laura soosalu ari vandell kävelyn ja pyöräilyn …...2006/08/11 · 1900-luvun alussa suomi...

S u o m e n y m p ä r i s t ö

Y M P Ä R I S T Ö M I N I S T E R I Ö

744744744744744

HELSINKI 2005

Laura Soosalu – Ari Vandell

Kävelyn ja pyöräilynedistäminen kyläteillä

. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .

2 Suomen ympäristö 744○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○

Suomen ympäristö 744

YmpäristöministeriöAlueidenkäytön osasto

Taitto: Mervi Koivula ja Ainoliisa Miettinen

Kansikuva: Laura Soosalu

ISSN 1238-7312ISBN 951-731-285-7 (nid.)ISBN 951-731-286-5 (PDF)

Edita Prima Oy

Helsinki 2005

Julkaisu on saatavana myös Internetistä: http://www.ymparisto.fi/julkaisut

Ympäristöministeriö ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ 3

Esipuhe○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○

Liikenneväylien parantamistarpeita on yleensä tarkasteltu asutuskeskittymissäja pääteillä. Alempi tieverkko ja kylätiet ovat toistaiseksi jääneet vähemmällehuomiolle, vaikka niillä on suuri merkitys maaseudun ja kylien elinvoimaisuu-delle. Parantamalla kävelyn ja pyöräilyn olosuhteita edistetään kestävää yhdys-kuntarakennetta ja ihmisten terveyttä, liikenneturvallisuutta ja liikkumisen tasa-arvoa.

Kylän läpi kulkeva tie luo mielikuvan koko paikkakunnasta. Suomalaisillekylille tunnusomaiset väljät liikennealueet kertovat menneiden vuosikymmeni-en kasvuodotuksista, auton ylivallasta suunnittelussa ja halusta purkaa vanhauuden tieltä. Siellä missä arvokasta rakennusperintöä on säästynyt, muutokseton tehtävä kulttuuriympäristön ja maiseman omaleimaisten piirteiden ehdoilla.

Tähän julkaisuun on koottu kokemuksia ja esimerkkejä liikenteen rauhoitta-misesta sekä kävelyn ja pyöräilyn edistämisestä kyläteillä. Työn yhteydessä onpohdittu, minkälaiset keinot sopivat korostamaan kylään saapumista, mitennopeuksia ja autovaltaisuutta voidaan hillitä keskeisillä alueilla ja koulureiteillätai miten kävelijöille ja pyöräilijöille tarkoitettu piennar erotetaan ajoradastaturvallisesti ja riittävän selvästi mutta ei liian silmiinpistävästi.

Liikenneväylistä ja liikenteen ohjauslaitteista on omat säädöksensä, joidensovittaminen herkkään ympäristöön ei ole ongelmatonta. Työn tavoitteena onollut parantaa eri näkökulmia edustavien toimijoiden välistä yhteisymmärrystäja vuorovaikutusta suunnittelussa.

Työ käynnistyi esiselvityksellä 2002 osana liikenne- ja viestintäministeriönJALOIN-projektia. Hankkeesta ovat vastanneet Laura Soosalu ja Ari VandellTieliikelaitoksen Konsultoinnista ja sen ohjausryhmään ovat kuuluneet UllaPriha Tiehallinnosta, Kari Korpela liikenne- ja viestintäministeriöstä, MauriMyllylä JALOIN-projektista sekä Minna Perähuhta, Riikka Kallio ja Leena Silf-verberg ympäristöministeriöstä. Työn eri vaiheissa pidettyihin seminaareihin jatyökokouksiin ovat lisäksi tuoneet osaamistaan lukuisat asiantuntijat ja aihepii-ristä kiinnostuneet.

Parhaat kiitoksemme kaikille työhön osallistuneille.

Minna Perähuhta Leena Silfverberg


Sisältö○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○

Esipuhe 3

1 Työn tavoitteet ja lähtökohdat 71.1 Yleistä 7

1.2 Kylän määrittelystä 9

Taajaman ja maaseudun määrittelystä EU:ssa 9Kylän tilastollisesta määrittelystä 9Kylän määrittelystä maakuntakaavoissa 10Kylän määrittely Hämeen tiepiirin liikenteenrauhoittamisselvityksessä 10

2 Kylätien kuvaus 122.1 Kylätie 12

Suomen tieverkon ja kyläteiden historiallisestakehityksestä 12Maankäyttö ja kaavoitus kyläympäristössä 14Maisema ja kyläympäristö 15Kylätien suhde maisemaan 16Asutuksen ja kyläteiden sijainti maisema-maakunnittain 16Matkailu- ja museotiet 21

2.2 Liikenneturvallisuus ja ympäristö kyläteillä 21

2.3 Kylä elinympäristönä 25

Kyläyhteisö ja liikkumistarpeiden muutokset 25Kylän palvelut 26

3 Suunnittelumenettely 273.1 Suunnitteluprosessit 27

Maankäytön suunnittelun ja tiensuunnittelunprosessit 28Muut kevyemmät suunnitteluprosessit 29Kiireellisimpien kohteiden valinta 30


3.2 Yhteistyö suunnittelussa ja toteutuksessa 31

Vuorovaikutus suunnittelussa 31Suunnittelun osapuolet 31Vuorovaikutuksen järjestäminen 32Talkootyö hankkeiden suunnittelussa,toteuttamisessa ja kunnossapidossa 32

3.3 Tavoitteiden asettaminen 35

3.4 Nykytilan kuvaus 37

3.5 Vaihtoehtojen muodostaminen ja valinta 39

4 Ympäristön ja liikkumistarpeiden yhteensovittaminen 414.1 Kylän elinvoimaisuuden ja identiteetin

säilyttäminen 42

4.2 Maisema ja viherympäristö 43

4.3 Rakennettu kulttuuriympäristö 45

4.4 Rakenteet ja materiaalit 46

4.5 Ympäristön kuormitustekijät 48

5 Yksityiskohtainen suunnittelu 495.1 Kylään saapumisen korostaminen 49

5.2 Liikenteen rauhoittamistoimenpiteetkylien kohdalla 58

5.3 Kävelyn ja pyöräilyn järjestelyt 65

5.4 Arvokkaat kohteet, kulttuuriympäristö 76

5.5 Kustannukset 79

5.6 Vaikutusten arviointi 81

5.7 Seuranta 82

Lähteet 83

LiitteetLiite 1. Maaseutuympäristön kehittämisen strategisetlähtökohdat ja tavoitteet 85

Liite 2. Liikenneonnettomuuksien vakavuus tie- jamaankäyttöluokittain 88

Kuvailulehdet 89


1.1 Yleistä

Parantamalla kävelyn ja pyöräilynolosuhteita edistetään terveyttä,liikenneturvallisuutta ja liikkumi-sen tasa-arvoa.

Kylätiet ovat maaseudun liikenne-väyliä, jotka palvelevat monentyyppi-siä liikkumismuotoja. Samaan väyläänkohdistuu erilaisia, osittain ristiriitai-sia tarpeita ja odotuksia. Kylätien tuli-si olla turvallinen sekä huonojalkai-selle vanhukselle että pienelle lapselle.Samalla sen tulisi olla ajokelpoinenraskaille ajoneuvoille kaikkina vuo-denaikoina. Koska maaseudulla on tar-jolla vain vähän erillisiä väyliä pyöräi-lijöille ja kävelijöille, kylätiet ovat suo-sittuja ulkoilureittejä. Kylätiet ja niihinliittyvä rakennettu ympäristö ja maise-ma ovat myös osa arvokasta maaseu-dun kulttuuriperintöä.

Työn tavoitteet ja lähtökohdat○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○1

Liikenteen rauhoittamista sekä käve-lyn ja pyöräilyn edistämistä taajama-teillä on selvitetty Suomessa melko pal-jon. Selvitykset käsittelevät pääosinsuurempia taajamia tai pääteitä, muttajoitakin periaatteita voidaan soveltaamyös kyläteillä.

Kyläteiden liikenneturvallisuudenparantamiseksi tulee kylien kohdallatarkistaa nopeusrajoituksia ja kehittäätieympäristöä siten, että se tukee nope-usrajoituksia. Työn tavoitteena on esit-tää malliratkaisuja liikenteen rauhoit-tamiseksi sekä kävelyn ja pyöräilynedistämiseksi kyläteillä.

Parantamalla kävelyn ja pyöräilynolosuhteita edistetään terveyttä, liiken-neturvallisuutta ja liikkumisen tasa-ar-voa. Liikkumisen edistämisen tavoitekansanterveydellisistä ja yhteiskun-nallisista syistä sisältyy useisiin Val-

Laur

a So

osal

u


tioneuvoston periaatepäätöksiin, lii-kenne- ja viestintäministeriön, ympä-ristöministeriön, sisäasiainministeri-ön sekä Tiehallinnon tavoitteisiin jastrategioihin. Näistä on kerrottu tar-kemmin liitteessä 1: Maaseutuympä-ristön kehittämisen strategiset lähtö-kohdat ja tavoitteet.

Työssä on tarkasteltu liikenteenrauhoittamisen keinoja alempaan tie-verkkoon kuuluvilla kyläteillä. Valta-teiden varsille nauhamaisesti raken-tuneet kylät on rajattu tarkastelustapois. Työssä on painotettu ratkaisujensoveltuvuutta ympäristöön kunnioit-tamalla kylän ympäristöarvoja ja otta-malla niitä mahdollisuuksien mukaanliikenteen rauhoittamiskeinojen läh-tökohdiksi. Lisäksi on arvioitu tekijöi-tä, jotka tukevat kylän elinvoimaisuu-den säilymistä.

Liikenneympäristön saneerauksia onviime vuosikymmeninä toteutettu suu-rimmissa kyläkeskuksissa ja taajamis-sa, mutta harvemmin pienissä kylissä.Liikennemäärät eivät yleensä puollakylissä erillisen kävely- ja pyöräilyväy-län rakentamista. Myös ympäristönluonne huomioon ottaen ne saattavattuntua ylimitoitetuilta ratkaisuilta.Pelkän erillisen väylän rakentaminenei aina rauhoita ajonopeuksia, vaansaattaa jopa nostaa niitä kävelijöidenja pyöräilijöiden siirtyessä pois ajora-dan reunalta. Kustannus- ja ympäris-tösyistä onkin nähty tarpeelliseksi tut-kia ja suunnitella erilaisia pieniä toi-menpiteitä kylien liikenteen rauhoitta-miseksi.

Kylänraittia Kaitaisista, valtakunnallisesti arvokkaalta maisema-alueelta, Joroinen.

Laur

a So

osal

u


1.2 Kylän määrittelystä

Kylä ei ole yksiselitteisesti määri-teltävissä. Tämän työn kannaltakeskeisiä tekijöitä ovat mm. kylänsijainti tieverkolla, kylän elinvoi-maisuus sekä kylän asukasmääräja kylärakenteen tiiviys.

Kylien rakenne ja asukasmäärät vaih-televat maantieteellisen ja maisemal-lisen sijainnin sekä niitä suurempientaajamien ja kaupunkien läheisyydenmukaan. Lähtökohtana kuitenkin on,että kylällä on jalankulun ja pyöräilyntarvetta synnyttäviä peruspalveluja,kuten kyläkauppa ja koulu.

Tarkkaa suomalaisen kylän mää-ritelmää on vaikea tehdä. Kylä on voi-nut olla toiminnallisesti vireä ja on sit-temmin taantunut, mutta se voidaanedelleenkin määritellä kyläksi. Toi-saalta pienissäkin kylissä voi olla sel-keä tarve parantaa kävelijöiden ja pyö-räilijöiden turvallisuutta. Palvelujenmäärä ei yksin kuvaa kylän elinvoi-maisuutta.

Taajaman ja maaseudunmäärittelystä EU:ssa

Euroopan komissiossa maaseutua onmääritelty mm. maantieteellisen,maankäytöllisten ja maisemallistenominaisuuksien sekä luonnontekijöi-den perusteella. Lisäksi on tarkasteltumaaseudun asukastiheyttä ja väestön-kasvua sekä sosioekonomisia ominai-suuksia. Maaseutua on luonnehdittuhaja-asutusalueeksi, jossa saattaa ollamyös pieniä kyliä, mutta varsinaistakylän määritelmää ei liene olemassa.

OECD on erotellut maaseudunkaupungista asukastiheyden perus-

teella, raja on vedetty 150 asukkaa-seen neliökilometrillä. Vertailutieto-na koko Suomen asukastiheys on alle15 asukasta/km2. Suomalaisista kun-nista noin 40:ssä asukastiheys ylit-tää mainitun 150 asukasta/km2.

Maaseutua on käsitelty alueelli-sena käsitteenä luokittelemalla se kol-meen pääluokkaan seuraavasti;• Todellinen maaseutu: yli 50 %

alueen väestöstä asuu haja-asu-tusalueella.

• Osittainen maaseutu: 15–50 %väestöstä asuu haja-asutus-alueella.

• Kaupunkimainen seutu: alle15 % väestöstä asuu haja-asu-tusalueella.

Keskeistä maaseudun elinvoimaisuu-den kannalta on sen maantieteellinenetäisyys kaupungista. Etäisyydellä onvaikutusta esimerkiksi väestönkas-vuun ja väestön tulotasoon.

Kylän tilastollisestamäärittelystä

Tilastollisen taajaman teiden määrit-telyssä käytetään kaikissa pohjois-maissa yhdenmukaista menettelyä,joka perustuu enintään tietyllä etäi-syydellä toisistaan asuvien henkilöi-den määrään (vähintään 200 asukas-ta enintään 200 metrin keskinäisin etäi-syyksin olevissa asunnoissa). Tiehal-linnon selvityksessä "Liikenneturval-lisuus yleisillä teillä vuosina 1997–2001, tieryhmittäisiä tarkasteluja" onlisäksi määritelty termit asutustihen-tymä ja tiheä haja-asutus. Näiden mää-ritelmien avulla on arvioitu liikenne-turvallisuuden nykytilaa maankäy-tön osalta erilaisissa ympäristöissä.


Selvityksessä asutustihentymät mää-ritellään kukin tienkohta keskipis-teenä piirretyn, säteeltään 400 met-rin ympyrän sisällä asuvien asuk-kaiden perusteella (asutustihentymäA tienkohdan välittömässä läheisyy-dessä asukastiheys on vähintään 60asukasta neliökilometrillä ja asutusti-hentymä B tienkohdan välittömässäläheisyydessä asukastiheys on vähin-tään 30–60 asukasta neliökilometril-lä). Tiheä haja-asutus määriteltiin tien-kohdaksi, joissa tietyn säteen perus-teella määritelty asukastiheys on vä-hintään viisi asukasta neliökilomet-rillä.

Määriteltäessä taajamia väkilu-vun suuruusluokan mukaan oli vuon-na 2000 Suomessa 200–999 asukkaantaajamia 402 kappaletta eli 53,7 % kai-kista taajamista (Lähde: Tilastokeskus2001).

Kylän määrittelystämaakuntakaavoissa

Maakuntakaavojen taajamaverkosto-luokituksissa kylät on yleensä merkit-ty joko kylä- tai paikalliskeskus-mer-kinnällä. Kaikkia kyliä ei kuitenkaanole otettu mukaan maakuntakaavojenkeskusluokitukseen, vaikka ne täyttä-vätkin asutustihentymän määritel-män.

Maakuntakaavoissa ei ole yleen-sä täsmällisiä ja eri maakuntien kes-ken yhtenäisiä kyläkeskuksen määri-telmiä. Kylä voidaan esimerkiksi mää-ritellä maaseudun asutuksen taajama-toiminnon alueeksi, jolla on yksi taiuseampia päivittäispalveluja (koulu,postipalvelu, kauppa) sekä näiden li-säksi esimerkiksi neuvola, baari, pal-velutalo, pankki jne. Maakunnan taa-

jamaverkoston kannalta tärkeissä ky-läkeskuksissa on kiinteitä palveluja,kuten kauppa, koulu, postipalvelu,pankki tai kirkollinen palvelupiste.Käytännössä palveluiden määräänvaikuttaa kylän etäisyys lähimmästäkeskuksesta.

Palvelut ovat kadonneet monestaasutukseltaan tiiviistä kylästä. Asutusvoi olla luonteeltaan kylämäistä myösilman palveluja. Kävely ja pyöräily ontässä tapauksessa kuitenkin määräl-tään vähäisempää ja lähinnä vapaa-ajan viettoon liittyvää.

Kylän määrittely Hämeentiepiirin liikenteenrauhoittamisselvityksessä

Hämeen tiepiirin maaseutukylien lii-kenteen rauhoittamisselvityksessä(2004) on listattu Hämeen tiepiirin alu-eelta runsaat 300 kylää, jotka täyttävätselvityksessä asetetut minimiehdotkylälle. Kylän määrittely on todettumelko vaikeaksi. Yhtenä tärkeänä kri-teerinä kiireellisimmin rauhoittamis-toimenpiteitä tarvitsevissa kylissä pi-detään koulun olemassaoloa sekä toi-mivia palveluja. Muita kriteerejä ovatmm. kyläkeskusmerkintä maakunta-kaavassa sekä asutuksen luonne. Pie-nimmässä tarkastellussa kylässä onalle 30 asukasta kahden kilometrinsäteellä kylän arvioidusta keskipistees-tä. Pääosin tarkastelluissa kylissä onkuitenkin yli 100 asukasta kahden ki-lometrin säteellä kylän keskipisteestä.Tätä pienempiä asutustihentymiä ontarkasteluissa mukana mm. niissä si-jainneiden koulujen ja palvelujen ta-kia.

Minimiehdot täyttäneistä runsaas-ta 300 kylästä on priorisoitu noin 100


kylää, joissa liikenteen rauhoittamis-toimenpiteet ovat kiireellisimpiä. Näi-den kylien asukasmäärä vaihtelee suu-resti. Tyypillisimmillään kylissä onrunsaat 200 asukasta kahden kilomet-rin säteellä ja runsaat 60 asukasta 0,5kilometrin säteellä kylän keskipistees-tä. Kylän ytimessä asukastiheys onyleisesti 50–100 asukasta neliökilo-metrillä, joten ne edustavat aikaisem-min esitettyjä asutustihentymiä.

Hämeen tiepiirin maaseutukylien lii-kenteen rauhoittamisselvityksessä rau-hoittamistoimenpiteitä kiireellisimmintarvitsevissa kylissä oli vuonna 2003palveluita seuraavasti:• koulu 85 %:ssa kylistä• kyläkauppa 43 %:ssa kylistä• asiamiesposti 24 %:ssa kylistä• pankki 19 %:ssa kylistä• muita palveluja 42 %:ssa kylistä

Kylien palvelut ovat siis usein kylä-koulun varassa. Kauppoja ja muitapalveluja on alle puolessa tarkastelluis-ta kylistä. Pelkästään palvelutarjonnanpohjalta kyliä ei voi määritellä, silläkylistä on usein muodostunut kaupun-geissa töissä käyvien asuinpaikkoja.Suurempien taajamien läheisyydessäkylä voi olla kooltaan melko suuri jaelinvoimainen, vaikka siellä ei olisipalveluja. Vastaavasti syrjäisillä alu-eilla palveluja voi löytyä hyvin pienes-täkin kylästä.


kulku-urat muuttuivat pysyvämmiksireiteiksi. Vanhimmista yleisistä teistäon mainintoja jo 1500-luvulta. Teidenliikennöitävyyttä alettiin parantaa1600-luvulta lähtien, mutta varsinai-nen teiden rakentaminen käynnistyi1700-luvun loppupuolella. 1800-luvunpuolivälissä tieverkko laajeni syrjäi-semmille seuduille uusjaon siirtäessäasutusta pois kyläkeskuksista. Tiet oli-vat maastoa ja maisemaa noudattele-via kärrypolkuja, joita vähitellen suo-ristettiin ja levennettiin.

1900-luvun alussa Suomi alkoi au-toistua. Autojen määrä lisääntyi erityi-sesti 1930-luvulla, jolloin maantiever-kon kunto mahdollisti autoliikenteenkasvun. Vuonna 1918 vastuu teidentekemisestä ja noin 4000 kilometrinydintieverkon kunnossapidosta siirtyivaltiolle ja kunnille. Paikallistiet jäivätmaanomistajien ja kuntien hoidettavik-si. Vähitellen teitä ryhdyttiin oikomaan

Kylätien kuvaus○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○2

2.1 Kylätie

Kylätie, jota työssä käsitellään, onpäätieverkon ulkopuolella sijaitse-va yhdystie tai seututie, jolla se-koittuvat taajaman sisäinen, läpi-kulku- ja matkailuliikenne.

Liikenteen määrään ja koostumukseenvaikuttaa ensisijaisesti etäisyys suu-remmista taajamista ja sijainti tiever-kolla. Matkailuliikenteen määrä onsuuri maisemallisesti tai rakennetunympäristön kannalta arvokkailla alu-eilla.

Suomen tieverkon ja kyläteidenhistoriallisesta kehityksestä

Ensimmäiset metsästykseen ja kau-pankäyntiin liittyvät kulkureitit ovatolleet vesistöjä ja helppokulkuisia har-jumaastoja. Asutuksen vakiintuessa

Laur

a So

osal

u


ja leventämään sekä päällystämäänkestopäällysteellä. Ensimmäiset pika-tiet rakennettiin 1940-luvulla, mutta tie-rakentamisen murros tapahtui vasta 2.maailmansodan jälkeisen laman pää-tyttyä 1950-luvulla. Teiden suunnitte-lussa korostuivat tieverkolliset ja tek-niset näkökulmat.

yli 40-kertaiset. Liikkuminen muuttuiyhä turvattomammaksi jalankulkijoil-le ja pyöräilijöille ajoneuvoliikenteenlisääntyessä, teiden parantuessa ja no-peuksien kasvaessa.

1960–70-luvut olivat voimakkaankaupungistumisen aikaa ja maaltamuutettiin joukoittain lähiöihin. Kau-punginosien erikoistuminen asumi-seen, työpaikkoihin ja muihin toimin-toihin johti toimivasta joukkoliiken-teestä huolimatta autoliikenteen mää-rän kasvuun. Teiden rakentaminenaiheutti dramaattisia muutoksia myösmonissa taajamissa. Teitä suoristamal-la, rakenteita parantamalla ja asfaltoi-malla hävitettiin idyllinen raittimiljöö.Puita kaadettiin ja tien tasauksen nos-to tuhosi arvorakennusten perustuk-sia sadevesien valuessa kivijalkaan.Kaupunkimaisuuden ihannointi toitaajamiin kerrostalot ja lentokenttämäi-set pääväylät. Liikenneturvallisuudenparantamiseksi rakennettiin kävely- japyöräilyväyliä, mutta ympäristöarvo-ja ei osattu tai pidetty tarpeellisena ot-taa huomioon. Monet taajamat muut-tuivat epäviihtyisiksi, autioiksi asfalt-tikentiksi. Liikenneturvallisuuden pa-rantuminenkin oli joskus suhteellinenkäsite. Ylileveät ja suorat väylät ja taa-jamaympäristöön liian korkeat nope-usrajoitukset olivat omiaan nostamaannopeuksia entisestään.

1980–90-luvuilla liikenneturvalli-suuden ja erityisesti kävelijöiden ja pyö-räilijöiden aseman parantaminen tuliliikennesuunnittelussa yhä tärkeäm-mäksi tavoitteeksi. Ensimmäiset op-paat taajamien uudistamiseksi ilmes-tyivät 1980-luvun alkupuolella. Toi-menpiteet olivat aluksi jossain määrinmassiivisia ja kaupunkimaisia ennenkuin suunnitteluperiaatteet kehittyivät

Ahlaisten kylänraittia Satakunnassa. Kauniskylätie on osa kyläympäristöä. Se kiertääraittiin rajautuvien rakennusten kulmatsekä pihoja reunustavat vanhat puut.Kylätie voi olla mutkainen ja päällysteeltäänkulunut, mutta kylän asukkaat kokevat senviihtyisäksi ja säilyttämisen arvoiseksi.

Kylätiet ja raitit kehittyivät syrjäseu-duilla aina 1950-luvulle saakka. Tei-den varsille sijoittuivat asuinraken-nusten lisäksi erilaiset liikerakennuk-set, kyläkauppa, koulu, työväen- taiseurantalot ja pankki. Kylänraitilla oliaikaa pysähtyä vaihtamaan kuulumi-sia. Jalankulkijat ja pyöräilijät liikkui-vat kyläteiden vartta yhdessä muidenajoneuvojen kanssa. Autoja oli syrjä-seuduilla harvoilla ja pidempiä mat-koja liikuttiin linja-autolla. 1950-luvul-la liikennekuolemien määrä oli kuiten-kin yleisesti ottaen suuri suhteessa au-tojen määrään, joita oli noin 60 000.Liikenteessä menehtyi vuosittain ih-misiä yhtä paljon kuin 2000-luvulla,vaikka liikennemäärät ovat nykyisin

Laur

a So

osal

u


ja jalostuivat. Rahaa uudistuksiin käy-tettiin suhteellisen runsaasti, mikä joh-ti myös ylilyönteihin, materiaalien kir-javuuteen ja kalliisti hoidettaviin ym-päristöihin. Saneerauksiin ohjatun ra-han vähentyessä ratkaisut muuttui-vat hillitymmiksi ja tarkoituksenmu-kaisemmiksi sekä monesti myös pa-remmin ympäristöön soveltuviksi.Huomattiin, että muutos ei aina ollutitseisarvo ja toimenpiteet oli mahdol-lista toteuttaa hienovaraisesti tavoit-teista tinkimättä.

Alueellinen liikenneturvallisuus-työ laajeni 1990-luvun alussa lääni- jamaakuntakohtaisten turvallisuus-suunnitelmien käynnistymisellä sekätaajamateiden toimivuuden ja turval-lisuuden entistä tarkemmalla suun-nittelulla. Taajamien suunnittelun ke-hittäminen oli jatkoa kuntakohtaisel-le liikenneturvallisuussuunnittelulle.1990-luvun alussa tehtyjen selvitys-ten avulla tieverkkosuunnittelun jataajamien turvallisuuden parantami-nen alkoivat niveltyä toisiinsa. Erityi-sesti pyrkimys nopeusrajoitusten alen-tamiseen taajamissa nousi esiin. (Tei-tä turvaamassa – 30 vuotta Tielaitok-sen liikenneturvallisuustyötä, Tielai-tos 1998).

2000-luvun alussa olemme edel-leen samojen tavoitteiden edessä, lii-kenneturvallisuutta tulisi parantaa,kävelyn ja pyöräilyn osuutta kulku-muotona edistää sekä autoliikenteenajonopeuksia pienentää mahdollisim-man vähillä kustannuksilla. Ympä-ristöä pidetään yhä tärkeämpänä. Sitäarvostetaan voimavarana ja rikkaute-na, jonka avulla liikkumisympäristösäilyy viihtyisänä ja houkuttelevana.Elämäntapojen muuttuessa ja kau-pungistumisen ja vapaa-ajan lisään-

tyessä myös suhde liikkumiseen onmuuttunut liikkumisen pakosta liik-kumisen vapaudeksi. Asuinpaikka voisijaita myös maaseudulla kaukana työ-paikalta. Toisaalta moni työ vaatii mat-kustamista. Vapaa-aika on lisännytharrastuksia ja liikuntamuodot ovatmonipuolistuneet. Tämä kaikki on li-sännyt auton käyttöä. Samalla kävely-ja pyöräilyreitit ja kyläteiden varret ovatmuuttuneet entistä tärkeämmiksi arki-liikuntapaikoiksi. Kyläteitä voisi ver-rata taajamien maankäyttöä palvele-viin paikallisväyliin (asuntoalueidenpiha- ja tonttikadut), joilla on runsaas-ti suoria tonttiliittymiä ja joista useinpuuttuvat erilliset kävely- ja pyöräily-väylät. Kylätiet eroavat kuitenkin taa-jamien paikallisväylistä siinä, että nesijaitsevat usein tieympäristöltäänhyvinkin erilaisten osuuksien välissäja ne välittävät myös pitkämatkaistaliikennettä. Kylätien monet roolit tuo-vat suunnitteluun runsaasti haasteita.

Maankäyttö ja kaavoituskyläympäristössä

Kylien maankäyttö koostuu pientalo-asutuksesta, tilakeskuksista sekä jul-kisista ja kaupallisista palveluista. Teol-lisuustoimintaa kylissä on vähän ja seon yleensä pienimuotoista. Poikkeuk-sena voidaan mainita esimerkiksi ar-vokkaat teollisuusperinnettä säilyttä-vät ruukkialueet. Rakentamattomatalueet ovat pääosin maa- ja metsätalo-uskäytössä. Kylien tieverkko koostuuyleisistä (tienpitäjänä Tiehallinto) jayksityisistä teistä.

Kesällä moni kylä vilkastuu kesä-asutuksen ja matkailuliikenteen ansi-osta. Useissa kylissä kesäajan liikenneon jopa yli kaksinkertaista talveen ver-


rattuna. Monet kylien palvelut ovat riip-puvaisia kesäasukkaiden tuomasta os-tovoimasta. Kesäasutuksella onkinmerkittävä vaikutus kylien elinvoimai-suuteen.

Kylät merkitään maakuntakaa-voissa pääsääntöisesti kohdemerkin-nällä at (kylä), tai merkinnällä ca (kes-kustatoimintojen alakeskus). Maakun-takaavassa voidaan soveltuvin osinkäyttää myös yleiskaavamerkintöjä.Kulttuurihistoriallisia tai muita omi-naispiirteitä voidaan osoittaa lisämer-kinnällä /s. Lisäksi maakuntakaavois-sa voidaan osoittaa erityisiä kehittä-mistarpeita tai esimerkiksi yhdyskun-tarakenteen tiivistämisalueita. Maa-kuntakaavaan sisällyttäminen mah-dollistaa kylän maankäytön ohjaami-sen.

Kyliin on myös laadittu yleiskaa-voja tai osayleiskaavoja. Perusteenayleiskaavan laadinnalle ovat maan-käytön järjestämistarpeet, alueen eri-tyiset kulttuuri- tai maisema-arvot tairakennetun ympäristön arvot. Osa-yleiskaava voidaan laatia tarvittaessatarkkuudeltaan lähes asemakaavanveroisena, joten varsinaisten asema-kaavojen laatiminen kyliin ei ole kovinyleistä.

Yleiskaavassa kylien kohdalla voi-daan käyttää aluevarausmerkintää AT(kyläalue) sekä mm. keskustatoiminto-jen alakeskuksen kohdemerkintää ca.Merkintöjä voidaan täydentää kehittä-missuuntia, suojelutarpeita tai muutamaankäytöPn ohjauksen erityistä tar-vetta osoittavilla merkinnöillä.

Kylän maankäytön ja liikenteellis-ten ratkaisujen yhtäaikaisella suunnit-telulla vältetään tarpeettomia ongelmia,sillä toimintojen sijoittelulla on suoravaikutus liikenneturvallisuuteen.

Maisema ja kyläympäristö

Kylämaisema ja kyläkuva

Maisema on luonnonympäristön ja kult-tuurihistoriallisten tekijöiden kehityk-sen ja niiden välisen vuorovaikutuk-sen tulos. Kylämaisemaa voivat hallitavoimakkaat luonnonelementit tai oma-leimainen rakennettu ympäristö.

Kyläkuva on kylämaisemaa raja-tumpi, kylän visuaalinen yleisilme, jokahahmottuu kylän läpi kylätietä kuljet-taessa tai kylän sisältä avoimesta tilas-ta, esimerkiksi torilta tai kylätiehen ra-jautuvalta pihalta katsottuna. Kyläku-van kannalta ovat merkityksellisiämyös detaljit, jotka parhaimmillaanvoivat tehdä kylästä erityisen viihtyi-sän ja mieleenpainuvan.

Näkymä Kilvakkalan kylänraitilta Ikaalisissa.

Ari

Van

dell


Kylätien suhde maisemaan

Kylätieltä avautuu näkymiä sitä ympä-röivään maisemaan. Maisemalla onsuuri merkitys määriteltäessa kylänympäristöllistä arvoa. Maisemasta,luonnonympäristöstä sekä rakennetus-ta ympäristöstä koostuva kokonaisuuson kyläympäristön yksittäisiä detaljejatärkeämpi. Maisema on mm. yksi tär-keimmistä perusteista matkailuteidenmäärittelyssä.

Kylätieltä avautuvan maisemankannalta merkittävimpiä elementtejä,joihin voidaan helpoimmin vaikuttaaihmisen toiminnalla ovat:• pellot, niityt ja muut avoimet alueet• avoimia alueita ja tietä rajaavat

metsät reunavyöhykkeineen• vesialueet ja rannat• tien läheisyydessä sijaitsevat ra-

kennukset ja rakenteet (sillat, ai-dat, voimalinjat yms.)

Kylämaisema oli 1900-luvun alkupuo-lella nykyistä huomattavasti avaram-pi, pihapiireissä kasvoi niukasti puitaja pensaita. Laiduntamisen kautta syn-tyivät monimuotoiset perinnebiotoopit,niityt, kedot ja hakamaat. Nykypäivä-nä ongelmina ovat tienvarsinäkymienpeittyminen pajukoiden taakse, pelto-jen metsittyminen ja perinnebiotooppi-en häviäminen tehoviljelyn lisääntyes-sä. Avoimen maiseman ja perinnebio-tooppien ylläpito niittämällä ja raivaa-malla on kuitenkin vaikeaa ja kallistailman luontevaa yhteyttä elinkeinoihin.

Maisematilaa rajaavat metsät ja ky-lätietä reunustava kasvillisuus luovatympäristöön tilallista vaihtelua. Tien-varsimetsien käsittelyllä, harvennuk-silla ja istutuksilla voidaan tuottaa tien-käyttäjälle elämyksiä. Tienvarsimetsi-

en harvennuksella parannetaan myösnäkyvyyttä tieympäristöön hirvieläin-ten liikkumisalueilla.

Vesialueet lisäävät ympäristönviihtyisyyttä, kauneutta ja virkistysar-voa. Vesistömaisemaa voidaan avatapuustoa ja pensaikkoa raivaamalla jamaastoa muotoilemalla. Veden lähei-syyttä on mahdollista korostaa myösrantavyöhykkeen kasvillisuudella.

Tieympäristöön näkyvät rakenteetvoivat korostaa ympäristön arvoa,mutta toisaalta joissain tapauksissane voidaan luokitellaan maisemavau-rioiksi. Tiehen rajautuvan rakennetunympäristön kunnossapito lisää tienviihtyisyyttä ja säilyttää osaltaan ra-kennusperintöä jälkipolville. Hylätyt,ränsistyneet rakennukset ja hoitamat-tomat pihat antavat kylälle surumieli-sen leiman samoin kuin maisemastapiittaamattomat voimalinjat rikkovatpostikorttimaisemaa.

Asutuksen ja kyläteidensijainti maisema-maakunnittain

Suomi koostuu kymmenestä erilaises-ta maisemamaakunnasta, joiden rajatovat määräytyneet alueiden luonnon-piirteiden, kulttuurihistorian ja maan-käyttötapojen mukaan (Ympäristömi-nisteriö). Jokainen maisemamaakun-ta sisältää tämän lisäksi erilaisia mai-seman alatyyppejä, maisemaseutuja.Asutuksen sijoittuminen maastoon jamaisemaan, kylien rakenne ja tieverk-ko vaihtelevat maisemamaakunnit-tain. Kylänraitit sekä paikallis- ja tilus-tiet ovat tärkeä osa perinteistä maise-makuvaa ja teillä itsessään on myöskulttuurihistoriallista arvoa.


1. Eteläisellä rantamaalla asutus onkeskittynyt jokivarsien viljelymaidentuntumaan tai rannikolle. Perinteinenasutus vaihtelee ryhmä- ja nauhaky-listä haja-asutukseen. Asuinraken-nukset sijaitsevat reunaselänteillä, vil-jelysten ja metsän rajavyöhykkeellä taipeltoaukeiden kumpareilla. Maanvil-jelyksen lisäksi maisemassa näkyypitkä teollinen perinne, jota edustavatmm. ruukkialueet.

2. Lounaismaalla leuto ilmasto ja tuot-toisa maaperä ovat synnyttäneet jovarhain pysyvää asutusta. Alueen ete-läosassa peltojen osuus maa-alasta onsuuri, pohjoisosa on metsäisempää. Pe-rinteisimpiä asutustyyppejä ovat joki-laaksojen nauhakylät sekä kumpareil-le sijoittuvat ryhmäkylät.

3. Hämeen viljely- ja järvimaalla vuo-rottelevat rehevät ja karut kasvillisuus-alueet. Maakunta on ollut kauan asut-tua erityisesti vesistöjen varrella. Pe-rinteisessä hämäläisessä kylässä talotreunustavat raitin vartta. Kyliä on myösharjuselänteillä ja niiden rinteillä, sa-vikoilla myös kumpare- ja ryhmäkyliä.

“Tie paikallaan” -pal-kinnon saaneen Kur-hila–Hillilän kylänrait-tia Asikkalasta.

Suomen maisemamaakunnat

Ympäristöministeriö

Laur

a So

osal

u


4. Itäisen Järvi-Suomen rikkautenaovat runsaat vesistöt. Maaperä on pai-koin karua ja kivistä ja pellot sijaitse-vat moreeni- ja turvemailla. Kylät ovatsijoittuneet usein vesireittien tuntu-maan rannoille tai selänteiden reunoil-le, maakunnan pohjoisosassa mäkienlaelle. Kylärakenne on tyypillisesti väl-jä ja hajanainen.

5. Vaara-Karjalassa maanviljely kes-kittyi jo varhain korkeille, huuhtoutu-mattomille ja ilmastoltaan edullisillevaarojen lakialueille. Asutus on tyy-pillisimmillään vaara-asutusta ja ky-lät pieniä. Lakialueet ovat viljeltyjä jatalot sijaitsevat harvakseltaan siellätäällä.

6. Suomenselälle ovat tyypillisiä laa-jat suoalueet, karut metsät ja peltoalanniukkuus sekä hajanainen asutus. Erä-maamainen alue on saanut kulttuuri-vaikutteita ympäröiviltä alueilta, Sa-vosta, Hämeestä ja Pohjanmaalta. Asu-tus on harvaa ja luonteeltaan tyypil-listä mäkiasutusta tai kylät sijaitsevatlaaksoissa, vesistöjen äärellä tai se-länteiden rinteillä.

7. Oulujärven seudulla yhdistyvätvaaramaisemat ja suolakeudet laajaanharjumaastoon. Alue on vaurasta jarehevää. Asutus on harvahkoa ja tila-keskukset sijoittuvat tyypillisesti joentai järven töyräälle. Kylät ovat loiva-piirteisiä vaarakyliä, rantakyliä tai ra-kenteeltaan nauhamaisia kyliä.

8. Pohjanmaata luonnehtivat jokilaak-sot ja näiden väliset lähes asumatto-mat selänteet sekä tasainen maasto.Peltomaisemat ovat laajoja ja avaria.Pohjanmaa on ollut jo kauan asuttua.Jokilaaksojen kylät ovat muodoltaanrivikyliä; asutus on perinteisesti sijoit-tunut nauhamaisesti jokien ja niitä

Näkymä Selkien kylänraitilta Kontiolahdella Vaara-Karjalassa.

Vesijaon nauhakylää Padasjoelta.

Asutus on sijoittunut moreeniharjanteen laelle ja kylätie mutkitteleerakennusten lomassa, Virtasalmi.

Laur

a So

osal

uLa

ura

Soos

alu

Laur

i Ylit

epsa


myötäilevien teiden varsille. Isojako jauusjako harvensivat kyliä 1800-luvunjälkipuolelta lähtien.

9. Kainuun ja Kuusamon vaaramaanmaisemat ovat jylhiä ja jyrkkäpiirtei-siä. Järviä ja soita on runsaasti ja luontoon pääosin karua. Asutus on harvah-koa ja kylät rakenteeltaan väljiä.

10. Peräpohjola-Lappi alueella maise-maa hallitsevat ylängöt, vaarat ja tun-turit sekä avarat suoalueet. Näidenvälissä on laajoja jokilaaksoja. Jokienlisäksi tärkeä vesialue on kooltaanvaltava Inarinjärvi. Luonto on karua jatuntureilla puutonta. Asutus on hyvinharvaa ja keskittynyt nauhamaisenajokivarsiin. Jonkin verran asutusta onmyös järvien rannoilla ja vaarojen rin-teillä. Sotien jälkeen asutusta on synty-nyt myös teiden varsille.

Tiestö on muotoutunut vähitellenmaaston suurmuotojen ja asutuksenkehityksen ehdoilla. Kylätien luonnevaihtelee maiseman ja kylätyypin sekätiehen aikojen kuluessa tehtyjen paran-nustoimenpiteiden mukaan. Avoimes-sa maisemassa, esimerkiksi vaaranlaella tai peltolakeuksilla, on tien suh-de kylämaisemaan hallitsevampi kuinpienipiirteisessä ja tiiviissä kyläympä-ristössä, jossa kylätietä reunustavatpensasaidat ja rakennukset.

Asutuksen ja tieverkon suhde vai-kuttaa kävelyn ja pyöräilyn olosuhtei-siin. Liikenteelliset haasteet ovat tiiviis-sä kylärakenteessa toisenlaiset kuinnauhamaisessa pitkälle etäisyydelle le-vittäytyneessä kylässä. Mutkaisuus,maaston mäkisyys ja raitin varteen tii-viisti sijoittuvat rakennukset sekä kas-villisuus ovat monesti muovanneetkylätiestä idyllisen ja viihtyisän. Tiengeometria ja huonot näkemät voivat

samalla heikentää turvallisuutta. Nau-hamaisessa kylärakenteessa etäisyy-det kasvavat palvelujen ja asutuksenvälillä. Suora tie kasvattaa helposti ajo-nopeuksia ja heikentää tien ylityksenturvallisuutta. Esimerkkeinä tästä ovatPohjanmaan jokilaaksojen kylät. On-gelmat ovat samantyyppisiä väljässäkylärakenteessa, jossa etäisyydet ovatpitkiä eikä kylässä ole tiivistä keskus-taa. Tämäntyyppisiä kyliä on erityi-sesti itäisessä ja pohjoisessa Suomes-sa. Selänteiden rinteisiin nauhamai-sesti tukeutuvia, avoimeen maisemaansuuntautuvia kylätyyppejä on mm.Hämeessä.

Kylänraittia Alahärmästä.

Puolakkavaara, Sodankylä. Sotien jälkeen asutustilallisille perustettukylä, joka on muodoltaan tien varteen tukeutunut tilojen ketju.

Min

na P

eräh

uhta

Laur

i Ylit

epsa


Kylätiet osana arvokastakulttuuriympäristöä

Kulttuuriympäristö on aina synty-nyt ihmisen ja luonnon vuorovai-kutuksesta ja sen rakenteita ovatrakennusperintö, tiet, muinais-jäännökset ja kulttuurimaisema.Kulttuurihistoriallisesti tai maise-mallisesti arvokkaiden kylien ky-lätiet ovat erityisesti säilyttämisenarvoisia.

Kulttuuriperinnön vaalimista koskevakeskeinen lainsäädäntö koostuu maan-käyttö- ja rakennuslaista, rakennussuo-jelulaista ja muinaismuistolaista.

Kylien kautta kiemurtelevien tei-den varret ovat jo kauan olleet viljeltyjätai niiden varrella on ollut kauppapaik-koja ja varhaista teollisuutta, joista esi-merkkinä voidaan mainita ruukkiky-lät. Suomessa on ollut toiminnassa ai-nakin 134 ruukkilaitosta, joista osa

toimii edelleen. Ruukkiteollisuus olipääosin kartanoruukkien teollisuuttaja niiden ympärille kehittyi omavarai-sia yhdyskuntia. Ruukkiteollisuudensynnyn edellytyksenä olivat suuret met-säalueet hiilen saamiseksi sekä koskes-ta saatava käyttövoima. Ruukkiteolli-suutta on ollut sekä Itä- että Länsi-Suo-messa.

Arvokkaissa kyläympäristöissätien, maankäytön ja maiseman suhdeon usein ainutlaatuinen ja tie ja sen lä-hiympäristö ovat pääosin säästyneetympäristön luonnetta muuttavilta toi-menpiteiltä. Arvon säilymiseen vaikut-tavat tienpitäjän lisäksi tiealueen ulko-puolisten tahojen kuten yksityisten kiin-teistön- ja maanomistajien toimet tie-alueella ja lähiympäristössä.

Maiseman säilyttäminen avoime-na viljelyn avulla, pusikoiden niitto sekärakennusten ja rakenteiden hoito ja kun-nostus ovat kylätien arvon säilymisenkannalta keskeisiä toimenpiteitä.

Kylätietä Vaara-Karja-lan valtakunnallisestiarvokkaalla maise-ma-alueella. La

ura

Soos

alu


2.2 Liikenneturvallisuus jaympäristö kyläteillä

Jalankulun ja pyöräilyn järjestely-jen puuttuminen heikentää käve-lijöiden ja pyöräilijöiden asemaa.Kuntien liikenneturvallisuustyös-sä nousee voimakkaasti esiin tar-ve parantaa kylien kohdalla käve-lyn ja pyöräilyn turvallisuutta.

Teiden kunto ja turvallisuus koetaanmaaseudulla tärkeäksi. Olosuhteetovat yleensä turvallisuuden kannaltaheikommat kuin taajamissa. Pahimpiavaaranpaikkoja ovat liittymät ja teidenylityspaikat. Ongelmia aiheuttavat eri-tyisesti ajonopeudet, valaistuksenpuuttuminen ja näistä seuraava käve-lyn ja pyöräilyn heikko asema. Kyliinsaapumista on usein vaikea hahmot-taa – ainoana tästä viestittävänä seik-kana on yleensä nopeusrajoituksenmuuttuminen. Jotta nopeusrajoitustanoudatetaan, on sitä tuettava muillatoimenpiteillä. Autoilijalle tulee vies-tiä selkeästi saapuminen ympäristöl-tään täysin erilaisille kyläalueille myöstieympäristön muutoksilla.

Kyläalueiden sisällä liikennetur-vallisuuden kannalta erityisen vaaral-lisia kohtia ovat koulutiet, jäsentymät-tömät kyläkauppojen ja muiden palve-lupisteiden edustat, kapeikot esimer-kiksi siltojen ja rakennusten kohdallasekä jäsentymättömät, näkemiltäänheikot liittymät.

Liikenneolosuhteet ovat hyvässäkyläympäristössä tasapuoliset kaikil-le käyttäjille. Olosuhteisiin on mahdol-lista vaikuttaa tieverkon suunnittelus-ta detaljeihin saakka. Peruslähtökoh-tana tulee kuitenkin olla liikkumisym-

Kylien arvokasta kulttuuriympäristöäon inventoitu ja julkaistu valtakunnal-lisella tasolla esimerkiksi ympäristö-ministeriön ja Museoviraston “Raken-nettu kulttuuriympäristö” -teoksessavuodelta 1993 sekä alueellisissa ja kun-takohtaisissa kulttuuriympäristöohjel-missa. Tietoa kylien historiasta, kehi-tyksestä ja ympäristön arvosta kertyyvähitellen lisää mm. eri viranomaistentoimesta.

Matkailu- ja museotiet

Matkailutiellä tarkoitetaan useista tie-jaksoista koostuvaa, matkailukohtee-na vetovoimaista ja suhteellisen pitkäätiekokonaisuutta. Matkailuteiden var-teen sijoittuu arvokkaita tai vetovoimai-sia kyläympäristöjä. Kylätien merkit-seminen matkailutieksi sekä karttoihinettä maastossa voi edistää kylän kehit-tymistä lisäämällä palvelujen tarvettasekä kylän tunnettuutta. Matkailijat tu-tustuvat matkailutien varrella oleviinkohteisiin ja näkymiin sekä hyödyntä-vät tienvarren palveluja.

Museoteiden ja -siltojen ylläpitoon osa Tiehallinnon valtakunnallistaperinnetyötä. Valinnan perusteinaovat kohteen valtakunnallinen merki-tys, tie- ja siltatekninen historiallinenmerkitys, alkuperäisyys ja ennallaansäilymisen edellytykset. Museoteitä ja-siltoja on tällä hetkellä 58 (Tiehallinto2004). Museotieksi valinta tarkoittaakäytännössä sitä, ettei tien linjaukseenja tasaukseen puututa, vaan se säily-tetään senhetkisessä asussaan. Mah-dollisista muutostarpeista neuvotel-laan erikseen museoasiantuntijoidenkanssa.


päristön suunnittelu pienimmän ja hei-koimman ehdoilla, jolloin se on turval-linen kaikille.

Liikenneturvallisuuden tilakyläteillä

Asutuksella on monenlaisia vaikutuk-sia liikenneturvallisuuteen. Asutus li-sää jalankulkijoiden ja pyöräilijöidenmäärää ja tuottaa asutukseen liittyvääautoliikennettä, joka taas tarvitsee liit-tymiä. Tämän lisäksi asutus vaikuttaatieympäristöön ja sitä kautta kuljetta-jakäyttäytymiseen monin eri tavoin; ra-kennukset, mainokset yms. asiat kiin-nittävät kuljettajan huomiota ja voivatvaikuttaa myös onnettomuuden seu-rauksiin mahdollisissa törmäystilan-teissa.

Tiehallinnon julkaisussa "Liiken-neturvallisuus yleisillä teillä vuosina1997–2001, tieryhmittäisiä tarkastelu-ja" on tarkasteltu kyseisinä vuosinayleisillä teillä tapahtuneita poliisin ra-portoimia henkilövahinko-onnetto-muuksia ja niistä aiheutuneita kuole-mantapauksia. Tarkastelujen tavoit-teena oli saada turvallisuustilanteenluotettava nykytilakuvaus sekä taus-tatietoa ja virikkeitä Tiehallinnon lii-kenneturvallisuustyön kehittämisenpohjaksi. Huomiota kiinnitettiin eri-tyisesti henkilövahinko-onnettomuuk-sien ja liikennekuolemien jakautumi-en eroihin erilaisissa toimintaympä-ristöissä ja erilaisilla teillä. Samaa ai-hetta on käsitelty myös Tiehallinnonsisäisessä julkaisussa "Nopeusrajoi-tusjärjestelmän kehittämismahdolli-suudet". Selvitys perustuu Valtioneu-voston periaatepäätökseen (18.1.2001)tarkistaa nopeusrajoitusjärjestelmä lii-kenneturvallisuuden edellyttämääntasoon.

Tarkastelujen perusteella kävely-, pyö-räily- ja risteysonnettomuuksien riskinäyttäisi olevan koholla tienvarsiasu-tuksen kohdalla myös varsinaisten taa-jamien ulkopuolella. Erityisesti pienetkävelijöiden ja pyöräilijöiden määrätjäävät helposti vaille riittävää huomio-ta. Tutkimusten mukaan määrien kas-vaessa riski henkilökilometriä kohtipienenee selvästi. Kävelyn ja pyöräi-lyn vilkkaudella on voitu perustellaturvallisuutta parantavia toimenpitei-tä. Kävelijöiden ja pyöräilijöiden tur-vallisuus liikenteessä kuljettua matkaakohden on huonompi kuin autoliiken-teen. Tästä syystä alueellinen ja sosiaa-linen tasa-arvo ei toteudu varsinkaansyrjäseutujen kävelijöiden ja pyöräili-jöiden kannalta, vaan heidän aseman-sa on vielä keskimääräistä huonompi.

Turvallisuuteen vaikuttavien teki-jöiden arvioimiseksi ja jatkotarkaste-lujen pohjaksi laadittiin ns. tieryhmit-tely, jossa yleiset tiet ryhmiteltiin nii-den olosuhteiden mukaan. Kyläteidenkannalta ryhmittelyssä kiinnostavim-pia ovat pääteiden ulkopuolelle jäävätmuut päällystetyt tiet. Ryhmä muutpäällystetyt tiet jaettiin em. tarkasteluis-sa edelleen maankäytön mukaisestiseuraaviin ryhmiin: taajamamerkkitaa-jamat, muut tilastolliset taajamat, edel-lisiin kuulumattomat asutustihenty-mät A ja B, edellisiin kuulumaton tiheähaja-asutus ja jäljelle jäävä harva haja-asutus. Näistä kyläteiden kannaltakiinnostavia ovat muut tilastolliset taa-jamat, asutustihentymät sekä tiheä ha-ja-asutus. Taajaman ja asutustihenty-mien määritelmiä on käsitelty luvussa1.3 Liikenneturvallisuustarkasteluissaesitetyt asutustihentymät vastaavatpääosin tämän selvityksen kyläteitä.


Selvityksissä on käytetty myös määri-telmää "asutukseen liittyvät onnetto-muudet", joihin on tarkasteluissa kat-sottu kuuluviksi jalankulkijoiden,pyöräilijöiden ja mopoilijoiden onnet-tomuudet sekä kääntymis-, risteämis-ja peräänajo-onnettomuudet.

Tarkasteltujen päällystettyjen seu-tu- ja yhdysteiden osalta tutkimukses-sa on useita kyläteihin sovellettaviatuloksia liikenneturvallisuuden nyky-tilasta. Henkilövahinkoihin johtanei-den onnettomuuksien tiheys on kylä-teillä selvästi pääteitä ja taajamamerk-kialueilla sijaitsevia teitä pienempi.Sen sijaan henkilövahinko-onnetto-muuksien riski on muilla päällyste-tyillä teillä suurempi kuin pääteillä.Tilastotaajamien ja asutustihentymi-en riskien välillä ei näyttäisi olevansuurta eroa. Kuoleman riski on kylä-teillä hieman pienempi kuin päätei-den tiheään asutuilla osuuksilla,mutta kuitenkin melko korkea. Samoinonnettomuuksien vakavuus (kuollei-den määrä 100 henkilövahinko-on-nettomuutta kohti) on kyläteillä pää-teiden tiheään asuttuja osuuksia pie-nempi. Asutukseen liittyvien onnetto-muuksien osuudet kyläteillä ovat sa-maa luokkaa pääteiden kanssa. Lisä-tietoja liikenneonnettomuuksien va-kavuudesta tie- ja maankäyttöluokit-tain vuosien 1997–2001 keskimääräis-ten liikennemäärien ja onnettomuus-tietojen pohjalta on esitetty liitteessä 1.

Tarkastelujen yhteenvetona on to-dettu, että turvallisuuden parantami-seksi nopeusrajoituksia tulisi alentaanykyisestä asutuksen kohdalla. Kuo-lemanriskien perusteella alentamistavoidaan perustella myös alemmallatieverkolla. Tarkasteluissa tulee selväs-ti esiin myös se, että taajamissa jalan-

kulkijoiden, pyöräilijöiden ja mopoi-lijoiden kuolemanriskit ovat erityisenkorkeita pienillä liikennemäärillä.

Päällystetyillä muilla kuin pää-teillä tilastotaajamissa ja asutustihen-tymissä näiden kuolemien osuus onnoin kolmannes kaikista liikennekuo-lemista. Tilastotaajamissa sijaitsevil-la kyläteillä onnettomuuksista 50 %on polkupyöräonnettomuuksia, 28 %mopo-onnettomuuksia ja 23 % jalan-kulkijaonnettomuuksia. Vastaavastiasutustihentymissä sijaitsevilla kylä-teillä 37 % on jalankulkijaonnetto-muuksia, 32 % polkupyöräonnetto-muuksia ja 32 % mopo-onnettomuuk-sia.

Kevyen liikenteen onnettomuuksien jakautuminen tilastotaajamissaja asutustihentymissä, päällystetyt tiet poislukien päätiet. Lähde: No-peusrajoitusjärjestelmän kehittämismahdollisuudet, Tiehallinnon sisäi-siä julkaisuja 38/2003.


Tarkasteltaessa jalankulkijoiden japyöräilijöiden henkilövahinkoon joh-taneiden onnettomuuksien jakautu-mista onnettomuustyyppeihin kylä-teillä (ei erillistä kävely- ja pyöräily-väylää) edellä mainittujen selvitystenperusteella voidaan todeta mm. seu-raavat asiat:

• Tilastotaajamissa suurin osa jalan-kulkijoiden onnettomuuksista tapah-tuu jalankulkijan ylittäessä tietä muu-alla kuin suojatiellä (40 %) tai jalankul-kijan kulkiessa tien suuntaisesti (40 %)• Asutustihentymissä selkeästi suurinosa jalankulkijoiden onnettomuuksis-ta tapahtuu jalankulkijan ylittäessätietä muualla kuin suojatien kohdalla(63 %)• Tilastotaajamissa pyöräilijöiden on-nettomuuksissa on kolme lähes saman-suuruista onnettomuustyyppiä; samattai vastakkaiset ajosuunnat, ei käänty-viä (27 %), samat tai vastakkaiset ajo-suunnat, joku kääntymässä (30 %) jaristeävät ajosuunnat (25 %)• Asutustihentymissä edellä maini-tuista onnettomuustyypeistä nouseepyöräilijöiden osalta esiin samat tai vas-takkaiset ajosuunnat, joku kääntymäs-sä (39 %)

Tiehallinnon selvityksessä "Maaseu-dun tilastolliset taajamat ja kevyt lii-kenne – Turvallisuusanalyysi 53/2001",selvitettiin jalankulun ja pyöräilyn tur-vallisuutta maaseudun pääteillä. Ta-voitteena oli toisaalta tarkistaa, onkototeutetuissa järjestelyissä puutteita,ja toisaalta löytää ehdotuksia maaseu-dun kävelyn ja pyöräilyn olosuhtei-den turvallisuuden parantamiseksi.Vaikka tarkasteluympäristö eroaa täs-sä selvityksessä käsitellystä, voidaanjoitakin tuloksia hyödyntää myös ky-läteillä.

Kuten kyläteilläkin riippumattaerillisen kävely- ja pyöräilyreitin ole-massaolosta yleisin onnettomuus-tyyppi on kävelijän ja pyöräilijän tienylitykseen liittyvä onnettomuus. Ilmanerillistä väylää olevilla tieosuuksillatoiseksi yleisin syy onnettomuuteenon kävelijän ja pyöräilijän kääntymi-nen vasemmalle, takaa tulleen autoneteen.

Jalankulkijoiden ja pyöräilijöiden henkilöva-hinkoon johtaneiden onnettomuuksien ja-kautuminen onnettomuustyyppeihin kylä-teillä (ei erillistä kävely- ja pyöräilyväylää)Lähde: Nopeusrajoitusjärjestelmän kehittä-mismahdollisuudet, Tiehallinnon sisäisiä jul-kaisuja 38/2003.


Myös kyläteille soveltuvina kehittämis-ehdotuksia selvityksessä olivat:

• Nopeuksia tulisi pyrkiä laskemaanrakenteellisin keinoin tien suuntaisen ja-lankulku- ja pyöräilyreitin ja yleisen tientai kadun liittymässä (myös reitin alka-mis- ja päättymiskohdat). Risteykset tu-lisi suunnitella niin, että ne alentavat te-hokkaasti päätielle tulevan autoilijannopeuksia, jolloin jää enemmän aikaamuun liikenteen havainnointiin.• Tien suuntaisen jalankulku- ja pyö-räilyreitin ja yleisen tien tai kadun liit-tymässä tulisi kunnossapitotoimin var-mistaa riittävät näkyvyydet.• Bussipysäkit tulisi suunnitella niin,että tien ylittäminen bussin ollessa py-säkillä on mahdotonta tai ainakin tienylitys bussin etupuolelta tulisi estää.• Tievalaistuksella voitaisiin mahdol-lisesti estää osa onnettomuuksista, jotkaaiheutuvat kävelijän tai pyöräilijän yl-lättävästä hortoilusta ajoradalla. Tyy-pillisesti tällainen onnettomuus johtuuesim. alkoholin käytöstä tai pienten las-ten epärationaalisesta käyttäytymisestä.

2.3 Kylä elinympäristönä

Kaipuu rauhalliseen elinympäris-töön on lisännyt liikkumistarvet-ta, joka on osaltaan heikentänytliikenneturvallisuutta sinänsä tur-valliseksi koetussa ympäristössä.

Sopiva etäisyys taajamasta tai kaupun-gista houkuttelee vaihtoehtoiseen asu-miseen rauhallisessa kyläympäristös-sä. Yhteyksien kuntakeskukseen, laa-jempiin palveluihin ja työpaikkaan tu-lee kuitenkin olla kohtuulliset myösmaalla asuttaessa. Kunnan keinojahoukutella uusia asukkaita ovat edul-liset tontit ja toimivat peruspalvelut.Koulu, kauppa ja julkisten liikenneyh-teyksien säilyminen ovat arkielämänsujumisen kannalta tärkeitä asioita.

Kyläyhteisö jaliikkumistarpeiden muutokset

Luonto on maaseudun ihmiselle hy-vin tärkeä elementti, joka rajoittaa jamahdollistaa elinkeinon harjoittami-sen ja tarjoaa virkistystä vapaa-aika-na. Maallemuutto ja sinne paluu ovat

Elokuisen päivän tiemaisema Mahnalassa Hämeenkyrössä.

Päiv

i Beh

m


osittain olleet trendi-ilmiöitä, mutta mo-nille myös pysyvä elämänmuutos. Uu-disrakentamisen lisäksi kesäasuntojaon muutettu ympärivuotisesti asutta-viksi. Kaupungista maalle muutetta-essa etsitään turvallisuutta, rauhaasekä elämisen laatua, ympäristön kau-neutta ja viihtyisyyttä. Toisaalta perus-palvelujen odotetaan olevan kunnos-sa.

Maallemuutto on myös johtanuthenkilöauton käytön lisääntymiseenja matkojen pituuden kompensointiinnopeutta nostamalla. Koetun liikenne-

turvallisuuden ja viihtyisyyden heiken-tyessä lyhyetkin matkat tehdään au-tolla ja koululaiset kuljetetaan kouluun.Henkilöautojen määrä ja suorite nou-see edelleen ja vastaavasti koettu jamitattu liikenneturvallisuus heikke-nee.

Kylän palvelut

Kylän palveluista kävelyn ja pyöräi-lyn kannalta tärkein on koulu, jonkaläheisyydessä erityisesti tien turvalli-nen ylitys, näkemät ja pientareidenkulkukelpoisuus korostuvat. Kouluahyödynnetään iltaisin harrastustoi-mintaan, joten koulun ympäristössäliikutaan myös kouluaikojen ulkopuo-lella. Muita kylien julkisia palvelujaovat mm. seurakunnalliset palvelut jakirkko, terveydenhoitopalvelut, erilai-set kerhot ja lasten päivähoitopalvelutsekä vanhainkoti. Näitä käyttävistä kä-velijöistä ja pyöräilijöistä suuri osa onliikuntarajoitteisia, vanhuksia ja lap-sia. Liikkumisympäristön esteettömyy-den ja autoliikenteen rauhoittamisentarve korostuu näiden palvelujen yh-teydessä. Muista kylän palveluista eri-tyisen tärkeä on kyläkauppa. Kauppatarjoaa autottomille vanhuksille sekälapsiperheille peruspalvelut ja vähen-tää tarvetta muuttaa pois kylältä.

Usein palvelut ovat kylissä liikku-vien palvelujen varassa. Näitä voivatolla mm. myymäläautot, kirjastoautotja jäätelöautot. Näiden palvelujen osal-ta korostuvat pysähdyspaikkojen saa-vutettavuus ja turvallisuus.

Alvettulan komea kyläkoulu Hauholla.

Alvettulan kyläkauppa Hauholla on monipuolinen, nykyaikainen kylä-kauppa, jossa on myös nettikahvila.

Laur

a So

osal

uLa

ura

Soos

alu


Suunnittelumenettely○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○3

3.1 Suunnitteluprosessit

Suunnittelun keskeinen tavoite onlöytää toteuttamiskelpoisia rat-kaisuja kylätiellä ja sen lähiympä-ristössä havaittuihin liikenteelli-siin, toiminnallisiin ja ympäristöl-lisiin ongelmiin ja puutteisiin. Rat-kaisujen tulee olla taloudellisesti,ekologisesti ja ajallisesti kestäviäja perusteltuja.

Valtakunnallisten alueidenkäyttöta-voitteiden mukaan alueidenkäytössäon varmistettava valtakunnallisestimerkittävien kulttuuri- ja luonnonpe-rinnön arvojen säilyminen. Nämä pe-rustuvat viranomaisten laatimiin val-takunnallisiin inventointeihin Valta-kunnallisesti arvokkaat maisema-alu-eet (YM, ympäristönsuojeluosasto,mietintö 66/1992), Rakennettu kult-tuuriympäristö, Valtakunnallisesti mer-

kittävät kulttuurihistorialliset ympä-ristöt (Museovirasto, rakennushisto-rian osasto, julkaisu 16/1993) ja Valta-kunnallisesti merkittävät esihistorial-liset suojelualuekokonaisuudet (Sisä-asiainministeriö, kaavoitus- ja raken-nusosasto, tiedotuksia 3/1983) sekäniiden mahdollisiin myöhempiin päi-vityksiin.

Kyliä koskevia suunnitelmia ovatkulttuuriympäristöohjelmat ja kylä-suunnitelmat. Kunnat voivat tehdäkuntaa koskevan kulttuuriympäristö-ohjelman, josta aloitteen voi tehdä ku-ka tahansa. Ohjelmaan kootaan tietoakulttuuriympäristöistä sekä hoidon jasäilyttämisen tavoitteista. Kylätoimin-nan rahoituksen edellytyksenä on ky-läsuunnitelman laatiminen, jossa kä-sitellään kylän elinvoimaisuuteen jakehittämiseen liittyviä asioita.

Laur

a So

osal

u


Kylätoiminta on asukkaiden omaehtois-ta ja paikallista toimintaa oman elin-ympäristönsä viihtyisyyden, identitee-tin ja elinvoimaisuuden kehittämiseksi.Suomessa on noin 3900 kyläyhdistys-tä, -toimikuntaa tai vastaavaa yhteis-työelintä ja suomalaisista n. 2,5 milj. onkylien kehittämistoiminnan piirissä.Kylätoiminnalle on luotu ohjelma kau-deksi 2003–2007 Suomen Kylätoimin-ta ry:n toimesta. Toiminnan painopiste-alueet vaihtelevat maakunnittain (Voi-maa kuin pienessä kylässä, valtakun-nallinen kylätoimintaohjelma 2003–2007)

• Maakunnan liiton tekemän maa-kuntakaavan vahvistaa ympäris-töministeriö, yleis- ja asemakaa-van tekee ja hyväksyy kunta.

(Maankäyttö- ja rakennuslaki 1999).

Tiensuunnittelu on osa suunnittelu-järjestelmää, jossa liikenteen, maan-käytön ja alueiden suunnittelu kyt-keytyvät toisiinsa. Suunnitteluproses-sin neljä vaihetta ovat esi-, yleis-, tie- jarakennussuunnittelu.

• Esisuunnittelussa tutkitaan tie-hankkeiden tarvetta ja ajoitusta.Sen tarkastelutaso on verrattavis-sa maakuntakaavaan ja yleis-kaavaan. Esisuunnitteluvaihees-sa vuoropuhelua käydään sidos-ryhmätasolla.

• Liikennejärjestelmän suunnitteluon vuorovaikutteista maankäy-tön ja liikenteen suunnittelua,jossa luodaan kehykset eri liiken-nemuotojen ja maankäytön jär-jestämiselle.

• Yleissuunnitteluvaiheessa mää-ritellään tien paikka, tilantarvesekä suhde maankäyttöön.Maankäytön suunnittelussa vas-taava taso on yleiskaava tai ase-makaava. Vuoropuhelu on yleis-suunnitteluvaiheessa laajaa.

• Tiesuunnittelu on yksityiskohtai-sempaa ja vastaa tarkkuudeltaanasemakaavaa. Vuoropuheluakäydään asianosaistasolla.

• Rakennussuunnittelu tehdäänhankkeen toteutusvaiheessa.

• Lainmukaiset suunnitteluvai-heet, jotka eivät voi olla kaavan-vastaisia ovat yleissuunnitelma,tiesuunnitelma ja rakennus-suunnitelma.

(Tiehallinto, Tiensuunnittelun kulku)

Maankäytön suunnittelun jatiensuunnittelun prosessit

Suunnittelu ja rakentaminen etenevätmaankäytön ja tiensuunnittelun pro-sesseissa pääpiirteissään seuraavasti:

Maankäytön suunnittelutasot ovatmaakuntakaava, yleiskaava ja ase-makaava.

• Maakuntakaavassa ratkaistaanvaltakunnallisesti, maakunnalli-sesti tai seudullisesti merkittäviäasioita, jotka ovat lähtökohtanakuntien maankäytön suunnitte-lulle.

• Yleiskaava välittää maakunnalli-sia tavoitteita kunnan suunnitte-luun ja se voidaan laatia myöskuntien yhteisenä yleiskaavana.

• Asemakaavalla ohjataan kuntienalueiden käytön yksityiskohtia jarakentamista, kuten yhdyskun-nan fyysistä rakennetta, tilan-muodostusta, kaupunki- ja mai-semakuvaa sekä hyvää rakenta-mistapaa.


Muut kevyemmätsuunnitteluprosessit

Jos suunniteltavat toimenpiteet ovatvähäisiä, voi perinteisen tiesuunnitel-man laatiminen olla tarpeettoman työ-lästä. Tarvitaan erilaisia vaihtoehtoi-sia ja kevyempiä toteutusmalleja, joi-den avulla useampia hankkeita onmahdollista toteuttaa nopeammassaaikataulussa.

Tiesuunnitelma, tietoimitus tai reit-titoimitus antavat juridiset perusteetreitin toteuttamiselle. Tiealueen laajen-tamisesta on myös mahdollisuus teh-dä sopimus tiepiirin ja maanomistajanvälillä. Tällöin tiepiiri hyväksyy suun-nitelman ja se on mahdollista toteut-taa. Samoin ulkoilureittejä voi perus-taa sopimuksella, jos maanomistajathyväksyvät yhteisesti reitin linjauksen.Sopimus sitoo kuitenkin vain maan-omistajaa ja hänen perillisiään, ei esi-merkiksi uutta omistajaa.

Myös yksityisteitä voidaan käyt-tää kävely- ja pyöräilyreitteinä. Ylei-sen tien kevyen liikenteen ohjaamises-ta yksityistielle on aina sovittava yksi-tyistien pitäjän kanssa. Sopimuksensitovuus ja varmuus sopimuksen ajal-lisesta kestävyydestä riippuvat yksi-tyistien muodosta. Sopimus yksityis-tien käytöstä suositellaan ensisijaises-ti tehtäväksi vain silloin kun kyseessäon toimitustie ja mieluiten järjestäyty-nyt toimitustie (tiekunta perustettu).

Jos asema- tai yleiskaavaa ei ole,voidaan tavoitteet kävely- ja pyöräily-tai ulkoiluyhteyksistä kirjata myöskyläohjelmaan tai kyläsuunnitelmaan.Kuntalainen voi myös tehdä kävelyn japyöräilyn edistämistä koskevan kun-nallisaloitteen.

Esimerkkinä toimintatavoista normaalia tie-suunnitteluprosessia kevyemmistä vaihto-ehdoista ovat mm. olemassa olevan yksi-tyistien hyödyntämisestä tehtävä sopimustai ns. pienten liikenneturvallisuustoimenpi-teiden toteuttaminen.


Kiireellisimpien kohteidenvalinta

Suunniteltavia kohteita on aina tarjol-la runsaammin kuin niitä on mahdol-lista toteuttaa. Kyläkohteiden liikenteenrauhoittamistoimenpiteitä voidaanesimerkiksi tiepiirin alueella toteuttaamääriteltyjen kriteerien pohjalta tiettymäärä vuodessa. Toteuttamisjärjestyk-sen ja kohteiden kiireellisyyden arvioi-miseksi on erilaista mahdollisuuksia.Lähtökohtia priorisoinnille ovat mm.• liikenne: onnettomuudet, turval-

lisuustilanne, liikennemäärät, lä-pikulkuliikenne, turvallisuudentunne, eri kulkumuotojen jakau-tuminen

• maankäyttö: toimintojen sijoittu-minen, palvelut, kaavatilanne,maankäytön laajenemistarpeet

• ympäristö: erityiset ympäristöar-vot, suojelutarpeet, viihtyisyys jaturvallisuus

• elinkeinotoiminta

Eri tekijöiden vertailu ja painotuksetovat tapauskohtaisia, joten täsmällis-tä mallia priorisoinnille on vaikea an-taa.

Taajamateiden parantamisen kii-reellisyysjärjestyksen arvioinniksi onkuitenkin pyritty kehittämään mene-telmiä, esimerkkinä Lapin taajamatei-den parantamistarve (Lapin tiepiiri,Tiehallinto, keskushallinto 2003). Me-netelmä on yleinen ja sen lähtökohta-na on ottaa huomioon tien nykytilanlisäksi myös taajaman kehittämisestätielle aiheutuvat vaatimukset ja tarpeet.Vastaavantyyppistä priorisointimene-telmää käytettiin myös Hämeen tiepii-rin maaseutukylien liikenteen rauhoit-tamisselvityksessä (Hämeen tiepiiri

2004). Priorisointiin vaikuttavat teki-jät jaettiin Hämeen tiepiirin selvityk-sessä kahteen pääluokkaan: liikenteel-linen nykytila ja kylämäisyys.

Liikenteelliseen nykytilaan vaikutta-vat seuraavat tekijät:• liikennemäärä (KVL = keskimää-

räinen vuorokausiliikenne jaKKVL = kesän keskimääräinenvuorokausiliikenne)

• kävelyn ja pyöräilyn onnetto-muustiedot (määrä, tiheys, riski)

• toimenpidetarpeiden määrä (läh-tökohtana olosuhdetekijöidenpohjalta arvioidut riskit)

• tien verkollinen asema• asutuksen sijoittuminen suhtees-

sa tiehen

Kylämäisyyteen vaikuttavat seuraa-vat tekijät:• asukasmäärä• kesäliikenteen osuus KKVL/

KVL• kyläkoulun oppilasmäärä ja etäi-

syys kylästä• palveluiden määrä• onko kylä maakuntakaavan ky-

läkohde• kylätien pituus

Priorisoinnissa arviointitekijöitä tai-tekijäryhmiä voidaan painottaa tiepii-rikohtaisesti. Priorisointia tehtäessä tu-lee pyrkiä siihen, että kaikki arvioita-vat tekijät ja niihin liittyvät tiedot ovathelposti saatavissa ja arviointi on tois-tettavissa. Tällainen priorisointimene-telmä on hyvä apuväline vuosittaisiatoteutuskohteita valittaessa, mutta ky-lien oma aktiivisuus on tässä yhtey-dessä merkittävä tekijä.


heessa. Suunnittelijan työtä helpottaaperehtyminen suunnittelukohteen his-toriaan, tapahtumiin ja erityispiirtei-siin sekä kirjallisen aineiston että kylä-läisten ja muiden sidosryhmien haas-tattelun kautta. Näiden asioiden esil-letuominen lisää asukkaiden luotta-musta siihen, että suunnittelija on ai-dosti kiinnostunut kohteen suunnitte-lusta ja asukkaiden tarpeista. Vuoro-puhelun suunnittelu alusta lähtientukee kaikkien sitoutumista, lisää yh-teisymmärrystä ja ohjaa työn etenemis-tä.

Virallisen aloitteen suunnitteluhank-keesta voi tehdä kuntalainen, yhdistys,kunta tai viranomainen. Asukkaat ja ky-läyhdistykset voivat myös tehdä itsealustavia suunnitelmia. Kunta ja asuk-kaat voivat tehdä yhteistyössä idea- jahankesuunnittelua, mutta varsinaiseensuunnittelutyöhön saatetaan tarvitahankkeen koon mukaan myös konsultinapua.

Suunnittelun osapuolet

Suunnitteluun osallistuvien osapuol-ten määrä voi hankkeen mukaan ollahyvin laaja. Työn teettäjä, tilaaja, onuseimmiten julkinen taho, esimerkiksiTiehallinto tai kunta. Suunnittelutyötäohjaamassa tai lausunnonantajanasaattavat olla esimerkiksi ympäristö-keskus, maakuntaliitto, seurakunta,maakuntamuseo tai Museovirasto.

Suunnitelma laaditaan kuntalai-sia varten, joita voivat edustaa yksityi-set asukkaat ja maanomistajat, kesä-asukkaat, yrittäjät ja kyläyhdistyksettai kyläasiamies. Kunnasta suunnitte-luun osallistuvat hankekohtaisesti esi-

3.2 Yhteistyö suunnittelussaja toteutuksessa

Vuorovaikutuksen ja osallistumi-sen tehtävä on edistää suunnitte-lua, varmistaa riittävä ja tasapuo-linen tiedonsaanti sekä varmistaaratkaisujen hyväksyttävyys.

Yhdyskuntasuunnittelussa on välttä-mätöntä tehdä tiivistä yhteistyötä lii-kenteen ja maankäytön ja suunnitte-lun välillä. Tiensuunnittelussa vuoro-puhelun laajuuteen ja luonteeseen vai-kuttaa suunnittelun vaihe. Sitä käy-dään esisuunnitteluvaiheessa sidos-ryhmätasolla, yleissuunnitteluvai-heessa laajana vuoropuheluna ja tie-suunnitelmavaiheessa pääosin asian-osaisten kanssa.

Vuorovaikutus suunnittelussa

Tiehankkeet herättävät usein vilkastakeskustelua kyläympäristössä. Maan-lunastus ja kulkuyhteyksien muuttu-minen vaikuttavat erityisesti maanvil-jelijöiden elinkeinon harjoittamiseen.Toimenpiteitä joudutaan tekemäänpaikoin ahtaassa ympäristössä, jolloinerityisesti kasvillisuus, rakenteet jarakennukset voivat olla vaarassa.Maaseutuympäristössä rakennetunympäristön muutosten tulisi kuitenkinolla erityisen harkittuja, koska uudis-rakentaminen on suhteellisen vähäis-tä. Uutta rakennettaessa on aina arvi-oitava myös sen soveltuvuutta kylä-ympäristön historialliseen kehityk-seen.

Mahdollisimman laaja vuoropu-helu on tarpeellista eri osapuolien vä-lillä jo ensimmäisessä suunnitteluvai-


yleisötilaisuuden järjestäminen hel-posti liian aikaa vieväksi. Suunnitel-maluonnosten esittely pelkästään ky-län edustajalle saattaa kuitenkin hei-kentää tiedon välittymistä tasapuoli-sesti muille kyläläisille, yrittäjille taikesäasukkaille.

Eri osapuolien välisestä yhteistyös-tä huolimatta on suunnittelijan näke-mys kuitenkin lopputuloksen kannal-ta keskeinen. Suunnittelijan tehtävä onasiantuntijana tarkastella kohdettakokonaisuutena ja eri näkökulmistapainottaen työn kannalta tärkeimpiäasioita.

Omin Jaloin – elävä raitti kohtaamis-paikkana -hankkeessa laadittiin yleis-suunnitelma mm. Ruukin Luohuan ky-lälle. Kriteerinä kohteen valinnalle olimm. toimiva kyläyhdistys ja onnistu-neet kokemukset talkootyöstä.

Ruukin Luohuan kylälle tehdyssäsuunnitelmassa laadittiin luonnoksiayhteistyössä paikallisten toimijoidenkanssa, jonka jälkeen luonnokset täyden-nettiin yleissuunnitelmaluonnoksiksi.Luonnoksia arvioitiin kyläkokouksissaja työryhmissä. Suunnittelualueen raja-us ja sisältö tarkentui myös työn aikana.

Luohuan kokemusten perusteella suo-sitellaan, että rahoituksen hankkimises-sa ja toteutuksessa yksi hankkeen osapuo-lista on kunta. Jos päätoimija on kyläyh-distys, tulee sen olla rekisteröity.

Talkootyö hankkeidensuunnittelussa, toteuttamisessaja kunnossapidossa

Vuorovaikutuksen ja -puhelun tarvekorostuu etenkin hankkeissa, joita aio-taan toteuttaa talkoovoimin. Yhteistyön

merkiksi tekninen toimi ja sosiaalitoi-mi (erityisesti koulutoimi). Muita mah-dollisia osallisia ovat erilaiset yhteisötja yhdistykset sekä liikennöitsijät.Suunnitelmien laatijoita voivat ollakonsultti tai kunnan oma suunnittelijatai vaikka kyläläiset yhteistyössä kun-nan kanssa.

Vuorovaikutuksen järjestäminen

Vuoropuhelun muotoja ovat erilaisetaloitteet, palautteet ja muistutukset, ky-selyt ja tutkimukset, haastattelut, tie-dotteet sekä suunnittelun aikana jär-jestettävät yleisötilaisuudet, kyläkoko-ukset, asukasillat, työpajat, maastoontehdyt kävelyretket ja maastoon mer-kitseminen ja ideakarttojen piirtämi-nen. Suunnitelman havainnollistami-seksi voidaan piirtää valokuviin ja il-makuviin sekä tehdä käsivaraisia ha-vainnekuvia. Erilaisia työskentelyta-poja voidaan kehittää kunkin hank-keen tarpeisiin. Käytettävään menetel-mään vaikuttavat hankkeen laajuus,suunnittelutyön aikana esiin tulleet on-gelmatilanteet, käytettävissä olevat re-surssit ja hankkeen aikataulu.

Käytännössä on havaittu ongel-mia vuorovaikutuksen toteutumises-sa erityisesti pienissä suunnittelu-hankkeissa. Näissä ei useinkaan olevarattu riittävästi rahaa vuorovaiku-tukseen, asukkaiden kanssa käytä-vään keskusteluun tai yleisötilaisuu-den pitämiseen. Tästä johtuen monetarvokkaat tiedot ja ideat jäävät suun-nittelijoilta kuulematta. Kansalaisenosallistumisen oikeus jää näin todelli-suudessa toteutumatta.

Kehittämistä vaatii erityisesti suun-nittelun aikana käytävä vuoropuhelu.Jos toimenpiteet ovat vähäisiä, koetaan


muodosta ja osapuolista kannattaasopia jo työn alkuvaiheessa. On tärke-ää, että hankkeen toteuttajat (kyläyh-distykset yms.) sitoutuvat jo suunnitte-lun aikana hankkeen toteuttamiseen.Talkooväki voi osallistua esimerkiksikohteen maastotarkasteluun konsul-tin kanssa tai käydä "oman kylän väen"kanssa keskenään maastokävelyllä.Maastokäynti edesauttaa hahmotta-maan ratkaisujen toteuttamiskelpoi-suuden ja arvioimaan työmäärät rea-listisemmin. Jo suunnittelun aikana voialustavasti sopia eri tahojen vastuu-alueista toteuttamisvaiheessa.

Eri tiepiirien käytännöt vaihtele-vat suhtautumisessa talkootyöhönhankkeiden toteuttamisessa ja kunnos-sapidossa. Talkootyöllä voidaan jois-sakin tapauksissa mahdollistaa tainopeuttaa tiepiirien alueella vähem-män kiireellisten hankkeiden toteutta-mista.

Pyhäselän Suhmuran kylälle Savo-Karjalan tiepiirissä toteutettiin talkoovoimin 4 kmpitkä kävely- ja pyöräilyreitti 1990-luvun alkupuolella. Aloitteen tekivät aktiivisetkyläläiset, joilla oli yhteinen tahto parantaa kävelyn ja pyöräilyn olosuhteita ja eri-tyisesti lasten turvallisuutta kylällä. Tienvarren kaikki asukkaat luovuttivat ilmaisek-si maapohjan tien rakentamista varten ja suuri osa asukkaista osallistui raivaus- ja ra-kennustöihin (mm. paikalliset maanrakennusurakoitsijat). Tiepohja jouduttiin lunas-tamaan vain kylän ulkopuolella asuvilta maanomistajilta. Merkittävän työpanoksenhankkeeseen antoi myös tienvarressa toimiva yhdistys. Tiehallinto ja kunta tukivattaloudellisesti kävely- ja pyöräilyreitin rakentamista rakennusmateriaalin muodossa.Rakentamiskustannukset olivat yhteensä n. 80 000 € (vuoden 1990-luvun alkupuoli),josta Tiehallinto kustansi n. 40 000 € ja kunta n. 20 000 €. Talkootyön arvoksi arvi-oitiin n. 20 000 €. Vaikka kävely- ja pyöräilytie kulkee yleisen tien varressa, se toteu-tettiin yksityistienä. Kävely- ja pyöräilyreitin kunnossapidosta vastaa tiehoitokunta,jota kunta tukee yksityistieavustuksin. (Haastattelut T. Pursiainen, T. Pietarinen ja H.Suihko, Pyhäselkä).

Talkoilla rakennettiinmyös viihtyisä pysäk-kikatos vanhainkodinviereen, Suhmura Py-häselkä.

Talkootyöllä toteutettu 4 kilometriä pitkä kävely- ja pyöräilytie Suh-murassa, Pyhäselkä.

Laur

a So

osal

u

Laur

a So

osal

u


Vehmersalmella Savo-Karjalan tiepiirissä maantien 5370 varressa (Hiltulanlahti–Räsälä) toteutettiin noin 1,6 kilometrin mittainen kävely- ja pyöräilyreitti tiepiirin jakyläläisten kanssa yhteistyönä ja osittain talkootyönä. Aloite vaaralliseksi koetun kou-lureitin turvallisuuden parantamisesta lähti kylätoimikunnasta. Suunnittelutyöstä vas-tasi tiepiiri, raivauksen ja pohjatyöt tekivät kyläläiset talkoilla, mm. kylällä asuvat ko-neurakoitsijat. Valaistus hoidettiin muualta käytöstä poistunein valaisimin ja asen-nustyöstä vastasivat voimayhtiön palveluksessa olevat kyläläiset. Tiepiiri vastasi lu-nastuskustannuksista sekä sorapintaisen reitin päällysrakennekerrosten toteutukses-ta. Kunnossapito on kyläläisten vastuulla. Talkootyön osuus 1990-luvun alkupuolellatoteutetusta kävely- ja pyöräilyreitistä oli arviolta 1/3. (Haastattelu M. Tuiremo).

Talkoohankkeiden pelisäännöistä ja toimintatavoista on Oulun tiepiirissä laadittuohjeistus 13.1.2004. Talkootyö on rajattu koskemaan vain kävely- ja pyöräilyväyliä,jotka on tarkoitus ottaa yleisiksi teiksi. Tien hallinnollinen asema vaihtelee, se on jokoYleisistä teistä annetun lain tarkoittama yleinen tie, Maankäyttö- ja rakennuslain tar-koittama katu, Yksityisistä teistä annetun lain tarkoittama yksityinen tie tai Ulkoilu-lain tarkoittama ulkoilureitti.

Toteutusvaiheille "suunnittelu", "rakentaminen" ja "kunnossapito" on laadittu toi-mintatapasuositukset. Suunnitelma laaditaan ensisijaisesti tiepiirin toimesta ja hank-keen laajuuden mukaan se on keskushallinnon hyväksymä tiesuunnitelma tai suostu-muksin tehtävä, piirin hyväksymä suunnitelma. Talkooedustuksen tulisi olla mukanajo suunnitteluvaiheessa. Rakentamisvaiheessa päätoteuttajana ja talkootöistä vastaa-vana on kunta siten, että tiepiiri hyväksyy käytettävät urakoitsijat. Kunnossapidon ju-ridinen tienpitovastuu yleisten teiden osalta kuuluu tiepiirille, kunnossapidosta ja kus-tannusten jaosta voidaan sopia erikseen.

Talkooprosessin vaiheistuksesta on laadittu suositukset aloitteesta yleiseksi tieksiottamiseen saakka. Talkootyön tulee myös ajallisesti nivoutua hankkeen muihin työ-vaiheisiin. Esimerkkejä sopivista talkootöistä ovat mm.:• maanomistajien suostumuksen hankinta vähäisissä parantamishankkeissa• puuston raivaus ja pintamaan poisto• läjittäminen• vihertyöt• alusrakennemateriaalihankinta

Vastuu hankkeen toteuttamisesta laadun- ja työnvalvontoineen on selkeintä olla kun-nalla siten, että vaativimmat työt teetetään ammattitaitoisilla urakoitsijoilla. Ammat-titaitoista urakoitsijaa edellyttävät kestopäällystäminen ja päällysrakennekerrosten teko,saarekkeiden ja reunakivien rakentaminen, ajoratamaalaukset, valaistus- ja sähkötyöt,erilaiset laitesiirrot, putki-, rumpu- ja siltatyöt, räjäytys- ja mittaustyöt.

Sopijapuolina talkoohankkeissa ovat kunta ja tiepiiri, kunta ja kylätoiminta sopivatkeskenään. Kunnan taholta tarvitaan talkootöille pätevä vetäjä. Tiepiirin osallistumi-seen kustannuksiin vaikuttavat kunnan maksukyvyn lisäksi hankkeen asema tiepiirinliikenneturvallisuuskohteiden kiireellisyysjärjestyksessä. Talkootöiden osuus jää yleen-sä 10–20 prosenttiin kokonaiskustannuksista, koska työ vaatii monesti suurelta osinammattitaitoista urakoitsijaa.


3.3 Tavoitteidenasettaminen

Kyläteiden kriittisiä palvelutasote-kijöitä ovat tienkäyttäjän turvalli-suus ja terveys, saavutettavuus jaesteettömyys, viihtyisyys ja taaja-makuva, taloudellinen rakentami-nen, hoito ja ylläpito, väestön liik-kumismahdollisuudet sekä elinkei-noelämän toimintamahdollisuudet.

Suunnittelutyölle asetettavista tavoit-teista tulee keskustella mahdollisim-man laajasti, jotta eri osapuolten näke-mykset ja niiden painoarvo tulee käsi-tellyksi, ymmärretyksi ja yhteisesti hy-väksytyksi. Tavoitteiden selkeä mää-rittäminen ja tarvittaessa tarkistaminenohjaa suunnittelutyötä ja varmistaasiitä syntyvän lopputuloksen laadun.

Suunnittelun tavoitteita ovat:

• omaehtoisen ja itsenäisen liikku-misen lisääminen

• liikkumisen turvallisuuden jakoetun liikenneturvallisuudenparantuminen

• kyläyhteisön sosiaalisten odo-tusten toteutuminen

• kyläympäristön viihtyisyyden,turvallisuuden ja terveyden edis-täminen

• ympäristön arvon säilyminen jaedistäminen

• elinkeinotoiminnan edellytystenvarmistaminen

Suunnittelun lähtökohtana on edistääja tukea omaehtoista ja itsenäistä liik-kumista. Liikunta vaikuttaa sekä fyy-siseen että psyykkiseen terveyteen.Esteetön, lasten, vanhusten ja liikku-misrajoitteisten ehdoilla suunniteltuympäristö palvelee kaikkia käyttäjiä jamahdollistaa liikkumisen lähes kaikis-sa elämäntilanteissa.

Työn tavoitteena on aina myös liik-kumisen turvallisuuden parantami-nen. Onnettomuustilastojen ja liiken-nemäärien analysoinnin ja erilaistentilastollisten riskitarkastelujen lisäksion havaittu hyödylliseksi arvioidakoettua liikenneturvallisuutta; vastaa-vatko tilastot sitä, miten käyttäjät elin-ympäristönsä kokevat.

"Taajamatien palvelutaso" selvitykses-sä (Tiehallinnon selvityksiä 46/2002)on tavoitteena ollut kehittää taajama-teiden suunnittelua siten, että taajama-teiden parantamiselle määritellääntaso, jonka toteuttamiseen ja ylläpi-toon Tiehallinto yleisten teiden osaltavoi sitoutua. Samaa palvelutaso-ajat-telumallia voidaan käyttää myös kylä-teillä. Menettelyllä voidaan yhtenäis-tää tienpitäjän toimintaa kyläteiden ke-hittämisessä eri puolella maata.

Tien palvelutasolla tarkoitetaantien laatua, jota voidaan kuvata erilai-silla palvelutasotekijöillä. Kylien kokovaltakuntaa käsittävän tasapainoisenkehittämisen kannalta tulee määritel-lä ne palvelutasotekijät, jotka ovat eriosapuolille kriittisiä.

Ihmisten jokapäiväisistä liikkumis-tarpeista nousevat kyläteillä erityises-ti esiin koulumatkojen turvallisuus (it-senäinen kävely ja pyöräily kouluunmahdollista sekä koulubussien liiken-nöiminen koulujen alkamis- ja päätty-misajankohtina. Lisäksi väyläpalvelu-jen laatutason tulee turvata päivittäis-ten välttämättömien toimien (mm. jul-kiset palvelut, lääkäri, ruokaostokset,kotihoitopalvelut) hoitamisen vuoro-kauden eri aikoina.


Koetulla liikenneturvallisuudella tar-koitetaan henkilön subjektiivista tur-vallisuuden tunnetta liikenteessä. Ko-ettua liikenneturvallisuutta voidaanpitää kansalaisille elämänlaatu-asia-na. Puutteet koetussa liikenneturvalli-suudessa voivat olla uhkana itsenäi-selle liikkumiselle erityisesti lasten,iäkkäiden ja toimintaesteisten osalta.Puutteet koetussa liikenneturvallisuu-dessa aiheuttavat myös "ylimääräistä"liikennettä, joka ilmenee esimerkiksikoululaisten kyydityksinä.

Koetun liikenneturvallisuudenhuomioiminen auttaa liikenteen riski-paikkojen ja -tekijöiden tunnistamises-sa. Se täydentää myös onnettomuusti-lastojen tietoja ja helpottaa kiireellisim-pien parantamiskohteiden tunnista-mista. Koetun liikenneturvallisuudentutkimisella on myös muita merkittä-viä hyötyjä. Se auttaa liikkumisen sosi-aalisen tasa-arvon esteiden tunnista-misessa ja edistää esteettömän liiken-neympäristön systemaattista toteutu-mista. Koetun liikenneturvallisuudentutkimien aktivoi myös kansalaisia ot-tamaan vastuuta lähiympäristöstä se-kä omasta toiminnastaan ja lisää näinsuunnittelun vuorovaikutteisuutta.

Elinympäristöön kohdistuu myössosiaalisia odotuksia. Lähiyhteisö voiparhaimmillaan ehkäistä ja lievittäämerkittävästi sosiaalisia ongelmia.Kylätalot, seuraintalot ja kyläkoulujenjulkiset tilat ovat kyläläisten yhteisiätapaamispaikkoja. Kohtaamispaikko-jen tarve toreista pelikenttiin kasvaasamalla kun kävelijöiden ja pyöräili-jöiden määrä lisääntyy. Käyttäjämää-rien kasvaessa voidaan kohtaamispai-kat toteuttaa yhä monipuolisempina javiihtyisämpinä.

Liikkumisen edistämisen ja turvalli-suuden lisäksi tavoitteita kohdistuumyös ympäristöön; luontoon, maise-maan ja rakennettuun ympäristöön.Maaseudun kylämaisemat ja raitit ovatkeskeinen osa suomalaista kulttuuri-perintöä, luonto tarjoaa virkistystä jaelinkeinon monelle maaseudun yrittä-jälle. Yleisenä tavoitteena on säilyttää,edistää ja tuoda esille niitä arvoja, joitaympäristöllä on. Ympäristön avulla onmyös mahdollista tukea liikennetur-vallisuustavoitteita esimerkiksi paran-tamalla toimenpiteiden havaittavuut-ta.

Kävelyn ja pyöräilyn edistämisenlisäksi tavoitteena on myös tukea ky-län elinkeinotoimintaa ja esimerkiksimatkailullista vetovoimaisuutta sekäluoda edellytyksiä näiden kehittymi-selle.


3.4 Nykytilan kuvaus

Nykytilanteen toiminnallisia ja vi-suaalisia vahvuuksia ja ongelmiavoidaan kuvata esimerkiksi seu-raavien tekijöiden osalta; liikenne,esteettömyys, ympäristö, palvelut,maankäyttö, kyläyhteisön toimi-vuus ja kylän vetovoimaisuus.

Suunnittelutyön alkuvaiheessa koot-tavan lähtöaineiston ja maastokäyn-tien avulla laaditaan kuva alueen ny-kytilasta sekä sen vahvuuksista ja heik-kouksista.

Liikenteen osalta tutkittavia asioitaovat:• ajoneuvoliikenteen ja kävelijöi-

den ja pyöräilijöiden määrät• ajonopeustiedot ja nopeusrajoi-

tukset• raskaan liikenteen osuus• onnettomuustiedot• koulureitit• kävelijöiden ja pyöräilijöiden tär-

keimmät reitit ja määränpäät• kohteen katselmus maastossa ja

riskikohteiden arviointi

Koettua liikenneturvallisuutta voidaanselvittää asukkaille laadittavan kyse-lyn avulla kartoittamalla vaaranpai-kat. Palautteen antaminen voidaan teh-dä kansalaisille mahdollisimman vai-vattomaksi esimerkiksi internetiä hyö-dyntämällä. Karttakäyttöliittymän jasiihen kytketyn nettikyselyn avulla voi-daan tiedot ongelmakohteiden sijain-nista ja perusteluista tallentaa tietokan-taan jatkotarkasteluja varten. Uudentekniikan hyödyntämisen lisäksi tuleekuitenkin varmistaa myös niidenkansalaisten vaikutusmahdollisuudet,

joilla ei ole mahdollisuutta internetinkäyttöön. Uuden tekniikan hyviä so-veltamiskohteita ovat esimerkiksi kou-lut ja kyläyhdistykset, jotka voivat arvi-oida määrävälein esimerkiksi vaaralli-set koulureitit. Kyselyyn voidaan yh-distää myös muuta lähtötietojen kerä-ystä. Liikenteellisiä lähtökohtia selvi-tettäessä on myös huomioitava tiepii-rin realistiset mahdollisuudet toimen-piteiden toteuttamiseksi.

Ympäristön fyysinen, sosiaalinenja toiminnallinen esteettömyys on yh-tälailla tärkeää niin kaupunki- kuinmaaseutuympäristössä. Jalankulkijantulee pystyä liikkumaan elinympäris-tössään kaikkina vuorokauden- ja vuo-denaikoina sekä huonollakin kelillähuomioon ottaen erilaiset liikkumistarajoittavat tekijät kuten ikä, terveyden-tila ja apuvälineiden tarve. Esteetönympäristö helpottaa myös muidenkinkuin liikkumisesteisten kulkua.

Ympäristön nykytilan kuvaus si-sältää yleisimmin maisemaan, kulttuu-riperintöön, rakennettuun ympäris-töön, kyläkuvaan ja luonnonympäris-töön liittyvän arvioinnin. Erityistapa-uksissa voidaan arvioida luonnonva-rojen merkitystä suunnitteluun, esimer-kiksi pohjavesialueella. Arvioinnin laa-juuteen vaikuttavat toimenpiteidenmäärä ja laajuus.

Maiseman osalta selvitetään mai-semarakennetta ja maisemallisia eri-tyispiirteitä. Tarkastelu ulottuu varsi-naista suunnittelualuetta huomatta-vasti laajemmalle. Maiseman ja kylära-kenteen suhteen ymmärtäminen hel-pottaa myös suunnittelua koska toimen-piteet voidaan paremmin sovittaa ym-päristöön ja kyläkuvaan. Historiallisiatietolähteitä voidaan hyödyntää kylänkehitysvaiheiden selvittämisessä.


Kulttuuriympäristön ja rakennuskan-nan merkitys suunnittelun lähtökoh-tana on huomattava ja niiden arvok-kaat ominaispiirteet tulee tunnistaa jaselvittää. Kulttuuriympäristössä onhuomioitava sekä kokonaisuudenmerkitys että yksittäiset pienet raken-teet. Arvokasta kulttuuriperintöä ovatmyös kiinteät muinaisjäännökset.

Kyläkuvan analysoinnin avullakuvataan visuaalisen ympäristön vah-vuudet ja heikkoudet. Kylänraittia tar-kastellaan tilallisena kokonaisuutena:kuinka kylään saapuminen on havait-tavissa, kylän keskustan luontaisetporttikohdat, epämääräisesti rajautu-vat alueet jne.

Luonnonympäristön merkitys onhyvin suuri erityisesti maaseudulla,jossa eletään läheisessä vuorovaiku-tuksessa luonnon kanssa. Luonnon-ympäristön mahdolliset suojelualueetja -kohteet selvitetään. Kylätien vi-herympäristö, tietä reunustava kasvil-lisuus, pihojen puut ja pensaat kartoi-tetaan. Erityisesti maisemallisesti ar-vokkaat yksittäiset puut, kujanteet japensasaidat pyritään säilyttämään jahyödyntämään suunnittelussa.

Ympäristön nykytilaa selvitettäes-sä kiinnitetään erityistä huomiota val-takunnallisesti, maakunnallisesti taipaikallisesti arvokkaisiin kohteisiin jaaluerajauksiin.

Luonnonvarojen osalta otetaanhuomioon esimerkiksi pohjavesialu-eet. Muita mahdollisia selvitettäviä ovaterityistapauksessa maa- ja kiviainek-set.

Maankäytön osalta selvitetään ky-läympäristön nykyinen maankäyttö jasitä koskevat kaavat sekä muut maan-käytön kehittämiseen liittyvät suunni-telmat ja tavoitteet.

Kyläyhteisön perustana on paikalli-suus, samassa kylässä asuvien vuoro-vaikutus ja yhteistyö eri vuodenaikoi-na. Tämä tulee esiin mm. talkooperin-teen kautta. Kylän yhteistoiminnanmuodot selviävät haastattelujen avul-la tai yleisötilaisuuksien yhteydessä.Yhteistoiminnan merkitys ja tarve ko-rostuu hankkeiden toteutusvaiheessa.

Kylän identiteettitekijät, vetovoi-maisuus ja houkuttelevuus ovat yleen-sä useamman tekijän summia. Niidenarvioimiseksi on tutustuttava sekä ky-läyhteisöön että kunnan eri sektorei-den viranomaisiin. Kyläläisillä ja kun-nan edustajilla on elinympäristönsäasiantuntijana myös runsaasti arvo-kasta tietoa ja näkemyksiä kylän kehi-tysvaiheista ja kehittymismahdolli-suuksista. Suunnittelijalla on “ulko-puolisena” hyvät mahdollisuudet ar-vioida esimerkiksi kyläkuvaa ja ympä-ristön visuaalisia vahvuuksia ja heik-kouksia. Tietoa voi hankkia haastatte-lujen avulla sekä kyselyjen yhteydessäkyläläisiltä ja maakunnallisilta kylä-yhdistyksiltä tai kyläasiamiehiltä.

Nykytilaa voidaan kuvata selkeim-min karttapohjalla, joka voidaan laa-tia teemoittain. Yksinkertaisimmillaankootaan liikenteeseen ja toiminnallisiinjärjestelyihin liittyvät lähtökohdatomalle ja ympäristöön liittyvät omallekartalleen. Karttoja voidaan täydentäävalokuvin sekä kirjallisesta aineistos-ta löytyvin kartoin ja kuvin.


3.5 Vaihtoehtojenmuodostaminen javalinta

Nykytilanteen kuvauksen ja on-gelmien kartoituksen pohjaltamuodostetaan vaihtoehtoisia rat-kaisuja kävelyn ja pyöräilyn edis-tämiseksi kylätiellä.

Vaihtoehtoja vertaillaan esimerkiksiseuraavien tekijöiden kautta:• ratkaisujen soveltuvuus ympä-

ristöön (maisema, kulttuuriym-päristö, rakennettu ympäristö,luonto, kyläkuva)

• ratkaisujen ja maankäytön nyky-tilanteen ja kehitystavoitteidenyhteensopivuus

• ratkaisujen liikenteelliset vaiku-tukset (raskas liikenne, henkilö-autoja matkailuliikenne, jouk-koliikenne, liikenneturvallisuus,esteettömyystavoitteiden toteutu-minen)

• kävelyn ja pyöräilyn edistämi-nen (turvallisuuden tunne, vaa-ranpaikat)

• elinkeinojen edellytykset• kylän identiteettitekijät, vetovoi-

maisuus ja houkuttelevuus• kyläyhteisön toimivuus ja yhtei-

söllisyys

Tavoitteena on laatia ympäristön ar-voa säilyttäviä ja edistäviä vaihtoehto-ja, joilla parannetaan liikenneturvalli-suutta. Samalla määritellään ratkaisui-hin liittyvät tukitoimet, esimerkiksialennettu nopeusrajoitus, jolla varmis-tetaan turvallisuus.

Erityistä huomiota edellyttäviä tilan-teita ovat:• ahdas ja kapea tietila• erityisen arvokkaat ympäristöt

(kulttuuriympäristö, yksittäisetarvorakennukset, kiinteät mui-naisjäännökset)

• säilytettävät rakennukset (arvok-kaat taajamakuvan tai tietilankannalta tärkeään paikkaan si-joittuvat)

• arvokas viherympäristö (suuretkyläkuvaa hallitsevat yksittäis-puut, pensasaidoista erityisestihidaskasvuiset havuaidat, lajil-taan arvokkaat tai harvinaisetyksittäiset puut ja pensaat)

• kyläkuvan kannalta merkittävätvähäisetkin rakenteet (katokset,aidat, portit)

Vaihtoehtojen vertailu ja vaikutustenarviointi tulee laatia mahdollisimmankattavasti eri näkökulmista. Vertailus-sa arvioidaan työlle asetettujen tavoit-teiden toteutumista ja toimenpiteidentehokkuutta.

Vaihtoehtojen vertailu tapahtuuosin asiantuntijatyönä, jolloin eri teki-jöitä voidaan vertailla puolueettomas-ti. Suunnittelijat arvioivat eri ratkaisu-jen vaikutuksia. Päätöksen tekee yleen-sä hankeryhmä tai muu vastaava hank-keen päätöselin. Työssä on syytä vara-ta riittävästi aikaa keskusteluun ja vuo-rovaikutukseen sekä kohteeseen pereh-tymiseen, että ratkaisuja ei tehtäisi lii-an kaavamaisesti ja kevyin perustein.


Tien jaksottelu on suunnittelun apuvä-line taajaman toiminnalliseen rakentee-seen ja taajamakuvaan sopivien ratkai-sujen löytämiseksi. Lisää tietoa taaja-matien jaksottelusta löytyy esimerkiksiTaajamien keskustateiden kehittäminen1993 ja Taajamien keskustateiden suun-nittelu 1995 -tiesuunnitteluohjeista.

Jaksottelua voidaan soveltaa apuvä-lineenä myös pienemmissä taajamissaja kylissä, esimerkkinä valtakunnalli-sesti merkittävään kulttuuriympäris-töön sijoittuvaan Askaisiin laadittuideasuunnitelma.

Teiden jaksottelu ja merkintöjen selitys, Askainen.

Tiin

a Myl

lym

äki


Ympäristön ja liikkumistarpeidenyhteensovittaminen○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○4

Suunnittelutyötä jatketaan valitunvaihtoehdon pohjalta tarkentamallasen sisältöä ja esittämällä sitä jatko-suunnittelun pohjaksi. Rakennus-suunnitteluvaiheessa on yleensä enääharvoin tarvetta vaihtoehtojen vertai-luun.

Tavoitteena on löytää ympäris-töön soveltuvia, turvallisuustavoit-teet täyttäviä ja kustannuksiltaankohtuullisia ratkaisuja.

Maaseututaajamissa toteutettujen toi-menpiteiden vaikutuksia on tarkastel-tu useissa Tiehallinnon selvityksissä.Vaikka toimintaympäristö eroaakin ky-läteistä voidaan saaduista kokemuk-sista todeta mm. seuraavaa:

• paikallisten asukkaiden, kunnan jatiepiirin yhteistyöllä sekä hyvälläsuunnittelulla ja toteutuksella pys-tytään luomaan omaleimaista ym-päristöä ja säilyttämään alueenluonteenomaisia piirteitä

• suunnittelussa on tärkeää tukeutuaalueen omaleimaisiin piirteisiin

• keinojen valintaan ja kehittelyyntulee varata riittävästi aikaa

• keinojen on oltava sopusoinnussaympäristön kanssa ja keskenään;maaseudulle eivät sovi kaupunki-maiset ratkaisut

• tien korkeusasema tulee suunnitellatarkasti ympäristön rakennustenmukaan.

Laur

a So

osal

u


4.1 Kylän elinvoimaisuudenja identiteetinsäilyttäminen

Suunnittelun tulee tukea ja vah-vistaa kylän elinvoimaisuuden jaomaleimaisuuden säilyttämistä jakehittämistä.

Kylän elinvoimaisuus tarkoittaa:• maankäytön ja liikennejärjestely-

jen yhteensopivuutta (toiminto-jen sijoittelu, yritystoiminnan jaraskaan liikenteen tarpeet)

• kävelyn ja pyöräilyn kilpailuky-kyä liikkumismuotona (liikku-misen houkuttelevuus, turvalli-suus, esteettömyys ja terveydenedistäminen)

• maiseman, kulttuuriympäristönja luonnon arvokkaiden omi-naispiirteiden esilletuomista(maisemanhoito, kulttuuriympä-ristöjen säilyttäminen, virkistys,matkailu)

• luontevien ja viihtyisien kokoon-tumis- ja tapaamispaikkojen jär-jestämistä (torialueet, pelipaikat,puistot)

• kustannustehokasta toteutetta-vuutta sekä riittävää hoitotasoaja ylläpitoa

Nuorisoa Alvettulan kylänraitilla, Hauho.

Asikkalaan suunniteltu ajoneuvoliikenteeltä suljettu vaihtoehtoinenlinjaus on osa valtakunnallista pyöräreittiä, jolta avautuu näkymäAsikkalan kirkonkylään. Arvokas kulttuuriympäristö on osa Asikkalanmatkailullista vetovoimaa.

Laur

a So

osal

uLa

ura

Soos

alu


4.2 Maisema ja viher-ympäristö

Arvokkaat maisema-alueet, kult-tuurimaisemat ja luonto ovat hie-noja suunnittelukohteita, muttasamalla ne ohjaavat ja rajoittavattoimenpiteiden laatua ja laajuut-ta. Kylätien varrella kasvavat puutja pensaat, maisemapuut ja kujan-teet ovat säilyttämisen arvoisia.Kasvillisuudella voidaan lisätä viih-tyisyyttä sekä erottaa toimintojatoisistaan, suojata pihapiirejä japeittää näkymiä.

Jos maisema ja luonnonympäristö onluokiteltu valtakunnallisesti, maakun-nallisesti tai paikallisesti arvokkaaksi,ohjaa se osaltaan suunnittelua. Valta-kunnallisten kohteiden kohdalla onotettava huomioon niiden erityinenmerkitys ja oltava yhteydessä viran-

Asikkalan pyöräreitti-suunnitelmassa tut-kittiin maantien var-ressa kulkevan reitinvaihtoehtona sen vie-mistä pitkin vanhaatielinjaa, jonka varrellaon kaunis asuinraken-nus pihapiireineen.

Mustavaara–Mönnin maantieltä ja pihapiiristä avautuva valtakun-nallisesti arvokas maisema ja vireä kyläyhteisö tarjoavat houkuttele-van asuinympäristön. Arvoympäristössä näkemäraivauksella voidaannostaa myös tien arvoa, Kontiolahti.

Laur

a So

osal

u


omaisiin (Museovirasto ja alueellinenympäristökeskus) toimenpiteitä suun-niteltaessa. Lähtökohta on, etteivätkylätielle tehtävät liikenteelliset toimen-piteet saa heikentää ympäristön arvoa.

Luonnonympäristön erityispiirteetilahduttavat kyläympäristössä liikku-vaa. Parhaiten niihin ehtii kiinnittäähuomiota kävellen tai pyöräillen. Maas-tonmuodot, harjut, mäet ja kallioisetrinteet rajaavat maisematilaa ja tieltäavautuvia näkymiä. Metsien ja pelto-jen kasvillisuus ja yksittäisinä kohtei-na suuret maakivet ja maisemapuutrikastuttavat ympäristöä, tuovat vaih-telua sekä rytmittävät matkantekoa. Yk-sittäiset kohteet voidaan ottaa huomi-oon esimerkiksi kiertämällä suuri kivitai rakentamalla levähdyspaikka ko-mean puun varjoon.

Talvikausi lisää liikkumisen mahdol-lisuuksia, kun reittejä voidaan linjatajäälle tai kesällä muuten huonosti kul-jettavaan maastoon. Kävelyn ja pyö-räilyn lisäksi talvisia liikkumismuoto-ja ovat esimerkiksi hiihto ja potkukelk-kailu.

Kylätien varressa kasvava yksittäinen erikoi-nen puu on tärkeä yksityiskohta, joka lisääsen kohdalla olevan liittymän havaittavuutta,Kontiolahti.

Yksittäispuiden ohella puukujanteet ovatmaiseman yksityiskohtia ja miellyttäviä kul-kureittejä, Asikkala.

Kylätien mutkassa avautuu ohikulkijaa ilahduttava postikorttimainenperinnemaisema. Näkymästä ehtii parhaiten nauttia jalkaisin liikku-va. Pysähdyspaikka yksinkertaisella penkillä varustettuna lisäisi vieläreitin virkistysarvoa, samalla tulisi raivattua umpeutuva piennaralue,Asikkala.

Uusien puiden kasvattaminen taimis-ta on hidasta, joten olemassa olevankasvillisuuden hyödyntäminen on ai-na suositeltavaa. Pihapiirien kasvilli-suuden ohella myös muut maisemas-sa näkyvät yksittäiset puut ja kujanteetovat kylämaiseman kannalta arvokkai-ta.

Laur

a So

osal

u

Laur

a So

osal

uLa

ura

Soos

alu


4.3 Rakennettu kulttuuri-ympäristö

Rakennettu ympäristö ja kylän toi-minnot luovat tarpeet liikkumi-selle. Kulttuuriympäristössä ra-kennetun ympäristön arvo ja mer-kitys suunnittelun lähtökohtanaon erityisen suuri.

Vanha rakennuskanta ja rakenteet ovatusein aivan kylänraitin varressa, mikävaikuttaa toimenpiteiden mitoituk-seen sekä kunnossapitoon. Kapealleraitille on usein vaikea sovittaa tur-vallista reittiä raskaalle liikenteelle jajalkaisin liikkuville. Lisäksi on otetta-va huomioon tien tasauksen suhdeympäröiviin rakennuksiin ja raken-teisiin.

Arvokkaassa kylätietä tiiviisti ra-jaavassa ympäristössä onkin harkit-tava, voidaanko ajonopeuksia rau-hoittaa jo ennen kylään saapumista.Nopeuden laskeminen lyhyellä mat-kalla ei vaikuta käytännössä matka-aikaan, mutta sen vaikutus ympäris-tön kannalta on huomattava.

Rakennetun ympäristön säilymi-nen voidaan turvata mm. maakäytönsuunnittelun yhteydessä kaavoihintehtävin suojelumerkinnöin ja rajoi-tuksin, jotka toimivat ohjeena käytän-nön suunnittelutyölle.

Rakennetun kulttuuriympäristönominaispiirteet ja niiden säilyminenovat suunnittelun lähtökohtana. Val-takunnallisesti merkittäviä kohteitakoskevat valtakunnalliset alueiden-käyttötavoitteet. Valtakunnallisesti,maakunnallisesti tai paikallisesti mer-kittävien kohteiden osalta tulee olla

Silta toimii tehokkaana hidasteena kylään saavuttaessa, koska sillemahtuu vain yksi ajoneuvo kerrallaan, Teuro.

Arvokas ympäristö ja tila määrittelevät toimenpiteiden rajat. Ajoradankaventaminen rakentamalla jalkakäytävä rauhoittaa ajonopeuksia jaselkeyttää tilanjakoa kävelyn, pyöräilyn ja autoilun kesken, Ahlainen.

yhteydessä kulttuuriympäristöstä vas-taaviin viranomaisiin toimenpiteitäsuunniteltaessa.

Ari

Van

dell

Laur

a So

osal

u


4.4 Rakenteet jamateriaalit

Rakennettaessa kannattaa suosiahillittyjä ratkaisuja. Lisäksi on otet-tava huomioon niiden kestävyysja kunnossapidon tarve ja rajoi-tukset.

Rakennetun ympäristön yksityiskoh-tia ovat sillat, aidat, katokset ja pysäkit.Ne ovat erillisiä hidasteita luontevam-pia rakenteita liikenteen rauhoittami-sessa ja kävelyn ja pyöräilyn olosuh-teiden parantamisessa.

Maaseutuympäristöön soveltuvatharvoin betonikivetyt pinnoitteet, kir-javat kuvioinnit tai erikoiset muodot.Ratkaisuissa on hyvä välttää liikaateknisyyttä, jotta toimenpiteet eivätmuodostu itseisarvoksi, vaan ovatmahdollisimman luonteva osa ympä-ristöä.

Perinteisesti puu on materiaalinatarjonnut runsaasti mahdollisuuksiarakentamiselle. Se on edullista ja hel-posti saatavilla. Esimerkkejä malleistaja väreistä on löydettävissä ympä-röivästä rakennuskannasta, aiheitavoidaan soveltaa toteutuksessa. Kylänhistoriassa on mielenkiintoisia tapah-tumia ja aiheita, joita voidaan tuodaesille kyläympäristön rakenteellisissayksityiskohdissa kuten aidoissa, por-teissa ja muissa rakenteissa. Omalei-maisuutta voidaan tuoda esille pienis-sä yksityiskohdissa, jolloin erikoiset-kaan ideat eivät muodostu liian hallit-seviksi.

Puun ohella kestävä materiaali onluonnonkivi, joka vanhenee kauniistija on yhä uudelleen käyttökelpoinen.Kiveä voidaan käyttää aidoissa, por-

Kylänraittien varrella voi olla myöskiinteitä muinaisjäännöksiä. Kohteitasuojelee muinaismuistolaki (295/63),jonka mukaan kaikki muinaisjäännök-set ovat rauhoitettuja ilman erillisiäpäätöksiä. Museovirastolla on oikeustutkia kiinteä muinaisjäännös, määri-tellä kohteen rajaus sekä hoitaa sitä.Yhteistyötä museoviranomaisten kans-sa tuleekin tehdä sekä suunnitteluvai-heessa että rakentamisvaiheessa.

Mönnin taistelun muistomerkki Mönnin kylänraitin varrella. Muisto-merkit ovat kylän asukkaille osa kylän henkilöhistoriaa ja pienimuotoi-sinakin arvokkaita yksityiskohtia, Kontiolahti.

Vaihtoehtoinen reitti maantienvarren sijaan tarjoaa pidemmän, mut-ta turvallisemman ja viihtyisämmän reitin, Asikkala.

Olli

Mäk

elä

Laur

a So

osal

u


teissa, portaissa ja reunakivenä. Kivion materiaalina kallis hankittaessa,mutta sen käyttöikä on huomattavastipidempi kuin esimerkiksi betonikiven.Päällysteissä luontevimpia materiaa-livaihtoehtoja ovat sorapäällysteet, ki-vituhka ja asfaltti.

Materiaaleja valittaessa on huomi-oitava niiden ympäristöön soveltuvuu-den lisäksi kestävyys ja kunnossapi-don tarve ja rajoitukset. Talvella mate-riaalit ja rakenteet joutuvat koetuksel-le.

Luonnonkivi on kestävä ja kauniisti vanhe-neva materiaali, jota voidaan käyttää yhäuudelleen.

Arvokkaassa ympäristössä päällystemateriaalin muuttamista tuleeharkita tapauskohtaisesti. Sorapäällyste soveltuu hyvin ympäristöön,mutta on kesällä pölyävä ja kelirikkoaikana hankala, Mönnin kylä,Kontiolahti.

Ahlaisten kulttuurihistoriallisesti arvokasta kylänraittia rajaavat ra-kennukset, puut ja matala aita. Aita on kärsinyt aurauslumesta jase tulisi uusia vanhan mallin mukaan.

Kurhilan–Hillilän kylätien varrella on postilaatikkokatokset toteutettuyhtenäisesti ja ympäristöön hyvin soveltuvasti.

Olli

Mäk

elä

Laur

a So

osal

u

Laur

a So

osal

uLa

ura

Soos

alu


4.5 Ympäristön kuormitus-tekijät

Liikenteen haittoja kyläteiden var-rella ovat tärinä, päästöt, pölyä-minen ja melu.

Liikenne aiheuttaa kuormitusta ympä-ristölle ja asutukselle. Kyläteiden suh-teellisen vähäisistä liikennemääristähuolimatta on aina olemassa riski, ettäympäristöön kohdistuu haittoja, esi-merkiksi pohjavesi likaantuu säiliöau-ton kaatuessa.

Asukkaille eniten haittaa aiheut-tavat raskaasta liikenteestä johtuvatärinä, päästöt, pölyäminen ja melu.Tärinä voidaan kokea meluakin kiu-sallisempana häiriönä. Tärinä voi ai-heuttaa jopa vaurioita rakenteisiin jarakennuksiin.

Haittoja voidaan torjua tieverkollisel-la tasolla järjestelemällä uudelleen ras-kaan liikenteen reittejä. Maankäytönsuunnittelussa voidaan vaikuttaa ras-kasta liikennettä aiheuttavien toimin-tojen sijoitteluun. Osittain raskas lii-kenne saattaa olla kausiluontoinenhaitta, esim. sokerijuurikkaiden ajo pel-loilta tehtaaseen.

Kävelijöitä ja pyöräilijöitä häiritse-vät pöly, pakokaasut ja melu. Jos ras-kas liikenne on jatkuvaa ja erityisenhäiritsevää kylän kannalta, on käve-lyn ja pyöräilyn edistämiseksi harkit-tava mittavampia toimenpiteitä, kier-totien rakentamista tai vähintään eril-listä erillisen kävely- ja pyöräilytienrakentamista.

Liikenne soratiellä saattaa aiheuttaa kesällä pölyhaittoja tienvarren asukkaille. Pölyämistä voi-daan vähentää erilaisilla tien pinnalle levitettävillä liuoksilla, Stormi, Vammala.

Ant

ti Pi

rttij

oki


Tavoitteena on aina ensisijaisesti hyö-dyntää olemassa olevaa ympäristöäliikenteen rauhoittamisen sekä käve-lyn ja pyöräilyn edistämisen keinona.Kylän rakennuksiin, rakenteisiin jaelolliseen luontoon, valmiiksi viihtyi-sään ympäristöön on suhtauduttavakunnioittaen ja säilyttäen. Olemassaolevan säilyttämisen lähtökohtana eiole vain toteutuskustannusten vähen-täminen.

5.1 Kylään saapumisenkorostaminen

Kylään saapumista korostavia te-kijöitä ovat kasvillisuus ja raken-nettu ympäristö sekä liikennemer-kit, valaistus ja erilaiset rakenteel-liset toimenpiteet.

Kylää lähestyttäessä kasvaa tiellä liik-kuvien kävelijöiden ja pyöräilijöidenmäärä, mistä syystä on tarpeen alentaanopeuksia.

Kylään saapuminen merkitäänensisijaisesti tienpitoon kuuluvin perus-elementein, joita ovat kylän paikanni-mikilpi, nopeusrajoitusmerkki ja mah-dollinen lapsivaroitusmerkki. Kasvilli-suudella voidaan korostaa liikenne-merkkien havaittavuutta ja kylään saa-pumista. Erityisratkaisuna voidaankäyttää myös taajamaportteja.

Yksityiskohtainen suunnittelu○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○5

Laur

a So

osal

u


Liikennemerkkien ryhmittely jasijoittelu

Autoilijan havainnointia helpottaa,kun kylään saapumisesta kertovat lii-kennemerkit ja viitat ovat yhtenäisiä.Nopeusrajoitukset ja paikannimikyl-tit tulee sijoittaa mahdollisimman yh-tenäisellä tavalla kaikkiin kylän lähes-tymissuuntiin.

Merkkien selkeys on tärkeää erityi-sesti talviolosuhteissa, pimeällä, huo-nossa säässä ja varsinkin kun jalan-

kulkijoilla ja pyöräilijöillä ei ole mah-dollisuutta käyttää erillistä kävely- japyöräilyreittiä.

Perusratkaisu voi olla kylää lähes-tyttäessä ensin sijoitettu kylän paikan-nimikyltti ja välittömästi sen jälkeensijoitettu nopeusrajoitusmerkki mah-dollisesti lapsivaroitusmerkillä täy-dennettynä. Jos lapsivaroitusmerkinalue on hyvin laaja, sijoitetaan se erik-seen nopeusrajoitusmerkin jälkeen.

Ehdotus, jonka tavoitteena on korostaa kylään saapumista.


Liikennemerkkejä täydentävättoimenpiteet

Kylään saapumista voidaan korostaaliikennemerkkien lisäksi valaistuksel-la, joko aloittaen valaistus nopeusra-joitusmerkin kohdalta tai tehokkaam-min porttimaisesti molemmille puolil-le tietä. On huomattava, että erillinenpistemäinen kaksipuolinen valaistusilman valaistuksen jatkumista saattaaaiheuttaa häikäisyä. Se voi myös hei-kentää nopeusrajoituksen tehoa, josetäisyys varsinaiseen kylän keskus-taan on pitkä. Kyläympäristöön sovel-tuvat joko perinteiset maantievalaisi-met tai ns. taajamavalaisimet.

Porttivaikutelmaa korostavat myösistutukset, saarekkeet ja kavennukset.Mahdollisia lisätehosteita ovat tiemer-kinnät kuten maalatut nopeusrajoituk-set ja heräteraidat sekä erilliset tehoste-taulut.

Kylään saavuttaessa on 40 km/h nopeus-rajoitusta tehostettu tiemerkinnällä, Virtasal-mi.

Esimerkki omatekoisesta tehostetaulustaennen koulua, Alvettula, Hauho.

Sisääntuloa kylään on korostettu istutuksin ja saarekkein, Tanska.

Kylään saapumista korostavat valaistus ja kylän nimitaulu, nopeuttahillitsee pollarein korostettu töyssy, Ryslinge, Tanska.

Laur

a So

osal

u

Laur

a So

osal

u

Han

nu H

aapa

Han

nu H

aapa


Nykyisen kasvillisuuden hyödyn-täminen

Olemassa olevan kasvillisuuden hyö-dyntäminen on suositeltavaa sekä taa-jamakuvallisin että taloudellisin perus-tein. Yksittäinen puu saattaa muuta-man sukupolven paikallaan kasvanee-na olla kyläkuvan kannalta merkittä-vä tekijä. Puut ovatkin kylän portteinahyvin luontevia, koska ne erottuvatmaisemassa jo kaukaa.

Kasvillisuuden säilyttämisestä onmonin tavoin hyötyä. Kasvillisuus tar-joaa suojaa tuulilta sekä pölyltä ja es-tää lunta kinostumasta. Puut ja pen-sasaidat rajaavat ja erottavat toiminto-ja toisistaan ja muodostavat yhdessärakennusten ja rakenteiden kanssa tie-tilan. Puiden runkojen ohella lehväs-töllä on merkitystä. Puut ja pensaat li-säävät ympäristön viihtyisyyttä kaik-kina vuodenaikoina. Kasvillisuudensäilymismahdollisuuksiin vaikuttaakuitenkin puu- ja pensaslaji sekä nii-den ikä ja kunto. Toiset kärsivät enem-män juuristoalueella tehtävistä kaivan-noista ja täytöistä kuin toiset. Kaikkipensaslajit eivät toivu leikkauksesta.Pensasaidoista tai vapaasti kasvavis-ta aidanteista ovat erityisen säilyttä-

Selkien kylä on merkitty nimikyltillä. Kylän porttina toimivat pysäkki-katos ja suuri puu. Lisäksi voisi tien molemmille puolille sijoittaa valai-sinpylvään, Kontiolahti.

Kylän kohtaa voitaisiin harkita tapauskohtaisesti korostettavaksimyös siirrettävin nopeusnäytöin. Toimenpidettä kannattaisi harkitaesimerkiksi liikenneturvallisuuden kannalta erityisen ongelmallisillaalueilla, Tanska.

Rakennusten ja pihapuiden rajaama porttikorostaa kylään saapumista, Kaitaisten kylä,Joroinen.

Han

nu H

aapa

Laur

a So

osal

u

Laur

a So

osal

u


misen arvoisia havupuuaidat, jotkaovat lehtipensaita hidaskasvuisempia.

Kun olemassa olevaa kasvillisuut-ta säilytetään, on muistettava että• oksia, juuria ja runkoja ei saa

vaurioittaa mekaanisesti• juuristo- ja latvustoalueella liik-

kumista työkoneilla on vältettävä• kasvupaikan vesiolosuhteita ei

tule muuttaa

Rakentamisen aikaisesta suojaukses-ta on olemassa yksityiskohtaiset oh-jeet esimerkiksi Tiehallinnon suunnit-teluohjeessa "Vihertyöt tieympäristös-sä, 1998". Tierakentamisen yleisistälaatuvaatimuksista ja työselityksistäon tarkempaa tietoa julkaisussa "Vi-herrakenteet, 1998". Kasvillisuudenterveyttä ja elinvoimaisuutta seura-taan rakentamisen jälkeen ja tarvitta-essa ryhdytään välittömiin hoitotoi-menpiteisiin.

Sisääntuloa kylään komistavat porttina kasva-vat komeat petäjät, Mahnala, Hämeenkyrö.

Kyläteiden varrella kasvavien puiden juuristo on hoidet-tava asianmukaisesti, jos maata joudutaan leikkaamaan.Vihertyöt tieympäristössä, Tiehallinto 1998.

Päiv

i Beh

m


Taajamaportit

Kylään saapumista voidaan korostaamyös erillisten rakenteiden, ns. taaja-maporttien avulla. Porttien tarkoituk-sena on tehostaa taajamamerkin tainopeusrajoitusmerkin sekä mahdolli-sen lapsivaroitusmerkin vaikutusta.

Taajamaportti on tiehen kuuluvalaite, joka ei ole liikennemerkki. Taaja-maportit ovat Suomessa uusia raken-teita. Esimerkkiä on haettu mm. Tans-kasta. Taajamaporttien sijoittamisesta,mitoituksesta ja rakenteesta ei Suomes-sa ole virallista ohjetta. Tähän lukuunon koottu ohjeita ja neuvoja ulkomais-ten ja suomalaisten esimerkkien poh-jalta.

Yksittäisen puun merkitys voi olla suuri, Teuro.

Pihapiiriä reunustava aita saattaa peittäämutkassa vastaantulevan auton näkyvistä,mutta toisaalta hillitsee myös nopeuksia,Tiihala, Kangasala.

Pihapiirin komeat lehtikuuset ja pihdat reu-nustavat kylänraittia, Virtasalmi.

Havupuukuja avoimella peltoaukealla suojaa talvella kylätiellä kulki-jaa tuulelta, Tiihala, Kangasala.

Kyläkuvan kannalta arvokas kuusiaita reu-nustaa raittia, Lempäälä.

Laur

a So

osal

uLa

ura

Soos

alu

Laur

a So

osal

uLa

ura

Soos

alu

Laur

a So

osal

u


Taajamaporttia suunniteltaessa on otet-tava huomioon:• liikenneturvallisuus: sijoitus-

paikka, näkyvyys, törmäystur-vallisuus ja myötäävyys

• portti ei ole mainos• perustamistapa ja tuulikuorma• maatalousajoneuvojen tarvitse-

ma kulkuleveys, esim. puimuri• kunnossapito

Tiehallinnon keskushallinto on ohjeis-tanut kirjeellä liikennemerkkien käyt-töä taajamaporteissa ja muissa raken-teissa seuraavasti (kirje tiepiireille14.11.2003):

LVM:n päätöksessä ohjataan lii-kenteenohjauslaitteiden käytöstä 4 §:nmukaan seuraavasti: "Liikenteenohja-uslaitteeseen ja sen kannattajaan ei saakiinnittää mitään, mikä ei vastaa tä-män laitteen tarkoitusta tai mikä vai-keuttaa liikenteenohjausta" ja 12 §:nmukaan "Liikennemerkkien pylväätovat harmaita. Erityisistä syistä voi-daan käyttää keltaisia pylväitä." LVM:ntulkinnan mukaan liikennemerkkiä eivoi sijoittaa rakenteeseen, jossa esite-tään muuta informaatiota tienkäyttä-jälle, jottei liikennemerkkien havaitta-vuus vaikeutuisi. Myöskään liikenne-merkkien kannattimet eivät saa kilpail-la huomiosta itse merkin kanssa. Lii-kennemerkin käyttö muun informaati-on joukossa hämärtää myös rajaa lii-kennemerkin ja tienvarsimainoksenvälillä. Mahdollinen poikkeuslupa onhaettava keskushallinnon liikennetek-niikkatiimin kautta.

Taajamaportteja on suunniteltu jatoteutettu mm. Hämeen tiepiirin kun-tiin. Portteihin liittyvät nopeusrajoituk-set vaihtelevat 40–50 km/h. Hämeentiepiirissä on otettu käytännöksi, että

kylää lähestyttäessä tarvittavat liiken-nemerkit sijoitetaan 50–100 metriä en-nen porttia maankäytön, tiehen rajau-tuvan kasvillisuuden, liittymien yms.mukaan. Nopeusrajoituksen tulee nä-kyä samanaikaisesti portin kanssa,jolloin portti mielletään nopeutta alen-tavaksi elementiksi. Portit toteutetaanpääsääntöisesti tien molemmille puo-lille, jolloin niiden vaikutus on suu-rempi.

Kylään saapumista on korostettu taajamaportein, Tanska.

Taajamaportti, Hämeenkoski.

Han

nu H

aapa

Ari

Van

dell


Porttien sijoituspaikka valitaan maas-tossa yhteistyössä kunnan ja tiepiirinkanssa liikenteellisin, maankäytöllisinja ympäristöllisin perustein. Jos porttion liian kaukana asutuksesta, se ei toi-mi odotetulla tavalla. Portti voidaantarvittaessa siirtää myöhemmin uuteenpaikkaan kylän laajentuessa.

Portti on hyvä sijoittaa nopeusra-joituksen vaihtumiskohtaan. Liiken-nemerkkejä ei voi kuitenkaan nykyi-sen lainsäädännön mukaisesti kiinnit-tää portteihin.

Esimerkki Ikaalisten Kilvakkalaan suunnitellusta taajamaportista.

Kilvakkalan taajamaporttien sijoittelua on tutkittu maastossa toimin-nallisin ja ympäristöllisin perustein.


Hollolan vanhan kirkon läheisyyteen suunnitellussa taajamaportissa on lähtökohta-na ollut kirkkoon liittyvä symbolinen aihe. Portin materiaali, väri, läpinäkyvyys ja sensijoittaminen vain toiselle puolelle tietä ehkäisevät, ettei portti ole arvokkaassa ym-päristössä liian hallitseva. Kylään saapumisen havaittavuus on tarvittaessa varmis-tettava hidasteilla ja valaistuksella.


5.2 Liikenteen rauhoittamis-toimenpiteetkylien kohdalla

Suurin sallittu ajonopeus merki-tään ensisijaisesti liikennemerkil-lä, mutta tämän tueksi tarvitaanusein rakenteellisia toimenpiteitä.Rakenteellisia keinoja ovat mitoi-tuksen tarkistaminen, kyläpiha jaerilaiset ajorataan tehtävät urat jakorotukset.

Tienpitäjälle ajonopeuksien alentami-nen kylässä on edullisempaa ja kus-tannustehokkaampaa kuin erillisenkävely- ja pyöräilyväylän rakentami-nen.

Ajonopeudella on merkittävä vai-kutus jalankulkijan ja pyöräilijän louk-kaantumis- ja kuolemanriskiin. Ajono-peudet vaikuttavat sekä onnettomuus-määriin että onnettomuuksien vaka-

Vaskivedellä kylään saapumista korostetaan yksinkertaisella puura-kenteisella portilla, jonka aihe on mukailtu kunnan vaakunasta.


vuusasteeseen. Jos keskinopeus kas-vaa 30 km/h:sta 50 km/h:iin nouseekuolemanriski viisinkertaiseksi. Jarru-tusmatkaan vaikuttaa myös vuoden-aika. Liukas talvikeli nostaa sitä huo-mattavasti.

Mitoitus

Ajoradan mitoituksella on mahdollis-ta vaikuttaa ajokäyttäytymiseen ilmanmuita erillisiä rakenteellisia toimenpi-teitä. Mitoituksen lähtökohtana ovatautojen sekä kävelijöiden ja pyöräili-jöiden liikennemäärät, ajoneuvotyypit(raskas liikenne, maatalouskoneet), tiengeometria ja ympäristö.

Taajamien kaksikaistaisten kes-kustateiden poikkileikkausmitoitusoh-jeita on tarkennettu vuonna 1995 jul-kaistun "Taajamien keskustateidensuunnittelu "-ohjeen jälkeen kuorma-ja linja-autoliikenteen palautteen poh-jalta. Ohjeet soveltuvat lähtökohdaksimyös kyläteille.

Ajotavan A mukaisessa mitoituk-sessa ajoneuvot voivat kohdata nope-usrajoituksen mukaisella nopeudella.Ajotavan B poikkileikkauksissa autoi-lijat saattavat joutua ajamaan nopeus-rajoitusta alhaisemmalla nopeudella.Liittymän kohdalla tai mutkassa voi-daan joutua peruuttamaan ja kääntä-mään ajoneuvoa vähitellen. Maatalo-uskoneet ja tilapäinen raskas liikenneajavat tarvittaessa kapeimmissa koh-dissa vuoroajona tai läpiajoliikenteel-le ja tilapäiselle maa- ja metsätalous-ajolle järjestetään kohtuullinen kierto-tie.

Kapeissa ja mutkaisissa paikoissamitoitus on varmistettava suunnitte-luvaiheessa ajouramallia käyttäen.

Taulukon mukaista mitoitusta kape-ampaa poikkileikkausta voidaan käyt-tää esimerkiksi vanhoilla kapeilla sil-loilla. Kapea mitoitus ja vuoroajo onmahdollista paikallisesti, kun näky-vyys on hyvä.

Mitoitukseen vaikuttaa myös ym-päristö, johon kylätie sijoittuu. Raken-nukset, rakenteet ja kasvillisuus voivatrajata tiiviisti tietä ja paikallisesti joluonnostaan kaventaa käytettävissäolevaa tilaa.

Raskaiden ajoneuvojen tarvitsemat reunatuellisten taajamakeskus-tateiden poikkileikkausleveydet eri ajonopeuksilla, Tietoa tiensuunnit-teluun nro 56.

Saapuminen Teuron kylään.

Laur

a So

osal

u


Kyläpiha

Jos liikennettä rauhoittavat toimenpi-teet toteutetaan pistemäisesti, niidenvaikutus saattaa jäädä toivottua hei-kommaksi. Erillisiä hidasteita tehok-kaampi ratkaisu tiiviissä kyläraken-teessa on kylän keskusta-alueen muut-taminen kyläpihaksi, jota suuremmis-sa taajamissa vastaa luonteeltaan lä-hinnä pihakatu. Pihakadulla ei olesallittu läpiajoa.

Kyläpihaksi voidaan rajata kyläntiivisrakenteisin osa, kylän ydinalue,johon sijoittuvat esimerkiksi kyläkaup-pa ja kyläkoulu. Kyläpiha soveltuuratkaisuksi niissä kylissä, joissa raken-nukset, rakenteet ja viherympäristöyhdessä muodostavat rajatun alueen.

Kyläpihaa rajaavat kyläportit. Ky-läportit eroavat taajamaporteista siten,että kyläporttien rajaama kyläpiha ontiiviisti rakennettu kylän keskus. Kylä-pihan kohdalla autojen nopeudet ovatalhaisempia kuin muualla kylässä.

Kyläportiksi soveltuu molemmillereunoille rakennettava aita ja siihenliittyvät istutukset. Istutukset voivatparhaimmillaan olla tien ylle kaartu-via, olemassa olevia suuria puita. Puus-ta rakennettu avoin aita estää auraus-

Kylään saavuttaessa on nopeuksiahillitty tehokkaasti kavennuksella jakavennuksen kohdalla jalankulkijoil-le ja pyöräilijöille on rakennettuoma kulkuyhteys, Tanska.

Ajorata kapenee yksikaistaiseksisillalle saavuttaessa.

Sillan kohdalla on tehokkaasti rauhoitettu liikennettä ja parannettukävelijöiden ja pyöräilijöiden turvallisuutta jakamalla ajorata uudel-leen, Kangasmannilantie Keuruu.

Luonteva paikka kyläportille on koulun koh-dalla, taempana kyläkauppa, Kaitaisten kylä,Joroinen.

Han

nu H

aapa

Laur

a So

osal

uLa

ura

Soos

alu

Laur

a So

osal

u


lunta kinostumasta ja kaventaa tehok-kaasti tietilaa sekä hiljentää nopeuk-sia. Porteiksi soveltuvat myös pysäkki-katokset tai maitolaiturit. Portin ha-vaittavuutta ja vaikutusta tehostavatrakenteelliset toimenpiteet kuten va-laistus.

Kyläpihalla ajonopeus voi olla 20–30 km/h, jolloin on jalankulkijan mah-dollista liikkua turvallisemmin. Suu-rin sallittu ajonopeus on merkittävä.Kyläpiha on hyvä rajata siten, ettäkylän palveluista ja toiminnoista tär-keimmät, kuten koulu ja kauppa sijait-sevat sen sisällä. Rajaus on aina mietit-tävä tapauskohtaisesti. Varsinaisiakyläpiha-ratkaisuja ei ole vielä viralli-sesti toteutettu.

Kyläpiha on toimiva silloin, kunkyläläisillä on yhteinen halu ja vastuuhoitaa kyläympäristöä. Tienpitäjän jakyläläisten välillä tarvitaan käytän-nössä yhteistyötä sekä suunnittelu-,toteutus- että kunnossapitovaiheessa.

Kylätietä rajaava portti, esimerkki aitarakenteesta, Hämeenkoski.

Kyläkoulun pihan aita ja portti, Kaitainen.

Tienpitäjän on mahdollista toteuttaakyläpiha-tyyppinen ratkaisu, mutta ai-noastaan tiealueella. Kyläpihan toteu-tukseen vaikuttavat tiehen rajautuvatpihapiirit, niiden kasvillisuus, raken-nukset ja rakenteet, jotka kuuluvatmaanomistajille ja kylän asukkaille.

Laur

a So

osal

uA

ri V

ande

ll


Pienipiirteisen kyläpihan hoito onkäytännössä hankala toteuttaa ras-kaalla kunnossapitokalustolla. Hoi-tovastuusta ja esimerkiksi lapiotöistäon syytä sopia osallisten kesken.

Periaatepiirros kyläporttien rajaamastakyläpihasta.


Luohuan kylän keskusta on suunnitelmassaesitetty rauhoitettavaksi ja korostettavaksimuusta tieosuudesta poikkeavan värisellävalaistuksella ja valaisemalla pitkän suoranpäätteenä näkyvä asuinrakennus uudellakatuvalaisimella. Kylätorin ja asuinrakennuk-sen välissä tietä on esitetty kavennettavaksija päällystettäväksi värillisellä asfaltilla (Läh-de: Kristiina Strömmer). Ydinalue sopisi rajat-tavaksi myös kyläportein.

Rakennuksen ja puun rajaamaa porttikoh-taa korostetaan puisin tai luonnonkivisin pol-larein ja/ tai korotuksella, joilla rajataan tur-vallinen kulkureitti raitin varteen, Lempäälä(ideapiirros). La

ura

Soos

alu


Muut rakenteet

Liikenteen rauhoittamisen keinoja ovatporttimaisten rakenteiden lisäksi eri-laiset ajorataan tehtävät urat tai koho-kuviot. Ajoradan ylittävien heräterai-tojen materiaalivaihtoehtoja ovat luon-nonkivi ja ajoratamaalauksissa käytet-tävä kestomerkintämassa. Mitoituk-sessa on huomioitava, että liian loivatheräteraidat eivät vaikuta nopeuteen,mutta toisaalta liian voimakas tärinävoi häiritä kyläympäristöä.

Päällysteeseen voidaan myös jyr-siä tai painaa tärisyttäviä uria, jotkatuntuvat ajaessa auton renkaan alla.Ratkaisut toimivat huonosti talviolo-suhteissa, mutta ovat sopivia muidenrauhoittamistoimenpiteiden täydentä-jinä.

Raidat ja urat soveltuvat ulkonäöl-tään monenlaisiin ympäristöihin töys-syjä paremmin. Erityisesti luonnonki-vi on suositeltava materiaali arvoym-päristössä. Töyssyn sijaan voidaan ko-

Ajorataa kavennetaan optisesti puisilla tol-pilla, Fiskars.

Kivipaasi ja siihen kiinnitetty teräsketju soveltuvat arvoympäristöön,Oulu.

Heräteraita luonnonkivestä, Kirkkonummi.

Päällysteeseen jyrsittyjä uria.

Laur

a So

osal

uLa

ura

Soos

alu

Laur

a So

osal

uR

iikka

Kal

lio


5.3 Kävelyn ja pyöräilynjärjestelyt

Kävelyn, pyöräilyn ja ajoneuvolii-kenteen erottamistapa ja materi-aalit tulee sovittaa nopeustasoon.Kävelyn ja pyöräilyn järjestämis-tapoja ovat erillinen kävely- ja pyö-räilytie, jalkakäytävä, piennartyyp-piset ratkaisut ja rakenteellisestierotetut kävely- ja pyöräilyalueet.

Kävelyn ja pyöräilyn järjestelyihin liit-tyvät toimenpiteet suunnitellaan ainakokonaisuutena. Ympäristöön sovitta-minen on yleensä mahdollista hyvälläja huolellisella suunnittelulla.

Tieliikennelainsäädännössä tarkoite-taan:

Ajoradalla ajoneuvoliikenteelle tar-koitettua, yhden tai useamman ajokais-tan käsittävää tien osaa, pyörätietä lu-kuun ottamatta.

Pientareella ajoradasta reunavii-valla erotettua tien pituussuuntaistaosaa, jota ei liikennemerkillä ole osoi-tettu jalkakäytäväksi tai pyörätieksi.Pientareella pyöräily on sallittu yksi-suuntaisena muun liikenteen suuntai-sesti.

Jalankulkijalla jalan, suksilla, rul-lasuksilla, luistimilla tai vastaavilla vä-lineillä liikkuvaa ja potkukelkan, las-tenvaunujen, leikkiajoneuvon, pyörä-tuolin tai vastaavan laitteen kuljetta-jaa sekä polkupyörän tai mopon talut-tajaa.

Jalkakäytävällä jalankulkijoilletarkoitettua tietä tai sen osaa, joka onrakenteellisesti erotettu ajoradasta.

Pyörätiellä polkupyöräliikenteel-le tarkoitettua, liikennemerkillä osoi-

rottaa laajempi alue, liittymä tai kokokylän keskeisin alue. Tällainen kyn-nyksen yli ajaminen on erillisiä töyssy-jä luonnollisempi ratkaisu kylien ydin-alueita rauhoitettaessa. Kynnyksistäon myös vähemmän haittaa raskaalleliikenteelle. Tietä korotettaessa on kui-tenkin aina varmistettava, ettei tie nou-se liian korkealle ympäristön raken-nuksiin ja rakenteisiin nähden.

Kylän ydinaluetta on korostettu hienovarai-sesti eri suunnista lähestyttäessä rakenta-malla kynnys luonnonkivestä. Pelkkä koro-tus toimii huonosti talviolosuhteissa, jotensen kohta on merkitty kivipaasilla, Teuro.

Karkeatekoinen kivipaasi soveltuuhyvin kyläympäristöön. Korotuksennäkyvyyttä voidaan parantaa pollariinlisättävillä heijastinnauhoilla, Keuruu.

Laur

a So

osal

u

Ari

Van

dell


Kapea, päällystetty piennar mutkaisessa kohdassa ei tarjoa riittä-vän turvallisia olosuhteita kävelijälle ja pyöräilijälle. Nopeusrajoituk-sen pitäisi olla alhaisempi, Lempäälä.

Ajorataa on kavennettu maaliviivalla ja nopeusrajoitus on myösmaalattu ajorataan tehostamaan liikennemerkin vaikutusta, Kilvak-kala Ikaalinen.

tettua, ajoradasta rakenteellisesti ero-tettua tai erillistä tien osaa taikka eril-listä tietä.

Pyöräkaistalla polkupyörä- ja mo-poliikenteelle tarkoitettua, tiemerkinn-öin osoitettua ajoradan pituussuun-taista osaa, jolla pyöräily on yksisuun-taista.

Pientareiden leventäminen kylätielläon suhteellisen edullinen keino käveli-jöiden ja pyöräilijöiden tilan lisäämi-seksi. On kuitenkin muistettava, ettätien leventäminen saattaa myös nos-taa ajonopeuksia, jolloin tuloksenaonkin liikenneturvallisuuden heiken-tyminen. Myös vuodenaikojen vaihte-lu aiheuttaa ongelmia ratkaisun toimi-vuudelle, kun maaliviiva ja pintamate-riaaliero peittyy talvella lumen alle.Piennarta levennettäessä on myös ar-vioitava sen soveltuvuutta ympäris-töön, ettei tiealue muutu liian hallitse-vaksi ja heikennä kyläkuvaa.

Piennarta on aina levitettävä tienmolemmilla reunoilla, koska pyöräili-jä ei saa liikennesääntöjen mukaankulkea piennarta pitkin vasten muutaliikennettä. Piennarta voidaan levittääjoko päällystämällä nykyinen sora-piennar tai levittämällä olevaa pien-narta joko päällystettynä tai sorapin-taisena. Päällystetty piennar on polku-pyöräilijöiden kannalta miellyttäväm-pi, kun taas sorapintainen piennarsaattaa houkutella pyöräilyä ajoradal-le. Toisaalta ajoradan kanssa samassatasossa oleva sorapintainen piennarsaattaa ajoradasta erottuvana materi-aalina hillitä ajonopeuksia.

Ajoradan kavennus molemminpuolin maaliviivalla on osoittautunutennen/jälkeen tehtyjen nopeusmitta-usten perusteella toimivaksi esimerkik-si Ikaalisten Kilvakkalassa. Tähän voi-vat vaikuttaa myös muut tekijät; ympä-ristön luonne, tien geometria, nopeus-rajoituksen toisto ja pieni läpikulkevanliikenteen määrä.

Jos ajorata muutetaan huomatta-van kapeaksi, saattaa ongelmaksi muo-dostua autoilijoiden piittaamattomuusmaalatuista reunaviivoista: ajoneuvot

Ari

Van

dell

Laur

a So

osal

u


käyttävät edelleen tietä koko leveydel-tä. Tällöin leveämpi piennar antaa ja-lankulkijoille ja pyöräilijöille valheel-lisen turvallisuuden tunteen. Ajoneu-vojen pysyminen reunaviivojen sisä-puolella tuleekin varmistaa muilla ajo-radan kavennusta tukevilla toimenpi-teillä.

Jalankulkijan paikan korostami-nen kourulla tulee kyseeseen kylätiel-lä, jolla ei ole piennarta eikä jalkakäy-tävää. Ratkaisu soveltuu päällystetyil-le teille ja luonnonkivestä rakennettu-na myös monentyyppiseen ympäris-töön. Kouru ohjaa samalla sadevesiä,mutta se voi olla ajoittain liukas, esi-merkiksi syksyllä lehtien kertyessäkouruun. Erottamisen toimivuus heik-kenee talvella sen jäädessä lumen alle.Ratkaisu on käyttökelpoinen lyhyilläosuuksilla ja erityisesti ympäristössä,jossa korotettu jalkakäytävä on luon-teeltaan liian kaupunkimainen ratkai-su.

Jalankulun paikkaa tien reunassa voi-daan korostaa kiviraidalla, esimerkik-si latomalla noppa- tai nupukivestä 2–3 kiven levyinen raita. Luonnonkives-tä tehty raita tuntuu auton pyörän allaja ratkaisu soveltuu monentyyppiseenympäristöön. Kiviraita erottuu yksinhuonosti talviolosuhteissa.

Pistemäiset liikenteen rauhoittamis-toimenpiteet

Ajoradan kaventaminen reunakivel-lä voidaan toteuttaa molemminpuoli-sena tai toispuoleisena. Tietä ja kaven-nuksen paikkaa tarkastellaan molem-mista suunnista siten, että se liittyymahdollisimman luontevasti osaksitielinjaa. On hyvä jos kavennuskohtaakorostaa lisäksi joku muu rakenne taivaikka istutettu puu, jolloin kavennusei näytä keinotekoiselta. Kavennussopii luontevasti rakennusten tiivistirajaamalle alueelle tai suojatien koh-dalle.

Kouru, luonnonkivestä rakennettu suojatie jareunatuki, Fiskars.

Kahden kiven levyisenä toteutettu kiviraita.

Laur

a So

osal

u

Laur

a So

osal

u


Korotettu tai madallettu liittymä taikorotettu suojatie on tehokas keinorauhoittaa ajonopeuksia 40 km/h taialle nopeusrajoituksen alueella. Jos no-peusrajoitus on yli 30 km/h, on raken-teellisista hidasteista varoitettava lii-kennemerkillä. Kyläympäristössä ovatluontevimmat materiaalit asfaltti jaluonnonkivi, jotka ovat väritykseltäänrauhallisia. Betonikivi soveltuu lähin-nä taajamiin tai kaupunkialueille.

Ahtaassa kohdassa ajoradan kaventaminen on toteutettu reunakivellä,jonka näkyvyyttä on korostettu kivipollarein. Kiveyksellä on turvallistakulkea jalan kapeassa paikassa lumettomana aikana. Molemmin puo-lin tietä tehty kavennus on luonteva tiiviissä kyläympäristössä ja sealentaa tehokkaasti ajonopeuksia, Teuro.

Luonnonkivi on kestävä ja soveltuu arvoym-päristöön, Ypäjä.

Luonnonkivestä tehty suojatie, Kirkkonummi. Töyssy pudottaa tehokkaasti ajonopeuksia.Shakkiruudutuksella merkitty korotettu suo-jatie, Juva.

Liikennettä rauhoittavat puupollarit ja erillisetmetallirakenteiset töyssyt. Ratkaisu voi ollaSuomessa ongelmallinen talvikunnossapidolle.Jos ajonopeuksia on tarpeen hillitä etupäässäkesäaikaan, voidaan käyttää irrotettavia töys-syjä, Fredriksborg.La

ura

Soos

alu

Ari

Van

dell

Laur

a So

osal

uR

iikka

Kal

lioH

annu

Haa

pa


Pyöräreitin erottamista ajoradastasaarekkeella on käytetty Tanskassa.Soveltuvuutta Suomen olosuhteisiin onkritisoitu kunnossapidon hankaluu-della, mutta sopivassa ympäristössätämän tyyppistä erottamistapaa kan-nattanee kokeilla. Saarekkeen päihinsijoitettavat puiset tolpat parantavatsen näkyvyyttä ja suojaavat saarekkeenkeskelle istutettavaa puuta. Tien yllekaartuva puu luo miellyttävän portti-maisen vaikutelman.

Erillinen kävely- ja pyöräilytie jasiihen verrattavat toimenpiteet

Vaihtoehtoja kävelyn ja pyöräilyn jär-jestelyiksi ja erottamiseksi ajoradastaovat perinteinen välikaistalla erotettu

kävely- ja pyöräilytie ja korotettu jalka-käytävä. Turvallisuuden ja liikkumi-sen miellyttävyyden kannalta leveällävälikaistalla erottaminen on kävelijänja pyöräilijän kannalta hyvä ratkaisu,mutta kyläkohteissa usein ylimitoitet-tu ja kallis vaihtoehto.

Korotettu jalkakäytävä rajaa te-hokkaasti ajorataa ja on kävelijän kan-nalta turvallisempi kuin piennarta pit-kin kulkeminen. Vaihtoehto soveltuuahtaisiin kohtiin, joissa se voidaan to-teuttaa normaalimitoitusta (3,5–4 m)kapeampana, 2–2,5 metrin levyisenä.Reunakivellä korotettua ratkaisua eiKevyen liikenteen suunnitteluohjeidenmukaan käytetä, kun nopeusrajoituson > 80 km/h.

Periaatepiirros kävely- ja pyöräilyreitin erottelusta ajoradasta.

Jalkakäytävä toteutetaan tarvittaessa normaalia kapeampana. Kivijalan viereen on myös jä-tettävä kaulus, joka erottaa sen jalkakäytävästä.

Ajorata

Kävelyreitti

Saareke jamahdollinenreunatuki

Istutettava puu jamahdolliset polla-rit


Kausiluonteiseen kävely- ja pyöräily-reitin erottamiseen soveltuvat irralli-set puiset tolpat, jotka poistetaan tal-veksi. Näin voidaan parantaa kesällävilkkaassa käytössä olevan jalankul-kureitin turvallisuutta. Jos kävelyn japyöräilyn määrä on runsasta läpi vuo-den, kannattaa harkita kiinteästi asen-nettuja puisia tai luonnonkivisiä tolp-pia. Tarjolla on myös avattavia, kään-tyviä ja taipuvia ajoesteitä.

Puupollari, joka täydentää kourumaistaerottelua ja soveltuu kauniisti ympäristöön-sä, Fiskars.

Graniittinen pyöreä pollari, Teuro.

Graniittinen kulmikas pollari, Oulu.

Kiinteä puinen pollari, jonka näkyvyyttä onparannettu heijastinnauhalla, Keuruu.

Laur

a So

osal

uA

ri V

ande

ll

Laur

a So

osal

uLa

ura

Soos

alu


Esimerkkejä kyläympäristöön soveltuvista tiealueella tai siihen rajautuvis-sa pihapiireissä käyttökelpoisista puu- ja pensaslajeista:

Kasvin ilmastollinen kestävyys on merkitty roomalaisella numerolla.

Acer platanoides, metsävaahtera, I-IV(V), pitkäikäinen, nopeakasvuinen ja vaati-maton kasvualustan suhteen, arka mekaanisille vaurioille

Betula pendula, rauduskoivu, I-VIII, nopeakasvuinen, vaatimaton kasvualustansuhteen, arka mekaanisille vaurioille.

Larix sibirica, siperianlehtikuusi, (I)II-VII(VIII), kookas, nopeakasvuinen, melkovaatimaton kasvualustan suhteen, hyvä mekaaninen kesto, valopuu.

Pinus peuce, makedonianmänty, I-IV(V), hyvä tuulenkesto, multava kasvualusta,valopuu, ei sienitauteja tai tuholaisia kuten sembralla.

Pinus sylvestris, mänty, I-VIII, hyvä tuulenkesto, vaatimaton kasvualustan suhteen,valopuu.

Quercus robur, tammi, I-III(IV-V), pitkäikäinen, vaatimaton kasvualustan suhteen,hyvä mekaaninen kesto, valopuu.

Sorbus aucuparia, pihlaja, I-VIII, hyvä tuulenkesto, nopeakasvuinen, vaatimatonkasvualustan suhteen.

Erottaminen istutuksin soveltuu mo-niin paikkoihin ja kohentaa osaltaankyläkuvaa. Istutukset täydentävät ra-kenteellisia ratkaisuja tai ne voivat ollaitsenäisiä.

Istutettavat puut ja pensaat tulisivalita kotimaisista, kestävistä ja kas-vupaikkaansa soveltuvista lajeista.Puiden ja pensaiden tulee myös ollaympäristön luonteen huomioon otta-via. Maaseutuympäristöön sopivatharvoin rakennetun ympäristön eri-koisen väriset tai -muotoiset lajit. La-jeja valittaessa on huomiota kiinnitet-tävä myös kasvin hoitotarpeeseen jalopulliseen kasvukorkeuteen. Jos puutjoudutaan pitämään leikkaamalla ma-talana, se vaatii paljon työtä ja loppu-tulos on keinotekoinen. Esimerkiksirauduskoivun leikkaamista tulisi eh-dottomasti välttää. Varsinkin näkemä-alueille ja suojateiden yhteyteen ei pidäistuttaa puita tai pensaita, jotka vaati-vat leikkaamista, sillä ne muodostavat

helposti näkemäesteen ja turvallisuus-riskin.

Rakentamisen aikaisesta kasvilli-suuden suojauksesta on huolehdittavaasianmukaisesti. Juuriston kohdalla teh-tävät maaleikkaukset voidaan toteuttaasiten, että puu säilyy elinvoimaisena.Tämä edellyttää rakentajalta huolelli-suutta ja viitseliäisyyttä. Kunnossapito-näkökohdat on myös otettava huomi-oon: kestääkö pensaslaji aurauslumenpainoa tai vaurioituuko puun runko her-kästi kolhaisusta.

Puu- ja pensaslajeja valittaessa onotettava huomioon lajin• alkuperä ja ilmastollinen kestävyys• kasvupaikkavaatimukset• koko, muoto ja pitkäikäisyys• hoitotarve• ympäristön luonteeseen soveltu-

minen• liikenneturvallisuus, esimerkiksi

näkemien säilyminen ilman kas-vin leikkaamista


Tilia cordata, metsälehmus, I-V, nopeakasvuinen, kookas, kaarevaoksainen, multa-va kasvupaikka.

Ulmus glabra, vuorijalava, I-V, pitkäikäinen, nopeakasvuinen, hyvä tuulenkesto jamekaaninen kesto.

Acer ginnala ssp. Tataricum, tataarivaahtera, I-V/

Acer ginnala ssp.ginnala, mongolianvaahtera, I-V, 3–5 m korkea, leveäkasvuinen,koristeellinen, kuiva, hiekkainen kasvualusta, ei kestä aurauslunta tai mekaanisiavaurioita.

Amelanchies spicata, isotuomipihlaja, I-VIII, 2–6 m korkea, kestävä, vaatimatonkasvualusta suhteen.

Corylus avellana, pähkinäpensas, I-III(IV), 3–6 m korkea, runsasravinteinen kas-vualusta, ei paahteeseen, alas leikattavissa.

Crataegus douglasii, mustamarjaorapihlaja, I-V, pikkupuu 8–12 m, koristeelli-nen, nopeakasvuinen, kestävä, vaatimaton kasvualustan suhteen.

Lonicera caerulea, sinikuusama, I-VII, 1,5–2 m korkea, leveäkasvuinen, kestävä,vaatimaton kasvualustan suhteen, koristeellinen lehdistö, myös varjoon.

Lonicera tatarica, rusokuusama, I-VII, 3–4 m korkea, kestävä, vaatimaton kasvu-alustan suhteen.

Prunus padus, tuomi. I-VIII, 3–12 m korkea, vaatimaton kasvualustan suhteen,kaunis kukinta, tuomenkehrääjäkoi vaivaa.

Rhamnus catharticus, orapaatsama, I-IV, 2–4 m korkea, vaatimaton kasvualustansuhteen, aurinkoisille, kuiville kasvupaikoille, kestää aurauslunta.

Rosa pendulina, vuoriruusu, I-VI, 1–2 m korkea, tiheäkasvuinen, tuore kasvualusta,kestävä.

Rosa pimpinellifolia “Plena”, juhannusruusu, I-VIII, 1–1,5 m korkea, tiheäkas-vuinen, komea kukinta, vaatimaton kasvualustan suhteen, kestää kuivuutta.

Rosa rugosa, kurtturuusu, I-VIII, 1–1,5 m korkea, kestävä, vaatimaton kasvualus-tan suhteen, alas leikattavissa.

Sorbaria sorbifolia, pihlaja-angervo, I-VIII, 1–2 m korkea, vaatimaton kasvualus-tan suhteen, terve ja kestävä, myös varjoon, leviää juurivesoista.

Spiraea Billardii, Rusopajuangervo, I-VIII, 1–1,5 m korkea, pystykasvuinen, eikuiville paikoille, muuten vaatimaton kasvualustan suhteen, sietää varjoa.

Spiraea chamaedryfolia, idänvirpiangervo, I-VII, 1–1,5 m korkea, vaatimatonkasvualustan suhteen, kestää kuivuutta ja varjoa.

Symphoricarpos albus, lumimarja, I-V, 1–1,5 m korkea, vaatimaton kasvualustansuhteen, myös varjoon, leikattava ajoittain alas.

Syringa, syreenit, Syringa vulgaris, pihasyreeni I-VI, 2–5 m korkea, nopeakasvui-sia ja kestäviä, vaatimattomia kasvualustan suhteen, eivät kestä aurauslunta.

Lähteinä käytetty: Tieympäristön kasvillisuus, ohje tieympäristön kasvillisuuden suunnitteluun,rakentamiseen ja hoitoon, Tiehallinto 1996 sekä Pentti Alanko: Puut ja pensaat 1988.


Muita vaihtoehtoja ovat:• tilapäinen kävelyreitti• puistomainen, rakenteeltaan ja mi-

toitukseltaan kevennetty polku• polkujen ja yksityistieverkon hyö-

dyntäminen jalankulkijoiden japyöräilijöiden käyttöön

Kevennettyjä, kustannuksiltaan tavan-omaisia ratkaisuja edullisempia ovatolemassa olevaa tiestöä ja polkuja hyö-dyntävät sekä kausiluonteiset ratkai-sut.

Talviaikana, kun maa on jäässä jamaassa on riittävästi lunta, voidaantilapäinen kävelyreitti aurata esimer-kiksi kylätien varrella olevalle sänki-pellolle maanomistajan suostumuksel-la. Pellolle tehtävä reitti muuttuu käyt-tökelvottomaksi suurin piirtein saman-aikaisesti kun ajorata paljastuu lumenalta. Vaihtoehtoa on harkittu Asikka-lassa kirkonkylän ja Pulkkilanharjunvälillä, jossa jalankulkijoita ja pyöräi-lijöitä on vähän, mutta he kokevat ajo-radan reunassa kulkemisen turvatto-maksi. Reitti soveltuu myöskin potku-rilla ja hiihtäen liikkuville, joten silläon virkistystä ja liikuntaa lisäävä vai-kutus.

Kevennetyt ratkaisut soveltuvat erityi-sesti paikkoihin, joissa ympäristö tu-lee säilyttää mahdollisimman koske-mattomana. Reitti on toteutettava pie-nipiirteisesti puita ja rakenteita kiertä-en ja mitoitukseltaan normaalia käve-ly- ja pyöräilyväylää kapeampana.Näin toteutettu reitti ei kuitenkaankaikissa tapauksissa ole talvella kun-nossapidettävä. Kevennetyissä ratkai-suissa on myös pohdittava, onko semahdollisesti päällystettävä myöhem-min ja voidaanko rakennetta vahvis-taa ilman merkittäviä kustannuksia.Kivituhkapintaiset reitit ovat myöhem-min päällystettävissä, mutta kantavankerroksen paksuutta joudutaan yleen-sä lisäämään.

Hyvin kantavilla hiekka- ja mo-reenimailla voidaan myös harkita pel-kän kulkutilan raivaamista tien vie-reen. Tällöin siitä poistetaan kannot jakivet ja maasto muotoillaan siten, ettävesi pääsee valumaan pois kulkuväy-lältä.

Päivi Behmin diplomityössä esitettyjä kävely- ja pyöräilyalueen erottamiskeinoja ajoradastaovat istutukset ja puomi.


Polkujen tai yksityisteiden käyttö ke-vyen liikenteen verkon osana tuleeedullisemmaksi kuin uuden kevyenliikenteen väylän rakentaminen. Nau-hamaisessa kylärakenteessa tarvitta-vien kävely- ja pyöräilyreittien pituu-det saattavat muodostua hyvin suu-riksi. Kustannusten säästön lisäksiyksityistie saattaa myös tarjota päätienvartta suoremman ja viihtyisämmänreitin kävelijöille ja pyöräilijöille. Yksi-tyistien käyttö kevyen liikenteen ver-kon osana on erityisen perusteltua sil-loin, kun sitä käyttämällä voidaan vält-tää tonttien leikkaaminen tai raken-nusten purkaminen.

Yleisen tien kevyen liikenteen oh-jaamisesta yksityistielle on aina sovit-tava yksityistien omistajan kanssa. So-pimuksen sitovuus ja varmuus sopi-muksen ajallisesta kestävyydestä riip-puvat yksityistien hallintamallista.Yksityistien käyttöä suositellaan vainsilloin, kun kyseessä on toimitustie jamieluiten järjestäytynyt toimitustie (tie-kunta perustettu). Kiinteistön omienteiden ja sopimusteiden käytöstä tehtysopimus sitoo vain maanomistajaa, eiesimerkiksi uutta omistajaa. Jos kyseon ulkoilua ja virkistystä palvelevastaulkoilureitistä, voidaan se perustaamyös ulkoilureittitoimituksen perus-teella.

Lähde: Yksityistiet yleisten teiden kevyenliikenteen yhteyksinä. Opas Tiehallinnon jakuntien käyttöön. Liikenne- ja viestintämi-nisteriön julkaisuja 42/2004.

Puistomainen polku säästää ympäristöä ja on harjumaastossa to-teutettavissa rakenteeltaan kevyenä, kuvaesimerkki Asikkalan Pulk-kilanharjulle laaditusta suunnitelmasta.

Kivituhkapäällysteinen kävely- ja pyöräily-reitti, Suhmura, Pyhäselkä.

Tyyppipoikkileikkaus puistopyörätiestä, normaalia väylää kevennetym-mästä ratkaisusta, esimerkki Tampereen kaupunki.

PUISTOPYÖRÄTIEN TYYPPIPOIKKILEIKKAUS

Laur

a So

osal

uLa

ura

Soos

alu


Yksityistie kävely- ja pyöräilyreittinä, Mutala,Joroinen.

Ruukin Luohuan kylässä on esitetty raken-nettavaksi puistopolkumainen valaistu ja kivi-tuhkapintainen kävely- ja pyöräilyreitti. Jalan-kulkijoiden ja pyöräilijöiden turvallisuutta pa-rannetaan myös lisäämällä maantien varteenvalaistusta, Kristiina Strömmer.La

ura

Soos

alu


5.4 Arvokkaat kohteet,kulttuuriympäristö

Erityisesti arvoympäristössä suun-niteltaessa hyödynnetään ja vaali-taan olemassa olevia rakennuksia,rakenteita ja kasvillisuutta. Yksi-tyiskohdat ovat tärkeitä.

Arvokkaassa kyläympäristössä muo-dostavat rakennukset, rakenteet, tiesekä viherympäristö yhtenäisen ja ta-sapainoisen kokonaisuuden. Nyky-päivän tarpeiden vuoksi tehtävät toi-menpiteet sovitetaan osaksi arvokastaympäristöä siten, etteivät ratkaisut jamateriaalivalinnat liiaksi korostu.

Tien tasaus on monissa kylissänoussut tien rakenteen parantamisenyhteydessä. Tämä on sekä esteettinenettä toiminnallinen ongelma. Tien pin-nan noustessa sokkelin yläreunaan,joskus jopa ikkunoiden tasalle, muut-tuu tie ympäristöä hallitsevaksi. Ra-kennuksia vaurioittavat tieltä sokke-liin valuvat pintavedet. Tien tasauksen pudotusta on tarvittaessa harkitta-

va erityisesti arvoympäristöissä senmerkittävästä kustannuksia lisääväs-tä vaikutuksesta huolimatta. Tien tasa-uksen pudottamisella mahdollisim-man lähelle alkuperäistä on huomat-tava vaikutus kyläkuvaan; tien ja ra-kennetun ympäristön suhde muuttuuluontevammaksi ja samalla paranevatmyös jalankulkijoiden ja pyöräilijöidenolosuhteet. Mittasuhteiden muuttues-sa muita toimia ei mahdollisesti tarvi-takaan.

Olemassa olevien rakennustenkohdalla on varmistettava, että niidensijainnista, perustuksista, pintavesienkulusta yms. on riittävän tarkka tietosekä suunnittelu- että rakennusvai-

Viihtyisää raittia rajaavat rakennukset, vanhat kivipaadet ja juhannus-ruusut, Lempäälä.

Tien tasauksen pudotus parantaisi tilannettarakennuksen kannalta, mutta vastaavasti jyr-kentäisi liittymää sitä vastapäätä. Tilannetta onaina arvioitava kokonaisuutena, Kangasala.

Tieltä valuvat vedet ja aurauslumi aiheutta-vat helposti rakennuksen perustukselle on-gelmia, Kangasala.

Laur

a So

osal

u

Laur

a So

osal

uLa

ura

Soos

alu


heessa. Rakentamista käynnistettäes-sä on hyvä tehdä katselmus, johon osal-listuvat suunnittelija, rakentaja, raken-nustarkastaja ja rakennuttaja.

Jos asfalttipinta tulee hyvin lähellearvokasta rakennusta, se on erotettavakiveyksellä, nurmikaistalla tai soralla.Päällystettä ei saa ulottaa kiinni raken-nuksen kivijalkaan. Tasauksen suun-nittelussa on myös otettava huomioonpintavesien poisjohtaminen rakennuk-sesta poispäin.

Vanhalle sillalle saapumista korostaa kivipaasilla reunustettu jokiran-nan levähdyspaikka, Renko.

Kaunis vanha sillankaide on säilyttämi-sen arvoinen yksityis-kohta, Kangasala.

Olemassa olevia rakenteita, aitoja,portteja ja katoksia kannattaa hyödyn-tää kyläraitin varrella tietä rajaavinaelementteinä. Uudetkin rakenteet voi-daan periaatteessa sijoittaa hyvin lä-helle ajoradan reunaa, jolloin ne rau-hoittavat nopeuksia. On kuitenkin sel-vitettävä, täytyykö ajorata mitoittaa esi-merkiksi maatalouskoneiden takia ta-vallista leveämmäksi vai voivatko nekiertää jotain toista kautta.

Pintavedet ohjautuvat kivijalan viereen raken-nettua kivistä painannetta myöten, Teuro.

Kyläympäristöön soveltuvat parhaitenmuodoltaan ja väritykseltään rauhal-liset aidat ja pollarit. Puuosien värejäovat esimerkiksi perinteiset musta, val-koinen, puna- ja keltamulta. Luonnon-kiven värejä ovat harmaa, punainen,musta ja valkoinen.

Perinteistä pisteaitaa, Suhmura, Pyhäselkä ja Kaitainen, Joroinen.

Ari

Van

dell

Olli

Mäk

elä

Laur

a So

osal

uA

ri V

ande

ll

Laur

a So

osal

u


Pihan aita reunustaa rakennusten ohellavanhaa kylänraittia, Hauho.

Sisääntuloa korostaa kirkon kiviaita,Virtasalmi.

Vasemmalla: normaalia matalampi valaisinpylväs soveltuu hyvin kyläympäristöön, Teuro. Keskellä: arvoympäristöönmuotoiltu moderni valaisin, Fiskars. Oikealla: Puupylvääseen sijoitettu taajamavalaisin, Kurhila–Hillilä.

Pelloilta kerätyistä kivistä on rakennet-tu perinteisesti kiviaitoja reunusta-maan laidunmaita. Kiviaita tai kivi-portti soveltuu myös komeana raken-teena reunustamaan kylätietä. Se onmelko työläs toteuttaa, vaikka materi-aali löytyisikin läheltä. Kiviportti so-veltunee parhaiten rakennettavaksi tal-koovoimin. Kiviaitaa tai porttia raken-nettaessa on myös tiedostettava liiken-neturvallisuusnäkökulma eli mahdol-linen törmäysriski. Kiviportin tai kivi-aidan luontevin sijoituspaikka on ky-län keskusta-alueen reunalla, jossa onmuitakin vastaavia rakenteita, esimer-kiksi pihojen graniittisia porttipylväi-tä ja jossa nopeusrajoitus on alhainen(30 km/h).

Kylänraittia reunustaa komea porttikivi,Virtasalmi.

Arvoympäristössä valaisimen valin-ta on tehtävä harkitusti; pylvään mate-riaali, valaisimen varsi, itse valaisin javäritys ei saa olla liian hallitseva.

Laur

a So

osal

u

Laur

a So

osal

uLa

ura

Soos

alu

Laur

a So

osal

u


Arvoympäristössä kasvillisuudenmerkitys on tavanomaista tärkeämpi.Puut ja kujanteet ovat rakennustenohella osa vaalittavaa ja säilytettävääkulttuuriympäristöä. Arvoympäris-tössä istutetut puulajit ovat usein jalo-ja, joten puut saattavat olla hyvin pit-käikäisiä. Esimerkiksi tammi elää so-pivalla kasvupaikalla jopa satoja vuo-sia ja metsäpuulajeista pitkäikäinenon mm. mänty. Kasvillisuuden osaltaon siis kiinnitettävä huomiota tiealuet-ta huomattavasti laajemmalle alueel-le.

5.5 Kustannukset

Taajama- tai kyläympäristöissä ei voi-da suoraan käyttää muihin tiehank-keisiin liittyviä liikennetaloudellisiahyötykustannuslaskelmia, koska esi-merkiksi kaikkia kävelylle ja pyöräilyl-le kohdistuvia hyötyjä ei voida mitatarahassa.

Tierakentamiseen liittyvien toimen-piteiden yksikkökustannukset (mate-riaali ja työ) ovat pääpiirteissään seu-raavat (kustannuksiin vaikuttavat pe-rustamisolosuhteet, hankkeen laajuus,toimenpiteiden määrä yms.):

Kylään saapumisen korostaminen

Liikennemerkit, valaistus ja ajoratamer-kinnät• liikennemerkki 200 €/kpl• valaisinpylväs 2500 €/kpl• valaistuksen rakentaminen

100 000 €/km• ajoratamaalaus, maalattu nopeus-

rajoituksen tehostemerkintä50 €/kpl

Taajamaportit• taajamaportti 1000–5000 €

• puurakenteinen aita200–400 €/jm

Liikenteen rauhoittamistoimenpi-teet kylien kohdalla

Kyläpiha• kyläportti 1000–2000 €

• puurakenteinen aita200–400 €/jm

Muut rakenteet• heräteraidat 3 kpl 2000 €

Juhlallista sisääntuloa reunustavat rakennusja vanhat kuuset, Valamo, Heinävesi.

Kasvupaikallaan säilytetty, yksittäinen puuon tärkeä kylän portti, Fiskars.

Laur

a So

osal

uLa

ura

Soos

alu


Kävelyn ja pyöräilyn järjestelyt

Ajorataa ja piennarta koskevat toi-menpiteet:

Pientareen leventäminen tai korosta-minen • pientareen leventäminen, sora-

päällyste 25 €/m2

• pientareen leventäminen, asfalt-tipäällyste 30 €/m2

• luonnonkivestä toteutettu kouru90 €/jm

• luonnonkivestä toteutettu kivi-raita 90 €/jm

• luonnonkivinen viistetty reuna-tuki 80 €/jm

• ajoradan kaventaminen maa-lausviivalla 15 €/m2

Pistemäiset liikenteen rauhoittamistoi-menpiteet • ajoradan kaventaminen reunaki-

vellä 80 €/jm • korotettu liittymä

11000–15000 €

• korotettu risteysalue (4 haaraa)34 000 €

• korotettu suojatie 7200 €

• töyssy 3500–4000 €

• kavennettu suojatie 9000 €

• suojatie tms. saareke10 000 €

• pyöräreitin erottaminen ajora-dasta saarekkeella 80 €/m2

Erillinen kävely- ja pyöräilytie ja sii-hen verrattavat toimenpiteet:

Erillisen välikaistalla erotellun käve-ly- ja pyöräilyväylän rakentaminen • asfalttipäällysteinen

170 000 €/km • sorapäällysteinen 90 000 €/km

Korotetun jalkakäytävän rakentami-nen • asfalttipäällysteinen

185 000 €/km

Ajorataan rakenteilla tehtävä erottami-nen • pollarit 100–250 €/kpl

Muut ratkaisuvaihtoehdot: • tilapäinen kävelyreitti

kunnossapitokustannukset • puistomainen, rakenteeltaan ja

mitoitukseltaan kevennetty pol-ku 10–150 €/m2

• polkujen ja yksityistieverkon hyö-dyntäminen jalankulkijoiden japyöräilijöiden käyttöön;kunnossapito- yms. kustannukset

Yleistä

Päällysteet • asfaltti 6–10 €/m2

• sora 3–5 €/m2

• kivituhka 3–5 €/m2

Vihertyöt • istutettavat puut

100–400 €/kpl • pensasistutukset 15–25 €/m2

• nurmetukset 5 €/m2

• raivaukset 500 €/m2

Tien tasauksen pudotus • alle 20 cm (rakenteita ei tarvetta

uusia, vanhan päällysteen pois-to, uusi päällystys) 15–20 €/m2

• yli 20 cm (rakenteet joudutaanosittain uusimaan) 25–30 €/m2


Kustannuksissa on käytetty tietoläh-teinä Jyväskylän kaupungin toteutta-mien toimenpiteiden yksikkökustan-nuksia (2003), Hämeen tiepiirin liiken-neturvallisuuskohteiden KU-hankkei-den toteutuskustannuksia (2001, 2002)sekä Oulun tiepiirin toteutuneita kus-tannuksia (2003–2004).

Kustannuksiin vaikuttavat näidenlisäksi mahdolliset johtojen ja laittei-den siirrot sekä kunnallistekniikka.

Hoito ja kunnossapito

Hoidon ja kunnossapidon kustannuk-sia arvioitaessa tulisi nykyistä enem-män kiinnittää huomiota materiaalienja rakenteiden kestävyyteen ja kierrä-tettävyyteen. Esimerkiksi keskisaareke,jonka reunakiveys on betonikiveä, vau-rioituu aurauksesta huomattavastiluonnonkiveä herkemmin. Luonnon-kivi voidaan myös käyttää uudelleen.Arvokkaassa ympäristössä täytyy käy-tettävien rakennusja päällystemateri-aalien ilmentää myös muun ympäris-tön arvoa ja pysyvyyttä.

Toimenpiteiden luonteen ja laajuu-den vuoksi kyläympäristössä tulisikunnossapitoon kehitellä myös uusiatoimintatapoja. Kunnossapitokalustoon suurta ja kiireellisyyttä ohjaa kun-nossapitoluokitus: lumipyryllä aura-taan päätiet ennen kyläteitä. Kylänkeskustassa voitaisiin esimerkiksi so-pia tien puhdistuksesta tienpitäjän jakyläyhdistyksen välillä sopivaa kor-vausta vastaan.

5.6 Vaikutusten arviointi

Hankkeen vaikutuksia arvioidaan ih-misten, ympäristön, liikenteen ja talou-den osalta. Vaikutusten arvioinnin tar-ve ja laajuus vaihtelee hankkeen laa-juuden ja merkittävyyden mukaan. Jostoimenpiteet ovat yksittäisiä ja pieniä,on vaikutusten arviointitarve myösvähäinen. Varsinainen ympäristövai-kutusten arviointi, YVA, vaaditaan vainYVA-lain mukaisissa hankkeissa.Muissa hankkeissa laaditaan Ympä-ristövaikutusten selvitys, YVS, joka si-sältyy kaikkiin suunnitteluvaiheisiin.

Ympäristövaikutusten selvittämi-seksi on laadittu ohje "Tiehankkeiden jatienpidon toimien ympäristövaikutustenselvittäminen" (Tiehallinto 1999), jotasovelletaan eri suunnitteluvaiheissa jarakentamisen aikana.

Ympäristövaikutuksia tarkastellaanmm. seuraavien tekijöiden osalta; • ihmisiin ja yhteisöihin kohdistu-

vat vaikutukset • yhdyskunnan kehitykseen,

maankäyttöön, maisemaan jakulttuuriperintöön kohdistuvatvaikutukset

• luontoon kohdistuvat vaikutukset • luonnonvarojen käyttöön kohdis-

tuvat vaikutukset • ympäristön kuormitustekijät

Ympäristövaikutusten ohella selvite-tään hankkeen • vaikutukset liikenneturvallisuuteen • vaikutukset joukkoliikenteen kä-

velyn ja pyöräilyn edistämiseen • vaikutukset autoliikenteelle • taloudelliset vaikutukset


Kyläteillä toteutettavissa hankkeissakorostuvat ihmisiin ja yhteisöihin koh-distuvat vaikutukset. Vaikka hankkeeteivät laajuudeltaan olekaan mittavia,voi niillä olla merkittäviä vaikutuksiaesimerkiksi ihmisten viihtyisyyteen,luontaisten kulkureittien tukemiseenja koettuun turvallisuuden tunteeseen.Maisemaan ja kulttuuriperintöön koh-distuvissa vaikutuksissa arvioidaanerityisesti ympäristön arvon ja luon-teenpiirteiden säilymistä. Maankäytönkannalta arvioidaan mm. kylän kehit-tymisen edellytyksiä ja elinvoimaisuu-den säilymistä. Luonnonympäristöönkohdistuvat vaikutukset ovat yleensäpienissä toimenpiteissä vähäisiä.

Liikenteelliset vaikutukset arvioi-daan pääosin asiantuntijatyönä. Arvi-oinnissa kiinnitetään erityistä huomio-ta kävelyn ja pyöräilyn luontaisten reit-tien turvallisuuden parantamiseen.

5.7 Seuranta

Liikenneympäristössä toteutettavissahankkeissa on sanallisesti arvioituhankkeen toteuttamisen vaikutuksiaasiantuntija-arvioiden pohjalta. Sensijaan varsinaista jälkiseurantaa han-kekohtaisesti todellisista vaikutuksis-ta ei yleensä tehdä.

Kyläteillä toteutettavien toimenpi-teiden seurantaa voisi toteuttaa osanamuita vuorovaikutustilanteita. Kunnil-la ja erilaisilla kyläyhdistyksillä ym.yhdistyksillä on vuosittain keskinäis-tä kanssakäymistä erilaisten tapaamis-ten puitteissa. Tapaamisten yhteydes-sä voidaan kartoittaa mielipiteitä teh-tyjen toimenpiteiden onnistuneisuu-desta ja vaikutuksista. Alueellisten ym-päristökeskusten, tiepiirien ja kuntienvälillä luontevia keskustelufoorumejaovat vuosittaiset kehittämiskeskuste-lut. Lisäksi tiepiirit tapaavat kuntienedustajia "kuntakierrosten" yhteydes-sä, joissa kartoitetaan kuntien odotuk-sia ja toiveita tieverkon kehittämisestäja viestitetään suunniteltujen hankkei-den etenemisestä. Näissä tilaisuuksis-sa yhtenä aihepiirinä voitaisiin kartoit-taa vaikutuksia toteutetuista toimen-piteistä kyläteille ja kokemuksia uusi-en toteuttamiskäytäntöjen ja suunnit-teluprosessien toimivuudesta.


Lähteet

Alanko Pentti, Puut ja pensaat, Tammi 1988.Behm Päivi, Kyläteiden suunnittelu Hämeessä, diplomityö, TKK, 2001.Elo Maija, Kulttuuriympäristön hoidon toimintalinja, Tiehallinto 2004.Esteettömyyden tila, Tiehallinnon sisäisiä julkaisuja 38/2002.Esteetön ympäristö kaikille, Tiehallinto 2002.Euroopan koimissio: Rural realities in the EU (Barthelemy, Vidal (Eurostat)Halvat kevyen liikenteen väylät, Tielaitos 35/1999.Henkilötilastot: väestönlaskenta, Tilastokeskus 2001.Hentilä Helka-Liisa, Wiik Maarit, Kaupunkikuva asukkaiden kokemana, YM

2003.Holmila Marja, Kylä kaupungistuvassa yhteiskunnassa, SKS 2001.Karhunen Tuula, Saneerattujen taajamien viherympäristö, kivetyt pinnat, kalus-

teet, Tielaitoksen selvityksiä 73/1999.Kevyen liikenteen olosuhteiden kehittäminen haja-asutusalueiden yhdystie-

verkolla, Tielaitos, Uudenmaan tiepiiri, 1998.Kevyen liikenteen suunnittelu, Tiehallinto, Tie- ja liikennetekniikka 1998.Kevyen liikenteen väylien laatutaso, luonnos Tiehallinto 2004.Kohti esteetöntä liikkumista, LVM esteettömyysstrategia 2003.Lapin taajamateiden parantamistarve, Tiehallinto, Lapin tiepiiri 2004.Liikenteen rauhoittaminen, -ohjeita ja esimerkkejä, LYYLI- raporttisarja 28,

Esisuunnittelijat 2001.Maakuntakaavan sisältö ja esitystapa, Maankäyttö- ja rakennuslaki. Ympäristö-

ministeriö 2000.Maankäyttö- ja rakennuslaki perusteluineen, lakikokoelma 1999.Maisema-aluetyöryhmän mietintö, Maisemanhoito ja arvokkaat maisema-

alueet, YM 1992.Omin jaloin – elävä raitti kohtaamispaikkana, Pohjois-Pohjanmaan liitto, LVM,

Ruukin kunta, Sievin kunta; Ylivieskan kaupunki, Ympäristötaito Oy 2004.Panu Jorma, Maisemarakenteen ja taajamarakenteen yhteensovittaminen, YM

1998.Pirkanmaan alueellinen kulttuuriympäristöohjelma, Pirkanmaan ympäristö-

keskus 2002.Rakennettu kulttuuriympäristö, Valtakunnallisesti merkittävät kulttuurihisto-

rialliset ympäristöt, Museovirasto, Ympäristöministeriö 1993.Rakennusperintöstrategia, Valtioneuvoston periaatepäätös 13.6.2001.Rautanen Marianne, Kaupunkikuvan arvioiminen, YM 2001.Rautamäki- Paunila Maija, Maisemamaakunnat, maakunnallinen viheraluejär-

jestelmä TKK 1982.Regina Timo, Halvat kevyen liikenteen väylät, Tielaitoksen selvityksiä 35/1999.Räty Pekka, Sarjamo Seppo, Havaintoja saneeratuista taajamateistä, Tielaitoksen

selvityksiä 22/1999.Taajamateiden suunnittelun kehittäminen, seurantatutkimus Jaala, Keuruu, Sot-

kamo, Tielaitoksen selvityksiä 1/2000.Taajamien keskustateiden kehittäminen, Tielaitos, Tiensuunnittelun ohjaus 1993.Taajamatien pienet parannustoimenpiteet, Tielaitoksen selvityksiä 9/1993.


Tapio Petri, Liikenteen kehitys osana yhteiskunnan kehitystä - henkilöautoriip-puvuuden synty, esitelmä Elinympäristö ja liikenne-seminaarissa 19.9.2003.

Tiehankkeiden ja tienpidon toimien ympäristövaikutusten selvittäminen, Tie-hallinto, Tie- ja liikennetekniikka 1999.

Tietoa tiensuunnitteluun nro 29: Tienpito arvoympäristössä, Tielaitos, Tie- ja lii-kennetekniikka 11.6.1997.

Tietoa tiensuunnitteluun nro 56: Taajamakeskustatien poikkileikkaus ja raskasliikenne, Tiehallinto, Tie- ja liikennetekniikka 20.12.2001.

Tieympäristön kasvillisuus, Tiehallinto, Tiensuunnittelun ohjaus 1996.Valtakunnallisesti arvokkaat maisema-alueet, Ympäristöministeriön mietintö

66/1992.Valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden soveltaminen kaavoituksessa,

YM, Alueidenkäytön osasto 2003.Viherrakenteet, Tiehallinto, Tie- ja liikennetekniikka 1998.Vihertyöt tieympäristössä, Tiehallinto, Tie- ja liikennetekniikka 1998.Voimaa kuin pienessä kylässä, valtakunnallinen kylätoimintaohjelma 2003-2007.Yksityistiet yleisten teiden kevyen liikenteen yhteyksinä. Opas Tiehallinnon ja

kuntien käyttöön. Liikenne- ja viestintäministeriön julkaisuja 42/2004.Ympäristöhallinnon www-sivut: http://www.ymparisto.fi

Valokuvat:

Behm Päivi, Haapa Hannu, Kallio Riikka, Mäkelä Olli, Perähuhta Minna,Pirttijoki Antti, Soosalu Laura, Vandell Ari, Ylitepsa Lauri

Piirroskuvat, suunnitelmat:

Behm Päivi, Myllymäki Tiina, Strömmer Kristiina,nimeämättömät Tieliikelaitos konsultointi Tampere

Haastattelut talkootyöesimerkeistä:

Hannu Suihko, Pyhäselän kuntaTeuvo Pursiainen, Tilitoimisto Taloustiimi, PyhäselkäTatu Pietarinen, Louhinta PietarinenMatti Tuiremo, Savo-Karjalan tiepiiri


Liite 1

Maaseutuympäristön kehittämisen strategiset lähtökohdat jatavoitteet

Liikkumisen edistämistä kansanter-veydellisistä ja yhteiskunnallista syis-tä sekä maaseudun elinvoimaisuuttaelin- ja työympäristönä on tuotu esilleuseissa valtakunnallisissa tavoitteissaja strategioissa. Yleisenä tavoitteena onvähentää yksityisautoilun tarvetta jaedistää kävelyä, pyöräilyä ja joukkolii-kennettä.

Maankäyttöä ja kaavoitusta ohjaa-vat valtakunnalliset alueidenkäyttö-tavoitteet (Valtioneuvoston päätös30.11.2000) kohdistuvat aluerakenteentoimivuuteen, yhdyskuntarakenteeneheyttämiseen, elinympäristön laa-tuun, kulttuuri- ja luonnonperinnönsäilyttämiseen sekä virkistyskäyttöön.Rakentamisen ohjauksen tavoitteenaon edistää rakentamista, joka perustuuelinkaariominaisuuksiltaan kestäviinja taloudellisiin, sosiaalisesti ja ekolo-gisesti toimiviin sekä kulttuuriarvojaluoviin ja säilyttäviin ratkaisuihin.Tavoitteiden mukaan alueidenkäytönsuunnittelulla on tuettava maaseuduntaajamia ja kyläverkostoa sekä infra-struktuurin hyödyntämistä.

Rakennusperintöstrategian (Val-tioneuvoston periaatepäätös 13.6.2001)tavoitteena on mm. huolehtia raken-nusperinnön arvojen välittymisestäkansalaisille ja tuleville sukupolville.Maaseudun kulttuurimaiseman muo-dostaa merkittävän osan rakennuspe-rinnöstämme. Kyläkokonaisuuksien li-säksi siihen kuuluvat monet merkkira-kennukset, kuten koulut, seurantalot,

pappilat, kaupat, myllyt, meijerit, sa-hat ja vanhat ruukit.

Rakennusperinnön hyvään hoi-toon kuuluu kohteiden pitäminen käy-tössä, niiden oikea korjaaminen ja jat-kuva kunnossapito sekä rakennuspe-rintöä kunnioittava täydennysraken-taminen ja muu ympäristön muutta-minen.

Terveyttä edistävää liikuntaa kos-kevassa periaatepäätöksessä (Valtio-neuvosto 2002, STM) korostetaan lii-kunnan merkitystä kaikissa elämän-kaaren vaiheissa ja erityisesti arkilii-kunnan tärkeyttä urheilun ja kuntoi-lun lisäksi.

LVM:n Liikenneturvallisuus-suunnitelmassa vuosille 2001–2005(Valtioneuvoston periaatepäätös 2001)on tavoitteena parantaa kävelyn japyöräilyn asemaa liikennejärjestelmä-tasolla, suunnittelussa ja kunnossapi-dossa. Taajamien liikenneympäristöätulee suunnitella heikompien tienkäyt-täjien kuten lasten ja iäkkäiden näkö-kulmasta, jolloin liikenneympäristö onturvallinen kaikille. Taajamien ulko-puolella kylissä ja tienvarsiasutuksenkohdilla, joissa kävelijöitä ja pyöräili-jöitä ei ole eroteltu ajoneuvoliikentees-tä, on mm. esitetty nopeusrajoitustentarkistamista.

"Kohti esteetöntä liikkumista",LVM:n esteettömyysstrategiassa 2003on arvioitu, että esteettömien palvelu-jen kehittäminen ja esteettömän ympä-ristön rakentaminen palvelee suoraan


vähintään noin 35–40 prosenttia väes-töstä. Väestön ikääntyessä esteettömyy-den merkitys korostuu yhä enemmän.Entistä esteettömämmän ympäristönavulla voidaan lisätä kävelyn suosiotaja parantaa joukkoliikenteen kilpailu-kykyä suhteessa yksityisautoiluun. Stra-tegian taustalla ovat mm. Perusoikeu-det ja rikoslaki, Vanhus- ja vammaispo-litiikka, Rakennus- ja maankäyttölaki,Sosiaalinen tasa-arvo, CEMT:n resoluu-tiot, EU:n vihreä kirja ja kansalaistenverkko LVM:n muiden strategioiden jasuunnitelmien ohella.

Kohti älykästä ja kestävää liiken-nettä 2025 liikennepolitiikan (LVM2000) tavoitteeksi on asetettu älykäs jakestävä liikkuminen, jossa otetaan huo-mioon taloudelliset, ekologiset, sosiaa-liset ja kulttuuriin liittyvät näkökohdat.Sosiaalista oikeudenmukaisuutta kos-keva tavoite painottaa kaikkien ihmis-ten oikeutta ja mahdollisuutta liikkua.Palvelujen hyvä saavutettavuus vähen-tää liikennetarvetta, mikä tukee liiken-nesektorille asetettujen kestävän kehi-tyksen tavoitteiden saavuttamista.

LVM:n mietinnössä 2003 Liikku-misen ja kuljetusten peruspalveluta-so tie- ja rataverkolla on määritelty tie-ja rataverkon peruspalvelutaso eli pal-velutaso, joka tasapuolisen alueellisenkehityksen turvaamiseksi vähintääntarvitaan.

Peruspalvelutason määrittelyn olitehnyt ajankohtaiseksi mm. viime vuo-sien väestön keskittymiskehitys. Kasva-via seutukuntia on ollut muutama, suu-rimmasta osasta seutukuntia väestö onvähenemässä. Liikenneväylien pidolletämä on linjauksen paikka. On otettavakantaa siihen, miten hyvin kasvukes-kusten investointipaineisiin pyritäänvastaamaan ja mikä toisaalta on se pe-

ruspalvelutaso, josta väestöä menettä-villä alueilla ei liikenteen vähentymi-sestä huolimatta voida tinkiä.

Työryhmä otti työnsä lähtökohdak-si ihmisten, elinkeinoelämän ja aluei-den tarpeet sekä yhteiskunnalliset reu-naehdot (ympäristö, turvallisuus jne.).Näistä johdettiin liikkumisen ja kulje-tusten peruspalvelutaso. Lopuksi ar-vioitiin, millaiset väyläpalvelut mah-dollistavat em. peruspalvelutason. Pe-ruspalvelutason lisäksi on arvioitumyös tätä paremman "tavoitetason"toimenpidetarvetta ja kustannuksia.

Tiehallinnon ympäristöpolitii-kassa ja -ohjelmassa (Tiehallinnonjohtoryhmän hyväksymä 23.4.2001)korostetaan tien sovittamista paikalli-siin oloihin ja ympäristöön siten, ettäkokonaisuus on turvallinen, toimiva jakaunis. Kulttuuriperintöä, -kulttuuri-ympäristöä, arvokohteiden omaleimai-suutta ja mittakaavaa tulisi kunnioit-taa nykyistä enemmän tarvittaessasuunnitteluohjeista poikkeamalla. Tie-suunnittelun avulla tulee tukea yhdys-kuntien elinvoimaisuutta ja maaseu-dun kehittämistä. Maaseudulla onkaupunkialueita enemmän omaeh-toista, omaan työpanokseen ja rahoi-tukseen liittyvää toimintaa.

Tiehallinnon kulttuuriympäris-tön hoidon toimintalinjan (Tiehallin-to 2004) tavoitteena on tienvarren ar-vokkaiden kulttuuriympäristöjen vaa-liminen. Kulttuurihistoriallisesti ar-vokkaita alueita ja kohteita on runsaim-min vanhan tieverkon mukaisten tei-den varsilla. Nämä tiet kiemurtelivatkylien kautta, joten niiden varsilla si-jaitsevat alueet, jotka ovat olleet otolli-simpia viljelylle, kaupankäynnille jateollisuudelle. Niiden joukossa ovatmerkittävimmät maisema-alueet ja


miljööt. Tiehallinnon ympäristöpoli-tiikan mukaisesti Tiehallinto toteut-taa ympäristön laatua, liikenneturval-lisuutta ja viihtyisyyttä parantaviahankkeita taajamissa sekä tieympä-ristön parantamishankkeita luonto-,kulttuuri- ja maisema-alueilla.

Sisäasiainministeriön Suomenaluekehittämisstrategiassa 2013(Aluekehittämistyöryhmän mietintö27.2.2003) korostetaan liikenneyhte-yksien merkitystä haja-asutusalueenpäivittäisten toimintojen mahdollis-tajana. Tavoitteena on säilyttää maa-seudun ja pienempien kaupunkikes-kustojen elinvoimaisuus, yritystoi-minnan edellytykset ja kunnolliset pe-ruspalvelut kaikille kansalaisille.

Maakunnallista alueiden kehit-tämistä ohjaa vuoden 2003 voimaantullut uusi alueiden kehittämislaki(602/2002) ja asetus alueiden kehittä-misestä (1224/2002) sekä asetus alu-eiden kehittämistoimenpiteiden rahoi-tuksesta (1225/2002).

MTKK:n maaseutupoliittisissalinjauksissa (Maaseutupoliittinen ko-konaisohjelma, Ihmisten maaseutu –tahdon maaseutupolitiikka, muistio.Maaseutupolitiikan yhteistyöryhmä16.10.2000) on muotoutunut viisi toi-mintalinjaa:

Maaseudun elinkeinojen uudis-taminen ja monipuolistaminen, Osaa-misen vahvistaminen, Olemassa ole-van palveluverkon toimivuuden vah-vistaminen, Maaseudun asuinympä-ristön laadun ja yhdyskuntaraken-teen kehittäminen ja Maaseudun vah-vuustekijöiden kuten uusiutuvienluonnonvarojen, maiseman ja olemas-sa olevien rakenteiden kestävä hyö-dyntäminen.

MTKK:n Liikenne- ja viestintäpolitii-kassa ovat toimintalinja seuraavat:Pienväylien pito liikennettä tyydyttä-vässä kunnossa päätie- ja ratayhteyk-sien ohella, Liikkumisen peruspalve-lutason turvaaminen julkisella liiken-teellä sekä edellytysten luominen koh-tuuhintaisten ja Kehittyneen tietoyh-teiskunnan edellyttämien viestintäpal-velujen saatavuudelle.


Liite 2

Liikenneonnettomuuksien vakavuus tie- ja maankäyttöluokittain

Yleisten teiden jakautuminen tieryhmiin nopeusrajoitusjärjestelmän kehittä-mismahdollisuudet -raportin (Peltola 2003) mukaan 1.1.2002. Liikennemäärätja onnettomuustiedot ovat vuosien 1997-2001 keskimääräisiä tietoja. Tarkaste-lussa ovat mukana vain koko tarkastelujakson ennallaan pysyneet tienkohdat.


Julkaisija Julkaisuaika

Julkaisusarjan nimi janumeroJulkaisun teema

Projektihankkeen nimija projektinumeroRahoittaja/toimeksiantajaProjektiryhmäänkuuluvat organisaatiot

Julkaisun myynti/jakaja

Asiasanat

Julkaisun osat/muut saman projektintuottamat julkaisut

Tekijä(t)

Kuvailulehti

Julkaisun nimi

Julkaisun kustantaja

ISSN ISBN

Sivuja Kieli

Luottamuksellisuus Hinta

Tiivistelmä

Painopaikka ja -aika

Muut tiedot

Edita Oyj, Asiakaspalvelu, PL 800, 00043 Editapuh. 020 450 05, telefax 020 450 2380sähköposti: [email protected], http://www.edita.fi/netmarket

YmpäristöministeriöAlueidenkäytön osasto Tammikuu 2005

Soosalu Laura, Vandell Ari

Kävelyn ja pyöräilyn edistäminen kyläteillä

Kävelyn ja pyöräilyn edistäminen kyläteillä- julkaisuun on koottu esimerkkejä kylienliikenneturvallisuuden, liikkumisen tasa-arvon ja ihmisten terveyden edistämisestä. Eri-tyistä huomiota on kiinnitetty ratkaisujen sovittamiseen maisemaan, arvokkaaseen japienipiirteiseen kyläympäristöön sekä kylän omaleimaisuuden säilymiseen.

Julkaisussa esitetään keinoja korostaa kylään saapumista, rauhoittaa moottoriajoneuvo-liikennettä sekä parantaa kävelyn ja pyöräilyn olosuhteita. Kylään saapumista voidaankorostaa maiseman, kasvillisuuden, rakennetun ympäristön, liikennemerkkien, valaistuk-sen ja erilaisten rakenteellisten toimenpiteiden avulla. Rauhoittamistoimenpiteitä ovatnopeusrajoituksen lisäksi tien mitoituksen tarkistaminen, kyläpiha ja erilaiset ajorataantehtävät urat tai korotukset. Kävelyn ja pyöräilyn järjestämistapoja ovat erillinen kävely-ja pyöräilytie, jalkakäytävä, piennartyyppiset ratkaisut ja rakenteellisesti erotetut kävely-ja pyöräilyalueet. Arvokkaissa kohteissa ja kulttuuriympäristössä on tien tasauksella jaliittymisellä sitä ympäröivään rakennuskantaan erityisen suuri merkitys.

Perinteisen tiensuunnitteluprosessin lisäksi on esitetty esimerkkejä kevyemmistä toteutus-malleista suunnittelu-, toteutus- ja hoito- ja ylläpitovaiheessa. Tällä on usein merkittävävaikutus hankkeen toteutuskustannuksiin ja -aikatauluun.

kävely ja pyöräily, kylätiet, liikenteen rauhoittaminen, maisema, maaseudun kulttuuripe-rintö

Suomen ympäristö 744

Alueiden käyttö

Ympäristöministeriö, Tiehallinto

1238-7312 951-731-285-7 (nid.), 951-731-286-5 (PDF)

92 suomi

julkinen

Ympäristöministeriö

Edita Prima Oy, Helsinki 2005

Yhteyshenkilö ympäristöministeriössä: Yli-insinööri Leena Silfverberg, puh. (09) 1603 9342


Datum

ISSN ISBN

Sidantal Språk

Offentlighet Pris

Utgivare

Publikationsserieoch nummerPublikationens tema

Projektets namn ochnummerFinansiär/uppdragsgivareOrganisationeri projektgruppen

Beställningar/distribution

Nyckelord

Publikationens delar/andra publikationerinom samma projekt

Författare

Presentationsblad

Publikationens titel

Förläggare

Sammandrag

Tryckeri/tryckningsort och -årÖvriga uppgifter

Edita Abp, Kundservice, PB 800, FIN-00043 Edita, Finlandtel. +358 20 450 05, telefax +358 20 450 2380e-mail: [email protected], http://www.edita.fi/netmarket

MiljöministerietMarkanvändingsavdelningen Januari 2005


Främjande av gång- och cykeltrafik på byvägar(Kävelyn ja pyöräilyn edistäminen kyläteillä)

Publikationen “Främjande av gång- och cykeltrafik på byvägar” innehåller en samlingexempel på främjande av trafiksäkerhet, jämlik tillgänglighet och människornas hälsa i byar.Särskild uppmärksamhet har fästs vid att lösningarna anpassas till landskapet och denvärdefulla och småskaliga bymiljön samt vid att byns särprägel bevaras.

I publikationen presenteras olika sätt på hur ankomsten till byn kan betonas, hur hastigheterav motorfordonstrafiken reduceras samt hur förutsättningarna för gång- och cykeltrafik kanförbättras. Ankomsten till byn kan betonas med hjälp av landskapet, vegetationen, denbyggda miljön, trafikmärken, belysning och olika strukturella åtgärder. Dämpande åtgär-der är förutom hastighetsbegränsningar även justering av vägarnas dimensionering,anläggning av öppen plan vid byvägen centralt i byn och olika räfflor eller upphöjningar ikörbanan. Gång- och cykeltrafiken kan ordnas genom en separat gång- och cykelväg,trottoar, lösningar med dikesrenar och genom strukturellt åtskilda gång- och cykelområden.I värdefulla kulturmiljöer är utjämning av vägen och anslutning av den till det omgivandebyggnadsbeståndet av särskilt stor betydelse.

Som ett komplement till den traditionella vägplaneringsprocessen ges exempel på lättaremodeller för planering, genomförande, skötsel och underhåll. Sådana modeller har ofta enbetydande effekt på projektets kostnader och tidtabell.

gångtrafik, cykeltrafik, byvägar, trafikdämpning, landskap, landsbygdens

Miljön i Finland 744

Markanvändning

Miljöministeriet

1238-7312 951-731-285-7, 951-731-286-5 (PDF)

92 finska

offentlig

Miljöministeriet

Edita Prima Ab, Helsingfors 2005

Kontaktperson vid miljöministeriet: Överingenjör Leena Silfverberg, tfn (09) 1603 9342


Publisher Date

Publication seriesand numberTheme of publication

Project name andnumber, if anyFinancier/commissionera

Project organization

For sale at/distributor

Keywords

Parts of publication/other projectpublications

Author(s)

Documentation page

Title of publication

Financierof publication

ISSN ISBN

No. of pages Language

Restrictions Price

Abstract

Printing place and year

Other information

Edita Plc, Box 800, FIN-00043 Edita, Finlandtel. +358 20 450 05, telefax +358 20 450 2380e-mail: [email protected], http://www.edita.fi/netmarket

Ministry of the EnvironmentLand Use Department January 2005


The Promotion of Walking and Cycling on Village Roads(Kävelyn ja pyöräilyn edistäminen kyläteillä)

Examples of traffic safety, equal accessibility for all road users and the promotion of humanhealth are presented in the publication. Special attention has been paid to integrating thesolutions into the landscape, to the valuable and small-scale village environment, and tomaintaining the identity of the village.

The publication presents methods to mark the arrival at a village and measures for trafficcalming and improving the conditions for walking and cycling. Arrival in a village can beindicated through landscape design, vegetation, the built environment, traffic signs, lightingand various other installations and devices. Along with speed limits, measures to slow trafficinclude road layout and horizontal deflections, a village garden and the use of speed humpsand rumble strips in the roadway. Walking and cycling can be promoted by providing aseparate pedestrian and bicycle path or separate pedestrian and cycling areas, by buildingsidewalks, and by modifying road shoulders. Alignment of the road and linking it to thesurrounding buildings is especially significant in locations of high landscape value and incultural environments.

In addition to the traditional road design process, some other models for the design andimplementation of road projects are presented, as well as routine and periodical mainte-nance phases. Maintenance often has a significant effect on the implementation costs andschedule of the project.

walking, cycling, village roads, slowing traffic, landscape, rural cultural heritage

The Finnish Environment 744

Land Use

Ministry of the Environment

1238-7312 951-731-285-7, 951-731-286-5 (PDF)

92 finska

for public use

Ministry of the Environment

Edita Prima Ltd. Helsinki 2005

Contact at the Ministry of the Environment: Senior Technical Adviser Leena Silfverberg,tfn (09) 1603 9342

laura soosalu ari vandell kävelyn ja pyöräilyn …...2006/08/11 · 1900-luvun alussa suomi...

Documents