6/2003

SAK:n Nuorisopoliittinen ohjelma

Pu

he

en

vuo

ro

S U O M E N A M M A T T I L I I T T O J E N K E S K U S J Ä R J E S T Ö

Heinäkuu 2003

Lisätietoja:Eija Harjula

eija.harjula@sak.fipuh. (09) 7721 412

SAK, PL 157FIN-00531 Helsinki

Tilaukset:SAK/postitus

puh. (09) 7721 344

S A K – P U H E E N V U O R O 6 / 2 0 0 3 1

Sisällys

Johdanto............................................................................................. 3

Mahdollisuus opiskella tasa-arvoisuuden mittarina........................ 4

Opiskelijoiden ohjaus......................................................................................... 4Maksuttomuus ja resurssit ................................................................................. 4Opintotukea uudistettava ................................................................................... 5Kansainvälinen oppiminen mahdolliseksi........................................................... 5Euroopan tason harmonisaatio ammatillisessa koulutuksessa ......................... 6Työelämän ja koulutuksen kohtaaminen............................................................ 6Koulutuksen kohdentaminen ............................................................................. 8Teesit ................................................................................................................. 8

Nuoret ja työelämä............................................................................. 9

Työttömyys – yhteiskunnan ongelma numero yksi .......................................... 10Työelämä muutoksessa ................................................................................... 11Teesit ............................................................................................................... 11

Hyvinvointivaltion vastaisku............................................................ 12

Työ- ja perhe-elämän yhteensovittaminen........................................................ 12Et omista – et asu ............................................................................................ 13Nuorisotakuujärjestelmä nuoren turvaksi ......................................................... 13Ansioturva myös nuorten ulottuville ................................................................. 14Oman elämänsä subjektiksi ............................................................................. 14Teesit ............................................................................................................... 15

Nuoret ja ay-liike.............................................................................. 16

Palveleva ay-liike.............................................................................................. 16Nuorisotyö yhteiskunnallisen vaikuttamisen kanavana .................................... 16Tulevaisuuden tekijät ....................................................................................... 17Nuoret ammattiosastoissa ............................................................................... 17Liitojen nuorisotoiminta.................................................................................... 17Ay-liikkeen kansainvälistyvä toimintaympäristö................................................ 18Kaiken lisäksi lähellä ........................................................................................ 19Teesit ............................................................................................................... 20

S A K – P U H E E N V U O R O 6 / 2 0 0 3 2

S A K – P U H E E N V U O R O 6 / 2 0 0 3 3

Johdanto

SAK:laisen nuorisotyön tehtävänä on edistää nuorten asemaa työmarkkinoilla jalaajemmin yhteiskunnassa. Koulutuksen ja työelämän välisen rajan hämärtymisenmyötä SAK:laisen nuorisotyön toimintapiiri ulottuu luontevasti myös opiskelijoidenkeskuuteen. Jäsenliittojen tekemällä yhteistyöllä voidaan edistää nuorten järjes-täytymistä ja lisätä heidän kiinnittymistään ay-liikkeeseen ja sen tavoitteisiin. Työ-markkinoilla tapahtuva sukupolvenvaihdos asettaa myös omat haasteensa.

Nuoret eivät ole mikään yhtenäinen massa, vaan nuoriso on jakaantunut useisiinalakulttuureihin sekä sosiaalisesti, alueellisesti, että kulttuurillisesti. Yhä edelleen-kin nuorten aseman suurin yksittäinen selittäjä on heidän vanhempiensa sosiaali-nen asema ja koulutustausta. Vaikka taloudelliset mahdollisuudet kouluttautumi-seen ovat vuosikymmenten saatossa parantuneet, on opintososiaalisten etujenniukkuus edelleen esteenä monen nuoren opiskelulle.

SAK:n periaateohjelman mukaan SAK:n tehtävänä on palkansaajien ja heidänperheidensä henkisen ja aineellisen hyvinvoinnin lisääminen kaikissa elämän vai-heissa parantamalla palkka- ja työehtoja sekä ammatillisia, taloudellisia, tervey-dellisiä, yhteiskunnallisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä etuja, oikeuksia ja vapauk-sia. Sen toiminta perustuu vapauden, solidaarisuuden, tasa-arvon, demokratian jarauhan ihanteisiin kaikkea riistoa ja sortoa vastaan. Sukupolvien välinen tasa-arvoon olennainen osa ay-liikkeen tasa-arvokäsitettä.

Nuoret ovat olleet ja ovat yhä edelleen suhteellisesti heikommassa asemassa kuinvarsinainen aikuisväestö tai eläkkeensaajat. Lamavuosien jälkeen yleistyneistäepätyypillisistä työsuhteista on tullut tyypillisiä juuri nuorten keskuudessa. Nuorettoimivat työpaikoilla puskurityövoimana, jonka käyttäytyminen työmarkkinoilla en-nustaa myös yleisiä talouden suhdanteita.

On tärkeää, että nuorten elämäntilannetta tarkastellaan kokonaisuutena, eikä toi-sistaan irrallisina ja erillisinä asioina. Koulutus-, työ- ja perhe-elämä sekä vanhuu-den turva muodostavat yksilön elämänkaaren, joka koostuu lukuisista eri elämän-alueen vaiheista ja tilanteista.

Kaikki vaikuttaa kaikkeen: Silppuelämä ja puskurityövoimana olo hidastaa kiinnit-tymistä yhteiskuntaan. Asuntopolitiikan nurinkurisuus vaikeuttaa asunnon han-kintaa jolloin irtaantuminen lapsuudenkodista pitkittyy, perheenperustaminen ve-nyy ja ensisynnyttäjien keski-ikä nousee entisestään. Oma elämänhallinta puuttuumonelta nuorelta täysin. Nuorten asema työmarkkinoilla on muita heikompi myösvertailtaessa palkkoja. Nykyistä koulutuspolitiikkaamme leimaa moninkertainenpäällekkäisopiskelu, joka venyttää turhaan valmistumista ja siirtymistä työmarkki-noille. Näin ollen on perusteltua vaatia asioiden perinpohjaista uudelleenarviointiakokonaisuuden näkökulmasta katsottuna.

S A K – P U H E E N V U O R O 6 / 2 0 0 3 4

Mahdollisuus opiskella tasa-arvoisuuden mittarina

Opiskelijoiden ohjausPerusopetuksen yläluokilla on kiinnitettävä huomiota tasapuoliseen opintojen oh-jaukseen. Toimia ammatillisen koulutuksen arvostamisen lisäämiseksi on tehos-tettava mm. yläluokkien opinto-ohjaajien koulutuksessa. Näin ammatinvalintavai-heessa olevaa nuorta autettaisiin nykyistä paremmin suuntautumaan sellaiselleuralle, jossa hän voi työskennellä motivoituneena ja työkykyisenä.

Lakiin tai asetukseen ammatillisesta koulutuksesta on kirjattava koulutuksen jär-jestäjän velvollisuus henkilökohtaisen opetussuunnitelman (HOPS) tekemisestäjokaiselle ammatillisessa oppilaitoksessa opiskelevalle. HOPSia on opintojenedetessä tarkistettava, jotta se toimii todellisena opintojen suunnittelemisen väli-neenä ammattiin opiskelevalle.

Etä- ja itsenäinen opiskelu on voimakkaasti lisääntynyt 1990-luvun aikana. On tär-keää erottaa termillisestikin itsenäinen opiskelu etäopiskelusta. Etäopiskelu onyksi monista opetusjärjestelyjen muodoista. Sen yhteyteen on varattava riittävätohjausresurssit, jotta opiskelija voi tarvittaessa ottaa yhteyttä ohjaajaansa etäteh-tävissä edetäkseen. Etä- tai itsenäisen opiskelun järjestäminen ei saa olla säästö-keino, vaan sen on oltava oppimislähtöisesti perusteltua.

Jokaisella opiskelijalla on oltava todellinen oikeus opintojen ohjaukseen jokaisenaoppilaitoksen työpäivänä. Opintojen ohjaus toimii kaksisuuntaisesti; opiskelija voiitse hakeutua opintojen ohjauksen piiriin, mutta samanaikaisesti opintojen ohja-uksen tulee olla siten resursoitua, että opinto-ohjaaja voi hyvissä ajoin omastaaloitteestaan ryhtyä auttamaan vaikeuksiin ajautumassa olevaa opiskelijaa. Opin-tojen ohjaus ammatillisessa koulutuksessa ei ole tulipalojen sammuttamista, vaansiltojen rakentamista ja ovien avustettua avaamista.

Maksuttomuus ja resurssitJokaisella peruskoulunsa päättävällä on oltava tasapuolinen mahdollisuus kou-luttautua valitsemaansa ammattiin asuinalueesta, varallisuudesta ja henkilökohtai-sista erityistekijöistä riippumatta. Tutkintoon johtavan koulutuksen on oltava mak-sutonta jatkossakin.

Opetusryhmien kokoja ei saa kasvattaa siten, että yksilöllinen opetus vaarantuisi.Suuri ryhmäkoko on oltava perusteltavissa opetuksellisesta, ei taloudellista näkö-kulmasta. Yksilöllinen ohjaus ja oppimisen arviointi ei pääse toteutumaan yli 30hengen ryhmässä.

Ammattiin opiskelevien oppiminen ja osaaminen on kiinni siitä, millainen on ope-tushenkilöstön osaaminen. Ammatillisten oppilaitosten opettajilla on oltava ope-tustyössä riittävät pedagogiset valmiudet. Opettajien täydennys- ja lisäkoulutuk-seen on oppilaitostasolla kannustettava ja luotava edellytyksiä, jotta opetushen-kilöstöllä on tarvittavat edellytykset seurata ja toteuttaa alansa ja opetusmenetel-mien muutoksia. Lisäksi yhteiskunnallista, työelämälähtöistä opetusta on lisättäväkoko toisen asteen koulutuksessa.

S A K – P U H E E N V U O R O 6 / 2 0 0 3 5

Yksikköhintoihin perustuvaa ammatillisen koulutuksen rahoitusta on edelleen ke-hitettävä ja rahoitusta lisättävä samassa suhteessa kuin sille annettavia uusiatehtäviä, joita esimerkiksi työssäoppimisen tai näyttöjen kehittäminen vaativat. Ly-hytaikaisella rahoituksella saadaan projektit toimimaan, mutta pysyvien ratkaisu-jen aikaansaaminen ja ylläpito vaativat pitkäaikaisempaa talouden suunnittelua jarahoituslähteisiin luottamista.

Opintotukea uudistettavaNykyinen opintotukijärjestelmä otettiin käyttöön vuonna 1992. Opintotuki koostuuopintorahasta, asumislisästä ja valtion myöntämästä lainatakauksesta. Opintora-han tasoa on järjestelmän käyttöönoton jälkeen leikattu kerran, mutta muutoin sentasoon ei ole tehty muutoksia. Ostovoimalla mitaten sen reaaliarvo onkin laskenut15 prosenttia.

Opintotukijärjestelmän kokonaisuutta olisi syytä arvioida uudelleen siten, ettäopintotuki todella toimisi opiskelijoiden vanhempien tulo- ja varallisuuseroja ta-soittavana järjestelmänä, mahdollistaen aidosti vähävaraisten opiskelijoiden täysi-painoisen opiskelun ja kannustaen opiskelijoita suoriutumaan opinnoistaan koh-tuullisessa ajassa.

Ei ole perustetta, miksi alle 20-vuotiaiden, itsenäisesti asuvien toisen asteen opis-kelijoiden opintorahan saaminen on kytketty vanhempien tuloihin. Nämä opiske-lijat ovat selkeästi eriarvoisessa asemassa verrattuna yli 20-vuotiaisiin toisen as-teen opiskelijoihin sekä korkeakouluopiskelijoihin, joiden tukeen vanhempien tu-loilla ei ole vaikutusta.

Asumislisä on ympärivuotistettava ja sen vuokrakattoa (v. 2002 80 % alle 214,44euron kuukausivuokrasta) on korotettava nykyisestä. Asumislisän ympärivuotis-tamisen myötä syntyy mahdollisuus ns. kolmannen lukukauden käyttöön.

Opiskelija-asunnon saanti on monilla paikkakunnilla kiven takana. Opiskelija-asuntoja on rakennettava tarpeita vastaavasti niin, että kenenkään opintojen alkuei viivästy asunnon odottelun vuoksi.

Kansainvälinen oppiminen mahdolliseksiToisen asteen ammatillisten oppilaitosten kansainvälisten toimintojen rahoitustaon laajennettava. Rahoitus on irrotettava omaksi kokonaisuudekseen ammatillisenkoulutuksen kansallisissa kansainvälisyysrahoitusta myöntävissä organisaatiois-sa, jotta päästäisiin irti tämän hetkisestä kilpailutilanteesta ja altavastaajan ase-masta ammattikorkeakoulujen kanssa.

Projektiluontoisen kansainvälisen toiminnan rahoituksen lisäksi tulee kehittää jat-kuvia rahoitusmalleja, jotta kansainvälisten suhteiden ylläpito sekä koulutuksen jahyväksi lukemisen suunnittelu on mahdollista. Kansainvälisiä suhteita aloittavilleammatillisille oppilaitoksille tulee järjestää koulutusta ja myöntää starttirahaaaloittamisen mahdollistamiseksi.

S A K – P U H E E N V U O R O 6 / 2 0 0 3 6

Jokaisen koulutuksen järjestäjän tulee tehdä kansainvälistä toimintaa koskeva,toteuttamiskelpoinen strategia, jonka suunnittelutyössä myös opiskelijat ovat mu-kana. Ulkomaille suuntautuvien opintojen opintotukea on kehitettävä.

Euroopan tason harmonisaatioammatillisessa koulutuksessaKorkeakoulupolitiikassa on käyty vilkasta keskustelua eurooppalaisesta tutkinto-jen harmonisoinnista. Vaikka ammatillinen koulutus on eurooppalaisesta näkö-vinkkelistä katsottu alueelliseksi, siis kansalliseksi asiaksi, ei tulevaisuudessa uu-simpien linjauksien mukaan tulla välttymään ammatillisen koulutuksen yhdenmu-kaistamisen paineilta.

Eurooppalaisessa ammatillisen koulutuksen koulutuspolitiikassa tulee olla tavoit-teena tiedonkulun edistäminen ja liikkuvuuden esteiden poistaminen, ei työvoi-man tasapäistäminen. Monipuoliset ja -muotoiset koulutusjärjestelmät mahdollis-tavat työvoiman liikkuvuuden kansallisestikin erilaisissa teknologian ja työ- ja talo-uselämän kehitysvaiheissa. Yhteisten Euroopan tason tavoitteiden asettaminen onmahdollista alakohtaisesti. Suomen tasolla koulutuksen yhdenmukaistamisenmyötä ei pidä luopua korkealle asetetuista ammatillisen koulutuksen tavoitteista,mikäli eurooppalaiset tavoitteet asetetaan alemmaksi kuin omat tavoitteet.

Työelämän ja koulutuksen kohtaaminenKeväällä 2002 ammatillisia perustutkintoja oli 9 alalta, joissa on 51 tutkintoa, 112koulutusohjelmaa ja 105 tutkintonimikettä. Opetussuunnitelmat on uudistettu suu-ressa koulutusmyllerryksessä 1990-luvun lopulla. Viimeinenkin uudistettu opetus-suunnitelma otettiin käyttöön syksyllä 2001. Ammatilliset perustutkinnot ovat kol-mivuotisia, ja ne tuottavat yleisen jatko-opintokelpoisuuden antavia, laaja-alaisiatutkintoja.

Samaan aikaan työvoimasta poistuu työntekijöitä ennennäkemättömällä vauhdilla.Jo tällä vuosikymmenellä työelämästä arvioidaan poistuvan 700 000 – 800 000työntekijää. Vuodesta 2003 alkaen vuosittainen poistuma työmarkkinoilta onhuomattavasti sisääntuloa suurempi. Tästäkin syystä työuraa on pystyttävä pi-dentämään sen molemmista päistä.

Nuorten tuloa työmarkkinoille pystytään nopeuttamaan työministeriön asettaman,Työvoima 2020 -työryhmän loppuraportinkin mukaan vähentämällä moninker-taista ja päällekkäiskoulutusta. Työryhmä pitää erityisen tärkeänä siirtymistä kou-lutusasteelta toiselle opintojen hyväksilukemista lisäämällä ja opintojen ohjaustasekä ennakointia kehittämällä.

Ammatillisilla toisen asteen oppilaitoksilla ja lukioilla on jo nyt lainsäädännöllämääritelty mahdollisuus laajaan yhteistyöhön jopa niin, että nuori voi halutessaansuorittaa samanaikaisesti sekä ylioppilastutkinnon että käytännön ammatin. Tä-mä, noin neljässä vuodessa suoritettu kaksoistutkinto lyhentää huomattavastiopintojen kokonaiskestoa ja vähentää selkeästi päällekkäisopintoja. Samalla seantaa nuorelle laajan yleissivistyksen sekä käytännön ammattitaidon.

Käytännössä kuitenkin kaksoistutkintoon tähtäävien opintojen aloittamisessa onmonia, lähinnä asenteellisuudesta johtuvia ongelmia, joiden taustat ja syyt on

S A K – P U H E E N V U O R O 6 / 2 0 0 3 7

syytä selvittää. Tavoitteena on johdonmukaisesti edistää toimia, jotka parantavatnuoren aitoa mahdollisuutta valintojen tekemiseen yli oppilaitosrajojen, mahdolli-sesti jopa kahden tutkinnon samanaikaiseen suorittamiseen saakka.

Aikuiskoulutuksen lisäksi on laajennettava ns. moniosaamista. Suomalaisessa jaeurooppalaisessakin koulutuspolitiikassa puhutaan paljon elinikäisestä oppimi-sesta. Itse asiassa koulutusjärjestelmämme yhtenä kehittämisen tavoitteena onluoda sellaisia edellytyksiä, joilla tämän tavoitteen toteuttaminen on mahdollistajokaiselle.

Oppisopimusopiskelijoiden määrän noustessa on panostettava myös heidänkoulutuksensa laadulliseen seurantaan. Oppisopimuskoulutuksessa on seuratta-va, että ohjaus oppilaitoksessa ja työpaikalla on toinen toistaan tukevaa, riittävääja asiantuntevaa. Oppisopimuksen käyttöä lisä- ja täydennyskoulutuksena voitai-siin kasvattaa nykyisestään. Oppisopimuskoulutus on käytännönläheisyytensävuoksi hyvä järjestelmä myös niille, joiden keskeyttämisriski oppilaitosmuotoises-sa koulutuksesta on suuri. Tiedotusta koulutuksen mahdollisuuksista on paran-nettava.

Pelkkä työelämässä oppiminen ja vuorottelu työllisyyden ja työttömyyden välillä eivoi olla oikea tapa rakentaa yhteiskuntaa ja taloutta. Ammatillisen koulutuksenhyöty kilahtaa jatkossakin myös työnantajien ja yritysten pussiin. Ammattia vaihta-vien omaehtoinen koulutustukijärjestelmä voi monessa tapauksessa nykyiselläänolla pikemmin koulutukseen hakeutumisen este kuin sen edistäjä. Siksi järjestel-miä on yksinkertaistettava ja rajoituksia poistettava.

Tutkintojen laaja-alaisuus on työelämään siirtyvän kannalta tärkeä asia, jottajoustava siirtyminen työtehtävästä toiseen on mahdollista. Johonkin tiettyyn tehtä-vään, toimeen tai työnantajan palvelukseen kouluttautuminen oppilaitosmuotoi-sesti on historiaa.

Vaikka työn määritelmät ja työ ihmisen arvon mittarina ovat muuttuneet, nuoret ar-vostavat ja haluavat tehdä työtä. Myös perinteiset ammatit kiinnostavat, vaikkaammattirakenteessa on tapahtunutkin huimasti muutosta informaatioteknologiansuuntaan. Toisaalta myös nämä perinteiset, esimerkiksi teollisuuden ammatitmuuttuvat vauhdilla: tietotekniikkaa, kielitaitoa ja erikoisosaamista tarvitaan yhäenemmän alalla kuin alalla.

Tutkimusten mukaan koulutus kannattaa aina. Koulutetut ja ammattitaitoiset ihmi-set työllistyvät aina kouluttamattomia paremmin: mitä korkeampi koulutus, sitäpienempi työttömyysriski.

Opetusministeriön opetuksen ja tutkimuksen kehittämissuunnitelmassa vuosille1999 – 2004 on esitetty korkea-asteen mitoitustavoitteeksi jopa 70 prosenttia ikä-luokasta. Vaikka tämä suoritustavoite ei ole tarkoitettu yhdessä putkessa suori-tettavaksi, sen elinikäisen oppimisen tavoitteisiin tähtäävät lähtökohdat ovat ky-seenalaiset. On väärin puhua koulutuspolitiikassa korkeakoulututkintokeskeisesti,koska työelämällä ei ole tarjota pääosin sellaisia työtehtäviä, joista suoriutumiseenkorkeakoulututkinto olisi välttämätön. Suomi tarvitsee sekä osaajia, että tietäjiä,mutta on huomattava, että lähivuosina eläköityminen koskee kaikkein enitentyöntekijäammateissa toimivia.

S A K – P U H E E N V U O R O 6 / 2 0 0 3 8

Koulutuksen kohdentaminenToisen asteen aloituspaikkoja on valtakunnallisesti säädeltävä, jotta koulutuksestatyöelämään siirtyminen on mahdollista. Näin vältetään hukkakoulutus ja turvataantyöelämän joustava kehitys koulutuksen tuottamien osaajien muodossa erityisestiniille aloille, joissa on seuraavan kymmenen vuoden aikana odotettavissa suurtenjoukkojen siirtyminen eläkkeelle. Tällaisia aloja ovat esimerkiksi sosiaali-, metalli-ja rakennusalat. Näitä koulutusaloja on tuettava voimakkaasti myös rahoituksenosalta.

SAK haluaa olla vahvasti mukana koulutuksen kehittämisessä yhdessä hallituksenja eduskunnan kanssa. Tarvitaan vahvaa ja selkeää tahtoa ja riittäviä ohjauskei-noja, jotta tavoitteet toisen asteen koulutuksen eteenpäin viemisessä saavutetaan.

Mahdollisuus opiskella tasa-arvoisuuden mittarina1. Lukioiden ja ammatillisten oppilaitosten yhteistyötä on tuettava ja valintojen

tekemisen mahdollisuuksia yli oppilaitosrajojen edistettävä.

2. Ammatillista väylää pitkin opinnoissaan eteneville on taattava aidot jatko-opintomahdollisuudet. Tavoitteena oltava suomalaisten 100-prosenttinen am-matillinen koulutus ja laaja jatkokouluttautuminen työuran aikana. Jatkossakinkoulutuksen on oltava maksutonta.

3. Työssäoppimisjärjestelmä on oikean suuntainen keino parantaa nuorten am-matillisia valmiuksia. Järjestelmää on kehitettävä ja sen valvontaa tehostettava.Tässä työssä ay-liikkeellä on tärkeä rooli. Myös oppisopimuskoulutuksen laa-dulliseen valvontaan on panostettava.

4. Opiskelijoille on turvattava tarkoituksenmukaiset työssäoppimispaikat, riittä-västi opiskelijapalveluita sekä koulutuksen aikaiset todelliset valinnanmahdol-lisuudet opintojen suunnittelussa. Opintojen hyväksilukemisesta on tehtäväselkeät Euroopan tason säännökset.

5. Opintotukijärjestelmää on kehitettävä niin, että se mahdollistaa täysipainoisenopiskelun vanhempien varallisuudesta riippumatta. Opintotuen asumislisä onympärivuotistettava ja sen vuokrakattoa on korotettava. Ympärivuotistamisenmyötä syntyy mahdollisuus ns. kolmannen lukukauden käyttöön.Alle 20-vuotiaiden, itsenäisesti asuvien toisen asteen opiskelijoiden opintora-hasta on poistettava vanhempien tuloharkinta.

6. Ammattia vaihtavien omaehtoista koulutustukijärjestelmää on yksinkertaistet-tava ja sen rajoituksia on poistettava.

S A K – P U H E E N V U O R O 6 / 2 0 0 3 9

Nuoret ja työelämä

Taloudellinen tilanne Suomessa on 1990-luvun alun laman jälkeen parantunut ri-peästi, välillä hurjaakin tahtia. Yhteiskuntaa kuristanut lama jätti kuitenkin jälkensäkaikkialle. Vaikka työllisyystilanne on parantunut – laskutavoista riippuen työttö-myys on onnistuttu synkimmistä ajoista puolittamaan – jäljelle on jäänyt työttö-myyden kova ydin. Tähän ytimeen kuuluvat eri syistä vaikeasti työllistettävät,usein pitkäaikaistyöttömät ihmiset. Heihin ei pelkkä talouskasvuun perustuvatyöttömyyden ”luonnollinen” hoito enää pure. Kaikkien ikääntyvien pitkäaikais-työttömien kohdalla oikeat ratkaisut eivät enää ole työvoimapoliittisia, vaan esim.eläkepoliittisia.

Työelämän on tarjottava kaikille työntekijöille toimeentulon turvaa ja henkistä hy-vinvointia. Työtä tekemällä pidetään huolta myös niistä, joilla ei ole työtä. Tämänpäivän työelämässä ovat pinnalle nousseet epävarmuus, jatkuvuuden puute ja kii-re. Yritykset ovat kansainvälistyneet, päätökset esim. työpaikoista ja tuotannostatehdään kaukana.

Työelämään on saatava lyhytnäköisyyden tilalle pitkäjänteisyyttä ja jatkuvuutta.Lähtökohtana on oltava turvallisuus ja hyvinvointi. Kuluneen vuosikymmenen ai-kana tavaksi on tullut, että työntekijät joustavat työnantajan eduksi, nyt suunta onmuutettava niin että tahdin määrää työntekijöiden jaksaminen. Tyytyväiset ja tule-vaisuuteensa luottavat työntekijät ovat tehokkaampia ja tuottavampia kuin kuilunreunalla seisovat.

Nuorten ja etenkin nuorten naisten ensisijainen sisääntuloväylä työmarkkinoilleperustuu usein epävarmuuteen. Puskurityövoimana käytettävä nuoriso elää jatku-vassa epävarmuudessa työsuhteiden pätkittymisen vuoksi. Tästä syystä kiinnitty-minen työmarkkinoille ja yhteiskuntaan yleisestikin on vaikeaa, mikä osaltaan pit-kittää oman itsenäisen elämän aloittamista sekä perheen perustamista.Uudistetussa työsopimuslaissa sekä vuosille 2002 - 2004 solmitussa tupossa onotettu oikeansuuntaisia askeleita mm. sopimalla neljän tunnin vähimmäistyöajastasekä kieltämällä työsuhteiden perusteeton ketjuttaminen. Kuitenkin työnantajatpystyvät liian helposti kiertämään esim. työsopimuslain ketjuttamissääntöä.

Työelämässä on varsinkin laman jälkeen jaettu työvoima kahteen ryhmään, ydin-ryhmään ja puskuriryhmään. Myös työnantajan kannalta on järkevämpää, että jo-kaiselle löytyy oma paikka ja tehtävä työelämästä. Jokaisella on omat vahvuuten-sa ja panoksensa työelämälle annettavana. Palkkauksessakin on eroja, työntekijäteivät ansaitse yhtä paljon samasta työstä. Onko perusteltua maksaa nuorelle vä-hemmän palkkaa vain siksi, että hän on nuori? Moniin työsuhteen etuihin pääse-vät kiinni vain vakituisessa työsuhteessa olevat tai tietyn kuukausi- tai vuosimää-rän työsuhteessa olleet.

Tutkimusten mukaan myös nuoret kokevat työssään niin henkistä kuin fyysistäuupumista. On huolehdittava työterveyshuollon riittävyydestä ja ennaltaehkäise-vistä toimista.

Työturvallisuuslaissa huomioidaan nyt myös pätkätyöläisten oikeus esim. työter-veyshuoltoon. On kuitenkin tärkeää huolehtia siitä, että lain kirjainta myös nou-datetaan. Nuorten kohdalla työturvallisuuteen on erityisen tärkeää panostaa.

S A K – P U H E E N V U O R O 6 / 2 0 0 3 10

Yleisen työsuojelulainsäädännön lisäksi nuoria työntekijöitä koskee oma työsuo-jelun erityislainsäädäntö. Laki nuorista työntekijöistä on laadittu suojelemaan nuo-ren työntekijän henkistä ja fyysistä kasvua ja kehitystä. Erityislainsäädännön ole-massaolo on perusteltu ja sen noudattamisen valvontaan on kiinnitettävä erityistähuomiota.

Työttömyys – yhteiskunnan ongelma numero yksiTyöttömyys on hukkaan heitettyä rahaa, ja pahinta tuhlaus on nimenomaannuorten kohdalla. Juuri saatu laadukas koulutus menee hukkaan, jos opittuja tai-toja ei pääse käytännössä kokeilemaan ja päivittämään. Pidempään jatkuvanatyöttömyys rapauttaa ammattitaitoa ja aiheuttaa turhautumista, välinpitämättö-myyttä ja itsetunto-ongelmia. Työttömyys aiheuttaa myös tyytymättömyyttä ja vi-haa järjestäytynyttä yhteiskuntaa, politiikkaa ja poliitikkoja, koko ”järjestelmää”kohtaan

On kaikkien etu, että ammattitaitoisen työvoiman säilyttämiseen ja koulutukseenpaneudutaan tulevaisuudessa nykyistä paremmin. Panostus työvoiman hyvin-vointiin ja ammattitaidon säilyttämiseen nyt hyödyttää yhteiskuntaa ja työnantajaatulevaisuudessa.

Pitkällä tähtäimellä kestävin keino alentaa työttömyyttä on suunnata koulutusta oi-kein. Tarvitaan myös joukko erilaisia räätälöityjä työllistämistoimia. Lisäksi jokai-sella on oltava suurempi autonomia henkilökohtaisten työaikajoustojen suhteen.Näiden toimenpiteiden tavoitteena ei ole ainoastaan työttömyyden vähentäminen,vaan myös työllisten hyvinvoinnin edistäminen.

Vuorotteluvapaajärjestelmän kehittäminen on yksi ratkaisu sekä työttömyyden ettätyönantajaa hyödyttävän ammattitaitoisen työvoiman säilyttämisen kannalta. Vuo-rotteluvapaa palvelisi paremmin työnantajaa, kun vapaalle jäävän työntekijän kor-vaustaso olisi nykyistä korkeampi ja motivoisi vuorotteluun. Nykyinen järjestelmäei ole tuottanut riittävää aktiivisuutta SAK:laisilla aloilla.

Ihmisen työelämään paluuseen vaikuttaa merkittävästi jo puolen vuoden työttö-myys: tutkimusten mukaan sitä pidempiä aikoja työttömänä olleet työllistyvätmuita huonommin. Ammatillisen työvoimakoulutuksen on todettu lisäävän työllis-tymistä. Työnhakukoulutus on monessa tapauksessa tehokasta ja johtaa työllis-tymiseen.

Työpajatoiminta on tehokas työväline kunnille ehkäistäessä nuorten syrjäytymistä.Nuorten työpajat on vakiinnutettava kunnalliseksi peruspalveluksi. Kunnille osoi-tetaan lisärahoitusta pajatoiminnan vakiinnuttamiseksi.

Työpajatoiminnan sisältöjä on kehitettävä nuorten ammatillisia taitoja edistäväänja ylläpitävään suuntaan. Lisäksi on edistettävä työpajojen, työelämän ja ammatil-listen oppilaitosten välistä yhteistyötä ja annettava työpajanuorelle mahdollisuudetnäyttötutkintojen suorittamiseen.

S A K – P U H E E N V U O R O 6 / 2 0 0 3 11

Työelämä muutoksessaSuomalainen yhteiskunta tulee lähivuosina laskemaan eläkkeelle ns. suuret ikä-luokat. Työnantajat puhuvat jo nyt työvoimapulasta. Samaan aikaan työttömyys,varsinkin pitkäaikaistyöttömyys on edelleen suuri ongelma. Samalla kun yritetääntyöllistää pitkään työttöminä olleita, etsitään työvoimapulaan ratkaisua rajojemmeulkopuolelta.

Ulkomaisia työntekijöitä kohdellaan työelämässä usein huonommin kuin suoma-laisia työntekijöitä. Matalamman elintason maista tulevat eivät edes ole tietoisiaSuomen palkkatasosta ja työelämän pelisäännöistä. Ammattiliitoille ja luottamus-henkilöille työpaikoilla on saatava lisää valtuuksia, jotta ulkomaisenkin työntekijänoikeuksista saadaan pidettyä huolta.

Useilla maahanmuuttajilla on kotimaassaan hankittu koulutus. Pääsääntöisestikuitenkin maahanmuuttajat sijoittuvat Suomessa työtehtäviin, jotka eivät vastaaheidän ammattitaitoaan. Yhteiskunnan on järjestettävä maahanmuuttajille riittäväkieli- ja kulttuurikoulutus, jolloin heidän integroitumisensa suomalaiseen yhteis-kuntaan ja työmarkkinoille helpottuu. Lisäksi on tuettava maahanmuuttajien mah-dollisuuksia harjoittaa koulutustaan vastaavaa ammattia.

Lähivuosina toteutuva EU:n laajentuminen tulee asettamaan työelämälle huomat-tavan suuria, uusia haasteita. Ulkomaisen työvoiman ja maahanmuuttajien rekry-tointi suomalaisen ay-liikkeen jäseneksi on iso kysymys. Myös yritysten siirrot hal-vempiin maihin ja vuokratyövoiman käyttö ovat jo nyt arkipäivää. Näiden asioidenhoitaminen vaatii ennakkoluulotonta ja tiukkaa toimintaa kaikilta ay-liikkeen toimi-joilta ja jäseniltä.

Nuoret ja työelämä1. Turvallisuutta ja jatkuvuutta nuorten työsuhteisiin. On tehostettava kolmikan-

taisesti tehtävää työtä pätkätöiden vähentämiseksi.

2. Uusille työntekijöille on taattava kunnollinen perehdytys työtehtäviin, työpai-kan työturvallisuusmääräyksiin sekä pelisääntöihin. Laki nuorista työntekijöistäon laadittu suojelemaan nuoren henkistä ja fyysistä kasvua. Lain noudattami-sen valvontaan on kiinnitettävä erityistä huomiota.

3. Työstä saatavalla palkalla on tultava toimeen. Työelämän ja sopimusten nuo-ria syrjiviä rakenteita on purettava kehittämällä työn vaativuuden arviointiin pe-rustuvia palkkausjärjestelmiä.

4. Maahanmuuttajille on taattava riittävä kieli- ja kulttuurikoulutus ja heidän si-joittumistaan koulutustaan, osaamistaan ja taitojaan vastaaviin tehtäviin on tu-ettava. Ammattiliitoille on annettava paremmat mahdollisuudet puolustaamyös heidän oikeuksiaan työelämässä.

5. Palkansaajan muutosturvaa on parannettava.

6. Työpajatoiminta on vakiinnutettava kunnalliseksi peruspalveluksi.

7. EU:hun luotava oma vaihto-ohjelma nuorille työntekijöille.

S A K – P U H E E N V U O R O 6 / 2 0 0 3 12

Hyvinvointivaltion vastaisku

Suomalaisen hyvinvointivaltion keskeinen piirre on ollut yhteinen huolenpito kan-salaisista kaikissa elämäntilanteissa. Erilaisin sosiaalipoliittisin toimenpitein onhaluttu varmistaa, että toimeentulo ja elämisen perusturva taataan iästä, asuinpai-kasta, terveydestä tai sosiaalisesta toimintakyvystä riippumatta. Sosiaalipolitiikanohjenuorana on ollut tasa-arvoisuus ja oikeudenmukaisuus.

Hyvinvointivaltion ylläpitäminen edellyttää valtion verotuloja, mikä taasen on riip-puvainen siitä, kuinka laajalti työikäinen väestö on osallisena työmarkkinoilla.Etenkin tilanteessa, jossa vanhusväestön määrä kasvaa ja odotettavissa olevaelinikä nousee työmarkkinoille tulossa olevien ikäluokkien vastavuoroisesti pie-nentyessä, on perusteltua tukea kaikkien työikäisten osallistumismahdollisuuksiatyöelämään.

Työttömyys tulee kalliiksi yhteiskunnalle. Työttömyyskorvausten aiheuttamat kus-tannukset ovat yhteiskunnalle suuret, minkä lisäksi työttömyyden aiheuttamat so-siaaliset ja taloudelliset ongelmat vaativat kalliita ja korjaavia toimia, jotka hoitavatkuitenkin vain seurauksia, ei syitä. Kaikkein pahinta tuhlausta työttömyys on kui-tenkin siksi, että työtön ihminen on pois tuottavasta toiminnasta ja kartuttamastasitä yhteistä kansantuotetta, jolla koko hyvinvointivaltiota pidetään yllä.

Työ- ja perhe-elämän yhteensovittaminenJärkevästi suunniteltu ja toimiva perhepolitiikka sekä kasvatusinstituutioiden on-nistunut työ ovat ne tukijalat, joiden varassa lasten ja nuorten on mahdollista sosi-aalistua ja kasvaa yhteiskunnan täysivaltaisiksi, toimiviksi jäseniksi. Toimivien yh-teiskunnallisten rakenteiden merkitystä ei voi liikaa korostaa, kun rakennetaanpohjaa ihmisen elämisen ja tulevaisuuden rakentamisen mahdollisuuksille.

Laman alkuvuosina toteutetut säästöt perheiden eri tukimuodoista ja päivähoidonlaadun alasajo kantavat karua hedelmää; työrauhan puute on monessa koulussaiso ongelma. Peruskouluikäiset eivät ole koskaan voineet yhtä huonosti kuin nyt.Tosin valtaosalla menee hyvin, mutta keskiarvoilla kikkailu ei muuta yksittäisenihmisen pahoinvointia paremmaksi. Ennaltaehkäisyn merkitystä ei voi koskaankorostaa liikaa ongelmien ratkaisussa. Paradoksaalista on myös se, että pientenlasten vanhemmat joutuvat usein tekemään eniten ylitöitä, joko taloudellisistasyistä tai työpaikan menettämisen pelosta.

Kuntien yksi peruspalvelu on päivähoidon järjestäminen sitä tarvitseville. Päivä-hoidon määrään ja laatuun on entisestään satsattava niin, että lasten subjektiivi-nen oikeus päivähoitoon toteutuu riippumatta asuinpaikkakunnasta.Pienten koululaisten aamu- ja iltapäivätoiminnan järjestämis- ja koordinaatiovas-tuu on säädettävä kunnille ja siitä on tehtävä subjektiivinen oikeus. Toiminnan to-teuttajina voivat olla kunnat, seurakunnat ja järjestöt.

Valtion ja kuntien tulee huolehtia toiminnan pitkäjänteisyydestä, laadusta ja kehit-tämistyöstä yhdessä eri tahojen kanssa.

S A K – P U H E E N V U O R O 6 / 2 0 0 3 13

Aamu- ja iltapäivätoiminnan kustannukset on jaettava valtion ja kuntien kesken.Toiminnasta perittävät maksut on määriteltävä vastaavien periaatteiden mukaankun päivähoidossa.

Useissa kunnissa on tehty nuoriso- ja lapsipoliittisia selontekoja, käynnistettyprojekteja syrjäytymisuhan alaisille nuorille ja kehitelty yhteistoiminnassa eri sek-toreiden kanssa nuoria ohjaavaa toimintaa. Sosiaali- ja terveysministeriöllä onomat kuntoutuskokeilunsa 15 – 17-vuotiaille nuorille. Kokeilussa halutaan ehkäistänuorten syrjäytymistä tai katkaista heidän syrjäytymiskierteensä. Valtion nuori-soasiain neuvottelukunnan elinoloindikaattorien ja nuorisobarometrien avulla onsaatu perustietoa siitä, millainen nuorten elämäntilanne on ja mitkä ovat nuortenomat käsitykset ja toiveet elämän suhteen. Poliittisten päätösten tekoa varten onsiis olemassa faktatietoa ja empiiristä aineistoa; tiedon puutteesta ei ole kyse, jospäätöksenteossa syrjäytetään nuorten tarpeet.

Et omista – et asuEtenkin pääkaupunkiseudulla, opiskelupaikkakunnilla ja suurissa kasvukeskuk-sissa asuntotilanne on nuorten näkökulmasta katsottuna ristiriitainen. Kohtuuhin-taisia vuokra-asuntoja ei ole tarjolla läheskään riittävästi ja samanaikaisesti alhai-sen korkotason vuoksi asuminen painottuu entistä enemmän omistamiseen. Nuo-rella, jonka elämäntilanne on epävakaa, ei ole mahdollisuutta oman asunnonhankkimiseen, mutta samalla myös erittäin korkea vuokrataso sulkee heidät poisvuokramarkkinoilta. Yhteiskunnan tukemaa vuokra-asuntotuotantoa on lisättävähuomattavasti.

Nuorisotakuujärjestelmä nuoren turvaksiJotta nuorten elämänpolku kulkisi kohti vastuullista aikuisuutta, on erityistä huo-miota kiinnitettävä siirtymisvaiheisiin koulumuodosta toiseen. Peruskoulun jälkei-sen koulumuodon valinta ja oikean alan valinta ovat kriittisiä vaiheita nuoren elä-mässä. Tähän on valtiovallan ja kuntien/kaupunkien erilaisissa projekteissa kiin-nitettykin huomiota ja on kehitetty erilaisia projekteja, oppilaan ohjausta ja työpa-jatoimintaa tukemaan ja ohjaamaan oppilaita hankalissa tilanteissa.

Etenkin toisen asteen ammatillisessa koulutuksessa on koulutuksensa keskeyttä-neiden määrä joissain oppilaitoksissa huolestuttavan korkealla tasolla. Henkilö-kohtaisin opetussuunnitelmin, oppilaanohjauksella ja erilaisilla vaihtoehtoisillatyötavoilla on kuitenkin saatu hyviä tuloksia, joista saatuja kokemuksia voidaanhyödyntää eri oppilaitosten välillä. Koulutukseen ja koulusta työelämään siirtymi-seen on kehitettävä enemmän joustoa ja erilaisia mahdollisuuksia eri elämänti-lanteissa oleville nuorille.

Opintonsa päättäneen nuoren siirtyminen työmarkkinoille ei välttämättä ole yksin-kertainen toimenpide. Työnsaanti koti-/opiskelupaikkakunnalta ei ole itsestäänselvää. Onkin ensisijaisen tärkeää, että valmistumisvaiheessa työttömyyden uha-tessa nuori ei jää yksin, vaan hänellä on turvaverkko auttamassa eteenpäin jaluomassa oman elämänsä polkuja. Olennaista on se, ettei nuoria kohdella homo-geenisena massana, vaan heidät kohdataan yksilöinä ja toimenpiteet räätälöidäänyhdessä nuoren itsensä kanssa. Tarvitaan oppilaitoksen opintojenohjauksen,kuntien sosiaalitoimen ja työvoimatoimistojen yhteistyötä, jotta jokainen työttö-myysuhan alla oleva nuori voidaan kohdata yksilönä ja pystytään räätälöimäänhänelle mielekkäitä ja ammatillisia valmiuksia parantavia ratkaisuja

S A K – P U H E E N V U O R O 6 / 2 0 0 3 14

Nuoren ensisijainen paikka on muualla kuin työttömyyskortistossa. Nuorisotakuunavulla varmistetaan se, että kolmen kuukauden kuluessa työttömyyden alkami-sesta nuori saa mielekkään ja omia odotuksia ja tulevaisuuden tavoitteita tukevanopiskelu-, harjoittelu- tai työpaikan.

Koulutus- ja sosiaalipolitiikkaa ei voi tarkastella toisistaan erillisinä ja riippumatto-mina. Yhteistyö valtiollisella ja kunnallisella tasolla eri hallinnonalojen välillä on en-siarvoisen tärkeää, jotta pystytään vastaamaan niihin haasteisiin, joita nopeastimuuttuvan maailman herkimmät indikaattorit – lapset ja nuoret – asettavat päättä-jille, yhteiskunnallisille toimijoille ja eri alojen työntekijöille.

Ansioturva myös nuorten ulottuvilleTyöttömän elämän laatuun ja pysymiseen yhteiskunnan rattaissa vaikuttaa vää-jäämättömästi eniten taloudellinen toimeentulo. Jos ja kun työn tekemisessä jou-dutaan tulevaisuudessakin vuorottelemaan ihmisten kesken, voi yhteiskunta jatyönantaja säilyttää työkuntoisen työvoimansa parhaiten takaamalla ihmisen pää-syn ja pysymisen ansioturvan piirissä.

Etenkin aikana, jolloin pätkätyösuhteet leimaavat nuorten työmarkkina-asemaa,on oikeudenmukaista ja perusteltua mahdollistaa nuortenkin pääseminen ansio-sidonnaisen työttömyysturvan piiriin mahdollisen työttömyyden varalta.

Työttömyyskassojen huolehtima ansiosidonnaisen päivärahan maksaminen onvaltiolle kustannussäästö. Lisäksi ansiotasoon sidottu päiväraha on tasoltaan pe-ruspäivärahaa parempi, jolloin myös kuntien sosiaalimenot esim. toimeentulotuenmuodossa vähenevät.

Päinvastaisista väitteistä huolimatta ansioturva ei passivoi – tilastojen mukaan an-sioturvalla elävät työllistyvät muita huomattavasti nopeammin. Alkuehto on ensikertaa ansioturvan piiriin tulevien osalta palautettava kuuteen kuukauteen nykyi-sestä kymmenestä kuukaudesta. Myös ansioturvan paluuehto on palautettavakuuteen kuukauteen nykyisestä kahdeksasta kuukaudesta.

Oman elämänsä subjektiksiSosiaalipolitiikan ja koulutuspolitiikan lähtökohtina on pidettävä tasa-arvoistenmahdollisuuksien politiikkaa: lopullisia valintoja kukin tekee omien mieltymyksien-sä ja näkemystensä mukaan. Asuinpaikasta, sosiaalisesta taustasta ja vanhempi-en varallisuudesta ei saa riippua nuoren mahdollisuus koulutuspaikan tai -suunnan valintaan.

Ammattiyhdistysliikkeen on myös omalta osaltaan pidettävä huolta nuorten työn-tekijöiden ja työharjoitteluun tulevien oikeuksista. Vastuu on niillä, joilla on tietoaja osaamista. Nuoret itse ovat yllättävän tietämättömiä omista oikeuksistaan työ-elämässä ja yleensä työmarkkinoiden pelisäännöistä. Siksi on tärkeää lisätä työ-markkinapolitiikan ja työlainsäädännön tuntemuksen opetusta jo peruskoulussa jaedelleen lukioissa ja ammatillisissa oppilaitoksissa.

Edunvalvonnan keinot, omien oikeuksien puolustamisen mahdollisuudet ja tietonäistä oikeuksista ovat selkeästi opintosuunnitelmiin kuuluvia asioita. Opiskeluhanon sitä, että opitaan elämää varten, toisin sanoen niitä asioita, joita elämässä tar-vitsee.

S A K – P U H E E N V U O R O 6 / 2 0 0 3 15

Hyvinvointivaltion vastaisku1. Pienten lasten vanhempien työssäkäyntiä on tuettava turvaamalla riittävät päi-

vähoidon resurssit kaikkialla maassamme, takaamalla pienille koululaisillesubjektiivinen oikeus aamu- ja iltapäivätoimintaan sekä kehittämällä perhe- jaopintovapaita. Lisäksi jokaisella on oltava suurempi autonomia henkilökoh-taisten työaikajoustojen suhteen.

2. Maahamme on luotava nuorisotakuujärjestelmä, millä taataan kolmen kuu-kauden kuluessa mielekäs ja nuoren omia tavoitteita tukeva koulutus-, har-joittelu- tai työpaikka.

3. Kohtuuhintaisten vuokra-asuntojen tuotantoa on lisättävä.

4. Työttömyyspäivärahan alku- ja paluuehto on laskettava kuuteen kuukauteen.

S A K – P U H E E N V U O R O 6 / 2 0 0 3 16

Nuoret ja ay-liike

SAK:lla on pitkät ja kunniakkaat kansalaisjärjestön ja kansanliikkeen juuret. Työnalkuvuosina liike ammensi voimansa jäsenistöstä, joiden yhtäjalkainen ponnisteluyhteisten päämäärien ja tavoitteiden eteen tuotti tulosta ja samalla nosti hiljalleenmyös SAK:n arvostusta. Tänään vain harva epäilee SAK:n osaamista tai asian-tuntemusta. Mutta onko samalla käynyt niin, että SAK:lainen ay-liike on vieraantu-nut kansanliikkeen luonteestaan?

Nuoret omana ryhmänään edustavat merkittävää osaa SAK:n jäsenkunnasta.Nuorisotyön rooli onkin etsiä uudentyyppisiä osallistumisen muotoja ammattiyh-distystoimintaan. Ay-liikkeen perinteiset tavoitteet ja toimintatavat edellyttävät pit-kän aikajänteen. Nuorten päämäärät ja kiinnostuksen kohteet eivät juurikaanpoikkea ay-liikkeen toiminnasta. Solidaarisuuden, edunvalvonnan ja yhteistoimin-nan merkitys on etenkin nyky-yhteiskunnassa kasvussa.

Palveleva ay-liikeAmmattiyhdistysliikkeen toiminnan painopistettä on muutettava lähemmäksi jäse-niä ja heidän työpaikkojaan. Liittojen ja keskusjärjestön välistä yhteistyötä jatyönjakoa on tiivistettävä ja luotava yhteisiä palveluja tarjoavia ”katutason” palve-lukeskuksia, joissa jäsenten on luontevaa asioida. Periaatteena on oltava, että jo-kainen, joka haluaa liittyä liikkeen jäseneksi, voi sen myös tehdä. Yhdessä on so-vittava, miten menetellään esim. niiden osalta, jotka työskentelevät jatkuvastiyleistyvillä uusilla ammattialoilla, joilla ei vielä ole olemassa työehtosopimusta taimuuta vakiintunutta ay-perinnettä. Jäseneksi liittymisen ja siirtymisen liitosta toi-seen on oltava yksinkertaista ja joustavaa.

Nuorisotyö yhteiskunnallisen vaikuttamisen kanavanaMaahamme on vuosikymmenien kuluessa rakennettu laaja ja kattava sosiaalinenturvaverkosto ja palvelujärjestelmä. Vuosilomaoikeus, lapsilisät, vanhempainlomatjne. ovat oikeuksia, joista me saamme nauttia, mutta joita ei olisi olemassa ilmanay-liikkeen merkittävää työtä – tietoisuus tästä nuorten keskuudessa ei ole kovin-kaan laajaa.

SAK:n nuorten on terävöitettävä osallistumistaan ja näkyvyyttään yhteiskunnalli-sessa keskustelussa ja nostettava esiin niitä ongelmia, joita nuoret arjessaankohtaavat. Sen on myös ylläpidettävä keskustelua ay-liikkeen ratkaisevasta roo-lista hyvinvointijärjestelmien kehittäjänä ja puolustajana. On ensiarvoisen tärkeääsaada nuoret ymmärtämään poliittisen päätöksenteon ja sosiaalisen turvaverkos-tomme välinen yhteys sekä pystyä kannustamaan heitä osallistumaan yhteiskun-nalliseen toimintaan niin ay-liikkeessä, paikallistason kuin valtakunnan politiikas-sakin.

SAK:n nuorten lehteä on edelleen kehitettävä sekä sisällöltään että laajuudeltaanja sen levikkiä on pystyttävä kasvattamaan siten, että lehti tavoittaa kaikki liikkeenalle 30-vuotiaat jäsenet. Sen avulla pystytään herättämään keskustelua jokaisenarkielämään vaikuttavista asioista nuorten omalla kielellä.

S A K – P U H E E N V U O R O 6 / 2 0 0 3 17

Tulevaisuuden tekijätSukupolven vaihdos on ammattiyhdistysliikkeessä jatkuvaa. Jatkuvuuden turvaa-miseksi on järjestöllisen työn näyteltävä vahvempaa roolia mm. työpaikkojenluottamushenkilöiden toiminnassa edunvalvonnan ja sopimusten vartioimisen li-säksi.

Mitä varhaisemmassa vaiheessa nuori oppii pitämään huolta omista asioistaan javalvomaan omia etujaan, sitä todennäköisempää on, että siirtyessään työelämääntoiminta on hänelle luontevaa. Opiskelijajärjestöjen, joista SAK:laiselle liikkeelleSAKKI ry on läheisin ja luontevin yhteistyökumppani, yksi tärkeimmistä tehtävistäon oppilaskuntatoiminnan kautta kasvattaa nuorista vastuunkantajia. Tästä syystäSAK:laisen ay-liikkeen on tehostettava ja kehitettävä yhteistyötään opiskelijajär-jestöjen kanssa.

SAK:laisen ay-liikkeen on myös edelleen kehitettävä työmarkkinatiedotustaan jamahdollisuuksien mukaan suunnattava sitä asennekasvatusmielessä myös pe-ruskoulujen päättöluokille ja lukiolaisille.

Ammattikorkeakouluista valmistuneista tutkimuksen mukaan valtaosa työskentelisuorittavan tason työtehtävissä. Heistä kuitenkin vähemmistö oli liittynyt jäseneksiSAK:laisiin liittoihin. Tämä johtuu pitkälti STTK:laisten ja AKAVAlaisten liittojen te-hokkaasta opiskelijajäsenhankinnasta sekä etenkin koulutuspohjaisesta järjes-täytymisidentiteetistä. SAK:n onkin viipymättä aloitettava toimet, joilla tähdätäänjärjestön tunnettavuuden ja houkuttavuuden lisäämiseen.

Nuoret ammattiosastoissaAmmattiyhdistysliikkeen jäsenyys on muodostunut monilta osin passiiviseksi. Lii-tyttäessä osastojen jäseneksi rutiininomaisesti jää näkemys liittojen toimintaor-ganisaatiosta hyvin ohueksi. Kuitenkin tutkimusten mukaan nuoret edelleen ar-vostavat ay-liikettä, luottavat sen toimintaan ja antavat tunnustusta sen tekemälletyölle. Nuoret myös liittyvät ay-liikkeen jäseneksi, mikäli heille jäsenyyttä muiste-taan tarjota – pääosa liittojen uusista jäsenistä onkin nuoria alle 30-vuotiaita, jotennuorisotoiminnalle olisi selkeä rooli puhuttaessa uusien jäsenten huomioimisestaammattiosastoissa.

Osastojen tulisi huomioida uudet jäsenet muutoinkin kuin jäseneksi liittymisen hy-väksynnällä. Systemaattiset uusien jäsenten tilaisuudet ja aktiivinen tiedottaminenvahvistaa jäsensuhdetta osastoon ja koko ammattiyhdistysliikkeeseen. Puhutta-essa sukupolven vaihdoksesta ammattiyhdistysliikkeessä tulee nykyaktiivienmiettiä omaa näkemystään liikkeen toiminnasta.

Liitojen nuorisotoimintaNuorisotoiminnan asemaa liitoissa on vahvistettava ja sen resurssit on turvattava.On pyrittävä saamaan valtakunnalliset nuorisotoimikunnat toimimaan liitoissapäämääränä paikallistason nuorisotoiminnan tukeminen ja kehittäminen. Mahdol-lisuuksien mukaan myös alueelliset tai piirikohtaiset nuorisojaostot ovat oivallinentapa koota useamman ammattiosaston nuoria toimintaan mikäli ammattiosastonrakenteesta tai muusta syystä ei osastoissa omaa toimintaa ole. Päämääränävaltakunnallisilla ja alueellisilla nuorisoelimillä tulee kuitenkin olla järjestötoiminnan

S A K – P U H E E N V U O R O 6 / 2 0 0 3 18

ja edunvalvonnan kehittäminen ja turvaaminen omissa ammattiosastoissa ja työ-paikoilla.

Liittojen nuorisotoiminnan keskeisenä tehtävänä on jatkossakin oltava vahva rooliliittojen tulevaisuuden suunnittelussa. Nuorisotoiminnan rooli yhteiskunnallisessakeskustelussa on myös tärkeää ja liittojen päätöksenteossa nuorten näkemystenhuomioiminen ja nuorten nimittäminen liittojen päätöksentekoelimiin on välttä-mätöntä.

Ay-toiminnan tavoitteena on kasvattaa asiantuntevia, osaavia ja sitoutuneita toi-mijoita ammattiyhdistysliikkeeseen. Nykypäivän aktiivien arvokas osaaminen jahiljainen tieto ei siirry tuleville itsestään. Kummitoiminnan aloittaminen ammatti-osastoissa ja työpaikoilla voisi olla yksi keino tulevien toimijoiden kasvattamiseenja vastuun siirtämiseen.

Ay-liikkeen laajaa ja monipuolista koulutustarjontaa on hyödynnettävä nykyistäparemmin sukupolvenvaihdosprosessissa.

Ay-liikkeen kansainvälistyvä toimintaympäristöAmmattiyhdistysliike on aina perustamisestaan asti ollut ja on yhä tiukemmin kan-sainvälistä. SAK ja sen myötä myös nuoret ovat 1950-luvulta lähtien osallistuneetVapaiden Ammattiyhdistysten Kansainvälisen Liiton VAKL:n toimintaan. VAKL jasen johtama työntekijäryhmä ILO:ssa tarjoaa suomalaisellekin ammattiyhdistys-liikkeelle tärkeimmän maailmanlaajuisen vaikutuskanavan työelämän asioissa.

Euroopan ammatillinen yhteistyöjärjestö EAY (ETUC, European Trade UnionConfederation) on eurooppalaisittain tärkein vaikutus- ja yhteistyökanava. EAY:nvirallinen asema sopijaosapuolena eurooppalaisessa vuoropuhelu- ja neuvottelu-järjestelmässä kertoo Eurooppa-tason edunvalvonnan arkipäiväisyydestä, tärkey-destä ja merkityksestä aina työpaikkatasolle asti.

Niin VAKL:lla kuin EAY:lläkin on omat nuorisoneuvostonsa. Koska järjestäyty-misaste on Pohjoismaiden ulkopuolella meitä matalampi kaikissa ikäluokissa, onnuorten järjestäytyminen esimerkiksi VAKL:ssa tärkeä painopistealue.SAK:laisesta edustuksesta tulee huolehtia näissä kansainvälisissä yhteyksissä japitää meille tärkeät painopistealueet myös eurooppalaisella agendalla.

Pohjoismaisella yhteistyöllä on aina oma erityinen paikkansa myös nuorten toi-minnassa. Johtuen yhteneväisestä ay-järjestelmästä Pohjoismaissa, kansainväli-sessä ay-liikkeessä pohjolan nuorten on helppo vetää yhtä köyttä. Pohjoismaisenhyvinvointiyhteiskunnan puolustaminen isojen yritysfuusioiden pyörityksessä vaa-tii tehokasta ay-yhteistyötä. SAK:n yhteistyöfoorumi pohjolassa on Pohjolan Am-matillinen Yhteistyöjärjestö PAY.

Lähialueyhteistyö on kanavoitunut pitkälti Viron EAKL:n kautta. Nuorisotoiminnantukeminen on esim. Pärnun alueella saanut mukaan uusia, innostuneita nuoria jasen myötä syntyi alueen oma nuorisojaosto. SAK:n Tallinnan infopiste palveleemyös varsinkin virolaista nuorta väestöä, esittelee heille suomalaista ay-perinnettä, kertoo suomalaisista työelämän pelisäännöistä ja on siten ovenavaa-jana myös uudelle, virolaiselle ay-kulttuurille.

S A K – P U H E E N V U O R O 6 / 2 0 0 3 19

Kaiken lisäksi lähelläNuorten maailmassa kansainvälisyys on yhtä lähellä kuin lähin tietokone. Sähköi-nen verkostoituminen on nuorille luonnollinen tapa olla kansainvälinen. Netti ontuonut mahdollisuuden hakea tietoa, ystäviä, työpaikkoja ja myös vaikuttaa asioi-hin ympäri maailmaa.

Nuorten hyvä kielitaito tekee kansainvälisen toiminnan ja yhteydenpidon entistähelpommaksi ja luontevaksi. Ay-liikkeeseen liittyvää kielitaitokoulutusta tulee enti-sestäänkin lisätä esimerkiksi ETUCO:n (European Trade Union College) kurssienkautta. Liittojen nuorisotoimijoita tulee rohkaista osallistumaan kansainväliseenkoulutustarjontaan. Suorat ja nopeat yhteydet lisäävät kansainvälisten toimijoidenmäärää eikä tieto ja toiminta jää pienen kv-eliitin etuoikeudeksi.

SAK:n nuorten on tärkeää päivittää omia kotisivujaan myös muilla kielillä ja ollaaktiivinen kansainvälisessä sähköisessä verkostoitumisessa.

Sähköisen verkostoitumisen lisäksi SAK:n nuorille on tärkeätä olla aktiivinen javerkostoitua omien edustajiensa kautta, niin pohjoismaisten, eurooppalaisten kuinmaailmanlaajuistenkin ay-nuorten yhteistyöelimiin. Ajankohtaisiin ay-liikettä kos-keviin kv-asioihin tulee ottaa kantaa entistä aktiivisemmin nuorisovaliokunnan ko-kousten yhteydessä. Kv-asioilla tulee kokonaisuudessaan olla merkittävämpiosuus nuorisovaliokunnan toiminnassa. Erilaisten tilaisuuksien ja tapahtumienyhteydessä on huomioitava kansainväliset teemat sekä kutsuttava mahdollisuuk-sien mukaan sisarjärjestöjen edustajien SAK:n nuorten tilaisuuksiin.

Yhä useammalla työpaikalla on ulkomaalaisia työntekijöitä ja useat heistä eivättiedä etujaan ja oikeuksiaan. Kansainvälisten SAK:n nuorten on oltava aktiivisiaulkomaalaisten järjestäytymisen edistämisessä ja suvaitsevaisuuden lisäämisessätyöpaikoilla. Yhteistyötä erilaisten rasismia ja muukalaisvihaa vastustavien organi-saatioiden kanssa on lisättävä.

Moni- ja ylikansalliset yritykset ovat myös eurooppalaista arkipäivää. Nuortentyöntekijöiden edustuksesta esimerkiksi kansainvälisissä yritysneuvostoissa tuleehuolehtia.

Yhteistyötä Taksvärkki ry:n ja SASK ry:n (Suomen Ammattiliittojen Solidaarisuus-keskus) kanssa on tehostettava. Taksvärkki ry:n tavoitteena on edistää kehitys-maiden lasten ja nuorten elinoloja ja ihmisoikeuksia sekä kannustaa suomalaistanuorisoa maailmanlaajuiseen yhteisvastuuseen. Taksvärkkikeräyksestä on tehtäväosa myös ay-liikkeen syksyä ja kerääjiä tulee rekrytoida sekä keskusjärjestöönettä liittojen työpaikoille. SASK ry:n kanssa pyritään uusiin yhteistyömuotoihin –esimerkiksi työprikaatikomennukselle kerätään oma nuorten iskujoukko. Lisäksion aktivoitava nuoria nykyistä laajemmin jo olemassa oleviin kehitysyhteistyöpro-jekteihin

Kansainvälisyys on myös solidaarisuutta, eettisyyttä ja ekologisuutta. Kasvavaanlapsityövoimaongelmaan on puututtava tiukalla kädellä. ILO:n tavoitteiden mukai-sesti SAK tukee kehitysmaiden lasten koulutusmahdollisuuksia, jolloin heidänkäyttönsä työvoimana vähenisi. Luontoa tuhlaavia materiaalien käyttöä tulee vält-tää. Reilun kaupan pelisäännöt on sovellettava arkipäivän tekemiseksi. SAK:n jaSAK:n nuorten tulee laatia eettiset pelisäännöt toimintojensa tueksi.

S A K – P U H E E N V U O R O 6 / 2 0 0 3 20

Nuoret ja ay-liike1. Nuorisotoiminnan resurssit on turvattava liitoissa ja SAK:ssa.

2. Ay-liikkeen on tuotava toimintansa mahdollisimman lähelle ihmisiä esim. ka-tutason toimitilojen avulla. Ammattiosastojen jäsenhankintatyötä on tuettava jajäseneksi liittymisjärjestelmää on yksinkertaistettava ja yhdenmukaistettavasekä internetin hyödyntämistä ay-liikkeen tekemässä työssä on lisättävä.

3. Sukupolvenvaihdokseen on varauduttava työpaikoilla ja ammattiosastoissasiirtämällä osaamista ja tietoa nuoremmille esim. kummitoiminnan kautta.Nuoria on järjestelmällisesti tuettava ottamaan vastuuta niin paikallis- kuin liit-totasollakin ja heidän valmiuksiaan on parannettava hyödyntämällä ay-liikkeenomaa koulutustarjontaa.

4. SAK:n nuorisovaliokunnan on terävöitettävä rooliaan yhteiskunnallisena kes-kustelijana sekä nuorten opiskelijoiden ja työntekijöiden ongelmien esiin nos-tajana. Yhteistyötä opiskelijajärjestöjen kanssa on tehostettava ja työmarkki-natiedotuksen resursseja on lisättävä.

5. SAK:n nuorten lehteä on kehitettävä sekä sisällöllisesti että laajuudeltaan si-ten, että se tavoittaa kaikki SAK:laisen ay-liikkeen alle 30-vuotiaat jäsenet.

6. Reilun kaupan pelisäännöt on sovellettava arkipäivän tekemiseksi.

7. ILO:n työtä lapsityövoiman käytön vähentämiseksi on tuettava jatkossakin jalapsityövoimalla tuotettujen tavaroiden hankkimista on vältettävä.

Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK ryHakaniemenranta 1, PL 157, FIN-00531 Helsinki, puh (09) 77211, fax (09) 7721 447, internet: http://www.sak.fi

Finlands Fackförbunds Centralorganisation FFC rfHagnäskajen 1, PB 157, FIN-00531 Helsingfors, tel (09) 77211, fax (09) 7721 447, internet: http://www.sak.fi

The Central Organisation of Finnish Trade Unions SAKHakaniemenranta 1, P.O. Box157, FIN-00531 Helsinki, phone +358 9 77211, fax +358 9 7721 447, internet: http://www.sak.fi