geologian tutkimuskeskus turvetutkimusraportti 327tupa.gtk.fi/raportti/turve/ttr_327.pdf · peat in...

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS

Turvetutkimusraportti 327

Carl-Göran Sten ja Markku Moisanen

ESPOON JA KAUNIAISTEN SUOT

Sammandrag :Myrarna i Esbo och Grankulla

Summary:The peatlands in Espoo and Kauniainen, southern Finland

Espoo 2000

Sten, Carl-Göran ja Moisanen, Markku 2000 . Espoon ja Kauniaistensuot. Summary : The peatlands in Espoo and Kauniainen, southern Finland .Geologian tutkimuskeskus, Turvetutkimusraportti 327 . 59 sivua, 6 kuvaa, 2taulukkoa ja 2 liitettä .

Geologian tutkimuskeskus (GTK) on tutkinut Espoossa 45 suota, joidenyhteispinta-ala on 654 ha eli 2 % maa-alasta, sekä Kauniaisissa kaksi suota,joiden pinta-ala on 30 ha eli 5 % maa-alasta. Espoon turvekerrostumienkeskipaksuus on 1,8 m, josta hyvin maatuneen kerroksen osuus on 1,2 m .Espoon suurin turpeen paksuus, 7,9 m, on mitattu Isosta Ämmässuosta, jaKauniaisten, 5,8 m, Träskmossenista . Espoon soiden sisältämä turvemääräon 11,8 milj . suo-m3 ja Kauniaisten 0,56 milj . suo-m3 . Espoon soiden ylimetrin syvyisen alueen pinta-ala on 379 haja turvemäärä 10,1 milj . suo-m3eli 86 % kokonaisturvemäärästä . Kauniaisten vastaavat luvut ovat 19 ha ja0,48 milj . suo-m3 (86 %) . Espoon soiden yli kahden metrin syvyisen alueenpinta-ala on 242 haja turvemäärä 8,2 milj . suo-m 3 eli 69 % kokonaistur-vemäärästä . Kauniaisten vastaavat luvut ovat 11 haja 0,37 milj . suo-m3(66%) .

Espoon tutkituista soista 33 on keidassoita ja 12 saravaltaisia soita .Kauniaisten molemmat tutkitut suot ovat keidassoita . Espoon soiden turpeistaon saravaltaisia 55 % ja rahkavaltaisia 45 % . Kauniaisissa vastaavat luvutovat 53 % ja 47 % . Espoon turpeen keskimaatuneisuus on 5,1, ja hyvinmaatuneen turvekerroksen 6,1, Kauniaisissa vastaavasti 5,0 ja 5,9 . Espoonsuotyyppihavainnoista on rämeitä 35 %, korpia 22 % ja nevoja 12 % .Turvekankaita on 20 %, turvepeltoja 6 % ja turpeennostoalueita 5 % . Noinpuolet suoalasta on ojitettu lähinnä metsänkasvatusta, viljelyä ja turpeen-nostoa varten . Suopohjien yleisin maalaji on savi . Liejua tai mutaa on lähesjokaisen suon pohjalla. Liejusta on paikoin löydetty vesipähkinän (Trapanatans) subfossiilisia hedelmiä .

Espoon tutkituista soista 7 soveltuu turvetuotantoon yhteensä 101 ha :nalalta, mikä on noin 15 % inventoidusta suoalasta . Kasvuturvetuotantoonsoveltuu seitsemän suota, joiden tuotantoala olisi yhteensä 101 ha . Kasvu-turpeen raaka-aineeksi soveltuvaa turvetta on 1,34 milj . suo-m 3 , josta osa onviljelyturpeen raaka-aineeksi kelpaavaa turvetta ja osa muuksi kasvutur-peeksi, kuivikkeeksi ja maanparannusaineeksi soveltuvaa turvetta .

Energiakäyttöön soveltuvia soita on kolme, ja niissä on käyttökelpoistaturvetta 0,38 milj . suo-m3 40 hain tuotantoalalla . Turpeen energiasisältö50 %:nkäyttökosteudessaon 0,614 milj . GJ eli 0,17 milj . MWh . Polttoturpeenkeskimääräinen tuhkapitoisuus on 1,2 % kuiva-aineesta, pH-arvo 4,3,vesipitoisuus 91,3 % märkäpainosta ja rikkipitoisuus 0,19 % . Turpeenkuiva-aineen määrä on keskimäärin 86 kg/m 3 ja kuivan turpeen tehollinenlämpöarvo 21,2 MJ/kg .

Suot kuvastavat alueen monimuotoisuutta eli biodiversiteettiä . Tutkituistasoista kymmenen on osittain tai kokonaan suojeltu . Tremanskärr sisältyyvaltakunnalliseen soidensuojelun perusohjelmaan . Nuuksion kansallis-puistossa on runsaasti pieniä soita. Natura 2000 -verkostoon sisältyykymmenen Espoon pohjoisosan soista, ja Matalajärveä on esitettylaajennettuun Natura 2000 -ohjelmaan . Lisäksi on rauhoitettu seitsemänsuota suojelupäätöksin, kuten Kauniaisten Träskmossen ja Espoon Majkärr,Kvarnträsk ja Hynkänlammensuo. Näiden lisäksi on lukuisa määräsoidensuojeluvarauksia .

Avainsanat : suot, turvemaat, turve, polttoturve, kasvuturve, inventointi,turvevarat, luonnonsuojelu, biodiversiteetti, kansallispuisto, Nuuksio, Espoo,Kauniainen .

Carl-Göran Sten ja Markku MoisanenGeologian tutkimuskeskusPL 9602151 ESPOO

Sähköposti : [email protected]

ISBN 951-690-785-7ISSN 1235-9440

Sten, Carl-Göran ja Moisanen, Markku 2000. Espoon ja Kauniaistensuot . Summary: The peatlands in Espoo and Kauniainen, southern Finland .[Svenskt sammandrag : Myrana i Esbo och Grankulla] . Geologian tutki-muskeskus, Turvetutkimusraportti 327. 59 sidor, 6 figurer, 2 tabeller ja 2bilagor .

Geologiska forskningscentralen har undersökt sammanlagt 47 myrar iEsbo och Grankulla . I Esbo undersöktes 45 myrar, vilkas sammanlagda arealär 654 ha eller 2 % av landarealen . I Grankulla undersöktes två myrar på enareal av 30 ha eller 5 % av landarealen . I Esbo är torvavlagringarnasmedeltjoclek 1,8 m, varav den välhumifierade torvens tjocklek är 1,2 m . Detstörsta torvdjupet i Esbo, 7,9 m, har uppmätts i Stora Käringmossen och iGrankulla, 5,8 m, i Träskmossen. Torvtillgångarna i torvmarkerna i Esbouppgår till 11,8 milj . myr-m3och i Grankulla till 0,56 milj . myr-m 3 . Det över2 meter djupa området i Esbomyrarna omfattar en areal av 242 ha ochtorvmängden uppgår till 8,2 milj . myr-m 3 eller 69 % av hela torvmängden .I Grankulla är de motsvarande talen 11 ha och 0,37 milj . myr-m3 (66 %) .Av de i Esbo undersökta myrarna kan 33 klassificeras som högmossar och

12 som kärr. De undersökta myrarna i Grankulla är båda högmossar . I Esboär torven till 55 % starrdominerad och till 45 % vitmossdominerad . IGrankulla är de motsvarande talen 53 % och 47 % . Torvensmedelhumifieringsgrad i torvmarkerna i Esbo är 5,1, och i det höghumifieradelagret 6,1 . I Grankulla är de motsvarande talen 5,0 och 5,9 . Av myrarna iEsbo utgör tallmyrarna 35 %, skogskärren 22 % och de öppna, trädlösamyrarna 12 % . Utdikade torvmoar täcker 20 %, torvåkrar 6 % och torvtäkterna5 % . Cirka hälften av arealen eller 49 % har utdikats närmast med tanke påskogsproduktion, odling och torvupptagning . Den allmännast förekommandemineraljordarten under torvmarkernaär lera. Till de mera sällsynta jordarternahör skalgrus, som påträffades i det fridlysta Ramsösundkärret . Gyttja ellerdy påträffas på bottnen av nästan alla torvmarker, vilket tyder på attförsumpningen inletts genom igenväxning av en sjö . I gyttjan av flera myrarhar påträffats subfossila frukter av den i Finland sedan länge utdöda sjönöten(Trapa natans) .Torven i sju torvmarker i Esbo lämpar sig för torvproduktion på en

sammanlagd areal av 101 ha, vilket är 15 % av den inventerade myrarealen .Växttorvproduktion i liten skala kan komma ifråga på 7 torvmarker, vilkastotala produktionsareal kunde uppgå till ca 101 ha . Torvmängden somlämpar sig till råmaterial för växttorvproduktion uppgår till 1,34 milj . myr-m3 , varav en del lämpar sig som råmaterial för odlingstorv i växthus, en delsom torvströ och till jordförbättring . Torven i tre av de undersökta myrarnakunde användas för energiproduktion efter att växttorvlagret avlägsnats .Den användbara torvmängden är 0,38 milj. myr-m3 på en produktionsarealav 40 ha . Torvens energiinnehåll vid en användningsfuktighet av 50 % är0,614 milj . GJ eller 0,17 milj . MWh. I medeltal är bränntorvens askhalt1,2 % av torrvikten, pH-värdet 4,3, fukthalten 91,3 % av våtvikten ochsvavelhalten 0,19 % . Torvens volymvikt uppgår till i medeltal 86 kg/m' ochtorrsubstansens effektiva värmevärde är i medeltal 21,2 MJ/kg och uträknatför en fukthalt av 50 % 9,4 MJ/kg .

Myrarna avspeglar det undersökta områdets mångfald eller biodiversitet .Av myrarna i Esbo ingår Tremanskärr i det riksomfattande myrskydds-programmet. Noux nationalpark innefattar många små myrar . I Natura 2000-nätverket ingår tio av myrarna i norra Esbo . Grundträsk ingår i det utvidgadeoch kompletterade Natura 2000 -programmet . Därtill har sju värdefullamyrskyddsområden fredats som t .ex. Träskmossen i Grankulla och Majkärr,Kvarnträsk och Hynkemossen i Esbo . Dessutom har ett antalmyrskyddsreservationer gjorts av Esbo stads miljönämnd för bevarandet avden värdefullaste myrvegetationen.

Nyckelord: myr, torv, bränntorv, växttorv, inventering, resurser, naturskydd,biodiversitet, nationalpark, Noux, Esbo, Grankulla .

Carl-Göran Sten och Markku MoisanenGeologiskaforskningscentralenPL 9602151 ESBO

E-post: Carl-Goran .Sten@gsffi

Sten, Carl-Göran ja Moisanen, Markku 2000. Espoon ja Kauniaisten suot .Summary: The peatlands in Espoo and Kauniainen, southern Finland . Geologiantutkimuskeskus, Turvetutkimusraportti - Geological Survey of Finland, Reportof Peat Investigation 327 . 59 pages, 6 figures, 2 tables and 2 appendices .

Peatland inventories were made by the Geological Survey of Finland in thetowns of Espoo and Kauniainen, (60'12'30" N, 24'40'E) about 20 km northwestof Helsinki, southern Finland . In all forty-seven mires covering a total area of684 hectares and containing 12 .38 million m3 of peat were studied . Of theseforty-five mires covering a total area of 654 hectares and containing 11 .8 millionm3 of peat are situated in Espoo and two mires covering a total area of 30 hectaresand containing 0 .56 million m3 of peat in Kauniainen . The mean depth of the peat,layers in Espoo is 1 .8 m, including the slightly humified Sphagnum predominantsurface layer, which averages 0 .6 m in thickness . The maximum thickness ofpeat in Espoo, 7.9 m, was found in the raised bog Iso Ämmässuo (N .o 10) andin Kauniainen, 5.8, m in the mire Träskmossen (N .o 46) . In Espoo the meanhumification (H) degree of the peat in von Post's 1-10 scale is 5 .1, and for thewell humified peat layer 6 .1, and in Kauniainen 5.0 and 5 .9 respectively. Thepeatland area in Espoo deeper than 2 m covers 253 ha and contains 8 .6 millionm3 of peat in situ, which is 69% of the total peat quantity .

In Espoo 33 of the mires are raised bogs and 12 fens . Both of the miresinvestigated in Kauniainen are raised bogs . In the peatlands of Espoo 55 per centof the peat amount is Carex predominant and the remaining 45% Sphagnumpredominant . The percentages in Kauniainen are 53% and 47% respectively .About half of the peatland area has been drained . The most common mineral soilbeneath the peatlands is clay . Gyttja is very common on the bottom of thepeatlands. The subfossil fruits of water chestnut (Trapa natans), now extinct inFinland, were found from gyttja layers .

Seven of the investigated peatlands in Espoo are suitable for peat productionon an area of 101 ha, which is 15% of the total area . Horticultural peat productionis proposed on 7 raised bogs, and the mineable peat amounts to 1 .34 mill . M3 insitu on an production area of 101 ha . After the horticultural peat has beenremoved, the production of fuel peat may be possible . Three peatlands werefound suitable for fuel peat production in a small scale on an area of 40 ha . Thefuel peat resources are 0 .38 mill . M3 in situ . The energy content of fuel peat at50 % moisture is 0,614 mill. GJ or 0,17 mill . MWh. The average ash content offuel peat is 1 .2% of dry weight, the pH-value 4 .3 and the water content 91 .3%of wet weight. The sulphur content is on average 0.19 % . The dry bulk densityis 86 kg per m3 in situ and the effective calorific value of the dry peat 21 .2 MJ/kg .

The mires of the area reflects a large biodiversity . In the Nuuksio NationalPark there are lots of small mires . Some of the mires are also included in theproposal for the Natura 2000 Network . Nine of the mires in Espoo andKauniainen have already been included in mire conservation areas .

Key words: raised bog, mire, peatlands, fuel peat, horticultural peat, inventory,reserves, conservation, biodiversity, national parks, Nuuksio, Espoo, Kauniainen,Finland .

Carl-Göran Sten and Markku MoisanenGeological Survey of Finland,P.O. Box 96FIN-02151 ESPOO, FINLAND

E-mail: Carl -Goran.Sten @gsffi

SISÄLLYSLUETTELO

JOHDANTO 7TUTKIMUSMENETELMÄT JA -AINEISTOT 7

Kenttätutkimukset 7Laboratoriotutkimukset 7

TUTKIMUSAINEISTON KÄSITTELY JA TULOSTEET 10Tutkimusaineiston laskentaperusteet 10Tutkimusaineiston tulosteet 10

ESPOON TUTKITUT SUOT 141 . Ramsösundinsuo -'Ramsösundskärret 142. Majkärr 143. Lillträsk 154. Teirinsuo - Teirmossen 155. Vitmossen 166. Kvarnträsk 177. Järvikylänsuo - Träskbymossen 188. Sperringsin Stormossen - Sperrings Stormossen 189. Iso Ämmässuo - Stora Käringmossen 1910. Bockarmossen 2011 . Kakarlammensuo - Kakarlampimossen 2112. Hästkärr 2213 . Matalajärvensuo - Grundträskkärret 2214. Oittaan Isosuo - Oitans Stormossen 2315 . Hackjärvsmossen 2416. Kotosuo - Kotomossen 2417. Savilammensuo 2718 . Kiimassuo 2719. Poutlaxängen 2820. Hynkänlammensuo - Hynkemossen eller Hynkänlampimossen 2821 . Lappmossen 2922. Gillermossen 3023 . Haramossen 3024. Sikalax 3125. Lakeasuo - Slätmossen 3226. Punjonsuo - Punjomossen 3227. Heinäsuo - Hömossen 3328. Majassuo 3429. Velskolansuo - Vällskogsmossen 3430. Torvströmossen 3531 . Kaurasuo - Havermossen 3532. Stubbmossen 3633 . Nemlaxmossen 3734. Kalajärvensuo - Kalajärvikärret 3735 . Odilammensuo 3836. Stavurkärr 3837 . Tremanskärr 3938 . Luukinjärvensuo - Lukträskkärret 4039. Vahtersuo - Vaktermossen 4040. Skrattikärr (Lilla Skrattikärr) 4141 . Pitkäsuo - Långmossen 42

42. Soidensuo 4243. Lakiston Turvesuo - Lakisto Turvesuo 4344. Gubbmossen 4445. Mankkaan Turvesuo - Mankans Torvmossen 45KAUNIAISTEN TUTKITUT SUOT 4646. Träskmossen 4647 . Suursuo - Stormossen 46

TULOSTEN TARKASTELU 47Yleistä 47Suoyhdistymät 48Suotyypit 48Turpeen paksuus 50Turvevarat 50Pohjamaalajit 50Soistumistavat 50Turveteollinen käyttökelpoisuus 51Maa- ja metsätalouskäyttö 52Suojelualueet 52Kiitokset 54

SAMMANDRAG 54SUMMARY 56KIRJALLISUUS - LI'1"1'ERATUR - REFERENCES 57LIITTEET

Geologian tutkimuskeskus, Turvetutkimusraportti - Geological Survey of Finland, Report of Peat Investigation 327, 2000Espoon ja Kauniaisten suot

Geologian tutkimuskeskus (GTK) on tehnyt tur-vetutkimuksia Espoon ja Kauniaisten kaupunkienalueella geologi Carl-Göran Stenin johdolla vuosi-na 1985, 1988 ja 1994 - 2000 . Vuosien 1985 ja1988 turvetutkimukset liittyivät GTK:n ja maan-mittaushallituksen yhteistyönä suoritettuun maa-peräkartoitukseen. Espoon ja Kauniaisten turve-tutkimukset ovat osa GTK :n tekemää valtakunnanturvevarojen kokonaisinventointia, sekä GTK :n jamaanmittaushallituksen yhteistyönä suoritettuamaaperäkartoitusta .

Turvetutkimuksen tarkoituksena on etsiä kasvu-turpeen raaka-aineen ja poltto- eli energiaturpeentuottamiseen soveltuvia soita. Soista kerätään sa-malla perustietoja, joita voidaan hyödyntää maa- jametsätalouden suunnittelussa ja ympäristönsuoje-lun tarpeisiin .

Tässä raportissa julkaistaan tiedot 47 tutkitustasuosta, joista Espoossa on 45 ja Kauniaisissa kaksi .

Turvetutkimukset aloitettiin laatimalla soille lin-javerkostot, jotka koostuivat kunkin suon hallitse-van osan poikki vedetystä selkälinjasta ja sitä vas-taan kohtisuoristapoikkilinjoista (Lappalainen, Stenja Häikiö 1984) . Tutkimuslinjoilla paaluin merki-tyt kairaus- ja syvyyspisteet vuorottelivat 50 m :nvälein. Yleensä pyrittiin 5 - 10 tutkimuspisteentiheyteen kymmentä hehtaaria kohden . Pienet suottutkittiin hajapistein, jolloin tavoiteltu tiheys olimyös 5 - 10 pistettä/10 ha . Tutkimuslinjat on vaa-ittu vähintään 50 metrin välein ja linjojen alku- jaloppupäissä tiheämminkin . Korkeudet sidottiinvaltakunnallisen kiintopisteverkon N60-korkeus-tasoon .

Tutkimuspisteillä määritettiin suotyyppi, mät-täisyys prosentteina suon pinta-alasta sekä mättäi-den keskimääräinen korkeus (dm), puuston puula-jisuhteet prosentteina ja puuston tiheys- ja kehitys-luokat. Suo katsotaan tyyppimäärityksessä ojite-tuksi silloin kun tutkimuspisteen etäisyys ojasta onenintään 25 m. Luonnontilaisuusaste määräytyysuotyyppihavaintojen perusteella .

Turvenäytteet on otettu suon turvetuotantoonsoveltuvalta alueelta . Näytteet on jaoteltu turvela-

JOHDANTO

TUTKIMUSMENETELMÄT JA -AINEISTOT

Kenttätutkimukset

Laboratoriotutkimukset

Perustietoihin kuuluvat pinta-ala, suotyypit, suonturvemäärät, pohjamaan ja turpeen laatu sekä tur-peen käyttökelpoisuus (kuva 1) . Uudenmaan ym-päristökeskuksen 15 .5 .2000 myöntämällä luvalla(LUO 536) GTK:lle suotiin mahdollisuus tutkiakuusi Espoon ja Kauniaisten suojelusuota . Van-taan ja Vihdin kunnan rajalla sijaitsevat ja pääosinEspooseen kuuluvat suot kuten Gubbmossen, La-kiston Turvesuo ja Majassuo on käsitelty kokonai-suudessaan tässä raportissa . Kirkkonummen rajal-la ja vain osittain Espoossa sijaitseva Soidensuo(entinen Kurkisuo) on sen sijaan käsitelty Kirkko-nummen turveraportissa (Sten & Moisanen 1997) .Tässä raportissa julkaistun aineiston lisäksi on soistatilattavissa myös tarkempia tietoja, kuten syvyys-alueiden pinta-alat, keskisyvyydet ja turvemäärät,laboratorioanalyysien tulokset ja havainnot puus-tosta sekä suokartat ja poikkileikkauskuvat (Sten& Moisanen 2000) .

Kairauksin, jotka tehtiin 50 cm :n kannulla va-rustetulla turvekairalla, määritettiin turvekerrostu-mistapääturvelajit lisätekijöineen sekä niiden suh-teelliset osuudet (6-asteikolla), turpeen maatunei-suus (von Postin 10-asteikolla), kosteus (5-astei-kolla) ja tupasvillan kuitujen määrä (6-asteikolla) .Lisäksi määritettiin suon pohjamaalajit . Turvelajitja pohjamaalajit sekä niiden symbolit on esitettyliitteissä 1 ja 2 .

Suurimmista soista on otettu näytteet laborato-rioanalyysejä varten . Näytesarjat on otettu alueil-ta, jotka tutkimusten perusteella mahdollisesti so-veltuvat poltto- tai kasvuturvetuotantoon . Näyte-sarjoista laskettiin heikosti maatuneen pintarahka-turpeen (eli pintarahkan) ja paremmin maatuneenrahka- ja saraturpeen ominaisuuksille suokohtaisiakeskiarvoja. Näitä keskiarvoja, vaikka ne eivätaina edustakaan suon kaikkia turpeita, on käytettymm. arvioitaessa suon energiasisältöä . Näytteet,pituudeltaan 20 cm ja halkaisijaltaan 8 cm, otettiinsuon pinnasta pohjaan jatkuvana sarjana käyttäentarkkatilavuuksista mäntäkairaa (Lappalainen, Sten& Häikiö 1984) .

jin ja maatumisasteen perusteella kasvuturve- japolttoturvenäytteisiin . Polttoturvenäytteistä mää-

7

Geologian tutkimuskeskus, Turvetutkimusraportti - Geological Survey of Finland, Report of Peat Investigation 327, 2000

Carl-Göran Sten ja Markku Moisanen

ESPOON JA KAUNIAISTEN TUTKITUT SUOT JA SUOJELUALUEET

KIRKKONUMMIKYRKSLÄTT

evGTK

0

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS

Suon pinta-alaMyrens arealArea of peatlandä

20 - 42 haä

10-19 haä

< 10 haNatura 2000 - alueNatura 2000 - omr6deNatura 2000 - areaLuonnonsuojelualueNaturskyddsomr6deNature reserve

GEOLOGISKAFORSKNINGSCENTRALENGEOLOGICAL SURVEY OF FINLAND

2

Kuva 1 . Espoon (1-45) ja Kauniaisten (46-47) tutkitut suot ja luonnonsuojelualueet .Figur 1 . De undersökta myrarna i Esbo (1-45) och Grankulla (46-47) och naturskyddsområdena .Figure 1 . Peatlands investigated and nature reserves in Espoo (1-45) and Kauniainen (46-47) .

4 6km


Espoon (1-45 ja Kauniaisten (46-47) tutkitut suot ja niiden pinta-alat .De undersökta myrarna i Esbo (1-45) och Grankulla (46-47) och deras arealer .The investigated peatlands in Espoo (1-45) and Kauniainen (46-47) and their areas .

ESPOO - ESBO

Tutkittu pinta-ala, (ha), Undersökt areal, (ha) . Investigated area (ha)

9

1 . Ramsösundinsuo - Ramsösundskärret 72 . Majkärr 53 . Lillträsk 154 . Teirinsuo - Teirmossen 125 . Vitmossen 66 . Kvarnträsk 107 . Järvikylänsuo - Träskbymossen 108 . Sperringsin Stormossen - Sperrings Stormossen 429. Iso Ämmässuo - Stora Käringmossen 3610 . Bockarmossen 1911 . Kakarlammensuo - Kakarlampimossen 412 . Hästkärr 613 . Matalajärvensuo - Grundträskkärret 4214 . Oittaan Isosuo - Oitans Stormossen 1915 . Hackjärvsmossen 816 . Kotosuo - Kotomossen 1617 . Savilammensuo 1618 . Kiimassuo 3019 . Poutlaxängen 1320 . Hynkänlammensuo - Hynkemossen 821 . Lappmossen 622 . Gillermossen 423 . Haramossen 1224 . Sikalax 1125 . Lakeasuo - Slätmossen 1226 . Punjonsuo - Punjomossen 1827 . Heinäsuo - Hömossen 628 . Majassuo 329 . Velskolansuo - Vällskogsmossen 1230 . Torvströmossen 331 . Kaurasuo - Havermossen 1732. Stubbmossen 1033 . Nemlaxmossen 434 . Kalajärvensuo - Kalajärvikärret 535 . Odilammensuo 2736 . Stavurkärr 837 . Tremanskärr 1138 . Luukinjärvensuo - Lukträskkärret 3239. Vahtersuo - Vaktermossen 1440. Skrattikärr (Lilla Skrattikärr) 641 . Pitkäsuo - Långmossen 1342 . Soidensuo 1043 . Lakiston Turvesuo - Lakisto Turvesuo 3144 . Gubbmossen 3345 . Mankkaan Turvesuo - Mankans Torvmossen 22

KAUNIAINEN - GRANKULLA46. Träskmossen 1347 . Suursuo - Stormossen 17

Geologian tutkimuskeskus, Turvetutkimusraportti - Geological Survey of Finland, Report of Peat Investigation 327, 2000Carl-Göran Sten ja Markku Moisanen

ritettiin laboratoriossa turvelaji, maatuneisuus, hap-pamuus (pH-aste), vesipitoisuus prosentteina mär-käpainosta (kuivatus 105„C :ssa), kuiva-aineen mää-rä tilavuusyksikössä (kg/suo-m 3) ja tuhkapitoisuusprosentteina kuiva-aineesta (poltto 815 …25„ C :ssa) .Lämpöarvo on määritetty LECO AC-300-kalori-metrillä (ASTM D 3286) ja tulokset ilmoitetaanmegajouleina kilogrammaa kohti (MJ/kg) . Tehol-linen lämpöarvo on laskettu sekä kuivalle turpeelleettä turpeelle, jonka kosteusprosentti on 50 . Rikki-pitoisuudet on määritetty LECO SC-39 -rikkiana-lysaattorilla, ja tulokset ilmoitetaan prosentteinakuivapainosta .

Kasvuturvenäytteiden rahkavaltainen, heikostimaatunut turve on luokiteltu kolmeen ryhmään :Acutifolia-, Palustria- ja Cuspidata -turpeisiin .

TUTKIMUSAINEISTON KÄSITTELY JA TULOSTEET

Tutkimusaineiston laskentaperusteet

Tutkimuspisteiden perusteella suo jaetaan sy-vyysvyöhykkeisiin, joiden rajat ovat 0,3 ; 1,0 ; 2,0 ;3,0; 4,0; 5,0 ja 6.0 m . Jokaiselta syvyysvyöhyk-keeltä erikseen lasketut turvemäärät yhdistämälläsaadaan suon kokonaisturvemäärä selville . Maatu-neisuudet sekä turvelajien ja turvetekijöiden mää-rät ja suhteet lasketaan turvemäärillä painottaen .Turve luokitellaan käyttökelpoisuuden mukaanpotentiaaliseksi kasvuturpeeksi, väliturpeeksi japolttoturpeeksi . Kullekin luokalle lasketaan sy-vyysvyöhykkeittäin keskimääräinen turvepaksuusja turvemäärä .

Suota on suositeltu polttoturvetuotantoon, mi-käli siellä on vähintään 10 ha, tilakohtaisissa tapa-uksissa myös alle 10 ha, turvelajin ja maatumisas-teen (yli 5,0) puolesta tuotantoon soveltuvaa yhte-näistä, yli 2 m syvää aluetta. Polttoturpeita ovatmaatuneet rahkaturpeet (St H5-10) sekä kaikkisara- jaruskosammalturpeet(CtjaBtHi-10) . Käyt-tökelpoisen turpeen määrää laskettaessa on keski-syvyydestä vähennetty 0,5 m :n turvekerros, jokavastaa suon pohjalle tuotannon jälkeen jäävää ker-rosta . Turpeen määrä ilmoitetaan suokuutiometrei-

Tutkituista soista on laadittu suokartat mitta-kaavassa 1 : 10 000. Kartoista ilmenevät kairaus-pisteiden sijainti, turpeen keskimaatuneisuus sekäheikosti maatuneen, rahkavaltaisen pintakerrok-sen ja koko turvekerroksen paksuus . Karttoihin onpiirretty myös turpeen paksuutta osoittavat syvyys-käyrät (1 m, 2 m, 3 m, 4 m jne .) .

1 0

Tutkimusaineiston tulosteet

Näytteet kuivattiin 40„C :n lämpötilassa . Happa-muus eli pH-arvo määritettiin 3 g : sta kuivaa turvet-ta sekoitettuna 50 ml :aan tislattua vettä . Turve/vesiseos sai seistä yön yli ennen pH :n ja johtoluvunmääritystä . Johtoluku (j l) ilmoitetaan millisiemen-seinä/metri (mS/m) . Vaihtokapasiteetti ilmentääturpeen ravinteiden pidätyskykyä . Vaihtokapasi-teetti (CEC) määritetään pH 7 :ssä ja pH 9 :ssäbariumasetaattimenetelmää käyttäen ja tulokset il-moitetaan pH 7:ssä milliekvivalentteinal100 g (mek/100 g) (Puustjärvi 1956) .

Muutamasta suosta tehtiin alustavia makrosub-fossiilitutkimuksia . Typpihapolla käsitellyistä näyt-teistä 0,3 mm :n ja 1 mm :n siivilöillä seulotut mak-rosubfossiilit analysoi C.-G . Sten .

nä . Suokuutiometri (suo-m 3 ) tarkoittaa suossa ole-van turpeen tilavuutta . Polttoturpeen laatuohjeenmukaan turpeen tuhkapitoisuus ei saa ylittää 10 % :a,eikä rikkipitoisuus 0,3 % :a (Energiataloudellinenyhdistys et al . 1991) .

Arvioitaessa turvekerrostuman soveltuvuuttakasvuturvetuotantoon on kiinnitetty huomiota rah-kasammaltyyppiin, turpeen maatuneisuuteen ja pak-suuteen . Suota on suositeltu kasvuturvetuotantoon,mikäli siellä on vähintään 10 ha turvelajin ja maa-tumisasteen puolesta tuotantoon soveltuvaa yhte-näistä, 0,7 m:n tai sitä syvempää aluetta . Pieniä,alle 10 ha :n kokoisia alueita on suositeltu kuivike-turpeen nostoon, jos turvelaji ja maatumisaste sitäedellyttävät. Heikosti maatunutta ruskorahkasam-malturvetta (Acutifolia-turve) on suositeltu vilje-lyturpeen raaka-aineeksi . Potentiaalinen kasvutur-vekerros on yleensä suon pintaosassa . Rahkatur-vetta käytetään myös ns . ympäristöturpeena esim .viherrakentamiseen . Kasvuturpeen raaka-aineenlaatuvaatimukset on määritelty kasvuturpeen laa-dunmääritysohjeessa (Turveteollisuusliitto 2000) .

Turvekerrostumien rakennetta kuvataan poik-kileikkausprofiilein . Maatuneisuutta kuvaavissaprofiileissa von Postin 10-asteikko on jaettu kol-meen eri luokkaan : heikosti maatunut (H 1 _ 3 ), kes-kinkertaisesti maatunut (H 4) sekä kohtalaisesti jahyvin maatunut (H 5-10) . Turvelajiprofiileihin onmerkitty kairauspisteen yläpuolelle suotyyppi, luon-


nontilaisena tai muuttuneena, sekä yli metrin sy-vyisen alueen liekoisuus murtolukuna : osoittajassalieko-osumien määrä 0-1 m :n syvyydessä ja nimit-

aa

A O,

Suonsi(mö

\p3:19/35

600/33

00 280,

8.0

0/75.

5

0/330

37/44

47i 5 60

.0100/0

7

78

a3/0

,145/69

_5 .01/4

A 400-250,

4 .4

08/42

61 A 20 50,0

2110

33

m m

36/39

4

27/38

s 5m '23.7

34/3

3815/20

6 .60 .0 0//10

44

- 35

F

66

.6

nj 10/1

A 400+215,00 .0

2m'T

- 3 i7 0/00/12

3

41

233 .96/35

3m 32/40

54

4m/ 48

5m-

4 .

6m-43/5 3

JAL

1m

70

5m

3f4mm

A 600+100m39

53/68

4 .844/67

6m 595 .0

28/40

Ammassuonkaatopaikka

506 .16/47

Kar i ngmossensavotjälprnngsplats

46 5

19/44 A 980m

Espoon ja Kauniaisten suot

Ei oCY . O

YIW

täjässä osumien määrä 1-2 m :n syvyydessä . Nämäosumat muutetaan liekoisuusprosenteiksi, ja lie-koisuus jaetaan viiteen eri luokkaan : liekoja on

KL . 204107

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUSTURVETUTKIMUKSET 1994

Kuva 2 . Esimerkki suokartasta . Tutkimuspisteen yläpuolella on turpeen keskimääräinen maatuneisuus (H1-10),sekä alapuolella heikosti maatuneen rahkakerroksen ja koko turvekerrostuman paksuus (dm) . Syvyyskäyrät ovatmetrin välein . Merkkien selite on liitteissä 1 ja 2 .Figur 2. Ett exempel på en myrkarta från Stora Käringmossen med forskningslinjerna och borrpunkterna .Torvavlagringens medelhumifieringsgrad (ovan) och det låghumifierade vitmosslagrets / hela torvavlagringenstjocklek (under borrpunkten) . Teckenförklaring i bilaga 1 och 2 .Fig. 2. An example of a mire map . For symbols and abbreviations, see appendices 1 - 2 .

1 1


erittäin vähän (alle 1 %), vähän (1,0-1,9 %), kohta- vattuja suokarttojaja-profiileja on käytetty hyväk-laisesti (2,0-2,9 %), runsaasti (3,0-3,9 %) ja erit- si selvitettäessä teolliseen tuotantoon soveltuvientäin runsaasti (yli 4 % turvemäärästä) . Tutkimus- kasvu- ja polttoturpeiden määrää ja niiden esiinty-linjan ilmansuunta ja suon absoluuttiset korkeudet misen laajuutta . Kartoista ja profiileista ovat esi-ovat profiilikehyksien sivureunoissa . Edellä ku- merkit kuvissa 2 ja 3 .

24

23

22

21

20

19

18

17

12

ASW

M MPY

B

NWM MPY

C

RHTK0/0

750

AO

GUBBMOSSEN

SUOTYYPIT .LIEKO-OSUMRT .TURVELRJIT JR POHJRMRPLRJITRHTK0/0

PTA2/2

600

200

PTR0/0

1RMU0/0

400

400

RROJ0/0 IROJ

3/0

A

0 ho

hok_- -

- - - - - - - - - - - ---

NWORINElk1110101N ,

200

655m

NEM MPY

24

23

22

20

s

s q

fs

A 0

iAA

oA

~oA

'0

A

.,.f†i~ ~' fi rrr r

15 f

i

An A

rI

1

A 1 . LaakiokeitaatC 2 . KilpikeitaatB 3 . Viettokeitaat ja rahkakeitaat

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUSTURVETUTKIMUS

Kuva 3 . Suomen suoyhdistymätyypit (Ruuhijärvi 1983) ja esimerkkejä Espoon keidassoiden suurmuodoista : A .laakiokeidas, B . viettokeidas, C . kilpikeidas . Merkkien selite liitteessä 1 .Fig . 3 . Finlands myrvegetationszoner (Ruuhijärvi 1983) och högmossarnas storformer i Esbo : A. platåhögmosse,B, sluttningshögmosse, C . sköldhögmosse .Fig. 3 . The Finnish mire vegetation zones (Ruuhijärvi 1983) and different types of raised bogs in Espoo : A. Plateauraised bog, B . eccentric raised bog, C. concentric raised bog .

Kuva 4. Luukinjärvensuo ja umpeenkasvava Luukinjärvi taustalla . Kuvannut J.Väätäinen 1998 .Figur 4 . Lukträskkärret och igenväxning av Lukträsket i bakgrunden . Foto J. Väätäinen 1998 .Fig. 4. Luukinjärvensuo and paludification of Lake Luukinjärvi . Photo J. Väätäinen 1998 .


Kuva 5 . Allikko Espoon Ison Ammässuon kilpikeitaan keskustassa . Kuvannut C .-G . Sten 1995 .Figur 5 . En göl i centrum av sköldhögmossen Stora Käringmossen i Esbo . Foto C .-G . Sten .Fig. 5. A bog pool on the bog expance of the concentric raised bog Iso Ammässuo in Espoo.

1 3


1 . Ramsösundinsuo - Ramsösundskärret

Ramsösundinsuo (kl. 2032 11 - 2034 02) sijaitseeEspoon Suvisaaristossa BergönjaRamsön välisessäumpeutuneessa salmessa noin 11 km Espoonkeskustasta kaakkoon (kuva 1) . Suon pinta nouseemerenpinnan tasosta noin metrin verran ja viettäälounaaseen Byvikenin ja koilliseen Ramsösundetinsuuntaan. Alueen lounaisosassa on pieni, ruovikonympäröimä lampi, Ägat. Suo rajoittuu moreeni- jakallioalueisiin . Kulkuyhteydet suolle ovat hyvätpohjois-, keski- ja eteläosan yli kulkevien teidenansiosta. Suon pinta-ala on 7 ha . Suolla on 11 tut-kimuspistettä ja tutkimuspistetiheys on 1,6/ha .

Ramsösundinsuo on tasainen merenlahden sois-tuma. Suotyyppihavainnoista on korpia 64 % janevoja 36 %. Yleisimpiä suotyyppejä ovat järvi-ruokoa (Phragmites australis) kasvava luhtanevasekä mesiangervoa, nokkosta, puna-ailakkia, jatesmaa kasvava ruoho- ja heinäkorpi eli lähinnätervaleppäluhta . Puulajisuhteet ovat : koivu 9 % jamuut lehtipuut, pääosin tervaleppä ja haapa 81 %,sekä kuusi 10 % . Alue on lähes kokonaan luonnon-tilassa . Suon turvekerrostuman keskimaatuneisuuson 3,8. Suurin turvekerrostuman paksuus on vain0,3 m, eli alue on lähinnä biologinen suo .

Ramsösundinsuossa on saravaltaisia turpeita75 % ja rahkavaltaisia 25 % kokonaisturvemääräs-tä. Puun ja varpujen jäännöksiä sisältäviä turpeitaon tästä määrästä 17 % . Turpeiden yleisimmän li-sätekijän, saraturpeiden järviruo'on osuus on 35 %ja kortteen noin 1 % . Pääturvelajien prosenttiosuu-det suon turvemäärästä ovat : rahkasara 50 %, sara25 %, sararahka 17 % ja rahka 8 % .

Ramsösundinsuon yleisin pohjamaalaji on savi(73 % havainnoista), jota suoaltaan syvimmissäosissa, lähinnä pienen umpeenkasvavan Ogat -nimisen lammen ympäristössä peittää 20 - 140cm:n paksuinen liejukerros . Hiekkaa on 18 % jamoreenia 9 %. Tutkimuspisteistä 82 % on liejualu-eella. Alue on maaperägeologisesti mielenkiintoi-nen kuorisoran takia, joka on myös syynä reheväänkasvillisuuteen . Kuorisoraa, joka koostuu pääosinsinisimpukan (Mytilus edulis) violetinvärisistä kuo-rista, on tavattu noin 2,5 hain alueella liejun jasaven välistä 1- 55 cm :n paksuisena kerrostumana .Suoalueen kuorisoran määräksi on laskettu noin7250 m 3 . Aikaisemmin on Segerstråle (1927) löy-tänyt Ramsöstä kuorisoraa, ilmeisesti saaren itä-rinteeltä 0,57 hain alueelta ja arvioinut sen määräk-si 3200 m3 . Tähän esiintymään mäyrät ovat kaiva-neet onkaloitaan . Kuorisoraesiintymän kokonais-ala on siten noin 3 haja määrä runsaat 10 000 m 3 .

14

ESPOON TUTKITUT SUOT

Suo on alunperin ns. primaarinen, pitkänomainenmerenlahden soistuma eli on aloittanut kehityksen-sä kapean salmen kasvettua umpeen maankohoa-misen seurauksena . Korkean järviruokokasvustonympäröimän Ägat -lammen umpeenkasvu jatkuuedelleen. Nykyinen maankohoaminen suhteessamerenpintaan on Espoossa runsaat 2 mm vuodessa .

Ramsösundinsuossa on turvetta 20 000 suo-m 3 .Pääkaupunkiseudun yhteistyövaltuuskunta (1981)on liittänyt Byvikenin, Ramsösundin sekä ympä-röivät rannat ja lehdot Espoon merkittävien suoje-lukohteiden luetteloon . Ramsösundinsuon aluees-ta noin 12 ha on rauhoitettu luonnonsuojelualueek-si vuonna 1982 .

2 . Majkärr

Majkärr (kl. 2032 12) sijaitsee noin 4 km Espoonkeskustasta kaakkoon (kuva 1) . Suon pinta on 17 -20 m mpy ja viettää koilliseen . Vedet laskevatkoillisreunalta lähtevää puroa myöten Träskmos-senin kautta Lukupuroon ja edelleen Gräsaojankautta Haukilahteen (Suomenlahteen) . Suo rajoit-tuu lähes kauttaaltaan kallio- ja moreenialueisiin(Repo 1969, Haavisto-Hyvärinen et al . 1994c) .Kulkuyhteydet suolle ovat hyvät . Suon pinta-alaon 5 ha. Suolla on 7 tutkimuspistettä ja tutkimus-pistetiheys on 1,4/ha .

Majkärrin suotyypeistä on korpia 72 %, rämeitä14 % ja nevoja 14 % havainnoista . Yleisimpiä suo-tyyppejä ovat Majkärrin suojelualueella erilaisetkorpityypit kuten keskiosien muurainkorpi ja kor-piräme, reunaosien tervaleppäkorpi, metsäkorte-korpi, vehka- ja terttualppivaltainen ruoho- jaheinäkorpi sekä pieninä laikkuina ruohoinen sara-neva (Anttila 1998) . Puulajisuhteet ovat : koivu33 %, ja muut lehtipuut, pääosin tervaleppä 35 %,kuusi 25 % ja mänty 7 % . Suo on kokonaan luon-nontilassa .

Suon kohtalaisesti ja hyvin maatuneen pohjatur-vekerroksen keskimaatuneisuus on 7,0 ja kokoturvekerrostuman 6,4 . Suurin turvekerrostumanpaksuus, 1,0 m, on mitattu suon keskiosasta .

Majkärrissä on saravaltaisia turpeita 70 % jarahkavaltaisia 30 % kokonaisturvemäärästä . Puunja varpujen jäännöksiä sisältäviä turpeita on tästämäärästä 74 % . Yleisin turpeiden lisätekijä onpuuaines, jota on 19 % suon turvemäärästä . Raat-teen jäännöksiä on prosentin verran . Pääturvelaji-en prosenttiosuudet suon turvemäärästä ovat : rah-kasara 70 %, sararahka 28 % ja rahka 2 % .

Majkärrin pohjamaalaji on savi, jota suoaltaan

syvimmissä osissa peittävät 0,4 - 2,5 m:n paksuisetsavilieju ja liejusavikerrokset . Harmaassa ja pu-nertavassa savessa on useita ohuita hiekkakerrok-sia. Tutkimuspisteistä 86 % on saviliejualueella .Suo on alkanut kehittyä merenlahden umpeenkas-vun seurauksena . Mineraalimaan, lähinnä metsä-maan soistuminen on sittemmin laajentanut suotaympäristöön .

Majkärrissä on turvetta yhteensä 40 000 suo-m 3 .Espoon ympäristönsuojelulautakunta (1987) on liit-tänyt Majkärrin Espoon maakunnallisesti arvok-kaiden suojelukohteiden luetteloon . Suo on luon-nonsuojelulailla rauhoitettu vuonna 1992 .

3 . Lillträsk

Lillträsk (kl . 2034 03 ja 2032 12) sijaitsee Kuu-rinniityssä, noin 4 km Espoon keskustasta itä-kaakkoon (kuva 1) . Suon pinta on 13 - 15 m mpy javiettää itään . Vedet laskevat pohjois- ja koillisreu-nalla virtaavaa ojaa pitkin itäkaakkoon, Lukupu-roon ja edelleen Gräsaojan kautta Haukilahteen(Suomenlahteen) . Suota ympäröi kalliomaasto.Kallioiden ja suon välissä on lounaassa, etelässä,idässä ja luoteessa savikoita, koillisessa moreenia(Repo 1969, Haavisto-Hyvärinen et al. 1994c) .Läntiseltä reunaltaan suo rajoittuu kallioiden ohel-la täytemaahan (omakotialueeseen). Kulkuyhtey-det suolle ovat erinomaiset suon länsi- ja luoteispuo-lisen omakotitaloalueen ansiosta. Lillträskin pinta-ala on 15 haja yli metrin syvyisen alueen noin 1 ha .Suolla on 610 m :n tutkimuslinjasto, tutkimuspis-teitä on 12 ja tutkimuspistetiheys 8,0/10 ha .

Yleisimmät suotyypit ovat laitaosien rehevätkorvet, ruoho- ja heinäkorpi sekä nevakorpi, joitaon yhteensä noin 60 % havainnoista . Reunoillatavataan myös ruohoturve- ja mustikkaturvekan-gasta sekä ruohoista sararämettä. Suon keskellä onmuutaman hehtaarin laajuinen alue varsinaista sa-ranevaa. Suon pinnan keskimääräinen rahkamät-täisyys on 10 % ja mättäiden korkeus 3 dm . Suollaon yksi laskuoja pohjois- ja koillisreunalla sekälänsi- ja lounaisreunalla pari ojaa, jotka tuovatvettä suolle . Puulajisuhteet ovat : mänty 10 %, koi-vu 57 % ja muut lehtipuut, pääasiassa tervaleppä14 %, sekä kuusi 19 % . Suon luonnontilaisuusasteon noin 59 % .

Lillträskin turvekerrostuman keskimaatuneisuuson 4,1 . Suurin turvekerrostuman paksuus on vain1,1 m. Suossa on yksinomaan saravaltaisia turpei-ta, joiden määrästä puun ja varpujen jäännöksiäsisältäviä turpeita on 28 % . Turpeiden yleisin lisä-tekijä on puuaines, joka muodostaa yksinään noin8 % suon turvemassasta. Kortetta (Equisetum) on


noin viisi prosenttia ja varpuainesta sekä järviruo-koa kumpaakin noin prosentin verran . Suon pää-turvelajina on rahkasara .

Suon tavallisin pohjamaalaji on liejusavi/savi .Itäosassa on saven päällä paikoin 1 - 2 cm:n hiek-kakerros, joka aikoinaan huuhtoutui suon paikallasijainneen muinaisen merenlahden savipohjalle ym-päristön moreenimaalta . Soistuminen on alkanutjärven umpeenkasvun seurauksena noin 3000 vuottasitten altaan kurouduttua muinaisesta Itämerestäeli Litorinamerestä (Haavisto-Hyvärinen et al .1994d) . Lillträskin keskellä oli 1700-luvulla pienilampi, kuten sen ajan kartoista voi nähdä (Alanen& Kepsu 1989). Lampi on vielä nähtävissä niinkinmyöhään kun 1800-luvun lopulla laaditulla ns .venäläisellä topografikartalla, mikä osoittaa, ettälampi on kasvanut umpeen vasta 1900-luvulla .Liejuja on miltei koko suoaltaassapohjamaan päällä0,6 - 3,7 m:n kerrostumana . Länsiosasta on löydet-ty liejusavesta 4,5 - 5,5 m:n syvyydestä lieju- eliitämerensimpukan (Macoma baltica), Itämeressänykyisinkin viihtyvän simpukkalajin kuoren pala-sia .

Lillträsk ei mataluutensa vuoksi sovellu turve-tuotantoon. Suhteellisen luonnontilainen Lillträsksopisi suojelukohteeksi, esimerkkinä nuoresta um-peenkasvusuosta avosuotyyppeineen . Suo sisältyyEspoon maakunnallisesti arvokkaiden suojelukoh-teiden luetteloon nimellä Hentmossen (Espoonympäristönsuojelulautakunta 1987) . Lillträsk yh-dessä viereisen Majkärrin suojelualueen kanssamuodostaisi edustavan suokokonaisuuden .

4 . Teirinsuo - Teirmossen

Teirinsuo (kl. 2032 12) sijaitsee Muuralassa,Kehä III:n tuntumassa, 2 km Espoon keskustastalänsiluoteeseen (kuva 1) . Suon pinta on 28 - 30 mmpy ja viettää luoteeseen . Vedet laskevat luoteis-osasta lähtevää ojaa pitkin pohjoiseen kohti Gum-bölenjokea, joka virtaa lounaaseen ja yhtyy Es-poonlahteen laskevaan Mankinjokeen . Suota ym-päröivät pääasiassa moreenimaasto sekä erityisestietelässä ja lännessä kalliopaljastumat . Koillisessasuo rajoittuu Finnoontiehen ja savikkoon, idässäniinikään savikkoon (Repo 1969, Haavisto-Hyvä-rinen et al. 1994c) . Kulkuyhteydet suolle ovat erin-omaiset. Teirinsuon kokonaispinta-ala on 12 ha,yli metrin syvyisen alueen 9 haja yli kahden metrinsyvyisen 5 ha . Suolla on 460 m :n tutkimuslinjasto,tutkimuspisteitä on 9 ja tutkimuspistetiheys 7,5/10ha .

Teirmossen on hieman kalteva metsäkeidas .Yleisin suotyyppi on keskiosan suopursuvaltainen

1 5


isovarpuräme, jota on 44 % havainnoista . Reuna-osissa tavataan korpirämeen ohella myös varsi-naista sararämettä sekä varsinaista korpea janevakorpea. Suon koillisosassa on pieniä turve-hautoja kuiviketurpeen noston jäljiltä . Suon kasvi-lajistosta on kuvaus Hosiaisluoman (1985) julkai-sussa. Puulajisuhteet ovat : mänty 61 %, koivu 29 %ja muut lehtipuut, pääasiassa, tervaleppä, harmaa-leppä ja pihlaja 1 %, sekä kuusi 9 % . Suon pinnankeskimääräinen rahkamättäisyys on 23 % ja mät-täiden korkeus 3 dm. Suo on luoteisreunalta lähte-vän laskuojan ympäristöä sekä koillisosan turve-hautoja lukuun ottamatta luonnontilainen . Luon-nontilaisuusaste on noin 78 %. Kuivatusmahdolli-suudet ovat kohtalaisen hyvät .

Kohtalaisesti ja hyvin maatuneen turvekerrok-sen keskimaatuneisuus on 6,6 ja koko turvekerros-tuman 5,5 . Kuitenkin suon keskiosassa heikostimaatunut, rahkavaltainen pintaturve ulottuu pai-koin hieman yli kahden metrin syvyyteen . Suurinturvekerrostuman paksuus, 3,9 m, on mitattu suonkoillisosasta .

Saravaltaisia turpeita on 59 % ja rahkavaltaisia41 %turpeen kokonaismäärästä. Puun ja varpujenjäännöksiä sisältäviä turpeita on tästä määrästä67 % ja tupasvillarahkaturpeita 19 % . Turpeidenyleisin lisätekijä on lähinnä saraturpeisiin liittyväpuuaines, joka muodostaa yksinään noin 22 % suonturvemassasta. Tupasvillan (Eriophorum vaginatum)jäännösten osuus tästä on nelisen prosenttia jasaraturpeiden kortteen ja järviruo'on kummankinlähes kaksi prosenttia. Pääturvelajit ja niidenprosenttiosuudet suon turvemäärästä ovat : rahka-sara 56 %, rahka 26 %, sararahka 15 % ja sara 3 % .Maatumatonta puuainesta eli liekoja on erittäinvähän (0,6 %) .

Suon tavallisin pohjamaalaji on liejusavi/savi ;ainoastaan reunoilla on paikoin moreenia . Milteikoko suoaltaan alueella on pohjamaan päällä lieju-ja 40 - 120 cm:n paksuisena kerrostumana . Suonkeski- ja koillisosassa on liejusaven ja saven välis-sä 2 - 5 cm:n hiekkakerros, joka aikoinaan huuh-toutui suon paikalla sijainneen meren lahden savi-pohjalle ympäristön moreenimailta. Soistuminenon alkanut kehittyä merenlahden ja järven um-peenkasvun seurauksena .

Teirinsuossa on turvetta yhteensä 0,23 milj . suo-ma. Suon pintaosassa on heikosti maatunutta rah-katurvetta (Acutifolia-, Palustria- ja Cuspidata-turpeita) ja rahkakerroksen alla hyvin maatunuttaturvetta. Koillisosasta on aikoinaan nostettu hiu-kan rahkaturvetta kuivikekäyttöön .

Teirinsuon luonnontilaisuus ja pieni koko puol-tavat sen jättämistä turvetuotannon ulkopuolelle .

1 6

Suo sisältyy yhdessä viereisen Vitmossenin kanssaEspoon maakunnallisesti arvokkaiden suojelukoh-teiden luetteloon (Espoon ympäristönsuojelulau-takunta 1987) .

Suon turve- ja liejukerroksista on selvitetty Es-poon luonnon-, asutus-ja viljelyhistoriaa (Vuorela& Kankainen 1998) . Tässä tutkimuksessa maan-käytön tehostuminen ajoitettiin 14C-menetelmällävuoteen 1770 „ 60 BP (Su-298 1), kalenterivuosik-si kalibroituna cal AD 200 - 360. Ensimmäisetviljapölyt ajoittuivat aikaan 2090 „ 40 BP (Su-2982), eli 160 - 40 cal BC . Merkkejä ihmistoimin-nasta suon lähiympäristössä näkyy jo ajalla 2300 „60 BP (Su-2983), eli 400 - 220 cal BC . Kuusenyleistyminen ajoitettiin aikaan 3680 „ 60 BP (Su-2984), eli 2130 - 1950 cal BC . Tämä ajoitus onhieman vanhempi kuin Aartolahden (1966) esittä-mä luku, noin 3400 BP, eli kuusen yleistyminenTeirinsuon alueella on tapahtunut noin parisataavuotta aikaisemmin kuin Espoossa tehdyt muutajoitukset keskimäärin osoittavat .

Edellisen tutkimuksen jälkeen samasta näyte-sarjasta ajoitettiin kaksi näytettä . Suon umpeen-kasvun aikaisesta eli alimmasta turvekerrostumas-ta, syvyydestä 3,26-3,30 m ajoitettu näyte antoiradiohiili-iäksi GTK :n radiohiililaboratoriossa teh-dyssä ajoituksessa 4950 „ 60 BP (Su-3269), eli5730 - 5620 cal BP . Turpeen pitkäaikainen, keski-määräinen vuotuinen kasvunopeus on ollut 0,6mm. Heikosti suolaiseen tai murtoveteen kerrostu-neen hienodetritusliejun ja saviliejun rajalta otettunäyte syvyydestä 3,90-3,96 m antoi iäksi 6160 „ 70BP (Su-3270), eli 7170-6980 cal BP . Suolaistavettä (Litorina) kuvastavaan kasvilajistoon kuului-vat merihapsikka (Ruppia maritima), merinäkin-ruoho (Najas marina) ja merihaura (Zannichelliapalustris), joista on tavattu makrofossiilejä eli sie-meniä syvyydestä 3,7-3,9 m . Samasta syvyydestäon tavattu myös Ruppian siitepölyjä (Vuorela &Kankainen 1998) .

Makean veden kasvilajistoon kuuluivat runsainaesiintyneet vidat (Potamogeton) ja isolumme(Nymphaea alba) . Luhtanevaa kuvastava rantaturvekoostuu järviruo'osta, kortteesta ja saroista, joistamainittakoon varstasara (Carex pseudocyperus),liereäsara (C. diandra) ja harmaa sara (C . canescens) .Lisäksi vehka (Calla palustris) ja rantayrtti(Lycopus europaeus) ovat kuuluneet rantalajistoon .

5 . Vitmossen

Vitmossen (kl. 2032 12) sijaitsee noin 2 kmEspoon keskustasta länteen (kuva 1) . Suon pinta on


34 - 38 m mpy ja viettää pohjoiseen . Vedet laskevatkoillisreunalta Teirinsuon kautta Gumbölenjokeenja edelleen Mankinjokeen . Suo rajoittuu moreeni-ja kallioalueisiin (Repo 1969, Haavisto-Hyvärinenet al. 1994c) . Kulkuyhteydet suolle ovat hyväteteläosan yli kulkevan maantien (Kehä III) ansios-ta. Suon pinta-ala on 6 ha, josta yli metrin syvyistäaluetta on 3 ha, yli 1,5 m:n aluetta 2 haja yli 2 m:naluetta 1 ha. Suolla on 6 tutkimuspistettä ja 3syvyyspistettä. Tutkimuspistetiheys on 15/10 ha .

Vitmossen on tasainen, kaksiosainen metsäkei-das, jonka pinta viettää noin 2 m/km . Suotyypeistäon rämeitä 78 %, korpia 11 % ja muita suotyyppejä11 % havainnoista. Yleisimpiä suotyyppejä ovatisovarpuräme, kangasräme, varsinainen sararäme,varsinainen korpi sekä ruoho- ja heinäkorpi . Suonkasvilajistosta on Hosiaisluoma (1985) julkaissutyksityiskohtaisia tietoja . Puulajisuhteet ovat : män-ty 62 %, kuusi 20 % ja koivu 18 % . Suo on lähesluonnontilassa .

Turpeen keskimaatuneisuus on 6,7 . Heikostimaatunut, rahkavaltainen pintaturvekerros ulottuupaksuimmillaan vain 0,2 m :n syvyyteen. Suurinturvekerrostuman paksuus, 3,2 m, on mitattu sekäsuon etelä- että pohjoisosasta .

Vitmossenissa on rahkavaltaisia turpeita 66 % jasaravaltaisia 34 % kokonaisturvemäärästä . Puun javarpujen jäännöksiä sisältäviä turpeita on tästämäärästä 58 % ja tupasvillarahkaturpeita 4 % . Sa-raturpeisiin ja hyvin maatuneisiin rahkaturpeisiinliittyvän puuaineksen osuus on 11 % ja saraturpei-den kortteen ja järviruo'on kummankin noin 2 % .Pääturvelajien prosenttiosuudet suon turvemäärästäovat: rahka 38 %, rahkasara 32 %, sararahka 28 %ja sara 3 % . Keskimääräinen liekoisuus on korkea,3,2 % turvemäärästä .

Vitmossenin yleisin pohjamaalaji on savi (78 %havainnoista), jota suoaltaan syvimmissä osissapeittää 135 cm :n paksuinen liejukerros . Moreeniaon 11 % ja hiekkaa 11 % . Tutkimuspisteistä 67 %on liejualueella. Suo on alkanut kehittyä kahdenjärven umpeenkasvun seurauksena. Ohut saviker-ros liejussa on mahdollisesti merkkinä Litoriname-ren transgressiosta tai ympäristössä tapahtuneistamuutoksista, esimerkiksi metsäpaloista, jotka ovatsaaneet aikaan eroosiota suota ympäröivillä mail-la. Mineraalimaan, lähinnä metsämaan soistumi-nen pohjaveden pinnan nousun seurauksena onsittemmin laajentanut suota ympäristöön .

Vitmossenissa on turvetta yhteensä 80 000 suo-mi . Vitmossen ei pienuutensa takia sovellu turve-tuotantoon. Espoon ympäristönsuojelulautakunta(1987) on ehdottanut Vitmossenia yhdessä Ter-mossenin kanssa soidensuojelualueeksi .


6. Kvarnträsk

Kvarnträsk (kl . 2032 12) sijaitsee noin 4 kmEspoon keskustasta länsiluoteeseen (kuva 1) . Suonpinta on 26 - 34 m mpy ja viettää järvelle (25,8 mmpy) päin . Brobackaå virtaa alueen halki ja suostatulevat vedet laskevat Kvarnträskistä Dämmaninkautta itään virtaavaan Gumbölen-jokeen ja edel-leen Mankinjokea pitkin Espoonlahteen . Runsas-sateisina aikoina joki tulvii ja suo on tällöin koko-naan veden peitossa kuten syksyllä vuonna 2000 .Suo rajoittuu savikkoon sekä moreeniin ja kallio-alueisiin (Repo 1969, Haavisto-Hyvärinen et al .1994c) . Kulkuyhteydet suolle ovat hyvät länsireu-naa pitkin kulkevan tien ansiosta . Suon pinta-alaon 10 ha, josta yli metrin syvyistä aluetta on 1 ha .Suolla on 7 tutkimuspistettä ja tutkimuspistetiheyson 7/10 ha .

Kvarnträsk on tasainen, umpeenkasvava kos-teikko. Suotyypeistä on korpia 70 %, nevoja 24 %ja rämeitä 6 % havainnoista . Yleisimpiä suotyyp-pejä ovat luhtaneva, varsinainen saraneva ja neva-korpi . Reunoilla on sararämettä, varsinaista kor-pea, ruoho- ja heinäkorpea ja lehtokorpea . Puulaji-suhteet ovat : koivu 50 %, muut lehtipuut kutentervaleppä, pihlaja, saarni ja tammi 24 %, kuusi20 % ja mänty 6 % . Kvarnträsk on lähes kokonaanluonnontilassa .

Suon turvekerrostuman keskimaatuneisuus on4,3 . Heikosti maatunut, rahkavaltainen pinta-turvekerros ulottuu paksuimmillaan 0,3 m :n sy-vyyteen . Suurin turvekerrostuman paksuus, 1,6 m,on mitattu suon eteläosasta .

Kvarnträskissä on saravaltaisia turpeita 87 % jarahkavaltaisia 13 % kokonaisturvemäärästä . Puunja varpujen jäännöksiä sisältäviä turpeita on tästämäärästä 30 % . Saraturpeisiin ja hyvin maatunei-siin rahkaturpeisiin liittyvän puuaineksen osuus onrunsaat 8 % ja saraturpeiden kortteen noin 6 % sekäjärviruo'on 1 % . Pääturvelajien prosenttiosuudetsuon turvemäärästä ovat: rahkasara 87 %, sararah-ka 9 % ja rahka 4 % .

Kvarnträskin pohjamaalaji on savi, jota suoal-taan syvimmissä osissa peittää 3 m :n paksuinenliejukerros . Tutkimuspisteistä 71 % on liejualueel-la. Liejussa on n . 2 m :n syvyydessä liejusavikerros .Suon kehityksen on aloittanut järven umpeenkasvu,joka jatkuu edelleen . Suon liejukerrostumasta löy-dettiin mm. vesipähkinän (Trapa natans), nykyisinSuomesta jo hävinneen vesikasvin piikikkäitä he-delmiä. Vesipähkinän löytöpaikka on Espoon ete-läisin. Makrofossiilitutkimuksissa löytyi vesipäh-kinän lisäksi mm . ulpukan, lumpeen, järvikaislanja rantayrtin siemeniä sekä tammen terho .

1 7


Kvarnträskissä on turvetta yhteensä 80 000 suo-ma. Kvarnträsk sisältyy Espoon ympäristönsuoje-lulautakunnan (1987) laatimaan luetteloon arvok-kaista luontokohteista. Kvarnträsk on luonnonsuo-jelulailla rauhoitettu vuonna 1988 .

7. Järvikylänsuo - Träskbymossen

Järvikylänsuo (kl. 2032 12) sijaitsee noin 6 kmEspoon keskustasta länteen (kuva 1) . Suon pinta on14 - 15 m mpy ja viettää itään ja suon halki virtaa-valle joelle päin . Vedet laskevat Loojärveltä vir-taavaan Mankinjokeen, joka laskee Suomenlah-teen . Suo rajoittuu lähes kauttaaltaan savialueisiin(Repo 1969, Haavisto-Hyvärinen et al. 1994c) . Kul-kuyhteydet suolle ovat hyvät. Suon pinta-ala on10 ha, josta yli metrin syvyistä aluetta on 1 ha .Suolla on 7 tutkimuspistettä ja 4 syvyyspistettä .Tutkimuspistetiheys on 11/10 ha .

Järvikylänsuo on metsäkeidas . Pieni alue suonkeskiosassa on keidassuota ja sisältää rahkaturvet-ta, joskin suurin osa suosta koostuu alle metrinpaksuisesta saravaltaisesta turpeesta . Yleisimpiäsuotyyppejä ovat suon reunaosien ruoho-, mustik-ka- ja puolukkaturvekangas . Suosta on paikoinnostettu kuiviketurvetta . Suon reunat ja kaistalesuon keskiosasta on raivattu pelloiksi . Puulajisuh-teet ovat: koivu 41 %, muut lehtipuut 16 %, kuusi29 % ja mänty 14 %. Suo on kokonaan tiheästiojitettu . Kuivatusmahdollisuudet ovat hyvät .

Suon turvekerrostuman keskimaatuneisuus onkorkea, 6,9 . Suoaltaan keskiosan heikosti maa-tunut, rahkavaltainen pintaturvekerros ulottuupaksuimmillaan 0,7 m :n syvyyteen . Suurin turve-kerrostuman paksuus, 1,1 m, on mitattu suon kes-kiosasta .

Järvikylänsuossa on saravaltaisia turpeita 90 %ja rahkavaltaisia 10 % kokonaisturvemäärästä . Puunja varpujen jäännöksiä sisältäviä turpeita on tästämäärästä 78 % ja tupasvillarahkaturpeita 5 % .Rahkaturpeiden yleisin lisätekijä on tupasvilla, jon-ka jäännökset muodostavat noin 1 % suon turve-määrästä. Saraturpeisiin ja hyvin maatuneisiinrahkaturpeisiin liittyvän puuaineksen osuus on run-saat 19 % ja saraturpeiden kortteen noin 1 % jajärviruo'on alle 1 % . Pääturvelajien prosenttiosuu-det suon turvemäärästä ovat : rahkasara 87 %, rahka10%jasara 3% .

Järvikylänsuon pohjamaalajit ovat liejusavi jasen alla savi . Näitä peittää suoaltaan syvimmissäosissa noin 1 m :n paksuinen liejukerros . Tutkimus-pisteistä 64 % on liejualueella. Suo on alkanutkehittyä aluksi merenlahden, sitten järven umpeen-kasvun seurauksena . Mineraalimaan, lähinnä metsä-

18

maan soistuminen on sittemmin laajentanut suotaympäristöön .

Järvikylänsuossa on turvetta yhteensä 60 000suo-m 3 . Ohutturpeisena suo ei sovellu teolliseenturvetuotantoon, mutta sitä suositellaan edelleenviljeltäväksi ja metsänkasvatukseen . Kohtalaisestija hyvin maatunutta turvetta voidaan tilakohtaises-ti käyttää maanparannusaineena tai turvemullanraaka-aineena .

8 . Sperringsin Stormossen - SperringsStormossen

Sperringsin Stormossen (kl . 2032 12) sijaitseesuureksi osaksi Espoonkartanon ja Sperringsinkylän mailla noin 5 km Espoon keskustastalänsiluoteeseen (kuva 1) . Suon pinta on 44 - 48 mmpy javiettää länteen, etelään ja itään . Suo sijaitseevedenjakajalla, ja vedet laskevat länsi- ja etelä-reunalta Mankinjokeen. Itäreunalta vedet laskevatojia myöten Gumbölenjokeen ja Kvarnträskin jaDämmanin kautta edelleen Mankinjokeen ja Es-poonlahteen . Suon länsiosien halki kulkee ve-sijohtoputki. Suo rajoittuu lähes kauttaaltaan kallio-ja moreenialueisiin (Repo 1969, Haavisto-Hyvä-rinen et al. 1994c) . Kulkuyhteydet suolle ovat hyvätmetsäautoteiden ansiosta . Suon pinta-ala on 42 ha,josta yli metrin syvyistä aluetta on 29 ha, yli 1,5m :n aluetta 22 haja yli 2 m:n aluetta 16 ha . Suollaon 10 tutkimuspistettä ja 11 syvyyspistettä . Tut-kimuspistetiheys on 5/10 ha .

Sperringsin Stormossen on suurmuodoltaan kol-mihaarainen metsäkeidas, jonka pinnan kaltevuuson noin 5 m/km. Suotyypeistä on rämeitä 48 % jamuita suotyyppejä, lähinnä erilaisia turvekankaita52 % havainnoista . Yleisin suotyyppi on suon kes-kiosan isovarpuräme . Reunoilla on myös isovarpu-rämettä, rahkarämettä, sekä mustikka-, puolukka-ja varputurvekangasta . Lisäksi suolla on metsitty-nyt kuivikkeennostoalue. Puulajisuhteet ovat : män-ty 81 %, koivu 15 % ja kuusi 4 % . Suo on läheskokonaan ojitettu . Kuivatusmahdollisuudet ovathyvät .

Suon kohtalaisesti ja hyvin maatuneen pohjatur-vekerroksen keskimaatuneisuus on 6,4 ja kokoturvekerrostuman 5,8 . Heikosti maatunut, rahkaval-tainen pintaturvekerros ulottuu paksuimmillaan 1,7m:n syvyyteen . Suurin turvekerrostuman paksuus,4,9 m, on mitattu suon eteläosasta .

Sperringsin Stormossenissa on saravaltaisia tur-peita 56 % ja rahkavaltaisia 44 % kokonaisturve-määrästä. Puun ja varpujen jäännöksiä sisältäviäturpeita on tästä määrästä 37 % ja tupasvillarahka-turpeita 16 % . Rahkaturpeiden yleisin lisätekijä on


tupasvilla, jonka jäännökset muodostavat noin 4 %suon turvemäärästä. Saraturpeisiin j a hyvin maatu-neisiin rahkaturpeisiin liittyvän puuaineksen osuuson runsaat 7 % ja saraturpeiden kortteen jajärviruo'on kummankin alle 1 % . Pääturvelajienprosenttiosuudet suon turvemäärästä ovat : rahka-sara 55 %, rahka 29 %, sararahka 15 % ja sara 1 % .Keskimääräinen liekoisuus on erittäin alhainen .

Yleisin pohjamaalaji on savi (71 % havainnois-ta), jota suoaltaan syvimmissä osissa peittää 1,4m:n paksuinen järvimuta- ja liejukerros . Moreeniaon 19 %, hiekkaa 5 % ja kalliota 5 % . Tutkimus-pisteistä 62 % on liejualueella . Soistuminen onalkanut kehittyä järven umpeenkasvun seuraukse-na. Suon pohjalla olevasta liejukerrostumasta löy-dettiin vesipähkinän (Trapa natans) hedelmiä .Mineraalimaan, metsämaan soistuminen on sittem-min laajentanut suota ympäristöön .

Sperringsin Stormossenissa on turvetta yhteen-sä 0,74 milj. suo-m 3. Suon pintakerroksessa onheikosti maatunutta ruskorahkasammalturvetta(Acutifolia-turve), joka soveltuu viljely- ja kasvu-turpeen raaka-aineeksi . Kuiviketurvetta on nostet-tu suon keskiosasta. Suo on kokonaan ojitettu met-sänkasvatusta varten . …mmässuon kaatopaikan laa-jentamissuunnitelmat ulottuvat suolle saakka .

9. Iso …mmässuo - Stora Käringmossen

Iso …mmässuo (kl . 204107) sijaitsee Espoon jaKirkkonummen rajalla, noin 7,5 km Espoon kes-kustasta luoteeseen (kuva 1) . Kirkkonummen puo-lella suosta on vain neljä hehtaaria, joten sitä onturvemääriensä ja muiden ominaisuuksiensa suh-teen käsitelty kokonaisuutena . Tiedot vastaavatvuoden 1994 tutkimusajankohtaa (kuva 2) . Suonpinta on 62,5 - 67,0 m mpy ja viettää luoteeseen jakaakkoon . Länsiosan vedet purkautuvat luoteis-reunalta lähtevää ojaa myöten Kolmperään ja edel-leen tästä lähtevää puroa ja sittemmin Kauhalanjo-kea myöten Loojärveen . Keski- ja itäosan vedetlaskevat …mmässuon vuonna 1987 käyttöön otetunkaatopaikan vedenpuhdistamon kautta lopulta pu-roon, joka myös päätyy Loojärveen . Loojärvestäon Mankinjokea myöten yhteys Espoonlahteen .Kaakossa, idässä ja koillisessa suo rajoittuu …m-mässuon kaatopaikkaan sekä täytemaahan . Muual-ta suota ympäröivät kalliopaljastumat ja näidenvälinen moreenimaasto . Pohjoisessa kalliopaljas-tumien välissä on myös hiekkakerrostumia (Virk-kala 1964) . Kulkuyhteydet suolle ovat kohtalaisenhyvät, kaatopaikalle sekä täytemaa-alueelle johta-via teitä hyväksikäyttäen erinomaiset . Ison Am-mässuon tutkitun osan pinta-ala on 36 ha, josta

Kirkkonummen puolella on 4 ha . Yli metrin syvyi-sen suoalueen pinta-ala on 32 ha ja yli kahdenmetrin syvyisen 27 ha . Suolla on 2155 m :n tutki-muslinjasto, tutkimuspisteitä on 33 ja tutkimuspis-tetiheys 9,2/10 ha .

Iso …mmässuo on tyypillinen kilpikeidas, jonkakupera pinta viettää 7 - 10 m/km (kuva 3) . Yleisim-mät suotyypit ovat reunamien suopursuvaltainenisovarpuräme ja keskiosan rahkaräme, sekä kei-dasräme lyhytkorsineva- j a silmäkenevakuljuineenja allikkoineen, joissa kasvaa kuljurahkasammalta(Sphagnum cuspidatum), leväkköä (Scheuchzeriapalustre) ja valkopiirtoheinää (Rhyncospora alba)(kuva 5, sivu 13) . Reunoilla on isovarpurämeenohella mm. reheviä turvekankaita, varsinaista sara-rämettä ja nevakorpea . Lukkala (1933) kartoittiIson …mmässuon suotyypit jo silloin, kun suo vieläoli luonnontilassa. Kaakkoisreunalla, kaatopaikantuntumassa on vanhoja turvehautoja . Suon pinnankeskimääräinen rahkamättäisyys on 28 % ja mät-täiden korkeus 2- 4 dm. Suo on lähes kauttaaltaankohtalaisen tiheästi ojitettu . Vähiten ojitusta onsuon länsiosassa, jossa mm . suon länteen pistävälahdeke Suonsilmä -nimisen lammen ympäristössäon luonnontilainen. Kuivatusmahdollisuudet ovatSuonsilmä -lammen ympäristöä lukuun ottamattakohtalaisen hyvät, joskin pääosa suon kuivatusve-sistä täytyisi johtaa …mmässuon vedenpuhdistus-laitoksen kautta .

Kohtalaisesti ja hyvin maatuneen pohjaturve-kerroksen keskimaatuneisuus on 6,4 ja koko turve-kerrostuman vain 4,5 . Heikosti maatunut, rahka-valtainen pintaturve ulottuu paksuimmillaan 5,3m:n syvyyteen suon keskiosassa . Suurin turveker-rostuman paksuus, 7,9 m, on mitattu suon luotee-seen pistävältä lahdekkeelta (kuva 2) (vrt . Kivinen1948) .

Rahkavaltaisia turpeita on 69 % ja saravaltaisia31 % turpeen kokonaismäärästä . Tupasvillarahka-turpeita on tästä määrästä 30 % ja puun sekä varpu-jen jäännöksiä sisältäviä turpeita 28 % . Turpeidenyleisin lisätekijä on tupasvilla, jonka jäännöksetmuodostavat yksinään noin 7 % suon turvemassasta .Puuainesta on 4 % ja varpuainesta vajaat 2 % .Näistä puuaines liittyy lähes yksinomaan saratur-peisiin ja maatuneisiin rahkavaltaisiin turpeisiin,varpuainesta voi olla myös heikosti maatuneessapintarahkaturpeessa . Leväkön jäännöksiä on paitsikuljurahkaturpeessa myös saraturve- ja rahkatur-vekerroksen välisessä vaihettumisvyöhykkeessäyhteensä noin 3 % . Saraturpeiden kortetta ja järvi-ruokoa on kumpaakin noin prosentti turveainek-sesta. Pääturvelajit ja niiden prosenttiosuudet suonturvemäärästä ovat: rahka 64 %, rahkasara 29 %,sararahka 5 % ja sara 2 % . Paikoin erityisesti

1 9


turvekerrostuman pohjaosassa on runsaasti hiili-kerroksia muistona suolla ja sen ympäristössämuinoin raivonneista metsäpaloista . Maatumaton-ta puuainesta eli liekoja on erittäin vähän .

Yleisimmät pohjamaalajit ovat liejusavi/savi sekälähinnä reunoilla esiintyvät moreeni ja kallio . Pai-koin suon keskelläkin pohjamaana on moreenia jakalliota, joskus myös hiekkaa ja savea . Tutkimus-pisteistä 22 % on liejualueella . Suo on alkanutkehittyä pienten lampien umpeenkasvun seurauk-sena. Ancylusjärven transgressio on ulottunut ku-routuneeseen järvialtaaseen suurtulvan tavoin, mikänäkyy liejulaj ien poikkeavana kerrosj ärj estyksenäliejukerrostumassa. Liejua on tavattu suon länsi- jakaakkoisosasta sekä keskiosasta noin metrin pak-suisena kerrostumana pohjamaan päältä tai myösns. transgressio- tai tulvakerrostumana liejusaves-ta sekä liejusaven ja saven välistä . Muinaisen Itä-meren eli Ancylusjärven transgressiokerrostumatovat 5 - 15 cm paksuja hienodetrituslieju- ja/taisaviliejukerrostumia. Saven päällä, liejusaven jasaven välissä sekä savessa on melko yleisesti 2 - 40cm:n paksuinen hiekkakerros . Moreenin ja kallionpäällä on paikoin 10 - 40 cm hiekkaa samoinmoreenin päällä joskus savea tai liejusavea 5 - 40cm. Hiekka on aikoinaan huuhtoutunut suon pai-kalla sijainneen muinaisen meren lahden pohjalleympäristön moreeni- ja hiekkakerrostumista . Mi-neraalimaan, metsämaan soistuminen on sittem-min laajentanut suota ympäristöön . Tutkimuksem-me tukee Lukkalan (1933) käsitystä, että yli puoletIson …mmässuon suoalasta on syntynyt metsä-maan soistumisena .

Isossa …mmässuossa on turvetta yhteensä 1,34milj . suo-m 3 , josta noin 1 milj . suo-m 3 olisi ollutkäyttökelpoista kasvu- ja energiaturvetta . Suo onnyt lähes kokonaan maa-ainesmassojen peitossa .Länsiosa on ojitettu metsänkasvatusta varten . Kirk-konummeen kuuluva alue Suonsilmä -lammen ym-pärillä on luonnontilassa .

10 . Bockarmossen

Bockarmossen (kl . 2032 09) sijaitsee Espoon jaKirkkonummen välisen rajan tuntumassa, noin 7 kmEspoon keskustasta länsiluoteeseen . Suon pinta on39,5 - 45 m mpy ja viettää kohden suon luoteisosas-sa sijaitsevaa Bockträskiä ja tämän laskuojaa. Las-kuoja virtaa länteen ja yhtyy Kauhalanjokeen, jokalaskee Loojärveen . Loojärvestä on Mankinjokeamyöten yhteys Espoonlahteen. Suo rajoittuu län-nessä, luoteessa ja osaksi myös pohjoisessa savi-koihin ja savipeltoihin sekä vähäisin osin hiek-kakerrostumiin koillisessa, etelässä ja länsilou-

20

naassa; muualla suota rajoittavat kalliopaljastumatja näiden välinen moreenimaasto (Haavisto-Hyvä-rinen et al . 1994a) . Kulkuyhteydet ovat hyvät suonlänsiosaan, muualle huonot . Bockarmossenin koko-naispinta-ala on 19 ha, yli metrin syvyisen alueen14 haja yli kahden metrin syvyisen 11 ha . Suolla on1130 m:n tutkimuslinjasto, tutkimuspisteitä on 20ja tutkimuspistetiheys 10,5/10 ha .

Bockarmossen on viettokeidas, jonka pinta viet-tää noin 5 m 500 m :n matkalla eli 10 m/km (kuva 3) .Myös Aarion (1935) esittämässä profiilissa suonvielä luonnontilainen pinta viettää noin 4,2 m 420m:n matkalla eli 10 m/km . Suurin osa suon keski-osasta on ollut turpeennostoalueena. Laidoilla sekäBockträskin ympäristössä suon länsi- ja luo-teisosassa tavattavaa varsinaista saranevaa on 16 %havainnoista, keskustan ja laitamien isovarpurä-mettä 10 % samoin kuin keskiosan rahkarämettä-kin. Muita suotyyppejä ovat keskustan keidasrämesilmäkenevakuljuineen sekä reunamien ruoho- jaheinäkorpi, mustikkaturvekangas, nevakorpi, ruo-hoinen sararäme, tupasvillaräme ja varputurve-kangas. Viimeksi mainitun pintakasvillisuus pie-nellä alueella suon koillisreunalla on suon pinnansaveamisen vuoksi paikoin epätavallisen rehevä ;mm . rätvänä ja kataja, letolle tyypilliset lajit kasva-vat karulla turvekankaalla . Puulajisuhteet ovat :mänty 61 %, koivu 27 % ja muut lehtipuut, pääasi-assa tervaleppä 4 %, sekä kuusi 8 % . Suon pinnankeskimääräinen rahkamättäisyys on 10 % ja mät-täiden korkeus noin 3 dm . Ojitusta on harvaksel-taan suon länsi-ja luoteisosassa sekä jonkin verrankeskustan turpeennostoalueena ja pohjoisreunalla .Turpeennostoalue huomioon ottaen suon luonnon-tilaisuusaste on noin 52 % . Kuivatus onnistuu hy-vin Bockträskin pinnan tasoon saakka, mikä pak-suturpeisimman suon osan suhteen on täysin riittä-vä .

Kohtalaisesti ja hyvin maatuneen pohjaturve-kerroksen keskimaatuneisuus on 5,9 ja koko turve-kerrostuman vain 4,3 . Heikosti maatunut, rahka-valtainen pintaturve ulottuu paksuimmillaan 5,1m:n syvyyteen suon keskiosassa, mistä on mitattumyös suurin turvekerrostuman paksuus, 5,4 m .

Bockarmossenissa rahkavaltaisia turpeita on63 % ja saravaltaisia 37 % turpeen kokonaismää-rästä. Suon pintakerroksessa on heikosti maatunut-ta rahkaturvetta (Acutifolia-turve) . Tupasvillarah-katurpeita on 30 % ja puun sekä varpujen jäännök-siä sisältäviä turpeita 25 % koko turvemäärästä .Turpeiden yleisin lisätekijä on tupasvilla, jonkajäännökset muodostavat yksinään vajaat 8 % suonturvemassasta . Puuainesta on runsaat 6 % ja varpu-ainesta prosentti . Näistä puuaines liittyy enimmäk-seen saraturpeisiin ja maatuneisiin rahkavaltaisiin


turpeisiin, mutta voi joskus esiintyä myös heikostimaatuneessa pintarahkaturpeessa varpuaineksentavoin. Leväkön jäännöksiä on paitsi kuljurahka-turpeessa (Cuspidata-turve) myös saraturve- jarahkaturvekerroksen välisessä vaihettumisvyöhyk-keessä, paikoin saraturpeessakin, yhteensä noin2 %. Saraturpeiden kortetta on runsas prosenttiturveaineksesta . Pääturvelajit ja niiden prosenttio-suudet Bockarmossenin turvemäärästä ovat : rahka59 %, rahkasara 34 %, sararahka 4 %, sara 2 % jaruskosammalsara 1 %. Ruskosammalsaraturvettaon suoaltaan keskiosassa suppealla alueella aivanturvekerrostuman pohjalla . Mineraalimaata on kul-keutunut turpeeseen lähinnä reunaosissa (vrt . Aa-rio 1935, 35-38) . Turpeessa on runsaasti muuta-man millimetrin vahvuisia hiilikerroksia muistonasuolla ja sen ympäristössä muinoin raivonneistametsäpaloista (kuva 3) . Maatumatonta puuainestaeli liekoja on erittäin vähän .

Yleisimmät pohjamaalajit ovat liejusavi/savi jasavi. Reunoilla on lisäksi hiekkaa, moreenia jakalliota. Suon eteläreunalla on havaittu saven pääl-tä 75 cm paksu kerrostuma, jossa alimmaisena on20 cm hiekkaa ja tämän päällä hiesua . Koillisreu-nalla puolestaan moreenin päällä on 90 cm :n pak-suinen kerrostuma, jossa alimman osan eli hiedanja päällyskerroksena olevan hiesun välissä on 20 cmhiekkaa. Itäreunalla suon pohjakallion päälle onkerrostunut 20 cm hiekkaa. Erityisesti hiekkaker-rostumat ovat yleisiä muuallakin suoaltaassa : sa-vessa, saven päällä, liejusaven ja saven sekä toi-saalta saviliejun ja saven välissä on hiekkaa 1 - 5cm:n kerros, savessa kerroksia on joskus kaksikin .Hiekka, hieta ja hiesu huuhtoutuivat muinaistenmerivaiheiden aikana suon paikalla sijainneenmeren lahden pohjalle ympäristön mineraalimailta .Liejuja on miltei koko suoaltaassa pohjamaan päälläjopa 275 cm :n vahvuisena kerroksena . Eniten lie-jua, yli kahden metrin paksuudelta, on suon länsi-osassa, Bockträskin lähistöllä ja suon keskellä .Suon länsiosassa turpeesta havaittu 20 cm :n pak-suinen liejusavija karkeadetritusliejukerrostumaja hienodetritusliejussa, paikoin myös liejusaves-sa, esiintyvä 10 -15 cm:n saviliejukerros sekä itä-reunan saviliejusta löydetty 10 cm :n liejusaviker-ros viittaavat tulva-, mahdollisesti jopa transgres-siokerrostumiin ja muinaisen vesialtaan pinnankorkeusvaihteluihin . Suon pohjastratigrafian mo-nipuolisuutta vielä lisäävät suoaltaan syvimmältäalueelta ja luoteisosasta havaitut järvimutakerrostu-mat. Yli 55 % :sti humuksesta koostuvaa järvimu-taa on 50 - 180 cm:n paksuudelta karkeadetri-tusliejun ja hienodetritusliejun sekä karkeadetritus-liejun ja saviliejun välissä ja myös saviliejussa .

Bockarmossenissaon turvetta yhteensä 0,47 milj .suo-m 3 . Suossa on vaaleaa, heikosti maatunuttarahkavaltaista (Acutifolia) turvetta, jossa on mel-ko yleisesti ohuita, paremmin maatuneita kerrok-sia sekä jonkin verran kuljurahkaturvetta (Cuspidata)sisältäviä linssejä leväkön jäännöksineen,Palustria-turvekerroksia ja myös tupasvillanjäännöksiä . Suurin osa rahkapatjasta on kuitenkinlähestulkoon viljely- ja kasvuturpeen raaka-ainetta,joka kokonaisuudessaan soveltuu erinomaisestimm . ympäristöturpeeksi . Pintarahkan alla onpolttoturvetta. Kokonsa ja turvemääriensä sekäturpeittensa laadun perusteella Bockarmossensoveltuu teolliseen turvetuotantoon . Aikaisemminon suon keski- ja itäosasta nostettu kuivikekäyttöönheikosti maatunutta rahkaturvetta noin kuudenhehtaarin alalta. Turpeennoston jäljiltä alueella on30 - 70 cm syviä turvehautoja . Suota on ojitettumetsänkasvatusta varten .

11 . Kakarlammensuo - Kakarlampimossen

Kakarlammensuo (kl . 2041 12) sijaitsee noin7 km Espoon keskustasta luoteeseen (kuva 1) . Suonpinta on 58 - 60 m mpy ja viettää pohjoiseen . Vedetlaskevat Kakarlammen (58,3 m mpy) pohjoisreu-nalta lähtevää ojaa myöten Nupurinjärven ja Man-kinjoen kautta etelään Espoonlahteen . Suo rajoit-tuu kauttaaltaan kallioalueisiin (Virkkala 1964) .Kulkuyhteydet suolle ovat heikot ja metsäpolunvarassa. Kakarlammen suojelualueen pinta-ala onnoin 23 ha, josta lammen pinta-ala on noin 1 ha .Kakaralammensuon pinta-ala on 4 ha, josta ylimetrin syvyistä aluetta on 3 ha ja yli 2 m:n aluetta2 ha . Suolla on 4 tutkimuspistettä ja 2 syvyyspistet-tä. Tutkimuspistetiheys on 15/10 ha .

Kakarlammensuo on tasainen metsäkeidas, jon-ka keskellä on umpeenkasvava Kakarlampi . Suo-tyypeistä on rämeitä 66 %, korpia 17 % ja muitasuotyyppejä 17 % havainnoista. Yleisimpiä suo-tyyppejä ovat suopursuvaltainen isovarpuräme, rah-karäme, varsinainen korpi ja puolukkaturvekan-gas . Suokasvilajistosta on Hosiaisluoman (1985)julkaisussa tarkempia tietoja . Puulajisuhteet ovat :mänty 63 %, koivu 28 % jakuusi 10 % . Suo on lähesluonnontilassa .

Suon kohtalaisesti ja hyvin maatuneen pohjatur-vekerroksen keskimaatuneisuus on 5,4 ja kokoturvekerrostuman 3,8 . Yli 2 m :n syvyisen alueenvastaavat luvut ovat 4,0 ja 3,4 . Suon heikosti maa-tunut, rahkavaltainen pintaturvekerros ulottuupaksuimmillaan 2,0 m:n syvyyteen . Suurin turve-kerrostuman paksuus on 2,5 m .

2 1


Kakarlammensuossa on rahkavaltaisia turpeita79 % ja saravaltaisia 21 % kokonaisturvemäärästä .Puun ja varpujen jäännöksiä sisältäviä turpeita ontästä määrästä 21 % j a tupasvillarahkaturpeita 12 % .Rahkaturpeiden yleisin lisätekijä on tupasvilla,jonka jäännökset muodostavat noin 3 % suon turve-määrästä. Saraturpeisiin ja hyvin maatuneisiinrahkaturpeisiin liittyvän puuaineksen osuus on run-saat 4 % sekä saraturpeiden kortteen ja järviruo' onnoin 1 % . Pääturvelajien prosenttiosuudet suonturvemäärästä ovat: rahka 67 %, rahkasara 21 % jasararahka 12 %. Keskimääräinen liekoisuus onalhainen, 1,7 % turvemäärästä .

Kakarlammensuon pohjamaalaji on savi, jotasuoaltaan syvimmissä osissa peittää karkea-ja hie-nodetrituslieju sekä savilieju 1 - 1,5 m :n paksuise-na kerroksena . Tutkimuspisteistä 83 % on liejualu-eella. Suo on alkanut kehittyä järven umpeenkas-vun seurauksena . Ancylusjärven transgressio onulottunut kuroutuneeseen järvialtaaseen suurtul-van tavoin, mikä näkyy liejulajien poikkeavanakerrosjärjestyksenä liejukerrostumassa (Ristanie-mi & GlUckert 1987) . Mineraalimaan, metsämaansoistuminen on sittemmin laajentanut suota ympä-ristöön .

Kakarlammensuossa on turvetta yhteensä 70 000suo-m 3 . Kakarlampi ympäristöineen, noin 23 hainalue, on suojeltu luonnonsuojelulain nojalla vuon-na 1988 . Kohde on turvegeologisesti arvokas jaedustava umpeenkasvusoistuma, korpi- ja räme-maastoa käsittävä suojelu- ja opetuskohde .

12 . Hästkärr

Hästkärr (kl . 2041 10) sijaitsee noin 4 km Es-poon keskustasta koilliseen (kuva 1). Suon pinta on32 - 34 m mpy ja viettää luoteeseen . Vedet laskevatluoteisreunalta lähteviä ojia myöten Bodominjär-veen, ja sieltä edelleen Oitån, Glomsån ja Espoon-joen kautta Suomenlahteen . Suo rajoittuu kauttaal-taan savialueisiin (Virkkala 1964) . Kulkuyhteydetsuolle ovat kohtalaiset . Suon pinta-ala on 6 ha,josta yli metrin syvyistä aluetta on 4 haja yli 1,5m:n aluetta 2 ha . Suolla on 8 tutkimuspistettä ja 3syvyyspistettä. Tutkimuspistetiheys on 18,3/10 ha .

Hästkärr on suurmuodoltaan tasainen korpi, jon-ka pinta viettää noin 2,0 m/km . Suotyypeistä onkorpia 18 % ja muita suotyyppejä 82 % havainnois-ta. Suotyypeistä mainittakoon varsinainen korpi,nevakorpi sekä puolukka-, mustikka- ja ruohotur-vekangas . Keskiosasta on aikoinaan nostettu tur-vetta. Puulajisuhteet ovat : koivu 40 %, muut lehti-puut 9 %, kuusi 27 % ja mänty 24 % . Suo onkokonaan ojitettu . Kuivatusmahdollisuudet ovat

22

hyvät. Suon turvekerrostuman keskimaatuneisuuson 5,6 . Suurin turvekerrostuman paksuus, 1,8 m,on mitattu suon keskiosasta .

Hästkärrissä on rahkavaltaisia turpeita 69 % jasaravaltaisia 31 % kokonaisturvemäärästä . Puun javarpujen jäännöksiä sisältäviä turpeita on tästämäärästä 45 % . Turpeiden yleisin lisätekijä onpuuaines, joka muodostaa noin 8 % suon turvemää-rästä. Saraturpeisiin liittyvän järviruo'on osuus onrunsaat 3 % ja kortteen alle 1 % . Pääturvelajienprosenttiosuudet suon turvemäärästä ovat : rahka45 %, rahkasara 31 % ja sararahka 24 % .

Hästkärrin pohjamaalaji on savi, jota suoaltaansyvimmissä osissa peittää 1,4 m :n paksuinen lieju-kerros. Tutkimuspisteistä 46 % on liejualueella .Suo on alkanut kehittyä pienen lammen umpeen-kasvun seurauksena. Mineraalimaan, metsämaansoistuminen on sittemmin laajentanut suota ympä-ristöön .

Hästkärrissä on turvetta yhteensä 70 000 suo-m3 . Kokonsa, turvemääriensä ja turpeittensa laa-dun perusteella suo ei sovellu teolliseen turvetuo-tantoon. Kohtalaisesti ja hyvin maatunutta turvettavoidaan tilakohtaisesti käyttää maanparannusai-neena tai turvemullan raaka-aineena .

13 . Matalajärvensuo - Grundträskkärret

Matalajärvensuo, (kl . 2041 10) joka sijaitseeHögnäsissä noin 5 km Espoon keskustasta koilli-seen, on luontaisesti runsasravinteista Matalajär-veä reunustava ohutturpeinen kosteikko . Kostei-kon pinta on noin 23 m mpy . Vedet laskevat Bodo-minjärveen, ja sieltä edelleen Oitån, Glomsån jaEspoonjoen kautta Suomenlahteen . Se rajoittuulähes kauttaaltaan savikkoon, joka on peltona taigolfkenttänä . Högnäsin kannas Bodominjärven jaMatalajärven välillä on kalliota, moreenia ja savea(Virkkala 1964) . Alueella on arvokas lehtokohdetammimetsineen . Kulkuyhteydet kosteikolle ovathyvät. Matalajärvensuon kokonaispinta-ala on116 ha, josta 74 ha on vettä ja 42 ha kosteikkoa .Kosteikolla on 10 tutkimuspistettä. Tutkimuspiste-tiheys on 2,4/10 ha .

Matalajärvensuon suotyypeistä on korpia 40 %,nevoja 50 % ja muita suotyyppejä 10 % havain-noista. Yleisimmät suotyypit ovat luhtaneva jasaraneva, sekä letto, tosin pienialaisina laikkuina .Alueella kasvaa uhanalaisia lajeja kuten juoluk-kapajua (Salix myrtilloides), nevaimarretta(Thelypteris thelypteroides) ja hoikkavillaa(Eriophorum gracile) (YTV 1981) . Karpalo(Vaccinium oxycoccos) ja pikkukarpalo (V .microcarpum) kasvavat avosuolla, paikoin runsaasti


marjovina . Kosteikon reunoilla on ruoho- jaheinäkorpea, nevakorpea ja ruohoturvekangasta .Puulajisuhteet ovat : koivu 38 % ja muut lehtipuutkuten tervaleppä 62 % . Kosteikko on luonnontilassaBodominjärvelle kaivettua laskuojaa ja sen reunojalukuun ottamatta . Turvekerrostuman keskimaa-tuneisuus on 3,4. Suurin turvekerrostuman paksuus,0,7 m, on mitattu kosteikon etelä- ja luoteisosasta .

Matalajärvensuossa on saravaltaisia turpeita88 %, rahkavaltaisia 8 % ja ruskosammalvaltaisia4 % kokonaisturvemäärästä . Puun ja varpujen jään-nöksiä sisältäviä turpeita on tästä määrästä 4 % .Saraturpeiden kortteen osuus turvemäärästä on lä-hes 14 % ja järviruo'on 8 % . Saraturpeisiin jahyvinmaatuneisiin rahkaturpeisiin liittyvää puuainestaon alle 1 %. Pääturvelajien prosenttiosuudet kos-teikon turvemäärästä ovat : rahkasara 60 %, sara17 %, sararahka 8 % ja sararuskosammal 4 % .

Matalajärvensuon pohjamaalaji on savi, jota al-taan syvimmissä osissa peittää 2,0 m :n paksuinenliejukerros . Tutkimuspisteistä 70 % on liejualueel-la. Kosteikko on hyvä esimerkki matalan järvenumpeenkasvusta .

Matalajärvensuossa on turvetta yhteensä 0,25milj . suo-m3. Kosteikko on Espoon ympäristön-suojelulautakunnan (1987) mukaan valtakunnalli-sesti arvokas lintuvesiensuojelualue . Kosteikkoapidetään pääkaupunkiseudun parhaimpana lintu-järvenä, ja siinä on arvokas kasvilajisto . Matalajär-ven itärannalle on rakennettu lintutorni, johon onyhteys Margaretebergin kohdalta . Matalajärveäkosteikkoineen on nyt myös ehdotettu liitettäväksiNatura 2000 -verkostoon 112 hain alalta (Ympä-ristöministeriö 2000) .

14 . Oittaan Isosuo - Oitans Stormossen

Oittaan Isosuo (kl . 2041 10) sijaitsee Oittaalla,noin 1,5 km Bodominjärvestä länteen ja Espoonkeskustasta noin 6 km pohjoiseen (kuva 1) . Suonpinta on 40 - 45 m mpy ja viettää etelään . Vedetlaskevat ojia pitkin Skrattkärrin, Rajakorven jaKarhusuon kautta etelään Espoonjokeen, joka las-kee Espoonlahteen . Suon luoteisosasta vedet pur-kautuvat ojaa pitkin kaakkoon Bodominjärveen jasieltä edelleen Oitån ja Glomsån kautta Espoonjo-keen. Suota ympäröivät korkeat kallio-ja moreeni-maastot ; pohjoisosassa on hiekkaa ja soraa (Virk-kala 1964) . Kulkuyhteydet suolle ovat heikot . Oit-taan Isosuon kokonaispinta-ala on 19 ha, yli metrinsyvyisen alueen 16 haja yli kahden metrin syvyi-sen 12 ha . Suolla on 650 m :n tutkimuslinjasto,tutkimuspisteitä on 10, syvyyspisteitä 7 ja tutki-muspistetiheys 8,9/10 ha .

Oittaan Isosuo on luokiteltava tasapintaiseksimetsäkeitaaksi ilman kermi- ja kuljumuodostustatai viettokeitaaksi, jonka pinta viettää noin 7 m/km .Yleisin suotyyppi on pohjois- ja keskiosan isovar-puräme, jota on noin 30 % suotyyppihavainnoista .Kenttäkerroksessa on suopursua, kanervaa, mus-tikkaa, juolukkaa ja lakkaa. Reunaosissa tavataankorpirämeen ohella myös varsinaista korpea sekäruoho- ja heinäkorpea, jossa kasvaa kurjenjalkaa(Potentilla palustris), vehkaa (Calla palustris) jaraatetta (Menyanthes trifoliata) . Suon pohjoisosassaon pieniä turvehautoja kuiviketurpeen noston jäl-jiltä. Suon koillisosassa on lähde, jonka halkaisijaon noin 5 m ja syvyys 1,5 m (Kiirikki 1991) .Puulajisuhteet ovat : mänty 37 %, kuusi 34 %, koivu22 % ja muut lehtipuut, mm . tervaleppä, lehmus japihlaja 7 % . Suo on pohjoisosan vanhaa ojitus- jaturpeennostoaluetta lukuun ottamatta lähes luon-nontilainen . Luonnontilaisuusaste on noin 94 % .Kuivatusmahdollisuudet ovat hyvät .

Kohtalaisesti ja hyvin maatuneen pohjaturve-kerroksen keskimaatuneisuus on 7,0 ja koko turve-kerrostuman 6,2 . Suon yli 2 metrin syvyisellä alu-eella vastaavat luvut ovat 6,9 ja 6,1 . Suon keski-osassa heikosti maatunut, rahkavaltainen pintatur-ve ulottuu paikoin 1,8 metrin syvyyteen . Suurinturvekerrostuman paksuus, 4,7 m, on mitattu suonpohjoisosasta .

Saravaltaisia turpeita on 75 % ja rahkavaltaisia25 % turpeen kokonaismäärästä . Puun ja varpujenjäännöksiä sisältäviä turpeita on tästä määrästä59 % ja tupasvillarahkaturpeita 6 % . Turpeidenyleisin lisätekijä on lähinnä saraturpeisiin liittyväpuuaines, joka muodostaa yksinään noin 15 % suonturvemäärästä . Tupasvillan jäännösten osuus onvain 1 %, saraturpeiden kortteen alle 1 % jajärviruo'on noin 3 % . Pääturvelajien prosentti-osuudet suon turvemäärästä ovat : rahkasara 71 %,rahka 22 %, sara 4 % ja sararahka 3 % . Turpeessaon liekoja kohtalaisesti (2,5 %) .

Suon tavallisin pohjamaalaji on savi (87 %) ;lähinnä pohjoisosan reunoilla on paikoin hiekkaa .Suoaltaan keskiosan alueella on liejusaven ja sa-ven päällä liejuja vain 5 cm :n paksuinen kerros .Liejua on havaittu 13 % :ssa tutkimuspisteistä .

Oittaan Isosuossa on turvetta yhteensä 0,53 milj .suo-ml. Osa tästä olisi kasvuturpeen raaka-aineek-si soveltuvaa, heikosti maatunutta rahkaturvetta .Suon pohjoisosasta on aikoinaan nostettu rahka-turvetta kuivikekäyttöön . Oittaan Isosuon pienikoko, luonnontilaisuus, erämaaluonne ja suojelu-varaus kuitenkin puoltavat suon jättämistä teolli-sen turvetuotannon ulkopuolelle . Suo on luokiteltuEspoossa suojelun arvoiseksi kohteeksi (Espoonympäristönsuojelulautakunta 1987, Liikennetek-

23


niikka 1991). Myös Oittaan Isosuon lähde alueenluoteisosassa on suojelunarvoinen ja paikallisestiarvokas kohde (Kiirikki 1991) .

15 . Hackjärvsmossen

Hackjärvsmossen (kl . 2041 10) sijaitsee Bro-backassa Hakjärven (40 m mpy) itäpuolella noin5 km Espoon keskustasta luoteeseen (kuva 1) . Suonpinta on 40 - 42 m mpy ja viettää itään . Vedetlaskevat itäreunalta lähtevää ojaa myöten eteläänGumbölenjokeen ja edelleen Mankinjoen kauttaEspoonlahteen. Suo rajoittuu lähes kauttaaltaankallio- ja moreenialueisiin (Virkkala 1964) . Kul-kuyhteydet suolle ovat hyvät eteläreunan lähelläkulkevan tien ansiosta . Suon pinta-ala on 8 ha,josta yli metrin syvyistä aluetta on 6 ha, yli 1,5 m:naluetta 5 haja yli 2 m :n aluetta 4 ha. Suolla on 275m :n tutkimuslinjasto, 12 tutkimuspistettä ja 6 sy-vyyspistettä . Tutkimuspistetiheys on 22,5/10 ha .

Hackjärvsmossen on tasainen metsäkeidas . Suo-tyypeistä on rämeitä 55 %, korpia 17 % ja muitasuotyyppejä 28 % havainnoista . Yleisimpiä suo-tyyppejä ovat keskiosan rahkaräme ja isovarpurä-me, jonka keskellä on pieni avokallio . Reunoilla onisovarpurämettä, korpirämettä, varsinaista sararä-mettä, varsinaista korpea, nevakorpea sekä ruoho-ja heinäkorpea . Lisäksi on mustikkaturvekangasta .

Puulajisuhteet ovat : mänty 57 %, kuusi 22 %,koivu 18 % ja muut lehtipuut kuten harmaaleppä jatervaleppä 3 % . Suon pinnan mättäiden korkeus on2 - 4 dm ja peittävyys 31 % . Suon reunat on ojitettuja luonnontilaisuusaste on noin 67 % .

Hackjärvsmossenin kohtalaisesti ja hyvin maa-tuneen pohjaturvekerroksen keskimaatuneisuus on7,1 ja koko turvekerrostuman 6,0 . Yli 2 m :n syvyi-sen alueen vastaavat luvut ovat 7,1 ja 5,9 . Suoal-taan keskiosan heikosti maatunut, rahkavaltainenpintaturvekerros ulottuu paksuimmillaan 4,5 m :nsyvyyteen . Suurin turvekerrostuman paksuus,5,7 m, on mitattu suon keskiosasta .

Hackjärvsmossenissa on rahkavaltaisia turpeita53 % ja saravaltaisia 47 % kokonaisturvemäärästä .Puun ja varpujen jäännöksiä sisältäviä turpeita ontästä määrästä 63 % ja tupasvillarahkaturpeita 31 % .Rahkaturpeiden yleisin lisätekijä on tupasvilla,jonka jäännökset muodostavat noin 7 % suon tur-vemäärästä . Saraturpeisiin ja hyvin maatuneisiinrahkaturpeisiin liittyvän puuaineksen osuus on noin27 % ja saraturpeiden kortteen ja järviruo'on kum-mankin alle 1 % . Pääturvelajien prosenttiosuudetsuon turvemäärästä ovat : rahkasara 47 %, rahka35 % ja sararahka 18 % . Keskimääräinen liekoi-suus on korkea, 3,4 % turvemäärästä .

24

Hackjärvsmossenin yleisimmät pohjamaalajitovat savi ja hiesu (72 % havainnoista), joita suoal-taan syvimmissä osissa peittää 20 - 140 cm:n pak-suinen liejukerros. Moreenia on 28 % . Tutkimus-pisteistä 61 % on liejualueella . Suo on alkanutkehittyä järven umpeenkasvun seurauksena . Mine-raalimaan, metsämaan soistuminen on sittemminlaajentanut suota ympäristöön .

Hackjärvsmossenissa on turvetta yhteensä 18 000suo-m3. Hackjärvsmossen sisältyy osana Espoonympäristönsuojelulautakunnan (1987) ehdottamaanHakjärven lehtokorpialueeseen . Osa suosta on joluonnonsuojelualuetta, ja alueella on luontopolkuopastauluineen .

16. Kotosuo - Kotomossen

Kotosuo, (Kotalammensuo, Kotasuo) (kl .2041 10) sijaitsee Nupurilassa Turun moottoritienpohjoispuolella noin 6 km Espoon keskustasta luo-teeseen (kuva 1) . Suon pinta on 39 - 43,6 m mpy javiettää pohjoiseen. Vedet laskevat pohjois- ja koil-lisreunalta lähteviä ojia myöten Sahaojaan ja Nuuk-sion Pitkäjärveen. Tästä on reittiä Brobackaån -Nupurinjärvi - Svartbäckträsket - Kvarnträsk -Dämman - Gumböleån - Mankinjoki pitkin yhteysEspoonlahteen. Suota ympäröivät luoteessa, poh-joisessa ja koillisessa paria kallio- ja moreenisaa-reketta lukuun ottamatta savi j a turvepellot ; muual-la kalliopaljastumat, erityisesti lännessä ja lou-naassa, sekä moreeni . Suon pohjoisosassa on savenympäröimä kalliosaari (Virkkala 1964) . Suon koil-lisosassa on sijainnut pieni umpeenkasvava lampi,Kotolampi, joka on kuivatettu . Kulkuyhteydet suol-le ovat heikot huolimatta mm . Vanhan Turuntienläheisyydestä. Kotosuon kokonaispinta-ala on21 ha, josta pohjoisosan turvepeltojen osuus onnoin 5 ha (kuva 6) . Yli metrin syvyinen alue on14 ha ja yli kahden metrin syvyinen 10 ha . Suollaon 1320 m :n tutkimuslinjasto, tutkimuspisteitä on19 ja tutkimuspistetiheys 11,9/10 ha .

Kotosuo on lähinnä asymmetrinen kilpikeidas,jossa on laakiokeitaan ja viettokeitaan piirteitä(vrt. Aartolahti 1965 kuva 7) . Suota ympäröi kapealaide ja reunaluisu on heikosti kehittynyt . Suonpinta on eteläosassa tasainen ja viettää pohjoiseennoin 5 m/km. Yleisimmät suotyypit ovat variksen-marjaa (Empetrum nigrum) ja kanervaa (Callunavulgaris) kasvava rahkaräme, 32 % ja suopursu-valtainen isovarpuräme, 25 % suotyyppihavain-noista. Kumpaakin tavataan enimmäkseen suoal-taan keskiosassa, vain paikoin myös laidoilla .Reunamia luonnehtivat ruoho- ja heinäkorpi sekäruohoturvekangas ; lyhytkorsinevarämettä on eri-


tyisesti koillisreunalla, ruohoista saranevaa ja var-sinaista sararämettä etelässä . Varsinainen korpi jatupasvillaräme esiintyvät reunoilla lähinnä paikal-lisesti . Suotyyppien levinneisyydestä jakasvilajis-tosta on Hosiaisluoma (1985) julkaissut yksityis-kohtaisia tietoja . Puulajisuhteet ovat: mänty 58 %,koivu 22 % ja muut lehtipuut, pääasiassa tervalep-pä 9 %, sekä kuusi 11 % . Suon pinnan keskimääräi-nen rahkamättäisyys on noin 23 % ja mättäidenkorkeus 3 dm. Ojitusta on vain suon pohjoisosassasekä itä- ja koillisreunalla, joten tutkimuspisteha-vaintojen perusteella suon luonnontilaisuusaste onkorkea eli noin 82 % .

Kohtalaisesti ja hyvin maatuneen pohjaturve-kerroksen keskimaatuneisuus on 6,2 ja koko turve-kerrostuman 4,6 . Heikosti maatunut, rahkavaltai-nen pintaturve ulottuu paksuimmillaan 5,6 m :nsyvyyteen suon keskiosassa, mistä on mitattu myössuurin turvekerrostuman paksuus, 6,2 m (kuva 6) .

Kotosuon turpeen kasvunopeus on vaihdellutaikojen kuluessa . Korholan (1987) suon keskikoh-dalta otetun näytesarjan mukaan 5,8 m :n paksunturvekerrostuman pohjan radiohiili-iäksi saatiin4510 BP (Hel-2259). Tämä vastaa kalenterivuo-siksi kalibroitua ikää 5260 cal .BPnja antaa turpeenpitkäaikaiseksi kerrostumisnopeudeksi 1,1 mm/v .Suon umpeenkasvuvaiheen saraturpeen kasvuno-peus oli aluksi suuri, noin 5 mm/v . Heikosti maa-tuneen rahkaturpeen kerrostumisnopeus oli myösyli 1 mm/v .

Rahkavaltaisia turpeita on 69 % ja saravaltaisia31 % turpeen kokonaismäärästä . Tupasvillarahka-turpeita on tästä määrästä 31 % ja puun sekä varpu-jen jäännöksiä sisältäviä turpeita 35 % . Turpeidenyleisin lisätekijä on puuaines, joka muodostaa yk-sinään runsaat 9 % suon koko turvemassasta . Puu-aines liittyy lähinnä saraturpeisiin ja maatuneisiinrahkavaltaisiin turpeisiin, samoin kuin varpuaines-kin, jonka osuus on vajaa prosentti turveainek-sesta. Tupasvillan jäännöksiä on noin 7 % ja sara-turpeiden kortetta ja järviruokoa kumpaakin va-jaan prosentin verran . Pääturvelajien prosenttiosuu-det Koto suon turvemäärästä ovat : rahka 51 %, rah-kasara 29 %, sararahka 18 % ja sara 2 % . Maatuma-tonta puuainesta eli liekoja on erittäin vähän .

Yleisin pohjamaalaji on savi ; reunoilla tavataanmyös moreenia, hiesua ja savea . Lähes koko suoal-taassa on liejuja pohjamaan päällä jopa 3 - 4,7 m:npaksuisena kerrostumana . Koillisosassa liejuker-rostumiin kuuluu vielä ohuen (0,3-0,5 m) saratur-vekerrostuman peittämä järvimuta- ja liejukerros-tuma kuivatetun ja umpeenkasvaneen Kotolam-men kohdalla . Luoteisreunalla on havaittu lieju-saven ja saven välistä 5 cm :n kerros hiekkaa. Se

26

huuhtoutui aikoinaan suon paikalla sijainneenmuinaisen merenlahden savipohjalle ympäristönmoreenimailta . Suon keski- ja koillisosan liejusa-vesta on löydetty noin puolen sentin kerrostumavalkoista fosfori- ja rautapitoista saostumaa, vivia-niittia. Kotosuon turpeen. paksuus sekä turve- jaliejukerrostumien laajuus, on esitetty kuvassa 6,joka poikkeaa aikaisemmin esitetystä (Korhola1993) .

Suon liejukerrostumasta löydettiin vesipähkinän(Trapa natans), nykyisin Suomesta jo hävinneenvesikasvin hedelmiä . Makrofossiilitutkimustenperusteella vesipähkinän seuralaislajistoon kuu-luivat vesikasvit ratamosarpio (Alisma plantago-aquatica), pohjanlumme (Nymphaea candida),suomenlumme (Nymphaea tetragona) ja ulpukka(Nuphar luteum) . Matalassa vedessä ja umpeen-kasvavan suon rannoilla kasvaneista lajeistamainittakoon varstasara (Carex pseudocyperus),liereäsara (Carex diadra), myrkkykeiso (Cicutavirosa), kurjenmiekka (Iris pseudacorus), rantayrtti(Lycopus europeus) ja kurjenjalka (Potentillapalustris) .

Kotosuossa on turvetta yhteensä noin 0,5 milj .suo-m 3, josta noin puolet on heikosti maatunuttarahkavaltaista pintaturvetta . Tässä Acutifolia-tur-peessa on paremmin maatuneita, tosin ohuita, ker-roksia sekä kuljurahkaturvetta ja Palustria-turvet-ta sisältäviä linssejä ja tupasvillan jäännöksiä jon-kin verran . Cuspidata- ja Palustria-turpeita onenimmäkseen kuitenkin rahkapatjan pohjalla ja suonreunaosissa, joten keskustan rahkaturvetta voidaanpitää pääosin viljelyturpeen raaka-aineena; koko-naisuudessaan rahkapatja soveltuisi erinomaisestimm. ympäristöturpeeksi. Pintarahkan alla on laa-dultaan kohtalaista polttoturvetta . Kokonsa ja tur-vemääriensä sekä turpeittensa laadun perusteellaKotosuo soveltuisi pienimuotoiseen turvetuotan-toon, joskin jo omakotitaloasutus suon etelä- jakaakkoispuolella asettanee näille suunnitelmilleomat rajoituksensa. Suon pohjoisosan laajat sara-turvealueet on otettu viljelykseen ja turvepellonpinta on savettu . Suo on muuten suurimmaksi osaksiluonnontilainen, mikä edelleen puoltaisi sen jättä-mistä turvetuotannon ulkopuolelle, varsinkin kunsuo sisältyy Espoon maakunnallisesti arvokkaidensuojelukohteiden luetteloon nimellä Kotolammen-suo (Espoon ympäristönsuojelulautakunta 1987) .Kotosuon turve- ja liejukerrostumia mm . suonkehityshistorian selvittämiseksi ja Itämeren vai-heiden tarkentamiseksi on tutkinut aikaisemminKorhola (1987, 1988 ja 1990). Kotosuo sopii erin-omaisesti pääkaupunkiseudun suoluonnon opetus-kohteeksi (Hosiaisluoma 1986) .

17 . Savilammensuo


Savilammensuo (kl . 2041 10) sijaitsee Turunmoottoritien pohjoispuolella 7,5 km Espoon keskus-tasta luoteeseen (kuva 1) . Suon pinta on 44 - 47 mmpy ja viettää lähinnä etelään ja kaakkoon, etelä-osassa myös kohden kuivatun Savilammen halkiluoteesta kaakkoon virtaavaa valtaojaa, johon suonojaverkosto purkaa vetensä . Valtaoja laskeeNupurinjärveen, josta on reittiä Svartbäckträsket -Kvarnträsk - Dämman - GumböleÄn - MankÄnpitkin yhteys Espoonlahteen . Suota rajoittavat kaa-kossa, lännessä, luoteessa ja osin lounaassa sekäpohjoisessa turve- ja savipohjaiset pellot ; muuallasuo rajoittuu moreeniin (Virkkala 1964) .Kulkuyhteydet suolle ovat erinomaiset: itäreunaasivuaa tie, jolta johtaa peltotie suon keskiosanhalki läntiselle pellolle . Savilammensuon kokonais-pinta-ala on 16 ha, yli metrin syvyisen alueen 8 haja yli kahden metrin syvyisen 3 ha . Suolla on 6tutkimuspistettä ja tutkimuspistetiheys 3,8/10 ha .

Savilammensuo on pieni metsäkeidas, jonka ylei-simmät suotyypit ovat isovarpuräme ja ruohotur-vekangas, joita kumpaakin on 25 % suotyyppiha-vainnoista . Keskustan suotyyppeihin kuuluvat vie-lä rahkaräme ja rahkaneva . Isovarpurämettä tava-taan enimmäkseen suon keskiosassa, ruohoturve-kangasta puolestaan reunoilla ja eteläosan kuiva-tulla Savilammella, missä se on erityisen ohuttur-peinen . Reunamia luonnehtivat yleisesti turvekan-kaat, ruohoturvekankaan lisäksi myös mustikka- japuolukkaturvekangas . Puulajisuhteet ovat : mänty48 %, koivu 32 % ja muut lehtipuut 5 %, sekä kuusi15 % . Suon pinnan keskimääräinen rahkamättäi-syys on noin 12 % ja mättäiden korkeus 2 dm . Suoon kauttaaltaan kohtalaisen tiheästi ojitettu, eikäluonnontilaisia suotyyppejä tutkimuspistehavain-tojen perusteella ole lainkaan . Kuivatusmahdol-lisuudet ovat hyvät .

Kohtalaisesti ja hyvin maatuneen pohjaturve-kerroksen keskimaatuneisuus on 6,1 ja koko turve-kerrostuman 4,9 . Heikosti maatunut, rahkavaltai-nen pintaturve ulottuu paksuimmillaan kahdenmetrin syvyyteen suon pohjoisosassa, mistä onmitattu myös suurin turvekerrostuman paksuus,3,0 m .

Rahkavaltaisia turpeita on 61 % ja saravaltaisia39 % turpeen kokonaismäärästä . Tupasvillarahka-turpeita on tästä määrästä 21 % j a puun sekä varpu-jen jäännöksiä sisältäviä turpeita 36 % . Turpeidenyleisin lisätekijä on puuaines, joka muodostaa yk-sinään vajaat 9 % suon turvemassasta . Puuainesliittyy saraturpeisiin ja maatuneisiin rahkavaltai-siin turpeisiin . Tupasvillan jäännöksiä on noin 5 %ja Cuspidata-turpeiden yhteydessä tavattavaa le-

väkköä (Scheuchzeria palustre) lähes prosentti .Saraturpeiden kortetta on runsaat viisi prosenttia .Pääturvelajien prosenttiosuudet Savilammensuonturvemäärästä ovat : rahka 48 %, rahkasara 30 %,sararahka 13 % ja sara 9 %. Maatumatonta puuai-nesta eli liekoja on suon yli metrin syvyisellä alu-eella erittäin vähän .

Yleisin pohjamaalaji on savi, mutta suon ja senkeskiosassa sijaitsevan saarekkeen reunoilla tava-taan myös moreenia . Lähes koko suoaltaassa onliejuja pohjamaan päällä 90 - 350 cm :n kerrostu-mana. Paksuimmillaan liejukerrostuma on suoneteläosassa, jossa sijaitsee kuivattu Savilampi .

Savilammensuossa on turvetta yhteensä 0,20milj . suo-m3 . Kokonsa ja turvemääriensä puolestasuo soveltuu pienimuotoiseen kasvuturvetuotan-toon. Suo on ojitettu metsänkasvatusta varten .

18. Kiimassuo

Kiimassuo (kl . 2041 07 ja 2041 10) sijaitseeTurun moottoritien pohjoispuolella 8 km Espoonkeskustasta luoteeseen (kuva 1) . Suon pinta on 60- 64 m mpy ja viettää koilliseen ja pohjoiseen sekälounaisella lahdekkeella kaakkoon . Pohjois- ja itä-reunalta lähtevät ojat liittyvät valtaojaan, joka las-kee Nupurinjärveen . Tähän valtaojaan päätyvätmyös suon lounaisen lahdekkeen vedet Turun väy-län tuntumassa sijaitsevien pikkusoiden ja Histanpeltojen kautta kulkevia ojia myöten . Nupurin-järvestä on reittiä Svartbäckträsket - Kvarnträsk -Dämman - GumböleÄn - MankÄn kautta yhteysEspoonlahteen. Suota ympäröivät kalliopalj astumatja näiden välinen moreenimaasto (Virkkala 1964) .Kulkuyhteydet suolle ovat melko huonot huolimat-ta mm. Turun väylän läheisyydestä . Kiimassuonkokonaispinta-ala on 30 ha, yli metrin syvyisenalueen 22 haja yli kahden metrin syvyisen 16 ha .Suolla on 1750 m :n tutkimuslinjasto, tutkimuspis-teitä on 27 ja syvyyspisteitä 13 . Tutkimuspisteti-heys on 9/10 ha .

Kiimassuo on tasainen metsäkeidas, jonka pintaviettää noin 2,5 m/km . Yleisimmät suotyypit ovatkeidasräme, isovarpuräme, tupasvillaräme ja rah-karäme, joita on enimmäkseen suon keskiosassa,vain paikoin myös laidoilla. Laitamia luonnehtivatmustikkaturvekangas japuolukkaturvekangas, jos-kus varsinainen sararäme . Kiimassuon kas-villisuudesta on erityisesti mainittava vaivaiskoivu(Betula hana) . Tämä Espoossa harvinainen räme-varpu on Kiimassuolla eteläisimmällä kasvupai-kallaan, ja muuallakin Suomenlahden rannikon tun-tumassa se on varsin harvinainen . Puulajisuhteetovat: mänty 67 %, koivu 14 % ja kuusi 19 % . Suon

27


pinnan rahkamättäiden korkeus on 2 dm . Koko suoon kauttaaltaan tiheästi ojitettu, eikä luonnontilai-sia suotyyppejä ole havaittu lainkaan. Osin jo tur-vekankaaksi muuttuneen suon kuivatusmahdol-lisuudet ovat hyvät .

Kohtalaisesti ja hyvin maatuneen pohjaturve-kerroksen keskimaatuneisuus on 7,0 ja koko turve-kerrostuman vain 4,8 . Heikosti maatunut, rahka-valtainen pintaturve ulottuu paksuimmillaan 3,4m:n syvyyteen suon lounaaseen pistävällä lahdek-keella, mistä on mitattu myös suurin turvekerrostu-man paksuus, 4,9 m .

Rahkavaltaisia turpeita on 63 % ja saravaltaisia37 % turpeen kokonaismäärästä . Tupasvillarahka-turpeita on tästä määrästä 31 % j a puun sekä varpu-jen jäännöksiä sisältäviä turpeita 30 % . Turpeidenyleisimmät lisätekijät ovat tupasvillan jäännöksetja puuaines, joista kumpikin muodostavat vajaat8 % suon turvemassasta. Puuaines liittyy milteiyksinomaan saraturpeisiin ja maatuneisiin rahka-valtaisiin turpeisiin. Varpuainesta, jonka osuus onvajaa prosentti, esiintyy myös heikosti maatunees-sa pintarahkassa. Pääturvelajit ja niiden prosentti-osuudet Kiimassuon turvemäärästä ovat : rahka59 %, rahkasara 37 % ja sararahka 4 % . Maatuma-tonta puuainesta eli liekoja on suon yli metrinsyvyisellä alueella erittäin vähän .

Yleisimmät pohjamaalajit ovat liejusavi ja savi .Reunoilla on lisäksi hiekkaa, moreenia ja kalliota .Lähes koko suoaltaassa on saven, satunnaisestimyös moreenin päällä, turpeen ja liejusaven, liejunja liejusaven tai liejusaven ja saven välissä sekäliejusavessa ja savessa 1- 40 cm:n hiekkakerros tai-kerroksia. Hiekka huuhtoutui aikoinaan suon pai-kalla sijainneen meren lahden pohjalle ympäristönmoreenimailta . Liejua on lähinnä vain suoaltaansyvimmällä alueella 5 - 15 cm:n paksuisena kerros-tumana pohjamaan päällä. Tällä alueella, suon kes-kiosassa havaittiin parissa paikassa liejusaven jasaven välistä 10 - 15 cm:n kerros saviliejua, mikäviittaa muinaisen Itämeren eli Ancylusjärven pin-nan korkeusvaihteluihin. Pohjaturpeessa on run-saasti muutaman sentin vahvuisia hiilikerroksiamuistona suolla ja sen ympäristössä muinoin rai-vonneista metsäpaloista .

Kiimassuossa on turvetta yhteensä 0,69 milj .suo-m3 , josta osa on heikosti maatunutta, rahkaval-taista (Acutifolia-turve) viljelyturpeen raaka-ainet-ta. Kokonaisuudessaan rahkapatja soveltuu erin-omaisesti mm. ympäristöturpeeksi . Pintarahkan allaon lisäksi hyvälaatuista polttoturvetta . Kokonsa jaturvemääriensä sekä turpeittensa laadun perusteel-la Kiimassuo soveltuu teolliseen turvetuotantoon,erityisesti ympäristöturpeen osalta . Kohtalaisestija hyvin maatunutta turvetta voidaan tilakohtaises-

28

ti käyttää maanparannusaineena tai turvemullanraaka-aineena . Suo on kokonaisuudessaan ojitettumetsänkasvatusta varten .

19 . Poutlaxängen

Poutlaxängen tai Portlaxängen (kl . 2041 10)sijaitsee Nuuksion Pitkäjärven länsirannalla noin9 km Espoon keskustasta luoteeseen (kuva 1) . Suonpinta on 28 - 29 m mpy ja viettää itään . Vedetlaskevat ojia myöten Nuuksion Pitkäjärveen, jostaedelleen reittiä BrobackaÄn - Nupursträsket - Svart-bäckträsket - Kvarnträsk - Dämman - GumböleÄn -Mankinjoki pitkin Espoonlahteen. Suo rajoittuulähes kauttaaltaan kallioalueisiin (Virkkala 1964) .Kulkuyhteydet suolle ovat hyvät eteläosan yli kul-kevan maantien ansiosta . Suon pinta-ala on 13 ha .Yli metrin syvyistä aluetta ei ole tavattu . Suolla on4 tutkimuspistettä . Tutkimuspistetiheys on 3,1/10ha .

Poutlaxängen on tasainen luhta, jonka pinta viet-tää noin 2 m/km . Yleisimpiä suotyyppejä ovatkytöheitto, luhtaneva sekä ja ruoho- ja heinäkorpi .Suurin osa suosta on avosuota ja pensastuvaa kytö-heittoa, joka vielä 1960-luvulla oli peltona . Puula-jisuhteet ovat: koivu 90 % ja muut lehtipuut 10 % .Suo on kokonaan ojitettu. Suon turvekerrostumankeskimaatuneisuus on 6,0 ja suurin turvekerrostu-man paksuus 0,9 m .

Poutlaxängenissä on pelkästään saravaltaisiaturpeita. Puun ja varpujen jäännöksiä sisältäviäturpeita on 37 % kokonaisturvemäärästä . Puuai-neksen osuus on runsaat 6 %, järviruo'on 7 % jakortteen 3 % . Rahkasara on pääturvelaji .Poutlaxängenin pohjamaalaji on savi, jota suoaltaansyvimmissä osissa peittää 20 - 30 cm:n paksuinenliejukerros. Tutkimuspisteistä 50 % on liejualueella .Suo on alkanut kehittyä järven umpeenkasvunseurauksena . Mineraalimaan, metsämaan sois-tuminen on sittemmin laajentanut suota ym-päristöön .

Poutlaxängenissä on turvetta yhteensä 90 000suo-m 3 . Suo ei mataluutensa vuoksi sovellu turve-tuotantoon. Metsittäminen tai rakentaminen ovattodennäköisimpiä vaihtoehtoja alueen käytölle .

20 . Hynkänlammensuo - Hynkemossen ellerHynkänlampimossen

Hynkänlammensuo (kl . 204110) sijaitsee Nuuk-siossa noin 8 km Espoon keskustasta luoteeseen(kuva 1) . Suon pinta on 56 - 59 m mpy ja viettääpohjoiseen. Vedet laskevat Hynkänlammen (58,8

m mpy) pohjoisreunalta lähtevää ojaa myöten Vels-kolan Pitkäjärven kautta Lepsämänjokeen ja edel-leen Vantaanjokeen. Suo rajoittuu pohjoisessa Hyn-känlampeen, muualla lähes kauttaaltaan kallioa-lueisiin, kuten Hynkebergetiin lammen eteläosassa(Virkkala 1964) . Kulkuyhteydet suolle ovat kohta-laiset pohjoisosan yli kulkevan ulkoilupolun an-siosta. Suon pinta-ala on 8 ha, josta yli metrinsyvyistä aluetta on 5 ha, yli 1,5 m:n aluetta 4 ha jayli 2 m :n aluetta 2 ha . Suolla on 9 tutkimuspistettäja 10 syvyyspistettä . Tutkimuspistetiheys on 23,8/10 ha .Hynkänlammensuo on metsäkeidas . Suotyypeis-

tä on rämeitä 58 %, korpia 5 % ja muita suotyyppejä37 % havainnoista . Yleisin suotyyppi on suon ete-lä- ja keskiosan suopursuvaltainen isovarpuräme .Pohjoisosassa on puolukka-, mustikka- ja ruoho-turvekangasta. Puulajisuhteet ovat : mänty 48 %,kuusi 32 % ja koivu 20 % . Suo on pohjoisosaalukuun ottamatta luonnontilassa .

Suon kohtalaisesti ja hyvin maatuneen pohjatur-vekerroksen keskimaatuneisuus on 6,7 ja kokoturvekerrostuman 6,2 . Heikosti maatunut, rahkaval-tainen pintaturvekerros ulottuu paksuimmillaan 2,5m:n syvyyteen . Suurin turvekerrostuman paksuus,4,1 m, on mitattu suon luoteisosasta .

Hynkänlammensuossa on saravaltaisia turpeita66 %, rahkavaltaisia 31 % ja ruskosammalvaltaisia3 % kokonaisturvemäärästä . Puun ja varpujen jään-nöksiä sisältäviä turpeita on tästä määrästä 60 % jatupasvillarahkaturpeita 8 % . Rahkaturpeiden ylei-sin lisätekijä on tupasvilla, jonka jäännökset muo-dostavat noin 2 % suon turvemäärästä . Saraturpei-siin ja hyvin maatuneisiin rahkaturpeisiin liittyvänpuuaineksen osuus on 12 %, saraturpeiden kortteennoin 7 %, järviruo'on 3 % sekä raatteen ja sinihei-nän kummankin alle 1 % . Pääturvelajien prosentti-osuudet suon turvemäärästä ovat : rahka 17 %, sara1 %, sararahka 14 %, rahkasara 65 % ja ruskosam-mal 3 %. Liekoisuus on keskimäärin alhainen,1,5 % turvemäärästä .

Hynkänlammensuon yleisin pohjamaalaji on savi(74 % havainnoista), jota suoaltaan eteläosissapeittää ohut liejusavikerros ja luoteisosan erillises-sä altaassa 65 cm:n liejukerros. Moreenia on16 %ja kalliota 5 % . Tutkimuspisteistä vain 5 % onliejualueella. Suon luoteisosan allas on alkanutkehittyä lammen umpeenkasvun seurauksena . Suu-rin osa Hynkänlammen altaasta on ollut metsääkasvavaa kuivaa maata . Metsäpalon seurauksenapohjaveden pinta on noussut ja suo on syntynytlähinnä metsämaan soistumisena, joka sittemminon edelleen laajentanut suota ympäristöön .

Hynkänlammensuossa on turvetta yhteensä 0,13milj . suo-m3 . Tästä on heikosti maatunutta rahkatur-


vetta suon yli metrin syvyisellä 5 hain alueellakeskimäärin 0,4 m :n paksuudelta yhteensä 20 000suo-m 3 .

Espoon ympäristönsuojelulautakunta (1987) ha-luaa rauhoittaa Hynkänlammen purolaakson maa-kunnallisesti arvokkaana suojelukohteena . Siihenkuuluisivat koko Hynkänlampi ympäröivine kalli-oineen ja lehtoineen sekä suuri osa Hynkänlam-mensuosta. Suurin osa Hynkänlammensuosta on jorauhoitettu luonnonsuojelulain nojalla vuonna1995 . Suojelualueen ulkopuolelle jää suon luoteis-osa, josta on tavattu suuri koivun pahka . Aarnimai-sena ja luonnontilaisena säilytettävällä alueellakulkemista on pyritty ohjaamaan siten, ettei mm .kulutukselle arka suo siitä kärsisi . Suon halki kul-keva polku on kuitenkin jo nyt pahasti kuluttanutsuota, joten pitkospuut olisi pikimmiten rakennet-tava Hynkälammen pohjoisrannalle ja lammestapohjoiseen ulkoilureittiin saakka .

21 . Lappmossen

Lappmossen (kl . 2041 10) sijaitsee noin 8 kmEspoon keskustasta pohjoiseen (kuva 1) . Suon pin-ta on 53 - 56 m mpy ja viettää etelään . Mustalam-men vedet laskevat suon halki Ryssängsbäckeninojaan ja edelleen OitÄn, GlomsÄn ja Espoonjoenkautta Suomenlahteen . Suo rajoittuu hiekka- jakallioalueisiin (Virkkala 1964) . Kulkuyhteydetsuolle ovat hyvät suon etelä- ja länsireunaa pitkinkulkevan maantien ansiosta . Suon pinta-ala on 6 ha,josta yli metrin syvyistä aluetta on 4 ha, yli 1,5 m :naluetta 3 ha ja yli 2 m :n aluetta 2 ha . Suolla on 3tutkimuspistettä ja tutkimuspistetiheys on 5/10 ha .

Lappmossen on metsäkeidas, jonka pinta viettäänoin 5 m/km. Suotyypeistä on rämeitä 33 % jamuita suotyyppejä 67 % havainnoista . Suotyypeis-tä mainittakoon isovarpuräme ja mustikkaturve-kangas . Puulajisuhteet ovat : mänty 40 %, kuusi37 % ja koivu 23 % . Suo on osittain ojitettu . Luon-nontilaisuusaste on noin 33 % . Kuivatusmahdolli-suudet ovat hyvät .

Suon kohtalaisesti ja hyvin maatuneen pohja-turvekerroksen keskimaatuneisuus on 7,3 ja kokoturvekerrostuman 7,1 . Heikosti maatunut, rahka-valtainen pintaturvekerros ulottuu paksuimmillaanvain 0,4 m:n syvyyteen. Suurin turvekerrostumanpaksuus, 4,8 m, on mitattu suon keskiosasta .

Lappmossenissa on saravaltaisia turpeita 95 %ja rahkavaltaisia 5 % kokonaisturvemäärästä . Puunja varpujen jäännöksiä sisältäviä turpeita on tästämäärästä 66 %. Saraturpeisiin ja hyvin maatunei-siin rahkaturpeisiin liittyvän puuaineksen osuus on17 %, saraturpeiden järviruo'on 4 % ja kortteen

29


1 %. Pääturvelajien prosenttiosuudet suon turve-määrästä ovat : rahkasara 81 % sara 14 % ja rahka5 % . Keskimääräinen liekoisuus on erittäin alhainen .

Lappmossenin pohjamaalajit ovat savi ja hiek-ka, joita suoaltaan syvimmissä osissa peittää 80cm:n paksuinen liejukerros . Tutkimuspisteistä 67 %on liejualueella. Suo on alkanut kehittyä järvenumpeenkasvun seurauksena . Mineraalimaan, met-sämaan soistuminen on sittemmin laajentanut suo-ta ympäristöön . Turpeessa on useita hiilikerroksiametsäpalojen jäljiltä . Lappmossenissa on turvettayhteensä 0,12 milj . suo-m 3 . Suo on ojitettu metsän-kasvatusta varten .

22 . Gillermossen

Gillermossen (kl . 2041 10) sijaitsee vedenjaka-jalla noin 9 km Espoon keskustasta pohjoiseen(kuva 1) . Suon pinta on 75 - 77 m mpy ja viettääsekä etelään että pohjoiseen . Vedet laskevat etelä-reunalta Storkärretin kautta Ryssängsbäckenin ojaamyöten etelään, OitÄn ja GlomsÄn kautta Espoonjo-keen ja edelleen Espoonlahteen . Suon pohjoisosanvedet virtaavat pohjoiseen Velskolan Pitkäjärvenkautta Lepsämänjokeen ja edelleen Vantaanjokeen,joka laskee mereen Helsingin Vanhankaupunginselän kohdalla. Suo rajoittuu kauttaaltaan kallioa-lueisiin (Virkkala 1964) . Kulkuyhteydet suolle ovathyvät itäreunalla kulkevan maantien ansiosta . Suonpinta-ala on 4 ha, josta yli metrin syvyistä aluettaon 3 ha ja yli 2 m :n aluetta 2 ha . Suolla on kuusitutkimuspistettä ja kolme syvyyspistettä . Tutki-muspistetiheys on 22,5/10 ha .

Gillermossen on pitkänomainen, kupera kilpi-keidas . Suotyypeistä on rämeitä 78 % ja nevoja22 % havainnoista . Yleisimpiä suotyyppejä ovatkeskiosan silmäkeneva, lyhytkorsineva, rahkane-va ja isovarpuräme . Reunoilla on myös isovarpurä-mettä, rahkarämettä ja varsinaista sararämettä . Pai-koin suolta on nostettu kuiviketta . Puulajisuhteetovat: mänty 96 %, koivu 2 % ja kuusi 2 % . Suonpinnan mättäiden korkeus on 2 dm . Suo on muuta-maa ojaa lukuun ottamatta lähes kokonaan luon-nontilassa .

Suon kohtalaisesti ja hyvin maatuneen pohjatur-vekerroksen keskimaatuneisuus on 5,9 ja kokoturvekerrostuman 3,7 . Heikosti maatunut, rahka-valtainen pintaturvekerros ulottuu paksuimmillaan3 m:n syvyyteen . Suurin turvekerrostuman pak-suus on 3,7 m .

Gillermossenissa on rahkavaltaisia turpeita 81 %ja saravaltaisia 19 % kokonaisturvemäärästä . Puunja varpujen jäännöksiä sisältäviä turpeita on tästämäärästä 16 % ja tupasvillarahkaturpeita 15 % .

30

Turpeiden yleisimmät lisätekijät ovat tupasvilla,jonka jäännökset muodostavat noin 4 % suon tur-vemäärästä, sekä saraturpeisiin ja hyvin maatunei-siin rahkaturpeisiin liittyvä puuaines runsaan 4 % :nosuuksineen . Pääturvelajien prosenttiosuudet suonturvemäärästä ovat: rahka 67 %, sararahka 14 % jarahkasara 19 % .

Gillermossenin pohja on kalliota, jota suoaltaansyvimmissä osissa peittää yli 2 m:n paksuinenjärvimutakerros . Tutkimuspisteistä 11 % on järvi-muta-alueella. Suo on alkanut kehittyä kalliollasijaitsevien lampien umpeenkasvun seurauksena .Metsämaan soistuminen on sittemmin laajentanutsuota ympäristöön .

Gillermossenissa on turvetta yhteensä 80 000suo-m 3 . Espoon ympäristönsuojelulautakunta(1987) on ehdottanut Gillermossenia yhdessä vie-reisen Natura 2000 -verkostossa olevan Björnträs-kin kanssa suojelemisen arvoisiksi luontokohteik-si .

23 . Haramossen

Haramossen (kl . 2041 10) sijaitsee Nuuksiossa,noin 3 km Solvallan urheiluopistosta itäkaakkoonja Espoon keskustasta noin 9 km luoteeseen (kuva1) . Suon pinta on 68 - 71 m mpy ja viettää pääosinetelään. Vedet laskevat eteläosasta sekä Sikalam-men että Rutimossenin kautta etelään kohden Nuuk-sion Pitkäjärveä, joka laskee Mankinjokea pitkinetelään Espoonlahteen. Suon itäosasta vedet vir-taavat kaakkoon Velskolan Pitkäjärven Haaralah-teen. Velskolan Pitkäjärvi laskee Raasillanojan jaLakistonjoen kautta pohjoiseen Lepsämänjokeenja edelleen Vantaanjokeen . Suo sijaitsee siten Van-taan vesistöalueen ja Mankinjoen vesistöalueenvedenjakajalla (Ekholm 1993, Tikkanen 1989) . Suo-ta ympäröivät pääasiassa kallio- ja moreenimaasto(Virkkala 1964) . Pohjoisosassa suo rajoittuu hiek-ka-ja soramuodostumaan . Suon itäpuolella on Pääs-kyskallion luonnonsuojelualue . Kulkuyhteydetsuon pohjoisosaan ovat kohtalaiset . Haramosseninkokonaispinta-ala on 12 ha, yli metrin syvyisenalueen 10 ha ja yli kahden metrin syvyisen 8 ha .Suolla on 950 m :n tutkimuslinjasto, tutkimuspis-teitä on 21 ja tutkimuspistetiheys 17,5/10 ha .

Haramossen on tasainen metsäkeidas, jonka pintaviettää noin 2 m/km . Yleisimmät suotyypit ovatisovarpuräme ja korpiräme, joiden yleisempiäkasveja ovat suopursu (Ledum palustre), juolukka(Vaccinium uliginosum) ja mustikka (Vacciniummyrtillus) . Lounaisosan pieni, märkä avosuo entisenlammen kohdalla on mm. leväkköä (Scheuchzeriapalustris), tupasluikkaa (Trichophorum cespitosum)


ja valkopiirtoheinää (Rhyncospora alba) kasva-vaa silmäkenevaa . Kuivilla kermeillä ja mättäilläkasvaa ruskorahkasammalta (Sphagnum fuscum),kanervaa (Calluna vulgaris), suokukkaa(Andromedapolifolia), pyöreälehtikihokkia(Drosera rotundifolia)ja lakkaa (Rubus chamaemorus) . Pohjoisosassa onpienialaisina lettorämettä, varsinaista lettokorpeasekä varsinaista korpea . Lähteisyys ilmenee tälläalueella turvekerrostumassa risteilevinä, petollisinaonkaloina. Täältä on myös löydetty Espoosta suku-puutton kuolleen kalkinvaatijakasvin, taarnan(Cladium mariscus) makrosubfossiilisiajäännöksiä2,0 - 4,6 m:n syvyydestä (Valovirta 1962) . Lisäksitavataan ojituksen seurauksena kehittyneitämustikka- ja ruohoturvekankaita . Saroista mainit-takoon jouhisara (Carex lasiocarpa) ja pullosara(C. rostrata) sekä heinistä siniheinä (Moliniacaerulea) ja lampaannata (Festuca ovina) .Puulajisuhteet ovat : mänty 43 %, kuusi 33 % jakoivu 17 % sekä muut lehtipuut, kuten tervaleppäja pihlaja 7 % . Suon pohjoisosassa kasvaa myöskatajaa (Juniperus communis) ja paatsamaa(Frangula alnus) . Suon pinnan mättäiden korkeuson 2 dm. Suon etelä- ja itäosassa on vanhaa ojitusta .Luoteis- ja eteläosat on ojitettu metsänkasvatustavarten . Luonnontilaisuusaste on noin 67 % .Haramossenin rikas kasvillisuus vaatisi suonennallistamista eli suo-ojien tukkimista, metsän-kasvun tyrehtymisen uhallakin .

Kohtalaisesti ja hyvin maatuneen pohjaturve-kerroksen keskimaatuneisuus on 5,8 ja koko turve-kerrostuman 5,0 . Yli 2 metrin syvyisellä alueellavastaavat luvut ovat samoin 5,8 ja 5,0 . Suon etelä-osassa heikosti maatunut, rahkavaltainen pintatur-ve ulottuu paikoin jopa 3,2 metrin syvyyteen . Suu-rin turvekerrostuman paksuus, 3,9 m, on mitattusuon keskiosasta .

Saravaltaisia turpeita on 55 % ja rahkavaltaisia45 % turpeen kokonaismäärästä . Puun ja varpujenjäännöksiä sisältäviä turpeita on tästä määrästä38 % ja tupasvillarahkaturpeita 8 % . Turpeidenyleisin lisätekijä on lähinnä saraturpeisiin liittyväpuuaines, joka muodostaa yksinään noin 8 % suonturvemassasta . Leväkön, tupasvillan ja tupaslui-kan jäännösten osuus on kunkin noin 2 %, saratur-peiden järviruo'on 6 %, sekä siniheinän ja raatteenkummankin alle 1 % . Pääturvelajien prosenttiosuu-det suon turvemäärästä ovat : rahkasara 45 %, rahka39 %, sara 10 % ja sararahka 6 % . Maatumatontapuuainesta eli liekoja on vähän .

Suon yleisin pohjamaalaji on savi (68 %) ; reu-noilla on paikoin moreenia (16 %) ja lähinnä poh-joisosassa hiekkaa (11 %) ja hietaa (5 %). Suoal-taan eteläosassa on pohjamaan päällä mutaa jaliejuja 2 m :n paksuisena kerrostumana. Liejua on

havaittu 79 % :ssa tutkimuspisteistä .Haramossenissa on turvetta yhteensä 0,30 milj .

suo-m 3 . Suo on kasvistollisesti ja turvegeologisestiarvokas ja edustava korpi- ja rämemaastoa käsittä-vä suojelu- ja opetuskohde . Suon pieni koko, erä-maaluonne, luonnontilaisuus ja sijainti laajennet-tavalla Nuuksion kansallispuiston alueella puolta-vat sen jättämistä turvetuotannon ulkopuolelle .

24. Sikalax

Sikalax (kl . 2041 10) sijaitsee Nuuksiossa, noin2 km Solvallan urheiluopistosta kaakkoon ja Es-poon keskustasta noin 9 km luoteeseen (kuva 1) .Suon pinta on 35 - 37 m mpy ja viettää etelään noin2 m/km. Vedet laskevat puroa pitkin suon halkietelään kohden Nuuksion Pitkäjärveä, joka laskeeMankinjokea pitkin etelään Espoonlahteen . Suotaympäröi pääasiassa jyrkkäpiirteinen ja korkea kal-lio- ja moreenimaasto, jonka painanteiden reunoil-la on savea ja hiesua (Virkkala 1964) . Kulkuyhte-ydet suolle ovat hyvät suon länsireunaa pitkin kul-kevan maantien ansiosta. Sikalaxin kokonaispinta-ala on 11 ha, josta yli metrin syvyistä aluetta on6 ha . Suolla on 720 m :n tutkimuslinjasto, tutki-muspisteitä on 12 ja tutkimuspistetiheys 10,9/10ha .

Sikalaxin yleisin suotyyppi on kytöheitto, silläsuon pohjois- ja itäosa oli raivattu puutarhaksi japelloksi, (SikalaxÄkern), jotka nyt ovat metsitty-mässä. Lisäksi on ojituksen seurauksena kehitty-nyt ruoho-, mustikka-, puolukka- ja varputurve-kangasta. Paikoin on turpeennostoalueita turve-hautoineen . Suon pohjoisosassa on kirkas lähde,jonka läpimitta on 1,5 m ja syvyys 0,5 m (Kiirikki1991). Puulajisuhteet ovat : koivu 56 %, muut leh-tipuut 20 %, mänty 8 % ja kuusi 16 % . Muistalehtipuista mainittakoon mm . tervaleppä, paju japihlaja. Suolla on kauttaaltaan vanhaa ojitusta sekäpeltoviljelyä että metsänkasvatusta varten . Kuiva-tusmahdollisuudet ovat hyvät .

Suon keskimaatuneisuus on 6,4 . Suossa ei oleheikosti maatunutta pintaturvetta . Suurin turveker-rostuman paksuus, 1,8 m, on mitattu suon keski-osasta .

Saravaltaisia turpeita on 98 % ja rahkavaltaisia2 % turpeen kokonaismäärästä . Puun ja varpujenjäännöksiä sisältäviä turpeita on tästä määrästä51 %. Turpeiden yleisin lisätekijä on lähinnäsaraturpeisiin liittyvä korte, joka muodostaa yksi-nään noin 15 % suon turvemäärästä. Puuaineksenosuus on 12 % ja järviruo'on noin prosentti . Pää-turvelajien prosenttiosuudet suon turvemäärästäovat: rahkasara 81 %, sara 17 % ja rahka 2 % .

3 1


Maatumatonta puuainesta eli liekoja on erittäinvähän .

Suon pohjamaalaji on savi . Suoaltaassa on poh-jamaan päällä liejuja (karkea- ja hienodetrituslie-jua ja saviliejua) 10 - 230 cm:n paksuisena ker-rostumana. Liejua on havaittu 73 % :ssa tutkimus-pisteistä. Suon liejukerrostumista löysi Stenvesipähkinän (Trapa natans) hedelmiä vuonna1992, samoin Wuorenrinne (1993) .

Sikalaxissa on turvetta yhteensä 0,11 milj . suo-m3. Koska Sikalaxin turvekerrostuma on ohut jasuon pinta-ala pieni ei suota suositella teolliseenturvetuotantoon . Suolla on kasvanut tukkipuita,(kuusikantojen läpimitta 50 - 66 cm), joten suollaon hyvät edellytykset metsänkasvatukselle . Suotavoidaan myös ottaa uudelleen viljelykseen, joskinlaskuoja vaatisi syventämistä kevät- ja syystulvanehkäisemiseksi . Turve kelpaa kokonaisuudessaanmaanparannusturpeeksi. Suoallas voidaan mah-dollisen pienimuotoisen turpeennoston päätyttyämuuttaa tekojärveksi . Suota on tosin 1990-luvullaruvettu peittämään täytemaalla .

25 . Lakeasuo - Slätmossen

Lakeasuo (kl. 2041 10) sijaitsee Nuuksiossa,noin 1 km Solvallan urheiluopistosta itään ja Es-poon keskustasta noin 11 km luoteeseen (kuva 1) .Suon pinta on 70 - 76 m mpy ja viettää kaakkoonja etelään . Vedet laskevat eteläosasta Meerlam-men ja Sikalaxin kautta etelään kohden NuuksionPitkäjärveä, joka laskee Mankinjokea pitkin ete-lään Espoonlahteen . Suota ympäröivät kallio- jamoreenimaasto (Virkkala 1964) . Suon luoteisosankalliossa on hiidenkirnu. Kulkuyhteydet suolle ovatheikot. Lakeasuon kokonaispinta-ala on 12 ha, ylimetrin syvyisen alueen 9 ha ja yli kahden metrinsyvyisen 7 ha . Suolla on 830 m :n tutkimuslinjasto,tutkimuspisteitä on 15 ja tutkimuspistetiheys 12,5/10 ha.

Lakeasuon pohjoisosa on tasapintainen metsä-keidas kun taas eteläosa on avoin keidassuo . Ylei-simpiä suotyyppejä ovat kalvakkaneva, lyhytkor-sineva, isovarpuräme, rahkaräme ja varsinainensararäme . Länsiosan luonnontilaisen piilopuron var-rella on varsinaista korpea, metsäkortekorpea sekäruoho- ja heinäkorpea . Puulajisuhteet ovat : mänty81 %, kuusi 11 % sekä koivu ja muut lehtipuutkumpikin 8 % . Paikoin on kelopuita. Suon pinnanrahkamättäiden korkeus on 2 dm . Suo on täysinluonnontilainen .

Kohtalaisesti ja hyvin maatuneen pohjaturve-kerroksen keskimaatuneisuus on 5,9 ja koko turve-

32

kerrostuman 5,2 . Suon keskiosassa heikosti maa-tunut, rahkavaltainen pintaturve ulottuu paikoinjopa 3,9 metrin syvyyteen. Suurin turvekerrostu-man paksuus, 6,4 m, on mitattu suon keskiosasta .

Saravaltaisia turpeita on 75 % ja rahkavaltaisia25 % turpeen kokonaismäärästä . Puun ja varpujenjäännöksiä sisältäviä turpeita on tästä määrästä30 % ja tupasvillarahkaturpeita 5 % . Turpeidenyleisin lisätekijä on lähinnä saraturpeisiin liittyväpuuaines, joka muodostaa yksinään noin 8 % suonturvemassasta . Tupasvillan jäännösten osuus onvain prosentti, saraturpeiden kortteen 2 % sekäjärviruo'on ja raatteen kummankin alle 1 % . Pää-turvelajien prosenttiosuudet suon turvemäärästäovat: rahkasara 74 %, rahka 22 %, sararahka 3 % jaja sara 1 %. Liekoja on erittäin vähän .

Suon yleisin pohjamaalaji on savi (77 % havain-noista) ; reunoilla on paikoin moreenia . Suoaltaaneteläosassa on pohjamaan päällä liejuja 10 - 85cm:n paksuisena kerrostumana. Liejua on havaittu54 % :ssa tutkimuspisteistä .

Lakeasuossa on turvetta yhteensä 30 000 suo-m3 . Luonnontilaisuus ja erämaaluonne sekä luokit-telu valtakunnallisesti arvokkaaksi luontokohteek-si puoltavat suon jättämistä turvetuotannon ulko-puolelle (Espoon ympäristönsuojelulautakunta1987, Liikennetekniikka 1991) .

26 . Punjonsuo - Punjomossen

Punjonsuo (kl . 2041 10) sijaitsee Nuuksiossa,noin 1 km Solvallan urheiluopistosta pohjoiseen jaEspoon keskustasta noin 12 km luoteeseen (kuva1) . Suon pinta on 71 - 79 m mpy, ja viettää länteen .Vedet laskevat länsiosasta lounaaseen kohdenNuuksion Pitkäjärveä, joka laskee Mankinjokeapitkin etelään Espoonlahteen . Suota ympäröivätkallio- ja moreenimaasto (Virkkala 1964) . Kulku-yhteydet suon länsiosaan ovat kohtalaiset . Punjon-suon kokonaispinta-ala on 18 ha, yli metrin syvyi-sen alueen 15 ha ja yli kahden metrin syvyisen10 ha . Suolla on 750 m :n tutkimuslinjasto, tutki-muspisteitä on 23 ja tutkimuspistetiheys 7,2/10 ha .

Punjonsuo on keidassuo, jonka minerotrofinenkorpivyöhyke jakaa kahteen osaan . Suon läntinen,pienempi keidas on tasapintainen ja lähes vaaka-suora ja laiteen ympäröimä metsäkeidas . Itäinenkeidasosa viettää selvästi länteen päin. Yleisin suo-tyyppi on isovarpuräme, jota on 43 % suotyyppiha-vainnoista . Reunaosissa tavataan korpirämeen ohel-la myös varsinaista sararämettä, ruoho- ja heinä-korpea sekä kangaskorpea . Suon länsiosassa onpieniä turvehautoja kuiviketurpeen noston jäljiltä .


Varpukasvillisuudesta on suopursun, kanervan jajuolukan lisäksi erityisesti mainittava vaivaiskoivu(Betula nana) . Vaivaiskoivua on myös tavattu vie-reisen Karjakaivon ympäristöstä (Pääkaupunginyhteistyövaltuuskunta 1981). Puulajisuhteet ovat :mänty 64 %, koivu 21 % jakuusi 15 %. Suon pinnankeskimääräinen rahkamättäisyys on 18 % ja mät-täiden korkeus 2 dm . Suo on länsiosan vanhaaojitus- ja turpeennostoaluetta lukuun ottamatta luon-nontilainen . Luonnontilaisuusaste on noin 83 % .

Kohtalaisesti ja hyvin maatuneen pohjaturve-kerroksen keskimaatuneisuus on 6,3 ja koko tur-vekerrostuman 5,1 . Suon keskiosassa heikosti maa-tunut, rahkavaltainen pintaturve ulottuu paikoinjopa 3,8 metrin syvyyteen. Suurin turvekerrostu-man paksuus, 5,7 m, on mitattu suon keskiosasta .

Rahkavaltaisia turpeita on 55 % ja saravaltaisia45 % turpeen kokonaismäärästä . Puun ja varpujenjäännöksiä sisältäviä turpeita on tästä määrästä29 % ja tupasvillarahkaturpeita 23 %. Turpeidenyleisin lisätekijä on lähinnä saraturpeisiin liittyväpuuaines, joka muodostaa yksinään noin 5 % suonturvemassasta . Tupasvillan jäännösten osuus tästäon samoin 5 prosenttia, saraturpeiden kortteen 2ja järviruo'on 1 % . Pääturvelajien prosenttiosuudetsuon turvemäärästä ovat : rahka 53 %, rahkasara45 % ja sararahka 2 % . Liekoja on erittäin vähän .

Suon tavallisin pohjamaalaji on savi (73 %) ;ainoastaan reunoilla on paikoin moreenia tai siitähuuhtoutunutta hiekkaa . Suoaltaan länsiosassa onpohjamaan päällä liejuja 10 - 115 cm:n paksuisenakerrostumana. Liejua on havaittu 41 % :ssa tutki-muspisteistä .

Punjonsuossa on turvetta yhteensä 0,44 milj .suo-m3 . Suo sisältyy Espoon säilyttämisen arvois-ten suojelukohteiden luetteloon (Espoon ympäris-tönsuojelulautakunta 1987) . Punjonsuota on myösehdotettu liitettäväksi Natura 2000 -verkostoon(Ympäristöministeriö 1998) .

27 . Heinäsuo - Hömossen

Heinäsuo (kl. 2041 10) sijaitsee Espoon ja Vih-din rajalla Ruuhijärven koillispuolella noin 13 kmEspoon keskustasta luoteeseen (kuva 1) . Suon pin-ta on 73,5 - 80 m mpy ja viettää kaakkoon . Vedetlaskevat eteläreunalta Ruuhijärveen, joka laskeeNuuksion Pitkäj ärveen ja edelleen reittiä BrobackaÄn- Nupursträsket - Svartbäckträsket - Kvarnträsk -Dämman - GumböleÄn - Mankinjoki pitkinEspoonlahteen. Suo rajoittuu lähes kauttaaltaankallio- ja moreenialueisiin (Virkkala 1964) .Kulkuyhteydet suolle ovat heikot . Suon pinta-ala

on 6 ha, josta yli metrin syvyistä aluetta on 4 ha, yli1,5 m:n aluetta 3 haja yli 2 m :n aluetta 2 ha . Suollaon 440 m:n tutkimuslinjasto, 7 tutkimuspistettä ja10 syvyyspistettä . Tutkimuspistetiheys on 28,3/10ha .

Heinäsuo on viettokeitaan ja aapasuon välimuo-to, ja suon pinta viettää noin 10 n-/km.Suotyypeis-tä on rämeitä 53 %, nevoja 41 % ja korpia 6 %havainnoista . Yleisimpiä suotyyppejä ovat varsi-nainen saraneva ja varsinainen sararäme . Etelä-osassa on isovarpurämettä, rahkarämettä ja korpi-rämettä. Reunoilla on nevakorpea sekä ruoho- jaheinäkorpea. Suon keskiosa on avosuota . Puulaji-suhteet ovat : mänty 50 %, koivu 30 % ja muutlehtipuut 5 % sekä kuusi 15 % . Suo on luonnonti-lassa .

Heinäsuon kohtalaisesti ja hyvin maatuneen poh-jaturvekerroksen keskimaatuneisuus on 5,1 ja kokoturvekerrostuman 4,9 . Suoaltaan keskiosan hei-kosti maatunut, rahkavaltainen pintaturvekerrosulottuu paksuimmillaan 0,3 m :n syvyyteen . Suurinturvekerrostuman paksuus, 4,2 m, on mitattu suonkeskiosasta .

Heinäsuossa on saravaltaisia turpeita 87 % jarahkavaltaisia 13 % kokonaisturvemäärästä . Puunja varpujen jäännöksiä sisältäviä turpeita on tästämäärästä 33 % ja tupasvillarahkaturpeita 5 % . Rah-katurpeiden lisätekijöitä ovat tupasvilla ja varpu,joiden jäännökset muodostavat kumpikin noin 1 %turvemäärästä . Saraturpeisiin ja hyvin maatunei-siin rahkaturpeisiin liittyvän puuaineksen osuus onrunsaat 7 % ja saraturpeiden kortteen noin 2 % .Pääturvelajien prosenttiosuudet suon turvemäärästäovat: rahkasara 87 %, rahka 7 % ja sararahka 6 % .Liekoja on vähän .

Heinäsuon yleisimmät pohjamaalajit ovat mo-reeni (60 %) ja savi (20 % havainnoista), jotasuoaltaan syvimmissä osissa peittää 20 - 45 cm:npaksuinen liejukerros . Kallion osuus pohjamaaha-vainnoista on 13 % . Lisäksi on ympäröiviltä kallio-ja moreenialueilta huuhtoutunutta ja lajittunuttahiekkaa (7 %). Tutkimuspisteistä 20 % on liejualu-eella. Suo on alkanut kehittyä pienen lammen um-peenkasvun seurauksena . Mineraalimaan, metsä-maan soistuminen on sittemmin laajentanut suotaympäristöön .

Heinäsuossa on turvetta yhteensä 0,10 milj . suo-m3 . Kokonsa ja turvemääriensä perusteella suo eisovellu turvetuotantoon. Heinäsuo on yhdessä Pik-ku Pöksyhaaran kalliometsäalueen kanssa valta-kunnallisesti säilyttämisen arvoinen suojelukohde(Espoon ympäristönsuojelulautakunta 1987) . Hei-näsuon aluetta on myös ehdotettu liitettäväksi Na-tura 2000 -verkostoon (Ympäristöministeriö 1998) .

33


28. Majassuo

Majassuo (kl . 2041 11) sijaitsee Espoon ja Vih-din rajalla Saarijärven eteläpuolella noin 16 kmEspoon keskustasta pohjoiseen (kuva 1) . Suon itä-puolella on Espoon korkein kohta, Mustankorven-kallio, 114 m mpy . Suon pinta on 100 - 102 m mpyja viettää etelään ja länteen . Vedet laskevat länsi-reunalta kallion pintaa pitkin Suolikkaaseen, itä- jaeteläosasta etelään kallion pintaa pitkin Isoon Ma-jaslampeen ja Mustalampeen ja edelleen Suolikka-aseen. Suolikas laskee Rinteenojan, Myllypuron jaNuuksion Pitkäjärven kautta Mankinjokeen ja lo-pulta etelään Espoonlahteen . Suo rajoittuu kaut-taaltaan kallioalueisiin (Virkkala 1964) . Kulkuyh-teydet suolle ovat heikot . Suon pinta-ala on 3 ha,josta yli metrin syvyistä aluetta on 1,4 ha . Suoalas-ta 2 ha on Espoon ja noin 1 ha Vihdin kunnanpuolella. Suolla on 180 m:n tutkimuslinjasto, 9tutkimuspistettä ja 10 syvyyspistettä . Tutkimus-pistetiheys on 6,3 pistettä/ha .

Majassuo on tyypiltään tasapintainen metsäkei-das, jonka pinta viettää noin 3 m/km . Kaikki suo-tyyppihavainnot ovat rämeitä . Yleisimpiä suotyyp-pejä ovat suopursua, juolukkaa, kanervaa ja vai-vaiskoivuakasvava isovarpuräme, järviruokoa kas-vava varsinainen sararäme sekä lyhytkortinen ne-varäme. Puulajisuhteet ovat : mänty 99 % ja koivu1 %. Suo on kokonaan luonnontilassa.

Majassuon kohtalaisesti ja hyvin maatuneen poh-jaturvekerroksen keskimaatuneisuus on 6,0 jakokoturvekerrostuman 5,0 . Suoaltaan keskiosan hei-kosti maatunut, rahkavaltainen pintaturvekerrosulottuu paksuimmillaan 0,9 m:n syvyyteen . Suurinturvekerrostuman paksuus, 4,4 m, on mitattu suonlänsiosasta, missä turpeen alla on järvimutaa jaliejua 5,7 m:n syvyyteen. Tikkanen ja Korhola(1993) ovat löytäneet 4,7 m:n turvekerrostuman,jonka alla on 0,7 m järvimutaa ja liejua .

Majassuossa on saravaltaisia turpeita 59 % jarahkavaltaisia 41 % kokonaisturvemäärästä . Puunja varpujen jäännöksiä sisältäviä turpeita on tästämäärästä 19 % ja tupasvillarahkaturpeita 18 % .Turpeiden yleisin lisätekijä on tupasvilla, jonkajäännökset muodostavat runsaat 3 % suon turve-määrästä . Saraturpeisiin ja hyvin maatuneisiin rah-katurpeisiin liittyvän puuaineksen osuus on noin3 %. Saraturpeessa on lisäksi vähäisiä määriä jär-viruokoa ja raatetta . Pääturvelajien prosenttiosuu-det suon turvemäärästä ovat : rahkasara 59 %, rahka22 % ja sararahka 19 % . Liekoja on erittäin vähän .

Majassuon kaikki kairaukset päättyivät kalli-oon, jota suoaltaan syvimmissä osissa peittää 10 -140 cm :n paksuinen järvimuta ja liejukerros. Tut-kimuspisteistä 35 % on liejualueella . Suo on alka-

34

nut kehittyä järven umpeenkasvun seurauksena(vrt. Tikkanen & Korhola 1993) . Mineraalimaan,lähinnä metsämaan soistuminen on sittemmin laa-jentanut suota ympäristöön . Paikoin erityisesti tur-vekerrostuman pohjaosassa on runsaasti (10 - 13)paljain silmin havaittavia mustia hiilikerroksiamuistona muinoin suolla ja sitä ympäröivillä kalli-oilla raivonneista metsäpaloista .

Majassuossa on 3 ha :n alalla turvetta yhteensä30 000 suo-m 3 . Majassuo sijaitsee Espoon kor-keimmalla kallioalueella, yli 100 m mpy, PienenMajaslammen suo- ja metsämaastossa, jota Es-poon ympäristönsuojelulautakunta (1987) on eh-dottanut suojeltavaksi . Maj assuon aluetta on myösehdotettu liitettäväksi Natura 2000 -verkostoon(Ympäristöministeriö 1998) .

29 . Velskolansuo - Vällskogsmossen

Velskolansuo (kl . 204110) sijaitsee Velskolassanoin 11 km Espoon keskustasta pohjoiseen (kuva1) . Suon pinta on 50 - 51,5 m mpy ja viettääitäänpäin Velskolan Pitkäjärveen (50,8 m mpy) .Vedet laskevat Velskolan Pitkäjärven pohjoisosanluusuasta Raasillanojaan ja edelleen Lepsämänjo-keen ja Vantaanjokeen . Suo rajoittuu VelskolanPitkäjärveen, pohjoisessa savikkoon ja lännessäkallio- ja moreenialueisiin . Kulkuyhteydet suolleovat hyvät pohjoisreunan lähellä kulkevan tienansiosta. Suon pinta-ala on 12 ha, josta yli metrinsyvyistä aluetta on 8 haja yli 1,5 m :n aluetta 4 ha .Suolla on 580 m :n tutkimuslinjasto, 14 tutkimus-pistettä ja 8 syvyyspistettä . Tutkimuspistetiheys on18,3/10 ha .

Velskolansuo on laakiomainen metsäkeidas, jon-ka pinta viettää 2 m/km . Suotyypeistä on rämeitä18 %, korpia 5 %, nevoja 9 % ja muita suotyyppejä68 % havainnoista. Yleisimpiä suotyyppejä on suonkeskiosan isovarpuräme, josta on monin paikoinnostettu kuiviketurvetta. Paikoin järven rannallaon varsinaista saranevaa ja luhtanevaa . Reunoillaon varsinaista korpea sekä ruoho- ja heinäkorpea .Pohjoisosassa on kytöheittoa ja turvepeltoa .

Puulajisuhteet ovat : koivu 48 % ja muut lehti-puut 3 %, mänty 38 % ja kuusi 11 % . Suon pinnanmättäiden korkeus on 3 dm ja peittävyys 9 % . Suoon järven rantamia lukuun ottamatta lähes koko-naan tiheästi ojitettu . Luonnontilaisuusaste on noin14%.

Suon kohtalaisesti ja hyvin maatuneen pohjatur-vekerroksen keskimaatuneisuus on 5,6 ja kokoturvekerrostuman 4,8 . Suoaltaan keskiosan hei-kosti maatunut, rahkavaltainen pintaturvekerrosulottuu paksuimmillaan 1,8 m :n syvyyteen . Suurin


turvekerrostuman paksuus, 1,9 m, on mitattu suonkeski- ja etelöosasta .

Velskolansuossa on saravaltaisia turpeita 61 %ja rahkavaltaisia 39 % kokonaisturvemööröstö . Puunja varpujen jöönnäksiö sisöltöviö turpeita on töstömööröstö 21 % ja tupasvillarahkaturpeita 24 % .Rahkaturpeiden yleisin lisötekijö on tupasvilla, jon-ka jöönnäkset muodostavat noin 5 % suon turve-mööröstö . Saraturpeisiin ja hyvin maatuneisiinrahkaturpeisiin liittyvön puuaineksen osuus on run-saat 4 % ja saraturpeiden kortteen noin 7 % . Pöötur-velajien prosenttiosuudet suon turvemööröstö ovat :rahka 34 %, sararahka 5 % ja rahkasara 61 % .Liekoja on erittöin vöhön .

Velskolansuon pohjamaalaji on savi, jota suoal-taan syvimmissö osissa peittöö noin 4 m :n paksui-nen liejukerros . Tutkimuspisteistö 95 % on lieju-alueella. Liejusta on läydetty vesipöhkinön (Trapanatans), jo kauan sitten Suomesta hövinneen vesi-kasvin subfossiilisia hedelmiö . Suo on alkanut ke-hittyö Velskolan Pitköjörven umpeenkasvuna, jokajatkuu edelleen . Mineraalimaan, metsömaan sois-tuminen on sittemmin hieman laajentanut suota .

Velskolansuossa on turvetta yhteensö 0,13 milj .suo-m3 , josta osa on heikosti maatunutta rahkatur-vetta suon yli metrin syvyisellö 8 hain alueella .Suon keskiosasta on aikoinaan jo nostettu hiemanrahkaturvetta kuivikkeeksi . Suota ei suositella tur-vetuotantoon kuivatusvaikeuksien takia . Löheskoko suo on ojitettu metsönkasvatusta varten .

30 . Torvsträmossen

Torvsträmossen (kl . 2041 10) sijaitsee Velsko-lassa noin 12 km Espoon keskustasta pohjoiseen(kuva 1) . Suon pinta on 78 - 80 m mpy ja viettöökoilliseen . Vedet laskevat lounaisreunalta Velsko-lan Pitköj örven ja koillisreunalta Kaitalammen kaut-taLepsömönjokeen jaedelleen Vantaanjokeen . Suorajoittuu löhes kauttaaltaan kallioalueisiin (Virk-kala 1964) . Kulkuyhteydet suolle ovat heikot . Suonpinta-ala on 3 ha, josta yli metrin syvyistö aluettaon 2 ha ja yli 2 m:n aluetta 1 ha. Suolla on 4tutkimuspistettö ja 3 syvyyspistettö. Tutkimuspis-tetiheys on 23,3/ 10 ha.

Torvsträmossen on tasainen metsökeidas, jonkapinta viettöö noin 1 m/km . Suotyypeistö on römeitö57 %, korpia 14 % ja muita suotyyppejö 29 %havainnoista. Suotyypeistö mainittakoon suopur-suvaltainen isovarpuröme, rahkaröme, korpirömesekö ruoho- ja heinökorpi . Lisöksi on pienialainenkarhun sammalmuuttumaj a turpeennostoalue . Puu-lajisuhteet ovat : mönty 65 %, koivu 20 % ja muutlehtipuut 2 % sekö kuusi 13 %. Suo on löhes

luonnontilassa, ja luonnontilaisuusaste on 71 % .Suon kohtalaisesti ja hyvin maatuneen pohjatur-

vekerroksen keskimaatuneisuus on 6,4 ja kokoturvekerrostuman 6,0 . Yli 2 m :n syvyisen alueenvastaavat luvut ovat 6,3 ja 6,1 . Heikosti maatunut,rahkavaltainen pintaturvekerros ulottuu paksuim-millaan 0,2 m :n syvyyteen . Suurin turvekerrostu-man paksuus on 3,7 m .

Torvsträmossenissa on saravaltaisia turpeita52 %j a rahkavaltaisia 48 % kokonaisturvemööröstö .Puun ja varpujen jöönnäksiö sisöltöviö turpeita ontöstö mööröstö 65 % ja tupasvillarahkaturpeita 6 % .Rahkaturpeiden lisötekijö on tupasvilla, jonka jöön-näkset muodostavat noin 1 % suon turvemööröstö .Saraturpeisiin ja hyvin maatuneisiin rahkaturpei-siin liittyvön puuaineksen osuus on runsaat 13 % jasaraturpeiden jörviruo'on alle 1 % . Pööturvelajienprosenttiosuudet suon turvemööröstö ovat : rahka-sara 52 %, rahka 24 % ja sararahka 24 % . Keski-mööröinen liekoisuus on alhainen, 1,7 % turvemöö-röstö .

Torvsträmossenin pohjamaalajit ovat savi(71 %), hiekka (14 %) ja moreeni (14 % havain-noista), joita suoaltaan syvimmissö osissa peittöö1 m:n paksuinen liejukerros. Tutkimuspisteistö86 % on liejualueella. Suo on alkanut kehittyöpikkujörven umpeenkasvun seurauksena. Mineraa-limaan, metsömaan soistuminen on sittemmin laa-jentanut suota ympöristään .

Torvsträmossenissa on turvetta yhteensö 50 000suo-m 3 . Torvsträmossen sijaitsee Kaitalammenaarnialueella, jota Espoon ympöristänsuojelulau-takunta (1987) on ehdottanut suojeltavaksi .

31 . Kaurasuo - Havermossen

Kaurasuo (kl. 2041 10) sijaitsee noin 11 kmEspoon keskustasta pohjoiseen (kuva 1) . Suonpinta on 51 - 55 m mpy ja viettöö pohjoiseen jakaakkoon. Vedet laskevat pohjois-ja kaakkoisreu-nalta löhteviö ojia myäten etelöön Bodominjörveenvirtaavaan ojaan, ja edelleen OitÄn, GlomsÄn jaEspoonjoen kautta Suomenlahteen . Suo rajoittuupohjoisessa ja kaakossa savikkoon, muualla kallio-ja moreenialueisiin (Virkkala 1964) . Kulkuyhtey-det suolle ovat hyvöt itö- ja pohjoisreunan löhellökulkevien teiden ansiosta . Suon pinta-ala on 17 ha,josta yli metrin syvyistö aluetta on 12 ha, yli 1,5m:n aluetta 10 haja yli 2 m :n aluetta 8 ha . Suollaon 1020 m :n tutkimuslinjasto, 15 tutkimuspistettöja 7 syvyyspistettö. Tutkimuspistetiheys on 12,9/10 ha .

Kaurasuo on löhinnö kilpikeidas . Suotyypeistöon römeitö 41 %, korpia 9 % ja muita suotyyppejö

35

Geologian tutkimuskeskus, Turvetutkimusraportti - Geological Survey of Finland, Report of Peat Investigation 327, 2000Carl-Gäran Sten ja Markku Moisanen

50 % havainnoista . Yleisimpiö suotyyppejö ovatsuon keskiosan rahkaröme ja isovarpuröme . Myäsreunoilla on suopursua, juolukkaa, kanervaa japaikoin vaivaiskoivua kasvavaa isovarpurömettösekö rahkarömettö, varsinaista korpea sekö ruoho-ja heinökorpea. Lisöksi on ruoho-, mustikka-, puo-lukka- ja varputurvekangasta sekö kytäheittoa .Pohjois- ja kaakkoisreunat on raivattu pelloiksi .Puulajisuhteet ovat: mönty 45 %, kuusi 26 %, koivu21 % ja muut lehtipuut 8 % . Suon pinnan möttöidenkorkeus on 2 dm ja peittövyys 7 % . Suo on löheskokonaan tiheösti ojitettu . Luonnontilaisuusasteon noin 27 %. Kuivatusmahdollisuudet ovat hyvöt .

Kaurasuon kohtalaisesti ja hyvin maatuneenpohjaturvekerroksen keskimaatuneisuus on 6,7 jakoko turvekerrostuman 5,8 . Suoaltaan keskiosanheikosti maatunut, rahkavaltainen pintaturveker-ros ulottuu paksuimmillaan 3,1 m:n syvyyteen .Suurin turvekerrostuman paksuus, 5,9 m, on mitat-tu useasta pisteestö suon keskiosasta .

Kaurasuossa on saravaltaisia turpeita 65 % jarahkavaltaisia 35 % kokonaisturvemööröstö . Puunja varpujen jöönnäksiö sisöltövien turpeiden osuuson 51 % ja tupasvillarahkaturpeiden 12 % . Rahka-turpeiden yleisin lisötekijö on tupasvilla, jonkajöönnäkset muodostavat noin 2 % suon turve-mööröstö . Saraturpeisiin ja hyvin maatuneisiin rah-katurpeisiin liittyvön puuaineksen osuus on noin12 %, saraturpeiden kortteen noin 4 % ja jörviruo'onalle 1 % . Pööturvelajien prosenttiosuudet turve-mööröstö ovat : rahka 29 %, sararahka 6 % ja rahka-sara 65 % . Keskimööröinen liekoisuus on erittöinalhainen .

Kaurasuon pohjamaalaji on savi, jota suoaltaansyvimmissö osissa peittöö yli metrin paksuinenliejukerros . Tutkimuspisteistö 79 % on liejualueel-la. Suo on alkanut kehittyö jörven umpeenkasvunseurauksena, jonka jölkeen mineraalimaan, metsö-maan soistuminen on laajentanut suota ympöris-tään .

Kaurasuossa on turvetta yhteensö 0,39 milj . suo-ma. Kokonsa, turvemööriensö ja turpeittensa laa-dun perusteella suo soveltuu pienimuotoiseen kas-vu- ja polttoturvetuotantoon . Kohtalaisesti ja hy-vin maatunutta turvetta voidaan tilakohtaisesti köyt-töö myäs maanparannusaineena tai turvemullanraaka-aineena . Suo on löhes kokonaan ojitettu met-sönkasvatusta varten .

32 . Stubbmossen

Stubbmossen (kl . 2041 10) sijaitsee noin 11 kmEspoon keskustasta pohjoiseen (kuva 1) . Suon pin-ta on 44,5 - 50 m mpy ja viettöö pohjoiseen. Vedet

36

laskevat pohjoisreunalta Luukinjörveen ja sieltöetelöön virtaavaa Luukinjokea myäten Bodomin-jörveen, ja edelleen OitÄn, GlomsÄn ja Espoonjoenkautta Espoonlahteen . Suo rajoittuu etelössö hiek-kamuodostumaan, muualla kallio- ja moreenialuei-siin (Virkkala 1964) . Kulkuyhteydet suolle ovathyvöt pohjois- ja etelöreunan löhellö kulkevienpaikallisteiden ansiosta. Suon pinta-ala on 12 ha,josta yli metrin syvyistö aluetta on 3 haja yli 2 m :naluetta 2 ha . Suolla on 7 tutkimuspistettö ja 1 sy-vyyspiste. Tutkimuspistetiheys on 8,0/10 ha .

Stubbmossen on tasainen metsökeidas . Suo-tyypeistö on römeitö 25 %, korpia 25 %, nevoja25 % ja muita suotyyppejö 25 % havainnoista .Yleisin suotyyppi on suon etelöosan suopursuval-tainen isovarpuröme, jossa vielö 1970- ja 1980-lu-vulla kasvoi vaiveroa (Chamaedaphne calyculata) .Ensimmöisenö vaiveron, aikaisemmin nimeltöönCassandra calyculata läysi töltö "Espoon Backbynpieneltö suolta" amanuenssi B . Poppius vuonna1907 (Lindberg 1908, Hjelt 1919) . Vaivero onlevinneisyydeltöön itöinen laji, ja on Lounais- jaEtelö-Suomessa harvinainen. Espoon vaivero-esiintymö on hövinnyt todennökäisesti 1950-luvunalussa tehtyjen ojitusten seurauksena 1980-luvunlopussa .

Suon reunoilla on myäs rahkarömettö, korpirö-mettö sekö varsinaista korpea. Varpukasvillisuu-desta on vielö erityisesti mainittava vaivaiskoivu(Betula nana) . Pohjoisosassa on pienialaisena luh-tanevaa ja saranevaa, sekö metsittyvöö turvepeltoaeli kytäheittoa . Puulajisuhteet ovat: mönty 32 %,kuusi 20 %, koivu 28 % ja muut lehtipuut 20 % . Suoon kokonaan ojitettu .

Stubbmossenin kohtalaisesti ja hyvin maatuneenpohjaturvekerroksen keskimaatuneisuus on 6,8 jakoko turvekerrostuman 6,4 . Yli 2 m:n syvyisenalueen vastaavat luvut ovat 7,5 ja 6,5 . Heikostimaatunut, rahkavaltainen pintaturvekerros ulottuupaksuimmillaan 0,7 m:n syvyyteen. Suurin turve-kerrostuman paksuus, 2,6 m, on mitattu suon etelö-osasta .

Stubbmossenissa on saravaltaisia turpeita 72 %ja rahkavaltaisia 28 % kokonaisturvemööröstö . Puunja varpujen jöönnäksiö sisöltöviö turpeita on töstömööröstö 26 % ja tupasvillarahkaturpeita 12 % .Rahkaturpeiden yleisin lisötekijö on tupasvilla, jon-ka jöönnäkset muodostavat noin 2 % turvemöörös-tö. Saraturpeisiin ja hyvin maatuneisiin rahkatur-peisiin liittyvön puuaineksen osuus on 6 % ja sara-turpeiden kortteen noin 9 % . Pööturvelajien pro-senttiosuudet suon turvemööröstö ovat : rahkasara52 %, rahka 23 %, sara 20 % ja sararahka 5 % .Liekoisuus on keskimöörin kohtalainen, 2,0 % tur-vemööröstö .

Stubbmossenin pohjamaalajit ovat savi (88 %)ja hiekka (12 % havainnoista), joita suoaltaansyvimmissö osissa peittöö 60 cm :n paksuinen lieju-kerros . Tutkimuspisteistö 63 % on liejualueella .Suo on alkanut kehittyö jörven umpeenkasvun seu-rauksena. Mineraalimaan, metsömaan soistuminenon sittemmin laajentanut suota ympöristään .

Stubbmossenissa on turvetta yhteensö 0,11 milj .suo-m3 . Suon etelöosasta on aikoinaan nostettuhieman rahkaturvetta kuivikkeeksi . Kokonsa, tur-vemööriensö ja turpeittensa laadun perusteella suoei sovellu turvetuotantoon . Koko suo on ojitettumetsönkasvatusta varten .

33 . Nemlaxmossen


Nemlaxmossen (kl . 204110) sijaitsee noin 11 kmEspoon keskustasta koilliseen (kuva 1) . Suon pintaon 50 - 52 m mpy ja viettöö lounaaseen . Vedetlaskevat etelöreunalta löhtevöö ojaa myäten ete-löön ja Vanhakartanonpuroa pitkin Pitköjörveen,edelleen Espoonjokeen, ja lopulta Espoonlahteen .Suo rajoittuu pohjoisessa hiekkamuodostumaan,muualla kallio-ja moreenialueisiin (Virkkala 1964) .Kulkuyhteydet suolle ovat hyvöt lönsireunaa pitkinkulkevan maantien ansiosta . Suon pinta-ala on 4 ha,josta yli metrin syvyistö aluetta on 1 ha . Suolla on5 tutkimuspistettö, ja tutkimuspistetiheys on 12,5/10 ha .Nemlaxmossen on tasainen metsökeidas, jonka

pinta viettöö noin 2,5 m/km . Suotyypeistö on röme-itö 80 % ja korpia 20 % havainnoista . Yleisin suo-tyyppi on suon keskiosan isovarpuröme. Reunoillaon varsinaista sararömettö, varsinaista korpea janevakorpea . Puulajisuhteet ovat: mönty 58 %, koi-vu 28 % ja kuusi 14 % . Suo on löhes kokonaanluonnontilassa . Luonnontilaisuusaste on noin 80 % .

Suon kohtalaisesti ja hyvin maatuneen pohjatur-vekerroksen keskimaatuneisuus on 7,2 ja kokoturvekerrostuman 5,7. Suoaltaan keskiosan hei-kosti maatunut, rahkavaltainen pintaturvekerrosulottuu paksuimmillaan vain 0,4 m:n syvyyteen .Suurin turvekerrostuman paksuus on 1,2 m .

Nemlaxmossenissa on saravaltaisia turpeita 52 %j a rahkavaltaisia 48 % kokonaisturvemööröstö. Puunja varpujen jöönnäksiö sisöltöviö turpeita on töstömööröstö 60 % . Saraturpeisiin ja hyvin maatunei-siin rahkaturpeisiin liittyvön puuaineksen osuus onrunsaat 14 % . Pööturvelajien prosenttiosuudet suonturvemööröstö ovat: rahkasara 52 %, rahka 26 %, jasararahka 22 % .

Nemlaxmossenin pohjamaalaji on savi. Paikoinohut hiekkakerros peittöö savikerrostuman . Suo onalkanut kehittyö mineraalimaan, löhinnö metsö-

maan soistumisena, metsöpalon aiheuttaman poh-javeden pinnan nousun seurauksena .

Nemlaxmossenissa on turvetta yhteensö 80 000suo-m 3 . Pienen kokonsa ja mataluutensa takia suoei sovellu turvetuotantoon. Suo soveltuu metsön-kasvatukseen ja luonnontilaisuutensa takia myäsviereisen koulun suo-opetuskohteeksi .

34. Kalajörvensuo - Kalajörvikörret

Kalajörvensuo (kl . 204110) sijaitsee noin 11 kmEspoon keskustasta koilliseen (kuva 1) . Suon pintaon 44 - 45 m mpy ja viettöö Kalajörvelle pöin .Kalajörven pinta-ala on noin 15 ha . Vedet laskevatKalajörven (44,1 m mpy) etelöreunalta löhtevööNipertböckeniö (Niipperinpuro) ja sitten Vanha-kartanonpuroa pitkin Pitköjörveen, josta edelleenGlomsÄn jaEspoonjoen kautta Espoonlahteen . Suorajoittuu hiekka-, moreeni- jakallioalueisiin (Virk-kala 1964) . Kulkuyhteydet suolle ovat kohtalaisetkövelyteiden ja -polkujen johdosta . Suon pinta-alaon 5 ha, josta yli metrin syvyistö aluetta on 3 ha jayli 1,5 m :n aluetta 2 ha . Suolla on 5 tutkimuspistet-tö ja 2 syvyyspistettö . Tutkimuspistetiheys on 14/10 ha .

Kalajörvensuo on tasapintainen kosteikko .Suotyypeistö on römeitö 29 %, korpia 43 % janevoja 28 % havainnoista . Yleisimpiö suotyyppejöovat luhtaneva, varsinainen saraneva, varsinainenkorpi, sekö lasku-uoman varren ruoho- ja heinö-korpi . Pienialainen isovarpuröme on merkkinörahkoittumisesta . Kalajörven vesikasvillisuus onniukkaa ja vöhölajista, koostuu löhinnö vainulpukasta (Nuphar luteum) ja siimapalpakosta(Sparganium gramineum) . Suon puulajisuhteetovat: mönty 30 %, kuusi 23 % ja koivu 30 % sekömuut lehtipuut kuten harmaaleppö ja tervaleppö17 %. Suo on luonnontilassa .

Suon kohtalaisesti ja hyvin maatuneen pohjatur-vekerroksen keskimaatuneisuus on 5,8 ja kokoturvekerrostuman 5,3 . Heikosti maatunut, rahka-valtainen pintaturvekerros ulottuu paksuimmillaan0,4 m:n syvyyteen. Suurin turvekerrostuman pak-suus, 2,0 m, on mitattu suon luoteisreunalta .

Kalajörvensuossa on saravaltaisia turpeita 80ja rahkavaltaisia 20 % kokonaisturvemööröstö . Puunja varpujen jöönnäksiö sisöltöviö turpeita on töstömööröstö 54 % . Saraturpeisiin liittyvön puuaineksenosuus on 11 % ja saraturpeiden jörviruo'on 2 % .Pööturvelajien prosenttiosuudet suon turvemööröstöovat: rahkasara 80 %, sararahka 13 % ja rahka 7 % .

Kalajörvensuon yleisimmöt pohjamaalajit ovathieta (43 %) ja savi (29 % havainnoista), joitasuoaltaan syvimmissö osissa peittöö 2,0 m :n pak-

37

Geologian tutkimuskeskus, Turvetutkimusraportti - Geological Survey ofFinland, Report of Peat Investigation 327, 2000Carl-Gäran Sten ja Markku Moisanen

suinen liejukerros . Moreenia ja hiekkaa on 14 %kumpaakin . Tutkimuspisteistö 71 % on liejualueel-la. Suo on alkanut kehittyö jörven umpeenkasvunseurauksena, ja tömö jatkuu edelleen . Suo on myäslevinnyt ympöräiville mineraalimaille metsömaansoistumisena .

Kalajörvensuossa on turvetta yhteensö 60 000suo-m 3 . Espoon ympöristänsuojelulautakunta(1987) on luokitellut Kalajörvensuon eli Kalajör-ven rantanevan paikallisesti arvokkaaksi suojelu-kohteeksi .

35 . Odilammensuo

Odilammensuo (kl . 2043 01) sijaitsee Espoon jaVantaan völisellö rajalla Odilammen ympörillö,noin 12,5 km Espoon keskustasta koilliseen (kuva1) . Suon pinta on 35 - 37 m mpy ja viettöö kohdensuon kaakkoisosassa sijaitsevaa Odilampea (35 mmpy) sekö tömön laskuojaa, joka suon itöreunallavirtaa pohjoiseen ja kööntyy sitten itöön ja etelöön .Tistronböckenia pitkin vedet laskevat Lilltröskiinja Pitköjörveen sekö edelleen GlimsÄn, Kirkkojör-ven ja Espoonjoen kautta Espoonlahteen . Suo ra-joittuu enimmökseen savikkoon ; pohjoisessa, lön-nessö ja lounaassa paikoin moreeniin ja kallioihinsekö kaakossa vielö hiesuun (Virkkala 1956, Kie-losto et al . 1997) . Kulkuyhteydet suolle ovat erin-omaiset: Vihdintie miltei sivuaa suon etelöreunaa,ja suon lönsi-, lounais- ja etelöreunalla on tiheööomakotitaloasutusta katuineen . Odilammensuonpinta-ala on 27 ha, yli metrin syvyisen alueen 21 haja yli kahden metrin syvyisen 14 ha . Suota onturvemööriensö ja muiden ominaisuuksiensa suh-teen kösitelty kokonaisuutena, vaikka osa siitö,noin viisi hehtaaria, kuulukin Vantaaseen. Suollaon 10 tutkimuspistettö, ja tutkimuspistetiheys on3,7/10 ha .

Odilammensuo on tasainen metsökeidas . Ylei-sin suotyyppi on keskiosassa ja osin reunoillakintavattava isovarpuröme, jota on kaikkiaan noin40 % havainnoista . Laitaosissa on korpirömettö,varsinaista korpea, ruoho- ja heinökorpea sekö leh-tokorpea, Odilammen etelö- ja kaakkoisreunallaluhtanevaa. Suon pinnan keskimööröinen rahka-möttöisyys on 14 % ja möttöiden korkeus 3 dm .Suolla on harvahkoa ojitusta. Keski- ja pohjois-osan ojat ovat usein ns. naveroita eli 10 - 15 cmleveitö ja jopa 1t/2 m syviö "salaojia" . Suon luon-nontilaisuusaste on noin 50 % . Muutoin kohtalaisiakuivatusmahdollisuuksia heikentöö kaakkoisosanvirkistysköyttään otettu Odilampi .

Kohtalaisesti ja hyvin maatuneen pohjaturve-kerroksen keskimaatuneisuus on 5,8 ja koko turve-

3 8

kerrostuman 4,9 . Suoaltaan keskiosassa heikostimaatunut rahkavaltainen pintaturve saattaa pai-koin ulottua kolmenkin metrin syvyyteen . Tosintössö turpeessa on myäs maatuneita kerroksia,yleensö löhellö pintaa . Suurin turvekerrostumanpaksuus on 3,8 m .

Saravaltaisia turpeita on 57 % ja rahkavaltaisia43 % turpeen kokonaismööröstö . Puun ja varpujenjöönnäksiö sisöltöviö turpeita on töstö mööröstö56 % ja tupasvillarahkaturpeita 17 % . Turpeidenyleisin lisötekijö on löhinnö saraturpeissa ja maatu-neissa rahkaturpeissa tavattava puuaines, joka muo-dostaa yksinöön noin 20 % suon turvemassasta .Tupasvillan jöönnäksiö on vajaat viisi prosenttia,jörviruokoa noin 3 % ja kortetta parisen prosenttia .Pööturvelajit ja niiden prosenttiosuudet turvemöö-röstö ovat : rahkasara 44 %, rahka 33 %, sara 13ja sararahka 10 % . Maatumatonta puuainesta eliliekoja on erittöin vöhön .

Suon tavallisimmat pohjamaalajit ovat liejusavija savi . Reunoilla tavataan paikoin myäs moreeniaja hiesua. Liejua on yleensö suoaltaan keskiosassapohjamaan pööllö 15 - 230 cm:n kerrostumana,mutta Odilammen keskellö liejun paksuudeksi onmitattu jopa yli 6 m (Hyvörinen 1960). Lieju muut-tuu vöhitellen liejusaveksi ja saveksi . Liejua onhavaittu 50 % :ssa tutkimuspisteistö . Odilammenmuinaislammen liejua on tavattu noin 10 hain alu-eelta. Kun nykyinen lampi on vajaat 3 ha ja suo27 ha, on altaan umpeenkasvusoistumista tapahtu-nut noin 7 hain alueella eli 26 % :lla suon alasta .Metsömaan soistumista lammen ympörillö pohja-veden nousun johdosta on siten tapahtunut noin 20ha :n alalla (74 % suoalasta) .

Odilammensuossa on turvetta yhteensö 0,58 milj .suo-m 3 . Odilammensuon itöinen, Vantaan puolei-nen osa kuuluu yhdessö viereisen Smedsmosseninkanssa Vantaan suojeltaviin luonto-kohteisiin (Yl-könen 1987) sekö valtakunnalliseen soidensuoje-luohjelmaan (Maa-ja metsötalousministeriä 1981) .Odilammensuon Espoon puoleinen lönsiosa sisöl-tyy yhtenö suojelun arvoisista luontokohteista Es-poon kaupungin suojeluohjelmaan (Espoon ympö-ristänsuojelulautakunta 1987, Liikennetekniikka1991) .

36 . Stavurkörr

Stavurkörr (kl . 2043 01) sijaitsee Espoon Metsö-maalla, Espoon keskustasta noin 13 km pohjois-koilliseen . Suon pinta on 47,5 - 50 m mpy ja viettööetelöön (kuva 1) . Vedet laskevat ojia pitkin etelöönKringelkörrin kautta Myllypuroon ja Pitköjörveensekö edelleen Espoonjokeen, joka laskee Espoon-

lahteen. Suota ympöräi yli 70 metriin mpy kohoavaKortesbergenin kallio- ja moreenimaasto (Virkka-la 1956, Kielosto et al . 1997). Kulkuyhteydet suonitöosaan ovat kohtalaiset metsöautotien johdosta .Stavurkörrin kokonaispinta-ala on 8 ha, yli metrinsyvyisen alueen 3 haja yli kahden metrin syvyisen2 ha . Suolla on 400 m :n tutkimuslinjasto, tutki-muspisteitö on 11 ja syvyyspisteitö 6 . Tutkimuspis-tetiheys on 21,3/10 ha .

Stavurkörrin yleisimmöt suotyypit ovat neva-korpi ja varsinainen korpi. Puulajisuhteet ovat :koivu 48 % ja muut lehtipuut, pööasiassa tervalep-pö 29 %, kuusi 18 % ja mönty 5 % . Suon pinnankeskimööröinen rahkamöttöisyys on 13 % ja möt-töiden korkeus 2,4 dm . Suo on söilynyt luonnon-tilaisena . Kuivatusmahdollisuudet ovat hyvöt .

Koko turvekerroksen keskimaatuneisuus on 5,5 .Suon lönsiosa on ohutturpeista . Suurin turveker-rostuman paksuus, 3,7 m, on mitattu suon itöosasta .

Suon turpeet ovat saravaltaisia . Puun ja varpu-jen jöönnäksiö sisöltöviö turpeita on kokonaistur-vemööröstö 62 % ja tupasvillarahkaturpeita 14 % .Turpeiden yleisin lisötekijö on löhinnö saraturpei-siin liittyvö puuaines, joka muodostaa yksinöönnoin 11 % suon turvemööröstö . Tupasvillan jöön-nästen osuus töstö on vain 3 %, saraturpeidenkortteen 2 % ja jörviruo'on noin 1 % . Pööturvelaji-en prosenttiosuudet suon turvemööröstö ovat : rah-kasara 66 %, sara 33 % ja ruskosammalsara 1 % .Maatumatonta puuainesta eli liekoja on vöhön .Turvekerrostumasta on tavattu hiilikerroksia aina-kin kahdelta eri tasolta.

Suon tavallisimmat pohjamaalajit ovat savi(53 %) jahiesu(23%) ;löhinnöreunoillaonmoree-nia ja hietaa . Suoaltaan keskiosan alueella on lie-jusaven ja saven pööllö liejuja 10 - 90 cm:n paksui-nen kerros . Liejua on havaittu 35 % :ssa tutkimus-pisteistö .

Stavurkörrissö on turvetta yhteensö 0,10 milj .suo-m3 . Stavurkörr sisöltyy valtakunnalliseen soi-densuojeluohjelmaan (Komiteamietintä 1977 ja1980, Maa- ja metsötalousministeriä 1981) . Alueliittyy löheisesti viereiseen Tremanskörrin luon-nonsuojelualueeseen, mutta suojelupöötäkset puut-tuvat toistaiseksi Stavurkörrin osalta . Aluetta onmyäs ehdotettu liitettövöksi Natura 2000 -verkos-toon (Ympöristäministeriä 1998) .

37 . Tremanskörr

Geologian tutkimuskeskus, Turvetutkimusraportti - Geological Survey ofFinland, Report of Peat Investigation 327, 2000Espoon ja Kauniaisten suot

Tremanskörr (kl . 2043 01) sijaitsee Espoon Ka-lajörvellö noin 13 km pohjoiskoilliseen Espoonkeskuksesta. Suon pinta on 47 - 49 m mpy ja viettööluoteeseen (kuva 1) . Vedet laskevat ojia pitkin

pohjoiseen Kurkijörveen ja edelleen Tistronböcke-niin ja Pitköjörven kautta Espoonjokeen, joka las-kee Espoonlahteen . Suota ympöräi kallio- ja mo-reenimaasto (Virkkala 1956, Kielosto et al . 1997) .Kulkuyhteydet suon lönsiosaan ovat heikot ja vainpolun sekö pitkospuiden varassa . Tremanskörrinkokonaispinta-ala on 11 ha, yli metrin syvyisenalueen 8 ha ja yli kahden metrin syvyisen 5 ha .Suolla on 1075 m :n tutkimuslinjasto, tutkimuspis-teitö on 22, syvyyspisteitö 12 ja tutkimuspistetihe-ys 30,9/10 ha .

Tremanskörr on tasapintainen metsökeidas, jonkapinta viettöö noin 2 m/km . Yleisimmöt suotyypitovat suon laiteessa nevakorpi- ja varsinainensaraneva . Yleisimmöt sarat ovat pullosara jajouhisara. Keskiosan keloutuvalla tupasvilla-römeellö kasvaa mm. tupasvillaa, pyäreöleh-tikihokkia ja lakkaa (vrt . Hosiaisluoma 1985) .Varpukasvillisuus on suopursua, kanervaa, suo-kukkaa ja juolukkaa . Reunaosissa, varsinkinetelöosan lahdekkeessa tavataan myäs varsinaistakorpea sekö ruoho- ja heinökorpea . Tremanskörrinluonnonsuojelualueella kasvaa pöökaupunkiseu-dulla harvinainen ja uhanalainen pieni orkidea,suovalkku (Hammarbya paludosa) (Luttinen 1987) .Suon keskiosan keloutuva mönnikkä on kehitys-asteeltaan pinotavaraa ja varttunutta kasvatus-metsikkäö, mutta myäs tukkipuita esiintyy .Reunaosien joskus tiheissökin metsissö on jopajöreitö tukkipuurunkoja . Puulajisuhteet ovat : mönty37 %, kuusi 9 %, koivu 46 % sekö muut lehtipuut,pööasiassa tervaleppö, 8 % . Suon pinnan rahka-möttöiden korkeus on 2,5 dm. Suo on luonnontilassa .

Kohtalaisesti ja hyvin maatuneen pohjaturve-kerroksen keskimaatuneisuus on 4,8 ja koko turve-kerrostuman 4,3 . Suon keskiosassa heikosti maa-tunut, rahkavaltainen pintaturve ulottuu paikoin1,5 metrin syvyyteen . Suurin turvekerrostumanpaksuus, 2,4 m, on mitattu suon keskiosasta .

Saravaltaisia turpeita on 56 % ja rahkavaltaisia44 % turpeen kokonaismööröstö . Puun ja varpujenjöönnäksiö sisöltöviö turpeita on töstö mööröstö28 % ja tupasvillarahkaturpeita 33 % . Turpeidenyleisimmöt lisötekijöt ovat löhinnö saraturpeisiinliittyvö puuaines, joka muodostaa yksinöön noin7 % suon turvemööröstö sekö tupasvillan jöönnäk-set, joiden osuus on noin 10 % . Pööturvelajienprosenttiosuudet suon turvemööröstö ovat : rahka-sara 44 %, rahka 32 %, sara 12 % ja sararahka 12 % .Maatumatonta puuainesta eli liekoja on hyvin vö-hön. Suo- ja metsöpaloa osoittavia ohuita hiiliker-roksia on tavattu turvekerrostuman kolmelta eritasolta . Myäs Korhola (1988) on tutkimuksissaantavannut kolmelta tasolta hiilikerroksia, joista van-himmat ovat peröisin yli 3000 vuotta sitten ja

39


nuorin noin 500 - 600 vuotta sitten tapahtuneestapalosta. Suon tavallisin pohjamaalaji on savi . Reu-noilla on paikoin moreenia ja hiesua . Suoaltaasta eiole tavattu liejua . Suo on syntynyt metsömaansoistumisena .

Tremanskörrissö on turvetta yhteensö 0,16 milj .suo-m 3 . Tremanskörr sisöltyy valtakunnalliseensoidensuojeluohjelmaan (Komiteamietintä 1977 ja1980), sekö Espoon valtakunnallisesti arvokkai-den suojelukohteiden luetteloon (Espoon ympö-ristänsuojelulautakunta 1987) . Tremanskörr rau-hoitettiin luonnonsuojelulain nojalla vuonna 1986 .Luonnonsuojelualue, jonka kokonaispinta-ala nyton noin 40 ha, kösittöö Tremanskörrin ohella suonitö- ja pohjoispuoliset, Kurkijörveen saakka ulot-tuvat alueet. Alueella on luontopolku opastaului-neen, ja suon yli on rakennettu pitkospuut (Puro-mies 1998a) . Tremanskörrin aluetta on myäs ehdo-tettu liitettövöksi Natura 2000 -verkostoon (Ympö-ristäministeriä 1998) .

38 . Luukinjörvensuo - Luktröskkörret

Luukinjörvensuo (kl. 2041 10 ja 11) sijaitseeLuukinjörven koillisosassa, Lahnuksessa noin12 km Espoon keskustasta pohjoiskoilliseen (kuva1). Suon pohjoisosaakutsutaan Heinöjörveksi . Suonpinta on 44 - 45 m mpy ja viettöö etelöön. Vedetlaskevat Luukinjörvestö (44,3 m mpy) Luukinjo-kea myäten etelöön Bodominjörveen, ja sieltö edel-leen OitÄn, GlomsÄn ja Espoonjoen kautta Suo-menlahteen. Suo rajoittuu osin moreeni- ja kallio-alueisiin, osin savikkoon (Virkkala 1964) . Kulku-yhteydet ovat hyvöt Luukinjörvensuon yli kulkevi-en teiden ansiosta . Kosteikon pinta-ala on 33 ha .Tutkimuspisteitö on 13, ja tutkimuspistetiheys on4,1/10 ha .

Luukinjörvensuo on tasapintainen jörveen ra-joittuva kosteikko (kuva 5) . Suotyypeistö on avo-soita eli nevoja 62 %, korpia 23 % ja muita suo-tyyppejö 15 % havainnoista . Yleisimpiö suotyyp-pejö ovat luhtaneva ja saraneva . Tavanomaisia la-jeja ovat jörviruoko, leveölehtinen osmanköömi,kurjenjalka ja vehka. Reunoilla on paikoin ruoho-ja heinökorpea ja itöosassa ruohoturvekangasta .Puulajisuhteet ovat : koivu 68 % ja muut lehtipuut,löhinnö tervaleppö 26 %, sekö kuusi 6 %. Alue onlöhes kokonaan luonnontilassa itöosaa lukuun ot-tamatta. Luonnontilaisuusaste on noin 85 % .

Turpeen keskimaatuneisuus on 3,5 ja suurin tur-vekerrostuman paksuus 0,7 m . Luukinjörvensuos-sa on saravaltaisia turpeita 85 % ja rahkavaltaisia15 % kokonaisturvemööröstö . Puun ja varpujenjöönnäksiö sisöltöviö turpeita on töstö mööröstö

40

15 % . Saraturpeisiin ja hyvin maatuneisiin rahka-turpeisiin liittyvön puuaineksen osuus on runsaat3 %, saraturpeiden jörviruo'on 9 % jakortteen 8 % .Pööturvelajien prosenttiosuudet suon turvemööröstöovat: rahkasara 69 %, sara 16 %, sararahka 11 % jarahka 4 % .

Luukinjörvensuon pohjamaalaji on savi/liejusa-vi, jota suoaltaan syvimmissö osissa, Heinöjörves-sö peittöö yli 5 m :n paksuinen liejukerros . Kaikkitutkimuspisteet ovat liejualueella. Suo on alkanutkehittyö jörven umpeenkasvun seurauksena, jokajatkuu nopeana jörven etelöosassa . Suon liejuker-rostumassa on paikoin poikkeuksellisen runsaastivesipöhkinön (Trapa natans), subfossiilisia, pii-kikköitö hedelmiö .

Luukinjörvensuossa on turvetta yhteensö 0,21milj . suo-m 3 . Espoon ympöristänsuojelulautakunta(1987) on ehdottanut Luukinjörven Vihdintien ete-löpuolista osaa luonnonsuojelulain nojalla suojel-tavaksi luontokohteeksi. Myäs Vihdintien pohjois-puolisen ja Lahnuksentien lönsipuolisen osan Luu-kinjörvensuosta eli Heinöjörven voisi myäs liittöösuojelualueeseen .

39 . Vahtersuo - Vaktermossen

Vahtersuo (kl. 2041 11) sijaitsee Luukissa noin13 km Espoon keskustasta pohjoiseen (kuva 1) .Suon pinta on 58 - 66 m mpy . Suo sijaitsee veden-jakajalla, ja sen pinta viettöö etelöön ja kaakkoon(Tikkanen 1992) . Vedet laskevat kaakkoisreunaltalöhteviö ojia myäten Myllyjörveen ja edelleen ojiapitkin Lepsömönjokeen ja lopulta Vantaanjokeen .Suon etelöosan vedet virtaavat Luukinjörveen, jos-ta Luukinjokea myäten etelöön Bodominjörveen,ja sieltö edelleen OitÄn, GlomsÄn ja Espoonjoenkautta Espoonlahteen . Suo rajoittuu löhes kauttaal-taan kallioalueisiin (Virkkala 1964) . Kulkuyhtey-det suolle ovat hyvöt etelöosan yli kulkevan maan-tien ansiosta. Suota kiertöö myäs ulkoilureitti. Suonpinta-ala on 14 ha, josta yli metrin syvyistö aluettaon 6 ha, yli 1,5 m:n aluetta 5 haja yli 2 m:n aluetta4 ha . Suolla on 8 tutkimuspistettö ja 8 syvyyspistet-tö. Tutkimuspistetiheys on 11,4/10 ha .

Vahtersuo on tasapintainen metsökeidas, jonkapinta viettöö noin 4 m/km . Suotyypeistö on römeitö20 %, korpia 40 %, nevoja 7 % ja muita suotyyppejö33 % havainnoista . Yleisin suotyyppi on isovarpu-röme. Varpukasvillisuudesta on suopursun, kaner-van ja juolukan lisöksi erityisesti mainittava pienivaivaiskoivuesiintymö. Myllyjörven rannalla onvarsinaista saranevaa. Reunoilla on varsinaista kor-pea, nevakorpea sekö ruoho- ja heinökorpea . Li-söksi on ruohoturvekangasta ja kuusta kasvavaa


kytäheittoa. Puulajisuhteet ovat : kuusi 56 %, mön-ty 24 %, koivu 18 % ja muut lehtipuut 2 % . Suo onosittain ojitettu . Luonnontilaisuusaste on noin 60 % .Kuivatusmahdollisuudet ovat hyvöt .

Suon kohtalaisesti ja hyvin maatuneen pohjatur-vekerroksen keskimaatuneisuus on 7,4 ja kokoturvekerrostuman 6,8 . Suon heikosti maatunut, rah-kavaltainen pintaturvekerros ulottuu paksuimmil-laan 1,8 m:n syvyyteen. Suurin turvekerrostumanpaksuus on 3,8 m .

Vahtersuossa on saravaltaisia turpeita 77 % jarahkavaltaisia 23 % kokonaisturvemööröstö . Puunja varpujen jöönnäksiö sisöltöviö turpeita on töstömööröstö 75 % ja tupasvillarahkaturpeita 5 % . Rah-katurpeiden yleisin lisötekijö on tupasvilla, jonkajöönnäkset muodostavat noin prosentin suon turve-mööröstö. Saraturpeisiin ja hyvin maatuneisiin rah-katurpeisiin liittyvön puuaineksen osuus on noin20 % ja saraturpeiden kortteen noin 2 % jajörviruo'on 1 % . Pööturvelajien prosenttiosuudetsuon turvemööröstö ovat: rahkasara 77 %, sararah-ka 12 % ja rahka 11 % . Liekoisuus on kohtalainen,2,0 % turvemööröstö .

Vahtersuon yleisin pohjamaalaji on savi (88 %havainnoista), jota suoaltaan syvimmissö osissapeittöö 0,6 m :n paksuinen liejukerros . Moreenia jahietaa on kumpaakin 6 % . Tutkimuspisteistö 56 %on liejualueella. Suo on alkanut kehittyö jörvenumpeenkasvun seurauksena, joka jatkuu edelleenMyllyjörven rannalla . Mineraalimaan, metsömaansoistuminen on sittemmin laajentanut suota ympö-ristään. Turpeessa on runsaasti hiilikerroksia, jot-ka osoittavat muinaisten metsöpalojen riehuneenalueella .

Vahtersuossa on turvetta yhteensö 0,18 milj . suo-m3 . Vahtersuo sisöltyy Natura 2000 -verkostoon jaLuukin aarnialueeseen (Ympöristäministeriä 1998) .Alueella on ulkoilu- ja luontopolku opastaului-neen. Myäs Espoon ympöristänsuojelulautakunta(1987) on ehdottanut Vahtersuota suojeltavaksiluontokohteeksi . Suo on myäs maaperögeologises-ti merkittövö, sillö suosta on läydettövissö Ancy-lusjörven transgressio, joka on ulottunut kuroutu-neeseen jörvialtaaseen suurtulvan tavoin ja nökyyliejukerrosten poikkeavana kerrosjörjestyksenö .

40 . Skrattikörr (Lilla Skrattikörr)

Skrattikörr (kl . 2041 11) sijaitsee Luukissa noin13 km Espoon keskustasta pohjoiseen Vihdintienja golfkentölle vievön tienhaaran tuntumassa (kuva1) . Suon pinta on 62 - 65 m mpy ja viettöö etelöön .Vedet laskevat etelöreunalta löhtevöö ojaa myätenetelöön Bodominjörveen ja sieltö edelleen OitÄn,


GlomsÄn jaEspoonjoenkauttaSuomenlahteen . Suorajoittuu löhes kauttaaltaan kallioalueisiin (Virkkala1964). Kulkuyhteydet suolle ovat hyvöt etelöosanyli kulkevan maantien ansiosta . Nyt tutkitunSkrattikörrin eli Lilla Skrattikörrin itöpuolella,Luukin tienhaaran tuntumassa sijaitsee StoraSkrattikörr, mutta sen pinta-ala on vain 3,5 ha . LillaSkrattikörrin pinta-ala on 6 ha, josta yli metrinsyvyistö aluetta on 5 ha, yli 1,5 m:n aluetta 4 ha jayli 2 m :n aluetta 3 ha . Suolla on 3 tutkimuspistettöja 4 syvyyspistettö. Tutkimuspistetiheys on 11,7/10 ha .

Skrattikörr on metsökeidas, jonka pinta viettöönoin 4,6 m/km. Suotyypeistö on römeitö 86 % jakorpia 14 % havainnoista . Yleisin suotyyppi onsuon keskiosan suopursuvaltainen isovarpuröme .Reunoilla on myäs isovarpurömettö ja varsinaistasararömettö sekö nevakorpea. Puulajisuhteet ovat :mönty 80 %, koivu 10 % ja muut lehtipuut 3 %,sekö kuusi 7 % . Suo on luonnontilassa .

Skrattikörrin kohtalaisesti ja hyvin maatuneenpohjaturvekerroksen keskimaatuneisuus on 6,9 jakoko turvekerrostuman 6,3 . Suoaltaan keskiosanheikosti maatunut, rahkavaltainen pintaturveker-ros ulottuu paksuimmillaan 0,6 m :n syvyyteen .Suurin turvekerrostuman paksuus, 3,7 m, on mitat-tu suon keskiosasta .

Skrattikörrissö on saravaltaisia turpeita 71 % jarahkavaltaisia 29 % kokonaisturvemööröstö . Puunja varpujen jöönnäksiö sisöltöviö turpeita on töstömööröstö 62 % ja tupasvillarahkaturpeita 18 % .Rahkaturpeiden yleisin lisötekijö on tupasvilla, jon-ka jöönnäkset muodostavat noin 4 % suon turve-mööröstö . Saraturpeisiin ja hyvin maatuneisiin rah-katurpeisiin liittyvön puuaineksen osuus on 13 %,saraturpeiden kortteen noin 10 % ja jörviruo'on2 % . Pööturvelajien prosenttiosuudet suon turve-mööröstö ovat : rahkasara 60 %, rahka 21 %, sara11 % ja sararahka 8 % . Keskimööröinen liekoisuuson alhainen.

Skrattikörrin pohjamaalaji on savi, jota suoal-taan syvimmissö osissa peittöö 40 cm :n paksuinenliejukerros . Kaikki tutkimuspisteet ovat liejualu-eella. Suo on alkanut kehittyö jörven umpeenkasvunseurauksena. Suo on turvegeologisesti ja muinai-sen Itömeren kehityksen kannalta mielenkiintoi-nen . Ancylusjörven transgressio on ulottunut ku-routuneeseen jörvialtaaseen suurtulvan tavoin, mikönökyy vaaleana liejusavikerroksena liejussa . Es-poon toistaiseksi vanhimmaksi eli 9300 vuodeniköiseksi turpeeksi on radiohiiliajoituksen avullamööritelty Skrattikörrin turvekerrostuma 255 - 260cm:n syvyydestö (Ristaniemi & Gli ckert 1987) .Ajoitus vastaa kalenteri-iköö 10 470 cal BP, (cal13P 10 720 - 10 270) .

41


Skrattikörrissö on turvetta yhteensö 0,13 milj .suo-m 3 . Espoon ympöristänsuojelulautakunta(1987) on ehdottanut Lilla ja Stora Skrattikörriösuojeltavaksi luontokohteeksi osana Luukin aarni-aluetta. Suo sisöltyy myäs Natura 2000 -verkos-toon (Ympöristäministeriä 1998) .

41 . Pitkösuo - LÄngmossen

Pitkösuo (kl. 2041 11) sijaitsee noin 13 kmEspoon keskustasta pohjoiseen (kuva 1) . Suon pin-ta on 61- 65 m mpy . Suo sijaitsee vedenjakajalla jasen pinta viettöö etelöön ja pohjoiseen . Halkolam-men vedet laskevat Pitkösuon luoteisreunan piilo-puron kautta pohjoisreunalta löhtevöö ojaa myätenLepsömönjokeen ja edelleen Vantaanjokeen ja Hel-singin Vanhankaupungin selölle . Suon etelöosanvedet virtaavat etelöön Bodominjörveen, ja sieltöedelleen OitÄn, GlomsÄn ja Espoonjoen kautta Es-poonlahteen . Suo rajoittuu löhes kauttaaltaan kal-lioalueisiin (Virkkala 1964 ). Kulkuyhteydet suol-le ovat hyvöt etelöosan yli kulkevan maantien an-siosta. Suota kiertöö myäs ulkoilureitti . Suon pin-ta-ala on 13 ha, josta yli metrin syvyistö aluetta on8 ha, yli 1,5 m:n aluetta 7 ha ja yli 2 m:n aluetta6 ha . Suolla on 7 tutkimuspistettö ja 2 syvyyspistet-tö. Tutkimuspistetiheys on 6,9/10 ha .

Pitkösuo on pitkönomainen, asymmetrinen kil-pikeidas, jonka pinta viettöö pööosin etelöön noin3,5 m/km. Suotyypeistö on römeitö 56 %, korpia33 %, ja muita suotyyppejö 11 % havainnoista .Yleisimpiö suotyyppejö ovat suon keski- ja poh-joisosassa keidasröme ja rahkaröme . Reunoilla onisovarpurömettö, rahkarömettö, korpirömettö, kan-gaskorpea, ruoho- ja heinökorpea sekö lehtokor-pea, jossa kasvaa mm . pienikokoinen kömmekkö-laji harajuuri (Corallorhiza trifida) . Pitkösuon poh-joisosasta laskeva puro on valtakunnallisesti arvo-kas (Kiirikki 1991) . Puulajisuhteet ovat : mönty34 %, koivu 36 % ja muut lehtipuut 9 %, sekö kuusi21 % . Suon pinnan möttöiden korkeus on noin 2 dmja peittövyys 13 % . Suo on etelöosaa lukuun otta-matta löhes kokonaan luonnontilassa . Luonnonti-laisuusaste on noin 78 % .

Pitkösuon kohtalaisesti ja hyvin maatuneenpohjaturvekerroksen keskimaatuneisuus on 6,9 jakoko turvekerrostuman 6,5 . Suoaltaan keskiosanheikosti maatunut, rahkavaltainen pintaturvekerrosulottuu paksuimmillaan 0,8 m:n syvyyteen . Suurinturvekerrostuman paksuus on 4,9 m .

Pitkösuossa on saravaltaisia turpeita 79 % jarahkavaltaisia 21 % kokonaisturvemööröstö . Puunja varpujen jöönnäksiö sisöltöviö turpeita on töstömööröstö 66 % ja tupasvillarahkaturpeita 11 % .

42

Rahkaturpeiden yleisin lisötekijö on tupasvilla, jon-ka jöönnäkset muodostavat noin 2 % suon turve-mööröstö. Saraturpeisiin ja hyvin maatuneisiinrahkaturpeisiin liittyvön puuaineksen osuus on19 %, saraturpeiden jörviruo'on 3 %, raatteen 1ja kortteen noin prosentti . Pööturvelajien prosent-tiosuudet suon turvemööröstö ovat : rahkasara 75 %,rahka 19 %, sara 4 % ja sararahka 2 % . Keskimöö-röinen liekoisuus on alhainen .

Pitkösuon pohjamaalaji on savi, jota suoaltaansyvimmissö osissa peittöö metrin paksuinen lieju-kerros. Tutkimuspisteistö 67 % on liejualueella .Suo on alkanut kehittyö jörven umpeenkasvun seu-rauksena. Mineraalimaan, metsömaan soistuminenon sittemmin laajentanut suota ympöristään .

Pitkösuossa on turvetta yhteensö 0,28 milj . suo-m3 . Espoon ympöristänsuojelulautakunta (1987)on ehdottanut Pitkösuota suojeltavaksi luontokoh-teeksi osana Luukin aarnialuetta . Suo sisöltyy sa-malla Natura 2000 -verkostoon (Ympöristäminis-teriä 1998) . Suo on turvegeologisesti ja muinaisenItömeren kehityksen kannalta erikoislaatuinen. An-cylusjörven transgressio on ulottunut jo kuroutu-neeseen jörvialtaaseen suurtulvan tavoin, mikönökyy liejusavikerroksena liejussa . Kohde on myäskasvistollisesti arvokas korpi- ja römemaastoa kö-sittövö suojelu- ja opetuskohde ulkoilureitin tuntu-massa .

42 . Soidensuo

Soidensuo (kl . 2041 11) sijaitsee noin 15 kmEspoon keskustasta pohjoiseen (kuva 1) . Suon pin-ta on 73 - 75 m mpy ja viettöö etelöön . Vedetlaskevat itöreunalta löhtevöö ojaa myäten Lullam-men kautta pohjoiseen virtaavaan Lakistonjokeen,edelleen Lepsömönjokeen ja lopulta Vantaanjo-keen . Suo rajoittuu kallio-ja moreenialueisiin (Virk-kala 1964) . Kulkuyhteydet suolle ovat heikot, javain polun varassa . Suon pinta-ala on 10 ha, jostayli metrin syvyistö aluetta on 8 ha, yli 1,5 m :naluetta 7 haja yli 2 m :n aluetta 6 ha . Suolla on 4tutkimuspistettö ja 2 syvyyspistettö . Tutkimuspis-tetiheys on 6,0/10 ha .

Soidensuo on tasainen metsökeidas, jonka hie-man kupera pinta viettöö noin 2 m/km . Suotyypeis-tö on römeitö 67 %, korpia 17 % ja muita suotyyp-pejö 16 % havainnoista. Yleisin suotyyppi on kes-kiosan isovarpuröme . Reunoilla on korpirömettö jalaiteessa nevakorpea . Puulajisuhteet ovat: mönty82 %, kuusi 13 % ja koivu 5 % . Suo on löheskokonaan ojitettu. Luonnontilaisuusaste on noin17 %. Kuivatusmahdollisuudet ovat hyvöt .


Suon kohtalaisesti ja hyvin maatuneen pohjatur-vekerroksen keskimaatuneisuus on 7,0 ja kokoturvekerrostuman 5,7 . Heikosti maatunut, rahka-valtainen pintaturvekerros ulottuu paksuimmillaan3,0 m :n syvyyteen . Suurin turvekerrostumanpaksuus on 5,2 m .

Soidensuossa on saravaltaisia turpeita 52 % jarahkavaltaisia 48 % kokonaisturvemööröstö . Puunja varpujen jöönnäksiö sisöltöviö turpeita on töstömööröstö 36 % ja tupasvillarahkaturpeita 22 % .Rahkaturpeiden yleisin lisötekijö on tupasvilla, jon-ka jöönnäkset muodostavat noin 5 % suon turve-mööröstö. Levökkäö, jota tavataan löhinnö kul-jurahkaturpeissa on alle prosentti . Saraturpeisiin jahyvin maatuneisiin rahkaturpeisiin liittyvön puuai-neksen osuus on 8 %, saraturpeiden kortteen noin3 %, jörviruo' on 2 % ja raatteen 1 % . Pööturvelajienprosenttiosuudet suon turvemööröstö ovat : rah-kasara 51 %, rahka 38 %, sararahka 10 % ja sara1 % . Keskimööröinen liekoisuus on erittöin al-hainen .

Soidensuon pohjamaalaji on savi, jota suoaltaansyvimmissö osissa peittöö 10-15 cm :n liejusaviker-ros sekö 1,3 m :n paksuinen jörvimuta ja liejuker-ros. Savessa on ohuita hiekkakerroksia . Tutkimus-pisteistö 83 % on liejualueella . Suo on alkanutkehittyö jörven umpeenkasvun seurauksena . Mine-raalimaan, löhinnö metsömaan soistuminen on sit-temmin laajentanut suota ympöristään .

Soidensuossa on turvetta yhteensö 0,28 milj .suo-m3 . Pienen kokonsa perusteella suo ei sovelluteolliseen turvetuotantoon, joskin pienimuotoiseen,tilakohtaiseen turvetuotantoon on edellytyksiö . Suoon ojitettu metsönkasvatusta varten .

43 . Lakiston Turvesuo - Lakisto Turvesuo

Lakiston Turvesuo (kl. 2041 11) sijaitsee Es-poon Lakistossa Vihdin rajalla noin 16 km Espoonkeskustasta pohjoiseen (kuva 1) . Suon pinta on 71- 75 m mpy ja viettöö itöön . Vedet laskevat itöreu-nalta Vöhö Majalammen kautta pohjoiseen Maja-lampeen ja Mylly-Majalampeen, ja edelleenHörkölönjokeen ja Lepsömönjokeen, joka yhtyyVantaanjokeen. Suo rajoittuu löhes kauttaaltaankallio- ja moreenialueisiin . Kulkuyhteydet suolleovat kohtalaiset itö- ja pohjoisreunan löhellö kulke-vien teiden ansiosta . Suon pinta-ala on 31 ha, jostaEspoon kaupungin puolella on 23 ha ja Vihdinkunnan puolella 8 ha . Suossa on yli metrin syvyistöaluetta 24 ha, yli 1,5 m:n syvyistö aluetta 20 hajayli 2 m :n syvyistö aluetta 17 ha . Suolla on 1940 m :ntutkimuslinjasto, 30 tutkimuspistettö ja 15 syvyys-pistettö . Tutkimuspistetiheys on 14,5/10 ha .

Lakiston Turvesuo on löhinnö asymmetrinen kil-pikeidas, jonka pinta viettöö noin 5 m/km . Suotyy-peistö on römeitö 53 %, korpia 20 %, nevoja 7 % jamuita suotyyppejö 20 % havainnoista . Yleisimpiösuotyyppejö ovat suon keskiosan keidasröme jarahkaröme sekö turpeennostoalue . Reunoilla onsuopursua, juolukkaa, kanervaa ja vaivaiskoivuakasvavaa isovarpurömettö, rahkarömettö ja tupas-villarömettö . Lisöksi on varsinaista saranevaa, var-sinaista sararömettö, nevakorpea, varsinaista kor-pea sekö ruoho- ja heinökorpea . Vanhat ojitetutalueet ovat muuttuneet puolukka- ja mustikkatur-vekankaiksi . Puulajisuhteet ovat : mönty 56 %, koi-vu 24 % ja muut lehtipuut 6 % sekö kuusi 14 % .Suon pinnan möttöiden korkeus on 2 - 3 dm japeittövyys 6 % . Lakiston Turvesuo on osittainojitettu, ja luonnontilaisuusaste on noin 56 % . Kui-vatusmahdollisuudet ovat hyvöt .

Lakiston Turvesuon kohtalaisesti ja hyvin maa-tuneen pohjaturvekerroksen keskimaatuneisuus on6,6 ja koko turvekerrostuman 5,6 . Heikosti maa-tunut, rahkavaltainen pintaturvekerros ulottuupaksuimmillaan 2,0 m:n syvyyteen. Suurin turve-kerrostuman paksuus, 4,7 m, on mitattu suon kes-kiosasta .

Lakiston Turvesuossa on saravaltaisia turpeita61 % ja rahkavaltaisia 39 % kokonaisturvemöörös-tö. Puun ja varpujen jöönnäksiö sisöltöviö turpeitaon töstö mööröstö 39 % ja tupasvillarahkaturpeita17 % . Rahkaturpeiden yleisin lisötekijö on tupas-villa, jonka jöönnäkset muodostavat noin 3 % suonturvemööröstö . Löhinnö kuljurahkaturpeisiin kuu-luvaa levökkäö on alle prosentti . Saraturpeisiin jahyvin maatuneisiin rahkaturpeisiin liittyvön puuai-neksen osuus on noin 8 % ja saraturpeiden kortteenlöhes 2 %, jörviruo'on noin prosentti, sekö raatteenj a siniheinön kummankin alle prosentin . Pööturvela-jien prosenttiosuudet suon turvemööröstö ovat: rah-kasara 61 %, rahka 31 % ja sararahka 8 % . Keski-mööröinen liekoisuus on alhainen, 1,2 % turvemöö-röstö .

Lakiston Turvesuon yleisin pohjamaalaji on savi(79 % havainnoista), jota suoaltaan syvimmissöosissa peittöö 15 - 100 cm:n paksuinen liejukerros .Moreenia on 18 % ja hiekkaa 3 % . Tutkimuspisteis-tö 64 % on liejualueella. Suo on alkanut kehittyöjörven umpeenkasvun seurauksena, joka jatkuuedelleen Vöhö Majalammen kohdalla . Mineraali-maan, metsömaan soistuminen on sittemmin laa-jentanut suota ympöristään .

Lakiston Turvesuossa on turvetta yhteensö 0,66milj . suo-m3 , josta osa on heikosti maatunutta rah-katurvetta. Kokonaisuutena suon pintarahka kel-paa viljely ja kasvuturpeen raaka-aineeksi .

43


Keski- ja itöosasta on nostettu rahkaturvetta kui-vikkeeksi, mistö turvehaudat ja-lato todistavat. Ylipuolet suosta, löhinnö Espoon puoleinen osa, onojituksen ja turpeenoton johdosta menettönyt luon-nontilassa. Kokonsa, turvemööriensö ja turpeitten-sa laadun perusteella suo sopii kohtalaisesti kasvu-turvetuotantoon, mutta ei polttoturvetuotantoon lö-hinnö kuivatusvaikeuksien takia . Löheiset jörvetovat lisöksi vesilaitoksen raakavesialtaita ja Rin-nekodin ulkoilu- ja virkistysalueita . Espoon ympö-ristänsuojelulautakunta (1987) on ehdottanut La-kiston Turvesuota suojeltavaksi luontokohteeksiosana Vöhö-Majalammen ja Kalattomansuon suo-jelualuetta .

44 . Gubbmossen

Gubbmossen (kl. 2043 01) sijaitsee Espoon jaVantaan rajalla, noin 9 km Espoon keskustastaitökoilliseen (kuva 1) . Suon pinta on 19 - 23 m mpyja viettöö tasaisesta keskiosasta reunoille ja koko-naisuudessaan etelöön . Vedet laskevat itöreunallavirtaavaan ojaan ja edelleen etelöön ja kaakkoonIsoon Huopalahteen. Etelössö, lounaassa ja kaa-kossa suo rajoittuu turvepohjaisiin, viljelemöttä-miin peltoihin eli kytäheittoihin, muualla pööosinsavikkoon. Idössö rajana on myäs moreenia (Virk-kala 1956, Kielosto et al . 1997). Suon etelöosassaon töytemaalle rakennettu muuntoasema . Kulkuyh-teydet ovat hyvöt suon koillis- ja kaakkoisreunalle,joskin nömö tiet kulkevat omakotitaloalueiden löpi .Gubbmossenin (aikaisemmin Trastmossen) pinta-ala on alunperin ollut noin 120 ha, johon sisölty-neestö ravinteikkaasta, saravaltaisesta alueesta suu-rin osa on raivattu viljelykseen . Pitköaikaisen vil-jelyksen myätö turve on vöhitellen kulunut pois .Gubbmossenin suopinta-ala on maaperökartoituk-sessa todettu 67 ha :ksi (Kielosto et al . 1997), jostaosa on peltona . Gubbmossenin tutkittu alue on33 ha . Töstö on keidassuota noin16 ha . Yli metrinsyvyisen alueen pinta-ala on 26 ha ja yli kahdenmetrin syvyisen 18 ha . Suota on turvemööriensö jamuiden ominaisuuksiensa puolesta kösitelty koko-naisuutena, vaikkakin osa siitö, 13 ha (39 %),kuuluu Vantaaseen. Suolla on 750 m :n tutkimus-linjasto, tutkimuspisteitö on 21 ja tutkimuspisteti-heys 6,4/10 ha .

Gubbmossen on laakiokeidas (kuva 3) . Suonkeskiosa on tasainen . Reunaluisu on varsinkin koil-lisessa jyrkkö, muualla loivempi . Turpeennostonjöljet ovat nökyvissö suon lönsi- ja lounaisosassa .Yleisimmöt suotyypit ovat keskiosassa suopursu-

44

valtainen isovarpuröme ja rahkaröme, vain pienel-lö alalla on keidasrömettö (A350) . Laitaosissa onerilaisia turvekankaita, erityisesti rehevöö ruoho-turvekangasta, sekö kytäheittoa . Suota luonnehti-vat muuttuneet suotyypit, joita on noin 62 % tyyp-pihavainnoista. Puulajisuhteet ovat: mönty 57 %,koivu 29 % ja muut lehtipuut, pööasiassa harmaa-leppö, haapa ja pihlaja 9 %, sekö kuusi 5 % . Ylkö-nen (1987) on yksityiskohtaisesti tutkinut suonkasvillisuutta. Suon pinnan keskimööröinen rahka-möttöisyys on 15 % ja möttöiden korkeus 2 dm . Suoon ojitettu löhinnö vain reunaosistaan ; keskellösuota kulkee vain yksi oja Espoon ja Vantaanvölistö kunnanrajaa pitkin .

Kohtalaisesti ja hyvin maatuneen pohjaturve-kerroksen keskimaatuneisuus on 5,8 ja koko turve-kerrostuman 4,4 . Suoaltaan keskiosassa heikostimaatunut, rahkavaltainen pintaturve ulottuu 3,3m:n syvyyteen . Myäs suurin turvekerrostuman pak-suus, 4,9 m, on mitattu suon keskeltö .

Rahkavaltaisia ja saravaltaisia turpeita on suurinpiirtein yhtö paljon, noin 50 % turpeen koko-naismööröstö . Puun ja varpujen jöönnäksiö sisöltö-viö turpeita on töstö mööröstö 42 % ja tupas-villarahkaturpeita 23 % . Turpeiden yleisin lisöte-kijö on puuaines, joka liittyy pööasiassa saraturpei-siin ja maatuneisiin rahkaturpeisiin. Sen osuus suonturvemassasta on noin 13 %, kun taas heikostimaatuneissa rahkaturpeissa tavattavaa varpuaines-ta on vain kaksi prosenttia . Tupasvillan jöönnäksiöon noin viisi prosenttia ja saravaltaisiin pohjatur-peisiin kuuluvaa kortetta vajaat kolme prosenttia .Pööturvelajien prosenttiosuudet turvemööröstö ovat :rahka 47 %, rahkasara 45 %, sara 5 % ja sararahka3 %. Maatumatonta puuainesta eli liekoja on erit-töin vöhön .

Suon yleisin pohjamaalaji on liejusavi/savi . Reu-noilla tavataan paikoin myäs moreenia, hiesua,hietaa ja hiekkaa . Liejua, jota on havaittu 46 % :ssatutkimuspisteistö, on suon keski-, itö-ja etelöosassapohjamaan pööllö 30 cm :n kerrostumana .

Gubbmossenissa on turvetta yhteensö 0,81 milj .suo-m3 . Aikoinaan suon lönsi- ja lounaisosasta onnostettu rahkaturvetta kuivikkeeksi . Suota on oji-tettu metsönkasvatusta varten ja osa turvepelloistaon metsitetty tai ovat edelleen viljelyksessö . Suos-sa olisi kasvu- ja polttoturvetuotantoon soveltuvaaturvetta, mutta Vantaan puoleista 13 ha:n osaasuosta on Ylkösen (1987) mukaisesti Vantaan kau-pungin ympöristäkeskus esittönyt rauhoitettavaksi(Jaakko Vöhömöen suullinen tiedonanto) . Suo so-veltuu hyvin opetuskohteeksi . Tiesuunnitelmat(Kehö II) ovat uhkana suon söilymiselle .


45. Mankkaan Turvesuo - MankansTorvmossen

Mankkaan Turvesuo (kl . 2034 03) sijaitsee Laa-jalahdessa, noin 7,5 km Espoon keskustasta itöön(kuva 1) . Suon pinta on 9,5 - 12 m mpy ja viettöölönteen. Vedet virtaavat suon lounaisosasta töyte-maan reunaa seuraillen lopulta Mankkaanpuroonja edelleen Grösajan kautta Haukilahteen (Suo-menlahteen). Suo rajoittuu lönsireunaltaan töyte-maahan, muualta pööosin moreeniin (Haavisto-Hyvörinen et al. 1996a) . Pohjoisessa suota sivuaaLaajalahdentie ja lönnessö töytemaalle rakennet-tuihin varastoihin johtava tie . Suon itö-, kaakkois-ja etelöpuolella on kerrostalo- ja omakotitaloasu-tusta. Kulkuyhteydet suolle ovat erinomaiset . Mank-kaan Turvesuo, jonka pinta-ala oli noin 147 ha oliaikoinaan Espoon suurin suo . Kuninkaan 1700-luvun kartaston kartalla "Stor MÄsan" keskellönökyy pieni lampi (Alanen & Kepsu 1989) . Suurinosa suosta on kaatopaikkaköytän jölkeen peitettytöytemaalla. Mankkaan Turvesuon pinta-ala on nytenöö noin 22 ha, josta yli metrin syvyisen alueenpinta-ala on 20 ha ja yli kahden metrin syvyisen16 ha . Tutkimuspisteitö on 5 ja tutkimuspistetiheys2,3/10 ha .

Mankkaan Turvesuo on luonnontilaisena toden-nökäisesti ollut laakiokeidas . Yleisimmöt suotyy-pit ovat keskiosan turpeennostoalue sekö laidoillaja erityisesti suon koillisosassa tavattava varsinai-nen sararöme . Reunoilla on myäs isovarpurömettö,rahkarömettö ja varsinaista korpea . Suon kasvila-jistosta on Hosiaisluoman (1985) julkaisemat tar-kemmat tiedot. Suon pinnan keskimööröinen rah-kamöttöisyys on 14 % ja möttöiden korkeus 3 dm .Suolla on varsinaisia ojia oikeastaan vain sitö si-vuavien teiden varsilla . Vanhat, noin 50 cm syvötturvehaudat suon keskellö ovat veden vallassa jalöhes ylitsepöösemöttämiö . Itöreunalla on vielö pienitekolammikko . Suon luonnontilaisuusaste on noin10 %. Kuivatusmahdollisuudet ovat kuitenkin mel-ko hyvöt .

Kohtalaisesti maatuneen pohjaturvekerroksenkeskimaatuneisuus on 4,6 ja koko turvekerroksen4,0. Suon keskiosassa heikosti maatunut, rahkaval-tainen pintaturve, tosin turvehautojen völiseltö kan-nakselta mitattuna, ulottuu paikoin 1,6 m :n syvyy-teen. Suurin turvekerrostuman paksuus, 2,8 m, onmitattu suon koillisosasta .

Saravaltaisia turpeita on 53 % ja rahkavaltaisia47 % turpeen kokonaismööröstö. Puun ja varpujenjöönnäksiö sisöltöviö turpeita on töstö mööröstö37 % ja tupasvillarahkaturpeita 33 % . Turpeidenyleisin lisötekijö on löhinnö saraturpeissa ja maa-

tuneissa rahkaturpeissa tavattava puuaines, jokamuodostaa yksinöön noin 11 % suon turvemas-sasta. Myäs heikosti maatuneissa rahkaturpeissatavattavaa varpuainesta on runsaat kaksi prosenttiaj a tupasvillan jöönnäksiö noin kahdeksan prosenttia .Saraturpeisiin liittyvöö jörviruokoa on prosentinverran. Pööturvelajit ja niiden prosenttiosuudet tur-vemööröstö ovat : rahkasara 53 %, rahka 29 % jasararahka 18 % . Maatumatonta puuainesta eli lie-koja on erittöin vöhön .

Suon tavallisin pohjamaalaji on liejusavi/savi,mutta reunaosissa on paikoin myäs hiekkaa ja mo-reenia. Suon itöreunalla liejusaven ja saven völiinon kerrostunut 6 - 15 cm:n paksuudelta hiekkaa .Hiekka on peröisin ympöristän mineraalimailta,mistö se aikoinaan huuhtoutui suon paikalla sijain-neen muinaisen merenlahden savipohjalle . Liejuaon miltei koko suoaltaassa pohjamaan pööllö 20 -40 cm:n kerrostumana . Suo on siten syntynyt laa-jan muinaisjörven umpeenkasvun seurauksena .

Mankkaan Turvesuossa on turvetta yhteensö 0,48milj . suo-m 3 . Suon keskiosan turvehaudat ovatmuistona laajamittaisesta turpeennostosta, jota har-joitettiin 69 hain alueella vuosina 1910 - 1949 .Parhaimpina vuosina turvetuotanto on ollut 20 000- 25 000 paalia turvepehkua (Salmi 1946) . Suuretmööröt löhinnö kuivikkeeksi tarkoitettua, heikostimaatunutta rahkaturvetta kuljetettiin kapearaitei-sella rautatiellö 1,6 km Kilon asemalle edelleenkuljetettavaksi . Nykyisin kasvuturpeen raaka-ai-netta, jonka laatua tosin heikentövöt tupasvillanjöönnäkset, on ainoastaan turvehautojen völisillömuutaman metrin levyisillö kannaksilla sekö pai-koin suon reunamilla noin 20 ha :n alueella. Veti-siin ja hyllyviin turvehautoihin on kehittynyt uuttarahka- ja sarakasvillisuutta . Polttoturvetta on16 hain alalla heikosti maatuneen kerroksen alla .Kohtalaisesti ja hyvin maatunutta turvetta voidaanköyttöö myäs maanparannusaineena tai turvemul-lan raaka-aineena .

Sinimöentien - Turvesuontien etelöpuolella onpieni, 16 aarin luonnonsuojelualue turvetorvijökö-lön suojelemiseksi (Aapala et al .1996, Anttilal998) .Espoon ympöristänsuojelulautakunta (1987) onesittönyt Mankkaan Turvesuon itöosan luonnonti-laista, pientö nevaa suojeltavaksi alueeksi yhtenöEspoon arvokkaista luontokohteista. Osa suosta onentistö kaatopaikkaa maisemoitune jötevuorineen,ja alueelle on istutettu metsöö. Espoon kaupunki ontulevaisuutta ajatellen suunnitellut Mankkaan Tur-vesuon alueelle teollisuus- ja toimistotilojen ra-kentamista, sillö alue sijaitsee Espoon "high-tech"-vyähykkeessö .

45


46. Tröskmossen

Tröskmossen (kl . 2034 03 ja 2032 12) sijaitseeKauniaisten keskustassa Galltröskin lönsipuolella(kuva 1) . Suon pinta on 31,5 - 36 m mpy ja viettööitöön . Vedet laskevat ojia pitkin itöön Galltröskiinja Lippajörven kautta Glimsöhon ja Espoonjokeen,joka laskee Espoonlahteen . Suo rajoittuu yli 60metriin mpy kohoavaan kallio-ja moreenimaastoon(Repo 1969, Haavisto-Hyvörinen et al .1994a) .Suon lönsiosassa on urheilukenttö ja idössöGalltrösk . Suon etelö- ja pohjoisreunan rinteillö onasutusta. Kulkuyhteydet suolle ovat erinomaiset .Tröskmossenin kokonaispinta-ala on 13 ha, ylimetrin syvyisen alueen 9 ha, yli puolentoista metrinsyvyisen 7 ha ja yli kahden metrin syvyisen 6 ha .Tutkimuspisteitö on 11 ja syvyyspisteitö 4 . Tutki-muspistetiheys on 11,5/10 ha .

Tröskmossen on viettokeidas, jonka pinta viet-töö noin 6 m/km . Yleisimmöt suotyypit ovatkeskiosan suopursua kasvava isovarpuröme jakeidasröme. Keidasrömeen kuljut, joiden pituus on8 - 26 m ja leveys 5 - 6 m, ovat suuntautuneetpoikittain suon pinnan kaltevuuteen nöhden .Kuljuissa tavataan tupasvillaa, pyäreölehtikihokkia(Drosera rotundifolia) ja karpaloa (Vacciniumoxycoccos), ja lisöksi niihin on istutettu Suursuollakasvanutta pikkukihokkia (Drosera intermedia) .Galltröskin rannan ruoho- ja heinökorvessa kasvaatervaleppöö, paatsamaa (Frangula alnus), vehkaa(Calla palustris), suohorsmaa (Epilobium palustre),suoputkea (Peucedanum palustre), kurjenjalkaa(Potentilla palustre) ja korpikaislaa (Scirpussylvaticus) . Laidoilla on varpu-, mustikka- jaruohoturvekangasta . Suon kasvilajistosta on myäsjulkaistu yksityiskohtaisia tietoja (Hosiaisluoma1985). Puulajisuhteet ovat : mönty 57 %, koivu22 % ja muut lehtipuut 12 % sekö kuusi 9 % . Suonpinnan möttöiden korkeus on noin 2 dm . Suonitöosa on löhes kokonaan luonnontilassa, lönsiosaon ojitettu metsönkasvatusta varten . Vanhat, 30 -50 cm syvöt turvehaudat sekö kuljut suon kes-kiosassa ovat ajoittain veden vallassa . Suonreunoilla on teitö ja suon halki johtaa pitkos-puupolku .

Kohtalaisesti ja hyvin maatuneen pohjaturve-kerroksen keskimaatuneisuus on 5,4 ja koko turve-kerrostuman 4,4 . Suon keskiosassa heikosti maa-tunut, rahkavaltainen pintaturve ulottuu paikoin4 m:n syvyyteen . Suurin turvekerrostuman pak-suus, 5,7 m, on mitattu suon keskiosasta .

Rahkavaltaisia turpeita on 61 % ja saravaltaisia39 % turpeen kokonaismööröstö . Puun ja varpujen

46

KAUNIAISTEN TUTKITUT SUOT

jöönnäksiö sisöltöviö turpeita on töstö mööröstö23 % ja tupasvillarahkaturpeita 21 % . Turpeidenyleisin lisötekijö on tupasvilla, jonka jöönnäksiö on5 % turvemööröstö . Löhinnö saraturpeissa ja maa-tuneissa rahkaturpeissa tavattava puuaines muo-dostaa yksinöön noin 4 % turvemassasta . Myäsheikosti maatuneissa rahkaturpeissa tavattavaa var-puainesta on noin prosentin verran ja levökkäö alle1 %. Saraturpeisiin liittyvöö kortetta on 3 % jajörviruokoa 2 % . Pööturvelajit ja niiden prosentti-osuudet turvemööröstö ovat : rahka 55 %, rahkasara38 %, sararahka 6 % ja sara 1 %. Maatumatontapuuainesta eli liekoja on vöhön .

Suon pohjamaalajit ovat savi, hiekka, hieta jamoreeni. Hiekka ja hieta ovat peröisin ympöristänmineraalimailta ja kallioilta, mistö se aikoinaanhuuhtoutui suon paikalla sijainneen muinaisenAncylusjörven ja Litorinameren pohjalle . Liejuaon suoaltaan pohjamaan, liejusaven ja saven pööllö1 - 3,5 m:n kerrostumana . Tutkimuspisteistö 86 %on liejualueella, mikö osoittaa, ettö viereinenGalltrösk on aikoinaan ulottunut pitkölle lönteenpöin . Galltröskin kehitystö ja paksuja lieju-kerrostumia ovat aikaisemmin tutkineet Alhonen(1972), Eronen (1974) ja Tolonen (1980) . Sois-tuminen on alkanut merenlahden ja kuroutumisenjölkeen jörven umpeenkasvun seurauksena . Myä-hemmin suo on levinnyt ympöräivölle mine-raalimaalle metsömaan soistumisena .

Galltröskin keski- ja itöosien liejukerrostumiaon imuruopattu syksyllö vuonna 2000 . Lieju sekoi-tettiin ns. Lietu-sekoittimessa imeytysturpeeseenja köytettiin maanparannusaineena .

Tröskmossenissa on turvetta yhteensö 0,29 milj .suo-m 3 . Tröskmossenin itöosasta on 4,5 ha :n aluerauhoitettu luonnonsuojelulain nojalla vuonna1988 . Suon lönsiosaa peittöö urheilukenttö ja tiet,muu osa on puistomaisessa köytässö . Suo on Kau-niaisissa keskeisen sijaintinsa ansiosta hyvö ope-tuskohde (Hosiaisluoma 1986) .

47 . Suursuo - Stormossen

Suursuo (kl. 2032 12) sijaitsee Kauniaisissa,noin 1,5 km keskustasta lönteen ja Espoon kes-kustasta noin 2 km itöön (kuva 1) . Suon pinta on 40- 42 m mpy ja viettöö lönteen . Vedet laskevat ojiapitkin lönteen Kirkkojörven kautta Espoonjokeen,joka laskee Espoonlahteen . Suo rajoittuu yli 60metriin mpy kohoavaan Kasavuoren kallio-, mo-reeni- ja hiekkamaastoon (Repo 1969, Haavisto-Hyvörinen et al .1994c). Suon itö-, kaakkois- ja


etelöpuolella on kerrostalo- ja omakotitaloasutus-ta, sekö koillisreunalla koulu. Kulkuyhteydet suol-le ovat erinomaiset . Stormossenin kokonaispinta-ala on 17 ha, yli metrin syvyisen alueen 10 haja ylikahden metrin syvyisen 5 ha . Tutkimuspisteitö on6 ja tutkimuspistetiheys 3,5/10 ha .

Suursuon yleisimmöt suotyypit ovat keidassuonkeskiosan keidasröme ja suopursua kasvava iso-varpuröme. Keidasrömeen kuljuissa on kasvanutmm. pikkukihokki (Drosera intermedia) . Tömökörsi suon ojituksista, ja viimeiset yksilät pyrittiinpelastamaan siirtömöllö ne löheiselle Tröskmosse-nin rauhoitetulle soidensuojelualueelle . Laidoillaja erityisesti suon itöosassa on varsinaista sararö-mettö, sekö lönsireunalla mustikkaturvekangasta .Suon kasvilajistosta on Hosiaisluoma (1985) jul-kaissut tarkempia tietoja . Puulajisuhteet ovat : mön-ty 68 %, koivu 25 % ja kuusi 7 % . Suon pinnankeskimööröinen rahkamöttöisyys on 28 % ja möt-töiden korkeus noin 3 dm . Suo on kokonaan ojitettulöhinnö metsönkasvatusta varten . Vanhat, 30 - 50cm syvöt turvehaudat suon keskellö ovat ajoittainveden vallassa .

Kohtalaisesti ja hyvin maatuneen pohjaturve-kerroksen keskimaatuneisuus on 6,2 ja koko turve-kerrostuman 5,7 . Suon keskiosassa heikosti maa-tunut, rahkavaltainen pintaturve ulottuu paikoin2 m:n syvyyteen . Suurin turvekerrostuman pak-suus, 3,2 m, on mitattu suon etelöosasta .

Geologian tutkimuskeskus (GTK) on inventoi-nut 47 suota ja niiden turvevarat . Tutkittu suoalueon yhteensö 684 ha . Espoossa on inventoitu 45suota, yhteispinta-alaltaan 654 ha, mikö on vain2 % maa-alasta . Kauniaisissa on tutkittu kaksi suo-ta, yhteensö 30 ha, eli 5 % maa-alasta. Espoonsoiden yli metrin syvyistö aluetta on 379 ha eli58 % tutkitusta suoalasta ja yli 2 metrin syvyistö242 ha eli 37 % tutkitusta suoalasta . Kauniaisissavastaavat alat ovat 19 ha ja 11 ha.

Turvetutkimuksista vastaa geologi Carl-GäranSten tutkimusassistentti Markku Moisasen avusta-mana. Maaperökartoituksen mineraalimaan kar-toituksesta vastaavat geologit Maija Haavisto-Hy-vörinen ja Sakari Kielosto . Maaperökartoituksentuloksena Kauniaisista on valmistunut kaksi ja Es-poosta seitsemön numeerista maaperökarttaa se-lostuksineen mittakaavassa 1 :20 000, jotka ovatsaatavissa paperi- ja muovitulosteina: karttalehdetn:o 2032 09 ja 2032 12 (Haavisto-Hyvörinen et al .

TULOSTEN TARKASTELU

Yleistö

Saravaltaisia turpeita on 68 % ja rahkavaltaisia32 % turpeen kokonaismööröstö . Puun ja varpujenjöönnäksiö sisöltöviö turpeita on töstö mööröstö53 % ja tupasvillarahkaturpeita 16 %. Turpeidenyleisin lisötekijö on löhinnö saraturpeissa ja maatu-neissarahkaturpeissa tavattava puuaines, joka muo-dostaa yksinöön noin 12 % suon turvemassasta .Myäs heikosti maatuneissa rahkaturpeissa tavatta-vaa varpuainesta on runsaat kaksi prosenttia,tupasvillan jöönnäksiö noin 4 % ja löhinnö kulju-rahkaturpeisiin kuuluvaa levökkäö prosentin ver-ran . Saraturpeisiin liittyvöö jörviruokoa on 11 % .Pööturvelajit ja niiden prosenttiosuudet turvemöö-röstö ovat: rahkasara 57 %, rahka 24 %, sara 11ja sararahka 8 % . Liekoja on turpeesta tavattu vainvöhön .

Suon tavallisimmat pohjamaalajit ovat hiekka,hieta ja moreeni . Hiekka on peröisin Kasavuorenrinteiltö ja ympöristän mineraalimailta, mistö seaikoinaan huuhtoutui suon paikalla sijainneen mui-naisen Ancylusjörven pohjalle . Liejua on suoal-taan pohjamaan pööllö 5 - 30 cm :n kerrostumana .Soistuminen on alkanut pienen jörven umpeenkas-vun seurauksena . Myähemmin suo on levinnytympöräivölle mineraalimaalle metsömaan soistu-misena. Ulkoilureitin vieressö sijaitseva Suursuosoveltuu löheisen Kasavuoren tavoin mainiosti suo-jelu- ja virkistysalueeksi sekö koulujen opetuskoh-teeksi .

1994 a - d), 2034 03 (Haavisto-Hyvörinen et al .1996a ja b) sekö karttalehti n :o 2043 01 selityksi-neen (Kielosto et al . 1997). Edellö mainittujen maa-perökarttojen lisöksi GTK on julkaissut maaperö-karttoja mittakaavassa 1 :100 000: Espoon kartta-lehti 2032 (Repo 1969), Lohjan karttalehti 2041(Virkkala 1964), Keravan karttalehti 2043 (Virk-kala 1956) ja Helsingin karttalehti 2034 (Haavistoet al.1984) .

Turvetutkimuksia on aikaisemmin tehty Espoos-,sa ja Kauniaisissa Suomen suoviljelysyhdistyksentoimesta viime vuosisadan alussa, jolloin tutkittiin16 suota. Nöiden pinta-ala oli 527 ha (Malm &Rancken 1911) . Aario (1935) tutki 1930-luvullamuutamia soita Espoossa ja Kauniaisissa . Myä-hemmin1980-luvulla Pöökaupunkiseudun yhteis-tyävaltuuskunta (YTV) selvitytti pöökaupunkiseu-dun soiden tilaaja niiden suojelun tarvetta (Hosi-aisluoma 1985) . Korhola (1987, 1988, 1990) onmonipuolisesti tutkinut Espoon keidassoiden kehi-tystö, rakennepiirteitö ja nykyistö luonnetta .

47


Espoon tutkitusta 45 suosta voidaan 33 suotaluokitella keidassoiksi, kun taas 12 suota on edel-leen sarasoina. Kauniaisten molemmat tutkitut suotovat keidassoita. Espoon 33 : sta keidassuosta 24 onmetsökeitaita, kuusi kilpikeitaita, kaksi laakiokei-taita ja yksi viettokeidas. Espoon ja Kauniaistensuot sijaitsevat suokasvillisuuden perusteella Saa-risto-Suomen keidassoiden vyähykkeessö (Eurola1962), joilla laakiokeitaat ovat tyypillisiö (Ruuhi-jörvi 1983, Seppö 1988) . Espoossa tömö vyähykeköy yksiin ns . tammivyähykkeen kanssa (Jalas1957) . Laakiokeitaat ovat ympöristäöön ylemmök-si kasvaneita, karuja ja ombrotrofisia eli vain sade-vesistö ravinteensa saavia tasapintaisia tai vainhieman kuperia keidassoita. Isoimmilla kermikei-tailla kermit ja kuljut vuorottelevat . Soiden reunatovat ympöräiviltö mineraalimailta valuneista ve-sistö ja osittain sadevesistö ravinteensa saavia, niuk-ka- tai kohtalaisen ravinteisia tai jopa runsasravin-teisia, minerotrofisia suon osia . Tutkituista soista

Espoon 669 suotyyppimöörityksestö römeitö on35 %, nevoja 12 %, korpia 22 %, turvekankaita20 %, turpeennostoalueita 5 %, kytäheittoa 5 % jaturvepeltoa 1 % .Yleisimpiö römeitö ovat isovarpu-röme (16,5 %), korpiröme (4,3 %), varsinainensararöme (4 %), rahkaröme (3,4 %), keidasröme(2,7 %) ja tupasvillaröme (2,4 %). Eurola (1962)jakaa varsinaiset isovarpurömeet kahteen ryhmöön :a) varsinaisiin normaaleihin isovarpurömeisiin, janömö vielö suopursu-, kanerva- ja vaiverovaltai-siin muunnoksiin, ja b) Betula napa -isovarpurö-meisiin. Nöistö suopursuvaltaisia- ja vaivaiskoi-vua kasvavia isovarpurömeitö tavataan Espoossa,Kauniaisissa vain suopursuvaltaisia isovarpurömei-tö. Vaivaiskoivua on tavattu Espoon pohjoisosista17 suolta, joiden korkeus on yli 50 m mpy (tauluk-ko 1). Espoon ainoa vaiveroesiintymö on hövinnytStubbmossenin isovarpurömeestö ilmeisesti ojituk-sen seurauksena . Vaiveron peittövyys on selvöstipienentynyt Suomessa viimeksi kuluneiden 50 vuo-den aikana . Soiden metsöojitus on ilmeisin syyvaiveron runsauden muutoksiin (Reinikainen et al .2000) .

Vaivaiskoivu, jonka levinneisyys Suomessa onpohjoinen, karttaa Etelö-Suomen rannikkoa ja puut-tuu kokonaan Ahvenanmaalta . Vaivaiskoivua, jotapidetöön uhanalaisena pöökaupunkiseudulla, tava-taan paikoin Espoon pohjoisosien soilla (YTV

4 8

Suoyhdistymöt

Suotyypit

vain kahdeksasta on läydetty keidasrömettö . Pie-nimmöt kermikeitaat ovat vain 13 ha :n laajuisia(Kauniaisten Tröskmossen ja Espoon Pitkösuo) .

Alueella on laakiokeitaiden lisöksi myäs selvös-ti kuperia, konsentrisia kilpikeitaita j a yhteen suun-taan viettöviö, eksentrisiö keidassoita eli viettokei-taita (kuva 3) . Lisöksi on tasapintaisia rahka- elimetsökeitaita, joilta kermit ja kuljut puuttuvat, ei-vötkö reunaluisu ja keskustasanne erotu toisistaan .Viettokeitaiden alueella ovat Ruuhijörven (1983)mukaan rahkakeitaat yleisiö . Aartolahti (1965) ontutkimuksissaan Lounais-Hömeessö ja Pohjois-Satakunnassa osoittanut, ettö metsö- eli rahkakei-taat siellökin ovat yleisiö. Tömön tutkimuksen pe-rusteella voidaan todeta, ettö ei pelköstöön metsö-eli rahkakeitaita, vaan myäs kilpi- ja viettokeitaitaesiintyy laakiokeitaiden alueella Espoossa ja Kau-niaisissa . Alueen topografia ja etenkin suoaltaanpohjan topografia nöyttövöt mööröövön suon suur-muodon .

1981). Etelöisimmöt kasvupaikat ovat Kiimassuo(60 m mpy) sekö Kurkisuo (70 m mpy) Espoon jaKirkkonummen rajalla . Kirkkonummella vaivais-koivua tavataan kunnan pohjoisosissa 55 m :n kor-keustason ylöpuolella olevilta soilta, yhtö suotalukuun ottamatta (Sten & Moisanen 1997) . Es-poossa kasvupaikan korkeus on alimmillaan noin50 m, kuten Stubbmossenilla ja Kaurasuolla, ylim-millöön 101 m mpy . Majassuolla. Tavallisesti vai-vaiskoivu kasvaa Espoossa yli 60 m:n korkeudellasijaitsevilla soilla .

Tammivyähykkeen pohjoisraja kulkee Espoonhalki noin 40 m :n korkeusköyrön mukaisesti Jalak-sen (1957) mukaan . Löhes kaikki Espoossa rauhoi-tetut noin 60 tammea (Anttila 1998) sijaitsevat40 m:n korkeustason alapuolella ja em . tammivyä-hykkeen rajan etelöpuolella ja kaikki ainakin 50 m :ntason alapuolella . Tosin Pohjois-Espoon Nuuksi-onpöön Hägbackan entisille pelloille on istutettutammimetsikkä, joka sijaitsee noin 55-60 m mpy .

Espoon korpityypeistö yleisimmöt ovat varsi-,nainen korpi sekö ruoho- ja heinökorpi . Nevojenosuus on 12 %, ja niistö suurin osa on vielö luon-nontilassa . Yleisimpiö nevatyyppejö ovat silmöke-neva, rahkaneva, lyhytkorsineva, varsinainen sa-raneva ja luhtaneva . Ojituksen voimakkaasti muut-tamia suotyyppejö, luonnontilaisen suokasvillisuu-den löhes töysin menettöneitö turvekankaita on


20 % ja turpeennostoalueita 5 % havainnoista . Tur-vekankaista on mustikkaturvekankaita 8 %, ruoho-turvekankaita 7 %, puolukkaturvekankaita 3 % javarputurvekankaita 2 % . Tutkitusta suoalasta ontutkimusajankohtana ollut luonnontilaisena noinpuolet. Soidensuojelualueet ovat parhaiten söily-neet luonnontilassa. Suurimmat muutokset ovattapahtuneet Isolla åmmössuolla ja Mankkaan Tur-vesuolla .

Kauniaisten soilla on tehty 21 suotyyppihavain-toa, joista römeitö on 50 %, korpia 13 % ja turve-kankaita 37 % . Römeistö yleisimmöt ovat varsinai-nen sararöme 23 %, isovarpuröme 19 % ja keidas-röme 8 % . Ruoho- ja heinökorpi on yleisin korpi-tyyppi . Ojituksen voimakkaasti muuttamia suo-tyyppejö, luonnontilaisen suokasvillisuuden löhestöysin menettöneitö turvekankaita on 37 % suo-tyyppihavainnoista . Turvekankaista on mustikka-turvekankaita 18 %, ruohoturvekankaita 12 % javarputurvekankaita 7 % . Tutkitusta suoalasta on

Taulukko 1 . Vaivaiskoivun esiintyminen Espoossa .Tabell 1 . Dvörgbjärkens färekomst i Esbo .Table 1 . The occurrence of Betula nana in Espoo.

tutkimusajankohtana ollut luonnontilaisena noinviidennes .

Vaikka keidassoiden turvekerrostumat ovat pin-taosiltaan rahkavaltaisia, Espoon turpeista on sara-valtaisia 55 % ja rahkavaltaisia 45 % kokonaistur-vemööröstö. Ruskosammalturvetta on vain pieniömööriö muutamassa suossa . Yleisin rahkaturpeenlisötekijö on tupasvilla, jota on 18 % :ssa turpeista .Saravaltaista turvetta on yleisimmin keidassoidenpohjalla ja reunoilla . Yleisimpiö lisötekijäitö sa-ravaltaisissa turpeissa ovat jörviruoko, korte, var-puaines ja puuaines . Tupasluikkaa, raatetta, sini-heinöö ja kaislaa tavataan vain muutamasta suosta .Kaikista tutkituista turpeista puuainespitoisia tur-peita on 33 % ja varpuainespitoisia 6 % .

Kauniaisten turpeista on saravaltaisia 53 % jarahkavaltaisia 47 % kokonaisturvemööröstö . Lie-koja eli lahoamatonta puuainesta on Espoon jaKauniaisten soissa yleensö vöhön . Suurimmat lie-koisuuspitoisuudet ovat Hackjörvsmossenissa jaVitmossenissa .

49

SuoalueMyromrÄdeMire area

Korkeus m mpy .Häjd m ä .h .Elevation metres a.s . l.

Kartta-alueKartblad N :rMap-sheet area, N.o

Kiimassuo 60 - 64 2041 07 CSoidensuo - Kurkisuo 70 - 71 2141 07 CKaurasuo - Havermossen 51 - 55 2041 10DLakiston Turvesuo 71 - 75 2041 11 ARomlampi 82 2041 07 DSaarijörvi itöpuoli 75 - 78 2041 11 AKarjakaivo 75 - 76 2041 10BValklammen suojuotti 75 - 77 2041 07 DPunjonsuo - Punjomossen 71 - 79 2041 10BStubbmossen 49 - 50 2041 10CRomvuorensuo 2 89 2041 07 DRomvuorensuo 4 88 2041 07 DRomvuorensuo 5 89 2041 07 DMustalampi, turvelautat - torvflottar 74 2041 07 DMajassuo 101 2041 11 AVahtersuo - Vaktermossen 60 - 65 2041 11 CSoidensuo 73 - 75 2041 11 C


Espoon tutkittujen soiden keskisyvyys on 1,8 mja Kauniaisten 1,9 m, mikö on hieman pienempikuin Uudenmaan soiden keskisyvyys eli 2,5 m(Lappalainen & Hönninen 1993) . Espoon soidenheikosti maatuneen (H 1 _ 4 ) rahkavaltaisen pintatur-peen paksuus on keskimöörin 0,6 m ja Kauniaistenvastaavasti 0,7 m . Espoon yli metrin syvyisten

Espoon tutkituissa soissa on yhteensö 11,8 milj .suo-m3 turvetta. Töstö on heikosti maatunutta (H1-4)pintaturvetta 4,1 milj . suo-m 3 (35 %) ja kohtalai-sesti tai hyvin maatunutta (H5-10) pohjaturvetta 7,7milj . suo-m 3 (65 %). Yli metrin syvyisten alueidenkokonaisturvemöörö on 10,1 milj . suo-m3, jostahyvin maatunutta turvetta on 6,1 milj . suo-m3 . Yli2 metrin syvyisten alueiden kokonaisturvemööröon 8,25 milj . suo-m 3 eli 70 % soiden koko turve-mööröstö. Töstö on kohtalaisesti ja hyvin maa-tunutta turvetta 4,57 milj . suo-m 3. Espoon turve-kerrostumien keskimaatuneisuus on 5,1 ja pohja-turpeen 6,1 .

Espoon tutkitun suoalan pohjamaalajeista ylei-sin on savi, jota on 83 % havainnoista . Moreenia on8 %, hiekkaa 4 %, hiesua 1 % ja kalliota 3 % .Paikoin hiekka ja hieta esiintyvöt suon pohjallaohuena, vain 1 - 20 cm paksuisena kerroksenasavessa tai sen pööllö . Tömö hieta- tai hiekkaker-ros, joka maan kohotessa huuhtoutui savikolleympöräiviltö muodostumilta, ohenee siirryttöessöetöömmöksi aineksen löhtäpaikasta . Ramsäsundin-suossa tavattiin laaja-alainen kuorisorakerrostu-ma.

Liejukerrokset ovat yleisesti 0,5 - 2 m paksuja,mutta paksuimmat ovat löhes viisimetrisiö, kutenKotosuossa (4,7 m) tai jopa yli 5 m kuten Luukin-jörvensuossa . Liejua on Espoon soiden pohjallakaikissa soissa kahta, Tremanskörriö ja Nemlax-

Soistuminen on useimmiten siis alkanut jörventai lammen umpeenkasvun seurauksena . Primaari-nen soistuminen eli merenrannan muuttuminen vö-

50

Turpeen paksuus

Turvevarat

Pohjamaalajit

Soistumistavat

suon osien keskisyvyys on 2,7 m ja yli 2 m :nsyvyisten suon osien keskisyvyys 3,4 m . Kauniais-ten vastaavat luvut ovat 2,5 ja 3,3 m. Espoon soidensuurin havaittu turpeen paksuus, 7,9 m, on mitattuIsosta åmmössuosta, Kauniaisten vastaava, 5,7 m,Tröskmossenista .

Kauniaisten tutkituissa soissa on yhteensö560 000 suo-m3 turvetta, josta heikosti maatunuttapintaturvetta on 190 000 suo-m'(34 %) ja kohtalai-sesti tai hyvin maatunutta (H5 _ 10) pohjaturvetta370 000 suo-m 3 (66 %). Yli metrin syvyisten aluei-den kokonaisturvemöörö on 480 000 suo-m 3, jostahyvin maatunutta turvetta on 300 000 suo-m 3 . Yli2 metrin syvyisten alueiden kokonaisturvemööröon 370 000 suo-m3 eli 66 % suon koko turvemöö-röstö. Töstö on kohtalaisesti ja hyvin maatunutta(H5_10) turvetta 200 000 suo-m 3 . Turvekerrostumi-en keskimaatuneisuus on 5,0 ja hyvin maatuneenpohjaturpeen 5,9 .

mossenia, lukuun ottamatta, noin 61 % :ssa tut-kitusta suoalasta . Prosenttiluku on selvösti suu-rempi kuin Uudellamaalla keskimöörin, jossa se on43 % (Lappalainen & Hönninen 1993) . Kauniais-ten tutkittujen soiden pohjamaalajeja ovat hiekka,savi ja hieta . Liejua on molempien soiden pohjallaperöti yli 90 % :ssa havaintopisteistö .

Espoossa on nykyöön 95 jörveö ja lampea . Tö-mön tutkimuksen perusteella 43 suoaltaassa onollut lampi tai jörvi, joista 32 on vuosituhansienkulussa kasvanut kokonaan umpeen. Jöljelle jöö-neissö 13 suolammessa tai -jörvessö umpeenkasvujatkuu edelleen . Pienistö umpeenkasvaneista ja kui-vatetuista lammista mainittakoon Nuuksion Koto-suon Kotolampi ja Savilampi Savilammensuon ete-löpuolella .

littämösti suoksi maan paljastuttua merestö seköennen kaikkea metsömaan soistuminen ovat olleetyleisiö soistumistapoja. Jörvien ja lampien um-


peenkasvun myötä syntyneitä hieno- ja karkeadet-ritusliejukerroksia tavataan suoaltaan syvimmistäkohdista. Liejun täyttämään vesialtaaseen muo-dostunut suokasvillisuus levisi edelleen ympäris-töön . Metsämaan soistumisen aiheutti pohjavedenpinnan nousu ja mineraalimaan vettyminen pin-taan saakka .

Espoon soiden turve- ja järvien liejukerrostumatmuodostavat yli 10 000 vuotta kattavan yhtäjaksoi-sen kehityshistoriasta kertovan luonnon arkiston .Tutkitut suot sijaitsevat hyvin laajalla alueella,merenpinnan tasosta (Ramsösund) aina 102 m :iinmpy (Majassuo). Espoon korkein kallio, Mustan-korvenkallio (114 m mpy) ja Majassuon silloinenjärviallas olivat ensimmäiset alueet, jotka paljas-tuivat Baltian jääjärven laskettua nopeasti 28-30 mYoldiameren tasoon (Tikkanen 1989, Tikkanen &Korhola 1993) . Tämä dramaattinen tapahtumamuinaisen Itämeren kehityksessä sattui viimeistentutkimusten mukaan 11590 vuotta sitten. PikkuMajaslampi on edelleen lampena, mutta viereinenallas soistui ja muuttui pieneksi keidassuoksi,Majassuoksi . Soistuminen on useimmiten alkanutvesistön aluksi pohjanmyötäisen, myöhemminmyös pinnanmyötäisen umpeenkasvun seuraukse-na. Liejua alkoi kerrostua järvialtaiden pohjalleniiden kurouduttua, vanhimpien yli 10 000 vuottasitten (Eronen & Haila 1982). Espoon vanhimmatturpeet, esim . Skrattikärrissä (Luuk) ovat radiohii-liajoitusten mukaan vuodelta 9300 BP, eli ovatperäisin ilmastoltaan viileältä preboreaalikaudeltaja sitä seuranneelta kuivahkolta boreaalikaudeltanoin 9 300 - 8000 vuoden takaa (Ristaniemi &Gläckert 1987) . Vanhimmat suot ovat Nuuksionylängön ja Pohjois-Espoon maaperägeologisestivanhoilla mailla yli 60 m mpy (Lukkala 1933) .Näitä soita ovat esim. Iso Ämmässuo, LakistonTurvesuo ja Soidensuo . Skrattikärr ja Kakarlam-mensuo saivat kokea Ancylusjärven transgression(Ristaniemi & Gliickert 1988). Vedenpinta nousiuudelleen jo kuroutuneisiin altaisiin suurtulvantavoin ja peitti laajat alueet uudelleen . Jälkiä tästä

Soiden kuivatus ja kuiviketurpeen nosto alkoi jo1900-luvun alkupuolella . Espoon suurin turvetyö-maa oli Mankkaan Turvesuolla (Stormossen), mis-sä Espoon Turvepehkuosakeyhtiö nosti kuivike-turvetta noin 70 hain alalta . Turvetta käytettiinpaitsi kuivikkeena maatalouden tarpeisiin myöseristys- ja täyteaineena rakennustyömailla nk .Siklenda-eristyslevyinä . Tuotanto oli niin laajaa,

Turveteollinen käyttökelpoisuus

tulvasta on nyt myös löytynyt Isosta Ämmässuos-ta, Kiimassuosta, Vahtersuosta ja Pitkäsuosta. An-cylusjärven regression aikana kuroutui uusia, sois-tumiselle sopivia altaita . Suuri osa suoaltaista onkuroutunut muinaisesta Itämerestä eli Litoriname-restä noin 7 000 - 3 000 vuotta sitten (Ristaniemi &Gliickert 1987) .

Vesipähkinän (Trapa natans), jo kauan sittenSuomesta hävinneen vesikasvin subfossiilisia, sar-vekkaita hedelmiä on löydetty soiden ja järvienliejukerrostumista . Vesipähkinän pohjoisimmatkasvupaikat ovat nykyään Keski-Euroopassa, Liet-tuassa ja Latviassa . Vesipähkinä on Espoossa kas-vanut altaissa, jotka sijaitsevat 35-50 m :n korkeu-dessa merenpinnasta, mikä käy yhteen ns . tammi-vyöhykkeen kanssa. Vain Kvarnträsk (26 m mpy)sijaitsee muita alemmalla tasolla. Litorinamerenranta ulottui Keski- ja Pohjois-Espoossa 35-37 m:nja Etelä-Espoossa 30-35 m :n korkeuteen mpy .

Järvien pohjan liejusta löytyneet puiset ruuhettodistavat ihmisen käyttäneen Espoon vesistöjäkalastukseen ja liikkumiseen satoja, jopa tuhansiavuosia sitten .

Haramossenista on löydetty Espoosta sukupuut-toon kuolleen kalkkia vaativan rantakasvin, taar-nan (Cladium mariscus) makrosubfossiilisia jään-nöksiä. Taarna, joka Suomessa on hyvin harvinai-nen, kookas suo- ja rantakasvi, kasvoi Haramosse-nilla noin 4000 vuoden ajan, mutta hävisi noin5000 vuotta sitten suon kasvillisuuden muuttuessaniukkaravinteiseksi (Valovirta 1962) .

Turpeen kasvunopeus on vaihdellut suosta toi-seen ja on ollut keskimäärin noin 0,5 mm/v . Kei-dassoiden rahkaturpeen kasvu on ollut voimakastanoin 1 - 2 mm vuodessa ilmaston vähitellen viile-tessä ja sademäärien kasvaessa viimeksi kulunei-den 3000 - 2000 vuodenaikana . Vaikka ensimmäi-set ihmiset saapuivat Espooseen jo kivikaudella,ihmisen vaikutus luontoon alkaa näkyä turveker-rostumien siitepölykoostumuksessa vasta rautakau-den alussa. Kiinteä asutus alkoi aikaisintaan 1100-1200-luvulla (Kokkonen 1990) .

että turvepehkua vietiin myös Viroon (Salmi 1946) .Turpeennostohaudat ovat edelleen suolla näkyvis-sä .

Espoon yleiskaavassa ei ole mainintaa turvetuo-tannosta erityistoimintojen alueilla (ER) . Tässäraportissa esitetyt tuotantoon soveltuvat suot si-jaitsevat pääosin maa-ja metsätalousalueella (MM) .Espoon tutkituista soista seitsemän soveltuu turve-

51


tuotantoon 101 ha:n alalta, mikä on noin 15 %tutkitusta suoalasta . Koko turvemäärästä turvetuo-tantoon kelpaavaa turvetta on 1,72 milj . suo-m3 .Kasvuturpeen raaka-aineeksi, viljelyturpeeksi, kui-vikkeeksi ja viherrakentamiseen soveltuvaa tur-vetta on seitsemässä suossa 1,34 milj . suo-m3 101ha:n alueella (Taulukko 2) .

Kasvuturpeen keskimääräinen pH-arvo on 3,8,tuhkapitoisuus kuiva-aineesta 1,0 %, vesipitoisuus91,4 % märkäpainosta ja kuivatilavuuspaino 80 kg/suo-m3 sekä rikkipitoisuus 0,08 % kuivapainosta .Viljelyturvenäytteiden (Acutifolia) keskimääräinenvaihtokapasiteetti on 116,7 mek/100 g, maksimiar-von ollessa 125,5 mek/100 g, ja johtoluku keski-määrin 8,1 mS/m .

Heikosti maatuneessa rahkaturpeessa on pai-koin runsaastikin tupasvillaa, jonka kuidut yleensäseulotaan pois viljelyturpeesta. Tupasvillan tyvi-tuppien kuituja voidaan kuitenkin käyttää hyväksiesimerkiksi lankojen, huopien ja turvetekstiilienvalmistuksessa (Pirtola 1996) .

Energiantuotantoon soveltuvaa turvetta tai vaih-toehtoisesti turvemullan raaka-ainetta on kolmessa

Osaa tutkituista soista on suositeltu maa- ja met-sätalouskäyttöön . Ne ovat usein liian matalia taipieniä turvetuotantoon, tai ne on jo ojitettu ja lan-noitettu metsätalouden tarpeisiin . Viljelykseen onotettu ravinteikkaat suot (Taulukko 2) . Soiden oji-tus alkoi 1900-luvun alkupuolella. Ojitus metsän-

Pääkaupunkiseudulla on kiinnostus luontoon jaretkeilyyn jatkuvasti lisääntynyt (Karvinen 1991) .Ohjattu luontoretkeily ja merkityt luontopolut sekäpitkospuut selkeine karttoineen ja opastauluineenhelpottavat liikkumista luonnossa ja estävät samal-la luonnon kulumista . Suosittu Nuuksion kansal-lispuisto, joka ainoana pääkaupunkiseudulla tarjo-aa laajat ja monipuoliset ulkoilumahdollisuudeterämaamaisemassa on tästä hyvänä esimerkkinä(Hiironniemi 1997) .

Tremanskärr - Stavurkärr kuuluu ainoana Es-poon soista valtakunnalliseen soidensuojelun pe-rusohjelmaan . Natura 2000 -verkostoon kuuluviltaalueilta on tutkittu 10 suota (kuva 1 ja taulukko 2) .

52

Maa- ja metsätalouskäyttö

Suojelualueet

jo ojitetussa suossa ; Kiimassuossa, Kaurasuossa jaMankkaan Turvesuossa. Käyttökelpoinen pinta-ala on yhteensä 40 ha, ja suot sisältävät 0,38 milj .suo-m 3 turvetta pääosin heikosti maatuneen pak-sun pintakerroksen peittämänä . Turpeen energiasi-sältö 50 % :n käyttökosteudessa on 0,614 milj . GJeli 0,17 milj. MWh .

Polttoturvenäytteiden keskimääräinen pH-arvoon 4,3, kuivatilavuuspaino 86 kg/suo-m 3, tuhkapi-toisuus kuiva-aineesta 2,8 % ja vesipitoisuus märkä-painosta 91,3 % . Kuivana turpeen tehollinenlämpöarvo on keskimäärin 21,2 MJ/kg, jyrsintur-peena 50 %:n kosteudessa 9,4 MJ/kg ja palaturpee-na 35 % :n kosteudessa 12,9 MJ/kg . Polttoturpeenrikkipitoisuus on keskimäärin 0,19 %, mikä vastaa317,3 g/MWh. Polttoturpeen rikkipitoisuus onyleensä vain kymmenesosa hiilen vastaavaan ver-rattuna. Järviruokosaraturpeet eivät yleensä sovel-lu korkean rikkipitoisuutensa takia polttoturpeiksi .Polttoturpeeksi ei suositella turpeita, joiden rikki-pitoisuus on yli 0,3 % (Polttoturpeen laatuoh-je1989) .

kasvun edistämiseksi oli voimakkainta 1960- ja1970-luvuilla .

Suot tarjoavat myös mahdollisuudet marjastuk-seen. Soiden yleisimmät hyödylliset marjat ovatlakka eli hilla, karpalo, pikkukarpalo, mustikka,juolukka, puolukka, variksenmarja ja vadelma (Salo1988) .

Tutkituista Espoon soista viisi on lailla rauhoitet-tuja soidensuojelualueita . Ramsösundkärretin ohel-la merenrantasoistumia on suojeltu myös Laajalah-della ja Espoonlahdella . Kauniaisissa on rauhoitet-tu Träskmossenin itäosa Gallträskin rannan tuntu-massa. Kauniaisten kaupunki on julkaissut luonto-ja kulttuurioppaan, jossa sekä Suursuo, Träskmos-sen että Gallträsk sisältyvät luontokierroksen koh-teisiin [Erävuoril996] . Lisäksi monet suot ovatmerkittäviä, suojeltaviksi esitettyjä luontokohtei-ta. Espoon luonnosta on aikojen kuluessa hävinnytainakin kolme kasvilajia: taarna ja vesipähkinäluonnonolosuhteiden muuttumisen myötä ja vaive-ro ilmeisesti metsäojituksen seurauksena .


Taulukko 2 . Soiden käyttöTabell 2 . Användningen av myrarnaTable 2 . The use of peatlands

ESPOO - ESBO1 . Ramsösundinsuo - Ramsösundskärret2 . Majkärr3 . Lillträsk4 . Teirinsuo - Teirmossen5 . Vitmossen6. Kvarnträsk7. Järvikylänsuo - Träskbymossen8. Sperringsin Stormossen - Sperrings Stormossen9. Iso Ammässuo - Stora Käringmossen10 . Bockarmossen

11 . Kakarlammensuo - Kakarlampimossen12 . Hästkärr13 . Matalajärvensuo - Grundträskkärret14 . Oittaan Isosuo - Oitans Stormossen15 . Hackjärvsmossen16 . Kotosuo17 . Savilammensuo18 . Kiimassuo19 . Poutlaxängen20 . Hynkänlammensuo - Hynkemossen

21 . Lappmossen22 . Gillermossen23 . Haramossen24 . Sikalax25 . Lakeasuo - Slätmossen26 . Punjonsuo - Punjomossen27 . Heinäsuo - Hömossen28 . Majassuo29 . Velskolansuo - Vällskogsmossen30 . Torvströmossen

31 . Kaurasuo - Havermossen32 . Stubbmossen33 . Nemlaxmossen34 . Kalajärvensuo -Kalajärvikärret35 . Odilammensuo36 . Stavurkärr37 . Tremanskärr38 . Luukinjärvensuo - Lukträsk kärret39 . Vahtersuo - Vaktermossen40 . Skrattikärr (Lilla Skrattikärr)

41 . Pitkäsuo - Långmossen42 . Soidensuo43 . Lakiston Turvesuo - Lakisto Turvesuo44 . Gubbmossen45 . Mankkaan Turvesuo - Mankans Torvmossen

KAUNIAINEN - GRANKULLA46. Träskmossen47. Suursuo - Stormossen

SUSUSUSUSUSUSUSUSUMMTU+MMMMTU + MM

SUMMSUSU + NATURASUSUSU + NATURASUSU + MMTU + MMTU+MMMMSU

MMSUSUSUSUMMSUSUSUSU + NATURASUSU + NATURASUSU + NATURASUSU + NATURASUSU

TU + MMMMMMSUSUSUSUSUSU + NATURASU + NATURASUSU + MMSUSU + NATURASUSU + NATURA

SUSU + NATURAMMSUSU + TUSU + MMSU + SUSU + TU + MM

SUSUSU+MM

Merkkien selite: SU = suojelualue, SUSU = suojelusuunnitelma tai -suositus, NATURA = Natura 2000 -alueMM = Maa- ja metsätalouskäyttö, TU = Soveltuu turvetuotantoon .Teckenförklaring: SU = naturskyddsområde, SUSU =skyddsplan eller rekommenderas för naturskydd,NATURA= Natura 2000 -område, MM =jord- och skogsbruk, TU = Lämplig för torvproduktion .Legend: SU = area for nature conservation, SUSU = planned or proposed for conservation, NATURA=Natura 2000 -area, MM = suitable for agriculture or forestry, TU = suitable for peat production .

53


Espoon ja Kauniaisten soiden nimistön ovatpyynnöstämme tarkistaneet Sami Suviranta, Es-poon kaupungin nimitoimisto, Saara Welin, Ko-timaisten kielten tutkimuskeskuksen nimistöyk-sikkö ja Pamela Gustavsson, Språkarkivet, Svens-ka litteratursällskapet i Finland . Uudenmaan ym-päristökeskus myönsi meille luvan luonnonsuoje-lualueilla sijaitsevan kuuden suon tutkimiselle,mistä olemme kiitollisia . Turve-ja maalajinäytteetanalysoivat laboratoriomestari Tarja Koski ja la-

Geologiska forskningscentralen har undersöktinalles 47 myrar i Esbo och Grankulla med ensammanlagd areal av 684 ha . Härav är 45 myrarmed en sammanlagd areal av 654 ha i Esbo och tvåmyrar med en areal av 30 ha i Grankulla (figur 1) .Den över en meter djupa torvmarkens areal är 379ha eller 58 % av den undersökta myrarealen ochden över två meter djupa torvmarken 242 ha eller37 % av myrarealen . Tidigare har FinskaMosskulturföreningen utfört torvundersökningar ibörjan av förra seklet (Malm & Rancken 1911) .Samarbetsdelegationen för huvustadsregionen(SAD) har undersökt 50 myrar i Esbo och två iGrankulla (Hosiaisluoma 1985). SAD haruppskattattorvmarksarealen i Esbo till ca 1000 ha eller 3,3 %av landarealen. Därtill kan nämnas bl .a. Korholas(1987, 1988, 1990) undersökningar omfattande 24myrar i Esbo .

De undersökta myrarna i Esbo och Grankulla hari medeltal en storlek av 15 ha . Myrar med en arealunder 10 ha är i Esbo till antalet 16, i storleksklassen10-19 ha finns 20 myrar och i klassen över 20 ha 9myrar (figur 1). De största myrarna i Esbo ärSperrings Stormossen och Grundträskkärret, bådamed en areal av 42 ha. Mankans Torvmossen varföre den täcktes under avfallsmassor, fyllnadsjordoch bebyggelse den största myren i Esbo, med ca147 ha . Gubbmossen nu med en areal av 33 ha vartillsammans med Trastmossen på gränsen till Vandavar ursprungligen, före dess uppodling, ca 120 ha .Den tredje största myren är Stora Käringmossensom till sin areal var 85 ha före den i slutet av 1990-talet nästan helt övertäcktes av jord- ochavfallsmassor . Av Skrattikärr har Lilla Skrattikärr,6 ha, undersökts, medan Stora Skrattikärr, 3,5 ha,lämnades utanför denna undersökning . Bade Lillaoch StoraSkrattikärr ärhögmossar, även om laggenskärrparti är betydande . Den största myren iGrankulla är Stormossen, 17 ha .

54

Kiitokset

SAMMANDRAG

boratorioapulainen Pirkko Böök GTK :n turvelabo-ratoriossa. Radiohiiliajoituksista vastaa GTK :n ra-diohiililaboratorion tutkija Tuovi Kankainen . Kart-ta- ja profiilikuvien valmistuksesta vastaavat Kirs-ti Keskisaari, Mirjam Ajlani ja Eija Eräkare . Ra-portin on tarkastanut geologi Matti Maunu ja tait-tanut Anne Grön . Tekijät esittävät parhaat kiitok-sensa kaikille, kenttähenkilöstö mukaan lukien,raportin eri vaiheisiin osallistuneille .

Forskningspunkternas antal per ha ger en vissantydan om noggrannheten och tillförlitligheten avundersökningen. Vanligen strävar man till ennoggrannhet om 2-5 punkterper 10 ha . Forsknings-punkternas antal är på myrarna i Esbo sammanlagt715 och forskningspunkternas täthet är i medeltal11/10 ha och i Grankulla är de motsvarande talen21 och 7/10 ha .De i Esbo undersökta myrarnas medeldjup är

1,8 m, vilket är något mindre än för Nyland iallmänhet, där medeldjupet uppgår till 2,5 m . Detlåghumifierade vitmosstorvlagrets tjocklek uppgårtill i medeltal 0,6 m . Medeldjupet för den över enmeter djupa torvmarken är 2,7 m, varav detlåghumifierade ytlagret är 1,1 m. Den över 2 mdjupa torvmarkens medeldjup är 3,4 m och härav ärdet låghumifierade lagrets tjocklek 1,5 th . Detstörsta torvdjupet i de undersökta myrarna, 7,9 mhar uppmätts i Stora Käringmossen (figur 2) .De i Esbo undersökta myrarna innehåller

sammanlagt en torvmängd av 11,8 milj . myr-m3 ,varav den låghumifierade yttorven utgör 4,1 milj .myr-m3 (35 %) och denhöghumifierade bottentorven7,7 milj . myr-m3 (65 %) . Den över 1 m djupamyrarealens sammanlagda torvmängd är 10 milj .myr-m 3 , varav den låghumifierade torvmängdenuppgår till 4 milj . myr-m 3 . Den över 2 m djupamyrarealens sammanlagda torvmängd är 8,2 milj .myr-m 3 (87 %), varav den låghumifieradetorvmängden uppgår till 3,7 milj . myr-m3 och denhöghumifierade till 4,5 milj . myr-m 3 .

Torvavlagringarnas medelhumifieringsgrad är5,1 på von Post's 10-gradiga skala och denhöghumifierade (H5-10 ) torvens 6,1 . De högsthumifierade torvlagren påträffas i Lappmossen(7,1), Vaktermossen (6,8) och Träskbymossen (6,8) .De lägst humifierade torvlagren påträffas iGrundträskkärret (3,4), Lukträskkärret (3,5),Gillermossen (3,7) och Kakarlampimossen (3,8) .


Av de undersökta 45 myrarna i Esbo har 33uppnått högmossestadiet, medan 12 fortfarande ärkärr. I Grankullaärbåde Träskmossen och Stormossenhögmossar. Myrarna i Esbo och Grankulla liggerinom området för platåhögmossarna, som sträckersig längs södra Finlands kustland . Typiskt för dessaplana, platålika högmossar är att de är karga,ombrotrofiska, dvs . de far sin näring endast mednederbörden . Högmossarna omges av en smal ochofta vat, minerotrof lagg som bestar av starrtorv .Inom området paträffas allmänt skogshögmossaroch därtill även några platåhögmossar, sluttnings-högmossar och sköldhögmossar (fig . 3) .

Tallmyrarna utgör 42 % av den undersöktamyrarealen, varav ristallmyrarna är de allmännaste .Av tallmyrarna var ca. 43 % i naturligt tillstandmedan 57% harutdikats . De öppna, trädlösa myrarnatäcker ca 13 % av myrarealen och endast 6 % bestarav grankärr. Grankärren har till största delenutdikats, medan endast en bräkdel av de trädlösamyrarna har utdikats . De sedan hinge utdikadetorvmarkerna har övergätt till torvmoar och derasandel uppgär till 16 % . Torvupptagningsområdenauppgår till 23 %, vilket visar att användingen avtorvströ har varit allmän . Den undersöktamyrarealen var vid undersökningstillfället till 33 %i naturligt tillstand .

Trots att största delen av de undersökta myrarnaär högmossar, bestar myrarna i Esbo till 55 % avstarrtorv och 45 % är vitmosstorv och i Grankullaär de motsvarande talen 53 % och 47 % . Torv sominnehåller rester avtuvdun (Eriophorum vaginatum),vars fibrer används i textiler, päträffas i 18 % avtorvmängden . Träd- och risrester paträffas ihögmossarnas ytlager, och dä främst på de avgetpors eller skvattram (Ledum palustre) och odon(Vaccinium uliginosum) dominerade ristallmossarna .Dvärgbjörken (Betula nana), som i Finland har ennordlig utbredning, har päträffats på 17 lokaler iEsbo (Tabell 1). De ligger i norra delen avundersökningsomrädet pa en nivå över 50 m överhavet . I norra Kyrkslätt paträffas dvärgbjörk påristallmossar över 55 m ö.h . (Sten & Moisanen1997) .Annu så sent som i början av 1980-talet förekom

finnmyrten (Chamaedaphne calyculata) tillsammansmed getpors på ristallmossen pä Stubbmossen,men den enda förekomsten i Esbo har av allt attdöma dött ut under senare hälften av 1980-taletsom en följd av att myren utdikades i början av1950-talet . Finnmyrten har i Finland en östligutbredning och är sällsynt i södra och sydvästraFinland . Utdikning av myrarna har helt tydligtminskat pa bade finnmyrtens och dvärbjörkensförekomst i Finland .

Makrosubfossila rester av den kalkkrävandestrandväxten agen eller Gottlandsagen (Cladiummariscus), som numera är ytterst sällsynt i Finland,visar att den vuxit på Haramossen under en tid avca 4000 år, men dött ut redan för ca 5000 år sedan .

Lera är den allmännaste jordarten i deundersöktamyrarna i Esbo och päträffades i 83 % avborrpunkterna . Morän har päträffats i 8 %, sand i4 %, mjäla i 1 %, mo i 1 % och berg i 3 % avborrpunkterna . Till de mera sällsynta jordarternahör skalgrus, som päträffades i det fridlystaRamsösundkärret, vilket fick undersökas medtillstand av Nylands miljöcentral . Tidigare hadeSegersträle (1927) paträffat skalgrus pa strandenav Ramsö . Organogena sediment, varav gyttja,lergyttja och dy är de allmännaste har påträffats pabottnen av nästan alla undersökta myrar förutomTremanskärr och Nemlaxmossen . De limniskasedimenten täcker sammanlagt 61 % av denundersökta myrarealen . I gyttjeavlagringarna pabottnen av flera myrar i Esbo, tex . Kotomossen harpåträffats 2-3 cm stora subfossila frukter med fyrahullingförsedda tornar av den sedan länge i Finlandutdöda vattenväxten sjönöten (Trapa natans)(fig .6) . Den nuvarande nordgränsen för sjönötensutbredning gar genom Lettland och Litauen nedmot mellersta Europa.

Sand är den allmännaste jordarten i de undersöktamyrarna i Grankulla och påträffades i 60 % avborrpunkterna . Lera har påträffats i 31 % och mo i10 % av borrpunkterna . Organogena sediment,varav gyttja är den allmännaste har påträffats pabottnen av bäda myrarna . De limniska sedimententäcker sammanlagt över 90 % av den undersöktamyrarealen . Detta tyder pa att även i Grankullaförsumpning genom igenväxning av sjöar har varitallmän .

Fin- och grovdetritusgyttjelagren har en tjockleksom varierar från 0,5 - 6 m . Efter att fornsjön vuxitigen utbredde sig torven i den omgivande skogensom försumpades som en följd av att grund-vattennivan stigit. Två av de undersökta myrarnaligger i anslutning till en källa .Myrar som Ramsösundkärret har uppkommit

som primär försumpning, då havsstranden i denleriga vikbottnen med sina vida vassbestand somföljd av landhöjningen småningom torrlagts ochdirekt övergatt till en myr . Den äldsta torven sompåträffats i Esbo är fran 255 - 260 cm :s djup iSkrattikärr i Luk och har en radiokarbondateradalder av 9 300 ar BP (Gliickert & Ristaniemi 1987) .Detta motsvarar en kalender alder av 10 470 cal BP(cal BP 10 720-10 270) .

I generalplanen för Esbo omnämns ej attorvproduktion ägnade omraden pa omraden för

5 5

Geologian tutkimuskeskus, Turvetutkimusraportti - Geological Survey ofFinland, Report of Peat Investigation 327, 2000Carl-Göran Sten ja Markku Moisanen

speciella verksamheter (ER). De torvmarker somlämpar sig för torvproduktion ligger huvudsakligeninom jord- och skogsbruksområden (MM) (Tabell2). I Esbo finns 7 myrar lämpade för torvproduktionpå en areal av 101 ha, vilket är 15 % av denundersökta arealen (Tabell 2) . Den sammanlagdaanvändbara torvmängden är 1,72 milj. myr-m 3 eller15 % av hela torvmängden .

Sju myrar är lämpade för växttorvproduktion påen areal av 101 ha . Myrarna innehåller råmaterialför växttorv, lämpligt som odlingstorv och torvströsammanlagt 1,34 milj . myr-m 3 . Växttorvensvolymvikt är i medeltal 80 kg/myr-m3 .

Torven i tre Esbomyrar på en areal av 40 halämpar sig för energiproduktion eller alternativtsom råmaterial för torvmylla . Denna torvmängduppgår till 0,38 milj . myr-m3 och ligger under ettlager av låghumifierad torv . Torvens energiinnehållvid en användningsfuktighet av 50 % är 0,614 milj .GJ eller 0,17 milj . MWh .

Torvprov från tre myrar lämpade för energi-produktion har i medeltal en surhetsgrad eller ettpH-värde av 4,3, volymvikten är 86 kg/myr-m3 ,askhalten 2,8 % och fukthalten 91,3 % . Torr-substansens effektiva värmevärde är i medeltal21,2 MJ/kg och uträknat för en fukthalt av 50 % 9,4MJ/kg. Svavelhalten är i medeltal 0,19 % avvolymvikten, och i de låghumifierade vit-mossproven 0,08 % . Torvindustriförbundetrekommenderar att svavelhaltens maximivärde ibränntorv ej överstiger 0,30 % .Av de undersökta myrarna lämpar sig några för

jord- och skogsbruk, men ej för torvtäkt antingen

Peatland inventories were made by the GeologicalSurvey of Finland in the towns of Espoo andKauniainen, which lie about 15 km west of Helsinkiin southern Finland (60„N, 24„E) (Fig. 1) . The fieldsurveys were made by coring most of the peatlandsalong a network of lines (Fig 2) . Most of the lineswere levelled to establish the topography of themires (Lappalainen, Sten & Häikiö 1984) . Forty-seven mires covering a total area of 684 hectares,of which 654 hectares in Espoo and 30 hectares inKauniainen, were studied .

The study area is divided by the vegetationalzones into two parts of which the southern onebelongs to the Herniboreal and the northern one tothe Southern Boreal vegetational zone .

Although Espoo and Kauniainen are situated inthe zone of the plateau raised bogs, Sphagnum

5 6

SUMMARY

för att torvtäcket är för tunt, arealen är för liten ellertorvens kvalitet ej uppfyller de förutsatta kraven .En del av torvmarkerna används inom jordbruket(Tabell 2). I Esbo sker ingen industriell torv-produktion, men torvströ har upptagits i liten skalapå Turvesuo i Lakisto . Även på MankansTorvmossen håller man ställvis på att skala borttorvlagret .De allmännast förekommande nyttiga bären som

mognar på sensommaren och hösten pa myrarna iEsbo är hjortron, tranbär, dvärgtranbär, blåbär,odon, lingon, kråkbär och hallon .Myrarna består av värdefulla ekologiska

naturtyper som dock lätt kommer till korta i denurbana miljön . Staten liksom kommunerna ihuvustadsregionen (SAD) har aktivt strävat till attskydda värdefulla naturobjekt (figur 1) . Tremanskärringår i det riksomfattande myrskyddsprogrammet(Tabell 2). På området finns en naturstig medinformationstavlor och en spång som går övermossen (Puromies 1998b) . Även Noux nationalparkinnefattar många små myrar . I Natura 2000 -nätverket ingår tio av myrarna i norra Esbo .Grundträsk ingår i det utvidgade och kompletteradeNatura2000 -programmet. Därtill har sju värdefullamyrskyddsområden redan fredats som t .ex .Träskmossen i Grankulla och Majkärr ochKvarnträsk i Esbo . Grankulla stad har publicerat ennatur- och kulturguide, i vilken bl .a. Stormossen,Träskmossen och Gallträsk ingår som intressantanaturlokaler i naturrundan [Erävuori1996] .Dessutom har ett antal reservationer gjorts av Esbostads miljönämnd för att bevara de värdefullastemyrarna .

fuscum bogs are the most common, while evenconcentric as well as eccentric raised bogs can befound in the area, too (Fig . 3). In Espoo 33 mires ofthe investigated 45 mires have reached the raisedbog level, whereas 12 still are fens . In Kauniainenboth of the investigated peatlands, Träskmossenand Stormossen, are raised bogs . In the peatlandsof Espoo 55 per cent of the peat amount is Carexpredominant and the remainig 45% Sphagnumpredominant, and the figures in Kauniainen are53% and 47% respectively .

Pine mires, especially the Ledum palustre -richdwarf-shrub pine mire, are the most common miresite types (42%). Dwarf birch (Betula nana), whichin Finland usually grows further in the north,wasfound on 17 localities in the northern part of Espooon an altitude between 50 and 100 m a .s .l . (Table


1). Of all the mires about 12% are open and treeless,whereas 19% can be classified as spruce mires .Most of the pine and spruce mires, but only a smallpart of the open mires have been drained . The olddrained peatlands cover about 17% and the old peatcutting areas about 6% of the total area, almost half(49%) of which has been drained all together andmainly for forestry . The most common mineral soilof the peatlands is clay . Gyttja and lake mud areoften met with on the bottom of the peatlands .Subfossil fruits of water chestnut (Trapa natans),now extinct in Finland, were found from gyttjalayers in several peatlands, e .g. in Kotosuo (Fig . 6) .Shell gravel and shell beds consisting mainly ofBay mussel (Mytilus edulis) have been found inRamsösundinsuo (Fig . 1) .

The peatlands of Espoo contain 11 .8 million m3of peat in situ and of Kauniainen 0.56 million m3 .The mean depth of the peat layers in Espoo is 1 .8 m,including the poorly humified Sphagnumpredominantsurface layer, which averages 0 .6 m in thickness .The mean humification (H) degree of the peat in 1-10 scale is 5 .1 . The area deeper than 2 m covers 242ha and contains 8 .25 million m 3 of peat in situ,which is 15% of the total peat quantity . Fifty-fivepercent of the peat amount is Carex predominantand the remaining 45% Sphagnum predominant .

Seven of the investigated peatlands in Espoo aresuitable for peat production on an area of 101 ha,which is 15% of the total area (Table 2) .Horticultural peat production is proposed on 7raised bogs, and the mineable peat amounts to 1 .34mill . M3 in situ on an production area of 101 ha .After the horticultural peat has been removed, theproduction of fuel peat may be possible. Threepeatlands were found suitable for fuel peat produc-tion on a small scale in an area of 40 ha . The fuelpeat resources are 0 .38 mill . M3 in situ . The averageash content of fuel peat is 1 .2% of dry weight, thepH-value 4 .3 and the water content 91 .3% of wetweight. The sulphur content is on average 0 .19% .The dry bulk density is 86 kg per m 3 in situ and the

Aapala, K., Heikkilä, R . & Lindholm, T . 1998. Suoluonnonmonimuotoisuuden turvaaminen. Teoksessa : Vasander, H .(toim.) Suomen suot . Helsinki : Suoseura ry . 45-57 .

Aario, L. 1935 . Die postglazialen Niveauverschiebungen immittleren Uusimaa mit Beriicksichtigung ihrer Beziehungenzu steinzeitlichen Wohnplätzen . Annales Academiae Scien-tiarum Fennicae . Ser A. XLIV, N :o 1 . 101 S . und 4 Beilage .Helsinki .

Aartolahti, T . 1965 . Oberflächenformen von Hochmoorenund ihre Entwicklung in Siidwest-Häme und Nord-Satakunta. Fennia 93 :1, 1-268 .

Kirjallisuus - Litteratur References

effective calorific value of the dry peat 21 .2 MJ/kg .The mean depth of the peat layers in Kauniainen

is 1 .9 m, including the poorly humified Sphagnumpredominant surface layer, which averages 0 .7 min thickness . The mean humification (H) degree ofthe peat in 1-10 scale is 5 .0. The area deeper than2 m covers 11 ha and contains 0 .37 million m3 ofpeat in situ, which is 66% of the total peat quantity .Fifty-three percent of the peat amount is Carexpredominant and the remaining 47% Sphagnumpredominant .

The investigated peatlands in Kauniainen arenot recommended for peat production . In theeccentric raised bog Träskmossen (46) on thewestern shore of the lake Gallträsk there is a smallarea for nature protection . The raised bog Suursuo(47) is an excellent study site for pupils at theschools situated close to the mire, and it should beeven included in the nearby area for natureconservation of Kasavuori .

The peatlands may often be too shallow for peatproduction or they have already been ditched forforestry . Some of the peatlands are suitable foragriculture (Table 2) .

Late in the summers and autumns you can find alot of useful and delicious berries such as cloudberry(Rubus chamaemorus), cranberry (Vacciniumoxycoccos), blueberry (Vaccinium myrtillus), bogwhortleberry (Vaccinium uliginosum), lingonberry(Vaccinium vitis-idaea), crowberry (Empetrumnigrum) and raspberry (Rubus idaeus) on the mires .

The mires of the investigated area reflects alarge biodiversity in the Nuuksio National Park andin the Nuuksio Lake Upland in the northern part ofEspoo (Hiironniemi 1997) . Some of the mires inthe National Park are also included in the proposalfor the Natura 2000 Network . The raised bogTremanskärr in Espoo is included in the NationalMire Protection Programme (NMPP) . Nine mireshas already been included in mire conservationareas, e .g . Hynkänlammensuo in Espoo andTräskmossen in Kauniainen (Figure 1) .

Aartolahti, T. 1966 . Ober die Einwanderung and dieVerhäufigung der Fichte in Finnland . Annales BotaniciFennici 3, 368-379 .

Alanen, T . & Kepsu, S. 1989. Kuninkaan kartasto Suomesta1776-1805 . Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran Toimituksia505. 397s .

Alhonen, P. 1972. Gallträsket : The geological developmentand paleolimnology of a small polluted lake in southernFinland. Scientiarum Fennicae, Commentationes Biologicae57. 34s .

57


Anttila, H. 1998 . Espoon luontokohteet . Espoo: Espoonympäristökeskus. 19 s .

Ekholm, M . 1993 . Suomen vesistöalueet . Vesi- jaympäristöhallinnon julkaisuja . Sarja A 126. 163 s .

Energiataloudellinen yhdistys, Lämpölaitosyhdistys ry .& Turveteollisuusliitto ry. 1991 . Polttoturpeen laatuohje .20s .

Eronen, M. 1974. The history of the Litorina Sea andassociated Holocene events . Societas Scientiarum Fennicae,Commentationes Physico-Mathematicae 44 :4. 79-195 .

Eronen, M. & Haila, H. 1982. Shoreline displacement nearHelsinki, southern Finland, during the Ancylus Lake Stage .Annales Academiae Scientiarum Fennicae A III . 134, 111-129, 7 app .

Espoon ympäristönsuojelulautakunta 1987 . Espoonarvokkaat luontokohteet. Kokonaisraportti . Espoonympäristönsuojelulautakunnan julkaisu 2/1987. 206 s . +liitteet .

Eurola, S . 1962 . Cher die regionale Einteilung der södfinnis-chen Moore . Archivum Societatis Zoologicae BotanicaeFennicae `Vanamo' 33 :2, 1-243 .

[Erävuori, J. (red.) 19961 . Grankulla natur- och kulturguide .Grankulla stad. 71 s .

Haavisto-Hyvärinen, M., Sten, C.-G. & Backman, B. 1994a .Vitträsk . Maaperäkartta 1 :20 000, lehti 2032 09 . Geologiantutkimuskeskus ja Maanmittauslaitos .

Haavisto-Hyvärinen, M., Sten, C.-G . & Backman,B. 1994b .Vitträskin maaperäkartan 2032 09 selitys . Maaperäkartta1 :20 000. Maaperäkarttojen selitykset . Espoo: Geologiantutkimuskeskus . 25 s .

Haavisto-Hyvärinen,M.,Sten, C.-G . & Backman, B. 1994c.Espoo . Maaperäkartta 1 :20 000 lehti 2032 12 . Geologiantutkimuskeskus ja Maanmittauslaitos .

Haavisto-Hyvärinen, M., Sten, C.-G . & Backman,B. 1994d .Espoon maaperäkartan 2032 12 selitys . Maaperäkartta 1:20000. Maaperäkarttojen selitykset. Espoo: Geologiantutkimuskeskus . 28 s .

Haavisto-Hyvärinen,M., Sten, C.-G . & Backman, B. 1996a.Tapiola. Maaperäkartta 1 :20 000 lehti 2034 03 . Geologiantutkimuskeskus ja Maanmittauslaitos .

Haavisto-Hyvärinen, M., Sten, C: G. & Backman,B. 1996b.Tapiolan maaperäkartan 2034 03 selitys . Maaperäkartta1 :20 000 . Maaperäkarttojen selitykset . Espoo: Geologiantutkimuskeskus . 12 s .

Hiironniemi, K. 1997 . Nuuksion suojeltavaa luontoa -uhanalaiset eläimet ja kasvit . Nature and wildlife in theNuuksio area - threatened fauna and flora . Espoonympäristökeskus ja Metsähallitus . 43 s .

Hjelt, H. 1919 . Conspectus Florae Fennicae. Vol.V .Dicotyledoneae: Pars IV. Rosaceae-Solanaceae . ActaSocietatis pro Fauna et Flora Fennica 41 :1, 1-502 .

Hosiaisluoma, V. 1985. Pääkaupunkiseudun suoluonto ja sensuojelu. Pääkaupunkiseudun julkaisusarja B 1985:9 .Pääkaupunkiseudun yhteistyövaltuuskunta (YTV-SAD) .203 s .

Hosiaisluoma, V . 1986 . Pääkaupunkiseudun suot. Pää-kaupunkiseudun julkaisusarja C 1986:4 . Pääkaupunki-seudun yhteistyövaltuuskunta (YTV-SAD) . 13 s .

Hyvärinen, H. 1980. Relative sea-level changes near Helsinki,southern Finland, during early Litorina times . Bulletin ofthe Geological Survey of Finland 52 (2), 207-219 .

Jalas, J. 1957 . Die geobotanische Nordostgrenze der sog .Eichenzone Sudwestfinnlands .

Annales Botanici Societatis Zoologicae Botanicae Fennicae`Vanamo' 29 :5, 1-32 .

Karvinen, P. (toim.) 1991 . Pääkaupunkiseudun luonto-retkiopas . YTV-SAD -ympäristötoimisto, Helsingin

5 8

kaupungin ympäristökeskus, Vantaan kaupungin ympäristö-asiainkeskus, Espoon kaupungin ympäristönsuojelutoimistoja Kauniaisten kaupungin ympäristönsuojelutoimisto . 108S .

Kielosto, S ., Sten, C.-G . ja Herola, E. 1997. Hämeenkylänkartta-alueen maaperä. Maaperäkartta 1 :20 000 lehti 204301 . Maaperäkarttojen selitykset . Espoo: Geologiantutkimuskeskus . 21 s .

Kiirikki, M. 1991 . Espoon pienvesi-inventointi 1991 . Espoonympäristönsuojelulautakunnan julkaisu 10/91 . 56 s .

Kivinen, E . 1948 . Suotiede. Porvoo : Werner Söderström Oy .219s .

Kokkonen, J . 1990 .Det forntida Esbo . Esbo-serien . Jyväskylä :Gummerus Kirjapaino . 86 s .

Komiteamietintö 1977 . Soidensuojelun perusohjelma .Komiteamietintö 1977 :48 . Helsinki : Maa-ja metsätalousmi-nisteriö . 47 s .

Komiteamietintö 1980 . Valtakunnallinen soidensuojelunperusohjelma II . Komiteamietintö 1980 : 15 . Helsinki :Maa- ja metsätalousministeriö . 45 s .

Korhola, A . 1987 . Espoon keidassoiden kehitys, raken-nepiirteet ja nykyinen luonne . Pro gradu -tutkielma .Helsingin Yliopisto. Maantieteen laitos . 119 s .+ 3 liitettä .

Korhola, A . 1988 . Espoon keidassoiden luonteesta jakehityksestä - esimerkkinä Nupurilan Kotasuo . (Summary :On the character and development of the raised bogs inEspoo, Southern Finland - exemplified by the Kotasuobog) . Suo 39:4, 73-89 .

Korhola, A . 1990 . Paleolimnology and hydroseraldevelopment of the Kotasuo bog, southern Finland, withspecial reference to the Cladocera. Annales AcademiaeScientiarum Fennicae A III, 155. 40 s .

Lappalainen, E . & Hänninen, P. 1993 . Suomen turvevarat .Geologian tutkimuskeskus . Tutkimusraportti n :o 117 .118 s .

Lappalainen, E ., Sten, C.-G . & Häikiö, J . 1984 .Turvetutkimusten maasto-opas. Geologian tutkimuskeskus .Opas n:o 12 . 62 s .

Liikennetekniikka 1991. Arvokkaiden luontokohteiden hoito-ja käyttösuunnitelmat . Liikennetekniikka Oy, Maisema- jaympäristönsuunnitteluosasto . Espoon ympäristönsuojelu-lautakunnan julkaisu 3/91 . 170 s .

Lindberg, H. 1908 . …rsredogörelse öfver de botaniskasamlingarnas tillväxt . Meddelanden af Societas pro Faunaet Flora Fennica 34, 156-158 .

Lukkala, O.J. 1933 . Tapahtuuko nykyisin metsämaansoistumista . Metsätieteen tutkimuslaitoksen julkaisuja 19,1-127 .

Maa- ja metsätalousministeriö 1981 . Valtakunnallinensoidensuojelun perusohjelma . Helsinki : Maa- ja metsä-talousministeriö . 164 s .

Malm, E. A . & Rancken, H. 1911 . Selonteko Suo-viljelysyhdistyksen suomaatutkimuksista . II. Lohjankihlakunta. Suomen Suoviljelysyhdistyksen Vuosikirja1910, 14:3, 173-325 .

Pirtola, M. 1998 . Turvetekstiilit . Teoksessa: Vasander, H .(toim.) Suomen suot . Helsinki : Suoseura ry . 39-44 .

Puromies, M . 1998a . Tremanskärrin luontopolku . Espoonympäristölautakunta. Julkaisu 6/1998 . 14 s .

Puromies, M . 1998b . Naturstigen i Tremanskärr . Esbomiljönämnd. Publikation 6/98 . 14 s .

Puustjärvi, V . 1956 . On the cation exchange capacity ofpeats and factors of influence upon its formation . ActaAgriculturae Scandinaviae VI :4, 410-449 .

Pääkaupunkiseudun yhteistyövaltuuskunta 1981 .Pääkaupunkiseudun uhanalaiset kasvit ja eläimet. YTV-SAD. Pääkaupunkiseudun julkaisusarja A 1981 :J 2 .Helsinki . 264 s .


Reinikainen, A., Mäkipää, R., Vanha-Majamaa, I. &Hotanen, J.-P . (toim.) 2000 . Kasvit muuttuvassametsäluonnossa . Helsinki : Kustannusyhtiö Tammi . 384 s .

Repo, R. 1969 . Espoo. Suomen geologinen kartta 1 :100 000,lehti 2032. Espoo: Geologinen tutkimuslaitos .

Repo, R., Valovirta, V . ja Rainio, H. 1970. Maaperäkartanselitys, lehti 2032 Espoo . Suomen geologinen kartta1 :100 000. Summary: Explanation to the map of Quaternarydeposits . Geological Map of Finland 1 :100 000 sheet 2032 .Geological Survey of Finland . 35 s .

Ristaniemi, 0 . & Gli ckert, G . 1987 . The Ancylustransgression in the area of Espoo - the First Salpausselkä,southern Finland. Bulletin of the Geological Society ofFinland 59 ( 1), 45-69 .

Ristaniemi, 0 . & Gliickert, G . 1988 . Ancylus- ja Litorina-transgressiot Lounais-Suomessa . Annales UniversitatisTurkuensis . Ser. C . 67, 129-145 .

Ruuhijärvi, R . 1983. Suomen suoyhdistymät . Teoksessa :Suomen suot ja niiden käyttö . Espoo : Suoseura ry ja IPS:nSuomen kansallinen komitea. 24-28 .

Salmi, M . 1946 . Helsingin seudun suot ja niiden teknillinenkäyttö. Teoksessa : Helsingin ympäristön hyödyllisiäkaivannaisia . Geologinen tutkimuslaitos . Geoteknillisiäjulkaisuja 46, 34-42 .

Salo, K. 1998 . Suomarj at - arvokas ravinnon lähde . Teoksessa :Vasander, H . (toim .) Suomen suot . Helsinki : Suoseura ry .39-44 .

Segerstråle, S. G . 1927 . Skalmärgelfyndigheterna i Finland .Fennia 47:8, 1-52 .

Seppä, H. 1998 . Suomen soiden pinnanmuodot. Teoksessa :Vasander, H . (toim .) Suomen suot . Helsinki : Suoseura ry .27-33 .

Sten, C.-G . & Moisanen, M . 1997. Inkoon, Siuntion jaKirkkonummen tutkitut suot sekä turpeen käyttökelpoisuus .Geologian tutkimuskeskus . Turvetutkimusraportti 306 . 61s . ja 3 liitettä .

Sten, C.-G. & Moisanen, M . 2000. Espoon ja Kauniaistentutkitut suot ja niiden turvevarat. Summary: The investigatedmires in Espoo and Kauniainen, southern Finland and theirpeat resources . [Svenskt sammandrag : De undersöktamyrarna i Esbo och Grankulla och deras torvtillgångar] .Geologian tutkimuskeskus . Julkaisematon turvetutki-musraportti . 226 s .

Tikkanen, M. 1989 . Geomorphology of the Vantaanjokidrainage basin, southern Finland . Fennia 167 :1, 19-72 .

Tikkanen, M. 1992 . Vantaanjoen valuma-alueen geo-morfologia. Helsingin seutukaavaliiton julkaisuja C 28 : 1-79 + 1 liitekartta .

Tikkanen, M. & Korhola, A. 1993 . Divergent successions intwo adjacent rocky basins in southern Finland : Aphysiographic and paleoecological evaluation. AnnalesAcademiae Scientiarum Fennicae . A III . Geologica-Geographica 157. 26 s .

Tolonen, K . 1980 . Pollen, algal remains and macrosubfossilsfrom Lake Gallträsk, S . Finland . Annales Botanici Fennici17: 394-405 .

Turveteollisuusliitto 2000 . Kasvuturpeen laadunmää-ritysohje . 2 s . Turveteollisuusliitto ry .

Valovirta, V. 1962 . Cladium mariscus in Finnland währendder Postglazialzeit . Bulletin de la Commission G6ologiquede Finlande 197 . 66 s .

Virkkala, K . 1956. Kerava. Suomen geologinen kartta1 :100 000, lehti 2043 . Espoo: Geologinen tutkimuslaitos .

Virkkala, K. 1964. Lohja. Suomen geologinen kartta1 :100 000, lehti 2041 . Espoo: Geologinen tutkimuslaitos .

Virkkala, K., Härme, M . & Hyyppä, J. 1959. Kerava .Maaperäkartan selitys . Suomen geologinen kartta 1 :100 000,lehti 2043 . Espoo : Geologinen tutkimuslaitos . 99 s .

Vuorela,I. & Kankainen, T. 1998 .Paleoekologinen tutkimusEspoon kaupungin luonnon-ja asutushistoriasta. Raportti P34.4 .121 . Geologian tutkimuskeskus, Tutkimus & Kehitys .42 s . ja 1 liite .

Wuorenrinne, H . 1993 . Esbo insjönatur. I publikationen :Sirkka Paikkala (red .) Insjö-Esbo . Dess vattennamn, natur,historia och framtid . Esbo stadsplaneringsverk. Namnen-heten. 126 s .

Ylkänen, S . 1987 . Vantaan suojeltavaksi esitettyjen alueidenluontoinventointi osa 1 . Vantaan kaupunki, Ympäristön-suojelulautakunta . Julkaisu 2/1987. 31 s . ja 8 liitettä.

Ympäristöministeriö 1998 . [online] . Natura 2000 . Ehdotetutsuojelualueet, Espoo. [viitattu 24.10 .2000] . <URL:http//www.vyh.fi/luosuo/n2000/uyk/Kunnat/Espoo/htm .

Ympäristöministeriö 2000 . [online] . Natura 2000 . Ehdotetutaluelisäykset, Espoo. [viitattu 24.10.2000] . <URL :http//www.vyh.fi/luosuo/n2000/aluelis/htm .

59


Lute 1 . Suotyyppien ja turvelajien lyhenteet .Bilaga 1 . Förkortningar av myrtyper och torvslag .Appendix 1 . Abbreviations of mire site types and peat types .

SUOKARTTA MIRE MAP SYMBOLS

Epämääräinen rantaviivaIndefinite shore line

Joki RiverT Järvi tai lampi

Suon ja mineraalimaan rajaLimit between peatlandand mineral soil

Puro ja oja seka vedenvirtaussuuntaStream. ditchand flow direction

PROFIILIT PROFILESTurvelajit Peat types

Muita symbolejaOther symbols

ss

Lake or pond

HiilikerrosCoal layer

SaostumaPrecipitateRekurenssipintaRecurrence surfaceVeden pinta Surface of water

LiekoisuusSnags

312

Pelto Field

Lohkare Boulder

Tie Road

Rautatie Railway

SyvyyskäyräMire depth contour

KorkeuskäyräRegular contour

Lieko-osumien määrä0-1 / 1-2 m :n syvyydessä

Amount of snagsper 10 soundings at depthof 0-1 m and 1-2 m

6.0

3116

P3

Keskimäarainen maatuneisuusAverage humificationHeikosti maatuneen rahka-valtaisen pintakerroksen / kokoturvekerrostuman paksuus dmSlightly humified Sphagnumpredominant surface layer /entire peat layer in dm

Hajapiste Scattered point

x Turvekerrostuman paksuus dm22 Thickness of peat in dm

e NaytepisteSampling point

Turpeen maatuneisuusPeat humification

H1-3

H4

H 5-10

S RahkaturveSphagnum peat

C SaraturveCarex peat

B RuskosammalturveBryales peat

ER TupasvillaEriophorum

TR TupasluikkaTrichophorum

SH SuolevakköScheuchzeria

ML SiniheinäMolinia

EQ KorteEquisetum

yy

SP JarvikaislaScirpus

PR JarviruokoPhragmites

MN RaateMenyanthes

S S

3 3

CS Sararahkaturve N VarpuainesDwarf shrub

L PuuainesWood

4'y4,Carex-Sphagnum peat

SC RahkasaraturveSphagnum-Carex peat

BC RuskosammalsaraturveBryales-Carex peat

AA

0

Pohjamaalajit Bottom soilsLO Lohkareita

BouldersHK Hiekka

SandHT Hieta

SA

USA

SaviClayLiejusavi

a

MR Moreeni r . .0 a TillSR Sora

Gravel

Fine sandHS Hiesu

Silt

KDLJ KarkeadetritusliejuCoarse detritus gyttja

. .

KA

LELJ

Gyttja clayKallioRock

LeväliejuAlgal gyttja

Liejut Gyttjas

SALJ SaviliejuClay gyttja

†

I prgV,,xx

JAMU JärvimutaLake mud

---a PILJ PiilevaliejuDiatom gyttja

KALJ KalkkiliejuCalcareous gyttjaNONE

HDLJ HienodetritusliejuFine detritus gyttja

-..-In..... .I . -..‡PIMA Piimaa

DiatomiteSMLJ Simpukkamaa

Shell gravel


Liite 2 . Tutkimuksessa käytetyt symbolit ja lyhenteet .Bilaga 2 . Symboler och förkortningar använda i undersökningen.Appendix 2 . Symbols and abbreviations used in the investigation .

I Avosuot

1 . Varsinainen letto VL

2. Rimpiletto RIL

3. Ruohoinen saraneva RHSN

4. Varsinainen saraneva VSN

5. Rimpineva RIN

6. Lyhytkortinen neva LKN

7. Kalvakkaneva KN

8. Silmäkeneva SIN

9. Rahkaneva RN

10. Luhtaneva

LUN

111 Korvet

1 . Lettokorpi

LK

2. Koivulettokorpi

KOIK

3. Lehtokorpi

LHK

4. Ruoho-ja heinäkorpi RHK

5. Kangaskorpi

KGK

6. Varsinainen korpi

VK

7. Nevakorpi

NK

8. Rääseikkö

RAK

Pääturvelaiit

1 . Rahkaturve (Sphagnum)

SI a . (Acutifolia) A

1 b. (Palustria) P

1 c . (Cuspidata) Q

2 . Sararahkaturve CS

3. Ruskosammairahkaturve BS

4 . Saraturve (Carex) C

5. Rahkasaraturve SC

6. Ruskosammalsaraturve BC

7. Ruskosammalturve (Bryales) B

8. Rahkaruskosammalturve SB

9. Sararuskosammafturve

CB

II Rämeet

1 . Lettoräme

LR

2. Ruohoinen sararäme

RHSR3. Varsinainen sararäme

VSR

4. Lyhytkorsinevaräme

LKNR

5. Tupasvillaräme

TR6. Pallosararäme

PSR

7. Korpiräme

KR

8. Kangasräme

KGR

9. Isovarpuräme

IR.

10. Rahkaräme

RR

11 . Keidasräme

KER

IV MuuttuneetsuotvvDit

1 . Ojikko

OJ

2. Muuttuma

MU

3. Karhunsammalmuuttuma

KSMU

4. Ruohoturvekangas

RHTK

5. Mustikkaturvekangas

MTK

6. Puolukkaturvekangas

PTK

7. Varputurvekangas

VATK

8. Jäkäläturvekangas

JATK

9. Kytöheitto

KH

10. Turvepelto

PE

11 . Palaturpeen nostoalue

PTA

12. Jyrsinturpeen nostoalue

JTA

Lisätekiiät

1 . Tupavilla (Eriophorum)

ER

2. Puuaines (Lignid)

L

3 . Varpuaines (Nanolignid)

N

4. Korte (Equisetum)

EQ

5. Järviruoko (Phragmites)

PR

6. Suoleväkkö (Scheuchzeria)

SH7 . Tupasluikka (Trichophorum)

TR8. Raate (Menyanthes)

MN

9. Siniheinä (Molinia)

ML

10. Järvikaisla (Scirpus)

SC

geologian tutkimuskeskus turvetutkimusraportti 327tupa.gtk.fi/raportti/turve/ttr_327.pdf · peat in...

Documents