tahdon asia

Ta h d o n a s i a

” K e s k i n ä i s e s t ä k y rä i l y s t ä f a i r p l a y h i n”

1

Tahdon asiaTehy 1982–2012

Mikko Laakso

2 Ta h d o n a s i a Te h y 1 9 8 2 – 2 0 1 2

Julkaisija TehyryKirjoittaja MikkoLaaksoKuvatoimitus JoonasPörstiUlkoasu MeriJähiISBN 978-951-9172-85-9Kirjapaino OtavanKirjapainoOy

Tätä kirjaa on painettu kovakantisena numeroituna painoksena 500 kappaletta.

Tämäkappaleonnumero:

Ta h d o n a s i a

Te h y 1 9 8 2 – 2 0 1 2

3

Sisällysluettelo

”Keskinäisestä kyräilystä fair playhin”:

Kirjoittajan esipuhe 7

Lukijalle 10

Humalasta krapulaan: 1980-luvun vaiherikkaat vuodetYhteistahdolla tuloksiaPalkkatavoitteetkorkealle 64Kohtilakkoa 68Lakolla”kohtuulliseenkompromissiin” 72 Tehyn jäsenmerkki 74Yksityispuolenneuvottelujärjestövirkoaaeloon 77

Hoitotyön asemaa puolustamassaTasaveroisuuteenjohtosääntöuudistuksilla 80 Tehyn terveyspoliittinen Hyvän hoidon ohjelma 80Johtosääntökiistatkärjistyvät 86

Ammatillinen edunvalvonta vaikeuksissaAikaaihmiselle-kampanjallahuomiota 91Keskiasteenkoulunuudistusjääkesken 94Päiväkotienhenkilöstörakenteestakiistaa 101 Järjestö- ja luottamusmieskoulutuksella ammattiyhdistystietoiseksi 104

Järjestöelämän ihanuus ja kurjuusAmmattiosastojenjaaluesihteerienarkea 105Valtakunnallinenedunvalvontakeskustoimistontehtäväksi 113Keltaisenkansionkiistojatyönjaosta 115 Ammattina auttaminen: Tehyn ensimmäiset valtakunnalliset terveysmessut 118Voittoisanlakonvarjossa 120JäsentenvirtaKunnallisvirkamiesliitostajatkuu 121 Perustajahahmojättääpuheenjohtajuuden126RaijaHukkamäestäuusipuheenjohtaja 131

TeHY-toimikunta ja Tehy ry:n perustaminenYhteistyön muotoja etsimässäNaisetlaittomaanlakkoon 14 Etuja ajettiin ennenkin 14Työelämänmuutoksetlakontaustalla 19Neuvottelujärjestelmäosasyyllinenlakkoon 23TEHY-toimikuntaalanetujärjestöjenyhdyssiteeksi 25 Tehy-lehden vaiheita 26Unionivaikokattojärjestö? 33 Suomen sairaanhoitajaliitto 36 Suomen Lastenhoitajaliitto 37 Suomen Hammashoitajaliitto 38 Suomen Lääkintävoimistelijalitto 39 Suomen Kätilöliitto 40 Suomen Laboratoriohoitajayhdistys 41

Parin vuoden loppurutistusYhdentymissopimussyntyy–ilmanApuhoitajaliittoa 44Terveydenhoitajatomilleteilleen 49Perustamisintoajasuuriatoiveita 51TiivistätunnelmaaFinlandia-talossa 56 Auttavat kädet -tunnus 60

4 Ta h d o n a s i a Te h y 1 9 8 2 – 2 0 1 2

Puolustusasemista barrikadeille: 1990-luvun lamavuodetepävarmuuden ja vastoinkäymisten aika Sopimukseenvastointahtoaan 138 Tehyn liittokokoussloganit 138Vanhamaailmakuolee 140Vaatijastaluopujaksi 143Syksyn1993karvasneuvottelutulos 147Päivähoitovalinkauhassa 151Esiopetusuudistusmuuttaapäivähoitoa 153Paikallinensopiminenalkaa,palkkausjärjestelmämuuttuu 155Valtionosuusjärjestelmätäysremonttiin 158Luottamusmiestoimintamurroksessa 161Ammattikorkeakoulutopistoasteenhoitohenkilöstönkouluttajiksi 163 Tehyn opiskelijatyö ja nuorisotoiminta 164Korkeakoulutasoistaterveydenhuollonopetusta 169Ammatinharjoittamislakihyväksytään 171Johtosääntökiistoistaväestövastuu-riitoihin 172

Järjestökenttä kuohuu Kaksiuuttaneuvottelujärjestöäsyntyy 177TVK:ntuho 180STTKuudeksikeskusjärjestöksi 182MielenterveyshoitajatTehyyn 186 Tehyn merkkivuosijuhlat 186Organisaatioajantasalle 188Epäyhtenäisenäliittokokoukseen 190KitkaaTehynsisällä 195

Työtaistelu jakaa jäsenistöä Lakkopaineetkasautuvat 200Neuvottelutajautuvatumpikujaan 204 Hyvän Hoidon Illat 204Suojelutyöstäkompastuskivi 211Jälkipyykkiäpesemässä 217

Joukkovoimalla tuloksiin: Menestyksekästä edunvalvontaa 2000-luvullaMuutosta muutoksen päälle Kohtikesän1997liittokokousta 222 Tehyn kehitysyhteistyö 222Keskustataaskuningattarentekijänä 228Pettymyksiäpalkkaneuvotteluissa 233 Kansainvälinen Tehy 238Palkanalennuksistatyövoimapulaan 239Työnvaativuudenarviointipalkkausperusteeksi 245Palvelurakennemurroksessa 248Kansallisenterveyshankkeenlaihattulokset 253 Lakko Ahvenanmaalla 2003 258Vuokratyövoimaatyöehtosopimustenpiiriin 259

Kohti yhtenäisempää TehyäSuhteetyhteistyöjäseniinkuntoon 264Visioita,arvojajastrategioita 265Toimintaohjelmistakäytäntöön 268 Tehyn talous 268Tehynoikeistojavasemmistolöytävättoisensa 273JatkokausiJaanaLaitinen-Pesolalle 276Kesän2005uudenlainenliittokokous 279 Kohti omaa sopimustaTehyomilleteilleen 283Irtisanoutumisuhallapoispalkkakuopasta 289Työtaisteludraamanjälkinäytös 296

Ta h d o n a s i a

Te h y 1 9 8 2 – 2 0 1 2

5

Epilogi: entä nyt, Tehy? Edunvalvonnanuudetkiemurat 299Rohkeastitulevaan 300

Lyhenneluettelo 338

Henkilöhakemisto 339

Viitteet 341

Lähde- ja kirjallisuusluettelo 369

Liitteet Tehynliittohallituksen(vuodesta2001hallituksen)jäsenet1982−2013 379Tehynliittovaltuuston(vuodesta2001valtuuston)jäsenet1982−2013 387Tehynansiomerkit 395Tehynkunniajäsenet1985−2011 395Tehynkokonaisjäsenmäärä 395Tehynvarainhankinta1982–2010 396

Sammandrag:30 år av framgångar och bakslag TättsamarbetegenomTehy 309Uppurlönegropenbaragenomstrid 311Ordförandespelochpartipolitik 315Denyrkesrelateradeintressebevak-ningenslångacykel 316Tehyikommunsektornsorganisationsfält 319Organisationsstrukturenstaddiständigförändring 320Tehyharambitioner 321

Summary:30 years of triumphs and setbacks Tehy–creatingclosercooperation 323Fightingthewaytowardsequalwagelevels 325Chairpersonsandpolitics 329Thelongroadofthepromotionofoccupationalinterests 330Tehy’sroleinthefieldofmunicipalsectororganisations 333Constantchangesintheunionstructure 333Amatterofgreatdetermination 334

6 Ta h d o n a s i a Te h y 1 9 8 2 – 2 0 1 2

Ta h d o n a s i a

K i r j o i t t a j a n e s i p u h e

7

Joukkoliikkeidenhistoriankirjoitta-minenjatutkiminenonkiehtovaa.Tehyonolemukseltaanennenkaikkea

suomalaistentyössäkäyviennaistenjoukko-liike.Etujärjestönjäsenistöstä93%onedel-leennaisia,vaikkaahtaidensukupuoliroolienvähitellenväljetessäsosiaali-jaterveysalantöihinonalkanuthakeutuamyösmiehiä.Nämä150 000jäsentätuottavatkeskeisiähyvinvointipalvelujavastaamallasuomalaisenterveydenhuollonjaosinmyössosiaalihuollontoimivuudesta.Syksyn2007työtaistelun–taioikeammintyötaistelu-uhan–tuloksenavalta-osasuomalaisistatietää,mikäTehyonjamitäsetekee.Etujärjestölläonmyöshyvämaine:TaloustutkimuksentekemänAmmattiliittojenmielikuvaseuranta2011-tutkimuksenmukaanTehyonSuomentoiseksiarvostetuinammatti-liittoLääkäriliitonjälkeen.

TämäkirjakertooTehyntarinan,muttatoivot-tavastimyöspaljonmuuta.Teoksenpunaisenalankanaonkaksiteemaa:joukkovoimajayhdenvertaisuus.Ammattiyhdistystoimintapohjautuuainajoukkovoimaan,jayhdenver-taisuuskysymyksetovatTehylleolleetainatärkeitä,olisittenkysymyssukupuoltenyhden-vertaisuudestatyöelämässä,oikeudenmukai-sestajatyönvaativuudenmukaisestapalk-kauksestataipyrkimyksestäsaadahoitohen-kilöstölleyhdenvertainenasemalääkärikun-nankanssaterveydenhuollonhallinnossa.

Kirjoittajan esipuheLeenaLouhivaara

8 Ta h d o n a s i a K i r j o i t t a j a n e s i p u h e

Nämäteematmielessäniolenpyrkinytselvit-tämään,miksiTehysyntyi,mitensekasvoijakuinkaseonedunvalvonnassaanonnistunut.Tässäurakassaminuaonsuurestiauttanutse,ettäTehynhistoriaonhyvindokumentoitu.AsiakirjojenohellaerittäinhyvälähdeonollutammattitaitoisestitoimitettuTehy-lehti,jonkaartikkelienasiasisällönpaikkansapitävyyteenontutkijavoinutluottaa.

Teoksestapaisuikohtalaisenmuhkeaopus,muttakaikkeaTehyn30vuodenaikanakokemaaseeiluonnollisestikaansisällä.Jottahistoriakirjaeiolisipaisunutvanhanajanensyklopediankokoiseksi,olitehtäväselkeitäjaväliinhankaliakinrajauksia.TahdonasiansisällöllinenpainopisteonTehyntaloudellisenedunvalvonnanjajärjestönsisäisenhistoriankuvauksessa,minkäohellaammatillisenedun-valvonnanvaiheitaonselostettukohtalaisentarkkaan.Tehynyhteistyöjäsenjärjestöjenhistoriaakirjassaeijuurikuvata,javähällehuomiollejäämyösvaltionsektorinedunval-vonnankehitys.Jokutoinenhistoriantutkijaolisikentiesvalinnutkirjanpainotuksettoisin.Historiaeioleeksaktitieteenala:hyvinkinvoikäydäniin,ettäTehyn50-vuotishistoriaonlähestymistavaltaanperintoisenlainenkuin

Tahdonasia.Historiaakirjoitetaanainaajassa,javuonna2032Tehynhistorianäyttäytyytoisessavalossakuintänäpäivänä.Kirjanlukuisaterillisartikkelittoivoaksenipaikkaa-vatjoitakinleipätekstinaukkojajatarjoavaterilaisianäkökulmiaTehynmenneisyyteen.Jottateoksessaesiintyvienrahasummienarvoavautuisiparemminlukijalle,olenpääsääntöi-sestiantanutnealkuperäistensummienohellamyösnykyeuroiksimuutettuina.

Toisinkuinvieläkinjoskusluullaan,historiaaeivoikirjoittaayksineikäumpiossa.Tahdonasiaonteos,jonkasyntyynovatkymmenetihmisetmyötävaikuttaneet.Haastattelinkirjaavarten24henkilöä,minkälisäksihyödynsinkuudentehyläisenvuosina1999−2000tehtyähaastat-telua.LisäksisainapuajatietoalukuisiltaTehyntoimistontyöntekijöiltä.Lämminkiitosheillekaikilleyhteistyöstä;haastateltujenjamuidentietojaantaneidennimetlöytyvätteoksenlähde-jakirjallisuusluettelosta.TukenanijaturvananionollutTehynperustamahistoria-toimikuntaRaijaHukkamäenpuheenjohdolla.Hyvässähengessätyöskennelleeseentoimi-kuntaankuuluivatlisäksiIlkkaPernu,RitvaPe-sonen,Marja-LiisaPylväsjaLiisaTerävä.Suur-kiitoshyvistäkommenteistajatäsmennyksistä,

Ta h d o n a s i a

K i r j o i t t a j a n e s i p u h e

9

jotkamerkittävästiparansivatkäsikirjoitusta.Teoksenmahdollisistavirheistäjapuutteistavastaakuitenkinallekirjoittanut.ToimikunnansihteerinätoimiTarjaTuominen,jokamyösvastasimonistahistoriahankkeenkäytännönjärjestelyistätilavarauksistakahvituksiinsekäkaivoipitkänkokemuksensaturvinesillemitämoninaisimpiayksityiskohtiaTehynhistoriasta.ErityiskiitossiisTarjalle!

Yhtähenkilöäeikiitoksenienäätavoita.TehynkunniapuheenjohtajaToiniNousiainentekialoitteenTehynhistoriankirjoittamisesta,muttavalitettavastikohtaloeisallinuthänennähdälopputulosta.Ehdinkuitenkinhaastatel-laToiniateostavartenjoulunalla2009hänenTöölön-kodissaan.Keskitalvenpimeydessätekemänihaastattelusujuimutkattomissajamukavissamerkeissä,koskaToiniilmoittihetikeskustelunaluksi,ettätittelitheitetäänsittenpois.Hänenvaltavatietämyksensäsuomalai-senterveydenhuollonhistoriastatekiminuunsuurenvaikutuksen,jatätätietoakykeninmyöshyödyntämäänteostakirjoittaessani.

Haluankiittäänimeltämainitenmyöseräitämuitaminuaauttaneita.Historiatoimikunnanohellakäsikirjoitusluonnoksianiovatluke-

neetjakommentoineetTehy-veteraanitMaijaAnttila,TuulaPitkänen,MarjutSassijaKirstiViljakainen.Hankkeentutkimusavustajinaovattunnollisestitoimineetprojektinerivaiheis-saSimoGrönroosjaJenniJärvinen;kiitossiisSimollejaJennille.Toimihenkilöarkistonhenkilökuntaakiitänasiantuntevastaavustajamaukkaastakahvistakekseineen.TeoksenkuvatoimituksestavastaaansiokkaastiJoonasPörstijatyylikkäästätaitostaMeriJähi.Joo-naksenjaMerinkanssatyöskenteleminenolituloksekastajavälillähauskaakin,mistäkiitosheillemolemmille.TyönantajaniOySpiritusHistoriaeAb:npuolestatekstiluonnoksianiovathistoriantutkijanammattitaidollaruoti-neetAnttiParpolajaVeijoÅberg,joitaminunonjälleenkerranmieluisatehtäväkiittääpalautteesta.

Toivonvilpittömästi,ettätehyläisetjakaikkisuomalaisenterveydenhuollonhistoriastakiinnostuneetottavattämänkirjanomakseen.Erityisenmukavaaolisi,jossekuluisinuorim-mantehyläisenpolvenkäsissä,jolleTehynperustamisvuosi1982onkaukaistamennei-syyttä.Toivotan30vuodenikäänpianehtivälleTehyllemitäparhaintamenestystätärkeässätyössään.

HelsinginHerttoniemessä27.9.2011Mikko Laakso

10 Ta h d o n a s i a L u k i j a l l e

Tehyjärjestönäperustettiinpitkäl-lisenjahaastavanvalmistelu-prosessinjälkeen.Suurikiitos

perustamisestakuuluuedesmenneellekunnia-puheenjohtajallemmeToiniNousiaiselle,jokanäki,ettäsuuremmallajärjestölläjayhteisellätahdollasosiaali-jaterveydenhuollonkoulute-tunhoitohenkilöstönedunvalvontajayhteis-kunnallinenvaikuttaminentehostuvat.Tässähistoriateoksessakuvataanmitenolemmevuosienvarrellatavoitteissammeonnistuneet.LämminkiitosteoksenkirjoittajalleMikkoLaak-solle,Tehynhistoriatoimikunnallesekäkaikillekirjansyntyynvaikuttaneillehyvintehdystätyöstä!

JäsenistössäonTehynvoima.Tehynvahvuusonjäsentemmeammattityönmoninaisuus,vankkaammattitaitojase,ettätehyläiset

LukijalleLe

ena

Louh

ivaa

ra

Ta h d o n a s i a

L u k i j a l l e

11

edustavatlaaja-alaisestikoulutettujasosiaali-jaterveydenhuollonammattiryhmiä.JäsenistönedunvalvonnastahuolehtimisenlisäksiTehyonmyösvahvavaikuttajajaasiantuntijatervey-denhuollonkysymyksissä.Tehyläisetovatmyösainahalunneetpuhuahyvänhoidonjapotilai-denoikeuksienpuolesta.

Toiminnantuloksellisuussyntyyjäsenistä,hei-däntoiminnastaanyhdessäyhteistenasioideneteenpäinviemiseksiniinpaikallisestikuinval-takunnallisestikin.Tehyä,senajatusmaailmaajavoimaakuvaahyvinse,ettäjärjestörakennet-tiinammattiosastojenperustalle.Ajatuksenaolisiisalustaalkaen,ettäammattiosastoissajaniidenjäsenissäonTehynvoima.Ratkaisevaaedelleenkinonnistuneessaedunvalvontatyössäonse,ettäjäsenistöitseaktiivisestiosallistuuomienetujensavalvontaan.Tämäntehyläiset

ovatkinkuluneiden30vuodenaikanaosoit-taneetuseampaankertaan.Dramatiikkaakinonmatkanvarrellaedunvalvontatyöhömmeliittynyt.

Tehyontänäänvetovoimainenjaarvostettuammattiliittoniinjäsentensäkuinkansalais-tenkinsilmissä.Tämäasemaonsaavutettumäärätietoisellatyölläjaasemansäilyttäminenvaatiionnistumisiaedunvalvonnantulevissahaasteissa,joistaeiolepulaa.Omasopimus,jäsenistönpalkkauksenkilpailukykyisyysjahenkilöstönriittävyysovatvainmuutamiaajan-kohtaisiaratkaistaviakysymyksiä.Jokatapauk-sessaTehyhaluaajatkossakinrohkeastiajaajäsenistölleentärkeitäasioitajanäinvahvistaakoulutetun,naisvaltaisenalanasemaasuoma-laisessayhteiskunnassa.TAHTO.ROHKEUS.TULEVAISUUS.

Helsingissä26.9.2011Jaana Laitinen-Pesola

12 Ta h d o n a s i a ” K e s k i n ä i s e s t ä k y rä i l y s t ä f a i r p l a y h i n”

Ta h d o n a s i a


13

”Keskinäisestä kyräilystä fair playhin”: TeHY-toimikunta ja Tehy ry:n perustaminen

Vastavalmistunut sairaanhoitaja saa vuonna 1970 Sairaanhoitajaliiton jäsenmerkin Uuden-maan paikallis-yhdistyksen puheen-johtajalta Seija Helenius-Aspilta.

suomensairaanhoitajaliitonarkisto


Yhteistyön muotoja etsimässä

Toimihenkilö- jaVirkamiesjärjestöjenKeskusliitto TVK:hon kuuluneet ter-veydenhuoltoalan ammattijärjestöt

ryhtyivät laittomaan lakkoon vuonna 1968.Työtaisteluun, joka alkoi 21. helmikuuta 1968,osallistuivat ammatillisesti järjestäytyneet sai-raanhoitajat, kätilöt, lastenhoitajat ja lääkin-tävoimistelijat järjestöjensä Suomen sairaan-hoitajaliiton, Suomen Kätilöliiton, SuomenLastenhoitajaliiton ja Suomen Lääkintävoimis-telijain Yhdistyksen kautta. Ulkopuolelle jäi-vät sen sijaan Kunnallisvirkamiesliittoon (KVL)kuuluneetapu-,röntgen-jalaboratoriohoitajat.Kaikkiaanlakkoileviinjärjestöihinlukeutuinoin24 600 terveydenhuollon ammattilaista, joistarunsaat 18 000 oli sairaanhoitajia. Sekä Kätilö-ettäLastenhoitajaliiton jäsenmääräoli tuolloinnoin2 800jalääkintävoimistelijoidenetujärjes-tönhiemanalle700.1

Etujärjestötajoivattyötaistelullavaatimuksiaanpalkkatason nostamisesta ja sairaalahenkilös-tön työterveyshuollosta. Lisäksi hoitohenkilös-tö vaati työviikon varhennettua lyhentämistä40 tuntiin. Toimihenkilöiden keskusjärjestöjentammikuussa 1964 hyväksymän, niin sanotunR-sopimuksenjasenseurauksenavuoden1965lopussa muutetun työaikalainsäädännön mu-kaan viikkotyöaika olisi lyhentynyt 40 tuntiinvasta vuonna 1970. Sairaanhoitajien kuoppa-korotusvaatimus oli nimikkeestä riippuen kes-kimäärinviisipalkkaluokkaaeliyleiskorotuksenlisäksi25prosenttia.LakonalettuaKunnallisvir-kamiesliitto ilmoitti esittävänsä uhkavaatimuk-sen, mikäli sairaanhoitajat saisivat korotuksen.Tunnelmia kiristivät edelleen sairaaloiden ta-lous-, huolto- ja muuta avustavaa henkilökun-taa edustanut Kunnallisten Työntekijäin ja Vi-ranhaltijain Liitto (KTV) sekä mielisairaalojen

Naiset laittomaan lakkoon

Voimakkaanammatti-identi-teetinluonut,kansainvälisenuranuurtajanenglantilaisenFlorenceNightingalen(1820–1910)periaatteisiinnojannutkoulutusherättisairaanhoitajissamyössuurenyhteenliittymisenhalun.Suo-malaisenterveydenhuollonhenkilökunnanammatillinenjärjestäytyminenkäynnistyisyksyllä1897,jolloinHelsinginKirurgisensairaalanosaston-hoitajatkutsuivatkaikkipää-

kaupungissatyöskentelevätsairaanhoitajattaretyhteiseenkokoukseen.Sejohtiloka-kuussayhdistyksennimeltäSjuksköterskeföreningeniFinland(SFF)perustamiseen.SFF:ntarkoituksenaolisynnyt-tääyhteenkuuluvuuttasai-raanhoitajattarienkeskenjaherättääkiinnostustayhteisiinasioihin.Uusijärjestöoliruot-sinkielinensiitäyksinkertaises-tasyystä,ettäsairaanhoitajat-tariensuurienemmistöoli

Sairaidenhoitamiseenomis-tautuneenammattikunnan

syntyliittyyniinSuomessakuinmuuallakinmaailmas-sakiinteästilääketieteenjasairaalalaitoksenkehitykseen.Varsinaisensairaanhoitajatar-koulutuksenalkunapidetäänHelsinginyleisessäsairaalassavuonna1889alkanutta,ensivaiheessaankuudenkuukau-denmittaistakoulutusjaksoa,jokapitenivuoteen1919men-nessäkolmivuotiseksi.

etuja ajettiin ennenkin

Ta h d o n a s i a


15

Lakkovahdit ovat tarkkoina vuoden 1968 sairaanhoitaja-lakon aikana. Ilman keltaista korttia ei Anna-Liisa Lähteisellä olisi ollut pääsyä Tampereen keskus-sairaalaan työvuoron vaihtuessa. Lakko-vahtina Liisa Sorsa.

vielätuohonaikaansuomen-ruotsalaistensäätyläiperheidentyttäriä.SFFeiollutpelkästäänammatillis-aatteellinenyhdis-tys,vaanseottialkuvuosistalähtienkantaamyössairaan-hoitajattarienpalkkoihinjatyöoloihin.SFF:stäkielikiisto-jenvuoksieronneetperustivatvuonna1925omanjärjestön-sä,suomenkielisenSuomenSairaanhoitajatarliiton.

Terveydenhuollonkehitysjohtivähitellenalanhenkilös-

tönammatilliseeneriytymi-seen,janäidenuusienammat-tienedustajattunsivatmyöstarvettajärjestäytyä.Esimies-asemassatoimivatylihoitajat-taretennättivätseuravinasaa-daaikaanomanyhdistyksen-sä.SuomenYlihoitajayhdistys(FinlandsÖversköterskefören-ing)näkipäivänvalonOulussavuonna1917.Seuraavanammattikunnanyhdistystäsaatiinodotella1940-luvullesaakka:sotavuosinaryhdyttiin

kouluttamaanapusisaria,jotkatyöskentelivätsotasairaaloissasairaanhoitajientukena.Siitäsaialkunsaapuhoitajakoulutusmyösrauhanajantarpeisiin,jauusiammattikuntajärjestäytyitammikuussa1948perusta-mallaHelsinginNaistenklini-kallayhdyssiteekseenSuomenApuhoitajayhdistyksen.

Lisääterveydenhuoltoalanammatillisiayhdistyksiäsyntyi1950-luvulla,kunkoulutus-ammattienkirjokasvoi.



Arkkipiispa Martti Simojoki vetosi 5.3.1968 terveydenhuoltoalan lakon vuoksi pääministeriin ja lakossa olevien järjestöjen puheenjohtajiin. Vasemmalta Lastenhoitajaliiton puheenjohtaja Sirkka Purola, pro-fessori Niilo Hallman, Kätilöliiton puheenjohtaja Anna Tamminen, arkkipiispa Martti Simojoki, Sairaan-hoitajaliiton puheenjohtaja Toini Nousiainen ja Lääkintävoimistelijain yhdistyksen puheenjohtaja Ma-riana Harvia.

Laboratoriohoitajat,joidenammatillinenkoulutuskäyn-nistyi1950-luvulla,aloittivatjärjestäytyneenedunvalvon-tansavuonna1958.Aloitteenasiassatekivätjoensuulaisetlaboratorioteknillisetapulai-set,joidenmielestäyhteinenyhdistysolitarpeenammatti-taidonkohottajanajaylläpitä-jänäsekätaloudellistenetujenvalvojana.SuomenSairaala-laborantitry.perustettiintammikuussa1958Helsingissä

TieteellistenSeurojentalollapidetyssäkokouksessa,jossaolipaikallaylineljäkymmentäammattikunnanedustajaa.Kolmisenkuukauttamyöhem-minasiallaolivatröntgenlabo-rantit,joidenuusiyhdyssideSuomenRöntgenlaborantitry.saivuonna1962uudeksinimekseenSuomenRöntgen-hoitajatry.HammaslääkärienhoitoapulaisetpäättivätomanyhdistyksenperustamisestaSuomenKouluhammaslää-

käriyhdistyksenjärjestämillähammashoitajienperuskurs-seillaelokuussa1959.Syn-tynytjärjestösainimekseenSuomenHammashoitajatry.Toisaaltayhdistyskentässätapahtuivähänmyöhemminmyösmerkittäväjärjestö-fuusio,kunSuomenSairaan-hoitajataryhdistys-SFFhyväk-syttiinvuonna1965Suomensairaanhoitajaliitonjäseneksi.

KuvapalveluMattiU

.suominen/suom

ensairaanhoitajaliitonarkisto

Ta h d o n a s i a


17

etujärjestö Mielisairaalaliitto, joiden mielestäsairaala-alalla ei saanut ”järkyttää palkkatasa-painoa”suurentamallaerihenkilökuntaryhmienpalkkaeroja.2

Hoitohenkilökunnan lakko oli laiton, koskavirkamiehilläeivuonna1968ollutlakko-oikeut-ta. Julkisen sektorin työnantajilla, kunnalla javaltiolla, oli velvollisuus kuulla palkansaajajär-jestöjä palkka-asioissa, mutta viime kädessätyönantaja päätti viranhaltijoiden palkkojensuuruudesta.Terveydenhuollon työntekijöidenlakkoiluolimuutenkinuutta,minkävuoksisekätyöntekijä- että työnantajapuolella oli epävar-muutta siitä, miten sovittelu etenisi ja mitenlakko rajattaisiin. Lakkoilevat järjestöt pääsivätSairaalaliiton kanssa sopuun ”katastrofihoi-dosta” eli nykykielellä kuvaten lakkorajoista.Nelivaiheiseksi suunniteltuun työnseisaukseenosallistui laajimmillaan noin yhdeksän tuhattatyöntekijää, joista osa oli ”katastrofityössä” elinykytermeinsuojelutyössä.3

Lakkosaipaljonjulkisuuttaosakseen,eivähitensendramaattistenkäänteidentakia.Työtaistelutoteutettiin siten, että sitä laajennettiin vähänkerrassaan.Aluksilakonpiirissäolivatvainsuur-kaupungitHelsinki,TamperejaTurku,muttajo25.helmikuutaalkaenlakossaoliyhteensäkym-menen kaupungin terveydenhuoltohenkilö-kunta.Työtaistelunlopettamisestaneuvoteltiinensikerran1.maaliskuuta,jolloinsenvaikutuk-setulottuivatjo17kaupunkiin.Työnantajapuo-len esitys oli kuitenkin palkansaajajärjestöjenmielestä lähinnä kopio lakkoa edeltäneestätarjouksesta. Kun lakko laajeni 4. maaliskuutayhteensä 33 kaupunkiin ja kuuteen kauppa-laan,eiulkopuolistasovittelijaaollutvieläkäänasetettulakonlaittomuudenvuoksi.4

Lakonhuipennuskoettiin,kunosapuoletei-vät13.maaliskuutapäättyneissäneuvotteluis-saanpäässeetyksimielisyyteen.Hoitohenkilö-kunnan etujärjestöt ilmoittivat tällöin vähen-tävänsä katastrofityövoimaa siten, että se

Artikkelin lähteet: Hako, Pekka(toim.):Laboratoriotyönmuistoja.SKS,Helsinki2008.Katajamäki, Marjatta:Heajoivatmeidänasiaamme,Sairaanhoitaja10/1973.Krohn, Anne Marie & Ulfves, Werna:SSY−SFF75:Protokollenberättar,Helsingfors1973.Palomäki, Juhani:SuPerjuhlii60-vuotistaivaltaan,SuPer1/2008.Silvennoinen, Irma:SuomenHammashoitajatry:historiikki1959−1990,Tampere1992.Sorvettula, Maija:Johdatussuomalai-senhoitotyönhistoriaan.Suomensairaanhoitajaliittory,Jyväskylä1998www.suomenrontgenhoitajaliitto.fi.

Kari

suom

alai

sen

perik

unta

Kari Suomalaisen Sairaanhoitaja-lehdessä vuonna 1955 ollut pilapiirros kuvaa tunnelmia sairaanhoitajien työtaistelun ajalta. Pilapiirroksen kuvateksti päättyi Florence Nightingalen päiväkirjan sanoihin: ”Olen niin kauan vaatinut heidän hyväksymistään, että voin tuskin suostua tähän. Olen niin kauan taistellut tullakseni ymmärretyksi – ollut onneton, masentunut, sietämättömän kiusaantunut…”.


poistuisi kokonaan Helsingin, Tampereen jaTurun sairaaloista kahden päivän kuluessa.5Työnantajat taipuivat lakon sovitteluun, javaltioneuvosto valitsi sovittelijaksi 15. maa-liskuuta valtiovarainministeriön tulo- ja meno-arvio-osaston päällikön, hallitusneuvos HeikkiTuomisen.Hänjättisovintoesityksensä19.maa-liskuuta, ja sen pohjalta päästiin sopimukseenseuraavanaaamuna.6

Palkkauksen osalta hoitohenkilöstön etujär-jestötjäivätkauastavoitteistaan.40tunnintyö-viikontoteuttamiseksilaadittiinohjelma,jonkamukaanviisipäiväiseentyöviikkoonsiirtyminentuli tavoitteeksi vuoden 1970 alkuun mennes-sä. Yleiskorotus kohdentui valtion, kuntien jakuntainliittojen palveluksessa oleviin, ja se olisuuruudeltaan 10–12 prosenttia. Vähemmistöhoitajista–noin15prosenttiaheistä–saisopi-muksenmukaanyleiskorotuksenohellayhdenpalkkaluokankorotuksen.7

Poliittisissapiireissätyötaisteluapidettiinpää-ministeriRafaelPaasion(sd)johtamaakeskusta-vasemmistolaista hallitusta vastaan suunnattu-na. Päättäjien ja yhteiskunnallisten vaikuttajiensuusta kuultiin muutenkin runsaasti kritiikkiälakkolaisia kohtaan. Hoitohenkilöstön lakkoiluaarvostelivatniintasavallanpresidenttiUrhoKek-konen kuin arkkipiispa Martti Simojokikin. Kol-mannen presidenttikautensa virkaanastujais-puheessa 1. maaliskuuta Kekkonen lausui, ettäterveydenhuollonhenkilökuntaoli”suhteellisenturvatussa asemassa oleva ryhmä”, joka vaatilakolla itselleen kohtuuttomia etuja. Simojoenmielestälakkohorjuttipahastikansalaistenluot-tamusta”sosiaaliseenkansalaisturvaan”jayleen-säkin oikeusturvaan. Toinen valtiovarainminis-teriEleAleniusjasisäministeriAnteroVäyrynenesittivät radiossa ja televisiossa vetoomuksenlakonlopettamiseksi,kuntyöntekijäpuoliuhka-sivetääsuojatyövoimankokonaanpoiskolmensuuren kaupungin sairaaloista. Lakkolaisia pai-nostivatmyöstyönantajat,jotkauhkasivatnos-

taaheitävastaanvirkarikossyytteitä.8

Lakkolaiset eivät saaneet myöskään yleistämielipidettä puolelleen. Huomattava osa kan-salaisista piti vielä 1960-luvun lopulla sairaan-hoitajan työtä kutsumustyönä, eikä naistenlakkoiluun ollut totuttu. Lisäksi lakon ajankoh-ta vaikutti lehdistön ja kansalaisten yleiseenasennoitumiseen.Keväällä1968elettiintalous-taantuman aikaa, ja maassa oli noin 125 000työtöntä. Lehtien pääkirjoitusten sävy oli voit-topuolisesti kielteinen työtaistelua kohtaan,joskinhoitohenkilökunnanansiotasoapidettiinniissäyleisestialhaisena.Lakkolaistenvaatimus-tenarvioitiintoisaaltaolleenylimitoitettuja.9

Julkisen vallan edustajien nihkeys kohentaaterveydenhuoltoalan palkkausta johtui osinmyös suhdannepoliittisista syistä. Nopea in-flaatio ja talouden taantuma oli 1960-luvunlopulla ajamassa Suomea devalvaatiokiertee-seen,minkävuoksinimellispalkkojennousuolipysäytettävä – varsinkin kun aikaisemmat työ-ehtosopimukset olivat vielä johtamassa uusiinkorotuksiin.Syksyllä1967vientiteollisuudeneh-doillatoteutettudevalvaatiojohtimarkanulkoi-sen arvon alenemiseen peräti 23,8 prosentilla,mikä johti työmarkkinakeskusjärjestöjen SAK:nja STK:n välisten vakauttamiskeskustelujen al-kamiseenjoulukuussa1967.10Valtakunnansovit-telijaKeijoLiinamaanjohdollasyntyneen,SAK:njaSTK:nvälisenvakauttamissopimuksenmukai-nen tulopoliittinen kokonaisratkaisu, ns. Liina-maa I -sopimus,allekirjoitettiin27.maaliskuuta1968 kaikkien työmarkkinakeskusjärjestöjenvoimin.Senmukaanpalkankorotuksetjäivät16penniin(noin22senttiä)tuntieli3–5prosentinsuuruisiksi,muttavastapainoksityönantajapuo-lenolihyväksyttävähintasäännöstelynjamoni-ensosiaalipoliittistenuudistustenvoimaantulo.Työeläkkeitä, työkyvyttömyyseläkkeitä ja työt-tömyysvakuutusta parannettiin, minkä ohellatyönantajat kustansivat vastedes vapaa-ajantapaturmavakuutuksentyöntekijöilleen.11

Ta h d o n a s i a


19

Helsingin yleisen sairaalan Naistenklinikan hoitohenkilökuntaa 1940-luvulla.

män rakennemuutos ja naisten koulutuksenlisääntyminen kahdessa vuosikymmenessäsiihen,että1970-luvullaenäävainharvanuorinainen teki maataloustyötä.12 Naisten siirtymi-nen moderniin palkkatyöhön yleistyi nopeas-ti 1960-luvulla, jolloin myös naimisissa olevatnaisetlähtivätsuurinjoukointyömarkkinoille.13Maaseudulta virtasi kaupunkeihin ja muihinsuurempiinasutuskeskuksiinnuorianaisia,joitalaajentuvaterveydenhuoltosektoriryhtyituhat-määrintyöllistämään.

Tämä raju ja nopea yhteiskunnallinen kehi-tys muutti terveydenhuoltoalan koulutetun

Työelämän muutokset lakon taustalla

Mistä tämä ennennäkemättömän laaja, nel-jä viikkoa kestänyt terveydenhuoltoalan laitonlakko johtui? Työtaistelun taustalla vaikuttivatsuomalaisessatyöelämässäsotavuosienjälkeenkäynnistyneetsyvällisetmuutokset.Monetniis-täkoskivaterityisestinaisia,joistahoitohenkilö-kunta lähes yksinomaan koostui. Palvelijantyö,kasvava teollisuus sekä terveydenhuoltojär-jestelmä olivat 1800-luvun lopulta lähtien tar-jonneet mahdollisuuksia ansiotyöhön lähinnänaimattomille naisille. Kun vielä 1950-luvunalkaessa noin puolet naisista työskenteli maa-taloudessa, johti maaltamuutto, elinkeinoelä-

suom

ensa

iraan

hoita

jalii

ton

arki

sto


henkilökunnan ammatti-identiteettiä 1950- ja1960-lukujenkuluessa.Muutosoliollutoraalla1940-luvunlopultalähtien,jolloinsairaanhoita-jatensikerranilmaisivatomanjärjestölehtensäkyselyssävalmiutensajoukkoirtisanoutumiseentyötaistelukeinona;lakkoaeivieläsilloinpidettytyönluonteenvuoksisoveliaanavaihtoehtona.SairaanhoitajaliitonpuheenjohtajaKyllikkiPoh-jala lausui jovuonna1950,ettäsairaanhoitaja-järjestöistä oli saatava ”taistelevia ammattiliit-toja”.14

Kutsumusammatista tuli muutamassa vuo-sikymmenessä palkkatyötä, josta saatu rahal-linen korvaus oli vaatimaton ja työn vaativuu-teen nähden epätyydyttävä. Hoitohenkilöstöhuomasi 1950-luvulla, että menestyksekästäedunvalvontaa voitiin harjoittaa tinkimättä sil-ti ammatin eettisistä periaatteista. Sairaan-hoitajat kävivät ensimmäisen työtaistelunsa1950-luvun puolivälissä. Valtion sairaaloissatyöskentelevät sairaanhoitajat uhkasivat irti-sanoutumisella,jauhkaavantilanteenlaukaisivasta Lääkintöhallituksen pääjohtaja Niilo Pe-sosenvälitysehdotus.Samanvuosikymmenenlopulla terveydenhuoltoalan ammatillineneriytyminen johti lukuisien pienten ammatti-yhdistysten syntyyn perinteisten järjestöjen,kuten Suomen Sairaanhoitajain liitto1), Sjuks-köterskeföreningen i Finland ja Suomen Käti-löliitto, rinnalle. Hoitohenkilöstöä edustavistajärjestöistä Suomen Sairaanhoitajain liitto,Suomen Kätilöliitto, Suomen Apuhoitajayhdis-tys ja Lääkintävoimistelijain Yhdistys liittyivät1950-luvullaTVK:njäseniksi.Tämäammatillinenjärjestäytyminen oli luonnollinen seuraus ter-veydenhuoltoalan työntekijöiden keskuudessa

1) Suomen Sairaanhoitajatarliitto muutti nimensä vuonna 1945 Suomen Sairaanhoitajain liitoksi. Vuonna 1961 otettiin käyttöön nimi Sairaanhoita-jain liitto ja vuoden 1965 säännöissä nimi kirjoitet-tiin Suomen sairaanhoitajaliitto, mikä muoto on edelleen käytössä. Ks. Sorvettula 1998, s. 364–365.

tapahtuneestaasennemuutoksesta.15

Työnantajan–yleensäkunnantaivaltion–olivähinerinryhdyttäväkuuntelemaanhoitohen-kilökunnan vaatimuksia, ei vähiten siksi, ettäammattikunta oli sairaalalaitoksen kehityksenmyötä jatkuvasti kasvamassa sekä kooltaanettä merkitykseltään. Suomalaisissa sairaalois-sa työskenteli vuonna 1960 yhteensä 7 600sairaanhoitajaajakätilöä, jakymmenenvuottamyöhemmin heitä oli jo runsaat 12 000. Vas-taavasti apuhoitajien, lastenhoitajien ja mieli-sairaanhoitajienyhteenlaskettumäärälisääntyivastaavanaaikanavajaasta5 900työntekijästäliki 11 000 henkeen. Myös muun koulutetuntutkimus-jahoitohenkilökunnan–kutenlabo-ratorio- ja röntgenhoitajien ja lääkintävoimis-telijoiden–tarveolisairaaloissayhäsuurempi:1960-luvun kuluessa tämän työntekijäryhmänkokoenemmänkuinkolminkertaistuiyhteensänoin2 300viran-taitoimenhaltijaan.16

Terveydenhuoltohenkilöstöstätulisuurikun-nallisen sektorin palkansaajaryhmä, kun sai-raalalaitosmerkittäviltäosiltaansiirtyi1950- ja1960-luvuilla kuntien ja kuntainliittojen hallin-taan.Ensiaskeltähänsuuntaanotettiinvuoden1957 sairaalalaissa, joka määräsi suurimmanosan sairaanhoitajista keskussairaaloihin kun-tainliittojen viranhaltijoiksi.17 Sairaalalaitoksensiirtyminenkuntienjakuntainliittojenvastuulleaiheuttiongelmiaterveydenhuoltoalantyönte-kijöidenpalkka-asioidenhoidossa.Sairaaloidentyönantajapolitiikka oli 1950- ja 1960-luvuillavarsin hajanaista. Kuntainliittojen liittovaltuus-tot käyttivät henkilökunnan palkkaukseen liit-tyviä kysymyksiä ratkoessaan päätösvaltaa sa-mallatavoinkuinkunnanvaltuustot,koskakun-tainliittojen toiminta oli lainsäädäntöteitse jär-jestettyäjulkistahallintoa.18

KuntainliitotseurasivataluksiMaalaiskuntienLiiton suosituksia palkkaratkaisuissaan, muttakuntainliittojen erimielisyydet hankaloittivatpalkka-asioidenhoitoa.Kiistelynjälkeenkun-

Ta h d o n a s i a


21

Psykiatrinen potilas keskustelee sairaanhoitajan ja sairaanhoitajaoppilaan kanssa Lapinlahden sairaa-lassa vuonna 1956.

suo

men

saira

anho

itaja

liito

nar

kist

o

tien keskusjärjestöt ja viisi sairaalajärjestöäpääsivätsopuunSairaalaliitonperustamisesta,mikätoteutuivuonna1964.Palkkauskysymys-ten hoitaminen oli uuden liiton keskeisimpiätehtäviä,jasilleasetettiinkinhetipalkkatoimi-kunta,jokakoostuimuunmuassakuntienkes-kusjärjestöjenedustajista.19

Jo ennen Sairaalaliiton perustamista oli val-tiovaltaryhtynytpohtimaanerinäistentervey-denhuoltohenkilökunnan palkkaukseen liitty-vien ongelmien korjaamista. Varsinkin luon-taisedut olivat aiheuttaneet jatkuvia kiistojahenkilökunnan ja työnantajien välille, ja koko-naispalkkajärjestelmään siirtyminen – siis käy-

tännössä kaikkien luontaisetujen korvaaminenrahapalkalla–olivaltionmielestäparasratkaisupulmalliseentilanteeseen.Vuonna1962asetet-tiinkomitea,jokasaitehtäväkseenpohtia,mihinpalkkaluokkiinkoulutettuterveydenhuoltohen-kilöstö olisi sijoitettava kokonaispalkkajärjes-telmään siirryttäessä.20 Sairaanhoitajajärjestötvaativat kokonaispalkkauksen käyttöönottoa,sekä ”jälkeen jääneiden palkkojen huomatta-vaa korottamista sairaanhoitajan koulutuksen,työmäärän ja työn vastuullisuuden huomioonottaen”.21

Osoittautui kuitenkin, että työnantajalla jatyöntekijäpuolella oli perin erilainen näkemys


SFF:n ja Suomen sairaanhoitajaliiton edustajat Maj-Lis Löfgren ja Toini Nousiainen jättämässä sairaan-hoitajien joukkoirtisanoutumisen sisältävän uhkavaatimuksen valtioneuvoston kirjaamoon joulukuus-sa 1954.

MauriVuorinen/suom


siitä,mikäolisisairaanhoitajientulevapalkkata-so.Komiteanesityksetjavaltiotyönantajanpää-tökset olivat raskas pettymys sairaanhoitajille.Osastonhoitajat ja ylihoitajat saivat heinäkuunalusta 1964 voimaan astuneessa palkkasuosi-tuksessa kahden palkkaluokan ja sairaanhoita-jatkolmenpalkkaluokankorotuksenvastineeksiluontaisetujen menettämisestä, mitä Sairaan-hoitajaliitossayleisestipidettiinriittämättömä-nä–etenkinkuntavoitteenaoliollutmerkittäväpalkankorotus,eivainluontaisetujenkorvaami-nenrahalla.Kokonaispalkkauksentasonohellajärjestö kritisoi myös palkkaluokkasijoittelua.Tyytymättömyys purkautui Hyksissä ja Helsin-gin kaupungin sairaaloissa hakukieltoina sekäjoukkoirtisanoutumisten suunnitteluna ympäri

maata.22Työnantajapanimerkilletämänperus-tavanlaatuisenasennemuutoksen:aikaisemminsairaanhoitajien palkkaneuvotteluissa oli palk-kaan suhtauduttu lähinnä ”kutsumustyönteki-jällemaksettavanakorvauksena”.23

Närää aiheutti myös se, että valtio ja kau-pungit olivat myöntäneet kuoppakorotuksenvirkasuhteisille mielisairaanhoitajille. Tervey-denhuoltoalan henkilöstöä edustavat järjestötryhtyivät pian vaatimaan Sairaalaliitolta palk-kaluokkatarkistuksia. Henkilöstön mielestä sai-raanhoitajien ja mielisairaanhoitajien palkka-luokatolivatkytkeytyneettoisiinsasiinämäärin,ettäsairaanhoitajienetujärjestötesittivätvuon-na1966suoranaisenuhkavaatimuksenpalkko-jensanostamisestavastaavallatavalla.24

Ta h d o n a s i a


23

Neuvottelujärjestelmä osasyyllinen lakkoon

Työnantajan penseän asenteen ohella kor-jattavaaolimyösitseneuvottelujärjestelmässä,silläviranhaltijoillaeiollutvarsinaistasopimus-järjestelmää,jonkaturvinolisivoituneuvotellapalkkauksesta ja muista työsuhteen ehdoista.Terveydenhuoltoalan palkkauksesta neuvotte-leminen muuttui 1960-luvun mittaan merkit-tävästi monipolvisen prosessin tuloksena, kunjulkisen sektorin keskitetty sopimusjärjestelmäalkoi muotoutua. Yksityisoikeudellisessa työ-sopimussuhteessa olevien palkansaajien sopi-musasioiden hoito valtion sektorilla siirrettiinvuonna 1962 kulkulaitosten ja yleisten töidenministeriöltä valtiovarainministeriölle, jossamyösvirkamiestenpalkkausasiathoidettiin.So-pimukset tehtiin vielä tuolloin hajautetusti elivirasto-ja laitoskohtaisestipalkansaajajärjestö-jenkanssa.Neuvottelutuloksetalistettiinvaltio-varainministeriöntarkastettaviksijaministeriönedustajilla oli mahdollisuus osallistua neuvot-teluihin. Kuntasektorilla työehtosopimuksettehtiinkuntakohtaisesti,muttajovuoden1966neuvotteluissa työnantaja esiintyi ensi kerran”kuntien keskusjärjestöjen palkkaneuvottelu-kunnan”nimissä.25

Kehitys kulki kohti keskitetympää sopimus-järjestelmää. Vuosina 1943–1944 säädettiinneuvotteluoikeuslait, joiden mukaan ammatti-järjestö saattoi hakemuksesta saada oikeudenneuvotellavaltionjakuntienkanssajäsentensävirkaantaitoimeenottamiseen,virka-jatyösuh-teeseen sekä palkkaukseen liittyvistä asioista.Näidenniinsanotutvanhatneuvotteluoikeudetsaaneidenjärjestöjenmääräoli1960-luvulla joauttamattaliiansuurineuvottelujensujumisek-si.Suomensairaanhoitajaliitonpuheenjohtajan(1963–1982)Toini Nousiaisen mukaan neuvot-telutilaisuuksista oli tullut lähinnä torikokouk-sia: ”Jokainen [jonkin järjestön edustaja] nousi

vuorollaan kertomaan omista ajankohtaisistaongelmistaan ja moninaisista vaatimuksistaanjakohennusehdotuksistaan.Neuvotteluoikeus-laki ei antanut varsinaisesti mahdollisuuttasolmia sopimuksia. Järjestöt tulivat vain kuul-luiksi.”26

Sopimusjärjestelmääryhdyttiinselkiinnyttä-määnsiten,ettätavoitteeksitulikeskittääneu-votteluoikeudetlaillavainmuutamallekeskus-järjestölle kymmenien järjestöjen sijaan. Edus-kunta hyväksyi kesäkuussa 1964 menettelyta-palain, jota noudatettiin vuosina 1966–1970julkisoikeudellisessavirkasuhteessaolevienval-tion virkamiesten palkkauksesta sovittaessa.Menettely oli rajattu koskemaan ainoastaanpalkkaustajavirkapalkkojenkehitysolisidottuyleiseen ansiotason kehitykseen. Menettelyta-palaki ja sen toimeenpanoasetus auktorisoivatsuoraan virkamiesten keskusliitot – TVK-laisenVirkamiesliiton,Akavan,SAK:honkuuluneenVir-kamiestenjaTyöntekijäinYhteisjärjestön(VTY)ja Suomen Ammattijärjestöön lukeutuneenSuomenvirkamiesjärjestötry:n(SVJ)–neuvot-teluosapuoliksi.Työaikaakoskevienkysymystensopiminen kävi päinsä vuodesta 1965 lähtien,jollointyöaikalainmuutostekisenmahdollisek-siniinvaltionvirkamiestenkuinkunnanviran-haltijoidenkinosalta.27

MenettelytapalainaikakoettiinSuomensai-raanhoitajaliiton piirissä melko turhauttavaksi,koska sen toteuttamisaikana sairaanhoitajienetuja ei kyetty valvomaan riittävän tehokkaas-ti.Opettajatjaterveydenhuoltoalanhenkilöstöjäivät menettelytapalain ulkopuolelle, mikä sainäiden alojen järjestöt perustamaan vuonna1964 Opetus- ja Terveydenhuoltoalan Neu-vottelujärjestön. Se vaati voimakkaasti näidenalojen virkamiesten saattamista palkkausasioi-denosaltamenettelytapalainpiiriin,vaikkahe


2) Myöhempi Kunnallisliitto, nykyinen Suomen Kuntaliitto.

olivatkinkunnaneivätkävaltionpalveluksessa.Neuvottelujärjestön tarkoituksena oli käydäTVK:nvaltionapupalkkaistenhenkilöstöryhmi-en puolesta yhteiset palkkaneuvottelut lähin-nävaltiovarainministeriönkanssasekäneuvo-tellamenettelytapakysymyksistä.Tämätoiveeikuitenkaantoteutunut,koskavaltionmielestäoli tarpeeksi hankalaa sopia asioista jo Virka-miesliiton,Akavan,VTY:njaSVJ:nkinkanssa.28

Kuntapuolella seurailtiin näistä muutoksistahuolimatta vuosina 1966–1970 valtiosektorinpalkkaratkaisuja. Tällä käytännöllä oli myöskielteisiä seurauksia: kuntasektorilla työsken-nelleiden sairaanhoitajien palkkakehityksensidonnaisuus valtion maksamiin palkkoihin eiollutongelmaton.Kunnatjakuntainliitotolivat

Keskussairaalaverkoston rakentaminen käynnistyi 1950-luvun alussa. Saman vuosikymmenen aikana valmistui useita uusia keskussairaaloita, joissa hoitajien asunnot rakennettiin sairaala-alueelle. Etelä-Saimaan keskussairaala Lappeenrannassa aloitti toimintansa vuonna 1955.

vaarassa menettää valtionapunsa, jos ne mak-saisivat suurempia palkkoja kuin valtio. LisäksiSairaanhoitajaliittoa harmitti se, että yhdelläalanetujärjestöllä,MielisairaanhoitajienLiitolla,olipääsyneuvottelupöytiinVTY:nkautta.29

TVK:n terveydenhuoltoalan järjestöt ryhtyi-vät tässä tilanteessa vuonna 1966 työskente-lemään kiinteässä yhteistyössä parantaakseentaloudellistaedunvalvontaansa.KunKätilöliitto,Lääkintävoimistelijayhdistys, Sairaanhoitajaliit-to ja Lastenhoitajaliitto neuvottelivat vuosina1967–1968 jäsentensä palkoista ja muista työ-ehdoista, ei pöydän toiselle puolelle tahtonutlöytyäosapuolta.MaalaiskuntienLiitto2)ilmoitti,


Ta h d o n a s i a


25

tatyönantajan edustajat taipuivat neuvotte-luihin marraskuussa 1967, minkä lisäksi valtioasettityöryhmän,jokaryhtyiselvittämäänhoi-tohenkilökunnan keskinäisiä palkkasuhteita.Neuvotteluissa ei kuitenkaan edistytty, ja ter-veydenhuoltoalan palkansaajajärjestöt uhkasi-vat 7. helmikuuta 1968 avoimella työtaistelul-la.31Lakkoaeienäävoituvälttää.

etteisevoinutsopiajärjestöjenkanssamistään,koska valtio osallistui näiden terveydenhuol-toalan ryhmien palkkaukseen. Valtiovarainmi-nisteriö totesi puolestaan, etteivät neuvottelutkuuluneet senkään tehtäviin, koska kyseessäolivatkuntienviranhaltijat.Ministeriökatsoioi-keusministeriönlailla,etteikuntapuolellevoituantaa lupauksia, jotkasitoisivatvaltiota.30Kun-

TeHY-toimikunta alan etujärjestöjen yhdyssiteeksi

Hoitohenkilöstön maltillinen palkankorotusei suinkaan ollut terveydenhuoltoalan lakonvuonna 1968 lopettaneen sopimuksen kes-keinen anti. Tärkeämpää oli, että työtaisteluvauhditti julkisen sektorin neuvottelujärjestel-mänuudistumista.LakkooliollutmonintavoinSuomessa ainutlaatuinen: suuri virkamies- javiranhaltijaryhmä kävi kuukauden kestäneen,lainvastaisen työtaistelun alalla, jonka tarkoi-tus oli huolehtia kansalaisten terveydestä.Yhdelläkään lakkojärjestöistä ei lisäksi ollutmenettelytapalain mukaisia neuvotteluja so-pimusoikeuksia. Tällaisen tilanteen ei haluttutoistuvan. Näin ilmapiiri alkoi olla kypsä kokoneuvottelu- ja sopimusjärjestelmän uudista-miselle. Tarkoitus oli luoda järjestelmä, jonkaturvinpalkkaustajamuitatyösuhde-etujakos-kevat kysymykset voitaisiin määräajoin ratkoa”yhtäaikaisesti jayhtenäistenperusteidenmu-kaisesti”sekävaltion,kuntienettäkuntainliitto-jen palveluksessa olleen terveydenhuoltohen-kilökunnanosalta.32

Järjestelmää pohjustettiin kahdessa ko-miteassa, joista toinen oli eduskunnan oike-usasiamies Risto Leskisen johdolla vuosina1968–1969 työskennellyt menettelytapako-

mitea. Sen tarkoitus oli valmistella Liinamaa I-sopimuksessa ollutta, TVK:n ja Virkamiesliitonsiihen ajamaa kohtaa, jonka mukaan maanhallitusvalmistelisi lakiesityksenvaltionjaval-tionapupalkkaistenvirkamiestenpalkkaustajamuita työehtoja koskevaksi järjestelmäksi. Sa-mantyyppinenkomiteaasetettiinvuonna1969Kunnallisen eläkelaitoksen johtajan Armas H.Miettisen johdolla laatimaanvakautuksen jat-kosopimuksen,LiinamaaII:n,mukaistaesitystäkunnan viranhaltijain ja työntekijäin virka- jatyöehtojakoskeneen”keskitetynkäsittelynjär-jestämisestä”. Näiden komiteoiden työn poh-jalta syntyivät vuoden 1970 alussa alustavatehdotukset virkaehtosopimuslainsäädännök-si.33

TVK:n oli muiden keskusliittojen tavoin ryh-dyttävä sopeutumaan lainsäädännön muuttu-miseen ja pohdittava, mikä taho keskusjärjes-tössä saisi lain mainitsemat julkisen sektorinpääsopijaoikeudet. Ratkaisuksi löytyi erillisen,julkisen sektorin toimintaan keskittyneen neu-vottelujärjestönTVK-V:nperustaminenvuoden1970 alussa, koska TVK:n julkisen sektorin jär-jestörakenne ei sellaisenaan vastannut uudenneuvottelujärjestelmänvaatimuksia.34


perustajajärjestöäpääsiväthelpostiyhteisymmärrykseen.Lehtitoimivuosina1981−1982tehyläistenjärjestöjenjäsenis-tönmielialojenmuokkaajanajalisäsiterveydenhuoltoalanhenkilöstönyhteenkuuluvuu-dentunnettatoivotullatavalla.Näinjulkaisumuokkasimaa-perääTehynperustamiselle.

Terveydenhuoltoalanjärjes-töjenyhteinenäänenkannatta-jailmestyialkuvuosinaankaksikertaakuukaudessa.Ennen

Tehynperustamistalehdentoi-mittamisestavastasiSairaan-hoitaja-lehdentoimituskunta,johonkuuluivatpäätoimittajaSinikkaPitko(myöh.Kivelä),toimitussihteeriAinoJärvinen,toimittajaIltaValkonensekämääräaikainentoimittajaHil-leviTorkkeli.Vuonna1982toi-mitustatäydennettiinkahdellahenkilöllä:toiseksitoimitussih-teeriksivalittiinLastenhoitaja-liitontoiminnanjohtajaSirkkaKauhanenjatoimittajaksi

Tehy-lehtionvanhempikuinjärjestöitse.Tehy

perustettiinFinlandia-talossakesäkuussa1982,jolloinlehtiolijoehtinytilmestyäpuolen-toistavuodenajan.Aikakaus-lehdenulkoasunsaaneenTehy-lehdenensimmäinennumeroputkahtisiispaino-koneestavuoden1981alussa.Järjestönpitkällisenperusta-misprosessinaikanayhteisenjulkaisunsynnyttäminenoliniitäasioita,joistaTehynkuusi

Tehy-lehden vaiheita

Viiden terveydenhuoltoalan ammattijärjestön yhteistyösopimuksen allekirjoitustilaisuus Sairaanhoita-jaliiton tiloissa 29.12.1971. Istumassa vasemmalta Lääkintävoimistelijaliiton puheenjohtaja Raija Tyni, Hammashoitajaliiton puheenjohtaja Sirkka Aulas, Lastenhoitajaliiton puheenjohtaja Sirkka Purola, Sairaanhoitajaliiton puheenjohtaja Toini Nousiainen ja Kätilöliiton puheenjohtaja Leena Valvanne. Taustalla Seppo Kallio Lääkintävoimistelijaliitosta, Sirkka Kauhanen Lastenhoitajaliitosta, Juho Hukki-nen Sairaanhoitajaliitosta ja Hilkka Heikkilä Kätilöliitosta.

Zeelandoyj/Pressfoto/suom


Ta h d o n a s i a


27

LääkintävoimistelijaliitossatyöskennellytReijoVilén.

Toimitustyölleantoivuoteen1997saakkasuunta-viivojaliittokokouskausittainvalittutoimitusneuvosto,jokaantoipalautettasisällöstä,ideoiuusiajutunaiheitajatoijäsentenääntätoimitukseeneripuoliltamaata.Toimitus-neuvostonpuheenjohtajava-littiinainaTehynhallituksesta:tätätehtävääovathoitaneetjärjestyksessäHelenaMaja-

nen(myöh.Partinen),RaijaHukkamäki,MarjattaMäyrä,IlkkaPernujaviimeisenäKaleviLämsä.Toimitusneuvostonkokoonpanossapyrittiinsekäalueelliseenettäammattikun-takohtaiseenedustavuuteen,jatoimielimeenkuuluiainamyösruotsinkielisenjäsenis-tönedustaja.Näinsekykeniolemaan”lukijanjatoimituk-senvälinenkontaktipinta”.Lehdentoimitusontoimitus-neuvostonlakkauttamisen

jälkeenvastannutsensisällöntasapuolisuudestakeräämällätilastojaeriammattiryhmiennäkymisestälehdessä.Myösalueelliseentasavertaisuuteenkiinnitetäänaktiivisellaseu-rannallahuomiota.Journalisti-sestikorkeatasoonainaollutlehdenteonohjenuora,samoinkuinsensisällönluettavuus.

Lehdensisältöeiolesuurestimuuttunutvuosiensaatossa.Senonotettavahuomioonkaikkitehyläisetammattiryh-

TVK:n eheyttäminen suurempia järjestökoko-naisuuksia muodostamalla oli tässä tilanteessatarpeen. Keskusjärjestön ensimmäinen vara-puheenjohtajaYrjöKostetolipuheenjohtajanaTVK:nsisäisessä”komiteassa”,jokaesittivuonna1969TVK:njäsenliittojenyhdistämistäsopimus-aloittain. TVK:ssa suunniteltiin järjestökentänfuusioimista yksityispuolella viiteen sektoriinsekäjulkisellasektorillaneljäänselkeäänkoko-naisuuteen. Sellaisiksi kaavailtiin valtion virka-miesten,opetusalan,terveydenhuoltoalansekä”kunnallisen jaseurakunnallisenalan”sektorei-ta. Kostet totesi kesällä 1970 julkaistussa TVK-lehden numerossa, että terveydenhuoltoalanliittojen työtä tulisi keskittää ”tarkoituksenmu-kaisella tavalla”. Hänen mielestään neuvottelu-toiminnankeskittyminen julkisenalanneuvot-telujärjestöTVK-V:nperustamisenseurauksenaei ollut esteenä ”myös liittokohtaisten järjeste-lyjen suorittamiselle nykyistä keskitetympäänsuuntaan”.35

Kunnallisen virkaehtolain mukaan valtio-työnantajaaryhtyijoulukuusta1970lähtienso-pimusneuvotteluissa edustamaan Valtion työ-markkinalaitosjakuntatyönantajaaKunnallinen

sopimusvaltuuskuntaKSV(vuodesta1988Kun-nallinen työmarkkinalaitos). Virkamiesjärjestötrinnastettiin muihin palkansaajajärjestöihin, japääsopijajärjestöiksitulivatniinsanottujenpää-sopimustenperusteellavaltionsektorillaAkava,TVK-VjaSAK-lainenVirkamiestenjatyöntekijäinyhteistyöjärjestö VTY. Kuntasektorin neuvot-teluissa palkansaajia edusti Akavan ja TVK-V:nlisäksi SAK-lainen Kunnallisten työntekijäin javiranhaltijain liitto KTV. Se ja VTY perustivatmyöhemminyhteisenneuvotteluelimen,Julkis-ten alojen ammattijärjestö JTA:n, edustamaanSAK:n julkista sektoria; se hyväksyttiin neuvot-teluosapuoleksisyksyllä1975.Merkittävämuu-tosolimyösse,ettävirkamiehetsaivatvuonna1970lakko-oikeuden.36

Terveydenhuoltoalan vuoden 1968 työtais-telukäynnistitärkeitäprosessejamyöspalkan-saajapuolella, vaikka sen välittömät tuloksetjäivätkin lakkolaisten näkökulmasta laihoiksi.Lakko opetti ammattikuntien etujärjestöjä yh-teistoimintaan. Kätilöliiton pitkäaikaisen pu-heenjohtajan (1969–1983) Leena Valvanteenmukaan järjestöt halusivat tiivistää yhteistyö-tään ja siirtyä aikaisemmin vallalla olleesta


keskinäisestä kyräilystä edunvalvonnassa tu-loksellisempaan ”fair playhin”.37 Tämä pitkäänjatkunut järjestöjen jaammattikuntien lokeroi-tuminenpohjautui suureltaosinsairaalalaitok-sen perinteiseen, tiukkaan hierarkkisuuteen,jossa myös toimenkuvat oli hyvin tarkkaanmääritelty. Keskussairaaloiden virkahierarkianhuipullaolivatklinikoidenylilääkärit,jotkasaat-toivat järjestää ”oman” klinikkansa toiminnanvarsin itsenäisesti.Työntekijänasemamäärittyivirka-aseman ja virkavuosien mukaan, ja näintyöntekijäryhmien välillä oli selkeät henkisetraja-aidat, joitaeisopinutylittää.Suomensuu-rimmassa sairaalassa, Helsingin yliopistollisenkeskussairaalan(Hyks)Naistenklinikallaolivielä1960-luvunalussatavallista,ettäkahvitauotkinvietettiinvainsamaan,”omaan”ammattikuntaankuuluvienkesken.Kollegojasopisinutella,muttasekä virkahierarkiassa ylempänä että alempanaoleviakohtaanoltiinmuodollisempia.38

Kunjulkistasektoriakoskenutvirkaehtolain-säädäntöastuivoimaanjoulukuussa1970,tulijulkisessa palvelussuhteessa ollut terveyden-huoltohenkilöstö lain myötä työehtosopimus-toiminnanpiiriin,mikäolimerkittävinjavälittö-

minsyykiinteämmänjapysyvästiorganisoidunyhteistyönaloittamiseen.39Kosteteityöryhmi-neen ollut ensimmäinen terveydenhuoltoalanyhteisen etujärjestön perustamisen ehdottaja,sillä Virkamiesliiton pitkäaikainen pääsihteeriJorma Mattila oli jo 1960-luvun alussa istues-saan TVK:n hallituksessa esittänyt terveyden-huoltoalan järjestöjen keräämistä TVK:n suo-raanjäsenyyteen.NäinTVK:honsyntyivuonna1963 sairaanhoitoalan jaosto, jonka tarkoitusolipohtiaalanammattijärjestöjenyhdentymis-mahdollisuuksia. Keskusliiton tavoitteena olimuutenkin kerätä hoitohenkilöstön ammatti-yhdistyksiä riveihinsä ja rakentaa niistä yhtei-nen, suurempi etujärjestö. Tästä päämäärästäeivättosinkaikkiTVK:nliitotolleetyksimielisiä,silläKunnallisvirkamiesliitto,jollaolijäseninäänSuomen Laboratoriohoitajayhdistys, Apuhoi-tajayhdistys sekä Röntgenhoitajayhdistys, pel-käsi menettävänsä nämä jäsenensä ja samallamerkittävänasemansaTVK:nsisällä.40

TVK:n terveydenhuoltoalan järjestöjen yh-teistyö oli ollut satunnaista, koordinoimatontaja tapauskohtaista. Uusi sopimus- ja neuvotte-lujärjestelmä edellytti kuitenkin täsmällisem-

mät,eivätkäsenartikkelitpu-reuduniinsyvälleammatillisiinaiheisiinkuinyhteistyöjäsentenjulkaisuissa.Jäsentenedun-valvontaan,järjestöasioihinjatyöelämäänliittyvätkysymyk-setovatedelleenkeskeistäaineistoa,samoinammatillisiajakoulutusasioitayleisestä,kaikilletehyläisilleyhteisestänäkökulmastatarkastelevatartikkelit.Tehy-lehdenvuosi-kerroistalöytyymyösrunsaastityöpaikkahaastattelujasekä

kirjoituksiajäsentenharrastuk-sistajaulkomaillatyöskente-lystä.Lehdenkolumnisteinaontoiminutsuurijoukkoaktiivisiatehyläisiä,joitavuonna2011olisamanaikaisestineljä;jäsenis-töäonkintietoisestipyrittykouluttamaanlehdenavus-tajiksi.Vuonna2005tehdyntoimituspoliittisenlinjauksenmukaanlehdenkohderyhmä-näonetujärjestönperusjäsen.Lukijatutkimustenmukaantämäryhmäontavoitettuhy-

vin,sillälehdenlukijapeittoonnoin90prosenttiajäsenistä.

ErityisenmerkittäväntyönTehy-lehdenparissatekivätpitkäaikainenensimmäinenpäätoimittajaPitkosekäniinikäänkauanlehdessätyösken-nelleettoimittajatJärvinenjaValkonen.Arvokkaantyöpa-noksenantoimyöslehdenpa-rissa17vuodenajantyösken-nellytRiittaHeimonen,jokatoimivälillätoimitussihteerinäjapäätoimittajansijaisena.

Ta h d o n a s i a


29

min määriteltyä yhteistyötä, koska monet kes-kusliittojenennenhoitamatasiatsiirtyivätjokoTVK-V:ntai järjestökentänvastuulle.Virkaehto-sopimusjärjestelmämahdollistitehokkaammanedunvalvonnan, mutta se myös asetti jäsen-liitoille suurempia velvoitteita.41 Terveyden-huoltoalan järjestöt pelkäsivät myös jäävänsäTVK-V:n sisällä muiden ryhmien – Virkamies-liiton, Kunnallisvirkamiesliiton ja opetusalan –jalkoihin,elleisirpaloitunutalanjärjestökenttäalkaisivetäätiiviimminyhtäköyttä.42Kunnallis-virkamiesliittoon kuuluneet terveydenhuolto-alanjärjestötjäivätneuvottelujenulkopuolelleKVL:nyhteistyöllepenseänasenteenvuoksi.43

Tosiasiallinen ratkaisuTVK:n terveydenhuol-toalan järjestöjen yhteistyön tiivistämisestätehtiin jo ennen kuin virkaehtolainsäädäntöastui voimaan. Sairaanhoitajaliiton toimistossapidettiin25.marraskuuta1970neuvottelu,jos-sa olivat läsnä Sairaanhoitajaliiton, Kätilöliiton,Lastenhoitajaliiton sekä Lääkintävoimistelijalii-tonedustajat.Kätilöliitostapaikallaolipuheen-johtajaHilkkaHeikkilä,Lastenhoitajaliitostapu-heenjohtaja Sirkka Purola sekä järjestösihteeriSirkka Kauhanen, Lääkintävoimistelijaliitosta

puheenjohtajaRaijaTynijajärjestösihteeriMat-tiSonninensekäSairaanhoitajaliitostapuheen-johtajaToiniNousiaisenlisäksivaratuomariJou-niVeiniojapalkkasihteeritSirkka-LiisaAremojaHilkkaLipasti.44

Keskustelussa todettiin, että järjestöjen yh-dentymisen esteinä oli järjestöjen sisäisiä, en-nakkoluuloista, tietämättömyydestä ja tunne-pitoisesta asennoitumisesta johtuvia esteitä.Kunnallisvirkamiesliittoon kuuluneita tervey-denhuoltoalan järjestöjä – kuten Suomen La-boratoriohoitajayhdistystä sekä apu- ja rönt-genhoitajien yhdistyksiä – ei uskottu saatavanyhteistyön kehittämisneuvotteluihin mukaan.Näiden järjestöjen mukaantuloa pidettiin kui-tenkin edellytyksenä TVK:n hallituksen toivo-malle fuusiolle. Jouni Veinio ehdotti tällöinMattiSonnisenkannattamana,ettäläsnäolleetneljäjärjestöäperustaisivatpuheenjohtajistaankoostuvan toimikunnan, ”joka pikaisesti sel-vittäisi uuden tilanteen asettamat yhteistyönvaatimuksetjapuitteet”.Toimikunnanpuheen-johtajaksi Veinio esitti Sirkka Purolaa, ja ToiniNousiainen esitti sihteeriksi Sonnista. Kokoushyväksyikaikkinämäehdotukset.45

Artikkelin lähteenä on käytetty Tehy-lehden artikkeleita vuosilta 1981−1982, Tehyn toimintakertomuksia vuosilta 1982−1997 sekä Päivi Jokimäen sähköpostitiedon-antoa.

stig

nor

dvik

Tehy-lehdestä tuli jäsenistölle nopeasti tärkeä tiedo-tuskanava, ja sen avulla tehyläisten ammattiosas-tojen perustaminen helpottui merkittävästi. Tehy-lehden numero 21/1981 kiinnostuksen kohteena.


Järjestöjenmarraskuisestaneuvottelustateh-ty muistio paljastaa niitä syitä, joiden vuoksiyhteistyön kehittämisessä edettiin hitaasti javarovasti.Koskasiihenastinenyhteistyöeiollutriittävää ja koska Kätilöliitto ja Lääkintävoimis-telijayhdistys vastustivat ehdottomasti täyttäyhdentymistä, oli ratkaisu löydettävä näidenkahdenvaihtoehdonvälimaastosta.TVK-laisten

terveydenhuoltoalan järjestöjen oli sallittavasäilyttää muodollinen itsenäisyytensä, muttaniiden oli kuitenkin luovutettava osa päätös-vallastaan uuden neuvotteluelimen tai -jär-jestön hyväksi: ”Tällainen uusi järjestö hoitaisisangen pitkälle edunvalvontatyön ynnä muutkysymykset, jotka ovat ammattijärjestön varsi-naisia tehtäviä. Nykyiset järjestöt muuttaisivat

Terveydenhuoltoalan ammattijärjestöt tekivät yhteistyötä jo 1970-luvulla ennen Tehyn perustamista. Järjestöjen edustajat jättivät 27. maaliskuuta 1974 kirjelmän sosiaali- ja terveysministeri Seija Karkiselle kouluttamattoman työvoiman aiheuttamien ongelmien poistamiseksi sairaaloista. Vasemmalta Sirkka Purola Lastenhoitajaliitosta, Toini Nousiainen Sairaanhoitajaliitosta, Mirjam Timonen Apuhoitajaliitosta, Leena Lindén Sairaanhoitajaliitosta, Väinö Roivas ja Väinö Arvola Mielenterveys- ja Kehitysvamma-alan Liitosta, Hilkka Heikkilä Kätilöliitosta ja Sirkka Kauhanen Lastenhoitajaliitosta.

Ta h d o n a s i a


31

luonnettaan niin, että niistä tulisi ensisijaisestiyhdessäolo-organisaatioita, jotka lisäksi hoitai-sivat ammattikoulutus- ja pr-kysymyksiä.”46 Ta-pahtumien myöhempi kulku osoitti sittemminnämäsanatlähesprofeetallisiksi.

Yhteistyön muodoista oli järjestöjen melkohelpposopia,muttaeräätpelisäännötaiheutti-vatkeskustelua.Sairaanhoitajaliitonkeskushal-

Zeelandoyj/Pressfoto/suom


litus pohti helmikuussa 1971 suhtautumistaanyhteistyösopimusluonnokseen. Keskushallituk-sen merkittävin muutosesitys liittyi kaavaillunjärjestöjen yhteistoimikunnan päätöksente-koon: ”Koska asetettavassa yhteistoimikun-nassatulisisopimuksenmukaanolemaanyhtäsuuri edustus kustakin yhteistyöhön osallistu-vasta järjestöstä, tulisi harkita mahdollisuuttapidättää järjestöille veto-oikeus toimikunnanpäätösten suhteen.” Sairaanhoitajaliiton mie-lestätoimikuntaeivoinutpäätöksiätehdessäänmyöskäänäänestää,koskayhteistyösopimuseivoisivelvoittaajärjestöjänoudattamaanäänes-tyksenpohjaltasyntyneitäpäätöksiä.47

Vuoden valmistelun tuloksena viisi järjestöä–Suomensairaanhoitajaliitto,SuomenLasten-hoitajaliitto, Suomen Kätilöliitto, Suomen Lää-kintävoimistelijaliitto sekä Suomen Hammas-hoitajat allekirjoittivat 29. joulukuuta 1971 yh-teistyösopimuksen, jokaastuivoimaan1. tam-mikuuta 1972. Sairaanhoitajaliittoa hiertänytkysymys yhteistoimikunnan päätöksenteostaratkaistiin siinä siten, että toimikunnan työs-kentelyn periaatteeksi asetettiin ”pyrkimys yk-simielisiin ratkaisuihin”. Yhteistoimikunta eimyöskään voinut tehdä jäsenjärjestöjään sito-viapäätöksiä.48

Sopimuksen mukaan järjestöt perustivatTerveydenhuoltoalanyhteistoimikunnan,jostaryhdyttiin käyttämään epävirallista nimitys-tä TEHY-toimikunta. Sen päätarkoituksena oliluoda paremmat edellytykset näiden viidenterveydenhuoltoalan järjestön edunvalvonta-työlle. Kukin järjestö sai nimetä toimikuntaankaksi jäsentä, puheenjohtajansa ja toisenhenkilön. Sen tärkeimpiin tehtäviin kuuluijärjestöjen yhteisten virka- ja työehtosopi-musneuvotteluja koskevien esitysten valmis-teleminen ja yhteisestä luottamusmies- jatyösuojelukoulutuksesta sekä tiedotuksestahuolehtiminen. Toimikunta myös käsitteli jaantoi jäsenjärjestöjen pyynnöstä lausuntoja


Röntgenhoitajat eivät vielä 1970-luvulla olleet mukana alan ammattijärjestöjen TEHY-toimikunnassa. Röntgenkuvaa tutkitaan Helsingin sairaanhoito-oppilaitoksessa.

FotoRácz/suomensairaanhoitajaliitonarkisto

”yleisistä terveydenhuoltopoliittista merkitys-täomaavistakysymyksistä”.Järjestötsitoutuivatolemaan tekemättä lopullisia päätöksiä jäsen-tensä virka- ja työehtosopimuksiin liittyvissälaajakantoisissa kysymyksissä ennen kuin asiakäsiteltäisiinyhteistoimikunnassa.Mikälijärjes-tön päätös poikkeaisi yhteistoimikunnan kan-nanotosta, olisi sen ilmoitettava toimikunnallepäätöksestään ja sitä seuranneista toimista.49ToimikuntavalitsipuheenjohtajakseenSairaan-

hoitajaliitonpuheenjohtajanToiniNousiaisen.50

Käytännön työskentelyä varten TEHY-toimi-kunta perusti alaisuuteensa useita työryhmiä.

Yhteistyöjäsenten puheenjohtajiston ohellasäännöllisesti kokoontuivat toimisto-, sääntö-,talous- ja lehtityöryhmät.51 Toimikunnan työnpainopisteolikuitenkinselkeästitaloudellisessaedunvalvonnassa: yhteinen toimielin helpottimerkittävästi yhteistyöjärjestöjen tavoitteidensovittamista yhteen ennen niiden jättämistäneuvottelujärjestöTVK-V:lle.52

TEHY-yhteistyö käynnistyi vuonna 1972 näi-den suuntaviivojen mukaisesti: yhteisiä luotta-musmieskurssejajärjestettiinjatiedotustoimin-taaloitettiin.Luottamusmiehille,yhdysjäsenilleja paikallisyhdistyksille lähetettiin luottamus-

Ta h d o n a s i a


33

liitostaolipää-taisivutoimisenpuheenjohtajanlisäksivainyksipäätoiminentoimitsija,mikäolihidastanut toimikunnan asioiden valmisteluaja päätösten toimeenpanoa.Varsinkin Sairaan-hoitajaliitto tuskastui joutuessaan mielestäänjatkuvasti uhraamaan voimavarojaan pientenjärjestöjen hyväksi. Lisäksi monella taholla olikoettu puutteeksi se, etteivät ammatilliset ky-symyksetkuuluneetTEHY-sopimuksenpiiriin.55

Sairaanhoitajaliitossa mietittiinkin mahdol-lisuuksia yhteistyön edelleen tiivistämiseksi jalaajentamiseksi. TEHY-toimikunnan työ oli ra-joittunut vain liittotasolle, vaikka yhteistyötä

Omien ammattijärjestöjen julkaisut olivat terveydenhuolto-alan ammattikunnille tärkeä yhdysside, jota Tehy-lehden ilmestyminen vuodesta 1981 lähtien ei kyennyt täysin korvaamaan.

Joon

asP

örst

i

Unioni vaiko kattojärjestö?TEHY-toimikunnassa harjoitettu terveyden-

huoltoalan järjestöjen yhteistyö osoittautuipian hyödylliseksi. Tiedonkulku järjestöstätoiseen oli helpottunut suuresti, ja yhteisistäedustuksistajakannanotoistatyönantajansekämuiden järjestöjen suuntaan sovittiin usein.Toimikunnalla ei ollut päätäntävaltaa järjes-töihinnähden,vaansetoimineuvoaantavanayhteistoimintaelimenä.Itsepäätöksenteossaoliharvoin vakavia erimielisyyden aiheita, muttayhteiseloa olivat hidastaneet eräät rakenteel-liset kitkatekijät. Järjestöt olivat resursseiltaanvarsinepätasaisia:neljälläseitsemästäammatti-

mieskirjeitä sekä TEHY tiedottaa -nimistä leh-tistä. Lisäksi yhteistoimikunnassa valmisteltiinyhteisetvirka-jatyöehtosopimusesityksetalku-vuodesta 1973 käytäviä neuvotteluja varten.53Tästä valmistelusta tuli toimikunnalle nopeastiarkistarutiinia.

Uudenlainen terveydenhuoltoalan järjestö-jen yhteistyömuoto alkoi pian kiinnostaa use-ampaakin alan liittoa, mikä osoitti Kunnal-lisvirkamiesliiton pelkojen olleen aiheellisia.TEHY-toimikunta laajeni toukokuussa 1974,kun TVK:n suoraksi jäseneksi liittynyt, KVL:stäeronnut Suomen Apuhoitajaliitto ryhtyi osal-

listumaan sen toimintaan. Apuhoitajien mie-lestäyhteistyöterveydenhuoltoalanjärjestöjenkesken oli tarpeen, ”koska ongelmat niin vir-kaehtosopimuskysymyksissä kuin tiedotus- jakoulutuskysymyksissä ovat samanlaisia”. Tam-mikuussa 1975 mukaan toimikuntaan liittyiSuomen Laboratoriohoitajayhdistys, joka niinikään oli siirtynyt TVK:n suoraksi jäseneksi.Yhdistyksen jäsenet olivat aikaisemmin KVL:nhenkilöjäseniä. Sen sijaan Suomen Röntgen-hoitajatryeivoinutosallistuatoimikunnantyö-hön, koska se pysyi 1980-luvulle saakka Kun-nallisvirkamiesliitonjäsenenä.54


olisi tarvittu paikallisia neuvotteluja käytäessä.Yhteistoimintasopimus oli rajannut toimikun-nantyönulkopuolellemuunmuassajärjestöjenharjoittaman koulutus- ja terveydenhuoltopo-litiikan siitä huolimatta että niillä oli vaikutus-ta sopimuspolitiikkaan. Sopimusyhteistyö oliSairaanhoitajaliiton mielestä lisäksi epädemo-kraattista, sillä kaikilla järjestöillä oli jäsenmää-rästään riippumatta yhtä monta edustajaa yh-teistoimikunnassa.56

Lopullisen sysäyksen yhteistyön tiivistämi-selle antoivat vuoden 1974 julkisen sektorinsopimuskierroksen tapahtumat. Sairaanhoi-tajaliitto vaati keväällä 1974 yleiskorotuksenlisäksi neljän palkkaluokan korotusta kaikillesairaanhoitajille.57 TVK päätti 19. maaliskuu-ta hyväksyä tulopoliittisen kokonaisratkaisun,muttaSairaanhoitajaliitonvaltuustohylkäsisen2.huhtikuutatäpärästiäänin29–26,koskaseeiriittävästi korjannut sairaanhoitajien palkkojen”huomattavaajälkeenjääneisyyttä”.Kunnallinensopimusvaltuuskunta jätti lopullisen tarjouk-sensa 7. huhtikuuta: siinä esitettiin sairaanhoi-tajille kahden palkkaluokan korotusta. Tämä-kääntarjouseityydyttänytsairaanhoitajia,vaanSairaanhoitajaliiton edustajat saivat ohjeetäänestää TVK-V:n valtuuskunnassa neuvotte-lutuloksen hylkäämisen puolesta. Sen sijaankaikki muutTVK:n terveydenhuoltoalan järjes-tötolivatvalmiitapalkkasopuuntältäpohjalta.Tämämyönteisyysjohtuisiitä,ettäkokonaisrat-kaisussaolineljän,vuosille1974–1975jakautu-van yleiskorotuksen ohella painotettu selvästinaisvaltaisen terveydenhuoltoalan erityiskysy-myksiä. Verotusta kevennettiin, hintojen nou-sua pyrittiin hillitsemään hintasäännöstelyllä,lapsilisiä korotettiin 25 prosentilla ja äitiyspäi-värahanmaksukauttapidennettiin.TVK-V:nval-tuuskuntahyväksyi18.huhtikuutaneuvottelu-tuloksen, jonka mukaan sairaanhoitajat saivatkahden palkkaluokan korotuksen lukuun otta-mattaterveydenhoitajia, joidenoli tyytyminen

vain yhteen. Kokonaan ilman korotusta jäivätpelkänkätilökoulutuksenomanneet.58

Pettymys sairaanhoitajien keskuudessa olisuuri.Sairaanhoitajaliittooli jäänytyksinvaati-muksineen,kunmuutjärjestötolivattyytyneetvähempään. Tyytymättömyys purkautui tou-kokuussa 1974 pidetyssä Sairaanhoitajaliitonliittovaltuustonkokouksessa, jossaennenkaik-kea virkaehtosopimuslainsäädäntö sai kuullakunniansa. Liittovaltuuston jäsenten mielestäsopimusjärjestelmän olisi tietyissä rajoissa pi-tänytmahdollistaayksittäisenkinjärjestöntyö-taistelutoimet. Lisäksi liiton aktiivit korostivatvoimakkaasti terveydenhuoltoalan järjestöjenyhteistoiminnan tehostamista ja laajentamis-ta.59 Kevään 1974 mittaan liiton johto sai vas-taanottaa kenttäväeltään vastaavaa kritiikkiä,jota liittovaltuustossa esitettiin. Monien aktii-vien mielestä Sairaanhoitajaliitto ei suoriutui-si yksin jäsentensä palkkauksen ja työolojenkorjaamisesta. Tilanteen korjaaminen edellyttitehokkaanyhteistyönkehittämistäkaikkienter-veydenhuoltoalanjärjestöjenkesken.60

Tämän yhteistyön silloista tilaa ja sen on-gelmia kiteytti hyvin terveydenhuoltoalan liit-tojen yhdentymistä TVK:n piirissä käsitteleväopinnäyte, jonka laativat maaliskuussa 1974Sairaanhoitajaliiton stipendiaatit, TVK-opistonneljännen pitkän kurssin osanottajat RitvaMuuri ja Raija Nevala. Opinnäytteen mukaantyönantajapuoli hyötyi alan järjestökentän ha-janaisuudesta, ja terveydenhuoltoalan liittojenvoimat kuluivat samojen tehtävien päällekkäi-seen hoitamiseen, keskinäiseen kilpailuun jaammatilliseen toimintaan. Kirjoittajien mieles-tä yhdentymiskehitystä tuli jatkaa siten, ettäluotaisiin uusi yhteinen järjestöorganisaatio jalakkautettaisiin samalla vanhat järjestöt. Suu-rin etu tämäntyyppisestä yhdentymisestä oli-si se, että syntyisi riittävän suuri, kaikkia alantyöntekijöitä edustava ammattiliitto, jolla olisimahdollisuuskäydäitsenäisestivirka-jatyöeh-

Ta h d o n a s i a


35

tosopimusneuvotteluja sekä solmia vastaaviasopimuksia.Tällaisenyhdentymisenseuraukse-na”turhanakasvannaisena”pidettyTVK-Vkävisiterveydenhuoltohenkilöstölle tarpeettomaksija siitä voitaisiin erota. Samalla Kunnallisvirka-miesliiton kauttaTVK:hon kuuluneet laborato-rio- ja röntgenhoitajat voisivat liittyä suoraanuuteenetujärjestöön.61

Muuri ja Nevala esittivät monia perustelujauuden yhteisen etujärjestön perustamiselle.Alan perinteisiä ammattiliittoja ei ollut aktiivi-sesti pyritty muuttamaan etujärjestöluontei-

siksi, joten ne eivät kykenisi hoitamaan näitätehtäviä.TEHY-toimikuntaolitaaspäätöksente-kijänähampaaton:seeivoinuttehdäjäsenjär-jestöjäänsitoviapäätöksiäjaolinäinpelkkäyh-teisten asioiden keskusteluareena. Käytännönyhteistoiminnalle liittojen välillä oli kuitenkinjo luotu pohjaa aloittamalla yhteinen luotta-musmieskoulutus. Paikallisjärjestöt olivat joil-lakin paikkakunnilla jo muodostaneet yhteis-työelimiä muun muassa järjestökoulutusta jatiedottamista varten. Sairaanhoitajaliitossa olikirjoittajienmukaansuunniteltukolmiasteisen

TVK:n terveydenhuoltoalan järjestöjen yhdentyminen edellytti loputtomalta tuntunutta määrää neu-votteluja. Sairaanhoitajaliiton puheenjohtaja Toini Nousiainen (vas.) ja Kätilöliiton toiminnanjohtaja Hilkka Heikkilä neuvottelemassa TVK:n hallituksen kokoushuoneessa Töölöntullinkadulla 1970-luvun alussa, ennen Itä-Pasilan TVK-talon rakentamista. Heikkilästä seuraavana Virkamiesliiton puheenjohtaja Viljo Tuokko sekä Sairaanhoitajaliiton lakimies Jouni Veinio.

Klau

sVal

avuo

ri


organisaationrakentamista.Siinäammattiosas-tojen ja valtakunnallisen liiton väliportaanatoimisivat piiriyhdistykset. Ylintä päätösvaltaakäyttäisi joka kolmas vuosi kokoontuva liitto-kokousjaniidenvälillätoimiva,vähintäänkak-si kertaa vuodessa kokoontuva liittovaltuusto.Liittohallitus olisi puolestaan muina aikoinaylinpäättäväelin.62

VaikkayhdentymiskehityksenjatkaminenoliSairaanhoitajaliiton mielestä tärkeää, oli sensuurimpanaalanliittonavaikeaaryhtyäaktiivi-sestiajamaanasiaa,koskapienet liitotpelkäsi-vät itsenäisyytensä menettämistä. Lääkintävoi-mistelijaliiton puheenjohtajan Heidi Paateronkeväällä 1974 ilmaisema käsitys kuvasti hyvinmuutamissa liitoissa vallinnutta mielialaa: hä-nen mielestään yhdentyminen yhden liitonalle oli mahdollista, kunhan se ei merkinnytliittymistä Sairaanhoitajaliittoon.63 Paitsi ettäSairaanhoitajaliittooli jäsenmäärältäänselvästisuurin TEHY-yhteistyöjärjestöistä, oli se myösniistävanhinjavarakkain.Vuonna1919perus-tettua Kätilöliittoa lukuun ottamatta muut lii-toistaolivatsuhteellisennuoria,eikäniilläollutjuuriomaisuutta.64

Näistä vaikeuksista huolimatta TVK-laiset ter-veydenhuoltoalan järjestöt käynnistivät Suo-mensairaanhoitajaliitonaloitteestakesällä1975puheenjohtajatason neuvottelut yhteistyöntiivistämisestä ja järjestöjen yhdentymisestä.Puheenjohtajatapaamistenohellaneuvottelujakäytiinmyösniinsanotussasihteerityöryhmäs-sä, joka laati kolme perusvaihtoehtoa yhteis-työn vastaiseksi organisoimiseksi. Ensimmäi-sessä vaihtoehdossa yhteistyötä olisi jatkettusopimuspohjalla, toisena mahdollisuutena pi-dettiinkattojärjestöjenluomistajakolmanneksiesitettiin yhden yhteisen järjestön, ”unionin”,perustamista.Tässävaihtoehdossayhteistyöjär-jestöt olisi lakkautettu ja niiden tilalle olisi pe-rustettuuusiterveydenhuoltoalanjärjestö.ViisiTEHY-toimikunnan järjestöä ilmoitti olevansavalmis keskustelemaan unionimallin pohjalta,ja Apuhoitajaliitto sekä Kätilöliitto kannattivatkattojärjestöä. Yhteistyön kehittämiseen kan-nusti edelleen myös keskusjärjestö TVK ja eri-tyisesti sen järjestövaliokunta. Keskusjärjestönliittokokous oli vähän aikaisemmin toistanutkeskusjärjestönvanhankannan,jonkamukaansamoillaaloillatoimivienjärjestöjenoliluotava

jakuntienviranomaistenkans-sa.Suomensairaanhoitajainliitoksinimensälyhentänytjärjestökävivuonna1955työ-taistelun,jossajoukkoirtisa-noutumisellauhanneetsairaanhoitajatsaivatkeski-määrinkahdenpalkkaluokankorotuksenkuukausiansioi-hinsa.Nämäkaksisairaanhoi-tajaliittoayhdistivätvoimansavuonna1965,jolloinSuomen

Sairaanhoitajataryhdistys-SFFhyväksyttiinSuomensairaan-hoitajaliitonjäseneksi.Jälkim-mäisenammattijärjestönliitty-minenTVK:njäseneksivuonna1956käynnistikehityksen,jokavähitellenjohtitervey-denhuollonammattikuntienjärjestöllisenyhteistyöntiivis-tämiseen.Sairaanhoitajalii-tossaolivuonna1982runsaat31 000jäsentä.

ensimmäinensuomalainenterveydenhuoltoalanhenki-

lökunnanammatillinenjärjestöolihelsinkiläistensairaahoita-jattariensyksyllä1897perus-tamaSjuksköterskeföreningeniFinland(SFF).Ruotsinkielisenyhdistyksenrinnallesyntyivuonna1925SuomenSairaan-hoitajatarliitto,jokasaivuon-na1946oikeudetneuvotellatyösuhteenehdoistavaltion

Suomen sairaanhoitajaliitto

Ta h d o n a s i a


37

Järjestöntoimintavilkastuimerkittävästivuonna1973säädetynpäivähoitolainmyö-tä,silläpäiväkotienperustami-nenlisääntyilainseurauksenahuomattavasti.Lastenhoitaja-liitonedunvalvontakeskittyi1970-luvullapalkkauksenkohentamisenohellaam-mattikunnanolemassaolonpuolustamiseen:tuolloin

SuomenLastenhoitajaliitonperustamisenalkusanat

lausuttiinvuonna1940.TällöinsyntyiHelsinginLastenlin-nansairaalanlastenhoitajienpiirissäSuomenLastenhoita-jataryhdistys,jonkanimimuu-tettiinuudistunuttaorgani-saatiotaparemminkuvaavaksiSuomenLastenhoitajaliitoksivuonna1967.

kaavailtiinlastenhoitajienkor-vaamistauudellaammattiryh-mällä,jonkanimeksiesitettiinvaihtelevastivarhaiskasvatta-jaa,päiväkodinhoitajaajalähi-hoitajaa.Lastenhoitajaliittoonkuuluivuonna1982yhteensä19alueellistalastenhoitajayh-distystä,joissaolikaikkiaannoin5 500jäsentä.

Suomen Lastenhoitajaliitto

Yhteistyötä yli ammattikuntarajojen: sairaanhoitaja Liisa Vanhala opettaa 1960-luvun lopulla lastenhoi-tajaoppilas Ann-Lis Ritolalle kampurajalkavauvan siteen vaihtamista Auroran sairaalan lasten kirurgisella osastolla.

Lau

riKa

utia

/su

omen

saira

anho

itaja

liito

nar

kist

o


suurempiajärjestökokonaisuuksia.65Sairaanhoitajaliiton aloitteellisuuden takana

olivat TEHY-yhteistyöstä saadut kokemukset.Sopimuspohjainen yhteistyö oli osoittautunutliitonmielestäkankeaksijatehottomaksi,koskavarsinpieniäkinasioitavartenolipitänytperus-taa seitsemän hengen työryhmiä ”tai ainakinsoitettava seitsemään eri järjestöön”. Sairaan-hoitajaliiton kannalta vain virkaehtosopimus-toiminta oli yhteistyömuodoista ensiarvoisentärkeää,kuntaasesimerkiksiyhteinenkoulutusja TEHY tiedottaa -lehden julkaiseminen hyö-dyttivät enemmänkin pienten liittojen tarvet-ta. Vaikka Sairaanhoitajaliitto ajoikin lopullistapäämääräänsä, TVK:n terveydenhuoltoalanjärjestöjen yhdentymistä kärsivällisesti, oli sekaikenvaraltavalmisjopasanomaanyhteistyö-sopimuksen irti, jos neuvottelut kariutuisivat.Liittoolimyösvarautunutjatkamaanneuvotte-luja vain niidenTEHY-järjestöjen kanssa, jotkasuhtautuivat myönteisesti yhteistyön tiivistä-miseen.66

Unionimalli ei saanut Kätilöliiton eikä Apu-hoitajaliiton hyväksyntää, koska unionin syn-tyessä oli tarkoitus lakkauttaa sen muodosta-

neet järjestöt.Kätilöthalusivatedelleenhoitaaammatillis-aatteellisia asioitaan itse oman jär-jestönsä voimin. Koska useimmatTEHY-yhteis-työjärjestöt olivat valmiita hyväksymään unio-nimallin,alkoiKätilöliittovarautuapahimpaan.Järjestössä pohdittiin syksyllä 1975 mahdolli-suuksialähempäänjärjestölliseenyhteistyöhönSuomen Terveydenhoitajaliiton (STHL) kanssa,ja yhtenä vaihtoehtona itsenäisyyden säilyt-tämiseksi oli esillä myös keskusjärjestön vaih-taminen. Yhteistyön jatkaminen muiden alanjärjestöjenkanssaolijossakinmuodossakuiten-kin välttämätöntä.67 Kätilöliiton hallitus asettuimaaliskuussa1976vastustamaanunionimallia,joskin se totesi samassa yhteydessä pitävänsätarpeellisena terveydenhuoltoalan järjestöjenyhteistyötä sekä paikallisella että valtakunnal-lisella tasolla.68 Kätilöiden selkeä ja vahvaammatti-identiteetti sai näin heidän etujärjes-tönsä korostamaan nimenomaan ammatillis-aatteellisentoiminnantärkeyttä.

Linjaerimielisyyksistä huolimatta Kätilöliittokuitenkin hyväksyi yhdentymisen perusajatuk-sen.NeuvottelujenedetessäKätilöliitonhallitusluonnehti maaliskuussa 1977 prosessin kulkua

Hammaslääkärienhoito-apulaisetpäättivätoman

yhdistyksenperustamisestaSuomenKouluhammaslää-käriyhdistyksenjärjestämillähammashoitajienperuskurs-seillaelokuussa1959.Synty-nytjärjestösaimyöhemminnimekseenSuomenHammas-hoitajatry.Aluksiyhdistysolilähinnäjäsentensäyhteyden-pitojärjestö,muttavuonna

1970seliittyiTVK:njäseneksijayhdistyksentehtäviinlisättiinmyöshammashoita-jienedunvalvonta.Toimintaamodernisoitiinedelleenvuonna1976,jolloinjärjes-tönnimimuutettiinSuomenHammashoitajaliitoksiuuden,kaksiportaisenorganisaationmukaisesti.Liiton14paikallis-yhdistyksessäolivuonna1982noin3 500jäsentä,joistanoin

tuhattyöskenteliyksityissek-torinpalveluksessa.

Alkuvuosinahammashoi-tajienkoulutuksenjärjestä-minenolijärjestönkeskeinentehtävä,silläKouluhammas-lääkäriyhdistyksenjajoiden-kintyönantajientarjoamakurssimainenkoulutuseiollutriittävää.Koulutuskysymyssaatiinratkaistuavuonna1966,jolloinjärjestelmällinen

Suomen Hammashoitajaliitto

Ta h d o n a s i a


39

hammashoitajakoulutusalkoiTurunsairaanhoito-oppilaitok-sessa.Koulutustarjontakohenimerkittävästivuonna1976,jolloinkäynnistyivuodenkestävä,ylempäänhammas-hoitajatutkintoonjohtavaerikoishammashoitajakoulu-tus.Pääsyvaatimuksenaolihammashoitajankoulutusjavähintäänkahdenvuodenkäytännönkokemusalalta.

Yhdistyksentoimintaorga-nisoitiinuudelleenvuonna1971,jolloin13lääkintä-voimistelijoidenalueellistayhdistystähyväksyttiinSuomenLääkintävoimistelija-liitonjäsenjärjestöiksi.Liitonjäsenmääräolivuonna1982noin2 800.

Lääkintävoimistelijatperustivatvuonna1943

ensimmäisenammatillisenyhdyssiteensäSuomenLää-kintävoimistelijayhdistyksen.Uudenjärjestönalkuvuosienkeskeinentehtäväolilääkintä-voimistelijoidenammatillisenkoulutuksenaikaansaaminen.

Suomen Lääkintävoimistelijaliitto

sanoin ”yhteiseen järjestöön ollaan menossa”.Kätilöt uumoilivat, että hankkeessa päädyttäi-siinkompromissiinrekisteröidynkattojärjestöntai unionin perustamisen välillä, ja Kätilöliitonolisi tällöin tarkoin huolehdittava omien näke-mystensähuomioonottamisesta.69Puheenjoh-taja Leena Valvanne toivoi, ettei TVK käyttäisipakkokeinoja TEHY-järjestöjen ”yhteensulatta-miseksi”vaanettäse”soisipienillekinjärjestöillemahdollisuudenitsenäiseenolemassaoloon”.70

Apuhoitajaliitto ajoi vielä Kätilöliittoakinjyrkempää, omaa itsenäisyyttään korostavaalinjaa. Sen liittohallitus otti joulukuussa 1975kantaayhdentymiskysymykseentodeten,ettäyhteistyötä tulisi kehittää asteittain säilyttä-mällä entiset organisaatiot ja perustamallaniiden kattojärjestöksi Tehy ry. Apuhoitajienmielestä järjestöjen piti ensin sopia yhteisistäpalkkaus-, koulutus- ja järjestöpoliittisista oh-jelmistaennenkuinkeskustelujaunionimallistakannattaisi jatkaa. Apuhoitajaliiton puheen-johtaja (1972–1981) MirjamTimonen oli aikai-semmin lausunut omana kantanaan, ettei hänuskonut kaavaillun yhdentymisen toteutuvan”ainakaan50vuoteen”.71

Suomen sairaanhoitajaliitto kannatti pitkäänvoimakkaasti unionimallin toteuttamista. Pu-heenjohtaja Toini Nousiainen korosti helmi-kuussa1977Sairaanhoitajapäivilläpitämässäänpuheessa,ettäterveydenhuoltohenkilöstöpys-tyi tehokkaaseentoimintaanomanryhmäkoh-taisen identiteettinsä säilyttäen yhdistymälläyhdeksi alan järjestöksi, ”jossa ammatillistenerityisryhmien toiminnalle luotaisiin toiminta-kanavat”. Nousiainen korosti, että terveyden-huoltoalan koulutuksen saanutta henkilöstöäoli jäseninä sellaisissa ammattijärjestöissä, jot-ka kuuluivat kaikkien kolmen julkisen sektorinpääsopijajärjestön alaisuuteen, minkä ohessayksistään TVK:ssa oli seitsemän erillistä alanjärjestöä. Tällainen hajaannus ei ollut hyväksi,koskavoimathukattiinkeskinäiseenkilpailuunja päällekkäiseen toimintaan, mikä taas hei-kensi edunvalvonnan edellytyksiä.72 Merkillepantavaaoli,etteiNousiainensitoutunutsäilyt-tämään järjestöjen itsenäisyyttä yhdistymisentoteutuessa, vaan käytti väljempää ilmaisuapuhuessaanammattiryhmientulevastaamma-tillis-aatteellisesta toiminnasta yhdentyneenjärjestönalaisuudessa.


Suomen Kätilöliitto

Kätilöliiton toimisto 1970-luvun puolimaissa. Kätilöliiton suurehkossa kokoushuoneessa neuvottelevat vasemmalta toiminnanjohtaja Hilkka Heikkilä, jäsenkortiston hoitaja Ritva Grönroos, toimistonhoitaja Elsi-Maj Nordman sekä Marja Ahola, joka hoiti rintapumppujen vuokrausta osa-aikaisesti.

1960-luvunlopullejatkunees-saprosessissa,jonkamyötäSuomeenluotiinkorkeata-soinen,maailmanhuipulleyltänytäitiyshuolto.Kätilö-koulutusmuuttui1960-lu-vunlopullaliitontoiveidenmukaisestisairaanhoitajapoh-jaiseksi.Vuoden1972kansan-terveyslakimuuttikuitenkinsiihenastivarsinitsenäisestityöskennelleidenkätilöidenammattikuvaamerkittävästi.Kunnankätilötjakunnalliset

SuomenKätilöyhdistystenkeskusliittoperustettiin

vuonna1919läänienkätilöyh-distystenkattojärjestöksi.Lää-käritvastasivatpitkäänkäti-löidenkoulutuksesta,jamyösKätilöliitonsynnyntaustallavaikuttiäitiyshuollostakiin-nostuneitasynnytyslääkäreitä,kutenKätilölehdenperustanutsynnytys-jalastentautiopinprofessoriGustafHeinricius.

Kätilöliitollaolimerkittäväroolisiinä1940-luvultaaina

terveyssisaretyhdistettiinterveydenhoitaja-ammatti-kunnaksi,javirkanimikekinmuuttuiterveydenhoitajaksi.Kansanterveyslakirajoittili-säksikätilöidenmahdollisuuk-siatoimiayhtäläisestisekäsairaalassaettäavoterveyden-huollossahuolimattakäyn-nistetystälaajastatäydennys-koulutuksesta.Kätilöliitossaolivuonna1982noin1 800jäsen-tä,jotkakuuluivat17alueelli-seenkätilöyhdistykseen.

Kaiushedenström

Ta h d o n a s i a


41

Pienemmät TEHY-toimikuntaan kuuluvat am-mattijärjestöt–KätilöliittoajaApuhoitajaliittoasiis lukuun ottamatta – puhuivat Sairaanhoi-tajaliiton puheenjohtajaa suoremmin yhteis-järjestön perustamisen tärkeydestä. SuomenHammashoitajaliiton puheenjohtaja HelleviKanninen ja Suomen Laboratoriohoitajayh-distyksen puheenjohtaja Pirjo Erätuli pitivätvuonna 1978 erityisenä ongelmana eri järjes-töjen turhaa päällekkäistyöskentelyä, joka olivoimavarojen tuhlausta. Kaikkein selkeimminunionimallin puoltajaksi asettui Suomen Lää-kintävoimistelijaliitonpuheenjohtajaHeidiPaa-tero,jonkamielestäTEHY-yhteistyössämukanaolleiden järjestöjen piti mahdollisimman piansopia yhteisen järjestön luomisesta yhteistenammattiosastojenpohjalta.RipeysoliPaateronmielestätärkeää,koskayhteisjärjestönrakenta-minen edellytti pitkäaikaista ja vaativaa työtä.Hänmuistuttimyössiitä,ettäTEHY:nulkopuo-lellaolialantyöntekijäryhmiä, jotkamielelläänolisivatosallistuneetyhteistyöhön,muttaeivätvoineetsitäyhteistoimintasopimuksenmukaantehdä.73 Paatero tarkoitti näillä sanoillaan Kun-nallisvirkamiesliittoonyhäkuuluneitaröntgen-

hoitajiajalääkintävahtimestareita.Yhteisen järjestön aikaansaamiseksi nähtiin

paljon vaivaa. Tehy-puheenjohtajisto kutsuivuonna 1976 Suomen Lääkintävoimistelijalii-ton järjestösihteeri Reijo Vilénin selvittämäänjärjestöjentoiveitajamielipiteitäsuunnitellustayhteisjärjestöstä. Sairaanhoitajaliiton liittoval-tuusto käsitteli keväällä 1977 Vilénin laatimaaterveydenhuoltoalan järjestöjen yhteistyöju-listusta sekä malleja yhteisjärjestön muodos-tamiseksi. Julistuksessa uuden järjestön kan-tavaksi periaatteeksi todettiin ”toistensa työnkunnioittaminen, keskinäinen tasa-arvo ja so-lidaarisuus”: järjestössä tuli olla tilaa erilaisilleammatti-identiteeteille. Yhteisjärjestön perus-yksikköinä olisivat olleet työpaikka- tai työn-antajakohtaisetammattiosastot, johonvoisivatliittyä kaikki koulutetut terveydenhuoltoalantyöntekijät.LisäksijärjestönsisälläolisitoiminutammatillisiajaostojataivaihtoehtoisestiTEHY:nyhteistyöjäsenet rekisteröityinä yhdistyksinä.Vilén asetti tavoitteeksi vain yhden TVK:n jä-senenä olevan terveydenhuoltoalan järjestön,joka rakennettaisiin ”alhaalta ylöspäin” jo sil-loistaepävirallistayhteistyötähyödyntäen.74

Suomen Laboratoriohoitajayhdistyssenperustamisentaustallaolilaboratoriotyöhönsuuntautu-neidenteknillistenapulaistenkoulutuksenkäynnistyminenvuonna1953.Uusiammatti-kuntahaluttiinkootayhteenajamaanlaboratorioapulais-tenammatillisiaasioistasekäpalkkauksenkohentamista.Vuonna1966nimensäSuo-

Suomalaistenlaboratorio-hoitajienammatillinen

järjestäytyminenalkoitammi-kuussa1958,jolloinSuomenSairaalalaborantitryperus-tettiinHelsinginTieteellistenSeurojentalollapidetyssäkokouksessajoensuulaistenlaboratorioteknillistenapu-laistenaloitteesta.Yhdistyk-

menLaboratoriohoitajayhdis-tykseksimuuttaneenjär-jestönjäsenmääräkasvoi1970-luvullavoimakkaastikansanterveystyönjasairaa-lalaitoksenkehityksenmyötä:alkuvuosinayhdistykselläolirunsaatsatajäsentä,muttaTehynperustamisenaikoihinjonoin3 600.


Vaikka Sairaanhoitajaliiton liittovaltuusto hy-väksyikin Vilénin suunnitelmat, totesi TEHY-järjestöjen puheenjohtajaryhmä elokuussa1977, ettei yhteistä järjestöä voitu siinä vai-heessa rakentaa hänen esityksiensä pohjalle.Apuhoitajaliitto kritisoi Vilénin ehdotusta toi-mintaohjelman puuttumisesta: esityksissä eimainittu mitään olennaisista kysymyksistä,kuten edunvalvonnan tavoitteista sopimisestaeikä ylipäänsä tulevan järjestön tavoitteista.Unionimalliin aikaisemmin myönteisesti suh-tautunut Laboratoriohoitajayhdistys oli myösalkanut empiä. Sen mukaan periaate vain yh-destä alan järjestöstä TVK:n jäsenenä saattoiajaa jotkin ammattiryhmät pakkotilanteeseen,”joka ei myötävaikuta mahdollisimman laaja-alaisen yhteisjärjestön syntymiseen”.75 Viléninjulistuksenseurauksenaajatusyhteisjärjestöstätulialanaktiivienyleiseksikeskustelunaiheeksi,vaikka hänen tekemänsä ehdotus sinänsä tor-juttiinkin.76

Puheenjohtajat asettivat työryhmän valmis-telemaan tulevan järjestön sääntöluonnosta.Työryhmän jäseniksi nimitettiin Vilénin ohellaApuhoitajaliiton varapuheenjohtaja MimmiPoutiainen,SairaanhoitajaliitonosastopäällikköLeaAlasilta-Hagman(jonkakorvasitammikuus-sa 1978 vt. osastopäällikkö Aulikki Littu) sekäLaboratoriohoitajayhdistyksestäjärjestösihteeriJukkaVainio.77SairaanhoitajaliittototesiViléninesityksen kohtalosta, etteiTEHY-järjestöä voitulähteä luomaan ”julistuksenomaisesti”: ”Järjes-tötilmeisestihaluavatloppuunsaakkasäilyttääitselläänotataijätä-tilanteen.”78

Sääntötyöryhmälaatisekä”Terveydenhuolto-alan yhteisjärjestön” (TYJ) että sen ammatti-osastonmallisäännöt,jotkavalmistuivattouko-kuussa1978.Yhteisjärjestönsääntöehdotukses-saolikuitenkinjätettyavoimeksikohta,jossaolitarkoitusmainitasenyhteydessätoimivistaam-

matillisista jaostoista–elikäytännössäkyseolivalinnastaunionimallinjakattojärjestönperus-tamisen välillä. Näin tehtiin, koska ”tähänasti-nenkeskustelueioleantanuttarpeeksiviitteitäsiitämillaiseenorganisaatiomuotoonpyritään”.Työryhmä esitti sen sijaan vaihtoehtoisia mah-dollisuuksia: ensimmäisen mallin mukaan yh-teisjärjestöön perustettaisiin toimialakohtaisiarekisteröimättömiä jaostoja, joiden tehtävänäolisi ollut toimia tietyn erikoisalan työnteki-jöiden yhdyssiteenä sekä seurata alansa ke-hitystä. Toinen malli rakentui ajatukselle, ettäjaostot olisivat rekisteröityjä yhdistyksiä. Siinätapauksessayhteistyöjärjestötolisivatjatkaneettoimintaansa, mutta typistettyinä jaostotyyp-pisinä ammatillisina järjestöinä. Kolmannessamallissa yhteistyöjärjestöt olisi lakkautettu re-kisteröityinäyhdistyksinä,muttaneolisivatjat-kaneetjaostoina.79Sääntötyöryhmänesittämätmallitolivatnäinhiemanuudelleenmuotoiltujaversioita aikaisemmista sihteerityöryhmän eh-dotuksista.

Työryhmän mielestä kaikissa ratkaisumal-leissaolietujenohellamyösomatongelmansa.Ammattiryhmillä odotettiin olevan vaikeuksiajakautuaensimmäisessämallissaehdotettuihinkuuteenjaostoon(toimenpide-,avoterveyden-huolto-, vanhustenhuollon ja mielenterveys-huollonjaostotsekäkliininenjahallintojaosto).Toisen mallin haittapuolena nähtiin byrokraat-tinen raskaus, minkä lisäksi liittojen toimimi-nen jaostoina saattoi johtaa siihen, etteivät neehkä kyenneet ajamaan ”kaikkia erityisalojentarpeita”. Sen taas oletettiin johtavan siihen,ettärekisteröityjenjäsenjärjestöjenrinnalleolisipitänyt perustaa jaostoja ensimmäisen mallinmukaisesti.Kolmannenmallinhankaluutenaolisenkalleus.80TEHY-yhteistyössämukanaolleistajärjestöistäviisi–Sairaanhoitajaliitto,Lääkintä-voimistelijaliitto, Lastenhoitajaliitto, Hammas-

Ta h d o n a s i a


43

tulevanTehy-lehdenrinnalla.85Tulevan yhteisjärjestön organisaatiomalli

ratkaistiin loppuvuoden 1979 kuluessa TEHY-toimikuntaan kuuluneiden liittojen neuvotte-luissa. Vielä lokakuussa 1979 sääntötyöryhmäesitti mallia, jossa silloiset ammattikuntakoh-taiset järjestöt olisivat yhteisjärjestön perusta-misen jälkeen voineet jäädä keskusjärjestöjenulkopuolella toimiviksi ammatillis-aatteellisiksiyhdistyksiksi, joiden keskeisiä tehtäviä olisivatolleet opinto- ja koulutustilaisuuksien järjestä-minen sekä alansa kansainvälisten suhteidenylläpitäminen. Näissä kaavailuissa yhteisjärjes-töön olisi luotu organisatoriselta asemaltaanvalio-taineuvottelukuntiamuistuttaviajaosto-ja, joidenoli tarkoitustaata”terveydenhuolloneri osa-alueilla työskentelevien jäsenten asian-tuntemuksenkanavoiminenpäättävienelintenkäyttöön”.Työryhmänmielestäainakinsairaala-,kansanterveys-,sosiaalihuollonjahallinnollisenjaostonperustaminenolitarpeen.86

Valinta unioni- ja kattojärjestömallin välilläoli vaikea, sillä erityisesti Kätilöliitto vastustiehdottomasti unionimallia sen kaikissa muo-doissaan. Suuri ja vaikutusvaltainen Sairaan-hoitajaliitto piti puolestaan yhteisjärjestönsynnyn ehtona sitä, että kaikki TVK:n tervey-denhuoltoalan liitot saataisiin siihen mukaan.Liittojenkannanottojenperusteellapäädyttiinlopulta ratkaisuun, ettei yhtä ja ainoaa unio-nia perustettaisi, vaan uuden järjestön muo-dostaisivat itsenäiset, ammatillis-aatteellisellapohjalla työtään jatkavat yhteistyöjäsenet.Lopullisesti unionimalli kuopattiin joulukuun1979 lopulla, jolloinpuheenjohtajakokouksenhyväksymässä sääntöehdotuksessa todettiinyksiselitteisesti,ettäkaavaillunyhdentymisso-pimuksen allekirjoittaneet järjestöt liittyisivätTerveydenhuoltoalanammattijärjestönyhteis-työjäseniksi.87

hoitajaliitto ja Laboratoriohoitajaliitto – pitiluonnoksia pääosin tyydyttävinä. Kätilöliitollenämä hahmotelmat eivät kuitenkaan kelvan-neet,jaApuhoitajaliittoeipuolestaanottanutniihinlainkaankantaa.81

Suurin TEHY-toimikunnan järjestöistä, Sai-raanhoitajaliitto,alkoivuonna1979josaadatar-peekseenyhdentymishankkeenhitaastaetene-misestä. Puheenjohtaja Nousiainen kuvailijulkisuudessahiemanturhautuneeseensävyynhanketta ”Iisakin kirkon rakentamiseksi”. Nou-siaistasaattoivatharmittaayhteistyöjärjestöjenperustaman,edunvalvonnanhoitamistauudes-sajärjestössäselvitelleentyöryhmäntyöskente-lyn vaikeudet. Apuhoitajaliitto oli jättänyt senneuvottelu-japalkkausperusteitasekätyöaika-kysymyksiä käsitelleeseen raporttiin eriävänmielipiteensä palkkaperusteiden selvittämises-tä.Sairaanhoitajaliitonkesällä1979pidettyliit-tokokouspäättiperustaayhteisjärjestönniidenTVK:n terveydenhuoltoalan järjestöjen kanssa,jotka olivat valmiit yhdentymään ja muille jär-jestöille varattiin mahdollisuus liittyä yhteisjär-jestöön silloin kuin sitä halusivat. Syntynyttäkokonaisuutta kutsuttiin TVK-lehdessä ”tynkä-tehyksi”.82

Sairaanhoitajaliiton linjoilla olivat Lasten-hoitajaliitto ja Lääkintävoimistelijaliitto, joidenliittokokoukset valtuuttivat vuonna 1979 halli-tuksensa jatkamaan yhdentymisneuvotteluja.Samalla tavoin menettelivät vuosina 1978–1979 muutkin TEHY-toimikunnan yhteistyöjär-jestötApuhoitajaliittoalukuunottamatta.83Yh-teisen lehdenvalmistelua jasääntöluonnostenviimeistelyävartenperustettiinelokuussa1979työryhmät, jotka jättivät saman vuoden joulu-kuussa raporttinsa puheenjohtajakokouksenkäsiteltäväksi.84 Yhteistyöjärjestöistä Kätilöliit-to ja Lääkintävoimistelijaliitto olivat jo hyvissäajoin ilmoittaneet säilyttävänsä omat lehtensä


Parin vuoden loppurutistus

Yhdentymissopimus syntyy – ilman Apuhoitajaliittoa

Uudenyhteisenetujärjestönperus-tamisesta antoivat kirjallisen vah-vistuksen Suomen Hammashoita-

jaliitto,SuomenKätilöliitto,SuomenLaborato-riohoitajayhdistys, Suomen Lastenhoitajaliitto,Suomen Lääkintävoimistelijaliitto ja Suomensairaanhoitajaliitto allekirjoittamalla yhdenty-missopimuksen 19. tammikuuta 1980. Sopi-muksessasovittiin,ettäuudenjärjestönperus-yksiköksi tulisi ”työnantajakohtainen ammat-tiosasto”, eli kuntien ja kuntainliittojen sekävaltionjayksityistenpalveluksessaolevatliittyi-sivätkukinomiinosastoihinsa.Ammattiosastotjapiiriyhdistyksetolitarkoitusperustaavuoden1981aikana,minkävuodenalustamyösuudenammattijärjestöjen lehden oli määrä alkaa il-mestyä. Terveydenhuoltoalan ammattijärjes-töntärkeimpiätehtäviäkuvattiinTVK-lehdessävaikuttavallaluettelolla:”peruspalkkatasonko-hottaminen, työajan lyhentäminen, demokra-tian edistäminen työyhteisössä sekä ammatti-ja täydennyskoulutuksen kehittäminen”. Jär-jestöjen yhteinen jäsenmäärä oli allekirjoitus-hetkellänoin45 000.88

Suomen Apuhoitajaliitto ei ollut allekirjoit-tajien joukossa. Järjestön edustajat eivät ol-leet osallistuneet viimeisen vaiheen yhdenty-misneuvotteluihin, koska liittokokous tyrmäsikesällä 1979 yksimielisesti ajatuksen liittymi-sestäperustettavaanyhteistyöjärjestöön.Tehy-yhteistyöjulistuksen allekirjoittamisesta syntyiApuhoitajaliitossa enemmän keskustelua, silläliiton hallitus joutui tammikuussa 1980 äänes-tämään asiasta. Äänin 12–3 apuhoitajien etu-

stig

nor

dvik

/su

omen

saira

anho

itaja

liito

nar

kist

o

järjestö päätti jättäytyä yhteistyöjulistuksenulkopuolelle ”koska liittohallituksella ei olesiihen [allekirjoittamiseen] valtuuksia ja koskakoko organisaatioselvitystyö on liiton päättä-vienelintenpäätöstenperusteellavieläkesken”.

Ta h d o n a s i a


45

Kuuden terveydenhuoltoalan ammattijärjestön yhteistyösopimuksen allekirjoituksen jälkeen 19. tam-mikuuta 1980 oli juhlan aika. Lasia kilistävät Toini Nousiainen, jonka takana Kaija Kattelus; vasemmalta Markku Luotonen, Maija Yli-Maunula, Ritva Loukkaanhuhta, Yrjö Sarvikas ja Anna-Liisa Piipari. Edessä selin Alli Haapoja (oik.) ja Outi Ojala.


Liiton varapuheenjohtaja Maiju Ruotsalainen,liittohallituksenjäsenAnjaSandgrenjavarajä-senAiriSeppäilmaisivateriävänmielipiteensäpäätökseen. Apuhoitajaliiton sisällä oli näinollenvähemmistö, jokaolisiollutvalmisTEHY-yhteistyön tiivistämiseen.89 Sairaanhoitajalii-tossa apuhoitajien ratkaisua kommentoitiinkitkeräänsävyyn:sitäpidettiinkokoterveyden-huoltohenkilöstön ja samalla myös apuhoita-jienedunvalvonnantehostamistavaikeuttava-natoimenpiteenä.90

Tämä välipäätös ei vielä merkinnyt lopul-lista ratkaisua. Apuhoitajia hiersi käydyissä

neuvotteluissa ”Terveydenhuoltoalan Ammat-tijärjestön” – jota alettiin pian kutsua nimelläTehy – perustamisesta kolme kysymystä, joi-hin se toivoi saavansa vastauksen perusta-missopimuksen allekirjoittaneilta järjestöiltä.Apuhoitajaliitto tiedusteli niiltä helmikuussa1980, miten ne suhtautuivat liiton vaatimuk-seen apuhoitajien ja ”opistotasoisten” – elisairaanhoitajien – palkkaluokkaeron kaven-tamisesta siten, että ero olisi enintään kaksipalkkaluokkaa silloisen neljän palkkaluokansijaan. Apuhoitajia kiinnosti myös tietää, mi-ten paljon ja millä perustein kaavailtuun Te-

Terveydenhuoltoalan työpaikoilla yleinen esimies-alainen -asetelma on luonut jännitteitä sairaanhoi-tajien ja apu/perushoitajien edunvalvontatyön välille. Sairaanhoitaja Leena Haili antaa 1960-luvun lopulla ohjeita työryhmäänsä kuuluville apuhoitajille Anja Saukkoselle ja Liisa Katajalle Hyksin sisä-tautiosastolla.

LauriKautia/suomensairaanhoitajaliitonarkisto

Ta h d o n a s i a


47

hyynliittyvienjärjestöjentulisijoittaavarojaanuuden järjestön perustamiseen. Kolmannessakysymyksessä apuhoitajat tiedustelivat, mitenallekirjoittaneet tahot suhtautuivat heidänvaatimukseensa terveydenhuollon virkaraken-teenmuuttamisestakaksiportaiseksisiten,ettähenkilöstörakenteenpainopistettäsiirrettäisiin”koulutasoisen henkilöstön” eli apuhoitajiensuuntaan.Tällaisessa rakenteessaolisieroteltutoisistaanperushoito-jaerikoishenkilökunta.91NämäkysymyksetolivatvaikeitaSairaanhoita-jaliitolle,jokahalusi,ettäapu-jasairaanhoitaja-ammattienvälilläsäilyisivät”asialliset”–elisiisentisenlaiset–palkkaerot.92

Koskanäistäasioistaeipäästysopuun,Apu-hoitajaliiton liittovaltuusto päätti huhtikuussa1980,ettäjärjestöjatkaisiitsenäisenäjärjestönäTVK:ssajaTVK-V:ssä.Äänin30–10syntynytrat-kaisu turvasi enemmistön mielestä parhaitenliiton jäsenkunnan edunvalvonnan hoitamisensekä sen yhtenäisyyden säilymisen. Päätöksenmukaan liitto halusi tästä huolimatta kehittääaktiivisesti yhteistyötä rakenteilla olleenTehynkanssa.Apuhoitaja-lehdessälopputulostakom-mentoitiin odotetuksi ja toivottiin, että apu-hoitajienrivejähajottaneenkysymyksentultuaratkaistuksivoitaisiinrivittaastiivistääyhtenäi-siksi.93

Lopullisestinoin21 000jäsenenApuhoitaja-liittojättäytyiTehynperustamisenulkopuolellekeväällä 1981 seuraavassa liittokokouksessaanliittohallituksen esityksen mukaisesti. Jäsenis-tönenemmistöeihalunnutjärjestönsäliittyvänTehyyn, ja liittokokousoliasiassayksimielinen.Yksimielisyys kokoussalissa oli kuitenkin vainmuodollista, sillä noin neljännes liittovaltuus-ton40jäsenestäilmoittiedelleenkannattavan-sa Tehyyn liittymistä. Liittokokouksessa liitonpuheenjohtajakisastakeskenkaikenvetäytynytMaiju Ruotsalainen kertoi kuuluvansa tähänjoukkoon. Apuhoitajaliitto jätti lisäksi päätök-seensä pienen takaportin liittäessään päätös-

lauselmaansa toteamuksen, että liitto ”pysyytässä vaiheessa itsenäisenä”. Apuhoitajat olivatjoparinvuodenajankehittäneetomanliittonsaorganisaatiota ja ryhtyneet perustamaan am-mattiosastojaaikaisempienpaikallisyhdistystensijaan. Niiden rekisteröinti tuli mahdolliseksivuoden1981 liittokokouksessatehdynsääntö-muutoksen ansiosta. Eroavan puheenjohtajanMirjam Timosen mukaan Apuhoitajaliitto olivalmistautunut olemaan itsenäinen ammatti-liitto.94 Päätös oliTehyä rakentaville järjestöilleodotettu: usko apuhoitajien saamisesta yhtei-seenjärjestöönolijomenetetty.95

Apuhoitajat epäilivät edunvalvontansa vai-keutuvan uudessa järjestössä, jonka jäsenis-töstä sairaanhoitajat muodostaisivat enem-mistön. Erityisesti ammattikuntaa epäilytti se,että uuteenTehyyn tulisivat kuulumaan myösesimiesasemassa olevat sairaanhoitajat. Apu-hoitajaliitto uskoi pystyvänsä huolehtimaanitsenäisenä järjestönä paremmin jäsentensäeduista.LiitonpuheenjohtajaSalmePihllistasijärjestönsä kannan perusteiksi palkkapoliitti-set, koulutuspoliittiset ja terveydenhuoltoalanhenkilökuntarakenteelliset syyt. Hänen mu-kaansa ammattikuntien palkkaeroista ei syn-tynytyhdentymisneuvotteluissayhteisymmär-rystä.Apuhoitajatpitivätitseäänalipalkattuinaverrattunasairaanhoitajiin,silläapu-jasairaan-hoitajientyötehtävätolivatheidänmielestäänajan myötä samankaltaistuneet. Apuhoitaja-liittopyrkikuromaanumpeenammattikuntienpalkkauksen eroa ainakin kahden palkkaluo-kanverran.Tehyynliittyminenolisimyösedel-lyttänyt, että Apuhoitajaliitto olisi luopunutterveydenhuollon virkarakenteen muuttamis-vaatimuksestaan. Pihl korosti kuitenkin, etteihänenjohtamansaliittoollutriidoissamuodos-tumassaolleenTehynkanssa,vaansetekiedel-leen yhteistyötä muiden järjestöjen kanssa:niiden keskinäinen yhteistyösopimus oli yhävoimassa.96


Vanhan ajan terveyssisaren työssä ei tunnettu kiinteitä työaikoja, vaan kunnan terveystalolta lähdettiin potilaan luo vuodenajasta riippuen polkupyörällä tai suksilla. Terveyssisar 1940-luvulla kotikäynnillä lääkintälaukkuineen.

Tehynarkisto

Ta h d o n a s i a


49

Terveydenhoitajat omille teilleen

Toinenkinmerkittäväterveydenhuollontyön-tekijäryhmä jättäytyi pois tiivistyvästä Tehy-yhteistyöstä monien vaiheiden jälkeen.Tervey-denhoitajien ammattikunnalla oli Suomessaperinteisestilujatsiteetsairaanhoitajiin.Vanhanajan terveydenhoitajattaret olivat peruskoulu-tukseltaansairaanhoitajattaria,jaterveydenhoi-tajattarienomayhdistys,SuomenSairaanhoita-jatarliiton Terveydenhoitajatarjaosto ry. syntyivuonna 1938 – kuten yhdistyksen nimikin jokertoo–osaksiSairaanhoitajatarliittoa.Tätäyh-teyttäkorostivieläse,ettäjaostonjäsenenoliol-tavamyösSairaanhoitajatarliitonjäsen.97Tämänyhdistyksen nimi muuttui ammattinimikkeenuudistuessa vuonna 1945 Suomen Terveyssi-saryhdistykseksi ja vuonna 1972 Suomen ter-veydenhoitajayhdistykseksi; sen nykyinen nimiSuomen Terveydenhoitajaliitto (STHL) otettiinkäyttöönvuonna1975.Nimenmuutoksistahuo-limattaammattijärjestökuuluiedelleenSairaan-hoitajaliittoon, ja terveydenhoitajat olivat yhä1970-luvullakummankinjärjestönjäseniä.98

Terveyssisarten ja Suomen sairaanhoitaja-liitonsuhteetalkoivatkuitenkinviiletä1960-luvun puolivälissä, kun terveyssisaret kokivatoman edunvalvontansa sujuvan yhä heikom-minSuomensairaanhoitajaliitonkautta.Valtionvirka- ja työehtosopimusjärjestelmän synty-minenvuonna1970tekiSuomenTerveyssisa-ryhdistyksenedunvalvonta-asioissayhäriippu-vaisemmaksi Sairaanhoitajaliitosta, koska yh-distykseltä puuttuivat sopimusoikeudet eikävirkamiehiin ja kansanedustajiin voitu enääentiseentapaanollasuoraanyhteydessä.So-pimusoikeuksia ei tosin ollut Sairaanhoitaja-liitollakaan, mutta silläoli sentäänvahvaase-

ma keskusliitto TVK:ssa ja neuvottelujärjestöTVK-V:ssä: liitonpuheenjohtajaNousiainentoi-mi vuodesta 1965 TVK:n toisena varapuheen-johtajana javuodesta1976TVK-V:n ensimmäi-senävarapuheenjohtajana.99

TerveydenhoitajientyytymättömyysSairaan-hoitajaliitonharjoittamaanedunvalvontaansaiSTHL:n 1970-luvun puolivälistä kartoittamaaneri edunvalvontajärjestöjen sille tarjoamiamahdollisuuksia.TVK:ntavoitteenaolikootajä-seninään olevat terveydenhuoltoalan järjestötyhdeksi kokonaisuudeksi. Niinpä keskusjärjes-tö asettui sille kannalle, että STHL:n jäsentenedunvalvonta tuli edelleen hoitaa Sairaanhoi-tajaliitonkautta,eikäseolluthalukasottamaanterveydenhoitajien yhdistystä suoraan jäse-nekseen.KoskaAkavankaanjäsenjärjestöksieiollut mahdollista liittyä, päätti STHL tiivistääyhteistyötään Sairaanhoitajaliiton kanssa sol-mimalla sen kanssa keväällä 1977 yhteistyö-sopimuksen. Sen nojalla perustetussa yhteis-työtoimikunnassaeikuitenkaanvoitukäsitelläedunvalvontaanliittyviäkysymyksiä,koskaSai-raanhoitajaliiton mielestä terveydenhoitajatolivat yhteisen peruskoulutuksen vuoksi eri-koistuneita sairaanhoitajia eivätkä varsinainenitsenäinen ammattikunta. Terveydenhoitajientulkinnan mukaan he olivat terveydenhuollontutkinnonsuorittaneitahenkilöitä, jotkaolivatsaaneet ehkäisevän terveydenhuollon koulu-tuksen.Tämäperusristiriitaaiheuttikitkaanäi-denammattiryhmienvälille.100

STHLjäilopultamyösTehyry:nulkopuolelle.Sen ja Sairaanhoitajaliiton välisessä yhteistyö-sopimuksessaolisovittu,ettäterveydenhoitajatsaisivat nimittää edustajansa Sairaanhoitaja-


liiton uutta järjestöä suunnittelevaan neuvot-telijaryhmään. Uuden yhteistyöjärjestön suun-nittelu eteni kuitenkin toiselta pohjalta kuinyhteistyösopimuksessaolisovittu,minkävuoksiSairaanhoitajaliitto ei kutsunut STHL:n edusta-jaa neuvotteluryhmään. Sopimuksessa todet-tiin, että terveydenhoitajilla oli oikeus omaanneuvottelijaan ”ryhdyttäessä suunnittelemaanammattiryhmienvaikutuskanavia jaorganisaa-tioyksiköitä tulevan terveydenhuoltoalan yh-teistyöjärjestönorganisaatioon”.101

Tekstissä siis oletettiin, että uusi järjestö ra-kentuisiunionimallinpohjalle,mikävieläsopi-muksenallekirjoitushetkelläolivahvaehdokasorganisaationpohjaksi.Koskatehyläistenjärjes-töjen enemmistö päätyi kuitenkin lopulta kat-tojärjestömallinkannalle,jossayhteistyöjäsenetjatkoivat toimintaansa ammatillis-aatteellisellapohjalla,eiuusiarakenteita–kutenunionimal-lissa kaavailtuja jaostoja – ryhdytty synnyttä-mään. Sairaanhoitajaliitto torjui keväällä 1980myös STHL:n pyynnön päästä perustettavanterveydenhuoltoalan ammattijärjestön yhteis-työjäseneksi samoin oikeuksin kuin yhdenty-missopimuksenallekirjoittaneetjärjestöt.Liittovetosi vastauskirjeessäänTerveydenhuoltoalanammattijärjestönsääntöluonnokseen,jossayh-teistyöjäseniksiolilistattuvainTEHY-yhteistyönperustajajäsenet,joidenasemaaolihaluttuko-rostaa. Tulevan järjestön liittovaltuusto saattoitoisaaltatulevaisuudessahyväksyäuusiayhteis-työjäseniä, ”mikäli uusia ammattiryhmittymiätuleejärjestönpiiriin”.102Virkkeensanamuotoolitarkkaanharkittu,silläSairaanhoitajaliittohaneinimenomaanpitänytterveydenhoitajiaitsenäi-senäammattikuntana.

Tämän Sairaanhoitajaliiton päätöksen seu-rauksena STHL irtisanoi yhteistyösopimuksenvuoden1981alusta lähtienjaalkoimuutenkinirtautua Sairaanhoitajaliitosta. Tehyläiset jär-jestöt painottivat, että terveydenhoitajien etu-järjestönasemaolisimahdollistavirallistaaSai-

raanhoitajaliitossaTehynperustamisenjälkeen,sillä ”terveydenhoitajat voisivat yhdistyksenäliittyä yhteistyöjäsen Sairaanhoitajaliittoon”.YhteistäsäveltäyritettiinsamanvuodenaikanalöytääSairaanhoitajaliiton,STHL:n jaTVK:nyh-teisissäneuvotteluissa,muttasopuuneipäästy.Näin alkoi terveydenhoitajien joukkopako Sai-raanhoitajaliitosta: yksistään vuonna 1981 jär-jestöstäerosinoin700terveydenhoitajaa,joitaoli liitossa jäsenenä vuoden päättyessä vielänoin2100.103

TVK-V ja Sairaanhoitajaliitto yrittivät vielävuoden 1982 alussa saada terveydenhoitajiajäämäänentistenkattojärjestöjensäyhteyteen,mutta tuloksetta. STHL ja Suomen TeknistenToimihenkilöjärjestöjenKeskusliittoSTTKsolmi-vat24.tammikuuta1982yhteistyösopimuksen,jonkamukaanSTHLvalvoijäsentensäetujayh-dessä STTK:n kanssa, joka antoi terveydenhoi-tajienkäyttöönmuunmuassalakimies-jatutki-muspalvelunsa.104

Sairaanhoitajaliitto kummeksui tuoreeltaanterveydenhoitajien etujärjestöksi julistautu-neen STHL:n ratkaisua, koska STTK:lla ei ollutvaltio- ja kuntasektoreilla pääsopijaoikeutta.Niinpäkeskusjärjestöeivoinutneuvotellater-veydenhoitajien palkoista ja työoloista, vaansesaattoiainoastaanliittyämuidensolmimaansopimukseen. Yhteistyösopimuksessa mainit-tiin myös, että STHL:n jäsenten edunvalvontahoidettaisiin yhteistyössä Kuntien TeknistenKeskusjärjestöKTK:nkanssa.Tehyssäratkaisuapidettiin mahdottomana, sillä KTK:lla ei senmukaanollutoikeuttapuhuaterveydenhoita-jienpuolestajulkissektorilla.Kummastustahe-rättimyösse,ettäterveydenhoitajatliittoutui-vatmiesvaltaisistateollisuusliitoistakoostuvanedunvalvontajärjestön kanssa. Tehy-lehdessätapahtunutta kommentoitiin happamasti ot-sikoidulla artikkelilla: ”Yksinäiselle kelpaa ou-tokin seura: levoton Terveydenhoitajaliittolepää nyt STTK:n suojissa”. STHL:n päätöksen

Ta h d o n a s i a


51

Perustamisintoa ja suuria toiveita

Terveydenhuoltoalan etujärjestöt ryhtyivätvuonna 1981 luomaan yhteisen järjestön pe-rustaayhdentymissopimuksenmukaisesti.AlunperinensimmäisetammattiosastotolitarkoitusperustaaLappiin,jostakäsinedettäisiinetelään.Suomen vanhin tehyläinen ammattiosasto,Jyvässeudun ammattiosasto Jyväskylässä, pe-rustettiin kuitenkin Keski-Suomen sydämeen1. helmikuuta 1981. Toisen sijan valtasi Oulunyliopistollisen keskussairaalan (OYKS) henkilö-kunta,jokasaiaikaanylituhatjäsenisenammat-tiosaston.106

Ammattiosastojenperustamistasuunnitteli26keskussairaalapiireittäin muodostettua työ-ryhmää.Tehtävänhelpottamiseksikäynnistet-tiinjärjestökampanja,jonkakeskeinentavoiteoli saada kaikki perustajajärjestöjen jäsenetliittymään vielä vuoden 1981 puolella Tehynammattiosastoon. Asiasta muistuttaminen olitärkeää, sillä paikoin jäsenistö oli liittymäs-sä liian hitaasti uusiin osastoihin. Kampanjantoinen päämäärä oli tehdä Tehyä tunnetuksiniinpäättäjillekuinsuurelleyleisöllekin.Yksin-kertaisen Liity! -tunnuksenturvin toteutetussa

Yksinkertaisen tehokkaat Tehyn perustamiseen liittyvät kampanja-julisteet ovat jääneet monen vart-tuneemman tehyläisen mieleen.

jälkeenkin Sairaanhoitajaliiton jäseniksi jäikuitenkinyhämerkittävämääräterveydenhoi-tajia – joskaan tarkka määrä ei tuntunut ole-vankenenkääntiedossa.Kuvaavaa järjestöjenvälisille tulehtuneille suhteille oli, että STHL:nmukaan Tehyssä oli syksyllä 1983 vain noin

300 terveydenhoitajajäsentä, kun taas Tehynmielestä heillä oli ”tuhansia” terveydenhoita-jia jäsenrekistereissään. Keskusjärjestötasollaratkaisu synnytti kitkaa, sillä TVK piti STTK:ntekemää sopimusta jäsenkalasteluna omissavesissään.105

Tehy

nar

kist

o


kampanjassa korostettiin, että vain kyseisenvuoden aikana jäseneksi liittynyt pääsi osallis-tumaan kevään 1982 vaaleihin, joissa valittiinedustajat Tehyn ensimmäiseen liittokokouk-seen. Palkansaajajärjestön tekemäksi Liity! olisangenmittavalajissaan,silläsiihenkuuluiyksi-toistatelevisiomainosta,jotkaesitettiinmarras-joulukuussa 1981. Tuhannelle järjestöaktiivillelähetettiin myös tietopaketti, jossa selvitettiin

Tehyn perustamisen taus-toja, sen organisaatiota jasääntöjä sekä annettiin pe-rustietoa työmarkkinatoi-minnasta. Lisäksi kentällejaettiin julisteita ja tarroja,ja kampanjaa vauhditettiinvielälehtikirjoittelullakin.107

Tehyläistenammattiosas-tojen perustamista pyrittiinhelpottamaan tiedottamal-la Tehy-lehdessä järjestöjenjäsenistölle, miten uusiinosastoihinvoitiinliittyäsekä

missä ja milloin asiaan liittyviä tiedotustilai-suuksia järjestettäisiin. Ensimmäisessä lehdennumerossa Sairaanhoitajaliiton järjestösihteeriSoile Tammisto muistutti osastoon liittymisentärkeydestä,koskaedustajatTehynperustavaanliittokokoukseen valittaisiin piiriyhdistyksittäinsillä perusteella, kuinka monta jäsentä niidenalueilla toimivissa ammattiosastoissa olisi vuo-den 1981 päättyessä. Avainasemassa olleitakeskussairaalapiirityöryhmien jäseniäkoulutet-tiin erikseen huolehtimaan ammattiosastojenkäytännönperustamisesta.Laaditunaikataulunmukaan yhteistyöjärjestöjen entiset ammatti-osastot korvaavat 320 uutta ammattiosastoapiti perustaa toukokuun 1981 loppuun men-nessä,janäintapahtuikin.108

AmmattiosastoillasekäTehynluottamusjoh-dolla ja työntekijöillä tuli olemaan päävastuuedunvalvonnan hoitamisesta, mutta myös vä-

liportaan eli piiriyhdistysten panosta tarvittiin.Sairaanhoitajaliiton järjestöosaston osasto-päällikköLeaAlasilta-HagmaninmukaanTehynpiiriyhdistykset tulisivat olemaan luonteeltaan”ammattiosastojen yhteistyöelimiä”. Vaikka pii-ritason toiminta jatkuisikin järjestöfuusiostahuolimatta, tarjosiyhteenliittyminenmahdolli-suuden purkaa järjestöjen päällekkäisiä raken-teitajajärkiperäistäätaloudenhoitoa.Vanhastatoimintatavastapyrittiintietoisestiirtautumaanmyös nimikkeitä muuttamalla. Sairaanhoitaja-liiton piirisihteerit siirtyisivät Tehyn palveluk-seen aluesihteereiksi, ja heidän työpaikkanaanolisi aluetoimisto piiritoimiston sijaan.109 Näi-den muutosten taustalla oli myös halu välttääsen käsityksen syntymistä, että Tehy olisi vainuudelleen organisoitunut Sairaanhoitajaliit-to. Kaikkiaan vuoden 1981 mittaan syntyi 15piiriyhdistystä, joista 14 oli alueellisesti rajattukeskussairaalapiirienmukaan jayksikattoival-takunnallisesti kaikki ruotsinkieliset ammatti-osastot.110

Yhteisessä lehdessä korostettiin luonnolli-sesti Tehyn perustamisesta terveydenhuolto-henkilöstöllejakokoTVK-laiselletoimihenkilö-liikkeellekoituviaetuja.HajanaiseenTVK:njär-jestökenttäänsaataisiin”lisäryhtiä”,kun48 000terveydenhuoltoalantoimihenkilöäkoottaisiinsamankatonalle.Lehdessämuistutettiin,ettäTVK:n vanha tavoite kerätä sopimusaloittainjäsenliittoja suuremmiksi kokonaisuuksiksi olionnistumassa vain terveydenhuollon henki-lökunnan osalta. Tehyn synnyn oletettiin sel-kiyttävänTVK:n julkisen puolen yhteistyötä jatehostavan sektorin järjestöjen yhteisesiinty-mistä. Koulutetun hoitohenkilökunnan yhtei-sellä kattojärjestöllä riitti kyllä yhteisiä tavoit-teita ”palkkauksen korjaamisesta työelämändemokratisointiin”.111

Tehyyn asetettiin hoitohenkilöstön ja yh-teistyöjärjestöjen keskuudessa suuria toiveita.Uuden järjestön toivottiin erityisesti kykene-

”Kerroin Toini Nousiaiselle, että olen perustavassa kokouksessa ehdolla Tehyn ensimmäiseksi puheenjohtajaksi. Toini hymyili vinosti kuullessaan tämän ja kiitti tiedosta.” Maija Anttila

Ta h d o n a s i a


53

vänkorjaamaan terveydenhuoltoalan alhaistapalkkatasoa. Yksityissektorilla työskentelevienongelmatolivatomalukunsa:toisinkuinmonil-lamuillaaloilla,eiterveydenhuoltoalantyönte-kijä ansainnut yksityisen työnantajan leivissäsen paremmin kuin julkisella puolellakaan.Pulmina olivat työolojen kirjavuus sekä työ-voiman jakautuminen pieniin yksiköihin, mikävaikeutti edunvalvontatyötä. Yksityiset työn-antajat olivat usein myös järjestäytymättömiä

eikä valtakunnallista työehtosopimustakaanollut kaikilla työntekijäryhmillä. Laboratorio-hoitajayhdistyksen puheenjohtajan Pirjo Erä-tulenmukaanyhdistyksenjäsenistätyöskentelivain neljännes yksityisten laboratorioiden jaterveysasemien palveluksessa, mutta tämänneljäsosanedunvalvonnastahuolehtiminenolityöläämpääkuinkokomuunjäsenistön.Tehynsynnyn uskottiin helpottavan näiden ongel-mienratkomista.112

Lea Alasilta-Hagman (vasemmalla) ja Irkka Pendolin jättämässä Tehyn perustamisasiakirjat yhdistys-rekisteriin.

Kla

usV

alav

uori


Toiveiden ohella tuleva järjestöfuusio herättimyös muita mietteitä. Tehy-lehdessä pohdit-tiin,millätavoinTVK:n jaTVK-V:n järjestöllinentilanne muuttuisi kesästä 1982 lähtien. Uusiyhteinen etujärjestö aiheuttaisi voimatasapai-nonmuutoksiaTVK:nsisällä,minkävuoksisenperustamista ei katsottu toimihenkilöjärjestö-jen keskuudessa pelkästään hyvällä. Keskus-järjestön perinteisesti vahvat jäsenliitot, Virka-miesliittojaKunnallisvirkamiesliitto, joutuisivatsopeutumaansiihen,ettäniidenrinnallaolinytvoimakas naisvaltainen terveydenhuoltoalan

etujärjestö. Kunnallisvirkamiesliiton kannaltaTehyn perustaminen oli erityisen huolestutta-vaa kehitystä, sillä sen jäsenenä olivat muunmuassa noin 2 000 jäsenen Suomen Röntgen-hoitajayhdistys sekä Suomen Lääkintävahti-mestarit ja Sairaankuljettajat ry. KVL pelkäsiaikaisempien kokemustensa perusteella, ettänämä järjestöt ryhtyisivät hakeutumaanTehynyhteistyöjärjestöiksi.113

Hankaluuksia oletettiin syntyvän myös sii-tä, ettäTehyn ja sen ulkopuolelle jättäytyneenApuhoitajaliitonolisyytäjatkossakinpyrkiälaa-

Jonoa Tehyn Hyksin ammattiosastojen äänestysuurnalla Helsingissä huhtikuussa 1982. Vaalitoimitusta valvovat vasemmalta laboratoriohoitaja Outi Rautio sekä sairaanhoitajat Rauno Vesivalo, Hannu Vuorisaari ja Leena Kettunen.

stignordvik

Ta h d o n a s i a


55

timaanyhteisiävirka-jatyöehtosopimustavoit-teita.MuussatapauksessajärjestötajautuisivatTVK-V:n päättävissä elimissä ”kilpalaulantaan,joka ei hyödytä ketään”. Tehystä uskottiin toi-saaltaolevanneuvottelujärjestöllemyöshyötyä:sekorvaisivastedespaikallistasonkuusierillistä,liittokohtaistatoimintayksikköäjaselkiinnyttäisisekärationalisoisinäinTVK-V:npaikallisjärjestö-jen toimintaa.114 Terveydenhuoltohenkilökun-nanammattiyhdistysaktiivejapuhuttimyösse,millainen rooli TEHY-toimikunnan yhteistyöjä-senille käytännössä jäisi uuden keskusjärjes-tönyhteydessä.Kysymysoli järjestöpoliittisestiherkkä ja se osoittautuikin vaikeasti ratkaista-vaksi:asiaoliavoinnavielävuoden1981alussa,jolloinTehy-lehtialkoiilmestyä.115

Oman mausteensa muuten rauhallisestisujuneeseen Tehyn perustamisen viime vai-heeseen toi uuden järjestön hallintoelinten,liittovaltuuston ja liittohallituksen, valintata-vasta käyty kiista. Perustajajärjestöistä Lasten-hoitajaliittojaHammashoitajaliittoajoivatniinsanottua mandaattiperiaatetta, jonka mukaanpaikatnäissäelimissäolisijaettuvanhojenliit-tojenjäsenmäärienmukaan.TässätapauksessaSairaanhoitajaliitto olisi saanut hallituksessayhdeksän paikkaa, Lastenhoitajaliitto kaksi jamuutjärjestötyhteensäyhdenpaikan.Muidenjärjestöjenmielestäolinoudatettavasuhteellis-tapaikkajakoa, jota jäsenvaalissakinoli tarkoi-tus huhtikuussa 1982 käyttää, sekä turvattavajokaiselle järjestölle yksi paikka kummassakinelimessä.116

Syksyllä 1980 esillä olleissa Tehyn sääntö-luonnoksissa ehdotettiin liittovaltuuston valit-semista suoralla ja suhteellisella jäsenvaalilla.Tämä menettely ei sopinut Lääkintävoimiste-lijaliitolle, jonka mielestä vaalitapa suosi suu-ria vaaliliittoja. Pienet ammattiryhmät olisivatvoineet jäädä kokonaan vaille edustusta liit-tovaltuustossa, jos vaalipiirien rajat olisivatnoudattaneet piiriyhdistysten rajoja. Lääkintä-

voimistelijat esittivät puolestaan koko maanmuodostamista yhdeksi vaalipiiriksi, jolloinpienillä liitoilla oli mahdollisuus saada muuta-mia edustajia 60-jäseniseksi kaavailtuun liitto-valtuustoon. Muiden yhteistyöjäsenten mie-lestä liittovaltuuston valinta olisi yksinomaanliittokokouksenasia.117Lopultakiistaratkaistiinjättämällä niin liittohallituksen kuin liittoval-tuustonkin valinta perustavan kokouksentehtäväksi.Näidentoimielintenvaalistaoliko-kouksen esityslistalla kaksi toisistaan poik-keavaamenettelytapaesitystä.118

Ilmapiiriolikihelmöiväjaodottava,mikähei-jastui myös liittokokousedustajien valinnassa.Perustamisvaiheen loppurutistuksen aikana,huhtikuussa 1982, järjestetyt Tehy-vaalit in-noittivat jäsenistöä uurnille. Vaalihuoneistois-sa kävi 19.–20. huhtikuuta noin 68 prosenttiaäänioikeutetuista, jotka saattoivat valita noin800 ehdokkaan joukosta mieleisensä edusta-maan itseään kesäkuussa 1982 pidettäväänensimmäiseen liittokokoukseen. Lähes puoletedustajista eli 82 valittiin ilman poliittisia tun-nuksia, ja ei-sosialistien listoilta edustajaksipääsi65ehdokasta.Poliittinenvasemmistosaityytyä yhteensä 29 liittokokouspaikkaan, jot-kajakautuivatsosiali- jakansandemokraattienkesken19–10.119

Kokousedustajien ammattikuntakohtainenjakautuminenolimerkittävämpääkuintulevankokouksen poliittiset voimasuhteet. Absoluut-tisia jäsenmääräosuuksiaan paremmin menes-tyivätvarsinkinlastenhoitajat,kuntaassairaan-hoitajiavalittiinhiemanvähemmänkuinheidänjäsenmääränsä olisi edellyttänyt. Liittokokouk-seen pääsi mukaan myös kahdeksantoista ter-veydenhoitajaa, mikä oli Tehyn tulevaisuuttaajatellen positiivinen uutinen: Tehy-lehdessäiloittiin avoimesti sitä, että ”Terveydenhoitaja-liiton vahvasta Tehyn vastaisesta kampanjastahuolimatta” liittokokousedustajista oli noin 10prosenttiaterveydenhoitajia.120


stud

ioyh

tiöto

yJo

uko

Korh

onen

Tiivistä tunnelmaa Finlandia-talossa

Terveydenhuoltoalan henkilökunnan pit-kään suunnitellun uuden etujärjestön perus-tamiskokous ja samalla sen ensimmäinen liit-tokokous alkoi Finlandia-talossa Helsingissämaanantaina 7. kesäkuuta 1982, ja sitä jatket-tiin keskiviikkona 9. kesäkuuta yhteensä 176liittokokousedustajan voimin. Terveydenhuol-toalan ammattijärjestö Tehy -nimen saanutjärjestöpäätettiinperustaajasillehyväksyttiinsäännöt,minkäjälkeenperustamistakoskevansopimuskirjan allekirjoittivat arvalla valittujenKymen, Pohjois-Pohjanmaan ja Varsinais-Suo-men piiriyhdistysten edustajina Seija Lempiäi-nen,RailiHelin,Marja-LiisaPylväs,KaleviLäm-sä, Eila Eerola ja Arja Kallio. Samoin päätettiinanoaTVK:njaTVK-V:njäsenyyttähetijärjestönrekisteröimisen jälkeen. Jälkimmäinen tehtävähoidettiin nopeasti, sillä TerveydenhuoltoalanammattijärjestöTehyry.merkittiinoikeusminis-teriönyhdistysrekisteriinjotiistaina8.kesäkuu-ta.Perustamisasiakirjatveiväthetitiistaiaamu-narekisteriviranomaisilleTehynjärjestöosastonpäällikkö Lea Alasilta-Hagman sekä sihteeri

IrkkaPendolin.121Kokouksen päätöksen mukaan Tehy ryhtyi-

si toteuttamaan ammattiosastojen jäsentenedunvalvontaa välittömästi sen jälkeen kunperustajaliitot olisivat siirtäneet jäsentensäedunvalvonnanTehynhoidettavaksi.Tämäasiahoidettiin kätevästi kokouksen välipäivänä 8.kesäkuuta, jolloin perustajajärjestöt päättivätomissa liitto- tai vuosikokouksissaan liittyäTehyyn, luovuttaa sille jäsenistönsä edunval-vonnan ja luopua niin sanottuihin vanhoihinneuvotteluoikeuslakeihin perustuvasta oikeu-destaan neuvotella valtion ja kuntien kanssa

edellyttäen, että samat oikeudet myönnettäi-siin Tehylle. Perustajajärjestöt erosivat samallaTVK:sta ja TVK-V:stä sekä luovuttivat Tehylletyötaistelurahastojensa omaisuuden. Kokouk-sissaan järjestöt hyväksyivät myös sääntöjen-sämuuttamisensiten,ettänetoimisivatvas-taisuudessa Tehyn yhteistyöjäseninä lähinnä

Ta h d o n a s i a


57

Tehyn perustamiskokous Finlandia-talolla kesäkuussa 1982. Menossa koeäänestys, jossa kysyttiin ko-kousedustajien mielipidettä siitä, valitaanko vaalilautakunta vaalilla vai hyväksytäänkö sen kokoonpano esityslistan mukaan.

ammatillis-aatteellisella pohjalla ”jäsenten-sä ammattitiedon ja -taidon kehittäjinä sekäalaansa liittyvien kansainvälisten suhteiden yl-läpitäjinä”.122

Tehyn tekninen perustaminen sujui mut-kattomasti, mutta henkilövalinnoista vään-nettiin pitkään kättä. Tilannetta sotki yhdis-

tysrekisterin vaatimus, jonka mukaan nopeanrekisteröinnin ehtona oli liittohallituksen yk-simielinen valitseminen jo maanantaina 7.kesäkuuta.Päätösyllättikokousväenjahanka-loittikokouksenkulkua,sillä12-jäseniseenliit-tohallitukseen oli esitetty 64 henkilöä. Niinpämaanantainakäytiinkuumeisestineuvotteluja


oli puheessaan toivonut puolueiden toimivan”hienotunteisesti” ammattiyhdistysliikettä koh-taan. Kun perustavassa kokouksessa edettiinliittohallituksenja-valtuustonvaaliin,esittiArjaAlho (sd), että henkilövalintojen valmisteluajatkettaisiin ottamalla huomioon ammatilliset,alueelliset ja poliittiset näkökohdat. Kaikki po-liittisetryhmittymätsaatiinajatuksentaakse,jaay-sihteerit laativat ensimmäisen ”junttalistan”Tehyn liittohallitukseen valittavista jäsenistä.Samassa paketissa olivat mukana esityksetTe-hynpuheenjohtajaksi sekä liittovaltuustonpu-heenjohtajiksi.

Sopuvaalistaeikuitenkaantullutmitään,vaankokousväen sitoutumaton osa käytti valtaansajavaati,ettäliittohallitusvalittaisiinsuhteellistavaalitapaa käyttäen. Sitä edellyttivät varsinkinLastenhoitajaliitonedustajat.Näinpäätettiinkinmenetellä ja vaalissa hallitusvastuuseen nousineljä sairaanhoitajaa, kaksi terveydenhoitajaa,kaksilääkintävoimistelijaasekäyksikätilö,ham-mashoitaja, lastenhoitaja ja laboratoriohoita-ja. Poliittisesti liittohallituksen jäsenistä kuusilukeutui ”oikeistolaisiin ei-sosialisteihin”, kaksiliberaaleihin, kaksi sosialidemokraatteihin jayksikansandemokraatteihin.Lisäksiyksiheistävalittiin epäpoliittisesta lastenhoitajien vaalilii-tosta.”Junttalistan”kaatuminenolipettymyste-hyläisillesosiali-jakansandemokraateille,jotkaolisivatsenmennessäläpisaaneethiemanlaa-jemmanedustuksenliittohallitukseen.126

Tietynlaista jatkuvuutta merkitsi se, että en-simmäiseenliittohallitukseenvalittiinrunsaastiyhteistyöjärjestöjen puheenjohtajia, jotka luo-puivat tästä tehtävästään perustavan kokouk-sen välipäivänä pidetyissä järjestöjen liittoko-kouksissa.127 Viimeiset henkilövalinnat tehtiinkeskiviikkona9.kesäkuuta,jolloinKaleviLämsä(kesk) voitti liittovaltuuston puheenjohtajanvaalissa Mirjam Sipposen (kok) äänin 96–79.Äänestämällävalittiinmyös60-jäseninenliitto-valtuusto.128

”Tehyn perustamis-kokouksessa oli ylevä tunnelma, sillä tiesimme tekevämme historiaa. Sää ei kuitenkaan tapahtumaa suosinut, sillä harvemmin Helsingissä sataa kesäkuussalunta.”

Raija Hukkamäki

hallituksen kokoonpanosta. Eri ammattiryh-mien,poliittistenryhmittymienjapiiriyhdistys-tenesittämienvaatimustentäyttämineneiolluthelppotehtävä.123

Puheenjohtajavaali ratkesi odotetusti selvinnumeroin. Sairaanhoitajaliiton puheenjohtajaToini Nousiainen (lib) päihitti saman järjestönosastopäällikkö Maija Anttilan (sd) äänin 123–47 kuuden liittokokousedustajan äänestäessä

tyhjää. Varapuheenjohtajiksivalittiin äänestyksen jälkeensitoutumaton ei-sosialisti,Lastenhoitajaliiton puheen-johtaja Sirkka Purola sekäSairaanhoitajaliiton vara-puheenjohtaja Alli Haapoja(kok).124

Puheenjohtajaehdokkaatsuhtautuivat mielenkiintois-ta kyllä eri tavoin puolue-politiikan rooliin Tehyssä.Toini Nousiaisen mielestäpuoluepoliittinenkiistelyolijoissakin ammattijärjestöis-

sä tullut miltei pääasiaksi edunvalvonnansijasta. Hän painotti avauspuheessaan, ettäpuoluepolitiikka sai tulla Tehyyn ”vain jäsen-tenaktiivisuudenkautta”.Vaikkakokoussalissaolivat kutsuvieraina seitsemän puolueen ay-sihteerit, päättivät tehyläiset Nousiaisen mie-lestä asioistaan itse. Hän vakuutti, että Tehynperustajajäsentenkeskenolisyntynytsellainenyhteenkuuluvuus, jota päiväkohtaiset puolue-poliittisetintressiteivätvaarantaisi.MaijaAntti-lapuolestaantotesikokouksenvieläkestäessä,etteipuoluepolitiikkaasaanutTehyssäpeitellä.Hänenmukaansahaluttomuustunnustaapuo-luepolitiikan olleen mukanaTehyn rakentami-sessaoliollutmerkittäväesteTehynperustami-sentiellä.125

Puoluepolitiikka olikin varsin näkyvästi esil-läFinlandia-talonkäytävillä,vaikkaNousiainen

Ta h d o n a s i a


59

Puoluelehdet seurasivat varsin kiinnostuneinauuden ammattijärjestön syntyä ja kokouksenvälillä sekava tunnelma sekä intensiiviset neu-vottelut henkilövalinnoista saivat huomiotaosakseen. Kokoomuslainen Aamulehti piti ko-kousta ”hyvin hämmästyttävänä” ja katsoi po-liittisten intressien kulkeneen ammatillisten jaalueellisten näkökohtien edellä. Uusi Suomi olimyössitämieltä,ettäedustajienpoliittisetkan-nattulivatperustavassakokouksessaodotettuanäkyvämmin esille. Lehti noteerasi myös sen,että vasemmisto asetti oman puheenjohtaja-ehdokkaansa, vaikka tiesi häviävänsä äänes-tyksen. Uuden Suomen näkemyksen mukaan”Tehynjäsenkuntaeitänäpuoluepoliittisuudenhyljeksinnän aikana varmastikaan halua poliit-tiseksi leimautuvaa järjestöä”. Suomen Sosiali-demokraatissa Tehyn uusi järjestösihteeri PirjoErätuli (sd) harmitteli sitä, ettei puheenjohta-jistoon mahtunut yhtäkään vasemmistolaista.KansandemokraattienKansan Tahto puolestaansyytti”kokoomuksenpuoluetoimistostajohdet-tua järjestötekniikalla keikarointia” kokouksentyöskentelynvaikeuttamisesta.129

Lehtikirjoittelussa pohdittiin myös uudenjärjestön tulevaisuutta ja sen mahdollisuuk-sia parantaa naisvaltaisen matalapalkka-alanpalkkakehitystä. Yleisesti arvioitiin, että Tehynvoisi olla vaikeaa ylläpitää sisäistä yhtenäisyyt-tään politiikan ja taloudellisten tavoitteidenpaineissa. Puolueiden oletettiin voivan pyrkiäkasvattamaan omaa valtapiiriään etujärjestönkustannuksella. Ilta-Sanomat muistutti asiastaselvin sanoin: ”Puolueitten hienotunteisuu-teeneikannatakovinkaanpaljonluottaakutenay-sihteerien touhut perustamiskokouksessaosoittivat.” Naisvaltaisen liiton todettiin olevankovan tehtävän edessä pyrkiessään paranta-maanterveydenhuoltoalanpalkkaustasuurtenteollisuus- ja toimihenkilöliittojen puristukses-sa. Hämeen Sanomien mukaanTehyn ”sisäinenvaltataistelu” oli ollut perustamisvaiheista läh-

tien kovaa, ja se saattaisi luoda erimielisyyksiämyös siinä vaiheessa kun uuden etujärjestönedustajat istuisivatneuvottelupöytääntyönan-tajienkanssa.130

Tehynperustavankokouksentapahtumiaonsyytä peilata ajan työmarkkina- ja puoluepoli-tiikan kehitystä vasten. Puolueet kiinnostuivat1970-luvulta lähtien yhä enemmän toimihen-kilöiden ammattiyhdistystoiminnasta, koskatoimihenkilöidenmääräolityöelämässälisään-tymässäjatyöväestönsupistumassa.Varsinkinpoliittinenvasemmistoalkoituolloinkiinnostuatyöelämän ”toimihenkilöistymisestä” ja pyrkilaajentamaan kannatuspohjaansa perinteisentyöväestön ulkopuolelle.131 Monien yhteiskun-nanosa-alueidenpolitisoituminenoli1970-lu-vullaselvästinähtävissä, jatämäkehitysulottilonkeronsa myös toimihenkilöjärjestöihin, jot-ka oli pitkään luokiteltu ”sitoutumattoman oi-keistolaisiksi”. Ne toimivat 1960-luvun lopulleasti ammatillis-aatteellisella pohjalla.Vanhem-mat, perinteiset terveydenhuoltoalan järjestötkuuluivat juuritähänryhmään, janiidenjohtohalusi Tehyn rakentuvan kattojärjestöperiaat-teen pohjalle. Heikon palkkakehityksen tulok-sena osa kasvavasta hoitohenkilökunnasta al-koikuitenkinsiirtyävasemmistonkannattajiksi,jatätäliikehdintäätapahtuivielä1980-luvulla-kin. Maija Anttilan perustavassa kokouksessaesittämä kommentti puoluepolitiikan roolistaTehyä rakennettaessa käy tätä taustaa vastentarkasteltunaymmärrettäväksi.

Tehyn synty näkyi nopeasti myös arjen ta-solla, kun perustajajärjestöjen toimistot yhdis-tyivät jaTehyn toimisto aloitti toimintansa 10.kesäkuuta1982.Elokuunalkupuolella toimistomuuttiItä-PasilanTVK-taloonosoitteeseenAse-mamiehenkatu4, jossasesaikäyttöönsäkokoviidennen kerroksen ja suurimman osan nel-jättä. Henkilökunta työskenteli jakautuneenaviiteenosastoon,jotkaolivatammatti-jakoulu-tusasiainosasto,järjestöosasto,sopimusosasto,


talous-jahallinto-osastosekätiedotusosasto.132Toimiston esimiehenä toimineen puheenjoh-tajanjaviidenosastopäällikönohellatoimisto-henkilökuntaankuuluiyhteensä25työntekijääsekä 23 hengen suuruinen asiamieskunta. 15aluetoimistoa puolestaan huolehtivat piiriyh-distysten asioiden hoidosta. Ne toimivat läheskaikki Sairaanhoitajaliiton piiriyhdistysten luo-vuttamissatoimitiloissa.133

Terveydenhuoltoalan yhteisen etujärjestönsynnyttäminen oli kestänyt kauan, mutta lop-putulos oli työmarkkinahistoriaa. Tehyn pe-rustaminen oli suurin toimihenkilö- ja virka-miesjärjestöissä koskaan tehty järjestöfuusio,

ja syntynyt kokonaisuus TVK:n toiseksi suurinjäsenliitto. Siinä missä yksityissektorin ammat-tijärjestöt olivat nopeasti järjestäytyneet suu-remmiksi kokonaisuuksiksi niin sanotun teolli-suusliittoperiaatteenmukaisesti,olivat julkisensektorinpienetammattikunta-taihallintoyksik-kökohtaisetjärjestötpitäneettiukemminkiinniitsenäisyydestään.Tehyn synty mursi tätä käy-täntöä, vaikka muun muassa Apuhoitajaliittojäi uuden järjestön ulkopuolelle.134 Uuden etu-järjestönperustaminenkertoimyösterveyden-huoltoalanammattikuntienvälistenraja-aitojenmadaltumisesta.Yhdistäviätekijöitäolilopulta-kinenemmänkuinerottavia.

Tehykäyttiensimmäiselläliittokokouskaudellaan

1982−1985verbaalisenatunnuksenaanperustavankokouksensaiskulausettaTehy – tervettä joukkovoimaa.Tehynvisuaalinenlinjamääriteltiinjojärjestöäperustettaessa:senväreiksivalittiinpunainen,valkoinen,mustajaharmaa.Näyttävänvisuaalisentun-nuksentarveolikuitenkinilmeinen,javuonna1985Tehylähestyiasiassalukuisiatun-

nustettujagraafisiasuunnitte-lijoita.Heidänluonnoksensaeivätkuitenkaanvakuuttaneettehyläisiä,vaantunnuksensuunnittelijalöytyilopultaTehynkanssapaljonyhteistyö-tätehneenmainos-javiestin-tätoimistonLahtimainoksenriveistä.28-vuotiasgraafinensuunnittelijaTuijaKuparinenlaatiehdotuksenomastaaloit-teestaan.Hänpohtityöproses-sinaikana,millainensymbolikuvaisiparhaitenkaikkiatehy-

läisiäammattiryhmiäjaniidentekemäähoitotyötä.Kuparinenpäätyisuunnittelemaantun-nuksen,jossanäkyvätylöspäinkohoavat,hoitavatjaauttavatkädet.Tehy-lehdessäluonneh-dittiin”omaajärjestötunnusta”tuoreeltaantähäntapaan:

”Auttavatkädetkertooläm-pimästä,osaavastaTehystä,jollaontarjotakymmeniätuhansiavastuuntuntoisiajaosaaviakäsiäkanssaihmisten-säavuksi.”

Auttavat kädet -tunnus

Ta h d o n a s i a


61

Lastenhoitaja Rauni Hirvikoski hoitaa vastasyntynyttä

1980-luvun taitteessa.

Kaiu

shed

enst

röm

Auttavatkädet-tunnustajasiihenkuuluvaaTehy-logoaryhdyttiinhetikeväällä1985käyttämäänkaikessaTehynsisäisessäjaulkoisessavies-tinnässä.Sitätekijäsenistönkeskuudessatunnetuksikesä-kuun1985liittokokous,johonosallistuvatsaivattunnuksellavarustetun,liittokokouksenasiakirjatsisältävänkansion.Tunnussaijäsenistöltähyvänvastaanoton.EräätTehy-aktiivittotesivatliittokokouk-

sessa,ettätunnuksessasaattoiylösalaisinkäännettynänähdämyöstukevatjalat,jotkaniinikäänolivattehyläisentyössäuseintarpeen.

Tunnustamuokattiinhiemanvuonna2003,jolloingraafinensuunnittelijaRiittaViitakangasmuokkasisiihenuudenlogontekstityypistäHelveticaNeueBlackExten-ded.Tehynvisuaalisestatyy-listälaadittiintuolloinmyössekäkirjallinenettäsähköinen

ohjeisto,jottatyylinyhtenäistäilmettäonhelpposuuressaor-ganisaatiossakaikkienvaalia.

Artikkelin lähteinä on käy-tetty Tehy-lehden artikkelei-ta vuodelta 1985. Lisäksi on haastateltu Tehyn pitkäai-kaista tiedottajaa Katriina Vasamaa sekä hyödynnetty Tehyn graafista ohjeistusta osoitteessa www.tehy.fi.

tahdon asia

Documents