Ulkoasiainministeriön kauppapoliittinen julkaisu

3 1

1

Monta ovea

Afrikkaan

Kau p p ap o l i t i i k k a • 3 / 2 0 1 1 • 32 • Kau p p ap o l i t i i k k a • 3 / 2 0 1 1

JulkaisijaUlkoasiainministeriö

PäätoimittajaKimmo LaukkanenPuh. (09) 160 56350kimmo.laukkanen@formin.fi

Toimituspäällikkö Mikko Taivainen, Edita Publishing OyPuh. 040 860 2548mikko.taivainen@edita.fi

ToimitussihteeriRiikka HarjuPuh. (09) 160 55814riikka.harju@formin.fi

ToimitusneuvostoJorma Korhonen (pj.), UM/KPOJukka Ahtela, EKEsko Hamilo, UM/KPOVeera Heinonen, UM/VKOSeveri Keinälä, TEMMatti Rasimus, FinproJukka Seppälä, MetsoKimmo Laukkanen, UM/VKOMikko Taivainen, Edita

KustantajaEdita Publishing Oy, PL 700, 00043 EDITAwww.edita.fi/publishing, puh. 020 450 00fax 020 450 2750

UlkoasuAdults – Aikuinen Mainostoimistosuhde

TaittoCrisme Kotilainen, Edita Publishing Oy

IlmoituksetJulkaisu Bookers OyOrvokki ToivanenPuh. (09) 773 821 orvokki.toivanen@bookers.fi

Tilaajapalvelu jaosoitteenmuutoksetpuh. 020 450 05asiakaspalvelu.publishing@edita.fi

PainopaikkaEdita Prima Oy, 2011ISSN 0783-490X

Painosmäärä11 000 kpl

Paperi:Lumiart Silk 115g

www.kauppapolitiikka.fi

Kirjoittajat vastaavat itse julkaistujen artikkeleiden sisällöstä. Artikkelit eivät välttämättä edusta ulkoasiainministeriön kantaa.

3/20

11

Toimitukselta: Kimmo Laukkanen ........................................................................ 3

VIP-haastattelu: Pekka Haavisto .......................................................................... 4

Afrikan tähden ..................................................................................................... 8

Tehtävä Afrikassa .................................................................................................. 9

Etsitään aktiivisia ................................................................................................ 12

U.S. Open ............................................................................................................ 14

Tähtiainesta ........................................................................................................ 16

Mantereen vakain .............................................................................................. 18

Dan Steinbock’s Global Trends ........................................................................... 19

Yritykset esittäytyvät ......................................................................................... 20

Katamme pian koko Afrikan .............................................................................. 21

Matkalla Afrikassa – kenen ehdoilla ja kenen hyväksi? ...................................... 22

Katsomisen arvoinen kortti ............................................................................... 24

Pintaa syvemmälle ............................................................................................. 26

Valmiina lähtöön ................................................................................................ 28

Nostetta Afrikalle ............................................................................................... 30

Kiina Afrikassa: mikä on Afrikan oma rooli? ...................................................... 32

Luonto voitti tekniikan ....................................................................................... 34

Afrikan talous kasvaa ja eriytyy .......................................................................... 36

Kunniakonsulien kuulumiset: Sudan ................................................................. 37

Kirja-arvio: Tästä tytöstä tulee jotakin ............................................................... 38

Kauppapolitiikan ABC ......................................................................................... 39

Finnfund ja Finnpartnership ............................................................................. 40

– Työnantajat ovat nykypäivänä monikulttuurisia, arvioi Abdirizaq Hassan Mohamed.

Erilaisten vienninedistämis- ja markkinoillepääsypalvelujen tar-ve Afrikassa kasvaa. Päättyneel-lä hallituskaudella tehtiin ennätys-

määrä VKE-matkoja Saharan etelänpuolei-seen Afrikkaan. Kysymys on Afrikan uu-desta löytymisestä ja sen merkityksen oi-valtamisesta.

Afrikan talouskasvu etenee nyt py-rähdyksittäin. Kasvu on erityisen nope-aa maissa joiden kanssa Suomella on ollut vähän yhteyksiä, kuten Angolassa, Gha-nassa ja Liberiassa. Nämä maat kiinnos-tavat sellaisia suomalaisia yrityksiä joil-la on teknologiaa ja niihin liittyvää palve-lutuotantoa. Satamien kasvu on voimakas indikaattori talouden muutoksesta. Jotkut suomalaisyritykset ovat pääsemässä kiin-ni laitetoimituksiin ja teknologian siir-toon nopeassa aikataulussa ja suurella vo-lyymilla.

Urbanisaatio ja keskiluokan nousu vauhdittavat kysynnän kasvua. Mobiili-teknologia avaa kokonaan uusia näkymiä, mistä on keskusteltu Helsingissä järjeste-tyssä Maailmapankin Infodev Global Foru-missa kesäkuun alussa.

Kuva Afrikasta toimintaympäristönä siis muuttuu – ja hyvä niin. Tässä lehdes-sä Afrikan sarven erityisedustaja, kansan-edustaja Pekka Haavisto kertoo, millaisia vielä hyödyntämättömiä mahdollisuuksia Afrikan talouden muutos tarjoaa Suomelle.

Ulkoministeriöllä on vakiintunut edus-tustoverkosto Afrikan alueella. Uusia toi-mintavalmiuksia tarvitaan talouden ja kau-pan puolella. Tilannetta helpottaa se, et-tä nyt myös Finpro palvelee Afrikasta kiin-nostuneita yrityksiä vientikeskuksissaan mantereen eri puolilla.

Jatkossa voi kysyä, löytyykö meiltä riit-tävästi Afrikka-asiantuntijoita elinkeino-elämän tarpeisiin, oli sitten kysymys kehi-tysrahoituksella tai yksityisellä pääomal-la käynnistettävistä hankkeista? Onko mei-

dän Afrikka-osaa-misemme liian ka-pea-alaista ja eri-koistunutta?

Yritykset tarvitsevat yhä lisää asiantun-tijoita ja voidaan lukea tappioksi, jos Suo-mella itsellään ei ole tarjota eri hankkeisiin osaavaa henkilökuntaa. Tämä vähentää myös suomalaisten konsulttiyritysten mah-dollisuuksia päästä mukaan kansainvälis-ten rahoituslaitosten hankkeisiin.

Maabrändiraportti ”Tehtävä Suomel-le” antaa meille kansakuntana nostetta vi-heliäisten ongelmien ratkaisijana. Afrikas-sa niitä on monia. Jo maitakin on yhteen-sä 54. Ihan kaikkiin maihin ja ongelmiin ei tarvinne tarttua; riittää jos olemme vahvoja ja osaavia siellä minne pyrimme.

Onko muilla mailla sitten enemmän Afrikan osaajia? Jostainhan osaajat tulevat, jos ei kerran Suomesta. Voisin väittää, että viiteryhmän maiden kiinnostus yhteistyö-hön Afrikan kanssa on ollut laajemmalla pohjalla kuin Suomen.

Afrikka on pystyttävä näkemään koko-naisvaltaisemmin. Haemme Afrikasta mo-lempia osapuolia hyödyttävää taloudellis-ta kumppanuutta. Mitä monipuolisempaa kumppanuus on, sitä enemmän osapuolet hyötyvät. Jotkut suomalaiset osaamisen vie-jät ovat tämän jo hyvin ymmärtäneet.

”Afrikka on Afrikka ja Eurooppa on Eurooppa ja ne eivät koskaan kohtaa”. Näin muotoili ajatuksiaan eräs suomalaisprofes-sori joitakin vuosia sitten.

Ajat ovat kuitenkin muuttuneet. Suo-malainen ja afrikkalainen yrityssektori ovat valmiita kohtaamaan toisensa tasavertai-suuden pohjalta.

Kimmo Laukkanenpäätoimittaja

Toimitukselta

12 16Länsi-Afrikassa

on potentiaalia – miten suomalaiset

pääsevät osallisiksi?

4Pekka Haavisto

rohkaisee yrityksiä tutustumaan Afrikan

mahdollisuuksiin.

Onko meistä moneksi?

Kan

ne

n k

uva

: Sh

utt

ers

tock

4 • Kau p p ap o l i t i i k k a • 3 / 2 0 1 1 Kau p p ap o l i t i i k k a • 3 / 2 0 1 1 • 5

Ku

va:

Pe

kka

Kiir

ala

VIP

Voi olla, että Eurooppa on jäämässä jälkeen. Meitä pidetään perinteisesti hy-vinä Afrikka-osaajina – niin hyvässä kuin pahassa. Afrikassa hieman ihmetellään, mihin Euroopan, Pohjoismaiden ja Suo-men pessimismi perustuu.

Suomalaiset lähtivät 1800-luvul-la tekemään Afrikkaan lähetystyötä, ja 1970-luvulla olimme auttamassa maita vapaaksi siirtomaavallan kahleista. Nyt voisi olla hyvä paikka kolmannelle Afrik-ka-projektille, jossa suomalaisen osaami-sen ja teknologian avulla nostettaisiin Af-rikan taloudellista toimeliaisuutta.

Suomalaisille kaivos-, metsä- ja lää-keteollisuuden yrityksille Afrikka olisi luonteva paikka toimia. Myös kaupunki-alueiden kasvu ja uudet liikenneratkaisut luovat yhteistyömahdollisuuksia suoma-laisyrityksille. Suomen Cleantech-sekto-ri on esimerkiksi juuri sitä, mitä Afrikas-sa tarvitaan. Suomi voisikin olla kehittä-mässä vihreää taloutta Afrikkaan.

VAHVUUKSIA

Meidän pitäisi rohkeammin tutustua uu-den Afrikan mahdollisuuksiin. Afrik-ka on osittain kytketty kaapeliverkoilla muuhun maailmaa, mikä mahdollistaa aivan uudenlaiset innovaatiot. Suuryri-tysten puhelinkeskuksia on siirretty In-tiaan, mutta kohta puhelimeen vastataan Afrikassa, jossa puhutaan ranskaa, eng-lantia ja portugalia.

Suomalaisten vahvuus on se, että em-me tunnista kovin hyvin yhteiskunnalli-sia luokkaeroja. Se, että pystyy kohtele-maan kaikkia tasa-arvoisesti, on selkeä valtti maailmalla liikkuessa. Suomi ei ole myöskään toiminut kolonialistisessa roo-lissa. Eurooppalaisia kollegojamme syy-tellään helposti siirtomaaherramaisesta käytöksestä.

Suomi voi toimia Afrikassa kahdel-la tavalla ongelmien ratkaisijana. Ensin-näkin suomalaista teknologista osaamis-ta voidaan siirtää Afrikkaan, sillä siellä on kysyntää erilaisille ympäristöystävällisille ratkaisuille.

AF RIK KA US

Toiseksi suomalainen johtamistyyli on demokraattinen, ja Afrikassa on suuri merkitys sillä, miten päätökset syntyvät. Suomalaiset voivat olla yhteistyössä mu-kana luomassa win–win-tilanteita, joissa huomioidaan kaupunkialueiden kehitys ja paikalliset yhteisöt.

RESURSSIKIROUS

Luonnonvaroilla voi olla eri rooleja sota- ja konfliktitilanteissa. Ensinnäkin rikkau-det voivat olla alkusyy, jolloin niiden käy-töstä ja omistuksesta riidellään. Toiseksi konfliktit voivat pitkittyä, kun luonnon-varoilla rahoitetaan sotatoimia. Kolman-neksi resursseja voidaan hyödyntää kon-fliktin ratkaisussa.

Pohjois- ja Etelä-Sudanissa öljytuloja on käytetty rauhanprosessin porkkanana. Somalia- ja Darfur-prosesseissa olen ol-lut mukana keskusteluissa, joissa on ko-rostettu, kuinka vauraita maat olisivat, jos ne olisivat rauhantilassa. Sota syö talou-dellisen toiminnan edellytykset.

KOULUTUS

Afrikan väestönkasvu nähdään usein on-gelmana, mutta siinä voi piillä ratkaisun siemen. Nuoren sukupolven elämäntavat ovat muuttuneet, ja he omaksuvat nope-asti uusien teknologioiden käytön. Pysty-täänkö nuoret kouluttamaan ja kyetään-kö heille luomaan työpaikkoja? Nuorissa piilevän potentiaalin avulla voidaan saa-da dynamiikkaa talouden ja yhteiskun-nan kehittämiseen.

Kehitysyhteistyön avulla on pyritty rakentamaan koulujärjestelmää, jossa si-vukylistäkin on päässyt kouluun, ja ty-töt ovat voineet käydä koulua. Seuraava kynnys tulee vastaan, kun peruskoulutus on ohi, sillä yliopistoja ja korkeakouluja on harvassa maassa. Vain rikkailla on va-raa lähettää lapsensa ulkomaille opiskele-maan.

Korkeakoulutusta olisi kyettävä an-tamaan myös köyhille, sillä mikään ei olisi parempaa kehitykselle

MAHDOLLISUUKSIA

Kun palasin eduskuntaan, mietin, mitä uusia näkökulmia voisi tuoda suomalai-seen Afrikka-keskusteluun. Viime vuon-na ilmestyneessä EVA-raportissa halusin tuoda Afrikkaa esille mahdollisuuksien mantereena, koska meillä suhtaudutaan liian pessimistisesti tähän maanosaan. Afrikkaa pidetään haastavana ympäris-

tönä talouselämälle, vaikka suomalaiset osaavat toimia vaikeillakin markkinoilla.

Kiina, Intia ja Malesia ovat aktivoitu-neet Afrikassa, ja Latinalaisen Amerikan maat – esimerkiksi Venezuela ja Brasilia – ovat lähteneet mukaan. Iran on aktii-vinen, ja Venäjä on nostanut profiiliaan. Myös Yhdysvallat on melko aktiivinen kauppapolitiikassaan.

Kansainvälisestä kaupasta riippuvaiselle Suomelle Afrikka

olisi mitä parhain kumppani. Kansanedustaja ja Afrikka-

asiantuntija Pekka Haavisto korostaa Kauppapolitiikka-

lehden VIP-haastattelussa, että Suomi voisi olla

aktiivisempi tässä maanosassa.

Toimittaja: Mikko Taivainen

6 • Kau p p ap o l i t i i k k a • 3 / 2 0 1 1 Kau p p ap o l i t i i k k a • 3 / 2 0 1 1 • 7

Ku

va:

Pe

kka

Kiir

ala

VIP

” Nyt olisi hyvä paikka kolmannelle Afrikka-

projektille.kuin se, että ihmiset voisivat kouluttautua omassa maassaan. Voisiko kehitysyhteis-työvälineitä käyttää yliopistokoulutuksen rakentamiseen?

Nykyisellään opiskelun hyöty kär-sii vanhentuneista oppimateriaaleista ja puuttuvista tietoliikenneyhteyksistä. Suo-mi voisi olla aktiivinen yliopistojen kun-toon laittamisessa ja jatko-opiskelumah-dollisuuksien kehittämisessä.

MAATALOUS

Olen keskustellut kenialaisten ja etiopia-laisten kanssa siitä, onko Hollannin kuk-kamarkkinoiden tarpeiden tyydyttämi-nen näiden maiden peruselinkeino. Osa ihmisistä on katkeria siitä, että viljelys-maata käytetään tällaiseen tarkoitukseen, mutta toisaalta maat saavat vientituloja.

Afrikkalainen kyläpohjainen pien-viljelyjärjestelmä on suomalaisille tuttu omasta historiasta. Käytössä olevat me-netelmät eivät hyödynnä maatalouden koko potentiaalia. Afrikkaan on tullut Kiinasta ja Saudi-Arabiasta suurmaan-omistajia, jotka harjoittavat suuren mit-takaavan viljelyä vientitarpeisiin.

Maatalouden haaste on se, että te-hokkuutta pitäisi nostaa ja varmistaa tuo-tantokotimarkkinoille. Myös elintarvik-keiden saatavuuden ja hinnan pitäisi ol-la kunnossa. Perinteisillä viljelymenetel-

millä ei nykyistä väkimäärää kyetä ruok-kimaan. Afrikan maat tarvitsevat oman elintarvikepolitiikkansa.

YRITTELIÄISYYS

Naisten pankki on esimerkki myöntei-sestä suhtautumisessa yritteliäisyyteen samoin kuin mikroyrittäjien lainat. Val-tiot ovat nähneet näissä keinoissa piile-vän voiman.

Mitä sitten, kun ompelukoneen hankkinut nainen haluaa laajentaa lii-ketoimintaa tai minikioskin tien var-teen pystyttänyt mies tahtoo perustaa baarin? Löytyykö tarvittavaa rahoitus-ta ja takuita?

Afrikkalaisten mukaan pullonkaula on siinä, kun pienyrittämisestä pyri-tään eteenpäin. Korruptio, viranomais-ten mielivalta ja takuiden puute tekevät yrittäjän tiestä kivikkoisen. Ilman pitkä-kestoisia halpakorkoisia lainoja ei voi in-vestoida.

Yrittämiseen liittyy Afrikassa aina yh-teisöllisyyttä. Meidän on huomioitava, et-tä koko suku tai kylä voi olla mukana tu-kemassa yrittäjää. Siksi yritystoiminnalle on löydettävä sellaiset muodot, että kaik-ki hyötyvät siitä.

INVESTOINTIYMPÄRISTÖ

Perusvarovaisuus on hyvä muistaa Afri-kassakin. Ensimmäisen tarjokkaan kans-sa ei kannata tehdä syvällistä liiketoimin-taa ennen kuin taustat ja luotettavuus on tarkistettu. Monissa maissa on vanhoja yrittäjäsukuja, ja pitkät perinteet ovat yk-si luotettavuuden arviointikriteereistä.

Korruptiokäytänteet vaihtelevat mait-tain, mutta niissä ei ole sinänsä mitään uutta suomalaisille. On tärkeää, ettei tue laittomiin välikäsiin perustuvia rakentei-ta. Riskeihin pitää varautua etukäteen, ja paikalliset tavat on tunnettava. Nämä sei-kat kannattaa käydä läpi, jotta löytää luo-tettavat kumppanit.

Suurin osa Afrikasta on toimintaym-päristönä rauhallista ja riskitöntä. Vain pieni osa maista on keskellä konfliktia, ja jopa niissäkin pystyy toimimaan. Silloin toki varustautumisen ja tietämyksen täy-tyy olla toisenlaista.

VOIMAVARA

Suomalaiset eivät ole vielä huomanneet muhimassa olevaa yllätystä: Somalimaas-ta eli Pohjois-Somaliasta on tulossa oikea pikku-Suomi. Kun kävin Hargesassa, sen huomasi joka paikassa.

Suomen-somalit ovat tukeneet yli-opistoa ja paikallista parlamenttia se-kä perustaneet yrityksiä. He ovat tehneet niin paljon maansa eteen, että Somaliassa vallitsee erittäin myönteinen Suomi-ku-va. Siellä kysyttiinkin, mitä te teette Suo-messa somaleille, kun he ovat niin aktii-visia palattuaan.

Luonani on vieraillut Suomessa asu-via tsadilaisia, nigerialaisia ja kongolaisia. Useasti keskusteluihin on liittynyt aja-tus siitä, voiko jotakin osaamista tai yri-tystoimintaa viedä takaisin omaan maa-han. Suomi tarvitsee tällaisia saranaihmi-siä, jotka kykenevät toimimaan kahdessa kulttuurissa.

Afrikan unionin kehitystä. En tiedä, on-ko euron takapakki heikentänyt visioita, mutta Afrikan yhteisen afro-valuutan pi-täisi olla käytössä vuonna 2028.

Libyalle Afrikan integraatio on ollut tärkeä asia. Yhteinen afrikkalainen sä-vel on ollut Gaddafin haave, mutta si-tä ei ole vielä löytynyt. Afrikassa taitaa olla 14 alueellista organisaatiota, joiden puitteissa taloudellinen integraatio ta-pahtuu. Tulliliittoalueiden luominen on vaikeaa.

Monilla mailla ei ole pääsyä merel-le. Tuotteet viedään markkinoille ja raa-ka-aineita tuodaan toisten maiden kautta, mikä luo yhteistyölle valtavat tarpeet. En näe muuta suuntaa kuin Afrikan unio nin painoarvon ja alueellisen integraation li-sääntymisen.

Kritisoisin Euroopan unionia, sillä olemme laiska partneri Afrikan unionil-le. AU–EU-akselilla olisi enemmän teh-tävissä kuin tänä päivänä tehty. Monen-laista hidastetta tietysti on, kuten Muga-be Zimbabwessa ja Bashir Sudanissa. Täl-laisten asioiden ei pitäisi antaa dominoi-da yhteistyömahdollisuuksia mitenkään ihmisoikeuksia vähättelemättä.

KIINA

Me varoitamme afrikkalaisia, että kiina-laiset ryöstävät heitä kuten eurooppa-laiset tekivät aikaisemmin. Afrikkalai-set hymähtelevät vanhojen siirtomaaval-lan edustajien puheelle. Kiinalaiset herät-tävät voimakkaita tunteista afrikkalaisis-sa. Nigeriassa sanottiin, että me emme pi-dä kiinalaisista mutta pidämme siitä, mi-tä he täällä tekevät.

Onko Kiinalla aina ketunhäntä kai-nalossa? Pyrkiikö se vain ryöstämään Af-rikan luonnonvarat? En usko toiminnan olevan näin yksisilmäistä. Pikemminkin kyseessä on strateginen kumppanuus, jo-ta Kiina kehittää Afrikan maiden kanssa. Kiina tarvitsee pitkän aikavälin poliittis-ta tukea, ja siksi se on valmis tukemaan myös pehmeitä sektoreita, kuten tervey-denhuoltoa ja koulutusta.

Kiinan ja Afrikan välillä voi löytyä sy-nergiaetuja esimerkiksi koulutuksessa. Eurooppalainen PISA-järjestelmä on hie-no mutta kallis. Kustannusrakenteeltaan kevyempi kiinalainen kyläkoulujärjestel-mä voi olla afrikkalaiselle opetusministe-rille houkuttelevampi vaihtoehto.

Euroopan kannattaisi miettiä, mil-laista yhteistyötä Kiinan ja Intian kans-sa voisi tehdä Afrikassa. Nokialla on esi-merkiksi intialaisia ohjelmistosuunnit-telijoita, joiden on suomalaisia helpom-pi ymmärtää afrikkalaisten matkapuheli-men käyttöä.

Tällainen kolmikantamalli voi toi-mia myös toiseen suuntaan. Olen kuul-lut tarinoita siitä, miten länsimainen yri-tys on löytänyt Afrikassa toimiessaan kii-nalaisen partnerin, ja sitten yhteistyö on laajentunut Kiinaan. Viholliskuvien luo-misen sijasta kannattaisikin etsiä tällaisia uusia kumppanuuksia.

ROHKEUTTA

Suomalaisyritysten kannattaa miettiä, miksi Aasia ja Latinalainen Amerikka ar-vioivat Afrikan kehityksen niin positii-visesti ja investoivat maanosaan. Onko meidän analyysimme jäänyt ajastaan jäl-keen? Olemmeko liian varovaisia? En us-ko, että muut mantereet ovat turhaan Af-rikassa liikkeellä.

Tavallisesti bisnes-seminaareissa Af-rikka samaistetaan Etelä-Afrikkaan, mutta Afrikka on paljon muutakin. Kai-ro ja Cape Town ovat tuttuja paikkoja, mutta Afrikassa on paljon muitakin pis-teitä, joiden kautta pääsee sisään mark-kinoille.

Uudet markkinat edellyttävät ai-na rohkeutta ja ennakkoluulottomuut-ta. Varovaisuus on suomalaisten helma-synti. Varman päälle pelaamalla jäämme kotiin, kun kaikki muut ovat jo liikkeel-lä. Nyt olisi oikea tutustua Afrikan mark-kinoihin ja luoda verkostoja.

Kansanedustaja Pekka Haavisto toimii eduskuntatyön ohella ulkoministerin eri-tyisedustajana Afrikan kriiseissä erikois-alueenaan Sudanin ja Somalian konfliktit. Hän oli ympäristö- ja kehitysyhteistyömi-nisteri vuosina 1995–1999.

Vuosina 1999–2005 Haavisto toi-mi YK-tehtävissä maailman kriisialueilla, muun muassa Balkanilla, Afganistanis-sa, Palestiinassa, Irakissa, Liberiassa ja Su-

danissa. Hän tutki YK:n ympäristöjärjes-tön UNEP:n palveluksessa kriisien aiheut-tamia ympäristötuhoja.

Vuosina 2005–2007 Pekka Haavisto oli EU:n erityisedustaja Sudanissa ja Dar-furissa. Tällöin hän otti osaa EU:n edusta-jana myös Darfurin rauhanneuvotteluihin. Vuonna 2007 hän toimi myös YK:n eri-tyisasiantuntijana Darfurin kriisissä.

Pekka Haavisto ja Afrikka

POHJOIS-AFRIKKA

Arabikadun liike on valtava murros. UNDP:n Human Development Report -julkaisussa on vuosikymmeniä päivitel-ty, miten arabimaissa saadaan niin pal-jolla rahalla niin vähän kehitystä aikaan. Vauraat öljyä tuottavat arabivaltiot ovat jäänet jälkeen inhimillisessä ja sosiaali-sessa kehityksessä.

Egyptissä, Libyassa tai Tunisiassa ele-tään suhteellisen vauraasti verrattuna Afrikan köyhimpiin mihin. Sosiaalinen protesti on siten ymmärrettävä, sillä eliit-ti pyörittää monia maita. On vaikea ar-vioida, mihin kaikki tämä päätyy. Liby-assa sisällissodan ja konfliktin pitkittymi-sen riski on suurin.

AFRIKAN UNIONI

Olemme niin keskittyneitä Euroopan unioniin, että emme ole huomanneet

– Afrikka muuttuu, kun taloudellinen toimeliaisuus lisääntyy ulkomaisten investointien ansiosta, sanoo Pekka Haavisto.

Kau p p ap o l i t i i k k a • 3 / 2 0 1 1 • 98 • Kau p p ap o l i t i i k k a • 3 / 2 0 1 1

Ku

va:

Shu

tte

rsto

ck

Ku

va:

Rai

no

He

ino

ne

n

YrityksetMaailmankauppa

Afrikalla on valtavasti potentiaa-lia, mutta usein mantere yhdis-tetään korruptioon, köyhyyteen ja kurjuuteen. Afrikan osuus

maailman viennistä on tällä hetkellä 2,5 prosenttia, investoinneista se houkuttelee vaivaiset kolme prosenttia ja sen osuus maailmantaloudesta on vain prosentti. Afrikan maiden välinen kauppa on edel-leen vaatimatonta.

Pariisissa huhtikuun lopulla pidetty African Partnership Forumin (APF) ko-kous antoi Afrikan tulevaisuudesta valoi-samman kuvan. Vuonna 2011 bruttokan-santuote kasvaa viisi prosentti, kun ko-ko maailmantalouden kasvu on 3,2 pro-senttia. Afrikan yhteenlasketun BKT:n arvioi daan kasvavan 50 prosenttia vuo-teen 2020 mennessä. Ihmiset muuttavat kaupunkeihin, elinkeinoelämä monipuo-listuu, köyhien osuus vähenee ja koulu-tustaso nousee. Afrikkaan syntyy valistu-nut, kuluttava keskiluokka, ja köyhyysra-jan alapuolella olevien määrä puolittuu.

Myönteisen skenaarion uhat ovat tunnettuja: hallitsematon väestönkasvu, korruptio, poliittiset levottomuudet, ruo-katurva ja ilmastonmuutos.

Koko Afrikka ei kehity samaa vauh-tia. Tällä hetkellä Afrikan kehittyneim-mät taloudet ovat Egypti, Marokko, Ete-lä-Afrikka ja Tunisia. McKinseyn tutki-musinstituutti ennustaa, että öljyntuot-tajamailla Algerialla, Angolalla ja Nige-rialla on valtava kasvu edessään, kun-han osaavat käyttää öljyn viennistä ker-tyvät tulonsa koko yhteiskuntaa hyödyt-tävällä tavalla. McKinseyn mukaan Gha-na, Kenia ja Senegal muodostavat mie-lenkiintoisen ryhmän, jolla on monipuo-linen teollisuus- ja palvelusektori ja joi-den vienti toisiin Afrikan maihin on vah-vassa kasvussa.

Millaisen roolin Afrikka ottaa maailmantaloudessa?

Afrikan maat olivat ennen Pariisin kokousta identifioineet kaksi erityisen keskeistä tavoitetta, infrastruktuurin ja energian. Manteretta yhdistäviä mootto-ri- ja rautateitä halutaan kehittää ja säh-kön saatavuus varmistaa kaikkialla Af-rikassa. Kaasua, öljyä ja uraania riittää Afrikassa, mutta hyödyntäminen ei ole päässyt vauhtiin.

– Talouteen liittyvät asiat ovat Afri-kan kannalta kaikista keskeisimpiä, sa-noo pitkän linja vaikuttaja, suurlähettiläs Newai Gebread Etiopiasta.

– Ensin on saatava talouskasvu vauh-tiin, sen jälkeen voidaan puhua ihmisoi-keuksista, koulutuksen tasosta, yritysten yhteiskuntavastuusta ja muista tärkeistä asioista.

Afrikan maat puhuivat Pariisissa pal-jon myös alueellisesta integraatiosta, jo-ta voidaan edistää esimerkiksi tukemal-la ja vahvistamalla olemassa olevia alu-eellisia taloudellisia järjestöjä, kuten SA-DC, ECOWAS ja EAC. Integraatio oli-si omiaan edistämään talouskasvua, rau-haa ja turvallisuutta. Afrikassa on pit-

källe meneviä suunnitelmia rajat ylittä-välle yhteistyölle ja pääoman, tuotteiden, palvelujen ja työvoiman vapaalle liikku-vuudelle. Yhteisvaluutasta eli ”afrosta” on myös puhuttu.

– Suomen kannalta APF on erinomai-nen mahdollisuus tuoda esille kansallis-ta osaamista ja toteuttaa olemassa olevia Afrikka-linjauksia, rinnakkaispuheenjoh-tajana toiminut apulaisosastopäällikkö Heikki Tuunanen toteaa. Pariisin APF-kokousta hän pitää onnistuneena.

APF:n merkityksen Tuunanen kiteyt-ti loppupuheenvuorossaan seuraavasti:

– Globaalisaatio tarjoaa mahdolli-suuksia kaikille maille. Se tekee maail-masta päivä päivältä yhä kilpailukykyi-semmän markkinapaikan, mikä asettaa suuria haasteita Afrikalle. Nyt on Afrikan vuoro kehittää mantereesta maailmanta-louden uusi kasvukeskus. Näitä vuoroja ei kukaan ole koskaan jakanut, joten Af-rikan on itse otettava oma paikkansa.

Erik af Hällströmlähetystöneuvos

Afrikan tähden

Suomi ja AFPAfrican Partnership Forum APF pe-rustettiin vuonna 2003 luomaan yh-teyksiä G8-maiden ja Afrikan välille. Tänä vuonna Suomi toimii näkyväs-sä roolissa APF:n rinnakkaispuheen-johtajana. Suomi tukee rahallisesti APF:n sihteeristöä, joka toimii Parii-sissa OECD:n yhteydessä.

Angolalaisen puhelinoperaattorin nelive-toauto kyntää Luandan hökkelikyläal-ueiden muhkuraisia teitä. Kyydissä Om-nitelen asiantuntijat mittaavat, kuin-ka vahvat yhteydet saadaan matkapuhe-limien tukiasemiin eri puolella aluetta. Ajaminen on takkuista, mutta mittaus-tuloksilla saadaan kasvavan kaupungin kännykkäverkon katvealueita karsittua. Olennainen asia maassa, jossa kännykkä on yleensä ihmisen ensimmäinen ja ain-oa puhelin.

Langattoman viestinnän konsul-tointia myyvä Omnitele on suo-malaisten pk-yritysten joukos-sa poikkeuksellisen kokenut Afri-

Tehtävä AfrikassaTärkein askel Afrikan valloituksessa on mielenkiinnon

syntyminen – ja se on Suomessa jo toteutunut.

Luottamus rakentuu vuosien työllä

– Luottamuksen rakentaminen kumppa-neihin on ehkä tärkeämpää kuin missään muualla. Asiakkaisiin tutustumiseksi on varattava paljon aikaa. Voitot tulevat vain vuosien työllä, sanoo johtava konsultti Seppo Lohikko.

Kun luottamus on rakennettu, yhteis-työ ei pienistä kolhuista kärsi.

– Sen sijaan kesto-ongelmia tuot-taa byrokratia, johtava konsultti Markku Virtanen toteaa.

Esimerkiksi Angolassa asiakkaiden maksut ulkomaalaisille ovat tänä vuon-na vaikeutuneet keskuspankin valuut-tasäätelyn kiristyttyä. Myös viisumien saanti maahan on työlästä ja määräyk-set kiristyvät koko ajan. Viimeksi viisu-mien hakijoilta alettiin vaatia rikosre-kisteriotetta.

– Jos valtio voisi neuvotella viisumis-äännösten helpottamisesta Angolaan me-nijöille, se helpottaisi vientiä, Paatsila sa-noo.

Lahjonnan torjunta synnyttää markkinoita

Pienessä sambialaisessa kylässä asiakas kävelee pankkiin – ja suomalaisen Mira-sysin kamera välittää kuvan asioinnista pääkaupunki Lusakan turvakeskukseen. Sambian pankit seuraavat

CYRR Groupin Vesa Jaakkola (vas.) ja Kristian Ylinen tapasivat kenialaisen M-farmin edustajan Jamila Abass Aminin Helsingin Infodev Global Foorumissa.

kan kaupan kävijä. Sen suurimpiin afrik-kalaisiin asiakkaisiin kuuluu mobiiliope-raattori Angolassa, jossa yritys on käynyt kauppaa seitsemän vuotta.

Toimitusjohtaja Tomi Paatsila näkee Afrikassa paljon mahdollisuuksia. Vaikka vaurautta on vähän, kännykän käyttäjien määrä kasvaa maanosassa kiivaammin kuin missään muualla. Puhelinta myös käytetään sellaiseen, mihin Euroopassa ei ole totuttu: kännykällä esimerkiksi siirre-tään rahaa.

– Jokaisessa Afrikan maassa löytyy myös jonkin verran markkinoita kalliil-le tuotteille, Paatsila muistuttaa. Isojen tuloerojen maanosassa on vauraita ryh-miä.

Kau p p ap o l i t i i k k a • 3 / 2 0 1 1 • 11

Yritykset

Ku

va:

Me

tso

konttoreitaan ja automaattejaan Mirasy-sin kameroin. Uutena valloituksena yri-tykselle on nyt edessä Nigeria.

– Suomessa kameravalvontaa käyte-tään, koska vartijoiden minimipalkka on korkea. Afrikassa halutaan kameraval-vontaa, koska vartijoiden palkka on niin matala, kertoo Mirasysin toimitusjohtaja Jukka Riivari.

– Köyhä vartija on helppo lahjoa ja saada kääntämään pää, kun rikollisen pi-tää toimia. Sen sijaan kameravalvonta on lahjomaton, Riivari perustelee.

Kameravalvonta kertoo myös he-ti kauemmaskin, mitä tapahtuu. Sähköi-sen viestinnän vauhti on suuri etu mais-sa, joissa huonojen teiden takia lyhyiden-kin matkojen taittaminen vie ihmisiltä pitkään.

Nigeriaan Mirasysiä vie nyt öljyvau-raus ja tarve turvata muun muassa sata-mia ja energiantuotantoa. Myös maan pankkisektori on petraamassa toimin-taansa.

– Väkirikkaan Nigerian tavaramark-kinat ovat Suomea suuremmat, sanoo Riivari.

Tärkeintä on hyvän partnerin löytäminen

Mirasysillä suurin työ uusille markkinoil-le pääsemiseksi on oikeiden partnereiden löytäminen. Ilman kunnollisia paikalli-sia kumppaneita ei markkinoille kanna-ta yrittää, koska toimintatavat ovat eu-rooppalaisesta poikkeavia. Ostajiin saat-tavat vaikuttaa vaikkapa heimositeet vie-jän paikallisen kumppaniin.

Mutta välillä myös pohjoisempien toimijoiden toimintatavat mietityttävät.

– Maailmanpankin toimintatapoihin tarvitaan lisää läpinäkyvyyttä. Kaikkien tavarantoimittajien pitää pystyä kilpaile-maan samalta viivalta, muistuttaa Riivari.

Riivari toivoo Suomen seuraavan si-tä, että Maailmanpankin hankkeet eivät muutu vain isojen rahoittajamaiden yri-tysten tilauksiksi.

Etelässä liikenne sujuu

Metson Etelä-Afrikan tehtailla työmie-het valvovat murskaimia ja muita kaivos-teollisuuden välineitä valmistavia konei-ta. Isolla tehtaalla näkyy paljon työnteki-jöitä. Metso työllistääkin maassa yli 1 300 henkilöä yhteensä kymmenellä paikka-kunnalla. Koko maailmassa Etelä-Afrik-ka on Metsolle kuudenneksi suurin toi-mintamaa henkilöstön määrällä mitat-tuna.

Vaikka Metso toimii myös Sambi-assa, Zimbabwessa, Ghanassa ja Algeri-assa, Etelä-Afrikka on Metsolle maan-osan maista selvästi merkittävin myynti-alue. Etelä-Afrikassa Metso tahkoaa tu-loja kaivos- ja puunjalostusteollisuuden tuotteilla.

Metson houkutteli Etelä-Afrikkaan alueen suurien luonnonvarojen ympärille noussut teollisuus. Etelä-Afrikassa toimi-vat tiet, satamat ja sähköverkot myös hel-pottavat yritysten toimintaa.

Ammattikoulutettuja niukasti

Sidosryhmäsuhteista ja kauppapolitiikas-ta vastaavan johtaja Jukka Seppälän mu-kaan yritysten henkilöstöä, omistussuhtei-ta ja tarjoustoimintaa koskeva erityislain-säädäntö vaikuttaa yritysten toimintaan Etelä-Afrikassa.

– Pitkään maassa toimineena me osaamme täyttää lain vaatimukset, joilla pyritään vahvistamaan rotuerottelusta kär-sineiden väestönosien asemaa ja osuutta yrityksissä. Sen sijaan Etelä-Afrikan mark-kinoille nyt tulevien yritysten täytyy val-mistautua siihen, että sääntöjen opetteluun menee aikaa.

Etelä-Afrikan ongelmaksi on tullut osaavan työvoiman puute. Monet koulutetut muuttavat maasta esimerkiksi Australiaan, eikä uutta osaavaa työvoimaa ole tarpeek-si. Metso paikkailee ammattikoulutetun työ-voiman puutetta omalla koulutuksella.

Seppälä painottaa innovatiivisten ra-hoitusratkaisujen merkitystä Afrikan vien-nille.

– Erityisesti Etelä-Afrikan kaltaisilla kehittyvillä markkinoilla myös julkisen vientirahoituksen saatavuus Suomesta on ensiarvoisen tärkeää. Valtion tuleekin huolehtia instrumenttien kehittämisestä ja päivittämisestä.

Ennakkoluulottomat korjaavat potin

– Afrikka on monelle yritykselle outou-dessaan hieman pelottavalta vaikuttava maanosa. Hyvin monet firmat ovat on-nistuneet etelän kasvavilla markkinoil-la. Tarvitaan ennakkoluulottomuutta, joustavuutta ja malttia olla lannistumat-ta ensimmäisen vastoinkäymisen iskies-sä, muistuttaa CYRR Groupin toimitus-johtaja Vesa Jaakkola.

Helsingistä käsin toimivasta viennin konsulttiyrityksestä löytyy Afrikan kau-pan osaamista jo 15 vuoden ajalta. Se on tutkinut eri suomalaisyrityksille Afrikan markkinatilannetta eri maissa ja toimi-aloilla, neuvonut kaupan käynnistämi-

sessä ja ollut auttamassa niin rahoituksen kuin partnereiden löytämisessä.

– Afrikassa ainoa tapa selvittää mark-kinatilanne on mennä itse käymään pai-kan päällä ja kysyä mahdollisilta asiak-kailta. Afrikka vaatii paljon jalkatyötä, kertoo Kristian Ylinen, joka on yrityksen perustaja ja vanhempi osakas.

– Myös liiketoiminta paikan päällä perustuu henkilösuhteisiin. Ensin syntyy henkilöiden välinen luottamus, sitten tu-lee liiketoimintaa – jos on tullakseen.

Suomalaisten kannattaa vaatia itsel-tään myös joustavuutta.

– Jotkut suomalaiset yritykset ajat-televat, että ”asian on toimittava näin tai se ei voi toimia ollenkaan”. Afrikassa voi-daan tarvita kuitenkin esimerkiksi erilai-sia tuotteita kuin Euroopan markkinoil-la. Tuotteista voidaan saada menestyviä räätälöimällä niitä Afrikan tarpeisiin, esi-merkiksi poistamalla afrikkalaisille tar-peettomia ominaisuuksia ja laskemalla näin hintaa, Jaakkola neuvoo.

Jaakkola ja Ylinen korostavat, että Af-rikan maita ei voi laittaa yhteen muottiin. Eri toimialoille eri alueet Afrikassa ovat kiinnostavia.

Öljy tuo rahaa

Mahdollisuuksia on ainakin teleliiken-teen, maatalouden, logistiikan, energi-an, rakentamisen, koulutuksen ja tervey-denhuollon alueilla. Perinteistä ongelmaa – rahan puutetta – on helpottanut erityi-sesti öljyteollisuuden kasvu Afrikan län-sirannikolla.

Kiinnostusta Afrikkaa kohtaan on li-sännyt kiinalaisten voimakkaasti lisään-tynyt läsnäolo Afrikassa. Jaakkola ja Yli-nen huomauttavat, että kiinalaisten voitot eivät ole välttämättä pois lännestä.

Hinnoilla suomalaiset eivät muuten-kaan voi kilpailla. Kiinalaisten rakenta-mat tiet ja satamat helpottavat myös suo-malaisten toimintaa. Sen sijaan laadul-la ja mahdollisella osaamisen siirtämisel-lä vastaanottavaan maahan suomalaiset voivat menestyä kiinalaisia vastaan.

Visa NoronenMetson Etelä-Afrikan Vereenigingin kaupungissa sijaitsevan Valimon työntekijät pitävät taukoa.

LJBBERGMANNA s i a n a j o t o i m i s t o

www.bjl-legal.com

Kansainvälisten transaktioidenasiantuntijanne

– Rajat ylittävän liiketoiminnan tarpeisiin

räätälöidyt palvelut

– Fokuksessa asiakkaan liikeidea ja

tavoitteet

Tilaa maksuton tietopakettimme:

Verotuksen kansainväliset ulottuvuudet

Suomalaisen yrityksen laki- ja verokompassi -sarjan osa VI

BJL Bergmann Attorneys at LawEteläranta 4 B 9, 00130 Helsinki

Tel. +358 9 696207 0Fax: +358 9 692207 10

helsinki@bjl-legal.com

Ku

va:

Shu

tte

rsto

ck

12 • Kau p p ap o l i t i i k k a • 3 / 2 0 1 1 Kau p p ap o l i t i i k k a • 3 / 2 0 1 1 • 13

Maahanmuutto

Kauppatieteiden maisteri ja Suo-men Somalia-verkoston pu-heenjohtaja Abdirizaq Has-san Mohamed on työskennel-

lyt Suomessa laajasti eri aloilla ja monis-sa eri työtehtävissä. Hän saapui Somalias-ta Sudanin ja Egyptin kautta Suomeen jo 1990-luvulla liiketalouden kandidaattina ja pääsi töihin Espoon kaupungille soma-lian kielen opettajaksi.

Tuon jälkeen hän on opiskellut Suo-messa monipuolisesti erilaisia opintoko-konaisuuksia sekä työskennellyt jatku-vasti niin opettajana, luennoijana, toi-mittajana, erilaisissa kehittämistehtävis-sä kuin tutkijanakin. Kenties omimmak-si alakseen hän on kokenut kauppapoli-tiikan ja ympäristöasiantuntijan tehtävät Metsäteollisuudessa.

Mohamed ei siis ole omassa elämäs-sään kokenut merkittäviä ongelmia työl-listyä maahanmuuttajataustastaan huo-limatta. Hän opetteli kielen heti tulles-saan maahan ja perehtyi suomalaiseen kulttuuriin niin työelämässä kuin muu-tenkin. Nämä seikat hän kokeekin tär-keimmiksi työllistymistä tukeviksi omi-naisuuksiksi maahanmuuttajien keskuu-dessa.

Muina vahvuuksina työllistyvis-sä maahanmuuttajissa Mohamed näkee yleensäkin suomalaisten kanssa verkos-toitumisen ja kontaktin ottamisen taval-lisessa arkielämässä. Tämä auttaa suures-ti maahan kotoutumisessa ja oma aktiivi-suus synnyttää helposti myös motivaatio-ta työllistyä.

Mitä maahanmuut-

tajilla on tarjota suo-

malaisille yrityksille?

– Monet maahanmuuttajat syyllistävät mielestäni yhteiskuntaa liikaa omasta työl-listymisestään, kun ratkaisu piilee ensisijai-sesti työnhaussa ja haastatteluissa osoite-tussa halukkuudessa ja innostuneisuudes-sa. Työnhakijan tulee osoittaa olevansa in-novatiivinen ja halukas hakemaansa työ-hön oli hän sitten suomalainen tai muun maalainen, toteaa Mohamed.

Valmiudet oltava kunnossa

Ovatko suomalaisten yritysten tiedot Af-rikan viimeaikaisesta kehityksestä ja ih-misten koulutustasosta sitten ajan tasalla?

– Maahanmuuttajista puhuttaessa tu-lee huomioida kaksi erillistä asiaa. On eri asia, puhummeko maahanmuuttaji-en omista valmiuksista työllistyä vai siitä, onko yrityksillä valmius ottaa maahan-muuttajia vastaan ja työllistää heitä, ko-rostaa Mohamed.

Hänen mielestään suurilla ja ehkä osin myös keskisuurilla yrityksillä on val-miudet työllistää maahanmuuttajia, mut-ta pienemmillä yrityksillä tähän on har-voin resursseja. Metsäala, logistiikka ja IT-ala työllistävät nykypäivänä paljon ja myös julkinen sektori on viime aikoi-na tarjonnut yhä enemmän työpaikkoja myös maahanmuuttajille.

– Monilla yrityksillä on hyvä tunte-mus Afrikkalaisista osaajista, mutta lisää tietoa kaivataan erityisesti kulttuurin tun-temuksesta. Tämä pätee molemmin puo-lin. Myös maahanmuuttajilla on usein

puutteelliset tiedot suomalaisesta kult-tuurista, mikä aiheuttaa käytännön on-gelmia, Mohamed muistuttaa.

– Monet maahanmuuttajat saavat korkean tason koulutusta Suomessa ja hyödyllistä olisikin, että he saisivat myös käyttää hankkimaansa osaamista juuri omalla alallaan, sanoo Mohamed.

– Työvoimatoimistojen tulisi ohjeis-taa ja neuvoa paremmin koulutettuja ih-misiä, jotta he eivät ajautuisi töihin oman

alansa ulkopuolelle. Myös maahanmuut-tajien tulee olla kriittisiä työpaikkaa haki-essaan ja olla riittävän aktiivisia saadak-seen koulutustaan vastaavia tehtäviä.

Osalla maahanmuuttajista on vai-keuksia selviytyä suomalaisessa pykä-läviidakossa ja monien virallisten taho-jen kanssa, eikä tarvittava tieto välttä-mättä kulje, ellei sitä itse aktiivisesti etsi. Opetusministeriö varmentaa esimerkiksi muista maista hankitut tutkintotodistuk-set, joita maahanmuuttajilla voi olla ai-emmin suoritetuista opinnoista.

Tällaisella paperilla on varmemmal-la pohjalla lähteä hakemaan töitä omalta alaltaan kuin alkuperäisellä todistuksel-la, joka ei välttämättä työnantajalle kerro paljoakaan hankitun koulutuksen laadus-ta. Mohamed ihmetteleekin, kuinka vie-lä nykyäänkään työvoimatoimistoista ei ohjata maahanmuuttajia suoraan hankki-maan näitä dokumentteja, joista voi olla työnhakuprosessissa suurta hyötyä.

Monikulttuurisuus on voimavara

Afrikan maahanmuuttajat työllistyvät Suomessa monesti niin sanottuihin ”si-sääntuloammatteihin”, kuten siivouspal-veluihin, ravitsemusalalle tai liikentee-seen. Näissä ei tarvita välttämättä aiem-paa koulutusta vaan suomen kielen taito

ja työkulttuurin tuntemus riittää. Muita paljon työllistäviä aloja on julkisella sek-torilla hoitoala sekä yksityisellä sektoril-la logistiikan sektorin tehtävät ja tietotek-niikka.

Tilastokeskuksen mukaan vuoden 2009 lopussa Suomessa olevista Afrikan kansalaisista oli työllistynyt 4 400 henki-löä ja työttömänä oli 2 406 henkilöä. Yrit-täjänä toimi 202 henkilöä. Työttömyys-prosentti Afrikan maahanmuuttajille oli näin ollen 35 prosenttia. Työllistymistä estävinä seikkoina Mohamed näkee en-nakkoluulot maahanmuuttajia kohtaan. Tosin ne ovat viime aikoina vähentyneet hänen mielestään huomattavasti.

– Työnantajat ovat nykypäivänä mo-nikulttuurisia ja arvostavat näitä ominai-suuksia myös henkilökunnassaan. Ny-kyteknologia mahdollistaa työn seuran-nan paremmin, jolloin maahanmuutta-jalle annetaan helpommin mahdollisuus osoittaa kykynsä, ja työnantaja voi seura-ta, pystyykö hän suoriutumaan annetuis-ta tehtävistä. Monesti ensimmäinen työl-listetty maahanmuuttaja toimii yritykses-sä esimerkkinä ja luo pohjaa myös muille kulttuuritaustansa edustajille.

Mitä hyötyä suomalaisille yrityksille on ja voisi olla maahanmuuttajien palk-kaamisesta?

Mohamed kokee, että kulttuurin tun-temusta vaativissa tehtävissä maahan-muuttajilla olisi paljon annettavaa.

– Kansainväliset yritykset ovat jo hyötyneet lähettämällä esimerkiksi ul-komaan komennuksille paikallisen kult-tuurin ennestään hyvin tuntevia maahan-muuttajia, jolloin suhteiden luominen ja asioiden hoitaminen saattaa olla merkit-tävästi sujuvampaa, Mohamed toteaa.

– Maahanmuuttajat ovat myös usein erityisen hyviä tekemään tiimityötä ja in-novatiivisia työtavoiltaan, sillä kulttuu-ritausta antaa tähän valmiudet jo syn-tymästä saakka. Näkisin, että myös ke-hitysyhteistyö voisi hyötyä merkittäväs-ti enemmän maahanmuuttajien palkkaa-misesta.

Mohamedin mielestä myös yrittäjyy-teen tulisi kannustaa enemmän ja tukea maahanmuuttajia yrityksen perustami-sessa. Esimerkiksi viennin, kaupan ja ra-vintola-alan piirissä olisi paljon mahdol-lisuuksia uusille yrittäjille. Lopuksi hän kehuu suomalaista työelämää suotuisak-si ja yhdenvertaisuutta korostavaksi myös maahanmuuttajille.

– Suomessa asiat hoidetaan yleisesti ottaen hyvin ja tasa-arvoisesti. Yritykset ottavat vastuuta työilmapiiristä. Kannat-taa myös huomioida, että maahanmuut-tajien palkkaaminen ei teetä yrityksil-le lisää paperitöitä tai aiheuta ylimääräi-siä kuluja, sillä yleisesti työluvan saa Suo-messa hyvin helposti, kunhan oleskelulu-pa-asiat ovat kunnossa.

Paras keino maahan sopeutumiseen on siis työ, jonka kautta maahanmuut-tajat kiinnittyvät yhteiskuntaan ja tuo-vat kansainvälisyyttä myös suomalaisil-le pikkupaikkakunnille. Esimerkiksi Poh-janmaalla on nykyisin jo monin paikoin työvoimapulaa, mikä on mahdollistanut maahanmuuttajien hyvän työllistymisen alueella.

Viidentuhannen asukkaan Sievissä Pohjois-Pohjanmaalla maahanmuuttajia työllistävät metalliteollisuus, maatilat ja kenkätehdas, jossa on töissä jo toistakym-mentä eri kansallisuutta. Sievin Jalkineen tehtailla maahanmuuttajien osuus työn-tekijöistä on noin kymmenen prosenttia ja heidän määränsä saattaa yhä kasvaa tu-levaisuudessa.

Riikka Harju

Etsitään aktiivisia

14 • Kau p p ap o l i t i i k k a • 3 / 2 0 1 1 Kau p p ap o l i t i i k k a • 3 / 2 0 1 1 • 15

Ku

va:

Pe

kka

Kiir

ala

Maastamuutto

Kevätaurinko on riisunut pelaajien pai-dat Kalastajatorpan Tennisklubilla. Antti Tuuri on juuri palannut Italiasta ja viet-tää muutaman päivän Helsingissä en-nen kuin jatkaa matkaansa Pohjanmaal-le. Tässä välissä on aikaa harrastuksille ja haastattelulle.

Pelikentillä ilmatilaa hallitsevat huu-dot, pallot ja hikipisarat. Tuuri istahtaa suihkunraikkaana terassituoliin. Kirjaili-jakollegoista ainakin Hannu Mäkelä on saman lajin miehiä, sillä hän puhuu vie-reisessä pöydässä venäjää puhelimeen.

Tuuri on käsitellyt useammas-sa teoksessaan suomalaisten siir-tolaisuutta Pohjois-Amerikkaan 1900-luvun alkupuolella. Uu-

si Jerusalem-, Maan avaruus- ja Taivaan-raapijat -kirjoissa suomalaiset niittävät vehnää preerialla, kaivavat nikkeliä kai-voksissa, kaatavat puita metsätyömailla ja rakentavat pilvenpiirtäjiä. Miksi Suomes-ta lähdettiin siirtolaiseksi Yhdysvaltoihin ja Kanadaan?

– Syitä oli monia, mutta taloudelliset syyt ajoivat eniten liikkeelle. Ihmiset haa-veilivat vaurastumisesta. Maaseudulla oli paljon väestöä, joka oli vailla työtä. Ko-neistuminen oli vähentänyt työvoiman tarvetta. 1800-luvulla maanviljely hoidet-tiin pitkälti käsipelillä, joten silloin vie-lä työhön tarvittiin valtavasti porukkaa, Tuuri sanoo.

Talouden lisäksi tunteet liikuttivat ih-misiä. Siirtolaisten keskuudessa tehdyssä tutkimuksessa kahdeksan prosenttia vas-

U.S. OpenPohjois-Amerikan työmarkkinat imivät

1800–1900-lukujen vaihteessa lähes 400 000

suomalaista siirtolaista. Kirjailija Antti Tuuri kertoo,

miksi lähes puolet lähtijöistä oli kotoisin Pohjanmaalta.

taajista ilmoitti lähdön syyksi onnen et-sinnän. Nuoret lähtivät myös puhtaasta seikkailun halusta. Menijät olivat pelo-tonta porukkaa, sillä monet lähtivät kie-litaidottomina täysin vieraaseen maahan.

– Haastattelin 1980-luvulla erästä ka-nadansuomalaista. Hän sanoi, että jos totta puhutaan, niin onhan se jännittä-vämpää seisoa kadulla New Yorkissa kuin Seinäjoen asemalaiturilla, Tuuri muiste-lee.

Muuttoliike Pohjois-Amerikkaan koski eniten juuri Pohjanmaata. Tuu-ri kertoo, että lähtövalmius johtui pai-kallisesta perinnönjakotavasta: talo kuu-lui vanhimmalle pojalle, muut saivat läh-teä. Myös pohjalaiseen luonteenlaatuun kuuluva rohkeus helpotti Tuurin mukaan lähtemistä.

eivätkä siirtolaiset pudonneet tyhjän päälle saapuessaan maahan.

Tällainen vinkkisysteemi synnytti suomalaisalueita. Esimerkiksi Sudburyn kaivoskaupunkiin Kanadaan lähti pal-jon kauhavalaisia – kaksi heistä oli Tuu-rin omat isoisät – ja Yhdysvaltojen länsi-rannikolle Oregoniin meni kaustislaisia. Myös värvärit houkuttelivat aktiivisesti muuttajia.

– Haastatteluissa ihmiset ovat kerto-neet minulle, että heillä oli hyvät oltavat. Töissä suomalaisiin suhtauduttiin suo-

Sisällytin jo Pohjanmaa-romaaniini siirto-laisuutta, koska se on niin iso pohjalainen joukkoliike. Sitä tutkiessani huomasin, miten mielenkiintoinen aihe siirtolaisuus on. Lopullisen sysäyksen antoi oma isäni. Hän muisteli kerran pikkuserkkuani Jonni Tuuria, joka lähti Kauhajoelta 1950-luvul-la Sudburyyn Kanadaan.

Ennen lähtöään pikkuserkullani olisi ol-lut orkesteri nimeltään ”Jonni Tuurin ek-soottinen orkesteri”. Nimi kiehtoi minua niin, että lähdin haastattelemaan Jonni

Tuuria ja muita siirtolaisia Kanadaan. Siel-lä selvisi, ettei Jonni Tuurilla koskaan ol-lut sellaista orkesteria, vaikka oli soittanut tanssiorkestereissa Suomessa ja myös Ka-nadassa.

Ameriikan raitti oli sitten luonteva jatko Pohjanmaalle ja Talvisodalle, ja kirja kertoi saman suvun tapahtumista 1980-luvulla. Aihetta tutkiessani sain eväät vielä kah-teen vanhemmalle ajalle sijoittuvaan ro-maaniin, Uusi Jerusalem ja Maan avaruus.

peasti, koska heitä pidettiin hyvinä työn-tekijöinä. Töitä piti kuitenkin tehdä pal-jon. Suomessakin olisi varmasti vaurasta-nut samalla työmäärällä mutta työtä ei ol-lut tarjolla, Tuuri sanoo.

Yksi kolmesta lähteneestä palasi ta-kaisin Suomeen ja pystyi kartuttamallaan vauraudella hankkimaan oman maati-lan tai perustamaan yrityksen. Sille tiel-le jääneet lähettivät rahaa ja tavaraa van-haan kotimaahansa. Tuuri muistelee, että hänen perheensä sai sukulaisilta pakette-ja vielä 1950-luvulta.

– Olisi kiinnostavaa, jos joku tutkisi siirtolaisten Suomeen välittämää henkis-tä perintöä. He olivat maailmaa nähnei-tä ja tehneet töitä Suomessa vielä tunte-mattomilla menetelmillä. Siirtolaiset oli-vat henkisesti vireitä ja avarakatseisia se-kä toivat mukanaan kaiken keräämänsä tiedon ja taidon.

Lama lopetti siirtolaisuuden

Suuri lama 1920–1930-lukujen vaihtees-sa lopetti nykytermein ilmaistuna työ-peräisen maahanmuuton Pohjois-Ame-rikkaan. Yhdysvallat sulki ensin rajansa, Kanada myöhemmin. Imun lisäksi siir-tolaisuus edellyttää työntöä, ja Suomen parantanut taloudellinen tilanne hillitsi tarvetta muuttaa työn perässä. Seuraava suuri muuttoaalto antoi odottaa itseään 1960-luvulle asti, jolloin suomalaiset läh-tivät urakalla Ruotsiin töihin.

Globaalit työmarkkinat eivät Tuu-rin mukaan olekaan mikään uusia ilmiö. 1800–1900-luvuilla ei harrastettu kan-sainvälistä tiedonvälitystä netissä tai leh-distössä, mutta värvärit kulkivat ympäri maailmaa. He lupasivat lähtijöille ilmai-set matkaliput silloin, kun työvoimaa tar-vittiin.

Miltä tulevaisuus näyttää? Onko mahdollista, että Suomesta muutettaisiin laajassa mittakaavassa työn perässä ulko-maille?

– Tarvittavaa työntöä ei ole. Suomes-sa sosiaaliturva ja työmarkkinat ovat hy-vällä mallilla. Siirtolaisuuteen ajava glo-baali köyhyys on jossain muualla kuin Pohjoismassa. 1900-luvun alkupuolella Yhdysvaltojen ja Kanadan taloudellisen hyvinvoinnin ero Suomeen oli huomat-tava. Miehet kirjoittivat sieltä kotiin, että täällä voi tienata saman summan päiväs-sä kuin Suomessa vuodessa.

Lopettelemme haastattelua, ja tennisken-tälläkin tunti tulee täyteen. Pelaajat kas-televat ja tasoittavat massakentän pinnan seuraavia varten. Idea artikkelin otsikosta syntyy, kun avoimet työmarkkinat ja ten-niskilpailut rinnastuvat toisiinsa. Repussa on sattumalta mukana Tuurin Surman-pelto-kirja, johon kirjailija kirjoittaa omis-tuskirjoituksen pyynnöstä.

Mikko Taivainen

Ankarat työmarkkinat

Tuuri toteaa, että Amerikka oli kova maa siirtolaisille. Työtä tekemällä oli mah-dollista tienata, mutta kun lamakausi is-ki, mitään sosiaaliturvan tyyppistä turva-verkkoa ei ollut tarjolla. Silloin saatettiin matkustaa tavarajunan katolla halki man-tereen työn perässä.

– Suomalaisten ongelma oli se, että Yhdysvaltoihin ja Kanadaan saavuttiin myöhäisessä aallossa, jolloin vauraudet oli jo jaettu. Töitä oli tarjolla lähinnä suo-rittavassa portaassa, ja suomalaiset olivat sen ajan mittapuulla koulutettua väkeä. Siksi suomalaiset olivat lakkoherkkiä, mutta toisaalta hulluja tekemään töitä.

Usein päätös lähteä perustui siihen, että joku tuttava kirjoitti, että olisi tarjolla töitä. Näin työpaikka oli pedattu valmiiksi,

Miksi olet kirjoittanut Suomesta Amerikkaan muuttaneista siirtolaisista?

Kau p p ap o l i t i i k k a • 3 / 2 0 1 1 • 1716 • Kau p p ap o l i t i i k k a • 3 / 2 0 1 1

Ku

va:

Shu

tte

rsto

ck

Länsi-Afrikka

"Kun saavut Murtala Mu-hammedille ensikertaa, tunnet, että täällä voit aloittaa kaiken alusta – ja

mikä vain on mahdollista." Suurin piir-tein näillä sanoin kommentoi alkujaan li-banonilainen liikepankkiiri nyt 10 vuo-den takaisia tunteitaan hiljattain järjes-tetyssä kansainvälisen tason business-se-minaarissa Lagosissa.

Villin lännen tuntua?

Lagosin Murtala Muhammed -lentokent-tä on nyttemmin uudistettu, maailman keskuksiin yhdistetty moderni Afrikan "hub". Silti viimeistään ajettaessa siltojen yli Lagosin ytimeen Victoria Island -saa-relle, ohi paaluille rakennettujen slummi-en ja läpi loputtomien ruuhkien, ymmär-tää villin lännen tuntua.

Lagosiin voi todellakin kadota. Mutta siellä on kansainvälisen kaupan pionee-rien viimeistään nyt oltava. Sen taivaan-rannan alla tehdään rahaa. Lagos on osa suurta globaalia talousmurrosta.

Koko Nigeriassa on 160 miljoo-naa asukasta. Juuri julkistetun YK-arvi-on mukaan se olisi vuonna 2100 maail-man kolmanneksi väkirikkain maa, jos-sa jo vuonna 2025 on yli 250 miljoonaa asukasta.

Suomalaisyrityksiä kiinnostanee se-kin, että Nigerian talouskasvu on yli seit-semän prosentin luokkaa. Lagos on Nige-rian suurin kaupunki ja tuottaa jopa yli 40 prosenttia maan BKT:stä.

Säpinää Afrikan kainolossa

Nigerian talouskasvu ja dynaamisuus tuntuvat juuri Lagosissa.

– Tämä näkyy tunkuna kaduilla ja jatkuvina rakentamisprojekteina. Kaik-ki ovat ikään kuin kenossa eteenpäin vil-kuilematta taakse, kertoo ensituntemuk-siaan kaupungista SITRA:n viestintä-johtaja Teppo Turkki. Hän vieraili La-gosissa ja Abujassa maaliskuussa yhdes-sä SITRA:n yliasiamiehen Mikko Koso-sen kanssa.

Lagosin demografialuvut ovat hui-keita, ja ne kertovat Afrikan urbanisaa-tiosta. Lagosin osavaltiohallinto ja YK:n väes töasiantuntijat asettavat kaupun-gin väkiluvun 17 miljoonan paremmal-le puolen.

Lagos kasvaa väkiluvulla mitaten kymmenen kertaa nopeammin kuin esi-merkiksi New York. Tämä tietää valtavia haasteita myös perusinfrastruktuurille ja -palveluille.

Nigeriassa lagosilaisilla sanotaan ole-van oma asenteensa, "the Lagos attitude", eikä sillä tarkoiteta afrobeat- tai highli-fe-musiikkipiirejä, joista kaupunki taan-noin tuli tutuksi.

– Erityisesti huomio kiinnittyi yksi-löiden haluun tehdä omaa businesta. Dy-namiikkaa ei selvästikään vedä valtion ohjaus vaan ihmisten aktiivisuus, Turk-ki huomauttaa. Liiketoimintaympäristö-nä tämä voi olla houkutteleva mutta Ni-gerian haasteisiin yhdistettynä haastava.

– Lagos on selkeästi Nigerian liike-toiminnan keskus. Toimintaympäristö on moniulotteinen ja nopeasti muuttuva, kertoo Olu Raheem. Hän on Finpron Ni-gerian pääkaupungissa Abujassa sijaitse-van uuden vientitoimiston päällikkö.

Korruptio, perusinfrastruktuurin puutteellisuus ja koulutetun työvoiman sekä luotettavien edustajien löytäminen ovat todellisia haasteita.

– On totuttava siihen, että yrityk-sen pahin vihollinen on paikallinen hal-linto. Jos korruptioon alkaa, niin loppua ei näy, Paavo Wiro korostaa. Wiro toimi Kamerunista käsin Wärtsilän Keski-Afri-kan toimintojen toimitusjohtajana ennen siirtymistään Afrikkaan erikoistuneeksi yrityskonsultiksi.

Maailmankaupan rajaseuduilla kovia kilpailijoita eivät ole vain perinteiset tu-tut toimijat. Rakkaan naapurimme vien-titoimisto on toiminut Lagosissa ruotsa-laisyritysten tukena jo vuosikaudet, mut-ta myös monet globaalit suuryritykset ovat identifioineet Lagosin yhdeksi pai-kaksi, jossa on oltava.

Alku voi olla hämmentävä

– Suomalaiset yritykset eivät ole vielä huomanneet, että Afrikasta tuli jo noin 20 vuotta sitten strateginen maanosa kan-sainvälisille yrityksille, huomauttaa Wiro. Suomen vienti Nigeriaan on laskenut yli 20 prosenttia vuoteen 2009 verrattuna. Vaikka monella yrityksellä on Lagosissa edustaja, vain Wärtsilällä ja Nokialla on oma toimisto.

Miten suomalaiset voisivat siis pääs-tä osallisiksi Nigerian potentiaaleista ris-kit tiedostaen?

Alku voi olla hämmentävä kulttuu-rin takia. Yksi Lagosissa toimiva nigeria-lainen tuntee nigerialaisten ja suomalais-ten toimintaedellytykset erityisen hyvin.

Adetayo Adelekun tai tuttavallisemmin ”Tayo” on Suomessa opiskellut ja Lago-siin suomalaisyritysten agenttina palan-nut liikemies.

– Ensikertalaiselle Lagosin tiivis tun-nelma ihmispaljoudesta ja liikenteestä al-kaen voi olla hämmentävää, mutta ajan myötä siihen tottuu.

Tayon kaltaisia sillanrakentajia on Suomessa yhä enemmän, ja he voivat ava-ta ovia suomalaisyrityksille.

– On tärkeä pystyä mukautumaan ni-gerialaisiin toimintatapoihin. Ideaali olisi löytää molemmat maat tunteva kumppa-ni, jolla on suomalainen integriteetti mie-lessään.

Kaikki Nigeriaa ja Suomea tuntevat korostavat samaa asiaa: sitoutumista ja pitkäjänteisyyttä. Raheem neuvoo, että paikan päällä on oltava itse tai toimittava paikallisen kumppanin kanssa.

Wiro on samaa mieltä.– Etabloitumisen täytyy olla olennaisen

osa yrityksen visiota ja strategiaa, ja proses-sissa tarvitaan halua ja pitkäjänteisyyttä.

Vuonna 2010 silloinen ulkomaan-kauppa- ja kehitysministeri Paavo Väyry-nen johti onnistuneen yritysvaltuuskun-tamatkan Nigeriaan. Vierailun tähtihet-kiä olivat korkean tason tapaamiset La-gosin kuvernöörin Babatunde Fasholan ja tämän hallinnon kanssa sekä Lagosin kauppakamarilla järjestetty Suomi-yri-tysseminaari. Kuvernööri Fashola valit-tiin toiselle nelivuotiskaudelle huhtikuus-sa pidetyissä vaaleissa.

Suomen suurlähetystön voimin on jatkettu vienninedistämistä, mutta tär-kein yksittäinen toimi on ollut Finpron toimiston avaaminen Nigeriaan.

– Finpro tukee yrityksiä monipuoli-sesti kaikissa Nigeriaa koskevissa asioissa. Yhteistyö suurlähetystön kanssa on sau-matonta ja suomalaisten toimijoiden on-nistuminen on kaikkien päämäärä, ker-too Raheem.

Toimisto sijaitsee Abujassa mutta pal-velee suomalaisyrityksiä erinomaises-ti myös Lagosissa. Esimerkiksi eri ener-giamuotojen ja sähkönjakelun, ympäris-töteknologian sekä infrastruktuuri- ja lo-gistiikkateknologian aloilla mahdollisuu-det ovat sitoutumiskykyisille yrityksille melkoiset.

Lauri Voionmaa

shutterstock_55207882 Conv.pdf 1 6.6.2011 15.17

Abuja on koko Afrikan mantereen nopeim-min kasvavia kaupunkeja. Se on Nigerian ai-noa kaupunki, jonka kaavoituksesta on sel-keä suunnitelma. Tärkeimmät investointi-kohteet Abujassa ovat infrastruktuuri, raken-taminen, liikenne, jätehuolto, maatalous ja bioenergia.

Ulkomaiset yritykset ovat kiinnittäneet huomiota Abujaan paitsi kiinnostavana markkinana myös porttina muualle Nigeri-aan.

– Perustimme toimistomme Abujaan, sillä suuret rakennusalan asiakkaamme ovat tääl-lä. Abuja on moderni kaupunki, jonka inf-rastruktuuri on verrattain kehittynyt. Liiken-ne ja turvallisuustilanne ovat parempia kuin muualla maassa. Voimme kasvaa ja vakiin-nuttaa asemaamme täällä ja sitten laajen-taa muihin suuriin kaupunkeihin, ruotsalai-sen Atlas Copcon Nigerian operatiivinen joh-taja Patrik Rylander kertoo.

Uudet asuin- ja teollisuusalueet sekä lii-kenne pyritään suunnittelemaan siten, että noin viisi miljoonaa Abujan ulkopuolella asu-vaa työmatkalaista pääsevät liikkumaan su-juvasti. Suunnitelmat raideverkoston raken-tamiseksi on tehty, ja rakennustyöt annettiin kiinalaisen CCECC:n hoidettavaksi jo vuon-na 2008.

Väestönkasvun vuoksi kaupungissa on jatkuva pula asunnoista. Koska Abujassa asuu paljon poliittista eliittiä, diplomaatte-ja ja kansainvälisten järjestöjen työntekijöitä, kysyntää riittää myös laadukkaalle luksusra-kentamiselle. Jätehuollossa erityisesti waste-to-energy -asiantuntemus voi tarjota mah-dollisuuksia.

– Nigerialaisten ensisijainen tavoite on saada energiaa teollistumisen ja urbanisaati-on tarpeisiin. Tässä voisi olla saumaa tarjota vihreää teknologiaa, Suomen suurlähetystön kakkosmies Lauri Voionmaa sanoo. Myös kaupungin kierrätysjärjestelmä kaipaa kehit-tämistä.

– Liiketoiminnan riskit ovat korkeita joil-lain sektoreilla. Mutta maassa ei pärjää ellei siihen halua sitoutua. Monen sijoittajan mie-lestä Nigeriaan on tultava nyt, jos mielii olla mukana vuonna 2020. Abuja voi olla muuta maata houkuttelevampi paikka aloittaa, Voi-onmaa toteaa.

Satu Simelius

Kaupungit tarjoavat liiketoiminta- mahdollisuuksia

Tähti-ainesta

Lagos on moderni kaupunki, jossa on mahdollista tehdä rahaa.

Kau p p ap o l i t i i k k a • 3 / 2 0 1 1 • 1918 • Kau p p ap o l i t i i k k a • 3 / 2 0 1 1

Ku

va:

Shu

tte

rsto

ck

Länsi-Afrikka

GLOBAL TRENDS

Ku

va:

An

tero

Aal

ton

en

Historically, sub-Saharan Africa has suffered from the effects of economic mismanagement, corruption in local government, and inter-ethnic conflict. It includes most of the least developed countries in the world.

However, in the past few years, African opportunities have become increasingly more attractive from the standpoint of international trade and investment.

In addition to natural resources and telecoms, the new investments include sectors, such as retail and financial services. The potential for expanding the industrial sectors of African countries is substantial.

The population of Sub-Saharan Africa was 970 million in 2010 and it will be 1.1 billion by 2020. In the aggregate, Africa’s combined current GDP is not that different from those of Brazil and Russia. Furthermore, two potential ‘mini-BRICs’, Egypt and Nigeria, are located in Africa.

Back to growth, but challenges remain

Today, the recovery of the sub-Saharan Africa from the crisis-induced slowdown is well under way. In most of the region’s 29 low-income countries and seven oil exporters, growth is back close to the high levels of the mid-2000s. In 2011, growth is expected to average 5.5 percent, and 6.0 percent in 2012.

In comparison to sub-Saharan Africa, higher growth will only be seen in developing Asia. Of course, there is substantial variation among country groupings. Among the region’s middle-income countries, led by South Africa, recovery is more gradual.

Future prospects could also be shadowed by still another sharp increase in food and energy prices.

Africa’s growth potential

In the past, the region has shown resiliency, but eventually price shocks can result in higher inflation, especially as monetary policy remains looser than preferable in many countries in the region.

In the past few months, private capital inflows to the region have returned to the rising trajectories of the early to mid-2000s.

Still, only a few African frontier markets have shared in the resurgence in portfolio flows as experienced by emerging markets elsewhere.

Long-term prospects

Between 2010 and 2050, African countries, as an aggregate, have potential to become larger than Brazil.

In the long-term, catch-up growth requires solid macroeconomic conditions that will support growth.

Due to increasing prosperity, the rise of the middle class in Africa will follow the trajectory that the BRICs have pioneered – economic openness, industrialization, urbanization, infrastructure investment, and so on.

From the 1980s to 2008, the high-growth BRICs benefited from the peak years of globalization, especially relatively high demand in the advanced economies. Despite its significant long-term potential, African growth will occur in more challenging conditions.

Still, given a stable international environment and gradual economic development, Egypt, Kenya, Nigeria and even Sudan could become middle income countries by 2050.

Dan Steinbock

Historically, sub-Saharan Africa has been the poorest region in the world. Today, it is growing relatively faster than any other region, except for Asia.

Dr. Dan Steinbock is Research Director of International Business at the India, China and America Institute. He is also in the high-level Guidance Group of the GeoBranding Center (CMO Council) dedicated to the marketing of countries, and locations worldwide. The interest communities of the CMO Council include over 20,000 global executives across nearly 100 countries.

Suomi on voimistamassa viennin-edistämistoimiaan Ghanaan, jo-ka on Länsi-Afrikan mittakaavas-sa poikkeuksellisen vakaa ja vara-

kas valtio. Ghana saavutti juuri tavoitel-lun keskituloisen maan statuksen. Kym-menen prosentin vuosivauhtia kasvava Ghana on yksi maailman nopeimmin ke-hittyvistä talouksista.

Jos öljyntuottaja Nigeria on Länsi-Af-rikan mustan kullan maa ja koko maan-osan todellinen jättiläinen, niin Ghana sen oikea kultakimpale suklaakuorrutuk-sella. Ghana tuottaa kolmanneksi eniten kultaa maailmassa ja toiseksi eniten kaa-kaota. Ghanan talous on riippuvainen näistä raaka-aineista, sillä niiden osuus viennistä on yli 70 prosenttia, mutta Ni-gerian öljykirouksen kaltaiselta loukulta se on välttynyt.

Ghana on korruptiovertailussa valio-luokkaa naapurimaihin nähden. Trans-parency International rankkaa maan si-

Edelläkävijä menestyyLagosissa toimivan Verod Capital Manage-ment -sijoitusyrityksen varatoimitusjohta-ja Eric Idiahilla on kokemusta yhteistyös-tä suomalaisyritysten kanssa. Hän kertoo oman näkemyksensä Nigerian talouden ke-hityksestä.

Mitä mielenkiintoista tapahtuu juuri nyt Nigerian liike-elämässä?

Minua itseäni kiinnostaa eniten telekom-munikaatio, media ja teknologian tila Nige-riassa. Uusi MainOne-merikaapeli ja muut uudet internetkaapelit lisäävät internetin

käyttöä. Se, miten hyvin nigerialaiset yrityk-set oppivat hyödyntämään uutta teknolo-giaa, määrittelee Nigerian liike-elämän me-nestyksen.

Miten tulit aloittaneeksi yhteistyön suomalaisyritysten kanssa?

Muutama vuosi sitten olin menossa Mo-bile World Congress - tapahtumaan Barce-lonassa. Matkalla tapasin suomalaiseen lii-kemieheen, joka työskenteli intialaisessa teknologia-alan yrityksessä. Pidimme yhteyt-tä tilaisuuden jälkeen, ja hän suositteli mi-nulle suomalaisia yrityksiä, kun etsin sijoitus-mahdollisuuksia teknologiasektorilta.

Mitä neuvoja antaisit suomalais-yrityksille?

Nigeria on Afrikan suurin markkina. Täällä on runsaasti mahdollisuuksia, mutta ne eivät kestä ikuisesti. Suomalaisyrityksien kannattaa rohkeasti loikata Nigerian mark-kinoille ennen kuin se on liian myöhäistä. Ni-geriassa kuten kaikissa maissa on esteitä lii-ketoiminnan aloittamiselle, joten kärsivälli-syys on tie menestykseen.

Satu Simelius

Mantereen vakain

tuttavat, että öljyvarojen käytöstä sääde-tään lähiaikoina tiukka laki.

Ghanan talousrakenne ja kehitysas-te saattavat helpottaa sen selviytymis-tä uudessa tilanteessa. Tuotantomäärät ovat vielä kaukana Afrikan "mustien täh-tien" tuotantotasoista. Nigeria tuottaa 2,3 miljoonaa ja Angola 2 miljoonaa barrelia päivässä. Parhaimmassa tapauksessa öl-jy auttaa maata selviämään vakavista inf-rastruktuurin puutteista ja tervehdyttä-mään maan pankkisektorin.

Kysymysmerkkejä on kuitenkin il-massa, ja esimerkiksi kiinalaisten sijoi-tuksia seurataan tarkkaan. Kiina nou-si viime vuonna Ghanan suurimmak-si kauppakumppaniksi. Kiinan, Intian ja muiden nousevien talouksien merkitys ja globaali talouden siirtymä Aasiaan näky-vät Ghanassa.

Suomalaisyritykset ovat menesty-neet Ghanassa korkean teknologian aloil-la, kuten telekommunikaatiosektorilla tai sähkönjakeluverkkojen rakentamisessa. Muut pohjoismaat ovat Ghanassa huo-mattavasti vahvemmin läsnä. Mahdolli-suudet suomalaisyrityksille esimerkik-si ympäristöteknologian, energiaosaami-sen, kaivosteollisuuden ja rakentamisen aloilla olisivat huomattavat.

Nyt on suunnitteilla Ghanaan ja laa-jemminkin Afrikkaan keskittyvä yritys-seminaari Helsingissä, jonka ajankohta on näillä näkymin syyskuun alussa. Suo-mesta kaavaillaan myös virallista vien-ninedistämismatkaa Ghanaan, ja sen ajoitus olisi lokakuussa.

Lauri Voionmaa

Etsitkö "helpompaa" tapaa

menestyä tai jopa aloittaa

Afrikassa? Miten olisi Ghana?

jalle 62, joka vastaa monen teollisuus-maan tilannetta. Foreign Policy-lehden arvion mukaan Ghana on Afrikan man-tereen vakain valtio.

Päihittääkö Ghana resurssikirouk-sen?

Moni ghanalainen lisäisi öljykirouk-selta säästymiseen huomautuksen "tähän päivään asti". Aihe on erittäin ajankohtai-nen Accrassa.

Ghana siirtyi viime joulukuussa mus-tan kullan aikaan, kun uusi Jubilee-öljy-kenttä avattiin, ja maa alkoi tuottaa öljyä ensin 125 000 ja tulevina vuosina 250 000 barrelin päivävauhtia. Optimistit muis-

20 • Kau p p ap o l i t i i k k a • 3 / 2 0 1 1 Kau p p ap o l i t i i k k a • 3 / 2 0 1 1 • 21

Energia

Ku

va:

Wär

tsilä

Yritykset

Afrikan osaajat

Afrikan markkinoilla riittää

kysyntää suomalaiselle

osaamiselle – niin räätälöidyille

traktoreille kuin innovatiivisille

poimintakoneille.

RakennustempoRakennustempo Oy on 1978 perustettu joen suulainen perheyhtiö, joka toimit-taa erityyppisiä poimintakoneita noin 30 maahan. Sen palveluksessa työskentelee yli 60 metalliteollisuuden ammattilaista.

Yhtiöllä on kolme eri tuotelinjaa: Joonas pensasmarjan- ja hedelmänpoi-mintakoneet ja hoitolaitteet, Kotakeittiö-avotulisijat ja konepajateollisuuden so-pimusvalmistus. Kotimainen Kotakeit-tiö-tavaramerkki tunnetaan Euroopassa Tundra Grill -nimellä ja Venäjällä Kotag-rill-nimellä. Yhtiö on sopimusvalmistaja ja alihankkija muun muassa kansainväli-sen kone- ja ajoneuvoteollisuuden säiliö-tuotannossa.

Ku

vat:

Yri

tyst

en

om

at k

uva

pan

kit H

arvalla suomalaisyrityksellä on yhtä paljon liiketoimintaa Af-rikassa kuin Wärtsilällä. Kun toimintaa on jo 42 mantereen

maassa, voidaan puhua Suomen mitta-kaavassa hyvästä kattavuudesta. Kont-toreita on perustettu kuuteen eri valti-oon, Senegaliin, Kameruniin, Nigeriaan, Keniaan, Tansaniaan ja Etelä-Afrikkaan. Guineassa ja Gabonssa on lisäksi haara-konttorit.

Wärtsilä tarjoaa Afrikkaan kokonais-valtaisia energiaratkaisuja. Afrikan ja Ete-lä-Euroopan voimalaitosliiketoiminnan johtaja Stefan Fant kertoo, että Wärtsi-län tarjoama paketti pitää sisällään ko-ko tuotantojärjestelmän. Kyse ei ole vain laitteista vaan siitä, että yhdessä suunni-tellaan, rakennetaan, installoidaan ja teh-dään käyttösopimus kohteesta.

Monissa Afrikan maissa Wartsila pi-tää hallussaan johtavaa markkina-ase-maa.

– Wärtsilän etumatka näkyy ennen muuta volyymissa ja kapasiteetissa. Ku-kaan muu yritys ei rakenna uutta kapasi-teettiä 500 megawattia vuodessa, Fant ko-rostaa.

– Meillä on myös kaksi isoa kaasuvoi-malaa käytössä Tansaniassa. Keniassa on otettu myös käyttöön dual-fuel -mootto-reita, mutta toistaiseksi niitä joudutaan ajamaan raskaalla öljyllä, koska kaasua ei ole saatavilla. Kaasuputki Keniaan on kuitenkin suunnitteilla.

Myöskään Wärtsilän työllistävää vai-kutusta ei tule vähätellä.

– Meillä on 700 henkeä Afrikas-sa palkkalistoilla – ja henkilöiden määrä kasvaa. Valtaosa on paikallisia. Koulutus-elementti on enenevässä määrin mukana. Osa koulutetaan Suomessa, mutta suurin osa paikan päällä, Fant toteaa.

Katamme pian koko Afrikan

Wärtsila hakee johtavaa asemaa Afrikassa.

Palveluliiketoiminta kannattaa

Wärtsilän valtti piilee runsaassa määräs-sä voimalaitosten käyttösopimuksia. Yh-tiö alkaakin olla tuttu näky laitteita huol-tamassa hyvin eksoottisissa ympäristöis-sä kuten Etelä-Sudanissa. Siellä Wärtsilän menestys liittyy öljyntuotantoon. Wärtsi-lä rakentaa voimalaitoksia öljynpumppa-usta varten itsenäistymiseen valmistuvas-sa maassa.

Länsi-Afrikassa Wärtsilän liiketoi-mintaympäristö on merellä tapahtuva öl-jynporaus ja -kuljetus. Wärtsilä rakentaa öljynporauslaitoille dieselgeneraattoreita, keulapotkureita ja sähköautomatiikkaa. Toiminta keskittyy kolmeen maahan: Ka-merunissa, Nigeriassa ja Angolassa asiak-kaina ovat kansainväliset öljy-yritykset. Mukana kuviossa on myös sekä yhteys- että huoltoaluksia.

Miltä tulevaisuuden trendit näyttä-vät?

Fantin mukaan liiketoiminta on Af-rikassa kasvamaan päin.

– Tällä hetkellä kasvu on vuosita-solla noin 15 prosenttia. Välillä tulee to-ki takaiskuja, eikä 54 valtion manner ole luonnollisesti yhtä ja samaa kaikkialla – on enemmän ja on vähemmän stabiileja alueita. Kun lähtötaso on alhaalla, voi no-peakin kasvu toteutua jatkossa.

– Sähkönkulutus on vielä varsin ma-talalla tasolla kaikkialla muualla paitsi Etelä-Afrikassa. Kun elintaso kasvaa, ku-lutus nousee. Tässä piilee valtava busi-nesspotentiaali.

Wärtsilä on hyötynyt Suomen tun-nettavuudesta niissä maissa, joissa Suomi on harjoittanut pitkäjänteistä kehitysyh-teistyötä – esimerkiksi Keniassa ja Tansa-niassa. Länsi-Afrikka on toinen juttu, sil-lä ranskankielisessä Afrikassa Suomella ei ole vastaavia etuja lainkaan.

Kimmo Laukkanen

suunnitteli ja valmisti ensim-mäisenä maailmassa energia-kasvina käytettävälle jatropha-pensaalle soveltuvan poiminta-koneen version, joka toimitet-tiin Ghanaan vuonna 2010.

Par aikaa odotetaan poi-mintojen aloitusta Mosambi-kissa koneen toisella kehitys-versiolla. Kuluvan vuoden ai-kana Rakennustempo odottaa kaupankäynnin aktivoituvan ja vuosien panostuksen tuottavan tulosta.

Lisätietoja: www.rakennustempo.fi

ValtraValtra Oy Ab valmistaa, kehittää, markkinoi ja huoltaa Valtra-traktoreita. Yritys on markkinajohtaja Pohjoismaissa ja toisek-si myydyin merkki Latinalaisessa Amerikassa. Suomen ja Bra-silian tehtailla valmistettiin viime vuonna yhteensä 22 000 trak-toria. Valtra on AGCO-yhtymän kansainvälinen tuotemerkki.

Valtra valmistaa traktoreita tilausten pohjalta ja jokainen traktori räätälöidään asiakkaan tarpeiden mukaisesti. Erilaisia valinnais- ja lisävarusteita on satoja ja niiden yhdistelmiä mil-joonia. Valtralta löytyy sopiva ratkaisu erilaisiin töihin ja olo-suhteisiin tropiikin kuumuudesta Pohjolan talveen, yhtiöstä ker-rotaan.

Valtran myynti-, huolto- ja varaosaverkosto kattaa myös Af-rikan. Yhtiöllä (ent. Valmet) oli kokoonpanotehdas Tansaniassa vuosina 1980–1989. Nykyisin Afrikkaan toimitetaan traktoreita Suomen ja Brasilian tehtaiden mallistoista.

Lisätietoja: www.valtra.fi

Rakennustempon Afrikan projekti käynnistyi Ghanassa, jossa ensimmäiset koepoiminnat suo-ritettiin vuosina 2007–2008. Vuonna 2009 yhtiö

22 • Kau p p ap o l i t i i k k a • 3 / 2 0 1 1 Kau p p ap o l i t i i k k a • 3 / 2 0 1 1 • 23

Matkailu

Matkalla Afrikassa

– kenen ehdoilla ja kenen hyväksi?

Matkailualan kehittäminen Afrikassa on poikkeuksellisen

hankalaa, sanoo Reilun matkailun yhdistyksen perustaja ja

pitkäaikainen puheenjohtaja Mari Mero.

Afrikalla on vahva matkailubrän-di. Mantere on selkeästi muista erottuva ja ainutlaatuinen koh-de. Reilun matkailun yhdistyk-

sen puheenjohtajana vuosina 2003–2010 toiminut Mari Mero kertoo, että monelle länsimaiselle matkailijalle se on myös ai-nutkertainen elämys. Tähän liittyy mieli-kuva siitä, että Afrikassa on jotain poik-keuksellisen alkuperäistä – jotain mikä on syntynyt ihmisestä riippumatta.

Useissa tapauksissa valmismatko-jen tarkoituksena on ylläpitää stereoty-piaa ja mielikuvaa Afrikasta. Vähemmäl-le huomiolle jää sellainen mahdollisuus, että matkailija päättäisikin palata takaisin ja alkaisi perehtyä maanosan historiaan, kulttuuriin ja yhteiskuntaelämään. Tähän mahdollisuuteen ei joko uskota tai sen varaan ei haluta rakentaa tuotetta.

Tässäkin suhteessa Afrikka ero-aa muista matkakohteista. Esimerkik-si Kreikkaan, Thaimaahan tai Kanarial-le palataan, ja niistä voi tulla vuosittainen vakiokohde.

Tiukat reunaehdot

Matkailu-busineksen reunaehdot Afri-kassa ovat poikkeuksellisen kovat. Len-tomatkustaminen on kallista ja aikaa vie-vää. Vaaralliset tartuntataudit eivät va-litse kohdettaan. Rikollisuus on monis-sa kaupungeissa vakava ongelma. Infra-

struktuurin taso vaihtelee rajummin kuin missään muualla. Paikalliset päättäjät ei-vät suhtaudu matkailusektorin kehittä-miseen riittävällä omistajuudella, ja kor-ruptio on pesiytynyt järjestelmän sisään.

Matkailu on turvallisuushakuinen ja konservatiivinen toimiala, ja Afrikassa matkanjärjestäjällä on tavallista suurem-mat riskit kannettavanaan. Tuhkapilven kaltaiset ilmiöt eivät helpota tilannetta, sillä kuluttajat odottavat matkan toteutu-van luvatun kaltaisena olosuhteista riip-pumatta. Kestävyyteen tähtäävä matkan-järjestäjä pyrkii lisäksi toimimaan niin, että paikallinen yrittäjyys ja kulttuurin-tarjontaa hyödynnetään. Vaikea yhtälö – eikä pelkästään taloudellisesti.

Merolla on pitkä kokemus Afrikan matkailusta liiketoimintana. Itä-Afrik-ka on aivan erityistapauksensa Afrikan matkailussa. Sieltä löytyy monikulttuu-rinen ja historialtaan vahva Etiopia, ko-ralliriuttojen reunustama rannikko ja sa-vannialue ainutlaatuisen eläinkunnan ke-ra. Alueella matkaava suomalaisturisti saattaa kuitenkin miettiä, kuinka paljon paikallinen yksityinen sektori tai kulttuu-rintarjonta lopulta hyötyy matkailijamää-rien kasvusta.

Kestävän matkailun kehittäminen

Varsinaista massaturismia Afrikassa on varsin vähän. Sitä on lähinnä Itä- ja Län-

si-Afrikan rannikoilla, mutta matkailija-määrät jäävät silti kauas Kanarian saaris-ta. Massaturismi tuskin onkaan se kon-septi, jolla matkailua Afrikkaan voidaan kehittää. Vaarassa ovat niin luonto ja pai-kalliskulttuuri kuin riittämätön infra-struktuuri. Useimmat valmismatkojen hotellit perustuvat sitä paitsi all-inclusive -konseptiin, jossa paikallisten pienyrittä-jien mahdollisuudet päästä markkinoille ovat hyvin rajalliset.

Meron mukaan monet Itä-Afrikan rannikon luksushotelleista ovat joko ra-hanpesupaikkoja tai kansainvälisen mafi-an käsissä. Hyvällä syyllä voi kysyä, miten tähän on päädytty. Onko matkailu-busi-ness trooppisessa Afrikassa niin vaikeaa, ettei normaali sijoitustoiminta ole siitä kiinnostunut?

Afrikan ongelma on turvallisuusha-kuisuuden lisäksi kova hintakilpailu. Mi-ten hallita hinnat Afrikassa, jossa turval-lisuudesta, turistien vaatimista palveluis-ta ja tuotteista sekä hygieniasta joudutaan maksamaan ylimääräinen lasku? Harva menestyy, eikä mitään nopeaa ratkaisua ole löydettävissä.

Kestävän matkailun kehittäminen vaatisi ympäristökysymysten huomioi-misen ohella paikallisen omistajuuden li-säämistä, parempia työoloja ja turismin lieveilmiöihin puuttumista.

– Itä-Afrikan safaripuolella paikal-linen omistajuus on paremmin taattu, mutta paikallinen korruptio on kolikon toinen puoli. Vaikka omistajuuden osal-ta suunta olisikin oikea, voivat työnteki-jöiden olot olla vastaavasti surkeammal-la tasolla.

– Eteläisen Afrikan alueella mustan väestönosan mahdollisuudet olla mukana turismissa ovat rajoitetut, eikä heillä ole sen enempää tarvittavaa koulutusta kuin verkostojakaan. Tähän vaikuttavat ennen kaikkea Etelä-Afrikan apartheid-politii-kasta juontuvat asenteet mustaa väestön-osaa kohtaan.

Meron toive on, että Afrikan mat-kailusta rakennettaisiin vihdoin pit-käjänteisesti laadukasta tuotetta. Hyö-dynnettäisiin paikallisia voimavaroja ja mentäisiin pintaa syvemmälle, kehitet-täisiin ja hyödynnettäisiin paikallista osaamista.

Tilanteen muutokseen vaaditaan Me-ron mukaan matkailijoiden tietoisuuden lisäämistä, matkailualan työntekijöiden

koulutusta ja kohdemaiden poliittisten päättäjien asenteisiin vaikuttamista.

– Kuvaavaa sinänsä paikallisten päät-täjien toiminta on useissa tapauksis-sa osoittautunut kaikkein vaikeimmak-si. On toki muutamia poikkeuksia kuten Botswana, jossa paikallinen hallitus on alusta alkaen pyrkinyt kehittämään turis-mia kestävälle pohjalle.

Mitä Suomi voi tehdä?

– Suomella ei ole suhteellista etua Afri-kan matkailusektorilla. Afrikka koetaan yhä erityiskohteeksi, ja kiinnostunutta asiakaskuntaa ei riitä alueeseen erikoistu-neelle matkailuyritykselle. Siksi suoma-laisen yrittäjän mahdollisuudet menestyä safari-busineksessa eivät ole erityisen hy-vät. Suomalais-afrikkalaisille pariskun-nille tilanne voi olla helpompi, jos asia-kaskuntaa laajennetaan muunkin maalai-siin, Mero pohtii.

Entä voiko suomalainen iso matkan-järjestäjä huomioida paremmin paikalli-sen yrittäjyyden ja kulttuurintarjonnan hakiessaan yhteistyökumppania?

Meron mukaan ostosopimusten teki-jöillä on hyvin vähän aikaa hioa yksityis-kohtia.

– Sopimuksissa tulisi kuitenkin huo-mioida työntekijöiden työolot, ympäris-tökysymykset, prostituution, korruption ja muiden matkailun lieveilmiöiden tor-juminen.

Mero on yhdessä matkailukonsult-ti Pekka Virtasen kanssa kampanjoinut sen puolesta, että matkailuosaamisen ke-hittäminen voitaisiin ottaa yhdeksi Suo-men kehitysyhteistyön painopistealueista Afrikassa. Tämä olisi Meron mukaan hy-vä tapa kehittää paikallisten pienyritysten toimintaedellytyksiä, lisätä maaseudun väestön tuloja ja vähentää syrjäytymis-vaarassa olevien ryhmien köyhyyttä.

– Ilman osaamisen kehittämistä mat-kailutulojen valtaosa valuu jatkossakin paikallisen eliitin tai ulkomaalaisten mat-kanjärjestäjien taskuihin, Mero toteaa.

Matkailusektorin kehittämien Afri-kassa on siis hankalaa, ja status quo saat-taa houkuttaa. On monia toimijoita, joi-den intresseissä on pitää paikallinen osaaminen ja omistajuus alhaalla, jolloin nykymeno ja korruptio jatkuvat.

Kimmo Laukkanen

Mari Mero toivoo, että Afrikan matkailusta rakennettaisiin laatutuote.

Ku

vat:

Sh

utt

ers

tock

ja D

avid

Gim

lin

24 • Kau p p ap o l i t i i k k a • 3 / 2 0 1 1 Kau p p ap o l i t i i k k a • 3 / 2 0 1 1 • 25

Ku

va:

Fin

pro

ja

Sh

utt

ers

tock

VKE-palvelut

Finpron Afrikka-projektin ta-voitteena on oppia paremmin ymmärtämään Afrikkaa osana maailmantaloutta. Tämän glo-

baalin näkökulman kautta pyritään löy-tämään jokaisen yrityksen osaamiselle parhaimmat markkinat. Afrikka-projek-ti käynnistyi toden teolla viime syksynä kun Finpro avasi uudet toimistot Egyp-tiin, Nigeriaan ja Keniaan. Näin kertoo projektipäällikkö Markus Ranne Fin-prosta.

Etelä-Afrikka kiinnostaa Ranteen mukaan edelleen, vaikka maan talous näyttääkin toipuvan globaalista talous-kriisistä muuta Afrikkaa hitaammin. Li-säksi Kenia, Uganda, Nigeria ja Gha-na ovat Finpron kannalta mielenkiintoi-sia. Pohjois-Afrikka on myös kärkisijoil-la, mutta kevään tapahtumien vuoksi ti-lanteen kehitystä seurataan nyt tarkasti.

Katsomisen arvoinen korttiAfrikka on mahdollisuuksien manner, jossa pelimerkit ovat

par aikaa jaossa. Suomalaisyrityksien kannattaa katsoa,

mitä Afrikka-kortti voisi tarjota.

Kiinnostavuustekijät eivät pitemmäl-lä tähtäimellä ole kadonneet mihinkään mutta alueen tilanne elää koko ajan.

– Talous on kehittynyt niin, että Af-rikassa on mahdollista harjoittaa liiketoi-mintaa kehitysapuprojektien ulkopuolel-lakin. Egypti, Etelä-Afrikka, Nigeria ja Kenia, joissa Finprolla on toimistot, ovat omien alueidensa taloudellisia vetureita. Positiivinen kehitys alkaakin näistä mais-ta. Finprolla on toimisto myös Tunisiassa lähellä Afrikan kehityspankkia.

Vesiosaamiselle kysyntää

Perinteisesti Suomesta on viety Afrik-kaan koneita ja laitteita sekä puuta ja pa-peria. Esimerkiksi energia- ja kaivosteol-lisuuden koneille riittää varmasti kysyn-tää myös jatkossa, kun Afrikan luonnon-varoja halutaan hyödyntää yhä parem-min. Konsultointi- ja asiantuntijapalve-

luja on Suomesta vie-ty muun muassa ulko-asiainministeriön ja kan-sainvälisten rahoituslaitos-ten projektien kautta. ICT- ja ympäristötekniikka tarjoavat kasvavia mahdollisuuksia. Erityi-sesti suomalaiselle vesiosaamiselle olisi Afrikassa käyttöä.

Finpro seuraa aktiivisesti Maailman-pankin ja Afrikan kehityspankin toimin-taa sekä tukee suomalaisyrityksiä niiden pyrkiessä julkisiin projekteihin. Mones-sa Afrikan maassa on kuitenkin runsaasti mahdollisuuksia tehdä kauppaa puhtaas-ti bisnes-pohjalta.

– Uusien toimistojen avaamisella ra-kennetaan pohjaa kaupalliselle yhteis-työlle. Raaka-aineiden hinnat ovat kor-kealla, mineraaleja ja öljyä löytyy monen valtion alueelta. Rahaa on siis yksityisel-läkin puolella, Ranne painottaa.

Finpro hakee yrityksille oikeita mark-kinoita ja tukee suomalaisyrityksiä mark-kinoinnin ja myynnin käynnistämises-sä valitussa maassa. Ensin tarkastellaan tuotteen sopivuutta kohdealueelle. Jos tuote ja osaaminen ovat kunnossa, niin

– Tieto kulkee hyvin edustusto-jen ja vientikeskusten välillä. Edustus-tot täydentävät Finpron verkostoa, ja nii-den tuella voimme auttaa yrityksiä myös vientikeskusmaiden ulkopuolella.

Finpro etsii sellaisia markkinoita, joissa toimintaedellytykset ovat hyvät ja riskit hallittavissa. Vaikka tuntisi paikal-liset olosuhteet hyvin, kaikkeen ei voi va-rautua – ei varsinkaan kehittyvillä mark-kinoilla.

– Avasimme toimiston viime syksy-nä Egyptiin, eivätkä Pohjois-Afrikan vii-meaikaiset tapahtumat ole tehneet toi-mintaa siellä helpoksi. Afrikka on moni-en mahdollisuuksien mutta myös yllätyk-sien manner.

Ranne muistuttaa, että jokainen Afri-kan 53 maasta on erilainen, eikä yhdestä maasta tulevia huonoja uutisia pidä yleis-tää. Mantereella tapahtuu koko ajan posi-tiivista kehitystä, joka luo mahdollisuuk-sia niin afrikkalaisille itselleen kuin suo-malaisillekin.

Sektorikohtaisia matkoja kehitellään

Ranne kertoo, että viralliset vienninedis-tämismatkat Afrikkaan ovat tähän asti kattaneet useita sektoreita, koska kriitti-sen yritysmassan kokoaminen yhden tie-

tyn toimialan alueelta on vaikeaa. Vi-rallisten matkojen ulkopuolella Fin-

pro kehittelee myös sektorikohtaisia matkoja.

– Keväällä 2011 toteutettiin Mobile BoP -projektin yhteydes-sä mobiilialan yritysten vierailu Keniaan, viime syksynä energia-alan yritykset vierailivat Nigerias-sa ja syksyllä on suunnitteilla ve-siosaajien matka Egyptiin.

Ranne rohkaisee kaikkia yri-tyksiä harkitsemaan Afrikan tar-joamia mahdollisuuksia. Maanosa

katsoo tulevaisuuteen ja hakee ase-miaan maailmantaloudessa. Suomen

kannattaa luoda jalansijoja Afrikassa, koska niin tekevät muutkin maat.

Mikko Taivainen

Eväitä Afrikkaan aikoville

Afrikassa on oltava läsnä, joko itse tai luotettavan kumppanin kautta

Jos ei tunne Afrikkaa, niin kannattaa hyödyntää asiantuntijoita

Kärsivällisyys on hyve, hätäinen ei menesty

Tarkista, soveltuuko tuote paikallisiin olosuhteisiin

Asiat eivät toimi kuin Suomessa, joskus eivät lainkaan

Realismia: jos jokin on liian hyvää ollakseen totta, niin se ei ole

Afrikka katsoo tulevaisuuteen ja hakee asemiaan

maailman- taloudessa.

”

Finpro ehdottaa toimivinta markkinoille menostrategiaa.

– Paras tapa aloittaa liiketoiminta Af-rikassa, on ottaa meihin yhteyttä, jonka jälkeen Finpro yrityskohtaisesti selvittää, miten Afrikkaa kannattaisi lähestyä, neu-voo Ranne.

UM:n verkostot auttoivat

Ranne kertoo, että perustettaessa vienti-keskuksia uusiin maihin Finpro on voi-nut hyödyntää ulkoasiainministeriön paikallisia verkostoja. Tämä on helpotta-nut toiminnan aloittamista uusissa Afri-kan vientikeskuksissa.

26 • Kau p p ap o l i t i i k k a • 3 / 2 0 1 1 Kau p p ap o l i t i i k k a • 3 / 2 0 1 1 • 27

Namibia

Namibia on ylemmän keskitu-lon maa, ja sen talousnäky-mät ovat hyvät. African Bu-siness -lehti listasi huhtikuun

numerossaan 250 suurinta pörssiyritys-tä Afrikassa. Lehti tarkasteli erikseen ete-läistä Afrikkaa ilman dominoivia eteläaf-rikkalaisia yrityksiä. Tällöin namibialai-sia yrityksiä oli kuusi eteläisen Afrikan top kymmenestä. Listalla olevien nami-bialaisten yritysten kokonaisarvo oli noin yhdeksän miljardia Yhdysvaltain dolla-ria.

Suomen ja Namibian suhteilla on yli satavuotinen historia ja monilla Nami-bian nykyministereillä suomalaiset opet-tajat. Suhteet ovat erittäin hyvät ja viime vuosina maiden välillä on ollut vähintään kaksi ministeritason vierailua per vuo-si. Saman vierailutahdin arvioidaan jat-kuvan myös tulevina vuosina. President-ti Tarja Halonen vieraili Namibiassa vii-me helmikuussa, ja samalla hän esitti vie-railukutsun Namibian presidentti Hifike-

Pintaa syvemmälleSuomella on hyvät

lähtökohdat lisätä

kaupallista yhteistyötä

Namibian kaivossektorilla.

punye Pohamballe. Lähtökohdat kaupan lisäämiseen ovat myös hyvät.

Yhteistyön uudet muodot

Suomen Windhoekin suurlähetystön pai-nopiste on viime vuosina siirtynyt kehi-tysyhteistyöstä maiden välisten kaupal-lis-taloudellisten suhteiden edistämiseen. Tätä toimintaa on pyritty keskittämään kaivos-, energia ja logistiikkasektoreille, sillä näillä sektoreilla suomalaisilla yri-tyksillä nähdään olevan parhaat kilpailu-mahdollisuudet.

Suomen ja Namibian välinen kaivos-sektorin yhteistyö alkoi 1990-luvulla, jol-loin koulutettiin namibialaisia geologe-ja. Nämä geologit ovat työllistyneet Na-mibiassa hyvin, ja he ovat mukana muun muassa kulta-, timantti- ja uraanisekto-rilla.

Vuonna 2010 Geologian tutkimus-keskus (GTK) aloitti uuden hankkeen Namibian kaivos- ja energiaministeriön kanssa Namibian uraaninlouhintapoli-tiikan ja uuden mineraalitietokannan pe-rustamiseksi. Hankkeen ensimmäisenä tavoitteena on parantaa namibialaisten viranomaisten kapasiteettia ja toiminta-tapoja uraanin kaivamisen ja prosessoin-nin säätelemisessä kansainvälisten stan-dardien mukaiseksi. Toisena tavoitteena

on uudistaa mineraalien hallinnan tieto-kantajärjestelmä ja kouluttaa namibialai-set sen käyttäjiksi. Vuonna 2011 VTT on aloittanut hankkeen Namibiassa, jonka tavoitteena tukea Namibian energiapoli-tiikan päivittämistä.

Alustavasti on ollut puhetta namibia-lais-suomalaisen kaivosseminaarin jär-jestämisestä Namibiassa vuoden 2012 alussa. Seminaarissa GTK ja Namibian kaivos- ja energiaministeriö kertoisivat toiminnastaan ja paikalle kutsutaan na-mibialaisia ja suomalaisia yrityksiä ver-kostoitumaan keskenään.

Kaivossektorilla vahvat näkymät

Kaivosteollisuus on ollut Namibian ta-louden tärkein sektori jo yli sadan vuo-den ajan. Kaivossektori oli arvioilta 15 prosenttia BKT:stä vuonna 2010, ja sen vienti muodosti 44 prosenttia koko vien-nin arvosta.

Namibian mineraalisektori on kan-sainvälisen kiinnostuksen kohteena. Kii-nalaiset yritykset etsivät mineraaleja, ve-näläiset etsivät sijoituskohteita ja hiljat-tain intialainen Vedanta osti Anglo Ame-ricanilta maailman kahdeksanneksi suu-rimman sinkkikaivoksen Scorpion Zin-cin 700 miljoonalla Yhdysvaltain dolla-rilla.

Namibian suurin timantintuotta-ja Namdeb tuotti 1,5 miljoonaa ka-raattia timantteja vuonna 2010. Muu-tama kuukausi sitten Namdeb ilmoit-ti pyrkivänsä jatkamaan kaivostensa elinkaarta yli vuoden 2050 ja inves-toivansa lähivuosina sitä varten noin 500 miljoonaa euroa. Timanttituo-tannon hyvistä näkymistä huolimatta muu kaivossektori on ollut suurempi BKT:n muodostaja kuin perinteinen timanttisektori jo parin viime vuoden ajan ja sama trendi jatkuu.

Namibia oli jälleen maailman neljänneksi suurin uraanintuottaja vuonna 2010. Namibian uraanisekto-rista ovat kiinnostuneita muun muas-sa Japani, Etelä-Korea, Venäjä, Kiina ja Intia. Tällä hetkellä merkittävin tu-leva uraanikaivos on Extract Resour-ces yrityksen Husab -projekti, jonka käynnistämisen investointitarpeek-si on arvioitu 1,7 miljardia Yhdysval-tain dollaria. Kaivoksen on tarkoitus aloittaa tuotanto vuonna 2014.

Areva suunnittelee avaavansa Trekoppje -uraanikaivoksensa vuon-na 2013. Uraanisektorilla mukana olevat yritykset ovat yhdessä rahoit-taneet Uranium Instituten perustami-sen omaksi etujärjestökseen. Kaivos-buumi näkyy sitä tukevan infrastruk-tuurin rakentamistarpeena. Areva ja namibialainen United Africa Group ovat jo rakentaneet Namibian ranni-kolle 100 miljoonaan Yhdysvaltain dollarin hintaisen vedenpuhdista-mon. Lisäksi suunnitteilla on toinen vedenpuhdistamo, merkittävää sata-manlaajennusta ja energian tuotan-non lisäämistä.

Toukokuussa Namibian hallitus ilmoitti suunnittelevansa yksioikeu-den ottamista strategisiin mineraa-leihin – kupari, uraani, hiili, timantit, kulta ja harvinaiset maametallit – val-tioyhtiö Epangelon kautta. Tämä on huolestuttanut joitakin kaivosyhtiöi-tä, mutta toisaalta monet ovat jo al-kaneet kosiskella Epangeloa kumppa-nikseen uusiin kaivoshankkeisiin.

Janne SykköSL Windhoek

Afrikan mantereen tilanteesta ja poliittises-ta riskistä kiinnostuneiden kannattaa tutus-tua Foreign Policy -lehden toimittamaan hau-raiden valtioiden listaan, joka paljastaa yllättä-viä tuloksia.

Ghana on Afrikan mantereen valtioista vakain ja samalla koko maailman 53. vakain. Ghana liikkuu suurin piirtein samoilla sijoilla kuin Malesia tai Kypros. Onnittelut Ghanalle hyvästä sijoituksesta!

Koko Afrikan vakain valtio löytyy kuiten-kin Intian Valtamereltä. Hybridimäinen Mau-ritius on Afrikan ykkönen ja samalla mante-reen ainoa valtio, jota FP pitää ”vakaana”. To-sin Ghana jää vain muutaman pykälän päähän tästä määritelmästä.

Muita yllättäjiä ovat luokan hyvät oppi-laat Liberia ja Sierra Leone, jotka ovat paran-taneet sijoitustaan suhteessa eniten – pohjalta kun ovat nousemassa. Kumpikaan ei ole enää akuutissa vaarassa luhistua.

Suurin yllättäjä tässä suhteessa on Kenia, joka on luokiteltu samaan kategoriaan kuin lis-tan viimeinen maa eli Somalia. Tuomio on ty-ly: Kenian tilanne on kriittinen, ja se on maail-man 13 heikoin valtio. Eipä olisi uskonut.

Jos Afrikan karttaa katsoo alueittain, on muistettava, että Pohjoisen Afrikan mullistuk-set eivät vielä näy. Eteläinen Afrikka on vakain ja keskinen Afrikka puolestaan haurain. Länti-nen Afrikka menee mukavasti eteenpäin, mut-ta itäisestä ei voida olla niin varmoja.

Mitä tämä kaikki merkitsee suomalaisyri-tyksille? Maariskien näkökulmasta FP:n lista on korutonta kertomaa. Suomea tällä hetkellä erityisesti kiinnostavat maat eli Nigeria, Gha-na, Angola ja Etelä-Afrikan tasavalta eivät ole kuitenkaan menossa hälyttävään suuntaan – pikemminkin päinvastoin.

Suomi on listan kärkipäässä. Vain Nor-ja pyyhkäisi ohitsemme. Jäämme odottamaan vuoden 2011 listaa jännityksellä: tuleeko Gha-nasta vakaa?

Kimmo Laukkanen

Lisätietoja: www.foreignpolicy.com

Miten Afrikka makaa?

Ku

va:

Ee

ro K

uo

sman

en

28 • Kau p p ap o l i t i i k k a • 3 / 2 0 1 1 Kau p p ap o l i t i i k k a • 3 / 2 0 1 1 • 29

Ku

va:

Shu

tte

rsto

ck

Kauppa ja kehitys

Kansainvälisten sijoittajien kiin-nostus Afrikkaan on voimak-kaassa kasvussa myös perintei-sen raaka-ainesektorin ulkopuo-

lella. Suuret monikansalliset yritykset, kuten päivittäistavaraketju Walmart ovat tehneet merkittäviä investointeja Afrikan markkinoille viime vuosina. Uusia fron-tier funds -sijoitusrahastoja syntyy jatku-vasti ja niiden ansiosta Afrikan sijoitus-markkinat avautuvat myös tavallisten si-joittajien ulottuville.

Suomalaisen liike-elämän kiinnos-tus Afrikkaa kohtaan on niin ikään nou-sussa. Tästä merkkinä on muun muas-sa Finpron päätös avata kolme uutta toi-mipistettä Afrikkaan. Innostus on näky-nyt myös siinä, että ulkoasiainministe-riön Afrikan taloutta koskevat seminaa-rit ovat järjestään keränneet täydet salil-liset alueen markkinoista kiinnostuneita toimijoita.

Useat tekijät vaikuttavat siihen, että Afrikan talous on päässyt vauhtiin. Mo-nessa Afrikan maassa makrotaloudelli-nen vakaus on parantunut ja demokra-tiakehitys edennyt samalla kun raaka-ai-neiden hintojen nousu on tuonut kipeästi kaivattuja valuuttatuloja. Kun kasvumah-

Valmiina lähtöönUseat tekijät vaikuttavta siihen, että Afrikan talous

on lähtenyt käyntiin. Yksityiset sijoitukset ovat avain

Afrikan kestävään taloudelliseen kehitykseen.

dollisuudet monilla muilla markkinoilla hiipuivat finanssikriisin vuoksi, lisääntyi kiinnostus Afrikkaa kohtaan.

Tarkempi fokus paljastaisi mahdollisuudet

Columbian yliopiston kestävien inves-tointien keskuksen johtaja professori Karl Sauvant’n* mukaan sijoittajat tar-kastelevat Afrikan yli viittäkymmentä maata usein yhtenä kokonaisuutena, jol-loin mantereen ongelmat korostuvat. To-siasiassa Afrikassa on maita, kuten Bots-wana, Ghana ja Etelä-Afrikka, joissa val-litsee vakaa demokratia ja hyvät kasvunä-kymät.

Maakohtainen analyysi osoittaa, et-tä Afrikassa on lukuisia kannattavia sijoi-tuskohteita monilla sektoreilla, jotka ovat jääneet vähemmälle huomiolle kansain-välisten sijoittajien keskuudessa. Sauvant korostaakin, että sijoitusten tuotto Afri-kassa on ollut tästä syystä keskimäärin parempi kuin muilla alueilla.

Kaikesta positiivisesta kehityksestä huolimatta Afrikka on edelleen erittäin haastava toimintaympäristö yrityksille ja toimintaan liittyvät riskit ovat suuret. Nä-mä tekijät rajoittavat etenkin pienten ja

keskisuurten yritysten mahdollisuuksia investoida Afrikan markkinoille.

Sauvant myöntää, että Afrikka on haastava ympäristö mutta kysyy, onko si-joittajilla varaa jättää voimakkaasti kasva-via markkinoita kilpailijoilleen? Esimer-kiksi johtava kansainvälinen liikkeenjoh-don konsulttitoimisto Ernst & Young ar-vioi tuoreessa raportissaan, että suorat si-joitukset Afrikkaan tulevat kasvamaan 150 miljardiin dollariin vuoteen 2015 mennessä.

ennustettavuus myös vähentävät korrup-tiota ja lisäävät poliittisia sekä sosiaalisia vapauksia.

Kestävät investoinnit ovat nouseva ai-he, vaikka edelleen monen maan ensisi-jainen tavoite on houkutella mahdolli-simman paljon investointeja kiinnittä-mättä huomiota niiden laatuun. Trendi on kuitenkin muuttumassa ja yhä useam-pi Afrikan maa kiinnittää huomiota in-vestointien kestävyyteen.

Kestävät investoinnit ovat professo-ri Sauvant’n mukaan liiketaloudellises-ti kannattavia investointeja, jotka tuotta-vat maksimaalisen hyödyn talouden, ym-päristön ja yhteiskunnallisen kehityksen näkökulmasta ja jotka tapahtuvat reilu-jen hallinnollisten rakenteiden puitteissa.

Toimivia markkinoita tarvitaan

Myös kehitysyhteistyössä investointien ja taloudellisen kehityksen merkitys tiedos-tetaan nyt aiempaa voimakkaammin.

Esimerkiksi Helsingin Sanomien jut-tusarjassa ”Hyvä, paha kehitysapu” toi-mittaja Antti Äimälä (HS 16.4.2011) ar-vioi, että panostukset koulutukseen ja terveydenhuoltoon eivät yksin riitä ta-kaamaan kestävää kehitystä ilman toimi-vien markkinoiden ansiosta muodostu-vaa taloudellista kasvua.

Suomi onkin viimeisten vuosien aika-na voimakkaasti lisännyt yksityisen sek-torin kehittämistä ja kauppakapasiteettia tukevaa kehitysyhteistyötä.

Erinomainen esimerkki uuden tyyp-pisestä kehitysyhteistyöstä on alueellinen investointihanke Suomen ja professori Jeffrey Sachs’n johtaman Millennium Ci-ties Initiative’n (MCI) kanssa. Yhteistyön tavoitteena on edistää investointeja kes-kisuuriin afrikkalaisiin kaupunkeihin ja vahvistaa niiden kapasiteettia tuottaa si-joittajien tarvitsemia palveluita.

Hankkeen tavoitteena on edistää ta-loudellista toimeliaisuutta ja yksityisiä – niin koti- kuin ulkomaisia – sijoituksia Afrikkalaisten pääkaupunkien ulkopuo-lella ja vähentää alueellisesta eriarvoisuu-desta johtuvaa köyhyyttä. Yhteistyö on aloitettu kolmen afrikkalaisen kaupun-gin, Etiopian Mekellen, Tansanian Tabo-ran ja Ghanan Kumasin viranomaisten kanssa, joiden toiminnan johdonmukai-suudesta sijoittaja on aina viime kädessä riippuvainen**.

Antti Piispanen ja Kimmo Sinivuori

* Artikkelia varten on haastateltu profes-sori Karl Sauvant’ia, joka toimii Columbi-an yliopiston alaisen Vale Columbia Cent-re on Sustainable International Invest-ment -keskuksen johtajana. Hän on toi-minut aikaisemmin YK:n kauppa ja kehi-tysjärjestön (UNCTAD) investointiosas-ton johtajana.

** Lue lisää Abenaa Akuamoa-Boatengin englanninkielisestä haastattelusta osoit-teessa: www.kauppapolitiikka.fi

”

”

Suomi on lisännyt

yksityisen sektorin

kehittämistä.

Onko varaa jättää

markkinoita kilpailijoille?

Sopimukset tasoittavat tietä

Ulkoasiainministeriö on omalta osaltaan edistänyt suomalaisten yritysten toimin-taedellytyksiä ja vähentänyt poliittista riskiä neuvottelemalla investointien edis-tämistä ja suojaamista koskevia sopimuk-sia yhdentoista afrikkalaisen maan kans-sa. Sopimukset itsessään eivät poista lain-säädännön ja toimintaympäristön puut-teista johtuvia liiketoimintaan usein rat-kaisevasti vaikuttavia haittoja.

Myönteistä on se, että nämä kestävän taloudellisen kehityksen esteet on tun-nistettu myös Afrikassa. Yksi osoitus täs-tä on OECD:n ja Afrikan unionin alaisen NEPADin (New Economic Partnership for African Development) välinen yhteis-työ investointeihin liittyvissä kysymyk-sissä, jossa merkittävin yksittäinen tuki-ja on Suomi.

Yhteistyön tavoitteena on nimen-omaan luoda puitteet tasapuolisen ja ennustettavan sijoitus- ja liiketoimin-taympäristön kehittymiselle Afrikassa. Useimmissa tapauksissa tasapuolisuus ja

30 • Kau p p ap o l i t i i k k a • 3 / 2 0 1 1 Kau p p ap o l i t i i k k a • 3 / 2 0 1 1 • 31

Ku

vat:

Ko

ne

cran

es

ja S

hu

tte

rsto

ck

Satamatoiminta

Hyvinkäällä pääkonttoriaan pi-tävä Konecranes näkee Afri-kan yhtenä tulevaisuuden lu-paavimmista markkina-alueis-

ta. Talouskasvu ja raaka-aineiden hyö-dyntäminen alkavat näkyä uuden infra-struktuurin kysyntänä. Konecranes-kon-sernin johtava asema nostolaitteiden val-mistuksessa ja huollossa antaa yhtiölle etulyöntiaseman Afrikassa, jossa satamat elävät keskellä mittavia laajennus- ja uu-distustöitä.

Konecranes on myynyt tähän men-nessä 485 nostotrukkia yhteensä 23 Af-rikan maahan. Tärkeimmät asiakkaat Sa-haran etelänpuoleisessa Afrikassa ovat Ghana (yhteensä 100 laitetta), Etelä-Afri-kan tasavalta (66) ja Angola (32). Suurin osa asiakkaista on satamia tai konttiter-minaaleja. Saharan etelänpuoleisen Af-rikan tärkeimmät vientimaat nostureil-le ovat Norsunluurannikko, Nigeria, Mo-sambik ja Etelä-Afrikan Tasavalta.

Konecranes Oyj:n myyntijohtaja Erk-ki Salminen rohkaisee suomalaisia yri-tyksiä ottamaan selvää mantereen tarjoa-mista uusista mahdollisuuksista. Salmi-sen mukaan yritykset liioittelevat Afrik-kaan liittyviä riskejä.

Nostetta AfrikalleKonecranes näkee Afrikassa merkittäviä liiketoimintamahdollisuuksia.

– Pahamaineisena pidetty Länsi-Af-rikka on potentiaalinen markkina-alue siinä missä muutkin. Riskejä löytyy kaik-kialta. Luonnollisesti on tunnettava alue, jonne ollaan lähdössä, tehtävä tarvittavat selvitykset ja löydettävä oikeat yhteistyö-kumppanit.

Sitoutuminen palkitsee

Afrikka on ennen kaikkea nouseva maan-osa. Myös Konecranes-konsernin Afri-kan valloitus on suhteellisen uusi asia.

– Kone oli mukana 1980-luvulla jois-sakin Suomen kehitysyhteistyöhankkeis-sa, mutta varsinainen business-to-busi-

ness avautui vuonna 2004, kun Konecra-nes teki sopimuksen Bolloré Africa Lo-gisiticsin kanssa, joka operoi Abidjanin konttiterminaalia.

Ranskalaissyntyinen ja Suomeen täy-sin kotiutunut myyntijohtaja Antoine Bosquet kertoo, että Abidjanista tuli Af-rikan sitoumuksen testi. Maa oli ajautu-massa sisällissotaan, mutta satama pysyi toiminnassa. Nyt tilanne Norsunluuran-nikolla on rauhoittumassa, ja näin Ko-necranes-konsernin sitoutuminen palki-taan.

Yksityistäminen ajaa kehitystä

Abidjanin jälkeen tie Afrikan markki-noille on avautunut nopeasti. Satamia on paljon, ja kysyntää osaamiselle ja yhteis-työlle löytyy koko ajan. Yksityistäminen toimii tällä hetkellä Afrikan satamien ke-hityksen dynamona.

– On hämmästyttävää nähdä, kuinka moderneja ja toimivia jotkut Afrikan sa-tamista ovat. Tämä on pitkälti yksityistä-miskehityksen ansiota, Bosquet kertoo.

Konecranes Konecranes on yksi maailman joh-tavista nostolaitevalmistajista, ja sen asiakkaita ovat muun muassa koneenrakennus- ja prosessiteolli-suus, telakat, satamat ja terminaa-lit. Yritys toimittaa asiakkailleen toi-mintaa tehostavia nostoratkaisuja ja huoltopalveluita kaikille nosturi-merkeille ja työstökoneille.

Vuonna 2010 Konecranes-konsernin liikevaihto oli yhteen-sä 1 546 miljoonaa euroa. Konser-nilla on 10 000 työntekijää ja 578 kohteessa 46 maassa. Konecranes Oyj:n osake on noteerattu NAS-DAQ OMX Helsingissä.

Konecranes ja Suomi muodostavat yhdessä hyvän brändin Afrikan markkinoilla. Norsunluurannikon avaus oli tärkeä, sillä Abidjan-referenssin ansiosta Konecranes on edennyt Afrikan markkinoilla.

Bosquetin mukaan esimerkiksi Abidjanin satama on tätä nykyä samal-la tasolla kuin monet eteläisen Euroopan satamat. Myös muut afrikkalaiset sata-mat, jotka ovat yksityisessä omistukses-sa, ovat pystyneet kehittämään ja uuden-aikaistamaan kapasiteettiaan ja hallinto-aan nopeasti.

Sen sijaan valtio-omisteiset satamat – esimerkiksi Mombasa – kamppailevat erilaisten hallinto- ja kapasiteettiongel-mien kanssa. Etelä-Afrikan tasavalta on tässä asiassa oma lukunsa, koska hyvin toimivat satamat ovat siellä pääosin julki-sessa omistuksessa.

Mitkä ovat sitten Afrikassa toimimi-sen ominaispiirteet? Kun yhden maan tai hankkeen kautta saadaan jalka oven vä-liin, voidaan päästä pidemmän aikavälin yhteistyöhön afrikkalaissatamien kaut-ta. Teollisten palvelujen vienti on kasvava trendi, ja siihen liittyy myös tietotaidon siirto kehitysmaihin. Konecranes kou-luttaa jatkuvasti uusia afrikkalaisia osaa-jia Hyvinkäällä.

Useita hankkeita vireilläKonecranes-konsernilla on uskoa Af-rikkaan. Yritysostot ovat kokonaan uusi piirre, joka osoittaa yrityksen sitoutumis-ta maanosaan.

Bosquet kertoo, että Konecranesin toimialalla kilpailuasetelmat ovat muut-tuneet viime vuosikymmenien aikana. Keskittymisen seurauksena alalla toimii vain kourallinen saman tason kansainvä-lisiä yrityksiä.

Tulevaisuudessa yhä suurempi osa Konecranes-konsernin tuloksesta tu-lee Afrikasta. Antoine puhuu jopa useas-ta suunnittelun alla olevasta hankkeesta Afrikan alueella. Konecranes on hyöty-nyt suuresti läheisestä yhteistyöstä rans-kalaisten yritysten kanssa, jotka ovat joh-tavia satamaoperaattoreita monissa Afri-kan maissa.

Kimmo Laukkanen

Ku

va:

Shu

tte

rsto

ck

Kau p p ap o l i t i i k k a • 3 / 2 0 1 1 • 3332 • Kau p p ap o l i t i i k k a • 3 / 2 0 1 1

Näkökulma

Samalla, kun Kiina ja muut nouse-vat taloudet vahvistavat taloudel-lisia ja poliittisia asemiaan maa-ilmanlaajuisesti, yhteistyö niiden

välillä ja ylipäänsä etelä–etelä-akselilla kasvaa nopeasti. Maailma moninapaistuu kovaa vauhtia.

Kiina ja Afrikan perinteiset kumppa-nit kamppailevat tällä hetkellä mantereen öljy- ja mineraalivaroista ja pyrkivät val-taamaan teollisuustuotteilleen lähes mil-jardin ihmisen kasvavat markkinat. Sa-malla ne pyrkivät myös vahvistamaan po-liittista vaikutusvaltaansa mantereella tu-kemalla Afrikan köyhiä maita kehitysyh-teistyöohjelmillaan.

Ryntäys Afrikkaan on taas täydessä vauhdissa.

Kiinan talouden huima kasvu jo nel-jännesvuosisadan ajan on monella tapaa vaikuttanut myönteisesti Afrikan kehi-tykseen. Öljyn ja raaka-aineiden kasva-nut kysyntä ja maailmanmarkkinahinto-jen nousu ovat tuoneet näiden tuotteiden viennistä riippuvaisille Afrikan maille sa-tojen miljardien dollareiden lisätulot.

Kiina kasvattaa vaikutusvaltaansa

Kiina on noussut Afrikassa merkittä-väksi investoijaksi, varsinkin mantereen

Kiina Afrikassa:

Kiinan ja Afrikan

välinen yhteistyö

vahvistuu nopeasti ja

muuttaa perinteisiä

kansainvälisiä suhteita.

öljyntuottajamaissa. Kiina on toteut-tanut erilaisilla kehitysrahoitusjärjes-telyillä lähes kaikissa maissa erityisesti isoja infrastruktuurihankkeita ja tuke-nut muun muassa terveydenhuoltoa ja opetusta.

Kiina pyrkii välittömien taloudellis-ten intressiensä lisäksi vahvistamaan Af-rikassa myös poliittista vaikutusvaltaan-sa. Sen kilpailuasema suhteessa perintei-seen ”länteen” on tässä suhteessa vahva. Kiinalla ja Afrikan mailla on pitkä yhtei-nen historia ”imperialismin, kolonialis-min ja lännen hegemonian” vastustami-sessa. Kiina profiloituu Afrikassa mielel-lään kehitysmaana vertaistensa joukossa.

Se ei aseta yhteistyölleen samanlaisia eh-toja – kuten demokratia ja ihmisoikeudet – kuin länsi vaan korostaa tasa-arvoa ja yhteistyötä.

Kiinan ja monen Afrikan maan vä-lisen yhteistyön arvopohjana on toisten maiden sisäisiin asioihin puuttumatto-muusperiaate ja kansojen itsemäärää-misoikeuden kunnioittaminen sekä ene-nevässä määrin myös Kiinan keskusjoh-toinen kehitysmalli eli niin sanottu Pe-king Consensus. Lännen reseptinä ke-hitykselle ja köyhyyden vähentämisel-le Afrikassa on demokratia, talouden li-beralisointi, yksityistäminen ja sääntelyn purkaminen eli niin sanottu Washington Consensus.

Mitkä ovat Kiinan tavoitteet Afrikas-sa ja mikä on pitemmällä tähtäimellä Kii-nan vaikutus Afrikan kehitykselle? Kii-nan pyrkimys turvata öljyn ja raaka-ai-neiden saanti, poliittisen vaikutusvaltan-sa kasvu ja markkinat kasvavalle teolli-suustuotannolleen eivät sinänsä poikkea merkittävästi muiden maiden Afrikkaan kohdistuvista perinteisistä tai nykyisistä tavoitteista.

Kiinan vaikutus Afrikan kehitykselle tulee riippumaan erityisesti kolmesta te-kijästä.

Ensimmäinen on kysymys siitä, mi-ten Afrikka pystyy tunkeutumaan Kiinan nyt hallitsemille alhaisen teknologian tuotteiden markkinoille. Kiinassa työs-kentelee 80 miljoonaa ihmistä tällaisessa tuotannossa, jonka kansainvälistä kilpai-lukykyä nousevat työvoimakustannukset uhkaavat.

Onko nyt Afrikan vuoro vallata va-pautuvia tuotantoaloja, kun Kiina siirtyy arvoketjussa ylöspäin? Vapautuvatko nä-mä työpaikat ylipäänsä Kiinasta ja mis-sä aikataulussa? Vai tuottaako Kiina vie-lä pitkään sekä korkean teknologian tuot-teita että edelleen maailman halvimmat teepaidat?

Ja pystyykö Afrikka globalisaation myötä kovenevassa kansainvälisessä kil-pailussa ottamaan tämän vuoron? Nyt tulisi Afrikan ottaa oma vuoronsa, sillä näitä vuoroja ei maailmassa ole koskaan jaettu millekään maalle. Kiinan inves-toinnit Afrikkaan tulevat tässä suhteessa olemaan yksi keskeinen tekijä.

Muuttuuko arvoketju?

Toinen kysymys liittyy Kiinan Afrikalle antamaan kehitysapuun. Miten se edis-tää Afrikan maiden kestävää taloudellis-ta kasvua ja kehitystä? Toistaiseksi Kii-na on vallannut halpatuonnillaan aggres-siivisesti Afrikan markkinoita. Se on hä-vittänyt mantereen maissa monia alhai-sen teknologian tuotantoaloja esimerkik-si tekstiiliteollisuudessa, ja nostanut ko-ti- ja ulkomaisten tuotannollisten inves-tointien kynnyksen korkealle. Investoin-

neille suotuisan toimintaympäristön pa-rantamisen ja yksityisen sektorin vahvis-tamisen tulisi olla Kiinan – ja muidenkin avunantajien – päätavoite Afrikassa.

Kolmas kysymys on Kiinan poliitti-nen vaikutus Afrikan maiden kehitysajat-teluun. Kiinan vahvistunut läsnäolo Afri-kassa on lisännyt mantereen maiden kan-sainvälistä kontaktipintaa ja liikkuma-tilaa ja antanut niille uusia vaihtoehto-ja. Äärimmillään se on johtanut Afrikas-sa euforiseen ajatteluun, jonka mukaan ”Afrikka kääntää selkänsä länteen, minne aurinko laskee ja suuntaa katseensa itään, mistä aurinko nousee”.

Afrikassa on monia maita, jotka ovat jo ottaneet etäisyyttä kylmän sodan päät-tymisen jälkeisiin megatrendeihin ku-ten demokratia, ihmisoikeudet ja vapaa markkinatalous ja soveltavat yhteiskunta-politiikassaan enenevässä määrin Kiinan mallia. Sillä uskotaan saavutettavan kaksi kärpästä yhdellä iskulla: halutaan toistaa Kiinan talouden menestystarina omassa maassa ja säilyttää valta nykyjohdon kä-sissä.

Vastuuta ei voi siirtää

Enempää ei autoritäärinen poliittinen johto voisi missään päin maailmaa toi-voakaan. Tällaiseen ajatteluun liittyy mo-nia kysymysmerkkejä. Onko Kiinan mal-li kopioitavissa? Miten taistellaan korrup-tiota ja muita huonon hallinnon epäkoh-tia vastaan? Miten säilytetään kansallinen suvereniteetti Kiinan otteen ja vaikutus-vallan vahvistuessa?

Kiinan toimet eivät kuitenkaan ole Afrikan kannalta pääasia. Tärkeämpi kuin Kiinan rooli Afrikassa on Afrikan oma rooli. Afrikka on jaettu historiansa aikana jo moneen kertaan, muun muas-sa Berliinin konferenssissa ja kylmän so-dan aikana.

Ei ole suotavaa, että manner taas ker-ran jakautuu. Afrikan tulee itse ottaa vas-tuu omasta kehityksestään, käyttää hy-väkseen mantereen vahvuudet ja sin-ne kohdistuva mielenkiinto sekä tarttua ”vuoroonsa” maailmantalouden uutena kasvukeskuksena. Se edellyttää todellis-ta kehitystahtoa ja poliittista vastuunalai-suutta, hyvää hallintoa ja ennen muuta investoinneille eli talouden kasvulle suo-tuisaa toimintaympäristöä.

Vaikka Kiina ja länsi – muun muassa Euroopan Unioni ja Yhdysvallat, ovat po-liittisessa ja taloudellisessa mielessä kil-pailijoita Afrikassa, niiden tulisi Afrikan kehityksen tukemisessa toimia viime kä-dessä yhteistyössä. Niiden yhteisetkin ke-hitysapuresurssit ovat kohtalaisen vaati-mattomat suhteessa Afrikan valtaviin ke-hitysongelmiin.

Heikki TuunanenApulaisosastopäällikkö

mikä on Afrikan oma rooli?

34 • Kau p p ap o l i t i i k k a • 3 / 2 0 1 1 Kau p p ap o l i t i i k k a • 3 / 2 0 1 1 • 35

Ku

vat:

Ke

iko

Mo

rish

ita-

Hilt

un

en

Japani

Japanin itärannikkoa kiertää sato-jen kivipaasien rivi. Lähes jokai-sen pienen kalastajakylän rinteiltä löytyy vanha varoitustaulu. Jotkut

kivitauluista ovat satoja vuosia vanhoja – useimmat noin sadan vuoden takaa, jol-loin kaksi tuhoisaa tsunamia pyyhkäisi edellisen kerran Japanin itärannan kylät mukaansa. Kivipaasiin on hakattu yksise-litteinen varoitus: älä rakenna taloasi tä-män rajan alapuolelle.

Viimeisinä vuosikymmeninä näistä varoituksista ei ole enää piitattu. Kodit, työpaikat, koulut ja palvelut ovat levittäy-

Luonto voitti tekniikan

tyneet pitkin rannikkoa. Ydinvoimalatkin sijaitsevat rannikolla. Japanin itäranni-kolle on vuosien mittaan rakennettu neljä suurta voimalaitosta ja yhteensä 14 ydin-reaktoria. Esi-isien varoitusten sijaan ja-panilaiset ovat uskoneet teknologiaan ja kehitykseen.

Japanin maanjäristyksen ja sitä seu-ranneen tsunamin aiheuttamat tuhot ovat valtavat. Menehtyneitä tai kadonnei-ta on kaikkiaan yli 26 000, kotinsa menet-täneitä 100 000 ja viranomaisten osoitta-massa väliaikaismajoituksessa vielä tä-näänkin 120 000 ihmistä. Japanin katast-

rofi on pääministeri Naoto Kanin sanoin suurin Japania kohdannut kriisi sitten toisen maailmansodan.

Kriisi on kolminkertainen, sillä Japa-ni koki kolme onnettomuutta yhtä aikaa: maanjäristyksen, tsunamin ja ydinonnet-tomuuden.

Järistykseen varauduttu, tsunamiin ei

Japani ei ole Haiti, eikä edes Espanja, jos-sa 5,1 magnitudin järistys tuhosi 20 000 rakennusta. Japanissa on maaliskuun jät-tijäristyksen jälkeen mitattu yli viiden

magnitudin järistyksiä lähes 600. Silti talot ja muut raken-nukset ovat edelleen pystyssä.

Vaikka Japani kesti 9,0 mag-nitudin maanjäristyksen, tsuna-min vesimassat tuhosivat lähes-tulkoon kaiken eteen osuvan. Tsunami rikkoi myös ydinlai-tosten sähkönsyötön varajärjes-telmät Fukushiman voimalai-toksilla, mikä aiheutti ydinon-

nettomuuden. Tsunamiin oli varauduttu, mutta hyökyaallon korkeus ja etenemis-vauhti oli paljon suurempi kuin, mitä pi-dettiin mahdollisena.

Vastavalmistunut Kamaishi Bayn aal-lonmurtaja pääsi Guinnessin ennätyskir-jaan maailman syvimpänä aallonmurta-jana. Tsunamin iskiessä seitsemän mil-joonan kuutiometrin betonimuuri, 63 metriä syvä ja 20 metriä paksu aallon-murtaja murskautui palasiksi. Wase-dan yliopiston asiantuntija-arvion mu-kaan tsunamin iskuvoima oli sama kuin 250 yli 1 000 kilometrin tuntinopeudella lentävää jumbojettiä iskeytyisi yhtä aikaa aallonmurtajaan. Tätä voimaa ei japani-laisen insinöörin mielikuvitus riittänyt etukäteen hahmottamaan.

Siellä, missä tsunami oli tehnyt pa-hinta jälkeä, paikallaolijoiden mukaan maassa ei ollut jäljellä enää mitään. Jopa Afganistanin sodan tuhot nähnyt tans-kalainen kollegani järkyttyi nähdessään tsunamin tuhon voiman. Hän kuvasi, et-tä vähäiset eletyn elämän merkit roikkui-vat enää puissa: vaateriepuja, leluja, pol-kupyöriä.

Japanilaisen insinööritaidon saavutus oli se, että ydinlaitokset pysyivät maan historian suurimmassa maanjäristykses-sä pystyssä, mutta tsunamia nekään eivät kestäneet. Nyttemmin on käynyt ilmei-seksi, että ydinlaitosten turvallisuudessa oli selvä aukko ja systeemivirhe. IAEA ja useat muut tahot olivat varoittaneet säh-köyhtiötä ja viranomaisia ydinlaitosten jäähdytysjärjestelmien heikkouksista.

Ydinonnettomuuden vahinkojen korjaaminen kestää vuosia, eikä onnet-tomuuden kriittinen vaihe ole vielä edes

ohi. Säteilyä pääsee ilmaan ja maaperään edelleen. Sähköyhtiö Tepcon mukaan menee ainakin vuosi, ennen kuin tilan-ne Fukushiman laitoksilla saadaan koko-naan hallintaan. Viljelyalueet ovat pilalla vuosikymmeniä, mikä on valtava vahin-ko perinteisesti maatalousvaltaisella alu-eella.

Japanin työkulttuuriin kuuluu kai-ken moninkertainen varmistaminen, vä-symätön yksityiskohtiin paneutuminen ja henkilökohtainen ylpeys hoitaa oma tehtävä mahdollisimman hyvin. Siksi on hämmästyttävää, että selviä arviointivir-heitä ja jopa laiminlyöntejä on voinut ta-pahtua. Puutteet ydinlaitosten turvalli-suudessa ovat osoittautuneet anteeksian-tamattoman suuriksi. Silti yleinen mieli-pide ei ole kovin äänekkäästi kääntynyt ydinvoimaa vastaan, koska muita nope-asti käytössä olevia energiavaihtoehtoja ei ole.

Koko talouselämä kärsii

Katastrofin vahingot heijastuvat koko Ja-panin talouselämään. Varsinkin autoteol-lisuus on kärsinyt suurista tuotanto-on-gelmista: Toyotan ja Hondan kotimainen tuotanto putosi molemmilla yli 60 pro-senttia. Samalla koti- ja ulkomaanmyyn-nin luvut romahtivat jopa puoleen. Tuo-tantohäiriöiden paikkaaminen vie aikan-sa, eikä toipuminen ei ole pelkästään Ja-panista kiinni, vaan laajemmin koko Itä-Aasian alueesta.

Japanin hallituksen arvion mukaan Japanin talous on aiemmalla kehitysural-la joskus ensi vuoden vaihteen jälkeen. OECD on hiukan optimistisempi arvi-oidessaan jälleenrakennuksen tuottamaa nousupiikkiä. On ilmeinen vaara, että ul-komaankaupan epätasapainon korjaami-nen kestää arvioitua pidempään, jenin ar-vo laskee ja korot nousevat.

Jälleenrakennukseen ryhtyminen ja nopea toipuminen ovat japanilainen ta-pa tehdä surutyötä. Tiet, junayhteydet ja lentokentät ovat auki ja rakennusura-kat ovat käynnissä. Kaksi kuukautta maa-järistyksen jälkeen, samana päivänä kun Suomessa Finpro vasta antoi lehdistötie-dotteen mahdollisuuksista osallistua jäl-lenrakennushankkeisiin, Japanin viran-omaiset julkaisivat luettelot ensimmäisiin hankkeisiin valituiksi tulleista kansainvä-lisistä rakennusyhtiöistä. Luettelossa on satoja ulkomaalaisia yrityksiä ja joukossa myös kolme suomalaista.

Vakaa usko teknologiaan ja insinöö-rien taitoon hallita luontoa on kokenut kolauksen. Jopa jotkut tapaamani japa-nilaiset poliitikot sanovat, että yrityksis-sä hallita luontoa on menty liian pitkäl-le. Yhdessäkään kylässä tsunamiaalto ei ylettynyt vanhojen kivipaasien yli. Aika näyttää, kuinka kauan niiden varoitukset muistetaan.

Jari Gustafssonsuurlähettiläs, SL Tokio

Japani koki kolme

kriisiä yhtä aikaa.

Kau p p ap o l i t i i k k a • 3 / 2 0 1 1 • 3736 • Kau p p ap o l i t i i k k a • 3 / 2 0 1 1

Ku

va:

Shu

tte

rsto

ck

VKE-palvelut

Saharan eteläpuolinen Afrikka on toipumas-sa kansainvälisen rahoituskriisin vaikutuksis-ta, ja talouskasvu alueella on nopeaa. Raaka-ai-neista höytyvät maat kasvavat 7–10 prosentin vuo-

sivauhdilla, ja useat muutkin alueen maat yltävät yli viiden pro-sentin kasvuun.

Alueen maat ovat luonnonvaroiltaan ja kehitysasteeltaan hy-vin erilaisia. Instituutiot ovat nuoria, ja liiketoimintaympä-ristö kärsii menneistä virheistä. Afrikan maiden velkakrii-siä helpottaa miljardiluokan velkojen anteeksiannot kan-sainvälisen HIPC-ohjelman puitteissa. Highly indebted poor countries on kansainvälisten rahoituslaitosten ja valtiovelkojien sopima talousohjelma, jonka avulla kri-teeristön täyttävät maat ovat saaneet velkansa anteeksi.

Harvalla Afrikan valtiolla ja afrikkalaisella pankilla tai yrityksellä on velkajärjestelyistä huolimatta mahdollista saada luottoja kansainvälisiltä markkinoilta. Siksi on tärkeää, että alu-eelle suuntautuu suoria investointeja.

Etelä-Afrikka merkittävin kohde

Öljyntuottajamaat, kuten Nigeria, Angola ja Ghana, hyötyvät ko-honneista öljyn hinnoista, ja kaivosektorin tuotteiden kallistumi-nen kasvattaa Namibian taloutta. Suomalaisen viennin perintei-nen markkina-alue Kenia hyödyntää Angolan ja Ghanan tavoin

Afrikan talous kasvaa ja eriytyyFinnvera voi tarjota Afrikasta kiinnostuneille yrityksille

tukea vientiin ja etabloitumiseen. Afrikassa korostuu

viennin riskeiltä suojautumisen tuki.

kansainvälisen valuuttarahaston (IMF) ohjelmia talouden uudis-tusten toteuttamisessa.

Suomalaiset viejät voivat hakea Finnveran vientitakuuta näi-hin neljään maahan suuntautuvissa kaupoissa. Maksu- ja rahoi-tusjärjestelyt vaihtelevat viejän maksusaatavan vakuuttamisesta pitkän takaisinmaksuajan vaatimiin korkotukiluottoihin. Myös remburssin käyttö on suositeltava tapa varmistaa saatava.

Afrikan suurin ja tärkein maa on kehittynyt Etelä-Afrikka, jonka taloudellinen vaikutus ulottuu koko Saharan eteläpuolei-seen Afrikkaan. Alueelle on etabloitunut myös suuria monikan-

sallisia tele- ja kaivosalan yrityksiä, joilla on tieto-taitoa ja re-sursseja toimia haastavilla markkinoilla. Finnveran vientita-kuutoiminnassa Etelä-Afrikka on alueen merkittävin kohde-maa. Finnvera on taannut Etelä-Afrikassa vientikaupan luo-ton paikallisen valuutan randin määräisenä.

Viennin rahoitus edelleen haaste

Afrikan kehittyvillä markkinoilla viennin rahoituksen jär-jestäminen on haasteellista. Ostajina ja luotonsaajina olevien valtioi den, pankkien tai yritysten rahoitusta rajoittavat heikko luottokelpoisuus, liiketoimintaympäristön puutteet, toisinaan myös monikansallisten rahoituslaitosten – IMF ja Maailman-pankki – valtioille asettamat luotonotonrajoitukset.

Alueella korostuu kehityspankkien kuten African Deve-lopment Bank, Maailmanpankki, EIB ja IFC ja paikallisten kauppa- ja investointeja tukevien toimijoiden hyödyntäminen vientihankkeiden rahoittajana, osarahoittajana tai pääoman tarjoajana. Finnvera toimii mielellään yhteistyössä näiden lai-tosten kanssa suomalaisten yritysten hankkeissa Afrikassa.

Suomen ulkoasiainministeriö harjoittaa Afrikassa kehi-tysyhteistyötä, jossa Finnverakin voi olla osallinen. Suoma-laisten yritysten kauppoja voidaan rahoittaa pehmeäehtoisilla korkotukiluotoilla – nykyään sekaluotto, jossa luottoon liitty-vä tukielementti maksetaan kehitysyhteistyövaroista.

Finnvera myöntää hankkeen luotottavalle rahoittajalle vientitakuun. Viennin rahoittamiseen pehmeäehtoisella luo-tolla vaikuttaa luotonsaajan luottokelpoisuuden ohella valtion mahdolliset luotonotonrajoitukset ja vientihankkeen soveltu-vuus pehmeäehtoiseen rahoitukseen.

Kestävää luotonantoa

Julkisena vienninrahoittajana Finnvera ottaa huomioon OECD:n kestävän luotonannon periaatteet, jonka mukaan velkarahoituksen järjestämistä alueen köyhimpiin maihin ku-ten Etiopiaan ja Liberiaan rajoitetaan. Finnvera ei myöskään voi toimia kahtia jakautuvassa Sudanissa ennen kuin Pohjois- ja Etelä-Sudanin valtiolliset instituutiot saadaan perustettua ja valtioiden taloudellinen tilanne kartoitettua.

IMF, Maailmanpankki ja Afrikan kehityspankki keskuste-levat muiden kehityspankkien ja valtiovelkojien kanssa Suda-nin velkojen jakamisesta Pohjois- ja Etelä-Sudanille ja mah-dollisesta velkajärjestelystä sen jälkeen, kun vastuut on saatu kohdennettua oikeille osapuolille.

Kestävän luotonannon periaatteiden lisäksi Finnvera kiin-nittää huomiota takaamiensa hankkeiden ympäristövaikutuk-siin ja hyvän liiketoiminnan periaatteiden edistämiseen. Hy-vä ja läpinäkyvä hallinto edistää osaltaan resurssien tehokas-ta käyttöä sekä korostaa tarjouskilpailussa vientituotteen laa-dullisia ominaisuuksia.

Finnveran vastuut Saharan eteläpuoleisessa Afrikassa ovat yhteensä 170 miljoonaa euroa. Kauppoja on useilla tuotan-nonaloilla kuten sähköistys, kuljetus ja logistiikka, telekom-munikaatio, terveydenhuolto.

Raija RissanenFinnvera

FinnveraFinnvera Oyj on TEM-konserniin kuuluva valtion omistama erityisrahoituslaitos, jo-ka tarjoaa rahoitusta yritystoiminnan al-kuun, kasvuun ja kansainvälistymiseen sekä vientitakuita viennin riskeiltä suojau-tumiseen. Finnvera myöntää vientitakui-ta viejille ja viennin rahoittajille ja edistää

yritysten etabloitumista myöntämällä in-vestointitakuita investoivalle yrityksel-le tai investoinnin rahoittajalle. Erityisesti pk-yritysten kansainvälistymiseen on ke-hitetty etabloitumista tukeva kansainvä-listymislaina ja -takaus, joka myönnetään emoyhtiölle.

Vientitakauksilla pk-viejä voi järjes-tää vientitoimitukseen liittyvää käyttö-

pääoman rahoitusta sekä kattaa vien-tikauppaan liittyviä toimitustakauksia. Finnveran vientitakuut ja vienti- ja erityis-takaukset olivat vuoden 2010 lopussa 8,9 miljardia euroa.

Lisätietoja: Tutkimusjohtaja Raija Rissa-nen, puh 0204 60 7276 ja aluepäällikkö Mika Relander, puh. 0204 60 7343.

KUNNIAKONSULIEN KUULUMISET

I have served as a consul for Finland in Sudan for the past 27 years as I was appointed in 1984.

Sudan, being one of the biggest countries in Africa has a long lasting relationship with Finland. The Finnish community in Sudan is around 100 living on and off all over the republic of Sudan.

Finnida was a major donor agency for development projects in Sudan with forest, electrification, agriculture and refugee projects up to 1991. After that, Sudan discovered oil and the company Wartsila became one of the main suppliers for power generation for all the oil pumping stations.

As of today, Wartsila has a lot of new projects in Juba, South of Sudan. Nokia of course has a big turn over here in Sudan. There are also other major companies like Kone, Aqua Plan and others.

Sudan also imports Finnish paper from different Finnish suppliers like Enso.

At the moment we have the UN Peace Keeping forces a large number of Finnish military and police personnel who are based in Darfur region and the South of Sudan.

9th of June this year Sudan is due to split in to two countries: the north and the south. Both countries will have a big potential in agriculture, forestation and mining like gold, chrome and many other minerals.

The Finnish companies should look more into the future of Sudan and its development. The country can absorb a lot of new technologies in major areas like food security, livestock and the building of the new Khartoum airport which happens to be 1.2 billion dollar project.

If any Finnish company is interested in working in Sudan, please do not hesitate to contact me.

Sarjassa aiemmin ilmestyneet:Helga Mensing, Honorary Consul in CuracaoGérald Roux, Honorary Consul in Nice

Hisham Aboulela

Honorary Consul-General in Khartoum, Sudan

Kau p p ap o l i t i i k k a • 3 / 2 0 1 1 • 39

KAUPPAPOLITIIKAN ABC LYHYET JOHDATUKSET PERUSKäSITTEISIIN

ABCDEFGHIJKLMNOPQRSTUVWXYZÅÄÖ

MARKKINAHÄIRIÖT Markkinahäi-riöitä syntyy, kun markkinat eivät joh-

da taloudellisesti tehokkaaseen tulokseen. Markkinahäiriöiden syynä voivat olla mää-räävän markkina-aseman väärinkäyttö, tie-don salaaminen tai tehoton levittäminen, koordinointiongelmat, pääomamarkkinoi-den puutteet, työvoimamarkkinoiden epä-tasapaino, julkishyödykkeiden riittämätön tuotanto ja ulkoiset kustannukset. Esimer-kiksi ulkomaisen tuonnin aiheuttamaa hait-taa kotimaisen tuotteen tuotannolle kutsu-taan markkinahäiriöksi. Nämä ovat tehok-kuustappioita, joita markkinoilla esiintyy. Julkinen valta pyrkii korjaamaan markki-nahäiriöitä lainmuutoksilla. Myös valtion-tuki voi suojata epäsuotuisilta riskitekijöiltä. Suomessa viranomaiset tähtäävät siihen, ett-eivät markkinahäiriötilanteet toistuisi, mut-ta häiriöistä kärsinyt kuluttaja ei voi saada menetettyjä eurojaan takaisin.

MERCOSUR Mercosur on Etelä-Amerikan johtava kauppablokki, jonka muodostavat Argentiina, Brasilia, Paraguay ja Uruguay. Venezuelan kanssa jäsenyydestä on sovit-tu vuonna 2006, mutta maa ei ole ratifioi-nut sopimusta. Kauppavyöhyke tähtää tava-roiden, pääoman, palvelujen ja ihmisten va-paaseen liikkuvuuteen alueellaan. Mercosu-rin hinnoittelupolitiikka sääntelee tuontia ja vientiä. Ryhmittymä voi lisäksi sovitel-la jäsenmaiden välisiä kauppakiistoja. Pi-demmällä aikavälillä Mercosurin tavoittee-na on luoda koko mantereen kattava vapaa-kauppa-alue. Kehityspankin perustamisesta on myös puhuttu. Vuonna 1991 Asuncionin sopimuksella perustetun Mercosurin tär-kein tukija ja kauppakumppani on EU. Jä-senvaltioista Brasilia ja Argentiina ovat ta-louden jättiläisiä. Bolivia, Chile, Kolumbia, Ecuador ja Peru ovat Mercosurin liitännäis-jäseniä, jotka voivat liittyä vapaakauppaso-pimuksiin, mutta eivät blokin tulliliittoon. Alueen BKT on yhteensä 1,1 biljoonaa dol-laria.

NAFTA Pohjois-Amerikan vapaakaup-pasopimus eli NAFTA (North Ame-

rican Free Trade Agreement) on Kanadan, Meksikon ja Yhdysvaltain välinen vapaa-kauppasopimus. Se astui voimaan 1. tam-mikuuta vuonna 1994. Sopimus on Euroo-pan unionin sisämarkkinoiden kanssa pi-simmälle kaupankäyntiä vapauttava sopi-mus koko maailmassa. Voimaan astuttuaan se herätti paljon vastarintaa, muun muassa

alkuperäiskansojen ja ympäristöaktivistien sekä -järjestöjen keskuudessa. Sopimusta on kritisoitu laajasti ympäri maailmaa eri-tyisesti ihmisoikeuksien polkemisesta sekä köyhien ja rikkaiden välisten varallisuuse-rojen kasvattamisesta. Pohjois-Amerikan vapaakauppa-alue on tuonut toisaalta uu-sia mahdollisuuksia, kuten avannut Yhdys-valtain markkinat ja luonut investoijille sel-vät säännöt, mikä on moninkertaistanut in-vestointien määrän. Keskustelun alla on ny-kyisin NAFTA Plus, jota kutsutaan myös ni-mellä Initiative of Americas. Se tähtää integ-raation syventämiseen. Perusajatuksena on rajavalvonnan ja terrorisminvastaisen tais-telun sekä tavaroiden tullaukseen ja niiden kuljetukseen liittyvien kysymysten kietomi-nen yhdeksi integroiduksi paketiksi.

NAMA Teollisuustuotteiden markkinoil-lepääsy eli NAMA (Non-agricultural mar-ket access) on ollut perinteisesti kauppaneu-vottelujen keskeinen osa-alue. NAMA-neu-votteluissa pyritään parantamaan teollisuus-tuotteiden markkinoillepääsyä neuvottelu-kumppaneiden välillä eli parantamaan yri-tysten mahdollisuuksia päästä toisten mai-den markkinoille alentamalla tai poistamal-la tulleja ja tullien ulkopuolisia kaupanes-teitä (non-tariff barriers). NAMA-neuvot-telut kattavat kaikki muut kuin maatalous-tuotteet eli käytännössä teollisuustuotteet, polttoaineet, kaivosteollisuuden tuotteet, kalat ja kalatuotteet sekä metsätaloustuot-teet. Vaikka tuontitullien merkitys on raja-suojainstrumenttina jatkuvasti vähentynyt, on tullien alentaminen ja poistaminen edel-leen NAMA-neuvottelujen ydin. Neuvot-teluissa sovittavat tullisidonnat vahvistavat maksimitullitasot kullekin tuotteelle kussa-kin maassa. Sovellettu tullitaso voi olla si-dottua tasoa alhaisempi, mutta maksimitul-litaso on sitova.

NTB (Non-tariff barriers to trade) Tullita-riffien lisäksi on olemassa tullien ulkopuo-lisia kaupanesteitä, kuten määrällisiä tuonti- ja vientirajoituksia tai lisensointivaatimuk-sia, kansainvälisestä käytännöstä poikkeavia teknisiä tuotevaatimuksia, syrjiviä verotus-käytäntöjä ja niin edelleen. Tällaiset vaati-mukset voivat olla jossain tapauksessa sallit-tuja esimerkiksi ihmisten terveyden suojele-miseksi, mutta niitä ei tule käyttää siten, et-tä perusteettomasti vaikeutetaan ulkomaa-laisten toimijoiden markkinoillepääsyä tai muita toimintaedellytyksiä. Tullisuojan vä-hennyttyä monenvälisten kaupanvapautta-

miskierrosten ja vapaakauppasopimusten myötä on päähuomio kaupanesteiden pois-tamisessa siirtynyt juuri tullien ulkopuolis-ten kaupanesteiden poistamiseen ja niiden synnyn ehkäisemiseen. EU pyrkii tähän var-mistamalla sen, että kauppakumppanit so-veltavat olemassa olevia kaupanesteiden mi-nimoimiseen tähtääviä monenvälisiä ja kah-denvälisiä sitoumuksiaan ja neuvottelemalla kaupanesteiden poistamisesta muun muas-sa käynnissä olevissa ja tulevissa vapaakaup-paneuvotteluissa.

OECD Taloudellisen yhteistyön ja ke-hityksen järjestö (Organisation for Eco-

nomic Cooperation and Development) on kansanvaltaisten markkinatalousmaiden yhteistyöjärjestö. Sen tehtävänä on alun pe-rin ollut tukea kestävää taloudellista kas-vua, työllisyyttä ja nousevaa elintasoa jä-senmaissaan sekä vaikuttaa maailmantalo-uden ja -kaupan kehittymiseen monenkes-kiseltä pohjalta. Elintason nousu ja talous-kasvu johtivat alkuperäisen Marshall-apua hallinnoineen OEEC-järjestön muuntami-seen vuonna 1961 uudeksi yhteistyöjärjes-töksi OECD:ksi, johon Suomi liittyi vuon-na 1969. Nykyään 34 maan järjestö pyrkii toimimaan globaalin taloushallinnon yhte-nä keskeisenä taustatyön tekijänä ja politiik-kasuositusten antajana paitsi jäsenmailleen niin myös G20-rakenteelle ja sen piirissä toimiville suurille nouseville talouksille, jot-ka eivät ole vielä sen jäseniä. OECD vertai-lee ennen kaikkea hallitusten makrotalous-politiikkaa ja sektoripolitiikkoja etsien niis-tä tuloksellisimpia hallintotapoja ja parhaita käytäntöjä sekä antaen jäsenmaille politiik-kasuosituksia. Osallistavana toimintatapa-na on oppiminen yhdessä vertaisten kanssa.

OVENAVAUSPALVELUT Suomen suur-lähetystöt tarjoavat viennin edistämiseen liittyviä julkisia palveluja. Niihin kuuluvat muun muassa tiedon ja aineistojen välittä-minen, avustaminen yhteyksien luomises-sa ja niin sanotut ”ovenavauspalvelut” yri-tyksille vieraassa toimintaympäristössä, esi-merkiksi suhteissa viranomaisiin ja yritys-kenttään. Lähetystöt voivat järjestää erilai-sia promootiotilaisuuksia kaupan ja inves-tointien edistämiseksi yhteistyössä yritysten kanssa. Lisäksi lähetystöt seuraavat asema-maan poliittista ja taloudellista tilannetta ja kehitystä sekä antavat pyydettäessä yrityk-sille informaatiota asemamaastaan ja alu-eestaan sekä sen kehityksestä.

Liberiasta on tehty vain vähän hy-viä kirjoja. Kaksi nousee muiden yläpuolelle: Graham Greenen kir-joittama matkakuvaus ja Gus Lie-

benowin poliittisen historian yleisesitys. Kirjojen ilmestymisen välillä ehti kulua 50 vuotta.

Tämän kirjan tekijä Ellen Johnson Sirleaf on Afrikan ensimmäinen naispre-sidentti, jota voidaan hyvällä syyllä ver-rata Nelson Mandelaan. Johnson Sirleaf on ansiokkaasti taistellut maansa demo-kratian ja naisten aseman puolesta lähes koko ikänsä. Kirjoittajaa on vainottu, hän on istunut vankilassa ja hänet on yritetty mustamaalata omassa maassaan. Vuoden 1980 vallankaappauksen alkaessa hän oli yksi syrjäytetyn hallituksen ministereistä, joista useimmat teloitettiin julmasti.

Johnson Sirleaf ei ole syntynyt kul-talusikka suussa mikä antaa tälle kirjal-le merkitystä myös suomalaisen lukijan kannalta. Ja mikä tärkeintä, tämä tyttö jos kuka voi näyttää mallia muulle Afrikalle.

Mutta onko Johnson Sirleafin kirja hyvä? Voiko sitä suositella välineenä Li-berian tilanteen ymmärtämiseksi?

Liberian historiaan jo aiemmin pe-rehtyneelle tässä kirjassa on melko vähän uutta tietoa. Historiantulkinnat nojautu-vat mediassa ja tietokirjoissa jo vallitse-viin käsityksiin, mikä selittyy istuvan pre-sidentin asemalla.

Teos ei ole siis omiaan herättämään suurempaa keskustelua. Kirjasta välit-tyy kuitenkin oivallista draaman tajua. 1980-luku oli Liberian kehityksen kan-nalta erityisen kohtalokasta aikaa – todel-

lista taistelua hyvän ja pahan välillä. Kyl-mä sota ylläpiti diktatuuria. Aikapommi tikitti kuitenkin taustalla. Kukaan ei pys-tynyt hallitsemaan nousevaa rajuilmaa.

Kirja on rakennettu kronologian va-raan. Rakenne on kirjoittajan kannalta perusteltu, mutta lukija kaipaisi ehkä te-maattisempaa lähestymistapaa. Yhdessä tulkintojen tavanomaisuuden kanssa kro-nologia vähentää kirjan kiinnostavuutta.

Minkälaisen kuvan Liberiasta kirja antaa? Outo maa, voisi joku sanoa – näin kirjassa todetaan. Liberialta puuttuu siir-tomaahistoria tyystin. Yhdysvallat on ol-lut Liberian kumppani sekä hyvässä että pahassa. USA on käyttänyt Liberiaa hy-väkseen ja kuitenkin hylännyt sen vaikei-na aikoina kuten Kansainliiton aikaisessa kriisissä sekä sisällissodassa.

Toisaalta USA on tarjonnut turva-paikan liberialaisille toisinajattelijoille ja avannut koulunsa ja yliopistonsa liberia-laisille nuorille. Yhtä kaikki Yhdysvallat on myös tarjonnut hedelmällisen alustan liberialaisten radikalisoitumiselle, jota Johnson Sirleaf kirjassaan kuvaa ansiok-kaasti ja vertaa sitä höyrykattilaan.

Monet liberialaiset kuitenkin odotti-vat USA:n suhtautuvan Liberiaan samalla tavoin kuin Israeliin ja että afroamerikka-lainen väestö USA:ssa olisi ottanut saman roolin kuin juutalaiset suhteessa kaukai-seen siirtokuntaan.

Johnson Sirleaf itse kertoo perehty-neensä Liberian historiaan vasta asues-saan Yhdysvalloissa. On mentävä kau-as jotta näkee lähelle. Liberiassa ei ol-lut tiedonvälityksen vapautta, ja historia oli vaarallinen aihe Liberiassa varsin pit-kään.

Taloudellisessa mielessä Liberia on ollut markkinatalouden koelaboratorio. Maassa on harjoitettu vapaata avoimien ovien politiikkaa ulkomaisiin investoin-

neille jo ainakin 80 vuotta. Tulokset ovat hämmentäviä. Liberia on tapaus josta ei tule ottaa opiksi, oli kyse sitten ulkomais-ten investoijien tai paikallisen hallituk-sen, jota Johnson Sirleaf jo 1970-luvulla syytti kleptokraateiksi, käytöksestä.

Johnson Sirleafin erityisvahvuus on siinä, että hän on nykyaikainen afrikka-lainen nainen ” yhteydessä menneeseen mutta ei sidoksissa siihen”. Vasta aika näyttää pystyykö Johnson Sirleaf näyttä-mään tietä uudelle Liberialle. President-ti korostaa taloudellisessa kehityksessä kumppanuutta hallituksen ja kansan vä-lillä – kumppanuutta, joka Afrikassa tun-tuu niin surullisen usein puuttuvan joka suhteessa.

Kirjassa mainitaan Suomi vain ker-ran, presidentin virkaanastujaisten yhtey-dessä. Martti Ahtisaarta, Elisabeth Reh-niä tai Tarja Halosta ei mainita kertaa-kaan mikä voi tuntua yllättävältä. Toisaal-ta Suomen ja Liberian suhteet ovat niin tuore asia, että ne eivät ehkä tähän kirjaan vielä mahtuneet.

Sisällissodasta nopeasti toipuva Libe-ria hakee paikkaa kansainvälisen yhtei-sön vastuullisena jäsenenä. Liberialla on tässä vahva historiallinen näyttö. Liberia oli sekä Kansainliiton että YK:n perusta-javaltioita, jossa tuki monenkeskisyydelle on hyvin vahvaa.

Tähän kuvaan sopii hyvin se, että ny-kyisen Afrikan unionin perustamises-ta sovittiin Liberian maaperällä. Kokous johon osallistuivat Liberian, Ghanan ja Guinean presidentit järjestettiin Nimban maakunnassa jo niinkin varhain kuin vuonna 1959.

Kimmo Laukkanen

Ellen Johnson Sirleaf

Tästä tytöstä tulee jotakin

Liberian presidentin elämä

Otava 2011

Liberia näyttää mallia

KIRJA-ARVIO

38 • Kau p p ap o l i t i i k k a • 3 / 2 0 1 1

Riskirahoitusta suomalaisyritysten hankkeisiin kehitysmaissa

Teollisen yhteistyön rahasto Oy (Finnfund) on jo yli 30 vuotta toiminut suomalainen kehitysrahoitusyhtiö, joka tarjoaa pitkä-aikaisia investointilainoja ja riskipääomaa yksityisten yritysten

hankkeisiin kehitysmaissa ja Venäjällä. Finnfund rahoittaa kannatta-via hankkeita haastavilla markkinoilla, joilla kaupallista rahoitusta on vaikea saada.

Kehitysmaat haluavat ulkomaisia suoria sijoituksia tuomaan osaa-mista, parantamaan tuottavuutta ja avaamaan vientikanavia. Köy-hät maat eivät vaurastu pelkällä kehitysavulla, vaan investoinneilla ja osaamisella, joiden avulla omien kansalaisten työn tuottavuus kasvaa. 90 prosentilla kehitysmaiden työpaikoista on yksityisellä sektorilla.

Finnfund investoi ensisijaisesti suomalaisten yritysten tai niiden yhteistyökumppaneiden kohteisiin. Se rahoittaa myös hankkeita, jois-sa käytetään suomalaista teknologiaa tai osaamista, parannetaan mer-kittävästi ympäristön tilaa tai tuetaan kohdemaan taloudellista ja sosi-aalista kehitystä. Finnfund osallistuu kehitysmaiden yksityisen sekto-rin rahoittamiseen myös välillisesti pääomasijoitusrahastojen kautta.

Pitkäaikaisten investointilainojen ohella Finnfund tekee oman pääoman ehtoisia sijoituksia ja tarjoaa asiakkailleen pääomalainaa tai muuta välirahoitusta. Rahoitusmuodosta riippumatta Finnfund lähtee mukaan hankkeeseen vähemmistösijoittajana.

Rahoitettavan hankkeen tulee olla kannattava ja sillä tulee olla myönteisiä kehitysvaikutuksia kohdealueella. Finnfundin rahoitus ei ole sidottu Suomesta tehtäviin hankintoihin. Hankkeeseen pitää kui-tenkin liittyä suomalainen intressi.

Useimmat Finnfundin tekemistä investoinneista ovat teollisia hankkeita, mutta se rahoittaa myös muita toimialoja kuten energian-tuotantoa, metsäteollisuutta, tietoliikennettä ja terveydenhuoltoa.

Finnfundin sijoitusten ja maksamattomien päätösten summa oli 30.4.2011 yhteensä 500 miljoonaa euroa, josta Afrikan osuus oli noin 175 miljoonaa euroa. Afrikkaan sijoittuvia hankkeita oli yhteensä 35 kappaletta.

Viime vuonna uusia investointipäätöksiä tehtiin 21 kappaletta yh-teisarvoltaan noin 87 miljoonaa euroa. Euromääräisesti laskettuna uu-sista investointipäätöksistä 38 prosenttia kohdistui Afrikkaan. Runsas kolme neljännestä päätöksistä oli matalan ja alemman keskitulotason kehitysmaissa, kun mukaan otetaan myös näihin maihin sijoittavat ra-hastot. Erityisesti matalatuloisissa maissa Finnfund rahoittaa hankkei-ta myös rahastojen kautta.

Finnfund tekee tiivistä yhteistyötä muiden eurooppalaisten kehi-tysrahoittajien kanssa (www.edfi.eu). Suuri osa Finnfundin sijoituk-sista matalatuloisiin kehitysmaihin on tehty yhteisrahoituksena mui-den kehitysrahoittajien kanssa.

Lisätietoja: www.finnfund.fi

Finnpartnershipiltä liikekumppanuustukea suomalaisiin kehitysmaahankkeisiin

Finnpartnership on Finnfundin hallinnoima ja ulko-asiainministeriön rahoittama vuonna 2006 käynnis-tynyt liikekumppanuusohjelma. Finnpartnership

tarjoaa liikekumppanuustukea ja neuvontaa suomalaisyri-tysten ja muiden suomalaisten organisaatioiden liiketalou-dellisesti kannattaviin kehitysmaahankkeisiin.

Finnpartnershipin palveluiden avulla pyritään lisää-mään suomalaisten ja kehitys maayritysten välistä kaupal-lista yhteistyötä, edistämään tuontia kehitysmaista, edistä-mään kehitysmaiden taloudellista kasvua, monipuolista-maan niiden tuotantoa ja viennin rakennetta sekä muuten palvelemaan kohdemaiden kehitystä.

Liikekumppanuustukea voi saada mm. hankevalmis-teluun, yhteistyökumppanin etsintään, kehitysmaayrityk-sen henkilökunnan koulutukseen sekä asiantuntijapalve-luihin liiketoiminnan parantamiseksi. Liikekumppanuus-tukea myönnetään myös lisäarvollisiin kehitysmaatuonti-hankkeisiin sekä suomalaisen ympäristöteknologian pilot-tihankkeisiin.

Finnpartnershipin matchmaking-palvelun avulla kehi-tysmaayritykset voivat etsiä suomalaisia liikekumppaneita.

Vuonna 2010 uusia liikekumppanuustukihakemuk-sia vastaanotettiin 115 kappaletta. Myönteisiä tukipäätök-siä tehtiin 110 kappaletta yhteensä 4,3 miljoonalla eurolla.

Vuosien 2006 ja 2007 liikekumppanuustuen saajat jät-tivät vuonna 2010 viimeiset seurantaraporttinsa. Näille 78 yritykselle oli maksettu tukea 2,7 miljoonaa euroa. 45 prosenttia yrityksistä ilmoitti toimintansa sujuvan hyvin. Nämä yritykset ovat investoineet kehitysmaihin yhteen-sä 1,65 miljardia euroa. Yhteenlaskettu suora ja epäsuora työllistämisvaikutus on ollut noin 3400 henkilöä.

Finnpartnershipin toiminnasta 15 prosenttia kohdis-tuu Afrikkaan.

Matchmaking-palvelu vastaanotti 124 liiketoiminta-aloitetta kehitysmaayrityksiltä. Vuosina 2006–2010 match-making-palveluun on rekisteröity 302 hakemusta. Näistä yrityksistä noin 25 prosenttia löysi suomalaisen partnerin, kauppakumppanin tai muun yhteistyökumppanin.

Lisätietoja: www.finnpartnership.fi