sak:n tavoitteita valtiontalouden määrärahakehyksiin vuosille 2009–2012 sekä valtion vuoden...

SAK:n tavoitteita valtiontalouden määrärahakehyksiin vuosille 2009-2012 sekä

valtion vuoden 2009 talousarvioesitykseen

1·2008

Helmikuu 2008

Lisätietoja: SAK:n budjettivastaava, ekonomisti Olli Koski [email protected] puh. 020 774 000 SAK, PL 157 00531, Helsinki

Tilaukset: SAK puh. 020 774 000

SAK:n budjettitavoitteet 1

SAK:n tavoitteita valtiontalouden määrärahakehyksiin vuosille 2009-2012 sekä valtion vuoden 2009 talousarvioesitykseen 1 Miten työllisyyden kasvu saadaan jatkumaan ........................................... 3 2 Talouden tila ja finanssipolitiikan linja ....................................................... 3 3 Veropolitiikka............................................................................................. 4

3.1 Työn verotukseen tarvitaan kevennyksiä .......................................... 4 3.2 Oikeudenmukaisuutta veropolitiikkaan .............................................. 5 3.3 Tarjotun ruoan arvonlisäveroa alennettava ....................................... 6 3.4 Muuta veropolitiikkaa......................................................................... 6

4 Kasvupolitiikka .......................................................................................... 7 4.1 Elinkeinopolitiikka .............................................................................. 7 4.2 Ilmastopolitiikka ................................................................................. 8 4.3 Liikennepolitiikka ............................................................................... 8 4.4 Asuntopolitiikka.................................................................................. 9 4.5 Omistajapolitiikka............................................................................... 9 4.6 Valtion tuottavuusohjelmaan malttia................................................ 10 4.7 Harmaa talous ................................................................................. 10

5 Työvoimapolitiikka ja työelämän kehittäminen ........................................ 10 5.1 Aktiivinen työvoimapolitiikka ja muutosturva ................................... 10 5.2 Maahanmuutto................................................................................. 11 5.3 Työelämän kehittäminen ................................................................. 12

6 Koulutuspolitiikka .................................................................................... 12 6.1 Ammatillinen aikuiskoulutus ............................................................ 12 6.2 Nuorten ammatillinen peruskoulutus ............................................... 13 6.3 Kulttuuripolitiikka.............................................................................. 14

7 Sosiaali- ja terveyspolitiikka ................................................................... 15 7.1 Palvelut osa suomalaista sosiaaliturvaa.......................................... 15 7.2 Lapsiperheiden turvaa parannettava ............................................... 15 7.3 Sosiaaliturvaan tarvitaan parannuksia............................................. 15

8 Työsuojelu ja työterveys.......................................................................... 17 9 Tasa-arvo ................................................................................................ 18 10 Kansainvälisyys..................................................................................... 19

2 SAK:n budjettitavoitteet


1 Miten työllisyyden kasvu saadaan jatkumaan Vuosia 2005-2007 koskeneen tulopoliittisen kokonaisratkaisun aikana syn-tyi yli 110 000 uutta työpaikkaa. Yhtä hyvän työllisyyskasvun ylläpitäminen on nykyisen sinivihreän hallituksen kovin haaste. Hallituksen tulee panos-taa nykyistä enemmän laadukkaisiin työvoimapalveluihin, kestävään elin-keinopolitiikkaan ja muutettava veropolitiikkaansa paremmin työllisyyttä edistäväksi, jotta tähän haasteeseen voitaisiin vastata. Kasvanut epävarmuus sekä maailmantaloudessa että Suomessa korosta-vat kotimaisen vakauttavan talouspolitiikan tärkeyttä. Hyväksi havaittu kei-no olisi koordinoida talous-, työllisyys- ja palkkapolitiikkaa, kuten aikaisem-pinakin epävakauden aikoina on tehty. Hallituksella tulisi olla tarpeen vaati-essa valmiutta, halua ja kykyä koota laajempaa työmarkkina- ja talouspoliit-tista ratkaisua tämän kehyskauden aikana. Sosiaaliturvan kokonaisuudistus on lähtenyt käyntiin. Tämän uudistuksen pitäisi johtaa sellaiseen sosiaaliturvaan, joka on nykyistä työlähtöisempi, aktiivisempi ja tasoltaan parempi. Työvoimapalveluja ja aktiivista sosiaali-politiikkaa on kehitettävä yhdessä työttömyysturvan kanssa. Suomalainen työttömyysturva sekä työvoimapalvelut ovat tasoltaan ja laadultaan edel-leen jäljessä muista Pohjoismaista. Myös pätkätyöntekijöiden sosiaalitur-vassa on edelleen parannettavaa. Viime tulopoliittisen sopimuksen osana luodusta muutosturvan toimintamal-lista on tullut kiinteä osa suomalaista työllisyyspolitiikkaa. Viimeaikaiset joukkoirtisanomiset korostavat muutosturvan kehittämisen ja vahvistamisen välttämättömyyttä. Muutosturvan osia tulee vahvistaa niin, että mallin enna-koivuus paranee, pidempikestoinen kouluttautuminen tulee mahdolliseksi ja alueellinen liikkuvuus helpottuu. Verotuksessa pitäisi palauttaa kunniaan 1990-luvun puolivälistä vallinnut työllisyyttä edistävä linja. Pienten ansiotulojen verotuksen keventäminen on edelleen perusteltua, eikä rajallista veronkevennysvaraa tulisi käyttää juuri muuhun kuin työn verotukseen. Nykyisen hallituksen verohankkeita näyttää yhdistävän se, ettei niillä ole työllisyyden kanssa paljoakaan tekemistä.

2 Talouden tila ja finanssipolitiikan linja Maailmantalouden epävakaus on kasvanut viime aikoina selvästi. Näyttää siltä, että parhaat kasvun vuodet ovat nyt takanapäin ja edessä on jon-kinasteinen kasvun hidastuminen. Vielä ei tiedetä ajaudutaanko maailman-laajuiseen taloustaantumaan. Ongelmat ovat suurelta osin peräisin Yhdys-valtojen taloudesta, jossa velkavetoinen kasvu on johtanut sen suuntaisiin ongelmiin joista pitkään jo varoiteltiinkin. Holtiton luotonanto asuntoluotto-


markkinoilla, joka osin oli seurausta liian keveästä rahapolitiikasta, on aja-nut suuria globaalisti toimivia pankkeja talousahdinkoon. Vielä ei tiedetä kuinka vakavia seuraamuksia ns. roskaluottokriisistä pankkisektorille lopul-ta on. Pitkäkestoisempi taloustaantuma Yhdysvalloissa heijastuu koko maailman-talouteen. Suomen vientinäkymät näyttävät nyt heikkenevän ja tällä voi olla työllisyysvaikutuksia. Suomalaiskotitalouksien luottamus on suuremmalla koetuksella kuin viime vuosina, mutta toistaiseksi se on säilynyt (perustel-lustikin) kohtuullisen vahvana. Tämä antaa aiheen olettaa että kotimainen kysyntä kuitenkin jatkunee kohtuullisen hyvänä. Suomen talous saattaisikin selvitä maailmantalouden kasvun hidastumisesta verraten hyvin, sillä vien-timme suuntautuu nykyisin aiempaa enemmän Venäjälle ja Aasiaan, joiden odotetaan jatkavan kasvuaan. Maailmantalouden epävarmuus asettaa lisää haasteita kotimaiselle talous-politiikalle. Nyt olisi tärkeintä vahvistaa kuluttajien luottamusta sekä toteut-taa elinkeinopolitiikkaa, jolla suomalaisen vientiteollisuuden kilpailukykyä vahvistetaan. Näiden asioiden rinnalla tulisi talouspolitiikassa koko ajan ot-taa vakavammin väestön ikääntymiskehityksen aiheuttama haaste julkiselle taloudelle. Finanssipolitiikassa tulisi varautua vuonna 2009, ja kenties jo kuluvana vuonna, kokonaiskysyntää lisääviin toimiin. Niitä tarvitaan jos maailmanta-louden kasvu merkittävästi hidastuu. Pienten ja keskisuurten ansiotulojen verotuksen keventäminen on perustelluin tapa lisätä kotimaista kysyntää. Kasvanut epävarmuus sekä maailmalla että Suomessa korostavat kotimai-sen vakauttavan talouspolitiikan tärkeyttä. Hyväksi havaittu keino olisi koordinoida talous-, työllisyys- ja palkkapolitiikkaa, kuten aikaisempinakin epävakauden aikoina on tehty. Hallituksella tulisi olla valmiutta, halua ja ky-kyä koota laajempaa työmarkkina- ja talouspoliittista ratkaisua, kun nyt solmitut työehtosopimukset päättyvät.

3 Veropolitiikka Verotuksen rakennetta tulee kehittää niin, että verotuksen painopistettä siir-retään asteittain pois työn verotuksesta muihin veromuotoihin. Kokonaisve-roastetta ei voida Suomessa enää juurikaan alentaa, vaan enemmänkin kyse on verorakenteen muuttamisesta. Verojärjestelmän yhtenä periaat-teena pitää säilyttää progressiivisuus, jonka mukaan verot suhteutetaan ve-ronmaksukykyyn. Kokonaisuutena Suomen verojärjestelmä ei ole nykypäi-vänä enää mitenkään erityisen progressiivinen.

3.1 Työn verotukseen tarvitaan kevennyksiä Hallitus on ilmoittanut, että vaalikauden kuluessa tehdään ns. puolivälitar-kistus tuloverotuksen tasoon. Tarkistuksessa otetaan huomioon palkkarat-kaisujen ja veroratkaisujen yhteisvaikutus ostovoimaan sekä hallituksen


pyrkimys lisätä työnteon kannustavuutta veronkevennyksillä. Suomessa onkin olemassa edelleen selvä tarve sekä työllisyys- että oikeudenmukai-suuslähtökohdista alentaa pieni- ja keskipalkkaisten ansiotuloverotusta. Pienituloisten veronkevennykset tulee tehdä niin, ettei kuntien rahoitus-asemaa heikennetä. Matti Vanhasen toisen hallituksen ohjelman mukaan työn verotusta keven-netään vaalikauden aikana 1,1 mrd. euroa. Tähän lukuun eivät sisälly ne ansiotuloverojen tarkistukset, joiden avulla verotus pidetään keskimäärin ennallaan ansiotulojen noustessa. Myös inflaatiosta aiheutuva verotuksen kiristyminen poistetaan. Ansiotulojen verotuksen muutokset on toteutettu viime vuosina kunnallisverotuksen ja valtionverotuksen ansiotulovähennyk-siä sekä valtion tuloveroasteikon marginaaliveroprosentteja muuttamalla. Veroratkaisut on pyritty toteuttamaan neutraalisti kuntatalouden kannalta. Kuntien veromenetysten kompensointiin liittyvien ongelmien piti kokonaan poistua, kun vuoden 2006 verotuksessa otettiin käyttöön valtionverotuksen ansiotulovähennys. Uusi vähennys on kuitenkin osoittautunut ongelmalli-seksi perustuslain näkökulmasta. Perustuslain mukaan kaikki tulot ja menot tulee merkitä näkyviin. Valtion ansiotulovähennyksen kohdalla tulee tilantei-ta, joissa valtio maksaa muiden veronsaajien veroja, jos verovelvolliselle määrätty valtion tuloveron määrä on pienempi kuin vähennyksen määrä. Valtionverotuksen ansiotulovähennyksen käyttäminen jatkossa edellyttää vähennyksen teknistä korjaamista. Ansiotuloverotuksen tarkistaminen ja keventäminen voidaan osin toteuttaa matkakuluvähennystä kehittämällä. Näin veronkevennyksiä voidaan suun-nata myös mataliin tuloihin. Komennusmiesten verokohtelussa on vielä korjattavaa. Lisäksi on selvitet-tävä, voidaanko vierailevien taiteilijoiden työ rinnastaa komennusmiesten työhön siten, että kulukorvaukset voitaisiin maksaa verottomina, jos vierailu ei kestä yli kahta vuotta. Parhaillaan on menossa kolme maksuvapautuskokeilua, joissa työnantajat on vapautettu maksamasta työnantajan sosiaaliturvamaksua. Matti Vanha-sen toisen hallituksen ohjelman mukaan ”jatketaan kokeilua työnantajien vapauttamisesta sosiaaliturvamaksuista”. Väliaikainen työnantajan matala-palkkatuki jatkuu vuoden 2010 loppuun. Kokeilujen ei ole missään todettu edistäneen työllisyyttä, vaikka asiaa on selvitetty ja tutkittu.

3.2 Oikeudenmukaisuutta veropolitiikkaan Eriytettyyn tuloverojärjestelmään liittyviä oikeudenmukaisuusongelmia tulee korjata. Suurten ansio- ja pääomatulojen välistä verokuilua on kavennetta-va, jotta ansiotulojen muuttamista kevyemmin verotetuiksi pääomatuloiksi voidaan hillitä. Listaamattomista yrityksistä saatavien verovapaiden osinko-jen rajaa tulisikin kohtuullistaa. Hallitusohjelman mukainen pienten pörs-


siosinkojen vapauttaminen verotuksesta lisää aukkoja pääomaveropohjaan. Muutokseen liittyy useita ongelmia. Hallituksen tavoitteena on, että perintö- ja lahjaverotus poistettaisiin koko-naan yritysten sekä maa- ja metsätilojen sukupolvenvaihdoksilta vuoden 2008 kesäkuun alusta alkaen. Perintö- ja lahjaveron poistaminen yritysva-rallisuudelta ei ole oikeudenmukaista. Uudistus lisää verosuunnittelua, kun perinnön tai lahjan kohteena olevaa omaisuutta siirretään yritys-, maatalo-us- ja metsävarallisuuteen. Lisäksi uudistus saattaa yrityksen omistajat eri-laiseen asemaan ja aiheuttaa kilpailun vääristymiä. Uudistus saattaakin vaarantaa koko perintö- ja lahjaverotuksen yhteiskunnallisen hyväksyttä-vyyden Kunnallisverotuksen perusvähennyksen korjaaminen vähintään inflaatiotar-kistuksen verran parantaisi erityisesti sosiaaliturvan varassa olevien tilan-netta.

3.3 Tarjotun ruoan arvonlisäveroa alennettava Elintarvikkeiden arvonlisäveron alentaminen 12 prosenttiin lokakuussa 2009 kasvattaa kaupasta ostetun ja ravintolaruuan veroeron nykyisestä 5 prosentista 10 prosenttiin. Samassa yhteydessä tulisi alentaa ravintoloiden ja henkilöstöruokailun arvonlisäverokantaa, mutta tämä edellyttää EU-säännösten muuttamista. Suomen tulee tehostaa toimintaansa EU:ssa jotta asiaa koskeva ratkaisu saadaan aikaan. Mikäli työllisyysvaikutuksia ravit-semusalalla alkaa esiintyä eikä EU:ssa olla edistytty, on hallituksen harkit-tava myös muita toimenpiteitä. Suomi on mukana EU-maiden kokeilussa, jossa selvitetään alemman ar-vonlisäverokannan vaikutuksia työvaltaisten palvelujen hintoihin ja palvelu-jen kysyntään. Samalla tutkitaan myös verotuksen vaikutusta harmaaseen talouteen. Suomi liittyi kokeiluun vuoden 2007 alusta, jolloin parturien, kampaajien ja pienkorjaamojen arvonlisäverokantaa alennettiin 22 %:sta 8 %:iin. Kokeilu jatkuu vuoden 2010 loppuun.

3.4 Muuta veropolitiikkaa Kiinteistöverotusta tulisi laajentaa maa- ja metsätalousmaahan. Toimenpi-teellä voidaan parantaa metsätalousvaltaisten kuntien rahoitustilannetta ja edistää puun myyntiä. Hallituksen tulee käynnistää kattava selvitys tuulen tuomien ns. Windfall-voittojen verotuksesta. Uudella päästökauppakaudella päästöoikeuksille muodostuu edellistä kautta korkeampi hinta, jolloin windfall-vero tulee jäl-leen ajankohtaiseksi. Tonnistoveron uudistaminen ja merenkulun nettopalkkajärjestelmän laajen-nus vahvistaisivat merenkulun toimintaedellytyksiä. Raskaan kumipyörälii-kenteen, varsinkin joukkoliikenteen tuottajien, toiminnan turvaamiseksi tu-lee harkita kohdennettua polttoaineveron alentamista. Yksi mahdollisuus on


palauttaa ainakin osa ko. alan maksamista polttoaineveroista saman tyyp-pisen mallin avulla kuin maataloudessa.

4 Kasvupolitiikka

4.1 Elinkeinopolitiikka Työllisyysasteen nostaminen edellyttää lisäpanostuksia elinkeinopolitiik-kaan ja riski- ja teknologiarahoitukseen. Suurten tuotantolaitosten lopetuk-set monilla paikkakunnilla vaativat valtiovallalta aktiivisia toimenpiteitä uusi-en työtilaisuuksien ja koulutusmahdollisuuksien tarjoamiseksi näillä paikka-kunnille ja työntekijöille. Erityisesti uudelta työ- ja elinkeinoministeriöltä odotetaan nyt tehokkaita toimenpiteitä valtakunnallisesti ja alueellisesti. Vuoden 2009 talousarviossa on nostettava tuntuvasti rakennemuutoksen kohteena olevien paikkakuntien tukea ja varauduttava siihen, että tukea tar-vitsevien alueiden määrä on nykyistä suurempi. Teknologia- ja riskirahoitukseen on varattava riittävät voimavarat, kuten mm. tiede- ja teknologianeuvosto on esittänyt. Tieteellisen tutkimuksen laa-dusta tulee huolehtia koko korkeakouluverkon laajuisesti. Työelämätutki-muksen riittävä toteutuminen on tärkeää. Valtion tuottavuusohjelmalla ei tu-le heikentää korkeakoulujen kykyä saavuttaa laatutavoitteitaan. Tutkimus- ja tuotekehitysrahoitusta on suunnattava nykyistä enemmän myös palvelualoille, unohtamatta teollisuuden jalostusarvon nostamista se-kä tarvittavia ilmasto- ja energiahankkeita. Työvoiman niukkenemisen uha-tessa on uutena asiana panostettava hankkeisiin nostaa tuottavuutta tekno-logian ja työhyvinvoinnin yhdistämisen keinoin. Puuraaka-aineen saannin turvaamisesta on pyrittävä huolehtimaan ja otet-tava käyttöön keinot, joilla puun saantia voidaan lisätä. Metsäteollisuuden toimintaedellytyksiä selvittävän työryhmän ehdotukset tulee huomioida har-kiten kehyspäätöstä tehtäessä. Suomeen ollaan parhaillaan avaamassa useita kansainvälisestikin merkit-täviä malmikaivoksia. Ne nostavat metallikaivostemme louhintamäärät yli 30 miljoonaan tonniin vuodessa. Meneillään oleva kaivosten perustamisaal-to tuo tullessaan lukuisia haasteita. Näistä merkittävimmäksi nousee osaa-van työvoiman saanti. Arvioiden mukaan lähivuosina kaivannaisteollisuus tarvitsee jopa tuhansia uusia alan ammattilaisia. Valtion on huolehdittava siitä, että tarvittavaa koulutusta on riittävästi tarjolla. Myös Geologian tutki-muskeskuksen toimintaa on kehitettävä ja varmistettava toiminnalle riittävät resurssit. Valtion omien riskirahoitusyhtiöiden toimintaedellytyksiä ja työnjakoa on edelleen parannettava sekä selkeytettävä. Keskeistä on lisätä niiden ris-kinottokykyä nykyisestä selvästi. On jatkettava Teollisuussijoitus Oy:n pää-omittamista ja toiminnan suuntaamista entistä selvemmin suoriin yrityssijoi-tuksiin. Teollisuussijoitus Oy:llä on merkittävä rooli erityisesti yritystoimin-


nan aloitusvaiheen rahoituksessa. Pääomasijoituksia tarvitaan myös koh-deyritysten kasvun rahoitukseen, merkittäviin teollisiin investointeihin sekä toimiala- ja yritysjärjestelyihin.

4.2 Ilmastopolitiikka Kansainvälisessä ilmastopolitiikassa on ensisijaista pyrkiä globaaleihin rat-kaisuihin koska ongelmakin on globaali. EU:n ilmasto- ja energiapaketti asettaa Suomelle kovia vaatimuksia. Suomelle asetetut vaatimukset on pantava täytäntöön siten, että turvataan teollisuuden toimintaedellytykset eikä aseteta palkansaajia energialaskun maksajiksi. Uusiutuvien energia-muotojen lisääminen on tehtävä kustannustehokkaasti ja koko elinkaaren päästöt huomioon ottaen. Ilmasto- ja energiapolitiikan merkitys kasvaa ja vaikuttaa myös keskeisellä tavalla Suomen teollisuuden kilpailukykyyn. Ympäristöteknologia on nope-asti kehittyvä ala. Hallituksen tulee varata määrärahakehyksissä merkittävä määräraha ympäristöteknologiaan liittyvän liiketoiminnan vauhdittamiseen Suomessa. Määräraha tulisi käyttää suomalaisen ympäristöteknologian t&k -klusterin luomiseen, käynnistämiseen ja ylläpitoon. Klusterin rungon muo-dostaisi työ- ja elinkeinoministeriön johtama organisaatio tai sidosryhmä, joka kokoaisi organisoidusti yhteen kaikki suomalaiset ympäristöteknologi-an kannalta keskeiset toimialat ja niiden toimijat. Klusterin neuvottelukun-taan kutsuttaisiin kaikkien keskeisten sidosryhmien edustus. Klusterin ensimmäinen tehtävä olisi ympäristöteknologisen kokonaisselvi-tyksen tekeminen, jossa selvitetään ympäristöteknologian mahdollisuudet Suomen elinkeino- ja työelämän näkökulmasta. Selvityksen pohjalta kluste-ri organisoituisi t&k-ohjelmiksi, joihin liitettäisiin tähän mennessä käynniste-tyt TEM:n alaisuudessa toimivat ympäristöteknologiaprojektit.

4.3 Liikennepolitiikka Hallituksen tulee sitoutua tulevassa liikennepoliittisessa selonteossa liiken-nemäärärahojen nostamiseen riittävälle tasolle. Erityisesti liikenneväylien ylläpidon määrärahat sekä uusien välttämättömien liikennehankkeiden edellyttämät määrärahat on otettava mukaan kehykseen. Väyläinvestoin-tien vähimmäistasona on pidettävä kehyskaudella 1,2 miljardia, mitä myös logistiikka-alan vuoropuhelun raportti esitti. Pääkaupunkiseudun kannalta tärkeiden länsimetron ja kehäradan rahoitus on turvattava kehyksissä. Nämä raideliikennehankkeet ovat perusteltuja to-teuttaa mahdollisimman nopeasti niin ilmastopolitiikan kuin asuntopolitiikan näkökulmasta samalla kun ne myös lisäävät talouden ja työllisyyden kas-vun edellytyksiä. Joukkoliikenteen tukea on nostettava myös koko maassa joukkoliikenteen oston määrärahoja lisäämällä noin 35 miljoonalla. Uusiin tieinvestointeihin on oltava käytössä riittävät määrärahat, jotta tie-verkkoa voidaan kehittää suunnitelmallisesti. Keskeinen tiehanke Suomen logistisen järjestelmän kannalta on erityisesti E 18-tiehankkeen toteuttami-nen.


Perustienpitoon on varattava nykyistä enemmän voimavaroja. Liikennepo-liittisesti on kestävämpää ja halvempaa huolehtia väylien ylläpidosta ajois-sa. Junaliikenteen lisääminen nousee väistämättä esiin kun etsitään keinoja vähentää liikenteen kasvihuonekaasupäästöjä. Tämä edellyttää erityisesti perusradanpidon määrärahojen selvää lisäämistä, jotta rataverkon kuntoa voidaan ylläpitää ja turvallisuutta lisätä. Myös uusiin ratainvestointeihin tu-lee varautua. Sekä tien- että radanpitoon tarvittaisiin arviolta n. 150 miljoo-nan tasokorotus.

4.4 Asuntopolitiikka Asuntopolitiikassa on saatu aikaan päätöksiä, joilla voidaan lisätä tontti-maan tarjontaa ja vuokra-asuntojen rakentamista erityisesti niillä alueilla, joilla on työpaikkoja, muttei riittävästi kohtuuhintaisia vuokra-asuntoja. Vuokra-asuntojen rakentamiseksi on korkotuen määrää nostettava selvästi siten, että vuosittainen 6000 ARA-tuetun vuokra-asunnon rakentaminen mahdollistuu. Asuntopoliittisen ohjelman investointiavustusmäärärahaa on nostettava 100 miljoonaan euroon, jotta voidaan parantaa kehitysvammaisten asumista, vähentää asunnottomuutta sekä parantaa palveluasumista. Asumisen energiatehokkuutta on lisättävä. Asuntojen korjausavustuksiin ja energia-avustuksiin tarvitaan lisäyksiä, jotta väestön ikääntymisen, vanhan asuntokannan korjaustarpeiden ja ilmastonmuutoksen edellyttämiä toimen-piteitä voidaan toteuttaa.

4.5 Omistajapolitiikka Valtion omistajaohjauksen on oltava nykyistä aktiivisempaa. On tarpeen luoda aktiivisen omistajapolitiikan pelisäännöt. Työllisyys-, elinkeino- ja aluepoliittiset näkökohdat on otettava omistajaohjauksessa nykyistä pa-remmin huomioon. Omistajaohjauksen kautta tulee vaikuttaa erityisesti sii-hen, että muutostilanteiden ennakointi paranee yrityksissä. Toiminnan muu-tosten varalta tulee olla riittävät toimenpidesuunnitelmat, joilla turvataan henkilöstön asema muutostilanteissa. Valtion tulee yritysomaisuutensa hoidossa pyrkiä mahdollisimman hyvään taloudelliseen ja yhteiskunnalliseen kokonaistulokseen. Pohdittaessa omis-tajuuden perustaa – strateginen intressi tai pitkäjänteinen sijoittaminen – on tarpeen arvioida linjauksia myös mahdollisten uusien julkisyhteisöjen (osa)omistamien yhtiöiden osalta. Esimerkiksi valtion ja kuntien liikelaitok-sia ollaan parhaillaan yhtiöittämässä, joten aktiivinen pohdinta niitä koske-vista omistajapolitiikan linjauksista on paikallaan. Valtion omistamissa yhtiöissä on varmistettava henkilöstön osallistuminen yrityksen hallintoon riittävällä tasolla. Periaatteena on oltava, että henkilös-


töä on mukana niissä elimissä (hallitus mukaan lukien), joissa tehdään kes-keisiä yritystä koskevia päätöksiä.

4.6 Valtion tuottavuusohjelmaan malttia Valtionhallinnon tuottavuusohjelman toteuttamista on arvioitava jatkuvasti. Tärkeintä on, että turvataan virastojen ja laitosten kyky huolehtia tehtävis-tään laadukkaasti. Henkilöstön mitoituksessa on noudatettavaa tarkkaa harkintaa, varovaisuutta ja nykyistä hitaampaa aikataulua. Henkilöstön no-pea ja mittava vähentäminen voi heijastua kielteisesti työssä jaksamiseen ja palveluiden laatuun. Tuottavuuden kohottaminen myös valtion palveluissa on työvoiman niuken-tuessa välttämätöntä, mutta sitä ei pidä toteuttaa palveluiden yhteiskunnal-lisen vaikuttavuuden kustannuksella. Palvelujen tuottavuutta tulee nostaa ensisijassa toimintoja ja organisaatioita järkeistämällä, hyödyntämällä uutta teknologiaa sekä lisäämällä sähköisen asioinnin mahdollisuuksia. Irtisano-misten ja itsetarkoituksellinen palvelujen ulkoistamisen tie on väärä. Viras-tojen uusien tehtävien pitää mahdollistaa myös lisähenkilöstön rekrytointi.

4.7 Harmaa talous Harmaan talouden kooksi on arvioitu noin 6 – 8 miljardia euroa, josta noin puolet on siten veromenetystä. Yksi nopeimmin kasvavista harmaan talou-den muodoista on arvonlisäveropetokset pitkissä urakkaketjuissa, joissa verovastuilla on tapana hämärtyä ja veroilla jäädä kokonaan maksamatta. Osana harmaan talouden torjuntaa olisi selvitettävä mahdollisuutta siirtyä käännetyn arvonlisäverojärjestelmän käyttöön rakennus- ja asennusaloilla. Selvityksessä tulisi ottaa huomioon mm. Hollannissa, Saksassa ja Itäval-lassa saadut kokemukset järjestelmän verotuksellisista ja rikostorjunnalli-sista vaikutuksista.

5 Työvoimapolitiikka ja työelämän kehittäminen

5.1 Aktiivinen työvoimapolitiikka ja muutosturva Tarvitaan lisää voimavaroja työvoimapalveluihin sekä eri tahojen sauma-tonta yhteistyötä, jotta työttömyys voidaan katkaista mahdollisimman aikai-sin. Erityishuomiota tulee kiinnittää koulutuksen ja työpaikanvaihdon siirty-mävaiheisiin sekä työelämässä jatkamiseen nykyistä pitempään. Aktiivisen työvoimapolitiikan määrärahat on turvattava. Työvoimapalveluihin tarvitaan lisää voimavaroja, jotta työttömyys voidaan katkaista nopeasti ja toisaalta turvata työttömyyden pitkittyessä tarvittavat palvelut. Työvoima-toimistojen palveluja on oltava hyvin saatavilla koko maassa. Työvoimapal-velut tulee nähdä kiinteänä osana nykyaikaista ja toimivaa työttömyystur-van kokonaisuutta. Työvoimapalveluja ja työttömyysturvaa tulee kehittää yhdessä.


Muutosturvan toimintamalli tuli voimaan 1.7.2005. Tämän jälkeen noin 30 000 työpaikkansa menettäneelle on tehty työllistymisohjelma. Muutosturvan toimintamallin voimaan tulon jälkeen Suomessa on myös ollut useita suuria irtisanomistilanteita, kuten UPM-Kymmenen, Perloksen ja StoraEnson toi-mintojen supistaminen ja kokonaisten tehtaiden sulkeminen. Muutosturva on tärkeä uudistus työmarkkinoiden toimivuuden ja työnsä menettäneiden nopean uudelleen työllistymisen tukemisessa. Ensimmäisten selvitysten perusteella voidaan sanoa, että muutosturva on nopeuttanut toimintaa irtisanomistilanteissa ja lisännyt yhteistyötä eri taho-jen välillä. Toimintamalli on myös jonkin verran nopeuttanut uudelleen työl-listymistä. Ongelmana on edelleen puutteellinen tietämys ja osaaminen muutosturvaan liittyen työpaikoille, erityisesti pk-yrityksissä ja julkisella sek-torilla. Esille ovat myös nousseet erityisesti koulutusmahdollisuudet työpai-kan menettämisen jälkeen. Muutosturvan toimintamallista on rakennettava laajempi ja kattavampi turva työnsä menettäneille palkansaajille. Muutosturvan piiriin kuuluvien palkan-saajien koulutusmahdollisuuksia on lisättävä, erityisesti vähäisen koulutus-taustan omaaville. Lisäksi määräaikaisten työntekijöiden muutosturvan pii-riin pääsyä on helpotettava lyhentämällä työhistoriavaatimusta sekä luopu-malla saman työnantajan vaatimuksesta. Lisäksi määräaikaisille työnteki-jöille olisi mahdollistettava työllistymisvapaan käyttö työsuhteen päättymi-sen lähestyessä. Muutosturvan laajentamiseen on varattava riittävät voimavarat.

5.2 Maahanmuutto Mahdollinen työperäisen maahanmuuton lisääminen edellyttää riittävää työ-ehtojen valvontaa. Suomeen ei tule päästää syntymään kahden kerroksen työmarkkinoita, joista toinen ei toimisi työelämän pelisääntöjen mukaan. Tällainen kehitys tekisi maahanmuuttajien asemasta entistä heikomman. Maahanmuuttopoliittinen ohjelma hyväksyttiin syksyllä 2006 valtioneuvos-ton periaatepäätöksenä eikä hyväksymisen yhteydessä päätetty sen toi-meenpanoon kohdennettavista määrärahoista. Tuolloin todettiin, että moni-vuotista ohjelmaa toteutetaan määrärahakehysten ja talousarvion puitteissa ja että ohjelman taloudelliset vaikutukset kohdentuvat työministeriön, ope-tusministeriön, sisäasiainministeriön sekä sosiaali- ja terveysministeriön hallinnonaloille. Ohjelmaan ei ole panostettu vaikka se sisältää merkittäviä politiikkalinjauksia ja toimenpiteitä. Maahanmuuttopoliittisen ohjelman toimeenpano edellyttää eri toimijoiden, kuten valtionhallinnon eri sektoreiden, kuntien sekä työmarkkina- ja muiden järjestöjen keskinäisen yhteistyön jatkuvaa kehittämistä.


5.3 Työelämän kehittäminen Työministeriön hallinnoima työelämän kehittämisohjelma Tykes on siirtynyt työ- ja elinkeinoministeriöön ja sen toiminnat yhdistetään Tekesin kanssa. Uudistuksessa on tärkeää turvata valtion tuottavuusohjelmasta huolimatta työelämän kehittämistoiminnan riittävät resurssit niin henkilöstön kuin työ-organisaatioille jaettavien kehittämisrahojen suhteen. Tekesin ja Tykesin yhdistymisen tulisi tuottaa lisäarvoa työpaikkojen kehit-tämisessä niin, että teknologisen kehittämisen rinnalla huolehditaan työnte-kijöiden osaamisesta, hyvinvoinnista ja työn mielekkyydestä. Erityistä huo-miota on kiinnitettävä työelämän laadun kehittäjäverkoston lisäämiseen. Työministeriön kolmikantainen työryhmä jätti yksimielisen esityksen kansal-liseksi ohjelmaksi tuottavuuden ja työelämän laadun samanaikaiseksi pa-rantamiseksi tammikuussa 2007. Ohjelmassa esitetään, että TE-keskuksiin perustetaan työelämän kehittä-mispäälliköiden virat, jotka toimisivat alueilla yhteistyössä Tekesin henkilös-tön kanssa. Uudistuksen myötä julkisia työelämän kehittämisrahoja tulisi kohdentaa erityisesti niille työpaikoille, joilla ei itsellään ole voimavaroja ke-hittää toimintojaan.

6 Koulutuspolitiikka

6.1 Ammatillinen aikuiskoulutus Opetusministeriö on asettanut hallitusohjelman mukaisesti johtoryhmän valmistelemaan ammatillisesti suuntautuneen aikuiskoulutuksen kokonais-uudistusta. Johtoryhmän tavoitteena on jättää kokonaisuudistuksen keskei-set linjaukset ja ehdotukset sisältävän raporttinsa toukokuussa niin, että se voidaan ottaa toimeksiannon mukaisesti huomioon vuoden 2009 talousar-vion ja lainsäädännön valmistelussa. Hallituksen on varauduttava lisää-mään panostuksia ammatillisen aikuiskoulutukseen sekä opetusministeriön että työ- ja elinkeinoministeriön hallinnonalalla. Suomeen on luotava kattava kysyntälähtöinen, työelämän tarpeita vastaava ammatillisen aikuiskoulutuksen koulutusjärjestelmä. Suomi on monella mit-tarilla mitattuna koulutuksen mallimaa. Peruskoulun jälkeen kansalaisten koulutusurat kuitenkin eriytyvät ja koulutus kasautuu ennestään hyvin kou-lutetuille. Koulutuksen kasautuminen jatkuu työelämässä. Monien palkan-saajien koulutus ei enää vastaa tämän päivän työelämän vaatimuksia. Työmarkkinoilla tapahtuvien muutosten takia ja toisaalta työikäisen väestön ikääntyessä, ammatilliselle aikuiskoulutukselle tulee vastattavaksi aivan uudenlaisia haasteita. Toisaalta on pystyttävä turvaamaan osaavan työ-voiman saatavuus ja samalla, kun perinteisiä työpaikkoja katoaa, pitäisi pystyä työllistämään nykyistä suurempi osa työikäisestä väestöstä. Siksi ammatillista aikuiskoulutusta on laajennettava niin, että osaavan työvoiman saatavuus voidaan turvata ja työmarkkinoiden toimivuutta parantaa.


Kaikilla työmarkkinoilla olevilla on oltava mahdollisuus säännöllisesti työs-sään päivittää ja täydentää omaa ammatillista osaamistaan. Julkisen vallan on huolehdittava riittävästä koulutustarjonnasta ja tuettava erityistoimin työ- ja elinkeinoelämää tässä työssä. Koko henkilöstön osaamisen parantami-sesta on tultava kiinteä osa yritysten strategista kehittämistä. SAK ehdot-taa, että Suomeen rakennetaan ennakoivan muutosturvan malli, jossa tue-taan pk-yrityksiä kasvun tukemiseksi koulutuksen järjestäjille ja työpaikoille suunnataan tähän tarkoitukseen rahoitusta, jolla tuetaan yritysten osaamis-tarpeiden selvittämistä. Työntekijöiden oppimisesta merkittävän osan tulisi tapahtua työpaikoilla. Samalla parannetaan työntekijöiden taloudellisia kannustimia osaamisen parantamiseen ja uudistettaisiin myös työehtoso-pimuksia tukemaan osaamisen parantamista. Vailla ammatillista koulutusta oleville suunnataan erityistoimia koulutukseen hakeutumiseen kannustami-seksi. Koulutuksen järjestäjiä tuetaan osoittamalla lisärahoitusta oppilaitos-ten työelämän kehittämis- ja palvelutehtävään. Näyttötutkintoihin valmistavaan koulutukseen osallistui vuonna 2006 yli 130 000 henkilöä. Näyttötutkinnon suoritti 30 000 henkilöä ja osatutkinnon yli 40 000 henkilöä. Näyttötutkintojärjestelmästä on tullut työikäiselle väestölle merkittävä väylä uudistaa, täydentää ja päivittää ammatillista osaamista vastamaan tämän päivän työelämän vaatimuksia. Tutkintotoimikunnat johtavat näyttötutkintojen järjestämistä. Näyttötutkinto-järjestelmän toimivuutta selvittänyt arviointi osoittaa, että tutkintotoimikunta-työhön kohdistuu monia haasteita, erityisesti tutkintojärjestelmän jatkuvasti laajentuessa. Arvioinnin johtopäätöksissä todetaan, että näin laaja järjes-telmä ei voi toimia talkoohengellä ja toimikuntien jäsenten vastuuntunnon varassa. Monet työntekijäpuolen edustajat osallistuvat toimikuntatyöhön omalla ajallaan ja nimennyt taho (ammattiliitto) maksaa tältä ajalta ansio-menetyskorvauksia. Näyttötutkintojärjestelmän ja tutkintotoimikuntatyön kehittäminen on otetta-va ammatillisen aikuiskoulutuksen kokonaisuudistusta valmistelevan johto-ryhmän työohjelmaan. Tutkintotoimikuntien toimintaedellytykset on saatet-tava vastaamaan järjestelmän laajuutta ja tarpeita. Tähän työhön on varat-tava lisää määrärahaa valtion talousarviossa.

6.2 Nuorten ammatillinen peruskoulutus Työmarkkinoilla ja yhteiskunnassa pärjäämisen edellytyksenä voi nykyään pitää vähintään ammatillisen perustutkinnon suorittamista. Työmarkkinoilla on enää hyvin harvoja tehtäviä, joissa työntekijä voi pärjätä ilman ammatil-lista koulutusta. Hyvät ammatilliset valmiudet helpottavat myös sopeutumis-ta työmarkkinoiden muutostilanteisiin ja uuden oppimiseen. Kaikille nuorille onkin taattava peruskoulun jälkeen koulutuspaikka toisella asteella lukiossa tai ammatillisessa koulutuksessa. Tämä edellyttää ammatillisen koulutuk-sen aloituspaikkojen lisäämistä koulutuksen suosion lisääntyessä.


Vuoden 2006 peruskoulun 9. luokan päättäneistä jatkoi opiskeluaan toisen asteen koulutuksessa 93 prosenttia. Heistä puolet jatkoi opintojaan lukiossa ja 40 prosenttia siirtyi ammatilliseen peruskoulutukseen. Ammatillisen kou-lutuksen suosio on edelleen kasvanut. Jatko-opintojen ulkopuolelle jäävien osuus kasvoi kahdella prosenttiyksiköllä. Osittain on kysymys siitä, että ammatillisen koulutuksen suosion kasvun myötä koulutuspaikat eivät enää riitä täyttämään tarpeita. Ammatillisen koulutuksen järjestäjien opiskelija-määrä määritellään opetusministeriössä. Opetusministeriö on lisännyt ammatillisen koulutuksen opiskelijapaikka-määrää erityisesti kasvukeskuksiin. Tämä ei kuitenkaan vielä riitä. SAK eh-dottaa, että opetusministeriö edelleen lisää opiskelijapaikkamäärää erityi-sesti kasvukeskuksissa vähintään 3000 opiskelijalla. Lisäys maksaa noin 12 miljoonaa euroa vuodessa. Myös kohtaantotyöryhmä on tehnyt vastaa-van ehdotuksen. Hallitus päätti luopua hallitusohjelmassa sovitusta matalapalkkatuen laajen-tamisesta koskemaan myös nuoria työntekijöitä. Tähän varatut määrärahat käytetään nuorten työllistämiseen ja koulutukseen, vammaisten työllistämi-seen sekä oppisopimuskoulutuksen laajentamiseen. SAK pitää tehtyä pää-töstä hyvänä. Hallituksen on tarkoin seurattava miten nyt päätetyt toimet toimivat käytännössä ja toimia on varauduttava tarvittaessa laajentamaan. Toisen asteen ammattiin opiskelevien opintotuen epäkohdat on korjattava. Opintotuessa vanhempien tulojen vaikutus itsenäisesti asuvien alle 20-vuotiaiden opintotukeen on poistettava. Opintotukijärjestelmää kokonaisuu-tena on varsinkin

6.3 Kulttuuripolitiikka Kulttuurin rahoituksessa olennaista on, että veikkausvoittovaroista ei rahoi-teta lakisääteisiä menoja tai sellaisia menoja, jotka aikaisempien eduskun-nan päätösten perusteella on siirretty budjetin puolelle. Kehyskaudella tulisi elokuvatuotannon tukea nostaa merkittävästi ja tämän lisäksi nostaa voi-mavaroja näyttämötaiteen, sirkuksen ja tanssitaiteen tukemiseksi. Valtion tukea tulee suunnata vain sellaisille yhteisöille, jotka ovat sitoutuneet alan työehtosopimuksiin. Kuntarakenne ja -talous ovat suurten muutosten keskellä. Järjestelmiä ja rakenteita uudistettaessa tulee huolehtia, että kunnilla on riittävät voimava-rat kulttuuripalvelujen tuotantoon ja terveet kannustimet niitä tuottaa. Työn ja yhteiskunnan nopean muutoksen vuoksi useat ammatit, työtavat ja -ympäristöt katoavat. Työn perinteen tallentamiseen ja työympäristöjen kult-tuuriperinnön huomioimiseen niin museoissa kuin kaavoituksessa on pa-nostettava aiempaa enemmän.


7 Sosiaali- ja terveyspolitiikka SAK kannattaa syyperusteista sosiaaliturvajärjestelmää, jossa tukea mak-setaan erilaisten elämäntilanteiden (esim. työttömyys, työkyvyttömyys, lap-sen hoitaminen) perusteella, ja jossa ansioturva ja vähimmäisturva muo-dostavat toimivan ja oikeudenmukaisen kokonaisuuden. Väestön ikääntyminen, eläkeläisten ja vanhusten määrän lisääntyminen, muutosten vauhdin kiihtyminen työmarkkinoilla sekä työvoiman rekrytoin-tiongelmat pakottavat yhteiskunnan hakemaan uusia ratkaisuja sosiaalitur-van kehittämisessä.

7.1 Palvelut osa suomalaista sosiaaliturvaa Hyvinvointipalvelut ovat tärkeä osa suomalaisten sosiaaliturvaa. Hyvinvoin-tipalvelujen järjestäminen on ja tulee jatkossakin olla enimmäkseen kuntien vastuulla. Asiakasmaksujen tulee pysyä sellaisella tasolla, että myös pieni-tuloisten mahdollisuus käyttää palveluja ei vaarannu. Päivähoitomaksuja tulee kehittää niin, että ne huomioivat nykyistä paremmin esimerkiksi osa-päivähoidon käytön. Päivähoidon ns. 0-maksuluokka on säilytettävä tule-vaisuudessakin. Terveydenhuollon palveluketjuja tulee parantaa nopean hoidon turvaami-seksi. Työterveyshuollon kattavuutta ja laatua on parannettava ja saatava painopiste ennaltaehkäisyyn. Syrjäytymisen ehkäisemiseksi on lisättävä sosiaali-, kuntoutus- ja päihdehuollon palveluja. Köyhyyden ja syrjäytyminen ehkäiseminen edellyttää entistä enemmän var-haista puuttumista sekä räätälöityjä palveluja. Muutosturva on hyvä esi-merkki varhaisesta puuttumisesta ja sitä tulee edelleen kehittää mm. siten, että se mahdollistaa pitempiaikaisen koulutuksen.

7.2 Lapsiperheiden turvaa parannettava Työ- ja perhe-elämän paremmaksi yhteensovittamiseksi tarvitaan työaika-joustoja, työajan lyhentämismahdollisuuksia ja taloudellisten tukien paran-tamista sekä lasten ja nuorten palvelujen kehittämistä. Vanhempainraha-kautta tulee pidentää siihen saakka, kun lapsi täyttää vuoden. Työhön pa-luun edistämiseksi on kehitettävä osittaista hoitovapaata ja parannettava osittaista hoitorahaa. Vanhempainetuudet on syytä eriyttää sairausvakuutuksesta erilliseksi van-hempainvakuutukseksi. Mahdolliset perhevapaakustannusten lisätasaukset tulee rahoittaa työnantajien keskinäisillä maksuilla.

7.3 Sosiaaliturvaan tarvitaan parannuksia Aktiivista työvoima- ja sosiaalipolitiikkaa sekä työttömyysturvaa on kehitet-tävä yhdessä. Edelleen on vahvistettava varhaista puuttumista työttömyy-teen sekä eri viranomaisten yhteistyötä mm. työvoiman palvelukeskuksissa.


Muutosturvan toimivuutta on parannettava. Työttömyysturvan toimivuutta on parannettava tukemaan myös lyhytaikaisen työn vastaanottamista. Työt-tömyysturvan on nykyistä paremmin tuettava omaehtoista ammattitaidon kehittämistä. Työttömyysturvan taso on pohjoismaisittain verrattuna vaatimaton. Työttö-myysturvaa voidaan kehittää mm. tekemällä päivärahaan tasokorotus, ly-hentämällä omavastuuaikaa ja pidentämällä tarkasteluaikaa, poistamalla lomakorvausten jaksotus, lyhentämällä työssäoloehtoa ja paluuehtoa sekä parantamalla sovitellun päivärahan toimivuutta ja poistamalla enimmäisai-ka. Päivärahojen lapsikorotusten rahoitus on siirrettävä valtiolle myös an-siopäivärahoissa. Työnantajan työttömyysvakuutusmaksusta on poistettava porrastus. Ikääntyville tulee tarjota työllisyystakuu, jossa tarjotaan aiempaan työkoke-mukseen nähden sopivaa työtä. Pitkän työhistorian jälkeen työntekijälle tu-lisi maksaa erorahatyyppinen sopeutumiskorvaus, joka maksettaisiin koro-tettuna muuttobonuksena työntekijän muuttaessa työhön toiselle paikka-kunnalle. Oikeus työttömyysturvaan työsuhteen aikaisten palkattomien jaksojen ajalta (mm. kausityöntekijät ja koulunkäyntiavustajat) on selkiytettävä. He ovat to-siasiassa työttömiä ja tämän takia heidät on rinnastettava lomautettuihin. Sivutoimisen opiskelijan käsitettä on täsmennettävä. Osa-aikatyön ja osa-aikaisen koulutuksen yhdistäminen esimerkiksi koulu-tuspäivärahan avulla tulee selvittää. Vuorotteluvapaajärjestelmä ja nykyi-nen rahoituspohja tulee vakinaistaa. Pitkäaikaistyöttömyyden vähentämiseksi tulee edelleen toteuttaa toimenpi-teitä. Asumis- ja muiden tukien yhteensovittamista tulee edelleen lieventää niissä tapauksissa, kun pitkäaikaistyötön saa työpaikan. Sairaus-, työttömyys- ja tapaturmavakuutukseen tehtiin lamavuosina päivä-rahoja leikkaava prosenttivähennys. Tästä vähennyksestä on luovuttava asteittain. Perusteltua olisi myös työnantajien osallistuminen sairaanhoito-vakuutuksen rahoitukseen. Työnantajillekin on hyödyllistä, että asianmukai-sen lääkehoidon avulla työntekijät pystyvät jatkamaan työelämässä. Lisäksi sairaanhoitovakuutus on sairausvakuutuksen se osa, jossa menokehitys on selvästi nouseva, johtuen mm. ikärakenteen kehityksestä. Asiaa koskeva valmistelu tulisi käynnistää. Työeläkemaksuista neuvotellaan vuonna 2008. Työantajien kansaneläke-maksusta tulisi päättää tässä yhteydessä.


8 Työsuojelu ja työterveys Työsuojelun valvontatehtävät ovat lakiuudistusten myötä kaiken aikaa li-sääntyneet. Työsuojelupiireihin on viime vuosina saatu tästä johtuen lisä-resursseja mm. ulkomaalaistarkastukseen ja tilaajavastuuseen. Työsuoje-lupiirien tulostavoitteissa 2008 – 2011 on tavoitteena lisätä työsuojelutar-kastusten määrää 50 prosentilla. Henkilöstöresurssien karsimisen sijaan on panostettava toimivaan työsuojelun alueorganisaatioon, jolla taataan riittä-vä asiantuntemus ja yhtenäinen valvontakäytäntö maan eri osissa. Työsuo-jelun laadun ja tehon arvioimiseksi on toteutettava kattava selvitys työsuo-jeluviranomaisvalvonnasta ja sen perusteella kehitettävä kokonaisvaltai-sesti valvontaviranomaisen toimintaa kansainvälisten vaatimusten mukai-seksi. EU:n työturvallisuus- ja työterveysstrategia 2007-2012 edellyttää jä-senvaltioilta työsuojeluvalvonnan riittävien resurssien varmistamista ja lain-säädännön noudattamisen tehokkaampaa valvontaa. Komission tiedonan-nossa (KOM(2007)62) edellytetään lisäksi tiukempia pakkokeinoja sekä valvonnan vaikuttavuuden parantamista. EU:n parlamentti korostaa mietin-nössään EU:n strategiasta (A6-0518/2008) valvontaviranomaisen avain-asemaa ja kehottaa jäsenvaltioita mm. kovempiin seuraamuksiin, lainsää-dännön täytäntöönpanon parempaan arviointiin ja työsuojelutarkastajien osaamisen varmistamiseen. Valtion tuottavuusohjelman nimissä ollaan työsuojeluhallinnosta nyt kuiten-kin suunnittelemassa 50 – 100 henkilötyövuoden vähentämistä. Näistä henkilöstövähennyssuunnitelmista on luovuttava. Työtapaturmat ja ammat-titaudit ovat lisääntyneet ja ne aiheuttavat useiden miljardien eurojen kus-tannukset kansantaloudelle. Kehitys on ristiriidassa hallitusohjelman tavoit-teen kanssa, että työntekijöiden työuria tulee pidentää sekä alku- että lop-pupäästä. Toimiva työsuojeluvalvonta on keskeinen edellytys työolojen pa-ranemiseen ja tätä kautta työvoiman riittävyydestä ja tuottavuudesta huo-lehtimiseen. STM:n alaisten virastojen ja laitosten uudelleen suuntaamisesta on tehty selvitys. Siinä ehdotetaan kemikaalilainsäädäntöön liittyvien tehtävien siir-tämistä uuteen kemikaalivirastoon, johon keskitettäisiin myös muiden minis-teriöiden kemikaalivalvonta. Ehdotusta tulee harkita, koska kemikaalival-vonnan tehostamiseen on tarvetta. Joka tapauksessa eri toimijoiden yhteis-työtä kemikaalivalvonnassa tulee tiivistää. Lähes 40 prosenttia työterveyshuollon palvelujen piirissä olevista henkilöis-tä saa työterveyspalvelut kuntien työterveyshuollosta. Kunnallisissa palve-luissa on suurta laatuvaihtelua. Kehityssuunta näyttää olevan, että yhä use-ampi työnantaja ostaa työterveyspalvelut yksityiseltä palvelun tuottajalta ja palvelut ovat sairaanhoitopainotteisia. Kuntien Paras-hankkeen yhteydessä on lisäksi vaarana, että kunnalliset työterveyspalvelut eivät ole kehittämisen painopisteessä. Valtion tulee osaltaan huolehtia siitä, että kuntien työterve-yshuollon palvelut turvataan ja niiden laatua parannetaan.


Erityisesti pienillä työpaikoilla on vaikeuksia noudattaa työturvallisuuslain mukaisia selvitys- ja mittausvelvoitteita. Valtion rahoituksella tulisi käynnis-tää valtakunnallinen hanke pientyöpaikkojen työhygieenisten mittausten tarpeen arvioimiseksi ja toteuttamiseksi. Tavoitteena on nostaa työhygieni-an tasoa erityisesti niillä työpaikoilla, joilla ei ole omia resursseja. Työntekijöille, jotka ovat vuokra-, osa-aikaisessa tai määräaikaisessa työs-sä on varmistettava sama työturvallisuuden ja työterveyden suojelun taso kuin vakinaisessa työssä oleville. Nämä työntekijä ryhmät jäävät pääsään-töisesti ilman lakisääteistä työterveyshuoltoa ja työnantajan vapaaehtoisesti osittain kustantamaa sairaanhoitoa. Samoin työttömät, työkyvyttömyyseläk-keellä olevat ja eläkeläiset, jotka ovat työelämässään altistuneet esim. syö-pävaarallisille aineille, joutuvat pääsääntöisesti itse kustantamaan terveys-tarkastukset tai ne jäävät tekemättä. Näiden ryhmien työterveyden seuran-nan turvaamiseksi tulisi selvittää tarkoituksenmukainen rahoitusmalli. Työttömät eivät kuulu säännönmukaisten työterveystarkastusten piiriin ja he muutoinkin käyttävät terveyspalveluja vähemmän kuin työssäkäyvät. Jotta työttömät eivät syrjäydy terveyden tilan vuoksi, tulee heidän ter-veydestään huolehtia nykyistä paremmin. Työvoimahallinnolle tulisi ohjata riittävä lisärahoitus työttömien terveystarkastusten koordinointiin ja ostami-seen julkiselta työterveyshuollolta tai yksityisiltä palvelun tuottajilta. Suomessa on suuri määrä julkisia rakennuksia kuten sairaaloita, kouluja ja päiväkoteja, joissa on kosteusvaurioita ja homeongelmia. Valtiovallan tulee varata korjausrahat sisäilmaongelmista kärsivien julkisten kiinteistöjen saat-tamiseen terveelliselle tasolle. Koko terveydenhuollon tutkimus- ja koulutustoiminnan turvaamiseksi on eri-tyisvaltionosuuden rahoituksen tasoa korotettava vastaamaan 1990-luvun todellista arvoa. Valtion tuottavuusohjelman suunnitelmissa on vähentää Työterveyslaitok-sen henkilöstöä 80 henkilötyövuotta. Tämä vähennys ei saa vaarantaa kor-keatasoisen tutkimus- ja kehitystyön jatkumista. Suomessa tarvitaan työ-ympäristöjen, työprosessien ja työyhteisöjen kehittämiseen keskittynyt yk-sikkö, joka osaltaan auttaa kansantalouden tavoitteita työurien pidentämi-sessä ja terveyden lisäämisessä.

9 Tasa-arvo Hallitusohjelmassa on sitouduttu kolmikantaisen samapalkkaisuusohjelman toteuttamiseen. Ohjelmalle on osoitettu hallituskaudeksi määrärahat, jotka tulee turvata, jotta samapalkkaisuustavoitteissa voidaan edistyä vuoteen 2015 mennessä. On seurattava palkkaerojen kehitystä ja harkittava tarvittaessa palkkaoh-jelmien kehittämistä edelleen näillä aloilla. Osalla kunnista taloustilanne on vaikea, joten samapalkkaisuuden toteuttaminen ja perusteettomien määrä-aikaisuuksien poistaminen voi joillekin kunnille olla ylivoimaista ilman kunta-


talouden ja -rakenteiden uudistamista. Tähän on varauduttava. Palkannou-suvaraa voidaan saada julkisella sektorilla myös toimintoja uudelleen orga-nisoimalla ja kehittämällä työtapoja yhteistyössä työntekijöiden kanssa. Toimintojen kehittämisessä on kuitenkin huomioitava, ettei työntekijöiden kuormitus tule liialliseksi ja että työ on motivoivaa ja mielekästä. Vain tällä tavoin voidaan lisätä tuottavuutta ja parantaa työelämän laatua samanai-kaisesti. Tasa-arvolain vuoden 2005 uudistuksen myötä tulleiden lisävelvoitteiden jälkeen tasa-arvoviranomaisten valvontaresurssit ovat osoittautuneet täysin riittämättömiksi. Tuottavuusohjelman paineissa on huolehdittava siitä, ettei resursseja vähennetä tästä valvontatehtävästä, jonka keskiössä on sama-palkkaisuuden edistäminen. Mikäli lisäresursseja olisi, voitaisiin hyödyntää Ruotsin kokemuksia tasa-arvoviranomaisten tarkastuksista työpaikoille eri-tyisenä kohteena tasa-arvosuunnitelmien ja palkkakartoitusten lainmukai-suus. Suomessa ei ole toistaiseksi pysyvää tasa-arvon tietopalvelua niin kuin muissa Pohjoismaissa. Sosiaali- ja terveysministeriö on toistuvasti esittänyt pysyvää rahoitusta tietopalvelulle. Sen perustaminen on edellytys sukupuo-linäkökulman valtavirtaistamiselle, jota hallitusohjelmassa korostetaan. EU:n tasa-arvoinstituutti aloittaa toimintansa tänä vuonna ja se vaatii kus-sakin jäsenmaassa kansallisen vastineensa. Myös Suomessa on oltava yk-si keskitetty taho, joka sekä kokoaa ja välittää tasa-arvotietoa Suomesta EU-tasolle että instituutin tuottamaa tietoa Suomeen. Vuokratyötä selvittänyt työryhmä teki lukuisia vuokratyöntekijän asemaa parantavia ehdotuksia. On huolehdittava näiden ehdotusten toteutumisesta.

10 Kansainvälisyys On tärkeää, että valtion talousarvio vuodelle 2009 sekä määrärahakehykset vuosille 2009-2012 mahdollistavat valtioneuvoston kehityspoliittiseen oh-jelmaan 2007 kirjattujen sitoumusten täyttämisen. Näiden Eurooppa-neuvoston päätökseen pohjautuvien sitoumusten mukaisesti Suomen on saavutettava kehitysyhteistyömäärärahojen 0,51 prosentin osuus brutto-kansantulosta vuoteen 2010 mennessä ja 0,7 prosentin osuus vuoteen 2015 mennessä.

Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAKHakaniemenranta 1, PL 157 FI-00531 Helsinkipuh. +358 20 774 000fax +358 20 774 0225www.sak.fi

sak:n tavoitteita valtiontalouden määrärahakehyksiin vuosille 2009–2012 sekä valtion vuoden...

News & Politics