nro 380 tutkimus ja seuranta ympÄristÖhallinnossa … · vesi- ja ympÄristÖhÄliituksen...

Nro 380

TUTKIMUS JA SEURANTAYMPÄRISTÖHALLINNOSSA

Oulun vesistötutkimuspäivät7.-8.4.1992

VESI- JA YMPÄRISTÖHÄLIITUKSEN MONISTESÄRJÄ

Nro 380

TUTKIMUS JA SEURANTAYMPÄRISTÖHALLINNOSSA

Oulun vesistötutkimuspivt7-8.4.1992

Vesi- ja ympäristöhallitusHelsinki 1992

Tekijät ovat vastuussa julkaisun sisällöstä, eikä siihen voida vedotavesi- ja ympäristöhallituksen virallisena kannanottona.

Julkaisua saa Oulun vesi- ja ympäristöpiiristä

ISBN 951-47-5573-9ISSN 0783-3288

Painopaikka: Vesi- ja ympäristöhallituksen monistamoHelsinki 1992

KUVÄILULEHTI

Julkaisija Julkaisun päivHmäilräVesi- ja ympäristöhallitus 5.4.1992

Tekijä(t) (toimielimestä: nimi, puheenjohtaja, sihteeri)

Erkki Älasaarela (toim.)

Julkaisun nimi (myös ruotsinkielinen)

Tutkimus ja seuranta ympäristöhallinnossa, Oulun vesistötutkimuspäivät7.-8.4.1992(Forskning och övervakning inom miljöförvaltningen, temadagar kringvattendragsforskning i Uleåborg den 7. -8.4.1992)

Julkaisun laji Toimeksiantaja Toimielimen asettamispvmSeminaarij ulkaisu

Julkaisun osat

Tiivistelmä

Julkaisu sisältää kahdeksansien Oulun vesistötutkimuspäivien esitelmät.Seminaarin aiheena ovat ympäristöhallinnossa tehtävät seurannat,tutkimukset ja selvitykset sekä ympäristötieto ja sen hyväksikäyttöerityisesti alue- ja paikallishallinnossa.

Asiasanat (avainsanat)

ympäristönsuoj elu, ympäristöntutkimus, ympäristönseuranta,ympäristötieto, ympäristöyhteistyö

Muut tiedot

Sarjan nimi ja numero ISBN ISSNVesi- ja ympäristöhallituksen 951-47-5583-9 0783-3288monistesarja nro 380

Kokonaissivumäärä Kieli Hinta Luottamuksellisuus110 suomi julkinen

Jakaja KustantajaOulun vesi- ja ympäristöpiiri Vesi- ja ympäristöhallituspuh. (981) 315 8300

ÄLKUSÄNÄT

Oulun yliopisto, vesi- ja ympäristöhallitus, Oulun lääninhallitus ja Valtion teknillinen tutkimuskeskus järjestävätyhdessa 7 - 8 4 1992 Oulun vesistotutkimuspaivat, joidenteemana oli TUTKIMUS JÄ SEURÄTÄ YMPÄRISTÖHÄLLINNOSSA.

Päivien aiheena ovat ympäristöhallinnossa tehtävät seurannat, tutkimukset ja selvitykset seka ymparistotieto ja senhyväksikäyttö erityisesti alue- ja paikallishallinnossa.

Vesistötutkimuspäivien toteuttamisesta vastaa j ärj estelytoimikunta, jonka kokoonpano on seuraava:

Dosentti Erkki Älasaarela, Oulun vesi- ja ympäristöpiiri,puheenj ohtaj aProfessori Seppo Mustonen, vesi- ja ymparistohallitusToimistopallikko Hannu Laikari, vesi- ja ymparistohallitusDosentti Kalevi Kuusela, Oulun yliopistoApulaisprofessori Esko Lakso, Oulun yliopistoMMT Urpo Myllymaa, Pohjois-Suomen vesioikeusJohtaja Mauno Ronkkomaki, Oulun vesi- ja ymparistopiiriKoulutuspaallikko Paivi , TaydennyskoulutuskeskusProfessori Heikki ikivuori, Valtion teknillinen tutkimuskeskusYlitarkastaja Eero Kaakinen, Oulun laaninhallitusYlitarkastaja Paula Ala-aho, Oulun lääninhallitusDI Anna Marttila, Oulun vesi- ja ympäristöpiiri, sihteeri

Päivien johdannoksi ympäristöministeri Sirpa Pietikäinenkertoo ympäristöhallinnon asemasta ja kehittämisnäkymistä.Ympäristön seurannan osalta esitetään ympäristötutkimus 97-työryhmän erittelemiä linjauksia.

Puheenjohtajina toimivat professori Heikki Äikivuöri,toimistopäällikkö Esko Raatikainen, professori Paavo Havas,ylitarkastaja Eero Kaakinen, jaostopäällikkö Guy Söderman,johtaja Mauno Rönkkömäki ja johtaja Marketta Ähtainen.

Kaytannon jarjestelyt hoitaa Oulun yliopiston taydennyskoulutuskeskus suunnittelija Paivi Saaren ja kurssisihteeriPirjo Jaukkurin johdollä. Lisäksi semnaarin valmisteluunovat osallistuneet biologi Anneli Ylitolonen ja toimialasihteen Sinikka Karvonen Oulun vesi- ja ympäristöpiiristä.

OHJELMA JA SISÄLLYSLUETTELO

Sivu

Tiistai 7.4.1992 Sali L2

09.00 - 11.00 Ilmoittautuminen

Puheenjohtaja professori Heikki AikivuoriValtion teknillinen tutkimuskeskus

11.00 - 10.45 AVAUSRehtori Juhani OksmanOulun yliopisto

10.45 - 11.15 YMPÄRISTÖHÄLLINNON ASEMA JA KEHITTÄMISNÄKYMÄTYmpäristöministeri Sirpa Pietikäinen

11.15 - 11.30 KESKUSTELU

11.30 - 12.45 Lounastauko

YMPÄRI STÖN SEURANTAPuheenj ohtaj a toimistopäällikkö EskoRaatikainenOulun lääninhallitus

12.45 - 13.10 EKOLOGINEN TUTKIMUS JA SEURANTADosentti Kari Laine 9Oulun yliopisto

13.10 - 13.50 YMPÄRISTÖN SEURANTA JA SEN KEHITTÄMINENErikoistutkija Ari Mäkelä 17Vesi- ja ympäristöhallitusDosentti Erkki Alasaarela 23Oulun vesi- ja ympäristöpiiri

13.50 - 14.10 YMPÄRISTÖN TILAN YHDENNETTY SEURANTAFL Irina Bergström 27Vesi- ja ympäristöhallitus


14.20 - 14.50 Kahvitauko

Puheenjohtaja professori Paavo HavasOulun yliopisto

14.50 - 15.10 ILMANLAADUN SEURANTAYmpäristönsuojelupäällikkö Pekka Vuononvirta 33Oulun kaupunki

15.10 - 15.30 TERRESTRISEN KÄSVILLISUUDEN SEURANNÄNKEHITTÄMINENFK Aira Kokko 35Vesi- ja ympäristöhallitus

Sivu

15.30 - 15.50 SÄTELLIITTI- JA ILMÄKUVÄUSTEN MAHDOLLISUUDETYMPÄRISTÖN SEURÄNNÄSSÄ JA INVENTOINNISSÄFT Risto Kuittinen 43Geodeettinen tutkimuslaitos

15.50 - 16.10 SATELLIITTIEN KÄYTTÖ YMPÄRISTÖTIETOKESKUKSENHÄNKKEI SSÄFK Yrjö Sucksdorff 49Ympäristötietokeskus


17.00 - 18.30 Iltatilaisuus

Keskiviikko 8.4.1992 Sali L2

YMPÄRISTÖTUTKIMUI(SET JA -SELVITYKSETPuheenjohtaja ylitarkastaja Eero KaakinenOulun lääninhallitus

08.30 - 08.55 TIELAITOKSEN YMPÄRISTÖSELVITYKSETFM Mervi Karhula 53Tielaitos

08.55 - 09.20 KUNTIEN LUONTOINVENTOINNITFM Maarit Vainio 57Ympäristöinstituutti

09.20 - 09.45 MAISEMÄSUUNNITTELU JA TAAJAMIEN KESTÄVÄKEHITYSMaisema-arkkitehti Jorma Panu 63Vaasan kaupunki


10.00 - 10.30 Kahvitauko

Sali KE 1139

RUOTSINKIELINEN SESSIOPuheenjohtaja jaostopäällikkö Guy SödermanYmpäristötietokeskus

08.30 - 09.15 UTVECKLING OCH FÖRÄNDRING AV DEN SVENSKAMI LJÖ-ÖVERVAKNINGENDr. Lars-Erik LiljelundStatens naturvårdsverk

09.15 - 09.45 MILJÖ-ÖVERVÄKNING, MILJÖMÄL OCH ÄTGÄRDsPROGRAM 1 VÄSTERNORRLANDS LÄNDir. Bengt Taflin 69Länsstyrelsen. i Västernorrlands iän.


10.00 - 10.30 Kahvitako

Sivu

Sali L2

YMPÄRISTÖTIETOPuheenjohtaja johtaja Mauno RönkkömäkiOulun vesi- ja ympäristöpiiri

10.30 - 10.55 YMPÄRISTÖTIETO JA TILÄRAPORTITJaostopäällikkö Guy Söderman 75Ympäristötietokeskus

10.55 - 11.20 MITÄ YMPÄRISTÖTIETOKESKUS TARJOAA KUNNILLEFK Leena Nurmela 81Ympäristötietokeskus

11.20 - 11.45 KUNNAN YMPÄRISTÖTIETOJÄRJESTELMÄFK Heikki Pakkala 89KT-tietokeskus


12.00 - 13.00 Lounastauko

13.00 - 15.45 MITEN TÄSTÄ ETEENPÄIN?Puheenjohtaja johtaja Marketta AhtiainenPohjois-Karjalan vesi- ja ympäristöpiiriKeskustelu ympäristöhallinnon tutkimuksen jaseurannan nykytilasta, kehittämistarpeestaja yhteistyöstäAlustaja professori Seppo Mustonen 95Vesi- ja ympäristöhallitus

Valmistellut puheenvuorot:

YMPÄRI STÖTI EDON TARVEYlitarkastaja Eero KaakinenOulun lääninhallitus

YMPÄRISTÖTIEDON KÄYTTÖ VESIOIKEUKSISSÄMMT Urpo Myllymaa 101Pohj ois-Suomen vesioikeus

YMPÄRISTÖSELVITYSTEN TARPEET POHJOIS-SUOMESSAFl Pirkko-Lima ElomaaYmpäristöinstituutti

YLIOPISTON JA VIRANOMAISTEN YHTEISTYÖ TUTKIMUKSESSÄ JA SEURÄNNÄSSAProfessori Paavo HavasOulun yliopisto

15.45 - 16.00 PÄÄTÖSSANÄTProfessori Seppo MustonenVesi- ja ympäristöhallitus

JO

*

JO.

9

Kari Laine

EKOLOGINEN TUTKIMUS JA SEURANTA

1 JOHDANTO

Ympäristössä tapahtuvat muutokset ja niiden todentamistarve ovat synnyttäneetrunsaasti erilaisia ympäristön tilan seurantaohjelmia. Suomessa keskeisimmät seurantaohjelmat kohdistuvat mm. ilman laatuun, maaperää, terrestisiin ekosysteemeihin, sisävesiln, Itämereen, ympäristömyrkkyihin, uhanalaislin lajeihin sekämaankäyttöön (National report to UNCED 1992). Näistä esimerkkinä mainittakoon ECE:n kanssa yhteistyössä toimiva Yhdennetty seuranta -ohjelma (Integrated monitoring, IM). Useimmat näistä ohjelmista keskittyvät ympäristön fysilcaalisten tai kemiallisten suureiden mittaamiseen, mutta näiden myötä on voimakkaasti lisääntymässä myös pitkäaikainen ekologinen/biologinen tutkimus, jonka merkitys ja arvostus on lisääntynyt.

Hyvin usein ympäristön muutosten tutkimuksessa on valittaen todettu vanhojentausta-aineistojen puuttuminen tai tärkeiden havaintosaijojen harmillinen katkeaminen juuri ennen merkittävää muutosta. John Magnuson (1990) onkin osuvastitodennut, että pitkäaikaisen (-kestoisen) tutkimuksen puute voi johtaa vakaviinvirhepäätelmlin monissa ympäristön seurantatutkimuksissa. Saman on todennutLilcens (1989) ansiokkaassa pitkäaikaisen tutkimuksen merkitystä pohtivassa kirjassaan. Osin tästä syystä on Suomessakin käyty eräissä tapauksissa merkittävääja kärkevääldn keskustelua ympäristön muutoksen suunnasta tai yleensäkin muutoksen olemassaolosta.

Tässä esityksessä pohditaan ekologisen tutkimuksen suhdetta ympäristön seurantaohjelmlin, pitkäkestoisen ekologisen tutkimuksen tarvetta, sille asetettavia vaatimuksia sekä tällaiseen tutkimukseen liittyviä ongelmia.

2 PITKÄKESTOISEN TUTKIMUKSEN TARVE JA MERKITYS

Useimpien ekologisten tutkimusten aikajänne ulottuu tunneista korkeintaan muutamaan vuoteen (ks. Magnuson 1990). Toisaalta paieoekoioginen tutkimus kattaasatoja tai tuhansia vuosia. Näiden väliin jää katvealue, jonka pitkäkestoinen ekologisen tutldmuksen tai seurantatutldmuksen yleensäkin tulisi kattaa. Tälle aikajänteelle on ennustettu kohdistuvan monien merkittävien ympäristömuutosten vaikutukset. Näistä mainittakoon esim. ilmastomuutos, aurinkopilkkujaksot, ilman hiilidioksipitoisuuden kohoaminen, Ei Nino -ilmiö, ympäristömyrkkyjen pitkäaikaisvaikutukset, metsäpaiotja sukkessiot.

10

Näiden ilmiöiden muutosten tutkimuksesta puhuessaan Magnuson (1990) loi käsitteen “näkymätön nykyisyys” (The invisible present), jonka mukaan ekologinentutkimus sen paremmin kuin ympäristön seurantaohjelmatkaan eivät pysty nykyisellään todentamaan hidasta ympäristön muutosta. Hänen mukaansa ensisijaisenasyynä on pitkäkestoisen ekologisen perustutkimuksen vähäisyys ja sen heikkous.Tätä on pidettävä todellisena ongelmana varsinkin kun useat alan tutkijat ovat esittäneet vaaran, että tämänkahaisessa tilanteessa ympäristön seuräntaohjelmien tulokset saattavat aiheuttaa vakaviakin väärintulldntoja (Likens 1989, Magnuson1990, $pellerberg 1991). Esimerkiksi kuvan 1 esittämästä aineistosta voidaantehdä erilaisia johtopäätöksiä riippuen siitä, minkä jakson tai vuoden tulokset otetaan tarkasteluun.

Date ot birch Ieafing (petioles just visible)

9.7.

(E29.6.

11

19.6. / \ I\ 1 \\/ \. 1’ I\/

___ __\OO

J

< A >-B- \i

30.5.E-C -

1960 1965 1970 1975 1980 1985 1990

Kuva 1. Tunturilcoivun lehtien puhkeamisajankohta Kilpisjärvellä vuosina 1973-89. Jos käytettävissä olisi vain jokin jaksojen a,b,c tai esim vuoden d tai e tulok

sista, johtaisi tämä erilaisiin johtopäätöksiin. Tällaisissa suuren vaihtelun omaavissa ilmiöissä pitkäkestoisen tutkimuksen merkitys on suuri.

Luonnon ekologinen monimutkaisuus vaatii normaalisti pitkäaikaista havainnointia ja tutkimusta, jotta - kuten Lilcens toteaa (1989) -“me alamme ymmärtää sen, ja

mikä vielä merldttävämpää - jotta me kykenemme tekemään tärkeitä ja oikeita kysymyksiä ekosysteemien toiminnasta ja muutoksen syistä”. Pitkäaikaisen tutkimuksen (seurantatutkimuksen) keskeinen merkitys on tietysti siinä, että me ymmärtäisimme luonnon toiminnan, muutoksen syyt ja ennen kaikkea pystyisimmeennustamaan muutoksia ja tunnistamaan uhkatekijöitä. Monet ympäristön ilmiöt jamuutokset ovat mm mommutkaisia, ettei nnta yksinkertaisesti pystyta ymmarta

mään ilman vuosia tai vuosikymmeniä kestävää seurantatutiämusta.

11

Tämän kaltainen tutkimus on myös merkittävä ja usein ainut tapa havainnoida epätavallinen tai mielenlciintoinen poikkeama normaalista. Erityisen merkittävää tietoutta seurantatutkimus antaa nimenomaan episodisista tai katastrofaalisista muutoksista (Kuva 2). Tämä ongelma oli erityisen hyvin esillä Tsemobylin onnettomuuden aikaan, jolloin tutkimus ei ollut täysin valmis vastaamaan katastrofm synnyttämiin ongelmiin. Vastaavan esimerkin tarjoaa poikkeuksellisen kylmä talvi1986-87, joka synnytti laajan keskustelun mm. metsävaurioiden syistä. Nämäesimerkit kertovat hyvin myös sen, että tällaisessa tutkimuksessa ei edes aina tiedetä, mihin vastausta haetaan. Ja toisaalta emmehän me tiedä, mikä on tulevaisuuden ekologisessa ympäristötutkimuksessa tärkeää? Siten tulosten tausta-aineisto-luonnetta ei pidä väheksyä.

3 PITKÄKE$TOI$EN TUTKIMUKSEN KOHTEET

Yhdysvalloissa on perustettu laaja ns. LTER -tutkimusohjelma, jonka yhteydessäkartoitettlin varsin tarkkaan keskeiset ekologiset tutkimuskohteet (esim. Franldinym. 1990), jotka ovat myös merkittäviä ympäristön tilan seurannan kannalta.Yleistäen ne voidaan jakaa neljään ryhmään 1. Luonnon hitaat prosessit, 2. Harvinaiset tai episodiset ilmiöt, 3. Laajan vaihtelun omaavat prosessit ja 4. Monimutkaiset ilmiöt

Constanf Cyclic

p p4fv’c

)t

Episodic

t

Directional

t

Catastrophic

Kuva 2. Ekologisten ilmiöiden muutostyyppejä, joiden todentamiseksi tarvitaanpitkäaikaista ekolosista tutkimusta.

12

Luonnon hitaita prosesseja ovat mm. sukkessio, piUcä-ikäisten eliöiden populaatiodynamilkka, useimpien sellcärankaisten ja korkeampien kasvien elinkierto,maaperän kehittyminen ja populaation geneettiset muutokset. Harvinaisista IImiöistä mainittakoon erilaiset luonnossa esiintyvät häiriöt, kuten esimerkiksi metsäpalot, poikkeukseiliset pakkasjaksot, kuivuusilmiöt ja erilaisten tautien huippuesiintymiset. Monilla ympäristömuuttujila on laaja vaihteluväli, joka vaatii pitkäaikaista seurantaa, jotta sen todellinen luonne voidaan varmuudella todeta. Iimastoteldjät yleensäkin ja eliöiden populaation säätelyteltijät ovat esimerkkejä monimutkaisista ekologisista ilmiöistä.

4 PITKÄKESTOISEN TUTKIMUKSEN ONGELMISTA

Pitkäkestoiseen tutkimukseen liittyy lukuisa määrä sekä käytännön järjestämiseenliittyviä että menetelmällisiä ongelmia, jotka valitettavasti ovat osin syynä tällaisentutkimuksen vähäisyyteen. Seurantatutkimuksella on ongelmia pysyvän rahoituksen kanssa ja usein siitä syystä sen on oltava suhteellisen halpaa. Tähän työhön onhyvm vaikea motivoida entyisesti nuona tutkijoita, koska se antaa hyvin hitaastituloksia ja yleensakm palautteen saanti tutkimuksesta on vaikeaa Toisaalta nykyism arvostetaan nopeasti tuloksia antavaa kokeellista ekologiaa, mika vahentaa entisestään pitkäkestoisen tutkimuksen arvoa ja siten sen tekijöitä.

Pitkäkestoinen seurantatutlämus vaatii voimakkaan johdon ja hyvä ryhrnäorientaation. Ongelmaksi muodostuu myös jullcaisutapa. Usein seuranta-aineisto jullcaistaan omissa sarjoissa tai monisteissaja siten on vaarana, että niiden pohjalta myöhemmin tehtäväksi aiotut merkittävät synteesit jäävät tekemättä. Vaarana tutkimuksessa on myös, miten seurannan jatkuvuus taataan. Sen tuleekin olla voimak

kaasti sidottuna laitokseen tai yksikkoon eika nnnkaan yksittaiseen tutkijaan tai

tutkimusryhmään. Toisaalta tulee huolehtia siitä, että seurannan perustulokset ovat

mahdollisimman laajasti tutkijoiden käytettävissä.

Oman lukunsa ongelmavyyhdissä muodostavat menetelmäiliset ongelmat. Fysikaalisten ja kemiallisten suureiden mittaamista on pidettävä kohtuullisen yksinkertaisena tai ainakin niissä on menetelmällisesti vähemmän öngelmia, mutta juuribiologisten/ekologisten suureiden mittaaminen tuo ongelmia. Tämä on tullut ilmiviime aikoina perustettaessa ekologisia seurantaohjelmia. Suomessahan tietääkseni kehitetään mm. kasvillisuuden, maaperän mikrobiologian ja järvien ekosysteemien seurantamenetelmiä. Menetelmissä onkin juuri vähäisestä perustutldmustaustasta johtuen runsaasti kehittämistä (ks. esim. $pellerberg 1991).

Eraana ongelmana on fflastolhsten testausten kayttomahdollisuudet, jotta muutosvoitaisiin luotettavasti osoittaa. Todettakoon tässä, että esim. Westoby (1989) kii

13

tisoi juuri tällä perusteella varsin voimakkaasti seurantatuildmuksia ja korosti ko

keeffisen tutkimuksen merkitystä. Hänen mukaansa, jotta esim. luotettavan korre

laafion osoittamiseen tarvittava riittävä toistojen määrä saavutettaislin, täytyisi seurantaa jatkaa 50 - 100 vuotta. Tästä aiheesta on viime vuosina käyty keskusteluita

myös alan kotimaisissa lehdissä. Toisaalta tulee muistaa, että seurannassa käytet

tävät useimmat mitattavat muuttujat eivät ole “tehokkaita” eikä spesffisiä siten, että

niihin vaikuttaisi vain yksi ulkoinen muuttuja. Näistä kahdesta viime mainitustaseikasta johtuen, seurantatutldmuksen tulokset ovat ongelmallisia: ne kertovat hy

vin harvoin, jos koskaan, yksiselitteisesti muutoksen syyn.

5 HYVÄN SEURANTATUTKIMUK$EN PIIRTEITÄ

Hyvää seurantatutkimusta on vaikea määrittää. On selvää, että kaikkea ei voi eikätule seurata eikä seurantamtldmus saa olla itsetarkoitus. Tämän vuoksi on tärkeää,

että pyritään - niin ongelmallista kuin se onkin - määrittämään keskeiset ns. avain-tekijät, joihin tulee keskittyä. Tieteelliset ongelmat ja kohteet tulisi olla selvästi

määritettyinä. Näiden määrittämisessä tulisi huomioida niiden merkitys perustutkimukselle, hallinnolle, rahoittajille ja yleensäkin yhteiskunnalle.

Useissa maissa, kuten Suomessakin, ongelmana on, että seurannassa esiintyy

päällekkäisyyttä eikä tiedetä toisten seurantaohjelmasta. Yhteistyön ja koordinoinnin tarve on ilmeinen. Vasta viime aikoina on Suomessakin ryhdytty kartoittamaan

erilaisten seurantaohjelmien olemassaoloa (esim. LUMO-ohjelma).

Esimerkkinä eräästä seurantaohjelmastaja sen takana olevasta tuildmusideologiasta voidaan mainita Kilpisjärven biologisen aseman tutkimusohjelma (Kuva 3).Aseman toimesta on suoritettu monia varsin laajalti tunnettuja seurantatutldmuksiajo vuodesta 1946 lähtien. Seurantaohjelmaan on lisätty vuosien myötä resurssiensallimissa puitteissa uusia muuttujia, jotka edustavat ekosysteemin eri osia. $eurannan tulokset antavat viitteitä poikkeuksellisista tapahtumista ja synnyttävät hypoteeseja ja tutldmusideoita, joita pyritään testaamaan erillisilä koejärjestelyillä.Kokeelliset osat yhdessä seurantatutkimusten kanssa lisäävät tutkimusten tehoa jaavaavat aivan uusia näkymiä. Seuranta hyödyttää myös fysiologista tutkimusta.

Pitkäkestoistaja seurantatutldmusta tekevien tahojen tulisildn lisätä yhteistyötä perustutldmusta tekevien ja teoreettista taustaa hallitsevien tahojen kanssa. Esimerkiksi monipuolisia yhdennetyn seurannan koealojen yhteyteen tulisi saada mahdollisimman laaja-alaisesti myös perustutkimusta, jotta ne olisivat tehokkaita.

Nämä ja seurantatutkimus yleensäkin tarjoaa erinomaisen mahdollisuuden eri tut

kimusyksiköiden hedelmälliselle ja paljon kaivatulle yhteistyölle.

Tämän kaltaisessa tutkimuksessa on vaarana, että seurantatulokset jäävät suppeanjoukon tietoon. Yhteistyö on välttämätöntä jo senkin takia, että, kuten aikaisem

min todettiin, seurantatutldmus kertoo hyvin harvoin - jos koskaan - yksiselitteisesti muutoksen aiheuttajan. Siten se vaatii rinnalle hyvin suunniteltua kokeellistatutkimusta, jossa muutos ja sen syy-seuraus -ilmiöt testataan. Vain näin voidaansaada luotettavaa tietoa ympäristön muutoksista ja niiden syistä.

KIRJALLISUUS

Franldin, J.F., Biedsoe, C.S. & Callahan, 1.1. 1990. Conibudons of the long-terrn ecological research program. - Bio$cience 40: 509-523.

Lilcens, G.E. 1989. Long-terrn studies in ecology: Äpproaches and altemafives. Springer-Veriag, New Vork.

14

LONG-TERM FOLLOW-UP STUDIES

/

[964 CUMÄTE

/ PLAN.T and1972son.CHEMISTRY

VEGETATIONt972

• —J\J\j-\] (Plant dynamics)* structure* biornass‘ population

ecology* seedproduction

194L,JV\J\J\J’\J MICROTINES

1970 —- PREDATORS

BIRDS1950 .•. * poputation

ecotogy

EWPOTHESES

tIDEAS”

EXPERIMENTAL

& STUDIESmaripuIations

testing L4

ECO-Pi{YS1OLOGiCALSTUNES (ptananimaIs)

ttENVIRONMENTAL”STUDIES

rw!rginal populations

Kuva 3. Kilpisjäiven biologisen aseman seurantatutkimusten “tutldmusideologia”

15

Magnuson, 1.1. 1990. Long-term ecological research and the invisible present. - Bioscience40: 495-501.

National report to UNCED 1992. 1991. United Nations Conference on environment and development. - Publication ofMinistry for Foreign Mfairs 13: 1-137.

$pellerberg, I.F. 1991. Monitoring ecological change. Cambridge University Press.

Westoby, M. 1989. Long-term ecological research in Australia, with some remarks on the objeetives of long-terrn research. - In: Long-term ecological research: a giobal perspeetive, Deutsches nationalkomitee, MAB-mitteilungen 31, 356-380.

17

Ari Mke1

YMPXRISTÖN SEURANTA JA SEN KEHITTÄMINEN

LXHTÖTILÄNNE

Vesivarojen määräseurantaa on organisoidusti to

teutettu vuodesta 1908 ja vesien tilaseurantaa

vuodesta 1962 alkaen. Nykyinen vesiympäristön seu

rantajärjestelmä muodostuu kolmesta päälohkosta,

jotka ovat:

1. Vesi- ja ympäristöhallituksen koordinoimat valta

kunnalliset seurannat- ympäristön yhdennetty seuranta (2 ohjelmanimi

kettä)- hydrologinen seuranta ja hydrologiset mittaukset

pohjavesi mukaanlukien (9 ohjelmanimikettä)

- vesien tila ja veden laadun seuranta (11 ohjel

manimikettä- ilmaperäisen kuormituksen seuranta (1 ohjel

manimike- haitallisten aineiden seuranta (3 ohjelmanimiket

tä)- rekisterit ja tietovarastot (10 hanketta)

2. Vesi- ja ympäristöpiirien alueelliset seurannat

3. Säädösten nojalla määrättävät velvoitetarkkailut

- n. 1200 vesistövelvoitetarkkailuohjelmaa

- n.200 kalastotarkkailuohjelmaa

Valtakunnalliset seurannat ja velvoitetarkkailut

ovat tarkasti ohjelmoituja ja niissä sama ohjelmatoistetaan usein muuttumattomana pitkiäkin ajanjak

soj a. Valatakunnallisten seurantaohj elmien tarkistus

tehdään nykyisin joka toinen vuosi. Alueelliset,

paikallisten vesi- ja ympäristöpiirien toteuttamat,

valtakunnallista ohjelmaa täydentävät seurannat sen

sijaan ovat ohjelmistoltaan monimuotoisia ja vaihte

levia. Osa niistä noudattaa täysin valtakunnallisten

seurantojen ajallista ja sisällöllistäkin ohjelmaa,

mutta osa toteutetaan vaihtelevin sisällöin jahavaintotiheyksin. Näiden lisäksi osa on luonteel

taan jo lähempänä kertaluonteisia selvityksiä,

joille mahdollisesti ajatellaan toistoa pitkähkönaikavälin jälkeen. Yhteistä edellä esitetyilleseurantajärjestelmän kolmelle osalohkolle on kuitenkin se, että niiden sisältö ja keskinäinen yhteenso

vittaminen on kokonaisuudessaan vesi- ja ympäristö

hallinnon ohjattavissa poisluettuna kalastotarkkailut (1). -

18

Vesiympäristön seurannan lisäksi myös maaympäristön

ekologiseen seurantaan on viimeaikoina kiinnitetty

kasvavaa huomiota. Tämä yhdessä sen kanssa, että

toiminta- ja taloussuunnitelmakauden 1994-1996

tulostavoitteiden valmistelussa sekä terrestrinen

seuranta että ympäristön seurannan yleinen kehittäminen ja yhteensovittaminen ovat ministeriön tulos-

tavoitteena yhtenä asiakokonaisuutena, puhuu sen

tahtosuunnan puolesta, etta kuluvan vuosikymmenen

aikana pyritään saamaan väkevä ote siinä, että

ympäristöä seurattaisiin hallittuna kokonaisuutena.

2 TAVOITTEET

Seurannan pääajatuksena on, että pystytään iden

tifioimaan ne biosfaarin uhka- ja vahinkotekijät,

joiden vahinkovaikutusten torjumiseksi ja rajoitta

miseksi ympäristönsuojelutoimet on suunnattava.

Seurantajärjestelmän yleiset kehittämislinjat voi

daan määritellä seuraavasti:

- a. Seurantajärjesteimän tuloksiin nojaavan päätök

senteon vaatimusten ja kehitystarpeiden huomioonotto

seurannan toteutuksessa (Vesituomioistuinkasit

telyt, ympäristölupa- ja YyA -menettelyt)

- b. Maamme ympäristön tilan seuranta ja arviointi

pitkäjänteisesti ja toimien monitieteisesti eri

lohkoilla siten, että on edellytykset ekologisen

kokonaiskäsityksen muodostamiseksi sekä vesi- ja

ympäristöhallinnon itsensä että muiden laitosten

tuottamien tietojen pohjalta. (Huomattavaa on, että

suuri osa ymparistotiedon keruusta on muiden hallin

nonalojen kuin vesi- ja ympäristöhallinnon vastuul

la, n.1O eri ministeriötä.).

- c. Aiheuttamisperiaatteen soveltaminen koskemaan

kaikkea biosfaarin kuntoa rappeuttavaa toimintaa

(esim. hajakuormitusta aiheuttavien toimintojen

liittäminen osallistumaan seurantoj en kustannuksiin)

- d. Edellä mainittujen kansallisten tarpeiden

lisäksi yliteensovittamis- ja vertailukelpoisen

tiedon tuottaminen lähialueyhteistyön ja kansainvä

lisen yhteisön tarpeisiin.

3. KEINOT JA TOIMINTA

Tavoitteiden ja tulosten varmistamiseksi tarvitaan

strategia Mika on seurantatoiminnan paastrategia ?

Milla piirteilla päastrategiaa 90 -luvulla pyritaan

kehittämään ?

Seurantatoiminnan tärkein ulottuvuus on aika. Selvääon, että avaintekijöitä ovat sitkeys toiminnassa elipitkäj änteisyys, asioiden yhdentäminen, moniselitteisyyden sietäminen ja uskallus asettaa todellisia

19

painopisteitä. Mitä nämä voivat merkitä keinoina jatoimintana 7

Todettakoon heti, ettei seuraavassa esitettävientoiminta- ja keinoajatusten joukossa ole yhtäkäänsellaista, jonka itua ei jo nyt olisi olemassa taijota jo aikaisemmin ei olisi esitetty tai toteutettukin. Kysymys onkin lähinnä siitä, mitä ajatus- jatoimintaituja saadaan edistettyä yleisiksi toimintaperiaatteiksi ja millä nopeudella edistystä syntyy.

Edellä mainitun kohdan 2 a. toteuttamiseksi maatulisi jakaa seurannan kannalta tarkoituksenmukaisiksi luonnonmaantieteellisiksi seuranta-alueiksi(n. 120 aluetta, liite 1) ja vahvistaa alueet käytännön seurantatoiminnan lähtökohdiksi. Tämäntapaista toimintaitua on eräillä alueilla vapaaehtoispohjalta lähtevänä “yhteistarkkailuna” toteutettukin.Seurantoj en kehitystarkoituksessa tätä edistettäisun ja vahvistettaisiin ja yhdentämistavoite ulotettaisiin koskemaan myös terrestristä seurantaa.

Seuranta- ja päätöksentekojärjestelmän keskinäinenvuorosuhde kullakin seuranta-alueella toimisi pelkistetysti kuvassa 1 esitetyllä periaatteella, jossaj atkuvasti lisää venyttävästä toimintaperiaatteesta(Ä) silrryttäisiin selvemmin painopisteitä asetta-vaan (B). Tämä ilmenisi ns. perusseurannan (6v.) jäseurannan intensiivijaksojen (3v.) jatkuvana vuorotteluna sovitettuna tärkeimpien päästölupien ajankohdaltaan yhtenäiseen käsittelyyn.

KUSTANNUKSET

mk

__

1 6 vb 3 v.(

o (3 o o o 0 o o ‘• - - -,IIA B

AIKA

Q =Lupaprosessi

Kuva 1. Nykyinen (Ä) ja tavoitteena oleva (B) seurantaperiaate ja ajallinen kustannusprofiili kullakin seuranta-alueella.

20

Pääasioina kohdan 2 a. kehityksessä olisivat seuraavat:- vahvistettavat seuranta-alueet olisivat luonnontalouden, elinkeinoelämän sijoittumisen ja sen ympäristövaikutusten kannalta mielekkäitä aluekokonaisuuksia- eniten ymparistoon haitallisesti vaikuttavienelinkeinoharjoittajien lupien ja etenkin lupauusintojen kasittely pyrkisi olemaan ajankohdallisestiyhtenäinen harkintaprosessi. Luvat olisivat voimassakerrallaan n.lO v.- perusseurannan lisaksi olisi seurannan intensiivijaksoja (3v mittauksia, lv tietoanalyysia) ajallisesti ennen lupien yhtenäistä harkintaprosessia,jolloin seurannan sisältöä painotettaisiin asioihin,jotka kunakin ajankohtana vastaisivat ympäristönsuoj aamisen päälinj oj a.

Kohdassa 2 b esitetty jatkuvuuden ja pitkajanteisyyden vaatimus toteutettaisiin kiertävällä periaatteella siten, että kullakin seuranta-alueella 3vuoden intensiivijaksoa seuraisi 6 vuoden perusseurantajakso ja jalleen uusi 3 vuoden intensiivijakso jne Perusseuranta olisi tavoitteeltaan aikasarjalähtökohtainen ja sisällöltään sellainen,että intensiivij aksoj en ohjelmat kyettäisiin laatimaan asioiltaan ja sisälloltaan osuviksi Perus-seurantaa olisi myos eri tiedontuottajatahojentietojen keraaminen tietokantoihin yhtenaisen tieto-analyysin tekemisen tarkoituksessa (ympäristötietojärjestelmä, paikkatietojen yhteiskäyttö). Intensiivijaksojen jälkeisessä analyysivaiheessa pyrkimysolisi alueen ekologisen kokonaiskasityksen muodostamiseen.

Valtakunnallisen kattavuuden vaatimus täytettäisiinniin, että kolmasosa maan seuranta-alueista olisikullakin hetkellä intensiivivaiheessaan. Seuranta-alueiden lukumäärä voisi olla yhteensä n.120.

Kohdan 2 c. tavoitetta voitaisiin toteuttaa osinrahastomallilla, joka olisi myös eräs keinoistaaikaansaada perusseurannan ja intensiivij aksoj entodellista vuorottelua valtakunnan seuranta-alueillasiten, että ekologista kokonaiskäsitystä tavoitteleva analyysi voitaisiin tehdä.

Kohdan 2 d. tavoitteet toteutetaan lähinnä käyttoonottamalla toiminnan asianmukaisuuden varmistavialaatujärjestelmiä ja kiinnittämällä huomiota standardointiin ja toiminnan laatuun myös seurantatavoitteiden asettelussa, näytteenotossa, tietojenvarastoinnissa ja tulosten kasittelyssa (mm julkisen valvonnan alainen tutkimustoiminta) Tahansaakka standardoinnin ja laatutyön painopiste onollut lähinnä laboratoriotasolla ja jonkin verranyritystä on ollut myös tietojen varastoinnin puolella.

21

TÄRKÄSTELU

Ajallemme on tyypillistä lyhytjännitteisyys. Sellainen toiminta, kuten seurantatoiminta, jossa työtulokset kypsyvät hitaasti, on eräällä tavalla ajanhenkeen sinänsä vaikeasti asettuva. Kuitenkin paino-pisteitä asettamalla ja tietoanalyysejä tekemälläseurantatoiminta voisi elää tuoreena ajassa. Huomat

tavaa on, että ympäristön suojelutoimien todellisia

tuloksia voidaan osoittaa saavutetun vain, josniistä on näyttöä. Toisaalta yhteiskunta odottaa

myös ennakoivia näyttöjä ja kriittisen tarkastelun

kestäviä arviointeja mahdollisista ympäristöuhkistapystyäkseen käsittelemään asiaa päätöksentekoelimis

sään. Nämä yhdessä luonnollisesti edellyttävätasianmukaisesti toimivan seurantaj ärj estelmän olemassaoloa.

Keskeisenä piirteenä seurantaj ärj estelmän lähiajankehittämiselle tulisi olla se, että seurantaverkot(seuranta-alueet) ja toiminta niissä lähtee pelkis

tetymmin ajatuksesta, että päämääränä on ympäristöön

kohdistuvan päätöksentekoj ärj estelmän tiedollinen

tukeminen. Tämän vuoksi panostaminen tekemisenlaatuun on myös avaintekijä. Tällä ei tarkoitetapelkästään esim. laboratoriotyön laadun kohottamistans. akkreditoidulla laatujärjestelmällä, joka onvast’ikään noussut esiin, vaan myös sitä, ettälaatutyö koskee koko seurannan osatoimintojen ketjua. Ketju muodostuu:- tavoitteiden ja tietotarpeiden määrittelystä- havaintoverkon (seuranta-alueiden) määrittelystä- operatiivisista työtehtävistä (näytteiden keruu,laboratoriomääritykset, tietojen varastointi)- kumpuavasta informaatiosta (mm. valvontatulostentulkinta, tila- ja vaikutussuhdeanalyysit)- informaation hyödyntämisestä päätöksentekojärjestelmässä (mm. lupaharkintaprosessit, ympäristönkäytön, hoidon ja suojelun suunnitteleminen).

Pyrkimyksenä on siis tiedon tärkeimmän ominaisuuden,totuuäellisuuden, riittävä varmistaminen.

Seurantaj ärj estelmän asianmukaista toimivuuttavoidaan tarkastella useallakin kriteerillä. Ehkäyksi tärkeimmistä käytännön kriteereistä on nyt se“Onko seurantatuloksia ja -löydöksiä raportoituriittävästi ?“. “Ovatko seurantatulokset viitoittaneet ympäristön käytön, hoidon ja suojelun suunnittelua eli onko tuloksista ollut hyötyä ?“ Tarkastelijasta riippuen vastaus on kyllä, ehkä tai ei.Tällä hetkellä kiinnitetään erityistä huomiotaraportoinnin teliostamiseen, jotta ympäristön tilaolisi seurantatulosten nojalla perusteellisemminarvioitu.

Viitteet:(1) Heinonen, P. Vesivarojen seurannat; veden laatuja vesistöjen tila. Tulosseminaari 5.11.1991. Helsinki.

22

LiLt e 1

23

Erkki Älasaarela

YMPÄRISTÖN SEURANTA JA SEN KEHITTÄMINEN-ALUEPROJEKTIN ESITTELY

1. JOHDANTO

Ympäristön tilan seurannalla tarkoitetaan fysikaalisten,kemiallisten ja biologisten muuttujien jatkuvaa tai toistuvaa tutkimista, jotta saataisiin vertailukelpoisia tuloksia ihmisen toiminnan luonnolle aiheuttamien haitallisten muutosten toteamiseksi (Sisula & Ruuhijärvi 1983).

Ympäristön seurantaa toteutetaan monessa tasossa ja mittakaavassa. Kunnilla on lakiin perustuva velvoite seurataympäristön tilaa. Äluehallinnon ympäristöviranomaisetantavat asiantuntija-apua kunnille, toteuttavat omia seurantojaan ja osuuttaan valtakunnallisista seurannoista.Valtakunnallisilla seurannoilla on yhteys kansainvälisiinseurantaohj elmiin.

Seurannan tavoitteet laajenevat siirryttäessä paikallistasolta laajoihin ohjelmiin. Lähtökohtana kaikilla tasoillaon ylläesitetyssä määritelmässä esitetty tavoite ja mottonaajatus: “Ajattele globaalisesti, toimi paikallisesti”.Ympäristöviranomaisten toiminnan tärkeänä lähtökohtana eritasoilla on tieto ympäristön tilasta. Ympäristön seurantaon yksi kestävän kehityksen kuudesta strategiasta.

2. ALUEPROJEKTI

Alueelliset erot aiheuttavat ympäristön seurantaohjelmiinpainotuseroja. Tämän vuoksi alueellisia seurantoja ei voidapanna “samaan muottiin”. Valtakunnallinen seurantojenkehittämistyö tarvitsee tuekseen alueellisia kehittämisprojekteja.

Oulun vesi- ja ympäristöpiiri on vuonna 1991 aloittanutomalla alueellaan ympäristön seurannan kehittämistyön.Tarkoituksena on laatia nykyisten erillisten seuranta-jatarkkailuohjelmien sijaan yhtenäinen vesien ja muun ympäristön tilan tarkkailujärjestelmä. Työ muodostaa samallavaltakunnallisen esimerkkitapauksen (ALUE-projekti). Vastaava kehittämistyö on meneillään Kymen vesi- ja ympäristö-piirissä.

Kehittämistyö j akaantuu kolmeen osa-alueeseen:

-ympäristön tilaraportin laadinta-koillisen Perämeren tarkkailujen ja seurantojenyhdistäminen ja kehittäminen-sisävesistöjen ja ympäristön seurantajärjestelmänkehittäminen

Kehittämistyö tehdään laajan yhteistyön pohjalta. Osatarvittavasta rahoituksesta saadaan keventämällä tarkkailuja tilapäisesti.

24

3 . YMPiRISTÖN TILARAPORTIN LÄADINTA

Ympäristötietokeskus on käynnistänyt a1uee11isten ymp.äriston tilaraporttien teon yhteistyossa aluehallinnon vi-ranomaisten kanssa Ensimmaiseen ryhmaan (kolme aluettav 1992-1993) on valittu Oulun laani

Ympäristön tilaraportti muodostaa luonnollisen lähtököhdanseurantojen kehittmiseile. Laajan yhteistyön pohjaltatehtävä työ kokoaa yhteen tahot., jotka toteuttavat seuran-toja ja tahot, jotka tarvitsevat tietoa ympariston tilasta

Ympariston tilaraportin laadinnan yhteydessa punnitaannykyisten tarkkailujen ja seurantojen antamat tulokset jaosoitetaan tiedossa olevat aukot Tietoa voidaan kayttaahyväksi ympäristön seurannan kehittämistyöss.

4 KOILLISEN PERAMEREN TÄRKKAILUJEN JA SEURANTOJEN YHDISTAMINEN JAKEHITTAMINEN

Koillisen Perämeren tarkkailu hoidetaan 21 erillisen ohjelman puitteissa. Vastaavaa seurantaa ei tehdä Ruotsinpuolella Vuosina 1987-1990 toteutetussa Perameriprojektissa todettiin nykyisen seurannan panos/hyoty-suhde varsinhuonoksi Projektin yhteydessa laadittiin seurannan kehittamisperiaatteet Periaatteet esiteltiin Oulun vesistotutkimuspaivilla vuonna 1991 (Vesi- ja ymparistohallituksenmonistesarja nro 295).

Koillisen Perämeren seurantojen ja tarkkailujen kehittämisen tavoitteena on laatia alueelle yhteistarkkailuohjelma, jonka tuloksena on

-luotettava kuva veden laadun ajallisista vaihteluista-luotettava kuva veden laadun alueellisesta jakautumasta-hyva aineisto mallisovelluksia ja seurantaa tukevaa ATKpohjaista jarjestelmaa varten

Edellämainittuja periaatteita sovelletaan vuonna 1992 käytantoon nykyisten ohjelmien puitteissa Seurannoista laaditaan koillisen Perämeren yhteistarkkailuraportti, jossayhdistetaan tarkkailut ja viranomaisseurannat

Vuonna 1993 optimoidaan seurantapisteverkko ja havaintotiheys. Vuosina 1994-1995 laaditaan kolmiulotteiseen malliinpohjautuva velvoitetarkkailua tukeva järjestelmä, jotavoidaan käyttää yhteistarkkailun apuna ja tulosten havainnollistaj ana.

Vuonna 1996 pyritaan siirtymaan uuden ohjelman mukaiseenjarjestelmaan, jossa seurannat ja tarkkailut on yhdistettyyhteistarkkailuksi Kehittamistyo toteutetaan yhteistyossaOulun ja Lapin vesi- ja ymparistopiirien seka vesi- jaymparistohallituksen kanssa

25

5. SISÄVESISTÖJEN JA YMPÄRISTÖN SEURANNAN KEHITTÄMINEN

Vuonna 1992 arvioidaan lijoen vesistöalueen nykyisen tarkkailun tuloksellisuus, laaditaan uusi tarkkailuohjelma sekäkehitetään alustava ympäristön seurantajärjestelmä. Järjestelmä yhdistää tarkkailut ja viranomaisseurannan sekälaajentaa seurannan vesistä muuhun ympäristöön.

Vuosina 1993-1994 tehdään em. tarkastelu muille vesistöalueille. Tuloksia käytetään hyväksi ympäristön tilaraportissa. Työn perusteella laaditaan alustava seuranta-järjestelmä, jonka pohjalta käynnistetään neuvottelut alue-ja paikallishallinnon viranomaisten, tutkimuslaitosten jatarkkailuveivollisten kanssa ohjelman edelleen kehittämiseksi ja käyttöönottamiseksi.

Vuosina 1994 - 1995 kehitetään veden laadun seurantaatukeva malli tärkeimmille jokivesistöille. Pohjana käytetään vuosina 1991 - 1993 KTM:n energia ja ympäristö-projektissa kehitettävää mallia, joka erittelee pistekuormituksen ohella eri maankäyttömuotojen vaikutukset kokonaisella vesistöalueella.

Seurantajärjestelmän käyttöönotto aloitetaan vuosina 1996-1997. Vesistöjen ohella seuranta laajennetaan maaympäristönbiotooppeihin, maaperään ja mahdollisesti ilman laatuun.Kehittämistyö tehdään Oulun vesi- ja ympäristöpiirin sekävesi- ja ympäristöhallituksen välisenä yhteistyönä.

6. KOHTI EKOLOGISTA KOKONAISNÄKEMYSTÄ

Ympäristötiedon hankinta on lohkoutunutta ja painottuunykyisin vesiympäristöön. Sama tilanne on ollut myös muissamaissa. Vesi on koettu luonnon “vereksi”, joka hyvin kuvaamyös muun ympäristön tilaa.

Nyt kaivataan entistä laajempaa tietoa ja parempia mdikaattoreita ja hälytysjärjestelmiä, jotka kertovat javaroittavat ympäristössä tapahtuvista muutoksista. Tämäjohtaa ekologiseen kokonaisnäkemykseen pohjautuvaan seurantaj ärj estelmään.

Ekologiseen kokonaisnäkemykseen perustuva seuranta yhdistääluonnon peruselementit maan, veden ja ilman. Lisäksi seyhdistää myös näitä valvovat ja seuraavat ympäristöviranomaiset ja muut ympäristötietoa keräävät ja tarvitsevattahot.

Puitteiden luominen kokonaisvaltaiselle seurannalle onvaltiovallan tehtävä. Muutokset koskettavat niin moniatahoja, että niiden ohjelmointi, organisointi ja käyttöönotto voi kestää kauan. Tämän vuoksi tietoinen pyrkimyskohti kokonaisvaltaista seurantaa kannattaa ottaa aluehallinnan toimintatavoitteeksi. Samalla saadaan malliesimerkkejä valtakunnallista tavoitteenasettelua ja päätöksentekoavarten.

26

SEURÄNTOJEN KEHIflAMINEN

_____

Jatkuvapaivitys

Kuva 1 Ympariston seurannan kehittäminen ALUE-projektin yhteydessävuos±na I991 -1996.

f992 193::I i994.

1995 1996—4

YMPÄRISTt5N TILARAPORTTI

lijoen vaala- Ouluntön tilata- ympäristönportti tilaraportti.:

27

Irina Bergström

YMPÄRISTÖN YHDENNETTY SEURANTA (YYS)

MIKSI YHDENNETTYÄ SEURANTAA?

1.1 EKOSYSTEEMISEURANTÄ JA SEKTORISEURÄNTÄ

Ympäristön tilaa seurataan Suomessa lukuisin erilaisinseurantahankkein Nama seurannat ovat ns sektoriseurantoja,joissa seurataan yhden tai korkeintaan kahden ympäristönosa-alueen tilaa kerrallaan, riippuen seurantaa tekevänlaitoksen omasta tutkimusalasta. Myöskään useiden erilaitosten välistä seurantayhteistyötä ei Suomessa juurikaanole eivätkä seurannat ole keskenään koordinoituja: useimmiten jokaisella laitoksella ja jopa jokaisella seurantaohjelmaila on omat tutkimusalueensa ja näytepisteensä. Alueellisen eriytyneisyyden lisäksi käytettyjä seurantamenetelmiä eiyleensä ole voitu yhtenäistää, mikä vaikeuttaa tulostentulkintaa ja vertailua entisestään.

Seurantojen hajanaisuudesta ja sektoriluonteesta johtuu,että on kokonaisia ympäristön osia, jotka ovat jääneetvaille systemaattista pitkäaikaishavainnointia. Tällaisiaovat maassamme esimerkiksi metsien aluskasvillisuus, maaperäeläimet, maaperämikrobisto ja järvien kalasto taloudellisesti merkittäviä lajeja lukuunottamatta. Eri seurantojensijainti eri alueilla taas on johtanut siihen, että ilmiöiden syy-seuraussuhteita on vaikea saada esiin. Lisäksi onollut ongelmana “ennustaa” tärkeimmät mitattavat muuttujat,kun uusia arvaamattomia ympäristöuhkia sukeltaa esiin lähesvuosittain.

Nämä puitteet oli 1980-luvulla todettu useissa muissakinmaissa. Niinpä Pohjoismaiden ministerineuvoston ympäristöntilaa ja seurantaa selvittävä työryhmä ehdotti jo 1980-luvun puolivälissä, että jäsenmaat käynnistäisivät uuden-tyyppisen ympäristön seurantaohjelman täydentämään sektoriseurantoja. Tässä ohjelmassa, jota nimitetään ympäristönyhdennetyn seurannan ohjelmaksi (engl Integrated MonitoringProgramme), on koetettu vapautua sektoriajattelusta ja nähdäluonto toiminnallisena koknaisuutena, ekosysteeminä, jossakaikki vaikuttaa kaikkeen, usein hyvinkin monimutkaistensyy-seurausketjujen kautta. Lisäksi ohjelmassa on kaikkiseurannat ja niihin liittyvät tutkimukset keskitetty samalle, tarkasti rajatulle seuranta-alueelle, jonne tulevat jajosta lähtevät ainevirrat voidaan mitata. Tällöin alueidenvälinen vaihtelu ei peitä ilmiöiden syy-seuraussuhteita,kuten usein on laita.

28

1.2 INTENSIIVISTÄ SEURANTAA TASA-AJASSA

Yhdennettyyn seurantaan kuuluu myös ajatus seurannan ajallisesta ja paikallisesta intensiivisyydestä. Seurattavistaekosysteemeistä tutkitaan mahdollisimman monta eri muuttujaamahdollisimman usein, tietysti muuttujat ja nytteenottovlit jarkevasti valiten Nain menetellen on todennakoisempaatavoittaa nopeatkin muutokset kuin jos tehtäisiin vainjoitakin mittauksia muutaman kerran vuodessa Toisaalta tämanostaa naytteenotto- ja analyysikustannuksia, eika nainintensiivista seurantaa voida toteuttaa kovin monillaseuranta-alueilla yhdessa maassa Mutta jos voimme nainsaada muuten tavoittamatonta tietoa luonnosta, se on kannattavaa.

Monet seurantaohjelmat kärsivät siitä, että tulokset saadaankäyttöön vasta vuosien kuluttua. Yhdennetyn seurannanohjelmassa saadaan yleensä edellisen seurantavuoden tuloksetkäyttöön ja arvioitavaksi jo seuraavan vuoden alkupuolella.Tämä on edellyttänyt oman tietokannan luomista yhdennetylleseurannalle ja sen jatkuvaa paivitysta seka tiheaa tulostenympäristöhallituksen Ympäristötietokeskus (YTK).

1 3 POHJOISMAISESTA YHTEISTYOSTÄ ECE N OHJELMAKSI

Ympariston yhdennetyn seurannan ohjelman kaynnistyttyapohjoismaisena yhteistyona silta kiinnostuivat myos Euroopanmonet muut maat seka Kanada ja USA Ohjelman avulla arveltiin saatavan tietoa mm ilmalevinnaisten epapuhtauksienvaiutuksesta luontoon. Vuonna 1989 YYS-ohjelma hyväksyttiinYK n alaisen Euroopan talouskomission (ECE) kokeiluohjelmaksi. ECE:n ohjelmana YYS-ohjelrna noudattaa samoja periaatteita ja muuttujaohjelmaa kuin pohjoismaisena hankkeenakin,joskin muut maat noudattavat yleensä suppeinta ohjelmavaihtoehtoa. Pohjoismaat ovat kehittänet ohjelmaa edelleen,Suomi mm. on vastannut useiden biologisten seurantojenkehittämisestä. Vesi- ja ympäristöhallituksen luonnonsuojelututkimus-yksikossa on kehitetty mm kasvillisuusseurantojaja ymparistoministerion rahoituksella on kehitetty vesibiologista ja maamikrobiologista seurantaa

Talla hetkella YYS-ohjelmaan osallistuu 18 maata YTK toimiiohjelman kansainvalisena tietoja arviointikeskuksena,jonka tietokantaan kaikki ECE n jasenmaat toimittavatyhdennetyn seurannan tietonsa YTK julkaisee vuosittainohjelmasta raportin (Ännual Synoptic Report), jonka se onlaatinut yhteistyössä eri maiden asiantuntijoiden kanssa.

1.4 KANSAINVÄLINEN ASIANTUNTIJA-ARVIO 1992

Kansainvälinen asiantuntijaryhmä arvioi YYS-ohjelman ECE:ntoimeksiannosta viime vuoden lopussa Ohjelmaa pidettiinhyvin jarjestettyna ja varsinkin Ymparistotietokeskuksenosuutta ohjelman onnistumisessa pidettiin oleellisena Ryhmakatsoi, etta YYS-ohjelma taydentaa merkittavasti ECE nseurantaohj elmavalikoimaa, ollen ainoa ympäristömuutostennopeutta eipsysteemissä kuvaava seurantaohjelma. Asiäntuntijat suosittelivat, etta ECE jatkaa ohjelmaa edelleen

29

2 YYS-OHJELMA SUOMESSA

2.1 YYS-OHJELMÄN ORGANISAATIO

Jokaisella maalla on ollut oma tapansa järjestää YYS-ohjelman koordinaatio ja rahoitus. Suomessa ohjelman käynnistiympäristöministeriö, josta käsin ohjelmaa myös koordinoitiinviime vuoteen saakka. Vuodesta 1991 on koordinaatiovastuuollut vesi- ja ympäristöhallituksella. Koordinaattorinlisäksi ohjelmaa valvoo, kehittää ja suunnittelee ympäristö-ministeriön asettama työryhmä, jossa on eri seurantaosapuolten edustajat. Ohjelman käytännön toteutuksesta vastaa osa-tai kokopäivätoimisesti noin kolmekymmentä tutkijaa jateknistä henkilöä vesi- ja ympäristöpiireissä, eri asiantuntijalaitoksissa ja yliopistoissa. Käytännössä mukana ontoistakymmentä seurantaa ja tutkimusta tekevää tahoa maassamme.

Seurannan rahoittajana on ollut pääosin ympäristöministeriö,mutta monet seurantaosapuolet ovat osallistuneet mm. analyysikustannuksiin j a raportointikuluihin. Pohjoismaidenministerineuvostolta on saatu erillisrahoitusta esim.yhteispohjoismaisiin kehittämiskokouksiin.

2.2 SEURÄNTA-ALUEET

Suomessa on tällä hetkellä viisi yhdennetyn seurannanaluetta, joista neljällä on käynnissä perusohjelman mukainenseuranta. Nämä viisi aluetta ovat pohjoisesta etelään lukienVuoskojärven seuranta-alue Utsjoella, Pesosjärven seuranta-alue Kuusamossa, Hietajärven alue Lieksassa, Kotisten alueLammilla ja Älgön saaressa sijaitseva alue Tammisaaressa.Viime mainittu on perustettu viime vuonna ja sillä tehdäänvasta peruskartoituksia. Vuoskojärven alueen lähellä sijaitsee Ilmatieteen laitoksen kansallinen ilmanlaatuasema (Kevonasema) ja Pesosjärven alueen lähellä Kuusamon EMEP-asema.Tvärminnessä on IL:n otsonimittausasema, joka siirretäänaikanaan Älgöhön. Lopullinen seuranta-alueiden määrä Suomessa tulee olemaan ympäristöministeriön päätöksen mukaankymmenen.

Suomen seuranta-alueet edustavat kullakin alueella mahdollisimman koskematonta luontoa, jossa ei ole paikallisiapäästölähteitä. Ne ovat järvellisiä pieniä valuma-alueita,joilla metsää ei ole lannoitettu, käsitelty eikä hakattuuseisiin kymmeniin vuosiin. Alueet on koetettu valita niin,että ne ovat ympäröivän seudun tyypillistä luontoa. Alueidenkoskemattomuus on käytännössä turvattu siten, että ne onetsitty luonnon- tai kansallispuistoista tai muuten suojatuilta alueilta.

Kullakin seuranta-alueella on kenttämestari, joka huolehtiirutiininäytteenotoista ja näytteiden toimittamisesta tutkimuslaitoksiin ja laboratorioihin. Tämä säästää matkakustannuksia, kun alueet ovat hyvin syrjäisissä paikoissa. Lisäksinäytteiden laatu on tasainen ja hyvä, kun työpaikkakoulutetut näytteenottajat ovat aina samat.

30

2 . 3 SEURÄNTÄOHJELMÄN TOTEUTUS

Suomi noudattaa, ECE:n öhjeiden mukaista, YYS:-perusohjeirna.aseurannassaan Siihen sisaltyy alueen laskeumien, maaperanfysiikan ja kemian, hydrologian, veden laadun ja eliostc5nseurantaa Lisaksi Suomi on perusohjelman ulkpuolellakehittanyt YYS-alueillaan kasvillisuuden ja maamikrobiologista seurantaa, joka ei sisally perusohjelmaan, sekajoitain muita kansallisesti kiinnostavia seurantoja, kutenlinnuston ja vesibiologista seurantaa ECE n ohjelmanmukainen seurannan menetelmakasikirja on koottu Ymparistotietokeskuksessa, ja sen mukaisia menetelmia noudatetaankaikissa osallistujamaissa Vesibiologisista seuranta-menetelmistä Suomi on laatinut erillisen kasikirjan ymparistoministeriön toimeksiannosta Kasvillisuusseurantojenjarjestamisesta YYS-ohjelmassa saadaan ehdotus täman vuodenaikana.

3 YHDENNETYN SEURÄNNÄN KEHITTAMINEN

Ympäristön ybdennetyn seurannan. ohj:eima on ollut ECE:;nkokeiluohj elmana kolme vuotta Asiantuntij a-arvion mukaansilla on paikkansa ECE n seurantaohjelmien joukossa taydentamassa kapea-alaisempia, mutta omalla alallaan tehokkaitasektoriseurantoja Tulevaisuudessa ohjelmaa tulisi laajentaaerityisesti biologisen seurannan suuntaan, koska tama puolion muissa laajoissa seurantaohjelmissa yleensa vahainenÄsiantuntijaryhman mukaan tulevaisuudessa kannattaa keskittya enemman myos mallien kayttoon alueilla tapahtuvienmuutosten ennustamisessa Erityisesti biologiset muuttujathuomioivia mal1eda kannattaisi käytt .

Yhdennetyn ympäristön seurannan alueita kannattaisi perustaamyos raskaasti kuormitetuille alueille Monipuolisinatiedontuottajina yhdennetyn seurannan alueet soveltuvathyvin myos tutkimusalueiksi Alueiden tutkimuskayttoakannattaisi edistää entisestään.

4 KIRJALLISUUTTA

Ännual Synoptic Report 1990. Pilot Programme on IntegratedMonitoring - Environment Data Centre, EDC National Boardo,f Waters and the Environment, Helsinki i99O. Finland.

Ännual Synoptic Report 1991 Pilot Programme on Integrated Monitoringof Äir Pollution Effects on Ecosystems - Environment DataCentre, EDC Natonal Board of Waters and the Environment,Helsinki 1991. Finland

Field nad Laböratory Manual,, 1 1989. International Co-operativeProgramme on Integrated Monitoring - Programme Centre ECDNational Board of Waters and the Environment, Finland

31

Manual for Input to the ECE/IM Data Bank, Manual 2. 1989.International Co-operative Programme on IntegratedMonitoring. - Programme Centre EDC. National Board of Watersand the Environment, Finland.

33

Pekka Vuononvirta

ILMAN LAADUN SEURANTA

YLEISTÄ

Ympäristöministeriö on antanut kunnille sekä toiminnanharjoittajille tarkoitetut ohjeet ilman laadun seurannasta.Tavoitteena ohjeiden antamiselle on ollut yhdenmukaistaaseurannan suunnittelua, järjestämistä ja toteuttamista.Oleellista ohjeiden soveltamisessa on, että paikalliset jaalueelliset päästöt sekä säätekijät huomioidaan selvitys-ja tutkimusmenetelmiä valittaessa.

Ilmansuojelulaki velvoittaa kuntia valvomaan ja edistämäänalueellaan ilmansuoj elua. Toisaalta toiminnanharj oittajan tulee lain mukaan olla riittävästi perillä laitoksensavaikutuksista ilman laatuun.

Käytännössä lain tulkinta on johtanut siihen, että yhteistyö ainakin Oulussa on toiminut niin kaupungin, lääninhallituksen kuin myös toiminnanharjoittajien kesken hyvin jauskon, että ristiriidat muuallakin ovat olleet suhteellisen vähäiset. Kuntien ja yritysten yhteistyön voimistuminen näkyy parhaiten juuri yhtenäisseurannan kohdalla.Tästä on lukuisia esimerkkejä eri puolilta Suomea olemassa.

2 SEURÄNNAN SISÄLTÖ JA LAAJUUS

Ilman laadun seurantaa suunniteltaessa, oleellista on seurannan laajuuden tarve.

Seuraavat tekijät, kuten päästöjen laatu, määrä, ajallinenvaihtelu, sijoittuminen, päästökorkeus jne. sekä taustapitoisuudet, luonnossa todetut ongelmat ja väestön altistuminen epäpuhtauksille vaikuttavat seurannan laajuuteen jasisältöön.Esimerkiksi Oulussa tiedostettiin ongelmat jo noin 30vuotta sitten, paljon ennen ilmansuojelulain voimaantuloaja seurantaan. liittyvät toimenpiteet käynnistyivät jo 60-luvun lopulla. Vaikka selkeät, valtakunnalliset ohjeetilman laadun seurannasta puuttuivatkin, käytännössä saatujen kokemusten myötä tietotaito lisääntyi ja tämänpäivänilman laadun seuranta Oulussa täyttää ne vaatimukset, mitkä kohtuudella voidaan kunnilta edellyttää.

Jatkossa kuntien talouden entisestään kiristyessä ja ympäristönsuojelun voimavarojen rajoittuessa, tulee ilman laadun seurantaa kaikilta osin optimoida. Siksi seurannassatulee edetä vaiheittain esiselvityksestä perusselvitykseenja edelleen tarkkailuun. Suurimmassa osassa Suomen kunnista esiselvitykset ja perusselvitykset ovat riittäviä.Esim. jatkuvatoimiseen tarkkailuun siirtyminen kertoo selkeiden ilmansuoj eluongelmien olemassaolosta. UseimmitenSuomessa tällaisia paikkakuntia ovat runsasliikenteisetkaupungit tai suuria teollisuusyksiköitä sisältävät paikkakunnat.

34

3 ILMAN LAADUN SEURANTA OULUSSA

Oulussa ilmansuojeluongelmista keskue1u käynnistyi 60-luvun lopulla ja syyna tahan oli kasvillisuusvaurioidenilmaantuminen kaupungin pohjoisosiin ja toisaalta kaupunkilaisia kiusaava sellutehtaiden haju 70-luvun alussatehtyjen esi- ja perusselvitysten selkea sanoma oli ilmanlaadun jatkuvan tarkkailun aloittaminen. Ilmatieteen laitos konsultoi Oulussa v. 1975-77 ja kaupunki käynnistioman jatkuvatoimisen mittauksen v. 1979. Valtakunnallisestikin huomattava tutkimus oli kansanterveyslaitoksen 80-luvun puolivälissä suorittama “Oulun ilmansaasteiden terveysvaikutustutkimus”.

Lääninhallituksen tekemien ilmansuojeluilmoituksia koskevien paatosten myota yhteistyo ilman laadun seurannanosalta konkretisoitui Oulussa viisivuotis-suunnitelman sopimiseen kaupungin ja ilmaa pilaavien toiminnanharjoittajien kesken. Tällöin hankittiin neljä asemaa ja 10 mittalaitetta sisältävä verkosto. Sopimus koskee suorien mittausten lisäksi rinnan tehtävää bioindikaattoriseurantaa.Tällaisia Oulussa toteutettavia projekteja ovat olleetneulasten rikkipitoisuusseuranta, jäkäläkartoitus sekä kuluvana vuonna käynnistyvä sammalten raskasmetallipitoisuusseuranta.

4 POHDINTA

ilman laadun seurantaa suorittavan tulee huomioida seuraavia seikkoja:

- onko seuranta oikeassa mittasuhteessa- mikä on seurannan tarkoitus ja tavoite- ovatko menetelmät sellaisia, että ne kestävät “kritii

kin”- onko tulosten laadunvarmennus huomioitu- onko tulokset esitetty oikeassa muodossa (vrt ohjear

vot)- onko henkilokunnan ammattitaito ja laitteiston kunto

“riittävä”- miten suorat mittaukset “peilaavat” bioindikaattoriseu

rannan kanssa- onko tuloksista tiedotettu säännöllisesti toirninnanhar

joittajille, muille yhteistyötahoille (muut viranomaiset, kuntasuunnittelu jne) sekä ennenkaikkea kuntalaisille

35

Äira Kokko

TERRESTRISEN KASVILLISUUDEN SEURANNAN KEHITTÄMINEN

‘JOHDÄNTO

Kasvillisuuden osalta ei Suomessa juuri ole käynnistettylaajoja, pitkäaikaisia seurantahankkeita ennen viime vuosikymmentä (Environment Data Centre 1990). Poikkeuksen tekeemm. vuosisadan alkupuolella alkanut Metsäntutkimuslaitoksenvaltakunnan metsien inventointi (VMI), joka kuitenkin onlähtenyt perinteisesti metsä- ja puutalouden tarpeista.Diologista seurantaa on senkin piirissä sittemmin kehitetty,erityisesti 1980-luvulla ILME-projektin yhteydessä (Reinikainen ja Nousiainen 1985). Metsäntutkimuslaitoksen johtamaan metsien terveydentilan tutkimusohjelmaan liittyenmetsien tilan seurantajärjestelmää pyritään edelleen kehittämään (Mälkönen 1991).

Maaympäristön seurannan järjestämiseen ja sen myötä kasvillisuuden käyttöön ympäristön muutosten ilmentäjänä on alettukiinnittää yhä enenevässä määrin huomiota. Viime vuosikymmenellä käynnistyneitä hankkeita ovat mm. ympäristöministeriönjohtamat uhanalaisten lajien seuranta ja ympäristön yhdennetty seuranta, joissa molemmissa on mukana useita yhteistyötahoja. Esimerkiksi yliopistoilla ja myös joillainkunnilla on omia, lähinnä paikallisia seurantahankkeitaan.Nyttemmin ollaan käynnistämässä esim. arktisen luonnonseurantaa (ITEX-projekti) ja fenologista seurantaa (SILMUprojekti). Fenologista aineistoa on koottu jo vuosisadanalkupuolella Suomen Tiedeseuran toimesta, mutta sittemminseuranta keskeytyi. Fenologiseen seurantaan liittyväämenetelmäkehittelyä on tehty mm. Oulun yliopistossa (Havasym. 1992).

Maaekosysteemien moninaisuus on vaikeuttanut laajaltikäyttökelpoisten seurantamenetelmien kehittelyä. Enitenkokemusta on j,äkälien käytöllä ympäristön tilan ilmentäjänäja tähän on kehitetty myös vakiintuneita menetelmiä (esim.Suomen Standardisoimisliitto 1991). Ehkä vähiten on kokemusta aluskasvillisuuden seurannoista. Ympäristöseurantoihinliittyvän tutkimuksen ja menetelmien kehittämisen tarve onhyvin suuri.

2 KÄSVILLISUUSSEURÄNTOJEN MERKITYKSESTÄ

Kasvillisuus on oleellinen osa ekosysteemiä tuottajana, janiinpä siitä saatava tieto on tärkeää ekosysteemin toiminnanymmärtämiseksi. Se vaikuttaa suoraan tai välillisesti muideneliöiden elämään ja siksi muutokset kasvillisuudessa heijastuvat koko ekosysteemin vuorovaikutussuhteisiin. Kasvilli

36

suudella on tärkeä merkitys ekosysteemiin tulevien aineiden,kuten veden, ravinteiden ja myös säasteiden ainekierroissa,osallistuuhan se aineiden sitomiseen, varastointiin jakuijetukseen (Johansson 1990, Ratsep 19:91). Kasvillisuudenlaatu ja rakenne (kuten lajikoosturnus, tiheys, korkeus,peittvyys ym. ) vaikuttavat ratkaisevasti esim. valumaalueelle tulevan kuiva- ja märkälaskeuman määrn ja laatuun. Niinpä jo pelkästään valuma-alueen eri kasviyhdyskuntien sijainnin ja määrän kartoittaminen on tärkeää biogeokemiallisten kiertojen ymmärtämiseksi. Välillisesti kasvillisuus vaikuttaa mm. muuttamalla kasvuympäristönsä maaperänfysikaalisia, kemiallisia ja biologisia ominaisuuksia.

Kasvillisuutta voidaan hyödyntää ympäristön tilan ilmentäjänä monipuolisesti. Esimerkiksi saasteiden vaikutuksetvoidaan havaita solutasolla biokemiallisina ja fysiologisinamuutoksina ja solurakenteiden tuhoutumisena jo ennen kuinulkoisia vaurio-oireita on havaittavissa Muutokset kasvienelintoiminnoissa (esim. yhteyttäminen, hengitys, lisääntymistoiminnot) ja rakenteissa heijastuvat ennen pitkääkasvien elinvoimaisuuteen, kasvuun ja lisääntymiseen.Muutokset heijastuvat, edelleen kasvipopulaatioihin jakokonaisiin kasviyhdyskuntiin. Seurantaa voidaankin tehdäyhtälailla yksilö-, laji-, populaatio- kuin kasviyhdyskuntatasollakin.

Kasvillisuuden seurannan merkitys muiden seurantöjen ohellakorostuu edelleen pyrittaessa sailyttamaan luonnon monimuotoisuutta. Tässä mielessä seurantojen kehittäminen onkeskeistä vesi- ja ympäristöhallituksen luonnonsuojelututkimusyksikön johdolla käynnistyvässä laajassa luonnon monimuotoisuuden tutkimusohjelmassa (LUMO). Kasvavaa tarvettapysyville seurannoille on myös esim. perustetuilla japerustettavilla suojelua.lueilla ja uhanalaisten lajienkasvupaikoilla, jotta voitaisiin arvioida suojelun jajoissakin tapauksissa myös hoitotoimien onnistumista.

Ympäristön tilan muutosten havainnointi vaatii järjestelmällistä, pitkäaikaista seurantaa. Yleensä muutokset, varsinkinsuhteellisen vakaissa maaperäoloissa elävillä putkilokasveilla ovat hitaita. Poikkeuksen muodostavat luonnollisestiäkilliset ympäristökatastrofit. Muutokset näkyvät ensimmaisena lajeilla, jotka ovat suoraan riippuvaisia ilmastatulevista aineista (esim. epifyyttijäkälät ja levät).Ympäristön tilan seurannassa pysyvänä ongelmana on, kuinkaerottaa esim. luonnon omasta syklisyydestä tai luontaisestasukkessiosta aiheutuva vaihtelu ihmisen toimien aiheuttamista muutoksista. Tietoa saadaan vain pitkäaikaisten seurantojen avulla.

Kuten muillakin seurannoilia, myös kasvillisuuden seurannalla tulee voida tuottaa yhteiskunnan ja hallinnon tarvitsemaatietoa, jolla pystytään arvioimaan ympäristön tilan jaluonnon monimuotoisuuden muutoksia sekä seuraamaan ympäristöön kohdistuvien toimien vaikutuksia niihin. Tämä edellyttaa kattavan ja toimivan kasvillisuuden seurantajarjestelmanluomista Kasvilhisuuden seurantaa tulisi voida taydentaaniilla osa-alueilla, jotka ovat toistaiseksi jaaneet vahallehuomiolle. Myös seurannassa satujen tietojen tallennusta jaraportointia tulisi edelleen kehittää.

37

3 ESIMERKKEJÄ SEURÄNTÄOHJELMISTÄ

Tässä yhteydessä kerron niistä seurantahankkeista, jotkaovat käynnistyneet tai käynnistymässä vesi- ja ympäristöhallituksen luonnonsuojelututkimusyksikössä. Yksikkö on keskittynyt maaympäristön, erityisesti kasvillisuuden seurannankehittämiseen, koska vesiympäristön seurantoja on jo perinteisesti vesi- ja ympäristöhallinnon piirissä tehty.

3.1 YMPÄRISTÖN YHDENNETTY SEURANTA’ (YYS)

Ympäristön yhdennetyn seurannan ohjelma on esitelty jotoisaalla tässä julkaisussa (Bergström: Ympäristön yhdennetty seuranta). Kasvillisuuden osaohjelmissa tavoitteena onseurata kaukokulkeumien ja ihmisen aiheuttamien ilmastomuutosten aikaansaamia lyhyt- ja pitkäaikaisia vaikutuksiakasvillisuuteen muutoin mahdollisimman häiriöttömillävaluma-alueilla (Environment Data Centre 1989). Pyrkimyksenäon myös mm. löytää pitkäaikaiseen seurantaan soveltuviabioindikaattoreita sekä kehittää seurantamenetelmiä. Kasvillisuusseurannat tuottavat tietoa, jota muut osaohjelmat jakoko ohjelma voivat hyödyntää tulosten tulkinnassa (esim.taustamuuttuj ina) ja ainetasemallien kehittämisessä.

Ympäristön yhdennetyn seurannan kokeiluvaiheessa kasvillisuuden surantaohjelman ja menetelmien kehittämistä on tehtyrinnan maastotöiden aloittamisen kanssa. Ensimmäisiä seurantoja käynnistettäessä Kotisten alueella 1987 ei ollutolemassa yksityiskohtaisia ohjeita siitä, kuinka seurantaatulisi kansainvälisesti yhtenevästi toteuttaa. Sittemminkansainvälisessä manuaalissa (Environment Data Centre 1989)annetut ohjeet perustuvat paljolti Ruotsin PMK-projektiin(Bråkenhielm 1989). Kehittämistyötä on tehty myöhemminkinerityisesti pohjoismaisella tasolla mm. vuosittain järjestetyissä kokouksissa (Airaksinen 1989, Biology group 1990,Johansson 1990, Kokko iggo, Bråkenhielm & Mäkelä 1991).Niissä on pohdittu pitkäaikaisiin seurantoihin liittyviäongelmia, mm. seurantaan soveltuvia menetelmiä ja sitä,missä määrin samankaltaisia menetelmiä on mahdollistakäyttää eri maissa ja eri olosuhteissa. Tänä vuonna onilmestymässä myös käsikirjaehdotus kasvillisuuden seurannanjärjestämisestä Suomen YYS-alueilla (Tuominen 1992).

Kasvillisuuden seurantaohjelma YYS:ssa voidaan jakaa kahteenosaan, ns. ekstensiivi- ja intensiivitason seurantaan.Ekstensiiviseurannat koskevat koko valuma-aluetta. Niissäpyritään selvittämään valuma-alueen eri kasvillisuustyyppiensijoittuminen ja pinta-ala sekä rakenne koko valuma-alueellakeskimäärin. Siihen liittyy koko valuma-alueen kasvillisuus-, puusto- ja lajistokartoitus sekä seuranta valumaalueelle systemaattisesti perustetuilia pysyvillä koealoilla(ensimmäiset perustetaan tulevana kesänä). Tietoa ‘kootaanympäristöoloista, puustosta, aluskasvillisuudesta, jossainmäärin myös epifyyteistä ja maaperästä.

Intensiiviseurannassa pyritään selvittämään edellistätarkemmin ja useammin toistettavilla mittauksilla tarkasteltavien muuttujien vaihtelua ja muuttujien välisiä vuorovaikutussuhteita yhdessä kasvuympäristössä. Tämä tapahtuu

38

muutamalle vallitsevalle kasvillisuustyypille perustetuillakoealoilla. Intensiivitason aluskasviilisuusseurannat onkoordinoitu luonnonsuoj elututkimusyksikössä vuodesta 1990lahtien ja toteutettu kaytannossa eri yliopistojen toimestaIntensiivisestä puustoseurannasta (ja maaperäseurännasta)vastaa Metsäntutkimusiaitos. Se huolehtii myös mm. em.alojen valittomassa läheisyydessa tehtavista puuston kunnon,neulasten kemian sekä karikkeen määrän ja kemian seurannoista . Luonnonsuoj elututkimusyksikön koordinoimina valumaalueilla seurataan myös runkoepifyyttien runsautta jakuntoa, pikkukuusten oksien levapeitetta (aloitettu vastayhdellä alueella) sekä sammalten raskasmetallipitoisuutta.

Ohjelman alkuvaihe on jo osoittanut, miten paljon tutkimuksen ja menetelmien kehittämisen tarvetta kasvillisuusseurantoihin liittyy Tulevaisuudessa YYS-alueilla voisi kehittaaesim lajien fenologian ja fertiliteetin seurantaa sekapuuston ja aluskasvillisuuden kemiallista (ravinteet,raskasmetaliit), biokemiallista ja eköfysiologista seuran-taa Tulevaisuudessa tulisi keskittya myos entista enemmantulosten analysoinnin kehittämiseen (esim. tulosten tulkinnassa käytettävät indeksit).

3.2 UHANALAISTEN KASVIEN SEURANTA

Luonnonsuoj elulaki velvoittaa viranomaisia seuraamaanuhanalaisten lajien kannan kehitystä ja ryhtymään tarvittaviin toimiin haviamisvaarassa olevien lajien suojelemiseksiUhanalaisten käsvien seurantaan sisältyy niiden runsauden,levinneisyyden ja usein myös lisääntymisen rekisteröintitietyin aikavalein (Rassi ym 1986, Rassi ym 1992) Lajienseurantaan liittyy lisäksi yleensä niiden elinympäristöissätapahtuvien muutosten seuranta. Seurannan tuloksia tarvitaanlajien uhanalaisuuden ja suojelutarpeen arvioinnissa sekälaj ikohtaisten suojelusuunnitelmien laadinnassa. Seurannailaon tärkeä merkitys myös lajeja koskevan tutkimuksen suunnittelussa, suojelun ja hoidon jarjestamisessa seka toteutettujen suojelu- ja hoitotoimien vaikutusten arvioinnissa.

Työtä on ohjannut ympäristöministeriön asettama uhanalaisteneläinten ja kasvien seurantatoimkunta. Toimikunnan apuna ontoiminut useita eliöryhmäkohtaisia työryhmiä. Käytännöntyohon osallistuvat myos mm luonnonsuojelujarjestot,tutkimuslaitokset, yliopistot, luonnontieteelliset museotsekä lukuisat luonnonharrastajat.

Toimikunnan tyon paatyttya 31 3 1991 uhanalaisten lajiens:eurannan koordinointi on siirtynyt VYH:n luonnonsuojelututkimusyksikon tehtavaksi Pyrkimyksena on, etta seurantatoimikuntaa avustaneet tyoryhmat jatkaisivat toimintaansaasiantuntijaeliminä, jotka seuraavat omien eliöryhmiensälaj iston tilaa Luonnonsuojelututkimusyksikko yllapitaayhteyksia esim eri kasviryhmien asiantuntijoihin, kokoaauutta tietoa ko. ryhmien uhanalaisista lajeistä ja laatulaj ikohtaisia suojelusuunnitelmia.

Suuren tietomäärän käsittelemiseksi ja tiedon saanninparantamiseksi VYH n Ymparistotietokeskuksessa on valmisteltu uhanalaisten elioiden tietojarjestelmaä, UHEX-rekisteria

39

Se on osa Ympäristötietokeskuksen ylläpitämää ympäristötietojärjestelmää. Uhanalaisten eliöiden tietojärjestelmä ontarkoitettu ensisijaisesti uhanalaisten lajien suojelusta jahoidosta vastaavien sekä maankäyttöä suunnittelevien viranomaisten apuvälineeksi, mutta se voi palvella myös luonnon-tutkijoita ja -harrastajia. UHEX-rekisteristä on valmisteilla versio, jonka avulla esim. lääninhallitukset tai vesi- jaympäristöpiirit voivat itse tallentaa tietoja sekä saadakäyttöönsä omaa aluettaan koskevat tiedot uhanalaisistalaj eista.

3.3 LEHTOJENSUOJELUKOHTEIDEN SEURANTA

Tänä vuonna alkaneen uuden hankkeen tavoitteena on käynnistää erityyppisten lehtojen hoitokokeiluja ja niihin liittyvää seurantatutkimusta sekä kehittää hoitosuunnitelmienlaadintaa, hoitomenetelmiä sekä hoidon organisointia.Suojelutavoitteen toteutuminen ja hoitotulosten arviointisekä suojelu- ja hoitotavoitteiden tarkistaminen jatkossaedellyttävät tutkimusta ja seurantaa. Lähtökohtana onlehtojensuojelutyöryhmän mietintö (Älapassi & Alanen 1988)ja sen pohjaksi tehty selvitystyö. Hanketta ja siihenliittyviä hoitokokeiluja ja seurantaa kehittää ja koordinoiluonnonsuoj elututkimusyksikkö. Hankkeeseen osallistuu VYH: nlisäksi mm. ympäristöministeriö, WWF, metsähallitus jaMetsäntutkimuslaitos.

Tutkimus käynnistetään kokoamalla yhteen olemassaoleva tietolehtojen hoidosta Suomessa ja naapurimaissa. Tämän pohjaltasuunnitellaan tutkimusverkosto, johon valitaan hoitoseurannan kohteiksi riittävä määrä eri lehtokasvillisuustyyppejäedustavia alueita kultakin lehtokasvillisuusvyöhykkeeltä(Alapassi & Alanen 1988). Verkkoon sisällytetään jo käynnistetyt kokeilualueet ja sitä täydennetään kattamaan systemaattisesti koko maa, painottuen kuitenkin lehtojen hoidonongelma-alueisiin, kuten Lounais-Suomeen. Mahdollisimmanmonelle alueelle pyritään perustamaan pysyviä seuranta-aloja (Älapassi & Alanen 1988). Hoitotulosten arviointiasekä lehtokasvillisuuden kehityksen seuraamista varten osalehdosta jätetään kehittymään luonnontilassa.

Hoitotoimia tarvitsevat erityisesti eteläiset lehdot, joitauhkaa kuusettuminen. Ihmistoiminta on luontaistaloudenaikana monin paikoin suosinut eteläisiä lehtokasveja japitänyt kuusen poissa lehdoista. Siten lehdot ovat pysyneetlehtipuuvaltaisina ja valoisina, lajistoltaan rikkaina.Luontaistalouden päätyttyä ilmastollisella ääriraj allaanolevat eteläiset lehtokasvit eivät pärjää kilpailussa kuusenkanssa. Koska pohjoiset lehdot ovat tyypillisesti enimmäkseen kuusivaltaisia sekametsiä, ei luontainen sukkessiomuuta niiden luonnetta ja hoitoa ei yleensä tarvita. Poikkeuksen tekevät lähinnä kaskitalouden vaikutuksesta aiemminlehtipuuvaltaisina pysyneet ja nykyään kuusettuvat lehdot,joita esiintyy lähinnä Kainuun vaarajakson alueella.

40

3.4 PERINNEYMPÄRISTÖN SEURANTA

Vuoden alusta kynnistyneeseen perinneympäristöproj ektiinliittyy myos kasvillisuuden seurantaa Perinneymparistoillatarkäitetaan maaseudun perinteisten, jopa vuosisatojajatkuneiden maankäyttötapojen, erityisesti niiton, laidunnuksen, lehdestyksen ja kaskitalouden muovaamia elioyhteisojä Tyypillisia perinnebiotooppeja ovat erilaiset niityt,kedot, ahot, hakamaat, metsälaitumet, lehdesniityt jakaskimetsät. Lähes vuosisadan maassamme jatkunut, sotienjälkeen kiihtynyt maataloustoiminnon nopea kehitys onjohtanut perinnekasvillisuutta yllapitaneiden maankayttomuotojen vähittäiseen loppumieen. Lannoitteet, rikkakasvihävitteet ja muut myrkyt ovat edelleen nopeuttaneet perinne-biotooppien muuttumista

Projektin tavoitteena on selvittaa perinnebiotooppienesiintymisen laajuus, tila, suojeluarvot sekä. suojeluntavoitteet mäassamme. Tämä edellyttää mm. perinnebiotooppienja niiden kasvillisuuden luokittelun kehittamista sekalaajaa, yhtenaisin menetelmien toteutettua inventointiaHankkeen yhteydessä käynnistetään myös hoitokokeiluja janiihin liittyvää seurantaa erityyppisillä kokeilualueilla.

Hankkeen paakoordinaattorina toimii VYH n luonnosuojelututkimusyksikko, jonka tehtävana on valtakunnallisen koordinoinnin sekä luokittelun ja inventointiohjeiden laadinnanlisäksi toteuttaa inventoinnit ja käynnistää hoitokokeilutja niiden seuranta Etela-Suomessa Projektilla on myos kaksialueellista keskusta Pohjois-Karjalan vesi- ja ymparistopiiri (hoitokokeilut ja seuranta Mikkelin, Kuopion jaPohjois-Karjalan läänissä sekä Etelä-Karjalan seutukaavaliiton alueella) ja Oulun vesi- ja ymparistopiiri (Vaasan,Oulun ja Lapin laani) Yhteistyotahoja ovat mm ymparistoministerio, laaninhallitukset, seutukaavaliitot ja eri yliopistot.

K 1 R J Ä L L 1 S U U S

Äiraksinen, 0. (toim.) 1989: Methods of vegetation monitoring in ECEIntegrated Monitoring - Report from the Nordic workshop atLammi Biological Station, Lämmi, Finland., June 13-14, 1989.12s.

Älapassi, M & Alanen, A 1988 Lehtojensuojelutyoryhman mietinto- Komiteanmietinto 1988 16 Ymparistoministerio Helsinki279 s.

Biology group (IM-BG) 1990 Convention on Long-Range TransboundaryAir Pollution ICP Integrated Monitoring - Report ofmeeting in Uppsalå Nov. 5-7, 1990. 9 s.

Bråkenhielm, S. 1989: Fältinstruktion för observatörer inom PMKvegetation. - Statens Naturvårdsverk. Uppsala. 68 s.

Bråkenhieim, S. & Mäkelä, K. (toim.) 1991: Nordic workshop onvegetation monitoring at Berg, Sweden, May 13-16, 1991. -

Workshop report. 6 s.

41

Environment Data Centre 1g892 Covention on Long-Range TransboundaryÄir Pollution. International Co-operative Programme onIntegrated Monitoring. Field and Laboratory Manual. -

National Board of Waters and Environment. Helsinki. 127 s.

Environment Data Centre 1990: Environmental Monitoring Programmes inFinland. - National Board of Waters and Environment.Helsinki. 151 s.

Havas, P., Heikkilä, K., Laine, K., Lähdesmäki, P., Pakonen, T.,Saari, E. & Toivanen, Ä. 1992: Ympäristömme muutospaineet jakasvimaailma. - Käsikirjoitus. Oulun yliopisto. Kasvitieteenlaitos. Juikaistavana.

Johansson, K. (toim.) 1990. Workshop on Integrated Monitoring. WIMIII. - Workshop Report. Hindås 28-30 May 1990. Sweden.National Swedish Environmental Protection Board Report 3866.22 s.

Kokko, Ä. (toim.) 1990: Nordic workshop on vegetation monitoring inECE-Integrated Monitoring Programme. Oulanka BiologicalStation. Kuusamo, Finland, May 21-22. - Workshop Report. 175.

Mälkönen, E. 1991: Metsien terveydentilan tutkimusohjelma.- Esitelmä. Metsäbiologisen tutkimusyhteistyön kehittäminenSuomessa -seminaari. Vantaa 3.12.1991.

Rassi, P., Alanen, A., Kemppainen, E., Vickholm, M. & Väisänen, R.1986: Uhanalaisten eläinten ja kasvien suojelutoimikunnanmietintö. 1 Yleinen osa, II Suomen uhanalaiset eläimet, IIISuomen uhanalaiset kasvit. - Komiteanmietintö 1985:43.Ympäristöministeriö. Helsinki. 111, 466 ja 431 s.

Rassi, P., Kaipiainen, H., Mannerkoski, 1. & Ståhls, G. 1992:Uhanalaisten eläinten ja kasvien seurantatoimikunnanmietintö. - Komiteanmietintö 1991:30. Ympäristöministeriö.Helsinki. 328 s.

Ratsep, R. 1991: Review of Biological Variables Usd for Long-TermMonitoring. - Preliminary report prepared for the WorkingGroup for Environmental Monitorng in the Nordic Countries.Lund. Sweden. 47 s.

Reinikainen, Ä. & Nousiainen, H. (toim.) 1985: Biologien työohjeetVMI 8:n pysyviä koealoja varten. - Metsäntutkimuslaitos.Suontutkimusosasto. 42 s.

Suomen Standardisoimisliitto 1990: Ilmansuojelu. Bioindikaatio.Jäkäläkartoitus. - Standardi SFS 5670. Helsinki.

Tuominen, S. 1992: Proposals to improve vegetation monitoring withinthe UN-ECE Integrated Monitoring Programme on Äir PollutionEffects on Ecosystems. Summary. - Convention on Long-RangeTransboundary Äir Pollution Fourth Meeting of the ProgrammeTask Rorce on Integrated Monitoring, Helsinki, Finland,January 2lst-23rd, 1992.

43

Risto Kuittinen

SÄTELLIITTI- JA ILMAKUVAUKSEN MAHDOLLISUUDET YMPÄRISTÖN INVENTOINNISSA JA SEURÄNNÄSSA

KAUKOKARTOITUKSESTA

1.1 LENTOKONEESTÄ JA SATELLIITISTÄ TEHTÄVIEN MITTAUSTEN LUONTEESTA

Ilmasta ja avaruudesta tehtävät mittaukset ja kuvauksettarjoavat monipuolisia mahdollisuuksia havaintojenkeruuseen. Tämä on keskeinen syy siihen, että ylipäätään onryhdytty käyttämään satelliitteja ja lentokoneita tiedonkeruuseen. Ympäristötutkimusten kannalta näin kerätynaineiston tärkeitä ominaisuuksia ovat:- laaja alueellinen kattavuus- tarvittaessa nopea uudelleenhankinta- alueellinen edustavuus.Lentokoneita voidaan käyttää paremmin alueilla, jotkasaadaan kuvatuiksi muutamassa tunnissa tai joilta onmahdollista kerätä tietoa useampana päivänä. Satel:liititpuolestaan soveltuvat tehtäviin, joissa nopeasti jatoistuvasti halutaan kuvata suuria alueita tai alueita,joilla lentotoiminta ei ole mahdollista.

1 . 2 KAUKOKARTOITUS MITTAUSMENETELMÄNÄ

Kaukokartoitus on epäsuora mittausmenetelmä, jossarekisteröidään kohteesta tulevan sähkömagneettisen säteilynominaisuuksia Maäritelma sisaltaä myös mittaustulosten(kuvien) analysoinnin ja sen tulosten esittämisen.Kaukokartoituksen avulla voidaan selvittää kohteenominaisuuksia ja niissä tapahtuneita muutoksia.Kaukokartoitus tarvitsee tuekseen yleensä ainakenttämittauksia, joiden perusteella kehitetääntulkintamenetelmiä ja seurataan tulkittujen tietojentarkkuutta. Tiedonhankintamenetelmänä kaukokartoitus toimiiseuraavasti:1) Kehitetään tulkintamenetelmä kenttämittausten ja mallienavulla.2) Arvioidaan menetelmän tarkkuus ja käyttökelpoisuuserilaisissa oloissa.3) Käytetään menetelmää ja mahdollistenrinnakkaismittausten avulla varmistetaan tulosten tarkkuus.4) Yhdistetään tiedot muihin kohteesta oleviin tietoihin.Kaukokartoituksen avulla voidaan mitata vain kohteen pinnanominaisuuksia, joten syvemmällä kohteessa olevia ilmiöitävoidaan havaita hyvin epäsuorasti. Lisäksi on muistettava,

44

että vaikka kaukokartoituksen avulla ei jotain tietoasaataisi suoraan mitatuksi, saattavat kaukokartoituksenavulla hankitut tiedot olla ilmiön tulkinnan kannnaltahyvin merkityksellisiä.

1 . 3 MITTÄUSTULOKSET

Kaukokartoituksen avulla saadaan kuvan muodossa olevaatietoa tai linjoittain rekisteröityä tietoa. Tietojenkeskeisia ominaisuuksia ovat alueellinen-, radiometrinenja spektrinen erotuskyky. Lisäksi eri aikoina otetuistakuvista on mahdollista tulkita ilmiöitä, jotka eivät ilmeneyhden ajankohdan kuvista. Taulukossa 1 on esitettymuutamien kaukokartoitusaineistöjen Uminaisuuksia.

Taulukko 1 Kaukokartoitusaineistoj en ominaisuuksienkeskimääräisiä arvoja

Erotuskyky Kuvauksen

Alue Radio Spektri toistuvuus

Saasatelliittikuvat 2 - 20 km 10-15% 50 nm 4/vrkLuonnonvarasatel -

liittien kuvat 20 - 150 m 10-15% 20 nm 4/kkIlmakuvat 1- 10 m 15- 20% 100 nm tarvittaessaIlmavideokuvat 1- 5 rn 15- 20% 100 nm tarvittaessa

Kuten taulukosta havaitaan, tiedon laatu asettaa suuriaeroj a aineistojen käyttömahdollisuuksille. Radiometrinenerotuskyky sisaltaa kaikki tiedon laatuun vaikuttavattekijat (ilmakehä, ilmaisin ja kalibrointi)

Sätelliittikuvien hankintakustannukset loppukäyttäj älleovat vain murto-osa ilmakuvauksen kustannuksista Seuraavatkeskimääräiset arvot valäisevat tilannetta, taulukko 2.

Taulukko 2 Kaukokartoitusaineiston keskimaaraisethankintakustannukset, saanti ja alueellinen erotuskyky

Hinta Nopeus Älueellinenerotuskyky

Sääsatelliittikuvat 0,5pfkm2 1 h-5 vrk <10kmLuonnonvarasatel -

liittien kuvat 1,0 mk/km2 2 vko-1 vuosi <80mIlmakuvat 1 vrk-2 kk <ilmIlmavideokuvat 2 h - 1 kk <ilm

Nopeus tarkoittaa kaytannon olosuhteissa tapahtuvaaaineiston saantia. Pilvisyys on pääasiallisin syyhitaaseen tiedon saantiin, koska pilvet usein estävätkuvaukset.

45

Ilmakuvausten ja ilmavideokuvausten hinnat vaihtelevatsuuresti kuvausmittakaavasta, kuvattavan alueen sijainnistaja pinta-alasta riippuen.

2 KÄUKOKÄRTOITUSTIEDON KÄYTTÖMÄHDOLLISUUDET

2.1 YLEISTÄ

Kaukokartoitusta voidaan käyttää ympäristön nykytilankartoittamiseen ja ympäristössä tapahtuvien muutostenselvittämiseen. Jos muutoksia halutaan seurata, tarvitaaneri ajankohtina tehtyjä mittauksia. Eräät muutoksistasaattavat olla niin selkeitä, ettei tulkintaongelmia synny,mutta monasti muutokset vaikuttavat niin vähän kohteenlähettämään säteilyyn, ettei mittausten radiometrisentarkkuuden vuoksi voida muutosta havaita. Lisäksi ontodettava, että erilaisissa olosuhteissa voivat muutoksenhavaitsemismahdollisuudet olla erilaiset. Sen sijaanmittauksien alueellinen erotuskyky ei ole yleensäongelmallinen, sillä mittaustapaa voidaan muuttaa tarkemmantuloksen saavuttamiseksi.Käytettävän aineiston alueellisen erotuskyvyn tulee ollaoikeassa suhteessa tutkittavan alueen suuruuteen.Sääsatelliittikuvat soveltuvat parhaiten yli 100000 km2alueisiin, luonnonvarasatelliittien kuvat yli, 100 km2,mutta alle 200000 km2 alueisiin ja ilmakuvat yli 1 km2,mutta alle 1C)000 km2 aluesiin.

2.2 MAANKÄYTTÖ JA KÄSVILLISUUS

Maankäyttö ja kasvillisuus muuttuvat jatkuvasti, jokoihmisen tai luonnon itsensä toimesta. Seuraavassaluettelossa on asioita, joita kaukokartoitustekniikallavoidaan havaita:

Kohde AineistoSatelliitti Lentokone

Peltoalueet- käyttötapa ja viljelyskasvit x xx- metsitys - X

Metsäalueet- ojitus- avohakkut xx xx- puulajisuhteet xx xx- metsätuhot x x- puuston määrä xx xxAsutus ja tec)llisuus x XXTiestö x xx

xx voidaan havaita hyvin

46

x voidaan havaita kohtalaisesti- ei voida havaita.

2,3 VESISTÖT JA VESIVÄRAT

Vesistöjen pinta-alassa tapahtuu tuivia lukuunottamattayleensä vahaisia muutoksia Sen sijaan veden ominaisuudetja veden liikkeisiin vaikuttavat tekijät saattavat muuttuasuuresti. Seuraavassa luettelossa on eräitä havaittavissaolevia ilmiöitä.

Kohde AineistoS.atelliitti Lentokone

Veden virtaukset x x

Veden ominaisuudet- pintalämpötila xx xx- sameus xx xx-van x x-öljy x x- leväkukinnot xx xx

Vesikasvillisuus - xJää xx. xLumi xx xxMaankosteus XX

2.4 ILMAKEHÄ

Ilmakehän ominaisuuksien mittaaminen sääsatelliittienavulla on nykyään mahdollista seuraavasti.

Kohde Satelliitti

lampotila xkosteus Xstratosfäänin otsoni x

3 TULEVAISUUDEN ARVIOINTIA

Tietoja hankittaessa joudutaan aina vertailemaan tiedontarkkuutta, saannin nopeutta ja hankinnan kustannuksiaLaaja-alaista tietoa ja nopeasti muuttuvaa tietoahankittaessa on kaukokartoitusta tarkasteltavavarteenotettavana tiedon hankintarnenetelmänä.

Erilaiset tiedonhankkimistavat täydentävät toisiaan jayhteiskäytöllä voidaan päästä tarkoituksenmukaiseenlopputulokseen. Kehittämistyössä on erityisesti tutkittavamenetelmiä, joissa eri tietolahteiden yhteiskaytto onmahdollista.

47

Maamme rajojen ulkopuolella olevia kohteita ja asioita,jotka koemme ongelmallisiksi voidaan voidaan havaitasatelliittien avulla. Tärkein näistä on Itämeri ja senvaluma-alue, jossa paikallisilla kenttämittauksilla on vainrajalliset mahdollisuudet tiedon hankintaan.

Euroopan avaruusjärjestö ja NÄSÄ ovat kehittämässäsatelliittijärjestelmää, joka on toiminnassa noin seitsemänvuoden kuluttua. Tämä järjestelmä mahdollistaa hyvinmonipuolisen ympäristötietoj en keruun. Esimerkkinämainittakoon seuraavien kohteiden mittaukset:

-Maankäytäyttö ja maaston topografia-Kasvillisuuden ominaisuudet-Maa- ja vesialueiden pintalämpötilat-Lumen ja jään ominaisuudet-Jään liikkeet ja merialueiden tuulet-Vesien virtaukset-Vesien biologinen toiminta-Ilmakehän lämpötila, kosteus ja koostumus-Pilvien ominaisuudet ja liikkeet-Maapallon säteilytase.

Käytännön menetelmien kehittämiseen kuluu yleensäsuhteellisen pitkä aika, satelliittien kyseessä ollessaaina useita vuosia. Menetelmäkehitystyö tulisi aloittaa jonyt, jotta uudet kaukokartoitussatelliitit voitaisiin saadatehokkaaseen käyttöön, kun ne vuosikymmenen lopullatoimittavat keskeistä tietoa myös meille, jotka tulemmenäitä hankkeita ESA:n toimintaan osallistuvinarahoittamaan.

49

Yrjö Sucksdorff

SÄTELLIITTIKUVIEN KÄYTTÖ YMPÄRISTÖTIETOKESKUKSEN HÄNKKEISSÄ

JOHDÄNTO

Ympäristön tilan seurannassa on satelliittikuvien käytöllä runsaasti etuja. Seuranta voi olla jatkuvaa, koskasama alue kuvataan toistuvasti. Kuvaukset kattavat laajoja alueita kokonaan, eli kuvauksessa syntyvä mittaustietosaadaan kattavasti koko alueesta. Hinta esim. laskettunaneliökilometriä kohden on moniin perinteisiin menetelmiinverrattuna edullista. Kaukokartoituksen avulla saadaanalueista myös sellaista tietoa, jota muilla menetelmilläon erittäin vaikea hankkia, koska mittaukset tapahtuvatusealla aallonpituusvälillä.

Edellä esitettyjen seikkojen vuoksi on kaukokartoitusmukana useissa Ympäristötietokeskuksen (YTK) projekteissa.

Suomessa on useita kaukokartoitusyksikköjä, jotka yleensäovat erikoistuneet jonkin erikoisalan (esim. metsät)kaukokartoitussovellutuksiin. Ympäristön tilan seurannassa kaukokartoituksen avulla tarvitaan tietoja hyvinmonelta eri osa-alueelta, joten YTK:n pieni (n. 2.5henkilöä) kaukokartoitusyksikkö on riippuvainen yhteistyöstä muiden yksiköiden kanssa. Kaukokartoituksen tukitietoina tarvitaan runsaasti maastomittauksia, jotenyhteistyö tmittaavienT laitosten kanssa on myös ensiarvoisen tärkeätä.

Seuraavassa esitetään kaukokartoitusprojektit, joihin YTKosallistuu tai on osallistunut. Toistaiseksi ollaanYTK:ssa keskitytty lähinnä perinteisten satelliittiaineistojen (Landsat MSS ja TM sekä NOÄÄ ÄVHRR) käsittelyyn.

2 MÄÄNKÄYTTÖ- JA PUUSTO

Vuosina 1984-1986 VTT ja Vesi- ja ympäristöhallituskehittivät yhteistyössä menetelmän valuma-alueiden aluetekij öiden tulkitsemiseksi. Menetelmän valmistuttuaheräsi ajatus koko Suomen aluetekijöiden (maankäyttö- japuustoluokkien) tulkitsemisesta yhteistyönä halukkaidenlaitosten kanssa. Työ käynnistyi vuonna 1988. Yhteistyössä olivat mukana Maanmittaushallitus, joka otti päävastuun työstä, Tilastokeskus, Posti- ja telelaitos, Metsäntutkimuslaitos, Ympäristöministeriö ja Vesi- ja ympäristöhallitus. Tulkinta valmistui pääosin vuonna 1991.

Tulkinnan tuloksena on osapuolille toimitettu koko Suomenkattava digitaalinen maankäyttö- ja puustotulkinta, jossaon kullekin 25m * 25m maastoelementille (pikselille)koodattu sen maankäyttö- tai puustoluokka. Tulokset ovat

50

yhtenäiskoordinaatistossa. Luokkia on kaikkiäan noin 50:vedet, pellot, avohakkuut, paljaat maa-alueet, turvetuotantoalueet, avosuot, rameet, korvet, kivennaismaaalueen metsät metstyypeittin, vesakot, tunturikoivikotj a ‘ tundra ‘ . Puustoiset luokat on jaettu alaluokkiin50m3/ha välein. Luokituksen tarkkuus on luokasta riippuen65-100%. Tulkintaan tullaan lisäämään vuoden 1992 aikanataaj amaraj aus.

YTK:ssa on tulkinta-aineistoa käsitelty edelleen. KunkinSuomen valuma-alueen ja näiden osa-alueiden (keskikoko20-30km2) maankäyttö ja puustoluokkajakauma on analysoitu.Nämä tiedot viedään osaksi Ympäristötietojärjestelmää,jolloin halukkaat voivat poimia sielta esimerkiksi haluamansa valuma-alueen pelto-, vesi-, metsa- ym osuudenkoko alueen pinta-alasta. YTK:ssa on myös laskettu maan-käyttö- ja puustojakauma 10km * 10km hilaruuduttain.Aineistosta on tehty myos eriasteisia yleistyksia jasiitä on poimittu joidenkin luokkien perusteella noin 1km* 1km suuruisia maankäyttöluokan perusteella valittujayhtenäisiä alueita.

Tulkintatulosta käytetään ja voidaan käyttää moneen eritarkoitukseen. Sitä käytetään pohjatietona kun muitatietoja halutaan esittaa kartoilla, useat varsinkinvesiin (laatu, maara) liittyvat alueelliset mallit tarvitsevat syöttötietoina tulkintatulöksia, maankäyttö- japuustotietoja apuna käyttäen voidaan interpoloida synoptisia säätietoja hilaruudustoon jne.

Maankäyttö- ja puustotulkintoja tullaan jatkamaan Suomesta, lähinnä Maanmittaushallituksen toimesta. Kun uusitulkinta valmistuu (alustavien suunnitelmien mukaan 3-5v. välein), voidaan maankäytön- ja puuston muutoksiainventoida.

3 NO A Ä ÄV H R R SÄÄ SÄ TEL LI 1TT IKU VÄ T

YTK:lla on sopimus Ilmatieteen laitoksen kanssa sääsatelliittikuvien (NOÄÄ ÄVHRR) toimittamisesta. IL lähettääkaikki ne huhti-lokakuun ajan kuvat, joissa koko Suominäkyy hyvin, YTK:hon lähes reaaliajassa (noin 5 kuvaa/vrk). YTK:ssa kuvat tarkistetaan. Liian pilvisetkuvat tuhotaan, muut käsitellään edelleen. Ankaran laskennan jälkeen saadaan lopputuloksena koko Suomen ja senlähialueet kattava yhtenäiskoordinaatistoon oikaisturasterikuva, jossa on kullekin 1km * 1km maastoelementille laskettu näkyvän- ja iähi-infravalon heijasturninen(albedo), näistä edelleen laskettu kasvillisuusindeksi(joka kuvaa kasviston kehitysastetta), sekä pintalämpötilat Kaikki kasitellyt kuvat tallennetaan optisillelevyille. Kuvia on tIlennettu vuoden 1991 huhtikuustalähtien.

Tällä hetkellä tehdään YTK:ssa pilvien erotteiualgoritmeja sekä lämpötilojen korjausalgoritmeja ÄVHRR-kuville.

ÄVHRR-kuvilta laskettuj ä tuloksia käytetään kasvillisuusindeksin ja maan pintalämpötilöjen seurantaan. Näitä

51

tietoja käytetään edelleen mm. alueellisen mallintamisenapuna. Itämeren ja suurten järvien virtauksia ja veden-laatua voidaan seurata pintalämpötilojen ja ÄVHRR kuvienheijastussuhteiden avulla. Esimerkiksi suuret leväkukinnat löytyvät kuvilta selvästi. Kesällä 1992 testataanSuomenlahdella näytteenoton ohjausta NOAA ÄVHRR-kuviahyväksikäyttäen.

NOÄÄ ÄVHRR kuvilta tulkitaan myös Suomen lähialueiden(itä ja etelä) karkea maankäyttöluokitus vuoden 1992aikana.

4 VESIEN LAATU

Satelliittikuvien käyttökelpoisuutta erilaisten vedenlaatuparametrien tulkitsemiseksi ja seuraamiseksi tutkitaanYTK:ssa yhteistyössä useiden alan asiantuntijoiden kanssa. Toistaiseksi reaaliaikaisesti tietoa saadaan vainsääsatelliiteista, joiden maasto- ja spektrinen erotuskyky on melko karkea. Varsinkin sisävesillä on erotuskykyrajoittava tekijä. Edellä esitetystä syystä joudutaankäyttämään luonnonvarasatelliittiaineistoj a vedenlaatuparametrien tulkitsemiseksi.

YTK:ssa on tehty esitutkimus vedenlaatuparametrien tulkitsemiseksi Landsat MSS-kuvilta (maastoerotuskyky 80m *

80m). Työssä tehtiin regressiot satelliittimittausten jaYmpäristötietoj ärjestelmän vedenlaaturekisterin joidenkinparametrien välillä. Näiden regressioyhtälöiden avullatulkittiin sitten koko kuvan alueelta pintavesien laatua.Tuloksena saatiin alueellinen vedenlaatukartta, jossavedet on jaettu viiteen luokkaan kiintoaine-, klorofylliÄ-pitoisuuden tai näkösyvyyden mukaan.

Nykyinen käynnissä oleva tutkimus pyrkii kehittämäänesitutkimuksessa käytettyjä menetelmiä koskemaan laajempia alueita, mahdollisesti uusia vedenlaatuparametreja jamonipuolisempaa satelliittiaineistoa.

5 MUUT YTK:N KAUKOKÄRTOITU5- TAI SIIHE N LÄHEISESTI LIITTYVÄT PROJEKTIT

YTK:ssa tehdään aiemmin esitetyn kaltaisia tarkennettujamaankäyttö- ja puustotulkintoja tärkeiltä luonnonsuojelualueilta. Toistaiseksi on tulkittu osa Suomen yhdennetynseurannan alueista sekä Ystävyyden puisto.

Alustavasti on suunniteltu myös maankäyttö- ja puustotulkintaa Landsat MSS-kuvilta Kuolan niemimaan alueesta sekäItämeren vatluma-alueesta.

YTK osallistui VTT:n ja Teknisen Korkeakoulun projektiin,jossa tutkittiin mikroaaltopolarimetritutkan käyttöämetsävaurioiden kartoituksessa. Älustavat tulokset tutkimuksesta ovat melko rohkaisevia. Tutkimus jatkuu virka-

52

työnä, YTK osallistuu mahdollisesti uusien kuvien (ERS1) hankintaan.

KuvankäsittelylitteistQ1la J:a -ohjelmistolla tehtiinYTK ssa yhteistyössa Vesien- ja ympristontutkimus1aitok-sen kanssa digitaalinen maaperakartta Suomesta skannaamaila 1 1 000 000 maaperakartta Etelä-Suomesta saatettiin myös maaperäkatta 1:100 00,0 digitaaliseen muotoon.

6 JÄTKOSUUNNITELMIÄ

Menetelmien kehitystä tullaan YTK:ssa jatkamaan päämääränä operatiivinen menetelma jonkin ymparistoon tai sentilaan liittyvan ilmion analysoimiseen tai seuraamiseen

Projekteilla, joihin YTK osallistuu tulee olla mieluitenvaltakunnallista tai jopa laajempaa merkitysta Kuitenkinala kehittyy vauhdilla, ja ‘mukana pysyminen’ edellyttääYTK:lta aktiivista osallistumista kotimaisiin ja mahdollisuuksien mukaan myos kansainvalisiin tutkimus- ja kehitysprojekteihin.

Ympäristötietokeskuksen kaukokartoitushankkeita koordinoi(YTK n itsensa lisaksi) Ymparistoministeriön avaruustyoryhma, jossa on edustajat alan tarkeimmista tutkimuslaitoksista.

53

Mervi Karhula

YMPÄRISTÖSELVITYKSET TIELAITOKSESSÄ

Teiden suunnitteluun, rakentamiseen ja kunnossapitoonliittyvien ympäristöasioiden käsittely on viime vuosinalaajentunut ja monipuolistunut. Tähän on vaikuttanut ympäristökysymysten yleinen korostuminen yhteiskunnassa sekäalan lainsäädännön ja hallinnon kehittyminen. Ympäristöasioiden paino on lisääntynyt myös tutkimustiedon lisääntymisenmyötä. Suunnittelu on myös menossa avoimempaan suuntaan.Vuorovaikutus eri sidosryhmien kanssa on entistä tärkeämpääja juuri tässä ovat ympäristöasiat keskeisellä sijalla.

Ympäri stövaikutusten arviointimenettelyn käyttöönottotielaitoksessa on lisännyt tarvetta selvittää tienpidonympäristövaikutuksia. YVÄ-lainsäädännön valmistelu Suomessaedellyttää myös tiensuunnittelun kehittämistä. YVÄ-menettelyyn liittyvä osallistuminen vaatii suunnittelukäytännöntarkistamista.

Tielaitoksen tutkimus- ja kehittämisohjelmassa vuosille 1992- 1996 on ympäristö yhtenä painopistealueena. Ohjelmasisältä useita eri tutkimushankkeita suunnittelun, rakentamisen ja kunnossapidon alueilta. Osaa hankkeista toteutetaanomana työnä, mutta suuri osa teetetään ulkopuolisillaasiantuntijoilla. Yhteistyötä eri ympäristöviranomaistenkanssa tarvitaan runsaasti, jotta tutkimuksilla saavutetaanniille asetetut vaatimukset.

Seuraavassa on aihepiireittäin kerätty meneillään olevia taivalmistuneita ympäristöselvityksiä. Useimmat näistä selvityksistä palvelevat ympäristövaikutusten arviointimenetelmien kehittämistä.

LUONNONYMPÄRISTÖ JA SEN TILANSEURANTA

Vuonna 1990 valmistui esiselvitys “Teistä aiheutuvienekologisten muutosten arviointi teiden esisuunnittelussa”.Tämän esiselvityksen perusteella lähdettiin kehittämään eriympäristötyyppien ekologisiin eroihin perustuvaa ympäristöriskiluokitusta tiensuunnittelua varten. Saksassa on käytössä tällainen menettelytapa.

Ympäri stöluokitus perustetaan mahdollisimman pitkälleolemassa oleviin luokitusjärjestelmiin. Nykyisten metsä- jasuotyyppien :Luokittelu ja vesistöjen käyttökelpisuusluokitusovat hyödynnettävissä lähes suoraan. Kulttuuriympäristöjenluokittelua joudutaan kehittämään tämän työn yhteydessä.Tiehankkeen luonne vaikuttaa ratkaisevasti ekologisiinmuutoksiin, joten tarvitaan myös tietoja erityyppistenteiden aiheuttamista muutoksista ympäristössä. Tutkimuksessa

54

on parhaillaan käynnissä ympäristötyyppien luokitus jakesalla 1991 aloitettiin kenttatutkimukset Raportti tutki-muksen ensimmäisestä vaiheesta valmistuu vuoden 1992 aikana.

Tien ja sen liikenteen vaikutuksia kasvillisuuteen onseurattu kolmen eri tien varrella. Vuonna 1989 käynnistyiTurun tiepiirin alueella seuranta valtatie yhden ja tulevanHelsinki-Turku -moottortien varrella. Kasvillisuuden kuntoaseurataan tutkimuslinjoilla, jotka ulottuvat noin 300 metriätien molemmille puolille Lisaksi on tehty ilmanlaadun(typen oksidit, haka, otsoni, hiukkaset, rikkidioksidi)mittauksia tien varrella Seurantaa tullaan jatkamaan useanvuoden ajan. Tavoitteena on saada selville myös rakentamisenaiheuttamia muutoksia kasvillisuuden kunnossa. Raporttivuosien 1989 - 90 tuloksista on juuri mennyt painoon.

Oulun tiepiirin alueella vuonna 1990 avatun Kempele-Kiviniemi -tien varrella seurataan myos kasvillisuuden kuntoaSuolan vaikutusta tien varren kasvillisuuteen selvitettiinKuopion tiepiirin alueella vuonna 1990.

Johtopäätöksien tekeminen tien ja sen liikenteen vaikutus-alueesta on vaikeaa. Metrimääriä on eri yhteyksissä esitetty, mutta niiden käyttö saatujen tutkimustietojen perusteella on viela kyseenalaista Usein on myos vaikea selvittaa,mika on tieliikenteen osuus havaituissa muutoksisa

Luonnonolojen seurannän sisäliyttämisestä tiensuunnitteluunollaan laatimassa menettelyohjeita. Seurannan avulla kehitetään ympäristövaikutusten arviointimenettelyä. Toisaaltavoidaan ryhtyä toimenpiteisiin ennakoimattomien haittojenvahentamiseksi tai torjumiseksi

2 RAKENNETTU YMPÄRISTÖ JAIHMINEN

Liikenteen ja maankäytön suunnittelun yhteistyön kehittämisellä voidaan vaikuttaa liikennetarpeeseen ja torjua liikenteen aiheuttamia hairioita Aiheesta on valmistunut selvitykset “Yleiset tiet kaava-alueilla” ja “Yleissuunnittelunja yleiskaavoituksen yhteenkytkenta” Ohitusteiden vaikutusta taajamien maankayttoon ollaan selvittamassa ja myosvaltatien 3 rakentamisen vaikutusta maankäytön muutoksiin.

Vuonna 1991 järjestettiin ideakilpailu ympäristöpainotteisesta taajamatiestä Ylistaron keskustassa. Tavoitteena olikehittaa tiejakso, jossa etenkin kevyen liikenteen turvallisuuden parantamiseksi on tehty rakenteellisia, nopeuttaalentavia jarjestelyita ja ymparisto on viimeistelty korkeatasoiseksi ja viihtyisäksi. Nopeusrajoitus on 40 km/h.Kilpailun voitti ehdotus “Yli ja ympäri” ja palkintolautakunta esitti sitä tarkemman suunnittelun pohjaksi. Ympäristöpainotteisia taaj amatiehankkeita tullaan suunnittelemaanja toteuttamaan tulevaisuudessa lisää.

Tiehankkeen aiheuttamia sosioekonomisia vaikutuksia on myosalettu selvittaa Lahtokohtana on arvioida vaikutuksiayksilöiden tai perheiden sosiaalisiin suhteisiin ja ta

55

louteen. Tampereen itäisen ohikulkutien suunnittelun yhteydessä tullaan selvittämään myös sosiaalisia vaikutuksia.Hyvinvointivaikutuksia on arvioitu Nauvo-Paraisen kiinteäntieyhteyden seurauksena. Näiden vaikutusten arviointimenettelyn kehittämisessä ollaan alkuvaiheessa.

Tieliikenteen melun ja saasteiden vaikutusta ihmistenterveyteen ja viihtyvyyteen on arvioitu ulkomaisten tutkimustulosten avulla. Kansanterveyslaitos on käynyt muidenmaiden käyttämiä menetelmiä läpi ja luonnostellut Suomenolosuhteisiin soveltuvaa mallia. Viihtyvyyshaittojen arviointia jatketaan edelleen ja tavoitteena on kyselytutkimusten avulla selvittää melun ja saasteiden häiritsevyyttä.Samalla on kehitetty menetelmää, jolla voidaan arvioidahaitankokijoiden määrä esimerkiksi tieliikenteen melualueilla. Määrien laskemisessa käytetään hyväksi väestörekisterikeskuksen tietoja sekä kaavojen tietoja.

3 MELUN JA PÄKOKÄÄSUJEN HINNOITTELU TIENSUUNNITTELUSSÄ

Tielaitos on päättänyt sisällyttää tieliikenteen melusta japakokaasuista aiheutuvien haittojen kustannukset tiehankkeiden kannattavuuslaskelmiin. Käyttöönotettava hinnoittelumenettely perustuu arvioon tieliikenteen melu- ja pakokaasuhaittoj en kokonaiskustannuksista Suomessa.

Hinnoittelua valmistellut työryhmä arvioi haittakustannustensuuruusluokaksi 4,5 miljardia markkaa vuodessa. Pakokaasujenosuus kustannuksista oli 2,9 miljardia ja melun 1,6 miljardia markkaa. Pakokaasujen kustannuksista 1,5 miljardiamarkkaa aiheutuu ilmaston muutoksesta.

Tiehankkeiden yhteiskuntataloudellisissa arvioissa tällähetkellä on ollut mukanä rakentamis-, kunnossapito- jaaj oneuvokustannukset. Tiehankkeen vaikutuksia työllisyyteenja elinkeinotoimintoihin on joissakin hankkeissa arvioitumyös kustannusten avulla. Useissa eri yhteyksissä on esitetty, että liikenneväylähankkeiden kannattavuuslaskelmissahyödyt ja haitat, myös ympäristöä koskevat, tulisi pyrkiämahdollisimman pitkälle arvioimaan myös rahassa.

4 YVÄ-MENETTELYN KÄYTTÖÖNOTTO

Tielaitoksen johtokunta päätti syksyllä 1990, että tielaitoksessa otetaan käyttöön ympäristövaikutusten arviointi-menettely vuoden 1992 loppuun mennessä. Älustava ohjevalmistui kevällä 1991. Ohjetta tarkistetaan parhaillaan jaotetaan mukaan valmisteilla olevan YyA-lain vaatimukset.Ohjeen arvioitu valmistumisaika on toukokuu 1992.

Vuoden 1991 alussa lääninhallitukset nimesivät tiepiirikohtaiset yhteistyöryhmät, joissa ovat edustettuina lääninhallituksen kaavoitus- ja asuntotoimisto sekä ympäristönsuojelutoimisto, vesi- ja ympäristöpiiri, seutusuunnittelustavastaava liitto sekä tiepiiri. Työryhmien keskeisenä tehtä

56

vänä on määritellä ympäristövaikutusten arviointimenettelynvaativat hankkeet ja kuinka laaja arviointimenettely ontarpeen.

5 TIELÄITOKSEN YMPÄRISTÖN TOIMINTÄLINJÄT

Tielaitoksessa valmistellaan parhaillaan ympäristön toimintalinjoja, joiden tarkoituksena on ohjata ympäristötavoitteiden asettamista tienpidossa. Toimintalinjoihin sisältyyvuosille 1993 - 1996 laadittu kehittämisohjelma. Kehittämisohjelmassa tuodaan esiin niitä konkreettisia toirnenpiteita, joihin tielaitos aikoo panostaa seuraavina vuosinaToimintalinjojen yleisina lahtokohtina ovat kannanototmaamme ymparisto-j a liikennepolitiikasta Tielaitoksenjohtokunta päättää laitoksen ympäristön toimintalinjoistatoukokuussa 1992.

Yleisten teiden liikenneympäristön tilan selvittäminen onperusta konkreettisille ympäristönparantamistoimenpiteille.Tiestön varrelta kartoitetaan ongelmakohteet ja selvitetääntarvittavat suoj austoimenpiteet.

Vuonna 1991 aloitettiin ensin koko valtakunnan tasollamelukartoitus, jossa arvioitiin yleisten teiden melualueillaasuvien maära Melutilanteen kartoitus jatkuu piiritasollaMelukartoitukset ja niihin liittyvät toimenpideohjelmatvalmistuvat vuoden 1993 aikana.

Tiehallitus yhdessä vesi- ja ympäristöhallituksen kanssa onkäynnistänyt selvityksiä tiesuolan vaikutuksesta pohjavesun. Yhteistyönä on jo laadittu ohjeet pohjaveden suojauksesta tien kohdalla. Vuonna 1992 on käynnistynyt myösyhteistyoprojekti, jossa kartoitetaan pohjavesialueillaolevat tieosuudet, arvioidaan tiesta aiheutuvaa pilaantumisriskia, etsitaan ongelmakohteet ja selvitetaan tarvittavatsuoj austoimenpiteet.

Melun ja pohjavesien lisäksi selvitetään vuosien 1993 - 1995aikana taajamissa liikenteen ja maankäytön välisiä ongelma-kohteita ja tarvittavia toimenpiteitä. Jatkossa selvitetäänmyös ilmanlaadun tilannetta yleisten teiden varrella.Luonnon tai kulttuurihistoriallisten ‘arvokkaiden kohteidenkartoitus yleisten teiden varrella tehdään myös lähivuosina.

Tiehallituksessa on tällä hetkellä kuusi henkilöä, jotkatyoskentelevat paaasiallisesti ymparistoasioiden kanssaTiepiireissä on yhdestä kahteen henkilöä, jotka ovat erikoistuneet ympäristökysymyksiin. Tielaitoksessa j ärjestetäänympäristökoulutusta eri tehtävissä oleville työntekijöille.Koulutuksella pyritaan valittamaan perustiedot ymparistoonliittyvistä asioista tienpidossa ja lisäämään ammattitaitoatehtävien hoidossa.

57Maarit Vainio

KUNTIEN LUONTOINVENTOINNIT

1 3OHDÄNTO

Yksittäiset kunnat tekivät luontoinventointeja jo 1960-luvulla, mutta vasta 1980-luvulla niitä alettiin tehdäenemmän. Nykyään luonnon perusselvitysten asema luonnonolot huomioon ottavassa ja luonnonvarojen kestäväänkäyttöön perustuvassa suunnittelussa on tiedostettu jatunnustettu. Kuitenkaan ne eivät vielä ole muodostuneetkiinteäksi osaksi suunnittelukäytäntöä, mihin ympäristö-vaikutusten arvioinnissa tähdätään.

Esimerkiksi Oulun lääninhallituksen vuonna 1990 tekemänkyselyn mukaan, johon vastasi 49 kuntaa (kuntia on yhteensä 52), oli 12 kunnassa tehty luonnon perusselvityksiä ja kolmessa kunnassa sellainen oli lähiaikoina suunniteltu tehtäväksi. Kunnissa, joissa ei ollut ympäristönsuojelun viranhaltijaa, ei oltu tehty tai suunniteltutehtäväksi luontoinventointej a.

Perustietojen hankkiminen kunnan luonnonoloista sisältääolemassa olevan tiedon keräämisen sekä tapauskohtaisestisuunnittelun kannalta tarpeellisen lisätiedon hankinnan.Kunnan luonnonoloista saattaa olla runsaasti saatavillaaikaisemmin julkaistua tietoa, mikäli jokin luonnonilmiötai luontokohde on herättänyt tutkijoiden mielenkiinnon.Keskivertokunnasta olemassa oleva luontotietous rajoittuumahdollisiin luonnonsuojelualueisiin, valtakunnallistensuojeluohjelmien ja muutamiin seutukaavan kohteisiin sekäsatunnaisiin tutkimuksiin. Varsinkin tieto maakunnallisesti tai paikallisesti merkittävistä luontokohteista onusein puutteellista.

2 KÄYTTÖTÄRKOITUS

Kaavoituksen, erityisesti yleiskaavan vireilletulo onkunnissa useimmiten ollut se sysäys, joka on käynnistänytluonnon perusselvitykset. Esimerkiksi kaupungit ovattehneet selvityksiä koko alueensa luonnonsuojelun taivirkistyskäytön kannalta merkittävistä kohteista. Toisaalta selvitykset näyttävät keskittyneen sellaisillekaavoitettavaksi aiotuille alueilla, joilla on valtakunnallisten suojeluohjelmien kohteita tai jotka muutoinovat muutoslierkkiä. Ympäristöministeriö on esimerkiksiranta-alueiden suunnittelua koskevissa ohjeissaan korostanut luonnon perusselvitysten merkitystä, ja monessatapauksessa ympäristöministeriön myöntämä rahoitus onratkaissut selvitysten aloittamisen.

Varsin paljon alueiden käytön suunnittelua palvelevialuontoinventointeja on tehty ilman, että tähtäimessäolisi nimenomaan ollut k.o. alueiden kaavoitus. Yleensänämä ovat olleet pienehköjä kohteita, joilla on merkitysta virkistyskayton tai luonnonsuojelun kannalta

Kunnan ympäristönsuoj elusuunnitelman tekeminen edellyttääluontoinventoinnista saatavaa perustietoa. Usein ympäris

58

tönsuoj elusuunnitelmat perustuvat luonnonsuoj elun j aluonnon virkistyskäytön osalta jo olemassa olevaan tietoon eika niitä varten ole erikseen tehty luontoinventointeja. Toki aikaisemmin tehdyt yleiskaava- tai muutselvitykset ovat olleet käytössä ympäristönsuojelusuunnitelmien laadinnassa.

Luonnonsuojelualueiden tai muiden vastaavien kohteidenhoitoa ja käytön suunnittelua varten kunnissa on tehtykartoituksia. Myös puhtaasti luonnontilan seurantaapalvelevia tutkimuksia on tehty.

3 SISÄLTÖ

3.1 TUTKITUT OSÄTEKIJÄT

Taulukossa 1 esitetään 27 kuntien luontoinventointiakäsittävän esimerkkiaineiston pohjalta, mitä osatekijöitäon eri tarkoituksia varten tehdyissä inventoinneissatutkittu. Tiedossa ei ole, onko aineistoon sisältyvissäkaavoitushankkeissa mahdollisesti tehty taulukossa mainittujen inventointien lisäksi erillisselvityksiä k.o.aihepiireistä.

Taulukko 1. Eri tarkoituksia varten tehdyissä kuntien luontoinventoinneissa tutkitut luonnon osatekijät. Esimerkkiaineistossa on 27inventointiraporttia.

käyttö- maisema maaperä, kasvi- eläimistö luonnontark., kpl pinnanmuod. peite varat

kaavoituslOkpl 5 6 10 5 2muu maankäyt.suunn. 7kpl 2 2 6 2 1hoitosuunn.2kpl 1 2 1 1seuranta8kpl 7 2

Yleiskaavoitukseen liittyvät luontoinventoinnit ovatyleensä laaja-alaisimmat, joskin esimerkkiaineisto sisältää myös yhden luonnonsuojelualueen hoito- ja käyttösuunnitelman, jota varten oli koottu varsin monipuolinentausta-aineisto. Maaperä ja pinnanmuodot, kasvipeite jaeläimistö ovat keskeiset selvitysten kohteina olleetluonnonelementit, sen sijaan alueiden luonnonvaroja janiiden käyttöä ei useinkaan ole sisällytetty inventointeihin. Usein maa-ainesvaroja ja pohjavettä koskevatselvitykset tehdään omana kokonaisuutenaan.

Suurin osa luontoselvityksistä sisältää kasvipeiteinventoinnin tai -kartoituksen. Kasvipeite heijastaa kasvupaikan olosuhteita ja on olennainen osa eliöiden elinympäristöä ja maisemaa sekä vaikuttaa suuresti ihmisen viihtyvyyteen. Maaperää ja pinnanmuotoja koskevat selvityksettehdään kaavoituksen kysessä ollen usein erillään muistaluontoselvityksistä. Samassa yhteydessä tehtynä geologisista ja geomorfologisista selvityksistä saadaan kuitenkin tietoa muiden luonnon osatekijöiden inventoinnin

59

perustaksi ja lisäksi ne ovat erinomainen apu kokonaisuuden jäsentämisessä.

Eläimistön osalta selvitykset painottuvat useimmitenlinnustoon sekä nisäkkäiden kohdalla riistaeläimiin.Enimmät linnustoselvitykset tehdään rannikolla tai arvokkailla lintuvesillä, missä linnusto on näkyvä osa ekosysteemiä, ja missä keskeiset luonnonsuojeluarvot liittyvätlintujen pesimä- ja muutonaikaisiin levähdysalueisiin.Samoilla alueilla metsästys on merkittävä harrastus, javesilinturiistan kannalta merkittävät kohteet ovat myössiksi tärkeitä selvitettäviä.

Kasvipeite- tai geomorfologisiin inventointeihin verrattuna eläimistöselvityksiin liittyy ongelmia, jotka ovatosaltaan rajoittaneet niiden tekemistä. Luotettavantuloksen saamiseksi yksi maastokäynti ei yleensä riitä,ja lisäksi puute asiantuntijoista voi tulla vastaanesimerkiksi selkärangattomien eläinryhmien kohdalla.Yleiskaavatarkkuus ei tosin edellytäkään hyönteiskartoituksen tekemistä, mutta uhanalaisten eliölajien esiintymät sekä monipuolisen eläimistön säilymisen kannaltamerkittävät elinympäristöt pitäisi vähintään selvittääyleiskaavaa varten. Tässä suhteessa on vielä paljonkehittämisen varaa.

3.2 TÄRKKUUS

Yleiskaavatasoista maankäytön suunnittelua palvelevatselvitykset on yleensä tehty inventoimalla, toisin sanoenon selvitetty, minkälaisia geomorfologisia muodostumia,kasvillisuustyyppeja tai muita ilmioita alueella on,mutta kuvioita ei ole rajattu kartalle. Esimerkiksikunnan koko alueen kattayaa yleiskaavaselvitystä vartenon monessa tapauksessa inventoitu vain kohteet, joista onsaatu vihiä olemassa olevan tiedon ja haastattelujenperusteella. Sen sijaan pienemmät osa-alueet on voituinventoida järjestelmällisesti.

Suppeahkojen alueiden detaljikaavoitusta tai hoidon jakäytön suunnittelua varten on laadittu karttoja, joistailmenevät kasvillisuustyyppien tai geomorfologistenmuodostumien rajat. Varsin yleinen sovellutus cm maastonkulutuskestävyyskartta, joka voidaan laatia kasvillisuusja maaperäkartan avulla. Luonnossa tapahtuvien muutosten

seurantaa varten on myös käytetty kartoitusta. Jokseenkin välttämätön apuväline kartoitustarkkuutta vaativassatyössä on ilmakuva.

3.3 RAPORTOINTI

Alueelle ominaisten luonnontyyppien ja -ilmiöiden luonnehdinta, aluekuvaukset ja kartat ovat luontoinventoinneista laadittujen raporttien keskeinen sisältö. Lähespoikkeuksetta kaavoitusta ja muuta maankäytön suunnittelua varten tehdyt inventointiraportit sisältävät nykyäänarvion alueiden luonnonsuojelullisesta merkityksestä jatoimenpidesuositukset.

Kaupunkien teettämät selvitykset on tavallisesti julkaistu ympäristönsuoj elulautakunnan omassa monistesarj assa.

60

Ne ovatkin paremmin tiedon tarvitsijoiden saatavilla kuinyksittäiset, ympäristönsuojelusihteerin pöytälaatikkoonjäävät tai korkeintaan ympäristönsuojelulautakunnan jäsenille mon:istetut raportit.

4 LUONTOINVENTOINTIEN KÄYTTÖ-KELPO ISUUS JA MERKITYS

Maankäytön suunnittelua varten tehtyjen luontoinventointien soveltuvuus tarkoitukseensa ja resurssien suuntautuminen oikeisiin kohteisiin on suoraan verrannollinensiihen, missä määrin työn alkuvaiheissa on panostettusuunnitteluun ja koordinointiin. Suunnittelun alkaessatulisi edes karkeasti voida ennäkoida alueelle mahdollisesti ehdotettavia toimintoja ja hahmottaa niiden vaikutuksia. Tämän sekä olemassa olevan tiedon perusteellavoidaan suunnitella tulevien selvitysten painopistealueet. Ihannetapauksessa luontoinventointi on kiinteä osasuunnitteluprosessia, ja inventoinnin tekijä, kaavoittajaja intressiryhmät ovat vuorovaikutuksessa työn aikana.

Kuntien kaavaselvityksiin liittyvissä luontöinventoinneissa aivan yleinen virhe on ollut se, että luontoselvitykset on aloitettu ennen kuin kaavan tekijästä on olluttietoa tai kaavoituksesta ylipäänsä tehty päätöstä.Tällöin lopputulos ja tiedon perillemeno jää riippumaanliian monesta jos-tekijästä: tulevatko keskeiset ympäristökysymykset selkeästi esille raportissa, käyttääkökaavoittaja inventoinn±n tuloksia, ja valvovatko kunnanympäristönsuojeluviranomaiset ja mahdolliset lausunnonantajat ympäristötekijöiden huomioon ottamista. Viimevuosilta löytyy toki jo useita myönteisiä esimerkkejä.

Käyttökelpoisen luontoselvityksen pääpainon tulisi ollaaluetta itseään koskevissa konkreettisissa havainnoissaja tiedoissa. Käytännön suunnittelutyössä ei juuri olekäyttöä kirjallisuudesta kootuille katsauksille, elleitietoja ole sidottu vallitsevaan todellisuuteen. Varsinusein luontoinventoinneista tehtyjä raportteja kuuleemyös moitittavan vaikeaselkoisuudesta ja liian “tieteellisestä” ilmaisuista. Pikakatsaus raportteihin osoittaakuitenkin, että nykyään useimmat niistä sisältävät selkeät aluekuvaukset ja tulosten tulkinnan: luonnonsuojelumerkityksen arvioinnin j a toimenpidesuositukset.

Kuntien luontoinventoinneilla on pärhaimmillaan käyttöälaajemminkin kuin kunnan omassa hallinnossa ja viranomaisten lausunnoissa. Selvitykset täydentävät tietoamaakunnallisesti ja paikallisesti arvokkaista luontokohteista ja uhanalaisten lajien esiintymistä ja antavatpöhj.aa myös aluehallinnon tasolla tapahtuvalle luonnon-suojelun ja luonnon virkistyskäytön tavoitteiden japainopistealueiden määrittämiselle.

Käytännössä jokaiselle luontoselvitykselle löytyy muitakm käyttäj äryhmiä kuin ympäristönsuoj eluviranomaiset,ellei raporttej a haudata kunnan arkistoihin. Muut alueella toimivat suunnitteluorganisaätibt puhumattakaan opetuksesta, tutkimuksesta tai matkailutoimesta tulevatennen pitkää hyödyntämään kerättyä tietoa. Inventointimenetelmiä yhtenäistämällä ja kiinnittämällä erityistä

61

huomiota täsmälliseen raportointiin ja raporttien saatavuuteen voidaan inventoinnin käytettävyyttä parantaa.

Opas luontoselvitysten tekemiseksi on valmistumassa, mikätulee korjaamaan menetelmien ja käytettävien tyypitystenepäyhtenäisyytenä ilmenneitä puutteita. Kuntien tulisientistä enemmän kiinnittää huomiota siihen, että tietotehdyistä selvityksistä ei jää yksinomaan kunnantoimistonseinien sisälle, ja että raportteja on niistä kiinnostuneiden saatavilla.

63

Jorma Panu

MÄISEMÄSUUNNITTELU JA TAAJAMIEN KESTÄVÄ KEHITYS

Motto: Ei luonnonoloja “huomioonoteta” kaavoituksessa - luonnonolot ovat kaavoituksen lähtökohta (Mäkynen 5.3.1992)

MÄISEMÄRÄKENNE TÄÄJÄMÄN KEHITTÄMISEN LÄHTÖKOHTANA

Seuraavassa esiteltävät näkökohdat perustuvat Pohjois-Suomessa käynnistyneeseen tutkimukseen “Pohj oissuomalaistenmaisemanhoitotapojen kehittäminen”. Tutkimus liittyyosaprojektina VTT:n rakennuslaboratorion, Oulun yliopiston,Oulun vesi- ja ympäristöpiirin ja ympäristöministeriöntoteuttamaan Pohjois-Suomen viherrakentamisen tutkimus- jakehitysprojektiin vuodesta 1986. Tutkimuksen ensimmäinenosa käsittää kolmen pohjoissuomalaisen taajaman maisemasuunnitelman. Taajamat edustavat erilaisia maisemamaakuntia: lulunsalo Pohjois-Pohjanmaata, Saha PeräpohjolaLappia ja Taivalkoski Vaarasuomi-Kainuuta.

Tutkimuksen tarkoituksena on ollut osoittaa näiden kolmen“mallikunta” -taaj aman mahdollisuudet nivoa yhdyskuntarakenteensa muutokset maiseman tarjoamiin lähtökohtiin jaerityispiirteisiin kestävän kehityksen periaatteitatukevalla tavalla.

Tutkimus täsmentää ja syventää Helsingin TKK:n maisemalaboratoriossa 1970-luvulla, maisema-arkkitehti Katri Luostarisen johdolla kehiteltyä maisemarakenneteoriaan pohjautuvaamaiseman tarkastelua ja suunnittelua.

Maisemarakenne on tässä tutkimuksessa ymmpärretty “maasto-rakenteen sekä siinä toimivien luonnonprosessien jakulttuuriprosessien muodostamaksi dynaamiseksi kokonaisuudeksi, jonka perusosia ovat maa- ja kallioperä, ilmasto,vesi, elollinen luonto ja kulttuurisysteemit” (Rautamäki1983). Tästä seuraa, että visuaalinen maisemakuva elisilmin hahmotettavissa oleva, muuttuvan tilan tai tilojenmuodostama kokonaisuus on aina maisemarakenteen optisestihavaittava ilmaisu kullakin tarkasteluhetkellä.

Maisemaselvityksessä on pitkään rasittanut toisaaltapinnallinen, maisemakuvaan painottava tarkastelukulma taisitten toisaalta raskas, luonnontieteellistä perustutkimusta enemmän kuin taajamasuunnittelua palveleva luontoinventointitapa, joka on hyvin vaikeasti suunnitteluun sovellettavissa. Niistä puuttuvat selkeät suunnittelua palvelevatjohtopäätökset maiseman muuntumiskyvystä ja suunnitteluhlisista näkökohdista. Edelleen niitä rasittavat yksityiskohtien korostuminen ja suojelupainotteisuus, maisemakokonaisuus ja sen elinvoimaisuus jäävät selkiytymättä. Maisemaarvostetaan usein myös vain suunnitteluprosessin yhtenä

64

sektorina, joka tarvittaessa “otetaan huomioon” - eiperustana, jolle kaiken suunnittelun tulisi pohjautua.

Tässä tutkimuksessa maisemaa. tarkastellaan rakenteellisena,yhtenäisenä ja jatkuvasti muuntuvana, toimivana kokonaisuutena, yksittaisten, subjektiivisesti arvottuneiden maisema-kuvatarkasteluj en sij aan Maisemarakenteen kokonaisuusmallia sovelletaan taaj.amakohtaiseen, lhinn osayleiskaavatasoiseen suunnitteluun. Maisemanhoito-ohjelma on laadittukoko taajamalle, kutakin aluetta tarkastellaan osanakokonaisuutta eika yksittäaisena saarekkeen

Maisemarakenteen tutkiminen aloitetaan pelkistämällä maastoselanteisiin ja laaksoihin Niiden rajaaminen ja ominaisuuksien maarittaminen on maisemasuunnittelun alkuperusteSelänteiden ja laaksojen väliin jäävä rinnevyöhyke onihmisen perinteinen rakentamis- ja toiminta-alue. Se onmaisemarakenteen mukautumiskykyisin osa Aanitasot,selanteiden laet ja laaksojen pohjat ovat arempia javahemman rakentamistoimia sietavia alueita Huuhtoutumisenasteesta riippuu se painottuuko rakentamisen sietokykyrinteiden ylatasoille (Taivalkoski), keskitasoille (Salla)vai alatasoille (Ouiunsalo.).

2 TAÄJÄMÄN “KASVUN RAJAT” JA “ELIN-KAARI”

Taa.jaman laajentuminen, tietää a.ina muutoksia. maisemaan -

kyse on muutoksen hallinnasta suunnittelussa.

Kriittinen kuormitus’, YVÄ (= ympäristövaikutusten arviointi) ja ympäriston tilan seuranta mm ovat menetelmia,joiden avulla voidaan punnita toimien vaikutuksia taajamankestävään kehitykseen.. Maisemasuunnitelma ja sen kokeilevatsovellutukset on menetelmä, jolla taajaman. kestävänkehityksen edellytyksiä, voidaan parantaa ja muuttaa.

Taajaman fyysisen rakenteen kannalta oleellista on suhdemaisemarakenteen haavoittuvimpiin osiin eli aarialueisiin,vedenjakajaselanteiden lakialueisiin ja vesien keraantymisalueisiin ranta- ja purolaaksoissa, suo- ja kosteikkopainanteissa, edellisten valiin jaavat asutukselle edullisimmat alueet Aarialueille suuntautuvaa kuormitustavoidaan vahentaa valialueiden viheralueilla ja vapaa-alueilla, mutta nilla ei voi korvata aarialueiden tuottokyvyn tuhoutumista. Tuhoutuneen tilalle on rakennettavakorvaavasti “keinotekoisesti” uusi tuottokyvyn palauttavaja turvaava elementti.

Taa.jaman tulisi myös kyetä. hoitamaan ongelmansa (tässäsaastuttama.nen ym luonnon toimivuutta vahentavat seikat)kuormittamatta muita alueita ymparillaan Ts taajamankintulee kantaa ekologinen vastuu toimistaan omalla, alueellaanja osana kokonaisuutta.. Voidaan sanoa., että koko maailma.on puutarha, joka on ihmisen vastuulla, sen hoidostariippuu minkalaisen puutarhanpidon mahdollisuuden jatammetuleville sukupolville. Maailmassa on vain yksi puutarha,sen on riitettava kaikille, ei ole aitaa, jonka yli roskat

65

ja myrkyt voisi heittää naapurin tarhaan (Boris Segerståhl1988),. Sama puutarhametafora pätee taajamaankin - sen onpystyttävä hoitamaan omat asiansa omassa puutarhassaan kokoolemassaolonsa ajan.

“Taajamapuutarhaa” edustaa tässä taajaman viheraluejärjestelmä. Sille asetetaankin nykyisin varsin suuria haasteitaja tehtäviä kuten mm:

maisemaekologiset ja ympäristöhygieniset tehtävät

maisemarakenteelliset tehtävät

toiminnalliset tehtävät

taajamakuvaan liittyvät esteettiset tehtävät

Viheraluejärjestelmän on itse asiassa turvattava taajamankestävä kehitys koko sen elinkaaren ajan.

3 MÄISEMÄRAKENTEESEEN SITOUTUNUTVIHERÄLUEJÄRJESTELMÄ

Viheralueella tarkoitetaan tässä “kasviilisuuden luonnehti-mia kaupunkiin tai taajamaan liittyviä kasvullisia alueita,joiden tehtävänä on mahdollistaa vapaa-ajan-, virkistys-,leikki- ja urheilutoiminnot sekä täyttää kulttuurilliset,kaupunkihygieniset ja liikenteelliset sekä kaupunki- taitaajamarakenteen jäsentymisen ja täydentämisen vaatimukset(Merivuori 1985).

Viheraluejärjestelmällä taas tarkoitetaan “maisema- jakaupunkirakenteeseen pohjautuvaa viheralueiden ja -elementtien ekologista, tilallista ja toiminnallista kokonaisuutta” (Merivuori 1985).

Taajamat ovat tyypillisesti sijoittuneet maiseman solmukohtim Oulunsalo sijoittuu matalan harjun, moreeniharjanteenja puropainanteen risteyskohtaan, Salla suurimittaisenmoreeniketjun, järven ja laajan, soistuneen jokilaaksonristeykseen kun taas Taivalkoski sijoittuu harjuketjun,vaarakumpareiden, järvilampien ja haaroittuvien jokilaaksojen risteykseen. Maisemarakenteen soveliaimmat osatrakennettiin ensin, hankalasti rakennettavat äärialueet,harjunlaet ja kosteat laaksot ovat jääneet viheralueiksi.Tasapainoinen suhde maisemarakenteeseen kuitenkin rikkoutuinopean kasvun aikaan ja maisemakokonaisuuksien jatkuminentaajaman läpi pirstoutui.

Kaavamaisten mallien mukaan viheralueiden luonne myös useinmuutettiin alkuperäisestä joksikin muuksi. Ekologiaan jamaisemarakenteeseen perustuva viheraluesuunnittelu pyrkiirehellisesti pitämään alueen luonteen loogisesti alkuperäisenä hoitoastetta ja perustamistapoja vaihtelemalla.Kuivan selänteen laen muuttaminen reheväksi puistoksi eienää ole taloudellisestikaan perusteltua. Luontaisenkasvupaikkatyypin kasvustolla saadaan varmemmin menestyvä,

66

vähähoitoinen ja vähemmin kustannuksin ylläpidettävääviheraluetta .

Taajaman kehittäminen luonnonvarojen ja ympäristön kestävääkehitystä tukevaila tavalla on mahdollista tiedostamallamaisemarakenteen ja siihen sitoutuvan viheraluejärjesteimäntuottokyvyn perusedeilytykset. Esimerkiksi:

rakentaminen perinteisen maankäyttötavan mukaisesti oikeille paikoille maisemarakenteen erivyöhykkeillä

maisemakokonaisuudesta etsitään taajamalle muotoja koko

yhtenäinen, toimiva viheraluejärjestelmä sitoutuumaisernarakenteeseen (sisäistyneenä hallinnoliisinviheralueyksikköihin, harj uselänteen vedenj akaja= osa keskupuistosta jne.)

Kukin taajama sitoutuu omaan maisemarakenteeseensa.Tyypillisesti rakentaminen tukeutuu “nojaten selkänsä”selänteeseen ja avautuu “kääntäen katseensa” laaksoon.

Jotta selänne voisi antaa tarpeellisen suojan ja tuen, sentulee säilyttää metsäpeite, kyky toimia vesien ohjaajäna japohj avesien muodostaj ana, kasvillisuuden suoj äamana jasitomana, yhtenaisena rakentamattomana alueena Laajimmillaan selänne on huuhtoutuneella alueella (Oulunsalo) jakapeimmillaan huuhtoutumattomilla vaaroilla (Taivalkoski).Selänne on kulutusarkaa, elinvoiman ja luonteen säilyminenedellyttää monikerroksista metsäkasvillisuutta. Nurmetustuhoaisi molemmat ominaisuudet.

Jotta laakso voisi vangita katseita ja avata näköaloja,tulisi sen ainakin osittain olla avointa tilaa. Luonnonkeino ylläpitää avoimia tiloja on vesi. Laaksossa löytyyvesipintoja, merenlahtia, järviä, jokia, mutta myöstulvaniittyjä, kosteikkoja ja soita. Vastakohtana näillelaakson reheva kasvuvoima voi tuottaa myos hienoimmatmetsäpuistot, puna-ailakki-, saniais-tervaleppälehdot ym.Viljelyyn otettu pelto edustaa useimmiten alueen rehevintäkasvupotentiaalia Tavanomaiset nurmikenttapuistot,urheilukentät paikoitusalueineen helpösti näivettävät tämänvoimakkaan kasvukyvyn

Ongelmallisia ovat tutkimuskohteissa olleet myös äärialueita yhdistävät yhteydet, niin luontokokonaisuuksien, purojentai sivuvedenjakajien kuin myös visuaalisten yhteyksienkatkeamiset rakentamisen sijoittelulla tai toimintojenohjailulla. Korjaavia toimenpiteitä tarvitaan täälläkin,jopa olevan infrastruktuurin kustannuksella. Muutospaineettulee hyväksyä tssäkin.

67

K 1 R 3 A L L 1 S U U S

Anne Mäkynen. Maisemarakenne ja viheraluejärjestelmän kehittämine,esitelmä Helsinki-instituutin kurssilla. Luonnonolojenhuomioonottaminen kaupunkisuunnittelussa 5. - 6.3.1992.

Maija Rautamäki. Maisemamaakunnat, maakunnallinen viheraluejärjestelmä. TKK, a-osasto, maisemalaboratorio, julkaisu 3/82,1983.

Boris Segerståhl. Teknologia, kasvu ja ympäristö, artikkeli rakennushallinnon henkilöstölehdessä Takstoolissa 2/88.

Tuula-Maria Merivuosi. Viheraluetutkimus, osaraportti, viheralueidenrakentaminen ja hoito, Suunnittelukeskus Oy 1985.

Jorma Panu. Maisemasuunnitelmalla taajaman kestävään kehitykseen,esimerkkinä Oulunsalo, Salla ja Taivalkoski, julkaisematonaineisto.

69

Bengt Tafiin

MILJÖÖVERVAKNING, MILJÖMÄL OCH ÄTGÄRDsPR0GRAM iVÄSTERNORRLANDS LÄN

Den svenska milj öpolitiken har under de senaste åren antagitmycet tydiiga och målinriktade former, som framgår avregerinspropositioner, riksdagsbeslut och årliga bilagortill statshudgeten. Den övergripande inriktningen r attaktivt medverka till lösande av giobala milj öproblem, värnade biologiska systemen och mångfalden, klara en högmilj ökvalitet från hälsosynpunkt och en god hushållning mednaturresurserna. Hela samhället berörs i ökande grad avmålinriktningen, som kräver ökande kompromisser med denekonomiska utvecklingspolitiken. Det gäller inte minstlänssytrelsen, som på regional nivå är en tung resurs förgenomförande och uppföljning av miljöpolitiken inom landet.

Olika instrument måste utvecklas på bättre sätt för attgenomförande och uppföljning skall motsvara de krav somställs. Men en slutsats för oss på länsstyrelsen är attmilj övårdsarbetet nu måste inriktas på en rullande processsom består av miljöövervakning (som ger kunskap), bestämningav miljömål (krav på viss miljökvalitet) och arbete utifrånolika åtqärdsprogram (som leder mot målen). Vi arbetar föratt nu inrätta oss på detta sätt.

MI LJÖÖVERVÄKNINGEN

Miljöövervakningen (MÖ) - systemet för att kontrolleramiljökvalitet, miljöförhållanden och långsiktigamilj öförändringar i länet - har till stor del byggts uppunder de senaste 5 - 6 åren. Den omfattar mycket mer än vadsom brukar kallas recipientkontroll, även om denna också iöversiktliga delar ingår i MÖ. Ett samordnatnationelit/regionait system för MÖ håller på att byggas uppefter delvis nya principer (naturvårdsverket) och väntaskomma i kraft 1993/94. Vårt eget system består idag avregelbundna mätaktiviteter i följande delar:

- Program för sjöar och vattendrag. Det sammanfaller delvismed kontroll av kalkningsresultat och omfattar vattenkemiskaoch biologiska kontroller, kvicksilver- och cesiumkontroll(rullande 5-årsprogram) i ett stort antal (100/200) sjöar,kalkade och okalkade. Närmare 400 sjöar i länet har numerakalkats, och till de viktiga ändamålen med kontrollen höratt se resultatet vad gäller försurning och kvicksilver ifisk. Nio “naturliga” referenssjöar ligger i det årligabevakningsprogrammet, som också omfattar vattenkemiskkontroll vart 5:e år i ca 200 sjöar.

- Program för Bottenhavskusten. Detta program är i viktigadelar samordnat mellan de svenska länen utefter Bottniskaviken och omfattar nu vattenkemi (årligen), biologiska

70

kontroller (bi a miljögifter, vart 3:e år) ochsedimentkontroller (ackumuiationsbottnar) Genomreferensstationer skali äivmynningarnas recipientkontroi1,belastade kustomräden och mellanliggande områden knytasihop.

De biologiska programdeiarna i vatten omfattar en hei delfiske ch bottenfaunaprovtagning för att få provmateriai öchkunskap om bestånd, liksom eifisken (bestånd ochrep.roduktion).

- Program för grundvatten. 1 anslutning till bevakadereferenssjöar har även ett antal grundvattenobservationer (mf1) iagts upp. Det sker i naturliga kälior, vilketkompietteras med vissa kommunala brunnsmätningar.

- Program för skogsmark. Ett 30-tai kontroliytor i länet ärforemal for fortlopande studier av barrutglesning (2 g/år)och markvattenprover (vart 5 e ar) for att forsurningenseffekter skall bevakas. Skogsskadcr av försurningen väntassprida sig norrut i Sverige efterhand. Dessuttom finnskommunala kontroliytor i belastade närområden.

- Program för luft/nederbörd. En uppbyggnad avnederbördskontroll i länet pågår, med sikte på att både våtoch torr deposition skall fangas in Ett av milj omalen aratt minska den areella belastningen av forsurande amnen(svavel- och kvaveoxider, varav de forra ger en iangvagabelastning som overskrider kritisk belastningnsgrans medhänsyn till markens neutraliseringskapacitet i länet).

Milj öövervakningen kommer at inordnas i det nationellasystem som är under utveckling. Den har 10 - 20-årigttidsperspektiv och är vårt viktigaste instrument föruppfoljning av miljovardsarbetet Instrument saknas f n förbiologisk uppfoljning pa land och for halsoeffekterFinansieringen är annu ett stort probiem, som väntas lösasig. Vår länsbudget, som också omfattar en del grundläggandekartläggning, är 1,5 - 2,0 Mkr (delvis från kalkningsmedel)om den samordnade redipientkontrollen kring milj östörandeanläggningar i vissa kustområden räknas in. (Jfr bulaga 1.)

Bearbetningen av resultat är en viktig del avmilj oovervakningen Vid sidan av sarskild utvardering i

vissa delar, försöker vi meddela resultat i en periodis-k“Miljöbulletin” ett par gånger per år. Exempel på resultatär påvisad utslagning av snäckarter och siändor vid relativtgodartade försuringsvärden, eller att utslagenmörtreproduktion har återkommit efter kalkning.

MILJÖMÄL FÖR LÄNET

Nationella miljömål har i många delar formulerats undersenare tid (regeringen/naturvårdsverket), delvissammanhängande med de internationella konventioner somtraffas (jfr HELCOM), delvis efter vardering av den egnamiljöskadeutvecklingen i Sverige. För att bii verkiiga måste

71

målen brytas ned till operativa termer och tillregional/kommunal nivå.

Vi har på länsstyrelsen under 1991 gjort ett heit utkasttill miljömål för lanet. Det har skett i samråd med vissamotstående intressen, men utan att kompromisser har gjortsvad g11er starkt efterstrvade mål på lång sikt (20 år).Viss diskussion med kommunala mi1jöföretrdare har skett. Viser det som uppenbart att utformning av regionala/lokalamilj ömål måste göras så att dels nationella mål omfattas,dels så att en process för att nå lokalt förankrade milj ömålkan initieras.

Lnsstyrelsen blir (som statligt organ) regionalt pådrivandeför att nationella och storregionala mål skall nås på sikt.Nödvändiga kompromisser får efter värderingar göras “underresans gång”. Som framgår av bilaga 2, har målen vertikaltorganiserats i övergripande mål, operativa kvalitetsmål (10- 30 års sikt), belastningsmål och arbetsmål (på kort sikt).På bredden har målen organiserats i områdena sötvatten, kustoch hav, skogsmark, odlingsmark, landskap, luft/buller.

Milj ömålen kan ses som kontroversiella med beaktande avmånga ekonomiska utvecklingsintressen. Man måste då beakta,att de ekonomiska utvecklingskraven och milj ökraven frånregering och riksdag numera har sagts vara jämställda ifortsatt utvecklingsarbete. Även för länsstyrelsen kommerfrmjande av ekonomisk utveckling och en i vid mening godlivsmiljö hädanefter att vara två huvuduppgifter ochlikställda mål, som båda ingår i helhetssynen för länetsutveckling.

Exempel på målformuleringar är att 2 - 5 % av länetsskogsmark bör lämnas till fri utveckling (delvis benomreservatsbildning), att ingen ytterligarevattenkraftutbyggnad bör ske i länets opåverkade vattendrag,att markavvattning får tillgripas endast om inga viktiganaturvärden kan skadas (skogsbruket), att kvalitn i länetssötvatten skall återställas så att pH hela året överstiger6,2 och att kvicksilver- och cesiumhalter i fisk iinlandsvattnen skall återställas till acceptabla nivåer (0,5mg/kg och 300 Bq/kg). - Inom vart av de nämnda områdena harett stort antal mål angivits som är mer detaljerade än denationella mål som hittills utsagts.

Genom milj öövervakningen kan vi kontrollera cm vägen ledermot målen. Men hur når vi dit?

PROGRÄMOMRÄDEN FÖR ÄTGÄRDER

Den tredje faktorn är delprogram för olika arbetsområden.Utan att saken ännu har betämts, kan vi urskilja fyra storaområden där vi behöver klarare program att arbeta efter föratt nå målen:

- ett milj öskyddsprogram/tillsynsprogram för milj östörandeanläggningar där vi för 1990-talet grovt anger vilkenkravnivå vi behöver lägga OSS på vid prövning enligt

72

miljöskyddslagen etc för att kunna nå miljömålen. Fieradelar ingår uppenbariigen i dett program: iuftföroreningar,kemikalier/produkter/avfallsfrågor , näringsmnen ochmiljögifter till vatten. Trots att arbete på området harpågått enligt noggranna regier sedan många år kan man intesäga att vi har något klart program där betydelsen av olikakällor etc har värderats så att arbete har prioriterats iprogramtermer.

- ett naturvårdsprogram som anger krav på insatser vadgäller skydd och vård av naturobjekt (skog, våtmarker,kulturmark, vattenmiljöer), krav på areelia näringar, kravpa kunskapsokning om ianets natur m m Detta programomradeär i stora delar redan tydiigt bearbetat och man kan sägaatt program i huvudsak finns.

- ett program för översiktlig fysisk pianering, som kan/böromfatta både mark och vatten. Trots att vi alltid harbevakat den fysiska planering i vårt arbete, kan vi intesäga att vi har ett program som tiligodoser de krav som nustälis på planering för att nå nationella/regionalamiljömål, t ex på luftsidan (trafik/tätorter). Var storakontaktyta är där kommunerna, som själva måste utveckia sinöversiktsplanering.

- ett program för kalkning, i syfte att reparera de skadorsom försurningen har orsakat i länet (närmare hälften avlänets 3 600 sjöar forsurade elier hotade, med biologiskaskador). Detta program finns, och har bearbetats kraftigtunder de senaste sex åren (10 Mkr/årunder noggrann årligplanläggning och uppföljning i samverkan med kommunerna).

Ett femte stort program, som då inte gäller åtgärder utankontroll och uppföljning är ju som jag tidigare beskrivitmilj öövervakningen. Därmed är cirkeln siuten, och vi kan seelementen i denna cirkel: miljöövervakningen, miljömålen förbättre miljökvalitet och .programmen för att nå dit. - Ettviktigt planeringunderlag, inte minst för kommunerna, som vikan upprätta utifrån bi a milj öövervakningen är regionalamiljöanalyser, där miljösituation/miljöskador och trenderkan belysas. En första omgång av iänsvisa analyser gjordes1989, och vi beräknar att upprepa detta arbete det närmasteåret.

Vi miljövårdsarbetare på länsstyrelsen, liksom i kommunerna,har bara en del i arbetet för bättre miljö, men det ärkanske på oss det beror om det skall bli något av de viktigamålen. Jag tror det är dags att ändra oss från att ha varitmilj öbyråkrater till att bli målinriktade organ med en allttydiigare uppgift ut mot fältet/samhället. För att vi skakunna göra vår del av jobbet, måste vi starkt beväkakompetensfrågorna inom undersökningsverksamheten, liksom vadgäller naturkunskap och teknisk utveckling. Men det är enannan historia.

73

REGIONÄL MILJÖVÅRD $TRUKTUR

Bilaga 1

DÄGLIGT ÄRBETE

SPROG

$TRÄTEGI OCH PROGRÄM

r1989

1

ÄRENDENMIJJÖÖVERVAKN.

ATER$TÄLLN.

SYSTEM,STRUKTURERPA FÄLTET(KOMMUNER,SEKTORER)

RMjJ

KOMMUNERNA eON1

.4 .. SEKTORSORGAN )

år 1v2 000

1DMIMNVÄI3AQOf’HW

1vIDOMSrnyDLLy

3’14,

1

-rjwofrrn\J

irriiaiiaoiwi

avNsaNv’I

){iVVISDNflGO

MEEDONS

ÄVIIHDOISflN

N1LLLVÄJ4OS0

4

jiwsqi

•IVwsu!u1S1EIOHPäWSiii?Ä)T1?ÄT11JOdO

Iv”opunduJoÄO..

iyINQflWI

T7L

75

Guy Söderman

YMPÄRISTÖTIETO JA TILARAPORTOINTI

MIKSI KERÄÄMME YMPÄRISTÖTIETOA?

Suomessa kerätään runsaasti ympäristötietoa, joka suureltaosin jää atk-tietovarastoihin käyttämättä. Ympäristötiedonkeruun päämääränä on kuitenkin kerätä tieto arvioitavaksi jaluotettavan informaation jakamiseksi. Toiminta tähtää siisaina tiedotukseen ja ympäristöpoliittisten toimenpiteidenvaihtoehtoiseen tarkasteluun. Tässä mielessä olisi syytävakavasti harkita, täyttävätkö monet vanhat rekisteröintihankkeemme tämän päämäärän. Toisaalta myöskään uuden kerättävän tiedon panttaaminen ei ole sopusoinnussa em. tavoitteiden kanssa.

Jäljempänä tarkastellaan ympäristötiedon keruuta ja olemustalähinnä ympäristön tilaraportinnin näkökulmasta.

2 YMPÄRISTÖN TILÄRÄP0RT0INTI

Ympäristön tilan raportoinnin on noudatettava tiettyämarssijärjestystä aluekoosta riippumatta. Ensin on koottavakaikki olemassa oleva tieto, sitten tieto on analysoitava jasen merkitys arvioitava ja vasta tämän jälkeen on kirjoitettava raportti. Tämä tarkoittaa, että raportointi ei olepelkkää tietojen esittämistä vaan myös deduktiivista päättelyä. Lisäksi on aina muistettava, että raportointiprosessiei pääty tähän, vaikka useasti näin luullaan. Raportoinninjälkeen on analysoitava, mistä ei ollut riittävästi tietoaja sen jälkeen on ryhdyttävä toimenpiteisiin seurantajärjestelmän korjaamiseksi siten, että seuraavan raportoinninyhteydessä uutta tietoa olisi käytettävissä. Änalysoinninyhteydessä on myös tutkittava, oliko tiedoissa paljonsellaista, jolla ei ollut raportoinnin kannalta suurtakaanmerkitystä. Tämä olisi uusi syy korjata seurantajärjestelmäävähentämällä tällaisen tiedon keruuta uuden kustannuksella.Ympäristön seuranta ja ympäristön tilan raportointi ovatsiis kytkeytyneet kiinteästi toisiinsa tämän palautemekanismin kautta. Ilman tätä kytkentää ei tilaraportinti voivastata ajankohtaisiin tiedotus- ja tietämystarpeisiinalaati muuttuvasta ympäristöstämme.

3 YMPÄRISTÖTIEDON JA TILÄRAPORTOINNIN TÄMÄNHETKISET SUHTEET

1990-luku on tilaraportoinnin kultakuumeen aikaa. Lukuisiaraportteja tehdään tai suunnitellaan eri aluetasoilla. Ainaei kuitenkaan ympäristötiedon saatavuus ole parhaalla

76

mahdollisella tavalla järjestetty (kuva 1). Luonteenomaistaon myös, että kullakin aluetasolla käsiteltävät ympäristöilmiöt ovat erilaisia. Paikällistasolla ihmisiä lähellä olevatongelmat ovat tärkeimpiä, giobaalisella tasolla taas maapalloa uhkaavat laaja-alaiset ilmiöt. Vastaavasti tiedonkeruunluonteen tulee vastata näihin ilmiökysymyksiin eri alue-tasoilla. Käytännössä tämä merkitsee, että kuvaa maapallommetilasta ei voida rakentaa sen tiedon varaan, jota kerätäänpaikallistasolla. Jokaisen aluetason välillä tulee tiedonkeruussa olla pällekkäisyyttä, mutta yhtä tärkeää on täydentävän tiedon keruun ja uusien tietolähteiden käyttö siirryttäessä aluetasolta toiselle.

Myös kerätyn tiedon tiedotuksellinen merkitys korostuupaikallisella tasalla. Voidaankin sanoa, että yhtälönä on:etäisyys tietolähteestä * tarkasteltavan alueen koko =

tiedon tiedotuksellinen reaaliarvo. Toisin sanoen paikallistasolla syntyy nopeammin uutta tietoa, jolla on suuriuutisarvo, kuin muilla tasoilla. Yhtälön vaikutus heijastuuerityisesti laaja-alaisiin raportteihin. Tänä vuonna saadaanesim. Suomen tasolla koottua ympäristötietoa, jonka ikä onjo 2 - 3 vuotta - Euroopan ja maailman tasolla saadaanvastaavasti kootuksi 3 - 5 vuotta vanhaa ympäristötietoa.

4 MISTÄ MEILTÄ PUUTTUU TIETOA?

Tähän kysymykseen on jökseenkin vaikea vastata, onhan Suomenensimmäinen valtakunnallinen ympäristön tilaraportti vastakoottu, eivätkä sen sisällön puutteet ole vielä täysinselvillä. Samoin ensimmäiset alueelliset tilaraporttimmeovat vasta suunnitteilla, joten luetteloa tietämättömyydestämme on vaikea tehdä. Joitakin selviä aukkoja on jo kuitenkin tunnistettu: tiedämme harvinäisen vähän luontommemonimuotoisuudesta, luonnonresurssiemme käytöstä, ympäristönkemikalisoitumisesta, kemikaalien kiertokuluista ekosysteemeissämme, energiankulutuksesta - meillä on siis varsinhuono tietopohja esittääksemme, mihin suuntaan metsätalouttamme, maatalouttamme ja energiatalouttamme pitäisi luotsata, jotta kehitys olisi kestava Sen lisaksi vaihtoehtoiseen toimenpiteiden tarkasteluun puuttuu eväitä, koska emmeole asettaneet selkeitä ympäristöpoliittisia tavoitteita,emmekä kovin tarkkaan tiedä, miten määritellä käsite hyväympäristön tila (koska ilmeisesti kovin moni meistä ei olesellaista kokenut esiteollisena aikana).

5 MITEN KEHITTÄÄ SEURÄNTÄJÄRJESTELMÄÄMME?

Kaikesta huolimatta on yhä selvemmin käynyt ilmi, etteinykyinen ympäristön tilan seurantajärjestelmämme tuotatarvitsemaamme tietoa tilan arvioimiseksi. Nykyinen seurantajärjestelmämme tuottaa pääosin sitä tietoa, mitä nytvoimme käyttää, mutta järjestelmä on kankea ja sen muuttamista vaikeuttaa hallinnollisen vastuun hajautuneisuus.Lisäksi kaikin puolin kattavan järjestelmän luomiselle ontaloudellisia esteit. Kuvassa 2 on esitetty ns. optimaali

77

nen järjestelmä, joka toimii aluetasosta riippumatta.Järjestelmä perustuu kolmeen perusosaan:

1 laaja-alaisiin harvoin toistuviin ympäristönosakartoituksiin (laaja tilastollisesti suunniteltu havaintoverkko, jossa vähän mutta hyvin valittuja, ns indikoivia muuttujia),

2 hyvin rajatulla alueella (pienellä valuma-alueella) tehtävään tiheään havaintofrekvenssiin, useaanympäristöosaan ja laajaan muuttujavalikoimaanperustuvaan intensiiviseen seurantaan (ns. yhdennetty seuranta),

3 perusverkostossa (40 - 50 pysyvää asemaa) tehtäviin vuosittaisiin ns. syys-seuraus-suuntautuneisun ilmiöseurantoihin, joissa syiden seuranta onfysikaalis-kemiallis -pohjainen ja seutaustarkastelu biologispohjainen (esim. ilman laatu jametsän elinvoimaisuus). Ilmiöseurantaohjelmiatarvittaisiin muutama ja niiden tulisi selvästiolla merkittävien luonnonresurssiemme hyvinvoinnintarkasteluun suuntautuneita.

Edellä kuvatun seurantajärjestelmän lisäosaksi tarvitaanpaikallisen ja alueellisen kuormituksen vaikutusten seurantaesim. velvoitetarkkailun muodossa.

6 MITEN ESITTÄÄ YMPÄRISTÖTIETOÄTILÄRÄPORTEISSÄ?

Tilaraporteissa tiedon esittämismuodot ovat monenlaisia,vaikka tietyt peruselementit ovat aina läsnä. Nämä ovatteksti, taulukot, kuvat (joskus ns. apinalaatikot) jahakemisto.

Tekstin tulee olla ymmärrettävissä ja mieluiten popularisoitua. Hallinnollista liturgiaa tulee välttää kuin ruttoa.Sellainen teksti on mitäänsanomatonta, eikä kukaan jaksalukea sitä montakaan riviä. Siivellisen sanoman aikaansaaminen on useimmiten ammattitoimittajan erityispiirre, jotavailla niin moini meistä valitettavasti on - silti hyväntekstin voi saada aikaan käyttämällä vähänkin mielikuvitusta(silti yliampumatta). Siivellisen sanoman on kuitenkinpysyttävä asiassa, ettei synny virheellistä tietoa. Eräättutkijat ovat kuitenkin erittäin arkoja, ja tiedemies (tai-nainen) ei arvovaltansa menetyksen pelossa uskalla sanoajuuta eikä jaata tiedon tieteelliseltä pohjalta. Ympäri-pyöreät varaukselliset lausunnot eivät kuitenkaan millääntavalla helpota päättäjää eri vaihtoehtojen tarkastelussa,puhumattakaan että tavallinen kansalainen saisi toiminnastajonkin muun kuvan, kuin että “siihenkin tutkimusprojektiintai seurantaohjelmaan menneet verorahat upposivat Kankkulankaivoon...”

Taulukoissa pitää pyrkiä selkeyteen, eikä ainakaan tässämuodossa pidä verrata ei-vertailukelpoista aineistoa.

78

Kansainväliset tilastojulkaisut ovat täynnä näitä hirviöitälukuisine selittävine alaviitteineen.

Kuvat ovat tilaraportin parasta antia ja tärkein osaelementti. Lukija harvoin alkaa saadessaan kirjan käsiinsä lukeasita sivulta 1, vaan han selaa sen lapi ja katse kiinnittyysen kuviin - harvemmin kauniisiin tai inhottaviin valokuviin, joita raportissa toki voi olla mielikuvan muodostamiseksi alueesta tai aiheesta, vaan useimmiten hyvin laadittuihin graafisiin esityksiin karttoihin, tilastograafisiinkuviin sekä visualisoivaan grafiikkaan (kiertokaaviot yms.).

Hyvä raportti sisältää aihehakemiston, sillä lukija voi ollakiinnostunut vain tietystä aiheesta ja sen täytyy silloinlöytyä nopeasti hakemiston avulla. Samoin hyvä raporttisisltaa ns apinalaatikkoja eli taitettuja insertteja,joissa tarkemmin (vaikkapa tieteellisestikin) selitetäänjotakin tiettya asiaa tai kerrotaan mita tekstissa kaytetytammattitermit kansankielellä tarkoittavat.

79

Tietojärjeste!mien ja tilaraporttien suhteet

muut tietolähteet

State of the World

Muiden organisaatioidenympäristön tila-raportit

KYTJ:t muut tietolähteet Kuntien ympäristöselvitykset

UNEP / World databases

Euroopan ympäristön tila

Muiden maidentilaraportit(7980-luvulla)

>-

1»

c

Ympäristön tilaPohjoismaissa

tila Suomessa

)>-

cl).Ic-J

L

TV-uutiset

* YTK:ssa

80

Millaista ympäristön tilanseurantajärjestelmää tarvitsemme?

r»’ aa

1 t

•0

Ä—

____________

Aika

A Harvoin to istuva sektorikohtaine:nkarto itus m u utamasta parametristä

B Saannolhsesti toistuva ilmiökohtainenseu ranta syy-seurausindikaattoreista

C Usein toistuva poikkisektoriaalinenseuranta ekosysteemin monistaparametreistä

D Kuormituksen / luonnonresurssienkayton YVA-seuranta (velvoitetarkkailu)

81Leena Nurmela

MITÄ YMPÄRI$TÖTIETOKE$KUS TARJOAA KUNNILLE

Ympäristötietokeskus perustettiin vuonna 1988, ja se on osa ympäristöministeriönalaista vesi— ja ympäristöhallitusta. Ympäristötietokeskuksen kolme tärkeintä tehtä—väryhmää ovat kansallinen ympäristötietopalvelu (Ympäristötietojärjestelmä), kansainvälinen ympäristötietoyhteistyö sekä yleinen ympäristövalistus. Tällä hetkellänäitä tehtäviä hoitaa 32 henkilöä. Organisaatiojäijestelyissä on suunniteltu myösvesi— ja ympäristöhallituksen kirjaston ja tiedotustoiminnan liittämistä Ympäristö—tietokeskukseen.

Vaikka esityksen aiheena on Ympäristötietokeskuksen tarjoamat palvelut kunnille,koskevat samat palvelut myös muita hallmnnontasoja ja organisaatioita. Pyrin tässävain esittelemään palvelut erityisesti kuntien tarpeita ajatellen.

YMPXRISTÖTIETQJRJESTELMÄ

1 . 1 PERUSREKISTERIT

Ympäristötietojärjestelmään on sisällytetty noin 50 erillistä rekisteriä, joista ontoteutettu runsaat 30 (nykyinen tilanne näkyy liitteestä 1). Rekistereihin on kerättytietoa hydrologiasta, vesien kuormituksesta ja laadusta, ilman kuormituksesta jalaadusta, suojelualueista, kemikaaleista, jätehuollosta, vesistöjen käytöstä sekä ym—päristöntutkimuksesta ja julkaisuista. Rekisterit on toteutettu INGRES—relaatiotieto—kantoina, lukuun ottamatta kemikaalien ympäristötieto—, julkaisu— ja tutkimushan—kerekistereitä, jotka on tehty MIMER—tekstitietokannoiksi. MIMER—tietokantoja ollaan parhaillaan muuttamassa TRJP—tekstitietokannoiksi, jolloin rekistereiden käyttöhelpottuu huomattavasti. Kaikkien rekistereiden kuvailulehtiä voi tilata Ympäristö—tietokeskuksesta.

Havainto— ja mittaustietoja sisältävien perusrekistereiden tiedot ovat pääsääntöisestikoordinaatein sekä mm. kunta—, lääni— ja vesistötunnuksin varustettuja. Niinpäkunta voi hakea suoraan omalla alueellaan olevat kuormitus— ja seurantapisteet taikuntaa koskevat tiedot haluamastaan rekisteristä joko poikkileikkauksena tai ai—kasarjana. Oman kunnan lisäksi saattaa olla tarpeen vertailutieto samankaltaisestatoisesta kunnasta, aluetasolta tai peräti koko maasta. Kemikaaliasioiden kanssa tekemisiin joutuvat kunnat voivat hyödyntää myös kemikaalien ympäristötietorekiste—riä, jossa on tietoja noin 2200 kemikaalin ympäristövaikutusten kannalta tärkeimmistä ominaisuuksista (esim. fysikaalis—kemialliset ominaisuudet, myrkyllisyys,kertyvyys ja pysyvyys).

Kunta voi käyttää perusrekistereiden tietoja mm. ympäristön tilan raportointiin jaseurantaan tai ympäristövaikutusten arviointiin.

KT—Tietokeskus Oy:n parhaillaan rakentama Kunnan ympäristötietojäijestelmä(KYTI) on yhteensopiva valtakunnallisen Ympäristötietojäijestelmän kanssa, jollointietojen siirto järjestelmästä toiseen sujuu vaivattomasti. Järjestelmän rakentajankanssa on myös sovittu kemikaalien ympäristötietorekisterin siirtämisestä KYTJ:nosaksi.

82

2 KÄRTTÄTIETOJRJESTELMÄ

Ympäristötietojäijestelmään kuuluu useita karttatietokantoja, joissa on tietokoneellakäsiteltävissä olevassa karttanumeerisessa muodossa mm. vesistöalueet, hallinnoili—set alueet, luonnonsuojelualueet ja maaston topografiset tiedot (liite 1). Tietokanto—jen rakentamisessa ja karttaelementtien yhdistämisessä on käytetty FINGIS—ohjel—mistoa, josta kuitenkin ollaan siirtymässä ARCIINFOon. Suuri osa karttatiedoista onhankittu muualta, lähinnä maanmittaushallituksesta,, mutta esim. vesistöalueet ondigitoitu vesi— ja ympäristöhallituksen hydrologian toimistossa.

Koska Ympanstotietojaijestelman perusrek;stereiden tieto on paikkaan s;dottua, sitavoidaan yhdistää karttatietoon. Tällä tavalla on mahdollista valmistaa mitä erilai—simpia teemakarttoja tarpeen mukaan. Vuonna 1992 Ympäristötietokeskuksessaaloitetaankin rutiininomainen teemakarttatuotanto mittakaavassa 1:1 000 000 seuraavista aiheista:

— Suomen ja lähialueiden päästöt (rikki, typpi, huilivety)— sisävesien kuormitus (BOD7 ,PTOT, NTOT)— sisävesien laatu (pH, PTOT, bakteerit, väriluku)— sisävesien haittailmiöt (leväkukinnat, kalakuolemat)— pohjavesien laatu (kloori, pH, NTOT)— meriveden laatu (BOD7, NTOT, PTOT)— laskeuma (J)H, rikki, typpi)— jätetuotanto (kiinteät jätteet)— lietetuotanto— uhanalaiset eliöt (erittäin vaarantunut ja vaarantunut lajisto).

.3 SÄTELLIITTITIETOJÄRJESTELMÄ

Ympäristötietokeskukseen on hankittu runsaasti satelliittikuva—aineistoa sekä valmiiksi tulkittuna (maankäyttö— ja puustotulkinta) että tulkitsemattomina. YrjöSucksdorff on jo edellisen paivan alustuksessaan kertonut Ymparistotietokeskuksensatelliittikuvahankkeista, joten tässä esityksessä ei enää puututa niihin enempää.Satelliittikuvista tulkittua tietoa voidaan yhdistää sekä karttatietojäijestelmän ettäperusrekistereiden tietoihin. Erityisesti maankäyttö—ja puustotulkinta on käyttökelpoinen pohja erilaisiin teemakarttoihin. Kyseisen tulkinnan voi saada myös ja—kaumalistana vaikkapa kunnan alueelta.

1 .4 YMPÄRISTÖTIETOJÄRJESTELMÄN KÄYTTÖ

Ympäristötietojäijestelmän tiedot ovat julkisia ja avoimia. Perusrekistereihin voisaada suorakäyttöoikeuden, jonka myöntää Ympäristötietokeskus. Sensijaan kartta—ja sateihittitietojaijestelmissa ei ole suorakayttomahdoll;suutta Yhteyden Ymparis—tötietojärjestelmään saa joko VT—päätteellä tai useimmilla mikrojen pääteohjelmilla.Yhteysmuotoina on kaytettavissa mm modeemi kuin Datapak— ja FUNET—verkotSuorakäytön laskutus perustuu vesi— ja ympäristöhallituksen tietokoneiden käyttö—kustannuksiin, joista myönnetään eräissä tapauksissa alennusta.

Tietoja voi myös tilata Ympäristötietokeskuksesta. Tällöin on hyvä muistaa perus—rekistereiden tietojen yhdistelymahdollisuus kartta— ja satelliittitietojen kanssa. Ti—laustietojen laskutus riippuu paitsi tietokoneiden kayttokustannuksista myos hakuunkäytetystä työajasta. Kustannukset vaihtelevat suuresti mm. halutun aineiston suuruuden mukaan; Ympäristötietokeskuksesta kannattaakin kirjallisesti pyytää tarjoustietyn aineiston toimittamisesta.

83

2 MUITA KUNNALLE HYöDYLLISIX PAL

VE LUJA

2. 1 KIERRÄTYSREKISTERI

Vuonna 1991 valmistui ympäristöministeriön toimesta ensimmäinen valtakunnalli

nen kierrätysrekisteri, jossa on tiedot jäteraaka—aineiden kerääjistä ja hyödyntäjistä.

Rekisterin tietojen avulla voivat viranomaiset mm. ohjata jätteiden tuojan lähimmän

kerääjän tai hyödyntäjän luo. Rekisterin sisältävää levykettä saa veloituksetta lää—

ninhallituksista.

2.2 YMPÄRISTÖTIETOKESKUKSEN TOIMITTAMAT JULKAISUT

Ympäristötietokeskuksen julkaisuista palvelee kuntia parhaiten kuukausittain ilmes

tyvä Ympäristökatsaus. Lehti on ilmestynyt vuodesta 1990 alkaen. Kuiakin kuu—

kautena on oma teemansa, ja pääasiassa samat teemat toistuvat vuosittain, jolloin

esim. ilmanlaadun kehitystä voidaan seurata sekä ajallisesti että alueellisesti. Pää

paino julkaisussa on graafisessa muodossa olevalla tiedolla. Kahtena ensimmäisenä

vuonna Ympäristökatsaus on lähetetty automaattisesti kaikkiin Suomen kuntiin,

mutta kuluvan vuoden alusta lukien on siirrytty maksulliseen tilaukseen (kestotilaus

120 mk/vuosi, vuositilaus 150 mk), jolloin vastaanottajien on pitänyt vahvistaa ti—

lauksen jatkuminen. Ympäristökatsaus on saanut runsaasti myönteistä palautetta

nimenomaan kuntien viranomaisilta, jotka ovat saaneet lehdestä hyvää vertailutietoa

oman kunnan tilanteelle. Ympäristökatsauksesta aletaan toimittaa myös englannin—

kielistä koostetta; ensimmäinen ilmestyy kevään 1992 aikana.

Syvällisempää tietoa koko maan ympäristöasioista saa maalis—huhtikuussa kirja—

kauppoihin ilmestyvästä Ympäristön tila Suomessa —kirjasta. Se julkaistaan sekä

suomeksi että ruotsiksi nelivärisenä ja noin 350—sivuisena (hinta 280 mk).

Ympäristötietokeskuksessa toimitetaan myös ympäristöministeriön neljä kertaa vuo

dessa ilmestyvää Ympäristönsuojelulehteä. Se esittelee Ympäristökatsaukseen ver

rattuna enemmän taustoja ja tulkintoja sekä kulloinkin ajankohtaisimpia asioita.

Ympäristönsuojelulehdessä on keskusteleva ote, jonka mahdollistaa laajahko sivu—

maara.

Vuoden 1992 alussa aloitettu alueellisten ympäristön tila —raporttien toimittaminen

tuottaa myös kunnille alueellista vertailumateriaalia. Raporttien tarve selvitettiinloppukesästä 1991 tehdyllä kyselyllä, joka postitettiin 204 alueelliseen organisaati—

oon. Saatujen vastauksien perusteella valittiin ensimmäisiksi raportointialueiksiEtelä—Savo, Pohjois—Savo ja Oulun lääni (=Pohjois—Pohjamnaa ja Kainuu), jotkatekevät raportit vuosien 1992—93 aikana. Seuraavaksi työhön ryhdytään Varsinais—Suomessa ja Satakunnassa 1993—94 ja sen jälkeen Hämeessä ja Keski—Suomessa1994—95. Raporttien toimituskunnat kootaan kunkin alueen eri organisaatioidenedustajista siten, että työn pohjaksi saadaan mahdollisimman laaja alueellinen asi

antuntemus. Myös kuntien edustajia toivotaan mukaan toimituskuntiin.

3 LISÄTIETOJA YMPÄRISTÖTIETQKES.

Ympäristötjetokeskuksessa työskentelevät 32 henkilöä auttavat mielellään kaikkiatiedontarvitsijoita! Oikean vastaajan kuhunkin kysymykseen ynnä puhelinnumeronloytaa hitteena 2 olevasta palveluhakemistosta.

$5

Liite 1

Ympäristötietojärjestelmän rekisterit aihepiireittäin

(xxx) = rekisterin suunnittelu kesken* = rekisteri valmis mutta ei vielä yleisessä käytössä

Hydrologia— vedenkorkeus— virtaama— valuma— haihdunta— pintaveden lämpötila— jäätyminen ja jäänlähtö— jäänpaksuus— pohjaveden korkeus— routa *

— aluesadanta— lumi *

— lumen aluearvo *

— saderekisteri

Vesien kuormitus ja laatu— teollisuuden vesiensuojelu— kalankasvatuksen vesiensuojelu— vesi— ja viemärilaitokset— viemäriverkostojen ja jätevedenpuhdistamoiden toimivuus— (talousvesi)— (johjavesialue)— vedenlaatu— hydrobiologia: leväkukinnat, kalakuolemat *

— (kertymät)— (johjavedenlaatu)— (laboratorioiden näytekiijanpito)

Ilman kuormitus ja laatu— päästöt— laskeuma— ilmanlaatu *

Suojelualueet— luonnonsuojelualueiden perustiedot— (luonnonsuojelualueiden inventointitiedot)

(Uhanalaiset eliöt)

(Luonnonilmiöt)

Kemikaalivalvonta— kemikaalien ympäristötiedot— (suojauskemikaalit)

Jätehuolto— kaatopaikat *

— (jätehuollon valvonta)

86

Vesistöjen käyttö— vesien käyttötoim.inta— (tuivat)— luvat ja velvoitteet— autornaattiasemat

Ympäristöntutkimus ja julkaisut— tutkjmushankkeet YM n, VYH n vesien— ja ympänstntutkimusfa;toksen sekaMaj ja Tor Nesslrngrn saation rahoittamat— YM:n julkaisut— VYH:n julkaisut.

Hailinnollisia sovelluksia— hakemusasiain. vainiistelu— (oljy— ja kemikaahvahinkojen toijunta)— (turvetiedct)

Karttatieto raja—, piste— ja prntaelementct— vesistöalueet— lallinnoiliset alueet— iuonnonsuoje.iuäIuect— maaston topoafiset tiedot— ympäristön seurantaasemat— kuonnituspisteet— maankäyttö— maaperä EteIäSumi.— väestö 1990— taaj.amat 1990’— tiestn yleiskartta- GT—kartan korkeusmaili

Satellnttikuvatulkmnat— Landsat—TM: maankäyttö’— ja puusto, korkeusiiiafh— Landsat—MSS: vedenlaatu. — fosfoi; ja Idorofyfli erottuvat hyvin,, ympäritömuu—tokset— NOAA AVHRR: käsvillisuuushidesi,, p.hitaiämpö.tita,. hbdmrtamaill, inerilevä—kukinnat— (mikroaaltopolanmetntutka metsavaunot)

87

YMPÄRISTÖTIETOKESKUS Liite 2Haapaniemenkatu 5 A, IV krsPL 250, 00101 Helsinkivaihde (90) 73 141, ohivalinta (90) 7314...., päivystysnro (90) 7314 4258, telefax (90) 7314 4280

4208 Söderman Guy, jaostopäällildcö— toiminnan johtaminen

4211 Kaheinen Saima, toimistosihteeri— neuvonta, jullcaisutilaukset, henkilöstöhallinto

4217 Dahibo Kim, vanh. tutkija— ekosysteemien mallilaskehnat

4220 Grönholm Leena, suunn.— hydrobiologiset tiedostot

4214 Gyllander Anders, suunn.— karttatietopalvelut

4212 Ferin—Westerholm Pirjo, vanh.suunn.— kansainväliset raportit, Ympäristökatsaus, alueelliset ympäristön tilaraportit

4206 Heinonen Pauli, suunn.— Itämeren suojelutiedostot

4210 Härmä Pekka, vanh. tutkija— luonnonresurssien satelluittikartoitus

4205 Ikonen Jari—Pekka, suunn.— SILMU—projekti

4215 Kleemola Sirpa, erikoissuunn.— kansainväliset ympäristötietojärjestelmät

4248 Laakso Pirkko, juflcaisusihteeri— julkaisut

4241 Linkoaho, Tina— ympäristöindikaattorit

4277 Luotamo Markku, suunn.— tietopalvelujärjestelmä

4247 Malinen Raili, suurin.— julkaisut, esitteet, graafinen suunnittelu

4219 Malm Väinö, erikoissuunn.— ekosysteemien ja vedenlaadun seurantatiedostot, Itä—Eurooppa—tiedostot

4242 Martin Anna—Liisa, piirtäjä— julkaisut

4209 Metsämäki San, dipl.ins.— satelluittitulkintapalvelut, maankäyttötiedostot

4221 Niminen Ins, vanh. suunn.— päästötiedostot, luonnonsuojelutiedostot, biologiset koodauspalvelut

4238 Nurmela Leena, suunn.— kuntien ja läänien ympänistötiedot, seutusuunnitteluyhteistyö, alueelliset ympäristön tilaraportit4244 Oinonen Anneli, suunn.— ympäristöraporttisarja, esitteet

4243 Paavilainen Marja, toimittaja— Ympänistönsuojelu—lehti

4223 Penttinen Anna—Liisa, dipl.ins.— vesistöjen kuonnitustiedot, tietopalvelujärjestelinä

4216 Pylvänäinen Marja, suunn.— pohjoismainen ympänistöyhteistyö, kansainväliset ympäristön tilaraportit

4207 Räisänen Sirpa, suunn.— karttatietopalvelut

4213 Sucksdorff Yrjö, vanh. tutkija— kansainvälisen yhteistyön koordinointi, satelliittitulkintamenetelmät

4222 Säynätkari Tapani, erilcoissuunn.— ympäristötietojärjestelmien kehittäminen

4202 Tahvanainen Päivi, suunn.— Ympäristökatsaus, alueelliset ympäristön tilaraportit

4277 Teinfranta, Riitta— karttatietopalvelut

4218 Tuominen—Roto Liisa, erilcoissuunn.— Itämeren seurantatiedostot

4246 Tyllilä Tarja, suunnittelija— kansainväliset yhteydet, EY—tiedostot

4254 Wahlström Erik, päätoimittaja— tiedotusvälinepalvelut, ympäristön tilaraportti, ympäristöindikaattonit

4245 Vuorela Väinö, toimistorakennusmestari— AV—kehitys

88

KIRJASTO JA TWTOPALVELU

Urho Kekkosen katu 4—6 E, VI krsPL 250, 00101 Helsinkivaihde (90) 69 511, ohivalinta (90) 695 1...

364 From Riitta, toimistosiht.— neuvonta, asiakaspalvelu

367 Hirvonen Tero, kirjastosiht.— kauko— ja asiakaspalvelu

356 Mannert Kristiina, toimistovirk.— asiakaspalvelu

378 Myllyniemi Heli, suunn.— TRIP—suunnittelutehtävät

362 Mäkitalo Anna—Liisa, toimistosiht.lehtikierto, luettelointi

363 Paavilainen Elisa, kirjastonhoitaja— hankinnat, laskutus, vaihtotoiminta

281 Pietarila Matti, toimistoins.— luokitus, mdeksointi, tiedonhaut, normirekisten, osoiterekisten

360 Poilcolainen Marja—Liisa, toimistoins. (1.3. 1992 alkaen)Rosengren Marita, suunn. (29.2. 1992 saakka)

— tiedonhaut, kuvailulehdet, jullcaisurekisteri361 Pursiheimo Villce, suunn.

— luokitus, mdeksointi, tiedonhaut, ymparistontutkimusrekister;

89

Heikki Pakkala

KUNNAN YMPÄRISTÖTIETOJÄRJESTELMÄ

YLEISTÄ YMPÄRISTÖTIETOJÄRJESTELMÄSTÄ

1.1 YMPÄRISTÖTIETOJÄRJESTELMIEN PERUSTYYPIT

Monenlaisia järjestelmiä voidaan kutsua -ja kutsutaankin -

ympäristötietoj ärj estelmiksi. Perustyyppej ä on kuusi:tilastoj ärjestelmät, viitetietokannat, ympäristödataasisältävät järjestelmät, laskentamallit, ympäristöhallinnonjärjestelmät sekä integroidut järjestelmät.

Varhaisimmat järjestelmät olivat jonkin tutkimukseen liittyvät erityisalan tilastojärjestelmiä, jotka olivat varsinvaatimattomia verrattuna nykyisiin kotimikrossakin käytettäviin tilasto-ohjelmiin.

Myös viitetietokantoja eli järjestelmiä, joissa on aineistonsijasta tietolähteitä, on ollut jo pitkään käytössä. Koneidenkasvanut teho mahdollisti myös aineistojen keräämisen jatalletuksen tietokoneisiin. Vuosien myötä eri erityisalojenympäristötietoa tietovarastoja on yhdistetty, mistä esimerkiksi valtion ympäristötietokeskusen järjestelmät ovat hyväesimerkki. Koneiden tehon lisäys näkyy myös laskentamallienkehityksessä, joita on saatavissa monenlaisia mikrotietokoneisiinkin.

Ympäristöhallinnon järjestelmät kehittyivät vasta ympäristöhallinnon myötä, kuntatasolla lähinnä 1980 -luvunaikana.

Mukaan ovat tulleet tietoverkot ja suuntaus on kohti integroituja järjestelmiä, joissa on kerätty erilaisia yhdistelmiäperustyypeistä.

Ympäristötietojärjestelmien kehityksen on mahdollistanut sekäohjelmistojen että laitteistojen tehon nousu ja hintojenlasku, myös ympäristönsuojelun tunnetusti niukkojen rahavarojen ulottuville.

1.2 KUNTIEN YMPÄRISTÖTIETOJÄRJESTELMÄT MEILLÄ JA MUUALLA

Tällä hetkellä erilaisia ympäristötietojärjestelmiä onarviolta 40-50 kunnassa, hieman riippuen siitä mikä lasketaanympäristötietojärjestelmäksi. Kuntia on yhteensä noin 460.

Pohjoismaisittain tilanne on aika hyvä. Tanskassa ja Norjassaon ympäristötietojärjestelmiä käytössä lähes joka kunnassa,Ruotsissa on hajanaisempi tilanne.

90

Pohjoismaiden ulkopuolella on vaikea verrata tilannetta,koska paikallisliallinto on organisoitu kovin vaihtelevallatavalla eikä useinkaan vastaa suomalaista kunta -käsitettä.

Myös ympäristötietojärjestelmän sisältö vaihtelee ja on useinlaajempi kuin meille Paikallishallinnon ymparistonsuojeluunkuuluvat esimerkiksi Tanskassa tiiviimmin meilla ymparistoterveysvalvontaan perinteisesti kuuluneet asiat, kaavoitus jamaankäyttö, vesiensuojelu ja maatalous.

2 KYTJE-PROJEKTI

2.1 OSÄLLISTUJÄT JA ORGANISAATIO

Kunnan ympäristötietoj ärj estelmän (KYTJ) rakentamiseksikäynnistettiin viime vuonna suunnittelu- ja toteutusprojekti.Projekti tuottaa yhtenäisen standardin mukaisen kunnanympäristötietojärjestelmän, joka on myös muiden kuin projektim osallistuvien kuntien hankittavissa. Järjestelmävalmistuu tämän vuoden aikana.

Proj ekti on kunnallishailinnon tietotekniikkaneuvottelukunnan(KATKO) organisoima Siihen osallistuvat ymparistoministerio,vesi- ja ymparistohallituksen ymparistotietokeskus, tilastokeskus, Espoo, Helsinki, Kalajoki, Kauniainen, Lappeenranta,Lempaala, Porvoon kaupunki, Porvoon maalaiskunta, Pyhajarvi,Paakaupunkiseudun yhteistyovaltuuskunta (YTV), Savitaipale,Siilinjarvi, Sipoo, Vantaa, Ylivieska seka KT-Tietokeskus Oy,joka myös rakentaa järjestelmän.

Projekti on jatkoa vuosien 1988-1989 määrittelyproje’ktille,joka myös oli KÄTKOn organisoima.

2.2 LÄHTÖKOHDAT KYTJE-PROJEKTISSÄ

Kaikki ymparistoasiat liittyvat tavalla tai toisella kuntiinja melkein kaikki asiat liittyvat jotenkin ymparistoonYmparistoasiat koskettavat tavallisia kuntalaisia, yrityksia,ymparistohallintoa, johonkin ymparistoalaan erikoistuneitatutkijoita ja tutkimuslaitoksia seka lukemattomia ymparistoalaa jotenkin sivuavien asioiden kanssa tekemisissa oleviaNain myos kunnan ymparistotietojarjestelmalle saadaanerilaisia vaatimuksia - näkökulmasta riippuen.

Tietoj ärjestelmä on työkalu. ICunnan ympäristötietoj ärjestelmäon kunnan ympäristönsuojelutoirniston työkalu. Tietoj ärjestelmän tulisi mahdollisimman hyvin tukea ympäristönsuojelutoimiston tai -sihteerin tyota Tama on yksinkertainen maksajanoikeus Kunnan kannalta ei ole mitaan jarkea uhrata rahaa jaaikaa lähinnä muiden osapuolien hyväksi.

Ymparistoasioissa on kuitenkin hyodyksi tarkastella kokonaisetua Varsin pienilla muutoksilla voidaan edistaajärjestelman kaytettavyytta myos muiden kannalta KYTJE

91

projektin eräs tärkeistä tavoitteista oli rakentaa kuntienjärjestelmästä sellainen, että voidaan vaihtaa vertailukelpoisia tietoja valtion ympäristötietojärjestelmän kanssa.

2.3 MYÖS YMPÄRISTÖTERVEYSVÄLVONTÄ KEHITTEILLÄ

Samaan aikaan ympäristötietojärjestelmän kanssa aloitettiinmyös ympäristöterveydenhuollon tietoj ärj estelmän kehittäminen. Kyseessä on sisarjärjestelmä, joka täydentää ympäristönsuojelun järjestelmää. Sen kehittämisen uranuurtaja on ollutVantaa, joka on yhdistänyt molemmat alat yhdeksi hallinnolliseksi kokonaisuudeksi. Mukana ovat olleet myös Kuopio, Jämsäja Joensuu, joilla on jo vuosia ollut erillinen pelkästäänterveysvalvontaan keskittynyt järjestelmä. Järjestelmä ontänä vuonna muiden kuntien hankittavissa.

3 KYTJE-PROJEKTISSÄ KEHITETTÄVÄNJÄRJESTELMÄN TÄRKEIMMÄT OMINAISUUDET

Projektissa kehitettävä järjestelmä on tuotekokonaisuus, jokayhdessä KT--Tietokeskus Oy:n ympäristöterveysvalvonnanjärjestelmän kanssa kattaa koko kunnan ympäristösektorin.

Kyseessä on tuote, joka on rakennettu kuntakäyttäjien toiveiden mukaiseksi. Samoin käyttäjät osallistuvat jatko-kehitykseen yhdessä järjestelmän tuottamia tietoja tarvitsevien muiden 1:ahojen kanssa.

Järjestelmän ytimenä on yhtenäinen ja tietorakenteeltaanvakaaksi suunniteltu relaatiotietokanta. Yhteisen tietokannanympärille on rakennettu eri toimintokokonaisuuksien mukaisiaosajärjestelmiä, jotka kaikki käyttävät samoja tietovarastojaomien näkökulmiensa mukaan. Tällöin kaikki johonkin kokonaisuuteen kuuluva tieto on myös muiden käyttäjien jaosaj ärj estelmien käytettävissä.

Järjestelmä nojaa helposti muutettaviin luokituksiin, jollointoiminnan muutokset voidaan toteuttaa joustavasti ilmanuudelleenrakentamista. Luokitusten avulla toimintoja voidaanmuuttaa myös kuntakohtaisesti ilman ohjelmallista räätälöintiä.

Järjestelmässä käytetään mahdollisimman paljon yleisestihyväksyttyjä luokituksia, mikä mahdollistaa vertailukelpoisentiedon keruun.

Järjestelmä sisältää selkeät rajapinnat tärkeimpiin kunnanmuihin järjestelmiin, lähinnä asiakirjahallintoon ja kunteistöj ärj estelmiin.

Järjestelmän toteutusvälineenä on Ingres-sovelluskehitin jarelaatiotietokanta, joka mahdollistaa useita yhtäaikaisiakäyttäjiä sekä tiedon hajauttamisen esimerkiksi usean kunnanyhteistä järjestelmää varten.

92

4 MIHIN TARVITAAN YMPÄRISTÖTIETOJÄRJESTELMÄÄ KUNNASSA?

4 . 1 SÄÄSTÖÄ JA TEHOKKUUTTA

Tietojärjestelmä on varsin merkittävä investointi, etenkinpienessä kunnassa. Ohjelmiston ja laitteiston hankinta ei olekuitenkaan merkittävin osa kuluista. Eniten resurssejasitoutuu jarjestelmassa kaytettavan tiedon hankintaan jayllapitoon Jrjestelmn hankinnan on tuotava jotain kulujavastaavaa etua

Järjestelmä tarjoaa tilaisuuden nostaa palvelutasoa. Senavulla voidaan päästä kokonaisuuden hallintaan, keskittääasiantuntemus oleelliseen työhön ja vähentää rutiinityötä.Näihin tavoitteisiin pääseminen edellyttää kuitenkin työnoikeaa organisointia.

Oikein käytettynä tietojärjestelmän tulisi säästää. Säästötsaadaan tyon oikeasta kohdentamisesta ja tyotehokkuudenkasvamisesta. Säästö vo myös olla epäsuoraa, tehdäänsellaista työtä järjestelmän avulla, johon ei kyettäisi ilmanhenkilökunnan lisäystä. Tällöin vähintäänkin palvelutasosuhteessa hintaan paranee. Oleellinen tavoite kuntiennykyisen taloudellisten vaikeuksien vuoksi

4.2 YHTEISTYÖTÄ JA TIEDONKULKUA

Tietojärjestelmien avulla voidaan merkittävästi helpottaayhteistyötä. Kunnissa ovat erityisesti ympäristönsuojelu jaympäristöterveydenhuolto tiivistäneet yhte±styötään, joissakin kunnissa on jopa yhteisiä toimistoja.

Yhteistyo mahdollistaa ja talous oikeastaan pakottaa kuntiajärjestämään ja järkeistämään toimintojaan. Tietojärjestelmillä voidaan tukea muutosta. Tämä vaati± joustavaa toimintaaja joustavia järjestelmiä, joilla tieto saadaän kulkemaan yliperinteisten hallintokuntarajojen. Samoin työn järkeistämisestä seuraa vaatimus, että kunnassa kerran hankittua tietoaei jouduta hankkimaan uudestaan, vaan se on koko kunnankäytössä.

Toiminnat eivät muutu ainoastaan kunnan sisällä, vaan myöskuntien sisällä. Ympäristönsuojelu on malliesimerkki alasta,jonka ongelmat ja toimenpiteet eivät noudata kuntarajoja.Myös asiantuntemusta voidaan jakaa ja yhdistää kuntienvalilla ja paata pienissäkin kunnissa tehostamaan toimintaaTyonjako kuntien valilla vaatii lahes valttamatta jonkinlaisia tietojärjestelmiä.

Yhteistyötä tarvitaan myös kuntien ja valtion välillä.Ympäristön tilaan liittyvien tietojen vaihto on hyvä esimerkki tulevaisuuden yhteistyöstä, jöhon tärvitaan tietojärjestelmiä. Myös ympäristöhallinnossa voidaan siirtää tietojakuntien ja valtion valilla, joskin hallinnon tehokkaammallaorganisoinnilla saavutettaisiin nykytilassa suurempiasaastoja, kuin parantamalla tiedokulkua

93

Yhteistyö ja tiedonsiirto eivät järjestelmienkään avulla olevälttämättä helppoja. Kyse ei ole niinkään esimerkiksi erijärjestelmissä käytetyistä teknisistä ratkaisuista. Ongelmatovat enemmänkin tietologiikan tasolla: kerätäänkö toisiaanvastaavia tietoja ja ovatko tiedot yleensä vertailukelpoisia.

Toimiva yhteistyö vaatiikin saumatonta yhteispeliä kaikiltajärjestelmää hyödyntäviltä osapuolilta. Ympäristöalalla onollut esimerkillistä yhteishenkeä ja yhteistyö kuntien javaltion osapuolten välillä on ollut hedelmällistä.

5 TULEVIA KEHITYSSUUNTIÄ

Tietotekniikan nopea kehitys antaa suuria mahdollisuuksiamyös ympäristötietojärjestelmien kehittämiselle. Jo nytvoitaisiin kunnan ympäristön tilan seurannassa käyttääsatelliittikuvia. Samoin CD-levyjen tai vastaavien tallennusvälineiden muodossa voidaan välittää suuria määriäerilaista ympäristön tilaan liittyvää aineistoa tai artikkeleja. Tehokkaammat koneet mahdollistavat yhä parempien jatarkempien laskentamallien käytön. Tehokkaat koneet ja hyvätyhteydet kunnan muihin tietovarantoihin tuovat melko varmastimukanaan yhteisen paikkatiedon käytön, jossa tietoja käsitellään näytöllä näkyvän kartan avulla.

En kuitenkaan usko mihinkään suuriin muutoksiin lähitulevaisuudessa. Kuntatasollakin tietotekniikka on apuväline,jonka käyttö riippuu käyttäjän toimenkuvasta. Hienojenjärjestelmien käyttö on kyllä hauskaa, mutta joskus pitää nevarsinaiset työtkin tehdä.

95

Seppo Mustonen

TUTKIMUS JA SEURANTA YMPÄRISTÖHALLINNOSSÄ -

MITEN TÄSTÄ ETEENPÄIN?

Ympäristöhallinto on parhaillaan suurten muutostenedessä. Kehittämistoimet kohdistuvat myös tutkimukseenja seurantaan, vesien- ja ympäristöntutkimuslaitokseen,piirihallintoon, itse asiassa koko aluehallintoon.Ympäristöalan tietotarpeet alkavat hahmottua samalla kunympäristöajattelu on yleisesti hyväksytty koko julkishallinnon toiminnan yhdeksi peruskysymykseksi. Ympäristötutkimus kehittyy voimakkaasti myös varsinaisen ympäristöhallinnonalan ulkopuolella. Maakunnallinen, jopa paikallishallinnon näkökulma ympäristöasioissa on myös tullutvoimakkaasti esille.

1 YMPÄRISTÖN SEURANTA

1.1 TÄMÄNHETKINEN TILANNE SEURÄNNÄSSÄ

Ympäristön seuranta on maassamme kehittynyt hyvin eritavoin eri osa-alueilla.

Vesiympäristössä hydrologisella ja vesien tilan fysikaalis-kemiallisella seurannalla on pitkät traditiot niinsisävesissä kuin merialueilla. Systemaattinen hydrologinen seuranta alkoi 1910-luvulla ja vesien tilan seuranta1960-luvun alussa. Myös biologista seurantaa on viimeaikoina kehitetty. Asialla ovat olleet vesi- ja ympäristöhallinnon yksiköt, merentutkimuslaitos, vesiensuojeluyhdistykset ja monet muut.

Maaympäristön seuranta ympäristöhallinnossa on vastasuunnitteilla. Tietenkin muiden hallinnonalojen tutkimuslaitoksissa tehdään maaympäristön seurantaa, muttaesim. METLA:n seurannat ovat tähän saakka kohdistuneetpuustoon ja lähinnä puunkasvatuksen mielessä. Yliopistojen laitokset tekevät seurannaksi katsottavaa työtä,mutta se ei yleensä ole valtakunnallisesti koordinoituaeikä systemaattista. Vesien- ja ympäristöntutkimuslaitoksessa kehitetään parhaillaan maaperän mikrobiologisenseurannan menetelmiä ja seuranta on tarkoitus aloittaamahdollisimman pian.

Ympäristölle haitallisia aineita on seurattu vesiympäristöstä jo yli kymmenen vuoden ajan vesi- ja ympäristöhallinnossa. Kohteena ovat olleet mm. kloorihiilivedyt, kloorifenolit ja raskasmetallit, erityisestielohopea. Vesistöjen happamoitumista selvitettiinerityisesti v. 1987 ns. tuhannen järven tutkimuksella,joka on tarkoitus toistaa viiden vuoden välein. Näistä170 järvellä seurataan happamoitumista vuosittain.

Maaympäristön haitallisia aineita ovat kartoittaneet mm.METLÄ ja eräät yliopistolaitokset jäkäläkasvustoista jasammalista, osin kotimaisina hankkeina, osin pohjoismaisina yhteishankkeina. Kartoitukset on uusittu viiden

96

vuoden päästä, joten seurannasta voi puhua jo tässäkinyhteydessä.

Ilman laatua ja laskeumia on seurattu systemaattisesti jo1970-luvulta lähtien. Kansalaisten kiinnostus ilmanlaatuun on lisaantymassa ja tietoa alkaa olla saatavilla.

Useita luonnönsuojeluun liittyviä seurantahankkeita onkehitteilla vesi- ja ymparistohallituksessa Naillaseurannoilla on luonnollisesti laajempaakin merkitystaympäristön yleisessä seurannassa.

Ympäristöministeriö on perustanut ns. yhdennetyn seurannan alueita Naita saataneen kuitenkin suotuisissakinrahoitusoloissa vain muutamia koko maahan, eivatka nenain ollen voi toimia muuna kuin eraanlaisina, sinansatarkeina kenttalaboratorioina ympariston tilan tutkimuksessa. Yhdennetyn seurannan perusajatuksena on alueenainevirtojen ja -taseiden tarkastelu. Tämä tulisi pitäämielessä alueita valittaessa.

1.2 SEURÄNTOJEN YHDENTÄMINEN

Suurimpana puutteena ympäristön tilan seurannassa ontoiminnan hajanaisuus, seurantoja ei ole riittavastikytketty toisiinsa. Kokonaiskuvan saamista ympäristöntilasta on pidetty vaikeana.

Eri laitosten suorittamia ympäristön seurantoja tulisikintarkastella yhtena kokonaisuutena ja pyrkia yhdentamaanolemassa olevia toimintoja. Hyvan esimerkin tarjoavatmm. METLÄ:n ns. pysyvät koeaiat, joita on n. 3 00.0 kpledustavasti koko maan kattaen. Edellä viitattiin sammaliin ja jakaliin kertyneiden raskasmetallien tutkimuksiin, joiden aineisto kerattiin juuri nailta pysyviltakoealoilta Mikaan ei estaisi taman valmiin asemaverkonkayttoa mihin tahansa metsatalousmaahan kohdistuvaanseurantaan.

Yksi aivan ilmeinen puute on metsärnaan tuottavan pinta-kerroksen tilan seurannassa - onhan tämän kerroksenkemiallis-fysikaalinen kunto ja kerroksen eliöstön tilaperusedellytys terveelle metsälle ja sitä kautta kokokansantaloutemme kestävälle kehitykselle. Vaikka pysyvienkoealojen seurantojen paakohde onkin puusto, sen kasvu jahyvinvointi, tarjoaa moniin eri tarkoituksiin kerattyseurantatieto huomattavia synergiaetuj a

Samalla tavalla tulisi tarkastella muidenkin laitostensuorittamia seurantoja Ymparistonakokulma tulisiyhdistää ennakkoluulottomasti puhtaasti taloudellisessamielessa suoritettuihin seurantoihin eri laitostenyhteistyona Ymparistohallinnon yksikot voisivat antaatassa oman osuutensa

97

1.3 TIETOJÄRJESTELMIEN KEHITTÄMINEN JA RÄPORTOINTI

Vesi- ja ympäristöhallituksen ympäristötietokeskuksellaon tärkeä tehtävä ympäristötiedon saatavuuden edistäjänä. Tämäkin tehtävä luonnollisesti onnistuu vain tilviillä yhteistyöllä tiedon tuottajien kanssa. Merkittävääkehitystä on tapahtunutkin, vaikka eri tiedostojen vaimiusasteet ovatkin vielä tällä hetkellä hyvin erilaisia.

Erityisesti tulisi tarkastella tiedon saatavuutta lääni-ja kuntatasolla. Viranomaistehtävät siirtyvät entistäenemmän näiden tasojen elimille, joten tietojärjestelmättulisi suunnitella ensisijaisesti tältä pohjalta.

Toinen tärkeä kysymys seurantatiedon saatavuudenparantamisessa on raportoinnin kehittäminen. Läänikohtaisten ympäristöntilaraporttien laatiminen on kehitteillä. Tulisi huolehtia myös siitä, että näiden, lähinnäsuurelle yleisölle tarkoitettujen raporttien lisäksiseurantatiedon tuottaj at kehittäisivät raportointiaanmyös hallinto- ja oikeuslaitoskäyttöön soveltuvaksi. Jopelkästään vesi- ja ympäristöhallinnon tiedostoihintutustuminen paljastaa, miten puutteellisesti saatuatietoa hyödynnetään kehittymättömän raportoinnin vuoksi.

2 YMPÄRISTÖN TUTKIMUS

2.1 YMPÄRISTÖNTUTKIMUKSEN NYKYTILÄ

Ympäristöntutkimus on nykyisellään suhteellisen laajaa jamonipuolista sekä valtion tutkimuslaitoksissa ettäyliopistoissa. Rahoitusta tulee monien ministeriöidenhallinnonaloilta, yksityisiltä säätiöiltä ja elinkeinoelämältä. Rahoituksen kokonaismäärä ei liene pääongelma, pikemminkin rahoittajien yhteistoiminnassa olisiparantamisen varaa. Eräät tutkimuksen sektorit ovatheikosti kehittyneet, esim. maaympäristön ekologinentutkimus ja yhteiskunnallis-taloudellinen ympäristötutkimus. Tietynlainen kokonaisnäkemyksen puute tutkimushankkeissa on nähtävissä. Voidaan myös väittää, ettäenimmäkseen tutkitaan menneisyyden ongelmia, kun pitäisiolla paljon enemmän kiinnostusta tulevaisuuden ennakointim.

2.2 TUTKIMUKSEN KEHITTÄMINEN

Ympäristötutkimuksen kokonaisnäkemyksen puutetta voitaisiin parantaa monella tavalla. Entistä enemmäntulisi pyrkiä laajoihin, useamman rahoittajan jasuorittajan yhteistutkimuksiin (esim. HÄPRO, MAVERO,METVE, SYTYKE, SILMU jne.). Saataisiin parempi kuvaongelman kokonaisuudesta ja eri tarkastelukulmista,mutta myös yhdistettäisiin maan paras asiantuntemusongelman ratkaisussa. Maamme tutkimusyksiköthän ovatenimmäkseen kovin pieniä ja erikoistuneita. Kokemuksettällaisista yhteishankkeista ovat olleet myönteisiä.

98

Laajoihin yhteishankkeisiin on luontevaa liittää hallinnon nakokulma Jos ongelman tausta tunnetaan huonosti, on syyta aluksi paneutua aivan perustutkimukseenJako perus- ja soveltavaan tutkimukseen ei ole relevanttia tassa yhteydessa Kuitenkin tulee naissahankkeissa aina päätyä jonkinlaiseen systeemianalyysiin,jossa asiaa tarkastellaan kokonaisuutena, monen tekijanvaikuttaessa yhtaaikaa Lopputulokset voidaan useimmitenesittää jonkinlaisten mallien muodossa.

Parhaillaan ollaan ympäristöhallinnossa laatimassalainsäädäntöä ympäristövaikutusten arvioinnista (YyA).Sinansa ymparistövaikutusten arviointi ei ole mitenkäanuutta, uutta on vain sen muoto ja systemaattisuus Kuntulevaisuudessa suunnitellaan laajoja tutkimusohjelmia,tulisi aina ottaa huomioon myos YVA-nakokulma Saattaaolla, etta itse tutkimuskin saa lisaa systemaattisuuttatällaisen näkökulman ansiosta.

Ympäristöön vaikuttava toiminta tapahtuu yleensä muillakuin ymparistoministerion hallinnonalalla Niinpa onk, että näiden toimintojen ymp:äris

tovaikutuksia selvitellaan kyseisten hallinnonaloj enomissa tutkimuslaitoksissa Ensinnakaan ei ole mielekasta kasata kaikkea ymparistontutkimusta yhteen paikkaan,esim tulevaan ymparistontutkimuslaitokseen Ymparistonvaikutusten ja niiden torjunnan tutkimus joutuisi eroonomista luontaisista yhteyksistaan ja siita asiantuntemuksesta, mika alan laitoksiin on syntynyt Lisaksi on aivankohtuullista, etta nykyisen tulosbudjetoinnin aikanatoimintoj en kustannukset, myos ympäristontutkimuskustannukset, kohdentivat oikeallehallinnonalalle. Äsiallisella yhteistyolla ymparistontutkimuslaitoksen kanssasaadaan varmasti paras lopputulos.

Ympäristöntutkimuksen pitäisi olla ennäkoivaa, tuleviinympäristäongelmiin ennalta varautuvaa ja niitä ehkaisevaa Tama on nykyisten tutkimuksen rahoitusjarjestelmien puitteissa lahes mahdotonta Rahoittajilla onenemman kuin kylliksi sellaisia hakemuksia, joistavarmasti tiedetaan, etta ne kohdistuvat todellisiin,selkeisiin ongelmiin Niita on turvallista rahoittaaValitettavasti vain on niin, etta kun ongelma on tullutilmeiseksi ja julkisessakeskustelussa tunnetuksi, ollaanjo pahasti myohassa ja ratkaisut tulevat kalliimmiksiMaassa pitäisi olla ainakin yksi rahoittaja, joka voiottaa riskeja ja keskittya tulevaisuuden ongelmiin Tallahetkella kaynnissa olevista hankkeista SILMU-projekti onennakoivan luonteensa vuoksi positiivinen poikkeus edelläkuvatusta yleisestä tilanteesta.

Ennalta ehkäisevästä ajattelusta on hyvä esimerkkijateasioissa yleisesti hyvaksytty huomion kohdistaminentuotteen elinkaaren alkupaahan, kuten itse tuotantoon,pakkaukseen ja kuljetukseen Elinkaaren loppupaassa, kunkateen ovat jaaneet pelkat jatteet, ei ole enaa paljontehtävissä.

99

Monilla rahoittajilla on jo tällä hetkellä keskenäänyhteistyötä muidenkin kuin edellä kuvattujen laajojenyhteisprojektien rahoituksessa. Ehkä tällaista tiedon-kulkua edistävää yhteistyötä olisi saatava lisää.Vaikeuksia varmaan on, kun kukin rahoittaja haluaasäilyttää itsenäisyytensä ja rahanj akoperiaatteensa.Toisaalta yleinen niukkuus panee pohtimaan kaikkiakeinoja järkevien ratkaisujen löytämiseksi.

Joi

Urpo Myllymaa

YMPÄRISTÖTIEDON KÄYTTÖ VESIOIKEUKSISSÄ

1. LAINSÄÄDÄNNÖN KEHITTYMINEN

1.1 YMPÄRISTÖÄRVOJEN HUOMIOONOTTÄMINEN

Yhteiskunnan tarpeet heijastuvat lainsäädännössä, jon

ka kehittyminen kuvastaa tiedon lisääntymistä ja ar

vostusten muutoksia. Nämä ovat vaikuttaneet myös suh

tautumiseen luontoon ja elinympäristöön. Luontoa on

totuttu tarkastelemaan ihmiskeskeisesti ihmisen elin

ympäristönä ja luonnonvarana, mutta luonnonsuojelu tu

lee ymmärtää myös alkuperäisen luonnon ja lajien suo

jeluna niiden itseisarvon vuoksi, opetuskohteena ja

vertailukohtana tutkimuksessa. Säädetyt lait konkre

tisoituvat oikeuskäytännössä. Näin ollen päättäjien

käsitykset luonnonarvojen merkityksestä vaikuttavat

myös lainsäädännön kehittymiseen, vaikka vesituomio

istuimissa päätökset on tehtävä objektiivisesti vesi-

lain säädösten mukaan. Päättäjän on otettava huomioon

käsiteltävänä olevan hankkeen vaikutukset fyysiseen

ympäristöön sekä siinä tapahtuvien muutosten vaikutuk

set vesien käyttäjien etuihin ja luonnonarvoihin. Ta

vallisia edunmenetyksiä ovat rantojen ja veden virkis

tyskäyttöarvon aleneminen tai kalataloudelliset hai

tat. Näihin liittyy usein myös luonnon monimuotoisuu

den, kauneuden ja uudistuskyvyn menetyksiä.

1.12.1987 voimaan tulleessa vesilain tarkistuksessa

(467/87) luonnontalouden kannalta oleellisia muutok

sia olivat kalataloudellisia velvoitteita koskevien

säädösten aj anmukaistaminen, luonnontalouden asian

tuntemuksen vahvistaminen ja lisääminen katselmustoi

mituksissa ja tuomioistuimissa, muutoksenhakujärjes

telmän uusiminen, lupien myöntämisedellytysten tiuk

keneminen sekä virkistyskäyttöarvoj en, viihtyisyysnä

kökohtien ja luonnonsuojelun aikaisempaa parempi huo

mioonottaminen lupaharkinnassa. Vesilain 2:3 §:ssä on

edellytetty, että rakentamisessa on otettava huomioon

mm. vesiluonto ja sen toiminta, luonnonkauneus sekä

virkistyskäyttö ja ympäristön viihtyisyys.

Vesilain ojitusta koskevaan 6 lukuun tehdyillä muu

toksilla (467/87 ja 629/91) on lisätty pienvesien suo

jaa ojituksia vastaan. Vesistönä vähäisen järven saalaskea ojituksen yhteydessä ilman vesioikeuden lupaavain, jos sillä ei ole erityistä luonnonsuojeluarvoa(VL 6:1 §). Lisäksi ojitus on säädetty luvanvaraisek

si, jos siitä saattaa aiheutua vesistön tai pohjaveden

muuttamis- tai pilaamiskiellon vastaisia yleisen tai

yksityisen edun loukkauksia tai vesiluonnon vahingol

lista muuttumista (VL 6:2 §). Tämä muutos on merkittä

vä kalakantojen ja muiden lajien turvaamiseksi ja

poistaa tulkintatarpeen siitä, onko perattava uoma pu

ro vai joki.

102

1.5.1991 voimaan tullut vesilain 8 luvun 10 a § säätaa paasaantoisesti uudet saannostelyluvat tarkistettaviksi maaraajoin Talloin voidaan saannostely sopeuttaa muuttuviin ymparistooloihin, kayttotarpeisiinja arvostuksiin.

Kalataloudelle aiheutuvien. haittojen ja menetystenkorvaamista ja kompensoimista koskevat vesilain määräykset perustuvat lähinnä. taloudellisten menetystenestämiseen. Vesilakia voitaneen kuitenkin tulkitaniin, että kalasto ja kalalajit luonnonsuojelumielessakin voivat olla vesilain suojeluksessa edellamainittujen lainkohtien noj alla Vesioikeuskaytannossavoidaan naiden lainkohtien nojalla suojella esimerkiksi joen alkuperaista kalakantaa perkauksia tai muuta muuttavaa toimintaa tai jatevesien laskemista koskevien hankkeiden käsittelyssä. Kalakantojen suoj elemisesta on säädetty myös kalanhoitovelvoitteita koskevissa vesilain kohdissa (VL 2:22 § ja 10:24 a §).

Harkittaessa luvan myöntämisen edellytyksiä jätevesienjohtamiseen tai muuhun toimintaan, joka voi aiheuttaavesiston pilaantumiseksi luettavia vaikutuksia, muunmuassa vahinkoa vesiluonnolle, on etuvertailussa erityisesti otettava huomioon hakemuksessa tarkoitetuntoiminnan ja siita aiheutuvan haitan merkitys yleiseltä kannalta katsottuna (VL 10:24 §). Vastaavasti rakentamista koskevassa etuvertailussa tulee vesilain2:11 §:n perusteella verrata yrityksen ja menetettävänedun merkitystä myös yleiseltä kannalta katsottuna,jos kaikkia hyöty- ja haittavaikutuksia ei voida arvioida rahassa. Luonnonsuojeluarvoja voidaan etuvertailuissa tarkastella aineettomina arvoina yleiselta kannalta.

Uhanalaiset eliölajit tai -kannat, kuten vesistön alkuperainen taimen- tai helmisimpukkakanta tai harvinaistunut biotooppi, voivat vaikuttaa luvan myöntämisen edellytyksiin. Ingarkilaån tapaus on otettu esimerkiksi vesilain vanhentuneisuudesta. Keskustelu joenkohtalosta on ollut tarpeen, vaikkei tässä nimenomaisessa tapauksessa olekaan tuottanut luonnonsuojeluväentoivomaa tulosta Yhteiskunnan ja luonnonsuojelun tarpeet kanavoituvat paattajille ja lainlaatijoille useita eri kanavia myoten Kansalaisten osallistuminenkeskusteluun on lisännyt luonnonsuojeluintressin ottamista huomioon lainsaadannossa ja lisannyt joustavuutta päätöksenteossa.

1.2 SUOJELUOHJELMÄT

Vesilain säädösten lisäksi vesistön pilaantumisen ehkaisemiseksi on vesiston pilaamiskieltoa koskevan vesilain 1 19 § n nojalla noudatettava vesiston tai meren suojelemiseksi saadettyja kansainvalisia sopimuksia Kansallisista suojeluohjelmista ei vesilaissa oleerityista mainintaa, mutta niidenkin tulee olla mielessä päätöksenteossa. Lain nojalla tehdyt rajoituk

103

set, muun muassa luonnonsuojelulain mukaiset rauhoitukset, on luonnollisesti otettava huomioon.

Valtioneuvoston vahvistama vesiensuoj elun tavoiteohjelma (Ympäristöministeriö 1988) ei sido vesioikeuksia, mutta sen sisältö pyritään ottamaan huomioon.Tästä syystä on tärkeää. tuoda hakemuksessa ja muistutuksissa selkeästi esille kunkin hankkeen vaikutusalueella olevien suojelukohteiden ja alueiden merkitys japerusteltu arvio siitä, miten suunniteltu toimintavaarantaa suojelun tavoitteet.

Eräissä lainvoiman saaneissa päätöksissä Pohjois-Suomen vesioikeus on katsonut, vastoin valvontaviranomaisen kantaa, ettei haettu toiminta ollut siinä määrinristiriidassa suojelun ja siten vesiensuojelun tavoiteohjelman kanssa, että sen perusteella lupa olisivoitu evätä. Päätöksiin vaikutti myös jätevesiä vastaanottavien vesialueiden arvioitu elpymiskyky siinätapauksessa, että lupa jouduttaisiin myöhemmin peruuttamaan ristiriitojen ilmetessä. Päätöksiin on sisällytetty luonnonsuojelua ja ympäristön tilan tarkkailuakoskevia määräyksiä.

Valmisteilla olevalla valtioneuvoston periaatepäätöksellä, joka koskee erityistä suojelua vaativia vesiä,tulee olemaan sama merkitys kuin edellä mainituillasuojeluohjelmilla. Niiden sisältö pyritään ottamaanetuvertailussa huomioon luvan myöntämisedellytyksiäyleiseltä kannalta harkittaessa. Myös epävirallisessaProject Äqua-ohjelmassa olevien vesistöjen suojelu-tarve on tiedostettu. Samassa asemassa ovat muutkinkuin suojeluohjelmissa olevat vesistöt, jos niillä onerityistä suoj eluarvoa.

2. ÄSIÄNOSÄISUUS JA PUHEVÄLTÄ

Vuonna 1987 tehdyn vesilain tarkistuksen jälkeen yrityksen vaikutusalueen asukkaille ja heitä edustavilleyhteisöille on varattu aikaisempaa paremmat mahdollisuudet esittää mielipiteensä hankkeesta katselmustoimituksessa käsiteltävissä asioissa. Kysymykseen tulevat ne, joiden asumiseen, työntekoon tai muihin oloihin yrityksen toteuttaminen saattaa selvästi vaikuttaa. Puhevalta kuuluu kuitenkin edelleen alueen omistajille tai haltijoille ja viranomaisille.

Yleisiä etuja, joiden valvonta on uskottu viranomaisille, ovat mm. luonnon- ja maisemansuojelu, vesienyleinen virkistyskäyttö, kalastuselinkeino ja yleinenkalatalousetu. Luonnonsuoj eluasioissa puhevaltaa voivat käyttää lääninhallituksen ympäristönsuoj elutoimisto, vesi- ja ympäristöpiiri sekä ympäristönsuojelulautakunta kunnan alueella 1.5.1991 voimaan tulleenlainmuutoksen (VL 16:28,2 §) nojalla. Kalatalousasioissa kalastuspiirillä on puhevalta.

Kun esimerkiksi luonnonsuoj elukysymyksistä muistuttaneella ei ole puhevaltaa, vesioikeus yleensä käsitte

104

lee ja harkintansa mukaan ottaa tehdyt vaatimuksethuomioon asiasta annettuna lausuntona, joka tukee viran puolesta muutenkin huomioon otettavaa intressiä.Samoin vesiylioikeus. on, suhtautunut muutoksenhakuvaiheessa esitettyihin vaatimuksiin vesilain 18:8,2 ja18:10,2 §:stä ilmenevän oikeusperiaatteen mukaisesti.

Puhevallan myöntäminen luonnonsuojeluyhdistyksille ilmeisesti lisaisi luonnonsuojelua koskevien lausumienvaikuttavuutta.

3. YMPÄRISTÖTIEDON SAANTI JAKÄYTTÖ

3.1 TIEDONSÄÄNTI

Vesioikeus on vesistotietoja koskevassa tiedonsaannissaan paaasiassa hakemusasiakirjojen seka viranomaisilta ja asianosaisilta saatavan lisätiedon varassa.Päävastuu on luvan hakij alla. Vesioikeudessa on tarkkaan tutkittava tiedon riittävyys. ja luotettavuus. Hakemukset joudutaan usein palauttamaan täydennettäväksiympäristötietojen puutteellisuuden . Katselmustoimituksessa voicaan aineistoa taydentaa, mutta katselmusmenettelyn käyttö on 1.5.199.0 voimaan tulleellalainmuutoksen (308/90) rajattu vain vaikutuksiltaanlaaja-alaisiin hankkeisiin. Tämä ilmeisesti vaikeuttaatiedon saantia, koska luvan hakijan intressien mukaista ei aina ole selvittää riittävän perusteellisestiympäristövaikutuksia. Tämä on tullut ongelmaksi erityisesti hankkeissa, joille haetaan lupaa jalkikateen

Katselmustoimituksen sijasta voidaan käyttää myös suppeampaa selvitysmenette.lyä jonkin rajatun ongelmantutkimisessa.

Vesiasetuksen 42 §:n perusteella hakemuksen suunnitelmassa tulee perustella yrityksen tarkoitus sekäselostaa suunnitellut työt ja toimenpiteet, yrityksentoimeenpanosta aiheutuvat yleiseen tai yksityiseenetuun kohdistuvat vaikutukset sekä ne seikat, joillaon merkitystä yrityksen oikeudellisia edellytyksiäharkittaessa. Vesiasetuksen muissa kohdissa yksilöidään, mitä selvityksiä erilaisten hankkeiden hakemuksissa tarvitaan. Vesiluonnon tilaa koskevat yleisimminkalataloudelliset ja. hydroiogiset selvitykset. Vesiasetuksen 43 §:n perusteella suunnitelman laatijallatulee olla riittava patevyys ja kokemus Taman perusteella voidaan myös luonnontaloudellisen selvityksentekijältä vaatia riittävää kokemusta ja koulutusta.

Vesiasetuksen 71 §:ssä säädetään, että haettaessa lupaa poikkeamiseen vesistön pilaamiskiellosta hakemukseen on tarpeen mukaan otettava selvitys veden laadusta siina vesiston osassa, johon jatevetta on suunniteltu johdettavaksi seka arviointi siita, miten vesistön veden laatu jäteveden johtamisen vuoksi tuleemuuttumaan. Tämä. koskee myös soveltuvin osin hakemustaluvan saamiseksi poikkeamiseen muunkin vesistöä pilaa-

105

van aineen kuin jäteveden osalta sekä poikkeamistasellaisen vesiuoman tai altaan pilaamista koskevastakiellosta, joka ei ole vesistö.

Myös vesirakennus- ja säännöstelyhankkeiden hakemussuunnitelmien tulee sisältää vastaavat tiedot, josniistä voi aiheutua vesistön pilaamiseksi katsottaviaveden tai pohjan laadun muutoksia. Nykyisen vesilain(muutos 467/87) 1:15 §:n perusteella vesioikeuden lupaon saatava hankkeelle, jota ei tarkoiteta vesilain1:19 §:ssä mutta joka voi aiheuttaa vastaavia pilaantumiseksi käsitettäviä seurauksia. Nämä ovat sellaisia muutoksia, jotka loukkaavat yleistä tai yksityistäetua mukaan lukien vesiluonto ja sen toiminta. Tässäkohdassa tarkoitetaan muun muassa ojituksen, perkauksen ja muun vesistörakentamisen aiheuttamaa samentumista, happamuuden lisääntymistä tai muuta veden laadun haitallista muuttumista.

Vesilaissa ja -asetuksessa ei erikseen mainita vesistön eliöstöä haitan tai selvitysten kohteena kalastoalukuunottamatta. Biologiset toiminnat indikoivat vedenlaadun muutoksia, joten jätevesien johtamista koskevaan hakemukseen ja tulisi liittää myös selvitys jätevesien vaikutuksesta veden eliöyhteisön toimintaan jarakenteeseen. Tämä kohta tulisi lisätä asetukseen,vaikka vesioikeus voi vaatia hakij alta tarpeeksi katsomiaan selvityksiä muutenkin.

3.2 VAIKUTUSTEN ARVIOINTI

Vesiympäristö eli limnologinen systeemi koostuu hydrografisesta ja hydrobiologisesta osasysteemistä, jotka ovat saumattomasti toisiinsa liittyneitä. Vesiekosysteemiä ei voida erottaa myöskään terrestrisestä ympäristöstä eli valuma-alueesta. Myös laajempi hydrologinen kierto ilmakehässä ja siinä tapahtuvat muutoksetvaikuttavat vesibiotooppiin. Erilaisista havainnoistatehtävä synteesi kuvaa vesistön veden tilaa. Kun siihen liitetään arvofunktioita, saadaan veden käyttökelpoisuusarvio, jolla voidaan verrata vesistön tilaasille asetettuihin vaatimuksiin (kuva 1).

Vesi- ja ympäristöhallituksessa suunnittelun apuvälineeksi kehitetty vesistöhankkeiden arviointimenettely (Vesi- ja ympäristöhallitus 1986) ja sitä vartentehtävät luonnontaloudellisten vaikutusten arvioinnit(Nyroos 1986) perustuvat YVÄ-menettelyyn. Niitä voidaan soveltaa pitkälti myös vesioikeuskäsittelyssä.

Hankkeen hydrologisten muutosten ja veden laatuun kohdistuvien vaikutusten arvioinnissa tulee mahdollisuuksien mukaan käyttää hyväksi matemaattisia malleja.Biologisten ilmiöiden kuvaaminen mallien avulla ei sensijaan ole vielä riittävästi kehittynyttä. Tulostentulkintaan pystyvää asiantuntijaa tarvitaan tutkimuksen suunnittelussa ja raportoimisessa sekä raportinpohjalta tehtävässä suunnittelussa ja päätöksenteossa.

106

HYDROGRÄFIA HYDROBIOLOGIA

VESISTÖN TILÄÄ KUVAÄVAT MUUTTU3ÄT(ANALYYSI- JA MITTAUSTULOKSET)

HLH__VESISTÖN TILAN

KUVAAMINEN (SYNTEESI)

KÄYTTÖ-TAVOITE ARVOSTUKSET

VEDEN LAADULLINENKÄYTTÖKELPOISUUS

Kuva 1. Veden laadullisen käyttökeipoisuuteen vaikuttavattekijät.

Vesioikeuteen tulleissa hakemussuunnitelmissa on vedenlaadun muuttumista pyritty silloin tällöin kuvaamaanvesi- ja ympäristöhallituksessa (1988) laaditun luokituksen avulla Joissakin tapauksissa laatuluokan muutos on osoittanut veden tilan huonontuneEn tai parantuneen havaintojakson aikana, mikä on helpottanut päätöksentekoa. Kuitenkaan käyttökelpoisuusluokitus eisellaisenaan yleensä riitä kuvaamaan tapahtunutta kehitystä, vaan tarvitaan tarkempi asiantuntijan selvitys asiasta Talloinkin kayttomuotokohtaisen luokituksen liittäminen suunnitelmaan olisi suotavaa, koska seantaa yleiskuvan vesistön tilasta, käyttökelpoisuudesta ja erikoisluonteesta.

3.3 TULKINTÄONGELMIÄ

Vesioikeuskäsittelyssä tavallisimpia vesistötietöihinliittyvia ongelmia ovat perustiedon vahaisyys ja hajanaisuus, puutteellisesti tehty synteesi tulöksista,puutteelliset tai virIeeIliset johtopäätökset sekä ennusteen puuttuminen tai riittämättömyys. Suuri osa ha

107

kemuksen tueksi esitetystä aineistosta on usein päätöksenteon kannalta epäoleellista. Myös johtopäätöksetvoivat olla ristiriidassa perusaineiston kanssa.

Perustiedon vähäisyys johtuu siitä, ettei ennakkotut

kimuksia ja -seurantaa vaikutusalueelta syystä taitoisesta ole tehty tai on käytetty vääriä menetelmiä

tai väärää ajallista tai alueellista painotusta.

Tulosten käsittelyssä on tärkeää, että tarkastelujaksoon riittävän pitkä ja käsittelymenetelmä on ongelmanratkaisuun sopiva ja havainnollinen. ATK:n avulla voidaan soveltaa sopivia tilastomatemaattisia menetelmiäja grafiikkaa käyttäen laatia vesistön tilaa ja kuormitusta ilmentäviä kuvia. Primaariaineiston liittäminen hakemuksiin ei ole aina välttämätöntä, jos yhteenvedossa esitetään riittävästi tunnuslukuja aineistosta. Välttämätöntä on myös tietää, missä alkuperäistäaineistoa säilytetään. Kun vesioikeus saa yhteyden vedenlaaturekisteriin, voidaan tarvittaessa tarkistaayksittäisiä analyysituloksia ja laskelmia sekä arvioida käytetyn aineiston edustavuutta vertaamalla sitäsaatavissa olevaan.

Synteesissä tulee käyttää kaikki eri tahoilta saatavissa oleva käyttökelpoinen ja asian kannalta oleellinen ympäristön tilaa ja toimintaa kuvaava aineisto.Olisi suotavaa, että velvoitetarkkailun suorittajalaatisi myös yhteenvedon, koska se on seurannut vesistön tilaa ja siihen vaikuttaneita tekijöitä. Viranomaisten tulisi täydentää ympäristötietoja, jos niilläon hallussaan hakemussuunnitelmassa olevan aineistonkäyttökelpoisuutta parantavaa aineistoa. Vesioikeus onsuuressa määrin riippuvainen valvontaviranomaistenantamista tiedoista ja lausunnoista varsinkin, joskatselmustoimitusta ei ole määrätty pidettäväksi. Viranomaisten lausunnoissa on esiintynyt puutteita, jotka viittaavat siihen, ettei asiakirjoihin ole aina paneuduttu kunnolla eikä asiantuntemusta ole käytettyriittävästi hyväksi.

3.4 KUORMITUSTEKI3ÖIDEN PAINOTUS

Limnologian perusprobleema on aineen kiertokulku vesistössä (Thienemann 1923). Limnologiset ilmiöt ovatdynaamisia, joten yksittäiset vesianalyysit eivät riitä kuvaamaan vesistön tilaa. Vesistön tuottokyky eimyöskään riipu yksinomaan ravinteiden saatavuudestavaan suurelta osin siitä, miten ravintoketju pystyykäyttämään hyväksi lisäravinteet. Tehokkaassa systeemissä, missä veden laatu on hyvä ja lajisto monipuolinen, ravinteet kiertävät tehokkaasti ja poistuvathaittoja aiheuttamatta. Tämä edellyttää paitsi vesiensuojelutoimia myös tehokasta oikein kohdennettua kalastusta.

Eri kuorm:Ltustekijöiden painottaminen saattaa ollaongelmall:Lsta arvioitaessa vesiensuoj elutoimien tarvetta sekä haittojen ja korvausten jakautumista kun-

1 0$

km osatekijän suhteen. T11öin tarvitaan tietoa vesiston minimitekij aravinteesta, esiintymismuodosta,aj allisesta j akautumisesta, yhteisvaikutukseen vai-kuttavista synergistisista ja antagonitisista teki—joista seka vesiston ns luonnon-tilasta ja tilastaennen kunkin tekijan vaikutuksen alkua Juridisesti onotettava kantaa siihen, miten osatekijat otetaan huomioon paatoksenteossa Pohjana on limnologinen tietamys ekosysteemin toiminnoista, arvostusfunktiot sekätaloudelliset ja aineettomat yksittais- ja yhteisvaikutukset.

Viime aikoina on maatalouden ja muun hajakuormituksenosuus vesistokuormituksesta seka haitoista ja korvauksista tullut entista enemman tutkittavaksi vesioikeuskasittelyssa Olen tarkastellut asiaa maatalouden vesiensuoj eluasioita kasitelleiden tutkimuspaivien yhteydessä (Myllymaa 1989).

4. SEURANTA-, TUTKIMUS- JA SELVIT Y S V E LV 01TT E ET

Vesioikeuden tulee mahdollisuuksien mukaan etukäteenarvioida hankkeen vaikutukset luvan myontamisedellytysten ratkaisemiseksi seka korvausten ja kompensaatioiden maaraamiseksi Ennalta arvaamattomien vaikutusten toteamiseksi seka vesiston tilan seuraamiseksimaarataan yleisesti tarkkailuvelvoite ainakin jatevesiasioissa, mutta joskus myös rakennushankkeissa.Erityisten vaikutusten selvittamiseksi voidaan maaratamyös tutkimus- tai selvitysvelvoite. Näiden velvoitteiden valvonta kuuluu asianomaisille viranomaisille,tavallisesti vesi- ja ympäristöpiirille ja kala-asioissa kalastuspiirille. Kunnan ympäristönsuojelulautakunnalle kuuluu valvonta alueellaan.

Erityisesti kalastoon mutta myös muuhun biologiaankohdistuvassa tutkimuksessa ja seurannassa on loydettava syy-yhteys veden fysikaalis-kemiallisen laadun jabiologisen toiminnan valilla Vesien kalataloudellisenkäyttökelpoisuuden luokittaminen on yleisluontoinenesitys eraista syy-yhteyksista veden laadun, kalastonja kalataloudellisen käyttökelpoisuuden välillä. Olisipyrittava mahdollisuuksien mukaan yhdistamaan vedenlaadun ja kalatalouden yhteistarkkailut, koska ne limittyvät perus- ja sekundaarituotantoa kuvaavien muuttujien osalta.

5. YMPÄRISTÖTIETOREKISTERIT

Ympäristötietorekisterit palvelevat valvontaviranomaisia, mutta myös vesioikeuksissa niillä on käyttöä mm.lupahakemusten esitarkastuksessa Vaikka hakemuksissatulisi olla kaikki asian kannalta oleellinen tietous,on ne tarkasteltava erittäin kriittisesti lisäselvitysten tarpeen arvioimiseksi Talloin valtytaan silta,että vasta kuulutusvaiheessa esimerkiksi vlvontavi•ranomainen tuo esille ympäristötiedon tarpeita tai

109

tiedon tarve jää kokonaan huomaamatta. Kysymykseenvoivat tulla eriasteiset suojelualueet, luonnonmuistomerkit, uhanalaiset lajit, maisemakohteet jne. Rekisterien avulla olisi mahdollista tarkistaa, onko oletetulla hankkeen vaikutusalueella tällaisia arvoja. Voidaan myös tarkistaa, onko hakemuksen teossa oleellisentiedon käyttämättä jättäminen tehnyt vesistön tilaa jakehitystä koskevan arvion vääristyneeksi tai epävarmaksi. Päätöksentekovaiheessa vesioikeus on joissakintapauksissa joutunut tarkistamaan yksittäisiä vedenlaatutietoja ja hydrologisia mittaustuloksia sekä oikaisemaan hakijan tai viranomaisen tekemiä vesistöntilaa koskevia johtopäätöksiä.

6. YHTEENVETO

Vesilain uudistuksella on pyritty siihen, että entistäparemmin otetaan huomioon kansalaisten vaikuttamismahdollisuudet ja luonnontalouskysymykset sekä että vesioikeuskäsittely nopeutuu. Tästä syystä on täsmennettymm. vesiasetusta hakemusasiakirjoissa tarvittavienselvitysten osalta. Hakij alta tulee vaatia mahdollisimman täydelliset selvitykset mm. hankkeen vaikutuksista ja korvauksista. Hakemusasiakirjojen laadintaanei ole riittävästi paneuduttu, jolloin vesistön tilaan ja kalatalouteen kohdistuvat arviot ovat yleensäpuutteelliset. Puutteita on esiintynyt tutkimuksen jaseurannan määrässä ja kohdentamisessa sekä johtopäätösten teossa.

Valvontaviranomaisten tulee kehittää tutkimusta jatarkkailua sekä antaa ohjausta luvan hakijoille jakonsulteille. Konsulttipalveluj a antavien tutkimuslaitosten tulee omalta osaltaan kehittää tutkimusta,seurantaa ja raportointia palvelemaan päätöksentekoa.Olemassa oleva käyttökelpoinen aineisto tulisi tehokkaasti hyödyntää. Vesioikeudet puolestaan vaativatmahdollisimman täydellisiä selvityksiä käsittelyn helpottamiseksi sekä pyrkivät perustelemaan päätöksensäniin, etteivät niihin vaikuttavat tekijät jää epäselviksi.

Asioiden käsittely ilmeisesti on nopeutunut lainuudistusten ja ATK:n käytön tehostamisen vaikutuksesta,vaikka vaikutukset eivät vielä voi näkyä tilastoissa,joiden perusteella vesioikeuksien toimintaa on kritisoitu.

Vesilaki sallii ympäristövaikutusten huomioon ottamisen suhteellisen laajasti sekä edellyttää kansalaisten kuulemista ympäristövaikutusarvioinnin periaatteiden mukaisesti. Yhtenäislupaj ärjestelmää toteutettaessa voidaan vesioikeusmenettely kytkeä muuhun päätöksentekoon ympäristövaikutusarviointia kehittämällä.Samalla tulee selvittää, miten laajasti hankkeidenaineettomia vaikutuksia tulee ja voidaan tarkastellavesilain mukaisessa intressivertailussa.

110

K I R J Ä L L 1 S U U S

Myllymaa, U 1990 Maatalouden hajakuormitus vesioikeuden nakokulmasta Sis Maatalouden vesiensuojelu (Oulun vesistotutkimuspaivat 3 -

4 4 1990) Helsinki, vesi- ja ymparistohallitus S 121-126 Vesi- ja ymparistohallituksen monistesarja 245.

Nyroos, H. 1986. Vesistöhankkeiden arviointi. Helsinki, vesi- ja ymparistohallitus 281 s Vesi-ja ymparistohaliltuksen julkaisuja 4

Thienemann, Ä. 1923. Zwecke und Ziele der Internationalen Vereinigung LUr theoretische und angewandte Limnologie (BegrUssungsansprache).Verh. Internat. Verein. Limnol. 1, s. 1-5.

Vesi- ja ymparistohallitus 1986 Vesistohankkeidenvaikutusten arviointi 281 s Vesi- ja ymparistohallituksen julkaisuja 4

Vesi- ja ymparistohallitus 198$ Vesistojen laadullisen kayttokelpoisuuden luokittaminen 48 sVesi- ja ymparistohallituksen julkaisuja 20

Ymparistoministerio 1988 Vesiensuoj elun tavoiteohjelma vuoteen 1995 40 s Ymparistoministerionympäristönsuojeluosaston sarja B. 12.1988.

nro 380 tutkimus ja seuranta ympÄristÖhallinnossa … · vesi- ja ympÄristÖhÄliituksen...

Documents