Pääkirjoitus » Uhka on myös mahdollisuus Sivu 3

Luonteella on väliä

» Kristuksen kaltaisuus ei kasva säännöillä Sivut 10–11

» Hitler sai helluntailaistenkin tukea Sivut 16–18

■ Fidallakin talousongelmia Sivu 4

■ Ihmiskauppa sai seurakunnan toimimaan Sivu 6

» puheenaihe » uutiset » keskustelu » usko ja elämä » ajassa » radio-TV » ilmoitukset

”Lukiossa uskonnonopetus voisi olla kaikille yhteistä”Vakaumukseen kasvattaminen on kodin tehtävä. Sivu 2

Ristin Voitto

Nro 3528. elokuuta 2013

RVww

w.r

isti

nv

oit

to.f

i

RVww

w.r

isti

nv

oit

to.f

i

RVTapani Sopanen

OPERAATIO MIES

<< P

RO1 -

Itel

la P

osti

Oy

<<

<< P

RO1 -

Itel

la P

osti

Oy

<<

Itella

Gre

en

”Lukiossa uskonnonopetus voisi olla kaikille yhteistä”

www.aikashop.fi

UUTUUS

Digi-Ristin voitto

28. elokuuta 2013 RV 2 puheenaihe

Lari Launonen

Pääkaupunkiseudulla yhdessä koulussa saatetaan opettaa jopa seitsemää eri uskontoa.

M artin Uba-ni on hyvällä tuulella. Hän kertoo ole-vansa monel-

la tapaa tyytyväinen uuteen työ-paikkaansa Joensuussa.

– Esimerkiksi uskonasioihin suhtaudutaan siellä päin hiukan luonnollisemmin kuin pääkau-punkiseudulla. Yliopiston kahvi-lassa näin jonkun opiskelijan luke-van Raamattua, hän kertoo.

Viimeiset kuusi vuotta Ubani on kouluttanut uskonnonopettajia Helsingin yliopistossa. Nyt hän on aloittanut työt Itä-Suomen yliopis-ton uskonnonpedagogiikan profes-sorina.

– Olin sisäisesti valmis muu-tokseen. Lisäksi oli alkanut tun-tua, että poljin ammatillisesti pai-koillani.

Paikallaan polkemisesta ei miestä voi liiaksi syyttää. 38-vuo-tias Ubani on opettanut uskontoa, seurannut lukemattomia uskon-nontunteja, tutkinut uskonnon-opetusta ja julkaissut kymmeniä aiheeseen liittyviä tieteellisiä ar-tikkeleja alan kansainvälisissä jul-kaisuissa.

Eniten mies tuntuu kuitenkin pohtivan sitä, millaisessa ympäris-tössä omista lapsista kasvaisi suo-raselkäisiä kristittyjä.

Koulu auttaa maailmankatsomuksen jäsentämisessäMonikulttuurisessa ja moniarvoi-sessa Suomessa myös uskonnon-opetus on murroksessa. Suoma-lainen oman uskonnon opetuksen malli on kansainvälisesti katsottu-na harvinainen. Monissa maissa, kuten Ruotsissa, on siirrytty yhtei-sen uskontotiedon opettamiseen.

Opetuksen yhdistämiseen on kovat paineet Suomessakin. Hel-singin yliopiston uskonnondidak-tiikan professori Arto Kallioniemi on julkisuudessa useasti todennut, ettei nykyinen malli ole relevantti: kestävä yhteiskunta ei rakennu pi-tämällä eri uskontokuntiin kuulu-vat ryhmät eri karsinoissa.

Ubani suhtautuu ajatukseen kollegaansa varovaisemmin.

– Lukiossa ainakin osa opetuk-sesta voitaisiin toteuttaa kaikille yhteisenä. Lukion uskonnontun-tien tiedollisen sisällön pitäisi olla niin yleistä, ettei eri uskontojen edustajia tai uskonnottomia tar-vitsisi erotella.

– Lukioikäisellä on jo valmiuk-sia käsitellä katsomusten ja kult-tuurien moninaisuutta objektiivi-sesta näkökulmasta. Esimerkik-si abstrakti ajattelu on siinä iässä verrattain kehittynyttä.

Ubani muistuttaa, ettei muu-tosta ajavia välttämättä motivoi vihamielisyys uskontoja kohtaan. Keskustelussa opetuksen uudista-misesta on kyse siitä, mikä malli palvelee parhaiten koulun uskon-nonopetuksen tavoitteita.

Vakaumukseen kasvattaminen

on kodin tehtävä. Koulun tulee ot-taa huomioon kodin arvopohja, mutta uskonnonopetuksen varsi-naisiin tehtäviin kuuluu esimer-kiksi oppilaan vakaumuksen riittä-vä informoiminen sekä välineiden antaminen moniarvoisessa yhteis-kunnassa elämiseen.

– Opetuksen kautta oppilas op-pii jäsentämään omaa sisäistä maailmaansa ja traditiota, jonka piirissä on kasvanut. Opetus aut-taa myös ymmärtämään eri taval-la ajattelevia ja heidän arvolähtö-kohtiaan.

Seuraava opetussuunnitelma-uudistus on edessä vuonna 2016. Vaikka lukio-opetukseen kohdis-tuu paineita, peruskoulun uskon-nonopetukseen Ubani ei ennusta isoja muutoksia. Eikä hän niitä toi-vokaan.

– Alakoulussa leveä kirjo uskon-nontunteja on vielä perusteltua.

Helluntailaiseen uskonnonopetukseen ei intoaNykyinen uskonnonopetusmal-li tulee kunnille kalliiksi. Pääkau-punkiseudulla on kouluja, joissa opetetaan jopa seitsemää eri us-kontoa. Pienikin kunta on velvol-

linen järjestämään vähemmistö-uskonnon opetusta, jos vähintään kolmen oppilaan vanhemmat sitä vaativat.

Oman uskonnon opetussuunni-telman perusteet löytyvät pieniltä-kin uskontoryhmiltä tai liikkeiltä, kuten adventisteilta, Herran kan-salta, bahá’í-uskonnolta ja Krish-na-liikkeeltä. Helluntailaisilla intoa oman uskonnonopetuksen ajami-seen on ollut heikosti. Helluntai-laisten nuorten uskonnonopetus-kokemuksia koskevassa tuoreessa selvityksessä vain viidennes 34:stä vastaajasta toivoi helluntailaisille omia tunteja.

Tulos ei Ubania yllätä.– Helluntailaisuuteen liittyy

tietty stigma. Omat helluntailais-tunnit kuulostaisivat lahkolaisuu-delta monen korvaan. Uskovat nuoret määrittelevät yhä harvem-min identiteettiään oman liikkeen-sä kautta.

Vaikka uskonnontunnilla voi-taisiin Ubanin mielestä käyttää enemmän aikaa vapaiden suunti-en käsittelyyn ja kertoa esimerkiksi Azusa-kadun herätyksestä, omat oppitunnit eri protestanttisille ryh-mille on huono idea.

– Siitä syntyy helposti useita re-

sursseista kamppailevia uskon-toaineita, joiden opetustaso olisi heikkoa. Protestanttisten liikkei-den olisi järkevintä pyrkiä vahvis-tamaan nykyistä mallia: mieluum-min yksi vahva kuin monta heik-koa.

Epätasainen laatu onkin moni-en vähemmistöuskontojen opetus-ta vaivaava ongelma. Monen us-konnon kohdalla sen opettamisen historia suomalaisessa koulujärjes-telmässä on verrattain lyhyt, eikä opetusta ole ehditty kehittää. Li-säksi joidenkin uskontojen opetta-jista vain harvalla on riittävä peda-goginen koulutus.

– Esimerkiksi muodollisesti epäpätevä islamin opettaja saat-taa toistaa uskonnon viittä pilaria vuodesta toiseen ryhmälle, jossa on oppilaita ykkösistä kuutosluok-kalaisiin.

Koulun ja kodin arvomaailmat saavat olla ristiriidassaMartinin ja hänen vaimonsa San-nan lapsista kolme on alakou-luikäisiä. 4-vuotias tytär on päi-väkodissa. Perhe on palvellut aktiivisesti helsinkiläisessä Ris-teyspaikka-helluntaiseurakunnas-

sa. Sunnuntain jumalanpalvelusta-kin tärkeämpi on perjantainen per-heateria.

– Sen yhteydessä luetaan Raa-mattua, rukoillaan Isä meidän, pyy-detään syntejä anteeksi ja nauti-taan ehtoollista. Lapset arvostavat ja kunnioittavat yhteistä ateriahet-keä.

Vaikka Ubanien kotona kasva-tus on vahvasti kristillistä, sekin on hyväksi, että lapset kuulevat kou-lussa näkemyksiä, jotka ovat ris-tiriidassa perheen uskomusten kanssa.

– Lapset tuovat koulusta kotiin koko ajan asioita, jotka ovat vas-toin sitä, mitä me ajattelemme vaikkapa maailman synnystä. Pe-rustelen heille oman kantani ja py-rin selittämään senkin, mihin kou-lussa kuultu näkemys perustuu.

Yksi strategia suojella lasta vää-riltä vaikutteilta on laittaa hänet kristilliseen kouluun. Ubani itse opetti Helsingin kristillisessä kou-lussa 2000-luvun alussa, ja per-heen vanhimmat lapset viettivät siellä ensimmäiset kouluvuotensa.

Mutta kun lapset päätettiin siir-tää lähikouluun, syynä ei ollut vain homeongelma.

– Kristillisten koulujen keskei-

Kristilliseen vakaumukseen kasvattaminen on Martin Ubanin mielestä kodin tehtävä. Koulun uskonnonopetus voi joko vahvistaa kodin mal-lia tai olla sen suhteen neutraali. – Opetuksen tulee kunnioittaa kodin arvolähtökohtia, mutta samalla jättää oppilaalle mahdollisuus toisen-laisen maailmankatsomuksen rakentamiseen, tuore uskonnonpedagogiikan professori sanoo.

Muslimit, hindut ja kristityt samalle uskonnontunnille?

Koti, uskonnot ja isänmaa

28. elokuuta 2013RV

Kristillinen viikkolehti ■ Vuodesta 1912 ■ Vs. päätoimittaja Jyrki PalmiSuomen helluntaiseurakuntien julkaisu ■ 102. vuosikerta, ISSN 0355-4155 ■ www.ristinvoitto.fi Toimituksen postiosoite rv.toimitus@aikamedia. fi ■ Aikamedia/RV-lehti, Jäspilänkatu 2, 04250 KERAVA ■ fax (09) 495 676

pääkirjoitus 3

Uhkat – mahdollisuuksia muutokseenYHTeiSKUnnaSSa tapahtuvat rakenteelliset muutokset ovat lä-hes aina seurausta muuttuvasta toimintaympäristöstä. Teol-lisuutta ajetaan alas, työpaikat loppuvat, opiskelut pakottavat muuttamaan muualle. Tämä on suomalaista arkea 2010-luvulla. Tilapäiset häiriötekijät voidaan yleensä hoitaa tilapäisratkaisuin, mutta kun toiminnan edellytykset eri syistä johtuen heikkene-vät pysyvästi, joudutaan puhumaan kestävyysvajeesta. Työn turvaaminen edellyttää tällöin korjaavien toimenpiteiden kohdis-tamista niin sisältöihin kuin rakenteisiinkin. Uudelleen arviointi ja oleelliseen keskittyminen voi tehdä uhkista mahdollisuuk-sia, avaten ovia seurakuntien kasvulle ja vaikutusalan laa-jentamiselle.

Seurakunta jokaiselle -strategian toteuttaminen edellyt-tää voimavarojen rehellistä arviointia silloin, kun niin talou-delliset kuin erilaiset henkilöresurssit armoituksineen hupenevat. Tämä koskettaa meitä kaikkia, mutta eri-tyisesti miinusmerkkisen väestökehityksen alueita.

Useimmat herätysliikkeemme seurakunnista ovat elinkaarensa alkupäässä käyneet hyvin samanlaisen tien. Paikkakunnalla aloi-tetun työn vahvistuttua perustettiin äitiseurakunnan rukouspii-ri. Työn edelleen kasvaessa ja vakiintuessa järjestäydyttiin omaksi seurakunnaksi. Nykyisin monilla paikkakunnilla mietitään resurs-sien riittävyyttä työn mielekkääksi jatkamiseksi.

Vaihtoehtona seurakunnan selviytymistaistelulle tai peräti alas ajamiselle voisi olla ennakkoluuloton yhteistyö seurakuntien kes-ken; eräänlainen seurakuntayhtymä. Jokainen seurakunta toi-

misi edelleen itsenäisesti, oman vanhimmiston ohjauksessa. Silti työn arkisten tukitoimintojen, koulutuksen, suunnitte-

lun, kampanjoiden ja jopa työntekijäresurssien suunnitte-leminen yhteisesti voisi olla avaintekijä työn uudelle

nousulle. Kolmen seurakunnan resurssit oikein kohdistettuina voisivat riittää viidelle, tai kahden kolmelle. Vanhimmistojen yhteiset kokoontumi-set voisivat tuoda tuoretta näkökulmaa ja uusia ideoita usein rutiininomaiseen arkeen. Kun työ suunniteltaisiin näin, tulisi koko alueen tarpeet paremmin huomioiduksi.

Lähetystyössämme tämä on toiminut vuosi-kymmeniä. Saman lähetin tai lähettiperheen kan-nattajina on voinut olla useita seurakuntia. Yksi seurakunnista on toiminut työnantajana, mutta

lähetti on yhteinen. Tämä on mahdollistanut Suo-men helluntaiseurakuntien lähetystyön kasvun maa-ilmanlaajuisesti merkittäväksi.

Kutsujamme on uskollinen ja hän on luvannut viedä alkamansa työn loppuun.

Kari Ketoja

Kiinan-lähetit epidemian kourissa

Ristin Voitto

kukaMartin Ubani, FT, TM» 38-vuotias uskontokasvatuk-

sen asiantuntija» aloitti elokuussa Itä-Suomen

yliopiston uskonnonpedago-giikan professorina

» työskennellyt Helsingin yli-opistossa tutkijana, opettaja-na teologisessa tiedekunnassa sekä uskonnon didaktiikan yli-opistonlehtorina

» opettajana Helsingin kristilli-sessä koulussa 2000 –2003

» asuu Sanna-vaimon ja neljän lapsen kanssa Helsingissä

eSKO HaLMe esko.halme@aikamedia.fi

Anna Yrjölä raportoi Kiinan-lähettejä kohdanneesta epidemiasta, johon use-at sairastuivat ja eräät menehtyivätkin. RV 27/1937

Viime lauantaina tulimme tänne Mukde-niin, sisaret Läärä, Nikkanen ja minä. Sisar Läärä on yhä hyvin heikko, korkea kuume yöt, päivät. Lääkäri ei tiedä aivan varmasti, onko se lavantautia.

Tuntuu sanomattoman raskaalta ja vai-kealta, kun joku on sairaana.

Niin on siellä kotimaassakin. – – Sisa-ret Mäkinen ja Vuoristo matkustivat tänään Peitaihosta Tungfengiin. Sisar Vuoristo on edelleen sairas. Ehkä hänkin tulee tänne.

En tiedä aivan varmaan. – – J.K. Juuri saapuneessa syyskuun 2

p:nä lähetetyssä kirjeessä Anna Yrjölä tie-doittaa, että silloin olivat Mukdenin sai-raalassa Toimi Yrjölä, Martta Yrjölä, Aune Läärä, Eeva Vuoristo ja kirjoittaja itse, vaikka hän on jo melkein terve. Muitten tauti on vaikeahkoa ja kestänee lääkärien lausuntojen mukaan noin kaksi kuukaut-ta. Paljon esirukouksia tarvitaan!

Sukupuoliroolien sekaannuksesta kir-joitti Thoralf Gilbrant. RV 33/1974.

Nykyisin laajalle levinneeseen homosek-sualismiin on monia syitä. Väestön huo-mattavan osan lasketaan olevan biseksu-aalisia – – tai homoseksuaalisia. Tämä voi olla ensinnäkin aikamme ylikorostetun su-kupuolisuuden ja luonnottomuuden vai-kutuksen seurausta. Myös sukupuolten välisten pukeutumis- ja käyttäytymisero-jen hävittämisellä on ollut onneton vaiku-tus. Kaikissa ihmisissä on luonnostaan sekä maskuliinisia että feminiinisiä piirteitä. Sik-si on tärkeää, että jokainen yksilö saa lap-

suudessaan ja nuoruudessaan perehtyä sii-hen miehen tai naisen rooliin, joka hänelle luonnostaan kuuluu. Sukupuolirooleja ko-rostettiin aikaisemmin paljon enemmän. Pikkupoikia neuvottiin käyttäytymään miesten tavoin, ja pikkutytöt saivat jo var-haislapsuudessa osallistua naisille kuulu-viin tehtäviin. Tämä luonnollisesti vaikut-ti persoonallisuuden kehittymiseen. Lapsi hyväksyi miehenä tai naisena olemisensa ja oli siitä ylpeä.

Vaihtoehtona seurakunnan selviytymistaistelulle, voisi olla ennakkoluuloton yhteistyö seurakuntien kesken; eräänlainen seurakuntayhtymä.

Lapsi hyväksyi miehenä tai naisena olemisensa ja oli siitä ylpeä.

ja oleelliseen keskittyminen voi tehdä uhkista mahdollisuuksia, avaten ovia seurakuntien kasvulle ja vaikutusalan laa-

Seurakunta jokaiselle -strategian toteuttaminen edellyt-tää voimavarojen rehellistä arviointia silloin, kun niin talou-

misi edelleen itsenäisesti, oman vanhimmiston ohjauksessa. Silti työn arkisten tukitoimintojen, koulutuksen, suunnitte

lun, kampanjoiden ja jopa työntekijäresurssien suunnitteleminen yhteisesti voisi olla avaintekijä työn uudelle

lähetti on yhteinen. Tämä on mahdollistanut Suomen helluntaiseurakuntien lähetystyön kasvun maailmanlaajuisesti merkittäväksi.

viedä alkamansa työn loppuun.

Lari Launonen

nen pedagoginen haaste on tasa-painoilla opetuksen läpäisevän kokonaisvaltaisen kristillisen elä-mänkäsityksen, oppilaiden lisään-tyneen erityisopetustarpeen ja muiden ongelmien välillä. Opetuk-sessa akateemisesti korkean tason saavuttaminen on myös haastavaa. Näistä yhdenkin ongelmakohdan kohtaamisessa on jo riittävästi teh-tävää.

Kristillisen kasvatus toteutuu parhaiten kotona.

– Sen tulee ilmetä kulttuurina, jossa Jumalan annetaan läpäis-tä kaikki arkinen toiminta ja kom-munikaatio.