– kaksi eri maailmaa?– kaksi eri maailmaa?

NuoreT JA TYÖeLÄMÄNuoreT JA TYÖeLÄMÄ

Jaakko Alasaarela

Paavo Arhinmäki

Teemu Arina

Saara Backberg

Susanna Haapalainen

Hanna Hihnala

Janne Jauhiainen

Ole Johansson

Jari Lavonen

Esa Kiiskinen

Laura Kiviluoma

Tapio Kuure

Olli Luukkainen

Hanna-Mari Manninen

Mika Martikainen

Helsingissä 2012Katja Laurén, Liisa Tenhunen-Ruotsalainen, Kari Väisänen (toim.) Graafinen suunnittelu ja taitto Vanto Design OyKuvat IstockphotoKustantaja Taloudellinen tiedotustoimisto (TAT)Kirjapaino Kopijyvä OyISBN 978-952-9876-90-7

Sami Myllyniemi

Pirkko Mäkinen

Sirja Nieminen

Minna Parikka

Ari Rahkonen

Pasi Sahlberg

Pirjo Suhonen

Liisa Tenhunen-Ruotsalainen

Janne Tienari

Virpi Utriainen

Raija Vahasalo

Rauno Vanhanen

Peter Vesterbacka

Kari Väisänen

– kaksi eri maailmaa?

NuoreT JA TYÖeLÄMÄ

Nuoret ja työelämä – kaksi eri maailmaa?Liisa Tenhunen-Ruotsalainen ja Kari Väisänen........................................................6

Väittämä 1Nuorten käsitykset työstä liittyvät enemmän työn avulla

saavutettaviin asioihin kuin itse työn tekemiseen ................................................ 10

Väittämä 2Kouluaineilla ei ole yhteyttä työhön eikä työelämään ........................................... 16

Väittämä 3Palkalla on merkitystä, muttei eniten ..................................................................30

Väittämä 4 Pelko vääristä valinnoista kipsaa nuoret ..............................................................38

Väittämä 5Tyttöjä kiinnostavat eniten sosiaalisiksi mielletyt alat,

poikien suosiossa on ICT .................................................................................... 46

Väittämä 6Kansainvälisyys osana työnkuvaa jakaa mielipiteitä .............................................52

Väittämä 7Yrittäjyys on tuttua vain joka toiselle nuorelle .....................................................62

Väittämä 8Nuoret eivät saa tarpeeksi itselle merkityksellistä tietoa

työstä ja työelämästä, vaikka kanavia tiedon saamiseen

ja välittämiseen on enemmän kuin koskaan ........................................................ 68

Asiantuntijat ................................................................................................ 72

Tutkimuksen toteutus .............................................................................. 73

Sisällys

7Nuoret ja työelämä – kaksi eri maailmaa?

Nuoret ja työelämä – kaksi eri maailmaa?

Nuoret ja työelämä puhuttavat laajalti, jopa Suomen ylintä poliittista joh-toa. Keskustelua aiheuttaa tarve saada nuoret nopeammin työelämään, ja toisaalta estää nuorten mahdollinen syrjäytyminen. Meillä on yli 30 000 nuorta, jotka jäävät yhteiskunnan ulkopuolelle, syrjäytyen tavalla tai toisella.

Ratkaisukeinoja tilanteeseen haetaan yhteiskunnan eri tahoilla. Yhtä mieltä ollaan siitä, että työ, mielekäs tekeminen ylipäätään, on paras keino kiinnittää nuori yhteiskuntaan. Eri tahojen pitäisikin sopia roolistaan nuorten työllistämiseksi, ollen liikkeellä asioita ratkoen, ei uusia ongelmia ja esteitä luoden.

Nuoria on viime aikoina syyllistetty julkisuudessa, etteivät he osaa käyttäytyä työpaikoilla. Nuorten työelämävalmiuksia pidetään huonoina. Nuoret itse vastaavat kritiikkiin, että kuinka he voivat tietää asioista, joita heiltä odotetaan, kun heillä on hyvin vähän mahdollisuuksia hankkia työ-kokemusta.

Tutkimustemme mukaan nuorten mielestä paras tapa saada tietoa ammateista ovat erilaiset vierailut yrityksiin. He tarvitsevat omia koke-muksia työn tekemisestä, kuten TET-jaksot ja kesätyöt. Tekemällä aitoja työtehtäviä nuori rakentaa omaa minäkuvaansa ja itsetuntoaan.

Usein keskusteluissa toistuu epäkohta, joka selvästi häiritsee nuo-ria. Epäkohtia on itse asiassa kaksi. Ensinnäkin: mahdollisia ratkaisuja tilanteeseen, asiaa ylipäätänsä, unohdetaan kysyä itse nuorilta. Toiseksi: nuorista puhutaan yhtenäisenä joukkona. Nuori on aina ainutkertainen yksilö.

Taloudellinen tiedotustoimisto (TAT) on kysynyt nuorilta heidän työ-elämää koskevia odotuksiaan ja asenteitaan jo 1980-luvulta lähtien. Seu-rantatutkimuksessa yksi asia ei ole muuttunut, ja se on nuorten halu tehdä töitä. Sen sijaan odotukset työelämää ja johtamista kohtaan sekä tavat tehdä työtä ovat muuttuneet.

Tutkimusten valossa nuorten arvot suhteessa työelämään ovat pitkälti niitä, joita me työelämässä olevat tarkoitamme, kun puhumme hyvästä työelämästä. Työn ja perhe-elämän yhteensovittaminen on yksi sellainen asia, jossa nuoret tulevat vaatimaan joustavia työaikoja. Työn sisältö ja merkitys sekä työilmapiiri painavat vaakakupissa enemmän kuin palkka, kun nuori miettii, kenen joukoissa hän työskentelee. Nuoria kannattaa siis kuunnella.

Tutkimuksissamme nuoret ovat nostaneet esille myös epäkohtia, jotka liittyvät koulun ja työelämän suhteeseen. Nuoret kokevat yritykset oppi-misympäristöinä, toisin kuin valtaosa heitä opettavista opettajista. Kan-nattaisiko tässäkin suhteessa kuunnella enemmän nuoria ja myös yritys-ten edustajia?

Kokosimme tähän raporttiin kolmen viime vuoden tutkimustiedoista kahdeksan kovaa väittämää asioista, joita nuoret vastauksissaan toivat esille. Yli tuhat nuorta kertoi esimerkiksi, miksi peruskoulu ei anna riittä-viä eväitä tulevaisuutta varten.

Pyysimme lisäksi tätä raporttia varten asiantuntijoita ottamaan kantaa väittämiin ja pohtimaan, mitä pitäisi tehdä eri tavalla, jotta nuorten ja työ-elämän odotukset vastaisivat useammin toisiaan.

Haluamme tämän raportin osaltaan auttavan eri tahoja ymmärtämään nuorten maailmaa paremmin. Uskomme, että nuoret yllättävät lukijan monessa asiassa myönteisesti. Uskomme myös, että tutkimuksesta löytyy vastauksia muun muassa nuorten syrjäytymisen ehkäisemiseen.

Asiantuntijalausunnot avaavat näkemään nuoriin ja työelämään liitty-vät asiat osana laajempaa, Suomessa meneillään olevaa kehitystä. Asian-tuntijalausunnot osoittavat myös, että ratkaisut eivät ole yksiselitteisiä. Olemme kuitenkin pitkällä, jos jaksamme kuunnella toisiamme.

Keskustelu jatkukoon. Kyse on meidän kaikkien tulevaisuudesta.

Liisa Tenhunen-Ruotsalainen

Kari Väisänen

Taloudellinen tiedotustoimisto

9Nuoret ja työelämä – kaksi eri maailmaa?

11Nuoret ja työelämä – kaksi eri maailmaa? VäITTäMä 1

Väittämä 1: Nuorten käsitykset työstä liittyvät enemmän työn avulla saavutettaviin asioihin kuin itse työn tekemiseen

Nuoret ja ammatinvalinta -tutkimuksessa nuorilta kysyttiin kuvien avulla, miltä hyvä työelämä näyttää ja pyydettiin perustelemaan omaa kuvavalin-taa. Kuvataulutekniikka helpottaa nuoria pukemaan näkemykset hyvästä työelämästä sanoiksi.

• Työssä viihtyminen nousi selkeästi esiin avovastauksissa. Työn halu-taan olevan pakkopullan sijaan viihtyisää ja mielekästä. Tytöillä koros-tui poikia voimakkaammin työelämän sosiaalinen puoli ja yhteistyö.

• Valittujen kuvien suhde toisiinsa ja valintojen perustelut ovat säilyneet samankaltaisina vuosien 2009–2011 välillä.

esimerkkejä nuorten kuvatauluvastauksista”Siinä on hieno auto, eli työstä saa hyvää palkkaa. Siinä olevalla miehellä näkyy myös olevan hyvä mieli, eli hän tekee mielekästä työtä.”

”Kuvassa on kaksi ihmistä, jotka näyttävät varsin iloisilta. Minulle hyvä työelämä olisi sellaista, jossa saan tehdä töitä ihmisten kanssa ja ihmisten hyväksi, ja työ tekisi minut ainakin suurimmaksi osaksi ajasta onnelliseksi.”

”Kuva näyttää mukavan rennolta. Hyvässä työssä on mahdollisuus joustavuuteen ja valinnaisuuteen työtapojen hoidossa.”

”Kuva näyttää todella iloiselta ja valoisalta. Käytännössä tarkottaisi hyvää työilmapiiriä mukavia työkavereita ja etenkin sitä että viihtyy työs-sään ja nauttii siitä mitä tekee. Kuva myös kuvaa että etenemismahdolli-suuksissa vain taivas on rajana. Todella stressitön kuva ja turhaa stressiä jokainen haluaa varmasti välttää.”

kysymys 1.1 onko nuorille ylipäänsä mahdollista välittää ajankohtaista tietoa työelämästä, kun ajat muuttuvat kuitenkin koko ajan?

susanna Haapalainen, puheenjohtaja, suomen ammattiin opiskelevien liitto sakki ry:

”Ajantasainen tieto työelämän muuttuvista tuulista ja uusista ajoista on parhaiten saatavilla juuri työpaikoilta ja alan ammattilaisilta. Totta kai on myös mahdollista ennakoida ja varautua siihen, miten työelämä muut-tuu ja kehittyy lähitulevaisuudessa. Tämän tiedon välittäminen nuorille on mahdollista mitä moninaisimpien väylien kautta, mutta ensisijaisesti omakohtaisen kokemuksen kautta. Tärkeää olisi tietysti taata nuorille mahdollisimman varhaisessa vaiheessa kokemuksia työelämästä ja työ-elämän käytänteistä. Erilaiset harjoittelujaksot ja työssäoppimiset ovat ehdottoman tärkeä väylä työhön tutustumisen kannalta.”

Kuvaaja 1. Koonti vuoden 2011 KuvatauluvastauKsista.

23,11 % (358)

14,65 % (227)

15,36 % (238)

13,88 % (215)

28,02 % (434)

4,97 % (77)

• Hyvä työelämä mielletään enimmäkseen halutunlaisen elämäntyylin osaksi ja suurelta osin sen mahdollistajaksi. Perusteluissaan pienempi osa vastaajista puhui konkreettisesti työn tekemisestä.

• Työ ei saa nuorten mielestä hallita elämää. Vapaa-ajan ja työn toivo-taan olevan tasapainossa; halutaan itse hallita työn ja muun elämän välistä yhteyttä, kuten työaikoja, työtapaa ja vapaa-ajan määrää.

• Hyvä työelämä tarjoaa nuorten mielestä mahdollisuuden toteuttaa itseään ja tuottaa tarpeeksi rahaa asumiseen, harrastuksiin, matkusta-miseen ja perheen perustamiseen.

13Nuoret ja työelämä – kaksi eri maailmaa?

kysymys 1.2 onko työelämätietouden lisäämiseen mahdollisuuksia? millaisia, ja kuka tästä olisi vastuussa?

susanna Haapalainen:

”Työelämätietouden lisäämiseen on mahdollisuuksia ja niitä on ehdot-toman suotavaa hyödyntää. Työelämätietouden lisäämisen tulee kattaa konkreettista tietoa työn tekemisen tavoista ja työpaikkojen arjesta, mutta myös ehdottomasti työelämän pelisäännöistä. Tietouden lisääminen vaatii ehdottomasti monen tahon tiivistä yhteistyötä.

Koulut ja oppilaitokset ovat avainasemassa nuorten tavoittamisen kan-nalta. Oppilaitosten kautta esimerkiksi työnantajien on helppo tavoittaa nuoret ja esitellä omaa alaa ja työpaikkaa. Samoin nykyistä tehokkaam-pana tiedotusväylänä on hyödynnettävä myös esimerkiksi nuorisotaloja ja muita sosiaalitiloja, joiden kautta nuoreen ikäluokkaan on luontevaa saada kontakteja.

Työelämätietouden lisäämisessä avainasemassa ovat luonnollisesti myös ammattiyhdistysliike ja eri viranomaistahot. Ammattiliittojen luon-teva ja avoin väylä oman alan opiskelijoihin on tehokas tapa tiedottaa työelämän muuttuvista tuulista, sillä ammattiyhdistysliikkeellä on usein erityisesti työntekijänäkökulmasta ensikäden tietoa. Samoin esimerkiksi alueiden TE- ja ELY-keskusten tuominen lähelle oppilaitosten ja koulujen arkea laajentaa nuorten käsitystä ja tietoutta työelämän toimijoista.”

Vapaita kommentteja tai ajatuksia nuorten työelämäkäsityksistä ja niiden suhteesta aikaansa

susanna Haapalainen:

”Nuoren ikäpolven käsitykset työelä-mästä varmasti eroavat joiltain osin esimerkiksi vanhemman sukupolven näkemyksistä ja kokemuksista. Työltä ja työnantajilta vaaditaan paljon. Toi-saalta myös muun elämän yhteen-sovittaminen on entistä merkityk-sekkäämpää. Nuorten kuvitelmat ja

olettamukset työelämästä ja työn tekemisestä eivät välttämättä aina koh-taa realismin kanssa. Tämä aiheuttaa monelle ongelmia työmotivaation kanssa, jos työnteko ei vastaa omia kuvitelmia.

Tästä syystä työelämätietouden lisääminen on ehdottoman merkit-tävässä asemassa myös syrjäytymisen ehkäisyn kannalta. Tietoisuus eri aloista ja ammattien työtehtävistä voi varmasti helpottaa myös esimerkiksi opiskelupaikan valintaa ja ehkäistä opintojen keskeyttämistä. Yhteistyön lisääminen eri toimijoiden kanssa on toimenpiteenä välttämätön.”

sami myllyniemi, tilastotutkija, Nuorisotutkimusseura ry:

”Nuorten työkäsityksistä puhuttaessa kiinnittyy nuorisotutkijan huomio sii-hen, että kaiken työelämän muutoksen keskelläkin yksi nuorten pysyvimpiä arvoja on työn tärkeys. Kyselytutki-muksissa lähes kaikki nuoret pitävät työtä tärkeänä elämänsisältönä, pysy-vää työsuhdetta tavoittelemisen arvoisena, ja yhä useampi pitää työelä-mää niin vaativana, että ihmiset palavat ennenaikaisesti loppuun.

Vertailematta eri ikäryhmiä keskenään jää arvailujen varaan, onko nuoruus työelämään liittyvien asenteiden suhteen jotenkin erityinen elä-mänvaihe. Esimerkiksi World Values Surveyssa työasenteita on kartoi-tettu kaiken ikäisten suomalaisten parissa, mikä mahdollistaa nuorten erityispiirteiden tarkastelun. Tulokset vahvistavat ennakkokäsityksiä iän yhteydestä työn arvostukseen, sillä vanhemmat sukupolvet todellakin suhtautuvat työhön vakavammin. Ja kääntäen: nuoret pitävät vapaa-aikaa selvästi tärkeämpänä elämän osa-alueena kuin vanhemmat. Nuorten suh-tautumisen työhön voi siis tulkita olevan vähemmän itseisarvoista kuin vanhemmalla polvella.

Metodologisena varauksena näihin havaintoihin kannattaa muistaa, että kyselytutkimusten tulokset kertovat vain kyselyhetken tilanteen. Niistä ei siis suoraan voi päätellä, onko kyse ikään vai pikemminkin suku-polviin liittyvistä eroista.

Jos nuorten suhde työhön on välineellistä, samaa voi tavallaan sanoa opiskelusta, sillä kysyttäessä opiskelun syistä korostuu vastauksissa kou-lutuksen merkitys väylänä työelämään. Opiskelu näyttää siis välineeltä työelämään, ja työ puolestaan välineeltä – niin, mihin?

”Työelämätietouden lisääminen on ehdot-toman merkittävässä asemassa myös syrjäytymisen ehkäisyn kannalta.”

”Nuoret pitävät vapaa-aikaa selvästi tärkeämpänä elämän osa-alueena kuin vanhemmat.”

VäITTäMä 1

15Nuoret ja työelämä – kaksi eri maailmaa? VäITTäMä 1

Taloudellisen tiedotustoimiston tutkimuksen mukaan nuorten näke-myksissä tulevaisuuden työelämästä korostuvat siis ihmissuhteet ja vapaa-aika sekä työn kiinnostavuuteen ja mielekkyyteen liittyvät teki-jät. Jos työelämä todella kykenisi vastaamaan näihin tarpeisiin, olemaan mielekästä, elämyksellistä ja vielä tukemaan ihmisenä kasvamista, olisi se yksinomaan hyvä uutinen. Ja vaikka kyse olisi nuorten utopiasta, se ei tarkoita, ettei työelämä todella voisi olla muutoksessa utopiaa kohti. Nuo-rethan tulevaisuuden työn tekevät.

Tämä ei tietenkään tarkoita, ettei vinoutuneita käsityksiä tulisi oikoa tai ettei törmäys työelämän todellisuuteen voisi joskus olla rajukin. Kui-tenkin samalla kun painiskellaan työelämätietoisuuden lisäämisen kanssa, voidaan varovasti toivoa, että nuorten valoisissa näkemyksissä tulevaisuuden työelämästä olisi itseään toteuttavan ennusteen piirteitä.”

17Nuoret ja työelämä – kaksi eri maailmaa?

Väittämä 2: Kouluaineilla ei ole yhteyttä työhön eikä työelämään

Nuoret ovat vuosi toisensa jälkeen tuoneet Nuoret ja ammatinvalinta -tut-kimuksissa esiin, että koulun ja työelämän välisen yhteyden pitäisi olla suurempi.

• Alan valinta ja oman polun rakentaminen työelämään tuntuvat monista haastavilta ja etäisiltä asioilta. Paljon aprikoidaan koulutuk-sen vaikutusta ja ”oikeiden” aineiden opiskelua. Oppiaineiden työelä-mäyhteyden esiin tuominen ja työelämän konkretisointi on mahdolli-suus, jota nuoret toivoivat hyödynnettäväksi enemmän myös vuonna 2011.

kysymys 2.1 onko tuntijakoinen opetussuunnitelma tullut tiensä päähän?

olli luukkainen, puheenjohtaja, opetusalan ammattijärjestö oaj:

”Uudessa oppimiskäsityksessä korostuvat oppiaineiden eheyttäminen, ilmiölähtöisyys ja opettajien yhteistyö. Oppimisen perustan muodosta-vat oppiaineet, jotka säilynevät tuntijaon pohjana. Tuntijakoinen opetus-suunnitelma turvaa koulutuksen riittävän tasalaatuisuuden koko maassa ja luo perustan koulutuksen jatkumolle. Oppilaitoksen toiminta organi-soituu paikallisten asiantuntijoiden osaamiselle sekä normien ja säädös-ten pohjalle.

Opetuksen eheyttäminen tapahtuu aihekokonaisuuksien pohjalta. Painoalueiden tietoinen sisällyttäminen koulupäiviin ei ole aktiivista, mutta toisaalta jokainen opettaja huomioi painoalueet opetuksessaan ja kasvatuksessaan huomaamattaan. Esimerkiksi aihekokonaisuuden ’Osal-listuva kansalaisuus ja yrittäjyys’ tulisi vastata ajan koulutushaasteisiin näkyvämmin. Painoalueissa voisi toteuttaa ajallisia, kansallisia painotuk-sia ja käyttövalmista pedagogiikkaa.

Oppilaan kehittyminen omatoimiseksi, aloitteelliseksi, päämäärätie-toiseksi, yhteistyökykyiseksi ja osallistuvaksi kansalaiseksi lähtee liik-keelle vaikuttavasta osallisuudesta kouluyhteisössä ja vasta sitten yhteis-työssä työelämän ja yritystoiminnan kanssa.”

raija Vahasalo, kansanedustaja, kasvatustieteen maisteri:

”Tuntijakoista opetussuunnitelmaa on vaikea muuttaa, koska sekä aineen-opettajankoulutus että yliopiston tiede-kunnat ovat paljonkin tuntijaon mukai-sia. Aineenopettajien täytyy osata opetettava oppiaineensa mahdollisim-man syvällisesti. Se ei olisi mahdollista, jos aineenopettajista luovuttaisiin.

VäITTäMä 2

Kuva 2. nuoret Kaipaavat selKeämpää yhteyttä luoKassa opitun ja työelämän välillä.

• Nuoret kokevat koulun oppiaineet ja koulua seuraavan työelämän kah-deksi toisistaan irralliseksi kokonaisuudeksi. Jo vuoden 2009 tulok-sista ilmenee, että koulun ja työelämän välisen yhteyden kirkastami-nen sekä työelämäyhteyden tuominen mukaan kaikkiin oppiaineisiin on nuorten mielestä keskeinen kehittämiskohde.

• Kouluaineista keskeisinä tulevaisuuden taloudellisen menestyksen kannalta mainittiin mm. matemaattiset aineet, yhteiskuntaoppi, taloustieto ja kaupalliset aineet sekä opinto-ohjaus.

• Nuoret haluavat tukea työelämän kohtaamiseen jo koulussa. Työelä-män kannalta hyödyllisiä taitoja toivotaan opittavan monipuolisesti koulussa niin, että opitun asian liittymäkohta työhön nähdään jo kou-luaikana.

”Aineenopettajien täytyy osata opetettava oppiaineensa mahdolli-simman syvällisesti.”

19Nuoret ja työelämä – kaksi eri maailmaa? VäITTäMä 2

Aineenopettajajärjestelmä on koettu hyväksi. Myös luokanopettajien koulutuksessa on entistä enemmän menty aineenhallinnan parantami-seen ja ns. kaksoiskelpoisuuksien saamiseen. Kumpaakin tarvitaan. On välttämätöntä päästä pureutumaan syvälle eri oppiaineisiin ja siten saada osaamisen taso korkeaksi. Toisaalta opetussuunnitelmissa ja opetuksessa ilmiökeskeisyyttä pitää korostaa enemmän, jotta kokonaisuudet hahmot-tuisivat ja syy-seuraus-suhteet ymmärrettäisiin helpommin. Ilmiöt ja oppiaineet eivät ole toisilleen vastakkaisia.”

ole johansson, puheenjohtaja, elinkeinoelämän keskusliitto ek:

”Oppiaineita tarvitaan myös tulevaisuudessa, vaikka onkin tärkeää ymmärtää laajempia kokonaisuuksia ja osata yhdistää eri oppiaineissa opittuja asioita. Valtakunnallisen tuntijaon osalta tarvittaisiin todennä-köisesti uudelleen arviointia siitä, miten yksityiskohtaisesti on tarpeen määritellä valtakunnan tasolla eri oppiaineiden tuntimääriä.”

jari lavonen, professori, Helsingin yliopisto:

”On totta, että suomalainen koulu on ollut aina oppiainejakoinen. Tämä ei ole kuitenkaan estänyt suomalaisten nuorten menestymistä kansainväli-sissä oppimistutkimuksissa (esim. PISA), pikemminkin päinvastoin. Esi-merkiksi PISA-tutkimuksen tehtävät mittaavat oppilaiden kykyä tun-nistaa informaatiotulvassa olennaisia asioita, tehdä kysymyksiä, tehdä aineiston tai tarjolla olevan informaation pohjalta päätelmiä sekä selittää ympärillämme tapahtuvia tietoja tukeutumalla selitettävän tiedonalan tie-toon. OECD:n asiantuntijat ovat sitä mieltä, että nimenomaan tällaisesta osaamisesta on hyötyä tulevaisuuden maailmassa, ratkaistaessa henkilö-kohtaisia, yhteisöön liittyviä tai globaaleja ongelmia.

Oppiainejakoinen opetus perustuu eri tiedonalojen tapaan selittää maailmaa: esimerkiksi luonnontieteellinen tieto syntyy havaintojen teke-misen, mittaamisen, päättelyn ja mallintamisen kautta, historiassa taas tulkitaan historiallisia jäänteitä ja selitetään ihmisten toimintaa heidän pyrkimystensä kautta. Oppiainejakoinen opetus ei tarkoita sitä, että oppi-laita ei tulisi ohjata kompleksisten ongelmien äärelle. Päinvastoin. Tällais-ten ongelmien ratkaisemiseen tarvitaan syvää käsitteellistä ymmärrystä. Tällaisia ongelmia voidaan kohdata mm. tiedonalalähtöisessä eheyttä-vässä opetuksessa.

Yleisesti on huolestuttavaa, että viime vuosina on eri suunnilta esi-tetty vaatimuksia hyvin toimivan järjestelmän muuttamisesta siten, että perusopetuksessa paljolti luovuttaisiin vanhoista oppiainerajoista ja siirryttäisiin opettamaan erilaisia aihekokonaisuuksia tai lähestyttäisiin asioita ilmiölähtöisesti. Mallina tällaisessa ajattelussa ovat työelämän tai arkielämän tilanteet. On huomattava, että työelämässä työskentelevät ovat eksperttejä ja oppilaat ovat noviiseja. Vain terävillä käsitteellisillä työka-luilla ympäröivästä maailmasta voidaan saada jäsentynyt kuva ja välttää maailmaa koskevan tiedon rämettyminen toisiinsa kytkeytymättömien tiedonsirpaleiden massaksi.”

kysymys 2.2 onko opettajankoulutus riittävän ennakoivaa?

olli luukkainen:

”Nykyinen opettajankoulutus ei anna tarpeeksi eväitä työelämän kanssa tehtävään yhteistyöhön. Opettajan-koulutusta antavien yliopistojen ja korkeakoulujen tulisi ajantasaistaa opetussuunnitelmiaan yhteistyössä ja sitouttaa suunnitteluun mukaan myös työelämäjärjestöt. Yliopistollisen ja ammatillisen opettajankoulutuksen yhteistyötä on lisättävä ja tiivistettävä. Yhteistyöllä päivittyy ajantasainen käsitys siitä, millaisia työelämän tarpeet ovat ja kuinka tämä huomioidaan koulutuksessa. On myös kuunneltava opiskelija- ja koululaisjärjestöjä, koska näin tulevilla opettajilla on mahdollisuus vaikuttaa keskusteluun opetustyön ja opettajankoulutuksen tulevaisuuden linjauksista.”

raija Vahasalo:

”Opettajankoulutuksessa tarvitaan se- kä määrällistä että sisällöllistä enna-kointia. Kumpikaan ei tällä hetkellä toimi kunnolla. Edes opettajien luku-määrästä ei valtakunnallisesti ole tarkkaa tietoa. Tiedon avulla voitaisiin ennakoida opettajien koulutustarvetta tulevaisuudessa.

”On huomattava, että työelämässä työskente-levät ovat eksperttejä ja oppilaat ovat noviiseja.”

”Nykyinen opettajan-koulutus ei anna tarpeeksi eväitä työ- elämän kanssa tehtä-vään yhteistyöhön.”

”Opettajankoulutuksen tulisi olla edelläkävijä teknologian hyödyn-tämisessä opetuksessa ja eri oppiaineiden yhteistyössä.”

21Nuoret ja työelämä – kaksi eri maailmaa?

opettaja hallitsee hyvin esimerkiksi tietyn oppiainekokonaisuuden kaikki taustatieteet, jotta hän voisi ohjata oppilaita merkityksellisten ongelmien äärelle ja mielekkääseen ongelmanratkaisuun tutkittavien ilmiöiden omista lähtökohdista käsin; muussa tapauksessa tarkastelu jää arkikäsi-tysten uusintamisen tasolle. Oppiainerajoja hämärtävää tai rikkovaa otetta on vaikea toteuttaa ennen kuin opettajat siirtyvät kokonaistyöaikaan.

Opettajankoulutuksessa ei saa riittävästi valmiuksia kohdata erilaisia oppilaita ja käyttää tieto- ja viestintätekniikkaa opetuksessa pedagogisesti mielekkäällä tavalla. Myös vuorovaikutusvalmiudet ja työtapojen moni-puolinen hallinta ovat kehittymässä. Nämä jäävät kehittymättä, jos työyh-teisö ei tue kehittymistä. Rehtoreilla on tässä suuri merkitys.”

kysymys 2.3 miten kehittää opettajien pedagogista osaamista?

olli luukkainen:

”Opettajankoulutus ei vastaa aloitta-vien opettajien mielestä riittävästi työ-elämän haasteisiin. Haasteiksi koetaan mm. konfliktitilanteiden hoitaminen, monikulttuurinen oppimisympäristö sekä vanhempien ja erilaisten oppijoi-den kohtaaminen. Opettajien pedago-ginen osaaminen vahvistuu riittävällä opetusharjoittelulla ja uudistuvilla, toimintaympäristön muutokset huomioivilla opettajankoulutussisällöillä.

Opettajan työllä on yhteiskunnallinen tehtävä ja merkitys. Opettaja voi opetuksessaan mm. ennakoida työelämän tarpeita ja käyttää opetus-menetelmiä, joissa kehitetään tarvittavia taitoja. Siksi opettajankoulutuk-sen valintojen tulee perustua soveltuvuuden arviointiin. Tulevaisuudessa opettajien perus- ja täydennyskoulutuksesta tulee rakentaa jatkumo, jossa huomioidaan joustavasti opettajien erilaiset oppimisen polut. Opetta-juuden polut voivat olla esimerkiksi substanssiosaaminen, kehittäminen ja johtajuus. Kehittäjäopettajilla voi olla kiinnostuksen kohteena esim. työelämäyhteistyö ja yrittäjyys. Opinto-ohjaajien roolia ei saa kuiten-kaan unohtaa keskeisimpänä ammatinvalinnan ohjauksessa ja työelämä- yhteyksissä.”

VäITTäMä 2

Opettajankoulutuksen sisältöjen kehittäminen on yliopistojen tehtävä. Opettajankoulutuksessa on otettava huomioon maailman megatrendit, jotka tulevat vaikuttamaan koko yhteiskuntaan. Meidän tulee varmistaa, että opettamamme asiat ovat sellaisia, jotka antavat tämän päivän lapsille valmiuksia toimia työelämässä vielä 50 vuoden päästä.

Kauas katsovan kehittämisen ohella meiltä vaaditaan ketteryyttä ja rohkeutta viedä läpi nopeita uudistuksia. Se on meille suuri haaste. On osattava ja muistettava säilyttää hyväksi koettu ja arvokas, ettei lapsi mene pesuveden mukana. Koulutus ei myöskään saa olla pelkkä työelämän val-mentaja. Koulutuksessa on aina kysymys myös lasten, nuorten ja aikuis-tenkin persoonallisuuden kasvusta ja kehittymisestä sekä sivistyksestä.

Opettajien täydennyskoulutukseen on kiinnitettävä huomiota. Se on saatava samalla tavalla velvoittavaksi kuin on sosiaali- ja terveyssektorilla. Jokaisella opettajalla tulee olla oikeus päästä täydennyskoulutukseen ja velvollisuus osallistua siihen. Jokaisella työnantajalla tulee olla velvolli-suus järjestää täydennyskoulutusta vuosittain.”

ole johansson:

”Opettajankoulutuksen tulisi olla edelläkävijä teknologian hyödyntämi-sessä opetuksessa ja eri oppiaineiden yhteistyössä. Myös opettajankoulu-tuksen yhteyksiä työelämään tulee lisätä.”

jari lavonen:

”Suomalainen opettajankoulutus, päin-vastoin kuin monen muun maan opet-tajankoulutus, ei anna opettajaopis-kelijoille valmiita malleja, vaan ohjaa opiskelijoita kriittiseen ja tutkivaan otteeseen. Opiskelijat saavat koulutuk-sen aikana valmiuden oppia uutta ja ratkaista ongelmia.

Tutkivaan oppimiseen ja tieteelliseen ajatteluun voi parhaiten johdat-taa oppilaita vain sellainen opettaja, joka on itse saanut maisteritasoisen koulutuksen, tutkijan koulutuksen. Koulutus sisältää myös pedagogisen koulutuksen.

On huomattava, että niin kutsuttu ilmiölähtöinen tai oppiainerajoja rikkova opetus vaatii opettajalta laaja-alaista ammattitaitoa ja oppilailta sellaista oma-aloitteisuutta ja kypsyyttä, johon suurella osalla peruskou-lulaisista ei ole vielä valmiuksia. Sellainen opetus edellyttää myös, että

”Oppiainerajoja rikkova opetus vaatii opetta-jalta laaja-alaista ammattitaitoa.”

”Opinto-ohjaajien roolia ei saa unohtaa keskei-simpänä ammatinva-linnan ohjauksessa ja työelämäyhteyksissä.”

23Nuoret ja työelämä – kaksi eri maailmaa? VäITTäMä 2

raija Vahasalo:

”Meillä on maassamme varsin hyvä jär-jestelmä, jossa oleellisena osana opet-tajankoulutusta on harjoittelu oikeissa koululuokissa. Tällaista on harvoissa maissa. Opettajien tulisi hyödyntää paremmin omaa tieteellistä tutkimus-osaamistaan ja olla aktiivisia uusien menetelmien kokeilijoina. Aivotutki-mukset, tutkimustulokset oppimispro-sessista ja kasvatuspsykologia antavat jatkuvasti uutta tietoa, jota opettaja voi itsekin soveltaa omaan työhönsä. Erilaisten oppimisympäristöjen tunnistaminen ja osaaminen ovat uutta, joita opettajien tulee hyödyntää. Opettajankoulutuksen tutkimusta onkin lisättävä, jotta pystymme jatkuvasti löytämään ja ottamaan käyttöön par-haimmat menetelmät.

Siirtyminen pois luokkahuoneista joko virtuaalimaailmaan tai ympäröi-vään todelliseen maailmaan vaatii omat resurssinsa ja osaamisensa. Tutkiva oppiminen, sosiaalinen vuorovaikutus ja yhteisöllinen oppiminen siirtävät huomion opettajasta toiminnan keskipisteenä oppimisprosessiin. Opetuk-sessa ja koulutuksessa olisi myös osattava paremmin huomioida erilaisia lahjakkuuksia. Sitä emme tee nykyisin riittävästi. Samoin valinnaisuutta on lisättävä, jotta motivaatio ja onnistumisen edellytykset turvattaisiin.

jari lavonen:

”Tarvitaan jatkuvaa tutkimusperustaista opettajankoulutuksen (perus- ja täydennyskoulutus) kehittämistä sekä opettajien ammatillista osaamista kehittäviä hankkeita.

Opettajaopiskelija kehittää peruskoulutuksen aikana opettajan työssä tarvittavia perusvalmiuksia ja ennen kaikkea valmiuksia oppia ja kehittää omaa työtään jatkuvasti. Kun opettajaopiskelija siirtyy työelämään, hän tarvitsee niin kutsutun induktiovaiheen tukea. Tällöin koulutuksen saa-nut vertaismentori perehdyttää nuoret opettajat työelämään.

Koko uransa ajan opettaja osallistuu erilaisiin koulun tason ja kansal-lisiin kehittämis- ja kouluttautumishankkeisiin. Itsensä kehittäminen on tavoitteista, vuorovaikutteista, kontekstuaalista ja jatkuvaa.

Käsitykseni on, että täydennyskoulutus on melko vanhanaikaista ja perustuu lyhyiden kurssien käymiseen. Tällaisella koulutuksella ei ole vaikutusta opettajan ammatilliseen kehittymiseen.”

kysymys 2.4 Pitäisikö kouluaineilla olla yhteyttä työelämään?

raija Vahasalo:

”Oppiainerajat ylittävää ilmiöpoh-jaista opetusta tarvitaan enemmän. On osattava hahmottaa kokonaisuuk-sia, syy-seuraus-suhteita ja laajentaa tarkastelunäkökulmaa. Oppiaineet on kuitenkin hyvä säilyttää.

Työelämä vaatii entistä enemmän sekä syvää osaamista että laaja-alaista osaamista. Isompaan rooliin nousevat luovuus ja innovatiivisuus, yrittäminen, ongelmanratkaisutaidot, tiimitai-dot, oma-aloitteisuus, jne. Näitä työelämän tarpeita tulee voida harjoitella jo koulussa, mikä vaatii uutta ajattelua koulun toimintakulttuurissa. Ope-tuksen järjestäminen muuttuu ja opettajien välinen yhteistyö korostuu. Onnistuakseen hyvin, oppiaineiden rajojen ylittäminen on huomioitava perusopetuksen valtakunnallisessa tuntijaossa ja valtakunnallisessa ope-tussuunnitelman perusteissa.

Nykyään koulussa oppilaille opetetaan teoreettisia taitoja ilman, että niitä joudutaan soveltamaan käytännön tehtäviin. Kun koulu aikoinaan päättyy, nuorilla on päässä paljon teoreettista osaamista, mutta ei koke-musta siitä, että niillä taidoilla pärjää. Siksi tulevaisuus voi monista tuntua niin epävarmalta, että opiskelua ei uskalla lopettaa ja omiin kykyihin luot-taa. Tähän on saatava muutos.”

ole johansson:

”On tärkeää, että jo koulussa tulee tutuksi missä matematiikkaa, kemiaa, fysiikkaa, äidinkieltä, toista kotimaista tai vieraita kieliä työelämässä tar-vitaan ja miksi eri oppiaineita kannattaa opiskella.”

jari lavonen:

”Työelämäyhteydet ovat erittäin tär-keitä oppimisen ja motivoitumisen kannalta. Itse olen ollut mukana lukui-sissa työelämäyhteyksiä kehittävissä kansallisissa ja kansainvälisissä tutki-

”Siirtyminen pois luokkahuoneista joko virtuaalimaailmaan tai ympäröivään todel-liseen maailmaan vaatii omat resurssinsa ja osaamisensa.”

”Kun koulu aikoinaan päättyy, nuorilla on päässä paljon teoreet-tista osaamista, mutta ei kokemusta siitä, että niillä taidoilla pärjää.”

”Työelämäyhteydet kuuluvat kaikkiin oppiaineisiin.”

25Nuoret ja työelämä – kaksi eri maailmaa? VäITTäMä 2

mus- ja kehittämishankkeissa. En lähde analysoimaan kaikkien koulun oppiaineiden yhteyttä työelämään ja yhteydellä saavutettavia etuja. Mutta totean, että työelämäyhteydet kuuluvat kaikkiin oppiaineisiin.”

jaakko alasaarela, toimitusjohtaja, ZeF solutions oy:

”Kouluaineilla pitäisi olla yhteys työelämään. Suomalainen koulujärjes-telmä antaa erinomaisen yleissivistyksen, josta on hyötyä teki elämässä sitten mitä tahansa. Kaikki opiskelu edellyttää aivotyötä ja ihmiset kehit-tyvät kaikenlaisen oppimisen yhteydessä viisaammiksi.

Yhteys työelämään tulisi olla sellaista, että se antaisi lapsille positiivi-sia kuvia ja visioita erilaisista mahdollisuuksista elämässä. Liian monet päätyvät jollekin alalle väärästä, itsestään lähtemättömästä syystä.”

saara Backberg, opiskelija, turun kauppakorkeakoulu:

”Kouluaineille voi olla vaikea löytää yhteyttä työelämään, koska työelä-mässä tarvitaan hyvin konkreettisia taitoja ja koulussa opiskellaan enem-mänkin periaatteellisella tasolla. Lisäksi eri ammateissa vaadittavat taidot ovat erilaisia. Kaikki eivät pystyisi opiskelemaan kaikkea, eikä erikoistu-minen tässä vaiheessa ole vielä tarkoituksenmukaista. Vaikka oppiaineet eivät konkreettisesti linkittyisikään työelämään, opitaan koulussa silti työelämän kannalta tärkeitä taitoja. Kouluun on velvollisuus mennä joka aamu, koulutehtävät tulee tehdä ja toisten oppilaitten kanssa on kyettävä tekemään yhteistyötä.

Koulu ja työelämä asettavat siis samanlaisia vaatimuksia. Koulussa opitaan elämän kannalta yleishyödyllisiä tietoja ja taitoja, joiden avulla pystytään muodostamaan kokonaisvaltainen mielikuva maailmasta. Peruskoululla on oma tärkeä tehtävänsä – vasta ammattiopintojen ja lukion jälkeisten opintojen tarkoitus on valmistaa konkreettisesti tuleviin työtehtäviin.”

laura kiviluoma, kasvatustieteen opiskelija, turun yliopisto:

”Kouluaineita miettiessä on mieles-täni tärkeää palata peruskysymyksen äärelle: Miksi koulua käydään? Onko tarkoitus kerätä merkintöjä todistuk-seen, vai taitoja elämässä selviämistä varten? Koulutuskeskeisessä yhteis-kunnassamme lapset ja nuoret helposti

ehdollistuvat hyvien arvosanojen tavoitteluun; koulu muuttuu suoritus-putkeksi, josta selvitään tunti tunnin, kurssi kurssin ja lukuvuosi luku-vuoden jälkeen. Toisaalta nuorilta vaaditaan jo yläkoulussa kauaskan-toisia päätöksiä siitä, mihin jatkokoulutukseen peruskoulun jälkeen olisi työuraa ajatellen viisainta hakeutua.

Monien nuorten suusta, myös omastani aikoinaan, muistan kuulleeni, miten jonkun asian oppiminen ei ole tärkeää, koska ’ei sitä kuitenkaan koskaan tule tarvitsemaan’. Uskonkin, että yleissivistävillä kouluaineilla voisi hyvin olla enemmän yhteyttä työelämään. Olisi varmasti eduksi, jos oppilaat paremmin pystyisivät tunnistamaan opiskelunsa merkityksen tulevan koulutus- ja työuransa kannalta.”

kysymys 2.5 mitä pitäisi tehdä, ja kenen, jotta koulutus ja työelämä kohtaisivat nykyistä paremmin?

ole johansson:

”Koulujen ja yritysten yhteistyötä tulee lisätä kaikilla tasoilla perusope-tuksesta opettajankoulutukseen. Yhteisenä tavoitteena on tukea jokaista nuorta kiinnostumaan omasta tulevaisuudestaan. Tässä kohtaa myös yri-tyksillä on vastuu.”

jaakko alasaarela:

”Kokonaisuudessaan lapsille kannat-taa esittää ensiluokilta alkaen erilaisia vaihtoehtoja. Eri vaihtoehdot kytevät mielessä vuosien ajan ja päätöksenteko myöhemmin on paljon helpompaa.

Jokaiseen oppiaineeseen liittyen voitaisiin järjestää ammattiesittely kerran tai pari vuodessa. Esim. äidinkielen tunnilla voisi käydä kirjailija kertomassa ammatistaan, uskontotunnilla pappi voisi käydä kertomassa työstään, liikuntatunnilla urheilija ja käsityötunnilla käsityöalan yrittäjä.

Lapset voisivat myös tehdä oppiaineeseen liittyen todellisia yritysca-seja. Yritysten näkökulmasta hommia varmasti riittäisi, jos tämän toteut-taa riittävän yksinkertaisesti.”

”Koulutuskeskeisessä yhteiskunnassamme lapset ja nuoret helposti ehdollistuvat hyvien arvosanojen tavoitteluun.”

”Lapset voisivat tehdä oppiaineeseen liittyen todellisia yrityscaseja.”

27Nuoret ja työelämä – kaksi eri maailmaa? VäITTäMä 2

saara Backberg:

”Jos opetussuunnitelmaan kuuluisi enemmän tunteja, joissa kerrotaan erilaisista ammateista ja niihin linkittyvistä oppiaineista, oppilaat saisi-vat todenmukaisemman käsityksen siitä, millaisia työtehtäviä erilaisiin ammatteihin kuuluu. Oppiaineet eivät niinkään ole keskiössä mietittä-essä linkityksiä työelämään, vaan se, miten oppilaat opiskelevat koulussa. Ongelmaratkaisu- ja tiedonhakutaidot ovat työelämässä tärkeitä. Näiden taitojen opettelemiseen voitaisiin jatkossa kiinnittää erityistä huomiota.

Opetus ei saa olla liian opettajakeskeistä, jotta oppilaista ei tule pas-siivisia kuuntelijoita. Ryhmätöiden tekeminen on tärkeää, jotta opittaisiin kertomaan omia ajatuksia, kuuntelemaan toisten ideoita ja yhdessä kehit-telemään näistä toimivia kokonaisuuksia. Koulutehtävät voidaan linkittää paremmin todellisuuteen. Esimerkiksi matematiikan tunnilla sanalliset tehtävät voivat olla hyödyllisempiä kuin pelkät matemaattiset kaavat. Tek-nologinen osaaminen on tänä päivänä ehdoton vaatimus, joten oppilaitten olisi hyvä tutustua teknologian käyttöön jo mahdollisimman varhaisessa vaiheessa.”

laura kiviluoma:

”Tulevaisuudessa varmasti olisikin hyödyksi enenevissä määrin pyrkiä hyödyntämään koulun ulkopuolista tietotulvaa opetuksessa. Tämä myös sitoisi oppimisympäristöä koulun ulkopuoliseen arkeen. Myös suoritus-ten arvostelun tulisi seurata aikaansa. Pelkkä kuuliainen läsnäolo ei työ-elämässäkään riitä, vaan on osattava tuoda ajatuksiaan ja ideoitaan aktiivisesti esille.

Ainesisältöjä ajatellen olen joskus leikitellyt ajatuksella kansalais-taidon palautumisesta lukujärjestyksiin, modernina versiona tietenkin. Uuteen kansalaistaitoon voisi sisältyä myös työelämätaitoja.

Olen myös itse huomannut, että monelle lapselle ja nuorelle ei välttä-mättä ole selvää, mitä työtä oma äiti tai isä tekee, tai mitä se perheen toi-mentulolle merkitsee. Ehkä kotonakin voitaisiin rohkeammin jutella van-hempien työpäivästä tavalla, joka lapsellekin sopii.”

”Pelkkä kuuliainen läsnäolo ei työelämäs-säkään riitä, vaan on osattava tuoda aja-tuksiaan ja ideoitaan aktiivisesti esille.”

29Nuoret ja työelämä – kaksi eri maailmaa?

31Nuoret ja työelämä – kaksi eri maailmaa? VäITTäMä 3

Väittämä 3: Palkalla on merkitystä, muttei eniten

Nuorilta kysyttiin, mitä mahdollisuuksia näet tulevaisuuden työelämässä? Vuoden 2011 Nuoret ja ammatinvalinta -tutkimuksen vastaukset on luoki-teltu teemoihin. Oranssi pylväs kuvaa, kuinka paljon kyseisestä teemasta on puhuttu. Vihreä pylväs kuvaa, kuinka tärkeänä teemaa pidetään.

Kuvaaja 3. mitä mahdollisuuKsia nuoret näKevät tulevaisuuden työelämässä? Koonti vuoden 2011 tutKimuKsen vastauKsista.

0 25 50 75 100 125 150 175 200 225 250 275

Palkka

Työn saaminen

Opiskelu, koulutus

Työn kiinnostavuus ja mielekkyys

Menestys, uralla eteneminen

Kehittyminen

Ihmiset

Yhteiskunnallinen merkitys

Kansainvälisyys

Perhe, kaverit, vapaa-aika

Alavalinta

Työssä viihtyminen, työympäristö

Työkaverit

Teknologian kehitys

Osaaminen

Kiire, jaksaminen

Vastuu, haasteet

Luovuus

• Vaikka palkka ja palkitseminen puhuttavat nuoria selvästi eniten, palkkaa pidetään vasta neljänneksi tärkeimpänä työelämän tarjo-amana mahdollisuutena.

• Tärkeimpänä pidetään perhettä, kavereita ja vapaa-aikaa. Toiseksi tär-keimmäksi nostetaan työkaverit. Kolmanneksi tärkeimpänä puoles-taan koetaan mielekäs ja kiinnostava työ. Menestystä ja uralla etene-mistä pidetään lähes yhtä tärkeänä kuin palkkaa. Menestys nostetaan viidenneksi tärkeimmäksi työelämän mahdollisuudeksi.

• Palkan ja palkkauksen teemasta yleisin näkökulma on, että palkan on tarjottava riittävä toimeentulo: mahdollisuus asuntoon, elämiseen ja harrastuksiin.

• Palkan halutaan olevan oikeudenmukainen suhteessa osaamiseen ja koulutukseen.

• Koulutuksen nähdään vaikuttavan työelämässä pärjäämiseen ja hyvänä pidetyn palkan saavuttamiseen. Hyvän koulutuksen puute nähtiin näiden saavuttamisen esteenä. Hyvää opiskelupaikkaa on nuorten mielestä vaikea saada, ellei opiskeluun ja koulunkäyntiin ole panostettu jo varhaisessa vaiheessa.

Nuorten näkemyksiä tulevaisuuden työelämän mahdollisuuksista”Hyvä työ mahdollistaa paremman elämän. Kun hyvästä työstä saa hyvää palkkaa, on paremmat mahdollisuudet elämään, kuten perheen perustami-seen, liikuntaan tai vapaa-aikaan.”

”Haluaisin edetä urallani. Toivoisin, että tulevaisuudessa urani ei katkeaisi kuin kananlento, vaan yksi työpaikka toimisi ponnahduslautana seuraa-valle ja voisin käyttää kaiken opiskelun ja koulutuksen edukseni. Uralla ete-neminen tarkoittaa myös paitsi isompaa palkkatiliä, niin myös tietotaidon karttumista ja sitä myötä vapautta valita erilaisten työpaikkojen väliltä.”

”Palkan avulla voi kokea muuta elämää. Unelmatyössä myös palkka olisi niin hyvä, ettei peruselämisestä tarvitsisi huolehtia, ja lisäksi jäisi rahaa matkusteluun sekä omiin hankintoihin. Luulen, ettei tulevaisuuden palkkani välttämättä ole niin hyvä. Toivon hyvää palkkaa, jotta minun ei tarvitsisi huolehtia talousasioistani, ja että voisin saada kokemuksia vaikka ne maksaisivat.”

”Tulevaisuus on täynnä mahdollisuuksia ja muutoksia, joihin tarvitaan luovuutta ja kekseliäisyyttä.”

33Nuoret ja työelämä – kaksi eri maailmaa? VäITTäMä 3

”Luovuus. Tulevaisuus on täynnä mahdollisuuksia ja muutoksia, joihin tarvitaan luovuutta ja kekseliäisyyttä. Uskon, että matemaattisten ja visu-aalisten taitojen yhdistäminen tulee olemaan tulevaisuudessa kova sana.”

”Työ, jossa palkka ja mieltymykset kohtaa. Työn pitäisi olla kivaa, sel-laista että sitä jaksaa tehdä ja siitä nauttii. Kuitenkin palkkakin on tärkeä, koska haluan kuitenkin elää työllä jota teen.”

”Miellyttävä työympäristö ja hyvä palkka. Minusta merkittävää on että viihtyy työpaikallaan eikä töissä ole liian kiire. Minusta myös hyvä palkka on tärkeä, mutta sen eteen täytyy tehdä vaativaa työtä. Myös työ-kaverit ovat tärkeä osa työntekoa.”

”Uusia kokemuksia ja haasteita. Työssä tulisi olla haasteita jotta se olisi mielenkiintoista ja jännää, jolloin siitä saa myös kokemuksia ja osaaminen karttuu.”

”En halua turhaa työtä, vaan haluan tehdä jonkinlaisen muutoksen jossain, vaikuttaa johonkin.”

kysymys 3.1 millä motivoida uudet sukupolvet työelämään?

janne tienari, professori, aalto-yliopisto:

”Samoilla asioilla kuin meidät vanhemmatkin. Veikkaan, että suurin osa ihmisistä haluaa edelleen tuntea itsensä tarpeelliseksi ja kunnioitetuksi, tulla kuunnelluksi ja kuulluksi, tehdä merkityksellistä työtä, toimia ter-veessä työyhteisössä ja saada työstään oikeudenmukaisen korvauksen. Eli aika perusjuttuja. Tempuilla ei pitkälle pötkitä, eikä kannata yleistää. Nuoria, kuten vanhoja, on erilaisia. Painotukset vain vaihtelevat.”

mika martikainen, tekstiili- ja vaatetusinsinööri, makia Clothing oy:

”Palkka on luonnollinen osa työtä, korvaus tekijän ammattitaidosta sekä työpanoksesta. Yleisellä tasolla palkan tulee vastata työtehtävien vaativuutta ja alan keskimääräistä tasoa, jotta työn-teko koetaan lähtökohtaisesti mielek-kääksi.

Pidempikestoinen ja tuottavampi motivaatio työntekijälle tulee työn sisällöstä ja vaikutusmahdollisuuk-sista omaan uraansa. Työntekijälle tulee antaa vapauksia ja vastuuta sekä

mahdollisuus ja samalla velvollisuus kehittää omaa työtään. Ajan kanssa työtehtävien vaatimustasoa tulee myös nostaa sekä tarvittaessa järjestää koulutusta uusien vaatimusten saavuttamiseksi tai uran ohjaamisesta uuteen suuntaan. Elämäntilanteesta riippuen myös ns. downgreidaus voi tulla kysymykseen esim. perheen perustamisen tai lasten koulun alkami-sen yhteydessä. Työelämän joustaminen työntekijän tarpeisiin onkin mie-lestämme yksi vahva sitouttamistekijä tulevaisuudessa. Useat nuoret ovat myös hyvin monitaitoisia ja heidän erilaiset taidot tulisi ottaa huomioon myös työtehtäviä suunnitellessa.”

sirja Nieminen, kasvatustieteen opiskelija, turun yliopisto:

”Työelämän tulisi näyttäytyä nuorille monipuolisena ja kiinnostavana elämän osa-alueena. Julkisuudessa työelämän kovat puolet saavat helposti paljon näkyvyyttä (lomautukset, työpaikkakiusaaminen ym. negatiiviset asiat) ja voivat vaikuttaa kielteisesti uusien sukupolvien motivaatioon työ-elämän suhteen. On tärkeää, että tämä negatiivinen kuva ei jää ainoaksi, vaan jo peruskoulusta lähtien työelämästä puhuttaisiin aidosti ja autettai-siin oppilaita löytämään omat vahvuutensa, joita he tulevaisuudessa työ-elämässä voivat hyödyntää. Tietyllä tapaa olennaisinta motivoinnissa on saada nuoret uskomaan itseensä ja omaan osaamiseensa.”

kysymys 3.2 miten työelämää pitäisi kehittää, jotta nuorten odotukset voisivat täyttyä?

janne tienari:

”En tiedä onko kehittäminen oikea sana, ainakaan jos se viittaa jatku-vaan etukenoon ja tulevaisuuden lupauksiin. Tärkeämpää on pitää huolta ihmisten hyvinvoinnista tässä ja nyt. Työyhteisöjen terveydestä on pidet-tävä huolta myös, ja erityisesti silloin, kun on tiukat ajat.”

mika martikainen:

”Ns. kellokorttiasenteesta ja ’läsnä-olosta’ maksamisesta tulisi päästä eroon. Nykyajan nuoriso on tottu-nut liikkuvaan ja monimuotoiseen elämään, ja työnteko, työtehtävistä riippuen, voidaan järjestää hyvinkin

”Työelämän jousta-minen työntekijän tarpeisiin on yksi vahva sitouttamistekijä tulevaisuudessa.”

”Kaikkien työntekijöi-den, myös vanhempien ihmisten kanssa tulisi toimia nykyistä yksilöllisemmin.”

35Nuoret ja työelämä – kaksi eri maailmaa? VäITTäMä 3

vapaamuotoisesti. Tämä vapaus asettaa kuitenkin myös paljon vaatimuk-sia niin työnantajalle kuin työntekijälle ja pelin säännöt on sovittava yhtei-sesti ja selkeästi.

Nuorten odotukset ovat muuttuneet viimeisten parin vuosikymmenen aikana hyvin voimakkaasti ja työn arvostus on lähtökohtaisesti erilainen kuin aiemmin. Joillekin nuorille työ saattaa olla nykyään määräaikainen elämänvaihe, jonka kautta saavutetaan heille tärkeämpiä tavoitteita, jotka voivat olla esim. elämyksien hakemisessa ja itsensä kehittämisessä. Myös työuraan panostavat nuoret jäävät harvemmin sen ensimmäisen työnan-tajan leipiin kovin pitkäksi aikaa. Työpaikan vaihdoista haetaan parem-paa palkkaa sekä haastavampia työtehtäviä. Näiden nuorten sitouttami-nen yrityksiin on pitkältä motivointi- eikä yksistään palkkausasia.

Kaikkien työntekijöiden, myös vanhempien ihmisten kanssa tulisi toi-mia nykyistä yksilöllisemmin, pyrkien saamaan yksilön odotukset työteh-tävien, uran ja vapaa-ajan suhteen tasapainoon. Työkuorman tulee myös olla kohtuullinen keskipitkällä aikavälillä. Nykyinen työelämä on ajoittain hyvin stressaavaa, mutta se ei voi olla sitä kuin ajoittain.”

sirja Nieminen:

”Työelämässä jo huomattuihin ongelmiin tulisi tiukemmin puuttua ja ongelmat ratkaista. Lisäksi työelämää pitäisi tehdä tutuksi nuorille jo pienestä pitäen pikkuhiljaa, jottei se tunnu miltään isolta ja pelottavalta möröltä siinä vaiheessa, kun sinne sitten pitäisi siirtyä, vaan kiinnosta-valta ja mahdollisuuksia täynnä olevalta paikalta.”

kysymys 3.3 mitä nuoret itse voisivat tehdä saavuttaakseen mahdolli-suuksina pitämänsä asiat työelämässä? millaista tukea nuoret tarvitsevat tähän, ja mitkä tahot sitä voisivat tarjota?

janne tienari:

”Vastaamalla huutoon eli olemalla luottamuksen ja vapauksien arvoisia. Tekemällä duunia ja vaatimalla inhimillistä kohtelua.

Vallanpitäjien velvollisuus on huolehtia siitä, että nuorten kouluttau-tumismahdollisuudet ovat vähintään yhtä hyvät kuin heillä itsellään on ollut. Ei tehdä Suomesta uutta Amerikkaa, jossa vain rahalla pärjää. Tässä

on kaikille työsarkaa, jos ei muuten, niin äänestysvalintojen kautta. Orga-nisaatioissa ja työyhteisöissä meiltä vähän vanhemmilta vaaditaan avointa mieltä ja erilaisuuksien ymmärtämistä. Mitä jos nuoret ovat oikeassa?”

mika martikainen:

”Nuorten tulisi olla avoimia ja rehelli-siä omien tavoitteidensa kanssa ja pyr-kiä löytämään oikea tasapaino työn ja muun elämän välillä. Tähän tarvitaan hyvää kommunikaatiota työntekijän ja työnantajan välillä. Koulutetut ja aktii-viset nuoret varmasti löytävät paikkansa myös tulevaisuuden yhteiskun-nassa.

Syrjääntyneiden nuorten kohdalla taas yhteiskunnan tulisi olla aktii-visesti ja ennaltaehkäisevästi läsnä ja järjestää nuorille mielekästä teke-mistä erilaisten työprojektien muodossa. Esimerkiksi työttömille nuorille annettavan koulutuksen tulee lähtökohtaisesti sopia työelämän tarpeisiin ja tapahtua todellisten tarpeiden lähtökohdista eikä olla vain ajankuluksi mitä tahansa koulutusta, joka ei lopulta palvele ketään.”

sirja Nieminen:

”Nuoret voivat kerätä esimerkiksi netistä tietoa siitä, mikä auttaisi heitä kohti omaa unelmaansa tulevaisuuden työelämässä. Myös erilainen vaikutta-minen ja kuulluksi tuleminen jo nuo-rena varmasti antavat sellaista kuvaa, että ’minäkin voin vaikuttaa asioihin ja olen tulevaisuudessa työelämän kannalta tärkeä’.

Tukemisessa ensisijaisen tärkeitä ovat nuoren lähipiiriin kuuluvat henkilöt: vanhemmat, isovanhemmat, sisarukset, muut sukulaiset, opet-tajat ja muut läheiset aikuiset. Lisäksi tukea tulisi saada myös ulkopuoli-silta, tähän koulutetuilta henkilöiltä. Pitää myös ottaa huomioon, että ne nuoret, joilla on selkeä tavoite tai haave tulevaisuuden suhteen, tarvitsevat erilaista neuvontaa ja tukea kuin ne nuoret, jotka ovat vielä epävarmoja sen kanssa, mitä he tulevaisuudessa haluavat tehdä.”

”Nuorten tulisi olla avoimia ja rehellisiä omien tavoitteidensa kanssa.”

”Tukemisessa ensi- sijaisen tärkeitä ovat nuoren lähipiiriin kuuluvat henkilöt.”

37Nuoret ja työelämä – kaksi eri maailmaa?

kysymys 3.4 mitä muita ajatuksia kyseinen teema herättää?

janne tienari:

”Ei ole tulossa uutta ihmisrotua. Nuorten toiveet ja vaatimukset ovat realistisia ja perusteltuja. Nykyinen yliopistoissa pyörivä nuori polvi on vähintään yhtä terävää ja motivoitunutta kuin oma ikäluokkani eli neljä-vitoset. Nykyopiskelijoiden kanssa on innostava toimia. Sen sijaan se osa nuorista, joka putoaa kelkasta ja syrjäytyy jo teini-iässä, ansaitsee mieles-täni lisää huomiota. Onko Suomessa ollut tällaista varhaista ja syvää eri-arvoistumista ennen yhtä paljon? Se on tikittävä aikapommi, jonka purka-minen tuntuisi fiksulta ajatukselta.”

mika martikainen:

”Palkka pitää saada, mutta loppujen lopuksi muut työhön liittyvät tekijät määrittelevät motivaation ja sitouttamisen onnistumisen.”

VäITTäMä 3

39Nuoret ja työelämä – kaksi eri maailmaa? VäITTäMä 4

Väittämä 4: Pelko vääristä valinnoista kipsaa nuoret

Nuorilta kysyttiin, mikä työelämässä huolestuttaa. Vuoden 2010 tutki-musten vastauksissa näkyy, mitä asioita nuoret pitävät yksimielisesti suurimpina huolenaiheina ja mitkä aiheet jakavat eniten mielipiteitä. Mitä suurempi pallo, sitä enemmän aiheesta on puhuttu. Pystyakseli kuvaa asi-oiden koettua tärkeyttä ja vaaka-akseli erimielisyyttä tärkeydestä. Yksi-mielisesti tärkeinä pidetyt asiat ovat kuvion vasemmassa laidassa, eniten erimielisyyttä herättäneet asiat kuvion oikeassa laidassa.

Kuvaaja 4. nuoria työelämässä huolestuttavia aiheita vuoden 2010 tutKimuKsesta.

• Nuorena tehdyt valinnat esimerkiksi opiskelupaikan suhteen määrit-tävät nuorten mukaan paljolti tulevaisuutta. Työelämän huolenaiheet liittyvät paitsi omien valintojen seurauksiin ja kykyjen riittämiseen myös yleiseen taloudelliseen tilanteeseen.

• Vuonna 2010 yksimielisesti eniten nuoria huolestuttivat työn saaminen ja pätkätyöt. Työn saamisesta ja työttömyyden uhkasta puhuttiin eni-ten. Pätkätöistä puhuttiin huomattavasti vähemmän, mutta ne koettiin yhtä huolestuttavina kuin työttömyyden mahdollisuus.

• Alan valinnan näkökulmasta keskeisenä oli huoli siitä, ettei itseä kiin-nostavalta alalta löydy töitä opiskelujen jälkeen. Paljon arvelutti myös, jos unelmien ala ei vastaisikaan odotuksia. Alan valinnan yhteydessä haluttiin myös selvittää unelma-alan palkkatasokysymykset, jotta ikä-viä yllätyksiä ei tulisi.

• Palkkaus oli myös iso huolenaihe. Pelättiin, että työstä saatu palkka ei riitä elämiseen. Huolena oli myös, että itseä kiinnostava ala ei elätä ja toimeentulo on hankittava muista töistä. Palkkaan liittyvien huolenai-heiden ratkaisut olivat toteavia; jos palkka ei miellytä, on vaihdettava alaa tai työpaikkaa.

• Korkean koululutuksen uskotaan auttavan tulevaisuuden työllistymi-sessä. Toisaalta tiedostetaan voimakkaasti, että myös korkeasti koulu-tettu voi jäädä työmarkkinoiden ulkopuolelle. Tulevaisuuden epävar-muus ja pelko vääristä valinnoista vaivaavat nuoria.

• Oman polun raivaaminen työelämään tuntuu haastavalta ja etäisel-täkin asialta, ilmenee vuoden 2011 haastattelun aineistosta. Pelko vääristä valinnoista kasvaa, kun ajatellaan, että kerran valitulla opis-kelu- ja urapolulla on pysyttävä. Urasuunnitelmissa joustoa ja erilaisia polkuja tavoitetta kohti ei usein nähdä mahdollisuutena vaan uhkana.

• Nuoret hakevat ratkaisuehdotuksia mm. koulun voimakkaammasta vaikutuksesta: enemmän TET-harjoittelua, opintoihin sitoutettua käy-tännön tietoa työelämästä ja eri ammattien vaatimista taidoista sekä valmentautumista jo koulussa työnhaussa eteen tuleviin tilanteisiin.

Nuoria työelämässä huolestuttavia aiheita”Työttömyys. Työttömyys huolestuttaa eniten. Itse huomaa sen jo siitä, että nuorille on todella vähän kesätyöpaikkoja jaossa, ja kokemusta ei kerry. Kesätyö olisi loistava tapa päästä tutustumaan työelämään ja näin kynnys päästä kiinni työpaikkoihin alenisi.”

”Epävarmuus. Voi olla hankala saada töitä sen jälkeen kun on valmis-tunut ja matalapalkkaisemmalla alalla oma toimeentulo voi olla epävar-maa. Huolestuttaa, pärjääkö työn avulla elämässä.”

”Työpaikka ja työtarjonta. Riskaabelia ruveta opiskelemaan tiettyä alaa varten, sillä ei ole varmaa onko alalle kysyntää enää muutaman vuo-den päästä.”

”Väärälle alalle ajautuminen. Minua huolettaa erityisesti se, että lukion jälkeen päädyn opiskelemaan jotain minne satun pääsemään, eikä siltä alalta löydykään töitä.”

41Nuoret ja työelämä – kaksi eri maailmaa?

”Vastuu. Olen toki valmis kantamaan vastuuta ja haluan sitä, mutta minua silti huolestuttaa, miten onnistun vastaamaan tärkeistä tehtävistä ja mahdollisista virheistä.”

”Minua huolestuttaa olenko valinnut oikean koulutien jotta pääsisin unelma-ammattiini. Työelämässä myös pelottaa saako töitä vai jääkö työttömäksi. Pelottaa ja huolettaa myös onko opiskellut tarpeeksi paljon ja hyvin, että pääsee unelma-ammattiin. Ja sitten harmittaa jos unelma-ammattiin ei pääse.”

kysymys 4.1 onko työurien pidentämiskeskustelu johtanut nuoret liian ahtaisiin karsinoihin?

tapio kuure, dosentti, tampereen yliopisto:

”On vaikea nähdä, että työurien piden-tämistä koskeva keskustelu olisi johta-nut nuoria valintoihin tai ahtanut ’var-man päälle’ -ratkaisuihin. Koulutus- ja työuraa suunniteltaessa ja aloiteltaessa uraa ajatellaan harvoin kokonaisuu-tena, joka päättyy eläkkeelle siirtymi-seen. Pätkätyötkään eivät rasita sitä, joka ei tunne vakiintuneen työsuhteen etuja ja jolla nuoruuden voimat ovat tallella.”

kysymys 4.2 millaisena näet nuorena tehtyjen valintojen merkityksen työuran kannalta? onko pelko vääristä valinnoista aiheellinen?

Peter Vesterbacka, markkinointijohtaja, rovio:

”Pitää olla ennakkoluuloton, päämäärätietoinen, mutta samalla jalat maassa. Nykyään yhä enemmän kannustetaan uranvaihtoihin ja -kier-toon, joten ura ei ole niin staattinen kuin ennen. Monipuolisuus on työ-elämässä valttia, tiettyjen alojen sisällä on enemmän liikkumisvaraa kuin toisten. Pääasia on, ettei jää odottamaan sitä oikeaa, vaan kerää työkoke-

muksia ja oppii niistä. Tyypillistä työelämässä on, että ovet avautuvat sitä mukaa kuin etenee.”

Miten säilyttää luovuus, innovatiivisuus ja joustavuus uravalinnoissa?

tapio kuure:

”Sekä peruskoulutuksessa että jatkokoulutuksessa on tuotava selkeästi esiin nykyisen yhteiskunnan jatkuva muutos, ei uhkakuvana, vaan elä-mään liittyvänä vaatimuksena. Koulutuksessa on kiinnitettävä huomiota koululaisten ja opiskelijoiden kokonaisvaltaiseen kasvamiseen persoo-nina. Euroopassa elinikäisen koulutuksen keskeisinä elementteinä pide-täänkin matemaattisten taitojen ja kielitaitojen lisäksi sosiaalisia taitoja ja erityisesti kansalaistaitoja. Tästä näkökulmasta tietynlainen uusi innos-tus presidentinvaaleja kohtaan on merkillepantava positiivinen piirre.

Suomalainen WOW-efekti kansainvälisillä areenoilla syntyy ehkä huomaamattamme nykyisessä presidentinvaalin finaalissa. Vaalit koko-naisuudessaan viestivät mielestäni hyvin suomalaisten avoimuutta ja luo-vuutta uusissa yhteiskunnallisissa ja poliittisissa tilanteissa. Olemme kas-vaneet kurittomiksi, voisi sanoa siis kansalaisiksi. Tästä on hyvä jatkaa.”

kysymys 4.3 mitä pitäisi tehdä, jotta nuorten työelämää kohtaan tuntemaa epävarmuutta saataisiin lievennettyä?

tapio kuure:

”Ensiksikin. Nuorten kokonaisvaltai-seen kasvuun persoonina ja nuorten ohjaustyöhön pitäisi satsata. Elinikäi-nen oppiminen ja elinikäinen ohjaus on tässä avainasemassa. On hyvä, että Suomi on ollut mm. Euroopan Uni-onin koulutuspoliittisissa keskuste-luissa aktiivinen näissä teemoissa. Yhteiskunnan muutoksia, silloin kun ne ovat rauhanomaisia ja perustuvat markkinoiden toimintaan, ei pidä luonnehtia kauhuskenaarioiden kautta, vaan ihmisten tuottamana kehityksenä.

VäITTäMä 4

”Pätkätyöt eivät rasita sitä, joka ei tunne vakiintuneen työsuh-teen etuja ja jolla nuoruuden voimat ovat tallella.”

”Yhteiskunnan muutoksia ei pidä luonnehtia kauhu- skenaarioiden kautta, vaan ihmisten tuotta-mana kehityksenä.”

43Nuoret ja työelämä – kaksi eri maailmaa?

Toiseksi. Koska koulutukseen käytettävä aika tietoyhteiskunnassa on väistämättä pitkä, koulutuksen ja työelämän välisiä suhteita olisi kehi-tettävä edelleenkin. Olemme mielestäni tässä suhteessa tehneet paljon, suunta on oikea ja kaikilla on suhteen kehittämisen myötä voitettavaa.

Kolmanneksi. Asia, josta on mielestäni puhuttu vähän, tai onkohan keskustelu edes kunnolla käynnistynyt, on nuorten toimeentulo. Nykyi-nen tilanne, jossa pitkittyneen opiskeluajan kustantaminen on osoitettu suurelta osin nuoren itsensä harteille, ei ole toimiva. Koulutuksen ja työ-elämän välinen suhde on tästä näkökulmasta kieroutunut.

Nykyisen tietoyhteiskunnan vaatimuksista koulutusjärjestelmälle pitäisi käynnistää yhteiskuntapoliittinen keskustelu, jonka tavoitteena olisi selvittää koulutuksen kustannukset, siitä saadut hyödyt ja niiden jakaantuminen. Nykyinen ajattelu ja tilanne perustuvat vielä liian paljon aikaan, jota luonnehditaan pitkäpiipputeollisuutena.”

Peter Vesterbacka:

”Yritykset voisivat olla aktiivisempia kontaktoimaan nuoria jo opiskelu-vaiheessa, esim. kummi- ja harjoitteluohjelmien kautta. Nuoret opiskele-vat juuri työelämää varten, usein jopa täysin ilman kokemusta yrityksistä.”

VäITTäMä 4

45Nuoret ja työelämä – kaksi eri maailmaa?

47Nuoret ja työelämä – kaksi eri maailmaa? VäITTäMä 5

Väittämä 5: Tyttöjä kiinnostavat eniten sosiaalisiksi mielletyt alat, poikien suosiossa on ICT

Nuorilta kysyttiin vuonna 2011, kuinka kiinnostavalta heistä tällä hetkellä tuntuisi työskennellä tulevaisuudessa seuraavilla aloilla? Nuoria pyydet-tiin arvioimaan eri aloja asteikolla 1–5 (1 = ei lainkaan kiinnostava... 5 = erit-täin kiinnostava).

Kuvaaja 5. erot tyttöjen ja poiKien mielenKiinnossa työsKennellä tulevai-suudessa erilaisilla aloilla. vuoden 2011 tutKimuKsen vastausten Koonti.

0 1 2 3 4 5

Matkailu- ja ravintola-ala

Sosiaaliala

Kaupan ala

Terveysala

Viestintäala

Tietotekniikka / IT

Pankki- ja vakuutusala

Graafinen teollisuus

Sähkö- ja elektroniikkateollisuus

Rakennusala

Kiinteistöpalvelut

Tekstiili- ja vaateteollisuus

Autoala

Elintarviketeollisuus

Kuljetus, liikenne ja logistiikka

Energia-ala

Kone- ja metallituoteteollisuus

Kemianteolllisuus

Metsäteollisuus

Metallien jalostus

Tytöt Pojat

• Vastauksissa näkyy selvästi perinteisen kaltainen sukupuolittunut roolijako.

• Tytöillä kiinnostavien alojen kärjessä ovat sosiaaliala, matkailu- ja ravintola-ala sekä terveysala.

• Poikia kiinnostavat eniten tietotekniikka, sähkö- ja elektroniikkateol-lisuus sekä rakennusala. Kiinnostus ylipäätään suuntautuu selkeästi teolliselle puolelle tyttöjä voimakkaammin.

• Tyttöjä ja poikia yhtä paljon kiinnostavia aloja ovat kaupan ala, graafi-nen teollisuus sekä elintarviketeollisuus.

• Nuorilla oli myös mahdollisuus mainita vapaasti kolme kiinnostavinta yritystä tai ammattia. Sukupuolittunut roolijako oli selkeä myös tässä vastausjakaumassa.

• Tytöiltä eniten mainintoja saavat naisvaltaiset alat: sosiaali- ja ter-veysala sekä matkailu- ja ravintola-ala. Poikien vapaasti mainitsemat ammatit liittyivät teollisuuteen: autoalaan, rakennusalaan, kone- ja metalliteollisuuteen sekä sähkö- ja elektroniikkateollisuuteen.

kysymys 5.1 onko suomella varaa jättää käyttämättä poikien osaaminen perinteisillä naisvaltaisilla aloilla ja tyttöjen osaaminen perinteisillä miesvaltaisilla aloilla?

Paavo arhinmäki, kulttuuri-, urheilu- ja tasa-arvoministeri, vasemmistoliiton puheenjohtaja, kansanedustaja:

”Suomella ei tietenkään ole varaa jättää käyttämättä poikien osaamista perinteisillä naisvaltaisilla aloilla eikä tyttöjen osaamista perinteisillä miesvaltaisilla aloilla. Samankin toimialan sisällä naiset ja miehet tekevät eri tehtäviä. Sukupuolen mukaisen työnjaon eli segregaation seurauksena naisten ja miesten työn luonne, palkat, työsuhteet, työajat sekä koulutus- ja vaikutusmahdollisuudet poikkeavat toisistaan.”

Pirkko mäkinen, tasa-arvovaltuutettu:

”Sukupuolittuneet valinnat vahvistavat stereotypioita ja eivät tuo luovuutta tai vanhojen tapojen kyseenalaistamista ko. alalla. Kun katsoo tilastotietoja kou-lutusvalinnoista näyttää siltä, että tytöt

”Resursseja jää käyttä-mättä, jos koulutetaan aloille, joilla ei ole työmahdollisuuksia.”

49Nuoret ja työelämä – kaksi eri maailmaa?

suuntaavat poikia useammin yliopistoihin ja korkeakouluihin, pojat taas ammatillisiin opintoihin. Tähän voi vaikuttaa ja on syytäkin vaikuttaa.

Koulut, kodit, ystävät ja media ylipäätään välittävät kuvaa työelämästä. Nuoret tekevät havaintoja ympäröivästä maailmasta tarkasti ja muodosta-vat käsityksiä tältä pohjalta.

Tässä nuorisolle suunnatussa kyselyssä käytetyt kuvat omalla taval-laan ohjaavat tyttöjä ja poikia vastaamaan sukupuolittuneesti perinteisellä tavalla. Kuvien uudelleen arviointi olisi paikallaan.

Resursseja jää käyttämättä, jos koulutetaan aloille, joilla ei ole työmah-dollisuuksia. Työelämään tutustumista ja opinto-ohjausta voisi kehittää sillä tavoin, että ylitetään sukupuolittuneet rajat poikien ja tyttöjen osalta.”

ari rahkonen, toimitusjohtaja, microsoft oy

”Jokainen tietysti henkilöhtaisesti valitsee ammattinsa. Minusta on har-mittavaa, että jotkin alat on luokiteltu mies- tai naisvaltaisiksi aloiksi. Jo tämä luokittelu luo poikiin ja tyttöihin voimakkaat assosiaatiot. Monet nuoret tekevät päätöksiä ammatinvalinnoista melko nuorina. He eivät ole saaneet mielestäni riittävästi faktapohjaista informaatiota ylempien opin-tojen valintoihin mennessä. Peruskoulu- ja lukiovaiheessa pitäisi ammat-teihin perehtymistä lisätä esim. yritysvierailujen ja erilaisten luentojen kautta. Yleissivistävän koulun pitäisi mielestäni valmistaa näihin pää-töksiin. Mielestäni diversiteetti on erittäin tärkeä kaikissa työyhteisöissä. Uskon, että kilpailukykymme paranee mitä paremmaksi työyhteisömme rakentuvat.”

kysymys 5.2 millä keinoilla segregaatiota voisi torjua? Voiko sitä torjua?

Paavo arhinmäki:

”Segregaatiota voidaan torjua useilla eri keinolla. Tämä työ on vain hidasta, joskin sukupuolirooleja ylläpitäviin asenteisiin voidaan vaikuttaa.

Oppilaitosten tasa-arvotyö on tässä tärkeää. Tasa-arvotyössä ovat keskeisiä sekä asennekasvatus että tasa-arvoa tukevien ajattelu- ja toimintatapojen

tukeminen. Opettajien ja oppilaanohjaajien työssä perinteisille sukupuoli-rooleille tulee antaa kyytiä niin, että sukupuolten erilaiset oppimistavat ja yksilölliset ammattitoiveet otetaan huomioon. Oppilaitoksissa annettava työelämätietous vaikuttaa tulevien työntekijöiden käsityksiin sukupuoli-rooleista työelämässä.

Oppilaitoksissa on peruskouluja lukuun ottamatta laadittava vuosit-tain tasa-arvosuunnitelma. Tasa-arvotilanteen kartoittaminen on olen-naista. Tällä tavoin saadaan esille mahdolliset kipupisteet. Tämä velvoite tulee saada voimaan myös peruskoulujen ja varhaiskasvatuksen osalta.

Tasa-arvonäkökulma on sisällytettävä osaksi kaikkea opetusta ja kas-vatusta koskevaa päätöksentekoa ja opetushallintoa. Hallituksen tavoit-teena on, että sukupuoli- ja tasa-arvotietoinen ohjaus ja opetus vakiin-nutetaan normaaliksi käytännöksi varhaiskasvatuksesta alkaen. Tähän tavoitteeseen päästään mm. sisällyttämällä sukupuolten tasa-arvon aktii-vinen edistämistavoite osaksi uusien opetussuunnitelmien perusteita ja kehittämällä sukupuolitietoista ja segregaatiota lieventävää oppilaan- ja opinto-ohjausta sekä oppimateriaaleja. Keskeinen keino tasa-arvon edis-tämiseksi on sukupuolten tasa-arvoa koskevien sisältöjen integroiminen osaksi kaikkea opettajankoulutusta ja oppilaitosjohdon koulutusta.

Ja kun oppilaitoksissa on ensin tehty työtä sukupuoliroolien purkami-seksi, on tärkeää, että työpaikoilla jatketaan tätä työtä ja varmistetaan se, että työnjako ei ole perinteinen.”

Pirkko mäkinen:

”Lähdetään liikkeelle lasten päivähoi-dosta ja otetaan siellä käyttöön suku-puolitietoinen kasvatus: rohkaistaan tyttöjen toiminnallisuutta ja kannuste-taan poikien sosiaalisia taitoja ja vas-tuunottoa. Kouluissa oppikirjat ja muu oppimateriaali sekä opetustavat muu-tetaan sellaisiksi, että kannustetaan nuoria omiin valintoihin yli sukupuo-littuneiden käytäntöjen. Mediassa tulisi herättää keskustelua ammateista ja työelämästä, samalla tavalla kuin media nykyisin seuraa mm. hallinto-koodin noudattamista pörssiyhtiöissä, tyyliin, ’miksi hallituksessa ei ole lainkaan naisia?’.

Hyviä tuloksia on saatu esim. kummitoiminnalla ja hankkeilla, joissa tyttöjä on kannustettu valitsemaan teknisiä aloja. Hoiva-alan projekteja on vastaavasti suunnattu pojille ja kannustettu heitä alalle.

”On tärkeää, että työpaikoilla jatketaan työtä sukupuoliroolien purkamiseksi ja varmis-tetaan, ettei työnjako ole perinteinen.”

”Rohkaistaan tyttöjen toiminnallisuutta ja kannustetaan poikien sosiaalisia taitoja ja vastuunottoa.”

VäITTäMä 5

51Nuoret ja työelämä – kaksi eri maailmaa?

Segregaation torjunnassa haastavaa on kotien rooli ja siihen vaikutta-minen. Tuloksia voi saada vasta pitkän ja määrätietoisen työn tuloksena. Jokainen sukupolvi on saatava havaitsemaan tilanne.”

ari rahkonen:

”Mielestäni on monia keinoja, joilla segregaatiota voidaan torjua. Ohessa muutamia ajatuksia:

Looginen ajattelu kiinnittyy noin 7–10 vuoden iässä. Tässä iässä pojat kilpailevat ja pelaavat loogista ajattelua vaativia peleja reippaasti enemmän kuin tytöt. Tämä vaikuttaa poikiin siten, että he ovat luontai-sesti kiinnostuneempia ns. teknisemmistä sektoreista. Tytöt pitää saada mukaan oheiseen toimintaan tuossa iässä. Esimerkiksi Venäjällä joissa-kin kouluissa shakin peluu on pakollista. Suomessa ala- ja yläkouluihin pitäisi saada pedagogiaan pelien kaltaisia tehtäviä.

Peruskouluun tarvitaan lisää työelämään tutustumista. Lisäksi voitai-siin nostaa esiin esikuvia ja tarinoita onnistuneista uravalinnoista, jossa miehet ja naiset ovat valinneet ’vastakkaiselle sukupuolelle luokitellun’ uran.”

kysymys 5.3 mitä ajatuksia segregaatio herättää nuorten tulevaisuuden ja työelämän kehittymisen kannalta?

Paavo arhinmäki:

”Sukupuolen mukainen työnjako estää naisten ja miesten osaamisen täy-sipainoisen hyödyntämisen työelämässä sekä hidastaa naisten urakehi-tystä.

Sukupuolittuneen työnjaon purkaminen on tärkeää, koska siten kaikki kansakunnan kyvyt saadaan parhaaseen mahdolliseen käyttöön. Monet työhyvinvointia ja -ilmapiiriä mittaavat tutkimukset todistavat, että molempien sukupuolten läsnäolo on työpaikalle hyväksi. Segregaa-tion lieventäminen on hyvästä monesta syystä: kyse on ennen kaikkea ihmisten hyvinvoinnista, mutta myös työn tuottavuudesta. Kasvatuksella ja koulutuksella sekä työelämän käytännöillä ei tule ehkäistä yksilön pää-syä omaa lahjakkuuttaan ja kiinnostustaan vastaaviin töihin.

Ns. tasa-ammattien (= miehiä/naisia 40–59 prosenttia ammatissa työskentelevistä) lukumäärän kehitys on ollut tällä vuosituhannellakin erittäin hidasta, vaikka yksittäisten ammattien kohdalla muutosta onkin

tapahtunut. Helpompaa on ollut edistää naisten pääsyä ja hakeutumista ns. miesammatteihin kuin miesten houkuttelu ns. naisaloille ja -ammat-teihin. Tässä asiassa riittää vielä työtä.”

Pirkko mäkinen:

”Työelämän segregaatio on yksi vah-vasti alan arvostukseen ja palkkatasoon vaikuttava tekijä. Naisalat ovat selvästi heikommin palkattuja kuin miesalat. Jonkin ammatin naisistumisen koetaan usein heijastuvan myös alan arvostuk-seen. Esimerkiksi lääkärikunnan tai juristikunnan naisistuminen on tapah-tunut ja nyt jää nähtäväksi, miten se vaikuttaa alan arvostukseen. Jo nyt on havaittavissa ammatin sisällä tapahtuvaa kahtiajakoa. Esimerkiksi juristikunnasta naiset miehiä useammin työskentelevät julkishallinnossa, ja vastaavasti lääketieteessä vastaavasti erikoistumisopinnoissa on eroja sukupuolen perusteella.”

ari rahkonen:

”Omasta toimialastani katsoen, toimiala menettää valtavasti osaamista ja luovuutta, kun sille ei hakeudu osaavia naisia. ICT on paljon muutakin kuin koodaamista. Parhaimmillaan alalla voi tehdä monenlaisia tehtäviä aina myynnistä ja markkinoinnista projektipäällikön tehtäviin ja kansain-välisiin johtotehtäviin.

ICT-ala maksaa tasapuolisimmin palkkaa. Uskon, että ICT-alan kilpailukyky kasvaa merkittävästi, jos alalla ei vallitsisi sellainen segregaatio kuin sillä tänä päivänä on. Lisäksi tytöt ja naiset menet-tävät suuren mahdollisuuden rakentaa uraa hienolla, tulevaisuuden toimialalla.”

”Työelämän segregaatio on yksi vahvasti alan arvostukseen ja palkka-tasoon vaikuttava tekijä.”

VäITTäMä 5

53Nuoret ja työelämä – kaksi eri maailmaa? VäITTäMä 6

Väittämä 6: Kansainvälisyys osana työnkuvaa jakaa mielipiteitä

Nuorilta kysyttiin, mikä työssä on tärkeää. Kansainvälisyys on teema, joka jakoi eniten mielipiteitä vuonna 2009.

• Pääosassa vastauksista nuoret kertovat omasta halustaan saada kan-sainvälistä työkokemusta. Pienempi osa puhuu kansainvälistymisen välttämättömyydestä, osa yrityksistä levittäytyy jo ympäri maailmaa pärjätäkseen kilpailussa.

• Kansainvälisyys koetaan helpoksi, antoisaksi ja ajan hermolla olevaksi tavaksi tehdä töitä.

Nuorten näkemyksiä kansainvälisyydestä työelämässä”Kansainvälisyys, eri kulttuurien kanssa työskentelyä ja tutustumista eri ihmisiin ja kulttuureihin, matkustelu olisi plussaa, avartaa maailmankat-somusta.”

”Kansainvälisyys, globaali maailma: mahdollisuudet nähdä erilaisia tapoja toimia ja työskennellä, ei tarvitse olla jumissa vain Suomessa, mah-dollisuuksia työskennellä monissa maissa.”

”Kansainvälisyys on tärkeää nyky-yhteiskunnassamme, missä lähes kaikki yritykset edesauttavat omalta osaltaan globalisaatiota, halusivat tai eivät. Eikä kansainvälistymistä voi enää estääkään. Uusien ihmisten tapaaminen avartaa näkökenttiä ja maailmankatsomusta. Työpaikoilla se onnistuisi mitä parhaiten, sillä työ on oiva keino yhdistää ihmisiä.”

”Tulevaisuuden työelämässä matkustetaan enemmän. Tulevaisuuden työt kansainvälistyvät paljon ja sen ansiosta työntekijöillä on mahdolli-suus hyödyntää kielitaitoa ja matkustaa eri maihin, ja myös oppia eri maan kulttuuria.”

”Työskentely ulkomailla. Yhä useammat yritykset siirtävät tehtaitaan sekä toimipisteitään halvemman tuotannon maihin.”

kysymys 6.1 onko kansainvälisyyshaasteisiin vastaaminen vain pienen joukon asia?

Pasi sahlberg, johtaja, Cimo:

”Nuorten vastauksista paistaa kansainvälisyyden näkeminen mahdolli-suutena. Tämä on yleinen havainto myös omassa työssämme nuorten ja oppilaitosten kanssa. Nuoret yleensä viittaavat kielitaitoon, uusiin ystä-vyyssuhteisiin ja työmarkkinoiden globalisoitumiseen pohtiessaan kan-sainvälistymistä. Kansainvälistyminen ei missään nimessä ole vain pienen

Kuvaaja 6. pallon KoKo Kertoo, KuinKa paljon teemasta on puhuttu. mitä KooKKaampi pallo, sitä enemmän aiheesta on puhuttu. pystyaKseli Kuvaa asioiden Koettua tärKeyttä ja vaaKa-aKseli erimielisyyttä tärKeydestä.

• Kansainvälistyminen herätti eniten mielipide-eroja tärkeydessä vuonna 2009, kun nuoret pohtivat, mikä on tärkeää työelämässä. Pieni osa vastaajista arvioi kansainvälisyyden erittäin tärkeäksi, kun taas jotkut eivät pitäneet kansainvälistymistä kovinkaan tärkeänä.

• Kansainvälisyyden arvostus on noussut nuorten parissa muutaman vuoden sisällä. Vuonna 2011 nuorilta kysyttiin työelämän tarjoamia mahdollisuuksia. Kansainvälisyys oli jälleen yksi teema, joka arvioitiin kohtalaisen tärkeäksi. Teeman tärkeys jakoi edelleen runsaasti mielipi-teitä osallistujien keskuudessa.

• Kansainvälistymiseen liitetään mm. matkustaminen, monikulttuuri-nen työyhteisö, oma ja organisaation oppiminen, uusien erilaisten ide-oiden saaminen, kielitaidon kohentuminen sekä globalisaatio ja mai-den välinen yhteistyö.

55Nuoret ja työelämä – kaksi eri maailmaa? VäITTäMä 6

joukon asia eikä kielteisistä kommenteista kansainvälistymistä kohtaan voi sellaista johtopäätöstä tehdä.

Valitettavasti ajassamme on kaksi virtausta, jotka vaikuttavat nuorten mahdollisuuksiin kansainväliseen yhteistyöhön ja liikkuvuuteen. Ensin-näkin, kuntien ja oppilaitosten niukkenevat resurssit näkyvät heti myös kansainvälistymismahdollisuuksien tarjoamisessa. Usein vedotaan juuri varojen puutteeseen kun hakemuksia yhteistyöprojekteihin tai työharjoit-teluun ei tule riittävästi.

Toiseksi, lisääntyvä poliittinen kapeakatseisuus kuntien ja oppilai-tosten päättäjien piirissä vaikeuttaa nuorten mahdollisuuksia osallistua kansainvälistämishankkeisiin. Joskus vedotaan siihen, että resurssien puuttuessa kansainvälistyminen ei ole kunnan tai oppilaitoksen strategi-nen prioriteetti. Todellisuudessa tämän taustalla on usein poliittinen tai asenteellinen näkemys, joka on varauksellinen kansainvälisyyteen ja sii-hen liittyviin asioihin.”

Hanna-mari manninen, puheenjohtaja, suomen Nuorisoyhteistyö – allianssi ry:

”Kansainvälisyys on kaikkien asia. Se on luonnollinen osa nykymaailmaa. Maailman ongelmat eivät katso valti-oiden rajoja (ilmastonmuutos, muut-toliike köyhiltä alueilta, saastuminen), joten myös ratkaisujen tulee olla kansainvälisiä ja jokaisesta lähteviä.

Yhdenvertaiset lähtökohdat kansainväliseen (työ)elämään tulee tar-jota kaikille nuorille mm. kieltenopetuksen ja kansainvälistymismahdol-lisuuksien osalta, jotta kansainvälisyys olisi kaikkien mahdollisuus, ei vain harvojen haaste. Kansainvälisyydeltä on nykyään myös yhä vaike-ampi välttyä, vaikka haluaisikin: tv, internet, kasvaneet turistimäärät ja toisaalta turismi maaseudun elinkeinona, vaihto-ohjelmien lisääntymi-nen, matkustamisen helpottuminen. Yhä useammalla yrityksellä ja työn-antajalla on toimintaa myös muualla kuin Suomessa. Työnantajat myös usein arvostavat kansainvälistä kokemusta, joten nuorten kannustaminen kansainvälisen näkökulman ja kokemuksen hankkimiseen esim. vaihto-ohjelman tai harjoittelun kautta on erittäin tärkeää.”

minna Parikka, kenkäsuunnittelija ja perustaja, minna Parikka shoes oy:

”Tämä riippuu yrityksen luonteesta. Jos alihankinta tai palvelun tarjonta löytyy suoraan Suomesta, niin on hienoa, että voi pysytellä täysin Suomen sisällä. Kansainvälisyys ei saisi olla pienen porukan juttu. Suomeen tar-

vitaan vientiyrityksiä, jotka vahvistavat talouttamme ja vievät sanomaa Suomesta ulospäin. Suomi tarvitsee maailmalle makeita ja erilaisia yrityk-siä, jotka vievät sanomaa, että ’Hei, tällaistakin suomalaisuus voi olla’.”

Pirjo suhonen, tuottaja, ivana Helsinki:

”Kansainvälisyys on mitä suurimmassa määrin kaikkien asia ja yhteinen etu. Jokaisen tulisi olla avoin kansainväli-syyden mahdollisuuksille ja erilaisille kulttuureille. Positiivinen asenne kan-sainväliselle toiminnalle auttaa pärjää-mään työssä ja nauttimaan siitä.

Nykyään kaikkia töitä koskettaa kansainvälisyys tavalla tai toisella. Puhutaan kotikansainvälisyydestä. Kansainvälisyys tulee nykyään kotiovelle. Sitä ei tarvitse erikseen etsiä, vaan se on osa normaalia elämää. Töissä työkaverit voivat olla eri kansal-lisuuksista, yrityksen työkieli voi olla jokin muu kuin suomi, koulutus-ohjeet voivat tulla englanniksi tai mitä vain. Kansainvälisissä yrityksissä voidaan myös harrastaa työnkiertoa, jolloin työkaverit ja työmaat voivat vaihtua.

Kansainvälisessä maailmassa eläminen tarkoittaa, että emme voi sul-keutua muiden maiden ja kulttuurien vaikutusten ulottumattomiin.”

kysymys 6.2 kuinka edesauttaa kansainvälisen näkökulman saamista, niin suurissa kuin pienissä kouluissa?

Pasi sahlberg:

”Mielestäni kysymys ei ole niinkään koulun koosta tai edes kunnan koosta. Tarjolla olevat hanke- ja liikkuvuusohjelmat ovat mahdollisia koosta riip-pumatta. Avainkysymys sen sijaan on, miten kuntien ja oppilaitosten päät-täjät saadaan pohtimaan tätä asiaa niin, että kunnissa ja oppilaitoksissa kansainvälistyminen nostetaan tärkeäksi tavoitteeksi ja sitä myös tuetaan riittävästi. On erittäin tärkeää jatkaa opinto-ohjaajien kautta tapahtuvaa tiedottamista. Mutta samaan aikaan tarvitaan myös laajempaa kansallista keskustelua siitä, mitä kansainvälistyminen tarkoittaa ja kuinka se edes-auttaa yksilön kehittymistä ja alueellista ja kansallista menestystä.”

”Kansainvälisyydeltä on nykyään yhä vaikeampi välttyä.”

”Kansainvälisessä maailmassa eläminen tarkoittaa, että emme voi sulkeutua muiden maiden ja kulttuurien vaikutusten ulottu-mattomiin.”

57Nuoret ja työelämä – kaksi eri maailmaa?

Hanna-mari manninen:

”Koulun koolla ei ensisijaisesti ole vaikutusta kansainvälisyyteen, vaan suurempi rooli on opettajan asenteilla ja aktiivisuudella. Globaalikasva-tusmateriaaleja on runsaasti saatavilla, esimerkiksi netissä. Leirikoulut tai ystävyyskuntavierailut voivat tarjota mahdollisuuden kansainvälisty-miskokemukseen ulkomailla.

Kansainvälistymistä ja kansainvälistä näkökulmaa voi tuoda lasten ja nuorten koulupäivään myös Suomessa mm. netistä saatavilla globaalikas-vatusmateriaaleilla, skype-treffeillä toisessa maassa sijaitsevan koulun kanssa, vierailuryhmällä koulussa tai sähköpostikirjeenvaihdolla. Kan-sainvälistyminen ei aina edellytä kallista lentomatkaa. Monipuolinen ja laadukas kielten opetus vahvistaa lasten kykyjä toimia vieraassa maassa ja kansainvälisessä ympäristössä.”

kysymys 6.3 kuinka edesauttaa kansainvälisen näkökulman saamista nuorisolle ja yrittäjille?

minna Parikka:

”Tässä kotikasvatus on erittäin tärkeässä roolissa. Se, että matkustetaan aktiivisesti ja viedään lapset mahdollisimman erilaisiin kulttuureihin, on korvaamaton voimavara. Lapset oppivat sopeutumaan uusiin tilanteisiin ja ihmisiin helposti, mikä on paras oppi loppuelämää varten. Vanhempien ja koulujen pitäisi kannustaa nuoria vaihto-oppilaiksi. Ulkomailla opis-kelu on myös erittäin avartava kokemus.

Yrityspuolella kansainvälistyminen saattaa olla monelle pelottava asia, jos ei ole pohjaa ja ymmärrystä. Yrityksen aloittamiseen on vaikka min-kälaisia hautomoita ja kursseja, mutta mitä sen jälkeen? Moni yrittäjä on omillaan ilman mentoria tai paikkaa, josta kysyä neuvoa. Tähän tarvitaan kipeästi apua. Yrittäjille pitäisi olla jokin turvaverkko, josta saa sparrausta siitä, miten lähdetään kansainvälistymään.”

Pirjo suhonen:

”Vaihtokoulutustoiminta on erittäin silmiä avaavaa. Tuetaan sitä, että nuo-ret itse aktiivisesti lähtisivät vaihtoon, järjestetään tähän mahdollisuuksia. Vaihtokokemus, oli se minkä pituinen

tahansa, on varsinainen kulttuuripesu, jolloin eletään erilaisessa maail-massa ja puhutaan itselle vieraampaa kieltä. Paitsi opiskelijat, myös opet-tajat voisivat toteuttaa vaihtoja, jolloin yhteisö oppisi uusia tapoja. On sekä opettajien että oppilaiden etu, että opettajatkin kävisivät ulkomailla vaihdossa.

Toinen asia on, että kansainvälisyys pitäisi integroida vahvasti oppi-aineisiin.

Yrittäjien kohdalla kansainvälisen näkökulman saaminen ja toteutta-minen lähtee itsestä. Pitää olla tahtoa ja halua suunnata ulkomaille ja sit-ten vain lähteä aktiivisesti viemään hommaa eteenpäin. Yrityksen koko ei ratkaise, vaan oma halu.

Suomessa pitäisi yleisesti päästä pois häpeän kulttuurista, jotta yrityk-set uskaltaisivat aidosti kokeilla mahdollisuuksiaan. Samoin toimialojen välistä yhteistyötä pitäisi olla enemmän.

Aloittelevan yrityksen kannattaa miettiä, olisiko omalla idealla parem-mat mahdollisuudet menestyä jossain muualla kuin Suomessa. Suomi on pieni maa ja voi olla, että vaikka joku yritys ei menesty täällä, se voisi menestyä hyvin jossain toisessa maassa.”

kysymys 6.4 mitä pitäisi huomioida, kun puhutaan nuorison kansainvälisyydestä?

Pasi sahlberg:

”Kansainvälisyydestä puhuttaessa on hyvä muistaa, että se tarkoittaa monia eri asioita. Matkustaminen ja liikku-vuus ovat kaikille tuttuja juttuja, mutta omassa koulussa tai asuinpaikkakun-nalla tapahtuva vuorovaikutus muualta tulleiden kanssa on myös kansainvälis-tymistä. Lisäksi teknologia tarjoaa nykyisin uusia mahdollisuuksia olla vuorovaikutuksessa ja jopa tehdä yhteistyötä ulkomailla olevien kanssa. On syytä välttää sellaisten uskomusten vahvistamista, että kansainvälis-tyminen kuuluu vain osalle nuorisoa. Se on kaikkien oikeus ja siksi on löy-dettävä erilaisia keinoja tavoittaa nuoria, joiden mielenkiinto saattaa olla asemoitunut kansainvälistymistä kohtaan eri tavoin.”

VäITTäMä 6

”On sekä opettajien että oppilaiden etu, että opettajatkin kävisivät ulkomailla vaihdossa.”

”On syytä välttää sellaisten uskomusten vahvistamista, että kan-sainvälistyminen kuuluu vain osalle nuorisoa.”

59Nuoret ja työelämä – kaksi eri maailmaa? VäITTäMä 6

Hanna-mari manninen:

”Kansainvälisyys voi olla monelle nuorelle itsestäänselvyys. Sitä ei pyritä asettamaan muiden työn mielekkyyteen liittyvien asioiden kanssa tärke-ysjärjestykseen. Ennemminkin se on luonnollinen, oman työnkuvan läpi-leikkaava ja työhön lisäarvoa tuova asia.

Kansainvälisyys on tärkeä osa nuorten hyvinvointia. Voidakseen elää tasapainoista elämää nykymaailmassa nuoren tulee pystyä ymmärtämään elämää myös oman elinpiirinsä ulkopuolella.

kysymys 6.5 mitä ajatuksia suomalaiselle yrittäjälle nousee mieleen aiheesta nuoret ja kansainvälisyys?

minna Parikka:

”Mielestäni kansainvälinen menta-liteetti on aivan ehdoton valttikortti monelle yrittäjälle. Vaikka oma yritys ei tähtäisi kansainvälisille markkinoille, on tärkeää ymmärtää, mitä muut vas-taavat yritykset tekevät muissa maissa. Pitää katsoa mitkä asiat toimivat muualla ja peilata näitä Suomen mark-kinoihin. Jos inspiraatio ja toimintamallit opitaan vain Suomen sisäisiltä yrittäjiltä, asiat eivät kehity, vaan kaikki yritykset, heidän palvelunsa ja tuotteensa, alkavat näyttää samalta. On hyvä, että jokin tuote tai palvelu mielletään suomalaiseksi, mutta kilpailun ja erottumisen kannalta pitäisi hankkia yritykseen hieman eri kulmaa.

Jos haluaa kansainvälistyä, pitää olla ymmärrys kenen kanssa kilpai-lee. Ymmärryksen saa pelkästään uteliaisuudella ja rohkeudella matkus-taa, tavata ihmisiä ja tutkia markkinoita. Kansainvälisyys on hauskaa ja iso seikkailu. Se tuo sisältöä elämään. Pääsee paikkoihin, joissa kokee asioita, joita ei muuten koskaan kokisi, ja tapaa ihmisiä, joita ei koskaan muuten tuntisi.”

”Maailma on suuri ja katto korkealla.”

”Jos haluaa kansain-välistyä, pitää olla ymmärrys kenen kanssa kilpailee.”

Pirjo suhonen:

”Nuorille sanoisin, että maailma on suuri ja katto korkealla. Varsinkin yrit-täjän kannattaa katsoa rohkeasti oman maiden rajojen ulkopuolelle. Maailma on myös pienentynyt, olemme lähempänä toisiamme kuin koskaan. Säh-köpostia voi lähettää mihin päin maailmaa tahansa, etäisyydet ovat lyhen-tyneet. Kansainvälistyminen on mahdollista ja kaikkien ulottuvilla.”

61Nuoret ja työelämä – kaksi eri maailmaa?

63Nuoret ja työelämä – kaksi eri maailmaa? VäITTäMä 7

Väittämä 7: Yrittäjyys on tuttua vain joka toiselle nuorelle

Vuosina 2009–2011 selvitettiin, kuinka tuttua yrittäminen ja yrittäjyys on nuorille sekä millaisia ovat nuorten mielikuvat yrittäjyydestä.

• Yrittäminen tai yrittäjyys on tuttua vain joka toiselle nuorelle, eikä tässä ole tapahtunut juurikaan muutosta vuosien 2009–2011 aikana.

• Nuorilta kysyttiin yrittäjyystiedon lisäksi mielikuvia yrittäjyydestä. Myös mielikuvat ovat pysyneet samankaltaisina tutkimuksen toteu-tusvuosina 2009–2011.

• Yrittäjyyteen liitetään positiivisia mielikuvia, kuten itsensä toteut-taminen tai rikastumisen mahdollisuus. Noin 70 prosenttia nuorista uskoo, että yrittäjänä voi toteuttaa itseään. Sama määrä vastaajia uskoo myös, että yritystoiminnalla rikastuneet ihmiset ovat ansainneet rik-kautensa. Yli puolet näkee myös, että taloudellinen menestyminen on itsestä kiinni.

• Negatiivisena mielikuvana koetaan yrittäjyyteen liittyvät riskit. Yli 60 prosenttia yhdistää yrittäjyyteen liittyvän suuren taloudellisen riskin.

• Yrityksen perustaminen ja yhteiskunnan tuet ovat asioita, joista nuo-rilla ei ole kovin selkeää mielipidettä. Väittämät yrityksen perustami-sen hankaluudesta ja yhteiskunnan taloudellisesta tuesta yrittäjille saivat puolet vastaajista valitsemaan vaihtoehdon ”en samaa enkä eri mieltä”.

• Yrityksen perustamisinto ei ole erityisen voimakas; noin 40 prosenttia nuorista on sitä mieltä, että voisi perustaa yrityksen tulevaisuudessa.

Kuvaaja 7. vastauKset väitteeseen yrittäjyys/yrittäminen on minulle tuttua. vanhemmillani tai muulla tutullani on oma yritys tai yrittäminen on minulle muuten tuttua. vuosien 2009–2011 tutKimusvastausten Koonti.

kysymys 7.1 tuottaako tämänkaltainen asenneilmasto suomen talouden vetureiksi uusia, innostuneita yrittäjiä?

rauno Vanhanen, johtaja; työelämä, sosiaaliturva ja yleinen lainsäädäntö, suomen yrittäjät:

”Mielikuvat yritystoiminnan käynnis-tämisen hankaluudesta ja yrittäjyy-destä muutoin, esim. taloudellisesta riskistä, ovat edelleen sangen kielteiset. Oletan kyllä, että nuorten mielipiteet ovat näissä kääntyneet parempaan suuntaan, jos voitaisiin tarkastella asenteiden kehittymistä pidemmällä kuin kolmen vuoden aikajänteellä.

Minusta 40 prosentin kiinnostuneisuus yrityksen mahdollista perus-tamista kohtaan ei välttämättä ole heikko luku. Kaikkiaanhan meillä yrittäjinä toimii kuitenkin vain alle 10 prosenttia kaikista työllisistä. 40 prosentin kiinnostus luo kyllä hyvää pohjaa ja mahdollisuuksia sille, että meillä entistä useampi todella toteuttaisi tämän ajatuksissaan olevan mah-dollisuuden.

Erityisen toivottavaa olisi, että nykyistä paljon suurempi osuus kor-keammin koulutetuista päättäisi käynnistää omaa yritystoimintaansa, koska tällöin paranisivat myös mahdollisuudet siihen, että meilläkin olisi entistä suurempi osa yrittäjistä kasvuhalukkaita ja myös kyvykkäitä kas-vattamaan yritystoimintaansa.”

Virpi utriainen, toiminnanjohtaja, Nuori yrittäjyys ry:

”Mielenkiintoista on, että lyhyelläkään aikajänteellä asenteissa ei ole tapahtunut muutosta, vaikka asiaa on tuettu monilla erilaisilla konkreet-tisilla toimenpiteillä koulutuksessa vuosien 2009–2011 aikana.

Kouluissa toteutettavalla yrittäjyyskasvatuksella vaikutetaan asentee-seen tehdä asioita konkreettisesti. Tässä korostuu enemmän aktiivinen ote, omien taitojen hyödyntäminen, itseohjautuvuus ja vastuun ottami-nen omasta tekemisestä. Asenteiden muuttumisen kautta ympärillä näh-dään enemmän mahdollisuuksia, joihin omaa osaamista ja taitoja voidaan hyödyntää. Tämä madaltaa ja lisää kiinnostusta liiketoimintaosaamisen hankkimiseen koulutuksen loppuvaiheessa.

0 20 % 40 % 60 % 80 % 100 %

Vuosi 2011

Vuosi 2010

Vuosi 2009

Kyllä Ei

”Toivottavaa olisi, että nykyistä paljon suurempi osuus korke-ammin koulutetuista päättäisi käynnistää omaa yritystoimintaa.”

65Nuoret ja työelämä – kaksi eri maailmaa? VäITTäMä 7

Herää kysymys, millä tavoin tavoitteiden mukaiset toimenpiteet näky-vät aidosti koulutuksen kentässä. Seuraavalla 2–3 vuoden aikajänteellä lienee asennemuutosten lisäksi syytä tutkia myös tekoja ja nuorten ura-polkuja. Miten asennemuutos vaikuttaa yritysten perustamisen lisäksi, aktiivisen toiminnan tukemisen kautta, mm. syrjäytymisen ehkäisemi-seen ja nuorten työllistymiseen. Nämä asiat yhdessä vaikuttavat talouden hyvinvointiin.”

esa kiiskinen, puheenjohtaja; ek:n yrittäjävaltuuskunta, puheenjohtaja; k-kauppiasliitto, kauppias; k-supermarket kontumarket

”Suomessa yrittäjäksi ryhdytään tyy-pillisesti 28–35 vuoden iässä. Yrittäjäksi valikoidutaan monien eri taustatekijöi-den, työelämän ja muun elämän koke-musten ja koulutuksen yms. taustojen perusteella. Taloudellisen tiedotustoi-miston selvityksessä on tiedusteltu yrittäjäksi ryhtymiseen ja yrittäjyysasenteisiin liittyviä asioita nuorilta ihmisiltä, joilla ei ole vielä kertynyt empiiristä tietämystä tai altistumista yrittäjyyteen, mikä on varsin ymmärrettävää tuossa iässä. Mielikuvista ei ole syytä vetää liian pitkälle meneviä johtopäätöksiä.

Suomessa yrittäjyysilmapiiri on kehittynyt viime aikoina parempaan suuntaan. Helmikuussa ilmestyi arvostettu, kansainvälinen GEM 2011 -tutkimus (Global Entrepreneurship Monitor). Se mittaa yrittäjyysaktii-visuutta ja -ilmapiiriä 54 eri maassa ja on ilmestynyt vuosittain vuodesta 1999 alkaen. Tutkimus kumoaa monta myyttiä suomalaisesta yrittäjyyden ilmapiiristä. Ilmapiiri on muuttunut hyvään suuntaan. Yrittäjien status on Suomessa korkealla, ja etenkin menestyviä yrittäjiä arvostetaan korkealle roolimalleina. Ilmapiirissä on toki puutteitakin, kuten yritysten kasvuha-luttomuus ja into kansainvälistyä. Myös työvoiman lisäämistä arastellaan.

Yrittäjyysilmapiiri on siis meillä varsin hyvä, mutta kasvuyrittäjyy-dessä ja innovaatiokulttuurissa on vielä juurruttamista.”

kysymys 7.2 mitä asenneilmastolle pitäisi ja voisi tehdä?

rauno Vanhanen:

”Yrittäjyydestä on saatava julkisuuteen entistä enemmän myönteistä vies-tiä, vaikka onkin syytä pitää myös todellisen elämän faktat mukana vies-teissä, kuten se, että uusista yrityksistä puolet lopettaa toimintansa viiden ensimmäisen vuoden aikana. Alkuvaiheessa lopettaminen ei kuitenkaan merkitse läheskään aina merkittäviä taloudellisia ongelmia.

Varsinkin elinkeinoelämän järjestöillä on suuri vastuu yrittäjyysvies-tinnän myönteisen sisällön kehittämisessä. Näiden ohella tärkeä rooli on oppilaitoksilla ja tältä osin niin opettajien valmiuksien kuin oppimateriaa-lien edelleen kehittäminen on välttämätöntä.

Yritysneuvonnassa ja esim starttirahakäytännöissä pitää nostaa esille erilaisia vaihtoehtoja toimintatavoille: ainakin se, että kannattaisi aina selvittää mahdollisuus yhteisyritykseen useamman yrittäjäksi lähtevän kesken. Toiseksi kannattaisi nostaa esille mahdollisuus aloittaa yrittäjä-toiminta ryhtymällä jatkamaan jo olemassa olevan yrityksen toimintaa.”

Virpi utriainen:

”Asennemuutokselle on asetettava lyhyen ja pidemmän tähtäimen tavoit-teita. Tällä hetkellä haetaan tekijöitä kattamaan yrittäjien ja työikäisen väes-tön eläköitymisestä johtuvaa vajetta. Tämä tarve on käsillä nyt ja 2–3 lähi-vuoden aikana. Erilaisia toimenpiteitä ja resursseja ohjataan lähivuosien tar-peeseen.

Mutta kuka toimii yrittäjänä ja tekee yrityksessä töitä 2020-luvulla? – Tällä hetkellä kouluissa olevat nuo-ret. Pelkkä yrityksen perustaminen ei tuota Suomeen talouden vetureita ja tästä näkökulmasta saa kapean kuvan todellisesta tarpeesta. Tarvitsemme aktiivisia tekijöitä työn tekotavasta riippumatta. Nyt puhutaan 2020-luvun taidoista, ns. supertaidoista, joita tarvitaan kaikilla toimialoilla ja jokaisen elämänhallinnassa. Johtaminen, luovuus, vuorovaikutustaidot ja yrittäjä-mäinen asenne nousevat esiin Suomen menestystekijänä seuraavalla vuo-sikymmenellä. Työ tätä varten on tehtävä nyt ja koulutuksen rooli nousee vahvasti esiin.

”Yrittäjien status on Suomessa korkealla. Etenkin menestyviä yrittäjiä arvostetaan korkealle roolimalleina.”

”Johtaminen, luovuus, vuorovaikutustaidot ja yrittäjämäinen asenne nousevat esiin Suomen menestys-tekijänä seuraavalla vuosikymmenellä.”

67Nuoret ja työelämä – kaksi eri maailmaa? VäITTäMä 7

Supertaidot kehittyvät koulutuksen varhaisvuosilta alkaen, kun kat-somme rohkeasti ympärillemme ja lähdemme harjoittamaan taitoja myös oman mukavuusalueemme ulkopuolelle. Suosittelen tämän epämuka-vuusalueriskin ottamista meille kaikille.”

esa kiiskinen:

”Yrittäjyyttä pitää tuoda entistä ponte-vammin esiin mahdollisena uravaih-toehtona palkkatyöuran rinnalle ja ohi. Yrittäjäksi ryhtymistä harkitsevat mit-taavat mielessään yrittäjyyden riskejä ja oletettuja tuottoja, ja vertaavat niitä usein turvatumman ja ennustettavam-man palkkatyön tarjoamiin mahdolli-suuksiin.

Yrittäjyyden kannustimia tulee vahvistaa Suomessa kautta linjan ja pitkäjännitteisesti yrittäjyys- ja elinkeinopolitiikassa. Myös yrittäjäkoulu-tukseen tulee panostaa kaikilla kouluasteilla. Erityisesti ammatillisissa ja muissa jatko-opinnoissa yrityksen perustamis- ja johtamistaitoihin tulee panostaa useammalla eri koulutuslinjalla.”

kysymys 7.3 mitä toivoisit nuorten tietävän yrittäjyydestä? mitä kautta näitä asioita pitäisi tuoda esille?

esa kiiskinen:

”Hyvällä yrittäjäasenteella pärjää hyvin työelämässä niin yrittäjänä kuin toisen palveluksessakin. Ahkeruus ja osaaminen yrittäjänä mitataan päi-vittäin ja palkkio yrittäjyydestä tulee ansioiden mukaan. ’Sisäisen yrittä-jyyden’ tulisi olla esillä yhteiskunnallisessa keskustelussa ja yrittäjyyskas-vatuksessa kouluissa jo hyvin varhaisessa vaiheessa. Opettajien perus- ja täydennyskoulutukseen olisi saatava mukaan taloustietoa ja tietoa yrittä-jyydestä nykyistä paljon enemmän.”

”Se, kenellä palo on suurin, tekee yrittä-jyydestä myös liiketoimintaa.”

Vapaa kommentointi aiheesta nuoret ja yrittäjyys

Virpi utriainen:

”Menestyneet yrittäjät nousevat har-vemmin urheilu- ja musiikki-idoleiden tasoisiksi esikuviksi, joista puhutaan arjessa. Jos yrittäjien perimmäistä syytä ryhtyä yrittäjäksi yksinkertaistaa, kyse on ’halusta ottaa oma osaaminen käyt-töön ja tehdä itselle mieluisia ja tärkeitä asioita.’ Sama lainalaisuus pätee kaikessa tekemisessä. Työpaikoille hae-taan useimmiten yrittäjämäisesti toimivia moniosaajia.

Jokainen meistä voi olla vaikuttamassa nuorten asenteisiin. Yrittäjyys on asennetta, uteliaisuutta ja ennakkoluulottomuutta omaa ympäristöä kohtaan. Se on mahdollisuuksien ajattelua ja villiäkin unelmointia. Se, kenellä palo on suurin, tekee yrittäjyydestä myös liiketoimintaa.

Nuoret tarvitsevat mahdollisuuksia oman osaamisen kokeilemiseen ja tässä me kaikki nuorten ympärillä toimivat voimme olla tienavaajina, mahdollisuuksien tarjoajina ja esikuvina. Kokemuksia ei voi saada ilman mahdollisuuksia tehdä.”

esa kiiskinen:

”Suomessa on lähtenyt liikkeelle merkittävä kasvuyrittäjyyskulttuu-rin orastava muutos, joka kumpuaa yrittäjyyden ruohonjuuritasolta eli yliopisto-opiskelijoista. Aaltoes eli Aalto Entrepreneurship Society on täsä merkittävä käyttövoima. Uusia yrityksiä syntyy erilaisissa valmen-nus- ja hautomohankkeissa, joilla on merkittäviä kasvu- ja kansainvälis-tymissuunnitelmia ja yrittäjyysyhteisöissä ollaan valmiita tekemään heitä sparraavien suomalaisten ja ulkomaisten esikuvasarjayrittäjien kanssa yhdessä kovasti töitä. Myös rahoitusta on saatu jo kerättyä uusiin yritysai-hioihin. Mallia on alettu levittää yliopistoihin ympäri maan.”

”Yrittäjyyttä pitää tuo-da entistä pontevammin esiin mahdollisena ura-vaihtoehtona palkka-työuran rinnalle ja ohi.”

69Nuoret ja työelämä – kaksi eri maailmaa?

Väittämä 8: Nuoret eivät saa tarpeeksi itselle merkityksellistä tietoa työstä ja työelämästä, vaikka kanavia tiedon saamiseen ja välittämi-seen on enemmän kuin koskaan

Nuorilta kysyttiin vuonna 2011, saavatko he haluamansa verran tietoa eri aloista ja ammateista. Tätä selvitettiin kysymällä kaksi kysymystä. Kuinka paljon saat seuraavien tahojen kautta tietoa eri aloista ja ammateista? Kuinka paljon haluaisit saada seuraavien tahojen kautta tietoa eri aloista ja ammateista?

• Yläkoulu- ja lukioikäiset ovat tiedonhaussa hyvin osaavia. Oma rooli tiedon jäsentäjänä ja jalostajana korostuu; omakohtaisia kokemuksia työstä arvostetaan korkealle.

• Nuoret kokivat vuonna 2011 saavansa eniten tietoa eri aloista ja amma-teista TET-jaksoilta, opinto-ohjaajilta sekä kodin ja kavereiden välityk-sellä. Myös internetin merkitys tiedonhaussa on suuri.

• Suurin epäkohta tiedon saamisen ja sen haluamisen välillä on muussa koulun toiminnassa kuin opinto-ohjauksessa. Työelämätietoa toivo-taan saatavan kaikilta opettajilta tuntiopetuksen yhteydessä muun muassa niin, että oppiaineen sisällön työelämäyhteys on nykyistä sel-keämpi. Tuntiopetuksen yhteydessä tapahtuvia esittelytilaisuuksia ja työpaikkavierailuja toivottiin myös. Passiivista tiedotusta työelämästä, esimerkiksi oppilaitosten ilmoitustauluja hyödyntäen, pidettiin myös hyvänä.

• Tärkeimpinä koetut tiedonhaun kanavat ovat pysyneet lähes samoina viime vuodet. Nuoret mainitsivat spontaaneissa vastauksissa inter-netin ylivoimaisesti useimmiten tiedonhaun lähteeksi. Vuonna 2009 tärkeimpänä tiedonlähteenä internetiä piti 45 prosenttia vastaajista. Toiseksi tärkeimmäksi tiedonlähteeksi arvotettiin opinto-ohjaajat. Vanhemmat ja sukulaiset olivat listalla kolmantena.

kysymys 8.1 miten nuorten tietotulvaa tulisi järkeistää?

teemu arina, yrittäjä, puhuja, kirjailija, konsultti:

”Internetin merkitys tulee jatkossa korostumaan työnhaussa. Yritysten tulee lisätä läpinäkyvyyttä toimintansa suhteen verkon kautta. Tämä tar-koittaa myös läsnäolon lisäämistä sosiaalisen median kanavissa. Erilai-set sisältövirrat ja uutiset pitäisi olla vähintään saatavilla RSS-syötteinä, Twitter-virtoina ja Facebook-sivuina. Sisällön tulisi olla kommentoita-vissa, keskusteltavissa ja helposti jaettavissa eri kanaviin. Hakukoneisiin ja informaation visualisointiin tulisi panostaa. Visuaalisuus ylipäätänsä helpottaa sisällön hahmottamista: kuvat, videot ja infografiikat luovat syvyyttä viestittäviin asioihin.”

Kuvaaja 8. eri aloja ja ammatteja KosKevan tiedon haluaminen ja tiedon saaminen eivät Kohdanneet vuonna 2011.

0 1 2 3 4 5

Koulusta opojen välityksellä

TET-jaksolta (työelämään tutustuminen)

Kotoa

Koulusta työpaikkojen ja ammattien esittelytilaisuuksista

Muilta internet-sivuilta

Kavereilta

Työpaikoille järjestettyjen vierailujen ja retkien kautta

Koulusta muiden opettajien välityksellä

TV:stä / radiosta

Messuilta

Esitteistä

Sanomalehtien työpaikkailmoituksista ja muista artikkeleista

Työ- ja elinkeinotoimistosta

Oppilaitosten ilmoitustauluilta

Muista lehdistä

Elokuvista

Kunkoululoppuu.fi-sivustolta

Duuni-lehdestä

Haluaisin tietoa Saan tietoa

VäITTäMä 8

71Nuoret ja työelämä – kaksi eri maailmaa?

olli luukkainen:

”Tietotulvan määrää ei voi hillitä. Opettajan tehtävänä on järkeistää tie-don käyttöä eli tukea oppijan omaa kykyä analysoida ja luokitella tietoa. Opettaja voi ohjeistaa oppijaa hakemaan sellaista tietoa, joka on hyödyl-listä opintojen ja ammatinvalinnan kannalta.”

kysymys 8.2 kuinka tukea nuorten omaa roolia tiedon etsijänä ja jäsentäjänä?

teemu arina:

”Oppilaitoksissa tarjottu opastus infor- maation hakuun ja jäsentämiseen ver-kossa on puutteellista. Nuoret käyttä-vät sujuvasti sosiaalisen median pal-veluita, mutta eivät osaa käyttää niitä aktiivisesti ammatillisesti hyödyksi. Toisaalta samaa voidaan todeta opettajien omista taidoista: substans-siosaamista mahdollisesti on, mutta onko kykyä ottaa osaa omaa alaa sivuavaan keskusteluun verkossa esimerkiksi blogin ja muun sosiaalisen median kautta? Opettajien tulisi itse toimia roolimalleina verkossa mitä tulee informaation hakuun, jäsentämiseen ja yhteisöllistämiseen. Muiden tukeminen lähtee aluksi omien toimintatapojen muutoksesta.”

olli luukkainen:

”Ammatinvalintaa ja urasuunnittelua koskevan tiedon käytössä ja hake-misessa keskeisin rooli on opinto-ohjaajalla. Taloudellisen tiedotustoi-miston selvitys tukee OAJ:n näkemyksiä siitä, että opinto-ohjaukseen ja henkilökohtaiseen ohjaukseen pitää varata riittävästi voimavaroja. Aineenopettajan ensisijainen tehtävä on olla oman oppiaineensa asian-tuntija. Käytännössä jokainen opettaja toimii myös oppijan ohjaajana. Opettajat toivoivatkin täydennyskoulutusta myös mm. oppijan ohjaami-sessa tarvittavissa vuorovaikutustaidoissa.”

kysymys 8.3 miten lisätä aineenopettajan tietoisuutta työelämästä? miten aineenopettajat voisivat tukea nuorten tiedonhakua ja merkityksien ymmärtämistä?

olli luukkainen:

”Useissa selvityksissä on todettu, että kaikkien opettajiksi opiskelevien opintoihin tulisi lisätä erityispedagogiikan ja yhteiskuntatieteiden opis-kelua. Samoin on korostettu opettajan työssä tarvittavien ihmissuhde- ja vuorovaikutustaitojen tärkeyttä. OAJ:n selvitykset ja kyselyt osoittavat, että opettajilla on myös puutteita tieto- ja viestintätekniikan pedagogisissa ja teknisissä käyttötaidoissa. Toisen asteen opettajista noin puolet haluaa täydennyskoulutusta tieto- ja viestintätekniikassa.

Kartoituksissa on todentunut myös täydennyskoulutuksen vaikutta-vuus ja saavutettavuuden merkitys. Opettajat, jotka eivät pääse täyden-nyskoulutukseen, eivät uudista ja kehitä opetustaan samoin kuin ne, joilla on mahdollisuus osallistua täydennyskoulutukseen. Kaikilla opettajilla ei ole todellisia käytännön edellytyksiä osallistua täydennyskoulutukseen. Täydennyskoulutuksen tulee olla suunnitelmallista ja perustua kehittä-missuunnitelmaan.”

”Onko opettajilla kykyä ottaa osaa omaa alaa sivuavaan keskusteluun verkossa?”

VäITTäMä 8

73Nuoret ja työelämä – kaksi eri maailmaa?

Asiantuntijat

jaakko alasaarela, toimitusjohtaja, ZEF Solutions Oy

Paavo arhinmäki, kulttuuri-, urheilu- ja tasa-arvoministeri, vasemmistoliiton puheenjohtaja, kansanedustaja

teemu arina, yrittäjä, puhuja, kirjailija, konsultti

saara Backberg, opiskelija, Turun Kauppakorkeakoulu

susanna Haapalainen, puheenjohtaja, Suomen Ammattiin Opiskelevien Liitto SAKKI ry

ole johansson, puheenjohtaja, Elinkeinoelämän keskusliitto EK

jari lavonen, professori, Helsingin yliopisto

esa kiiskinen, puheenjohtaja; EK:n yrittäjävaltuuskunta, puheenjohtaja; K-Kauppiasliitto, kauppias; K-Supermarket Kontumarket

laura kiviluoma, kasvatustieteen opiskelija, Turun yliopisto

tapio kuure, dosentti, Tampereen yliopisto

olli luukkainen, puheenjohtaja, Opetusalan Ammattijärjestö OAJ

Hanna-mari manninen, puheenjohtaja, Suomen Nuorisoyhteistyö – Allianssi ry

mika martikainen, tekstiili- ja vaatetusinsinööri, Makia Clothing Oy

sami myllyniemi, tilastotutkija, Nuorisotutkimusseura ry

Pirkko mäkinen, tasa-arvovaltuutettu

sirja Nieminen, kasvatustieteen opiskelija, Turun yliopisto

minna Parikka, kenkäsuunnittelija ja perustaja, Minna Parikka Shoes Oy

ari rahkonen, toimitusjohtaja, Microsoft Oy

Pasi sahlberg, johtaja, CIMO

Pirjo suhonen, tuottaja, Ivana Helsinki

janne tienari, professori, Aalto-yliopisto

Virpi utriainen, toiminnanjohtaja, Nuori Yrittäjyys ry

raija Vahasalo, kansanedustaja, kasvatustieteen maisteri

rauno Vanhanen, johtaja; työelämä, sosiaaliturva ja yleinen lainsäädäntö, Suomen Yrittäjät

Peter Vesterbacka, markkinointijohtaja, Rovio

Tutkimusten toteutus

Taloudellinen tiedotustoimisto on selvittänyt nuorten näkemyksiä työstä ja työelämästä useana vuonna peräkkäin. Vuosina 2009–2011 Nuoret ja ammatinvalinta -tutkimuksen toteuttajana on ollut Fountain Park Oy.

Nuorten näkemyksiä on kerätty teemallisilla verkkohaastatteluilla, joissa on yhdistetty kuvataulutekniikkaa, vapaata ideointia ja muiden osallistujien antamien ideoiden arviointia arviointitaululla.

Osallistujia olivat kaikissa kolmessa tutkimuksessa peruskoulun 7.-luokkalaisista lukion 2. vuosikurssin opiskelijoihin. Taustamuuttujina kysyttiin osallistujien sukupuoli, luokka-aste sekä koulun talousalue. Yhteistyökoulujen opettajat järjestivät vastaamistilaisuudet koulupäivän aikana ryhmittäin.

taustatietoa verkkohaastatteluista:

Vuosi 2009

• Verkkohaastattelu toteutettiin 11.5.–22.5.2009• Osallistujina yhteensä 2 272 nuorta ympäri maata• Nuorilta kysyttiin muun muassa, mikä heidän mielestään on työssä

tärkeää ja mitkä asiat koulussa voivat heidän mielestään auttaa tulevaisuudessa näiden asioiden saavuttamisessa

Vuosi 2010

• Verkkohaastattelu toteutettiin 14.4.–16.5.2010• Osallistujina yhteensä 2 449 nuorta ympäri maata• Nuorilta kysyttiin muun muassa, mikä heitä työelämässä huolestuttaa

ja mitä pitäisi tehdä, jotta näitä huolenaiheita voitaisiin vähentää

Vuosi 2011

• Verkkohaastattelu toteutettiin 4.4.–13.5.2011• Osallistujina yhteensä 1 599 nuorta ympäri maata• Nuorilta kysyttiin muun muassa, mitkä ovat tärkeitä mahdollisuuksia

tulevaisuuden työelämässä ja mikä estää näiden mahdollisuuksien toteutumista

Hanna Hihnala

Janne Jauhiainen

Fountain Park Oy

Nuoret ja työelämä – kaksi eri maailmaa?Yli tuhat nuorta kertoi, miksi peruskoulu ei anna riittäviä eväitä tulevaisuutta varten. Kokosimme kolmen vuoden tutkimustiedosta kahdeksan kovaa väittä-mää asioista, joita nuoret vastauksissaan toivat esiin.

Tässä raportissa asiantuntijat ottavat kantaa väittämiin ja pohtivat, mitä pitäisi tehdä eri tavalla, jotta nuorten ja työelämän odotukset vastaisivat paremmin toisiaan.

Kahdeksan väittämää

1. Nuorten käsitykset työstä liittyvät enemmän työn avulla saavutettaviin asioihin kuin itse työn tekemiseen.

2. Kouluaineilla ei ole yhteyttä työhön eikä työelämään.

3. Palkalla on merkitystä, muttei eniten.

4. Pelko vääristä valinnoista kipsaa nuoret.

5. Tyttöjä kiinnostavat eniten sosiaalisiksi mielletyt alat, poikien suosiossa on ICT.

6. Kansainvälisyys osana työnkuvaa jakaa mielipiteitä.

7. Yrittäjyys on tuttua vain joka toiselle nuorelle.

8. Nuoret eivät saa tarpeeksi itselle merkityksellistä tietoa työstä ja työelämästä, vaikka kanavia tiedon saamiseen ja välittämiseen on enemmän kuin koskaan.

www.tat.fi

”Olenko valinnut oikean koulutien, jotta pääsisin unelma-ammattiini?”

”Hyvän työelämän tulee olla haasteellista, mutta samalla nautinnollista, antaa uusia kokemuksia ja auttaa pärjäämään elämässä.”