1

LIITE 7, IS SK 18.12.-12

29.11.2012 versio

KANSALLINEN STRATEGINEN RAPORTTI

NATIONELL STRATEGISK UPPFÖLJNING

SUOMI-FINLAND

2

Sisällysluettelo

I MANNER-SUOMI...........................................................................................................................................................3

TIIVISTELMÄ...................................................................................................................................................................3

ENGLISH SUMMARY......................................................................................................................................................3

TAUSTAA...........................................................................................................................................................................3

A. SOSIOEKONOMINEN TILANNE JA KEHITYSNÄKYMÄT VALTAKUNNALLISESTI JA ALUEELLISESTI..............................................................................................................................................................3

B. RAKENNERAHASTOSTRATEGIAN TAVOITTEET, TOTEUTUS JA SUHDE EU:N TUKEMIIN MUIHIN STRATEGIOIHIN JA OHJELMIIN...............................................................................................................................3

KANSALLISEN RAKENNERAHASTOSTRATEGIAN TAVOITTEET..........................................................................................3KANSALLISEN RAKENNERAHASTOSTRATEGIAN TAVOITTEIDEN YHTEENSOPIVUUS KOHEESIOPOLITIIKAN STRATEGISIIN SUUNTAVIIVOIHIN............................................................................................................................................................3RAKENNERAHASTOSTRATEGIAN PAINOPISTEIDEN JA PERIAATTEIDEN ETENEMINEN.......................................................3

Rahoituksen eteneminen.............................................................................................................................................3Indikaattoritavoitteiden toteutuminen.........................................................................................................................3Painopisteiden mukaisen toiminnan toteutuminen.....................................................................................................3Rakennerahastostrategiaan sisältyvä kaupunkiulottuvuus sekä rakennerahastotoimintaa ohjaavat yleiset periaatteet...................................................................................................................................................................3Rakennerahasto-ohjelmien arviointi...........................................................................................................................3

RAKENNERAHASTOSTRATEGIAN SUHDE MUIHIN EU:N TUKEMIIN STRATEGIOIHIN JA OHJELMIIN...................................3C. RAKENNERAHASTOSTRATEGIAN JA PAINOPISTEIDEN SAAVUTUKSET JA HAASTEET MUUTTUVASSA TOIMINTAYMPÄRISTÖSSÄ................................................................................................................................................3

D. HANKE-ESIMERKIT..................................................................................................................................................3

E. YHTEENVETO.............................................................................................................................................................3

LIITTEET...........................................................................................................................................................................3

II ÅLAND.............................................................................................................................................................................3

1. BAKGRUND..................................................................................................................................................................3

2. RESULTAT OCH ANALYS AV UTVECKLINGEN.................................................................................................3

2.1 ERUF........................................................................................................................................................................32.2 ESF...........................................................................................................................................................................3

3. BUDGET.........................................................................................................................................................................3

4. UTBETALD FINANSIERING (31.12.2011)...............................................................................................................3

5. UTMANINGAR INFÖR FRAMTIDEN, EU 2020......................................................................................................3

BILAGOR............................................................................................................................................................................3

3

I MANNER-SUOMI

TIIVISTELMÄ

Suomen kansallinen rakennerahastostrategia ohjaa Euroopan aluekehitysrahaston (EAKR) ja Euroopan sosiaalirahaston (ESR) varojen käyttöä ohjelmakaudella 2007-2013. Rakennerahastostrategia on linjassa Euroopan unionin koheesiopolitiikan tavoitteiden, Eurooppa 2020 -strategian, kansallisen uudistusohjelman sekä kansallisen alueellista kehitystä koskevan periaatepäätöksen kanssa.

Kansallisen rakennerahastostrategian toimilla vaikutetaan uusien yritysten ja työpaikkojen syntyyn, työllisyyden kasvuun ja työttömyyden alenemiseen, aluetalouden kehitykseen, yritysten tuottavuuden ja kilpailukyvyn kasvuun, koulutustason nousuun ja tutkimus- ja innovaatiotoiminnan lisääntymiseen.

Alueellinen kilpailukyky ja työllisyys -tavoitteen EAKR- ja ESR-toimenpideohjelmat ovat toteutuneet kokonaisuudessaan hyvin ohjelmakauden neljän ensimmäisen toteutusvuoden aikana. Rahoitus on pääpiirteissään edennyt hyvin; julkisesta kokonaisrahoituksesta oli vuoden 2011 lopulla varattu hankkeille jo kolme neljännestä ja maksettu n. 40 %. Rakennerahastostrategian painopisteistä oli parhaiten edistynyt alueiden saavutettavuuden ja toimintaympäristön parantaminen, jonka julkisesta kokonaiskehyksestä oli varattu lähes 90 % ja maksettu runsaat puolet. Hyvää edistymistä selittää pitkälti kunta- ja muun julkisen rahoituksen hyvä kertymä moniin paikallisesti merkittäviksi koettuihin infrastruktuuri-investointihankkeisiin. Muita painopisteitä hitaammin on sen sijaan edistynyt painopiste 1, jonka julkisesta kehyksestä oli vuoden 2011 lopulla varattu hankkeisiin vasta kaksi kolmannesta ja maksettu runsas kolmannes. Rahoituksen etenemisessä on jonkin verran myös alueellista vaihtelua.

Ohjelmien välittöminä tavoitteina on luoda uusia työpaikkoja ja uusia yrityksiä sekä tarjota laajalle joukolle suomalaisia mahdollisuuksia osallistua ESR-rahoitteiseen toimintaan. Asetetut tavoitteet tultaneen saavuttamaan ohjelmakauden päättymiseen 2015 mennessä. Uusien työpaikkojen tavoite on osoittautunut taantumassa kuitenkin haasteelliseksi.

Ohjelmakauden kuluessa toimintaympäristössä on tapahtunut merkittäviä muutoksia talous- ja työllisyys-tilanteessa. Rakennerahasto-ohjelmissa on reagoitu haasteelliseen tilanteeseen ennakkobudjetoimalla loppuohjelmakauden varoja käytettäväksi osin jo vuosina 2009-2011. Rakennerahastovaroin on tuettu erikseen määriteltyjen äkillisten rakennemuutosalueiden sekä muiden rakennemuutoksesta kärsineiden alueiden työttömyysongelmien hoitoa ja elinkeinoelämän ja yritystoiminnan uudistamista. Rakennerahasto-ohjelmat ovat mahdollistaneet nopean ja välittömän reagoinnin ja toimenpiteiden käynnistymisen, mikä on osoittautunut hyväksi toimintamalliksi. Rakennerahasto-ohjelmien rahoituksen käytön helpottamiseksi on otettu käyttöön myös yksinkertaistettuja kustannusmalleja.

Rakennerahastostrategia on joustanut muuttuneessa toimintaympäristössä ja ohjelma-asiakirjojen monipuolisuus on mahdollistanut painotusten räätälöinnin aluekohtaisesti. Valtakunnallisen ja alueellisen tason koordinaatiolla on kyetty suuntaamaan varoja siten, että on voitu tavoitella alkuperäisiä tavoitteita mutta myös vastata uusiin haasteisiin.

4

ENGLISH SUMMARY

5

Taustaa

Suomen strateginen raportti 2012 perustuu yleisasetuksen (EY) N:0 1083/2006 artiklaan 29(2-3), jonka mukaisesti kunkin jäsenvaltion on vuoden 2012 loppuun mennessä toimitettava suppea kertomus rakenne-rahastotoimien edistymisestä ja vaikutuksista vuoden 2011 loppuun asti.

Raportointi liittyy ohjelmakauden 2007-2013 aiempaa strategisempaan ohjausotteeseen ja rakennerahastojen aiempaa tiiviimpään kytkemiseen Lissabonin strategian tavoitteiden saavuttamiseen ja ohjelman toteutuksen kytkeytymiseen Eurooppa 2020 -strategiaan. Raportti kuvaa miten ohjelmat ovat tukeneet yhteisön strategis-ten suuntaviivojen (CSF) ja kansallisen rakennerahastostrategian (NSRF) strategioiden ja painopisteiden toteutumista sekä sitä miten ohjelmat ovat tukeneet kullekin rahastolle asetettujen tavoitteiden toteutumista.

Komission antamien ohjeiden mukaisesti raportissa tulee kuvata kunkin jäsenmaan taloudellisessa ja sosiaa-lisessa tilanteessa viime aikoina tapahtuneita muutoksia ja arvioida niiden vaikutusta ohjelmille ja erityisesti kansalliselle strategialle asetettuihin tavoitteisiin. Lisäksi sen tulee kuvata ohjelmien toteumatilanne 31.12.2011 tilanteen mukaisena ja se, miten ohjelmille asetetut tavoitteet ovat siihen mennessä toteutuneet. Raportissa esitetään myös esimerkkejä hyvistä hankkeista.

Komissio laatii saamistaan raporteista yhteenvedon. Sen tarkoituksena on tuoda esiin koheesiopolitiikan saavutuksia ja vaikutuksia jäsenmaissa ja syventää keskustelua, jota komissio käy koheesiopolitiikan vaikutuksista ja erityisesti tulevaisuudesta Euroopan Parlamentin ja Eurooppa-neuvoston kanssa.

Manner-Suomen strategisen raportin on laatinut työ- ja elinkeinoministeriö, joka toimii rakennerahasto-ohjelmien hallintoviranomaisena. Raportti on käsitelty kaikissa työllisyys – ja alueellinen kilpailukyky – tavoitteen toimenpideohjelmien seurantakomiteoissa ja alue- ja rakennepolitiikan neuvottelukunnassa joulukuun 2012 aikana.

Ahvenanmaan raportin on laatinut Ahvenanmaan maakuntahallitus, joka vastaa hallintoviranomaisena Ahvenanmaan EAKR- ja ESR-ohjelmista. Raportti esitetään omana kokonaisuutenaan (raportin osa II).

A. Sosioekonominen tilanne ja kehitysnäkymät valtakunnallisesti ja alueellisesti

Maailman, euroalueen ja Suomen taloustilanteen voimakkaat heilahtelut ovat leimanneet koko käynnissä olevaa ohjelmakautta. Vuodet 2007 ja 2008 olivat Suomessa talouden ja työllisyyden kannalta vielä hyviä. Muutos tapahtui kuitenkin nopeasti - vuosi 2009 oli Suomen kansantaloudelle poikkeuksellisen synkkä, bruttokansantuote laski 7,8 %. Vastaava pudotus oli koettu viimeksi yli 90 vuotta aikaisemmin.

Eniten kysyntää vähensi viennin ja investointien supistuminen. Viennin volyymi aleni 24 % ja investoinnit vähenivät yli 13 %. Verrattuna 1990-luvun alun lamaan yksityisten investointien 15,7 %:n pudotus vuonna 2009 ei kuitenkaan ollut ennätyksellinen. Vuosina 1991 ja 1992 investointien supistuminen oli suurempaa ja lisäksi yksityiset investoinnit vähenivät useana vuotena peräkkäin. Yksityinen kulutus laski yli 2 %, ja

6

säästämisaste kääntyi positiiviseksi. Tuotannon pudotus oli taloushistoriassamme poikkeuksellisen suuri ja laaja. Yksikään toimiala ei vuonna 2009 yltänyt kasvuun ja erityisesti jalostustoiminnan romahtaminen selittää suuren osan talouden supistumisesta. Suomi ei kuitenkaan ollut tilanteessa yksin – koko maailman-talous supistui vuonna 2009 enemmän kuin kertaakaan toisen maailmansodan jälkeen.

Vuoden 2009 aikana myös työllisyystilanne muuttui ja työvoiman kysyntä heikkeni eritoten työvoiman jakauman nuoremmassa päässä. Kaikkiaan työttömyysasteen nousu oli kuitenkin suhdannetilanteen heikkou-teen nähden vähäistä johtuen ennen kaikkea lomautuksista ja yritysten halusta pitää kiinni osaavasta henkilö-kunnasta. Vuonna 2009 määräaikaisesti lomautettuja ja siten pääasiassa työllisiksi tilastoitavia työntekijöitä oli noin 60 000. Työllisten määrä väheni silti 74 000:llä. Merkittävää on, että sopeuttaminen tapahtui tehtyjen työtuntien määrässä, joka laski 6 %.

Kuluttajahinnat eivät vuonna 2009 nousseet lainkaan kansallisella hintaindeksillä mitattuna. Yhdenmukais-tettu kuluttajahintaindeksi, josta korkojen ja asuntohintojen vaikutus on poistettu, sen sijaan kohosi v. 2009 1,6 %, eli selvästi nopeammin kuin euroalueella keskimäärin (0,3 %). Suhdannetilanteeseen nähden vuoden 2009 ansiokehitys oli nopeaa. Vuoden 2007 työmarkkinaneuvottelujen seurauksena sopimuspalkat nousivat 3,7 % ja ansiotaso 3,9 %. Työpanoksen supistumisen johdosta palkkasumma kuitenkin pieneni. Suomen hintakilpailukyky euroalueeseen verrattuna heikkeni huomattavasti – esim. vuosina 2008 ja 2009 yksikkö-työkustannukset kasvoivat kaksinkertaista vauhtia euroalueen keskiarvoon nähden, kun tuotannon pudotuk-sesta huolimatta palkat jatkoivat aiemmin sovittujen korotusten mukaista kasvuaan.

Historiallisen syvästä taantumasta pyrittiin kuitenkin irtaantumaan suunnitelmallisesti. Finanssipolitiikan mitoituksessa korostui huoli työllisyydestä ja taloudellisesta toimeliaisuudesta. Hallitus pyrki vastaamaan nopeasti heikentyneeseen taloustilanteeseen elvyttävillä toimenpiteillä. Työvoima- ja koulutuspolitiikkaa vahvistamalla pyrittiin rajoittamaan työttömyyden lisääntymistä ja luomaan edellytyksiä tulevalle kasvulle. Työttömyys pysyikin selvästi alhaisempana kuin 1990-luvun lamavuosina. Määräaikaisten tai kertaluon-teisten elvytystoimien vaikuttavuus ja kustannukset kohdentuivat pääosin vuosille 2009-2011.

Vuonna 2010 Suomen talous lähti jo laajapohjaiseen kasvuun viennin ja kotimaisen kysynnän tukemana. Kokonaistuotanto kasvoi 3,1 prosenttia. Erityisesti asuinrakennusinvestoinnit lisääntyivät voimakkaasti ja yksityinen kulutus kasvoi 2,6 prosentin vauhtia. Kotitalouksien kulutuksen kasvu oli käytettävissä olevien tulojen kasvua pienempää, joten säästämisaste nousi edelleen. Yritysten toiminta muuttui vuonna 2010 edellisvuotta kannattavammaksi, sillä voitot lisääntyivät noin kolmanneksella ja siten yritysten tilittämät verot lisääntyivät merkittävästi. Huolimatta taloudellisen aktiviteetin vilkastumisesta valtionhallinnon rahoitusasema jäi edelleen noin 10 mrd. euroa alijäämäiseksi ja koko julkisen talouden n. 5 mrd. euroa.

Taantuman ja sen vaikutusten lievittämiseksi harjoitetun talouspolitiikan seurauksena valtiontalouden ja koko julkisen talouden rahoitusasema onkin heikentynyt merkittävästi. Julkinen talous on entistä haavoittu-vammassa asemassa vastaanottamaan väestön ikääntymisestä aiheutuvat menopaineet ja veropohjan kapenemisen.

Työikäisen väestön määrä alkoi supistua jo vuonna 2010. Työllisten määrä väheni edelleen teollisuudessa, mutta palveluelinkeinoissa työpaikkojen määrä kasvoi. Kaupan puolella kasvua oli mm. tukkukaupassa ja varastoinnissa. Myös tehtyjen työtuntien määrä kasvoi ja keskimääräinen työaika v. 2010 piteni 1,4 prosentilla. Yhtenä syynä työtuntien lisääntymiseen oli lomautusten väheneminen, mutta myös työssä olevien tai vajaatyöllisten työajat pidentyivät.

Vuonna 2011 maailmantalouden kasvu hidastui jälleen selvästi. Yhdysvaltain talous kasvoi vaisusti ja elpy-

7

minen oli selvästi hitaampaa kuin aiempien taantumien jälkeen. Kansainvälisen kysynnän heikkeneminen ja tuotantokustannusten nousu hidasti loppuvuodesta hieman myös Kiinan nopeaa talouskasvua. Luonnon-katastrofin seurauksena Japanin talous supistui vuoden ensimmäisellä puoliskolla, mutta monivuotinen jälleenrakennusohjelma tuki kasvua vuoden lopulla. Venäjän kasvuvauhti säilyi vahvana öljyn korkean hinnan ansiosta. Myös euroalueen rahoitus- ja velkakriisin jatkuminen heijastui koko maailmantalouteen. Velkakriisistä huolimatta euroalueen talous kasvoi, joskin vauhti jäi alle pitkän aikavälin kehityksen.

Suomen talous kasvoi vuonna 2011 2,9 prosenttia. Ulkomaankaupassa ongelmaksi muodostui kauppataseen tuntuva heikkeneminen ja pitkään jatkunut vaihtosuhteen huononeminen. Vaihtotase oli lamavuosien jälkeen ensimmäistä kertaa alijäämäinen. Kohtuullisen talouskasvun vetämänä työttömyys kääntyi laskuun. Samaan aikaan työllisyys parani, etenkin palvelualoilla. Teollisuudessa työllisyyden lasku jatkui ja siihen kiinteästi kytköksissä olevilla toimialoilla työllisyystilanne heikkeni. Yksityisen kulutuksen kasvu oli verrattain vah-vaa. Kasvua tukivat myönteinen työllisyystilanne ja alhainen korkotaso. Loppukeväästä alkaen kotitalouk-sien odotukset kuitenkin heikkenivät poikkeuksellisen jyrkästi. Epävarmuus lisääntyi lähes yhtä voimakkaas-ti kuin vuoden 2009 taantumassa. Myös työttömyyden uhkaan liittyvät pelot voimistuivat. Kotitalouksien odotusten synkkeneminen ei kuitenkaan heikentänyt kulutusta. Säästämisaste aleni tuntuvasti ja kotitalouk-sien velkaantuneisuusaste kohosi edelleen.

Investoinnit kehittyivät odotetun myönteisesti, mutta koko talouden investointiaste ei ole palautunut taantu-maa edeltäneelle tasolle. Eniten kasvoivat investoinnit koneisiin, laitteisiin ja kuljetusvälineisiin. Kaiken kaikkiaan investointivuosi oli valinneeseen epävarmuuteen nähden hyvä, kun myös kansantalouden inves-tointiaste kääntyi uudelleen nousuun. Julkisyhteisöjen rahoitusasema koheni vuonna 2011, mutta oli edelleen 0,8 prosenttia alijäämäinen kokonaistuotantoon suhteutettuna. Erityisesti valtiontalouden alijäämä pieneni, mutta säilyi yli 3 prosentissa kokonaistuotantoon suhteutettuna. Alijäämien myötä julkisen talouden velka jatkoi kasvuaan kokonaistuotantoon suhteutettuna.

Suhdannekehityksen alueelliset erot1

Talouden nousukauden 2004–2008 jälkeen yritystoiminnan liikevaihto kääntyi jyrkkään laskuun vuonna 2009 kaikilla päätoimialoilla. Yritystoiminnan liikevaihto alkoi jälleen kasvaa vuoden 2010 aikana ja vuonna 2011 kasvua tapahtui kaikissa maakunnissa. Erityisen hyvin olivat vuoden 2011 aikana menestyneet Keski-Pohjanmaa, Kainuu, Päijät-Häme ja Kanta-Häme. Hitainta kasvu oli Pohjanmaalla, Pohjois-Pohjanmaalla ja Etelä-Karjalassa. Myönteisimmin kehitysnäkymiä arvioitiin Kainuussa, Keski-Pohjanmaalla ja Satakunnas-sa. Heikointa suhdannekehityksen uskottiin olevan Etelä-Savossa, Lapissa ja Pohjois-Karjalassa.

Vuoden 2009 voimakkaan laskun jälkeen aloittaneiden yritysten määrä kasvoi vuoden 2010 aikana lähes kaikissa maakunnissa. Vuoden 2011 aikana määrä kääntyi kuitenkin jälleen laskuun ja kasvoi ainoastaan Keski-Pohjanmaalla. Suhteellisesti eniten uusien yritysten määrä väheni vuonna 2011 Pohjois-Karjalassa, Pohjanmaalla ja Kanta-Hämeessä.

Konkurssiin joutuneiden yritysten määrä väheni lähes kaikissa maakunnissa vuonna 2010 vuoden 2009 voimakkaan kasvun jälkeen. Koko maassa konkurssien määrä pysyi vuonna 2011 ennallaan edelliseen vuoteen verrattuna. Kasvua tapahtui Etelä-Pohjanmaalla, Kainuussa, Keski-Suomessa ja Varsinais-Suo-messa. Voimakkaimmin määrä laski Kanta-Hämeessä, Päijät-Hämeessä ja Keski-Pohjanmaalla.

Teollisuuden liikevaihto väheni vuoden 2009 aikana kaikissa maakunnissa, mutta kasvu-uralle päästiin jo seuraavana vuonna. Vuoden 2011 loppua kohden liikevaihdon kasvu on hidastunut, mutta kasvoi edelleen 1 Lähde: Maakuntien suhdannekehitys 2010-2012, TEM-analyyseja 39/2012 (Ilkka Mella)

8

Pohjois-Pohjanmaata ja Pohjanmaata lukuun ottamatta. Nopeinta teollisuuden liikevaihdon kasvu oli vuonna 2011 Pohjois-Savon, Päijät-Hämeen ja Etelä-Pohjanmaan maakunnissa. Teollisuuden viennin kehitys heijas-telee liikevaihdon näkymiä. Kaivostoiminnan viennin kasvu nopeutui edelleen vuoden loppua kohti, kun taas muilla aloilla vienti hidastui ja jopa kääntyi laskuun. Rakentamisen sektorilla yritysten liikevaihdon kasvu kääntyi voimakkaaseen laskuun talouden taantuessa vuoden 2008 lopulla, mutta kääntyi jälleen nousuun keväällä 2010. Vuoden 2011 aikana rakentamisen liike-vaihdon kasvu oli voimakasta kaikissa maakunnissa ehkä Satakuntaa lukuun ottamatta. Nopeinta kasvu on ollut Pohjanmaalla, Keski-Pohjanmaalla, Pirkanmaalla ja Kainuussa.Myös kaupan liikevaihdon pitkään jatkunut myönteinen kehitys pysähtyi vuoden 2008 puolivälissä ja kääntyi laskuun. Vähittäiskauppa selvisi taantumasta kuitenkin kohtuullisen hyvin ja sen liikevaihto pysyi lähes en-nallaan vuoden 2009 aikana. Kaupan liikevaihto on kasvanut kaikissa maakunnissa vuosina 2010-2011. Voi-makkainta kasvu oli Keski-Pohjanmaalla, Etelä-Karjalassa ja Kanta-Hämeessä ja hitainta Varsinais-Suomes-sa, Pohjois-Pohjanmaalla ja Pohjois-Karjalassa.Palvelusektorin liikevaihdon pitkäaikainen kasvu notkahti vuoden 2009 taantuman aikana, mutta ei niin voimakkaasti kuin muilla toimialoilla. Palvelujen liikevaihto kasvoi kaikissa maakunnissa vuosina 2010-2011. Voimakkainta kasvu on ollut viime aikoina Etelä-Savossa, Satakunnassa ja Keski-Pohjanmaalla.

Alueiden väestönkehitys ja muuttoliike

Vuosien 2004–2008 nopeasta talouskasvusta huolimatta alueiden välinen muuttoliike pysyi suhteellisen tasa-painoisena, vaikkakin keskittyminen alueiden keskuksiin jatkui. Talouden taantuessa tapahtui maassamuu-tossa vuonna 2009 lievää hidastumista sekä kuntien välisen, seutukuntien välisen että maakuntien välisen muuttoliikkeen osalta. Vuosina 2010-2011 maassamuutto jälleen hieman voimistui. Uudenmaan osalta maan sisäisen muuttoliikkeen muuttovoitto on viime vuosina pysytellyt alle 3 000 hengen, kun se oli huippuvuon-na 1998 lähes 10 000 henkeä. Muuttovoitot ovat viime vuosina jakautuneet usealle maakunnalle ja erityisesti Pirkanmaan muuttovoitto on määrällisesti lähes Uudenmaan tasolla. Myös Kanta-Häme sekä Päijät-Häme ovat selkeästi muuttovoittoa saavia maakuntia. Suurimpien tappioalueiden kuten Kainuu, Lappi ja Pohjois-Savo muuttotappiot ovat vaihdelleet viime vuosina, pysyen silti selvästi pienempinä kuin 1990-luvun lopulla.

Maahanmuuton nettovoitto oli huipussaan vuonna 2008 yli 15 000 henkeä. Sen jälkeen nettovoitto on laske-nut ja oli vuonna 2009 noin 14 000 ja vuonna 2010 noin 13 000 henkeä. Vuonna 2011 maahanmuutto jälleen voimistui ja nettovoitto oli lähes 16 000 henkeä. On huomattava että maahanmuuton osalta nettovoittoa saavat kaikki maakunnat, mutta Uudenmaan osuus on ollut jatkuvasti yli 40 %.

Väestönkasvu hidastui koko maassa vuosina 2009- 2010 edellisiin vuosiin nähden. Tämä johtui lähinnä maa-hanmuuton nettomuuton pienenemisestä, sillä luonnollinen väestönkasvu pysyi suhteellisen korkeana. Man-ner-Suomen maakunnista väestönkasvu oli määrällisesti ja suhteellisesti suurinta Uudellamaalla, jossa kaikki kasvun osatekijät olivat positiivisia. Suhteellisen kasvun osalta on Pohjois-Pohjanmaa korkean syntyvyyden ja nuoren ikärakenteen ansiosta luonnollisen väestönkasvun kärkimaakunta. Pirkanmaa ja Kanta-Häme ovat maassamuuton muuttovoiton osalta kärkimaakuntia, joskin niiden muuttovoitto on hieman supistunut.

Useimmissa väestötappiomaakunnissa väestön väheneminen on jossain määrin hidastunut, mutta ikääntymi-sen vuoksi luonnollinen kasvu heikkenee jatkuvasti ja väestön kasvua on enää vaikea saavuttaa. Etelä-Savo, Kainuu, Pohjois-Karjala, Satakunta ja Pohjois-Savo ovat perinteisiä muuttotappiomaakuntia, mutta vuosina 2009-2011 niiden muuttotappiot ovat selvästi vähentyneet johtuen osaltaan muuttoaktiivisten ikäluokkien (18 – 34-vuotiaat) pienenemisestä.

9

Vuoden 2011 aikana nettomuutto kääntyi lievästi positiiviseksi Pohjois-Savossa ja Pohjois-Karjalassa. Ky-menlaakso ja Etelä-Karjala saavat suhteellisen paljon maahanmuuttajia, mikä ei kuitenkaan riitä korvaamaan luonnollisen kasvun ja maassamuuton aiheuttamaa väestön vähenemistä. Maakuntien sisällä muuttoliike on kohdistunut viime vuosina yhä voimakkaammin maakuntien keskuksiin. Erityisesti pääkaupunkiseudun, Tampereen, Turun ja Oulun seutu kasvavat nopeasti.

Monilla alueilla työikäinen väestö on vähentynyt ja vanhusväestö kasvanut jo usean vuoden ajan. Eläkkeelle siirtyminen voimistuu koko ajan ja saavuttaa huippunsa 2010-luvun alkupuolella suurten ikäluokkien tullessa eläkeikään. Työikäisen väestön väheneminen merkitsee yleensä myös työvoiman määrän vähenemistä, mikä heikentää työvoiman saatavuutta ja hidastaa talouskasvua. Yli 64-vuotiaiden määrän kasvunopeus kiihtyy kaksinkertaiseksi kaikissa maakunnissa seuraavan neljän vuoden aikana. Korkeimmillaan vanhushuoltosuhde (yli 64-vuotiaiden osuus työikäisestä väestöstä, 15-64 v.) on yli 30% Etelä-Savossa ja Kainuussa ja alimmil-laan Uudellamaalla ja Pohjois-Pohjanmaalla noin 20%. Vanhushuoltosuhde nousee keskimäärin 10 prosentti-yksikköä vuosina 2010-2020 kaikissa maakunnissa.

Työttömyys on laskenut alueilla, mutta nuorten työttömyys kasvaa

Talouden laskusuhdanteen myötä työttömyys alkoi nousta syksyllä 2008 kaikissa maakunnissa ja lähes kai-kissa seutukunnissa. Työttömyyden kasvu koetteli erityisesti niitä alueita, joissa vientiyritysten osuus elin-keinotoiminnasta on merkittävä. Myös julkisen sektorin talousongelmat erityisesti kuntatalouden osalta vaikeuttivat työllisyystilannetta. Työttömyys oli alkuvuodesta 2010 koko maassa korkeimmillaan lähes 10 %, mutta kääntyi sen jälkeen laskuun ja oli loppuvuodesta jo noin 8 %. Vuoden 2011 aikana työttömyys aleni hitaasti edelleen ja oli tammikuussa 2012 7,8 %. Maakuntien osalta korkein työttömyysaste oli vuona 2011 Pohjois-Karjalassa, 12,5 % ja alin Uudellamaalla ja Keski-Pohjanmaalla 5,8 %.

Työttömien työnhakijoiden määrä kasvoi taantuman aikana 2008–2010 eniten useissa suhteellisen matalan työttömyysasteen maakunnissa kuten Varsinais-Suomi, Kanta-Häme, Pirkanmaa ja Pohjanmaa. Seutukun-nittain tarkasteltuna kasvu oli nopeinta monissa Länsi-Suomen teollistuneissa seutukunnissa kuten Turku, Pietarsaari, Salo, Tampere ja Raasepori. Selvästi hitaampaa kasvu oli perinteisillä korkean työttömyyden alueilla kuten Kainuu, Lappi ja Pohjois-Karjala. Taantuman jälkeen työttömyys on laskenut tasaisesti useimmilla alueilla vuosina 2010-2011. Seutukunnissa, joissa jokin suuryritys on lopettanut toimintansa, on työttömäksi joutunut yleensä satoja työntekijöitä ja alueen työttömyys on noussut nopeasti. Näitä äkillisen rakennemuutoksen alueita on vuosina 2010-2011 ollut toistakymmentä. Alueiden väliset erot työttömyyden muutoksissa johtuvat pääasiassa alueiden yritysrakenteesta ja erityisesti vientiyritysten merkityksestä alueen elinkeinotoiminnalle. Vientipainotteisilla alueilla työttömyys nousee nopeasti, mutta alkaa myös laskea nopeasti kun tuotanto kääntyy kasvuun ja vienti vetää jälleen.

Erityisen paljon kasvoi taantuman alkuvaiheessa 2008–2009 nuorten alle 25-vuotiaiden työttömyys, joka lähes kaksinkertaistui useilla alueilla. Talouden kääntyessä kasvuun myös nuorten työnsaanti helpottui ja alle 25-vuotiaiden työttömyys aleni syksyllä 2010 kaikissa maakunnissa. Vuoden 2011 aikana myönteinen kehi-tys kuitenkin pysähtyi ja tammikuussa 2012 alle 25-vuotiaita työttömiä oli työvoimatutkimuksen käsittein 57 000, mikä on noin 5 000 enemmän kuin vuotta aikaisemmin. Eniten nuorisotyöttömyys on kasvanut Kymen-laaksossa, Keski-Pohjanmaalla ja Pohjois-Karjalassa. Pitkäaikaistyöttömien määrä laski taantuman alkuvai-heessa 2008–2009 kaikissa maakunnissa, mikä johtui voimistuneesta eläkkeelle siirtymisestä. Työttömyyden pitkittyessä pitkäaikaistyöttömien määrä alkoi kasvaa vuoden 2010 aikana, mutta kasvu pysähtyi vuonna 2011 ja määrä lisääntyi selvästi vain Pohjois-Karjalassa, Etelä-Karjalassa ja Satakunnassa.

10

Työllisten määrä kasvoi ja työllisyysaste parani vuonna 2011

Vuoden 2009 lopussa työllisiä oli tilastokeskuksen työvoimatutkimuksen mukaan noin 100 000 vähemmän kuin vuotta aikaisemmin ja työllisyysaste laski 70 %:n tasolta 67 %:n tasolle. Vuoden 2010 aikana kasvu-uralle palannut tuotanto paransi vähitellen myös työllisyyden kehitystä, mutta vasta vuoden 2011 aikana työllisten määrä alkoi kasvaa useimmissa maakunnissa. Alueittain tarkasteltuna työllisten määrä kasvoi vuonna 2011 eniten Uudellamaalla, Pirkanmaalla ja Pohjois-Pohjanmaalla. Toimialoista työllisten määrä lisääntyi taide- ja media-aloilla, mutta myös terveys- ja sosiaalipalveluissa ja rahoitustoiminnassa. Sen sijaan kuljetus- ja varastointisektorilla sekä maa- ja metsätaloudessa tapahtui edelleen vähenemistä.

Työllisten määrään vähentävästi vaikuttaa jo nyt voimakkaasti kasvava poistuma työvoimasta suurten ikä-luokkien siirtyessä eläkkeelle. Toisaalta on huomattava, että ikääntyneiden (55–64-vuotiaiden) työllisyys on kasvanut vakaasti ja nopeaan aina siitä asti, kun kasvu pääsi vauhtiin 1990-luvun lopulla.2 Ikääntyneet ovat ainoa ryhmä, joka on saavuttanut 1990-luvun lamaa edeltäneen ennätyskorkean työllisyystason. 55–59-vuo-tiaiden työllisyys on ylittänyt yleisen, kaikkia työikäisiä koskevan, työllisyysasteen vuonna 2009, minkä jäl-keen ero on ikääntyneiden eduksi vielä kasvanut. Heidän työllisyysasteensa oli vuonna 2011 73 % (kaikkien työikäisten 69 %). Vanhimpien ikääntyneiden, 60–64-vuotiaiden, työllisyys on parantunut vielä 55–59 -vuo-tiaitakin enemmän. Alhaisen lähtötason vuoksi heidän työllisyysasteensa oli kuitenkin vuonna 2011 vielä 42 %. Myös ikääntyneitä vanhempien 65–74-vuotiaiden työllisten määrä on kasvanut nopeasti ollen nykyään vajaat 50 000. Heidän työllisyysasteensa kasvu on nopeutunut viime vuosikymmenen puolivälin jälkeen ja aste on nykyään 9 %. 65 vuotta täyttäneiden työllisten määrä on jo merkittävä ja tulee entisestään kasvamaan.

Ikääntyneiden naisten ja miesten työllisyyserot ovat tasoittuneet. Ikääntyneiden ryhmän sisällä on kuitenkin selvä jako: paras työllisyys on 55–59-vuotiaiden ikäryhmässä naisilla ja 60 vuotta täyttäneiden parissa mie-hillä. Ikääntyneitä naisia poistuu työelämästä miehiä tiuhempaan tahtiin. Tulos on yllättävä sillä ikäänty-neiden naisten terveydentila on parempi kuin miehillä. Ikääntyneiden työllisyyden nopea kasvu johtuu ennen muuta siitä, että he ovat pysyneet entistä kauemmin työelämässä.

Naisten ja miesten välinen tasa-arvo ja yhdenvertaisuus

Tasa-arvopolitiikan tavoitteena on ollut edistää aktiivisesti sukupuolten tasa- arvoa, jotta sukupuolenmukai-nen jako oppiainevalinnoissa ja myöhemmin ammatinvalinnoissa lieventyisi. Koulutuksen aikainen suku-puolenmukainen jako heijastuu työmarkkinoiden jakautumisessa naisten ja miesten töihin. Opetustoimea koskevissa säädöksissä ja koulutuksen ja tutkimuksen kehittämissuunnitelmissa on ollut viimeisen kymme-nen vuoden aikana niukasti sukupuolten tasa-arvoa koskevia tavoitteita. Sen sijaan tasa-arvon edistämiseen liittyviä kokeilu- ja kehittämishankkeita on viime vuosina toteutettu useita. Opetuskäytäntöjä koskeva tutki-mus osoittaa, että koulutuspolitiikan sukupuolineutraali lähestymistapa ei ole riittävästi ohjannut kyseenalaistamaan sukupuolen mukaista kahtiajakoa ja stereotyyppistä ajattelua. Hankkeista saatuja tuloksia voitaisiin jatkossa hyödyntää systemaattisemmin esimerkiksi oppilaitosten tasa-arvosuunnittelussa ja oppilaitosten ohjaus- ja opetuskäytäntöjen kehittämisessä.

Suomen vahva tasa-arvotilanne näkyy esimerkiksi siinä, että naiset ja miehet osallistuvat melkein samassa määrin työmarkkinoille. Laajempana tavoitteena työelämää koskevien tasa-arvotavoitteiden taustalla on korkea työllisyys. Myönteistä kehitystä on tapahtunut naisten kouluttautuessa entistä useammin miesvaltai-sille aloille. Sen sijaan miehet eivät juurikaan ole hakeutuneet perinteisille naisaloille, esimerkiksi hoito- ja

2 TEM-analyyseja 45/2012: Ikääntyneiden työllisyys- ja työttömyyskehitys uuden ikäpolitiikan aikana (Matti Sihto – Paula Sardar)

11

hoivatehtäviin. Sukupuolten väliset palkkaerot ovat edelleen keskeinen tasa-arvokysymys suomalaisessa yhteiskunnassa. Naiset ansaitsivat vuonna 2009 keskimäärin 82 prosenttia miesten palkoista. Viime vuosina kehitys on ollut oikeansuuntaista, joskin hidasta.

Perhevapaiden tasaisempi jakaminen vanhempien välillä on ollut tasa-arvopoliittisena tavoitteena pitkään. Kehitys on ollut viimeisen kymmenen vuoden ajan myönteistä, sillä isät käyttävät entistä enemmän vapaita, erityisesti isyysvapaata.

Hallituksen tasa-arvopolitiikassa korostuu laaja-alainen näkökulma miehiä ja tasa-arvoa koskeviin kysymyk-siin: kyse on miesten suhteesta sukupuolten väliseen tasa-arvoon. Miehet ja tasa-arvo -teemaa voidaan tar-kastella kolmesta näkökulmasta. Ensinnäkin, miehiin tulee kiinnittää huomiota sekä tasa-arvopolitiikan toimijoina että toimien kohteena. Toiseksi, sukupuolinäkökulman valtavirtaistaminen vaatii suunnitellun toimen arvioimista suhteessa niin naisten kuin miestenkin tilanteeseen. Ja kolmanneksi, osa miesten koke-mista ongelmista edellyttää myös tasa-arvopoliittista huomiota.

Vähemmistöryhmiin kuuluvien naisten ja miesten asema sekä naisten ja miesten keskinäiset erot ovat olleet tähän asti vain vähän esillä tasa-arvopolitiikassa. Tasa-arvopolitiikkaa kehitetään jatkossa kaikkia ihmisiä koskevan moninaisuuden näkökulmasta.

B. Rakennerahastostrategian tavoitteet, toteutus ja suhde EU:n tukemiin muihin strategioihin ja ohjelmiin

Kansallisen rakennerahastostrategian tavoitteet

Rakennerahastostrategian keskeisenä tehtävänä on vahvistaa kansallista ja alueellista kilpailukykyä, työlli-syyttä ja hyvinvointia tukemalla toimia, joilla voidaan kansallisesti ja alueellisesti menestyksekkäästi vastata kiristyvään kansalliseen ja kansainväliseen kilpailuun, ennakoida ja reagoida joustavasti maailmantalouden muutoksiin, luoda houkuttelevia yritys-, osaamis-, työ- ja asuinympäristöjä sekä edistää alueiden välisten kehittyneisyyserojen tasoittamista.

Strategia tukee Suomen kansallisen alueellisen kehittämisen strategiaa ja on sen linjausten mukainen. Raken-nerahastostrategia ottaa huomioon alueelliset erityispiirteet. Siten toimenpiteitä suunnataan erityisesti Itä- ja Pohjois-Suomeen, harvaan asutuille alueille sekä Etelä- ja Länsi-Suomen kehityshaasteissa oleville alueille. Kansallisen rakennerahastostrategian toimilla vaikutetaan uusien yritysten ja työpaikkojen syntyyn, työlli-syyden kasvuun ja työttömyyden alenemiseen, aluetalouden kehitykseen, yritysten tuottavuuden ja kilpailu-kyvyn kasvuun, koulutustason nousuun ja tutkimus- ja innovaatiotoiminnan lisääntymiseen.

Työllisyys- ja alueellinen kilpailukyky – tavoitteen mukaiset rakennerahasto-ohjelmat noudattavat kansalli-sen rakennerahastostrategian painopisteitä ja toimintalinjojen sisällöt on pitkälti harmonisoitu.

12

Kansallisen rakennerahastostrategian tavoitteiden yhteensopivuus koheesiopolitiikan strategisiin suuntaviivoihin

Koheesiopolitiikalle tälle ohjelmakaudelle laaditussa koheesiopolitiikan strategisissa suuntaviivoissa tode-taan, että Lissabonin strategian kasvua ja työllisyyttä koskevien yhdennettyjen suuntaviivojen mukaisesti koheesiopolitiikan kautta tuettavissa ohjelmissa olisi kohdennettava voimavaroja kolmeen ensisijaiseen tavoitteeseen:

- tehdään jäsenvaltioista, alueista ja kaupungeista entistä houkuttelevampia parantamalla saavutetta-vuutta, varmistamalla palvelujen riittävä laatu ja määrä sekä suojelemalla ympäristöä,

- edistetään innovointia, yrittäjyyttä ja tietoon perustuvan talouden kasvua tutkimus- ja innovointi-valmiuksien, kuten uusien tieto- ja viestintätekniikoiden, avulla, ja

- luodaan uusia ja parempia työpaikkoja houkuttelemalla yhä useampia ihmisiä työelämään tai yrittä-jyyteen, parantamalla työntekijöiden ja yritysten sopeutumiskykyä sekä lisäämällä inhimilliseen pääomaan tehtäviä investointeja.

Mainitut strategisten suuntaviivojen tavoitteet ovat pitkälti yhteneväiset myös 15.12.2011 uudistetun Suomen kansallisen alueellista kehitystä koskevan periaatepäätöksen (tavoitepäätös) kanssa. Kuten Suomen kansalli-sessa rakennerahastostrategiassa todetaan, Suomen rakennerahastotoimet kytkeytyvät Suomen kansalliseen aluekehittämispolitiikkaan ja siten valtakunnallisiin alueiden kehittämisen tavoitteisiin. Tavoitteiden mukai-sesti aluekehityksen keskeisinä tavoitteina on alueiden kilpailukyvyn ja elinvoimaisuuden vahvistaminen, väestön hyvinvoinnin edistäminen ja hyvän elinympäristön ja kestävän aluerakenteen turvaaminen.

Aluekehittämisessä keskeisinä periaatteina korostetaan jatkuvan uusiutumiskyvyn ylläpitämistä, kaiken po-tentiaalin hyödyntämistä sekä alueellisten erityispiirteiden kunnioittamista. Tavoitepäätöksessä on nostettu esiin erityiskysymyksinä äkillisiin rakennemuutoksiin vastaaminen, metropolialueen kilpailukyvyn vahvista-minen, suurten kaupunkiseutujen toimintaedellytysten turvaaminen, harvaan asuttujen alueiden kehittäminen, Itä- ja Pohjois-Suomen kehittäminen sekä Pohjoisen ulottuvuuden hyödyntäminen.

Tavoitepäätöksen linjausten mukaisesti kansallisen ja EU:n alue- ja rakennepolitiikan sekä kansallisen ja EU:n maaseutupolitiikan toteuttaminen integroidaan tehokkaaksi tulokselliseksi kokonaisuudeksi uuden rakennerahastokauden ohjelmatyön viimeistelyyn mennessä. Näin varmistetaan, että kansallinen ja EU:lta eri lähteistä saatava rahoitus vaikuttavat samansuuntaisesti.

Koska Suomen kansalliset aluekehityksen tavoitteet ovat pitkälti yhteneväiset koheesiopolitiikan suuntavii-vojen kanssa, rakennerahasto-ohjelmissa toteutetut toimenpiteet tukevat suuntaviivojen tavoitteiden toteutu-mista. Suomessa keskeisinä painopisteinä ovat erityisesti yritystoiminnan kehittäminen, osaamis- ja innovaa-tiopolitiikka, osaamisrakenteiden kehittäminen, verkostoituminen ja erilaisten osaamis- ja innovaatioympä-ristöjen kehittäminen ja Lissabonin strategian mukaiset työllisyys- ja työvoimapoliittiset linjaukset.

13

Rakennerahastostrategian painopisteiden ja periaatteiden eteneminen

Rahoituksen eteneminen

Rahoitus on pääpiirteissään edennyt hyvin; julkisesta kokonaisrahoituksesta oli vuoden 2011 lopulla varattu hankkeille jo kolme neljännestä ja maksettu n. 40 % (taulukko 1). Rakennerahastostrategian painopisteistä oli parhaiten edistynyt alueiden saavutettavuuden ja toimintaympäristön parantaminen, jonka julkisesta ko-konaiskehyksestä oli varattu lähes 90 % ja maksettu runsaat puolet. Hyvää edistymistä selittää pitkälti kunta- ja muun julkisen rahoituksen hyvä kertymä moniin paikallisesti merkittäviksi koettuihin infrastruktuuri-in-vestointihankkeisiin. Muita painopisteitä hitaammin on sen sijaan edistynyt painopiste 1, jonka julkisesta ke-hyksestä oli vuoden 2011 lopulla varattu hankkeisiin vasta kaksi kolmannesta ja maksettu runsas kolmannes.

Rahoituksen etenemisessä on jonkin verran alueellista vaihtelua. Pohjois-Suomen EAKR-ohjelma on miltei koko ohjelmakauden ajan ollut muita edellä niin varauksilla kuin maksatuksillakin mitattuna. Itä- ja erityi-sesti Pohjois-Suomen EAKR-ohjelmissa painopisteeseen 4 liittyvät toimenpiteet varsinkin infrastruktuuri-investointien osalta ovat toteutuneet ripeästi ja etupainotteisesti. Julkisen kokonaisrahoituksen hyvää toteu-maa selittää myös kunta- ja muun julkisen rahoituksen ennakoitua runsaampi kertymä. Etelä- ja Länsi-Suo-men EAKR-ohjelmissa painopisteen 4 toiminta ei ole ollut yhtä keskittynyt infrastruktuuri-investointeihin, eikä ao. toimintalinja ole edistynyt muista poikkeavasti – sen sijaan yritystoiminnan tukemiseen liittyvä toimintalinja 1 on erityisesti Etelä-Suomessa toteutunut hieman muita ohjelmia paremmin. ESR-ohjelman osalta voidaan ohjelmaosioiden etenemistä tarkastella vain suuntaa-antavasti, koska ohjelmaa käsitellään yhtenä kokonaisuutena eivätkä osioiden kehykset ole sitovia kuin Itä-Suomen osalta. Ohjelmaosioiden välillä ei ole havaittavissa kovin merkittäviä eroja.

Taulukko 1: Toimenpideohjelmien yhteenlasketut varaukset ja maksatukset kansallisen rakennerahastostrategian mukaisiin painopisteisiin 31.12.2011

Kehys (EU)Strategian painopisteet 2007-2013 Euro (%) Euro (%)Yritystoiminnan edistäminen (EAKR TL1) 345 247 075 228 740 522 66,3 % 126 007 901 36,5 %Innovaatiotoiminnan ja verkottumisen edistäminen sekä osaamisrakenteiden vahvistaminen (EAKR TL2) 343 677 417 238 307 896 69,3 % 133 498 878 38,8 %Osaaminen, työvoima, työllisyys ja yrittäjyys (ESR TL1-4) 590 820 972 485 146 621 82,1 % 236 701 491 40,1 %Alueiden saavutettavuuden ja toimintaympäristön parantaminen (EAKR TL3) 195 803 915 173 568 083 88,6 % 100 189 506 51,2 %MuutSuuralueen teemahankkeet (ES EAKR TL5)* 37 111 366 23 690 161 63,8 % 6 933 215 18,7 %Suurten kaupunkiseutujen kehittäminen (ES ja LS EAKR TL4)* 13 465 598 10 232 924 76,0 % 3 894 500 28,9 %Tekninen tuki (EAKR ja ESR) 63 588 597 47 058 145 74,0 % 24 018 606 37,8 %Yhteensä 1 589 714 940 1 206 744 354 75,9 % 631 244 096 39,7 %*) Toimenpiteet jakautuvat eri painopisteiden kesken

Varattu (EU) 31.12.2011 Maksettu (EU) 31.12.2011

Liitteessä 1 on kuvattu varauksia ja maksatukset strategian painopisteittäin EAKR- ja ESR –ohjelmittain. (täydentyy myöhemmin)

14

Indikaattoritavoitteiden toteutuminen

Rakennerahastostrategiassa ei ole esitetty rakennerahastotoiminnalle määrällisiä tavoitteita, vaan ne on sisällytetty kuhunkin ohjelma-asiakirjaan. Seuraavassa taulukossa 2 on esitetty rahastoittain EAKR – ja ESR-toiminnalle ohjelmissa asetetut tavoitteet ja niiden toteutuminen.

Taulukko 2. EAKR – toimenpideohjelmille ja ESR-ohjelmalle asetetut määrälliset tavoitteet 2007- 2013 ja niiden toteutuminen 31.12.2011

Indikaattori Tavoite Toteuma Toteuma-% Tavoite Toteuma Toteuma-%

Uudet työpaikat 38 230 15 445 40,4 % 12 000 20 522 171,0 %- joista naisten 14 905 4 991 33,5 % 8 365Uudet yritykset 6 440 1 508 23,4 % 7 000 11 956 170,8 %- joista naisten perustamia 2 387 425 17,8 % 4 908ESR-toimenpiteen aloittaneet - - 450 000 311 687 69,3 %- joista naisia - - 162 301

T&K -menot (osuus EU-rahoituksesta) 26,2 % 28,2 % - - -Uudet T&K -työpaikat 2 240 1 625 72,5 % - - -Tasa-arvohankkeet (osuus EU-rahoituksesta) 11,4 % 11,9 %Ympäristöpositiiviset hankkeet (osuus EU-rahoituksesta) 19,8 % 37,7 %Lissabonin tavoitteita tukevat hankkeet (osuus EU-rahoituksesta) 81,2 % 78,9 % 96,0 % 95,3 %

EAKR ESR

Uusien työpaikkojen yhteenlaskettu tavoite EAKR-ohjelmissa on 38 230, joista naisten työpaikkatavoite on 14 905. Vuoden 2011 loppuun mennessä työpaikkojen kokonaistavoitteesta oli saavutettu 15 445 työpaikkaa eli yli 40 %. Naisten uusien työpaikkojen tavoitteesta on toteutunut kolmannes. Lisäksi tulee huomata, että näihin lukuihin ei sisälly Finnvera Oyj:n korkotuki-instrumentein syntyneet työpaikat, joiden osalta käytettä-vissä on vasta suunnitelmavaiheen tieto (19 439 uutta työpaikkaa, joista naisten osuus 5 981). EAKR-ohjel-mien työpaikkavaikutukset ajoittuvat suurimmalta osin ohjelman toteutuksen loppuvuosiin, joten uusien työ-paikkojen kokonaistavoite tultaneen saavuttamaan. Seurantatieto kattaa hankkeiden tulokset niiden päätty-mishetkellä. Huomattava osa EAKR-ohjelmien työllisyysvaikutuksista ilmenee pitkällä aikavälillä hankkeiden ja ohjelmien toteutuksen päättymisen jälkeen.

ESR-ohjelmassa uusien työpaikkojen tavoite, 12 000 on ylittynyt. Uusia työpaikkoja on syntynyt yli 20 000 eli lähes kaksinkertainen määrä tavoitteeseen nähden. Naistyöpaikkojen osalta ohjelmassa ei ole tavoitetta, mutta niiden osuus on 40 % kaikista syntyneistä uusista työpaikoista. ESR-ohjelman uusien työpaikkojen tavoite on osoittautunut liian alhaiseksi.

Uusien yritysten tavoite EAKR-ohjelmissa on 6 440, joista naisten perustamien yritysten tavoite on 2 307. Kokonaistavoitteesta on saavutettu 23,4 % ja naisten yritysten tavoitteesta 18,4 %. Samoin kuin uusien työpaikkojen osalta, uusien yritysten syntyminen EAKR-hankkeissa tapahtuu usein hankeen päättymisen jälkeen, eikä lopullinen tieto sisälly hankeseurannan lukuihin.

15

ESR-ohjelman tavoitteena on tukea 7 000 uuden yrityksen perustamista. Tämä tavoite on ylittynyt, sillä uusia yrityksiä on perustettu 11 956.

Seuraavassa taulukossa 3 on esitetty syntyneitä uusia työpaikkoja ja yrityksiä kuvaavat indikaattoritiedot sekä ESR:n osalta toimenpiteen aloittaneiden määrät tavoitteineen ryhmiteltynä rakennerahastostrategian painopisteiden alle. Painopisteen 1 toteuma on varsin alhainen verrattuna muihin, mutta kuten aiemmin on todettu, luvuissa ei ole mukana Finnvera Oyj:n korkotuki-instrumenttien avulla syntyviä uusia työpaikkoja tai yrityksiä. Ne huomioidenkin uusien työpaikkojen tavoite saattaa EAKR-ohjelmissa osoittautua asetetuksi toimintalinja 1:llä hieman liian korkeaksi.

Taulukko 3: Toimenpideohjelmien yhteenlasketut ydinindikaattorit kansallisen rakennerahastostrategian mukaisiin painopisteisiin

Tavoite Toteuma Toteuma Tavoite Toteuma Toteuma Tavoite Toteuma ToteumaStrategian painopisteet 2007-2013 31.12.2011 (%) 2007-2013 31.12.2011 (%) 2007-2013 31.12.2011 (%)Yritystoiminnan edistäminen (EAKR TL1)* 34 300 10 200 29,7 % 5 305 712 13,4 %Innovaatiotoiminnan ja verkottumisen edistäminen sekä osaamisrakenteiden vahvistaminen (EAKR TL2)** 2 950 4 082 138,4 % 965 622 64,5 %Osaaminen, työvoima, työllisyys ja yrittäjyys (ESR TL1-4) 12 000 20 522 171,0 % 7 000 11 956 170,8 % 450 000 311 687 69,3 %Alueiden saavutettavuuden ja toimintaympäristön parantaminen (EAKR TL3) 980 1 163 118,7 % 170 174 102,4 %Yhteensä 50 230 35 967 71,6 % 13 440 13 464 100,2 % 450 000 311 687 69,3 %*) Luvuissa ei ole mukana Finnvera Oyj:n EAKR-osarahoitteisten korkotukilainojen suunnitelmavaiheen tietoja (uudet työpaikat 9 417 kpl ja uudet yritykset 3 906 kpl)

Uudet työpaikat Uudet yritykset Toimenpiteen aloittaneet

**) Sisältää myös E-S ja L-S EAKR-ohjelmien TL4:n (Suuret kaupunkiseudut) sekä E-S EAKR-ohjelman TL5:n (Suuralueen teemahankkeet) indikaattorit

Liitteessä 2 kuvataan ydinindikaattorien toteutumista EAKR- ja ESR-ohjelmittain (täydentyy myöhemmin).

Painopisteiden mukaisen toiminnan toteutuminen

Painopiste 1: Yritystoiminnan edistäminen

Painopisteen toimien tavoitteena on erityisesti yritysten kilpailukyvyn ja tuottavuuden kehittäminen, uusien työpaikkojen luominen ja olemassa olevien työpaikkojen turvaaminen kestävällä tavalla. Painopisteen toimet tukevat Lissabonin strategian kansallisen toimenpideohjelman keskeisiä tavoitteita tuottavuuden, kilpailukyvyn ja työllisyyden lisäämiseksi.

Yritysten kehittämisen välineinä on käytetty investointeja, yrityksen kehittämisavustusta, tutkimus- ja kehit-tämisrahoitusta sekä rahoitusjärjestelyjä (financial engineering) ja -instrumentteja. Kehittämisavustusta on suunnattu erityisesti (n. 45 % rahoituksesta ja hankkeista) uusien tuotteiden ja palvelujen sekä tuotantomene-telmien kehittämiseen ja käyttöönottoon. Tärkeitä kehittämisavustuksen myöntöperusteita ovat olleet myös alueiden yritystoiminnan monipuolistaminen ja vahvistaminen (noin neljännes hankkeista ja rahoituksesta), uuden teknologian soveltaminen ja käyttöönotto sekä uuden yritystoiminnan syntyminen.

Vuoden 2011 loppuun mennessä EAKR-toimenpideohjelmissa oli käynnistynyt painopisteessä 1 yhteensä 4 974 hanketta. Lisäksi EAKR-osarahoitteisia Finnvera Oyj:n korkotukipäätöksiä oli tehty 6 360 kpl. Suurimmat hankkeet sijoittuvat erityisesti Itä- ja Pohjois-Suomeen. Hankkeet ovat investointeja, joilla on mahdollistettu uuden liiketoiminnan käynnistyminen mm. kaivostoiminnan ja matkailun aloilla.

16

Painopisteen 1 merkittävimmät menoluokat ovat olleet 8 ja 9 eli muu investointi yrityksiin sekä muut toi-menpiteet tutkimuksen innovoinnin ja yrittäjyyden edistämiseksi, joiden yhteenlaskettu osuus toimintalinjan 1 julkisesta rahoituksesta on runsas puolet.

Painopisteessä 1 kaikki hankkeet toteutuvat työ- ja elinkeinoministeriön hallinnonalalla, kun rahoittajina ovat ELY- keskukset, Finnvera Oyj, maakunnan liitot ja TEM.

Painopisteessä 1 on syntynyt kaikkiaan 10 200 uutta työpaikkaa (30 % tavoitteesta), mikä on 28 % kaikkien painopisteiden yhteenlasketusta määrästä. Lisäksi 31.12.2011 mennessä myönnettyjen Finnvera Oyj:n korko-tukilainojen arvioidaan synnyttävän 9 417 uutta työpaikkaa. Vastaavasti 5 % uusista yrityksistä eli 712 (13 % tavoitteesta) yritystä on syntynyt painopisteen 1 toimenpiteissä, mutta mikäli myös Finnveran suunnitelma-vaiheen tiedot (3 906 uutta yritystä) huomioitaisiin, olisi painopisteen tavoitteesta toteutunut jo 87 %.

Painopisteessä 1 rahoitusta on vuoden 2011 loppuun mennessä myönnetty 4 974:lle hankkeelle sekä 6 360:lle Finnvera Oyj:n korkotuetulle lainalle. Julkista rahoitusta oli vuoden 2011 loppuun mennessä sidottu yhteensä noin 487,9 miljoonaa euroa, eli noin kaksi kolmasosaa painopisteen koko ohjelmakauden 736,3 milj. euron julkisesta rahoituskehyksestä. Kunta- ja muun julkisen rahoituksen osuus sidotusta julkisesta rahoituksesta on vain 3,4 %, toisaalta yksityistä rahoitusta on painopisteen 1 hankkeisiin sitoutunut peräti 1,187 miljardia euroa. Itä-Suomen EAKR-ohjelman osuus painopisteen 1 sidonnoista on 36 % ja Pohjois-Suomen 33 %. Länsi-Suomen osuus on 20 % Etelä-Suomen jäädessä 11 prosenttiin. Hankkeiden lukumäärää tarkasteltaessa havaitaan, että Itä-Suomen osuus painopisteen 1 hankkeista on selvästi sidontaosuutta pienempi, vain 27 %, eli Itä-Suomessa yritystukihankkeiden keskikoko on muita ohjelma-alueita isompi.

Rahoituspäätösten teko päästiin käynnistämään Finnverassa ja silloisilla TE-keskusten yritysosastoilla vuotta aiemmin kuin EURA 2007-järjestelmää käyttävillä hallinnonaloilla. Tämä osittain selittää painopisteen 1 hyvää edistymistä alkuohjelmakaudella. Toisaalta vuoden 2008 syksyllä alkanut taloudellinen taantuma heikensi yritystukien kysyntää merkittävästi vuosina 2009 – 2010. Taloudellisen elpymisen myötä yritys-tukien kysyntä lähti vuoden 2010 aikana nousuun, mutta notkahti sitten uudelleen Eurooppaa kohdanneen finanssikriisin myötä. Aavistuksenomainen käänne vilkastumiseen näytti tapahtuvan vuoden 2011 lopulla. Kaiken kaikkiaan yritystukien kysyntä ei ole saavuttanut sitä tasoa, jota strategian ja ohjelma-asiakirjojen valmistelun aikana ennakoitiin. Itä-Suomen EAKR-seurantakomitea reagoi tilanteeseen päättämällä kokouk-sessaan 19.5.2011 siirtää 21,6 milj. euroa toimintalinja 1:n EAKR+valtio -rahoituskehystä toimintalinjoille 2 ja 3. Myös muissa ohjelmissa on seurattu toimintalinja 1:n tilanteen kehittymistä, koska alueilta saadut signaalit yritystukien kysynnästä ovat viime vuosina vaihdelleet huomattavan paljon. Maakunnan liittojen roolia on myös joillakin alueilla kasvatettu toimintalinjalla 1, jolloin liittojen toimesta on saatettu rahoittaa esim. laajempien yritysverkostojen koulutus- ja markkinointitoimia. Liittojen toimiminen rahoittajana myös toimintalinjalla 1 on samalla tuonut mukanaan hieman lisää kaivattua kuntarahoitusta.

Vuonna 2011 painopisteessä 1 käynnistyi EAKR-rahoitteinen pääomasijoitusrahastotoiminta. Toimintaan on osoitettu EAKR-ohjelmissa yhteensä 17,5 miljoonaa euroa (EAKR+valtio), josta eniten, 7,5 miljoonaa euroa, Länsi-Suomen ohjelma-alueella ja vähiten (2 milj. euroa) Etelä-Suomessa. Varat on myönnetty Finnvera Oyj:lle, joka on sijoittanut varat tytäryhtiöönsä Aloitusrahasto Vera Oy:öön. Finnvera Oyj toimii välittävänä toimielimenä ja Aloitusrahasto Vera Oy on tuensaaja. Aloitusrahasto Vera Oy:öön on perustettu ohjelma-alueittaiset seurantayksiköt, jotka seuraavat varojen sijoittamista, kuluja ja kohdeyrityksistä palautuvia varoja. Varsinainen sijoitustoiminta käynnistyi syyskuussa 2011. Sijoitukset tehdään Aloitusrahasto Vera Oy:n valtiontukiohjelman mukaisesti. Kohteena ovat pienet, alkavat, kasvuhakuiset ja kansainvälistyvät yritykset. Vuoden 2011 loppuun mennessä sijoituspäätöksiä oli koko maassa tehty 12 ja näistä viisi Etelä-

17

Suomeen, jossa kaikki käytettävissä olevat varat oli vuoden vaihteessa sijoitettu, kun muilla alueilla rahoitusta oli vielä paikoin runsaastikin jäljellä.

Arviointihavaintoja

Arvioitsija kiinnitti huomiota EAKR-rahoitteisen toiminnan lisäarvoon todeten, että suurin osa hankkeista olisi voinut toteutua myös ilman EAKR-rahoitusta. Asiaa tarkemmin tarkasteltaessa kuitenkin huomattiin, että EAKR-panostuksen vaikutuksesta oli toteutettu hankkeita, jotka olisivat muutoin toteutuneet myöhem-min tai pienempinä. EAKR-rahoituksella on siis pystytty aikaistamaan hankkeiden toteutumista. Tällä on ollut merkitystä taloudellisen taantuman olosuhteissa, sillä hallitus on kehottanut suuntaamaan rakennera-hastojen panostusta tehokkaammin välittömästi työllisyyttä edistäviin toimiin. Tässä tarkoituksessa hankkeiden aikaistuminen on ollut paikallaan ja toteuttanut Suomen hallituksen kansallisia tavoitteita.

Vuotovaikutuksen pienentämiseksi arvioitsija kehotti suosimaan suuremman riskin hankkeita ja panosten suuntaamista toimintoihin, joiden lisäarvo on suurempi. Tällaisia panostuksia ovat yritystoiminnan uudistu-minen, verkottuminen ja kansainvälistyminen sekä innovaatiotoiminnan tulosten hyödyntäminen. Arvioinnin jatkotyössä keskitytään arvioimaan näiden toimintojen toteutumista. Arviointisuositusten mukaisesti pää-oman saatavuutta on vahvistettu käynnistämällä pääomasijoitustoiminta.

Painopiste 2: Innovaatiotoiminnan ja verkottumisen edistäminen sekä osaamisrakenteiden vahvistaminen

Kansallisessa rakennerahastostrategiassa todetaan, että painopisteen 2 alla toteutetaan kehittämistoimia, joilla edistetään osaamis- ja innovaatiotoimintaa sekä vahvistetaan niitä koskevia rakenteita ja osaamisklustereita. Toiminnan tavoitteena tulee olla alueiden kilpailukyvyn pitkäjänteinen ja kestävä kehittäminen vahvistamal-la alueellisia innovaatio- ja osaamisrakenteita sekä soveltavan tutkimuksen roolia. Painopisteen alla tuetaan myös yritysten toimintaympäristön kehittämistä kuten yrityshautomotoiminnan edistämistä ja siihen liittyviä hankkeita. Näin painopisteen kehittämistoimet edistävät välillisesti myös yritysten toimintaedellytyksiä.

Painopisteen alla toteutettavat toimet liittyvät useimmiten yritysten, yliopistojen ja tutkimuslaitosten välisen innovaatiotoiminnan aktivointiin, innovaatio- ja osaamisrakenteiden vahvistamiseen sekä yleisesti verkottu-misen edistämiseen.

Vuoden 2011 loppuun mennessä EAKR- toimenpideohjelmissa oli käynnistynyt yhteensä 1 393 painopistettä 2 toteuttavaa hanketta, kun mukaan lasketaan kaikkien EAKR-ohjelmien toimintalinjan 2 lisäksi myös Etelä- ja Länsi-Suomen ohjelmissa suuriin kaupunkialueisiin kohdistuva toimintalinja 4 sekä Etelä-Suomen suur-alueen laajuisiin teemahankkeisiin tarkoitettu toimintalinja 5, jotka kaikki ovat sisällöllisesti lähellä toimin-talinjan 2 kehittämisprioriteetteja.

Eniten painopisteen 2 hankkeita on Pohjois-Suomen EAKR- toimenpideohjelmassa (429 kpl), jossa on ra-hoitettu myös monet suurimmista painopisteen hankkeista, kuten Saamelaiskulttuurikeskuksen toteuttaminen (Lapin liitto, sidottu julkinen kokonaisrahoitus n. 5 milj. euroa), Kalajoen yrityspuistojen kehittäminen (Pohjois-Pohjanmaan ELY, 3,3 milj. euroa) ja Painetun elektroniikan innovaatioympäristö, R2R-PILOT (Pohjois-Pohjanmaan liitto, 2,8 milj. euroa). Itä-Suomen EAKR-ohjelmassa suurin painopisteen 2 hanke on Turva- ja materiaaliteknologian kehityskeskus (Etelä-Savon maakuntaliitto, 4 milj. euroa) ja Etelä-Suomen ohjelmassa Uusiutuvan energian tutkimuskeskus (Päijät-Hämeen liitto 3,5 milj. euroa). Länsi-Suomen

18

ohjelmassa suurin painopisteen 2 hanke oli vuoden 2011 loppuun mennessä Satakuntaliiton rahoittama Satakunnan osaamiskeskusohjelman siemenrahoitus -hanke (sidottu julkinen rahoitus 2,1 milj. euroa).

Painopisteen 2 tärkein menoluokka on ollut numero 01, tutkimuskeskusten TTK- hankkeet, joka on koros-tunut erityisesti Itä-Suomen ohjelmassa Tekesin merkittävän roolin vuoksi. Myös menoluokka 03 (Teknolo-gian siirto ja yhteistyöverkostojen kehittäminen PK – yritysten kesken sekä korkeakoulujen, tutkimuslaitos-ten, alueviranomaisten ja teknologiakeskusten kesken) sekä menoluokka 02 (TTK -infrastruktuuri ja tekno-logian eri aloihin erikoistuneet osaamiskeskukset) ovat korostuneet painopisteen 2 sidonnoissa.

Kun Etelä- ja Länsi-Suomen ohjelmien toimintalinjan 4 sekä Etelä-Suomen ohjelman toimintalinja 5:n indi-kaattoritulokset lisätään EAKR- ohjelmien toimintalinja 2:n lukuihin, on painopisteessä 2 syntynyt 4 082 uutta työpaikkaa (n. 138 % asetetusta tavoitteesta) ja 622 uutta yritystä (n. 65 % tavoitteesta). Painopisteen osuus uusista työpaikoista on n. 11 prosenttia ja uusista yrityksistä 5 prosenttia.

Tarkasteltaessa painopisteen 2 toteumaa näyttää yksityisen rahoituksen osalta selvältä, että asetettuihin ta-voitteisin ei tulla ohjelmakauden aikana pääsemään. Tämä selittynee sillä, että toimintalinjan 2 hankkeita toteuttavat EAKR-ohjelmissa pääosin julkisomisteiset kehittämisyhtiöt, yliopistot, korkeakoulut ja tutki-muslaitokset ja niiden hankkeeseen osoittama omarahoitus on osa kansallista julkista rahoitusta.

Tekes on ollut erityisesti Itä-Suomessa merkittävä toimija toimintalinjalla 2 (hankkeita vuoden 2011 loppuun mennessä 170 kpl). Sen sijaan Etelä-Suomessa Tekes-rahoituksen käyttö toimintalinjalla 2 on ollut koko alkuohjelmakauden ajan ennakoitua pienempää; vuoden 2011 loppuun mennessä Tekesin kautta oli Etelä-Suomessa käynnistetty ainoastaan 14 hanketta, mikä on vähän verrattuna muihin suuralueisiin (L-S 53, I-S 170, P-S 64). Toisaalta kansallista Tekes-rahoitusta on ollut Etelä-Suomessa hyvin käytettävissä ja valtaosa syntyvistä hankeaihioista ohjautuu Tekesin kansallisten rahoitusmuotojen piiriin.

Painopisteen 2 hankkeilla on ollut suuri merkitys alueellisten innovaatioympäristöjen ja osaamispääoman kehittämiselle. Alueellisella vahvalla tutkimustoiminnalla luodaan pitkällä tähtäimellä pohjaa uusien työ-paikkojen syntymiselle sekä sidotaan ne myös pysyvämmin alueelle. Painopisteen 2 toimet ovatkin olleet erittäin tärkeitä alueiden keskeisten osaajien - yritysten, korkeakoulujen ja teknologian kehittämisyksiköiden - yhteistoiminnan vahvistamiseksi Triple Helix – periaatteen mukaisesti. Painopisteen hankkeilla vahvis-tetaan alueen innovaatio- ja osaamisrakenteita yrityksiä hyödyttävällä tavalla. Erityisen paljon ohjelmien resursseja tähän kehittämistyöhön ovat sijoittaneet ilman omia yliopistoja toimivat maakunnat kuten Kymenlaakso, Satakunta ja Etelä-Pohjanmaa.

Arviointihavaintoja

Painopisteeseen 2 liittyvässä arvioinnissa (2008-2011) aihealueita olivat yritysten, korkeakoulujen ja tutki-muslaitosten innovaatiotoiminnan ja siihen liittyvän yhteistyön edistäminen, osaamispohjaisten klustereiden aikaansaaminen sekä yritysten ja oppilaitosten verkottumisen edistäminen. Arvioitsijat suosittelivat enem-män riskinottoa erityisesti innovatiivisille hankkeille. Verkostoitumisen tavoitteet olisi selkeytettävä ja konkretisoitava valintakriteereissä esim. suosimalla hankkeita, joissa on runsaasti osatoteuttajia. Syrjäisten seutujen oppilaitosten verkottaminen on tärkeää. Kehittämisorganisaatioiden rooli on keskeinen, mutta niitä olisi tarkasteltava kuitenkin erikseen muista yrityksistä niiden erikoisluonteen vuoksi. Taantumalla on posi-tiivisia vaikutuksia yrittäjyyshalukkuuteen ja osaavia ihmisiä tulisi hyödyntää juuri korkeaan osaamiseen perustuvan liiketoiminnan käynnistämisessä.

19

Kaiken kaikkiaan arvioitsijan mielestä painopiste 2 on tavoitteiltaan hyvin yleispätevä eikä toteutuksessa ole ilmennyt merkittäviä suuralueiden välisiä eroja. Indikaattoreista kuitenkin puuttuu strategisen ohjauksen tar-peisiin vastaavat vaikuttavuusindikaattorit. Välttämättä ei tarvita uusia kaikille ohjelmille yhteisiä indikaatto-reita, mutta kukin ohjelma olisi kaivannut oman strategiansa seurannan tueksi parempia mittareita (esim. osallistuvien yritysten määrä, hankkeiden riskitaso, kansainvälisyys, kohdentuminen klustereiden kehittämi-seen huomioiden liiketoiminnan arvoketjut, innovaatioiden syntyminen ja kaupallistaminen, innovaatio-ilmapiiri). Mittareiden kehittämistyö otettiin arvioinnin jatkotyön yhdeksi keskeiseksi aiheeksi.

Rakennerahastotoiminnalla aikaansaatu kehittäminen on lyhytaikaista ja vaarana on, että toiminta päättyy rahoituksen päätyttyä. Toisaalta erityisesti painopisteen 2 kohdalla ongelmana voidaan pitää myös “hanke-ammattilaisia”, jotka toteuttavat kehittämishankkeita ketjussa ilman aitoa halua toiminnan vakiinnuttami-seen. Onkin olemassa tarve pidemmän aikavälin suunnittelulle rahoittajien ja innovaatiotoiminnan kehittäjien välillä. Tätä varten arvioitsijat suosittelivat pitkän aikavälin integroituja kehittämissuunnitelmasopimuksia. Temaattisten vaikuttavien laajojen hankekokonaisuuksien aikaansaaminen yli maakuntarajojen olisi kluste-rien vahvistamiseksi tarpeen, mutta sitä ei juuri esiintynyt. Tarkastelussa huomattiin lisäksi, että yritysten, oppilaitosten ja tutkimuslaitosten verkostohankkeita oli syntynyt odotettua vähemmän. Hankerahoittajien on tiivistettävä yhteistyötä kokonaisuuksien hahmottamiseksi esim. teemakoordinaattori- ja teemaryhmäkäy-täntöjä vahvistamalla ja laajentamalla klustereita suuraluekohtaisiksi toimintatavoiksi yli maakuntarajojen.

Toiminnan vakiinnuttamista on tuettava. Hankkeilta on vaadittava pitkän aikajänteen kehittämissuunnitelmia ja kehittämisorganisaatioiden rooli on kriittinen. Toimijoiden halua kaupallistamiseen on lisättävä ja toimin-tamallien käytäntöön viemistä on parannettava. Yritysten mukanaolo alusta saakka olisi välttämätöntä, koska tuotteiden kaupallistaminen on tärkeä osa kehittämistyötä. Yritykset tulivat yleensä hankkeisiin mukaan vasta valmisteluvaiheen jälkeen, mistä syystä ne eivät päässeet vaikuttamaan hankkeen tavoiteasetantaan. Kaikessa kehittämisessä tarvitaan enemmän konkreettista kokemusta liiketoiminnasta ja kaupallistamisesta, johon onkin reagoitu mm. strategisen huippuosaamisen keskittymien verkostoa kehittämällä. Rahoittajien asiantuntemus ja resurssit eivät aina ole riittäviä kaupallisen hyödyntämisen suunnitelmien arvioimiseksi – tarvitaan asiantuntijatukea.

Painopiste 3: Osaaminen, työvoima, työllisyys ja yrittäjyys

Kansallisen rakennerahastostrategian painopistettä 3, osaaminen, työvoima, työllisyys ja yrittäjyys toteute-taan Manner-Suomen ESR -ohjelmalla. ESR- ohjelma jakaantuu strategian mukaisesti neljään painopisteeseen, jotka ovat:

- työorganisaatioiden ja työssä olevan työvoiman ja yritysten kehittäminen sekä yrittäjyyden lisääminen

- työllistymisen ja työmarkkinoilla pysymisen edistäminen sekä syrjäytymisen ehkäisy- työmarkkinoiden toimintaa edistävien osaamis- ja innovaatio- ja palvelujärjestelmien

kehittäminen- jäsenvaltioiden ja alueiden välinen yhteistyö ESR-toiminnassa

Strategiset painopisteet ovat samalla ESR -ohjelman toimintalinjoja. Jokaisella ESR -painopisteellä on liitty-mäpinta Lissabonin strategian kansalliseen toimenpideohjelmaan samoin kuin Eurooppa 2020 -strategiaan.

Koko ohjelmakauden ESR –kehyksestä oli hankkeisiin 31.12.2011 varattu noin 83 % eli toiminta on hyväs-sä vauhdissa. Ohjelman kehyksestä oli vastaavana ajankohtana maksettu 40 %. Toiminnan alkuvuosina maksatukset etenivät hitaasti, mutta eteneminen on nopeutunut viime vuosina.

20

Strategian painopisteet painottuvat ohjelmaosioissa hieman eri tavalla. Etelä-Suomessa rahoitetuissa hank-keissa korostuu merkittävästi työorganisaatioiden ja työssä olevan työvoiman ja yritysten kehittämisen sekä yrittäjyyden lisääminen, johon on varauksista kohdistunut 42 %. Pohjois-Suomessa korostuu suhteellisesti jonkin verran muita painopisteitä enemmän työmarkkinoiden toimintaa edistävien osaamis-, innovaatio- ja palvelujärjestelmien kehittäminen, johon oli kohdistettu 37 % varauksista. Työllistymisen ja työmarkkinoilla pysymisen edistäminen sekä syrjäytymisen ehkäisy korostuivat puolestaan Länsi-Suomen (37 %) ja valta-kunnallisen osion (40 %) hankkeissa. Itä-Suomen osiossa ei edellä mainittujen painopisteiden keskinäisissä suhteissa ollut suurtakaan eroa (31-34 %). Kaikissa ohjelmaosioissa jäsenvaltioiden ja alueiden välinen yhteistyö ESR-toiminnassa oli mukana vain hyvin pienellä painoarvolla (Etelä-Suomen 1 %:sta valtakun-nallisen osion 5 %:iin).

Lissabonin strategian menoluokkia koskevat tavoitteet on esitetty Manner-Suomen ESR -ohjelma-asiakirjas-sa. Suurin osa, 31,7 % ESR -varoista on kohdentunut ohjelman tavoitteiden mukaisesti päämenoluokkaan Työntekijöiden sekä yritysten ja yrittäjien sopeutumiskyvyn parantaminen (menoluokat 62-64). Niillä järjes-tetään elinikäiseen oppimiseen liittyvien järjestelmien kehittämiseen ja innovatiivisten työllisyys-, koulutus- ja tukipalveluiden kehittämiseen tähtääviä toimia. Niillä kehitetään myös ennakointijärjestelmiä ja entistä tuottavampia työn organisointitapoja.

Menoluokkiin 65-70 on käytetty 23,6 % julkisesta rahoituksesta. Toimilla tuetaan aktiivisia työllisyyden edistämistoimenpiteitä kuten työmarkkinoille pääsyn edistämistä, työurien pidentämistä, työntekijöiden sopeutumista rakennemuutokseen, sekä yrittäjyyttä.

Heikommassa asemassa olevien sosiaalisen työmarkkina-aseman parantamiseen tähtäävät toimet (menoluok-ka 71) ovat toteutumassa hieman odotettua suuremmalla volyymilla. Samoin inhimillisen pääoman kehittä-mistoimet eli menoluokat 72 -74 ovat toteutuneet indikatiivista tavoitetta suuremmalla volyymilla. Tämä johtuu ohjelmakauden aikana muuttuneesta talous- ja työllisyystilanteesta. Ohjelmaa suunniteltaessa pääpai-no oli osaavan työvoiman saatavuuden turvaamisessa.

ESR-ohjelmalla on tavoitteena tukea 12 000 uuden työpaikan ja 7 000 uuden yrityksen aikaansaamista. Toimenpiteisiin osallistuvien määrällisenä tavoitteena on 450 000.

Uusia työpaikkoja on perustettu 20 522 ja uusia yrityksiä 11 956 eli molempien indikaattoreiden osalta tavoitteet on ylitetty huomattavasti, mikä kuvaa tavoitteiden asetannan vaikeutta. Jokainen uusi yritys tuo useimmiten mukanaan ainakin yhden uuden työpaikan, mikä selittää osaltaan sen, että kun uusien yritysten tavoite ylitetään, ylitetään myös uusien työpaikkojen tavoite. Etenkin yritystoimintaa suunnittelevien toimen-piteille on ollut kysyntää, mistä syystä niitä on rahoitettu runsaasti. Painopisteen 3 hankkeissa on aloittanut yhteensä 311 687 henkilöä. Ohjelmarahalla oli käynnistetty kaikkiaan 1 772 hanketta.

Sijoittuminen ESR-toimenpiteen jälkeen

Hankkeen työllistävät vaikutukset ilmenevät usein vasta sen päättymisen jälkeen. Avoimille työmarkkinoille oli sijoittunut keskimäärin 26,1 % toimenpiteen päättäneistä. Työttömäksi jääneiden osuus 3 kk toimenpi-teen jälkeen oli vuonna 2006 34,1 % kaikista toimenpiteen päättäneistä. Ohjelma-asiakirjassa on tavoitteeksi asetettu työttömäksi jäävien osuuden supistuminen ohjelmakauden loppuun mennessä 32 %:iin. Vuoden 2010 syyskuun loppuun menneessä toimenpiteen päättäneistä oli 3 kk päättymisen jälkeen työttömänä 39,8 % eli työttömäksi jäävien osuus oli noussut lähtötasosta. Muutos johtuu työvoiman kysynnän vähentymisestä

21

sekä siitä, että toimenpiteisiin osallistuvien ryhmä sisältää ennustettua enemmän vaikeassa työmarkkina-asemassa olevia henkilöitä.

Taulukko 4: ESR-hankkeen päättäneiden työllisyystilanne 3 kk hankkeen päättämisen jälkeen (30.9. 2010 mennessä hankkeen päättäneet, ml. keskeyttäneet)

Kaikki Maahanmuuttajat Vajaakuntoiset Yli 55- vuotiaat

Sijoittunut avoimilletyömarkkinoille 26,1 19,2 15,1 18,3

Tukityössä 7,7 8,3 10,5 7,5

Työvoimakoulutuksessa 5,8 14,5 4,0 5,5

Työttömänä 39,8 31,2 52,5 50,3

Opiskelemassa 4,8 4,4 4,3 2,2Muualla työvoiman ulkopuolella (varuspalveluksessa, eläkkeellä ym)

15,8 22,4 13,6 16,1

Maahanmuuttajien osalta tilanne oli keskimääräistä parempi, sillä työttömänä oli joka kolmas. Maahan-muuttajista keskimääräistä useampi oli työvoimapoliittisessa koulutuksessa. Työvoima ulkopuolella olevien osuus maahanmuuttajilla oli keksimääräistä suurempi, 22,4 %. Syrjäytymisvaarassa olevien vajaakuntoisten ja ikääntyneiden tilannetta projekti ei sanottavammin paranta-nut, sillä työttömäksi jääneiden osuus on vajaakuntoisilla ja yli 55-vuotiailla yli puolet. ESR-projektin merki-tys yli 55-vuotiaiden työttömyyden vähentämisessä on kuitenkin merkittävä, sillä 18,3 % löysi projektin jälkeen työtä avoimilta työmarkkinoilta. Tässä ryhmässä myös työvoiman ulkopuolelle siirtyneiden osuus on keksimääräistä suurempi. ESR-hankkeen merkitys vajaakuntoisten työllistymisedellytysten parantumisessa ilmenee heidän keskimääräistä suurempana osuutena tukityössä. Avoimille työmarkkinoille vajaakuntoisista sijoittui 15,1 %.

Arviointihavaintoja

Arvioinnissa on käsitelty sekä strategian toteutumista että toiminnan onnistuneisuutta. Arvioinnin mukaan ESR-ohjelmalla on tuettu hyvin Lissabonin strategian toteutumista sekä kansallista rakennerahastostrategiaa. Ohjelma laadittiin taloudellisen nousukauden aikana, mutta sen toimeenpano ajoittuu taloudellisen taantu-man aikaan, jolloin olosuhteet ovat ratkaisevasti toisenlaiset. Samaan aikaan Suomea ravistelee voimakas tuotantorakenteen muutos, jossa monien alojen työpaikat ovat vähentymässä tai siirtymässä pois maasta. ESR-ohjelman kyky vastata näihin olosuhteiden muutoksiin on osoittautunut hyväksi. Nopean rakennemuu-toksen ohella tapahtuu myös hitaasti eteneviä rakenteellisia muutoksia, kuten väestön ikääntyminen ja aktiiviväestön määrän suhteellinen vähentyminen.

22

Arvioinnissa todettiin, että ESR-ohjelma on laadittu alun perin joustavaksi, mistä syystä sitä on voitu toteut-taa ilman muutoksia, vaikka olosuhteet ovat muuttuneet. Rakenteellisiin muutoksiin on kyetty vastaamaan kaikilla toimintalinjoilla. Suomen hallitus on päättänyt, että myös rakennerahastojen toimia suunnataan välittömästi työllisyyttä edistäviin toimenpiteisiin ja yrittäjyyden edistämiseen. ESR- toiminnassa on paino-tettu työllisyyttä edistäviä ja työttömyyttä vähentäviä toimita hallituksen päätöksen mukaisesti. Erityisesti on painotettu ESR-ohjelman toimintalinjan 2 työttömyyttä vähentäviä toimenpiteitä Suomen hallituksen periaa-tepäätöksen mukaisesti.

Toimintaympäristön muutosten ennakointi on välttämätöntä, jotta toimenpiteet olisivat relevantteja myös pitkällä aikavälillä. Työmarkkinoiden muutosten ennakointijärjestelmän kehittäminen on ollut yksi tärkeistä kehittämiskohteista ESR-toiminnassa. Toimintaympäristön muutosten välittömiä vaikutuksia on pehmennet-ty ohjelman varoin kuitenkin siten, että toimenpiteet eivät ole ristiriidassa pitkän tähtäimen kehittämistavoit-teiden kanssa.

Arvioitsija näkee, että toimintaympäristön muutosten aiheuttamien ongelmien hoitoon valitut keinot ovat olleet alueellisesti ja valtakunnallisesti tasapainossa. Joukossa on sekä alueellisesti ohjattuja toimia että valta-kunnallisia kehittämisteemoja. Resursseja on pystytty suuntaamaan sekä alueellisesti tärkeisiin että koko maan tulevaisuuden kannalta merkittäviin kehittämiskohteisiin. Valtakunnallisten kehittämisteemojen kautta on tavoitettu pienten päällekkäisten tai toisistaan irrallisten toimintojen sijaan strategisesti vaikuttavampaa otetta kehittämistyöhön. Samalla on luotu yhteys kansallisiin strategioihin ja kansalliseen kehittämistyöhön mukaan luettuna lainsäädännön kehittäminen. Alueellinen erilaisuus on mahdollista ottaa huomioon myös valtakunnallisen kehittämisen teemoissa, koska alueet itse valitsevat omista tarpeistaan lähtien ne kehittämis-teemat, joiden hankkeita haluavat toteuttaa. Valtakunnallisten teemojen monilukuisuudesta tulisi arvioinnin mukaan kuitenkin päästä rajallisempaan määrään poikkihallinnollisia strategisia kokonaisuuksia ja tulisi myös tavoitella niiden toteutuksen tiukempaa koordinaatiota.

ESR-toiminnan additionaliteettia tarkasteltaessa huomattiin, että rahoituksen vuotovaikutus on pieni. Hank-keet eivät olisi toteutunut samanmuotoisena ilman ESR-rahoitusta. Tämä on luonnollista, koska ESR-toi-minta toteutetaan projektimuotoisena ja vastaavaa projektimuotoista toimintaa ei toteuteta kansallisesti. Projektimuotoinen toteutustapa mahdollistaa toiminnan kehittämisen, sen resurssoinnin sekä tavoitteiden asetannan ja vaikutusten seurannan.

ESR-ohjelman yksi keskeinen tavoite on luoda uusia hyviä käytäntöjä ja menettelytapoja hyödynnettäväksi kansallisessa toiminnassa. Hyvien käytäntöjen etsimisen ja levittämisen tematiikka vaatii edelleen tehok-kaampien toimintatapojen työstämistä. Samoin hanketoiminnan tulosten ja vaikuttavuuden systemaattisempi esille nostaminen yleisempään tietoisuuteen vaatii lisäpanostusta. Kansallisten kehittämisohjelmien rooli hyvien käytäntöjen juurruttamisessa ja levittämisessä on keskeinen ja siihen tulisi jatkossa kiinnittää enem-män huomiota.

Painopiste 4. Alueiden saavutettavuuden ja toimintaympäristön parantaminen

Painopisteen tavoitteena on kansallisen strategia-asiakirjan mukaisesti vahvistaa alueiden kilpailukykyä ja vetovoimaisuutta parantamalla alueiden ja palveluiden saavutettavuutta ja ympäristön laatua. Pitkät etäi-syydet, harva asutus, palvelurakenteen heikkeneminen, herkkä ympäristö ja kylmät ilmasto-olot asettavat haasteita yritysten kilpailukyvyn ja asumisviihtyvyyden lisäämiselle. Sosiaalisesti ja ekologisesti kestävä ympäristö muodostavat alueille tulevaisuudessa merkittävän kilpailutekijän.

23

Painopisteen toimet ovat kohdentuneet erityisesti alueiden saavutettavuuden edistämiseksi tarvittaviin pieni-muotoisiin liikenne- ja logistiikkahankkeisiin, tietoyhteiskuntapalvelujen kehittämiseen, palveluiden turvaa-misen kannalta keskeisten kokeiluhankkeiden tukemiseen sekä sellaisiin luonnon- ja kulttuuriympäristön kehittämishankkeisiin, joilla on alueen vetovoimaisuuden ja erityisesti matkailun kannalta huomattava merkitys.

Painopisteen alla tuettavalla toiminnalla tulee olla selkeä linkki alueen elinkeinoelämän ja yritystoiminnan edistämiseen siten, että toimet osaltaan tukevat Lissabonin ja Göteborgin strategian mukaisia tavoitteita kilpailukyvyn edistämisestä ja työpaikkojen luomisesta sekä painopisteissä 1-3 toteutettuja toimia. Itä-Suomessa, joka kuuluu siirtymäkauden alueeseen, käyttöön on voitu myös ottaa EAKR- asetuksen (EY) N:o 1080/2006 artiklan 4 mukaisia tukimuotoja. Lisäksi Itä- ja Pohjois-Suomessa on voitu soveltaa EAKR- asetuksen artiklan 10 mukaisia mahdollisuuksia kun taas Etelä- ja Länsi-Suomessa on voitu toteuttaa vain hankkeita, jotka ovat EAKR- asetuksen artiklan 5 mukaisia.

Vuoden 2011 loppuun mennessä EAKR- toimenpideohjelmissa oli käynnistynyt yhteensä 766 painopistettä 4 toteuttavaa hanketta, joihin oli sidottu julkista rahoitusta yhteensä 366 miljoonaa euroa. Niistä kolme suurin-ta ovat liikenneviraston hankkeita Pohjois- ja Itä- Suomessa; Oulun lentoaseman asemarakennuksen laajen-nus ja muutostyöt (sidottu julkinen rahoitus 20,2 milj. euroa), Karjalanradan tasoristeysten poistaminen: Joensuu, Pyhäselkä, Tohmajärvi, Kitee (16,3 milj. euroa) ja Haapakoski-Nuutila nopeustason nostoon liitty-vät investoinnit (10,1 milj. euroa). Etelä-Suomen ohjelmassa suurin hanke on Etelä-Karjalan liiton rahoitta-ma Lappeenrannan Rauha-Tiuru alueen kunnallistekniikan jatkohanke (4,0 milj. euroa) ja Länsi-Suomen ohjelmassa Keski-Suomen ELYn rahoittama Jyväskylän Lutakon sataman korjaus ja laajennus 1 vaihe (3,9 milj. euroa).

Lisäksi Etelä- ja Länsi-Suomen suurten kaupunkiseutujen kehittäminen – toimintalinjan hankkeet sekä Etelä-Suomen ohjelman suuralueteemahankkeet (TL 5) sisältävät osittain myös painopisteen 4 mukaista toimintaa.

Infrastruktuuri-investointien laajuudesta, sisällöstä ja yleensä sallittavuudesta on käyty ohjelmakauden aika-na runsaasti keskustelua erityisesti Länsi- ja Etelä-Suomessa, joista jälkimmäisessä ei ohjelma-asiakirjaan alunperiin sisällytetty lainkaan mahdollisuutta toteuttaa perusinfrastruktuurihankkeita. Muuttunut taloudelli-nen tilanne kuitenkin lisäsi painetta suunnata rajattu määrä rakennerahastorahoitusta paikallisella tasolla merkittäviin pk-yritysten saavutettavuutta parantaviin investointeihin myös Etelä-Suomessa. Asiasta käytiin keskustelua useaan otteeseen myös komission kanssa etenkin kun Etelä-Suomen seurantakomitea oli kokouksessaan 8.12.2009 päättänyt lisätä toimintalinjoilla 3 ja 4 tuettavaksi toiminnaksi yritysten ja alueiden saavutettavuutta parantavat pienimuotoiset infrastruktuuri-investointihankkeet.

Painopisteessä 3 on syntynyt kaikkiaan 1 163 uutta työpaikkaa (119 % tavoitteesta), mikä on reilu 3 % kaik-kien painopisteiden yhteenlasketusta määrästä. Vastaavasti vain runsas prosentti uusista yrityksistä on synty-nyt painopisteen 1 toimenpiteissä, eli 174 uutta yritystä (kuitenkin 102 % toimintalinjan 3 ohjelmittain yhteenlasketuista tavoitteista).

Arviointihavaintoja

Teema on varsin laaja ja jättää tilaa alueelliselle soveltamiselle. Sille on ominaista hanketoiminnassa painot-tuva suuri julkisen toiminnan osuus. Hankkeiden vaikutukset ovat useimmiten välillisiä. Tästä syystä vaiku-tuksia on vaikea erottaa muusta kehityksestä. Hankkeiden kirjo on varsin laaja pienten järjestöjen hankkeista suuriin julkisen sektorin ratahankkeisiin. Matkailulla on huomattava osuus varsinkin Lapissa. Maakuntaläh-töinen kehittämistarve toteutuu hyvin ja hankkeilla on tuettu hyvin myös kansallisia aluekehitysohjelmia.

24

Arvioitsija katsoo, että perusinfrastruktuurin rahoitus on jatkossakin perusteltua ainakin Itä- ja Pohjois-Suo-messa, kunhan rahoitus kohdennetaan strategisesti merkittäviin kohteisiin. Palveluiden laatua ja saavutetta-vuutta koskeva hanketoiminta olisi linkitettävä paremmin alueiden saavutettavuuteen ja tuettava hyvinvointia edistäviä palveluja yli hallinnonalarajojen.

Teemaan liittyvän ympäristöpositiivisuuden käsitteen osalta edellytettiin selkiyttämistä. Samoin sukupuolten tasa-arvoa edistettiin laajennettavaksi koskemaan myös alueellista ja toimijoiden välistä tasa-arvoa.

Rakennerahastostrategiaan sisältyvä kaupunkiulottuvuus sekä rakennerahastotoimintaa ohjaavat yleiset periaatteet

Kaupunkiulottuvuus

Suomen kansallisessa strategiavalmistelussa kaupunkiulottuvuus päätettiin sisällyttää erillisenä vain osaksi Etelä- ja Länsi-Suomen EAKR- toimenpideohjelmia, joissa se muodostaa oman toimintalinjansa (TL4). Ra-hoitusta tähän toimintalinjaan suunnataan molemmissa ohjelmissa 5 % koko rahoituskehyksestä. Kaupunki-seutujen rooli on tärkeä myös ao. ohjelmien muissa toimintalinjoissa koskien osaamisen ja innovaatioiden siirtoa, joilla edistetään alueellista kilpailukykyä. Kaupunkiulottuvuus sisältyy myös Manner-Suomen ESR- toimenpideohjelmaan. Sen sijaan Itä- ja Pohjois-Suomessa kaupunkiulottuvuuden mukaisia toimia ei toteu-teta erillisenä vaan osana normaalia ohjelmatoimintaa niiltä osin kuin toimenpideohjelmat ne mahdollistavat.

ESR- rahoituksella on tuettu suurkaupunkien paikallista aloitteellisuutta ja syrjäytymisen ehkäisyä (ns. URBAN- teema). ESR- rahoitusta on kohdennettu suurten kaupunkiseutujen näkökulmasta paikallisten työl-lisyyskumppanuuksien kehittämiseen ja pienten projektitoimijoiden osaamisen hyödyntämiseen kaupunki-seuduille ominaisten ongelmien ratkaisemiseksi. Kaupunkiulottuvuuden osuuden on arvioitu olevan noin 5% ESR- ohjelman alueellisen osion rahoituksesta. Lisäksi ESR-ohjelman valtakunnallisen osion kaikki toimin-talinjat ovat kaupunkiseutujen hyödynnettävissä.

Etelä-Suomen EAKR-ohjelmassa toimintalinjan 4 kaupunkitoimet on kohdennettu pääkaupunkiseudulle ja Turun seudulle. Kehittämistoimissa on keskitytty näiden seutujen kilpailukyvyn edistämiseen ja kaupunkien erityishaasteiden ratkaisemiseen. Näitä haasteita ovat pääkaupunkiseudulla mm. viihtyisän ja turvallisen kaupunkiympäristön luominen ja sosiaalisen koheesion edistäminen sekä Turun seudulla mm. monipuolisen kaupunkikeskustan ja elävän kaupunkikulttuurin edistäminen.

Etelä-Suomessa toimintalinjalla 4 rahoitusta oli vuoden 2011 loppuun mennessä myönnetty 24 hankkeelle. Rahoitusta on sidottu yhteensä 9,7 miljoonaa euroa (EAKR+valtio) eli lähes 90 % toimintalinjan julkisesta rahoituksesta. Toimintalinja 4 on tällä sidonta-asteella parhaiten edistynyt toimintalinja, mutta sen volyymi on kokonaisuutena ottaen pieni, vain 5 % ohjelman julkisesta rahoituskehyksestä.

Länsi-Suomen EAKR-ohjelmassa toimintalinja 4 kohdentuu Tampereen ja Vaasan kaupunkiseuduille lukuun ottamatta Kyrönmaan seutukuntaa. Siellä voidaan kuitenkin toteuttaa toimenpiteitä, joita Länsi-Suomen muissa aluekeskuksissa (Jyväskylässä, Porissa ja Seinäjoella) toteutetaan toimintalinjojen 1-3 puitteissa.

Länsi-Suomessa toimintalinjalle 4 ”Suurten kaupunkiseutujen kehittäminen" oli hyväksytty 38 hanketta vuo-den 2011 loppuun mennessä. Toimintalinjan 4 hanketoiminta on vauhdittunut alkuvuosiin nähden erityisesti

25

Tampereen alueella. Toimintalinjan 4 hankkeilla on sidottu julkista tukea yhteensä 10,6 milj. euroa eli 61,5 % koko ohjelmakauden tuesta.

Toimintalinjan 4 hankkeet ovat keskittyneet Tampereen seudulla toimintalinjan 2 tyyppisiin hankkeisiin kuten innovaatioympäristöjen kehittämiseen ja toimijoihin kuten oppilaitoksiin, jotka ovat pääosin keskitty-neet keskusseudulle. Vaasan kaupunkiseudulla toimintalinjan 4 toimenpiteillä on pyritty ennen kaikkea ke-hittämään kaupunkiseudun kansainvälistä kilpailukykyä ja vahvistamaan painopistealueiden yritysten toi-mintaympäristöä yritysten kilpailukyvyn edistämiseksi. Hyviä tuloksia on saatu aikaan myös kaupunkiseu-dun logistisia edellytyksiä parantavilla toimenpiteillä.

Sekä ESR- että EAKR-rahoituksen (erityisesti EAKR:n osalta suuralueteemat) hyödyntämistä edellyttäviä teemoja ovat kaupunkiseutujen osalta muun muassa kansainvälisen kilpailukyvyn ja vetovoiman vahvista-minen sekä kärkiklustereiden, osaamiskeskittymien ja innovaatioympäristöjen kehittäminen. Lisäksi kaupun-kiseutujen rooli osaamisintensiivisen yritystoiminnan, kulttuurin ja palvelujen keskuksina edellyttää, että näiden alojen kehittämistä tuetaan rakennerahastovaroin. 

Maaseudun kehittäminen ja kaupunkien ja maaseudun välinen vuorovaikutus

Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelma kattaa koko Suomen. Painopisteenä ovat harvaan asutut alu-eet ja ydinmaaseutu. Ohjelman toimeenpano tapahtuu ELY-keskuksittain alueellisten maaseudun kehittämis-suunnitelmien mukaisesti. Maaseutuohjelman ja rakennerahasto-ohjelmien täydentävyys näkyy erityisesti yrityskohtaisissa hankkeissa. Kaikista ohjelmista tuetaan paikallisilla markkinoilla toimivia ja aloittavia yri-tyksiä. Maaseuturahaston asiakkaina ovat maaseudun mikroyritykset (alle 10 hlöä työllistävät) kun taas EAKR -ohjelmien tuki kohdentuu hieman suurempiin ja kasvaviin yrityksiin. Maaseutuohjelmassa painottu-vat maaseudulle tärkeät toimialat: matkailu, bioenergian tuotanto, hyvinvointipalvelut. Maaseutuohjelma on-kin vahvimmillaan paikallistason kehitystoiminnan tukijana, kun taas EAKR -ohjelmilla on tuettu maaseu-dun kehitystä erityisesti laajoissa, alueellisissa kehittämistoimissa sekä investoinneissa, jotka tukevat yhteyk-sien ja infrastruktuurin kehittämistä, asukkaiden elinolosuhteiden ja palveluiden parantumista sekä ympäris-tötoimia. EAKR- ja osin myös ESR-rahoitteinen yrityspalveluiden kehittäminen, käytäntölähtöinen tutkimus-toiminta ja innovaatioiden käyttöönoton tehostaminen ulottuvat myös maaseutualueille.

Seurantajärjestelmään kirjataan EAKR-ohjelmissa, mille aluetyypille hanke pääosin kohdistuu. Vuoden 2011 loppuun mennessä kaikkien neljän EAKR-ohjelman hankkeisiin sidotusta EAKR+valtionrahoituksesta yli puolet, tarkemmin 59 % oli kohdistunut kaupunkialueille, 24 % harvaan ja hyvin harvaan asutuille alueille, 12,5 % maaseutualueille ja puoli prosenttia saaristoon (lisäksi teknisen tuen osuus 4 %). Osuudet kuitenkin vaihtelivat ohjelmittain siten, että kaupunkialueiden osuus oli korkein Etelä-Suomessa (82 %) ja alhaisin Pohjois-Suomessa (50 %) ja vastaavasti Etelä-Suomessa harvaan ja hyvin harvaan asuttujen alueiden osuus oli vain 3 % mutta Pohjois-Suomessa 33 % ja Itä-Suomessa 31 %. Maaseutualueiden osuus oli korkein Länsi-Suomen ohjelmassa (26 %). Osuuksien erot suuralueiden välillä heijastelevat Suomen aluerakennetta ja ns. maaseudun kolmijakoa. Todettakoon myös, että kaupunkialueiden hankkeilla on usein myönteisiä säteilyvaikutuksia hyvinkin laajalle alueelle ympäristössä.

Yhdenvertaisuus

Rakennerahasto-ohjelmien toimet on pyritty toteuttamaan siten, että ketään ei syrjitä iän, etnisen tai kansalli-sen alkuperän, kansalaisuuden, kielen, uskonnon, vakaumuksen, mielipiteen, terveydentilan, vammaisuuden,

26

seksuaalisen suuntautumisen tai muun henkilöön liittyvän syyn perusteella. Kansalaisten tasavertainen kohte-lu ja syrjimättömyys ovat sekä hallinnossa että hanketoiminnassa huomioitavia periaatteita.

Rakennerahastoista saa yleistietoa sekä keskeisiä dokumentteja kummallakin virallisella kielellä. Kehittämis-tä kuitenkin on edelleen laajemman aineiston tarjoamiseksi ruotsin kielellä. Jatkossa tulee myös kiinnittää huomioita entistä esteettömämmän palveluympäristön luomiseksi erityisesti viestinnässä.

Suomen ainoa virallinen vähemmistö, saamelaiset ovat edustettuina Lapin maakunnan yhteistyöryhmässä, jossa käsitellään maakunnassa toteutettavaa rakennerahastotoimintaa. Saamelaisilla on oma alaohjelma Poh-joisen Interreg IVA –ohjelmassa. Tämä alaohjelma on yhteinen Suomen, Ruotsin ja Norjan saamelaisille). Näin he pääsevät käytännössä itse päättämään alaohjelman puitteissa toteutettavista hankkeista.

Kumppanuus

Rakennerahastotoiminnan luonteeseen kuuluu oleellisena osana kansallisen, alueellisen ja paikallisen tason kumppanuus sekä yritysten, työmarkkina- ja yrittäjäjärjestöjen sekä kansalaisjärjestöjen osallistuminen. Kumppanuus on keskeinen toimintatapa sekä ESR- että EAKR-toiminnassa. Pienten toimijoiden mukanaolo on osoittautunut pulmalliseksi koska niiltä puuttuu usein suurempien toimijoiden kaltaiset taloudelliset ja hallinnolliset resurssit. Rakennerahastotoiminnan byrokraattisuudesta johtuen pääosa toimijoista on suurem-pia organisaatioita, joilla on riittävät hallinnolliset ja taloudelliset resurssit ja joille hanketoiminnan rutiinit ovat tuttuja. Pienet toimijat ovat usein kumppaneina mukana, mutta niiden vaikutusmahdollisuus hankkeen tavoiteasetannassa jää vähäiseksi. Pienten toimijoiden mahdollisuus osallistua rakennerahastotoimintaan aktiivisemmin on parantunut uusien kustannusmallien käyttöönoton myötä.

Kestävä kehitys

Kestävän kehityksen osalta nykyinen hankevalintakäytäntö täyttää arvioinnin mukaan minimitehtävänsä, eli siivilöi pois hankkeet, joilla voisi olla negatiivisia ympäristövaikutuksia. Se ei kuitenkaan kannusta ympäris-töpositiivisten hankkeiden toteutukseen. Ympäristöpositiivisuuden tunnistaminen on vaikeaa ja ympäristö-asiat ovat harvoin projektin pääasiallisena aihealueena. 60 % EAKR- hankkeista oli merkitty seurantajärjes-telmässä ympäristöneutraaleiksi. Arvioitsija ehdottaa ympäristöpositiivisuuden käsitteen selkiyttämistä ja ympäristöön liittyvien menoluokkien vähentämistä. Välilliset ja välittömät ympäristövaikutukset olisi arvioi-tava yhteistyössä hankehakijan kanssa myöntöprosessin aikana. Samoin olisi kannustettava kestävän kehi-tyksen teemassa erillishankkeisiin järjestämällä teemahakuja tai soveltamalla korkeampaa tukitasoa.ESR-toiminta tukee kestävän kehityksen sosiaalista ulottuvuutta hyvin. Arvioitsijan mukaan keskeisiä haas-teita ovat tasapainon löytäminen yksilön ja yhteiskunnan vastuun välillä, työelämän sekä perheen ja vapaa-ajan tarpeiden yhteensovittaminen, eri sukupolvien yhteenkuuluvuus, syrjäytymisen ehkäisy ja osallisuuden edistäminen, ihmisten terveydellisen toimintakyvyn turvaaminen sekä monikulttuurisen Suomen rakentami-nen. Sen sijaan kestävän kehityksen ekologinen ulottuvuus vaatii tulevaisuudessa enemmän panostuksia.

Tasa-arvo

ESR-ohjelman toteutuksessa tasa-arvonäkökohdat toteutuvat pääosin melko hyvin, sillä sukupuolet ovat tasavertaisesti osallisina toiminnassa. Tarkempi tarkastelu osoittaa, että varsinaisia tasa-arvoa edistäviä hankkeita on ollut vähän, sillä n. 77 % hankkeista on luokiteltu sukupuolineutraaleiksi. Tasa-arvonkäsite ei ole avautunut toimijoille riittävästi, jotta se olisi voinut muuttua kehittämistoimenpiteiksi. Samoin tasa-arvolle ei ole ollut riittävää kriteeristöä, jotta se olisi voitu tunnistaa hankevalinnoissa. Tasa-arvon käsitteen

27

tunnetuksi tekemiseksi rakennerahastojen ohjelmatyössä ja toteutuksessa on toiminnassa valtakunnallinen ESR-osarahoitteinen kehittämishanke.

Koordinaatio, yhteensovitus ja yhteistyö eri tasoilla

Valtakunnallinen koordinaatio ja yhteensovitus sekä rahastojen täydentävyys

Keskushallinnon tasolla koordinaatiosta ja yhteensovituksesta on vastannut valtioneuvoston asettama Alue- ja rakennepolitiikan neuvottelukunta (ARNE). Neuvottelukunnan tehtäviin kuuluu käsitellä alueiden kehittä-misestä annetun lain 22 §:ssä tarkoitetun valtakunnallisia alueiden kehittämistavoitteita koskevan esityksen sekä muut merkittävät alueiden kehittämistä koskevia suunnitelmia ja ohjelmia koskevat esitykset; tukea työ- ja elinkeinoministeriötä alueiden kehittämisestä annetun lain 7 §:n mukaisissa yhteensovittamis- ja seuranta-tehtävissä; sovittaa yhteen hallinnonaloittaisia aluestrategioita ja niiden tavoitteita; seurata valtakunnallisten alueiden kehittämistavoitteiden ja hallinnonalojen aluestrategioiden toteutumista ja siihen liittyvää valtion aluehallinnon ohjausta sekä tehdä niihin liittyviä kehittämisehdotuksia; tehdä ehdotuksia kansallisen alueiden kehittämisen ja rakennerahastotoiminnan kehittämiseksi ja yhteensovittamiseksi; ja suorittaa muut neuvotte-lukunnan toimialaan kuuluvat tehtävät. Lisäksi seurantakomiteat ja niiden sihteeristöt käsittelevät eri ohjel-mien tilannetta ja yhteensovituksessa esiin nousevia kysymyksiä.

Maaseudun kehittäminen ohjelmakaudella 2007 – 2013 toteutetaan koko maan kattavan Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelman tuella. Ohjelman toimeenpano tapahtuu ELY-keskuskohtaisten alueellisten maaseudun kehittämissuunnitelmien mukaisesti.

Maaseutuohjelman ja EAKR-rahoituksen täydentävyys näkyy erityisesti yritystukitoiminnassa. Ohjelmat ra-hoittavat paikallisilla markkinoilla toimivia ja aloittavia yrityksiä. Maaseuturahaston asiakkaina ovat useim-miten maaseudun mikroyritykset ja EAKR-ohjelman tuki kohdistuu hieman suurempiin yrityksiin sekä kas-vu- ja kansainvälistymishakuisiin yrityksiin. EAKR- ja maaseutuohjelman välillä on lisäksi tunnistettu joi-tain yhteisiä kehittämiskohteita, esimerkiksi bioenergia, matkailu ja hyvinvointi. Näiden osalta rahoituksen yhteensovitus tapahtuu MYRin sihteeristöissä, maakunnallisissa maaseutujaostoissa tai ELY-keskusten sisäl-lä hankeryhmissä. Ongelmana yhteisten hankekokonaisuuksien suunnittelussa on rahastojen erilaiset hallin-nolliset käytännöt ja erityisesti maaseutuohjelman muita rahoitusinstrumentteja tiukemmiksi koetut säädök-set.

Euroopan sosiaalirahaston tehtävänä on rahoittaa toimia, joilla parannetaan työllisyyttä ja inhimillisiä voima-varoja työmarkkinoiden tarpeita vastaavasti. ESR-varoin tuetaan Lissabonin strategian ja työllisyysstrategian sekä yhteisön sosiaalista osallisuutta koskevia tavoitteita. Manner-Suomen ESR-ohjelman tavoitteena on kes-kittyä tärkeimpiin työvoima- ja koulutuspolitiikan haasteisiin siten, että toimenpiteet täydentävät ja tuovat aitoa lisäarvoa kansalliseen toimintaan.

Euroopan aluekehitysrahaston tehtävät liittyvät toimiin, joilla vähennetään alueellista epätasapainoa tuke-malla aluetalouksien kehittämistä ja rakenteellista mukauttamista. Pääosa aluekehitysrahaston varoista on tämän vuoksi kohdennettu haasteellisimpien alueiden kehittämiseen. Yhteisiä rajapintoja rahastojen välillä on erityisesti rakennerahastostrategian painopisteissä 1 ja 3.

EAKR-ohjelmissa rahoitus mahdollistaa suorat yritysten investointi – ja kehittämistuet, jotka eivät ole tuki-kelpoista toimintaa ESR-ohjelmassa. ESR-toimien rooli pk-yritysten kehittämisessä kohdentuu yritysten

28

henkilöstön osaamista ja työkykyisyyttä parantaviin toimiin ja työyhteisöjen kehittämiseen. Vaikka ESR-toimenpiteiden tavoitteena on parantaa työllisyyttä mm. uusia työpaikkoja luomalla, mahdollistetaan työlli-syystavoitteiden toteutuminen erityisesti silloin, kun yritystoimintaa kehitetään samanaikaisesti myös EAKR-varoin.

Manner-Suomen ESR-ohjelman alueellisilla osioilla sekä valtakunnallisella osiolla tuetaan työllisyyden kas-vua parantamalla työssä olevan työvoiman osaamista, mikä tukee yritysten kannattavuutta ja kilpailukykyä. Työvoiman osaamista parannetaan kehittämällä koulutusjärjestelmiä, jotta tuleva työvoima vastaisi yritysten tarpeita. Lisäksi parannetaan yritysten ikääntyvän työvoiman työssä jaksamista. Nämä toimet tukevat EAKR:n alueohjelmien toimenpiteitä erityisesti toimintalinjalla 1, jossa EAKR-rahoitusta kohdennetaan pk-yritysten kilpailukyvyn edistämiseen. Myös ESR:n toimenpiteillä työttömien integroimiseksi työelämään turvataan osaavan työvoiman riittävyys integroimalla pitkään työttömänä olleita, syrjäytyneitä ja maahan-muuttajia takaisin työelämään.

Osaamis- ja innovaatiorakenteiden sekä –toiminnan kehittäminen ja tukeminen ESR-toimenpiteillä liittyy inhimillisen pääoman vahvistamiseen. ESR-toimenpiteillä edistetään koulutusjärjestelmien uudistamista ja käyttöönottoa työllistettävyyden edistämiseksi sekä pidetään opetushenkilökunnan osaamista ajantasalla. ESR-toiminta kohdistetaan erityisesti oppilaitoksiin, ammattikorkeakouluihin ja korkeakouluihin. EAKR –toimenpideohjelmien toimintalinjan 2 toimenpiteitä voidaan tukea ESR:llä myös korkea-asteen koulutus-laitosten, tutkimus- ja teknologiakeskusten ja yritysten verkottamisella.

Inhimilliseen pääomaan tehtävien investointien laajentamista ja parantamista edistetään ESR-toimenpiteillä tukemalla koulutusjärjestelmiä koskevia uudistuksia, jotta henkilöiden osaaminen vastaa paremmin osaamis-yhteiskunnan vaatimuksia. Myös inhimillisten voimavarojen kehittäminen tutkimuksessa ja innovaatioissa jatko-opinnoilla ja tutkijakoulutuksella tukee EAKR-toimenpiteitä innovaatiotoimijoiden yhteistyön ja verkottumisen kehittämiseksi.

Kymenlaaksosta löytyy hyvä käytännön esimerkki EAKR- ja ESR-hankkeiden yhteensovituksesta. ”Gamedu - Pelialan koulutuksen kehittäminen Kymenlaaksossa” -ESR-hankkeen avulla suunnitellaan ja käynnistetään Kouvolan seudun ammattiopistolla kaksi pelialan koulutuslinjaa, joihin EAKR-hankkeen avulla hankitaan tarvittava infrastruktuuri laadukkaan koulutuksen ja opiskeluympäristön takaamiseksi.

Alueellinen koordinaatio Alueellisella tasolla eri rahastojen ohjelmien strateginen yhteensovitus tapahtuu maakunnittain maakunnan yhteistyöryhmissä (MYR) ja niiden sihteeristöissä, joilla on vastuu alueen kehittämistoimien koordinoin-nista. Yhteistyöryhmä voi lisäksi perustaa erillisen jaoston maaseuturahastosta rahoitettavien toimenpiteiden alueellista tarkastelua ja muihin alueellisiin toimenpiteisiin tapahtuvaa yhteensovitusta varten. Maakunnan yhteistyöasiakirjan laadinnan yhteydessä maakunnan yhteistyöryhmä saa tiedoksi ESR- ohjelman valtakun-nallista osiota koskevat sekä maaseudun ja kalatalouden kehittämiseen liittyvät suunnitelmat ja raportit yhteensovituksen turvaamiseksi. Rahastojen toiminnan yksityiskohtainen yhteensovitus tapahtuu siis käytän-nössä aluetasolla MYR:in sihteeristössä.

Vuosittain laadittavat maakunnan yhteistyöasiakirjat muodostavat suuntaviivat myös ESR-ohjelman maa-kunnittaiselle toimeenpanolle. Maakunnittainen osallistuminen valtakunnallisten ESR-teemojen toteutukseen ja hankkeisiin sovitaan myös yhteistyöasiakirjoissa.

29

Maakunnan liitot ja ELY-keskukset ovat jonkin verran muodostaneet hankekokonaisuuksia, joissa hanke-pareina on yhdistetty EAKR- ja ESR- tai maaseudun kehittämisohjelmien toimia. Yhteensovitusta on tehty myös kansallisten erityisohjelmien suuntaan mm. Osaamiskeskus-ohjelman ja EAKR-ohjelman kesken. Äkillisillä rakennemuutosalueilla käytetään usein rinnakkain ESR-, EAKR- ja kansallista rahoitusta (esim. työllisyysperusteinen investointituki).

Hankkeiden välinen yhteistyö

Esimerkkinä koordinoidusta hankkeiden välisestä yhteistyöstä nostetaan esille ESR-ohjelman valtakunnalli-sessa osiossa toteutettavat kehittämisohjelmat. Manner-Suomen ESR-ohjelman valtakunnallista osiota toteutetaan Itä-Suomen ulkopuolisilla alueilla. Valtakunnallinen osio koostuu 23 kehittämisohjelmasta. Itä-Suomi on omasta rahoituskehyksestään rahoittanut lähes kaikkiin kehittämisohjelmiin liittyviä teemoja. Valtakunnalliset kehittämisohjelmat käynnistettiin ohjelmakauden alkaessa. Kukin ministeriö valitsi tietyt strategiset teemat, joita haluttiin toteuttaa valtakunnallisista lähtökohdista. Toteutustapa kehittämisohjelmissa vaihtelee. Myös lähtökohdat kehittämisohjelmien tarpeille vaihtelivat. Kaikille kehittämisohjelmille on yhteistä niiden toiminnan ulottaminen maantieteellisesti laajoille alueille. Kehittämisohjelmiin on resursoitu koordinaatio- ja verkottamistoimintaa.

Kehittämisohjelmissa on luotu tai tunnistettu runsaasti hyviä käytäntöjä, joiden on useissa tapauksissa arveltu jatkuvan pysyvänä käytäntönä myös ESR:llä rahoitetun toiminnan jälkeen. Useissa kehittämisohjelmissa on tuotettu paljon julkaisuja. Keskeistä antia kehittämisohjelmissa on niiden mahdollisuus vaikuttaa keskitetyllä toimintatavalla kokoavasti, hankkeita verkottaen ja niiden tuloksia analysoiden. Kehittämisohjelmilla pyri-tään vaikuttamaan lainsäädäntöön tai toimintatapojen muutoksiin.

Kansainvälinen yhteistyö

Kansainvälistä yhteistyötä tehdään sekä hankkeissa että hallinnossa. Alueiden välisestä Interreg IVC –ohjel-masta rahoitetussa RAPIDE-hankkeessa (Regional Action Plans for Innovation Development and Enterprise) selvitettiin, miten julkinen sektori voi auttaa pk-yrityksiä saamaan innovaatiot nopeammin markkinoille (esim. innovaatiosetelit, akatemia-yritys –yhteistyö). Hanke oli yksi Interreg IVC –ohjelmassa toteutetuista ns. kapitalisointihankkeista. Kapitalisointihankkeissa pyritään siirtämään Interreg IVC –hankkeissa identifi-oituja parhaita käytäntöjä myös kansallisiin konvergenssi- ja kilpailukykyohjelmiin. Hankkeen pääkumppani oli Iso-Britanniasta ja Suomen lisäksi kumppaneita oli Unkarista, Puolasta, Espanjasta, Ruotsista, Slovakias-ta, Saksasta, Tshekistä, Virosta ja Kreikasta. Suomesta varsinaisia kumppaneita olivat Rovaniemen ja Kemi-Tornion ammattikorkeakoulut. Lapin liitto osallistui hankkeeseen Pohjois-Suomen EAKR-toimenpideohjel-man yhteystahona.

ESR-ohjelman valtakunnalliset kehittämisohjelmat ja esimerkiksi viranomaistahot ovat voineet osallistua kansainväliseen yhteistyöhön. Suomesta on ollut edustajia mukana muun muassa komission osittain rahoit-tamien verkostojen toiminnassa, esimerkiksi sosiaalitalouden, sukupuolten välinen valtavirtaistamisen sekä ikäjohtamisen verkostoissa. Lisäksi Suomi on ollut aktiivisesti mukana ESR:n Itämeri-verkoston toiminnas-sa. Suomi on osallistunut myös ESFCoNet-verkoston toimintaan. Se on eri jäsenmaiden hallintoviranomais-ten, välittävien toimielinten ja alueellisten organisaatioiden muodostama verkosto, jonka tavoitteena on vaihtaa hyviä käytäntöjä niin hallinnon kuin erilaisten teemojen alla. Net@work-verkostossa puolestaan on vaihdettu kokemuksia ja hyviä käytäntöjä muun muassa joustoturvaan liittyvissä kysymyksissä. ESR-ohjel-masta on lisäksi avustettu valtakunnallisten kehittämisohjelmien osallistumista Employment Forum –tapah-

30

tumaan, jossa niillä on ollut mahdollisuus esitellä omaa toimintaansa ja tutustua muissa maissa kehitettyihin toimintamalleihin ja palveluihin.

Rakennerahasto-ohjelmien arviointi

Yleisasetuksen (1083/2006) artiklojen 47-48 mukainen ohjelmien arviointi on hankittu ulkopuoliselta toteut-tajalta. Arvioinnin toteutuksesta on laadittu ohjelmakauden alussa suunnitelmat, jotka on hyväksytty seuran-takomiteoiden kokouksissa. Arvioinnin kohteena on olut sekä Suomen rakennerahastostrategian toteutumi-nen että EAKR-ohjelmien ja ESR-ohjelman toteutus. Arvioinnit on toteutettu rahastokohtaisina ottaen kuitenkin huomioon yhtenäinen strategia ja horisontaaliset periaatteet.

Suomen rakennerahastostrategian painopiste 1, yritystoiminnan edistäminen, painopiste 2, innovaatiotoimin-nan ja verkottumisen edistäminen ja osaamisrakenteiden vahvistaminen sekä painopiste 4, alueiden saavute-ttavuuden ja toimintaympäristöjen parantaminen, ovat EAKR-ohjelmien varoin rahoitettua toimintaa. Sa-malla ne ovat EAKR-ohjelmien toimintalinjoja. Näiden strategisten painopisteiden toteutumisesta on laadittu kaikkien neljän EAKR-ohjelman osalta yhteiset teema-arvioinnit, joissa käsitellään sekä strategian toteutu-mista että ohjelmien toimintalinjojen toteutusta. Lisäksi on laadittu teema-arviointi EAKR-ohjelmien ympäristövaikutuksista ja vaikutuksista kestävään kehitykseen.

Suomen rakennerahastostrategian painopiste 3, osaaminen, työllisyys, työvoima ja yrittäjyys, rahoitetaan ESR-ohjelman varoista. Ohjelmassa on painopisteen toteuttamiseksi seuraavat neljä toimintalinjaa: työorga-nisaatioiden, työssä olevan työvoiman ja yritysten kehittäminen sekä yrittäjyyden lisääminen; työllistymisen ja työmarkkinoilla pysymisen edistäminen sekä syrjäytymisen ehkäiseminen; työmarkkinoiden toimintaa edistävien osaamis- innovaatio- ja palvelujärjestelmien kehittäminen ja jäsenvaltioiden ja alueiden välinen yhteistyö ESR-toiminnassa. ESR-ohjelmasta on tehty arvioinnit ohjelman toimeenpanosta sekä strategian toteutumisesta sekä valtakunnallisten teemojen toteutuksesta ja vaikutuksesta. Parhaillaan on tekeillä alueellisten osioiden toteutuksen ja vaikuttavuuden arviointi.

Arvioinnin tuloksia ja kehittämisehdotuksia on esitetty edellä strategisten painopisteiden ja yleisten periaatteiden kuvauksen yhteydessä. Liitteenä 3 luettelo vuosina 2010-2011 toteutetuista arvioinneista.

Rakennerahastostrategian suhde muihin EU:n tukemiin strategioihin ja ohjelmiin

Lissabonin kasvu- ja työllisyysstrategia / Euroopan työllisyysstrategia

Ohjelmakauden 2007–2013 kilpailukyky- ja työllisyys – tavoitteen toimenpideohjelmia yhdistävänä sisällöl-lisenä nimittäjänä on ollut vuonna 2000 käynnistetyn ns. Lissabonin kasvu- ja työllisyysstrategian toteutta-minen. Nykyistä Lissabonin kasvu- ja työllisyysstrategiaa on välitarkistettu ja sen uusin vaihe vuosille 2008–2010 hyväksyttiin vuonna 2008.

Manner-Suomen ESR-ohjelman kaikilla toimilla tuettiin työllisyyden suuntaviivoja 2008-2010 pääsääntöi-sesti seuraavasti:

31

- ESR-ohjelmalla on tuettu toimia, jotka edistävät täystyöllisyyttä ja parantavat työn laatua ja tuotta-vuutta. Samoin on edistetty sosiaalista yhteenkuuluvuutta. (suuntaviiva 17, toimintalinjat 1 ja 2).

- Hankkeilla on tuettu elinikäistä oppimista ja huomioitu eri elämänkaaren vaiheet suuntaamalla toimet eri ikäryhmiin kuuluville henkilöille (suuntaviiva 18, toimintalinjat 1, 2 ja 3 ).

- ESR-toiminnalla on edistetty osallisuutta ja parannettu työpaikkojen vetovoimaa (suuntaviiva 19, toimintalinjat 1 ja 2 ).

- Työpaikkojen kysynnän ja tarjonnan vastaavuutta on parannettu mm. ennakointia tukevalla toiminnalla ja parantamalla tiedon saantia työllisyys- ja koulutusmahdollisuuksista. Samoin on edistetty liikkuvuutta EU:n alueella. (suuntaviiva 20, toimintalinjat 3 ja 4)

- ESR-hankkeilla on edistetty työmarkkinoiden joustoa (suuntaviiva 21, toimintalinjat 2 ja 4).

- Toiminnalla on ehkäisty koulunkäynnin keskeyttämistä (suuntaviiva 23, toimintalinjat 2 ja 3)

- Koulutusjärjestelmiä on mukautettu vastaamaan paremmin uusiin pätevyysvaatimuksiin (suuntaviiva 24, toimintalinjat 2 ja 3).

Liitteessä 4 kerrotaan tarkemmin Lissabonin strategian Suomen kansallisen toimenpideohjelman suuntavii-voista, joita on tuettu rakennerahasto-ohjelmien toimenpitein vuosina 2010-2011.

Suomen vuonna 2011 saamien työllisyyssuositusten mukaan Suomen tuli kohdistaa aktiiviset työmarkkina-toimenpiteet paremmin pitkäaikaistyöttömiin ja nuoriin sekä toteuttaa toimenpiteitä parantaakseen iäkkääm-pien työntekijöiden työllistettävyyttä ja heidän osallistumistaan elinikäiseen oppimiseen; toteuttaa lisätoi-menpiteitä, joilla vähennetään varhaista työmarkkinoilta poistumista, ja vahvistaa lakisääteisten eläkeikien ja elinajanodotteen välistä yhteyttä.

ESR-ohjelmalla on kyetty tukemaan kaikkien Suomen saamien suositusten toimeenpanoa. Vuoden 2011 loppuun mennessä ESR-ohjelman toimenpiteissä oli aloittanut lähes 61 000 työtöntä, joista yli 15 000 (25 %) oli pitkäaikaistyöttömiä. Pitkäaikaistyöttömille tarjotut työllistymispolut ja erilaiset aktivointitoimet ovat edistäneet heidän työllistymistään, osaamisen päivittämistä ja osaltaan myös ehkäisseet siten syrjäytymistä. Alle 25-vuotiaita aloittaneista oli lähes 52 000 (17 %). Nuoriin kohdistetuilla toimilla tuetaan nuorten yhteiskuntatakuun toteutumista, ehkäistään syrjäytymistä ja koulutuksen keskeyttämistä. Suomen saamissa suosituksissa on kiinnitetty huomiota myös ikääntyvän työvoiman työllistymisedellytysten parantamiseksi. Yli 55-vuotiaita oli ohjelmassa aloittanut yli 38 000 (12 %). Heitä on lukumääräisesti osallistunut eniten yrittäjyyttä, työorganisaatioiden henkilöstöä ja työelämää kehittäviin hankkeisiin. Tähän kohderyhmään tulisi jatkossa kiinnittää enemmän huomiota.

Toimet syrjäytymisen ehkäisemiseksi opetuksen ja koulutuksen alalla

Kansallisen vuoden 2012 sosiaaliraportin (NSR) painoalat ovat (1) köyhyyden ja syrjäytymisen vähentämi-nen sekä sosiaalisten erojen kaventaminen, (2) työurien pidentäminen ja (3) terveyden edistäminen ja terve-yserojen kaventaminen.  Kansallinen sosiaaliraportti on suoraan kytketty kansalliseen EU:n strategian ohjelmaan (NRP). Kansallisen sosiaaliraportti rakentuu hallitusohjelman päähankkeiden varaan, jolloin mm. nuorison yhteiskuntatakuuseen ja pitkäaikaistyöttömyyden vähentämiseen liittyvät toimet korostuvat toi-meenpanossa. Työ- ja elinkeinoministeriö on päävastuussa näistä toimenpiteistä, mutta ne toteutetaan läheisessä yhteistyössä muiden hallinnonalojen kanssa.

32

Köyhyyden vähentämiseen ja sosiaalisten erojen kaventamiseen keskitytään etenkin ESR-ohjelman toimin-talinjassa 2 Työllistymisen ja työmarkkinoilla pysymisen edistäminen ja syrjäytymisen ehkäiseminen ja menoluokkaan 71 Keinot heikommassa asemassa olevien henkilöiden yhteiskuntaan integroimiseksi ja uudelleen työllistämiseksi; työmarkkinoille pääsyn ja niillä etenemiseen liittyvän syrjinnän torjunta sekä moniarvoisuuden hyväksymisen edistäminen työpaikoilla kuuluvissa hankkeissa. Työurien pidentämiseen tähdätään mm. ESR-ohjelman valtakunnalliseen kehittämisohjelmaan Terveenä ja osaavana työssä, joka osaltaan keskittyy myös terveyden edistämiseen.

ESR-ohjelmassa koulutukseen ja opetukseen liittyviä toimenpiteitä on pyritty suuntaamaan etenkin niille aloille, joilla on ollut suurin tarve työvoima- ja osaamistarpeiden osalta. Työn ohessa toteutettava opiskelu on usein nopein tapa saada pätevää työvoimaa esim. äkillisen rakennemuutoksen alueilla. Hankkeiden avulla koulutus on mahdollista tuoda lähelle yrityksiä tai organisaatioita ja vähentää näin mm. eläköitymisestä johtuvaa osaamisvajetta. Rahoitetuilla hankkeilla lisätään työntekijöiden osaamista mm. uusien teknologi-oiden hyödyntämisessä ja pyritään näin tukemaan myös ikääntyvien työntekijöiden jaksamista työelämässä. Ohjelmassa on toteutettu myös toimintaa, jossa hankekokonaisuutta on rahoitettu sekä ESR:n että EAKR:n kautta ja näin rahastojen yhteistoiminnalla on saatu aikaan vaikuttavuutta. Uusien toimintamallien kehittä-misellä ja juurruttamisella organisaatioiden toimintaan voidaan nähdä myönteistä vaikutusta työssä jaksa-miseen. Rahoitetut hankkeet mahdollistavatkin organisaatioiden toiminnan kehittämisen, mikä ilman hanketoimintaa ei samassa määrin olisi mahdollista.

Arvioitsijan mukaan koulutus- ja työvoimapalvelujen kehittämishankkeita on ollut runsaasti. Raportin mukaan ESR-ohjelmassa on onnistuttu mm. ennakointitoiminnan mallien kehittämisessä, t&k-toiminnan edistämisessä, työelämän ja koulutuksen yhteistyön syventämisessä, yliopistojen toimintojen kehittämisessä sekä tiedonvaihdon lisäämisessä. Rahoituksen avulla lisätään oppilaitosten ja työelämän välisiä yhteyksiä ja parannetaan siten opetuksen työelämävastaavuutta, mikä näkyy elinkeinoelämän suuntaan entistä osaavam-pana työvoimana. Opetushenkilöstön osaamista ja opetusmenetelmiä kehittämällä elinkeinoelämän tarpeet pystytään huomioimaan opetuksessa entistä paremmin ja nopeammin. Toiminnalla on suoran hyödyn lisäksi siten myös merkittävä välillinen vaikutus työmarkkinoiden toimintaan. Organisaatioiden toimintaa kehittä-mällä pystytään paremmin vastaamaan työelämän ja muuttuvan ajan tuomiin haasteisiin.

ESR-hanketoiminnalla edistetään myös innovaatioverkostojen ja -ympäristöjen toimintaa sekä esim. korkea-koulujen, tutkimuslaitosten ja elinkeinoelämän toimijoiden yhteistyötä. Rahoituksella on tuettu mm. luovien alojen innovaatiotoimintaa, jolla nähdään positiivisia mahdollisuuksia liiketoiminnan lisäämiselle. Kilpailu-kyvyn kasvattamiseen pyritään tuomalla innovaatiotoimintaan mukaan kulttuurisia ja luovan alan sisältöjä sekä uudenlaista yhteistyötä ja verkostoitumista. Luovien alojen hankkeissa onkin päästy suunnittelu- ja strategiatasolta konkreettiseen kehittämistyöhön niin oppilaitosten kuin luovien alojen toimijoiden toimesta. Arvioitsijan mukaan innovaatiojärjestelmän kehittämiseen keskittyvien hankkeiden keskeisimpiä tuloksia ovat verkostojen muodostuminen ja toimijoiden välisen yhteistyön kehittyminen. Verkostoitumisen kautta toiminnan tulokset ja hyvät käytännöt leviävät laajemmalle.

Lissabonin strategian tavoiteosuuden saavuttaminen

Kuluvalla kaudella rakennerahastovaroja on käytetty aiempaa voimallisemmin Lissabonin strategian tavoit-teiden saavuttamista edistäviin toimiin. Yleisasetuksen Artiklan 9 (3) mukaisesti alueellinen kilpailukyky ja työllisyys -tavoitteen toimenpiteistä 75 prosenttia tulee kohdentaa kilpailukyvyn edistämiseen ja työpaikko-jen luomista koskeviin Lissabonin strategian mukaisiin tavoitteisiin. Arvio tehdään menoluokittain yleis-asetuksen liitteen IV mukaisen luokituksen perusteella. Yleisasetuksen edellyttämä 75 % taso toteutuu

33

vuoden 2011 lopun toteumatietojen perusteella sekä rahastoittain että laskemalla kaikkien rakennerahasto-ohjelmien tiedot yhteen.

Taulukko 5. Lissabonin strategian mukaisten kasvun, työllisyyden ja kilpailukyvyn tavoitteiden toteuttaminen toimenpideohjelmissa 2007–2013 : EU-rahoituksen tavoiteosuus (%, yht.) sekä toteuma 31.12.2011 mennessä

Liitteessä 5 on kuvattu rahoituksen jakaantumista menoluokittain (täydentyy myöhemmin).

Muut kuin Lissabonin strategian mukaiset työllisyyttä edistävät toimet

Suomessa koheesiopolitiikan tuki uudistusohjelmassa todettuihin toimiin kohdistuu pääosin Euroopan sosiaalirahaston osarahoittamaan työllisyyspolitiikkaan ja työelämän kehittämiseen sekä pääosin Euroopan aluekehitysrahaston osarahoittamaan yritys- ja elinkeinotoiminnan kehittämiseen ja osaamis- ja innovaatio-rakenteiden jalostamiseen sekä ympäristö- ja energiasektoreiden kehittämistoimiin.

Lissabonin strategian mukaisiin muut kuin työllisyyteen liittyvät toimet tukevat ja muodostavat edellytyksiä työllisyyttä tukevien toimien toimeenpanolle. EAKR-ohjelmissa toteutetut pienimuotoiset infrastruktuuri- ja investointiprojektit tukevat yritysten toimintaympäristöä ja saavutettavuutta. Infrastruktuurihankkeilla on aina läheinen yhteys elinkeinoihin.

Kansallisessa uudistusohjelmassa (2011) panostetaan mm. uudistuvaan energiaan, liikenteen päästöjen vä-hentämiseen, kestävään kehitykseen ja luonnonvarojen kestävään käyttöön. EAKR-ohjelmissa tehdyillä infrastruktuuri- ja investointihankkeilla on voitu tukea näitä tavoitteita siten, että ne lisäävät alueellista elinvoimaa ja hyvinvointia. Hyvänä esimerkkinä tästä on Lappeenrannassa Rauha-Tiurun alueelle suunni-tellun merkittävän matkailu- ja vapaa-aika-alueen kunnallistekniikan toteuttaminen vuosina 2007-2011 (Etelä-Suomen EAKR-ohjelma, TL3), joka oli edellytys alueelle sijoittuvalle yritystoiminnalle. Hanke käsitti vesihuollon uudisrakentamisen, uusimisen ja täydentämisen sekä alueen katuverkoston, paikoitus- ja viher-alueiden uudisrakentamisen ja täydentämisen. Perusinfrastruktuurin kunnostamisen jälkeen alueelle on sijoit-tunut runsaasti matkailu- ja palvelualojen yritystoimintaa, merkittävimpänä Holiday Club Saimaa –kylpylä,

Toimenpideohjelma EU-rahoituksen ta-voiteosuus (%, yht.)

Toteuma 31.12.2011

Etelä-Suomen EAKR- toimenpideohjelma 80,5 76,1Länsi-Suomen EAKR- toimenpideohjelma 81,1 82,0 Itä-Suomen EAKR- toimenpideohjelma 85,7 82,1Pohjois-Suomen EAKR- toimenpideohjelma 76,2 75,0Ahvenanmaan EAKR- toimenpideohjelma 96,0 96,0EAKR- toimenpideohjelmat yhteensä 81,2 78,2

ESR- toimenpideohjelma 96,0 95,3 Ahvenanmaan ESR- toimenpideohjelma 96,0 96,0ESR – toimenpideohjelmat yhteensä 96,0 95,4

34

jonka rakentaminen toi alueelle 300 henkilötyövuotta. Kesällä 2011 valmistunut kylpylähotelli työllistää yli 200 henkilöä pysyvästi. Suunnitelmien mukaan alueelle tulee 8 000 vuodepaikkaa vuoteen 2020 mennessä.

Eurooppa 2020-strategia

Eurooppa-neuvoston kesäkuussa 2010 hyväksymä Eurooppa 2020 –strategia perustuu Lissabonin strategiasta saatuihin kokemuksiin. Siinä tunnustetaan Lissabonin strategian vahvuudet, mutta puututaan myös sen heikkouksiin (ontuva täytäntöönpano, suuret jäsenmaiden väliset erot uudistusten toteuttamisnopeudessa ja -laajuudessa). Uusi strategia heijastaa myös EU:n tilanteen muuttumista vuodesta 2000 – ennen kaikkea välitöntä tarvetta toipua talouskriisistä.

Siinä esitetään kolme toisiaan vahvistavaa prioriteettia:1. Älykäs kasvu: osaamiseen ja innovointiin perustuvan talouden kehittäminen2. Kestävä kasvu: resurssitehokkaamman, vihreämmän ja kilpailukykyisemmän talouden edistäminen3. Osallistava kasvu: sosiaalista ja alueellista yhteenkuuluvuutta lisäävän korkean työllisyyden

talouden edistäminen

Keskeisillä toiminta-alueilla tavoitteisiin pyritään nyt seitsemän lippulaivahankkeen avulla: Innovaatiounioni Nuoret liikkeellä Eurooppalainen digitaalistrategia Resurssitehokas Eurooppa Globalisaation aikakauden teollisuuspolitiikka Uuden osaamisen ja työllisyyden ohjelma Euroopan köyhyydentorjuntafoorumi

Komissio on lisäksi ehdottanut jäsenvaltioille toimenpidevalikoimaa lippulaivahankkeiden konkretisoimi-seksi. Sen avulla Eurooppa 2020 –prioriteetit ja niiden alaiset lippulaivahankkeet on myös mahdollista kyt-keä ohjelmakaudella 2007-2013 käytössä oleviin menoluokkiin, joilla on myös seurattu Lissabonin strategian toteutumista. Menoluokkien avulla on mahdollista suuntaa-antavasti tarkastella käynnissä olevan ohjelma-kauden osalta erityisesti EAKR-toimenpiteiden merkitystä myös Eurooppa 2020 –strategian keskeisten päämäärien toteuttamisessa. Lissabonin strategian ja Eurooppa 2020 –strategioiden yhtymäkohdat tulevat esiin vertailtaessa eri EAKR-ohjelmia keskenään suhteessa molempiin strategioihin: mitä vahvemmin ohjel-ma tukee Lissabonin strategiaa, sitä selvemmin toteutuvat myös Eurooppa 2020 –strategian prioriteetit – ja vastaavasti toisinpäin.

Taulukossa 6 on kuvattu Manner-Suomen EAKR-toimenpideohjelmien toimenpiteiden ryhmittelyä Euroop-pa 2020 –strategian prioriteettien ja lippulaivahankkeiden alle. Lippulaivahankkeista merkittävin on innovaa-tiounioni, johon on kohdistunut n. 43 % Manner-Suomen EAKR-ohjelmissa 31.12.2011 mennessä päätetyis-tä toimenpiteistä (sidottu EAKR+valtio -rahoitus). Runsas puolet ohjelmissa tehdyistä EAKR+valtio -sidonnoista on kohdistunut älykkään kasvun prioriteettiin ja lähes kolmannes kestävän kasvun prioriteettiin. Eurooppa 2020 –strategiaa on tukenut kaiken kaikkiaan n. 83 % Manner-Suomessa tehdyistä EAKR+valtio -sidonnoista, Itä- ja Länsi-Suomen EAKR-ohjelmissa osuuksien noustessa jopa 86 prosenttiin.

35

Taulukko 6: Manner-Suomen EAKR-toimenpideohjelmissa 31.12.2011 mennessä tehdyt sidonnat (EAKR+valtio) menoluokittain suhteessa Eurooppa 2020 –strategian prioriteetteihin ja lippulaivahankkeisiin.

Innovaatiounioni 37,0 % 53,9 % 42,6 % 41,3 % 43,3 %Digitaaliagenda 11,2 % 2,3 % 6,8 % 7,2 % 6,8 %Nuoret liikkeellä 0,0 % 0,6 % 1,0 % 0,0 % 0,5 %Yhteensä 48,2 % 56,8 % 50,3 % 48,5 % 50,6 %Resurssitehokas Eurooppa 9,2 % 4,2 % 10,8 % 6,3 % 8,0 %Globalisaation aikakauden teollisuuspolitiikka 18,2 % 21,8 % 23,6 % 25,5 % 23,1 %Yhteensä 27,4 % 26,0 % 34,4 % 31,8 % 31,1 %Uuden osaamisen ja työllisyyden ohjelma 3,0 % 3,2 % 0,9 % 0,0 % 1,3 %Köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen vastainen foorumi

1,7 % 0,6 % 0,2 % 0,0 % 0,4 %

Yhteensä 4,6 % 3,8 % 1,1 % 0,0 % 1,7 %Eurooppa 2020 -menoluokat yhteensä 80,2 % 86,6 % 85,9 % 80,3 % 83,4 %Muut menoluokat 19,8 % 13,4 % 14,1 % 19,7 % 16,6 %Kaikki yhteensä 100,0 % 100,0 % 100,0 % 100,0 % 100,0 %

Itä-Suomi Pohjois-SuomiEAKR-

ohjelmat yhteensä

Älykäs kasvu

Osallistava kasvuEuro

oppa

202

0

Etelä-Suomi Länsi-SuomiEurooppa 2020 -strategian

prioriteetit Eurooppa 2020 -strategian lippulaivat

Kestävä kasvu

ESR:n osalta sisällöllisesti laaja-alaisemmat menoluokat eivät samalla tavoin sovellu kuluvan ohjelmakau-den toimenpiteiden arviointiin Eurooppa 2020 –strategian näkökulmasta. Kuitenkin myös Manner-Suomen ESR-ohjelma tukee sisältönsä puolesta monia lippulaivoja, joista keskeisimmät ovat Nuoret liikkeellä, Uuden osaamisen ja työllisyyden ohjelma sekä Euroopan köyhyydentorjuntafoorumi. Koska tietojärjes-telmissä ei edellytetä yksittäisen hankkeen kohdentamista johonkin lippulaivoista, ei tietoa hankkeiden todellisesta kohdentumisesta voida saada.

EU:n 2020-strategian pohjalta laaditussa Suomen kansallisessa uudistusohjelmassa keskeisenä tavoitteena on talouden vakaus ja julkisen talouden kestävyys sekä varautuminen ikääntymiseen, julkisten menojen hillin-tään ja julkisen sektorin tuottavuuden parantamiseen. Lisäksi Suomen on pyrittävä toteuttamaan kilpailu-kykyä ja tuottavuutta kohentavia rakenneuudistuksia. Täten Suomen valitsemassa kasvustrategiassa keskei-nen rooli on osaamisen kohottamisella ja innovaatiojärjestelmän ja sen hyväksikäytön parantamisella.

Syksyllä 2011 Eurooppa 2020 strategian kansallista ohjelmaa tarkistettiin siten, että EU:n rakennerahasto-varojen käytössä korostetaan niiden pysyvää elinkeinopoliittista vaikuttavuutta, kasvu- ja työllisyysnäkö-kulmaa sekä alueiden elinkeinorakenteen ja toimintaedellytysten kehittämistä kestävällä tavalla. Hanke-rahoitusta kohdennetaan entistä voimakkaammin uusien elinkeinojen aikaansaamiseen, työllisyyden parantamiseen, kasvuhakuiseen yritystoimintaan ja päästöjen vähentämiseen.

Työllisyyspolitiikan keskeisenä tavoitteena on työllisyysasteen nostaminen. Tämä edellyttää Suomen oloissa työurien pidentämistä, koska työikäisten määrä alkaa vähentyä. Työurien pitenemiseen pyritään paitsi vuoden 2005 eläkeuudistuksella myös erilaisin koulutukseen pääsyä helpottavin ja tutkintojen suorittamista jouduttavin toimenpitein. Myös työelämän kehittämishankkeilla on suuri merkitys työurien

36

pidentämisessä, koska ne edesauttavat työssä jaksamista ja ammattitaidon säilymistä. Myös työvoiman kysynnän ja tarjonnan kohtaantoa pyritään parantamaan, mikä edellyttää työvoima- ja koulutustarpeiden muutosten tehokasta ennakointia ja nopeaa muutoksiin reagointia.

Itämeren alueen strategia

Euroopan suomalaisista parlamentaarikoista lähtenyt aloite johti EU:n ensimmäisen makroalueellisen strategian, Itämeren alueen strategian (EUSBSR) hyväksymiseen lokakuussa 2009 Euroopan neuvostossa. Strategian keskeisenä lähtökohtana on ollut, että sen toteuttamiseksi ei luoda uusia rahoitusvälineitä eikä organisaatioita, vaan sen avulla pyritään tehostamaan olemassa olevien rahoitusvälineiden ja rakenteiden toimintaa ja yhteensovitusta. Käynnissä olevalla ohjelmakaudella Itämeren alueen strategiaa on toteutettu alueen kahdeksassa jäsenvaltiossa eri tavoin ja eritasoisella aktiivisuudella. Vaikka Itämeren alueen yhteistyöohjelmien on yleisesti nähty olevan strategian luontevin toteuttamisväline, on myös kansallisten rakennerahasto-ohjelmien merkitys alettu ymmärtää.

Suomessa strategian eri painopisteitä tukevien hankkeiden määrää ja rahoitusosuutta EAKR- ja ESR-toimen-pideohjelmien kokonaisvolyymistä on seurattu EURA 2007 ja Tuki2000 –tietojärjestelmissä. Vaikka strate-gia esiteltiin ohjelmakauden jo käynnistyttyä ja vaikka strategiaa ei lisätty ohjelmien hankevalintakriteerei-hin, oli seurantajärjestelmään merkitty vuoden 2011 loppuun mennessä jo lähes 600 strategiaa tukevaa hanketta, joihin oli sidottu julkista rahoitusta 276 miljoonaa euroa (taulukko 7). Kaikesta rakennerahasto-ohjelmissa sidotusta julkisesta rahoituksesta nämä hankkeet kattavat 11,4 % ja hankkeiden lukumäärästä 6,1 %. Hankkeiden jakautuminen painopisteittäin on esitetty liitteessä 6.

Taulukko 7: EU:n Itämeren alueen strategiaa tukevienhankkeiden osuus Manner-Suomen rakennerahasto-ohjelmissa yhteensä 31.12.2011

Etelä-Suomen EAKR-toimenpideohjelmassa oli vuoden 2011 loppuun mennessä tunnistettu yhteensä 145 vähintään yhtä strategian painopistealueista tukevaa hanketta, mikä on lähes 13 % kaikista ohjelmassa rahoi-tetuista hankkeista. Julkista rahoitusta ko. hankkeisiin oli sidottu 65,8 miljoonaa euroa, eli runsas neljännes kaikesta sidotusta julkisesta rahoituksesta. Viranomaisten arvion mukaan useimmat Itämeristrategiaa tuke-vista hankkeista liittyvät strategian II pilariin (Itämeri taloudellisesti menestyvänä alueena). Painopistealu-eista merkittävimmät ovat A5 (Ilmastonmuutoksen hillitseminen ja siihen sopeutuminen) sekä B7 (Alueen tutkimus- ja innovaatiomahdollisuuksien täysimääräinen hyödyntäminen), joihin on yhteensä kohdistunut yli puolet kaikesta strategiaa tukeviin hankkeisiin kohdistuneesta julkisesta rahoituksesta. Etelä-Suomen ohjel-massa on tunnistettu myös viisi IV pilaria (Itämeri turvallisena alueena) tukevaa hanketta, kun muissa EAKR-ohjelmissa tähän pilariin kohdistuvia hankkeita ei vuoden vaihteeseen mennessä ollut merkitty. Etelä-Suomen EAKR-ohjelma poikkeaa muista EAKR-ohjelmista toimintalinja 5:n osalta; 28 % koko ohjelman

37

rahoituskehyksestä on suunnattu TL5:llä toteutettaviin koko suuraluetason teemahankkeisiin. Itämeristrategia on otettu tällä toimintalinjalla yhdeksi hankevalinnassa huomioitavaksi kriteeriksi.

Länsi-Suomen EAKR-toimenpideohjelmassa oli vuoden 2011 loppuun mennessä tunnistettu yhteensä 65 vähintään yhtä strategian painopistealueista tukevaa hanketta (n. 4 % kaikista hankkeista). Julkista rahoitusta ko. hankkeisiin oli sidottu 16,0 miljoonaa euroa, eli runsaat 6 % kaikesta sidotusta julkisesta rahoituksesta. Viranomaisten arvion mukaan useimmat Itämeristrategiaa tukevista hankkeista liittyvät strategian I pilariin (Itämeri kestävän ympäristöpolitiikan alueena). Painopistealueista merkittävimmät ovat A5 (Ilmastonmuu-toksen hillitseminen ja siihen sopeutuminen), B7 (Alueen tutkimus- ja innovaatiomahdollisuuksien täysi-määräinen hyödyntäminen) sekä A2 (Luontoalueiden ja luonnon monimuotoisuuden suojeleminen, myös kalatalouden alalla), joiden kaikkien osuus strategiaa tukeviin hankkeisiin kohdistuneesta julkisesta rahoi-tuksesta on 17-18 Länsi-Suomen ohjelma-alueen viranomaiset ovat kenties muita ohjelma-alueita kriitti-sempiä arvioidessaan rahoittamiensa hankkeiden merkitystä Itämeristrategian näkökulmasta, sillä toisin kuin maantieteellisestä sijainnista voisi päätellä, ovat Länsi-Suomen etenkin rahoitusta kuvaavat Itämeristrategia-prosentit muita EAKR-ohjelmia alhaisemmat.

Itä-Suomen EAKR-toimenpideohjelmassa oli vuoden 2011 loppuun mennessä tunnistettu yhteensä 108 vähintään yhtä strategian painopistealueista tukevaa hanketta (n. 6 % kaikista hankkeista). Julkista rahoitusta ko. hankkeisiin oli sidottu 46,4 miljoonaa euroa, eli noin 10 % kaikesta sidotusta julkisesta rahoituksesta. Viranomaisten arvion mukaan kolmannes Itämeristrategiaa tukevista hankkeista ja lähes puolet niiden rahoi-tuksesta kohdistuu painopistealueeseen B7 (Alueen tutkimus- ja innovaatiomahdollisuuksien täysimääräinen hyödyntäminen), johon on kirjattu runsaasti Tekesin koko Itämeren aluetta hyödyttäviä tutkimushankkeita. Itä-Suomen EAKR-toimenpideohjelmassa lähes kaksi kolmannesta Itämeristrategiaa tukevista hankkeista ja peräti lähes kolme neljännestä niihin kohdistuneesta rahoituksesta on toimintalinjalla 2.

Pohjois-Suomen EAKR-toimenpideohjelmassa oli vuoden 2011 loppuun mennessä tunnistettu yhteensä 84 vähintään yhtä strategian painopistealueista tukevaa hanketta (runsaat 3 prosenttia kaikista hankkeista). Julkista rahoitusta ko. hankkeisiin oli sidottu 60,9 miljoonaa euroa, eli noin 13 % kaikesta sidotusta julkises-ta rahoituksesta. Viranomaisten arvion mukaan noin kaksi kolmasosaa Itämeristrategiaa tukevista hankkeista ja sidonnoista liittyi strategian I pilariin (Itämeri kiinnostavana ja hyvien yhteyksien varassa toimivana alu-eena). Pohjois-Suomen ohjelmassa merkittävimmäksi painopistealueeksi nousee A1 (Mereen päästettävien ravinteiden määrän vähentäminen hyväksyttävissä olevalle tasolle), johon on kohdistunut 32 % Itämeristra-tegiaa tukevista hankkeista ja 36 % rahoituksesta. Pohjois-Suomen EAKR-toimenpideohjelmassa 45 % Itä-meristrategiaa tukevista hankkeista mutta vain vajaa neljännes niihin kohdistuneesta rahoituksesta on toimin-talinjalla 2. Sen sijaan Itämeristrategiaa tukevasta rahoituksesta 71 % sijoittuu toimintalinjalle 3 (hankkeista vain 42 %). Kolmannen toimintalinjan muita EAKR-ohjelmia suurempaa roolia Itämeristrategian toteuttami-sessa Pohjois-Suomessa selittävät osaltaan useat matkailuhankkeet, joiden on tulkittu sisällöltään tukevan Itämeristrategiaa.

Manner-Suomen ESR-toimenpideohjelmassa oli vuoden 2011 loppuun mennessä tunnistettu yhteensä 161 vähintään yhtä strategian painopistealueista tukevaa hanketta, mikä on 8,6 % kaikista ohjelmassa rahoitetuis-ta hankkeista. Julkista rahoitusta ko. hankkeisiin oli varattu 110,0 miljoonaa euroa, eli 9,4 % kaikesta vara-tusta julkisesta rahoituksesta. Viranomaisten arvion mukaan valtaosa Itämeristrategiaa tukevista ESR-hankkeista liittyy strategian II pilariin (Itämerestä vaurauden alue) ja erityisesti sen painopistealueeseen B8 (Eurooppalaisia pk-yrityksiä tukevan Small Business Act –aloitteen toteuttaminen: Yrittäjyyden edistäminen, pk-yritysten vahvistaminen ja henkilöresurssien käytön tehostaminen) johon kohdistuu lähes puolet Itämeri-strategiaa tukevista ESR-hankkeista ja yli puolet niihin kohdistuvasta julkisesta rahoituksesta. Toinen mer-kittävämpi painopistealue on C12 (Itämeren alueen vetovoimaisuuden säilyttäminen ja vahvistaminen ja hen-

38

kilöresurssien käytön tehostaminen), johon on kohdistunut runsas kolmannes Itämeristrategiaa tukevista ESR-hankkeista ja niiden julkisesta rahoituksesta. ESR-ohjelman toimintalinjoista erityisesti ensimmäinen (Työorganisaatioiden, työssä olevan työvoiman ja yritysten kehittäminen sekä yrittäjyyden lisääminen) tarjoaa hyvän pohjan Itämeristrategiaa tukeville hankkeille. Kaikista ESR-ohjelman Itämeristrategiaa tuke-vista hankkeista 41 % ja strategiaa tukevasta julkisesta rahoituksesta 55 % sijoittui vuodenvaihteen tietojen mukaan juuri toimintalinjalle 1.

Vaikka toimenpideohjelmia laadittaessa ei Itämeristrategiaa voitu vielä ottaa huomioon, ne tarjoavat silti käyttökelpoisen rahoituslähteen useita strategian eri painopisteitä tukevalle hanketoiminnalle. Laadullisessa arvioinnissa tulee kiinnittää huomiota myös siihen, että alueellisista ja paikallisista lähtökohdista toteutettava EAKR- ja ESR-hanketoiminta ei useimmissa tapauksissa sisällä kansainvälistä ulottuvuutta. Erityisesti yri-tystoiminnan edistämiseen liittyviä hankkeita jää kansainvälisen ulottuvuuden puuttuessa kirjaamatta strate-giaa tukeviksi, vaikka sisällöllisiä perusteita muuten olisikin. Toisaalta nyt strategiaa tukeviksi kirjatuissa hankkeissakin on joukossa niitä, joilla sisällöllinen vahvuus korvaa puuttuvaa kansainvälisyyttä.

Hankkeiden arviointi Itämeren alueen strategian näkökulmasta onkin aina subjektiivista ja vaihtelee eri vi-ranomaisten välillä – esim. juuri suhteessa kansainvälisen yhteistyön painoarvoon. Yksittäisten hankkeiden määrien laskemista tärkeämpää onkin se, että Itämeren alueen strategia on seurantavelvoitteen vuoksi tullut osaksi hankkeiden kanssa toimivien virkamiesten ja rahoittajien arkipäivää. Yleisen tietoisuuden lisääntymi-nen helpottaa strategian sisällyttämistä luontevaksi osaksi tulevaa Manner-Suomen rakennerahasto-ohjelmaa 2014-2020.

Jäsenmaiden väliset ohjelmat ja ulkorajaohjelmat: Alueellisen yhteistyön ohjelmat ja ENPI CBC ohjelmat

Suomi osallistuu ohjelmakaudella 2007 - 2013 kuuteen Euroopan alueellinen yhteistyö –tavoitteen ohjel-maan ja kolmeen Eurooppalaisen naapuruuden ja kumppanuuden välineen rajayhteistyöosion (ENPI CBC) ohjelmaan, jotka ovat:

Taulukko 8: Jäsenmaiden väliset ohjelmat ja ulkorajaohjelmat, joihin Suomi osallistuu ohjelmakaudella 2007-2013

Ohjelma Muut osallistuvat maat Suomen osuus

EAKR/ENPI - rahoitus

Rajat ylittävä yhteistyöPohjoinen SE, NO 14,8 34,0Botnia-Atlantica SE,NO 11,3 30,5Keskinen Itämeri SE,EE,LV 27,8 102,2

Valtioiden välinen yhteistyöItämeri SE,DK,DE,EE,LV,LT,PL,NO,RU,BY 20,9 216,8Pohjoinen periferia SE,UK(SC,NI),IE,NO,IS,FO,GL 5,9 35,1

INTERREG IV C muut jäsenmaat + NO, CH 321,3ENPI CBC

39

Kolarctic RU, SE, NO 9,0 28,2Karelia RU 12,4 23,2Kaakkois-Suomi - Venäjä RU 18,1 36,2

Euroopan alueellinen yhteistyö

Yhtä ohjelmaa lukuun ottamatta hallintoviranomainen sijaitsee muualla kuin Suomessa. Keskisen Itämeren ohjelman hallintoviranomaisena toimii Varsinais-Suomen liitto. Missään ohjelmassa ei ole sovellettu EAYY:tä.

Työ- ja elinkeinoministeriö toimii ohjelmien kansallisena vastuuviranomaisena. TEM esittää Suomen näke-mykset ohjelmien valmistelu- ja seurantakomiteoissa. Valtioiden välisen ja alueiden välisen yhteistyön ohjelmissa TEM osallistuu myös hankkeiden valintaan. Lisäksi TEM vastaa valtion vastinrahoituksesta ja ensimmäisen tason valvonnasta Suomessa.

Useimmat ohjelmat perustuvat edellisellä ohjelmakaudella toteutettuihin ohjelmiin. Keskisen Itämeren oh-jelma muodostaa kuitenkin uuden kokonaisuuden, jonka taustalla on kaksi vanhaa ohjelmaa, mutta johon kuuluu myös alueita, jotka eivät aiemmin ole olleet mukana Interreg- ohjelmissa. Näistä syistä päädyttiin kolmen alaohjelman rakenteeseen. Ohjelman valmistelu oli muita haasteellisempaa.

Kaikki ohjelmat hyväksyttiin syksyllä 2007. INTERREG IVC- ja Pohjoinen periferia –ohjelmien toteutta-minen alkoi jo syksyllä 2007, muiden keväällä 2008. Odotetusti Keskisen Itämeren toteuttaminen käynnistyi hieman muista jäljessä, mutta on sittemmin edennyt hyvin. Sen sijaan Botnia-Atlantica –ohjelman toteutta-minen hidastui hieman ripeän alun jälkeen. Vuoden 2012 puolivälissä kaikki ohjelmat Botnia-Atlanticaa lukuun ottamatta olivat sitoneet kaikki rahansa ja useissa oli tehty ylibuukkauksia. Botnia-Atlantica –ohjelmakin tulee todennäköisesti sitomaan loput varat tämän vuoden loppuun mennessä.

Maksatuksista TEM:llä ei ole kattavaa ajantasaista tietoa. Kolmessa ohjelmassa (Pohjoinen, Botnia-Atlan-tica, Pohjoinen periferia) noudatetaan n+2 –sääntöä, muissa taas ensimmäisten vuosien osalta n+3 -sääntöä. Toistaiseksi kaikissa ohjelmissa on saavutettu maksatustavoitteet. Haasteiden arvioidaan olevan suurempia loppuvuosien osalta ja kaikissa ohjelmissa on ryhdytty toimenpiteisiin maksatusten nopeuttamiseksi.

Keskeisiä syitä maksatusten ”laahaamiseen” ovat ohjelmien myöhäinen käynnistyminen – erityisesti Keski-sen Itämeren –ohjelman osalta - ja ensimmäisen tason tarkastukseen liittyvät ongelmat. Useimmissa maissa on ns. keskitetty valvontajärjestelmä, jolloin resurssien alimitoitus on noussut ongelmaksi. Sen sijaan Suo-men hajautettu järjestelmä näyttää toimivan hyvin. Tehdyissä toisen tason tarkastuksissa ei ole havaittu systemaattisia laadullisia eroja keskitetyn ja hajautetun järjestelmän välillä.

Viime vuosina on ollut viitteitä siitä, että taloudellinen kriisi on vaikeuttanut tarvittavan kansallisen rahoituk-sen järjestymistä erityisesti Baltian maissa ja Puolassa. Tällä voi olla vaikutuksia erityisesti Itämeren ja Kes-kisen Itämeren ohjelmissa. Suomessa talouskriisi on näkynyt lähinnä kuntarahan saannin heikentymisenä. Tällä on ollut vaikutuksia erityisesti Botnia-Atlantica –ohjelmassa, jossa vaadittu kansallinen rahoitusosuus on muita ohjelmia korkeampi.

Toistaiseksi ei ole kattavampaa tietoa hankkeiden tuloksista. Useimmissa ohjelmissa ensimmäiset loppura-portit saatiin vuonna 2011. Kaikissa ohjelmissa on teetetty väliarviointeja, mutta erilaisin kysymyksenasette-

40

luin ja aikatauluin. Yleisarvio näyttäisi kuitenkin olevan että ohjelmien asettamat tavoitteet on pääosin saavutettu.

Vuodesta 2010 ohjelmat (pl. INTERREG IV C) ovat pyrkineet ottamaan huomioon EU:n Itämeristrategian hankkeiden valinnassa ja merkitsemään (label) strategian mukaiset hyväksytyt hankkeet. Missään ohjelmassa ei kuitenkaan ole otettu käyttöön uusia valintakriteerejä. Vahvimmin strategia on ollut esillä Itämeren ja Keskisen Itämeren ohjelmissa. Etenkin ensin mainitulla on ollut keskeinen rooli strategian ns. lippulaiva-hankkeiden rahoittamisessa.

Tarkemmin toteutumisesta ohjelmittain liitteissä 7 ja 8 (Central Baltic Interreg IV).

Eurooppalaisen naapuruuden ja kumppanuuden välineen rajayhteistyöosio (ENPI CBC)

Kolarctic ENPI CBC –ohjelmassa hallintoviranomaisena toimii Lapin liitto, Karelia ENPI CBC -ohjelmassa Pohjois-Pohjanmaan liitto ja Kaakkois-Suomi – Venäjä ENPI CBC –ohjelmassa Etelä-Karjalan liitto.

ENPI CBC -ohjelmat ovat virallisesti ulkosuhdeohjelmia, joista Suomessa vastaa UM. Ohjelmien valmistelu ja täytäntöönpano tapahtuu kuitenkin UM:n ja TEM:n yhteistyönä, koska ENPI CBC -ohjelmien sisällölliset tavoitteet liittyvät pääosin alueelliseen kehittämiseen unionin ulkoraja-alueilla. Suomen kansallinen valtion vastinrahoitus ohjelmille tulee ainoastaan TEM:ltä. Hankkeiden valinta tapahtuu pääosin alueiden toimesta, mutta myös TEM ja UM osallistuvat hankkeiden valintaprosessiin.

Lähtökohtana ohjelmille olivat Suomen itärajalla kaudella 2000 - 2006 toteutetut INTERREG-ohjelmat, jotka vuonna 2003 muutettiin ns. naapuruusohjelmiksi. Naapuruusohjelmilla pyrittiin INTERREG-rahoituksen ja EU:n ulkosuhderahoituksen (TACIS CBC) entistä parempaan yhteensovittamiseen.

Komissio hyväksyi Kolarctic-, Karelia- ja Kaakkois-Suomi – Venäjä -ohjelmaesitykset joulukuussa 2008 ja ohjelmakohtaiset rahoitussopimukset allekirjoitettiin Tukholmassa marraskuussa 2009 pidetyn EU - Venäjä huippukokouksen yhteydessä. Rahoitussopimusten ratifiointi-instrumenttien vaihtaminen tapahtui Pietarissa syyskuussa 2010 järjestetyn vuotuisen rajayhteistyötä käsittelevän konferenssin yhteydessä. Sopimukset tuli-vat voimaan 1.10.2010. Ratifioinnin myötä myös Venäjän valtion vastinrahoitus saatiin ohjelmien käyttöön. Venäjän valtio osallistuu ohjelmien rahoittamiseen vastaavalla summalla kuin ohjelmiin osallistuvat jäsenvaltiot.

Euroopan komissio on määritellyt ENPI CBC –ohjelmille seuraavat neljä tavoitetta:

1) taloudellinen ja sosiaalinen kehitys, 2) yhteiset haasteet, 3) turvalliset ja tehokkaat rajat sekä 4) kansalaisten väliset suorat yhteydet (people-to-people).

Edellä mainitut tavoitteet sisältyvät ENPI CBC -ohjelmien toimintalinjoihin ja toimenpiteisiin. Ohjelma-alueiden taloudellisen ja sosiaalisen kehityksen tukeminen on etusijalla.

Euroopan unioni, sen jäsenvaltiot ja kumppanivaltiot hyötyvät ulkorajayhteistyöstä, koska se edistää myön-teistä ilmapiiriä siihen osallistuvien valtioiden lähentymiselle, parantaa EU:n ja kumppanivaltioiden välisiä

41

suoria yhteyksiä ja vahvistaa yhteisiä poliittisia ja taloudellisia arvoja sekä eurooppalaisia yhteistyömene-telmiä. Rajat ylittävä yhteistyö lisää raja-alueiden vakautta ja vaurautta, mikä on kaikkien etujen mukaista.

Tarkemmin ENPI CBC –ohjelmista liitteessä 9.

C. Rakennerahastostrategian ja painopisteiden saavutukset ja haasteet muuttuvassa toimintaympäristössä

Kansallisen rakennerahastostrategian saavutukset ja kehittämishaasteet

Rakennerahastot ovat tukeneet Suomen eri alueita elinkeinorakenteen uudistamisessa. Palvelualojen osuus tuotantorakenteessa on edelleen kasvanut ja palveluiden tehokkuus lisääntynyt uuden tekniikan käyttöönoton ansiosta. Suomeen on kehittynyt uusia kansainvälisesti menestyviä toimialoja perinteisen teollisuuden rin-nalle ja eri toimialojen rajapinnoille. Kaivos- ja kaivannaistoiminnan osuus tuotantorakenteessa on kasvanut erityisesti Itä- ja Pohjois-Suomessa. Yritysten toimintaympäristöä on kyetty uudistamaan ja vahvistamaan.

Kestävän kasvun alalla on tehty avauksia mm. cleantech-osaamisessa ja yritystoiminnassa. Uusiutuvien luonnonvarojen kestävään käyttöön perustuva tuotekehitys sekä energia- ja muu tuotanto on tärkeässä osassa maaseudun kehittämisessä. Luovuuden ja osaamisen merkitys kaikessa tuotannossa kasvaa jatkuvasti.

Rakennerahastovaroja on kohdistettu väestön ikääntymisen ongelmiin ja työvoimatarpeeseen on vastattu tehostamalla koulutusta ja nopeuttamalla nuorten tuloa työelämään sekä kiinnittämällä huomiota työelämän laadun kehittämiseen, työssä olevan työvoiman jaksamiseen ja työssä jatkamiseen sekä osaamisen kehittä-miseen. Samoin on kehitetty aktiivisia toimia, joilla koulupudokkaiden määrää on saatu pienennettyä ja integroitua heidät takaisin koulutukseen tai työelämään. Tehokkaalla aikuiskoulutuksella on lisätty työnteki-jöiden kykyä reagoida nopeasti ja joustavasti työelämän muuttuviin työvoimatarpeisiin ja muihin työelämän muutoksiin sekä mahdollistettu työvoiman ammatillinen liikkuvuus. Koulutustarpeiden muutoksiin on varau-duttu kehittämällä sitä koskevia ennakointimenetelmiä ja lisäämällä koulutusjärjestelmän ja elinkeinoelämän välistä yhteistyötä. Työhön osallistumisaste on noussut lähelle 75 %:a ja työllisyyden alueellisia eroja on onnistuttu tasaamaan.

Rakennerahastovaroilla on ehkäisty syrjäytymistä sekä lisätty osallisuutta kehittämällä välityömarkkinoiden toimintaa ja työllisyyspolkuja. Hankkeisiin osallistumisesta on ollut hyötyä erityisesti aktiivisuuden lisäänty-misen, oppimismotivaation kasvun, koulutus- ja työmahdollisuuksia koskevan tiedon lisääntymisen sekä työllistymismahdollisuuksien parantumisen muodossa. Tehdyt palvelutarvearvioinnit ja urasuunnitelmat sekä hankkeiden tarjoama yksilöllinen ohjaus ja tuki ovat merkittävä lisäarvo, mistä osallistujat ovat hyötyneet. Moniammatillinen yhteistyö yli organisaatiorajojen on mahdollistanut kokonaisvaltaiset yksilön tarpeista lähtevät palvelut. Hanketoiminnan myötä on onnistuttu vahvistamaan kolmannen sektorin toimijoiden ase-maa välityömarkkinatoimijoina, palveluntuottajina ja työllistävän toiminnan kehittäjinä. Kolmannen sektorin toimijat ovat selvittäneet työllisyyshankkeissa myös mm. sosiaalisten ja yhteiskunnallisten yritysten toimin-nan käynnistämistä ja kehittämistä.

Rakennerahastot ovat vaikuttaneet alueellisesti kattavan koulutusverkoston säilymiseen. Sen avulla turvataan alueiden osaamis- ja lahjakkuusreservien mahdollisimman tehokas käyttö. Osaamisen merkityksen kasvu ja alueellisen kehittämis- ja osaamispotentiaalin tehokas käyttö on lisännyt korkeakoulujen merkitystä alueelli-

42

sessa kehittämistoiminnassa. Erityisesti ammattikorkeakoulujen rooli aluekehittämisessä ja kansainvälisessä verkottumisessa on vahvistunut ohjelmakauden aikana merkittävästi. Ammattikoulutuksen roolia osana alueellisia ja paikallisia innovaatio- ja osaamisjärjestelmiä on vahvistettu lisäämällä ammattikoulutuksen, yritystoiminnan ja alueellisten toimijoiden välistä yhteistyötä sekä tiivistämällä nykyistä ammattikorkeakou-luverkkoa koulutuksen ja tutkimuksen laadun ja vaikuttavuuden vahvistamiseksi.

Alueilla oleva kehityspotentiaali on saatu tehokkaaseen käyttöön. Alueiden erikoistuminen omiin vahvuuk-siinsa on lisännyt niiden osaamisen kriittistä massaa ja parantanut niiden kykyä linkittyä oman kehittymi-sensä ja kilpailukykynsä kannalta olennaisiin osaamis- ja arvoverkostoihin. Alueiden tutkimus-, kehitys- ja innovaatiotoiminta on koottu verkottuneiksi innovaatioyhteisöiksi, jotka ovat vahva kansallinen voimavara.

Rakennerahastovaroin on voitu vastata myös Itä- ja Pohjois-Suomen harvaan asutun alueen erityisvaikeuk-siin, jotka kulminoituvat mm. pitkiin etäisyyksiin ja lähtökohtaisesti alhaisempiin yritystoiminnan edelly-tyksiin. Saavutettavuutta tukevat hankkeet ovat olleet tärkeässä asemassa alueellisessa liikenteen ja yritysympäristöjen kehittämisessä.

Suomen rakennerahastostrategia ja sen toteuttamiseksi laaditut alueelliset työllisyys ja kilpailukyky –tavoit-teen mukaiset ohjelmat ovat olleet tavoitteiltaan ja toteutukseltaan monimuotoisia. Ohjelmilla ja EU:n raken-nerahoituksella on pystytty vastaamaan ohjelmakauden muuttuneessa taloudellisessa toimintaympäristössä nousseisiin haasteisiin sekä ohjelmarakenteen joustavuuden ja sisällöllisen monipuolisuuden että hallinnol-lisesti jakaantuneen toimintavastuun johdosta. Rakennerahastotoimintaa hallinnoivat välittävät toimielimet ovat voineet tarjota muuttuvissa tilanteissa kullekin alueelle sopivia rahoitusvälineitä ja toimintamalleja.

Myös alueiden yritystoimintaa on kehitetty merkittävästi rakennerahastovaroin. Uusien yritysten perusta-minen, olemassa olevan yritystoiminnan kehittäminen ja laajentaminen sekä monipuolisten koulutusmah-dollisuuksien tarjoaminen ovat samalla olleet malliesimerkki EAKR- ja ESR-hankkeiden mahdollisuuksista toimia toisiaan täydentäen. Yritysten alueellisia ja paikallisia toimintaympäristöjä on myös kehitetty etenkin EAKR-varoin esim. parantamalla pienyritysten logistista saavutettavuutta uudistamalla paikallista energia- ja jätehuoltoa ympäristöystävällisemmäksi ja ekologisesti kestävämmäksi.

Taloudellisen tilanteen heikkeneminen on heijastunut osaltaan myös rakennerahasto-ohjelmiin. Kuntien mahdollisuudet osallistua hankkeiden rahoitukseen ovat heikentyneet mikä on paikoin johtanut uusien hank-keiden sisällölliseen kunnianhimottomuuteen; rohkeita uusia avauksia, joihin väistämättä sisältyy myös suurempi epäonnistumisen riski, ei välttämättä ole aina uskallettu rahoittaa vaan on pitäydytty totutuimmissa ja onnistumiseltaan varmemmissa perushankkeissa.

Arvioitsijat esittivät hankkeiden hallintoa kevennettäväksi. Arvioinnin jatkotyönä tehtiin arvioitsijan toimes-ta selvitys asiakkaalle ja rahoittajalle EAKR-toiminnasta aiheutuvasta ylimääräisestä hallinnointityöstä ver-rattuna kansallisesti rahoitettuun toimintaan. Laskelman mukaan hallinnointityön kustannus on noin 8-10 % kaikista kustannuksista. Hallinnointityön keventämiseksi on otettu käyttöön yksinkertaistettuja kustannus-malleja sekä asiakkaan että rahoituksen myöntävän viranomaisen hallinnollisen taakan pienentämiseksi.

43

Hallintoviranomaisen johdolla on toteutettu useita vauhdittamistoimia sekä rahoituksen riittävyyden varmis-tamiseksi että hallinnollisten helpotusten aikaansaamiseksi. Ohjelmien toteutusta on sujuvoitettu useilla toimilla. Osa niistä liittyy komission strategiaraportin laatimisohjeen liitteen II mukaisiin toimiin, joista raportoidaan alla.

Taloudellisen kriisin helpottamiseksi lisättiin vuonna 2011 rahoitettavien hankkeiden määrää antamalla ennakkobudjetoinnin avulla välittäville toimielimille mahdollisuus käynnistää ennakkoon hankkeita, jotka muutoin olisivat käynnistyneet ohjelmakauden loppuvuosina.

Hankkeille maksettavat ennakot eivät ole laajassa mitassa käytössä. Joillekin maakuntien liittojen rahoittamille hankkeille on maksettu pieniä ennakkoja.

Hankkeille suoritettavien maksatusten käsittelyaika on ollut varsin pitkä. Maksatusten jouduttamiseksi on lisätty henkilöstöä maksatustehtäviin ja järjestetty heille vuosittain koulutusta.

Hallintoviranomainen on laatinut uutta kansallista lainsäädäntöä yksinkertaistettuihin kustannusmalleihin liittyen ja uudistanut näiltä osin ohjeistusta. Maksatuksia ovat jouduttaneet myös yksinkertaistetut kustan-nusmallit, kesäkuussa 2011 käyttöön otettu prosenttikorvausmalli ’flat rate’ ja vuoden 2012 alussa käyttöön otettu kertakorvausmalli ’lump sum’. Marraskuun alkuun 2012 mennessä Flat rate –hankkeita oli EAKR-ohjelmissa käynnistynyt 197 kpl ja ESR-ohjelmassa 258 kpl. Flat rate –hankkeita ovat eniten käynnistäneet kunnat ja kuntayhtymät sekä ammattikorkeakoulut. Erityisesti pienille toimijoille, kuten erilaisille järjestöille ja yhdistyksille sopivia Lump sum –hankkeita oli EAKR-ohjelmissa käynnistynyt 26 kpl ja ESR-ohjelmassa 34 kpl. Ensimmäiset kokemukset molemmista hanketyypeistä ovat olleet myönteisiä.

Hanketoiminnan vauhdittamiseksi järjestettiin keväällä 2010 koko Suomen kattanut Vipuvoimaa EU:lta -tietoiskukiertue. Ohjelmien toteutusta seurataan aktiivisesti seurantakomiteoiden sihteeristötyöskentelynä ja toteutuksen tilanteesta ja mahdollisista suuntaustarpeista keskustellaan ohjelmien seurantakomiteoissa.

EAKR-ohjelmissa on otettu käyttöön pääomasijoitustoiminta uutena rahoitusinstrumenttina.

Merkittävät muutokset kansallisessa ja alueellisessa politiikassa

Rakennerahastostrategia ja sen pohjalta laaditut EAKR-ohjelmat ja ESR-ohjelmat laadittiin toisenlaisissa taloudellisissa olosuhteissa. Ohjelmien toteutuksen aikana tapahtunut taloudellisen tilanteen äkillinen muut-tuminen heijastuu myös rakennerahastotoimintaan. Taloudellisen taantuman vaikutukset näkyvät rakenne-rahastotoiminnassa yksityisen sektorin vähentyneenä aktiivisuutena ja kansallisen julkisen rahoituksen kart-tumisen hidastumisena.

Rakennerahastovaroja käytetään Suomessa osana kansallisten elvytystoimien rahoitusta. Hallituksen 30.1.2009 tekemän päätöksen mukaisesti aikaistettiin rakennerahasto-ohjelmien varojen käyttöä ottamalla ennakkoon käyttöön myöhemmille ohjelmavuosille varattua ohjelmakehystä. Tämä toteutettiin budjetoimalla kansallisessa talousarviossa ennakkoon vuosien 2009 ja 2010 ohjelmakehystä. Tavoitteena oli hanketoimin-nan volyymin kasvattaminen erityisesti välittömästi työllisyyttä, uutta liiketoimintaa ja uusia työpaikkoja luovissa toimissa sekä työllisyys- ja koulutustoimenpiteissä. Käytännössä tämä tarkoitti usein myöhemmille ohjelmavuosille suunniteltujen hankkeiden aikaistamista. Ohjelmat osoittautuivat riittävän joustaviksi, joten niihin ei tarvinnut tämän johdosta tehdä muutoksia.

44

Kansallisen julkisen rahoituksen saanti rakennerahastotoimintaan on vaikeutunut. Vaikeutunut taloustilanne näkyy kuntarahoituksen saamisen vaikeutumisena, mistä syystä kuntien rahoitusosuuden vaatimusta pienen-nettiin 25 %:sta 15 %:iin vuosina 2009 ja 2010. Tämän toivottiin osaltaan jouduttavan ohjelman toteutusta. Toisaalta vuonna 2012 tehdyllä valtion säästötoimista johtuvalla valtion kansallisen rahoituksen leikkauk-sella (yht. 60 milj. euroa) saattaa olla viivästyttävää vaikutusta ohjelmien etenemiseen jatkossa, sillä oletta-muksena on, että kunnat ja muut julkiset rahoittajat pystyisivät korvaamaan valtion vähenevän vastinraha-osuuden. Erityisesti ESR-ohjelman osalta näyttää siltä, että riittävä kuntarahoituksen lisäys ei välttämättä toteudu, jolloin joudutaan harkitsemaan ohjelmanmuutosta, jolla pienennettäisiin julkisen rahoituksen kokonaisvolyymia kansallista vastin rahoitusosuutta alentamalla (=ESR-osarahoitusastetta nostamalla).

Kansallinen aluepolitiikka

Valtioneuvosto päätti 15.12.2011 valtakunnallisista alueiden kehittämistavoitteista vuosille 2011–2015 (tavoitepäätös). Tavoitepäätös sisältää hallituskaudella noudatettavat valtioneuvoston toimivallassa olevat aluepoliittiset linjaukset ja kehittämistoimenpiteiden painopisteet.

Alueiden kehittämistavoitteet kiteytetään tavoitepäätöksessä kolmeen yleiseen linjaukseen:1. Vahvistetaan alueiden kilpailukykyä ja elinvoimaisuutta2. Edistetään väestön hyvinvointia3. Turvataan hyvä elinympäristö ja kestävä aluerakenne

Aluekehittämisessä keskeisinä periaatteina korostetaan jatkuvan uusiutumiskyvyn ylläpitämistä, kaiken po-tentiaalin hyödyntämistä sekä alueellisten erityispiirteiden kunnioittamista. Tavoitepäätöksessä on nostettu esiin erityiskysymyksinä äkillisiin rakennemuutoksiin vastaaminen, metropolialueen kilpailukyvyn vahvis-taminen, suurten kaupunkiseutujen toimintaedellytysten turvaaminen, harvaan asuttujen alueiden kehittä-minen, Itä- ja Pohjois-Suomen kehittäminen sekä Pohjoisen ulottuvuuden hyödyntäminen.

Hallinnon ja aluekehityksen ministerityöryhmässä arvioidaan säännöllisesti alueiden kehittämistavoitteiden toteutumista sekä käsitellään hallinnonalakohtaisia tavoitteita ja toimenpiteitä alueiden kehittämiseksi. Tarvittaessa tavoitepäätöstä tarkistetaan ja muutetaan ministerityöryhmän ehdotusten pohjalta.

Valtioneuvosto päätti tavoitepäätöksessä joulukuussa 2011, että Koheesio- ja kilpailukykyohjelma (KOKO) lopetetaan vuoden 2011 lopussa kansallisena aluekehittämisen erityisohjelmana. Ohjelman lopettamisen tavoitteena on yksinkertaistaa järjestelmää, keventää hallintotaakkaa ja vahvistaa demokraattista kehittämis-varojen ohjausta maakunnissa. Jatkossa kehittämisvaroja ohjataan vahvemmin kehittämis- ja suunnittelu-järjestelmään, joka tukeutuu konkreettisesti alueiden kehittämistä ohjaaviin strategioihin ja tulossopimuksiin.

Osaamiskeskusohjelman ohjelma-asiakirjan mukaisesti vuonna 2010 suoritetun väliarvioinnin perusteella tarkistettiin ohjelmaan kuuluvat osaamisklusterit ja -keskukset ohjelman loppukaudeksi 2011–2013. Osaa-miskeskusohjelman strategisia painopisteitä uudistettiin siten, että toimintaa kohdennetaan entistä vahvem-min uuden liiketoiminnan edistämiseen sekä kansainvälisesti kilpailukykyisten innovaatioympäristöjen vahvistamiseen.

Kaupunkipolitiikkaa ja saaristopolitiikkaa on toteutettu vuonna 2009 hyväksyttyjen periaatepäätösten mukai-sesti. Seurannan mukaan periaatepäätöksiä on toteutettu varsin hyvin. Kaupunkipolitiikan painopisteitä ovat

45

olleet kilpailukyvyn ja koheesion vahvistaminen sekä ilmastonmuutoksen haasteisiin vastaaminen. Saaristo-politiikalla on edistetty kuntien valtionosuuksiin sisältyviä saaristolisiä, saaristoliikennettä, saaristopolitiikan edellytyksiä aluetasolla, saaristo- ja vesistömatkailua, vapaa-ajan asumista ja Itämeri-politiikan vahvistu-mista.Helmikuussa 2011 hyväksyttiin maaseutupoliittinen periaatepäätös, jonka mukaan keskeistä maaseudun elinvoimaisuuden ja kilpailukyvyn edistämiseksi on maaseutualueiden kaupunkeja nopeampaan ikäänty-miseen varautuminen, palveluiden saatavuuden varmistaminen maaseudun olosuhteista lähteviä ratkaisuja kehittämällä sekä vihreän talouden kysyntään vastaaminen elinkeinoja ja yrittäjyyttä uudistamalla. Maaseu-tupolitiikan toimenpiteillä on edistetty näiden painopisteiden toteuttamista ja mm. käynnistetty ikääntymisen vaikutusten arvioinnin kehittäminen alueiden käyttöön.

Valtioneuvosto päätti tavoitepäätöksessä joulukuussa 2011, että periaatepäätöksistä luovutaan. Sen sijaan kaupunkipolitiikan ja maaseutupolitiikan yhteistyöryhmät ja saaristoasiain neuvottelukunta valmistelevat ministeriöiden ja alueiden yhteistyönä vaalikaudeksi kaupunkipolitiikan, maaseutupolitiikan ja saaristo-politiikan toimenpideohjelmat.

Hallitusohjelman mukaan metropolialueella ja muilla suurilla kaupunkiseuduilla kehitetään sopimusperus-teista kaupunkipolitiikkaa kaupunkiseutujen pitkäjänteisen kehittämistoiminnan tukemiseksi. Aie- ja kasvu-sopimuspolitiikkaa tehdään suurissa kaupunkikeskuksissa koko maassa mm. innovaatiokeskittymien vahvis-tamiseksi, maankäytön-, asumisen ja liikenteen yhteensovittamiseksi sekä sosiaalisen eheyden vahvistami-seksi. Vuonna 2011 asetettu kaupunkipolitiikan yhteistyöryhmä ja sen suurkaupunkijaosto kehittävät sopi-muspolitiikkaa hallitusohjelman ja alueiden kehittämisen tavoitepäätöksen pohjalta. Metropolipolitiikan linjauksia valmistellaan metropolipolitiikan neuvottelukunnassa ja sihteeristössä.

Alueellistamista on jatkettu kahdella edellisellä hallituskaudella saavutetun kehitysuran mukaisesti. Alueel-listamistoimia oli vuoden 2011 lopulla toteutettuina 4 048 henkilötyövuotta, niiden lisäksi päätettyinä 714 henkilötyövuotta ja suunnitelmina 317 henkilötyövuotta eli yhteensä 5 079 henkilötyövuotta (ns. bruttoluku). Alueellistamistoimista (brutto) noin 1 000 henkilötyövuotta on syntynyt pääkaupunkiseudun ulkopuolisten alueiden välisinä siirtoina alueellistamispaikkakunnille. Siten nettotoimenpiteet ovat vajaat 4 100 henkilö-työvuotta. Näistä toteutettuja on noin 3 200, lisäksi päätettyjä noin 600 ja suunnitelmia noin 300 henkilö-työvuotta.

Vuoden 2008 voimaan tulleen merkittävän valtion aluehallinnon organisaatiomuutoksen vaikutuksia arvioi-daan laajassa mitassa kuluvan vuoden lopussa valmistuvassa selvityksessä.

Äkillisten rakennemuutosten reagointimalli

Rakennerahastovaroin on tuettu erikseen määriteltyjen äkillisten rakennemuutosalueiden sekä muiden raken-nemuutoksesta kärsineiden alueiden työttömyysongelmien hoitoa ja elinkeinoelämän ja yritystoiminnan uudistamista Rakennerahasto-ohjelmat ovat mahdollistaneet nopean ja välittömän reagoinnin ja toimen-piteiden käynnistymisen, mikä on osoittautunut hyväksi toimintamalliksi.

Rakennemuutos on jatkuva prosessi, joka liittyy olennaisesti elinkeinotoiminnan ja alueiden kehityskuvaan. Alueelta katoaa yritystoimintaa tai alue menettää työvoimaansa jatkuvan muuttotappion myötä. Toisaalta rakennemuutos luo mahdollisuuden uudistaa alueen elinkeino- ja yritystoimintaa.

Vuosina 2007 - 2011 on yritysten lopettaessa tai supistaessa toimintaansa nimetty yhteensä 22 aluetta äkilli-sen rakennemuutoksen alueiksi, joista 21 on seutukuntia ja 1 yksittäinen kunta. Lisäksi meriteollisuus on

46

nimetty äkillisen rakennemuutoksen toimialaksi. Tuotannon supistaminen on koskenut erityisesti metsä-teollisuutta, joka on sulkenut vuosina 2005–2010 eri puolilla maata noin kymmenen tehdasta. Myös metalli- ja konepajateollisuus sekä sähkötekninen teollisuus ovat globaalin kilpailun voimistuessa joutuneet supista-maan tuotantoaan joillakin alueilla.

Äkillisen rakennemuutosten hoitamiseen on työ- ja elinkeinoministeriö kehittänyt toimintamallin, jonka mukaan toimenpiteet käynnistetään välittömästi isojen irtisanomisten tapahduttua. Rakennemuutostilanteissa on tavoitteena saada ripeästi syntymään uuteen kilpailukykyiseen tuotantorakenteeseen perustuvia työstä työhön ratkaisuja ja korvaavia työpaikkoja. Toimintamallin avulla pyritään tehokkaasti vastaamaan erityyp-pisiin rakennemuutoksiin eri alueilla ja toimialoilla ja integroimaan toimenpiteet osaksi uudistuvaa alue-, elinkeino-, innovaatio- ja työllisyyspolitiikkaa. Paikallisilla ja keskushallinnon toimijoilla sekä yritysten ja työntekijöiden edustajilla on oltava yhteinen tilannekuva ja tahtotila, jolloin yhteistyö ja koordinaatio on toimivaa ja joustavaa.

Rakennerahastovaroin on vastattu äkillisiin rakennemuutoksiin nk. joustovarausta hyödyntämällä. Menettely on mahdollistanut ripeän, mutta silti valtakunnan tasolla koordinoidun mekanismin varojen osoittamiseksi rakennemuutosalueille. Joustovarauksen osuus vuosittain jaettavasta EAKR+ESR+valtio –rahoituksesta on vaihdellut 3-5 prosentin välillä, yhteensä joustovaraukseen oli käytetty vuoden 2011 loppuun mennessä n. 92 milj. euroa (EU+valtio).

D. Hanke-esimerkit

Seuraavassa on esitelty lyhyesti hankekokonaisuuksia, teemoja ja kehittämisohjelmia, jotka tukevat Eurooppa 2020 strategiaa ja muita tärkeitä koheesiopolitiikan ulottuvuuksia. Varsinaiset yksittäiset esimerkkihankkeet on kuvattu tarkemmin liitteissä.

Älykäs kasvu tarkoittaa sitä, että EU:ssa kannustetaan ihmisiä opiskelemaan ja jatkokouluttautumaan, kehitetään uusia tuotteita ja palveluja, jotka luovat kasvua ja työpaikkoja sekä auttavat vastaamaan yhteiskunnallisiin haasteisiin ja käytetään tehokkaammin tieto- ja viestintätekniikkaa.

Esimerkkinä älykkäästä kasvusta (täydentyy myöhemmin)

Kestävä kasvu tarkoittaa sitä, että rakennetaan vähähiilinen, entistä kilpailukykyisempi sekä resursseja tehokkaasti ja kestävästi käyttävä talous. Kestävällä kasvulla edistetään ympäristönsuojelua ja estetään biologisen monimuotoisuuden heikkeneminen sekä hyödynnetään sitä, että EU on muita edellä uusien vihreiden teknologioiden ja tuotantomenetelmien kehittämisessä. Investoidaan energiatehokkaisiin älyk-käisiin sähköverkkoihin ja valjastetaan EU:n laajuiset verkot vahvistamaan yritysten (etenkin pienten teollisuusyritysten) kilpailuetua. Lisäksi parannetaan yritysten ja erityisesti pk-yritysten liiketoiminta-ympäristöä ja autetaan kuluttajia tekemään ekologisesti perusteltuja valintoja.

Esimerkkinä kestävästä kasvusta (täydentyy myöhemmin)

Liitteenä xx tarkempi kuvaus yhdestä kokonaisuudessa rahoitetusta hankkeesta, Uusiutuvan energian tutkimuskeskus Lahdessa.

47

Osallistava kasvu tarkoittaa sitä, että parannetaan EU:n työllisyysastetta luomalla lisää ja parempia työpaik-koja erityisesti naisille, nuorille ja ikääntyneille työntekijöille. Investoidaan osaamiseen ja koulutukseen ja autetaan näin kaikenikäisiä ihmisiä ennakoimaan tulevaa ja hallitsemaan muutoksia. Uudistetaan työmarkki-noita ja hyvinvointijärjestelmiä ja varmistetaan, että kasvusta hyötyvät EU:n kaikki osat.

Esimerkkinä osallistavasta kasvusta……työssä olevien koulutus (täydentyy myöhemmin)

Liitteenä xx tarkempi kuvaus rahoitetusta hankkeesta, x

Koheesiopolitiikan alueellista ulottuvuutta kuvaa parhaiten se merkitys mikä sillä on ollut alueellisen tasa-arvon edistämiseen ja saavutettavuuden parantamiseen harvaan asutuille Itä- ja Pohjois-Suomen alueilla.

Esimerkkinä …(täydentyy myöhemmin)

Liitteenä xx tarkempi kuvaus rahoitetusta hankkeesta, xx

Sukupuolten välistä tasa-arvoa edistetään Suomen rakennerahasto-ohjelmissa kahdella strategialla sekä sukupuolinäkökulman huomioimisena kaikissa ohjelmatyön ja hankkeiden vaiheissa että tasa-arvoa edistävinä hankkeina. ESR-ohjelman valtakunnallisena toiminta on rahoitettu koko ohjelmakauden Valtava-kehittämisohjelmaa, joka tukee ohjelmatyötä eri tasoilla ja hanketoimijoita.

Valtava-kehittämisohjelman keskeisimpiä aikaansaannoksia on hallintoviranomaisen, ohjelmavalmistelijoi-den, välittävien toimielinten ja hanketoimijoiden tasa-arvo-osaamisen vahvistaminen erilaisin toimenpitein, muun muassa räätälöidyin tasa-arvokoulutuksin ja -konsultoinnein sekä laatimalla koulutusten tueksi oppaita ja selvityksiä. Näin laajamittaista, monipuolista ja pitkäkestoista tasa-arvokoulutusta ja -konsultointia, joka kattaa monipuolisesti eri tahot, ei ole aiemmin järjestetty. Toiminnan aikana ilmenneiden tarpeiden myötä suunnitelmia on muutettu siten, että Valtava toimii tasa-arvon tukirakenteena. Tämä on myös tärkein Valta-van toiminnan aikana tunnistetuista hyvistä käytännöistä. Kokemusten myötä on havaittu, että tukirakenne-tyyppiselle toiminnalle on suurta tarvetta myös tulevalla ohjelmakaudella 2014+. Valtava-kehittämisohjel-man toiminnan vaikutuksesta tasa-arvon tukirakenteen perustaminen on kirjattu hallituksen tasa-arvo-ohjelmaan (2012–2015).

Pitkäaikaisia vaikutuksia Valtava-kehittämisohjelmassa on lisäksi osallistuminen kansainvälisessä verkosto-yhteistyössä (The European Community of Practice on Gender Mainstreaming – Gender-CoP) tuotettavan sukupuolinäkökulman valtavirtaistamisen strategian laatimiseen. Tärkeänä lisänä on Valtava-kehittämis-ohjelman johtama Suomen CoP-työryhmä, joka vaikuttaa siihen, että sukupuolinäkökulma sisällytetään tulevan rakennerahastokauden 2014+ valmisteluun. Työryhmässä on edustus muun muassa hallintoviran-omaisesta, välittävistä toimielimistä sekä muista tasa-arvon ja rakennerahastotoiminnan asiantuntijoista.

Valtava-kehittämisohjelman tukirakenne on myös järjestänyt valtakunnallisia ja alueellisia seminaareja sekä muita tilaisuuksia, joissa on vaikutettu muun muassa osallistujien tasa-arvotietoisuuden ja -osaamisen kehit-tämiseen sekä tuotu Valtava-kehittämisohjelman toimintaa tunnetuksi. Tukirakenne myös fasilitoi ohjelmaan kuuluvien projektien toiminnan ja hyvien käytäntöjen kehittämistä sekä projektien verkostoitumista järjestämällä projektiverkostolle työpajoja neljä kertaa vuodessa räätälöityjen tasa-arvokonsultointien lisäksi.

48

Liitteenä xx tarkempi kuvaus Valtava-kehittämisohjelmasta ja yhdestä sen piirissä rahoitetusta hankkeesta, Naisten koulu.

Vaikeassa asemassa olevien ryhmien tukemiseksi perustettiin työ- ja elinkeinoministeriön ja sosiaali- ja terveysministeriön yhteistyönä koko ohjelmakauden mittainen kehittämisohjelma välityömarkkinoiden kehittämiseksi.

Kehittämisohjelman tavoitteena on kehittää uusia toimintakäytäntöjä, työmenetelmiä sekä moniammatillisia prosesseja ja asiakasohjauksen malleja, jotka edistävät syrjäytyneiden, syrjäytymisvaarassa olevien henkilöiden, pitkäaikaistyöttömien ja muiden vaikeasti työllistyvien kuten vammaisten ja osatyökykyisten henkilöiden työelämään pääsyä ja siellä pysymistä. Kehittämisohjelmassa pyritään myös vahvistamaan kaikkein vaikeimmin työllistyvien henkilöiden sosiaalista toimintakykyä ja elämänhallintaa sekä luoda edellytyksiä työllistymiselle erityisenä kohderyhmänä kuntouttavan työtoiminnan toimenpiteisiin oikeutetut työttömät.

Sosiaali- ja terveysministeriön Välityömarkkinat -valtakunnallisessa kehittämisohjelmassa on pyritty rahoit-tamaan laajoja, ylialueellisia tai koko ohjelma-alueen kattavia hankkeita, joiden tulokset ovat yleistettävissä valtakunnalliseen toimintaan. Ohjelman hankkeilla on ollut suoria kytköksiä sosiaali- ja terveyspolitiikan kansallisiin strategioihin ja niistä on mm. saatu uutta tutkimustietoa lakivalmistelun tueksi. Hankkeissa on tehty ehdotuksia lainsäädännön ja palvelujärjestelmän sekä sosiaaliturvan muutoksiksi. Näitä ehdotuksia, samoin kuin hankkeiden tuottamaa muuta tietoa hyödynnetään parhaillaan meneillään olevassa sosiaali-huollon lainsäädännön ja palvelujärjestelmän uudistamisessa, samoin kuin meneillään olevassa työvoima-poliittisessa kuntakokeilussa, osatyökykyisten työllistymisen toimenpideohjelman valmistelussa, työttömien terveyspalveluiden kehittämisessä sekä vuonna 2013 käynnistyvässä työvoiman palvelukeskus -mallin laki-sääteistämisessä. Hankkeet ovat olleet mukana yhdessä ministeriön kanssa kehittämässä kuntouttavan työtoi-minnan käsikirjaa ja laatusuosituksia kuntouttavalle työtoiminnalle. Niiltä odotetaan merkittäviä vaikutuksia kuntouttavan työtoiminnan laadun ja vaikuttavuuden sekä yhdenvertaisen saatavuuden kehittymiseen.

Liitteenä xx tarkempi kuvaus Välityömarkkinat kehittämisohjelman piirissä rahoitetusta Työllistä välittäen – Välitä työllistäen hankkeesta.

49

E. Yhteenveto

Pitkän aikavälin näkymät julkisessa taloudessa3

Suomen julkinen talous on tasapainottumassa keskipitkällä aikavälillä, mutta pitkän aikavälillä julkinen talous on isojen haasteiden edessä, kun väestö vanhenee. Väestön ikääntyminen kasvattaa eläke-, terveyden-huollon- ja pitkäaikaishoidon menoja. Samanaikaisesti verotulojen kasvu hidastuu kun kokonaistuotannon kasvu jää ainoastaan tuottavuuden kasvun varaan.

Työikäisen väestön määrä kääntyi laskuun v. 2010, jonka jälkeen 15–64-vuotiaiden määrä on vähentynyt 30 000 henkilöllä. Tilastokeskuksen vuoden 2009 väestöennuste arvioi kehityksen jatkuvan samansuuntai-sena seuraavat kaksi vuosikymmentä; työikäisen väestön ennakoidaan supistuvan 140 000 henkilöllä vuoteen 2020 mennessä. Suurten ikäluokkien siirtyminen työelämän ulkopuolelle ja jatkuva eliniän kasvu ovat kasvattaneet eläkeläisten määrää nopeasti. Eläkeläisten lukumäärän ennakoidaankin kasvavan yli 200 000 henkilöllä tämän vuosikymmenen aikana. Huoltosuhteen heikkeneminen on merkittävä haaste julkisen talouden kestävyydelle tulevina vuosina.

Julkisen talouden tulojen ja menojen välillä vallitsee pitkällä aikavälillä epätasapaino eli kestävyysvaje. Julkisen talouden rahoitusaseman pitäisi olla 4 % ylijäämäinen suhteessa BKT:hen v. 2016, jotta väestön ikääntymisestä aiheutuvat menot saataisiin katettua ilman veronkorotuksia, palveluiden heikentämistä tai mittavaa velkaantumista. Kestävyysvajeen umpeen kurominen edellyttää julkisen talouden rahoitusasemaa kohentavien välittömien toimien ohella talouden rakenteiden uudistamista talouskasvun nopeuttamiseksi, työllisyyden parantamiseksi ja julkisten menojen kasvun hillitsemiseksi.

Yli 55-vuotiaiden työllisyysasteen kohenemisen ansiosta työvoiman määrä ei ole kääntynyt laskuun, vaikka työikäisen väestön supistuminen onkin alkanut. Työurien odotetaan pidentyvän vielä tämän vuosikymmenen aikana, jolloin työllisyysasteen nousu kompensoi työikäisen väestön vähenemistä. Työurien pidentäminen loppupäästä ei kuitenkaan yksistään riitä tasapainottamaan julkista taloutta pitkällä aikavälillä, koska ikään-tyvät ikäryhmät ovat nuorempia sukupolvia suurempia. Työllisyyden kasvattaminen etenkin rakenteellista työttömyyttä vähentämällä parantaisi julkisen talouden kestävyyttä. Myös opiskeluaikoja lyhentäminen sekä perhe- ja työelämän yhdistämisen helpottaminen auttaisivat saamaan suuremman osuuden työikäisistä työe-lämän palvelukseen. Koska kestävyysvaje on mittava, on julkisten menojen kasvua pyrittävä hillitsemään myös julkista palvelutuotantoa tehostamalla.

Kestävyysvajetta voidaan supistaa talouden rakenteisiin kohdistuvilla uudistuksilla, jotka lisäävät työpanosta ja hillitsevät menojen kasvua. Mikäli uudistuksia ei kyetä tekemään, vaihtoehtona on tulo- ja menoperustei-siin kajoaminen. Ikääntymisestä aiheutuvat menopaineet kohdistuvat erityisesti kuntasektoriin ja eläkejärjes-telmään. Mikäli menot kasvavat ennakoidusti eikä työllisyys kohene, korotuspaineet näkyvät ensimmäisenä kunnallisverossa ja työeläkemaksuissa.

3 Lähde: Valtiovarainministeriön syksyllä 2012 laatima taloudellinen katsaus: http://www.vm.fi/vm/fi/04_julkaisut_ja_asiakirjat/01_julkaisut/02_taloudelliset_katsaukset/20120917Taloud/TK_syys2012_suomi_NETTI.pdf

50

Koheesiopolitikan vipupanos tärkeää

Kuluvan kauden EAKR- ja ESR-ohjelmien tavoitteet tullaan saavuttamaan pääosin. Ainoa mutta sitäkin merkittävämpi poikkeama näyttää olevan yritystoiminnan painopisteeseen arvioidun uusien työpaikkojen ja uusien yritysten tavoitteet, joiden saavuttamista ollaan jäljessä. Muuttunut taloustilanne on vaikuttanut merkittävästi pk-yritysten investointi- ja kehittämispotentiaaliin. Tilanne on merkittävästi erilainen kuin linjauksia tehtäessä. Yritystoimintaan kehittävän hanke- ja rahoitustoiminnan leimaa-antava piirre kuitenkin on, että vaikutukset toteutuvat usein pitemmällä jänteellä kuin varsinaisen hanketoteutuksen aikana. Näin ollen alueiden ja Suomen kannalta tärkeitä työllisyys- ja elinkeinovaikutuksia syntyy myöhemmin vaikka ne eivät välttämättä ehdi rakennerahasto-ohjelmien raportointiin.

Rakennerahastovarat on volyymiltaan varsin pieni osa Suomen kansantaloutta. Taantuman aiheuttamat vaka-vat työttömyysongelmat on hoidettu lähes kokonaan kansallisin resurssein. Se on ollut Suomen kansallinen valinta. Rakennerahastoilla on ollut paljon merkitystä ’hiipivän rakennemuutoksen’ aiheuttaminen ongelmi-en hoidossa maaseudulla ja harvaan asutuilla alueilla sekä osaamis- ja innovaatiopotentiaalin kasvattamisessa vastalääkkeenä jatkuvalle rakennemuutoksella.

EAKR- ja ESR-varoin voidaan tehdä poikkihallinnollista kehittävää työtä, joka luo edellytyksiä palvelujen ja rakenteiden kehittämiselle. Rakennerahasto-ohjelmilla pääosin on vipuvaikutusta alueiden kehittämisessä sen lisäksi, että tietyissä toimissa ne muodostavat määrällisestikin merkittävän julkisen tuen panostuksen.

Joustava strategia on käyttökelpoinen ja yhteentoimiva

Rakennerahastostrategia on osoittautunut joustavaksi. EAKR- ja ESR-ohjelmat ovat toimineet hyvin muuttu-neissa olosuhteissa. Muutospaineita on nähty sellaisissa toimissa, joihin taantuma on iskenyt pahiten; toisaal-ta yritysten kehittämishalukkuuteen ja toisaalta työperäisen maahanmuuton kysyntään. Nämä asiat ovat kui-tenkin nyt ja jatkossa merkittäviä alueiden elinvoiman ja hyvinvoinnin kannalta. Ohjelmia ei ole muutettu merkittävästi vaan alkuperäisiin relevantteihin tavoitteisiin pyritään edelleen kuitenkin siten, että välittävät toimielimet luotaavat alueensa tilannetta ja tekevät alueen kannalta sopivimpia valintoja ohjelmakehyksien puitteissa. Rakennerahastostrategian on laadittu siten, että EAKR- ja ESR toimivat omilla tavoillaan yhteis-ten tavoitteiden saavuttamiseksi.

Kuluvan kauden keskeisiä saavutuksia on toisaalta maakunnallisen tason yhteistyö, jota on edelleen hiottu ja toisaalta nyt kokeiltujen valtakunnallisten kehittämisteemojen myötä saavutettu terävämpi ote tiettyjen kan-sallista merkitystä omaavien asioiden edistämisessä. Edelleen tulee kehittää hallintoa entistä yksinkertaisem-maksi ja asiakasystävälliseksi sekä panostaa rakennerahastovarojen tulosten analysointiin.

Erilaisilla alueilla on erilaiset tarpeet

EU:n koheesiopolitiikalla tulee jatkossakin voida toteuttaa juuri nimensä mukaista alueiden välisten kehitys-erojen tasaamista. Suomen kaltaisessa pohjoisten olojen harvaan asutussa maassa tulee voida panostaa EU:n tuella juuri niihin pullonkauloihin, joita etäisyydet ja harva asutus muodostavat. Alueiden on voitava keskit-tyä panostamaan omiin vahvuuksiin omista lähtökohdista. Samalla on valittava kansallisesti niitä johtotähtiä, joihin EU:n tuki tullaan jatkossa keskittämään. Kestävä kehitys kaikkine ulottuvuuksineen on keskeisessä roolissa tulevina vuosina.

51

LIITTEET

Liite 1: EAKR- ja ESR- toimenpideohjelmien sitoumukset ja maksatukset strategian painopisteittäin (täydentyy myöhemmin)Liite 2: EAKR- ja ESR- toimenpideohjelmien ydinindikaattorit (täydentyy myöhemmin)Liite 3: Luettelo arviointiraporteistaLiite 4: Yhteenveto Lissabonin strategian Suomen kansallisen toimenpideohjelman suuntaviivoista, joita on tuettu rakennerahasto-ohjelmien toimenpiteinLiite 5: Menoluokat (täydentyy myöhemmin)Liite 6: EU:n Itämeren alueen strategian (EUSBSR) painopistealueita tukevat hankkeet rakennerahastoittain (tilanne 31.12.2011)Liite 7: Alueellisen yhteistyön ohjelmat Liite 8: Central Baltic Interreg IVA Programme 2007-2013, ydinindikaattori- ja rahoitustiedotLiite 9: ENPI CBC –ohjelmien toteutuminenLiitteet xx-xx: Hanke-esimerkit lomakepohjaan kuvattuina ((täydentyy myöhemmin)

Liite 3

Luettelo arviointiraporteista 2010-2011

Vuosina 2007-2013 toteutettavien Manner-Suomen EAKR-ohjelmien ja kansallisen rakennerahastostrategian arviointiraportit vuosina 2010-2011

Raportti Tekijä ValmistumisaikaArviointiteema 1: Yritystoiminnan edistäminen

Aalto-yliopisto, Kauppakorkeakoulun pienyrityskeskus, Tempo Edconomics Oy, Ramboll Management Consulting Oy, Suomen Aluetutkimus FAR

2011

Arviointiteema 2 Innovaatiotoiminnan ja verkostoitumisen edistäminen ja osaamisrakenteiden vahvistaminen

Gaia Consulting Oy, Etla-Elinkeinoelämän tutkimuslaitos

2011

Arviointiteema 3: Alueiden saavutettavuuden ja toimintaympäristön parantaminen

Ramboll Management Consulting Oy, Kaupunkitutkimus, Suomen Aluetutkimus FAR

2011

Arviointiteema 4: Ympäristövaikutukset ja kestävä kehitys

Gaia Consulting Oy 2011

Vuosina 2007-2013 toteutettavan Manner-Suomen ESR-ohjelman arviointiraportit vuosina 2010-2011

Raportti Tekijä ValmistumisaikaManner-Suomen ESR-ohjelman toimeenpanon arviointi

Tempo Economics Oy &Ramboll Management Consulting

kevät 2011

Manner-Suomen ESR-ohjelman strateginen arviointi

Oulun yliopisto, Kajaanin yliopistokeskus

syksy 2011

53

Liite 4Yhteenveto Lissabonin strategian Suomen kansallisen toimenpideohjelman suuntaviivoista, joita on tuettu rakennerahasto-ohjelmien toimenpitein vuosina 2010-2011

Lissabonin kansallisen toimenpideohjelman suuntaviivat

Suuntaviivojen painopisteet, joita tuetaan rakennerahastotoimin

Toimenpiteet 2010 -2011

Suuntaviiva 2: Talouden ja julkisen talouden kestävyyden varmistaminen työllisyyden lisäämiseksi

1. Työllisyysasteen nostaminen 70 prosenttiin v. 2007 ja 75 (myöhemmin muut. 72) prosenttiin v. 20112. Keskimääräisen eläkkeellesiirtymisiän nostaminen

EAKR- ja ESR- ohjelmien toimenpiteillä on edistetty työllisyyden kasvua ja ESR- ohjelman toimenpiteillä työurien pidentämistä.

Suuntaviiva 3: Resurssien tehokas kohdentaminen kasvua ja työllisyyttä edistävästi

1. Rakennerahastohallinnon tehostaminen2. Voimavarojen kohdentaminen osaamista tukeviin koulutus-, tiede-, teknologia- ja innovaatiopolitiikkaan

Vuonna 2011 on valmisteltu ja otettu käyttöön yksinkertaistettuja kustannusmalleja (flat rate ja lump sum).

Suuntaviiva 7: T&K- rahoituksen lisääminen ja parantaminen

1. Rakennerahastotoimien entistä voimakkaampi panostaminen T&K- toiminnan edistämiseen ja niitä tukevien osaamis- ja innovaatioverkostojen kehittämiseen2. Yritysten kannustaminen investoimaan tutkimus- ja kehitystyöhön

EAKR- ohjelmissa painopisteenä on innovaatiotoiminnan ja verkottumisen edistäminen sekä osaamisrakenteiden vahvistaminen. Myös ESR- ohjelman Länsi-Suomen alueosiossa on painopisteenä kärkiklusterien kehittäminen sekä innovaatio- ja oppimisympäristöjen kehittäminen

Suuntaviiva 8: Innovaatioiden edistäminen

1. Innovaatiopolitiikan laajentaminen myös palvelusektorille2. Alkavien yritysten rahoituspalvelujen ja niiden liiketoimintaosaamisen kehittäminen3. Tutkimuksen laadun nostaminen erikoistumalla ja muodostamalla kilpailukykyisiä osaamiskeskittymiä4. Parannetaan tutkijoiden kansainvälistä liikkuvuutta 5. Sosiaalisten innovaatioiden

EAKR- ohjelmilla ja ESR- ohjelmalla edistetään innovaatiopolitiikkaa, alkavien yritysten investointeja ja osaamista, osaamiskeskittymiä, kansainvälisyyttä ja sosiaalisia innovaatioita, ja yrittäjyyttä mukaan lukien kulttuuriala ja luovat alat.

53

54

ja kulttuurialan yrittäjyyden edistäminen, luovien alojen taloudellisen merkityksen vahvistaminen

Suuntaviiva 9: Informaatioteknologian leviämisen ja tehokkaan käytön edistäminen

1. Verkkojen palvelu- ja sisältötarjonnan edistäminen2. IT:n tuotannollisen ja tuottavuutta parantavan käytön lisääminen erityisesti mikroyrityksissä3. Tieto- ja viestintäklusterien toimintaedellytysten parantaminen ja kehittäminen4. Opetushenkilöstön ja tutkijoiden tietoteknisen osaamisen lisääminen; tieto- ja viestintätekniikan tehokas hyödyntäminen ja soveltaminen tutkimus- ja opetustyössä

EAKR- ohjelmat tukevat tieto- ja viestintäalan klusterien toimintaedellytyksiä, sähköisten palveluiden ja sovellusten kehittämistä ja käyttöönottoa sekä yritysten teknologista osaamista ja ICT:n käyttöä.

ESR- varoin tuetaan opetushenkilöstön tietoteknisten valmiuksien edistämistä ja viestintätekniikan hyödyntämistä opetustyössä.

Suuntaviiva 10: Eurooppalaisen elinkeinorakenteen suhteellisten etujen vahvistaminen

1. Tuottavuuden kasvun edistäminen2. Yritysten toimintaympäristön säilyttäminen Suomessa kansainvälisesti kilpailukykyisenä n3. Klusterien vahvistaminen

Rakennerahastotoimilla tuetaan yritysten tuottavuuden kasvua ja kilpailukyvyn parantamista.

EAKR- ohjelmat tukevat mm. liikenne- ja tietoliikenneyhteyksien rakentamista, ympäristöriskien torjuntaa ja luonnon- ja kulttuuriympäristön parantamista.

Suuntaviiva 11: Resurssien kestävä käyttö

1. Turvataan talouden suotuisa, ekologisesti ja sosiaalisesti kestävä kehitys

Rakennerahastohankkeet ovat joko ympäristöpositiivisia tai ympäristöneutraaleja.

Suuntaviiva 13: Avoimet ja kilpailulliset markkinat

1. Palvelualojen tuottavuuden kohentaminen

Rakennerahastotoiminnalla tuetaan työvoimavaltaisten palveluyritysten toimintaedellytysten ja tuottavuuden parantamista.

Suuntaviiva 15: Yrittäjyyskulttuurin tukeminen ja kannustava

1. Suomen nostaminen yrittäjyyden toimintaedellytysten suhteen Euroopan kärkimaiden

Rakennerahastotoiminnalla tuetaan yrittäjyyden edistämistä ja yritysten toimintaedellytysten parantamista.

54

55

ympäristö yritystoiminnalle

joukkoon2. - yrittäjäksi ryhtymisen kannustimien ja yrittäjyysuravaihtoehdon houkuttelevuuden kehittäminen ml. akateeminen yrittäjyys3. Yritysten kasvuhalun ja kasvuyrittäjyyden toimintaedellytysten vahvistaminen4. Innovaatiotoiminnan tulosten tehokkaampi hyödyntäminen tuotteiksi ja uusiksi yrityksiksi5. Rahoituksen saatavuuden parantaminen

EAKR- ohjelmat tukevat erityisesti kasvuhaluisia pk-yrityksiä sekä monipuolistavat pk-yritysten rahoitusmahdollisuuksia.

Suuntaviiva 17: Työllisyyspolitiikka, joka tähtää täystyöllisyyteen, työn tuottavuuden ja laadun kohentamiseen sekä sosiaalisen ja alueellisen yhteenkuuluvuuden vahvistamiseen

1. ESR- rahoitteiset työllisyys- ja koulutustoimet, jotka tähtäävät täystyöllisyyteen, työn tuottavuuden ja laadun kohentamiseen sekä sosiaalisen ja alueellisen yhteenkuuluvuuden vahvistamiseen2. EAKR- rahoitteiset uusien työpaikkojen luomiseen tähtäävät toimet

Kolmannes ESR- ohjelman volyymista kohdennetaan aktiivisen työvoimapolitiikan toimin tavoitteena edistää täystyöllisyyttä.

Suuntaviiva 18: Edistetään elinikäistä lähestymistapaa työhön

1. Elinikäisen oppimisen edistäminen2. Nuorten koulutuksesta ja työelämästä syrjäytymisen ehkäiseminen3. Työllisyysasteen nostaminen4. Työhön osallistuvuusiän nostaminen5. Sukupuolten tasa-arvon edistäminen työmarkkinoilla6. Korkeakouluista valmistumisen nopeuttaminen

Elinikäisenoppimisen edistämisen periaate on mukana vahvasti ESR- toiminnassa.Nuorten työttömyyden heikentymisen johdosta kiinnitetään erityistä nuorten vastavalmistuneiden työelämästä syrjäytymisen ennaltaehkäisyyn

Suuntaviiva 19: Varmistetaan, että työnhakijoilla ja myös heikoimmassa asemassa olevilla on

1. Aktiivitoimiin sijoittuvien pitkäaikaistyöttömien määrää lisätään 50 prosentilla v. 2008 loppuun mennessä 2. Maahanmuuttajien

ESR- toiminnalla tuetaan työttömyyden pitkittymisen ennaltaehkäisyä ja ennaltaehkäistään työmarkkinoilta syrjäytymistä.

55

56

pääsy työmarkkinoille

työttömyysastetta lähennetään muun väestön vastaavaan3. Vahvistetaan työn kysyntää matalan tuottavuuden töissä

Erityisenä panostuksena valtakunnallinen kehittämishanke välityömarkkinoiden tehostamiseksi

Suuntaviiva 20: Parannetaan työmarkkinoiden tarpeiden kohtaantoa

1. Työvoiman kysynnän ja tarjonnan alueellisen kohtaannon parantaminen2. Työperusteisen maahanmuuton edistäminen

ESR- toiminnalla edistetään työpaikkojen ja työnhakijoiden kohtaantoa kehittämällä työvoimapalveluja. Palvelumenetelmiä kehitetään valtakunnallisella laajalla työvoimapalvelujen kehittämishankkeella, jolla luodaan malleja ja toimintatapoja siirrettäväksi kansalliseen toimintaan.

Suuntaviiva 23: Laajennetaan ja parannetaan sijoittamista

1. Koulutukseen siirtymisen tehostaminen ja koulutuksen keskeyttämisen vähentäminen2. työikäisten koulutukseen osallistumisen edistäminen3. aikuiskoulutukseen osallistumisen alueellisten erojen kaventaminen

ESR- toimilla tuetaan työikäisille soveltuvan koulutustarjonnan kehittämistä alakohtaisesti ja alueellisesti työmarkkinoiden tarpeita vastaaviksi

Suuntaviiva 24: Opiskelu- ja koulutusjärjestelmät vastaamaan uusia osaamis- ja ammattitaitovaatimuksia

1. Koulutusjärjestelmän ja –tarjonnan kehittäminen vastaamaan työelämän osaamis- ja ammattitaitovaatimuksia2. Tutkintojärjestelmien kehittäminen3. Koulutuksen keskeyttämisen vähentäminen ja läpäisyn edistäminen kaikilla koulutusasteilla

ESR- toimilla tuetaan työikäisille soveltuvan koulutustarjonnan kehittämistä alakohtaisesti ja alueellisesti työmarkkinoiden tarpeita vastaaviksi

56

57

Liite 6: EU:n Itämeren alueen strategian (EUSBSR) painopistealueita tukevat hankkeet rakennerahastoittain (tilanne 31.12.2011)

EAKR-toimenpideohjelmat yhteensäSidottu

julkinen yht. Osuus Kpl OsuusA1: Mereen päästettävien ravinteiden määrän vähentäminen hyväksyttävissä olevalle tasolle 35 281 545 18,7 % 60 14,9 %A2: Luontoalueiden ja luonnon monimuotoisuuden suojeleminen, myös kalatalouden alalla 8 383 939 4,4 % 28 7,0 %A3: Vaarallisten aineiden käytön vähentäminen ja niiden vaikutusten l ieventäminen 4 726 382 2,5 % 20 5,0 %A4: Itämerestä puhtaan merenkulun mall ialue 12 163 999 6,4 % 11 2,7 %A5: Ilmastonmuutoksen hil l itseminen ja si ihen sopeutuminen 29 307 861 15,5 % 60 14,9 %B6: Sisämarkkinoiden esteiden poistaminen Itämeren alueelta ja yhteistyön parantaminen tull i- ja veroasioissa 310 020 0,2 % 1 0,2 %B7: Alueen tutkimus- ja innovointimahdollisuuksien täysimääräinen hyödyntäminen 41 484 737 21,9 % 69 17,2 %B8: Eurooppalaisia pk-yrityksiä tukevan Small Business Act -aloitteen toteuttaminen: yrittäjyyden edistäminen, pk-yritysten vahvistaminen ja henkilöresurssien käytön tehostaminen 12 303 404 6,5 % 57 14,2 %B9: Kestävän maa-, metsä- ja kalatalouden vahvistaminen 2 648 813 1,4 % 3 0,7 %C10: Energiamarkkinoil le pääsyn parantaminen ja niiden tehokkuuden ja turvall isuuden l isääminen 2 796 432 1,5 % 10 2,5 %C11: Sisäisten ja ulkoisten l i ikenneyhteyksien parantaminen 18 045 936 9,5 % 23 5,7 %C12: Itämeren alueen vetovoimaisuuden säilyttäminen ja vahvistaminen erityisesti koulutuksen ja nuorison, matkailun, kulttuurin ja terveydenhuollon aloil la 18 200 911 9,6 % 55 13,7 %D13: Itämerestä meriturvall isuuden johtava alue 2 862 324 1,5 % 4 1,0 %D14: Suojautumisen vahvistaminen suurten hätätilanteiden varalta maalla ja merellä 569 400 0,3 % 1 0,2 %EUSBSR yhteensä 189 085 702 100,0 % 402 100,0 %EAKR-ohjelmat yhteensä 1 452 103 929 7315EUSBSR osuus 13,0 % 5,5 %

ESR-toimenpideohjelmaSidottu

julkinen yht. Osuus Kpl OsuusA5: Ilmastonmuutoksen hil l itseminen ja si ihen sopeutuminen 1 534 430 1,8 % 4 2,5 %B6: Sisämarkkinoiden esteiden poistaminen Itämeren alueelta ja yhteistyön parantaminen tull i- ja veroasioissa 205 975 0,2 % 1 0,6 %B7: Alueen tutkimus- ja innovointimahdollisuuksien täysimääräinen hyödyntäminen 5 138 618 5,9 % 16 9,9 %B8: Eurooppalaisia pk-yrityksiä tukevan Small Business Act -aloitteen toteuttaminen: yrittäjyyden edistäminen, pk-yritysten vahvistaminen ja henkilöresurssien käytön tehostaminen 46 669 170 53,4 % 75 46,6 %B9: Kestävän maa-, metsä- ja kalatalouden vahvistaminen 714 124 0,8 % 2 1,2 %C10: Energiamarkkinoil le pääsyn parantaminen ja niiden tehokkuuden ja turvall isuuden l isääminen 1 096 870 1,3 % 2 1,2 %C12: Itämeren alueen vetovoimaisuuden säilyttäminen ja vahvistaminen erityisesti koulutuksen ja nuorison, matkailun, kulttuurin ja terveydenhuollon aloil la 32 003 610 36,6 % 61 37,9 %EUSBSR yhteensä 87 362 797 100,0 % 161 100,0 %ESR-ohjelma yhteensä 977 445 993 1868EUSBSR osuus 8,9 % 8,6 %

57

58

Liite 7

KATSAUS EUROOPAN ALUEELLISEN YHTEISTYÖN OHJELMIEN TOTEUTUKSEEN

Pohjoisen ohjelmassa on yhdentoista hakukierroksen jälkeen hyväksytty 107 hanketta ja sidottu EAKR-rahaa 33,4 milj. euroa (105 % ohjelman hanketoimintaan varatusta EAKR-rahoituksesta). Käynnissä on vielä yksi hakukierros ja suunnitteilla toinen, jotka rahoitetaan päättyneiltä hankkeilta palautuvalla rahalla. Saamen alaohjelma on toteutunut hieman muuta ohjelmaa heikommin, mutta senkin osalta rahat on sidottu. Suomalaisten toimijoiden näkökulmasta ohjelman hallinto on toiminut hyvin.

Botnia-Atlantica -ohjelmassa on jatkuva haku ja tällä hetkellä on hyväksytty 66 hanketta ja sidottu EAKR-rahaa 26,3 milj. euroa (92 % ohjelman hanketoimintaan varatusta EAKR-rahoituksesta). Viimeiset hankepäätökset on tarkoitus tehdä lokakuussa 2012. Pyrkimyksenä on saada hakemuksia erityisesti elinkeino –teemaan, jossa on vielä kolmasosa rahoituksesta jäljellä. Yksi syy alhaisempaan toteutuma-asteeseen voi olla muita ohjelmia korkeampi kansallisen rahoituksen vaatimus (50 %). Tällä ohjelmakaudella toteutettu ohjelma-alueen laajennus Suomessa ja Ruotsissa ei ole osoittautunut kovin onnistuneeksi ja on mahdollisesti heikentänyt ohjelman sisäistä ”koheesiota” ja toimivuutta. Suomessa uutena alueena mukaan tullut Satakunta on hyötynyt vain vähäisessä määrin osallistumisestaan ohjelmaan. Suomen osallistuminen keskittyy vahvasti Pohjanmaan maakuntaan.

Keskisen Itämeren ohjelmassa on kuuden hakukierroksen jälkeen hyväksytty 122 hanketta ja sidottu EAKR-rahaa 101,9 milj. euroa (106 % ohjelman hanketoimintaan varatusta EAKR-rahoituksesta). Kysyntä on ollut erityisen suurta Etelä-Suomi – Viro alaohjelmassa, kun taas koko ohjelma-alueen kattava ”pääohjelma” pääsi vauhtiin huomattavasti hitaammin. Syksyllä 2012 päätetään viimeisen täydentävän hakukierroksen hankkeista, jotka rahoitetaan päättyneiltä hankkeilta palautuvalla rahoituksella. Korkeasta sitomisasteesta huolimatta ohjelmalla saattaa olla vaikeuksia saavuttaa n+2/3 tavoite ohjelmakauden loppuvuosina. Tämä johtuu pitkälti ohjelman myöhäisestä käyntiin lähdöstä, mikä taas johtuu uuden ja rakenteeltaan monimutkaisen ohjelman vaatimasta pidemmästä valmisteluajasta. Ohjelmakauden loppupuolella on ollut havaittavissa, että ohjelman rakenteellinen monimutkaisuus ja jäykkyys on vaikeuttanut ohjelmavarojen ja henkilöresurssien optimaalista käyttöä. Pieni pettymys on, ettei ohjelman mahdollisuuksia bilateraaliseen yhteistyöhön ole hyödynnetty kovinkaan paljon EE-FI yhteistyötä lukuun ottamatta. Merkittävä osa hyväksytyistä hankkeista kytkeytyy EU:n Itämeristrategian toteuttamiseen, mutta vain kolme niistä ovat strategian lippulaivahankkeita. Tarkemmat rahoitus- ja indikaattoritiedot raportin liitteessä 8.

Itämeren ohjelmassa on viiden hakukierroksen jälkeen hyväksytty 83 hanketta ja sidottu EAKR-rahaa 195,5 milj. euroa (100 % ohjelman hanketoimintaan varatusta

58

59

EAKR-rahoituksesta). Syksyllä 2012 toteutetaan vielä kaksi laajennushankehakua, jotka rahoitetaan päättyneiltä hankkeilta palautuvalla rahoituksella. Vastoin suunnitelmia Venäjällä ei ollut ohjelmarahoitusta (ENPI-rahoitusta), koska se ei allekirjoittanut ns. rahoitussopimusta ajoissa. Tästä syystä venäläiset toimijat ovat voineet osallistua hankkeisiin vain ns. liitännäisorganisaatioina (venäläisiä toimijoita kuitenkin 57 hankkeessa). Odottamattomana uutena haasteena tuli EU:n Itämeristrategian huomioon ottaminen vuodesta 2010. Se on kuitenkin onnistunut hyvin: ohjelma rahoittaa 17 ns. lippulaivahanketta ja yli puolet rahoitetuista hankkeista kytkeytyy strategian toimintaohjelmaan.

Pohjoisen periferian ohjelmassa on kahdeksan hakukierroksen jälkeen hyväksytty 42 hanketta ja sidottu EAKR-rahaa 32,9 milj. euroa (100 % ohjelman hanketoimintaan varatusta EAKR-rahoituksesta). Keväällä 2012 toteutettiin vielä 9. hakukierros eräiden puutteellisesti toteutuneiden tavoitteiden ”paikkaamiseksi”. Rahoitettavista hankkeista päätetään syyskuussa 2012. Hankkeet rahoitetaan päättyneiltä hankkeilta palautuneella rahoituksella. Toteuttamisen loppuvaiheessa hakemusten määrä on ollut melko pieni, mikä johtunee siitä, että potentiaaliset hakijat ovat olleet tietoisia jäljellä olevan rahoituksen vähäisyydestä. Ohjelman erityispiirteenä on ollut konkreettisten tulosten (products, services) edellyttäminen hankkeilta.

INTERREG IV C -ohjelmassa on neljän hakukierroksen jälkeen hyväksytty 204 hanketta ja sidottu EAKR- rahaa 318,0 milj. euroa (105 % ohjelman hanketoimintaan varatusta EAKR- rahoituksesta).

(rahoitus- ja indikaattoritiedot kesältä 2012)

59

60

Liite 8

Central Baltic Interreg IVA Programme 2007-2013Varsinais-Suomen liitto, the Managing Authority

Core indicators – There were no target values set for the core indicators. Therefore it is not possible to provide an analysis of achieving the target, but the below tables simply provide an overview of the cumulative figures provided by the projects.

JOINTNESS INDICATORS        

           Baselin

eRealise

d42 Number of projects respecting two of the following criteria: joint

development, joint implementation, joint staffing, joint financing0

043 Number of projects respecting three of the following criteria: joint

development, joint implementation, joint staffing, joint financing0

544 Number of projects respecting four of the following criteria: joint

development, joint implementation, joint staffing, joint financing0

117

COMMON INDICATORS        

           Baselin

e CB45 Project encourages the development of cross-border

trade0 54

46 Project develops joint use of infrastructure 0 4947 Project develops collaboration in the field of public

services0 79

48 Project reduces isolation through improved access to transport, ICT networks and services

0 50

49 Project encourages and improves the joint protection and management of environment

0 45

            CB50 Number of people participating in joint education or

training activities0 76348

51 Number of people getting employment on the other 0 658

60

61

side of the border as a result of CBC project.

Allocations to prioritiesPriority axis 1

Safe and healthy environment

Priority axis 2: Economically

competitive and innovative region

Priority axis 3: Attractive and

dynamic societiesTotal

2008 ERDF funding 3 941 817,00 5 883 817,00 3 624 717,00 13 450 351,00

 National public funding

1 201 531,00 1 553 955,00 932 545,00 3 688 031,00

 National private funding

39 908,00 0,00 0,00 39 908,00

2009 ERDF funding 9 785 443,70 6 038 846,00 5 232 152,00 21 056 441,70

 National public funding

2 853 468,30 1 718 606,00 1 441 565,00 6 013 639,30

 National private funding

0,00 0,00 7 188,00 7 188,00

2010 ERDF funding 8 481 086,00 17 912 309,00 11 404 283,00 37 797 678,00

 National public funding

2 420 883,00 4 652 439,00 2 854 629,00 9 927 951,00

 National private funding

0,00 31 798,00 35 286,00 67 084,00

2011 ERDF funding 7 059 066,00 13 165 945,00 7 615 258,00 27 840 269,00

 National public funding

2 172 401,00 3 897 513,00 1 632 382,00 7 702 296,00

 National private funding

0,00 61 852,00 0,00 61 852,00

Total 37 955 604,00 54 917 080,00 34 780 005,00 127 652 689,00

ERDF budget Frame 28 073 434,00 42 418 602,00 25 556 234,00 96 048 270,00

ERDF allocation in Euros 29 267 412,70 43 000 917,00 27 876 410,00 100 144 739,70

ERDF allocation % 104,25 % 101,37 % 109,08 % 104,27 %

 

Total funding of the operational

programme (Union and national)

Basis for calculating

Union contribution

(Public or Total cost)

Total amount of certified eligible

expenditure paid by beneficiaries

(in EUR)

Corresponding public contribution

(in EUR)

Implementation rate

(in %)

Priority 1:Safe and healthy

environment36 112 991,00 T 7 741 965,02 7 718 910,32 21,44 %

Priority 2:Economically

competitive and innovative region

53 020 203,00 T 10 337 855,91 10 336 996,65 19,50 %

Priority 3:Attractive and

dynamic societies31 943 334,00 T 7 544 089,24 7 538 131,41 23,62 %

61

62

Priority 4:Technical Assistance

12 261 482,00 P 4 604 410,70 4 604 410,70 37,55 %

Grand Total 133 338 009,00 30 228 320,87 30 198 449,08

Liite 9

ENPI CBC –ohjelmien toteutuminen

Suomen ja Venäjän välisellä rajalla toteutettavien ENPI CBC -ohjelmien yhteenlaskettu kokonaisrahoitus on n. 189,2 miljoonaa euroa, josta Kolarctic-ohjelman osuus on n. 70,4 miljoonaa euroa, Karelia-ohjelman n. 46,4 miljoonaa euroa ja Kaakkois-Suomi – Venäjä – ohjelman n. 72,4 miljoonaa euroa. Kolarctic ohjelmaan osallistuvat Suomi, Ruotsi ja Venäjä sekä omalla rahoituksellaan Norja. Karelia ja Kaakkois-Suomi – Venäjä ohjelmiin osallistuvat Suomi ja Venäjä.

Kolarctic-, Karelia- ja Kaakkois-Suomi – Venäjä ENPI CBC –ohjelmien toteuttaminen käynnistyi keväällä 2010, kun ensimmäiset hakukierrokset avattiin. Kolarctic-ohjelmassa on vuoden 2012 loppuun mennessä toteutettu 4 hakukierrosta, Karelia-ohjelmassa 6 hakukierrosta ja Kaakkois-Suomi – Venäjä –ohjelmassa 3 hakukierrosta. Ohjelmiin on hakukierrosten tuloksena hyväksytty 151 kehittämishanketta, jotka liittyvät mm. ohjelma-alueiden taloudellisen ja sosiaalisen kehityksen tukemiseen, ympäristö- ja energiayhteistyöhön, rajanylitysten sujuvuuden parantamiseen (liikenne, liikenneyhteydet) sekä koulutus- ja kulttuuriyhteistyöhön.

Kehittämishankkeiden lisäksi ohjelmista voidaan rahoittaa myös laaja-alaisia investointihankkeita. Näitä hankkeita on ohjelmien ”rahoitusputkessa” yhteensä 16 kappaletta. Hankkeet liittyvät esim. olemassa olevien rajanylityspaikkojen toimivuuden parantamiseen, ml. niille johtavat tieosuudet. Näihin hankkeisiin käytetään Kolarctic-ohjelmassa 15 % ohjelmarahoituksesta, Karelia-ohjelmassa 30 % ohjelmarahoituksesta ja Kaakkois-Suomi – Venäjä ohjelmassa 50 % ohjelmarahoituksesta.

Kun huomioidaan sekä kehittämishankkeet että laaja-alaiset investointihankkeet, ohjelmien hanketoimintaan käytettävissä oleva rahoitus on vuoden 2012 loppupuolelle tultaessa kokonaisuudessaan sidottu. Toteutuksessa on kyetty etenemään todella nopeasti kun huomioidaan ohjelmien myöhäinen käynnistyminen. Myös maksatukset hankkeille ovat käynnistyneet suunnitellusti. Hankkeiden tuloksista ei kuitenkaan vielä ole saatavissa tarkempia tietoja.

Nykyisiä ohjelmia toteutettaessa on käynyt selvästi ilmi, että yhteisön ulkoista apua koskevat säännökset lähtökohdakseen ottava järjestelmä ei sovellu alueiden väliseen yhteistyöhön, koska se on suunniteltu täysin erilaiseen toimintaympäristöön. Ulkoisessa avussa filosofia rakentuu EU:n julkisia hankintoja koskeviin säännöksiin, joita tarkasti

62

63

soveltamalla pyritään minimoimaan taloudelliset väärinkäytökset myönnettäessä tukea unionin ulkopuolella. Alueellisessa yhteistyössä keskeistä on aluetason toimijoiden yhteistyö yhdessä hyväksyttyjen alueellisten kehittämistavoitteiden toteuttamiseksi, eikä hankkeiden toteuttaminen EU:n toimeksiannosta. Tulevalla ohjelmakaudella 2014 - 2020 ulkorajayhteistyöohjelmissa tulisikin soveltaa pääosin DG Region hallinnoimien Euroopan alueellinen yhteistyö –tavoitteen (”INTERREG”) ohjelmien sääntöjä ja menettelyjä.

63

64

II ÅLAND

Strategisk uppföljning

för

Operativt program förEuropeiska socialfonden

på Åland2007-2013

CCI 2007 FI 05 2 PO 002

och

Ålands ERUF-program

CCI 2007 FI 16 2 PO 005K(2007) 5052

64

65

65

66

1. Bakgrund

Enligt förordning (EG) 1083/2006 skall varje medlemsstat senast i slutet av 2009 och 2012 tillhandahålla en kortfattad rapport med information om de av fonderna medfinansierade programmens bidrag till

- att genomföra målen i sammanhållningspolitiken i enlighet med fördraget,- att fullgöra fondernas uppgifter enligt denna förordning,- att genomföra de prioriteringar som anges i gemenskapens strategiska riktlinjer för

sammanhållning enligt artikel 25 och som närmare anges i de prioriteringar som fastställs i den nationella strategiska referensramen enligt artikel 27, och

- att uppnå målet att främja konkurrenskraft och skapa arbetstillfällen och att arbeta för att nå målen i de integrerade riktlinjerna för tillväxt och sysselsättning 2005–2008 i enlighet med artikel 9.3.

Varje medlemsstat skall definiera innehållet i den rapport som avses i punkt 2 för att fastställa

- den socioekonomiska situationen och trender,- resultat, utmaningar och framtidsutsikter i samband med genomförandet av den

överenskomna strategin, och- exempel på god praxis.

Hänvisningarna till det nationella reformprogrammet i denna artikel skall avse de integrerade riktlinjerna för tillväxt och sysselsättning 2005–2008 och skall även tillämpas på alla motsvarande riktlinjer som fastställts av Europeiska rådet.

Rapporten innefattar tiden till och med 31.12.2011 med särskilt fokus på perioden 2010-2011.

2. Resultat och analys av utvecklingen

Den långsiktiga BNP-utvecklingen har inte varit gynnsam för Åland, jämfört med Finland och Sverige under det senaste decenniet. Orsaken är i första hand att en relativt sett stor produktiv kapacitet har flyttats ut från Åland under perioden 2003-2010 i och med utflaggningarna av färjtonnage.

Inom den åländska ekonomin beräknas volymnedgången efter den tidigare finanskrisen år 2008 (-11,2 procent) ha varit i samma storleksordning som nedgången i början av 1990-talet. Efter den svackan följde en återhämtning och en uppgång. Den internationella ekonomin drabbades dock under sommaren 2011 av en andra konjunkturnedgång.

BNP-tillväxten 2010 blev enligt Ålands Statistik och utredningsbyrås preliminära beräkningar svagt negativ; -1,4 procent och påverkades av kvardröjande effekter av utflaggningarna inom sjöfarten. Näringslivet hade en god vinstutveckling men näringslivets omsättning och skatter sjönk vilket försvagade tillväxten. För 2011 beräknades tillväxten bli fortsättningsvis försvagad kring -3,2 procent. Eurokrisen och den politiska turbulensen i arabvärlden skapade

66

67

allmän ekonomisk oro tillsammans med genomsnittligt högre oljepriser och högre inflation. (ÅSUB 2012:1 Konjunkturläget våren 2012).

Dessutom har sparåtgärderna inom den offentliga sektorn bromsat tillväxten. Finanssektorn har påverkats av minskade värden på branschföretagens tillgångar och ökade kostnader i samband med EU:s striktare solvenskrav. Alltsedan finanskrisen år 2008 har branschen företagstjänster, där större delen av IT-sektorn återfinns, och branschen personliga tjänster haft en relativt svag omsättningsutveckling.

Efter stigande arbetslöshetssiffror under åren 2008-2009 började den sjunka I slutet av år 2010. I slutet av år 2011 sjönk arbetslösheten till 3,2 %, 0,6 % högre för männen (3,5 %) än för kvinnorna (2,9 %). Arbetslösa ungdomar under 25 var i slutet av 2011 6,1% och arbetslösa personer över 55 år 2,5%. Den totala procenten innefattar 48 personer i sysselsättningsåtgärder.

Åland kännetecknas fortfarande av att den sysselsatta arbetskraften är väldigt god och detta tillsammans med en befolkningsökning på 15 % under perioden 1990-2011, vilket är mer än motsvarande ökningar i Sverige och Finland, ger en mer positiv bild av det ekonomiska klimatet på Åland.

Under åren har det med hänsyn till förändringar i socioekonomiska data inte funnits skäl till en översyn eller programändring av programmens strategi, innehåll eller målsättning. Det har inte heller funnits förändringar i gemenskaps- eller nationell lagstiftning vilka skulle kunna föranleda en programändring.

Beskrivningarna i programmets swot-analys vilken utgör underlag för de strategiska prioriteringar i programmet är fortfarande relevanta.

2.1 ERUF

Målsättningen med ERUF programmet är att öka förädlingsgraden och kunskapsinnehållet i produktionsprocesser och produkter (i programmet inbegriper begreppet produkt både produkter och tjänster).

Den övergripande strategin är konkretiserad i det operativa programmet och innehåller endast ett prioriterat område: Företagande och innovationer. Hela substansprioriteten i programmet är öronmärkt till utgiftskategorier som har definierats stöda Lissabonstrategin. Det prioriterade området som syftar till att stärka ekonomins tillväxtpotential och produktivitet innehåller områden inom vilka projekt kan erhålla delfinansiering från regionalfonden enligt; - Entreprenörsanda - Innovation i SME, experimentering - Nya finansiella lösningar och företagskuvöser - Energieffektivitet/förnyelsebar energi - Tillämpad forskning och teknikutveckling - Utveckling av IKT

67

68

Det övergripande programmålet för ERUF att utveckla den åländska ekonomin mot högre förädlingsgrader och ett ökat kunskapsinnehåll i produktionsprocesser och produkter ska uppnås genom att skapa: - 10 st nya företag - 50 st etablerade företag med ökad konkurrenskraft - 10 st nya produkter inom IKT - 30 st nya årsarbetsplatser - 20 st företag/organisationer som utökat sin användning av förnyelsebar energi

Vid beredning av finansieringsansökningar bedöms projektets bidrag till programmets måluppfyllelse genom att iaktta/kvantifiera och uppskatta programmets fastställda resultatindikatorer och/eller för det enskilda projektet särskilt definierad (-e) indikator (-er). Kravet på resultatindikatorer utgör ett kriterium vid urval av projekt. I de finansieringsansökningar som inlämnats till landskapsregeringen och godkänts per 31.12.2011 har stödmottagarna uppgivit förväntade resultat enligt följande;

- 19 st nya företag (varav 7 st företag har en uttalad inrikting på export och 3 st företag är hemmamarknadsbaserade).

- 50 st företag med ökad eller bibehållen konkurrenskraft - 6 st nya produkter inom IKT - 12 st nya produkter med patent eller mönsterskydd.- 2 st nya produkter inom förnyelsebar energi.- 14 st nya produkter med inriktining på export.- 2 st produkter med inriktning på hemmamarknaden.- 87 st nya årsarbetsplatser - 35 st nya årsarbetsplatser (kvinnor) - 52 st nya årsarbetsplatser (män) - 2 st företag/organisationer som utökat sin användning av förnyelsebar energi

Programfinansiering för produktutveckling (10 projekt) har huvudsakligen beviljats nystartade företag. Mot den bakgrunden bedöms det förväntade resultatet och målbeskrivningen avseende utvecklande av nya produkter som riktiga. Att bedöma hur många av dessa som fullt ut lyckas på en hårt konkurrensutsatt marknad är däremot betydligt svårare. Mätbara resultat i termer omsättning och sysselsättning kan förväntas först på lång sikt. 50 företag förväntas få en ökad eller bibehållen konkurrenskraft. Indikatorvärdet bedöms i dagsläget som lite överoptimistisk mot bakgrund av att tillväxten och lönsamhetsutvecklingen under programperioden hittills varit negativ.

Den förväntade sysselsättningsökningen med 87 nya årsarbetsplatser bygger på stöd-mottagarnas uppgivna långsiktiga målsättningar. I vilken mån stödmottagarna beaktat kon-junkturnedgången 2008 och 2011 är svår att bedöma.

Fram till utgången av år 2011 är drygt hälften (54 procent) av projekten avslutade. Den redovisade måluppfyllelsen ser ut som följer;

Indikator Må Redovis Måluppfyllels

68

69

l at resultat

e

Nya företag varav uttalad inriktning på exportvarav uttalad inriktning hemmamarknad

10 17

414

170 %

Etablerade företag med ökad eller bibehållen konkurrenskraft

Nya produkter inom IKT

Nya produkter med patent eller mönsterskydd

Nya produkter inom förnyelsebar energi

Nya produkter med inriktning på export

Nya produkter med inriktning på hemmamarknad

Nya årsarbetsplatser varav kvinnor

varav män

Företag /organisationer som utökat sin användning av förnyelsebar energi

50

10

30

20

5

7

2

1

8

0

27

16

11

1

10 %

70 %

90 %

5 %

Två större projekt har under 2011 lyft programmets genomförandegrad. Samtidigt kan det noteras att två projekt under åren 2010-2011 valt att inte genomföra planerad investering varvid det ena projektet fick synliga återverkningar på genomförandegraden under år 2010 som sjönk i förhållande till år 2009. Orsakerna är delvis en följd av osäkerhet på den ekonomiska marknaden och allmän konjunkturnedgång.

Efterfrågan på programfinansiering för teknikutveckling inom kunskapsintensiva företag har minskat och utgör inte längre den största enskilda gruppen ur finansieringssynpunkt sett. Den dominerande andelen eller drygt 50 procent av finansieringen är nu kanaliserad till områden som syftar till att stärka entreprenörskap bland små och medelstora företag och ca en fjärdedel stöder utvecklingen av förnyelsebar energi. Det enskilt största projektet inom området för förnyelsebar energi utgör en investering i en biogasanläggning som ensam upptar ca 60 procent av finansieringen inom området, se bilaga 2.

Inom området entreprenörskap upptar två projekt merparten av finansieringen. Det ena projektet har som målsättning att med en centrumplan visa på möjligheter till en positiv

69

70

utveckling av Mariehamns stads centrum med fokus på ökad lönsamhet för företag. Projektet har föregåtts av projekteringsstöd med programfinansiering i syfte att utreda marknads-förutsättningar och få fram genomförbarhetsstudier med målsättningen att driva större projekthelheter. Projektet som bygger på samarbete genom nätverk syftar till att främja och utveckla entreprenörskap och pågår till utgången av år 2013.

Det andra projektet utgör etablering av en anläggning fokuserad på matupplevelser baserad på förädling av lokala råvaror och förväntas leda till produktutveckling inom turism- och servicebranschen. Anläggningen förväntas bli ett besökscentrum av infrastrukturell karaktär där entreprenörer kan utvecklas. Projektet beräknas slutföras innan utgången av år 2012.

Sammantaget verkar ändå inrapporterade resultat i form av nya företag, nyskapade arbetstillfällen, nya produkter och ökad/bibehållen konkurrenskraft visa på att programmets inriktning och strategi är riktig och att programmet trots en förhållandevis låg genomförandegrad visar på optimism. Den beslutade projektfinansieringen inom programmet stöder i sin helhet Lissabonstrategin att skapa tillväxt och sysselsättning.

Att omsättningen för tjänsteföretagen med företag som kunder har varit svag under de senaste åren (Åsub Konjunkturläget våren 2012) ger även en förståelse till att förväntningar på att skapa tillväxt och sysselsättning för nyutvecklade produkter är en stor utmaning och eventuella bestående resultat inte kan förväntas på kort sikt.

Resultaten från projektet ”Företagssteget” visar på tillskott av nya kvinnliga företagare och arbetsplatser, vilket kan betecknas som ett gott resultat mot den bakgrunden att tjänste-företagen i kategorin ”personliga tjänster” efter en stark tillväxt av sin samlade lönesumma under 2008-2009, fick en kraftig avmattning och negativ tillväxt under 2010.

2.2 ESF

Målsättningen med ESF programmet är att förbättra nyttjandet av humankapitalet genom en generell höjning av kompetensnivån bland vuxna i arbetslivet och genom en ökad integration av utanförgrupper.

Det operativa programmet har endast ett prioriterat område: Kompetens och sysselsättning. Inom det prioriterade området kan projekt erhålla delfinansiering från socialfonden från olika utgiftskategorier som stöder Lissabonstrategin och är således inriktat på Europeiska unionens prioriteringar att främja konkurrenskraft och skapa arbetstillfällen;

- Investeringar i humankapital- Innovativa former av arbetsorganisationer- Aktiva och preventiva åtgärder för sysselsättning och inklusion

70

71

Kommissionen och medlemsstaterna ska se till att 75 % av utgifterna avsätts för målet regional ”konkurrenskraft och sysselsättning”. I det åländska ESF programmet går 100 % av utgifterna till detta mål. Programmet följer målen i artikel 9.3 och i projektens lägesrapporter ses att alla projekt går enligt projektplanerna.

Det övergripande programmålet är att förbättra nyttjandet av humankapitalet genom en generell höjning av kompetensnivån i företag och organisationer samt ökad integration av utanförgrupper. För att följa upp den konkreta utvecklingen av det operativa programmet har ett antal indikatorer definierats. Indikatorerna i tabell 1 nedan visar på de målsättningar som är uppgjorda på programnivå. Den öppna arbetslösheten för 2011 var 2,8 %. Målsättningen är 2,1 %. Målsättningen för sysselsättningsgraden är 80 %. Det finns ännu inga data för 2011 och 2010 års siffror är endast preliminära men sysselsättningsgraden för 2009 är 75,6 % vilket är en sänkning från basvärdet på 77,1 % 2003. Detta är en följd av finanskrisen. Fortsättningsvis 2011 var ungdomsarbetslösheten hög på Åland, 6,1 %. Hittills har 509 personer genomgått fortbildning på arbetsplatsen och 319 personer deltagit i integrationsprojekt. Därmed är målet för deltagare i integrationsprojekt uppnått.

Tabell 1

Indikatorer 2007 2008 2009 2010 2011 2012 2013 SummaÖppen arbetslöshet Resultat 2,1 % 2,0 % 2,7 % 3,1 %  2,8 %      2,6 %  Mål               2,1 %  Basvärde               2,6 % (2005)Sysselsättningsgrad Resultat 76,2% 77,9% 75,6 % 75,05  **        Mål               80,0%  Basvärde               77,1 % (2003)Antal som genomgått fortbildning på arbetsplatsen

Resultat 0 261 st 151 st 39 st  58st     509 st

  Mål               2000 stAntal deltagare i integrationsprojekt

Resultat 0 31 st 57 st 125 st  90st     303

  Mål               200 st

** Statistik finns ej ännu

För att förbättra nyttjandet av humankapital och integrera utanförgrupper i samhället har bland annat projektet Integration.ax startats. Medborgarinstitutet (Medis) har sedan tidigare hållit kurser i svenska för inflyttade. På basen av den erfarenhet har konstaterats att inflyttade vuxna som har en yrkeserfarenhet från sitt hemland och som studerar svenska skulle vara betjänta av att kunna kombinera sina studier med en kontinuerlig arbetspraktik. Detta skulle dels underlätta inträdet i arbetslivet och dessutom förbättra deras språkkunskaper. Detta är bakgrunden till att projektet integration.ax startades. Det övergripande målet med projektet är att inflyttade till Åland uppnår en sådan språklig nivå att deras yrkeskompetens kan tas tillvara i samhället. Detta genom att de inflyttade får gå kurser i svenska och samhällskunskap samt utövar praktik på en arbetsplats inom sitt yrkesområde. Medis vägleder de inflyttade och ger dem konkret informationsmaterial. De infyttade ska på detta sätt även kunna fungera som aktiva medborgare och föra sin talan i olika sammanhang.

71

72

För att mäta projektens och programmets måluppfyllelse ombeds stödmottagaren att genast efter att projektverksamheten avslutats i samband med den ekonomiska slutredovisningen uppge projektens direkta och omedelbara resultat. Det sker med hjälp av på förhand definierade resultatindikatorer. Se tabell 2.

Tabell 2

Indikatorer   Antal Procent

Projektets placering

I Mariehamn 19 82 Utanför Mariehamn 2 9

I skärgården 2 9

Stödmottagarens status

Privat 4 18 Offentlig 12 52

Annan 7 30

Jämställdhet

Enbart för kvinnor 0 0 Jämställdhetsinriktat innehåll 1 4

Neutralt 22 96

IT

Positivt för IT-samhället 1 4 Främjar IT-samhället 2 9

IT-neutralt 20 87

Miljö

Huvudsakligen miljöprojekt 2 9Miljövänligt projekt 1 4

Miljöneutralt 20 87

Tjugotre projekt har hittills godkänts. Nitton av dessa är placerade i Mariehamn, två i Jomala och två i skärgården. Tolv av projekten är offentliga och fyra är privata. De flesta projekten är neutrala i förhållande till jämställdhet. In between har dock jämställdhetsinriktat innehåll där jämställdhet och jämlikhet är ett naturligt inslag för att öka medvetenheten och upplysa om regelverket då det gäller arbetsrätt. Projektet förväntas också ha en positiv effekt genom att det inriktar sig på mellanchefer, en grupp som ofta består av kvinnor. Projekt Nätpedagogik främjar huvudsakligen IT-samhället medan Kommunalt kunnande bär framåt använder IT som hjälpmedel. Även In between har tagit in denna indikator. Endast två projekt, In between och Aktiv miljökvalificering, är inriktat på miljö. Projektet TranSmart är å sin sida ett miljövänligt projekt.

I enlighet med kommissionens förordning 1828/2006 artikel 40 skall uppgifter om deltagarna beskrivas. Deltagarna skall delas in i de kategorier som finns i tabell 3 nedan. Eftersom projekten lämnar in beskrivningen av deltagarna vid årsskiftet finns det hittills bara data till och med 2011.

72

73

Tabell 3

     Antal nya deltagare

2011

Antal deltagare

t.o.m. 2011

KönTotalt   146 810Man   74 385Kvinna   72 425

Arbetsmarknads- status

SysselsattaTotalt 112 562Kvinna 42 289

EgenföretagareTotalt 1 65Kvinna 0 32

ArbetslösaTotalt 76 153Kvinna 36 69

LångtidsarbetslösaTotalt 13 36Kvinna 4 14

Utanför arbetskraftenTotalt 13 61Kvinna 7 36

Personer utanför arbetskraften som deltar i allm. eller yrkesinriktad utbild.

Totalt 1 3Kvinna 1 3

Ålder

15-24 årTotalt 43 167Kvinna 23 72

25-54 årTotalt 84 543Kvinna 39 298

55-64 årTotalt 17 98Kvinna 5 50

Fördelning utsatta grupper

MinoriteterTotalt 0 0Kvinna 0 0

InvandrareTotalt 17 33Kvinna 13 23

FunktionshindradeTotalt 32 155Kvinna 20 87

Övriga mindre gynnade grupperTotalt 9 17Kvinna 3 8

Utbildningsnivå

GrundskolenivåTotalt 60 205Kvinna 27 93

GymnasienivåTotalt 45 223Kvinna 26 93

Eftergymnasial utbildning, ej högskolenivå

Totalt 5 125Kvinna 4 68

HögskoleutbildningTotalt 41 262Kvinna 23 148

Totalt har 810 personer deltagit i projekten varav 425 är kvinnor och 385 män, alltså är könsfördelningen relativt jämn. 292 av dessa deltagare började 2008, 208 stycken 2009, 164 2010 och 146 år 2011. Till och med 2011 har 448 deltagare avslutat projektet och 173 fortsätter till nästa år. 543 personer är 25 till 54 år, 98 stycken är mellan 55 och 64 år och resten är 24 år eller yngre. De flesta deltagarna i projekten, 562 stycken, är sysselsatta och 65 stycken är egenföretagare. 153 personer är arbetslösa, 36 personer långtidsarbetslösa och 61 personer är utanför arbetskraften. Projekten har 155 funktionshindrade deltagare. Dessa deltagare ingår i projekten Ungdomslots, Stöd i arbetet II, Arbete i fokus och Ålands Fountainhouse. Den vanligaste utbildningsnivån är högskoleutbildning, 262 personer. Nätpedagogik är det projekt där deltagarna har högst utbildning. I projektet har 116 personer högskoleutbildning. Detta är inte så konstigt då projektet riktar sig till högskoleutbildade. De

73

74

andra utbildningarna är fördelade enligt följande, 205 stycken har grundskoleutbildning, 223 har utbildning på gymnasialnivå och 125 har eftergymnasial utbildning som inte är högskoleutbildning.

2.3 Utvärdering

Övervakningskommittén för programmen godkände i maj 2009 en utvärderingsplan som skall tjäna som ett ramverk för den pågående utvärderingsprocessen men även vara flexibel med hänsyn tagen till programmets begränsade finansiella ram och inriktning. Den gemensamma övervakningskommittén för de åländska operativprogrammen har fungerat som styrgrupp. Den pågående utvärderingen är en process som betonar behovet av en starkare koppling mellan övervakning (uppföljning av indikatorer) och utvärdering å ena sidan och mellan dessa två sammanlänkade åtgärder och beslutsfattande å andra sidan. Övervaknings-kommittén/styrgruppen har tagit del av den löpande utvärderingen i samband med analys av programgenomförandet som presenterats vid varje möte. Samtidigt med dessa har uppföljningen av övervakningsindikatorerna presenterats. Övervakningskommittén beslöt på höstmötet 2011 omfatta förvaltningsmyndighetens förslag till egenutvärdering av Ålands två strukturfondsprogram (ERUF och ESF). Man konstaterade att den löpande utvärderingen ger en bra bild av programgenomförandena hittills och presenterade som alternativ ett upplägg med egenutvärdering i form av en workshop med inbjudna deltagare såsom representanter för programmens partnerskap, externa föreläsare och tidigare utvärderare.

Workshopen genomfördes den 11 maj 2012, där den löpande utvärderingen presenterades och erfarenheter och rekommendationer för den nya programperioden diskuterades. Seminariet var brett upplagt med reflektioner från fyra program och fyra fonder från innevarande period. Samtidigt presenterades de möjligheter som det föreslagna lagstiftningspaketet inför nästa programperiod erbjuder inom ramen för EU:s fonder och på vilket sätt landskapsregeringen tänker arbeta med att utarbeta nya program. Deltagarna fick ta del av en jämförande studie över hur landsbygdsutvecklingsprogram genomförts i de nordiska länderna och Skottland samt fick deltagarna information om hur regionalfondsmedel använts i Sverige som riskkapitalfinansiering. Representanter från olika delar av det åländska näringslivet erbjöds avslutningsvis att ge sin syn på förväntningar och behov inför nästa programperiod.

3. Budget

Budgeten är för de båda operativa programmen ERUF och ESF är lika. Se bilaga 1. Den totala budgeten för vardera program är 6.251.104 € (varav 3.125.552 € är strukturfondsmedel) varav 500.088 € (250.044 € är strukturfondsmedel) är tekniskt stöd.

För ERUF´s del är programmet indelat i tre inriktningar, i enlighet med Lissabon-målen, av åtgärdskategorier. Se tabell 4 för vidare information om kategorierna. 1) Forskning och teknisk utveckling, innovation och entreprenörskap. Här ingår åtgärdskategori 3,4,5,7,8 och 9. 2) Informationssamhället . Här ingår kategori 10, 11, 13, 14 och 15. 3) Energi. Här ingår kategori 40, 41, 42 och 43.

74

75

Av strukturfondsmedlet har följande budgeterats. Inriktning 1) har 1.800.318 €, inriktning 2) 600.106 € och inriktning 3) 600.106 €. Varje belopp har fördelats jämnt mellan de olika åtgärdskategorierna inom inriktningarna.

För ESF´s del är programmet indelat i fyra inriktningar, i enlighet med Lissabon-målen, av åtgärdskategorier. 1) Ökad anpassningsförmåga hos arbetstagare. Här ingår kategori 62, 63 och 64. 2) Förbättrat tillträde till arbetsmarknaden, ökad varaktig. Här ingår åtgärdskategori 65, 66, 69 och 70. 3) Förbättrad social integration för mindre gynnade personer. Här ingår kategori 71. 4) Ökat humankapital. Här ingår kategori 72 och 74. Av strukturfondsmedlen har följande budgeterats för ESF. Inriktning 1) har 996.000 €, inriktning 2) 888.000 €, inriktning 3) 388.000 € och inriktning 4) 728.530. Dessa har fördelats mellan de olika prioriteringarna enligt tabell 4.

4. Utbetald finansiering (31.12.2011)

Inom ERUF har fram till och med 31.12.2011, 25 projekt beviljats finansiering (3 st förprojekt) varav ett projekt utgör TA-stöd. Under 2011 blev beviljad finansiering till ett investeringsprojekt återfört till programmet till följd av fortsatt osäkerhet kring de framtida marknadsförutsättningarna. Fördelningen av projekt vad gäller åtgärdskategorierna och utbetald finansiering per 31.12.2012 kan utläsas ur tabell 4 nedan. Under 2012 har har man marknadsfört programmet bredare vilket har resulterat i att ytterligare 15 projekt (6 st förprojekt) beviljats finansiering.

ESF har haft 23 projekt varav sju är förprojekt. Tolv av dessa har inriktat sig på åtgärdskategori 62, två projekt på 63, ett projekt på åtgärdskategori 64, tre på kategori 66 och tre på 70 och två på 71. Utbetald finansiering avseende de olika åtgärdskategorierna kan utläsas i tabell 4 nedan.

5. Utmaningar inför framtiden, EU 2020.

På Åland är det ännu inte någon ljusning på den rådande lågkonjunkturen. Lägsta punkten verkar dock vara nådd. Det blir en utmaning för programmen att bidra till att minska arbetslösheten, framförallt ungdomsarbetslösheten som för 2011 var 6,1 % på Åland. För socialfondens del genom att hitta flera projekt som genom utbildning ökar kompetensen hos arbetstagarna och får missgynnade grupper mer delaktiga i samhället. För regionalfondens del att finansiera projekt som resulterar i nya arbetsplatser och företag.

Även om de nuvarande programmen skrevs utgående från Lissabonstrategin och dess indikatorer, är de båda väl förberedda för EU2020-strategin som bygger på tre övergripande prioriteringar som ska förstärka varandra:

Smart tillväxt; utveckla en ekonomi baserad på kunskap och innovation. Hållbar tillväxt; främja en resurseffektivare, grönare och konkurrenskraftigare

ekonomi.

75

76

Tillväxt för alla; stimulera en ekonomi med hög sysselsättning och med social och territoriell sammanhållning

Socialfondsprogramet har inom ramen för sammanhållningspolitiken gett möjligheter till projekt som arbetat för inklusion, ett högre deltagande i samhället och en lägre arbetslöshet. Erfarenheterna från dessa projekt är mycket goda och flera av deltagarna finns idag ute på den öppna arbetsmarknaden. Den åländska småskaligheten har i dessa fall varit till stor hjälp. Programmet har även bidragit till att utbildningssystemen förbättrats och på så sätt hållit nere antalet drop outs från de åländska skolorna såväl på gymansialstadienivån som från Högskolan på Åland. Över 20 % av de beviljade medlen har gått till projekt som verkar inom sektorn inkluderande samhälle och bidrar till ett öppnare och mindre fattigt samhälle. Målsättningen var att ha 200 deltagare i denna typ av projekt, men programmet har redan nu nått över 300 deltagare. Inför framtiden är det fortfarande inklusion som är prioriterat, men också satsningar på jämställdhet behöver lyftas fram. En kombination av dessa är lågutbildade inflyttade kvinnor som har dåligt betalt om de alls hittar ett jobb.

Den programfinansiering inom regionalfondsprogrammet som beviljats till innovationer i SME, experimentering samt utveckling och förädling av nya produkter stöder väl den uppställda målsättningen om smart tillväxt, att utveckla en ekonomi baserad på kunskap och innovation samt målsättningen om hållbar tillväxt, att främja en resurseffektivare, grönare och konkurrenskraftigare ekonomi. Den dominerande andelen eller drygt 50 procent av finansieringen är som tidigare nämnts kanaliserad till områden som syftar till att stärka entreprenörskap och konkurrenskraften bland små och medelstora företag och ca en fjärdedel stöder utvecklingen av förnyelsebar energi. Som exempel på projekt som förbättrar tillgång på förnyelsebar energi och som väl överensstämmer med det uppställda målet kan nämnas den biogasanläggning på fasta Åland som uppförts med hjälp av programfinansiering, bilaga 2. Inom ramen för programmet finns även förutsättningar för att stöda lösningar för miljöteknik vilket ofta sammanfaller med lösningar för kvalitetsteknik som kallas cleantech. Programfinansiering har beviljats för att utreda förutsättningar för rening av fartygsbränsle samt produktion av bränsle ur avfall. Större projektansökningar har dock låtit vänta på sig berorende av en förhållandevis lång planeringstid och erfarenhterna av detta bör tillvaratas i nästa programplanering.

76

77

Tabell 4

Kod

PrioritetOperativt program

Anslag från gemenskapen fördelat till kategorier per operativt program (EUR)

Kategorins del av det totala gemenskapsstödet till regional konkurrenskraft och sysselsättning (%)

Fördelning av beviljade projekt t.o.m. 31.12.2011

Total utbetald finansiering t.o.m. 31.12.2012 fördelat till kategorier per operativt program (EUR)

Kategorins del av den totala utbetalningen (%)

Totalt Forskning och teknisk utveckling, innovation och entreprenörskap   1 800 318,00 28,80% 15 377 922,01 48,10%3 Tekniköverföring o. förbättrade nät för samarbete…

ERUF

300 053,00   - -  4 Stöd till FoTU, särskilt i små o medelstora företag… 300 053,00   - -  5 Avancerade stödtjänster till företag och grupper av… 300 053,00   - -  7 Inv. i företag kopplade till forskn. och inov. 300 053,00   1 1 814,07  8 Andra investeringar i företag 300 053,00   1 825,00  9 Andra åtg. för stimul. av forsk, inov, entrepr i små o... 300 053,00   13 375 282,94  

Totalt Informationssamhället   600 106,00 9,60% 1 0%10 Infrastruktur för telefoni (inklusive bredbandsnät)

ERUF

120 021,20   - -  11 IKT, tillgång, säkerhet, samverkan, riskförebyggande... 120 021,20   1 -  13 Tjänster o tillämp. för medborg. e-häls. e-handel… 120 021,20   - -  14 Tjänster o tillämp. för s och m företag. e-häls. e-handel… 120 021,20   - -  15 Andra åtg…företags tillg o anv av IKT 120 021,20   - -  

Totalt Energi   600 106,00 9,60% 7 407 778,45 51,90%40 Förnybar energi: Sol

ERUF

150 026,50   - -  41 Förnybar energi: Biobränsle 150 026,50   4 287 307,14  42 Förnybar energi: Vattenkraft, geotermisk o annan 150 026,50   - -  43 Energieffektivitet: Kraftvärme, energihantering 150 026,50   3 120 471,31  

Totalt Ökad anpassningsförmåga hos arbetstagare…..   996 000,00 15,93% 1 235 703,21 67,64%

62 Kompetensutveckling på arbetsplatsen, arbetsrelaterad utbildning, IKT

ESF

288 000,00   6

1 052 949,59  

63 Innovation av arbetsplatser 216 000,00   2

1835,63  

64 Utveckling…för anställning, utbildning o stöd 492 000,00   1

180 917,99  

Totalt Förbättrat tillträde till arbetsmarknaden, ökad varaktig   888 000,00 14,21% 468 980,05 25,67%

65 Matchningsåtgärder 200 000,00   -  

77

78

ESF66

Vägledning, utbildning, praktik, stödanställning för missgynnade grupper samt matchningsåtgärder 296 000,00  

2

390 885,46  

69 Jämställdhet samt förbättrat tillträde till arbetsmarknaden 96 000,00   -  

70Vägledning, utbildning, praktik, stödanställning för missgynnade grupper 296 000,00  

3

78 094,59  

Totalt Förbättrad social integration för mindre gynnade pers   388 000,00 6,21% 121 983,65 6,67%

71Vägledning, utbildning, praktik, stödanställning för missgynnade grupper ESF 388 000,00  

1

121 983,65  

Totalt Ökat humankapital   728 530,00 11,65% - 0,00%

72 Strukturella åtgärder inom utbildningssystemetESF

572 000,00   -  

74Satsning inom forskning o innovation, kunskapsöverföring mellan högskolan och näringsliv 156 530,00   -  

  Totalt allokerat av ERUF medel, exkl tekniskt stöd:   3 000 530,00 48,00% 785 700,46 26,19%

  Totalt allokerat av ESF medel, exkl tekniskt stöd:   3 000 530,00 48,00% 1 826 666,91 60,88%

  Totalt allokerat av gemenskapsmedel till öronmärkta kategorier   6 001 060,00 96,00% 2 612 367,37 43,53%

 Totalt allokerat av gemenskapsmedel till regional konkurrenskraft och sysselsättning 6 251 104,00 100,00%    

BILAGOR

Bilaga 1 Finansieringstabell för ERUF och ESF 2007-2013

År Strukturfondsmedel ERUF

Strukturfondsmedel ESF

2007 420 424 420 4242008 428 833 428 8332009 437 409 437 4092010 446 157 446 1572011 455 081 455 0812012 464 182 464 182

78

79

2013 473 466 473 466Summa 2007-2013 3 125 552 3 125 552

  Stöd från Motsvarande nationell Preliminär uppdelning av motsvarandeStöd sammanlagt

Medfinansieringssats

Kommentarer  

  gemenskapen (a) finansiering (b)=(c)+(d)nationell finansiering (e)=(a)+(b) (f)=(a)/(e)  

                 

      Nationellt offentligt Nationellt privat stöd     Stöd från EIB Övrigt stöd

      stöd(c) (d)                       Prioriterat område 1.                Företagande och innovationer              ERUF, offentligt 3 000 530 3 000 530 3 000 530   6 001 060 50%   6 001 060Prioriterat område 2.                Tekniskt stöd              ERUF, offentligt 125 022 125 022 125 022   250 044 50%    Prioriterat område 1.                Kompetens och sysselsättning              ESF, offentligt 3 000 530 3 000 530 3 000 530   6 001 060 50%   6 001 060Prioriterat område 2.                

79

80

Tekniskt stöd              ESF, offentligt 125 022 125 022 125 022   250 044 50%    

80

81

Country: Finland Region: ÅlandOperation, scheme, policy: BiogasanläggningDuration: 11.02.2008-30.09.2012Objective: Competitiveness

Funding:

Total Cost: 1 992.000,00 €EU contribution: 298.800,00 € National: 298.800,00 €Regional: 0 € Private: 1 394.400 €

Contact :

Name: Johannes SnellmanOrganisation: Ålands CentralandelslagAddress: Drittel-Mattesgränd 7 22150 JomalaEmail: johannes.s@aca.axInternet: www.aca.ax

Operation / policy description:

Målsättningen med projektet är att bygga upp en funktionell och ekonomisk biogasanläggning som kan ersätta företagets oljeenergianvändning. Vidare är målsättningen att borttransporterna av restprodukter skall upphöra samt att belastningen på det kommunala avloppsvattennätet skall minska. Projektet förväntas därmed främja en miljömässigt hållbar utveckling samt bidra till förbättrad kostnadseffektivitet i företaget och i och med det ökad konkurrenskraft.

Strategic Context:

Ökad energianvändning tär på naturresurser och miljö. Största delen av den energi som förbrukas på Åland är importerad och möjligheter att förhandla om priset är begränsade. Inom det åländska näringslivet eftersträvas därför satsningar på en ökad energieffektivitet och lokal produktion av förnyelsebar energi i syfte att bli mer självförsörjande beträffande energi. Inom prioriterat område för det operativa programmet, företagande och innovationer, är syftet att bland annat stöda energieffektivitet samt förnyelsebar energi.

Operation / policy design / implementation:

I projektet byggs en biogasanläggning, dit mejeriets restprodukter från produktionen förs för omvandling till biogas. Den biogas som produceras ersätter mejeriets behov av olja. Det uppstår även ett energiöverskott av biogas som säljs till kommunen. Vidare produceras även biogödsel som säljs till odlare och återförs som växtnäring till det lokala lantbruket.

Bilaga 2

81

82

Bilaga 3

Country: FinlandRegion: ÅlandOperation, scheme, policy: Integration.axDuration: 01.06.09-30.04.13Objective: Competitiveness

Funding:

Total Cost: 372.275,00 €EU contribution: 186.137,50 € National: 186.137,50 €Regional: 0 € Private: 0 €

Contact:

Name: Leena RaitanenOrganisation: Mariehamns stad Medborgarinstitutet(Medis) Address: Styrmansgatan 1 22100 Mariehamn Email: leena.raitanen@mariehamn.axInternet: www.medis.ax

Operation / policy description:

Det övergripande målet är att inflyttade till Åland uppnår en sådan språklig nivå att deras yrkeskompetens kan tas tillvara i samhället. Detta genom att de inflyttade får gå kurser i svenska och samhällskunskap samt utöva praktik på en arbetsplats inom sitt yrkesområde.

Strategic Context:

Medis har sedan tidigare hållit kurser i svenska för inflyttade. På basen av den erfarenhet har Medis konstaterats att inflyttade vuxna som har en yrkeserfarenhet från sitt hemland och som studerar svenska skulle vara betjänta av att kunna kombinera sina studier med en kontinuerlig arbetspraktik. Detta skulle dels underlätta inträdet i arbetslivet och förbättra deras språkkunskaper. Detta är bakgrunden till att projektet integration.ax startades.

Operation / policy design / implementation:

3 årskurser har nu gått utbildningen klar och samtliga studerande har praktiserat inom sitt yrkesområde. Ett flertal har efter studierna erhållit arbetsplats, i vissa fall inom den arbetsplats de praktiserat.

82

83

83