SEURAKUNTAEVANKELISLUTERILAINEN JULKAISU 85. vsk

Tässä

numero

ssa Ensimmäinen sana - ja Viimeinen! Uskon perustus Rippileiri 2009 Taivaaseen valmis

Nro 5/2009

Seurakunta 5/2009

82

Mukuloista mieleen

Ukki sai viime keväänä haalittua multaa muutamaan autonren-kaaseen, joihin hän istutti itämään perunoita, yhden kuhunkin. Naureskelin ja povailin, ettei niihin mitään kasva, varsinkin kun varret kasvoivat yli metrin mittaisiksi ja alkoivat rönsyillä maata myöten.

Mutta kuinkas kävikään?! Yhdestä perunasta olikin tullut 5-10 sileää, isohkoa, kaunista perunaa! Maistuivat juuri sel-laisilta, miltä aikoinaan lapsuudenkotini pihamaalla kasvatetut uudet perunat muistini mukaan maistuivat – siis ihanilta!

Kuokkiessani näitä perunoita maasta pois ajattelin, että tämähän on pala Jumalan ihmettä. Tuli mieleeni laulun sanat: ”Katso ihmettä suurinta maan, Jeesus maailman autuudeks on, tuonut ristillä kuolemallaan, ihan kaikille näin sovinnon. Verellään, verellään, nyt ostettu oon verellään…” Kolmannen säkeistön kohta ”kun vain haavat on turvanasi, sinne varmasti kulkusi vie. Taivaaseen, taivaaseen…” jäikin sitten soimaan päähäni loppupäiväksi.

Voi hyvin. ”Isän taivas on sun omasi.”

mummi

Seurakunta 5/2009

83

Ensimmäinen Sana - ja Viimeinen!

Kesän helteiden pehmittämin aivoin julkisuudessa käyty hyökkäys Jumalan olemassaoloa vastaan oli käynnistynyt tätä kirjoittaessani. Tätä lukiessasi tiedät, vieläkö tuo aihe ”myy”, kun jo peräti toista kuukautta on kulunut ainakin Helsingissä aloitetusta mainoskampan-jasta. Vai onko se jo vanhentunut niinkuin Jumalan Sanaa vastaan keksityillä ihmisten ”viisailla päätelmillä” tapana on.

No, uusia viisauksia kyllä keksitään, ja uudet otsikot vaihtuvat silmiemme eteen lähes bussivuorojen aikataulujen tahtiin, joten sitä viihdettä varmasti riittää.

Elämän ja olemassaolon, niin Jumalan kuin ihmisenkin todellisuut-ta vakavissaan pohtivalle edelleen ainoa ehdottomasti luotettava tietolähde on Jumalan, kaiken Luojan ja ylläpitäjän oma ilmoitus, Raamattu.

Ja aina yhtä riemastuttavaa on havahtua huomaamaan, että tuon ilmoituksen keskuksessa on Jeesus Kristus, oma Herrani ja Vapahtajani.

“Hänen kauttaan tehtiin kaikki, ja ilman häntä ei ole tehty mitään, mikä on olemassa” (Joh. 1:3). Sama Jeesus, joka ristillä kuoli puolestamme ja nousi kuoleman voittajana, nyt myös elää ja hallitsee. “Näin sanoo ensimmäinen ja viimeinen, joka kuoli ja tuli eläväksi” (Ilm.2:8).

Hän, ensimmäinen Sana, sanoo kerran myös viimeisen sanan. Hän itse on Ensimmäinen ja Viimeinen. Hän myös vie häneen us-kovat iankaikkiseen elämään. Jobin tavoin toteamme: “Minä tiedän Lunastajani elävän, ja viimeisenä hän on seisova multien päällä” (Job. 19:25).

Seppo Salo

Seurakunta 5/2009

84

Kestääkö uskosi perustus?

“Sillä ‘vielä, aivan vähän aikaa, niin tu-lee hän, joka on tuleva, eikä viivytte-le; vaan vanhurskas on uskosta elävä, mutta jos hän väistyy piiloon, ei mi-nun sieluni mielisty häneen’. Mutta me emme ole piiloon väistyvää väkeä itsel-lemme kadotukseksi, vaan uskon ihmi-siä sielumme säilyttämiseksi.” (Hepr. 10:37-39.)

Jokaiselle uskovalle on käytännön elä-mästä tuttua se, että meidän uskoamme testataan ja koetellaan joka päivä. Vallit-seva ajan henki hyväksyy kyllä, ja jossain määrin arvostaakin henkevää uskonnolli-suutta. Vaikuttaahan se syvällisemmältä ja kestävämmältä kuin materiaalisen hyvin-voinnin tai ajan poliittisten tuulahdusten ja yhteiskunnallisten muoti-ilmiöiden nopeatempoinen vaihtuvuus. Täydellinen jumalakielteisyys, ateismi, ei markkinoin-nistaan huolimatta liene vieläkään kovin suosittua.

Uskontojen valintahyllystä taas par-haiten näyttävät kelpaavan joko tunteisiin ja kokemuksiin voimakkaasti vaikuttavat vanhat tai uudet yhteisöt, tai sitten vuo-situhantisella pysähtyneisyydellään tai maailmanlaajuisella, mystisellä valta-asemallaan kiinnostusta herättävät orto-doksit ja roomalaiskatoliset.

Raamatullisen kristinopin sitkeim-mät viholliset löytyvät kuitenkin omista sydämistämme. Perisynnin mehevästä juuresta saavat sisimmässämme aina uutta elinvoimaa yhtä hyvin “jumalankieltäjä”, kuin myös Jumalan suosioon omilla teke-

misillään, hengellisillä kokemuksillaan tai tuntemuksillaan pyrkivä “juutalainen”, “katolinen” tai vaikkapa “helluntailainen-kin”. Ne kaikki ja lukemattomat muutkin uskonnollisuuden ilmentymät asuvat hyvässä sovussa ja yhteisymmärryksessä meidän sisimmässämme.

Vain kaksi joukkoa“Joka uskoo Jumalan Poikaan, hänellä on todistus itsessään; joka ei usko Jumalaa, on tehnyt hänet valehtelijaksi, koska ei usko sitä todistusta, jonka Jumala on to-distanut Pojastaan. Ja tämä on se todistus, että Jumala on antanut meille iankaikkisen elämän, ja tämä elämä on hänen Pojas-saan. Jolla Poika on, hänellä on elämä; jolla Jumalan Poikaa ei ole, hänellä ei ole elämää. Tämän olen kirjoittanut teille, jotta tietäisitte, että teillä on iankaikkinen elämä, teillä, jotka uskotte Jumalan Pojan nimeen.” (1. Joh. 5:10-13.)

Näennäisesti moninaisista uskonnolli-suuden ilmentymistä huolimatta koko ih-missuku jakautuu lopultakin vain kahteen joukkoon: julkisesti jumalaton, ateismiin uskovien joukko on itse asiassa samaa ryhmää kaikkien niiden kanssa, jotka joil-lain omilla pyrkimyksillään, kokemuksil-laan, ansioillaan tai ansiottomuudellaan tavoittelevat Jumalan mielisuosiota. Heille kaikille on nimittäin yhteistä se, että he hylkäävät Jumalan asettaman, ai-noan Hänelle kelpaavan vanhurskauden, nimittäin Kristuksen lahjavanhurskauden. Ja Kristuksen sovitusveren ulkopuolella

Seurakunta 5/2009

85

on vain kuolema, tuomio ja kadotus. Kadotustuomio helvetin sammumat-

tomassa tulessa on aivan yhtä ehdoton niin jumalankieltäjälle kuin myös oman vanhurskautensa vaatteissa taivaaseen pyrkivälle. Molemmat tulevat tuomituiksi Jeesuksen veren hylkääjinä. Jeesus sanoo täysin ehdottomasti: “Ei kukaan tule Isän tykö muuten, kuin minun kauttani” (Joh.14:6). Jeesuksen sovitusveren hyl-kääjät joutuvat viimeisellä tuomiolla kuu-lemaan hirvittävän, mutta täysin Jumalan vanhurskautta toteuttavan ja Raamatussa jo edeltäpäin perustellun tuomion: “Men-kää pois minun luotani, te kirotut, siihen iankaikkiseen tuleen, joka on valmistettu perkeleelle ja hänen enkeleilleen” (Matt. 25:41).

Tämäkin kirjoitus on kuitenkin kirjoi-tettu luettavaksesi juuri siinä tarkoituk-sessa, että olisit siinä toisessa joukossa, siinä, jolle Jeesus lausuu: “Tulkaa, Isäni siunatut, ja perikää se valtakunta, joka on ollut teille valmistettuna maailman perustamisesta asti” (Matt. 25:34).

Armoon turvautuminen on langenneen ihmisluonnon vastaistaSyntiinlangenneen ihmisluonnon koko luonnollinen uskonnollisuus lähtee omas-ta pyrkimyksestä ja yrityksestä. Sen pon-timena on sielunvihollisen jo paratiisin lankeemuksessa ihmismieleen istuttama ylpeyden henki. Sen mukaan jokainen lahjakin on jotenkin itse ansaittava; on oltava lahjan arvoinen!

Ja vaikka nykyisin sanat armo ja armollisuus ovat ainakin julkisuudessa hyväksyttyjä, jopa suosittuja, ei kukaan suostuisi itse armopaloihin tyytymään. Se koetaan häpeälliseksi.

Ansaittu palkka, kohtuullinen ansio,

omavarainen toimeentulo, kunnian tun-to, jopa ylpeä mielenlaatu ovat sellaisia tämän maailman ihanteita, jotka väistä-mättä heijastuvat myös kaikkeen siihen, mitä me luonnostamme uskon asioistakin ajattelemme.

Niinpä tuota luonnollista uskon-nollisuutta häpeilemättä noudatteleva paavin kirkon teologia käyttääkin ihan virallisessa uskonopissaan hyväksyvästi sellaisia käsitteitä kuin arvollisuusansio ja kohtuullisuusansio Jumalan edessä. Ja mitä taas käsitteeseen armo tulee, on kato-lisen opin keskuksessa puhdasta Jumalan sanaa häpäisevä oppi uskovan sisimpään vuodatetusta armosta (gratia infusa), jon-kinlaisesta Jumalan ihmissydämeen istut-tamasta armon ”latingista”, jonka varassa ihmisen sitten katsotaan voivan hankkia noita Jumalalle kelpaavia ansioita.

Usko Jeesukseen, puhdas armon oppi on aina Jumalan ihmeRaamatullinen, taivaan autuuteen johtava usko ei ole kenellekään luontainen, eikä yksikään langenneen ihmissuvun jäsen ole luonnostaan jumalanlapsi. Ei kukaan voi sellaiseksi ryhtyäkään. Ei lapseksi voi alkaa, vaan sellaiseksi synnytään. Ajatus-kin omaan syntymäänsä vaikuttamisesta on mieletön ja täysin mahdoton. Niinpä Jumalan omaksi lapseksi synnytään vain Jumalan Pyhän Hengen voimasta. Juma-lan Henki käyttää välineinään Jeesuksen ristin sovituksesta kertovaa evankeliumin sanaa ja Herran Jeesuksen itse asettamia pyhiä sakramentteja.

Myös Luther opetti, että “en minä omasta voimastani ja järjestäni voi uskoa Jeesukseen Kristukseen, Herraani, enkä hänen tykönsä tulla, vaan Pyhä Henki...” armonvälineitä käyttäen sen saa aikaan.

Seurakunta 5/2009

86

Jumalanlapseus ei ole mitenkään an-saittavissa. Se voidaan saada vain armos-ta, lahjaksi, Pyhän Hengen synnyttämän uskon kautta. Tuon pelastavan uskon koh-de on Jeesus Kristus ja hänen veressään valmistettu syntien sovitus.

Raamattuun perustuva, Kristuksen sovitustyön varassa lepäävä, uskon kautta omistettava armonoppi; ja saatanan val-heisiin perustuva, ihmisansioihin luottava, tekojen orjuuteen ja kadotuksen vaivoihin johtava tekojen oppi eivät koskaan voi sulautua keskenään. Ne ovat toistensa vastakohdat, toisensa pois sulkevat opit.

Tekojen oppi on luontainen opinkäsi-tyksemme. Se johtaa helvettiin.

Armonoppi on Jumalan päivittäin uudistuva ihme. Se opettaa ihmetellen huutamaan: “Meillä on uskallus mennä kaikkein pyhimpään Jeesuksen veren kautta” (Hepr. 10:19).

Uskosta vanhurskautetuilla rauha Jumalan kanssa Apostoli Paavali kirjoittaa roomalaiskir-jeensä 5. luvussa näin: “Koska me siis olemme vanhurskautetut uskosta, niin meillä on rauha Jumalan kanssa meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta, jonka kautta myös olemme saaneet pääsyn uskon kautta tähän armoon, jossa seisom-me...” (Room. 5:1-2).

Kun kerran uskosta vanhurskautetuilla on rauha Jumalan kanssa, on silloin tu-hannen taalan kysymys, mitä Raamattu tarkoittaa tuolla uskosta vanhurskautta-misella?

Ensiksi on perustavan laatuista ym-märtää, että koko vanhurskauttaminen eli taivaskelpoiseksi hyväksyminen on yksin Jumalan tuomiotoimi. Emme me itse, eikä kukaan muu ihminen voi meitä vanhurskauttaa. ”Jumala on se,

joka vanhurskauttaa”, sanoo Raamattu. Ja toisin kuin katolinen kirkko ja myös monet reformoidut opettavat, Jumala ei tee meitä vanhurskaiksi eli ei muuta meitä olemukseltamme hänelle kelvollisiksi. Miten sitten hän meidät vanhurskauttaa?

Psalmissa sanotaan: “Autuas on se, jonka rikos on annettu anteeksi, jonka synti on peitetty. Autuas on se ihminen, jolle Herra ei lue syntiä ...”. (Ps. 32:1-2.)

Kaikkien syntiemme anteeksiantamus, sovitus Jeesuksen Kristuksen veressä nos-taa siis tuohon ristin sovitukseen ja vereen uskovan uuteen asemaan Jumalan edessä. Jumala ei enää lue meille syntejämme, vaan lukee ja näkee meidät edessään vanhurskaiksi, pyhiksi ja puhtaiksi Kris-tuksen tähden.

Käytännön teologiaaTuo edellä puhuttu vanhurskaaksi te-kemisen tai vanhurskaaksi lukemisen vastakkain asettaminen voi pinnallisesti katsoen näyttää dogmaattiselta hiusten halkomiselta, keinotekoiselta sanoilla saivartelemiselta. Kuitenkin on puhe aivan ratkaisevan tärkeästä, käytännön uskonelämän asiasta.

Vanhurskaaksi eli Jumalalle kelvolli-seksi tekemisen ajatus johtaa väistämättä siihen päätelmään, että uskova, lähtökoh-taisesti tuomion ansaitseva syntinen, paha ihminen, olisi uskon kautta Kristukseen muuttunut Jumalallekin kelpaavaksi, hyväksi. Ja jokainen uskova tietää niin itsestään kuin toisistakin uskovista, ettei se pidä paikkaansa.

Vanhurskaaksi eli Jumalalle kelvol-liseksi lukeminen taas alleviivaa kerta toisensa jälkeen sitä Raamatun omaa ilmoitusta, että Jumala ei lue, eli ei ota huomioon meidän syntejämme sen tähden, että hän on lukenut syntimme Jeesuksen päälle, joka kantoi ne ristille

Seurakunta 5/2009

87

ja kärsi niistä meille kuuluvan rangais-tuksen. Autuutemme ja onnemme syy on siis siinä, että saamme joka hetki turvata tuohon jo valmiiseen anteeksiantamuk-seen. Olemme kirjaimellisesti armolapsia, armon varassa ja juuri siksi iankaikkisesti onnellisia.

Miten siis on? Kestääkö uskosi perustus?Ystävä! Ainoa mikä ratkaisee on se, mikä on uskosi kohde. Jos uskosi kohteena

on Golgatan ristillä tähtemme kuollut ja kuoleman voittajana ylösnoussut Jeesus Kristus, silloin ei ole enää kysymys sinun uskomisistasi, vaan Jumalan Hengen syn-nyttämästä uskosta, Kristuksen uskosta.

“Siks’ riemuitsen nyt aina, aina. Syy autuuteeni Jeesus on! Kun synti syyttää, murhe painaa, ja laki lausuu tuomion. Niin silloin aina päättää saan; Perustus pysyy paikallaan.” (A.C. Rutström, SL 155.)

Seppo Salo

Kiva päivä

Yhtenä sunnuntaina me mentiin mummin ja taatan au-tolla Järvenpäähän jumalanpalvelukseen ja siellä säesti taata pianolla ja kitaralla ja Petra viululla. Pyhäkoulussa oli hassua kun Sisu ja Aarre tekivät hassuja. Heikki piti pyhäkoulua. Ja se oli kivaa, kun jumalanpalveluksen jälkeen mentiin rantaan paistamaan makkaraa. Minä sain kuvatakin vähän. Oli kivaa vaeltaa katsomossa, kun toiset pelasivat palloa. Myös Sisu, Iiris ja Aarre kulkivat katso-mossa. Välillä hypittiin, välillä kiipeiltiin, välillä syötiin makkaraa. Myös syötiin mustaamakkaraa. On kivaa, kun seurakuntalaiset tekevät yhdessä joitain kivoja juttuja.

unikko Hanna elina Salo 7v

Seurakunta 5/2009

88

Rippileiri 2009

Vietin yksitoista kesäkuun ensimmäistä päivää Kukkialla itselleni hyvin poik-keuksellisella tavalla. Lupauduimme Rahkosen Kaisan kanssa rippileirin emän-niksi. Kukkian keittiö oli molemmille toki hyvin tuttu, mutta viikonloppuleiriä pidempää ruoanlaittokokemusta Kukki-alta ei kummallakaan ollut. Aika leirillä oli hyvin antoisaa minulle. Emännyys oli työntäyteistä, aamusta iltamyöhään puuhailua keittiössä, mutta silti erittäin mukavaa. Käytimme pienet vapaa-ajan hetkemme rentoutumiseen ja iloitsimme

sunnuntaisesta täydellisestä hiljaisuudesta ja pitkästä vapaapäivästä, kun kaikki muu väki lähti lähetysjuhlaan Tampereelle ja Nokialle kylpylään. Leirin jälkeen meni muutama päivä arkielämään palautuessa, mutta lähtisin kyllä Kaisan kanssa uudes-taan keittiöhommiin.

Haastattelin Sara Saloa, yhtä kolmesta rippileirin tytöistä leirin tunnelmista.

Mitä asioita odotit riparilta?Odotin, että leirillä olisi hyvä yhteis-

henki. Toivoin, että leirillä olisi kaiken-laista kivaa ja yllättävää. Oppitunteja osasin odottaa ja toivoin, että leirillä tehtäisiin paljon asioita yhdessä.

Täyttikö ripari odotukset?Todellakin! Ylitti kaikki odotukset.

Kaikki oli kivaa leirillä, vaikka sairas-tuinkin.

Riparin kohokohtia?Vaikea sanoa, kun kaikki leirillä oli

kohokohtia. Yksi ylitse muiden oli joka-päiväinen siesta eli lepohetki. Muita ko-hokohtia olivat isosten kanssa oleminen, koko riparin kestävä Los Tournamentos Grande-kilpailu, yhteinen illanvietto nuotiolla, kaikki urheileminen ja käynti Nokian Edenissä sunnuntaina.

Ikävintä leirillä?Ei mikään. Ehkä se, että olin fluns-

sassa ja sain pahan silmätulehduksen. Muuten ei mitään.

Seurakunta 5/2009

89

Tunsitko kaikki riparilaiset ennes-tään?

Olin tutustunut kaikkiin leiriläisiin jo ennen kesäkuun leiriä aiemmilla leireillä. Olimme myös vaihtaneet yhteystietojam-me, niin pystyimme pitämään yhteyttä esimerkiksi messengeritse.

Opitko uusia asioita tunneilla, vai oli-vatko kaikki asiat jo tuttuja? Mitä opit?

Opin tosi paljon, varsinkin ensim-mäiset oppitunnit jäivät hyvin mieleen. Esimerkiksi Isä meidän -rukouksen sisältö oli mielenkiintoinen. Tunneilla oli paljon ennestään opittua, mutta opin myös paljon uutta.

Aiotko osallistua tuleville nuorten-leireille?

Aion osallistua jokaiselle leirille, johon vain pääsen. Ainoa este olisi sai-rastuminen, mutta muuten haluan kaikille leireille.

Loppukesän suunnitelmat?Lähden jo ylihuomenna lastenleirille

isoseksi, sitten kesäjuhlille Kokkolaan. Loppukesästä vielä nuortenleirille. Miten vaan takaisin Kukkialle!

Vieläkö muistuu kahdeksas käsky ja rakkauden kaksoiskäsky?

Hmm. Olikohan se kahdeksas käsky se ”Älä himoitse lähimmäisesi omaisuutta.” Rakkauden kaksoiskäsky on ”Rakasta Herraa, sinun Jumalaasi, koko sydämes-täsi, koko sielustasi, koko voimastasi ja mielestäsi ja lähimmäistäsi niin kuin itseäsi.”

Kiitokset?Haluan kiittää ihan kaikkia! Heikki

ja Riikka Saloa koko leiristä, isäntiä, keittäjiä sekä leirillä että lähetysjuhlassa Tampereella, Nokialle meitä ajanutta bus-sinkuljettajaa, kaikkia riparilaisia, kaikkia oppituntien pitäjiä eli Jalosen Aulista, Salon Seppoa, Heikkiä, Riikkaa, Mäkelän Pideä ja Linkkua ja isosia.

Salla Salo

valokuvat JoHanna Salo

Seurakunta 5/2009

90

Jeesuksen kirjeet seitsemälle seurakunnalle, osa 3/8.

Tämä kirjoitussarja on osa tekijänsä v 1992 Raamattu tutuksi tilaisuuksissa pitämistä Ilmestyskirja-luennoista.

Smyrnan seurakunnalle

”Ja Smyrnan seurakunnan enkelille kirjoita: Näin sanoo ensimmäinen ja viimeinen, joka kuoli ja tuli eläväksi:” (Ilm. 2:8). Smyrna on nykyisin turkkilaiselta ni-meltään Izmir, mutta kautta historiansa kaupunki on ollut kreikkalaisen kulttuu-ripiirin osa. Se sijaitsee syvän lahden pou-kamassa noin 56 km muinaisesta Efesosta pohjoiseen. Kaupunki syntyi jo 3000-lu-vulla eKr. ja oli aiolialaisten asuttama, kunnes joonialaiset valtasivat sen 688 eKr. He rakensivat kaupungin uudelleen ja tekivät siitä kauniin kulttuurikaupungin, jossa Homeroksen väitettiin syntyneen. Tärkeä kauppapaikka ja Rooman vallan keskus se oli yhä. Erityisesti se oli keisarin palvonnan keskuspaikka, puhumattakaan lukuisista epäjumalien temppeleistä.

Seurakunnan syntySeurakunnan syntyvaiheita ei tunneta. Evankeliumi ennätti sinne jo Paavalin aikana Efesosta käsin, mutta järjestäyty-nyt pieni seurakunta alkoi varsinaisesti vasta apostoli Johanneksen tultua Vähään Aasiaan. Seurakunnalla oli hyvä piispa, jota ei kirjeessä lainkaan moitita. Siellä

Johanneksen ja Ignatioksen oppilas, piis-pa Polykarpus kärsi marttyyrikuoleman v. 155. Vaikka Turkki valtasi kaupungin ta-kaisin v. 1922, siellä edelleen kolmannes väestöstä kuuluu kristillisiin kirkkoihin. Smyrnan kynttilänjalkaa ei siis ole sysätty paikoiltaan, kuten Efeson.

”Minä tiedän sinun tekosi ja ahdis-tuksesi ja köyhyytesi - sinä olet kui-tenkin rikas - ja niiden pilkan, jotka sanovat olevansa juutalaisia, eivätkä ole, vaan ovat saatanan synagooga” (Ilm. 2:9).

Jeesus vetoaa siihen, että Hän on ensimmäinen ja viimeinen (1:17-18). Hän oli kuollut ja elää edelleen. Tämä on lohdutus ahdistetulle pikku seurakunnalle, joka oli aina kuoleman vaarassa, koska viranomaiset saattoivat tulla vaatimaan sen jäseniltä suitsutuksen polttamista keisarin kuvan edessä. Jos sen teki, sai kansallisesta kuuliaisuudesta todistuksen ja eli sen jälkeen turvassa, mutta tällainen epäjumalanpalvelus merkitsi Kristuksen kieltämistä.

Kristitty voi yhä edelleen joutua tun-nustustilanteeseen päältä katsoen harmit-tomalta näyttävänkin asian vuoksi, jos siihen osallistumalla luopuu Kristuksesta.

Seurakunta 5/2009

91

Religio licitaJuutalaiset olivat vapautettuja keisarille uhraamisesta. Heillä oli ”religio licita” (luvallinen uskonto; huomautus SS), mut-ta vihassa kristittyjä kohtaan epäuskoiset juutalaiset ilmiantoivat (jopa maksusta) kristittyjä viranomaisille saadakseen evankeliumin tukahdutetuksi. Monet kiivaimmista olivat lisäksi käännynnäisiä pakanoista juutalaisiksi.

Tosi IsraelJeesus toteaa epäuskoisista juutalaisista, että he sanovat olevansa juutalaisia, eivätkä ole. Oikeita juutalaisia ovat Kristukseen uskovat, Messiaan vastaan-ottaneet. Kautta Raamatun kulkee ajatus, että Israelin uskova jäännös on lopun ajan eli Uuden liiton ajan tosi Israel, johon sitten pakanuudesta kääntyneet liitetään, oksastetaan jaloon öljypuuhun. Joka ei sitä Profeettaa (Jeesusta) kuule, hänet hävitetään kansastansa (5 Moos. 18:19; 4 Moos. 9:13; 5 Moos. 28:6,25 jne). Tosi Israel onkin uskova Siion (Jes. 28:16; 10:24; 51:16; Jer. 31:7, 31-34 jne), uskova jäännös (Jer. 3:12; Room. 9:27 jne). Epäuskoiset eivät siis enää ole juu-talaisia (Room.2:28-29), vaan hylätessään Jeesuksen ja jatkaessaan Vanhaa liittoa he ovat tätä harjoittaessaan saatanan synagoga, ei Jumalan. Näin Vapahtaja asian selvästi ilmaisee ja siihen meidän tulee tyytyä, sanokoot kiihkohenget mitä hyvänsä.

”Älä pelkää sitä, mitä tulet kärsi mään. Katso, perkele on heittävä muu-tamia teistä vankeuteen, jotta teidät pantaisiin koetukselle, ja teillä tulee olemaan ahdistus kymmenen päivää. Ole uskollinen kuolemaan asti, niin minä annan sinulle elämän kruunun.

Jolla on korva, hän kuulkoon, mitä Henki sanoo seurakunnille. Sitä, joka voittaa, ei toinen kuolema vahingoita” (Ilm. 2:10-11).

Jeesus rohkaisee seurakuntaa tulevien kärsimysten varalta. Evankeliumin vihol-listen toiminta on itse asiassa perkeleen toimintaa. Joka teettää jotakin toisella, tekee sen itse. Muutamia perkele heittää viranomaisten välityksellä syyttömästi vankilaan. Vainoa kestää kymmenen päi-vää - tavanomainen ilmaus kreikankieles-sä lyhyelle aikajaksolle, kuten englannin ”fortnight”. Vainot tulivat monin paikoin tällaisina lyhyinä ryöppyinä, koska viran-omaiset nopeasti kyllästyivät. Se, milloin Jeesuksen mainitsema lyhyt vaino toteutui ei ole lähemmin tiedossa. Kuitenkin se toteutui pian sen jälkeen kun seurakunta oli saanut kirjeen. Jeesus lupaa voittajille, ettei heitä vahingoita ”toinen kuolema”, iankaikkinen kadotus. Tämän Henki lau-suu kaikille seurakunnille kaikkialla ja kaikkina aikoina.

Raimo koSki-Homi

Seurakunta 5/2009

92

Taivaaseen valmis(Puhe Juhannuspäivänä 20.6.2009 Mellilän Mustajärvellä)

Seuraavana päivänä hän näki Jeesuk-sen tulevan luoksensa ja sanoi: ”Kat-so, Jumalan Karitsa, joka ottaa pois maailman synnin!” (Joh. 1:29).

”Jeesuksen kuolo ja kasteeni kallis. Niissä mä kurja oon taivaaseen valmis!”

Näillä Siionin Kanteleen laulun sa-noilla aloitti Pastori Karikoski aikoinaan saarnansa Mellilän kirkossa evankeliu-mijuhlilla. Olin silloin nuori, vasta teolo-gian opintojeni alkuvaiheessa. Tuo sana upposi sisimpääni ja oli juuri sitä, mitä janosin kuulla. Noiden sanojen toivon virkistävän, vahvistavan ja ruokkivan teidänkin sieluanne ja uskoanne tänä juhannuspäivänä.

Kautta koko Raamatun, alusta loppuun asti kaikuu meille Jumalan Pyhän Hengen toimesta keskeisenä ja tärkeimpänä viesti Jumalan Karitsasta. Se oli sanomana ja saarnan aiheena jo lampuri Aabelilla, joka kuuliaisena Jumalan ohjeelle järjesti en-simmäisen julkisen ja Jumalalle otollisen jumalanpalveluksen.

Jumalalle ei kelvanneet syntiinlangen-neiden ihmisten haalimat viikunanlehdet, joilla he yrittivät peittää syntisyytensä häpeän. Jumala puki heidät eläinten nahoilla. Tarvittiin uhriksi karitsa, joka olisi vakuutena siitä, että kerran Jumalan Karitsa, Taivaallisen Isän ainosyntyinen Poika uhraisi itsensä sovitusuhriksi ja lu-nastaisi kaikki ihmiset vapaiksi synneistä ja kadotuksen vallasta pyhällä verellään.

Apostoli Pietarikin muistuttaa meitä

siitä: ”ette ole katoavaisella hopealla tai kullalla lunastetut turhasta, isiltä peritystä vaelluksestanne, vaan Kristuksen kalliilla verellä, niinkuin virheettömän ja tahratto-man karitsan” (1. Piet. 1:18–19).

Jumala antoi aluksi ihmisten ruoaksi vain kasvikunnan tuotteet ja vasta ve-denpaisumuksen jälkeen myös liharuoan (katso 1. Moos. 1:29 ja 1. Moos.9:3). Siksi ei voi välttyä vaikutelmalta, että Aabe-lin ammatti lampurina sisälsi erityisen korostuksen nahkurin tehtävän ja veren evankeliumin keskinäiseen yhteyteen: ih-misten pukemiseen uskon kautta Jumalan Karitsan vanhurskaudella. Ilmestyskirjas-sa saattaa myös olla viittaus tähän: ”Ja minä sanoin hänelle: ”Herrani, sinä sen tiedät.” Ja hän sanoi minulle: ”Nämä ovat ne, jotka tulevat suuresta ahdistuksesta, ja he ovat pesseet vaatteensa ja valkaisseet ne Karitsan veressä”.” (Ilm. 7:14.)

Uskollisuus Kristuksen ristin ja veren evankeliumin julistamisessa ja opetta-misessa on jokaisen sananjulistajan ja jokaisen seurakunnan pyhä tehtävä ja velvollisuus.

Siitä huolehti Johannes Kastajakin, kun hän sanoi: ”Katso, Jumalan Karitsa, joka ottaa pois maailman synnin!” (Joh. 1:29). Samoin tahdomme me evankeli-sena kansana pitää tämän tehtävämme kunniassa kaikin tavoin. Niin laulamme rakkaassa Siionin kanteleen laulussakin: ”Oi Jumalain, kuink´ iloitsen, Sinulta puvun sain. Näin kelpaan Sulle taivaa-seen, mä jonne matkustan”. Saman asian

Seurakunta 5/2009

93

apostoli Paavali kiteyttää sanoihin: ”Sillä kaikki te, jotka olette Kristukseen kaste-tut, olette Kristuksen päällenne pukeneet” (KR38: Gal. 3:27).

Tämä koko ihmiskunnan lunastus kaikista synneistä Golgatalla on koko kristillisen uskon ja julistuksen keskeisin ja perusasia. Siinä on meillä Jumalan antama tae ja varma vakuutus siitä, että saamme uskossa siihen turvautua ja täysin lahjaksi, aivan armosta omistaa siinä syn-tien anteeksiantamuksen ja iankaikkisen elämän. Marttyyrikuolemaan menevä apostoli Paavali muistutti jäähyväispu-heessaan Efeson suuren seurakunnan pastoreita juuri tästä ja sanoi: ”Ottakaa siis itsestänne vaari ja kaikesta laumasta, johon Pyhä Henki on teidät piispoiksi asettanut, paimentamaan Jumalan seu-rakuntaa, jonka hän omalla verellään on itselleen ansainnut” (Ap. t. 20:28).

Tässä sanomassa meille on annettu myös koko Raamatun avain. Siitä kertoo meil-le Ilmestyskirja: ”ja he veisasivat uutta virttä, sanoen: ”Sinä olet ansiollinen otta-maan kirjan ja avaamaan sen sinetit, sillä sinut teurastettiin ja sinä ostit verelläsi meidät Jumalalle kaikista sukukunnista ja kielistä ja kansoista ja kansanheimoista” (Ilm. 5:9).

”Jeesuksen kuolo ja kasteeni kallis. Niissä mä kurja oon taivaaseen valmis!”

Näin laulamalla julistamme samalla uskonvanhurskautta. Jumala pitää meistä huolta kehdosta hautaan asti. Niin Hän on asettanut ja säätänyt Pyhän Kasteen ihmeelliseksi armonvälineeksi. Siinä Hän on liittänyt meidät Kristuksen kuoleman ja ylösnousemuksen osallisuuteen, niin-kuin Hän sanoo apostolinsa kautta: ”hau-dattuina hänen kanssaan kasteessa, jossa te myös hänen kanssaan olette herätetyt uskon kautta, jonka vaikuttaa Jumala,

joka herätti hänet kuolleista” (Kol. 2:12).

Pyhä Kaste on meille joka päivä Jumalan armossaan lahjoittama ylösnousemusvoi-mien lähde. Unohtumattoman välähdyk-sen sain kokea siitä, kun Rovasti Laurila pyysi minua opiskeluaikanani ollessani Mellilän seurakunnan nuorisonohjaajana, käymään sairaskäynnillä yli 80-vuotiaan Saaren mamman luona. Ajattelin silloin, että eihän minusta, nuoresta ja uskonasi-oissa vielä alkutaipaleella olevasta ole tuollaisen vanhuksen sielunhoitajaksi. Päälle päätteeksi mamma vielä pyysi sit-ten laulamaan hänen lempilaulunsa, jota en koskaan ollut edes kuullut.

En ikinä unohda sitä, että mamma hy-myili vain ja opetti minulle tuon laulun: ”Löytyy lähde hyvä, selkeä ja syvä, lähde salainen, lähde julkinen. Pese itses siinä, puhtaaks tulet siinä. Jeesuksen se on veri verraton.”

Sairas vanhus olikin näin minulle sielunhoitajana.

Pyhään Kasteeseen liittyy myös elämän-vaelluksemme, eläminen ”Jumalan armon kirkkauden kiitokseksi”. Efesolaiskirjees-sä (1:3–7) Paavali kirjoittaa: ”Ylistetty olkoon Jumala ja Herramme Jeesuksen Kristuksen Isä, joka on siunannut meitä taivaallisissa kaikella hengellisellä siu-nauksella Kristuksessa, niinkuin hän oli valinnut meidät hänessä ennen maailman perustamista, että me olisimme pyhät ja nuhteettomat hänen edessään, rakkau-dessa edeltä määräten meidät lapsikseen Jeesuksen Kristuksen kautta, hänen tah-tonsa mielisuosion mukaan, kiitokseksi hänen armonsa kirkkaudesta, jossa hän on meidät armoittanut siinä rakastetussa, jossa meillä on lunastus hänen verensä kautta, syntien anteeksiantamus, hänen armonsa rikkauden mukaan”.

Jatk

uu si

vulla

94

Seurakunta 5/2009

94

Kukkian keitaan kuulumisia

Lähde talkoisiin!Kukkian Keitaan rakennustalkoot jatkuvat joka viikonloppu Kuohijoella. Isommat talkoot, joihin toivotaan enemmän miehiä ja naisia, järjestetään 25.–26.7. Tämän lisäksi rakentaminen jatkuu elokuun ajan joka päivä. Paikalla on töistä vastaava rakennusmestari. Mikäli olet tulossa, ilmoittaudu Ris-to Korkeelle (0400 775 635) tai Rauha Yli-Vainiolle (050 539 1172, rauha.yli-vainio@elisanet.fi).

Apostoli selittää samaa asiaa vielä tar-kemmin Roomalaiskirjeessään ja sanoo: ”Vai ettekö tiedä, että me kaikki, jotka olemme kastetut Kristukseen Jeesukseen, olemme hänen kuolemaansa kastetut? Niin olemme siis hänen kanssaan haudatut kasteen kautta kuolemaan, jotta niinkuin Kristus herätettiin kuolleista Isän kunnian kautta, niin on meidänkin uudessa elä-mässä vaeltaminen. Sillä jos me olemme hänen kanssaan istutetut yhdenkaltaiseen kuolemaan, niin me myös tulemme yh-denkaltaisiksi ylösnousemisessa, tietäen sen, että meidän vanha ihmisemme on hänen kanssaan ristiinnaulittu, jotta syn-nin ruumis kukistettaisiin, niin ettemme enää palvelisi syntiä; sillä joka on kuollut, hän on vanhurskautettu synnistä. Mutta

jos olemme kuolleet Kristuksen kanssa, niin uskomme, että elämmekin hänen kanssaan.” (Room. 6:3–8.)

Kuten huomaamme apostolin sanoista, tässä ei ole kyseessä ahdistava vaatimus ja käsky Jumalan tahdon mukaiseen elämään, vaan erityinen ja lohdullinen ”evankelinen imperatiivi”. Jumala saa aikaan ylösnousemusvoimillaan Pyhän Henkensä kautta meissä uutta, tahtonsa mukaista elämää ja uskon hedelmiä.

Sen apostoli tiivistää vielä sanoihin: ”Me kuljemme, aina kantaen Jeesuksen kuolemaa ruumiissamme, että Jeesuksen elämäkin tulisi meidän ruumiissamme näkyviin” (KR38: 2. Kor. 4:10).

auliS Jalonen

kuva: JoHanna Salo

Jatk

uu si

vulta

93

Seurakunta 5/2009

95

Jumalan puutarhassa ”Jumala Sebaot, käänny ta-kaisin, katso alas taivaasta ja näe; ota hoitaaksesi tämä viini-puu ja suojaa se, minkä sinun oikea kätesi istutti, tämä taimi, jonka kasvatit suureksi itseäsi varten” (Ps. 80:15–16).

Aidan takaa katsellessa puutar-hamme voi ehkä näyttää hyvin sekavalta ja huonosti hoidetulta, koska siellä sallitaan kaikkien kukkien kukkia mikä missäkin. Kuitenkin, kun astut sisälle ja tutustut lähemmin siihen, huomaat ettei se hullummin olekaan suunniteltu, vaan siinä on tietty järjestys, joka on Korkeimman puutarha-arkkitehdin laatima istutussuunnitelma. Hän on antanut kasviensa siementen lentää juuri siihen paikkaan, kuin on tarkoittanutkin. Hänen mielestään se kasvualusta on juuri tälle kukalle, puulle tai pensaalle sopiva. Tuossa paikassa se pääsee sopivim-malla tavalla hoitamaan tehtäväänsä, mitä varten se on luotu.

Seurakuntaansa Herramme ja Luojamme on lähettänyt erilaisia ihmisiä. Jokainen Jumalan lapsi, joka uskoo Jeesukseen Jumalan poikana ja syntiensä sovittajana on kuin kukkiva kasvi hänen puutarhassaan eli näkymättömässä seurakunnassaan. Hänet on luotu Taivaallisen isämme suunnittelemaa tehtävää varten tänne maailmaan. Joskus luulemme tietävämme tehtävämme, useimmiten vain itse Luojamme tietää sen. Jokai-sella meistä on kuitenkin ilo olla hänen palveluksessaan.

vuokko Savola

HenkilöuutisiaTampere:Elina ja Harri Vähäkuopukselle syntyi 29.03.2009 tyttö joka kastettiin 22.5.2009 Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen isovanhempiensa ko-dissa Tampereen Atalassa nimellä Venla Karoliina.Kasteen toimitti Seppo Salo. Espoo:Essi ja Petteri Suontamalle syntyi poika 11.5.2009. Niilo Emil kastettiin Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen Espoossa 17.6.2009. Kasteen toimitti Juhana Pohjola.

Seurakunta 5/2009

96

Jalkapuussa nähdään välähdyksiä vuorol-laan yhden seurakuntalaisen, ystävän tai tuttavan elämästä ja ajatuksista.Tänään Jalkapuussa on Marja Tuulikki Huusko. 1. Haastajan kysymys: Miten aiot välttää sen silimättömän kiirhen, minkä monet eläkhelle jäänhet on saannu riesakshen??Ei minulla ainakaan vielä oo ollu silimi-töntä kiirettä. Jos nyt semmosta alakaa tulla, täytyy muistaa, että kerkiää sitä vielä huomennakin, jos Jumala elonpäivän suo. Ne eläkeläisen kiirhet taitaa johtua siittä, että ihiminen vanhemmuuttaan hirastuu. 2. Mikä on ilahduttanut sinua tällä vii-kolla?Vesisade ja sen aiheuttamat muutokset luonnossa. 3. Mikä laulu tai raamatunkohta puhut-telee sinua?2. Kor. 12:9: ”Ja hän sanoi minulle: Minun armoni on sinulle kylliksi, sil-lä minun voimani tulee täydelliseksi heikkoudessa.” Vaikka asiat eivät aina sujukaan hyvin ja rukouksestakin huo-limatta pysyvät ennallaan, niin tämä lause lohduttaa. Jumalan armo, syntien anteeksiantamus Jeesuksen ristinkuole-massa, antaa iankaikkisen elämän, missä ei ole huolia eikä murheita.

4.Missä viihdyt paremmin kuin Jalka-puussa?Viihdyn monessakin paikassa pa-remmin, mutta vastaan laulun sa-noin: ”Eipä paikkaa olekaan, kodin vertaa ollenkaan”. Parhaimmat unet-kin tulevat kotona omassa sängyssä. 6. Seuraavaksi haastan jalkapuuhun Rau-ha Yli-Vainion. Olet Innokas Kukkian Keitaan puolestapuhuja. Mikä on innos-tuksesi lähde?

Seurakunta 5/2009

97

Tervehdys KyyjärveltäKyyjärvellä saatiin viettää yhteistä kristillistä iltaa 22. toukokuuta Kyyjärven kirkon sivusalissa. Puhujina olivat pastori Seppo Salo ja Kyyjärven evankelisluterilaisen kirkon kirkkoherran sijaisena toimiva pastori Jari Kuusi. Jo aikaisemmin talvella olivat pastorit Koskelan kotiseuroissa sopineet yhteisestä kirkkoillasta ja näin se sitten toteutui.

Jari oli hiljan ollut puolustusvoimien kertausharjoituksissa ja toi terveisiä niistä ympyröistä. Varsinaisessa puheessaan hän käsitteli Jeesuksen antamaa käskyä ”rakas-takaa lähimmäisiänne”. Sepon puheen pohjana oli seurakunnan laulukirjan laulu 61 ”Kun Jeesus mennyt on taivaaseen”. Olihan edellisenä päivänä vietetty helatorstaita. Miten hienosti laulu johdattikaan meidät asian ytimeen, sekä Raamatun ilmoitukseen Jumalan armosta ja syntiemme sovituksesta Jeesuksen Kristuksen kautta.

Suurin osa hengellisistä lauluista on selkeitä saarnoja, kuten Seppo meille osoitti. Puheen päätteeksi lauloimme samaisen laulun, tosin Siionin Kanteleesta. Lauloim-me monta muutakin tuttua laulua paikallisen kanttorin säestyksellä. Saimme kuulla myös monta hengellistä laulua kirkkokuoron naislaulajain tulkitsemina, johtajanaan kanttori Minna Erkkilä.

Ja eihän Kyyjärven seuroja yleensä lopeteta ennen kuin yleisön toivoma laulu ”On taivaissa virrellä…” on laulettu. Ja sävel oli tuttu miesäänillekin, kuten kuvamme kertoo.

(kiRJoittaJan pyynnöStä nimettomänä)

Seurakunta 5/2009

98

Vapaa ev.lut. seurakuntien tilaisuuksiaTilaisuudet löytyvät myös www.svels.fi

Helsingin seurakunta:Helsingin tilaisuudet, Sleyn Luther-sali, Lastenkodinkatu 5, Järvenpään tilaisuu-det Seurakuntaopistolla, Järvenpääntie 640. Lisäksi raamattuiltoja viikolla, kysy. Tiedustelut Johanna Salo (09) 512 4455.30.08. su klo 11 Jp, S Salo06.09. su klo 11 Jp, A Jalonen13.09. su klo 11 Jp

Karstulan seurakunta:Tiedustelut Reijo Ruuska, puh.040 573 2120.16.08. su klo 18 Kotiseurat Urpo Paasionkosken luona, M Niemelä, S Salo

Marttilan seurakunta:Tiedustelut Ulpu Mäkelä (03) 422 5402.05.08. ke klo 19 Rautakannel-seurat Marttilan kesäkappelissa (Pappilan piharakennus), M Niemelä, S Salo

09.08. su kl 12 Pihaseurat, Matti ja Helinä Mäkelällä Salossa, Pohjo-lantie 221, S Salo

13.09. su klo 12 Jp, paikka avoin, S Salo

Tampereen seurakunta:Tilaisuudet Tampereen seurakuntama-jalla, Tesoman valtatie 26. Seuraa myös Aamulehdestä Minne tänään -osaston hengellisiä ilmoituksia. Tiistaisin Raa-mattukerho klo 18:00. Tiedustelut Antti Salo 040 767 9330. www. svels.fi/tampere30.08. su klo 17 Jp, A Jalonen06.09. su klo 11 Jp, S Salo13.09. su klo 11 Jp, A Jalonen

Vetelin seurakunta:Toiminnasta tiedot yhteyshenkilöltä. Ti-laisuudet seurakuntamajalla, ellei muuta ilmoitettu. Tiedustelut Helinä Päiväniemi 040 764 0249.16.08. su klo 10:30 Jp, S Salo

Huom! Nuortenleirin alkamis- ja päättymispäivät ovat muuttuneet. Leiri alkaa perjantaina 31.7. klo 16.00 ja päättyy tiistaina 4.8. klo 15.00. Ilmoittautumiset heikki.salo@

svels.fi. Lisätietoja löydät osoitteesta www.svels.fi, Kukkian leirikeskus.

Lähde mukaan!

Seurakunta 5/2009

99

Taloudellinen tukesi!

Seurakuntaliitton toiminta perustuu vapaaehtoisiin kolehteihin. Seurakunta-liiton toimintaa voi tukea taloudellisesti myös muilla tavoin. Tässä on esitetty pääasialliset tukemistavat.

Lahjoitukset Lahjoitukset voi suorittaa Seurakuntalii-tolle tilille Tsop 522803-211716. Käytä viitenumeroa, jos haluat kohdistaa lahjoituksen:

Saarnatoiminta ........................... 2888Lapsi-/nuoriso-/leirityö ..............2668Kukkian leirikeskus ...................2480Kolehtien tilitykset .....................2820

Seurakuntalehti Seurakuntalehden tilinumero:Tsop 573008-20239966

Tilauksen maksu suoritetaan erikseen lähetettävän laskun mukaisesti. Myös lahjoitukset ovat tervetulleita.

Lahjoitukset lähetystyöhön Lähetystyötä voit tukea antamalla lah-joituksen lähetystilille Sampo 800015-318572. Käytä viitenumeroa, jos haluat kohdistaa lahjoituksen:

virolaiset ja inkerinsuomalaiset. ..2286kotimaa ................ ......................2202

Lahjoitukset seurakunnilleTietylle seurakunnalle kohdistettu lah-joitus kannattaa maksaa suoaran sen tilille. Eri seurakuntien pankkitilit ovat seuraavat:Helsinki: Nordea 212620-100900Karstula: Nordea 104930-6101443Marttila: Op 525703-542908Tampere: Luopioisten SP 451000-131172Veteli: Op 551200-527044

SEURAKUNTAon Suomen vapaa evankelisluterilaisen seurakuntaliiton julkaisu.Vastaava toimittaja: Seppo Salo, Riihi-tie 10, 04410 Järvenpää, puh. 050 5141 030, (09) 2918 557, seppo.salo@svels.fiToimitussihteeri: Kaisa Rahkonen, Laajasuontie 19 as. 2 00320 Helsinki, 050 501 4015, seurakuntalehti@svels.fiLaskutus ja tilaajarekisterin hoito: Arto Huusko, Ketarantie 24 A 11, 20100 Turku, 050 32 88 403, arto.huusko@pp2.inet.fiMuut toimittajat: Aulis JalonenTaitto: Severi MäkeläTilaushinnat: Lehden vuosikerta 25 euroa, ulkomaille 30 euroa. Lehti ilmestyy 8 kertaa vuodessa.ISSN 1456-4807

Suomen vapaa evankelislute-rilainen seurakuntaliitto(Svels) on yksi Suomen luterilaisista kirkkokunnista ja se on perustettu jo 1920-luvulla.Yhteystiedot: Esimies pastori Seppo Salo (katso yllä)Pastori Aulis Jalonen, Sulkuveräjän- katu 14, 37120 Nokia, puh. 040 827 4477, (03) 3421 592, aulis.jalonen@svels.fiNuorisotyönohjaaja Heikki Salo, Linnoi-tuksentie 10 H 71, 00940 Helsinki, puh. 044 3371 718, heikki.salo@svels.fiInternet: www.svels.fi

Kannen valokuva: Severi MäkeläKirjapaino: Saarijärven Offset Oy

Ilo

Ilo loistaa rakastetun silmistä. Parasta elämässä on se, että saa tuntea olevansa rakastettu. Rakastettuja olemme jokainen Taivaan isän rakastamina. Hen-genhedelmistä ilo on se, joka ensimmäisenä näkyy ulospäin, tai ainakin pitäisi näkyä.

Onhan niin, että seurakunnan tilaisuuksiin mennään joko kristillisen tavan vuoksi tai koska Jeesus kehottaa meitä osallistumaan. Joka kerta saa kuitenkin kokea tuon saman ihmeen, minkä Pyhä Henki ja pyhien yhteys saa aikaan: sieltä tullaan kotiin iloisin mielin.

Ei olekaan hassumpi tuo ilmaisu autuuden-ilosta. Sitähän se ilo pohjimmiltaan on. Olemme osallisia taivaan perinnöstä, aarteesta, joka meille on lahjoitettu Jeesuksen ristinkuolemassa.

vuokko Savola