geologian tutkimuskeskus, maaperÄosasto …weppi.gtk.fi/data/tr/kotka_200.pdf · the average depth...

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, MAAPERÄOSASTO

TURVERAPORTTI 20 0

Markku Mäkilä j a

Ale Grundström

KOTKAN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS

Abstract :

The peat resources of Kotka and their potential use .

Geological Survey of Finland, Report of Peat Investigatio n

Espoo 1987

Mäkilä, Markkuja Grundström,Ale 1987 .

.Kotkan turvevarat j aniiden käyttökelpoisuus . Abstract : The peat resources of Kot-ka and their potential use . Geological Survey of Finland ,Report of Peat Investigation, 98 pages, 43 figures and 34 tables .

Geological Survey of Finland investigated the quantity an dquality of the industrially exploitable peatlands in the tow nof Kotka, southeastern Finland, during 1985 . Altogether 1 47 8hectares of peatland were studied . This area covers 5,5 % o fthe towns land area .

The total peatland area suitable for fuel peat production i s192 hectares . Useful peat resources are 4,28 million m³ i nsitu . The energy content equals to 1,62 million MWh as calcu-lated for 50 % moisture content . The area suitable for horti-cultural peat production is 150 hectares, containing abou t2,62 million m³ of peat in situ .

The average depth of peat deposits is 2,01 m, including 1,10 mof slightly humified surfical layer . The total amount of pea tof the studied peatlands is 29,7 million m³ . Area deeper than2 m contains 21,9 million m³ or 74 % of the total reserves in -cluding 8,8 million m³ of better humified peat . 51 % of th epeat layers are Sphagnum predominant and rest of the peat i sCarex predominant .

The average net calorific value of dry peat is 20,0 MJ/kg an d8,8 MJ/kg when calculated for 50 % moisture content . The av-erage bulk density of the samples is 61 kg/m³ in situ, moistur econtent 93,7 % of wet weight, pH-value 4,1, ash content 2,0 %and sulphure content 0,18 % on dry bases .

Mustajärvensuo (3) and the northern part of Suurisuo (14) be -longs to The National Mire Preservation Programme .

Key words : bog, peat, inventory, fuel peat production, hort i -cultural peat, Kotka .

Markku Mäkilä and Ale GrundströmGeological Survey of Finlan dKivimiehentie 1SF-02150 ESPO OFINLAND

ISBN 951—690—267— 7

ISSN 0782—8527

SISÄLTÖ

Sivu1

JOHDANTO 5

1 .1 Tutkimuksen tarkoitus 5

1 .2 Tutkimusmenetelmät ja aineistot 5

1 .3 Tuotantoon vaikuttavia tekijöitä 1 1

2

ALUEENLUONNONOLOT 1 4

2 .1 Maa- ja kallioperä 1 42 .2 Maanpinnan topografia 1 4

2 .3 Soiden yleinen kuvaus 1 5

3

TUTKITUT SUOT 1 8

Sivu1. Suurirahka 18

10 . Tuomiojansuo 6 0

2. Palannesuo 22

11 . Turvesuo 6 4

3. Mustanjärvensuo 27

12 . Unhostinsuo 7 2

4. Niskasuo 32

13 . Kyntösuo 7 5

5. Suljento 36

14 . Suurisuo 7 8

6. Kivihaikulansuo 41

15 . Suurisuo 8 0

7. Munasuo 45

16 . Hakulinsuo 8 2

8. Härmänsuo 50

17 . Porrassuo 8 49. Nälkäsuo 5 4

4

TULOSTEN TARKASTELU 8 7

4 .1 Turpeen paksuus ja turvemäärä 8 7

4 .2 Suotyypit 8 7

4 .3 Turvelajit ja turvetekijät

9 14 .4 Maatuneisuus 9 14 .5 Liekoisuus 9 14 .6 Pohjamaalajit ja liejut 9 3

4 .7 Happamuus 9 3

4 .8 Tuhkapitoisuus 9 3

4 .9 Vesipitoisuus 9 3

4 .10 Kuivatilavuuspaino 9 4

4 .11 Lämpöarvo 9 4

4 .12 Rikkipitoisuus 9 5

5

TURVETUOTANTOON SOVELTUVAT SUOT 9 5

YHTEENVETO 9 5

KIRJALLISUUTTA 99

- 5 -

1 JOHDANTO

1 .1 Tutkimuksen tarkoitu s

Geologian tutkimuskeskus teki vuonna 1985 turveraaka-aineen te -ollista soveltuvuutta selvittäviä tutkimuksia Kotkan suoalueil -la . Aikaisemmin on tutkittu Mustanjärvensuo vuonna 1961 . Tut-kimuksessa pääpaino asetettiin nykyisillä tuotantomenetelmill ä

hyödynnettävissä olevan turvemäärän ja turvetuotantoon soveltu -

vien alueiden selvittämiseen . Tutkittujen soiden sijainti nä -

kyy kuvassa 1 .

1 .2 Tutkimusmenetelmät ja aineisto t

Kenttätutkimukset suoritettiin siten, että tutkittavalle suol -

le laadittiin linjaverkosto, joka koostuu suon hallitsevan osa n

poikki vedetystä selkälinjasta ja sitä vastaan kohtisuoraan ole -

vista poikkilinjoista (Lappalainen, Sten ja Häikiö,1984) . Poik-

kilinjojen väli on yleensä 400 m . Näin laaditulla linjastoll a -

tutkimuspisteiden väli on 100 m . Linjoilta mitattiin lisäks iturpeen, paksuus 50 m :n välein ; reunaosissa tiheämminkin . Tut-kimuslinjat on vaaittu ja korkeudet on pyritty mahdollisuuksi -en mukaan sitomaan valtakunnalliseen kiintopisteverkkoon . Os a

soista tutkittiin hajapistein .

Tutkimuspisteillä määritettiin suotyyppi, suon pinnan vetisyy s5-asteikolla (kuiva, normaali, vetinen, hyllyvä, rimpinen) se -

kä mättäiden peittävyysprosentti ja mättäisyyden keskimääräine nkorkeus . Edelleen huomioitiin puuston puulajisuhteet, tiheys -

luokka, mahdolliset hakkuut ja kehitysluokka .

Turvekerrostumien kairauksissa tutkittiin pääturvelaji sek ä

siinä mahdollisesti olevien lisätekijöiden suhteelliset osuu -

det (6-asteikolla) . Turpeen maatuneisuus määritettiin von

Postin maastotöihin soveltuvalla menetelmällä (10-asteikko) ,kosteus (5-asteikolla) sekä kuituisuus (0-6-asteikolla) . Li-säksi määritettiin mahdolliset liejukerrokset ja pohjamaan laa -tu .

6 -

Kuva 1 . Kotkassa tutkitut suot .

1. Suurirahka

2. Palannesuo

3. Mustanjärvensuo (1961 )

4. Niskasuo

5. Suljento

6. Kivihaikulansuo7. Munasuo

8. Härmänsuo

9. Nälkäsuo

10. Tuomiojansuo

11. Turvesuo

12. Unhostinsuo

13. Kyntösuo

14. Suurisuo

15. Suurisuo16. Hakulinsuo

17. Porrassuo

Suossa olevan lahoamattoman puuaineksen (liekojen) määrän arvi-oimiseksi kunkin tutkimuspisteen ympäristö luodattiin kahden

metrin syvyyteen asti kymmenessä eri kohdassa . Todetut lieko-osumat on ilmoitettu erikseen 0 - 1 m :n ja 1 - 2 m :n välisissäsyvyyskerroksissa kantopitoisuusprosentteina turvemäärästä . Pro-senttiluvut on laskettu ns . Pavlovin menetelmän mukaan, joss akantopitoisuus on jaettu viiteen eri luokkaan : liekoja on erit-täin vähän (alle 1 %), vähän (1 - 2 %), kohtalaisesti (2 - 3 %) ,runsaasti (3 - 4 %) ja erittäin runsaasti (yli 4 %) .

Eräiltä soilta otettiin 1- 2 pinnasta pohjaan ulottuvaa näyte -

sarjaa laboratoriotutkimuksia varten . Näytteenottopaikka valit-

tiin siten, että se edustaa mahdollisimman hyvin suon turveker -

rostumia . Tilavuustarkoista näytteistä määritettiin laboratori-

ossa pH-arvo, vesipitoisuus painoprosentteina (105 °C :ssa kui -

vaamalla), kuivatilavuuspaino (kg/suo-m³), tuhkapitoisuus pro -

sentteina kuivapainosta (815 ± 25 °C :ssa hehkutettuna) sek ä läm-

pöarvo Leco AC 200 -kalorimetrillä (ASTM D 3286) . Lämpöarvo onlaskettu erikseen kuivalle turpeelle sekä 50 % :n käyttökosteu-dessa olevalle turpeelle . Osasta näytteitä on määritetty lisäk -si rikkipitoisuus prosentteina kuivapainosta .

Tavoitteena on ollut tarkastella ominaisuuksia lähinnä käyttö -

kelpoisen polttoturpeen kannalta . Turvekerrosten käyttökelpoi-

suutta laskettaessa on kunkin näytesarjan ensimmäinen ja viimei -

nen näyte jätetty pois . Lisäksi, jos näytesarjan viimeist äedellisen näytteen tuhkapitoisuus on ylittänyt 10 %, on myö s

se jätetty pois .

Niiden soiden osalta, joilta ei ole otettu laboratorionäytteitä ,on käytetty tuotantoon soveltuvilta soilta otettujen näytteide nkeskiarvoja .

Tutkittujen soiden polttoturve- sekä kuivike- ja kasvuturvemää -ristä on kerätty tiedot soveltuvuustaulukkoon . Turvetuotantoo n

soveltuvina alueina on pidetty suon yli 2 tai 3 m syvää osaa .

Laskettaessa käyttökelpoisia polttoturvevaroja on alueen turve -

määrästä vähennetty suon pohjalle jäävä keskimäärin 50 cm :n pak-

- 8 -

suinen runsastuhkainen turvekerros, jota ei käytännössä voi hyö -dyntää . Muita teknillis-taloudellisia tekijöitä ei ole huomioi-tu .

Useimmilla tutkituilla soilla polttoturvetuotannon estää käy -

tännössä paksu heikosti maatunut pintarahkakerros . Turvesuol -

la (11) on laskettu erikseen kasvu- ja polttoturvemäärät . Sovel -tuvuustaulukossa ilmoitettu energiasisältö on tällöin pohjatur -peen sisältämä energiamäärä . Turvesuon selostuksen yhteydess äon ilmoitettu myös energiasisältö, jos yli 3 m syvä alue jäte -tään hyödyntämättä .

Kasvu- ja kuiviketurpeeksi on laskettu heikosti maatunut H1 -H4 pintarahkaturve, joka ei sisällä saraturvetta .

Tutkimuspisteiden syvyyden aritmeettinen keskiarvo voi anta asuon turvevaroista virheellisen kuvan . Tässä tutkimuksessa on-kin käytetty turvemäärien laskussa syvyysvyöhykkeittäin pinta -alaan painotettuja keskisyvyyksiä, jolloin saadaan luotettavam -pi kuva suon todellisista turvevaroista .

Kairaustulosten tulkintaa on havainnollistettu karttojen ja pro -fiilien avulla . Suokohtaisista kartoista ilmenevät linjaverkos-to, tutkimuspisteittäin keskimääräinen maatuneisuus sekä heikos -ti maatuneen (H1 - H4) pintaturpeen ja koko kerrostuman paksuus .Karttoihin on piirretty myös turpeen paksuutta 1 m :n välein esit -tävät syvyyskäyrät sekä suon pinnan korkeuskäyrät .

Maatuneisuusprofiileissa on turpeet jaettu maatuneisuuden mukaa nkolmeen ryhmään : H1 - H3, H4 ja H5 - H10 . Turvelajiprofiileissaon kunkin kairauspisteen yläpuolella esitetty suotyyppi ja lie -koisuus (0 - 1 m :n syvyyskerroksen osumat / 1 - 2 m :n syvyysker-roksen osumat) . Turvelajit on esitetty symbolein (kuva 2) . Li-säksi on ilmoitettu kunkin kairauspisteen pohjamaan laatu . Osas -ta soita on laadittu kolmiulotteinen profiili, jossa on selkä -linjan lisäksi poikkilinjat kuvaamassa suon pinnan ja pohja nmuotoja .

Muu tutkimusaineisto on arkistoitu Geologian tutkimuskeskukse nturvearkistoon .

- 9 -

SUOKARTTA :

Kuva 2 . Käytetyt symbolit ja lyhenteet .

10 -

Suotyyppien sekä turpeen lyhenteet ovat seuraavat :

I

Avosuot II

Rämeet

1 . Varsinainen letto VL 1 . Lettoräme LR

2 . Rimpiletto RIL 2 . Ruohoinen sararäme RHSR

3 . Ruohoinen saraneva RHSN 3 . Varsinainen sararäme VS R

4 . Varsinainen saraneva VSN 4 . Lyhytkorsinevaräme LKNR

5 . Rimpineva RIN 5 . Tupasvillaräme TR

6 . Lyhytkortinen neva LKN 6 . Pallosararäme PSR

7 . Kalvakkaneva KN 7 . Korpiräme KR

8 . Silmäkeneva SIN 8 . Kangasräme KGR

9 . Rahkaneva RN 9 . Isovarpuräme I R

10 . Luhtaneva LUN 10 . Rahkaräme RR

11 . Keidasräme KER

III

Korvet IV

Muuttuneet suotyypi t

1 . Lettokorpi LK 1 . Ojikko O J

2 . Koivuletto KOL 2 . Muuttuma MU

3 . Lehtokorpi LHK 3 . Karhunsammalmuuttuma KSMU

4 . Ruoho- ja heinäkorpi RHK 4 . Ruohoturvekangas RHTK

5 . Kangaskorpi KGK 5 . Mustikkaturvekangas MTK

6 . Varsinainen korpi VK 6 . Puolukkaturvekangas PTK

7 . Nevakorpi NK 7 . Varputurvekangas VATK

8 . Rääseikkö RAK 8 . Jäkäläturvekangas JATK

9 . Kytöheitto KH

10 . Pelto P E

11 . Palaturpeen nostoalue PTA

12 . Jyrsinturpeen nostoalue JTA

Pääturvelajit Lisätekijät

1 . Rahkaturve S 1 . Tupasvilla (Eriophorum) ER

2 . Sararahkaturve CS 2 . Puuaines (Lignidi) L

3 . Ruskosammalrahkaturve BS 3 . Varpuaines (Nanolignidi) N

4 . Saraturve C 4 . Korte (Equisetum) EQ

5 . Rahkasaraturve SC 5 . Järviruoko (Phragmites) PR

6 . Ruskosammalsaraturve BC 6 . Suoleväkkö (Seheuchzeria) SH

7 . Ruskosammalturve B 7 . Tupasluikka (Trichophorum) TR

8 . Rahkaruskosammalturve SB 8 . Raate (Menyanthes) MN

9 . Sararuskosammalturve CB 9 . Siniheinä (MaZinia) ML

10 . Järvikaisla (Scirpus) SP

- 11-

1 .3 Tuotantoon vaikuttavia tekijöit ä

Turpeen pääasiallisia lämmönlähteitä ovat hiili ja vety . Maatu-

misen edistyessä kasviaineksen hiilipitoisuus lisääntyy ja läm -pöarvo kasvaa . Maatuminen vaikuttaa turpeen lämpöarvoon myö ssiten, että maatumisen kasvaessa kuivatilavuuspaino suurenee j alämpöarvo tilavuusyksikköä kohden kasvaa . Merkitys tuntuu mm .kuljetuskustannusten alenemisena . Myös itse turvelaji vaikut-taa turpeen käyttökelpoisuuteen siten, että saraturve soveltu upolttoturpeeksi heikommin maatuneena kuin rahkaturve .

Maatumisen edistyessä kasvaa kivennäisaineksen (tuhkan) osuu sturpeessa . Sen lisäksi, että tuhka alentaa lämpöarvoa, se sint-

raantumalla kattiloihin hankaloittaa polttoa ja aiheuttaa mekaa -nista kulumista . Happamien turpeiden on puolestaan todettu ai -

heuttavan enemmän korroosiota kuin vähemmän happamien . TurpeenpH-asteella on tässä mielessä merkitystä . Rikki on vähemmän

toivottava aine polttoturpeessa, koska se aiheuttaa lämmity s

kattiloiden syöpymistä ja ympäristön saastekuormituksen lisään -tymistä . Tärkeä laatutekijä on myös puuaineksen osuus turpees -sa. Arvioitaessa turpeen kelpoisuutta polttoaineeksi nojaudu-taan Turveteollisuusliiton laadunmääritysohjeisiin (taulukko 1) .

Turpeen tuotantokustannuksiin vaikuttavia seikkoja edellä mai -nittujen turvetekijöiden ohella ovat suotekijät, joista tärkeim -piä ovat suon sijainti kulutuskohteeseen nähden ja tieyhteydet .Myös kantoisuus ja liekoisuus ovat taloudellisesti merkittävi ätekijöitä . Muita tuotantokustannuksiin vaikuttavia seikkoj aovat mm . turvekerrostuman paksuus, pohjamaan laatu, suon kok o

ja muoto, kuivatusmahdollisuudet ja ilmastolliset olosuhteet .

Polttoturpeella tarkoitetaan energiahuollossa lämmön ja sähkö n

tuotantoon käytettävää turvetta . Nostoteknlikan perusteell a

voidaan puhua joko pala- tai jyrsinturpeesta .

Palaturvemenetelmässä suosta nostettu turve sekoitetaan ja muo -kataan sekä puristetaan lopuksi suuttimen läpi tuotantokentä npinnalle kuivumaan . Palaturpeen valmistusmenetelmien kehitty-minen ja palakoon pienentäminen ovat tehneet siitä varteenotet-

12 -

Taulukko 1 . Turveteollisuusliiton laadunmääritysohjeet .

PALATURPEEN LUOKITUS 1982

POS .* OMINAISUUS

YKSIKKÖ LAATU P10 LAATU P12 LAATU P1 3

3 Kosteus, toimituserä

% 30 - 50 30 - 45 20 - 3 8

4 .4 Tehollinen länpöarvo saa-

MJ/kg 10 12 1 3pumistilassa, vähintään MWh /m³ 1,0 1,2 1, 3

5 .1 Tuhka kuiva-aineessa , max- kuukausikeskiarvo

% 10 10 7- toimituserä (tarvittaessa) % 15 15 1 0

6 Tuhkan sulamiskäyttäytyminen* *

8 Kappalekoko, max mitat mm 150x200x 150x200x 100xl00 x300 300 20 0

10 Murskan määrä, alle 20 mm,

%max.

20 15 5

11 Rikkipitoisuus, ilmoitetaan

%jos yli

0,3 0,3 0, 3

* Positionumerot viittaavat turveteollisuusliiton laadunmääritysohjeeseen

** Ilmoitetaan, jos puolipallopiste on alle 1120 °C

(Turveteollisuus 3 - 1982 )

JYRSINTURPEEN LUOKITUS 197 6

POS . OMINAISUUS YKSIKKÖ LAATU J9 LAATU J11 LAATU J11 S

3 Kosteus % 40 - 55 40 - 55 40 - 55

4 .4 Tehollinen lämpöarvo Hu MJ/kg yli 8 11 ± 2 11 ± 2MJ/m³ yli 2500 yli 3000 yli 300 0

5 .1 Tuhka, kuukausikeskiarvo, max % 10 8 8yksittäinen näyte,max % 14 12 1 2

5 .2 Tuhkan sulamiskäyttäytyminen x x x

5 .3 Tuhkan kemiallinen koostumus x x x

6 Kuljetustilavuuspaino liki-main

kg/m³ 250 - 450 250 - 450 250 - 450

7 Karkeus, ritilän mitat mm 100 x 200 100 x 200 40 x 4 0

9 Puun määrä, max . % 8 8 8

11 Rikkipitoisuus

Tuotanto-, käsittely- ja kul -jetustapa ym. lisätiedot

%y y y

x x x

HUOM . : Turpeen tulisi olla olosuhteisiin nähden mahdollisimman vapaa lumest aja jäästä .

X - ilmoitetaan tarvittaessa

y - ilmoitetaan, jos on yli 0,3 %

Eo. standardiluokituksen ohella voidaan kaupassa tarvittaessa yksittäista-pauksissa soveltaa poikkeavia laatuvaatimuksia .

Pos .-numerot viittaavat Turveteollisuusliiton laadunmäärittelyohjeeseen

(Turveteollisuus 3 - 1976 )

13 -

tavan vaihtoehdon jyrsinturpeelle . Polttokattilateknologia n

kehityksen myötä näyttää siltä, että halvempien käyttökuluje n

ansiosta palaturve on jyrsinturvetta edullisempaa polttoturve -

ainetta vielä ainakin 10 MWh :n laitoksissa .

Polttoturpeen käytön yleistyessä pienissä yksiköissä, kuten maa -tiloilla, pientaloissa ja kuntien aluelämpökeskuksissa, heijas -tuu se tuotantojärjestelmään pientuottajia suosivasti . Uusimma tmaataloustraktorin perään kiinnitettävät palaturvekoneet mahdol -listavat yhä pienempien, käytännössä alle 10 ha:n tuotantokent-tien käyttöönoton . Siten mm . monet hylätyt turvepellot soveltu -vat palaturvetuotantoon . Polttotekniikan kehittyessä voidaa n

käytettävän turpeen laatuvaatimuksia muuttaa (Leinonen, A . j aLuukkanen, V-M ., 1986) .

Jyrsinturpeella tarkoitetaan ohuina kerroksina suon pinnalta

jyrsimällä irrotettua turvejauhoa . Jyrsinturvetuotanto vaati ilaajoja tuotantokenttiä ja kalliita koneinvestointeja . Lisäk-

si jyrsinturpeen laatu vaihtelee tuntuvasti aiheuttaen vaikeuk -sia polton säädössä . Turpeen tilavuuspaino on alhainen, mik älisää kuljetus- ja varastointikustannuksia . Kuljetuksen osuu son nyt lähes kolmannes jyrsinturpeen kuluttajahinnasta ja tule eedelleen kasvamaan .

Edellä mainitut tekijät tekevät jyrsinturpeen jalostamisen ajan -kohtaiseksi . Eräs jyrsinturpeesta saatava jaloste on turvepel-letti . Tehdyt tutkimukset ja kokeet osoittavat jyrsinturpee npelletöinnin mahdolliseksi verraten laajalla laatu- ja kosteus -alueella . Koska myös heikkolaatuinen jyrsinturve on pelletöi -tävissä, saattaa menetelmä tarjota tähänastista edullisemma n

ratkaisun laadultaan heikkojen turvekerrosten hyväksikäyttöön .

Turpeen keskeinen käyttömuoto on myös kasvuturve . Parasta kas-vuturvetta on heikosti (H1-3) maatunut rahkaturve, ennen kaik -kea Sphagnum fuscum-turve, jolla on korkea ravinteiden pidätys-ja luovutuskyky . Kun kasvuturpeen tuotantoa harjoitetaan laa-jassa mittakaavassa edellytetään, että suossa on vähintää n1 m :n paksuinen kerros kunnollista raaka-ainetta . Tuotantoonsuunniteltavan alueen tulisi olla mieluummin avosuota tai vä -häpuustoista .

14 -

Kuiviketurpeeksi soveltuu heikosti (H1-4) maatunut rahkaturve .

Kuiviketurve näyttäisi olevan taloudellisesti varsin järkeväkeino edistää karjatalouden jätehuoltoa pienillä tiloilla . Tur-peeseen sidottuna pienenee lannan ravinnehävikki sitä varastoi -

taessa ja levitettäessä pelloille . Kuiviketurpeen nosto mahdol -

listaa myös isäntälinjan polttoturvetuotannon varsinkin pienem -

millä soilla, koska tällöin heikosti maatunut pintaturve pois -

tetaan ennen tuotantoa .

2 ALUEEN LUONNONOLOT

2 .1 Maa- ja kallioperä

Maalajeista on yleisin moreeni . Laajimmat savikot ovat keskit -

tyneet kunnan länsiosia halkovan Kymijoen varsille . Kotkan mer-

kittävin harjujakso ulottuu Laajakoskelta Kyminlinnaan . Se on

kallioiden ja Kymijoen katkoma sekä savikkojen reunustama muo -

dostuma, johon liittyy Kotkan kaupungin edustalla oleva Lehmä -saari .

Kallioperä on helposti moroutuvaa rapakiveä ja sille on ominais -ta jyrkät rinteet ja kallioseinämät . Kalliopaljastumia on kau-pungin eteläosissa suhteellisen runsaasti .

2 .2 Maanpinnan topografia

Aluetta luonnehtii maaston loivahko nousu Suomenlahden rannikol -

ta kohti sisämaata . Kymijoen laaksoseudut ovat maisemiltaa n

vaihtelevia, vuorotellen alavia rantaniittyjä ja äkkijyrkiks ilohkeilleita rapakivirantoja . Kunnan eteläosat ovat alle 20 mmpy ja pohjoisosat pääosin 20 - 40 m mpy . Kotkan korkeimmat

seudut sijaitsevat kunnan pohjoisosissa Juurikorven kylässä ,jossa ovat mm . Suurivuori (n . 87 m mpy) ja Kirkkovuoret (n . 73 m

mpy.

2 .3 Soiden yleinen kuvau s

Kaikkiaan tutkittiin 1 478 ha :n suoalueet, joista Kotkan alu -eelle sijoittuu 1 383 ha eli 5,5 % maa-alasta . Palannesuo (2) ,Mustanjärvensuo (3) ja Porrassuo (17) sijoittuvat osaksi muide nkuntien alueille . Osin Kotkan alueelle sijoittuvan Tolppasuon

tiedot löytyvät Anjalankosken raportista (Mäkilä ja Grundströ m1985) .

Tutkimuksessa on mukana kaikki Kotkan yli 20 ha :n suot sek ä

yksi alle 20 ha :n suo . Laajimmat suoalueet esiintyvät alueen

pohjois- ja länsiosissa (kuva 3) . Suurin osa soista on ojitet -

tu .

Soidensuojelun perusohjelmaan kuuluu Mustanjärvensuo (3) sek ä

tutkimuksen ulkopuolelle jääneet pienialaiset Suurisuon (14 )

pohjoisosa ja Juurikorven alue .

Kotkan suot kuuluvat pääasiassa Saaristo-Suomen keidassoihin .

Tutkittujen soiden pintaosissa on keskimäärin noin 1,1 m hei -kosti maatunutta rahkavaltaista turvetta .

Avosuota on tutkittujen soiden pinta-alasta 17 % . Päätyypeit-täin suotyyppijakauma on seuraava : nevoja 17 %, rämeitä 56 % ,korpia 8 % . Loput ovat turvekankaita, peltoja ja vanhoja tur-peennostoalueita .

Yleisimmät suotyypit ovat tupasvilla-, isovarpu- ja rahkaräme .Avosuoalueilla on pääosin lyhytkorsinevaa ja ravinteisilla reu-naosilla on korpisuotyyppejä .

Tutkittujen soiden pinta-ala ja lukumäärä kokoluokittain näky -

vät taulukossa 2 .

- 16 -

Kuva 3 . Soiden levinneisyys Kotkassa

(Suomen tiekartan GT suomaski) .

- 17 -

Taulukko 2 . . Soiden pinta-ala (ha) ja lukumäärä kokoluokittainKotkassa .

Tutkittujensoiden pinta -ala

(ha)

j a1km (kpl)

< 50 50 -

100 101

- 200 >

20 1

1 478 *

17

27 4

8

211

3

48 5

4

508

2

* Pinta-alassa on mukana kolme suota, jotka osaksi si -

joittuvat muiden kuntien alueille .

18 -

3 TUTKITUT SUOT

1 . Suurirahka (kl . 3024 10, x = 6712,3, y.= 3490,6) sijaitse e

noin 10 km Kotkan keskustasta luoteeseen Pernoo-Mussalo -tie n

länsipuolella ja sille johtaa metsäautotie . Suolla on 20 tut-kimuspistettä ja 11 syvyyspistettä . Tutkimuspistetiheys on

5,1/10 ha . Tutkimuslinjaston pituus on 1 460 m (kuva 4) . Suon

pinnan korkeus merenpinnasta on 16 - 18 m, ja pinta viettääpohjoisessa luoteeseen ja etelässä kaakkoon (kuva 5) . Suo ra-joittuu hiekkakankaisiin ; etelässä kallioiseen moreenimaastoon .

- 19 -

Suurirahkan yleisimmät suotyypit ovat rahka- ja isovarpuräme .

Reunaosien ojitetut alueet ovat turvekangasasteella . Suolta

on nostettu laajoilta alueilta kuiviketurvetta . Keskimääräi-

nen pinnan mättäisyys on 24 % ja mättäiden korkeus on 3 dm .

Puusto on suon keskiosissa kitukasvuista . Reunaosien puusto

vaihtelee pinotavarasta tukkipuuhun . Suurirahka on reunaosil -

taan ojitettu .

- 20 -

Taulukko 3 . Suurirahkan pinta-alat, keskisyvyydet ja turve-

määrät syvyysalueittain .

Syvyys-alue

Pinta-ala(ha)

Keskisyvyys (m) Turvemäärä (milj . suo-m³ )-

pinta pohja yht . pinta pohja yht .H 1-4 H 5-10 H 1-10 H 1-4 H 5-10 H 1-1 0

%

Koko suo 39 1,27 0,86 2,13 0,50 0,33 0,83 100, 0

Yli 1 m 30 1,52 1,06 2,58 0,46 0,32 0,78 94, 0

Yli 2 m 20 2,07 1,10 3,17 0,41 0,22 0,63 75,9

Turpeen keskimaatuneisuus on 4,6 . Heikosti maatuneen yleens ärahkavaltaisen pintakerroksen maatuneisuus on 3,1 ja hyvin maa -tuneen pääasiassa saravaltaisen pohjakerroksen 6,8 . Suurin tur -peen paksuus, 4,10 m, on tavattu pisteessä A 400 . Yleisimmätpohjamaalajit ovat hiesu ja hiekka . Liejua on paikoin suon poh-jalla ohut kerros (kuva 6) .

Suurirahkan turpeista on rahkavaltaisia 84 % ja saravaltaisia

16 % . Pääturvelajeittain jakaantuma on S 61 %, CS 23 %, C 3 %

ja SC 13 % . Tupasvillaa lisätekijänä sisältäviä turpeita on

21 % ja puun jäännöksiä sisältäviä turpeita 22 % . Yleisimpi-

en turvetekijöiden osuudet kokonaisturvemäärästä ovat S 73 % ,

C 16 %, L 4 %, ER 4 % ja PR 2 % .

Liekoja on koko suon alueella 0 - 1 m :n syvyydessä keskimäärin0,7 % ja 1 - 2 m :n syvyydessä 0,4 % . Yli 2 m :n syvyisellä alu -eella liekoja on 0 - 1 m :n syvyydessä 0,3 % ja 1 - 2 m :n syvyy -dessä 0,6 % .

Käyttökelpoisen turpeen keskimääräinen tuhkapitoisuus pisteess äA 400+0 on 1,1 % (vaihteluväli 0,6 - 3,1) kuivapainosta, pH-ar -

vo 3,9 (3,4 - 4,7), vesipitoisuus märkäpainosta 92,7 % (88,1 -95,2) ja kuivatilavuuspaino 70 kg/

m³ (44 - 118) . Keskimääräi-

nen lämpöarvo laskettuna kuivalle turpeelle on 19,2 MJ/kg (17, 4- 22,7) ja 50 % :n kosteudessa 8,4 MJ/kg (taulukko 4) .

- 21 -

Käyttökelpoisuu s

Kuivatusmahdollisuudet ovat tyydyttävät . Polttoturvetuotanno n

estää paksu heikosti maatunut pintarahkakerros . Pintakerro s

soveltuu lähinnä kasvu- tai kuiviketurpeeksi ja sitä saadaa n

suon yli 2 m syvän 20 ha alueen keskimäärin 2,07 m paksusta

kerroksesta 0,41 milj . suo-m³ . Kasvuturpeen laatua heikentä ä

suon keskiosassa oleva paremmin maatunut linssi . Suolta ori

nostettu kuiviketurvetta .

- 22 -

2 . Palannesuo (kl . 3024 07, x =6712,6, y = 3488,8) sijaitse e

noin 14 km Kotkan keskustasta luoteeseen ja sille johtaa metsä -autotie . Suolla on 37 tutkimuspistettä ja 23 syvyyspistettä .

Tutkimuspistetiheys on 6,0/10 ha . Tutkimuslinjaston pituus on

2 770 m (kuva 7) . Suon pinnan korkeus merenpinnasta on 15 -17 m, ja pinta viettää loivasti länteen . Suo rajoittuu pohjoi-sessa Valkianjärvensuohon ja kuivattuun Mustajärveen ja muual -la moreenimaastoon .

- 23 -

Palannesuon yleisimmät suotyypit ovat ojikkoasteella olevat tu -pasvilla-, rahka- ja isovarpuräme . Reunaosissa on turvekankai -ta ja korpityyppejä . Keskimääräinen pinnan mättäisyys on 13 %ja mättäiden korkeus on 3 dm . Puusto on suon keskiosissa kitu -

kasvuista tai riukuasteella ja harvaa tai keskitiheää . Reuna-

osien puusto vaihtelee pinotavarasta tukkipuuhun ja onkeskit iheää . Palannesuo on keskiosiaan lukuun ottamatta ojitettu .

- 24 -

Taulukko 5 . Palannesuon pinta-alat, keskisyvyydet ja turvemää-rät syvyysalueittain .

Syvyys-alue

Pinta-al a(ha)

Keskisyvyys (m) Turvemäärä (milj . suo-m³ )

pintaH 1-4

pohj aH 5-10

yht .H 1-10

pint aH 1-4

pohj aH 5-10

yht .H 1-10

%

Koko suo 62 0,72 0,94 1,66 0,45 0,58 1,03 100, 0

Yli 1 m 47 0,89 1,12 2,01 0,42 0,52 0,94 91, 3

Yli 2 m 24 1,33 1,19 2,52 0,32 0,28 0,60 58,3

Turpeen keskimaatuneisuus on 4,9 . Heikosti maatuneen yleens ä

rahkavaltaisen pintakerroksen maatuneisuus on 3,4 ja hyvin maa-

tuneen pääasiassa saravaltaisen pohjakerroksen 6,1 . Suurin tur -

peen paksuus, 3,40 m, on tavattu pisteessä A 800 . Yleisimmä t

pohjamaalajit ovat hiesu ja hieta . Liejua on paikoin suon poh-

jalla ohut kerros (kuva 8) .

Palannesuon turpeista on rahkavaltaisia 66 % ja saravaltaisi a

34 % . Pääturvelajeittain jakaantuma on S 49 %, CS 17 %, C 14 %ja SC 20 % . Tupasvillaa lisätekijänä sisältäviä turpeita on

15 % ja puun jäännöksiä sisältäviä turpeita 21 % . Yleisimpien

turvetekijöiden osuudet kokonaisturvemäärästä ovat S 62 % ,

C 29 %, L 4 % ja ER 3 % .

Liekoja on koko suon alueella 0 - 1 m :n syvyydessä keskimääri n

1,3 % ja 1 - 2 m :n syvyydessä 0,5 % . Yli 2 m :n syvyisellä alu-

eella liekoja on 0 - 1 m :n syvyydessä 1,5 % ja 1 - 2 m :n syvyy-

dessä 0,7 % .

Käyttökelpoisen turpeen keskimääräinen tuhkapitoisuus pisteis-

sä A 300 ja A 800 on 1,1 % (vaihteluväli 0,6 - 3,5) kuivapai-

nosta, pH-arvo 3,9 (3,4 - 5,3), vesipitoisuus märkäpainost a

91,8 % (87,6 - 93,9) ja kuivatilavuuspaino 83 kg/m³ (54 - 130) .

Keskimääräinen lämpöarvo laskettuna kuivalle turpeelle on 19, 9

MJ/kg (17,6 - 22,4) ja 50 % :n kosteudessa 8,7 MJ/kg (taulukk o6) .

- 27 -

Käyttökelpoisuus

Kuivatusmahdollisuudet ovat tyydyttävät . Paikoin paksu heikos -ti maatunut pintarahkakerros estää polttoturvetuotannon . Pinta -

kerroksen paksuus on kuitenkin keskimäärin liian ohut kasvutur -vetuotantoon . Suolta on nostettu kuiviketurvetta .

3 . Mustanjärvensuo (kl . 3024 07, x = 6716,0, y = 3488,0) sijait -see noin 17 km Kotkan keskustasta luoteeseen ja sille johta ametsäautotie . Suolla on 71 tutkimuspistettä ja 6 syvyyspistet-tä . Tutkimuspistetiheys on 2,5/10 ha . Tutkimuslinjaston pi-tuus on 6 550 m (kuva 9) . Suon pinnan korkeus merenpinnasta o n16 - 20 m, ja pinta viettää eteläosissa etelään ja pohjoisosis -sa pohjoiseen . Suo rajoittuu etelässä Valkianjärvensuohon j apohjoisessa peltoon . Lännessä suon erottaa Kananiemensuost akapea harju . Muualla suon ympäristö on louhikkoista moreeni-maastoa .

Mustanjärvensuon yleisimmät suotyypit ovat lyhytkorsineva sekäkeidas-, isovarpu- ja tupasvillaräme . Suon reunaosat ovat muut-tuma-asteella olevaa sararämettä ja mustikkaturvekangasta . Puus-to on pääosin riukuasteella ja harvaa . Lounaisosa ja aivan reu-naosat ovat tiheää pinotavaraa . Muu osa on aukeata suota . Mus-tanjärvensuo on reunaosistaan ojitettu .

Taulukko 7 . Mustanjärvensuon pinta-alat, keskisyvyydet ja tur-vemäärät syvyysalueittain .

Syvyys-alue

Pinta-al a(ha)


pinta pohja yht . pinta pohja yht .H 1-4 H 5-10 H 1-10 H 1-4 H 5-10 H 1-10

%

Koko suo 280 2,04 1,02 3,06 5,70 2,88 8,58 100, 0

Yli 1 m 247 2,29 1,11 3,40 5,66 2,75 8,41 98, 0

Yli 2 m 202 2,65 1,19 3,84 5,36 2,39 7,75 90,3

- 29 -

Turpeen keskimaatuneisuus on 4,2 . Heikosti maatuneen yleens ärahkavaltaisen pintakerroksen maatuneisuus on 3,1 ja hyvin maa -tuneen pääasiassa saravaltaisen pohjakerroksen 6,5 . Suurin tur-peen paksuus, 5,50 m, on tavattu pisteessä A 500-100 . Yleisinpohjamaalaji on savi . Liejua on suon pohjalla muutaman dm :n pak-suinen kerros (kuva 10) .

Mustanjärvensuon turpeista on rahkavaltaisia 64 % ja saravaltai -sia 36 % . Pääturvelajeittain jakaantuma on S 59 %, CS 5 %, C25 % ja SC 11 % . Tupasvillaa lisätekijänä sisältäviä turpeit aon 3 % ja puun jäännöksiä sisältäviä turpeita 9 % . Yleisimpienturvetekijöiden osuudet kokonaisturvemäärästä ovat S 65 %, C29 % ja L 2 % .

Liekoja on koko suon alueella 0 - 1 m :n syvyydessä keskimäärin0,2 % ja 1 - 2 m :n syvyydessä 0,1 % . Yli 2 m:n syvyisellä alu-eella liekoja on 0 - 1 m :n syvyydessä 0,2 % ja 1 - 2 m :n syvyy -dessä 0,1 % .

Käyttökelpoisen turpeen keskimääräinen tuhkapitoisuus pisteess äA 1000 on 1,8 % (vaihteluväli 0,6 - 5,1) kuivapainosta, pH-arv o4,0 (3,4 - 4,8), vesipitoisuus märkäpainosta 95,5 % (92,2 -98,3) ja kuivatilavuuspaino 45 kg/m³ (21- 73) . Keskimääräinenlämpöarvo laskettuna kuivalle turpeelle on 19,4 MJ/kg (17,7 -21,5) ja 50 % :n kosteudessa 8,5 MJ/KG (taulukko 8) .

Mustanjärvensuo kuuluu suureksi osaksi soidensuojelun perusoh -jelmaan .

- 32 -

4 . Niskasuo (kl . 3024 07, 08, x = 6719,7, y = 3488,7) sijaitse enoin 17 km Kotkan keskustasta pohjoiseen Kymijoen itäpuolell aja sille johtaa metsäautotie . Suolla on 30 tutkimuspistettä j a17 syvyyspistettä . Tutkimuspistetiheys on 4,1/10 ha . Tutkimus -linjaston pituus on 2 270 m (kuva 11) . Suon pinnan korkeus me -renpinnasta on 18 - 20 m, ja pinta viettää lounaaseen kohti Ky -mijokea (kuva 12) . Suo rajoittuu lännessä Kymijokeen, pohjoi -sessa peltoihin ja muualla moreenimaastoon .

- 33 -

Niskasuon yleisimmät suotyypit ovat suon keskiosassa rahkaräm eja reunemmalla tupasvilla- ja isovarpuräme . Suotyypit ovatojikko- ja muuttuma-asteella . Keskimääräinen pinnan mättäisyy son 21 % ja mättäiden korkeus on 2 dm . Puusto on riuku- tai pi-notavara-asteella ja keskitiheää . Niskasuo on kokonaan ojitet-tu .

- 3 4

Taulukko 9 . Niskasuon pinta-alat, keskisyvyydet ja turvemää-rät syvyysalueittain .

Syvyys-alue

Pinta-al a(ha)



%

Koko suo 73 1,01 0,56 1,57 0,74 0,41 1,15 100, 0

Yli 1 m 63 1,15 0,60 1,75 0,72 0,38 1,10 95, 7

Yli 2 m 13 1,56 1,13 2,69 0,20 0,15 0,35 30,4


rahkavaltaisen pintakerroksen maatuneisuus on 3,3 ja hyvin maa-


peen paksuus, 4,60 m, on tavattu pisteessä A 800-100 . Yleisim-

mät pohjamaalajit ovat hiesu ja hieta . Liejua suon eteläosie n

pohjalla noin metrin paksuinen kerros (kuva 13) .

Niskasuon turpeista on rahkavaltaisia 62 % ja saravaltaisi a


35 % ja puun jäännöksiä sisältäviä turpeita 20 % . Yleisimpie n

turvetekijöiden osuudet kokonaisturvemäärästä ovat S 65 %, C

24 %, ER 6 % ja L 4 % .



eella liekoja on 0 - 1 m :n syvyydessä 0,2 % ja 1 - 2 m :n syvyy -dessä 0,3 % .

Käyttökelpoisuu s

Kuivatusmahdollisuudet ovat välttävät . Polttoturvetuotannon

estää paksu heikosti maatunut pintarahkakerros . Pintaturv e

soveltuu varauksin kasvu- tai kuiviketurpeeksi ja sitä saa-

daan suon yli 2 m syvän 13 ha alueen keskimäärin 1,56 m pak-

susta kerroksesta 0,20 milj . suo-m³ . Tupasvillan osuus turve-

tekijänä on melko suuri . Suolta on nostettu kuiviketurvetta .

- 36 -

5 . Suljento (kl . 3024 08, 11, x = 6720,9, y = 3490,8) sijait -see noin 18 km Kotkan keskustasta pohjoiseen Kotkasta Anjalaa njohtavan tien länsipuolella . Suolla on 66 tutkimuspistettä j a41 syvyyspistettä . Tutkimuspistetiheys on 4,4/10 ha . Tutkimus -linjaston pituus on 4 560 m (kuva 14) . Suon pinnan korkeus me -renpinnasta on 19 - 22 m, ja pinta viettää itäosassa kaakkoo nja länsiosassa länteen kohti Kymijokea (kuva 15) . Suo rajoit-tuu pääosin rikkonaiseen moreeni- ja kalliomaastoon . Pohjoises -sa on paikoin hiekkakangasta sekä kaakossa ja lounaassa peltoa .

Suljennon yleisimmät suotyypit ovat keskiosassa sararämemuuttu -ma ja itäosissa mustikkaturvekangas . Eteläosissa on lisäks itupasvillarämemuuttumaa . Suon länsiosat sekä kapeat lahdekkee tovat valtaosin turvekangasasteella . Keskimääräinen pinnan mät-täisyys on 6 % ja mättäiden korkeus on 2 dm . Puusto on pääosinpinotavara- tai tukkipuuasteella ja keskitiheää . Suljento onkokonaan ojitettu .

Taulukko 10 . Suljennon pinta-alat, keskisyvyydet ja turvemää-rät syvyysalueittain .

Syvyys-alue

Pinta-ala(ha)



%

Koko suo 151 0,58 0,67 1,25 0,88 1,01 1,89 100, 0

Yli 1 m 78 0,98 0,95 1,93 0,76 0,75 1,51 79, 9

Yli 2 m 34 1,27 1,30 2,57 0,43 0,44 0,87 46,0

Turpeen keskimaatuneisuus on 4,6 . Heikosti maatuneen pinta-kerroksen maatuneisuus on 3,7 ja hyvin maatuneen pohjakerrok -sen 5,4 . Suurin turpeen paksuus, 6,60 m, on tavattu pistees -sä A 1200-100 . Yleisin pohjamaalaji on hiesu . Liejua on suon

pohjalla pisteen A 1200-100 ympäristössä (kuva 16) .

- 38 -

Suljennon turpeista on rahkavaltaisia 18 % ja saravaltaisi a82 % . Pääturvelajeittain jakaantuma on S 10 %, CS 8 %, C 30 % ,SC 51 % ja BC 1 % . Tupasvillaa lisätekijänä sisältäviä turpei-ta on 10 % ja puun jäännöksiä sisältäviä turpeita 26 % . Ylei -simpien turvetekijöiden osuudet kokonaisturvemäärästä ovat S23 %, C 59 %, L 6 %, EQ 5 % ja N 3 % .

Liekoja on koko suon alueella 0 - 1 m :n syvyydessä keskimäärin0,1 % . Yli 2 m :n syvyisellä alueella liekoja on 0 - 1 m :n sy -vyydessä 0,1 % .

- 40 -

Käyttökelpoisen turpeen keskimääräinen tuhkapitoisuus pisteess ä

A 600 on 4,1 % (vaihteluväli 2,8 - 5,3) kuivapainosta, pH-arv o

4,7 (4,0 - 5,0), vesipitoisuus märkäpainosta 91,9 % (90,6- 92,6 )

ja kuivatilavuuspaino 79 kg/m³ (73 - 91) . Keskimääräinen lämpö-

arvo laskettuna kuivalle turpeelle on 20,7 MJ/kg (20,1 - 21,3 )

ja 50 % :n kosteudessa 9,1 MJ/kg (taulukko 11) .

Käyttökelpoisuu s

Kuivatusmahdollisuudet ovat tyydyttävät . Paikoitellen kooka s

puusto sekä paksu heikosti maatunut rahkavaltainen pintaturve ,

varsinkin suon eteläosissa, heikentävät suon käyttöä polttotur -

vesuona . Suolla on vanhoja polttoturpeennostoalueita .

Suljennolla on yli 2 m :n syvyisellä 34 ha:n alueella poltto-

turpeeksi soveltuvaa turvetta 0,70 milj . suo-m³ . Tämän kui-

41 -

va-ainemäärä on 0,055 milj . tn ja energiasisältö 1,14 milj . GJeli 0,32 milj . MWh . Turpeen käyttökosteuden ollessa 50 % onenergiasisältö 1,00 milj . GJ eli 0,28 milj . MWh .

6 . Kivihaikulansuo (kl . 3024 08, x = 6723,0, y = 3489,5) sijait-see noin 20 km Kotkan keskustasta pohjoiseen Kotkasta Anjalaa njohtavan tien länsipuolella . Suolla on 34 tutkimuspistettä j a19 syvyyspistettä . Tutkimuspistetiheys on 8,3/10 ha . Tutkimus-linjaston pituus on 2 500 m (kuva 17) . Suon pinnan korkeus me-renpinnasta on 25 - 27 m, ja pinta viettää pohjoisosissa koilli-seen ja muualla etelään . Suo rajoittuu louhikkoiseen moreeni-maastoon .

- 42 -

Kivihaikulansuon yleisimmät suotyypit ovat muuttuma-asteell a

olevat tupasvilla- ja isovarpuräme . Reunaosilla on sara- j a

korpirämettä sekä kangaskorpea . Suolta on nostettu kuivike -turvetta . Keskimääräinen pinnan mättäisyys on 15 % ja mättäi -den korkeus on 2 dm . Puusto on pääosin pinotavara-asteella j akeskitiheää. Kivihaikulansuo on kokonaan ojitettu .

Taulukko 12 . Kivihaikulansuon pinta-alat, keskisyvyydet j a

turvemäärät syvyysalueittain .

Syvyys-alue

Pinta-al a(ha)



%

Koko suo 41 0,59 0,74 1,33 0,24 0,31 0,55 100, 0

Yli 1 m 27 0,79 0,98 1,77 0,21 0,27 0,48 87, 3

Yli 2 m 8 1,37 1,13 2,50 0,11 0,09 0,20 36,4

Turpeen keskimaatuneisuus on 5,3 . Heikosti maatuneen yleens ärahkavaltaisen pintakerroksen maatuneisuus on 3,4 ja hyvin maa -tuneen pääasiassa saravaltaisen pohjakerroksen 6,8 . Suurin tur-

peen paksuus, 2,90 m, on tavattu pisteessä A 700-100 . Yleisim-

mät pohjamaalajit ovat hiesu ja moreeni . Liejua on suon keski-

osan pohjalla noin metrin paksuinen kerros (kuva 18) .

Kivihaikulansuon turpeista on rahkavaltaisia 74 % ja saraval -

taisia 26 % . Pääturvelajeittain jakaantuma on S 56 %, CS 18 % ,C 8 % ja SC 18 % . Tupasvillaa lisätekijänä sisältäviä turpei -

ta on 36 % ja puun jäännöksiä sisältäviä turpeita 37 % . Ylei-simpien turvetekijöiden osuudet kokonaisturvemäärästä ovat S64 %, C 24 %, ER 6 % ja L 6 % .

Liekoja on koko suon alueella 0 - 1 m :n syvyydessä keskimäärin

0,3 % ja 1 - 2 m :n syvyydessä 0,3 % . Yli 2 m :n syvyisellä alu-eella liekoja on 0 - 1 m :n syvyydessä 0,3 % ja 1 - 2 m :n syvyy-dessä 1,1 % .

- 44 -


A 400 on 1,4 % (vaihteluväli 0,6 - 3,2) kuivapainosta, pH-arv o

4,0 (3,4 - 4,5), vesipitoisuus märkäpainosta 91,6 % (84,5- 93,9 )ja kuivatilavuuspaino 82 kg/

m³ (51 - 154) . Keskimääräinen läm-

pöarvo laskettuna kuivalle turpeelle on 20,1 MJ/kg (17,9 - 23,5 )

ja 50 % :n kosteudessa 8,8 MJ/kg (taulukko 13) .

Käyttökelpoisuu s

Paksu heikosti maatunut rahkavaltainen pintaturvekerros estä äkäytännössä polttoturvetuotannon . Heikosti maatunut pintatur-vekerros soveltuu huonosti myös kasvuturvetuotantoon kasvilaji -koostumuksen ja monin paikoin kookkaan puuston takia .

- 45 -

7 . Munasuo (kl . 3024 11, x = 6723,1, y = 3491,2) sijaitsee noin20 km Kotkan keskustasta pohjoiseen Karhula-Anjala -tien itä -puolella ja sille johtaa metsäautotie . Suolla on 57 tutkimus-pistettä ja 22 syvyyspistettä . Tutkimuspistetiheys on 5,6/1 0ha . Tutkimuslinjaston pituus on 3 530 m (kuva 19) . Suon pin-

nan korkeus merenpinnasta on 25 - 28 m, ja pinta viettää etelää n(kuva 20) . Suo rajoittuu lännessä ja pohjoisessa loivapiirtei -seen hiekkakankaaseen . Idässä ja etelässä on rikkonaista hiek -kapeitteistä kalliomaastoa .

Munasuon yleisimmät suotyypit ovat keskiosassa keidasräme j areunemmalla tupasvillaräme . Pohjoisosassa on lyhytkorsineva aja eteläosassa sararämemuuttumaa . Suotyypit ovat pääosin ojik -koasteella . Keskimääräinen pinnan mättäisyys on 15 % ja mättäi -den korkeus on 2 dm. Puusto on keskitiheää ja riuku- tai pino -tavara-asteella . Munasuo on pohjoisosaa lukuun ottamatta oji -tettu .

Taulukko 14 . Munasuon pinta-alat, keskisyvyydet ja turvemää-

rät syvyysalueittain .

Syvyys-alue

Pinta-ala(ha)



%

Koko suo 101 1,23 0,63 1,86 1,24 0,64 1,88 100, 0

Yli 1 m 71 1,66 0,78 2,44 1,18 0,55 1,73 92, 0

Yli 2 m 51 1,88 0,92 2,80 0,96 0,47 1,43 76,1

Turpeen keskimaatuneisuus on 4,3 . Heikosti maatuneen yleensärahkavaltaisen pintakerroksen maatuneisuus on 3,4 ja hyvin maa -tuneen pääasiassa saravaltaisen pohjakerroksen 6,2 . Suurin t ur-peen paksuus, 3,60 m, on tavattu pisteissä A 700, A 700+100 ,A 700+200 ja B 700 . Yleisimmät pohjamaalajit ovat hiesu, hie -ta ja hiekka (kuva 21) .

- 47 -

Munasuon turpeista on rahkavaltaisia 58 % ja saravaltaisia 42 % .Pääturvelajeittain jakaantuma on S 45 %, CS 13 %, C 13 % ja SC

29 % . Tupasvillaa lisätekijänä sisältäviä turpeita on 20 % j apuun jäännöksiä sisältäviä turpeita 10 % . Yleisimpien turvete -kijöiden osuudet kokonaisturvemäärästä ovat S 57 %, C 35 %, ER

4 % ja L 2 % .

Liekoja on koko suon alueella 0 - 1 m :n syvyydessä keskimäärin0,2 % ja 1 - 2 m :n syvyydessä 0,2 % . Yli 2 m :n syvyisellä alu-eella liekoja on 0 - 1 m :n syvyydessä 0,1 % ja 1 - 2 m :n syvyy-dessä 0,2 % .

- 49 -

Käyttökelpoisen turpeen keskimääräinen tuhkapitoisuus pistees-sä A 700+0 on 15 % (vaihteluväli 0,8 - 3,5) kuivapainosta, pH-arvo 4,0 (3,5 - 4,6), vesipitoisuus märkäpainosta 92,5 % (89, 6- 94,7) ja kuivatilavuuspaino 73 kg/m³ (50 - 104) . Keskimääräi-nen lämpöarvo laskettuna kuivalle turpeelle on 19,8 MJ/kg (18, 0- 22,3) ja 50 % :n kosteudessa 8,7 MJ/kg (taulukko 15) .

Käyttökelpoisuu s

Kuivatusmahdollisuudet ovat tyydyttävät . Polttoturvetuotanno nestää paksu heikosti maatunut pintarahkaturve . Pintakerros so -veltuu lähinnä kasvu- tai kuiviketurpeeksi ja sitä saadaan suo nyli 3 m syvän 22 ha alueen keskimäärin 2,47 m paksusta kerrok -sesta 0,54 milj . suo-

m³ . Suolta on nostettu kuiviketurvetta .

- 50 -

8 . Härmänsuo (kl . 3024 11, x = 6724,2, y = 3491,9) sijaitseenoin 23 km Kotkan keskustasta pohjoiseen ja sille johtaa met -säautotie . Suolla on 31 tutkimuspistettä ja 17 syvyyspistet-tä . Tutkimuspistetiheys on 8,9/10 ha . Tutkimuslinjaston pi-tuus on 2 190 m (kuva 22) . Suon pinnan korkeus merenpinnast a

on 26 - 29 m, ja pinta viettää kaakkoon (kuva 23) . Suo rajoit-

tuu lännessä hiekkakankaaseen ja idässä rikkonaiseen moreeni -

ja kalliomaastoon . Etelässä suo jatkuu Nälkäsuona .

Härmänsuon yleisimmät suotyypit ovat keskiosassa keidasräme j areunemmalla tupasvillaräme . Lounaisosissa on kalvakka- ja ly-hytkorsinevaa . Suotyypit ovat pääosin ojikkoasteella . Keski-

määräinen pinnan mättäisyys on 28 % ja mättäiden korkeus on 3

dm . Puusto on kitukasvuista tai riukuasteella . Härmänsuo on

kokonaan ojitettu .

51 -

Taulukko 16 . Härmänsuon pinta-alat, keskisyvyydet ja turvemää-


Syvyys-alue

Pinta-ala(ha)


pinta pohja yht . pinta pohja yht .H 1-4 H 5-10 H 1-10 H 1-4 H 5-10 H 1-10 %

Koko suo 35 1,73 0,74 2,47 0,60 0,26 0,86 100, 0

Yli 1 m 30 2,01 0,81 2,82 0,60 0,25 0,85 98, 8

Yli 2 m 23 2,39 0,79 3,18 0,55 0,18 0,73 84,9

- 52 -

Turpeen keskimaatuneisuus on 4,2 . Heikosti maatuneen yleens ärahkavaltaisen pintakerroksen maatuneisuus on 3,4 ja hyvin maa -tuneen pääasiassa saravaltaisen pohjakerroksen 6,3 . Suurin tur -peen paksuus, 4,0 m, on tavattu pisteessä A 600 . Yleisimmätpohjamaalajit ovat hiekka ja hieta (kuva 24) .

Härmänsuon turpeista on rahkavaltaisia 86 % ja saravaltaisi a14 % . Pääturvelajeittain jakaantuma on S 73 %, CS 13 % ja SC

14 % . Tupasvillaa lisätekijänä sisältäviä turpeita on 32 % j apuun jäännöksiä sisältäviä turpeita 10 % . Yleisimpien turvete -kijöiden osuudet kokonaisturvemäärästä ovat S 78 %, C 11 %, ER

6 % ja N 2 % .

Liekoja on koko suon alueella 0 - 1 m :n syvyydessä keskimääri n0,1 % . Yli 2 m:n syvyisellä alueella liekoja on 1 - 2 m :n sy-vyydessä 0,5 % .


A 700+0 on 1,3 % (vaihteluväli 0,8 - 1,7) kuivapainosta, pH-ar-

vo 4,1 (3,9 - 4,3), vesipitoisuus märkäpainosta 93,4 % (91,9 -95,4) ja kuivatilavuuspaino 59 kg/

m³ (42 - 75) . Keskimääräinen

lämpöarvo laskettuna kuivalle turpeelle on 20,0 MJ/kg (18,4 -22,1) ja 50 % :n kosteudessa 8,8 MJ/kg (taulukko 17) .

Käyttökelpoisuu s

Kuivatusmahdollisuudet ovat tyydyttävät . Polttoturvetuotanno nestää paksu heikosti maatunut pintarahkakerros . Pintakerro ssoveltuu varauksin kasvu- tai kuiviketurpeeksi ja sitä saadaa nsuon yli 2 m syvän 23 ha alueen keskimäärin 2,39 m paksust akerroksesta 0,55 milj . suo-

m³ . Kasvuturpeen laatua heikentä-

vät paremmin maatuneet linssit sekä paikoin tupasvillan jään -teinen määrä . Suolta on nostettu kuiviketurvetta .

- 54 -

9 . Nälkäsuo (kl . 3024 11, x = 6723,4, y= 3492,9) sijaitsee noin24 km Kotkan keskustasta pohjoiseen . Suolle ei johda tietä .Suolla on 112 tutkimuspistettä ja 60 syvyyspistettä . Tutkimus-pistetiheys on 4,9/10 ha . Tutkimuslinjaston pituus on 10 000 m(kuva 25) . Suon pinnan korkeus merenpinnasta on 26 - 30 m, j apinta viettää pohjoiseen (kuva 26) . Suo rajoittuu etelässä Tuo -miojansuohon ja lännessä Munasuohon . Muualla on kivikkoista mo -reenimaastoa .

Nälkäsuon yleisin suotyyppi on tupasvillaräme . Eteläosassa onkeidasrämettä ja itäosassa sararämettä . Suotyypit ovat suurel-ta osin ojikko- ja muuttuma-asteella . Paikoin esiintyy myö sturvekangasta . Keskimääräinen pinnan mättäisyys on 13 % ja mät -täiden korkeus on 3 dm . Puusto on pääosin riuku- tai pinotava -ra-asteella ja keskitiheää . Nälkäsuo on lähes kokonaan ojitet -tu .

- 55 -

Taulukko 18 . Nälkäsuon pinta-alat, keskisyvyydet ja turvemää-rät syvyysalueittain .

Syvyys-alue

Pinta-ala(ha)


pinta pohja yht . pinta pohja yht .%

H 1-4 H 5-10 H 1-10 H 1-4 H 5-10 H 1-1 0

Koko suo 228 1,22 0,86 2,08 2,78 1,97 4,75 100, 0

Yli 1 m 170 1,55 1,08 2,63 2,63 1,84 4,47 94, 1

Yli 2 m 109 2,12 1,19 3,31 2,31 1,30 3,61 76,0

- 56 -


rahkavaltaisen pintakerroksen maatuneisuus on 3,4 ja hyvin maa -

tuneen pääasiassa saravaltaisen pohjakerroksen 5,7 . Suurin tur-

peen paksuus, 4,80 m, on tavattu pisteessä B 300 . Yleisin poh-jamaalaji on hiesu . Liejua on suon keskiosan pohjalla (kuv a

27) .

Nälkäsuon turpeista on rahkavaltaisia 57 % ja saravaltaisi a




39 % ja ER 3 % .

- 58 -

Liekoja on koko suon alueella 0 - 1 m :n syvyydessä keskimäärin0,1 % .

Käyttökelpoisen turpeen keskimääräinen tuhkapitoisuus pisteis -sä A 1200+300 ja A 2000+400 on 2,1 % (vaihteluväli 0,6 - 5,7 )kuivapainosta, pH-arvo 4,0 (3,5 - 4,9), vesipitoisuus märkäpai -nosta 92,7 % (88,2 - 95,4) ja kuivatilavuuspaino 70 kg/m³ (4 4- 117) . Keskimääräinen lämpöarvo laskettuna kuivalle turpeel -le on 20,5 MJ/kg (18,2 - 24,6) ja 50 % :n kosteudessa 9,0 MJ/kg(taulukko 19) .

- 59 -

Käyttökelpoisuu s

Kuivatusmahdollisuudet ovat tyydyttävät . Paksu heikosti maatu-nut pintarahkakerros estää polttoturvetuotannon . Pintakerro s

soveltuu varauksin kasvu- tai kuiviketurpeeksi ja sitä saadaa n

suon yli 3 m syvän 66 ha alueen keskimäärin 1,32 m paksusta ker -

roksesta 0,87 milj . suo-m³ . Kuljuturpeen ja tupasvillan jääntei -

den määrä heikentää laatua kasvuturpeena .

- 60 -

10 . Tuomiojansuo (kl . 3024 11, x = 6721,7, y = 3492,5) sijait -see noin 17 km Kotkan keskustasta pohjoiseen ja sille johta ametsäautotie . Suolla on 52 tutkimuspistettä ja 19 syvyyspis-tettä . Tutkimuspistetiheys on 4,5/10 ha . Tutkimuslinjastonpituus on 3 500 m (kuva 28) . Suon pinnan korkeus merenpinnas -ta on 27 - 31 m, ja pinta viettää luoteeseen . Suo rajoittuupohjoisessa Nälkäsuohon ja muualla hiekka- ja kalliomaastoon .

Tuomiojansuon yleisimmät suotyypit ovat ojikkoasteella oleva tlyhytkorsi-, kalvakka- ja saraneva sekä pohjoisosassa sararä -memuuttuma . Puusto on pääosin taimikko- ja riukuasteella se -kä keskitiheää . Tuomiojansuo on kokonaan ojitettu lukuun ot-tamatta pienehköä osaa etelässä .

Taulukko 20 . Tuomiojansuon pinta-alat, keskisyvyydet ja tur-vemäärät syvyysalueittain .

Syvyysalue

Pinta-ala(ha)



%

Koko suo 115 1,09 1,04 2,13 1,25 1,20 2,45 100, 0

Yli 1 m 97 1,25 1,20 2,45 1,22 1,15 2,37 96, 7

Yli 2 m 73 1,43 1,38 2,81 1,04 1,01 2,05 83,7

Turpeen keskimaatuneisuus on 4,4 . Heikosti maatuneen pintaker -roksen maatuneisuus on 3,4 ja hyvin maatuneen pohjakerrokse n5,4 . Suurin turpeen paksuus, 4,20 m, on tavattu pisteessä A300 . Yleisimmät pohjamaalajit ovat hiesu, hiekka ja reunaosis -sa moreeni . Liejua on suon keskiosien pohjalla muutamalla tut -kimuspisteellä (kuva 29) .

Tuomiojansuon turpeista on rahkavaltaisia 20 % ja saravaltaisi a80 % . Pääturvelajeittain jakaantuma on S 9 %, CS 11 %, C 49 %ja SC 31 % . Tupasvillaa lisätekijänä sisältäviä turpeita on

17 % ja puun jäännöksiä sisältäviä turpeita 6 % . Yleisimpienturvetekijöiden osuudet kokonaisturvemäärästä ovat S 21 %, C68 %, N 4 %, ER 3 % ja EQ 2 % .

- 63 -


0,1 % ja 1 - 2 m :n syvyydessä 0,1 % . Yli 2 m:n syvyisellä alu-

eella liekoja on 1 - 2 m :n syvyydessä 0,1 % .

Käyttökelpoisen turpeen keskimääräinen tuhkapitoisuus pistees-

sä B 300 on 2,5 % (vaihteluväli 1,6 - 4,4) kuivapainosta, pH-

arvo 4,3 (3,9 - 4,8), vesipitoisuus märkäpainosta 93,0 % (91, 2

- 94,9) ja kuivatilavuuspaino 67 kg/m³ (50 - 84) . Keskimääräi-

nen lämpöarvo laskettuna kuivalle turpeelle on 21,4 MJ/kg (19, 5

- 22,2) ja 50 % :n kosteudessa 9,5 MJ/kg (taulukko 21) .

- 64 -

Käyttökelpoisuu s

Kuivatusmahdollisuudet ovat tyydyttävät . Polttoturvetuotantoa

heikentäviä tekijöitä ovat paksu heikosti maatunut pintaturve -

kerros sekä paikoin suon pinnalle ulottuvat lohkareet . Toi-saalta pintaturve on suurelta osin saravaltaista, mikä paran -taa sen ominaisuuksia polttoturpeena .

Tuomiojansuolla on yli 2 m :n syvyisellä 73 ha :n alueella polt-toturpeeksi soveltuvaa turvetta 1,69 milj . suo-

m³ . Tämän kui-

va-ainemäärä on 0,113 milj . tn ja energiasisältö 2,42 milj . GJeli 0,67 milj . MWh . Turpeen käyttökosteuden ollessa 50 % o nenergiasisältö 2,15 milj . GJ eli 0,60 milj . MWh .

11 . Turvesuo (kl . 3024 10, x = 6718,6, y = 3492,4) sijaitse e

noin 14 km Kotkan keskustasta pohjoiseen Kotkasta Anjalaan joh -tavan tien länsipuolella . Suolla on 62 tutkimuspistettä ja 4 6syvyyspistettä . Tutkimuspistetiheys on 5,3/10 ha . Tutkimus-linjaston pituus on 4 220 m (kuva 30) . Suon pinnan korkeus me -renpinnasta on 17 - 20 m, ja pinta viettää pohjoisosassa poh -joiseen ja eteläosassa etelään (kuvat 31 ja 32) . Suo rajoit-tuu lännessä peltoon ja idässä kallioiseen moreenimaastoon .

Turvesuon yleisimmät suotyypit ovat muuttuma-asteella oleva ttupasvilla-ja sararäme sekä erilaiset turvekankaat . Suuri osasuosta on vanhaa turpeennostoaluetta . Keskimääräinen pinnanmättäisyys on 8 % ja mättäiden korkeus on 2 dm . Puusto on pää-osin keskitiheää ja pinotavara-asteella . Turvesuo on kokonaanojitettu .

Turpeen keskimaatuneisuus on 4,9 . Heikosti maatuneen yleens ärahkavaltaisen pintakerroksen maatuneisuus on 3,3 ja hyvin maa-tuneen pääasiassa saravaltaisen pohjakerroksen 5,6 . Suurin tur-peen paksuus, 4,60 m, on tavattu pisteessä A 400-100 . Yleisimmät pohjamaalajit ovat hiesu, hieta ja hiekka . Liejua on suoneteläosan pohjalla (kuvat 33 ja 34) .

- 67 -

Syvyys-alue

Pinta-ala(ha)



%

Koko suo 118 0,50 1,13 1,63 0,59 1,33 1,92 100, 0

Yli 1 m 87 0,61 1,44 2,05 0,53 1,25 1,78 92, 7

Yli 2 m 45 0,92 1,65 2,57 0,41 0,75 1,16 60,4

- 70 -

Turvesuon turpeista on rahkavaltaisia 19 % ja saravaltaisi a

81 % . Pääturvelajeittain jakaantuma on S 14 %, CS 5 %, C 58 %

ja SC 23 % . Tupasvillaa lisätekijänä sisältäviä turpeita on

10 % ja puun jäännöksiä sisältäviä turpeita 26 %. Yleisimpien


63 %, EQ 5 % ja L 5 % .

Liekoja on koko suon alueella 0 - 1 m :n syvyydessä keskimäärin


eella liekoja on 0 - 1 m :n syvyydessä 1,3 % ja 1 - 2 m :n syvyy-

dessä 1,2 % .

Käyttökelpoisen turpeen keskimääräinen tuhkapitoisuus pisteis-

sä A 500 ja B 200 on 3,3 % (vaihteluväli 0,9 - 9,9) kuivapai-

nosta, pH-arvo 4,5 (3,3 - 5,9), vesipitoisuus märkäpainost a

91,3 % (88,0 - 95,0) ja kuivatilavuuspaino 83 kg/m³ (51 - 115) .

Keskimääräinen lämpöarvo laskettuna kuivalle turpeelle on 20, 5

MJ/kg (18,3 - 22,8) ja 50 % :n kosteudessa 9,0 MJ/kg (taulukk o

23) .

- 71-

Käyttökelpoisuus

Kuivatusmahdollisuudet ovat tyydyttävät . Turvesuo soveltuupolttoturvetuotantoon lukuun ottamatta yli 3 m :n syvyisen alu-een heikosti maatunutta pintaturvekerrosta, joka soveltuu lä -hinnä kasvu- tai kuiviketurpeeksi . Tuotantoa haittaavana te -kijänä on paikoitellen liekojen suuri määrä ja kookas puusto .

Turvesuolla on yli 2 m :n syvyisellä 45 ha :n alueella polttotur -peeksi soveltuvaa turvetta 0,86 milj . suo-

m³ . Tämän kuiva-ai -

nemäärä on 0,071 milj . tn ja energiasisältö 1,46 milj . GJ eli0,41 milj . MWh . Turpeen käyttökosteuden ollessa 50 % on ener-giasisältö 1,26 milj . GJ eli 0,35 milj . MWh .

- 72 -

Heikosti maatunut rahkavaltainen pintaturve soveltuu lähinn äkasvu- tai kuiviketurpeeksi, ja sitä saadaan suon yli 3 m syvän8 ha alueen keskimäärin 0,88 m paksusta kerroksesta 0,07 milj .

suo-m³ .

Mikäli yli 3 m syvä alue jätetään kokonaan hyödyntämättä, saa -daan Turvesuon muulta yli 2 m syvältä 37 ha :n alueelta poltto-turvetta 0,67 milj . suo-

m³ . Tämän kuiva-ainemäärä on 0,05 6

milj . tn ja energiasisältö 1,14 milj . GJ eli 0,32 milj . MWh .Turpeen käyttökosteuden ollessa 50 % on energiasisältö 1,0 0milj . GJ eli 0,28 milj . MWh .

12 . Unhostinsuo (kl . 3024 11, x = 6725,3, y = 3495,6) sijaitseenoin 24 km Kotkan keskustasta pohjoiseen Kotkasta Kouvolaan joh -tavan tien itäpuolella . Suolle ei johda tietä . Suolla on 2 8tutkimuspistettä ja 15 syvyyspistettä . Tutkimuspistetiheys on6,7/10 ha . Tutkimuslinjaston pituus on 1 935 m (kuva 35) . Suonpinnan korkeus merenpinnasta on 27 - 29 m, ja pinta viettä äkaakkoon . Suo rajoittuu kaakossa hiekkakankaisiin, pohjoises-sa Tolppasuohon ja muualla moreenimäkiin .

- 73 -

Unhostinsuon yleisimmät suotyypit ovat ojikko- ja muuttuma-as -teella olevat isovarpu- ja tupasvillaräme . Reunaosat ovat pää-osin muuttuma-asteella olevaa sara- ja korpirämettä . Keskimää -

räinen pinnan mättäisyys on 6 % ja mättäiden korkeus on 3 dm .

Puusto on riuku- tai pinotavara-asteella ja keskitiheää . Un-hostinsuo on kokonaan ojitettu .

Taulukko 24 . Unhostinsuon pinta-alat, keskisyvyydet ja turve -määrät syvyysalueittain .

Syvyy s-alue

Pint a-al a(ha)


pintaH 1-4

pohj aH 5-10

yht .H 1-10

pint aH 1-4

pohj aH 5-10

yht .H 1-10

%

Koko suo 42 1,06 0,94 2,00 0,45 0,39 0,84 100, 0

Yli 1 m 34 1,30 1,09 2,39 0,44 0,37 0,81 96, 4

Yli 2 m 25 1,62 1,17 2,79 0,41 0,29 0,70 83,3


rahkavaltaisen pintakerroksen maatuneisuus on 3,7 ja hyvin maa -tuneen pääasiassa saravaltaisen pohjakerroksen 5,2 . Suurin tur-

peen paksuus, 3,40 m, on tavattu pisteessä A 700 . Yleisimmätpohjamaalajit ovat hiesu, hieta ja hiekka . Liejua on suon poh-jalla muutaman dm :n paksuinen kerros (kuva 36) .

Unhostinsuon turpeista on rahkavaltaisia 68 % ja saravaltaisi a32 % . Pääturvelajeittain jakaantuma on S 30 %, CS 37 %, C 5 %ja SC 28 % . Tupasvillaa lisätekijänä sisältäviä turpeita on


turvetekijöiden osuudet kokonaisturvemäärästä ovat S 51 %, C31 %, SH 8 % ja N 5 % .

Liekoja on koko suon alueella 0 - 1 m :n syvyydessä keskimääri n0,1 % . Yli 2 m :n syvyisellä alueella liekoja on 0 - 1 m :n sy-vyydessä 0,2 % .

- 74 -

Käyttökelpoisuu s

Polttoturvetuotannon estää paksu heikosti maatunut rahkaval -tainen pintaturvekerros . Heikosti maatunut pintaturve sovel -tuu huonosti myöskin kasvuturvetuotantoon kasvilajikoostumuk -sensa takia . Suolta on nostettu kuiviketurvetta .

- 75 -

13 . Kyntösuo (kl . 3024 11, x = 6721,3, y = 3495,6) sijaitseenoin 21 km Kotkan keskustasta pohjoiseen Kotka-Kouvola -tie nlänsipuolella Juurikorven kylästä länteen ja sille johtaa met -säautotie . Suolla on 25 tutkimuspistettä ja 13 syvyyspistettä .Tutkimuspistetiheys on 6,6/10 ha . Tutkimuslinjaston pituus on

1 780 m (kuva 37) . Suon pinnan korkeus merenpinnasta on 39 -42 m, ja pinta viettää koilliseen (kuva 38) . Suo rajoittuu Iän -

nessä ja etelässä hiekkakankaisiin . Muualla suon ympäristö on

moroutunutta rapakivikalliota .

Kyntösuon yleisimmät suotyypit ovat korpirämemuuttuma sekä eri -laiset turvekankaat . Suon keskiosat ovat isovarpurämemuuttu-maa . Keskimääräinen pinnan mättäisyys on 5 % ja mättäiden kor -keus on 2 dm . Puusto on pinotavara- tai tukkipuuasteella j a

keskitiheää tai tiheää . Kyntösuo on melkein kokonaan ojitet -tu .

- 76 -

Taulukko 25 . Kyntösuon pinta-alat, keskisyvyydet ja turvemä ä-rät syvyysalueittain .

Syvyys-alue

Pinta-ala(ha)



%

Koko suo 38 0,32 2,19 2,51 0,12 0,83 0,95 100, 0

Yli 1 m 33 0,36 2,46 2,82 0,12 0,81 0,93 97, 9

Yli 2 m 25 0,41 2,84 3,25 0,10 0,71 0,81 85,3

- 77 -


rahkavaltaisen pintakerroksen maatuneisuus on 3,8 ja hyvin maa -


peen paksuus, 4,0 m, on tavattu pisteessä A 300-100 . Yleisim-mät pohjamaalajit ovat savi, hieta ja hiekka . Liejua on suon

pohjalla vaihtelevan paksuinen kerros (kuva 39) .

- 78 -

Kyntösuon turpeista on rahkavaltaisia 45 % ja saravaltaisi a56 % . Pääturvelajeittain jakaantuma on S 27 %, CS 18 %, C 31 % ,SC 21 % ja BC 3 % . Tupasvillaa lisätekijänä sisältäviä turpei -ta on 1 % ja puun jäännöksiä sisältäviä turpeita 54 % . Ylei-simpien turvetekijöiden osuudet kokonaisturvemäärästä ovat S

37 %, C 41 %, L 11 % ja PR 7 % .

Liekoja on koko suon alueella 0 - 1 m :n syvyydessä keskimäärin1,5 % ja 1 - 2 m :n syvyydessä 0,9 % . Yli 2 m :n syvyisellä alu-eella liekoja on 0 - 1 m :n syvyydessä 1,6 % ja 1 - 2 m :n syvyy-

dessä 1,3 % .

Käyttökelpoisuu s

Kuivatusmahdollisuudet ovat tyydyttävät . Suolla on vanha ve-dellä täyttynyt kaivanto . Turvetuotantoa haittaavana tekijän äon paikoin kookas puusto .

Kyntösuolla on yli 2 m :n syvyisellä 25 ha :n alueella polttotur-peeksi soveltuvaa turvetta 0,69 milj . suo-

m³ . Taman kuiva-ai-

nemäärä on 0,051 milj . tn ja energiasisältö 1,08 milj . GJ eli0,30 milj . MWh . Turpeen käyttökosteuden ollessa 50 % on ener -

giasisältö 0,95 milj . GJ eli 0,26 milj . MWh .

14 . Suurisuo (kl . 3024 10, x = 6718,4, y = 3495,8) sijaitseenoin 14 km Kotkan keskustasta pohjoiseen ja sille johtaa met -säautotie . Suolla on 12 tutkimuspistettä . Tutkimuspistetihe -ys on 1,6/10 ha (kuva 40) . Suon pinnan korkeus merenpinnast aon 40 - 45 m, ja pinta viettää etelään . Suo rajoittuu eteläs-sä moreenimaastoon ja muualla pääasiassa hiekkakankaisiin .

Suurisuon yleisimmät suotyypit ovat eteläosassa sararämemuut -

tuma ja keskiosassa mustikkaturvekangas . Soidensuojelun perus-ohjelmaan kuuluva suon pohjoisosa on pääosin lettorämettä . Puus -to on pinotavara- tai riukuasteella . Tiheys vaihtelee keskiti-heästä tiheään . Suurisuo on kokonaan ojitettu .

- 79 -

Taulukko 26 . Suurisuon pinta-alat, keskisyvyydet ja turvemää-


Syvyys-alue

Pinta-ala(ha)


pinta pohja yht . pinta pohja yht . %H 1-4 H 5-10 H 1-10 H 1-4 H 5-10 H 1-1 0

Koko suo 76 0,16 0,67 0,83 0,12 0,51 0,63 100, 0

Yli 1 m 18 0,34 1,23 1,57 0,06 0,22 0,28 44, 4

Yli 2 m 3 0,80 1,50 2,30 0,02 0,05 0,07 11,1

- 8 0 -

Turpeen keskimaatuneisuus on 5,5 . Heikosti maatuneen pintaker-

roksen maatuneisuus on 4,0 ja hyvin maatuneen pohjakerrokse n

5,9 . Suurin turpeen paksuus, 2,30 m, on tavattu pisteessä P 10 .

Yleisin pohjamaalaji on hiekka .

Suurisuon turpeista on rahkavaltaisia 3 % ja saravaltaisia 97 % .Pääturvelajeittain jakaantuma on CS 3 %, C 41 % ja SC 56 % . Tu-pasvillaa lisätekijänä sisältäviä turpeita on 13 % ja puun jään -nöksiä sisältäviä turpeita 38 % . Yleisimpien turvetekijöide n

osuudet kokonaisturvemäärästä ovat S 14 %, C 70 %, L 8 % ja PR

5 % .

Käyttökelpoisuus

Suo ei sovellu mataluutensa ja paikoin kookkaan puuston taki a

turvetuotantoon . Suurisuon pohjoisosa kuuluu soidensuojelun

perusohjelmaan .

15 . Suurisuo (kl . 3024 10, x = 6712,7, y = 3498,6) sijaitse enoin 10 km Kotkan keskustasta koilliseen Kotkasta Haminaan joh -tavan tien eteläpuolella . Suolla on 5 tutkimuspistettä . Tut-

kimuspistetiheys on 2,9/10 ha (kuva 41) . Suon pinnan korkeusmerenpinnasta on 16 - 17 m, ja pinta viettää etelään . Suo ra-joittuu kivikkoiseen moreenimaastoon .

Suurisuon yleisimmät suotyypit ovat isovarpu- ja tupasvillarä -me . Reunaosat ovat sararämettä ja saranevaa . Suon eteläosat

ovat kaatopaikkana . Keskimääräinen pinnan mättäisyys on 16 %ja mättäiden korkeus on 2 dm . Puusto on riukuasteella ja kes -kitiheää . Suo on itäosistaan ojitettu .

Turpeen keskimaatuneisuus on 5,3 . Heikosti maatuneen yleens ärahkavaltaisen pintakerroksen maatuneisuus on 3,8 ja hyvin maa -tuneen pääasiassa saravaltaisen pohjakerroksen 6,0 . Suurin tur -peen paksuus, 3,30 m, on tavattu pisteessä P 2 . Yleisin pohja-maalaji on hiekka . Liejua on suon pohjalla noin puolen metri npaksuinen kerros .

81.

-

Taulukko 27 . Suurisuon pinta-alat, keskisyvyydet ja turvemää-


Syvyys-alue

Pinta-ala(ha)

Keskisyvyys (m) Turvemäärä (milj . suo-m3 )-

pinta pohja yht, pinta pohja yht .H 1-4 H 5-10 H 1-10 H 1-4 H 5-10 H 1-10

%

Koko suo 17 0,43 1,03 1,46 0,07 0,18 0,25 100, 0

Yli 1 m 9 0,65 1,54 2,19 0,06 0,14 0,20 80, 0

Yli 2 m 6 0,78 1,85 2,63 0,05 0,11 0,16 64,0

Suurisuon turpeista on rahkavaltaisia 30 % ja saravaltaisia

70 % . Pääturvelajeittain jakaantuma on S 26 %, CS 4 %, C 29 % ,

SC 39 % ja BC 2 % . Tupasvillaa lisätekijänä sisältäviä turpei-

ta on 15 % ja puun jäännöksiä sisältäviä turpeita 21 % . Ylei-

simpien turvetekijöiden osuudet kokonaisturvemäärästä ovat S

32 %, C 52 %, PR 6 % ja MN 4 % .

- 82 -

Liekoja on koko suon alueella 0 - 1 m :n syvyydessä keskimäärin1,2 % ja 1 - 2 m :n syvyydessä 0,5

Yli 2 m :n syvyisellä alu-eella liekoja on 0 - 1 m :n syvyydessä 2,1 % ja 1 - 2 m :n syvyy -dessä 1,3 % .

Suuri osa suosta on kaatopaikkana .

16 . Hakulinsuo (kl . 3042 02, x = 6720,8, y = 3501,0) sijaitse enoin 20 km Kotkan keskustasta koilliseen ja sille johtaa mets äautotie . Suolla on 13 tutkimuspistettä ja 4 syvyyspistettä .Tutkimuspistetiheys on 3,7/10 ha (kuva 42) . Suon pinnan korke -us merenpinnasta on 23 - 28 m, ja pinta viettää itään . Suo ra-joittuu rikkonaiseen moreenimaastoon .

- 83 -

Hakulinsuon yleisin suotyyppi on sararämemuuttuma . Reunaosatovat mustikkaturvekangasta tai korpimuuttumaa . Keskimääräinenpinnan mättäisyys on 4 % ja mättäiden korkeus on 2 dm . Puustoon tiheää tai keskitiheää ja pinotavara-asteella . Hakulinsuoon lähes kokonaan ojitettu .

Taulukko 28 . Hakulinsuon pinta-alat, keskisyvyydet ja turve-määrät syvyysalueittain .

Syvyys-alue

Pinta-ala(ha)


pinta pohja yht, pinta pohja yht .H 1-4 H 5-10 H 1-10 H 1-4 H 5-10 H 1-1 0

%

Koko suo 35 0,53 1,24 1,77 0,19 0,43 0,62 100, 0

Yli 1 m 26 0,55 1,60 2,15 0,14 0,42 0,56 90, 3

Yli 2 m 15 0,87 1,88 2,75 0,13 0,28 0,41 66,1

Turpeen keskimaatuneisuus on 5,2 . Heikosti maatuneen pinta-kerroksen maatuneisuus on 4,0 ja hyvin maatuneen pohjakerrok -sen 5,7 . Suurin turpeen paksuus, 3,40 m, on tavattu pistees -sä P 1 . Yleisimmät pohjamaalajit ovat hieta, hiesu ja moree-ni. Liejua on itäisemmän osan pohjalla tutkimuspisteen P 1 3ympäristössä noin puolen metrin paksuinen kerros .

Hakulinsuon turpeista on rahkavaltaisia 13 % ja saravaltaisi a87 % . Pääturvelajeittain jakaantuma on S 1 %, CS 12 %, C 16 %ja SC 71 % . Tupasvillaa lisätekijänä sisältäviä turpeita on

6 % ja puun jäännöksiä sisältäviä turpeita 49 % . Yleisimpienturvetekijöiden osuudet kokonaisturvemäärästä ovat S 22 %, C54 %, L 12 %, N 5 % ja EQ 4 % .

Liekoja on koko suon alueella 0 - 1 m :n syvyydessä keskimäärin0,4 % ja 1 - 2 m :n syvyydessä 0,1 % . Yli 2 m :n syvyisellä alu-eella liekoja on 0 - 1 m :n syvyydessä 0,5 % ja 1 - 2 m :n syvyy-dessä 0,2 % .

- 84 -

Käyttökelpoisuu s

Kuivatusmahdollisuudet ovat tyydyttävät . Hakulinsuo soveltuu

pienen kokonsa johdosta polttoturpeen pientuotantoon lähinn ä

maatilakohtaisiin tarpeisiin . Kustannuksia lisäävånä tekijän ä

on melko kookas puusto .

Hakulinsuolla on yli 2 m :n syvyisellä 15 ha :n alueella poltto-turpeeksi soveltuvaa turvetta 0,34 milj . suo-m³. Tämän kuiva-ainemäärä on 0,025 milj . tn ja energiasisältö 0,53 milj . GJ

eli 0,15 milj . MWh . Turpeen käyttökosteuden ollessa 50 % o n

energiasisältö 0,47 milj . GJ eli 0,13 milj . MWh .

17 . Porrassuo (kl . 3042 01, 02, x = 6720,0, y = 3501,4) sijait -

see noin 20 km Kotkan keskustasta koilliseen ja sille johta a

metsäautotie . Suolla on 11 tutkimuspistettä . Tutkimuspiste-

tiheys on 4,1/10 ha (kuva 43) . Suon pinnan korkeus merenpin -

nasta on 24 - 26 m, ja pinta viettää etelään . Suo rajoittuukivikkoiseen moreenimaastoon . Eteläosien poikki kulkee rauta -tie .

Porrassuon yleisimmät suotyypit ovat keskiosissa rahkaräme j a

reunemmalla tupasvilla- ja isovarpuräme . Suotyypit ovat pää-osin ojikkoasteella . Keskimääräinen pinnan mättäisyys on 16 %ja mättäiden korkeus on 2 dm . Puusto on pääosin riukuasteell aja harvaa tai keskitiheää . Porrassuo on keskiosiaan lukuun ot -tamatta ojitettu .

Turpeen keskimaatuneisuus on 4,5 . Heikosti maatuneen yleens ärahkavaltaisen pintakerroksen maatuneisuus on 3,6 ja hyvin maa -tuneen pääasiassa saravaltaisen pohjakerroksen 6,5 . Suurin tur-peen paksuus, 3,80 m, on tavattu pisteessä P 5 . Yleisimmät poh -jamaalajit ovat hieta, hiekka ja hiesu . Liejua on pohjoisosan

pohjalla tutkimuspisteen P 9 ympäristössä noin puolen metri npaksuinen kerros .

85 -

Taulukko 29 . Porrassuon pinta-alat, keskisyvyydet ja turve -

määrät syvyysalueittain .

Syvyys-alue

Pinta-ala(ha)

Keskisyvyys (m) Turvemäärä (milj . suo-m³ )- -

pinta pohja yht, pinta pohja yht .H 1-4 H 5-10 H 1-10 H 1-4 H 5-10 H 1-10

%

Koko suo 27 1,30 0,59 1,89 0,35 0,16 0,51 100, 0

Yli 1 m 22 1,55 0,62 2,17 0,34 0,14 0,48 94, 1

Yli 2 m 11 2,41 0,49 2,90 0,27 0,05 0,32 62,7

86 -

Porrassuon turpeista on rahkavaltaisia 70 % ja saravaltaisi a30 % . Pääturvelajeittain jakaantuma on S 53 %, CS 17 %, C 1 %ja SC 29 % . Tupasvillaa lisätekijänä sisältäviä turpeita o n


turvetekijöiden osuudet kokonaisturvemäärästä ovat S 65 %, C23 %, ER 5 % ja L 3 % .

Liekoja on koko suon alueella 0 - 1 m :n syvyydessä keskimäärin0,4 % ja 1 - 2 m :n syvyydessä 0,3 % . Yli 2 m :n syvyisellä alu-eella liekoja on 0 - 1 m :n syvyydessä 0,4 % ja 1 - 2 m :n syvyy -

dessä 0,6 % .

Käyttökelpoisuu s

Kuivatusmahdollisuudet ovat tyydyttävät . Polttoturpeen nostonestää paksu heikosti maatunut pintarahkaturve . Pintakerros so -veltuu varauksin kasvu- tai kuiviketurpeeksi ja sitä saadaa n

suon yli 2 m syvän 11 ha alueen keskimäärin 1,70 m paksusta ker -

roksesta 0,18 milj . suo-m³ . Tupasvillan jäänteiden määrä hei -kentää turpeen laatua kasvuturpeena .

- 87 -

4 TULOSTEN TARKASTEL U

4 .1 Turpeen paksuus ja turvemäär ä

Tutkittujen soiden turpeen keskipaksuus on 2,01 m ., josta heikos-

ti (H1-4) maatuneen pintakerroksen osuus on 1,10 m (taulukko 30) .

Soiden keskisyvyys on pienempi kuin kaikkien Kymen läänissä tut -

kittujensoiden keskisyvyys, joka on 2,37 m (Lappalainen ja Toi -vonen 1985) . Heikosti maatuneen pintakerroksen paksuus on sitävastoin selvästi läänin keskiarvoa (0,63 m) suurempi . . Tutkit-tujen soiden yli 1 m :n syvyisen turvekerroksen keskipaksuus on2,54 m ja yli 2 m:n alueen 3,18 m (taulukko 31) .

Tutkituissa 17 suossa, yhteispinta-alaltaan 1 478 ha, on turvet-ta kaikkiaan 29,69 milj . suo-

m³ , josta heikosti maatuneen pinta -

kerroksen osuus on 16,28 milj . suo-m³ eli 54,8 % . Yli 1 m :n sy-vyisillä 1 089 ha :n alueilla on turvetta 27,67 milj . suo-

m³, jos -

ta hyvin maatuneen pohjakerroksen osuus on 43,8 eli 12,12 milj .

suo-m³ . Yli 2 m :n syvyisillä 687 ha:n alueilla on turvetta 21,8 5

milj . suo-m³ , josta hyvin maatuneen pohjakerroksen osuus on

40,1 % eli 8,77 milj . suo-m³ . Yli 2 m :n syvyisten alueiden tur -

vemäärän osuus koko turvemäärästä on 73,6 % . Yli 2 m :n syvy i-sellä alueella on luonnontilaista turvetta keskimäärin 31 80 0m³ /ha, joka sisältää kuiva-ainetta noin 1 940 tonnia .

4 .2 Suotyypit

Tutkituilla soilla tehtiin kaikkiaan 978 suotyyppihavaintoa .

Taulukossa 32 on suotyypit jaettu neljään pääryhmään . Suokoh-taisissa sarakkeissa olevat luvut ovat prosentteja havaintoje nkokonaismäärästä . " Keskimäärin"-sarakkeessa on suokohtaise t

prosentit painotettu soiden pinta-aloihin . Kotkan yleisimmätsuotyypit ovat erilaiset rämeet, joita on 56 % kaikista suotyy -peistä . Yleisimmät suotyypit ovat tupasvilla-, isovarpu- j arahkaräme sekä lyhytkorsineva . Erilaisia korpia on 8 % ja avo -soita 17 % . Loput ovat turvekankaita, peltoja ja vanhoja tur-peennostoalueita .

Taulukko 30 . Keskiarvotietoja Kotkan alueella tutkituista soista .

Suon nimiKartta-lehdennumero

Pinta-ala (ha) Koko suo

kokosuo

yli1 msyväalue

yli2 msyväalue

Keskissyvyys(m)

Keskimaatuneisuus Turvemäärä(milj .

suo-m )Tutkimus-pisteitä

Liekoisuus%

kpl

kpl/ 0-1

1-2H1-4 H5-10 H1-10 H1-4 H5-10 H1-10 H1-4 H5-10 H1-10 yht.

10 ha m

m

1 . Suurirahka 3024

10 39 30 20 1,27 0,86 2,13 3,1 6,8 4,6 0,50 0,33 0,83 20

5,1 0,7

0, 4

2 . Palannesuo 3024 07 62 47 24 0,72 0,94 1,66 3,4 6,1 4,9 0,45 0,58 1,03 37

6,0 1,3

0, 5

3 . Mustanjärvensuo 3024 07 280 247 202 2,04 1,02 3,06 3,1 6,5 4,2 5,71 2,87 8,58 71

2,5 0,2

0, 1

4 . Niskasuo 3024 07 73 63 13 1,01 0,56 1,57 3,3 6,8 4,6 0,74 0,41 1,15 30

4,1 0,1

0, 1

5 . Suljento 3024

11 151 78 34 0,58 0,67 1,25 3,7 5,4 4,6 0,88 1,01 1,89 66

4,4 0,1

0, 0

6 . Kivihaikulansuo 3024 08 41 27 8 0,59

0,74 1,33 3,4 6,8 5,3 0,24 0,31 0,55 34

8,3 0,3

0, 3

7 . Munasuo 3024

11 101 71 51 0,63 1,23 1,86 3,4 6,2 4,3 1,24 0,64 1,88 57

5,6 0,2

0, 2

8 . Härmänsuo 3024

11 35 30 23 1,73

0,74 2,47 3,4 6,3 4,2 0,60 0,26 0,86 31

8,9 0,1

0, 0

9 . Nälkäsuo 3024

11 228 170 109 1,22 0,86 2,08 3,4 5,7 4,3 2,78 1,97 4,75 112

4,9 0,1

0, 0

10 . Tuomiojansuo 3024

11 115 97 73 1,091,04

2,13 3,4 5,4 4,4 1,25 1,20 2,45 52

4,5 0,1

0, 1

11 . Turvesuo 3024

10 118 87 45 0,50 1,13 1,63 3,3 5,6 4,9 0,59 1,33 1,92 62

5,3 1,1

0, 8

12 . Unhostinsuo 3024

11 42 34 25 1,06 0,94 2,00 3,7 5,2 4,4 0,45 0,39 0,84 28

6,7 0,1

0, 0

13 . Kyntösuo 3024

11 38 33 25 0,32 2,19 2,51 3,8 5,5 5,3 0,12 0,83 0,95 25

6,6 1,5

0, 9

14 . Suurisuo 3024

10 76 18 3 0,16 0,67 0,83 4,0 5,9 5,5 0,12 0,51 0,63 12

1,6 0,0

0, 0

15 . Suurisuo 3024 10 17 9 6 0,43 1,03 1,46 3,8 6,0 5,3 0,07 0,18 0,25 5

2,9 1,2

0, 5

16 . Hakulinsuo 3042 02 35 26 15 0,53 1,24 1,77 4,0 5,7 5,2 0,19 0,43 0,62 13

3,7 0,4

0, 1

17 . Porrassuo 3042 01 27 22 11 1,30 0,59 1,89 3,6 6,5 4,5 0,35 0,16 0,51 11

4,1 0,4

0, 3

Yhteensä/keskimäärin 1478 1089 687 1,10 0,91 2,01 3,3 5,9 4,5 16,28 13,41 29,69 666

4,5 0,3

0,2

Taulukko 31 . Keskiarvotietoja Kotkan alueella tutkituista soista .

Suon nimi

Yli 1 m:n syvyinen alue Yli 2 m :n syvyinen alue

Pinta-ala(ha)

Keskisyvyys(m)

Turvemäärä(milj . suo-m³ ) Pinta-

ala(ha)

Keskisyvyys(m)

Turvemäärä(milj . suo-m3 )

Liekoisuu s%

0-1m

1- 2mH1-4 H5-10 H1-10 H1-4 H5-10 H1-10 H1-4 H5-10 H1-10 H1-4 H5-10 H1-10

1 . Suurirahka 30 1,52 1,06 2,58 0,46 0,32 0,78 20 2,07 1,10 3,17 0,41 0,22 0,63 0,3 0, 6

2 . Palannesuo 47 0,89 1,12 2,01 0,42 0,52 0,94 24 1,33 1,19 2,52 0,32 0,28 0,60 1,5 0, 73 . Mustanjärvensuo 247 2,29 1,11 3,40 5,66 2,75 8,41 202 2,65 1,19 3,84 5,36 2,39 7,75 0,2 0, 14 . Niskasuo 63 1,15 0,60 1,75 0,72 0,38 1,10 13 1,56 1,13 2,69 0,20 0,15 0,35 0,2 0, 35 . Suljento 78 0,98 0,95 1,93 0,77 0,74 1,51 34 1,27 1,30 2,57 0,43 0,44 0,87 0,1 0, 0

6 . Kivihaikulansuo 27 0,79 0,98 1,77 0,21 0,27 0,48 8 1,37 1,13 2,50 0,11 0,09 0,20 0,3 1, 1

7. Munasuo 71 1,66 0,78 2,44 1,18 0,55 1,73 51 1,88 0,92 2,80 0,96 0,47 1,43 0,1 0, 2

8 . Härmänsuo 30 2,01 0,81 2,82 0,60 0,24 0,84 23 2,39 0,79 3,18 0,55 0,18 0,73 0,0 0, 5

9 . Nälkäsuo 170 1,55 1,08 2,63 2,63 1,84 4,47 109 2,12 1,19 3,31 2,31 1,30 3,61 0,0 0, 010 . Tuomiojansuo 97 1,25 1,20 2,45 1,21 1,16 2,37 73 1,43 1,38 2,81 1,04 1,01 2,05 0,0 0, 1

11 . Turvesuo 87 0,61 1,44 2,05 0,53 1,25 1,78 45 0,92 1,65 2,57 0,41 0,75 1,16 1,3 1, 2

12 . Unhostinsuo 34 1,30 1,09 2,39 0,44 0,37 0,81 25 1,62 1,17 2,79 0,41 0,29 0,70 0,2 0, 013 . Kyntösuo 33 0,36 2,46 2,82 0,12 0,81 0,93 25 0,41 2,84 3,25 0,10 0,71 0,81 1,6 1, 314 . Suurisuo 18 0,34 1,23 1,57 0,06 0,22 0,28 3 0,80 1,50 2,30 0,02 0,05 0,07 0,0 0, 015 . Suurisuo 9 0,65 1,54 2,19 0,06 0,14 0,20 6 0,78 1,85 2,63 0,05 0,11 0,16 2,1 1, 3

16 . Hakulinsuo 26 0,55 1,60 2,15 0,14 0,42 0,56 15 0,88 1,87 2,75 0,13 0,28 0,41 0,5 0, 2

17 . Porrassuo 22 1,55 0,62 2,17 0,34 0,14 0,48 11 2,41 0,49 2,90 0,27 0,05 0,32 0,4 0, 6

Yhteensä/keskimäärin 1089 1,43 1,11 2,54 15,55 12,12 27,67 687 1,90 1,28 3,18 13,08 8,77 21,85 0,3 0,3

Taulukko 32 . Suotyyppien %-osuudet tehdyistä havainnoista .

Suon nimi Avosuot Rämeet Korvet Muut Suo tyyppi-hav .kpl

LU OJ MU Yht . LU OJ MU Yht . LU OJ MU Yht . TK PE PTA Yht .

1 . Suurirahka 42 19 7 68 3 3 6 19 7 26 3 1

2 . Palannesuo 12 47 15 74 3 3 15 8 23 6 0

3 . Mustanjärvensuo 47 4 51 18 3 14 35 4 4 8 2 10 7 7

4 . Niskasuo 2 2 26 66 92 4 4 2 2 4 7

5 . Suljento 1 1 3 5 38 46 1 5 3 9 33 11 44 10 7

6 . Kivihaikulansuo 2 6 85 93 7 7 5 3

7 . Munasuo 6 10 16 26 32 17 75 1 1 8 8 7 8

8 . Härmänsuo 15 15 85 85 4 8

9 . Nälkäsuo 2 3 1 6 13 33 25 71 1 4 11 16 7 7 17 2

10 . Tuomiojansuo 1 33 25 59 7 28 35 1 3 4 2 2 7 1

11 . Turvesuo 28 28 2 5 7 32 14 19 65 10 8

12 . Unhostinsuo 60 19 79 12 7 19 2 2 4 3

13 . Kyntösuo 5 13 29 47 3 3 8 14 39 39 3 8

14 . Suurisuo 33 33 17 17 33 17 50 1 2

15 . Suurisuo 20 20 80 80 5

16 . Hakulinsuo 18 41 59 23 23 18 18 1 7

17 . Porrassuo 9 9 9 55 18 82 9 9 1 1

Yhteensä/keskimäärin 10 5 2 17 11 18 27 56 3 .5 8 13 4 2 19 978

- 91 -

Suotyypeistä on 32 % ojikkoasteella (0J) ja 42 % muuttuma-as -teella (MU) . Luonnontilaisia (LU) suotyyppejä ön 26 % . Sarak-keessa "Muut" on esitetty turvekankaiden (TK), peltojen (PE) j ayleensä hylättyjen turpeennostoalueiden (PTA) osuudet . Kaikki-aan on ojituksen vaikutuksen alaisia suotyyppejä 74 % .

4 .3 Turvelajit ja turvetekijät

Taulukossa 33 on esitetty soittain pääturvelajien prosenttise tosuudet kokonaisturvemäärästä sekä puu- ja tupasvillapitoise nturpeen osuus kokonaisturvemääräs.tä . Turpeista on rahkavaltai -sia (S) hieman yli puolet, 51 % . Keskimäärin Kymen läänin tut -kituissa soissa on rahkavaltaisia turpeita noin 62 % . Saraval -taisia (C) turpeita on Kotkan alueella 49 % . Saravaltaiset tur-peet sijoittuvat yleensä suon pohjalle ja soiden reunaosiin . Li-

sätekijöista tupasvilla, puun jäänteet ja suoleväkkö ovat ylei -simpiä .

Suoselostuksissa on ilmoitettu yleisimpien turvetekijöiden osuu -det kokonaisturvemäärästä . Vertaamalla esimerkiksi tupasvilla -pitoisen turpeen osuutta ja puhtaan tupasvillan osuutta keske -nään voidaan päätellä mm . lisätekijän yleisyyttä turpeessa j amahdollista haittavaikutusta tai etua turvetuotannossa . Yleen-sä puhtaan lisätekijän määrä turpeessa on oleellisesti pienemp ikuin lisätekijää sisältävän turpeen kokonaismäärä .

4 .4 Maatuneisuu s

Suokohtaisesti turvemääriin painotettu turvekerrostumien keski -maatuneisuus on 4,5 . Heikosti (H1-4) maatuneen pintakerroksen

keskimaatuneisuus on 3,3 ja hyvin maatuneen (H5-10) pohjakerrok -sen 5,9 .

4 .5 Liekoisuus

Suossa olevan lahoamattoman puuaineksen eli liekojen määrä vaih-telee tutkituilla soilla ja soiden eri osissakin huomattavasti .

Taulukko 33 . Pääturvelajien sekä tupasvilla- ja puunjäännepitoisten turpeiden osuude t

kokonaisturvemäärästä .

Suon nimi Rahkavaltaiset Saravaltaiset RuskosammalvaltaisetTupasvillaa (ER )ja puun jäänt .(L) sisält . tur-peen osuus %

S CS BS S yht . C SC BC C yht . B SB CB B yht . ER L

1 . Suurirahka 62 22 84 3 13 16 21 22

2 . Palannesuo 49 17 66 14 20 34 15 21

3 . Mustanjärvensuo 59 5 64 25 11 36 3 9

4 . Niskasuo 57 5 62 2 36 38 35 20

5 . Suljento 10 8 18 30 51 1 82 10 26

6 . Kivihaikulansuo 56 18 74 8 18 26 36 37

7 . Munasuo 45 13 58 13 29 42 20 1 0

8 . Härmänsuo 73 13 86 14 14 32 1 0

9 . Nälkäsuo 45 12 57 26 17 43 17 5

10 . Tuomiojansuo 9 11 20 49 31 80 17 6

11 . Turvesuo 14 5 19 58 23 81 10 26

12 . Unhostinsuo 30 37 67 5 28 33 8 1 1

13 . Kyntösuo 27 18 45 31 21 3 55 1 54

14 . Suurisuo 3 3 41 56 97 13 3 8

15 . Suurisuo 26 4 30 29 39 2 70 15 2 1

16 . Hakulinsuo 1 12 13 16 71 87 6 4 9

17 . Porrassuo 53 17 70 1 29 30 29 1 7

Yhteensä/keskimäärin 41 10 51 26 23 0 49 13 15

- 93 -

Suokohtaiset tiedot koko suon ja yli 2 m alueen osalta on esi -tetty suoselostuksissa ja yhteenvetotaulukoissa . Korkea liekoi-suus (yli 3 %) aiheuttaa yleensä tuntuvia lisäkustannuksia tur -vetuotannossa, varsinkin mikäli kyseessä on pientuotanto ta imaatilakohtainen palaturvetuotanto . Nykyisin on kuitenkin lait-teita, joiden avulla lie'ot voidaan jyrsiä turpeen sekaan .

4 .6 Pohjamaalajit ja lieju t

Tutkittujen soiden yleisin pohjamaalaji on hiesu, jota esiinty y30 % (suokohtaisesti pinta-aloihin painotettu keskiarvo) . Seu-raavaksi yleisimmät maalajit ovat hieta (25 %), hiekka (20 % )

ja savi (14 %) . Tutkimuspisteistä noin 1/3 :lla tavataan lieju asuon pohjalla . Lieju on yleensä merkkinä suon synnystä vesis-tön umpeenkasvun tuloksena .

4 .7 Happamuu s

Käyttökelpoisten turvenäytteiden suokohtaisesti turvemäärii npainotettu keskimääräinen pH-arvo on 4,1 . Arvoa voidaan pitäämelko alhaisena . Pintanäytteet ovat happamampia kuin syvemmäl-tä otetut näytteet . Samoin rahkavaltaiset turpeet ovat sara -valtaisia happamampia .

4 .8 Tuhkapitoisuu s

Suokohtaisesti turvemääriin painotettu käyttökelpoisten näyt -teiden tuhkapitoisuuksien keskiarvo on 2,0 % kuivapainosta .

Suokohtaiset tuhkapitoisuudet ovat melko alhaisia, eivätkä n e

ole esteenä mahdollisen turvetuotannon aloittamiselle .

4 .9 Vesipitoisuus

Turpeen vesipitoisuus riippuu mm . turvelajista, maatumisastees -ta sekä suon ojituksesta kuivatussyvyyteen asti . Käyttökelpois-

- 94 -

ten näytteiden keskimääräinen suokohtaisesti turvemääriin paino -tettu vesipitoisuus on 93,7 % märkäpainosta .

4 .10 Kuivatilavuuspain o

Turpeen kuivatilavuuspainolla tarkoitetaan sitä painoa, mink äverran tietyn tilavuusyksikön (esim . yksi suokuutiometri) sisäl -tämä täysin kuiva turve painaa . Kuivatilavuuspaino- ja lämpö-arvotietojen avulla voidaan laskea suon energiasisältö (Mäkil ä1980) .

Turvenäytteistä laskettu keskimääräinen suokohtaisesti turve -määriin painotettu kuivatilavuuspaino on 61 kg/suo-

m³ . Kuiva-

tilavuuspainoon vaikuttavat ennen kaikkea vesipitoisuus, maatu -misaste ja turvelaji . Ojitetuilla soilla pintaturpeen kuivati -lavuuspaino on keskimääräistä korkeampi turvelajista tai maatu -misasteesta riippumatta . Tämä johtuu pintakerroksen keskimää -räistä alhaisemmasta vesipitoisuudesta ja turpeen tiivistymi -sestä . Maatumisasteen kasvaessa kasvaa yleensä myös kuivati -lavuuspaino .

Kuivatilavuuspaino on tärkein vaikuttaja suokuution energiasi -sältöä laskettaessa . Siten ojitetun suon pintaosan turpeenenergiasisältö tilavuusyksikköä kohden on usein selvästi kor -keampi ojittamattomaan suohon verrattuna .

4 .11 Lämpöarvo

Polttoturpeen yhtenä tärkeänä kelpoisuuden mittana on sen te -hollinen lämpöarvo . Se riippuu turvelajista, maatuneisuudesta ,tuhkapitoisuudesta sekä vesipitoisuudesta . Näytteiden suokoh-taisesti turvemääriin painotettu keskimääräinen tehollinen läm -pöarvo kuivalle turpeelle on 20,0 MJ/kg . 50 % :n kosteudessavastaava arvo on 8,8 MJ/kg . Arvot ovat alhaisia verrattuna Ky -men läänin keskiarvoihin .

95 -

4 .12 Rikkipitoisuu s

Polttoaineessa oleva rikki aiheuttaa lämmityskattiloiden syöpy -

mistä ja ympäristön saastekuormituksen lisääntymistä . Turve-

näytteiden keskimääräinen rikkipitoisuus kuiva-aineesta o n

0,18 % . Polttoturveluokituksen mukaan tulisi rikkipitoisuu silmoittaa, mikäli se ylittää arvon 0,3 % .

Mainittakoon, että pelkkää turvetta käytettäessä rikkidioksidi -

päästöt ovat noin 1/5 kivihiiltä, ja noin 1/10 raskasta poltto -öljyä käyttävien voimalaitosten päästöistä . Siten turvepoltto -

laitokset eivät saastuta rikillä ympäristöään yhtä pahasti kui n

muita fossiilisia polttoaineita käyttävät laitokset .

5 TURVETUOTANTOON SOVELTUVAT SUO T

Taulukkoon 34 on kerätty tiedot tutkittujen soiden polttoturve -sekä kuivike- tai kasvuturvemääristä . Polttoturvetuotantoon so -

veltuvien alueiden yhteispinta-ala on 192 ha . Käyttökelpoinenturvemäärä on 4,28 milj . suo-

m³ ja energiasisältö 50 % :n käyt-

tökosteudessa 1,62 milj . MWh . Osalla soista heikosti maatunu trahkavaltainen pintakerros soveltuu parhaiten kasvu- tai kuivi -keturpeeksi . Kasvu- tai kuiviketurpeeksi soveltuvaa turvett aon 150 ha :n alueella 2,62 milj . suo-

m³ . Kasvuturvetuotantoon

osoitettujen soiden käyttökelpoinen pinta-ala sisältyy osi npolttoturvetuotantoon soveltuvaan alueeseen .

6 YHTEENVETO

Tutkituilla 17 suolla on tutkimuspisteitä 666 kpl, joilla tut -kittiin mm . suotyyppi, turvelaji ja maatuneisuus . Turpeen tar-

kemman käyttökelpoisuuden selvittämiseksi otettiin soista näyt -teitä laboratorioanalyysejä varten . Näistä määritettiin tuhka-

pitoisuus, lämpöarvo, pH-arvo, vesipitoisuus, kuivatilavuuspai -no ja osasta näytteitä rikkipitoisuus .

Taulukko 34 . Yhteenveto Kotkassa tutkittujen soiden soveltuvuudesta turvetuotantoon .

Polttoturve Kasvu- tai kuiviketurve

Suon nimi Pinta-ala

ha

Keski-syvyy s

m

Turpeenmäärä

milj .suo-m³

Kuiva-tila-vuus-paino

kg/m³

Kuiva-aineenmäärä

milj .tn

TehollinenlämpöarvoMJ/kg

Energiasisältö50 % :n käyttö-kosteudella

Tuhka-pitoi-suuskuiva-ainees-ta %

Pinta-ala

ha

Keski-syvyys

m

Turpeenmäärä

milj .suo- m³

kuivaturve

50 % : nkost .

milj .GJ

milj .MWh

1 . Suurirahka - - - 70 - 19,2 8,4 - - 1,1 20 2,07 0,4 1

5 . Suljento 34 2,07 0,70 79 0,055 20,7 9,1 1,00 0,28 4,1 - - -

7 . Munasuo - - - 73 - 19,8 8,7 - - 1,5 22 2,47 0,5 4

8 . Härmänsuo - - - 59 - 20,0 8,8 - - 1,3 23 2,39 0,5 5

9 . Nälkäsuo - - - 70 - 20,5 9,0 - - 1,1 66 1,32 0,87

10 . Tuomiojansuo 73 2,31 1,69 67 0,113 21,4 9,5 2,15 0,60 2,5 - - -

11 . Turvesuo 45 1,91 0,86 83 0,071 20,5 9,0 1,26 0,35 3,3 8 0,88 0,0 7

13 . Kyntösuo 25 2,75 0,69 (74) 0,051 (21,1) (9,3) 0,95 0,26 - - - -

16 . Hakulinsuo 15 2,25 0,34 (74) 0,025 (21,1) (9,3) 0,47 0,13 - - - -

17 . Porrassuo - - - - - - - - - - 11 1,70 0,1 8

Yhteensä/keskimäärin 192 2,23 4,28 74 0,315 21,1 9,3 5,83 1,62 3,1 150 1,75 2,62

- 97 -

Kaikkiaan tutkittiin 1 478 ha :n suoalueet, joista Kotkan alu -

eelle sijoittuu 1 383 ha eli 5,5 % maa-alasta . Palannesuo (2) ,

Mustanjärvensuo (3) ja Porrassuo (17) sijoittuvat osaksi mui -

den kuntien alueille .

Pääsuotyyppien jakautuma on seuraava : nevoja 17 %, rämeitä 56 % ,korpia 8 % ja turvekankaita 13 % . Muu alue on vanhoja tai käy-

tössä olevia turpeennostoalueita . Tutkimuspisteistä sijaits i

ojitetuilla alueilla 74 % . Suoalueista on metsäisiä 83 % j aloput ovat avosoita . Yleisimmät suotyypit ovat tupasvilla- ,isovarpu- ja rahkaräme sekä lyhytkorsineva .

Soiden keskisyvyys on 2,01 m, josta heikosti maatunut pintaker -

ros on 1,10 m ja paremmin maatunut pohjakerros 0,91 m .

Turpeen keskimaatuneisuus on 4,5 (asteikolla 1-10) . Heikost i

maatuneen pintakerroksen maatuneisuus on 3,3 ja paremmin maatu -

neen pohjakerroksen 5,9 .

Tutkituissa soissa on turvetta 29,7 milj . suo-m³ . Yli 2 m :n sy-

vyisellä alueella on 74 % koko turvemäärästä eli 21,9 milj . m³ .

Tästä on hyvin maatunutta turvetta 8,8 milj . m³ . Yli 2 m :n sy-

vyisellä alueella on luonnontilaista turvetta keskimääri n31 800 m³/ha, joka sisältää kuiva-ainetta noin 1 940 tonnia .

Turvekerrostumista on rahkavaltaisia 51 % ja loput ovat saraval -taisia . Pääturvelajeittain jakaantuma on rahkaturve 41 %, sara-

rahkaturve 10 %, saraturve 26 % ja rahkasaraturve 23 % .

Turpeiden tuhkapitoisuus on keskimäärin 2,0 % kuivapainosta .Tehollinen lämpöarvo on kuivalla tarpeella keskimäärin 20,0 MJ /

kg ja jyrsinturpeen käyttökosteudessa (n . 50 %) olevalla tur -

peella 8,8 MJ/kg .

Näytteiden keskimääräinen kuivatilavuuspaino on 61 kg/suo-m³ ,

vesipitoisuus 93,7 % märkäpainosta, pH-arvo 4,1 ja rikkipitoi -suus 0,18 % kuivapainosta .

- 98 -

Turvesuon (11) yli 3 m syvällä alueella on heikommin maatunu tturve hyödynnettävä ennen kuin alapuolella sijaitsevaa paremmi nmaatunutta kerrosta voidaan hyödyntää . Poltto- ja kasvuturve -tuotantoon soveltuviksi osoitettujen soiden lisäksi on joilla -kin soilla lähinnä maatilakohtaisiin tarpeisiin pala- ja kuivi -keturpeen nostoon soveltuvia pienialaisia alueita, joita ei ol eerikseen mainittu . Tällöin polttoturpeeksi soveltuvaa hyvälaa -tuista saraturvetta löytyy lähinnä isompien soiden reunaosist aja pienemmiltä soilta . Kustannuksia lisääviä tekijöitä ova tnäillä alueilla usein melko kookas puusto ja alueen rikkonai -suus . Turvepehkun noston osoituksena ovat soilla sijaitseva tladot .

Soidensuojelun perusohjelmassa ovat Kotkan alueella Mustanjär -

vensuo (3), Suurisuon (14) pohjoisosa sekä Juurikorpi .

- 99 -

KIRJALLISUUTTA

Lappalainen, E ., Stén, C .-G . ja Häikiö, J ., 1984 . Turvetut-

kimusten maasto-opas . Geologian tutkimuskeskus, Opas

n :o 12 . 62 s .

Lappalainen, E . ja Toivonen, T ., 1985 . Laskelmat Suomen tur-

vevaroista . Yhteenveto vuosien 1975 - 1983 turvetutki -

muksista . Geologian tutkimuskeskus, tutkimusraportt i

72 . 109 s .

Leinonen, A . ja Luukkainen, V .-M ., 1986 . Palaturpeen tuotan-

to : käsikirja . Valtion teknillinen tutkimuskeskus ; 614 .

315 s .

Maa- ja metsätalousministeriön soidensuojelutyöryhmä 1981 .

Valtakunnallinen soidensuojelun perusohjelma . 164 s .

Mäkilä, Markku, 1981 . Toholammin turvevarojen käyttökelpoi-

suus ja turpeen ominaisuuksien välinen riippuvuus . Geo-

loginen tutkimuslaitos, maaperäosasto, raportti 5 . 149 s .

Mäkilä, M . ja Grundström, A ., 1985 . Anjalankosken turvevarat

ja niiden käyttökelpoisuus . Geologian tutkimuskeskus ,

maaperäosasto, raportti 159 . 280 s .

Mäkilä, M . ja Grundström, A ., 1986 . Vehkalahden turvevara t

ja niiden käyttökelpoisuus . Geologian tutkimuskeskus ,

maaperäosasto, raportti 186 . 195 s .

Turvekomitean mietintö 1983. Komiteanmietintö 198 :4 . 241 s .

Turveteollisuusliitto 1976 . Turveteollisuusliiton polttotur-

peen laadunmääritysohje . Turveteollisuus 1976 (3) ,

s . 29 - 37 .

Turveteollisuusliitto 1982 . Turveteollisuusliiton palaturpee n

luokitus 1982 . Turveteollisuus 1982 (3) s . 64 .

geologian tutkimuskeskus, maaperÄosasto …weppi.gtk.fi/data/tr/kotka_200.pdf · the average depth...

Documents