TUTKIMUSMATKA Tarkoitusten merellä

PYRY HANNILA - SAMI HOISKO - HELINÄ JUURINEN

TARKOITUSKESKEINEN MENETELMÄ NUORTEN ITSEMURHIEN EHKÄISEMISEKSI

TutkimusmatkaTarkoitusten merellä

TutkimusmatkaTarkoitusten merellä

Tarkoituskeskeinen menetelmä

nuorten itsemurhien ehkäisemiseksi

PYRY HANNILA - SAMI HOISKO - HELINÄ JUURINEN

© 2015 Kirjoittajat ja Non Fighting Generation ry

© 2015 Kuvitus ja taitto Haaja & Arwo Design Oy

Paitsi © Tunteiden aarresaari NFG ry

Kustantaja: BoD™ – Books on Demand, Helsinki, Suomi

Valmistaja: Books on Demand GmbH, Norderstedt, Saksa

ISBN: 9789523186545

5

Itsemurhan yrityksen vaara on suurimmillaan 20–40-vuo-

tiailla suomalaisilla. Se on syiltään yksilöllinen, mutta

koskettaa syvästi myös läheisiä. Yhtä yksittäistä syytä

ei useinkaan ole, vaan kyse on useammasta samaan

aikaan mieltä pitkään rasittaneesta syystä. On tilantei-

ta, joissa ihmiset eri puolilla maailmaa kokevat epätoi-

voa hyvin samalla tavalla, mutta se, minkä kukin kokee

omaksi umpikujakseen, on aina hyvin henkilökohtaista.

Ihmisellä kuitenkin on taipumus etsiä ja nimetä näistä jo-

kin syytekijäksi. Tällaisia syitä voivat olla vastenmielisten

ajatusten tai tilanteiden kanssa kamppailu ristiriitaisin ja

epävarmoin tuntein esimerkiksi ansiotyöstä poissaolon

aikana tai parisuhteesta eroamisen jälkeen. Menetyksen

tunteet voivat herättää toiveen tai halun kuolla. Juuret

itsemurhan yritykseen saattavatkin juontaa kaukaa hen-

kilön taustasta.

Kulttuurin ilmapiiri, yhteiskunnan olosuhteet ja hoitojär-

jestelmän toiminta voivat tarjota suojaa itsetuhoa vas-

taan. Elämänkriisissä tulisi olla saatavilla tukea läheisiltä

ja tarpeen tullen myös ammattiauttajilta. Meidän pitää

vähentää syyllistämistä, leimaamista ja rankaisevuutta.

Meidän tulee lisätä elämänuskoa, rohkeutta, itsetuntoa,

yritteliäisyyttä ja keskinäistä tukea. Meidän tulee auttaa

antamalla mahdollisuus, enemmän aikaa ja tukea sel-

viytymiseen.

Itsemurhien ehkäisyohjelmilla on onnistuttu vähentä-

mään itsemurhia. Itsemurhariskin parempi tunnistami-

nen ammattihenkilöstön toimesta on ollut keskeinen

keino. Terveyttä suojaavien psykologisten selviyty-

mistaitojen opettamisen on myös osoitettu suojaavan

nuoria itsetuholta. Itsemurhakuolemien ehkäisy on yh-

teiskunnallemme kuitenkin yhä iso haaste. Onkin syytä

paneutua entistä tarkemmin jo tunnettujen riskitekijöi-

den yksilölliseen huomioimiseen.

Elämänhalun vahvistamiseen löytyy keinoja. Mitä var-

hemmin näitä keinoja on käytettävissä, sitä paremmin

ne voivat vaikuttaa ja estää ongelmia kasaantumasta.

Tämä opaskirja on Valoa elämään -terveydenedistämis-

hankkeen menetelmäopas. Olen seurannut hanketta

sen ohjausryhmästä käsin. Tästä oppaasta voivat nuor-

ten kanssa työtään tekevät löytää uusia keinoja ja useita

käytännön työvälineitä sekä varhaistunnistamista että

pitempikestoista työskentelyä varten.

Timo Partonen

Tutkimusprofessori

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL)

ESIPUHEETI

6

Nuorten arvo- ja väkivallattomuuskasvatukseen erikois-

tunut järjestö Non Fighting Generation ry (NFG) käyn-

nisti vuoden 2013 alussa ”Valoa elämään – menetelmien

kehittämishanke nuorten itsemurhien ehkäisemiseksi”

-hankkeen, jolla pyritään ehkäisemään 13–25-vuotiai-

den nuorten itseensä kohdistamaa väkivaltaa. Tervey-

den edistämisen määrärahan turvin toteutettu 3-vuoti-

nen hanke on lähestymässä loppuaan ja on aika esitellä

siinä saavutettuja konkreettisia aikaansaannoksia.

Tutkimusten perusteella tiedetään, että itsemurha on

usein pitkällisen kehityksen tulosta. Tämän kaltaiset

traagiset kehityskulut olisi syytä tunnistaa ja saada kat-

kaistua mahdollisimman varhaisessa vaiheessa, jotta

elämälle voisi löytyä uusi suunta. Valoa elämään -hank-

keessa pyrittiin vastaamaan tähän haasteeseen luo-

malla uudenlaisia menetelmiä itsetuhoisesti oireilevien

nuorten tunnistamiseksi ja auttamiseksi. Kehitettävien

menetelmien painopiste on nuorten arvottomuuden

ja tarkoituksettomuuden kokemuksissa, itsetuhoisen

oireilun mahdollisimman varhaisessa tunnistamisessa

sekä erityisesti niiden nuorten auttamisessa, joilla ei ole

vielä diagnosoitua mielenterveysongelmaa. Tavoittee-

na on, että kehitettävien menetelmien avulla voidaan

(1) ennakoida nuoren itsemurhariskiä mahdollisimman

varhaisessa vaiheessa, (2) vahvistaa nuoren henkistä

vastustuskykyä ja tahtoa elää, sekä (3) edistää tarkoituk-

sellisuuden kokemuksia nuoren elämässä.

Koen ylpeyttä järjestömme puolesta saadessamme jul-

kistaa tässä teoksessa kuvattuja Valoa elämään -hank-

keen tuotoksia. Uskon, että hanke tulee olemaan yhteis-

kunnalliselta vaikuttavuudeltaan eräs NFG:n 19-vuotisen

historian merkittävimmistä hankkeista.

On kuitenkin syytä nöyränä korostaa, että NFG:n rooli-

na on ollut tarjota hankkeelle vain hallinnolliset puitteet

ja aihepiiriin sopiva teoreettinen viitekehys. Keskiössä

ovat olleet hanketta toteuttaneet ihmiset – NFG:ssä

työskennelleet hankkeesta vastanneet työntekijät sekä

hankkeen kumppanuustahoissa oman arvokkaan pa-

noksensa menetelmien kehittämiseen ja pilotointiin an-

taneet työntekijät. Kehitystyössä on tärkeä osansa ollut

myös nuorilla, jotka ovat osallistuneet joko kohderyh-

mää edustavina kokemusasiantuntijoina menetelmien

konkreettiseen kehittämiseen tai ovat pilotoinnin koh-

denuorina antaneet omilla reaktioillaan käytännön pa-

lautetta menetelmien toimivuudesta.

On mahdotonta erikseen kiittää kaikkia hankkeeseen

osallistuneita ihmisiä, joten kiitän lämpimästi teitä kaik-

kia, jotka olette omalla aktiivisella toiminnallanne vai-

kuttaneet hankkeen onnistumiseen. Hankkeen ohjaus-

ryhmätyöskentelyyn osallistuneena tahdon kiittää sen

puheenjohtajaa, Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen

(THL) tutkimusprofessori Timo Partosta, jonka näke-

mysten merkitys hankkeen ohjauksessa kohti sille ase-

tetun päämäärän saavuttamista on ollut korvaamaton.

Hankkeen takapiruna kiitän hankevastaava Pyry Hanni-

laa sekä aluekoordinaattoreita Helinä Juurista ja Sami

Hoiskoa. En voi kuin ihailla menetelmien kehittämises-

sä ilmennyttä poikkeuksellista luovuuttanne sekä sitä

kokonaisvaltaista omistautumista ja hämmästyttävää

omaksumiskykyänne, jota olette osoittaneet koko hank-

keen ajan.

Timo Purjo

Filosofi an tohtori

Hallituksen varapuheenjohtaja (NFG)

II

7

KIITOKSET

Valoa elämään -tiimin puolesta haluamme kiittää kaikkia hankkeen toteuttamiseen osallistuneita

yhteistyökumppaneita ja ohjausryhmän jäseniä sekä ennen kaikkea niitä kymmeniä pilotteja,

jotka ovat omalla työpanoksellaan tehneet mahdolliseksi tämän menetelmäoppaan kehittämi-

sen. Lisäksi tahdomme kiittää NFG:n entisiä työntekijöitä, Eevastiina Gjerstadia ja Riikka Uljasta,

jotka ovat kehittäneet tunnistamis- ja mini-interventiomenetelmien alkuperäiset versiot (ELÄ-

MÄN JANAT ja SYYT ELÄÄ)

Hankkeen toteuttamiseen ovat osallistuneet seuraavat yhteistyötahot:

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL), Helsingin Vamos -palvelukokonaisuus (Herttoniemen

yksikkö), Lahden diakonian instituutti, Mikkelin sosiaali- ja terveystoimi, Tampereen mielenter-

veys- ja päihdepalvelut, Espoon koulu- ja opiskeluterveydenhuolto, Etelä-Savon ammattiopisto

(ESEDU), Silta-Valmennusyhdistys ry, Tampereen koulu- ja opiskeluterveydenhuolto, Helsingin

Nuorisoasema.

Hankkeen ohjausryhmän työskentelyyn ovat osallistuneet seuraavat henkilöt:

Timo Partonen (THL), Timo Purjo (NFG), Anne-Maria Karjalainen (Lahden diakonian instituutti),

Minna Mutanen (Mikkelin sosiaali- ja terveystoimi) Tapani Kilponen & Mervi Mäkinen (Vamos),

Vivian Maunu (Tampereen mielenterveys- ja päihdepalvelut), Tuire Sannisto (Tampereen koulu-

ja opiskelijaterveydenhuolto), Maija Laukkanen (Silta-Valmennusyhdistys ry), Aino Ruotsalainen

(Espoon koulu- ja opiskeluterveydenhuolto).

Menetelmien pilotointiin ovat osallistuneet seuraavat yhteistyökumppanien nimeämät

ammattilaiset:

Eila Toivanen, Mira Niemi, Sarita Rannankari, Elisa Kemppainen, Raija-Leena Heinonen (Lahden

diakonian instituutti); Minna Keränen, Eeva Romo, Seija Huotari, Tiina Teinilä, Mirka Leikas, Nina

Järn, Emmi Luomahaara (Mikkelin sosiaali- ja terveystoimi); Katri Jaakkola, Petronella Seppä-

lä, Henna Halmila-Tarvainen, Pirjo Myllykangas, Marja Salminen (Tampereen mielenterveys- ja

päihdepalvelut); Tapani Kilponen, Mervi Mäkinen, Tarja Pikkuhookana, Anni Kauppinen, Eeva

Piha, Annukka Rajala, Mari Väistö (Vamos); Sini Honkanen, Johanna Kahlos (Espoon koulu- ja

opiskelijaterveydenhuolto); Kirsi Heikkilä, Katariina Aspholm, Tarja Taimi, Anne Liede, Elina

Valo, Maija Julkunen (Tampereen koulu- ja opiskeluterveydenhuolto); Saara Laukkanen, Jaana

Nulpponen, Heli Hollari, Katariina Romo (ESEDU); Tarja Rosenberg, Noora Leppänen, Eeva-Kai-

sa Salminen, Aino Roukkula, Mirkka Nieminen-Hirvelä, Mervi Lintunen, Katri Mäkinen, Kimmo

Kakko, Olli Sillanpää, Anni Auvinen, Mervi Määttä, Kimmo Helén, Riikka Nurmi, Heli Hirvasmaa,

Liisa Eiramo, Kati Pekkarinen, Seija Palonen (Silta-Valmennusyhdistys ry); Anne Hyrkäs, Janita

Kannonkari, Liisi Typpö, Misan Zilliacus (Helsingin Nuorisoasema) sekä Tuija Aarnio (yksityinen

psykoterapeutti).

8

SisällysEsipuheet ja kiitokset 5

Johdanto 9

Mitä tarkoitetaan itsetuhoisuudella? 11

Suora itsetuhoisuus 11Epäsuoraitsetuhoisuus 12

Miksi nuori haluaa kuolla? 13

Ulkopuolisuuden ja taakkana olon kokemukset 13Ristiriitainen suhde kehollisuuteen, seksuaalisuuteen tai sukupuoleen 14Epäsuotuisat selviytymiskeinot 15Elämän ohjautuminen ulkoapäin 16Mitätön menneisyys, toivoton tulevaisuus 17

Tarkoituskeskeinen näkökulma 18

Kohtaaminen kokonaisvaltaisena ihmisenä 20Arvot tarkoituksellisen elämän suunnannäyttäjinä 23Tarkoituskeskeisen menetelmän dialogiset periaatteet: 3-portainen malli 25

Tutkimusmatka Tarkoitusten merellä 28

Elämän kartoitus 30Arvoankkuri 38Toivon majakka 48Pettymyksen karikot 56Luottamuksen satama 58

Liitteet & Lomakkeet 78

TUNTEIDEN AARRESAARI, ELÄMÄN JANAT, ELÄMÄN ARVOKKUUS, SYYT ELÄÄ, ARVO-

KARTTA, HENKINEN KOMPASSI, Sarjakuvastripit, Nelikenttä, Tutkimusmatkan pohjapaperit

9

Nuoruudessa ihminen käy läpi monia murroksia ja muutoksia suhteessa omaan kehoon-

sa, itseensä ja elämäänsä sekä hänelle tärkeisiin ihmissuhteisiin ja elämänkontekstei-

hin. Näiden yksilöllisten kehityspolkujen myötä nuori tulee aiempaa tietoisemmaksi

itsestään persoonana. Samalla hän tiedostaa aiempaa voimakkaammin myös muiden ihmisten

häntä kohtaan asettamat odotukset, toiveet ja vaatimukset. Nuoruus on kuitenkin altista aikaa

myös monimuotoiselle pahoinvoinnille, kielteisille kehityskuluille ja itsetuhoisuudelle. Nuorten

itsemurhat ovat yleisimmillään 12–19-vuoden iässä.

Itsemurhan ehkäisyn malleissa itsetuhoiseen käyttäytymiseen liittyvää problematiikkaa lähesty-

tään yleensä mielenterveyshäiriöiden näkökulmasta, oirekeskeisesti, pyrkimällä muodostamaan

diagnoosi, jonka suuntaisesti asetetuilla hoitotoimenpiteillä voidaan vaikuttaa itsetuhoisen

käyttäytymisen taustalla oletettavasti vaikuttavaan oireyhtymää (esim. vakava depressio, kaksi-

suuntainen mielialahäiriö yms.). Toisaalta painopiste on usein itsetuhoisen kriisin ja itsemurha-

yrityksen jälkeisissä korjaavissa toimenpiteissä.

Tässä teoksessa esiteltävä menetelmä pyrkii täydentämään edellä kuvattuja vakiintuneita lä-

hestymistapoja tarkoituskeskeisellä näkökulmalla. Tarkoituskeskeisen kirjallisuuden ja tutkimuk-

sen valossa (a) tunne elämän tarkoituksellisuudesta lisää elämänhalua, mikä puolestaan edistää

ihmisen henkisiä voimavaroja ja kokonaisvaltaista hyvinvointia. Toisaalta (b) elämän kokeminen tarkoituksettomaksi vähentää ihmisen elämänhalua, josta voi seurata edelleen masentuneisuut-

ta, ahdistuneisuutta, päihdeongelmia ja äärimmäisessä tapauksessa itsemurha. Tarkoituskes-

keisestä näkökulmasta itsemurhien ehkäisyn kannalta olennaista on tukea nuoren kokemusta

oman elämänsä tarkoituksellisuudesta vahvistamalla niitä syitä, joiden vuoksi nuori tahtoo elää

käsillä olevista vaikeuksista ja vastoinkäymisistä huolimatta.

TUTKIMUSMATKA TARKOITUSTEN MERELLÄ -menetelmäkokonaisuus on syntynyt osana Non Fighting Generation ry:n vuosina 2013–2015 toteuttamaa ”Valoa elämään” -hanketta. 3-vuo-

tisen terveyden edistämisen hankkeen tarkoituksena on ollut kehittää ja pilotoida 13–25-vuo-

tiaiden nuorten tunnistamisen, mini-intervention ja pitkäkestoisen yksilöauttamisen menetelmiä.

Teoksessa esiteltävän tarkoituskeskeisen menetelmän painopiste on nuoren (1) itsetuhoisuudel-

le lyhyellä tai pitkällä aikavälillä altistavien riskitekijöiden mahdollisimman varhaisessa tunnista-

misessa; (2) henkisten vahvuuksien, voimavarojen ja elämisen syiden vahvistamisessa; sekä (3)

elämänarvojen mukaisiin tarkoituksiin suuntautumisessa.

JOHDANTO

Tarkoitusten löytäminen merkitsee samaa kuin mahdollisuus muuttaa vallitsevaa todellisuutta. Näin tapahtuu joko muuttamalla ulkoinen tilanne toiseksi tai, ellei

se ole mahdollista, ihmisen oman uudistumisen seurauksena.(Viktor E. Frankl)

10

Menetelmäoppaan sisältämiä tehtäviä ja harjoituksia on pilotoitu yhteistyössä terveydenhoi-

don, nuorisotyön ja kasvatusalan ammattilaisten kanssa pääkaupunkiseudulla, Lahdessa, Tam-

pereella, Mikkelissä ja Pieksämäellä. Yksittäisiä menetelmiä (tehtäviä/harjoituksia) on testattu ja

pilotoitu usealla sadalla nuorella kaikkiaan noin 800 eri kertaa. Nuorin menetelmien pilotointiin

osallistunut on ollut iältään vasta 11-vuotias. Yksittäinen käytetyin yksilötyön väline on ollut ELÄ-

MÄN JANAT -tehtävä (ks. Elämän kartoitus/Liitteet & Lomakkeet), joka on tarkoitettu nuorten

itsetuhoisuuden ja tarkoituksellisuuden kokemusten kartoittamiseen.

Menetelmäkokonaisuus on tarkoitettu ensisijaisesti nuorten itsetuhoisuutta ennakoivaan ja en-

naltaehkäisevään työhön, esimerkiksi kuraattorien ja kouluterveydenhoitajien käyttöön, mutta

sitä voidaan soveltaa myös osana mielenterveyden ja itsetuhoisuuden erikoisosaamista vaativaa

työskentelyä, kuten esimerkiksi psykologien, psykiatristen sairaanhoitajien ja psykoterapeuttien

työssä. Tunnistamismenetelmät (esim. ELÄMÄN JANAT, TUNTEIDEN AARRESAARI) soveltu-

vat myös nuorten hyvinvointiin perehtyneiden kasvatusalan ammattilaisten, kuten opettajien ja

opinto-ohjaajien käyttöön, joilla on omassa työssään mahdollisuus nuorten yksilölliselle kohtaa-

miselle. Elämän kartoitusta lukuun ottamatta menetelmäoppaassa esiteltävät tehtävät ja harjoi-

tukset soveltuvat myös ryhmämuotoiseen työskentelyyn esimerkiksi etsivässä nuorisotyössä tai

työpajatoiminnassa, mutta tämä opas on kirjoitettu yksilötyön näkökulmasta.

Teoksen rakenne on seuraavanlainen. Menetelmäoppaan alkupuolisko koostuu nuorten itsetu-

hoisuutta ja tarkoituskeskeistä näkökulmaa taustoittavista teorialuvuista. Aluksi, luvussa ”Mitä

tarkoitetaan itsetuhoisuudella?”, luodaan lyhyt katsaus siihen, miten itsetuhoisuutta on tutki-

muskirjallisuudessa pyritty käsitteellistämään. Seuraavaksi luvussa ”Miksi nuori haluaa kuolla?”

esitellään sellaisia inhimillisiä kokemuksia, suhtautumis- ja toimintatapoja sekä ihmisen kasvuun

ja kehitykseen liittyviä riskitekijöitä, jotka voivat altistaa lyhyellä tai pitkällä aikajänteellä itsetu-

hoiselle käyttäytymiselle. Tämän jälkeen luvuissa ”Tarkoituskeskeinen näkökulma”, ”Kohtaami-

nen kokonaisvaltaisena ihmisenä” ja ”Arvot tarkoituksellisen elämän suunnannäyttäjinä” esi-

tellään tarkoituskeskeisen lähestymistavan fi losofi sia ja teoreettisia lähtökohtia. Teoriaosuuden

päätteeksi johdatellaan tarkoituskeskeisen lähestymistavan dialogisiin periaatteisiin ja työsken-

telyn keskeisiin tavoitteisiin luvussa ”Tarkoituskeskeisen menetelmän dialogiset periaatteet:

3-portainen malli”. Sen jälkeen siirrytään merellisistä teemaluvuista koostuviin menetelmälukui-

hin. TUTKIMUSMATKA TARKOITUSTEN MERELLÄ muodostuu viidestä aihealueesta – Elämän kartoitus, Arvoankkuri, Toivon majakka, Pettymyksen karikot ja Luottamuksen satama – joista

jokainen lähestyy nuorten itsetuhoisuutta ja elämän tarkoituksellisuutta toinen toistaan täyden-

tävästä näkökulmasta.

11

Mitä tark o i te ta an i tse tuh o isuu del l a?

Monet nuoret pohtivat elämän tarkoitukseen ja kuolemaan liittyviä kysymyksiä. Jo-

kaisen elämässä voi tulla hetkiä, jolloin tuntuu siltä, että elämä ei ole elämisen

arvoista. Ohimeneviä itsetuhoisia ajatuksia voi ilmetä kenellä tahansa jossain elä-

män vaiheessa, mutta toistuvat ja vakavat itsetuhoiset ajatukset eivät kuulu normaaliin kehityk-

seen. Suomalaisten nuorten keskuudessa itsetuhoisuus on yleisimmillään 15–19-vuoden iässä.

Itsetuhoisuudella tarkoitetaan ajatuksia ja tekoja, jotka voivat johtaa itsen vahingoittamiseen tai

kuolemaan. Yleisesti ottaen voidaan ajatella, että itsetuhoisuudessa on kysymys ihmisen elämän

kannalta haitallisista ja epäsuotuisista tavoista reagoida ja käsitellä elämän vaikeuksia ja vas-

toinkäymisiä. Nuoren itsetuhoisuutta on hyvä ajatella äärimmäisenä hätähuutona tilanteessa,

jossa elämä tuntuu menettäneen lopullisesti merkityksensä eikä nuori kykene enää omin voimin

löytämään muita vaihtoehtoja.

Nuoren itsetuhoisuus voi ilmetä tietoisena itsensä vahingoittamisena ilman kuoleman päämää-

rää (esim. viiltely), henkeä uhkaavien riskien ottamisena ja oman hyvinvoinnin laiminlyöntinä

(esim. päihteidenkäyttö, vaarallinen liikennekäyttäytyminen), sekä tietoisina itsemurha-ajatuk-

sina, itsemurhayrityksinä ja itsemurhina. Tutkimuskirjallisuudessa itsetuhoinen käyttäytyminen

jaetaan yleensä tämän pohjalta suoraan ja epäsuoraan itsetuhoisuuteen.

SUORA ITSETUHOISUUS

Suora itsetuhoisuus voi ilmetä itsemurha-ajatuksina, itsemurhayrityksinä ja itsemurhina, mutta

myös tietoisena itsensä vahingoittamisena ilman kuoleman päämäärää. Tietoinen itsensä vahin-goittaminen on tärkeää erottaa varsinaisista itsemurha-ajatuksista ja kuolemanhakuisesta käyt-

täytymisestä. Se viittaa yleensä kehoon kohdistuvaan vahingoittamiseen ilman itsemurha-aiko-

musta. Pitkällä aikavälillä tietoinen itsensä vahingoittaminen on kuitenkin merkittävä itsemurhan

riskitekijä, johon on tärkeää suhtautua vakavasti.

Itsenä vahingoittava käyttäytyminen, kuten esimerkiksi käsivarsien ja reiden sisäpintojen viiltely

tai muu ihon kudosten vahingoittaminen, on varsin yleistä erityisesti tyttöjen ja nuoren naisten

keskuudessa. Siihen voi liittyä monia erilaisia motiiveja, kuten ahdistuksen ja tyhjyyden tunteiden väliaikainen lievittäminen. Joillakin itsensä vahingoittamiseen voi liittyä myös elossa olon tun-

temuksia. Siihen kytkeytyy usein myös jonkinasteinen kompensoiva pyrkimys hallinnantunteen

lisäämiseen oman itsen ja elämän suhteen.

12

Itsensä vahingoittaminen voi saada alkunsa ikään kuin puolivahingossa, esimerkiksi kaveripii-

ristä saatujen mallien kautta. Omien rajojen kokeilusta alkunsa saanut käyttäytyminen voi kehit-

tyä huomaamatta riippuvuuden kaltaiseksi toimintatavaksi, jonka avulla nuori pyrkii säätelemään

omia olotilojaan ja sietämään vaikeita olosuhteita, ja jonka hallitseminen ja lopettaminen käyvät

ajan myötä yhä vaikeammaksi.

Varsinaiset itsemurha-ajatukset voivat olla passiivisia ja epäspesifejä (esim. ”Elämä ei ole elä-

misen arvoista”, ”Kunpa olisin kuollut) tai aktiivisia ja spesifejä (esim. ”Haluan kuolla”, ”Olen

päättänyt, milloin ja miten tapan itseni”). Mitä aktiivisempia ja täsmällisempiä suunnitelmia ja

aikomuksia ihmisellä on, sitä todennäköisemmin hän myös toimii ajatustensa suuntaisesti. Voi-

daan ajatella, että itsemurha-ajatukset muodostavat jatkumon hetkellisistä ja epämääräisistä

kuoleman ja tyhjyyden fantasioista epätoivoisiin, mutta järjestelmällisiin itsemurhasuunnitel-

miin. Itsemurhayritykset ovat yleisempiä tyttöjen ja nuorten naisten keskuudessa, mutta toteu-

tuneet itsemurhat ovat huomattavasti yleisempiä pojilla ja miehillä. Väkivaltaisempien itsemur-

hamenetelmien käyttö selittää osaltaan sukupuolten välistä eroa.

Tarpeen tullen mahdollisista itsemurha-ajatuksista ja itsetuhoisesta käyttäytymisestä on tärkeää

kysyä suoraan nuorelta itseltään. Vastoin yleistä virheellistä käsitystä itsetuhoisista ajatuksista

keskusteleminen ei lisää itsetuhoisen käyttäytymisen riskiä, vaan voi sen sijaan auttaa nuorta

jäsentämään omia ajatuksiaan ja helpottaa umpikujan tunteita.

EPÄSUORA ITSETUHOISUUS

Epäsuoralla itsetuhoisuudella tarkoitetaan toimintaa, jossa ihminen ottaa omaa elämäänsä uh-

kaavia riskejä tai käyttäytyy välinpitämättömästi oman elämänsä suhteen, mutta hänellä ei ole

tietoista pyrkimystä kuolla tai vahingoittaa itseään.

Epäsuora itsetuhoisuus voi ilmetä esimerkiksi kohtuuttomana päihteiden käyttönä, vaarallisena

ja holtittomana liikennekäyttäytymisenä, sairauksien hoidon laiminlyömisenä, liiallisena laihdut-

tamisena tai ylensyöntinä, sekä seksuaalisena riskikäyttäytymisenä. Epäsuoraan itsetuhoisuu-

teen liittyy usein impulsiivisuutta, jossa ihminen ei pohdi tekojensa pitkäkestoisia seurauksia,

vaan pyrkii sen sijaan välttelemään vaikeiden tunteiden ja asioiden kohtaamista tai tavoittele-

maan hetkellistä mielihyvää. Epäsuora itsetuhoisuus voi olla kuitenkin myös passiivista ja syr-

jäänvetäytyvää eristäytymistä, jossa nuori luopuu hänelle tärkeistä ihmissuhteistaan ja harras-

tuksistaan.

Epäsuoran itsetuhoisuuden yleisyyttä nuorten keskuudessa on vaikea arvioida, ja sen tunnista-

minen voi olla erityisen hankalaa tulkinnanvaraisuuden vuoksi. Nuori ei usein myöskään tiedosta

käyttäytyvänsä itsetuhoisesti. Monien lasten ja nuorten onnettomuuksiksi luokiteltujen kuolemi-

en taustalla onkin oletettavasti myös epäsuoraa itsetuhoisuutta.

13

Miksi nuo ri h a lu a a kuol l a?

Miksi nuori tekee itsemurhan? Itsemurha on yleensä pitkällisen ja yksilöllisen kehi-

tyksen lopputulos, jota edeltää vaikeuksien ja vastoinkäymisten kasautuminen ja

monimutkaistuminen. Varhaisessa aikuisuudessa itsemurhaan päätyneen ihmisen

elämästä voidaan usein takautuvasti tunnistaa sellaisia elämänongelmia (esim. osallisuus koulu-

kiusaamiseen), yleisiä riskitekijöitä (esim. depressio, päihdeongelmat) ja suojaavien tekijöiden puutteita (esim. sosiaalisen tuen riittämättömyys), jotka ovat jo varhaisessa vaiheessa, lapsuu-

dessa ja nuoruudessa altistaneet hänet itsetuhoiselle käyttäytymiselle. Toisaalta pitkäaikaisten

vaikeuksien ja ongelmien rinnalla voi yksittäinen ja äkillinen elämäntapahtuma (esim. vaikeudet

ihmissuhteissa, konfl iktit perheessä, koulussa tai virkavallan kanssa) nuoren elämässä toimia lau-

kaisevana tekijänä. Nuorilla itsetuhoiset ajatukset ovatkin usein yhteydessä ajankohtaisiin vaike-

uksiin, ja siirtyminen ajatuksista tekoihin voi tapahtua hyvin impulsiivisesti.

Tässä luvussa esittelemme tutkimuskirjallisuuden pohjalta hahmottelemiamme yleisiä kokemuk-

sia ja kokemisen tapoja, haitallisia suhtautumis- ja toimintatapoja, sekä sellaisia ajattelumalleja

ja haitallisia selviytymiskeinoja, jotka altistavat lyhyellä ja pitkällä tähtäimellä nuoren itsetuhoi-

selle käyttäytymiselle. Kyseiset riskitekijät muodostavat samalla pohjan nuoren itsetuhoisuuden

tunnistamiselle (ks. tarkemmin Elämän kartoitus/ELÄMÄN JANAT).

ULKOPUOLISUUDEN JA TAAKKANA OLON KOKEMUKSET

Tutkimusten valossa ulkopuolisuuden ja taakkana olon kokemukset luovat pohjan passiiviselle itsemurhan kuvittelulle. Ulkopuolisuuden kokemus merkitsee yhteyden puutetta muihin ihmisiin

ja erityisesti niihin, jotka nuori kokee itselleen tärkeiksi. Taakkana olon kokemuksella tarkoite-

taan puolestaan ihmisen vääristynyttä uskomusta itsestään suhteessa läheisiinsä: ihminen ei koe

olevansa tarpeellinen, vaan päinvastoin hän kokee olemassaolonsa taakaksi niille ihmisille, jotka

ovat hänelle tärkeitä.

Ulkopuolisuuden kokemukset ilmenevät monilla tavoilla eri elämänalueilla. Tutkimuksesta tie-

detään, että nuorten itsemurha-ajatusten taustalla on usein perheensisäisiä konfl ikteja ja vuo-

rovaikutuksen ongelmia. Murrosiän kuohut voivat tehdä perheen vuorovaikutuksesta entistäkin

haasteellisempaa. Nuoren kokema hämmennys omassa kehossa, mielessä ja elämäntilanteessa

tapahtuvista muutoksista voi jo sinälläänkin kasvattaa nuoren sisäistä epävarmuutta ja kokemus-

ta siitä, että tututkaan ihmiset eivät ymmärrä häntä. Herkässä iässä oleva nuori saattaa helposti

kokea syyllisyyttä ja häpeää sellaisistakin asioista, joista hän ei ole millään lailla vastuussa ja

joihin hän ei pysty vaikuttamaan (esim. vanhempien avioero, perheen taloudellinen asema).

14

Ulkopuolisuus voi ilmetä myös yksinäisyyden kokemuksena suhteessa vertaisiin. Nuori, jolla ei

ole ainuttakaan ystävää, voi kokea olevansa maailmassa täysin eristyksissä. Tilanteeseen voi

liittyä monia tekijöitä, kuten muutto toiselta paikkakunnalta, kehittymättömät sosiaaliset tai-

dot, osallisuus kiusaamiseen (kiusattuna ja/tai kiusaajana) tai nöyryytetyksi tulon kokemuksia.

Toisaalta nuori saattaa kertoa, että hänellä on kyllä ystäviä, mutta ilman aitoa ystävyyttä. Nuori

kokee, että kaikki kaverisuhteet ovat pelkkää teeskentelyä. Suuresta kaveripiiristä huolimatta

nuori voi kokea itsensä yksinäiseksi, koska hänestä tuntuu, ettei hän voi tulla hyväksytyksi omana

itsenään.

Itsetuhoisesti oireilevat nuoret kokevat usein, että he ovat taakka ja rasite omille läheisilleen,

kuten vanhemmille ja ystäville. Nuori voi kokea, että hän on täysin tarpeeton ja milloin tahan-

sa korvattavissa jollakulla toisella. Nuori, joka kokee itsensä tarpeettomaksi muiden ihmisten

kannalta, kokee elämänsä arvottomaksi ja tarkoituksettomaksi. Taakkana olon kokemus näyttäy-

tyy usein myös itsevihana. Itsensä syyllistäminen ja rankaiseminen voivat johtaa myös fyysiseen

itsensä vahingoittamiseen. Monien tekijöiden summana nuorelle voi muodostua virheellinen

käsitys siitä, että olisi kaikkien kannalta parempi jos hän kuolisi.

RISTIRIITAINEN SUHDE KEHOLLISUUTEEN, SEKSUAALISUUTEEN

TAI SUKUPUOLEEN

Kielteinen kehonkuva on merkittävä itsetuhoisuuden ennustaja sekä tytöillä että pojilla. Se voi

ilmetä esimerkiksi syömisen ongelmina, viiltelynä sekä monimuotoisena riskikäyttäytymisenä.

Tuhoavista kehollisuuden tavoista voi muodostua olemassaolon tapa, jolloin maailmaa ei koeta

mielekkääksi ilman itseen kohdistuvaa vahingoittamista. Maailmassa koetut huolet kääntyvät

kehon huoliksi, jolloin keho kantaa tunteita, joita ei tajunnallisella tasolla kyetä kokemaan tai

kohtaamaan.

Nuoren suhde omaan kehollisuuteen on voimakkaasti sidoksissa vanhempien ja muun elämän-

piirin tarjoamaan hoivaan ja läheisyyteen. Lapsuudessa ja nuoruudessa koettu fyysinen kaltoin-

kohtelu ja seksuaalinen väkivalta ovat äärimmäisiä kokemuksia, jotka altistavat itsemurhille ja

itsemurhayrityksille myöhemmissä elämänvaiheissa. Tutkimuksesta tiedetään, että kivulle altis-

tuminen voi lisätä yksilön fyysistä sietokykyä ja madaltaa kynnystä vahingoittaa itseään vaikeissa

olosuhteissa.

Itsetuhoisen käyttäytymisen tasolla voidaan hahmottaa joitakin sukupuolille erityisiä ”maskuliini-

sia” ja ”feminiinisiä” piirteitä. Poikien kohdalla esimerkiksi riskikäyttäytyminen näyttäisi liittyvän

sosiaalisen aseman tavoittelemiseen ”kovuuden” ja uhkarohkeuden avulla omassa vertaisryh-

mässä. Tytöillä riskikäyttäytymisen erityispiirre on sosiaalisen hyväksynnän hakeminen ulkonäön

ja seksuaalisen riskikäyttäytymisen muodossa. Yleistämisen suhteen kannatta kuitenkin olla va-

rovainen, ja jokaisen nuoren kohdalla asioita kannattaa selvittää yksilöllisesti.

Seksuaalisen ja sukupuolisen identiteetin etsintään liittyvät vaikeudet voivatkin olla yhteydessä

edellä kuvattuihin ulkopuolisuuden kokemuksiin. Tutkimuksesta tiedetään, että seksuaaliseen

identiteettiin tai sukupuolisuuteen liittyvä hämmennys ja epävarmuus saattavat altistaa myös

15

itsetuhoiselle käyttäytymiselle – erityisesti, jos nuori ei voi saada tukea ja vahvistusta omille ko-

kemuksilleen ja pohdinnoilleen omasta lähipiiristä.

EPÄSUOTUISAT SELVIYTYMISKEINOT

Epäsuotuisat selviytymiskeinot voivat altistaa itsetuhoiselle käyttäytymiselle. Nuori voi joko

pyrkiä välttelemään tilanteita, jotka herättävät kielteisiä tuntemuksia tai poistamaan kielteiset

tunnetilat välittömästi suoralla toiminnalla, kuten päihteillä tai viiltelemällä. Epäsuotuisat selviy-

tymiskeinot voidaankin jakaa kahteen kategoriaan. Ensimmäistä kategoriaa luonnehtii välttä-miskäyttäytyminen eli passiivisuus, vetäytyminen ja eristäytyminen. Toista kategoriaa luonnehtii

lähestymiskäyttäytyminen eli yliaktiivisuus, impulsiivisuus, riskikäyttäytyminen, päihteidenkäyttö

ja itsensä vahingoittaminen.

Jälkimmäisen strategian kohdalla sisäistä epämukavuutta, ahdistusta yms. pyritään lievittämään

vaikuttamalla suoraan omaan fysiologiaan ja kehollisuuteen (esim. itselääkintä, oksentaminen,

viiltely), kun taas ensin mainitussa strategiassa pyritään välttelemään tilanteita, joissa ahdistus

voisi yltyä sietämättömäksi (esim. välttelemällä tai pakenemalla sosiaalisia tilanteita). Molempia

strategioita luonnehtii yksilön suhtautumis- ja toimintatapojen jäykkyys ja heikko sopeutuvuus

erilaisten tilanteiden asettamiin vaatimuksiin. Tämä saattaa ilmetä myös reaktioiden äärimmäi-

syytenä erityisesti tilanteissa, jotka herättävät voimakkaita kielteisiä tunteita kuten surua, petty-

mystä tai häpeää.

Epäsuotuisat selviytymiskeinot voivat tuoda hetkellisen helpotuksen lyhyellä aikavälillä, mutta

tekevät tilanteesta ja ongelmista entistäkin vaikeampia pitkällä aikavälillä. Kuvaavaa on myös se,

että niiden avulla pyritään lievittämään tai välttämään pahaa oloa, ahdistusta tai muita kielteisiä

seurauksia sen sijaan, että tavoiteltaisiin jotakin elämän kannalta arvokasta ja hyvää.

IMPULSIIVISUUS

Impulsiiviset toimintatavat altistavat epäsuotuisille selviytymispyrkimyksille ja ovat tutkimuksen

valossa merkittävä riski itsetuhoisen käyttäytymisen kannalta. Impulsiivisuus on moniulotteinen

käsite ja tutkimuksessa onkin pyritty erittelemään, mikä impulsiivisuudessa altistaa itsemurha-

ajatuksille ja itsemurhayrityksille.

Impulsiivisuuteen liittyvä taipumus antaa periksi impulsseille voimakkaiden negatiivisten tunteiden vallassa yhdistää sekä (a) sellaisia yksilöitä, joilla on itsemurha-ajatuksia mutta jotka eivät kos-

kaan siirry ajatuksista tekoihin, että (b) sellaisia yksilöitä, jotka päätyvät lopulta itsemurhaan tai

sen yritykseen. Tämän lisäksi näistä jälkimmäisiä luonnehtii myös toinen impulsiivisuuden piirre,

joka on kykenemättömyys ennakoida omien tekojensa seurauksia.

Tämän valossa voidaan ajatella, että itsemurhan mahdollisten seurausten läpikäyminen ehkäi-

see itsemurha-ajatusten muuntumista itsemurhayrityksiksi. Siksi olisikin tärkeää keskustella nuo-

ren kanssa avoimesti niistä mahdollisista seurauksista, joita hän ajattelee itsemurhalla olevan

esimerkiksi hänen läheistensä kannalta.

16

MUREHTIMINEN JA VATVOMINEN

Murehtimista ja vatvomista tarkastellaan tutkimuskirjallisuudessa ”ruminaation” käsitteen kaut-

ta. Ruminaatiolla tarkoitetaan haitallista keskittymistä omaan itseen, oireisiin ja ongelmiin sekä

niiden mahdollisiin syihin ja seurauksiin. Tarkoituskeskeisestä näkökulmasta voidaan ajatella,

että ruminaatio on epäsuotuisa tapa etsiä merkitystä omalle kärsimykselle.

Tutkimusten perusteella tiedetään, että ruminaatio kytkeytyy usein itsearvostuksen, merkityksen

ja menetyksen teemoihin. Se on yhteydessä liialliseen itsekriittisyyteen ja itsensä syyllistämiseen

henkilökohtaisista ongelmista. Vatvojat vähättelevät usein omia onnistumisiaan ja liioittelevat

epäonnistumisiaan. Ruminaatiota luonnehtiva liiallinen itse- ja ongelmakeskeinen itsehavain-

nointi ylläpitää pahaa oloa ja passiivisuutta. Tämän vuoksi ongelmat näyttäytyvät helposti ylit-

sepääsemättömiltä ja ratkaisemattomilta, ja jos käyttökelpoinen ratkaisu löytyisikin, sitä ei kyetä

toteuttamaan. Murehtiva ajattelutaipumus on yhteydessä myös vähäiseen itseluottamukseen ja

optimismiin koskien ongelmien ratkaisemisen ja muutoksen mahdollisuutta. Nämä ilmenevät

toivottomuuden ja avuttomuuden kokemuksina.

Äärimmillään murehtiminen altistaa itsetuhoisuudelle. Joidenkin tutkijoiden mukaan tietoisella

itsensä vahingoittamisella voidaan pyrkiä lievittämään ruminaation nostattamaa tuskallista olo-

tilaa. Voidaan ajatella, että itsensä vahingoittaminen on tapa pyrkiä lievittämään ruminaation

nostattamaa tuskallista olotilaa.

ELÄMÄN OHJAUTUMINEN ULKOAPÄIN

Nuoruudessa yksi ihmisen perushaaste on opetella vaikuttamaan elämäänsä omien valintojensa

kautta. Nuori muodostaa käsitystä omasta vastuustaan ja vaikutusmahdollisuuksistaan oman

elämänkokemuksensa ja elämänpiirinsä esimerkkien avulla. On helpompi luottaa elämään, jos

saa kokea pystyvänsä vaikuttamaan oman elämänsä kulkuun ja elämän tapahtumissa on enna-

koitavuutta. Itsetuhoisuuden taustalla voikin olla nuoren kokemus siitä, että hän ei voi vaikuttaa

siihen, mitä hänen elämässään tapahtuu. Elämä ei ole omissa käsissä, vaan se tuntuu ohjautu-

van voimakkaasti ulkoapäin. Tällöin nuoren on vaikea luottaa elämän tarkoituksellisuuteen.

Kokemuksellisesti kyse voi olla joko muiden ihmisten toiveista, odotuksista ja vaatimuksista tai

yhtälailla nuoren sisäisistä tekijöistä, kuten esimerkiksi voimakkaista mielialan vaihteluista ja

impulssikontrollin vaikeuksista, joita nuori ei koe hallitsevansa. Tämänkaltainen ulkoapäin oh-

jautuvuus voi heijastua myös välinpitämättömyytenä omia valintoja kohtaan ja sitä seuraavana

ajelehtimisen tunteena sekä alttiutena vahingollisillekin ulkoisille vaikutteille (esim. holtittomal-

le päihteiden käytölle). Toisaalta nuori saattaa ripustautua niihin asioihin, joihin pystyy kaikesta

huolimatta vielä vaikuttamaan, mikä voi ilmetä esimerkiksi voimavaroihin nähden liian kovilla

vaatimuksilla koulumenestyksestä.

17

Traumatisoivat kokemukset ja suuret elämänkriisit (esim. läheisen kuolema), perheväkivalta tai

seksuaalinen väkivalta voivat haavoittaa syvästi ihmiselle perustavaa autonomian kokemusta.

Nuoren elämässä tämä voi näyttäytyä vielä vuosia myöhemmin tyhjyyden tunteina, passiivisuu-

tena ja lamaantumisena, mutta myös korostuneena suorituskeskeisyytenä ja pakonomaisena

hallinnan tarpeena, jolla pyritään kompensoimaan vaillinaista autonomian kokemusta. Itsetu-

hoisuuden eri muotoihin (esim. viiltely, syömisen ongelmat) sisältyykin selkeää pyrkimystä ”ot-

taa elämä omiin käsiinsä”, hallita sitä äärimmäisin ja epätoivoisin keinoin niiltä osin kuin se

tuntuu mahdolliselta.

MITÄTÖN MENNEISYYS, TOIVOTON TULEVAISUUS

Tutkimuksen perusteella tiedetään, että itsetuhoisuus on yhteydessä yksilön taipumukseen mitä-töidä mennyttä elämäänsä. Elämä voi näyttäytyä sarjana pettymyksiä ja epäonnistumisia. Kaikki

koettu tuntuu turhalta tai tuskalliselta, menneisyys hukkaan heitetyltä. Omaa elämää, mennei-

syyttä ja tulevaisuutta, arvioidaan yleensä senhetkisen elämän valossa. Se, millaisia merkityksiä

nuori antaa omalle elämälleen, heijastelee nuoren kokemusta oman elämänsä tarkoituksellisuu-

desta. Nuoren on vaikea nähdä oman elämänsä arvoa silloin, kun nykyinen elämä tuntuu tyhjältä

ja menneisyys merkityksettömältä. Kun nykyisyys tuntuu tyhjältä, ilottomalta ja tuskalliselta, se

himmentää samalla eletyn menneisyyden arvoa ja heittää varjonsa myös tulevaisuuden ylle.

Toivottomuuden kokemus on erityisen voimakkaasti yhteydessä itsetuhoisten ajatusten kehit-

tymiseen. Nuori, joka on taipuvainen itsetuhoisiin ajatuksiin, saattaa yleistää toivottomuutensa

koskemaan elämää kaikkineen. ”Millään ei ole mitään väliä”, ”Kaikki on pielessä”, ”Mitään ei ole tehtävissä”, nuori saattaa ajatella eikä kykene näkemään näiden synkkien ajatusten lävitse mi-

tään muuta vaihtoehtoa kuin itsemurhan.

Tarkoituskeskeisestä näkökulmasta voidaan ajatella, että toivottomuuden kokemus on yhtey-

dessä ihmisen tahtoon. Kun ihminen on syystä tai toisesta menettänyt tahdonvoimansa, hän

kokee olevana kykenemätön saavuttamaan itsellensä arvokkaita tavoitteita. Äärimmillään toi-vottomuus on kokemusta siitä, että maailmassa ei ole mitään hyvää ja arvokasta, mitä tavoitella.

Toisaalta tahdonvapauden näkökulmasta toivottomuus kytkeytyy vaihtoehtojen ja mahdolli-

suuksien puutteeseen vaikeassa elämäntilanteessa. Nuori kokee olevansa umpikujassa, josta ei

ole mitään ulospääsyä.

18

Tark o i tusk esk einen näköku lm a

Tarkoituskeskeinen näkökulman taustalla on Viktor E. Frankl’n elämäntyö eksistenssi-

analyysin ja logoterapeuttisen lähestymistavan kehittäjänä. Frankl tunnetaan erityi-

sesti henkilökohtaisesta kokemuksestaan toisen maailmansodan aikaisella natsien

keskitysleireillä, jossa hän kirkasti jo ennen sotaa luomansa tarkoituskeskeisen ajattelun ytimen

omien kokemustensa ja näissä äärimmäisissä olosuhteissa tehtyjen havaintojen pohjalta. Ennen

toisen maailman sodan kauhuja, 1920- ja 1930-luvuilla, Frankl toimi psykiatrina nuorten itse-

murhien ehkäisyn hankkeissa ja naisten itsemurhien ehkäisyyn keskittyneellä klinikalla, Naisten

paviljongissa.

Tarkoituskeskeinen näkökulma mukaan ihmisen tarkoituksellisen elämän edellytyksenä on, että

hän kykenee löytämään omalle elämälleen jonkin syyn, miksi hän tahtoo kaikista vaikeuksista ja

kärsimyksen aiheista huolimatta jatkaa elämäänsä. Frankl’n mukaan ihminen, jolla on syy elää,

löytää kyllä keinon, miten selviytyä siitä mitä ikinä elämä tuokaan tullessaan. Jokaisen elämisen

syyn taustalla on jokin yleisinhimillinen arvo, jonka tiedostamalla ihminen voi löytää tavan to-

teuttaa oman elämänsä ainutkertaisia tarkoituksia.

Tarkoituskeskeisen fi losofi an keskeiset periaatteet voidaan kiteyttää seuraavasti:

1) Tahto tarkoitukselliseen elämään

2) Olosuhteista riippumatta läsnä oleva elämän tarkoituksellisuus

3) Ihmisen valinnanvapaus

Viktor Frankl’n mukaan ihmisen (1) tahto löytää elämälleen tarkoitus on hänen korkein motivaa-

tionsa, ensisijainen elämänvoimansa ja henkisten voimavarojensa lähde. Tahto tarkoitukseen

kumpuaa hänen yhteydestään henkiseen sisimpäänsä – omiin arvoihin ja omatuntoon – jonka

ohjaamana hän voi kokea vapautta valita vastuullisia tapoja olla suhteessa toisiin ihmisiin ja

ympäröivään maailmaan.

1818181818188181181818181818181

19

Tahto tarkoitukselliseen elämään on ihmisessä itsessään synnynnäisesti eikä sitä voi antaa ul-

koapäin. Ihminen voi kuitenkin kadottaa yhteyden henkiseen puoleen omassa itsessään, jolloin

hän on erityisen alttiina ulkoisille paineille ja vaatimuksille sekä sisäisille impulsseille, tunteille ja

mielialoille. Tahtoa löytää tarkoitus omalle elämälleen voi herätellä ja kutsua esiin ihmisten väli-

sessä dialogissa, jossa tutkitaan avoimesti käsillä olevia olosuhteita, niihin liittyviä merkityksiä ja

tulkintoja, sekä näkymättömiin jääneitä vaihtoehtoja ja mahdollisuuksia.

Tarkoituskeskeisessä lähestymistavassa ajatellaan, että (2) olosuhteista ja elämäntilanteesta

riippumatta ihmisellä on aina mahdollisuus löytää syitä, joiden vuoksi ja joiden voimalla jatkaa elämäänsä. Yksilöllisten mahdollisuuksien valottaminen on kenties kaikkein keskeisin elementti

tarkoituskeskeisessä lähestymistavassa. Kysymys on nimenomaan valottamisesta: jonkin sellai-

sen näkyväksi tekemistä, joka on ihmisessä itsessään tai hänen elämässään läsnä, mutta joka on

haipunut näkymättömiin tai jota ihminen ei ole oivaltanut olevan olemassakaan.

Frankl on kuvannut, kuinka hän selviytyi keskitysleireillä löytämällä tarkoituksen muiden vankien

auttamisesta sekä luomalla myönteisen mielikuvan toisenlaisesta elämästä, joka odottaisi häntä

tulevaisuudessa. Näiden tarkoitusten avulla hän kykeni ylläpitämään toimintakykyään, toivoaan

ja itsearvostustaan kaikkein vaikeimmissakin olosuhteissa.

Jokaisella ihmisellä on lisäksi (3) tahdonvapaus, joka tarkoittaa sitä, että ihmisellä on aina jokai-

sessa tilanteessa jotakin, mihin hän voi vaikuttaa omalla toiminnallaan, valinnoillaan tai asen-

noitumisellaan. Frankl on kuvannut tätä toteamalla, että (ulkoisen tai sisäisen) ärsykkeen ja (ul-

koisen tai sisäisen) reaktion välissä on aina pieni tila, jossa ihminen voi tehdä päätöksen, miten

hän tahtoo toimia. Tämä pieni tila on samalla se vapaus, joka mahdollistaa ihmisen kasvun ja

muutoksen.

Vapaan tahdon dilemmaan sisältyy kuitenkin myös se mahdollisuus, että ihminen voi valita toisin

kuin hänen omatuntonsa ja tahtonsa tarkoitukseen hänelle osoittavat. Toisaalta tahdonvapaus

ei tarkoita sitä, että ihmisen toimintaa ja valinnan mahdollisuuksia ei rajoittaisi mikään. Vapaa

tahto voi toteutua aina ihmisen keskeneräisyyden ja maailman epätäydellisyyden välisellä vyö-

hykkeellä, jota rajoittavat niin ihmisen kehollisuus kuin käsillä olevien olosuhteiden ehdollisuu-

det.

20

Kohta aminenkokonaisva ltaisena

ihmisenä

Tarkoituskeskeisen näkökulman lähtökohtana on nuoren kohtaaminen kokonaisvaltai-

sena ihmisenä, joka on aina enemmän kuin oireensa tai ongelmansa. Kokonaisval-

taisuudella viitataan tässä holistiseen ihmiskäsitykseen. Filosofi Lauri Rauhalan mukaan

ihminen muodostuu kolmesta olemuksellisesti erillisestä ulottuvuudesta, joista rakentuu jaka-

maton kokonaisuus; ihminen. Nämä ulottuvuudet ovat kehollisuus, tajunnallisuus ja situationaa-lisuus. Tarkoituskeskeisyydessä ollaankin kiinnostuneita niistä merkityksistä, joiden kautta ih-

minen on suhteissa oman kehollisuutensa, itseensä ja elämänsä sekä ympäröivään maailmaan.

Nuoren kohtaamisessa ja itsemurhien ehkäisemisessä olisikin tärkeää huomioida samanaikai-

sesti ihmisen kaikki olemuspuolet ja niiden vaikutus hänen olemassaoloonsa.

Kehollisuus muodostaa ihmisen orgaanisen ja fysiologisen perustan, jonka välityksellä ihminen

on maailmassa ja jonka perustalle myös ihmisen tajunnallisuus rakentuu. Ihminen on sidoksissa

omaan kehoonsa, ja esimerkiksi aivot luovat aineellisen perustan ihmisen mielelle ja tajunnal-

lisuudelle. Kehonsa välityksellä ihmisen on suhteessa myös ympäröivään maailmaan ja muihin

ihmisiin.

Situationaalisuus muodostuu kaikista niistä suhteista, joihin ihminen asettuu tai joutuu omassa

elämässään. Jokaisella ihmisellä on oma ainutkertainen situaationsa, jossa hän toimii maail-

massa. Situaatio sisältää koko ihmisen elämänhistorian, nykyisen elämäntilanteen ja kaikki tu-

levaisuuden mahdollisuudet, joihin ihminen voi muodostaa merkityksellisen suhteen. Ihmisen

situaatio mahdollistaa ja rajoittaa ihmisen kehollista olemassaoloa ja tarjoa mahdollisuuksia

kasvulle ja kehitykselle.

Ihmisen suhdetta omaan kehoon ja situaatioon välittää hänen tajunnallisuutensa. Tajunnassa

muodostuu ihmisen subjektiivinen maailmankuva ja käsitys itsestä. Tarkoituskeskeisyydessä aja-

tellaan, että ihmisen tajunta jakautuu alempaan psyykkisyyteen ja korkeampaan henkisyyteen.

Henkisyys on ihmiselle erityistä tajunnallisuutta, vaikka sen ilmenemismuotoja voidaan löytää

myös muualta eläinkunnasta. Henkisen olemuspuolensa kautta ihminen on persoona, jolla on

tahto, arvot ja omatunto, joiden mukaisesti hän voi asettaa päämääriä omalle toiminnalleen.

Frankl’n mukaan ihmisellä on kaksi perustavaa henkistä kykyä, jotka luovat pohjan ihmisen tar-koituskeskeisille selviytymiskeinoille. Näistä ensimmäistä nimitetään tässä yhteydessä ”itsensä

etäännyttämiseksi” ja jälkimmäistä ”itsen transsendenssiksi”.

21

ITSENSÄ ETÄÄNNYTTÄMINEN – TARKOITUSKESKEINEN

ITSEHAVAINNOINTI

Kun ihminen on voimakkaiden tunteiden vallassa tai sellaisissa olosuhteissa, jotka kyseenalais-

tavat hänen autonomiansa ja erillisyytensä, hän voi kadottaa yhteyden omaan itseensä henki-

senä persoonana. Tällaisissa tilanteissa ihminen on alttiina toimimaan vastoin omaa tahtoaan

tavoilla, jotka eivät ole yhteneviä sen kanssa, kuka ihminen kokee syvällä sisimmässään olevansa

ja mitä hän pitää arvokkaana.

Tarkoituskeskeisyydessä korostetaan inhimillistä kykyä etääntyä tai etäännyttää itsensä henki-

sellä tasolla kulloinkin vallitsevista psyykkis-fysiologisista olotiloista (esim. tunteista, ajatuksista,

impulsseista, kivuista) ja olosuhteista (esim. vaikeasta elämäntilanteesta) sekä havainnoida niitä

ikään kuin ulkopuolisen tarkkailijan silmin.

Itsensä etäännyttämisestä voidaan erotella kolme tasoa. Ensinnäkin (1) itsetiedostus on kykyä

havainnoida omia tunteita, ajatuksia, tekoja ja kokemuksia refl ektiivisesti pyrkimällä muodos-

tamaan kokonaisvaltaisen itseymmärryksen. Toiseksi (2) itsesäätely on kykyä ohjautua omista si-

säistetyistä arvoista ja omatunnosta käsin sekä välittömistä tunteista ja ajatuksista että ulkoisista

paineista ja vaatimuksista riippumatta. Kolmanneksi (3) itseprojektio on kykyä kuvitella itsensä

vaihtoehtoisissa tilanteissa ja mahdollisissa maailmoissa, kuten toisen ihmisen tai tulevaisuuden

minän näkökulmasta. Etäännyttämällä itsensä persoonana käsillä olevista tunteista ja mielialois-

ta sekä situaatiossa vallalla olevista olosuhteista, ihminen kykenee löytämään vaihtoehtoisia nä-

kökulmia itseensä ja pääsemään kosketuksiin oman tahtonsa kanssa.

ITSEN TRANSSENDENSSI – ITSENSÄ ULKOPUOLELLE

SUUNTAUTUMINEN JA ITSENSÄ YLITTÄMINEN

Holistisen ihmiskäsityksen valossa ihminen on aina läsnä maailmassa ja maailma on läsnä ihmi-

sessä. Ihmiselle on tärkeää kokea olevansa arvokas ja tarpeellinen osa sitä maailma, jossa hän

elää ja toimii. Tarkoituskeskeisestä näkökulmasta ihmisenä oleminen on suhteissa olemista ja

suuntautumista johonkin, joka on itsen ulkopuolella sekä sen tulemista osaksi omaa olemusta

ja olemassaoloa.

Itsen transsendenssilla tarkoitetaan ihmisen henkistä kykyä suuntautua itsen ulkopuolelle kohti jotakin tai jotakuta arvokasta, joka ei ole hän itse. Toisin sanoen, se ilmentää inhimillistä tahtoa

tarkoitukseen, pyrkimystä ”olla joku jollekin” tai ”olla jotakin tehtävää varten”. Suuntautumalla

itsensä ulkopuolelle ihminen voi kokea olevansa osa jotakin suurempaa ja nousta itseä koskevi-

en huolien yläpuolelle.

Itsen transsendenssin edellytyksenä on (1) ihmisen kokemus omasta erillisyydestään suhteessa

muihin ihmisiin ja kykyyn säilyttää oma yksilöllisyytensä ollessaan vuorovaikutuksessa muiden

kanssa. Se onkin tärkeää erottaa hyväksynnän hakemisesta ja oman minuuden ja käyttäytymisen

mukauttamisesta muiden tarpeisiin ja vaatimuksiin.

22

Toiseksi itsen transsendenssin edellytyksenä on myös (2) ihmisen kyky tunnistaa arvojen ja tarkoi-tusten läsnäolo omassa elämässään. Nuoren voi olla vaikea havaita elämän kannalta tärkeiden

arvojen, kuten rakkauden, hyvyyden ja kauneuden merkitystä tai olemassaoloa omassa elämäs-

sään. Kyse voi olla myös siitä, että hän etsii näitä asioita ”vääristä paikoista”, kuten hetkellisestä

mielihyvästä tai vallan tavoittelusta.

Kolmanneksi itsen transsendenssin edellytyksenä on (3) ihmisen tahto ja kyky sitoutua ja omis-

tautua niihin tavoitteisiin, tekoihin ja valintoihin, jotka edistävät tarkoituksellista elämää. Nuoren

onkin tärkeää suunnata katseensa kohti maailmaa ja keskittyä siihen, mikä vielä on mahdollista

ja mihin hän voi omilla valinnoillaan vaikuttaa – huolimatta niistä rajoitteista, joita ihmisen ja

maailman keskeneräisyys ja epätäydellisyys hänelle asettavat. Ihminen voi aloittaa jokaisena

elämänsä päivänä aina uudelleen matkan kohti kohti arvojen ja tarkoitusten mukaista elämää.

23

Arvot tark o ituksel lisenelämän suunnannäyt täjinä

Arvot ovat elämän suunnannäyttäjiä, joiden ohjaamana ihminen ohjautuu kohti tar-

koituksia ja hyvää elämää. Arvot ovat ihmisen toiminnan perusta, jotka luovat poh-

jan päätöksille ja valinnoille. Arvot suojaavat ihmisen elämää, antavat merkityksen

elämälle ja luovat suunnan tulevaisuudelle. Elämänarvojaan selkeyttämällä ja vahvistamalla ih-

minen voi kirkastaa itselleen, kuka hän sydämessään kokee olevansa ja millaiseksi hän tahtoo

elämässään kasvaa ja kehittyä. Kysymys arvoista on kysymys siitä, mikä tekee elämästä elämisen

arvoista.

ARVOT, ARVOSTUKSET JA ARVOKKAAT ASIAT

Tarkoituskeskeisessä fi losofi assa erotellaan käsitteellisesti tosistaan (1) varsinaiset eli universaalit

arvot, (2) yksilökohtaiset arvostukset sekä (3) jokaisen ihmisen elämän kannalta arvokkaat asiat.

Varsinaiset arvot ovat tarkoituskeskeisen arvofi losofi an mukaan objektiivisia, universaaleja ja

yleisinhimillisiä eli ajasta ja paikasta, kulttuurista ja yhteiskunnallisesta kontekstista riippumatto-

mia. Tällaiset arvot ovat itsessään arvokkaita ja ne eivät ole palautettavissa (redusoitavissa) mi-

hinkään toiseen arvoon tai arvostukseen. On kuitenkin avoin kysymys, mitkä kaikki arvot täyttä-

vät nämä kriteerit. Yleisesti ajatellaan, että näihin arvoihin sisältyy ainakin antiikin klassiset arvot,

kuten hyvyys, totuus ja kauneus. Näiden joukkoon sisällytetään usein myös rakkaus, jota monet

ajattelijat pitävät kaikkein tärkeimpänä arvona. Universaaleina arvoina voidaan pitää esimerkiksi

myös oikeudenmukaisuutta, vapautta ja vastuullisuutta sekä elämää itsessään (ks. ARVOKARTTA).

Yleisinhimillisiä arvoja yhdistää se, että niiden mukaan suuntautuminen edistää sekä ihmisen

itseensä, toisten ihmisten että kaikkien yhteistä hyvää elämää.

Arvostukset ovat puolestaan henkilökohtaisia ja subjektiivisia asioita, joita yksilö pitää tavoit-

telemisen arvoisena ja joiden ohjaamana hän toimii omassa elämässään. Ihmisten arvostukset

voivat olla itseisarvoisia tai välineellisiä ja ne voivat olla enemmän tai vähemmän kiinnittyneitä

universaaleihin arvoihin tai olla niille täysin vastakkaisia. Arvostukset voivat myös olla ulkokoh-

taisia tai ihmisen henkilökohtaisesti sisäistämiä. Yleisesti ottaen arvostukset heijastelevat sellai-

sia ihmisten arvostamia ominaisuuksia, suhtautumis- ja toimintatapoja, joita nimitetään joissakin

yhteyksissä myös vahvuuksiksi tai hyveiksi, kuten esimerkiksi rohkeus, kiitollisuus ja epäitsekkyys.

Elämän arvokkailla asioilla tarkoitetaan sellaisia yleensä hyvin konkreettisia ja arkipäiväisiä asi-

oita, joita ihmiset pitävät arvossa ja tavoittelemisen arvoisena omassa itsessään, elämässään

24

ja ympäröivässä maailmassa. Näitä asioita ovat esimerkiksi läheiset ihmissuhteet, mielekkäät

harrastukset ja muistorikkaat paikat ja esineet. Kyse voi olla myös inhimillisesti arvokkaista ko-

kemuksista, kuten musiikista, luonnosta ja ystävyydestä. Jokaisella ihmisellä on myös lyhyen ja

pitkän tähtäimen päämääriä, jotka ovat heille itselleen arvokkaita. Nämä arvokkaat asiat ilmen-

tävät jokaiselle ainutlaatuisella tavalla heille tärkeitä arvoja ja arvostuksia.

TARKOITUKSET ARVOJEN TOTEUTTAMISEN TAPOINA

Tarkoitukset ovat henkilökohtaisia tapoja tai keinoja, joiden avulla ihminen voi pyrkiä kohti ar-

voja. Tarkoitukset vastaavat kysymykseen, miten ihminen voi tavoitella jotakin yleisinhimillisesti

arvokasta. Tarkoitusten oivaltaminen merkitsee, että ihminen tulee tietoiseksi niistä mahdolli-

suuksista, jotka ovat olemassa kussakin tilanteessa.

Tarkoituskeskeisyydessä ajatellaan, että on olemassa kolmenlaisia reittejä eli mahdollisia tapoja

suuntautua kohti tarkoituksia. Ihminen voi toteuttaa tarkoituksia (1) kokemalla tai kohtaamalla

jonkun tai jotakin arvokasta, (2) luomalla tai aikaansaamalla jotakin arvokasta, sekä (3) asennoi-tumalla arvokkaasti niiden asioiden suhteen, joihin ei voi vaikuttaa millään muulla tavalla. Tar-

koitusten löytäminen on näiden mahdollisuuksien yksilöllistä toteuttamista omassa elämässä.

Tarkoitukset on aina sidottu johonkin tiettyyn tilanteeseen ja yksilöön, joka tekee valintoja omis-

ta henkilökohtaisista lähtökohdistaan. Elämä kysyy ihmiseltä asettamalla hänet tilanteisiin, jois-

sa hänen on valittava eri vaihtoehtojen välillä. Ihminen vastaa elämän asettamiin kysymyksiin

ottamalla vastuun omasta elämästään, elämällä oman ainutlaatuisen elämänsä arvojensa mu-

kaisesti. Jokaisen nuoren kohdalla onkin tärkeää kysyä, mikä on henkilökohtaisesti tärkeää juuri

hänelle?

25

Tarkoituskeskeisen menetelmän dialogiset periaatteet:

3-portainen malli

Tarkoituskeskeisen menetelmän lähtökohtana on nuoren ja auttajan välinen dialogi. Dialogilla tarkoitetaan ihmisten välistä suhdetta, joka pohjautuu kunnioittavaan koh-

taamiseen, tasavertaisuuteen ja luottamukselliseen yhteistyöhön. Nuoren kunnioitta-

va kohtaaminen on suhtautumista häneen autonomisen persoonana ja tasavertaisena ihmisenä,

joka on oman elämänsä asiantuntija. Tärkeintä on, että nuori voi kokea auttajan olevan aidosti

kiinnostunut siitä, mitä hän haluaa ilmaista ja kertoa. Nuori aistii välittömästi aikuisen epäai-

touden ja epäkunnioituksen itseään kohtaan. Mitätöinti ja syyllistäminen ovat kunnioituksen ja

aitouden vastakohtia. Kunnioittava kohtaaminen, myötätuntoinen suhtautuminen ja kokemus-

ten todeksi vahvistaminen luovat pohjan luottamuksellisen yhteistyösuhteen muodostumiselle.

Toisaalta dialogilla tarkoitetaan prosessia, jonka keskeisenä välineenä toimivat avoimet kysymyk-set (esim. mitä, millainen, miten.). Avoimiin kysymyksiin voi antaa vain vapaamuotoisia vastauk-

sia, jonka vuoksi ne edistävät itsenäistä pohdintaa. Niiden avulla voidaan selventää merkityksiä,

herätellä uusia näkökulmia ja oivalluksia, sekä arvioida vaihtoehtoja ja mahdollisuuksia suhtees-

sa nuorelle tärkeisiin arvoihin (esim. ”Mitä tarkoitat, kun sanot..?”). Kysymyksiä ei tarvitse esit-

tää välttämättä kysymysten muodossa vaan en voivat olla myös selventäviä toteamuksia (esim.

”Kerro enemmän siitä, kun..”, ”Kuulostaa siltä, että sinä...”).

Tarkoituskeskeisen menetelmän 3-PORTAINEN MALLI perustuu edellä esiteltyjen näkökulmien

ohella Frankl’n oppilaan Elisabeth Lukasin tarkoituskeskeiseen lähestymistapaan, joka voidaan

kiteyttää kolmeksi vaiheeksi: (1) ongelmista ja oireista etääntyminen, (2) asenteiden muutos, sekä

(3) suuntautuminen kohti tarkoituksellisuuden kokemuksia. Mallin kehittämisessä on hyödynnetty

lisäksi motivoivan haastattelun malleja sekä psykoterapeuttisia lähestymistapoja yhdistäviä te-

kijöitä.

3-portaista mallia voidaan ajatella ohjaavana, mutta joustavana kehyksenä, joka luo puitteet

sekä yksittäiselle tapaamiselle että koko yksilötyön prosessille. Oletuksena on, että ensimmäi-

nen askelma korostuu työskentelyn alkuvaiheessa, josta painopiste siirtyy vähitellen toiselle ja

edelleen kolmannelle askelmalle. Jokaisen askelman on tarkoitus olla läsnä jokaisella tapaami-

sella. Malli on tarkoitettu yleisiksi kehyksiksi eikä sitä ole mielekästä toteuttaa kaavamaisesti.

26

ASKEL 1.Nuoren huolenaiheet ja syyt kuolla

Mikä on nuoren ongelmana?

Mikä estää nuorta elämästä hyvää elämää?

Miksi nuori haluaa kuolla?

Ensimmäisellä askelmalla pyritään tavoittamaan nuoren subjektiivinen näkökulma omiin koke-

muksiinsa, tilanteeseensa ja toimintatapoihinsa. Nuori saa kertoa mahdollisimman vapaasti

omista huolenaiheistaan ja niistä syistä, joiden vuoksi hän haluaa kuolla tai vahingoittaa itseään.

Tarkoituksena on tehtävien, harjoitusten ja kysymysten avulla pyrkiä selventämään niitä merki-

tyksiä, joita nuori liittää elämään ja kuolemaan. Kysymysten on tärkeää vuorotella alusta alkaen

sekä elämän hyvien että huonojen puolien välillä, jotta vältetään nuoren mahdollista taipumusta

vatvoa ja samastua omiin oireisiinsa ja ongelmiinsa. Liian aikaiset yritykset ohjata keskustelua

syihin elää, voivat kuitenkin johtaa siihen, että nuori kokee tarpeelliseksi korostaa entisestään

syitä kuolla. Siksi on tärkeää välttää turhaa vastarintaa ja edetä nuoren määrittelemässä tahdis-

sa.

Tavoitteena on, että nuori voi kokea tulleensa kuulluksi ja ymmärretyksi, mutta samalla löytää

refl ektiivistä ja havainnoivaa etäisyyttä itsensä, omien ongelmiensa ja itsetuhoisten ajatustensa

välille. Muutoksen mahdollisuus kumpuaa tässä vaiheessa nuoren ymmärryksestä, että hän ei

ole yhtä kuin oireensa ja ongelmansa, vaan että ne ovat jotakin, joihin hän voi vaikuttaa omilla

teoillaan ja valinnoillaan yhdessä luotettavien aikuisten kanssa.

ASKEL 2.Tahto elää: vahvuudet, voimavarat ja syyt elää

Miksi nuori tahtoo elää?

Mikä tekee nuoren elämästä elämisen arvoista?

Mikä pitää nuoren elämässä kiinni kaikista vaikeuksista huolimatta?

Toisella askelmalla pyritään syventämään ja laajentamaan nuoren näkökulmaa herättelemällä

hänessä piileviä vahvuuksia, voimavaroja ja syitä elää. Tarkoituksena on löytää yhteys niihin asi-

oihin, jotka tekevät nuoren elämästä elämisen arvoista. Tavoitteena on vahvistaa nuoren tahtoa

elää läsnä olevista ongelmista huolimatta.

27

Elämän arvokkaiden asioiden ja henkilökohtaisten voimavarojen tiedostaminen luo myönteistä

perspektiiviä ja mittasuhdetta nuoren huolille ja ongelmille. Tahto elää ilmentääkin asenteiden muutosta, joka voi näyttäytyä ainakin kahdella tapaa. Yhtäältä nuori voi löytää itsestään (a) hen-

kisiä kykyjä ja voimia selviytyä vaikeassa elämäntilanteessaan sekä rohkeutta kohdata sellaisia

sisäisiä (esim. pelot, masennus) ja ulkoisia tekijöitä (esim. koulukiusaaminen, vanhempien avio-

ero), jotka rajoittavat hänen vapauttaan ja estävät häntä elämästä tarkoituksellista elämää. Nuo-

ri, joka on kokenut tilanteensa aiemmin toivottomaksi ja itsensä avuttomaksi, voi asenteiden

muutoksen myötä kokea itsensä kykeneväksi kohtamaan ja käsittelemään vaikeita asioita omas-

sa elämässään sekä vaikuttamaan oman elämän kulkuun. Toisaalta asenteiden muutos voi mer-

kitä sitä, että (b) nuori kykenee havaitsemaan elämässään myönteisiä mahdollisuuksia toteuttaa

omien arvojensa mukaisia tarkoituksia myös joillakin uusilla elämänalueilla tai tilanteissa, jotka

eivät ole yhteydessä käsillä oleviin ongelmiin.

ASKEL 3.Elämään sitoutuminen: kohti tarkoituksellisia tekoja,

kokemuksia ja asenteita

Minkä tulisi muuttua, jotta nuori voisi kokea elämänsä jälleen elämisen arvoiseksi?

Mikä olisi henkilökohtaisesti tarkoituksellisinta juuri kyseiselle nuorelle?

Miten nuori voisi elää tarkoituksellista elämää nyt ja tulevaisuudessa?

Kolmannen askelman tavoitteena on vahvistaa nuoren sitoutumista elämään. Tarkoituksena on

pohtia ja arvioida konkreettisia vaihtoehtoja ja mahdollisuuksia suhteessa nuorelle tärkeisiin ar-

voihin, sekä pyrkiä löytämään henkilökohtaisia tapoja, miten nuori voi tarkoituksia toteuttamalla

muuttaa elämäänsä jälleen elämisen arvoiseksi.

Tämän vaihe on kaikkein yksilöllisin. Kysymys voi olla pienistä ja konkreettisista askelista, joita

nuori ottaa yhdessä auttajan kanssa muuttaakseen elämäänsä sellaiseksi, että hän voi kokea

sen jälleen elämisen arvoiseksi. Kysymys voi olla nuoren tavoista olla vuorovaikutuksessa hänel-

le tärkeiden ihmisten kanssa. Kysymys voi olla avautumisesta luonnon kauneudelle tai uusien

ihmisten kohtaamiselle. Kysymys voi olla pitkällisestä prosessista, jossa nuori opettelee hyväk-

symään omassa elämässään jotakin sellaista, mitä ei voi muuksi enää muuttaa (esim. läheisen

kuolema, vanhempien avioero).

Tarkoitukset ovat ainutlaatuisen ihmisen ainutkertaisessa tilanteessa havaitsemia mahdollisuuk-

sia ja tekemiä valintoja. Auttajan tehtävänä on kunnioittaa nuoren vapautta ja vastuullisuutta

tarjoamalla näkökulmia, vaihtoehtoja ja mahdollisuuksia, joista nuori saa valita henkilökohtai-

sesti tarkoituksellisimman. Valinnan mahdollisuudet antavat nuorelle tilaisuuden ottaa vastuuta omasta elämästään, mikä voi edelleen tukea kokemusta elämän tarkoituksellisuudesta. Vain

kokiessaan olevansa oman toimintansa subjekti, nuori voi kokea olevansa vastuussa omista te-

oistaan ja valinnoistaan.

28

Tutk imusmatk a Tarko itus ten

merel läElämän kartoitus

ArvoankkuriToivon majakka

Pettymyksen karikotLuottamuksen satama

2828282828282882282828282282828888828

29

Tarkoituksettomuus on kuin irrallista ajelehtimista merellä vailla suuntaa. Merenkäynnissä

on kolme seikkaa, joihin on hyvä kiinnittää huomiota. Laivan kapteenin on tärkeää tietää,

mikä on laivan sijainti eli missä hän on; mikä on oikea kompassisuunta eli mihin ollaan

matkalla; sekä missä ovat karikot eli miten voi välttää haaksirikko. Nämä kolme asiaa

ovat tärkeitä myös Tutkimusmatkalla Tarkoitusten merellä.

Tutkimusmatka muodostuu viidestä merellisestä teemasta:

Elämän kartoitus, Arvoankkuri, Toivon majakka, Pettymyksen karikot ja Luottamuksen satama. Teemoja voidaan ajatella tutkimusmatkan vaiheina, jotka tarjoavat vaihtoehtoisia reittejä Elä-män kartoituksesta kohti Luottamuksen satamaa. Matka voi koostua myös lyhyestä vierailusta

jollekin tietylle teema-alueelle, joka tuntuu tärkeältä juuri kyseisen nuoren kannalta. Nuoren

itsetuhoisuuden tunnistamisen ja elämän tarkoituksellisuuden kartoittamisen näkökulmasta on

kuitenkin hyvä lähteä liikkeelle Elämän kartoituksesta.

Teemat sisältävät erilaisia tehtäviä, harjoituksia ja esimerkkikysymyksiä, jotka tarjoavat nuorelle

ja auttajalle erilaisia reittejä kohti tarkoitusten löytämistä. Joissakin harjoituksissa korostuu luo-

vuus ja oma tekeminen, toisissa eläytyminen ja kokemuksille avautuminen, kolmansissa henki-

lökohtaisiin ajattelu- ja suhtautumistapoihin keskittyvä työskentely. Harjoitukset on kirjoitettu

niin, että nuori voi lukea ne suoraan paperista, ja monet niistä voidaan antaa nuorelle mukaan

tapaamisten välille. Jokaisen tehtävän ja harjoituksen kohdalla on kuitenkin tärkeää käydä kes-

kustelua siitä, millaisia ajatuksia, tunteita ja vaikutuksia niillä on ollut nuoren elämän ja mahdol-

lisen itsetuhoisuuden kannalta.

Olennaista on pyrkiä avoimeen, tasavertaiseen ja luottamukselliseen keskusteluun, dialogiin,

jonka välityksellä nuori voi löytää merkityksellisiä, mielekkäitä ja tarkoituksellisia oivalluksia ja

sisältöjä omaan elämäänsä.

30

Elämän kartoitus

31

Elämän kartoitus on lähtöpiste Tutkimusmatkalle Tarkoitusten merellä. Tavoittee-

na on tunnistaa mahdollisimman varhaisessa vaiheessa nuoren elämästä niitä

riskitekijöitä, jotka voivat altistaa lyhyellä tai pitkällä aikajänteellä itsetuhoiselle

käyttäytymiselle. Tarvittaessa nuorelta on tärkeää kysyä suoraan itsetuhoisista ajatuksis-

ta ja kartoittaa niitä syitä, miksi hän haluaa kuolla. Nuoren näkökulmaa voidaan avartaa

ohjaamalla keskustelua niihin syihin, joiden vuoksi nuori tahtoo elää. Elämän kartoituksen

päätteeksi laaditaan yhdessä nuoren kanssa suunnitelma, jonka toteuttamisen myötä nuo-

ri voisi kokea elämänsä muuttuvan jälleen elämisen arvoiseksi.

Vaikeiden asioiden puheeksi ottaminen voi olla haastavaa niin nuorelle itselleen kuin myös

nuorten parissa työskenteleville ammattilaisille. Kun nuori on ahdistunut, hän saattaa antaa ris-

tiriitaisia viestejä omalla käyttäytymisellään. Siksi nuorta voi olla vaikea ymmärtää. Moni nuori

ajattelee, että he eivät halua järkyttää aikuisia kertomalla peloistaan, häpeästään tai epätoivos-

taan. Siksi he mieluummin vaikenevat siitä, mitä he todella tuntevat ja ajattelevat. Tämän vuoksi

nuorilta olisi tärkeää kysyä suoraan ja täsmällisesti heidän tunteistaan ja ajatuksistaan.

Eräs tapa aloittaa nuoren kokemusten ja elämäntilanteen kartoitus on kysyä häneltä kuluneen

viikon tunteista ja mielialoista. TUNTEIDEN AARRESAAREN (ks. Liitteet & Lomakkeet) tarkoituk-

sena on löytää reittejä tunteiden sanoittamiseen ja tunnistamiseen. Samalla nuori voi jäsentää

sen avulla omaa elämäänsä. Missä nuori kokee olevansa tällä hetkellä omassa elämässään?

Millaisten tunteiden ja mielialojen aallokossa kulunut viikko on sujunut?

Kokemustemme perusteella tunteiden nimeäminen voi olla nuorelle helpompaa, kun hän saa

valita itselleen merkityksellisiä ja ajankohtaisia tunneilmaisuja yltäkylläiseltä karttapohjalta. Tällä

tavoin tunteet ovat hetken aikaa ikään kuin katseltavissa ulkoapäin, hiukan etäännytettynä. Tun-

teiden sanoittamisen myötä niihin muodostuu suhde, jota voi lähteä käsittelemään.

Nuoren tunteiden avoin kohtaaminen ja niiden todeksi vahvistaminen ovat edellytyksiä kuulluk-

si ja ymmärretyksi tulemisen kokemukselle. Samalla se luo perustan nuoren ja auttajan luotta-

mukselliselle yhteistyölle. Vilpitön kiinnostus nuorta ja hänen elämäänsä kohtaan luo puitteen

nuoren kokemukselle siitä, että hänestä välitetään kokonaisvaltaisena ihmisenä ja persoonana,

ei vain asiakkaana.

32

NUOREN ITSETUHOISUUDEN KARTOITTAMINEN

Tarkoituskeskeisen menetelmän tavoitteena on tunnistaa nuoren itsetuhoinen oireilu mahdol-

lisimman varhaisessa vaiheessa. Tunnistamismenetelmä, ELÄMÄN JANAT (ks. Liitteet & Lomakkeet) muodostuu 12 janasta, jonka avulla kartoitetaan tekijöitä, jotka voivat altistaa itsetuhoisuudelle

lyhyellä tai pitkällä aikavälillä. Itsetuhoisuuden riskitekijöitä on esitelty tarkemmin luvussa ”Miksi

nuori haluaa kuolla?”. Tehtävän avulla voidaan kartoittaa myös niitä tekijöitä, jotka ovat yhtey-

dessä elämän tarkoituksellisuuteen ja suojaavat itsetuhoisuudelta. Janojen vasen ääripää viittaa

mahdolliseen itsetuhoisuuteen ja oikea ääripää kokemukseen elämän tarkoituksellisuudesta.

ELÄMÄN JANAT -tehtävän avulla voidaan konkretisoida niitä syitä, miksi nuori haluaa kuolla tai

vahingoittaa itseään. Se, kuinka vakavasta oireilusta on kyse, riippuu monista eri tekijöistä. Nuo-

ren vastaukset eivät sellaisenaan kerro siitä, onko nuorella tällä hetkellä varsinaista itsetuhoista

oireilua. Olennaista on löytää avaimia keskusteluun nuoren huolenaiheista ja päästä kiinni niihin

tulkintoihin, joita nuori antaa omalle tilanteelleen ja kokemuksilleen.

Nuorelle itselleen lomakkeen täyttäminen antaa mahdollisuuden jäsentää omia tunteita ja aja-

tuksia sekä madaltaa nuoren kynnystä nostaa esille mieltä painavia asioita. Tehtävä voi auttaa

nuorta ottamaan etäisyyttä omiin ongelmiinsa, jolloin niiden kohtaaminen ja käsitteleminen hel-

pontuu. Samalla nuorelle avautuu mahdollisuus suunnata katseensa myös myönteisiin vaihtoeh-

toihin vaikeasta elämäntilanteesta huolimatta.

Tässä vaiheessa nuoren kannalta positiivisinta on kuitenkin se, että hän saa mahdollisimman

avoimesti sanoittaa oman tuskansa ja pohtia sen merkitystä oman elämänsä kannalta – ilman,

että hänen ajatuksiaan tai kokemuksiaan mitätöidään, tuomitaan tai häntä syyllistetään. Avoin

keskustelu nuoren syistä kuolla ja elää välittömästi, kun ne nousevat keskustelussa pinnalle,

mahdollistaa nuorelle kokemuksen, että hänellä on vapaus tutkia omia ristiriitaisia ajatuksiaan ja

tunteitaan ilman pelkoa syyllistämisestä tai tuomituksi tulemisesta.

Nuoren itsetuhoisuuden tunnistaminen tapahtuu aina viimekädessä kysymällä häneltä itseltään

suoraan mahdollisesta itsetuhoisesta käyttäytymisestä. Tässäkin voi olla tulkinnanvaraisuutta,

eikä nuori itse välttämättä pidä itsetuhoisena sellaisia ajattelu- tai toimintamalleja, jotka ovat

ammattilaisen näkökulmasta huolestuttavia. Erityisesti epäsuora itsetuhoisuus voi ilmetä nuo-

ren käyttäytymisessä monin eri tavoin, esimerkiksi kohtuuttomana päihteidenkäyttönä, itsestä

piittaamattomana seksuaalisuutena tai vaarallisena liikennekäyttäytymisenä.

Se, miten nuori suhtautuu omiin käsillä oleviin vaikeuksiinsa, voi olla itsetuhoisuuden kannalta

merkittävämpää kuin ongelmien luonne itsessään. Kokeeko nuori oman elämänsä vaikeuksista

ja vastoinkäymisistä huolimatta elämisen arvoiseksi? Vai kokeeko hän itsensä avuttomaksi ja

tilanteensa toivottomaksi? Toivottomuuden analyysilla voidaankin selkeyttä sitä, minkä suhteen

nuori kokee olevansa toivoton. Useimmiten nuoren toivottomuus liittyy joihin ajankohtaisiin vai-

keuksiin tietyllä elämänalueella (esim. seurustelusuhteen päättyminen, epäonnistuminen kou-

lussa).

33

Tärkeintä on, että nuori itse puhuu oman elämänsä puolesta ja löytää seikkoja itsestään ja omas-

ta elämästään, jotka hän kokee arvokkaiksi tai jotka auttavat häntä selviytymään. ELÄMÄN JA-

NAT -tehtävän päätteeksi nuorta voidaan ohjata löytämään myönteisiä asioita omasta elämäs-

tään esimerkiksi ELÄMÄN ARVOKKUUS -asteikon (ks. Liitteet & Lomakkeet) avulla.

Tarkoituksettomuuden tunne on suoraan yhteydessä elämän arvottomuuden kokemukseen:

kun ihminen ei voi kokea elämäänsä tarkoitukselliseksi, se menettää arvonsa, jolloin myös es-

teet sen vahingoittamiseen vähenevät. Kysymys elämän arvokkuudesta on ikään kuin kääntei-

nen tapa tiedustella nuoren mahdollisesta itsetuhoisuudesta; kokemus elämän arvokkuudesta

suojaa nuorta itsetuhoiselta käyttäytymiseltä.

HUOLI PUHEEKSI: KYSY ITSETUHOISISTA AJATUKSISTA SUORAAN

Nuori kertoo harvoin avoimesti itsetuhoisista ajatuksistaan. Siksi niistä on tärkeää kysyä suo-

raan, jos huoli nuoren tilanteesta on herännyt. Vastoin yleistä käsitystä kuolemantoiveista tai

itsetuhoisista ajatuksista keskusteleminen ei lisää itsetuhoisen käyttäytymisen riskiä. Päinvastoin

mahdollisuus kertoa ahdistavista ja salassa pidetyistä ajatuksista voi itsessään tuoda helpotusta

umpikujan tunteisiin ja luoda toivoa muutoksen mahdollisuudesta.

Nuoren näkökulmasta tärkeintä on tulla kuulluksi ja ymmärretyksi. Rauhallinen läsnäolo, aito

kiinnostus ja myötätunto nuoren ajatuksia ja kokemuksia kohtaan voi auttaa häntä jäsentämään

ajatuksiaan. Painopiste on aluksi nuoren kuolemantoiveiden ja itsetuhoisten ajatusten tutkimi-

sessa ja niiden todeksi tunnustamisessa. Samalla on tärkeää ohjata nuorta havainnoimaan ja

sanoittamaan omia tunteitaan ja ajatuksiaan refl ektiivisesti.

Asioiden konkretisoiminen esimerkiksi kirjaamalla niitä paperille, voi luoda väliaikaista etäisyyt-

tä vaikeiden kokemusten ja tunteiden sekä nuoren itsensä välille. Se voi myös jäsentää kaoot-

tiselta tuntuvaa tilannetta siedettävämmäksi. Tuskallisten asioiden sanoittaminen voi auttaa

niiden kohtaamisessa ja käsittelemisessä, välttelyn ja turruttamisen sijasta. Oman elämän ja ko-

kemusten jäsentäminen turvallisessa suhteessa myötätuntoisen aikuisen kanssa voi myös luoda

myönteistä perspektiiviä ja mittasuhdetta nuoren huolille ja ongelmille.

Nuorelle voi ilmaista, että kuolemantoiveet ja itsetuhoiset ajatukset ovat täysin ymmärrettäviä ja

inhimillisiä tilanteissa, joissa mitään muuta vaihtoehtoa tai ulospääsyä ei tunnu olevan. Samalla

nuorelle voi kuitenkin korostaa, että hän ei ole enää yksin näiden vaikeiden tunteiden ja ajatus-

tensa kanssa. Se, että nuori kertoo itsetuhoisista ajatuksistaan, on suuri luottamuksen osoitus

aikuista kohtaan, johon pitäisi suhtautua vakavasti ja nuorta kunnioittaen, nuoren luottamuksen

arvoisesti.

Nuoren sanoillaan ja kehollisella olemuksellaan viestimä epätoivo, ahdistus ja voimattomuus

voivat nostattaa auttajassa monenlaisia tunteita pintaan. Itsetuhoisia ajatuksia voi olla vaikea

ottaa vastaan ja ne saattavat herättää myös kielteisiä tunteita, kuten turhautumista nuorta koh-

34

taan; näitä ei pidä missään tapauksessa heijastaa nuorelle takaisin sellaisenaan. Sen sijaan on

tärkeää tiedostaa, että kaikki nämä aikuisessa heräävät tunteet ja ajatukset voivat kertoa jotakin

tärkeää nuoren vaikeasta tilanteesta ja hänen pahasta olostaan. Kuolemantoiveista ja itsetuhoi-

sista ajatuksista keskusteleminen edellyttääkin auttajalta kykyä kohdata vaikeita tunteita myös

omassa itsessään. Tämän yhteyden kautta kielteisetkin tunteet voi kääntää myötätunnoksi nuor-

ta ja hänen vaikeaa tilannettaan kohtaan.

SYYT ELÄÄ: ELÄMÄÄ SUOJELEVAT AJATUKSET

Tutkimusten perusteella tiedetään, että kuolemantoiveisiin, itsemurha-ajatuksiin ja itsetuhoi-

seen käyttäytymiseen liittyy usein ambivalenssia eli sisäistä ristiriitaisuutta: toisaalta nuori haluaa

kuolla, koska hänen tilanteensa tuntuu niin kestämättömältä eikä hän näe siitä ulospääsyä; toi-

saalta nuorella on elämässään asioita, joiden vuoksi hän tahtoisi elää.

Jokaisella ihmisellä – riippumatta siitä, kuinka vakava hänen tilanteensa muutoin on – on elä-

mässään sellaisia suojaavia tekijöitä, jotka estävät häntä siirtymästä itsetuhoisista ajatuksista te-

koihin. Jokainen voi löytää elämälleen syitä, minkä vuoksi jaksaa ja selviytyä vaikeassa elämän-

tilanteessaan.

Tätä tarkoitusta varten olemme kehittäneet myös SYYT ELÄÄ -tehtävän (ks. Liitteet & Lomakkeet) psykologi Marsha M. Linehanin työryhmineen luoman Reasons for Living Inventory -mittariston

pohjalta. Tehtävän tarkoituksena on kartoittaa ja vahvistaa niitä syitä, joiden vuoksi nuori tahtoo

elää. Samalla sen avulla voidaan arvioida nuoren elämäntilannetta (esim. perhe- ja ystävyyssuh-

teet) ja kokemusmaailmaa (esim. selviytymisuskomukset) hyvin monipuolisesti.

Nuorelle SYYT ELÄÄ -tehtävän täyttäminen voi olla itsessään myönteinen kokemus, joka avaa

hänelle sellaisia näkymiä omaan elämäänsä, jotka ovat vaipuneet näkymättömiin. Toisaalta teh-

tävä voi haastaa nuorta pohtimaan, mitä itsemurha todella tarkoittaa, ja millaisia seurauksia sillä

voisi olla laajemmin esimerkiksi hänen perheensä ja ystäviensä kannalta. Tehtävä avaakin laajat

mahdollisuudet keskustella nuoren elämän arvokkaista asioista. Keskustelussa voidaan kiinnit-

tää huomiota sekä niihin asioihin, joita vaille nuori kokee jäävänsä, että sellaisiin myönteisiin voi-

mavaroihin ja suojaaviin tekijöihin nuoren elämässä, joita voidaan edelleen vahvistaa. Jokainen

myönteinen vastaus voidaan valjastaa nuoren auttamistyöhön. Tavoitteena on, että nuori alkaa

omaehtoisesti puhua oman elämänsä puolesta.

Monilla ihmisillä elämisen syyt liittyvät läheisiin ihmissuhteisiin sekä erityisesti heitä kohtaan

tunnettuun vastuullisuuteen (esim. ”En voisi tehdä itsemurhaa, koska en haluaisi perheeni tun-

tevan syyllisyyttä jälkeenpäin.”). Myönteiset syyt elää sitovat ihmistä elämään ja ovat keskeisiä

tarkoituksen lähteitä elämässä. Nuoren kokema vastuullisuus omaa perhettä kohtaan voi kuiten-

kin kääntyä myös vääränlaiseksi syyllisyydeksi, kun oma perhe on vaikeassa tilanteessa (esim.

vanhempien avioero). Tällöin liiallinen vastuullisuus voi vain entisestään vahvistaa mahdollista

virheellistä uskomusta siitä, että ihminen olisi taakka omalle perheelleen.

35

KYSY ITSETUHOISISTA AJATUKSISTA

Passiivinen itsetuhoisuus, ”elämänväsymys” ja kuolemantoiveet:

Toisinaan, kun ihmisestä tuntuu todella pahalta tai tuskalliselta, hän saattaa ajatella, että elämä ei

ole enää elämisen arvoista, tai että mitään ei ole enää tehtävissä tilanteen parantamiseksi ja ongel-

mien ratkaisemiseksi. Onko sinulla ollut tällaisia ajatuksia? Tahtoisitko kertoa niistä enemmän?

Oletko ajatellut paljon kuolemaa?

Onko sinusta joskus tuntunut niin pahalta, että olisit toivonut olevasi kuollut?

Oletko joskus toivonut, että voisit mennä vain nukkumaan eikä sinun tarvitsisi herätä?

Ovatko kuolemantoiveet olleet joskus niin voimakkaita, että olet ajatellut itsesi vahingoittamista?

Onko sinulla ollut lähiaikoina tällaisia ajatuksia?

Aktiivinen itsetuhoisuus ja konkreettiset itsemurha-ajatukset:

Oletko koskaan ajatellut, että haluaisit tappaa itsesi?

Tuntuuko sinusta joskus siltä, että voisit yrittää itsemurhaa?

Onko sinulla ollut lähiaikoina tällaisia ajatuksia?

Asteikolla 0-10, kuinka voimakkaita nämä ajatukset ovat?

Oletko lähiaikoina miettinyt, miten voisit tehdä sen (itsemurhan)?

Oletko lähiaikoina jollakin tavoin suunnitellut, millä tavoin voisit konkreettisesti tehdä itsemurhan?

Onko sinulla jo valmiita suunnitelmia?

Onko sinulla aikomusta toteuttaa suunnitelmasi?

Uskotko, että saattaisit tehdä itsellesi jotakin esimerkiksi hetken mielijohteesta tai seuraavan ker-

ran, kun tuntuu tosi pahalta?

Itsetuhoinen käyttäytyminen:

Oletko koskaan tehnyt jotain vahingoittaaksesi itseäsi?

Oletko yrittänyt koskaan itsemurhaa?

36

Elämisen syyt voivat olla myös ulkokohtaisia, kuten itsetuhoisuuteen, kuolemaan tai kipuun liit-

tyviä huolia ja pelkoja. Ulkokohtaiset syyt voivat liittyä myös sosiaalisen paheksunnan pelkoon

(”Olen huolissani siitä, mitä minusta ajateltaisiin, jos tekisin itsemurhan.”), kuten myös uskon-

nollisiin syihin, kuten helvetinpelkoon (”Jos tekisin itsemurhan, pelkäisin joutuvani helvettiin.”).

Uskonnolliset ja elämänkatsomukselliset tekijät voivat kuitenkin olla myös elämän myönteisiä

uskomuksia ja toimintamalleja, joiden kautta nuori voi löytää tarkoitusta ja mielekkyyttä omaan

elämäänsä. Olennainen on kysymys siitä, pyritäänkö toiminnalla välttelemään jotakin kielteistä

vai tavoittelemaan jotakin myönteistä ja arvokasta.

KOHTI ELÄMISEN ARVOISTA ELÄMÄÄ

Nuoren itsetuhoisuuden taustalla ei ole välttämättä niinkään kaipuu kuolemaan kuin kaipuu muutokseen oman elämänsä suhteen. Elämän kartoituksen lopuksi on tärkeää konkretisoida,

mikä tuntuu nuoresta kaikkein tuskallisimmilta ja vaikeimmalta kestää ja mihin hän toivoisi muu-

tosta mahdollisimman nopeasti. Auttajan tehtävä on ohjata nuorta sanoittamaan ja tunnista-

maan niitä asioita, joiden olisi tärkeää muuttua. Nuorelta voi kysyä, haluaako hän todella kuolla

vai tahtoisiko hän vain toisenlaisen elämän. Nuorelta voi myös kysyä, minkä tulisi muuttua, jotta

elämä voisi tuntua jälleen elämisen arvoiselta.

Itsetuhoisuuteen taipuvainen nuori saattaa kantaa perusteetonta syyllisyyttä asioista, jotka eivät

ole hänen vastuullaan. Onkin olennaista erotella toisistaan ne asiat, joihin nuori voi omilla te-

oillaan ja yhdessä auttajan kanssa vaikuttaa, niistä asioista, joihin nuori ja auttaja eivät voi vai-

kuttaa. Sen jälkeen voidaan keskittyä niihin asioihin, joihin voidaan vaikuttaa ja lähteä yhdessä

pohtimaan erilaisia vaihtoehtoja ja mahdollisuuksia niiden suhteen.

Tällä tavoin voidaan laatia yhdessä nuoren kanssa konkreettinen suunnitelma ja tavoitteet, jot-

ka toteuttamalla nuoren elämä voisi muuttua jälleen elämisen arvoiseksi. Tässä vaiheessa on

tärkeää pyrkiä sitouttamaan nuori yhdessä muotoiltuihin tavoitteisiin ja suunnitelmaan. Toden-

näköisesti nuori on sitä sitoutuneempi, mitä voimakkaammin hän (1) kokee tavoitteet ja suun-

nitelmat omikseen ja (2) itsensä kykeneväksi toimimaan niiden suuntaisesti, sekä (3) luottamaan

siihen, että auttaja on hänen tukenaan, tapahtui mitä tahansa. Suunnitelmat, tavoitteet ja niiden

toteuttaminen onkin tärkeää suhteuttaa siihen, millainen nuoren toimintakyky on sillä hetkellä.

Jokaisessa tilanteessa on tärkeää varmistaa nuoren suostumus ja pyrkiä siihen, että nuori itse saa

mahdollisimman pitkälle määritellä, millaista tukea ja apua hän kokee tarvitsevansa.

Vanhempiin on hyvä olla yhteydessä aina, kun huoli nuoren tilanteesta on herännyt. Nuoren

täyttämiä lomakkeita (esim. ELÄMÄN JANAT) voidaan hyödyntää myös perhetapaamisissa.

Tästä on erinomaisia kokemuksia menetelmien pilotoinnista: vanhemmat ovat ensikertaa ym-

märtäneet, mitä nuori kokee ja ajattelee sisimmässään, kun he ovat nähneet ja kuulleet, miten

nuori on vastannut lomakkeiden kysymyksiin.

Nuoren kanssa voidaan myös jatkaa matkaa myös tutkimusmatkaa Tarkoitusten merellä. ELÄ-

MÄN JANAT -tehtävä toimii tässä mielessä hyvänä alkuhaastattelun pohjana. Pitkäkestoinen

yksilötyö tarkoituskeskeisen menetelmän äärellä soveltuu erityisesti niille nuorille ja nuo-

rille aikuisille, joiden elämässä on läsnä useita kuormittavia tekijöitä, jotka altistavat lyhyel-

37

lä tai pitkällä aikavälillä itsetuhoiselle oireilulle, mutta joilla ei ole tässä vaiheessa havaittu

vakavaa itsetuhoista oireilua. Kyse on siis mahdollisimman varhaisesta tuesta, ennakoivasta

ja ennaltaehkäisevästä työskentelystä. Tilanteesta riippuen kyseisiä tehtäviä ja harjoituksia voi

hyödyntää myös täydentävinä menetelminä vakavammissa tapauksissa tai vaihtoehtoisesti itse-

tuhoisuuden jälkihoidossa.

38

Arvoankkuri

39

Tarkoituskeskeinen lähestymistapa korostaa arvojen merkitystä. Arvot ankkuroi-

vat kiinni elämään. Kysymys arvoista on kysymys siitä, minkä vuoksi elämä on

elämisen arvoista. Vaikeassa elämäntilanteessa on erityisen tärkeää toimia omien

arvojensa mukaisesti, koska äärimmäisissä olosuhteissa ja voimakkaiden tunteiden vallassa

on tavallista suurempi riski tehdä niin itselle kuin toisille vaarallisia tekoja ja ratkaisuita.

Tarkoituskeskeisyydessä kiinnitetään erityistä huomiota ihmisen arvojen ja hänen käyttäy-

tymisensä yhdenmukaisuuteen. Tästä näkökulmasta voidaan myös ajatella, että jokaisen

huolenaiheen ja ongelman taustalla on jokin arvo, joka estyy toteutumasta, tai jonka ihmi-

nen kokee menettäneensä. Tavoitteena on vahvistaa nuoren kokemusta siitä, että elämä

on elämisen arvoista läsnä olevista vaikeuksista ja vastoinkäymisistä huolimatta.

Tarkoituskeskeisessä lähestymistavassa ajatellaan, että ihmisen kokema paha olo on yhteydessä

hänen arvoihinsa. Liiallinen keskittyminen ja elämän rakentaminen välineellisten, ulkokohtaisten

ja materialististen arvostusten varaan johtaa pitkällä aikavälillä monimuotoiseen henkiseen pa-

hoinvointiin ja oireiluun, joka ilmenee tarkoituksettomuutena.

Ihminen saattaa elää vastoin omia arvojaan, kärsiä jonkin elämänsä keskeisen arvon menetyk-

sestä tai hänellä ei ole lainkaan käsitystä omista arvoistaan. Tämänkaltainen ”arvottomuus”

heijastuu kokemukseksi tarkoituksettomuudesta. Tarkoituksettomuuden kokemus voi ilmetä

tunteena sisäisestä tyhjyydestä, jota ihminen pyrkii täyttämään keinolla millä hyvänsä. Pahimmil-

laan kokemus tarkoituksen puutteesta johtaa ahdistukseen, masennukseen, päihdeongelmiin ja

itsetuhoisuuteen.

EPÄILEVÄT JA EPÄTOIVOISET NUORET

Elämänarvot luovat henkisen perustan ihmisen toiminnalle, minuudelle ja kokemukselle elämän

tarkoituksellisuudesta. Nuoruus on elämänvaihe, jolloin ihminen rakentaa intensiivisesti omaa

identiteettiään ja arvomaailmaansa ammentamalla erilaisia aineksia omasta perhepiiristään, ys-

täviltään ja vertaisilta sekä tärkeiltä idoleilta ja mediasta. Nuori on monille vaikutuksille altis

etsiessään rajojaan ja mielekästä suuntaa omalle elämälleen.

Tarkoituskeskeisen ajattelun keskeisen kehittäjän Elisabeth Lukasin mukaan nuoret voidaan ja-

kaa karkeasti kahteen ryhmään arvottomuuden ja tarkoituksettomuuden suhteen. Ensimmäistä

ryhmää hän nimittää epäileviksi. Epäilevien nuorten elämää luonnehtii tarkoitukseton ajeleh-

timinen, jossa elämälle ei löydy mielekästä suuntaa. Tähän ryhmään kuuluvilla nuorilla ei ole

välttämättä lainkaan tietoisuutta omista arvostuksista ja heidän käyttäytymistään luonnehtii im-

pulsiivinen välittömän helpotuksen, tyydytyksen ja jännityksen tavoitteleminen. Elämästä muo-

dostuu lyhyentähtäimen poukkoilua, jossa ei kyetä tekemään päätöksiä tai suunnitelmia oman

tulevaisuuden suhteen.

40

Toista ryhmää Lukas kuvailee epätoivoisiksi. Kyseisillä nuorilla on elämässään usein vain yksi pu-

nainen lanka – toisin sanoen, jokin perustava arvostus, kuten tärkeä ihmissuhde tai koulume-

nestys, jonka varaan he nojautuvat omassa elämässään. Siksi elämä tuntuukin joka kerta romah-

tavan, kun ihminen menettää tärkeän ihmissuhteen tai epäonnistuu tärkeässä tavoitteessaan.

Näiden nuorten olemassaoloa luonnehtii myös suorituskeskeisyys, jonka taustalla on usein itsel-

le tärkeiden ihmisten odotusten täyttäminen ja hyväksynnän etsiminen muiden silmissä arvos-

tettujen päämäärien kautta. Elämästä muodostuu ilotonta ja pakonomaista suorittamista, jossa

tunteet ja mielialat vaihtelevat vuoristoratamaisesti onnistumisten ja epäonnistumisten muassa.

MIKÄ ON ELÄMÄSSÄ ARVOKASTA?

Tutkimusten valossa nuorten pahoinvoinnin, ahdistuksen ja masentuneisuuden taustalla on

usein liiaksi omaan itseen liittyviä, eksistentiaalisia tavoitteita, jotka ovat luonteeltaan hyvin

abstrakteja ja siksi vaikeasti saavutettavissa. Itseen liittyvät tavoitteet ovat yhteydessä myös

taipumukseen vatvoa ja murehtia omia ongelmiaan. Elämänarvojen selkeyttäminen ja vahvis-

taminen voikin ehkäistä asioiden turhaa vatvomista sekä lievittää itseen kohdistuvia epäilyksiä

etäännyttämällä nuoren itsearvostusta koskevien huolien yläpuolelle.

Nuori, jolla on selkeä käsitys omista arvoistaan ja arvostuksistaan, näkee itsensä myös hyvänä

ja kykenevänä vaikuttamaan oman elämänsä kulkuun. Tutkimusten mukaan elämänarvojen sel-

keyttäminen edistää kokemusta elämäntarkoituksellisuudesta sekä vahvistaa hänen itsearvos-

tusta. Elämänarvoja koskevan keskustelun avulla voidaan herätellä nuoressa myös myönteisiä

tunteita, kuten myötätuntoa ja rakkautta, muita ihmisiä kohtaan.

Kysymys siitä, mikä on elämässä arvokasta, suuntaa nuoren huomion kohti ympäröivää maail-

maa ja niitä ihmisiä, joiden kanssa hän on vuorovaikutuksessa. Elämänarvoja koskevassa keskus-

telussa on hyvä lähteä liikkeelle sellaisista konkreettisista asioista ja ihmisistä, joita nuori pitää

tärkeinä ja arvokkaina oman elämänsä kannalta. Tällä tavoin näistä konkreettisista arvokkaista

asioista voidaan vähitellen edetä kohti nuorelle tärkeitä arvostuksia ja pohtia niiden suhdetta

yleisinhimillisiin arvoihin.

Yleisinhimilliset arvot kytkeytyvät asioihin, jotka ovat itsessään arvokkaita. Itsessään arvokkaat

asiat tunnistaa siitä, että niihin keskittyminen on sisäisesti palkitsevaa. Erinomainen esimerkki

tästä on läheiset ihmissuhteet: hyvän ystävän seurassa vietetty aika on itsessään arvokasta tai

rakkauteen ja luottamukseen perustuva parisuhde on useimpien elämässä päämäärä sinänsä.

Itsessään arvokkaat asiat liittyvät yleensä asioihin, jotka ilmentävät ja jotka ovat palautettavissa

tavalla tai toisella yleisinhimillisiin arvoihin.

41

ELÄMÄNARVOJEN MONINAISUUS SUOJAA VASTOINKÄYMISILTÄ

Tarkoituskeskeisestä näkökulmasta arvot ovat yhteydessä niihin syihin, joiden vuoksi ihminen

tahtoo elää. Omien arvojen ja arvostusten selkeyttäminen voi luoda myönteistä perspektiiviä

vaikeaan elämäntilanteeseen ja auttaa kestämään ja selviytymään kohti parempia aikoja. Toi-

saalta arvojen selkeyttäminen ja vahvistaminen on tärkeä osa prosessia, jossa nuori määrittelee

itselleen, mikä on hänelle arvokasta, mitä hän tahtoo tavoitella omassa elämässään, millaiseksi

ihmiseksi hän tahtoo kasvaa tulevaisuudessa – ja mikä tekee elämästä elämisen arvoista.

Ihmisen elämä ei ole kestävillä kantimilla, jos hänen hyvinvointinsa ja itsearvostuksensa on ra-

kentunut esimerkiksi taloudelliseen ja yhteiskunnalliseen menestykseen, sosiaaliseen asemaan

tai ulkonäköön. Nämä ovat kaikki sellaisia asioita, jotka ihmiseltä voidaan ottaa pois ja jotka hän

voi menettää, jolloin koko hänen persoonansa ja elämänsä on vaarassa romahtaa.

Tärkeintä on perustaa oma minuus ja elämä kestävälle pohjalle. Yleisinhimillisiä arvoja, ku-

ten rakkautta, totuutta, hyvyyttä, kauneutta, oikeudenmukaisuutta, vapautta ja vastuullisuutta

ihmiseltä ei voi koskaan täysin riistää, koska hän voi valita toteuttavansa näitä arvoja omassa

toiminnassaan ja suhtautumisessaan riippumatta siitä, millaisiin olosuhteisiin hän on joutunut.

Sen vuoksi yleisinhimilliset arvot muodostavat kestävän pohjan ihmisen minuudelle ja elämän

tarkoitukselle.

Ihmisen oman ja yhteisen hyvän elämän kannalta on tärkeää toimia yleisinhimillisten arvojen

mukaisesti riippumatta siitä johtaako se aina toivottuihin lopputuloksiin. Ihminen, joka tietää

toimineensa rakkaudesta ja hyvyydestä käsin, voi kokea itsensä arvokkaaksi riippumatta siitä,

onko hän saavuttanut tavoitteensa. Arvojen ja tarkoitusten mukainen elämä on pitkäjänteistä

hyvän elämän edellytysten luomista ja toteuttamista, joka voi lyhyellä tähtäimellä tuottaa myös

tuskaa ja kipua. Tarkoitukset ja arvot luovat kuitenkin kestävän suojan elämän vastoinkäymisiä

kohtaan. Pitkällä aikavälillä hyvä ja täysipainoinen elämä muodostuu sivutuotteena arvojen mu-

kaisten tarkoitusten toteuttamisesta.

Tarkoituskeskeisessä lähestymistavassa ajatellaan, että mahdollisimman monipuolinen arvostus-järjestelmä luo edellytykset hyvälle elämälle ja suojaa ihmistä parhaalla mahdollisella tavalla elä-

män vastoinkäymisiltä. Jos nuoren elämässä on vain yksi selkeästi muiden yläpuolelle nouseva

arvo tai arvostus, jonka varaan hänen elämänsä on rakentunut, olisi tärkeää keskustella nuoren

kanssa mahdollisuuksista etsiä elämälle useampia kiinnekohtia.

Elämänarvoja voidaan ajatella karttana tai kompassina, joiden turvin ihminen voi navigoida

omassa elämässään kohti hänelle tärkeitä päämääriä. Arvoja voidaan ajatella myös ankkurina,

jonka voi laskea merenpohjaan vaikeassa elämäntilanteessa – silloin kun merenkäynti käy liian

pelottavaksi tai kun on tarpeen hengähtää turvallisessa satamassa. Merenpohjaan ankkuroi-

tuneena ihminen voi odottaa myrskyn laantumista, paikantaa tähdistä tai kartan avulla oman

sijaintinsa ja ottaa uuden kompassisuunnan seuraavalle purjehdukselle.

42

KYSY ELÄMÄNARVOISTA

Kenen seurassa sinun on hyvä olla?Kuka tai mikä saa sinut nauramaan?Mikä tai kuka tuo sinulle iloa?

Mistä innostut? Mistä olet innostunut aiemmin?Millaisia kiinnostuksia/harrastuksia sinulla on?Mistä nautit? Miten hemmottelet itseäsi?Mitä tehdessä aika kuluu kuin siivillä?Milloin ja missä sinun on erityisen hyvä olla itsesi tai muiden ihmisten kanssa?

Jos ei lasketa ihmisiä, jotka ovat sinulle läheisiä, mitkä muut asiat ovat vaikutta-neet sinuun (kirjat, elokuvat, musiikki, kokemukset)?

Mikä on sinulle tärkeää ihmissuhteissa?Mitä arvostat ystävissäsi?Mistä se kertoo, että sinusta tuntuu niin hyvältä hänen seurassaan?Miksi rakkaus on niin tärkeää elämässä?

Miltä sinusta tuntuu, kun saat syventyä kuuntelemaan musiikkia?Mitä kyseinen harrastus merkitsee sinulle?Mitä muita sinulle tärkeitä asioita kyseinen asia mahdollistaa elämässäsi?

Kerroit aiemmin, että (x) on sinulle tärkeä asia/ihminen. Osaisitko kertoa minulle, miten ja miksi siitä/hänestä tuli sinulle niin tärkeää? Milloin se tapahtui?Miten sinä tulit tutustuneeksi häneen/ryhtyneesi siihen, etkä johonkin muuhun?Oliko sinulla joku, joka kannusti sinua siihen? Tai auttoi sinua?

43

HARJOITUS 1. Elämän arvokkaat osa-alueet

1. NYKYINEN ELÄMÄNTILANNE

Valitse alla olevalta listalta nykyistä elämäntilannettasi parhaiten vastaavat elämänalueet ja

piirrä niitä kuvaavat lohkot ympyrään:

Koti Ihmissuhteet (esim. perhe, ystävät, parisuhde) Koulu/opiskelu/työ Vapaa-aika / harrastukset Hyvinvointi (esim. terveys, uni, lepo, ravinto)

Mikäli näistä elämänalueista ei tunnu löytyvän sinulle sopivimpia, voit myös otsikoida lohkoja

itse.

Kirjaa ympyrän lohkoihin, mitä sinulle tärkeitä asioita kukin elämäsi osa-alue sisältää. Halu-

tessasi voit kirjata myös tärkeisiin asioihin liittyviä ongelmia, huolia tai ristiriitoja.

Mitä sinulle tärkeitä asioita löysit?Haluatko kertoa jokaisesta lohkosta ja sen sisältämistä asioista hiukan enemmänkin?Millaisena elämäsi kokonaisuus tällä hetkellä näyttäytyy?

2. TOIVOTTU ELÄMÄNTILANNE

Piirrä uusi ympyrä. Kuvittele, millaista elämäsi on tulevaisuudessa, kun tämänhetkiset huolet

ja ongelmat on ratkaistu ja elämä on sellaista kuin toivoisitkin sen olevan. Valitse kuinka kauas

tulevaisuuteen kuvittelet itsesi, se voi olla jotakin puolen vuoden ja kymmenen vuoden väliltä.

44

Mieti, millaisia osa-alueita toivot elämässäsi tuolloin olevan ja jaa ympyrä niitä vastaaviin loh-

koihin. Kirjaa lohkoihin niitä konkreettisia asioita, joita toivot elämääsi. Voit esimerkiksi kuvitel-

la, missä elät, mitä harrastat ja mitä kaikkea elämässäsi silloin tapahtuu. Halutessasi voit myös

piirtää tai värittää lohkoihin liittyviä asioita tai tunnelmia.

Millaisista asioista kuvittelemasi hyvä elämä muodostuu?Miltä tulevaisuuden kuvittelu tuntui? Heräsikö joitakin uusia ajatuksia?

3. ELÄMÄNSUUNNITELMA

Pohdi, mitä sellaisia konkreettisia asioita nykyisessä elämäntilanteessasi on, joihin voit vaikut-

taa omilla teoillasi ja valinnoillasi.

Mitä voisit tehdä tai jättää tekemättä, jotta nykyinen elämäntilanne muuttuisi enemmän sellaiseksi kuin toivoisit?Kuka tai mikä voisi auttaa sinua eteenpäin?Mikä voisi olla ensimmäinen askel kohti toiveitasi? Voisitko keksiä muutamia aivan pieniä askeleita, joita olisit valmis ottamaan?Mitä sellaista elämässäsi jo on, minkä toivoisit säilyvän ennallaan?

Tarkastele myös elämän eri osa-alueiden vaikutusta toisiinsa.

Millä tavoin elämänalueet ovat yhteydessä toinen toisiinsa?Onko jokin lohkoista ylikorostunut suhteessa muihin?Mihin käytät aikaasi eniten?Mikä kuluttaa voimavarojasi? Mikä puolestaan antaa sinulle voimia ja iloa?

Kirjaa lopuksi kolme konkreettista ajatusta siitä, millaisia muutoksia toivot elämässäsi tapahtu-

van. Pohdi ja kirjaa jokaisen toivotun asian viereen myös muutama ajatus siitä, miten voit itse

edistää näitä muutoksia.

VIHJE

Nuoren kanssa keskustellessa on hyvä tuoda esiin, että pienetkin muutokset vaativat

ponnistuksia ja ettei kenenkään elämä koskaan sisällä ainoastaan toivottuja asioita.

Nuorta tulisikin auttaa pohtimaan, millaista olisi riittävän hyvä elämä ja löytämään tar-

peeksi pieniä askeleita sitä kohti.{

45

HARJOITUS 2. Elämän arvokkaita asioita

Tee lista elämäsi tärkeistä asioista. Voit listata esimerkiksi sinulle tärkeitä:

ihmisiä, esikuvia ja lemmikkejä; paikkoja ja esineitä; tekemistä, toimintaa, kiinnostuksia ja harrastuksia; sekä kokemuksia, muistoja ja tapahtumia.

Keskustelkaa yhdessä, millaisia asioita olet löytänyt elämästäsi. Valitse sen jälkeen listaltasi 3-5 sinul-

le tärkeintä asiaa, joiden merkitystä tahdot pohtia tarkemmin.

Kysy jokaisen valitsemasi asian kohdalla, miksi kyseinen asia on sinulle tärkeä. Halutessasi voit piir-

tää pohdinnan tueksi miellekarttoja. Niiden avulla voi vapaasti assosioida ja kokeilla, millaisia mieli-

kuvia, ajatuksia, tunteita, kokemuksia ja muistikuvia kustakin asiasta tulee mieleen. Tarvittaessa voit

käyttää tehtävän tukena ARVOKARTTAA.

Keskustelkaa yhdessä, millaisia arvoja ja tavoitteita näiden tärkeiden asioiden taustalta löytyy. Valit-

se sen jälkeen jokaisen asian kohdalta 3 tärkeintä syytä, miksi kyseinen asia on sinulle arvokas.

Millaisia arvoja kyseiset syyt ilmentävät?Minkä ansiosta kyseiset asiat ovat sinulle kaikkein tärkeimpiä?

Halutessasi voit jatkaa miksi-kysymyksiä ja tehdä aina uusia miellekarttoja niin kauan, kun se tuntuu

mielekkäältä. Tarkoituksena on löytää arvoja, joiden kohdalla tuntuu tarpeettomalta kysyä, miksi

kyseinen asia on arvokas, koska se on niin itsestään selvää (esim. rakkaus, hyvyys yms.). Tällöin olet

löytänyt todennäköisesti jotakin yleisinhimillisesti arvokasta.

Pohtikaa harjoituksen päätteeksi, millaisia yhteyksiä elämän arvokkaiden asioiden väliltä löy-

tyy. Kirjaa näitä ajatuksia itsellesi talteen.

Millaisia verkostoja elämäsi tärkeiden asioiden välille muodostuu?Toistuvatko tietyt syyt ja perusteet asioista toiseen? Voitko löytää asioiden väliltä niitä yhdistäviä arvoja?

46

HARJOITUS 3. Henkinen kompassi

Valitse 10 itsellesi tärkeintä arvoa, voit käyttää apunasi ARVOKARTTAA. Kerro mitä nämä ar-

vot mielestäsi tarkoittavat ja miksi ne ovat sinulle tärkeitä.

Valitse näiden 10 arvon joukosta 4 itsellesi tärkeintä ja sijoita ne kompassin pääilmansuunnik-

si (ks. Kompassi -kuvio/Liitteet & Lomakkeet). Valitse myös 4 seuraavaksi tärkeintä ja sijoita ne

väli-ilmansuunniksi. Kerro valintojesi perusteista

Mitä kyseinen arvo merkitsee sinulle?Minkä ansiosta valitsit juuri tuon arvon etkä tuota toista?

Voit myös pohtia, miten valitsemasi arvot linkittyvät toinen toisiinsa. Toisiinsa oleellisesti liitty-

vien arvojen välille voit piirtää tai värittää viivoja. Halutessasi voit myös piirtää viivoihin nuolia

osoittamaan sitä arvoa, joka tuntuu sinusta tärkeämmältä noista kahdesta.

Mikä on elämässä itseisarvoista ja päämäärä sinänsä? Mikä on puolestaan välineellistä suhteessa johonkin toiseen arvoon?Onko kompassissasi jokin arvo, johon melkein kaikki muut linkittyvät?

Pohtikaa yhdessä valitsemisiesi arvojen merkitystä elämässäsi.

Miten nämä arvot voivat toteutua elämässäsi?Miten kyseiset arvoit voivat olla ristiriidassa keskenään? Mitä eri vaihtoehtoja ja mahdollisuuksia niiden avulla voi löytyä?Miltä elämäsi näyttäytyy näiden asioiden läpi katsoessa? Millaisia suuntia löydät omalle elämällesi näiden arvojen avulla? Mikä on elämäsi kaikkein tärkein arvo? Miksi? Minkä vuoksi on tärkeää, että elämässä on monia arvokkaita asioita?

Halutessasi voit piirtää kompassin kehälle asetelluista arvoista nuolia ulospäin ja kirjata nuolenkär-

kiin sinulle tärkeitä päämääriä ja mahdollisuuksia.

47

HARJOITUS 4. Kauniita näkymiä reitin varrelta

Kuvaa joka päivä viikon ajan yksi kuva jostakin sinulle tärkeästä asiasta tai hetkestä.

Esittele ottamasi kuvat seuraavalla tapaamisella. Keskustelkaa yhdessä niiden merkityksestä.

Mikä tässä hetkessä / asiassa on sinulle tärkeää?Miksi valitsit kuvaasi juuri tämän?Haluatko kertoa lisää tästä asiasta / hetkestä?Mikä sen merkitys oli sinun päivässäsi?

Tarkastele kuvia myös kokonaisuutena.

Mitä nämä kuvat kertovat sinusta / elämäntilanteestasi?Millaiset asiat sinulle yleensä tuntuvat tärkeiltä?Puuttuuko näistä kuvista vielä jotakin sinulle tärkeää, mistä tahtoisit kertoa?

VIHJE

Harjoituksen voi toteuttaa valokuvaamalla, piirtämällä tai maalaamalla.{

48

Toivon majakka

49

Mitä on toivo? Monille toivo merkitsee kokemusta valinnanvapaudesta ja mah-

dollisuuksien olemassaolosta. Nuorelle onkin tärkeää luoda näkymiä vaihto-

ehtoisesta tulevaisuudesta ja tarjota hänelle mahdollisuuksia tehdä päätöksiä

ja valintoja oman elämänsä suhteen. Toisille toivo on tietoisuutta siitä, että ei ole yksin,

vaan että ympärillä on ihmisiä, jotka välittävät siitä mitä itselle tapahtuu ja ovat läsnä ja

tukena tarpeen vaatiessa. Avun mahdollisuus herättää vaikeassa tilanteessa toivon. Joille-

kin toivo on tunnetta siitä, että on kykenevä selviytymään vaikeassa elämäntilanteessaan

ja vaikuttamaan oman elämänsä tapahtumiin.

Monet nuoret kertovat keskustelleensa epätoivon ja toivottomuuden tunteistaan aiemminkin,

mutta harva on keskustellut toivosta. Yllättäen toivo on ollut kuin uusi aihe. Nuoria myös pelot-

taa toivoa. ”Mä yritän, et mä en toivois mitään, et sitten ei pettyis”, ”Mä oon aina aatellut, et ei pelkkä toivominen riitä mihinkään ja siks en toivo oikeestaan mitään”. Keskustelujen kautta nuoret

ovat kuitenkin löytäneet toivosta yksittäisiä toiveita laajemman kokonaisuuden, joka luo kestä-

vällä tavalla merkitystä heidän elämälleen.

Elämässä muutos on paitsi mahdollista, myös väistämätöntä; kysymys on pikemminkin siitä,

mihin suuntaan asioita pyritään ohjaamaan. Nuori haluaa ehkä muuttaa kaiken kertaheitolla

ja turhautuu, mikäli voimat eivät tähän riitä. Aikuisen tehtävänä on tukea nuoren kykyä selviy-

tyä vaikeassa elämäntilanteessaan ja tarjota konkreettisia keinoja sietää pahaa oloa ja lievit-

tää kärsimystä. Olennaista on löytää myönteiseen muutokseen kuljettavien, tarpeeksi pienten

askeleiden tunnistaminen. Samalla on tärkeää tukea nuoren luottamusta siihen, että muutos

on mahdollista. Monesti jo hyvin pienet muutokset avaavat nuorelle toiveikkaamman näkymän

tulevaisuuteen ja omiin vaikutusmahdollisuuksiin sen suhteen.

KOETELTU TOIVO

Koeteltu toivo kumpuaa nuoren aiemmista selviytymisen kokemuksista ja luo hyvän lähtökoh-

dan toivon heräämiselle myös nykyisten vaikeuksien yhteydessä. Selviytymisen kokemus jäsen-

tyy usein vasta jälkikäteen, jolloin ehkä monesti keskustellaan jo enemmän tulevaisuuteen ja

senhetkiseen elämäntilanteeseen liittyvistä teemoista. Menneisyyden selviytymiskokemusten

analysointi ja pohdinta voivat kuitenkin tarjota korvaamattoman ikkunan havaita jokaisen ihmi-

sen ainutlaatuisia tapoja selviytyä ja kestää kärsimystä. Mitä paremmin tunnemme kykymme ja

tapamme selviytyä, sitä luottavaisemmin voimme suhtautua tulevaisuuteen ja sitä itsevarmem-

pia voimme olla myös vaikeuksien kohdatessa.

Todennäköisesti nuoren on vaikeuksien keskellä helpompi käyttää niitä selviytymiskeinoja, joi-

den käyttöönotosta hänellä on jo aiempaa kokemusta. Näiden keinojen tunnistaminen, pohti-

minen ja edelleen kehittäminen voi edistää nuoren kykyä kestää elämänsä vaikeuksia ja selviytyä

jatkossakin. Keskusteluissa voi nousta esiin myös tarve monipuolistaa selviytymiskeinojen vali-

koimaa oman persoonan, elämän tilanteen, voimavarojen ja kiinnostuksen kohteiden mukaan.

50

Vaikeuksista keskustelu selviytymisen näkökulmasta herättää nuoren huomaamaan omia kyky-

jään ja vahvuuksiaan sekä mahdollisesti sitä, mikä tarkoitus vaikeuksilla on hänen elämässään

ollut. Nuori voi kokea myönteistä ylpeyttä siitä, että hän on kaikesta huolimatta selviytynyt.

TOIVON INHIMILLINEN VOIMA

On tärkeää pohtia, minkälainen toivo on nuorten mielestä tavoittelemisen arvoista. Nuoret

mieltävät toivon hyvin eri tavoin; jollekin toivo merkitsee sen tiedostamista, että hyvät ja huonot

asiat ovat olemassa yhtä aikaa, jollekin toivo on rohkeutta elää omannäköistä elämää, vaikkei

voi varmasti tietää, mitä tuleman pitää. Jollekin toivo on tieto siitä, että ei ole yksin. Toivo voi

merkitä myös esimerkiksi avointa tulevaisuutta, mahdollisuuksien kokemista tai tunnetta siitä,

että käänne parempaan on mahdollinen. Jokaisella on omanlainen toivonsa.

Toivon teema pitää sisällään valtavat mahdollisuudet vaikeassa elämäntilanteessa olevien nuor-

ten auttamiseen. Toivon mielikuvat ja ajatukset voivat tarjota nuoren kokemalle epätoivolle tar-

peellista vastavoimaa. Aikuisen aito kiinnostus nuoren kokemaa toivoa kohtaan voi jo sinällään

vahvistaa tai herätellä nuoren toiveikkuutta. Toivo nostaa esiin sen inhimillisen, ainutlaatuisen

ja ihmeellisen voiman, jolla kukin ihminen elämänsä vaikeuksista selviytyy. Myös toisen ihmisen

antaman tuen pohtiminen voi avata uusia merkityksiä omalle elämälle: pieniin kohtaamisiin kät-

keytyy yllättävän paljon emmekä voi kuin aavistella, miten jo pelkkä olemassaolomme voi tukea

muita.

5050550505050505050500505050505005050

51

KYSY TOIVOSTA

Mitä toivo sinulle merkitsee?Mitä sinulle tulee mieleen toivosta?Mikä estää sinua olemasta toiveikas?Entä jos jokin muuttuisi, voisitko jälleen alkaa toivoa?Mikä merkitys toivolla on elämässäsi?

Millaisena sinä näet tulevaisuutesi?Entä jos jokin muuttuisi, voisitko jälleen alkaa toivoa?Onko sinulla ollut joskus päiviä tai vaikkapa vain lyhyttä hetkeä, jolloin asiat ovat näyttäneet selkeämmältä ja tulevaisuus valoisammalta?Millaista se oli? Millaiselta se tuntui?Mikä silloin oli toisin?Mikä olisi toisin, jos näkisit asiat aina yhtä selkeästi?Näyttääkö tulevaisuutesi toisenlaiselta hyvinä ja huonoina päivinä? Miten?Mitä muutoksia voisit tehdä, että olisi useammin selkeitä päiviä?Mikä estää sinua kuvittelemasta tulevaisuuttasi?Ovatko nämä asiat sellaisia, että tulisi ratkaista ennen kuin voit pyrkiä kohti ta-voitteitasi?

Millaista haluaisit, että elämäsi olisi viikon/kuukauden/vuoden kuluttua (riippu-en millainen aikajänne tuntuu luontevimmalta)?Kuvittele itsesi 35-vuotiaaksi. Mitä teet silloin?Mitä elämässäsi tapahtuu? Keitä kuuluu elämääsi? Mikä on sinulle tärkeää sil-loin? Mitä kuuluu sille elämänalueelle, josta olet tällä hetkellä huolissasi? Millai-sia suunnitelmia tai tavoitteita sinulla on silloin lähitulevaisuudellesi?

52

HARJOITUS 1. Toivon mielikuvat

Pohdi toivoa mielikuvien tasolla. Listaa ylös ensimmäisenä mieleen nousevat vastaukset seuraa-

viin kysymyksiin:

Jos toivo olisi...

väri muoto kone

eläin tie ovi

maisema huonekalu soitin

tuoksu säätila valonlähde

musiikkia juoma ääni

työkalu kukka talo

ruoka/maku maalaus / taulu puu

silta �mikä tai millainen se olisi?

Rengasta vastaustesi listasta kolme itsellesi tärkeintä toivoa symboloivaa asiaa. Keskustelkaa

yhdessä niiden merkityksestä.

Haluaisitko lukea listasi ääneen? Voit kertoa mielikuvista enemmänkin jos haluat.Miltä tuntui miettiä toivon herättämiä mielikuvia? Miksi valitsit juuri nämä kolme tärkeimmiksi?Mitä eri puolia toivosta ne tuovat esiin?Mitä tämä lista ja tärkeimmiksi toivon symboleiksi valitut asiat kertovat sinusta itsestäsi?

53

HARJOITUS 2. Toiveikkuuden muisto

Muistele sellaista hetkeä, jolloin mielesi on ollut toiveikas ja asiat ovat sujuneet. Keskustelkaa

yhdessä siihen liittyvistä merkityksistä.

Etsi kaikessa rauhassa muistoistasi tilannetta, jolloin olet tuntenut toivoa ja nauttinut siitä. Voit miettiä nouseeko mieleesi jokin yksittäinen hetki vai kokonainen elämänvaihe. Hauraankin toiveik-kuuden hivenen löytäminen riittää. Mieti rauhassa ja kerro, kun olet valinnut jonkun tilanteen.

Haluatko kertoa, millaista tilannetta muistelit?Miltä toiveikkuus tuntui?Mikä sai silloin toivon heräämään? Voisiko joitakin samoja elementtejä löytyä elämästäsi myös nyt?Saako aina toivoa?

Kirjaa ylös yksi tai useampi toiveikasta oloa kuvaava sana. Kirjaa myös käydystä keskustelusta

ne ajatukset, jotka voisivat helpottaa oloasi nyt.

54

HARJOITUS 3. Selviytymisen kokemuksesta nouseva toivo

Mieti jokin vaikea vaihe tai tilanne, josta olet jo selviytynyt. Pohtikaa yhdessä sen merkitystä

tämän päivän näkökulmasta.

Mistä vaikeasta tilanteesta olet jo selviytynyt eteenpäin? Vaikea tilanne tai vaihe voi olla pieni tai iso ja sinun ei tarvitse kertoa vaikeaa asiaa jos et halua, voimme silti puhua selviytymisestäsi. Voit kaikessa rauhassa etsiä muistoistasi tilannetta, kerro kun olet valinnut jonkun tilanteen.

Haluatko kertoa, mitä tilannetta ajattelit? Mitkä asiat auttoivat sinua kestämään kärsimystä? Miten selviydyit? Millaisia selviytymisen keinoja silloin käytit? Voisiko niistä olla apua myös nyt?Mitä uusia selviytymiskeinoja voisit ottaa käyttöösi?Millaiset omat ominaisuutesi auttoivat sinua selviytymisessäsi?Mikä selviytymisen kokemuksessa on ollut tärkeintä? Mitä selviytymisen kokemuksesi kertoo sinulle toivosta?

Kirjaa ylös muutamia selviytymiseesi liittyviä tärkeimpiä sanoja ja jokin ominaisuutesi, joka

auttoi sinua selviytymään. Kirjaa myös käydystä keskustelusta ne ajatukset, jotka voisivat antaa

sinulle toivoa nyt.

55

HARJOITUS 4. Toivon horisontti

Toivon majakan päätteeksi voit askarrella Toivon horisontti -kollaasin leikkaamalla lehdistä toi-

voa kuvastavia sanoja, symboleja ja kuvia sekä liimaamalla ne Toivon majakka -pohjapaperille.

Kollaasin teossa voit yhdistellä kaikkia toivoon liittyviä harjoituksia ja niissä löytyneitä oivalluk-

sia. Yksinkertaisimmillaan voit kirjata ylös sellaisia ajatuksia, jotka auttavat sinua ylläpitämään

toivoa myös tulevaisuudessa.

56

Petty myksen karikot

57

Nuorten itsemurhien taustalla on usein merkittäviä vaikeuksia ja vastoinkäymisiä,

joista nuori ei ole koskaan selviytynyt. Ongelmat ovat ajan myötä pitkittyneet

ja vaikeutuneet. Nuorten itsemurhat liittyvät usein ajankohtaisiin vaikeuksiin,

ja siirtymä itsetuhoisista ajatuksista tekoihin voi tapahtua hyvin impulsiivisesti. Nuori voi

kokea itsensä nöyryytetyksi ja häväistyksi esimerkiksi kiusaamisen tai muun väkivallan seu-

rauksena. Itsetuhoisen teon taustalla voi olla myös jokin äkillinen muutos nuoren elämän-

tilanteessa tai hänelle tärkeässä ihmissuhteessa, kuten seurustelusuhteen katkeaminen.

Pettymyksen, surun ja häpeän tunteet voivat kasvaa käsittelemättöminä sietämättömäksi

ahdistukseksi, psyykkiseksi kiputilaksi, josta pois päästäkseen nuori saattaa nähdä itsetu-

hoisen käyttäytymisen ainoana vaihtoehtona. Ammattilaisen tehtävänä on rohkaista nuor-

ta ilmaisemaan ja käsittelemään vaikeita tunteita sekä auttaa nuorta löytämään vaihtoeh-

toja, selviytymiskeinoja ja kannattelevia tekijöitä elämäänsä.

Nuorilla on erilaisia tapoja reagoida pettymyksen ja vastoinkäymisen tunteisiin. Monilla ihmisillä

peruspyrkimys on päästä pahasta olosta mahdollisimman nopeasti eroon tai ainakin lievittää

sitä siedettäväksi. Toiset ihmiset kykenevät sietämään tuskallista olotilaa paremmin ja ovat löy-

täneet myönteisiä tapoja selviytyä. Pettymyksen hetkellä ihminen voi kääntyä itseään vastaan,

eristäytyä muista ihmisistä, sulkeutua omaan itseensä ja kenties entisestään rangaista, syyllistää

ja kritisoida itseään.

Ajan myötä nuorelle voi muodostua tavaksi ylipäätään vältellä tilanteita, jotka voisivat aiheuttaa

pettymyksiä. Jälkeenpäin ihminen voi jäädä mielensisäisesti pyörittelemään aina uudelleen ja

uudelleen, mitä on tapahtunut, mitä hän on tuntenut, ajatellut ja tehnyt – tai mitä kaikkea ikävää

tästä vielä seuraa tulevaisuudessa. Tällöin ihminen tekee tavallaan valinnan, jossa hän antaa

pettymyksen, menetyksen tai vastoinkäymisen peittää alleen kaiken muun – ikään kuin laiva,

joka saatuaan murtuman kylkeensä, täyttyy vähitellen vedellä ja uppoaa yhä syvemmälle. Tai

niin kuin haaksirikkoutunut, joka eristäytyy autiolle saarelle, eikä edes yritä saada apua.

Jotkut nuoret pyrkivät katkaisemaan pahan olon välittömästi, kun se valtaa mielen. Tällöin ih-

minen käyttää usein keinoja, jotka vaikuttavat suoraan ihmisen fysiologiaan, kuten päihteitä tai

viiltelyä. Myös erilaiset riskikäyttäytymisen muodot voivat toimia keinona painaa pettymys ja

vastoinkäymiset unohduksiin tai kieltää niiden merkitys ja olemassaolo. Tällöin ihminen on ikään

kuin kapteeni, joka huolimatta vuotavasta laivasta suuntaa avomerelle ilman suuntaa tai suun-

nitelmaa.

58

PETTYMYKSEN TODEKSI TUNNUSTAMINEN

Jokaisen ihmisen elämään mahtuu tuskan ja kärsimyksen aiheita, jotka ovat hyvin todellisia eikä

niiden olemassaoloa ole syytä kiistää tai vähätellä. Kielteisten kokemusten todeksi tunnustami-

nen ja sen hyväksyminen, että asiat eivät ole hyvin, on ensimmäinen askel tilanteen muuttami-

seksi. Jo tunteiden tunnistaminen ja nimeäminen voivat rauhoittaa mieltä ja luoda selkeyttävää

ymmärrystä käsillä olevaan tilanteeseen. Ilmaistessaan pettymyksen nostattamia tunteita nuori

avaa itsellensä mahdollisuuden harjoitella niistä selviytymistä.

Jotkut nuoret ovat toisia herkempiä ja haavoittuvampia stressaavissa elämäntilanteissa. Monet

nuoret kertovat, että pettymyksen hetkellä tuntuu kuin koko maailma romahtaisi. Musertumisen

tunne, epätoivo ja läpitunkemattoman synkät ajatukset valtaavat mielen. Millään ei ole merki-

tystä, mitään ei ole enää tehtävissä eikä mikään tule koskaan muuttumaan. Ajattelusta tulee

korostuneen mustavalkoista. Äkillisesti koko olemassaolo tuntuu sietämättömältä.

Mikäli nuori ei pysty käsittelemään pettymyksiä ja kielteisiä kokemuksia rakentavasti, voi mo-

nista tavallisen arkielämänkin vastoinkäymisistä aiheutua ahdistusta ja kaoottisuutta, epätoivon

ja avuttomuuden tuntemuksia. Kohtalokkaampien menetysten ja traumaattisten tapahtumien

äärellä pettymyksiä tavallisesti taitavastikin käsittelevä nuori voi kokea olevansa umpikujassa.

Kielteisten kokemusten todeksi tunnustamisen vastakohtana on vaikeiden tunteiden, kuten

pettymyksen, häpeän tai surun kieltäminen, torjuminen tai ohittaminen, jotka voivat ilmetä mo-

nilla tavoilla. Välinpitämättömyys oman kokemuksen suhteen torjuu sen, että tapahtumalla olisi

ollut itselle mitään merkitystä. Vaikeita tunteita voidaan myös peittää selittelyin tai vetäytymällä

ja turruttaa esimerkiksi päihteidenkäytön, viiltelyn, ”elämysrikosten” tai muun riskikäyttäytymi-

sen kaltaisella toiminnalla, joka antaa hetkellisen pakotien ahdistavilta tunteilta ja ajatuksilta,

pakotteen ajatella tai tuntea hetken jotakin aivan muuta. Nuoret voivat olla teoissaan hyvinkin

impulsiivisia eikä asioita pahan olon hetkellä mietitä loppuun asti. Myöskään kuoleman lopulli-

suutta tai tekojen seurauksia ei aina tulla ajatelleeksi.

Vastoinkäymiset ja pettymykset ovat osa inhimillistä olemassaoloa ja elämän kokemisen kannal-

ta on hyvin olennaista, millä tavoin toimimme niitä kohdatessamme. Kieltäessään pettymyksen

todellisuuden ihminen sulkee yhteyden sekä syvimpään itseensä että ympäröivään maailmaan,

kun taas tunnustaessaan ja hyväksyessään pettymyksen ihminen on yhteydessä siihen, mitä hän

tuntee ja kokee säilyttäen samalla yhteyden myös ulkoiseen todellisuuteen. Voidaankin ajatella,

että pettymysten torjuminen suuntaa ihmistä pois elämästä ja niiden myöntäminen – kaikessa

haasteellisuudessaankin – kohti elämää.

59

YHDESSÄ ON HELPOMPI LÖYTÄÄ VAIHTOEHTOJA

Virheiden tekeminen ja epäonnistuminen ovat jotakin, mikä yhdistää kaikkia ihmisiä. Surut, mur-

heet ja erilaiset koettelemukset ovat asioita, joita kaikki joutuvat käymään lävitse tavalla tai toi-

sella; ne ovat osa ihmisyyttämme. Hädän hetkellä ihminen saattaa kuitenkin ajatella, että hän on

täysin yksin ja ainoana maailmassa kokemassa jotakin, mitä kukaan muu ei ole koskaan kokenut

eikä voisi ymmärtää.

Itseensä käpertyminen ja eristäytyminen ovat varsin yleisiä, mutta haitallisia tapoja reagoida

pettymyksiin ja vastoinkäymisiin. Nuori saattaa kokea, että hänessä on jotakin hyvin häpeällistä

ja että hän on täysin kelvoton ja arvoton olemaan toisten seurassa. Jos nuori jää yksin tällaisten

ajatusten kanssa, vakuuttamaan itsellensä, kuinka mitätön ja surkea hän on, tilanne todennäköi-

sesti kärjistyy entistäkin pahemmaksi.

Yksinään murehtiminen sysää helposti epätoivoiseen noidankehään, josta on vaikea löytää ulos.

Rakentavat ratkaisut eivät yleensä löydy pahan olon hetkellä. Silloin voikin olla hyvä pysähtyä ja

pidättäytyä tekemästä äkillisiä päätöksiä; muiden ihmisten seurassa voisi olla hyvä olla, vaikkei

haluaisikaan puhua tai tehdä mitään. Ajatuksia voi myös yrittää suunnata johonkin mielekkää-

seen tekemiseen.

Vakiintuneiden toimintatapojen muuttaminen on äärimmäisen hidasta ja vaikeaa; reagoimme

pettymyksiin ja vastoinkäymisiin usein kaavamaisesti. Vaikeimpien hetkien tunnistaminen saa

huomaamaan, missä kohtaa voisi avautua mahdollisuus toimia toisin. Nuoren rinnalla kulkeva

ammattilainen voi tukea nuorta tässä tunnistamisessa ja tiedostamisessa sekä rohkaista nuorta

kokeilemaan uusia, rakentavia tapoja ratkaista tilanteitaan. Myötätuntoinen auttaja voi myös

herätellä nuorta oivaltamaan, että hän itsekin voisi suhtautua itseensä lempeämmin.

KOHTI LAAJEMMAN MERKITYKSEN LÖYTÄMISTÄ

Pettymykset, vastoinkäymiset ja menetykset voivat tuntua alkuun musertavilta. Ajan myötä niitä

voi kuitenkin oppia tarkastelemaan myös toisesta näkökulmasta. Kipeiden tunteiden taustalla

onkin usein jokin nuoren elämän kannalta tärkeä asia tai arvo, jota vastaan on rikottu tai joka

on estynyt toteutumasta. Pettymyksille voi etsiä tarkoituksellisia kääntöpuolia. Suru kertoo siitä,

että olet menettänyt jotakin arvokasta.

Elämässä tapahtuu asioita, joista ei koskaan voi eikä tarvitse päästä yli, mutta ihminen voi niistä

huolimatta löytää tarkoituksellisia tapoja, jotka edistävät hyvää elämää paremmin kuin toiset

tavat. Ihminen voi jäädä kiinni vihaan ja katkeruuteen vaalien niitä läpi elämänsä. Yhtälailla ihmi-

nen voi opetella hyväksymään ja antamaan anteeksi.

60

Viimekädessä on kysymys ihmisen henkilökohtaisesta päätöksestä, miten hän tahtoo suhtautua

ja toimia. Tämä ei tarkoita sitä, että päätettyään antaa anteeksi tai hyväksyä jonkin tapahtuneen,

ihminen ei enää tuntisi katkeruutta ja vihaa, vaan kysymys on siitä, millaiset mittasuhteet nämä

saavat ja mille ihminen antaa vallan omassa itsessään ja elämässään. Hyväksyntä ja anteeksi-

antaminen eivät ole myöskään yleensä kertaluontoisia tapahtumia, vaan valintoja ja päätöksiä,

joihin ihmisen täytyy sitoutua aina uudelleen ja uudelleen. Välillä se on helpompaa ja välillä

vaikeampaa. Tarkoitukset ovat arvokkaita suuntia, joita ihminen valitsee itselleen ja omalle elä-

mälleen.

Nuoren rinnalla kulkevan aikuisen tehtävänä on luoda olosuhteet, joissa pettymyksen äärellä

työskentely tuntuu siedettävältä ja mielekkäältä. Eläytyvä läsnäolo ja tarttuminen kaikkeen po-

sitiiviseen, mitä tilanne tarjoaa, rohkaisee nuorta kohtaamaan vaikeita asioita. Nuoren omien

havaintojen ja oivallusten huomaaminen sekä tulevaisuuden selviytymistä tukevien ajatusten

arvostaminen voivat lisätä nuoren uskoa omaan sisäiseen kasvuunsa. Kun nuori saa ilmaistua

ja jäsennettyä pettymyksensä ja kärsimyksensä kokemuksia, on hän todennäköisesti vapautu-

neempi myös huomaamaan maailmassa olevaa kaunista ja hyvää, joka on aivan yhtä todellista.

60606606060606060060606060660060000060

61

KYSY PETTYMYKSISTÄ

Millaisia pettymyksiä ja vastoinkäymisiä sinä olet kohdannut elämäsi varrella?Millaisia ajankohtaisia pettymyksiä tai vastoinkäymisiä olet kohdannut?Millaisia epäonnistumisen kokemuksia sinulla on ollut viimeaikoina?

Millaisia tunteita sinulla liittyy näihin kokemuksiin?Mitä tunnet, kun epäonnistut tai koet jonkin vastoinkäymisen?Miltä sinusta tuntuu sillä hetkellä, kun jotakin pahaa tapahtuu elämässä?Miltä sinusta tuntuu tällä hetkellä, kun ajattelet menneitä vastoinkäymisiä?

Miten sinulla on tapana reagoida pettymyksiin, vastoinkäymisiin tai epäonnistumisiin?Mitä ajattelet silloin? Mitä teet silloin? Mitä sinun tekisi mielesi silloin tehdä?Miten sinä kohtaat ja käsittelet pettymyksen tunteita?Mikä on ollut paras tapasi toimia epäonnistumisen hetkellä? Miten sinä suhtaudut epäonnistumisiin tai vastoinkäymisiin?Mitä sinä ajattelet itsestäsi pettymyksen tai epäonnistumisen hetkellä?Miten sinä kohtelet itseäsi niinä hetkinä?Kenen kanssa voit puhua epäonnistumisista? Kenelle kerrot onnistumisistasi ensimmäisenä?

Millaisilla tavoilla pettymykset ja epäonnistumiset voisi kohdata ja käsitellä niin, että niistä selviytyisi parhaalla mahdollisella tavalla?Mitä pettymyksistä ja epäonnistumisista voisi oppia?Mitä hyvää pettymyksistä, vastoinkäymisistä tai epäonnistumista voi seurata?Mitä olet oppinut itsestäsi tai elämästä pettymysten kautta?Miten pettymyksiin kannattaisi suhtautua?Miten olisi hyvä kohdella itseä tai toisia ihmisiä pettymyksen ja epäonnistumisen het-kellä?Mitä toivoisit muuttuvan suhteessasi pettymyksiin ja epäonnistumiseen?

62

HARJOITUS 1. Löytöretki Tunteiden aarresaarella

Katso aluksi TUNTEIDEN AARRESAARI -karttakuvaa ja pohdi, millaisia tunteita olet tänään tuntenut.

Kerro niistä tarkemmin.

Millaisin tuntein olet tullut tänään tänne?

Tämän jälkeen voit kuvitella itsesi kulkemaan tälle saarelle. Tutki ja tunnustele rauhassa jokaisen tule-

van kysymyksen kohdalla, mitkä paikat valitset ja tee värikynällä pieni rasti paikan viereen.

Mieti, mitkä paikat ovat sinulle tuttuja ja turvallisia? Merkitse ne vihreällä. Tunnustele, mitkä paikat tuntuvat sinulle vierailta ja pelottavilta? Merkitse ne sinisellä. Pohdi, missä paikoissa haluaisit viipyä kauan? Merkitse ne mustalla. Mitkä paikat taas tuntuvat sellaisilta, joista toivoisit pääseväsi mahdollisimman pian pois? Merkitse

ne oranssilla. Mitkä paikat tunnistat sellaisiksi, joihin ”jumiudut”, vaikka tiedät, että olisi parempi jatkaa matkaa?

Merkitse ne punaisella. Mitkä paikat ohitat nopeasti, vaikka syvällä sisimmässäsi haluaisit pysähtyä niitä kokemaan, mutta

et ehkä uskalla tai koe osaavasi olla niissä? Merkitse ne keltaisella.

Kerro millaisia tunteita valitsit vastaamaan kuhunkin kysymykseen.

Kerro halutessasi myös tarkemmin, miksi valitsit juuri ne.

Tunnustele, millaiset asiat ovat sinun tunteidesi kannalta tärkeitä.

Mitä tapahtuu jos estät itseäsi tuntemasta jotakin tunnetta? Mitkä konkreettiset asiat auttavat sinua hyväksymään omia tunteitasi ja selviytymään niiden kanssa?

Halutessasi voit laatia TUNTEIDEN AARRESAAREN -selviytymissuunnitelman eli kirjata käydystä kes-

kustelusta niitä asioita, joiden muistaminen tuntuu sinulle tärkeimmältä.

VIHJE

Harjoituksen tekemiseen on syytä varata reilusti aikaa. Mikäli aikaa on rajoitetusti, voit kerralla

valita esim. 2 pohdittavaa kysymystä (ja niin että positiivisesti vikana). Työskentelyn tukena voi

myös hyödyntää taustamusiikkia, mikäli se tuntuu auttavan keskittymistä.{

63

HARJOITUS 2. Itsensä parhaaksi ystäväksi

Oman itsesi kanssa tulet olemaan loppuelämäsi. Voisitko olla oman itsesi paras ystävä? Se on ainakin harjoittelemisen arvoista.

Kuvittele, että sinun (oikea tai kuviteltu) paras ystäväsi olisi samanlaisessa tilanteessa kuin sinä nyt.

Millaisia ajatuksia ja tunteita se herättäisi sinussa? Voisiko sama myötätunto, ymmärrys ja halu auttaa

kohdistua myös sinuun itseesi?

Valitse mieluinen kirjepaperi ja kirjoita itsellesi kirje niin kuin kirjoittaisit parhaalle ystävällesi.

Aloitus: puhuttele nimellä tai lempinimellä. Sitten voitkin kirjoittaa mitä vain, mutta seuraavat ideat voivat helpottaa kirjoittamista:

Kerro, mitä hänelle (eli siis itsellesi) toivot Kerro, mitä haluaisit hänen kanssaan tehdä Kysy jokin kysymys Kirjoita ajatus siitä, mikä voisi ilahduttaa häntä Kirjoita jokin lupaus, minkä olet valmis hänen hyvinvointinsa eteen tekemään Kerro jokin mukava asia hänestä Lopetus: Muistuta jostakin ilon aiheesta elämässä

Halutessasi voit lukea kirjeesi ääneen tai antaa sen auttajan luettavaksi. Kerro kirjeen ja kirjoittamisen

herättämistä tunteista ja ajatuksista.

Miltä tuntui kirjoittaa itsellensä kuin parhaalle ystävälle? Miten omaksi parhaaksi ystäväkseen voisi opetella?

Voit tarvittaessa lisätä kirjeeseesi vielä jonkin ajatuksen P.S. -lisäyksenä (esim. jos harjoituksesta jää

surullinen olo, voi olla hyvä miettiä vielä jotakin positiivista teemaa, esim. Mitä odotat tulevaisuudel-

ta?). Voit laittaa kirjeen kuoreen ja ottaa mukaasi kotiin, jossa voit avata ja lukea sen aina kun se tuntuu

tarpeelliselta, esim. pahan olon hetkellä.

VIHJE

Kevennetty versio harjoituksesta on postikortti, johon valitaan vain esim. 2-3 kirjoittamisideaa.

Saman harjoituksen voi toteuttaa myös keskustellen tai muuten soveltaen:

Mitä sanoisit parhaalle kaverillesi..? / Mitä paras kaverisi sanoisi sinulle..? Millaisen tekstarin / twiitin laittaisit parhaalle ystävällesi?{

64

HARJOITUS 3. Niin hyvinä kuin huonoinakin päivinä

Piirrä kolmen ruudun ”tikku-ukkosarjakuvat” huonosta ja hyvästä päivästäsi (ks. Sarjakuvastri-

pit/Liitteet & Lomakkeet). Voit tehdä esimerkiksi ensimmäiseen ruutuun kuvan aamusta, toiseen

päivästä ja kolmanteen illasta mikäli se helpottaa aloittamista. Kuvatekstejä, puhe- ja ajatus-

kuplia saa käyttää!

Millaisia asioita hyviin / huonoihin päiviisi sisältyy?

Esittele sarjakuvasi ja kerro lisää hyvistä ja huonoista päivistäsi.

Millaisia tunteita hyviin / huonoihin päiviisi liittyy?Millaisia päiviä elämässäsi tuntuu tällä hetkellä olevan enemmän?Mikä merkitys hyvillä ja huonoilla päivillä on elämässäsi?

Piirrä vielä kolmen ruudun sarjakuva huonon päivän muuttumisesta hyväksi (ensimmäinen

ruutu: huono päivä, toinen ruutu: muutoksen alku / muutos, kolmas ruutu: hyvä päivä). Voit

muistella jotakin vastaavaa päivää menneisyydestäsi tai kuvitella tilanteen. Esittele lopuksi sar-

jakuvasi.

Millaiset asiat voivat saada huonon päivän kääntymään hyväksi?

Pohtikaa yhdessä, millaisilla erilaisilla tavoilla huonon päivän voisi muuttaa hyväksi. Kirjaa tai

piirrä havaintojasi sarjakuvapaperin reunoille.

Miten voit itse edesauttaa huonon päivän muuttumista hyväksi?

VIHJE

Halutessaan nuori voi jatkaa työskentelyä piirtämällä kuvan, jossa kootaan yhteen niitä

asioita, joiden avulla nuori voi muuttaa huonon päivän hyväksi.{

65

HARJOITUS 4. Mielekkäiden vaihtoehtojen lista

1. VAIKEIDEN HETKIEN JA TILANTEIDEN TUNNISTAMINEN

Koeta tunnistaa niitä hetkiä, jolloin olosi tuntuu kaikkein vaikeimmalta kestää.

Onko joitakin tiettyjä tilanteita tai ajankohtia, jolloin synkät ajatukset, vaikeat tuntemuksetja ongelmat ovat voimakkaimmillaan (esim. iltaisin, viikonloppuisin)? Mistä tämä voisi johtua?

Pohdi, miten sinulla on tapana reagoida pahaan oloosi ja selviytyä ongelmiesi kanssa.

Onko sinulla tapana jäädä liikaakin murehtimaan ja miettimään ikäviä asioita?Tai oletko pahan olon hetkellä alttiimpi tekemään jotakin, jota kadut jälkeenpäin?Teetkö vaikeana hetkenä itse jotakin sellaista, joka vain lisää pahaa oloa entisestään?Millä tavoin ongelmat, niiden murehtiminen tai pahan olon seuraukset rajoittavat elämääsi?

2. HYVIEN HETKIEN JA AIKOJEN TUNNISTAMINEN

Pohdi, millaisina hetkinä mielesi ja olosi on kevyempi ja toiveikkaampi.

Onko arjessasi yksittäisiä tai toistuvia hetkiä tai tilanteita, jolloin huolet ja murheet eivät tunnu niin polttavilta?Millaisessa tilanteessa voit unohtaa huolesi ja ongelmasi? Missä silloin olet? Kenen kanssa olet? Mitä olet tekemässä?

Voit myös pohtia, millaista elämäsi on ollut aiemmin ennen kuin nykyiset vaikeudet ovat saaneet

alkunsa.

Kerro millaista elämäsi oli ennen kuin nykyinen tilanne sai alkunsa?Mitä teit sellaisena päivänä tai hetkenä, jolloin olit innostunut?Mitä sinulla oli tapana tehdä iltaisin tai viikonloppuisin?Mikä teki sinut onnelliseksi? Mikä tuotti sinulle iloa?

66

3. LISTA MIELEKKÄISTÄ ASIOISTA

Teen sen jälkeen lista mielekkäistä asioista, joita sinun olisi mahdollista tehdä tai joihin

voisit keskittyä sellaisina hetkinä, kun sinusta tuntuu pahalta tai kun asiat alkavat luisua

yleensä huonompaan suuntaan. Kyse voi olla hyvin pienistä ja konkreettisista asioista, kuten

kävelylenkistä tai elokuvien katselemisesta. Voit myös halutessasi kirjata listan sivuun, kenen

kanssa haluaisit tehdä yhdessä jotakin. Kerro listaltasi löytyvistä mielekkäistä asioista.

Mitä kaikkea olet löytänyt? Miltä löytämäsi vaihtoehdot tuntuvat nyt?

Pohtikaa yhdessä, miten keskittyminen johonkin mielekkääseen toimintaan tai asiaan voisi

ehkäistä sellaisia tilanteita ja hetkiä, jolloin paha ja vaikea olo alkaa kasvaa hallitsemattomasti

(esim. iltaisin, viikonloppuisin).

4. VAIHTOEHTOISTEN TAPOJEN KOKEILEMINEN

Valitse listaltasi muutaman vaihtoehdon, joita kokeilet seuraavien kahden tai kolmen viikon

aikana määrätietoisesti. Kokeilun aikana voit arvioida vaihtoehtojasi siltä pohjalta, mikä tuntuu

auttavan ja mikä ei. Älä lannistu, mikäli jokin vaihtoehdoista ei toimi vaan voit olla tyytyväinen,

että olet ainakin yrittänyt! Kerro kokemuksistasi seuraavien tapaamisten yhteydessä. Kokeilun

myötä saatat löytää vaihtoehtoisia tapoja toimia niissä tilanteissa, jotka tuntuvat sinulle kaikkein

vaikeimmilta.

67

Luottamuksen satama

68

Tarkoituskeskeisen lähestymistavan tavoitteena on uudistaa ihmisen suhdetta

omaan elämäänsä. Kyse voi olla oman elämän tarkastelemisesta aiempaa myön-

teisemmästä näkökulmasta, hyvien ihmissuhteiden läsnäolosta, kokemuksesta

vaihtoehtojen ja mahdollisuuksien olemassaolosta tai optimistisesta suhtautumisesta tu-

levaisuuteen. Luottamus muodostaa perustan ihminen teoille ja valinnoille, hyville ihmis-

suhteille ja tulevaisuutta koskeville myönteisille odotuksille. Luottamus on elämänuskoa

ja rohkeutta kohdata maailma avoimin mielin. Luottamus on uskallusta pyytää apua ja

todeta, että tarvitsee myös toisia ihmisiä. Luottamus on vapautta unelmoida ja suunnitella

tulevaa. Luottamus on rohkeutta ottaa askel eteenpäin. Luottamus on uskoa siihen, että

muutos on mahdollista. Luottamus on kokemusta elämän tarkoituksellisuudesta.

Kun nuoren on vaikea luottaa, auttajan tehtävänä on uskoa ja luottaa nuoren puolesta siihen,

että myös hänen elämästään voi löytää myönteisiä ja hyviä asioita. Tarkoituskeskeinen lähes-

tymistapa on tässä suhteessa optimistinen: jokaisen elämästä voi löytää asioita, tapahtumia,

kokemuksia ja aikaansaannoksia, jotka ovat tarkoituksellisia.

Kyse voi olla menneisyyden muistoista ja kokemuksista, jotka myönteisellä tavalla rakentavat

nuoren ymmärrystä ja tuovat tarkoitusta elämään. Kyse voi olla arjen pienistä ja konkreettisis-

ta asioista, jotka tuovat iloa, turvaa tai kauneuden kokemuksia nuoren elämään. Kyse voi olla

tulevaisuuden unelmista ja mahdollisuuksista, jotka luovat optimistista odotusta oman elämän

suhteen.

MENNEISYYS VOIMAVARANA

Ihmisen menneisyys voi olla myös hänen suurin voimavaransa. Kaikkea, mitä ihminen on koke-

nut – on se alun alkaen ollut hyvää tai huonoa – voidaan tässä hetkessä käyttää myös voimavara-

na, joka voi mahdollistaa paremman tulevaisuuden rakentamisen. Kosketuksen saaminen omiin

vahvuuksiin, kuten rohkeuteen, voi löytyä sen kautta, että keskusteluun nostetaan jokin elämän-

tapahtuma, jolloin nuori on aiemmin tehnyt jotakin, mikä on tuntunut hankalalta tai pelottavalta.

Itseä määrittelevät muistot kertovat jotain olennaista siitä, millainen ihminen on syvällä sisim-

mässään. Mistä hän on kiinnostunut? Mitkä ovat hänen vahvuutensa? Mikä on hänelle arvo-

kasta? Usein kyse on poikkeuksellisen elävistä mielikuvista, jotka liittyvät johonkin ihmiselle

merkitykselliseen elämäntapahtumaan. Toisaalta nämä muistot voivat olla myös hyvin arkisia,

kuitenkin sillä erotuksella, että ihminen kokee oivaltaneensa siinä hetkessä jotakin itselleen mer-

kityksellistä. Muistot liittyvät usein ihmisen suhteeseen muihin ihmisiin, ihmisen kiinnostuksen

tai intohimon kohteisiin, taikka sellaisiin hetkiin, jolloin ihminen on oivaltanut jotakin omista

kyvyistään ja ainutlaatuisuudestaan.

69

ROHKEUS KOKEA JA KOKEILLA

Luottamus itseen ja omiin kykyihin rakentuu rohkeasti kokeilemalla. Olennaista on auttaa nuor-

ta löytämään myönteisiä elämänsisältöjä, joiden parissa hän voi toteuttaa arvojensa mukaisia

tarkoituksia. Olennaista on ymmärtää, että itselle tärkeitä arvoja voi toteuttaa monilla vaihto-

ehtoisilla tavoilla. Jos esimerkiksi eläinten hyvinvointi on nuorelle tärkeää, voidaan pohtia yh-

dessä, millaisia mahdollisuuksia hänellä on pitää huolta elämistä nykyisessä elämäntilanteessa

ja tulevaisuudessa. Jos hänellä ei ole omia lemmikkejä, niin tuntisiko hän jonkun ihmisen, jonka

lemmikkiä hän voisi käydä välillä ulkoiluttamassa? Entä, tarvitsisiko jokin eläinsuojeluyhdistys

vapaaehtoisia? Mitä muita vaihtoehtoja voisi olla ja mikä niistä olisi nuoren kannalta tarkoituk-

sellisin? Tärkeintä on kannustaa nuorta kokemaan ja kokeilemaan sellaisia asioita, jotka vetävät

häntä puoleensa.

Iltaisin ennen nukkumaanmenoa nuori voi miettiä omaa päiväänsä siitä näkökulmasta, mitä

kaunista ja hyvää hän on kokenut. Kyse voi olla pienistä asioista, kuten lohduttavasta tuulesta,

kauniista kuvioinnista rakennuksen seinässä, konduktöörin ystävällisestä hymystä. Keräämällä

näitä arjen pieniä kultahippuja, ihminen voi uudistaa suhdettaan ympäröivään maailmaan ja

omaan elämäänsä.

UNELMIEN VALOTTAMINEN

Tulevaisuuden ajattelu herättää usein nuorissa pelon ja ahdistuksenkin tunteita. ”En mä viitti

ees aatella niin pitkälle”, ”Mä pelkään, että tuun aina olemaan yksin”, ”Vaikka mä opiskelisin niin en mä varmaan töitä kuitenkaan saa”. Auttajan tehtävä on monesti luoda uskoa tulevaisuuden

positiivisten asioiden ympärille ja auttaa asettamaan huolille mittakaava, joka jättää luottamuk-

selle mahdollisuuden. Unelmien äärellä työskentely on yksi reitti etsiä positiivisempaa suhdetta

tulevaisuuteen.

Unelmointi on nuoruudessa erityisen tärkeää. Se antaa positiivisen ulottuvuuden sisäisten ja

ulkoisten muutosten ja paineiden keskellä kamppailevalle nuorelle, joka pohtii, millaiseksi ihmi-

seksi haluaa kasvaa ja on kasvamassa. Unelma on siitä hyvä asia pohdittavaksi, että vaikkei se

toteutuisi, ei itse ole epäonnistunut. Silti unelma on saattanut johdattaa oikeaan suuntaan tai

auttanut kestämään jotakin vaikeaa.

Unelmat toisaalta suuntaavat meitä positiivisesti tulevaisuuteen ja toisaalta jo pelkällä olemas-

saolollaan antavat näkökulman ja voimavaroja nykyhetkeen. Unelmointi voi herättää toivoa ja

auttaa kestämään kärsimystä. Unelmien avulla voi myös löytää asenteen, joka tukee selviyty-

mistämme vaikeuksien läpi murskaantumatta tai katkeroitumatta. Unelmointi ei tarkoitakaan

vetäytymistä tämän hetken toiminnasta vaan parhaimmillaan antaa siihen toimintaan voimia.

70

Tätä taustaa vasten peilattuna auttajien toisinaan esittämä huoli nuorten unelmien epärealisti-

suudesta ei ole este työskentelylle. Epärealistisuudessaankin unelma kertoo nuoren ainutlaatui-

suudesta ja tarjoaa jotakin positiivista, josta voidaan iloita ja lähteä liikkeelle. Enemmän olisikin

syytä olla huolissaan unelmien puuttumisesta. On suuri luottamuksen osoitus auttajalle mikäli

nuori kertoo todellisen unelmansa eikä auttajan tarvitse asettua arvioimaan unelman realisti-

suutta vaan hän voi ennemminkin miettiä, mikä merkitys unelmalla on nuorelle ja miten tukea

nuoren kykyä unelmoida

LUPA LUOTTAA

Luottamus tai sen puute heijastuu elämään kokonaisvaltaisesti. Luottaessaan elämään ihminen

pystyy katsomaan niin menneisyyteensä kuin tulevaisuuteensakin ja elämään täydesti nykyhet-

kessä. Luottaminen elämään nuoruuden muutosten keskellä ja etenkin vaikeissa elämän tilan-

teissa on monesti haastavaa ja vaatii etsimään oman tavan kohdata elämän epätäydellisyyden.

Oman elämäntarinan hyväksyminen - kaikessa rosoisuudessaankin – antaa nuorelle mahdolli-

suuden löytää oman ainutlaatuisuutensa ja todellisten vahvuuksiensa äärelle.

Mikä auttaa nuorta luottamaan? Pysyvät ja lämpimät ihmissuhteet rakentavat monelle tärke-

ää tukiverkkoa elämän muutosten keskelle. Onnistumisen, innostumisen, pärjäämisen ja hyvän

olon tunteet kannattelevat nuorta ja luovat kokemusta elämän mielekkyydestä. Myös suhde

luontoon, uskontoon tai kulttuuriin voi lisätä tunnetta, että on osa suurempaa kokonaisuutta.

Yhteyden kokeminen ympäröivään maailmaan suojaa nuorta itsetuhoisuudelta. Jokaisella on

omanlaisensa tapa rakentaa ja ylläpitää tuota yhteyttä. Keskustelussa itsetuhoisuutta kokeneen

nuoren kanssa olisikin syytä etsiä yhdessä niitä kunkin nuoren ainutlaatuisia väyliä, joiden kautta

nuori kokee yhteyttä maailmaan ja elämään. Työskentelyn keskiössä onkin näiden yhteyden ”sii-

mojen” tiedostaminen ja vahvistaminen - ja tarvittaessa myös uusien etsiminen.

Auttajan tehtävänä on ohjata nuorta kohti kokemuksia, toimintoja ja suhtautumistapoja, jotka

herättävät myönteisiä tunteita. Myönteiset tunteet laajentavat ihmisen ajattelua ja tarkkaavai-

suutta, rohkaisevat luoviin ratkaisuihin ongelmien suhteen sekä kannustavat suuntautumaan

kohti maailmaa ja lähestymään muita ihmisiä.

Luottamus auttaa ihmistä hyväksymään myös elämän vaikeudet osana kokonaisuutta. Luotta-

muksen kasvaminen lisää myös toivoa; on lupa odottaa hyvää ja suunnitella parempaa. Luotta-

vainen asenne tukee ihmisen kykyä kokea yhteyttä ympäröivän maailman kanssa, luottamus on

kykyä luoda ja kokea suhteita. Luottavainen ihminen uskoo saavansa pitää yhteyden tunteen

itsellensä tärkeisiin ihmisiin ja uskaltaa hakeutua kaipaamiensa asioiden äärelle. Luottamus hei-

jastuu uteliaisuutena elämää kohtaan. Luottamuksen lisääntyessä kasvaa myös nuoren rohkeus

selvittää ”Kuka minä olen?”, ”Mistä minä tulen?”, ”Millainen on maailma ympärilläni?” ja ”Mil-

lainen elämä minua odottaa?”.

71

KYSY UNELMISTA

Mistä unelmoit tulevaisuudessa?Jos voisit toteuttaa yhden unelmistasi, mikä se olisi?Millaisia askeleita sinun tulisi ottaa, jotta pääsisit lähemmäs unelmiasi?

Onko ystävilläsi samanlaisia unelmia kuin sinulla?Oletteko kertoneet toisillenne unelmistanne?Millaisia unelmia läheisilläsi on?Unelmoivatko he samoista asioista?Mitä toivoisit heidän puolestaan?

Millaisia unelmia sinulla on ollut aiemmin, mutta joista olet sittemmin luopunut tai jotka ovat unohtuneet?Miksi ne ovat jääneet syrjään?Mikä estää sinua tällä hetkellä unelmoimasta?

Jos lähtisit matkalle, minne tahtoisit mennä?Kenen kanssa tahtoisit lähteä?Mitä ottaisit matkalle mukaan?

72

HARJOITUS 1. Matkamuistoja

Muistele tähänastista elämääsi ja palauta mieleesi sellaisia hetkiä, tapahtumia tai kokemuksia,

jotka ovat olleet sinulle merkityksellisiä ja joihin on liittynyt myönteisiä tunteita ja ajatuksia.

Millaisia muistoja sinulle tulee mieleen?

Nämä muistot voivat liittyä tilanteisiin, kun sinusta on tuntunut hyvältä tai olet kokenut olevasi

jonkin tärkeän asian äärellä. Kenties olet oivaltanut itsestäsi tai elämästäsi jotakin, jolla on ollut

sinulle merkitystä. Kenties olet tuntenut olevasi elossa ja yhteydessä siihen, kuka syvällä sisim-

mässäsi koet olevasi. Kenties olet ollut jostakin innostunut tai jokin on vetänyt sinua puoleen-

sa. Kenties olet kokenut onnistumisen iloa tai joku on kohdellut sinua erityisellä lämmöllä.

Valitse yksi tai useampi muisto, joista haluaisit kertoa tarkemmin. Voitte pohtia yhdessä esi-

merkiksi seuraavanlaisia kysymyksiä:

Mikä sinulle oli tärkeää tuossa hetkessä / kokemuksessa?Mitä ajatuksia ja tunteita se herättää sinussa tällä hetkellä?Millaisia merkityksiä ja tarkoituksia voit sieltä löytää?Mitä muisto kertoo siitä, millainen sinä olet?Miten se määrittelee sitä, kuka sinä koet olevasi tänä päivän?Mitä se kertoo siitä, mikä on sinulle tärkeää?Millaisia vahvuuksia voit tunnistaa itsestäsi?Miten kyseinen asia on vaikuttanut siihen, millaisena näet itsesi nykyään?Miten nuo asiat ovat läsnä elämässäsi tänä päivänä?Millaisia asioita voisit ammentaa muistosta tähän hetkeen?Mitä muiston esiin tuomia asioita tahtoisit kokea tai toteuttaa tulevaisuudessa?Mistä voisit löytää noita asioita elämääsi tässä ja nyt?

73

HARJOITUS 2. Hyvien hetkien lokikirja

Kirjaa ylös joka ilta ennen nukkumaanmenoa 3 hyvää asiaan, jotka olet päivän aikana koke-

nut, tehnyt, ajatellut tai oivaltanut itsestäsi, elämästäsi tai maailmasta ympärilläsi. Kyse voi olla

pienistä ja tavanomaisistakin asioista, kuten hellästä kädenpuristuksesta; työskentelyhetkestä,

jolloin olit keskittynyt; ystävällisestä opettajasta jne. Voit keskittyä löytämään mahdollisimman

pieniä ja yksinkertaisia asioita elämästäsi.

Millaisia hyviä asioita olet löytänyt omasta elämästäsi?Oletko löytänyt jotakin uutta ja yllättävää? Millaisia asioita?Mitä sellaista olet oivaltanut, mitä et ole tajunnut aiemmin?Oletko tullut tietoiseksi jostakin, jota olet pitänyt aiemmin itsestäänselvyytenä?

Tuo muistiinpanosi seuraavaan tapaamiseen ja kerro löytämistäsi hyvistä hetkistä ja asioista.

Pohtikaa yhdessä, minkä ansiosta kyseiset asiat ovat olleet sinulle tärkeitä ja merkityksellisiä.

Mikä merkitys näillä hyvillä asioilla on ollut sinulle?Miten havaitsemiasi hyviä asioita voisi edistää myös jatkossa?Mitä nämä hyvät hetket ja asiat kertovat sinusta itsestäsi?Mistä olet kiitollinen omassa elämässäsi?Kenelle olet kiitollinen? Miten voisit ilmaista sen hänelle?

Halutessaan hyvien hetkien kirjaamista voi jatkaa niin kauan kuin se tuntuu mielekkäältä; tehtä-

vän toteuttamiseen olisi kuitenkin hyvä varata aikaa ainakin pari viikkoa. Viimeistään tehtävän

päättyessä olisi tärkeää pohtia, onko jokin muuttunut sen myötä, kun olet kirjannut hyviä asioi-

ta itsellesi ylös.

74

HARJOITUS 3. Unelmien virta

Kirjoita Luottamuksen sataman -pohjapaperille viisi unelmaa, hyvää asiaa, joiden toivoisit elä-

mässäsi toteutuvan. Unelmat voivat olla aivan tavallisia ja pieniäkin asioita (esim. ”käyn huomen-na kävelyllä”, ”juttelen sen ihanan pojan kanssa”, ”syön lautasellisen tavallista ruokaa” tai ”luen yhden kirjan alusta loppuun”.), tärkeintä on, että niillä on positiivinen merkitys sinulle.

yksi unelma huomiselle yksi unelma viikon päähän yksi unelma kuukauden päähän yksi unelma vuoden päähän yksi unelma viiden vuoden päähän

Voit halutessasi leikata lehdistä unelmiasi symboloivia kuvia ja koota ne kollaasiksi paperille.

Näin saat visuaalisen muistutuksen unelmistasi.

Tuntuiko helpommalta löytää unelmia lähitulevaisuudelle vai aikuisuudelle? Mistä tämä voi johtua?Mitä nämä unelmat kertovat sinusta?Mikä merkitys niillä on sinulle? Onko tärkeää, että unelmat toteutuvat? Vai riittääkö, että ne ovat nyt olemassa ja omalta osaltaan muistuttavat sinulle tärkeistä asioista?

Mieti, mitä konkreettisia asioita voit tehdä omien unelmiesi ja toiveidesi toteutumiseksi.

Mieti myös, miten voisit vaalia unelmointia elämässäsi.

Kenen kanssa voit keskustella unelmistasi? Missä tilanteessa unelmasi tuntuvat erityisen arvokkailta? Mikä ylläpitää kykyäsi unelmoida?

Voit halutessasi kirjata ylös ajatuksiasi unelmoinnin merkityksestä sinulle. Voit myös etsiä unel-

miin liittyviä aforismeja ja pohtia niiden kautta omaa suhdettasi unelmointiin.

VIHJE

Jatkotyöskentelynä voi käsitellä tässä harjoituksessa nimettyjä unelmia (esim. huomisel-

le ja viikon päähän valitut) unelman toteutumisen kokemuksesta käsin tai toteutumatta

jääneen unelman herättämiä tunteita. {

75

HARJOITUS 4. Tarkoituksellisia tarinoita

Jokaisella elämäntarinalla on päähenkilö, jokaisella laivalla on kapteeninsa.

Omassa tarinassasi se olet juuri sinä.

1. KERTOMUS MENNEISYYDESTÄ

Kerro tai kirjoita millaisena itse näet tähänastisen elämäsi. Älä mieti mitä muut ovat elämästäsi

sanoneet vaan keskity siihen, miten sinä itse olet asiat kokenut.

Millaisia asioita, muistoja, kokemuksia ja ihmisiä sinulle nousee päällimmäisenä mieleen kun mietit omaa elämääsi syntymästä tähän päivään? Millaisen tarinan voisit elämästäsi kirjoittaa? Mitkä olisivat keskeisiä tapahtumia tai käännekohtia? Ketkä olisivat tärkeimpiä henkilöitä?

Ota esiin tehtävään kuuluva nelikenttä-paperi. Mikäli tunnistat äskeisessä kertomuksessasi vai-

keuksia ja vastoinkäymisiä, jota olet joutunut kohtaamaan (esim. ”Minua kiusattiin koulussa”)

tai hyvää, jota vaille olet jäänyt (esim. ”Minulla ei ole koskaan ollut tyttöystävää”) voit kirjata

ne niille varattuihin sarakkeisiin. Jos nämä teemat eivät nousseet esiin elämäntarinaasi aiemmin

miettiessä, anna niiden sarakkeiden jäädä tyhjäksi ja siirry suoraan seuraavaan kohtaan.

Etsi menneisyydestäsi myönteisiä kokemuksia tai tapahtumia, joilla on ollut sinulle merkitystä.

Keskity hyvään ja positiiviseen. Kirjaa mieleesi nousevat asiat nelikenttään.

Kertoisitko jostain sinulle tärkeästä harrastuksesta, muistosta, tapahtumasta tai ihmisestä? Osaisitko nimetä esim. kolme ihmistä, jotka ovat vaikuttaneet myönteisellä tavalla elämääsi? He voi-vat olla tuntemiasi, sinulle läheisiä ihmisiä tai tuntemattomampia esikuvia, joilla on kuitenkin ollut positiivinen vaikutus elämääsi. Miten he ovat vaikuttaneet sinun elämääsi? Mitä hyvää olet jo saanut kokea?Muistatko milloin viimeksi olet ollut todella iloinen tai innostunut jostakin? Mitä silloin teit? Tuleeko sinulle mieleen sellaisia onnistumisen kokemuksia, joista olet ollut ylpeä?

76

2. KERTOMUS TULEVAISUUDEN MAHDOLLISUUKSISTA

Mieti, millaisia asioita tahtoisit kokea ja toteuttaa tulevaisuudessa. Kirjaa nämä asiat nelikent-

tään.

Millaisia toiveita ja unelmia sinulla on?Mitä sellaista sinun elämässäsi jo on, minkä toivoisit säilyvän myös tulevaisuudessa?Mistä tahtoisit olla vastuussa tulevaisuudessa? Mistä sellaisesta olet vastuussa tällä hetkellä, jonka suhteen olet vastuussa myös tulevaisuudessa? Mitä ainutlaatuista tahtoisit nähdä, koskettaa, haistaa, maistaa tai kuulla joskus tulevaisuudessa, jos kaikki olisi mahdollista? Jos ensi yönä nukkuessasi tapahtuisi ihme, niin että kaikki nykyiset huolet ja murheet yhtäkkiä vain katoaisivat, mitä tahtoisit tehdä ensimmäiseksi aamulla? Jos voisit valita, minkä hyvän teon haluaisit tehdä? Kenelle?

3. KERTOMUS ELÄMÄSTÄ TARKOITUKSELLISENA KOKONAISUUTENA

Tarkastele lopuksi miltä elämän kokonaisuus näyttäytyy täytettyjä sarakkeita rinnakkain katsel-

lessa.

Menneisyys meidän on hyväksyttävä osaksi itseämme, mutta senkin osalta voimme valita, millai-sella asenteella sitä muistelemme. Se, mihin voimme eniten vaikuttaa omalla toiminnallamme, on tämä hetki ja tulevaisuus. Löysitkö uusia myönteisiä asioita?Voitko löytää menneisyyden kokemuksistasi jotakin, joka voi edesauttaa tulevaisuuden toiveidesi (syntymistä ja) toteutumista?Miten menneisyytesi on sinua muokannut? Mitä elämänarvoja menneisyytesi on sinussa herättä-nyt?Minkä toiveiden toteutumiseen pystyt itse vaikuttamaan? Miten?Entä mitä tulevaisuudessa toivomasi asiat kertovat sinusta itsestäsi?

Halutessasi voit kirjoittaa tai piirtää oman elämäntarinasi myös konkreettisen kertomuksen,

runon, laulun tai sarjakuvan muotoon.

77

LII T TEE T & LOMA KKEE T

TUNTEIDEN AARRESAARI

ELÄMÄN JANAT

(POJILLE/MIEHILLE & TYTÖILLE/NAISILLE)

ELÄMÄN ARVOKKUUS -ASTEIKKO

SYYT ELÄÄ

(LYHYT/PITKÄ VERSIO)

ARVOKARTTA

HENKINEN KOMPASSI

SARJAKUVASTRIPIT

(NIIN HYVINÄ KUIN HUONOINAKIN AIKOINA)

NELIKENTTÄ

(TARKOITUKSELLISIA TARINOITA)

*

POHJAPAPERIT TEEMA-ALUEITTAIN:

ELÄMÄN KARTOITUS

ARVOANKKURI

TOIVON MAJAKKA

PETTYMYKSEN KARIKOT

LUOTTAMUKSEN SATAMA

77777777777777777777777777777777777

TUNTEIDEN AARRESAARI

TUNTEIDEN AARRESAARI -karttakuvan äärellä nuori voi pohtia auttajan avulla tunteita

monella tavoin. Täysin puhumatonkin tai ahdistunut nuori voi kertoa jotakin tunteistaan

vaikka vain karttakuvasta osoittamalla. Puheliaan nuoren kanssa keskustelua voi ohjata

tunnepuolelle kuvan avulla. Karttakuvan on tarkoitus tarjota jotakin, josta lähteä liikkeelle.

Kuva itsessään jo virittää tunteiden äärelle, rohkaisee tunteiden tunnistamiseen ja vuoro-

vaikutukseen.

Esimerkkejä eri käyttömahdollisuuksista:

Auttaja voi kysyä nuoren tämänhetkisiä tunteita, tunnekuulumisia edellisen tapaamisen jäl-

keiseltä ajalta tai tunnelmia tapaamisen lopussa.

Kuvan avulla auttaja voi myös haastaa nuoren tiedostamaan ja pohtimaan omien tunnetilo-

jensa vaihtelua esim. päivän / viikon aikana.

Tunneskaalan tutkiskelussa kuvaa voi käyttää monenlaisia teemoja pohtiessa (esim. ks. Löy-

töretki Tunteiden aarresaarella -harjoitus Pettymyksen karikot -osiossa).

Nuoren kertoessa jostakin tapahtumasta, voi auttaja tarjota karttakuvaa helpottamaan sii-

hen liittyvistä tunteista kertomista.

Kuvan äärellä voidaan keskustella itsetuhoisuuden taustalla olevista ja itsetuhoista käyttäy-

tymistä laukaisevista tunteista sekä auttaa oivaltamaan yhteyksiä erilaisten elämäntilantei-

den ja tunteiden välillä

***KATSO TUNTEIDEN AARRESAARI -KARTTAKUVAA.

Pohdi, millaisia tunteita sinussa ja elämässäsi on ollut läsnä viimeaikoina:

Kertoisitko, millaisia tunteita sinulla on viime aikoina ollut?Missä koet olevasi elämässäsi tällä hetkellä?Millaisissa tunnetiloissa olet liikkunut viimeaikoina?Mitkä tunteet tuntuvat nyt vaikeimmilta juuri nyt?Antavatko jotkin tällä hetkellä tuntemistasi tunteista sinulle voimia?

Voit merkitä karttaan paikkoja, joista kerroit ja kirjata kartan reunoille ajatuksiasi siitä, mitä tarvit-

set selviytyäksesi tunteidesi kanssa.

Pohdi myönteiseksi kokemiasi tunteita ja niiden merkitystä elämässäsi.

Millaisia tunteita tällä hetkellä kaipaat?Mitkä tunteet voisivat auttaa sinua jaksamaan? Ja miten olet aiemmin näitä tunteita tuntenut (mitä tehdessäsi, millaisissa paikoissa jne)? Muistele ja kerro näistä tunteista.

Kirjaa kartan reunoille ajatuksiasi siitä, mitkä myönteiset tunteet tai muistot voisivat auttaa sinua

jaksamaan.

ELAMAN JANAT

Elämän janat -tehtävän avulla on tarkoitus kartoittaa nuoren elämästä sellaisia riskitekijöi-

tä, jotka ovat yhteydessä itsetuhoisten ajattelu- ja toimintatapojen kehittymiseen. Samalla

tehtävä toimii auttajalle väylänä nuoren kohtaamiseen ja tasavertaiseen keskusteluun, jos-

sa voidaan yhteistyössä nuoren kanssa käsitellä hänen olemassaolonsa kannalta keskeisiä

teemoja. Keskustelua voidaan ohjata avoimin kysymyksin kartoittamalla vuorotellen niitä

asioita, jotka aiheuttavat nuorelle kärsimystä sekä hänen vahvuuksiaan ja positiivisia elä-

mänsisältöjä. Tärkeää on korostaa nuoren ainutlaatuisuutta ja välttää hänen vertailemis-

taan muihin nuoriin. Keskustelulle on tärkeää etsiä positiivinen lopetus ja luoda konkreet-

tinen kosketuspinta tulevaisuuteen.

Nuori saa täyttää lomakkeen itsenäisesti, jonka jälkeen hänen vastauksensa käydään keskustel-

len lävitse. Keskustelua voi johdatella esimerkiksi seuraavanlaisin avoimin kysymyksin:

Mitä ajattelit tässä kohtaa?Haluaisitko kertoa omin sanoin, millä perusteella laitoit ruksin juuri tuohon?

Mikäli nuoren on vaikea laittaa ruksia johonkin kohtaan, siitä on todennäköisesti erityisen tärke-

ää keskustella ja kysyä:

Miksi tämä kohta tuntuu hankalammalta kuin muut?Liittyykö tähän aiheeseen jotakin ristiriitaista?Oletko ajatellut elämääsi ennen tältä kannalta?

Jokaisen kielteisen eli vasempaan laitaan painottuneen alakohdan yhteydessä keskustelua voi-

daan suunnata myös seuraavasti:

Minkä tulisi muuttua, jotta voisit siirtää rastiasi enemmän oikealle?Mitä voisit itse tehdä, jotta rasti siirtyisi hiukan enemmän oikealle?

Keskustelussa on tärkeää suunnata huomiota sekä nuoren ongelma-alueisiin että hänen vah-

vuuksiinsa ja positiivisiin elämänsisältöihin, jotta nuoren pahaa oloa ja mahdollista taipumusta

keskittyä omiin kielteisiin puoliinsa ei ainakaan vahvisteta. Keskustelulle on tärkeää etsiä positii-

vinen lopetus ja luoda konkreettinen kosketuspinta tulevaisuuteen.

Tarpeen tullen nuorelta on tärkeää kysyä suoraan mahdollisista itsetuhoisista ajatuksista.

Kysyminen ei aiheuta nuorelle haittaa; sen sijaan kuolemaan, itsensä vahingoittamiseen tai

itsemurhaan liittyvistä ajatuksista keskusteleminen voi selkeyttää nuoren ajatuksia, helpot-

taa hänen olotilaansa ja lievittää umpikujan tunnetta.

: :

ELAMAN JANAT

Merkitse rasti siihen kohtaa janaa, joka kuvastaa sinun kokemuksiasi parhaiten.

1. Vapaa-aikani tuntuu…

tyhjältä, ilottomalta hyvältä, antoisalta

ja epätoivoiselta ja innostavalta

2. Sosiaalisissa tilanteissa…

minusta tuntuu usein, koen, että minusta

että en ole tervetullut pidetään ja kuulun

muiden seuraan osaksi porukkaa

3. Koen, että olen läheisilleni…

pelkkä taakka ja rasite; ilon ja voiman lähde;

heidän olisi parempi tärkeä osa heidän

ilman minua elämäänsä

4. Muiden ihmisten kannalta…

minä olen täysin minä olen hyvin

tarpeeton tarpeellinen

5. Poikana / Miehenä koen olevani…

jollakin tavoin juuri sellainen kuin

täysin vääränlainen minusta on hyvä

6. Kohdatessani ongelmia tai vastoinkäymisiä…

tuntuu, että kaikki voin luottaa siihen,

kaatuu niskaan eikä että selviydyn ja saan

mitään ole tehtävissä tarvittaessa apua

: :

7. Kun minusta tuntuu pahalta…

alan vatvoa ja murehtia pyrin keskittymään

kaikkea mahdollista, mikä mielekkäisiin asioihin

elämässäni on pielessä ja tekemiseen

8. Kun olen voimakkaiden tunteiden vallassa…

teen usein hetken säilytän malttini ja mietin

mielijohteesta asioita, tarkkaan, mitä teen tai

joita kadun myöhemmin päästän suustani

9. Minusta tuntuu, että…

en pysty itse pystyn itse

vaikuttamaan siihen, vaikuttamaan siihen,

mitä elämässäni tapahtuu mitä elämässäni tapahtuu

10. Koen, että elämäni on…

pakonomaista täynnä mahdollisuuksia,

suorittamista vastoin joista voin valita omien

omaa tahtoani arvostusteni mukaan

11. Jos saisin valita…

en olisi koskaan en vaihtaisi päivääkään

halunnut syntyä elämästäni pois

12. Tulevaisuuteni näyttää…

synkältä ja valoisalta ja

toivottomalta toiveikkaalta

ELAMAN JANAT

Merkitse rasti siihen kohtaa janaa, joka kuvastaa sinun kokemuksiasi parhaiten.

1. Vapaa-aikani tuntuu…

tyhjältä, ilottomalta hyvältä, antoisalta

ja epätoivoiselta ja innostavalta

2. Sosiaalisissa tilanteissa…

minusta tuntuu usein, koen, että minusta

että en ole tervetullut pidetään ja kuulun

muiden seuraan osaksi porukkaa

3. Koen, että olen läheisilleni…

pelkkä taakka ja rasite; ilon ja voiman lähde;

heidän olisi parempi tärkeä osa heidän

ilman minua elämäänsä

4. Muiden ihmisten kannalta…

minä olen täysin minä olen hyvin

tarpeeton tarpeellinen

5. Tyttönä / Naisena koen olevani…

jollakin tavoin juuri sellainen kuin

täysin vääränlainen minusta on hyvä

6. Kohdatessani ongelmia tai vastoinkäymisiä…

tuntuu, että kaikki voin luottaa siihen,

kaatuu niskaan eikä että selviydyn ja saan

mitään ole tehtävissä tarvittaessa apua

: :

7. Kun minusta tuntuu pahalta…

alan vatvoa ja murehtia pyrin keskittymään

kaikkea mahdollista, mikä mielekkäisiin asioihin

elämässäni on pielessä ja tekemiseen

8. Kun olen voimakkaiden tunteiden vallassa…

teen usein hetken säilytän malttini ja mietin

mielijohteesta asioita, tarkkaan, mitä teen tai

joita kadun myöhemmin päästän suustani

9. Minusta tuntuu, että…

en pysty itse pystyn itse

vaikuttamaan siihen, vaikuttamaan siihen,

mitä elämässäni tapahtuu mitä elämässäni tapahtuu

10. Koen, että elämäni on…

pakonomaista täynnä mahdollisuuksia,

suorittamista vastoin joista voin valita omien

omaa tahtoani arvostusteni mukaan

11. Jos saisin valita…

en olisi koskaan en vaihtaisi päivääkään

halunnut syntyä elämästäni pois

12. Tulevaisuuteni näyttää…

synkältä ja valoisalta ja

toivottomalta toiveikkaalta

ELAMAN ARVOKKUUS-ASTEIKKO

Tarkoituksettomuuden tunne on suoraan yhteydessä elämän arvottomuuden kokemuk-

seen: kun ihminen ei voi kokea elämäänsä tarkoitukselliseksi, se menettää arvonsa, jolloin

myös esteet sen vahingoittamiseen vähenevät. Kysymys elämän arvokkuudesta on ikään

kuin käänteinen tapa tiedustella nuoren mahdollisesta itsetuhoisuudesta; kokemus elämän

arvokkuudesta suojaa nuorta itsetuhoiselta käyttäytymiseltä.

1. Anna nuorelle seuraavat ohjeet:

Asteikolla nollasta kymmeneen (0-10), kuinka arvokkaaksi koet elämäsi juuri nyt?Nolla merkitsee ”ei lainkaan arvokkaaksi” ja kymmenen merkitsee ”erittäin arvokkaaksi”.

2. Kun nuori on vastannut, kysy häneltä:

Minkä ansiosta valitsit [x] etkä nollaa?

On erittäin tärkeää, että nuorelta kysytään, miksi hän valitsi suuremman numeron eikä pienem-

pää numeroa. Kun nuorta pyydetään vertailemaan suurempaa numeroa pienempään nume-

roon, hän saa mahdollisuuden kertoa syistä elää, mikä on tämän harjoituksen tavoite. Jos nuorta

pyydettäisiin vertailemaan pienempää numeroa suurempaan numeroon, hän alkaisi puhua syis-

tä kuolla, mikä olisi vastoin harjoituksen tarkoitusta.

3. Lopuksi nuorelta voidaan kysyä:

Minkä täytyisi muuttua, jotta voisit siirtyä asteikolla yhden tai kaksi askelta ylöspäin?

Nuorella, joka antaa vastaukseksi nolla, on vaikeuksia löytää syitä elää. Kun nuorelta on kysytty,

minkä pitäisi muuttua, jotta hän voisi valita suuremman numeron, hän saa mahdollisuuden ker-

toa niistä asioista ja ongelmista, joista olisi hyvä keskustella syvällisemmin.

: :

SYYT ELAA

Tämän tehtävän tarkoituksena on kartoittaa ja vahvistaa niitä syitä, joiden vuoksi nuori

tahtoo elää. Sen avulla voidaan samalla arvioida nuoren elämäntilannetta (esim. perhe- ja

ystävyyssuhteet) ja kokemusmaailmaa (esim. selviytymisuskomukset) hyvin monipuolisesti.

Jokainen positiivinen vastaus voidaan valjastaa nuoren auttamistyöhön. Menetelmä sovel-

tuu käytettäviksi tilanteissa, joissa nuori itse on eksplisiittisesti kertonut itsetuhoisista aja-

tuksistaan tai käyttäytymisestään. Tavoitteena on saada nuori puhumaan oman elämänsä

puolesta.

Nuori täyttää tehtävän lomakkeessa olevien ohjeiden mukaisesti, jonka jälkeen keskustellaan

avoimin kysymyksin (kuka, mitä milloin, missä miten, miksi, yms.) nuoren tekemien merkintöjen

pohjalta.

Kertoisitko, millaisina hetkinä koet elämäsi merkitykselliseksi?Millainen perhe sinulla on? Kertoisitko heistä enemmän?Mikä kuolemassa pelottaa sinua?Millaisia nämä ”parhaat päivät” ovat?Mitä silloin tapahtuu? Mitä teet? Kenen kanssa olet?

Huomiota voidaan kiinnittää sekä niihin kohtiin, joihin nuori ei ole merkinnyt mitään että sellai-

siin kohtiin, jotka nuori raksinut ja ympyröinyt – eli niihin hyviin ja arvokkaihin asioihin nuoren

elämässä, joita voidaan pyrkiä edelleen vahvistamaan.

Nuorelle tehtävän täyttäminen voi olla jo itsessään myönteinen kokemus, joka avaa hänelle sel-

laisia näkymiä omaan elämäänsä, jotka ovat vaipuneet näkymättömiin. Toisaalta se voi haastaa

nuorta pohtimaan, mitä itsemurha todella tarkoittaa, millaisia seurauksia sillä voisi olla esimer-

kiksi hänen perheensä ja ystäviensä kannalta.

Avoin ja analyyttinen keskustelu nuoren syistä kuolla ja elää välittömästi, kun ne nousevat kes-

kustelussa pinnalle, mahdollistaa nuorelle kokemuksen, että hänellä on vapaus tutkia omia risti-

riitaisia ajatuksiaan ja tunteitaan ilman pelkoa syyllistämisestä tai tuomituksi tulemisesta.

Tehtävä toimii myös täydentävänä tunnistamismenetelmänä; jos nuoren on vaikea löytää

syitä elää, hänen tilanteensa on todennäköisesti erittäin huolestuttava.

: :

SYYT ELAA

Mitkä alla olevista väittämistä vastaavat sinun ajatuksiasi?

Rastita ne, jotka pitävät paikkansa sinun kohdallasi.

1. Tykkään itsestäni.

2. Olen mielestäni ihan hyvä tyyppi.

3. Pidän itsestäni tällaisena kuin olen.

4. Välitän siitä, mitä minulle tapahtuu nyt ja tulevaisuudessa.

5. Minulla on maailmalle jotakin annettavaa, vaikka en tiedäkään vielä mitä.

6. Minulla on harrastus tai kiinnostuksen kohde, josta saan iloa ja nautintoa.

7. Elämässäni on hyviä ja arvokkaita asioita, joiden puolesta olen valmis ponnistelemaan.

8. Elämäni tuntuu ainakin hetkittäin merkitykselliseltä.

9. Rakastan elämää. Se on kaunis ja ainutkertainen.

10. Tahdon elää kaikista vaikeuksista huolimatta.

11. Minulla on joku tärkeä ihminen, johon voin luottaa.

12. Minulla on tarvittaessa joku, jolle voin puhua myös mieltäni painavista asioista.

13. Minulla on jokin paikka, jossa on hyvä ja turvallinen olla.

14. Minulla on lemmikki, josta pidän huolta ja jota en halua hylätä.

15. Saan iloa siitä, että olen tärkeä ja arvokas jollekin toiselle.

16. Rakastan perhettäni, enkä voisi jättää heitä.

17. Perheeni välittää siitä, miltä minusta tuntuu ja mitä minulle tapahtuu.

18. Perheeni tukee ja kannustaa minua unelmieni ja tavoitteideni suhteen.

19. Kun minulla on ongelmia, voin kääntyä jonkun perheenjäseneni puoleen saadakseni

tukea ja neuvoja.

20. Ystäväni välittävät minusta.

21. Ystäväni hyväksyvät minut sellaisena kuin olen.

22. Ystäväni ovat tukenani, jos minulla on ongelmia.

23. En halua ystävieni kärsivän. Itsemurhani satuttaisi heitä liikaa.

24. Minulla lapsi, jota rakastan ja josta olen vastuussa.

25. Minulla on vanhempana tärkeä tehtävä lapseni elämässä.

26. Tahdon olla läsnä, kun lapseni kasvaa aikuiseksi.

27. Uskon, että voin lievittää pahaa oloani vahingoittamatta itseäni.

28. Uskon, että voin oppia sopeutumaan tai selviytymään ongelmistani.

29. Uskon, että voin löytää ongelmiini muita ratkaisuja kuin itsemurhan.

30. Uskon, että asiat paranevat tästä ja voin tulevaisuudessa olla onnellinen.

: :

31. Vaikka minusta tuntuisi kuinka pahalta, tiedän, että se ei kestä ikuisesti.

32. Minulla on elämältä paljon odotettavaa, kunhan kasvan vanhemmaksi.

33. On vielä monia hyviä asioita, joita en ole kokenut ja jotka tahtoisin kokea.

34. Minulla on tavoitteita ja suunnitelmia, jotka haluaisin toteuttaa tulevaisuudessa.

35. Parhaina päivinä tulevaisuuteni näyttää valoisalta ja toiveikkaalta.

36. Minä olen utelias sen suhteen, mitä tulevaisuus tuo tullessaan.

Katso vielä kerran vastauksesi lävitse.

Mitkä edellä olevista kohdista ovat tärkeimmät syyt, miksi tahdot elää?

Ympyröi kolme sinulle tärkeintä syytä elää.

Onko sinulla jokin muu tärkeä asia tai syy, jonka vuoksi haluat elää, mutta jota ei ole

mainittu listassa?

Voit kirjoittaa sen tähän tai kertoa sen myöhemmin lähelläsi olevalle aikuiselle.

SYYT ELAA

Mitkä alla olevista väittämistä vastaavat sinun ajatuksiasi?

Rastita ne, jotka pitävät paikkansa sinun kohdallasi.

1. Tykkään itsestäni.

2. Olen mielestäni ihan hyvä tyyppi.

3. Pidän itsestäni tällaisena kuin olen.

4. Välitän siitä, mitä minulle tapahtuu nyt ja tulevaisuudessa.

5. Minulla on maailmalle jotakin annettavaa, vaikka en tiedäkään vielä mitä.

6. Minulla on harrastus tai kiinnostuksen kohde, josta saan iloa ja nautintoa.

7. Elämässäni on hyviä ja arvokkaita asioita, joiden puolesta olen valmis ponnistelemaan.

8. Elämäni tuntuu ainakin hetkittäin merkitykselliseltä.

9. Rakastan elämää. Se on kaunis ja ainutkertainen.

10. Tahdon elää kaikista vaikeuksista huolimatta.

11. Minulla on joku tärkeä ihminen, johon voin luottaa.

12. Minulla on tarvittaessa joku, jolle voin puhua myös mieltäni painavista asioista.

13. Minulla on jokin paikka, jossa on hyvä ja turvallinen olla.

14. Minulla on lemmikki, josta pidän huolta ja jota en halua hylätä.

15. Saan iloa siitä, että olen tärkeä ja arvokas jollekin toiselle.

16. Rakastan perhettäni, enkä voisi jättää heitä.

17. Jos tekisin itsemurhan, perheeni saattaisi ajatella, että en rakastanut heitä.

18. Perheeni välittää siitä, miltä minusta tuntuu ja mitä minulle tapahtuu.

19. En voisi tehdä itsemurhaa, koska en haluaisi perheeni tuntevan syyllisyyttä jälkeenpäin.

20. Perheeni tukee ja kannustaa minua unelmieni ja tavoitteideni suhteen.

21. Kun minulla on ongelmia, voin kääntyä jonkun perheenjäseneni puoleen saadakseni tukea ja

neuvoja.

22. Ystäväni välittävät minusta.

23. Ystäväni hyväksyvät minut sellaisena kuin olen.

24. Ystäväni ovat tukenani, jos minulla on ongelmia.

25. En halua ystävieni kärsivän. Itsemurhani satuttaisi heitä liikaa.

26. Minulla on lapsi, jota rakastan ja josta olen vastuussa.

27. Minulla on vanhempana tärkeä tehtävä lapseni elämässä.

28. Tahdon olla läsnä, kun lapseni kasvaa aikuiseksi.

: :

29. Minua huolestuttaa, mitä muut ihmiset ajattelisivat, jos tekisin itsemurhan.

30. Uskonnolliset tai elämänkatsomukselliset näkemykseni estävät minua tekemästä itsemur-

haa.

31. Jos tekisin itsemurhan, pelkäisin joutuvani helvettiin.

32. Ajatus itseni vahingoittamisesta pelottaa minua.

33. En haluaisi vahingoittaa itseäni.

34. Vaikka haluaisin, en kykenisi tekemään itsemurhaa.

35. Pelkään kuolemaan, joten en halua kuolla.

36. Olisi kaunistuttavaa suunnitella itsemurhaa.

37. Uskon, että voin lievittää pahaa oloani vahingoittamatta itseäni.

38. Uskon, että voin oppia sopeutumaan tai selviytymään ongelmistani.

39. Uskon, että voin löytää ongelmiini muita ratkaisuja kuin itsemurhan.

40. Uskon, että asiat paranevat tästä ja voin tulevaisuudessa olla onnellinen.

41. Vaikka minusta tuntuisi kuinka pahalta, tiedän, että se ei kestä ikuisesti.

42. Minulla on elämältä paljon odotettavaa, kunhan kasvan vanhemmaksi.

43. On vielä monia hyviä asioita, joita en ole kokenut ja jotka tahtoisin kokea.

44. Minulla on tavoitteita ja suunnitelmia, jotka haluaisin toteuttaa tulevaisuudessa.

45. Parhaina päivinä tulevaisuuteni näyttää valoisalta ja toiveikkaalta.

46. Minä olen utelias sen suhteen, mitä tulevaisuus tuo tullessaan.

Katso vielä kerran vastauksesi lävitse.

Mitkä edellä olevista kohdista ovat tärkeimmät syyt, miksi tahdot elää?

Ympyröi kolme sinulle tärkeintä syytä elää.

Onko sinulla jokin muu tärkeä asia tai syy, jonka vuoksi haluat elää, mutta jota ei ole mai-

nittu listassa?

Voit kirjoittaa sen tähän tai kertoa sen myöhemmin lähelläsi olevalle aikuiselle.

E L ÄMÄ

ainutkertaisuus

aktiivisuus

elinvoimaisuus

hyvinvointi

kehollisuus

käytännöllisyys

jatkuvuus

joustavuus

tasapaino

terveys

turvallisuus

uudistuminen

H E N K I S Y Y S

henkinen kasvu

itsensä kehittäminen

kiitollisuus

mielenrauha

pyhyys

toivo

usko

H Y V Y Y S

anteeksianto

armollisuus

auttaminen

epäitsekkyys

huolenpito

inhimillisyys

kannustaminen

myötätunto

sovinnollisuus

välittäminen

ymmärtäväisyys

ystävällisyys

K A U N E U S

avoimuus kokemuksille

eläytyminen

herkkyys

huumorintaju

innostus

kekseliäisyys

luovuus

mielikuvitus

nautinto

taidokkuus

O I K E U D E NMU K A I S U U S

ennakkoluulottomuus

jämäkkyys

kunnia

reiluus

suvaitsevaisuus

tasapuolisuus

tasavertaisuus

R A K K A U S

hellyys

hyväksyntä

intohimo

itsearvostus

kiintymys

kumppanuus

kunnioitus

lempeys

läheisyys

läsnäolo

seksuaalisuus

sitoutuminen

vastavuoroisuus

vuorovaikutus

yhteenkuuluvuus

T O T U U S

aitous

avoimuus

itsetuntemus

kriittisyys

luottamus

rehellisyys

tiedonjano

uteliaisuus

viisaus

ymmärrys

älykkyys

V A P A U S

itsensä ilmaiseminen

itsenäisyys

omaehtoisuus

omaperäisyys

rohkeus

seikkailunhalu

uppoutuminen

vaikuttaminen

yksilöllisyys

V A S T U U L L I S U U S

ahkeruus

aikaansaaminen

kohtuullisuus

kärsivällisyys

luotettavuus

määrätietoisuus

omistautuminen

parhaansa tekeminen

ponnisteleminen

sinnikkyys

yhteistyö

yhteisöllisyys

ARVOKARTTA

SARJAKUVASTRIPIT(Niin hyvinä kuin huonoinakin päivinä)

HUONO PÄIVÄ

HYVÄ PÄIVÄ

HUONOSTA HYVÄKSI PÄIVÄKSI

NELIKENTTA(Tarkoituksellisia tarinoita)

Mitä vaikeuksia ja vastoinkäymisiä Mitä hyvää olen jäänyt vaille elämässäsi?olen kohdannut elämässäsi?

Mitä hyvää, kaunista ja arvokasta olen Mitä hyvää, kaunista ja arvokastakokenut ja saanut osakseni elämässäni? tahtoisin kokea ja toteuttaa tulevaisuudessa?

:

TU TKIM USMA TKA TA R KOI T US TEN MER ELL Ä

-menetelmäkokonaisuus on syntynyt osana Non Fighting Generation

ry:n vuosina 2013–2015 toteuttamaa ”Valoa elämään” -hanketta.

3-vuotisen terveyden edistämisen hankkeen tarkoituksena on ollut

kehittää ja pilotoida 13–25-vuotiaiden nuorten tunnistamisen, mini-

intervention ja pitkäkestoisen yksilöauttamisen menetelmiä.

Teoksessa esiteltävän tarkoituskeskeisen menetelmän painopiste on

nuoren (1) itsetuhoisuudelle lyhyellä tai pitkällä aikavälillä altistavien

riskitekijöiden mahdollisimman varhaisessa tunnistamisessa; (2) henkisten

vahvuuksien, voimavarojen ja elämisen syiden vahvistamisessa; sekä (3)

elämänarvojen mukaisiin tarkoituksiin suuntautumisessa.

© 2015 Kirjoittajat ja Non Fighting Generation ry© 2015 Kuvitus ja taitto Haaja & Arwo Design Oy

Paitsi © Tunteiden aarresaari NFG ry

Kustantaja: BoD™ – Books on Demand, Helsinki, SuomiValmistaja: Books on Demand GmbH, Norderstedt, Saksa

ISBN: 9789523186545