1

Mustavuoren alueen kehittäminenvirkistyskohteena

Teksti ja kuvat: Matti Tikkanen ja Pasi Heikkilä

Pohjois-Vuosaaressa sijaitseva Mustavuori lähiympäristöineen on luonnoltaan ja historialtaan arvokaskokonaisuus, joka monimuotoisuudessaan on Helsingin paras vielä rakentamaton alue. Koska se onmaastoltaan vaihteleva ja vaativakin, se sopii erinomaisesti erilaiseen kuntoilu-, ulkoilu- javirkistyskäyttöön. Se on myös erittäin monipuolinen opetuskohde. Kun Östersundomin liitosalueen jaVesterkullan alueen rakentamisen myötä Mustavuoren ympärille syntyy tulevaisuudessa runsaasti uuttaasutusta, korostuu Mustavuoren luontoalueen arvo lähivirkistysalueena entisestään. Alue on helpostisaavutettavissa julkisia liikennevälineitä käyttäen.

Jäljempänä esitellään joukkokohteita, jotka ovat esimerkkejä Musta-vuoren alueen monipuolisuudesta. Ne sopi-vat aiheiltaan hyvin kattavan luontopolunkohteiksi (ks. kartta Mustavuoren luonto-polku), ja sijaitsevat pääosin alueella joolevien ulkoilu- ja virkistysreittien sekämetsäpolkujen läheisyydessä. Niiden saavut-tamiseen tarvitaan jonkin verran myös uusiapolkuja ja entisten kunnostusta. Kohteitayhdistävä, noin seitsemän kilometriä pitkäreitti kulkee alueen korkeimpien lakienkautta, joten se on keskivertoulkoilijallemelko haastava; kokonaisnousua on yli 200metriä. Alueen muiden polkujen avulla reittiäon helppo oikoa ja kiertää vain osan siitä.Ohjaamalla liikkuminen hyväkuntoisille po-luille herkät luontokohteet ja -alueet sääs-tyvät kulutukselta ja tallaukselta.

Varsinaisten luontokohteiden ohella reitinvarrella on mahdollista tutustua myös moniinihmisen toimintaan liittyviin teemoihin kutenpeltoviljely, linnoitusrakenteet, kaivostoiminta,kaatopaikka- ja täyttömaa-alueet sekä energia-tuotanto ja satama. Maastokohteet tulisi varustaaopastauluilla ja viitoittaa polut selkeästi.Kohteiden selitystekstit voi koota myösopaskirjaseksi, jonka avulla kohteisiin onmahdollista perehtyä ennakolta.

Ensimmäisen maailmansodan aikaiset tykki-tiet ja juoksuhaudat osoittavat Mustavuorenolleen pääkaupunkiseudun puolustuksellestrategisesti tärkeä kohde.

Kalliojyrkänteiden rajaama Mustavuoren alue onportti monipuoliseen metsäluontoon, jonne liiken-teen melu ei kuulu.

2

Myös alueen hiihtoreittejä tulisi parantaa ja täydentää (ks. kartta Mustavuoren hiihtoreitit).Tärkein uusi hiihtoreitti kulkisi Mellunmäen luhtaa ja Itäväylää myötäillen Mustavuorenpohjoispuolisille pelloille, joiden reunaa pitkin kulkien se yhtyisi nykyiseen latuverkkoon. Sieltä tulisiavata uusi yhteys Labbackan kautta Vikkullaan, missä se yhtyisi Talosaaren latu-uraan.

Labbackan alueelta tulisirakentaa yhdessä Vantaan kaupunginkanssa virkistysreittiyhteys VantaanHakunilaan. Lisäksi tulisi selvittäävoidaanko Mustavuoren korkeimmankohdan kautta kulkeva tykkitiekunnostaa hiihtoreitiksi ja voidaankotäyttömäen ja kaatopaikan ympärisijoittaa hiihtämiseen soveltuva väylä.Uudet reitit keventäisivät ruuhkaa jakuormitusta nykyisillä hiihto- jaulkoiluväylillä. Ne myös tarjoaisivatvaativuudeltaan erilaisia vaihtoehtoja jaavaisivat uusia tulosuuntia Mustavuorenalueelle.

+Kaupunkialueiden lähimetsillä ja luonnolla tiedetään olevan monia terveyttä edistäviä

vaikutuksia kuten virkistyminen, stressin väheneminen, keskittymiskyvyn lisääntyminen sekä

tunteiden säätely. Kaupunkiluonnolla on myös sosiaalisia vaikutuksia, sillä se kannustaa

ihmisiä käyttämään ulkotiloja, lisää paikkaan kuulumisen tunnetta ja sosiaalista

vuorovaikutusta sekä yhteisöllisen yhteenkuuluvuuden tunnetta. Rakennettuun alueeseen

rajautuva luontoalue on kuin luonnon avoin kirja, jonka sivut avaavat silmät luonnon

monimuotoisuudelle paremmin kuin paraskaan oppikirja. Luonnossa liikkuminen on

rentouttavaa, ja jos luonto on aivan kotinurkilla, sinne on helppo mennä. Siksi on tärkeä

tiedostaa kaupunkiympäristössä vielä olevien luontoalueiden arvo monipuolisen, viihtyisän ja

asukkaiden hyvinvointia edistävän kaupunkirakenteen osana.

Mustavuoren ulkoilualue on tärkeä virkistys- jakuntoilukohde, ja se tarjoaa paljon nähtävää jakoettavaa luonnosta kiinnostuneille.

3

Mustavuoren alueella on paljon kiinnostavia luontoon ja ihmisen toimintaan liittyviä kohteita.Karttaan on merkitty näistä merkittävimpiä luontopolun muotoon. (kartta: Matti Tikkanen jaArttu Paarlahti)

4

Luontopolku ja sen kohteet:

Seuraavassa on esitetty lyhyt kuvaus reittikarttaan merkityistä numeroiduista kohteista.Kohdekuvausten lopussa on vielä ehdotus alueen hiihtoreittien kehittämisestä.

1. ”Hampurilaiskallio”. Nykyisen ulkoilu-reitin varressa sijaitsee pysty, noin 5 metriäkorkea kallioseinämä, jonka kiviaines onmetagabroa, eli vuorijononpoimutuksessamuokkautunutta, noin 1900 miljoonaa vuottavanhaa magmakiveä. Pyöristyneissä seinä-missä on nähtävissä jäätikön kulutuksenmerkkejä, uurteita, ja kalliolle on ominaistavaakarakoilu, joka erottaa päällekkäisethampurilaisen palat toisistaan. Seinämässä onrikas sammal- ja saniaiskasvisto. Törmä onsyntynyt kallioperän muinaisten liikuntojenyhteydessä.

2. Siirrostörmä. Edellisen kohteen lähelläsijaitseva suoraviivainen siirrostörmä on näh-tävissä pitkän matkaa ulkoilureitin varressa.Siirroksen eteläpuolella kohoaa tummastametagabrosta koostuva maisemakallio, jonkalaella on hienoja silokallioita ja alarinteillämm. mäkitervakkoa ja kalliokieloja.

3. Karpalosuo. Metsäinen ja vetinen räme(14 m mpy) on syntynyt paikalla olleen lam-men vähittäisen umpeenkasvun seurauksena.Tutkimuskairauksista saatujen tietojen mu-kaan suon pinnalla on ensin noin metrin kerrosturvetta, jonka alla on noin 70 cm liejua jasaviliejua. Saviliejun alla on noin 30 cm paksukerros karkeaa hiekkaa, ja hiekkakerroksenalla on vielä paksulti savea, joka on kerros-tunut painanteeseen jääkauden jälkeisen syvänmerivaiheen aikana. Hiekkakerros on synty-nyt aallokon huuhtomasta aineksesta viereisten kohoumien noustessa merenpinnan yläpuolelle. Hiekankerrostumisvaihetta on seurannut matalan meren lahtivaihe, ja altaan kuroutuminen irti silloisestaItämerestä on tapahtunut noin 3500 vuotta sitten. Merestä irti kuroutunut matala lampi on soistunut jakasvanut melko nopeasti umpeen. Nykyisellä suolla on runsaasti erilaisia suokasveja kuten karpalo,raate, suomuurain, suopursu, juolukka, maariankämmekkä sekä rahka- ja karhunsammalia. Suon vedetvaluvat alempana olevalle ojitetulle suolle ja sieltä Vuosaarenpuron latvaojien kautta kohti merta.

Kohde 2. Kallion pystysuora siirrostörmä kertookallioperän muinaisista lohkoliikunnoista.

5

Altaan ja lähialueen pitkän aikavälin kehitystä ja kasvillisuuden historiaa on selvitetty tarkemminsiitepölyanalyysiin perustuvassa opinnäytetyössä (Westerberg 2011, geotieteiden ja maantieteenlaitos).

4. Haljenneet lohkareet. Näyttävä siirtolohkarekasauma, jonka suurin kivi on lohjennutsuoraviivaisesti kahtia joko pudotessaan jäävuoresta merenpohjakalliolle tai haljennut myöhemmin.Suurin lohkare (6x4x3 m) on kiviainekseltaan graniittia ja granodioriittia. Lähistöllä on myösKaakkois-Suomesta tai Viipurin alueelta peräisin olevia rapakivigraniittilohkareita, jotka ovatkulkeutuneet alueelle Baltian jääjärveen lohjenneiden jäävuorten kuljettamina n. 12000 vuotta sitten.

5. Mellunmäen luhta on maatunutmerenlahti, joka oli vielä 1600-luvulla yhteydessä mereen. Luhdanalueella oli avovettä vielä myö-hemminkin, ja maatuminen tapah-tui flada- ja kluuvijärvivaiheidenkautta. Aiemmin lahden on arveltutoimineen viikinkien purjehdus-väylänä. Luhta sijaitsee suuressakallioperän murroslaaksossa, jokajatkuu Vartiokylänlahdelta koilli-seen ja yhtyy Vesterkullan pelto-aukealla Porvarinlahden suureenmurrosvyöhykkeeseen. Luhdan sa-ravaltaisen pintakerroksen alla onsaviliejua ja savea, jonka paksuusluonnonsuojelualueen rajan luonaon parhaimmillaan lähes 20 metriä.Alueelle ulottuvat Broändanpuron latvaojat, joihin hauki nousee kevään tulva-aikana kudulle. Alueelleon suunniteltu ruopattavaksi uoman laajennuksena lampi (ks. Purovesien merkitys kaupunkiluonnonmonimuotoisuudelle/Suomen ympäristö 724). Kosteikon yli tulisi rakentaa Mellunmäen jaMustavuoren välille pitkospuut.

Kohde 5. Mellunmäen luhta on arvokas kosteikkoaluejäänteenä ajoilta, jolloin Vuosaari oli vielä saari.

Kohde 3. Karpalosuon sedimenttikairauksesta tehty hehkutushäviöprofiili kuvastaaorgaanisen ja mineraaliaineksen suhteen vaihtelua suon kerrostumissa.

6

6. Purolaakso. Mellunkylän luhtaan viettävässärinteessä on notkelma, jossa keväisin jasadekausina solisee pieni Broändanpuron latva-vesiin kuuluva puro. Se kuivuu yleensä kesäisin,kun puron latvoilla oleva ilmeisesti kaivamallatehty vetinen ja metsittynyt allas ehtyy. Puronsuulla on luhta-alueelle levittäytyvä rehevä suisto.Suiston viereisen rinteen tyvellä aivan luhdanreunalla on ruosteinen lähde. Maaperästä pulppua-va vesi on kirkasta, mutta veteen maa- jakallioperästä liuennut rauta hapettuu pintaanpäästyään ja muodostaa veteen ruskeaa ruostetta,jota saostuu lähteeseen ja siitä pois virtaavaanvesinoroon. Alueella on vanhoja järeitä kuusia jatervaleppiä.

7. Maisemakallio ja siirtolohkareet. Mellunkylänluhdalta kohoaa jyrkkärinteinen kallio, jonkapinnassa on jäätikön kulutuksen merkkejä. Silo-kallion reunalle on pysähtynyt siirtolohkare.Lohkareen alla näkyy mannerjäätikön kulku-suuntaa kuvastavia uurteita. Alueella on ainakinkaksi muuta hyvin kookasta lohkaretta. Kalliolta onhyvät näkymät murroslaakson luhdalle.

8. Pähkinälehto. Itäväylän ja Mustavuorenkallioiden välissä on rehevä lehto. Alueella onkenttäkerroksen lehtokasvien ohella jaloja lehti-puita ja pensaita, mm. vaahtera, pähkinäpensas,kuusama ja taikinanmarja sekä koivu, haapa jaraita.

Kohde 6. Keväisin ja syksyisin Mus-tavuoren alueella virtaa useita puroja.Maaperään imeytynyt sadevesi kumpuaapaikoin pintaan lähteinä, joiden vedenrauta värjää okrankeltaiseksi.

Kohde 7. Mellunmäen luhtaa rajaavat kaa-kossa jyrkkärinteiset maisemakalliot, joidenpäälle mannerjää on jättänyt suuria siirto-lohkareita.

7

9. Linnoitus & ”Helvetinkolu”. Mustavuorenkylkeen on louhittu vuosina 1914-1918 Viaporinmaa- ja merilinnoitusketjuun kuuluvia linnoitus-rakenteita, jotka käsittävät kaksi suurta, kallionsisään louhittua luolaa, sekä niitä yhdistävän jaylös kalliorinteelle johtavan yhdyshaudan.Kulkuväylän kautta on mahdollista jatkaaMustavuoren laelle, jolloin kokonaisnousuakertyy lähes 40 metriä. Yhdyshaudan syvyys onpaikoin 5-10 metriä ja leveys 1-2 metriä, ja setarjoaa hätkähdyttäviä näkymiä. Louhimisessaon käytetty hyväksi kallion luonnollisia rakoi-lusuuntia, ja kuilu muistuttaa pienoiskoossaluonnonprosessien synnyttämää Ruovedenkansallispuistossa sijaitsevaa Helvetinkolua.Väylän pohja on kivinen ja lohkareinen jajyrkimmissä kohdissa vaikeakulkuinen. Louhos-ten vieressä on paisteinen kallio, jolla onkiviaineksen kalkkipitoisuuden vuoksi rikaskasvillisuus. Mustavuoren pohjoispäässä onlisäksi runsaasti juoksuhautojen ja bunkkereidenmuodostamia linnoitusketjuja, ks. tarkemminLagerstedt, 2009.

10. Mustavuoren huippu (40 m mpy), Mustavuoren korkeimman kohdan lakikalliot kohosivatmerestä noin 9000 vuotta sitten, joten Mustavuori alkoi nousta merestä Itämeren Ancylusjärvi-vaiheessa. Alueen linnoitukset käsittävät juoksuhautoja sekä väljän tunnelin, jonka kautta onmahdollista kulkea kallion läpi. Louhoksen seinämissä näkyvät selvästi kallioperän tuliperäisestäluonteesta kertovat tulivuoren tuh-kasta kerrostuneet kivilajit sekähaarniskapinnat, jotka ovat kiillot-tuneet kalliolohkojen liikunnoissaEtelä-Suomea muinoin hallinneenvuorijonon romahdusvaiheen aika-na noin 1800 miljoonaa vuottasitten. Ne liittyvät luultavasti sa-maan tapahtumasarjaan kuin kokoVuosaaren tuliperäistä kallio-lohkoa rajaavien Vartiokylänlah-den ja Porvarinlahden suurtenmurroslaaksojen synty. Lähistölläon myös rapakivigraniittilohka-reita sekä erikoisesti toisiinsakietoutuneet mänty- ja kuusipuut.

Kohde 9. Linnoitusrakenteisiin liittyy jylhiäsammaloituneita yhdyshautoja ja luolia.

Kohde 10. Mustavuoren huipun kuivan, mutta kalkki-pitoisen kallion kukkaloistoa.

8

11. Tervaleppäkorpi. Mustavuorenlakialueen läheisessä painanteessasijaitsee tervaleppää kasvava kosteikko,jonka suokasvillisuuteen voisi tutustuahelpommin suon yli rakennettavienpitkospuiden avulla. Alueelle pääseelakialueelta itään suuntautuvaajuoksuhautaa pitkin. Suon laidassa onsuuri siirtolohkare.

12. Lehto ja linnoitus. Mustavuorenitärinteen tyvellä on rehevä lehtoalue,jonka erikoisuutena ovat keltavuokot.Rinteessä on suuria kuusia ja puronot-kelmassa kookkaita saniaisia. Peltoonrajautuvalla kukkulalla on linnoitus-rakenteita.

13. Porvarinlahden kosteikko on järviruokoa ja lehtipuita kasvava entinen merenlahti, jonka yli tulisirakentaa pitkospuut Mustavuoren ja Labbackan välille. Kosteikon keskellä virtaa kanavoituPorvarinlahteen laskeva Vesterkullanpuro. Kosteikon kohdalla olevassa kallioperän murroslaaksossaon laajoilla alueilla savea yli 20 metrin paksuudelta. Porvarinlahden perukassa, jossa Porvarinlahden jaVuosaarenlahden murrosvyöhykkeet risteävät, on mitattu saven paksuudeksi jopa 36 metriä.Korkeusero Mustavuoren lakikallioiden ja murroslaakson saven alaisen pohjan välillä olisi siten noin75 metriä.

14. Labbackan mäki. Noin 30 metrin korkeuteen yltävä metsäinen mäki nousee jyrkästiPorvarinlahden perukasta. Alueen kallioperä on 1-20 mm kerrospaksuuden omaavaa tiheäraitaistametasedimenttiä, jossa vuorottelevat muinaiset vulkaanisen tuhkan ja matalaan mereen kerrostuneensaven ja kalkin kerrokset. Kerrok-set ovat mannerlaattojen törmäys-vaiheessa kääntyneet pystyasen-toisiksi ja muuntuneet kvartsi-maasälpäliuskeeksi. Labbackanalueelta on mahdollista jatkaaläheisen Kasakallion huipulle (51m mpy) tai Talosaaren ulkoilu-väylälle. Porvarinlahden kostei-kon ja Labbackan kautta saataisiinhiihto- ja vaellusreitti, jokatarjoaisi vaihtoehdon sataman pe-lastustien kautta kulkevalle rei-tille. Alueelta tulisi saada yhdys-reitti Vantaan Hakunilan virkistys-ja ulkoilualueelle.

Kohde 11. Tervaleppien varjostaman kosteikonrehevää aluskasvillisuutta.

Kohde 12. Mustavuoren itälaidan kuuset ovat noin 100vuotta vanhoja.

9

15. Porvarinlahti. Kallioperän murros-laaksossa sijaitseva merenlahti, jonkakapeikon yli johtaa kaarisilta. Kapeikonpohjoispuolelle jää flada eli mereen juuri jajuuri yhteydessä oleva vesialue, joka on piankuroutumassa irti merestä ns. kluuvijärveksi,joka on yhteydessä mereen enää korkeidenvesivaiheiden aikana. Kapeikon ylittävänkaarisillan molemmin puolin on vanhojamarmori- ja kalkkilouhoksia. Kallioperänerikoisuutena on poikkeuksellisen punainenmarmori, joka on muuttunut sitä leikkaavienrakoparvien ympäristössä dolomiitiksi.Punaista marmoria näkyy satamaan johtavanuuden pelastustien kupeessa. Sama esiintymäoli nähtävissä kohteen alapuolelle yli 20metrin syvyyteen louhitun satamaan johtavanmaantietunnelin seinämässä. Linnustoltaanrikas lahti kuuluu Natura-alueeseen.

16. Vuosaaren huippu. Vanhan kaatopaikan yhteyteen maisemoidun maantäyttöalueen näköalapaikkakohoaa noin 60 m merenpinnasta. Maisemakohteesta on mahdollista seurata vaikkapa alapuolistensatama- ja voimala-alueiden toimintoja tai lintujen muuttoa. Näkymät avautuvat myös Helsinginkeskustaan, pohjoisen ja idän metsiin sekä merelle. Huipun rinteitä hoidetaan ja niillä on rikas ja moni-puolinen kasvillisuus. Sinne on rakennettu myös tuntureille ominaisia rakkakivikoita ja kuru.Täyttöalue on 35 hehtaaria laaja ja puhtaasta ylijäämämaasta kasatun mäen helmat ulottuvat osittainvanhan kaatopaikan päälle.Alueelle on siirretty run-saasti kiviä ja kasveja Hel-singin rakennustyömailta.Siellä on nykyisin yli 400kasvilajia sekä monipuoli-nen eläimistö. Mäelle onpystytetty myös kiviaitoja,kelopuita ja erikoisuutenaaiemmin Lasipalatsin vie-ressä kasvaneen piilipuunkanto. Huipulta on mahdol-lista jatkaa sataman suoja-muurin (Sun rise wall)lintualueelle ja näköala-tasanteelle. Lakialueella onsuuria ja geologisesti edus-tavia kivenlohkareita, joi-den erilaisia kivilajeja jamineraaleja voi tarkastellahuipun ”kivipuistossa”.

Kohde 15. Porvarinlahden flada muuttuutulevaisuudessa kluuvijärveksi, jollei ilmastonlämpeneminen nosta meren pintaa.

Kohde 16. Vuosaaren huipun kivipuistoa luonnehtivatgraniittilohkareet on kuljetettu sinne Helsingin alueelta – ne eivätole lähtöisin Mustavuoren alueen vulkaanissyntyisestä kallio-perästä.

10

17. Tyynylaavakalliot. Vuosaaren koko kalliolohkoa hallitsevat mustat, syntytavaltaan tuliperäisetintermediääristen ja basalttisten laavojen ja tuhkakerrostumien muodostamat kivilajit, mikä poikkeaaselvästi muun Helsingin punertavista graniitti- ja gneissikallioista. Parhaat kallioperän syntytavastakertovat basalttiset tyynylaavarakenteet löytyvät Niinisaarentien pohjoispuolella voimalinjojen allakulkevalta luode-kaakko suuntaiselta jaksolta. Vuosaaren huipun porttia reunustavilta puhdistetuiltasilokallioilta paljastui vuonna 2011 lisää uusia ja näyttäviä tyynylaavarakenteita. Näiden olemassaolokertoo basalttisen magman purkautuneen veden alle, missä merivesi jäähdytti Maan vaipasta ylöstihkuneen kivisulan tyynymäisiksi "pisaroiksi". Yhdessä Vuosaaren marmoriesiintymien kanssa nämärakenteet todistavat eteläisen Suomen geologisen synty-ympäristön muistuttaneen syntyaikoinaan n.1900 miljoonaa vuotta sitten nykyisen Indonesian tai Japanin tuliperäisten valtameren saartenympäristöä. Toisaalta paikan silokalliopintojen uurteet ja matala hiidenkirnu osoittavat mannerjäätikönviimeisintä kulkusuuntaa ja hiovaa voimaa.

18. Kaatopaikka. Vuosaaren vanha kaatopaikka oli käytössä vuosina 1966-1975 ja 1979-1988. Sennoin 25 hehtaarin alueelle on sijoitettu 3,4 miljoonaa tonnia yhdyskuntajätettä ja 150 000 tonniateollisuusjätettä. Kaatopaikan kunnostus on käynnissä ja yhdessä viereisen maantäyttöalueen kanssa nemuodostavat noin 60 hehtaaria laajan ulkoilu- ja virkistysalueen. Kaatopaikka on viemäröity ja senkaatopaikkakaasuja kierrätetään hyötykäyttöön. Kunnostuksessa kaatopaikka päällystetään puhtaallaylijäämämaalla ja sen korkein kohta nousee yli 30 metrin korkeuteen.

19. Tykkipatteri. Vanhan kaatopaikan tuntumassa on Mustavuoren linnoitusjärjestelmään kuuluvatykkipatteri, jossa on paikat kuudelle takaaladattavalle pronssimörssärille. Kaivantojen seinämissä onkettujen ja mäyrien pesäonkaloita.

Kohde 17. Tyynylaavarakenteinen kallio on mannerjään hiomapoikkileikkaus muinaisesta basalttisesta laavapatjasta.

11

20. Kallioperän kerrokset ja murrokset. Kaatopaikanlänsipuolinen kallioperä koostuu hyvin tiheäkerroksel-lisesta siltti-savikivestä, jonka sedimentit ovatsyntyaikanaan kerrostuneet matalaan mereen. Alun perinvaaka-asentoiset kerrokset ovat mannerten törmäysta-pahtumassa kääntyneet pystyyn ja ruttaantuneetpoimuille. Kerroksellisten kivien jakso kulkee luode-kaakko suuntaisen tyynylaavajakson koillispuolella ja onmahdollisesti ollut aikanaan se alusta, jolle laavat ovatpurkautuneet. Kallioperän myöhemmistä liikunnoistajohtuen kivi on paikoin kerrosmyötäisesti hiertynyttä jarikkoutuneisuus näkyy kallion laella pieninäjyrkkäseinäisinä murroksina.

21. Marmorilouhimo ja lampi. Lohjan kalkkitehdas Oylouhi alueelta 1950- ja 1960-luvuilla oranssinpunaista- javaalean harmaata marmoria laattakiveksi. Kaivos-kuiluista kairattiin kiveä jopa 60 metrin syvyydeltä.Paikalla on nykyisin veden täyttämä lampi. Mustavuorenalueen kalkkikaivostoiminta on historiallisestimerkittävää etenkin Suomenlinnan rakentamisessa tarvi-tun kalkkilaastin lähteenä. Suomen kallioperästä eikalkkikiveä juuri löydy ja siksi Vuosaaren marmori-esiintymät meriyhteyksineen olivat erityisen tärkeitälinnoitustöiden rakennusmateriaalin lähteitä (marmori =kiteinen kalkkikivi). Marmoriesiintymien geologinen synty liittyy tulivuoritoiminnan kuumentamastamerivedestä tapahtuneeseen kalkin saostumiseen. Etelä-Suomen kallioperää muokanneen Sveko-fennialaisen vuorijononpoimutuksen kuumuus ja paine muuttivat löyhän tuliperäisen kalkkiliejun

kiteiseksi marmoriksi noin 1880miljoonaa vuotta sitten. Kivihar-rastajat ovat käyttäneet Vuosaarenkauniin lohenpunaista marmoriayleisesti korukivi- ja koriste-esineiden valmistukseen. Kaivos-laakson kalkkirikas ympäristönäkyy kalkinsuosija- ja kalkin-vaatijakasvien ja sienten moni-puolisessa lajistossa.

22. Ojikkosuo. Vuosaarenpuronlatvakosteikko (8 m mpy) sijaitseepainanteessa, jossa on myös ollutlyhyt järvivaihe ennen altaan sois-tumista. Karpalosuon (Kohde 3)tapaan myös täällä on pohjasavenpäällä aallokon levittämä hiekka-kerros, jonka yläpuolella on liejuaja turvetta. Allas on kuroutunutmerestä noin 2500 vuotta sitten.Ojaa laajentamalla alueelle olisi

Kohde 20. Kallioperän liikuntojenrikkoma kiviaines on kulunut juoksu-hautaa muistuttavaksi pienoiskanjo-niksi.

Kohteet 15 ja 21. Lohenpunainen marmori on tyyny-laavakallioiden ohella Vuosaaren kallioperän erikoisuus,joka kertoo alueen geologisesta syntyhistoriasta n. 1900miljoonaa vuotta sitten.

12

mahdollista ennallistaa metsä-lampi. Vesi seisoo nykyisissäkinsuo-ojissa. Kostean suon ylitystähelpottamaan alueelle tulisi raken-taa pitkospuut. Suon kerrosraken-netta ja kasvillisuuden kehi-tyshistoriaa on selvitetty tarkem-min opinnäytetyössä (Westerberg2011).

23. Vanhat puut. Ojikkosuonlänsipuolisilla kallioilla kasvaakilpikaarnaisia mäntyjä. Puun-lustomittauksen mukaan vanhim-mat yksilöt ovat yli 200 vuottavanhoja, ja ne ovat lähteneetkasvuun jo Ruotsin vallan aikana1700-luvun lopussa. Puiden vuosi-lustojen paksuusvaihtelut kertovatpuiden kasvuun vaikuttaneistailmasto- ja muista kasvupaikka-tekijöistä.

24. ”Hymykuoppakivi”. Tämä suuri siirtolohkare (5x4x3 m) on kivilajiltaan granaatti-kordieriitti-gneissiä. Se on syvällä vuoriston uumenissa sulanutta ja graniittimaiseksi uudelleenkiteytynyttä sedi-menttikiveä, jollaisia Vuosaaren kallioperästä ei tavata. Tämä tulokas on luultavasti peräisinVartiokylän-Mellunmäen suunnalta, missä graniittiset gneissit ovat vallitsevana kivilajina. Lohkareenkyljessä on selvästi erottuva pyöreärajainen ja reunoiltaan rapautunut kalkkikonkreetio (20-40 cm:nliuskekappale), joka kertoo kivilajin muinaisesta sedimenttikiven luonteesta.

Kohde 23. Puunlustokairalla saatavasta näytteestävoidaan määrittää puun ikä ja kasvuvaihtelut.

Kohde 23. Mustavuoren kallioalueen männyn lustojen paksuusvaihtelu kuvastaa kasvu-olosuhteiden vuosittaista vaihtelua. Huonot kasvujaksot kuten 1860-luvun nälkävuodet ja1830-luvun kesähallat erottuvat lustoprofiilissa alle 0,5 mm leveinä vuosirenkaina. Näyte onkairattu vuonna 2009.

13

Hymykuoppakiven kyljessä on myössileäpintainen painanne, jossa on hiiden-kirnumaisia piirteitä. Se on voinut syntyäalkuperäpaikan kallioseinämässä jäätikönsulamisvesien sorvaamana. Myöhemminliikkuva mannerjää on irrottanut lohka-reen mukaansa emäkalliosta ja kuljettanutnykyiselle paikalleen kallion laelle.Lähistöllä on myös joukko muita lohka-reita, jotka ovat vapautuneet sulavastajäävuoresta tai väistyvän mannerjäänreunasta. Myös paikallisilla silokallio-pinnoilla näkyy jäätikön kuluttamialuode-kaakkosuuntaisia uurteita sekäpirstekaarteita ja sirppimurroksia. Tässäkohtaa Vuosaaren kallioperä koostuumuinaisista kerroksellisista sedimentti-kivistä (muinaista tulivuoren tuhkaa,silttiä ja savea), jotka ovat kääntyneetpystyasentoisiksi ja poimuttuneet mutkil-le noin 1880 miljoonaa vuotta sittentapahtuneesta vuorijononpoimutuksessa.Siirtolohkareen pohjoispuolisen notkonpohjalla on Karpalosuolta laskeva pienipuro, joka on kuivina kausina vedetön.

Kohde 24. Mannerjää on kuluttanut kallio-perämme pintaa useassa vaiheessa. Joskusnäitä aiempien vaiheiden kulutuspintoja voinähdä myös jäätikön kuljettamissa siirtolohka-reissa.

14

Mustavuoren nykyisiä hiihtoreittejä olisi mahdollista parantaa ja täydentää (siniset katkoviivat)etenkin Mustavuoren pohjoisosissa ja Vuosaaren täyttömaa- ja kaatopaikka-alueenympäristössä (kartta: Matti Tikkanen ja Arttu Paarlahti).