sosiaalipsykologi-lehti 1/2011

Tutkija Päihdehuollon sosiaalipsykologi Toimittaja Opiskelija Kouluttaja ja suunnittelija

maahanmuuttokurssilla KV-vastaava yrityksessä Monikulttuurisuustyöntekijä Projektikoordinaattori

Toimituspäällikkö Viittomakielen tulkki Tutkimusjohtaja tasa-arvoasiat Tutkija Politiikka

ympäristöpolitiikka ja sukupuolijärjestelmien sosiaalipsykologia Koordinaattori kuluttajien käyttäytyminen

ja energian säästö Kurssisihteeri Sosiaalityöntekijä Erikoistutkija tilastomenetelmät Työsuunnittelija

Suunnittelija Tutkimus- ja terapiatyö perheneuvolassa Työvoimaneuvoja Professori Psykoterapeutti

Psykoanalyytikko Ohjaaja ryhmätyö pakolaisasiat Lehtori Elämäntapa- ja konfliktipuhetutkimus

Assistentti Kouluttaja Konsultti Liikkeenjohdon konsultti Ratkaisukeskeinen lyhytterapia

Sosiaalityöntekijä Perheterapeutti Kuvataideterapia Tuntiopettaja Työnohjaaja Järjestötyöntekijä

Perheneuvoja Työhyvinvointikoordinaattori Asiantuntija Analyytikko Erityisluokanopettaja

Päihdetyöntekijä Rekrytointivastaava Tasa-arvotyöntekijä Harjoittelija Freelancer Projektipäällikkö

Markkinointipsykologi Nuorisotyöntekijä Kirjailija Journalisti Toimintakeskuksen johtaja

kehitysvammahuollossa Kuntoutussihteeri Freelance-kouluttaja Konttoristi Toimistosihteeri

Stipenditutkija Eurovirkamiesharjoittelija Henkilöstöpäällikkö Työvoimaneuvoja

Markkinointisuunnittelija Yrittäjä Sosiodraaman vetäjä Henkilöstöhallinnon sihteeri Työyhteisön

kehittämistyöntekijä Traumaterapeutti Kulutusanalyytikko Voimavarakouluttaja Mielenterveyshuollon

työntekijä Kouluttaja Työ- ja organisaatiopsykologian asiantuntija Henkilöstökonsultti

Kuntoutuspsykologi Sosiaali- ja terveystoimen talouspäällikkö Markkinointipäällikkö Toimitusjohtaja

Journalisti Koordinaattori Suunnittelija Tutkimusassistentti Erikoistutkija Vanhustyön johtaja

Tiedekuntasihteeri Amanuenssi Henkilöstöasiain päällikkö Tiedottaja Asiamies Mielenterveysseuran

tukihenkilö Tukikodin johtaja Copywriter Kuntoutusalan työntekijä Järjestösihteeri Johtava

sosiaaliterapeutti Yliaktuaari Toimituspäällikkö Rehtori Erikoistyövoimaneuvoja Kehitysyhteistyön ja

pakolaisasian koordinaattori Konsultti HR-vastaava Rekrytointikonsultti Henkilöarviointiassistentti

Informaatikko Työilmapiiritutkija Tiimityökouluttaja Opettaja Päivähoidon erikoissuunnittelija

Maahanmuuttosuunnittelija Harjoittelija Rasismin vastaisen kampanjan koordinaattori Terveystutkija


























Koulukuraattori Kriisityöntekijä Työnjohdon konsultti Äänitarkkailija Ryhmänohjaaja Kasvatus- ja

1/2011

sosiaalipsykologiSuomen sosiaalipsykologit ry:n jäsenlehti

www.sosiaalipsykologit.fi

Suom

en so

siaa

lipsy

kolo

git r

y

Päätoimittaja:

Paula Vehmaskoski

Osoitteenmuutokset: Omatoimisesti nettisivuillam-me www.sosiaalipsykologit.fi tai ilmoitus osoitteeseen [email protected]

Seuraava lehti: Artikkelit, palautteet ja uutisvinkit osoitteeseen [email protected]

Ilmoitushinnasto:

Koko sivun ilmoitus 170 € Puolen sivun ilmoitus 110 € Neljäsosasivun ilmoitus 70 €

Kannen kuva: Vincent van Gogh, Houses at Auvers, 1890. Valokuvan teoksesta ottanut Sharon Mollerus.

Taitto: Agnetha Lesch, [email protected]

Tässä numerossa:

Kuva: Agnetha Lesch

1/2011

s. 3 Päätoimittajan kynästä

s. 4 Puheenjohtajan ajankohtaiset

s. 5 Psykoterapeuttikoulutus yliopistojen vastuulle 2012

s. 7 Sosiaalipsykologi työhyvinvoinnin asiantuntijana

s. 9 Tulossa sosiaalipsykologinen yrittäjyysilta!

s. 10 Poimintoja tieteen kentältä

s. 12 Ympäristö säätelee ja muokkaa nuorten etnisiä asenteita

s. 14 Kuka onnistuu elämäntapamuutoksessa?

s. 20 Välihuomioita: Joutsenen varjosta

s. 21 Nyytin kävijätutkimus 2010

s. 24 Kirjaesittely: Tiedettä ja arkea

s. 26 Maallemuutto erään sosiaalipsykologin silmin

s. 28 Laatua johtamiseen

s. 30 Status ry:n vuosijuhla 19.3.2011

2

Päätoimittajan kynästä

Nautin niin paljon yksinolosta, että on suorastaan ironista, että päädyin opiskelemaan sosiaalipsy-kologiaa. Yhdessä asumisessa on se huono puo-

li, että yksinolo on harvinaista herkkua – siksi puolison harvinainen viikonloppureissu tuntuu suorastaan juhla-hetkeltä. Erityisen juhlalliselta yksinolon hetki tuntuu kynttilänvalossa Earth Hourin aikaan. Himmeässä valais-tuksessa voi ihailla pimeää talvimaisemaa sälekaihtimet auki ilman pelkoa siitä, että olo olisi kuin näyteikkunassa.

Yksinolo on kuitenkin eri asia kuin yksinäisyys. Yksinäisyyden tunne on ahdistava, kalvava tunne siitä, että kukaan ei oikeas-ti välitä. Yksinäisyyttä voi tuntea, vaikka ei olisi yksin. Annina Lindberg kertoo artikkelissaan, miten opiskelijoiden tukikes-kus Nyyti ry pyrkii auttamaan ja tukemaan yksinäisyyttä tuntevia nuoria aikuisia mm. ohjatun verkossa tapahtuvan vertaistuen kautta.

Aurinkoisin kevätterveisin,

Paula VehmaskoskiSosiaalipsykologi-lehden päätoimittaja 2011

Maaseudulla, ainakaan pääkaupunkiseudun kehyskunnissa, yk-sinäisyys ei näyttäydy nuoren perheenäidin silmissä ongelmana. Maalla sosiaalipsykologikin voi kokea uudenlaista yhteisöllisyyt-tä ja yhteisvastuullisuutta, aina koomisuuteen asti, kuten saam-me lukea Minna-Rosa Kanniaisen jutusta. Yhteisön voima näyttäytyy myös ajankohtaista tutkimusta esittelevissä Tuuli Anna Mähösen ja Nelli Hankosen kirjoituksissa; nuorten et-niset asenteet eivät synny tyhjiössä, ja elämäntapamuutoksen onnistumisessa merkitsevää on oman pystyvyyden tunteen li-säksi se, miten lähimmäiset suhtautuvat aiottuun muutokseen.

Tässä lehdessä kuulemme myös sosiaalipsykologin työstä työ-hyvinvoinnin asiantuntijatehtävissä; Mia-Marisa Rannan haas-tattelussa Pirjo Ahvenlampi kertoo kiinnostavasta työstään Tullihallituksen työhyvinvoinnissa. Välihuomioissa Esa Torniai-nen johdattelee meidät itsenäisyyden ja torjutun minän proble-matiikkaan Black Swan -elokuvan siivittämänä, ja Marjo-Riitta Ristikangas päivittää johtajan osaamisvaatimukset 2010-luvul-le. Ajankohtaisia ovat myös tieto Psykoterapia-koulutuksen siir-tymisestä yliopiston vastuulle (Esa Torniainen) ja viime vuonna julkaistun Arjen sosiaalipsykologiaa -kirjan esittely (Esa Alm).

Tunti on kulunut ja ilmastonmuutoksen vastustamisen symbo-liksi sammutetut valot voi taas sytyttää. Lukiessasi tätä kevät on jo niin pitkällä, ettet kenties tarvitse keinovaloa ollenkaan. Toivottavasti kädessäsi oleva lehti tarjoaa sinulle samankaltaista piristystä päivään kuin lisääntynyt auringonvalo.

Meitä sosiaalipsykologeja on moneen junaan. Jäsenrekisteris-sämme on n. 400 aktiivista jäsentä. Uskon, että jokaisella meis-tä on vähintään yksi sellainen tarina kerrottavanaan, joka kiin-nostaisi myös muita sosiaalipsykologeja. Ilmianna siis itsesi, ja ilmoittaudu mukaan kirjoittamaan, haastateltavaksi, tai vinkkaa ajankohtaisesta aiheesta!

3

Suom

en so

siaa

lipsy

kolo

git r

y

Puheenjohtajan ajankohtaiset

Keväinen tervehdys teille lukijat! Suomen sosi-aalipsykologit ry:n vuosi 2011 on pyörähtänyt mukavasti käyntiin uuden hallituksen voimin,

joka valittiin marraskuussa sosiaalipsykologian päivil-lä Tampereella. Mukana on niin vanhoja konkareita kuin uusia innokkaita sosiaalipsykologejakin ajamassa yhteisiä asioitamme. Kiitokset vielä viime vuoden pu-heenjohtajalle Heikille, aikaisemman työsi pohjalta on helppo jatkaa yhdistyksen luotsaamista!

Joulukuussa pidimme pikkujoulut ravintola Vltavassa Helsin-gissä ja yllätyimme positiivisesti siitä, kuinka moni ilmoittautui mukaan. Ilta oli oikein mukava ja onnistunut!

Aloitimme tulevan vuoden suunnittelun heti tammikuun alus-sa. Tämän vuoden tavoitteena on järjestää aktiivisesti jäsenil-le tapahtumia ja tilaisuuksia, joissa pääsemme tutustumaan keskenämme ja luomaan tärkeitä verkostoja, mutta myös keskustelemaan yhteiskunnalliseen asemaamme liittyvistä asioista.

Viime vuoden tapaan järjestämme yhdessä Helsingin yliopis-ton sosiaalipsykologian alumnien kanssa keskustelutilaisuu-den liittyen yrittäjyyteen. Moni sosiaalipsykologikin elättää itsensä yritystoiminnalla, joten tilaisuus on hyvä paikka luoda uusia kontakteja muiden yrittäjämielisten ihmisten kanssa tai tulla ihan vain kuulemaan käytännön asioista, jos yrittäjyys näyttäytyy työllistymisvaihtoehtona. Lisätietoa tilaisuudes-ta löydät lehden sivuilta ja tarkemmin sähköisten kanavien kautta lähempänä tilaisuutta. Lisäksi kartoitamme parhaillaan mahdollisuuksia mielenkiintoisen koulutustilaisuuden jär-jestämiseksi jäsenistölle edulliseen hintaan. Tästä lisätietoa suunnitelmien tarkentuessa. Jatkamme myös töiden teke-mistä verkkosivujen sisällön uudistamiseksi: jos sinulla on aja-tuksia ja ideoita siitä, miten sivut parhaiten palvelisivat jäse-nistöä, niin otamme ne ilolla vastaan. Tulossa on tietysti myös jo perinteeksi muodostunut kesätapaaminen.

Jäsenistömme on kasvanut tasaiseen tahtiin. Meitä on tällä hetkellä nelisensataa. Teemme parhaamme palvellaksemme

jäsenistöä mahdollisimman monipuolisesti. Siksi toivommekin dialogia kanssanne, olkaa yhteyksissä meihin ja kertokaa toivei-tanne. Yhteistyöllä se onnistuu!

Nähdään tapahtumissa!

Kirsi MajanderYhdistyksen hallituksen puheenjohtaja 2011

4

Psykoterapeuttikoulutus yliopistojen vastuulle 2012

Psykoterapeutti on Suomessa nimikesuojattu am-matti; suojaus perustuu asetukseen terveyden-huollon ammattihenkilöistä. Nimikettä saa siis

käyttää vain ammattihenkilö, joka täyttää asetuksessa asetetut ehdot. Käytännössä sosiaali- ja terveysalan lail-listettujen (kuten psykologi) ja nimikesuojattujen (kuten psykoterapeutti) ammattinimikkeiden käyttöoikeudet myöntää Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto Valvira (aikaisemmin Terveydenhuollon oikeusturvakes-kus TEO).

Psykoterapeuttikoulutus on perustutkinnon jälkeen suoritetta-vaa lisäkoulutusta. Mikään perustutkinto siis sinänsä ei pätevöitä psykoterapeutiksi tai anna oikeutta hakea nimikkeen rekiste-röintiä. Valvira on jo useita vuosia sitten linjannut, että mm. VTM/YTM-tutkinto, jossa pääaineena on ollut sosiaalipsykolo-gia, on sopiva pohjakoulutus psykoterapeuttikoulutukseen ha-keutumiseksi. Tutkinnon on sisällettävä (tai sen lisäksi on oltava suoritettu) vähintään 30 opintopistettä psykologian, psykiatrian tai psykoterapiavalmiuksien erikoistumisopintoja; lisäksi vaadi-taan alan tiimoilta työkokemusta. Moni sosiaalipsykologi onkin hankkinut psykoterapeutin pätevyyden.

Psykoterapeuttikoulutus kestää tyypillisesti joitakin vuosia ja si-sältää teoriaa, työnohjauksessa tapahtuvaa psykoterapeuttista potilastyötä ja omaa koulutuspsykoterapiaa. Koulutusta antavat tällä hetkellä monet erilaiset koulutusyhteisöt kuten jotkut yli-

opistojen täydennyskoulutusyksiköt ja yksityiset toimijat. Sitä, vastaako koulutus asetuksen vaatimuksia, arvioi Valvira. Aiem-min arviointi tehtiin vasta siinä vaiheessa, kun henkilö koulu-tuksen suoritettuaan haki psykoterapeutti-nimikkeen rekiste-röintiä, mikä opiskelijan oikeusturvan kannalta oli ongelmallista, koulutus kun ainakin periaatteessa saatettiin jälkikäteen todeta vaatimuksia vastaamattomaksi. Tähän tuli parannus noin vuosi sitten, minkä jälkeen koulutusyhteisöt ovat voineet pyytää anta-malleen koulutukselle Valviralta ennakkoarvioinnin.

Laajempi muutos psykoterapeuttikoulutukseen on tulossa 31.12.2011 lukien, kun tuore muutos em. asetukseen tulee voimaan; vastuu koulutuksesta siirtyy yliopistoille, ja ammattini-mikkeen saamisen edellytykseksi tulee yliopiston tai yliopiston yhdessä muun kouluttajaorganisaation kanssa järjestämä psyko-terapeuttikoulutus. Siirtymäaika kestää 30.06.2017 asti, johon mennessä voi vielä hakea nimikettä sellaisen psykoterapeutti-koulutuksen perusteella, joka on aloitettu ennen asetusmuu-toksen voimaantuloa 31.12.2011.

Muutosta on perusteltu opiskelijan oikeusturvan ja potilastur-vallisuuden lisäksi mm. koulutuksen tieteellisen pohjan vahvis-tamisella sekä terapiatyön vaikuttavuuden tutkimuksen, mene-telmäkehittelyn ja laadun edistämisellä.

Muutokseen liittyen on nostettu esille myös joitakin huolenai-heita: Koulutusvastuun keskittyessä asetuksen nojalla vain niil-

Teksti & kuva: Esa Torniainen

Tulevasta vuodenvaihteesta lähtien psykoterapeuttikoulutus siirtyy yliopistojen vastuulle. Sen jälkeen alkavan psykoterapeuttikoulutuksen on oltava yliopiston tai yliopiston yhdessä muun kouluttajaorganisaation kanssa järjestämää, jotta sen pohjalta voisi saada oikeuden käyttää nimikesuojattua psykoterapeutin ammattinimikettä. Ennen muutoksen voimaantuloa alkaneen tai alkavan koulutuksen perusteella ammattinimikettä on haettava 30.06.2017 mennessä.

5

Suom

en so

siaa

lipsy

kolo

git r

y

le yliopistoille, joilla on jo psykologian tai lääketieteellisen alan koulutusvastuu, on riskinä, että psykoterapeuttikoulutuksen monimuotoisuuden kirjo kapenee ja uusien kehittyvien terapia-muotojen pääsy kentälle voi muodostua entistä vaikeammaksi. Koulutustarjonnan sisällön lisäksi toinen huolenaihe on koulu-tustarjonnan määrä; psykoterapeuteista on pula, kuten moni terapeuttia vapailta markkinoilta hakenut varmasti voi todistaa – jää nähtäväksi, pystyvätkö yliopistot selviämään tästä haas-teesta paremmin kuin aiempi markkinalähtöinen toimintatapa. Koulutus on tällä hetkellä opiskelijan itsensä (tai mahdollisesti hänen työnantajansa) kokonaan maksamaa lisäkoulutusta ja sel-laisena varsin kallista; tähän uusi tilanne ei tuo suoraan muutos-ta, joten tältäkin osin jää nähtäväksi, miten yliopistot koulutuk-sen jatkossa hinnoittelevat.

Erityisen vahvasti muutokseen ovat reagoineet monet yksityiset psykoterapeuttikoulutusta antavat koulutusyhteisöt, jotka ko-kevat toimintaedellytyksensä uhatuiksi. Asetusmuutoksen mu-kaan yliopistot voivat antaa psykoterapeuttikoulutusta yhdessä muun kouluttajaorganisaation kanssa, mutta tällaiselle yhteistoi-minnalle ei käytännössä vielä ole juurikaan olemassa mallia.

Viime kesänä myös Suomen sosiaalipsykologit ry antoi muu-toksen valmisteluun liittyen lausunnon, jossa mm. tähdennet-tiin nykyisten pohjakoulutusten (ml. sosiaalipsykologian VTM/YTM-tutkinto) säilyttämisen tärkeyttä ja tuotiin esille ja toivot-tiin jatkovalmistelussa huomioonotettavaksi em. huolenaiheita.

Asetusmuutos annettiin viime joulukuussa, ja voimaan se tulee, kuten todettu, tulevassa vuodenvaihteessa. Sitä ennen yliopis-toilla on vielä paljon tehtävää (toivottavasti yhteistyössä nykyis-ten koulutusyhteisöjen kanssa), jotta ne voivat jatkossa suoriu-tua uudesta tehtävästään. Jäämme mielenkiinnolla seuraamaan asian kehittymistä.

Lisätiedot:

http://www.stm.fi/tiedotteet/tiedote/view/1547389

http://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2010/20101120

http://www.valvira.fi/luvat/ammattioikeudet/psykote-rapeuttikoulutuksen_uudistuminen

6

Sosiaalipsykologi työhyvinvoinnin asiantuntijanaTeksti: Mia-Marisa Ranta, kuva: Risto Silvola

Tullihallituksen leivissä työskentelevän Pirjo Ahvenlammen, 57, titteli on komealta kalskahtava. Hän on tulliylitarkastaja. Tullihallituksessa hän vastaa työhyvinvointiin liittyvistä asioista ja nauttii työstään valtavasti. Työhyvinvointi on Ahvenlammelle sydämen asia ja hän onkin omien sanojensa mukaan unelmaduunissa. Pitkäjänteinen työ organisaation sisällä motivoi, sillä tällöin pääsee näkemään myös hedelmät, joita työ kantaa.

Ennen päätymistään Tulliin Ahvenlampi ehti tehdä pitkän uran erilaisissa tehtävissä. Oulussa syntynyt ja Tyrnävällä kasvanut Ahvenlampi opiskeli ensin

Raahen kauppaoppilaitoksessa ja teki opiskeluaikana töi-tä Posti- ja lennätinlaitoksella.

Kaupallisen tutkinnon suoritettuaan Ahvenlampi oli töissä Ou-lun yliopiston lääketieteellisessä tiedekunnassa fysiologian lai-toksella sekä Porvoossa paloasemalla, jossa hän oli työyhteisön ainoa nainen. Sieltä hän siirtyi yksityiseen hoitolaitokseen, jossa teki muun muassa toimistotöitä ja toimi kymmenen vuotta sa-maisen laitoksen johtajana.

Hoitolaitosta johtaessaan Ahvenlammesta alkoi tuntua, että oma koulutus ei oikein riitä paitsi asiakaskunnan, myös henkilö-kunnan ja johtamisen näkökulmista. Hän hakeutui ensin Avoi-meen yliopistoon lukemaan psykologiaa. Psykologian opinnot eivät kuitenkaan tuntuneet vastaavan kysymyksiin, joita Ahven-lampi oli työuransa aikana pohtinut. Työkaluja ja vastauksia poh-dintoihin alkoi löytyä, kun Ahvenlampi eksyi sosiaalipsykologian johdantokurssille.

Sosiaalipsykologiaa työelämän tarpeisiin

Sosiaalipsykologiaa opiskellessaan Ahvenlampi peilasi koko ajan oppimaansa kokemuksiinsa eri työyhteisöistä ja työelämästä, ja suuntasi opiskelunsa nimenomaan työelämän tarpeiden mu-

kaan. ”Kokemukset eri työyhteisöistä ovat olleet äärettömän tärkeitä”, Pirjo Ahvenlampi kertoo. ”Oppiminen on aikuisena paljon helpompaa, kun kokemuksia, sattumia ja elettyä elämää on ehtinyt kertyä.” Opinnot Helsingin ja Turun Avoimissa yli-opistoissa johtivat Ahvenlammen Kuopion yliopistoon, josta hän valmistui 2001.

Ahvenlampi käsitteli gradussaan työterveyshoitoyksikön viral-lisia ja epävirallisia tavoitteita. Hoitokodissa työskennellessään hänellä oli herännyt haave, että pystyisi vaikuttamaan ihmisten elämään jo varhaisemmassa vaiheessa, ennen heidän pääty-mistään hoitolaitokseen. Valmistuttuaan hän työskenteli mm. Suomen mielenterveysseuran Mieli työssä -hankeessa. Tämän jälkeen Ahvenlampi oli töissä Helsingin yliopiston koulutus- ja kehittämiskeskus Palmeniassa, jossa hän keskittyi työhyvinvoin-tiasioihin Työterveyslaitoksen kanssa yhteistyössä toteutetussa Ikä kehys -hankkeessa.

Vuonna 2004 Ahvenlampi siirtyi työhyvinvointi- ja rekrytointi-tehtäviin ensin Eteläiseen tullipiiriin ja sitten Tullihallitukseen. Tulli oli tuolloin ensimmäisiä organisaatioita, joissa oli 2000-lu-vun alussa herätty työhyvinvointiasioiden tärkeyteen. Se oli edelläkävijä paitsi valtion laitoksista, myös yleisesti, sillä tuolloin työhyvinvoinnin merkitystä oli vasta alettu ymmärtää.

Tullissa Pirjo Ahvenlampi on nyt työskennellyt seitsemän vuot-ta. Tullihallituksessa Ahvenlammen vastuualueita ovat työhyvin-vointi, työterveys, kuntoutus ja päihdeasiat. Työ on luonteel-

7

Suom

en so

siaa

lipsy

kolo

git r

y

taan ennaltaehkäisevää, joten koulutuksella ja työmallien kehit-tämisellä ja viemisellä työyhteisöihin on tärkeä sija työssä. Tämä tarkoittaa muun muassa siitä huolehtimista, että organisaatiot ja yksiköt toimivat ja ihmisten välinen yhteistyö, tiedonkulku ja vuorovaikutus pelaavat. Toki työhön kuuluu myös ongelma- ja ristiriitatilanteiden ratkomista. ”Mutta en ole mikään palokun-ta”, Ahvenlampi sanoo. ”Jos minulle soitetaan, että tule tänne nopeasti ratkaisemaan ongelma, en mene. Ihmisten pitää ensin itse yrittää ratkaista ongelmia. Jo hoitolaitoksessa työskennel-lessäni opin, että jos liikaa palvelen, niin varastan taidon toimia itse.”

Ahvenlammen mukaan olennaista on ohjata esimiehiä ja työyhteisöjä itse kehittämään työtapojaan ja vuorovai-kutustaitojaan siten, että arjen kon-fliktitilanteet pystytään ratkaisemaan. Tärkeää on myös tarjota välineitä tä-hän. ”Lopulta ristiriitatilanteen voivat ratkaista vain osapuolet itse”, Ahvenlampi muistuttaa. Hänelle kuuluu kuitenkin ongel-matilanteiden jälkiseuranta, jolla varmistetaan, että työyhtei-sössä on tapahtunut myönteistä kehitystä ja että ongelmiin on puututtu.

Sosiaalipsykologin unelma-ammatti

Ahvenlampi sanoo olevansa unelmaduunissa. Hänen mukaansa sosiaalipsykologien ammattitaitoa tarvitaan työhyvinvointiasi-oiden parissa. Jos työyhteisön työhyvinvoinnista vastaa työter-veyslääkäri tai työterveyshoitaja, tarkoittaa se väistämättä sitä, että ongelmiin voidaan puuttua vasta sitten, kun niitä ilmenee. Tällöinkin näkökulma on lääketieteellinen ja lääke usein saira-usloma, jolla ei kuitenkaan ratkaista ongelman taustalla olevia syitä.

Työhyvinvoinnin paras tae on ennaltaehkäisy. Pirjo Ahvenlampi harmittelee, että poliitikot tarjoavat ratkaisuksi työurien pidentämiseen työterveyshuollon tehostamista. Ahvenlampi korostaa, että ihmisen hyvinvointi koostuu ennen kaikkea sosiaalisesta hyvinvoinnista ja että työterveyshuolto on vain yksi osa hyvin-

voinnin edistämisessä. Työterveyshuoltoakin tarvitaan, mutta työterveyshuolto ei voi auttaa asioissa, jotka ovat sosiaalipsy-kologian ydinaluetta.

Sosiaalipsykologian teoriat ovat Ahvenlammelle työvälineitä, kun hän esimerkiksi arvioi työyhteisön tilannetta. Sen sijaan

” Työhyvinvoinnin paras tae on

ennaltaehkäisy.”

Nimi: Pirjo Ahvenlampi

Kotoisin: Oulusta

Työpaikka: Tullihallitus

Työtehtävät: työhyvinvointiin, työtervey-teen, kuntoutukseen ja päihteisiin liittyvät asiat

Harrastukset: mökkeily, sienestys, marjas-tus, metsätyöt ja veneily, lenkkeily

KUKA?

8

Tulossa sosiaalipsykologinen yrittäjyysilta!

Suomen sosiaalipsykologit ry ja Helsingin yliopiston sosiaalipsykologian alumnit järjestävät tänä kevää-nä yrittäjyysillan. Illan tarkoituksena on tutustua sosiaalipsykologina yrittämisen eri muotoihin ja mah-dollisuuksiin. Tilaisuudessa kuulemme yrittäjiä ja jaamme aiheeseen liittyviä mietteitä ja kokemuksia.

Aika: keskiviikkona 11.5.2011 klo 17.00–19.15

Paikka: Unioninkatu 37 (00170 Helsinki), seminaarihuone 4

Lisätietoja tulossa sähköpostitse, joten varmistathan että yhteystietosi ovat ajantasaiset.

Lämpimästi tervetuloa!

Ahvenlampi ei vie teorioita suoraan työyhteisön jäsenten kou-lutuksiin, vaan hän työstää ne sellaiseen muotoon, että koulu-tukseen osallistujat voivat saada niistä jotakin irti. ”Koetan kui-tenkin aina ujuttaa jokaiseen koulutukseen edes yhden teorian”, hän naurahtaa.

Sitoutuminen kaiken A ja O

Työhyvinvointi- ja organisaation kehittämistyötä Ahvenlampi tekee yhteistyössä työsuojelupäällikön ja esimiesten kanssa. ”Työhyvinvoinnissa on periaate, että mitään ei voi tehdä ilman johdon siunausta”, Ahvenlampi painottaa. ”Ei riitä, että tehdään työmalleja, vaan organisaation sitoutuminen tarvitaan aina”, hän jatkaa.

Omassa työssään Ahvenlampi pyrkii käyttämään osallistavia menetelmiä ja kuuntelemaan myös itse herkällä korvalla. ”Työ-hyvinvoinnissa meitä sosiaalipsykologeja tarvitaan kuulemaan, mitä tarvitaan ja missä. Tässä tehdään töitä sekä työyhteisön että yksilön kanssa, joten näkökulma on laajempi kuin psykolo-giassa”, Ahvenlampi kiteyttää.

Ahvenlampi tekee pyydettäessä keikkaa myös muihin valtion virastoihin ja käy esimerkiksi pitämässä niissä koulutuksia. Hän-

tä kuitenkin motivoi erityisesti organisaation sisällä toimiminen. ”Työ on ihan erilaista, kun on työpaikan sisällä. Tällöin voi seu-rata kehitystä ja myös vaatia muutosta”, Ahvenlampi kertoo. Onnistumisia omassa työssä ovat olleet esimerkiksi sairauspois-saolojen väheneminen. Työssä vaaditaankin pitkäjänteisyyttä ja periksiantamattomuutta, sillä muutokset eivät tapahdu yhdessä yössä.

Maaseudun rauhaa ja omaa aikaa

Vapaa-ajalla luontoihmiseksi tunnustautuva Ahvenlampi nauttii mökkeilystä, sienestyksestä ja marjastuksesta. Metsätyöt ja ve-neily tuovat kaivattua vastapainoa arkeen. Hän nauttii pienistä asioista, maaseudun rauhasta ja hiljaisuudesta, omasta ajasta kotona. Päivän pieniä iloja voi olla vaikka kurjen huuto aamulla töihin lähtiessä tai juttelu ratikassa toisen matkustajan kanssa. Auton hän jättää aina kauemmas ja kävelee tai kulkee jollakin toisella kulkuneuvolla loppumatkan työpaikalle.

Aiemmin iloa tuottivat myös käsityöt, mutta sittemmin niille ei ole jäänyt juuri aikaa. ”Ehkä sitten eläkkeellä”, Ahvenlampi nauraa.

9

Suom

en so

siaa

lipsy

kolo

git r

y

Sosiaalisen identiteetin teoria valvontakameroiden hyväksymisen selittäjänä

Exeterin yliopiston tutkijat ovat tutkineet sosiaalisen identiteetin ja sosiaalisen kategorisoinnin yhteyttä kame-ravalvonnan hyväksymiseen. Pienessä englantilaiskaupungissa tehdyssä tutkimuksessa todettiin, että mitä enem-män vastaajat samastuivat kaupunkiin, sitä vähemmän he kokivat kameroiden loukkaavan yksityisyyttään. Yhteys välittyi kameroiden oletetun turvallisuuden edistämisen kautta. Mitä enemmän kaupunkiin siis samaistuttiin, sitä enemmän valvontakamerat nähtiin sisäryhmän etua ajavana turvallisuutta edistävänä asiana, ja sitä vähemmän niiden koettiin loukkaavan yksityisyyttä.

Tutkijat testasivat havaintoaan vielä kokeellisella asetelmalla yliopiston opiskelija-asuntolassa, jossa samastumista valvonnan järjestäjään manipuloitiin kiinnittämällä koehenkilöiden huomio yhteiseen yliopistoidentiteettiin tai ra-jatumpaan, vähemmän inklusiiviseen opiskelija-asuntolaidentiteettiin. Samoin valvonnan kerrottiin saaneen alkun-sa joko yleisesti yliopistolaisten esittämästä aloitteesta tai kyseisen opiskelija-asuntolan asukkaiden aloitteesta.

Ne, joiden asuntolaidentiteettiä oli korostettu, kokivat kameravalvonnan uhkaavan yksityisyyttään enemmän, jos valvonnan kerrottiin olleen yleisesti yliopistolaisten aloite, kuin jos valvonnan kerrotiin olevan nimenomaan heidän asuntolansa opiskelijoiden aloite. Ryhmän, jonka yleistä yliopistoidentiteettiä oli korostettu, sisällä ei ollut eroja kameravalvonnan kokemisessa uhaksi yksityisyydelle kahden järjestävän tahon välillä. Tämä noudattelee sosiaalisen kategorisoinnin teoriaa, sillä asuntolakategoria nähdään yliopistoidentiteetin sisällä olevaksi katego-riaksi. Oleellista kameravalvonnan hyväksymiselle on siis, että sen järjestäjä koetaan osaksi omaa identiteettiä; tällöin kameroiden ajatellaan edistävän omaa ja muiden sisäryhmän jäsenten turvallisuutta ja niitä ei koeta uhkana yksityisyydelle.

O’Donnell, A. T.; Jetten, J. & Ryan, M. K. (2010). Who is watching over you? The role of shared identity in perceptions of surveillance. Euro-pean Journal of Social Psychology, 40, 135–147.

Poimintoja tieteen kentältäKoonnut: Suvi Silferberg ja Paula Vehmaskoski

Oksitosiinista apua sosiaalisiin taitoihin

Viimeaikaisen yhdysvaltalaisen tutkimuksen mukaan rakkauden hormoniksikin kutsuttu oksitosiini voi parantaa yk-silön sosiaalista kognitiota. 27 tervettä miestä osallistui kokeelliseen tutkimukseen, jossa tutkimushenkilöt jaettiin kahteen ryhmään. Toinen ryhmistä sai oksitosiinia nenän kautta ja toinen ryhmistä puolestaan placeboa. Tämän jälkeen miehet täyttivät Autism Spectrum Quotient (AQ) testin, joka ennustaa sosiaalisen kognition kykyä.

Tutkijat olettivat oksitosiinin parantavan koehenkilöiden AQ-pisteitä, ja näin kävikin. Erityisesti sosiaalisesti ei-niin-taitavat henkilöt paransivat empatiaan liityviä pisteitään oksitosiinin avulla. Yleisesti ottaen oksitosiinin onkin uskottu vaikuttavan lisäämällä ihmisen empatiakykyä ja kykyä ymmärtää toisia ihmisiä. Nämä tutkimustulokset kuitenkin osoittivat lisäksi, että sosiaalisesti taitavilla ihmisillä oksitosiini ei lisännyt sosiaalista taitoa nimeksikään, vaan vaikutus voitiin nähdä sosiaalisesti ei-niin-taitavilla, jotka oksitosiinia saatuaan päätyivät sosiaalisesti taitavien kanssa samalle tasolle. Tutkijat pohtivatkin jatkotutkimuksen tarpeellisuutta sen selvittämiseksi, voisiko oksitosii-nia mahdollisesti käyttää sosiaalisesti rajoittuneiden kuten autististen ihmisten hoidossa.

Bartz, J. A.; Zaki, J.; Bolger, N.; Hollander, E.; Ludwig, N. N.; Kolevzon, A. & Ochsner, K. N. (2010). Oxytocin Selectively Improves Empathic Accuracy. Psychological Science, 21 (10), 1426–1428.

10

Avain altruismiin nykyteknologian avulla

Hyödyntämällä uusia digitaalisia evoluutiota mallintavia ratkaisuja on pystytty demonstroimaan aiemmin mah-dottomalta tuntuneita asetelmia. Altruismi tunnetaan ihmisen kykynä uhrata itsensä auttaakseen muita, ja on ollut niin evoluutiotarkastelussa kuin sosiaalipsykologiassakin yksi mielenkiintoisimmista ilmiöistä.

Tähän asti evoluutiotutkijat eivät ole täysin pystyneet selittämään, mistä altruismi juontaa juurensa, etenkin kun geenien ja altruismin välistä yhteyttä ei ole pystytty löytämään. Nyt kuitenkin uuden digitaalisen evoluu-tiosovelluksen avulla pystyttiin luomaan erilaisia kokeellisia asetelmia. Tutkijat havaitsivat, että geenit olivat halukkaampia auttamaan sellaisia geenejä, jotka olivat näiden kanssa fyysisesti yhtäläisempiä kuin geenejä, joille he itse asiassa olivat sukua.

Fyysinen ulkonäkö voidaankin tutkijoiden mielestä nähdä parempana samanlaista geeniperimää ennakoivana tekijänä kuin jos verrataan pelkkään sukulaisuuteen – sukulaisethan eivät aina jaa samoja geenejä. Digitaalisissa olosuhteissa huomattiin, että jos sukulaisuuteen perustuvien organismien annettiin kehittyä vapaasti, ne päätyi-vät mieluummin auttamaan fyysisesti samankaltaisia organismeja kuin saman geeniperimän jakavia organismeja. Altruismin tutkimukselle tämä voidaan nähdä mielenkiintoisena edistysaskeleena, joskin lisätutkimusta tarvitaan.

Clune, J.; Goldsby, H. J.; Ofria, C. & Pennock, R. T. (2011). Selective pressures for accurate altruism targeting: evidence from digital evolu-tion for difficult-to-test aspects of inclusive fitness theory. Proceedings of the Royal Society B: Biological Science, 278 (1706), 666–674.

Syyllisyyden ”pimeä” puoli?

Syyllisyyttä on pitkään pidetty positiivisena moraalisena emootiona, joka suojelee ja edesauttaa ihmisten so-siaalisia suhteita rankaisemalla väärinkäytöksistä toisia kohtaan. Syyllisyyden tunteen onkin todettu johtavan korjaavaan toimintaan, kuten anteeksipyyntöihin, tunnustamiseen ja prososiaaliseen toimintaan. Hollantilaiset tukijat panivat kuitenkin merkille, että aiempi tutkimus on keskittynyt vain dyadisiin (kahdenvälisiin) suhteisiin uhrin ja väärintekijän välillä, ja heidän hypoteesinsa oli, että jos myös muu sosiaalinen kenttä otetaan huomioon, uhrin positiivinen huomiointi tapahtuukin muun sosiaalisen ympäristön kustannuksella, ei niinkään väärintekijän omalla kustannuksella.

Hypoteesia testattiin useammalla kokeellisella asetelmalla, jossa verrattiin syyllisyyttä tuntevien ja verrokkihen-kilöiden palkkioiden tai ajan jakoa uhrin, itsensä ja kolmannen osapuolen (yksittäinen tietty henkilö tai yleistä hyvää edustava hyväntekeväisyysjärjestö) välillä, ja havaittiin, että itselle jaetun palkkion suuruudessa ei ollut eroa kahden ryhmän välillä, siinä missä syyllisyyttä tuntevat jakoivat verrokkiryhmää enemmän palkkioita tai aikaa uhrille ja vähemmän kolmannelle osapuolelle.

Johtopäätöksenä kirjoittajat esittävät, että vaikka syyllisyydentunne edistää prososiaalista käyttäytymistä uhria kohtaan, tämän suhteen korjaamiseen laitettu panostus tapahtuu usein muiden ihmisten hyvinvoinnin kustan-nuksella, ja menetettyä panostusta ei useinkaan korvata kolmannelle osapuolelle myöhemminkään. Näin ollen syyllisyys saattaa aiheuttaa negatiivisia sivuvaikutuksia niille henkilöille, joita ei koeta oman toiminnan uhreiksi. Tässä mielessä syyllisyydentunne ei ole yhteiskunnan kannalta yksinomaan moraalisesti positiivinen emootio.

De Hooge, I. E.; Nelissen, R. M. A.; Breugelmans, S. M. & Zeelenberg, M. (2011). What is moral about guilt? Acting ”prosocially” at the disadvantage of others. Journal of Personality and Social Psychology, 100 (3), 462–473.

11

Suom

en so

siaa

lipsy

kolo

git r

y

Ympäristö säätelee ja muokkaa nuorten etnisiä asenteitaTeksti: Tuuli Anna Mähönen, VTT

Tarkastelin tuoreessa sosiaalipsykologian väitös-tutkimuksessani, miten 1) henkilökohtaiset ko-kemukset etnisten ryhmien välisestä kontaktista

ja 2) normit etnisiin ulkoryhmiin suhtautumisesta ovat yhteydessä suomalaista enemmistöä ja venäjänkielistä vähemmistöä edustavien nuorten ulkoryhmäasentei-siin. Tutkimuksen teoreettinen tausta perustui Gordon Allportin (1954) klassiseen kontaktihypoteesiin, sosi-aalipsykologiseen tutkimukseen normien vaikutuksista ulkoryhmäasenteisiin (esim. Rutland, 2004; Stangor & Leary, 2006) sekä kehityspsykologiseen tutkimukseen eksplisiittisten (tietoisten) ja implisiittisten (automaat-tisesti aktivoituvien) ulkoryhmäasenteiden kehityksestä nuoruusiässä (esim. Barrett, 2007; Killen, McGlothlin, & Henning, 2008).

Halusin tutkimuksellani haastaa yksilökeskeisen kuvan asen-teiden kehityksestä, sillä jo yli puoli vuosisataa ryhmienvälisten suhteiden tutkimuskentällä vaikuttaneen kontaktihypoteesin keskiössä ovat näihin päiviin saakka olleet yksilön omat kontak-tikokemukset ja niiden myötä yksilön vastuu suhtautumisestaan esimerkiksi toisiin kulttuuriryhmiin. Erityisesti nuorten ollessa kyseessä on kuitenkin tärkeää muistaa, että sosiaalinen ympä-ristö vaikuttaa olennaisella tavalla siihen, mitä kulloinkin pide-tään hyväksyttävänä tapana suhtautua tai käyttäytyä. Lisäksi ko-etut sosiaaliset normit vaikuttavat paitsi asenteiden ilmaisuun, myös omien kontaktikokemusten muodostumiseen. Lähdinkin tarkastelemaan, voivatko koetut normit vaikuttaa myös kon-taktikokemusten ja asenteiden väliseen suhteeseen, ja ovatko nämä vaikutukset erilaisia tyttöjen ja poikien tai etnisten enem-mistö- ja vähemmistöryhmiin kuuluvien nuorten keskuudessa.

Toteutin tutkimukseni kyselytutkimuksena yhteensä 20 yläkou-lussa. Implisiittisiä asenteita tutkin ensimmäistä kertaa Suomes-sa käytetyllä Single Target Implicit Association Test -menetelmäl-lä, jossa mitataan vastaajan ulkoryhmään liittämiä assosiaatioita millisekunnin tarkkuudella. Tutkimukseeni osallistui yhteensä 814 suomalaisenemmistöä edustavaa kotkalaisnuorta ja 132 venäjänkieliseen vähemmistöön kuuluvaa helsinkiläisnuorta. Useilla vähemmistöryhmään kuuluvilla vastaajilla oli yksi suo-malaisenemmistöön kuuluva vanhempi, mutta vanhempien et-ninen tausta otettiin huomioon analyyseissa, eikä se vaikuttanut tulosten tulkintaan.

Mitä tutkimukseni keskeisimpiin tuloksiin tulee, havaitsin, että koettu normatiivinen paine myönteisten ulkoryhmäasenteiden ilmaisemiseksi säätelee eksplisiittisten eli julkilausuttujen ja imp-lisiittisten eli automaattisten, osin tiedostamattomienkin asen-teiden välistä suhdetta. Kielteiset venäläisiin maahanmuuttajiin

Tuore väitöstutkimus haastoi sosiaalipsykologian valtavirralle tyypilliset käsitykset yksilön kokemusten määräävästä vaikutuksesta ryhmäsuhteiden kehittymisessä. Tulokset osoittivat, että nuorten ulkoryhmäasenteet muodostuvat kiinteässä yhteydessä heidän sosiaaliseen ympäristöönsä.

12

kohdistetut implisiittiset asenteet olivat linjassa eksplisiittisesti ilmaistujen asenteiden kanssa vain silloin, kun suomalaisenem-mistöön kuuluvat nuoret eivät kokeneet normipainetta myön-teisten asenteiden ilmaisuun. Tulos on tärkeä siksi, että viime-aikaiset kansainväliset tutkimukset ovat antaneet viitteitä siitä, että vaikeasti kontrolloitaviin ja tiedostettaviin implisiittisiin asenteisiin voidaan vaikuttaa eksplisiittisten asenteiden kautta.

Toiseksi, tutkimukseni osoitti, että koetut asennenormit (eli vanhempien ja vertaisten ulkoryhmäasenteet) vaikuttavat ryh-mienvälisen kontaktin ja eksplisiittisten ulkoryhmäasenteiden suhteeseen eri tavoin sukupuolesta ja ryhmän statuksesta riip-puen. Myönteiset normit näyttävät olevan erityisen tärkeitä enemmistöryhmää edustavien poikien asenteiden kannalta; jotta heillä olisi yhtä myönteiset asenteet kuin tytöillä, tarvitaan asenteiden tueksi niin myönteisiä kontaktikokemuksia kuin myönteisiä asennenormejakin. Sosiaalisten normien vaikutus asenteisiin on korostunut myös etniseen vähemmistöön kuu-luvien nuorten kohdalla. Heidän on erityisen tärkeää verrata asenteitaan ja kokemuksiaan ryhmienvälisestä kontaktista tois-ten sisäryhmänsä jäsenten kokemuksiin ja asenteisiin tullakseen toimeen kielteisten kontaktikokemusten ja etnisen syrjinnän kanssa. Tällainen vertailu ei ole yhtä merkityksellistä valta-ase-massa olevan enemmistöryhmän kohdalla. Tulokset antavat esi-merkiksi interventioiden suunnittelijoille ja monikulttuurisuus-kasvatuksen parissa työskenteleville tietoa sukupuolen ja kult-tuuritaustan merkityksestä etnisten asenteiden kehittymiselle.

Lopuksi, tutkimukseni osoitti, että nuoret eivät arvioi ryhmien-välistä kontaktia vain omien kokemustensa, vaan myös oman sisäryhmänsä ja yhteiskunnan näkökulmista. Mitä tärkeämpänä enemmistönuoret pitivät venäläisten maahanmuuttoa kulttuu-rin ja elämäntavan rikastuttamisen vuoksi, sitä myönteisemmät olivat heidän eksplisiittiset asenteensa kyseistä ulkoryhmää kohtaan. Tutkiessani taloushyötyjä syynä venäläisten maahan-muuton tärkeyteen havaitsin kuitenkin, että taloudellinen hyö-tynäkökulma ei ollut yhteydessä nuorten eksplisiittisiin asentei-siin venäläisiä maahanmuuttajia kohtaan. Sen sijaan tutkimustu-lokseni osoittivat, että mitä korostuneempana maahanmuutta-jien tuoma taloudellinen hyöty nähdään, sitä kielteisemmät ovat nuorten implisiittiset asenteet tätä ryhmää kohtaan. Aiemman tutkimuksen perusteella tämän voidaan ajatella johtuvan siitä, että liiallinen taloudellisen riippuvuuden korostuminen yhteis-kunnallisessa keskustelussa saattaa saada nuoret kokemaan oman sisäryhmänsä – suomalaiset – uhattuna. Useissa tutki-muksissa on myös havaittu, että taloudellisen kilpailuasetelman on vaara johtaa ryhmäsuhteiden kärjistymiseen monikulttuuri-sissa yhteiskunnissa.

Yhteenvetona voidaan todeta, että nuorten ulkoryhmäasenteet muodostuvat kiinteässä yhteydessä heidän sosiaaliseen ympä-

Tuuli Anna Mähösen väitöskirja ”What should I think; How should I feel? The balancing of per-sonal experiences and social norms in the outg-roup attitude formation of youth” tarkastettiin 9.2.2011 Helsingin yliopiston valtiotieteellisessä tiedekunnassa. Vastaväittäjänä toimi professori Rupert Brown (University of Sussex) ja kustok-sena professori Karmela Liebkind (Helsingin yliopisto). Väitöskirja julkaistiin sosiaalitieteiden laitoksen julkaisusarjassa (1:2011), ja sitä voi tilata Unigrafian kautta (http://www.yliopisto-paino.fi/). Väitöskirja on myös luettavissa säh-köisesti Helsingin yliopiston e-thesis palvelussa osoitteessa http://ethesis.helsinki.fi/.

Lähteet:

Allport, G. W. (1954). The nature of prejudice. Cambridge: Addison-Wesley.

Barrett, M. (2007). Children’s knowledge, beliefs and feelings about nations and national groups. Essays in Developmental Psychology. New York: Psychology Press.

Killen, M., McGlothlin, H., & Henning. A. (2008). Explicit judg-ments and implicit bias: A developmental perspective. In S. R. Levy & M. Killen (Eds.), Intergroup attitudes and relations in childhood through adulthood (pp. 126–145). Oxford: Oxford University Press.

Rutland, A. (2004). The development and self-regulation of intergroup attitudes in children. In M. Bennett & F. Sani, The development of the social self (pp. 247–265). Hove: Psycho-logy Press.

Stangor, C., & Leary, S. P. (2006). Intergroup beliefs: Investi-gations from the social side. Advances in Experimental Social Psychology, 38, 243–281

ristöönsä. Tutkimukseni osoitti koettujen sosiaalisten normien tärkeyden ryhmienvälisen kontaktin ja ulkoryhmäasenteiden välistä suhdetta tutkittaessa. Myönteisten normien avulla voi-daan parhaimmillaan rikkoa kielteisten kontaktikokemusten ja ennakkoluulojen välinen noidankehä sekä vaikuttaa eksplisiitti-sten ja implisiittisten asenteiden väliseen suhteeseen. Saamani tutkimustulokset korostavatkin yhteiskunnan ja kasvattajien vastuuta nuorille välittyvistä viesteistä maahanmuuttoon ja et-nisiin ryhmäsuhteisiin liittyen.

13

Suom

en so

siaa

lipsy

kolo

git r

y

Kuka onnistuu elämäntapamuutoksessa?

Teksti: Nelli Hankonen, kuvat: Herman Brinkman & Agnetha Lesch

Ennen väitöskirjan tekoa työskentelin muun mu-assa sosiaalipsykologian opettajana eri keski- ja korkea-asteen oppilaitoksissa sekä työnhakuval-

mentajana työttömille nuorille Spring House Oy:ssä. Varsinkin viimeksi mainitussa työssä oli kyse olennaisesti käyttäytymisen muuttamisesta – nuorten motivoimisesta työn hakemiseen tai sopivan koulutusalan valintaan ja tä-hän tavoitteeseen pyrkimisen tukemisesta – mutta mie-lessäni ei ollut systemaattista sisäistä mallia siitä, mikä edeltää onnistunutta muutosta. En ehkä osannut sellaista aktiivisesti kaivatakaan.

Myöhemmin Kansanterveyslaitoksella tutkijana aloittaes-sa palaset loksahtivat paikoilleen. Väitöstyöni aineistoksi tullut interventiotutkimus oli perustunut erääseen sosi-aaliskognitiiviseen malliin käyttäytymisen muutoksesta, terveyskäyttäytymisen prosessimalliin (Health Action Pro-cess Approach HAPA, kuva 1) (Schwarzer, 2008; Schwarzer & Fuchs, 1996; Schwarzer & Luszczynska, 2008). HAPA olettaa, että käyttäytymisaikomuksen muodostamiseen

vaikuttavat ensinnäkin suurempi luottamus omaan pysty-vyyteen suorittaa tietty tehtävä (esim. harrastaa liikuntaa säännöllisesti), toiseksi asenteet tai käsitykset siitä, että toiminnasta seuraa enemmän hyötyjä kuin haittoja (esim. vaakakupissa painaa enemmän liikunnasta seuraava hyvä olo ja laihtuminen kuin vaikkapa hikoilemisen epämuka-vuus tai vapaa-ajan väheneminen), ja kolmanneksi käsitys

Elintapoihin liittyvät krooniset sairaudet, kuten tyypin 2 diabetes, ovat suurimpia elämänlaatua ja elinajanodotetta heikentäviä tekijöitä nykypäivän Suomessa. Elintapasairauksia olisi helppo ehkäistä riittävällä liikunnalla ja terveellisellä ruokavaliolla, mutta ruokailu- ja liikuntatottumusten muuttaminen on monelle vaikeaa. Väitöskirjassani tutkin sosiaaliskognitiivisten ja persoonallisuustekijöiden yhteyttä muutoksessa onnistumiseen interventio-osallistujien keskuudessa väestöryhmittäin. Muutokseen motivoitumisen teema oli kiinnostanut minua jo aikaisemmin, mutta terveyspsykologiasta löytyi teorioita prosessin systemaattisempaan mallintamiseen.

— Käyttäytymisen muuttamisen psykososiaalisista determinanteista

14

esa

Typewritten Text

siitä että toiminnal-la voidaan välttää it-seä uhkaava vakava terveysriski kuten sydänsairaus. Muut-tuakseen konkreet-tiseksi toiminnaksi tämä aikomus puo-lestaan edellyttää to imeenpanoa iko -musten muodosta-mista eli tarkkojen t o i m i n t a s u u n n i -telmien tekemistä (”aina keskiviikkoi-sin seitsemän uutis-ten jälkeen lähden hölkkälenkille”) ja varmistussuunnitel-mien tekemistä (”jos sataa, menen lenkin sijasta kunto-salille”).

Intuitiivisesti olin työnhakuvalmentajana toiminutkin em. oletusten mukaisesti: Olin pyrkinyt valamaan luottamus-ta omiin kykyihin niillä nuorilla, joiden pystyvyyden tunne työnhaussa oli matala, ja toisaalta niiden kohdalla, jotka olivat jo motivoituneita ja muodostaneet aikomuksen eli siirtyneet ns. toimintavaiheeseen, olin painottanut itse-säätelystrategioita kuten työnhaun suunnitelmallisuutta. HAPA-malli eksplikoi nämä toimintani taustaoletukset systemaattisena mallina – vaikkei kyse ollutkaan terveys-käyttäytymisestä. Tutkijana KTL:ssä (nyk. THL) jatkoin pystyvyyden ja muiden toiminnan psykologisten deter-minanttien pyörittelyä tilastollisissa malleissa ja diabe-teksen ehkäisykontekstissa.

Terveyskäyttäytymisen muutos terveydenedis-tämisen tavoitteena: Väitöstutkimuksen läh-tökohta

Terveyden edistämisen sovellusalue on tullut käyttäyty-mistieteilijöiden kannalta – joihin myös sosiaalipsykolo-git lukeutuvat – yhä keskeisemmäksi. Nykymaailmassa elämänlaatua ja elinajanodotetta heikentävät ensisijassa ei-tarttuvat krooniset sairaudet kuten tyypin 2 diabetes. Elinympäristön muuttuminen painonhallinnan kannalta hankalammaksi autoineen ja ylenpalttisine ruokatarjon-toineen lisää elintapoihin liittyviä sairauksia räjähdysmäi-sesti. Yksilötasolla ongelmia voitaisiin ehkäistä riittävällä liikunnalla ja terveellisellä ruokavaliolla, mutta elämän-

tapamuutos on monille vaikeaa. Väitöstutkimuksessani keskityin tutkimaan onnistuneen elämäntapamuutoksen psykososiaalisia determinantteja.

Mitä uutta tutkimukseni sitten pyrki selvittämään? Jo en-nalta tunnettiin pystyvyyskäsitysten, suunnittelun ja so-siaalisen tuen yhteys käyttäytymisen muutokseen ja sen ylläpitoon, mutta empiirisesti niiden muutosten yhteyttä käyttäytymisen muutokseen on tutkittu vähän. Myös su-kupuolen ja koulutuksen yhteyttä psykososiaalisiin muu-tosmekanismeihin on tutkittu vain vähän väestöryhmien terveyseroista huolimatta, eikä persoonallisuuden vai-kutuksia terveyskäyttäytymisen muuttamiseen juurikaan tunneta. Väitöskirjassani tutkin ryhmäpohjaiseen elinta-painterventioon osallistuneiden psykososiaalisia muutos-prosesseja näiden kolmen teeman valossa, joita esittelen alla tarkemmin.

Ikihyvä Elämäntapaneuvonta aineistona

Tutkimusaineistona oli yhteensä 385 50–65-vuotiasta henkilöä, joilla oli kohonnut riski sairastua tyypin 2 dia-betekseen. He osallistuivat Ikihyvä Päijät-Häme Elämän-tapaohjauksen (Absetz et al., 2009; Absetz et al., 2007) kuuteen pienryhmätapaamiseen. Teoriaperusteisen oh-jelman tavoitteina oli auttaa osallistujia lisäämään liikun-taa ja muuttamaan ruokailutottumuksiaan terveellisem-miksi ja näin vähentää lihavuutta. Teoriaperusteisuudella tarkoitetaan sitä, että ryhmätapaamisten ohjelma oli tar-kasti suunniteltu (sosiaali)psykologisten mallien mukaan siten, että erilaisia käytännön strategioilla pyrittiin vai-

kuva: Herman Brinkman

15

Suom

en so

siaa

lipsy

kolo

git r

y

kuttamaan käyttäytymisen muutoksen determinantteihin (esim. pystyvyyden tunteeseen, tulosodotuksiin eli asen-teisiin).

Keskeinen taustateoria tässä tutkimuksessa oli em. ter-veyskäyttäytymisen prosessimalli, sekä mm. itsemää-räytymisen teoria (Self-Determination Theory) (Ryan & Deci, 2000), jonka mukaan sisäsyntyinen motivaatio (”Harrastan liikuntaa, koska se on itsessään hauskaa ja yhteneväistä identiteettini kanssa!”) johtaa pysyvämpään ja laadukkaampaan toimintaan kuin ulkoinen motivaatio (”Harrastan liikuntaa, koska puolisoni/lääkärini pakottaa

ja muutoin minua/ulkonäköäni paheksutaan”). Kurt Le-win oli muuten oikeilla jäljillä klassisessa lausahdukses-saan; teoriaperusteisten interventio-ohjelmien on viime-aikaisissa katsauksissa ja meta-analyyseissa havaittu ole-van vaikuttavampia kuin ohjelmien, jotka eivät perustu (sosiaali)psykologisiin teorioihin (Peters, Kok, Ten Dam, Buijs, & Paulussen, 2009; Webb, Joseph, Yardley, & Michie, 2010).

Tutkimuksen muuttujat mitattiin lomakekyselyillä ja päi-väkirjoina (psykososiaalisia tekijöitä, persoonallisuuspiir-teitä ja liikunta- ja ruokailutottumuksia) ja terveydenhoi-

tajan mittauksina (paino ja vyö-tärönympärys) ennen interven-tiota, sen jälkeen, sekä vuoden ja kolmen vuoden seurannoissa.

Teema 1: Dynaamiset muutokset, ei stabiilit ta-sot

Psykologian ja sosiaalipsykolo-gian teoreettisia malleja mo-tivaatiosta ja toiminnasta on empiirisesti tutkittu usein poik-kileikkausasetelmassa tai pit-kittäistutkimuksissa muuttujien tasoja toisiinsa linkaten. Teoriat kuitenkin olettavat, että muu-tos psykologisessa ennustajassa (esim. pystyvyyden tunne) ai-heuttaa vastaavasti muutoksen käyttäytymisessä. Tämä epä-suhta on osin johtunut muu-toksen tilastollisen analyysin hankaluuksista, mutta viime-aikainen kehitys rakenneyhtä-lömallinnuksessa on tuottanut luotettavampia tapoja mallintaa muutosta tilastollisesti. Väitös-kirjani analyyseissa keskityinkin toistaiseksi harvinaisempaan tapaan käyttää muutoksia en-nustetekijöissä ennustamassa muutoksia käyttäytymisessä. Osatutkimukset osoittivat, pys-tyvyyden lisääntyminen ohjauk-sen aikana ennusti liikunnan li-sääntymistä kolmen kuukauden ja vuoden ajalla sekä laihtumista

16

vielä kolmen vuoden kohdalla. Liikunnan suunnittelun li-sääminen oli yhteydessä lisääntyneeseen liikuntaan heti ohjauksen päätyttyä. Suunnitelmat terveellisten ruokai-lutottumusten ylläpidon varmistamiseksi auttoivat ras-van vähentämisessä vuoden seurannassa. Jälkimmäisessä kriittistä oli intervention jälkeisten suunnitelmien riittä-vän suuri määrä, ei niinkään se, kuinka paljon suunnitel-mat olivat lisääntyneet.

Teema 2: Tutkimaton universaalisuusoletus

Sosiaaliskognitiiviset teoriat olettavat yleisesti, että käyttäytymisen determinanttien vaikutukset käyttäyty-miseen ovat samanlaiset sukupuolesta ja sosioekonomi-sesta taustasta huolimatta. Tätä teoreettista oletusta on kuitenkin tutkittu empiirisesti vähän. Sosioekonomiset terveys- ja hyvinvointierot ovat kasvussa: suomalainen työmies kuolee toimihenkilömiestä peräti 7 vuotta aikai-semmin. Jos ohjelmat vaikuttaisivatkin välittäviin psyko-logisiin tekijöihin ja lopputuloksiin eri tavoin eri väes-töryhmissä, perusteeton universaalisuusoletus vaarantaa pyrkimyksen vähentää eriarvoisuutta.

Tutkimukset osoittivat, että naiset muodostivat miehiä enemmän liikuntaa koskevia toimintasuunnitelmia, mut-ta saivat lähipiiristään vähemmän tukea elämäntapamuu-tokseen. Sosioekonominen asema operationalisoitiin korkeimpana saavutettuna tutkintona. Koulutustausta ei kuitenkaan vaikuttanut intervention aikana tapahtunei-siin pystyvyyden tai suunnittelun muutoksiin kuin yhden tekijän osalta: Liikunnan esteiden voittamista koskeva pystyvyys koheni hieman vähemmän matalasti koulutet-tujen joukossa. Erilliset analyysit osoittivat myös mata-lasti koulutettujen naisten lähipiirin ”rankaisevan” (esim. pilkkaavan) heitä elintapamuutospyrkimyksistä keski-määrin muita enemmän. Valtaosa determinanteista kui-tenkin oli samanlaisia eri ryhmissä, ja niiden vaikutukset käyttäytymisen muutokseen olivat pääosin samanlaiset naisilla ja miehillä sekä eri koulutusryhmissä.

Teema 3: Vaikuttaako persoonallisuus muu-toksessa onnistumiseen?

Koska persoonallisuudeltaan optimistisempien henkilöi-den on todettu käyttävän funktionaalisempia ongelman-ratkaisustrategioita ja olevan sinnikkäämpiä tavoitteelli-sessa toiminnassa, voisi olettaa, että heidän elintapamuu-toksensakin sujuu paremmin. Lisäksi on mahdollista, että terveyskäyttäytymiseen liittyvän pystyvyysodotuksen

kohentamiseen tähtäävä ohjelma onnistuisi vaikuttamaan tehokkaammin ylipäänsä myönteisiä tulevaisuusodotuk-sia omaavien ihmisten joukossa. Analyysit kuitenkin pal-jastivat, etteivät persoonallisuudeltaan optimistiset laih-tuneet pessimistejä enempää, ja pystyvyyskin muuttui samalla tavoin.

Sandra Bemin tekstejä psykologisesta maskuliinisuu-desta, feminiinisyydestä ja androgyniasta lukeneille on tuttu ajatus siitä, että biologista sukupuolta tärkeämpiä ovat sukupuolirooleihin liittyvät psykologiset erot. Tut-kinkin neljännessä osatyössäni sitä, miten persoonalli-suuden agenttisuus (”maskuliinisuuspiirteet”, mm. aktii-vinen, kilpailuhenkinen, itsenäinen) ja ihmissuhdesuun-tautuneisuus (”feminiinisyyspiirteet”, mm. lämmin toisia kohtaan, ystävällinen, muita huomioiva) vaikuttivat Iki-hyvä-intervention naisten laihtumistuloksiin. Agenttisuus oli naisilla yhteydessä laihtumiseen vuoden seurannassa. Ihmissuhdesuuntautuneet naiset hyötyivät eniten lähi-piirin tuesta; parhaat laihtumistulokset saivat ne naiset, joilla oli paljon sosiaalista tukea ja jotka saivat korkeat pisteet feminiinisyys-skaalasta. Kuitenkin kolmen vuo-den laihtumiseen vaikutti vain pystyvyyden vahvistumi-nen intervention aikana, eivät persoonallisuustekijät.

Mitä johtopäätöksiä käytäntöön?

Terveysammattilaisten tulisi keskittyä vahvistamaan elä-mäntapamuutokseen pyrkivän uskoa omaan pystyvyy-teen. Jo aiemmin on tiedetty, että terveysriskien koros-taminen ja pelkän tiedon antaminen ei motivoi potilasta käyttäytymisen muuttamiseen. Kuitenkin tässä tutkimuk-sessa saatu tieto pystyvyyden näinkin pitkän aikavälin vaikutuksista (vuoden ja kolmen vuoden seurantoihin) on ainutlaatuista ja korostaa myönteisten psykologisten tekijöiden voimaa ”positiivisen psykologian” suuntauk-sen hengessä. Vahvan pystyvyyden hyöty perustuu mm. siihen, että se mahdollistaa haastavampien (ei kuiten-kaan liian) tavoitteiden asettamisen, lisää sinnikkyyttä ja periksiantamattomuutta vastoinkäymisiä kohdatessa ja parantaa ongelmanratkaisustrategioita (Bandura, 1997).

Toinen tärkeä huomio on, että motivoituneiden ihmisten ohjaaminen konkreettisten toiminta- ja varmistussuun-nitelmien tekoon parantaa onnistumistodennäköisyyttä pitkälläkin tähtäimellä. Liikunta- ja ravitsemustottumus-ten muuttamisessa parhaita tuloksia on kansainvälisesti-kin saatu interventioissa, joissa on käytetty itsesäätely-teorioiden käytännön strategioita, kuten tavoitteen aset-tamista ja seuraamista, suunnittelua ja käyttäytymisen

17

Suom

en so

siaa

lipsy

kolo

git r

y

omaseurantaa (Michie, Abraham, Whittington, McAteer, & Gupta, 2009).

Pystyvyyden ja suunnittelun lisääntyminen oli Ikihyvä-osallistujilla yhtä hyödyllistä sukupuolesta ja koulutus-taustasta riippumatta, joten näihin toimenpiteitä koh-distavien interventioiden voidaan odottaa olevan yhtä vaikuttavia näissä väestöryhmissä. Terveyden edistäjän näkökulmasta on loistava tulos, että persoonallisuuden optimismi – pysyvä, yleinen piirre – ei vaikuta laihtumi-seen, vaan pikemminkin nimenomaan terveysseikkoihin liittyvä optimistinen pystyvyysuskomus (jonka olete-taankin olevan helpommin muutettavissa). Viimeisestä osatyöstä kiinnostavin suositus käytäntöön lienee, että erityisesti ihmissuhde-suuntautuneille naisille kannattaa pyrkiä kohdentamaan sosiaalista tukea aktivoivia inter-ventiotoimenpiteitä.

Entä mitä voisi todeta yleisempänä johtopäätöksenä? Terveyden edistämisessä olisi suotavaa omaksua työs-kentelytapoja, joiden teho ja vaikuttavuus on osoitet-tu. Näytön tukeman teorian hyödyntäminen työkaluna käytännön työssä ei ole puisevaa tai kaukana todellisuu-desta, vaan nimenomaan antaa käsitteellisiä apuneuvoja

asiakkaan tai potilaan käyttäytymisen muuttamiseen pyr-kivälle ohjaajalle. Teorian käytännöllisyydestä on tieten-kin helpompi vakuuttaa käyttäytymistieteellisen perus-koulutuksen saaneet kuin esimerkiksi terveys- tai lääke-tieteistä lähtöisin olevia ammattilaisia. On myönnettävä, että käyttäytymisen muuttamista koskeva tiede on tois-taiseksi lapsenkengissä, mutta päteviä meta-analyyseja eri käyttäytymisen muuttamistekniikoiden (Abraham & Michie, 2008) vaikuttavuudesta eri terveyskäyttäytymis-ten muuttamisessa tai eri kohderyhmissä julkaistaan jat-kuvasti lisää (Abraham & Graham-Rowe, 2009; Ashford, Edmunds, & French, 2010; Dombrowski et al., in press; Michie, Jochelson, Markham, & Bridle, 2009). Innostuneil-le tekijöille löytyy kuitenkin merkittävää työtä tällä tut-kimusalueella – ja soveltajille jo kelpo aineksia käytännön työhön.

Otsikon kysymykseen vastaus voidaan summata: Elä-mäntapamuutoksessa onnistuu se, joka:

• kohentaa terveys- ja liikuntapystyvyyttään: uskoo yhä varmemmin siihen, että pystyy toteuttamaan tavoitteen-sa, vaikka kohtaisi erilaisia esteitä

kuva: Agnetha Lesch

18

• suunnittelee tavoitteensa mukaisen toiminnan tarkasti: miten, missä ja milloin harrastan liikuntaa

• tekee riittävästi varmistussuunnitelmia: mitä teen, jos joku tyrkyttää minulle rasvaista pizzaa; mitä teen, jos on kiire enkä ehdikään valmistaa terveellistä välipalaa; mitä teen, jos olen alakuloinen ja tekee mieli ahmia suklaata

• saa sosiaalista tukea lähipiiriltään: perheenjäsen tar-joutuu lenkille mukaan, kaveri rohkaisee ja neuvoo – varsinkin, jos muutokseen pyrkijä on yhteisösuuntautu-nut nainen

• on perinteisiä maskuliinisia eli agenttisia persoonalli-suuspiirteitä omaava nainen

Lähteet:

Abraham, C., & Graham-Rowe, E. (2009). Are worksite inter-ventions effective in increasing physical activity? A systema-tic review and meta-analysis. Health Psychology Review, 3(1), 108-144.

Abraham, C., & Michie, S. (2008). A taxonomy of behavior change techniques used in interventions. Health Psychology, 27(3), 379-387.

Absetz, P., Oldenburg, B., Hankonen, N., Valve, R., Heinonen, H., Nissinen, A., et al. (2009). Type 2 diabetes prevention in the ”real world”: Three-year results of the GOAL Implemen-tation Trial. Diabetes Care, 32(8), 1418-1420.

Absetz, P., Valve, R., Oldenburg, B., Heinonen, H., Nissinen, A., Fogelholm, M., et al. (2007). Type 2 diabetes prevention in the ”real world”: One-year results of the GOAL Implementati-on Trial. Diabetes Care, 30(10), 2465-2470.

VTT Nelli Hankonen väitteli sosiaalipsykologiassa 4.3.2011. Väitöskirjan ”Psychosocial processes of health behaviour change in a lifestyle intervention - Influences of gender, socioeconomic status and personality” yhteenveto-osa on luettavissa Helsingin yliopiston Ethesis-palvelussa, ja sitä voi ostaa Terve-yden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) kirjakaupasta. Hankonen työskentelee THL:ssä erikoistutkijana Terveyskäyttäytymisen ja terveyden edistämisen yksikössä tiimissä, jossa kehitetään, toteutetaan ja arvioidaan teoria- ja näyttöperustaisia terveyden-edistämisinterventioita.

Ashford, S., Edmunds, J., & French, D. P. (2010). What is the best way to change self-efficacy to promote lifestyle and rec-reational physical activity? A systematic review with meta-ana-lysis. British Journal of Health Psychology, 15 (Pt 2), 265-288.

Bandura, A. (1997). Self-efficacy: The exercise of control. New York: Freeman & Co.

Dombrowski, S., Sniehotta, F. F., Avenell, A., Johnston, M., MacLennan, G., & Araújo-Soares, V. (in press). Identifying active ingredients in complex behavioural interventions for obese adults with obesity-related comorbidities or additional risk factors for co-morbidities: A systematic review. Health Psychology Review.

Michie, S., Abraham, C., Whittington, C., McAteer, J., & Gupta, S. (2009). Effective Techniques in Healthy Eating and Physical Activity Interventions: A Meta-Regression. Health Psychology, 28(6), 690-701.

Michie, S., Jochelson, K., Markham, W. A., & Bridle, C. (2009). Low-income groups and behaviour change interventions: a review of intervention content, effectiveness and theoretical frameworks. Journal of Epidemiology and Community Health, 63(8), 610-622.

Peters, L., Kok, G., Ten Dam, G., Buijs, G., & Paulussen, T. (2009). Effective elements of school health promotion across behavioral domains: a systematic review of reviews. BMC Pub-lic Health, 9(1), 182.

Ryan, R. M., & Deci, E. L. (2000). Self-Determination The-ory and the Facilitation of Intrinsic Motivation, Social Deve-lopment, and Well-Being. American Psychologist, 55(1), 68-78.

Schwarzer, R. (2008). Modeling Health Behavior Change: How to Predict and Modify the Adoption and Maintenance of Health Behaviors. Applied Psychology, 57(1), 1-29.

Schwarzer, R., & Fuchs, R. (1996). Self-efficacy and Health Be-haviours. In M. Conner & P. Norman (Eds.), Predicting Health Behaviour (pp. 163-196). Buckingham: Open University Press.

Schwarzer, R., & Luszczynska, A. (2008). How to overcome health-compromising behaviors: The Health Action Process Approach. European Psychologist, 13(2), 141-151.

Webb, L. T., Joseph, J., Yardley, L., & Michie, S. (2010). Using the Internet to Promote Health Behavior Change: A Systema-tic Review and Meta-analysis of the Impact of Theoretical Ba-sis, Use of Behavior Change Techniques, and Mode of Delivery on Efficacy. Journal of Medical Internet Research, 12(1), e4.

19

Suom

en so

siaa

lipsy

kolo

git r

y

VälihuomioitaTeksti: Esa Torniainen, kuva: Black Swan -elokuvajuliste, Fox Searchlight Pictures

Joutsenen varjosta

Huom.! Teksti sisältää spoilereita eli juonipaljastuksia.

Elokuva alkaa uhkaavalla unijaksolla, jossa päähenkilö Nina tanssii Joutsenlammen prologissa neitona, jonka paha noita von Rothbart taikoo joutseneksi. Valveilla Ninan pauloja kuitenkin pitelee tiukassa otteessaan ylihuolehtiva ja kontrolloiva äiti, entinen tanssija, joka kokee luopuneensa loistavasta tulevaisu-udesta ja uhranneensa uransa Ninan synnytettyään. Tosiasiassa äiti oli tuolloin, balettiuransa jälkipuoliskolla, ollut vielä kuor-ossa eikä suinkaan solistiuralla kohti tähteyttä. Täyttymättömät harhaiset unelmansa ja riittämättömyytensä äiti onkin varjonaan langettanut Ninan hentojen harteiden kannettavaksi.

Nina on ottanut tämän äitinsä hänelle tuomitseman elämänte-htävän vastaan – lapsen kyky väistää vanhempansa varjoa kun on varsin rajallinen. Nina on äitinsä ohjauksessa kehittänyt it-sestään erittäin kurinalaisen, täsmällisen ja taidokkaan balleri-nan, jolle vain tekninen täydellisyys on kyllin hyvä. Äiti ei anna minkään häiritä balettiuraa, ja Nina on kiltin tytön lailla nöyrän kuuliaisesti sisäistänyt äidin kohtuuttoman kontrollin ja tukah-duttanut koko joukon keskeisiä asioita elämästään balettia häiritsemästä, suureksi osaksi myös seksuaalisuutensa. Ninan ylihillityn pinnan alainen mielenmaailma punkee pintaan vain verestäväksi raavittuna ihottumana ja ajoittain verille revitty-inä kynsivalleina – näitäkin äiti yrittää pitää kurissa leikkaamalla väkisin aikuisen tyttärensä kynnet.

Elokuvan tarinan tasolla Ninan keskeinen dilemma liittyy hänen kykyynsä esittää Joutsenlammen dualistista naispääosaa, perinteisesti saman ballerinan esittämää kaksoisroolia: puhdas-ta, herkkää, neitseellistä valkoista joutsenta Odettea ja verevää, eroottisen viettelevää mustaa joutsenta Odilea. Ninan täydel-

linen tekninen taituruus tekee hänet ihanteelliseksi Odetten rooliin, mutta puuttuva uskallus heittäytyä ja antautua tanssille jättää hänen Odilensa vaisuksi ja keskinkertaiseksi – frigidiksi, kuten elokuvan miespääroolissa oleva koreografi asian kylmäs-ti ilmaisee (jos pääroolista voi edes puhua, miehet kun ovat elokuvassa virkistävästi enimmäkseen statisteja). Koreografi on Ninalle animuksen kaltainen hahmo, joka töytäisee Ninan tu-tustumaan torjuttuun seksuaalisuuteensa, ammentamaan sieltä tulta ja intohimoa Odilen rooliin. Ja sitähän sieltä löytyy.

Tutustuminen hämäriin mielenmaisemiin johtaa Ninan alkoho-lin, huumekokeilun, irtoseksin ja todellisuudensekaisen homoe-roottisen fantasian kautta väkivaltaiseen kohtaamiseen niskan päälle yrittävän varjon kanssa ja lopulta tämän ainakin osit-taiseen integroitumiseen tietoisuuteen. Joutsenlammen tarinan lopussa Odette vapautuu von Rothbartin taiasta – elokuvassa Nina vapauttaa itsensä äitinsä varjosta. Tuloksena jungilaista näkemystä mukaillen on täydempi Nina, itsenäinen aikuinen nainen ja ballerina, jonka Odette ja Odile saavat baletin ensi-illassa lopulta kaikkien jakamattoman ihailun. Ninan omat sanat elokuvan loppurepliikkinä ovatkin: ”Se oli täydellistä!”

Jos elokuvaa katsoo tarinan perustasolla, sen voi nähdä elävänä kertomuksena baletin vaativasta maailmasta, herkän ihmispo-lon mielen horjahtelusta, otteen kirpoamisesta todellisuud-esta ja lopulta itsetuhoisuudesta. Itseäni kuitenkin puhutteli vaihtoehtoinen tulkinta, pienesti kuvaamani elokuvaan ladattu (tai siihen projisoimani?) psykologinen kerros ja monitasoinen symboliikka. Tämä yhdistettynä osin alkuperäiseen Tšaikovskin musiikkiin, joka koskettavasti hyväilee kuulijan sielun ydintä herkällä rautakouran otteellaan, teki elokuvasta minulle mitä jykevimmin vaikuttavan elämyksen.

Darren Aronofskyn tuore elokuva ”Black Swan” on saanut melko myönteistä kritiikkiä, viisi Oscar-ehdokkuutta ja naispääosasta itse pystinkin. Pidin elokuvaa kiehtovana ja vaikuttavana, kun katsoin sitä tutkielmana varjosta, tuosta jungilaisesta minän sysitystä puolesta, johon tietoiseen minäkäsitykseen sopimaton hyvä ja paha sullotaan piiloon.

20

”Jos jollakin ystävälläni olisi ongelmia, Nyyti saattaisi olla oikea paikka keskustella niistä.” — Nyytin kävijätutkimus 2010

Teksti: Annina Lindberg,, kuvat: Antti Kosonen, Julia Freeman-Woolpert & April Bell, logo: Nyyti ry

Verkkomuotoisista palveluista on vuosien saatossa muodostunut Nyytin toiminnan kulmakivi. Opis-kelijoille suunnatut verkkosivut, vertaistukea tar-

joavat Nettiryhmät sekä hyödyllisiä elämäntaitoja ja hy-vän mielen ylläpitämiseen opastava Elämäntaitokurssin nettiosio ovat nuoren aikuisen tukena opiskeluvaiheessa. Verkkopalvelut tavoittavat helpommin aremmatkin opis-kelijat; kynnys hakea tukea omaan elämäntilanteeseen on matalampi, kun sen voi tehdä oman kodin suojasta.

Monet tulevat Nyytin verkkosivuille hakemaan tietoa opiskeli-jan elämään liittyvistä asioista. Elämänhallinta, itsetunto, stressi

Vuoden 2010 lopulla tehty kävijätutkimus opiskelijoiden tukikeskus Nyyti ry:stä paljastaa, kuinka tärkeinä Nyytin palveluita pidetään. Yli viidestä sadasta vastaajasta jopa 94 % oli halukkaita suosittelemaan Nyytin palveluita muille. Järjestön valtakunnallisille ja maksuttomille palveluille näyttää olevan kysyntää.

ja ihmissuhteet ovat esimerkkejä aihepiireistä, joita sivustolta luetaan. Nyytin toiminnan tarkoitus opiskelijoiden henkisen hy-vinvoinnin ja elämänhallintakyvyn edistäjänä ja tukijana kattaakin monipuolisen kentän erilaisia elämän osa-alueita. Tiedon lisäksi Nyytistä etsitään myös tukea ja keskustelumahdollisuuksia.

Vertaistuesta voimaa

Nettiryhmät tarjoavat oivan paikan purkaa omaa mieltään ja lukea muiden samankaltaisten asioiden kanssa painiskelevi-en mietteitä. Matalan kynnyksen periaate toteutuu tässäkin;

verkkokeskusteluja pääsee seuraamaan kuka tahansa ilman rekisteröitymistä. Usein näin tapahtuukin – ja seurattuaan keskusteluja jonkun aikaa moni rohkaistuu itsekin kirjoitta-maan. Vaikka turvallisesta ilmapiiristä on huolehdittu ryh-missä kirjoittajien nimettömyyden ja keskustelua vetävien ohjaajien muodossa, on monelle kuitenkin iso askel paljastaa omia henkilökohtaisia tuntemuksia verkossa muiden luetta-vaksi. Vertaistuki on silti äärimmäisen tärkeää.

Ryhmien aiheet ovat ihmistä syvältä koskettavia. Ero, sink-kuna eläminen, stressi ja yksinäisyys ovat asioita, jotka vai-kuttavat omaan elämään perustavanlaatuisesti. Ne heijas-tuvat minäkäsityksen ja omanarvontunteeseen. Elämänti-lanteen kauaskantoiset vaikutukset voivat näkyä pitkällekin tulevaisuuteen. Toisaalta moniin tilanteisiin on saattanut olla vuosien kehityskulku, jo lapsuudesta asti.

kuva: Antti Kosonen

21

Suom

en so

siaa

lipsy

kolo

git r

y

Yksinäisyyden monet kasvot

Erityisesti yksinäisyys on kipeä aihe Nettiryhmiin kirjoittajille. Mitä erilaisimmat elämänpolut ovat johtaneet opiskelijan yksi-näisyyteen; toisilla muutto opiskelupaikkakunnalla ja vanhojen siteiden katkeaminen on sysännyt yksinäisyyteen, toisilla yksi-näisyys on ollut läsnä koko elämän ajan. Kirjoitukset voivat olla lohdutonta luettavaa:

”Minua ei tunne eikä edes tiedä nimeltä kukaan, minä en tunne ketään missään, kukaan ei koskaan sano minulle sanaakaan. En ole olemassa kenenkään mielessä, kukaan ei ole minua koskaan hyväksynyt, minulla ei ole omaa paikkaa; olen siis turha ja sitä myöten elämänikin tuntuu turhalta.” (Yksinäisyys-nettiryhmä, 2010)

Oman elämäntarinan kertominen voi olla kuitenkin merkityksellistä. Ajatus siitä, ettei välttämättä ole yksin synk-kien ajatustensa kanssa, voi auttaa. Muiden kertomukset, tuki ja kannus-tus tarjoavat kosketuspinnan toisiin ihmisiin. Nyytin Yksinäisyys-ryhmän suosio kertookin sen tarpeellisuu-desta. Ryhmä on ollut käynnissä jo viiden vuoden ajan, ja se on suosituin ryhmä paitsi lukukertojen myös viestien lukumäärän suhteen.

Yksinäisyys on tänä vuonna myös Yhteisvastuu-keräyksen aihe, ja sen vaikutuksista on alettu viime aikoina muutenkin keskus-tella enemmän. Myös Nyytin Nettiryhmässä on kirjoiteltu yk-sinäisyyden pitkäaikaisista vaikutuksista ja yhteyksistä muuhun hyvinvointiin. Sosiaalisten tilanteiden pelko, paniikkikohtaukset, ahdistus ja masennus ovat yleisimpiä keskusteluissa esiintuotuja ongelmia. Monen vuoden kokemus Yksinäisyys-ryhmästä onkin vain vahvistanut käsitystä sen olemassaolon tärkeydestä.

Katse tulevaan

Nyyti laajentaa Nettiryhmä-toimintaa Yksinäisyys-ryhmän osal-ta tänä vuonna myös kesällä toimivaksi. Aiemmin ryhmät ovat

toimineet vain lukukausien aikaan. Yksi-näisille tarjotaan siten turvallinen paikka oman mielen purkamiseen myös silloin, kun oman elämän mahdollisesti ainoat kontaktit ovat kesäloman aikana tavoit-tamattomissa.

Nyytin suunnitelmissa on tarjota yksinäi-sille myös työkalupakki oman hyvinvoin-nin, mielialan ja elämänhallinnan vaalimi-

seen kasvokkain järjestettävän Elämäntaitokurssin muodossa. Nelivuotisen Elämäntaitoja nuorille ja nuorille aikuisille –pro-jektin myötä Nyytin Elämäntaitokurssia on kehitetty edelleen.

Tämän uuden kurssin toimivuutta myös yksinäisille opiskelijoille testataan ensi syksynä, ja ryhmä kootaan yhteistyössä Ylioppilaiden Terveydenhoitosäätiön (YTHS) kanssa. Elämäntaitokurssi voi toimia yksi-näisyyteen liittyviä asioita pohtivalle opis-kelijalle väylänä oman hyvinvoinnin edistä-miseen.

Vaikka Nyyti on voimakkaasti suuntautu-nut matalan kynnyksen verkkopalveluiden tuottamiseen, järjestö toimii myös yh-teistyössä muiden tahojen kanssa muun muassa valtakunnallisten Hengailuiltojen järjestämisessä. Idea alkoholittomien ja maksuttomien iltojen järjestämiseen on syntynytkin juuri Yksinäisyys-nettiryhmäs-tä. Iltoja on järjestetty yhteistyössä opis-kelijakuntien kanssa syksystä 2008 lähtien. Illat ovat olleet äärimmäisen toivottuja ja kaivattuja – onhan niihin helppo kenen ta-hansa mennä, tuntematta ketään paikalla-olijaa ennestään.

Ajatus siitä, ettei välttämättä ole yksin synkkien ajatustensa

kanssa, voi auttaa.

kuva: Julia Freeman-Woolpert

22

Pääosassa illoissa on mukava yhdessäolo ja ”hengailu” siten, että kaikkien osallistujien omaa osallistumisastetta kunnioite-taan. Yksinäisyydestä kärsiville Hengailuilta tarjoaa erilaisen illanviettomahdollisuuden, joita opiskelijaelämässä ei muutoin välttämättä ole mahdollista kokea. Osallistujien palautteet ovat olleet todella hyviä: ”Hengailuilta oli tosi hyvä. Olen yleensä ujo mutta tällaiseen tilaisuuteen on helppo tulla ja lautapelejä pela-tessa on helppo päästä mukaan porukkaan. Järjestäkää vain lisää tällaisia tapahtumia.”

Nyytin tarkoituksena on vastata opiskelijoiden suureen tarpee-seen ja toiveeseen Hengailuiltojen lisäämisestä etsimällä uusia yhteistyökumppaneita iltojen järjestämiseen valtakunnallisesti. Tuoreimpana kumppanina Nyytillä on Suomen Punainen Risti, jonka kanssa keväällä 2011 on aloitettu pääkaupunkiseudulla yhteistyö iltojen järjestämisessä. Tulevaisuudessa yhteisiä ilto-ja järjestetään lisää, ja toivottavasti myös löytyy uusia tahoja nuorten aikuisten hyvinvointia edistävien iltojen järjestämiseen. Yhteistyö on välttämätöntä, jotta monet yksinäiset ja elämän-hallintaan tukea kaipaavat nuoret tavoitetaan.

Niin kuin Tove Janssonin sadussa ”Kuka lohduttaisi Nyytiä”, toivo löytyy siitä kun kaksi lohduttaa toisiaan. Silloin ei ole mi-tään pelättävää.

kuva: April Bell

23

Suom

en so

siaa

lipsy

kolo

git r

y

Kirjaesittely: Tiedettä ja arkeaTeksti: Esa Alm, kuva: WSOY pro

Tampereen ja Helsingin yliopistojen ansioituneet sosiaalipsykologian opettajat ovat yhdistäneet voimansa ja kirjoittaneet kirjan, joka peilaa so-

siaalipsykologista tutkimustietoa arjen ilmiöiden kautta. Kirjoittajat vastaavat yhdessä kokonaisuudesta, vaikkakin eri luvut on pääosin kirjoittanut yksittäinen kirjoittaja.

Vaikka teemana onkin arjen sosiaalipsykologia, kirja on kuitenkin tarkoitettu tiede- ja ammattikorkeakoulujen sekä työelämän oppikirjaksi. Se ei siis ole siis nimestään huolimatta aivan kevyttä luettavaa, vaikkakin käsittelee sujuvasti, mutta vakavasti, sosiaalipsykologista tutki-mustietoa sovellettuna nykyarkeen. Se on myös otettu mm. Tampereen yliopiston sosiaalipsykologian pääsy-koekirjaksi vuodelle 2011, joten sekin kertoo omalla tavallaan kirjan asemasta sosiaalipsykologian kirjojen joukossa. Kuitenkin kirja on sopiva myös sellaiselle, joka ensimmäistä kertaa ottaa askeliaan sosiaalipsykologi-sen ajattelun parissa.

Kirjassa on toki paljon van-haa ja uutta tutkimustietoa, jota on sovellettu nykyelä-män uusiin ilmiöihin. Silti kirja ei pyri kattamaan koko sosiaalipsykologian laajaa kenttää, vaan keskittyy kuta-kuinkin ihmiselämän ja ihmisten välisten suhteiden ydin-alueisiin kuten arjen sosiaalisuuteen, ihmisten väliseen päivittäiseen vuorovaikutukseen, minuuden sosiaaliseen rakentumiseen, ihmisten välisiin suhteisiin, ryhmiin ja niiden välisiin suhteisiin, ihmisten arkiajattelun rakentu-miseen sekä hyvin- ja pahoinvointiin.

Kirjan ensimmäisessä luvussa (kaikki kirjoittajat) lähde-tään liikkeelle kuitenkin sosiaalipsykologian noin sata-

vuotisen historian alusta ja esitellään sosiaalipsykologian klassisia tutkimuksia. Niitä peilataan mm. Abu Ghraibin sotavankien kidutukseen. Lisäksi pohditaan uusien vies-tintätekniikoiden mukanaan tuomia haasteita ihmisten väliselle kanssakäymiselle sekä perhe-elämän muutok-sia. Keskeistä ensimmäisessä luvussa on myös sosiaali-psykologiassa tapahtunut kielellinen käänne (mm. Gergen 1973), joka kiinnitti huomion kielen keskeiseen asemaan ihmisten välisissä suhteissa ja kritisoi siihen astista sosi-aalipsykologista tutkimusta. Yhteinen nimitys tällaiselle kielenkäyttöä koskevalla sosiaalipsykologiselle tutkimuk-selle on konstruktionistinen sosiaalipsykologia.

Samoin tutkimusmenetelmät ovat laajentuneet laadullisen tutkimuk-sen suuntaan ja tunnetuksi ovat tul-leet sellaiset tutkimusmetodologiat kuten diskurssianalyysi, retorinen analyysi ja keskusteluanalyysi, joita käsitelläänkin kirjan toisessa luvus-sa (Suoninen) tarkemmin. Keskeistä on myös kulttuurinen vaikutus.

Kolmannen luvussa (Lahikainen) tarkastellaan minuuden sosiaalista rakentumista lapsuudessa mm. sel-laisten alan gurujen kuten Freudin, Erikssonin ja Meadin teorioiden

kautta. Keskeisiä käsitteitä ovat mm. kategorisointi, pei-laaminen, narratiivisuus ja sosiaalinen identiteetti.

Neljännessä luvussa (Ahokas) käsitellään ihmisten välisiä suhteita erilaisissa ihmissuhteissa kuten perheessä, rak-kaudessa, ystävyydessä ja työssä. Eipä unohdeta koulu-kiusaamistakaan, joka lienee eräs keskeinen koulutyötä haittaava ilmiö.

Viides luku (Ahokas) käsittelee ryhmiä ja niiden välisiä suhteita. Siinä keskeisintä antia on valta ja johtajuus,

”Kirjan yleisiä vahvuuksia on ilman

muuta ajankohtaiset esimerkit ja

keskittyminen ihmisten arjen ydinalueisiin

nimensä mukaisesti.”

24

jotka varsinkin työelämän puolella ovat työhyvinvoinnin kannalta kovinkin keskeisiä ilmiöitä.

Kuudes luku (Pirttilä-Backman) valottaa ihmisten sosiaa-lipsykologista arkiajattelua ja sen ”sääntöjä” unohtamat-ta moraalikäsitysten kehittymistä. Eräs keskeinen teoria arkiajattelussa on sosiaalisten representaatioiden teoria (Moscovici 1961>). Moscovici käytti väitöskirjassaan esi-merkkinä psykoanalyysin leviämistä. Tässä esimerkkinä käytetään mm. AIDS -tietouden arkipäiväistymistä sekä ihmisoikeuksien ymmärtämistä ja jäsennystä eri puolil-la maailmaa. Teorian mukaan tuntemattomasta tehdään tuttua ankkuroimalla se omaan ajatteluun ja tulkitsemalla sitä itselle tuttujen käsit-teiden kautta.

Viimeinen luku (kaikki kirjoittajat) käsit-telee ihmisen hyvinvoinnin uhkia. Niitä ovat mm. invidualistinen kilpailu ja turvat-tomuus. Toisaalta hyvinvointia voi tukea esimerkiksi yhteisöllisen tavoitettavuuden nopeutuminen (esim. Facebook, matkapu-helimet), mutta niihinkin liittyy omat on-gelmansa.

Kirjan tekninen toteutus on hyvä. Kir-joittajat on esitelty ja jokaisen luvun jat-kolukemisto on lukujen aihepiireittäin. Kirjan yleisiä vahvuuksia on ilman muuta ajankohtaiset esimerkit ja keskittyminen ihmisten arjen ydinalueisiin nimensä mu-kaisesti. Tällöin päästään ilman muuta tiettyjen alueiden syvällisempään käsitte-lyyn, verrattuna vaikkapa sinänsä klassi-seen Johdatus sosiaalipsykologiaan –kir-jaan (Helkama, Myllyniemi, Liebkind), jossa lukuja on sillisalaattimaisemmin jopa 17. Se tosin on vähän pitempi.

Vakavia puutteita kirjasta on vaikea löytää käytetyn konseptin puitteissa. Ehkä emoo-tioista olisi kaivannut oman kappaleensa. Kaiken kaikkiaan kirja on hyvä, tervetullut ja nykyaikainen lisä sinänsä melko harva-lukuisten suomenkielisten sosiaalipsyko-logian alan kirjojen joukkoon. Kirja myös selkeästi osoittaa sosiaalipsykologisen tie-don tärkeyden ihmisen arjessa ja sitä voi

suositella lämpimästi myös kaikille sosiaalipsykologian ulkopuolelta tuleville.

Esittelyn kirjoittaja on kauppatieteiden maisteri ja sosiaalipsykologian maisteriopiskelija Tampereen yli-opistossa.

Lähteet:

Suoninen, Eero; Pirttilä-Backman, Anna-Maija; Lahikainen Anja Riitta; Ahokas Marja. Arjen sosiaalipsykologia. WSOYpro 2010. 345 s.

25

Suom

en so

siaa

lipsy

kolo

git r

y

Maallemuutto erään sosiaalipsykologin silminTeksti & kuvat: Minna-Rosa Kanniainen

Kun hain viime viikolla poikaani eskarista, pihalla porttiin nojaili ystäväperheen tytär, joka ilmoitti samantien, että sinun lapsesi on tänään kiroillut.

Jaahas, ajattelin. Sana kiirii, sekä hyvässä että pahassa.

Olemme mieheni kanssa koko aikuisikämme asuneet Helsingis-sä, kunnes kolme ja puoli vuotta sitten muutimme Inkooseen, alle kuuden tuhannen asukkaan maalaiskuntaan n. 60 km Hel-singistä länteen. Muistan kirkkaasti, miten mieheni bestmaninsä kanssa kymmenisen vuotta sitten julisti, ettei kehä kolmosen ulkopuolelta tarvitsisi päästää ketään susirajan sisään. Nyt best-mankin asuu täällä, entisellä vuohitilalla.

Wikipedia tunnistaa ”maaltamuuton”, muttei vielä ”maalle-muuttoa”. Uskon kuitenkin, että kyseessä on todellinen ilmiö. Jututettuani muita lapsiperheitä Inkoossa viimeisen parin vuo-den aikana hyvin suuri osa on muuttanut tänne pääkaupunki-seudulta. Lisäksi muuttomme jälkeen omasta kaupunkilaiskave-ripiiristämme on tullut perässä kohta jo viisi perhettä. Lapsiper-heet muuttavat maalle lisäneliöiden, oman pihan ja miksei myös tietynlaisen maalaisromantiikan ja yhteisöllisyyden toivossa.

Yhteisöllisyyttä – onko sitä?

Onko maalaiselämän yhteisöllisyys pelkkä myytti 2010-luvulla? Yhteisöllisyys käsitteenä liitetään usein Hofstedeläiseen ajatte-luun, jossa sen vastakohtana on yksilöllisyys, ja suomalainen kulttuuri käsitetään yleisesti ottaen hyvin yksilöllisenä. Toisaalta pienemmässä mittakaavassa puhutaan kaupunkikulttuurista yk-silöllisyyden huipentumana, ja yhteisöllisyyden ajatellaan olevan jotakin, jota esiintyy maaseudulla.

Itse huomaan ajattelevani yhteisöllisyydellä jotain muutakin kuin perinteistä kollektivistista yhteiskuntaa. Kenties käsite on 2000-luvulla saanut uusia ulottuvuuksia kielenkäytössä. Sitä on peräänkuulutettu nyky-yhteiskuntaamme piinaavan äärimmäi-sen yksilöllisyyden vastakohdaksi, ja on korostettu yhteisvas-tuullisuutta ja yhteisiä kokemuksia. On puhuttu uudenlaisista kiinteistä sosiaalisista yhteisöistä, jotka muodostuvat kaveripii-reistä tai jonkin seikan yhdistämistä ihmisistä, ja niiden yhteisöl-lisyydestä. Näissä puheissa perinteinen yhteisön sitovuus, yk-silön valinnanvapauden pienuus ja yhteisön mukanaan tuomat velvollisuudet ovat jääneet pienemmälle huomiolle. Yhteisölli-syydestä on tullut jonkinlainen ideaali.

Omalta osaltani koen kyllä kohdanneeni jonkinlaista uudenlaista yhteisöllisyyttä maallemuuton jälkeen. Se on huipentunut tiet-tyihin hetkiin, joissa olen jostain syystä tarvinnut muiden apua tai sitä on pyydetty minulta. Kun olin unohtanut avaimet yh-

Löytääkö kaupunkilainen maaseudulta uudenlaista yhteisöllisyyttä vielä 2010-luvulla? Mitä kääntöpuolia yhteisöllisyys tuo mukanaan, ja miten maallemuutto vaikuttaa identiteettiin?

26

tenä työpäivänä joskus pari vuotta sitten, ja vara-avaimetkin olivat sisällä, murtauduin omaan talooni kel-larin kautta, mutta alakerran väliovi oli haassa. Haka-tessani naapurin miehen kanssa vä-liovea moskalla pi-meässä portaikos-sa nälkäisten las-ten odottaessa en ehkä sillä hetkellä tuntenut yhteisöl-lisyyttä, saati sitten huvittuneisuutta.

Jälkikäteen kylläkin. Vastaavasti olen hoitanut yhden naapurin kissoja ja jahdannut toisen koiraa ulkona sukkahoususillani, lai-nannut autoani toiselle äidille, kun hänen omansa ei lähtenyt käyntiin ja oli kiire asuntolainaneuvotteluun, hoitanut toisten lapsia ja ollut mukana monessa muussakin yhteisöllisessä tilan-teessa. Toisaalta olen saanut vastavuoroisesti monet kerrat las-tenhoito- ja lumityöapua ja lainaksi peräkärryä, jauhoja, sipulia ja muuta tarvittavaa.

Ystäväperheen lasten synttäreillä koin lähes euforista yhtei-söllisyydentunnetta, kun katselin lapsia yhteisissä leikeissään, eri-ikäisiä poikia ja tyttöjä, jotka tunsin melkein jokaisen. Kun lapset tuntevat myös toistensa vanhemmat ja hakevat apua sitä tarvitessaan keneltä tahansa aikuiselta, tuntuu hetken aikaa sil-tä, että he ovat oikeasti yhteisiä lapsiamme. Monesti selkeim-mät yhteisöllisyyden huipentumat tuntuvatkin linkittyvän lasten kasvattamiseen. Esimerkiksi siihen iltaan, kun vanhemmat ja lapset maalasivat koulun pihaan hyppyruutuja ja muita kuvioita yhdessä, housut maalissa. Erityisen tyytyväinen olin silloin, kun eskari-ikäisen poikani kaverin äiti soitti poikiemme saatua mer-kinnät reissuvihkoihinsa huonosta käytöksestä; saimme puida asiaa yhdessä.

Maalainen vai kaupunkilainen, suomen- vai ruotsinkielinen?

Entäs sitten identiteetti? Miten helposti kaupunkilainen omak-suu maalaisen identiteetin? Inkoon kunta teetti vuonna 2006 mielipidekyselyn, jossa kysyttiin kuntalaisten samaistumista suomalaisuuteen ja inkoolaisuuteen. Kunnan nettisivujen mu-kaan vastaajista 81 % tuntee itsensä erittäin tai melko paljon

suomalaiseksi ja 75 % inkoolaiseksi. ”Helsinkiläisyys” tuskin lienee ollut vastausvaihtoehtona, vaikka omalla kohdallani ruksi olisi voinut lipsahtaa siihen vielä pitkän aikaa muuton jälkeen. Hiljalleen kuitenkin, näin lähes neljän vuoden kuluttua alan op-pia olevani inkoolainen. Se kristallisoituu minulle erityisesti niinä hetkinä kun huomaan, etten enää muista kadunnimiä Helsingis-sä, tai kun etsin metrosta matkakortinlukijaa. Silloin tajuan, että kaupunkilainen en ainakaan enää ole. Taas kerran huomaan, että identiteetti kirkastuu vastakohtien kautta.

Mielipidekyselyn identiteettiä koskevan kysymyksen muita vas-tausvaihtoehtoja olivat ainakin Länsi-Uusimaalaisuus, Euroop-palaisuus ja EU-kansalaisuus. Kieliryhmiin perustuvaa samais-tumista ei ilmeisesi kysytty. Vuoden 2006 tilastojen mukaan Inkoossa ruotsinkielisiä on kuitenkin lähes 58%, joten siinä mielessä olen luultavasti edelleen epätyypillinen inkoolainen. Toisaalta kielikysymys on tullut vastaan paljon harvemmin kuin olisin osannut odottaa, ja kynnys ruotsin puhumiseen on kor-kea, koska suomella pärjää joka paikassa.

Yhteisöllisyyden toinen puoli

Minkälainen kääntöpuoli yhteisöllisyydellä sitten on pienellä paikkakunnalla? Rajoittaako se elämää, kun ei voi tehdä mitään anonyymisti? Ei voi livahtaa salaa kauppaan käymään ennen kuin hakee lapset hoidosta, koska siellä kuitenkin törmää tuttuihin. Eikä kehtaa viedä kaikkia kellariin kerääntyneitä tyhjiä pulloja kerralla palautukseen. Kerran olen jopa havahtunut kesken ves-saistunnon siihen, että joku huhuilee eteisessä. Anonymiteetti on tosiaan tuntematon käsite, mutta toisaalta sen puuttuminen luo turvallisuuden tunnetta. Ovet voi jättää rauhassa auki.

Ainakin toistaiseksi kääntöpuolen mukanaan tuomat haitat tun-tuvat pieniltä hyötyyn verrattuna. Tässä vaiheessa elämää ar-vostan vastavuoroisuutta lastenhoitoavussa enemmän kuin va-pautta tehdä asioita anonyymisti. Lasten kasvatuksen kannalta yhteisöllisyys on siis eittämättä voimavara. Tiedän jo nyt, että kun poikani sitten jossain vai-heessa törttöilevät kylänraitilla, kuulen siitä aivan varmasti en-nemmin tai myöhemmin. Kään-töpuolena on se, että häpeä on silloin yhtä julkinen kuin viime-viikkoisessa kiroiluepisodissa. Tosin sekin selvisi. Nelivuotiaa-ni oli sanonut päiväkodin ves-sassa ”paska”, mutta onneksi ruokapöydässä vain ”pa-”. Oli harkinta ehtinyt väliin.

27

Suom

en so

siaa

lipsy

kolo

git r

y

Laatua johtamiseenTeksti: Marjo-Riitta Ristikangas, kuva: BoMentis Oy

Johtamisen laatu vaikuttaa liiketoiminnan menestymiseen. Huono johtaminen näkyy ja tuntuu työyhteisöjen ilmapiirissä ja työtehossa. Laadukas johtaminen edellyttää johtamisvastuulliselta omien motivaatiotekijöiden ymmärtämistä, halua kehittyä ihmisenä ja kiinnostusta oman toimintansa vaikutuksiin.

Johtaminen on taitolaji, jossa jaetaan osaamispisteitä ja annetaan extraa taiteellisesta vaikutelmasta. Me-nestyvän johtajan tunnusmerkit ja samalla arviointi-

kriteerit ovat myllerryksessä. Uudet sukupolvet tulevat ja enää ei pelkällä tittelillä, hierarkisella asemalla tai yk-sityiskohtaisella substanssitiedolla pisteitä juurikaan ker-rytetä. Matemaattis-luonnotieteellinen älykkyys ja kor-keat Mensa-testin tulokset eivät myöskään ole mikään tae onnistuneelle johtamiskäyttäytymiselle. Älykkyyttä tarvitaan jatkossakin, mutta sen toivottu sisältö johta-mistyössä on muuttumassa. Vuorovaikutusosaaminen ja sosiaalinen älykkyys nousevat arvoonsa, kun esimiehiä koulutetaan kohtaamaan tulevaisuuden haasteita ihmis-ten johtajina.

Johtamattomuuden syitä

Yrityksistä löytyy aina joukko niitä esimiehiä, jotka eivät panosta johtamiseen ja siinä kehittymiseen juuri lainkaan. Liian paljon hyviä asiantuntijoita valitaan esimiestehtäviin ilman, että heidän osaamistaan tai haluaan johtaa on sel-vitetty riittävästi. Johtamista ei johdeta ja johtamisen ke-hittäminen jää pintapuoliseksi hymistelyksi. Huonoa joh-tamista on opittu sietämään, koska se on niin tuttua. On helpompaa olla hiljaa ja tyytyväinen, ja kitistä sopivissa kohdin, kuin ottaa huono johtaminen puheeksi.

Esimiestyö on vaativaa hommaa. Sen vaativin kohta on esimiehen omassa mielessä. Miten hän oikeastaan hah-mottaa itsensä ja työnsä? Asiantuntijana vai esimiehe-nä? Vai molempina? Tämä on useimpien uravalintojen

tärkeimpiä kysymyksiä. Aina kysymystä ei kuitenkaan esitetä, ainakaan tietoisesti ja ääneen. Joskus valinnat tapahtuvat kuin itsestään. Henkilö saattaa ajautua tehtä-västä toiseen. Päämääränä on eteneminen, ja kysyminen unohtuu: Missä tehtävässä oikeasti viihdyn? Mistä saan kiksejä? Mihin haluan käyttää aikani? Onnistuakseen joh-tamistyön pitäisi kuitenkin olla valinta.

Johtamisessa ei enää riitä, että saa ylennyksen, päällikön tittelin, uuden nimikyltin oven reunaan, ison työhuoneen ja suuremman palkan. Pitää osata motivoida, kuunnel-la, toimia esimerkkinä, olla jämäkkä ja joustava, tuntea substanssia riittävästi ja samalla antaa alaisten kehittyä asiantuntijoina. On toteutettava muutoksia ja samalla valettava henkilöstölle turvallisuuden tunnetta ja uskoa jatkuvuuteen. On osattava herätellä ja kannatella, ky-seenalaistaa ja kannustaa ja ennen kaikkea iloita onnistu-misista – yhdessä. Pitää osata – johtaa.

Johtajana kehittyminen

Pidä huoli siitä, että teet sitä, mikä sinun sisimmässäsi tuntuu parhaalta ja arvokkaimmalta. Jos “oppisi” on oi-kea, ihmiset tulevat “imemään” sen huuliltasi, sinun ei tarvitse sitä tyrkyttää heille. Mutta ensin tuon “sävelen” on soitava puhtaasti sinussa itsessäsi”. (Tapio Tammi.)

Kun haluaa saada elämäänsä jotain uutta, on luovuttava vanhasta. Omasta erinomaisuudestaan asiantuntijana on luovuttava, jotta esimiestyössä ja johtamisessa vaadit-taville taidoille tulee tilaa kasvaa ja kehittyä. Kun mieli

28

on valmis luopumaan, se luo jatkuvasti mahdollisuuksia uusiutua. Paras luopumisen vahdittaja on asenne, joka ohjaa arjen valintoja. Mitä enemmän ihmisten johtami-seen keskittyy, sitä enemmän se myös valtaa mielessä alaa. Psyykeen eräs lainalaisuuksista pätee myös tässä; se, mihin keskitytään, vahvistuu. Pitääkin kysyä: Mihin haluan keskittyä?

Esimiestyö on ihmisten kohtaamista, jossa sosiaalinen älykkyys saa mahdollisuuden kehittyä. Esimiehelle läs-näolo ja vuorovaikutus ovat jotain, jota ilman ei kerta kaikkiaan voi onnistua. Johtaminen on kommunikointia, jota ilman yksilöitä ja yhteisöjä ei voi johtaa. Kun siihen keskittyy, se kehittyy.

Johtajuus ansaitaan esimiehen omilla ehdoilla, aidolla ja rehdillä toiminnalla ja aidolla vuorovaikutuksella. Johdet-tavat eivät seuraa johtajaansa tahdottomana laumana. Esimiehen on lunastettava paikkansa, jossa parhaimmil-laan seuraajat luovat johtajansa ja johtaja luo seuraajan-sa. Rooli ja vastarooli kohtaavat ja molempien identiteet-ti vahvistuu. Esimies ei enää tee esimiestehtäviä, vaan hän ON esimies.

Motivaatio on sitä, että unelmien ylle vedetään työhaala-rit (Parker Robinson).

Tarpeiden johtaja

Jokaisen ihmisten perustarpeena on tulla hyväksytyksi sellaisena kuin on, omana itsenään. Ihminen haluaa olla yhteisön tasavertaisena jäsenenä ja yl-peä siitä. Kun saa kokemuksen yhteisöön kuulumisesta ja omasta tarpeellisuudes-taan sekä saa tehdä merkityksellistä työ-tä, kokemus työtyytyväisyydestä nousee kohisten. Johtamisen kannalta tarpeiden tiedostaminen ja tunnistaminen ja niiden täyttäminen onkin tärkeää.

Kyvykäs johtaja

Esimiestyö onkin parhaimmillaan sitoutu-mista oikeudenmukaiseen ja aitoon joh-tamiseen. Hyvä johtaja panostaa oman ajattelunsa ja päätöksentekonsa laatuun. Itsetuntemuksen kasvattaminen on yksi tehokkaimmista tavoista kehittää johta-mistaitojaan. Hyvä ja kyvykäs johtaja on

samaan aikaan sekä tehokas että oikeudenmukainen. Hän uskaltaa tarttua asioihin, eikä hän ole lahjottavissa, ei rahalla, maineella tai aneluilla. Hän on ihmisten johta-ja, isolla J:llä.

Vinkkejä hyvään esimiestyöhön:

1. Aseta ihmiset kaiken edelle – arvosta ja kunni-oita

2. Anna kiitosta, kehuja ja sparrausta – saat toiset loistamaan

3. Ole aidosti oma itsesi – näytä, kuka todella olet

4. Ole oikeasti läsnä – uskalla olla myös haavoit-tuva

5. Ole myönteinen ja usko tulevaisuuteen – kerro positiivisia juoruja

6. Auta ihmisiä löytämään syitä olla kiitollinen – rosoisuus luo vapautta nähdä kokonaisuus

Lähteet:

Korhonen, Petri. Talouselämä 26.9.2010: Katso kelpaatko po-moksi.

Ristikangas, Vesa – Aaltonen, Tapio – Pitkänen Eeva. 2008. (2. painos 2010) Asiantuntijasta esimies. Innostusta ja arvostusta esimiestyöhön. WSOYpro.

29

Suom

en so

siaa

lipsy

kolo

git r

y

Status ry:n vuosijuhla 19.3.2011Teksti: Inka Suhonen, kuvat: Juha Mikkonen

Helsingin yliopiston sosiaalipsykologian opiskelijajärjestö Status ry täytti 45 vuotta ja vietti vuosijuhlaansa ravintola Sipulin talvipuutarhassa.

Vieraat saivat iloita monenlaisista esityksistä ja innostavista puheista. Oikealla: seremonia-mestari Markus Sjöholm. Alla: kultakurkkui-set statuslaiset.

Juhlapuheen Statukselle piti Nasima Razmyar, joka tekee työtä maahanmuuttajanaisten aseman parantamiseksi.

30

Suomen sosiaalipsykologit ry välitti tervehdyksensä Statukselle sosiaalipsyko-logisten silmälasien muo-dossa. Sosiaalipsykologilla on aistimet kohdallaan! (Kuva: Kirsi Majander)

Statuksen viidenneksi kunniajäseneksi valittiin professori, tutkija, luennoitsija ja yhteiskunnallinen vaikuttaja Karmela Liebkind, joka on tehnyt pitkäjänteisesti työtä etnisten suhteiden parissa. Kuvas-sa Karmela Liebkind ja Nasima Razmyar. Juniorikunniamaininnan sai tohtorikoulu-tettava Tuuli Anna Mähönen työstään opetuksen uudistajana.

Tanssin huumaa ennen jat-koille siirtymistä.

31



















































Koulukuraattori Kriisityöntekijä Työnjohdon konsultti Äänitarkkailija Ryhmänohjaaja Kasvatus- ja

1/2011

sosiaalipsykologiSuomen sosiaalipsykologit ry:n jäsenlehti

www.sosiaalipsykologit.fi

sosiaalipsykologi-lehti 1/2011

Documents