6/17 j o u lu k u u n 20. pä i vä n ä 2017 | s o t a v e t e r a a n i • k r i g s v e t e r a n e n30

s ota h i s to r i a

Radiotoiminnan alkuvaiheet Suomessa

Radion keksijän tittelistä kil-pailevat italialainen Guglielmo Marconi ja venäläinen Alexandr Popov. Marconi sai patentin säh-kötysradiolleen vuonna 1896. Popov rakensi puolestaan vuon-na 1900 langattoman yhteyden Kotkan Kuutsalosta Suursaareen. Todennäköisesti radiolaitteiden sotilaallisen merkityksen vuoksi venäläiset viranomaiset kielsivät Suomen kansalaisilta kaikenlais-ten radiolaitteiden hallussapidon ja käytön kokonaan aina tsaa-rinvallan loppuun saakka. Tätä kieltoa uhmasi vain pieni joukko

suomalaisia kokeilijoita ja teknii-kan kehittäjiä, kuten esimerkiksi ”Suomen Edisoniksi” tituleerattu Eric M. Tigerstedt.

Suomalaisten vapaaehtois-ten muodostamaan jääkäripa-taljoonaan Saksassa perustettiin vuonna 1916 erillinen viestiosas-to. Osalle sen jäsenistä ryhdyttiin antamaan sähköttäjäkoulutusta. He muodostivat myös itsenäisen Suomen armeijan viestiaselajin rungon. Jääkärikapteeni Arthur Stenholm (myöhemmin Saar-maa) määrättiin Radiopataljoo-nan komentajaksi vuonna 1918. Hän oli virkavapaalla vuosina 1921-1922 ja opiskeli silloin Sak-sassa ja suoritti siellä ensimmäise-

nä suomalaisena radioinsinöörin tutkinnon. Stenholmin kiinnos-tus ei rajoittunut vain sotilasvies-tinnän kehittämiseen, vaan hän edisti myös monin tavoin maam-me yleisradiotoiminnan käynnis-tymistä.

Yleisradiotoiminta käynnistyyYleisradiotoiminta käynnistyi Yhdysvalloissa kaupalliselta poh-jalta vuonna 1920. Ja kaupalli-sella pohjalla se siellä on pääosin pysynytkin aina tähän päivään asti. Euroopan yleisradiotoimin-ta alkoi puolestaan Englannissa, Saksassa, Ranskassa ja Hollan-nissa vuosina 1921-1922. Tääl-

lä kuitenkin uusi tiedotusväline – radio – otettiin yleensä valtiol-liseen kontrolliin ja usein myös omistukseen. Samalla radio sai kansallista yhtenäisyyttä ja yh-teiskuntajärjestystä puolustavan sekä toisaalta taloudellista kasvua ja sivistyksellistä nousua edistä-vän tehtävän. Tämän ohjelmapo-litiikan taustalla on nähdäkseni Euroopan valtioiden kokemukset ensimmäisestä maailmansodas-ta, jonka päätösvaiheet johtivat useissa maissa poliittisiin myller-ryksiin.

Ensimmäiset yleisradioasemat Suomessa aloittivat toimintan-sa vuosina 1923-1924. Ne olivat heikkotehoisia, radioamatöörien tai radioyhdistysten ylläpitämiä asemia, joiden rahoitus perustui jäsenmaksuihin ja mainostuloi-hin. Näistä asemista ainoastaan Tampereen Radio ja Helsingis-sä toimineen Suomen Radioyh-distyksen asema pystyivät taus-tayhteisöjensä turvin toimimaan ”epäsäännöllisen säännöllises-ti” useampia vuosia. Helsingissä ohjelmat välitettiin kaupungin asukkaille Arthur Stenholmin johtaman Radiopataljoonan lä-hettimen kautta.

Saksasta mallia SuomeenSuomalaisten asemien heikon ta-loudellisen pohjan vuoksi yleisra-diotoiminnassamme ei ollut tar-peellista jatkuvuutta puhumat-takaan siitä, että radiolähetykset olisi saatu kaikkien kansalaisten ulottuville koko valtakunnan alueella. Tässä tilanteessa kulku-laitosten ja yleisten töiden minis-teriö, jonka vastuulle radioasiat kuuluivat, pyysi professori Ge-org von Wendt’n tutustumaan muutamien Euroopan maiden yleisradioiden tilanteisiin ja ra-portoimaan niistä. Hän kuvaili 17.10.1924 luovuttamassaan ra-portissa Saksan mallia seuraavas-ti. Siellä jokaisen osavaltion pos-ti- ja lennätinlaitos oli rakentanut voimakkaan radioaseman, jon-ka kautta välitettiin yleishyödyl-lisen yhtiön tuottamat ohjelmat alueen väestölle. Toiminta rahoi-tettiin vastaanottimien omistajil-

ta perittävillä kuuntelulupamak-suilla, joiden tuotto jaettiin sitten ao. posti- ja lennätinlaitosten ja ohjelmayhtiöiden kesken. Järjes-telmään kuuluvia yhtiöitä kutsut-tiin yhteisnimellä ADR (Allge-meine Deutsche Rundfunk).

Tämä saksalainen malli yhden osavaltion mittakaavassa oli poh-jana, kun nykyinen Yleisradio Oy perustettiin keväällä 1926. Se aloitti oman lähetystoimintansa 9.9.1926. Tosin uusi yhtiö käytti aluksi ohjelmiensa välittämiseen Radiopataljoonan Katajanokalla sijainneen laboratorion lähetintä aina vuoteen 1930 saakka, vaikka em. toimintamallin mukainen, valtion omistama ja Posti- ja len-nätinhallituksen operoima Lah-den suurasema valmistui jo huh-tikuussa 1928.

Yleisradio Oy:n ohjelmapoli-tiikka noudatti edellä todettua yleiseurooppalaista linjaa. Suo-messa haluttiin turvata lisäksi se, ettei Yleisradio joutuisi minkään omistaja- tai aatetahon äänitor-veksi yhtiöjärjestykseen otetul-la määräyksellä 10 prosentin ää-nioikeusleikkurista. Yhtiö halusi ohjelmissaan pysyä myös kansaa jakavien kiistojen ulkopuolel-la. Tämä ei kuitenkaan käytän-nössä onnistunut, kun Yleisra-dio kieltäytyi radioimasta kielto-lain 10-vuotisjuhlaa. Tapauksesta suuttunut kansanedustaja Väi-nö Voionmaa sai vuonna 1934 eduskunnassa läpi lain, jolla oh-jelmayhtiö otettiin suuren osa-keannin avulla valtion haltuun. Samassa yhteydessä valtion omis-tamat radioasemat siirrettiin uu-distetun yhtiön organisaatioon. Yleisradion siirtyminen valtion haltuun ei ihme kyllä juuri vai-kuttanut sen ohjelmapolitiik-kaan 1930-luvulla.

Radion propaganda-arvo tunnistettiinSaksassa kansallissosialistit puo-lestaan pääsivät valtaan vuon-na 1933. He ymmärsivät erittäin hyvin radion merkityksen pro-pagandatoiminnassa. Esimerkik-si propagandaministeri Joseph Göbbels julisti jo Saksan kym-

Saksan malli Yleisradion pohjanaTiet erkanivat ohjelmapolitiikassa 30-luvullaSaksalla oli merkittävä vaikutus sekä Suomen sotilasviestinnän, että yleisradiotoi-minnan kehittymiseen itsenäisyytemme alkuvuosikymmeninä. Voidaan jopa sanoa, että suomalainen radiotoiminta käynnistyi noin 100 vuotta sitten Saksassa, kun osalle siellä silloin palveluksessa olevista jääkäreistä ryhdyttiin antamaan radiosähköttäjän koulutusta. Saksasta otettiin myös mallia maamme yleisradiotoiminnan järjestämisessä. Mielenkiintoista on sekin, kuinka eri tavalla Saksan ja Suomen yleisradiotoiminnassa 1930-luvun alkuvuosina tapahtuneet muutokset vaikuttivat niiden ohjelmapolitiikkaan. Tämä tarkastelu päättyy jatkosodan vuosiin, jolloin Saksan mallin mukaan armeijamme ryhtyi perustamaan rintamaradiota.

Helmikuussa 1928 otetussa kuvassa Helsingin Katajanokan rannassa näkyy lentokoneiden takana armei-jamme haltuun vuonna 1918 joutunut rakennus, joka tunnetaan paikallisesti kutsumanimellä ”Lutikkalin-na”. Siinä toimi vuosina 1918-1930 mm. Radiopataljoonan työpaja ja laboratorio. Laboratorion lähettimellä välitettiin vuosina 1924-1926 Suomen Radioyhdistyksen ja 9.9.11926 alkaen vuoteen 1930 saakka Suo-men Yleisradion ohjelmat Helsingin seudun asukkaille. Kuvassa näkyvät radioaseman mastot talon katollaKuvalähde: Kansalliskirjasto

Hyvää Joulua Sotaveteraaneille Hämeenlinnasta!

Transpap OyHelsinki

Arvo Kokkonen OyHelsinki, Vantaa

LinnaSteel OyHämeenkoski

Kytäjä Golf OyHyvinkää

Hyvinkään Kone ja Rautavälitys Oy

Hyvinkää

Kultakeskus OyHämeenlinna

Patria-Rakennus OyHämeenlinna

Hämeen Rahtipalvelu OyLammi

31

Veteraania ei jätetä60 vuotta

menennen radionäyttelyn ava-jaisissa 18.8.1933, että ”mitä leh-distö oli 1800-luvulla, sitä ra-dio tulee olemaan 1900-luvulla”. Saksan radioteollisuus sai myös määräyksen ryhtyä rakentamaan halpoja ”kansanvastaanottimia” eli ”Volksempfängereitä”. Näi-tä halpoja vastaanottimia myy-tiin myös Suomessa. Täällä nii-tä kutsuttiin lempinimellä ”Pik-ku-Hitler”. Natsit ottivat tietysti heti valtaantulonsa jälkeen ADR-yhtiöt johtoonsa ja muuttivat nii-den ohjelmapolitiikan oman ide-ologiansa mukaiseksi, mutta yhti-öiden perusrakenne säilyi entisen kaltaisena.

Toisen maailmansodan ai-kana kaikkien siihen osallistu-neiden maiden radiot joutuivat enemmän tai vähemmän tiukas-ti omien hallituksiensa johtoon ja sotasensuurin alaiseksi. Täs-sä suhteessa Saksan ja Suomen radio-olot heijastivat myös dik-tatuurin ja demokraattisen val-tion eroja. Saksassa oli määritel-ty rangaistavaksi teoksi ulkomaa-laisten radioasemien kuuntelu. Meillä taas ulkomaalaisten ase-mien kuuntelua kyllä paheksut-tiin, mutta ei kielletty. Saksan ra-diopropagandasta on jäänyt jälki-polville ehkä Hitlerin puhetyylin vuoksi liian yksipuolinen ”kuulo-kuva”. Esimerkiksi Stalingradin antautumisesta kertova erikois-lähetys oli rakennettu taitavasti lähinnä klassisen musiikin poh-jalle. Lähetystä Suomessa kuun-nellut kirjailija Olavi Paavolainen kertoo, että hänen silloinen tyt-töystävänsä itki ohjelman päät-tyessä.

Rintamaradiot perustetaanJatkosodan aikana Suomi otti kuitenkin esimerkkiä Saksan ra-dion ohjelmapolitiikasta. Ke-väällä 1941 armeijamme tiedo-tustoiminnan johtoon kohonnut Kalle Lehmus kävi tutustumis-matkalla Saksassa. Matkan tu-liaisina hän toi ideat propagan-dakomppanioista (Suomessa niitä kutsuttiin TK- eli tiedoitus-komppanioiksi) ja armeijan alai-sista rintamaradioista. Suomen

Soldatensender Lapplandin ohjelmistotietoja maaliskuulta 1943. Ra-dioasema julkaisi tiedot tulevista ohjelmistaan Saksan Lapin armeijan rintamalehdessä nimeltä Lappland Kurier. Kuten ohjelmatiedoista voi päätellä, saksalaiset rintamamiehet ja paikalliset suomalaisetkin saivat kuunneltavakseen runsaasti viihdemusiikkia. Kuvalähde: Lappland Kurier / Esko Kokkonen: Pohjois-Suomen radio-toiminnan vaiheita 1915-1995, sivu 119.

ensimmäinen ja kuuluisin rin-tamaradio – Aunuksen Radio - perustettiin jo syyskuussa 1941. Myöhemmin niiden lukumäärä kohosi viiteen. Sekä Saksassa että Suomessa oivallettiin, että rin-tamamiehille ei kannattanut lä-hettää paatoksellisen isänmaal-lista propagandaa, sillä sodan ka-rut olot olisivat tehneet sen varsin ontoksi. Näin molempien maiden rintamaradioiden ohjelmapoli-tiikka painottui viihteeseen ja ke-vyeen musiikkiin. Rintamaradiot tarjosivat myös areenan paikalli-sista joukoista kootuille esiinty-misryhmille.

Suomessa oli harvinainen ti-laisuus verrata aseveljen ja omien rintamaradioidemme ohjelmis-toa, kun Rovaniemellä aloitti jou-lukuussa 1942 toimintansa Sak-san Lapin armeijan ”Soldatensen-der Lappland”, jota puhekielessä kutsuttiin myös nimellä ”Lapp-landsender”. Rovaniemen asemaa ylläpiti Wehrmachtin propagan-dakomppania N:o 680 (PK 680). Sen päällikkönä toimi luutnant-ti Detlev Neumann-Neurode. Lapplandsenderillä oli suomalai-siin rintamaradioihin verrattuna ohjelmatoimintaan huomattavas-ti suuremmat resurssit, kuten esi-merkiksi 25-miehinen ilmavoi-mien orkesteri ja laaja äänilevy-arkisto. Tästä syystä myös monet Lapin asukkaat kuuntelivat mie-lellään Lapplandsenderiä, vaikka puheohjelmat jäivätkin useim-mille täysin vieraiksi.

Saksasta ei löytynyt Suomen aikaisia aineistojaLapplandsenderiin liittyy myös radiohistoriallinen harvinaisuus. Vuonna 1982 Yleisradion toimit-taja Pertti Salomaa halusi tehdä dokumenttiohjelman Lappland-senderistä. Pertti pyysi silloin mi-nua avustamaan aineiston han-kinnassa. Lähetin kirjeen Saksan yleisradioyhtiöiden keskusarkis-tolle tiedustellen, olisiko heidän kokoelmissaan tallella näytteitä Rovaniemen aseman ohjelmista. Parin viikon kuluttua tuli vas-taus, ettei heillä itsellään ollut edes yhtäkään näytettä eikä tiet-

tävästi muuallakaan Saksassa. Näin Salomaa luopui hankkees-ta. Syyskuussa 2008 sotahisto-rian professori Ohto Manninen toimitti minulle kaksi äänilevyä. Kun ne kopioitiin uudemmal-le formaatille, kävi ilmi, että le-vyille oli tallennettu eversti Oiva Willamon Lapplandsenderis-sä 4.7.1944 lähetetyt muistosa-nat pari viikkoa aikaisemmin Itä-vallassa lento-onnettomuudessa kuolleesta kenraalieversti Edu-ard Dietlistä.

Radio merkittävä tiedotusvälineSaksan vaikutus Suomen yleis-radiotoimintaan alkoi jo itsenäi-syydestämme haaveilevista jää-käreistä jatkuen radiotekniikan koulutukseen ja hankintoihin 1920-luvulta 1940-luvun puo-liväliin saakka. Ohjelmapolitii-kassa Suomen ja Saksan tiet ero-sivat vuonna 1933, vaikka nämä suhteet pysyivät edelleen kohte-liaan korrekteina valtakunnal-listen lähetysten osalta aina jat-kosodan loppuun saakka. Eron syykin on selvä. Diktaattorin joh-tamassa valtiossa kuului yleensä vain ”Johtajan” ääni. Suomessa sotavuosinakin hallituksissamme istui usean puolueen edustajia. Näin yleisradiomme saattoi so-tasensuurista huolimatta esittää erilaisten kansalaispiirien näke-myksiä ajan vaatimuksista. Sodan karu arki puolestaan vaikutti rin-tamaradioiden samankaltaiseen ohjelmapolitiikkaan. Molemmis-sa maissa radio kehittyi tarkas-telujakson aikana hyvin merkit-täväksi tiedotusvälineeksi, joka rauhan aikana edisti kansankun-tiensa taloudellista ja sivistyk-sellistä nousua sekä sotavuosina kansallista yhtenäisyyttä. Suo-messa tuo yhtenäisyyden vaati-mus osattiin jatkosodan lopulla muuttaa kansakunnan pelasta-misen sanomaksi, mutta Saksas-sa se vietiin lähes kansallisen itse-murhan tasolle.

Lasse Vihonen Kirjoittaja on fil.kand. ja YLE:n

Radioarkiston entinen päällikkö

Maalausliike K. Salo KyHärmä

www.voltinvari.fi, puh.06-484 8730

Maalausliike E. Heiskanen OyImatra

www.e-heiskanen.fi

Kuusitunturi OyImatra

Rakennuslaskenta Rautalahti Oy

Imatra

Inarin Vuokra-asunnot Oy Charterbus R. Lundström KyInkoo

Rakennusentisöintiliike Ukri OyJanakkala

Rakentaja M. Laukkanen OyJoensuu

wwwrakentajamlaukkanen.fi

Metsäkoneurakointi Veljekset Eronen Ky

Kiihtelysvaara