• • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • •

Ylä-Enonveden vesistöalueenveden laadun muutokset

ja nykytila

Teemu Hentinen ja Markku Pursiainen (toim.)

E t e l ä - S a v o n y m p ä r i s t ö k e s k u k s e n m o n i s t e

57

Mikkeli 2004

ISBN 952-99171-6-3 (nid.)ISBN 952-99171-7-1 (PDF)

Kartat: © Maanmittauslaitos lupa nro 7/MYY/03

Paino: Oswald Interkopio OyMikkeli 2004

Sisällys

1 Johdanto ............................................................................................................................................ 5 2 Yleistä ................................................................................................................................................ 6 3 Vesistöalueen kuvaus........................................................................................................................ 7

3.1 Maaperä................................................................................................................................... 9 3.2 Maankäyttö- ja puustotulkinta.................................................................................................. 11 3.3 Vesistöt .................................................................................................................................... 19

3.3.1 Järvien vedenkorkeuden laskemishankkeet............................................................... 21 3.3.2 Vesistöjen pH.............................................................................................................. 22

4 Vertailuvesistöt................................................................................................................................... 23 4.1 Kivesjärvi ................................................................................................................................. 24 4.2 Kyrsyänjärven – Tuusjärven vesistöalue................................................................................. 24

5 Hydrologiset ja muut taustatekijät...................................................................................................... 25 5.1 Sadanta ................................................................................................................................... 25 5.2 Haihdunta ................................................................................................................................ 26 5.3 Nettosadanta ........................................................................................................................... 26 5.4 Valunta .................................................................................................................................... 27 5.5 Virtaama .................................................................................................................................. 28 5.6 Lämpötila ................................................................................................................................. 29 5.7 Valuma-alueen merkitys .......................................................................................................... 30

6 Tutkimusmenetelmät.......................................................................................................................... 31 6.1 Vedenlaaturekisterit ja vesistötutkimukset .............................................................................. 31 6.2 Vesistöön kohdistuvan hajakuormituksen arvioiminen............................................................ 32

6.2.1 Haja-asutus................................................................................................................. 32 6.2.2. Maatalous ja turkistarhaus.......................................................................................... 33 6.2.3 Metsätalous................................................................................................................. 33 6.2.4 Laskeuma ja luonnonhuuhtoutuma............................................................................. 34

6.3 Pistekuormitus ......................................................................................................................... 35 6.4 Kansalaisten osallistuminen .................................................................................................... 36

6.4.1 Kyselyt ja haastattelut ................................................................................................. 36 6.4.2 Yleisötapahtumat ........................................................................................................ 36

7 Tulokset ............................................................................................................................................. 38 7.1 Vesistöalueen veden laadun historia....................................................................................... 38 7.2 Virtaavien pienvesistöjen veden laatu 1972-1985................................................................... 42 7.3 Virtaavien pienvesistöjen veden laatu 1985-2003................................................................... 42 7.4 Vesistöalueen nykytila ............................................................................................................. 44

7.4.1. Veden laatu talvikerrostuneisuus aikana .................................................................... 45 7.4.2 Veden laatu kesäkerrostuneisuuden aikana............................................................... 51 7.4.3 Vesistöjen typpi/fosfori –suhde ................................................................................... 54 7.4.4 Ylä-Enonveden lämpötilakerrostuneisuus ja happipitoisuus ...................................... 56

7.5 Vedenottamon kehitystrendit ................................................................................................... 58 7.5.1 Lämpösummat ............................................................................................................ 58 7.5.2 Ravinnepitoisuudet ..................................................................................................... 58

8 Vesistöalueiden vertailu..................................................................................................................... 60 8.1 Ylä-Enonveden valuma-alueiden purkuvesistöjen kehitys ...................................................... 60 8.2 Kyrsyän – Tuusjärven valuma-alueiden purkuvesistöjen kehitys............................................ 62 8.3 Ravinnetrendit Kyrsyänjärven – Tuusjärven vesistöalueen keskusjärvissä............................ 63 8.4 Vedenkorkeudet ja niiden kehitys............................................................................................ 65

9 Laskennallinen hajakuormitus ........................................................................................................... 69 9.1 Koko vesistöalue ..................................................................................................................... 69 9.2 Valuma-alueet.......................................................................................................................... 71

10 Pistekuormitus ................................................................................................................................... 74 10.1 Louhokset ................................................................................................................................ 74 10.2 Louhen jätevedenpuhdistamo ................................................................................................. 74 10.3 Enonkosken kaatopaikka......................................................................................................... 74 10.4 Savonlinnan lentokenttä .......................................................................................................... 74

10.4.1 Lentokentän liukkauden torjunnasta........................................................................... 74 10.5 Maa- ja metsätalous ................................................................................................................ 75

11 Kansalaisten kokemukset vesistöjen tilasta ...................................................................................... 77 11.1 Tietoa vastaajista..................................................................................................................... 77 11.2 Vesistöjen virkistyskäyttö ja haittatekijät ................................................................................. 79 11.3 Vedenlaatu............................................................................................................................... 81

11.4 Kasvillisuus.............................................................................................................................. 83 11.5 Lietteisyys, limoittuminen ja leväkukinnot................................................................................ 85 11.6 Kalastus ................................................................................................................................... 87 11.7 Kalatalouden kehittäminen ...................................................................................................... 89 11.8 Kunnostukset ........................................................................................................................... 90 11.9 Kyselytutkimuksen yhdistely.................................................................................................... 93

11.9.1 Aineiston käytöstä....................................................................................................... 93 11.9.2 Moniongelmaiset alueet.............................................................................................. 93 11.9.3 Vesikasvillisuuden kehitys .......................................................................................... 93 11.9.4 Järvien pinnankorkeus................................................................................................ 94

12 Johtopäätökset ja perusteet toimenpideohjelmalle............................................................................ 95 12.1 Vesistöjärjestelyjen vaikutukset............................................................................................... 95 12.2 Järvien yleistilanne .................................................................................................................. 95 12.3 Fosforipitoisuudet .................................................................................................................... 96 12.4 Typpipitoisuudet ...................................................................................................................... 96 12.5 Pinnankorkeudet...................................................................................................................... 96 12.6 Ylä-Enonveden tilan kehitys ilmentää koko vesistöaluetta...................................................... 97 12.7 Pistekuormittajat ...................................................................................................................... 97 12.8 Vesiensuojelutoimenpiteiden tarve ja merkitys ....................................................................... 98

Vesistöalueen hoito- ja vesiensuojelusuunnitelma 13 Tavoitteet ........................................................................................................................................ 100 14 Suositukset jatkohankkeiden sisällöstä .......................................................................................... 102

14.1 Viitoinjoen valuma-alueen ja Koveronjoen hankekuvaus..................................................... 102 14.2 Simanalan kylän hankekuvaus............................................................................................. 103

15 Kalatalouden huomioiminen kunnostuksissa.................................................................................. 104 15.1 Rapukantojen elinympäristöt ja suojelu................................................................................ 104

16 Toimenpiteet vedenlaadun parantamiseksi .................................................................................... 105 16.1 Metsätalous .......................................................................................................................... 106

16.1.1 Suunnitteluhankkeet ................................................................................................ 106 16.1.2 Toteutushankkeet .................................................................................................... 106

16.2 Maatalous ............................................................................................................................. 110 16.3 Kalataloudelliset kunnostukset ............................................................................................. 113 16.4 Teho- ja hoitokalastus .......................................................................................................... 113 16.5 Ruoppaus ............................................................................................................................. 114 16.6 Vedenvaihtuvuus ja hapetus ................................................................................................ 115 16.7 Vesikasvien niitto.................................................................................................................. 115

17 Rahoitusmahdollisuudet ................................................................................................................. 116 17.1 Kehittämishankkeet .............................................................................................................. 116

17.1.1 Kylien kehittäminen.................................................................................................. 117 17.1.2 Koulutushankkeet .................................................................................................... 117

17.2 Maatalous ............................................................................................................................. 118 17.3 Metsätalous .......................................................................................................................... 119 17.4 Kalatalous ............................................................................................................................. 120

17.4.1 Edistämisrahoitus..................................................................................................... 120 17.4.2 Kalatalouden ohjauksen rahoitusväline (KOR)........................................................ 120

18 Suunnitelman vaikutukset luontoarvoihin ....................................................................................... 121 19 Vesistöalueen seuranta .................................................................................................................. 122

19.1 Kalasto.................................................................................................................................. 123 20 Vesistöalueen hoito- ja vesiensuojelusuunnitelman yhteenveto .................................................... 124 21 Kirjallisuusluettelo ........................................................................................................................... 125

Liitteet ..................................................................................................................................................... 126 Kuvailulehdet .......................................................................................................................................... 136

5

1 Johdanto Ylä-Enonvedestä Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen (RKTL) Saimaan kalantutkimus ja vesivilje-lyn tarpeeseen johdettavan veden happipitoisuuden useita vuosia jatkunut aleneminen on johtanut mm. nestehapen käyttöön. Pitkällä aikavälillä happipitoisuuden lasku voisi rajoittaa Saimaan kalantut-kimus- ja vesiviljelyn perustehtävää, emokalanviljelyä ja vaarantaa jopa uhanalaisten järvilohen ja Saimaan nieriän säilyttämisen. Vedenoton avulla Saimaan kalantutkimus ja vesiviljely säilyttää viljelyn avulla erittäin uhanalaisia järvilohta ja Saimaan nieriää. Ilman hyvin hoidettua emokalanviljelyä ja mä-dintuotantoa nämä lajit olisivat vaarassa kadota kokonaan Suomen eläimistöstä, mikä vastaisi biologi-sessa mielessä esimerkiksi saimaannorpan tai valkoselkätikan hävittämistä maastamme. Suomi on si-toutunut säilyttämään luonnon monimuotoisuuden ns. Rion sopimuksessa vuodelta 1992, eli myös jär-vilohen ja Saimaan nieriän säilyttäminen on tehtävä, johon on kansainvälisin sopimuksin sitouduttu. Saimaan laitoksen havaintojen lisäksi alueen useiden järvien sinileväkukinnot 1990-luvun loppupuolel-la aikaansaivat ensimmäiset veden laadun muutoksiin kohdistuvat tarkastelut (Sääminginsalon vesis-tä, 1999). Alueen vedenlaadun kehitystä ei ole tarkasteltu Ylä-Enonvettä lukuun ottamatta. Vesistö-alueen järvistä ja virtavesistä on kuitenkin runsaasti velvoitetarkkailutietoja, alueellisiin ja valtakunnalli-siin seurantoihin sisältyviä vesitutkimuksia sekä yksittäisiä muita selvityksiä, yhteenvetotietoja kehityk-sestä ei ole koottu. Kukintoja oli havainnoitu runsaasti Ylä-Enonveden alueella ja mm. Kuhajärvestä (kuva 1). Samanaikaisesti Etelä-Savon ympäristökeskukseen ja kuntiin tehtiin lähinnä kesäasukkaiden toimesta kunnostusaloitteita tilanteen korjaamiseksi. Enonkosken kunnan ja Saimaan kalantutkimus ja vesiviljelyn toimesta alueen viranomaiset kokoontuivat tilanteen selvittämiseksi. Vesistöalueen laajuu-den vuoksi päädyttiin hankkeeseen, jossa selvitetään koko vesistöalueen veden laadun tilaa ja muu-toksia. Hankkeen rahoituksen varmistuttua keväällä 2003 kartoitus aloitettiin 1.3.2003 vesistöaluetta koskevalla esiselvityksellä. Suunnitteluhankkeen rahoitukseen osallistui Etelä-Savon ympäristökeskus, Life-Vuoksi, Saimaan ka-lantutkimus ja vesiviljely, Enonkosken kunta, Nordkalk Oyj Abp, Koloveden kalastusalue, Säämingin-salon kalastusalue, Kerimäen kunta, Etelä-Savon metsäkeskus, Savonlinnan kaupunki ja Enonveden osakaskunta. Työ jakaantui neljään osaan, vesistötutkimuksiin ja analyyseihin, olemassa olevan ai-neiston keräämiseen ja yhdistelyyn, velvoitevesistökatsauksiin ja yhdessä Life-Vuoksi –hankkeen kanssa ja rahoituksella tehtyyn kyselytutkimukseen. Ylä-Enonveden vesistöalueen suunnitteluhanketta rahoittaja- ja aloitteentekijätahoja ohjausryhmässä edustivat Markku Pursiainen ja Jarmo Makkonen Saimaan kalantutkimus ja vesiviljelystä, Risto Huttu-nen Enonkosken kunnasta, Matti Rautiainen Savonlinnan kaupungista, Jaakko Eerikäinen Kerimäen kunnasta, Jouko Rinkinen Sääminginsalon kalastusalueesta ja Jorma Pöllänen Etelä-Savon Metsä-keskuksesta/Koloveden kalastusalueesta sekä Reijo Lähteenmäki, Tanja Mikkola ja Jari Mutanen Etelä-Savon ympäristökeskuksesta. Aineiston keräämisessä ovat avustaneet Eila Seppänen ja Jarmo Makkonen Saimaan laitokselta sekä RKTL:n Kainuun laitos. Vesistötutkimusten näytteenotossa avusti Keijo Pirinen Saimaan laitokselta ja vesianalyysit teki Savo-Karjalan vesiensuojeluyhdistys Kuopiosta. Kansalaistapahtumien järjestämisestä vastasi Etelä-Savon ympäristökeskus. Kesätapahtumien järjes-tämiseen osallistui Louhen, Haapalan ja Anttolan kylätoimikunnat sekä Makkolan maa- ja kotitalous-naiset. Enonkosken kalamarkkinoiden järjestelyistä vastasi Enonkosken kunta sekä Saimaan kalan-tutkimus ja vesiviljely. Erityiskiitokset kesätapahtumien onnistumisesta kuuluu alueen kylätoimikunnil-le. Raportin kirjoittamiseen osallistui maaperän osalta geologi Anne Petäjä-Ronkainen Etelä-Savon ym-päristökeskuksesta. Raportin sisältöä ovat kommentoineet erityisesti Etelä-Savon ympäristökeskuksen johtaja Heikki Teräsvirta, hydrobiologi Pertti Manninen, limnologi Jarmo Kivinen, hydrobiologi Pekka Sojakka, ympäristöinsinööri Tanja Mikkola, Saimaan kalantutkimuksen ja vesiviljelyn suunnittelija Jar-mo Makkonen, Savonlinnan ympäristönsuojelusihteeri Matti Rautiainen ja Etelä-Savon metsäkeskuk-sen metsätalousneuvoja Jorma Pöllänen. Kaikille edellä mainituille lämpimät kiitokset raportin sisäl-töön vaikuttamisesta. Teemu Hentinen Markku Pursiainen

6

2 Yleistä Ylä-Enonveden vesistöalue on useimmista muista vastaavista vesistöistä poiketen suhteellisen hyvin kuvattu johtuen siitä, että Ylä-Enonvesi itsessään on tärkeä vedenottovesistö. Lisäksi vesistöalueen latvaosien ympäristölupapäätöksiin sisältyy vesistöseurantoja. Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos käyttää Ylä-Enonvedestä ottamaansa vettä Saimaan kalantutkimus ja vesiviljelyn käyttövetenä vuo-denajasta riippuen 600 – 750 l/s. Ylä-Enonvedestä tapahtuvan vedenoton turvaamiseksi sen pintaa on lupa säännöstellä. Säännöstely noudattaa luonnonmukaista rytmiä. Ylä-Enonveden altaan veden laa-tua on seurattu 1970-luvulta saakka aluksi vähemmän säännönmukaisesti, ja vuodesta 1984 lukien perusteellisemmin, viimeksi mainitun kuuluessa kalanviljelylaitoksen velvoitetarkkailuun. Tältä osin huomio on kiinnitetty kalanviljelyn kannalta kriittisimpään, eli laitokselle tulevan veden laatuun. 1990-luvun alusta vuoteen 2001 ulottuvassa alustavassa avovesikautta koskevassa taustaselvityksessä Saimaan kalantutkimus ja vesiviljely on todennut mm. seuraavaa:

- lämpötilakehityksessä on havaittu lämpösummien kasvavaa trendiä - keskimääräinen happipitoisuus tulovedessä on laskenut selvästi alle 1990-luvun alun tason - keskimääräinen happipitoisuus on alentunut merkittävästi 1990-luvun puolivälistä - kokonaistypen pitoisuus osoittaa kasvavaa trendiä, voimakasta kasvu on ollut vuodesta 1997 - kokonaisfosforin pitoisuus on pysynyt vakaana - kiintoainepitoisuus ja kemiallinen hapenkulutus on noussut 1990-luvun alusta saakka

Tämän selvityksen tavoitteena on havainnollistaa ja paikallistaa veden laadun muutokset sekä esittää vaihtoehtoja ongelma-alueiden kunnostamiseksi. Ainevirtojen hallinta mahdollistaa vesistöalueen toi-minnan ymmärtämisen, jolloin voidaan arvioida mitä toimenpiteillä voidaan saavuttaa. Tavoitteena on, että vedenlaadun heikkeneminen saadaan pysähtymään ja aikaa myöten paranemaan. Järvissä tehty-jen toimenpiteiden ansiosta poistuu järveä kuormittavia ravinteita ja valuma-alueen toimenpiteillä vä-hennetään kiintoaine- ja ravinnekuormitusta vesistöihin. Ravinteiden määrän pienentyessä levätuotan-to vähentyy – veden näkösyvyys kasvaa ja järvi voi paremmin. Kokonaisvaltaisen tarkastelun kautta vesiensuojelu ja kunnostukset kohdennetaan vesistövaikutuksiltaan keskeisiin alueisiin, jolloin kustan-nustehokkuus kasvaa ja kunnostustoimenpiteistä saadaan pitkän aikavälin tutkimustietoa. EU:n vesipolitiikan puitedirektiivin (VPD) mukaan pintavesiin kohdistuvan kuormituksen (paineiden) tunnistaminen ja vesistöjen herkkyyden arviointi on tärkeä osa vesistöjen ekologisen tilan arvioinnissa ja ennen kaikkea toimenpiteitä suunniteltaessa. Toimenpiteiden vaikuttavuuden arviointi veden laadul-le ja virkistyskäytölle on kustannustehokkaan hoitosuunnitelman edellytys. Kunnostustoimenpiteiden ja vesiensuojelun edistämistä auttaa lähialueen ns. mallikohteet, kuten metsätalouden vesiensuojelura-kenteet, joiden avulla vaikutetaan yksittäisten ihmisten päätöksiin. Kunnostustoimenpiteiden vaikutta-vuuden arvioinnissa keskeistä on tulosten seuraaminen, erilaisten seurantajärjestelmien sisällyttämi-nen vesistöalueiden käyttö- ja hoitosuunnitelmiin. Tämä raportti pyrkii yhdistämään veden laadun ja kuormituksen tutkimisen, vesistöalueen hoito- ja vesiensuojelusuunnittelun sekä tavoitteet vuosille 2004-2008 ja kauemmaksikin tulevaisuuteen.

Kuva 1. Sinilevä-kukinnot aiheuttavat terveydellisen riskin ja rajoitteen vesistöjen virkistyskäytölle. Kuva: Kaija Juuti.

7

3 Vesistöalueen kuvaus Ylä-Enonveden vesistöalueen pinta-ala on noin 306 km2, josta järvialaa 16,4 %. Vuoksen vesistöalu-een vedet laskevat Vuoksen kautta Laatokkaan ja sieltä aikanaan vedet kulkeutuvat Nevaa pitkin Suomenlahteen. Vuoksen vesistöalue on päävaluma-alue, joka koostuu kahdeksasta 1 jakovaiheen valuma-alueesta ja lukuisista alemman tason valuma-alueista. Ylä-Enonveden valuma-alue on 2 jako-vaiheen valuma-alue, mutta tässä raportissa käytetään nimitystä vesistöalue sekaannusten välttämi-seksi. Ylä-Enonveden vesistöalue (04.29) koostuu seitsemästä 3 jakovaiheen valuma-alueesta. Vesis-töalueeseen kuuluu 7 kolmannen jakovaiheen valuma-aluetta. Vesistöalueella on kolme kuntaa; Enonkosken kunta, Kerimäen kunta ja Savonlinnan kaupunki (kuva 2). Vesistöalueen päävirtaussuun-ta on etelästä pohjoiseen. Viitoinjoen-, Suurijoen- ja Kolvonjoen valuma-alueiden vedet virtaavat Ha-verilanjoen valuma-alueen Riitasenjärveen ja Iso-Sulkavaan. Näiden neljän valuma-alueen vedet vir-taavat Saarijärven kautta vesistöalueen pääjärveen, Ylä-Enonveteen. Vuorikosken ja Hanhijärven lat-vavaluma-alueiden vedet laskevat suoraan Ylä-Enonveteen. Vesistöalueen vedet virtaavat lopuksi Enonkosken kautta Saimaan Enonveteen. Osa Ylä-Enonveden vedestä johdetaan louhittua kalliotun-nelia pitkin Saimaan kalantutkimuksen ja vesiviljelyn käyttöön. Vedenottamoon johtaa kaksi putkea Ylä-Enonveden pohjoisosan syvänteessä. Vesi otetaan 3 ja 7 metrin syvyydestä vedenottamolle, jos-sa vedet sekoittuvat keskenään ja johdetaan kalliotunneliin.

Kuva 2. Vesistöalueen valuma-alueiden muodostumisrajat (viiva) ja niiden purkupisteet (kolmio), kunnat (katkoviiva), kyläkeskukset ja pistekuormittajat.

8

Vesistöalueen järvien veden laatua on kuormittanut neljä ns. pistekuormittajaa. Outokumpu Finnmines Oy Hälvälän louhos toimi vuoteen 1992 Iso-Sulkavan valuma-alueella. Louhoksen vesistövaikutukset olivat lähinnä kiintoainekuormitusta vuosien 1989-1992 aikana. Ruokojärven jätevedenpuhdistamo si-jaitsee Louhen kylällä ja se käsittelee Louhen ja Keplakon alueen jätevedet johtaen ne puhdistuksen jälkeen Löksäjärveen. Jäteveden puhdistamo on toiminut vuodesta 1982 ja suunnitelmien mukaan jä-tevedet johdetaan viimeistään vuodesta 2007 alkaen Savonlinnan jäteveden puhdistamoon. Ruokojär-ven jätevedenpuhdistamon vesistövaikutukset ovat olleet ravinnekuormitusta ja happea kuluttavien ai-neiden kuormitusta. Enonkosken kunnan kaatopaikka sijaitsi vuoteen 2001 asti Hanhijärven ja Ylä-Enonveden välisellä alueella. Savonlinnan lentokenttä sijaitsee Kuha- ja Pellosjärven välisellä alueella. Savonlinnan lentokentän vesistövaikutukset ovat johtuneet kiitoradan sulatukseen käytetystä ureasta (typpikuormitusta) ja lentokoneiden jäänestoon käytetystä propyleeniglykolista. Riitasensuon ojituksis-ta johtuva vesistökuormitus, joka tulee Postijärven lasku-uomasta on käsitelty jäljempänä pistemäise-nä kuormituksena ja muut metsäojitukset hajakuormituksena (kuva 3).

Kuva 3. Metsätalouden ojitukset suoraan vesistöihin ovat aiheuttaneet kiintoaine ja ravinnekuormitusta.

9

3.1 Maaperä Ylä-Enonveden vesistöalue sijaitsee maaperägeologisesti jäätikön perääntymissuunnassa toisen Sal-pausselän kaaren pohjoispuolella. Maaperää luonnehtii luode-kaakko –suuntaiset muodot, jotka johtu-vat sekä kallioperän rakenteesta että jäätikön kulun synnyttämistä kulutus- ja kasautumismuodoista. Kallioperä on pääasiassa kiilleliuskeita, kiillegneissejä sekä migmatiitteja. Suurijoen valuma-alueella on myös metavulkaniitteja. Yleisin maalaji on pohjamoreeni, joka peittää kallioperää vaihtelevan paksuisena. Vesistöalueen lävit-se kulkee kaksi harjujaksoa (jäätikköjokien kerrostamia sora- ja hiekkamuodostumia), joista eteläi-sempi Punkaharjulta toiselta Salpausselältä lähtevä jakso on merkittävämpi. Kalliopaljastumia on eni-ten Ylä-Enonveden valuma-alueella tutkimusalueen pohjoisosissa. Kumpumoreenia esiintyy jonkin verran Seppäjärven luoteispuolella sekä Viitoinjoen valuma-alueen itäosissa (kuva 4). Turvekerrostu-mia on eniten tutkimusalueen keskiosissa Riitasen- ja Iso-Sulkavajärven ympäristössä. Tutkimusalu-een harjumuodostumista pohjavesialueiksi on luokiteltu seuraavassa taulukossa 1 luetellut muodos-tumat. Taulukko 1. Tutkimusalueen luokitellut pohjavesialueet.

Numero Nimi Alueluokka1 Pääsijainti-kunta

Kokonais-pinta-ala km2

Muodostu-misalueen pinta-ala km2

Arvio muodos-tuvan pohjave-den määrästä m3/d

0604602 Kotkuinniemi II 1 Enonkoski 0,55 0,26 200

0624603 Keplakko I Kerimäki 1,85 1,35 1200

0624605 A Käärmeharju II Kerimäki 1,04 0,75 600

0624605 B Käärmeharju III Kerimäki 1,87 1,10 1000

0624606 Kalkkitehdas II Kerimäki 1,05 0,62 400

0624607 Lampsunkangas II Kerimäki 1,27 0,82 500

0624608 Hirsiniemi III Kerimäki 0,50 0,28 200

0624654 Rohvostinrinne II Kerimäki 1,85 0,94 600

0674002 Pööminkangas-Kaamanniemi I Savonlinna 3,20 1,89 1500

0674003 A Herajärvi II Savonlinna 2,26 1,43 1400

0674051 Seppäharju II Savonlinna 2,16 1,17 900

Alueluokat: I) Alueen pohjavettä käytetään tai tullaan käyttämään 20-30 vuoden kuluessa liittyjämäärältään vähin-tään 10 asuinhuoneiston vesilaitoksessa tai hyvää raakavettä vaativassa teollisuudessa; II) Alue, joka soveltuu yhteisvedenhankintaan, mutta jolle ei toistaiseksi ole osoitettavissa käyttöä yh-dyskuntien, haja-asutuksen tai muussa vedenhankinnassa; III) Alue, jonka hyödyntämiskelpoisuuden arviointi vaatii lisätutkimuksia vedensaantiedellytysten veden laadun tai likaantumis- tai muuttumisuhan selvittämiseksi 1 Muutetaan I-luokkaan, kun alueelle rakennetaan vedenottamo.

10

Kuva 4. Vesistöalueen maaperä.

11

3.2 Maankäyttö- ja puustotulkinta Vesistöalueella sijaitsee neljä Natura-aluetta: Ruhvanansuo, Sulkavanniemen laidunniitty, Pyörissalo ja Savonsuo sekä luonnonsuojelualue Pyörissalon Natura-alueisiin sisältyvänä. Valuma-alueiden maankäyttö eroaa toisistaan; vesistöalueen etelä- ja länsiosat ovat maanviljelyn ja pistekuormituksen kuormittamia vesistöjä, kun taas Vuorikosken, Hanhijärven ja Ylä-Enonveden valuma-alueet ovat met-sätalous- ja loma-asutusvaltaisia (taulukko 2). Vesistöalueella on kiinteistöjä noin 1300 ja vakituisia asukkaita noin 1500. Taajamista suurimmat ovat Louhi, Makkola ja Anttola tutkimusalueen etelä- ja keskiosissa. Enonkosken kirkonkylän taajaman reuna-alueita Ylä-Enonveden pohjoispäässä ei ole mukana asukasmäärässä. Taulukko 2. Vesistöalueen ja valuma-alueiden tunnuslukuja (Ympäristöhallinnon vesistöalueiden kuormitusohjelmisto, VEPS).

Pinta-ala km2

Haja-asutus, asukasta kpl Vesi % Pelto % Metsä %

Ylä-Enonveden vesistöalue 304.7 1528 16,4 10,1 73,1

Ylä-Enonveden valuma-alue 42,7 182 28,6 6,1 64,4

Hanhijärven valuma-alue 27,0 66 17,4 7,4 75,2

Vuorikosken valuma-alue 16,7 45 10,8 5,4 83,8

Haverilanjoen valuma-alue 58,0 299 15,2 9,8 74,8

Kolvonjoen valuma-alue 28,9 220 9,7 15,9 74,0

Suurijoen valuma-alue 100,4 594 17,0 11,5 71,1

Viitoinjoen valuma-alue 30,8 122 8,1 11,0 79,9

12

Hanhijärven valuma-alueella turvemaiden osuus on erittäin pieni ja moreenimaiden ansiosta valuma-vedet ovat vähähumuksia. Tämän vuoksi Hanhijärven vesi on kirkasta ja pohjan laatu hyvä. Järviin ra-joittuvia peltoa on vähän (kuva 5). Asutus on pääasiassa loma-asutusta ja varsinaiset kyläkeskittymät puuttuvat valuma-alueelta. Puustotulkinnasta nähdään vuoden 1995 tilanne, jolloin vähäpuustoisia (päätehakattuja) metsiä oli lähinnä valuma-alueen itä- ja koillisosissa. Hanhijärven valuma-alueen ul-koinen kuormitus jää vesistöalueen muihin valuma-alueisiin nähden alhaisemmalle tasolle.

Kuva 5. Hanhijärven valuma-alueen maasto- ja puustotulkinta, ei mittakaavassa.

13

Ylä-Enonveden valuma-alue poikkeaa muista valuma-alueista runsaan asutuksen vuoksi (kuva 6). Va-luma-alueen keski- ja eteläosissa on myös turvemaita, mikä aiheuttaa metsätalouden vesiensuojelulle omat haasteensa. Vesistöihin rajoittuvia peltoja on myös enemmän kuin Hanhijärven valuma-alueella, joten maatalouden vesiensuojelun tehostamiseen on hyvät mahdollisuudet. Ylä-Enonveden valuma-alueella vesistöjen pinta-ala on suurin, vesistöjen osuus on 28,6%.

Kuva 6. Ylä-Enonveden valuma-alueen maasto- ja puustotulkinta, ei mittakaavassa

14

Vuorikosken valuma-alueen asutus on vähäistä, lähinnä muutamia kesäasuntoja Vuorijärven ja Veto-järven rannoilla. Valuma-alueen turvemaametsät ovat pienialaisia ja sijaitsevat valuma-alueen keski-osissa kapeina juotteina (kuva 7). Vesistöjen äärellä olevia avohakkuita on erityisesti Vetojärven ja Vuorijärven rannoilla. Avohakkuiden osuus on melko suuri muihin valuma-alueisiin verrattuna. Peltojen määrä on vähäinen ja ne sijaitsevat valuma-alueen reunaosissa.

Kuva 7. Vuorikosken valuma-alueen maankäyttö- ja puustotulkinta, ei mittakaavassa.

15

Haverilanjoen valuma-alueen eteläosassa on runsaasti laajoja turvemaita, jotka rajoittuvat vesistöihin (kuva 8). Valuma-alueella sijaitsee kaksi kyläkeskusta, Simanala ja osia Louhenkylästä sekä loma-asutusta Riitasenjärven, Suuri- ja Pieni-Sulkavan rannoilla. Haverilanjoen valuma-alueella on peltoja lähes 10 %.

Kuva 8. Haverilanjoen valuma-alueen maasto- ja puustotulkinta, ei mittakaavassa.

16

Kolvonjoen valuma-alueella on peltoja peräti 15 %. Suurin osa pelloista rajoittuu kuitenkin valuma-alueen reunamille ja vesistöjen äärellä olevia peltoja on vähän (kuva 9). Haja-asutus sijaitsee pääasi-assa Karvilan ja Pitkolanharjun alueilla, loma-asutus Kolvosen rannoilla. Turvemaiden ja avohakkui-den määrä on erittäin vähäinen.

Kuva 9. Kolvonjoen valuma-alueen maasto- ja puustotulkinta, ei mittakaavassa.

17

Suurijoen valuma-alue poikkeaa kaikista muista valuma-alueista sen monimuotoisen vesistöjen, maa-perän ja maankäytön vuoksi (kuva 10). Valuma-alueen keskusjärviä ovat Kuhajärvi, Seppäjärvi ja Kep-lakko. Valuma-alueen poikki kulkee harjumuodostuma vaikuttaen vesistöjen laatuun. Toisaalta valu-ma-alueella on runsaasti turvemaita ja peltoja vesistöjen äärellä vaikuttaen haitallisesti veden laatuun. Savonlinnan lentokenttä, Keplakon jätevedenpuhdistamo, kalkkitehdas ja louhokset muodostavat pis-temäistä kuormitusta. Haja-asutus keskittyy Louhen, Haapalan ja Anttolan kyläkeskuksiin, loma-asutus erityisesti Keplakon, Kuhajärven ja Seppäjärven rannoille.

Kuva 10. Suurijoen valuma-alueen maasto- ja puustotulkinta, ei mittakaavassa.

18

Viitoinjoen valuma-alueella on runsaasti vesistöihin rajoittuvia turvemaita ja peltoja (kuva 11). Erityi-sesti ne aiheuttavat veden laadun heikkenemistä vesireitillä Sylkystä Riitasenjärveen. Haja-asutus on keskittynyt Sylkynjärven rannalle ja Toroppalaan, loma-asutusta on vain Ala- ja Ylä-Korppisen rannoil-la. Valuma-alueen järvet ovat pieniä ja matalia lähinnä jokivesistöjen välialtaita lukuun ottamatta syvää ja kirkasvetistä Sylkkyä.

Kuva 11. Viitoinjoen valuma-alueen maasto- ja puustotulkinta, ei mittakaavassa.

19

3.3 Vesistöt

Vesistön määrittäminen on tärkeää erilaisten toi-mien lupaehtojen noudattamisessa ja luvanvarai-suutta arvioitaessa. Tieto vesistön ja valtaojan välillä on tärkeä esim. maa- ja metsätalouselin-keinojen harjoittajille, jotta he pystyvät noudatta-maan mm. ympäristötukien ehtoja. Myös haja- ja loma-asutuksen jätevesien käsittelyvaatimusten kohdennuksessa vesistötiedot ovat ensisijaisia. Maatalouden peltoviljelyssä pientareet (1 m) val-taojien varsilla ja suojakaistat (3 m) vesistöjen varsilla ovat maatalouden vesiensuojelun lähtö-kohtia. Vesistöjen ja valtaojien varsille voidaan solmia myös maatalouden erityissopimuksia, suojavyöhykesopimus tai laskeutusallas- ja kos-teikkosopimus. Vesistöt on määritelty erilaisiin pintavesimuodos-tumiin soveltaen vesilain määritelmiä ja vesien-suojelun tarpeita (kuva 13). Vesistöiksi on rajattu yli 5 ha järvet ja lammet sekä alle 5 ha lammet, mikäli lammen valuma-alueen koko ylittää 5 km2 tai yläpuolella sijaitsee yli 4 ha vesistö. Virtaavista vesistä joeksi on rajattu yli 200 km2 valuma-alueen virtavesi tai pienempikin uoma, jossa kui-tenkin voidaan liikkua veneellä koskipaikkoja lu-kuun ottamatta tai virtaaman ollessa yli 2 m3/s. Vesistöjen pienimpiä yksikköjä ovat purot, jotka täyttävät jatkuvan virtauksen määritelmän. Yli 150 ha soiden lasku-uomat on rajattu myös vesistöiksi jatkuvan virtauksen ja vesiensuojelullisen merkityksen vuoksi. Puroja pienempiä virtavesiä ovat valtaojat. Erilaiset ojatyypit eivät ole vesistöjä, koska ne eivät aina täytä jatkuvan virtauksen periaatetta (kuva 12.). Kuva 12. Luonnontilaisen ja peratun uoman rakenteel-liset erot.

1. Kynnysten ansiostapurossa säilyy vettä myös alivirtaama-kaudella

2. Uoman pidätys-kapasiteetti on suurempi kuin peratussa uomassa

3.Kynnykset viivästyt-tävät tulvahuippuja ja tasaavat alapuolistenjärvien vedenkorkeutta

Kynnyksiä

Peratun uoman kaivumassat

Perattu uoma

Pohja lietteinen ja tasainen virtaus

uoman pidätys-kapasiteetti heikko ei luonnon omia laskeutusaltaita tulvavedet nopeasti alapuolliseen järveen

20

Kuva 13. Vesistöalueen vesistöt ja keskeiset kyläkeskukset.

21

3.3.1 Järvien vedenkorkeuden laskemishankkeet Järvien vedenkorkeuksia on muutettu erityisesti 1960-luvun ojitushankkeiden toimesta. Seuraavassa on tiivistetty tiedossa olevat viralliset laskuhankkeet ja kunnossapitovelvoitteet Ylä-Enonveden vesis-töalueella. Hanhijärven rannan omistajat hakivat 1900-luvun alussa kuvernööriltä vesistön laskulupaa. 1909 ran-nan omistajat saivat laskuluvan, jota ei kuitenkaan toteutettu ja lasku-uoma säilyi luonnontilassa. Puun uittoja varten Hanhijärven pintaa oli lupa säädellä keväisin 3 viikon ajan, mutta nykyisin uittosääntö on kumottu ja uittolaitteet poistettu. Ylä-Enonveden pintaa säännöstellään 17.3.1983 luvan mukaisesti, josta tarkemmin luvussa 8.4. Kolvosenjärveä on laskettu vesistötoimikunnan antaman päätöksen (12.3.1960) perusteella noin 30 cm. Laskujokea on perattu enemmän kuin suunnitelma edellytti, jonka jälkeen järvenlaskuyhtiön toi-mesta rakennettiin 1967 laskujokeen pato. Järvenlaskuyhtiöllä tai sen lakkauduttua siihen kuuluvilla osakastiloilla on velvoite padon kunnossapidosta ja muista velvoitteista. Vuorijärveä säännöstellään Vuorikosken myllyyn kuuluvalla säästöpadolla, joka on noin 100 metriä myllypadon yläpuolella. Säännöstely ja patojen kunnossapito kuuluu myllyn omistajalle. Suuri -Havujärven ja Vetojärven laskuhanke oli vireillä 1900-luvun alussa, mutta virallista tietoa sen toteutta-misesta ei ole. Nykyinen vedenkorkeuden taso on lainvoimainen. Tänkynjärven tulvia on alennettu ohitusuoman avulla Koveronjoesta Riitasenjärveen, minkä vuoksi osa virtaamasta jakautuu ohitus-uomaan alentaen Tänkynjärven vedenkorkeutta. Löksä, Kuhajärvi, Ala-Kieluu, Seppäjärvi, Keplakko ja samassa tasossa olevan Ylä-Kieluun vedenkor-keuksien tarkistamisesta ja mahdollisesta nostamisesta on tullut aloite Etelä-Savon ympäristökeskuk-seen 1999. Ympäristökeskus on todennut, että Löksäjärven luusuaan on asetettu kiviä, jotka vaikutta-vat yläpuolisten vesistöjen vedenkorkeuksiin, mutta vedenkorkeuksien haitoista ei ole valitettu. Lisäksi Löksäjärven vedenkorkeus ei poikennut 13.4.1999 tehtyjen mittausten perusteella 1970-1973 ja 1975-81 vedenkorkeuksista, joten Löksäjärven tasossa ei ole tapahtunut oleellista muutosta. Mahdollinen vedenkorkeuksien nostaminen vaatii ympäristölupaviraston luvan ja hakemus tarpeelliset selvitykset toimenpiteen vaikutuksista. Pellosjärven lasku-uomaa on kaivettu 1960-luvulla ja sen vaikutuksesta vedenkorkeus on saattanut laskea, mutta riittämättömien tietojen vuoksi nykyinen vedenkorkeuden taso on lainvoimainen ja mah-dolliset muutokset vaativat em. lupamenettelyn. Hiisjärven vedenkorkeutta on laskettu noin 80 cm 1950-luvulla vesistötoimikunnan päätöksellä (13.12.1954). Kalastuskunta on selvittänyt 1990-luvun alussa mahdollisuutta vedenkorkeuden nostamiseen, mikä vaatii kuitenkin em. ympäristölupaviraston luvan. Kaijanjärven vedenkorkeutta on laskettu ilmeisesti noin 50 cm 1950-luvulla, mutta riittämättö-män tiedon vuoksi nykyinen vedenkorkeus on lainvoimainen. Ylä-Korppista on laskettu yli 200 cm 1901 ja Myllypuro on perattu uudestaan 1967 ojitustoimikunnan päätöksellä. Perkaus on tehty maanomistajan toimesta ja kustannuksella. Suunnitelman mukaisesti lasku-uoman pohjakorkeus tulisi olla 84.31. Kivipadon vuotaminen on aiheuttanut ainakin 1970-luvulla vähäisiä muutoksia vedenkorkeuteen, mutta 1990 ympäristökeskus on todennut padon olevan korjattu vaaditulla tavalla ojitustoimituksen päätöksen mukaiseksi. Ojitusyhtiö vastaa padon riittävästä kunnos-ta. Suuri- ja Pieni-Lökkiin järviä on laskettu 1930-luvulla noin 100 cm. Alueelliset järvien vedenpinnan laskut eivät ole Vesipolitiikan puitedirektiivin näkökulmasta ekologises-ti merkittäviä ottaen huomioon laskun ajankohta ja suuruus suhteessa järven oletettuun keskisyvyy-teen ja tilavuuteen. Näin ollen laskettuihin järviin ei yleensä kohdisteta voimakkaasti muutetun pinta-veden tarkastelutapaa.

22

3.3.2 Vesistöjen pH Vesistöjen pH-arvo kuvastaa sen happamuutta. Suomen vesistöjen pH-arvo on yleensä happaman puolella (pH 6-7), ja vain harvoin pH-arvo järvialueella ylittää pH 7:n, eli neutraalin. Vesistön happa-muuden määrää enimmäkseen maaperä, mutta myös avovesikaudella perustuotannon määrä. Ihmis-toiminnan vaikutuksesta pH voi muuttua esim. runsaiden metsäojitusten vuoksi. Veden pH:lla on merkitystä järven eliöyhteisön monimuotoisuuteen mm. lajien erilaisen lisääntymis-menestyksen ja ravinnonkäytön kautta. Kalaston osalta mm. särjen ja lohikalojen lisääntyminen heik-kenee pH:n laskiessa ennen muita järvikaloja. Kriittisin ajankohta lisääntymisessä on yleensä kevät-talvi ja kevät, jolloin happamia sulamisvesiä virtaa vesistöihin. Kesäkaudella vesistöjen pH nousee tuotannon vuoksi. Postijärvi, Pieni-Sulkava, Ala- ja Ylä-Korppinen ovat suhteellisen happamia vesistö-jä (kuva 14). Tällä hetkellä lohikalojen lisääntyminen ei todennäköisesti onnistu alueen virtavesissä, kuten Kärenkoskessa ja Haverilanjoessa alhaisen pH:n, mutta myös kiintoainekuormituksen vuoksi.

Väritunnus pH > 7,0 6,8-6,9 6,6-6,7 6,4-6,6 6,2-6,4 6,0-6,2 <6,0

Kuva 14. Vesistöalueen pintaveden pH talvikerrostuneisuuden aikana 1996-2003.

23

4 Vertailuvesistöt Hankkeen keskeisenä tavoitteena on ennustaa erityisesti Ylä-Enonveden veden laadun kehittyminen tulevaisuudessa, jotta mahdolliseen veden laadun heikkenemiseen kyetään varautumaan erilaisten vesiensuojelutoimenpiteiden avulla. Yksittäisen vesistöalueen mittakaavassa tehty tarkastelu ei ole riittävä tämän tyyppisten tavoitteiden saavuttamiseksi. Jotta mahdollisista ilmasto- tai muista laaja-alaisista kehitystrendeistä saataisiin käsitys niin vertailuvesistöjä otettiin mukaan Suomen eri osista. Tarkastelun avulla saadaan käsitys laajempia ilmiöitä kuten ilmaston (pintaveden lämpösummien) kehityksestä tai ravinnepitoisuuksien yleisestä kehityksestä 1960-luvulta alkaen. Vedenottamoiden seuranta perustuu tietystä syvyydestä otettuihin näytteisiin ja vesistöjen seuranta päällys-, väli- ja alusveden näytteisiin. Ylä-Enonveden vesistöalueen keskusjärvien ravinnepitoisuuksien (kok. N ja P) kehitystä verrattiin Juvan Kyrsyänjärven - Tuusjärven vesistöalueen keskusjärviin (kuva 15). Em. vesistöalueiden 3 jako-vaiheen valuma-alueiden purkujokien kehitystä verrattiin toisiinsa keskusjärvien kehityksen tueksi. Ylä-Enonveden vedenkorkeuksia verrattiin Keski-Suomessa Joutsan kunnassa sijaitsevaan Suonteen ja Saimaan Oravin asteikon vedenkorkeuksiin. Virtaamatietoja verrattiin RKTL:n Kainuun Kivesjärven laitosten vastaaviin seurantoihin.

Kuva 15. Vertailuvesistöjen sijaintis

24

4.1 Kivesjärvi Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen Kainuun kalantutkimus ja vesiviljely sijaitsee Paltamon kun-nassa Kivesjärvestä Oulujärveen laskevan Varisjoen varressa. Kivesjärven vesistöalue sijaitsee Oulu-joen vesistöalueella, Oulujärven pohjoispuolella. Kivesjärvi on bifurkaatiojärvi, josta vedet ovat alku-jaan laskeneet Alanteenjokea pitkin Oulujärven Niskanselän Kiveslahteen. Nykyisin vedet laskevat 1800-luvulla avatun Varisjoen kautta Oulujärven Paltaselälle Varislahteen. Uudempi uoma on laskenut Kivesjärven pintaa niin, että Alanteenjoen kautta vettä virtaa enää vain korkeimmilla tulvilla. Kivesjär-ven vedenkorkeuksia säätelee nykyisin järven luusuassa sijaitseva pohjapato. Kivesjärven vesistöalu-een pinta-ala on 415,08 km2 ja järvisyys 13,03 %, eli kyseessä on hieman Ylä-Enonveden aluetta (305 km2) suurempi vesistö. Vesistökuormitusta aiheuttaa luonnonhuuhtouman ja laskeuman lisäksilähinnä maa- ja metsätalous. Kivesjärven vesistöalueella Kivesjärven yläpuolella sijaitsee kaksi kalankasvatuslaitosta, Paltalohi Oy ja Tulijoen Taimen.

4.2 Kyrsyänjärven – Tuusjärven vesistöalue Kyrsyänjärven – Tuusjärven vesistöalue sijaitsee Etelä-Savossa Juvan ja Sulkavan kuntien alueella, pinta-ala on noin 816 km2 (taulukko 3). Vesistöalueella on yhdeksän 3 jakovaiheen valuma-aluetta, joiden vedet laskevat Sulkavan kirkonkylän halki Uitonvirtaa pitkin Saimaan Enonveteen (Sulkavalla) ja Hakovirtaan. Vesistöalueen läpi kulkee kaksi harjumuodostumaa, kuten Ylä-Enonveden vesistöalu-eellakin. Turvemaiden osuus on suuri vesistöalueen latvavaluma-alueilla. Jokivesistöjen määrä on suurempi suhteessa Ylä-Enonveden vesistöihin. Taulukko 3. Vesistöalueen ja valuma-alueiden tunnuslukuja (Ympäristöhallinto VEPS-ohjelmisto).

Pinta-ala km2

Haja-asutus, asukasta kpl Vesi % Pelto % Metsä %

Kyrsyänjärven – Tuusjärven vesistöalue 815,5 3029 11,3 9,1 79,3

Kuhajärven valuma-alue 27,8 169 16,2 11,9 69,8

Hirmujoen valuma-alue 91,7 325 10,7 9,1 80,0

Tuusjärven valuma-alue 113,6 365 16,5 9,4 73,9

Pahakkalanjoen valuma-alue 89,8 294 8,9 8,8 82,2

Kyrsyänjoen valuma-alue 110,0 292 13,8 8,0 78,1

Jukajärven valuma-alue 75,9 546 18,3 14,0 65,5

Myllyjoen valuma-alue 79,7 304 7,0 9,0 83,7

Konnusjoen valuma-alue 172,6 549 5,1 6,6 88,2

Lampisenjoen valuma-alue 54,4 186 13,6 10,1 76,1

25

5 Hydrologiset ja muut taustatekijät Hydrologia on tieteenala, joka tutkii veden ominaisuuksia, kiertokulkua ja veden ilmiöitä. Tässä käsitel-lään vesistöjen vedenkorkeuksiin ja vesitaseeseen liittyviä kokonaisuuksia sekä lämpötilojen kehitystä. Vesistöjen puskurointikykyä heikentävien happamoittavien aineiden kaukokulkeutumisen vaikutuksia ei ole erikseen tarkasteltu, niihin ei voi paikallisesti vaikuttaa. Valunta (mm) on veden määrä, joka virtaa valuma-alueelta joko vesistöihin tai pohjavesiin. Virtaama (l/s tai m3/s) on vesistöstä uoman kautta poistuvan vesitilavuuden mitta. Ne vaikuttavat suuresti myös valuma-alueelta kulkeutuvien ravinteiden määrään eri vuodenaikana ja vuosina. Sadannan määrä ja erityisesti sen vuodenaikainen jakautuminen vaikuttaa valunnan määrään. Kasvukauden aikana sa-teista suuri osa sitoutuu kasvillisuuteen tai haihtuu lämpötilan vuoksi ilmaan. Vastaavasti voimakas sade keväällä tai syksyllä aikaansaa voimakkaan valunnan kohti vesistöjä. Voimistunut valunta irrot-taa mukaansa ravinteita ja kiintoainetta, joka lisää vesistöjen kuormitusta. Aikasarja-aineistojen avulla käsitellään vesistöjen vesitasetta ja vedenkorkeuksia. Aineistoja on poimit-tu Etelä-Savon alueella olevista sää- ja sadeasemilta. Tämän vuoksi aineistoja ei tule tarkastella suo-raan Ylä-Enonveden alueen tietoina vaan vuosittaisten eroavuuksien taustatietoina. Kyseiset tausta-tiedot auttavat ymmärtämään myöhemmin käsiteltäviä tuloksia, kuten vedenkorkeuksien muutoksia ja ravinnekuormitusta.

5.1 Sadanta Sadanta on tietylle alueelle tiettynä aikana sataneen vesimäärän paksuus. Vesistöalueen sadantatie-toina käytettiin Hirvensalmen Ripatinkosken seurantatietoa jo 1960 luvulta alkavia aikasarjojen vuoksi. Punkaharjun sääaseman tiedot vastaisivat paremmin Ylä-Enonveden vesistöalueen tietoja, mutta käytettävissä ei ollut kattavaa aineistoa. Vuoden 2002 kokonaissademäärä Punkaharjun asemalla oli 495 mm ja Ripatinkoskella 557 mm. Sademäärät olivat selvästi keskimääräistä pienempi kuin vuosien 1971-2000 keskiarvot 581 mm ja 625 mm. Poikkeuksellisen sateisia (sademäärä 65 mm yli keskiar-von) vuosia 1960 luvulta alkavassa seurannassa on ollut 1962, 1974, 1977, 1979, 1980, 1981 ja 1987 (kuva 16). Vähäsateisia (sademäärä alle 65 mm keskiarvon) vuosia on ollut 1963, 1964, 1965, 1969, 1975, 1976, 1978, 1982, 1997 ja 2002. Vuoden sadesumma korreloi yleensä myös valunnan määrää, mutta tärkeää on tietää sadannan vuodenaikainen jakautuminen. Kasvukaudella suurempi osa sadan-nasta sitoutuu kasvillisuuteen ja korkean lämpötilan vuoksi myös haihdunta on suurta. Keskimääräistä korkeampi sademäärä kesällä ei nosta vedenkorkeutta yhtä tehokkaasti kuin kevään tai syksyn rank-kasateet. Vuosien 1995-2002 välisenä aikana sadesumma oli yhteensä 216 mm alhaisempi kuin kes-kimääräinen sadesumma. Harvinaisen pitkä yhtäjaksoinen kuivakausi sai aikaan järvien ennätysalhai-set vedenkorkeudet vuonna 2002 ja keväällä 2003 koko Itä-Suomen alueella.

0100200300400500600700800900

1960

1963

1966

1969

1972

1975

1978

1981

1984

1987

1990

1993

1996

1999

2002

Sade

mää

rä m

m/v

uosi

Kuva 16. Vuosittainen sademäärä Hirvensalmen Ripatinkoskella vuosina 1960-2002.

26

5.2 Haihdunta Haihdunnan suuruuteen vaikuttaa erityisesti kasvukauden lämpötilojen suuruus. Korkea haihdunta ja vähäinen sademäärä laskevat järvien vedenkorkeutta erityisesti latvavesistöissä nopeammin kuin suurvesistöissä. Mikkelin Karilan aseman keskimääräinen class A-astiahaihdunta vuosina 1961-2002 (touko-syyskuussa) on ollut 418 mm. Keskimääräistä selvästi alhaisempi (alle 390 mm) haihdunta on ollut vuosina 1961-1962, 1965, 1974, 1977, 1979, 1981, 1985, 1987, 1991, 1993 ja 1998 (kuva 17). Keskimääräistä suurempi (yli 446 mm) haihdunta on ollut vuosina 1963, 1969, 1970, 1973, 1975, 1986, 1989, 1992, 1994, 1995, 1997, 1999 ja 2002.

050

100150200250300350400450500

1961

1964

1967

1970

1973

1976

1979

1982

1985

1988

1991

1994

1997

2000

Hai

hdun

ta m

m/to

uko-

syys

kuu

Kuva 17. Kasvukauden haihdunta vuosina 1960-2002 Mikkelin Karilan asemalla.

5.3 Nettosadanta Nettosadannalla tarkoitetaan sadannan ja kasvukauden haihdunnan erotusta, joka kuvaa sitä vesi-määrää jolla on mahdollisuus muuttua valunnaksi ja edelleen virtaamaksi vesistöihin. Vuosien väliset erot on suuria, jopa 400 mm. Vähäsateisen vuoden jälkeen järvien vedenkorkeus voi olla useita kym-meniä senttejä alempana kuin runsassateisen vuoden jälkeen. Useiden vähäsateisten vuosien jälkeen vedenkorkeuksien aleneminen korostuu. Korkein nettosadanta on ollut vuonna 1974 (kuva 18) ja alhaisin 1978. Yhtäjaksoinen korkea nettosa-danta on ollut vuodesta 1979 vuoteen 1986. Tämän jälkeen nettosadanta on alentunut ja erityisesti 1993 vuodesta lähtien se on ollut keskiarvoa alhaisempi aina vuoteen 2002 asti. Nettosadanta kuvaa vesistöjen vedenkorkeuden muutoksia.

27

050

100150200250300350400450500

1960

1963

1966

1969

1972

1975

1978

1981

1984

1987

1990

1993

1996

1999

2002

Sada

nnan

ja k

asvu

kaud

en a

ikai

sen

haih

dunn

an e

rotu

s m

m

Kuva 18. Vuosittainen nettosadanta (pylväs) ja 3 vuoden liukuva keskiarvo (viiva).

5.4 Valunta Valunta on se osa sadannasta, joka ei haihdu tai sitoudu esimerkiksi kasveihin. Valunnan suuruus vaihtelee voimakkaasti eri vuodenaikoina ympäristöolojen muutosten mukaisesti. Kesäaikaan kasvit sitovat paljon vettä yhteyttämiseen ja toisaalta haihdunta on suuri, minkä vuoksi valunta on alhainen. Syksyllä valunta kasvaa haihdunnan ja kasvien yhteyttämisen laskiessa. Talvella; sateen sitoutuessa lumeen, valunta on pääasiassa pohjavesivaluntaa. Keväällä valuntaan tulee huippu, koska lumet sula-vat ja talven sateiden tuomat vedet purkautuvat lyhyessä ajassa vesistöihin. Kuvassa 19 on valunta-seurannan tulos Haukivuoren Juonistosojalta 1980-1997. Seurantavuosien jälkeistä valuntaa kuvaa nettosadanta edellisessä luvussa.

0

1000

2000

3000

4000

5000

6000

1980

1981

1982

1983

1984

1985

1986

1987

1988

1989

1990

1991

1992

1993

1994

1995

1996

1997

Vuos

ival

unta

mm

Kuva 19. Haukivuoren Juonistonojan valunta vuosina 1980-1997.

28

5.5 Virtaama Virtaama jakautuu yleensä neljään vaiheeseen: talven minimiin, kevään maksimiin, kesän minimiin ja syksyn maksimiin. Näiden neljän vaiheen voimakkuus ja ajankohta ovat riippuvaisia valuma-alueen järvisyydestä, ojitusten määristä ja säistä. Korkea järvisyysprosentti viivästyttää kevätmaksimin ajan-kohtaa ja voimakkuutta. Valuma-alueen ojitukset ja järvien vähäinen määrä aikaansaavat yleensä voimakkaan ja aikaisen kevätmaksimin sekä alhaisen ja pitkäaikaisen kesäminimin. Ylä-Enonveden ja Kivesjärven virtaama ei ole noudattanut kaikilta osin toisiaan, sillä 1988 ja 1990 mitattiin Kivesjärvellä korkeita virtaamia, mutta ei Enonkoskessa (kuvat 20 & 21). Enonkosken maksimivirtaama on mitattu keväällä 1989. Eroavuuden selittää havaintopaikkojen suuri etäisyys ja Kivesjärven valuma-alueen 1,5-kertainen pinta-ala suhteessa Ylä-Enonveden valuma-alueeseen.

0

2

4

6

8

10

12

1979

1980

1981

1982

1983

1984

1985

1986

1987

1988

1989

1990

1991

1992

1993

1994

1995

1996

1997

1998

1999

2000

2001

Virt

aam

a m3 /s

Kuva 20. Enonkosken virtaama 1980-2001.

0

5

10

15

20

25

30

35

40

1988

1989

1990

1991

1992

1993

1994

1995

1996

1997

1998

1999

2000

2001

2002

Virt

aam

a m

3 /s

Kuva 21. Paltamon Kivesjärven virtaama vuosina 1988-2002.

29

5.6 Lämpötila Lämpötila vaikuttaa vesistöissä hajotustoiminnan nopeuteen ja tuotantokauden pituuteen. Pintaveden lämpötila vaikuttaa merkittävästi haihduntaan ja siten koko vesimassan energiataseeseen. Korkeassa lämpötilassa hajotustoiminnan nopeus (reaktionopeus) lisääntyy ja happea kuluu enemmän kuin al-haisessa lämpötilassa. Hajotustoiminnan määrä voi vaikuttaa alusveden happipitoisuuteen kesäker-rostuneisuuskauden ja talvikerrostuneisuuskauden lopulla. Syksyisellä jäätymisajankohdalla ja veden lämpötilalla on suuri merkitys talven hajotustoiminnan määrään ja nopeuteen. Korkea hajotustoiminta ja alhainen vedenkorkeus edistävät happipitoisuuden alenemista ja sisäisen kuormituksen määrää. Ylä-Enonveden vesistöalueen ilman lämpötiloista ei ole kattavaa aineistoa saatavilla. Ilmatieteenlaitos seuraa Suomen eri osien keskilämpötilojen kehittymistä 10 vuoden keskiarvoina (kuva 22). Eri vuo-denaikojen keskilämpötilojen kehitystä on seurattu 30 vuoden aikasarjoissa. Viimeisin 30 vuoden kes-kilämpötila Helsingissä ja Jyväskylässä oli korkeampi kuin keskilämpötila vuosina 1960-1990 (taulukko 4). Punkaharjun aseman vuoden 2002 keskilämpötila oli 3,7 oC oli sama kuin 2001 ja hieman yli vuosien 1971-2000 vuosikeskiarvon (3,5 oC). Vuosi 2002 oli lämpöoloiltaan kaksijakoinen, sillä elokuulle asti oli normaalia lämpimämpää ja erityisesti helmikuu oli suhteellisesti lämmin, peräti 6,1 oC yli pitkäaikaisen keskiarvon. Vastaavasti loppuvuosi oli normaalia kylmempi ja joulukuu oli erityisen kylmä, keskilämpö-tila oli 6,6 astetta alle normaalin keskiarvon.

-2-101234567

1901

-191

0

1911

-192

0

1921

-193

0

1931

-194

0

1941

-195

0

1951

-196

0

1961

-197

0

1971

-198

0

1981

-199

0

1991

-200

0

Kes

kilä

mpö

tila

o C

HelsinkiJyväskyläSodankylä

Kuva 22. Keskilämpötilat Helsingissä, Jyväskylässä ja Sodankylässä. Aineisto Ilmatieteenlaitoksen vuo-sikirjasta. Taulukko 4. Ilman lämpötilan kehitys 30 vuoden aikasarjojen perusteella Helsingissä ja Jyväskylässä. Vertailuajanjakso Kesä-Elokuu Heinäkuu Joulu-helmikuu Tammikuu

Jyväskylä

1960-1990 14,5 oC 15,7 oC -8,9 oC -10,0 oC

1970-2000 14,6 oC 16,0 oC -7,9 oC -8,5 oC

Helsinki

1960-1990 15,5 oC 17,0 oC -5,9 oC -5,7 oC

1970-2000 15,6 oC 17,2 oC -4,7 oC -4,2 oC

30

5.7 Valuma-alueen merkitys Järven toimintaan keskeisesti vaikuttaa sen oman valuma-alueen maaperä ja maankäyttö. Maaperä vaikuttaa veden pH:n arvoon, väriin ja vesistöjen herkkyyteen maankäytön muutoksille. Kalkkijärvet ovat erityisen herkkiä ravinnelisäyksille. Keplakko, Kuhajärvi, Ala-kieluu ja Löksä ovat VPD:n mukaisia kalkkijärviä. Turvemaiden vesi on luonnostaan humuspitoista ja ihmistoiminnan vaikutuksesta (esim. ojitus) veden väriarvot kohoavat niissä helpommin kuin moreenimaiden tai harjualueiden vesistöissä. Tämän vuoksi liettymis- ja rehevöitymisongelmat korostuvat usein turvemaiden vesistöissä. Järven valuma-alue on se maa- ja vesialue, jolta vedellä on mahdollisuus valua vesistöön. Kuinka suuri osa vedestä ja miten nopeasti se valuu lähijärviin riippuu valuma-alueen ojaverkoston laajuudes-ta ja toisaalta järvien suhteellisesta osuudesta koko valuma-alueen pinta-alasta. Mitä enemmän valu-ma-alueella on järviä sitä hitaammin vesi virtaa eteenpäin järvestä toiseen. Mikäli valuma-alueella on vähän järviä niin tulvavedet nostavat nopeasti vedenkorkeuden, joka laskee myös nopeasti. Valunnan määrä vaikuttaa suuresti siihen, miten paljon maaperästä ja eri maankäyttömuodoista irtoaa ravinteita vesistöön (kuva 23).

Kuva 23. Vesistöjen ravinnetaso määräytyy valuma-alueen maaperän ja ihmistoiminnan perusteella.

31

6 Tutkimusmenetelmät 6.1 Vedenlaaturekisterit ja vesistötutkimukset Ympäristöhallinnon HERTTA-vedenlaaturekisteri on valtakunnallinen tietokanta, jonne tallennetaan paikalliset, alueelliset ja valtakunnalliset seurantatulokset, kaikki velvoitetarkkailujen vesistötutkimuk-set sekä erilaisten hankkeiden vesistötutkimukset. Vedenlaaturekisterin lisäksi Saimaan kalantutkimus ja vesiviljely luovutti omia tutkimustuloksiaan hankkeen käyttöön. Näiden lisäksi vesistöjen veden laa-tua tutkittiin järvien talvi- ja kesäkerrostuneisuuden loppupuolella sekä virtaavia vesiä kevät- ja syys-tulvien aikana (kuva 24).

Kuva 24. Veden laadun tutkimusten näytepisteet vuosien 2002-2003 aikana.

32

6.2 Vesistöön kohdistuvan hajakuormituksen arvioiminen Hajakuormituksen arvioinnissa käytettiin ympäristöhallinnon tietojärjestelmiä ja ohjelmia, jotka poimi-vat eri tietolähteistä alueellisia tilastoja, tutkimustuloksia, maaperä- ja maankäyttötietoja. Saatavilla olevan tiedon perusteella määritettiin alueellista vesistöihin kohdistuvaa hajakuormitusta ja sen ajallis-ta muutosta. Vesistöalueiden kuormitusta arvioiva ohjelmisto (VEPS) käyttää maankäyttöaineistonaan satelliittikuvaukseen perustuvaa maankäyttö- ja puustotulkintaa SLAM3:a. Luokituksena on käytetty 14 luokkaan perustuvaa tulkintaa. Maankäyttö- ja puustotulkinta (SLAM3) on Maanmittauslaitoksen tuot-tama rasterimuotoinen (25*25m) tietokanta koko Suomesta. Puustotulkinta on tehty Metsäntutkimus-laitoksessa valtakunnan metsien 8. inventoinnin tietoja hyväksikäyttäen. VEPS käyttää tietolähteinään lisäksi useita ympäristöhallinnon tietokantoja, kuten pistekuormitustietokanta VAHTI, vedenlaaturekis-teri VETREK ja hydrologinen seurantarekisteri HYTREK. VEPS:in arvio ulottuu 3 jakovaiheen valuma-alueille, mutta mallit ja arviot eivät kykene ottamaan huomioon poikkeuksellisen runsasta ja pitkäai-kaista kuormitusta, kuten mm. Postijärven kuormitus. Valuma-alueiden välisiä eroja mallit arvioivat varovaisesti, sillä Kyrsyänjärven – Tuusjärven ja Ylä-Enonveden vesistöalueiden metsätalouden omi-naiskuormitusarvot ovat identtiset (taulukko 7). 6.2.1 Haja-asutus Tilastokeskukselta on saatu tietoa Suomen haja-asutuksen määrästä eri vesistöalueilla. Tiedot perus-tuvat vuoden 1992 tilastoihin ja ilmoittavat viemäriverkostoon liittymättömien asukkaiden ja myös asuinhuoneistojen lukumäärän haja-asutusalueilla sekä taajamissa vesistöalueittain kolmannen jako-vaiheen tarkkuudella. Haja-asutuksen ominaiskuormitusarvio perustuu tutkimustuloksiin varustetasol-taan erilaisten haja-asutusten vesistökuormituksesta (Rontu ja Santala 1995). Haja-asutustyypit ja arviot niiden aiheuttamasta ominaiskuormituksesta on tehty valtakunnallisia arvojen perusteella (tau-lukko 5). Nämä valtakunnalliset arviot on alunperin laskettu vesiensuojelun tavoiteohjelmaa varten ja niissä on jo otettu huomioon se keskimääräinen jäteveden käsittelytaso, mikä haja-asutusalueilla oli vallitseva 1990-luvun alkupuolella. Vesistökuormitusta vähentävänä tekijänä luvuissa on lisäksi jo otettu huomioon arvioitu keskimääräinen jäteveden purkupaikan etäisyys vesistöstä. Taulukko 5. Hajakuormituksessa käytetyt ominaiskuormitusarvot (Rontu ja Santala 1995). Asunnon varustetaso Fosfori

kg/as/a Typpi

kg/as/a

Korkeatasoiset asunnot, joiden kaikki jätevedet käsitellään samassa järjestelmässä 0,43 3,1

Korkeatasoiset asunnot, joissa on kompostikäymälä tai WC-vedet kerätään säiliöön ja kuljetetaan muualle, harmaille jätevesille on oma käsittely 0,25 1,0

Vaatimattomasti varustetut asunnot, vain kuivakäymälä 0,25 0,3

Painotettu keskiarvo 0,40 2,64

33

6.2.2 Maatalous ja turkistarhaus Havaintoihin perustuvat kuormitusarviot ovat peräisin pienillä maatalousvaltaisilla valuma-alueilla sekä pääosin maatalouden kuormittamilla jokialueilla suoritetuista pitkäaikaisista seurantaprojekteista. Seu-rantatulosten avulla on laskettu suhteellisen väljät vaihteluvälit sekä fosforin että typen ominaiskuormi-tukselle peltohehtaaria kohden. Seurantatulosten perusteella on kuitenkin mahdotonta arvioida mitään todennäköisyysjakaumaa havaitulle vaihteluvälille, eikä minkään alueen erityispiirteitä kyetä ottamaan huomioon havaintoaineiston vähyydestä johtuen. VEPS-ohjelmisto arvioi kullekin osavaluma-alueelle tarkennetut ominaiskuormitusluvut matemaattisten mallien avulla (taulukko 6). Maatalouden fosfori- ja typpikuormitus käsittää arvion peltoalueilta tulevasta kuormituksesta mukaan lukien karjanlannan käytöstä johtuvan kuormituksen. Se ei sisällä lantavarastojen ja karjasuojien ns. suorista päästöistä johtuvaa kuormitusta eikä maitohuoneiden pesuvesistä johtuvaa kuormitusta. Ky-seisiä suoria kuormituslähteitä ei ole huomioitu tässä raportissa. Taulukko 6. Maatalouden ominaiskuormitusarviot eri valuma-alueille, VEPS.

Maatalouden ominais-

kuormitus P kg/ha Maatalouden ominais-

kuormitus N kg/ha Ylä-Enonveden vesistöalue 0,87 14,09

Ylä-Enonveden valuma-alue 0,85 14,05

Hanhijärven valuma-alue 0,95 14,29

Vuorikosken valuma-alue 0,87 14,14

Haverilanjoen valuma-alue 0,82 14,01

Kolvonjoen valuma-alue 0,81 14,19

Suurijoen valuma-alue 0,88 14,21

Viitoinjoen valuma-alue 0,93 13,57 6.2.3 Metsätalous Metsätaloustoimenpiteiden vesistökuormituksen määrittämisessä on käytetty ympäristöhallinnon kuormituslaskelma ohjelmaa (VEPS), joka hyödyntää metsätilastoja sekä eri tutkimuksista saatuja metsätalouden toimenpiteiden ominaishuuhtoutuma-arvoja. Esimerkiksi ojituksen ominaiskuormitus perustuu Nurmes-tutkimukseen kuuluvan Suopuron kuormitusarvoihin. Metsälannoitustiedot on saatu suoraan Metsäntutkimuslaitokselta. Tulevan kuormituskehityksen arvioinnissa on käytetty metsätalou-den volyymin skenaariota, jossa on oletettu vuosien 1994-1996 keskimääräisen tason (1994-1996 keskiarvo) jatkuvan. Viimeisten 8 vuoden laskelmat perustuvat ennusteisiin ja mahdolliset muutokset niissä aiheuttavat laskelmiin virhettä. Vesistöaluekohtaisten kuormituslaskelmien perusteella on määri-tetty metsätalousmaan alueelliset ominaiskuormitukset (g/ha). Ominaiskuormitusarvot Vuoksen vesis-töalueelle olivat vuonna 1998 fosforille 12,82 g/ha ja typelle 174,01 g/ha (taulukko 7).

34

Taulukko 7. Metsätalouden ominaiskuormitus vuosina 1970-2003.

Kyrsyänjärven – Tuusjärven ja Ylä-Enonveden vesistöalue

Vuosi Kokonaisfosfori g/ha

Kokonaistyppi g/ha

1970 27 224 1971 32 297 1972 35 328 1973 37 339 1974 38 338 1975 39 370 1976 37 314 1977 36 311 1978 42 296 1979 45 287 1980 47 309 1981 47 305 1982 49 316 1983 49 284 1984 49 265 1985 49 282 1986 49 277 1987 48 278 1988 45 272 1989 40 256 1990 36 260 1991 34 238 1992 31 227 1993 27 226 1994 24 213 1995 21 213 1996 19 204 1997 15 187 1998 13 174 1999 11 160 2000 10 149 2001 9 142 2002 9 140 2003 8 137

6.2.4 Laskeuma ja luonnonhuuhtoutuma Sadeveden ainepitoisuuksien ja kokonaislaskeuman mittaustulokset kerätään koko maan alueelle sijoitetuilta havaintoasemilta. Ainepitoisuudet määritetään asemilta kuukausittain kerätystä sadevesi-näytteestä. Sademäärät laskeuman määrittämiseksi saadaan Ilmatieteen laitokselta, joka ylläpitää asemien meteorologista seurantaa. Vuoden 1997 loppuun asti havaintoverkosto käsitti 39 mittaus-asemaa, ja vuoden 1998 alusta lähtien verkosto supistui 29 asemaan. Mittausasemat on sijoitettu taajama-alueiden ulkopuolelle, joten näiltä ns. tausta-alueilta saadut tulokset edustavat suurelta osin laskeuman alueellista perustasoa. Mittausasemat edustavat tarkkaan ottaen vain sijaintipaikkaansa, mutta niiltä saatujen tulosten katsotaan myös kuvaavan laajemmin ympäröivän alueen laskeumaa. Kullekin vesistöalueelle on määritetty ominaislaskeuma perustuen lähimmän laskeumaseuranta-aseman vuosien 1990-1995 laskeumakeskiarvoihin (taulukko 8). Laskeuma on suoraan vesistöjen pinnalle laskeutuvan ravinteiden määrä.

35

Luonnonhuuhtoumalla tarkoitetaan sitä valunnan mukana vesistöön joutuvaa ravinnemäärää, mikä tulee siihen joka tapauksessa ilman ihmistoiminnan vaikutusta. Ylä-Enonveden vesistöalueella vuosit-tainen luonnonhuuhtoutuma on kokonaisfosforilla 6 kg/km2 ja kokonaistypellä 200 kg/km2 (taulukko 8). Taulukko 8. Laskeuman ja luonnonhuuhtoutuman ominaiskuormitusarvot.

Ominais-laskeuma P kg/km2

Ominais-laskeuma N kg/km2

Luonnon-huuhtouma-

alue km2

Ominais-luonnon-

huuhtouma P kg/km2

Ominais-luonnon-

huuhtouma N kg/km2

Ylä-Enonveden vesistöalue 11 504 253 6 200

Ylä-Enonveden valuma-alue 11 504 30 6 200

Hanhijärven valuma-alue 11 504 22 6 200

Vuorikosken valuma-alue 11 504 15 6 200

Haverilanjoen valuma-alue 11 504 49 6 200

Kolvonjoen valuma-alue 11 504 26 6 200

Suurijoen valuma-alue 11 504 83 6 200

Viitoinjoen valuma-alue 11 504 28 6 200

6.3 Pistekuormitus VAHTI-tietojärjestelmä on ympäristöhallinnon valvonnan asiakastietojärjestelmä, joka on otettu käyt-töön keväällä 1997. Valvonnalla tarkoitetaan alueellisten ympäristökeskusten suorittamaa ympäristö-lainsäädäntöön perustuvaa lupa- ja ilmoitusvelvollisten laitosten toiminnan seurantaa. Järjestelmän avulla saadaan seuraavat pistemäisen vesistöön menevän vuosikuormituksen tiedot: - Teollisuus- ja energiantuotantolaitokset, kaivokset - Yhdyskuntien puhdistamot - Kalankasvatuslaitokset VAHTI-järjestelmään ei ole kattavasti tallennettu vuosikuormituksia seuraavista pistemäisistä päästö-lähteistä: - Turvetuotantoalueet - Kaatopaikat - Turkistarhat - Karjasuojat

36

6.4 Kansalaisten osallistuminen Yhteistyö kansalaisten ja viranomaisten välillä on ratkaisevaa vesiensuojelun edistämisessä. Kunnos-tusten toteuttamisessa tarvitaan talkootyötä ja toisaalta yksittäisten maanomistajien päätökset mm. metsätaloudessa ratkaisevat onnistumisen vesiensuojelussa ja pienvesistöjen kunnostamisen mielek-kyyden. Kansalaisten kanssa tehty työ edistää kansalais-viranomaisverkoston kehittymistä, jolla on oleellinen merkitys vesiensuojelussa. Vuorovaikutus ja kansalaisten mahdollisuus osallistua oman elinympäristön parantamiseen lisää myös ympäristöasioiden painoarvoa tiedotusvälineissä ja edistää sitoutumista suunnitelmiin. Viranomaisten vaikutusmahdollisuudet vesiensuojelussa ovat melko hyvät, mutta kuitenkin tehostuneen vesiensuojelun päätöksistä vastaa yksin maanomistaja mm. maatalouden erityistukijärjestelmien hyödyntämisestä ja metsätalouden ojitusten toteutustavoista. Hallinnon roolin onkin esitetty muuttuneen tuottajasta mahdollistajaksi (Pakarinen 2000). 6.4.1 Kyselyt ja haastattelut Vesistöjen tilaa ja kalastusta kartoittava kysely lähetettiin huhtikuussa 2003 noin 1250 talouteen Ylä-Enonveden vesistöalueella. Kysely osoitettiin kaikille Suomessa asuville maata tai kiinteistön vesistö-alueella omistaville henkilöille. Kohdentamiseen käytettiin kiinteistö- ja väestörekisterin tietokantoja. Kysely jakaantui kahteen osaan "vesistöjen tila ja kehittämistarpeet" ja "kalastustiedustelu", joiden avulla kartoitettiin kansalaisten näkemyksiä ja kokemuksia alueen vedenlaadun kehittymisestä ja tule-vaisuuden kehittämistarpeista. Kyselytutkimuksen tavoitteista riippuen se voidaan toteuttaa joko otantaa käyttäen tai koko perusjou-kolle. Työmäärän pienentämiseksi otanta tai esimerkiksi kalastusalueisiin, osakaskuntiin ja kylätoimi-kuntiin osoitettu suppeampi kysely on kustannustehokkuuden vuoksi suositeltavin. Tässä hankkeessa oli tavoitteena aktivoida kansalaisia havainnoimaan ympäristössä tapahtuvia muutoksia ja osallistu-maan päätöksiin omassa ympäristössään sekä tiedottaa hankkeen käynnistämisestä ja kansalaista-pahtumista. Tämän vuoksi kysely lähetettiin kaikille vesistöalueella kiinteistön tai maa-aluetta omista-ville. Tarvittaessa kunnostus- ja hoitotoimien onnistumista ja tehokkuutta voidaan arvioida uudella kohdekohtaisella kyselytutkimuksella. Lukumäärällisesti palautuksia saatiin noin 500 kappaletta (40 %), joista monivalintakysymysten osalta käsittelykelpoisia vastauksia oli 367 kappaletta. Vaillinaiset vastauspaperit ja vesistöalueen ulkopuolis-ten järvien tilaan ja kehitykseen vastanneet poistettiin monivalintakysymysten osalta. Sanalliset vasta-ukset huomioitiin kaikista vastauksista. Vastaajat nimesivät yhden valuma-alueen ja useita vesistöjä, joiden tilaa ja kehitystä he olivat seuranneet. Tämän vuoksi vastauksia ei ole voitu käsitellä järvikoh-taisesti vaan valuma-aluekohtaisesti. Sanalliset vastaukset on muutettu niin, että vastanneiden henki-löllisyyttä ei voida tunnistaa muuttamatta kuitenkaan vastausten sisältöä. Sanalliset vastaukset on tekstikehyksissä. Kansalaisten havainnot auttoivat kunnostuskohteiden kartoittamisessa ja vesinäytteiden tuloksien tulkinnassa. Vastauksista saatava tieto ja olemassa oleva vesistötutkimusten tieto yhdistettiin ja käy-tettiin alueen kunnostustarvekartoitukseen. 6.4.2 Yleisötapahtumat Kesäiset vesistöaiheiset kyläillat järjestettiin 1-3.7.2003 Herkkutila Materissa sekä Louhen ja Anttolan kyläkouluilla. Tilaisuudet alkoivat klo 18 kestäen noin 2 tuntia vilkkaan keskustelun siivittämänä. Yh-teistyökumppaneina näissä suvikalailloissa olivat Etelä-Savon ympäristökeskus ja Life-Vuoksi hanke, Savonlinnan kaupunki, Enonkosken kunta ja Kerimäen kunta, joista jokaisesta oli vuorollaan edustaja tilaisuudessa. Mukana olivat myös Etelä-Savon metsäkeskus sekä Saimaan kalantutkimus ja vesivilje-ly. Kylätoimikuntien edustajat osallistuivat tilaisuuksien valmisteluun ja järjestivät kahvitarjoilun. Enonkosken kalamarkkinat järjestettiin 5.7.2003 Enonkosken kirkonkylässä. Markkinoiden yhteydessä oli tutkimus- ja kunnostushankkeella oma osasto. Markkinoiden kävijämääräksi arvioitiin 500-600. Kalamarkkinoiden yhteydessä Saimaan laitos järjesti kaksi esittelykierrosta kalanviljelylaitokseen. Esittelypisteissä oli 4 tunnin ajan ihmisiä keskustelemassa mm. veden laadusta ja kuormituksesta sekä vesikasvien ja levien esiintymisestä. Suvikalailtojen ja kalamarkkinoiden ohjelmassa oli leväpiste, näkösyvyyden mittaus, vesikasvipiste, tutkimus- ja kunnostushankkeen esittely, metsätalouden vesiensuojelu, maatalouden suojavyöhykkei-den yleissuunnitelma ja haja-asutuksen jätevesiä koskeva info. Haitallisista levistä oli kuvallista ja

37

kirjallista tietoa sekä sinilevänäytteitä. Pulloissa oli näyte leväsamentumasta, veden pintaan noussees-ta levälautasta sekä hajaantuneesta levämassasta, joka oli värjännyt ympäröivän veden voimakkaan siniseksi. Pisteessä oli myös mahdollisuus katsoa mikroskoopilla, miltä sinilevät näyttävät. ProAgria Etelä-Savon maaseutukeskuksen kanssa kunnostushanke järjesti maatalouden koulutuspäi-vän 18.9.2003 Haapalan kylällä. Tilaisuudessa kerrottiin EU:n maatalouden erityistukimuodoista, eri-tyisesti vesiensuojeluun liittyvistä tukimuodoista. Vesistöalueelle oli laadittu aikaisemmin suojavyöhyk-keiden yleissuunnitelma (Mikkola 2002). Vesistötutkimusten tulokset ja kunnostussuunnitelma esiteltiin Sääminginsalon kalastusalueen halli-tuksen jäsenille. Rahoittajille ja kuntien luottamushenkilöille järjestettiin yhteistilaisuus tuloksista ja jatkohankkeiden edistämisestä.

38

7 Tulokset Tässä selvityksessä käytetty ravinnetasoluokitus poikkeaa yleisesti käytetyistä luokitusarvojen rajoista. Rajat on määrätty niin, että niiden avulla voidaan tarkastella alueellisia eroja veden laadussa ja kuor-mituksen voimakkuudessa nimenomaan Ylä-Enonveden vesistöissä. Tarkastelemalla alusveden ja pintaveden tilaa erikseen nähdään järvien sisäisen kuormituksen voimakkuus. Tarkastelussa on oletettu vesimassan ravinnegradientit järven sisällä olevan vakio. Veden laadun kehitystä ja kuormitusta tarkasteltiin historiatietojen ja nykytilan osalta erikseen. Historiatietojen käsittelyssä ei huomioitu mittausajankohtaa tai näytesyvyyttä. Tulokset perustuvat kuitenkin kerrostuneisuuskausien mittauksiin. Ylä-Enonveden tulokset käsiteltiin pinta- ja alusveden osalta erikseen aineiston kattavuuden vuoksi. Vesistöalueen purkupisteen, Enonkosken kehitystä on tarkasteltu erikseen. Pienvesistöjen mittaustulokset ovat pistemäisten kuormituslähteiden alapuolella, välittömästi alapuolella olevasta virtavedestä tai vastaanottavasta vesistöstä. Vastaanottavien vesistöjen ravinnepitoisuudet edustavat paremmin vesistön tilaa kuin virtavesien veden laatu. Pienistä virtavesistä voidaan arvioida paremmin pistemäisen kuormituksen määrää ja laatua. Kuormituksen määrää ei ole kuitenkaan arvioitu historiatietojen pohjalta, koska mittauksiin liittyy mittaustavasta johtuva satunnaisvirhe. Pistemäisten kuormittajien kuormitus tiedot on poimittu tarkkailuraporteista.

7.1 Vesistöalueen veden laadun historia Vesistöalueen veden laatua on seurattu hajamittauksin alueellisten ja valtakunnallisten seurantojen avulla. Ympäristölupiin liittyvien vesistötarkkailun vuoksi muutamista järvistä on olemassa aikasarja-aineisto. Ylä-Enonveden, Pellosjärven, Kuhajärven ja Löksän veden laatua ja kehitystä on tarkasteltu kattavammin ja muita ainoastaan taulukkotietona. Ylä-Enonveden pintaveden fosforipitoisuuden maksimiarvot on mitattu 1980-luvun puolivälissä. Alus-veden korkea fosforipitoisuus 1983 (61 µg/l) johtunee alusveden hapettomuudesta, sillä kemiallinen hapenkulutus on ollut samaan aikaan erittäin korkea (kuva 25). Rehevöitymiskehityksen alkaminen ajoittuu 1970-luvun puoliväliin ja sitä seuraavana 10 vuoden aikana fosforipitoisuus lähes kaksinker-taistui. Ravinnekuormitus näyttäisi kuitenkin pysähtyneen ja kääntyneen laskuun 1990-luvulla. Pinta-veden fosforipitoisuuden perusteella Ylä-Enonveden nykytila on lähes 1970-luvun tilassa. Epävar-muutta tulosten tulkintaan aiheuttaa 1990-luvun vähäisemmät mittaustulokset, mutta alusveden sa-manlainen kehitys vahvistaa tulosten luotettavuutta. 1960- ja 1970-luvulla Ylä-Enonveden typpipitoisuuden ovat olleet korkealla toisin kuin fosforipitoisuus, maksimiarvot on mitattu 1980-luvun puolivälissä. Sen jälkeen typpipitoisuus ei ole alentunut yhtä no-peasti kuin fosforipitoisuus, mutta aineiston perusteella ei ole havaittavissa myöskään selvää rehevöi-tymistrendiä. Mikäli tarkastellaan ainoastaan pintaveden kehitystä, ovat havainnot samansuuntaiset kuin Saimaan kalantutkimus- ja vesiviljelyn raportoimat tulokset, typpipitoisuus on kohonnut 1990-luvun alusta vuoteen 2003. Alusveden typpipitoisuus viimeisen 10 vuoden aikana edustaa, silti erittäin vähäravinteista vesistöä. Ravinnepitoisuuksien kehitystrendejä vahvistavat kemiallisen hapenkulutuk-sen samansuuntaiset tulokset. Kaksihuippuinen kuormitus 1980-luvulla on nostanut ravinnepitoisuuk-sia ja hapenkulutusta Ylä-Enonvedessä. Tämän jälkeen ravinnekuormitus on alentunut, mutta typpipi-toisuus on säilynyt korkeana.

39

Kuva 25 . Ylä-Enonveden ravinnepitoisuuksien ja kemiallisen hapenkulutuksen kehitys sekä regressiokäyrät ja selitysaste. Enonkosken kokonaisfosforipitoisuudessa on ollut 1960-luvulta alkaen aina 1980-luvulle asti kasvava-trendi (kuva 26). Tämän jälkeen kehitys on ollut vakaa. Kokonaistypen kehitys on ollut vastaava koko-naisfosforin kanssa 1960- ja 1980-luvulla (kuva 27). Lisäksi kokonaistypen pitoisuudet nousivat voi-makkaasti 1990-luvun lopulla. Kemiallisen hapenkulutuksen kehitys noudattaa ravinnepitoisuuksien kehitystä (kuva 28).

YLÄ-ENONVESI PINTAVESI

R2 = 0.1348

05

10152025303540

1965 1971 1976 1982 1987 1993 1998 2004

Kok

onai

sfos

fori

µg/l R2 = 0.0426

0

200

400

600

800

1000

1965 1971 1976 1982 1987 1993 1998 2004

Kok

onai

styp

pi µ

g/l

YLÄ-ENONVESI ALUSVESI

R2 = 0.04

0

10

20

30

40

50

60

70

1965 1971 1976 1982 1987 1993 1998 2004

Kok

onai

sfos

fori

µg/l R2 = 0.0757

0

200

400

600

800

1000

1200

1965 1971 1976 1982 1987 1993 1998 2004

Kok

onai

styp

pi µ

g/l

YLÄ-ENONVESI

ALUSVESI JA PINTAVESI

R2 = 0.1267

0

5

10

15

20

1965 1968 1971 1973 1976 1979 1982 1984 1987 1990 1993 1995 1998

Aika

Kem

ialli

nen

hape

nkul

utus

40

0

10

20

30

40

50

60

70

80

1962 1967 1971 1975 1979 1983 1987 1991 1995 1999 2004

Aika

Kok

onai

sfos

fori

µg/l

Kuva 26. Enonkosken kokonaisfosforin kehitystrendi.

0200400600800

100012001400160018002000

1962 1967 1971 1975 1979 1983 1987 1991 1995 1999 2004

Aika

Kok

onai

styp

pi µ

g/l

Kuva 27. Enonkosken kokonaistypen kehitystrendi.

0

2

4

6

8

10

12

14

16

1962 1968 1973 1979 1984 1990 1995 2001

Aika

Kem

ialli

nen

hape

nkul

utus

Kuva 28. Enonkosken kemiallisen hapenkulutuksen kehitystrendi.

41

Löksän fosforipitoisuudessa ei ole havaittavissa selvää rehevöitymiskehitystä. Löksän fosforipitoisuus edustaa keskiravinteista vesistöä ja viime vuosien arvot jopa vähäravinteista (kuva 29). Sen sijaan typpipitoisuudet ovat kaksinkertaistuneet 20 vuoden aikana. Löksän typpipitoisuuden kasvavaa kehi-tystrendiä vahvistaa Suurijoen ja Kuhajärven kehitystrendit. Korkeiden typpipitoisuuksien yhteydessä fosforipitoisuudet ovat olleet alhaisia, joka viittaa typpikuormitukseen. Typpikuormitus selittynee Lou-hen jätevedenpuhdistamon aiheuttamaksi.

R2 = 0.2101

02468

101214161820

1973 1979 1984 1990 1995 2001 2006

Kok

onai

sfos

fori

µg/l R2 = 0.316

0

200

400

600

800

1000

1200

1973 1979 1984 1990 1995 2001 2006

Kok

onai

styp

pi µ

g/l

Kuva 29. Löksän ravinnepitoisuudet ja regressiokäyrä sekä selitysaste. Kuhajärven kokonaisfosforin pitoisuus on noussut 1990-luvun puoliväliin asti (kuva 30). Ravinnetasol-taan se edustaa keski- tai runsasravinteista vesistöä, jonka kehitystrendi on laskeva 1990-luvun puoli-välistä eteenpäin. Epävarmuutta kehitystrendin muutokseen aiheuttaa 2000-luvun vähäiset vesistötut-kimukset. Typpipitoisuus on noussut erityisen voimakkaasti 1980-luvulla ollen huipussaan vuosikym-menen vaihteessa. 1980-luvulla Kuhajärvi on ollut erittäin runsasravinteinen vesistö, mutta nykytila edustaa lähinnä keskiravinteista vesistöä.

R2 = 0.0237

0

5

10

15

20

25

30

1973 1979 1984 1990 1995 2001

Kok

onai

sfos

fori

µg/l

R2 = 0.1366

0200400600800

1000120014001600

1973 1979 1984 1990 1995 2001

Kok

onai

styp

pi µ

g/l

Kuva 30. Kuhajärven ravinnepitoisuudet ja regressiokäyrä sekä selitysaste. Pellosjärven typpipitoisuus on noussut tasaisesti 1980-luvulta alkaen (kuva 31). Erittäin korkeita pitoi-suuksia on mitattu 7.3.1990 (4800 µg/l) ja 21.5.1986 (6900 µg/l), jotka viittaavat talvi- ja kevätaikai-seen kuormitukseen. Pellosjärven typpipitoisuus vielä nykyäänkin edustaa erittäin runsasravinteisen vesistön typpipitoisuuksia. Havaitut typpipitoisuudet ei voi olla lähtöisin hajakuormituksesta, koska pitoisuudet ovat pistemäisen kuormituksen luokkaa. Fosforipitoisuuden kehityksessä havaitaan lievää nousutrendiä, mutta ei niin voimakasta kuin typellä. Fosforipitoisuuden perusteella Pellosjärvi on vähä- tai keskiravinteinen vesistö. Korkeimmat fosforipitoisuudet on mitattu 1970-luvun loppupuolella ja 1990-luvun puolivälissä. Pellosjärven valuma-alueen vesiensuojelua on käsitelty kappaleessa x.

R2 = 0.117

05

10152025303540

1973

1976

1979

1982

1984

1987

1990

1993

1995

1998

2001

2004

Kok

onai

sfos

fori

µg/l R2 = 0.0611

0

500

1000

1500

2000

2500

3000

1973

1976

1979

1982

1984

1987

1990

1993

1995

1998

2001

2004

Kok

onai

styp

pi µ

g/l

Kuva 31. Pellosjärven ravinnepitoisuudet ja regressiokäyrä sekä selitysaste.

42

7.2 Virtaavien pienvesistöjen veden laatu 1972-1985 Pienvesistöjen tulokset perustuvat pistekuormittajien vesistötarkkailuun ja muihin satunnaisiin pien-vesitarkkailuihin (taulukko 9). Postijärvi on otettu mukaan sen kuormitusvaikutuksen vuoksi. Postijär-ven tuloksia on käsitelty myös kappaleessa 9.5. Veden laadun muutokset Postijärven lasku-uomassa on tehty satunnaisilla mittauksilla, mikä selittää tulosten hajonnan. Osa johtuu kuormituksen ajallisesta muutoksesta ja osa mittaustiheydestä. Kuormitus on ollut erittäin voimakasta 1970-luvulla, sillä koko-naisfosforin pitoisuudet ovat olleet jopa yli 700 µg/l ja typpipitoisuudet yli 9000 µg/l. Postijärven kautta tapahtuva ravinnevirta on ollut suuri myös 1980-luvulla, vaikka pitoisuudet ovat olleet huomattavasti 1970-luvun tasoa alhaisempia. Löksään laskeva oja on Louhen jäteveden puhdistamon alapuolella. Sen pitoisuudet ovat olleet ajoit-tain korkeita sekä fosforin että typen osalta. Ylä-Enonveteen laskevan puron ja Taipaleenjoen mitatut pitoisuudet edustavat luonnontilaisen puron pitoisuuksia, joten hajakuormitus on erittäin vähäistä. Ylä-Enonveteen laskeva puro sijaitsee Enonkosken vanhan kaatopaikan alapuolella. Taulukko 9 . Vesistöalueen virtavesien kokonaistypen ja kokonaisfosforin pitoisuudet vuosina 1972-1985. Paikka Aika Kok. P Kok. N Löksään laskeva oja 27.7.1977 61 2000 Löksään laskeva oja 23.11.1981 59 560 Postijärven laskujoki 3.8.1972 770 9100 Postijärven laskujoki 18.2.1976 100 1100 Postijärven laskujoki 22.6.1976 95 770 Postijärven laskujoki 24.8.1978 160 700 Postijärven laskujoki 14.9.1981 160 740 Postijärven laskujoki 29.4.1982 120 1300 Postijärven laskujoki 7.10.1982 120 690 Postijärven laskujoki 15.11.1983 82 870 Postijärven laskujoki 13.6.1985 68 900 Taipaleenjoki 4.10.1982 16 350 Taipaleenjoki 17.2.1983 8 540 Ylä-Enonveteen laskevapuro 19.5.1980 12 320 Ylä-Korppisenjoki 10.6.1974 29 980

7.3 Virtaavien pienvesistöjen veden laatu 1985-2003 Pienvesistöjen tulokset perustuvat pistekuormittajien ympäristölupavesistötarkkailuun ja muihin satun-naisiin pienvesitarkkailuihin. Postijärvi on otettu mukaan sen kuormitusvaikutuksen vuoksi (taulukko 10). Taipaleenjoen ravinnepitoisuudet ovat vastanneet erityisesti fosforin osalta luonnontilaisen puron arvoja, mutta typpipitoisuudet ovat olleet ajoittain kevätaikaan korkeita. Mittaukset on tehty pääosin syksyllä. Ylä-Enonveteen laskevan puron fosforipitoisuudet ovat olleet korkeita 1990-luvun loppupuo-lella. Typpipitoisuudet edustavat kuitenkin luonnontilaisen puron tuloksia. Lakkautetulla kaatopaikalla on vähäinen merkitys veden laadulle alhaisen valunnan vuoksi. Ylä-Korppisenjoen pitoisuudet ovat olleet korkeita fosforin ja typen osalta. Erityisen korkeita pitoisuuk-sia on mitattu talvella, joka viittaisi sisäisen kuormituksen olemassaoloon. Joen yläpuolella on Suuri-Lökkii, jonka rehevöityminen on erittäin voimakasta. Löksään laskevan ojan fosforipitoisuudet ovat olleet korkeita ja typpipitoisuudet erittäin korkeita vielä 1990-luvun loppupuolella. Louhen jäteveden-puhdistamon toiminta on siten aiheuttanut ajoittain voimakkaita ravinnepulsseja alapuolisiin vesistöi-hin. Jäteveden puhdistamon lakkauttaminen ja jätevesien ohjaaminen Savonlinnan puhdistamolle poistaa pistemäisen kuormituslähteen. Lisäksi Keplakon alueen haja-asutuksen, kalkkitehtaan ja Sa-vonlinnan lentokentän asematason jätevedet ohjataan vuosien aikana 2005-2007 Savonlinnan jäteve-denpuhdistamolle.

43

Taulukko 10. Pienvesistöjen fosfori- ja typpipitoisuuksia 1989-2003. Paikka Aika Kok. P Kok. N Karjo-oja 25.9.2003 39 680 Kohisevanjoki 5.5.2003 31 1600 Löksään laskeva oja 15.1.1996 17 1000 Löksään laskeva oja 23.5.1996 12 1000 Löksään laskeva oja 20.1.1997 46 5600 Löksään laskeva oja 16.6.1997 44 6100 Myllyjoki 5.5.2003 27 3300 Postijärven laskujoki 25.9.2003 70 870 Riitasensuonpuro 5.5.2003 49 1600 Suolammen laskuoja 5.5.2003 56 1500 Taipaleenjoki 21.11.1989 13 490 Taipaleenjoki 20.11.1990 10 570 Taipaleenjoki 27.11.1991 10 793 Taipaleenjoki 27.4.1992 11 933 Taipaleenjoki 23.11.1992 13 543 Taipaleenjoki 15.11.1993 16 790 Taipaleenjoki 13.9.1994 17 560 Taipaleenjoki 16.1.1996 12 670 Taipaleenjoki 23.5.1996 17 750 Taipaleenjokis 20.1.1997 10 720 Taipaleenjoki 17.6.1997 20 520 Vehkaoja 25.9.2003 10 330 Venakonoja 5.5.2003 33 4300 Ylä-Enonveteen laskevapuro 5.7.1995 22 550 Ylä-Enonveteen laskevapuro 27.9.1995 41 730 Ylä-Enonveteen laskeva puro 29.4.1996 34 980 Ylä-Enonveteen laskevapuro 8.7.1996 18 590 Ylä-Enonveteen laskevapuro 7.10.1996 26 290 Ylä-Enonveteen laskevapuro 28.4.1997 15 590 Ylä-Enonveteen laskeva puro 7.7.1997 37 450 Ylä-Enonveteen laskeva puro 13.10.1997 23 1000 Ylä-Enonveteen laskeva puro 19.4.1999 26 580 Ylä-Enonveteen laskeva puro 12.7.1999 26 760 Ylä-Enonveteen laskeva puro 5.10.1999 31 780 Ylä-Enonveteen laskeva puro 2.5.2000 14 430 Ylä-Enonveteen laskeva puro 11.7.2000 18 380 Ylä-Enonveteen laskeva puro 18.9.2000 27 680 Ylä-Enonveteen laskeva puro 18.4.2001 15 490 Ylä-Enonveteen laskeva puro 9.7.2001 11 200 Ylä-Enonveteen laskeva puro 24.4.2002 17 610 Ylä-Enonveteen laskevapuro 8.7.2002 32 1200 Ylä-Enonveteen laskeva puro 7.10.2002 20 530 Ylä-Korppisenjoki 13.2.1996 72 1200 Ylä-Korppisenjoki 5.6.1996 19 690 Ylä-Korppisenjoki 23.1.1997 20 600 Ylä-Korppisenjoki 23.6.1997 30 690 Ylä-Korppisenjoki 5.5.2003 25 1600

44

7.4 Vesistöalueen nykytila Vesistöalueen nykytilaa tarkasteltiin yhdistämällä vuoden 2003 vesistötutkimusten tulokset ja vuosien 1996-2002 velvoitetarkkailujen sekä ympäristöhallinnon vedenlaaturekisterin tulokset. Tulokset tiivis-tettiin kartta-aineistoksi havainnollisuuden vuoksi. Luokituksen avulla veden laadun muutosten syyt paikallistettiin vesistöalueelle ja maastokäynnein varmistettiin kuormituksen aiheuttajat. Luokitus ei noudata yleisesti käytettyjä luokitusrajoja vaan se on tehty vesistöjen tarkempaan erottelua varten (taulukko 11). VPD:n mukainen vesistöjen luokittelussa huomioidaan veden fysikaalis-kemiallisten muuttujien lisäksi vesistön biologinen tila. Siten em. luokittelu ei noudata myöskään VPD:n mukaista vesistöjen luokittelua. Luokituksessa käytettiin ajankohtien keskiarvoja siten, että kesäkerrostuneisuuden ajankohta oli 15.5-15.9 ja talvikerrostuneisuuden ajankohta 1.1-30.4. Luokitus tapahtui niin, että järven luokka vastasi virtaussuunnassa edellistä, mikäli veden laadusta ei ollut saatavilla luotettavaa tietoa. Päinvastaisesti virtaussuunnassa yläpuolinen vesistö luokiteltiin alapuolisen vesistön veden laadun mukaisesti, mikäli kyseisestä vesistöstä ei ollut muuta tietoa. Vesistöihin purkautuvan pohjaveden vaikutus näkyy Suurijoen valuma-alueella, jossa harjujakso kul-kee valuma-alueen järvien lävitse Keplakosta Seppäjärveen. Fosforin ja typen pitoisuudet ovat siellä selvästi pienemmät ja veden pH on korkeampi kuin turvemaiden vesistöissä. Taulukko 11. Vesistöjen tilan arviointiin käytetyt raja-arvot veden ravinnepitoisuuksille.

Ravinnetaso Tason väri Fosfori µg/l Typpi µg/l

Erittäin vähäravinteinen < 7 < 360

8-11 370-420

Vähäravinteinen 12-15 430-480

16-19 490-540

Keskiravinteinen 20-23 550-600

24-27 610-660

Runsasravinteinen 28-31 670-720

32-35 730-780

Erittäin runsasravinteinen >36 > 790

45

7.4.1 Veden laatu talvikerrostuneisuus aikana Järvien kerrostuneisuudella tarkoitetaan veden lämpötilakerrostuneisuutta. Lämpötilakerrostuneisuus estää alusveden ja päällysveden sekoittumisen, jonka seurauksena alusveden happipitoisuus alenee sitä enemmän mitä enemmän vedessä on happea kuluttavia aineita. Syvänteiden alusvedellä tarkoite-taan lämpötilakerrostuneisuuden rajoittamaa pohjan läheistä vesikerrosta. Vesistöjen veden laatua talvikerrostuneisuuden aikana käsitellään alusveden ja päällysveden avulla. Päällysveden veden laatu perustuu 1 metri pinnasta ja alusveden laatu 1 metri pohjasta otettujen vesinäytteiden tuloksiin.

7.4.1.1 Päällysveden laatu talvella Jääpeitteisenä aikana järvien alusvesi ja päällysvesi ovat eristyksissä toisistaan lämpötilakerrostunei-suuden vuoksi. Päällysveden eli pintaveden liikkumista ei tapahdu myöskään tuulen vaikutuksesta. Alusveden hapettomuus ja siitä seurannut ravinteiden vapautuminen sedimentistä ei vaikuta pintave-den tilaan mikäli syvyys on riittävä. Ainoastaan niissä järvien osissa, joihin laskee virtavesiä tapahtuu päällysveden ja alusveden sekoittumista valumavesien lämpötilan muuttuessa. Valumavesien aiheut-tama sekoittuminen saa aikaan päällysveden laadun muutoksia. Sekoittumisilmiö on kuitenkin harvi-nainen keskisuurien järvien ulappa-alueella. Tämän vuoksi päällysveden laatu on hyvä "yleismittari" järven veden laadusta. Vesistöalueelta on havaittavissa kolme voimakkaasti fosforikuormitteista järveä (kuva 29). Veden laatu ja pohjan tila on heikko Kaijanjärven pohjoisosassa. Fosforikuomitus vaikuttaa myös järven eteläosan tilaan. Veden laatu on heikkenemässä, joten vesiensuojelutoimenpiteillä on kiire. Suolammen ja Posti-järven veden laatu on erittäin heikko. Postijärvi toimii ns. fosforipumppuna alapuolisille vesistöille, ku-ten Pieni-Sulkavaan, Säkäseen ja Saarijärveen. Vaikutus ulottuu aina Ylä-Enonveteen asti. Fosforikuormitteisia järviä on Lökkiin järvet ja Ylä-Korppinen. Veden laadun tutkimustulosten vähyyden vuoksi selvää muutoskohtaa ei voida osoittaa, mutta valuma-aluetarkastelun perusteella muutos ta-pahtuu ennen Suuri-Lökkin järveä. Järven rehevöitymiseen on vaikuttanut suuresti myös sen laskemi-nen 1930-luvulla noin 100 cm. Hajakuomituksen aiheuttamaa lievempää rehevöitymistä, fosforin li-sääntymistä on havaittavissa Kolvosessa ja Ylä-Enonveden Pirttilahdessa. Ylä-Enonveden veden laatu on vähäravinteisempi Enonkosken päässä kuin Saarijärven läheisyydessä.

46

Kuva 32. Vesistöalueen pintaveden kokonaisfosforin pitoisuus talvikerrostuneisuuden aikana 1996-2003. Ravinteista fosfori on sitoutumisherkempi aine kuin typpi. Tämän vuoksi typpikuormituksen vaikutus ulottuu kauemmaksi kuin fosforikuormituksen (kuva 33). Kaijanjärven pohjoisosa on typpikuormitteinen järvi, jonka typpipitoisuudet ovat keskimäärin 830 µg/l. Toisen merkittävän typpivalunnan aiheuttaa Lökkiin järvet, Ylä-Korppinen ja Ala-Korppinen. Ylä-Korppisen typpipitoisuudet ovat keskimäärin olleet 1000 µg/l ja Ala-Korppisessa 1100 µg/l. Suuri-Lökkiin järvistä ole vesistötutkimuksia ja Pieni-Lökkiistä vain vuosilta 1996-1997. Kuormitusta aiheuttavat metsätalouden ei ojitukset ja karjanlannan levityk-sestä tai karjasuojista ja peltoviljelystä lähtöisin olevat ravinteet. Vuorijärven erittäin korkeat typpipitoisuudet kevättalvella 2003 ovat lähtöisin metsätalouden päätehak-kuiden maanmuokkaamisista ja lannoituksista. Vuorijärven pintaveden ja 5 metrin syvyyden typpipitoi-suudet olivat keskimäärin 3300 µg/l. Vuorijärven alueen korkeuserojen vuoksi sateiden vaikutuksesta ravinteita huuhtoutuu runsaasti vesistöihin jos vesiensuojelun toimenpiteisiin ei kiinnitetä erityistä huomiota. Todetulle kuormituslähteelle ei voida enää tehdä parantavia toimenpiteitä. Tutkimustulokset antavat kuitenkin arvokasta tietoa päätehakkuiden suojakaistojen, maanmuokkaustapojen ja lannoitusten merkityksestä tulevaisuuden toimenpiteitä suunniteltaessa.

Simanala

Postijärvi

Makkola

Louhen jätevedenpuhdistamo

Nordkalk OyjSavonlinnan lentokenttä

Toroppala

Anttola

Enonkoski

Ylä-Enonvesi

Saarijärvi

Seppäjärvi

Kuhajärvi

© Maanmittauslaitos lupa nro 7/MYY/04

Päällysveden kokonaisfosforin pitoisuus talvella

Kokonaisfosforin luokkarajat

8-11 µg/l12-15 µg/l16-19 µg/l20-23 µg/l24-27 µg/l28-31 µg/l32-35 µg/l yli 36 µg/l

alle 7 µg/l

47

Pirttilahden typpipitoisuudet ovat korkeita (920 µg/l), jotka viittaavat joko kirkonkylän reuna-asutuksen aiheuttamaan kuormitukseen tai Pirttilammen kautta tapahtuvaan ravinnevirtaan. Suolampi ja Postijär-vi ovat erittäin typpikuormitteisia järviä, joiden typpipitoisuudet ovat keskimäärin 1200 µg/l. Tilanne on seurausta jatkuvasta ulkoisen ja sisäinen kuormituksen aiheuttamasta ravinnekierrosta, jonka pysäyt-tämiseen tarvitaan mittavia toimenpiteitä. Löksän korkean typpipitoisuuden selittänee Louhen Ruoko-järven jäteveden puhdistamon aiheuttama kuormitus.

Kuva 33. Vesistöalueen pintaveden kokonaistypen pitoisuus talvikerrostuneisuuden aikana 1996-2003.

Kuhajärvi

Seppäjärvi

Saarijärvi

Ylä-Enonvesi

Enonkoski

Anttola

Toroppala

Savonlinnan lentokenttä Nordkalk Oyj

Louhen jätevedenpuhdistamo

Makkola

Postijärvi

Simanala

© Maanmittauslaitos lupa nro 7/MYY/04

Päällysveden kokonaistypen pitoisuus talvella

Kokonaistypen luokkarajat

370-420 µg/l430-480 µg/l490-540 µg/l550-600 µg/l610-660 µg/l670-720 µg/l730-780 µg/l yli 790 µg/l

alle 360 µg/l

48

7.4.1.2 Alusveden laatu talvella Päällysveden ja alusveden laadun eroavuus on usein seurausta hapen puutteesta syvänteissä. Alen-tunut happipitoisuus muuttaa sedimentissä olevia kiinteitä rautayhdisteitä liukenevaan muotoon. Sa-malla vapautuu jo sedimenttiin sitoutuneita ravinteita alusveteen. Kevätkierron aikana ravinteet sekoit-tuvat koko vesipatsaaseen mm. levien käyttöön. Tämä niin sanottu sisäinen kuormitus hidastaa jär-ven toipumista ulkoisen kuormituksen aiheuttamasta rehevöitymisestä. Tämän vuoksi, vaikka ulkoinen valuma-alueen kuormitus olisikin hallinnassa, sisäinen kuormitus voi jatkaa mm. leväkukintoja. Vastaavasti hapen puute alusvedessä ei automaattisesti johda sisäiseen kuormitukseen jos sedimentit eivät ole runsasravinteisia eli järvellä ei ole voimakasta kuormitushistoriaa (kuva 34). Sylkky on selvästi sisäisesti kuormittunut järvi, vaikka veden laatu onkin muuten erinomainen. Postijärvi on samoin sekä sisäisesti että ulkoisesti kuormitettu järvi. Sisäistä kuormitusta esiintyy läpi vuoden Postijärvessä korkean hapenkulutuksen vuoksi.

Kuva 34. Vesistöalueen alusveden kokonaisfosforin pitoisuus talvikerrostuneiden aikana vuosina 1996-2003.

Kuhajärvi

Seppäjärvi

Saarijärvi

Ylä-Enonvesi

Enonkoski

Anttola

Toroppala

Savonlinnan lentokenttä Nordkalk Oyj

Louhen jätevedenpuhdistamo

Makkola

Postijärvi

Simanala

Alusveden kokonaisfosforin pitoisuus talvella

© Maanmittauslaitos lupa nro 7/MYY/04

Kokonaisfosforin luokkarajat

8-11 µg/l12-15 µg/l16-19 µg/l20-23 µg/l24-27 µg/l28-31 µg/l32-35 µg/l yli 36 µg/l

alle 7 µg/l

49

Alusveden korkea typpipitoisuus on usein seurausta voimakkaasta ulkoisesta kuormituksesta tai sy-vänteiden hapettomuuden aiheuttamasta sisäisestä kuormituksesta. Pellosjärven korkeat typpipitoi-suudet selittynevät Savonlinnan lentokentän sulatukseen käytetyn urean valumisesta vesistöihin ja maatalouden toiminnasta aiheutuneista hajakuormituksesta (kuva 35). Karjo-ojan kautta tulevaa ra-vinnekuormitusta mitattiin 1.9.2003, jolloin typpipitoisuus oli 680 µg/l ja kokonaisfosfori 39 µg/l. Mitta-usajankohdan alhaisen virtaaman ja kasvukauden vuoksi todelliset kevät- ja syystulvien aikaiset pitoi-suudet ovat todennäköisesti huomattavasti korkeammat. Karjo-ojan vesiensuojelutoimenpiteitä käsitel-lään luvussa 16.2.

Kuva 35. Vesistöalueen alusveden kokonaistypen pitoisuus talvikerrostuneiden aikana vuosina 1996-2003

Kuhajärvi

Seppäjärvi

Saarijärvi

Ylä-Enonvesi

Enonkoski

Anttola

Toroppala

Savonlinnan lentokenttä Nordkalk Oyj

Louhen jätevedenpuhdistamo

Makkola

Postijärvi

Simanala

© Maanmittauslaitos lupa nro 7/MYY/04

Alusveden kokonaistypenpitoisuus talvella

Kokonaistypen luokkarajat

370-420 µg/l430-480 µg/l490-540 µg/l550-600 µg/l610-660 µg/l670-720 µg/l730-780 µg/l yli 790 µg/l

alle 360 µg/l

50

Alusveden hapenpuute voi saada aikaan ravinteiden vapautumista, kuten edellisessä kappaleessa kerrottiin. Hapen puutteeseen voivat vaikuttaa syksyn sääolot, kuten tuulten voimakkuus ja jäätymisen ajankohta. Vuoden 2002 syksy oli poikkeuksellinen järvien nopean jäähtymisen, alhaisten vedenkor-keuksien ja nopean jääpeitteen muodostumisen vuoksi. Nämä aikaansaivat syyskierron vaillinaisuutta ja kaikissa vesistöissä vesi ei ehtinyt täydellisesti hapettumaan. Sen vuoksi talven 2002/2003 syvän-teiden tila ei välttämättä anna parasta mahdollista kuvaa vesistöalueen syvänteiden keskimääräisestä tilasta. Kuvasta 36 nähdään, että lähes kaikkien järvien syvänteissä oli hapen puutetta. Ravinnekuormitteiset järvet erottuvat kuitenkin muista järvistä korkeamman happivajeen vuoksi. Seppäjärven, Tänkynjär-ven, Keplakon Risulahden ja Ala-Kieluun tulokset perustuvat vuosien 1996-97 velvoite- ja seurantatu-losten keskiarvoihin, joten niiden muita parempi luokitus voi osittain selittyä mittausajankohdasta.

Kuva 36. Vesistöalueen alusveden happikyllästeisyys talvikerrostuneisuuden aikana vuosina 1996-2003.

Väritunnus Alusveden happi-kyllästeisyys % > 71 61-70 51-60 41-50 31-40 21-30 < 20

51

7.4.2 Veden laatu kesäkerrostuneisuuden aikana

7.4.2.1 Päällysveden laatu kesällä Päällysveden kokonaisfosforin pitoisuus kesäkerrostuneisuuden loppupuoliskolla kertoo pintaveteen tulevien vesimassojen ravinnepitoisuudesta ja järven ns. yleistasosta. Postijärven korkea fosforipitoi-suus laimenee vähitellen Pieni-Sulkavassa, mutta Postijärven laskujoen läheinen lahtialue poikkeaa kuitenkin Pieni-Sulkavan yleistasosta. Postijärven ravinnevirran vaikutus näyttäisi ulottuvan aina Saari-järveen asti, vaikka onkin mahdollista että kaikki kuormitus ei ole Postijärven aiheuttamaa (kuva 37). Korkeita fosforipitoisuuksia esiintyy myös Kaijanjärven pohjoisosassa ja Ylä-Korppisessa. Vuorijärven alhainen fosforitaso kertoo, että valuma-alueelta ei tule kasvukaudella voimakasta kuormitusta alhai-sen valunnan ja runsaan kasvillisuuden vuoksi. Kolvosen, Pellosjärven ja Löksän pintaveden fosforipi-toisuus kertoo hajakuormituksesta. Vesistöalueen pintavedet ovat em. kohteita lukuun ottamatta vähä-ravinteisia.

Kuva 37. Vesistöalueen pintaveden kokonaisfosforin pitoisuus kesäkerrostuneisuuden aikana vuosina 1996-2003.

Kuhajärvi

Seppäjärvi

Saarijärvi

Ylä-Enonvesi

Enonkoski

Anttola

Toroppala

Savonlinnan lentokenttä Nordkalk Oyj

Louhen jätevedenpuhdistamo

Makkola

Postijärvi

Simanala

© Maanmittauslaitos lupa nro 7/MYY/04

Päällysveden kokonaisfosforin pitoisuus kesällä

Kokonaisfosforin luokkarajat

8-11 µg/l12-15 µg/l16-19 µg/l20-23 µg/l24-27 µg/l28-31 µg/l32-35 µg/l yli 36 µg/l

alle 7 µg/l

52

7.4.2.2 Alusveden laatu kesällä Alusveden tulokset kertovat järven sen hetkisestä tilasta ja vanhojen kuormitustekijöiden vaikutuksista järven ravinnekiertoon. Järven morfologia vaikuttaa kuitenkin suuresti lämpötilakerrostuneisuuteen, happipitoisuuteen ja siten ravinteiden vapautumiseen. Alusveden korkea fosforipitoisuus liittyy usein pohjan hapettomuuteen. Hapettomuus aikaansaa kiin-teiden rautayhdisteiden muuttumisen liukenevaan muotoon, jonka seurauksena myös ravinteita, erityi-sesti fosforia vapautuu veteen. Korkeita fosforipitoisuuksia on esiintynyt Postijärvessä, Kaijanjärvessä ja Ylä-Korppisen lisäksi Sylkys-sä. Sylkyn fosforipitoisuudet ovat poikkeuksellisen korkeita kun niitä verrataan päällysveden pitoisuuk-siin. Alusveden hapettomuus selittää Sylkyn korkeat arvot, mutta muiden vesistöjen korkeat fosforipi-toisuudet ovat seurausta voimakkaasta kuormituksesta sekä sisäisestä että ulkoisesta kuormituksesta. Lievemmän rehevöitymisen merkkejä on Löksässä, Kuhajärvessä, Pellosjärvessä, Riitasenjärvessä ja Pieni-Sulkavassa (kuva 38).

Kuva 38. Vesistöalueen alusveden kokonaisfosforin pitoisuus kesäkerrostuneisuuden aikana vuosina 1996-2003.

Kuhajärvi

Seppäjärvi

Saarijärvi

Ylä-Enonvesi

Enonkoski

Anttola

Toroppala

Savonlinnan lentokenttä Nordkalk Oyj

Louhen jätevedenpuhdistamo

Makkola

Postijärvi

Simanala

© Maanmittauslaitos lupa nro 7/MYY/04

Alusveden kokonaisfosforin pitoisuus kesällä

Kokonaisfosforin luokkarajat

8-11 µg/l12-15 µg/l16-19 µg/l20-23 µg/l24-27 µg/l28-31 µg/l32-35 µg/l yli 36 µg/l

alle 7 µg/l

53

Korkeita typpipitoisuuksia esiintyy Pellosjärvessä, Postijärvessä, Pirttilahdessa, Kaijanjärvessä Ylä-Korppisessa ja Ylä-Kieluussa (kuva 39). Hajakuormitus, kuten asutus ja maatalous voivat aiheuttaa typpikuormitusta Pirttilahteen. Pellosjärven pohjan tila poikkeaa pintaveden laadusta huomattavasti. Pellosjärven typpikuormituksen aiheuttanee maatalous, haja-asutus ja Savonlinnan lentokentän 1990-luvulla tapahtunut kuormitus, joka vaikuttaa edelleen järven tilaan. Ylä-Kieluun korkeisiin typpipitoi-suuksiin ei ole tiedossa kulkeutumisreittejä, mutta Kaijanjärven laskujoen ja Nyyssönjoen kautta ta-pahtuva maa- ja metsätalous lienee todennäköisin kuormittaja. Ylä-Korppisen pitoisuudet ovat myös lähtöisin maa- ja metsätaloudesta, joiden vesiensuojelua käsitellään myöhemmin.

Kuva 39. Vesistöalueen alusveden kokonaistypen pitoisuus kesäkerrostuneisuuden aikana vuosina 1996-2003.

Kuhajärvi

Seppäjärvi

Saarijärvi

Ylä-Enonvesi

Enonkoski

Anttola

Toroppala

Savonlinnan lentokenttä Nordkalk Oyj

Louhen jätevedenpuhdistamo

Makkola

Postijärvi

Simanala

© Maanmittauslaitos lupa nro 7/MYY/04

Alusveden kokonaistypen pitoisuus kesällä

Kokonaistypen luokkarajat

370-420 µg/l430-480 µg/l490-540 µg/l550-600 µg/l610-660 µg/l670-720 µg/l730-780 µg/l yli 790 µg/l

alle 360 µg/l

54

7.4.3 Vesistöjen typpi/fosfori –suhde Ravinnekuormituksen vaikutuksia arvioitaessa ja vähennystoimia suunniteltaessa tulisi aina tietää, miten ravinteet kulkeutuvat, pidättyvät ja muuntuvat sisävesissä (Pietiläinen & Räike 1999). Vaikka typpi ei aiheuttaisi rehevöitymistä vesistöalueen yläosissa, se voi aiheuttaa mm. leväkukintoja alaosis-sa tai viimeistään merialueella. Vuoden mittakaavassa tarkasteltuna Suomen rannikkojoet eivät pidätä ravinteita juuri lainkaan (Rekolainen ym. 1995), toisin kuin järvet, jotka pidättävät sekä fosforia että typpeä (Ekholm ym. 1997). Suhteessa ravinnepitoisuuksiin järvet pidättävät fosforia lähes aina enem-män kuin typpeä. Ravinnesuhteiden käyttö minimiravinteen arvioinnissa perustuu tietoon siitä, että (meressä) kasvi-plankton sisältää typpeä ja fosforia keskimäärin painosuhteessa 7:1 (Redfield ym. 1963). Kasviplank-tonin oletetaan siten myös hyödyntävän veden typpeä ja fosforia kasvuunsa samassa suhteessa. Käy-tännössä sisävesissä tilanne saattaa olla toisenlainen, sillä makeissa vesissä typen ja fosforin pai-nosuhteen levissä on todettu olevan Redfieldin suhdetta suuremman ja vaihtelevamman (Hecky ym. 1993). Ravinnesuhteiden tulkinnassa on oltava varovainen, mikäli vesistöistä ei ole ajallisesti kattavaa tietoa. Erityisesti rehevien järvien ravinnepitoisuudet ja –suhteet voivat vaihdella vuoden aikana huo-mattavasti, jolloin yhden tai kahden näytetuloksen perusteella arvioitu minimiravinne voi antaa väärän kuvan. Tässä työssä minimiravinteen selvittämisessä käytetään kokonaisravinnesuhdetta. Mikäli kokonaisra-vinnesuhde on yli 17, fosforin on arvioitu rajoittavan leväkasvua ja mikäli se on alle 10, erityisesti lop-pukesällä typpi on potentiaalinen minimiravinne. Suhteen ollessa 10-17 molemmat ravinteet voivat säädellä levien kasvua (Forsberg ym. 1978). Kokonaisravinnesuhde kuvaa kaikkia veden typpi- ja fosforivaroja välittämättä siitä, ovatko ne kiinteässä, kolloidisessa tai liukoisessa muodossa (taulukko 12). Ylä-Enonveden vesistöalueen ainoa voimakkaasti typpirajoitteinen järvi on Postijärvi. Sen levätuotan-toa rajoittaa typen määrä, mutta erittäin dystrofisen (ruskeavetisen) järven tuotantoa voi rajoittaa myös valon määrä. Ns. yhteisrajoitteisia järviä ei havaittu kokonaisravinnesuhteiden tarkastelussa. Vesistö-alueen järvet ovat Postijärveä lukuun ottamatta fosforirajoitteisia, mikä on tyypillistä suomalaisille sisä-vesille. Taulukko 12.Levätuotannon ravinnerajoitteisuuden luokkarajat. Ravinnerajoitteisuuden luokituksella selvitetään järvien levätuotannon minimiravinteet. Minimiravinteen lisäys vesistöön aiheuttaa nopeasti leväyhteisön lisääntymistä ja voi lisätä mm. sinileväkukintojen määrää. Vastaavasti minimiravinteen vähentäminen vesiensuojelu- ja kunnostustoimenpiteiden kautta vähentää leväkukintojen määrää. Ravinnesuhteen avulla voidaan kunnostus- ja vesiensuojelun toi-menpiteiden tavoitteita asettaa ja kohdentaa realistisesti. Vesistöalueen järvistä oli 40 % erittäin voimakkaasti fosforirajoitteisia, fosforirajoitteisia 56 % ja typpi-rajoitteisia 4 %. Voimakkaasti fosforirajoitteiset järvet (luokat 1-3) ovat yleensä oligotrofisia, erittäin vähäravinteisia. Ylä-Enonveden vesistöt vahvistavat yleistä käsitystä, sillä veden laadun tutkimusten perusteella luokkiin (1-3) kuuluvat järvet olivat vesistöalueen vähäravinteisimpia vesistöjä, kuten Han-hijärvi, Vuorijärvi, Keplakko, Seppäjärvi, Ala-Kieluu ja Ylä-Enonvesi. Tosin kuormitteisista järvistä Pel-losjärvi kuului erittäin fosforirajoitteisten järvien joukkoon. Pellosjärven korkea suhdeluku liittyy valu-ma-alueen 1980 ja 90-lukujen typpikuormitukseen. Typpikuormituksen vuoksi typpipitoisuudet ovat

Luokka Minimiravinne N/P-suhde

7 Typpirajoitteinen alle 10

6 Yhteisrajoitteinen 11-17

5 Lähinnä fosforirajoitteinen 18-24

4 Fosforirajoitteinen 25-31

3 Melko voimakkaasti fosforirajoitteinen 32-38

2 Voimakkaasti fosforirajoitteinen 39-45

1 Erittäin voimakkaasti fosforirajoitteinen yli 46

55

edelleen lievästi koholla, joka rehevöitymisestä huolimatta nostaa suhdelukua. Fosforirajoitteisten järvien (luokat 4-5) joukkoon kuului vesistöalueen ravinnekuormitteisia järviä, joiden levätuotantoa kuitenkin todennäköisesti rajoittaa fosforin määrä. Kokonaisravinnesuhde on kuitenkin todettu varovai-seksi menetelmäksi typpirajoitteisten järvien selvittämisessä. On siis mahdollista, että Pieni-Sulkava, Iso-Sulkava, Riitasenjärvi ja Sylkky ovat hetkellisesti yhteisrajoitteisia (typpi- sekä fosforirajoitteisia) järviä. Järvikohtainen tarkastelu on taulukossa 13. Taulukko 13. Vesistöalueen ravinnerajoitteisuuden yhteenveto, ravinnepitoisuudet ovat pintaveden vuosien 1996-2003 keskiarvo.

Näytteenottopaikka Kok. fosfori µg/l Kok. typpi µg/l N/P-suhde Ravinnerajoittuus

(luokka) Postijärvi 130 920 7 7 Pieni-Sulkava, Postijärven puoleinen lahti 23 500 22 5

Löksä 21 500 24 5 Sylkky 13 320 25 4 Riitasenjärvi 22 560 25 4 Pieni-Sulkava 19 490 26 4 Kuhajärvi 15 383 26 4 Ylä-Korppinen 31 790 27 4 Hiisjärvi 15 400 27 4 Kaijanjärvi, pohjoisosa 36 990 28 4 Saarijärvi 18 520 29 4 Kolvonen 19 580 31 4 Ala-Korppinen 21 655 31 4 Kaijanjärvi, eteläosa 20 620 31 4 Suuri-Sulkava 15 470 31 4 Seppäjärvi 13 433 34 3 Pellosjärvi 19 686 35 3 Keplakko 10 360 36 3 Ylä-Kieluu 14 493 35 3 Ylä-Enonvesi, pohjoisosa 10 380 38 3 Ylä-Enonvesi, eteläosa 10 410 41 2 Ala-Kieluu 10 427 42 2 Pirttilahti 10 440 44 2 Hanhijärvi 8 360 45 2 Vuorijärvi 5 350 70 1

56

7.4.4 Ylä-Enonveden lämpötilakerrostuneisuus ja happipitoisuus Saimaan laitoksen vedenottamon syvänneputki sijaitsee Hukkaluodon syvänteessä 7 metrin syvyy-dessä. Hukkaluoto sijaitsee Enonkosken kirkonkylän läheisyydessä, vesistöalueen vedet virtaavat joko vedenottamon kautta tai Enonkosken läpi Saimaan Enonveteen. Ylä-Enonveden syvimmät syvänteet ovat Repoluodon ja Kalmosaaren läheisyydessä (kuva 40). Ylä-Enonveden kerrostuneisuutta selvitet-tiin neljästä syvänteestä kerrostuneisuuden ja happipitoisuuden selvittämiseksi.

RokkasaariHukkaluoto

RepoluotoKalmonsaari0

5

10

15

20

Kuva 40. Ylä-Enonveden syvyyden poikkileikkaus ja mittauspisteet. Ylä-Enonvesi kerrostui kesäkuun alussa lähes yhdenaikaisesti kaikkien syvänteiden osalta (liite 3). Kerrostuneisuus säilyi kesäkuun alusta elokuun loppuun myös vedenottamon syvänteessä. Syväntei-den lämmin päällysvesi, harppauskerros ulottui elokuussa 6 metrin syvyyteen.

0

5

10

15

20

3,6 16.6. 4.7. 30.7. 14.8. 3.9.

Aika

Läm

pötil

a oC Hukkaluoto

Rokkasaari RepoluotoKalmosaari

Kuva 41. Ylä-Enonveden lämpötila 7 metrin syvyydessä kesällä 2003.

57

Syvänteiden happipitoisuus on lämpötilan kanssa päinvastainen (liite 4). Kerrostuneisuuskauden lo-pulla harppauskerros siirtyy syvemmälle. Se aiheutti Hukkaluodon syvänteessä heinäkuun lopusta alkaen alusveden ja päällysveden lievää sekoittumista, vaikka lämpötilakerrostuneisuus ei täysin pur-kautunut (kuva 41). Hukkaluodon syvänteessä se vaikutti happipitoisuuden kohoamiseen jo heinäkuun lopusta alkaen (kuva 42), eli vedenottoputki näyttää imevän vettä yläpuolelta. Vastaavasti tämä mer-kitsee alusveden säilyvän häiriintymättömänä veden otosta huolimatta.

0

20

40

60

80

100

120

3,6 16.6. 4.7. 30.7. 14.8. 3.9.

Ajankohta

Hap

piky

lläst

eisy

ys %

Hukkaluoto

Rokkasaari

Repoluoto

Kalmosaari

Kuva 42. Ylä-Enonveden happikyllästeisyys 7 metrin syvyydessä kesällä 2003.

58

7.5 Vedenottamon kehitystrendit Vedenottamon kehitystrendien tarkastelussa on huomioitava ottoputkien määrä ja syvyys. Vedenotta-mon vesi on osittain riippuvainen vedenkorkeudesta ja osittain kahden eri putken virtaamasta. Tämä voi aiheuttaa tulosten tulkintaan virhelähteitä, jonka vuoksi seuraavassa esitellään ainoastaan kehitys-trendit. Aikasarja-aineistona lähtötiedot ovat lyhytaikaisia, mutta havainnot tukevat muiden vesistötut-kimusten tulosten tulkintaa. 7.5.1 Lämpösummat Saimaan kalantutkimuksen ja vesiviljelyn vedenottamon avovesikauden lämpösummien kehityksestä nähdään 1990-luvun alusta alkanut lämpösummien kasvava trendi (kuva 43). Lämpösummilla tarkoite-taan keskilämpötilojen summaa tietyllä ajanjaksolla. Yli 2500 päiväasteen lämpösumman vuosia on ollut 1989, 2000, 2001 ja 2002. Tämän johtuu alhaisista vedenkorkeuksista ja keskimääräistä lämpöi-semmistä ja pitkistä kesistä 2000-luvun alussa. Korkeat lämpösummat vaikuttavat hajotuksen mää-rään ja siten hapenkulutukseen, minkä vuoksi vedenottamon vedessä on havaittu laskevaa happipitoi-suutta. Toinen mekanismi, joka on vaikuttanut vedenottamon laskeviin happipitoisuuksiin on ollut ve-den lämpötilan ja happipitoisuuden välinen lainalaisuus. Kylmään veteen sitoutuu enemmän happea ja mitä lämpöisempi vesi on sitä vähemmän siihen voi happea sitoutua. Vedenottamon happipitoisuuksi-en laskevaa kehitystä ei voida perustella kuormituksen muutoksilla, mutta vähäinen vaikutus voi olla myös yläpuolisten vesistöjen ravinnekuormituksella.

2000

2100

2200

2300

2400

2500

2600

2700

1986

1987

1988

1989

1990

1991

1992

1993

1994

1995

1996

1997

1998

1999

2000

2001

2002

Läm

pösu

mm

at

oC/to

ukok

uu-m

arra

skuu

Kuva 43. Saimaan kalantutkimuksen vedenottamon lämpösummien kehitystrendi ja liukuva keskiarvo. 7.5.2 Ravinnepitoisuudet Ylä-Enonveden vedenottamon seurannassa havaitaan 1990-luvun lopulla voimakas typpipitoisuuden nouseminen (kuva 44). Pahkajärven vedenottamon typpipitoisuudessa kasvava trendi on jatkunut myös 2000-luvun alussa. Pahkajärven valuma-alueella ei ole voimakkaita kuormitustekijöitä, minkä vuoksi nouseva trendi selittyy hajakuormituksen tai sisäisen kuormituksen aiheuttamaksi. Pahkajärven vedenottamon vesi on syvänteen alusvettä. Valuma-alueen metsätalous on todennäköisin syy nouse-valle trendille, koska luonnonhuuhtouma on ollut alhainen 1990-luvun lopulla vähäisten sateiden vuok-si. Luonnonlaskeumassa ei ole myöskään havaittu muutoksia ja mahdolliset muutokset pitäisi erottua myös muiden vesistöjen kehityksessä. Ylä-Enonveden kokonaisfosforipitoisuudessa ei havaittu rehevöitymiskehitystä, mutta Pahkajärven kokonaisfosforipitoisuudessa havaittiin kasvava trendi. Pahkajärven rehevöitymiskehitys oli erittäin

59

voimakasta 1998-2000, sillä kokonaisfosforipitoisuus kaksinkertaistui kolmen vuoden aikana (kuva 45). Samaisten vuosien aikana havaittiin Ylä-Enonveden vedenottamon seurannassa happipitoisuu-den laskeminen.

0

100

200

300

400

500

60019

90

1991

1992

1993

1994

1995

1996

1997

1998

1999

2000

2001

2002

2003

Kok

onai

styp

pi µ

g/l

Ylä-Enonvesi, tulovesiPahkajärvi, tulovesi

Kuva 44. Ylä-Enonveden ja Pahkajärven vedenottamoiden kokonaistypen kehitys viimeisen 10 vuoden aikana.

0

2

4

6

8

10

12

14

1990

1991

1992

1993

1994

1995

1996

1997

1998

1999

2000

2001

2002

2003

Kok

onai

sfos

fori

µg/l

Ylä-Enonvesi, tulovesiPahkajärvi, tulovesi

Kuva 45. Ylä-Enonveden ja Pahkajärven vedenottamoiden kokonaisfosforin kehitys viimeisen 10 vuoden aikana.

60

8 Vesistöalueiden vertailu Ylä-Enonveden vesistöalueen ravinnepitoisuuksien kehitystä verrattiin Juvan Kyrsyänjärven - Tuusjär-ven vesistöalueen tuloksiin. Ylä-Enonveden vesistöalueen keskusjärvien tulokset on käsitelty luvussa 7.1. Vesistöalueiden vertailussa käsitellään erikseen valuma-alueiden purkuvesistöjen ja keskusjärvi-en tulokset. Purkuvesistöillä tarkoitetaan 3 jakovaiheen valuma-alueiden jokivesistöjä, joiden kautta vesi virtaa seuraavan valuma-alueen vesistöihin.

8.1 Ylä-Enonveden valuma-alueiden purkuvesistöjen kehitys Virtavesien vesistötutkimukset perustuvat pääosin kevät- ja syystulvien aikaiseen seurantaan. Valu-ma-alueiden purkupisteiden veden laadun vaihteluita ja vuosien välisiä eroja ei ole voitu näytteiden vähäisyyden vuoksi arvioida, joten tuloksia tulee tulkita harkiten. Valuma-alueiden purkupisteiden ve-den laatu noudattaa kuitenkin yläpuolisten vesistöjen veden laatua 1995-2003 ulottuvassa tarkaste-lussa, joten siltä osin tulosten luotettavuus vahvistuu. Toinen tulosten luotettavuutta tukeva seikka on valuma-alueiden erilainen kehitystrendi suhteessa toisiinsa, mutta samanlainen peräkkäisten valuma-alueiden välillä. Esimerkiksi Suurijoen vedet virtaavat Haverilanjoen vesistöihin ja niiden kehitys on samansuuntainen. Vesistöalueen seitsemän valuma-aluetta purkavat vetensä Hanhijoen, Vuorikosken, Kolvonjoen, Ha-verilanjoen, Suurijoen ja Viitoinjoen kautta järvialtaisiin ja lopulta Enonkosken kautta Saimaan Enonve-teen. Valuma-alueiden ainevirtaamia arvioitiin ravinnepitoisuuksien avulla. Vesistöalueen latvavaluma-alueet erottuvat selvästi runsasravinteisimpina kuin Hanhijärven, Vuori-kosken ja Ylä-Enonveden vesistöt (kuva 46). Ainevirtaamien kehitystrendistä nähdään, että Haverila-joen, Suurijoen ja Kolvonjoen valuma-alueiden ravinnepitoisuudet on kasvussa niin fosforin kuin ty-penkin osalta (kuva 47). Erityisen voimakasta on ollut viimeisen 10 vuoden aikana typen lisääntyminen Suurijoen ja Viitoinjoen valuma-alueilla. Haverilanjoen fosforipitoisuus on kaksinkertaistunut viimeisen 20 vuoden aikana. Taustaselvityksen havainnot happipitoisuuden alentumisesta saavat vahvistusta esiselvityksen laajasta aineistosta. Happipitoisuudessa on havaittavissa päinvastainen trendi kuin ravinnepitoisuuksissa; happitilanne on heikentynyt. Havainnot tukevat toisiaan, sillä ravinteiden kas-vuun liittyy aina myös kiintoainekuormitusta ja orgaanisten liuenneiden aineiden lisääntymistä, siten hapenkulutus lisääntyy vesistöissä. Vesistöjen väriarvon lisääntyminen viittaa samoin alueen kuormi-tustekijöihin ja valuma-alueiden eroavuuksiin (kuva 48).

0

5

10

15

20

25

30

1970-1974

1975-1979

1980-1984

1985-1989

1990-1994

1995-1999

2000-2003

Ajanjakso

Kok

onai

sfos

fori

µg/l Enonkoski

HanhijärviVuorikoskiHaverilanjokiSuurijokiKolvonjokiViitoinjoki

Kuva 46. Vesistöalueen ja valuma-alueiden purkupisteiden fosforin kehitys ajanjaksojen keskiarvoina.

61

0100200300400500600700800900

1000110012001300

1970-1974

1975-1979

1980-1984

1985-1989

1990-1994

1995-1999

2000-2003

Ajanjakso

Kok

onai

styp

pi µ

g/l Enonkoski

HanhijärviVuorikoskiHaverilanjokiSuurijokiKolvonjokiViitoinjoki

Kuva 47. Vesistöalueen ja valuma-alueiden purkupisteiden typen kehitys ajanjaksojen keskiarvoina.

0

20

40

60

80

100

120

140

1970-1974

1975-1979

1980-1984

1985-1989

1990-1994

1995-1999

2000-2003

Ajanjakso

Väril

uku

mg

Pt/l

EnonkoskiHanhijärviVuorikoskiHaverilanjokiSuurijokiKolvonjokiViitoinjoki

Kuva 48. Vesistöalueen ja valuma-alueiden purkupisteiden veden värin kehitys ajanjaksojen keskiarvoina.

62

8.2 Kyrsyän – Tuusjärven valuma-alueiden purkuvesistöjen kehitys Juvan Kyrsyän – Tuusjärven vesistöalueen valuma-alueiden purkuvesistöjen, jokivesistöjen kokonais-fosforipitoisuudet ovat olleet korkeimmillaan 1980-luvulla (kuva 49). Sen jälkeen pitoisuudet ovat kään-tyneet laskuun kaikilla muilla valuma-alueilla kuin Pahakkalanjoen ja Melasenkosken valuma-alueilla. Suurimmat yksittäiset fosfori- ja typpipitoisuudet on mitattu kuitenkin jo 1970-luvun loppupuolella, joka viittaa kuormituksen voimistumiseen. Typpipitoisuudet noudattavat samanlaista kehitystrendiä koko-naisfosforin kanssa, sillä maksimiarvot on mitattu 1980-luvulla (kuva 50). Pahakkalanjoen, Myllypuron ja Melasenkosken valuma-alueiden typpipitoisuudet ovat kohonneet edelleen 2000-luvun alussa.

05

1015202530354045

1965

-196

9

1970

-197

4

1975

-197

9

1980

-198

4

1985

-198

9

1990

-199

4

1995

-199

9

2000

-200

3

Kok

onai

sfos

fori

µg/l

Pahakkalanjoki Myllyjoki MelasenkoskiRapionkoskiPolvijokiTikanjokiLampisenjokiKuhakoskiHasulanjoki

Kuva 49. Kyrsyänjärven – Tuusjärven vesistöalueen valuma-alueiden purkuvesistöjen kokonaisfosforipitoisuudet.

0

200

400

600

800

1000

1200

1965

-196

9

1970

-197

4

1975

-197

9

1980

-198

4

1985

-198

9

1990

-199

4

1995

-199

9

2000

-200

3

Kok

onai

styp

pi µ

g/l

Pahakkalanjoki MyllypuroMelasenkoskiRapionkoskiPolvijoki TikanjokiLampisenjokiKuhakoskiHasulanjoki

Kuva 50. Kyrsyänjärven – Tuusjärven vesistöalueen valuma-alueiden purkuvesistöjen kokonaistyppipitoisuudet. Ylä-Enonveden vesistöalueeseen verrattuna voi todeta, että Kyrsyänjärven – Tuusjärven vesistöalu-een purkujoen, Hasulanjoen ravinnetaso on Enonkoskea korkeampi ja lievästi nouseva, kun Enonkos-ken trendi on vakaa.

63

8.3 Ravinnetrendit Kyrsyänjärven – Tuusjärven vesistöalueen kes-kusjärvissä

Ylä-Enonveden vesistöalueen keskusjärvien kehitystä on käsitelty luvussa 7.1. Sääksjärvi laskee Pahakkalanjoen kautta Tuusjärveen, jonka jälkeen vesi virtaa Rapionmyllyn kautta Palosjärveen ja edelleen Iso-Kontuseen. Sääksjärven kokonaisfosforipitoisuus osoittaa nousevaa trendiä aina 1970-luvulta alkaen (kuva 51). Yli 40 µg/l pitoisuuksia on mitattu 1980-luvun lopulta alka-en ja suurin yksittäinen tulos mitattiin heinäkuussa 2000. Typpipitoisuuksissa havaittiin vastaava trendi ja yli 1000 µg/l pitoisuuksia on mitattu 1990-luvulta alkaen. Suurin typpipitoisuus mitattiin kevättalvella 2000.

R2 = 0.0639

0

10

20

30

40

50

60

70

80

1976 1982 1987 1993 1998 2004

Kok

onai

sfos

fori

µg/l

R2 = 0.0408

0200400600800

10001200140016001800

1976 1982 1987 1993 1998 2004

Kok

onai

styp

pi µ

g/l

Kuva 51. Sääksjärven ravinnepitoisuudet ja regressiokäyrä sekä selitysaste. Pahakkalanjoessa havaittiin kokonaisfosforipitoisuuden kasvamista. Kuitenkaan Tuusjärven kokonais-fosforipitoisuudessa ei havaittu selkeää kehitystrendiä, vaikka korkeimmat yksittäiset kokonaisfosfori-pitoisuudet on mitattu kevättalvella 1998 ja 1999 (kuva 52). Keskimääräinen kehityssuunta on ollut laskeva 1990-luvulta alkaen. Typpipitoisuuksissa havaittiin lievä nouseva suuntaus 1990-luvulta alka-en. Mikäli tarkastellaan ainoastaan aikajaksoa 1995-2002 havaitaan voimakkaasti kasvava trendi typ-pipitoisuudessa. Havainto oli sama Ylä-Enonvedellä.

R2 = 0.1294

0

5

10

15

20

25

30

35

1962 1971 1979 1987 1995 2004

Kok

onai

sfos

fori

µg/l

R2 = 0.1602

0

200

400

600

800

1000

1200

1962 1971 1979 1987 1995 2004

Kok

onai

styp

pi µ

g/l

Kuva 52. Tuusjärven ravinnepitoisuudet ja regressiokäyrä sekä selitysaste. Iso-Kontusen kokonaisfosforipitoisuus edustaa erittäin runsasravinteista vesistöä, kuten Ylä-Enonveden vesistöalueella Postijärvi. Kehitys on ollut laskeva 1990-luvulle asti ja 1990-luvun lopusta alkaen lievästi kasvava trendi (kuva 53). Kokonaistypellä havaittiin vastaava trendi, maksimiarvot on mitattu kevättalvella, mikä viittaa sisäiseen kuormitukseen. Iso-Kontusen valuma-alueella on runsaasti turvemaiden metsätaloutta ja myös turvetuotantoa.

64

R2 = 0.102

0

50

100

150

200

250

300

350

1971 1976 1982 1987 1993 1998 2004

Kok

onai

sfos

fori

µg/l

R2 = 0.0336

0500

10001500200025003000350040004500

1971 1976 1982 1987 1993 1998 2004

Kok

onai

styp

pi µ

g/l

Kuva 53. Iso-Kontusen ravinnepitoisuudet ja regressiokäyrä sekä selitysaste. Jukajärven korkeimmat ravinnepitoisuudet on mitattu 1970-luvun loppupuolella. Tämän jälkeen kehitys on ollut vakaa (kuva 54).

R2 = 0.0855

0

50

100

150

200

250

1960 1968 1976 1984 1993 2001

Kok

onai

sfos

fori

µg/l

R2 = 0.0245

0

1000

2000

3000

4000

5000

6000

1960 1968 1976 1984 1993 2001

Kok

onai

styp

pi µ

g/l

Kuva 54. Jukajärven ravinnepitoisuudet ja regressiokäyrä sekä selitysaste. Kuhajärven korkeimmat ravinnepitoisuudet on mitattu 1980-luvun alussa, jonka jälkeen kokonaisfosfo-ripitoisuus kääntyi laskuun. Kokonaistyppipitoisuudessa ei ole tapahtunut merkittäviä muutoksia, mutta 1990-luvun lopussa havaittiin kasvava trendi (kuva 55).

R2 = 0.0989

0

10

20

30

40

50

60

1976 1982 1987 1993 1998 2004

Kok

onai

sfos

fori

µg/l

R2 = 0.174

0

200

400

600

800

1000

1200

1976 1982 1987 1993 1998 2004

Kok

onai

styp

pi µ

g/l

Kuva 55. Kuhajärven ravinnepitoisuudet ja regressiokäyrä sekä selitysaste. Murtosenjärven ravinnepitoisuuksissa havaittiin laskeva trendi. Suurimmat ravinnepitoisuudet on mitat-tu 1960-luvun lopulla ja 1970-luvun alussa, joka viittaa pistemäiseen kuormitukseen (kuva 56).

65

R2 = 0.2736

0

10

20

30

40

50

60

70

80

1960 1973 1987 2001 2014

Kok

onai

sfos

fori

µg/l

R2 = 0.1783

0

1000

2000

3000

4000

5000

6000

7000

1960 1968 1976 1984 1993 2001

Kok

onai

styp

pi µ

g/l

Kuva 56. Murtosenjärven ravinnepitoisuudet ja regressiokäyrä sekä selitysaste.

8.4 Vedenkorkeudet ja niiden kehitys Ylä-Enonveden vedenkorkeus on merkitty peruskartalle 81,0 tasoksi, joka on virallista keskivedenkor-keutta korkeampi. Tämä on aiheuttanut väärinkäsityksiä ns. oikeasta vedenkorkeudesta ja mm. sään-nöstelyn vaikutuksista. Kartta-arvo perustuu maanmittaustoimiston kartta-aineistojen maastomittaus-vuoden mitattuihin havaintoihin, jotka voivat poiketa ns. virallisesta pitkän aikavälin keskivedenkorkeu-desta. Yksittäisen vuoden havaitut korkeustasot kertovat ainoastaan kyseisen vuoden vedenkorkeu-desta. Vesistöjen vedenkorkeus vuonna 2002 oli keskimääräistä alempi kuivuuden ja korkean lämpötilan vuoksi. Saimaan vedenkorkeuden laskeminen jyrkkeni elokuusta lähtien niin, että joulukuun puolessa välissä sen vedenpinta oli jo 63 cm alle pitkäaikaisen keskiarvon. Haukivuoren kyyveden vedenkorke-us oli joulukuussa 45 cm ja Ylä-Enonveden 57 cm alle keskiarvojen. Myös vuoden 2002 keskiveden-korkeudet olivat keskiarvoja alhaisempia, Saimaassa -32 cm, Ylä-Enonvedessä –20 cm ja Suonteessa –8 cm. Keskivedenkorkeus on vuosittainen kuukausittaisten vedenkorkeuksien keskiarvo (kuukausikeskiarvo-jen keskiarvo). Keskivedenkorkeus kertoo vuosittaisten sademäärien ja lämpötilojen (haihdunta) muu-toksista. Siten se kuvaa hyvin vesistön pitkän aikavälin "tavanomaista" vedenkorkeutta ja vuosien välistä vaihtelua. Saimaan vesistön vuosittaiset keskivedenkorkeudet vaihtelevat eniten vertailuvesis-töistä ja vähiten Suonteen. Vesistöjen vedenkorkeuden vaihteluun vaikuttaa vesistöalueen järvisyys, pinta-ala ja vesistön purkautumiskohdan rakenne. Kuivina vuosina vaihteluväliin vaikuttaa lisäksi läm-pötilan aiheuttama haihdunta, jolloin vesistön vedenkorkeus voi laskea jopa alle vedenkorkeutta sääte-levän kynnyksen. Ylä-Enonveden keskivedenkorkeus ennen Itä-Suomen keskuskalanviljelylaitoksen rakentamista (vuo-sina 1960, 1962-1963, 1970-1976) oli 80.82 ja toiminnan aikana 80.90 (NN korkeusjärjestelmä). Var-sinainen säännöstely ja laitoksen toiminta alkoi 1986. Vastaavasti Saimaan ja Suonteen keskiveden-korkeudet olivat vastaavana vertailuajanjaksona 75.61 ja 75.78 sekä 93.84 ja 93.88. Kun tarkastellaan näiden kolmen vesistön vedenkorkeuksia 1960-luvulta alkaen niin nähdään, että vedenkorkeudet ovat muuttuneet samansuuntaisesti (kts. kuva 57 ja taulukko 14). Ylä-Enonveden vesistöalue on vertailu-vesistöjen pienin latvavesistöalue, jonka vedenkorkeudet ennakoivat suurempien vesistöjen veden-korkeuksia, kuten Saimaan ja Suonteen vedenkorkeuksia. Sateiden tai sulamisvesien johdosta ve-denkorkeus nousee nopeasti latvavesistöalueilla ja viiveellä alapuolisissa vesistöissä. Vedenkorkeudet myös laskevat nopeammin latvavesistöalueilla kuin suurilla vesistöalueilla, joihin vettä virtaa useista latvavesistöalueista.

66

-60-50-40-30-20-10

0102030405060

1960

1963

1966

1969

1972

1975

1978

1981

1984

1987

1990

1993

1996

1999

2002

Kes

kive

denk

orke

uden

ero

ke

skia

rvoo

n (1

960-

2002

) cm

SaimaaYlä-EnonvesiSuontee

Kuva 57. Keskivedenkorkeuksien vertailu Saimaan, Suonteen ja Ylä-Enonveden välillä vuosina 1960-2002. O-taso on 1960-2002 keskivedenkorkeuden keskiarvo. Saimaan laitos säännöstelee Ylä-Enonveden vedenkorkeutta ja muiden vesistön järvien vedenkorke-uksia on käsitelty luvussa "Järvien vedenkorkeuden laskemishankkeet". Ylä-Enonveden vedenkorkeus on noudattanut muiden vesistöjen vedenkorkeuksia kunkin vesistön hydrologinen kierto huomioiden. Sateiden ja haihdunnan erotus kuvaa sitä vesimäärää, jolla on mahdollisuus muuttua valunnaksi ja edelleen päätyä virtaamana vesistöön. Tarkastelemalla "nettovesimäärän" ja vedenkorkeuksien välistä riippuvuutta nähdään, että voimakkaiden sadevuosien jälkeen lähes välittömästi nousevat latvavesistöjen vedenkorkeudet, kuten Ylä-Enonvesi (Kuva 57) ja 1-2 vuoden viiveellä Saimaan keskivedenkorkeus. Nettosadannasta on kerrottu luvussa 5.3. Pinnanvaihtelut ovat luonnonmukainen seuraus sääoloista (kuva 58). Ylä-Enonveden keskivedenkorkeuksiin ei ole säännöstelyllä ollut vaikutuksia vaan laitoksen toiminnan alkamisen jälkeen seurannut vedenkorkeuksien laskeminen johtuu luonnonolojen muutoksista. Sään-nöstelyn vaikutukset ovat siten vähäisiä ja Ylä-Enonvettä ei tule käsitellä VPD:n laatuluokituksessa voimakkaasti muutettuna vesistönä. Vedenkorkeudet olivat 1970- ja 1980-luvuilla ennätyskorkealla, sillä Ylä-Enonveden korkeimmat mitatut keskivedenkorkeudet olivat vuonna 1974 (8109), 1981 (8118) ja 1987 (8110) ja Saimaan korkeimmat keskivedenkorkeudet olivat 1975 (7613), 1982 (7609), 1988 (7609). Vedenkorkeuksien 1960-luvulta alkavassa tarkastelussa ainut muutos on 1980-luvun jälkeen alkanut keväisten maksimivedenkorkeuksien laskeminen nopeammin kuin esim. 1960-luvulla (kuva 59). Eli Ylä-Enonveden vedenkorkeus on hieman korkeampi kevättalvella ja hieman alhaisempi syys-kesällä kuin ennen säännöstelyä. Kevättulvilla on myönteinen vaikutus kevätkutuisten kalojen, kuten hauen ja lahnan lisääntymiselle. Keväisten vedenkorkeuksien nouseminen voi johtua valuma-alueiden ojituksista, jokivesien perkaamisesta tai säännöstelyrajoista.

67

Taulukko 14. Ylä-Enonveden ja vertailuvesistöjen keskivedenkorkeudet vuosina 1960-2002, suluissa olevat luvut eivät kata koko havaintovuotta.

Saimaa NN+cm Ylä-Enonvesi NN+cm Kolvonen

NN60+cmPeurunkaNN60+cm

Kivesjärvi NN60+cm

Suontee NN+cm

1960 7502 (8066) 10567 9373 1961 7546 10575 9383 1962 7618 8096 10575 9393 1963 7580 8068 10568 9383 1964 7513 10565 9376 1965 7525 10573 9377 1966 7570 10574 9388 1967 7595 10579 9390 1968 7587 10576 9390 1969 7558 10586 9388 1970 7549 8081 10584 9386 1971 7568 8088 10586 9392 1972 7538 8068 10592 9384 1973 7535 8078 10586 9373 1974 7572 (8109) 10592 13517 9393 1975 7613 8095 10580 13510 9391 1976 7530 (8071) 10555 13499 9367 1977 7535 10586 13510 9384 1978 7535 10571 13490 9378 1979 7527 10570 13506 9381 1980 7550 8096 10603 13499 9386 1981 7595 8118 10606 13509 9403 1982 7609 8100 10590 13507 9391 1983 7606 8095 10590 13510 9381 1984 7597 8106 10590 13505 9394 1985 7566 8092 10601 13500 9388 1986 7564 8097 10601 13505 9385 1987 7602 8110 10602 13513 9397 1988 7609 8106 10609 13499 9400 1989 7592 8076 9209 10596 13503 9389 1990 7549 8083 10598 13502 9390 1991 7553 8089 9211 10599 13510 9389 1992 7603 8090 9215 13508 9390 1993 7591 8086 9221 13506 9388 1994 7582 8092 9222 13501 9387 1995 7600 8088 9219 13503 9388 1996 7550 8076 9222 13499 9381 1997 7560 8071 9217 13501 9380 1998 7567 8091 9231 13507 9386 1999 7578 8076 9222 13500 9382 2000 7555 8082 9231 13506 9379 2001 7575 8077 9219 13499 9387 2002 7535 8067 9222 13496 9378

Keskiarvo 1960-2003 7567 8087 9220 10585 13504 9386

Keskiarvo 1960-1980 7555 8083 10578 13505 9384

Keskiarvo 1981-2003 7579 8089 9220 10598 13504 9388

68

0

50

100

150

200

250

300

350

400

450

500

1960

1963

1966

1969

1972

1975

1978

1981

1984

1987

1990

1993

1996

1999

2002

Sada

nnan

ja k

asvu

kaud

en a

ikai

sen

haih

dunn

an e

rotu

s m

m

8040

8050

8060

8070

8080

8090

8100

8110

8120

8130

Ylä-

Enon

vede

n ve

denk

orke

us N

N+c

m

Kuva 58. Ylä-Enonveden vedenkorkeus ja "nettosadannan" vaihtelu 1960-2002. (viiva=vedenkorkeus, katkoviiva=nettosadanta.

806080708080809081008110812081308140

Tam

mik

uu

Hel

mik

uu

Maa

lisku

u

Huh

tikuu

Touk

okuu

Kes

äkuu

Hei

näku

u

Elo

kuu

Syy

skuu

Loka

kuu

Mar

rask

uu

Joul

ukuu

Vede

nkor

keus

NN

+cm

1960-19791980-19861987-2002

Kuva 59 . Ylä-Enonveden vedenkorkeus eri vuodenaikoina.

69

9 Laskennallinen hajakuormitus Hajakuormitusta on arvioitu 3 jakovaiheen valuma-alueittain. Maatalouden karja- ja eläinsuojista johtu-vaa kuormitusta ei ole arvioitu riittämättömän tiedon vuoksi. Seuraavat laskelmat ja lukuarvot perustu-vat luvussa 6.2 selostettuihin lähtökohtiin. Valuma-alueista on kerrottu luvussa 3.1.

9.1 Koko vesistöalue Tarkastelemalla koko vesistöalueen hajakuormitusta ja valuma-alueiden osuutta kokonaiskuormituk-sesta voidaan keskittyä suurimpien vesistövaikutusten tarkasteluun ja vesiensuojelun kohdentami-seen. Ravinteiden määrä vesistöissä on perustuotantoa (levät, kasviplankton & makrofyytit) rajoittava resurssi. Erityisesti fosforin lisääntyminen vesistössä aikaansaa levien ja kasviplanktonin kasvavaa tuotantoa, esimerkiksi sinileväkukinnat ovat usein seurausta lisääntyvästä ravinnekuormituksesta. Vesistöalueen hajakuormituksen kokonaiskuormituksesta noin 50 % on lähtöisin Haverilanjoen ja Suu-rijoen valuma-alueilta (kuva 60). Ylä-Enonveden valuma-alueen hajakuormituksesta sen oma kuormi-tus muodostaa vain 12 %. Vesistöalueen ja erityisesti Ylä-Enonveden veden laadun kehitykseen vai-kuttaa yläpuolisten valuma-alueiden vesiensuojelu. Tarkastelua tulisi kohdentaa Kolvonjoen, Haveri-lanjoen, Viitoinjoen ja Suurijoen valuma-alueisiin.

Kokonaisfosfori

Suurijoen valuma-

alue35 %

Viitoinjoen valuma-

alue11 %

Haverilan-joen

valuma-alue18 %

Vuori-kosken valuma-

alue4 %

Ylä-Enonveden

valuma-alue12 %

Hanhi-järven

valuma-alue8 %

Kolvon-joen

valuma-alue12 %

Kokonaistyppi

Haverilan-joen

valuma-alue19 %

Suurijoen valuma-

alue35 %

Viitoinjoen valuma-

alue10 %

Ylä-Enonveden

valuma-alue13 %

Hanhi-järven

valuma-alue8 %

Kolvon-joen

valuma-alue11 %

Vuori-kosken valuma-

alue4 %

Kuva 60. Ylä-Enonveden vesistöalueen kokonaisfosforin ja -typen hajakuormitus valuma-alueittain (ka. 1970-2002).

70

Ylä-Enonveden vesistöalueen kokonaisfosfori- ja -typen hajakuormitus on ollut suurimmillaan 1980-luvun alkupuolella. Hajakuormitus on vähitellen alentunut erityisesti fosforin osalta, mutta typen haja-kuormitus on säilynyt korkeana vielä vuosituhannen vaihteen jälkeenkin. Fosforikuormituksen hallinta on helpompaa, koska fosforia kasvit sitovat tehokkaasti. Typpikuormitusta on vaikeampi hallita sen ominaisuuksien vuoksi. Fosforin hajakuormituksen alentuminen on todennäköisesti seurausta maatalouden tilojen vähentymi-sestä ja tuotantotapojen muutoksista (kuva 61). Metsätalouden kuormitus on riippuvainen lähinnä ojitusten määrästä ja varsinaista käytäntötapojen muuttumista ei havaittu eri ikäisten ojitusten toteu-tustavassa. Eri toimintojen osuutta hajakuormituksesta on tarkasteltu vuosien 1970-2002 välillä. Met-sätalouden kuormitus on ollut suurimmillaan 1980-luvulla noin 15 % koko hajakuormituksesta. Maata-louden kokonaisfosforikuormitus on kasvanut lähes 50 %:iin ja –typenkuormitus 35 %:iin kaikesta ha-jakuormituksesta viime vuosina (kuvat 62 & 63).

01000200030004000500060007000

1970

-197

4

1975

-197

9

1980

-198

4

1985

-198

9

1990

-199

4

1995

-199

9

2000

-200

3

Kok

onai

sfos

forin

ha

jaku

orm

itus

kg/v

uosi

020000400006000080000

100000120000140000

1970

-197

4

1975

-197

9

1980

-198

4

1985

-198

9

1990

-199

4

1995

-199

9

2000

-200

3

Kok

onai

styp

en

haja

kuor

mitu

s kg

/vuo

si

Kuva 61. Hajakuormituksen kehittyminen Ylä-Enonveden vesistöalueella.

0102030405060708090

100

1970

-19

74

1975

-19

79

1980

-19

84

1985

-19

89

1990

-19

94

1995

-19

99

2000

-20

03

%-k

okon

aisf

osfo

rin

kuor

mitu

kses

ta LuonnonhuuhtoumaLaskeumaHaja-asutusMetsätalousMaatalous

Kuva 62. Vesistöalueen hajakuormitus kokonaisfosforin osalta.

0102030405060708090

100

1970

-19

74

1975

-19

79

1980

-19

84

1985

-19

89

1990

-19

94

1995

-19

99

2000

-20

03

%-k

okon

aist

ypen

ku

orm

ituks

esta Luonnonhuuhtouma

LaskeumaHaja-asutusMetsätalousMaatalous

Kuva 63. Vesistöalueen hajakuormitus kokonaistypen osalta.

71

9.2 Valuma-alueet Ylä-Enonveden, Hanhijärven, Vuorikosken valuma-alueilla kokonaisfosforin hajakuormituksesta noin puolet on lähtöisin ilmalaskeumasta ja luonnonhuuhtoumasta. Maataloudesta, metsätaloudesta ja haja-asutuksesta tulee noin 50 % kokonaisfosforin hajakuormituksesta. Haverilanjoen, Kolvonjoen, Viitoinjoen ja Suurijoen valuma-alueilla maatalouden, metsätalouden ja haja-asutuksen osuus on huomattavasti suurempi kuin laskeuman ja luonnonhuuhtouman (kuvat 64 & 65). Laskeuman osuus hajakuormituksesta on riippuvainen vesistöjen pinta-alasta suhteessa valuma-alueen pinta-alaan. Topografia ja maaperä vaihtelee eri valuma-alueilla, mikä vaikuttaa luonnonhuuhtouman määrään. Ylä-Enonveden valuma-alueella maataloudesta tulee noin 35 % ja Viitoinjoen, Kolvonjoen ja Suurijoen valuma-alueilla noin 50 % kokonaisfosforin hajakuormituksesta. Metsätalouden kokonaisfosforikuormi-tus on ollut voimakkaimmillaan 1980-luvulla. Ylä-Enonveden valuma-aluella haja-asutuksen fosfori-kuormitus on noussut yli 10 %:iin, mikä ei sisällä Enonkosken taajaman tonttimaita. Hanhijärven, Ylä-Enonveden, Vuorikosken ja Suurijoen valuma-alueilla kokonaistypen hajakuormituk-sesta laskeuman ja luonnonhuuhtouman osuus on noin 70 %. Em. valuma-alueilla maatalouden, met-sätalouden ja haja-asutuksen osuu kokonaistypen hajakuormituksesta on kolmannes. Haverilanjoen valuma-alueella laskeuman ja luonnonhuuhtouman osuus on 60 %, Kolvonjoen valuma-alueella 50 % ja Viitoinjoen valuma-alueella vain 30 %. Vastaavasti Viitoinjoen valuma-alueella maatalouden, metsä-talouden ja haja-asutuksen osuus kokonaistypen hajakuormituksesta on peräti 70 %.

72

Kuva 64. Hajakuormituksen laskennallinen kehitys valuma-alueittain. (alhaalta ylös maatalous, metsätalous, haja-asutus, las-keuma, luonnonhuuhtouma).

HANHIJÄRVEN VALUMA-ALUE

Kokonaisfosfori

0102030405060708090

100

1970

-197

4

1975

-197

9

1980

-198

4

1985

-198

9

1990

-199

4

1995

-199

9

2000

-200

3

%-k

okon

aisf

osfo

rin

kuor

mitu

kses

ta

Kokonaistyppi

0102030405060708090

100

1970

-197

4

1975

-197

9

1980

-198

4

1985

-198

9

1990

-199

4

1995

-199

9

2000

-200

3

%-k

okon

aist

ypen

ku

orm

ituks

esta

YLÄ-ENONVEDEN VALUMA-ALUE

Kokonaisfosfori

0102030405060708090

100

1970

-197

4

1975

-197

9

1980

-198

4

1985

-198

9

1990

-199

4

1995

-199

9

2000

-200

3

%-k

okon

aisf

osfo

rin

kuor

mitu

kses

ta

Kokonaistyppi

0102030405060708090

100

1970

-197

4

1975

-197

9

1980

-198

4

1985

-198

9

1990

-199

4

1995

-199

9

2000

-200

3

%-k

okon

aist

ypen

ku

orm

ituks

esta

HAVERILANJOEN VALUMA-ALUE

Kokonaisfosfori

0102030405060708090

100

1970

-197

4

1975

-197

9

1980

-198

4

1985

-198

9

1990

-199

4

1995

-199

9

2000

-200

3

%-k

okon

aisf

osfo

rin

kuor

mitu

kses

ta

Kokonaistyppi

0102030405060708090

100

1970

-197

4

1975

-197

9

1980

-198

4

1985

-198

9

1990

-199

4

1995

-199

9

2000

-200

3

%-k

okon

aist

ypen

kuo

rmitu

kses

ta

73

Kuva 65. Hajakuormituksen laskennallinen kehitys valuma-alueittain. (alhaalta ylös maatalous, metsätalous, haja-asutus, las-keuma, luonnonhuuhtouma).

74

10 Pistekuormitus Vesistöalueen pistekuormittajiin on katsottu kaikki mahdollisesti vesistövaikutusta omaavat toiminnot. Vesistöalueen järvien veden laatua on kuormittanut 1990-luvulla kuitenkin vain neljä ns. pistekuormit-tajaa. Outokumpu Finnmines Oy Hälvälän louhos, Louhen jätevedenpuhdistamo, Enonkosken kaato-paikka ja Savonlinnan lentokenttä. Pistekuormittajien lisäksi Postijärven lasku-uoman kautta tapahtuva kuormitus on käsitelty jäljempänä pistemäisenä kuormituksena ja muut metsäojitukset hajakuormituk-sena. Karjatiloja ei ole huomioitu tarkastelussa.

10.1 Louhokset Outokumpu Finnmines Oy:n Hälvälän louhos toimi vuoteen 1992. Louhoksen vesistövaikutukset olivat lähinnä kiintoainekuormitusta ja vaikuttivat lähinnä Iso-Sulkavan veden laatuun. Vesistövaikutukset olivat kiintoainekuormitusta 3300-100 kg/a vuosien 1989-1992 aikana. Sen merkitys oli lyhytaikainen ja nykytilaan sillä ei ole enää merkitystä.

10.2 Louhen jätevedenpuhdistamo Ruokojärven jätevedenpuhdistamo sijaitsee Louhen kylällä Löksäjärven rannalla. Jäteveden puhdis-tamo on toiminut vuodesta 1982 ja suunnitelmien mukaan Louhen ja Keplakon alueen jätevedet johdetaan vuodesta 2006-2007 alkaen Savonlinnan jäteveden puhdistamoon. Ruokojärven jäteveden vesistöön johdettavan ravinnekuormituksen vaihteluväli 1999-2002 on ollut kokonaistypen osalta 140-205 kg/a ja kokonaisfosforin osalta 5,8-7,3 kg/a. Kemiallisen hapenkulutuksen osalta COD (dikromaat-ti) 302 kg/a ja kiintoainetta 303 kg/a. Jätevedenpuhdistamolta lähtevän veden ravinnepitoisuudet olivat 28.1.2003 fosforille 1000 µg/l ja typelle 59 600 µg/l. Keskimääräinen virtaama on 10 m3 vuorokaudes-sa. Puhdistamon reduktio eli puhdistusteho oli fosforille 93 ja typelle 22 %.

10.3 Enonkosken kaatopaikka Enonkosken kunnan kaatopaikka sijaitsi vuoteen 2001 asti Hanhijärven ja Ylä-Enonveden välisellä alueella. Kaatopaikan lakkauttamisen myötä seurantavelvoite on lakkautettu vuodesta 2002 alkaen. Ravinteiden määrä vesistöön oli kaatopaikan toimiessa kokonaistyppeä 40-70 kg/a ja kokonaisfosforia 0,9-2,9 kg/a. Kemiallisen hapenkulutuksen osalta COD-Mn, hapan, kuormitus vaihteli 105-255 kg. Kuormitus kohdistui pääasiassa Ylä-Enonveden pohjoisosan syvänteisiin.

10.4 Savonlinnan lentokenttä Savonlinnan lentokentän vesistövaikutukset ovat johtuneet kiitoradan sulatukseen käytetystä ureasta ja lentokoneiden jäänestoon käytetystä propyleeniglykolista. Kiitotien eteläreunan salaojastot johtavat osin neljän imeytysosaston kautta Pellosjärveen. Kiitotien pohjoisreunan salaojastot johtavat osin ponttipatojen kautta pohjoispuoliseen Kuhajärveen. Asematason valumavedet johdetaan Pellosjär-veen (Vahti-tietokanta). Pellosjärven ja Kuhajärven typpipitoisuudet ovat kohonneet, mutta vuodesta 2000 alkaen on vesiensuojelua tehostettu. Kiitoradan sulatukseen käytetään pääosin asetaattiliuosta. 10.4.1 Lentokentän liukkauden torjunnasta Kiitotien liukkauden torjunnassa käytetään pääasiassa mekaanisia menetelmiä, harjausta ja aurausta. Kemikaaleja käytetään, kun pintaan muodostuu kuuraa ja jäätä sekä ennakoivassa liukkauden torjun-nassa. Paksumman jään poistamiseen käytetään rakeisia kemikaaleja. Ilmailumääräysten mukaan urean lisäksi liukkauden torjuntaan saadaan käyttää ainoastaan SAE Aerospace Material Specificati-on-standardin tai vastaavan yhteiseurooppalaisen standardin täyttäviä kemikaaleja. Nykyisin käytettä-vät aineet ovat natriumasetaatti, kaliumasetaatti, natriumformiaatti, kaliumformiaatti sekä vähäisissä määrin urea. Nykyisin urean käyttöä on rajoitettu asemakohtaisilla määräyksillä niin, että pohjavesi-alueilla sen käyttö on kielletty kokonaan ja muilla asemilla alle 20 t/a. Savonlinnan lentokentän liukkauden torjuntaan käytettiin 1984-2000 ureaa 3,2–40 t/a ja lentokoneiden jäänestoon propyleeniglykolia noin 3 t/a. Vuodesta 2000 lähtien sulatukseen on käytetty pääasiassa asetaattiliuosta tai raemaista asetaattia (taulukko 15.). Asetaattialiuosta levitettiin ensimmäisen kerran talvella 1998-99, mutta vasta seuraavana talvena merkittävämmin. Syksyllä 2002 ureaa käytettiin 600 kg ja sitä ennen viimeksi vuoden 2000 keväällä. Liukkauden torjunta-aineet, asetaatit (CH3COONa, CH3COOK), formiaatit (HCOONa, HCOOK) ja urea (NH2CONH2), ovat veteen liukenevia orgaanisia ja biologisesti hajoavia yhdisteitä. Niiden hajoaminen kuluttaa happea ja vesistöihin kulkeutuessaan li-säävät vesistöjen hapenkulutusta. Eniten happea kuluttaa urea ja vähiten formiaatit. Urea sisältää typpeä (46,6%), joka aiheuttaa vesistöjen rehevöitymistä. Urean vaikutukset näkyvät maaperässä ja

75

pohjavedessä vielä useiden vuosien ajan käytön loppumisen jälkeenkin. Liukkauden torjunnassa on siirrytty käyttämään typettömiä kemikaaleja – asetaatteja ja formiaatteja. Ne hajoavat bakteerien toi-mesta vedeksi ja hiilidioksidiksi. Haittavaikutus on lähinnä biologisen hajoamisen aiheuttama hapenku-lutus. Kemikaalien nykykäyttö vähentää alueen typpikuormitusta ja pitäisi vähentää vesistöjen typpipi-toisuuksia vähitellen. Taulukko 15. Liukkauden ja jäänestoon käytettyjen kemikaalien määrät vuosina 1989-2003.

Talvi Urea t/a Asetaattineste t/a Forminaattirae t/a Glykoli m3/a 1989-1990 28 1 1990-1991 40 1 1991-1992 18 4 1992-1993 18 3 1993-1994 13 3 1994-1995 10 1995-1996 12 2 1996-1997 17 1997-1998 31 6 5 1998-1999 15 5 2 1999-2000 7 37 2 2000-2001 2 24 5 2001-2002 2 33 3 2002-2003 1 30 3 2

10.5 Maa- ja metsätalous Muita toimintoja, josta saattaa aiheutua pistemäistä kuormitusta ovat eläintaloutta harjoittavat tilat ja yli 100 ha ojitetut suoalueet. Em. kohteita ei ole huomioitu tarkastelussa. Riitasensuon ojituksista johtuva vesistökuormitus on luonteeltansa vastaavaa. Tämän vuoksi metsäoji-tuksista Riitasensuon ojitus on käsitelty pistemäisenä kuormituksena ja muut metsäojitukset haja-kuormituksena. Riitasensuon ojitukset aloitettiin sodan aikana 1943 venäläisten sotavankien pakko-työnä. Työ tehtiin kaivamalla ja turve kuljetettiin suolta rautateitä pitkin. Sodan jälkeen soiden mitta-vampia ojituksia jatkettiin vuonna 1968 (Räsänen, suullinen tiedonanto). Ojituslinjat johdettiin pääasi-assa Riitasenjärveen, Suolampeen ja Postijärveen. Postijärven veden laatua on seurattu hajanäyttein vuodesta 1969 vuoteen 2003.

R2 = 0,7668

0

20

40

60

80

100

120

140

160

180

200

1968 1973 1979 1984 1990 1995 2001 2006

Aika

Koko

nais

fosf

ori µ

g/l

Kuva 66. Postijärven kokonaisfosforin kehitys hajamittausten perusteella (n=14).

76

R2 = 0,6725

0

300

600

900

1200

1500

1800

2100

1968 1973 1979 1984 1990 1995 2001 2006

Aika

Koko

nais

typp

i µg/

l

Kuva 67. Postijärven kokonaistypen kehitys hajamittausten perusteella (n=14).

77

11 Kansalaisten kokemukset vesistöjen tilasta Life Vuoksi -hankkeesta vastaa Etelä-Savon ympäristökeskus. Siinä ovat mukana myös Pohjois-Savon ja Pohjois-Karjalan ympäristökeskukset, Suomen ympäristökeskus ja Oulun yliopisto. Paikallis-ten asukkaiden osallistumismahdollisuuksien parantaminen on projektin yhtenä tavoitteena. Hankkeen taustalla on vesien hoitoon ja suojeluun uusia painotuksia tuova vesipuitedirektiivi. Sen lisäksi että se mm. velvoittaa lisäämään biologisia seurantoja, se myös painottaa kansalaisten osallistumisen merki-tystä. Hankkeeseen kuuluu osio: "Paikallisten asukkaiden ja viranomaisten rooli", jossa Life Vuoksi – hanke toimi yhteistyössä Ylä-Enonveden hoito- ja kunnostushankkeen kanssa. Life-Vuoksi hanke oli mukana kyselyssä ja kansalaistapahtumissa.

11.1 Tietoa vastaajista Kaikkiaan kysely kohdennettiin 1250 talouteen ja vastauksia saatiin 500 kpl. Lukumäärällisesti eniten vastauksia saatiin Ylä-Enonveden (129) ja Suurijoen (110) valuma-alueilta. Vähiten vastauksia kertyi Vuorikosken (9) ja Viitoinjoen (21) metsätalousvaltaisilta valuma-alueilta. Ylä-Enonveden valuma-alueella sijaitsee osa Enonkosken kunnan kirkonkylää. Suurijoen valuma-alueella on Louhen, Haapa-lan ja Makkolan kyläkeskukset. Vastaajista 52 % omisti vesistöalueelta asuinkiinteistön ja 42 % loma-asunnon. Asuinkiinteistön omis-tavia vastaajia oli eniten Vuorikosken ja Haverilanjoen valuma-alueilla, joilla sijaitsevat Simanalan ja Paakkunalan kyläkeskukset. Loma-asukkaita oli eniten Hanhijärven, Kolvonjoen ja Suurijoen valuma-alueiden vastaajista. Erityisesti Suurijoen Seppäjärvi ja Kuhajärvi ovat loma-asutusvaltaisia vesistöjä. Vastanneiden kokemukset vesistöjen tilasta ja kehityksen seuraamisesta olivat pitkäkestoisia, sillä 2/3 olivat seuranneet vähintään 20 vuotta ja jopa yli puolet enemmän kuin 30 vuotta (kuva 68). Alle 10 vuoden kokemuksia omasi 18 % vastaajista. Vastaajien mielikuvia vesistöjen tilasta ja kehityksestä muokkaavat omien kokemusten lisäksi tuttavien ja naapureiden kertomukset (tekstikehys 1). Ylä-Enonveden valuma-alueen vastaukset edustivat Ylä-Enonveden (96), Saarijärven (23) ja Hanhi-järven (6) kehitystä ja nykytilaa. Hanhijärven valuma-alueen Hanhijärveä (26) ja Ylä-Enonvettä (2). Haverilanjoen valuma-alueen vastaajat olivat seuranneet Saarijärven (11), Iso-Sulkavan (8), Pieni-Sulkavan (6) ja Riitasenjärven (6) kehitystä. Kolvonjärven valuma-alueen vastaajista lähes kaikki olivat seuranneet Kolvonjärven (35/42) kehitystä, mutta osalla oli kokemuksia myös Ylä-Enonveden valuma-alueen vesistöistä (5/42). Vuorikosken valuma-alueen vastaukset kertovat Vuorijärven, Veto-järvien ja Valkeajärven kehityksestä. Suurijoen valuma-alueen vastaukset jakaantuivat useisiin eri vesistöihin: Seppäjärvi (32), Keplakko (26), Hiisjärvi (23), Kuhajärvi (21), Kaijanjärvi (12), Ala-Kieluu ja Löksä (16), sekä Iso- että Pieni-Korteikko (9). Viitoinjoen valuma-alueen vastaajista eniten havaintoja kertyi Sylkyn, Ala- ja Ylä-Korppinen, Ala-Kieluu ja Löksän kehityksestä.

78

Vesistön tilan havainnoinnin kesto

0 % 20 % 40 % 60 % 80 % 100 %

Ylä-Enonvesi

Hanhijärvi

Vuorikoski

Haverilanjoki

Kolvonjoki

Suurijoki

Viitoinjoki

Keskiarvoalle 5 vuotta5-10 vuotta10-20 vuotta20-30 vuottayli 30 vuotta

Kuva 68. Vastaajista yli puolet oli seurannut vesistöjen tilaa yli 30 vuotta. Tekstikehys 1. Vastaajien havaintoja vesistöjen kehityksestä viimeisten vuosikymmenien aikana.

Hanhijärven valuma-alue: Joskus menneisyydessä, kun metsäojia kaivettiin, niin niistä tuli kevättulvan aikana valtavat määrätlietettä järviin ja ainakin pienemmät vesistöt saastuivat. Kesti monta vuotta ennen kuin ojat puhdistu jaojan reunat kovettui. Kahden vastaajan mielestä Hanhijärven vesistö on huonontunut etenkin viimei-sen 20 vuoden aikana erittäin paljon. Ennen kalasteltiin lahdella eikä verkot likaantuneet yhtään, nytlahti on umpeenkasvanut jotain "limanuljaskaa" koko alaltaan ettei oikein uimaan pääse. Haverilanjoen valuma-alue: Pienen ja Suuren-Säkäsen pohjassa on noin 60- 120 cm pehmeän mutaliejun kerros, joka oli 50 vuot-ta sitten kovaa pohjaa. Rantoja peitti silloin hopean värinen hieta ja " akan hapsia" saattoi olla hiemanjossain lahdelmassa. Jo silloin särjen kevätkutu oli tapahtuma. Sitä pyydettiin säkkikaupalla ja siitätehtiin kapakalaa. Lahna piti juhannuskudun joka vuosi, mutta eivät enää. Ravut ovat kadonneetvuonna 1965. Viitoinjoen valuma-alue: Tuttavani kertoi, että vielä 1960- luvulla järvi oli kirkasvetinen, kunnes ruvettiin kaivamaan ojia, joitapitkin lietteet ja metsänlannoitteet valuivat järveen. Viime vuosina järvenpinta on ollut laskussa javarmaan tämäkin on osaltaan edistänyt rehevöitymistä ennestäänkin matalassa järvessä. Kalastajatpuuttuvat järvestä samoin virkistyjät.

79

11.2 Vesistöjen virkistyskäyttö ja haittatekijät Vesistöalueen virkistyskäyttöarvoista uiminen, kalastaminen ja maisema-arvo olivat tärkeimmät. Mai-sema-arvon merkitys oli korkea, sillä keskimäärin 63 % nimesi sen tärkeimmiksi arvoiksi. Kalastuksen merkitys oli suurin Vuorikosken alueella ja veneilyn merkitys suurempi kuin maisema-arvon. Ainoas-taan Vuorikosken valuma-alueen sanallisissa vastauksissa oli havaittu järvimaiseman turmeltumista metsähakkuiden vuoksi. Liettyminen koettiin suurimmaksi haittatekijäksi Viitoinjoen, Vuorikosken ja Ylä-Enonveden alueella, jotka sijaitsevat turvemaavaltaisilla valuma-alueilla. Vähiten liettymisestä kärsittiin Hanhijärven ja Suu-rijoen valuma-alueilla, jossa turvemaiden osuus on alhainen. Umpeenkasvu oli toiseksi suurin haitta-tekijä virkistyskäytölle, erityisesti Haverilanjoen valuma-alueen vesistöissä se koettiin jopa tärkeim-mäksi. Haverilanjoen valuma-alueella on runsaasti ruoppaustarvetta johtuen lietteisyydestä ja kellus-lehtisten kasvien aiheuttamasta umpeenkasvusta. Lietteisyyttä ei koettu Haverilanjoen alueella kes-kiarvoa suuremmaksi, mikä johtunee lietteisyyskäsitteen vaikeasti ymmärrettävyydestä. Toinen mah-dollisuus on, että lietteisyys on suurinta alueilla, joissa ei ole loma-asutusta, kuten Säkäsissä ja Posti-järvessä. Limoittumisesta kärsi keskimäärin joka kolmas vastaaja ja leväkukinnoista vain joka viides. Sinileväkukintoja on raportoitu viime vuosilta erityisesti Kuhajärvestä, joka kuuluu Suurijoen valuma-alueeseen. Kuitenkin ainoastaan 20 % oli havainnut leväkukintoja. Suurijoen valuma-alue on vesistö-alueen suurin, joten alhainen prosentti selittynee useiden vesistöjen aiheuttamaksi suureksi hajonnak-si. Suurijoen valuma-alueella leväkukintoja oli havainnut 22 vastaajaa, joka on lukumääräisesti korkea. Erityisesti Ylä-Enonveden valuma-alueen vesistöissä, mutta myös muissa, haitalliseksi koettiin vesis-töjen vedenkorkeuden muutokset (tekstikehys 2). Vedenkorkeuksia käsitellään luvussa 8.4. Taulukko 16. Virkistyskäyttöarvoista kalastus, uiminen ja maisema-arvot koettiin tärkeimmiksi (%-vastanneista).

Valuma-alue Uiminen Kalastus Maisema-arvo Veneily

Ylä-Enonvesi 83 69 61 47 Hanhijärvi 79 61 57 39 Vuorikoski 100 89 44 56 Haverilanjoki 73 73 63 37 Kolvonjoki 76 67 76 33 Suurijoki 90 68 61 41 Viitoinjoki 77 68 78 49 Keskiarvo 83 71 63 43

Taulukko 17. Virkistyskäyttöä rajoittavimmiksi tekijöiksi arvioitiin liettyminen, umpeenkasvu ja limoittuminen. Valuma-alue Liettyminen Umpeenkasvu Limoittuminen Leväkukinnot Ylä-Enonvesi 50 46 37 31 Hanhijärvi 39 29 46 21 Vuorikoski 56 33 44 33 Haverilanjoki 43 70 30 17 Kolvonjoki 39 34 26 18 Suurijoki 33 27 31 20 Viitoinjoki 67 33 29 14 Keskiarvo 47 39 35 22

80

Tekstikehys 2. Vastaajien kommentteja vesistöjen virkistyskäytöstä ja sitä rajoittavista tekijöistä.

Ylä-Enonvesi: Sinilevää on tietääkseni ollut kerran muistaakseni vuonna 1997. Viherlevä muuttaa veden heinä-kuussa epämiellyttävän sameaksi ja haisevaksi saunan pesuvetenä. Vuorikosken valuma-alue: Metsänhakkuut muuttaneet eniten maisemaa järvellä. Tummunut vesi häiritsee vierailijoita. Järvet ovat liian pieniä virkistyskäytön lisäämiseen. Veden korkeus keväällä häiritsee, sillä vesi voi olla 60-100 cm korkeammalla kuin keskikesällä. Katsoisin että oikea veden korkeus parantaisi Vuorijärven laatua. Voisiko veden korkeutta säädellä, että se pysyisi vakiona vai juoksutetaanko vesiä Enonkos-ken kalanviljelylaitoksen takia. Haverilanjoen valuma-alue: Vedenpinnan vaihteluväli liian suuri. Pohjahumusta paljon ja myrskyn tai voimakkaan tuulen seura-uksena se sekoittuu veteen ja uidessa iho on kurassa. Saunavetenä sitä ei voi käyttää kuin alku-kesästä. Heittokalastusta Suuressä-Säkäsessä ei juuri voi harrastaa, koska järvissä on pintakasvilli-suutta joka paikassa. Pienen Säkäsen rehevöitymistä jouduttaa vedenkorkeuden suuri vaihtelu ja että veden korkeus loppukesää kohden laskee luonnottoman alhaiseksi. Veden korkeuden vaihtelu sulanveden aikana on 85-90 cm. Poikkeuksena vuosi 2002, jolloin laskua oli yli 100 cm. Veden kor-keuden säätely em rajojen vaikka puoleen väliin hillitsee kasvustoa ainakin jonkin verran. Vedenpin-ta laskee n. 1 cm vuorokaudessa sateettomina päivinä. Pieni-Sulkavassa kesinä 2002 ja 2001 uinti rantavedessä edellyttää kaivovedellä pesemistä, muuten seurauksena on kutiava ihottuma. Run-saan vitakasvuston niittäminen ei ratkaise rehevöitymisongelmaa, poistaminen ainakin hidastaa, jos siihen on mahdollisuus riittävän usein. Veden virtauksen mukana tulevien ravinteiden tulon hillitse-minen on omiaan myös kasvuston lisääntymisen esteeksi. Järveen tulee ajoittain suomutaa, joka tarttuu uidessa iholle, likaa ja allergisoi. Vesi limasta ajoittain, tarttuu uidessa iholle. Suurijoen valuma-alue: Kaijanjärven vesi haisee, tekee iholle näppylöitä. Ei voi käyttää astianpesuun eikä näillä näkymin edes saunavedeksi. Rannat niitettävä kasvillisuudesta tai revittävä juurineen, veneellä ei pääse läpi. Kaijanjärven länsipäässä Myllylahti sulkeutumassa vesi- ja pajukasvuston takia umpilammeksi. Li-säksi runsas vesikasvillisuus muodostaa yhä kasvavan vesijättöalueen, joka "pilkkoo" järven länsi-päätä sulkeutuviksi lahdekkeiksi, joihin jää seisova vesi seurauksineen. Myllyjoen lasku-uoma on suljettu Kaijanjärvestä Keplakkoon, jolloin läpivirtaama Kaijanjärvestä Myllylahden kautta estyi. Kai-janjärven nykytilanne alkaa olla melko surkea, 20 vuoden aikana järvi on rehevöitynyt pilalle. Mylly-lahti on käytännössä kasvanut tuona aikana umpeen, sammal nousee jo pintaan asti ja soutaminen alkaa olla jo kesällä mahdotonta. Lietettä on tullut pohjalle varmasti yli puoli metriä ja vettä ei enää lahdessa ole kuin keskimäärin 30 cm. Seppäjärvessä on viiden viimeisen vuoden aikana on ollut sinilevää joka kesä niin paksuna lauttana, että ei ole meinannut saada näytettä menemään pulloon, kun vein laboratorioon tutkittavaksi (2 ker-taa). Kielsivät uimisen ja saunaveden ottamisen sinä aikana. Viime kesänä Seppäjärvessä näkyi auton ikkunasta katsottuna vihreää leväpuuroa. Kuhajärven Kuhasaaren matalissa lahdissa on le-väkukintoja lähes joka vuosi. Sinilevää on esiintynyt viimeisten neljän vuoden aikana runsaasti. Lentokentän puoleinen järvi on kaislittunut erittäin pahoin ja kalat maistuvat mudalle. Luulen veden laadun huononneen lentokentältä valuvista, talvella käytettävistä kentän sulatusaineista.

81

11.3 Vedenlaatu Vastaajista joka toinen oli tyytymätön vesistöjen nykyiseen veden laatuun ja tyytyväisiä kolmasosa (kuva 69). Veden laatuun oltiin tyytyväisimpiä Hanhijärven ja Suurijoen valuma-alueilla. Hanhijärvessä rehevöitymistä esiintyy ainoastaan yksittäisissä lahdissa. Tyytymättömimpiä veden laatuun oltiin Vuo-rikosken ja Haverilanjoen valuma-alueilla. Lisäksi yli puolet vastaajista Ylä-Enonveden ja Viitoinjoen valuma-alueilla oli tyytymättömiä veden laatuun. Veden laadun tutkimukset vahvistavat kansalaisten käsityksiä, sillä Hanhijärvi ja Suurijoen vesistöt ovat tutkimusalueen vähäravinteisimpia vesistöjä. Veden laadun muutoksia kysyttäessä Ylä-Enonveden ja Haverilanjoen vesistöjen veden laatu koettiin eniten heikentyneeksi ja vähiten muutoksia koettiin Hanhijärvessä (kuva 70). Näkösyvyyden alentu-mista koettiin eniten Vuorikosken ja Ylä-Enonveden vesistöissä (kuva 71). Ainoastaan Hanhijärvessä ja Viitoinjoen vesistöissä näkösyvyys oli vastaajien mielestä kasvanut. Viitoinjoen näkösyvyyden kas-vaminen selittynee sillä, että metsäojitukset ovat jo pääasiassa yli 5 vuoden ikäisiä ja vesi on kirkastu-nut entiselleen. Hanhijärvi on luonnostaan kirkasvetinen järvi, jonka näkösyvyys on yli 5 m. Tekstikehys 3. Vastaajien käsityksiä veden laadun muutoksista ja syistä.

Ylä-Enonveden valuma-alue: Ensimmäiset muutokset Ylä-Enonveden ja Saarijärven kohdalla tapahtui siltojen pengertämisen myö-tä. Esimerkiksi Savilahden vesiaukko pieneni ja mataloitui. Uitonsalmen sillan viereinen pengerrys. Ennen sillan penkkaa sillan alla oli paikoin noin 1,5-2 m vettä, nyt veden ollessa alhaalla tuskin 0,5 m. Toinen näkyvä muutos tapahtui kalanviljelylaitoksen säännöstelyn vuoksi. Vesi nousee joka vuosirantametsään, jolloin roskat huuhtoutuvat vesistöön. Veden korkeuden vaihtelu alkukevään ja syksyn välillä on lähes 1 m. Aikaisemmin tällaista vaihtelua ei ollut. Veden pinnan alhaisuus on yksi suurim-mista tekijöistä, joka vaikuttaa Ylä-Enonveden veden laatuun. Jatkuvasti kesällä alhaalla oleva veden-pinta mahdollistaa matalien lahtien rehevöitymisen. Vesi lämpenee herkemmin ja kylmän veden kalat kuten muikku kärsii siitä. Vuosina 2000- 2002 muikun poikaset ovat kuolleet loppukesällä elo-syyskuussa lämpimän veden vuoksi. Hanhijärven vesistöt: Mielestäni Hanhijärven virkistyskäytölle ei ole mitään erityistä estettä. Mielestäni järven tila on säilynyt varsin hyvänä, enkä näkisi oleellisen parantamisen tarvetta. Vierainani käyneet kalamiehet ovat kom-mentoineet järveä kirkasvetiseksi. Vedenkorkeus voisi olla korkeammalla, koska maatalouden merki-tys on vähentynyt, mielestäni veden pinnan voisi nostaa alkuperäiseen korkeuteen. Viherlevä kukkiijärvessä joskus niin voimakkaasti, että verkkojen pito ei onnistu. Jo vuosia sitten lähetin Hanhijärvestä vesinäytteen levästä Joensuun yliopistoon, jossa todettiin sen olevan jotain viherlevää. Pitäisi vesi-juoksutusta jotenkin pystyä säätelemään, jotta pinta pysyisi korkeammalla. Veden pinta laskee mieles-täni liikaa. Heitot on jopa yli metrin kevätkorkeudesta. Suurijoen valuma-alue: Kun jäät sulavat Seppäjärven vesi on hyvin kirkas, pohja näkyy aika syvältä. Muutama päivä ja vesi alkaa muuttua ruskeaan päin, liekö humusta vai mitä. Vesi tummuu keväällä, kun vedet valuvat suo-ojista ja lammesta. Leväkukinnot vaivaavat syyskesällä. Talvella vesi on kirkasta. (Seppäjärvi) Olen viettänyt vapaa-aikaani Ylä-Kieluun rannoilla –70 luvulta alkaen ja Keplakon rannalla vuodesta 1991. Järvien käyttö on minulla ainoastaan virkistyskäyttöä, eli mökkeilyyn kesäaikana liittyvää sau-nomista, uimista sekä vähäistä veneilyä. Minusta järvien laatu on näinä ajanjaksoina pysynyt muuttu-mattomana eli suhteellisen hyvänä. Keplakon ja Kaijanjärven rannoilla mattojen pesu tulisi kieltääehdottomasti. Iso-Kortteikon vesi on rusehtavaa ja siinä on suomainen tuntu ja tuoksu. Metsäyhtiö on ojittanut met-sänsä (suoalueella) ojilla järveen, mikä on mielestäni järjetöntä. Kun verrataan vieressä olevaan Valk-järveen, jonka vesi on kristallinkirkasta, lienee ojitus ainoa järkevä selitys. Viitoinjoen valuma-alue: Sylkyn järven Tielahti, minkä erottaa Sylkynjärvestä valtatie 71, niin ettei vesi pääse vaihtumaan riittä-västi ko. lahdessa ( rakennettu pieni rumpu on riittämätön). Käytämme Sylkyn järveä virkistyskäyttöön, uimaranta kyläläisille nykyisellään on kelvoton. Järven "isommalla" puolella olisi tähän tarkoitukseen parempia alueita. Liika kaavoitus heikentää mahdollisuuksia parempaan virkistyskäyttöön. Ennen valtatie 14 rakentamista Kalliojärvi oli kirkas ja puhdas. Maantien katkaistaessa järven päänkahteen eri osaa. Nykyinen toiminta on huonontanut veden laatua huomattavasti. Veden väri muuttui ruskeaksi.

82

Tyytyväisyys nykyiseen veden laatuun

0 % 20 % 40 % 60 % 80 % 100 %

Ylä-Enonvesi

Hanhijärvi

Vuorikoski

Haverilanjoki

Kolvonjoki

Suurijoki

Viitoinjoki

KeskiarvoTyytyväinen vedenlaatuun Veden laatu voisi ollaparempiEi osaa sanoa

Kuva 69. Valuma-alueista Haverilanjoen ja Vuorikosken vastaajat olivat tyytymättömimpiä veden laatuun.

Veden laadun muutokset

0 % 20 % 40 % 60 % 80 % 100 %

Ylä-Enonvesi

Hanhijärvi

Vuorikoski

Haverilanjoki

Kolvonjoki

Suurijoki

Viitoinjoki

Keskiarvo

Ei muutoksia

Veden laatuheikentynytEi osaa sanoa

Veden laatuparantunut

Kuva 70. Veden laatu muutoksia eniten koettiin Ylä-Enonveden ja Haverilanjoen vesistöissä.

Näkösyvyyden muutokset

0 % 20 % 40 % 60 % 80 % 100 %

Ylä-Enonvesi

Hanhijärvi

Vuorikoski

Haverilanjoki

Kolvonjoki

Suurijoki

Viitoinjoki

Keskiarvo

Ei muutoksia

NäkösyvyysheikentynytEi osaa sanoa

Näkösyvyyskasvanut

Kuva 71. Vesistöjen näkösyvyys on parantunut ainoastaan Hanhijärven ja Viitoinjoen valuma-alueella.

83

11.4 Kasvillisuus Vesikasvillisuuden määrä koettiin liian runsaaksi erityisesti Haverilanjoen ja Ylä-Enonveden vesistöis-sä (kuva 72). Ylä-Enonveden vesistöjen kasvillisuus on pääasiassa pohjaruusuke- ja kelluslehtisiä kasveja, joiden vähentäminen tai poisto on vaikeaa. Vuorikosken vastaajista vain 22 % koki vesikasvil-lisuuden liian runsaaksi. Vastaavasti Suurijoen valuma-alueen vastaajista jopa 9 % koki vesikasvilli-suutta olevan liian vähän. Kysyttäessä vesikasvilajiston muutoksista vain kolmasosa oli havainnut lajistossa tapahtuneen muutoksia; Ylä-Enonveden vastaajista kuitenkin peräti 43 % oli huomannut lajiston muuttuneen (kuva 73). Kirkkaat ja karut vesistöt ovat erityisen herkkiä muutoksille. Pienetkin ravinnepitoisuuksien muutokset saattavat aiheuttaa muutoksia vesikasvilajistossa ja runsaussuhteis-sa. Sedimentin ravinnevarastot ylläpitävät umpeenkasvua vielä vuosia, vaikka ulkoinen kuormitus saataisiinkin merkittävästi pienemmäksi. Makrofyytit eli suurvesikasvit heijastelevat pitkänaikavälin muutoksia. Leväkasvustot ja limoittumisongelmat reagoivat vain muutaman vuoden viiveellä. Tekstikehys 4. Havaintoja kasvillisuuden määrästä ja muutoksista.

Ylä-Enonveden rannassani lisääntyy ahvenruoho ja kortteet. Läheinen hiekkaranta supistuu vuosivuodelta kasvuston vuoksi. Pirttilahti on mennyt selvästi heikompaan kuntoon muutaman vuodenaikana. Vesikasvillisuudesta lisääntynyt varsinkin vesirutto ja ruskoärviä. Vesisammalta myös run-saasti. Pirttilahdessa vesirutto lisääntynyt rantavesissä ja syvemmällä vesisammal. SuomenlummeNymphaea tetragoma lisääntynyt voimakkaasti Ylä- Enonveden Savilahdessa, samoin nuottaruoho Lobelia dortmanna. Haverilanjoen kasvillisuus vaan lisääntyy. Vesi laskee ja vesikasvillisuus tuk-keuttaa joen. Kasvillisuutta runsaasti, haittaa uimista ja veneilyä. Kalanviljelylaitoksen aiheuttamaveden korkeuden säännöstely muuttanut vesikasveja. Pieni- ja Suuri-Säkänen sijaitsevat Pienen-Sulkavan ja Saarijärven välissä. Molemmat järvet ovat täysin rehevöityneet niin, että soutaminen on vaikeaa, koska ahvenvita ym. tarttuvat airoihin. Varsinkin Löksä-järvessä vesikasvien osalta lisääntymistä tapahtuu vuosi vuodelta. Uistelu alkaa olla hankalaa. Pieni-Korteikon kasvillisuuden määrä räjähtänyt viimeisen 10 vuoden aikana. Kolvosessa palpakko lisääntyy vuosittain. Olemme käsin (haravalla) poistaneet sitä. Samoin suo-menlumme on lisääntynyt viimeisten kymmenen vuoden aikana. Seppäjärveen on tullut vesikasveja lisää joka vuosi, jotkut lahdekkeet ovat jo pelottavan täynnä kai-kenlaista heinää.

84

Vesikasvillisuuden määrä

0 % 20 % 40 % 60 % 80 % 100 %

Ylä-Enonvesi

Hanhijärvi

Vuorikoski

Haverilanjoki

Kolvonjoki

Suurijoki

Viitoinjoki

KeskiarvoKasvillisuutta liikaaKasvilisuutta sopivastiKasvillisuutta liian vähän

Kuva 72. Haverilanjoen valuma-alueen vastaajista 2/3 koki vesikasvillisuuden liian runsaaksi.

Vesikasvilajistossa tapahtuneet muutokset

0 % 20 % 40 % 60 % 80 % 100 %

Ylä-Enonvesi

Hanhijärvi

Vuorikoski

Haverilanjoki

Kolvonjoki

Suurijoki

Viitoinjoki

Keskiarvo Lajistossa ei muutoksia Lajistossa muutoksiaEi osaa sanoa

Kuva 73. Vähiten vesikasvilajiston muutoksia havaittiin Hanhijärvessä.

85

11.5 Lietteisyys, limoittuminen ja leväkukinnot Pohjan tilan arvioi normaaliksi valtaosa Hanhijärven ja Suurijoen valuma-alueiden vastaajista. Vuori-kosken (100 %) ja Haverilanjoen (60 %) vastaajien mielestä järven pohja on liettynyt (kuva 74). Have-rilanjoen vastaukset selittynevät valuma-alueen turvemaiden runsauden ja metsäojitusten perusteella. Myös limoittumisesta kärsivien osuus oli suurin Haverilanjoen ja Vuorikosken vastaajien keskuudessa (kuva 75). Ylä-Enonveden vastaajista noin joka toinen oli havainnut leväkukintoja. Vastaavasti joka toinen oli sitä mieltä, että Hanhijärvessä ja Viitoinjoen vesistöissä ei esiinny leväkukintoja (kuva 76). Sinileväkukinto-ja on varmuudella esiintynyt toistuvasti Kuhajärvessä, joka kuuluu Suurijoen valuma-alueen vesistöi-hin. Sen vastaajista kuitenkin vain 31 % oli havainnut leväkukintoja. Leväkukintojen havainnointi on tosin henkilöistä riippuvaa, koska leväkukintoja ei välttämättä tunnisteta. Limoittuminen on usein runsasta alueilla, joissa ravinnepitoisuudet ja väriarvot ovat kohonneet. Erityi-sesti limalevä ja osa koristelevistä hyötyvät nopeista ravinnemuutoksista, koska em. levälajistot do-minoivat alkukesästä. On myös huomioitava, että reittivesien järvet reagoivat samalla tavalla kun lat-vavesistöt, kun kuormituspaineet tulevat latvaosista. Lietteisyys on paitsi esteettinen kysymys, myös oleellinen tekijä kalaston kannalta. Erityisesti lohensukuiset kalat kärsivät. Tekstikehys 5. Havaintoja lietteisyydestä ja limoittumisesta.

Olen asunut Seppäjärven rannalla yli 20 vuotta. Alkuaikoina vesi oli tosi kirkasta ympäri vuoden. Nyt ei voi heinä- ja elokuulla pitää verkkoja, kun verkko on kuin "seinä" limasta. Seppäjärven vesi ontalvella tosi kirkasta. Heti kun jäät lähtevät, vesi muuttuu ruskeaksi. Sulkavajärvissä on ollut yhtenä kesänä limalevää, joka tarttuu uitaessa. Rantamme on koko kesän mutainen ja kasvillisuus vain lisääntyy. Olemme monena kesänä yrittäneet niittää heinää yms vesi-kasveja, mutta lopputulos on entistä rehevämpi seuraavana vuonna. Uimassa ei voi käydä juuriollenkaan, kun sellainen musta "tahnakerros" liimautuu ihon pintaan ja iholle muodostuu pieniä pu-naisia pisteitä, jotka kutiavat. Lapset täytyy käyttää AINA suihkussa uintireissun jälkeen. Myös haju-haittoja on tullut huomattavasti aikaisemmin vuosittain, järvi löyhkää rannassamme. Ylä-Enonveden erään alueen osittain hiekkarantaisen lahden muuttuminen noin 30:ssä vuodessapohjaa myöten jäätyneeksi mutalätiksi. Saarijärven kaloissa on makuhaittoja keskikesällä ja lapsetpitää viedä usein kotona uinnin jälkeen suihkuun ( mutaisuus+järvisyyhy). Ala- ja Ylä-Korppisen pohja on erittäin liettynyt, Syynä ilmeisesti ojitukset. Liettymän alla on puhdashiekka. Kuhajärven limoittuminen ajoittuu erityisesti loppukesään. Verkkopyynnillä syvältä nousee runsaastiruskeaa limaa ja "roskaa" pintaan. Ala-Korppinen on täynnä aluskasvillisuutta ei kai ole milloinkaan puhdistettu. Onkiminen hankalaa jakaloissa vähän mudan makua. Hellekausien aikana ja jälkeen esiintyy ruskeaa järvilimaa, joka tart-tuu ihon pintaan uidessa. Lämpimällä vedellä se lähtee kyllä helposti pois, mutta on vähän inhotta-vaa.

86

Pohjan tila ja lietteisyys

0 % 20 % 40 % 60 % 80 % 100 %

Ylä-Enonvesi

Hanhijärvi

Vuorikoski

Haverilanjoki

Kolvonjoki

Suurijoki

Viitoinjoki

Keskiarvo Pohja liettynyt ja haisee

Pohjan liettyminenvoimakasta, mutta eihajuongelmia

Pohja normaali

Ei osaa sanoa

Kuva 74. Hanhijärven pohja koettiin normaaliksi ja lietteisyydestä kärsitään eniten Vuorikosken vesistöissä.

Pyydysten tai rantakivien limoittuminen

0 % 20 % 40 % 60 % 80 % 100 %

Ylä-Enonvesi

Hanhijärvi

Vuorikoski

Haverilanjoki

Kolvonjoki

Suurijoki

Viitoinjoki

KeskiarvoEi kalasta tai havainnutlimoittumistaLimoittumista esiintyyharvoinLimoittumista esiintyy jokavuosi

Kuva 75. Limoittumista havaittiin eniten Viitoinjoen ja Kolvonjoen vesistöissä.

Leväkukintojen havainnointi

0 % 20 % 40 % 60 % 80 % 100 %

Ylä-Enonvesi

Hanhijärvi

Vuorikoski

Haverilanjoki

Kolvonjoki

Suurijoki

Viitoinjoki

Keskiarvo

Leväkukintoja ei esiinny

Leväkukintoja esiintyyharvoin tai toistuvastiEi osaa sanoa

Kuva 76. Vastaajista eniten leväkukintoja oli havaittu Ylä-Enonvedellä.

87

11.6 Kalastus Kalastaneiden ihmisten joukosta peräti 15 % oli havainnut kalakuolemia Viitoinjoen vesistöissä (kuva 77). Kalakuolemia oli havaittu myös Suurijoen ja Ylä-Enonveden vesistöissä. Saarijärvessä oli havaittu myös kesäaikaisia kalakuolemia syvänteiden katiskapyynnissä (suullinen tiedonanto). Kalakuolemat vaikuttavat kalaston koko ja ikäjakaumaan, koska kookkaat kalat kuolevat herkemmin kuin pienet. Limoittumisesta kärsi 3/4 osaa kalastaneista ja Viitoinjoen vesistöissä kalastaneista 11 % mielestä limoittuminen estää kalastamisen (kuva 78). Limoittumisen runsain ajankohta oli Viitoinjoen vesistöis-sä keväällä ja muissa vesistöissä ympäri kasvukauden (kuva 79). Vastaukset saattavat kertoa Viitoin-joen turvemaiden huuhtoutumiseen liittyvästä limoittumisesta ja muualla varsinaiseen levien aiheutta-maan limoittumiseen. Tekstikehys 6. Kalastaneiden havaintoja kalastuksesta ja kalakannoista.

Ylä-Enonvesi: Ruskea humusvana valuu Saarijärveltä Uittosalmeen ja edelleen virtauksen mukana alemmas Ylä-Enonvedelle. Kalaverkosta voi havaita ruskean kohdan. Järvessä on liikaa särkikaloja. Muikku hä-vinnyt täysin vuoden 2002 aikana. Kalastuksessa kalakanta vaihtunut muikusta muihin kaloihin,koska muikkua ei viime vuosina ole ollut. Mielelläni kalastan kesällä vetouistimella. Ylä-Enonvedestä on tullut viime kesänä jostain syystä paljon isompia haukia 3 kg ylöspäin. Kuhakanta myös kasvanut sillä uistimella saattoi saada jo useita kuhia illassa. Kolvosen särkikanta ja pieni ahven lisääntyy voimakkaasti. Ylä-Kieluun särkien runsaus uimarannallamme on joskus kiusallista ja häiritsevää. "Näkinkenkiä" onjoka kesä enemmän, ovat ehkä puhtaan veden merkki, mutta sotkevathan ne rikkoutuessaan ranta-hiekan. Pellosjärven ja Kuhajärven lahnakanta surkea. Erittäin runsasta kääpiöitymistä. 70-luvulla sain vielä useasti n 5 kg:n lahnoja, nyt suurin koko on 1kg. Ylä-Korppisessa ja Riitasenjärvessä oli tänäkin (2002/2003) talvena happikato ja paljon kuolleitakaloja. Kaijanjärvessä kalat kuolevat verkkoihin ja Hiisjärvessäkin oli happikato. Hiisjärvi on jokakesä heinäkuussa uimakelvoton. Kieluussa on voinut uida, mutta suo-ojista tuleva vesi on liannut pohjan mutaiseksi. Hiisjärven ja Ylä-Kieluun rannassa kasvavat lehtipuut kuormittavat syksyisinjärven pohjaa. Ylä-Korppisen koko kalakanta vaarassa kuolla 2003 keväällä. Teimme suuren avan-non, joka on täyttynyt jatkuvasti kuolleista/lähes kuolleista kaloista. Suo-ojista valunut "turvetta" poh-jaan useita metrejä. Järvi ei liene käyttökelpoinen 2003. Olisiko viisasta tyhjentää koko järvi ja kus-kata mudat kasvuturpeeksi jonnekin. Joskus aikaan oli hiekkapohja, nykyisin ei voi uida, kun onaivan musta turvekylvystä uinnin jälkeen. Kalakanta muuttunut vahvasti särkivoittoiseksi.

88

Kalakuolemien havainnointi

0 % 20 % 40 % 60 % 80 % 100 %

Ylä-Enonvesi

Hanhijärvi

Vuorikoski

Haverilanjoki

Kolvonjoki

Suurijoki

Viitoinjoki

KeskiarvoKalakuolemia ei olehavaittu tai ei osaasanoaKalakuolemia onhavaittu

Kuva 77. Viitoinjoen vesistöissä on havaittu eniten kalakuolemia.

Pyydysten limoittumisen haitta kalastukselle

0 % 20 % 40 % 60 % 80 % 100 %

Ylä-Enonvesi

Hanhijärvi

Vuorikoski

Haverilanjoki

Kolvonjoki

Suurijoki

Viitoinjoki

Keskiarvo Limoittuminen ei haittaakalastustaLimoittuminen vähäistä,mutta haittaa kalastustaLimoittuminen runsastaja haittaa kalastustaLimoittuminen estääkalastuksen

Kuva 78. Limoittuminen haittaa eniten kalastusta Vuorikosken vesistöissä.

Limoittumisen ajankohta

0 % 20 % 40 % 60 % 80 % 100 %

Ylä-Enonvesi

Hanhijärvi

Vuorikoski

Haverilanjoki

Kolvonjoki

Suurijoki

Viitoinjoki

KeskiarvoKeväällä ja alkukesälläKeskikesälläLoppukesälläSyksyllä

Kuva 79. Viitoinjoen valuma-alueella kalastaneiden mielestä limoittuminen on runsainta keväällä ja alkukesällä, muualla keski-kesällä.

89

Taulukko 18. Kalastaneiden kokemuksia kalakantojen hoidosta ja kalaston muutoksista.

Valuma-alue Särkikalat

lisääntyneet Kalakantaa hoidettu särkikalojen teho-

pyynnillä

Kalojen keskiko-ko laskenut

Kalakantaa hoidettu petokalaistutuksilla

Ylä-Enonvesi 47 30 35 31 Hanhijärvi 50 39 28 28 Vuorikoski 17 0 67 67 Haverilanjoki 48 13 30 43 Kolvonjoki 46 0 38 19 Suurijoki 29 3 15 16 Viitoinjoki 46 46 46 15 Keskiarvo 40 12 37 31

11.7 Kalatalouden kehittäminen Vesistöalueella kalastaneiden kommenttien perusteella on valuma-alueittain tiivistetty keskeiset puut-teet ja kehittämisajatukset tukemaan osakaskuntien toimintaa. Kalastusalueet voivat halutessaan so-vittaa asiat kalastusalueiden käyttö- ja hoitosuunnitelmiin. Vesistöalueen kunnostus- ja hoitosuunni-telmaan kehittämisajatukset huomioidaan niiden toteutettavuuden, kustannustehokkuuden ja vaikutta-vuuden perusteella. Tekstikehys 7. Kalastaneiden kommentteja vesistöalueen kalataloudesta ja kehittämistarpeista (jatkuu tekstikehys 8).

Hanhijärven valuma-alue: Hanhijärven vastaajien mielestä osakaskuntia pitäisi yhdistää toimiviksi kokonaisuuksiksi, jotta ka-lastuksen edellytykset parantuisivat. Istutuksia lisäämällä ja erityisesti muikkua, siikaa, taimenta, lahnaa ja kuhaa sekä rapua. Roskakalojen pyyntiä tarvitaan. Järvessä ollut aikanaan hyvä lahna- ja rapukanta. Lahna on hävinnyt melkein kokonaan ja rapurutto vienyt ravut ehkä vuonna 1965. Vas-taajat yksimielisiä kehittämisasioista. Ylä-Enonveden valuma-alue: Ylä-Enonveden kalastuslupien myynnistä enemmän tietoa, pyydysmaksut halvemmiksi sekä verkon silmäkoon alarajaksi 60 mm. Järvikohtaiset verkkokalastusluvat ja hoitosuunnitelma. Verkkolupien määrää voisi rajoittaa esimerkiksi 2 yksikköä/talous. Ylä-Enonvedellä kuhalle kutuajaksi rauhoitus ja alamittaisten kuhien pyyntiä rajoitettava verkkojen silmäkokorajoituksilla. Muikun pyynnissä nuottaus ja rysät kiellettävä tai rajoitettava ja niitä voisi käyttää roskakalojen pyyntiin. Roskakalojen tehopyyn-tiä lisättävä, mutta hyötykalojen tehomaista kalastusta säädeltävä. Istutuksissa suosittava muikkua, taimenta ja siikaa. Kuha- ja toutainistutukset ovat olleet onnistuneita. Kuhaistutuksia jatkettava, mi-käli luontainen tuotanto ei ole riittävä. Pienten lahtien kasvillisuus haittaa virvelöintiä. Nykyisellään asiat kunnossa ja kaikenlaiset säännökset sekä EU vain vaikeuttaa ja kiusaa tällaista tavallista asi-aa. Kalaportaat Enonkoskeen. Pirttilahti jätettävä vapaasti kalastettavaksi ja lähiluontokohteeksi. Saarijärveen voisi istuttaa kuhaa roskakalakannan hillitsemiseksi. Verkkojen silmäkoon alarajaksi 50 mm, jotta istutusten hyöty parantuisi. Kalastuksen edellytykset paranevat jos järven veden korkeus pysyisi vakaana. Rapukannan palauttamista tuettava istutuksilla. Hoitokalastus pitäisi toteuttaa val-votusti täysin ulkopuolisilla ammattikalastajilla. Petokalakantojen kehittäminen tuntuisi maallikostakestävämmältä tavalta hillitä särkikalojen määrää. Vuorikosken valuma-alue: Vuorijärven lahnakantaa pitäisi tehokalastaa, jotta kasvaisi suuremmaksi ja samalla voisi pyytääsärkikaloja vähemmäksi. Havujärveen pitäisi jatkaa siian istutuksia. Viitoinjoen valuma-alue: Lupakäytäntöä selkeytettävä ja roskakalojen pyyntiä tehostettava. Rapurutto kahdesti, viimeisin 2001. Istutuksissa suosittava siikaa, muikkua ja rapuja. Ylä-Korppisen veden pinnan nostaminen pohjapadolla parantaisi kalojen kutupaikkoja. Ylä-Korppisessa hauki, ahven säyne ja lahnakanta oli hyvä 2002, mutta nyt kai kuolleet kaikki hapen puutteeseen talvella 2003.

90

Tekstikehys 8. Kalastaneiden kommentteja vesistöalueen kalataloudesta ja kehittämistarpeista.

11.8 Kunnostukset Kunnostusten positiivisiin vaikutuksiin uskoi eniten Ylä-Enonveden ja Haverilanjoen vastaajat ja vähi-ten Hanhijärven. Haverilanjoen vastaajista peräti 90 % uskoi, että kunnostuksilla voidaan parantaa veden laatua tai vesistöjen virkistyskäyttöä. Vastaavasti Hanhijärven, Vuorikosken ja Suurijoen vastaajista lähes kolmasosa uskoi, että kunnostuksilla ei saavuteta positiivisia vaikutuksia tai voidaan korkeintaan säilyttää järven nykytila. Eniten toivottiin metsäojitusten vesiensuojelun edistämistä, ruop-pauksia, tehokalastuksia, vesikasvien niittoa ja vedenkorkeuden säätelyä tai nostamista. Maatalouden suojavyöhykkeiden, laskeutusaltaiden ja kosteikkojen merkitystä tai mahdollisuutta ei tiedostettu, vaik-ka ne ovat maatalouden vesiensuojelun perusteita. Vedenkorkeuksia on käsitelty luvuissa 8.4 ja 12.5. Alhaiset vedenkorkeudet johtuvat ympäristöoloista ja jatkuvat muutokset vedenkorkeuden laskemis-hankkeista.

Haverilanjoen valuma-alue: Roskakalojen tehopyyntiä tehostettava hoitonuottausten ja rysäpyyntien avulla. Verkkojen silmäkokorajoituksilla (35-45 mm) estettävä taimenten ja kuhien pyynti alamittaisina. Istutuk-sissa suosittava taimenta, kuhaa ja siikaa. Selvitettävä, miten saisi siikakannan istutukset onnistumaan paremmin. Kolvonjoen valuma-alue: Tehokalastuksella vähennettävä roskakaloja. Istutuksissa tulisi suosia kuhaa, siikaa ja lahnaa. Veden korkeus voisi olla korkeammalla patoa säätelemällä. Niittylahden kalastusalueelle ravustusluvat (nykyisin ei oikeuta ravustukseen Niittylahden ka-lastuskunnan puolella). Kalaston hoidon kannalta nuottapyynti kiellettävä, vaikka se tehdään kalaveden hoidon nimessä. Järvi on matala ja arvokalat eivät menesty. Suurijoen valuma-alue: Seppäjärven tehokalastus ja istutuskalojen rauhoitus määräajaksi. Kaikki osakaskunnat yh-distettävä. Verkkojen silmäkoon rajoituksia. Istutuksissa suosittava haukea, siikaa, taimenta, ahventa, kuhaa ja rapuja. Hiisjärven kalkitus, hoitonuottaus ja vedenkorkeuden säännöstely. Pohjaheinänpoistoa ja särkikalojen määrän vähentäminen. Pellosjärven rantojen puhdistetta-va ja ruohoja poistettava. Roskakalojen tehopyyntiä nuottaamalla, pauneteilla, katiskoilla ja verkoilla Kaijanjärvi on pieni järvi ja en näe mitään erityistä syytä kalakannan kehittämiseen. Hauki- ja lahnaistutukset olleet järkeviä. Mataluus rajoittaa jalokalojen istutuksia. Voisi kokeilla riittävän kokoisten taimenien ja kirjolohien istutusta, koska jo tietoisuus järven kalakannasta nostaa sen arvoa. Iso- ja Pieni-Korteikon särkikaloja voisi tehopyytää, erityisesti liikaa pientä lahnaa. Istutuksissa suosittava siikaa ja rapuja. Ala- ja Ylä-Kieluu, Löksä ja Keplakko käsitelty yhdeksi kokonaisuudeksi. Jatkamalla istutuksia kuten ennenkin ja roskakalaa hoitonuottauksella voisi kokeilla, jos siihen löytyisi rahoitusta ja nuottaporukkaa hoitamaan työn. Kalaistutukset olleet järkeviä ja jatkettava siikaa ja kuhaa. Rapukanta on vielä kaukana ennen 60- luvun lopun rapuruttoa jolloin niitä oli paljain käsin poimittavaksi. Kalastuksen edellytykset hyvät ja riittää istutustoimenpiteet ja vesikasvillisuu-den vähentäminen. Ylä-Kieluun pienikokoista lahnakantaa pitäisi vähentää. Niissä järvissä, joissa ei ole ongelmia, kuten Keplakko ja Ylä-Kieluu tulisi siika ja taimenistutusten takia rajoit-taa pyyntiä pienisilmäisillä verkoilla. Nämä kalalajit menestyvät hyvin, mutta tulevat pyydetyksi jo alamittaisina. Verkkojen silmäkokorajoituksia.

91

Tekstikehys 9. Vastaajien ehdottamia kunnostus- ja hoitokeinoja vesistöille.

Ylä-Enonveden valuma-alue: Vedenpinnan säännöstely tulee muuttaa oikeaksi. Nykyinen lupaehto pitää veden pinnan tahal-laan 0,5 m liian alhaalla. Ehkä happamia valumavesiä ojitetulta suolta voisi vähentää. Uitonsalmitulisi ruopata veneväylän kohdalta, että siitä pääsisi matalan veden aikana veneellä (moottorilla)läpi. Haverilanjoen suiston ruoppaus. Savilahden kunnostus. Uittosalmen sillan aluksen ennallis-taminen ruoppaamalla. Uittosalmi on kasvamassa umpeen, ruman näköinen ja veneellä kulkemi-nen vaikeaa. Uittosalmen näkymä on ollut kaunis veneilyreitti ja mökkimaisema. Sitä se ei oleollut enää ja paikoin vaikea liikkua veneellä. Roskakalan pyynnin tehostaminen nuottaamalla. Haverilanjoen valuma-alue: Iso-Sulkavan ja Pieni-Sulkavan välillä olevan salmen voimakas umpeenkasvu, ruohoa ja muutaheinää. Keskikesällä ei pysty moottoriveneellä liikkumaan kyseisessä salmessa. Salmen ruoppa-us olisi ajankohtainen. Matalien paikkojen ja kapeikkojen perkaaminen. Kärekosken niskalle patoveden pinnan alarajan säätelyä varten, koska Löksässäkin on pato. Vedenpinnan vaihteluväli liiansuuri. Roskakalojen tehopyynti lisätoive. Järven alinta vesitasoa voisi nostaa patoamalla Kären-koskea noin 25- 30 cm. Säkäsen järvet tulisi ruopata ja umpeenkasvu estää. Pitäisi kieltää ojienlasku järviin ja jokiin. Suurijoen valuma-alue: Kaijanjärven Kuikkajoki syvenee vuosi vuodelta, keväällä vesi on ylhäällä, kalat kutevat ranta-heinikkoon ja jo kesäkuussa vesi on kutualueelta kaukana. Jonkinlainen säännöstelypato olisitarpeen, ettei homma ryöstäydy käsistä. Kaijanjärven imuruoppaus ja vedenpinnan nosto, poh-joisosan lahdet ovat niin matalat ja rehevöityneet. Jos ei tehdä mitään tulee kasvamaan umpeen.Roskakalan vähentäminen olisi ehkä paikallaan Kaijanjärvessä ja Ylä-Kieluussa. Ylä-KieluunNyyssönlahdesta lietteen poistaminen. Tänkynjärvestä Riitasenjärveen oleva joki tahtoo kasvaa umpeen. Se on tärkeä kanoottireittijokivirkistyskäyttöön. Tänkynjärveen laskevasta Koveronjoesta kaivettu tulvaoja, joka laskee Riita-seen ja vähentää virtausta Tänkynjärvestä. Tulvaojan ja Tänkyn järven välinen osa pitäisi ruopatavirtauksen parantamiseksi. Tänkky on ollut aikoinaan kovapohjainen (hiekka) järvi, nykyiselläänpohjassa on noin 1,5-2 m lietettä, järven keskisyvyys on nykyisin noin 1 m. Järvi on kovaa vauhtiakasvamassa umpeen. Järvi tulisi ehdottomasti puhdistaa pohjalietteestä. Loppukesästä järvi ontäynnä vihreää "limalauttoja", jotka tuoksuvat voimakkaasti. Metsäojat, jotka tulevat suoraan jär-veen tulisi tukkia. Toivoisin, että tiedotusta terävöitettäisiin rannan asukkaille siten, että kaikenlainen pesuaineidenja peseminen ei aiheuttaisi kuormitusta vesistössä. Olen seurannut Seppäjärven tilaa 25 vuotta jahuomannut, että tilanteeseen pitäisi tarttua ja saada jokainen ymmärtämään vesistön pienet vir-taamat matalissa kapeikoissa. Jokainen järven käyttäjä on vastuussa vesistön puhtaudesta. Ku-hajärven veden laatu säilyisi puhtaana estämällä ojituksen ja muiden valumavesien pääsy vesis-töön. Kuhajärven kaislikkojen niitto. Hiisjärven vesikasvillisuuden poisto ja laskujokien mukanatulevan humuksen estäminen saostusaltailla ja ruoppaamalla. Kolvosen valuma-alue: Kolvoseen ja Kolvonjokeen laskevien jokien valumavesien laatuun kiinnitettävä huomiota raken-tamalla saostusaltaita ja vesistön kasvillisuutta poistettava. Viitoinjoen valuma-alue: Siltaratkaisut saaren molemmin puolin tuntuisi asialliselta (8-12 m), Silloin lahden veden vaihtu-vuuteen pääsisi vaikuttamaan myös tuulet. Veneilykin sujuisi paremmin kuin pienten rumpujenläpi lahden ja emäjärven välillä. Tämä Tielahden asiahan ollut vireillä jo liki 10 v. Päätöskin asianparantamiseksi on tehty, puuttuu kai rahoittaja. Toivotaan, että esteet poistetaan ojista, jotta Syl-kyn järven vesi pääsisi kunnolla virtaamaan. Ylä-Korppiseen soilta tulevat laskuojat tukitaan.

92

Kunnostusten positiivisiin vaikutuksiin luottavat ihmiset olivat myös valmiita osallistumaan kunnostuk-siin joko rahallisesti tai työpanoksella. Haverilanjoen valuma-alueen vastaajista 60 % osallistuisivat kunnostuksiin joko rahallisesti tai työpanoksella. Vähiten osallistumishalukkuutta oli Hanhijärven ja Vuorikosken vastaajilla. Taulukko 19. Vastanneiden mielestä kunnostuksilla voidaan vaikuttaa vesistöjen veden laatuun ja virkistyskäyttöön.

Valuma-alue

Voidaan vaikuttaa positiivisesti ve-den laatuun ja

vesistöjen virkis-tyskäyttöön

Kunnostuksilla merkitystä vain virkistyskäytölle

Kunnostuksilla säilytetään järven

nykytila

Kunnostuksilla ei saavuteta positii-vista vaikutusta

Ylä-Enonvesi 69 15 13 3 Hanhijärvi 45 24 31 0 Vuorikoski 56 11 33 0 Haverilanjoki 69 21 7 3 Kolvonjoki 58 28 14 0 Suurijoki 52 19 28 1 Viitoinjoki 57 24 19 0 Keskiarvo 58 20 21 1 Taulukko 20. Vastanneiden halukkuus osallistua järven kunnostus-, hoito- tai seurantatyöhön joko rahallisesti tai työpanoksella.

Valuma-alue Pienellä rahasummalla

Pienellä työpanoksella

Ei osaa sanoa Ei osallistuisi

Ylä-Enonvesi 17 30 41 12 Hanhijärvi 11 25 46 18 Vuorikoski 11 11 67 11 Haverilanjoki 20 40 30 10 Kolvonjoki 18 33 39 10 Suurijoki 18 34 39 9 Viitoinjoki 19 24 38 19 Keskiarvo 16 28 43 13

93

11.9 Kyselytutkimuksen yhdistely 11.9.1 Aineiston käytöstä Ylä-Enonveden vesistöalueen kattavassa kyselyssä vastanneiden henkilöiden taustatietojen kartoitus on tärkeää vastausten tulkittavuuden kannalta. Erityisesti monivalintakysymysten käsittelyssä oli on-gelmia, koska vastaajat saattoivat toisessa kysymyksessä tarkoittaa toisen valuma-alueen järveä ja toisessa toisen valuma-alueen järveä. Asia korostuu lähinnä silloin, kun asuinkiinteistö sattuu kahden valuma-alueen välille ja molempien valuma-alueiden vesistöistä tehdään havaintoja. Toinen aineiston käsittelyn vaikeus on suuret valuma-alueet, jonka sisällä on useita vesistöjä. Esi-merkkinä Suurijoen valuma-alue, jossa on rehevöityneitä latvavesistöjä ja erittäin karuja keskusjärviä, kuten Keplakko. Kyseisten valuma-alueiden vastaukset edustavat keskimääräisesti valuma-alueen tilaa, mutta yksittäisen ongelmakohteen kohdentaminen voi jäädä selvittämättä. Osa ihmisistä on tyy-tyväisiä ja osa tyytymättömiä veden laatuun, mutta erot peittyvät suureen hajontaan. Tällöin tosin sa-nalliset vastaukset täydentävät tulosten tulkittavuutta. Lintuvesikohteiden kunnostustarve jää selvittämättä kyselyn avulla, mutta lintuvesikohteista on ole-massa olevaa tietoa mm. viranomaisilla ja luontojärjestöillä. 11.9.2 Moniongelmaiset alueet Vesistötutkimusten ja valuma-alueiden maastotarkastelussa vesiensuojelu- ja kunnostusten painopis-tealueiksi muodostui Viitoinjoen, Haverilanjoen ja Suurijoen valuma-alueet. Kyseisillä valuma-alueilla oli eniten kunnostustoimenpiteitä vaativia kohteita ja lisäksi vesistötutkimuksissa havaittiin veden laa-dun heikkenemistä ja biologisia muutoksia. Kyselytutkimuksen vastaajien sanalliset vastaukset auttoivat ongelma-alueiden maastotarkastelussa ja vahvistivat pääsääntöisesti vesistötutkimusten tuloksia. Suurten valuma-alueiden, kuten Suurijoen valuma-alueella jossa on useita vesistöjä rehevistä erittäin karuihin, monivalintakysymysten analysoin-ti on harhaista suuren hajonnan vuoksi. Monivalintakysymysten ja vesistötutkimukset tulokset vahvisti-vat toisiaan mm. "tyytyväisyys veden laatuun" ja vesistötutkimusten veden laadun tulosten välillä. Sa-moin ruoppaustarvealueiden määrä ja "pohjan tila" vastasivat toisiaan. Hyvin yleisenä mutta osaltaan hankalasti todennettavana lausumana vastauksissa tuli esiin järvien tai niiden lahtien madaltuminen viime vuosikymmeninä. Madaltumisen luonnollista kehitystä tai sen syn-tyyn vaikuttamista on vaikea arvioida, mutta se selittäisi hyvin mm. monet kasvillisuuden lisääntymi-seen, limoittumiseen ja yleiseen käyttökelpoisuuteen viittaavat kannanotot. Vastaajilla ei tuntunut olevan tietoa mm. ojituskohteiden tarkasta sijainnista, koska ojitetulla suoympä-ristöllä on vähäinen merkitys virkistyskäytölle. Ilman vesistötutkimusta ja maastotöitä olisivat kyselytut-kimuksessa ilmenneet ongelmat jääneet vaille selitystä. Veden laadun heikkeneminen ja lähiympäris-tön muutokset saatettiin yhdistää toisiinsa, kuten teiden pengertäminen ja säännöstely. Esim. teiden pengerryshankkeen vaikutus ulottuu lähinnä suljettuun tai rajoitettuun lahteen eikä koko vesistöön. 11.9.3 Vesikasvillisuuden kehitys Vesikasvillisuuden määrän ihmiset kokevat hyvin eri tavoin. Koko aluetta tarkastellen yleispiirre on kasvillisuuden selvä lisääntyminen ja joillakin järvillä tai lahdissa jopa umpeenkasvu. Havainnot vahvistuivat maastokartoituksessa, mikä osoittautui jälleen tarpeelliseksi, koska yleensä rantakiinteistöjä ei ole suolampien ja erittäin rehevien jopa umpeenkasvaneiden vesistöjen äärellä. Suolampien kasvillisuus saattaa lisäksi rehevöitymisestä huolimatta olla vähäistä alhaisen pH:n vuok-si. Samoin leväkukintojen määrä on usein vähäinen ruskehtavissa vesissä veden korkean väriarvon ja siitä seuranneen vähäisen valon vuoksi. Veden väri vaikuttaa myös lämpötikerrostuneisuuteen. Kunnostustoimenpiteillä ei voida poistaa tehokkaasti uposlehtisiä kasveja, mutta usein niiden kasvus-tot aiheuttavat mm. kalastukselle haittaa. Toisaalta pienialaisia ilmaversoisia kasvustoja ei ole kustan-nustehokasta poistaa koneellisilla laitteilla, mutta vastaajat saattavat kokea ne hyvin haitalliseksi vir-kistyskäytölle tai kalastukselle. Tämän vuoksi vastaajien näkemys auttaa vesikasvillisuuden määrän selvittämisessä, mutta ei välttämättä suurimittakaavaisissa vesikasvien niittämistä kartoittavissa tavoit-teissa.

94

11.9.4 Järvien pinnankorkeus Ylä-Enonveden vesistöalueella monien järvien luontaiseen pinnankorkeuteen on puututtu jo pitkällä aikavälillä (ks. luku 3.3.1). Yleispiirteenä kyselytutkimuksen vastauksista voi todeta, että pinnankor-keuden alhaisuus yleensä tai järven pinnan lasku ennen muuta kesäkaudella todettiin monessa vasta-uksessa haitalliseksi ja monia ongelmiakin aiheuttavaksi tekijäksi lähes kaikissa vesistöalueen järvis-sä. Nähtävästi tähän on vaikuttanut viime vuosien kuivuus, minkä vaikutukset olivat tuoreessa muistis-sa. Erityisen paljon pohdintaa aiheutti keskusjärven, eli Ylä-Enonveden pinnankorkeus. Useiden vastaaji-en mielestä vedenkorkeus on laskenut säännöstelyn alettua . Kuitenkin yhden vastaajan mielestä säännöstely aiheuttaa kevättulvien nousemisen metsiin. Vedenkorkeuksiin vaikuttavien tekijöiden osalta käsitykset vesistöjen hydrologiasta ovat osin puutteel-lisia. Usean vastaajan mielestä oman kotijärven pinnankorkeuden pitäisi pysyä vakaana huolimatta esimerkiksi vuotuisista sademääristä ja muiden vesistöjen pinnankorkeuden kehityksestä. Ylä-Enonveden säännöstelyn aikana pinnakorkeuksien vaihtelu vastaa hyvin pitkän aikavälin luonnonmu-kaisia 1960- ja 1970-lukujen vaihtelurajoja ja vastaa vertailuvesistöjen tilaa, kuten on osoitettu luvussa 7.6.3.

95

12 Johtopäätökset ja perusteet toimenpideohjelmalle

12.1 Vesistöjärjestelyjen vaikutukset Vesistöalueen järviä on laskettu maankuivatushankkeiden yhteydessä 1900-luvun alusta alkaen ja kukaties aiemminkin. Laskemishankkeet ovat alentaneet oleellisesti mm. Suuri- ja Pieni-Lökkiin, Ylä-Korppisen, Kaijanjärven sekä Hiisjärven tilavuutta aiheuttaen ongelmia, kuten rehevöitymistä ja um-peenkasvua sekä toisaalta kalojen kutualueiden pienentymistä. Myös Ylä-Enonveden pinta on tiettä-västi laskenut jonkin verran Enonkosken sahan padon murruttua. Nykyiset vedenkorkeudet tasot ovat lainvoimaisia ja mahdollinen vedenkorkeuden nostaminen tai säännöstelymuutos vaatii ympäristölupaviraston luvan ja sen edellyttämät hankesuunnitelmat ja haitta- sekä hyötyarvioinnit. Koska järvien nykyiset pinnankorkeudet ja niiden vuotuiset vaihtelut noudattavat luonnonmukaista rytmiä, varsinkin, kun viime vuodet ovat olleet poikkeuksellisen vähävetisiä, ei perusteltuja säännöste-ly- tai pinnankorkeuden muutoshankkeita voida tässä raportissa esittää. Vaikutukset veden laatuun nykytilanteessa voisivat olla jopa negatiivisia, ja rantojen sekä asutuksen, huomioon ottaen kaivot, jätevesijärjestelyt ym. kannalta jopa vaikeita toteuttaa. Pinnan korkeuden nostoa ei nähdä ratkaisuna madaltumisen aiheuttamiin haittoihin, vaan madaltumiskehitys on saatava pysähtymään.

12.2 Järvien yleistilanne Veden laadun seurantahankkeet ja ympäristölupavelvolliset laitokset tuottavat melko kattavaa tietoa lähivesistöjensä veden laadusta. Valuma-alueiden tai vesistöalueiden kokonaiskehitys jää kuitenkin usein hajamittausten varaan ja nekin puuttuvat usein kokonaan. Ylä-Enonveden vesistöalueella onnis-tuttiin kartoittamaan varsin kattavasti veden laadun nykyinen tilanne ja ongelmakohteet kahdella virta-vesi- ja järvinäytteenottokierroksella. Näytteenottosuunnitelmaa tarkistettiin ensimmäisen kevättalvella 2003 tehdyn näytteenottokierroksen jälkeen painottuen loppukesällä erityisesti havaittuihin ongelma-alueisiin. Vesistöalueen maaperä vaikuttaa järvien pH:n suuruuteen. Harju- ja moreenimaiden vesistöissä on korkeampi pH kuin turvemaiden vesistöissä. Tämä näkyy myös Ylä-Enonveden valuma-alueen järvis-sä, mutta pH-arvoltaan järvet vastaavat alueelle tyypillistä ja ovat odotusten mukaiset. Vesistöjen pH ja väri vaikuttaa rehevöitymiskehityksen havainnointiin niin, että alhaisessa pH:ssa ja veden korkeassa värissä kasvillisuutta tai leväkukintoja ei esiinny niin paljon kuin ravinnepitoisuuden perusteella voisi olettaa. Talvi 2002/2003 oli poikkeuksellinen aikaisen jäätymisen, alhaisen vedenkorkeuden ja jäätymisaikaan alusveden korkean lämpötilan vuoksi. Vesistöalueen useat järvet kärsivätkin kevättalvella 2003 hapen puutteesta, josta saattoi aiheutua sisäistä kuormitusta ja kalakuolemia. Syvänteiden hapenpuutetta ja kalakuolemia havaittiin laajalti koko Etelä-Suomen vesistöissä (Ollin 2003). Pienten syvänteiden ha-penpuute ei välttämättä tarkoita koko järven kärsivän hapenpuutteesta, joka on huomioitava värikartta-tarkastelussa. Sama koskee ravinnepitoisuuksien tulkintaa. Jossakin määrin poikkeuksellisista oloista huolimatta veden laadusta tehdyistä analyyseistä voidaan vetää selkeä johtopäätös. Erityisen herkkä mittari on alusveden happipitoisuus. Hapen vaje todistaa järven tilan heikkenemisestä. Veden laatu ja järvien tila on selvästi ja jopa voimakkaasti heikentynyt latvavesissä ja ne puolestaan rasittavat nykyisellään alavirran suunnassa olevia järviä monin tavoin. Vesistön keskusjärvi, Ylä-Enonvesi näyttää toistaiseksi kyenneen ottamaan vastaan tätä rasitusta, mutta kehitys on sielläkin huolestuttava. Kokonaisuus näyttääkin siltä, että suuressa osassa Ylä-Enonveden vesistön järviä voidaan puhua niin sanotusta vesien ”nuhraantumisesta”, monilla eri tekijöillä mitattavasta järven tilan heikkenemisestä, johon vaikuttavat mitä ilmeisimmin hyvin monet eri tekijät. Tämän kehityksen pysäyttäminen ja kään-täminen parempaan suuntaan vaatii siksi monia toimenpiteitä lähes kaikkialla koko vesistöalueella, ei pelkästään vesissä ja rannoilla, vaan myös kauempana maastossa.

96

12.3 Fosforipitoisuudet Vesistöalueen järvien fosforipitoisuus ilmentää yleisesti ottaen vähäravinteisia vesistöjä. Fosforin suh-teen veden laatu parantuu kohti Ylä-Enonvettä laimenemisen ja fosforin sitoutumisen vuoksi, onhan fosfori selvä minimiravinne. Vesistöalueen valuma-alueista Hanhijärven ja Vuorikosken vesistöt ovat fosforin suhteen erittäin vähäravinteisia ilmentäen valuma-alueen suotuisaa maaperää ja vesiensuoje-lun tilaa, tai ehkä paremminkin vähäistä kuormituspainetta. Runsasravinteisia vesistöjä ovat Postijärvi, Viitoinjoen vesistöt ja Kaijanjärvi. Lievempää rehevöitymistä voidaan havaita Kolvosessa, Pellosjär-vessä, Kuhajärvessä, Saarijärvessä ja Löksässä. Ylä-Enonveden eteläosassa fosforipitoisuus on Saa-rijärvestä tulevan rasituksen johdosta korkeampi kuin pohjoispäässä. Kaijanjärven veden laatu vaikuttaa myös Ylä-Kieluun ravinnepitoisuuteen, mutta rehevöityminen ei ole aiheuttanut leväkukintoja. Runsasravinteisista vesistöistä Kaijanjärven pohjoisosa ja Suuri-Lökkii kas-vaa umpeen ravinnekuormituksen (ja mataloitumisen) vuoksi. Postijärvessä ja Ylä-Korppisessa suo-vesien alhainen pH ja veden korkea väri estää leväkukintojen massaesiintymät, mutta aiheuttaa ala-puolisille vesistöille ravinnekuormitusta. Fosfori näyttää siis minimiravinteena sitoutuvan tehokkaasti levätuotantoon ja kasvillisuuteen, mutta muutama järvi on kuitenkin fosforinkin suhteen jo rehevä. Happikadon aiheuttama fosforin liukenemi-nen pohjalietteestä on joissakin järvissä todennäköistä, ja vaara siitä, että yhä useammissa järvissä kävisi näin, on ilmeinen. Nämä järvet ovat siten alapuolisille vesille kuin pistekuormittajia ainakin osan vuodesta.

12.4 Typpipitoisuudet Ylä-Enonveden vedenlaadun seurannassa kalanviljelylaitoksen vedenottamolla havaittiin 1990-luvun jälkipuoliskolla alkanut typpipitoisuuden lisääntyminen, ja myös muissa vesistöalueen järvissä mitattiin koholla olevia typpipitoisuuksia. Ylä-Enonvesi on vesistöalueen keskusallas, jonka kehitys noudattaa muiden vesistöjen kehitystä viiveellä. On syytä myös todeta, että Etelä-Suomessa on havaittu ylei-semminkin järvien typpipitoisuuden lisääntyneen (Ollin 2003). Erityisen korkeita typpipitoisuuksia mitattiin kevättalvella 2003 Vuorikosken valuma-alueen Vuorijärven pinta- ja välivedestä, eli peräti 3300 µg/l mikä on ainakin kymmenkertainen odotuksiin nähden. Typpi-kuormituksen arvellaan johtuneen metsätalouden päätehakkuista ja mahdollisesta maanmuokkaami-sesta. Vuorijärven veden laatu on kuitenkin muuten erinomainen ja hetkellisen kuormituksen vaikutus-ta ei havaittu enää syyskesällä 2003, joten veden laadun muutokset jäävät vähäisiksi. Typpipitoisuuden kohoamista havaittiin myös valuma-alueiden purkujokien mittauspisteissä. Valuma-alueiden toisistaan poikkeava kehitystrendi osoittaa Suurijoen- ja Viitoinjoen vesistöjen typpipitoisuu-den voimakasta lisääntymistä. Viitoinjoen valuma-alueen typpipitoisuuksien lisääntyminen selittyy hajakuormituksen aiheuttamaksi, minkä vuoksi maa- ja metsätalouden vesiensuojeluun kiinnitetään erityistä huomiota toimenpideohjelmassa. Vesistöalueen typpikuormitus on erittäin voimakasta Postijärven alueelta. Vuosikymmeniä jatkunut kuormitus ei aiheuta virkistyskäyttörajoitteita Postijärvessä veden alhaisen pH:n vuoksi, mutta se ai-heuttaa alapuolisille vesistöille voimakasta kuormitusrasitetta, jonka torjuminen edistäisi koko alapuoli-sen vesistöosan laadun suotuisampaa kehitystä. Tämän vuoksi Postijärven alueelle ja Haverilanjoen valuma-alueen kunnostamiseksi on laadittu erillinen hankekokonaisuus valuma-alueiden kunnostami-seksi ja vesistöjen virkistyskäytön lisäämiseksi. Vesistöjen kokonaistyppipitoisuuden koholla oleminen hyvin monissa vesistöalueen vesissä ilmentää kuormitusta valuma-alueilta. Onneksi fosforimäärä rajoittaa vielä levänkasvua, mutta happikatotilan-teissa ja fosforin liuetessa pohjalietteestä, valmius (vaara) silminnähtävään rehevöitymiseen on typen suhteen valmis.

12.5 Pinnankorkeudet Vesistöjen veden korkeus oli 1990-luvun lopulla keskivedenkorkeuksia alhaisempi johtuen tavan-omaista korkeammasta haihdunnasta ja alhaisemmasta sadannasta. Nettosadanta selittää Ylä-Enonveden ja myös sen yläpuolisten järvien pinnankorkeuksien muutokset. Säännöstely ei ole tehdyn vertailun peryuusteella vaikuttanut Ylä-Enonveden keskivedenkorkeuteen. Ylä-Enonveden vedenkor-

97

keuksissa havaittiin ainoastaan syksyisten vedenkorkeuksien lievä aleneminen verrattuna 1970-luvun havaittuihin vedenkorkeuksiin, mihin vaikuttivat ennen muuta poikkeuksellisen kuivat vuodet 1997 ja 2002 Myös muissa tarkastelluissa vertailuvesistöissä havaittiin syksyisten vedenkorkeuksien alene-mista verrattuna 1970-luvun korkeuteen. Järvien pinnan korkeudet vaikuttavat jonkin verran veden laadun kehitykseen. Huippitulvat ja nopea veden lasku huuhtovat rantamaiden ravinteita vesistöön ja alhainen vedenkorkeus pienentäessään vesitilavuutta vähentää kerrostuneisuuskaudella käytettävissä olevan hapen määrää ja voi nopeuttaa happikatotilanteen kehitystä. Toisaalta pinnankorkeuden ollessa alhaalla, ulottuvat esimerkiksi tuulien ja virtausten sekoittavat vaikutukset suhteessa suurempaan vesimassaan, mikä taas vähentää happi-kadon vaaraa.

12.6 Ylä-Enonveden tilan kehitys ilmentää koko vesistöaluetta Ylä-Enonveden ravinnekuormitus on ollut korkeimmillaan 1980-luvun alkupuolella aiheuttaen muuta-mina vuosina alusveden hapettomuutta ja ravinteiden vapautumista. Ylä-Enonveden 1980-luvun kuormituksen syitä ei tiedetä, mutta tilastoihin perustuvat laskelmat hajakuormituksesta tukisivat muu-tosten aiheuttajiksi metsä- ja maataloutta. Vedenottamon lämpösummien seurannassa havaittiin kasvavaa trendiä 1990-luvun aikana. Tarkem-massa tarkastelussa lämpösummien kasvu johtuu ennen muuta pidentyneestä lämpimästä kaudesta (aikainen kevät, myöhäinen syksy), ja myös pitkistä hellejaksoista. Alhainen vedenkorkeus ja korkea lämpötila, pieni sadanta ja siitä seurannut alhainen pinnankorkeus on lisännyt alusveden hapenkulu-tusta ja alentanut happipitoisuutta Ylä-Enonvedessä, mikä on tullut ilmi vedenottamon seurannassa. Osaltaan happipitoisuuden alentuminen Ylä-Enonvedessä voi johtua yläpuolisten vesistöjen aiheutta-masta kuormituksesta. On nimittäin huomattava, että veden laatu paranee Sulkavanjärviltä kohti Ylä-Enonveden Enonkosken kirkonkylää, virtaussuunnan mukaisesti. Siten yläpuolisten vesistöjen veden laadulla on merkitystä Ylä-Enonveden tilaan ja vedenottamon veden laatuun. Ylä-Enonveden syvänteiden vesikerros kerrostuu lämpötilan suhteen samanaikaisesti, myös vedenot-tamon syvänne. Vuonna 2003 kerrostuneisuuskausi alkoi kesäkuun alussa ja purkautui syyskuun alussa. Kerrostuneisuuskaudella 7 metrin syvyydessä happipitoisuus oli korkein vedenottamon syvän-teessä. Kerrostuneisuuskaudella lämpötila 5 metrin syvyydessä oli käytännössä sama kaikissa syvän-teissä, mutta kerrostuneisuus purkautui aikaisemmin vedenottamon syvänteessä kuin esim. Kalmo-saaren syvänteessä.

12.7 Pistekuormittajat Suurijoen valuma-alueella on kaksi pistemäistä kuormituslähdettä, Savonlinnan lentokenttä ja Louhen jätevedenpuhdistamo. Louhen jätevedenpuhdistamo sijaitsee mittauskohteen läheisyydessä, joten typpipitoisuuden kohoaminen selittynee jätevedenpuhdistamon ja lähialueen hajakuormituksen aiheut-tamaksi. Savonlinnan lentokentän ja hajakuormituksen vaikutus näkyy Pellosjärven ja Kuhajärven veden laa-dussa, erityisesti lisääntyneenä typpipitoisuutena ja hapenkulutuksena. Varsinainen typpipitoisuuden lisääntyminen ei vaikuta suoraan esim. leväkukintojen esiintymiseen, koska järvet ovat ravinteiltaan fosforirajoitteisia. Lisääntynyt hapenkulutus voi kuitenkin aiheuttaa alusveden hapettomuutta, mikä johtaa ravinteiden vapautumiseen sedimenteistä erityisesti Kuhajärven syvänteiden läheisyydessä, mikä on jo johtanut leväkukintoihin. Savonlinnan lentokentän sulatuskemikaalien laatua ja käyttöä on muutettu ympäristöystävällisempään suuntaan, mutta hapenkulutuksen voimakkuuteen ei tällä hetkellä voida vaikuttaa. Typpipitoisuuden pitäisi alentua vähitellen, mutta sisäisen kuormituksen ongelmaa ei todennäköisesti voida täysin pois-taa. Mikäli Kuhajärven sinileväkukinnot jatkuvat, voitaisiin kukintojen määrää vähentää Kuhajärveen asennettavalla ilmastimella.

98

12.8 Vesiensuojelutoimenpiteiden tarve ja merkitys Havaittujen ongelma-aluekokonaisuuksien ja vesiensuojelullisten toimenpiteiden tarpeellisuutta ja kustannustehokkuutta on arvioitu neljän keskeisen tekijän suhteen. Tarkastelussa huomioidaan veden laatu, järveen kohdistuvan kuormituksen luonne ja mahdollisiksi katsottavien toimenpiteiden vaikutta-vuus kahdella tasolla. Lisäksi on vielä luokiteltu julkisen rahoituksen mahdollisuudet. Analyysin pohjal-ta on sitten nimetty vesiensuojelun kohdealueet ja niiden toimenpiteitä käsitellään yksityiskohtaisesti "Vesistöalueen hoito- ja kunnostussuunnitelmassa". Taulukko 21. Toimenpideohjelman vaikuttavuuden tarkastelu toimenpiteiden ohjaamiseksi kustannustehokkaasti.

Pisteet Ravinnetaso Valuma-

alueella kuor-mitusta

Kunnostusten vaikutus ve-den laadulle

Kunnostusten vaiku-tus muille arvoille

(esim. virkistysarvot, kalatalous, luontoar-

vot)

Kuormituksen hallin-taan rahoitusta

0 Erittäin vähära-vinteinen

Ei selviä paine-tekijöitä Ei vaikutuksia Ei muita arvoja Ei mahdollista tai muut

syyt estävät

1 Vähäravinteinen Ei tunnistettu kuormitusta

Positiivinen vaikutus epä-varmaa

Vähäisiä virkistyskäyt-tö tai muita arvoja

Vaatii runsaasti julkista ja vapaaehtoista yksi-tyistä rahoitusta

2 Keskiravinteinen Lievää haja-kuormitusta

Positiivinen vaikutus toden-näköinen pie-nelle vesistölle

Vähäisiä kalataloudel-lisia tai luonnonsuoje-lullisia arvoja

Yhteishankkeena mahdollinen

3 Runsasravintei-nen

Melko voima-kasta haja-kuormitusta

Positiivinen vaikutus vesis-tölle

Merkittävät virkistys-käyttö tai muita arvoja

Rahoitus mahdollinen, mutta vaatii lisärahoi-tusta

4 Erittäin runsasra-vinteinen

Piste-, sisäistä-kuormitusta tai voimakasta hajakuormitusta

Positiivinen vaikutus laajasti vesistössä

Merkittäviä kalatalou-dellisia tai luonnonsuo-jelullisia arvoja

Olemassa tukijärjes-telmiä tai muita avus-tuksia

Taulukossa 22. on kunnostustarvekohteet Ylä-Enonveden vesistöalueella luokiteltu edellä olevan jaot-telun mukaan. Luokittelua ei ole tarkoitettu ehdottomaksi tärkeys- tai toteutusjärjestykseksi, koska hankkeiden suuruusluokka ja resurssit eivät aina kohtaa. Useilla pienehköillä ja suhteellisen kevyin resursseinkin toteutetuilla toimenpiteillä on merkitystä kokonaisuudelle. Taulukko 22. Vesiensuojelun toimenpideohjelman kohteet pisteytettynä ja tärkeysjärjestyksessä.

Kohde ja sen lähivaluma-alue

Ravinne-taso

Valuma-alueella kuormi-

tusta

Kunnostus-ten vaikutusveden laa-

dulle

Kunnostusten vaiku-tus muille arvoille (esim. virkistysar-vot, kalatalous, lin-

tuvesi)

Pisteet Kuormituk-sen hallin-taan rahoi-

tusta

Suuri-Lökkii, Ylä- ja Ala-Korppinen

4 3 3 4 18 4

Postijärvi 4 4 4 1 16 3 Kaijanjärvi 4 4 2 1 15 4 Koveronjoki, Tänkky, Suurijoki

2 3 2 3 14 4

Haverilanjoki 2 2 3 4 12 1 Saarijärvi 2 2 1 3 11 3 Sulkavajärvet 2 3 2 1 10 2 Pellosjärvi 2 4 1 1 10 2 Kuhajärvi 1 4 2 1 9 1 Ylä-Enonvesi 1 2 1 3 8 1 Löksä 1 4 0 0 5 0

99

Ylä-Enonveden vesistöalueen hoito- ja vesiensuojelusuunnitelma

Palkinto onnistuneesta ja jatkuvasta

vesiensuojelustaon virtavesikutuisten

kalojen kuten harjuksen ja taimenen lisääntyminen.

Kalataloudellisen kunnos-tuksen edellytyksenä on valuma-alueen vesien-

suojelun jatkuvuus ja kala-talouden huomioiminen!

100

13 Tavoitteet Kunnostus ja vesiensuojelusuunnitelman tavoitteena on antaa suuntaviivat vesistöalueen pitkäaikaiselle kehittämiselle, jonka toteutuksesta päättävät erityisesti mm. alueen kunnat, osakaskunnat ja kalastusalueet sekä yksityiset maanomistajat. Suunnitelma ei velvoita maanomistajia tai osakaskuntia esitettyihin kunnostus- tai vesiensuojelutoimenpiteisiin, mutta suunnitelma mahdollista vesistöalueen kalatalouden ja vesiensuojelun edistämisen tavoitteellisessa aikataulussa. Seurantaryhmän tärkein tehtävä onkin edistää toimenpiteiden toteuttamista erilaisten rahoituskanavien kautta ja jakaa tietoa veden laadun kehityksestä. Raportin tuottamat veden laadun muutoksesta kertovat kuvat ja ilmiöiden kertominen jo sinänsä pitäisi motivoida yksityisiä maanomistajia ja yrityksiä toimimaan vesiensuojelun hyväksi omissa tärkeissä päätöksissään. Tavoitteet on realistista asettaa 5 vuoden mittaisiksi, jolloin vuosittaisten ympäristöolojen aiheuttamat luonnolliset vaihtelut kyetään huomioimaan. Vuosien 2004-2008 päätavoitteet ovat vesistöalueella seuraavat: Järvikunnostukset:

- Kuhajärven ja Pellosjärven vesikasvien niittäminen saadaan päätökseen. - Tehokalastusten toteuttamiseksi haetaan Piällysmies-rahoitusta sisältyen muihin hankekoko-

naisuuksiin. - Teho- ja hoitokalastuksien avulla poistetaan roskakalaa 3-5 vuoden aikana Ylä-Enonvedestä

ja Saarijärvestä keskimäärin 40-50 kg/ha sekä Kuhajärvestä ja Seppäjärvestä 70-100 kg/ha. - Kalakannan ja kalalajien suhteellisista määrää seurataan Saarijärvessä ja Kuhajärvessä yleis-

katsausverkoilla vuosittain. Lajistossa särkikalojen osuus laskee ja biomassa pienenee vii-meistään 2008 alkaen.

- Yksityisen kalastuksen tehostamiseksi alueen osakaskunnat ostavat tarvikkeet vähintään 100 tehokatiskan rakentamiseen ja katiskat tehdään valtion työllisyystöinä.

- Tehokalastukset suoritetaan keväisin paunetti- ja rysäpyynnillä valtion työllisyystöinä, työllis-tämällä paikkakunnan työttömiä. Syksyllä tehokalastus ammattikalastajien ostopalveluna osa-kaskuntien ja kalastusalueiden rahoittamana sekä mahdollisten jatkohankkeiden rahoituksella.

- Päätetään ruoppausalueista ja laaditaan ruoppaussuunnitelma tarvittaville kohteille. - Postijärven ilmastuksesta päätetään ja kustannuksista sovitaan erikseen. - Sylkynjärven Tielahden kunnostus on toteutettu.

Metsätalous:

- Turvemaiden osalle laaditaan metsätalouden vesiensuojelusuunnitelma, 2004-2005 Riitasen-suon ja Viitoinjoen valuma-alueen suunnittelu. Suunnittelua jatketaan 2005-2007 vesistöalu-een muille turvemaa-alueille, kuten Löksän alueelle.

- Metsätalouden ojitusvesien poikkeamakohteissa toteutetaan ennallistavat toimenpiteet. - Metsätalouden vesiensuojelun tehostamiseksi kosteikkojen, laskeutusaltaiden, pintavalutus-

kenttien ja ojakatkosten toteuttamisesta neuvotellaan maanomistajien kanssa suunnitelman mukaisiin kohteisiin.

- Metsätalouden vesiensuojelun mahdollisuuksista lisätään tiedotusta. Tiedon lisäämiseksi met-sätalouden suunnitteluhankkeen yhteydessä järjestetään koulutusta alueen maanomistajille ja ojituksia tekeville yrittäjille yhteistyössä Varpalan luonnonvaraoppilaitoksen kanssa.

Maatalous:

- Maatalouden vesiensuojeluun tarkoitettuja erityistukien solmimista kannustetaan niin, että pienvesien kunnostamiseen ja kalatalousarvon lisäämiseen tarkoitetut suunnittelu- ja toteu-tushankkeet voidaan käynnistää.

- Lietelannan levityksessä ja lannoitussuunnitelmissa huomioidaan erityisesti pienvesistöjen lä-heisyys.

- Perustuen vaatimien suojakaistojen leveys huomioidaan vesistöjen ja valtaojien välillä. Haja-asutus:

- Jätevesien käsittelyä koskevan asetuksen toimeenpano on käynnissä, mikä on kuntien ympä-ristönsuojeluviranomaisen tehtävä.

- Jätevesienkäsittely tarkistetaan asetuksen mukaiseksi ja rakenteiden, kuten saostuskaivojen tyhjentämisestä huolehditaan.

- Järven ranta-alue on vesistön oma suojavyöhyke, jonka merkitys huomioidaan viheralueiden suunnittelussa ja lannoitteiden käytössä.

- Mattojen pesemisessä käytetään fosfaatittomia pesuaineita.

101

Suositukset lupavelvollisille: - Louhen jäteveden puhdistamon toiminta lakkaa ja Louhen ja Keplakon alueen sekä Savonlin-

nan lentokentän jätevedet ohjataan Savonlinnan puhdistamolle 2006-2007. - Savonlinnan lentokentän vesiensuojelun tehostamisesta ja toiminnan nykyisistä vesistövaiku-

tuksista kerrotaan riittävän kattavasti. Alueen vesiensuojelua tehostetaan valumavesien käsit-telyllä.

Suositukset jatkohankkeiksi:

- Viitoinjoen valuma-alueen vesistöjen kunnostamissuunnittelu hankkeistetaan rahoituksen jär-jestämiseksi. Se käynnistetään Viitoinjoen valuma-alueen metsätaloussuunnittelun yhteydes-sä 2005 tai 2006.

- Haverilanjoen-Säkästen kunnostussuunnittelu ja Simanalankylän kehittäminen hankkeistetaan omaksi kokonaisuudeksi.

- Pienvesistöjen kalataloudelliset kunnostusten toteutus on käynnissä ja Haverilanjoen ja Kä-renkosken kalataloudellisen kunnostuksen ja melontareitin tarpeet sovitetaan yhteen erillises-sä kunnostussuunnitteluhankkeessa.

Seurantatoiminta:

- Veden laadun kehityksestä ja leväkukintojen esiintymisestä tiedotetaan seurantaryhmän tie-dotteiden avulla.

- Kalastoa seurataan kahdessa kohdejärvessä yleiskatsausverkoilla. - Veden laatua seurataan lupavelvollisten vesistötarkkailuohjelman mukaisesti. - Metsätalouden luonnonhoitohankkeiden rahoitukseen sisällytetään vesistötarkkailuohjelma

(esim. Postijärvi).

102

14 Suositukset jatkohankkeiden sisällöstä Metsätalouden vesiensuojelun tehostamiseksi Etelä-Savon metsäkeskus aloittaa 2004 keväällä tur-vemaiden ojitustarve- ja vesiensuojelusuunnittelun. Suunnitteluhanke etenee maanomistajien kuule-misen ja koulutuksen kautta maanomistajakohtaisiin vesiensuojeluratkaisuihin. Etelä-Savon metsä-keskuksen hanke sisältyy osana muihin hankekokonaisuuksiin ja toteutusaikataulut mietitään yhteen-sopiviksi. Suunnitteluhankkeen etenemiseen vaikuttaa vuosittaiset määrärahat ja resurssit, minkä vuoksi suunnittelu aloitetaan Viitoinjoen valuma-alueelta ja Riitasensuon turvemaa-alueilta. Viitoinjoen valuma-alueen suunnittelun yhteydessä tai välittömästi sen jälkeen Tänkynjärven ja Koveronjoen alue liitetään suunnitteluun.

14.1 Viitoinjoen valuma-alueen ja Koveronjoen hankekuvaus Suuri-Lökkii sijaitsee valuma-alueen keskiosassa ja kuuluu seutukaavan suojelualuevaraukseen. Koh-de on ollut ehdolla Natura 2000 verkostoon suoluonto ja lintuvesikohteena, mutta sitä ei ole liitetty verkostoon. Alueen linnusto on monipuolinen kahlaajien ja sorsalintujen osalta, mutta alue on um-peenkasvanut. Järven avovesialue on supistunut ja linnuston elinolot heikentyneet. Alueen kunnosta-minen suoluonto- ja lintuvesikohteen tarpeet huomioiden vaatii tarkemmat inventointitiedot ja yksityis-kohtaisemman suunnittelun. Turvemaiden vesiensuojelusuunnitelma, maatalouden tukijärjestelmien hyödyntäminen ja pienvesistöjen kunnostaminen yhdistetään hankekokonaisuudeksi. Hankkeen ete-neminen voi olla esim. seuraava: 2004:

- Hankesuunnitelman laatiminen ja rahoituksen hakeminen Piällysmies toimintaryhmän kautta. 2005:

- Suuri-Lökkiin täydentävät linnusto- ja kasvillisuusselvitys sekä syvyystutkimukset. - Viitoinjoen valuma-alueen turvemaiden vesiensuojelusuunnitelma ja vesiensuojelutoimenpitei-

den toteuttaminen poikkeamakohteissa. - Suuri-Lökkiin yläpuolisten maatalousalueiden vesiensuojelun tehostaminen maanomistajien

kuulemisen avulla. - Raatesuon suojavyöhykkeiden erityistukisopimusten aktivointi tai vaihtoehtoisten menetelmien

edistäminen maanomistajan päätösten mukaisesti. - Suojavyöhykesopimus tai peltojen salaojitus kyseisiin kohteisiin. Salaojien laskukohtiin laskeu-

tusaltaat ja ojakatkokset. Hankkeen rahoitukseen sisällytetään neuvontaa suunnitelmien ja tu-kien hakemiseksi sekä yleistä koulutusta erityistukijärjestelmistä.

- Tehokalastusten jatkaminen hankerahoituksella Kuha- ja Seppäjärvessä sekä muissa järvissä. 2006-2007:

- Metsätalouden turvemaiden vesiensuojelusuunnitelma Koveronjoen ja Tänkynjärvien alueelle. - Koveronjoen maastoselvitykset melontareitin ja kalatalouden tarpeet huomioiden. - Tänkynjärven kunnostaminen, mikäli kelluslehtisten kasvien poistamiseen keksitään menetel-

miä. - Suuri-Lökkiin lintuvesikohteen kunnostussuunnitelman laatiminen suoluonto ja lintuvesikoh-

teen tarpeet huomioiden. Suunnittelussa mukana alueen maanomistajat ja kyläläiset virkis-tysmahdollisuuksien lisäämiseksi. Lintutornin sijainti, opastettu polku kohteelle ja parkkipaikat lintuharrastajille.

- Pienvesistöjen kalataloudellisten kunnostuksen suunnittelussa huomioiden lintuveden kunnos-taminen.

2007-2008

- Lintuvesikohteen kunnostustoimien toteuttaminen ja virkistysreittirakenteiden toteutus työlli-syystöiden avulla. Suuri-Lökkiin eteläreunan jokivesien käsittelyn tehostamiseksi kosteikon ra-kentaminen hyödyntäen järven rantaluhtaa ja voimakasta pajukasvustoa. Kosteikon rakenta-minen hankkeen rahoituksella.

- Koveronjoen mahdollinen ruoppaus ja kunnostaminen, mikäli umpeenkasvu jatkuu voimak-kaana.

2009-2010

- Viitoinjoen valuma-alueen pienvesistöjen kunnostaminen, mikäli veden laatu sen mahdollistaa.

103

14.2 Simanalan kylän hankekuvaus Haverilanjoen umpeenkasvu ja pohjakynnysten vähäinen määrä vaikeuttaa joen melontamahdolli-suuksia. Haverilanjoen yläpuolella sijaitsee Suuri- ja Pieni-Säkänen, jotka ovat umpeenkasvaneet kelluslehtisiä kasveja, lähinnä uistinvitaa ja lummekasveja. Suuri- ja Pieni-Säkänen on umpeenkasvun lisäksi liettynyt voimakkaasti ja vesitilavuus alentunut. Alueen kunnostaminen on haastava. Ruoppaus-tarve on suuri ja läpivirtausvesistön vuoksi töiden toteutus teknisesti vaikea ja aiheuttaen samentumis-ta alapuolisille vesistöille. Alueen rehevyys on suosinut linnustoarvojen kehittymistä ja alueen kunnos-tamisen vaihtoehtoja on käsitelty tarkemmin luvussa 16.5. Säkästen yläpuolella virtaa Kärenkoski, jonka rakenteellinen ja biologinen tila tulisi selvittää ja jatkosuunnitelmat sisällyttää alueen kokonais-valtaiseen kehittämiseen. Haverilanjokeen ja Suuri-Säkäseen laskevien pienvesistöjen kunnostaminen voidaan tehdä ennen muiden suunnitelmien toteuttamista, koska toimenpiteillä ei ole negatiivisia vai-kutuksia pienvesistöille. Hankkeen eteneminen voi olla esim. seuraava: 2004:

- Hankesuunnitelman laatiminen ja rahoituksen hakeminen Piällysmies toimintaryhmän kautta. 2005:

- Turvemaiden vesiensuojelusuunnitelma ja toimenpiteiden toteutus poikkeamakohteissa. - Kosteikon rakentaminen Postijärven laskujoen varteen ja/tai Suolammen laskujoen varteen. - Päätös Postijärven hapettimesta ja kustannusten jakamisesta. - Päätös Suuri- ja Pieni-Säkästen kunnostamisesta. - Pienvesistöjen ja maatalousalueiden reunavyöhykkeen vesiensuojelun edistäminen kannus-

tamalla maatalouden erityistukisopimusten solmimiseen. - Pienvesistöjen kunnostuksen suunnittelu (esim. Kolvonjoki, Surmajoki, Vuorikoski) ja toteutus

työllisyys- tai opetustöinä (2006). - Tehokalastusten aloittaminen hankerahoituksella Ylä-Enonvedessä ja Saarijärvessä sekä

muissa järvissä. 2006-2007:

- Mahdollinen Suuri- ja Pieni-Säkäsen kunnostaminen. - Haverilanjoen ja Kärenkosken kunnostussuunnittelu huomioiden melontareitin, vesiensuojelun

ja kalatalouden tarpeet. - Simanalan kylän kehittäminen ja Haverilanjoen virkistysreittisuunnittelun yhdistäminen esim.

suunnittelemalla lintutorni, laavu, polkuverkosto ja opasteet niin, että reitti hyödyntää Si-manalan kylän kehittämistä ja luontoharrastusten mahdollisuuksia sekä opetustoimintaa.

- Uitonsalmen luotaaminen veneväyläksi, mahdolliset ruoppaukset ja merkitseminen. 2007-2009:

- Haverilanjoen kunnostaminen. - Virkistysreittirakenteiden toteutus.

2005-2010

- Haverilanjoen suistoalueen ruoppaus, ajankohta riippuvainen yläpuolisten vesialueiden kun-nostamisesta.

104

15 Kalatalouden huomioiminen kunnostuksissa

Vesistöjen kalataloudellinen hyödyntäminen on aina riippuvainen valuma- ja ranta-alueilla tapahtuvista toimenpiteistä. Kalataloudellisesti arvokkaan joen rapukannan tuhoutuminen voi olla seurausta kiinto-ainekuormituksen lisääntymisestä. Kiintoainekuormitus tai valumavesien happamuus voi tuhota kala-taloudellisesti arvokkaan taimenkannan tai heikentää sen lisääntymistä. Ennallistaminen alkaa valu-mavesien tehokkaammalla käsittelyllä ja vesistöissä tehtävillä toimenpiteillä. Toimenpiteiden toteut-tamisessa tulee huomioida mm. elinvoimaisten rapukantojen suojelu. Mahdollisten ruoppausten hait-tavaikutusten vuoksi seuraavassa lyhyt tiivistelmä tämän hetkisestä rapukantojen tilasta ja mahdolli-suuksista.

15.1 Rapukantojen elinympäristöt ja suojelu Rapukannan menestymiseen on hyvät edellytykset vesistöalueen latvajärvillä, kuten Sylkyllä, Hanhi-järvellä ja Vuorijärvellä. Keplakon veden laatu on ravulle optimaalinen, mutta rapuruttoinfektio suuri reittivesistön vuoksi. Latvajärvistä Hiisjärven ja Pellosjärven veden laatu on ravuille riittävä, mutta ran-ta-alueilla on niukasti suojapaikkoja. Virtavesistä ainakin Hanhijärven luusua ja Vuorikoski soveltuvat rapujen elinympäristöksi nyt tai kalataloudellisen kunnostuksen jälkeen. Rapukantojen lisäämisessä on tärkeää, että vesistöalueen veden virtaussuunnat otetaan huomioon ja pyritään erillisiin osapopu-laatioihin rapuruttoinfektion torjumiseksi. Koko vesistöalueelle tapahtuva rapujen istutus edistää rapu-kannan tuhoutumista infektion tehokkaan leviämisen vuoksi. Osapopulaatioista koostuva rapukanta mahdollistaa paremman suojan infektion torjuntaan ja nopean palauttamisen, koska infektion etene-minen yleensä pysähtyy ravuttomalle alueelle. Sylkky: Rapukanta tuhoutunut rapuruttoinfektioon 2001 ja palauttaminen aloitetaan 2004. Ravustuk-sen ja kalastuksen hallittu järjestäminen estää rapuruton esiintymisen. Valuma-alueella ei ole tiedos-sa tai odotettavissa voimakasta kiintoainekuormitusta, joten rapukannan menestyminen riippuu aino-astaan rapuruton torjumisesta. Ravinnekuormituksen hallinta tehostuu jätevesien käsittelyä koskevan asetuksen myötä. Viheralueiden ja vesistön välisten suojakaistojen huomioiminen vähentää ravinne-kuormitusta ja edistää järven tilan kehittymistä. Hanhijärvi: Hanhijärven laskupurossa elää elinvoimainen rapukanta, jonka menestymiseen oleellises-ti vaikuttaa lähivaluma-alueen toimenpiteet. Tämän vuoksi metsätalouden ojituksilla ja päätehakkuiden uudistamisilla on vaikutuksia rapukannan menestymiseen. Hanhijärven veden laatu on erinomainen ja lähitulevaisuudessa ei ole tiedossa toimenpiteitä, jotka voisivat oleellisesti muuttaa veden laatua. Met-sätalouden ojitusten ja päätehakkuiden vesiensuojelussa huomioitava laskeutusaltaiden riittävä mitoi-tus, pintavalutuskenttien ja suojakaistojen merkitys. Keplakko: Louhen kalkkitehtaan vaikutuksesta veden alkaliteetti on korkea ja ravuille optimaalinen. Keplakon rapukanta on useasti tuhoutunut ruttoinfektioon. Palauttaminen on onnistunut hyvin tehtyjen istutusten ansiosta. Keplakon rapukannan tulevaisuus on kuitenkin jatkuvasti uhatumpi kuin latvajärvi-en suuremman infektioherkkyyden vuoksi. Sen vuoksi Keplakon rapuja ei tulisi käyttää siirtoistutuksiin suuren vesistön aiheuttaman alhaisen infektionopeuden vuoksi. Alhainen infektionopeus hidastaa sairastavien rapujen havaitsemista ja ruton torjumista. Vuorijärvi: Vuorijärvi on syvä tummavetinen ja hieman hapan latvajärvi, jonka kalkitsemisella voidaan veden pH:ta nostaa. Ranta-alueet soveltuvat hyvin rapujen elinalueeksi, mutta Vuorijärven haukikanta ja liettyminen muodostaa uhan rapujen menestymiselle. Haukikannan sijasta kannattaisi istuttaa ku-haa. Kuha on ns. ulappakala ja ei käytä ranta-alueita yhtä tehokkaasti kuin hauki. Rapujen istutusta voisi kokeilla muutamaan erilliseen kohteeseen ranta-alueen pohjan perusteella. Hiisjärveen, Ala-Kieluuseen, Löksään, Koveronjokeen, Suurijokeen, Riitasenjärveen, Sulkavajärviin ja Kärenkoskeen, Haverilanjokeen ja Saarijärveen on istutettu rapua, mutta tarkkaa kuvaa kannan kehi-tystä ei ole seurattu. Osakaskunnat tietävät rapukannan tilan ja sen, miten kunnostusten haittavaiku-tukset voidaan minimoida. Mahdolliset sumputukset tulee tehdä keskitetysti osakaskunnan toimesta.

105

16 Toimenpiteet vedenlaadun parantamiseksi

Vesistöalueen veden laadun tutkimustulosten perusteella vesiensuojelun toimenpiteet on jaettu toimin-taympäristöjen mukaisesti niin, että samalla käsitellään toteutettavat toimenpiteet ja tulevaisuuden käyttösuositukset. Se, millainen puron, joen tai järven tila on riippuu suuresti valuma-alueesta, kuten maankäytöstä, maaperästä ja kuormituslähteen etäisyydestä. Voidaan yleistää, että vesistöjen pienimmän yksikön, puron tilaan vaikuttaa suuresti lähialueen toimenpiteet, hyvinkin pienet väärin tai väärään aikaan teh-dyt mm. metsäojitukset voivat turmella puron biologisen tai rakenteellisen tilan. Biologisesta tilasta esimerkkinä voidaan mainita rapukannan häviäminen tai lohikalojen kutusorakoiden pilaaminen liet-teellä. Rakenteellisen tilan turmeltuminen voi tapahtua purojen perkauksen yhteydessä tai lähialueen ojituksilla. Jokien herkkyys muutoksille on suuri, mutta ei niin korkea kuin puroilla suuremman virtauk-sen ansiosta. Järvien ja lampien ranta-alueen biologinen ja rakenteellinen tila noudattaa virtavesien herkkyyden sietoa. Kun tarkastellaan järvien ja lampien syvänteiden biologista tilaa on muutosherk-kyyden yleistäminen monimutkaisempaa ja vaikeaa. Voidaan kuitenkin yleisesti sanoa, että vesistöjen tila noudattaa valuma-alueen vesiensuojelun tilaa. Tämän vuoksi ulkoisen kuormituksen hallinta, tie-dostaminen ja vesiensuojelun mahdollisuuksien huomioiminen ovat askel järven tilan paranemiseen (kuva 80).

Kuva 80. Iso-Lökkii tarvitsee lintuvesikohteen mukaisen kunnostussuunnitelman umpeutumisen vuoksi ja valuma-alueen vesiensuojelun tehostamista.

106

16.1 Metsätalous Rinnemetsien korkeuserot ovat erittäin suuria Vuorikosken valuma-alueella. Vuorikosken valuma-alueella tulisi kiinnittää erityistä huomiota avohakkuiden suojakaistoihin ja uudistamisen maanmuok-kaustapaan (kuva 81). Vuonna 2003 Vuorijärven typpipitoisuus oli erittäin korkea mahdollisesti juuri metsätalouden kuormituksen vuoksi, kts. kappale "Vesistöalueen nykytila". Suometsien, ojitettujen ja ojitustarpeita olevien metsien runsaus on suurinta Haverilanjoen ja Viitoinjoen valuma-alueella.

Kuva 81. Vuorikosken valuma-alueella korkeuserot aiheuttavat eroosioherkkyyttä.

16.1.1 Suunnitteluhankkeet Riitasensuon ja Viitoinjoen valuma-alueen turvemaille tehdään 2004-2005 aikana yksityiskohtaisempi ojitustarve- ja vesiensuojelusuunnitelma (kuva 4). Etelä-Savon metsäkeskus jatkaa turvemaiden ve-siensuojelusuunnittelua vuosien 2005-2007 aikana vesistöalueen muille turvemaa-alueille, kuten Lök-sän turvemaille (kuva 4). Metsäkeskuksen rahoittaman hankkeen aikana tehdään poikkeama kohteis-sa tarvittavat vesiensuojelutoimenpiteet haitan aiheuttajan ja/tai valtion rahoittaman luonnonhoito-hankkeen avulla (kuva 76). Viitoinjoen valuma-alueen metsätalouden vesiensuojelutoimenpiteet ja valuma-alueen vesistöjen kunnostussuunnittelu yhdistetään hankerahoituksen järjestyessä yhdeksi kokonaisuudeksi. 16.1.2 Toteutushankkeet Suolammen metsien ojitusvesien vesiensuojelurakenteiden toteutus 2004-2005 (kuvat 82 & 83). Sa-malla tulisi selvittää kosteikko ja laskeutusaltaan mahdollisuutta Postijärven lasku-uoman varteen ja/tai Suolammen lasku-uoman varteen. Iso-Lökkiin lasku-uoman maaperä on pääasiassa turvemaata, minkä vuoksi alueen vesiensuojeluun tulisi kiinnittää erityistä huomiota. Vesistöön ulotetut ojitukset pilaavat virtaveden rakenteellisen ja bio-logisen tilan. Ennallistavana toimenpiteenä ojien päätepisteeseen voidaan rakentaa ojakatkos- tai pintavalutuskenttä mallikuvan mukaisesti. Toinen mahdollisuus on, että vesistöön tehtyjen ojien päät tukitaan ja kaivetaan yksi kokoomaoja, jonka päähän rakennetaan yksi laajempi pintavalutuskenttä, mutta toimenpide on kalliimpi ja toimenpiteellä ei todennäköisesti saavuteta vesiensuojelullista lisä-hyötyä ojituksen ajankohdan vuoksi.

107

Kuva 82. Metsäojituksissa ei ole huomioitu riittävällä tavalla vesiensuojelua.

Ojakatkos puuttuu

Pikkulimaska ilmentää runsasravinteisuutta

108

Kuva 83. Pintavalutuskentän kautta valuvat ojitusvedet puhdistuvat kasvillisuuden ja veden virtauksen hidastuessa.

Alapuolinen vesistö (järvi, joki, puro)

Oja

Laskeutus-allas

Maapato

Vanha ojauomatäytetään

Maapenkka rajaa kentän koon

Maapenkka rajaa kentän koon

Pintavalutuskenttä Pintavalutuskenttä

109

Kuva 84. Mallikuva ojakatkoksesta, valokuva Ylä-Korppisen jokivarresta.

Laskeutusallas

Ojalinja

Puro

Ojakatkos, 2-3 metriä ennen vesistöä (puro)

Mallikuva ojakatkoksesta

110

16.2 Maatalous Maatalouden vesiensuojelussa peltoviljelyn toimenpiteet jakaantuvat maatalouden ympäristötuen pe-rustukeen ja erityisympäristötukeen. Maatalouden perustukiehtojen mukaisesti pellon ja vesistön väli-sen suojakaistan leveys on oltava vähintään 3 metriä. Vesistöiksi luetaan myös purot, jotka täyttävät jatkuvan virtauksen ehdon. Valtaojat ei ole vesistöjä, mikäli ne eivät täytä jatkuvan virtauksen periaa-tetta, joten niiden suojakaistan leveys on vähintään 1 metri. Myös muiden ojatyyppien ja peltojen väli-sen suojakaistan leveyden tulee olla vähintään 1 metri (kuva 84). Valtionneuvoston asetuksesta, maataloudesta peräisin olevien nitraattien vesiin pääsyn rajoittamises-ta, 5 § lannoitteiden levitys ja 3 § hyvän maatalouskäytännön ohjeet:

- Typpilannoitteita ei saa levittää lumipeitteiseen tai routaantuneeseen eikä veden kyllästämään maahan.

- Lantaa ei saa levittää 15.10-15.4 välisenä aikana. - Lantaa voidaan levittää enintään 15.11 asti ja aloittaa levitys keväällä aikaisintaan 1.4, jos

maa on sula ja kuiva niin, että valumia vesistöön ei tapahdu eikä pohjamaan tiivistymisvaaraa ole.

- Lantaa ei saa levittää nurmikasvuston pintaan 15.9 jälkeen. - Syksyllä levitetty orgaaninen lannoite on aina välittömästi, viimeistään vuorokauden kuluessa,

mullattava tai pelto kynnettävä. - Lannan enimmäiskäyttömäärät syksyllä ovat 30 tn/ha kuivikelantaa, 20 tn/ha naudan lietelan-

taa, 10 tn/ha siipikarjan ja turkiseläinten lantaa. - Toistuvasti kevättulvan alle jäävillä peltoalueilla typpilannoitus on kielletty perustettavaa kas-

vustoa lukuun ottamatta 1.10-15.4 välisenä aikana. - Typpilannoitus on kielletty viisi metriä lähempänä vesistöä. Seuraavan viiden metrin leveydellä

typpilannoitteiden pintalevitys on kielletty, jos pellon kaltevuus ylittää kaksi prosenttia. - Karjalannan pintalevitys on aina kielletty pelloilla, jonka keskimääräinen kaltevuus ylittää 10

prosenttia. - Ravinteiden vesiin pääsyä voidaan vähentää jättämällä vesistöjen rantaan ja valtaojien varsille

suojavyöhykkeitä, joita ei lannoiteta. Suojavyöhykkeen suositusleveys on vähintään 10 metriä. - Perustettavan lantapatterin pohjalle levitetään mutaa tai turvetta vähintään 15 cm:n kerros ra-

vinnevalumien talteenottamiseksi. - Lantapattereita ei saa sijoittaa 100 metriä lähemmäksi vesistöä tai valtaojaa, viisi metriä lä-

hemmäksi ojia eikä 100 metriä lähemmäksi talousvesikaivoa. - Talvella patterintekopaikalta poistetaan lumi. - Lantapatteri peitetään aina peitteellä tai vähintään 10 cm:n turve- tai muulla vastaavalla suoja-

kerroksella, jotta ylimääräinen valunta ja haihdunta estetään. Kohde: Vehkaoja Vehkaojan valuma-alueen pinta-ala on 367 ha ja valuma-alueella ei ole lampia tai järviä, joten oja ei täytä jatkuvan virtauksen ehtoa. Tämän vuoksi Vehkaojan varressa ympäristötukien mukaisesti suoja-kaistan leveyden tulee olla vähintään 1 metri. Vehkaojan vesiensuojelun tehostamiseksi voidaan sol-mia maatalouden erityistukisopimus suojavyöhykkeiden perustamisesta ja hoidosta (Mikkola 2002). Toinen vaihtoehto parantaa alueen vesiensuojelua on, että pellot salaojitetaan ja salaojien laskukohtiin rakennetaan laskeutusallas. Vehkaojan kasvillisuus sitoo tehokkaasti ravinteita kasvukaudella, josta todisteena on alhaiset ravinnepitoisuudet (10 µg/l P ja 330 µg/l N) syyskuussa 2003. Kevättulvien ja syystulvien aikana ravinnepitoisuudet ovat kuitenkin todennäköisesti huomattavasti suurempia kuin kasvukaudella, jolloin virtaama on pieni ja kasvillisuuden ravinteita sitova vaikutus suuri. Vehkaojan ja Pellosjärven yhtymäkohtaan voidaan rakentaa ojakatkos, jonka seurauksena ojaston kautta tuleva vesi jakaantuu rantaluhdalle.

111

Kuva 84. Suojakaistat ja –vyöhykkeet estävät ravinteiden ja kiintoaineen kulkeutumisen ojaverkostoon ja sitä kautta vesistöihin.

Kohde: Karjo-oja Karjo-ojan lasku-uomaan tulisi rakentaa ojakatkos ja laskeutusallas valumavesien käsittelyn tehosta-miseksi. Kohde: Nyyssönjoen pienvaluma-alue Ylä-Kieluun järveen laskeva Nyyssönjoki. Kitkasuon ja Nyyssönjoen väliin maatalouden suojavyöhyk-keiden ja laskeutusaltaiden erityistukisopimus (Mikkola 2002). Maatalouden perustuki edellyttää tietyl-le osalle Kitkasuon peltoja 3 metrin suojakaistaa ja osalle 1 metrin suojakaistaa vesistömääritelmän mukaisesti kts. vesistöt luvusta 3.3.

Suojavyöhykkeitä ei saa lannoittaa, muokata tai käyttää torjunta-aineita. Suojavyöhykkeiden tehokkaaseenhoitamiseen kuuluu vuosittainen

niittäminen ja niittojätteen poiskorjuu. Maaperän vähittäinen köyhtyminen tehostaa suojavyöhykkeiden toimintaa ja

yhä suurempi osa ravinteista jää kasvillisuuteen.

Maatalouden perustuki edellyttääojan varressa 1 metrin suojakaistaa

ja puron tai suuremman vesistön varteen 3 metrin suojakaistaa

Sekä valtaojan että puron varteen voidaan solmia maatalouden

erityistukisopimus suojavyöhykkeiden perustamisesta ja hoidosta, jolloin

suojavyöhykkeen leveys on 15 metriä.

Suojakaista

Suojakaista

Suojavyöhyke

Valtaoja

Puro

112

Kohde: Hiisjoki Maatalouden perustuki edellyttää Hiisjoen ja peltojen välisen suojakaistan leveydeksi 3 metriä. Alueel-le voidaan solmia myös maatalouden erityistukisopimus suojavyöhykkeiden osalle (Mikkola 2002). Kohde: Raatesuo Tänkynjärveen laskevan Raatesuon peltojen varressa maatalouden perustuki edellyttää 3 metrin suo-jakaistaa, kts. vesistöt luvusta 3.3. Alueelle voidaan solmia myös maatalouden erityistukisopimus suo-javyöhykkeiden osalle (Mikkola 2002). Kohteeseen on jo toteutettu laskeutusallas patoamalla ojaver-kosto 200 metriä ennen järven laskukohtaa. Alueelle voidaan lisätoimenpiteenä tehdä kosteikko oh-jaamalla vesi rantaluhdalle. Puron veden ravinnepitoisuudet olivat korkeita keväällä 2003, kts. luku 7.3. Kohde: Kolvonjoki Kolvonjoen varressa maatalouden perustuki edellyttää 3 metrin suojakaistaa. Alueelle voidaan solmia maatalouden erityistukisopimus suojavyöhykkeiden osalle (Mikkola 2002). Suojavyöhykesopimukset mahdollistaisivat Kolvonjoen palauttamisen rakenteellisesti luonnontilaisempaan suuntaan ja kalata-loudellisen lisäarvon kehittämiseen. Kolvonjoen kunnostusta ei voida aloittaa ennen kuin kiintoaine- ja ravinnekuormitus on hallinnassa. Kohde: Haverilanjoki Haverilanjoen varressa maatalouden perustuki edellyttää 3 metrin suojakaistaa. Alueelle voidaan sol-mia maatalouden erityistukisopimus suojavyöhykkeiden osalle (Mikkola 2002). Suojavyöhykesopimuk-set mahdollistaisivat Haverilanjoen palauttamisen rakenteellisesti luonnontilaisempaan suuntaan ja kalataloudellisen lisäarvon kehittämiseen. Kohde: Pirttilampi Pirttilammen ja peltojen välillä maatalouden perustuki edellyttää 3 metrin suojakaistaa. Alueelle voi-daan solmia maatalouden erityistukisopimus suojavyöhykkeiden osalle (Mikkola 2002). Kohde: Kotkasniemi Kotkasniemen peltojen laskuojaan laskeutusallas ja ojakatkos. Kohteen valumat pieniä, mutta alueen vesistövaikutukset ovat suuret, jonka vuoksi tarvitaan lisätoimenpiteitä. Valumavedet tulisi ohjata ran-taluhdalle. Kotkasniemen Myllylahden puolelle laskeutusallas (Mikkola 2002). Kohde: Pieni-Lökkii Pieni-Lökkiinjoen varressa maatalouden perustuki edellyttää 3 metrin suojakaistaa. Alueelle voidaan solmia maatalouden erityistukisopimus suojavyöhykkeiden osalle (Mikkola 2002). Alueen kunnostami-nen voidaan sitoa laajempaan hankkeeseen kosteikon (kuva 86) ja lintuveden osalta.

113

Kuva 86. Kosteikon rakentamisessa tulisi hyödyntää maastonmuotoja, patoamalla tehdyssä kosteikossa on kasvillisuutta jo valmiiksi.

16.3 Kalataloudelliset kunnostukset Vesistöalueen koon vuoksi alueen virtavedet ovat melko pieniä, lähinnä puroja. Jokia vesistöalueella on Kärenkoski, Haverilanjoki, Enonkoski, Suurijoki, Koveronjoki ja Paskojoki. Niiden kalataloudellinen arvo on selvittämättä. Virtavesien rakenteellisen tilan kartoitus vuosien 2004-2006 aikana mahdollis-taisi vesiensuojeluhankkeen seurannan edistyessä varsinaisten kalataloudellisten kunnostusten suun-nittelun ja toteuttamisen. Haverilanjoki ja Kärenkoski sekä alueen pienvesistöt muodostavat potentiaa-lisen, kalataloudellisesti arvokkaan vesistön. Viitoinjoen virtavesien kunnostaminen on myös mahdol-lista, mutta alueen alhaisen virtaaman ja runsaiden turvemaiden vuoksi alue vaatii riittävän metsätalo-ussuunnitelman ennen kuin edes alueen kunnostussuunnittelua voidaan harkita.

16.4 Teho- ja hoitokalastus Tehokalastuksen onnistumisen edellytyksenä on järven ominaisuuksien tunteminen. Järven koko, syvyys, syvänteiden määrä ja pohjan laatu vaikuttaa oleellisesti menetelmän valintaan. Paikallisilla osakaskunnilla on paras tieto kuhunkin järveen soveltuvasta kalastusmenetelmästä. Raportissa aino-astaan ehdotetaan kullekin kohteelle käyttökelpoista menetelmää. Lisäksi tehokkaan kalastuksen edellytyksenä on riittävän rahoituksen hankkiminen ja sen vuoksi tehokalastukset tulisi sisällyttää han-kekokonaisuuksiin. Järven koon kasvaessa yleisesti saaliin kilohinta laskee ja edullisin hinta saavutetaan 150-250 hehtaa-rin järvissä. Toinen tarkasteltava yksikkö on saaliin määrä järven pinta-alaan nähden, jolloin pienistä-kin järvistä voidaan saada hyviä saaliita kustannustehokkaasti. Etelä-Suomen rehevissä vesistöissä kalastuksen ja saaliin poiskuljetuskustannukset ovat ollut 0,40-1,20 e/kalakilo. Kun kustannukset jae-taan järven pinta-alalle niin kalastuskustannus on ollut 10-200 e/järvihehtaari. Tehokalastuksen vaiku-tuksia ja tarpeellisuutta voidaan seurata Nordic-yleiskatsausverkoilla. Kalastuksella ei yksin voida vai-kuttaa veden laatuun tai yksikkösaaliin alenemiseen, minkä vuoksi tavoitteita voidaan asettaa ainoas-taan yhdessä muiden toimenpiteiden kanssa. Veden laadun muutokset pelkästään kalastuksella vaa-tisivat saalista vähintään 300-400 kg/hehtaari. Valuma-alueella tehtävillä toimenpiteillä on ratkaiseva merkitys veden laadun kehitykseen. Tehokalastuksen vaikutuksesta pienikokoisten kalojen määrä voi lisääntyä ja suurikokoisten kalojen määrä alentua. Tämä on huomioitava seurannassa ja jatkotoimen-

114

piteiden ohjaamisessa. Tehokalastuksen on todettu vähentävän kokonaisleväbiomassaa ja sinileväku-kintojen kestoa sekä siirtyvän myöhempään syksyyn (Ollin 2003). Sinileväkukintojen ajoittuminen myöhempään syksyyn edistää järven virkistyskäyttöä, minkä vuoksi tehokalastusta suositellaan erityi-sesti Kuha- ja Seppäjärveen. Särkikalojen vähentäminen hidastaa myös ravinteiden kiertoa ja saata-vuutta pohjasta. Kesäaikaan kalat jakaantuvat melko tasaisesti koko järvelle, eikä isoja parvia esiinny. Oikeilla nuot-tausmenetelmillä ja kaikuluotaamalla voidaan kesäaikaankin päästä hyvään lopputulokseen. Kohteen tulisi olla melko pieni (alle 50 ha) ja säännöllisen muotoinen ja vähän matalia ranta-alueita, kaislikoita ja syvyyseroja. Useaan eri aikaan jaksotettu kalastus antaa hyvät saaliit, mutta saaliin kilohinta nou-see korkeammaksi kuin isommissa kohteissa ja saaliin säilyttäminen käyttökelpoisena esim. eläinre-huksi voi osoittautua hankalaksi. Tämän vuoksi Ylä-Enonveden vesistöalueen tehokalastuksissa ei suositella kesäaikaista nuottausta, ellei saaliin käsittelyyn ole jatkokäyttösuunnitelmaa. Kesäaikaiseen nuottaukseen soveltuvia kohteita voisi olla Hiisjärvi, Pellosjärvi, Löksä ja Saarijärvi. Hyvä syysnuottauskohde on suurehko (100-1000 ha) järvi, jossa on vähintään 1 selkeä syvänne. Syysnuottaus on erittäin tehokas menetelmä, kun se toteutetaan oikeaan aikaan oikeassa paikassa. Saaliit voivat nousta 10 tonniin per päivä. Kalastusaika on varsin lyhyt, noin kuukausi ennen järvien jäätymistä. Sääminginsalon kalastusalue rahoittaa tehokalastusta Kuha- ja Seppäjärvessä syksyllä 2004. Talvinuottausta voidaan harkita ainoastaan sileäpohjaisilla apajapaikoilla. Hyviä kohteita ovat suureh-kot (100 ha) järvet, joissa on matalia ranta-alueita ja vähän syvyysvaihtelua. Paras nuottausaika on heti jäiden tultua ja lopputalvella. Nuottapäivä maksaa keskimäärin 500-1200 e/päivä. Talvinuottaus on tehokas, mutta vaativa kalastusmenetelmä. Tämän vuoksi laajamittaisessa kalastuksessa kannat-taa käyttää ammattikalastajia. Rysäpyynti on hyvä hoitotoimi kevätkutuisten kalojen pyytämiseen, mutta on tehokkuudeltaan lähinnä hoitokeino tai osa tehokalastusta. Rysien tarve on 1 kpl 20 ha kohti. Vesistöalueen hoitokalastukseen käytetään 6 kpl rysiä ja samanaikaisesti kohteissa käytetään katiskapyyntiä. Työt tehdään valtion työl-lisyystöinä ja kalamassa hyödynnetään pienten ahventen osalta kalanjalostuslaitoksessa ja roskakala turkistarhassa. Hyödyntämätön kalamassa kompostoidaan välittömästi pyynnin jälkeen osakaskunnan osoittamassa paikassa. Hoitokalastusta aloitetaan keväällä 2004 Kuha- ja Seppäjärvessä. Katiskapyynti soveltuu erinomaisesti pienten järvien tehokalastukseen. Katiskoina tulee käyttää nyky-mallisia kaksinieluisia tehokatiskoita. Katiskoita suositellaan 1-3 kpl hehtaaria kohden. Tekokatiskoita tehdään valtion työllisyystöiden avulla niin, että osakaskunnat maksavat ainoastaan materiaalikustan-nukset. Tavoitteeksi on asetettu, että vuonna 2004 vesistöalueen osakaskunnat ostavat 100 katiskaa.

16.5 Ruoppaus Ennen kuin ruoppauksia toteutetaan on selvitettävä toimenpiteiden luvan tarve. Mikäli vesistöön rakentamisesta aiheutuu haittoja, joista ei etukäteen ole voitu sopia naapurien kanssa tai aina kun haittoja aiheutuu yleiselle edulle, on toimenpiteelle haettava ympäristölupaviraston lupa. Vähäistä suuremman ruoppauksen aloittamisesta tulee ilmoittaa alueelliseen ympäristökeskukseen tai kunnan ympäristönsuojeluviranomaiselle kuukautta ennen töiden aloittamista. Ilmoitusmenettelyn aikana viranomainen harkitsee työn haitallisuuden ja lupatarpeen. Isompien ruoppausmassojen sijoittamiseen tarvitaan yleensä kunnan maisemointityölupa. Ruoppaukset vaativat aina vesialueen omistajan luvan ja läjitys maanomistajan luvan. Kohde: Haverilanjoen suisto Haverilanjoen lasku-uoman Saarijärven kotalahden ruoppaus on tärkeä, koska alhaisilla vedenkorke-uksilla lietteisyys estää melontareitin käyttämisen. Ruoppauksissa tulisi edetä kuitenkin virtaussuun-nassa ylhäältä alaspäin. Tämän vuoksi Suuri- ja Pieni-Säkäsen ruoppauksesta on päätettävä ennen suiston ruoppausta. Kohde: Pieni- ja Suuri-Säkänen Pieni- ja Suuri-Säkänen ovat liettyneet ja umpeenkasvamassa. Järvien ruoppaus edistäisi melonta-mahdollisuuksia vesistöreitillä. Ruoppaus tulisi tehdä jääpeitteisenä aikana, mikäli virtaus sen mahdol-listaa. Kohteen imuruoppaus on myös mahdollinen, mutta vaikeasti toteutettavissa. Ruoppaus vaatii erillisen ruoppaussuunnitelman, lupatarpeen arvioinnin ja kustannusarvion. Vaihtoehto-0: Ruoppausta ei tehdä, jolloin Haverilanjoen suisto voidaan ruopata rahoituksen järjesty-essä.

115

Vaihtoehto-1: Järvien umpeenkasvualueille ruopataan ainoastaan vene- ja melontaväylä virkistysar-von parantamiseksi. Vaihtoehto-2: Ruoppauksella pyritään edistämään vesilintujen elinympäristöjä yhdessä melontareitin tarpeiden kanssa. Alueen rehevyys, läpivirtausvesistö ja sijainti huomioiden kohteesta voisi kehittyä biologisesti ja opetuksellisesti merkittävä kohde. Alueelle lintutorni ja opasteet lintuharrastajien ohjaa-miseksi. Alueen kehittämisessä voidaan hyödyntää hyvää kokonaisuutta, johon sisältyisi lintuvesikoh-de (Suuri- ja Pieni-Säkänen), kalataloudellisesti arvokas virtavesi (Kärenkoski, Haverilanjoki) ja pien-vesikohteen kunnostamisen mallikohde (Haverilanjokeen laskeva pienpuro, Surmajoki) sekä maata-louden suojavyöhykkeiden monimuotoisuuskohde. Kokonaisuus on Enonkosken kunnan alueella, joten alueen hyödyntämisestä ja ruoppaamisesta päätöksen tekee kunta yhdessä maanomistajien kanssa. Kohteen laajuuden vuoksi pelkkä ruoppaus ei ole suositeltavaa hankkeen laajuuden vuoksi. Kohde: Ylä-Korppisen joki Joki on voimakkaasti liettynyt turvemaiden ojitusvalumien vuoksi. Joen pituus huomioiden ruoppaus on kallis. Ruoppausta tulee harkita uudestaan tilakohtaisten ojitustarvekartoituksen yhteydessä. Ylä-Korppisen joki voidaan ruopata ja vesiensuojelua tehostaa pohjakynnysten avulla, jolloin virtauksen hiljentyessä puroon muodostuu laskeutusaltaita. Viitoinjoen kunnostamisesta tulee päättää vasta met-sätalouden vesiensuojelusuunnittelun yhteydessä tai sen jälkeen. Samanaikaisesti laaditaan ruop-paussuunnitelma ja hankitaan tarvittavat luvat. Lökkiinjärvien kunnostus tulisi käsitellä samassa yh-teydessä. Lökkiinjärvien kunnostus saattaisi vaatia pohjapadon rakentamista ja alivesien nostamista, joka vaatii ympäristölupaviraston luvan. Alueen ruoppaustarpeet ovat suuret, joten kunnostuksen ra-hoittaminen vaatii valtion ja kuntien rahoitusta. Kohde ei kuulu lintuvesienkunnostusohjelmaan, mutta sisältyy seutukaavan suojelualuevaraukseen ja soidensuojelun täydennyskohteiden joukkoon. Keri-mäen kunta, Etelä-Savon ympäristökeskus ja Etelä-Savon metsäkeskus päättävät alueen kunnosta-misesta yhdessä alueen maanomistajien kanssa.

16.6 Vedenvaihtuvuus ja hapetus Sylkynjärven Tielahden vedenvaihtuvuuden ratkaisemiksi ei ole tässä suunnitelmassa otettu kantaa, koska asia on ollut vireillä jo 1990-luvun alusta ja hankkeen toteuttaminen on Tiehallinnon ja Kerimäen kunnan vastuulla. Postijärven vedenlaadun parantamiseksi sisäistä kuormitusta voidaan estää hapettimella. Osakaskun-nan suostumus ja laitteen kustannuksista päätettävä erikseen. Kuhajärven leväkukintojen määrää pyritään vähentämään tehokalastuksen avulla, mutta mikäli sinile-väkukinnot rajoittavat vesistön käyttöä tulevaisuudessa voidaan sisäisen kuormituksen ravinnevirtaa vähentää hapettimella. Ennen sitä on syytä tutkia sisäisen kuormituksen voimakkuutta ja ilmastuksen vaikutusta leväkukintoihin.

16.7 Vesikasvien niitto Kohde: Pellosjärvi ja Kuhajärvi Pellos- ja Kuhajärven niittäminen tehdään vuosina 2004-2006 valtion työllisyystöinä. Niittöjätteen ke-rääminen paikallisen osakaskunnan rahoittamana ja talkootyönä. Työt tehdään heinä- ja elokuussa erikseen sovitun aikataulun mukaisesti. Etelä-Savon ympäristökeskus tekee ennen töiden aloitusta linnusto- ja kasvillisuusselvityksen, jonka perusteella ohjataan töiden suorittamista.

116

17 Rahoitusmahdollisuudet Vesiensuojeluun, kunnostamiseen ja vesistöalueen kehittämiseen kohdistuvia rahoitusmahdollisuuksia on käsitelty hankekokonaisuuksien ja yksittäisten toimenpiteiden osalta erikseen. Kuntien elinkei-noasiamiehiltä, Etelä-Savon TE-keskuksesta ja hankeasiamiehiltä saa tarkempaa tietoa rahoituksen hakemisesta.

17.1 Kehittämishankkeet Etelä-Savon TE-keskuksen maaseutuosasto myöntää rahoitusta kehittämishankkeille. Itä-Suomen Tavoite 1 –ohjelman ja Leader -ohjelman mukaiset hankkeet ovat ns. EU-osarahoitteisia, joiden julki-sesta tuesta puolet tulee Euroopan maatalouden ohjaus- ja tukirahastosta (EMOTR) ja toinen puoli Suomen valtiolta ja kunnilta. Itä-Suomen Tavoite 1 –ohjelmasta rahoitettavien kehittämishankkeet kohdistuvat ensi-sijaisesti: - maakunnan elinkeinojen ja elinvoimaisuuden kehittämiseen, erityisesti elintarviketalouden sekä sii-hen liittyvän luomuosaamisen ja ympäristön huomioon ottavan maaseutumatkailun sekä oheistoimintojen kehittämiseen. - lyhytkestoiseen, viljelijöille ja maaseutuyrittäjille suunnattavaan ammatilliseen täydennyskoulutuk-seen. Etelä-Savon alueella toimii kolme toimintaryhmää, joiden kautta on mahdollista hakea rahoitusta pai-kalliseen kehittämistyöhön. Hakemus toimitetaan alueen toimintaryhmälle. Enonkosken, Kerimäen ja Savonlinnan alueella toimintaryhmä on Piällysmies -ryhmä. TE-keskuksen maaseutuosasto antaa hankkeelle lopullisen tuki- ja maksatuspäätöksen. TE-keskus voi myöntää avustuksen vain sellaiselle hakijalle, jota paikallinen toimintaryhmä on esittänyt avustuksen saajaksi. Piällysmies -ryhmä Itä-Suomen Tavoite 1- ohjelmasta rahoitettavan Piällysmies-toimintaryhmän tavoitteena on turvata alueen ihmisten elämän laatu ja hyvinvointi sekä elinvoimaisen yhteisön säilyminen. Kehitystyössä otetaan huomioon eri-ikäisten ihmisten, myös vapaa-ajan asukkaiden, tarpeet ja voimavarat sekä pyri-tään lisäämään sosiaalista tasa-arvoa. Taloudellisten kehitystekijöiden lisäksi painotetaan ihmisten henkisen hyvin-voinnin ja keskinäisen huolenpidon sekä luonnon kunnioittamisen periaatteita. Toiminta-alue: Enonkoski, Heinävesi, Kerimäki, Punkaharju, Savonlinnan maaseutualueet ja Savon-ranta. Lisätietoja: toiminnanjohtaja Matti Falck, puh. 015-575 4237 gsm. 050-591 4688 Toimintaryhmien kautta rahoitettavia kehittämishankkeita TE-keskuksessa käsittelee: yritystutkija Hannu Korhonen puh. 015 466 4045 Hakeminen Kaikkien kehittämishankkeiden hakulomakkeet löytyvät MMM:n lomakesivuilta. Hakemuksia otetaan vastaan jatkuvasti, mutta hakemuksia käsitellään kolme kertaa vuodessa. Tavoite 1 -ohjelman mukais-ten kehittämishankkeiden hakulomakkeet toimitetaan osoitteella: Etelä-Savon TE-keskus, maaseutuosasto PL 164, Mikonkatu 3-5 50101 MIKKELI Tavoite 1:n toimintaryhmän osoite: Piällysmies ry Kerimäentie 10 58200 Kerimäki Hakemus tulee olla kirjattuna maaseutuosastolla ennen hankkeen aloittamista.

117

17.1.1 Kylien kehittäminen Maaseudun asumisviihtyvyyden parantamiseen tähtäävät kehittämishankkeet ovat tärkeä osa maa-seudun kehittämistyötä. Maaseudun asukkaita kannustetaan omaehtoisen, paikalliseen yhteistyöhön, jonka avulla rakennetaan alueelle yrittämismyönteistä ilmapiiriä, vahvistetaan kyläyhteisöjen toimintaa, vaalitaan maaseutumaisemaa ja -kulttuuriympäristöä sekä turvataan välttämättömät peruspalvelut. Kehittämishanke voi mm. tukea maaseudun palvelujen uudelleen järjestämistä siten, että mahdolli-simman monet palvelut voidaan säilyttää myös harvaan asutuilla alueilla. Esimerkkinä tästä ovat kyli-en palvelupisteet, joissa yhdistyvät koulutus- ja harrastustoiminta, hoiva-, liikkumis- ja pestipalvelut jne. Nykyisten asukkaiden lisäksi maaseudulle tarvitaan myös uusia asukkaita. Niin entisten kuin uu-sienkin maaseudun asukkaiden kannalta viihtyisä ja toimiva kyläyhteisö on elintärkeä asia. Myös esim. paikallisen kulttuuriperinnön suojelu ja säilyttäminen ovat merkittävässä asemassa kylän identiteettiä ja viihtyisyyttä ajatellen. Kohderyhmä - yksityiset henkilöt - paikalliset toimintaryhmät - kyläyhdistykset - osuuskunnat Tukimuodot Kehittämishankkeille myönnettävä avustus. 17.1.2 Koulutushankkeet Korkealaatuisten tuotteiden ja onnistuneiden investointien takana on aina vankka osaaminen. Ammat-titaidon ja osaamisen jatkuva ylläpitäminen sekä kyky omaksua ajankohtaista tietoa onkin keskeinen osa tulevaisuuden maaseutua ja sen kilpailukyvyn parantamista. Maaseudun yrittäjiä, viljelijöitä ja metsänomistajia palvelevia neuvonta-, koulutus- ja tutkimusorgani-saatioita on maaseudulla riittävästi, mutta järjestelmän hyödyntäminen vaatii maaseudun asukkailta myös omaehtoista toimintaa ja aktiivisuutta. Eri yhteistyötahot (yhdistykset ym.) voivat esim. hakea tukea omien osaamistarpeidensa mukaisen koulutuksen järjestämiseen. Tukea on jossain määrin mahdollista saada myös hankkeisiin, joilla parannetaan maaseudun kouluttajien ja neuvojien omaa ammattitaitoa. Koulutuksella pyritään aktivoimaan maaseutuyrittäjiä ja viljelijöitä omaehtoiseen ja jatkuvaan itsensä kehittämiseen sekä oman ammattiosaamisen ajan tasalla pitämiseen. Koulutus voi liittyä esim. seu-raaviin aihealueisiin: - liiketaloudellinen osaaminen - tietotekniikka - elintarvikkeiden ja metsätuotteiden jalostus - tuotannon uudelleen suuntaaminen - laadunparantaminen - ympäristönsuojelu - maisemanhoito - eläinten hyvinvointiin kohentavat tuotantotavat - maatilojen kannattavuuden parantaminen - metsänhoitotoimenpiteet Kohderyhmä - asiantuntijaorganisaatiot - neuvontaorganisaatiot - koulutusorganisaatiot Tukimuodot Kehittämishankkeille myönnettävä avustus.

118

17.2 Maatalous Maatilojen kehittämistä tuetaan helpottamalla nuorten viljelijöiden tilanpidon aloittamista, rahoittamalla maatilatalouden investointeja sekä erilaisilla tuotantoa ohjaavilla toimilla. Rahoitusvälineitä ovat lainat ja avustukset ja kohteina tuotannolliset investoinnit, nuorten viljelijöiden aloittamistuki, asuntoinves-toinnit ja ympäristöinvestoinnit. Maatalouden vesiensuojelussa pääasiallinen rahoituskanava on ympäristötuen perustuki ja sen aset-tamat velvoitteet toimia vesiensuojelua edistävästi. Viljelijä, joka on sitoutunut perustukeen voi hakea maatalouden erityistukisopimuksia. Vesiensuojelun erityistukisopimukset ja maksimikorvaus vuodes-sa:

- Suojavyöhykkeiden perustaminen ja hoito 449,90 euroa/ha. - Kosteikkojen ja laskeutusaltaiden perustaminen ja hoito, pellolle 449,90 ja pellon ulkopuolelle

336,38 euroa/ha. - Säätösalaojitus 156,41 euroa/ha. - Lannan käytön tehostaminen 65,59 euroa/ha.

Neuvontaa ja lisätietoa: ProAgria Etelä-Savon Maaseutukeskus Maa- ja kotitalousnaisten piirikeskus Mikonkatu 5 PL 173, 50101 Mikkeli 015-415 512 www.proagria.fi Etelä-Savon TE-keskus Maaseutuosasto Mikonkatu 5 50100 Mikkeli 015-466 4011 www.te-keskus.fi Etelä-Savon ympäristökeskus Jääkärinkatu 14 50100 Mikkeli 015-744 41 www.ymparisto.fi/esa

119

17.3 Metsätalous KEMERA, kestävän metsätalouden rahoitus on tarkoitettu kestävän metsätalouden rahoituslain mu-kaisesti metsien kestävää hoitoa ja käyttöä edistävien toimenpiteisiin, joita ovat:

- puuntuotannon kestävyyden turvaaminen - metsien biologisen monimuotoisuuden ylläpitäminen - metsäluonnon hoitohankkeet - muut edellä mainittuja tukevat edistämistoimet

Näistä käsitellään ainoastaan metsäluonnon hoitohankkeiden ja kunnostusojitusten rahoitusta. Kun-nostusojitusten rahoitusta voidaan myöntää yksityiselle maanomistajalle ja luonnollisten henkilöiden muodostamalle yhtiölle, osuuskunnalle tai muulle yhteisölle taikka säätiölle, jonka pääasiallisena tar-koituksena on maatila- tai metsätalouden harjoittaminen sekä yhteismetsien osakaskunnille tietyin rajoituksin. Toteuttamiskustannusten rahoittamiseen voidaan myöntää joko tukea tai lainaa. Kunnos-tusojitushankkeissa tuen edellytyksenä on suunnitelma, jonka Etelä-Savon metsäkeskus hyväksyy. Metsäkeskus pyytää alueelliselta ympäristökeskukselta lausunnon suunnitelman hyväksyntää varten. Rahoitukseen sisältyy ympäristönsuojelun kannalta tarpeelliset työt. Rakenteiden kunnossapitovelvol-lisuus kuuluu tuen hakijalle. Kunnostusojitukseen voidaan käyttää valtion varoja, jos valtion varoin tuetusta uudisojituksesta on kulunut vähintään 20 vuotta tai uudisojitus on tehty maanomistajan va-roin. Maalajista johtuva eroosioherkkyys tai aikaisemmasta ojitustekniikasta johtuen voidaan kunnos-tusojitus tapauskohtaisesti rahoittaa ennen kuin 20 vuotta on kulunut valtion tukemasta uudisojitukses-ta. Yhteishankkeissa rahoitus määräytyy toteutuneiden kustannusten perusteella niin, että tukea myönnetään 40 %. Yksittäisissä ojitushankkeissa tuki on 0,42 euroa/m ja mikäli tilalla ei ole voimassa olevaa metsätaloussuunnitelmaa tukea alennetaan 10 %. Neuvontaa ja lisätietoa: Etelä-Savon metsäkeskus, Enonkoski Tervarannantie 2 58175 Enonkoski 015-479 608 Etelä-Savon metsäkeskus, Kerimäki Puruvedentie 57 58200 Kerimäki 015-4760 477 Etelä-Savon metsäkeskus, Savonlinna Olavinkatu 44 A 30 57100 Savonlinna 015-415510

120

17.4 Kalatalous Kalatalouden edistämiseen liittyvissä suunnittelu- ja toteutushankkeissa on mahdollisuus hakea kalatalouden edistämisrahoitusta tai kalatalouden ohjausrahoitusta (KOR). Näiden lisäksi kalataloudellisia toimenpiteitä, kuten tehokalastusta voidaan sisällyttää hankekokonaisuuksiin, kuten Piällysmies –hankkeeseen. Virtavesien kalataloudelliseen suunnitteluun ja kunnostamiseen myönnetään lisäksi erillistä kalatalouden rakentamis- ja kunnostushankerahoitusta. Seuraavassa lyhyesti edistämisrahoituksen ja KOR-rahoituksen periaatteista. 17.4.1 Edistämisrahoitus Kalatalouden edistämisrahoitus on tarkoitettu vesistöjen kalataloudellisen arvon lisäämiseksi tehtäviin suunnittelu tai toteutushankkeisiin. Edistämistoimenpiteitä voi olla mm. kalojen ja rapujen istuttaminen tai kalaston selvittäminen koeverkkosarjoilla. Kalastusalueilla on mahdollisuus hakea vuosittain Etelä-Savon TE-keskuksesta kalatalouden edistämisrahoitusta. 17.4.2 Kalatalouden ohjauksen rahoitusväline (KOR) Kalatalouden ohjauksen rahoitusvälineestä (KOR) voidaan myöntää tukea elinkeinokalatalouden in-vestointi- ja kehittämishankkeisiin. Etelä-Savossa KOR:stä rahoitetaan Itä-Suomen tavoite 1 -ohjelman toimintalinja 3 mukaisia toimia, jotka noudattavat Suomen elinkeinokalatalouden rakenneohjelman 2000-2006 linjauksia. KOR-tuen piiriin eivät kuulu esim. vapaa-ajan kalatalouteen, vesistöjen kunnos-tukseen tai kalastusmatkailuun liittyvät hankkeet. KOR-tukea haetaan Etelä-Savon TE-keskuksen kalatalousyksiköstä. Tuen hakeminen on jatkuvaa. Lisätietoja rahoituksista: Etelä-Savon TE-keskus kalatalousyksikkö Mikonkatu 3 ja 5 PL 164, 50101 Mikkeli 015-466 4011

121

18 Suunnitelman vaikutukset luontoarvoihin Vesistöalueen hoito- ja kunnostussuunnitelman toimenpiteet ovat lähinnä vesistöissä tehtäviä hoito-toimia, kuten teho- ja hoitokalastusta, vesikasvien niittoa ja suo-ojitusten ennallistamista. Suorilla toi-menpiteillä ei ole vaikutuksia suojeltuihin luontotyyppeihin, lajeihin, avainbiotooppeihin tai Natura 2000 verkoston luontoarvoihin tai lajeihin. Suunnitelman jatkohankkeilla saattaa olla vaikutuksia mm. Suuri-Lökkiin luontoarvoihin, suojeltuihin luontotyyppeihin ja uhanalaisiin lajeihin. Tämän vuoksi jatkohank-keiden yhteydessä vaikutukset on arvioitava luontotyyppien, uhanalaisten lajien ja Natura 2000 ver-koston osalta. Hankevastaavan on tehtävä arvio ja pyydettävä lausunto alueelliselta ympäristökeskuk-selta. Suuri-Lökkiin lintuveden kunnostaminen vaatii suunnittelun osalta riittävät inventoinnit, jotta suunnitelmassa voidaan huomioida luontoarvoihin liittyvät rajoitteet. Linnusto- ja kasvikartoitus tehdään ennen Kuhajärven ja Pellosjärven niittämistä touko- ja kesäkuussa 2004. Vesikasvien niittämisessä huomioidaan linnuston elin- ja ruokailualueet jättämällä kyseiset koh-teet niittämättä. Vesikasvilajeista niitetään ainoastaan ilmaversoisia kasvustoja, pääasiassa järviruo-koa ja –kortetta.

122

19 Vesistöalueen seuranta

Vesistöissä ja valuma-alueella tehtävät toimenpiteet ja toimenpideohjelman vaikuttavuuden seurannan sekä jatkohankkeiden edistämiseksi on tarpeen perustaa ns. seurantaryhmä. Seurantaryhmän ko-koonpanoksi ehdotetaan edustajia seuraavista tahoista; Saimaan kalantutkimus ja vesiviljely, Enon-kosken kunta, Savonlinnan kaupunki, Kerimäen kunta, Koloveden kalastusalue, Sääminginsalon ka-lastusalue, Enoveden osakaskunta, Simanalan osakaskunta/kylätoimikunta, Louhen kylätoimikunta, Etelä-Savon ympäristökeskus, ProAgria Etelä-Savon maaseutukeskus, Etelä-Savon metsäkeskus, Etelä-Savon TE-keskuksen kalatalousosasto, Savonlinnan Ammatti-instituutti Varpalan yksikkö ja UPM-Kymmene. Yksikkö Tehtävä seurantaryhmässä

Saimaan kalantutkimus ja vesiviljely Ylä-Enonveden veden laadun seuranta.

Vedenottamon velvoitevesistöseuranta. Vedenkorkeuksien ja ravinnepitoisuuksien raportointi.

Enonkosken kunta Haja-asutuksen jätevesiasetuksen toimeenpano. Maatalouden tukijärjestelmien edistäminen. Haverilanjoen kunnostussuunnittelun edistäminen.

Savonlinnan kaupunki Haja-asutuksen jätevesiasetuksen toimeenpano. Maatalouden tukijärjestelmien edistäminen. Kuhajärven leväkukintojen raportointi.

Kerimäen kunta Haja-asutuksen jätevesiasetuksen toimeenpano. Maatalouden tukijärjestelmien edistäminen. Viitoinjoen valuma-alueen hankekokonaisuuden edistä-minen muiden toimijoiden kanssa. Sylkynjärven Tielahden kunnostuksen edistäminen Tielii-kelaitoksen kanssa.

ProAgria Etelä-Savon maaseutukeskus Maatalouden vesiensuojelun tukijärjestelmien tiedotus ja koulutus.

Etelä-Savon ympäristökeskus Vesikasvien niittäminen. Hoitokalastukset. Suuri-Lökkiin syvyystutkimukset Maatalouden vesiensuojelun tukijärjestelmien lausunnot. Vesistöseurantojen yhteenvedot ja leväseuranta. VPD:n mukaiset vesistöjen paineiden ja herkkyyden ar-viointi. VPD:n mukaiset vesistöjen tyypittely ja luokittelu.

Etelä-Savon metsäkeskus Turvemaiden vesiensuojelusuunnittelu. Poikkeamakohteiden toimenpiteet. Vesistöseuranta Postijärvi & Postijärven laskujoki.

UPM-Kymmene Riitasensuon mahdollisten ojitusten vesiensuojelutoi-menpiteet ja ratkaisut opetus- ja mallikohteiksi.

Savonlinnan Ammatti-instituutti Varpalan yksikkö

Kalastoseurantojen toteutus ja tulosten raportointi

Koloveden kalastusalue Tehokalastuskohteet ja saaliit

Sääminginsalon kalastusalue Tehokalastuskohteet ja saaliit

123

Vesistöalueen veden laadun seuranta liittyy Saimaan kalantutkimus ja vesiviljelyn käyttöveden jat-kuvaan seurantaan ja ympäristölupavelvollisten seurantavelvoitteeseen. Sitä voidaan pitää ns. perus-seurantana, jonka tarkoituksena on selvittää luonnonolojen pitkäaikaismuutokset, laaja-alaiset ihmis-toiminnan pitkäaikaisvaikutukset ja ohjata tulevaisuuden seurantaohjelmien suunnittelua. Toiminnal-linen seuranta pyrkii selvittämään toimenpideohjelman vaikuttavuuden arviointia, eli kunnostustoi-menpiteiden vaikutuksia alapuolisiin vesistöihin. Siten toiminnallisen seurannan näytteenotto tulee sisällyttää kunnostustoimenpiteiden hankerahoitukseen. Tärkeimmät seurantakohteet ovat Postijärvi ja Viitoinjoen valuma-alue. Etelä-Savon metsäkeskus vastaa seurantojen suunnittelusta yhteistyössä Etelä-Savon ympäristökeskuksen kanssa.

19.1 Kalasto

Järven kalabiomassa on useimmiten tuntematon, jolloin sitä voidaan arvioida järven fosforipitoisuuden perusteella. Ravinnepitoisuuden avulla arvioidut kalabiomassat ovat kuitenkin karkeita arvioita, koska menetelmällä ei pystytä arvioimaan todellista kalamassaa ja tehokalastuksen tarpeellisuutta. Esimer-kiksi vesiensuojelun edistyessä ravinnepitoisuus voi jo alentua, mutta kalakanta voi olla edelleen erit-täin roskakalavaltainen ja biomassa suuri. Kyseisessä tilanteessa tehokalastus on erittäin suositelta-vaa, mutta tavoitteet saatetaan asettaa ravinnepitoisuuden avulla liian alhaisiksi ja tulokset voivat jää-dä saavuttamatta. Päinvastaisessa tilanteessa kalamassa arvioidaan liian suureksi ja tehokalastuksel-le asetetaan liian korkeat tavoitteet ravinnepitoisuuden perusteella. Siten järven seuraaminen yleiskat-sausverkoilla antaa lisäinformaatiota kalastosta ja sen muutoksista (liite 5). Tämän vuoksi on suositel-tavaa hyödyntää menetelmiä, joiden avulla kalabiomassa ja rakenne voidaan luotettavasti arvioida. Ilman kalakanta arviota ei tiedetä, milloin tavoite on saavutettu. Toisaalta myös tarvittavan saaliin ja kustannusten arviointi on epävarmaa, jos biomassasta ei ole tietoa. Kalojen kokonaismäärä ja –suhteet sekä kalaston rakenne ovat oleellisia tekijöitä kalastuksen kannalta. Vesistöalueelta valittiin kaksi seurattavaa järveä, joiden kalaston rakennetta ja biomassaa seurataan vuosittain. Saarijärvi ja Kuhajärven kalastotutkimuksiin käytetään vuosittain 12 + 18 verkkovuorokaut-ta. Pyyntiajankohta on elo- ja syyskuu. Koekalastuksista vastaa Savonlinnan ammatti-istituutti, Varpa-lan kalatalousoppilaitos (liite 5).

124

20 Vesistöalueen hoito- ja vesiensuojelusuunnitel-man yhteenveto

Toimenpidesuosi-tukset toiminnoit-

tain

Tarkennuksia ja lisätietoja

Aikataulu ja vas-tuutaho

Rahoitus Edistämisvastuu

Vesikasvien niittämi-nen

Pellosjärvi Kuhajärvi

2004-2006 Osakaskunta ja Etelä-Savon ympä-ristökeskus 2004-2006 Osakaskunta ja Etelä-Savon ympä-ristökeskus

Niitto: ESR-työt Niittojätteen keruu ja läjitys: osakaskunta Niitto: ESR-työt Niittojätteen keruu ja läjitys: osakaskunta

Etelä-Savon ympäris-tökeskus Etelä-Savon ympäris-tökeskus

Teho- ja hoitokalas-tus

Kevätpyynti rysillä ja paune-teilla Kevätpyynti tehokatiskoilla Tehokalastus syksyllä nuot-taamalla

2004-2006 Osakaskunta ja Etelä-Savon ympä-ristökeskus Osakaskunnat Osakaskunnat ja kalastusalueet

Kalastus: työllisyystyöt Kalamassan jatkokäsitte-ly: osakaskunta Osakaskunnat Osakaskunnat, kalastus-alueet ja Etelä-Savon TE-keskus

Etelä-Savon ympäris-tökeskus - Etelä-Savon TE-keskus (jos rahoitusta)

Metsätalouden ve-siensuojelu

Turvemaiden ojitustarve- ja vesiensuojelu-suunnittelu Yksittäiset pie-net ojitushank-keet ja uudis-tamiset Laajemmat ojitushankkeet

2004-2008 Etelä-Savon metsäkeskus / maanomistajat Maanomistajat / yhtiöt Maanomistajat / yhtiöt

KEMERA-rahoitus Yksityinen tai/ja KEME-RA-rahoitus KEMERA-rahoitus + yksityinen

Etelä-Savon metsä-keskus Etelä-Savon metsä-keskus Etelä-Savon metsä-keskus

Maatalouden vesien-suojelu

Perustuen suo-jakaistojen leveys ja erityis-tukisopimusten hakeminen Muut ehdotetut toimenpiteet

Välittömästi Maanomistajat Välittömästi Maanomistajat

EU:n maatalouden pe-rustuki ja erityistuki EU:n maatalouden eri-tyistuki ja kuntien avus-tukset

Etelä-Savon TE-keskus ja kuntien ympäristönsuojeluvi-ranomainen Etelä-Savon TE-keskus ja kuntien ympäristönsuojeluvi-ranomainen

Haja-asutuksen ve-siensuojelu

Asetuksen toimeenpano Muu ehdotetut toimenpiteet

Kiinteistöjen omista-jat ja kuntien ympä-ristönsuojeluviran-omainen Kiinteistöjen omista-jat

Kiinteistön omistaja + mahdolliset avustukset Kiinteistöjen omistajat

Kuntien ympäristön-suojeluviranomainen -

Savonlinnan lento-asema

Kemikaalien käyttö ja vesis-tövaikutukset

Ilmailulaitos Ilmailulaitos Etelä-Savon ympäris-tökeskus

Louhen jäteveden puhdistamo

2006-2007 Jäteve-det ohjataan Savon-linnan puhdistamolle

Kunnat & valtion avus-tukset

Kerimäen kunta & Etelä-Savon ympäris-

tökeskus

125

21 Kirjallisuusluettelo Ekholm, P., Malve, O. & Kirkkala, T. 1997. Internal and external loading as regulators of nutrient con-centrations in the agriculturally loaded Lake Pyhäjärvi (southwest Finland). Hydrobiologia 345:3-14. Forsberg, C., Ryding, S-O., Claesson, A. & Forsberg, A. 1978. Water chemical and/or algal assay? – Sewage effluent and polluted lake water studies. Mitt. Int. Verh. Limnol. 21:352-363. Kettunen, I. 1999. Sääminginsalon vesistä. Etelä-Savon ympäristökeskuksen moniste, julkaisematon. Mikkola, T. 2002. Ylä-Enonveden valuma-alueen suojavyöhykkeiden yleissuunnitelma. Etelä-Savon ympäristökeskuksen moniste 36. Ollin, M. 2003. HOKA-hanke (1997-2001): Ekosysteemien vasteet suhteessa hoitokalastussaaliiseen. HOKA-projektin loppuseminaari. Pakarinen, T. 2000. Ekologinen modernisaatio ja hallintotapa. Julk.: Kortelainen, J. (toim.). Vihertyvä kaupunkiseutu. Suunnittelun ja hallinnon ekomoderni käänne. SoPhi 47. Jyväskylän yliopisto. s. 209-237. Pietiläinen, O-P. & Räike, A. 1999. Typpi ja fosfori Suomen sisävesien minimiravinteina. Suomen ym-päristö 313. Räike, A., Pietiläinen, O-P. Pitkänen, H. 1998. Typpikuormituksen vaikutus Lohjanjärven ja sen ala-puolisten vesialueen tilaan. Suomen ympäristö 188. 50 s. Redfield, A.C., Ketchum, H. & Richards, F.A. 1963. The influence of organisms on the compositions of sea-water. Teoksessa: Hill, M.N. (toim.). The Sea, vol 2. Interscience, New York. s. 26-67. Rekolainen, S., Pitkänen, H., Bleeker, A. & Sietske, F. 1995. Nitrogen and phosphorus fluxes from Finnish agricultural areas to the Baltic Sea. Nordic Hydrology 26:55-72. Rontu, M. & Santala E. (toim.) 1995. Haja-asutuksen jätevesien käsittely. Vesi- ja ympäristöpiiri 491.

126

Liite 1. Kuukausittaisten sademäärien eroavuus (mm/kk) vuosien 1960-2002 keskiarvosta, Mikkelin Karilan asemalla.

Tam-mikuu

Hel-mikuu

Maa-liskuu

Huhti-kuu

Tou-kokuu

Kesä-kuu

Hei-näkuu

Elo-kuu

Syys-kuu

Loka-kuu Mar-

raskuu Joulu-kuu

Ero vuo-den kes-kiarvosta

1960 5 -1 -23 -9 -7 12 64 -10 -36 -30 16 -4 -22 1961 15 0 1 -22 0 29 11 58 -32 -18 -13 -8 22 1962 15 22 -16 8 20 10 7 -6 31 1 -10 -10 73 1963 0 -18 -11 -9 4 -34 -12 -8 14 16 -10 -25 -92 1964 -21 -3 -26 8 19 -29 -50 7 9 -23 -20 25 -103 1965 10 -2 3 -20 -15 5 0 -25 5 -20 -19 22 -55 1966 -11 -3 21 12 -23 -26 40 10 27 4 6 -9 49 1967 -14 7 6 -1 19 9 -43 3 -17 65 -8 -10 17 1968 -10 -11 7 5 26 -11 -36 17 23 16 -1 -19 7 1969 -3 0 -31 9 -1 -35 7 3 15 -26 21 -27 -67 1970 -22 -8 -3 48 -8 -46 43 -34 -13 4 -1 22 -17 1971 3 23 16 -21 -16 -8 4 39 -12 -10 -12 11 18 1972 -31 3 -17 26 -11 -13 -7 81 -29 -27 3 -23 -44 1973 -28 -12 -11 27 18 16 -48 -19 51 -11 10 4 -2 1974 -7 16 -2 -28 0 -16 9 87 18 39 37 30 184 1975 11 -20 11 18 -13 -10 -38 -22 22 -31 -28 1 -98 1976 -11 -21 -5 -12 -11 15 19 -45 -6 -34 -11 4 -117 1977 -7 15 -5 25 15 -13 33 -20 33 19 14 -23 87 1978 -20 -20 20 -12 -30 -7 -40 -3 -1 -29 -6 -30 -177 1979 12 -10 -3 -16 9 7 43 13 36 -25 30 -8 89 1980 -16 -11 -20 -20 13 25 -25 58 -8 36 28 21 82 1981 -5 -9 8 -10 -17 65 27 18 -27 41 22 37 151 1982 -16 -25 -17 3 13 -8 -46 -1 -31 -25 22 13 -117 1983 26 -24 -3 8 7 3 -36 -29 31 23 2 25 34 1984 37 -8 4 -17 6 10 29 -42 31 40 -25 -13 53 1985 -14 -20 2 13 10 -25 11 -18 15 3 -3 9 -16 1986 3 -24 -15 -7 2 -47 19 40 11 -9 8 10 -8 1987 -24 -2 -14 -25 15 64 1 50 43 -36 3 6 82 1988 -7 6 20 31 2 8 -26 21 5 -3 -40 6 24 1989 17 11 22 -12 -8 -24 -9 25 -20 -4 -20 -20 -41 1990 41 41 14 4 -8 -5 8 -5 -28 -27 5 -23 18 1991 -3 -6 9 -9 6 35 -6 18 -1 -6 19 7 64 1992 9 10 10 28 -28 -30 -16 16 24 32 20 -26 50 1993 17 -6 -6 -11 -13 38 18 11 -38 6 -49 36 4 1994 15 -29 35 26 -5 -4 -44 10 33 42 -21 4 63 1995 2 33 4 4 24 -32 -13 -24 -12 -8 -3 -22 -46 1996 -31 -4 -12 8 18 -8 64 -63 -38 -10 58 -3 -20 1997 -10 1 -3 16 -17 -20 -4 -55 13 -7 -15 -11 -111 1998 23 20 4 -24 -10 24 26 18 -40 25 -43 3 27 1999 4 35 -7 -4 -25 -13 3 -51 -32 25 -17 42 -39 2000 1 2 14 -11 -10 14 16 -17 -44 10 34 23 33 2001 -10 24 1 -8 15 35 25 -46 -4 8 -20 -13 8 2002 41 25 2 -16 4 37 -8 -61 -38 -46 16 -25 -68 Kes-

kiarvo 43 33 34 34 38 61 77 84 61 60 56 45

LIITE 1

127

Liite 2. Kuukausittaisen haihdunnan eroavuus (mm/kk) vuosien 1960-2002 keskiarvosta, Mikkelin Karilan asemalla.

Toukokuu Kesäkuu Heinäkuu Elokuu Syyskuu Muutos keskiar-

vosta 1961 -21 -1 -20 -7 7 -421962 -19 7 -24 -22 -2 -611963 14 16 13 -2 7 481964 -7 7 7 -14 2 -61965 -9 -1 -16 -10 -1 -371966 -2 10 -8 1 0 11967 -9 -4 13 0 7 81968 -27 38 -6 6 -7 51969 -1 20 -1 27 2 471970 -4 46 -9 7 -2 381971 4 -1 15 4 2 241972 -11 7 29 -4 0 221973 -18 10 41 12 -6 381974 -6 -2 -30 -20 -1 -591975 3 -7 33 18 6 521976 26 -19 -13 15 3 121977 -11 -5 -25 -1 0 -421978 29 -6 -21 -9 -5 -121979 7 1 -38 -7 0 -371980 -11 15 0 -7 -7 -111981 9 -50 -6 -16 -3 -661982 -8 -20 20 7 2 11983 -14 -12 8 15 9 71984 19 -15 -17 4 -4 -141985 0 -25 -12 -11 -7 -551986 -2 43 3 -5 -6 321987 -14 -38 -3 -28 -11 -941988 17 1 21 -31 -1 71989 20 10 7 -6 6 371990 19 2 -19 8 -2 71991 -23 -41 9 -5 7 -541992 18 40 -5 -19 -2 321993 22 -31 -17 -12 -5 -431994 0 -4 50 4 -3 471995 -10 9 14 34 -1 461996 14 -3 -28 20 1 41997 -9 12 10 26 1 401998 -5 -15 -7 -7 7 -281999 1 13 26 4 7 522000 11 -7 -11 -3 -1 -112001 -6 -6 27 8 -2 222002 16 0 -2 25 3 43

Keskiarvo 97 120 109 69 23

LIITE 2

128

Liite 3. Ylä-Enonveden syvänteiden lämpötilakerrostuneisuus kesällä 2003. Ylhäältä alas Kalmosaari, Repoluoto, Hukkaluoto ja Rokkasaari.

1014

1822

261 2 3 4 5 6 7 8

Syvyys, metriä

Läm

pö

tila

o C

3.1.

16.6.

4.7.

30.7.

14.8.

3.9.

812

1620

2428

1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13

Syvyys, metriä

Läm

pö

tila

o C

3.1.

16.6.

4.7.

30.7.

14.8.

3.9.

1014

1822

261 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14

Syvyys, metriä

Läm

pö

tila

o C

3.1.

16.6.

4.7.

30.7.

14.8.

3.9.

812

1620

2428

1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14

Syvyys, metriä

Läm

pö

tila

o C3.1.

16.6.

4.7.

30.7.

14.8.

3.9.

LIITE 3

129

Liite 4. Ylä-Enonveden syvänteiden happikyllästeisyys kesällä 2003. Ylhäältä alas Hukkaluoto, Rokkasaari, Reposaari ja Kalmosaari.

020406080

100120140160

1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 15

Syvyys, metriä

Hap

pik

yllä

stei

syys

%

3,6

16.6.2003

4.7.2003

30.7.2003

14.8.2003

3.9.2003

0

20

40

60

80

100

120

1 2 3 4 5 6 7 8

Syvyys, metriä

Hap

pik

yllä

stei

syys

%3,6

16.6.2003

4.7.2003

30.7.2003

14.8.2003

3.9.2003

020406080

100120140160180

1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14

Syvyys, metriä

Hap

pik

yllä

stei

syys

%

3,6

16.6.2003

4.7.2003

30.7.2003

14.8.2003

3.9.2003

0

20

40

60

80

100

120

140

1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13

Syvyys, metriä

Hap

pik

yllä

stei

syys

%

3,6

16.6.2003

4.7.2003

30.7.2003

14.8.2003

3.9.2003

LIITE 4

130

Vesistöjen omaehtoisen kalastotutkimusten ja -seurannan

ohjeet

Yleistä Käyttämällä yleiskatsausverkkoja koeverkkosarjojen sijaan säästetään työmäärän tarvetta ja kustan-nuksia sekä yksikkösaaliin hajonta pienenee. Yksikkösaalis on yhden yleiskatsausverkon saalis (g per yleiskatsausverkko). Koska yleiskatsausverkon pinta-ala on pieni suhteessa tavalliseen verkkoon voi-daan sillä kalastaa 4-5 kertaa tehokkaammin kuin koeverkkosarjalla. Yleiskatsausverkossa on 9 eri silmäkokoa samassa verkossa. Solmuvälit ovat: 10, 12, 15, 20, 25, 30, 35, 45 ja 55 mm. Vastaavissa Nordic-yleiskatsausverkoissa on 12 solmuväliä 5-55 mm. Koeverkon koko on 1,5*30 metriä ja yhden paneelin koko on 1,5*3,3 metriä. Nordic-verkoissa paneelin koko on 1,5*2,5 metriä. Koeverkon solmu-välit ovat satunnaisessa järjestyksessä. Yleiskatsausverkoilla voidaan tarkkailla kalayhteisön muutoksia pitkän aikavälin seurannassa, arvioida kalaston rakennetta ja järven biologista tilaa. Yksikkösaaliin muutokset kertovat järven kalaston muu-toksista ja antavat suuntaa järven tilan muutoksista. Vesistöjen tilan arvioimiseen käytettyjä tunnuslu-kuja ovat mm. särkikalojen osuus saaliin massasta, särjen osuus särkikalojen massasta ja Swinglen petokalaindeksi. Yksikkösaaliin ja järven fosforipitoisuuden välisen riippuvuuden avulla voidaan arvioi-da mm. tehokalastuksen tarpeellisuutta. Suuri yksikkösaalis, roskakalavaltaisuus, särkikalojen suuri osuus saaliista ja petokalojen vähyys viittaavat tehokalastuksen tarpeellisuuteen. Tehokalastuksen tarpeellisuutta voidaan arvioida myös yksikkösaaliin ja fosforipitoisuuden välisen riippuvuuden lisäksi kasviplanktonin sisältämän klorofylli-a:n ja fosforipitoisuuden välisen riippuvuuden avulla. Esimerkiksi järven fosforipitoisuuden ollessa 30 µg/l yksikkösaaliin odotusarvo on 1,6 kg. Vastaavia muiden vertai-lujen avulla voidaan arvioida, onko järven tila heikkenemässä vai parantumassa sekä millaisia kalata-loudellisia hoito- ja kunnostustoimia tarvitaan.

LIITE 5/1

131

Tavoitteet Omaehtoisilla kalastotutkimuksilla osakaskunta saa tietoa järven tilasta ja hoitotarpeesta. Järven tila ja kalaston rakenne ovat riippuvaisia toisistaan, joten vääristynyt kalakanta kertoo kunnostus- ja vesien-suojelutoimien tarpeesta. Omaehtoiset kalastotutkimukset tulisi toteuttaa niin, että tuloksia voidaan hyödyntää vesistöalueen laajuudessa vesiensuojelu- ja kunnostushankkeiden selvitystyössä. Ohjeiden tarkoituksena on lisätä viranomaisten ja kansalaisten välistä vuorovaikutusta sekä kansalaisten vaiku-tusmahdollisuuksia vesiensuojelu- ja kunnostushankkeissa. Kalastotutkimukset ovat suhteellisen nopeita toteuttaa ja sen antaman informaation perusteella voidaan luotettavasti arvioida järven tilaa ja hoitotoimien tarpeellisuutta. Kalastotutkimuksissa lasketaan järvikohtainen yksikkösaalis kokonaissaaliille ja eri kalalajeille (kg/yleiskatsausverkkovuorokausi ja kpl/yleiskatsausverkkovuorokausi). Yksikkösaaliista lasketaan kunkin kalalajin osuudet (% saaliin massasta), kalojen kappalemäärä ja keskimassa. Lisäksi lasketaan särkikalojen osuus saaliista ja särjen osuus särkikaloista, kiisken osuus pohjaverkkosaaliista ja saaliin petokalavaltaisuus sekä Swinglen petokalaindeksi. Kalastuksen suunnittelu Elokuu on kalastuksen parhainta aikaa. Silloin järvien vesi on lämpötilakerrostunut ja olot vakaat. Ka-lojen lisääntyminen ajoittuu muuhun aikaan eikä kudun aiheuttama lisääntynyt aktiivisuus tai passiivi-suus lisää hajontaa yksikkösaaliiseen. Verkot kannattaa laskea iltapäivällä ja nostaa aamupäivällä, jotta molemmat hämäräjaksot tulisivat mukaan. Perustelu lyhennetylle pyynnille on heinä- ja elokuun korkea veden lämpötila ja mahdollinen verkkojen limoittuminen. Verkko lasketaan suoraan ilman yli-määräisiä pusseja tai mutkia. Yleiskatsausverkot koodataan aakkosilla ja solmuvälit merkitään vedenkestävällä tussilla jokaisen paneelin yläpaulaan. Jokaisen paneelin pituus mitataan ja yli 5 % pituusvirheet merkitään ylös. Järvi jaetaan ruutuihin ja numeroidaan ne (taulukko 1). Ruudukot jaetaan 2-3 eri syvyysvyöhykkeeseen siten, että alle 3, 3-10 ja yli 10 metrin syvyysvyöhykkeet muodostavat oman ryhmän. Mikäli järven syvyys ei ole tiedossa niin arvotaan kalastusruutujen maksimimäärä satunnaisesti ja kalastuksen yh-teydessä syvyys ja verkon kirjaintunnus merkitään maastolomakkeeseen. Kalastuksen järjestämises-sä on tärkeää, että tiedossa olevia ns. kalaisia tai ei-kalaisia kohteita ei suosita tai syrjitä vaan ainoas-taan arvonta määrää verkkojen sijainnin. Väärin tehdyn satunnaistamisen jälkeen tulosten tulkinta vääristyy ja tutkimuksen tulokset menettävät merkityksen. Verkkojen laskusuunta satunnaistetaan joko rannan suuntaisen tai poikkirannan. Jokaiseen arvottuun ruutuun lasketaan ainoastaan yksi verkko. Alle 3 metrin syvyydessä käytetään pohjaverkkoa ja yli 3 metrin vyöhykkeessä pohjaverkkoa tai pinta-verkkoa. Pintaverkko ankkuroidaan päistä painoilla ja verkko nostatetaan 2-4 koholla 0,5-1 metriä pinnasta. Kun kalastetaan suhteellisen suurissa järvissä niin järvi kannattaa jakaa eri altaisiin jotta voidaan arvi-oida eri altaiden kalamassan suuruutta ja siten tehokalastus kohdennetaan kustannustehokkaasti. Yli 500 ha järvissä jakaminen altaisiin on suotavaa (kuva 1.) ja verkkovuorokausien määrä sovitetaan tutkimusjärven pinta-alan mukaisesti (taulukko1.). Taulukko 1. Verkkovuorokausien määrä sovitetaan tutkimusjärven pinta-alan mukaan. Järven koko alle 50 ha 50-500 ha 500-1000 ha yli 1000 ha Ruutujen koko m*m 50*50 m 100*100 m 200*200 m 500*500 m Verkkovuorokausien määrä 10-13 14-18 16-21 19-25 Määrä 0-3 m vyöhykkeellä 6 9 10 12 Määrä 3-10 m vyöhykkeellä 4 5 6 7 Määrä yli 10 m vyöhykkeellä 3 4 5 6

LIITE 5/2

132

Kuva 1. Järven jakaminen altaisiin helpottaa koekalastuksen toteuttamista ja tulosten tulkintaa.

Saaliin käsittely Saalis irrotetaan välittömästi pyynnin jälkeen ja kunkin solmuvälin saalis laitetaan omaan merkittyyn pussiin. Pussissa tulee olla merkittynä solmuväli ja verkon kirjaintunnus, jotta myöhemmin mittaami-nen ja kirjaaminen onnistuu sujuvasti. Solmuväleittäin punnitaan kunkin kalalajin yhteispaino (1-10 g tarkkuudella) ja lukumäärä. Lisäksi ahvensaaliista punnitaan kaikki yli 50 g kalat ja merkitään verkko-kohtaiseen lomakkeeseen. Tämä on tärkeää, jotta voidaan arvioida kalayhteisön petokalavaltaisuutta ja petokalaindeksejä. Suomunäytteet otetaan kustakin lajista niin, että jokaisesta 2 cm pituusluokasta otetaan 5 suomunäy-tettä. Esimerkiksi särkisaaliin pituusjakauman ollessa 8-18 cm otetaan 25 näytettä. Suomunäyte olisi hyvä ottaa ahvenista, kuhista, hauista, lahnoista ja särjistä. Kalat mitataan (1-5 mm tarkkuus), punni-taan (1-10 g tarkkuus) ja suomunäytteen paperipussi numeroidaan lisätutkimuksia varten. Tulosten käsittely Kun koekalastukset tehdään em. ohjeiden mukaisesti voidaan tuloksia hyödyntää laajoissakin tutki-mushankkeissa sekä pitkän aikavälin seurannoissa. Tulosten käsittelyssä hyödynnetään muita tutki-muksia mm. populaatiorakenteen arvioinnissa. Tulosten käsittelyn avulla voidaan arvioida lajien esiin-tymistä tutkimusalueella, kalayhteisön rakennetta ja diversiteettiä, lajien runsaussuhteita, lajien popu-laatiorakennetta ja ikäjakaumia, kalojen kasvua, järven biologista tilaa ja kunnostustarvetta.

JÄRVEN JAKAMINEN ALTAISIIN

Allas 1

Allas 2

720 ha

450 ha

LIITE 5/3

133

MAASTOLOMAKE 1 Järven nimi/allas: Pvm: Laskuaika: Nostoaika: Kalastajat: Verkon kirjaintunnus: Kalastuksen keskisyvyys metrin tarkkuudella: Pohja/pintapyynti: Tuulensuunta: Veden/ilman lämpötila oC: Huomautukset: LAJIEN YHTEISPAINO JA KAPPALEMÄÄRÄ

KALALAJI PAINO g kpl SOLMUVÄLI VERKON

KIRJAINTUNNUS

LIITE 6

134

MAASTOLOMAKE 2 PETOKALOJEN YKSILÖITY MITTAUS (PAINO JA PITUUS). Kuha, hauki, made, toutain, taimen, lohi, nieriä ja yli 50 g ahven

KALALAJI PAINO g PITUUS mm

Suomupussin nro Verkon kirjaintunnus ja/tai altaan numero

LIITE 7

135

MAASTOLOMAKE 3 SUOMUNÄYTTEIDEN YKSILÖINTITIEDOT (särki, lahna, alle 50 g ahven)

KALALAJI PAINO g

PITUUS mm

Suomupussin nro Huomautukset

LIITE 8

Kuvailulehti Julkaisija Etelä-Savon ympäristökeskus Julkaisuaika

Huhtikuu 2004 Tekijä(t) Teemu Hentinen ja Markku Pursiainen

Julkaisun nimi Ylä-Enonveden vesistöalueen veden laadun muutokset ja nykytila.

Julkaisun osat/ muut saman projektin tuottamat julkaisut

Tiivistelmä Ylä-Enonvedestä Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen Saimaan kalantutkimus ja vesiviljelyn käyttöön johdettavan veden happipitoisuuden useita vuosia jatkunut aleneminen on johtanut vesiviljelyssä moniin ongelmiin ja mm. nestehapen lisääntyneeseen käyttöön, jotta happipitoisuus on voitu säilyttää kaloille riittävänä. Pitkällä aikavälillä happipitoisuuden lasku voisi rajoittaa Saimaan laitoksen emokalaviljelyä ja mädintuotantoa ja jopa vaarantaa uhanalaisten järvilohen ja Saimaan nieriän säilymisen. Projektin tarkoituksena olikin selvitettää yllä kuvatun kehityksen aiheuttaneita tekijöitä Ylä-Enonveden vesistöalueella ja valmistella toimepideohjelma, jolla huolestuttava ja koko vesistön arvoa alentava kehitys saadaan pysähtymään ja veden laatu aikaa myöten jopa paranemaan. Vesistöalue koostuu seitsemästä suuremmasta valuma-alueesta. Valuma-alueiden fosfori- ja typpikuormitusta selvitettiin satelliittikuvauksiin perustuvalla maankäyttö- ja puustotulkinnan avulla sekä veden laadun tutkimuksilla. Järvien veden laatu poikkesi suuresti toisistaan. Yleispiirre oli, että kuormitus väheni ja veden laatu parani alavirran suuntaan. Keskusjärvi, Ylä-Enonveden allas, pystyi ainakin vielä ottamaan yläpuolelta tulevan kuormituksen vastaan ja veden laatu parani järvissä matkallaan kohti Saimaata. Ylä-Enonveden vesistöalueen järvien typpipitoisuudet ovat nousseet selvästi viime vuosina. Fosforipitoisuus on pysytellyt vakaana useimmissa järvissä. Veden laadun heikkenemiseen on vaikuttanut Louhen jätevedenpuhdistamo ja Savonlinnan lentokenttä, mutta ravinnekuormitusta on aiheuttanut myös maa- ja metsätalous ja loma- sekä vakituinen asutus. Ylä-Enonvedellä kulminoitunut happipitoisuuden aleneminen ja typpipitoisuuden kohoaminen 1990-luvun lopulla johtui osaksi myös luonnonoloista, kuten alhaisista vedenkorkeuksista ja lämpöisistä kesistä. Vesistöalueella on kolme vesiensuojelun painopistealuetta. Niiden vesiensuojelua ehdotetaan toimenpideohjelmassa tehostettavaksi erilaisilla itse vesistöön ja myös valuma-alueelle kohdistuvilla kunnostustoimenpiteillä ja –hankkeilla.

Asiasanat Vesistöalue, valuma-alue, vedenlaatu, kuormitus, typpipitoisuus, fosforipitoisuus

Julkaisusarjan nimi ja numero

Etelä-Savon ympäristökeskuksen moniste 57

Julkaisun teema

Projektihankkeen nimi ja projektinumero

Ylä-Enonveden vesistöalueen tutkimus- ja kunnostushanke

Rahoittaja/ toimeksiantaja

Etelä-Savon ympäristökeskus, EU:n Life Ympäristö -rahasto, Saimaan kalantutkimus ja vesiviljely, Enonkosken kunta, Kerimäen kunta, Savonlinnan kaupunki, Sääminginsalon kalastusalue, Koloveden kalastusalue, Enonveden osakaskunta, Nordkalk Oyj Abp, Etelä-Savon metsäkeskus

Projektiryhmään kuuluvat organisaatiot

Etelä-Savon ympäristökeskus, Saimaan kalantutkimus ja vesiviljely, Enonkosken kunta, Kerimäen kunta, Savonlinnan kaupunki, Koloveden kalastusalue, Sääminginsalon kalastusalue, Etelä-Savon metsäkeskus

ISSN ISBN 952-99171-6-3 (nid.) 952-99171-7-1 (PDF)

Sivuja Kieli 138 Suomi

136

137

Luottamuksellisuus Hinta Julkinen

Julkaisun myynti/ jakaja

Etelä-Savon ympäristökeskus puh. 015-744 4661

Julkaisun kustantaja Toimeksiantajat

Painopaikka ja -aika Oswald Interkopio 2004

Muut tiedot

Documentation page Publisher South Savo Regional Environment Centre Date

April 2004 Author(s) Teemu Hentinen and Markku Pursiainen

Title of publication The water quality changes and present state in the lakes of Ylä-Enonvesi cathment area.

Parts of publication/ other project publications

Abstract The purpose of the study was to monitor water quality changes at the Ylä-Enonvesi Basin. For years oxygen content trend has lowered reaching already the risk level of the live gene bank and production of the threatened Arcic charr and landlockedsalmon in Saimaa Fisheries Research and Aquaculture, which is run by the Finnish Game and Fisheries Research Institute. The Ylä-Enonvesi watershed area consist of seven catchments. The phosphorus and nitrogen loads to the lakes were calculated using satellite-based land use and tree stand interpretation data (SLAM data) and water quality data of the lakes and small streams at the area. Nitrogen content in general have risen in the target lakes,but the phosphorus content has been sta-ble. The water quality differs quite a lot from lake to lake. Generally the lakes were in better condi-tion in downstream direction, which indicates rather good self purification capacity. The sewage treatment plant of Louhi village and the airport of Savonlinna cause some loading but the nutrient-load were also caused by agriculture, forestry and regular as well as holiday households. At the end of the 1990s’ Lake Ylä-Enonvesi oxygen and nitrogen contents has also been influenced by natural conditions as low water level and warm summers. The Ylä-Enonvesi watershed area has three water catchments where we recommend various water protection actions. But since the bad development of the water quality is caused by a number of reasons throughout the area, every single household should participate in protection of their own valuable area.

Keywords Basin, cathment area, water quality, nitrogen and phosphorus content

Publication series and number

South Savo Regional Environmental Centre Publications no 57

Theme of publication

Project name and number, if any

Reseach of the water quality changes and present state in lakes of Ylä-Enonvesi cathment area.

Financier/ commissioner

EU Life Environment Fund, South Savo Regional Environment Centre, Saimaa Fisheries Research and Aquaculture, Enonkoski county, Kerimäki county, Savonlinna city, Nordkalk Oyj Abp

Project organization South Savo Regional Environment Centre, Saimaa Fisheries Research and Aquaculture, Enonkoski county, Kerimäki county, Savonlinna city

ISSN ISBN 952-99171-6-3 (nid.) 952-99171-7-1 (PDF)

No. of pages Language 138 Finnish

Restrictions Price Public

For sale at/ distributor

South Savo Regional Environment Centre, Tel +358-15-744 4661

Financier of publication

South Savo Regional Environment Centre

Printing place and year Oswald Interkopio 2004

Other information

138