sak:n luottamusmieskysely 2009

SAK:n luottamusmieskysely 2009

1·2010

Heinäkuu 2010

Lisätiedot: Tytti Jäppinen [email protected] Puh. 020 774 0156 SAK, PL 157 00531 Helsinki

Tilaukset: SAK Puh. 020 774 000

SAK:N LUOTTAMUSMIESKYSELY 2009

SISÄLLYS

TIIVISTELMÄ .................................................................................... 3

1. JOHDANTO ............................................................................ 5

2. HENKILÖSTÖN UUDELLEENJÄRJESTELYT ....................... 6

2.1 Työpaikkojen eroja ja yhtäläisyyksiä ................................. 6

3. YHTEISTYÖ JA NEUVOTTELUSUHTEET TYÖPAIKALLA ... 8

3.1 Yhteistyösuhteet työpaikalla ............................................. 9

3.2 Paikallinen sopiminen ....................................................... 9

3.3 Paikallisen sopimisen soveltamisongelmia ..................... 11

3.4 Luottamusmiehen rooli henkilöstökoulutuksessa ............ 12

3.5 Työpaikan suunnitelmat .................................................. 12

4. JOHTOPÄÄTÖKSET ............................................................ 13 KUVIOT JA TAULUKOT Kuvio 1. Työpaikkojen jakautuminen henkilöstön uudelleenjärjestelyjen mukaan.................................................... 6 Taulukko 1 Henkilöstön uudelleenjärjestelyt -ryhmien erityispiirteitä ............ 7 Kuvio 2. Paikalliset sopimukset eri tarkasteluryhmissä, % työpaikoista . 10 Kuvio 3. Tehdyt paikalliset sopimukset ja niissä esiintyneet

soveltamisongelmat eri tarkasteluryhmissä,% työpaikoista ...... 11 Taulukko 2 Työpaikan suunnitelmat ............................................................ 13 LIITTEET: Taulukot

Kyselylomake

SAK · Luottamusmieskysely 2009 3

Tiivistelmä SAK on keväästä 1992 lähtien kerännyt pääluottamusmiehille suunnatulla kyselyllä tietoa siitä, mitä työpaikoilla on viimeisen vuoden aikana tapahtu-nut. Tiedustelun teemat liittyvät työpaikkatason edunvalvontaan, kuten yh-teistyösuhteisiin, paikalliseen sopimiseen ja luottamusmiehen rooliin työ-paikoilla. Tähän, joulukuussa 2009 tehtyyn kyselyyn, vastasi 555 luotta-musmiestä, jotka edustavat työpaikoillaan yli 110 000 palkansaajaa.1 Vas-taajista 75 prosenttia oli miehiä ja 25 prosenttia naisia. Kyselyyn vastanneet työpaikat jaettiin tehtyjen henkilöstön uudelleenjärjestelyjen pohjalta neljään toisensa poissulkevaan ryhmään:

1. Työpaikkoihin, joilla henkilöstöä on lomautettu tai irtisanottu (33 %) eli henkilöstöä vähentäneet,

2. Työpaikkoihin, joilla on palkattu uutta työvoimaa (31 %) eli henki-löstöä lisänneet,

3. Työpaikkoihin, joilla on samanaikaisesti sekä lomautettu tai irtisa-nottu että palkattu uutta työvoimaa (23 %) eli henkilöstöä vaihta-neet ja

4. Työpaikkoihin, joilla ei tehty mitään edellä mainituista henkilöstön uudelleenjärjestelyistä (13 %) eli stabiilit.

Näiden työpaikkojen eroja ja yhtäläisyyksiä ja käyttäytymistä tarkasteltiin kyselyn teemojen mukaan. Keskeisimmät tulokset henkilöstön uudelleenjärjestelyjen osalta olivat seuraavat:

Teollisuus kärsi eniten irtisanomisista tai lomautuksista. Työpaikat reagoivat hankalaan taloudelliseen tilanteeseen irtisanomalla tai lomauttamalla vakinaista kokoaikaista henkilöstöä.

Uutta henkilöstöä palkattiin lähinnä määräaikaisiin työtehtäviin yksityisillä palvelualoilla.

Samanaikaisesti sekä irtisanoneita tai lomauttaneita että uutta työvoimaa palkanneita työpaikkoja oli eniten metalli- ja rakennusalalla. Työpaikoilla käytettiin runsaasti alihankkijoita ja vuokratyövoimaa. Vakinaisia työntekijöitä irtisanottiin tai lomautettiin ja tilalle palkattiin lähinnä määräaikaista työvoimaa.

Työpaikat, joilla ei tehty mitään henkilöstöjärjestelyjä jakautuivat tasaisesti sektoreittain. Suhteessa muihin, näillä työpaikoilla käytettiin paljon osa-aikaista työvoimaa, joka sopeutuu yrityksen toimintaan joustavasti eikä muita henkilöstöjärjestelyjä ole tarvetta tehdä.

1 Kun todellinen otosjoukko oli noin 1000 henkilöä, vastausprosentiksi tuli 55,5.

4 SAK · Luottamusmieskysely 2009

Muita tuloksia: Henkilöstömäärältään suuremmissa työpaikoissa oli

o enemmän henkilöstön uudelleenjärjestelyjä o enemmän paikallisia sopimuksia ja niiden

soveltamisongelmia o yhteistyö johdon ja henkilöstön välillä huonompaa o luottamusmiehellä suurempi rooli henkilöstökoulutuksesta

neuvoteltaessa

Paikallinen sopiminen ja soveltamisongelmat o palkkaukseen liittyviä sopimuksia tehtiin enemmän kuin

työaikaan liittyviä sopimuksia o palkkasopimuksissa oli kuitenkin vähemmän

soveltamisongelmia kuin työaikasopimuksissa o yleisintä paikallinen sopiminen ja soveltamisongelmat

olivat henkilöstöä vaihtaneilla työpaikoilla ja harvinaisinta työpaikoilla, joissa ei ollut tehty henkilöstön uudelleenjärjestelyjä

o poikkeuksena olivat työaikasopimukset, joissa ei mitään järjestelyjä tehneillä työpaikoilla oli eniten soveltamisongelmia

Onko työpaikkojen yhteistyösuhteilla ja paikallisella sopimisella tai sopimusten soveltamisongelmilla yhteyttä?

o eniten paikallista sopimista ja sopimusten soveltamisongelmia sekä huonoimmat yhteistyösuhteet oli henkilöstöä vaihtaneilla työpaikoilla, vähiten paikallisia sopimuksia ja niiden soveltamisongelmia sekä tasaisimmat yhteistyösuhteet oli työpaikoilla, joilla ei tehty mitään henkilöstöjärjestelyjä

o yhteistyösuhteita heikentää myös henkilöstön suuri vaihtuvuus

o vaikutusta yhteistyösuhteisiin voi olla myös runsaalla määräaikaisen työvoiman, alihankkijoiden ja vuokratyövoiman käytöllä

o paikallisen sopimisen ja yhteistyösuhteiden yhteys on selkeämpi työaikasopimusten kuin palkkasopimusten osalta


1. Johdanto Viime laman aikana 1990-luvun alussa henkilöstön uudelleenjärjestelyjä tehtiin erittäin yleisesti irtisanomalla tai lomauttamalla henkilöstöä. Uusien työntekijöiden palkkaaminen oli hyvin vähäistä. 1990-luvun puolivälissä tapahtui kuitenkin käännekohta, kun uuden työvoiman rekrytointi kasvoi ja irtisanomisten tai lomautusten määrä kääntyi laskuun. Samaan aikaan kasvoi myös vaihtuvuus eli uusia henkilöitä palkattiin samalla kun henkilöstöä irtisanottiin tai lomautettiin. Nykyiselle suhteellisen korkealle tasolle vaihtuvuus nousi viime vuosikymmenen alussa. Positiivisen käännekohdan jälkeen uuden työvoiman palkkaus lisääntyi ja työntekijöiden irtisanomiset tai lomautukset pysyivät suhteellisen alhaisella tasolla hieman yli kymmenen vuotta. Vuoden 2009 aikana tilanne kuitenkin muuttui. Lomautukset ja irtisanomiset nousivat hyvin lähelle vuoden 1993 tasoa ja uuden työvoiman palkkaaminen laski rajusti melkein samalle tasolle. Tätä kehitystä selittää osittain kansainvälisen taloudellisen tilanteen huonontuminen, mikä heijastui hyvin voimakkaasti työllisyystilanteeseen. Tilastokeskuksen työvoimatutkimuksen mukaan työttömien määrä lisääntyi viime vuonna 49 000 henkilöllä ja työttömyysaste kohosi vuoden aikana keskimäärin 2 prosenttiyksikköä ollen 8,0 prosenttia tämän kyselyn tekohetkellä joulukuussa 2009. USA:sta vuonna 2007 alkanut finanssikriisi iski Suomeen vasta vuoden 2009 aikana. Kysynnän pysähtyminen romahdutti viennin ja tuonnin. Tämä aiheutti ongelmia mm. teollisuudessa ja rakennusalalla, mikä tulee esiin myös tämän kyselyn tuloksissa. Tehdyn kyselyn perusteella henkilöstön uudelleenjärjestelyt koskivat yhä suurempaa joukkoa työpaikoista viime vuoden aikana. Irtisanomisia tai lomautuksia tehtiin melkein 60 prosentilla työpaikoista, mikä oli noin 30 prosenttiyksikköä enemmän kuin edellisellä tarkastelujaksolla. Samoin uutta työvoimaa oli palkattu yli puolella työpaikoista. Kyselyyn vastanneiden luottamusmiesten työpaikat on tässä raportissa jaettu neljään eri ryhmään työvoiman määrällisen joustavuuden mukaan. Näiden vastaajaryhmien eroja ja yhtäläisyyksiä sekä käyttäytymistä tarkastellaan kyselyn teemojen mukaisesti.


2. Henkilöstön uudelleenjärjestelyt Henkilöstön uudelleenjärjestelyjen pohjalta kyselyyn vastanneet työpaikat on jaettu tarkasteltaviksi neljään ryhmään työvoiman määrällisen joustavuuden mukaan. Nämä toisensa poissulkevat ryhmät ovat:

1. Työpaikat, joilla henkilöstöä on lomautettu tai irtisanottu eli henki-löstöä vähentäneet,

2. Työpaikat, joilla on palkattu uutta työvoimaa eli henkilöstöä lisän-neet,

3. Työpaikat, joilla on samanaikaisesti sekä lomautettu tai irtisanottu että palkattu uutta työvoimaa eli henkilöstöä vaihtaneet ja

4. Työpaikat, joilla ei ole tehty mitään edellä mainituista henkilöstön uudelleenjärjestelyistä eli stabiilit.

Kuvio 1. Työpaikkojen jakautuminen henkilöstön uudelleenjärjestelyjen mukaan

2.1 Työpaikkojen eroja ja yhtäläisyyksiä Henkilöstön uudelleenjärjestelyjen pohjalta eri ryhmiin jaotellut työpaikat muistuttavat ominaisuuksiltaan toisiaan, mutta erojakin löytyy. Alla olevaan taulukkoon on kerätty näiden työpaikkojen erityispiirteitä.


Taulukko 1 Henkilöstön uudelleenjärjestelyt -ryhmien erityispiirteitä

Henkilöstöä vähentäneet

(33 %)

Henkilöstöä lisänneet (31 %)

Henkilöstöä vaihtaneet

(23 %)

Stabiilit (13 %)

Tyypillisin sektori (osuus ryhmän työpai-koista)

teollisuus (80 %)

yksit. palvelu-alat (38 %)

teollisuus (52 %) ei eroja

Työpaikkojen keskimääräinen koko2

30 - 99 henk yli 100 henk 30 - 99 henk

alle 30 henk

Vakinaisia kokoaikaisia työntekijöitä

87 % 75 % 78 % 75 %

Osa-aikaisia/ Määräaikaisia

osa-aikaisia

26 %

määrä-aikaisia 55 %

määräaikaisia

55 %

osa-

aikaisia 42 %

Vuokratyö-voimaa

15 % 15 % 22 % 11 %

Alihankkijoita

38 %

38 %

52 %

26 % Viime vuonna teollisuuden työpaikat kärsivät eniten irtisanomisista tai lomautuksista. Henkilöstöä vähentäneessä tarkasteluryhmässä teollisuuden työpaikkojen osuus oli peräti 80 prosenttia. Julkisen sektorin työpaikkoja tarkasteluryhmässä oli vain 2 prosenttia. Tämä kuvaa hyvin sitä, että julkisella sektorilla muutokset tapahtuvat viiveellä. Julkisen alan organisaatioissa käytiin kuitenkin jo läpi säästö- ja kulukuuria. Vertailtaessa vastauksia työpaikkojen koon mukaan olivat suuremmat työpaikat tehneet viime vuonna selkeästi enemmän henkilöstön uudelleenjärjestelyjä kuin pienet työpaikat. Suuret, yli 100 hengen työpaikat rekrytoivat enemmän työvoimaa kuin pienemmät työpaikat. Vastaavasti yli puolella alle 30 hengen työpaikoilla ei tehty mitään henkilöstön uudelleenjärjestelyjä.

2 Yritykset on jaettu seuraaviin kokoluokkiin henkilöstömäärän mukaan: 1–5 henkilöä, 6–9 henkilöä, 10–19 henkilöä, 20–29 henkilöä, 30–99 henkilöä, 100–250 henkilöä, yli 250 henkilöä


Henkilöstöä vähentäneillä työpaikoilla vakinaisten kokoaikaisten työntekijöiden osuus oli reilusti korkeampi kuin Suomessa keskimäärin (75,9 % Tilastokeskuksen työvoimatutkimuksen mukaan). Muissa kolmessa tarkasteluryhmässä vakinaisten kokoaikaisten työntekijöiden osuus oli lähellä koko maan keskimääräistä lukua. Vastaavasti määrä- tai osa-aikaista työvoimaa käytettiin henkilöstöä vähentäneillä työpaikoilla vähiten muihin tarkateluryhmiin verrattuna. Yli puolella henkilöstöä lisänneistä ja henkilöstöä vaihtaneista työpaikoista käytettiin määräaikaista työvoimaa. Stabiileilla työpaikoilla taas oli suhteellisesti eniten osa-aikaista työvoimaa muihin tarkasteluryhmiin verrattuna. Vuokratyövoiman käyttö oli melko vähäistä kaikissa tarkasteltavissa ryhmissä, kun taas alihankkijoiden käyttö oli selvästi yleisempää. Alihankkijoita käytettiin keskimäärin noin 38 prosentilla työpaikoista. Yleisintä sekä vuokratyövoima että alihankkijoiden käyttö oli henkilöstöä vaihtaneilla työpaikoilla. Selityksenä voidaan osittain pitää sitä, että tämän tarkasteluryhmän työpaikoista suurin osa toimi teollisella sektorilla, mm. metalliteollisuudessa ja rakennusalalla, joissa sekä vuokratyövoiman että alihankkijoiden käyttö on suhteellisen yleistä. Tarkasteluryhmien välillä oli suuria eroja henkilöstön koulutuksen suhteen. Reilu enemmistö työpaikoista oli järjestänyt koulutusta henkilöstöä lisänneillä (74 %) ja henkilöstöä vaihtaneilla (68 %) työpaikoilla. Myös henkilöstöä vähentäneistä työpaikoista melkein puolet (45 %) järjesti henkilöstölle koulutusta. Sen sijaan stabiilit työpaikat olivat passiivisia myös koulutuksen suhteen: henkilöstöä koulutti vain reilut 20 prosenttia työpaikoista. Toimintaympäristön muutos vaikuttaa siis selkeästi myös työpaikkojen käyttäytymiseen. Vaikka koulutuksen sisällöstä ei ole tarkempaa tietoa, voidaan todeta, että muutoksiin on osittain reagoitu kouluttautumalla joko uusiin tai vanhoihin tehtäviin.

3. Yhteistyö ja neuvottelusuhteet työpaikalla Toimivat yhteistyösuhteet työpaikalla sekä johdon ja henkilöstön että eri henkilöstöryhmien välillä ovat tärkeä osa työpaikan viihtyvyyttä. Se, miten paljon henkilöstö voi vaikuttaa työympäristön toimintaan, heijastuu myös henkilösuhteisiin työpaikalla. Työympäristöä muokkaavat myös paikalliset sopimukset, jotka ovat vuosien varrella lisääntyneet ja ovat nykyään jo melko olennainen osa työpaikkojen arkea. Onnistuessaan paikallinen sopiminen voi vaikuttaa myönteisesti luottamuksen lisääntymiseen johdon ja henkilöstön välillä. Käänteinen vaikutus työpaikan ilmapiiriin voi olla paikallisessa sopimisessa mahdollisesti esiin tulevilla soveltamisongelmilla.


3.1 Yhteistyösuhteet työpaikalla Johdon ja henkilöstön välinen yhteistyö on huonontunut selkeästi vuoden 2009 aikana ja on nyt melkein 1990-luvun laman alkuvuosien tasolla. Taloudellinen tilanne ajoi yritykset ahtaalle ja henkilösuhteet työpaikoilla kiristyivät. Varsinkin keväällä 2009 yhteistoimintaneuvotteluja käytiin yrityksissä paljon, mikä aina vaikuttaa myös työpaikan ilmapiiriin. Viime vuonna yhteistyö johdon ja henkilöstön välillä huononi keskimäärin 24 prosentilla vastanneista työpaikoista. Eniten yhteistyö heikentyi henkilöstöä vaihtaneilla työpaikoilla, joista 36 prosentilla yhteistyö heikentyi ja 50 prosentilla yhteistyö pysyi ennallaan. Muiden kolmen tarkasteluryhmän osalta 68 prosentissa työpaikoista yhteistyösuhteet olivat pysyneet ennallaan. Yllättävää oli, että osuus oli yhtä korkea myös henkilöstöä vähentäneillä työpaikoilla. Yleisesti kaikissa tarkasteluryhmissä pienemmillä alle 30 hengen työpaikoilla yhteistyö oli pysynyt ennallaan, mutta yhteistyö huononi sitä mukaa kun henkilöstömäärä työpaikoilla kasvoi. Esimerkiksi henkilöstöä vaihtaneilla työpaikoilla yhteistyö oli selkeästi aikaisempaa huonompaa yli 250 hengen työpaikoilla. Hankala taloudellinen tilanne ei heikentänyt eri henkilöstöryhmien yhteenkuuluvaisuuden tunnetta työpaikoilla, vaan yhteistyösuhteet pysyivät ennallaan yli 70 prosentilla työpaikoista. Yhteistyö oli huonontunut vain henkilöstöä vaihtaneilla työpaikoilla eikä sielläkään kovin paljoa. Yhteistyön huonontuminen eri henkilöstöryhmien välillä oli selkeintä teollisuuden ja yksityisten palvelualojen 10–30 hengen työpaikoilla.

3.2 Paikallinen sopiminen Paikallisten sopimusten tekeminen työpaikoilla on vuosien varrella kasvanut. Viime vuonna paikallisia sopimuksia tehtiin keskimäärin 44 prosentilla työpaikoista. Yli puolet paikallisista sopimuksista tehtiin henkilöstöä vaihtaneilla työpaikoilla. Vähiten sopimuksia tehtiin stabiileilla työpaikoilla. Palkkaukseen liittyviä sopimuksia on luottamusmieskyselyn historian aikana vuodesta 1995 lähtien tehty joka vuosi hieman enemmän kuin työaikasopimuksia. Vuonna 2009 paikallisia työaikasopimuksia tehtiin keskimäärin 30 prosentilla ja palkkaukseen liittyviä sopimuksia keskimäärin 32 prosentilla työpaikoista. Tarkasteluryhmistä ainoastaan henkilöstöä vaihtaneilla työpaikoilla tehtiin viime vuonna enemmän työaikasopimuksia kuin palkkaukseen liittyviä sopimuksia.


Kuvio 2. Paikalliset sopimukset eri tarkasteluryhmissä, % työpaikoista

Paikallisten sopimusten teko oli yleisintä suurilla yli 250 henkilön työpaikoilla. Ainoastaan henkilöstöä vaihtaneilla työpaikoilla paikallisia sopimuksia tehtiin runsaasti jo pienemmilläkin työpaikoilla: yli puolella vähintään 30 hengen työpaikoista. Sektoreittain tarkasteltuna paikallisessa sopimisessa ei ollut suuria eroja. Paikallisten sopimusten teko oli yleisintä teollisuuden stabiileilla ja henkilöstöä vaihtaneilla työpaikoilla. Henkilöstöä lisänneistä työpaikoista eniten paikallisia sopimuksia tehtiin julkisella sektorilla.


3.3 Paikallisen sopimisen soveltamisongelmia Soveltamisongelmia paikallisissa sopimuksissa esiintyi keskimäärin 28 prosentilla työpaikoista. Soveltamisongelmat yleistyivät jo 100 hengen työpaikoilla, vaikka paikalliset sopimukset olivat yleisempiä vasta suurilla yli 250 hengen työpaikoilla. Merkittävin osa soveltamisongelmista esiintyi henkilöstöä vaihtaneilla työpaikoilla, missä myös tehtiin eniten paikallisia sopimuksia.

Kuvio 3. Tehdyt paikalliset sopimukset ja niissä esiintyneet sovelta-misongelmat eri tarkasteluryhmissä, % työpaikoista

Vaikka palkkaukseen liittyvät paikalliset sopimukset olivat työpaikoilla yleisempiä kuin työaikaan liittyvät sopimukset, niissä esiintyi hieman vähemmän soveltamisongelmia kuin työaikasopimuksissa. Eniten palkkasopimuksiin liittyviä soveltamisongelmia esiintyi henkilöstöä vaihtaneilla työpaikoilla. Stabiileilla työpaikoilla tehtiin vähiten paikallisia sopimuksia, mutta tehtyjen työaikasopimusten osalta soveltamisongelmia esiintyi eniten muihin työpaikkoihin verrattuna. Ongelmia oli yli kolmasosalla stabiileista työpaikoista.


Sekä palkka- että työaikasopimusten kohdalla soveltamisongelmia esiintyi useimmiten teollisuudessa ja julkisella sektorilla. Teollisuudessa soveltamisongelmat olivat yleisimpiä henkilöstöä vähentäneillä ja henkilöstöä vaihtaneilla työpaikoilla. Henkilöstöä lisänneillä ja stabiileilla työpaikoilla soveltamisongelmista yli puolet esiintyi julkisella sektorilla.

3.4 Luottamusmiehen rooli henkilöstökoulutuksessa Ensimmäistä kertaa luottamusmieskyselyssä kysyttiin, minkälainen rooli luottamusmiehellä on työpaikan henkilöstökoulutuksesta neuvoteltaessa. Neuvotteluja henkilöstökoulutuksesta käytiin luottamusmiesten kanssa melko vähän, keskimäärin vain noin 36 prosentilla työpaikoista ja stabiileilla työpaikoilla vielä vähemmän. Eniten neuvotteluja käytiin henkilöstöä lisänneillä ja henkilöstöä vaihtaneilla työpaikoilla. Henkilöstömääriltään suuremmissa työpaikoissa luottamusmiehen rooli neuvotteluissa kasvoi. Vähintään 100 hengen työpaikoilla jopa yli 65 prosentilla neuvoteltiin luottamusmiehen kanssa henkilöstökoulutuksesta. Neuvottelu luottamusmiehen kanssa oli yleisintä teollisuudessa henkilöstöä vähentäneillä ja henkilöstöä vaihtaneilla työpaikoilla. Henkilöstöä lisänneillä työpaikoilla neuvotteluja käytiin eniten julkisella sektorilla. Stabiileilla työpaikoilla sektorijakauma oli tasainen.

3.5 Työpaikan suunnitelmat Tasa-arvosuunnitelmaa ja tasa-arvolain mukaista palkkakartoitusta edellytetään yrityksiltä, joissa henkilöstöä on vähintään 30. Henkilöstö- ja koulutussuunnitelma taas on yhteistoimintalain mukaan oltava vähintään 20 hengen työpaikoilla. Työturvallisuuslaki edellyttää työsuojelun toimintaohjelmaa ja työterveyshuoltolain mukaan työpaikoilla on oltava työterveyshuoltolain toimintasuunnitelma ja siihen liittyvä työpaikkaselvitys. Taulukkoon 2 on koottu työpaikkatason suunnitelmien esiintyminen tarkasteluryhmittäin. Henkilöstöä lisänneillä työpaikoilla on tehty eniten suunnitelmia muihin työpaikkoihin verrattuna, mikä kertoo myös näiden työpaikkojen johdon ja henkilöstön välisen yhteistyön hyvästä laadusta. Henkilöstöä lisänneillä työpaikoilla myös käytetään eniten tulospalkkio- ja voittopalkkiojärjestelmiä, vaikka voittopalkkiojärjestelmien osuus onkin melko vähäinen.


Taulukko 2 Työpaikan suunnitelmat, % työpaikoista

Henkilöstöä vähentäneet

Henkilöstöä lisänneet

Henkilöstöä vaihtaneet

Stabiilit

Yhteensä

Tasa-arvosuunnitelma

51 %

64 %

53 %

42 %

55 %

Tasa-arvolain mukainen palk-kakartoitus

33 %

34 %

31 %

21 %

32 %

Henkilöstö- ja koulutussuunni-telma

40 % 61 % 51 % 51 % 51 %

Työsuojelun toimintaohjelma

76 %

87 %

82 %

74 %

81 %

Työterveyshuol-lon toiminta-suunnitelma

88 %

94 %

84 %

83 %

89 %

Työterveyshuol-lon työpaikka-selvitys Tulospalkkio-järjestelmä Voittopalkkio-järjestelmä

81 %

34 %

7 %

83 %

44 %

12 %

78 %

39 %

10 %

75 %

20 %

7 %

80 %

36 %

9 %

4. Johtopäätökset Henkilöstöä vähentäneet työpaikat kuuluvat ehkä perinteisimpään työpaikkojen luokkaan, jossa henkilöstöstä suurin osa on vakinaisia kokoaikaisia työntekijöitä ja määrä- tai osa-aikaista työvoimaa käytetään suhteellisen vähän muihin työpaikkoihin verrattuna. Hankalaan taloudelliseen tilanteeseen henkilöstöä vähentäneet työpaikat reagoivat irtisanomalla tai lomauttamalla vakinaista henkilöstöä. Johdon ja henkilöstön välisissä yhteistyösuhteissa ei henkilöstöä vähentäneillä työpaikoilla ollut tapahtunut suuria muutoksia tarkastelujakson aikana, mikä on yllättävää, koska yhteistoimintaneuvottelut luovat aina jännitteitä työpaikalle. Ilmeisesti henkilöstö on kuitenkin voinut vaikuttaa henkilöstöjärjestelyihin riittävällä tavalla. Tämä viittaa siihen, että näissä työpaikoissa ay-liike on edelleen vahva.


Henkilöstöä vaihtaneet työpaikat taas ovat luottamusmiehen kannalta hyvin vaikeasti hallittavissa. Työpaikat sijoittuivat lähinnä teollisuuteen metalli- ja rakennusalalle, mikä selittää osittain sitä, että sekä alihankkijoita että vuokratyöntekijöitä käytettiin selkeästi eniten muihin työpaikkoihin verrattuna. Vakinaisia työntekijöitä irtisanottiin tai lomautettiin ja tilalle palkattiin lähinnä määräaikaista työvoimaa. Suuri henkilöstön vaihtuvuus työpaikalla heijastuu myös yhteistyösuhteisiin. Yhteistyö sekä johdon ja henkilöstön että työpaikan eri henkilöstöryhmien välillä oli henkilöstöä vaihtaneilla työpaikoilla huonointa muihin työpaikkoihin verrattuna. Työnantajan strategiana saattaa olla hyvin järjestäytyneen vakituisen kokoaikaisen työvoiman vaihtaminen määräaikaisiin työntekijöihin ja vuokratyövoimaan, mikä lisää haastetta ay-liikkeelle. Henkilöstöä lisänneet työpaikat vaikuttavat työntekijöiden näkökulmasta tavoiteltavilta. Tämä näkyy siinä, että yhteistyösuhteet johdon ja henkilöstön välillä ovat hyvät ja työpaikkatason suunnitelmien määrä on korkea. Tämän kyselyn pohjalta näihin työpaikkoihin kuitenkin palkattiin lähinnä määräaikaisia työntekijöitä, mikä kuvastaa sitä, että henkilöstä sopeutettiin kysynnän mukaan. Stabiilit työpaikat eivät välttämättä ole työntekijöiden kannalta tavoiteltavia. Kaikki työpaikat joutuvat reagoimaan ympäristöstä tuleviin muutoksiin jollain tavalla. Tämän kyselyn valossa näyttää siltä, että työaikajoustot tai muut järjestelyt työpaikalla voivat korvata henkilöstön uudelleenjärjestelyt. Työaikajoustoja käytettiin runsaasti stabiileilla työpaikoilla, mikä johtuu siitä, että melkein puolella näistä työpaikoista käytettiin osa-aikaisia työntekijöitä. Eniten osa-aikaisia työntekijöitä työskenteli yksityisillä palvelualoilla. Stabiileilla työpaikoilla tehtiin paikallisia sekä työaikaan että palkkaukseen liittyviä sopimuksia melko vähän. Poikkeuksellisesti sopimusten soveltamisongelmia esiintyi kuitenkin työaikasopimusten osalta eniten muihin työpaikkoihin verrattuna. Työaikasopimuksissa oli ongelmia mm. kiinteän työajan sijoittamisessa työpäivään, liukuvan työajan käytössä ja työaikajoustoissa, mitkä kuvaavat hyvin osa-aikaisia työntekijöitä runsaasti käyttävien työpaikkojen ongelmia. Vaikuttaa siltä, että stabiilit työpaikat ovat ay-liikkeen kannalta hankalasti tavoitettavaa kenttää. Yhteistyösuhteet työpaikalla ovat passiivisia. Tällaisilla työpaikoilla käytetään todennäköisesti myös ns. nollasopimuksia, joilla työntekijälle voidaan työsopimuksen mukaisesti osoittaa töitä nollasta täysiin viikkotyötunteihin. Lisäksi ne ovat pieniä työpaikkoja, joilla ei yleisesti ole luottamusmiehiä. Tällaisten työpaikkojen määrä on luultavasti suurempi kuin tässä kyselyssä on havaittu.


LIITE: TAULUKOT


Viimeisen vuoden aikana tehdyt paikalliset sopimukset ja niissä esiintyneet soveltamisongelmat,

% työpaikoista


Luottamusmiehen osallistuminen koulutukseen sektoreittain


LIITE: KYSELYLOMAKE 1. Taustatiedot a ammattiliittosi nimi on:___________________________________________ b sähköpostiosoitteesi on: _________________________ (vain tutkijan käyttöön) c ikäsi on ____ vuotta d sukupuolesi on 1 mies 2 nainen e toimit myös työsuojeluvaltuutettuna 1 kyllä 2 ei 2. Työpaikkasi

a henkilöstön kokonaismäärä on _____, joista b vakinaista kokoaikatyötä tekee _____ henkilöä c määräaikaisessa työsuhteessa kokopäivä työtä tekee _______ henkilöä d osa-aikaista työtä tekee ______ henkilöä e kotimaista vuokratyövoimaa ________ henkilöä f ulkomaista vuokratyövoimaa ________ henkilöä 3. Kuinka yhteistyö työpaikallasi on kehittynyt viimeisen vuoden aikana? (b-kohtaan

vastaat vain jos työpaikallasi on useampia henkilöstöryhmiä).

a johdon ja henkilöstön välillä 1 parantunut 2 ennallaan 3 huonontunut b henkilöstöryhmien välillä (jos on) 1 parantunut 2 ennallaan 3 huonontunut

4. Onko työpaikallasi viimeisen vuoden aikana tehty paikallisia sopimuksia a työajoista 1 kyllä 2 ei 3 en osaa sanoa b palkkauksesta 1 kyllä 2 ei 3 en osaa sanoa 5. Jos paikallisia sopimuksia työajoista on tehty, onko niistä seurannut

soveltamisongelmia? (Kuvaa tarvittaessa avainsanoin)

1 ei ole seurannut 2 on seurannut, millaisia:__________________________________________________

6. Jos paikallisia sopimuksia palkoista on tehty, onko niistä seurannut

soveltamisongelmia? (Kuvaa tarvittaessa avainsanoin)

1 ei ole seurannut 2 on seurannut, millaisia:__________________________________________________

7. Kouluarvosanasi (4-10) paikallisen sopimisen tuloksista työpaikallasi on ____ 8. Minkä kouluarvosanan (4-10) antaisit omalle liitollesi a työaika-asioiden hoidosta:____ b palkka-asioiden hoidosta:____ 9. Onko työpaikallasi viimeisen vuoden aikana toteutettu seuraavia järjestelyjä? a Henkilöstöä on irtisanottu tai lomautettu 1 on 2 ei ole b On otettu uutta henkilöstöä 1 on 2 ei ole c Henkilöstöä on koulutettu uusiin tehtäviin 1 on 2 ei ole d Henkilöstöä on koulutettu vanhoihin tehtäviin 1 on 2 ei ole

10. Oletko itse ollut viimeisen 12 kuukauden aikana

henkilöstökoulutuksessa, ,kyllä/ei ___päivää ammattiyhdistyskoulutuksessa ,kyllä/ei ___päivää

11. Onko luottamusmiehen kanssa neuvoteltu henkilöstökoulutuksesta 1 on 2 ei ole

12. Onko työpaikallasi voimassaoleva on ei ole en tiedä a henkilöstö- ja koulutussuunnitelma 1 2 3 b tasa-arvosuunnitelma 1 2 3 c tasa-arvolain mukainen palkkakartoitus 1 2 3 d työsuojelun toimintaohjelma 1 2 3 e työterveyshuollon toimintasuunnitelma 1 2 3 f työterveyshuollon työpaikkaselvitys 1 2 3 g tulospalkkiojärjestelmä 1 2 3 h voittopalkkiojärjestelmä 1 2 3

13. Jos tasa-arvolain mukainen palkkakartoitus on työpaikallasi tehty, missä seuraavissa

palkkakartoituksen osa-alueissa olet ollut mukana? Rasti ruutuun. a palkkakartoituksen suunnittelu b palkkatietojen kerääminen c palkkatietojen tulosten analysointi ja johtopäätökset d toimenpiteiden suunnittelu e en ole osallistunut palkkakartoituksen tekemiseen 14. Työpaikallasi (työnantajan työtiloissa ja –kohteissa) toimivat muut ulko- ja kotimaiset alihankkijat tällä hetkellä (pl. vuokrayritykset ja vuokratyöntekijät)? a) Toimiiko työpaikallasi kotimaalaisia alihankkijoita 1 kyllä 2 ei 3 en tiedä Toimiiko työpaikallasi ulkomaalaisia alihankkijoita 1 kyllä 2 ei 3 en tiedä

b) Työpaikallasi alihankkijoiden palveluksessa olevien työntekijöiden arvioitu määrä yhteensä tällä hetkellä _____ henkeä c) Alihankintana tehdyn työn määrä nyt verrattuna vuoden takaiseen tilanteeseen?

a. Kasvanut selvästi d. Vähentynyt jonkin verran b. Kasvanut jonkin verran e. Vähentynyt selvästi

c. Pysynyt ennallaan d) Onko alihankintatyön käytössä ja alihankkijoiden palveluksessa olevien työntekijöiden työeh-doissa ilmennyt ongelmia tai puutteita työpaikallanne?

Yhteistoimintalain noudattamisessa 1 kyllä 2 ei 3 en tiedä Tilaajavastuulakiin liittyvien selvitysten antamisessa 1 kyllä 2 ei 3 en tiedä Lähetettyjen työntekijöiden ulkomaisen työnantajan edustajan asettamisessa 1 kyllä 2 ei 3 en tiedä Työehtosopimusten noudattamisessa 1 kyllä 2 ei 3 en tiedä Muissa asioissa, missä? _________________________________________ 1 kyllä 2 ei 3 en tiedä _________________________________________ 1 kyllä 2 ei 3 en tiedä

Kiitos vastauksistasi! Palautathan ne oheisessa kuoressa mahdollisimman pian!

sak:n luottamusmieskysely 2009

News & Politics