PEDUCALEHTI3/2011

2

PEDUCALEHTI 3/2011

3 Pääkirjoitus

4 Vähän opiskelua + PALJON elämää = fuksin opiskelijaelämä

8 Sukellus salaperäisille sitseille

10 Puheenjohtajalta

11 Inbox (234) sivu 1/55

12 Mitä ylioppilaat tänään, sitä yhteiskunta huomenna?

14 Peducalaiset ehdokkaat esittelyssä

16 Sijoita kasvatustieteilijät kartalle

18 Ilman viinaakin voi olla naamat

20 Pisteitä on tullut lisää, viivat pidentyneet, tila avartunut

27 Red Light District

3

poh tivat koulun ja opettajien roolia tässä kaikessa – koulullahan tunnetusti on rooli kaikessa, mitä ta-pahtuu. Niinpä sen sijaan, että yrittäisin sanoa jo takin viisasta tai rohkaisevaa tai muutenkaan mer kittävää, haluaisin muistuttaa kaikkia siitä, et-tä elämä jatkuu. Taivaan pudotessa niskaankin maa ilmaan jää paitsi paljon hyvää, myös paljon niin ihanan tuskastuttavan tylsää, turhauttavaa ja ar kista.

Nyt on paitsi Vuoden Vaihde, myös se aika, kun illat pimenevät liian nopeasti ja kuherruskuukau-si uuttuuttaan kiiltelevien kynien ja kumien (ja ka-vereiden) kanssa on ohi. Siispä suosittelen läm-pimästi, että jokainen kynnelle kykenevä tarttuu tilaisuuteen ja kääriytyy arjen harmauteen, pieh-taroi sen puuduttavassa tasapaksuudessa ja loh-duttautuu sen turvallisen tylsällä yllätyksettömyy-dellä. Ei koskaan tiedä, kuinka kauan sitä taas kestää.

(Luultavasti ei kovin kauaa.)

Anna

Musta on selkeästi tullut opettaja. Toisin kuin ta-vallisilla ihmisillä, opettajilla vuosi alkaa elokuus-sa ja päättyy kesäkuussa (tai alkaa kesäkuussa ja loppuu elokuussa, miten kukakin asian ajattelee). Joka tapauksessa. Mielestäni Uusi Vuosi on juu-ri alkanut, ja on loistava tilaisuus istahtaa alas ja reflektoida mennyttä vuotta. Olkaamme siis kaik-ki sivistyneitä ja yhteiskunnallisesti tiedostavia ja pohtikaamme, mitä kaikkea Suomessa ja maail-malla onkaan tapahtunut.

Tai ehkei sittenkään. Miettikääpä. Ylen Homoilta ja kirkon jäsenkato, Pohjois-Afrikan kriisi, Utoyan surmatyöt, 9/11 -vuosipäivä ja koko vuoden vello-nut vihainen vihapuhe-puhe, vain näin muutamia mainitakseni. Kuluneeseen 12 kuukauteen on mahtunut paljon surua, vihaa ja pelkoa. Viimeksi viime viikolla monet suomalaiset sydämet jättivät lyönnin – pari väliin, kun radiossa kerrottiin, että Joensuun normaalikoulu oli evakuoitu naamioitu-neen henkilön tuotua koulun pihaan epämääräi-sen mustan paketin ja uhkaavan viestin.

Painavia sanoja ja korulauseita on sanottu aika mon ta. Myös niitä sellaisia, jotka ottavat kantaa ja

Pääkirjoitus

4

Mielikuvien opiskelijaeläMä

Opiskelijaelämä ei vaikuttanut vielä jokunen kuu-kausi sitten niin kovin hohdokkaalta. Nuudeleita ja tonnikalaa illalliseksi, nuhruinen opiskelijabok-si asunnoksi ja kasapäin kirjoja eristeeksi opis-kelijan ja muun maailman välille, jokunen bileilta, luen toja takarivissä torkkuen ja takaisin kirjapinon keskelle pänttäämään. Nyt lähes neljän viikon ko-kemuksella ja sen mukanaan tuomalla syvällä rin-taäänellä voin kuitenkin kumota kaikki samankal-

vähän opiskelua

+ PALJON elämää = fuksin opiskelijaelämä

MONA BeRgM

AN

taiset harhaluulot. Moni ei ehkä heti usko, mutta minulle fuksivuoden alku on tarkoittanut keskus-teluja aina lempinäyttelijöistä kanojen asemaan. Se on ollut heittäytymistä mitä kummallisempiin näytelmiin. Se on ollut hiekkaleikkejä sateisella ui-marannalla ja huima Dannyn keikka laivalla.

orientaatiota opiskeluun (ja ehkä vähän eläMäänkin)

Fuksivuosi alkoi orientaatioviikoilla. Viikkojen tar-koitus oli tehdä tutuksi yliopiston käytänteet, kur-kistaa alkaviin opintoihin, opetella tuntemaan rakennuksia ja ihmisiä jne. Tutorit ja muut van-hemmat opiskelija pitivät viikkojen aikana tehok-kaasti huolen siitä, että me fuksit pääsimme orien-toitumaan myös opiskelijaelämään. Ennen kuin

5

oli kuultu yhdenkään kurssi nimeä, saati vielä il-moittauduttu opiskelemaan mitään, oli moni fuksi jo ennakkopikniköinyt Koffin puistossa ja tutustu-nut Helsingin baarien hintatasoon Jenny Woos-sa. Kuin palkkiona onnistuneista kurssi-ilmoittau-tumisista seuraavaksi opittiin, että opiskelijalle on sosiaalisesti täysin hyväksyttävää juhlia myös maanantaisin, varsinkin kun juhlistetaan oman yli-pistomme avajaisia. Don Johnson Big Bandin sä-velten vaiettua lähdettiin haukkaamaan (tai nauk-kaamaan) evästä Suomenlinnaan. Illan päätteeksi suoritettu Peduca-kaste oli totisesti vetistä sorttia, kun valaa luettiin sateen piiskatessa.

Orientaatioviikot ja opiskeluun orientoituminen oli hyvä päättää aalloilla. Fuksiristeilylle lähdettiin aamulla unihiekat vielä silmissä, mutta ne ehtivät onneksi karista päivän aikana useaan kertaan. Perinteisistä opiskelijoiden pöperöistäkään ei

tuona päivänä ollut tietoa, kun osa nautiskeli aa-miaista laivan buffetissa, ja toiset vaelsivat (vaa-tekauppojen kautta) Tallinnan vanhankaupungin ravintoloihin. SuPerAlkossa näkyi poikkeukselli-sen paljon tuttuja samana päivänä, ja liikkeen toi-mintaa fuksit tukivat vähintäänkin kiitettävällä pa-nostuksella. Koko päivän tähtihetki koitti kuitenkin vasta paluumatkalla, kun meidän oma, iki-ihana, Iso-D täytti laivan lavakarismallaan. Meno tanssi-lattialla oli mahtava, kun melkein seitsemän ker-taa seitsemän fuksia ja tutoria tanssi ja lauloi hui-kean keikan alusta loppuun saakka.

opinnot alkoivat (eläMän opiskelu jatkui)

Orientaatioviikkojen ohjelma oli ehdottomasti opettavainen, monipuolinen ja mukaansatem-paava. Mutta vaikka oli aika kurkistaa luentosa-

6

leihin ja siihen, mitä kasvatustieteellä olisi meille tarjottavana, ei fukseilla edelleenkään ollut ongel-mia keksiä miten vapaa-aikansa saisi kulutetuksi. Hiekkakakkiaisiin oli suorastaan tunkua, kun kaik-ki kahdeksan osallistujaa yritti tunkea samaan ai-kaan Hietaniemen rannalle muotoilemaan unel-mien kampusta luontoäidin tarjoillessa jälleen vettä niskaamme. Laatu korvasi kuitenkin osallis-tujien määrän, ja illan aikana nähtiin mitä luovem-pia hiekkaveistoksia ja taidokkaampia näytelmiä. Lopulta tiukan kisan Hiekkakakkiaisten voitosta veivät Mummot (Jasmine ja Hennariikka lisänään Joanna). Voittajat palkittiin hiekkalapioin, ja voi-ton kunniksi kulautettiin kuohuviinit hiekkaämpä-ristä (jota ei tietenkään muistettu putsata roskista ja karvoista ennen juomista).

Ensimmäisten viikkojen huipentuma oli kuitenkin ”Aikamatka ihmisen menneisyyteen ja tulevaisuu-teen” eli fuksiaiset. Ja mitä muuta voisikaan olet-taa, kun vastaan Helsingin keskustassa saattoi kävellä mies kivikaudelta, jumala tulevaisuudesta

tai Tuomiokirkko suoraan Suomen Turusta. Oman ryhmäni, Pink Ladies, panostus asuihin oli myös melkoinen. Olkatoppauksista, kasarituulipuvuista ja riemunkirjavista sukkahousuista oli paitsi iloa ja piristystä harmaaseen ilmaan, niin myös mitä mai-niointa viihdettä ohikulkeville turisteille, jotka ikuis-tivat rymyävän ryhmän kerran jos toisenkin. Päivä kokonaisuudessaan oli kuin didaktiikan oppitun-ti numero yksi: leikin varjolla opiskelu käy paljon vaivattomammin. Samalla kun pelasimme silmät sidottuina jalkapalloa, kehitimme kumiankoista ja pyöränpumpusta uuden pelin ja muodostimme vaateketjun toisiamme riisuen, kertasimme muun muassa reflektion ja evaluaation käsitteet sana-selitysten (= juomapeli) yhteydessä.

Voittajaksi Fredan Tivolissa julistettiin lopulta A-ryhmä eli PINK LADIES! Palkinnon tonnikalat ja nuudelit lämmittivät jokaisen mieltä (vaikka entei-livätkin edessä häämöttävää opiskelijan arkea) ja Jallupullosta on iloa varmasti vielä useisiin pip-paloihin (sen verran tujua tavaraa taitaa olla).

7

Päällimmäisenä mieleen päivästä jäi kuitenkin ryhmähenki, jonka me loimme YMCA:tä Tuomio-kirkon portailla tanssiessamme ja kiiviä Aleksan-terinkadulla sheivatessamme. Voittajien oli help-po hymyillä ja jälkipuinti jatkui vielä monta päivää. Oman arvioni mukaan fuksiaisten voittoon tarvit-tiin ainakin nämä kolme tekijää:

Saumatonta yhteistyötä (eli kovaa kannustus-•ta ja jopa suoraa huutoa)

Jotain pinkkiä (Pink Ladies -juoma ja vaale-•anpunaiset fat free vaahtokarkit saivat kiitosta tutoreilta, ja omaa näkyvyyttämme paransim-me pinkeillä raidoilla, vöillä, trikoilla, hiuspan-noilla…)

Poikkitieteellistä yhteistyötä (Omien rastien li-•säksi piipahdus lääkisläisten rasteilla vähän tanssahtelemassa ei tehnyt ainakaan pahaa).

+ Lisänä vielä aito ja oikea JOULUKUUSITANSSI sekä MEGAFONI

Ensimmäinen opiskeluviikko sujui lähinnä elämää opiskellessa, mutta ei sen merkitystä pidä mis-sään nimessä vähätellä.

jokaisella erilainen, Mutta pohjiMMiltaan saManlainen

Jokainen tapahtuma on ollut mieleenpainuva ja erinomainen mahdollisuus tutustua uusiin ih-misiin. Ne ovat olleet mahdollisuuksia parantaa maailmaa tunteja rupatellessa, ja jopa syventää luennoilla opittua didaktisen kolmion osia yh-teistuumin kerratessa. Lukuisat tapahtumat ovat mahdollistaneet sen, että jokainen on voinut luo-da aivan omanlaisensa alun fuksivuodelle.

Etenkin A-ryhmän junnuista osa on ryvennyt läpi jokaisen tapahtuman, kun taas toisille ehkä vain fuksiaiset on ollut pieni irtiotto arjesta. Osa on kiertänyt jatkoilla (teekkareidenkin jatkoilla omien

lisäksi), kun toisille uni on iskenyt jo virallisen osuuden päätyttyä. Hannis lausui viisaita sano-ja, kun muistutti, että joskus on luotettava siihen, että kaverit ovat kavereita vielä seuraavanakin aamuna, vaikka oma kisakunto ei jokaisia jatko-ja kestäisikään. Kaikkein tärkeintähän ei kuiten-kaan ole läpikäytyjen tapahtumien määrä, vaan se mitä niillä on ollut tarjottavanaan eli kaikki uu-det tuttavuudet. Ihmisethän sen kuitenkin tekevät – onnistuneen fuksivuoden.

Riemukasta ja toiminnantäyteistä opiskeluvuotta kaikille!

8

Mitä ikimuistoista jäikään mieleen fuksivuodesta? Iloja ja suruja, roppakaupalla uusia ystäviä, pa-kottava tarve tietää mitä ihmettä tapahtuu monia-laisten kurssien jälkeen kolmantena lukuvuonna sekä selvempiä ja ei-niin-selviä kuvia pitkistä ja ihanista illoista. Tiivistettynä voinen näin jälkikä-teen todeta, että nämä kaikki ovat osa suurempaa kokonaisuutta ”kasvamista yliopisto-opiskelijak-si”. Tämä kokonaisuus tulee läpäisyperiaatteella ilmi kaikesta fuksivuoden toiminnasta. Sen sisäis-täminen vaatii fuksien, yliopiston ja opiskelun li-säksi myös tuutoreita ja ainejärjestöä.

Yksi olennainen osa opiskelijaelämää yliopistos-sa on tutustuminen akateemiseen pöytäjuhlakult-tuuriin eli esim. sitseihin. Senpä vuoksi Peducan tuutorit tarjoavat loistavan ja perinteisen mahdol-lisuuden tutustumiseen Peducan fuksisitseillä la 15.10.2011.

Toivottavasti kaikki (varsinkin fuksit) ovat onnis-tuneesti ilmoittautuneet sitsaamaan. Ettei juhliin lähtö ja etiketin hallinta tuntuisi etukäteen niin mysteeriseltä, raotan hiukan verhoa Pohjanhovin ja Olivian lounaspöytien välissä.

Akateemiset pöytäjuhlat ovat akateemiset, eli meille yliopistossa akateemisesti opiskeleville, jotka osaamme syödä, juoda ja laulaa yhdessä akateemisesti. Mitä se sitten tarkoittaakin, jää lo-pulta jokaisen oman harkintakyvyn varaan. Muu-tamia sääntöjä kuitenkin on ja tässä niistä oleel-lisimmat:

Tule ajoissa! Ihan totta, sitseillä ei noudateta •akateemista varttia eikä sisään hiipimistä en-nen ensimmäistä taukoa suositella. Sitä paitsi myöhästyminen on epäkohteliasta.

Pukukoodi on miehillä musta puku ja naisilla •pikkumusta. Ei tarvitse joutua paniikkiin, jos ei omista mustaa mekkoa, kuten allekirjoitta-neelle kävi. Juhlava siisti asu kelpaa, farkut ja vanhojentanssimekko kannattaa kuitenkin jät-tää kotiin.

Sitsien rakenne noudattelee seuraa-•vaa kaavaa: lauletaan-juodaan-syödään-juodaan -lauletaan-juodaan-lauletaan-tauko (jonotetaan vessaan ja ostetaan juomia) - lauletaan-juodaan-syödään-lauletaan-juodaan… Sitsimestari ja vanhemmat sitsaa-jat auttavat tämän noudattamisessa. Jokainen muistaa huolehtia elimistönsä oike asta tasa-painotilasta, jotta jaksaa sitsata noin 4h. Vatsa kurnien ei ehkä kannata tulla.

sukellus salaperäisille sitseille

eMMI TähTINeN

9

Kokemuksen syvällä rintaäänellä voin kertoa, •että etkot ja omat aloittelut nestetankkaamisen merkeissä eivät ole suositeltavia varsinkaan ensimmäisillä kerroilla. Opiskelijahintaises-ta juomasta ei ole vielä koskaan ollut sitseillä puutetta ja sen nauttimiseen on varattu run-saasti aikaa.

Koska tulemme tulevaisuudessa olemaan •jonkin sortin kasvattajia, ovat rangaistukset Peducan sitsien omaleimainen tunnusmerkki. Jos sääntöjä ei noudata, lankeaa ran gaistus, joka on sitsimestarin päätettävis sä. Lojaalius ei kuulu sitseille, joten kaverin kä räyttäminen on erittäin suositeltavaa. Ja ku ka pa ei haluai-si lausua rakkausrunoa i-kielellä Peducalle tai demonstroida kaveri en kanssa didaktista kol-miota pantomiimina.

Ja onko aina pakko laulaa!? Tietysti. Sehän on •parasta sitseillä. Milloin viimeksi olisit laulanut Saku Sammakkoa tai Silja Linen tunnaria illal-lisilla? Sitseillä on laulukirjoja, joista jokainen saa ehdottaa laulua. Muutama on perinteiden mukaan varattu tiettyyn hetkeen sitseillä, mut-ta muuten vain taivas on rajana laulujen suh-teen.

Kaikkein parasta on ehkä kuitenkin se yhteinen fiilis mikä sitseillä on. Pidetään hauskaa niin aka-teemisesti, ettei seuraavasta aamusta ole huol-ta eikä seuraavana aamuna ehkä muistikuvaa murheena edellisestä illasta. Joka sitsien jälkeen päätän aamulla, että seuraavilla en sitten joudu pöydälle enkä Alepubiin jatkoille. Tapaamme siis viimeistään Pohjanhovin pöydällä tai Alepubissa yön pimeinä tunteina.

10

PuheenjohtajaltaOpiskelija-aktiiviksi tulee usein päätyneeksi ihan vahingossa. Muistelenpa esi-merkiksi viime vuoden syyskokoukseen eksyneitä fukseja, jotka tulivat paikalle ”ihan vaan kattomaan, et jos sit vaik ens vuonna hakis hallitukseen…”. Kokouksen päätyttyä samat, tuoreet hallituslaiset keskustelivat jo innoissaan tulevan vuoden haasteista ja siitä, mitä ensi vuonna haluaisivat hallituksessa tehdä. Moni aktiivi on rekrytoitu mukaan toimintaan pikkutunneilla tuopin äärestä. Conddoorissa vapaa-muotoinen hengailu voi koitua kohtaloksesi ja yhtäkkiä huomaat luvanneesi kirjoit-taa seuraavaan Peducalehteen jutun, jonka pitäisi olla valmis jo ylihuomenna…

Koulutuksissamme ei juuri tule harjoiteltua esimerkiksi esityslistojen laatimista, kokoustekniikkaa, tapahtumien järjestämistä, yhdistyksen budjetin tekemistä tai kannanottojen kirjoittamista. Kuitenkin moni peducalainen tulee tulevaisuudessa työskentelemään esimerkiksi järjestökentällä ja asiantuntijatehtävissä. Opiskelu-aikana luottamustehtävissä hankittu kokemus on todella arvokasta myöhemmin työelämässä. Lisäksi nykyiset järjestöaktiivit voivat olla tulevia työkavereitasi: ver-kostoituminen jo opiskeluaikana voi olla hyödyksi hakiessasi ensimmäistä työ-paikkaasi valmistumisen jälkeen.

Minulta kysytään usein, miten aikani riittää opiskelija-aktiivina toimimiseen. ”Miten sä oikein ehit tehä ton kaiken ja vielä opiskellakin siinä samassa?” Minun yliopis-to-opintoihini aktiivitoiminta kuuluu erottamattomasti: haluan olla mukana rakenta-massa ja kehittämässä parempaa yliopistoa, en pelkästään kahlata omia opinto-jani läpi. Ja aktiivina toimimista on monenlaista. Pahvikoristeiden askarteleminen hippisitseille on yhtä arvokasta työtä kuin yliopiston eri toimielimissä opiskelijajä-senenä toimiminen: molempia tarvitaan.

24. marraskuuta valitaan Peducalle uusi hallitus ja puheenjohtaja yhdistyksen syyskokouksessa. Ehdolle saa asettautua kuka tahansa peducalainen: kasvatus-tieteilijä tai luokanopettaja. Hallituksen valitsee jäsenistö, eli juuri sinä olet tervetul-lut äänestämään, ketkä toimivat ensi vuonna yhdistyksen hallituksessa.

Asetu ehdolle, äänestä opiskelukaveria, tuo kehittämis-ideasi hallitukselle. Yksin tai yhdessä!

Marraskuuhun,

Lotta

PeDucALehTI 3/2011 JuLkAISIJA PeDucA Ry (SILTAVuOReNPeNgeR 5 A, heLSINgIN yLIOPISTO)

PääTOIMITTAJA ANNA kyLM

äNeN

kuVAT MONA BeRgM

AN, PeTRA kORkeILA, heIDI kOSkINeN, kATJu LehTOLA, eMM

I TähTINeN

TAITTO IReNe AueR

PAINOPAIkkA kOPIJyVä Oy

TäMäN LehDeN JuLkAISeM

ISeeN ON SAATu hyy:N LehTIAVuSTuSTA

11

Kukapa ei joskus turhautuisi sähköpostin tuk-keutumiseen erilaisista horsebic-liikuntatapah-tumamainoksista tai maaperätieteen opiskelijoi-den klusteribilekutsuista. Tapahtumia järjestetään paljon, ja harva meistä jaksaa osallistua jokaisiin juhliin ja keskustelutilaisuuksiin. Ja mitä nämä tapahtumat edes oikeastaan ovat? Kummalliset otsakkeet sekä epämääräiset sisältökuvaukset eivät välttämättä erityisemmin motivoi osallistu-maan: ”hauskanpitoa” ja ”yhdessäoloa” sekä ”pientä purtavaa” on luvassa melkein joka tapah-tumassa.

Peduca saa toisinaan palautetta siitä, että järjes-tämämme tapahtumat ovat pitkälti bilepainottei-sia. Bileiden lisäksi on kuitenkin paljon muutakin toimintaa, johon osallistua! Tässä hieman koos-tetta siitä, minkälaista toimintaa Peduca tänä syk-synä järjestää: valitse mielestäsi innostavin ta-pahtuma ja osallistu.

Lokakuussa järjestetään ylioppilaskunnan edus-

tajistovaalit, joissa on ehdolla useita peducalai-sia. (Vaaleista lisää muualla lehdessä!) 11.10. on mahdollisuus tavata ja jututtaa ehdokkaita sekä haastaa heitä kertomaan vaaliteemoistaan käyt-täytymistieteellisen tiedekunnan vaali-iltamissa Rexissä. Käyttäytymistieteellisen tiedekunnan äänestysprosentti on ollut aikaisemmissa vaaleis-sa hurjan alhainen, joka tarkoittaa, ettei tiedekun-tamme ääni kuulu päättävissä elimissä niin hy-vin, kuin olisi mahdollista. Siis: äänestä. Tarjolla on useita, hyviä ehdokkaita, joista valita: pidä siis silmäsi auki, kun tulevina viikkoina liikut yliopiston seutuvilla, innokkaat edaattoriehdokkaat kam-panjoivat kampuksella ja sen lähiympäristössä.

Mikä mättää opinnoissasi? Perinteisissä Vii-

niä ja valitusta -illoissa opiskelijat purka-vat ajatuksi aan opinnoistaan ja puivat, mikä koulutusohjelmis samme mättää. Illan perusteel-la kerätään palautetta, joka lähetetään eteenpäin niin luokan opet tajakoulutuksen kuin kasvatustie-teiden kou lutusohjelman vastaaville, ja palauttei-siin on ta pana myös pyytää vastauksia. Palaut-teet on otet tu tiedekunnassa vakavasti ja myös muutoksia on palautteiden johdosta saatu ai-kaan. Varaa siis kalenteriisi perjantai-ilta 4.11. ja tule kertomaan, mikä opinnoissamme on pielessä ja mihin haluaisit muutosta.

S&M -illoissa eli SuunnitteluMiitinki -tapaamisis-sa on aina oma teemansa, johon kunakin iltana keskitytään. Vuoden ensimmäinen iltama oli suun-nattu fukseille, ja marraskuussa järjestetään kak si iltamaa: 1.11. ja 29.11. S&M -illat ovat helppo tapa tulla mukaan Peducan toimintaan ja kuule maan, mikä järjestössä puhuttaa tällä hetkellä. Kes-kustelu on vapaamuotoista, ja hulvattomimpiin kin ideoihin ja ajatuksiin suhtaudutaan positiivisesti!

Pitkään tauolla olleet Pedagogiset kahvilat pa-laavat tänä syksynä Peducan ohjelmistoon. Kah-viloissa on perinteisesti jokin teema, jota alustaa jokin alan asiantuntija, jonka jälkeen teemasta keskustellaan vapaamuotoisesti kahvin ja pullan ääressä. Ensimmäinen pedagoginen kahvila ko-koontuu marraskuussa.

Avaa siis ainakin joskus sähköpostisi ja seuraa, mitä Siltavuorenpenkereellä tapahtuu. Osallistu, vaikuta, ylläty, tutustu uusiin ihmisiin, herää ajat-telemaan, opi toisilta ihmisiltä ja paranna maail-maa yhdessä muiden peducalaisten kanssa.

INBOX (234) SIVU 1/55

LOTTA kARLSSON

12

Pian ratkaistaan taas se, mihin suuntaan yliop-pilaskuntaamme luotsataan seuraavan vuoden ajan. Helsingin yliopiston ylioppilaskunta on Suo-men vanhin ylioppilaskunta – vanhalta nimeltään Suomen ylioppilaskunta. Ylioppilaskunta on ikään kuin opiskelijoiden oma kunta, johon jokaisella on luonnollisesti automaatiojäsenyys.

Ylioppilaskunnan tehtävänä on toimia jäsenistön-sä yhdyssiteenä ja etujärjestönä. Sen on kyettä-vä kohtaamaan jäsenensä niin opinnoissa kuin vapaa-ajalla, arjessa kuin juhlassakin. Ylioppi-laskunnan ydintehtävä on ajaa opiskelijan asiaa yliopistolla ja edistää opiskelijan asemaa yhteis-kunnassa.

Joskus kuulee sanottavan, että ylioppilaskunta on etäinen ja kasvoton organisaatio, joka norsunluu-tornissaan käyttää pakollista jäsenmaksua mihin lystää. Näin ei kuitenkaan onneksi ole, mutta töi-tä on tehtävä siinä, että kenenkään ei myöskään tarvitsisi kokea näin. Ylioppilaskunnassa valta on nimenomaan meillä opiskelijoilla, ja me saamme päättää, ketkä siellä todella vaikuttavat.

Edustajisto päättää muun muassa ylioppilaskun-nan talousarviosta, HYYn hallituksen kokoon-panosta ja hallituksen tavoitteista seuraavalle vuodelle sekä pitkän aikavälin linjauksista ja stra-tegioista. Edustajisto asettaa myös tavoitteet yli-oppilaskunnan omistamille yhtiöille, kuten UniCa-felle.

Järjestöt ovat ylioppilaskunnalle korvaamaton työkalu opiskelijan tavoittamiseen. HYYn piirissä toimii noin 260 erilaista järjestöä, joissa opiskelijat pääsevät itse osallistumaan ja tekemään. Järjes-töjä on aivan laidasta laitaan: aine- ja tiedekunta-järjestöistä aatteellisiin ryhmittymiin ja harrastejär-jestöistä osakuntiin. Olisikin aivan hullua, jos HYY yrittäisi keskustoimistolta käsin järjestää kaikkea tällaista monipuolista toimintaa sen sijaan että tu-kisi järjestöjä heidän toiminnassaan.

Aine- ja tiedekuntajärjestöjen tärkeänä tehtävänä on toimia alansa opiskelijoiden äänenkantajina, ja tuoda opiskelijoiden ääni ylös päättäviin elimiin. Samalla ne ovat avainasemassa, kun opiskelijat kaipaavat tietoa ylioppilaskunnasta – ei tarvitse soittaa HYYn sihteerille, vaan voi nykäistä tuttua Peducan aktiivia hihasta UniCafen jonossa. Nyt on mahdollisuus äänestää peducalainen tuttu kasvo päättämään!

lisää peducalaisia edariin!

Ylioppilaskuntamme ylintä päätäntävaltaa käyt-tää HYYn 60-henkinen edustajisto. Edustajisto-vaalit pidetään 18.-19.10. (ennakkoäänestys 12.-13.10.) ja vaaleissa jokaisella ylioppilaskunnan jäsenmaksun maksaneella on äänioikeus. Ää-nestäminen on helppoa ja hauskaa, eikä maksa paljon vaivaa. Muun muassa Minervassa kirjas-ton edessä on yksi äänestyspiste, jossa pystyy sujauttamaan äänestyslapun vaaliuurnaan.

MITä yLIOPPILAAT TäNääN,

sitä yhteiskunta huomenna?

SuVI PuLkkINeN

13

Oma ääni kannattaa antaa ehdokkaalle, johon voi luottaa. Kun äänestät tuntemaasi oman ainejär-jestösi ehdokasta voit olla varma, että hän ajaa juuri sinun opiskelualasi asiaa. Ylioppilaskuntaan on hyvä saada tyyppi, jota voit nykäistä hihasta myös vaalien jälkeenkin. HYYssä vaikuttaa paljon erilaisia ryhmiä, joten kannattaa ottaa selvää mil-laisia asioita eri ryhmät ajavat ennen äänestys-koppiin menemistä.

keitä hYYssä oikein pYörii?

HYYssä toimii sekä sitoutumattomia että poliitti-sia ryhmiä. Poliiittiset ovat joko epäsuoraan tai suoraan valtakunnanpoliittisiin puolueisiin kyt-köksissä olevia ryhmittymiä. Sitoutumattomien ja

Sitoutumattomat eli ns. HYY-poliittiset ryhmät

Helsingin yliopiston ainejärjestöläiset - HYAL edustaa ainejärjestöjä kahdeksasta eri tiedekunnasta (18) www.hyal.fiOsakunnat, eli osakuntatoimijoiden edunvalvontaryhmittymä (12) www.osakuntalainenunioni.fiHELP, oikeustieteen ja eri lääketieteen alojen tiedekuntajärjestöjen sekä kv-opiskelijoiden ryhmä (8+1) www.helphyy.fiSvenska Nationer och Ämnesföreningar (SnÄf), ruotsinkielisten osakuntien ja ainejärjestöjen ryhmä (3) www.snaf.fiHelsingin yliopiston akateemiset piraatit H-YARR (0) www.piraattipuolue.fi/h-yarr

Poliittiset ryhmät

HYYn vihreät (HyVi), Maailmanpyörä-vaalirenkaassa SitVasin kanssa (6) www.hyvi.orgSitoutumaton vasemmisto (SitVas), Maailmanpyörä-vaalirenkaassa HyVin kanssa (6) www.helsinki.fi/jarj/sitvasKansalliset ylioppilaat (KansY), eli kokoomusopiskelijat (3) www.kokoomusopiskelijat.fi/kansyOpiskelijademarit (1) www.osy.fiKeskeiset, eli keskustaopiskelijat (1)KD Helsingin Opiskelijat (1)Perussuomalaiset (0)

poliittisten ryhmien välinen näkemysero keskit-tyy usein ylioppilaskunnan tehtävään ja siten va-rainkäyttöön. Ainejärjestöläisillä on usein selkei-tä kantoja yliopiston ja ylioppilaskunnan sisäisiin asioihin, mitä taas pelkkä puoluekanta ei kerro. Poliittiset ryhmät taas noudattelevat yhteiskun-taan suuntautuvassa politiikassaan valtakunnan-poliittisen puolueensa linjoja, kun sitoutumatto-mat ryhmät näkevät HYYn ennemmin opiskelijan etujärjestönä kuin kansalaisjärjestömäisenä yh-teiskunnallisena keskustelijana. Taistelu sitoutu-mattomien ryhmien välillä käydään useimmiten järjestötiloista.

Alla lueteltuna eri ryhmät, nykyinen paikkamäärä edustajistossa ja mahdolliset yhteystiedot:

PeDucALAISeT ehDOkkAAT eSITTeLySSä

14

PeDucALAISeT ehDOkkAAT eSITTeLySSä

joe kaljonen 433

Käyttis (HYAL)Kasvatustiede (LO), 2. vuosikurssi

Anna äänesi rennolle, mutta reippaalle opeopiskelijalle. Opiskelijan äänen pitää kuulua kovemmin!

Gerissa lYYra 225

Sitoutumaton Vasemmisto – Obunden vänster / MaailmanpyöräKasvatustiede (LO), 4. vuosikurssiwww.helsinki.fi/jarj/sitvas/vaalit2011

Ylioppilaskuntamme on osa yhteiskuntaa. Haluan sen toiminnan pysyvän monipuolisena & raikkaana.

Marina laMpinen 437

Käyttis (HYAL)Kasvatustiede (LO), 4. vuosikurssi

Käyttiksen opiskelijoiden äänen tulee kuulua ylioppilaskunnassa, haluan jatkossakin olla puhumassa sillä!

lotta karlsson 434

Käyttis (HYAL)Kasvatustiede (LO), 3. vuosikurssilottaedariin.blogspot.com, charlotta.karlsson@helsinki.fi

Opetuksen määrästä ja laadusta ei voida tinkiä: opetus ei saa jäädä tdk:ssamme tutkimuksen varjoon!

15

pekka sYrjänen 446

Käyttis (HYAL)Yleinen ja aikuaiskasvatustiede, 3. vuosikurssipekka.syrjanen@helsinki.fi

Haluan tuoda yliopistoon enemmän poikkitieteellisyyttä! Näin syntyvät parhaat uudet ideat(/bileet)!

annis riekkinen 238

Sitoutumaton Vasemmisto – Obunden vänster / MaailmanpyöräKasvatustiede (LO), 2. vuosikurssi

FB-ryhmä: Punakynä teroitettuna – Annis HYY:n edustajistoon!

Haluaisin, että HYYn rooli ja vaikuttamismahdollisuudet olisivat selvät kaikille opiskelijoille!

suvi pulkkinen 442

Käyttis (HYAL)Kasvatustiede (LO), 4. vuosikurssisuvi.pulkkinen@hyal.fi, www.hyal.fi/kayttis

Neuvontaa ja tukea opintoihin opiskelun kaikissa vaiheissa. Panostusta opetukseen ja sen laatuun!

iiris niinikoski 440

Käyttis (HYAL)Kasvatustiede (LO), 2. vuosikurssi

iiris.niinikoski@helsinki.fi, FB-ryhmä: Käyttis (HYAL), www.hyal.fi

Järjestöjen tuista ja tiloista ei leikata! Tuttu kasvo puolustamaan Käyttistä ja sen opiskelijoita.

juho nevalainen 438

Käyttis (HYAL)Yleinen ja aikuaiskasvatustiede, 3. vuosikurssi

Vaalimottoni on oppiminen, yhteistyö ja hauskuus.

16

Tulin valituksi vaihtoon lukuvuodeksi 2011-2012 ja kiinnostuin siitä, missä muut ovat käyneet tai minne he ovat menossa. Kysyin asiaa kevääl-lä Peducan sähköpostilistalla ja sain runsaasti vastauksia. Useassa sähköpostissa tarjouduttiin myös kertomaan enemmänkin vaihtoon hakemi-sesta tai siellä olemisesta. Kiitokset vastauksista! Kuten kaikkeen muuhunkin, löytyy (jos löytyy) Almasta paljon tietoa vaihtoon hakemisesta (Opiskelu, tuet ja palvelut -> Opintopalvelut ja kansainväliset asiat -> Opiskelu ulkomailla). Yk-sinkertaisinta on hakea oman laitoksen tai tiede-kunnan vaihtopaikkaa, mutta yhtä mahdollista on hakea muiden laitosten ja tiedekuntien paikkoja. Vaihtopaikat ovat ensisijaisesti sen yksikön opis-kelijoille, jolla on vaihtosopimus kohdeyliopiston kanssa, mutta paikkoja jää joka vuosi käyttämät-

geRISSA LyyRA

tä. Kannataa siis hakea kiinnostavinta paikkaa. Jos valmista sopimusta ei ole yliopistoon, jossa haluaisit opiskella, voit järjestää paikan itsellesi myös omatoimisesti, mutta joudut hakemaan ra-hoituksen vaihdollesi myös itse, esim. Free Mo-ver-stipendin. Googlettelemalla voit etsiä erilaisiä organisaatioita, jotka välittävät vaihto-ohjelmia, jos koet liian hankalaksi järjestää kaiken itse. Tavallisesti vaihtoprosessi on kaksivaiheinen. En-sin kotiyliopisto hyväksyy vaihtoonlähtemisen ja sitten kohdeyliopisto tulijan. Vaikka opinnot hy-väksytään tutkintoon vasta vaihdosta paluun jäl-keen, täytyy vaihtohakemukseen liittää suunni-telma opinnoista, jotka aiot suorittaa ja kurssit, jotka ne mahdollisesti korvaisivat kotiyliopistosi opinnoista. Motivaatiokirjeen kirjoittaminen suo-riutuu hetkessä verrattuna WebOodin klikkailuun

sijoita kasvatustieteilijät kartalle

17

NäIN LIITyT PeDucAANMAkSA VeRkkOPANkISSA JA TäyTä LOMAke MALLIN MukAAN:

MAkSuN SAAJA: PeDucA Ry TILINuMeRO: 660100-3366341 VIeSTIkeNTTä: JäSeNMAkSu, NIMI, kOTIPAIkkA, LAITOS (kTL/OkL) JA ALOITuSVuOSI SuMMA: 6 euROA

MAkSukuITTIA VASTAAN SAAT JäSeNTARRAN OPISkeLIJAkORTTIISI. JäSeNMAkSuN VOIT hOITAA MyöS PeDucAN TAPAhTuMISSA SuORAAN kASSAAN.

NäIN LIITyT PeDucANSähköPOSTILISTOILLePeDucA-LISTA ON TARkOITeTTu PeDucAN JA MuIDeN OPISkeLIJAJäRJeSTöJeN TIeDOTTeILLe Sekä TAPAhTuMAMAINOkSILLe. LISTA PyRkII TIeDOTTAMAAN AJANkOhTAISISTA OPISkeLIJAN eLäMääN, OPINTOIhIN JA AINeJäRJeSTöTOIMINTAAN LIITTyVISTä ASIOISTA.

PeDucA-TIeDOTTAA -LISTA ON keVyeMPI VeRSIO PeDucALISTASTA. SILLe VäLITeTääN AINOASTAAN PeDucAN AJANkOhTAISIA TIeDOTTeITA, kOkOuSkuTSuJA JA TAPAhTuMAMAINOkSIA. LISTA LöyTyy MyöS BLOgIN MuODOSSA OSOITTeeSTA PeDucATIeDOTTAA.BLOgSPOT.cOM.

PeDucA-SIJAISLISTALLA TARJOTAAN LyhyITä LuOkANOPeTTAJAN Sekä JONkIN VeRRAN MyöS AINeeNOPeTTAJAN SIJAISuukSIA.

LISTOILLe LIITyTääN kIRJOITTAMALLA eNSIMMäISeLLe VIeSTIRIVILLe SuBScRIBe PeDucA-LISTA / SuBScRIBe PeDucA-TIeDOTTAA / SuBScRIBe PeDucA-SIJAISLISTA JA LäheTTäMäLLä VIeSTI OSOITTeeSeeN MAJORDOMO@heLSINkI.fI. JäTä OTSIkkOkeNTTä TyhJäkSI.

ja kurssien etsimiseen vieraan yliopiston sivuilta. Joihinkin kohteisiin vaaditaan myös kielikokeen suorittaminen. Jos epätoivo meinaa iskeä, kan-nattaa käydä juttelemassa vaihtokoordinaattorin kanssa. Suurin osa vastanneista lähti puoleksi vuodeksi Eurooppaan, mutta muutamat suuntasivat kau-emmaksi. Koko lukuvuodeksi lähdettiin Espan-jaan, Maltalle, Ruotsiin ja USA:han.

löydätkö seuraavat paikat kartalta?

australia: Melbourne

belGia: leuven

chile: santiaGo

espanja: barcelona, Madrid

Grönlanti: nuuk

islanti: reYkjavík

iso-britannia: GlasGow, liverpool

italia: Firenze

kreikka: thessaloniki

Malta

peru: liMa

ruotsi: GöteborG, tukholMa, uuMaja

saksa: erFurt, essen

sinGapore

tansania: dar es salaaM

tsekki: praha

usa: north carolina

venäjä: pietari

18

Hanna-Leena Olkkonen kirjoittaa Peduca-leh-dessä (Peduca-lehti 1/2011) siitä, miten hän-tä ja hänen ystäväänsä on syrjitty heidän alko-holittoman tai vähäalkoholisen elämäntapansa takia. Olkko nen kertoo, kuinka hän on kokenut jääneensä opis kelijayhteisön ulkopuolelle siksi, ettei jokaisissa bileissä kittaa naamaansa ilojuo-mia useiden muiden opiskelijoiden tavoin. Olk-konen sanoo juomattomuuden olevan viisas te-ko, sillä alkoholi tuot taa paljon haitallisia asioita yhteiskunnassamme.

Kuulin Olkkosen jutusta ystävältäni, joka kehotti minua lukemaan kyseisen artikkelisen. Lukiessa-ni jo ihmettelin, miten Olkkosen ja tämän ystävän kokemukset eroavat niin täydellisesti omistani. Koin sympatiaa Olkkosta ja tämän ystävää koh-taan siitä, että hän oli kokenut tällaista syrjintää ja pahaa oloa lämminhenkisessä tiedeyhteisössäm-me. Itse en osaisi kuvitellakaan opiskelijakaverei-deni syrjivän minua tai ketään muutakaan millään lailla, liittyen elämänvalintoihin tai muihinkaan ominaisuuksiin.

Olen itse absolutisti. En ole koskaan kokenut hu-malatilaa enkä juonut enempää kuin puolikkaan sii derin joskus yhdeksännellä luokalla. Moni on ky sellyt minulta miksi en juo ja epäillyt juomatto-muuteni liittyvän jollakin muotoa uskontoon ja us-kooni. Näin asia ei kuitenkaan ole. En ole vielä kos kaan pyytänyt ehtoollisella alkoholitonta vii-niä.

Yksi suurimmista syistä omaan juomattomuuteeni on se, etten koe tarvitsevani alkoholia. Elän ”High

on life” -periaatteella, saaden energiaa hölmöi-lyyn hyvästä musiikista ja ystävistä. Lähden mu-kaan niihin tyhmimpiinkin juttuihin ihan selvin päin, tanssin hulluna tanssilattialla, rakastan pel-leillä valokuvissa ja olen hyvin usein läsnä opis-kelijabileissä, kuten myös niiden jatkoilla ja ja-jat-koilla. Olen täysillä mukana, kuten kaikki muutkin, joutumatta seuraavana aamuna potemaan muu-ta kuin väsymystä. Yksi parhaimmista ja kauiten eläneistä vitseistä sekä opiskelukavereitteni että muidenkin ystävieni keskuudessa onkin jossa-kin vaiheessa iltaa tokaista ”Kati on niin naamat!” Mielestäni kyse on persoonasta: siitä, miten itse käsittää muiden ottavan oman alkoholittomuuden ja miten siihen itse suhtautuu. Itse suhtaudun hy-vin myötämielisesti omaan poikkeavaan elämän-tapaani. Omassa lähipiirissäni absolutismini ote-taan myös lämmöllä vastaan.

Alkoholin juominen on usein hyvin sosiaalinen tapahtuma, varsinkin opiskelijapiireissä. Mui-den tilatessa baarissa olutta tai muita hanatuot-teita, otan minä cokiksen. Vaikka juomassani ei ole alkoholia, huomaan tarvitsevani sitä ollessa-ni tilanteessa muiden juovien henkilöiden kans-sa. Minullekin tulee jano! Se, että on jotakin pien-tä tekemistä keskustelun ohessa, tuntuu tekevän kanssakäymisestä sujuvaa ja rentoa.

Juominen aiheuttaa erilaisia reaktioita ihmisissä: yhdestä tulee filosofinen, toisesta riehakas, kol-mannesta lipevä. Eikä reaktio toki ole joka kerta sama. Samalla tavalla minäkin saatan joissakin juhlissa riehua sydämeni kyllyydestä kuin kuusi-vuotias lapsi, kun taas toisissa kekkereissä saa-

ilman viinaakin voi olla naamatkATI kOTAMäkI

19

tan istua sohvalla ja jutella syvällisiä jonkun kans-sa. Itse nautin ystävieni alkoholikäyttäytymisen seuraamisesta hyvin paljon! Naureskelen hurjasti heidän jutuilleen ja teoilleen, mutta en lainkaan ivallisesti, vaan täysin hyväntahtoisesti! Tänäkin vappuna sain naureskelun aihetta kännipäisten ystävieni päässä seisovista silmistä, hienoista tempuista ja loistavista letkautuksista (joista muu-tamista jäi kaunis muisto haalareihinkin). En kui-tenkaan väitä ystävieni olevan tylsiä ja flegmaatti-sia ollessaan selvin päin.

Yksi Olkkosen kom menteista syrjivästä ilmapiiristä on tuutoroinnin sa ralta. Olen itse toiminut tuutorina neljä kertaa, käyden silloinkin useis sa bileissä ja illanvietoissa. Kukaan tuutoroi tavani, saati sitten toiset tuuto rit, eivät ole sa noneet halkaistuakaan pahaa sanaa liit tyen elämäntapaani. En ole myös-kään kokenut ol leeni millään muotoa erityinen tai hyvin erilainen johtuen holittomuudestani. Olen

nauttinut tuutoroinnista hyvin paljon, huolimatta siitä, että monet juhlat ovatkin olleet kosteat. Olen harmissani siitä, että Olkkonen on kokenut tuu-toroinnin niin alkoholikeskeiseksi. Ymmärrän ja tiedän kyllä, että tuutorit ja tuutoroitavat käyttävät tapaamisissaan huomattavia määriä taikajuomia. Tästä huolimatta koen opiskelijatapahtumissa ta-pahtuvan alkoholinkäytön suuren kritisoimisen hieman kohtuuttomaksi.

Aloin pohtia alkoholittomia ja alkoholillisia juhlia luettuani Olkkosen kirjoituksen ja kuultuani ystä-vieni ajatuksia aiheesta. Pohdimme yhdessä sitä, miksi joihinkin tapahtumiin täytyy erikseen mai-nita, että paikalla juodaan tai ei juoda alkoholia. Approt ovat päivänselvä juopumishakuinen ta-pahtuma, mutta esimerkiksi Peducan fuksipesis ja sauna aina syksyisin on ollut monelle promil-leton ”OPM”-merkinnästä huolimatta. Minusta on hienoa, että alkoholittomia tapahtumia kaipaaville järjestetään kestejä, joihin saa tulla vain olemaan.

Mietin vain, miksi muihin juhliin ei saisi tulla vain olemaan holiton.

Syrjinnän sijaan saan usein myön-teistä palautetta alkoholittomasta elä-mäntavastani. Tutut ja tuntemattomat tulevat päihtyneinä tai selvin päin ker-tomaan minulle, miten arvostavat sitä, että en juo. Hekin, kuten Olkkonen, ih-mettelevät, miten selväpäinen voi kes-tää nähdä riehuvia känniääliöitä ympä-rillään jokaisissa kemuissa. Toivon, että jokainen känniääliö jaksaa katsella mi-nua riehumassa jokaisissa kemuissa.

Kirjoittaja on absolutisti, tuutori ja seurakuntaneuvoston jäsen

20

PISTeITä ON TuLLuT LISää, VIIVAT PIDeNTyNeeT, TILA AVARTuNuT

Kirjoitus kuvataiteen sivuaineopintojen tarjoamasta mielenliikutuksesta.

MIN

ä JA

guS

TAVe

, JOO

NAS

SuOM

ALAI

NeN

/ MeD

IA

21

Menneen lukuvuoden kuvataiteen didaktiikan si-vuaineopinnot päätettiin huhtikuun alkupuolella Kukkuluuruu -näyttelyllä. Vaikka monella kanssa-opiskelijalla oli vielä kurssien kanssa tekemistä, oli Kukkuluuruu eräänlainen päätös, viimeinen siveltimenveto maalaukseen. Minervan kirjaston aulassa ollut näyttely tarjosi kurkistuksenomaisen katsauksen siihen, mitä opettajankoulutuslaitok-sen kuvataiteen sivuaine piti sisällään.

Näyttelyssä oli runsaasti mielenkiintoisia ja mi-tä kummallisimpia töitä. Epätavallisen luonteva avoin ryhmä mahdollisti monipuolisuuden ja mie-likuvituksellisuuden. Kiitos tästä kuuluu opiskeli-joiden lisäksi opettajalle. Monella tavalla merkit-tävä vaihe opinnoissa ja elämässä oli samalla mentorimme Raili Lehtolaisen viimeinen opetet-tava sivuainekokonaisuus ja jälkeenpäin voi vain

todeta kuinka onnekas saattoi olla päästessään tähän porukkaan.

Kun erääseen tiedekunnan julkaisuun pyydettiin juttua näyttelyn tiimoilta, ajattelin henkilökohtai-semman pohdinnan kertovan enemmän siitä mitä sivuaineopinnot ovat minulle tarjonneet. Jos joku kaipaa yleisemmin tietoa koulussa annettavasta taideopetuksesta ja kuvataiteen sivuaineopiskeli-joiden ajatuksista tuon kokonaisuuden opiskelus-ta, löytyy kaikki oleellinen Educatorista 1/2009.

Tarkoituksenani on tuoda ilmi osa karttuneesta tiedosta, sen aiheuttamasta huolesta ja samal-la mitata kuvataiteen sivuaineen opiskelutapaa, jossa kuvallisten tehtävien lisäksi syvennyimme itseämme kiinnostaviin asioihin kulloinkin opis-kelluista kokonaisuuksista. Tämän erilaisen suo-

JOONAS SuOMALAINeN

On muistettava se tärkeä tosiasia, että lapsen sielullisen elämän hienot ilmaukset jäävät huomaamatta aikuiselta, joka voi tietämättään kumota tuon elämän luonnolliset suunnitelmatja vangita sen rakentamiensa esteitten rajoihin.– M. Montessori

22

ritustavan vuoksi haluan tuoda esiin kokemuksia-ni yliopisto-opiskelusta ja tästä nimenomaisesta suunnasta lähestyä opiskeltavia asioita.

Kurssit eivät tuntuneet suoritetuilta vaan koetuilta. Jokainen tehköön johtopäätöksensä siitä, voisiko tätä mallia käyttää enemmän muissakin aineissa tai onko käytäntö ollut hedelmällinen. Hyvältä se on ainakin tuntunut.

vanha hYvä

Ensin siis muutama sana opiskelusta opettajan-koulutuslaitoksissa, josta minulla on kokemusta kahden lukuvuoden verran.

Olen joutunut kuluneena vuonna painimaan tä-käläisen opettajankoulutuksen tutkimuspainottei-

suuden kanssa. Se on tuntunut päälle liimatulta, jopa tekosyyltä resurssien puutteeseen ja kontak-tiopetuksen vähyyteen. Kenties odotin analyytti-sempaa otetta opiskeltaviin asioihin, rohkaisua tutkimaan niiden sisältöjä omista lähtökohdista käsin perustietoja ja -taitoja tietenkään unohta-matta. Opettajankoulutuslaitosta vaihdettuani en ole huomannut tutkimuspainotteisuuden näkyvän muussa muodossa kuin tenttien määrän kasvus-sa, harvassa oppiaineessa tarjotaan edes toista vaihtoehtoa. Opetuksen järjestämisen kannalta se on toki tehokasta, mutta kuinka motivoivaa? Vaikka tenttien ideana on osoittaa miten keskei-set teemat, esimerkit ja aiheet on opittu ja si-säistetty, tuntuu parin tunnin vastausaika melko humoristiselta päämäärään nähden. Kurssi suo-ritettu, onnea opintoihin! Mutta mitä jää mieleen? Opiskelutavassa on jotain buliimista; tietoa ahmi-

JOON

AS S

uOM

ALAI

NeN

23

taan kunnes se oksennetaan tenttivastaukseen jäsentymättömäksi sotkuksi.

Opiskelumalli on vinossa ajatellen jonkin itseä kiin-nostavan aiheen tarkempaa tutkimista ja opitun tiedon syvempää soveltamista, melko arvokkaita asioita siis. Opettajankoulutuksen yhtenä tehtä-vänä on tarjota meille aineksia kasvaa tutkivaan opettajuuteen, joka tällä hetkellä tuntuu kaukai-selta tavoitteelta opiskelutapoihin nähden. Voisi-ko näitäkin asioita sisällyttää vahvemmin opiske-luun jo alusta alkaen? Tuskin kukaan opis-kelun jälkeen tai tut-kimusta tehdessään ahmii ja suoltaa tie-toa samalla lailla kuin opintojen aikana. Jo-tenkin luulisi, että kandidaatin tutkielma tai gradukaan eivät tuntuisi niin isoilta, hankalasti lähestyttäviltä ja rajattavil-ta töiltä, jos ajattelevampaa kirjoittamista olisi teh-nyt siihen mennessä enemmän. Lisäksi Helsingin yliopiston luokanopettajakoulutuksen mainitaan kouluttavan omaa työtään kehittäviä ja yhteiskun-nallisesti valveutuneita, monipuolisia asiantun-tijoita. Tämäkin pää-määrä tuntuisi olevan helpommin saavu-tettavissa, jos opis-kelijoilla olisi malli ja selkeä mahdollisuus aktiiviseen sisältöjen tutkimiseen, niiden käsittelyyn ja päivittämiseen omista lähtökohdista käsin. Tämän ytimen ymmärtäminen voisi kehit-tää monipuolisesti ajattelua, synnyttää herkem-min uusia ajatuksia ja siten kenties aktiivisempia vaikuttajia.

Hyvässä ohjauksessa, Railille kiitos, olen päässyt näkemään ja kokemaan itselleni merkityksellisen tavan opiskella. Tämä tapa aktivoi tyystin erilail-la ja tarjoaa paremmat lähtökohdat tiedon syven-

tämiseen ja sen käsittelyyn. Oman työn kehittä-minen ja yhteiskunnallinen valveutuneisuuskin vaikuttavat todellisilta asioilta, kun ajattelun loo-gisena seurauksena herää ideoita ja havaitsee epäkohtia.

taideopetuksen kansallinen sivistYstehtävä

Sitten itse asiaan. Tuntuu oudolta havaita että eräät peruskäsitteet, joiden olisi luullut jo aikoja

sitten selvinneen, voivat nousta julkisessa kes-kustelussa kummittelemaan täysin väärin tajut-tuina. Tällä tarkoitan erästä viimeisimpien edus-kuntavaalien alla ilmestynyttä vaaliohjelmaa ja erityisesti sen kulttuuripoliittista linjausta – sitä, jolla lunastettiin yhden Suomen suurimman puolu-een paikka eduskunnassa. Ohjelmassa todetaan

merkittävimpien taiteellisten tekojen tapahtuneen menneillä vuosisadoilla ja taiteen tukemisen olisi-kin keskityttävä tuon kallisarvoisen vaalimiseen ja sen arvostuksen lisäämiseen, ”Tekotaiteelliset postmodernit kokeilut sen sijaan olisi syytä jättää taloudellisesti yksittäisten henkilöiden ja markki-noiden vastuulle.” Tämän kuullessani tuntui, ettei sanoja löydy. Oli yksinkertaisesti liian paljon sa-nottavaa. Millaista sivistystä taideopetus on tar-jonnut heille, jotka yhtyvät tuohon tunnelmointiin?

Opiskelutavassa on jotain buliimista;tietoa ahmitaan kunnes se oksennetaantenttivastaukseen jäsentymättömäksi sotkuksi.

Onko uskottu kuvataiteen merkitykseen ollaosaltaan mukana edes hieman helpottamassaihmisenä olemista?

24

Samaan aiheeseen liittyvä huoli ilmaistiin jo 50 vuotta sitten, jolloin taidemaalari ja professori Erkki Koponen kirjoitti ´kansallisen taiteen´ vää-rinkäytöstä ja termillä harhaanjohtavasta tunnel-moinnista jollakin ikiaikaisella, perinteisellä ja vah-valla suomalaisella kulttuurilla. ”Aina on olemassa vaara, että se joissakin piireissä otetaan vaka-vasti ja sen nojalla pyritään rajoittamaan taiteili-jan vapautta...”, kirjoittaa Koponen. Kuulostaako tutulta? Miten kouluissa annettava taideopetus ja siihen vaikuttajat ovat tuolloin reagoineet tähän, loppujen lopuksi melko keskeiseen kysymykseen kuvataiteen opetuksen ytimestä? Kysymys on ol-lut ja on vieläkin siitä, mitä kuvataiteen opetuksel-la viestitetään. Siitä, millainen ajattelun väline sii-tä tulevalle taideyleisölle syntyy – siis jos syntyy. Onko kuvataide ymmärretty oppiaineeksi, jonka kautta ajatteluun, maailman hahmottamiseen, jä-

sentämiseen ja rakentamiseen on annettu ainek-sia. Onko uskottu sen merkitykseen olla osaltaan mukana edes hieman helpottamassa ihmisenä olemista? Ainakin puheenvuoroja sen puolesta esitettiin jo tuolloin, mutta koulutodellisuuteen asti ajatukset ovat ilmeisesti ehtineet vasta hiljattain.

Jos kansallisella taiteella hekumoijille vastataan, niin mikään kulttuuri ei elä omassa umpiossaan. Jos taiteemme huomattavimpina niminä pidäm-me ”suomalaista identiteettiä” vahvistavia Edel-feltiä, Gallen-Kallelaa, Järnefeltiä, Vallgrenia, Enckelliä ynnä muita, niin voimme samalla muis-taa heidän edustavan puhtaasti pariisilaista kou-lukuntaa. Siten he sopisivat maalaustapansa tai

veistostensa puolesta jonkin muun maan taide-historiaan. Esimerkkejä on lukuisia, eikä kansal-lisen identiteetin verukkeella omaan kuoreen sul-keutuminen milloinkaan synnytä uutta ja kestävää kulttuuria. Volter Kilpi kirjoitti jo 1917 vastineensa lyhytnäköiselle kulttuuripolitiikalle;

”...Suomalainenkin kansallinen sivistys, jos se epäedullisten olosuhteitten painosta tai harhai-levasta tietoisesta pyrinnöstä tyytyy hakemaan voima-aineksensa vain itsestään ja sulkeutuu oman henkensä kuoreen, on pian havaitseva, et-tä se sivistyksellisen alkuperäisyyden sijasta on tätä tietä tavoittava hiljaisen hivutuskuoleman. Mi-käli tahdomme sivistyksellisesti elää, on meidän kaikella hengen välittömyydellä pysyttäydyttä-vä elävässä elämänyhteydessä eurooppalaisen hengen elämän kanssa.”

Koponen kysyi retorisesti Taide-lehden kirjoituk-sessaan vuonna 1961 kannattaako tuohon van-haan iskulauseeseen, kansallinen taide, tuhlata niin paljon sanoja. Vuosikymmeniä myöhemmin näyttäisi siltä, että samaan olisi edelleen aihetta. Olennaista koulussa tarjottavan taideopetuksen näkökulmasta lienee se, miten taideopetuksen taustalla olevat ajatukset välittyvät lapsille, tule-valle taideyleisölle ja taiteen tekijöille. Näistä aja-tuksista olemme kuitenkin suurin piirtein samaa mieltä, yrittäähän opettajankoulutus astella nyky-päivässä sisältöjen ja metodien puolesta (eri asia on miten tiedot ja taidot välittyvät varsin lyhyessä ajassa opiskelijoille).

Kasvattaja, joka luulee voivansa valmistautua kutsumukseensa vain tietoja hankkimalla, erehtyy...On parasta poistaa ensin malka omasta silmästäja vasta sitten raiska lapsen silmästä.– M. Montessori

25

Yhtälailla kuin kulttuurinkin, on opetuksen ja sen taustalla olevan tiedon tultava ulos kammiostaan. Eräät tahot vastasivat lausuntoon tekotaiteellisis-ta postmoderneista kokeiluista taiteen keinoin tekotaiteellisilla postmoderneilla kokeiluilla. Voin kuvitella närkästyksen ja hämmennyksen vain li-sääntyneen ja kuilun kasvaneen. Nettikeskustelut aiheesta menivät hetkessä tukkoon ja kääntyivät puolelta toiselle piikittelyksi ja huuteluksi. Taide siis herättää tunteita, hyvä! Mutta kuitenkin kaipa-sin julkisessa keskustelussa asiallisempaa fakto-jen oikaisua. Jäi tunne, että asiat jäivät vain kyte-mään muun hämmennyksen alle.

Yhteiskunnallisesti valveutunut perusopetus tart-tuisi nyt hanakasti tähän. Se yrittäisi monin kei-noin palauttaa kodin ja koulun yhteyttä ja välittää lasten kautta myös vanhemmille ajatuksia taide-opetuksen taustalta. Se yrittäisi synnyttää ym-märrystä taiteen monista tehtävistä, ei vain kult-tuuriperinnön säilyttämisestä ja varjelemisesta. Se pyrkisi aktivoimaan lasten lisäksi aikuiset, vah-vistamaan kotien sisäistä yhteyttä ja siten edes hieman helpottamaan aiemmin mainittua ihmise-nä olemista.

Muutos ja jatkuvuus

Vuonna 1909 piirustuksenopettaja ja taiteilija T. G. Tuhkanen oli huolissaan opettamansa aineen ti-lasta ja arvostuksesta. Samat murheet painoivat jo silloinkin, resurssien ja ymmärryksen puute. Hän pyrki lisäämään ymmärrystä kirjoittamalla asiasta muun muassa seuraavaa: ”Piirustuksen sivistävä merkitys ei ole ulkonaisessa taitamisessa vaan sisällisessä tietämisessä. Jos tämä unohdetaan, menettää piirustus paljon arvostansa yleisenä si-vistysvälineenä.” Näin yli sata vuotta sitten. Vaik-ka monta asiaa on noista ajoista muuttunut, tun-tuu yksi keskeinen seikka polkeneen paikallaan jo vuosisadan. Sisäiseen tietämiseen, taiteeseen tietämisen tapana, on kuvataidetta ja sen opetus-ta koskevassa keskustelussa palattu aika ajoin. Onkin sangen kummallista, että yli sata vuotta sit-

ten esiin tuotua ajatusta on alettu ymmärtää vas-ta nyt. (Toisaalta, voisimme nykyään oppia paljon myös esimerkiksi Aristoteleen ajatuksista).

Nykyisen opettajankoulutuksen kuvataiteen di-daktiikan peruskurssien yleisteoksena pidetään Marjo Räsäsen Kuvakulttuurit ja integroiva taide-opetus -kirjaa, jossa yhtenä keskeisenä ajatukse-na on erilaisten tietämisen tapojen samanarvoi-suus, kuvataide yhtenä niistä. Teos on toki hyvä ja valaiseva, mutta tuntuu hullunkuriselta lukea kau-an sitten tärkeäksi ymmärrettyä seikkaa uutena ja

MILkA VARMOLA

JOONAS SuOMALAINeN

26

mullistavana. Miksi samaa ideaa ei ole välitetty minulle omina peruskouluaikoinani, vaikka se on taideopetuksen piireissä varsin hyvin tiedetty? Herää kysymys oppiaineen kehittymisestä: siitä, miten hidasta on yhteiskunnan ja tiedon muutok-siin reagoiminen.

Taide-lehdessä 3/1965 Erkki Matilainen kirjoit-taa kuvaamataidon opetuksesta. Hän mainitsee tekstissään oppiaineelle suodut hyvin pienet tun-timäärät, teknisen kehityksen ja median muutok-sen myötä laajentuneen työkentän, parantuneen kulttuurien välisen kosketuksen ja uudet tekniset apuvälineet. Ahdistusta hän koki siitä, ettei työs-kentelyyn varattu aika riittänyt saavuttamaan si-tä, mitä taiteen opetuksella haluttiin tarjota. Miksi tämäkin kuulostaa niin tutulta ja nykyaikaiselta? Aikaa on kulunut jo 50 vuotta, ja samat asiat voi-taisiin hyvin toistaa raportissa kuvataideopetuk-sen nykytilasta. Raportin voisi otsikoida henke-västi ”Pisteitä on tullut lisää, viivat pidentyneet, tila avartunut”, ja jäädä odottamaan, kunnes 50 vuoden päästä seuraava opiskelija pohtii samo-ja asioita. Voisiko Matilaisen artikkelin lopetuk-sessa, ”Kunnioitamme vanhaa hyvää, yritämme ymmärtää nykyisyyttä ja katsomme aavistellen tulevaisuuteen!”, piillä ydin muutoksen hitauteen ja epävarmuuteen. Aavistelun sijaan olisi kenties aika kohdata tuleva rohkeammin, ylpeänä siitä,

mitä jo on ja mielessä se, mitä tullaan vielä saa-vuttamaan. Voiko siis hyvällä omatunnolla ajatella olevansa osana jotain ajattelullista murrosta, uut-ta sukupolvea kuvataideopetuksen suhteen, vai olisiko syytä alkaa vimmaisemmin etsiä jotakin uutta?

Mitä se uusi voisi olla, on tällä tietämyksellä vai-kea sanoa. Nykyajan pirstaleisessa maailmassa se uusikin on todennäköisesti pirstaleista kootta-va. Jotain muutosta soisi tapahtuvan arvioinnissa ja arvostelussa. Voisiko olla olemassa tila, jossa ihmiset olisivatkin sellaisenaan riittävän hyviä, il-man jatkuvia kehittymis- ja suorituspaineita? Eis-nerkin on todennut, että koulun muuttamiseksi on muutettava sen arvostelukäytännöt. Lisäksi teke-mistä riittää taiteidenvälisyydessä: koulun taide-opetuksella on vielä paljon kehittymistä lähteen kanssa, josta nykytaide runsaasti ammentaa. Tai-deopetuksen uusien suuntien etsimisen voikin aloittaa esimerkiksi palaamalla ajassa taaksepäin vuoteen 1960 ja miettimällä Lauri Santun ajatus-ta: ”Mikäli kuvaamataiteita voidaan verrata suu-reen puuhun, kuvataiteet muodostavat sen kor-kealle ulottuvan kukkalatvan, mutta muut taiteet tyven, rungon ja oksiston. On syytä muistaa: ty-vestä puuhun noustaan.”

INkA SuhONeNIN

kA S

uhON

eN

27

ReD LIghT DISTRIcT

Amsterdam on ollut tunnettu prostituutiostaan al-kaen 1600-luvulta, jolloin Hollannin satamiin saa-puneet merimiehet kaipasivat viihdykettä. Toisin kuin monet kuvittelevat, prostituutio laillistettiin Hollannissa vasta vuonna 2000 pitkän sallivan politiikan päätteeksi. Monet prostituoidut ja hei-tä auttavat järjestöt kannattivat prostituution lail-listamista. Niiden mukaan kriminalisointi ei lopeta työtä vaan pakottaa naiset järjestäytyneen rikolli-suuden piiriin. Ihmiskauppaan Hollanti on puuttu-nut asettamalla lain, jonka mukaan vain EU-kan-salaiset saavat toimia prostituoituina. Prostituutio todella on yksi vanhimpia kaupankäynnin tapoja ja siten ikuinen keskustelun aihe.

Mitä minun naisten ja miesten välisen tasa-arvon nimeen vannovana skandinaavisen hyvinvointi-yhteiskunnan kasvattina kuuluu ajatella näistä ty-töistä? Saanko tuomita prostituoidut vai kuuluuko feministinä ajatella, että naisella täytyy olla itse-määräämisoikeus kehostaan myös näin päin? Ei-kö kysymys ole lähinnä omasta tiukkapipoisuu-destani, jos tuomitsen seksuaalisen liberalismin ja kaupankäynnin yhdistämisen, vaikka siihen ei liittyisikään riistoa tai ihmiskauppaa?

Jos nämä tytöt haluavat omasta tahdostaan ke-hoaan myydä, saavat he niin tehdä. Mutta on se silti niin väärin.

kATRIINA LAATIkAINeN

On maanantai-ilta. Aurinko on jo laskenut Amster-damissa. Kanaalin veden pinnassa on punainen hehku. Rossebuurt, kuten paikalliset aluetta kut-suvat, alkaa olla jo lähellä. Katukahvilat vähene-vät ja kadut täyttyvät turisteista ja miesjoukoista. Punaisia valoja vilkkuu ja särisee joka suunnal-la. Kaupat myyvät pikkutuhmaa tavaraa ja tun-nelma muuttuu tiiviiksi. Livahdan pienelle sivu-kujalle. Ja sitten näen sellaisen. Ikkunassa. Noin 20-vuotiaan kauniin tytön, jolla on valkaistut hiuk-set, valtavat rinnat ja pienet pitsiset alusvaatteet päällään. Hän keinuu ikkunassa puolelta toiselle ja keimailee. Katson katua eteenpäin ja huomaan ikkunoiden jatkuvan pidemmälle kuin pystyn kat-settani tarkentamaan. Tässä se nyt on: Red Light District.

Haluan katsoa ja olla katsomatta. Tarkoituksena lienee katsoa – ovathan tytöt näyteikkunoissa. Kuitenkin oloni on vaivautunut. Suurin osa tytöis-tä on nuoria ja sieviä. Hiukset ovat pitkiä ja vaa-lennettuja, asuvalinnat hyvin pieniä, pitsisiä pik-kuhousuja sekä kiiltäviä rintaliivejä. Osa tytöistä pyörittelee takapuoltaan ikkunaa vasten ja toiset istuvat ja polttelevat tupakkaa. Katson yhtä tytöis-tä suoraan silmiin. Hän tuijottaa tiukasti takaisin. Lasken katseeni häpeissäni maahan. Tuntui, että tyttö oli tuominnut minut, koska näki minun tuo-mitsevan hänet. Inhoan näitä naisia, koska hei-dän työnsä alentaa kaikkia naisia. Säälin heitä ja haluan auttaa, vaikka he eivät haluaisi apua. En ymmärrä heidän valintaansa lainkaan.

28

”Meidän tulee viljellä ja puolustaa erityisyyttä, yksilöllisyyttä ja epäsäännöllisyyttä – siis elämää”

Octavio Paz