1 ¢ 2016

Tapiolan kylä muuttuu mutta arvot säilyvätLapset pääsivät JarkkoNiemisen tenniskouluun

Tukiperheeksi käy ihan tavallinen perhe

Vanhin lapsikylä

täytti 50 vuotta

Pääkirjoitus Sisältö

FACEBOOK facebook.com/SOSLapsikylaKatso yhdessä yli 73 000 tykkääjämme kanssa

uusimmat kuulumisemme ja osallistu keskusteluun!

TWITTER twitter.com/SOSLapsikylaPuheenaiheita meiltä ja maailmalta nopeampaa

tempoa kaipaaville.

VIMEO vimeo.com/user9553418

YOUTUBE youtube.com/user/SOSLapsikylaViimeiset kuulumisemme videomuotoisena.

INSTAGRAM instagram.com/soslapsikylaKuvia ja fiiliksiä kylistämme ja toiminnastamme

ympäri maailman.

2 PÄÄKIRJOITUS

Viisikymppinen uudistuu

3 UUTISIA

Nuoret Kansallisteatterin lavalla, Talviriehat houkuttelivat osallis-tujia, Nuoret ideoivat tulevaisuuden kylää.

5 PUHEENVUORO

”Tämä on tukiverkko”

6 Kylät muuttuvat mutta toiminnan ydin säilyyTapiolan SOS-lapsikylä täytti 50 vuotta ja uudistuu kovaa vauhtia.

10Janssenilla uskotaan välittämisen voimaanJanssenilaiset ovat tukeneet muun muassa orpoja lapsia Malawissa

ja Nepalissa.

11”Kerran kuussa meitä on kolme”Veera ja Johannes toimivat tukiperheenä pienelle pojalle.

12 Ryhmäkoti tarjoaa turvaaRyhmäkodissa yksin saapuvat turvapaikanhakijalapset saavat olla

lapsia.

14 Tennistähti liikuttaa lapsiaJarkko Niemisen jäähyväisottelun yhteydessä pääsivät pelaamaan

myös SOS-Lapsikylän lapset.

Viisikymppinen uudistuu

S uomen ensimmäinen SOS-lapsikylä vietti 50-vuotisjuhliaan Ta-piolassa 17.3.2016. Juhlapäivänä oli syytä iloon ja muisteluun. Tapiolan SOS-lapsikylässä asuneiden muistot liittyivät pääosin

ihan tavalliseen arkeen. Hyvä arki luo pohjaa turvalliseen lapsuuteen ja aikanaan menestykselliseen aikuisuuteen. Alusta asti lapsikylissämme on haluttu tarjota lapselle vanhemmat, sisarukset, koti ja kyläyhteisö. Perheissä ja lähiyhteisössä syntyvät kokemukset, tarinat ja muistot kannattelevat meitä läpi elämän.

Maailma ympärillämme muuttuu kovaa vauhtia. Kaupungistu-minen ja ihmisten arki uudessa ympäristössä tuo perheille uusia haasteita ja samalla myös uusia mahdollisuuksia. Viisikymppinenkin voi uudistua ja avata uusia ikkunoita kohti uudenlaista tulevaisuutta. Omalla kohdallani tämä toteutui, kun juuri viisikymppiä täytettyäni 26 vuoden rupeama pankki- ja finanssisektorilla vaihtui aivan uudenlai-seen työhön SOS-lapsikyläsäätiön toimitusjohtajana.

Tapiolassa SOS-lapsikylälle uudistuminen tarkoittaa monipuolisen toiminnan siirtymistä Espoon Niittykumpuun ja Vantaan Kivistöön seuraavien kolmen vuoden aikana. Sijaiskotien lisäksi alueille tulee nuorten tuettua asumista, perhekuntoutusasuntoja sekä tiloja perhe-tapaamisiin. Tärkeää on edelleen toteuttaa jokaisen sijoitetun lapsen toivetta – olla samanlainen kuin muutkin kaverinsa. Integroitumalla yhä paremmin ympäröivään lähiyhteisöön vältämme lasten ja nuorten turhaa leimautumista ja samalla voimme tukea muita alueilla asuvia perheitä.

Meillä jokaisella on tarve tulla nähdyksi ja kuulluksi ja kokea, että meistä välitetään. Omilla valinnoillamme voimme vaikuttaa tulevai-suuteemme, mutta myös toisten tulevaisuuteen. Myös sinulla on mahdollisuus tähän!

MARJA PAJULAHTI

JULKAISIJA SOS-LapsikyläSnellmaninkatu 13, 00170 HELSINKI, puh. (09) 5404 880keskustoimisto@sos-lapsikyla.fi, www.sos-lapsikyla.fi, www.sos-childrensvillages.org PÄÄTOIMITTAJA Marja PajulahtiTOIMITUSSIHTEERI Pirkko Soininen OS/G Viestintä, www.osgviestinta.fiTAITTO Hilla Kouki OS/G ViestintäKANSIKUVA Markku OjalaPAINO Punamusta, ISSN 1235-4996 OSOITTEENMUUTOKSET (09) 4257 9830, lahjoittajainfo@sos-lapsikyla.fi

2 KUULUMISIA

UutisiaKOONNEET Matti Liuhto, Tarja Rehnström ja Pirkko Soininen

Nuoret nousevat Kansallisteatterin lavalle

T oukokuussa Kansallisteatterissa saa ensi-iltansa ainutlaatuinen näytelmä Kaikki edessä. Se on nuorten yhdessä

ammattilaisten kanssa luoma musiikkipitoi-nen näytelmä ja nuoret myös esiintyvät laval-la konkareiden rinnalla. Suurin osa nuorista on kodin ulkopuolelle sijoitettuja, neljä heistä asuu SOS-lapsikylässä.

Projekti käynnistyi kolme vuotta sitten, jolloin näyttelijä KAISA LEPPÄNEN ja ohjaaja SATU LINNAPUOMI alkoivat koota kahdeksan ammattilaisen työryhmää ja hakea rahoitus-ta. Kun apurahoitus oli kunnossa, Leppänen otti yhteyttä nuorisokoteihin löytääkseen sopivia nuoria. Mukaan valikoitu noin pari-kymmentä 12–19-vuotiasta.

– Halusin mukaan produktioon juuri sen takia, etten ollut harrastanut teatteria aikaisemmin. Olen kuitenkin halunnut aina esiintyä ja nyt siihen tuli tilaisuus. Oli myös sellainen olo, että kaipasin uutta harrastusta ja uusia ihmisiä ympärilleni, kertoo 15-vuotias JEMINA HYVÖNEN, joka asuu Tapiolan SOS-lap-sikylässä.

– Aloitimme työpajatyöskentelyn viime vuoden alussa. Ryhmäytyminen vei oman aikansa, samoin ilmaisullisten taitojen omak-

suminen. Nuoret olivat alkuvaiheessa täysin eri pisteissä ilmaisunsa kanssa, toiset olivat rohkeita ja ulospäinsuuntautuneita, toisille jo se, että uskalsi olla piiloutumatta otsatukan taakse, oli voitto, Kaisa Leppänen kertoo.

Tekstiä ryhmä työsti yhdessä. He jut-telivat siitä, mistä näytelmän pitäisi kertoa. Dramaturgi EIRA VIREKOSKI myös haastatteli nuoria. Työryhmä tapasi kerran viikossa ja lisäksi he kokoontuivat pari kertaa yhteisille leireille

– Harjoittelu on ollut tosi tiivistä ja välillä draamaa täynnä. Nuoret eivät ehkä tähän ryhtyessään ymmärtäneet, kuinka paljon harjoittelua näytelmä vaatii. Mutta he ovat hienosti skarpanneet ja venyneet. Puolen-toista vuoden aikana nuoriin on syntynyt luottamuksellinen suhde ja projektista on

tullut itsellekin valtavan läheinen. Kaikki nuo-ret ovat meille tosi rakkaita. Eräs nuori sanoi, että tämä ryhmä on hänelle vähän niin kuin perhe, Leppänen kertoo.

– Meillä on ollut tosi hyvä ilmapiiri ja porukka suhtautuu näytelmään varsinkin nyt loppuvaiheessa todella vakavasti. Kaikki pitävät tätä tosi tärkeänä, Hyvönen sanoo.

Ensi-ilta Kansallisteatterin Omapohjas-sa on 18.5. ja esitykset jatkuvat toukokuun loppuun. Syksyllä näytelmä lähtee ammatti-laisten voimin kiertämään nuorisokoteja.

– Nyt fiilikset ovat tosi hyvät ja luottavai-set, vaikka välillä ilmapiiri oli aika kaoottinen. Uskon, ja luotan, että näytelmästä tulee tosi hieno. Ihailen nuorten rohkeutta ja heittäyty-miskykyä. Aina joku ylittää itsensä, Leppänen kehuu. �

MUKANA MAAILMA KYLÄSSÄ -FESTIVAALEILLA

K oko perheen festivaalia vietetään tänä keväänä 28.–29.5.2016 Helsingin keskustassa Kaisaniemen puistossa

ja Rautatientorilla. Ilmaisfestivaali on yksi Suomen suurimmista festivaaleista ja suurin järjestö-, kehitysyhteistyö- ja monikulttuu-risuustapahtuma. Teemana on tänä vuonna oikeudenmukaisuus ja maantieteellisenä painotuksena Aasia. Lämpimästi tervetu-loa kaikille lukijoillemme SOS-Lapsikylän teltalle!�

PYÖRÄLLÄ SUOMEN HALKI SOS-LAPSIKYLÄÄ TUKIEN

K arkkilasta kotoisin oleva JASKA HALT-

TUNEN polkee heinäkuussa Hangosta Nuorgamiin ja matkan siivittämillä

kilometreillä hän tukee pääkaupunkiseu-dun uudistuvaa SOS-Lapsikylähanketta. Halttusen pääsponsori Sabora Pharma Oy osallistuu hankkeeseen lahjoittamalla kaksi euroa poljettua kilometriä kohden.

Matkavalmisteluita sekä heinäkuussa toteutettavaa pyöräretkeä voit seurata osoitteessa www.fillaripaivakirja.se.�

KUULUMISIA 3

Uutisia

MARJA PAJULAHTI aloitti SOS-Lapsikylän toimitusjohtajana helmikuun alussa. Hänellä on 26 vuoden kokemus pank-

ki-, vakuutus- ja sijoittamisasioiden parista. Viimeksi hän työskenteli S-Pankin varatoimi-tusjohtajana.

– Pitkän pankkiuran jälkeen halusin tehdä jotain uutta. Tämä tehtävä on hieno tilaisuus. Ensimmäiset kaksi kuukautta ovat sujuneet oikein hyvin toimintaympäristöön ja organisaa-tion tehtäviin, tekemisiin ja ihmisiin tutustu-misen merkeissä. Olen myös kiertänyt lähes kaikki alueelliset toimipisteemme eli lapsiky-lämme. Parhaiten oppii kysymällä ja kuunte-lemalla ja heittäytymällä aktiivisesti mukaan,

Merkityksellinen työ houkutteli pankkialalta SOS-Lapsikylän toimitusjohtajaksi

Marja Pajulahti sanoo.Toimintaympäristön muuttuessa esimer-

kiksi tulevan sote-muutoksen myötä, on myös SOS-Lapsikylän toimintaa kehitettävä vastaa-man asiakkaiden tarpeita.

– Kun SOS-lapsikylä yli 50 vuotta sitten tuli Suomeen, sen toiminta oli erilaista kuin muilla vastaavilla toimijoilla. Meidän on vaalit-tava omaleimaisuuttamme, mutta päivitettävä se tähän päivään esimerkiksi laajentamalla toi-mintaamme enemmän ennakoiviin palveluihin ja kylistä kortteleihin. Vahva yhteisöllisyytem-me ja tapa tarkastella asioita aivan uudesta näkökulmasta ja luoda kokonaan uusia toimin-tamalleja on tässä tärkeää, Pajulahti sanoo. �

Talviriehassa kerättiin rahaa uusiin liikuntavälineisiin

V ihannin SOS-lapsikylä, Raahen seurakunta, Vihannin 4H sekä Raahen kaupungin nuorisotoimi ja varhaiskasvatus sekä muut paikalliset toimijat järjestivät helmikuussa iloisen talviriehan, jolla kerättiin rahaa uusiin ulkoliikuntavälineisiin.

Talviriehassa sai kokeilla lankkuhiihtoa, tavata kaverikoiria, kokeilla poniratsastusta, ottaa osaa talviseen askarteluun ja veistää lunta. Nähtiinpä elävää musiikkia soittava Jukeboxikin.

Alpuan hiihtomajalla järjestetty tapahtuma tarjosi hienot puitteet mäenlaskuun sekä mäenlaskukilpailuun, jota Vihannin SOS-lapsikylä oli järjestämässä. Myös Vihannin Osuuspan-kin perinteiset Hippohiihdot järjestettiin osana talviriehaa, joten tapahtuma keräsi paljon sekä lapsia että aikuisia paikalle.�

Nuoret visioivat tulevaisuuden lapsikylää

T apiolan SOS-lapsikylässä on toiminut vuoden verran Nuorten Kehittäjä-ryhmä, joka koostuu kymmenestä

12–15-vuotiaasta lapsikylässä asuvasta nuoresta.

Ennen jokaista tapaamista kehittäjä-nuoret suunnittelevat WhatsApp-ryhmässä seuraavan tapaamisen menun, joka nautitaan tapaamisen alussa. Nuoret saavat halutes-saan osallistua ruuan valmistukseen. Itse työskentely keskittyy pääosin lapsikylän ar-keen ja lastensuojelun asiakkuuteen liittyviin asioihin.

Nuoret ovat päässeet suunnittelemaan kysymyspatteriston rekrytoitaville työnteki-jöille ja visioineet tulevaisuuden lapsikylää. Tällä hetkellä he suunnittelevat koko kylän yhteistä retkeä, joka sisältää aikuisten ja lasten yhteistä työskentelyä ja hauskanpitoa. Ryhmä pyrkii olemaan vahvasti mukana Tapi-olan SOS-lapsikylän muutossa uusiin tiloihin pohtimalla mitä hyviä asioita se haluaa viedä mukanaan uuteen ympäristöön ja mitä halu-taan muuttaa.

– Kehittäjäryhmässä on kivaa. Siellä saa osallistua ja tehdä vähän päätöksiäkin, esimerkiksi kylän yhteisen retken osalta. Kehittäjäryhmän on hyvä olla jatkossakin olemassa, jotta myös lasten mietteitä kuul-laan. Aikuiset eivät osaa katsoa asioita lasten näkökulmasta. Kehittäjäryhmässä meidän on mahdollista vaikuttaa siihen mitä kehitetään ja muuttaa niitä asioita, jotka ovat meidän mielestämme huonosti, kaksi ryhmässä mukana olevaa nuorta pohtii. �

4 KUULUMISIA

Puheenvuoro

O n keskiviikkoaamu. Tapiolan SOS- lapsikylän perhekahvilan ovet aukeavat kello 9.30. Paikalle saapuu paljon äitejä vaunuineen ja heitä vastaanottamassa on lapsikylävan-hempi. Lapsikylävanhemmat ovat perhekahvilakävijöiden seurassa koko kahvilan

aukioloajan. Heidän kanssaan voi jutella ja he leikittävät perheen pienimpiä.Perhekahvilan käynnisti kolme lapsikylävanhempaa keväällä 2015. Toiminta on avointa

äideille, isille, mummoille, vaareille ja lastenhoitajille. Kahvilaan voi saapua 9.30-12 välillä, kun perheen omiin aamurytmeihin sopii.

Perhekahvila tarjoaa alueen lapsiperheille kohtaamispaikan, vertaistuellista keskustelu-seuraa aikuisille, lapsille kavereita sekä mukavat tilat leikkeihin. Kävijöiden viesti on selkeä, per-hekahvilatoiminta on tervetullutta ja sitä tarvitaan: ”tämän kaltaiseen toimintaan on tarvetta tässä elämäntilanteessa”, ”lapsiperheitä löytyy alueelta paljon, erilaisia kohtaamispaikkoja on hyvä löytyä”, ”tämä on tukiverkko”.

Perhekahvilassa aamu alkaa aamupalalla, jonka lapsikylävanhemmat ovat laittaneet valmiiksi tarjolle. Euron maksava aamupala on mieluinen lapsiperheille. Yksi kävijä kuvaa, että ”aamupala on kattava ja niin houkutteleva”.

Kävijöiden mielestä perhekahvilamme poikkeaa edukseen muista perhekahviloista. ”Kodin-omainen”, ”rauhallinen, saa olla huoletta”, ”hetki myös nauttia kahvista ja seurustelusta muiden aikuisten kanssa ja lapsikylävanhemmat ovat mahtavia” ovat sanoja ja lauseita, joilla kävijät ku-vaavat toimintaa. On myös kiva, että kylässä on muitakin tiloja, joita voimme tarpeen mukaan lainata. Esimerkiksi liikuntasalissa voimme järjestää teemakertoja ja liikuntahetkiä.

”Piiipaaa-piipaaaa-piipaa” lapset leikkivät vierellä, kun aikuiset juttelevat ja ideoivat perhe-kahvilan toimintaa tulevaisuudessa. Sisältö rakentuu kävijöiden toiveiden mukaiseksi. Kävijät haluaisivat esimerkiksi pitää musiikkituokion lasten kanssa kerran kuukaudessa. Yksi äideistä on halukas vetämään tämän musiikki-, loru- ja leikkihetken. Äidit pohtivat myös, että he voisi-vat järjestää lapsille vuodenaikoihin ja teemoihin liittyviä askarteluhetkiä, kierrättää keskenään lastenvaatteita ja tehdä yhteisiä retkiä. Myös tarvikehankintoja ideoidaan yhdessä.

Aamupäivän lopuksi äidit tarjoavat vielä lapsilleen lounaan. Sitten onkin aika pukea päälle ja vilkuttaa seuraavaan kertaan! �

SANNA STRÖMDAHL, ohjaaja Tapiolan SOS-lapsikylä

HAASTATELTAVAT PERHEKAHVILAN KÄVIJÄT

SUOMIAREENASSA AIHEENA NUORTEN TUKEMINEN

S uomiAreena järjestetään tänä kesänä heinäkuussa yhdettätoista kertaa ja sen teemana on suomalainen työ ja

kansalaisjärjestötoiminta. SOS-Lapsikylä on mukana keskustelemassa SuomiAreenassa ja teemana on sijaishuollosta itsenäistyvien nuorten tukemisen yhteiskunnallinen mer-kitys. Esimerkiksi keskustellaan siitä, miten sijaishuollosta itsenäistyvä nuori pääsee kiinni omaan elämään, kuten opiskeluun, työelämään tai vanhemmuuteen. �

TALVEN RIEMUJA ORAVANPESÄLLÄ

K aarinan SOS-lapsikylä vieraili helmi-kuussa Oravanpesällä. Loma koostui laskettelureissuista, perinteisestä

kauppareissusta Ruotsin puolelle ja elokuva-matkasta Ylitornioon. Suurin osa ajasta kului kumminkin pihapiirin ihanassa ympäristössä. Lumileikit, hiihto, lumikenkäily, vaellus ja pulkkamäet täyttivät päivät. Illalla saunottiin, avantouitiin ja pelattiin paljon.�

MITÄ, MISSÄ, MILLOIN

Yleishyödyllistä ja avointa toimintaa alueen lapsiperheille. Metsäpirtintie 19 H, 02130 Espooklo 9.30–12.00

T ampereen Vuoreksessa vietettiin ystävänpäivänä jo melkein perinteeksi muodostunutta Talviriehaa. Järjestä-

jinä toimivat yhdessä Tampereen SOS-lapsi-kylä, Pirkanmaan Osuuskauppa ja Vuoreksen koulun vanhempainyhdistys. Paikalla olivat myös Suomen Sennekoirat ry halikoirien kanssa. Mukana tapahtumaa tukemassa olivat Fazer ja Dr. Oetker sekä Atria.

Tapahtumassa oli tarjolla monenlaista aktiviteettia. Poniratsastuksessa ja -kärryaje-lussa riitti kävijöitä ja lumiveistoskilpailussa valmistui upeita tekeleitä. Myös köydenveto, ohjatut leikit sekä rusettidisko tempaisivat monet mukaansa. Makeaan ja suolaiseen näl-kään Pirkanmaan Osuuskauppa oli järjestänyt ilmaisen tarjoilun osallistujille. Lisäksi onnetar suosi jokaista onnenpyörän pyörittäjää Sale Vuoreksessa. Paula-lehmä ja Apsi Apina häärivät mukana lasten iloksi ja toimivat myös lumiveistoskilpailun tuomareina. �

TALVIRIEHA HOUKUTTELI OSALLISTUJIA

”Tämä on tukiverkko”

KUULUMISIA 5

TEKSTI Pirkko Soininen | KUVAT Markku Ojala

Kylät muuttuvat mutta toiminnan ydin säilyy Suomen ensimmäinen SOS-lapsikylä Tapiolassa täytti tänä keväänä 50 vuotta. Kylä on muutoksen edessä, sillä toiminta siirtyy vähitellen Espoon Niittykumpuun tavallisiin kerrostaloihin. Työn ydin säilyy muutoksenkin keskellä: kaikki tehdään lasten parhaaksi.

6 KUULUMISIA

Perusteilla on uusi Etelä-Suo-men lapsikylä, jonka sateen-varjon alle sijoittuvat sekä Niittykumpuun muuttava Tapiolan SOS-lapsikylä että Vantaan Kivistöön rakentuva aivan uusi lapsikylä. Sen lisäksi siihen kuuluu myös

Espoossa toimiva alaikäisten turvapaikkaa hakevien ryhmäkoti.

– Hankimme parhaillaan koteja valmis-tuvista taloista Niittykummusta ja Kivistöstä. Meidän tarkoituksiimme sopivat asunnot ovat yleensä kahden asunnon yhdistelmiä, joissa on kuusi makuuhuonetta, kertoo Tapiolan kylän johtaja, aluejohtaja SOINTU MÖLLER.

Sekä Niittykumpuun että Kivistöön tulee 6–8 lapsikylä- ja sijaiskotia. Niiden lisäksi kylissä on asuntoja muun muassa nuorten tuettuun asumiseen, perhekuntoutukseen ja perhetapaamisiin. Kylät valmistuvat seuraavan parin vuoden aikana ja toiminta Tapiolassa loppuu ensi vuoden loppuun mennessä.

– Haluamme ehdottomasti säilyttää SOS-Lapsikylän erityisyyden, yhteisöllisyy-den ja moniammatillisen tuen. Kodit ovat riittävän lähellä toisiaan, jotta lapsikylä- ja sijaisvanhemmat voivat kokea, että läheltä löytyy ihmisiä, joilta voi saada vertaistukea. SOS-Lapsikylä perustaa alueelle myös SOS-tarin, jossa sosiaali- ja terveysalan ammattilai-set työskentelevät lasten, nuorten ja perheiden tukena. Lahjoitusvaroin käynnistettävät vertais- ja toiminnalliset ryhmät sekä lasten ja nuorten päivätoiminta ovat avoinna alueen kaikille asukkaille, Möller kertoo.

Hän sanoo ymmärtävänsä hyvin niitä vanhoja työntekijöitä ja lapsia, joiden mielestä muutos on haikeaa. Tapiolan lapsikylän rakennukset ovat kuitenkin tulleet tiensä päähän eikä niitä olisi edes remontoimalla saatu sellaiseen kuntoon kuin lainsäädäntö edellyttää.

– Mietimme myös vanhojen talojen purkamista ja uusien rakentamista, mutta hallituksemme päätyi siihen, että myymme tontin ja rakennamme uudentyyppisen kylän. Nyt hankimme asuntoja, jotka on helpompi saada kaupaksi, mikäli toiminta muuttuu.

TIIVIS KYLÄ AVAUTUU– Vaikka elämme muutoksen keskellä, ydina-jatus on pysynyt siltikin aivan samana. Lapsia me hoidamme ja lasten parasta me ajattelem-me. Nyt teemme laajemmin työtä lasten ja perheiden hyvinvoinnin edistämiseksi. Tuem-me kaikenlaisia perheitä heidän arjessaan. Tämä on ennaltaehkäisevää työtä, joka tähtää siihen, ettei ketään tarvitsisi huostaanottaa,

Tapiolan kylän johtaja Sointu Möller, lapsikylävanhempi Sisko Niemi, vas-taava sosiaaliohjaaja Anu Lyytikäinen ja lapsikylässä kasvanut Marianne Vuorenmäki tekevät saumattomasti yhteistyötä.

Tämä on ennaltaehkäisevää työtä, joka tähtää siihen, ettei ketään tarvitsisi huostaanottaa.toteaa vuonna 1989 lapsikylävanhempana aloittanut SISKO NIEMI.

Yksi syy uuden lapsikylämallin kehitty-miseen on se, ettei tiiviiseen kyläyhteisöön ole enää helppoa saada lapsikylä- ja sijaisvanhem-pia asumaan.

– Uskon, että uusi toimintamalli hou-kuttelee useampia potentiaalisia lapsikylä- ja sijaisvanhempia. Toivomme, että saisimme sijaisvanhemmiksi pariskuntia, jotka ovat kiinnostuneita työstä, jota voi tehdä kotoa käsin. On ihmisiä, jotka olisivat valmiita tekemään työtä sijaisvanhempina, mutta heillä ei ole varaa hankkia riittävän suurta asuntoa. Meidän kanssamme heillä olisi tähän mah-dollisuus, Möller sanoo.

– Onhan minulla vähän haikea olo, mutta olen miettinyt, että tämä on oikea ratkaisua, ei olisi ollut järkeä remontoida kylää. Kyllä mi-nulla itsellänikin meni aikoinaan pari vuotta aikaa kyläyhteisöön sopeutumisessa. Lapset ja kodin koin heti omaksi, mutta kesti aikansa, että kotiuduin kylään, Niemi sanoo.

Toisaalta Möller myöntää, että on van-hempia, jotka ovat hakeutuneet Tapiolaan lapsikylävanhemmiksi juuri kylän yhteisölli-syyden vuoksi.

– Minustakin muutos on ihan hyvä juttu, se on nykypäivää. Vaikka meillä oli täällä valtavasti kavereita, eikä minua koskaan kiu-sattu sen takia, että asuin lapsikylässä, voi olla vähemmän leimaavaa asua muiden ihmisten keskellä, toteaa MARIANNE VUORENMÄKI, joka muutti Tapiolan kylään 7-vuotiaana vuonna 1990. Hän ja hänen neljä sisarustaan olivat Siskon ensimmäiset lapsikylälapset, kun hän aloitti lapsikylävanhempana.

TAVALLISTA ARKEAIstumme kahvilla yhdessä Tapiolan lapsikylän kodeista, jossa kokoontuu kerran viikossa kai-kille avoin perhekahvila. Kahvilassa vanhem-mat voivat keskustella keskenään sillä aikaa, kun lapsikylän työntekijät katsovat lasten perään. Kahvila on saavuttanut paikallisten

KUULUMISIA 7

asukkaiden keskuudessa suuren suosion. Yksi kahvilan vastuuhenkilöistä on juuri Niemi.

– Sisko on koko kylän toiminnan ilmen-tymä: hän edustaa hienoa historiaa, mutta on vahvasti mukana kaikessa tulevassa. Hän vetää perhekahvilaa ja toimii tukiperhevanhempa-na, kehuu Möller.

– Minulla on 18-vuotias poika vielä ko-tona ja olen yhden tytön jälkihuoltovastaava. Lisäksi on kymmenen lasta ja 11 lastenlasta maailmalla. Tukiperhevanhempi olen yhdelle 10-vuotiaalle pojalle. Tuntuu, että nythän mi-nulla jo on aikaa vaikka kuinka, Niemi kertoo.

Vähän toisin oli 26 vuotta sitten, kun Nie-mi aloitti ja Marianne muutti hänen luokseen neljän sisaruksensa kanssa.

– Olin tehnyt pitkään tehostettua perhe-työtä, mutta minusta tuntui, että siinä asiat jäivät aina jotenkin kesken. Ajattelin, että lapsikylä-äitinä saisin tehdä pitkäjänteistä ja vaikuttavaa työtä. Ja sitä minä tosiaan olen saanut tehdä, Niemi muistelee.

Lapselle turvallinen aikuinen ja tavallinen arki ovat tärkeimpiä elämän rakennuspuita.

– Tavallinen arki oli kaikista tärkeintä. Se että meillä oli hyvä koti ja sain olla sisarusteni kanssa. Ei siinä mitään ihmeellisyyksiä tarvita, turvallinen ja hyvä arki riittää, sanoo Vuoren-mäki, jolla on itsellään nyt kolme kouluikäistä lasta.

TYÖTÄ TÄYDELLÄ SYDÄMELLÄ– Vaikka puhumme työsuhteista, asunnosta ja rahasta, olen kokenut tämän olevan kaikille elämäntapa. Kaikessa arjen työssä välittyy vahvasti sitoutuminen ja sydämellä työn tekeminen. Lapsia ja perheitä arvostetaan SOS-Lapsikylässä tosi paljon, Möller sanoo.

Samaa mieltä on vastaava sosiaaliohjaaja ANU LYYTIKÄINEN, joka on työskennellyt reilun vuoden Tapiolan SOS-lapsikylässä.

– Meidän työtämme ei voi tietenkään verrata teihin, jotka teette työssä kodeissa kellonympäri. Silti tuo sitoutuminen tuntuu tarttuvan kaikkiin työntekijöihin. Työ ja lap-

sikylä imevät päivätyön tekijätkin mukaansa, Lyytikäinen sanoo.

– Kyllähän meidänkin lastemme elämässä on kipuilua, mutta emme kamppaile nuorten päihdeongelmien tai väkivallan kanssa ja lapsemme käyvät koulua. Tämä on hienoa ja olenkin usein miettinyt, että olemme onnistu-neet työssämme hyvin. Sen täytyy johtua siitä, että täällä on paljon aikuisia, jotka välittävät aidosti lapsista. Lapset kuuluvat tähän yhtei-söön ja voivat kokea välittämistä ja arvostusta, Möller sanoo.

Ennen lapsikylässä saattoi työskennellä ilman alan koulutusta, mutta nykyään kaikilla työntekijöillä on alan koulutus.

– Minä kuulun ohjaajien tiimiin, yh-teensä meitä on seitsemän. Olemme kotien ja sijaisperheiden tukena, tavoite on auttaa

heitä jaksamaan. Sijaishuollon lisäksi olemme laajentaneet toimintaamme avohuollon palve-luihin, kuten perhekuntoutukseen ja tukiper-hetoimintaan, jolloin pystymme auttamaan lapsia ja perheitä varhaisemmassa vaiheessa. Tarjoamme myös erilaista ennaltaehkäise-vää toimintaa, jolloin lapsella ei tarvitse olla lastensuojelun asiakkuutta. Tällaisia palve-lumuotoja ovat esimerkiksi erilaiset kerhot ja päiväleiritoiminta, joita rahoitamme osin lahjoitusvaroin, kertoo Lyytikäinen.

– Mietimme tällä hetkellä vahvasti, miten voisimme päivittää kuvaa meistä. Haluamme toimia laajemmin ja avoimemmin, keskellä asujaimistoa. Haluamme auttaa ja tukea useampia lapsia ja perheitä kuin ennen. En-naltaehkäisevän työn merkitys tulee kasva-maan, Möller summaa. �

Suomen ensimmäinen lapsikylä on täysin val-mis. Kahdeksan kotia saattoivat vastaanottaa runsaat 70 lasta.

Kylä juhliTapiolan SOS-lapsikylän iloista 50-vuotisjuhlapäivää vietettiin 17.3. Juhlia vietettiin niin nykyisten kuin entistenkin asukkaiden sekä työnteki-jöiden kesken. Mukana juhlimassa oli myös vuonna 1966 kylään ensimmäi-senä sijoitetun sisarussarjan edustajia.

Illan aikana koettiin monia läm-minhenkisiä jälleennäkemisiä, kun vanhat tutut tapasivat toisiaan vuo-sien jälkeen. Lasten ilmapallot täytti Air Liquide Finland Oy ja ilta päättyi Suomen Pyrotekniikan järjestämään ilotulitukseen ja lasten ihastuneisiin riemunkiljahduksiin – kiitos upeasta show`sta!

Suuri kiitos yrityskumppanillem-me Fazerille herkullisesta tarjoilusta ja lasten ohjatusta askarteluhetkestä Mignon-munien parissa sekä Fiskarsil-le askarteluhetken välineistä. �

Tapiolan SOS-lapsikylän alkuvaiheita

Albin ja Aino Geb-hardt lahjoittavat kahden hehtaarin tontin Laajalahdesta Tapiolan SOS-lapsi-kylän rakentamista varten.

Kylän ensimmäinen raken-nus valmistuu. Ensimmäisen talon pöydät ja penkit saatiin Tapiolan Lions-klubilta, sängyt Keskusliike SOK:lta, työpöydät Askolta ja verhot yksityiseltä perheeltä.

Suomen lapsikylien ensimmäinen äiti, Helli Nykänen, vastaanottaa 17.3. Pentikäisen yhdek-sän sisarusta, jotka olivat menettäneet vanhem-pansa.

1964 1965 1966 1970Kylän raken-taminen alkaa arkkitehti Elissa Aallon piirustusten pohjalta.

Sointu Möllerin juontajaparina juhlassa toimi 12-vuotias Eetu.

8 KUULUMISIA

RKKI RIKKOSELLA ja RAIMO

RIIKOSELLA on paljon yhteistä. Kumpikin toimi aikoinaan Tapiolan SOS-lapsikylän johtajana ja kumpikin tuli tehtävään Puolustusvoimista, jää-tyään eläkkeelle upseerin virasta.

– Hallinnollisesti ja kasvatuksellisesti upsee-rin ja kylänjohtajan töissä oli yllättävän paljon samaa, toteaa Raimo Riikonen, joka toimi kyläjohtajana kymmenen vuotta 1983–1992.

Samoilla linjoilla on myös vuosina 1975–1979 kylää johtanut ja sittemmin lapsikyläjärjes-tön toiminnanjohtajana ollut Erkki Rikkonen.

VÄHEMMÄN TYÖNTEKIJÖITÄAiemmin kylänjohtajat joutuivat olemaan mo-nitaitureita, sillä työntekijöitä oli kylissä paljon vähemmän kuin nykyään.

Siispä kylänjohtajien työsarka oli varsin monipuolinen. Työhön kuului hallintoa, taloutta,

äitien tukemista, kirjanpitoa, huoltomiehen töitä, lasten opinto-ohjausta, kasvatusta ja mark-kinointia sekä yhteydenpitoa sosiaaliviranomai-siin ja lasten biologisiin vanhempiin.

– Tilinpäätöstä heräsin aina tekemään aamuyöllä, sillä päivät olivat niin kiireisiä, ettei siinä voinut keskittyä vaativiin laskutehtäviin, Rikkonen muistelee.

– Siinä piti olla yhtä aikaa psykologi ja neuvottelija. Edellisestä ammatista oli hyötyä, maltti oli helppo säilyttää. Minulla oli yksi iso päämäärä: lasten ja aikuisten välillä pitää olla luottamusta, Riikonen toteaa.

Riikosen aikana työntekijöiden ammatillis-tuminen lisääntyi. Henkilöstöä koulutettiin ja keskustoimistoon tuli lisää ihmisiä töihin.

RAHASTA TIUKKAAKumpikin kylänjohtaja muistelee, että rahasta oli tuolloin kova pula.

– Kylällä ei todellakaan ollut rahaa millä mällätä, vaan jokaisen pennin käyttötarkoitus piti tarkkaan miettiä, Riikonen muistelee.

Rikkoselle säästämisen jaloa taitoa opetti SOS-Lapsikylän Suomen perustaja ”isoisä” ALBIN GEBHARDT, joka aikoinaan lahjoitti tontin Tapiolan SOS-Lapsikylän rakentamista varten.

– Pienenä esimerkkinä: kerran kun kävelim-me pihamaalla, Gebhardt näki maassa pienen narunpätkän, kumartui poimimaan sen talteen, kiersi näppärästi kerälle ja ojensi pätkän minulle sanoen ”kylänjohtaja varmaan tarvitsee tätä”, muistelee Rikkonen.

Vielä 80-luvulla, mutta varsinkin 70-luvulla, koko toiminta oli kannatusjäseniltä tulevan rahan varassa.

YHTENÄINEN KYLÄVälit naapurustoon olivat erittäin hyvät, sillä Tapiolan lapsikylä kasvoi samaan aikaan Tapiolan asuinalueen kanssa. Naapurit ottivat lapsikylän sydämellisesti ja avoimin mielin vastaan.

– Kylän sijoitus oli täydellinen. Koulut, kau-pat ja liikenne olivat lähellä, toteaa Riikonen.

– Oli välttämätöntä turvallisuuden ja äitien tarvitseman tuen vuoksi, että siihen aikaan kaikki työntekijät asuivat kylässä. Ei silloin olisi voinut kuvitellakaan, että esimerkiksi kylänjoh-taja olisi asunut kylän ulkopuolella, Rikkonen sanoo.

KANSAINVÄLISYYS OHJASIRikkonen solmi hyvin läheisiä työsuhteita myös kansainväliseen SOS-lapsikyläjärjestöön. Hän tutustui lähemmin myös koko SOS-lapsikylä-järjestön perustajan HERMANN GMEINERIN kanssa.

– Arvostin häntä ja hänen luomaansa aatemaailmaa suuresti. Pyrin kaikessa työssä pitämään mielessä Gmeinerin neljä perusaja-tusta: äidin, sisarukset, kodin ja kylän, Rikkonen sanoo.

– Samoin minä perustin työni näiden neljän elementin varaan. Lapsikylän ideologia on hieno. Gmeinerin ajatus siitä, että hän aikoinaan yhdisti sotaorvot lapset ja leskiksi jääneet naiset, oli inhimillinen ja hyvä, Riikonen sanoo.�

Äiti, sisarukset, koti ja kylä – neljä tukijalkaa

1970

Pentikäisen sisarukset saapuivat 17.3.1966 yli yön kestäneen junamat-kan jälkeen Helsinkiin. He asettuivat ensimmäisinä lapsina asumaan Tapiolan SOS-lapsikylään Helli Nykäsen luo.

KUULUMISIA 9

Janssen valitsi Tapiolan SOS-lapsi-kylän pohjoismaiseksi yhteiskun-tavastuun kumppanikseen, kun yrityksessä mietittiin uutta tapaa toimia lasten ja nuorten hyvin-voinnin edistämiseksi. Janssen kuuluu Johnson & Johnson -yri-

tysperheeseen, joka on yksi maailman suurim-mista terveydenhoitoalan konserneista.

– Janssen on koko 70 vuoden olemassa-olonsa ajan tehnyt aktiivisesti yhteiskunta-vastuutyötä. Olemme määritelleet sille kolme tavoitetta: naisten ja lasten elämän suojeleminen ja parantaminen, tautien ehkäisy kehittyvissä maissa sekä terveydenhoitotyön johtamisen vahvistaminen, Johansson selvittää.

Janssenin pohjoismainen yhtiö on aiemmin tehnyt useita yhteiskuntavastuuprojekteja eri puolilla maailmaa. Vuosien varrella janssenlaiset ovat tukeneet muun muassa orpoja lapsia Ma-lawissa ja osallistuneet orpokodin perustamiseen Nepaliin.

– Kaikki tehty työ on ollut varmasti tar-

Janssenilla uskotaan välittämisen voimaan

TEKSTI Johanna Pelto-Timperi ja Toni Perez | KUVAT Markku Ojala

– Yrityskulttuuriimme kuuluu vahvasti auttaminen, joka liittyy myös koko Janssenin strategiaan. Pohjoismaissa valitsimme kumppaniksemme Tapiolan SOS-lapsikylän. Uskon, että voimme auttaa parhaiten, kun keskitämme kaikki voimavaramme yhteen kohteeseen pitkäjänteisesti, Janssenin Pohjoismaiden toimitusjohtaja Lars Johansson sanoo.

peellista. Vaikutusten mittaaminen on kuitenkin vaikeaa, kun kohteet ovat kaukana ja suhteet projektiluontoisia. Siksi päätimme viime vuonna keskittää kaikki pohjoismaiset resurssimme Tapiolan SOS-lapsikylään. SOS-Lapsikylä on meille jo ennestään tuttu, sillä se on yksi kon-sernimme globaaleista yhteistyökumppaneista, Johansson sanoo.

NUORET VERKOSTOITUVATJanssenin periaatteisiin kuuluu, että yhteistyö valitun kumppanin kanssa on muutakin kuin taloudellista avustamista.

– Me haluamme elää mukana kumppanim-me arjessa ja mietimme aina, miten henkilös-tömme voisi olla avuksi omalla työllään. Yhdessä tapiolalaisten kanssa keksimme, että janssen-laiset voisivat hyödyntää ammattitaitoaan ja verkostojaan kylän nuorten tukemisessa. Kylästä itsenäistyvät nuoret voivat saada meiltä vinkkejä uravalintoihin tai vaikka hyödyntää työnteki-jöidemme kontakteja työpaikan löytämiseksi, Johansson kertoo.

Janssenlaisista on nyt kerätty ensimmäinen innokas ryhmä, joka lähtee kehittämään yhteistyö-tä nuorten kanssa. Aivan kylmiltään janssenlaisten ei tarvitse työhön ryhtyä, vaan Tapiolan SOS-lap-sikylän vastaava sosiaalityöntekijä TINA MÄNTYMAA räätälöi ryhmälle koulutuksen lasten ja nuorten kohtaamiseen.

– Koulutuksessa kävimme läpi muun muassa lastensuojelun perusasiat ja lain pääkohdat sekä huostaanottoon liittyvät vaiheet. Sosiaalialan vapaaehtoistyöhön liittyvät keskeisesti myös salas-sapito- ja vaitiolovelvollisuus, Mäntymaa kertoo.

PARHAITA KÄYTÄNTÖJÄRITVA VIITALA Janssenilta toimii SOS-Lapsikylän kanssa yhteistyötä tekevän Janssenin vapaaeh-toistiimin vetäjänä. Viitala kertoo lähteneensä toimintaan mukaan, koska haluaa auttaa. Hän on vakuuttunut, että ryhmä pystyy käytännössä teke-mään jotakin hyvää esimerkiksi nuorten aikuistu-misen tukemisessa.

– Valmennuksen aiheet olivat mielenkiintoisia, ja saimme tapaamisista eväitä nuorten kohtaami-siin. Toivon, että yhteistyön kautta voimme luoda pysyviä ja aitoja ihmissuhteita nuoriin, toteaa Viitala.

Tapiolan SOS-lapsikylän suunnitelmissa on ottaa Janssenin ryhmäläiset mukaan muun muassa uuteen, 16–21-vuotiaille suunnattuun Rytmi-päi-vätoimintaan, jossa tuetaan nuorta elämän suun-nan muotoutumisessa.

Pitkän aikavälin tavoitteena on kehittää Ta-piolan SOS-lapsikylän kanssa uusi yhteistyömalli, jota voitaisiin jalkauttaa muihinkin maihin.

– Olemme sitoutuneet yhteistyöhön Tapiolan SOS-lapsikylän kanssa useaksi vuodeksi, ja seuraamme työmme tuloksia pitkällä aikavälillä. Jokainen myönteinen muutos, vaikka pienikin, on meille tärkeä, tapahtuipa se sitten työntekijässäm-me, nuoressa tai kyläyhteisössä. Näen yhteis-työmme ennen kaikkea mahdollisuutena oppia toinen toisiltamme ja rakentaa jotain aivan uutta, Johansson sanoo. �

Kuvassa Rytmi-päivä-toiminnan henkilöstöä Tapiolan lapsikylästä ja vapaaehtoisia Suomen Janssenin toimistolta.

10 KUULUMISIA

EERA ja JOHANNES JAHNU-

KAINEN valitsivat yhteis-kuvistaan potretin, jossa he

hymyilevät koiransa Ulpun kanssa. Sen he lähettivät

tulevalle tukilapselleen Samille vuosi sitten.

Aviopari kiinnostui tukiper-heenä toimimisesta, kun opiskelukiireet olivat takana ja kummallakin oli taas omaa aikaa. Veera ja Johannes työskentelevät molemmat lastensuojelussa, Tapiolan SOS-lapsikylässä.

Tukiperhetyö on SOS-lapsikylässä kasvava tuen muoto. Sitä tarjotaan erityises-ti avohuollon palveluna voimiensa rajoilla oleville vanhemmille, jotka tarvitsevat itselleen hengähdystaukoa ja lapsilleen turvallisen ja säännöllisen vierailupaikan.

Lomakkeessa oli mahdollisuus rastittaa, minkälaisen lapsen olisi valmis vastaanotta-maan. Jahnukaiset toivoivat ainoastaan lapsen olevan 2–10 -vuotias.

– Emme halunneet ryhtyä poimimaan rusinoita pullista, Johannes kertoo.

Niin heille löytyi Sami.Jahnukaiset kuulivat, että Sami ei asunut

biologisten vanhempiensa kanssa, vaan hänet oli taaperoiässä otettu huostaan ja siitä lähtien poika oli asunut sijaisperheessä.

– Pakko myöntää, että se oli yllätys ja ehkä helpotuskin. Työssäni olen tottunut, että biolo-gisten vanhempien suhtautuminen lastensuo-jeluun saattaa olla kielteistä, Johannes sanoo.

Kun Veera ja Johannes ajoivat Samin pihaan, ikkunassa heilahtanut verho kertoi,

että siellä joku jo odotti. Eteisessä poika kätteli tulijat ja katseli hetken ujona lattiaa.

– Sitten hän tarttui minua kädestä ja veti huoneeseensa, jossa esitteli lähes jokaisen lelunsa, Johannes hymyilee.

Samin perheeseen kuuluu myös toinen sijoitettu lapsi, joka käy säännöllisesti biolo-gisten vanhempiensa luona. Sijaisvanhemmat olivatkin toivoneet, että tukiperheestä tulisi Samille oma, erityinen suhde.

Veera ja Johannes asuvat kaksiossa, jonka ikkunallisen vaatehuoneen he kunnostivat Samin omaksi pesäksi.

Kolmisen viikkoa ensitapaamisen jälkeen Sami sijaisvanhempineen tuli kylään. Poika kierteli asuntoa ja rapsutteli kuvasta tuttua Ulpu-koiraa.

– Aika pian Sami alkoi hoputtaa vanhem-pia lähtemään kotiin, jotta sai olla meidän kanssa kolmestaan.

Yhteispelin sujumista auttaa hyvä suhde Samin sijaisperheeseen.

– Meillä on sopimus, että kerromme heille kaiken. Kun Samikin tietää, ettei meidän kans-sa voi tehdä mitään salaista, se luo turvallisuu-den tunnetta, Veera kertoo.

Tukiperheen käyttö punnitaan joka vuosi erikseen.

– Oli huojentavaa kuulla, että sijaisperheen mielestä meistä oli heille ratkaisevaa apua, Veera sanoo.

Jahnukaisista olisi ollut surullista ja Samin kannalta valitettavaa, jos suhde olisi katkaistu juuri kun kuukausitapaamiset olivat vakiintu-neet osaksi Samin elämää.

Tavallisesti sunnuntailounaalla Samin ajatukset alkavat jo liukua kotiinpäin. Hän pohdiskelee ääneen, joko perheen koiralla on häntä ikävä. Siitä Johannes ja Veera huomaavat viikonlopun tehneen tehtävänsä. He ajavat pojan kotiinsa iltapäivällä.

– Tässä on iso ero työhömme. Ehdotto-masti olen Samin kanssa eri minä kuin työ-paikalla. Hänestä on tullut meille tosi tärkeä, Veera sanoo. �

MIKSI TUKIPERHEITÄ TARVITAAN?Lastensuojelussa suuntaus on nyt avo-huollon tukitoimiin eli haluamme tukea perheitä mahdollisimman varhaises-sa vaiheessa. Joissakin tilanteissa tukiperheen avulla voidaan jopa välttää huostaanotto.

Myös sijoitettujen lasten uudet si-jaisvanhemmat saattavat tarvita apua.

MITÄ VAATIMUKSIA TUKIPERHEELLE ON? Ihan tavallinen perhe, pari tai yksin elävä aikuinen sopii, kunhan on herkkä lapsen viesteille ja valmis sitoutumaan hänen hyvinvointiinsa. Tärkeää on myös halu tutustua lapsen perhee-seen, koska yhteistyö voi olla tiivistä.

Kysymyksiin vastasi Tapiolan SOS-lap-sikylän vastaava sosiaalityöntekijä Tina Mäntymaa. �

TEKSTI Kaisa Viitanen, lyhentänyt alkuperäisestä tekstistä Isa Nortela | KUVAT Laura Oja

”Kerran kuussa meitä on kolme”

KUULUMISIA 11

uonna 2015 Suo-meen saapui yli 3 000

alaikäistä turvapaikan-hakijaa ilman huoltajaa.

Lastensuojelujärjestönä SOS-Lapsikylän tehtävä on

auttaa hädässä olevia lapsia kansallisuudesta riippumatta,

niin kotimaassa kuin ulkomail-la. SOS-Lapsikylän perustamia

ryhmäkoteja on tällä hetkellä Espoossa, Haapajärvellä ja Jyväs-

kylässä. Ryhmäkotien ylläpitämiseen ei käytetä lahjoittajien varoja.

Marraskuussa 2015 toimintansa aloittaneen Espoon ryhmäkodin johtajan MIKKO YLISUVAN-

NON mukaan ryhmäkodin ydintehtävänä on tarjota välitön suoja, turva ja huolenpito lapselle.

– Meillä on tällä hetkellä yhteensä 16 iältään 12–16-vuotiasta afganistanilaista

poikaa. Heistä 14 tuli yhtenä ryhmänä Tornion järjestelykeskuksesta. Me ryhmäkodin työnte-kijät olimme poikia vastassa, kun he saapuivat. Kerroimme heille heti ensimmäiseksi, että he ovat nyt turvallisessa paikassa SOS-lapsikylän Espoon ryhmäkodissa, he ovat tervetulleita ja olemme odottaneet heitä.

Ryhmäkodissa työskentelee yhteensä 14 työntekijää, joiden joukossa on muun muassa terveydenhoitaja, sosiaalityöntekijä, yöhoitajia ja ohjaajia. Kommunikoinnissa auttavat ulkopuo-liset tulkit, ja lisäksi terveydenhoitaja ja yksi ohjaajista puhuu poikien äidinkieltä daria.

Suurin osa alaikäisistä turvapaikanhakijoista on poikia, sillä heidän arvellaan selviävän ran-kasta ja vaarallisesta matkasta tyttöjä paremmin. Pojilla on myös suurempi uhka joutua lapsisoti-laaksi. Jotkut on lähetetty matkaan yksin, ja osa on erotettu tai joutunut eroon vanhemmistaan matkan varrella. Lähdön syynä saattavat olla

Ryhmäkoti tarjoaa turvaa

TEKSTI Matleena Merta | KUVAT Mikko Ylisuvanto ja Dreamstime

SOS-Lapsikylä on perustanut kolme ryhmäkotia yksin saapuville turvapaikanhakijalapsille. Ryhmäkodissa lapset saavat olla

lapsia, mikä on monelle heistä uusi kokemus.

esimerkiksi aseelliset konfliktit tai terrorismi.– Monet pojista ovat tottuneet selviämään

yksin ja tekemään töitä jo kotimaassaan. He ovat työskennelleet esimerkiksi pelloilla tai roskien kerääjinä. Tärkein viestimme pojille on, että he ovat turvassa, aikuiset ovat täällä heitä varten ja heitä arvostetaan sellaisina kuin he ovat. He ovat lapsia, eikä lasten tarvitse osata tai tietää kaikkea. Yksin ei tarvitse pärjätä. Tämä on monelle uusi asia, Ylisuvanto toteaa.

Ylisuvannon mukaan yksin tulleiden tur-vapaikanhakijalasten kanssa työskentelyssä on hieman erilainen lähtöasetelma, kuin esimerkik-si suomalaisten huostaan otettujen lasten.

– Suomessa huostaan otetuilla lapsilla on useimmiten vanhemmat, joita he voivat tavata, vaikka lapset eivät syystä tai toisesta voisikaan asua kotona. Turvanpaikanhakijalapset ovat täysin erillään perheestään – heidän vanhem-pansa ovat saattaneet kadota tai ovat kaukana

12 KUULUMISIA

ALAIKÄISET TURVAPAIKANHAKIJAT SUOMESSA VUONNA 2015

K un SOS-Lapsikylän ryhmäkoti Espoossa avattiin, saapui marraskuiseen kaupunkiin neljätoista nälkäistä ja väsynyttä poikaa. Yksi heistä oli yläkoului-käinen AZAR, joka oli tehnyt pitkän matkan Afganistanista Suomeen yhdessä

isoveljensä kanssa. Pojat olivat selvinneet yhdessä Tornioon saakka, mutta järjestely-keskuksessa heidät oli sijoitettu eri paikkoihin.

– Azar oli hyvin surullinen ja järkyttynyt jouduttuaan eroon veljestään, joka oli hänen ainoa perheenjäsenensä vieraassa maassa. Päätimme ryhmäkodin henkilö-kunnan kanssa yksissä tuumin, että veljekset olisi saatava yhteen, kertoo Espoon ryhmäkodin johtaja Mikko Ylisuvanto.

Ryhmäkodin työntekijät alkoivat heti aktiivisesti tutkia, missä Azarin isoveli oli. Pian paljastui, että veli oli yhä Torniossa, ja hänelle järjestettiin kyyti vastaanottokes-kukseen Etelä-Suomeen. Yksi ryhmäkodin ohjaajista kävi hakemassa hänet yhdessä terveydenhoitajan kanssa. Samaan kyytiin otettiin kaksi muutakin poikaa, joiden matka jatkui toiseen vastaanottokeskukseen.

– Ryhmäkodin koko henkilökunta otti asian omakseen, ja isoveli löytyikin juuri henkilökunnan oma-aloitteisen toiminnan ja päättäväisyyden ansiosta. Vaikka meillä oli paikat jo täytetty, päätimme silti ottaa vielä isoveljen vastaan. Tässä työssä inhimil-lisyys on hyvin tärkeää. Veljekset olivat todella onnellisia ja helpottuneita saadessaan taas olla yhdessä. Helmikuussa otimme vielä yhden suojaa tarvitsevan 11- vuotiaan pojan asumaan ryhmäkotiimme. Halusimme tarjota myös tälle pojalle turvallisen paikan elää ja kasvaa.�

Azarin nimi on muutettu hänen henkilöllisyytensä suojaamiseksi.

kotimaassa. Lisäksi hoidossa ja kasvatuksessa tulee ottaa huomioon lasten traumaattiset koke-mukset ja traagiset tapahtumat elämässään.

TAVALLISTA ARKEARyhmäkodissa asuvat pojat odottavat tur-vapaikkapäätöksiä, joiden käsittelyssä voi vierähtää jopa puolisen vuotta. Ylisuvanto arvioi, että marraskuussa tulleet nuoret alkavat saamaan päätöksiä kuluvan kevään aikana. Saatuaan turvapaikkaa koskevan päätöksen pojat muuttavat pois ryhmäkodista. Taustalla on tämänhetkinen suomalainen lainsäädäntö. Osa pojista tullaan sijoittamaan perheryhmäkoteihin ja osa tukiasuntoihin. Perheryhmäkotien toi-mintaa ohjaavat ja koordinoivat ELY-keskukset ja ryhmäkotien toimintaa puolestaan maahan-muuttovirasto.

– Kunnille tulee olemaan suuri haaste löytää paikat kaikille myönteisen päätöksen saaneille turvapaikanhakijoille.

Ylisuvannon mukaan ryhmäkodissa eletään tavallista arkea. Päiviä ohjaavat kaikille yhteiset säännöt, joista tärkein on, että kaikki kun-nioittavat ja arvostavat toisiaan. Pojat syövät aamupalan ryhmäkodissa, ja opiskelevat päivisin suomea lähikouluissa. Koulusta tullaan syömään päivällistä. He harrastavat esimerkiksi liikuntaa ja viettävät aikaa Espoon Matinkylän nuoriso-talolla aivan kuten muutkin ikäisensä nuoret. Välillä pojat käyvät itsenäisesti Helsingissä. He ovatkin jo alkaneet saamaan kavereita muista ikäisistään nuorista.

– Emme me eristyksissä elä. Pojat saavat liikkua normaalisti, ja olemme paljon mukana myös Tapiolan SOS-lapsikylän toiminnassa. Pyrimme järjestämään jokaiselle pojalle häntä itseään kiinnostavaa harrastustoimintaa ja väyliä toteuttaa itseään. Yksi heistä on esimerkiksi tosi innokas tekemään musiikkia.

Ei ole yhdentekevää, miten alle 16-vuo-tiaat nuoret viettävät aikaansa ja miten heihin suhtaudutaan.

– Suurin osa näistä nuorista tulee saamaan turvapaikan. Mitä paremmin hoidamme näitä lapsia, sitä hyvinvoivempia ja psyykkisesti tasapainoisempia yhteiskunnan jäseniä heistä kasvaa. Tässä meillä kaikilla suomalaisilla on hyvin tärkeä ja vastuullinen tehtävä, Ylisuvanto huomauttaa.�

Azar sai veljensä takaisin

Mikko Ylisu-vanto vetää Espoon ryh-mäkotia, jos-sa eletään tavallista arkea.

Yksin tulleita alaikäisiä saapui yhteensä

Eniten heitä tuli Afganistanista, Irakista ja Somaliasta.

Kaikista turvapaikanhakijoista myönteisen päätöksen sai

ja yksin tulleista alaikäisistä

112.

Turvapaikkahakemustenkeskimääräinen käsittelyaika oli

vuorokautta.

Suomen kansalaisuus myönnettiin viime vuonna

henkilölle.

Lähde: Maahanmuuttovirasto

117

3 024.Suomeen tuli vuonna 2015 yhteensä

turvapaikanhakijaa.

32 476

1 879

8 281

KUULUMISIA 13

TEKSTI Pirkko Soininen | KUVAT Joni Rantasalo

SOS-lapsikylien lapset pääsivät mukaan Jarkko Niemisen tenniskouluun ennen tennistähden upeaa jäähyväisottelua.

Tennistähti liikuttaa lapsia

JARKKO NIEMINEN kohtasi tennisuransa viimeisessä ottelussaan sveitsiläisen ROGER

FEDERERIN loppuunmyydyssä Hartwall Areenassa, The Final Night –tapahtumassa, viime vuoden lopulla. Ennen ottelua kaikkien rakastama tennis-

tähti ja muut huiput järjestivät tenniskoulun SOS-lapsikylissä asuville lapsille.

– Haluan tarjota kaikille lapsille tilaisuuden liikunnasta nauttimiseen ja erityisen tärkeää on antaa tämä mahdollisuus sellaisille lapsille, jotka eivät ehkä muuten niin helposti pääsisi kokeilemaan vaikkapa tennistä. Olin iloinen, että saatoin tehdä tällä tavalla yhteistyötä SOS-Lapsikylän kanssa, kertoo Nieminen.

Suurin osa lapsista ei ollut koskaan pelan-nut tennistä, mutta into oli kova. Tapahtuman pääsponsorina toimi SOS-Lapsikylän ja Jarkko Niemisen yhteinen kumppani Fazer.

– Käytännön järjestelyt olivat huippuluok-kaa, niistä vastasi Jarkko Nieminen Akatemia. Tenniskoulun jälkeen lapset söivät ja saivat

jäädä katsomaan varsinaista iltatapahtumaa vierainamme. Kaikki lapset saivat kotiin vie-misiksi tennismailan Jarkon ja TEEMU SELÄN-

TEEN nimikirjoituksella varustettuna, kertoo yhteistyökumppanuuksista vastaava johtaja LIISA EEROLA Fazerilta.

– Oli hienoa, että Teemu tuli myös mukaan pelaamaan lasten kanssa, sillä hän on monien lasten esikuva. Oli tosi kiva pelata lasten kanssa ja mielelläni olisin tehnyt sitä kauemminkin. Suunnitellessani jäähyväisotteluani, ajatuksena oli koko ajan se, ettei se olisi pelkästään minun ja Federerin matsi, vaan kehittäisimme mukaan jotain muutakin. Tässä oli samalla tilaisuus tehdä jotain hyvää, Nieminen korostaa.

LAPSISSA ON TULEVAISUUSJarkko Niemiselle lapset ovat lähellä sydäntä, ja heidän innostamisensa liikkumaan on hänelle erityisen tärkeää.

– Kun lapsena oppii liikkumaan, siitä tulee tapa. Kun voi fyysisesti hyvin, voi henkisestikin paremmin. Lapsilla on nykyään niin paljon muita houkutuksia kuin ulkona pelaaminen ja

liikkuminen, että koen haasteeksi saada heidät pois tietokoneiden äärestä. Nyt oli hienoa, että saatoin olla Fazerin kautta mukana tukemassa SOS-Lapsikylän lapsia.

Fazer on tehnyt yhteistyötä SOS-Lapsiky-län kanssa yli 40 vuotta.

– Olemme perheyhtiönä perinteisesti kantaneet vastuuta paikallisyhteisön hyvinvoin-nista. Uskomme vahvasti, että perhe on tärkeä voimavara yksilön kasvussa tasapainoiseksi aikuiseksi. Kumppanuudella haluamme tukea järjestön toimintaa turvallisen perheympäristön luomisessa lapsille ja nuorille, Eerola kertoo.

Fazer on tarjonnut myös kesätyöpaik-koja SOS-lapsikylän nuorille. Viime jouluna henkilökunta sai äänestää kenelle Fazerin yhteistyöjärjestöistä yritys lahjoittaa 50 000 euroa. Työntekijät äänestivät SOS-Lapsikylää ja raha käytetään tänä vuonna perhetyöhön Vantaalla. SOS-Lapsikylä pystyy palkkaamaan lahjoituksen avulla vuodeksi perhetyöntekijän, joka toimii vantaalaisten apua tarvitsevien lapsiperheiden parissa.�

Vaimon töiden takia asumme tämän kevään Kööpenhaminassa. Minä saan olla koti-isänä, mikä on ihan mahtavaa ja se on uusi, mutta hieno tilanne itselleni. Tämän kevään aikana mietin, mitä aion isona tehdä, kertoo Jarkko Nieminen.

14 KUULUMISIA

Lapset tarvitsevat apuasi.TEE LAHJOITUS SOS-LAPSIKYLÄLLENordea FI27 2386 1800 0100 66, NDEAFIHHLahjoita lasten hyväksi Suomessa viitenumerolla: 8015, lasten hyväksi maailmalla: 9014Voit myös lahjoitaa kotisivujemme kautta: www.sos-lapsikyla.fi Ò Kummius ja lahjoittaminen Puhelinlahjoitukset SOS-Lapsikylän työhön kotimaassa ja maailmalla:Soita numeroon: 0600 0 4235 (20 €+pvm) tai Lähetä tekstiviesti SOS numeroon: 16499 (10 €)

MERKKIPÄIVÄLAHJOITUSKun merkkipäivä lähestyy, mutta kaapit ovat jo ennestään täynnä tavaraa, voit halutessasi an-taa juhlavieraille mahdollisuuden muistaa sinua pyytämällä heitä tekemään lahjoituksen apua tarvitsevien lasten hyväksi Suomessa tai maailmalla. Olethan yhteydessä lahjoittajapalveluum-me p. (09) 4257 9830, niin voimme antaa lisätietoa merkkipäivälahjoittamisesta ja muistaa sinua kiitoksella juhlien jälkeen.

OLETKO KIINNOSTUNUT VAPAAEHTOISTYÖSTÄ SOS-LAPSIKYLÄSSÄ?Vapaaehtoistyön kautta voit auttaa meitä sekä varainkeruussa että toimintamme esittelyssä. Myös muita tehtäviä on mahdollista tehdä ajoittain sekä keskustoimistollamme että kylissä.

Lue lisää vapaaehtoistyöstä sivuiltamme: www.sos-lapsikyla.fi/vapaaehtoistyo. Jos kiin-nostuit antamaan aikaasi vapaaehtoisena, ota yhteyttä: tarja.rehnstrom@sos-lapsikyla.fi

YRITYSYHTEISTYÖYrityksille on tarjolla erilaisia tapoja tukea SOS-lapsikylätyötä. Tuki voi olla kampanjaluonteista tai pidempiaikaista yhteistyötä.

Ota yhteyttä, niin etsitään teidän yrityksellenne sopivin tapa auttaa. Tutustu yritysyhteis-työmuotoihin verkkosivuillamme: www.sos-lapsikyla.fi/yritysyhteistyoKei Heikkilä, varainhankintapäällikkö p. 040 747 7830, kei.heikkila@sos-lapsikyla.fi

TESTAMENTTILAHJOITUSApua tarvitsevia lapsia on Suomessa paljon. Testamentti on arvokas perintö. Kaipaatteko tietoa testamentin tai lahjoituksen tekemisestä? Oletteko jo tehnyt testamentin?

Testamenttilahjoitus on arvokas tapa varmistaa, että myös tulevaisuudessa lapsilla on mahdollisuus turvalliseen kotiin SOS-lapsikylässä, jossa voi viettää hyvää lapsuutta ja kasvaa vastuulliseksi aikuiseksi.

Voit kysyä lisätietoja tai tilata testamentti-esitteemme numerosta (09) 4257 9830 tai sähköpostitse lahjoittajainfo@sos-lapsikyla.fi

RAHANKERÄYSLUVATSOS-Lapsikylä ry/Poliisihallitus POL-2015-8741/1.1.2016-31.12.2020 koko Suomi, lukuun ottamatta Ahvenanmaa.SOS-lapsikyläsäätiö/Poliisihallitus POL-2015-8743/1.1.2016-31.12.2020 koko Suomi, lukuun ottamatta Ahvenanmaa.

Voit liittyä kuukausi-lahjoittajaksi, kummiksi tai tehdä lahjoituksen verkkosivuillamme osoitteessa www.sos-lapsikyla.fi

Lahjoittajapalvelu koordinaattori Marianne Leppänen palvelee numerossa (09) 4257 9830 (ark. klo 10–15) ja sähköpostiosoitteessa lahjoittajainfo@sos-lapsikyla.fi

KUULUMISIA 15

KUVA Thinkstock

Kaikkia Ilonan toiveita ei ole kirjoitettu tähtiin.

Yhden hän kirjoitti paperille.

Luottamukselliset yhteydenotot:SOS-Lapsikylä, Puh. (09) 4257 9830

Sähköposti: lahjoittajainfo@sos-lapsikyla.fiwww.sos-lapsikyla.fi/testamentti

Kuv

a: g

etty

imag

es /

Mic

hael

Sug

rue

Kirjoita testamentti, jolla voit muuttaa elämän.