geologian tutkimuskeskus turvetutkimusraportti...

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS

Turvetutkimusraportti 405 2010

Uudessakaarlepyyssä tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa 1

Abstract: Th e peatlands and peat reserves of Uusikaarlepyy, Part 1

Abstrakt: Undersökta myrar i Nykarleby och deras torvtillgångar, Del 1

Tapio Toivonen ja Onerva Valo

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS

Turvetutkimusraportti 405

Espoo 2010

Tapio Toivonen ja Onerva Valo

GEOLOGICAL SURVEY OF FINLAND

Report of Peat Investigation 405

UUDESSAKAARLEPYYSSÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa 1

Abstract:The peatlands and peat reserves of Uusikaarlepyy, Part 1

Abstrakt:Undersökta myrar i Nykarleby och deras torvtillgångar, Del 1

Toivonen, Tapio ja Valo, Onerva 2010. Uudessakaarlepyyssä tutkitut suot ja niiden turve varat. Osa 1. Geologian tutkimus keskus, Turve tutkimus raportti 405, 127 sivua, 77 kuvaa, 3 tauluk koa ja 3 liitettä.

Geologian tutkimuskeskus (GTK) on tutkinut Uudenkaarlepyyn turvevaroja vuosina 1997, 2004, 2006 ja 2007. Kaikkiaan on tutkittu 110 suota yhteispin-ta-alaltaan 11 047 ha. Kaikki kokonsa puolesta turve tuotantoon mahdollisesti soveltuvat suot on tutkittu.

Tässä osaraportissa on tiedot 68:sta vuosina 2006 ja 2007 tutkitusta suosta, joiden yhteispinta-ala on 5 861 ha. Soissa on turvetta yhteensä 44,9 milj. suo-m3. Soiden keski syvyys on 0,8 m, josta heikosti maatu neen rahka valtaisen pin-taturvekerroksen osuus on 0,2 m. Turpeen keski maatu neisuus on 5,0. Yli 1,5 m syvän alueen pinta-ala on 900 ha ja sen turvemäärä on 18,6 milj. suo-m3.

Turpeista on rahka valtaisia 54 % ja loput 46 % sara valtaisia. Uudenkaar-lepyyn soille on tyypillistä ohuehko heikosti maatunut rahka valtainen pin-taturvekerros, jonka alla on maatu neempaa sararahka- tai rahkasaraturvetta. Suoalasta on ojitettu yli 91 %. Yleisimpiä suo tyyppejä ovat turvekankaiden ohella rahka räme, isovarpu räme ja tupasvillaräme.

Turpeen keski määräinen tuhka pitoisuus on 3,1 % kuiva painosta, vesi-pitoisuus märkä painosta 91,3%, kuiva-aineen määrä eli tiheys 90 kg/suo-m3 ja rikkipitoisuus 0,18 % kuiva painosta. Kuivan turpeen teholli nen lämpö arvo on keski määrin 19,4 MJ/kg.

Tutkituista soista 22 soveltuu turve tuotantoon. Niistä yksi soveltuu pelkästään kasvu- tai ympäristöturvetuotantoon, 15 aluksi parhaiten kasvu- tai ympäristö-turve tuotantoon ja sen jälkeen energia turve tuotantoon, ja loput 6 energia-turve tuotantoon. Turve tuotantoon sovel tuvien alueiden kokonais pinta-ala on 741 ha. Tuotanto kelpoiset energia turve varat ovat 8,83 milj. suo-m3 ja energia-sisältö 50 %:n kosteu dessa 4,13 milj. MWh. Kasvu- ja ympäristö turpeen tuo-tantoon soveltuvien alueiden pinta-ala on 345 ha ja tuotanto kelpoinen turve-määrä 4,63 milj. suo-m3.

Avainsanat: suo, turve, inventointi, energiaturve, kasvuturve, ympäristöturve, Uusikaarlepyy

Tapio Toivonen ja Onerva ValoGeologian tutkimuskeskusPL 9767101 Kokkola

Sähköposti: [email protected] [email protected]

ISBN 978-952-217-123-8ISSN 1235-9440

Toivonen, Tapio and Valo, Onerva 2010. Uudessakaarlepyyssä tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa 1. The peatlands and peat reserves of Uusikaarlepyy. Part 1. Geologian tutkimus keskus, Turve tutkimus raportti 40x. Geological Sur-vey of Finland, Peat Researches, Report of Peat Investigation 405, 127 pages, 77 figures, 3 tables and 3 appendices.

The Geological Survey of Finland studied peatlands and peat reserves in the area of Uusikaarlepyy in 1997, 2004, 2006 and 2007. 111 mires covering a to-tal of 10 047 hectares were studied.

This report contains the information of 68 mires studied in 2006 and 2007. The total area of studied peatland is 5 861 hectares, which contains 44.9 mil-lion m3 peat in situ. The mean depth of the mires is 0.8 m, including the aver-agely 0.2 m thick poorly humified Sphagnum predominant sur face layer. The mean humification degree (H) of the peat is 5.0. The area deeper than 1.5 m covers 900 ha and contains 41% of the total peat quantity (18.6 million m3).

Fifty-four per cent of the peat is Sphagnum predominant, and the remain-ing 46% is Carex predominant. The majority of the mires is drained. The most common mire site types are Sphagnum fuscum pine bog, dwarf-shrub pine bog and cottongrass pine bog.

The average ash content of peat is 3.1% of dry weight, the water content 91.3% of wet weight, the dry bulk density 90 kg per m3 in situ and the sulphur content 0.18% of dry weight. The effective calorific value of the dry peat is 19.4 MJ/kg on an average.

Twenty two of the investigated mires are suitable for peat production. One mire suits only for horticultural peat production, and 15 of them for horticul-tural peat production before fuel peat production. The total area suitable for peat production is 741 ha. The available amount of fuel peat is 8.83 million m3 in situ and the energy content is 4.13 million MWh at 50% moisture content. The area suitable for horticultural and environmental peat production is 345 ha and the available amount of the peat is 4.63 million m3 in situ.

Key words: raised bog, peatland, mire, peat, inventory, fuel peat, horticultural peat, environmental peat, Uusikaarlepyy

Tapio Toivonen and Onerva ValoGeological Survey of FinlandP.O. Box 97FI-67101 KokkolaFinland

E-mail: [email protected] [email protected]

Toivonen, Tapio och Valo, Onerva 2010. Uudessakaarlepyyssä tutkitut suot ja niiden turvevarat. Undersökta myrar i Nykarleby och deras torvtillgångar, del 1. Geolo gi an tutki muskeskus, Turve tut kimus raportti - Geologiska forsk-ningscentralen, Torvundersökningsrapport 405, 127 sidor, 77 figurer, 3 tabel-ler och 3 bilagor.

Geologiska forskningscentralen har åren 1997, 2004, 2006 och 2007 un-dersökt 110 myrar med en sammanlagd areal av 11 047 ha inom Nykarleby stads gränser.

Denna delraport innehåller information om 68 myrar som har undersökts 2006 och 2007. Deras sammanlagd areal är 5 861 ha och torvmängden 44,9 milj. myr-m3. Myrarnas medeldjup är 0,8 m, varav det låghumifiera-de, vitmossdominerade ytlagrets andel är 0,2 m. Torvens medelhumifierings-grad är 5,0. Den över 1,5 m djupa myrarealen är 900 ha och torvmängden 18,6 milj. myr-m3.

Den vitmossdominerade torven uppgår till 54 % och resten, 46 %, är starr-dominerad. Typiskt för myrarna i Nykarleby är det grunda låghumifierade, vitmossdominerade ytlagret, under vilket det finns en mera humifierad starr-vitmosstorv. Myrarealen har till 91 % utdikats. De allmännaste myrtyperna är fuscum-tallmyr (RR), rismyr (IR) och tuvdunmyr (TR).

Askhalten i torven är i medeltal 3,1 % av torrvikten. Vattenhalten är 91,3 % av våtvikten, torrsubstansen eller torvens täthet är 90 kg/myr-m3 och svavel-halten är 0,18 % av torrvikten i medeltal. Torrsubstansens effektiva värmevär-de är i medeltal 19,4 MJ/kg.

22 av de undersökta myrarna är lämpliga för torvproduktion. En av myrar-na är lämpad bara för växt- eller miljötorvproduktion, och 15 av dem först för växt- eller miljötorvproduktion och sedan för energitorvproduktion. De sista sex myrarna är lämpliga för energitorv produktion. Den sammanlagda arealen som lämpar sig för torvproduktion är 741 ha. De energitorvtillgångar som är lämpade för torvproduktion uppgår till 8,83 milj. myr-m3 och energiinnehål-let med 50 %:s fukthalt är 4,13 milj. MWh. Växt- och miljötorvmängden upp-går till 4,63 milj. myr-m3.

Nyckelord: myr, torv, inventering, energitorv, växttorv, miljötorv, Nykarleby

Tapio Toivonen och Onerva ValoGeologiska forskningscentralenPB 9767101 Karleby

E-post: [email protected] [email protected]

SISÄLLYSLUETTELO

JOHDANTO............................................................................................................................................. 9

TUTKIMUSMENETELMÄT ................................................................................................................. 9Kenttätutkimukset ............................................................................................................................ 9Laboratoriotutkimukset.................................................................................................................... 9

AINEISTON KÄSITTELY ................................................................................................................... 13

ARVIOINTIPERUSTEET ..................................................................................................................... 13Energiaturve ................................................................................................................................... 13Kasvu- ja ympäristöturve ............................................................................................................... 14

TUTKIMUSAINEISTON TULOSTEET .............................................................................................. 14

UUDESSAKAARLEPYYSSÄ TUTKITUT SUOT .............................................................................. 151. Larvmossen ................................................................................................................................ 152. Storträsket .................................................................................................................................. 173. Långrapan .................................................................................................................................. 184. Klubbkärret ................................................................................................................................ 195. Forsmossen ................................................................................................................................ 206. Norrmossen ................................................................................................................................ 217. Pömpölinmäki ............................................................................................................................ 228. Pässinmäki ................................................................................................................................. 239. Suckholmsmossen...................................................................................................................... 2410. Träskesmossen ......................................................................................................................... 2511. Hirvineva ................................................................................................................................. 2712. Lilla Hirvane ............................................................................................................................ 2913. Storkärret ................................................................................................................................. 3014. Dalamossen .............................................................................................................................. 3115. Vattumossen ............................................................................................................................. 3316. Järvimossen ............................................................................................................................. 3517. Kontan ...................................................................................................................................... 3718. Bergträsket ............................................................................................................................... 3919. Stormossen ............................................................................................................................... 4020. Kvarnträskmossen .................................................................................................................... 4121. Söderhaimik ............................................................................................................................. 4322. Slätbergen ................................................................................................................................ 4423. Slätmossen ............................................................................................................................... 4524. Lenikamossen .......................................................................................................................... 4725. Norrmossen .............................................................................................................................. 4926. Stormossen ............................................................................................................................... 5227. Torkaträsket .............................................................................................................................. 5428. Degelmossen ............................................................................................................................ 5529. Stavurkärret .............................................................................................................................. 5630. Turuträsket ............................................................................................................................... 5731. Bovallsträsket ........................................................................................................................... 5832. Göstahagamossen .................................................................................................................... 5933. Stormossen ............................................................................................................................... 6134. Dragsmed ................................................................................................................................. 6335. Hakolamossen .......................................................................................................................... 6436. Tistronfallmossen ..................................................................................................................... 6537. Timmerbackmossen ................................................................................................................. 66

38. Ormmossen .............................................................................................................................. 6739. Paikanmossen .......................................................................................................................... 6840. Brunnilandet ............................................................................................................................ 7041. Untippmossen .......................................................................................................................... 7242. Inmossen .................................................................................................................................. 7443. Skottasmossen .......................................................................................................................... 7644. Makkarusneva .......................................................................................................................... 7845. Runkkoosneva .......................................................................................................................... 7946. Tierimossen .............................................................................................................................. 8047. Kainuunlampi .......................................................................................................................... 8148. Kaitsarmossen .......................................................................................................................... 8249. Jinjärvträsket ............................................................................................................................ 8450. Dansarmossen .......................................................................................................................... 8551. Marbackmossen ....................................................................................................................... 8752. Stenmossen .............................................................................................................................. 8853. Sakarihaudanmäki.................................................................................................................... 9054. Storträsket ................................................................................................................................ 9155. Rudmossen ............................................................................................................................... 9256. Rudsjön .................................................................................................................................... 9357. Hästmossen .............................................................................................................................. 9458. Skutsundsmossen ..................................................................................................................... 9759. Åkerholmsmossen .................................................................................................................... 9860. Stormossen ............................................................................................................................... 9961. Småholmsviken ...................................................................................................................... 10062. Abborvattenmossen................................................................................................................ 10163. Soldatlampen ......................................................................................................................... 10364. Ämträsket ............................................................................................................................... 10465. Västermossen ......................................................................................................................... 10566. Kalimossen ............................................................................................................................ 10667. Brännmossen.......................................................................................................................... 10768. Mudine ................................................................................................................................... 108

TULOSTEN TARKASTELU .............................................................................................................. 109Suot ja turvekerrostumat .............................................................................................................. 109Laboratoriomääritysten tulokset .................................................................................................. 110Soiden soveltuvuus turvetuotantoon ............................................................................................ 111Soidensuojelu ............................................................................................................................... 116Kiitokset ....................................................................................................................................... 116

KIRJALLISUUTTA ............................................................................................................................. 117

LIITTEET ............................................................................................................................................ 118

Geologian tutkimuskeskus, Turvetutkimusraportti – Geological Survey of Finland, Report of Peat Investigation 405, 2010Uudessakaarlepyyssä tutkitut suot ja niiden turvevarat – Osa 1

9

JOHDANTO

Geologian tutkimuskeskus (GTK) on tehnyt val-takunnalliseen turvevarojen kartoitukseen liittyviä turve tutkimuksia Uudenkaarlepyyn kaupungin alu-eella vuosina 1997, 2004, 2006 ja 2007. Valtaosa soista on tutkittu vuosina 2006 ja 2007. Turvetutki-musten tarkoituksena on etsiä kasvu- ja ympäristö-turve tuotantoon sekä energia turve tuotantoon sovel-tuvat suoalueet huomioiden myös soiden mahdol-liset luontoarvot. Uudessakaarlepyyssä on tutkittu kaikkiaan 110 suota yhteispinta-alaltaan 11 047 ha. Tutkimukset ovat kohdis tuneet yli 20 ha suuruisiin soihin. Kaikki kokonsa puolesta turve tuotantoon mahdolli sesti soveltuvat suot on tutkittu. Tähän osa-raporttiin on koottu 68 suota, joiden yhteispinta-ala on 5 681 ha (kuva 1). Loput suot raportoidaan myö-hemmin ilmestyvässä toisessa osaraportissa.

Tässä tutkimus tuloksia esittelevässä raportissa on lyhyet selostukset tutkituista soista sekä yhteen-veto tutkimustuloksista. Jokaisesta tutkitusta suos-ta esitetään tutkimus piste kartta, jonka mittakaava on 1:20 000, ellei toisin mainita. Tämä paperitulostee-na tehty raportti löytyy myös GTK:n internet-sivuil-ta (www.gtk.fi).

Raportissa esitettyjen soiden yksityis kohtai sem-mat suo selostukset, jotka sisältävät suo kartan, suu-rim mista soista poikki leikkaus kuvat ja laboratorio-analyysien tulokset, ovat tilattavissa GTK:n Länsi-Suomen yksiköstä. Esimerkki suokartasta on kuvas-sa 2 ja suon poikki leikkauksesta kuvassa 3.

TUTKIMUSMENETELMÄT

Kenttätutkimukset

Kenttätutkimukset suoritettiin siten, että suurim-mille tutkit taville soille laadittiin kartta pohjalle linja-verkosto, joka koostuu suon hallit sevan osan poikki vedetystä selkä linjasta ja sitä vastaan kohti suoraan sijoittuvista poikki linjoista (Lappalainen, Stén ja Häikiö 1984). Tutkimus pisteet ovat linjoilla 100 m:n välein. Useimmat tutkimus linjat vaaittiin suon pin-nan kaltevuus suhteiden selvit tämiseksi. Pieni alaiset ja rikkonaiset suoalueet tutkittiin hajapistein.

Tutkimuspisteillä määritettiin suo tyyppi (liite 1), mättäisyys peittävyys prosentteina taso pinnasta ja mättäi den keski määräinen korkeus. Lisäksi määritet-tiin puuston puu laji suhteet, tiheys luokka ja kehitys-luokka. Kairauksin tutkittiin turve kerros tuman ra-kenne 10 cm:n tark kuudella. Pääturve lajien ja mah-dollisten lisä tekijöiden suhteel liset osuudet määri-

tettiin 6-asteikolla, turpeen maatu neisuus von Postin 10-asteikolla, kosteus 5-asteikolla sekä kuitui suus asteikolla 0–6. Lisäksi ero tettiin mahdol liset lieju-kerros tumat ja määri tettiin pohja maalaji. Tutkimus-tiedot tallennettiin maastossa tietokoneelle paikka-tietoineen.

Heikosti maatunut (H1–4) rahka turve on kenttä-tutki muksen yhteydessä jaoteltu kasvi jäänne koos-tu muksen mukaan kol meen ryhmään (Acuti folia-, Cus pi data- ja Pa lustria -ryhmät).

Suossa olevan lahoamattoman puuaineksen (lie-kojen) määrän arvi oimi seksi kunkin yli metrin sy-vyisen tutkimus pisteen ympäristö pliktattiin metalli-sauvalla 2 m:n syvyyteen asti kymmenessä eri koh-dassa.

Laboratoriotutkimukset

Useimmista soista, jotka kenttä tutkimusten perus-teella soveltuvat turve tuotantoon, otettiin suon koos-ta riippuen 1–2 näyte sarjaa laboratorio tutkimuksia varten. Näytt eistä määri tettiin Kuopiossa Labtium Oy:n laborato riossa pH-arvo, vesi pitoisuus paino-prosentteina (105 °C:ssa kuivaa malla) ja tuhka-pitoisuus prosent teina (815 ± 25 °C:ssa hehkutet-tuna) kuiva painosta. Lämpö arvot on määri tetty la-

boratoriossa IKA (C 5000 DUO) -kalorimetrillä (ASTM D 3286-77). Samoista näyt teistä analysoitiin rikki pitoisuus prosent teina kuiva painosta Leco SC-132 -rikkianalysaattorilla. Tilavuus tarkoista näyt-teistä määri tettiin lisäksi kuiva-aineen määrä eli tihe-ys (kg/suo-m3). Laboratoriotutkimusten perusteella määritetään mm. energiaturpeen laatu uusien ohjear-vojen mukaisesti (Energia turpeen laatuohje 2006).

Geologian tutkimuskeskus, Turvetutkimusraportti – Geological Survey of Finland, Report of Peat Investigation 405, 2010Tapio Toivonen ja Onerva Valo

10

Kuva 1. Uudenkaarlepyyn turvetutkimusraportin osan 1 suot.

1 Larvmossen 2 Storträsket 3 Långrapan 4 Klubbkärret 5 Forsmossen 6 Norrmossen 7 Pömpölinmäki 8 Pässinmäki 9 Suckholmsmossen10 Träskesmossen11 Hirvineva12 Lilla Hirvane13 Storkärret14 Dalamossen15 Vattumossen16 Järvineva17 Kontan

18 Bergträsket19 Stormossen20 Kvarnträskmossen21 Söderhaimik22 Slätbergen23 Slätmossen24 Lenikamossen25 Norrmossen26 Stormossen27 Torkaträsket28 Degelmossen29 Stavukärret30 Turuträsket31 Bovallträsket32 Göstahagamossen33 Stormossen34 Dragsmed

35 Hakolamossen36 Tistronfallmossen37 Timmerbackmossen38 Ormmossen39 Paikanmossen40 Brunnilandet41 Untippmossen42 Inmossen43 Skottasmossen44 Makkarusneva45 Runkkoosneva46 Tierimossen47 Kainuunlampi48 Kaitsarmossen49 Jinjärvträsket50 Dansarmossen51 Marbackmossen

52 Stenmossen53 Sakarihaudanmäki54 Storträsket55 Rudmossen56 Rudsjön57 Hästmossen58 Skutssundsmossen59 Åkerholmsmossen60 Stormossen61 Smalholmsviken62 Abborvattenmossen63 Soldatlampen64 Ämträsket65 Västermossen66 Kalimossen67 Brännmossen68 Mudine


11

Kuva 2. Esimerkki suokartasta.


12

Kuva 3. Esimerkki turvelaji- ja maatuneisuusprofiilista.


13

AINEISTON KÄSITTELY

Turvemäärät, maatuneisuudet sekä turve lajien ja turve tekijöiden osuudet on laskettu GTK:ssa laadi-tulla vuonna 2009 käyttöön otetulla laskentaohjel-malla ns. vyöhyke lasku tapaa käyttäen, joka perustuu v. 1983 kehitettyyn laskentamenetelmään (Hänni-nen, Toivonen ja Grund ström 1983). Siinä jokainen suo kartalle piir retyn kahden vierekkäisen syvyys-käyrän tai syvyys käyrän ja suon reunan välinen alue on oma syvyys vyöhyk keensä (0,3–1 m, 1–1,5 m, 1,5–2 m jne). Jokaiselta syvyys vyöhykkeeltä laske-taan erikseen turve määrä, jotka yhdistämällä saa-daan suon koko nais turve määrä selville.

Maatu neisuudet sekä turve lajien ja turve tekijöiden määrät ja suhteet on laskettu turve määrillä painotta-

en. Pliktauksien lieko-osumat on laskettu erikseen 0–1 ja 1–2 m:n välisissä syvyys kerroksissa kanto-pitoisuus prosent teina turve määrästä. Kun liekoi-suusprosentti on alle 1 %, liekoja on ilmoitettu ole-van erittäin vähän. Liekoisuusprosentissa 1–2 % lie-koja on vähän, 2–3 %:ssa kohtalaisesti, 3–4 %:ssa runsaasti ja yli 4 %:ssa erittäin runsaasti.

Tuotantokelpoisen turpeen energia sisältö on las-kettu sekä täysin kuivalle turpeelle että jyrsin turpeen tuotanto kosteu dessa (50 %) olevalle turpeelle. Jos suolta ei ole otettu tilavuustarkkoja laboratorio-näytteitä, on energia sisällön arvioimisessa käytetty Mäkilän (1994) esittämää laskenta menetelmää.

ARVIOINTIPERUSTEET

Turvekerrostuman koko ja paksuus, turvelaji, tur-peen maatuneisuus, muut fysikaaliset ja kemialli-set ominaisuudet sekä kuivatettavuus ovat tärkeim-piä tekijöitä arvioitaessa suon soveltu-vuutta turve-tuotantoon. Käyttösuosituksissa otetaan huomioon myös luonnonsuojelulliset arvot.

Jos turvetuotantoalue on yli 10 hehtaaria, suon ojittamiselle tai turvetuotannolle on oltava ympäris-tölupa, jonka myöntää nykyisin aluehallintovirasto (Väyrynen ym. 2008). Luvassa lupa viranomainen ot-taa kantaa hankkeen toteutukseen, vesienkäsittelyyn ja ympäristö vaikutuksiin. Ympäristöluvassa määrä-

tään mm. sallituista päästöistä suoja-alueista ja puh-distuslaitteista, sekä velvoitetarkkailusta ja mahdol-lisista korvausvelvoitteista. Alle 10 ha:n alueesta on tehtävä ilmoitus Elinkeino-, liikenne- ja ympäristö-keskukselle. Mikäli turvetuotantoalue on yli 150 ha, alueelle pitää tehdä YVA-lain mukaiset selvitykset ennen tuotannon aloittamista. Uusille turvetuotan-toon otettaville alueille tehdään luontoselvitys, jossa selvitetään mm. suon kasvillisuus, linnusto, pöly- ja meluvaikutukset, maiseman muutokset, sekä vaiku-tukset terveyteen ja yleiseen viihtyvyyteen (Turve-teollisuusliitto 2002).

Energiaturve

Soiden soveltuvuus energia turve tuotantoon riip-puu mm. turvelaji koos tumuksesta, turpeen maatu-neisuudesta ja tuhka pitoisuudesta. Rahka turpeen (S) katsotaan soveltuvan energia turpeeksi, jos sen maa-tuneisuus on korkeampi kuin H4, kun taas sara val-tainen (C) turve sopii energia turpeeksi heikom min kin maatu neena. Toisinaan käyte tään myös H1–3-maa-tunutta rahka turvetta ja H4-maatu nutta rahka valtaista turvetta energia turpeena jyrsin menetelmällä tuotet-tuna varsinkin, jos kuljetusetäisyys tuotantoalueelta käyttökohteeseen ei ole kovin pitkä.

Suon on tässä raportissa katsottu soveltuvan ener-giaturvetuotantoon, mikäli siltä löytyy vähin tään 5 ha:n laajuinen yhtenäinen, turve lajiltaan ja maa-tuneisuudeltaan tuotan toon soveltuva yli 1,5 m syvä alue. Paksu, heikosti maatunut rahka valtainen pinta-turve kerros eli ns. pinta rahka on usein este pala turve-tuotannon aloitta miselle. Ohutta pinta rahka kerrosta ei kuitenkaan ole vähen netty tuotanto kelpoista turve-määrää lasket taessa, koska se voidaan sekoittaa

alla olevaan turpeeseen ja tuottaa heikko laatuisena energia turpeena. Tuotanto kelpoisen turpeen määrää laskettaessa on keski syvyydestä vähennetty pohjan epä tasaisuu desta riippuen 0,2–0,5 m, mikä vastaa suon pohjalle jäävää, yleensä vaikeasti hyödyn nettävää, usein runsas tuhkaista kerrosta. Suo kohtaisissa selos-tuksissa on ilmoitettu turve tuotantoon soveltuvaksi määritelty pinta-ala ja alueen tuotanto kelpoinen tur-vemäärä. Nämä suot ovat mukana turve tuotantoon sovel tuvien alueiden kokonais määrässä.

Arvioitaessa turpeen kelpoisuutta poltto aineeksi on nojauduttu energia turpeen uusiin laatu ohjeisiin (Energia turpeen laatuohje 2006). Soista, joista on otettu turvenäytteitä laboratorio määrityksiä varten, ja jotka soveltuvat energia turve tuotantoon, on il-moitettu jyrsin turpeen laatu luokka energia turpeen laatu ohjeessa olevan taulukon 6 mukaisesti (liite 3). Oletuksena on ollut, että turpeen kosteus vastaa M50-kosteusarvoa. Palaturpeen laatuluokat ovat tau-lukossa 5 (liite 3).


14

Kasvu- ja ympäristöturve

Heikosti maatunutta rahkaturvetta käytetään ym-päristö- ja kasvualustakäytössä. Ympäristöturpeel-la tarkoitetaan viherrakentamiseen, maatalouskäyt-töön, nesteiden, kaasujen, ravinteiden ja raskasme-tallien sitomiseen sekä erilaisten jätteiden kompos-tointiin ja biologiseen hajotukseen soveltuvia tur-peita. Heikosti maatunut rahkaturve soveltuu hyvin karjan ja turkiseläinten kuivikkeeksi. Jätehuollos-sa turve soveltuu orgaanisten yhdyskunta- ja teol-lisuusjätteiden, kuten jätevesilietteiden ja elintarvi-keteollisuusjätteiden kompostointiin. Heikosti maa-tunutta rahkaturvetta käytetään myös jonkin verran öljyntorjunnassa sekä suodatinaineena ilman ja jä-teveden puhdistuksessa. Teollisuudessa ja jätevesi-en puhdistuk sessa turve toimii paitsi ravinteiden pi-dättäjänä, myös tehokkaana raskasmetallien sitoja-na. Vaaleaa rahkaturvetta käytetään lisäksi maatalo-udessa maanparannusaineena lisäämässä maaperän kuohkeutta ja orgaanisen aineksen määrää.

Korkealaatuisen kuivike- ja jätevesien imeytystur-peen tunnus merkkejä ovat hyvä nesteen ja hajun pi-dätyskyky sekä kompostoitavuus. Parhaiten ne täyt-tyvät tutkimusten mukaan Acutifolia-valtaisella rah-katurpeella (mätästurve) ja heikoimmin Cuspidata-valtaisella rahkaturpeella (kuljuturve).

Kasvualustakäytössä vaalea rahkaturve on kasvi-en lasinalaisviljelyn tuotantomenetelmien uudistu-misen myötä menettämässä aiempaa valta-asemaan-sa tummille turvelaaduille. Heikosti maatuneiden vaaleiden rahkaturpeiden käyttö kasvuturpeina pe-rustuu rahka sammalten veden ja ravinteiden pidä-tyskykyyn sekä suureen huokostilavuuteen, joilla ei ole nykyisessä lasinalaisviljelytekniikassa niin suur-

ta merkitystä kuin aiemmin. Vihannesten ja kukkien kasvihuoneviljelyssä ollaan usein siirtymässä maa-tuneen kasvuturpeen käyttöön. Uudet kasvuturpeet koostuvat usein eri maatumisasteella olevien turve-laatujen ja muiden materiaalien sekoituksista.

Arvioitaessa suon soveltu vuutta kasvu turve-tuotantoon on arviointi perus teina huomioitu myös Maa- ja metsä talous ministeriön päätöstä eräis-tä lannoite valmisteista (Suomen säädös kokoelma N:o 45–47 1994) ja Kauppapuutarhaliiton, Turveteol-li suusliiton ja Viherympäristöliiton (2009) laatima Kasvuturpeen ja turvepohjaisten kasvualustojen laa-tuohje. Kasvu- ja maan parannus turpeen määri telmä on melko väljä. Turpeen on oltava koostu mukseltaan vain pääosin suo kasvien jäännöksiä ja orgaanisen ai-neksen määrän on oltava vähintään 80 % kuiva-ai-neesta.

Kasvu- ja ympäristö turve tuotantoon sovel tuvan alueen pinta-ala on ilmoitettu raportissa vain sellais-ten soiden kohdalla, joissa on ainakin 5 ha:n laajui-sella alueella vähintään 0,6 m paksu H1–4-maatunut rahka valtainen pinta turvekerros.

Tutkittujen soiden tuotanto kelpoisen alueen hei-kosti maatunut (H1–3) rahka turve on tässä rapor-tissa jaettu rahkasammalkoostumuksen perusteel-la kolmeen pää laatu luokkaan, joiden määräytymis-perusteet on selitetty liitteessä 2 (Toivonen 1997). H4-maatunut rahka valtainen turve on jaettu kahteen laatu luokkaan, mikäli kerros on yhtenäinen. Usein tämä kerros on kuitenkin hyvin epä yhtenäinen. Pinta kerroksen maatuneisuus vaihtelun takia kaik-kien tuotantoon soveltuvien soiden rahka valtaista pinta kerrosta ei ole voitu jakaa eri laatuluokkiin.

TUTKIMUSAINEISTON TULOSTEET

Jokaisesta tutkitusta suosta on tässä raportissa ole-van selostuksen lisäksi laadittu yksityis kohtaisempi tutkimus selostus, jossa on tiedot suon sijainnis-ta, ympäristöstä, suo tyypeistä, ojitus tilanteesta, lasku suhteista, turve määristä, turve lajeista, maatu-neisuudesta, liekoi suudesta, laboratorio tuloksista sekä soveltu vuudesta turve tuotantoon.

Yksityiskohtaiseen tutkimus selostukseen liittyy suo kartta, johon on merkitty tutkimus linjat ja -pis-teet, turve paksuudet sekä turpeen keski mä äräinen maatumis aste tutkimus pisteillä. Suo kartassa on ero-tettu turve kerrostuman paksuutta osoit tavat syvyys-vyöhykkeet eri väreillä (kuva 2).

Turvekerrostuman rakenteen selven tämiseksi on vaaituista linjoista laadittu poikki leikkaus profiileja, joihin maatu neisuudet, turve lajit ja pohja maa lajit

on merkitty symbolein. Niihin on lisäksi merkitty lyhen tein suo tyypit (liite 1) sekä lieko-osumien mää-rät (kuva 3).

Edellä mainittujen perus tulosteiden lisäksi GTK:n turve tutkimuksista on laadittu atk-ohjelmia, joiden avulla on mahdollista saada moni puolisia tulostei-ta suosta tai halutusta suon osasta. Tulosteet voivat olla karttoja, taulukko muotoisia listauksia tai näiden yhdistelmiä. Tällaisia ovat esi merkiksi kartat, joil-la tutkimus pisteittäin voidaan esittää mm. suotyyp-pi, liekoisuus, suon pinnan korkeus, pohja maa laji, lieju kerroksen paksuus, tietoja puustosta, suon pin-nan mättäi syys ja vetisyys. Samaan karttaan yhdel-le tutkimus pisteelle voidaan merkitä kerralla kaksi edellä mainittua tietoa.


15

UUDESSAKAARLEPYYSSÄ TUTKITUT SUOT

1. Larvmossen

Larvmossen (kl. 2312 05, x = 7028,4, y = 3280,9) sijaitsee noin 31 km Uudenkaarlepyyn keskustasta etelään, osittain Kauhavan (Alahärmä) puolella. Se rajoittuu kallioiseen ja mäkiseen moreenimaastoon. Länsi- ja pohjoisreunaan ulottuu metsäautotie. Suol-la on 38 tutkimuspistettä ja 32 syvyyspistettä (kuva 4). Tutkimuspisteitä on 5,2/10 ha. Suon kokonais-pinta-ala on 73 ha, yli 1 m syvän alueen 42 ha, yli 1,5 m syvän 33 ha ja yli 2 m syvän 17 ha.

Suon pinnan korkeus merenpinnasta on 45–47 m, ja pinta viettää keskeltä pohjoiseen ja etelään. Larv-mossen on kokonaan ojitettu. Suon eteläosan vedet virtaavat etelään Puni järven ojaan ja edelleen Eko-luoman kautta Lapuanjokeen. Pohjoisosasta vedet virtaavat pohjoiseen Kruunun ojaan ja siitä Munsa-lajokeen. Suon eteläosa kuuluu vesistöalueeseen 44.016, Ekoluoman valuma-alue; pohjoisosa vesis-töalueeseen 84.006, Munsalajoen valuma-alue.

Suurin havaittu turvekerroksen paksuus on 2,4 m. Suon pohja on tasainen. Yleisimmät pohjamaalajit ovat hiesu (70 %) ja moreeni (21 %).

Larvmossenin tutkimuspisteistä on rämeellä 66 %, korvessa 1 % ja turvekankaalla 33 %. Suon kes-kiosa on pääasiassa isovarpuräme- ja tupasvillarä-memuuttumaa. Reunoilla on yleisimmin mustikka-turvekangasta. Keskimääräinen suon pinnan rahka-mättäisyys on 9 % ja mättäiden korkeus 2,1 dm. Puus-to on harvaa, paikoin keskitiheää, nuorehkoa mänty-valtaista sekametsää.

Larvmossenin turpeista on rahkavaltaisia 40 % ja saravaltaisia 60 %. Pääturve lajeittain jakauma on: rahkaturve (S) 21 %, sararahkaturve (CS) 19 %, sa-raturve (C) 18 % ja rahkasara turve (SC) 42 %. Tu-

pasvillaa (ER) lisätekijänä sisältäviä turpeita on 62 %, puun jäännöksiä (L) sisältäviä 46 % ja var-pujen jäännöksiä (N) sisältäviä 1 % kokonais turve-määrästä.

Suon keskellä on turvekerrostuman pintaosassa paikoin yli metrin paksuinen heikosti (H1–4) maa-tunut rahkaturve kerros, joka koostuu pääosin Cus-pidata- ja Palustria-ryhmien rahka sammalien jään-nöksistä. Tupasvillan jäännökset ovat tässä kerrok-sessa yleinen turpeen lisätekijä. Syvemmällä ja suon pohjois- ja eteläosassa on yleensä maatu neempaa rahkasara- ja saraturvetta, missä puun jäännökset ovat yleinen turpeen lisätekijä.

Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,0. Heikosti maatuneen rahka valtaisen pinta-turve kerroksen maatuneisuus on 2,5 ja hyvin maatu-neen pohja kerroksen 5,8. Liekoja on erittäin vähän.

Larvmossenilta on otettu näytteet yhdeltä pisteel-tä. Turpeen keskimääräinen tuhka pitoisuus on 2,6 % kuivapainosta, vesipitoisuus märkä painosta 89,6 % ja kuiva-ainemäärä 111 kg/suo-m3. Kuivan turpeen tehollinen lämpöarvo on keskimäärin 20,3 MJ/kg ja 50 %:n kosteudessa 8,9 MJ/kg. Rikkipitoisuus on keskimäärin 0,22 % kuivapainosta.

Larvmossen soveltuu turvetuotantoon. Suon 33 ha:n laajuisella yli 1,5 m syvällä alueella on 0,56 milj. suo-m3 parhaiten energiaturvetuotan-toon soveltuvaa turvetta. Tarvittaessa suon keskel-tä on tuotettavissa aluksi jonkin verran ympäristötur-vetta (0,17 milj. suo-m3). Suositeltava tuotantomuo-to on jyrsinturvemenetelmä. Energiaturpeen laatuoh-jeen (2006) mukaan turve kuuluu laatuluokkaan M50, A4.0, Q8.0, S0.25.


16

3280000

3280000

3281000

3281000

3282000

3282000

7028

000

7028

000

7029

000

7029

000

Pohjakartta © Maanmittauslaitos, lupanro MML/VIR/TIPA/217/10

0 1 km

Kuva 4. Larvmossenin tutkimus- ja syvyyspisteet.


17

2. Storträsket

Storträsket (kl. 1344 11, x = 7035,9, y = 3271,3) sijaitsee noin 21 km Uudenkaarlepyyn keskustasta lounaaseen. Se rajoittuu lännessä peltoihin ja idäs-sä jyrkkärinteiseen moreeni maastoon. Itäreunaa si-vuaa metsäautotie. Suolla on 16 tutkimuspistettä ja 13 syvyys pistettä (kuva 5). Tutkimus pisteitä on 6,0/10 ha. Kokonaispinta-ala on 27 ha.

Suon pinnan korkeus merenpinnasta on 8–10 m, ja pinta viettää loivasti länteen. Storträsket on kokonaan ojitettu. Vedet virtaavat suon länsireunaa sivuavaan Rutubäckeniin ja siitä Kimojokeen. Suo kuuluu ve-sistöalueeseen 43.005, Munsolbäckenin valuma-alue.

Suurin havaittu turvekerroksen paksuus on 0,9 m. Suon pohja on tasainen. Pohjamaalajit ovat hieta (59 %), savi (17 %) ja savilieju (24 %). Liejua on pohjalla laajalla alueella keskimäärin puolen metrin paksuinen kerros.

Storträsketin tutkimuspisteistä on avosuolla 10 %, korvessa 17 % ja turvekankaalla 73 %. Yleisimmät

suotyypit ovat mustikkaturvekangas, ruoho- ja hei-näkorpimuuttuma ja puolukka turvekangas. Rahka-mättäisyyttä ei ole havaittu. Puusto on melko koo-kasta kuusen, koivun ja männyn sekametsää.

Storträsketin turpeista on rahkavaltaisia 8 %, sa-ravaltaisia 89 % ja rusko sammal valtaisia 3 %. Pää-turvelajeittain jakauma on: rahkaturve (S) 8 %, sara-turve (C) 27 %, rahkasaraturve (SC) 62 % ja rusko-sammalturve (B) 3 %. Tupasvillaa (ER) lisä tekijänä sisältäviä turpeita on 2 % ja varpujen jäännöksiä (N) sisältäviä 4 % kokonais turvemäärästä.

Suon turvekerros koostuu valtaosin kohtalaisen hy-vin maatuneesta rahkasara- ja sara turpeesta. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,2. Heikos-ti maatuneen rahka valtaisen pintakerroksen maatunei-suus on 1,4 ja hyvin maatuneen pohja kerroksen 5,6.

Ohuen turvekerroksen takia Storträsket ei sovellu turvetuotantoon.

3270000

3270000

3271000

3271000

3272000

3272000

7035

000

7035

000

7036

000

7036

000


0 1 km

Kuva 5. Storträsketin tutkimus- ja syvyyspisteet.


18

3. Långrapan

Långrapan (kl. 1344 11, x = 7035,5, y = 3272,2) sijaitsee noin 23 km Uudenkaarlepyyn keskustasta lounaaseen. Se rajoittuu kallioiseen ja mäkiseen mo-reenimaastoon. Suon länsipuolella kulkee noin puo-len kilometrin etäisyydellä metsäautotie. Suolla on 7 tutkimuspistettä ja 2 syvyyspistettä (kuva 6). Tut-kimuspisteitä on 3,1/10 ha. Kokonaispinta-ala on 22 ha ja yli 1 m syvän alueen 1 ha.

Suon pinnan korkeus merenpinnasta on 21–24 m, ja pinta viettää etelään noin 2 m/km. Långrapan on kokonaan ojitettu. Vedet virtaavat ojia pitkin etelään Munsolbäckeniin ja edelleen Kimojokeen. Suo kuu-luu vesistöalueeseen 43.005, Munsolbäckenin valu-ma-alue.

Suurin havaittu turvekerroksen paksuus on 2,0 m. Suon pohja on epätasainen. Pohjamaalajit ovat mo-reeni (67 %), hiekka (22 %) ja hieta (11 %).

Långrapanin tutkimuspisteistä on rämeellä 67 % ja turvekankaalla 33 %. Eteläosassa on eniten iso-varpurämemuuttumaa, pohjoisosassa puolukka- ja mustikka turvekangasta. Keski määräinen pinnan rah-

kamättäisyys on 14 % ja mättäiden korkeus 2,0 dm. Suo on kauttaaltaan keskitiheän, nuorehkon mänty-valtaisen puuston peitossa.

Långrapanin turpeista on rahkavaltaisia 26 % ja saravaltaisia 74 %. Pääturvelajeittain jakauma on: rahkaturve (S) 12 %, sararahkaturve (CS) 14 % ja rahkasaraturve (SC) 74 %. Tupasvillaa (ER) lisäteki-jänä sisältäviä turpeita on 24 %, puun jäännöksiä (L) sisältäviä 34 % ja varpujen jäännöksiä (N) sisältäviä 6 % kokonaisturvemäärästä.

Turvekerros koostuu suurimmaksi osaksi hyvin maa tuneesta rahkasaraturpeesta. Muutamassa koh-das sa pintaosassa on alle puolen metrin paksuinen heikosti maatunut rahkaturvekerros. Puun jäännök-set ovat yleinen turpeen lisätekijä.

Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 6,0. Heikosti maatuneen rahka valtaisen pinta kerroksen maatuneisuus on 1,9 ja hyvin maatuneen pohja-kerroksen 6,5. Liekoja on vähän.

Ohuen turvekerroksen takia Långrapan ei sovellu turvetuotantoon.

3271000

3271000

3272000

3272000

3273000

3273000

7035

000

7035

000

7036

000

7036

000


0 1 km

Kuva 6. Långrapanin tutkimus- ja syvyyspisteet.


19

4. Klubbkärret

Klubbkärret (kl. 1344 11, x = 7036,1, y = 3272,3) sijaitsee noin 23 km Uudenkaarlepyyn keskustasta lounaaseen. Se rajoittuu kallioiseen ja mäkiseen mo-reenimaastoon. Itäosaan ulottuu metsäautotie. Suol-la on 16 tutkimuspistettä ja 13 syvyyspistettä (kuva 7). Tutkimus pisteitä on 4,9/10 ha. Kokonaispinta-ala on 33 ha.

Suon pinnan korkeus merenpinnasta on 20–27 m, ja pinta viettää luoteeseen noin 7 m/km. Klubbkär-ret on kokonaan ojitettu. Vedet virtaavat luoteeseen Kvarnbäckeniin ja edelleen Rutubäckenin kautta Kimo jokeen. Suo kuuluu vesistöalueeseen 43.005, Munsolbäckenin valuma-alue.

Suurin havaittu turvekerroksen paksuus on 0,7 m. Suon pohja on epätasainen. Pohjamaalaji on moreeni.

Klubbkärretin tutkimuspisteet sijoittuvat kaik-ki turvekankaalle. Suolla esiintyy vaihtelevasti puo-

lukka-, mustikka- ja ruohoturvekangasta. Puusto on keskitiheää, varttunutta koivuvaltaista sekametsää.

Klubbkärretin turpeista on rahkavaltaisia 19 % ja saravaltaisia 81 %. Pääturve lajeittain jakauma on: rahkaturve (S) 16 %, sararahkaturve (CS) 3 % ja rahkasara turve (SC) 81 %. Puun jäännöksiä (L) lisä-tekijänä sisältäviä turpeita on 47 % ja varpujen jään-nöksiä (N) sisältäviä 2 % kokonaisturvemäärästä.

Suon turvekerros on ohut, ja se koostuu valtaosin hyvin maatuneesta rahkasara turpeesta. Puun jään-nökset ovat erittäin yleinen turpeen lisätekijä.

Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 6,4. Heikosti maatuneen rahka valtaisen pinta kerroksen maatuneisuus on 1,0 ja hyvin maatuneen pohja ker-roksen 7,5.

Ohuen turvekerroksen takia Klubbkärret ei sovel-lu turvetuotantoon.

3271000

3271000

3272000

3272000

3273000

3273000

3274000

3274000

7036

000

7036

000


0 1 km

Kuva 7. Klubbkärretin tutkimus- ja syvyyspisteet.


20

5. Forsmossen

Forsmossen (kl. 2312 02, x = 7035,3, y = 3275,0) sijaitsee noin 22 km Uudenkaarlepyyn keskustas-ta etelään. Se rajoittuu kallioiseen ja mäkiseen mo-reenimaastoon. Suon kaakkoispuolella on muinais-hautoja. Pohjois- ja lounaisosan tuntumaan ulottuu metsäautotie. Suolla on 25 tutkimuspistettä ja 20 sy-vyyspistettä (kuva 8). Tutkimuspisteitä on 6,0/10 ha. Kokonaispinta-ala on 42 ha, yli 1 m syvän alueen 6 ha ja yli 1,5 m syvän 3 ha.

Suon pinnan korkeus merenpinnasta on 22–25 m, ja pinta viettää luoteeseen noin 4 m/km. Forsmos-sen on kokonaan ojitettu. Pohjoispäästä on laskuo-ja Mossabäckeniin, joka johtaa Munsalajokeen. Suo kuuluu vesistöalueeseen 84.006, Munsalajoen valu-ma-alue.

Suurin havaittu turvekerroksen paksuus on 2,2 m. Suon pohja on epätasainen. Pohjamaalajit ovat mo-reeni (71 %) ja hiesu (29 %).

Forsmossenin tutkimuspisteistä on rämeellä 32 % ja turvekankaalla 68 %. Suo on pääosin mustikka-turve kangasta. Paksuturpeisempi alue eteläosassa on

3273000

3273000

3274000

3274000

3275000

3275000

3276000

3276000

7035

000

7035

000

7036

000

7036

000


0 1 km

tupasvilla räme muuttumaa. Rahkamättäisyyttä ei ole havaittu. Puusto on keskitiheää, melko varttunutta männyn, koivun ja kuusen muodostamaa sekamet-sää.

Forsmossenin turpeista on rahkavaltaisia 33 % ja saravaltaisia 67 %. Pääturve lajeittain jakauma on: rahkaturve (S) 26 %, sararahkaturve (CS) 7 %, sara-turve (C) 17 % ja rahkasara turve (SC) 50 %. Tupas-villaa (ER) lisätekijänä sisältäviä turpeita on 16 % ja puun jäännöksiä (L) sisältäviä 55 % kokonais-turvemäärästä.

Turvekerros koostuu suurimmaksi osaksi kohta-laisesti maatuneesta rahkasara- ja saraturpeesta. Pie-nialaisen yli 1,5 m syvän alueen pintaosassa on yli metrin paksuinen heikosti rahkaturvekerros.

Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,2. Heikosti maatuneen rahka valtaisen pintakerroksen maa tuneisuus on 3,0 ja hyvin maatuneen pohja-kerroksen 5,9. Liekoja on erittäin vähän.

Ohuen turvekerroksen takia Forsmossenia ei suo-sitella turvetuotantoon.

Kuva 8. Forsmossenin tutkimus- ja syvyyspisteet.


21

6. Norrmossen

Norrmossen (kl. 2312 02, x = 7035,7, y = 3275,6) sijaitsee noin 22 km Uudenkaarlepyyn keskustas-ta etelään. Se rajoittuu kallioiseen ja mäkiseen mo-reenimaastoon. Suon pohjoisosaa on raivattu pel-loksi, eteläpuolella on muinaishautoja. Etelä-, itä- ja pohjoispuolella kulkee metsäautotie. Suolla on 22 tutkimuspistettä ja 19 syvyyspistettä (kuva 9). Tut-kimuspisteitä on 5,8/10 ha. Kokonaispinta-ala on 37 ha ja yli 1 m syvän alueen 9 ha.

Suon pinnan korkeus merenpinnasta on 18–20 m, ja pinta viettää loivasti itään. Norrmossen on koko-naan ojitettu. Vedet virtaavat ojia pitkin itään Mun-salajokeen. Suo kuuluu vesistöalueeseen 84.006, Munsalajoen valuma-alue.

Suurin havaittu turvekerroksen paksuus on 1,4 m. Suon pohja on epätasainen. Pohjamaalajit ovat mo-reeni (74 %) ja hiesu (26 %).

Norrmossenin tutkimuspisteistä on rämeellä 41 %, turvekankaalla 49 % ja pellolla 10 %. Suon keskiosa on pääasiassa tupasvillaräme- ja isovarpu-rämemuuttumaa. Reuna-alueet ovat lähinnä mustik-

ka- ja puolukkaturvekangasta. Puusto on enimmäk-seen keskitiheää, männyn, koivun ja kuusen muo-dostamaa harvennusmetsää.

Norrmossenin turpeista on rahkavaltaisia 27 % ja saravaltaisia 73 %. Pääturve lajeittain jakauma on: rahkaturve (S) 16 %, sararahkaturve (CS) 11 %, sa-raturve (C) 31 % ja rahkasara turve (SC) 42 %. Tu-pasvillaa (ER) lisätekijänä sisältäviä turpeita on 5 % ja puun jäännöksiä (L) sisältäviä 48 % kokonais-turvemäärästä.

Suolla on ohut heikosti maatunut rahkavaltainen pintaturvekerros. Suurin osa turvekerroksesta koos-tuu kohtalaisesti maatuneesta rahkasara- ja saratur-peesta.

Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,0. Heikosti maatuneen rahka valtaisen pintakerroksen maatuneisuus on 3,0 ja hyvin maatuneen pohja ker-roksen 5,5. Liekoja on erittäin vähän.

Ohuen turvekerroksen takia Norrmossen ei sovel-lu turvetuotantoon.

3274000

3274000

3275000

3275000

3276000

3276000

3277000

3277000

7036

000

7036

000


0 1 km

Kuva 9. Norrmossenin tutkimus- ja syvyyspisteet.


22

7. Pömpölinmäki

Pömpölinmäki (kl. 2312 05, x = 7028,9, y = 3282,3) sijaitsee noin 31 km Uudenkaarlepyyn keskustasta etelään, osittain Kauhavan (Alahärmä) puolella. Suo on muodoltaan rikkonainen, ja se ra-joittuu loivapiirteiseen moreenimaastoon. Pohjois-reunaan ulottuu metsäautotie. Suolla on 19 tutki-muspistettä, yhteensä 2,0/10 ha (kuva 10). Koko-naispinta-ala on 95 ha.

Suon pinnan korkeus merenpinnasta on 41–45 m, ja pinta viettää eri suuntiin. Pömpölinmäki on koko-naan ojitettu. Koillislahdekkeista vedet valuvat poh-joiseen Kruununojaan ja siitä Munsalajokeen. Suon muista osista vedet virtaavat etelään Korvenojaan ja edelleen Ekoluoman kautta Lapuanjokeen. Koillis-osa kuuluu vesistöalueeseen 84.006, Munsalajoen valuma-alue; suon muut osat kuuluvat vesistöaluee-seen 44.016, Ekoluoman valuma-alue.

Suurin havaittu turvekerroksen paksuus on 0,9 m. Suon pohja on kohtalaisen tasainen. Pohjamaalajit ovat moreeni (74 %), hiekka (16 %) ja hieta (10 %).

Pömpölinmäen tutkimuspisteistä on rämeel-lä 32 % ja turvekankaalla 68 %. Ylei simmät suo-

tyypit ovat puolukka turvekangas ja isovarpu räme-muuttuma. Keski määräinen pinnan rahka mättäisyys on 18 % ja mättäiden korkeus 2,3 dm. Puusto on enimmäkseen keskitiheää, kehitysluokaltaan vaihte-levaa mäntyvaltaista sekametsää.

Pömpölinmäen turve on rahkavaltaista. Pääturve-lajeittain jakauma on: rahkaturve (S) 7 % ja sararah-katurve (CS) 93 %. Tupasvillaa (ER) lisätekijänä si-sältäviä turpeita on 11 % ja puun jäännöksiä (L) si-sältäviä 4 % kokonaisturvemäärästä.

Suo on hyvin ohutturpeinen, monin paikoin bio-logista suota. Heikosti maatunut rahkavaltainen pin-taturvekerros on ohut tai se puuttuu usein kokonaan. Valtaosa turvekerroksesta on kohtalaisen hyvin maa-tunutta sararahkaturvetta.

Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,9. Heikosti maatuneen rahka valtaisen pintaker roksen maa tuneisuus on 1,0 ja hyvin maatuneen pohjakerrok-sen 6,2.

Ohuen turvekerroksen takia Pömpölinmäki ei so-vellu turvetuotantoon.

3281000

3281000

3282000

3282000

3283000

3283000

7028

000

7028

000

7029

000

7029

000


0 1 km

Kuva 10. Pömpölinmäen tutkimus- ja syvyyspisteet.


23

8. Pässinmäki

Pässinmäki (kl. 2312 05, x = 7029,0, y = 3282,7) sijaitsee noin 32 km Uudenkaarlepyyn keskustasta etelään, osittain Kauhavan (Alahärmä) puolella. Se rajoittuu etelässä peltoihin ja muualla moreenimaas-toon. Luoteisreunaan ulottuu metsäautotie. Suolla on 5 tutkimuspistettä, yhteensä 3,1/10 ha (kuva 11). Kokonaispinta-ala on 16 ha.

Suon pinnan korkeus merenpinnasta on 41–43 m, ja pinta viettää kaakkoon noin 4 m/km. Pässinmäki on kokonaan ojitettu. Vedet virtaavat kaakkoon Kos-kenojaan ja edelleen Ekoluoman kautta Lapuanjo-keen. Suo kuuluu vesistöalueeseen 44.016, Ekoluo-man valuma-alue.

Suurin havaittu turvekerroksen paksuus on 0,5 m. Suon pohja on tasainen. Pohjamaalajit ovat hiekka (80 %) ja hieta (20 %).

Pässinmäki on kokonaan puolukkaturvekangas-ta. Keskimääräinen pinnan rahka mättäisyys on 2 % ja mättäiden korkeus 2,0 dm. Puusto on keskitiheää, melko varttunutta männikköä.

Pässinmäen koko turvekerros on sararahkaturvetta (CS). Tupasvillan (ER), puun (L) tai varpujen jään-nöksiä (N) ei ole havaittu lainkaan.

Suo on hyvin ohutturpeinen, suureksi osaksi bio-lo gista suota. Turvekerros on kohtalaisen hyvin maa-tu nutta rahkasaraturvetta. Koko turvekerrostuman kes kimaatuneisuus on 6,0.

Ohuen turvekerroksen takia Pässinmäki ei sovel-lu turvetuotantoon.

3282000

3282000

3283000

3283000

3284000

3284000

7029

000

7029

000


0 1 km

Kuva 11. Pässinmäen tutkimus- ja syvyyspisteet.


24

9. Suckholmsmossen

Suckholmsmossen (kl. 2312 02, x = 7030,8, y = 3278,6) sijaitsee noin 30 km Uuden kaarle pyyn keskustasta etelään, Oravaisten rajan tuntumassa. Se rajoittuu kallioiseen ja mäkiseen moreenimaastoon. Pohjoisreunaan ulottuu metsäautotie. Suolla on 22 tutkimuspistettä ja 19 syvyyspistettä (kuva 12). Tut-kimuspisteitä on 6,0/10 ha. Kokonaispinta-ala on 37 ha, yli 1 m syvän alueen 13 ha, yli 1,5 m syvän 10 ha ja yli 2 m syvän 5 ha.

Suon pinnan korkeus merenpinnasta on 45–47 m, ja pinta viettää loivasti luoteeseen. Suckholms-mossen on kokonaan ojitettu. Vedet virtaavat suo-ojia myöten luoteeseen Rauskasbäckeniin ja edel-leen Munsalajokeen. Suo kuuluu vesistöalueeseen 84.006, Munsalajoen valuma-alue.

Suurin havaittu turvekerroksen paksuus on 2,5 m. Suon pohja on epätasainen. Pohjamaalajit ovat mo-reeni (64 %), hiesu (29 %) ja hieta (7 %). Liejua on suon pohjalla etelä- ja keskiosassa paikoin ohut ker-ros.

Suckholmsmossenin tutkimuspisteistä on rämeel-lä 97 % ja turvekankaalla 3 %. Pohjoisosa on pääasi-assa pallosara räme muuttumaa, keski- ja eteläosa on tupasvilla räme- ja rahkaräme muuttumaa. Puusto on suon keskellä harvaa ja kitukasvuista, reunemmalla keskitiheää, kehitysluokaltaan vaihtelevaa männik-köä.

Suckholmsmossenin turpeista on rahkavaltai-sia 95 % ja saravaltaisia 5 %. Pääturve lajeittain ja-kauma on: rahkaturve (S) 45 %, sararahkaturve (CS) 50 %, saraturve (C) 1 % ja rahkasaraturve (SC) 5 %. Tupasvillaa (ER) lisätekijänä sisältäviä turpeita on 28 % ja puun jäännöksiä (L) sisältäviä 21 % koko-naisturvemäärästä.

Suon kaakkoisosassa on paikoin yli metrin pak-suinen heikosti (H1–4) maatunut rahka valtainen pin taturvekerros, joka koostuu suurimmaksi osak-si Cuspidata-ryhmän rahka sammalien jäännöksistä. Tupasvillan jäännökset ovat kerroksessa yleinen tur-peen lisätekijä. Muualla rahkavaltainen pintaturve-kerros on selvästi ohuempi. Syvemmällä on kohta-laisesti maatunutta rahka- tai sararahkaturvetta.

Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,6. Heikosti maatuneen rahka valtaisen pinta-kerroksen maatuneisuus on 2,7 ja hyvin maatuneen pohja ker roksen 5,6. Liekoja on erittäin vähän.

Suckholmsmossenilla on 10 ha:n laajuinen yli 1,5 m syvä alue, joka soveltuu pienimuotoiseen tur-vetuotantoon. Turvekerroksen pintaosasta on tuotet-tavissa aluksi ympäristö turvetta 0,08 milj. suo-m3. Kerroksessa on hyvin maatuneita rahkalinssejä. Heikosti maatuneen rahkakerroksen alla on noin 0,09 milj. suo-m3 energia turve tuotantoon soveltuvaa turvetta.

3277000

3277000

3278000

3278000

3279000

3279000

3280000

3280000 7030

000

7031

000

7031

000


0 1 km

Kuva 12. Suckholmsmossenin tutkimus- ja syvyyspisteet.


25

10. Träskesmossen

Träskesmossen (kl. 2312 02, x = 7030,6, y = 3279,3) sijaitsee noin 29 km Uudenkaarlepyyn keskustasta etelään. Se rajoittuu mäkiseen ja osin lohkareiseen moreenimaastoon. Suon pohjoispuo-lella on muinaishautoja. Pohjois-, itä- ja lounaisreu-naan ulottuu metsäautotie. Suolla on 116 tutkimus-pistettä ja 94 syvyyspistettä (kuva 13). Tutkimuspis-teitä on 5,0/10 ha. Kokonaispinta-ala on 234 ha, yli 1 m syvän alueen 139 ha, yli 1,5 m syvän 84 ha ja yli 2 m syvän 40 ha.

Suon pinnan korkeus merenpinnasta on 40–48 m, ja pinta viettää luoteeseen ja koilliseen noin 4 m/km. Träskesmossen on kokonaan ojitettu. Pohjois- ja luoteispäästä on laskuojat Munsalajokeen. Suo kuu-luu vesistö alueeseen 84.006, Munsalajoen valuma-alue.

Suurin havaittu turvekerroksen paksuus on 3,6 m. Suon pohja on epätasainen. Yleisimmät pohjamaala-jit ovat moreeni (71 %), hiesu (11 %) ja hieta (9 %). Liejua on suon pohjalla pienellä alueella lammen ympärillä ohut kerros.

Träskesmossenin tutkimuspisteistä on rämeellä 61 % ja turvekankaalla 39 %. Suon keskiosa on pää-asiassa isovarpuräme- ja tupasvilla räme muuttumaa. Paikoin on myös kanerva- ja variksenmarjarahka-rämemuuttumaa. Reunoilla ja eteläosassa on lähin-nä puolukka- ja mustikka turvekangasta. Keskimää-räinen pinnan rahkamättäisyys on 15 % ja mättäi-den korkeus 2,3 dm. Puusto on keskitiheää tai tihe-ää, kehitysluokaltaan vaihtelevaa mäntyvaltaista se-kametsää.

Träskesmossenin turpeista on rahkavaltaisia 84 % ja saravaltaisia 16 %. Pääturvelajeittain jakauma on: rahkaturve (S) 36 %, sararahkaturve (CS) 48 %, sa-raturve (C) 1 % ja rahkasara turve (SC) 15 %. Tupas-villaa (ER) lisätekijänä sisältäviä turpeita on 41 %, puun jäännöksiä (L) sisältäviä 21 % ja varpujen jään-nöksiä (N) sisältäviä 6 % kokonaisturvemäärästä.

Suon paksuturpeisimmalla alueella on paikoin yli 2 m:n paksuinen heikosti (H1–4) maatunut rahka-valtainen pintaturvekerros, jossa on kuitenkin maa-tuneempia rahka linssejä. Muualla heikosti maatu-nut rahkavaltainen pintaturvekerros on oleellisesti ohuempi. Etelälahdekkeesta se puuttuu lähes koko-naan. Tupasvillan jäännökset ovat tässä kerrokses-sa erittäin yleinen turpeen lisätekijä. Syvemmällä on yleensä kohta laisen hyvin maatunutta rahkavaltaista turvetta. Etelälahdekkeen turvekangasalueella turve-kerros on pinnasta asti melko hyvin maatunutta sara-rahka- ja rahkasaraturvetta.

Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,5. Heikosti maatuneen rahka valtaisen pintaker roksen maatuneisuus on 3,1 ja hyvin maatuneen pohjakerrok-sen 6,1. Liekoja on vähän.

Träskesmossenilta on otettu näytteet kahdelta pis-teeltä. Turpeen keski määräinen tuhka pitoisuus on 4,1 % kuivapainosta, vesi pitoisuus märkäpainos-ta 90,1 % ja kuiva-ainemäärä 99,6 kg/suo-m3. Kui-van turpeen tehollinen lämpöarvo on keskimäärin 20,1 MJ/kg ja 50 %:n kosteudessa 8,8 MJ/kg. Rikki-pitoisuus on keskimäärin 0,27 % kuivapainosta.

Träskesmossenin pohjoisosassa on 70 ha:n laa-juinen, yhtenäinen yli 1,5 m syvä alue, joka sovel-tuu turvetuotantoon. Myös suon eteläosassa on noin 14 ha:n laajuinen yli 1,5 m syvä turvetuotantoon so-veltuva alue. Paksuturpeisimmalla noin 10 ha:n alu-eella on tuotettavissa ensin noin 0,08 milj. suo-m3 ympäristöturvetta. Koko tuotantoon soveltu valla 84 ha:n alueella on noin 1,34 milj. suo-m3 energia-turvetuotantoon soveltuvaa turvetta. Energiaturpeen laatuohjeen (2006) mukaan suurin osa turpeesta kuuluu laatuluokkaan M50, A6.0, Q8.0, S0.30. Tur-vetuotantoa suunni teltaessa on huomioitava syvim-män alueen pohjaturpeen korkea tuhka- ja rikkipitoi-suus (0,4–0,8 %).


26

3278000

3278000

3279000

3279000

3280000

3280000

7029

000

7029

000

7030

000

7030

000

7031

000

7031

000


0 1 km

Kuva 13. Träskesmossenin tutkimus- ja syvyyspisteet.


27

11. Hirvineva

Hirvineva (kl. 2312 05, x = 7031,0, y = 3281,0) sijaitsee noin 28 km Uudenkaarlepyyn keskustasta etelään. Se rajoittuu moreenimaastoon. Luoteisosaa sekä etelä- ja itäreunaa sivuaa metsäautotie. Suol-la on 75 tutkimuspistettä ja 65 syvyyspistettä (kuva 14). Tutkimus pisteitä on 5,0/10 ha. Kokonaispinta-ala on 150 ha, yli 1 m syvän alueen 103 ha, yli 1,5 m syvän 77 ha ja yli 2 m syvän 61 ha.

Suon pinnan korkeus merenpinnasta on 35–42 m, ja pinta viettää pohjoiseen noin 3 m/km. Hirvineva on kokonaan ojitettu. Suon halki virtaa Kruununo-ja, jota pitkin vedet virtaavat pohjoiseen Munsalajo-keen. Suo kuuluu vesistöalueeseen 84.006, Munsa-lajoen valuma-alue.

Suurin havaittu turvekerroksen paksuus on 4,3 m. Suon pohja on tasainen. Yleisimmät pohjamaalajit ovat moreeni (38 %), hiesu (24 %) ja hieta (20 %). Liejua on suon pohjalla pohjoisosassa paikoin ohut kerros.

Hirvinevan tutkimuspisteistä on rämeellä 41 % ja turvekankaalla 59 %. Pohjoispään keskiosa on pää-asiassa varsinaista sararämemuuttumaa; eteläpäässä vallitsee tupasvilla räme muuttuma. Paikoin on myös isovarpurämemuuttumaa. Reuna-alueet ja luoteis-lahdeke ovat puolukka- ja mustikkaturvekangasta. Keskimääräinen pinnan rahkamättäisyys on 8 % ja mättäiden korkeus 2,4 dm. Puusto on keskitiheää, melko varttunutta mäntyvaltaista sekametsää.

Hirvinevan turpeista on rahkavaltaisia 48 % ja sa-ravaltaisia 52 %. Pääturvelajeittain jakauma on: rah-katurve (S) 13 %, sararahkaturve (CS) 35 %, saratur-ve (C) 7 % ja rahkasaraturve (SC) 45 %. Tupasvillaa (ER) lisätekijänä sisältäviä turpeita on 11 %, puun jäännöksiä (L) sisältäviä 21 % ja varpujen jäännök-siä (N) sisältäviä 5 % kokonaisturvemäärästä.

Suon pohjoisosassa turvekerros on yleensä pin-nasta pohjaan asti saravaltaista. Turve on paikoin puhdasta saraturvetta. Turpeen keski maatuneisuus on alle H5. Suon keski- ja eteläosassa on pinnassa paksu kerros (paikoin yli 2 m) heikosti maatunut-ta rahkavaltaista turvetta, joka sisältää usein toisena päätekijänä saraa. Suoleväkön jäännökset ovat ylei-nen turpeen lisätekijä tässä kerroksessa. Pohjalla on kohtalaisesti maatunutta sararahka- ja rahkasaratur-vetta, jossa on lisätekijänä puun tai kortteen jään-nöksiä. Luoteislahdekkeessa on maatumisasteeltaan vaihtelevaa sararahka- ja rahkasaraturvetta.

Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,8. Heikosti maatuneen rahka valtaisen pintakerroksen maa tuneisuus on 3,6 ja hyvin maatuneen pohja ker-roksen 5,2. Liekoja on erittäin vähän.

Hirvinevalta on otettu näytteet kahdelta pisteel-tä. Turpeen keskimääräinen tuhkapitoisuus on 4,1 % kuivapainosta, vesipitoisuus märkä painosta 91,2 % ja kuiva-ainemäärä 84,3 kg/suo-m3. Kuivan turpeen tehollinen lämpöarvo on keskimäärin 19,6 MJ/kg ja 50 %:n kosteudessa 8,6 MJ/kg. Rikkipitoisuus on keskimäärin 0,19 % kuivapainosta.

Hirvineva soveltuu turvetuotantoon. Suolla on 75 ha:n laajuinen, yhtenäinen yli 1,5 m syvä alue, jolla on 1,87 milj. suo-m3 parhaiten energiaturve-tuotantoon jyrsin menetel mällä soveltuvaa turvet-ta (pohjalta vähennetty 0,3 m paksu kerros). Koska suon eteläosan paksu heikosti maatunut rahkavaltai-nen pintaturvekerros sisältää monin paikoin toise-na päätekijänä saraa ja lisätekijänä suoleväkön jään-nöksiä, se on laskettu mukaan energiaturvemäärään. Turpeen kuiva-ainemäärä tilavuus yksikköä kohden jää kuitenkin tällä alueella melko alhaiseksi. Ener-giaturpeen laatuohjeen (2006) mukaan turve kuuluu laatuluokkaan M50, A6.0, Q8.0, S0.20.


28

3280000

3280000

3281000

3281000

3282000

3282000

7030

000

7030

000

7031

000

7031

000

7032

000

7032

000


0 1 km

Kuva 14. Hirvinevan tutkimus- ja syvyyspisteet.


29

12. Lilla Hirvane

Lilla Hirvane (kl. 2312 05, x = 7030,9, y = 3281,8) sijaitsee noin 29 km Uudenkaarlepyyn keskustasta etelään, osittain Kauhavan (Alahärmä) puolella. Se rajoittuu kallioiseen ja lohkareiseen moreenimaas-toon. Länsireunaan ulottuu metsäautotie. Suolla on 19 tutkimus pistettä ja 14 syvyyspistettä (kuva 15). Tutkimuspisteitä on 3,7/10 ha. Kokonaispinta-ala on 52 ha, yli 1 m syvän alueen 15 ha ja yli 1,5 m sy-vän 5 ha.

Suon pinnan korkeus merenpinnasta on 43–44 m, ja pinta viettää luoteeseen noin 2 m/km. Lilla Hir-vane on kokonaan ojitettu. Vedet virtaavat ojia pit-kin Kruununojaan ja edelleen Munsalajokeen. Suo kuuluu vesistöalueeseen 84.006, Munsalajoen valu-ma-alue.

Suurin havaittu turvekerroksen paksuus on 2,0 m. Suon pohja on epätasainen. Pohjamaalajit ovat mo-reeni (97 %) ja kallio (3 %).

Lilla Hirvasen tutkimuspisteistä on rämeellä 97 % ja avosuolla 3 %. Suon keskiosa on pääasiassa variksenmarja rahkaräme muuttumaa ja -ojikkoa. Pai-koin on pallosara räme- ja isovarpu räme muuttumaa. Keskimääräinen pinnan rahkamättäisyys on 62 % ja

mättäiden korkeus 2,4 dm. Puusto on enimmäkseen keskitiheää, nuorta männikköä.

Lilla Hirvasen turpeista on rahkavaltaisia 75 % ja saravaltaisia 25 %. Pääturve lajeittain jakauma on: rahkaturve (S) 24 %, sararahkaturve (CS) 51 % ja rahkasara turve (SC) 25 %. Tupasvillaa (ER) lisäte-kijänä sisältäviä turpeita on 20 %, puun jäännöksiä (L) sisältäviä 5 % ja varpujen jäännöksiä (N) sisältä-viä 3 % kokonais turvemäärästä.

Suon keskellä on yli puolen metrin paksuinen hei-kosti maatunut rahkavaltainen pinta turve kerros, joka koostuu vaihtelevasti Cuspidata- ja Acutifolia-ryh-män rahka sammalien jäännöksistä. Kerroksen alla on maatuneempaa rahka- ja sararahka turvetta. Tu-pasvillan jäännökset ovat yleinen turpeen lisätekijä. Suurimmassa osassa suota turvekerros on alle met-rin paksuinen.

Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,3. Heikosti maatuneen rahka valtaisen pintaker roksen maa tuneisuus on 2,1 ja hyvin maatuneen pohja ker-rok sen 6,4. Liekoja on vähän.

Suo on suurimmaksi osaksi ohutturpeinen. Lilla Hirvasta ei suositella turvetuotantoon.

3281000

3281000

3282000

3282000

3283000

3283000

7031

000

7031

000


0 1 km

Kuva 15. Lilla Hirvasen tutkimus- ja syvyyspisteet.


30

13. Storkärret

Storkärret (kl. 2312 05, x = 7033,9, y = 3281,6) sijaitsee noin 24 km Uudenkaarlepyyn keskustas-ta etelään. Se rajoittuu lohkareiseen moreenimaas-toon. Suon eteläpuolella on muinaishautoja. Etelä- ja kaakkoisreunaan ulottuu metsäautotie. Suolla on 19 tutkimuspistettä ja 14 syvyyspistettä (kuva 16). Tutkimuspisteitä on 6,1/10 ha. Kokonaispinta-ala on 31 ha ja yli 1 m syvän alueen 4 ha.

Suon pinnan korkeus merenpinnasta on 27–30 m, ja pinta viettää luoteeseen noin 3 m/km. Storkärret on kokonaan ojitettu. Suon kautta virtaa Kruununo-ja, jota pitkin vedet virtaavat pohjoiseen Munsalajo-keen. Suo kuuluu vesistöalueeseen 84.006, Munsa-lajoen valuma-alue.

Suurin havaittu turvekerroksen paksuus on 1,1 m. Pohja on epätasainen. Pohjamaalajit ovat moreeni (70 %), hiesu (15 %) ja hieta (15 %). Liejua ei ole havaittu.

Storkärretin tutkimuspisteistä on korvessa 18 % ja turvekankaalla 82 %. Suo on suurim maksi osaksi

mustikkaturvekangasta. Eteläosassa on jonkin ver-ran mustikkakorpea. Puusto on enimmäkseen harvaa tai keskitiheää, melko nuorta koivun ja kuusen seka-puustoa.

Storkärretin turpeista on rahkavaltaisia 54 % ja saravaltaisia 46 %. Pääturvelajeittain jakauma on: rahkaturve (S) 5 %, sararahkaturve (CS) 49 % ja rah-kasaraturve (SC) 46 %. Tupasvillaa (ER) lisätekijänä sisältäviä turpeita on 23 % ja puun jäännöksiä (L) si-sältäviä 91 % kokonais turvemäärästä.

Suon turvekerros koostuu kohtalaisen hyvin maa-tuneesta sararahka- ja rahkasaraturpeesta. Heikos-ti maatunut rahkavaltainen pintaturvekerros puuttuu lähes kokonaan.

Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 6,3. Heikosti maatuneen rahka valtaisen pinta kerroksen maatuneisuus on 3,7 ja hyvin maatuneen pohja ker-roksen 6,5. Liekoja on vähän.

Ohuen turvekerroksen takia Storkärret ei sovellu turvetuotantoon.

3281000

3281000

3282000

3282000

3283000

3283000

7034

000

7034

000


0 1 km

Kuva 16. Storkärretin tutkimus- ja syvyyspisteet.


31

14. Dalamossen

Dalamossen (kl. 2312 05, x = 7032,3, y = 3282,9) sijaitsee noin 25 km Uudenkaarlepyyn keskustas-ta etelään, osittain Kauhavan (Alahärmä) puolella. Se rajoittuu etelässä ja pohjoi sessa paikoin suohon, muualla kallioiseen ja mäkiseen moreenimaastoon. Eteläosan moreenikumpareilla on muinaishautoja. Keski osan noin 12 ha:n laajuinen turvetuotantoalue on jätetty tutkimusten ulko puolelle. Suon pohjois-reunaan sekä keskelle turvetuotanto alueelle ulottuu tie. Suolla on 52 tutkimuspistettä ja 48 syvyyspistet-tä (kuva 17). Tutkimus pisteitä on 4,6/10 ha. Koko-naispinta-ala on 113 ha, yli 1 m syvän alueen 69 ha, yli 1,5 m syvän 50 ha ja yli 2 m syvän 34 ha.

Suon pinnan korkeus merenpinnasta on 30–39 m, ja pinta viettää pohjoiseen noin 5 m/km. Dalamossen on suurimmaksi osaksi ojitettu. Pohjoispäästä lähtee laskuoja, joka johtaa Jeppobäckenin kautta Lapuan-jokeen. Suo kuuluu vesistöalueeseen 44.017, Jep-pobäckenin valuma-alue.

Suurin havaittu turvekerroksen paksuus on 3,6 m. Suon pohja on epätasainen. Yleisimmät pohjamaa-lajit ovat moreeni (68 %), hieta (14 %) ja hiekka (7 %). Liejua ei ole havaittu.

Dalamossenin tutkimuspisteistä on rämeellä 55 %, avosuolla 15 %, korvessa 1 % ja turve kankaalla 29 %. Turvetuotanto alueella ei ole tutkimuspisteitä. Suon eteläosassa on keskellä luonnontilaista lyhyt-korsinevaa ja lyhytkorsi neva rämettä, reunoilla enim-mäkseen tupasvilla räme muuttumaa. Suon pohjois-osassa vallitseva suotyyppi on puolukka turvekangas. Tuotanto alueen pohjoispuolella on lyhytkorsineva- ja tupasvillaräme muuttumaa. Keski määräinen pin-nan rahkamättäisyys on 9 % ja mättäiden korkeus 2,1 dm. Eteläosa on puustoltaan harvaa, kitukasvuis-ta tai nuorta männikköä, pohjoisosassa on tiheäm-pää, varttunutta mäntyvaltaista sekametsää.

Dalamossenin turpeista on rahkavaltaisia 66 % ja saravaltaisia 34 %. Pääturve lajeittain jakauma on:

rahkaturve (S) 38 %, sararahkaturve (CS) 28 %, sa-raturve (C) 1 % ja rahkasara turve (SC) 33 %. Tupas-villaa (ER) lisätekijänä sisältäviä turpeita on 27 %, puun jäännöksiä (L) sisältäviä 11 % ja varpujen jään-nöksiä (N) sisältäviä 7 % kokonaisturvemäärästä.

Suon pohjoispäässä turvekerros on pinnasta asti sarapitoista ja muuttuu melko nopeasti saravaltai-seksi. Keskimaatuneisuus on yleensä alle H5. Tuo-tantoalueen pohjoispuolella on pinnassa 1,5 m paksu kerros heikosti maatunutta rahkaturvetta, joka koos-tuu Cuspidata-ryhmän rahkasammalien jäännöksis-tä. Syvemmällä turve muuttuu sarapitoiseksi tai -val-taiseksi. Tuotantoalueen eteläpuolella on pinnassa paksu kerros heikosti maatunutta Cuspidata-valtais-ta rahkaturvetta, jonka alla on yleensä hieman maa-tuneempaa rahkavaltaista turvetta. Tupasvillan jään-nökset ovat yleinen turpeen lisätekijä.

Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,6. Heikosti maatuneen rahka valtaisen pinta ker roksen maatuneisuus on 3,2 ja hyvin maatuneen pohja-kerroksen 5,6. Liekoja on erittäin vähän.

Dalamossenilta on otettu näytteet kahdelta pisteel-tä. Turpeen keskimääräinen tuhkapitoisuus on 2,5 % kuivapainosta, vesipitoisuus märkä painosta 91,7 % ja kuiva-ainemäärä 81,7 kg/suo-m3. Kuivan turpeen tehollinen lämpöarvo on keskimäärin 19,1 MJ/kg ja 50 %:n kosteudessa 8,3 MJ/kg. Rikkipitoisuus on keskimäärin 0,15 % kuivapainosta.

Dalamossen soveltuu turvetuotantoon. Tuotan-toalueen pohjois- ja eteläpuolella on yhteensä noin 30 ha lähinnä yli 1,5 m syvää tuotantoon soveltu-vaa aluetta. Noin 15 ha:n alueella on välttävästi ym-päristöturvetuotantoon soveltuvaa heikosti maatu-nutta (H1–4) rahkaturvetta noin 0,23 milj. suo-m3. Kerroksen ympärillä ja alla on 0,57 milj. suo-m3 energia turve tuotantoon soveltuvaa turvetta, joka energiaturpeen laatuohjeen (2006) mukaan kuuluu laatu luokkaan M50, A4.0, Q8.0, S0.20.


32

3282000

3282000

3283000

3283000

3284000

3284000

7032

000

7032

000

7033

000

7033

000

7034

000

7034

000


0 1 km

Kuva 17. Dalamossenin tutkimus- ja syvyyspisteet.


33

15. Vattumossen

Vattumossen (kl. 2312 05, x = 7032,5, y = 3284,4) sijaitsee noin 25 km Uudenkaarlepyyn keskustasta etelään, osittain Kauhavan (Alahärmä) puolella. Se rajoittuu etelässä peltoihin ja muualla moreenimaas-toon. Pelloille johtaa tilustie. Suolla on 32 tutkimus-pistettä ja 28 syvyyspistettä (kuva 18). Tutkimuspis-teitä on 3,5/10 ha. Kokonaispinta-ala on 90 ha, yli 1 m syvän alueen 17 ha ja yli 1,5 m syvän 2 ha.

Suon pinnan korkeus merenpinnasta on 32–37 m, ja pinta viettää pohjoiseen noin 4 m/km. Vattumos-sen on kokonaan ojitettu. Vedet virtaavat suon kaut-ta kulkevaa Vesinevanojaa pitkin pohjoiseen Lapu-anjokeen. Suo kuuluu vesistöalueeseen 44.011, Uu-sikaarlepyyn alue.

Suurin havaittu turvekerroksen paksuus on 2,1 m. Suon pohja on epätasainen. Yleisimmät pohjamaa-lajit ovat moreeni (57 %), hiekka (27 %) ja hieta (13 %). Liejua on suon pohjalla muutamassa koh-dassa yleensä alle puolen metrin paksuinen kerros.

Vattumossenin tutkimuspisteistä on rämeellä 29 %, turvekankaalla 55 % ja pellolla 16 %. Keskiosa on pääasiassa isovarpurämemuuttumaa, muualla val-litseva suotyyppi on puolukka turvekangas (kuva 19).

Keskimääräinen pinnan rahkamättäisyys on 26 % ja mättäiden korkeus 2,8 dm. Puusto on enimmäkseen keskitiheää, kehitysasteeltaan vaihtelevaa mäntyval-taista sekametsää.

Vattumossenin turpeista on rahkavaltaisia 34 % ja saravaltaisia 66 %. Pääturve lajeittain jakauma on: rahkaturve (S) 5 %, sararahkaturve (CS) 28 %, ruskosammal rahkaturve (BS) 1 %, saraturve (C) 1 % ja rahkasaraturve (SC) 65 %. Tupasvillaa (ER) lisä-tekijänä sisältäviä turpeita on 18 %, puun jäännöksiä (L) sisältäviä 10 % ja varpujen jäännöksiä (N) sisäl-täviä 12 % kokonais turve määrästä.

Suon heikosti maatunut rahkavaltainen pintatur-vekerros on ohut tai se puuttuu kokonaan. Turveker-ros koostuu suurimmaksi osaksi kohtalaisen hyvin maatuneesta rahkasara- ja sararahka turpeesta.

Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 6,2. Heikosti maatuneen rahka valtaisen pinta ker roksen maa tuneisuus on 2,5 ja hyvin maatuneen poh ja ker-roksen 6,5. Liekoja on vähän.

Ohuen turvekerroksen takia Vattumossenia ei suo-sitella turvetuotantoon.

3283000

3283000

3284000

3284000

3285000

3285000

7032

000

7032

000

7033

000

7033

000


0 1 km

Kuva 18. Vattumossenin tutkimus- ja syvyyspisteet.


34

Kuva 19. Umpeenkasvanut oja Vattumossenin keskiosan isovarpurämealueella (kuva Samu Valpola).


35

16. Järvimossen

Järvimossen (kl. 2312 05, x = 7034,4, y = 3284,2) sijaitsee noin 23 km Uudenkaarlepyyn keskustasta kaakkoon. Se rajoittuu koillisessa ja luoteessa pel-toihin ja muualla kallioiseen ja mäkiseen moreeni-maastoon. Suon ympärillä on muinais hautoja. Lou-naiskulmaan ulottuu metsäautotie. Suolla on 34 tut-kimuspistettä ja 28 syvyyspistettä (kuva 20). Tut-kimuspisteitä on 4,6/10 ha. Kokonaispinta-ala on 74 ha, yli 1 m syvän alueen 51 ha, yli 1,5 m syvän 27 ha ja yli 2 m syvän 4 ha.

Suon pinnan korkeus merenpinnasta on 30–32 m, ja pinta viettää loivasti pohjoiseen. Järvimossen on suurimmaksi osaksi ojitettu, keskiosa vain reunoilta. Vedet virtaavat Järvimossadiketiä pitkin pohjoiseen Lapuanjokeen. Suo kuuluu vesistöalueeseen 44.011, Uusikaarlepyyn alue.

Suurin havaittu turvekerroksen paksuus on 2,4 m. Suon pohja on epätasainen. Pohjamaalajit ovat mo-reeni (89 %), hiekka (8 %) ja hieta (3 %). Liejua on suon pohjalla lähes koko alueella, pohjoislahdeket-ta lukuun ottamatta, keskimäärin puolen metrin pak-suinen kerros.

Järvimossenin tutkimuspisteistä on rämeellä 68 %, avosuolla 2 %, korvessa 3 %, turve kankaalla 19 %, pellolla 5 % ja turvetuotantoalueella 3 %. Suon keskiosa on pääasiassa isovarpu rahkarämettä, sekä luonnontilaisena että muuttumana. Paikoin on tupasvilla räme muuttumaa ja reunoilla puolukka-turvekangasta. Keskimääräinen pinnan rahkamättäi-syys on 42 % ja mättäiden korkeus 2,5 dm. Puus-to on suon keskellä kitukasvuista ja harvaa männik-köä, reunaosissa paikoin tiheämpää ja varttuneem-paa mäntyvaltaista metsää.

Järvimossenin turpeista on rahkavaltaisia 56 % ja saravaltaisia 44 %. Pääturvelajeittain jakauma on: rahkaturve (S) 31 %, sararahkaturve (CS) 25 %, sa-raturve (C) 3 % ja rahkasara turve (SC) 41 %. Tupas-villaa (ER) lisätekijänä sisältäviä turpeita on 39 %, puun jäännöksiä (L) sisältäviä 13 % ja varpujen jään-nöksiä (N) sisältäviä 5 % kokonais turvemäärästä.

Suon itäosassa on yli metrin paksuinen heikos-ti maatunut rahkavaltainen pintaturvekerros, joka koostuu vaihtelevasti Acutifolia-, Cuspidata- ja Palustria-ryhmien rahkasammalien jäännöksistä. Muualla tämä kerros on huomattavasti ohuempi. Sy-vemmällä on kohtalaisen hyvin maatunutta sararah-ka- ja rahkasaraturvetta. Tupasvillan jäännökset ovat yleinen turpeen lisätekijä.

Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,3. Heikosti maatuneen rahka valtaisen pinta kerroksen maatuneisuus on 2,4 ja hyvin maatuneen pohja ker-roksen 6,6. Liekoja on paikoin erittäin runsaasti.

Järvimossenilta on otettu näytteet yhdeltä pisteel-tä. Turpeen keskimääräinen tuhka pitoisuus on 1,0 % kuivapainosta, vesipitoisuus märkäpainosta 92,2 % ja kuiva-ainemäärä 66,9 kg/suo-m3. Kuivan turpeen tehollinen lämpöarvo on keskimäärin 18,2 MJ/kg ja 50 %:n kosteudessa 7,9 MJ/kg. Rikkipitoisuus on keskimäärin 0,08 % kuivapainosta.

Järvimossen soveltuu turvetuotantoon. Suon itä-osassa on noin 6 ha:n laajuisella alueella 0,07 milj. suo-m3 ympäristö turve tuotantoon soveltuvaa H1–4-maatunutta turvetta, joka kuuluu laatuluokkaan 3a. Heikosti maatuneen rahkakerroksen alla ja muual-la yli 1,5 m syvällä noin 22 ha:n alueella on noin 0,21 milj. suo-m3 energiaturvetuotantoon soveltuvaa turvetta.


36

3283000

3283000

3284000

3284000

3285000

3285000

7034

000

7034

000

7035

000

7035

000


0 1 km

Kuva 20. Järvimossenin tutkimus- ja syvyyspisteet.


37

17. Kontan

Kontan (kl. 2312 05, x = 7036,4, y = 3282,8) si-jaitsee noin 20 km Uudenkaarlepyyn keskustas-ta kaakkoon. Se rajoittuu idässä peltoihin ja muu-alla moreenimaastoon. Suon poikki kulkee suurjän-nitelinja. Pohjoisreunaan ulottuu tilustie. Suolla on 39 tutkimuspistettä ja 36 syvyyspistettä (kuva 21). Tutkimuspisteitä on 5,0/10 ha. Kokonaispinta-ala on 78 ha, yli 1 m syvän alueen 32 ha, yli 1,5 m syvän 18 ha ja yli 2 m syvän 1 ha.

Suon pinnan korkeus merenpinnasta on 25–29 m, ja pinta viettää koilliseen noin 3 m/km. Kontan on kokonaan ojitettu. Pohjoispäästä on laskuoja Lapu-anjokeen. Suo kuuluu vesistöalueeseen 44.011, Uu-sikaarlepyyn alue.

Suurin havaittu turvekerroksen paksuus on 2,1 m. Suon pohja on tasainen. Yleisimmät pohjamaalajit ovat moreeni (32 %), hiesu (32 %) ja hieta (25 %). Liejua on suon pohjalla pohjoisosassa pienellä alu-eella yli metrin paksuinen kerros.

Kontanin tutkimuspisteistä on rämeellä 44 %, tur-vekankaalla 49 % ja pellolla 7 %. Keskiosa on pää-asiassa isovarpuräme- ja tupasvillarämemuuttumaa. Reunaosat ja lahdekkeet ovat lähinnä puolukka- ja mustikkaturvekangasta. Keskimääräinen pinnan rah-kamättäisyys on 11 % ja mättäiden korkeus 2,2 dm. Puusto on enimmäkseen keskitiheää, keskiosassa riukumaista, reunoilla varttu neempaa mäntyvaltais-ta sekametsää.

Kontanin turpeista on rahkavaltaisia 58 % ja sara-valtaisia 42 %. Pääturvelajeittain jakauma on: rahka-turve (S) 33 %, sararahkaturve (CS) 25 %, saratur-ve (C) 5 % ja rahkasaraturve (SC) 37 %. Tupasvillaa

(ER) lisätekijänä sisältäviä turpeita on 32 %, puun jäännöksiä (L) sisältäviä 36 % ja varpujen jäännök-siä (N) sisältäviä 18 % kokonaisturvemäärästä.

Suon itäosassa on paikoin yli metrin paksuinen heikosti maatunut rahkavaltainen pintaturve kerros, joka koostuu suurimmaksi osaksi Cuspidata-ryh-män rahkasammalien jäännöksistä. Suurin osa suon turvekerrostumasta on kohtalaisesti maatunutta sara-rahka- ja rahkasara turvetta. Tupasvillan jäännökset ovat pintakerroksessa ja puun jäännökset syvemmäl-lä yleinen turpeen lisätekijä.

Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,1. Heikosti maatuneen rahka valtai sen pinta kerroksen maatuneisuus on 3,1 ja hyvin maatuneen pohja ker-roksen 5,9. Liekoja on kohtalaisesti.

Kontan

geologian tutkimuskeskus turvetutkimusraportti...

Documents