeri-nä, jos SSTP on suurempi kuin PIMA-asetuksen (VNa 214/2007) kynnysarvo. Joidenkin metallien ohjearvot on määritelty PIMA-asetuksessa ekolo-gisin perustein. Ekologisin perustein määritelty-jen ohjearvojen laskennassa on otettu huomioon

valtakunnalliset taustapitoisuudet. Ekologisin perustein määritellyt ohjearvot voidaan korvata alueellisilla, uudelleen lasketuilla ohjearvoilla, kun haitta-aineen alueellinen taustapitoisuus (SSTP) on luotettavasti määritetty (Reinikainen 2007). Alueelliset ohjearvot voidaan ottaa huomioon myös puhdistustavoitteen määrittelyssä.

Yleisesti taustapitoisuustietoja voidaan käyttää myös arvioitaessa kiinteistölle jääviä käyttörajoit-teita ja kaivettujen maa-ainesten hyödyntämis-hankkeissa.

Kuva 3. Laatikko-jana-kuvaaja. Fig. 3. Box-whisker plot. Näytetyyppi = Sample type, Täyttömaa = man-made fill; Whisker-janan yläraja = Upper whisker line.

5 ESPOON MAAPERäN TAUSTAPITOISUUDET

5.1 Johdanto

GTK:n maaperägeokemian tietokantaa täyden-nettiin vuonna 2009 ottamalla Espoon ja Kauni-aisten kaupunkien alueelta 40 luonnontilaisesta maaprofiilista pinta- ja pohjamaa- sekä humus-näytteitä. Lisäksi otettiin 0–25 cm:n ja 0–2 cm:n syvyyksiltä pintamaanäytteitä 30 taajamakoh-teesta. Näytteistä analysoitiin yli 30 alkuaineen kuningasvesiliukoiset pitoisuudet. Osasta taajama-

kohteiden näytteistä analysoitiin lisäksi orgaa-nisten yhdisteiden (PCB ja PAH) pitoisuuksia. Luonnonmaanäytteet edustivat alueen yleisimpiä mineraalisia maalajeja eli savea, moreenia sekä lajittunutta hiekkaa ja soraa. Taajama-alueilta valittiin eri maankäyttömuotoja edustavia näyt-teenottopaikkoja yhteistyössä Espoon kaupungin ympäristökeskuksen kanssa.

14


5.2 Materiaalit ja menetelmät

Kuva 4. Lähikuva näytteenottokuopasta hiekkamaassa Es-poon Tallbackassa. Kuva: Tauno Valli, GTK.Fig. 4. Close-up of a sampling pit in sandy soil in Tallbacka, Espoo. Photo: Tauno Valli, GTK.

Kasvukeskusten ympäristöön sijoittuvissa GTK:n maaperän geokemiallisissa kartoituksissa käytetyt näytteenotto-, esikäsittely- ja analyysimenetelmät perustuvat Porvoon ympäristössä tehdyn laa-jan pilottitutkimuksen tuloksiin (Tarvainen et al. 2003). Näitä menetelmiä käytettiin myös Espoon luonnonmaiden kartoituksessa. Espoon taajamis-sa käytettiin Pirkanmaalla TAATA-hankkeessa kehitettyä näytteenottomenetelmää (Hatakka et al. 2010a).

5.2.1 Näytteenotto

Geokemiallisen kartoituksen näytteenottosuun-nitelma taajamien ulkopuolella perustui 1:20 000-mittakaavaisiin numeerisiin maaperäkarttoi-hin. Näytepaikat valittiin maaperäkarttojen val-litsevien maalajien perusteella. Näytteitä otettiin yhteensä 40 näytepisteestä. Kuusi näytepistettä kohdistettiin karkeisiin lajittuneisiin maalajeihin, pääosin hiekka- ja soraharjuihin, jotka ovat usein yhdyskuntien vedenhankinnalle tärkeitä pohja-vesialueita. 22 näytepistettä kaivettiin moreeni-maahan eri kivilajiyksiköiden alueilla. Kaksitoista näytepistettä sijoittui savikoille, jotka ovat usein viljelykäytössä. Kaikki näytteet otettiin taajamien ja teollisuuslaitosten ulkopuolelta välttäen sellai-sia alueita, joissa voisi olla poikkeuksellisen suurta ihmisen toiminnasta aiheutuvaa pistemäistä kuor-mitusta.

Humusnäytteitä otettiin 28 näytepisteestä. Hu-musnäyte koottiin viidestä osanäytteestä 50 m x 50 m:n alueelta karttaan merkityn näytepisteen ym-päriltä. Näytteet otettiin humusnäytteenottimella.

Pintamaanäyte otettiin mahdollisen humusker-roksen alta 0–25 cm:n syvyydestä. Pelloilla tämä on muokkauskerros ja metsissä yhdistelmä vaaleaa huuhtoutumiskerrosta ja ruskeaa rikastumisker-rosta. Pohjamaanäyte otettiin 50–200 cm:n syvyy-deltä 25 cm:n paksuisesta kerroksesta muuttumat-tomasta pohjamaasta (C-kerros). Yleensä sopiva pohjamaakerros on 50–75 cm:n syvyydellä. Jokai-selta näytteenottopaikalta otettiin kaksi valokuvaa: toinen yleiskuva maisemasta näytteenottokuopan ympärillä ja toinen lähikuva näytteenottokuopasta (kuva 4).

Espoon varsinaisilta taajama-alueilta otettiin 30 näytettä pintamaasta. Useimmissa tapauksis-sa näyte otettiin täyttömaasta. Pintamaanäytteet otettiin kahdelta syvyydeltä: 0–25 cm ja 0–2 cm.

Nollatasolla tarkoitetaan paljaan mineraalimaan pintaa tai nurmikkoalueilla nurmikerroksen alla olevaa maaperän pintaa. Näytepaikkoina suosit-tiin kohteita, joissa nurmi oli kulunut pois.

Taajama-alueiden näytteenottopisteet valittiin maankäytön mukaan edustamaan käyttäjien al-tistuksen kannalta herkimpiä maankäyttömuoto-ja: leikkikenttiä, päiväkoteja, ala-asteen kouluja, puistoja sekä asuin- ja liikekiinteistöjä. Näytteet otettiin Espoon kaupungin ympäristökeskuksen ehdottamista kohteista kaupungin omistamilta tonteilta. Näytepisteet on lueteltu taulukossa 2. Näytteenottomenetelmä on kuvattu tarkemmin GTK:n arkistoraportissa (Tarvainen 2010c).

Espoon taustapitoisuustutkimusten maaperä-näytteenottopisteet on esitetty kuvassa 5. Kaikis-ta luonnontilaisille maille sijoittuvista näytteen-ottopisteistä otettiin pinta- ja pohjamaanäytteet (kartassa savi, moreeni ja hiekka) ja osasta myös humusnäytteet. Taajamanäytteet on otettu pinta-maasta.

15


Taulukko 2. Espoon taajama-alueiden maaperänäytteiden näytteenottopaikat ja niiden maankäyttö- muodot.Table 2. Sampling sites in urban areas of Espoo and their land use.

PaikkaSampling site

MaankäyttöLand use

NäytetunnusSample identifier

Uusrinne Puisto Park TTTA-2009-372.2

Puolarmaari Puisto Park TTTA-2009-373.2

Joupinpuisto Puisto Park TTTA-2009-374.2

Gumböle Puisto Park TTTA-2009-376.2

Träskända Puisto Park TTTA-2009-382.2

Silkkiniitty Puisto Park TTTA-2009-394.2

Ryytimaa Leikkikenttä Play ground TTTA-2009-380.2

Rastaspuisto Leikkikenttä Play ground TTTA-2009-383.2

Vihtatie Leikkikenttä Play ground TTTA-2009-389.2

Kuutinpuisto Leikkikenttä Play ground TTTA-2009-392.2

Nestorinpuisto Leikkikenttä Play ground TTTA-2009-397.2

Westend Leikkikenttä Play ground TTTA-2009-399.2

Karhusuon koulu Päiväkoti/Koulu Day-care centre/School TTTA-2009-375.2

Tähtiniitty Päiväkoti/Koulu Day-care centre/School TTTA-2009-371.2

Kalajärven pvk Päiväkoti/Koulu Day-care centre/School TTTA-2009-378.2

Niipperin pvk Päiväkoti/Koulu Day-care centre/School TTTA-2009-379.2

Soukka pvk Päiväkoti/Koulu Day-care centre/School TTTA-2009-385.2

Kauklahti pvk Päiväkoti/Koulu Day-care centre/School TTTA-2009-388.2

Lehtikaski pvk Päiväkoti/Koulu Day-care centre/School TTTA-2009-390.2

Nöykkiö pvk Päiväkoti/Koulu Day-care centre/School TTTA-2009-391.2

Laakakiven pvk Päiväkoti/Koulu Day-care centre/School TTTA-2009-395.2

Mankkaa pvk Päiväkoti/Koulu Day-care centre/School TTTA-2009-396.2

Rihvelinmäki Asuinalue Residential area TTTA-2009-377.2

Kolkekannas Asuinalue Residential area TTTA-2009-381.2

Lansanpurontie Asuinalue Residential area TTTA-2009-384.2

Ankkuritie Asuinalue Residential area TTTA-2009-386.2

Nissinmäentie Asuinalue Residential area TTTA-2009-387.2

Iivisniemi Asuinalue Residential area TTTA-2009-393.2

Ukkohauentie Asuinalue Residential area TTTA-2009-398.2

Mielikinviita Asuinalue Residential area TTTA-2009-400.2

16


Kuva 5. Maaperän geokemiallisen taustapitoisuuskartoituksen näytteenottopisteet ja niiden tunnusnumerot Espoossa v. 2009. Näytepisteitä on kaikkiaan 70 kpl, joista savinäytteitä on 12 kpl, hiekkanäytteitä 6 kpl, moreeninäytteitä 22 kpl ja taajamista otettuja näytteitä 30 kpl. Sisältää Maanmittauslaitoksen Maastotietokannan 2012 aineistoa.Fig. 5. Soil sampling locations in Espoo in 2009. The total number of samples is 70. Twelve samples were taken from clay, 6 from sand, 22 from till and 30 from urban soils. Hiekka = sand; moreeni = till; savi = clay; taajama = urban soils; vesi = water areas. Contains data from the National Land Survey of Finland Topographic Database 2012.

17


5.2.2 Esikäsittely ja analytiikka

HumusnäytteetKuivattuja (< 40 oC) humusnäytteitä esihienon-nettiin puristelemalla näytteitä varovasti käsin näytepussin läpi. Analyysit tehtiin Labtium Oy:n laboratorioissa. Näytteet seulottiin alle 2 mm:n fraktioon, joka seulottiin uudestaan alle 2 mm:n fraktioon. Näin menetellen pyrittiin poistamaan näytteistä niiden mahdollisesti sisältämä näyttee-seen kuulumaton aines, esimerkiksi juuret ja maa-tumattomat oksankappaleet.

Alkuainemäärityksiä varten näytteet uutet-tiin väkevällä typpihapolla mikroaaltouunissa. Elohopea määritettiin liuoksesta kylmähöyry-atomiabsorptiotekniikalla (CV-AAS). Muiden alkuaineiden väkevään typpihappoon liukenevat pitoisuudet määritettiin ICP-AES- ja ICP-MS- menetelmällä.

pH:n määritystä varten näytteet uutettiin 0,01 M CaCl2:lla. Hehkutushäviötä varten näytteitä kuivattiin 2 tuntia 105 oC:ssa ja määritys tehtiin 550 oC:ssa gravimetrisesti. Lisäksi määritettiin hiili- ja typpipitoisuus. Yhteenveto humusnäyt-teistä tehdystä analytiikasta määritysrajoineen on esitetty raportissa Tarvainen (2010c) ja liitteessä 1.

Mineraalimaanäytteet taajamien ulkopuolellaTaustapitoisuustutkimusten mineraalimaanäyttei-den kemialliset määritykset tehtiin Labtium Oy:n kemian laboratorioissa kuivatuista (< 40 oC) ja alle 2 mm:n fraktioon seulotuista näytteistä. Ku-ningasvesiliukoiset alkuainepitoisuudet mitattiin ICP-AES- ja ICP-MS-menetelmällä.

Elohopea määritettiin seulotusta alle 2 mm:n näytteestä pyrolyyttisesti. Hiilipitoisuus määritet-tiin jauhetuista näytteistä. pH-määritystä varten näytteet uutettiin 0,01 M CaCl2:lla. Määritysrajat on esitetty taulukossa raportissa Tarvainen (2010c) ja liitteessä 1.

Näytteistä määritettiin lisäksi raekokojakauma kuivaseulonnalla, pesuseulonnalla ja/tai sedi-graph-analyysillä. Humus poistettiin vetyperok-sidikäsittelyllä ja humuspitoisuus määritettiin spektrofotometrisesti.

Mineraalimaanäytteet taajamissaTaajamien sisältä valittujen näytteenottokohtei-den keskeiseltä paikalta (A-näyte) 0–25 cm:n ja 0–2 cm:n syvyydeltä otetuista näytteistä määritet-tiin kuningasvesipitoiset alkuainepitoisuudet, elo-

hopean kokonaispitoisuus, hiilipitoisuus ja pH sekä raekokojakauma samoilla menetelmillä kuin taajamien ulkopuolelta otetuista näytteistä.

Orgaanisten yhdisteiden määritykset tehtiin Nab Labs Oy:n laboratoriossa. Näytteistä mää-ritettiin PCB- ja PAH-yhdisteiden pitoisuudet kuiva-aineesta. PCB-yhdisteiden määrittämis-tä varten näytteille tehtiin asetoni-pentaani- ja asetoni-heksaaniuutot. Uuttoliuokset analysoitiin kaasukromatografia-massaspektrometrisesti (GC-MS) SIM-tekniikalla. Menetelmällä määritetään yhteensä 15 PCB-kongeneeriä.

PAH-yhdisteiden määrittämistä varten näyt-teille tehtiin asetoni-pentaaniuutto. Uuttoliuok- set analysoitiin kaasukromatografi-massaspektrometrisesti (GC-MS) SIM-tekniikalla. PAH- yhdisteiden kokonaispitoisuus (PAH yhteensä) on ilmoitettu määritysrajan ylittävien yhdisteiden summana. Menetelmien määritysrajat on esitetty liitteessä 1.

5.2.3 Laadunvarmistus ja tilastolliset menetelmät

Maaperänäytteitä ovat ottaneet GTK:n sertifioi-dut näytteenottajat ja tutkimuksesta vastanneet tutkijat. Espoon tutkimuksessa käytettiin niitä analyysimenetelmiä, jotka oli todettu hyvin tois-tettaviksi Porvoon ympäristössä tehdyssä pilotti-tutkimuksessa (Tarvainen et al. 2003). Siinä otet-tiin tasaisesti koko näyteverkoston alueelta 30 näytepaikassa kaksi näytettä (varsinaiset näytteet ja rinnakkaisnäytteet) pinta- ja pohjamaasta ja paikoin myös humuksesta. Varsinaiset näytteet ja rinnakkaisnäytteet analysoitiin kaksi kertaa. Näin saatiin 30 havaintopistettä, joista oli neljä mitta-ustulosta: varsinaisen näytteen ensimmäinen ja toinen analyysi sekä rinnakkaisnäytteiden ensim-mäinen ja toinen analyysi. Näin voitiin verrata näytteenottopisteiden välisten pitoisuuksien eron merkitsevyyttä verrattuna näytteenotto- ja analyy-sivirheeseen.

Espoon tutkimusalueelta rinnakkaisnäytteitä otettiin 5 %:sta näytteenottopisteitä (pintamaas-ta, pohjamaasta ja humuksesta) ja ne analysoitiin samalla tavalla kuin varsinaiset näytteet. Lisäksi laboratoriot sovelsivat omia tavanomaisia laadun-varmistusmenetelmiään. Labtium Oy (T025) ja Nab Labs Oy (T111) ovat akkreditoituja testaus- laboratorioita (EN ISO/IEC 17025).

18


Tässä tutkimuksessa käytetyistä analyysime-netelmistä akkreditoinnin piiriin kuuluvat hu-musnäytteiden väkevään typpihappouuttoon pe-rustuvat monialkuainemääritykset ICP-MS- ja ICP-AES-tekniikalla, hiilen määritys hiiliana-lysaattorilla ja elohopean määritys CVAAS-tek-niikalla. Mineraalimaanäytteiden analytiikassa akkreditoinnin piiriin kuuluvat lisäksi kuningas-vesiliuotukseen perustuva monialkuainemääritys ICP-AES-tekniikalla ja elohopean määritys pyro-lyyttisesti sekä hiilen määritys hiilianalysaattorilla.

Orgaanisten yhdisteiden analysointiin käytetyt menetelmät eivät kuulu akkreditoinnin piiriin. Useissa tutkimuspisteissä orgaanisten yhdisteiden kokonaispitoisuus oli lähellä käytetyn analyysi-menetelmän määritysrajaa, jolloin analyysime-netelmän mittausepävarmuus on suuri. Ympäris-töhallinnon PIMA-asetuksen soveltamisohjeen (Ympäristöministeriö 2007) mukaan analyysime-netelmien mittausepävarmuus on otettava erityi-sesti huomioon, kun mittaustulokset ovat lähellä kynnysarvoa. Nab Labs Oy:n ilmoittama analyysi-menetelmän mittausepävarmuus lähellä määritys-rajaa oleville pitoisuuksille on PCB-kongeneereille 35–47 %, yksittäisille PAH-yhdisteille 30–85 % ja PCDD/F-yhdisteille 30 %.

Espoon alueelta on otettu vähän rinnakkais-näytteitä, mutta samalla näytteenotto- ja analyysi-menettelyllä on kartoitettu laajoja alueita taajami-en ulkopuolella pääkaupunkiseudun kehyskuntien alueella, Porvoon ympäristössä, Satakunnassa, Pir-kanmaalla ja Kanta-Hämeessä. Näiden alueiden rinnakkaisnäytteistä tehdyt analyysit on käsitelty yhdessä. Rinnakkaisnäytteiden analyysituloksia

on tarkasteltu SPSS-tilasto-ohjelmalla alkuaineit-tain mm. hajontadiagrammien avulla ja laskemalla Spearmanin menetelmällä korrelaatiot. Kaikkien määritettyjen ja mitattujen alkuaineiden ja omi-naisuuksien rinnakkaisnäytteiden ja varsinaisten näytteiden pitoisuudet korreloivat keskenään erit-täin merkitsevästi.

Kenttähavainnot ja analyysitulokset yhdistettiin tilasto-ohjelmalla. Samalla tarkistettiin pitoisuus-tasot mahdollisten raportointivirheiden havaitse-miseksi ja verrattiin eri analyysierissä käytettyjä määritysrajoja. Alkuainepitoisuuksista laskettiin tilastollisia tunnuslukuja (minimi, mediaani, kes-kiarvo, maksimi) ja alkuainepitoisuuksien ja-kaumia tarkasteltiin laatikko-jana-kuvaajilla (box-whisker plot). Muusta aineistosta hyvin paljon poikkeavia havaintoja tarkasteltiin yksityiskohtai-sesti. Tarkastelujen perusteella yhtään näytettä ei jätetty pois Espoon aineiston jatkokäsittelystä.

Alkuainepitoisuuksien keskinäisiä tilastollisia riippuvuuksia tutkittiin laskemalla korrelaatiot Spearmanin menetelmällä, jonka on arvioitu ole-van paras tällaiselle aineistolle, jonka jakauma ei noudata normaalijakaumaa. Tilastollisessa testa-uksessa on käytetty termejä erittäin merkitsevä (merkitsevyystaso < 0,1 %), merkitsevä (< 1 %) ja melkein merkitsevä (< 5 %). Korrelaatiot varmis-tettiin tarkastelemalla myös hajontakuvia.

Näytepisteiden sijainti on tarkastettu piirtämäl-lä pisteet pohjakartalle paikkatieto-ohjelmistolla. Näyteverkko on varsin harva, ja kustakin pisteestä oli otettu yksi näyte. Siksi tulokset on esitetty maa-lajikohtaisina taulukoina, ei väripintakarttoina.

5.3 Espoon maaperän taustapitoisuustutkimuksen tulokset ja tulosten tarkastelu

5.3.1 Alkuaineiden pitoisuudet humuksessa

Espoon alueelta otetuista 28 humusnäytteestä las-ketut tilastolliset tunnusluvut on esitetty taulu-kossa 3. Humuksen alkuainepitoisuudet ovat Es-poossa keskimäärin samaa suuruusluokkaa kuin pääkaupunkiseudun kehyskuntien humuksen pitoisuudet (Tarvainen et al. 2006). Lyijyn ja elo-hopean pitoisuudet humuksessa olivat suurempia Etelä- ja Keski-Espoossa verrattuna kaupungin pohjoisosiin. Kyseiset alkuaineet sitoutuvat voi-makkaasti maaperän orgaaniseen ainekseen.

5.3.2 Alkuaineiden pitoisuudet Espoon maa- perässä taajamien ulkopuolella

Mineraalimaan pintaosasta (0–25 cm mahdollisen humuskerroksen alapuolelta) otettujen näytteiden alkuainepitoisuudet määritettiin analysoimalla < 2 mm:n raekokolajitteesta kuningasveteen liu-kenevat pitoisuudet. Taajamien ulkopuolelta otet-tujen pintamaanäytteiden alkuainepitoisuudet on esitetty taulukossa 4 ja pohjamaanäytteiden taulu-kossa 5. Hiekkanäytteitä oli kuusi, moreeninäyttei-tä 22 ja savinäytteitä 12.

19


Taulukko 3. Espoon humusnäytteiden alkuainepitoisuuksien tilastollisia tunnuslukuja. N=28. Kehyskunnat = mediaani Kirkko- nummen, Vihdin, Hyvinkään, Nurmijärven, Järvenpään, Tuusulan, Keravan ja Sipoon humusnäytteistä N = 206 (Tarvainen et al. 2006). PIMA-asetuksen (VNa 214/2007) kynnysarvojen ylittävät pitoisuudet on lihavoitu.Table 3. Chemical composition of humus in Espoo, N = 28. Pääkaupunkiseudun kehyskunnat = median values around the Helsinki Metropolitan Area in the municipalities of Kirkkonummi, Vihti, Hyvinkää, Nurmijärvi, Järvenpää, Tuusula, Kerava and Sipoo, N= 206 (Tarvainen et al. 2006). Values exceeding the threshold value are indicated in bold. Commas are used instead of decimal points.

Espoo PääkaupunkiseudunkehyskunnatAround Helsinki

Metropolitan Area

Alkuaine taiominaisuus Element or property

Yksikkö

Unit

Mediaani

Median

Maksimi

Maximum

Mediaani

Median

Hopea (Ag) mg/kg 0,17 0,32 0,18Alumiini (Al) mg/kg 3 205 13 400 3 390Arseeni (As) mg/kg 1,9 5,11 2,0Boori (B) mg/kg 4,4 6,3 4,3Barium (Ba) mg/kg 74,1 157 74,1Beryllium (Be) mg/kg 0,14 1,1 0,13Vismutti (Bi) mg/kg 0,23 0,49 0,25Hiili (C) % 34,7 45,9 36,4Kalsium (Ca) mg/kg 3 825 6 680 4 105Kadmium (Cd) mg/kg 0,41 0,58 0,37Koboltti (Co) mg/kg 1,5 17,5 1,4Kromi (Cr) mg/kg 6,8 13,4 7,2Kupari (Cu) mg/kg 10,9 20,0 9,3Rauta (Fe) mg/kg 3 890 10 800 4 435Elohopea (Hg) mg/kg 0,151 0,336 0,205Kalium (K) mg/kg 898 1 350 1 020Litium (Li) mg/kg 2,0 6,6 2,5Magnesium (Mg) mg/kg 706 1 740 792Mangaani (Mn) mg/kg 279 1 750 303Molybdeeni (Mo) mg/kg 0,68 1,1 0,65Natrium (Na) mg/kg 93,0 144 94,5Nikkeli (Ni) mg/kg 7,7 12,2 6,9Fosfori (P) mg/kg 813 1 190 868Lyijy (Pb) mg/kg 46,8 129 48,9Rubidium (Rb) mg/kg 9,3 19,4 9,9Rikki (S) mg/kg 1 520 2 260 1 550Antimoni (Sb) mg/kg 0,42 1,3 0,42Seleeni (Se) mg/kg <0,5 0,96 <0,5Pii (Si) mg/kg 448 975 703Strontium (Sr) mg/kg 27,5 49,2 24,5Torium (Th) mg/kg 2,3 16,6 2,3Titaani (Ti) mg/kg 271 560 294Tallium (Tl) mg/kg 0,20 0,31 0,21Uraani (U) mg/kg 0,59 1,6 0,66Vanadiini (V) mg/kg 13,4 23,3 14,7Sinkki (Zn) mg/kg 56,5 114 62,5pH 3,4 4,4 3,4Hehkutushäviö (LOI) % 65,1 89,5 70,6

20


Kuningasvesiliukoisen alumiinin, kaliumin ja magnesiumin sekä useiden hivenmetallien (ku-pari, koboltti, kromi, nikkeli, vanadiini, sinkki) pitoisuudet olivat Espoon hiekka- ja moreenimail-la pienemmät kuin pääkaupunkiseudun kehyskuntien alueella keskimäärin (Tarvainen et al. 2006). Espoon kaupungin alueen mineraalimaas-ta otetuissa näytteissä on todennäköisesti ollut vähemmän tummia kiillemineraaleja (biotiittia) kuin pääkaupunkiseudun kehyskuntien näytteissä. Savimailta otettujen näytteiden alkuaineiden keski- pitoisuudet olivat samaa suuruusluokkaa kuin pääkaupunkiseudun kehyskuntien savinäytteissä keskimäärin.

Espoon luonnonmailta otettujen näytteiden ko-konaismäärä oli niin pieni, että minkään maalajin näytemäärä ei ollut tarpeeksi suuri suurimman suositellun taustapitoisuusarvon laskemiseen. Arseenin suurimmat pitoisuudet ylittävät PIMA-asetuksen (VNa 214/2007) kynnysarvon, 5 mg/kg, moreeni- ja savimaiden näytteissä. Savimailta ote-

Kuva 6. Hajontadiagrammi koboltin pitoisuuksista pinta- ja pohjamaassa taajamien ulkopuolella Espoossa (< 2 mm:n raesuuruus, AR-uutto). Näytemäärä on 40.Fig. 6. Scatter diagram of the Co concentration in subsoil (x-axis) and topsoil (y-axis) outside urban areas in Espoo (<2 mm size fraction, AR extraction). The number of samples is 40. Hiekka = sand; moreeni = till; savi = clay.

tuissa näytteissä on myös kobolttia yli kynnysarvon 20 mg/kg ja vanadiinia enemmän kuin kynnysarvo 100 mg/kg. Espoo kuuluu valtakunnallisessa taus-tapitoisuusrekisterissä Etelä-Suomen arseenipro-vinssiin (Jarva et al. 2010; http://www.geo.fi/tapir), jonka alueella arseenin taustapitoisuus on useissa maalajeissa suurempi kuin kynnysarvo. Tämän tutkimuksen perusteella Espoon savikoilla myös koboltin ja vanadiinin taustapitoisuudet voivat arseenin lisäksi olla suuremmat kuin kynnysarvo, mutta suurimman suositellun taustapitoisuusar-von laskemiseen tarvittaisiin enemmän näytteitä.

Pinta- ja pohjamaiden alkuainepitoisuudet kor-reloivat keskenään positiivisesti. Korrelaatiot ovat tilastollisesti erittäin merkitseviä kaikilla alkuai-neilla rikkiä lukuun ottamatta. Rikkipitoisuuksien korrelaatio pinta- ja pohjamaan välillä on tilastolli-sesti melkein merkitsevä. Kuvassa 6 on esitetty ko-boltin pitoisuudet pinta- ja pohjamaassa. Nuuksion metsästä otetussa moreenimaanäytteessä on pinta-maassa erityisen paljon rautaa, mangaania, rikkiä

21


ja hiiltä. Kyseisellä paikalla on paksu maannosker-ros, ja pintamaanäyte sisältää runsaasti mineraali-maahan sekoittunutta orgaanista ainesta ja toi-saalta tumman ruskeaa rikastumiskerrosta, jotka

sitovat monia hivenalkuaineita, kuten hopeaa, be-rylliumia, kobolttia, kromia, kuparia, molyb-dee-niä, nikkeliä, lyijyä ja sinkkiä.

Taulukko 4. Alkuainepitoisuuksien tilastollisia tunnuslukuja Espoon pintamaasta 0–25 cm:n syvyydeltä taajamien ulkopuo-lelta otetuista näytteistä (< 2 mm:n raesuuruus, AR-uutto). Näytemäärät: hiekka 6, moreeni 22, savi 12. PIMA-asetuksen (VNa 214/2007) kynnysarvojen ylittävät pitoisuudet on lihavoitu.Table 4. Chemical composition of mineral topsoils (0–25 cm) outside urban areas in Espoo (<2 mm size fraction, AR extraction). Number of samples: sand (hiekka) 6, till (moreeni) 22, clay (savi) 12. The unit is mg/kg, except for carbon (C) %. Commas are used instead of decimal points. Values exceeding the threshold value are indicated in bold.

Alkuaine taiominaisuusElement or property

HiekkaSand

MoreeniTill

SaviClay

MediaaniMedian

MaksimiMaximum

MediaaniMedian

MaksimiMaximum

MediaaniMedian

MaksimiMaximum

Hopea (Ag), mg/kg 0,03 0,06 0,06 0,22 0,13 1,0Alumiini (Al), mg/kg 4 495 7 250 8 035 28 400 25 000 40 600Arseeni (As), mg/kg 1,7 4,0 3,6 7,5 8,2 16,6Boori (B), mg/kg 2,6 3,3 2,8 4,0 6,8 13,8Barium (Ba), mg/kg 11,0 23,9 17,9 67,1 137 289Beryllium (Be), mg/kg 0,24 0,32 0,44 2,5 1,5 3,5Vismutti (Bi), mg/kg 0,07 0,09 0,11 0,19 0,34 0,43Hiili (C), % 0,79 1,1 1,8 7,0 2,5 4,0Kalsium (Ca), mg/kg 441 851 666 1 710 4 265 8 390Kadmium (Cd), mg/kg 0,07 0,09 0,08 0,22 0,21 0,40Koboltti (Co), mg/kg 2,4 3,4 4,4 46,1 16,5 28,0Kromi (Cr), mg/kg 5,4 11,3 11,6 33,8 57,4 100Kupari (Cu), mg/kg 1,4 3,2 3,2 12,5 25,9 59,7Rauta (Fe), mg/kg 4 840 9 060 11 600 38 400 34 450 59 300Elohopea (Hg), mg/kg 0,013 0,016 0,023 0,074 0,042 0,202Kalium (K), mg/kg 251 363 329 1 270 5 140 12 500Magnesium (Mg), mg/kg

775 1 230 1 510 4 750 7 855 18 300

Mangaani (Mn), mg/kg 54,4 138 109 943 484 998Molybdeeni (Mo), mg/kg

0,23 0,68 0,64 3,7 1,3 1,9

Natrium (Na), mg/kg 58,1 75,4 66,0 133 169 773Nikkeli (Ni), mg/kg 1,8 4,6 4,2 15,5 24,2 55,2Fosfori (P), mg/kg 334 684 238 654 544 1 320Lyijy (Pb), mg/kg 6,2 7,4 7,9 15,2 18,2 43,1Rubidium (Rb), mg/kg 9,7 18,7 11,6 42,8 80,6 150Rikki (S), mg/kg <50 85 119 527 224 352Antimoni (Sb), mg/kg 0,090 0,110 0,125 0,240 0,20 0,61Seleeni (Se), mg/kg 0,17 0,29 0,29 1,3 0,55 0,75Tina (Sn), mg/kg 0,50 0,69 0,68 1,3 2,3 4,6Strontium (Sr), mg/kg 3,4 3,7 4,4 14,0 30,8 41,9Torium (Th), mg/kg 4,2 13,6 6,9 11,5 11,2 23,4Titaani (Ti), mg/kg 278 556 614 1 460 1 765 2 930Tallium (Tl), mg/kg 0,04 0,07 0,06 0,33 0,43 0,70Uraani (U), mg/kg 0,66 1,0 0,91 2,4 3,6 9,3Vanadiini (V), mg/kg 9,5 18,8 20,8 45,6 81,6 177Sinkki (Zn), mg/kg 18,5 52,9 29,1 183 90,8 140pH 4,4 4,7 4,3 4,5 5,2 6,6

22


Taulukko 5. Alkuainepitoisuuksien tilastollisia tunnuslukuja Espoon pohjamaasta taajamien ulkopuolelta otetuista näytteistä (< 2 mm:n raesuuruus, AR-uutto). Näytemäärät: hiekka 6, moreeni 22, savi 12. PIMA-asetuksen (VNa 214/2007) kynnys-arvojen ylittävät pitoisuudet on lihavoitu.Table 5. Chemical composition in mineral subsoil (0–25 cm) outside urban areas in Espoo (<2 mm size fraction, AR extraction). Number of samples: sand (hiekka) 6, till (moreeni) 22, clay (savi) 12. The unit is mg/kg, except for carbon (C) %. Commas are used instead of decimal points. Values exceeding the threshold value are indicated in bold.

HiekkaSand

MoreeniTill

SaviClay

Alkuaine tai ominaisuusElement or property

MediaaniMedian

MaksimiMaximum

MediaaniMedian

MaksimiMaximum

MediaaniMedian

MaksimiMaximum

Hopea (Ag), mg/kg 0,05 0,10 0,04 0,11 0,12 0,26Alumiini (Al), mg/kg 4 750 10 600 8 090 27 800 34 100 48 400Arseeni (As), mg/kg 2,9 3,2 4,3 8,4 9,7 14,3Boori (B), mg/kg 2,8 4,1 3,5 5,4 7,5 13,8Barium (Ba), mg/kg 15,8 26,7 15,9 141 201 303Beryllium (Be), mg/kg

0,32 0,47 0,48 1,8 2,1 2,5

Vismutti (Bi), mg/kg 0,06 0,08 0,08 0,32 0,37 0,45Hiili (C), % 0,26 0,40 0,54 1,9 0,35 2,2Kalsium (Ca), mg/kg

902 2 020 1 150 3 740 4 860 7 720

Kadmium (Cd), mg/kg

0,06 0,07 0,06 0,21 0,10 0,26

Koboltti (Co), mg/kg

3,1 6,9 4,5 16,9 22,4 30,9

Kromi (Cr), mg/kg 8,3 29,5 12,4 64,5 78,1 113Kupari (Cu), mg/kg 4,2 10,6 4,2 23,3 32,0 75,8Rauta (Fe), mg/kg 5 910 13 600 8 720 37 200 47 950 72 300Elohopea (Hg), mg/kg

0,004 0,005 0,012 0,034 0,007 0,127

Kalium (K), mg/kg 501 740 486 5 690 7 210 12 800Magnesium (Mg), mg/kg

1 525 3 340 1 765 10 200 11 750 19 900

Mangaani (Mn), mg/kg

61,3 81,0 73,0 378 507 821

Molybdeeni (Mo), mg/kg

0,21 0,44 0,37 1,9 0,93 2,1

Natrium (Na), mg/kg

79,1 121 83,0 308 445 875

Nikkeli (Ni), mg/kg 5,4 15,3 7,6 30,8 36,7 61,6Fosfori (P), mg/kg 364 570 318 615 504 767Lyijy (Pb), mg/kg 3,1 5,9 4,8 12,6 15,3 24,6Rubidium (Rb), mg/kg

8,6 12,7 8,8 94,4 105 130

Rikki (S), mg/kg 59,6 167 68,0 359 <50 230Antimoni (Sb), mg/kg

0,04 0,06 0,06 0,13 0,20 0,37

Seleeni (Se), mg/kg 0,15 0,29 0,31 0,57 0,40 0,58Tina (Sn), mg/kg 0,34 0,62 0,54 2,2 2,4 2,8Strontium (Sr), mg/kg

4,7 6,6 4,9 26,5 33,9 50,3

Torium (Th), mg/kg 8,7 13,8 8,9 18,7 17,0 24,4Titaani (Ti), mg/kg 404 784 570 2 330 2 280 3 140Tallium (Tl), mg/kg 0,05 0,08 0,05 0,57 0,57 0,67Uraani (U), mg/kg 0,86 2,7 1,4 3,5 4,5 8,7Vanadiini (V), mg/kg 10,8 30,5 17,3 84,4 93,9 142Sinkki (Zn), mg/kg 18,5 41,8 18,6 100 100 157pH 4,9 5,2 4,7 4,9 5,9 6,5

23


Taulukossa 6 on verrattu metsistä ja peltomailta otettujen maaperänäytteiden alkuainepitoisuuksia. Peltomaiksi luokitellut näytteet on otettu pääosin peltojen vierestä tai kesantopelloilta. Alkuaineiden pitoisuuksien mediaaniarvoja on verrattu pääkau-punkiseudun kehyskuntien peltoja metsämaa-näytteiden mediaanipitoisuuksiin. Sekä Espoon että pääkaupunkiseudun kehyskuntien aineistossa useimpien alkuaineiden pitoisuuksien mediaani-arvot ovat suurempia pelloilta otetuissa näytteissä. Se selittyy suurimmaksi osaksi maalajin erolla: Es-poossa ja pääkaupunkiseudun ympäristössä pellot sijaitsevat pääosin hienojakoisilla savimailla, ja metsien maalaji on usein moreeni tai hiekka. Lan-noitteiden ja maanparannusaineiden vaikutus voi näkyä muun muassa peltojen suurempana fosfori- ja kalsiumpitoisuutena.

Taulukossa 7 on arvioitu alkuaineiden rikas-tumista maaperän pintaosaan. Orgaanisesta ai-neksesta peräisin olevaa hiiltä on enemmän pin-tamaassa. Pintamaassa on savi- ja moreenimailla enemmän rikkiä kuin pohjamaassa. Rikki lienee suurelta osin peräisin orgaanisesta aineksesta. Pintamaan orgaaninen hiili sitoo voimakkaas-ti muun muassa elohopeaa (kuva 7), lyijyä (kuva 8) ja kadmiumia. Pintamaan hiilipitoisuudella on tilastollisesti erittäin merkitsevä positiivinen kor-relaatio myös hopea-, molybdeeni- ja antimonipi-toisuuksien kanssa. Näiden lisäksi seleenin, tinan ja sinkin pitoisuudet ovat usein suuremmat pinta-maassa kuin pohjamaassa. Alumiinin, raudan, be-rylliumin ja vanadiinin korrelaatio hiilen kanssa on merkittävä, mutta näiden alkuaineiden pitoi-suudet eivät yleensä ole merkittävästi suurempia

Taulukko 6. Espoon ja pääkaupunkiseudun kehyskuntien metsien ja peltojen pintamaan alkuainepitoisuuksien mediaaniarvo-ja. Pääkapunkiseudun kehyskunnat: Tarvainen et al. 2006. PIMA-asetuksen (VNa 214/2007) kynnysarvojen ylittävät pitoisuu-det on lihavoitu.Table 6. Median values for forest soils and arable soils in Espoo and around the Helsinki Metropolitan Area (Pääkaupunkiseudun kehyskunnat, source: Tarvainen et al. 2006). Values exceeding the threshold value are indicated in bold. Commas are used instead of decimal points.

Espoo, pintamaa, metsä

Topsoil, forest

Pääkaupunkiseu-dun kehyskunnat, pintamaa, metsä

Around Helsinki Metropolitan Area,

Topsoil, forest

Espoo, pintamaa, pelto

Topsoil, arable land

Pääkaupunkiseu-dun kehyskunnat, pintamaa, pelto

Around Helsinki Metropolitan Area,Topsoil, arable land

AlkuaineElement

Mediaani Median mg/kg

MediaaniMedian

mg/kg

Mediaani Median mg/kg

MediaaniMedian mg/kg

Alumiini (Al) 7 605 10 700 28 050 24 700Arseeni (As) 3,6 2,6 8,6 6,7Kalsium (Ca) 666 867 4 515 3 695

Kadmium (Cd) 0,08 0,05 0,34 0,16

Koboltti (Co) 4,2 4,5 17,4 17,1

Kromi (Cr) 11,4 13,5 64,1 58,5

Kupari (Cu) 3,1 6,1 29,1 27,9

Rauta (Fe) 10 750 12 900 37 000 38 900

Kalium (K) 329 523 5 170 5 270

Magnesium (Mg) 1 475 2 170 9 755 8 950

Mangaani (Mn) 109 111 484 437

Molybdeeni (Mo) 0,64 0,40 1,4 1,1

Nikkeli (Ni) 4,3 7,3 28,1 26,7

Fosfori (P) 260 337 625 682

Lyijy (Pb) 7,4 7,0 23,1 20

Rikki (S) 115 130 60,9 239

Strontium (Sr) 4,2 5,4 31,9 27,9

Titaani (Ti) 599 629 1 915 1 710

Vanadiini (V) 19,1 22,3 88,0 77,9

Sinkki (Zn) 31,4 33,4 90,8 104NäytemääräNumber of samples

32 215 8 80

24


pintamaassa kuin pohjamaassa. Pintamaan ko-honneet pitoisuudet kuvastavat osittain ilmasta tu-levaa hajakuormitusta. Savinäytteet on usein otet-

tu läheltä nykyisiä tai entisiä peltoja, joten niiden pitoisuuksiin voivat vaikuttaa myös lannoitteet ja maanparannusaineet.

Taulukko 7. Alkuaineiden rikastuminen (pintamaan pitoisuus jaettuna pohjamaan pitoisuudella) Espoon maaperässä taajama-alueiden ulkopuolella (< 2 mm:n raesuuruus, AR-uutto). Jos lukuarvo on yli 1 (lihavoitu), pintamaassa on suurempi pitoisuus kuin pohjamaassa. Näytemäärät: hiekka 6 kpl, moreeni 22 kpl, savi 12 kpl. Table 7. Enrichment factors (topsoil concentration divided by subsoil concentration) in soils outside urban areas in Espoo (<2 mm size fraction, AR extraction). An element is enriched in topsoils if the factor is greater than 1 (bold). Commas are used instead of decimal points.

HiekkaSand

MoreeniTill

SaviClay


MediaaniMedian

MaksimiMaximum

MediaaniMedian

MaksimiMaximum

MediaaniMedian

MaksimiMaximum

Hopea (Ag) 0,7 3,0 1,6 5,5 1,3 5,3Alumiini (Al) 0,8 1,3 1,0 2,5 0,9 1,4Arseeni (As) 0,8 1,4 0,8 2,3 0,9 1,4Boori (B) 0,9 1,2 0,8 1,2 0,9 1,9Barium (Ba) 0,8 1,0 1,1 2,5 0,7 1,4Beryllium (Be) 0,8 1,5 0,9 4,4 1,0 1,5Vismutti (Bi) 1,3 1,8 1,2 2,7 0,9 1,8Hiili (C) 2,7 6,4 3,1 4,5 6,1 8,9Kalsium (Ca) 0,5 1,1 0,7 1,0 0,7 1,7Kadmium (Cd) 1,2 2,3 1,4 9,0 1,6 4,4Koboltti (Co) 0,6 1,2 1,0 6,3 0,9 1,1Kromi (Cr) 0,6 0,8 0,9 2,0 0,9 1,5Kupari (Cu) 0,4 1,4 0,6 2,6 0,7 1,6Rauta (Fe) 0,8 1,0 1,3 3,3 0,9 1,4Elohopea (Hg) 4,0 6,5 2,5 5,9 5,2 17,9Kalium (K) 0,5 0,7 0,6 1,5 0,7 1,5Magnesium (Mg) 0,5 0,8 0,7 1,6 0,7 1,2Mangaani (Mn) 1,0 2,1 1,4 6,1 0,9 1,9Molybdeeni (Mo) 1,6 3,6 1,8 6,0 1,3 2,5Natrium (Na) 0,7 1,0 0,7 1,0 0,6 1,2Nikkeli (Ni) 0,3 0,8 0,6 1,6 0,7 1,2Fosfori (P) 1,0 1,7 0,9 2,0 1,2 2,8Lyijy (Pb) 2,1 3,7 1,6 4,1 1,3 2,3Rubidium (Rb) 1,2 2,2 1,3 3,1 0,9 2,0Rikki (S) 0,7 1,5 1,9 5,3 5,0 9,1Antimoni (Sb) 2,4 4,0 2,0 4,0 1,3 2,7Seleeni (Se) 1,3 2,6 1,1 2,3 1,2 1,9Tina (Sn) 1,4 1,9 1,3 2,6 1,0 1,7Strontium (Sr) 0,7 0,9 0,9 1,5 0,8 1,4Torium (Th) 0,6 1,4 0,6 1,6 0,7 1,2Titaani (Ti) 0,9 2,4 1,0 4,7 0,9 2,2Tallium (Tl) 0,7 0,9 1,1 1,8 0,8 1,2Uraani (U) 0,7 1,7 0,7 1,9 1,0 1,7Vanadiini (V) 0,8 1,1 1,2 2,7 0,9 2,5Sinkki (Zn) 1,2 1,7 1,3 2,8 1,0 1,2pH 0,9 1,0 0,9 1,0 0,9 1,0

25


Kuva 8. Lyijypitoisuus maalajeittain pintamaassa (sininen) ja pohjamaassa (vihreä) taajamien ulkopuolella Espoossa (< 2 mm:n raesuuruus, AR-uutto). Näytemäärät: hiekka 6 kpl, moreeni 22 kpl, savi 12 kpl.Fig. 8. Distribution of lead in different soil types in topsoils (blue) and subsoil (green). Hiekka = sand; moreeni = till; savi = clay (<2 mm grain size, AR extraction).

Kuva 7. Hajontadiagrammi elohopeapitoisuuksista (< 2 mm:n raesuuruus) ja hiilen määrästä taajamien ulkopuolella Espoossa. Näytemäärä on 40.Fig. 7. Scatter diagram of C (x-axis) and Hg (y-axis) outside urban areas in Espoo. The number of samples is 40. Hiekka = sand; moreeni = till; savi = clay.

26


maaperänäytteistä tehtyjen alkuainemääritysten tilastolliset tunnusluvut on esitetty taulukossa 8. Mediaanipitoisuudet ovat samaa suuruusluokkaa molemmilta syvyysväleiltä otetuissa näytteissä. Verrattuna Espoon taajamien ulkopuolelta otet-tujen moreenin pintamaanäytteiden pitoisuuksiin

5.3.3 Alkuaineiden pitoisuudet Espoon taajamien maaperässä

Espoon taajama-alueilta otettiin näytteitä 30 koh-teesta. Näytteet otettiin pintamaasta sekä 0–25 cm:n että 0–2 cm:n syvyydeltä. Taajamakohteiden

Taulukko 8. Espoon taajama-alueilta pintamaasta 0–25 cm:n ja 0–2 cm:n syvyydeltä otettujen näytteiden alkuainepitoisuuksien tilastollisia tunnuslukuja (< 2 mm:n raesuuruus, AR-uutto). Näytemäärä kummassakin aineistossa on 30. PIMA-asetuksen (VNa 214/2007) kynnysarvojen ylittävät pitoisuudet on lihavoitu.Table 8. Chemical composition of urban soil in samples from depths of 0–25 cm and 0–2 cm (<2 mm size fraction, AR extraction). The number of samples is 30. Values exceeding the threshold values are indicated in bold.

Taajamat, näytesyvyys 0–25 cm

Urban areas,sample depth

0–25 cm

Taajamat,näytesyvyys 0–2 cm

Urban areas, sample depth

0–2 cmAlkuaine tai ominaisuusElement or property

YksikköUnit

MediaaniMedian

MaksimiMaximum

MediaaniMedian

MaksimiMaximum

Hopea (Ag) mg/kg 0,06 1,2 0,07 1,3

Alumiini (Al) mg/kg 6 915 22 000 7 135 20 900

Arseeni (As) mg/kg 5,1 12,7 4,7 14,1

Boori (B) mg/kg 4,7 8,7 4,1 10,0

Barium (Ba) mg/kg 37,1 128 44,4 137

Beryllium (Be) mg/kg 0,53 1,7 0,55 1,5

Vismutti (Bi) mg/kg 0,17 1,8 0,16 0,62

Hiili (C) % 3,1 10,3 4,8 10,4

Kalsium (Ca) mg/kg 3 030 12 300 3 390 6 960

Kadmium (Cd) mg/kg 0,13 0,61 0,12 0,33

Koboltti (Co) mg/kg 5,3 13,9 5,7 14,9

Kromi (Cr) mg/kg 17,0 53,3 19,4 51,9

Kupari (Cu) mg/kg 14,7 30,1 15,0 32,4

Rauta (Fe) mg/kg 11 300 34 300 12 850 31 500

Elohopea (Hg) mg/kg 0,021 0,107 0,015 0,149

Kalium (K) mg/kg 1 595 4 880 1 785 6 640

Magnesium (Mg) mg/kg 2 835 7 970 3 070 8 270

Mangaani (Mn) mg/kg 159 582 153 521

Molybdeeni (Mo) mg/kg 0,78 2,2 0,66 3,9

Natrium (Na) mg/kg 138 488 122 383

Nikkeli (Ni) mg/kg 12,3 22,5 10,8 23,6

Fosfori (P) mg/kg 429 1 090 490 1 250

Lyijy (Pb) mg/kg 10,4 26,2 8,7 28,4

Rubidium (Rb) mg/kg 26,1 89,3 28,1 93,6

Rikki (S) mg/kg 212 569 272 1 200

Antimoni (Sb) mg/kg 0,19 0,50 0,19 0,51

Seleeni (Se) mg/kg 0,32 1,6 0,32 1,1

Tina (Sn) mg/kg 1,2 4,3 1,1 3,6

Strontium (Sr) mg/kg 11,7 26,7 12,5 30,5

Torium (Th) mg/kg 5,8 34,3 5,1 29,0

Titaani (Ti) mg/kg 660 1 410 640 1 430

Tallium (Tl) mg/kg 0,17 0,40 0,17 0,40

Uraani (U) mg/kg 2,8 8,0 2,6 16,0

Vanadiini (V) mg/kg 20,9 67,1 23,0 67,1

Sinkki (Zn) mg/kg 46,4 128 49,3 108

pH 5,4 6,9 5,2 6,9

27


taajamien pintamaassa on keskimäärin enemmän hiiltä, kalsiumia, kadmiumia, kuparia, kaliumia, magnesiumia, mangaania, nikkeliä, fosforia, lyi-jyä, rubidiumia, rikkiä, strontiumia, uraania ja sinkkiä.

Taajamien näytepisteet on ryhmitelty maan-käytön mukaan neljään luokkaan: puistoihin, leikkikenttiin, päiväkoteihin ja kouluihin sekä asuinalueisiin. Kuvassa 9 on esitetty maaperän lyijypitoisuus maankäytön mukaisesti ryhmiteltynä sekä 0–25 cm:n näytteissä että 0–2 cm:n näytteis-sä. Tulosten perusteella puistoissa ja myös leik-kikentillä ylimmän pintamaan lyijypitoisuus on suurempi kuin muiden taajamanäytteiden lyijy-pitoisuus. Kuvasta 10 nähdään, että ylimmän maa-kerroksen (0–2 cm) hiilipitoisuus eli orgaanisen aineksen määrä on suurin puistojen ja leikkikent-tien näytteissä. Suuri orgaanisen aineksen määrä selittää lyijypitoisuuden eroja. Aivan pinnasta ke-rätyt 0–2 cm:n näytteet ovat herkempiä näytepis-teen orgaanisen aineksen määrän eroille kuin suu-remmalta syvyysväliltä otetut 0–25 cm:n näytteet.

Näytemäärät maankäyttömuotoryhmissä olivat niin pieniä, että maankäytön vaikutusta taajamien pintamaan alkuainepitoisuuksiin ei ole voitu testa-ta tilastollisesti.

Espoo kuuluu laajaan Etelä-Suomen arseenipro-vinssiin (Hatakka et al. 2010a, Jarva et al. 2010 ja http://www.geo.fi/tapir), ja maaperän arseenipitoisuudet ovat Espoon taajamissa suuremmat kuin Suomen maaperässä keskimäärin. Arseenin me-diaanipitoisuus taajamakohteiden 0–2 cm:n näyt-teissä oli 4,69 mg/kg ja 0–25 cm:n näytteissä 5,14 mg/kg. Espoosta taajamien ulkopuolelta otettujen moreenimaanäytteiden keskimääräinen arseenipi-toisuus oli noin 4 mg/kg, mutta savimailla pitoi-suudet olivat yleisesti noin 8 mg/kg (kuva 11).

Tarvainen (2010c) on verrannut Espoon taaja-mien maaperän 0–25 cm:n syvyydeltä otettujen näytteiden taustapitoisuuksia Espoon luonnon-maiden pintamaan taustapitoisuuksiin. Espoon taajamien pintamaan metallipitoisuudet ovat sa-maa suuruusluokkaa kuin Espoon luonnonmaiden moreenimaiden metallipitoisuudet. Esimerkiksi

Kuva 9. Lyijypitoisuus maankäyttömuodon mukaan 0–25 cm:n kerroksessa (sininen) ja 0–2 cm:n kerroksessa (vihreä) Espoon taajamissa (< 2 mm:n raesuuruus, AR-uutto). Näytemäärät: puistot 6 kpl, leikkikentät 6 kpl, päiväkodit/koulut 10 kpl ja asuin-alueet 8 kpl.Fig. 9. Distribution of lead in different land use classes in the 0–25 cm topsoil layer (blue) and 0–2 cm topsoil layer (green). Puisto = park (N = 6); leikkikenttä = playground (N = 6); pvk/koulu = day-care centre or school (N = 10); asuinalue = residential area (N = 8). Commas are used instead of decimal points.

http://www.geo.fi/tapir

28


Kuva 10. Maaperän hiilipitoisuus maankäyttömuodon mukaan 0–25 cm:n syvyydeltä (sininen) ja 0–2 cm:n syvyydeltä otetuissa näyteissä (vihreä) Espoon taajamissa. Näytemäärät: puistot 6 kpl, leikkikentät 6 kpl, päiväkodit/koulut 10 kpl ja asuinalueet 8 kpl.Fig. 10. Distribution of carbon in different land use classes in the 0–25 cm topsoil layer (blue) and 0–2 cm topsoil layer (green). Puisto = park; leikkikenttä = playground; pvk/koulu = day-care centre or school; asuinalue = residential area. Commas are used instead of decimal points.

Kuva 11. Arseenipitoisuudet pintamaan 0–25 cm:n syvyydeltä otetuissa hiekka-, moreeni- ja savinäytteissä taajamien ulkopuo-lella sekä taajama-alueiden maaperässä (< 2 mm:n raesuuruus, AR-uutto). Vaakaviiva = PIMA-asetuksen (VNa 214/2007) kynnysarvo 5 mg/kg. Näytemäärät: hiekka 6 kpl, moreeni 22 kpl, savi 12 kpl, taajamat 30 kpl.Fig. 11. Distribution of arsenic in different soil types in topsoil (0–25 cm, <2 mm size fraction, AR extraction) in Espoo. Hiekka = sand (N = 6); moreeni = till (N = 22); savi = clay (N = 12); taajama = urban soils (N = 30). Line = threshold value 5 mg/kg (Decree 214/2007).

29


Kuva 13. Vanadiinipitoisuus pintamaan 0–25 cm:n syvyydeltä otetuissa hiekka-, moreeni- ja savinäytteissä taajamien ulkopuo-lella sekä taajama-alueiden maaperässä (< 2 mm:n raesuuruus, AR-uutto). Vaakaviiva = PIMA-asetuksen (VNa 214/2007) kynnysarvo 100 mg/kg. Näytemäärät: hiekka 6 kpl, moreeni 22 kpl, savi 12 kpl, taajamat 30 kpl.Fig. 13. Distribution of vanadium in different soil types in topsoil (0–25 cm, <2 mm size fraction, AR extraction) in Espoo. Hiekka = sand (N = 6); moreeni = till (N = 22); savi = clay (N = 12); taajama = urban soils (N = 30). Line = Threshold value 100 mg/kg (Decree 214/2007).

Kuva 12. Kobolttipitoisuus pintamaan 0–25 cm:n syvyydeltä otetuissa hiekka-, moreeni- ja savinäytteissä taajamien ulkopuo-lella sekä taajama-alueiden maaperässä (< 2 mm:n raesuuruus, AR-uutto). Vaakaviiva = PIMA-asetuksen (VNa 214/2007) kynnysarvo 20 mg/kg. Näytemäärät: hiekka 6 kpl, moreeni 22 kpl, savi 12 kpl, taajamat 30 kpl.Fig. 12. Distribution of cobalt in different soil types in topsoil (0–25 cm, <2 mm size fraction, AR extraction) in Espoo. Hiekka = sand (N = 6); moreeni = till (N = 22); savi = clay (N = 12); taajama = urban soils (N = 30). Line = Threshold value 20 mg/kg (Decree 214/2007).

30


kuvassa 12 on koboltin ja kuvassa 13 vanadiinin taustapitoisuudet luonnonmaissa ja taajamissa.

Espoon taajama-alueiden 0–25 cm:n syvyydel-tä otetuista näytteistä kaavalla [1] laskettu suurin suositeltu taustapitoisuusarvo on arseenille 10 mg/kg. Se on suurempi kuin asetuksen kynnys-arvo. Muiden PIMA-asetuksessa (VNa 214/2007) mainittujen alkuaineiden laskennalliset suurim-mat suositellut taustapitoisuudet eivät ylittäneet Espoon taajama-alueiden näytteissä kynnysarvoja (taulukko 9), vaikka yksittäisissä näytteissä oli

Taulukko 9. Laskennalliset suurimmat suositellut taustapitoisuusarvot (SSTP) Espoon taajamien pintamaanäytteille (0–25 cm) ja PIMA-asetuksen (VNa 214/2007) kynnysarvot. Kynnysarvon ylittävät pitoisuudet on lihavoitu.Table 9. Upper recommended limit of baseline variation (SSTP) in urban topsoils (0–25 cm) in Espoo and guideline values given in the Decree (214/2007). Commas are used instead of decimal points. Values exceeding the threshold value are indicated in bold.


YksikköUnit

Taajama-alueetSSTP

Urban areasUpper recommended limit of

baseline variation

KynnysarvoThreshold value

Arseeni (As) mg/kg 10 5Barium (Ba) mg/kg 87Beryllium (Be) mg/kg 1,3Boori (B) mg/kg 8,9Hopea (Ag) mg/kg 0,32Kadmium (Cd) mg/kg 0,31 1Koboltti (Co) mg/kg 10 20Kromi (Cr) mg/kg 45 100Kupari (Cu) mg/kg 30 100Lyijy (Pb) mg/kg 26 60Molybdeeni (Mo) mg/kg 2,2Nikkeli (Ni) mg/kg 22 50Seleeni (Se) mg/kg 0,82Sinkki (Zn) mg/kg 114 200Tallium (Tl) mg/kg 0,4Tina (Sn) mg/kg 4Vanadiini (V) mg/kg 50 100NäytemääräNumber of samples

30

joitakin kynnysarvon ylityksiä. Taulukossa 9 on esitetty suurimmat suositellut taustapitoisuusarvot myös bariumille, berylliumille, boorille, hopealle, molybdeenille, seleenille, talliumille ja tinalle, joil-le ei ole annettu kynnysarvoa PIMA-asetuksessa (VNa 214/2007). Nämä alkuaineet tulivat esille valtakunnallisen maaperän taustapitoisuusrekis-terin suunnitteluvaiheessa sellaisina alkuaineina, joiden taustapitoisuuksista olisi tarvetta kerätä tie-toa. Ko. alkuaineet on sisällytetty taustapitoisuus-rekisteriin.

5.3.4 PCB- ja PAH-pitoisuudet Espoon taajamien maaperässä

PIMA-asetuksessa (VNa 214/2007) esitetyt kyn-nys- ja ohjearvot PCB-yhdisteille on laskettu seit-semän PCB-kongeneerin (PCB 28, 52, 101, 118, 138, 153 ja 180) summapitoisuudelle. Näitä seit-semää kongeneeria kutsutaan ns. indikaattorikon-geneereiksi (ΣPCB7) (Reinikainen 2007). Summa-pitoisuuden laskennassa alle analyysimenetelmän

määritysrajan olevat pitoisuudet on korvattu ar-volla, joka on puolet määritysrajasta.

PAH-yhdisteisiin kuuluu satoja, ominaisuuk-siltaan vaihtelevia yhdisteitä. PIMA-asetuksessa (VNa 214/2007) esitetyt kynnys- ja ohjearvot PAH-yhdisteiden summapitoisuudelle sisältävät seuraavat yhdisteet: antraseeni, asenafteeni, ase-naftyleeni, bentso(a)antraseeni, bentso(a)pyree-ni, bentso(b)fluoranteeni, bentso(g,h,i)peryleeni, bentso(k)fluoranteeni, dibentso(a,h)antraseeni,

31


fenantreeni, fluoranteeni, fluoreeni, indeno(1,2,3-c,d)pyreeni, kryseeni, naftaleeni ja pyreeni. Tässä tutkimuksessa PAH-yhdisteiden summapitoisuus on määritysrajan ylittävien yksittäisten yhdistei-den summa.

PCB- ja PAH-määritykset tehtiin kaikista taa-jamien 0–25 cm:n pintamaanäytteistä ja yhdestä luonnontilaisesta 0–25 cm:n moreenimaanäyt-teestä. Luonnontilainen metsämaanäyte oli otettu Järvenperän eteläpuolelta. Luonnontilaisen näyt-teen PAH- ja PCB-pitoisuudet olivat alle käytetty-jen analyysimenetelmien määritysrajojen.

Lähes kaikkien taajamien pintamaanäytteiden PCB-pitoisuudet olivat alle käytetyn analyysime-netelmän määritysrajan, joka oli 2 µg/kg yksit-täisille kongeneereille. Iivisniemen asuinalueelta otetun pintamaanäytteen PCB-yhdisteiden sum-mapitoisuus (ΣPCB7) oli 24 µg/kg, joka on kuiten-kin alempi kuin PIMA-asetuksen (VNa 214/2007) kynnysarvo 100 µg/kg.

Myös PAH-yhdisteiden pitoisuudet olivat taaja-makohteiden maaperänäytteissä pieniä. Sekä yk-sittäisten PAH-yhdisteiden pitoisuudet että PAH-yhdisteiden summapitoisuus olivat alle käytetyn analyysimenetelmän määritysrajan lähes kaikissa näytteissä. Tähtiniityn koulun pihalta otetussa näytteessä oli fluoranteenia 120 µg/kg (muissa näytteissä alle määritysrajan 100 µg/kg). Fluo-ranteenin kynnysarvo PIMA-asetuksessa (VNa 214/2007) on kuitenkin lähes kymmenkertainen (1 000 µg/kg). Järvenperän Ryytimaan puiston multamaasta otetussa näytteessä oli muutamien PAH-yhdisteiden pitoisuus yli analyysimenetel-män määritysrajan. Fluoranteenia oli 290 µg/kg, pyreeniä 250 µg/kg, bentso(a)antraseenia 110 µg/kg, kryseeniä 130 µg/kg ja bentso(b)fluorantee-nia 120 µg/kg. Pitoisuudet olivat pienemmät kuin PIMA-asetuksen (VNa 214/2007) kynnysarvot. PAH-summapitoisuus oli ko. näytteessä 900 µg/kg. Sekin on pienempi kuin kynnysarvo 15 000 µg/kg.

6 HELSINGIN MAAPERäN TAUSTAPITOISUUDET

6.1 Johdanto

Maaperän alkuainepitoisuuksien paikallista ja alu-eellista tietoa tarvitaan, kun arvioidaan maaperän pilaantuneisuutta ja puhdistustarvetta. Helsingin taustapitoisuustutkimuksessa tavoitteena oli sel-vittää haitallisten alkuaineiden ja tavallisimpien orgaanisten yhdisteryhmien pitoisuudet kattavas-ti Helsingin alueen pilaantumattoman maaperän pintakerroksissa. Tavoitteena oli saada kokonais-kuva haitta-aineiden pitoisuuksista maaperän ylimmissä kerroksissa luonnonmaassa, puistoissa ja kerrostalojen pihoilla. Näiden kolmen näyte-ryhmän tulokset käsiteltiin erillisinä. Tulokset antavat viitteitä siitä, voivatko maaperän haitta- aineet aiheuttaa terveysriskiä esimerkiksi puistois-sa tai pihoilla leikkiville lapsille.

Helsingin kaupungin taustapitoisuuskartoi-tuksen tutkimusalue kattaa koko Helsingin maa-alueen, ja se on kooltaan noin 214 km2. Luonnon-maiden näytteenottopisteet sijoitettiin alueelle mahdollisimman tasaisesti ja kattavasti. Saaris-tosta näytteitä otettiin vain suurimmista saarista ja enimmäkseen niistä, joihin on kiinteä yhteys mantereelta. Puistomaiden näytteenotto keskitet-

tiin kaupungin keskustaan ja kerrostalojen piha-näytteet otettiin kaupungin omistamilta tonteilta pääasiassa keskustan ulkopuolelta.

Näytteenotto aloitettiin vuonna 1996 ja vii-meiset näytteet otettiin vuonna 2009. Vuosina 1996–1999 otettiin ja analysoitiin ensimmäiset 113 puistoja luonnonmaanäytettä, joiden tulok-set julkaistiin vuonna 1999 (Salla 1999). Vuonna 2000 näytepisteverkkoa tihennettiin 128 pistee-seen, ja analysoitavien alkuaineiden ja yhdisteiden määrää kasvatettiin. Tulokset raportoitiin samana vuonna (Salla 2000). Näytteenottoa jatkettiin vuo-sina 2004–2009 niin, että lopulta näytepisteitä ja kokoomanäytealueita oli yhteensä 441, joista luon-nonmailta oli 232 pistettä, puistoista 19 pistettä ja kerrostalojen pihoilta 190 näytepistettä. Vuonna 2008 otettiin pihoilta vielä 140 yksittäisnäytettä edellisen vuoden kokoomanäytteiden suurimpien PCB-pitoisuuksien alueilta. Vuoteen 2008 men-nessä saadut tulokset raportoitiin vuonna 2009 (Salla 2009). Vuonna 2009 otettiin vielä näytteet liitosalueen 45 luonnonmaapisteestä. Nämä kaikki tulokset raportoidaan tässä julkaisussa.

32



Taulukko 10. Helsingin vuosien 1996–2009 maaperätutkimuksen näytteenottopaikkojen ja näytemateriaalin yleiskuvaus.Table 10. General description of soil sampling sites and sample media in Helsinki during 1996–2009.

Näytteenottopaikka ja näytetyyppi

Kuvaus ja näytemateriaali Näytepisteiden lukumäärä

Luonnonmaa A. Eloperäinen pintakerros B. Edellisen alapuolinen mineraalimaa 40 cm

Enimmäkseen metsämaita, myös soita ja niittyjä. Näytteet kangashumusta, turvetta ja multaa (A) sekä hiekkaa, moreenia, silttiä ja savea (B).

232

Puisto A. Eloperäinen pintakerros B. Edellisen alapuolinen mineraalimaa 40 cm

Rakennettuja puistoja kaupungin keskustassa. Näytteet enimmäkseen nurmikko- ja istutusmultaa (A) ja mullan alapuolista mineraalimaata (B).

19

Kerrostalon pihaKokoomanäytteitä Pintamaanäytteitä kerrostalokortteleista, näytteet

pääosin nurmikkomultaa, hiekkaa, myös luonnonmaata.50

Yksittäisnäytteitä Tarkentava PCB-näytteenotto. 140Näytepisteitä yhteensä 441

Sampling site and sample type Description and sample media Number of sitesNatural soil A. Biogenic top layer B. Minerogenic soil 40 cm

Mostly forest soil, some peat bogs and meadows. Samples from forest humus, peat or mineral soilrich in organic matter (A) and sand, till, silt or clay (B).

232

Park A. Biogenic top layer B. Minerogenic soil 40 cm

Man-made parks in urban areas. Samples from lawn and planting soil (A) and mineral soil (B).

19

Yards of block of flats Composite samples Single samples

Topsoil samples from yards of blocks of flats, samples mostly from lawn soil, sand from man-made ground and natural mineral soils.Detailed PCB study.

50

140

Total number of sampling sites 441

6.2.1 Näytteenottopaikat, näytetyypit ja näyte-määrät

Näytteitä otettiin luonnonmailta, puistoista ja ker-rostalon pihoilta ja tulokset käsiteltiin ja tilastoi-tiin näytepaikoittain erikseen. Näytepisteiden tyy-pit ja määrät on esitetty taulukossa 10.

Luonnonmaan humusnäytteissä on luontaisten pitoisuuksien lisäksi mahdollisten ilmalaskeumien aiheuttama pitoisuusvaikutus. Joskus myös jätteet ovat voineet vaikuttaa joihinkin pintamaan alkuai-nepitoisuuksin. Humusnäytteiden alapuolella mi-neraalimaassa pitoisuudet ovat usein luonnollista alkuperää.

Puistojen mullan ja sen alapuolisten kerrosten haitta-ainepitoisuuksiin vaikuttavat maakerrosten ikä ja materiaalin alkuperä. Mullan valmistukseen on voitu käyttää jätevedenpuhdistamon lietettä tai muita sellaisia aineksia, joissa voi olla luontaisia pitoisuuksia suurempia haitta-ainepitoisuuksia.

Kerrostalojen pihoilla voi olla täyttömaalla tai luonnonmaalla tasattuja nurmikoita ja luonnon-tilaisia maa-alueita. Lisäksi maaperässä voi olla rakentamisen tai saneeraustyön päästöjä, esim. 1970-luvulla rakennettujen elementtitalojen sau-mausmassojen PCB-yhdisteitä ja lyijyä voi olla maassa merkittäviä määriä.

6.2.2 Näytteenottopaikkojen valinta ja näytteenotto

Luonnonmaiden näytteenottopaikat valittiin vi-heralueilta ja muilta rakentamattomilta alueilta niin, että näytepisteverkko kattoi Helsingin alueen mahdollisimman tasaisesti. Näytepisteiden välit ovat 0,5–1,5 km. Näytepisteet on esitetty kartalla kuvassa 14. Näytteitä otettiin kaikkiaan 687 kpl ja taulukossa 11 on esitetty näytemäärät näytetyy-peittäin ja maalajeittain.

33


Kuva 14. Helsingin maaperän taustapitoisuustutkimuksen näytteenottopaikat vuosina 1996–2009.Fig. 14. Soil sampling sites in Helsinki in 1996–2009.

Taulukko 11. Helsingin vuosien 1996–2009 maaperän taustapitoisuustutkimuksen näytemäärät näytetyypeittäin ja maalajeittain.Table 11. Number of samples in the baselines studies in Helsinki during 1996–2009.

LuonnonmaatNatural soils

PuistotParks

PihatYards

HumusmaaHumus

205

Multamaa, pintaMineral soil rich in organic matter, top

20 19 140

Turve, pintaPeat, top

7

Hiekka ja soraSand and gravel

148 9

Moreeni Till

55

Savi ja silttiClay and silt

24 7

KokoomanäyteComposite sample

3 50

YhteensäTotal

459 38 190

Kaikki näytteet yhteensäTotal number of samples

687

34


Näytteenottokuoppa kaivettiin lapiolla noin puoli metriä leveäksi ja suunnilleen yhtä syväksi (kuva 15). Näytteet otettiin maalajikohtaisina jatkuvina näytteinä. Eloperäisestä pintakerroksesta otettiin koko kerrosta edustava näyte, joka oli paksuudel-taan 2–20 cm, useimmiten 5–10 cm. Eloperäi-sen pintakerroksen alla olevasta mineraalimaasta otettiin näyte sen ylimmästä 40 cm:n kerroksesta. Joissakin näytepisteissä eloperäinen kerros oli niin paksu, että siitä otettiin vain 10 cm paksu pinta-näyte, ja sen alapuolisesta mineraalimaasta ei otet-tu näytettä. Näin tehtiin etenkin soiden turpeen ja lehtojen multakerroksen kohdalla.

Luonnonmaiden mineraalimaalajeissa hiekka näyttää yliedustetulta suhteessa sen yleisyyteen Helsingin maaperässä. Tämä johtuu siitä, että moreenin pintaosasta on hienoaines usein huuh-toutunut pois muinaisessa rantavyöhykkeessä, ja tuloksena moreenin pintaosaan on syntynyt ohut hiekkakerros.

Puistonäytteissä multakerroksen alapuolella oleva täyttökerros koostui useasta maalajista. Ker-rostalopihoilta otettiin vuonna 2007 vain kokoo-manäytteitä niin, että samaan näytteeseen sekoi-tettiin useista maalajeista koostuvia osanäytteitä.

Näytteet otettiin muovisella ottimella niin, että mukaan ei tullut lapion koskemaa tai näyteker-rokseen kuulumatonta maata. Maata otettiin 3–5

Kuva 15. Näytteenottokuoppa ja näytteenottovälineet Helsingin vuosien 1996–2009 maaperän taustapitoisuustutkimuksessa. Kuva: Antti Salla, Helsingin kaupungin ympäristökeskus.Fig. 15. Sampling pit and sampling equipment used in the geochemical baseline studies in Helsinki during 1996–2009. Photo: Antti Salla, Environment Centre.

litraa muoviseen sekoitusastiaan tai muoviselle se-koitusalustalle, jossa maa sekoitettiin ja siitä pois-tettiin kiviä ja juuria. Sekoitusastiasta otettiin noin puolen litran näytteet muovipussiin alkuaineana-lyysiä varten ja lasipurkkiin tai tarkoitukseen so-pivaan muovipussiin PCB- ja PAH-yhdisteiden analysointia varten. Näytteenoton yhteydessä näytteiden maalajit arvioitiin silmämääräisesti. Ennen seuraavaa näytteenottoa näytteenotin ja sekoitusastia tai -alusta puhdistettiin tai vaihdet-tiin. Näytteet toimitettiin Helsingin ympäristöla-boratorioon (nykyinen MetropoliLab) viimeistään kahden vuorokauden kuluttua näytteenotosta.

Puistojen näytteet otettiin samalla tavalla kuin luonnonmaanäytteet etupäässä keskustan puis-toista. Eloperäinen pintakerros oli keinotekoista nurmikko- tai istutusmultaa, ja sen alapuolinen mineraalimaakin lienee useimmiten täyttömaata tai tasattua luonnonmaata.

Kerrostalojen pihoilta otettiin näytteet kaupun-gin omistamilta tonteilta. Pihoilta otettiin vuon-na 2007 vain pintamaanäytteistä koostettuja ko-koomanäytteitä, joiden osanäytteet otettiin 0–10 cm:n syvyysväliltä. Kokoomanäytteitä otettiin 50 kappaletta niin, että yhteen näytteeseen otettujen osanäytteiden määrä oli 4–27 näytealueen koon mukaan. Muista näytetyypeistä poiketen pihojen kokoomanäytteisiin otettiin useita maalajeja. Yksi

35


kokoomanäyte edusti yhden tai usean kerrostalo-korttelin näytealuetta, joka oli pinta-alaltaan 3–15 hehtaaria. Vuonna 2008 otettiin yksittäisnäytteet 10 kerrostaloalueelta, joiden yhdistelmänäytteis-sä todettiin edellisenä vuonna PIMA-asetuksen (VNa 214/2007) alempaa ohjearvoa suurempia PCB-yhdisteiden pitoisuuksia.

6.2.3 Analytiikka

Jokaisesta näytteestä analysoitiin tavallisimpien haitallisten alkuaineiden kuningasvesiuuttoon liu-kenevat pitoisuudet ja osasta pintahumusnäytteitä myös PCB-yhdisteet ja muita orgaanisia haitta-ai-neita alle 2 mm:n raekokolajitteesta. Analyysivali-koima vaihteli jonkin verran vuosien aikana niin, että ensimmäisessä vaiheessa tutkittiin 13 alkuai-

neen, PCB- ja PAH-yhdisteiden, öljyhiilivetyjen sekä viidestä näytteestä dioksiinien ja furaanien pitoisuuksia. Tämän jälkeen analysoitavia alku-aineita oli 21 ja orgaanisista haitta-aineista vain PCB-yhdisteet, koska muita ei todettu merkittävi-nä pitoisuuksina. PAH-yhdisteitä analysoitiin kui-tenkin vielä kerrostalojen pihanäytteistä.

Vuodesta 2000 alkaen tehtiin joistakin harvoin analysoiduista alkuaineista myös epätarkempia se-mikvantitatiivisia määrityksiä. Vuosien 2005–2007 aikana tehtiin normaali kvantitatiivinen analyysi 21 alkuaineesta ja semikvantitatiivinen analyysi 64 alkuaineesta. Semikvantitatiivisten analyysien tuloksia ei käsitellä tässä raportissa. Analyysit teh-tiin Helsingin kaupungin ympäristölaboratoriossa (vuodesta 2008 lähtien MetropoliLab Oy).

6.3 Helsingin maaperän taustapitoisuustutkimuksen tulokset ja pohdinta

6.3.1 Tulosten käsittely

Pitoisuuksista laskettiin maalaji- tai näytetyyp-pikohtaiset mediaanit. Pistemäiset ja pienialaiset poikkeuksellisen suuret pitoisuudet, jotka olivat selvästi ei-luontaisia, poistettiin tilastoista. Ne eivät kuulu määritelmän mukaiseen taustapitoi-suuteen, vaikka ne ovatkin kaupunkiympäristölle tyypillisiä. Tällaisia olivat esimerkiksi entisen am-pumaradan vaikutusalueelta todettu suuri lyijypi-toisuus ja turpeen pintaosassa havaittu suuri sink-kipitoisuus, jonka alkuperä jäi tuntemattomaksi. Kaikkia, etenkään pieniä poikkeamia, ei voitu kui-tenkaan tunnistaa. Tämän vuoksi mukana saattaa olla pitoisuuksia, jotka ovat peräisin esimerkiksi niin pienistä metallikappaleista, että niitä ei ole näytteenotossa voitu havaita.

öljyhiilivetyjen, PAH-yhdisteiden sekä diok-siinien ja furaanien pitoisuudet eivät missään näytteessä yltäneet lähelle PIMA-asetuksen (VNa 214/2007) kynnysarvoja. öljyhiilivetyjen sekä dioksiinien ja furaanien analysoiminen lopetettiin vuoden 1999 tutkimuksen jälkeen. PAH-yhdis-teitä tutkittiin vielä kerrostalojen pihanäytteistä, mutta kaikki pitoisuudet olivat pieniä. Edellä mai-nitut yhdisteet on jätetty pois tässä esitetyistä tut-kimustuloksista. Useissa tapauksissa analyysitulos oli pienempi kuin käytetyn analyysimenetelmän määritysraja, jolloin pitoisuus on jossain nollan ja määritysrajan välissä.

Tässä raportissa esitetään vain niiden aineiden analyysitulokset, joille on PIMA-asetuksessa (VNa

214/2007) annettu kynnys- ja ohjearvot. Muiden aineiden kvantitatiiviset ja semikvantitatiiviset tulokset ovat saatavissa Helsingin kaupungin ym-päristökeskuksesta. Taulukoissa 12–15 on esitetty analyysitulosten tunnuslukuja. Tuloksia on ver-rattu kunkin haitta-aineen PIMA-asetuksen (VNa 214/2007) kynnysarvoon.

Pitoisuuksia ei ole esitetty kartoilla, koska suuret pitoisuudet eivät muodosta yhtenäisiä alueita vaan näyttäytyvät hajanaisina ja toisistaan riippumatto-mina. Näyteverkko on niin tiheä, että näytteiden otto eri paikoista olisi todennäköisesti tuottanut erilaisia yksittäisiä pitoisuuksia mutta suunnilleen samat tilastolliset tunnusluvut koko kaupungin alueelta.

6.3.2 Luonnonmaiden maaperän taustapitoisuudet Helsingissä

Eloperäisen pintakerroksen suurimmat PIMA-asetuksessa (VNa 214/2007) annettujen kyn-nysarvojen ylitysprosentit olivat lyijyllä, PCB-yhdisteillä, antimonilla, arseenilla ja elohopealla (taulukko 12). Hiekoissa ja sorissa vain arseenin pitoisuudet ylittivät kynnysarvon (taulukko 13). Savissa ja silteissä arseenin kynnysarvon ylitys-prosentti oli suuri, ja saville tyypillisesti myös va-nadiinin pitoisuudet ylittivät paikoin kynnysar-vot (Tarvainen et al. 2006; kuva 13; taulukko 13). Moreeneissa merkittävin haitta-aine oli arseeni (taulukko 13).

36


Taulukko 12. Eloperäisen pintakerroksen alkuainepitoisuuksien mediaaniarvot Helsingin luonnonmaissa vuosina 1996–2009 sekä PIMA-asetuksen (VNa 214/2007) kynnysarvojen ylittävien näytteiden prosentuaaliset määrät. Alle 2 mm:n raekoko, kuningasvesiuutto.Table 12. Threshold values (Decree 214/2007), median values in biogenic topsoil in natural soils of Helsinki during 1996–2009, number of samples and percent of samples exceeding the threshold values. <2 mm grain size fraction, aqua regia extraction. Commas are used instead of decimal points.

Helsinki, luonnonmaa, eloperäinen pintakerrosHelsinki, natural soils, biogenic topsoil

AlkuaineElement


mg/kg

MediaaniMedian

mg/kg

NäytemääräNumber ofsamples

Kynnysarvonylityksiä

Samples exceeding the threshold value

%Arseeni (As) 5 3 232 16Kadmium (Cd) 1 0,3 232 1Koboltti (Co) 20 2 232 1Kromi (Cr) 100 11 232 0Kupari (Cu) 100 15 232 0Elohopea (Hg) 0,5 0,20 231 6Nikkeli (Ni) 50 8 232 0Lyijy (Pb) 60 57 229 38Antimoni (Sb) 2 1 207 22Vanadiini (V) 100 20 232 0Sinkki (Zn) 200 48 230 1Polyklooratut bifenylit(PCB)

0,1 0,1 127 31

37


Taul

ukko

13.

Min

eraa

limaa

n al

kuai

nepi

toisu

uksie

n m

edia

ania

rvot

Hel

singi

n lu

onno

nmai

ssa

vuos

ina

1996

–200

9 m

aala

jeitt

ain

ryhm

itelty

nä (<

2 m

m:n

raes

uuru

us, A

R-uu

tto) s

ekä

PIM

A-as

etuk

sen

(VN

a 21

4/20

07) k

ynny

sarv

ojen

ylit

tävi

en n

äytte

iden

pro

sent

uaal

iset m

äärä

t. Ta

ble

13. Th

e th

resh

old

valu

es (D

ecre

e 21

4/20

07),

med

ian

valu

es in

min

erog

enic

tops

oil i

n na

tura

l soi

ls of

Hels

inki

dur

ing

1996

–200

9, n

umbe

r of s

ampl

es a

nd p

erce

nt o

f sam

ples

exc

eedi

ng th

e th

resh

old

valu

e. <2

mm

gra

in si

ze fr

actio

n, a

qua

regi

a ex

tract

ion.

Com

mas

are

use

d in

stead

of d

ecim

al p

oint

s.

Hel

sink

i, lu

onn

onm

aat

Hel

sink

i, na

tura

l soi

lsH

iekk

a ja

so

raS

and

and

gra

vel

Mo

reen

iTi

llS

avi j

a si

ltti

Cla

y an

d s

ilt

Alk

uain

eE

lem

ent

Kyn

nysa

rvo

Thre

shol

d v

alue

Med

iaan

iM

edia

nN

äyte

-m

äärä

Num

ber

of

sam

ple

s

Kyn

nys-

arvo

nyl

ityk

siä

Sam

ple

s ex

ceed

ing

thre

shol

d

valu

e

Med

iaan

iM

edia

nN

äyte

-m

äärä

Num

ber

of

sam

ple

s

Kyn

nys-

arvo

nyl

ityk

siä

Sam

ple

s ex

ceed

ing

th

resh

old

va

lue

Med

iaan

iM

edia

nN

äyte

-m

äärä

Num

ber

of

sam

ple

s

Kyn

nys-

arvo

nyl

ityk

siä

Sam

ple

s ex

ceed

ing

th

resh

old

va

lue

mg

/kg

mg

/kg

%m

g/k

g%

mg

/kg

%A

rsee

ni (A

s)5

314

816

455

275

2446

Kad

miu

m (C

d)

10,

114

81

0,1

550

0,2

240

Ko

bo

ltti

(Co

)20

214

81

255

011

244

Kro

mi (

Cr)

100

1214

80

1955

056

240

Kup

ari (

Cu)

100

614

80

755

022

240

Elo

hop

ea (H

g)

0,5

0,05

148

20,

0555

00,

0524

0N

ikke

li (N

i)50

414

81

655

025

240

Lyijy

(Pb

)60

614

83

755

013

240

Ant

imo

ni (S

b)

21

131

11

532

121

0Va

nad

iini (

V)

100

1714

80

2555

061

248

Sin

kki (

Zn)

200

1914

80

2655

091

240

Po

lykl

oo

ratu

t b

ifeny

lit (P

CB

)0,

10,

04

0-

0-

-0

-

38


Taulukko 14. Eloperäisen pintakerroksen alkuainepitoisuuksien mediaaniarvot Helsingin puistoissa vuosina 1996–2009 (< 2 mm:n raesuuruus, AR-uutto) sekä PIMA-asetuksen (VNa 214/2007) kynnysarvojen ylittävien näytteiden prosentuaaliset määrät. Table 14. The threshold values (Decree 214/2007), median values in biogenic topsoil in parks of Helsinki during 1996–2009, number of samples and percent of samples exceeding the threshold value. <2 mm grain size fraction, aqua regia extraction. Commas are used instead of decimal points.

Helsinki, puistot, eloperäinen pintakerros

Helsinki, parks, biogenic topsoil

Alkuaine

Element

Kynnysarvo

Threshold value

mg/kg

Mediaani

Median

mg/kg

Näytemäärä

Number of samples

Kynnysarvon ylityksiä

Samples exceeding threshold value

%Arseeni (As) 5 4,7 19 42Kadmium (Cd) 1 0,3 19 0Koboltti (Co) 20 4,5 19 0Kromi (Cr) 100 33 19 0Kupari (Cu) 100 44 19 0Elohopea (Hg) 0,5 0,29 19 21Nikkeli (Ni) 50 14 19 0Lyijy (Pb) 60 51 19 32Antimoni (Sb) 2 0,5 8 0Vanadiini (V) 100 35 19 0Sinkki (Zn) 200 82 19 5Polyklooratut bifenylit(PCB) 0,1 0,01 19 5

6.3.3 Puistojen maaperän taustapitoisuudet Helsingissä

Puistojen eloperäisessä pintakerroksessa arsee-nin, lyijyn, elohopean, sinkin ja PCB-yhdisteiden pitoisuudet vähintään 5 %:ssa näytteistä ylittivät PIMA-asetuksen (VNa 214/2007) kynnysarvot (taulukko 14). Pintakerroksen alapuolisessa hie-kassa tai sorassa kynnysarvot ylittyivät arseeni-, lyijy- ja elohopeapitoisuuksissa (taulukko 15).

Savi- ja silttinäytteissä sekä nikkelin että lyijyn pi-toisuudet ylittivät kynnysarvot yhdessä tapaukses-sa, mutta prosentuaalisesti tieto ei ole luotettava, koska näytteitä oli vain kolme (taulukko 15). Puis-tojen näytteissä oli mukana eri maalajeja, ja näitä näytteitä oli vain neljä. Arseenin, lyijyn ja elohope-an pitoisuudet ylittivät kynnysarvon vain yksittäi-sissä näytepisteissä, joten prosentuaalisesti tieto ei ole luotettava (taulukko 15).

39


Taul

ukko

15.

Min

eraa

limaa

n al

kuai

nepi

toisu

uksie

n m

edia

ania

rvot

Hel

singi

n pu

istoi

ssa

vuos

ina

1996

–200

9 (<

2 m

m:n

rae

suur

uus,

AR-

uutto

) se

kä P

IMA-

aset

ukse

n (V

Na

214/

2007

) ky

nnys

arvo

jen

ylitt

ävie

n nä

ytte

iden

pro

sent

uaal

iset m

äärä

t. Ta

ble 1

5. Th

e thr

esho

ld v

alue

s (D

ecre

e 214

/200

7), m

edia

n va

lues

in m

iner

ogen

ic to

psoi

l in

park

s of H

elsin

ki d

urin

g 199

6–20

09, n

umbe

r of s

ampl

es a

nd p

erce

nt o

f sam

ples

exce

edin

g the

thre

shol

d va

lue.

<2 m

m g

rain

size

frac

tion,

aqu

a re

gia

extra

ctio

n. C

omm

as a

re u

sed

inste

ad o

f dec

imal

poi

nts.

Hel

sink

i, p

uist

ot

Hel

sink

i, P

arks

Hie

kka

ja s

ora

San

d a

nd g

rave

lS

avi j

a si

ltti

Cla

y an

d s

iltK

oko

om

anäy

ttee

tC

omp

osite

sam

ple

s

Alk

uain

eE

lem

ent

Kyn

nysa

rvo

Thre

shol

d v

alue

Med

iaan

iM

edia

nN

äyte

-M

äärä

Num

ber

of

sam

ple

s

Kyn

nys-

arvo

nyl

ityk

siä

Sam

ple

s ex

cee-

edin

g th

resh

old

va

lue

Med

iaan

iM

edia

nN

äyte

-m

äärä

Num

ber

of

sam

ple

s

Kyn

nys-

arvo

nyl

ityk

siä

Sam

ple

s ex

ceee

din

g th

resh

old

val

ue

Med

iaan

iM

edia

nN

äyte

-m

äärä

Num

ber

of

sam

ple

s

Kyn

nys-

arvo

nyl

ityk

siä

Sam

ple

s ex

cee-

edin

g th

resh

old

va

lue

mg

/kg

mg

/kg

%m

g/k

g%

mg

/kg

%A

rsee

ni (A

s)5

3,3

1217

3,3

30

4,6

425

Kad

miu

m (C

d)

10,

112

00,

13

00,

24

0K

ob

olt

ti (C

o)

203,

012

04,

13

06,

54

0K

rom

i (C

r)10

018

120

163

038

40

Kup

ari (

Cu)

100

1712

018

30

354

0E

loho

pea

(Hg

)0,

50,

1512

80,

253

00,

244

25N

ikke

li (N

i)50

712

012

333

174

0Ly

ijy (P

b)

6021

1217

343

3339

425

Ant

imo

ni (S

b)

20,

55

0-

0-

0,5

30

Vana

diin

i (V

)10

020

120

213

038

40

Sin

kki (

Zn)

200

5112

052

30

112

40

Po

lykl

oo

ratu

t b

ifeny

lit (P

CB

)0,

10,

015

00,

012

00,

021

0

40


6.3.4 Kerrostalojen pihojen maaperän tausta-pitoisuudet Helsingissä

Kerrostalojen pihojen maaperän pintakerroksista otettiin 50 kokoomanäytettä vuonna 2007 ja 140 PCB-yhdisteiden pitoisuuksia tarkentavaa yksit-täisnäytettä vuonna 2008. Pääosa pihojen PCB-yhdisteistä lienee lähtöisin rakennusten saumaus-massoista. Kokoomanäytteissä PCB-yhdisteiden ja

Taulukko 16. Kerrostalojen pihojen maaperän kokoomanäytteiden alkuainepitoisuuksien mediaaniarvot Helsingissä vuosina 1996–2009 (< 2 mm:n raesuuruus, AR-uutto) sekä PIMA-asetuksen (VNa 214/2007) kynnysarvojen ylittävien näytteiden prosentuaaliset määrät. Table 16. The threshold values (Decree 214/2007), median values (<2 mm size fraction, AR extraction) in composite samples taken from yards of Helsinki during 1996–2009, number of samples and percent of samples exceeding the threshold value. Commas are used instead of decimal points.

Helsinki, kerrostalojen pihat, kokoomanäytteet

Helsinki, yards of blocks of flats,composite samples

Alkuaine

Element

Kynnysarvo

Threshold value

mg/kg

Mediaani

Median

mg/kg

Näytemäärä

Number of samples



%Arseeni (As) 5 3,3 50 12Kadmium (Cd) 1 0,2 50 0Koboltti (Co) 20 4,1 50 0Kromi (Cr) 100 21 50 0Kupari (Cu) 100 24 50 0Elohopea (Hg) 0,5 0,05 50 0Nikkeli (Ni) 50 9,7 50 0Lyijy (Pb) 60 21 50 2Antimoni (Sb) 2 1,0 50 0Vanadiini (V) 100 27 50 0Sinkki (Zn) 200 68 50 0Polyklooratut bifenylit(PCB) 0,1 0,06 50 36

arseenin pitoisuuksissa oli PIMA-asetuksen (VNa 214/2007) kynnysarvojen ylittäviä pitoisuuksia (taulukko 16).

Yksittäisnäytteet otettiin kymmenestä kohtees-ta, joissa kokoomanäytteiden PCB-yhdisteiden pitoisuudet olivat olleet suurimmat vuonna 2007. Yksittäisnäytteistä 63,6 % ylitti PIMA-asetuksessa (VNa 214/2007) PCB-yhdisteille asetetun kyn-nysarvon (taulukko 17).

41


6.3.5 Pohdinta

Arseeni on ainoa haitta-aine, joka muodostaa Hel-singin maankamarassa melko selvän luontaisen alueellisen anomalian. Pohjois-Vuosaaressa Por-varinlahden ja sataman alueella on kallioperässä ja moreenissa tavallista suurempia luontaisia ar-seenipitoisuuksia (Lintinen 2003). Arseeni on sekä luontainen että antropogeeninen haitta-aine.

Luonnonmaiden eloperäisessä pintakerrok-sessa lyijypitoisuus oli yli PIMA-asetuksen (VNa 214/2007) kynnysarvon 38 %:ssa näytteistä, mut-ta mineraalimaissa vastaava osuus oli vain 0–3 %. Tästä päätellen Helsingin maaperän lyijy on lähes kokonaan ilmalevitteinen ihmistoiminnasta läh-töisin oleva aine. Antimoni ja elohopea ovat Hel-singin maaperässä peräisin lähes kokonaan ihmi-sen toiminnasta.

Luonnonmaiden eloperäisestä pintakerrok-sesta otetuista näytteistä 31 % sisälsi PCB-yhdis-teitä yli PIMA-asetuksen (VNa 214/2007) kyn-nysarvopitoisuuden. Puistojen pintakerroksessa vastaava prosenttiluku oli 5. Koska kyseessä on täysin synteettinen aine, joka sitoutuu voimak-kaasti eloperäisiin maalajeihin, oli odotettavaa, että mineraalimaissa PCB-yhdisteiden kynnys-arvo ei missään ylittynyt. Kerrostalojen pihojen

kokoomanäytteissä PCB-yhdisteitä oli paljon, koska niitä on käytetty mm. elementtitalojen saumausmassoissa (Pyy & Lyly 1998). Myös kiin-teistökohtainen jätteenpoltto ennen 1970-lukua on saattanut olla niiden lähde. Pihojen kokoo-manäytteissä 36 %:ssa oli PCB-yhdisteitä yli kyn-nysarvopitoisuuden. Näytteenotto toistettiin yk-sittäisnäytteinä niiltä kymmeneltä alueelta, joilla PIMA-asetuksen (VNa 214/2007) PCB-yhdistei-den alempi ohjearvo ylittyi yhdistelmänäytteissä. Yksittäisnäytteitä otettiin 140, ja niistä 64 %:ssa PCB-yhdisteiden kynnysarvo ylittyi. Suurim-mat pitoisuudet olivat 110 mg/kg, 35 mg/kg ja 13 mg/kg.

östersundomin liitosalueella, joka on harvaan asuttua maaseutua, oli joitakin eroja muuhun Helsinkiin verrattuna. Eloperäisen pintakerrok-sen PCB-yhdisteiden pitoisuus ei liitosalueella ollut missään PIMA-asetuksen (VNa 214/2007) kynnysarvoa suurempi, ja arseenilla kynnysarvon ylitysprosentti oli alle puolet muun Helsingin ar-voista. Liitosalueen hiekoissa todettiin enemmän kobolttia ja muita metalleja, mikä johtunee alueen hyvin hienoainespitoisista hiekoista. Liitosalueen savissa ja silteissä oli jonkin verran vähemmän kuparia, nikkeliä, lyijyä ja sinkkiä kuin näissä maa-lajeissa muualla Helsingissä.

Taulukko 17. Kerrostalojen pihojen maaperän yksittäisnäytteiden alkuainepitoisuuksien mediaaniarvot Helsingissä vuosina 1996–2009 (< 2 mm:n raesuuruus, AR-uutto) sekä PIMA-asetuksen (VNa 214/2007) kynnysarvojen ylittävien näytteiden prosentuaaliset määrät. Kynnysarvon ylittävät mediaanipitoisuudet on lihavoitu.Table 17. The threshold values for PCB compounds (Decree 214/2007), median values (<2 mm size fraction, AR extraction) in single samples taken from yards of Helsinki during 1996–2009, number of samples and percent of samples exceeding the threshold value. Median values exceeding the threshold value are indicated in bold. Commas are used instead of decimal points.

Helsinki, kerrostalojen pihat, yksittäisnäytteet

Helsinki, yards of blocks of flats,individual samples

Aluenumero

Area number

KynnysarvoPCB

Threshold value for PCBmg/kg

PCBMediaani

Median

mg/kg

Näytemäärä

Number of samples



%210 0,1 0,05 16 25223 0,1 0,01 9 22225 0,1 0,78 16 81226 0,1 0,52 17 65239 0,1 0,29 14 57243 0,1 0,29 13 85246 0,1 0,77 12 75250 0,1 0,17 18 67255 0,1 0,33 14 71256 0,1 0,44 11 82

42


Helsingin luonnonmaan pintaosissa on haital-lisia alkuaineita ja PCB-yhdisteitä paikoin PIMA-asetuksen (VNa 214/2007) kynnysarvoa suurem-pina pitoisuuksina. Laskennalliset suurimmat suositellut taustapitoisuudet on esitetty taulukossa 18. Suurimmat pitoisuudet ovat eloperäisessä pin-takerroksessa, ja useimmin siinä ylittyvät lyijyn, antimonin, arseenin tai PCB-yhdisteiden kyn-nysarvot. Mineraalimaissa eniten kynnysarvon ylittäviä pitoisuuksia on arseenilla ja maalajeista eniten savissa ja silteissä. Savissa ja silteissä myös vanadiinia on paikoin yli kynnysarvopitoisuu-den. Helsingin maaperän taustapitoisuudet ovat samaa suuruusluokkaa kuin pääkaupunkiseudun kehyskuntien luonnonmaiden taustapitoisuudet keskimäärin (Tarvainen et al. 2006). Suurimmat erot ovat humuksessa; Helsingin pitoisuudet ovat enimmäkseen suurempia. Antimonia on maalajis-ta riippumatta enemmän Helsingin maaperässä.

Puistoissa maakerrokset ovat keinotekoisia ja usein heterogeenisia. Eloperäisessä pintakerrok-sessa, joka on yleisimmin multaa, arseenin, lyijyn

ja elohopean pitoisuudet ylittävät usein PIMA-asetuksen (VNa 214/2007) kynnysarvon mutta hieman harvemmin kuin luonnonmaissa. Puis-tojen mineraalimaissa ylittyvät paikoin arseenin, lyijyn ja elohopean kynnysarvot.

Kerrostalojen pihojen maanäytteiden yleisin haitta-aine on PCB-yhdisteet, ja myös arseenia on paikoin yli PIMA-asetuksen (VNa 214/2007) kyn-nysarvopitoisuuden. Kerrostalojen pihoilla PCB-yhdisteitä on paikoin suuriakin pitoisuuksia, ja se on todennäköisesti pääosin peräisin elementtitalo-jen saumausmassoista.

Helsingin varsinaisesti pilaantumattoman maa-perän merkittävimmät haitta-aineet ovat arseeni, lyijy, antimoni, elohopea ja PCB-yhdisteet, ja niitä on suurimpina pitoisuuksina maan eloperäises-sä pintakerroksessa. Näistä arseeni on selvimmin osin luontaista, ja sitä on myös mineraalimaissa. Suurimman terveysriskin aiheuttaa näistä toden-näköisesti pihojen PCB-yhdisteet, ja ne aiheutta-vat paikallista pilaantuneisuutta, jota ei voida pitää kaupunkiympäristön taustapitoisuutena.

Taulukko 18. Laskennalliset suurimmat suositellut taustapitoisuudet (SSTP) Helsingin luonnonmaissa ja PIMA-asetuksessa (VNa 214/2007) annetut kynnysarvot. Kynnysarvon ylittävät pitoisuudet on lihavoitu.Table 18. Upper recommended limits of baseline variation (SSTP) of selected elements in minerogenic topsoil in natural soils of Helsinki during 1996–2009. Values exceeding the threshold value (Decree 214/2007) are indicated in bold. Commas are used instead of decimal points.

Helsingin luonnonmaat, eloperäinen

pintamaaHelsinki, natural

soils, biogenic topsoil

Helsingin luonnonmaat, hiekka ja sora

Helsinki, natural soils,

sand and gravel

Helsingin luonnonmaat,

moreeni

Helsinki, natural soils,

till

Helsingin luonnonmaat,

savi ja siltti

Helsinki, natural soils, clay and silt

PIMA-asetus

(VNa 214/2007)

Decree on soil contamination and remediation needs

AlkuaineElement

SSTPUpper

recommended limit of baseline

variation

SSTPUpper


variation

SSTP Upper


variation

SSTPUpper


variation


mg/kg mg/kg mg/kg mg/kg mg/kgAntimoni (Sb) 4,3 1,8 1,8 1,0 2Arseeni (As) 8,6 9,0 11,0 15,6 5Elohopea (Hg) 0,57 0,09 0,09 0,09 0,5Kadmium (Cd) 0,80 0,30 0,30 0,27 1Koboltti (Co) 5,6 4,4 6,0 24,7 20Kromi (Cr) 29,1 25,6 41,3 91,0 100Kupari (Cu) 49,0 15,2 19,9 46,0 100Lyijy (Pb) 165 19,3 21,9 38,9 60Nikkeli (Ni) 22,0 9,3 15,3 52,9 50Sinkki (Zn) 136 48,5 63,3 130 200Vanadiini (V) 52,7 35,5 56,0 99,7 100NäytemääräNumber of samples

231 148 55 24

43


7 VANTAAN MAAPERäN TAUSTAPITOISUUDET

7.1 Johdanto

Vantaan kaupungin alueella on tutkittu maaperän haitta-aineista erityisesti lyijyn pitoisuuksia laa-jemmin, koska lyijyä prosessoivaa teollisuutta on ollut alueella 1900-luvun alkupuolelta aina 1980- luvun loppuun asti. Lyijyä on levinnyt ilmaan joh-dettujen päästöjen kautta melko laajalle alueelle. Aluksi tutkimukset keskittyivät teollisuuslaitosten lähiympäristöön, jossa varsinkin Grönbergin su-laton ympäristön maaperän lyijypitoisuudet olivat suuria. Maaperän taustapitoisuuksien ja samalla

lyijyn leviämisen selvittämiseksi tutkittiin maa-perän metallipitoisuuksia 20:stä eri tutkimuspis-teestä metsämaasta koko Vantaan alueella vuosina 1996 ja 1997. Taustapitoisuuksien merkitys kasvoi, kun PIMA-asetus (VNa 214/2007) tuli voimaan. Tätä ennakoiden kesällä 2006 Vantaalla otettiin lisää näytteitä sekä metsä- että peltomaasta. Ana-lyysivalikoima laajennettiin kattamaan myös PCB- yhdisteet, joita määritettiin osasta näytteitä.


Kuva 16. Vantaan maaperän taustapitoisuustutkimuksen näytteenottopisteet vuosina 1996–1997.Fig. 16. Soil sampling locations in Vantaa during 1996–1997.

7.2.1 Maaperän taustapitoisuustutkimukset Vantaalla vuosina 1996–1997

Vuosina 1996 ja 1997 maaperänäytteitä otettiin yhteensä 20:stä eri pisteestä. Näytepisteet sijoittui-vat pääosin havu- ja sekametsiin. Metallit tutkittiin yhteensä 33:sta eri näytteestä; 13 näytteenottopis-teestä analysoitiin humus- ja mineraalimaanäyte ja seitsemästä pisteestä analysoitiin vain humus-

näyte. Humusnäyte otettiin 2–5 tai 2–7 cm:n sy-vyydeltä jatkuvana näytteenä maanpintaan saakka. Mineraalimaan pintamaanäyte otettiin 0–25 cm humuskerroksen alapuolelta. Näytteistä analysoi-tiin Vantaan kaupungin elintarvike- ja ympäris-tölaboratoriossa kadmium, kromi, kupari, nikke-li, lyijy ja sinkki. Näytteenottopisteet on esitetty kuvan 16 kartassa.

44


7.2.2 Maaperän taustapitoisuustutkimukset Vantaalla vuonna 2006

PeltomaatKesän 2006 aikana taustapitoisuusnäytteitä otet-tiin kymmeneltä eri pellolta (kuva 17). Näytteet otettiin kokoomanäytteenä viidestä eri pisteestä pellon koon mukaan, 10–20 metrin välein. Näyt-teet otettiin muokkauskerroksesta, ja näytteenot-tosyvyys vaihteli 20 ja 40 cm:n välillä. Näytteen-ottokuopat kaivettiin lapiolla ja näytteet otettiin muovisella näytteenottokauhalla jatkuvana sar-jana muokkauskerroksen alaosasta maanpintaan saakka. Kustakin näytteenottopisteestä otettiin noin yksi litra näytettä. Näytteet sekoitettiin ja homogenisoitiin muoviastiassa sekä isoimmat ki-vet ja juuren kappaleet poistettiin. Näytettä otet-tiin talteen muoviseen MiniGrip-pussiin noin yksi litra. Näytepussiin kirjattiin kaupunginosa, näytteenottosyvyys, päivämäärä sekä näytteen- ottaja.

MetsämaatMetsämailta otettiin kesän 2006 aikana näytteitä 11:ltä eri alueelta (kuva 17). Maanäytteet otettiin

Kuva 17. Vantaan maaperän taustapitoisuustutkimuksen näytteenottopisteet vuonna 2006 (suluissa kirjain p viittaa peltomaanäytteeseen ja m metsämaanäytteeseen).Fig. 17. Soil sampling locations in Vantaa in 2006. (p) = sampling site in arable soil; (m) = sampling site in forest soil.

kahdelta eri syvyydeltä. Humusmaanäyte otettiin kokoomanäytteenä kolmesta eri pisteestä noin 30x30 metrin alueelta. Mineraalimaan pintamaa-näyte, joka otettiin humuskerroksen alta, otettiin yhdestä pisteestä. Pintamaanäytteitä otettiin kaik-kiaan kuudesta eri pisteestä.

Humusnäyte otettiin maanpinnan ylimmästä 5–10 cm:n paksuisesta orgaanisesta kerroksesta. Pintamaanäyte otettiin humuskerroksen alta 0–25 cm:n syvyydeltä. Humusmaanäyte saatiin irrotta-malla lapiolla ylin yhtenäinen humusmaakerros ja ravistelemalla näyte muoviastiaan. Näytteet sekoi-tettiin ja homogenisoitiin muoviastiassa ja isoim-mat kivet ja juuren kappaleet sekä muu selvästi maatumaton aines poistettiin. Humusmaanäytettä otettiin talteen MiniGrip-pussiin metallien mää-rittämistä varten noin 0,5 litraa ja tiiviiseen lasi-purkkiin noin 0,5 litraa PCB-yhdisteiden määri-tystä varten. Näytteisiin kirjattiin kaupunginosa, näytteenottosyvyys, päivämäärä sekä näytteenot-taja. Pintamaanäyte otettiin samasta kuopasta kuin humusmaanäyte. Pintamaanäytettä otettiin talteen noin yksi litra MiniGrip-pussiin, johon kirjattiin kaupunginosa, näytteenottosyvyys, päivämäärä ja näytteenottaja.

45


Peltomaa- ja metsämaanäytteistä analysoitiin Sb, As, Hg, Cd, Co, Cr, Cu, Pb, Ni, Zn ja V. Ana-lyysistä ja näytteestä riippuen mittausepävarmuus oli 10–20 %. Lisäksi humusnäytteistä analysoitiin

PCB-yhdisteet (mittausepävarmuus 30 %). Ana-lyyseistä osa tehtiin Vantaan ympäristökeskuksen laboratoriossa ja osa Helsingin ympäristökeskuk-sen laboratoriossa.

7.3 Vantaan maaperän taustapitoisuustutkimuksen tulokset

7.3.1 Vantaan maaperän taustapitoisuudet vuosina 1996–1997

Vantaan vuosien 1996–1997 tulokset on esitetty liitteen 2 taulukossa ja taulukossa 19. Kadmiumin pitoisuudet humuksessa ja mineraalimaassa eivät ylittäneet yhdessäkään näytepisteessä PIMA-ase-tuksen (VNa 214/2007) kynnysarvoa, 1 mg/kg. Lyijyn kynnysarvo, 60 mg/kg, ylittyi humusker-roksessa kaikissa näytepisteissä lukuun ottamatta näytepistettä P7, joka sijaitsee aivan lounaisim-massa osassa Vantaata, Linnaisten kaupunginosas-sa. Lyijyn alempi ohjearvo, 200 mg/kg, ylittyi kah-deksassa humusnäytepisteessä, ja ylempi ohjearvo, 750 mg/kg, ylittyi kolmessa humusnäytteessä. Mi-neraalimaassa lyijyn kynnysarvo ylittyi vain kah-dessa näytepisteessä (P15 ja P20). Pisteen P20 mi-neraalimaan pintamaan lyijypitoisuus, 202 mg/kg,

Taulukko 19. Maaperän alkuainepitoisuuksien mediaanit, minimit ja maksimit (< 2 mm:n raesuuruus, AR-uutto) vuosina 1996–1997 Vantaalla ja PIMA-asetuksen kynnysarvot (VNa 214/2007). Näyte A on humuskerroksesta (näytemäärä on 17 kpl) ja näyte B mineraalimaasta (näytemäärä on 12 kpl). Kynnysarvon ylittävät pitoisuudet on lihavoitu.Table 19. Chemical composition of humus (A, N = 17) and minerogenic topsoil (B, N = 12) (<2 mm size fraction, AR extraction) in Vantaa during 1996–1997, and the threshold values (Decree 214/2007). Values exceeding the threshold value are indicated in bold. Commas are used instead of decimal points.

AlkuaineElement


mg/kg

NäyteSample

MediaaniMedianmg/kg

MinimiMinimum mg/kg

MaksimiMaximum mg/kg

Kadmium (Cd) 1A 0,44 0,18 0,9B 0,16 0,04 0,37

Kromi (Cr) 100A 13 5,9 98B 16,5 4 51

Kupari (Cu) 100A 14 4,3 44B 6,7 1,3 95

Nikkeli (Ni) 50A 11 3,6 33B 6,05 2 33

Lyijy (Pb) 60A 200 45 3 438B 44,5 5 586

Sinkki (Zn) 200A 47 21 130B 25,5 15 90

ylitti myös alemman ohjearvon. Suurimmat lyijy-pitoisuudet olivat näytteissä P19, P20, J72 ja J73. Nämä näytepisteet sijaitsevat entisen lyijysulaton lähiympäristössä, ja alueet on myöhemmissä lisä-tutkimuksissa todettu niin pilaantuneiksi, että ne tulee kunnostaa maankäytön muuttuessa. Kromin, kuparin, nikkelin ja sinkin kynnysarvot eivät ylit-tyneet missään näytteissä.

7.3.2 Vantaan peltomaiden taustapitoisuudet vuonna 2006

Taulukossa 20 on esitetty maaperän alkuaine-pitoisuuksien mediaani-, minimi- ja maksimi-arvot Vantaan peltomailta otetuissa näytteissä. Antimonin kynnysarvo PIMA-asetuksessa (VNa 214/2007), 2 mg/kg, ylittyi hieman Ruskeasannan ja Petikon tutkimuspisteissä. Yhdenkään näytteen

46


pitoisuus ei ylittänyt antimonin alempaa ohjear-voa 10 mg/kg. Pienimmät pitoisuudet olivat alle analyysimenetelmän määritysrajan (< 2 mg/kg). PIMA-asetuksen (VNa 214/2007) kynnysarvo arseenille, 5 mg/kg, ylittyi Seutulaa lukuun otta-matta kaikissa tutkimuspisteissä, mutta kaikki pi-toisuudet olivat pienempiä kuin alempi ohjearvo, 50 mg/kg. Elohopean kynnysarvo, 0,5 mg/kg, ei ylittynyt yhdessäkään tutkimuspisteessä, ja suu-rin pitoisuus oli 0,22 mg/kg. Viidessä näytteessä elohopean pitoisuus oli alle analyysimenetelmän määritysrajan (< 0,1 mg/kg). Kuninkaanmäessä si-jainneessa tutkimuspisteessä kromia oli yli kynnysarvon, 100 mg/kg, ja lyijyn pitoisuus oli hieman kynnysarvoa, 60 mg/kg, korkeampi. Muuten pitoisuudet olivat alle kynnysarvon. Nikkelin, sin-kin, kadmiumin, koboltin, kuparin ja vanadiinin pitoisuudet olivat kaikissa tutkimuspisteissä alle kynnysarvon. Metallien kuningasvesiliukoiset pi-toisuudet näytteissä on esitetty liitteessä 3. Pelto-maanäytteiden ammoniumasetaattiliukoisten me-tallien pitoisuudet on esitetty liitteen 3 taulukossa.

7.3.3 Vantaan metsämaiden taustapitoisuudet vuonna 2006

Taulukossa 21 ja liitteessä 4 on esitetty maaperän alkuainepitoisuuksia ja niiden tunnuslukuja vuon-na 2006 metsämailta otetuista näytteistä.

Taulukko 20. Maaperän alkuainepitoisuuksien tunnuslukuja peltomaasta Vantaalta vuonna 2006 otetuissa näytteissä (näytemäärä on 10 kpl, < 2 mm:n raesuuruus, AR-uutto) ja PIMA-asetuksen kynnysarvot (VNa 214/2007). Kynnysarvoa suuremmat pitoisuudet on lihavoitu.Table 20. Chemical composition of arable soil samples in Vantaa during 1996–1997 (N = 10, <2 mm size fraction, AR extraction) and the threshold values (Decree 214/2007). Values exceeding the threshold value are indicated in bold. Commas are used instead of decimal points.

AlkuaineElement


mg/kg

MediaaniMedianmg/kg

MinimiMinimummg/kg

MaksimiMaximummg/kg

Arseeni (As) 5 6,05 4,7 9,2Kadmium (Cd) 1 0,29 0,09 0,39Koboltti (Co) 20 9,65 6,8 12Kromi (Cr) 100 73 47 120Kupari (Cu) 100 25,5 17 45Elohopea (Hg) 0,5 <0,1 <0,1 0,22Nikkeli (Ni) 50 23,5 13 38Lyijy (Pb) 60 21,5 13 63Antimoni (Sb) 2 <2 <2 6Vanadiini (V) 100 72 54 94Sinkki (Zn) 200 105 61 130

Antimonin PIMA-asetuksen (VNa 214/2007) kynnysarvo, 2 mg/kg, ylittyi neljässä humusker-roksesta otetussa näytteessä, ja kaikissa muissa hu-mus-, multa- ja mineraalimaanäytteissä pitoisuu-det olivat alle analyysimenetelmän määritysrajan (< 2 mg/kg). Elohopean kynnysarvo ei ylittynyt yhdessäkään näytteessä, ja kymmenessä näyttees-sä elohopean pitoisuus oli alle käytetyn analyysi-menetelmän määritysrajan (< 0,1 mg/kg). Suu-rin elohopeapitoisuus oli 0,14 mg/kg. Arseenin, kadmiumin, koboltin, kromin, kuparin, nikkelin, vanadiinin ja sinkin pitoisuudet olivat alle kyn-nysarvojen kaikissa tutkituissa näytteissä. Lyijyn kynnysarvo, 60 mg/kg, ylittyi kolmessa näytteessä, suurin pitoisuus oli 170 mg/kg.

Metsämaanäytteiden PCB-yhdisteiden pitoi-suudet analysoitiin jokaisesta humuskerroksesta otetusta näytteestä (11 kpl). PCB:n summapitoi-suudelle PIMA-asetuksessa (VNa 214/2007) ase-tettu kynnysarvo on 0,1 mg/kg, ja se ei ylittynyt yhdessäkään näytteessä. PCB-yhdisteiden pitoi-suus oli kahdeksassa näytteessä alle käytetyn ana-lyysimenetelmän määritysrajan (0,015 mg/kg). Muissa näytteissä (3 kpl) PCB-yhdisteiden sum-mapitoisuus oli 0,02–0,04 mg/kg. Tulokset on esi-tetty liitteen 2 taulukossa.

47


Taulukko 21. Maaperän alkuainepitoisuuksien tunnuslukuja metsämaasta Vantaalta vuonna 2006 otetuissa näytteissä (näytemäärä on 6 kpl, < 2 mm:n raesuuruus, AR-uutto) ja PIMA-asetuksen kynnysarvot (VNa 214/2007). Näyte A on humus-kerroksesta (näytemäärä on 11 kpl) ja näyte B mineraalimaan pintaosasta. Kynnysarvoa suuremmat pitoisuudet on lihavoitu.Table 21. Chemical composition of humus samples (A, N = 11) and minerogenic topsoil (B, N = 6) in forest soils of Vantaa in 2006 (<2 mm size fraction, AR extraction) and the threshold values (Decree 214/2007). Values exceeding the threshold value are indicated in bold. Commas are used instead of decimal points.

AlkuaineElement


mg/kg

NäyteSample

MediaaniMedianmg/kg

MinimiMinimum mg/kg

MaksimiMaximum mg/kg

Arseeni (As) 5A 3 1,1 4,9B 3,6 3 5

Kadmium (Cd) 1A 0,2 0,07 0,44B 0,7 <0,05 0,15

Koboltti (Co) 20A 2,5 0,17 5,8B 2,2 1,3 9,5

Kromi (Cr) 100A 9,9 2,8 43B 12,7 8,4 50

Kupari (Cu) 100A 8,6 3,7 28B 6 2,5 15

Elohopea (Hg) 0,5A <0,1 <0,1 0,14B <0,1 <0,1 <0,1

Nikkeli (Ni) 50A 4,5 1,3 18B 3,7 2,4 20

Lyijy (Pb) 60A 44 23 170B 4,7 4,7 12

Antimoni (Sb) 2A <2 <2 8,8B <2 <2 <2

Vanadiini (V) 100A 22 6,8 45B 17,5 14 53

Sinkki (Zn) 200A <10 10 65B <10 <10 120

48


7.3.4 Pohdinta

Vuosien 1996 ja 1997 maaperätutkimukset painot-tuivat Vantaan itäosaan, jossa maaperän näytepis-teitä oli 14 kpl. Vantaan länsiosassa olevissa näyte-pisteissä (P3, P7 ja P9) metallien pitoisuudet ovat keskimäärin pienemmät kuin itäosassa. Lyijyn kes-kimääräinen pitoisuus humusnäytteissä on Van-taan länsiosassa 77 mg/kg ja itäosassa 233 mg/kg. Suurimmat lyijypitoisuudet olivat niissä näytteis-sä, jotka on otettu lähimpänä käytöstä poistunut-ta lyijysulattoa (P19−P20 ja J72−J73). Tuloksiin vaikuttaa näytepisteiden epätasainen sijoittumi-nen itä-länsisuunnassa sekä usean näytepisteen sijoittuminen aivan entisen sulaton läheisyyteen. Vuoden 2006 metsämaanäytteistä kuusi sijaitsee Vantaan länsiosassa ja kolme itäosassa. Vantaan länsiosassa sijaitsevissa humusnäytteissä lyijypitoisuudet ovat keskimäärin 37,0 mg/kg (taulukko 22), ja itäosassa vastaava luku on 130 mg/kg. Keski- Vantaalle sijoittuvissa kahdessa näytepisteessä lyijypitoisuus on keskimäärin 45,5 mg/kg. Muiden metallien suurimmat mediaanipitoisuudet olivat Keski-Vantaalla (taulukko 22).

Vuonna 2006 otetuissa maaperänäytteissä on keskimäärin pienemmät metallipitoisuudet kuin

vuosina 1996 ja 1997 otetuissa maaperänäytteissä. Lähekkäin sijaitsevissa näytepisteissä metallien pitoisuudet ovat kuitenkin useimmiten samaa suuruusluokkaa.

Vuonna 2006 otetut peltomaanäytteet korre-loivat melko hyvin pääkaupunkiseudun kehys-kuntien alueen peltoalueilla tehtyihin tutkimuk-siin (Tarvainen et al. 2006). Pääkaupunkiseudun kehyskuntien maaperänäytteet otettiin pelloilta 0–25 cm:n syvyydeltä. Koko maan alueelta otet-tujen mineraalimaanäytteiden alkuainepitoisuuk-sien mediaaniarvot ovat pienempiä kuin Vantaan ja pääkaupunkiseudun kehyskuntien peltoalueilla (taulukko 23). Tämä johtuu luultavasti siitä, että etelässä savipellot sisältävät tyypillisesti runsaasti kiille- ja savimineraaleja (Kuivamäki 2006, Tarvai-nen et al. 2006).

Vuoden 2006 maaperänäytteistä Kuninkaalan näytepiste sijoittuu vilkkaasti liikennöidyn tien lä-himaastoon (Kehä III). Humuksen lyijypitoisuus oli selvästi suurempi (130 mg/kg) kuin muissa näytteissä. Muut metallipitoisuudet Kuninkaalan näytepisteessä ovat samalla tasolla kuin muissa Vantaan humusnäytteissä.

Taulukko 22. Humuksen alkuainepitoisuuksien mediaaniarvot Vantaan itä-, keski- ja länsiosissa (< 2 mm:n raesuuruus, AR-uutto). PIMA-asetuksen (VNa 214/2007) kynnysarvojen ylittävät pitoisuudet on lihavoitu.Table 22. Median values of element concentration in humus in Eastern Vantaa, Western Vantaa and in Central Vantaa (<2 mm size fraction, AR extraction). Values exceeding the threshold value are indicated in bold. Commas are used instead of decimal points.

AlkuaineElement

Itä-VantaaEastern Vantaa

mg/kg

Länsi-Vantaa Western Vantaa

mg/kg

Keski-VantaaCentral Vantaa

mg/kgArseeni (As) 3,0 3,0 3,4Kadmium (Cd) 0,21 0,18 0,32Koboltti (Co) 0,84 2,6 3,2Kromi (Cr) 7,2 13,9 22,8Kupari (Cu) 7,7 8,6 17,6Elohopea (Hg) 0,12 0,12 0,13Nikkeli (Ni) 4,5 5,6 8,0Lyijy (Pb) 130 37 45,5Antimoni (Sb) 6,5 <2 2,3Vanadiini (V) 17 25,5 26,0Sinkki (Zn) 26,0 28,0 39,0NäytemääräNumber of samples

3 6 2

49


Taulukko 23. Vantaan ja pääkaupunkiseudun kehyskuntien peltoalueilta otettujen näytteiden mediaaniarvot (Tarvainen et al. 2006) sekä koko maan alueelta otettujen peltomaanäytteiden (Tarvainen & Kuusisto 1999) mediaaniarvoja (< 2 mm:n raesuuruus, AR-uutto). PIMA-asetuksen (VNa 214/2007) kynnysarvojen ylittävät pitoisuudet on lihavoitu.Table 23. Median values of element concentrations in arable soils in Vantaa, around the Helsinki Metropolitan Area (Tarvainen et al. 2006) and in the whole of Finland (Tarvainen & Kuusisto 1999) (<2 mm size fraction, AR extraction). Values exceeding the threshold value (Decree 214/2007) are indicated in bold. Commas are used instead of decimal points.

Vantaa KehyskunnatAround Helsinki

Metropolitan Area

Koko maaWhole of Finland

AlkuaineElement

MediaaniMedianmg/kg

MediaaniMedianmg/kg

MediaaniMedianmg/kg

Arseeni (As) 6,05 6,66 2,4Kadmium (Cd) 0,29 0,16 0,14Koboltti (Co) 9,65 17,1 6,3Kromi (Cr) 73 58,5 31,4Kupari (Cu) 25,5 27,9 15,9Nikkeli (Ni) 23,5 26,7 13,4Lyijy (Pb) 21,5 20,0 10Antimoni (Sb) <2 0,18 0,07Vanadiini (V) 72 77,9 36,2Sinkki (Zn) 105 104 37,1NäytemääräNumber of samples

10 80 42

8 PääKAUPUNKISEUDUN TäYTTöMAIDEN TAUSTAPITOISUUDET

8.1 Johdanto

GTK täydensi geokemian tietokantaansa otta-malla maaperänäytteitä täyttömaista Helsingistä kesä-heinäkuussa 2009 ja Helsingistä, Espoosta ja Vantaalta kesä-heinäkuussa 2011. Työ oli jatkoa pääkaupunkiseudun kehyskuntien taustapitoisuus-kartoitukselle (Tarvainen et al. 2006), ja tavoitteena oli selvittää useiden eri alkuaineiden tavanomaiset taustapitoisuudet täyttömaissa. Näytteenotto suun-niteltiin yhteistyössä Helsingin, Espoon ja Vantaan kaupunkien ympäristökeskusten kanssa.

Ensimmäisellä näytteenottojaksolla vuonna 2009 otettiin 15 näytettä. Tutkimuskohteet valit-

tiin eri puolilta Helsinkiä siten, että ne edustivat eri-ikäisiä täyttömaita. Erityisen likaantuneita paikkoja vältettiin näytteenotossa. Näytteet otet-tiin 0–25 cm:n syvyydestä mahdollisen nurmikon alapuolelta lapiolla (kuva 18). Vuoden 2009 näyt-teiden tuloksia on käsitelty GTK:n arkistoraportis-sa (Hatakka et al. 2010b).

Tutkimusta jatkettiin vuonna 2011. Helsingis-tä otettiin 16 uutta täyttömaanäytettä ja lisäksi Espoosta otettiin 10 ja Vantaalta 7 täyttömaa- näytettä.

8.2 Täyttömaatutkimuksen materiaalit ja menetelmät

Täyttömaiden näytteenottopaikat pääkaupunki-seudulla on kuvattu taulukossa 24 sekä kuvissa 19 ja 20. Vanhimmat täytöt ovat Kyläsaaressa, sillä Kyläsaaren ja Verkkosaarten täyttö aloitet-tiin 1930-luvulla. Koivusaaressa täyttö on alkanut 1940-luvulla. Munkkiniemessä Munkkiniemen aukion täyttö on alkanut 1950-luvulla, samoin

kuin Lauttasaaren Pajalahden täyttö. Paloheinäs-sä täyttöä on tehty 1960-luvulta alkaen ja Raja-saaressa 1950-luvun ja 1960-luvun taitteesta al-kaen (Immonen 2001). 1970-luvun täyttömaita ovat Maununnevan, Henrik Sohlbergin puiston, Malminkartanon, Siltamäen, Iso-Sarvaston, Oja-puiston, Kontulan Kelkkapuiston, Kivihaan ja

50


Fastholman täyttömaa-alueet. Nuorimpia täyt-tömaa-alueita ovat HelsinginVuosaari, Vantaan Pitkäsuo sekä Espoon Ämmässuo, joissa täyttö-toiminta jatkuu edelleen. Vantaan Kulomäkeen ja Matariin on myös tuotu täyttöjä vielä viime aikoina, mutta näytteenottoon on valittu vanhem-pia täyttökohtia. Muiden täyttömaiden iästä ei ole tietoa. Kultakin täyttömaa-alueelta otettiin näyt-teet yleensä yhdestä tutkimuspisteestä. Suurin osa Helsingin täyttömaa-alueista on kuvattu tarkem-min Kati Immosen (2001) raportissa.

Täyttömaanäytteet otettiin samoilla menetel-millä kuin Espoon taajamien mineraalimaanäyt-teet (luku 5). Myös analyysimenetelmät olivat täyttömaanäytteille samat kuin Espoon taajama-alueiden mineraalimaanäytteille. Näytteenotto- ja analyysimenetelmät on esitetty luvussa 5.2 ja niiden määritysrajat liitteessä 1.

Täyttömaanäytteistä analysoitiin myös polyklooratut dibentso-ρ-dioksiinit ja -furaanit (PCDD/F). Dioksiinien kokonaismyrkyllisyys ja pitoisuudet ilmoitetaan tavallisesti ns. toksi-suusekvivalenttina ryhmän myrkyllisimpään yh- disteeseen 2,3,7,8-tetraklooridibentsodioksiiniin (TCDD) suhteutettuna (Reinikainen 2007) eli 2,3,7,8-TCDD-toksisuusekvivalenttina (TEQ). Tässä tutkimuksessa kokonaispitoisuus on ilmoi-tettu WHO-TEQ-arvoina, jotka ovat vertailtavis-sa PIMA-asetuksen (VNa 214/2007) kynnys- ja ohjearvoihin.

PCDD/F-yhdisteiden analyysit tehtiin Nab Labs Oy:n laboratoriossa. Pitoisuudet määritettiin ASE 300 -heksaaniuutteista kaasukromatografia-mas-saspektrometrisesti (GC-MS) SIM-tekniikalla. Käytetyn analyysimenetelmän määritysraja yksit-täisille yhdisteille on 0,5 pg/g.

Kuva 18. Täyttömaan näytteenottopiste Helsingin Munkkiniemessä heinäkuussa 2009. Kuva: Timo Tarvainen, GTK.Fig. 18. Sampling site on man-made ground in Munkkiniemi, Helsinki, in July 2009. Photo: Timo Tarvainen, GTK.

51


Kuva 19. Täyttömaiden näytteenottopisteet Espoossa vuonna 2011. Sisältää Maanmittauslaitoksen Maastotietokannan 2012 aineistoa.Fig. 19. Sampling sites on man-made ground in Espoo in 2011. Contains data from the National Land Survey of Finland Topographic Database 2012.

52


Kuva 20. Täyttömaiden näytteenottopisteet Helsingissä vuosina 2009 ja 2011 ja Vantaalla vuonna 2011. Sisältää Maan- mittauslaitoksen Maastotietokannan 2012 aineistoa.Fig. 20. Sampling sites on man-made ground in Helsinki in 2009 and 2011, and in Vantaa in 2011. Contains data from the National Land Survey of Finland Topographic Database 2012.

53


Taulukko 24. Täyttömaiden näytteenottopaikat, täytön koostumus ja maankäyttö pääkaupunkiseudulla vuosina 2009 ja 2011. Table 24. Sampling sites, their soil type and land use for man-made ground in the Helsinki Metropolitan Area in 2009 and 2011.

KaupunkiCity

PaikkaLocation

Täytön koostumusSoil type


Näytteenotto-vuosiSampling year

Helsinki Munkkiniemi Multa Mineral soil rich in organic matter

Puisto Park 2009

Helsinki Pornaistenniemi Vaihteleva raekoko Varying grain size

LuonnonpuistoNatural park

2009

Helsinki Kivihaka, Hämeenlin-nan väylä

Vaihteleva raekokoVarying grain size


2009

Helsinki Malminkartano KarkearakeinenCoarse-grained filling

Puisto Park 2009

Helsinki Paloheinä Vaihteleva raekokoVarying grain size

Puisto Park 2009

Helsinki Siltamäki HienojakoinenFine-grained filling

Puisto Park 2009

Helsinki Tattarisuo, Alppikylä KarkearakeinenCoarse-grained filling


2009

Helsinki Jollas, Iso-Sarvasto Vaihteleva raekokoVarying grain size

Puisto Park 2009

Helsinki Rajasaari Vaihteleva raekokoVarying grain size

Puisto Park 2009

Helsinki Töölönlahti Vaihteleva raekokoVarying grain size

Puisto Park 2009

Helsinki Koivusaari KarkearakeinenCoarse-grained filling


2009

Helsinki Kelkkapuisto, Kontula Vaihteleva raekokoVarying grain size

Puisto Park 2009

Helsinki Ojapuisto Multa Mineral soil rich in organic matter


2009

Helsinki Vuosaari Vaihteleva raekokoVarying grain size


2009

Helsinki Fastholma Vaihteleva raekokoVarying grain size

Metsä Forest 2009

Helsinki Kyläsaari A Vaihteleva raekokoVarying grain size

Joutomaa Idle land 2011

Helsinki Kyläsaari B HienojakoinenFine-grained filling

Puisto Park 2011

Helsinki Katajanokan Laivasto-puisto


Puisto Park 2011

Helsinki Kaivopuisto Vaihteleva raekokoVarying grain size

Puisto Park 2011

Helsinki Eläintarha HienojakoinenFine-grained filling

Puisto Park 2011

Helsinki Pajalahti, Lauttasaari HienojakoinenFine-grained filling

Puisto Park 2011

Helsinki Pajamäki Vaihteleva raekokoVarying grain size

TeollisuustonttiIndustrial site

2011

Helsinki Maununneva Vaihteleva raekokoVarying grain size

Puisto Park 2011

Helsinki Henrik Sohlbergin puisto



2011

Helsinki Bockin puisto Vaihteleva raekokoVarying grain size

Puisto Park 2011

Helsinki Falkulla Vaihteleva raekokoVarying grain size


2011

Helsinki Yliskylä Vaihteleva raekokoVarying grain size

Pienvenesatama Harbour for small boats

2011

54


KaupunkiCity

PaikkaLocation

Täytön koostumusSoil type


Näytteenotto-vuosiSampling year

Helsinki Porolahti KarkearakeinenCoarse-grained filling

Puisto Park 2011

Helsinki Maarlahti KarkearakeinenCoarse-grained filling


Helsinki Vuosaari Vaihteleva raekokoVarying grain size

Golf-kentän laitaEdge of a golf course

2011

Helsinki Landbo Vaihteleva raekokoVarying grain size

Vilkkaan tien varsiEdge of a road

2011

Espoo Friisiläntie Vaihteleva raekokoVarying grain size


2011

Espoo Kulmakorpi Vaihteleva raekokoVarying grain size


Espoo Kuttulampi Vaihteleva raekokoVarying grain size


2011

Espoo Malminmäki KarkearakeinenCoarse-grained filling

Metsä Forest 2011

Espoo Matinkylä Vaihteleva raekokoVarying grain size


2011

Espoo Olarinniitty Vaihteleva raekokoVarying grain size

Niitty Meadow 2011

Espoo Rajanummi HienojakoinenFine-grained filling

Muu Other 2011

Espoo Ämmässuo A HienojakoinenFine-grained filling

Niitty Meadow 2011

Espoo Ämmässuo B Vaihteleva raekokoVarying grain size

Niitty Meadow 2011

Espoo Puolarmetsä HienojakoinenFine-grained filling

Niitty Meadow 2011

Vantaa Kuomäki A KarkearakeinenCoarse-grained filling


Vantaa Kulomäki B Vaihteleva raekokoVarying grain size


Vantaa Pitkäsuo A Vaihteleva raekokoVarying grain size


Vantaa Pitkäsuo B Vaihteleva raekokoVarying grain size


Vantaa Matari A Vaihteleva raekokoVarying grain size


Vantaa Matari B HienojakoinenFine-grained filling


Vantaa Matari C Vaihteleva raekokoVarying grain size


Taulukko 24. Jatkuu.Table 24. Continues.

55


8.3 Pääkaupunkiseudun täyttömaatutkimuksen tulokset ja pohdinta

8.3.1. Täyttömaiden raekoostumus

Pääkaupunkiseudun täyttömaiden maa-aineksen raekoko vaihtelee hyvin paljon. Täyttömaiden maa-aines on raesuuruusmääritysten perusteella lajittumatonta, ja hiedan ja hiekan raesuuruudet ovat vallitsevia. On kuitenkin huomioitava, että jo näytteenoton yhteydessä vältettiin kivien ja suurempien rakeiden ottamista raesuuruusnäyt-teeseen, ja myös raesuuruusmääritystä tehtäessä karkea fraktio, > 6 mm:n aines näytteestä poistet-tiin. Eniten karkeaa fraktiota poistettiin Helsingin Landbon näytteestä (38,4 %) ja Espoon Friisilän-tien näytteestä (27,5 %).

Savilajitetta, < 0,002 mm:n raekokoa, oli eniten Helsingin Siltamäen (61,8 %), Espoon Rajanum-men (53,5 %), Espoon Puolarmetsän (49,8 %) ja Vantaan Matarin C-näytteessä (45,9 %). Vähiten sa-vilajitetta oli Vantaan Matarin B-näytteessä (2,4 %), Helsingin Pajamäen täyttömaassa (3,0 %) ja Hel-singin Kyläsaaren A-näytteessä (3,2 %). Hieno-aineksen määrän on luonnonmaiden näytteissä todettu vaikuttavan alkuainepitoisuuksiin (mm. Lintinen 1995, Tarvainen 1995 ja Tarvainen et al. 2006). Kun savespitoisuus lisääntyy, useiden al-kuaineiden pitoisuudet kasvavat (Tarvainen et al. 2003).

Humuksen eli orgaanisen aineksen määrät pää-kaupunkiseudun täyttömaanäytteissä olivat suu-rimmat Helsingin Ojapuiston (11,3 %), Helsingin Eläintarhan (11,0 %) ja Helsingin Iso-Sarvaston (10,1 %) täyttömaanäytteissä. Vähiten orgaanista ainesta oli Helsingin Kaivopuiston (0,3 %), Van-taan Pitkäsuon (1,2 % ja 1,7 %), Espoon Kuttulam-men (1,4 %) sekä Helsingin Yliskylän (1,4 %) täyt-tömaanäytteissä. Luonnonmaiden mineraalisissa pintamaanäytteissä on orgaanisen aineksen mää-rällä todettu olevan merkittävä tilastollinen riip-puvuus hopean, elohopean, kadmiumin, lyijyn, molybdeenin ja rikin pitoisuuksien kanssa (mm. Tarvainen et al. 2003 ja Tarvainen et al. 2006).

8.3.2 Täyttömaiden alkuainepitoisuudet

Pääkaupunkiseudun täyttömaiden alkuainepitoi-suuksien mediaaniarvot on esitetty taulukossa 25.

Aineisto on ryhmitelty näytteenoton yhteydessä tehdyn täytön koostumusarvioinnin mukaisesti karkearakeisiin, hienorakeisiin, vaihtelevan rae-suuruuden sekä multaisiin täyttömaihin.

Luonnonmaiden pintamaanäytteissä todettu merkittävä tilastollinen riippuvuus orgaanisen aineksen määrän ja alkuainepitoisuuksien kes-ken (mm. Tarvainen et al. 2003 ja Tarvainen et al. 2006) on havaittavissa myös täyttömaanäytteissä. Molybdeeni- ja rikkipitoisuudet ovat sitä suu-remmat pääkaupunkiseudun täyttömaanäytteissä, mitä enemmän näytteissä on humusta (kuvat 21 ja 22). Myös hopea, kadmium, lyijy, antimoni ja elo-hopea korreloivat positiivisesti orgaanisen ainek-sen määrän kanssa.

Hienoaineksen määrä vaikuttaa pääkaupunki-seudun täyttömaanäytteissä useiden alkuaineiden pitoisuuksiin, kuten luonnonmaiden pintamaa-näytteissäkin (esim. Tarvainen et al. 2003 ja Tarvai-nen et al. 2006). Koboltin ja vanadiinin pitoisuudet ovat suuremmat niissä täyttömaanäytteissä, joissa on paljon hienoainesta (kuvat 23 ja 24). Pääkau-punkiseudun täyttömaanäytteissä myös arseenil-la, uraanilla, vanadiinilla, alumiinilla, kalsiumilla, koboltilla, kromilla ja raudalla on merkitsevä tilas-tollinen riippuvuus hienoaineksen määrän kanssa. Suurimmat arseenipitoisuudet ovat hienorakeisis-sa täyttömaissa (kuva 25). Elohopean (kuva 26) ja lyijyn (kuva 27) suurimmat keskimääräiset pitoi-suudet ovat multamaissa.

Pääkaupunkiseudun täyttömaiden kultapitoi-suudet olivat keskimäärin suurimpia hienojakoisis-sa täyttömaissa. Suurin kultapitoisuus, 204 µg/kg, määritettiin Helsingin Eläintarhan urheilukentän nurmikolta otetusta hienorakeisesta täyttömaas-ta. Se on samaa suuruuskuokkaa kuin suurin Hä-meenlinnan keskustasta määritetty pintamaan kultapitoisuus, 224 µg/kg (Tarvainen 2011). Lähes kaikki platina- ja palladiumpitoisuudet olivat pie-nempiä kuin käytetyn analyysimenetelmän määri-tysraja. Suurimmat platinapitoisuudet (54,7 µg/kg ja 56,4 µg/kg) määritettiin Helsingin Arabianran-nan täyttömaista otetuista näytteistä. Suurin pal-ladiumpitoisuus 1,2 µg/kg määritettiin Espoon Puolarmetsästä niityltä otetusta hienojakoisesta täyttömaanäytteestä.

56


Taulukko 25. Täyttömaiden alkuainepitoisuuksien mediaaniarvot pääkaupunkiseudulla vuosina 2009 ja 2011 otetuista näytteistä maastossa arvioidun täytön koostumuksen mukaisesti ryhmiteltynä (< 2 mm:n raesuuruus, AR-uutto). Med. = mediaani. PIMA-asetuksen (VNa 214/2007) kynnysarvojen ylittävät pitoisuudet on lihavoitu.Table 25. Median values of element concentrations in man-made ground in the Helsinki Metropolitan Area in 2009 and 2011 (<2 mm grain size, AR extraction). Soil type observed in the field. Values exceeding the threshold value (Decree 214/2007) are indicated in bold. Commas are used instead of decimal points.

Karkearakeinentäyttömaa

Coarse-grained filling

HienorakeinentäyttömaaFine-grained

filling

Vaihteleva rae-suuruus täyttö-

maassaVarying grain

size filling

Multainen täyttömaa

Mineral soil rich in organic matter

Alkuaine tai ominaisuus Element or property

MediaaniMedian

MediaaniMedian

MediaaniMedian

MediaaniMedian

Hopea (Ag), mg/kg <0,1 0,14 <0,1 0,85Alumiini (Al), mg/kg 7 880 15 450 8 540 8 860Arseeni (As), mg/kg <5 7,2 5,3 5,8Kulta (Au) µg/kg 1,60 2,00 1,50 -Boori (B), mg/kg 10,0 11,5 8,6 5,6Barium (Ba), mg/kg 42,3 135 53,2 62,8Beryllium (Be), mg/kg 0,45 0,60 0,42 0,61Vismutti (Bi), mg/kg 0,48 0,27 0,16 0,38Hiili (C), % 2,1 2,2 2,2 7,2Kalsium (Ca), mg/kg 2 190 4 370 3 380 6 155Kadmium (Cd), mg/kg 0,12 0,19 0,12 0,33Koboltti (Co), mg/kg 4,4 8,6 5,5 5,3Kromi (Cr), mg/kg 19,3 48,8 21,7 24,1Kupari (Cu), mg/kg 27,1 32,0 20,1 30,4Rauta (Fe), mg/kg 11 300 24 300 13 900 12 350Elohopea (Hg), mg/kg 0,049 0,050 0,040 0,179Kalium (K), mg/kg 1 440 3 645 1 770 1 580Magnesium (Mg), mg/kg 3 180 6 495 3 310 3 470 Mangaani (Mn), mg/kg 120 274 163 3 470Molybdeeni (Mo), mg/kg 0,75 0,84 0,66 1,2Natrium (Na), mg/kg 134 216 199 140Nikkeli (Ni), mg/kg 10,0 20,4 12,1 10,9Fosfori (P), mg/kg 485 584 470 763Lyijy (Pb), mg/kg 9,7 15,3 15,2 30,3Palladium (Pd) µg/kg <1 <1 <1 -Platina (Pt) µg/kg <5 <5 <5 -Rubidium (Rb), mg/kg 13,0 89,2 22,6 21,3Rikki (S), mg/kg 227 379 232 945Antimoni (Sb), mg/kg 0,78 0,32 0,25 0,52Seleeni (Se), mg/kg 0,42 1,3 0,85 0,47Tina (Sn), mg/kg 4,5 5,1 1,6 3,0Strontium (Sr), mg/kg 13,2 25,7 14,7 19,6Torium (Th), mg/kg 2,7 8,5 4,1 2,6Titaani (Ti), mg/kg 633 1 108 677 628Tallium (Tl), mg/kg <0,6 <0,6 <0,6 <0,6Uraani (U), mg/kg 2,6 3,1 2,4 2,6Vanadiini (V), mg/kg 21,8 45,8 29,4 32,6Sinkki (Zn), mg/kg 71,6 94,7 60,4 66,6pH 5,2 5,0 5,7 5,8Saveksen määrä, %Amount of clay fractions

6,7 28,1 8,9 13,5

Orgaanisenaineksen määrä, %Amount of organic matter

4,3 2,7 3,8 9,3

NäytemääräNumber of samples

3–7 1–8 9–31 2

57


Kuva 21. Hajontadiagrammi molybdeenipitoisuuksista (< 2 mm:n raesuuruus, AR-uutto) ja orgaanisen aineksen määristä pääkaupunkiseudun täyttömaissa vuosina 2009 ja 2011. Näytemäärä 47 kpl.Fig. 21. Scatter diagram of organic matter content (x-axis) and Mo concentrations (y-axis) (<2 mm size fraction, AR extraction) in man-made ground of the Helsinki Metropolitan Area during 2009 and 2011. The number of samples is 47. Commas are used instead of decimal points.

Kuva 22. Hajontadiagrammi rikkipitoisuuksista (< 2 mm:n raesuuruus, AR-uutto) ja orgaanisen aineksen määristä pääkaupunkiseudun täyttömaissa vuosina 2009 ja 2011. Näytemäärä 47 kpl.Fig. 22. Scatter diagram of organic matter content (x-axis) and S concentrations (y-axis) in man-made ground of the Hel-sinki Metropolitan Area during 2009 and 2011 (<2 mm size fraction, AR extraction). The number of samples is 47. Commas are used instead of decimal points.

58


Kuva 23. Hajontadiagrammi kobolttipitoisuuksista (< 2 mm:n raesuuruus, AR-uutto) ja hienoaineksen määristä pääkau-punkiseudun täyttömaanäytteissä vuosina 2009 ja 2011. Näytemäärä 47 kpl.Fig. 23. Scatter diagram of the clay fraction (x-axis) and Co concentrations (y-axis) (<2 mm size fraction, AR extraction) in man-made ground of the Helsinki Metropolitan Area during 2009 and 2011. The number of samples is 47.

Kuva 24. Hajontadiagrammi vanadiinipitoisuuksista (< 2 mm:n raesuuruus, AR-uutto) ja hienoaineksen määristä pääkaupunkiseudun täyttömaanäytteissä v. 2009 ja 2011. Näytemäärä 47 kpl.Fig. 24. Scatter diagram of the clay fraction (x-axis) and V concentrations (y-axis) in man-made ground of the Helsinki Metropolitan Area during 2009 and 2011 (<2 mm size fraction, AR extraction). The number of samples is 47.

59


Kuva 25. Arseenipitoisuudet pääkaupunkiseudun täyttömaanäytteissä täytön koostumuksen mukaan ryhmiteltynä vuosina 2009 ja 2011 (< 2 mm:n raesuuruus, AR-uutto). Näytemäärät: karkea täyttö 7 kpl, vaihteleva raekoko 31 kpl, hieno täyttö 8 kpl, multa 2 kpl. Vaakaviiva = PIMA-asetuksen (VNa 214/2007) kynnysarvo 5 mg/kg.Fig. 25. Distribution of arsenic in man-made ground of the Helsinki Metropolitan Area in 2009 and 2011 (<2 mm size fraction, AR extraction). Karkea täyttö = coarse-grained man-made ground (N = 7); vaiht. raekoko = man-made ground with a varying grain size (N = 31); hieno täyttö = fine-grained man-made ground (N = 8); multa = mineral soil rich in organic matter (N = 2). Line = Threshold value 5 mg/kg (Decree 214/2007). Commas are used instead of decimal points.

Kuva 26. Elohopeapitoisuudet pääkaupunkiseudun täyttömaanäytteissä täytön koostumuksen mukaan ryhmiteltynä vuosina 2009 ja 2011 (< 2 mm:n raesuuruus, AR-uutto). Näytemäärät: karkea täyttö 7 kpl, vaihteleva raekoko 31 kpl, hieno täyttö 8 kpl, multa 2 kpl. Vaakaviiva = PIMA-asetuksen (VNa 214/2007) kynnysarvo 0,5 mg/kg.Fig. 26. Distribution of mercury in man-made ground of the Helsinki Metropolitan Area in 2009 and 2011 (<2 mm size fraction, AR extraction). Karkea täyttö = coarse-grained man-made ground (N = 31); vaiht. raekoko = man-made ground with a varying grain size (N = 31); hieno täyttö = fine-grained man-made ground (N = 8); multa = mineral soil rich in organic matter (N = 2). Line = Threshold value 0.5 mg/kg (Decree 214/2007). Commas are used instead of decimal points.

60


Yli puolet tutkittujen täyttömaanäytteiden arseenipitoisuuksista pääkaupunkiseudulla ylittää PIMA-asetuksessa (VNa 214/2007) arseenille an-netun kynnysarvon hienorakeisissa täyttömaissa, vaihtelevan raesuuruuden täyttömaissa sekä mul-taisissa täyttömaissa (taulukot 25 ja 26). Myös kar-kearakeisissa täyttömaissa suurimmat pitoisuudet ylittävät kynnysarvopitoisuuden. Karkearakeisissa ja hienorakeisissa täyttömaanäytteissä suurimmat kromi-, elohopea- ja lyijypitoisuudet ovat suu-rempia kuin PIMA-asetuksen (VNa 214/2007) kynnysarvot. Hienorakeisessa täyttömaassa myös

suurimmat vanadiini- ja sinkkipitoisuudet ovat yli PIMA-asetuksen (VNa 214/2007) kynnysarvojen. Täyttömaissa, joissa raesuuruus vaihtelee, suu-rimmat analysoidut kadmium-, elohopea-, lyijy-, antimoni- ja sinkkipitoisuudet ylittävät PIMA- asetuksen (VNa 214/2007) kynnysarvot. Taulukos-sa 27 on esitetty PIMA-asetuksen (VNa 214/2007) kynnysarvojen ylittävien täyttömaanäytteiden lukumäärät ja prosentuaaliset osuudet pääkau-punkiseudulla. Lukumääräisesti eniten ylittyy arseenin kynnysarvo kaikissa maalajiryhmissä.

Kuva 27. Lyijypitoisuudet pääkaupunkiseudun täyttömaanäytteissä täytön koostumuksen mukaan ryhmiteltynä vuosina 2009 ja 2011 (< 2 mm:n raesuuruus, AR-uutto). Näytemäärät: karkea täyttö 7 kpl, vaihteleva raekoko 31 kpl, hieno täyttö 8 kpl, multa 2 kpl. Vaakaviiva = PIMA-asetuksen (VNa 214/2007) kynnysarvo 60 mg/kg.Fig. 27. Distribution of lead in man-made ground of the Helsinki Metropolitan Area in 2009 and 2011 (<2 mm size fraction, AR extraction). Karkea täyttö = coarse-grained man-made ground (N = 31); vaiht. raekoko = man-made ground with a varying grain size (N = 31); hieno täyttö = fine-grained man-made ground (N = 8); multa = mineral soil rich in organic matter (N=2). Line = Threshold value 0.5 mg/kg (Decree 214/2007). Commas are used instead of decimal points.

61


Taulukko 26. Täyttömaiden alkuainepitoisuuksien tunnuslukuja pääkaupunkiseudulta vuosina 2009 ja 2011 otetuista näyt-teistä raesuuruusjakauman mukaisesti ryhmiteltynä (< 2 mm:n raesuuruus, AR-uutto) sekä PIMA-asetuksen (VNa 214/2007) kynnysarvot. Lihavoituna kynnysarvon ylittävät pitoisuudet. Table 26. Chemical composition of man-made ground (<2 mm, AR extraction) in the Helsinki Metropolitan Area in 2009 and 2011. The soil type was observed in the field. Concentrations exceeding the threshold values (Decree 214/2007) are indicated in bold. Commas are used instead of decimal points.


Coarse-grainedfilling

HienorakeinentäyttömaaFine-grained

filling

Vaihteleva raesuu-ruus täyttömaassa

Varying grain sizefilling



Kynnys-arvo

Threshold value

AlkuaineElement

MediaaniMedianmg/kg

MaksimiMaximummg/kg

MediaaniMedianmg/kg

MaksimiMaximummg/kg

MediaaniMedianmg/kg

MaksimiMaximummg/kg

MediaaniMedianmg/kg

MaksimiMaximummg/kg mg/kg

Arseeni (As) <5 7,8 7,2 10,5 5,3 9,1 5,8 6,5 5Kadmium (Cd)

0,12 0,66 0,19 3,7 0,12 1,3 0,33 0,48 1

Koboltti (Co)

4,4 7,1 8,6 16,2 5,5 11,6 5,3 5,8 20

Kromi (Cr) 19,3 157 48,8 159 21,7 52,4 24,1 27,1 100Kupari (Cu) 27,1 103 32,0 70,4 20,1 97,3 30,4 37,8 100Elohopea (Hg)

0,049 0,515 0,050 0,536 0,040 0,680 0,179 0,312 0,5

Nikkeli (Ni) 10,0 19,1 20,4 35,5 12,1 29,6 10,9 11,7 50Lyijy (Pb) 9,7 238 15,3 74,5 15,2 93,6 30,3 45,6 60Antimoni (Sb)

0,78 1,4 0,32 1,5 0,25 2,7 0,52 0,75 2

Vanadiini (V) 21,8 38,7 45,8 132 29,4 98,3 32,6 37,8 100Sinkki (Zn) 71,6 105 94,7 217 60,4 206 66,6 96,2 200NäytemääräNumber ofsamples

7 8 31 2

Taulukko 27. PIMA-asetuksen (VNa 214/2007) kynnysarvojen ylittävien täyttömaanäytteiden lukumäärät ja prosenttiosuudet pääkaupunkiseudulla vuosina 2009 ja 2011 raesuuruusjakauman mukaisesti ryhmiteltynä.Table 27. Number of samples and % of all samples exceeding the threshold value (Decree 214/2007) in man-made ground in the Helsinki Metropolitan Area in 2009 and 2011. The soil type was observed in the field. Commas are used instead of decimal points.


Coarse-grainedfilling

Hienorakeinentäyttömaa

Fine-grainedfilling

Vaihteleva raesuuruus

täyttömaassaVarying grain size

filling



Kynnys-arvo

Threshold value

AlkuaineElement


Number of samples exceeding threshold

valueKpl / %

Number / %



valueKpl / %

Number / %



valueKpl / %

Number / %



valueKpl / %

Number / %

Arseeni (As) 3 / 42,9 7 / 87,5 21 /67,7 2 / 100 5Kadmium (Cd) 0 / 0 1 / 12,5 2 / 6,5 0 / 0 1Koboltti (Co) 0 / 0 0 / 0 0 / 0 0 / 0 20Kromi (Cr) 1 / 14,3 1 / 12,5 0 / 0 0 / 0 100Kupari (Cu) 1 / 14,3 0 / 0 0 / 0 0 / 0 100Elohopea (Hg) 1 / 14,3 1 / 12,5 2 / 6,5 0 / 0 0,5Nikkeli (Ni) 0 / 0 0 / 0 0 / 0 0 / 0 50Lyijy (Pb) 1 / 14,3 2 / 25,0 4 / 12,9 0 / 0 60Antimoni (Sb) 0 / 0 0 / 0 1 / 3,2 0 / 0 2Vanadiini (V) 0 / 0 1 / 12,5 0 / 0 0 / 0 100Sinkki (Zn) 0 / 0 1 / 12,5 1 / 3,2 0 / 0 200NäytemääräNumber of samples

7 8 31 2

62


8.3.3. PCB- ja PAH-yhdisteet sekä dioksiinit ja furaanit pääkaupunkiseudun täyttömaissa

Pääkaupunkiseudun täyttömaiden orgaanisten yhdisteiden pitoisuudet olivat pääosin pieniä. Tau-lukoissa 28–35 on esitetty PAH- ja PCB-yhdistei-den pitoisuudet niistä tutkimuskohteista, joiden analyyseissä pitoisuudet olivat yli käytetyn analyy-simenetelmän määritysrajan. Tutkimuskohteiden dioksiinien ja furaanien (PCDD/F) pitoisuudet on esitetty taulukoissa 36–40.

Helsingin Henrik Sohlbergin puistosta otetus-sa näytteessä oli alemman ohjearvon, 30 mg/kg, ylittävä pitoisuus PAH-yhdisteitä. Samassa tutki-muspisteessä myös muutamien yksittäisten PAH-yhdisteiden pitoisuudet ylittivät PIMA-asetuksen (VNa 214/2007) alemman ohjearvon (taulukko 29). Yksittäisistä yhdisteistä bentso(a)pyreenin pitoisuus ylitti kynnysarvon, 15 mg/kg, Helsingin Kyläsaaren (taulukko 30) ja Espoon Malminmäen (taulukko 31) täyttömaanäytteissä.

PAH-yhdisteiden mediaanipitoisuus pääkau-punkiseudun täyttömailla oli alle käytetyn ana-lyysimenetelmän määritysrajan 0,25 mg/kg ja keskiarvopitoisuus 1,79 mg/kg. Helsingin täyttö-mailla keskiarvopitoisuus oli 2,59 mg/kg ja mak-simipitoisuus 55,61 mg/kg. Espoon tutkituilla täyttömailla PAH-yhdisteiden keskiarvopitoisuus oli 0,45 mg/kg ja maksimipitoisuus 3,42 mg/kg. Vantaalla tutkittujen täyttömaiden PAH-yhdis-teiden keskiarvopitoisuus oli alle käytetyn me-netelmän määritysrajan ja maksimipitoisuus on 0,34 mg/kg.

PAH-yhdisteiden pitoisuuksia taajamien pin-tamaassa on tutkittu esimerkiksi Tampereella (Hatakka et al. 2010a) ja Norjassa Bergenis-sä (Haugland et al. 2008). Bergenissä näytteitä otettiin erityyppisistä ympäristöistä kaupungin keskustasta ja lähialueilta. Bergenissä korkein PAH-yhdisteiden mediaanipitoisuus, 3,20 mg/kg,

mitattiin pääteiden ja pienten teollisuusalueiden ympäristöstä. Pääkaupunkiseudun täyttömai-den PAH-yhdisteiden pitoisuudet ovat tätä pie-nemmät muutamaa yksittäistä kohdetta lukuun ottamatta. Pirkanmaalla Tampereen seudun taa-jamista pääasiassa puistoista otetuissa pintamaa-näytteissä PAH-yhdisteiden mediaanipitoisuus oli 0,13 mg/kg.

PCB-yhdisteiden kokonaispitoisuudet on las-kettu kongeneerien PCB-28, PCB-52, PCB-101, PCB-118, PCB-153, PCB-138 ja PCB-180 sum-mana. Näitä seitsemää kongeneeria kutsutaan ns. indikaattorikongeneereiksi (∑PCB7) (Reinikainen 2007). Summapitoisuuden laskennassa alle ana-lyysimenetelmän määritysrajan olevat yksittäis-ten kongeneerien pitoisuudet on korvattu arvolla, joka on puolet määritysrajasta. PCB-yhdisteiden summapitoisuus ylitti PIMA-asetuksen (VNa 214/2007) kynnysarvon, 0,1 mg/kg, neljässä Hel-singin kaupungin alueelta otetussa täyttömaanäyt-teessä: Iso-Sarvastolla (taulukko 32), Kontulan Kelkkapuistossa (taulukko 33), Pajalahdessa (tau-lukko 33) ja Kyläsaaressa (taulukko 34).

PCB-yhdisteiden (∑PCB7) mediaanipitoisuus pääkaupunkiseudun täyttömailla on alle kokonais-pitoisuuden määritysrajan 0,01 mg/kg ja keskiar-vopitoisuus on 0,03 mg/kg. Helsingin täyttömailla keskiarvopitoisuus on 0,05 mg/kg ja maksimipi-toisuus 0,37 mg/kg, Espoossa PCB-yhdisteiden summapitoisuus oli kaikissa näytteissä alle määri-tysrajan. Vantaalla keskiarvopitoisuus on alle mää-ritysrajan ja maksimipitoisuus 0,04 mg/kg.

Helsingin kaupungin kerrostalojen pihoissa mi-neraalimaan PCB-yhdisteiden mediaanipitoisuus, 0,06 mg/kg, on täyttömaiden mediaanipitoisuut-ta suurempi (ks. luku 6.3.4). Tampereen seudun taajamissa PCB-yhdisteiden mediaanipitoisuudet olivat alle käytetyn analyysimenetelmän määritys-rajan, 0,05 mg/kg (Hatakka et al. 2010a).

63


Taulukko 28. Polyaromaattisten hiilivetyjen eli PAH-yhdisteiden pitoisuuksia Helsingin täyttömaiden pintamaa- näytteissä vuonna 2009. Table 28. Concentrations of PAH compounds in the top layer of man-made soil in Helsinki in 2009. Commas are used instead of decimal points.

YhdisteCompound

Munkki-niemi

Pornaisten-niemi

Palo-heinä

Silta-mäki

Tattari-suo

Iso- Sarvasto

Raja-saari

Kynnys-arvo

Threshold value

mg/kg mg/kg mg/kg mg/kg mg/kg mg/kg mg/kg mg/kgNaftaleeniNapthalene

<0,1 <0,1 <0,1 <0,1 <0,1 <0,1 <0,1 1

AsenaftyleeniAcenaphthylene

<0,1 <0,1 <0,1 <0,1 <0,1 <0,1 <0,1 -

AsenafteeniAcenaphthene

<0,1 <0,1 <0,1 <0,1 <0,1 <0,1 <0,1 -

FluoreeniFluorene

<0,1 <0,1 <0,1 <0,1 <0,1 <0,1 <0,1 -

FenantreeniPhenanthrene

0,22 0,14 0,48 <0,1 0,12 0,43 <0,1 1

AntraseeniAnthracene

<0,1 <0,1 <0,1 <0,1 <0,1 0,10 <0,1 1

FluoranteeniFluoranthene

0,37 0,30 0,65 0,15 0,20 0,75 0,12 1

PyreeniPyrene

0,27 0,25 0,48 0,12 0,14 0,60 <0,1 -

Bentso(a)antraseeniBenzo(a)anthracene

0,15 <0,1 0,18 <0,1 <0,1 0,25 <0,1 1

KryseeniChrysene

0,19 0,15 0,31 0,11 0,12 0,26 <0,1 -

Bentso(b)fluoranteeniBenzo(b)fluoranthene

0,14 0,12 0,25 <0,1 <0,1 0,18 <0,1 -

Bentso(k)fluoranteeniBenzo(k)fluoranthene

0,10 0,11 0,21 0,10 <0,1 0,21 <0,1 1

Bentso(a)pyreeniBenzo(a)pyrene

<0,1 <0,1 0,19 <0,1 <0,1 0,14 <0,1 0,2

Indeno(1,2,3-c,d)pyreeniIneno(1,2,3-c,d)pyrene

<0,25 <0,25 <0,25 <0,25 <0,25 <0,25 <0,25 -

Dibentso(a,h)antraseeniDibenzo(a,h)anthracene

<0,25 <0,25 <0,25 <0,25 <0,25 <0,25 <0,25 -

Bentso(g,h,i)peryleeniBenzo(g,h,i)perylene

<0,25 <0,25 <0,25 <0,25 <0,25 <0,25 <0,25 -

PAH-yhdisteet yhteensäTotal concentration of PAH compounds

1,44 1,07 2,75 0,48 0,58 2,92 <0,25 15

64


Taulukko 29. Polyaromaattisten hiilivetyjen eli PAH-yhdisteiden pitoisuuksia Helsingin täyttömaa-alueiden pintamaanäyt-teissä vuosina 2009 ja 2011. PIMA-asetuksen (VNa 214/2007) kynnysarvojen ylittävät pitoisuudet on lihavoitu ja alemman ohjearvon ylittävät pitoisuudet harmaalla taustalla.Table 29. Concentrations of PAH compounds in the top layer of man-made soil in Helsinki in 2009 and 2011. The values exceeding the threshold values are indicated in bold and lower guideline values are shaded (Decree 214/2007). Commas are used instead of decimal points.

YhdisteCompound

Kontula, Kelkka-puisto

Oja- puisto

Henrik Sohlbergin

puisto

Bockin puisto

Pajamäki Koivu-saari

Kynnysarvo/ Alempi

ohjearvoThreshold value/Lower guideline

value

mg/kg mg/kg mg/kg mg/kg mg/kg mg/kg mg/kgNaftaleeniNapthalene

<0,1 <0,1 <0,1 <0,1 <0,1 <0,1 1 / 5


<0,1 <0,1 0,47 <0,1 <0,1 <0,1 -


<0,1 <0,1 0,13 <0,1 <0,1 <0,1 -

FluoreeniFluorene

<0,1 <0,1 0,75 <0,1 <0,1 <0,1 -


0,31 0,18 9,3 0,12 <0,1 <0,1 1 / 5


<0,1 0,15 2,3 <0,1 <0,1 <0,1 1 / 5


0,37 <0,1 12,0 0,42 0,25 0,16 1 / 5

PyreeniPyrene

0,25 <0,1 9,2 0,36 0,22 0,14 -


<0,1 <0,1 4,8 0,16 0,12 <0,1 1 / 5

KryseeniChrysene

0,16 0,10 4,4 0,16 0,12 <0,1 -


<0,1 <0,1 3,1 0,11 0,15 <0,1 -


0,14 <0,1 3,0 0,14 <0,1 <0,1 1 / 5


<0,1 <0,1 2,9 0,14 0,10 <0,1 0,2 / 2


<0,25 <0,25 1,4 <0,25 <0,25 <0,25 -


<0,25 <0,25 0,56 <0,25 <0,25 <0,25 -


<0,25 <0,25 1,3 <0,25 <0,25 <0,25 -


1,230 0,43 55,61 1,61 0,96 0,30 15 / 30

65


Taulukko 30. Polyaromaattisten hiilivetyjen eli PAH-yhdisteiden pitoisuuksia Helsingin täyttömaa-alueiden pintamaanäyt-teissä vuonna 2011. PIMA-asetuksen (VNa 214/2007) kynnysarvojen ylittävät pitoisuudet on lihavoitu.Table 30. Concentrations of PAH compounds in the top layer of man-made soil in Helsinki in 2011. The values exceeding the threshold values are indicated in bold (Decree 214/2007). Commas are used instead of decimal points.

YhdisteCompound

Kyläsaari A

Kyläsaari B

Eläintarha Kataja- nokan Laiva-puisto

Porolahti Kynnys-arvo

Threshold value

mg/kg mg/kg mg/kg mg/kg mg/kg mg/kgNaftaleeniNapthalene

<0,1 <0,1 <0,1 <0,1 <0,1 1


<0,1 <0,1 <0,1 <0,1 <0,1 -


<0,1 <0,1 <0,1 <0,1 <0,1 -

FluoreeniFluorene

<0,1 <0,1 <0,1 <0,1 <0,1 -


0,44 0,19 <0,1 0,55 <0,1 1


<0,1 <0,1 <0,1 <0,1 <0,1 1


0,84 0,41 0,11 0,94 0,14 1

PyreeniPyrene

0,66 0,32 <0,1 0,70 0,11 -


0,35 0,17 <0,1 0,29 <0,1 1

KryseeniChrysene

0,48 0,18 <0,1 0,39 <0,1 -


0,40 0,18 <0,1 0,25 <0,1 -


0,33 <0,1 <0,1 0,23 <0,1 1


0,30 0,12 <0,1 0,21 <0,1 0,2


<0,25 <0,25 <0,25 <0,25 <0,25 -

Dibentso(a,h)antra-seeniDibenzo(a,h)anthracene

<0,25 <0,25 <0,25 <0,25 <0,25 -


<0,25 <0,25 <0,25 <0,25 <0,25 -

PAH-yhdisteet yh-teensäTotal concentration of PAH compounds

3,8 1,57 <0,25 3,56 0,25 15

66


Taulukko 31. Polyaromaattisten hiilivetyjen eli PAH-yhdisteiden pitoisuuksia Espoon ja Vantaan täyttömaa-alueiden pintamaanäytteissä vuonna 2011. PIMA-asetuksessa (VNa 214/2007) annetun kynnysarvon ylittävät pitoisuudet on lihavoitu.Table 31. Concentrations of PAH compounds in the top layer of man-made soil in Espoo and Vantaa in 2011. The values exceeding the threshold values are indicated in bold (Decree 214/2007). Commas are used instead of decimal points.

YhdisteCompound

Malminmäki, Espoo

Matari A,Vantaa

Kynnys-arvo

Threshold value

mg/kg mg/kg mg/kgNaftaleeniNapthalene

<0,1 <0,1 1


<0,1 <0,1 -


<0,1 <0,1 -

FluoreeniFluorene

<0,1 <0,1 -


0,41 <0,1 1


<0,1 <0,1 1


0,85 0,12 1

PyreeniPyrene

0,60 0,10 -


0,36 <0,1 1

KryseeniChrysene

0,41 0,12 -


0,32 <0,1 -


0,23 <0,1 1


0,24 <0,1 0,2


<0,25 <0,25 -


<0,25 <0,25 -


<0,25 <0,25 -


3,42 0,34 15

67


Taulukko 32. Polyklooratut bifenylit (PCB-yhdisteet) Helsingin Munkkiniemen, Pornaistenniemen, Malminkartanon, Paloheinän, Tattarisuon, Iso-Sarvaston, Rajasaaren ja Koivusaaren täyttömaa-alueiden pintamaanäytteissä vuonna 2009. PIMA-asetuksessa (VNa 214/2007) annetun summapitoisuuden kynnysarvon, 0,1 mg/kg, ylittävät pitoisuudet on lihavoitu.Table 32. Concentrations of PCB compounds in the top layer of man-made soil in Helsinki in 2009. The values exceeding the threshold value, 0.1 mg/kg, are indicated in bold (Decree 214/2007). Commas are used instead of decimal points.

YhdisteCongener

Munkki-niemi

mg/kg

Por-naisten-

niemimg/kg

Malmin-kartano

mg/kg

Palo-heinä

mg/kg

Tattari-suo

mg/kg

Iso- Sarvasto

mg/kg

Raja-saari

mg/kg

Koivu-saari

mg/kg

PCB-31 <0,002 <0,002 <0,002 <0,002 <0,002 <0,002 <0,002 <0,002PCB-28 <0,002 <0,002 <0,002 <0,002 <0,002 <0,002 <0,002 <0,002PCB-52 <0,002 <0,002 <0,002 <0,002 0,0046 <0,002 <0,002 <0,002PCB-101 <0,002 <0,002 0,0041 <0,002 0,044 <0,002 0,0031 <0,002PCB-77 <0,002 <0,002 <0,002 <0,002 <0,002 <0,002 <0,002 <0,002PCB-118 <0,002 <0,002 <0,002 <0,002 0,012 <0,002 <0,002 <0,002PCB-153 0,0057 0,0033 0,0093 0,0022 0,110 0,0021 0,0037 0,0020PCB-105 <0,002 <0,002 <0,002 <0,002 0,0038 <0,002 <0,002 <0,002PCB-138 0,0072 0,0036 0,0095 0,0027 0,110 0,0029 0,0046 0,0030PCB-126 <0,002 <0,002 <0,002 <0,002 0,0020 <0,002 <0,002 <0,002PCB-128 <0,002 <0,002 <0,002 <0,002 0,014 <0,002 <0,002 <0,002PCB-156 <0,002 <0,002 <0,002 <0,002 0,0075 <0,002 <0,002 <0,002PCB-180 0,0059 0,0023 0,0071 <0,002 0,093 <0,002 0,0027 0,0023PCB-169 <0,002 <0,002 <0,002 <0,002 0,0090 <0,002 <0,002 <0,002PCB-170 0,0032 <0,002 0,0038 <0,002 0,055 <0,002 <0,002 <0,002∑PCB7 0,0228 0,0132 0,033 0,0099 0,007 0,3746 0,01 0,0171

Taulukko 33. Polyklooratut bifenylit (PCB-yhdisteet) Helsingin Kontulan, Vuosaaren, Henrik Sohlbergin puiston, Bockin puiston, Pajamäen, Pajalahden ja Eläintarhan täyttömaa-alueiden pintamaanäytteissä vuosina 2009 ja 2011. PIMA-asetuksessa (VNa 214/2007) annetun summapitoisuuden kynnysarvon, 0,1 mg/kg, ylittävät pitoisuudet on lihavoitu.Table 33. Concentrations of PCB compounds in the top layer of man-made soil in Helsinki in 2009 and 2011. The values exceeding the threshold value, 0.1 mg/kg, are indicated in bold (Decree 214/2007). Commas are used instead of decimal points.

YhdisteCongener

Kontula, Kelkka-puistomg/kg

Vuo-saari

mg/kg

Henrik Sohlber-

gin puistomg/kg

Bockin puisto

mg/kg

Pajamäki

mg/kg

Pajalahti Lautta-

saarimg/kg

Eläin-tarha

mg/kgPCB-31 <0,002 <0,002 <0,002 <0,002 <0,002 <0,002 <0,002PCB-28 <0,002 <0,002 <0,002 <0,002 <0,002 <0,002 <0,002PCB-52 <0,002 <0,002 <0,002 <0,002 <0,002 0,0071 <0,002PCB-101 0,022 <0,002 <0,002 <0,002 <0,002 0,035 <0,002PCB-77 <0,002 <0,002 <0,002 <0,002 <0,002 <0,002 <0,002PCB-118 0,0052 <0,002 <0,002 <0,002 <0,002 0,0067 <0,002PCB-153 0,062 0,0031 0,0023 0,0034 0,0032 0,100 0,0029PCB-105 <0,002 <0,002 <0,002 <0,002 <0,002 <0,002 <0,002PCB-138 0,065 0,0033 0,0023 0,0041 0,0043 0,100 0,0037PCB-126 <0,002 <0,002 <0,002 <0,002 <0,002 0,0028 <0,002PCB-128 0,0092 <0,002 <0,002 <0,002 <0,002 0,014 <0,002PCB-156 0,0045 <0,002 <0,002 <0,002 <0,002 0,0053 <0,002PCB-180 0,050 <0,002 <0,002 0,0024 0,0025 0,110 0,0025PCB-169 <0,002 <0,002 <0,002 <0,002 <0,002 <0,002 <0,002PCB-170 0,030 <0,002 <0,002 <0,002 <0,002 0,053 <0,002∑PCB7 0,2062 0,0114 0,0096 0,0139 0,014 0,3598 0,0131

68


Taulukko 34. Polyklooratut bifenylit (PCB-yhdisteet) Helsingin Katajanokan Laivapuiston, Kyläsaaren ja Porolahden täyttömaa-alueiden pintamaanäytteissä vuonna 2011. PIMA-asetuksessa (VNa 214/2007) annetun summapitoisuuden kynnysarvon, 0,1 mg/kg, ylittävät pitoisuudet on lihavoitu.Table 34. Concentrations of PCB compounds in the top layer of man-made soil in Helsinki in 2011. The values exceeding the threshold value, 0.1 mg/kg, are indicated in bold (Decree 214/2007). Commas are used instead of decimal points.

YhdisteCongener

Katajanokan Laivapuisto

mg/kg

Kyläsaari A

mg/kg

Porolahti

mg/kgPCB-31 <0,002 0,019 <0,002PCB-28 <0,002 0,024 <0,002PCB-52 <0,002 0,015 <0,002PCB-101 <0,002 0,016 <0,002PCB-77 <0,002 <0,002 <0,002PCB-118 0,002 0,0049 <0,002PCB-153 0,022 0,042 0,0022PCB-105 <0,002 0,0022 <0,002PCB-138 0,026 0,051 0,0024PCB-126 <0,002 <0,002 <0,002PCB-128 0,0037 0,0067 <0,002PCB-156 <0,002 0,0028 <0,002PCB-180 0,0016 0,038 <0,002PCB-169 <0,002 <0,002 <0,002PCB-170 0,011 0,023 <0,002∑PCB7 0,069 0,1909 0,0096

Taulukko 35. Polyklooratut bifenylit (PCB-yhdisteet) Vantaan Kulomäen, Pitkäsuon ja Matarin täyttömaa-alueiden A-pinta- maanäytteissä vuonna 2011. Table 35. Concentrations of PCB compounds in the top layer of man-made soil in Vantaa in 2011. Commas are used instead of decimal points.

YhdisteCongener

Kulomäki A

mg/kg

PitkäsuoA

mg/kg

MatariA

mg/kgPCB-31 <0,002 <0,002 <0,002

PCB-28 <0,002 <0,002 <0,002PCB-52 <0,002 <0,002 <0,002PCB-101 <0,002 0,0056 <0,002PCB-77 <0,002 <0,002 <0,002PCB-118 <0,002 <0,002 <0,002PCB-153 0,0028 0,012 0,0040PCB-105 <0,002 <0,002 <0,002PCB-138 0,0034 0,014 0,0055PCB-126 <0,002 <0,002 <0,002PCB-128 <0,002 0,0021 <0,002PCB-156 <0,002 <0,002 <0,002PCB-180 0,0030 0,0080 <0,002PCB-169 <0,002 <0,002 <0,002PCB-170 <0,002 0,0054 <0,002∑PCB7 0,0132 0,0426 0,0145

69


PCDD/F -yhdisteiden pitoisuudet pääkaupun-kiseudun täyttömaissa olivat pääosin hyvin pieniä. PIMA-asetuksen (VNa 214/2007) kynnysarvo, 10 pg/g, ylittyy kolmessa tutkimuspisteessä: Hel-singin Pajalahdessa ja Katajanokan Laivapuis-tossa sekä Vantaalla Matarilla (taulukot 36–40). Kuvassa 28 on esitetty analysoitujen PCDD/F-kongeneerien pitoisuusjakauma näissä tutkimus-pisteissä. Jakaumat poikkeavat hieman toisistaan, mikä kertoo täytön materiaalin alkuperän olevan jonkin verran erilainen eri tutkimuskohteissa. Kongeneeria 1,2,3,4,6,7,8-HeptaCDF, joka on esi-merkiksi Ky-5-sinistymisenestoaineen tyypillinen PCDD/F-kongeneeri (mm. Isosaari 2004, Ros-si 2011), on pitoisuudeltaan eniten kaikissa kol-messa näytteessä. Ky-5:ssä on myös kongeneeria 1,2,3,6,7,8-HxCDD (Reinikainen 2007), jota on eniten Katajanokan Laivapuiston näytteessä. Kon-geneeria 2,3,4,7,8-PentaCDF, jota havaitaan kai-kissa kolmessa näytteessä, on todettu esiintyvän Skandinaviassa myös maaseudulta otetuissa ym-päristönäytteissä (Isosaari 2004).

WHO-TEQ-ekvivalenttina ilmoitetun PCDD/F- yhdisteiden kokonaispitoisuuksien mediaani pää-kaupunkiseudun täyttömailla on 2,1 pg/g. Helsin-gin kohteilla mediaani on 2,3 pg/g ja maksimi 45 pg/g, Espoossa vastaavasti 1,8 pg/g ja 3,5 pg/g ja Vantaalla 2,1 pg/g ja 18 pg/g. Pääkaupunkiseudun täyttömaiden PCDD/F-yhdisteiden pitoisuudet eivät poikkea esimerkiksi Norjassa tehtyjen tut-kimusten kanssa (Andersson et al. 2011). 170 000 asukkaan Trondheimissä PCDD/F-yhdisteiden mediaanipitoisuus on 1,6 pg/g ja maksimi 14 pg/g, 250 000 asukkaan Bergenissä vastaavasti 2,3 pg/g ja 19 pg/g sekä teollisuuskaupunki Porsgrunissa 1,3 pg/g ja 40 pg/g.

Andersson et al. (2011) ovat tutkimuksissaan todenneet, että PCDD/F-yhdisteiden pitoisuu-det eivät korreloi maaperän orgaanisen aineksen määrän kanssa vaan pitoisuuksiin vaikuttavat lähi- ympäristön päästöt ja niiden koostumus.

Kuva 28. Eräiden PCDD/F-yhdisteiden pitoisuudet kolmessa pääkaupunkiseudun tutkimuskohteessa vuonna 2011.Fig. 28. Concentrations of selected PCDD/F compounds at three sampling sites in 2011

4 006,008,0010,0012,0014,0016,0018,0020,00

pg/g

PCDD/F

Pajalahti, Lauttasaari

Katajanokan Laivapuisto

0,002,004,00

Matari A

70


Taulukko 36. PCDD/F-yhdisteiden pitoisuuksia Helsingin täyttömaissa vuonna 2011. PIMA-asetuksessa (VNa 214/2007) an-netun PCDD/F-yhdisteiden WHO:n toksisuusekvivalenttina ilmoitetun summapitoisuuden, 10 pg/g, kynnysarvon ylittävät pitoisuudet on lihavoitu.Table 36. Concentrations of selected PCDD/F compounds in man-made soils in Helsinki in 2011. The values exceeding the threshold value for PCDD and PCDF compounds stated as WHO-TEQ equivalent, 10 pg/g, are indicated in bold (Decree 214/2007). Commas are used instead of decimal points for PCDD/F compound concentrations.

Dioksiinit ja furaanit(PCDD/F-yhdisteet)Dioxins and furans(PCDD/F compounds)

Maunun-neva

pg/g

Henrik Sohlber-

gin puisto

pg/g

Bockin puisto

pg/g

Falkulla

pg/g

Paja-mäki

pg/g

Paja-lahti,

Lautta-saari

pg/g

Kaivo-puisto

pg/g

Ka-taja-

nokan Laiva-puistopg/g

2,3,7,8-TCDD 0,5 0,5 0,5 0,5 0,5 0,5 0,5 0,51,2,3,7,8-PeCDD 0,5 0,5 0,5 0,5 0,5 0,5 0,5 0,51,2,3,4,7,8-HxCDD 0,05 0,05 0,05 0,05 0,05 0,05 0,05 0,051,2,3,6,7,8-HxCDD 0,05 0,029 0,05 0,05 0,45 0,95 0,05 5,41,2,3,7,8,9-HxCDD 0,05 0,05 0,05 0,05 0,19 0,51 0,05 1,51,2,3,4,6,7,8-HpCDD 0,005 0,005 0,20 0,005 0,35 1,5 0,10 2,41,2,3,4,6,7,8,9-OCDD 0,0019 0,0012 0,013 0,00005 0,025 0,15 0,0037 0,12,3,7,8-TCDF 0,05 0,11 0,05 0,05 0,05 0,37 0,05 0,91,2,3,7,8-PeCDF 0,025 0,026 0,025 0,025 0,078 0,18 0,23 0,412,3,4,7,8-PeCDF 0,25 0,53 0,25 0,25 1,1 3,3 2,1 6,31,2,3,4,7,8-HxCDF 0,05 0,05 0,05 0,05 0,21 0,9 0,13 3,01,2,3,6,7,8-HxCDF 0,05 0,075 0,05 0,05 0,35 1,9 0,12 1,72,3,4,6,7,8-HxCDF 0,05 0,05 0,05 0,05 0,97 2,3 0,20 3,61,2,3,7,8,9-HxCDF 0,05 0,05 0,05 0,05 0,05 0,05 0,05 0,051,2,3,4,6,7,8-HpCDF 0,11 0,10 1,1 0,005 2,4 8,0 0,20 181,2,3,4,7,8,9-HpCDF 0,005 0,005 0,005 0,005 0,005 0,005 0,026 0,0051,2,3,4,6,7,8,9-OCDF 0,00005 0,00005 0,047 0,00005 0,026 0,15 0,0017 0,073Summa PCDD ja PCDFWHO-TEQ-ekvivalent-teinaSum of PCDD and PCDF as WHO-TEQ equivalent

1,8 2,1 3,0 1,7 7,3 21 4,4 45

Taulukko 37. PCDD/F-yhdisteiden pitoisuuksia Helsingin täyttömaissa vuonna 2011.Table 37. Concentrations of selected PCDD/F compounds in man-made soils in Helsinki in 2011. Commas are used instead of decimal points for PCDD/F compound concentrations.


Kylä-saari A

pg/g

Kylä-saari B

pg/g

Landbo

pg/g

Vuo-saari

pg/g

Eläin-tarha

pg/g

Maar-lahti

pg/g

Ylis-kylä

pg/g

Poro-lahti

pg/g2,3,7,8-TCDD 0,5 0,5 0,5 0,5 0,78 0,5 0,5 0,51,2,3,7,8-PeCDD 0,5 0,5 0,5 0,5 0,5 0,5 0,5 0,51,2,3,4,7,8-HxCDD 0,05 0,05 0,05 0,05 0,05 0,05 0,05 0,051,2,3,6,7,8-HxCDD 0,19 0,05 0,05 0,05 0,25 0,05 0,05 0,051,2,3,7,8,9-HxCDD 0,22 0,05 0,05 0,05 0,05 0,05 0,05 0,051,2,3,4,6,7,8-HpCDD 0,3 0,079 0,005 0,005 0,18 0,005 0,005 0,0051,2,3,4,6,7,8,9-OCDD 0,02 0,0035 0,0022 0,0038 0,0084 0,00005 0,0049 0,00582,3,7,8-TCDF 0,38 0,05 0,05 0,05 0,16 0,05 0,05 0,051,2,3,7,8-PeCDF 0,081 0,025 0,025 0,025 0,061 0,025 0,025 0,0252,3,4,7,8-PeCDF 2,6 0,25 0,25 0,25 1,0 0,25 0,25 0,251,2,3,4,7,8-HxCDF 0,45 0,05 0,05 0,05 0,16 0,05 0,05 0,051,2,3,6,7,8-HxCDF 0,24 0,05 0,05 0,05 0,15 0,05 0,05 0,052,3,4,6,7,8-HxCDF 0,24 0,05 0,05 0,05 0,29 0,05 0,05 0,051,2,3,7,8,9-HxCDF 0,72 0,05 0,05 0,05 0,05 0,05 0,05 0,051,2,3,4,6,7,8-HpCDF 1,1 0,76 0,12 0,37 0,59 0,043 0,15 0,151,2,3,4,7,8,9-HpCDF 0,005 0,005 0,005 0,005 0,005 0,005 0,005 0,0051,2,3,4,6,7,8,9-OCDF 0,012 0,005 0,003 0,0083 0,0065 0,00005 0,0021 0,00005Summa PCDD ja PCDFWHO-TEQ-ekvivalent-teinaSum of PCDD and PCDF as WHO-TEQ equivalent

7,5 2,5 1,8 2,1 4,3 1,7 1,8 1,8

71


Taulukko 38. PCDD/F-yhdisteiden pitoisuuksia Espoon täyttömaissa vuonna 2011.Table 38. Concentrations of selected PCDD/F compounds in man-made soils in Espoo in 2011. Commas are used instead of decimal points for PCDD/F compound concentrations.


Kuttu-lampi

pg/g

Matin-kylä

pg/g

Friisilän-tie

pg/g

Puolar-metsä

pg/g

Malmin-mäki

pg/g

Olarin-niitty

pg/g2,3,7,8-TCDD 0,5 0,5 0,5 0,5 0,5 0,51,2,3,7,8-PeCDD 0,5 0,5 0,5 0,5 0,5 0,51,2,3,4,7,8-HxCDD 0,05 0,05 0,05 0,05 0,05 0,051,2,3,6,7,8-HxCDD 0,05 0,05 0,05 0,05 0,05 0,051,2,3,7,8,9-HxCDD 0,05 0,05 0,05 0,05 0,05 0,051,2,3,4,6,7,8-HpCDD 0,005 0,005 0,005 0,005 0,093 0,0051,2,3,4,6,7,8,9-OCDD 0,00005 0,0023 0,0077 0,00005 0,0071 0,00992,3,7,8-TCDF 0,05 0,05 0,05 0,05 0,059 0,051,2,3,7,8-PeCDF 0,025 0,025 0,025 0,025 0,025 0,0252,3,4,7,8-PeCDF 0,25 0,25 0,25 0,25 0,25 0,251,2,3,4,7,8-HxCDF 0,05 0,05 0,05 0,05 0,055 0,051,2,3,6,7,8-HxCDF 0,05 0,05 0,05 0,05 0,05 0,052,3,4,6,7,8-HxCDF 0,05 0,05 0,40 0,05 0,093 0,051,2,3,7,8,9-HxCDF 0,05 0,05 0,05 0,05 0,05 0,051,2,3,4,6,7,8-HpCDF 0,11 0,50 0,28 0,005 0,27 0,0871,2,3,4,7,8,9-HpCDF 0,005 0,005 0,005 0,005 0,005 0,0051,2,3,4,6,7,8,9-OCDF 0,0041 0,023 0,003 0,00005 0,0022 0,0016Summa PCDD ja PCDFWHO-TEQ-ekvivalent-teinaSum of PCDD and PCDF as WHO-TEQ equivalent

1,8 2,2 2,3 1,7 2,1 1,8

Taulukko 39. PCDD/F-yhdisteiden pitoisuuksia Espoon täyttömaissa vuonna 2011.Table 39. Concentrations of selected PCDD/F compounds in man-made soils in Espoo in 2011. Commas are used instead of decimal points for PCDD/F compound concentrations.


Kulma-korpi

pg/g

Ämmäs-suo A

pg/g

Ämmäs-suo B

pg/g

Rajanummi

pg/g2,3,7,8-TCDD 0,5 0,5 0,5 0,51,2,3,7,8-PeCDD 0,5 0,5 0,5 0,51,2,3,4,7,8-HxCDD 0,05 0,05 0,05 0,051,2,3,6,7,8-HxCDD 0,05 0,05 0,05 0,051,2,3,7,8,9-HxCDD 0,05 0,05 0,05 0,051,2,3,4,6,7,8-HpCDD 0,005 0,005 0,19 0,0051,2,3,4,6,7,8,9-OCDD 0,00005 0,00005 0,012 0,000052,3,7,8-TCDF 0,05 0,05 0,05 0,051,2,3,7,8-PeCDF 0,025 0,025 0,053 0,0252,3,4,7,8-PeCDF 0,25 0,25 0,40 0,251,2,3,4,7,8-HxCDF 0,05 0,05 0,15 0,051,2,3,6,7,8-HxCDF 0,05 0,05 0,24 0,052,3,4,6,7,8-HxCDF 0,05 0,05 0,26 0,051,2,3,7,8,9-HxCDF 0,05 0,05 0,05 0,051,2,3,4,6,7,8-HpCDF 0,10 0,071 0,97 0,131,2,3,4,7,8,9-HpCDF 0,005 0,005 0,005 0,0051,2,3,4,6,7,8,9-OCDF 0,00005 0,00005 0,011 0,00005Summa PCDD ja PCDFWHO-TEQ-ekvivalent-teinaSum of PCDD and PCDF as WHO-TEQ equivalent

1,8 1,8 3,5 1,8

72


Taulukko 40. PCDD/F-yhdisteiden pitoisuuksia Vantaan täyttömaissa vuonna 2011.Table 40. Concentrations of selected PCDD/F compounds in man-made soils in Vantaa in 2011. Commas are used instead of decimal points for PCDD/F compound concentrations.


Kulo-mäki Apg/g

Kulo-mäki Bpg/g

Pitkäsuo A

pg/g

Pitkäsuo B

pg/g

Matari A

pg/g

Matari B

pg/g

Matari C

pg/g

2,3,7,8-TCDD 0,5 0,5 0,5 0,5 0,5 0,5 0,51,2,3,7,8-PeCDD 0,5 0,5 0,5 0,5 0,5 0,5 0,51,2,3,4,7,8-HxCDD 0,05 0,05 0,05 0,05 0,05 0,05 0,051,2,3,6,7,8-HxCDD 0,05 0,05 0,05 0,05 0,59 0,05 0,051,2,3,7,8,9-HxCDD 0,05 0,05 0,05 0,05 0,48 0,05 0,051,2,3,4,6,7,8-HpCDD 0,065 0,082 0,005 0,005 1,6 0,005 0,0051,2,3,4,6,7,8,9-OCDD 0,0061 0,0034 0,00005 0,00005 0,083 0,00005 0,000052,3,7,8-TCDF 0,05 0,05 0,05 0,05 0,31 0,05 0,051,2,3,7,8-PeCDF 0,025 0,025 0,025 0,025 0,11 0,025 0,0252,3,4,7,8-PeCDF 0,25 0,25 0,25 0,25 1,7 0,25 0,251,2,3,4,7,8-HxCDF 0,05 0,05 0,05 0,05 0,58 0,05 0,051,2,3,6,7,8-HxCDF 0,05 0,05 0,05 0,05 0,58 0,05 0,052,3,4,6,7,8-HxCDF 0,05 0,05 0,05 0,05 6,9 0,05 0,051,2,3,7,8,9-HxCDF 0,05 0,05 0,05 0,05 0,05 0,05 0,051,2,3,4,6,7,8-HpCDF 0,58 0,97 0,30 0,005 4,0 0,097 0,131,2,3,4,7,8,9-HpCDF 0,005 0,005 0,005 0,005 0,005 0,005 0,0051,2,3,4,6,7,8,9-OCDF 0,0055 0,011 0,00005 0,00005 0,064 0,00005 0,00005Summa PCDD ja PCDFWHO-TEQ-ekvivalent-teinaSum of PCDD and PCDF as WHO-TEQ equivalent

2,3 2,7 2,0 1,7 18 1,8 1,8

9 YHTEENVETO

9.1 Maalajien väliset erot

Pääkaupunkiseudun taustapitoisuusselvitykset on tehty useassa eri vaiheessa ja näytteenottopaikko-jen valinta- ja luokitteluperusteet ovat olleet erilai-set eri hankkeissa. Tietoa on ryhmitelty vertailu-kelpoiseen muotoon taulukoissa 41–51. Aineisto on jaoteltu maankäytön ja maalajin perusteella. Yleistetyt maankäyttömuodot ovat luonnonmaat, kaupunkimaiset puistot, pihat ja täyttömaat. Kes-keiset maalajiryhmät ovat eloperäiset pintamaat (humus, multa); hiekka ja sora; moreeni sekä savi ja siltti. Täyttömaat on jaettu mineraaliaineksen raekokokoostumuksen mukaan karkeisiin ja hie-nojakoisiin täyttömaihin sekä sellaisiin täyttömai-hin, joilla on vaihteleva raekoko.

Antimonin taustapitoisuudet ovat pääkaupun-kiseudun maaperässä yleensä pienempiä kuin PIMA-asetuksen (VNa 214/2007) kynnysarvo, 2 mg/kg (taulukko 41). Ainoastaan luonnonmai-

den eloperäisessä pintakerroksessa (humuksessa) antimonipitoisuudet ylittivät kynnysarvon 22 %:ssa Helsingin näytteistä ja 18 %:ssa Vantaan näyt-teistä. Mineraalimaassa kynnysarvoa suurempia taustapitoisuuksia oli vain 1 %:ssa Helsingin luon-nonmaiden hiekkamaanäytteistä, 8 %:ssa Vantaan luonnonmaiden savi- ja silttinäytteistä ja 2 %:ssa Helsingin moreeninäytteistä. Lisäksi kynnysarvoa suurempia antimonipitoisuuksia mitattiin 3 %:ssa täyttömaanäytteistä.

Moreenin keskimääräinen arseenipitoisuus Suomessa on noin 3 mg/kg (Koljonen 1992). Pää-kaupunkiseutu kuuluu valtakunnallisessa tausta-pitoisuusrekisterissä Etelä-Suomen arseenipro-vinssiin (Jarva et al. 2010; http://www.geo.fi/tapir), jonka alueella arseenin taustapitoisuus on useissa maalajeissa suurempi kuin PIMA-asetuksen (VNa 214/2007) kynnysarvo arseenille. Siten kynnys-

73


arvo, 5 mg/kg, on usein liian pieni pääkaupunki-seudun maaperän pilaantuneisuuden ja puhdistustarpeen arviointiin. Taulukon 42 mukaan kynnys-arvo ylittyy suuressa osassa luonnonmailta ote-tuissa maaperänäytteissä. Arseenipitoisuudet ovat usein kynnysarvoa suuremmat sekä eloperäisissä että mineraalisissa maalajeissa. Kynnysarvoa suu-remmat pitoisuudet ovat tavallisia myös täyttö-maissa.

Taulukon 43 mukaan elohopean PIMA-ase-tuksen (VNa 214/2007) kynnysarvo, 0,5 mg/kg, ylittyy useimmiten puistojen eloperäisessä pinta-kerroksessa. Kynnysarvoa suurempia pitoisuuksia esiintyy myös Helsingin luonnonmaiden humus-kerroksessa. Elohopea sitoutuu helposti maaperän orgaaniseen ainekseen. Mineraalisissa maalajeissa kynnysarvoa suurempia elohopeapitoisuuksia oli Helsingin luonnonmaiden ja puistojen hiekka-maissa. Myös muutaman täyttömaanäytteen elo-hopeapitoisuus oli kynnysarvoa suurempi.

PIMA-asetuksen (VNa 214/2007) kynnysarvo kadmiumille, 1 mg/kg, ylittyi useimmin täyttö-maanäytteissä. Noin 1 %:ssa Helsingin luonnon-maiden humuskerroksen ja hiekkamaiden näyt-teistä oli kynnysarvoa suurempia kadmiumin pitoisuuksia (taulukko 44).

Koboltin pitoisuus ylitti PIMA-asetuksen (VNa 214/2007) kynnysarvon, 20 mg/kg, useimmiten Espoon luonnonmaiden savi- ja moreeninäytteis-sä. Muutamia kynnysarvoa suurempia kobolttipi-toisuuksia havaittiin myös Helsingin savi- ja hiek-kamailla (taulukko 45).

Keskimääräiset kromipitoisuudet ovat suu-rimmat hienojakoisissa mineraalisissa maalajeis-

sa (savi, siltti). Kromin PIMA-asetuksen (VNa 214/2007) kynnysarvo, 100 mg/kg, ylittyi kui-tenkin vain kahdessa täyttömaanäytteessä 48:sta (taulukko 46). Myös kuparin suurimmat keski-määräiset pitoisuudet mitattiin savi- ja silttimaa-näytteistä. Kuparin kynnysarvo, 100 mg/kg, ylittyi vain kahdessa karkealajitteisessa täyttömaanäyt-teessä (taulukko 47).

PIMA-asetuksen (VNa 214/2007) kynnysarvo lyijylle, 60 mg/kg, ylittyi useimmiten luonnonmai-den ja puistojen eloperäisessä pintakerroksessa (taulukko 48). Maaperän orgaaninen aines sitoo itseensä lyijyä. Mineraalimaassa kynnysarvoa suu-rempia lyijypitoisuuksia oli useimmiten Vantaan maaperässä moreenissa ja savi- ja silttimailla. Li-säksi useiden täyttömaiden lyijypitoisuudet olivat suurempia kuin kynnysarvo.

Nikkelipitoisuus oli keskimääräistä suurempi hienojakoisissa mineraalisissa maalajeissa (savi, siltti). PIMA-asetuksen (VNa 214/2007) kynnys-arvo nikkelille, 50 mg/kg, ylittyi vain kahdessa näytteessä (taulukko 49). Myös sinkin suurimmat keskimääräiset pitoisuudet olivat hienojakoisis-sa mineraalisissa maalajeissa (savi, siltti). Kyn-nysarvon, 200 mg/kg, ylityksiä oli vain Helsingin luonnonmaiden ja puistojen eloperäisessä pinta-kerroksessa ja joissakin täyttömaanäytteissä (tau-lukko 50).

Vanadiinin PIMA-asetuksen (VNa 214/2007) kynnysarvo, 100 mg/kg, ylittyi vain muutamassa savimaan näytteessä Espoossa ja hienojakoisten täytemaiden näytteessä. Suurimmat keskimääräi-set vanadiinipitoisuudet olivat luonnonmaiden ja puistojen savi- ja silttimaanäytteissä (taulukko 51).

74


Taulukko 41. Maaperän antimonipitoisuuksien mediaaniarvot (< 2 mm:n raesuuruus, AR-uutto), PIMA-asetuksen (VNa 214/2007) kynnysarvo ja kynnysarvoa suurempien pitoisuuksien osuus näytteistä maankäyttömuodoittain ja maalajeittain Espoossa, Helsingissä ja Vantaalla.Table 41. Median values of antimony concentrations (<2 mm size fraction, AR extraction), threshold value (Decree 214/2007) and % of samples exceeding the threshold value in various land-use classes and soil types in Espoo, Helsinki and Vantaa. Commas are used instead of decimal points.

Antimoni

Antimony (Sb)

Näytemäärä

Number of samples

Mediaani

Median

Kynnysarvo

Threshold value



mg/kg mg/kg %Luonnonmaat, eloperäinen pintakerrosNatural soils, biogenic topsoil Espoo Helsinki Vantaa

28

20711

0,4

11

222

0

2218

Luonnonmaat, hiekka ja soraNatural soils, sand and gravel Espoo Helsinki Vantaa

6

1312

0,04

11

222

(0)1

(0)Luonnonmaat, savi ja silttiNatural soils, clay and silt Espoo Helsinki Vantaa

122112

0,4

11

222

008

Luonnonmaat, moreeniNatural soils,till Espoo Helsinki Vantaa

2253

2

0,3

11

222

02

(0)Puistot, eloperäinen pintakerrosParks, biogenic topsoil Helsinki 8 0,5 2 (0)Puistot, hiekka ja soraParks, sand and gravel Espoo Helsinki

15

0,05

0,5

22

(0)(0)

Puistot, savi ja silttiParks, clay and silt Espoo

1

0,26

2

(0)

Puistot, vaihteleva maalajiParks, varying soil type Espoo 4 0,18 2 (0)Pihat, vaihteleva maalajiYards, varying soil type Espoo Helsinki

2450

0,19

1

22

00

Täyttömaat, multaMan-made fill, mineral soil rich in organic matter Pääkaupunkiseutu Helsinki Metropolitan Area

2

0,5

2

(0)

Täyttömaat, karkea raekokoMan-made fill, coarse grain size Pääkaupunkiseutu Helsinki Metropolitan Area

7

0,8

2

(0)

Täyttömaat, vaihteleva raekokoMan-made fill, varying grain size Pääkaupunkiseutu Helsinki Metropolitan Area

31

0,25

2

3

Täyttömaat, hieno raekokoMan-made fill, fine grain size Pääkaupunkiseutu Helsinki Metropolitan Area

8

0,3

2

(0)

75


Taulukko 42. Maaperän arseenipitoisuuksien mediaaniarvot (< 2 mm:n raesuuruus, AR-uutto), PIMA-asetuksen (VNa 214/2007) kynnysarvo ja kynnysarvoa suurempien pitoisuuksien osuus näytteistä maankäyttömuodoittain ja maalajeittain Espoossa, Helsingissä ja Vantaalla. PIMA-asetuksessa (VNa 214/2007) annetun kynnysarvon ylittävät mediaanipitoisuudet on lihavoitu.Table 42. Median values of arsenic concentrations (<2 mm size fraction, AR extraction), threshold value (Decree 214/2007) and % of samples exceeding the threshold value in various land-use classes and soil types in Espoo, Helsinki and Vantaa. Concentrations exceeding the threshold values (Decree 214/2007) are indicated in bold. Commas are used instead of decimal points.

Arseeni

Arsenic (As)

Näytemäärä

Number of samples

Mediaani

Median

Kynnysarvo

Threshold value



mg/kg mg/kg %Luonnonmaat, eloperäinen pinta-kerrosNatural soils, biogenic topsoil Espoo Helsinki Vantaa

28

23211

1,7

33

555

4

160


6

1482

2,2

33,2

555

(0)16(0)

Luonnonmaat, savi ja silttiNatural soils, clay and silt Espoo Helsinki Vantaa

122412

8,1

55,5

555

834675


2255

2

3,6

43,4

555

2327(0)

Puistot, eloperäinen pintakerrosParks, biogenic topsoil Helsinki 19 4,7 5 0Puistot, hiekka ja soraParks, sand and gravel Espoo Helsinki

1

12

4,67

3,3

55

(0)17

Puistot, savi ja silttiParks, clay and silt Espoo Helsinki

13

9,79

3,3

55

(100)

(0)Puistot, vaihteleva maalajiParks, varying soil type Espoo 4 4,9 5 (50)Pihat, vaihteleva maalajiYards, varying soil type Espoo Helsinki

2450

5,33,3

55

5812


2

5,8

5

(100)


7

2,8

5

(29)


31

5,3

5

68


8

7,2

5

(88)

76


Taulukko 43. Maaperän elohopeapitoisuuksien mediaaniarvot, PIMA-asetuksen (VNa 214/2007) kynnysarvo ja kynnysarvoa suurempien pitoisuuksien osuus näytteistä maankäyttömuodoittain ja maalajeittain Espoossa, Helsingissä ja Vantaalla.Table 43. Median values of mercury concentrations (<2 mm size fraction, AR extraction), threshold value (Decree 214/2007) and % of samples exceeding the threshold value in various land-use classes and soil types in Espoo, Helsinki and Vantaa. Commas are used instead of decimal points.

Elohopea

Mercury (Hg)

Näytemäärä

Number of samples

Mediaani

Median

Kynnysarvo

Threshold value




28

23211

0,15

0,20,11

0,50,50,5

060


6

1482

0,013

0,050,05

0,50,50,5

(0)2


122412

0,042

0,050,05

0,50,50,5

000


2255

2

0,023

0,050,05

0,50,50,5

00

(0)Puistot, eloperäinen pintakerrosParks, biogenic topsoil Helsinki 19 0,29 0,5 21Puistot, hiekka ja soraParks, sand and gravel Espoo Helsinki

1

12

0,005

0,15

0,50,5

(0)8


13

0,038

0,25

0,50,5

(0)(0)

Puistot, vaihteleva maalajiParks, varying soil type Espoo 4 0,035 0,5 (0)Pihat, vaihteleva maalajiYards, varying soil type Espoo Helsinki

2450

0,018

0,05

0,50,5

00


2

0,18

0,5

(0)


7

0,049

0,5

(14)


31

0,04

0,5

6


8

0,05

0,5

(12)

77


Taulukko 44. Maaperän kadmiumpitoisuuksien mediaaniarvot (< 2 mm:n raesuuruus, AR-uutto), PIMA-asetuksen (VNa 214/2007) kynnysarvo ja kynnysarvoa suurempien pitoisuuksien osuus näytteistä maankäyttömuodoittain ja maalajeittain Espoossa, Helsingissä ja Vantaalla.Table 44. Median values of cadmium concentrations (<2 mm size fraction, AR extraction), threshold value (Decree 214/2007) and % of samples exceeding the threshold value in various land-use classes and soil types in Espoo, Helsinki and Vantaa. Commas are used instead of decimal points.

Kadmium

Cadmium (Cd)

Näytemäärä

Number of samples

Mediaani

Median

Kynnysarvo

Threshold value




28

23228

0,41

0,30,3

111

010


6

1484

0,06

0,10,06

111

(0)1


122412

0,21

0,20,24

111

(0)00


225512

0,08

0,10,16

111

(0)00

Puistot, eloperäinen pintakerrosParks, biogenic topsoil Helsinki 19 0,3 1 0Puistot, hiekka ja soraParks, sand and gravel Espoo Helsinki

1

12

0,05

0,1

11

(0)0


13

0,27

0,1

11

(0)(0)


2450

0,12

0,2

11

(0)0


2

0,33

1

(0)


7

0,12

1

(0)


31

0,12

1

6


8

0,19

1

(12)

78


Taulukko 45. Maaperän kobolttipitoisuuksien mediaaniarvot (< 2 mm:n raesuuruus, AR-uutto), PIMA-asetuksen (VNa 214/2007) kynnysarvo ja kynnysarvoa suurempien pitoisuuksien osuus näytteistä maankäyttömuodoittain ja maalajeittain Espoossa, Helsingissä ja Vantaalla.Table 45. Median values of cobalt concentrations (<2 mm size fraction, AR extraction), threshold value (Decree 214/2007) and % of samples exceeding the threshold value in various land-use classes and soil types in Espoo, Helsinki and Vantaa. Commas are used instead of decimal points.

Koboltti

Cobalt (Co)

Näytemäärä

Number of samples

Mediaani

Median

Kynnysarvo

Threshold value




28

23211

1,5

22,5

202020

010


6

1482

2,4

21,3

202020

01


122412

16119,5

202020

25

40


22552

4,4

22,5

202020

50

(0)Puistot, eloperäinen pintakerrosParks, biogenic topsoil Helsinki 19 4,5 20 0Puistot, hiekka ja soraParks, sand and gravel Espoo Helsinki

1

12

4,3

3

2020

(0)0


13

13,9

4,1

2020

(0)0


2450

5,24,1

2020

00


2 5,2

20

(0)


7

4,4

20

(0)


31

5,5 20

0


8

8,6

20

(0)

79


Taulukko 46. Maaperän kromipitoisuuksien mediaaniarvot (< 2 mm:n raesuuruus, AR-uutto), PIMA-asetuksen (VNa 214/2007) kynnysarvo ja kynnysarvoa suurempien pitoisuuksien osuus näytteistä maankäyttömuodoittain ja maalajeittain Espoossa, Helsingissä ja Vantaalla.Table 46. Median values of chromium concentrations (<2 mm size fraction, AR extraction), threshold value (Decree 214/2007) and % of samples exceeding the threshold value in various land-use classes and soil types in Espoo, Helsinki and Vantaa. Commas are used instead of decimal points.

Kromi

Chromium (Cr)

Näytemäärä

Number of samples

Mediaani

Median

Kynnysarvo

Threshold value




28

23228

6,811

11,5

100100100

000


6

1484

5,41215

100100100

(0)0


122412

575666

100100100

008


2255

2

11,6

1915,5

100100100

00

(0)Puistot, eloperäinen pintakerrosParks, biogenic topsoil Helsinki 19 33 100 0Puistot, hiekka ja soraParks, sand and gravel Espoo Helsinki

1

12

12,4

18

100100

(0)0


13

48,2

16

100100

(0)(0)


2450

1621

100100

00


2 24

100

(0)


7

19,3

100

(14)


31

21,7 100

0


8

48,8

100

(12)

80


Taulukko 47. Maaperän kuparipitoisuuksien mediaaniarvot (< 2 mm:n raesuuruus, AR-uutto), PIMA-asetuksen (VNa 214/2007) kynnysarvo ja kynnysarvoa suurempien pitoisuuksien osuus näytteistä maankäyttömuodoittain ja maalajeittain Espoossa, Helsingissä ja Vantaalla.Table 47. Median values of copper concentrations (<2 mm size fraction, AR extraction), threshold value (Decree 214/2007) and % of samples exceeding the threshold value in various land-use classes and soil types in Espoo, Helsinki and Vantaa. Commas are used instead of decimal points.

Kupari

Copper (Cu)

Näytemäärä

Number of samples

Mediaani

Median

Kynnysarvo

Threshold value




28

23228

11,9

1513

100100100

000


6

1484

1,4

63,6

100100100

000

Luonnonmaat, savi ja silttiNatural soils, clay and silt Espoo Helsinki Vantaa

122412

262224

100100100

000


225512

3,1

77,5

100100100

000

Puistot, eloperäinen pintakerrosParks, biogenic topsoil Helsinki 19 44 100 0Puistot, hiekka ja soraParks, sand and gravel Espoo Helsinki

1

12

18,8

17

100100

(0)0


13

26,4

18

100100

(0)(0)

Puistot, vaihteleva maalajiParks, varying soil type Espoo 4 14,8 100 0Pihat, vaihteleva maalajiYards, varying soil type Espoo Helsinki

2450

13,2

24100100

00


2 30

100

(0)


7

27

100

(14)


31

20 100

0


8

32

100

0

81


Taulukko 48. Maaperän lyijypitoisuuksien mediaaniarvot (< 2 mm:n raesuuruus, AR-uutto), PIMA-asetuksen (VNa 214/2007) kynnysarvo ja kynnysarvoa suurempien pitoisuuksien osuus näytteistä maankäyttömuodoittain ja maalajeittain Espoossa, Helsingissä ja Vantaalla. Kynnysarvon ylittävät mediaanipitoisuudet on lihavoitu.Table 48. Median values of lead concentrations (<2 mm size fraction, AR extraction), threshold value (Decree 214/2007) and % of samples exceeding the threshold value in various land-use classes and soil types in Espoo, Helsinki and Vantaa. Concentrations exceeding the threshold values (Decree 214/2007) are indicated in bold. Commas are used instead of decimal points.

Lyijy

Lead (Pb)

NäytemääräNumber of samples

MediaaniMedian





28

22928

4757

117

606060

293878


6

1482

6,2

611,5

606060

(0)3


122412

18,2

1318,5

606060

(0)08


2255

2

7,89

744,5

606060

(0)0

25Puistot, eloperäinen pintakerrosParks, biogenic topsoil Helsinki 19 51 60 32Puistot, hiekka ja soraParks, sand and gravel Espoo Helsinki

1

12

2,421

6060

(0)17


13

20,8

34

6060

(0)


2450

9,921

6060

02


2 30,3

60

(0)


7

9,7

60

(14)


31

15,2 60

12


8

15,3

60

(25)

82


Taulukko 49. Maaperän nikkelipitoisuuksien mediaaniarvot (< 2 mm:n raesuuruus, AR-uutto), PIMA-asetuksen (VNa 214/2007) kynnysarvo ja kynnysarvoa suurempien pitoisuuksien osuus näytteistä maankäyttömuodoittain ja maalajeittain Espoossa, Helsingissä ja Vantaalla.Table 49. Median values of nickel concentrations (<2 mm size fraction, AR extraction), threshold value (Decree 214/2007) and % of samples exceeding the threshold value in various land-use classes and soil types in Espoo, Helsinki and Vantaa. Commas are used instead of decimal points.

Nikkeli

Nickel (Ni)

Näytemäärä

Number of samples

Mediaani

Median

Kynnysarvo

Threshold value




28

22928

7,6

89,9

505050

000


6

1484

1,7

43,9

505050

(0)1


122412

24,2

2522,5

505050

800


225512

4,2

65,2

505050

000


1

12

7,3

7

5050

(0)0


13

19,812

5050

(0)


2450

11,9

9,75050

00


2 10,9

50

(0)


7

10

50

(0)


31

12,1 50

0


8

20,4

50

(0)

83


Taulukko 50. Maaperän sinkkipitoisuuksien mediaaniarvot (< 2 mm:n raesuuruus, AR-uutto), PIMA-asetuksen (VNa 214/2007) kynnysarvo ja kynnysarvoa suurempien pitoisuuksien osuus näytteistä maankäyttömuodoittain ja maalajeittain Espoossa, Helsingissä ja Vantaalla.Table 50. Median values of zinc concentrations (<2 mm size fraction, AR extraction), threshold value (Decree 214/2007) and % of samples exceeding the threshold value in various land-use classes and soil types in Espoo, Helsinki and Vantaa. Commas are used instead of decimal points.

Sinkki

Zinc (Zn)

Näytemäärä

Number of samples

Mediaani

Median

Kynnysarvo

Threshold value




28

23028

56,5

4845,5

200200200

010


6

1484

18,5

1714

200200200

(0)0


122412

90,8

91105

200200200

000


2255

2

29,1

2627,5

200200200

000


1

12

23,4

51

200200

(0)0


13

10552

200200

(0)0


2450

44,4

68200200

00


2 67

200

(0)


7

71,6

200

(0)


31

60,4 200

3


8

94,6

200

(12)

84


Taulukko 51. Maaperän vanadiinipitoisuuksien mediaaniarvot (< 2 mm:n raesuuruus, AR-uutto), PIMA-asetuksen (VNa 214/2007) kynnysarvo ja kynnysarvoa suurempien pitoisuuksien osuus näytteistä maankäyttömuodoittain ja maalajeittain Espoossa, Helsingissä ja Vantaalla.Table 51. Median values of vanadium concentrations (<2 mm size fraction, AR extraction), threshold value (Decree 214/2007) and % of samples exceeding the threshold value in various land-use classes and soil types in Espoo, Helsinki and Vantaa. Commas are used instead of decimal points.

Vanadiini

Vanadium (V)

Näytemäärä

Number of samples

Mediaani

Median

Kynnysarvo

Threshold value




28

23211

13,4

2022

100100100

010


6

1482

9,51721

100100100

00


122412

81,6

6167,5

100100100

(33)

80


2255

2

20,8

2519,5

100100100

000


1

12

17,7

20

100100

(0)0


13

67,121

100100

(0)(0)


2450

20,1

27100100

00


2 32,6

100

(0)


7

21,8

100

(0)


31

29,4 100

(0)


8

45,8

100

(12)

85


9.2 Kaupunkien erityispiirteet

Pääkaupunkiseutu kuuluu valtakunnallisessa taus-tapitoisuusrekisterissä Etelä-Suomen arseenipro-vinssiin (Jarva et al. 2010; http://www.geo.fi/tapir), jonka alueella arseenin taustapitoisuus on useissa maalajeissa suurempi kuin PIMA-asetuksen (VNa 214/2007) kynnysarvo arseenille. Kynnysarvoa suuremmat pitoisuudet maaperässä ovat tavallisia kaikissa pääkaupunkiseudun kunnissa.

Espoossa luonnonmaiden, pihojen ja puistojen keskimääräiset kobolttipitoisuudet ovat hieman suuremmat kuin muissa pääkaupunkiseudun kunnissa. Neljän luonnonmailta otetun näytteen kobolttipitoisuus ylitti PIMA-asetuksen (VNa 214/2007) kynnysarvon, 20 mg/kg. Niistä kolme oli savinäytteitä Kurttilasta, Loojärven itäran-nalta ja Velskolasta. Lisäksi yhden Nuuksiosta otetun moreeninäytteen kobolttipitoisuus ylitti kynnysarvon. Muissa kunnissa koboltin pitoisuus ylitti kynnysarvon vain parissa Helsingistä otetus-sa savinäytteessä. Kobolttipitoisuudet olivat ta-vanomaista suurempia luonnonmaiden näytteis-sä, joten kobolttipitoisuus johtuu pääosin alueen geologiasta eikä ihmisen toiminnasta.

Lyijy on yksi niistä alkuaineista, joiden pitoisuus on usein suurempi taajamissa kuin luonnonmail-la. Lyijy sitoutuu maaperässä voimakkaasti pinta-

maan orgaaniseen ainekseen. Selvimmin ihmis-toiminnasta peräisin oleva lyijyn rikastuminen orgaaniseen pintamaakerrokseen näkyy Vantaalla, jossa luonnonmaiden eloperäisen pintakerroksen lyijypitoisuuden mediaaniarvo, 117 mg/kg, ylitti PIMA-asetuksen (VNa 214/2007) kynnysarvon, 60 mg/kg. Vantaan Tikkurilassa sekä pienemmässä mittakaavassa myös Veromiehessä ja Tammistos-sa on ollut lyijyä käyttävää teollisuutta. Lyijyä on päätynyt ympäristöön lisäksi muun muassa liiken-teestä. Tämä voi olla osasyy Helsingin kaupungin puistojen eloperäisen pintakerroksen kynnysarvoa suurempiin lyijypitoisuuksiin. Myös antimonia on luonnonmaiden orgaanisessa pintakerroksessa paikoin kynnysarvon ylittävinä pitoisuuksina Hel-singissä ja Vantaalla.

Helsingissä tiheä asutus, pitkä asutus- ja teolli-suushistoria sekä vilkas liikenne ovat aiheuttaneet metallien laskeumia pintamaahan. Se ei kuiten-kaan näy selvästi minkään yksittäisen alkuaineen pitoisuuksissa verrattuna naapurikuntiin puistojen lyijypitoisuuksia ja kerrostaloalueiden PCB-yhdis-teiden pitoisuuksia lukuun ottamatta. Helsingille on tyypillistä myös suuri täyttömaiden osuus esi-merkiksi rannoilla.

9.3 Suurimmat suositellut taustapitoisuudet pääkaupunkiseudulla

Pääkaupunkiseudun maaperässä useimpien PIMA-asetuksen (VNa 214/2007) epäorgaanis-ten haitta-aineiden taustapitoisuudet ovat yleensä pienempiä kuin PIMA-asetuksen (VNa 214/2007) kynnysarvot. Maaperän arseenipitoisuudet ovat koko pääkaupunkiseudulla suurempia kuin kyn-nysarvo, ja arseenin osalta maaperän pilaantu-neisuuden ja puhdistustarpeen arvioinnissa on suositeltavaa käyttää kynnysarvon sijaan taustapi-toisuutta. Eri tutkimusmateriaaleista lasketut ar-seenin suurimmat suositellut taustapitoisuudet on esitetty taulukossa 52.

Vain Helsingin luonnonmaiden humuskerrok-sen suurin suositeltu taustapitoisuus, 4,3 mg/kg, on suurempi kuin antimonin kynnysarvo, 2 mg/kg. Elohopean suurimmat suositellut taustapitoisuusarvot olivat kynnysarvoa suurempia Hel-singin puistoissa ja Helsingin luonnonmaiden humuskerroksessa. Helsingin luonnontilaisilla savi- ja silttimailla koboltin ja nikkelin suurimmat

suositellut taustapitoisuudet ovat kynnysarvoa suurempia. Sinkin taustapitoisuudet olivat kyn-nysarvoa suurempia Helsingin puistojen orgaani-sessa pintamaassa ja pääkaupunkiseudun täyttö-maissa.

Lyijyn taustapitoisuus maaperässä on varsin suuri verrattuna PIMA-asetuksen (VNa 214/2007) kynnysarvoon useissa näytemateriaaleissa pää-kaupunkiseudulla. Helsingin puistojen orgaani-sen pintakerroksen ja mineraalimaakerroksen SSTP-arvo perustuu varsin pieneen näytejouk-koon, mutta Helsingin luonnonmaiden humuk-sen SSTP-arvo, 165 mg/kg, perustuu 231 näytteen lyijypitoisuuksiin. Espoon humuskerroksen lyijyn SSTP-arvo on 107 mg/kg. Vantaan näytemäärä on niin pieni, että SSTP-arvoa ei ole laskettu, mutta suurimmat humuksen lyijypitoisuudet ovat siellä-kin paljon yli kynnysarvon. Ihmisen toiminnasta ilman kautta kulkeutunut lyijy sitoutuu voimak-kaasti pintamaan orgaaniseen ainekseen. Pääkau-

86


punkiseudun humusnäytteiden korkea tausta-pitoisuus johtunee suurelta osin teollisuuden ja liikenteen pitkäaikaisista päästöistä.

Taulukossa 53 on laskettu SSTP-arvot koko pääkaupunkiseudun luonnon humus- ja mine-raalimaanäytteille. Taulukkoa varten on yhdistet-ty Helsingin, Espoon ja Vantaan luonnontilaisten maiden näytteet ja näytteet on luokiteltu maala-jin mukaan. Pääkaupunkiseudun kehyskuntien (Kirkkonummi, Vihti, Hyvinkää, Nurmijärvi, Jär-venpää, Tuusula, Kerava, Sipoo) SSTP-arvot on esitetty vertailun vuoksi taulukossa 54. Tässäkin vertailussa selviää, että arseenin taustapitoisuudet ovat sekä pääkaupunkiseudulla että kehyskunnis-

sa kaikissa maalajeissa suuremmat kuin PIMA-asetuksen (VNa 214/2007) kynnysarvo. Hiekan ja moreenin arseenipitoisuudet ovat pääkaupun-kiseudulla jopa hieman suuremmat kuin kehys-kunnissa. Hienojakoisissa maalajeissa (savi, siltti) myös koboltin, kromin, nikkelin ja vanadiinin suurimmat suositellut taustapitoisuudet ovat suu-remmat kuin kynnysarvot sekä pääkaupunkiseu-dun että kehyskuntien luonnonmailla. Humuksen lyijyn SSTP-arvo on suurempi kuin kynnysarvo sekä pääkaupunkiseudulla että kehyskunnissa. Pääkaupunkiseudulla myös antimonin ja arsee-nin SSTP-arvo on kynnysarvoa suurempi humus- näytteissä.

Taulukko 52. Eri alkuaineiden suurimpia suositeltuja taustapitoisuusarvoja Espoon ja Helsingin taajama-alueiden maaperänäyt-teiden ja pääkaupunkiseudun täyttömaanäytteiden pitoisuuksista (raekoko < 2 mm, kuningasvesiliuotus) laskettuna sekä PIMA-asetuksen (VNa 214/2007) kynnysarvot. PIMA-asetuksessa annetun kynnysarvon ylittävät SSTP-arvot on lihavoitu.Table 52. Upper recommended limits of baseline variation (SSTP) for selected elements and threshold values (Decree 214/2007). <2 mm size fraction, AR extraction. Values exceeding the threshold value are indicated in bold. Commas are used instead of decimal points.

Espoon taajama-

alueet

Urban areas in Espoo

Helsinginpihat

Yards in Helsinki

Helsinginpuistot,

orgaaninen pintamaa

Parks in Helsinki,

organic topsoil

Helsinginpuistot,

mineraali-maa

Parks in Helsinki,

minerogenic soil

Pääkaupunki-seudun täyttö-maat, vaihtele-

va raekokoMan-made fill in the Helsinki

Metropolitan Area, varying grain size

PIMA-asetus (VNa

214/2007)

Decree on soil contamination

and remediation needs

Alkuaine Element

SSTPUpper

recommended limit of baseline variation

SSTPUpper


SSTPUpper


SSTPUpper


SSTPUpper



mg/kg mg/kg mg/kg mg/kg mg/kg mg/kgAntimoni (Sb) 0,48 1,0 0,50 0,50 0,87 2Arseeni (As) 10 6,5 7,2 7,8 9,5 5Barium (Ba) 87 - - - -Beryllium (Be) 1,3 - - - -Boori (B) 8,9 - - - -Elohopea (Hg) 0,09 0,20 0,87 0,64 0,154 0,5Hopea (Ag) 0,32 - - - -Kadmium (Cd) 0,31 0,15 0,54 0,40 0,42 1Koboltti (Co) 10 5,7 9,2 8,2 9,7 20Kromi (Cr) 45 31,9 59,5 41,8 51,6 100Kupari (Cu) 30 37,5 92,0 57,0 45,4 100Lyijy (Pb) 26 40,0 160 70,3 49,6 60Molybdeeni (Mo) 2,2

- - - -

Nikkeli (Ni) 22 13,5 21,0 25,7 23,1 50Seleeni (Se) 0,82 - - - -Sinkki (Zn) 114 125 219 153 211 200Tallium (Tl) 0,4 - - - -Vanadiini (V) 50 40,0 60,0 63,0 65,1 100NäytemääräNumber of samples

30 22 19 19 31

87


Taulukko 53. Pääkaupunkiseudun (Helsinki, Espoo, Kauniainen, Vantaa) luonnonmaiden maaperänäytteiden pitoisuuksista (< 2 mm:n raekoko, kuningasvesiliuotus) eri maalajeittain lasketut suurimmat suositellut taustapitoisuusarvot (SSTP) ja PIMA-asetuksen (VNa 214/2007) kynnysarvot. PIMA-asetuksessa annetun kynnysarvon ylittävät SSTP-arvot on lihavoitu.Table 53. Upper recommended limits of baseline variation (SSTP) for selected elements in natural soils of Espoo, Helsinki and Vantaa and threshold values (Decree 214/2007). <2 mm size fraction, AR extraction. Values exceeding the threshold value are indicated in bold. Commas are used instead of decimal points.

Pääkaupunkiseudun luonnonmaatNatural soils in the Helsinki Metropolitan Area

HumusHumus

HiekkaSand

MoreeniTill

SaviClay

SSTPUpper


variation

SSTPUpper


variation

SSTPUpper


variation

SSTPUpper


variation


mg/kg mg/kg mg/kg mg/kg mg/kgAntimoni (Sb) 4,2 - - 2Arseeni (As) 8,4 8,5 9,5 14,6 5Elohopea (Hg) 0,6 0,0 0,1 0,1 0,5Kadmium (Cd) 0,8 0,3 0,3 0,6 1Koboltti (Co) 5,1 4,4 8,9 28,7 20Kromi (Cr) 27,2 26,5 42,0 120 100Kupari (Cu) 41,6 15,5 15,4 58,4 100Lyijy (Pb) 177 20,5 27,5 41,6 60Nikkeli (Ni) 20,2 9,5 15,5 53,5 50Sinkki (Zn) 121 49,6 76,9 174 200Vanadiini (V) 46,7 36,3 51,9 118 100NäytemääräNumber of samples

241–256 156–158 79–89 48

Taulukko 54. Pääkaupunkiseudun kehyskuntien (Kirkkonummi, Vihti, Hyvinkää, Nurmijärvi, Järvenpää, Tuusula, Kerava, Sipoo) luonnonmaiden maaperänäytteiden pitoisuuksista (< 2 mm:n raekoko, kuningasvesiliuotus) (Tarvainen et al. 2006, GTK:n maaperägeokemian tietokanta 2012) eri maalajeittain lasketut suurimmat suositellut taustapitoisuusarvot (SSTP) ja PIMA-asetuksen (VNa 214/2007) kynnysarvot. Näytteet on otettu mineraalimaan pintaosasta 0–25 cm:n syvyydeltä. PIMA-asetuksessa annetun kynnysarvon ylittävät pitoisuudet on lihavoitu.Table 54. Upper recommended limits of baseline variation (SSTP) for selected elements in natural mineral soils around the Hel-sinki Metropolitan Area (municipalities: Kirkkonummi, Vihti, Nurmijärvi, Hyvinkää, Tuusula, Kerava, Järvenpää and Sipoo) (Tarvainen et al. 2006, Geochemical database of GTK 2012) and threshold values (Decree 214/2007). Sampling depth 0–25 cm, <2 mm size fraction, AR extraction. Values exceeding the threshold value are indicated in bold. Commas are used instead of decimal points.

Kehyskuntien luonnonmaatNatural soils around the Helsinki Metropolitan Area

HumusHumus

HiekkaSand

MoreeniTill

SaviClay

AlkuaineElement

SSTPUpper


variation

SSTPUpper


variation

SSTPUpper


variation

SSTPUpper


variation


mg/kg mg/kg mg/kg mg/kg mg/kgAntimoni (Sb) 1,1 0,19 0,21 0,32 2Arseeni (As) 3,6 5,8 5,6 14,8 5Elohopea (Hg) 0,36 0,43 0,06 0,10 0,5Kadmium (Cd) 0,79 0,08 0,10 0,34 1Koboltti (Co) 4,6 8,3 12,8 38,5 20Kromi (Cr) 16,6 24,0 37,3 110 100Kupari (Cu) 15,8 16,8 20,8 58,7 100Lyijy (Pb) 107 11,7 14,7 38,2 60Nikkeli (Ni) 12,9 15,3 24,4 53,7 50Sinkki (Zn) 114 78,7 99,1 195 200Vanadiini (V) 30,2 37,4 58,8 150 100NäytemääräNumber of samples

206 98 102 100

88


Orgaanisten yhdisteiden pitoisuudet ovat pää-kaupunkiseudun maaperässä pieniä ja pitoisuu-det ovat usein alle käytetyn analyysimenetelmän määritysrajan. SSTP-arvoa ei ole voitu laskea pää-kaupunkiseudun maaperän orgaanisille yhdisteil-

le, koska yhdelläkään tutkitulla yhdisteellä ei ol-lut määritysrajan ylittäviä pitoisuuksia riittävästi. SSTP-arvo on tilastollisesti luotettava vain silloin, kun pitoisuustietoja on yli 30 näytteestä.

10. SUMMARY: GEOCHEMICAL BASELINES IN THE HELSINKI METROPOLITAN AREA

Soil geochemical baselines of the Helsinki Metro- politan Area have been investigated by the Geo-logical Survey of Finland (GTK) and the cities of Helsinki, Espoo and Vantaa during several mapping projects carried out since 1996 (Table 1). The generalized bedrock map of the region is shown in Figure 1 and the Quaternary geological map is presented in Figure 2. The upper recom-mended limit of soil baseline variation is defined by the upper whisker line in the box-and-whisker plot in Figure 3. The upper recommended limit values are referred as the SSTP value in several tables of this report.

GTK carried out geochemical mapping of urban soils (Table 2) and natural soils (Figs 4 and 5) in Espoo and Kauniainen in 2009. The chemical composition of humus samples is shown in Table 3. The concentrations of most of the studied elements correlate well between subsoil and top-soil samples in the natural mineral soils in Espoo (Fig. 6). Concentrations in natural mineral top-soils and subsoils are presented in Tables 4 and 5, respectively. Table 6 compares the concentrations in forest soils and arable soils. The concentrations of mercury correlate with the organic carbon con-tent in topsoils (Fig. 7). Lead concentrations are higher in topsoils than in subsoil samples (Fig. 8). Topsoil enrichment factors (topsoil concentration divided by subsoil concentration) are presented in Table 7. Lead concentrations in urban top-soils (sampling depths 0–2 cm and 0–25 cm) are illustrated in Figure 9. The median and maximum concentrations of the analysed elements in urban topsoils are provided in Table 8. Figure 10 shows the distribution of the carbon content in differ-ent land-use classes in the topsoil in Espoo. The distribution of arsenic, cobalt and vanadium is presented in Figures 11, 12 and 13, respectively. The upper recommend limit of baseline variation (SSTP) in urban topsoil in Espoo is summarized in Table 9. The upper recommended limit value

of arsenic, 10 mg/kg, is higher than the threshold value, 5 mg/kg, given in the Decree on the Assessment of Soil Contamination and Remedia-tion Needs (214/2007). Concentrations of PAH and PCB compounds were usually low in samples taken from Espoo.

The City of Helsinki took soil baseline samples during 1996–2009. A general description of the sampling sites and sample media is provided in Tables 10 and 11 and in Figure 14. Figure 15 shows one typical sampling pit in Helsinki. Element con-centrations in biogenic topsoil are summarized in Table 12. Table 13 shows the median concentra-tions in minerogenic topsoils in the natural soils of Helsinki. Median values in biogenic topsoils in the parks of Helsinki are presented in Table 14, and those in minerogenic topsoils in parks in Table 15. Median concentrations in composite samples taken from the yards of blocks of flats in Helsinki during 1996–2009 are summarised in Table 16. Table 17 presents the median PCB compound con-centrations in single samples taken from the yards of blocks of flats in Helsinki. The upper recom-mended limit of baseline variation (SSTP) values for various soil types in Helsinki are provided in Table 18.

The City of Vantaa has carried out two studies on soil geochemical baselines: the first one during 1996–1997 (Fig. 16 and Table 19) and another one in 2006 (Fig. 17 and Table 20). Table 21 summarises the chemical composition of humus samples and minerogenic topsoil in forest soils in Vantaa in 2006. Median values of element concen-trations in humus from Eastern Vantaa, Western Vantaa and Central Vantaa are compared in Table 22. Emissions from the earlier lead-using industry are reflected in the lead concentrations in humus in Eastern Vantaa. Median values in arable soils in Vantaa are presented in Table 23.

GTK investigated the geochemical baselines of man-made soils in Helsinki, Espoo and Van-

89


taa in 2009 and 2011. Figure 18 depicts a typical sampling site on man-made ground in Helsinki. Sampling sites in Espoo are presented in Figure 19, while those in Helsinki and Vantaa are presented in Figure 20. The soil types and land use of the sampling sites are listed in Table 24. The median values of the analysed elements in different man-made soil types are summarized in Table 25. The concentrations of Mo (Fig. 21), S (Fig. 22), Ag, Cd, Pb, Sb and Hg correlate with the organic carbon content in man-made soils in the Helsinki Metro-politan Area. The proportion of the clay fraction in man-made soil correlates with the concentrations of Co (Fig. 23), V (Fig. 24), As (Fig. 25), U, Al, Ca, Cr and Fe. The highest concentrations of mercury (Fig. 26) and lead (Fig. 27) were observed in min-eral soil rich in organic matter. Median and maxi-mum values of the analysed elements in various man-made soil types are summarized in Table 26. Table 27 shows the number of samples exceeding the threshold values in man-made ground.

The concentrations of PAH compounds in man-made ground are presented in Tables 28 to 31 and concentrations of PCB compounds in Tables 32 to 35. Figure 28 illustrates the concentrations of se-lected PCDD/F compounds at three sampling sites

in 2011. The concentrations of selected PCDD/F compounds are presented in Tables 36 to 40.

Results of the various soil geochemical base-line studies in the Helsinki Metropolitan Area are summarized according to the land use and soil type in Tables 41 to 51. The upper recommended limits of baseline variation (SSTP) are calculated for selected urban soils in Table 52. The Helsinki Metropolitan Area belongs to the South Finland arsenic province, characterized by relatively high natural arsenic concentrations. In addition to arsenic, baseline concentrations of Hg, Pb and Zn exceed the threshold values in some urban soils in the Helsinki Metropolitan Area.

The upper recommended limits of baseline vari-ation in natural soils are shown for the Helsinki Metropolitan Area in Table 53 and for soils around the Helsinki Metropolitan Area in Table 54. The upper recommended limit of baseline variation in arsenic exceeds the threshold value in most soil types in both areas. The upper recommended limits of baseline variation in Co, Cr, Ni and V ex-ceed the threshold values in clay soils, while the upper recommended limits of baseline variation in Pb and Sb (in the Helsinki Metropolitan Area) exceed the threshold values in humus.

TYöNJAKO JA KIITOKSET

Harri Anttila ja Armi Tukia Espoon kaupungil-ta auttoivat Espoon näytepisteiden valinnassa ja olivat mukana keskustelemassa alustavista tutki-mustuloksista. Espoossa näytteenottoon osallis-tuivat tekijöiden lisäksi Mikael Eklund, Elina Här-könen, Hannu Pelkonen ja Tauno Valli GTK:sta. Täyttömaiden näytteenotossa olivat tekijöiden lisäksi mukana Elina Härkönen, Juha Kaija, Sam-rit Luoma ja Arto Pullinen GTK:sta. Antti Salla vastasi Helsingin kaupungin näytteenotosta ja tulosten tulkinnasta sekä osallistui täyttömaapis-teiden valintaan. Leena Maidell-Münster vastasi

Vantaan kaupungin taustapitoisuusselvityksestä, ja Paula Pitkäranta teki ensimmäisen käsikirjoi-tusversion Vantaan taustapitoisuuskartoituksen tuloksista. Samrit Luoma laati tässä julkaisus-sa esitetyt pääkaupunkiseudun kallioperä- ja maaperäkartat. Timo Tarvainen, Tarja Hatakka ja Jaana Jarva vastasivat Espoon kaupungin ja pääkaupunkiseudun täyttömaiden tulosten tul-kinnasta, yhteenvedosta sekä raportin viimeiste-lystä. Tekijät haluavat kiittää kaikkia, jotka ovat olleet mukana tutkimuksissa ja tutkimusraportin laadinnassa.

90


KIRJALLISUUS

Albanese, S. & Breward, N. 2011. Sources of anthropogenic contaminants in the urban environment. In: Johnson, C. C, Demetriades, A., Loctura, J. & Ottesen, R. T. (eds) Mapping the chemical environment of urban areas. Oxford, Wiley-Blackwell, 116−127.

Andersson, M. & Ottesen, R. T. 2008. Levels of dioxins and furans in urban surface soil in Trondheim, Norway. Environmental Pollution 152, 553−558.

Andersson, M., Holt, Y. & Eggen, O. A. 2011. Polychlorinated dibenzo-p-dioxins and dibenzofurans (PCDDs/PCDFs) in urban surface soil in Norway. In: Johnson, C. C, Demetriades, A., Loctura, J. & Ottesen, R. T. (eds) Mapping the chemical environment of urban areas. Oxford, Wiley-Blackwell, 473−486.

De Vos, W. (ed.), Tarvainen, T. (ed.), Salminen, R., Reeder, S., De Vivo, B., Demetriades, A., Pirc, S., Batista, M. J., Marsina, K., Ottesen, R. T., O’Connor, P. J., Bidovec, M., Lima, A., Siewers, U., Smith, B., Taylor, H., Shaw, R., Salpeteur, I., Gregorauskiene, V., Halamic, J., Slaninka, I., Lax, K., Gravesen, P., Birke, M., Breward, N., Ander, E. L., Jordan, G., Duris, M., Klein, P., Locutura, J., Bel-lan, A., Pasieczna, A., Lis, J., Mazreku, A., Gilucis, A., Heitzmann, P., Klaver, G. & Petersell, V. 2006. Geochemical atlas of Europe. Espoo: Geological Survey of Finland. 690 s.

Haavisto-Hyvärinen, M. 2006. Tutkimusalueen maaperä. Julkaisussa: Tarvainen, T. (toim.) Alkuaineiden taustapi-toisuudet pääkaupunkiseudun kehyskuntien maaperässä. Geologian tutkimuskeskus, Tutkimusraportti 163, 8−13.

Hatakka, T. (toim.), Tarvainen, T., Jarva, J., Backman, B., Eklund, M., Huhta, P., Kärkkäinen, N. & Luoma, S. 2010a. Pirkanmaan maaperän geokemialliset taustapitoi-suudet. Summary: Geochemical baselines in Pirkanmaa area. Geologian tutkimuskeskus, Tutkimusraportti 182. 104 s.

Hatakka, T., Tarvainen, T. & Salla, A. 2010b. Helsingin täyt-tömaiden taustapitoisuudet. Geologian tutkimuskeskus, Arkistoraportti S41/2010/63. 20 s.

Haugland, T., Ottesen, R. T. & Volden, T. 2008. Lead and polycyclic aromatic hydrocarbons (PAHs) in surface soil from day care centres in the city of Bergen, Norway. Environmental pollution 153, 266−272.

Heikkinen, P. M., Aatos, S., Nikkarinen, M. & Taipa-le, R. 2007. Luonnonkivituotannon sivukiviin liittyvät ympäristövaikutukset ja ympäristökelpoisuuden tes-taaminen. Geologian tutkimuskeskus, Arkistoraportti S49/0000/2997/53. 41 s.

Hellman, S., Priha, E., Sorvari, J., Kukkamäki, M. & Suortti, A.-M. 2003. Elementtitalojen piha-alueiden PCB - Tutki-mukset, riskinarviointi ja riskinhallinta. Alueelliset ym-päristöjulkaisut 313. 99 s.

Immonen, K. 2001. Helsingin täyttömaa-alueet. Kartoitus ja ympäristövaikutusten esiselvitys. Helsingin kaupungin ympäristökeskuksen julkaisuja 7/2001. 77 s + 10 liitettä.

ISO 19258: 2005(E) Soil quality – Guidance on determination of background values. 24 s.

Isosaari, P. 2004. Polychlorinated dibenzo-p-dioxin and dibenzofuran contamination of sediments and photo- chemical decontamination of soils. Academic dissertation. Publications of the National Public Health Institute A11/2004.

Jartun, M., Ottesen, R. T., Steinnes, E. & Volden, T. 2009. Painted surfaces – Important sources of polychlorinated biphenyls (PCBs) contamination to the urban and marine

environment. Environmental pollution 157, 295−302.Jarva, J. 2012. Espoon kaupungin pintamaan taustapitoisuu-

det. Geologian tutkimuskeskus, arkistoraportti 1/2012. 20 s.

Jarva, J., Tarvainen, T., Reinikainen, J. & Eklund, M. 2010. TAPIR – Finnish national geochemical baseline database. Science of the Total Environment 408, 4385–4395.

Koljonen, T. 1992. Results of the mapping. Teoksessa: Koljo-nen, T. (toim.) Suomen geokemian atlas, osa 2: moreeni. Geologian tutkimuskeskus, Espoo, 106−125.

Kuivamäki, A. (toim.) 2006. GeoTIETO-informaatiojär-jestelmän kehittäminen yhdyskunta- ja ympäristösuun-nittelua sekä rakentamista varten.Vaihe II: Geo TIE-TO-käyttöliittymän ja 1:20 000-rakennettavuusmallien viimeistely sekä 1:50 000-rakennettavuusmallien kehit-täminen. Geologian tutkimuskeskus, Arkistoraportti k21.42/2006/2. 166 s., 29 liites.

Kuusisto, E., Tarvainen, T. & Huhta, P. 2007. Alku- aineiden taustapitoisuudet eri maalajeissa Satakunnan alueella. Geologian tutkimuskeskus, Arkistoraportti S41/1141/2007/1. 22 s.

Lintinen, P. 1995. Origin and physical characteristics of till fines in Finland. Geological Survey of Finland, Bulletin 379. 83 s. + 2 liitettä.

Lintinen, P. 2003. Selvitys Helsingin Vuosaaren telakka- alueen maaperän arseenin alkuperästä ja arseenin aiheut- tamasta terveys- ja ympäristöriskistä. Geologian tutki-muskeskus, julkaisematon tutkimusraportti.

Peltola, P. 2005. Multielement urban geochemistry – exploring the expected, the uexpected and the unknown. Univeristy of Kalmar, Faculty of Natural Science, Dissertation Series 16. 138 s.

Pitkäranta, P. 2006. Maaperän raskasmetallien taustapitoisuuksia Vantaan alueella. Vantaan ympäristökeskus, julkaisematon raporttiluonnos.

Pyy, V. & Lyly, O. 1998. PCB elementtitalojen saumaus-massoissa ja pihojen maaperässä. Helsingin kaupungin ympäristökeskuksen julkaisuja 10/98. 25 s. + 3 liites.

Reimann, C. & de Caritat, P. 1998. Chemical elements in the Environment. Berlin: Springer-Verlag.

Reimann, C., Siewers, U., Tarvainen, T., Bityukova, L., Eriksson, J., Gilucis, A., Gregorauskiene, V., Lukashev, V., Matinian, N. N. & Pasieczna, A. 2003. Agricultural Soils in Northern Europe : A Geochemical Atlas.- Geol. Jb. Sonderheft SD 5, 1–270. Hannover.

Reinikainen, J. 2007. Maaperän kynnys- ja ohjearvojen mää-ritysperusteet. Suomen ympäristö 23/2007. 164 s.

Rossi, E. 2011. Kymijoen pilaantuneet sedimentit. Riskin-arvio. Kaakkois-Suomen ELY-keskus. Esko Rossi Oy.

Räisänen, M. L., Nikkarinen, M., Lehto, O. & Aatos, S. 2002. Liukoisuustesti- ja heikkouuttomenetelmät kai-vannaisteollisuuden sivutuotteiden ympäristö- ja kaato-paikkakelpoisuuden määrittämisessä. Geologian tutki-muskeskus, Arkistoraportti S44/0000/1/2002. 21 s.

Salla, A. 1999. Maaperän haitta-aineiden taustapitoisuudet Helsingissä: eräiden alkuaineiden ja orgaanisten yhdisteryhmien luontaisten ja ilmaperäisten pitoisuuksien sum-mat Helsingin maaperän pintakerroksissa. Helsingin kaupungin ympäristökeskuksen julkaisuja 15/99. 25 s.

Salla, A. 2000. Haitta-aineiden taustapitoisuudet ja laskeumat Helsingin maaperässä. Helsingin kaupungin ympäristökeskuksen monisteita 12/2000.

Salla, A. 2009. Maaperän haitta-aineiden taustapitoisuu-det sekä pitoisuudet puistoissa ja kerrostalojen pihoilla.

91


Helsingin kaupungin ympäristökeskuksen julkaisuja 3/2009. 19 s.

Salminen, R. (toim.) 1995. Alueellinen geokemiallinen kar-toitus Suomessa vuosina 1982−1994. Summary: Regional geochemical mapping in Finland in 1982−1994. Geolo-gian tutkimuskeskus, Tutkimusraportti 130. 47 s.

Salminen, R. (ed.), Batista, M. J., Bidovec, M., Demetria-des, A., De Vivo, B., De Vos, W., Duris, M., Gilucis, A., Gregorauskiene, V., Halamic, J., Heitzmann, P., Lima, A., Jordan, G., Klaver, G., Klein, P., Lis, J., Locutura, J., Marsina, K., Mazreku, A., O’Connor, P. J., Olsson, S. Å., Ottesen, R. T., Petersell, V., Plant, J. A., Reeder, S., Salpeteur, I., Sandström, H., Siewers, U., Steenfelt, A. & Tarvainen, T. 2005. Geochemical atlas of Europe. Part 1: Background information, methodology and maps. Espoo: Geological Survey of Finland. 525 p.

Salminen, R., Kukkonen, M., Paukola, T. & Töllikkö, S. 1997. Chemical Composition of clays in southwestern Finland. In: Autio, S. (ed.) Geological Survey of Finland, Current Research 1995-1996. Geological Survey of Finland, Special Paper 23, 117−126.

Salonen, V.-P. & Korkka-Niemi, K. 2007. Influence of parent sediments on the concentration of heavy metals in urban and suburban soils in Turku, Finland. Applied Geochemistry 22 (5), 906−918.

Saltikoff, B., Laitakari, I., Kinnunen, K. A. & Oivanen, P. 1994. Helsingin seudun vanhat kaivokset ja louhokset. Geologian tutkimuskeskus, Opas 35. 64 s.

Tarvainen, T. 1995. The geochemical correlation between coarse and fine fractions of till in southern Finland. Journal of Geochemical Exploration 54 (3), 187−198.

Tarvainen, T. 2010a. Hämeen maaperän taustapitoisuudet. Geologian tutkimuskeskus, Arkistoraportti S41/2010/22. 24 s.

Tarvainen, T. 2010b. Hämeenlinnan maaperän taustapitoisuudet. Geologian tutkimuskeskus, Arkistoraportti S41/2010/57. 24 s.

Tarvainen, T. 2010c. Espoon maaperän taustapitoisuudet. Geologian tutkimuskeskus, Arkistoraportti S41/2010/39. 32 s.

Tarvainen, T. 2011. Hämeenlinnan taajamageokemia. Hä-meenlinnan ympäristöjulkaisuja 17. Geologian tutkimus-keskus ja Hämeenlinnan kaupunki. 19 s.

Tarvainen, T. & Kuusisto, E. 1999. Baltic Soil Survey: Finnish Results. In: Autio, S. (toim.) Geological Survey of Finland. Current Research 1997−1998. Geological Survey of Finland, Special Paper 27, 69−77.

Tarvainen, T. & Kallio, E. 2002. Baselines of certain bio- available and total heavy metal concentrations in Finland. Applied Geochemistry 17, 975−980.

Tarvainen, T., Hatakka, T., Kumpulainen, S., Tanska-nen, H., Ojalainen, J. & Kahelin, H. 2003. Alkuainei-den taustapitoisuudet eri maalajeissa Porvoon ympä-ristössä. Geologian tutkimuskeskus, Arkistoraportti S/41/3021/2003/1. 56 s., 1 liite.

Tarvainen, T. (toim.), Eklund, M., Haavisto-Hyvärinen, M., Hatakka, T., Jarva, J., Karttunen, V., Kuusisto, E., Ojalainen, J. & Teräsvuori, E. 2006. Alkuaineiden taus-tapitoisuudet pääkaupunkiseudun kehyskuntien maape-rässä. Geologian tutkimuskeskus, Tutkimusraportti. 40 s.

Tarvainen, T. & Jarva, J. 2009. Ympäristögeokemialliset platinaryhmän metallitutkimukset Espoon ja Helsingin alueella v. 1998−2009. Geologian tutkimuskeskus, Arkis-toraportti S41/2009/41. 13 s.

Tarvainen, T., Jarva, J. & Kahelin, H. 2009. Geochemical baselines in relation to analytical methods in the Itä- Uusimaa and Pirkanmaa regions, Finland. Geochemistry: Exploration, Environment, Analysis 9, 81−92.

Valtioneuvosto 2007. Valtioneuvoston asetus (214/2007) maaperän pilaantuneisuuden ja puhdistustarpeen ar-vioinnista, annettu 1.3.2007. Decree 214/2007.

Ympäristöministeriö 2007. Maaperän pilaantuneisuuden ja puhdistustarpeen arviointi. Ympäristöhallinnon ohjeita 2/2007. 210 s.

äyräs, M. & Niskavaara, H. 1992. Kerrossammal (Hylocomium splendens) raskasmetallien bioindikaatto- rina Rovaniemen kaupungin alueella. Ympäristögeo-kemiallinen tutkimus. Geologian tutkimuskeskus, Tutki-musraportti 108. 30 s.


Geologian tutkimuskeskuksen maaperänäytteiden analyysien määritysrajat ja analysointitekniikka

Analysed elements, their detection limits and analytical methods in soil samples of the Geological Survey of Finland

Espoon humusnäytteistä tehdyt määritykset määritysrajoineen.Analysed elements, their detection limits and analytical methods in humus samples of the Geological Survey of Finland. Commas are used instead of decimal points.

Alkuaine tai parametriElement or property

MääritysrajaDetection limit

YksikköUnit

AnalyysitekniikkaAnalytical method

Ag 0,01 mg/kg ICP-AESAl 2 mg/kg ICP-AESAs 0,02 mg/kg ICP-MSB 5 mg/kg ICP-MSBa 0,05 mg/kg ICP-MSBe 0,1 mg/kg ICP-MSBi 0,1 mg/kg ICP-MSBr 20 mg/kg ICP-MSC 0,02 % C-analysaattoriCa 10 mg/kg ICP-AESCd 0,01 mg/kg ICP-MSCo 0,02 mg/kg ICP-MSCr 0,2 mg/kg ICP-MSCu 0,02 mg/kg ICP-MSFe 10 mg/kg ICP-AESHg 0,04 mg/kg CV-AASK 50 mg/kg ICP-AESLi 0,4 mg/kg ICP-MSLOI (550 °C) 0,01 %Mg 5 mg/kg ICP-AESMn 1 mg/kg ICP-AESMo 0,01 mg/kg ICP-MSN 0,05 % CN-analysaat-

toriNa 20 mg/kg ICP-AESNi 0,3 mg/kg ICP-MSP 30 mg/kg ICP-AESPb 0,02 mg/kg ICP-MSpH 0,1Rb 0,01 mg/kg ICP-MSS 10 mg/kg ICP-AESSb 0,02 mg/kg ICP-MSSe 0,5 mg/kg ICP-MSSn 0,5 mg/kg ICP-MSSr 0,01 mg/kg ICP-MSTh 0,02 mg/kg ICP-MSTi 0,5 mg/kg ICP-AESTl 0,01 mg/kg ICP-MSU 0,01 mg/kg ICP-MSV 0,02 mg/kg ICP-MSZn 0,4 mg/kg ICP-MS

LIITE 1. Appendix 1.


Espoon mineraalimaanäytteistä tehdyt alkuainemääritykset määritysrajoineen.Analysed elements, their detection limits and analytical methods in mineral soil samples of the Geological Survey of Finland. Commas are used instead of decimal points.

AlkuaineElement


mg/kg

AnalyysitekniikkaAnalytical method

Hopea (Ag) 0,01 ICP-MS

Alumiini (Al) 15 ICP-AES

Arseeni (As) 0,01 ICP-MS

Boori (B) 2 ICP-AES

Barium (Ba) 1 ICP-AES

Beryllium (Be) 0,01 ICP-MS

Vismutti (Bi) 0,01 ICP-MS

Hiili (C) 0,01 % CS-analysaattori

Kalsium (Ca) 50 ICP-AES

Kadmium (Cd) 0,01 ICP-MS

Koboltti (Co) 1 ICP-AES

Kromi (Cr) 1 ICP-AES

Kupari (Cu) 1 ICP-MS

Rauta (Fe) 50 ICP-AES

Elohopea (Hg) 0,005 Hg-analysaattori

Kalium (K) 100 ICP-AES

Magnesium (Mg) 10 ICP-AES

Mangaani (Mn) 1 ICP-AES

Molybdeeni (Mo) 0,01 ICP-MS

Natrium (Na) 50 ICP-AES

Nikkeli (Ni) 2 ICP-AES

Fosfori (P) 50 ICP-AES

Lyijy (Pb) 0,1 ICP-MS

Rikki (S) 50 ICP-AES

Antimoni (Sb) 0,01 ICP-MS

Seleeni (Se) 0,02 ICP-MS

Tina (Sn) 0,05 ICP-MS

Strontium (Sr) 1 ICP-AES

Titaani (Ti) 2 ICP-AES

Tallium (Tl) 0,05 ICP-MS

Uraani (U) 0,01 ICP-MS

Vanadiini (V) 1 ICP-AES

Sinkki (Zn) 1 ICP-AES

LIITE 1. Jatkuu.Appendix 1. Continues.


PAH- ja PCB-määritykset määritysrajoineen.Analysed PAH and PCB compounds, their detection limits and analytical methods in soil samples of the Geological Survey of Finland. Commas are used instead of decimal points.

Orgaaniset yhdisteetOrganic compounds


mg/kg

AnalyysimenetelmäAnalytical method

PCB (yksittäiset kongeneerit)(Single congeners)

0,002 GC/MS

PAH-yhdisteetPAH compounds

Naftaleeni Napthalene

0,1 GC/MS

Asenaftyleeni Acenaphthylene

0,1 GC/MS

Asenafteeni Acenaphthene

0,1 GC/MS

Fluoreeni Fluorene

0,1 GC/MS

Fenantreeni Phenanthrene

0,1 GC/MS

Antraseeni Anthracene

0,1 GC/MS

Fluoranteeni Fluoranthene

0,1 GC/MS

Pyreeni Pyrene

0,1 GC/MS

Bentso(a)antraseeni Benzo(a)anthracene

0,1 GC/MS

Kryseeni Chrycene

0,1 GC/MS

Bentso(b)fluoranteeni Benzo(b)fluoranthene

0,1 GC/MS

Bentso(k)fluoranteeni Benzo(k)fluoranthene

0,1 GC/MS

Bentso(a)pyreeni Benzo(a)pyrene

0,1 GC/MS

Indeno(1,2,3-c,d)pyreeni Ineno(1,2,3-c,d)pyrene

0,25 GC/MS

Dibentso(a,h)antraseeni Dibenzo(a,h)anthracene

0,25 GC/MS

Bentso(g,h,i)peryleeni Benzo(g,h,i)perylene

0,25 GC/MS

Dioksiinit ja furaanit (PCDD/F-yhdisteet) määritysrajoineen.Analysed dioxins and furans (PCDD/F compounds), their detection limits and analytical methods in soil samples of the Geological Survey of Finland. A comma is used instead of a decimal point.


pg/kg

AnalyysimenetelmäAnalytical method

Dioksiinit ja furaanit (PCDD/F-yhdisteet)Dioxins and furans(PCDD/F compounds)

0,5 GC/MS

LIITE 1. Jatkuu.Appendix 1. Continues.


Vant

aan

maa

perä

n ta

usta

pito

isuu

det v

uosi

na 1

996–

1997

Ch

emica

l com

posit

ion

of so

il sa

mpl

es fr

om V

anta

a in

199

6–19

97Ra

esuu

ruus

< 2

mm

< 2

mm

size

frac

tion.

Com

mas

are

use

d in

stead

of d

ecim

al p

oint

s.

Näy

te

Sam

ple

id

Syv

yys

Dep

th

Maa

laji

Soi

l typ

e

Cd

Cr

Cu

Pb

Ni

Zn

Näy

ttee

nott

o-

päi

väm

äärä

Sam

plin

g d

ate

Lisä

tiet

oja

Oth

er in

form

atio

n

cmm

g/k

gm

g/k

gm

g/k

gm

g/k

gm

g/k

gm

g/k

gP

30–

7 H

umus

+

tur

veH

umus

+

pea

t

0,31

9,6

1492

521

10.1

2.19

96G

rönb

ergi

n ly

ijysu

lato

n ym

pär

istö

, van

ha

kuus

imet

sä m

äen

juur

ella

Grö

nber

g le

ad s

mel

ter

surr

ound

ings

, old

sp

ruce

fore

st a

t th

e fo

ot o

f a h

illP

40–

7H

umus

H

umus

0,41

1314

260

9,4

5010

.12.

1996

Grö

nber

gin

lyijy

sula

ton

ymp

äris

tö, v

anha

ku

usim

etsä

, kas

villi

suut

ta p

inna

llaG

rönb

erg

lead

sm

elte

r su

rrou

ndin

gs, o

ld s

pru

ce fo

rest

, ve

geta

tion

on t

he s

urfa

ceP

50–

7H

umus

H

umus

0,59

9,6

1620

011

4010

.12.

1996

Grö

nber

gin

lyijy

sula

ton

ymp

äris

tö, s

uo-

poh

jain

en a

lue,

pie

niä

leht

ipui

ta, t

iheä

alu

s-ka

svill

isuu

sG

rönb

erg

lead

sm

elte

r su

rrou

ndin

gs, m

arsh

y b

otto

m,

smal

l dec

iduo

us t

rees

, den

se u

nder

grow

thP

60–

7H

umus

H

umus

0,49

5044

560

2113

010

.12.

1996

Grö

nber

gin

lyijy

sula

ton

ymp

äris

tö, s

ekam

etsä

, lä

hellä

Por

voon

tietä

Grö

nber

g le

ad s

mel

ter

surr

ound

ings

, mix

ed fo

rest

, in

the

vici

nity

of t

he P

orvo

o hi

ghw

ayP

70–

7H

umus

+

hie

kka

Hum

us

+sa

nd

0,27

7,1

4,3

453,

629

14.1

0.19

97M

äen

pää

ltä, l

ehtip

uita

Top

of t

he h

ill, d

ecid

uous

tre

es

5–30

Hie

kka-

mor

eeni

S

and

y til

l

0,06

9,1

1,3

52,

817

14.1

0.19

97M

äen

pää

ltä, l

ehtip

uita

Top

of t

he h

ill, d

ecid

uous

tre

es

P9

0–7

Kev

yt

hum

usH

umus

0,44

2316

7710

4714

.10.

1997

Kuu

siva

ltain

en m

äenr

inne

Hill

sid

e, s

pru

ces

dom

inat

ing

P10

0–5

Kev

yt

hum

us

Hum

us

0,58

7.7

1217

411

4614

.10.

1997

Koi

vu +

män

tym

etsä

(hak

kuua

lue)

Birc

h an

d p

ine

fore

sts

(logg

ing

area

)

5–20

Tum

ma

hiek

kaS

and

0,08

122,

313

3,5

1514

.10.

1997

Koi

vu +

män

tym

etsä

(hak

kuua

lue)

Birc

h an

d p

ine

fore

sts

(logg

ing

area

)

LIIT

E 2.

Ap

pend

ix 2

.


Näy

te

Sam

ple

id

Syv

yys

Dep

th

Maa

laji

Soi

l typ

e

Cd

Cr

Cu

Pb

Ni

Zn

Näy

ttee

nott

o-

päi

väm

äärä

Sam

plin

g d

ate

Lisä

tiet

oja

Oth

er in

form

atio

n

cmm

g/k

gm

g/k

gm

g/k

gm

g/k

gm

g/k

gm

g/k

gP

110–

7H

umus

H

umus

0,63

8,6

1417

511

4814

.10.

1997

Sek

amet

sää,

mäe

nrin

nett

äM

ixed

fore

st, h

illsi

de

7–30

Mor

eeni

Ti

ll0,

0925

9511

9,1

2114

.10.

1997

Sek

amet

sää,

mäe

nrin

nett

äM

ixed

fore

st, h

illsi

de

P12

0–5

Hum

us

Hum

us0,

2929

1220

612

4514

.10.

1997

Sek

amet

sää

Mix

ed fo

rest

5–30

Mor

eeni

Ti

ll0,

0751

836

1573

14.1

0.19

97S

ekam

etsä

ä M

ixed

fore

stP

130–

7H

umus

H

umus

0,4

5,9

9,6

678,

583

14.1

0.19

97H

avum

etsä

+ k

uusi

a, m

äenr

inne

Con

ifer

fore

st +

sp

ruce

s, h

illsi

de

7–20

Mor

eeni Till

0,16

146,

540

4,8

2314

.10.

1997

Hav

umet

sä +

kuu

sia,

mäe

nrin

neC

onife

r fo

rest

+ s

pru

ces,

hill

sid

eP

140–

5H

umus

H

umus

0,36

1720

157

8,1

6723

.10.

1997

Mäe

n p

äältä

Top

of a

hill

5–10

Mor

eeni

Ti

ll0,

1628

3349

4,1

7323

.10.

1997

Mäe

n p

äältä

To

p o

f a h

illP

150–

2H

umus

H

umus

0,81

9,9

1255

912

103

23.1

0.19

97S

ekam

etsä

Mix

ed fo

rest

2–15

Mor

eeni Till

0,34

5,6

6,3

9233

2623

.10.

1997

Sek

amet

sä

Mix

ed fo

rest

P16

0–7

Hum

us

Hum

us0,

4610

1332

212

4323

.10.

1997

Sek

amet

sä

Mix

ed fo

rest

7–25

Mor

eeni Till

0,33

46,

155

290

23.1

0.19

97S

ekam

etsä

Mix

ed fo

rest

J72

0–7

Hum

us

Hum

us0,

5414

3419

2513

4123

.10.

1997

Sek

amet

sä

Mix

ed fo

rest

7–20

Hie

kka

San

d0,

0421

5,8

386,

722

23.1

0.19

97S

ekam

etsä

M

ixed

fore

stJ7

30–

7H

umus

H

umus

0,9

1633

3438

1956

23.1

0.19

97

7–25

Hum

us +

m

oree

ni

Hum

us +

till

0,24

2832

5721

2923

.10.

1997

P19

0–7

Hum

us

Hum

us0,

2417

2319

4014

4223

.10.

1997

7–15

Hum

us +

m

oree

ni

Hum

us +

till

0,2

146,

920

25,

425

23.1

0.19

97

P20

0–5

Hum

us

Hum

us0,

1898

2310

433

123

23.1

0.19

97S

ekam

etsä

Mix

ed fo

rest

5–20

Mor

eeni Till

0,37

1918

586

1749

23.1

0.19

97S

ekam

etsä

Mix

ed fo

rest

LIIT

E 2.

Jatk

uu.

Appe

ndix

2. C

ontin

ues.


Näy

te

Sam

ple

id

Syv

yys

Dep

th

Maa

laji

Soi

l typ

e

Cd

Cr

Cu

Pb

Ni

Zn

Näy

ttee

nott

o-

päi

väm

äärä

Sam

plin

g d

ate

Lisä

tiet

oja

Oth

er in

form

atio

n

cmm

g/k

gm

g/k

gm

g/k

gm

g/k

gm

g/k

gm

g/k

gP

110–

7H

umus

H

umus

0,63

8,6

1417

511

4814

.10.

1997

Sek

amet

sää,

mäe

nrin

nett

äM

ixed

fore

st, h

illsi

de

7–30

Mor

eeni

Ti

ll0,

0925

9511

9,1

2114

.10.

1997

Sek

amet

sää,

mäe

nrin

nett

äM

ixed

fore

st, h

illsi

de

P12

0–5

Hum

us

Hum

us0,

2929

1220

612

4514

.10.

1997

Sek

amet

sää

Mix

ed fo

rest

5–30

Mor

eeni

Ti

ll0,

0751

836

1573

14.1

0.19

97S

ekam

etsä

ä M

ixed

fore

stP

130–

7H

umus

H

umus

0,4

5,9

9,6

678,

583

14.1

0.19

97H

avum

etsä

+ k

uusi

a, m

äenr

inne

Con

ifer

fore

st +

sp

ruce

s, h

illsi

de

7–20

Mor

eeni Till

0,16

146,

540

4,8

2314

.10.

1997

Hav

umet

sä +

kuu

sia,

mäe

nrin

neC

onife

r fo

rest

+ s

pru

ces,

hill

sid

eP

140–

5H

umus

H

umus

0,36

1720

157

8,1

6723

.10.

1997

Mäe

n p

äältä

Top

of a

hill

5–10

Mor

eeni

Ti

ll0,

1628

3349

4,1

7323

.10.

1997

Mäe

n p

äältä

To

p o

f a h

illP

150–

2H

umus

H

umus

0,81

9,9

1255

912

103

23.1

0.19

97S

ekam

etsä

Mix

ed fo

rest

2–15

Mor

eeni Till

0,34

5,6

6,3

9233

2623

.10.

1997

Sek

amet

sä

Mix

ed fo

rest

P16

0–7

Hum

us

Hum

us0,

4610

1332

212

4323

.10.

1997

Sek

amet

sä

Mix

ed fo

rest

7–25

Mor

eeni Till

0,33

46,

155

290

23.1

0.19

97S

ekam

etsä

Mix

ed fo

rest

J72

0–7

Hum

us

Hum

us0,

5414

3419

2513

4123

.10.

1997

Sek

amet

sä

Mix

ed fo

rest

7–20

Hie

kka

San

d0,

0421

5,8

386,

722

23.1

0.19

97S

ekam

etsä

M

ixed

fore

stJ7

30–

7H

umus

H

umus

0,9

1633

3438

1956

23.1

0.19

97

7–25

Hum

us +

m

oree

ni

Hum

us +

till

0,24

2832

5721

2923

.10.

1997

P19

0–7

Hum

us

Hum

us0,

2417

2319

4014

4223

.10.

1997

7–15

Hum

us +

m

oree

ni

Hum

us +

till

0,2

146,

920

25,

425

23.1

0.19

97

P20

0–5

Hum

us

Hum

us0,

1898

2310

433

123

23.1

0.19

97S

ekam

etsä

Mix

ed fo

rest

5–20

Mor

eeni Till

0,37

1918

586

1749

23.1

0.19

97S

ekam

etsä

Mix

ed fo

rest

Vant

aan

pelto

mai

den

taus

tapi

tois

uude

t vuo

nna

2006

Ch

emica

l com

posit

ion

of a

rabl

e soi

l sam

ples

from

Van

taa

in 2

006

Kuni

ngas

vesiu

utto

, rae

suur

uus <

2m

mAq

ua re

gia

extra

ctio

n, <

2 m

m si

ze fr

actio

n. C

omm

as a

re u

sed

inste

ad o

f dec

imal

poi

nts.

Näy

tep

iste

Sam

plin

g si

teS

yvyy

sD

epth

Maa

laji

Soi

l typ

eS

bA

sH

gC

dC

oC

rC

uP

bN

iZ

nV

cmm

g/k

gm

g/k

gm

g/k

gm

g/k

gm

g/k

gm

g/k

gm

g/k

gm

g/k

gm

g/k

gm

g/k

gm

g/k

gS

eutu

la0–

40

Sav

i C

lay

<2

4,7

0,13

0,39

9,5

6827

1725

130

58

Kei

mol

a0–

20

Silt

tinen

sa

viS

ilty

clay

<2

5,1

0,1

0,3

8,9

8440

1733

9866

Linn

aine

n0–

20

Sav

i C

lay

<2

7,2

0,1

0,28

9,8

7824

2024

110

69

Pet

ikko

0–30

S

avi

Cla

y6

7,2

0,22

0,39

1110

045

2636

130

94

Rus

keas

anta

0–30

S

avi

Cla

y3,

36,

9<

0,1

0,19

1265

1824

2295

76

Kun

inka

anm

äki

0–20

S

avi

Cla

y2,

36,

50,

110,

3812

120

3863

3812

075

Pak

kala

0–25

S

avi

Cla

y<

29,

2<

0,1

0,3

8,5

8133

2723

110

89

Sot

unki

0–25

S

avi /

si

ltti

Cla

y /

silt

<2

5,6

<0,

10,

096,

848

1713

1361

54

Lep

päk

orp

i0–

25

Silt

ti /

savi

Silt

/ c

lay

<2

5,4

<0,

10,

1711

6523

2322

100

81

Vant

aanl

aaks

o0–

25

Silt

tiS

ilt<

25,

1<

0,1

0,18

7,6

4719

1518

7959

LIIT

E 3.

Ap

pend

ix 3

.


Am

mon

ium

aset

aatti

uutto

, rae

suur

uus <

2 m

mAm

mon

ium

ace

tate

extra

ctio

n, <

2 m

m si

ze fr

actio

n. C

omm

as a

re u

sed

inste

ad o

f dec

imal

poi

nts.

Näy

tep

iste

Sam

plin

g si

te

Näy

ttee

n-o

tto

päi

väm

äärä

Sam

plin

g d

ate

Syv

yys

D

epth

As

Cd

Co

Cr

Cu

Pb

Ni

Zn

Ym

pär

istö

Sur

roun

din

gs

cmm

g/l

m

g/l

m

g/l

m

g/l

m

g/l

m

g/l

m

g/l

m

g/l

S

eutu

la13

.6.2

006

0–40

0,03

0,18

0,2

0,18

4,3

3,2

1,3

8,7

Kyl

vett

y sa

vip

elto

Sow

n cl

ay fi

eld

Kei

mol

a13

.6.2

006

0–20

0,05

0,12

0,11

0,41

7,4

3,8

0,67

2,4

Kyl

vett

y sa

vip

elto

Sow

n cl

ay fi

eld

Linn

aine

n15

.6.2

006

0–20

0,08

0,14

0,62

0,19

56,

31,

21,

9K

ylve

tty

savi

nen

vilja

pel

to

Sow

n cl

ay fi

eld

of c

orn

Pet

ikko

15.6

.200

60–

300,

080,

130,

270,

386,

84,

62,

14,

4K

ylve

tty

savi

pel

toS

own

clay

fiel

d

Rus

keas

anta

19.6

.200

60–

300,

030,

090,

650,

182,

15,

51,

11,

7N

iitty

/ent

inen

pel

to

Koi

vuky

länv

äylä

n ja

Ep

inko

sken

tien

ris

teyk

sess

ä (K

oivu

kylä

)M

ead

ow a

t th

e in

ters

ectio

n of

the

Koi

vuky

länv

äylä

roa

d a

nd t

he

Ep

inko

sken

tie r

oad

Kun

inka

anm

äki

19.6

.200

60–

200,

110,

110,

380,

483,

26,

41,

93,

3V

iljel

ty p

elto

Läh

dem

äent

ien

pää

ssä

Cul

tivat

ed fi

eld a

t th

e en

d o

f the

Läh

dem

äent

ie r

oad

Pak

kala

3.7.

2006

0–25

0,05

0,16

0,28

0,25

5,4

5,9

1,5

3,5

Kyl

väm

ätön

pel

to, h

eini

kkoa

Fiel

d n

ot s

own,

gra

ss

Sot

unki

3.7.

2006

0–25

0,02

0,04

0,56

0,21

2,3

3,1

0,43

1,1

Kyl

vett

y sa

vip

elto

Sow

n cl

ay fi

eld

Lep

päk

orp

i5.

7.20

060–

250,

030,

111,

30,

212,

94

0,88

1,4

Kyl

vett

y sa

vip

elto

Sow

n cl

ay fi

eld

Vant

aanl

aaks

o7.

7.20

060–

250,

090,

120,

80,

23,

94

0,8

2K

ylve

tty

savi

pel

to Y

läst

öntie

n va

rrel

laS

own

clay

fiel

d b

y th

e Y

läst

öntie

roa

d

LIIT

E 3.

Jatk

uu.

Appe

ndix

3. C

ontin

ues.


Vant

aan

met

säm

aide

n ta

usta

pito

isuu

det v

uonn

a 20

06

Chem

ical c

ompo

sitio

n of

fore

st so

il sa

mpl

es fr

om V

anta

a in

200

6

Kuni

ngas

vesiu

utto

, rae

suur

uus <

2m

mAq

ua re

gia

extra

ctio

n, <

2 m

m si

ze fr

actio

n. C

omm

as a

re u

sed

inste

ad o

f dec

imal

poi

nts.

Näy

tep

iste

Sam

plin

g si

te

Näy

ttee

nott

o-

päi

väm

äärä

Sam

plin

g d

ate

Syv

yys

Dep

th

Maa

laji

Soi

l typ

e

Sb

As

Hg

Cd

Co

Cr

Cu

Pb

Ni

Zn

VP

CB

to

taal

i

cmm

g/k

gm

g/k

gm

g/k

gm

g/k

gm

g/k

gm

g/k

gm

g/k

gm

g/k

gm

g/k

gm

g/k

gm

g/k

gm

g/k

gK

iila

1 A

29.6

.200

60–

7H

iekk

aine

nm

ulta

San

dy

soil

rich

in o

rgan

ic

mat

ter

<2

1.1

<0.

10.

070.

172.

83.

728

1.3

<10

6.8

<0,

015

Kiil

a 1

B29

.6.2

006

7–32

Hie

kka

San

d<

23

<0.

1<

0.05

1.3

8.4

3.9

4,7

2.4

1014

-

Joki

niem

i A30

.6.2

009

0–10

Hum

usH

umus

8.8

4.9

<0.

10.

233

1711

170

7.8

4922

<0,

015

Kun

inka

ala

A30

.6.2

006

0–7

Hum

usH

umus

6.5

30.

130.

210.

557.

27.

713

04.

526

9.8

0,02

Vaar

ala

A3.

7.20

060–

5H

umus

Hum

us3.

82.

60.

120.

120.

847.

16.

679

3.4

1517

0,04

Vaar

ala

B3.

7.20

065–

30H

iekk

a-m

oree

niS

and

y til

l

<2

3.2

<0.

10.

061.

912

2.5

7,7

3.6

2018

-

Kei

mol

a A

4.7.

2006

0–7

Hum

usH

umus

<2

3<

0.1

0.08

2.7

9.9

4.6

234.

424

22<

0,01

5

Kei

mol

a B

4.7.

2006

7–32

Hie

kka-

mor

eeni

San

dy

till

<2

3.6

<0.

10.

063.

117

8.1

4,7

536

21-

Ylä

stö

A7.

7.20

060–

10H

umus

Hum

us3.

62.

40.

140.

440.

638.

57.

260

416

13<

0,01

5

Ylä

stö

B7.

7.20

0610

–35

Silt

tinen

hi

ekka

Silt

san

d

<2

3.5

<0.

10.

071.

318

3.4

9,9

4.4

1328

-

Pet

ikko

A10

.7.2

006

0–7

Hum

usH

umus

2.4

1.2

0.1

0.36

0.39

5.2

8.6

352.

316

8.2

<0,

015

LIIT

E 4.

Ap

pend

ix 4

.


Näy

tep

iste

Sam

plin

g si

te

Näy

ttee

nott

o-

päi

väm

äärä

Sam

plin

g d

ate

Syv

yys

Dep

th

Maa

laji

Soi

l typ

e

Sb

As

Hg

Cd

Co

Cr

Cu

Pb

Ni

Zn

VP

CB

to

taal

i

cmm

g/k

gm

g/k

gm

g/k

gm

g/k

gm

g/k

gm

g/k

gm

g/k

gm

g/k

gm

g/k

gm

g/k

gm

g/k

gm

g/k

gK

iila

2 B

11.7

.200

67–

32S

iltti

Silt

<2

5<

0.1

0.07

4.8

429.

312

1458

49<

0,01

5

Riip

ilä A

12.7

.200

60–

5H

umus

Hum

us<

22.

9<

0.1

0.2

4.9

2413

449.

949

30<

0,01

5

Riip

ilä B

12.7

.200

65–

30S

iltti

Silt

<2

3.9

<0.

10.

159.

550

1511

2012

053

-

Viin

ikka

la A

12.7

.200

60–

5H

umus

Hum

us<

23.

90.

140.

222.

518

8.6

576.

732

290,

02

Tam

mis

to A

13.7

.200

60–

10M

ulta

Soi

l ric

h in

or

gani

c m

atte

r

<2

4.3

0.11

0.2

5.8

3728

3112

6239

<0,

015

LIIT

E 4.

Jatk

uu.

Appe

ndix

4. C

ontin

ues.

GEO

LOG

IAN

TUTK

IMU

SKESK

US • Tutkim

usraportti 201 • Timo Tarvainen et al.

www.gtk.fi [email protected]

Geologian tutkimuskeskuksen sekä Espoon, Helsingin ja Vantaan kaupunkien asiantuntijat ovat koonneet yhteen tiedot pääkaupunkiseudun alueellisista maaperän taustapitoisuusselvityksistä. Arseenia on pääkaupunkiseudun maaperässä luontaisesti enemmän kuin suurimmassa osassa Suomea. Teollisuus ja liikenne ovat lisänneet pintamaiden lyijypitoisuuksia laajalla alueella pääkaupunkiseutua. Muun muassa arseeni ja lyijy ovat sellaisia alkuaineita, joiden taustapitoisuudet pitää ottaa huomioon maaperän pilaantuneisuuden ja puhdistustarpeen arvioinnissa. Taustapitoisuus tarkoittaa haitallisten aineiden luontaisesti tavanomaisia pitoisuuksia maaperässä tai sellaisia kohonneita pitoisuuksia, jotka esiintyvät pintamaassa laajalla alueella pilaantuneeksi epäillyn alueen ympäristössä. Tutkimusraportissa esitetään sekä luonnonmaiden että täyttömaiden taustapitoisuuksia pääkaupunkiseudulla.

Experts of the Geological Survey of Finland and the cities of Espoo, Helsinki and Vantaa have compiled data on soil geochemical baselines from the Helsinki Metropolitan Area. Arsenic concentrations are higher in the soils of the Helsinki Metropolitan Area than the soils in most other parts of the country. Industry and traffic have increased the lead concentrations in topsoils in large parts of the Helsinki Metropolitan Area. Arsenic and lead are examples of soil baseline concentrations that have to be taken into account in the assessment of soil contamination and remediation needs. The soil baseline concentration refers to both the natural geological background concentration and the diffuse anthropogenic input of elements. This report presents soil baseline concentrations in both natural and man-made soils in the Helsinki Metropolitan Area.

ISBN 978-952-217-252-5 (PDF)ISBN 978-952-217-251-8 (nid.)ISSN 0781-4240

geologian tutkimuskeskus tutkimusraportti...

Documents