perustuslakivaliokunta - eduskunta2018.… · lee turvata tämä oikeus tavalla, jota voidaan...

Valiokunnan lausunto PeVL 14/2018 vp─ HE 9/2018 vp

Valiokunnan lausuntoPeVL 14/2018 vp─ HE 9/2018 vp

Perustuslakivaliokunta

Hallituksen esitys eduskunnalle EU:n yleistä tietosuoja-asetusta täydentäväksi lainsäädän-nöksi

Hallintovaliokunnalle

JOHDANTO

Vireilletulo

Hallituksen esitys eduskunnalle EU:n yleistä tietosuoja-asetusta täydentäväksi lainsäädännöksi(HE 9/2018 vp): Asia on saapunut perustuslakivaliokuntaan lausunnon antamista varten. Lausun-to on annettava hallintovaliokunnalle.

Asiantuntijat

Valiokunta on kuullut:- lainsäädäntöjohtaja Tuula Majuri, oikeusministeriö- lainsäädäntöneuvos Tanja Jaatinen, oikeusministeriö- lainsäädäntöneuvos Anu Talus, oikeusministeriö- eduskunnan oikeusasiamies Petri Jääskeläinen, Eduskunnan oikeusasiamiehen kanslia- valtioneuvoston oikeuskansleri Tuomas Pöysti, oikeuskanslerinvirasto- tietosuojavaltuutettu Reijo Aarnio, tietosuojavaltuutetun toimisto- ylitarkastaja Anna Hänninen, tietosuojavaltuutetun toimisto- professori Juha Lavapuro- professori Päivi Leino-Sandberg- professori Sakari Melander- professori Olli Mäenpää- professori Tuomas Ojanen- professori Veli-Pekka Viljanen

HALLITUKSEN ESITYS

Esityksessä ehdotetaan säädettäväksi tietosuojalaki. Lailla täydennettäisiin ja täsmennettäisiinEuroopan unionin yleistä tietosuoja-asetusta. Esityksessä ehdotetaan, että samalla kumottaisiinhenkilötietolaki sekä laki tietosuojalautakunnasta ja tietosuojavaltuutetusta.

Esityksessä ehdotetaan lisäksi muutoksia rikoslakiin sekä sakon täytäntöönpanosta annettuun la-kiin.

Valmis5.0

Valiokunnan lausunto PeVL 14/2018 vp

Ehdotetut lait on tarkoitettu tulemaan voimaan 25 päivänä toukokuuta 2018.

Hallituksen esityksen säätämisjärjestysperusteluissa lakiehdotuksia tarkastellaan perustuslain 10,12, 21 ja 124 §:n kannalta. Huomiota kiinnitetään lisäksi Euroopan ihmisoikeussopimuksen 7. li-säpöytäkirjan 4 artiklassa määriteltyyn kaksoisrangaistavuuden kieltoon.

Hallituksen käsityksen mukaan lakiehdotukset voidaan käsitellä tavallisessa lainsäätämisjärjes-tyksessä. Hallituksen esitys on hallituksen mukaan kuitenkin syytä saattaa perustuslakivaliokun-nan arvioitavaksi ottaen huomioon erityisesti sen keskeiset kytkennät perustuslain 10 §:ssä sää-dettyyn henkilötietojen suojaan

VALIOKUNNAN PERUSTELUT

Arvion lähtökohdat

Esityksessä ehdotetaan säädettäväksi tietosuojalaki. Lailla täydennettäisiin ja täsmennettäisiinEuroopan unionin yleistä tietosuoja-asetusta (jäljempänä myös tietosuoja-asetus), jonka sovelta-minen alkaa 25.5.2018. Tietosuoja-asetuksella vahvistetaan säännöt luonnollisten henkilöidensuojelulle henkilötietojen käsittelyssä sekä säännöt, jotka koskevat henkilötietojen vapaata liik-kuvuutta. Yleistä tietosuoja-asetusta täydentävässä yleislaissa säädettäisiin valvontaviranomai-sesta siten kuin tietosuoja-asetuksessa edellytetään. Lisäksi yleislakiin otettaisiin säännökset kä-sittelyn oikeusperusteista eräissä tapauksissa, oikeusturvasta ja seuraamuksista sekä tietojen kä-sittelyn erityistilanteista esimerkiksi tieteellisessä tutkimuksessa ja journalistisia, akateemisen,taiteellisen tai kirjallisen ilmaisun tarkoituksia varten.

Hallituksen esitys pohjautuu oikeusministeriön helmikuussa 2016 asettaman laaja-alaisen työ-ryhmän valmisteluun. Perustuslakivaliokunta on pitänyt tärkeänä, että sanotun lainvalmistelu-hankkeen yhteydessä kartoitetaan myös erityislainsäädännön tarpeellisuuteen ja alaan liittyviäkysymyksiä (PeVL 38/2016 vp, s. 4). Työryhmä on loppumietinnössään (Oikeusministeriön jul-kaisu 8/2018) esittänyt linjauksia henkilötietolainsäädännön kehittämisestä muun muassa nykyi-sen erityissääntelyn tarpeettoman yksityiskohtaisuuden vähentämiseksi. Loppumietinnössä esite-tään myös linjauksia kansallisen liikkumavaran käytöstä.

Hallituksen esitykseen sisältyvät lakiehdotukset sekä henkilötietoja koskevan lainsäädännön ke-hittäminen ja kansallisen liikkumavaran käyttö vastaisuudessa ovat merkityksellisiä yksityiselä-män ja henkilötietojen suojan kannalta. Perustuslakivaliokunta on arvioidessaan henkilötietojenkäsittelyä koskevaa sääntelyä vakiintuneessa käytännössään katsonut, että sääntelyä on tarkastel-tava perustuslain 10 §:n kannalta. Sen 1 momentin mukaan henkilötietojen suojasta säädetään tar-kemmin lailla. Perustuslakivaliokunnan käytännön mukaan lainsäätäjän liikkumavaraa rajoittaatämän säännöksen lisäksi myös se, että henkilötietojen suoja osittain sisältyy samassa momentis-sa turvatun yksityiselämän suojan piiriin. Kysymys on kaiken kaikkiaan siitä, että lainsäätäjän tu-lee turvata tämä oikeus tavalla, jota voidaan pitää hyväksyttävänä perusoikeusjärjestelmän koko-naisuudessa. Valiokunta on käytännössään pitänyt henkilötietojen suojan kannalta tärkeinä sään-telykohteina ainakin rekisteröinnin tavoitetta, rekisteröitävien henkilötietojen sisältöä, niiden sal-littuja käyttötarkoituksia mukaan luettuna tietojen luovutettavuus sekä tietojen säilytysaikaa hen-

2


kilörekisterissä ja rekisteröidyn oikeusturvaa. Näiden seikkojen sääntelyn lain tasolla tulee lisäk-si olla kattavaa ja yksityiskohtaista (ks. PeVL 14/1998 vp, s. 2 ja esimerkiksi PeVL 1/2018 vp, s.2).

Perustuslakivaliokunta on kuitenkin kiinnittänyt huomiota myös siihen, että Euroopan unioninyleisessä tietosuoja-asetuksessa vahvistetaan säännöt luonnollisten henkilöiden suojelulle henki-lötietojen käsittelyssä sekä säännöt, jotka koskevat henkilötietojen vapaata liikkuvuutta (ks.PeVL 2/2018 vp, s. 4—8, PeVL 31/2017 vp, s. 3 ja PeVL 42/2016 vp, s. 7—8). Tietosuoja-asetuson EU:n säädös, joka on kaikilta osiltaan velvoittava ja jota sovelletaan sellaisenaan kaikissa jä-senvaltioissa. Euroopan unionin tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan unioninlainsäädäntö on ensisijaista suhteessa kansallisiin säännöksiin oikeuskäytännössä määriteltyjenedellytysten mukaisesti (ks. myös esim. PeVL 51/2014 vp, s. 2/II).

Perustuslakivaliokunta on uudemmassa käytännössään katsonut, ettei estettä ole sille, että henki-lötietojen suojaan liittyvät sääntelyn kattavuuden, täsmällisyyden ja tarkkarajaisuuden vaatimuk-set voidaan joiltain osin täyttää myös yleisellä Euroopan unionin asetuksella tai kansalliseen oi-keuteen sisältyvällä yleislailla (ks. myös PeVL 2/2018 vp, s. 4—8, PeVL 31/2017 vp, s. 3—4,PeVL 5/2017 vp, s. 9 ja PeVL 38/2016 vp, s. 4).

Kansallisen erityislainsäädännön tarpeellisuus

Tietosuoja-asetuksen sääntely henkilötietojen suojasta on olennaisesti yksityiskohtaisempaa kuinhenkilötietodirektiivin (95/46/EY) ja sen toimeenpanemiseksi annetun henkilötietolain sääntely.Perustuslakivaliokunta on pitänyt merkityksellisenä myös, että EU:n perusoikeuskirjan 7 ar-tiklassa turvataan yksityiselämän suoja ja 8 artiklassa jokaisen oikeus henkilötietojensa suojaan(PeVL 31/2017 vp, s. 3). Valiokunta on painottanut, että EU:n henkilötietojen käsittelyä koske-vaa lainsäädäntöä sovellettaessa on otettava huomioon mainitut perusoikeuskirjan artiklat kiin-nittäen huomiota siihen, että EU:n tuomioistuimen antamat tuomiot määrittävät näiltä osin yksi-tyiselämän ja henkilötietojen suojan keskeistä sisältöä (ks. esim. PeVL 21/2017 vp, s. 3).

Perustuslakivaliokunta on kiinnittänyt huomiota henkilötietojen käsittelyä koskevan sääntelynraskauteen ja monimutkaisuuteen (ks. esim. PeVL 2/2018 vp, s. 4—8, 11, PeVL 49/2017 vp, s. 3,PeVL 31/2017 vp, s. 4 ja PeVL 71/2014 vp, s. 3). Valiokunta on katsonut, että henkilötietojensuojan toteuttaminen ei voi enää jatkossa perustua nykyisenkaltaisen sääntelymallin varaan.Henkilötietojen suojan toteuttaminen tulisi valiokunnan mukaan jatkossa ensisijaisesti taata ylei-sen tietosuoja-asetuksen ja säädettävän kansallisen yleislain nojalla. Tähän liittyen tulisi välttääkansallisen erityislainsäädännön säätämistä sekä varata sellaisen säätäminen vain tilanteisiin,joissa se on yhtäältä sallittua tietosuoja-asetuksen kannalta ja toisaalta välttämätöntä henkilötie-tojen suojan toteuttamiseksi (PeVL 2/2018 vp, s. 5).

EU-tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan kansallista sääntelyä ei saa antaa ase-tuksen soveltamisalalla, ellei asetus nimenomaisesti velvoita tai valtuuta täydentävään kansalli-seen sääntelyyn tai muuhun päätöksentekoon (asia 34/73, Variola, tuomio 10.10.1973, asia 50/76, Amsterdam Bulb, tuomio 2.2.1977, 33 kohta). Yksityiskohtaisemman sääntelyn tarpeen ja si-sällön osalta on otettava huomioon myös yleisen tietosuoja-asetuksen tavoitteet ja sääntelytapa.

3


Oikeusministeriön asettaman työryhmän loppumietinnössä viitataan siihen, että henkilötietojenkäsittelyn perustuessa yleisen tietosuoja-asetuksen 6 artiklan 1 kohdan a, b, d tai f alakohtaan seu-raa käsittelyperuste suoraan asetuksesta eikä se siten edellytä käsittelyperusteesta säätämistä kan-sallisessa laissa. Mainittuja käsittelyperusteita ei työryhmän mukaan edes saa mukauttaa säätä-mällä niistä kansallisessa lainsäädännössä (s. 30). Henkilötietojen suojaan liittyvän sääntelyn kat-tavuuden, täsmällisyyden ja tarkkarajaisuuden voidaan työryhmän käsityksen mukaan katsoaseuraavan lähtökohtaisesti suoraan yleisestä tietosuoja-asetuksesta silloin, kun kysymys on hen-kilötiedoista, joiden käsittelyyn ei sisälly mitään erityisiä tietosuojariskejä (s. 25).

Perustuslakivaliokunta kiinnittää erityistä huomiota sääntelytarpeeseen silloin, kun henkilötieto-ja käsittelee viranomainen. Tietosuoja-asetuksen 6 artiklan c alakohdan mukaan käsittely on lain-mukaista, jos käsittely on tarpeen rekisterinpitäjän lakisääteisen velvoitteen noudattamiseksi. Ar-tiklan e alakohdan mukaan käsittely on lainmukaista, jos se on tarpeen yleistä etua koskevan teh-tävän suorittamiseksi tai rekisterinpitäjälle kuuluvan julkisen vallan käyttämiseksi.

Oikeusministeriön asettaman työryhmän loppumietinnössä viitataan siihen, että tietosuoja-ase-tuksen johdanto-osan 45 kappaleen mukaan kummassakin tilanteessa käsittelyllä tulisi joka ta-pauksessa olla perusta unionin oikeudessa tai jäsenvaltion lainsäädännössä. Tämä tarkoittaa, ettäviranomaisen tehtävä ja toimivaltuudet tulee kuvata lainsäädännössä niin, että henkilötietojen kä-sittelyn oikeusperusta ja tarkoitus voidaan perustellusti siitä johtaa toiminnan tavoite huomioonottaen. Työryhmä viittaa kuitenkin myös siihen, että mainitussa johdanto-osan kappaleessa sel-vennetään, ettei asetuksessa edellytetä, että kaikkia yksittäisiä tiedonkäsittelytilanteita varten oli-si olemassa erityislaki. Useiden käsittelytoimien perustana oleva yksi laki voi siten olla riittäväkäsittelyn perustuessa rekisterinpitäjän lakisääteiseen velvoitteeseen tai jos käsittely on tarpeenyleisen edun vuoksi toteutettavan tehtävän suorittamiseksi tai julkisen vallan käyttämiseksi(s. 33). Perustuslakivaliokunnalla ei ole huomauttamista tähän lähtökohtaan.

Perustuslakivaliokunta katsoo tietosuoja-asetuksen soveltamisen alkamisen johdosta olevan pe-rusteltua tarkistaa aiempaa kantaansa henkilötietojen suojan kannalta tärkeistä sääntelykohteista.Valiokunnan mielestä tietosuoja-asetuksen yksityiskohtainen sääntely, jota tulkitaan ja sovelle-taan EU:n perusoikeuskirjassa turvattujen oikeuksien mukaisesti, muodostaa yleensä riittävänsäännöspohjan myös perustuslain 10 §:ssä turvatun yksityiselämän ja henkilötietojen suojan kan-nalta. Valiokunnan käsityksen mukaan tietosuoja-asetuksen sääntely vastaa asianmukaisesti tul-kittuna ja sovellettuna myös Euroopan ihmisoikeussopimuksen mukaan määräytyvää henkilötie-tojen suojan tasoa. Näin ollen erityislainsäädäntöön ei ole tietosuoja-asetuksen soveltamisalallaenää valtiosääntöisistä syistä välttämätöntä sisällyttää kattavaa ja yksityiskohtaista sääntelyä hen-kilötietojen käsittelystä.

Perustuslakivaliokunnan mielestä henkilötietojen suoja tulee jatkossa turvata ensisijaisesti ylei-sen tietosuoja-asetuksen ja säädettävän kansallisen yleislainsäädännön nojalla.

Perustuslakivaliokunnan mielestä lähtökohtaisesti riittävää on, että henkilötietojen suojaa ja kä-sittelyä koskeva sääntely on yhteensopivaa tietosuoja-asetuksen kanssa. Valiokunnan käsityksenmukaan tietosuoja-asetuksen yksityiskohtainen sääntely mahdollistaa myös viranomaistoimin-nan sääntelyn osalta nykyistä kansallista sääntelymallia huomattavasti yleisemmän, henkilötieto-jen suojaa ja käsittelyn perusteita sääntelevän lakitasoisen sääntelyn. Valiokunta on arvioinut ny-

4


kyisen henkilötietojen sääntelymallin varsin raskaaksi ja monimutkaiseksi ja viitannut siihen, ettävaliokunnan käytännön mukaan sääntelyn selkeyteen on syytä kiinnittää erityistä huomiota pe-rusoikeuskytkentäisessä sääntelyssä, joka koskee luonnollisia henkilöitä heidän tavanomaiseenelämäänsä kuuluvissa toiminnoissa (ks. PeVL 31/2017 vp, PeVL 45/2016 vp, s. 3 ja PeVL 41/2006 vp, s. 4/II). Myös sääntelyn selkeyden vuoksi kansallisen erityislainsäädännön säätämiseentulee jatkossa suhtautua pidättyvästi ja rajata sellaisen säätäminen vain välttämättömään tietosuo-ja-asetuksen antaman kansallisen liikkumavaran puitteissa.

Perustuslakivaliokunnan mielestä on kuitenkin selvää, että erityislainsäädännön tarpeellisuuttaon arvioitava myös tietosuoja-asetuksenkin edellyttämän riskiperustaisen lähestymistavan mu-kaisesti kiinnittämällä huomiota tietojen käsittelyn aiheuttamiin uhkiin ja riskeihin. Mitä kor-keampi riski käsittelystä aiheutuu luonnollisen henkilön oikeuksille ja vapauksille, sitä perustel-lumpaa on yksityiskohtaisempi sääntely. Tällä seikalla on erityistä merkitystä arkaluonteisten tie-tojen käsittelyn kohdalla.

Arkaluonteisten tietojen käsittely

Perustuslakivaliokunta on kiinnittänyt erityistä huomiota siihen, että yksityiselämän suojaan koh-distuvia rajoituksia on arvioitava kulloisessakin sääntely-yhteydessä perusoikeuksien yleisten ra-joitusedellytysten valossa (ks. PeVL 42/2016 vp, s. 2—3 ja siinä viitatut lausunnot). Merkityk-sellistä on ollut, että valiokunnan vakiintuneen käytännön mukaan lainsäätäjän liikkumavaraa ra-joittaa henkilötietojen käsittelystä säädettäessä erityisesti se, että henkilötietojen suoja osittain si-sältyy perustuslain 10 §:n samassa momentissa turvatun yksityiselämän suojan piiriin. Lainsää-täjän tulee turvata tämä oikeus tavalla, jota voidaan pitää hyväksyttävänä perusoikeusjärjestel-män kokonaisuudessa. Valiokunta on tämän vuoksi arvioinut erityisesti arkaluonteisten tietojenkäsittelyn sallimisen koskevan yksityiselämään kuuluvan henkilötietojen suojan ydintä (PeVL37/2013 vp, s. 2/I), minkä johdosta esimerkiksi tällaisia tietoja sisältävien rekisterien perustamis-ta on arvioitava perusoikeuksien rajoitusedellytysten, erityisesti rajoitusten hyväksyttävyyden jaoikeasuhtaisuuden, kannalta (PeVL 29/2016 vp, s. 4—5 ja esimerkiksi PeVL 21/2012 vp, PeVL47/2010 vp sekä PeVL 14/2009 vp). Valiokunta on antanut merkitystä luovutettavien tietojenluonteelle arkaluonteisina tietoina arvioidessaan tietojen saamista ja luovuttamista salassapito-velvollisuuden estämättä koskevan sääntelyn kattavuutta, täsmällisyyttä ja sisältöä (ks. esim.PeVL 38/2016 vp, s. 3).

Perustuslakivaliokunta on painottanut arkaluonteisten tietojen käsittelyn aiheuttamia uhkia. Va-liokunnan mielestä arkaluonteisia tietoja sisältäviin laajoihin tietokantoihin liittyy tietoturvaan jatietojen väärinkäyttöön liittyviä vakavia riskejä, jotka voivat viime kädessä muodostaa uhan hen-kilön identiteetille (PeVL 13/2016 vp, s. 4, PeVL 14/2009 vp, s. 3/I). Myös EU:n yleisen tieto-suoja-asetuksen johdantokappaleessa 51 painotetaan, että asetuksen 9 artiklassa tarkoitettuja eri-tyisiä henkilötietoja, jotka ovat erityisen arkaluonteisia perusoikeuksien ja -vapauksien kannalta,on suojeltava erityisen tarkasti, koska niiden käsittelyn asiayhteys voisi aiheuttaa huomattaviariskejä perusoikeuksille ja -vapauksille. Valiokunta on tämän johdosta kiinnittänyt erityistä huo-miota siihen, että arkaluonteisten tietojen käsittely on syytä rajata täsmällisillä ja tarkkarajaisillasäännöksillä vain välttämättömään (ks. esim. PeVL 3/2017 vp, s. 5).

5


Perustuslakivaliokunnan mielestä arkaluonteisten tietojen käsittelyä koskevaa sääntelyä on sano-tun johdosta, tietosuoja-asetuksen mahdollistamissa puitteissa, edelleen syytä arvioida myösaiemman sääntelyn lakitasoisuutta koskevan käytännön pohjalta. Yleistä tietosuoja-asetusta yk-sityiskohtaisemman lakitasoisen sääntelyn tarve tulee kuitenkin perustella myös tietosuoja-ase-tuksen puitteissa tapauskohtaisesti. Sääntelyn tarpeen osalta on syytä kiinnittää huomiota myösasetuksessa omaksuttuun riskiperusteiseen lähestymistapaan. Valiokunta painottaa, että myös ar-kaluonteisten henkilötietojen käsittelyä koskevan sääntelyn kohdalla on syytä pyrkiä selkeään jaymmärrettävään lainsäädäntöön.

Muut valtiosääntöisesti erityiset käsittelytilanteet

Perustuslakivaliokunta on pitänyt henkilötietojen käsittelyä koskevassa valtiosääntöisessä ar-viossa merkityksellisenä myös käsittelyn tarkoitusta yksilöön kohdistuvan julkisen vallan käytönmahdollistajana (ks. PeVL 1/2018 vp, s. 6). Perustuslain 2 §:n 3 momentin mukaan julkisen val-lan käytön tulee perustua lakiin. Lailla säätämiseen taas kohdistuu yleinen vaatimus lain täsmäl-lisyydestä ja tarkkuudesta. Toimivaltasääntely on valiokunnan käsityksen mukaan yleensä mer-kityksellistä myös perustuslaissa turvattujen perusoikeuksien näkökulmasta (PeVL 51/2006 vp,s. 2/I).

Perustuslakivaliokunnan mielestä perustuslain 10 §:ssä turvatut oikeudet saavat erityistä merki-tystä korostuneen perusoikeusherkissä sääntelykonteksteissa. Valiokunta on esimerkiksi jo en-nen perusoikeusuudistusta esittänyt sittemmin vakiintuneen luonnehdinnan, jonka mukaan "po-liisilaki on tyypillisesti sellainen säädös, joka voi herkästi joutua ristiriitaan kansalaisten perusoi-keuksien, varsinkin klassisten vapausoikeuksien kanssa" (PeVL 15/1994 vp, s. 1/II, PeVL 67/2010 vp, s. 2—3).

Tietosuoja-asetuksen 2 artiklan mukaan asetusta ei sovelleta henkilötietojen käsittelyyn, jota toi-mivaltaiset viranomaiset suorittavat rikosten ennalta estämistä, tutkintaa, paljastamista tai rikok-siin liittyviä syytetoimia varten tai rikosoikeudellisten seuraamusten täytäntöönpanoa varten, mu-kaan lukien yleiseen turvallisuuteen kohdistuvilta uhkilta suojelua ja tällaisten uhkien ehkäisyävarten.

Perustuslakivaliokunnan käsiteltävänä on nyt arvioitavan hallituksen esityksen kanssa samanai-kaisesti hallituksen esitys eduskunnalle laiksi henkilötietojen käsittelystä rikosasioissa ja kansal-lisen turvallisuuden ylläpitämisen yhteydessä sekä eräiksi siihen liittyviksi laeiksi (HE 31/2018vp), jonka tarkoituksena on panna täytäntöön Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EU)2016/680 luonnollisten henkilöiden suojelusta toimivaltaisten viranomaisten suorittamassa hen-kilötietojen käsittelyssä rikosten ennalta estämistä, tutkimista, paljastamista tai rikoksiin liittyviäsyytetoimia tai rikosoikeudellisten seuraamusten täytäntöönpanoa varten sekä näiden tietojen va-paasta liikkuvuudesta ja neuvoston puitepäätöksen 2008/977/YOS kumoamisesta. Toisin kuinsuoraan sovellettava tietosuoja-asetus, mainittu ns. poliisidirektiivi ei sisällä sellaista yksityis-kohtaista sääntelyä, joka muodostaisi riittävän säännöspohjan perustuslain 10 §:ssä turvatun yk-sityiselämän ja henkilötietojen suojan kannalta.

Perustuslakivaliokunnan mielestä henkilötietojen käsittelyä koskevaa sääntelyä on sanotun joh-dosta tällaisissa perusoikeusherkissä sääntelykonteksteissa edelleen arvioitava valiokunnan

6


aiemman sääntelyn lakitasoisuutta, täsmällisyyttä ja kattavuutta korostaneen käytännön pohjalta.Valiokunta on toisaalta kiinnittänyt huomiota myös henkilötietojen käsittelyä koskevan säänte-lyn raskauteen ja monimutkaisuuteen (ks. esim. PeVL 31/2017 vp, s. 4 ja PeVL 71/2014 vp, s. 3).Valiokunta muistuttaa tämän johdosta, että henkilötietojen suojaan liittyvät sääntelyn kattavuu-den, täsmällisyyden ja tarkkarajaisuuden vaatimukset voidaan joiltain osin täyttää tietosuoja-ase-tuksen soveltamisalan ulkopuolella kansalliseen oikeuteen sisältyvällä yleislailla (ks. myös PeVL31/2017 vp, s. 3—4, PeVL 5/2017 vp, s. 9, PeVL 38/2016 vp, s. 4). Valiokunnan mielestä henki-lötietoja koskevan lainsäädännön selvyys edellyttää, että erityislainsäädäntöön ei sisällytetä sel-laisia sääntelykokonaisuuksia, joista säädetään riittävällä täsmällisyydellä ja tarkkuudella henki-lötietojen käsittelystä rikosasioissa ja kansallisen turvallisuuden ylläpitämisen yhteydessä annet-tavassa laissa.

Yksityiselämän ja henkilötietojen suoja perusoikeusjärjestelmän kokonaisuudessa

Perustuslakivaliokunnan valtiosääntöisiin tehtäviin ei lähtökohtaisesti kuulu kansallisen täytän-töönpanosääntelyn arviointi EU:n aineellisen lainsäädännön kannalta (ks. esim. PeVL 31/2017vp, s. 4). Valiokunta korostaa kuitenkin edelleen, että siltä osin kuin Euroopan unionin lainsää-däntö edellyttää kansallista sääntelyä tai mahdollistaa sen, tätä kansallista liikkumavaraa käytet-täessä otetaan huomioon perus- ja ihmisoikeuksista seuraavat vaatimukset (ks. esim. PeVL 1/2018 vp, PeVL 25/2005 vp).

Tietosuoja-asetuksessa jätetään eräissä asioissa jäsenvaltioille direktiivinomaista kansallista liik-kumavaraa. Tietosuoja-asetuksessa säädetään myös joistakin jäsenvaltioiden velvoitteista, kutenvelvollisuudesta säätää eräistä kansallista valvontaviranomaista koskevista asioista. Lisäksi jä-senvaltioiden on sovitettava yhteen yleisen tietosuoja-asetuksen mukainen henkilötietojen suojaeräiden muiden oikeuksien ja intressien, kuten sananvapauden ja julkisuusperiaatteen, kanssa (ks.HE, s. 4—5). Perustuslakivaliokunta on painottanut, että hallituksen esityksessä on erityisesti pe-rusoikeuksien kannalta merkityksellisen sääntelyn osalta syytä tehdä selkoa kansallisen liikku-mavaran alasta (PeVL 1/2018 vp, s. 3, PeVL 26/2017 vp, s. 42, PeVL 2/2017 vp, s. 2, PeVL 44/2016 vp, s. 4).

Perustuslakivaliokunnan mielestä valtiosääntöisessä arviossa painopiste on henkilötietojen suo-jan ja käsittelyä määrittävien säännösten sisällöllisessä arvioinnissa. Kansallisen liikkumavarankäyttöön kohdistuvassa valtiosääntöisessä arvioinnissa ovat merkityksellisiä esimerkiksi paitsiyksityiselämän ja henkilötietojen suojan asettamat sisällölliset vaatimukset myös muiden infor-maatioon liittyvien perusoikeuksien suojan suhde yksityiselämän ja henkilötietojen suojaan. Val-tiosääntöisiä kysymyksiä liittyy myös esimerkiksi kansallista sääntelyä edellyttäviin oikeustur-van ja hyvän hallinnon takeisiin.

Arvioitavan hallituksen esityksen perusteluissa viitataan siihen, että henkilötietojen suojaan lä-heisesti liittyviä perusoikeuksia ovat yksityiselämän suojan lisäksi oikeus kunniaan, oikeus yh-denvertaiseen kohteluun, oikeus henkilökohtaiseen koskemattomuuteen, oikeus ihmisarvoiseenkohteluun, oikeus turvallisuuteen sekä yhdenvertaisuus ja syrjinnän kielto ja oikeus vaikuttaa it-seään koskeviin asioihin, uskonnonvapaus ja omantunnon vapaus, sananvapaus ja julkisuus (HE,s. 6).

7


Perustuslakivaliokunta painottaa, että yksityiselämän ja henkilötietojen suoja tulee suhteuttaa toi-siin perus- ja ihmisoikeuksiin sekä muihin painaviin yhteiskunnallisiin intresseihin, kuten esi-merkiksi yleiseen turvallisuuteen liittyviin intresseihin, jotka voivat ääritapauksessa palautuahenkilökohtaisen turvallisuuden perusoikeuteen (PeVL 5/1999 vp, s. 2/II). Lainsäätäjän tulee tur-vata yksityiselämän ja henkilötietojen suoja tavalla, jota voidaan pitää hyväksyttävänä perusoi-keusjärjestelmän kokonaisuudessa.

Perustuslakivaliokunta on käytännössään kiinnittänyt erityistä huomiota perustuslain 12 §:n2 momentissa turvatun asiakirjajulkisuuden suhteeseen yksityiselämän ja henkilötietojen suo-jaan (ks. esim. PeVL 43/1998 vp, s. 2/II ja PeVL 60/2017 vp, s. 3). Valiokunta on katsonut, ettäesimerkiksi arkaluonteisten tietojen salassapitoa voidaan pitää välttämättömänä perustuslain10 §:n 1 momentissa turvatun yksityiselämän suojaamiseksi (PeVL 39/2009 vp, s. 2/I). Tällainentoisen perusoikeuden edistäminen on muodostanut sellaisen välttämättömän syyn, jonka vuoksiviranomaisen hallussa olevien asiakirjojen julkisuutta on ollut mahdollista perustuslain 12 §:n2 momentin nojalla lailla erikseen rajoittaa (PeVL 2/2008 vp, s. 2, PeVL 40/2005 vp, s. 2/II).

Perustuslakivaliokunta painottaa, että yksityiselämän ja henkilötietojen suojalla ei ole etusijaamuihin perusoikeuksiin nähden. Arvioinnissa on kyse kahden tai useamman perusoikeussään-nöksen yhteensovittamisesta ja punninnasta (ks. esim. PeVL 54/2014 vp, s. 2/II, PeVL 10/2014vp, s. 4/II). Valiokunta on korostanut erityisesti asiakirjajulkisuuden ja henkilötietojen suojan vä-listä tasapainoa (PeVL 22/2008 vp, s. 4/I). Valiokunta on esimerkiksi katsonut, että julkishallin-non palkkaustietoihin ei kytkeydy niin vahvaa yksityisyyden suojaamisen intressiä, että se asia-kirjajulkisuutta koskevan perusoikeuden valossa oikeuttaisi näiden tietojen laajan salassapidon.Valiokunta piti säännöksen muuttamista edellytyksenä lakiehdotuksen käsittelylle tavallisen lainsäätämisjärjestyksessä (PeVL 43/1998 vp, s. 7/II—8/I).

Tietosuojalakiehdotuksen arviointi

Perustuslakivaliokunta on antanut EU:n yleistä tietosuoja-asetusta koskevasta valtioneuvostonkirjelmästä (U 21/2012 vp) lausunnon PeVL 12/2012 vp. Valiokunta katsoi tuolloin, että henki-lötietojen suojan osalta ehdotus yleiseksi tietosuoja-asetukseksi ja tietosuojadirektiiviehdotusnoudattelivat ja konkretisoivat varsin hyvin EU:n perusoikeuskirjan 8 artiklan määräyksiä henki-lötietojen suojasta. Valiokunta ei pitänyt ehdotuksia ongelmallisina myöskään perustuslain10 §:n 1 momentin ja sitä koskevan perustuslakivaliokunnan käytännön näkökulmasta. Valio-kunta kiinnitti asetusehdotuksen sisällön kannalta kuitenkin erityistä huomiota tietosuojan ja jul-kisuusperiaatteen väliseen suhteeseen, eräisiin delegointivaltuuksiin sekä asetuksen soveltamis-alarajaukseen, jonka mukaan asetusta ei sovellettu EU:n toimielimiin.

Perustuslakivaliokunnan mielestä tietosuoja-asetusta täydentävä hallituksen esitys on perusteil-taan hyväksyttävä. Ehdotettu sääntely toteuttaa perustuslain 10 §:ssä turvatun yksityiselämän jahenkilötietojen suojan tavalla, jota voidaan pitää hyväksyttävänä perusoikeusjärjestelmän koko-naisuudessa. Sääntely sovittaa yhteen ja tasapainottaa henkilötietojen suojaa muiden perusoi-keuksien kanssa pääosin asianmukaisesti. Valiokunta kuitenkin painottaa, että yksityiselämän jahenkilötietojen suojan suhde muihin perusoikeuksiin määräytyy konkreettisesti vasta yksittäista-pauksessa kunkin tapauksen erityispiirteet huomioiden viranomaisissa ja tuomioistuimissa. Va-liokunnan mielestä on selvää, että tällaista perusoikeusherkkää lainsäädäntöä on sovellettava pe-

8


rusoikeuksien yleisten rajoitusedellytysten puitteissa myös edellä luonnehditulla tavalla muutkulloinkin asian kannalta merkitykselliset perusoikeudet huomioiden.

Perustuslakivaliokunta kiinnittää kuitenkin huomiota siihen, että ehdotettu sääntely ei ole erityi-sen selkeää, mikä ei ole perustuslain näkökulmasta täysin ongelmatonta perusoikeuskytkentäises-sä sääntelyssä, joka koskee luonnollisia henkilöitä heidän tavanomaiseen elämäänsä kuuluvissatoiminnoissa (ks. PeVL 31/2017 vp, PeVL 45/2016 vp, s. 3 ja PeVL 41/2006 vp, s. 4/II). Ongel-maa korostaa ehdotuksella täydennettävän tietosuoja-asetuksen vaikeaselkoisuus.

Perustuslakivaliokunnan mielestä hallintovaliokunnan on syytä pyrkiä parantamaan lakiehdotus-ten kieliasua selkeämmäksi erityisesti niiltä osin, kun lakiehdotusten sanamuodot poikkeavat ase-tuksen tekstistä. Esimerkiksi hallituksen esityksen 1. lakiehdotuksen (jäljempänä myös tietosuo-jalakiehdotus) 25 §:ssä säädetään siitä, että tietosuoja-asetuksen 83 artiklassa tarkoitettu hallin-nollinen seuraamusmaksu voidaan määrätä myös tietosuoja-asetuksen 10 artiklan rikkomisesta.Tietosuoja-asetuksen 83 artiklan sanamuotoon on valittu kuitenkin sinänsä epäonnistunut hallin-nollisen sakon käsite, minkä on syytä heijastua ainakin informatiivisena täydennyksenä tietosuo-jalakiehdotuksen sisältöön. Valiokunnan käsityksen mukaan tietosuojalakiin on syytä lisätä myösyleinen informatiivinen viittaussäännös siitä, että henkilötietojen suojasta säädetään tietosuoja-asetuksessa.

Perustuslakivaliokunnan mielestä sääntelyn vaikeaselkoisuuden johdosta korostuu tarve seuratasääntelyn vaikutuksia. Valiokunta painottaa mahdollisesti havaittavien ongelmien asianmukaistakorjaamista.

Lakiehdotuksen soveltamisala

Tietosuojalakiehdotuksen 2 §:n 1 momentin mukaan lakia sovelletaan tietosuoja-asetuksen 2 ar-tiklan soveltamisalan mukaisesti. Säännöksen perusteluissa viitataan siihen, että tietosuoja-ase-tuksen 2 artiklan mukaan asetusta sovelletaan henkilötietojen käsittelyyn, joka on osittain tai ko-konaan automaattista, sekä sellaisten henkilötietojen käsittelyyn, jotka muodostavat rekisterinosan tai joiden on tarkoitus muodostaa rekisterin osa. Tietosuoja-asetuksen 2 artiklan 2 kohdassarajataan kuitenkin asetuksen soveltamisalan ulkopuolelle henkilötietojen käsittely, jota suorite-taan sellaisen toiminnan yhteydessä, joka ei kuulu unionin lainsäädännön soveltamisalaan, ja kä-sittely, jota suorittavat jäsenvaltiot toteuttaessaan erityismääräyksiä yhteisestä ulko- ja turvalli-suuspolitiikasta koskevan SEU V osaston 2 luvun soveltamisalaan kuuluvaa toimintaa.

Asetuksen soveltamisala-artiklan mukaan myös rikosasioiden tietosuojadirektiivin soveltamis-alaan kuuluva henkilötietojen käsittely on rajattu yleisen tietosuoja-asetuksen soveltamisalan ul-kopuolelle. Nykyistä oikeustilaa vastaten asetuksen soveltamisalalta on rajattu myös henkilötie-tojen käsittely, jota luonnollinen henkilö suorittaa yksinomaan henkilökohtaisessa tai kotitalout-taan koskevassa toiminnassa. Lisäksi yleisen tietosuoja-asetuksen soveltamisalan ulkopuolelleon suljettu unionin toimielinten, elinten ja laitosten henkilötietojen käsittely, mistä säädetäänerikseen unionin toimielimiä koskevassa asetuksessa (ks. myös PeVL 15/2017 vp ja PeVL 60/2017 vp).

9


Tietosuoja-asetuksen soveltamisala on organisatorisesti laaja. Asetusta sovelletaan jäsenvaltiois-sa julkisella ja yksityisellä sektorilla.

Tietosuojalakiehdotuksen 2 §:n 1 momentin mukaan lain nojalla tietosuoja-asetusta sovellettai-siin lisäksi, lukuun ottamatta sen 56 artiklaa ja VII lukua, sellaiseen henkilötietojen käsittelyyn,jota suoritetaan mainitun 2 artiklan 2 kohdan a ja b alakohdassa tarkoitetun toiminnan yhteydes-sä, jollei muualla laissa toisin säädetä. Tietosuoja-asetusta sovellettaisiin siten tietosuojalakieh-dotuksen perusteella myös sellaiseen henkilötietojen käsittelyyn, joka ei kuulu unionin lainsää-dännön soveltamisalaan, sekä henkilötietojen käsittelyyn, joka tapahtuisi Euroopan unionista teh-dyn sopimuksen (SEU) V osaston 2 jaksossa tarkoitettuun yhteiseen ulko- ja turvallisuuspolitiik-kaan liittyen. Tietosuojalakiehdotuksen perusteella kansallisesti määritellyn asetuksen sovelta-misalan laajennuksen ulkopuolelle jäävät kuitenkin yleisen tietosuoja-asetuksen VI ja VII lukusiltä osin kuin kyse on niin sanotusta yhdenluukunmekanismista ja yhdenmukaisuusmekanismis-ta.

Unionin oikeuden soveltamisalaa koskevan rajauksen osalta perustuslakivaliokunnan käsityksenmukaan yleisenä lähtökohtana on unionin perussopimuksissa, että unioni käyttää toimivaltaa vainasioissa, joissa perussopimuksissa unionille on annettu toimivaltaa. Tietosuoja-asetuksen oikeus-perustana toimii asetuksen mukaan Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 16 artikla,jossa turvataan jokaisen oikeus henkilötietojensa suojaan. Mainitun artiklan 2 kohdan mukaanEuroopan parlamentti ja neuvosto antavat tavallista lainsäätämisjärjestystä noudattaen luonnol-listen henkilöiden suojaa koskevat säännöt, jotka koskevat unionin toimielinten, elinten ja laitos-ten sekä jäsenvaltioiden, silloin kun viimeksi mainitut toteuttavat unionin oikeuden soveltamis-alaan kuuluvaa toimintaa, suorittamaa henkilötietojen käsittelyä, sekä säännöt, jotka koskevatnäiden tietojen vapaata liikkuvuutta. Myös EU:n perusoikeuskirjan henkilötietojen suojaa koske-va 8 artikla sitoo perusoikeuskirjan 51 artiklan mukaan jäsenvaltioita ainoastaan silloin, kun nesoveltavat unionin oikeutta.

Perustuslakivaliokunnan mielestä asetuksen soveltamisalan laajennus kansallisin lainsäädäntö-toimin on lähtökohtaisesti kuitenkin perusteltu ratkaisu. Perustuslain 10 §:n lakivaraus edellyttäähenkilötietojen suojasta säädettävän lailla. Henkilötietojen suojaa koskevan yleisen lainsäädän-nön soveltamisalan on tämän johdosta oltava kattava. Koska unionin oikeuden soveltamisalanmäärittely ei ole aina mahdollista selkeästi ja yksiselitteisesti, on valittu sääntelymalli asetuksensoveltamisalan laajentamisesta myös valtiosääntöisesti perusteltu.

Eduskunnan asema

Suomen valtiojärjestyksen perusteisiin kuuluvat Suomen valtiojärjestyksen rakentuminen edus-tuksellisen demokratian varaan ja eduskunnan asema ylimpänä valtioelimenä. Nämä periaatteeton johdettu perustuslain 2 §:n 1 momentin säännöksestä, jonka mukaan valtiovalta Suomessakuuluu kansalle, jota edustaa valtiopäiville kokoontunut eduskunta. Tämä ilmenee nimenomai-sesti myös perustuslakiuudistuksen perusteluista (HE 1/1998 vp, s. 73).

Eduskunnan toiminta voidaan jakaa perustuslaissa ja eduskunnan työjärjestyksessä säänneltyynvaltiopäivätoimintaan ja eduskunnan virastojen suorittamaan hallintotoimintaan. Eduskunnanvaltiosääntöinen asema merkitsee myös sitä, ettei eduskunnan valtiopäivätoiminta voi olla ulko-

10


puolisen valvonnan kohteena, vaan eduskunnan toiminnan laillisuusvalvonta on säädetty perus-tuslaissa tyhjentävästi eduskunnan omien elinten, eduskunnan puhemiehen ja perustuslakivalio-kunnan, tehtäväksi.

Euroopan unionista tehdyn sopimuksen I osastossa on määritelty ne toimivallan alat, joilla unio-nilla on joko yksinomainen tai jaettu toimivalta. Kansallista lainsäädäntömenettelyä ei ole sisäl-lytetty näihin aloihin. Unionilla ei perustuslakivaliokunnan käsityksen mukaan ole toimivaltaasäätää valtiopäivätoiminnassa noudatettavasta menettelystä.

Perustuslakivaliokunnan mielestä lähtökohtaista estettä ei ole sille, että hallintoa koskevat yleis-lait ulotetaan koskemaan eduskunnan virastoja (ks. PeVL 30/1998 vp, s, 6/II). Eduskunnan viras-tot on muiden viranomaisten tavoin asianmukaisesti rajattu lakiehdotuksessa seuraamusmaksu-sääntelyn ulkopuolelle. Hallituksen esityksessä ei kuitenkaan muilta osin säännellä tai peruste-luissa tarkastella eduskunnan valtiopäivätoiminnan ja siihen osallistuvien eduskunnan elimien,kuten valiokuntien, puhemiesneuvoston, tai kansanedustajien suhdetta ehdotettuun sääntelyyn taiEU:n tietosuoja-asetukseen. Valiokunnan käsityksen mukaan eduskunnan valtiopäivätoiminta eikuulu unionin oikeuden soveltamisalalle. Tietosuojalakiehdotuksen 2 §:n 1 momentin sääntelyjohtaisi kuitenkin siihen, että tietosuoja-asetusta olisi noudatettava myös eduskunnan valtiopäi-vätoiminnassa. Lisäksi eduskunnan valtiopäivätoimintaan osallistuvat elimet olisivat seuraamus-maksun alaisia.

Valtiopäivätoimintaan liittyvästä tietojen käsittelystä säädetään perustuslain 50 §:ssä ja eduskun-nan työjärjestyksessä. Perustuslain 50 §:ssä on eräitä tietojen julkaisemiseen, julkisuuteen ja sa-lassapitoon liittyviä eduskunnan työjärjestykseen kohdistuvia sääntelyvarauksia. Perustuslain52 §:n mukaan eduskunnan työjärjestyksessä annetaan tarkempia säännöksiä valtiopäivillä nou-datettavasta menettelystä sekä eduskunnan toimielimistä ja eduskuntatyöstä. Valiokunnan mie-lestä eduskunnan asemesta ylimpänä valtioelimenä ja EU-oikeuden rajatusta soveltamisalastaseuraa, että hallituksen esityksen 1. lakiehdotusta on muutettava siten, että eduskunnan valtiopäi-vätoiminta rajataan pois tietosuojalain soveltamisalalta. Tällainen muutos on edellytyksenä sille,että 1. lakiehdotus voidaan käsitellä tavallisen lain säätämisjärjestyksessä.

Ylimmän laillisuusvalvonnan asema

Valtioneuvoston oikeuskansleri ja eduskunnan oikeusasiamies ovat perustuslain mukaan tehtä-viltään ja toimivallaltaan toisiinsa nähden rinnasteisia laillisuusvalvontaviranomaisia. Perustus-lain esitöissä puhutaan oikeuskanslerista ja oikeusasiamiehestä nimenomaan ylimpinä laillisuus-valvontaviranomaisina (HE 1/1998 vp, s. 165—166). Perustuslain mukaan molemman laillisuus-valvojan yleisenä laillisuusvalvontatehtävänä on valvoa, että tuomioistuimet ja muut viranomai-set sekä virkamiehet, julkisyhteisöjen työntekijät ja muutkin julkista tehtävää hoitaessaan noudat-tavat lakia ja täyttävät velvollisuutensa. Tehtäväänsä hoitaessaan laillisuusvalvojat valvovat pe-rustuslain mukaan perusoikeuksien ja ihmisoikeuksien toteutumista. Tietosuoja-asetus jaehdotettava tietosuojalaki ovat jatkossa osa oikeusjärjestystä, jonka noudattamista ylimmät lail-lisuusvalvojat valvovat. Laillisuusvalvojien perustuslaillisiin tehtäviin kuuluu myös yksityiselä-män ja henkilötietojen suojaa koskevien perus- ja ihmisoikeuksien toteutumisen valvonta.

11


Oikeuskanslerin ja oikeusasiamiehen oikeudellisesta vastuusta säädetään perustuslain 117 §:ssä,jonka mukaan heidän virkatointensa lainmukaisuuden tutkimisesta, syytteen nostamisesta heitävastaan lainvastaisesta menettelystä virkatoimessa sekä tällaisen syytteen käsittelystä on voimas-sa, mitä 114 ja 115 §:ssä valtioneuvoston jäsenestä säädetään. Tämä merkitsee, että syyte oikeus-kansleria ja oikeusasiamiestä vastaan lainvastaisesta menettelystä virkatoimessa käsitellään val-takunnanoikeudessa ja syytteen nostamisesta päättää eduskunta saatuaan perustuslakivaliokun-nan kannanoton menettelyn lainvastaisuudesta. Asian vireillepanoon sovelletaan perustuslain115 §:n menettelyä, jonka mukaan tutkinta pannaan vireille perustuslakivaliokunnassa. Ylimpienlaillisuusvalvojien virkatointen lainmukaisuuden tutkiminen ja niiden toiminnan valvonta on si-ten suoraan perustuslaissa säädetty eduskunnan ja sen perustuslakivaliokunnan tehtäväksi. Perus-tuslain sääntely on perustuslakivaliokunnan mielestä tarkoitettu tyhjentäväksi ja se korostaaylimpien laillisuusvalvojien toiminnan riippumattomuutta erityisesti suhteessa valvottaviin vi-ranomaisiin.

Perustuslakivaliokunnan mielestä merkityksellistä on, että ylimpien laillisuusvalvojien toimival-ta ulottuu toistensa virkatoimia lukuun ottamatta kaikkeen viranomaistoimintaan. Ylimpien lail-lisuusvalvojien toimivalta ulottuu myös muihin toimialaltaan rajoitettuihin valvontaelimiin.Muut hallintotoimintaa valvovat viranomaiset ovat siten viranomaisina oikeuskanslerin jaoikeusasiamiehen valvonnan alaisina. Tämä vastaa sitä perustuslain ilmentämää lähtökohtaa,jonka mukaan valvontaviranomaisten välillä vallitsee hierarkkinen asetelma, jossa ylimpinä lail-lisuusvalvojina ovat oikeuskansleri ja oikeusasiamies. Näiden laillisuusvalvonnan piirissä ovatsiten myös sellaiset erityiset valvontaviranomaiset kuin tietosuojavaltuutettu, yhdenvertaisuus-valtuutettu ja tasa-arvovaltuutettu.

Merkityksellistä on lisäksi, että oikeusasiamiehen valitsee neljän vuoden toimikaudeksi perustus-lain 38 §:n mukaan eduskunta. Oikeusasiamies on siten eduskunnan toimielin, jonka valtiosään-töisenä tehtävänä on eduskunnan puolesta valvoa kaikkea julkista hallintoa. Valtiosäännön perus-taviin lähtökohtiin kuuluu eduskunnan ja valtioneuvoston välinen tehtäväjako. Perustuslain 2 ja3 §:ssä säädettyjen valtiollisten tehtävien jaon ja valtioelinten välisten toimivaltasuhteiden kan-nalta ei lähtökohtaisesti ole perusteltua, että valtioneuvoston alaiseen hallintoon kuuluva viran-omainen voisi valvoa eduskunnan tai eduskunnan oikeusasiamiehen toimintaa.

Perustuslakivaliokunnan mielestä valtiosääntöisenä lähtökohtana on siten, että tietosuojalakieh-dotuksen 3 luvussa säännelty ja tietosuoja-asetuksessa tarkoitettu kansallinen valvontaviranomai-nen, tietosuojavaltuutettu, kuuluu perustuslain 108 ja 109 §:n perusteella oikeuskanslerin jaoikeusasiamiehen valvonnan kohteisiin. Myös hallituksen esityksen perusteluissa katsotaan, ettätietosuojavaltuutetun toimisto säilyisi nykytilaa vastaavasti oikeusasiamiehen, oikeuskanslerin javaltiontalouden tarkastusviraston valvonnan piirissä (HE, s. 55).

Perustuslakivaliokunta on pitänyt aikaisemmassa käytännössään perustuslain vastaisena lakieh-dotusta, jossa valtiovarainministeriölle olisi annettu valta ohjata eduskunnan virastojen tietohal-lintoa. Valiokunta katsoi, että eduskunnan oikeusasiamies on jo tehtävänsä laadun puolesta riip-pumaton ulkopuolisesta ohjauksesta. Valiokunnan mielestä ehdotuksen arvioinnissa oli kuiten-kin viime kädessä merkityksellistä perustuslain 2 §:ään palautuva valtiojärjestyksen perusteisiinkuuluva institutionaalinen ratkaisu, jossa lainsäädäntövaltaa käyttävä ja valtiontaloudesta päättä-vä eduskunta on ylimpänä valtioelimenä erotettu hallitusvaltaa käyttävästä valtioneuvostosta. Tä-

12


män perusratkaisun vastaista olisi valiokunnan mielestä ollut selvästi sellainen tilanne, jossa val-tiovarainministeriö ohjaisi eduskunnan virastojen tietohallintoa (PeVL 46/2010 vp, s. 5/II).

Perustuslakivaliokunnan mielestä ylimpien laillisuusvalvojien valtiosääntöinen asema ja tehtä-vät sekä laillisuusvalvonnan valtiosääntöinen kokonaisuus eivät mahdollista asteellisesti alem-man tietosuojavaltuutetun ylimpiin laillisuusvalvojiin kohdistuvaa valvontaa. Tällaisen rajauk-sen on ilmettävä myös tietosuojalain säännöksistä nimenomaisesti.

Perustuslakivaliokunnan mukaan on kuitenkin sinänsä selvää, että Euroopan unionin tuomiois-tuimen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan unionin lainsäädäntö on ensisijaista suhteessakansallisiin säännöksiin oikeuskäytännössä määriteltyjen edellytysten mukaisesti (ks. PeVL 20/2017 vp, s. 6 ja PeVL 51/2014 vp, s. 2/II), eikä suomalaisessa lainsäädännössä ole syytä pyrkiäEU-oikeuden kanssa ristiriidassa oleviin ratkaisuihin (PeVL 26/2017 vp, s. 42). Valiokunnan kä-sityksen mukaan on myös selvää, että tietosuoja-asetuksen sääntely ei sanamuotonsa puolestavaikuttaisi mahdollistavan tällaisen rajauksen säätämistä.

Tietosuoja-asetuksen johdantokappaleessa 20 viitataan siihen, että vaikka asetusta sovelletaanmuun muassa tuomioistuinten ja muiden oikeusviranomaisten toimintaan, unionin oikeudessa taijäsenvaltion lainsäädännössä voitaisiin täsmentää käsittelytoimia ja -menettelyitä tuomioistuin-ten ja muiden oikeusviranomaisten suorittaman henkilötietojen käsittelyn osalta. Soveltamisalanrajaus ei kuitenkaan ulotu organisatorisesti yhtä laajalle kuin valtuutus täsmentämiseen, vaan joh-dantokappaleen mukaan valvontaviranomaisten toimivalta ei saa kattaa tuomioistuinten oikeu-dellisiin tehtäviin liittyvää henkilötietojen käsittelyä, jotta voidaan turvata oikeuslaitoksen riip-pumattomuus sen hoitaessa lainkäyttötehtäviään, päätöksenteko mukaan lukien. Asetuksen 55 ar-tiklassa säädetään nimenomaisesti, että valvontaviranomaisilla ei ole toimivaltaa valvoa käsitte-lytoimia, joita tuomioistuimet suorittavat lainkäyttötehtäviensä yhteydessä.

Perustuslakivaliokunta kiinnittää kuitenkin huomiota siihen, että ylimpien laillisuusvalvojienedellä kuvattu valtiosääntöinen asema ei valiokunnan saaman selvityksen mukaan samastu muis-sa jäsenvaltioissa säädettyihin laillisuusvalvontajärjestelyihin, eikä tietosuoja-asetuksen valmis-telussa ole kiinnitetty huomiota Suomen valtiosääntöisen järjestelmän erityispiirteisiin.

Perustuslakivaliokunta viittaa ensinnäkin ylimpien laillisuusvalvojien tehtävään. Perustuslain108 §:n mukaisiin oikeuskanslerin ja 109 §:n mukaisiin oikeusasiamiehen tehtäviin kuuluu val-voa, että muun muassa tuomioistuimet noudattavat lakia ja täyttävät velvollisuutensa. Lisäksitehtäviään hoitaessa niin oikeuskansleri kuin oikeusasiamies valvovat perus- ja ihmisoikeuksientoteutumista. Tietosuoja-asetuksen 55 artiklassa säädettyyn tuomioistuimia koskevaan rajauk-seen liittyvän johdantokappaleen 20 mukaan tuomioistuinten lainkäyttötehtäviensä yhteydessäsuorittamien tiedonkäsittelytoimien valvonta olisi voitava uskoa jäsenvaltion oikeusjärjestel-mään kuuluville erityiselimille, joiden olisi erityisesti varmistettava tämän asetuksen sääntöjennoudattaminen, vahvistettava oikeuslaitoksen edustajien tietoisuutta niille tämän asetuksen mu-kaisesti kuuluvista velvoitteista ja käsiteltävä tällaisiin tiedonkäsittelytoimiin liittyviä valituksia.Valiokunnan käsityksen mukaan tuomioistuinten riippumattomuus vaarantuisi tavalla, joka olisivastoin myös asetuksen 55 artiklan tarkoitusta, mikäli tuomioistuimiin kohdistuvaan, perustus-lailla säädettyyn ylimpään laillisuusvalvontaan säädettäisiin kohdistuvaksi ylimmän laillisuus-valvonnan kohteena olevan hallintoviranomaisen valvontatoimivalta.

13


Perustuslakivaliokunta kiinnittää huomiota lisäksi siihen, että Euroopan unionista tehdyn sopi-muksen 4 artiklan 2 kohdan mukaan unioni kunnioittaa jäsenvaltioiden tasa-arvoa perussopimuk-sia sovellettaessa sekä niiden kansallista identiteettiä, joka on olennainen osa niiden poliittisia javaltiosäännön rakenteita, myös alueellisen ja paikallisen itsehallinnon osalta. Valiokunnan käsi-tyksen mukaan säännös ilmentää lähtökohtaa siitä, ettei EU:n aineellisen oikeuden voi katsoa ky-seenalaistavan jäsenvaltioiden valtiosääntöistä institutionaalista julkisen vallankäytön rakennet-ta. EU-tuomioistuin on esimerkiksi Digibet-tuomiossa (Digibet Ltd & Albers v. WestdeutscheLotterie GmbH & Co. OHG, C-156/13 k. 34) katsonut, ettei rahapelisääntelyn epäjohdonmukai-suuteen johtanutta osavaltioiden välistä toimivallan jakoa voida kyseenalaistaa, koska sitä suoja-taan sanotulla SEU 4 artiklan 2 kohdan määräyksellä.

Perustuslakivaliokunnan käsityksen mukaan on kuitenkin selvää, että kansallista valtiosäännönrakenteisiin kiinnittyvää identiteettiä koskeva sopimusmääräys voi muodostaa vain kapeasti so-vellettavissa olevan oikeasuhtaisen perusteen poiketa EU-oikeuden täysimääräisestä soveltami-sesta. Unionin tuomioistuimen vakiintuneessa oikeuskäytännössä on katsottu, että unionin oikeu-den ensisijaisuuden periaatteen, joka on unionin oikeusjärjestyksen olennainen ominaisuus, mu-kaan se, että jäsenvaltio vetoaa kansallisen oikeutensa säännöksiin, edes perustuslain tasoisiinsäännöksiin, ei voi heikentää unionin oikeuden vaikutusta tämän jäsenvaltion alueella (ks. mm.asia 11/70, Internationale Handelsgesellschaft, tuomio 17.12.1970, 3 kohta ja asia C 409/06,Winner Wetten, tuomio 8.9.2010, 61 kohta ja erityisesti asia C-399/11, Melloni, tuomio26.2.2013, k. 59).

EU-tuomioistuin on asiassa Sayn-Wittgenstein v. Landeshauptmann von Wien (C-208/09, k. 92)tarkastellut SEU 4 artiklan 2 kohdan tarkoittamaa kansallista valtiosääntöidentiteetin kunnioitta-mista nimenomaan oikeasuhtaisuuden kannalta. Tuomioistuin katsoi, että EU:n oikeuden takaa-maa unionin kansalaisten liikkumis- ja oleskeluvapautta perusteettomasti rajoittavana toimenpi-teenä ei ole pidettävä sitä, että jäsenvaltion viranomaiset kieltäytyvät tunnustamasta toisen jäsen-valtion kansalaisen sukunimeä kaikkine osatekijöineen, kun sukunimeen sisältyy aatelisarvoni-mi, joka ei ole sallittu jäsenvaltiossa sen perustuslain mukaan. Arvio perustui siihen, että käsitel-tävässä asiassa ei ollut suhteetonta, että jäsenvaltio pyrkii saavuttamaan yhdenvertaisuusperiaat-teen säilyttämisen tavoitteen antamalla kiellon, jonka mukaan sen kansalaiset eivät voi hankkia,pitää tai käyttää aatelisarvonimiä tai aateluutta osoittavia osatekijöitä, jotka voivat saada muutajattelemaan, että nimeä käyttävällä henkilöllä olisi tällainen arvoasema. Kun jäsenvaltion toimi-valtaiset väestörekisteriviranomaiset kieltäytyvät tunnustamasta pääasian valittajan nimessä ole-van kaltaisia aateluutta osoittavia osatekijöitä, ne eivät tuomioistuimen mukaan näyttäneet ylittä-vän sitä, mikä on tarpeen niiden tavoitteleman perustavanlaatuisen perustuslaillisen päämääränsaavuttamiseksi.

Perustuslakivaliokunnan käsityksen mukaan oikeasuhtaisuusarviossa olennaista on, että nyt kä-sillä olevassa tilanteessa kyse ei ole aineellisesta ristiriidasta perustuslain sisällön ja EU:n oikeu-den välillä. Kysymys on sen sijaan siitä, että unionin oikeus johtaa sellaiseen ristiriitaan Suomenperustuslain institutionaalisten ratkaisujen kanssa, jota tietosuoja-asetuksessa ei ole nimenomai-sesti tavoiteltu. Valiokunnan mielestä olennaista on, että ylimpien laillisuusvalvojien osalta teh-tävät soveltamisalan rajaukset eivät vaaranna tietosuoja-asetuksen johdannon mukaisia oikeus-suojan ja tehokkaan valvonnan tavoitteita eivätkä unionin tuomioistuimen oikeuskäytännössä to-dettuja tietosuojaviranomaisten toiminnan perimmäisiä tavoitteita.

14


Viimekätinen toimivalta Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 4 artiklan 2 kohdan, tietosuoja-asetuksen sekä näiden keskinäisen suhteen tulkintaan on EU-tuomioistuimella. Valiokunta kui-tenkin katsoo, että tulkinnan ollessa vielä tältä osin epäselvä, ei hallituksen esityksessä ole esitet-ty riittäviä EU-oikeudellisia perusteita tietosuojavaltuutetun valvontavallan ulottamiseen ylim-piin laillisuusvalvojiin. Tietosuojalakiehdotusta on tämän johdosta muutettava siten, että ylim-pien laillisuusvalvojien harjoittamaan laillisuusvalvontaan ei kohdistu tietosuojalaissa tarkoite-tun valvontaviranomaisen valvontatoimivaltaa. Tämä voidaan toteuttaa esimerkiksi rajauksella,jonka mukaan henkilötietojen käsittelyyn ylimmissä laillisuusvalvojissa ei sovelleta tietosuoja-asetuksen VI, VII ja VIII lukua eikä tietosuojalain 3 ja 4 lukua. Tällainen muutos on edellytykse-nä sille, että 1. lakiehdotus voidaan käsitellä tavallisen lain säätämisjärjestyksessä.

Suhde julkisuusperiaatteeseen

Perustuslain 12 §:n 2 momentin mukaan viranomaisen hallussa olevat asiakirjat ja muut tallen-teet ovat julkisia, jollei niiden julkisuutta ole välttämättömien syiden vuoksi lailla erikseen rajoi-tettu. Jokaisella on oikeus saada tieto julkisesta asiakirjasta ja tallenteesta.

Perustuslakivaliokunta katsoi EU:n yleistä tietosuoja-asetusta koskevasta valtioneuvoston kirjel-mästä (U 21/2012 vp) antamassaan lausunnossa PeVL 12/2012 vp, että julkisuusperiaatteen huo-mioon ottaminen jäi sekä sisältönsä että säädösteknisen sijoittelunsa puolesta varsin heikoksi,vaikka komission laatiman asetusehdotuksen johdantokappaleessa 18 todettiin, että asetuksensäännöksiä sovellettaessa voidaan ottaa huomioon virallisten asiakirjojen julkisuusperiaate. Va-liokunta piti tämän vuoksi valtioneuvoston tavoin tärkeänä, että itse asetukseen otetaan säännösasiakirjajulkisuuden huomioon ottamisesta. Valiokunta on sittemmin katsonut arvioidessaan val-tioneuvoston kirjelmää komission ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi(Unionin toimielinten tietosuoja-asetus, U 26/2017 vp), että julkisuuden asianmukaisen turvaa-misen vähimmäisvaatimuksena voidaan pitää nimenomaista säännöstä asiakirjajulkisuudesta(PeVL 60/2017 vp, s. 3, PeVL 15/2017 vp, s. 5). Valiokunnan mielestä olennaista on, että nyt tie-tosuojalakiehdotuksella täydennettävään tietosuoja-asetuksen 86 artiklaan on sisällytetty nimen-omainen virallisten asiakirjojen julkisuutta koskeva artikla.

Tietosuojalakiehdotuksen 28 §:ssä säädetään julkisuusperiaatteen huomioon ottamisesta. Ehdo-tuksen mukaan oikeuteen saada tieto ja muuhun henkilötietojen luovuttamiseen viranomaisenhenkilörekisteristä sovelletaan, mitä viranomaisten toiminnan julkisuudesta säädetään. Säännösvastaa perustuslakivaliokunnan myötävaikutuksella säädetyn voimassaolevan henkilötietolain8 §:n 4 momenttia (PeVL 25/1998 vp). Henkilötietolain esitöissä katsottiin, että säännöksessä vii-tatussa laissa on säädetty yksityisyyden suojan kannalta tarpeellisista henkilötietojen luovuttami-sen rajoituksista (HE 96/1998 vp, s. 41/II). Perustuslakivaliokunnan myötävaikutuksella säädet-tyyn viranomaisten toiminnan julkisuudesta annettuun lakiin (PeVL 43/1998 vp, jäljempänä jul-kisuuslaki) ei ehdoteta nyt muutoksia. Valiokunnan käsityksen mukaan tietosuoja-asetuksen so-veltamisen alkaminen ei aiheuta välitöntä tarvetta julkisuuslain muuttamiseen.

Perustuslakivaliokunta pitää nyt valittua sääntelyratkaisua perusteltuna perustuslain 12 §:n 2 mo-mentin näkökulmasta. Valiokunnan mielestä perustuslain 12 §:n 2 momentissa julkisuuden rajoi-tuksiin kohdistettu välttämättömyysvaatimus ei rajoitu yksin salassapitosäännöksiin. Valiokuntaon arvioinut esimerkiksi henkilötietojen luovuttamisen laajan sitomisen käyttötarkoitukseen mer-

15


kitsevän julkisuusperiaatteen rajoitusta, jolle on kuitenkin osoitettavissa perustuslain 10 §:äännojautuvat hyväksyttävät perusteet (PeVL 3/2009 vp, s. 2/II, PeVL 2/2008 vp, s. 2/I ja PeVL 40/2005 vp, s. 2/II).

Julkisuuslain 17 §:n 1 momentin mukaan viranomainen on lain mukaisia päätöksiä tehdessään jamuutoinkin tehtäviään hoitaessaan velvollinen huolehtimaan muun ohella siitä, että tietojen saa-mista viranomaisen toiminnasta ei julkisuusperiaate ja sen tarkoitus huomioon ottaen rajoitetaenempää kuin suojattavan edun vuoksi on tarpeellista. Säännös on tältä osin muotoiltu hallinto-valiokunnan mietinnössä (HaVM 31/1998 vp, s. 11/I—12/II). Hallintovaliokunta täydensi ehdo-tettua julkisuuslain 17 §:ää, koska perustuslakivaliokunta oli pitänyt lausunnossaan säätämisjär-jestyskysymyksenä sääntelyn täydentämistä siten, että salassapitosääntelystä ilmenee salassapi-don poikkeusluonne pääsääntönä olevaan asiakirjajulkisuuteen nähden siten, että jo lakitekstissäkorostuu, että salassapitosäännöksiä on tulkittava suppeasti (PeVL 43/1998 vp, s. 3/II).

Perustuslakivaliokunta viittasi lausunnossaan myös siihen, että harkintavallan rajoituksina olisimerkitystä yleisillä hallinto-oikeudellisilla periaatteilla, kuten tarkoitussidonnaisuudella, suhteel-lisuudella, objektiivisuudella ja yhdenvertaisuudella, ja piti asiakirjajulkisuutta koskevan perus-oikeussäännöksen kannalta tärkeänä, että tällaisista seikoista johtuvia viranomaisen harkintaval-lan rajoituksia täsmennetään itse lakitekstissä (PeVL 43/1998 vp, s. 3/I). Yleisistä hallinto-oikeu-dellisista periaatteista säädetään nykyisin hallintolain 6 §:ssä, ja valiokunta on kiinnittänyt ylei-semminkin huomiota siihen, että lakia soveltava viranomainen on sidottu erityisesti hallintolain6 §:ssä säädettyihin tarkoitussidonnaisuuden ja suhteellisuuden vaatimuksiin (PeVL 17/2004 vp,s. 5/I, PeVL 17/2016 vp, s. 3). Valiokunta korostaa edelleen mainittujen, myös julkisuuslain17 §:stä ilmenevien seikkojen merkitystä julkisuuslain tulkinnassa ja soveltamisessa myös sil-loin, kun julkisuuslakia sovelletaan oikeuteen saada tieto ja muuhun henkilötietojen luovuttami-seen viranomaisen henkilörekisteristä.

Sananvapaus

Perustuslain 12 §:n 1 momentin mukaan jokaisella on sananvapaus. Sananvapauteen sisältyy oi-keus ilmaista, julkistaa ja vastaanottaa tietoja, mielipiteitä ja muita viestejä kenenkään ennakoltaestämättä. Tarkempia säännöksiä sananvapauden käyttämisestä annetaan lailla. Lailla voidaansäätää kuvaohjelmia koskevia lasten suojelemiseksi välttämättömiä rajoituksia.

Tietosuoja-asetuksen 85 artiklan mukaan jäsenvaltioiden on lainsäädännöllä sovitettava yhteenasetuksen mukainen oikeus henkilötietojen suojaan sekä oikeus sananvapauteen ja tiedonvälityk-sen vapauteen, mukaan lukien käsittely journalistisia tarkoituksia ja akateemisen, taiteellisen taikirjallisen ilmaisun tarkoituksia varten. Tietosuojalakiehdotuksen 27 §:ssä säädettäisiin vapau-tuksista ja poikkeuksista yleiseen tietosuoja-asetukseen henkilötietojen suojaa koskevan oikeu-den sovittamiseksi yhteen sananvapauden kanssa. Valiokunnan käsityksen mukaan ehdotetussasääntelyssä on tältä osin kyse sananvapauden rajoittamisesta henkilötietojen suojan tarkoitukses-sa ja vastaavasti henkilötietojen suojan rajoittamisesta sananvapauden tarkoituksessa. Valiokun-ta pitää tällaista tasapainottamista valtiosääntöisesti välttämättömänä.

Perustuslakivaliokunnan mielestä tietosuojalakiehdotuksen 27 §:ään ehdotetut säännökset ovatkuitenkin osin tulkinnanvaraisia. Perusoikeusrajoitusten tulee olla tarkkarajaisia ja riittävän täs-

16


mällisesti määritettyjä, minkä lisäksi rajoitusten olennaisen sisällön tulee ilmetä laista (PeVM 25/1994 vp, s. 5/I). Tietosuojalakiehdotuksen 27 § ei täytä kaikilta osin tätä vaatimusta. Perustusla-kivaliokunta kiinnittää huomiota esimerkiksi 2 momentin virkkeeseen, jonka mukaan tietosuoja-asetuksen 44—50 artiklaa ei sovelleta, jos soveltaminen "loukkaisi oikeutta sananvapauteen taitiedonvälityksen vapauteen". Vastaavasti 3 momentissa säädettäisiin, että tietosuoja-asetukseneräitä säännöksiä sovellettaisiin ainoastaan "soveltuvin osin" henkilötietojen käsittelyyn ainoas-taan journalistisia tarkoituksia varten tai akateemisen, taiteellisen tai kirjallisen ilmaisun tarkoi-tuksia varten. Hallintovaliokunnan on perustuslain 10 ja 12 §:stä johtuvista syistä täsmennettäväsääntelyä olennaisesti.

Suhde tieteen vapauteen

Perustuslain 16 §:n 3 momentin mukaan tieteen, taiteen ja ylimmän opetuksen vapaus on turvat-tu. Tietosuoja-asetuksen 89 artiklassa säädetään muun muassa tieteellisiä ja historiallisia tutki-mustarkoituksia varten tapahtuvaa käsittelyä koskevista poikkeuksista. Artiklan 2 kohdan mu-kaan, kun henkilötietoja käsitellään tieteellisiä tai historiallisia tutkimustarkoituksia tai tilastolli-sia tarkoituksia varten, unionin oikeudessa tai jäsenvaltion lainsäädännössä voidaan säätää tie-tyistä poikkeuksista asetuksessa tarkoitettuihin oikeuksiin.

Tietosuojalakiehdotuksen 31 §:ssä säädettäisiin poikkeuksista eräisiin rekisteröidyn oikeuksiinsekä tällaisten poikkeusten edellytyksistä ja niihin liittyvistä suojatoimista tieteellisen ja historial-lisen tutkimuksen yhteydessä. Säännöstä perustellaan sillä, että poikkeusten tekeminen tietosuo-jalaissa olisi perusteltua, jotta ei tarpeettomasti vaaranneta tieteellisten ja historiallisten tutkimus-tarkoitusten toteutumista (HE, s. 115). Perustuslakivaliokunta yhtyy poikkeusten tarpeen perus-teltavuuteen valtiosääntöisestä näkökulmasta.

Tietosuojalakiehdotuksen 31 §:n 3 momentin mukaan poikkeaminen edellyttäisi tietosuoja-ase-tuksen 35 artiklan mukaisen vaikutusarvioinnin laatimista ja sen toimittamista etukäteen tietosuo-javaltuutetulle, jos siinä käsitellään tietosuoja-asetuksen 9 artiklan 1 kohdassa tai 10 artiklassatarkoitettuja henkilötietoja. Perustuslakivaliokunnan käsityksen mukaan tällainen vaikutusten ar-viointi liittyy tietosuoja-asetuksessa 35 artiklan mukaan ns. korkean riskin tilanteisiin (etenkinuutta teknologiaa käytettäessä). Valiokunta kiinnittää huomiota siihen, että esimerkiksi historial-liseen tutkimukseen voi liittyä täysin säännönmukaisesti sellaisten henkilötietojen käsittely, jois-ta ilmenee asetuksen 9 artiklan mukaisia henkilötietoja, kuten henkilön poliittisia mielipiteitä taiuskonnollinen vakaumus. Tietosuojavaltuutetulle toimitettavan vaikutusten arvioinnin pakolli-nen liittäminen esimerkiksi tällaiseen tutkimukseen puuttuu perustuslain 16 §:n 3 momentissaturvattuun tieteen vapauteen tavalla, joka ei valiokunnan mielestä ole kaikilta osiltaan oikeasuh-taisuusvaatimuksen mukainen. Hallintovaliokunnan on muutettava sääntelyä tietosuoja-asetuk-sen mahdollistamissa rajoissa siten, että tieteen vapaus tulee paremmin turvatuksi.

Seuraamussääntely

Tietosuoja-asetuksen 83 artiklassa säädetään hallinnollisten seuraamusmaksujen määräämisenyleisistä edellytyksistä. Tietosuoja-asetuksen 83 artiklan 4 kohdan mukaan asetuksen eräidensäännösten rikkomisesta määrätään hallinnollinen seuraamusmaksu, joka on suuruudeltaan enin-tään 10 000 000 euroa, tai jos kyseessä on yritys, kaksi prosenttia sen edeltävän tilikauden vuo-

17


tuisesta maailmanlaajuisesta kokonaisliikevaihdosta sen mukaan, kumpi näistä on suurempi. Li-säksi yleisen tietosuoja-asetuksen 83 artiklan 5 kohdan mukaan asetuksen eräiden muiden sään-nösten rikkomisesta voidaan määrätä hallinnollinen seuraamusmaksu, joka on enintään20 000 000 euroa, tai jos kyseessä on yritys, neljä prosenttia sen edeltävän tilikauden vuotuisestamaailmanlaajuisesta kokonaisliikevaihdosta sen mukaan, kumpi näistä määristä on suurempi.Edelleen 83 artiklan 6 kohdan mukaan asetuksen 58 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun valvontavi-ranomaisen määräyksen noudattamatta jättämisestä määrätään tämän artiklan 2 kohdan mukai-sesti hallinnollinen sakko, joka on enintään 20 000 000 euroa, tai jos kyseessä on yritys, neljäprosenttia sen edeltävän tilikauden vuotuisesta maailmanlaajuisesta kokonaisliikevaihdosta senmukaan, kumpi näistä määristä on suurempi.

Asetuksessa säädetyt seuraamusmaksut ovat määrältään huomattavia ja voivat muodostua oikea-suhtaisuuden kannalta ongelmallisiksi, mikä korostaa oikeusturvalle asetettavia vaatimuksia.Asetuksen 83 artiklan 2 kohdassa on sinänsä lueteltu niitä seikkoja, jotka kussakin yksittäista-pauksessa on otettava huomioon seuraamuksen määrää arvioitaessa. Luettelossa mainittujenseikkojen keskinäisen suhteen arvioimiseen jää kuitenkin merkittävästi harkinnanvaraa, ja onoletettavaa, että edellytysten sisältö täsmentyy vastaisuudessa oikeuskäytännössä.

Tietosuojalakiehdotuksen 8 §:n mukaan tietosuojavaltuutettu toimii tietosuoja-asetuksessa tar-koitettuna kansallisena valvontaviranomaisena. Tietosuojavaltuutetun tehtävistä ja toimivaltuuk-sista säädetään ehdotuksen 14 §:n 1 momentin mukaan tietosuoja-asetuksen 55—59 artiklassa.Toimivalta hallinnollisen sakon määräämiseen kuuluu asetuksen 58(2) artiklan i-alakohdan mu-kaan jäsenvaltion valvontaviranomaiselle. Tämä merkitsee, että tietosuojavaltuutetun toimival-taan kuuluu määrätä asetuksen tarkoittama hallinnollinen sakko, vaikka lakiehdotuksessa ei ni-menomaisesti määritellä tällaista toimivaltaa tietosuojavaltuutetulle.

Tietosuoja-asetuksen 58 artiklan 2 i) kohdan mukaan valvontaviranomaisella on toimivaltuusmäärätä 83 artiklan nojalla hallinnollinen sakko. Päätöksen seuraamusmaksun määräämisestä te-kisi Suomessa siten tietosuojavaltuutettu. Ottaen huomioon seuraamusmaksun suuruus kyse onsuomalaisessa oikeusjärjestelmässä erikoislaatuisesta tilanteesta. Valvontaviranomainen eli tie-tosuojavaltuutettu, joka on yksittäinen virkamies, voi määrätä itsenäisesti erittäin korkean hallin-nollisen seuraamusmaksun. Vertailun vuoksi perustuslakivaliokunta kiinnittää huomiota siihen,että esimerkiksi kilpailulain mukaisesta hallinnollisesta seuraamusmaksusta päättää riippumatontuomioistuin, markkinaoikeus, mikä itsessään sisältää olennaisesti hallinnollista menettelyä vah-vemmat menettelylliset oikeusturvatakeet.

Tietosuoja-asetuksen 58 artiklan 4 kohdan mukaan valvontaviranomaiselle kyseisen artiklan no-jalla annettujen valtuuksien käyttöön sovelletaan asianmukaisia suojatoimia, muun muassa te-hokkaita oikeussuojakeinoja ja oikeudenmukaista menettelyä, joista säädetään unionin oikeudes-sa ja jäsenvaltion lainsäädännössä perusoikeuskirjan mukaisesti. Vastaavasti asetuksen 83 artik-lan 8 kohdan mukaan valvontaviranomaisen kyseisen artiklan mukaisten valtuuksien käyttöönsovelletaan unionin oikeuden ja jäsenvaltion lainsäädännön mukaisesti asianmukaisia menettely-takeita, muun muassa tehokkaita oikeussuojakeinoja ja asianmukaisia prosesseja. Tietosuoja-ase-tus siis edellyttää, että jäsenvaltion lainsäädännössä huolehditaan riittävistä oikeusturvatakeista japrosessisääntelystä hallinnollisen seuraamusmaksun osalta. Vastaavuusperiaatteen mukaan kan-

18


sallisen menettelysääntelyn on EU-lainsäädännön täytäntöönpanossa vastattava kuitenkin sa-manlaisen kansallisen lainsäädännön täytäntöönpanossa noudatettavaa sääntelyä.

Jokaisella on perustuslain 21 §:n 1 momentin mukaan oikeus saada asiansa käsitellyksi asianmu-kaisesti ja ilman aiheetonta viivytystä lain mukaan toimivaltaisessa tuomioistuimessa tai muussaviranomaisessa. Kun on kysymys hallintoviranomaisen toiminnasta, asian käsittelyssä on nouda-tettava hyvän hallinnon takeita, joita pykälän 2 momentin mukaan ovat muun muassa käsittelynjulkisuus, oikeus tulla kuulluksi ja saada perusteltu päätös sekä oikeus hakea muutosta. Nämä hy-vän hallinnon takeet turvataan perustuslain mukaan lailla.

Lakiehdotuksen 15 § koskee tietosuojavaltuutetun päätöksentekoa. Sen mukaan tietosuojavaltuu-tettu ratkaisee asiat esittelystä, jollei hän yksittäistapauksessa toisin päätä. Sanottu säännös kos-kee myös hallinnollisen sakon määräämismenettelyä. Perustuslakivaliokunnan mielestä perus-tuslain kannalta ongelmallisena on pidettävä säännöstä siitä, että hallinnollinen seuraamusmaksuvoitaisiin määrätä ilman esittelyä, jos tietosuojavaltuutettu päättäisi harkintansa mukaan luopuaesittelystä.

Hallituksen esityksessä valittu ratkaisu merkitsee, että hallinnollisen seuraamusmaksun määrää-miseen sovelletaan hallintolakia. Esityksessä katsotaan, että menettelyllinen oikeusturva hallin-nollisen seuraamusmaksun määräämisessä toteutuisi pelkästään soveltamalla kaikkia hallinto-asioita koskevaa yleishallinnollista lainsäädäntöä. Hallintolaissa säädetään mm. neuvonnasta, oi-keudesta käyttää asiamiestä ja avustajaa, viranomaisen selvittämisvelvollisuudesta, selvitystenpyytämisestä ja asiakirjan täydentämisestä, kuulemisesta ja siihen liittyvästä menettelystä, suul-lisesta selvittämisestä ja todistelusta, katselmuksesta ja tarkastuksesta, tulkitsemisesta ja kääntä-misestä samoin kuin päätöksen muodosta, sisällöstä, perustelemisesta ja valitusosoituksesta. Tie-tosuojavaltuutetun päätökseen saa tietosuojalakiehdotuksen 23 §:n perusteella hakea muutostavalittamalla hallinto-oikeuteen siten kuin hallintolainkäyttölaissa säädetään. Hallinto-oikeudenpäätökseen saa hakea muutosta valittamalla vain, jos korkein hallinto-oikeus myöntää valituslu-van.

Perustuslakivaliokunta kiinnittää huomiota siihen, että oikeusturvaintressi nyt ehdotetuissa hal-linnollisissa seuraamusmaksuissa on voimakkaasti korostunut ottaen huomioon seuraamusmak-sun sanktioluonteen ja ankaruuden. Perustuslakivaliokunnan mielestä tietosuoja-asetuksen mah-dollistamat hyvin suuret hallinnolliset seuraamusmaksut eivät rinnastu viranomaisten nykyisinmääräämiin hallinnollisiin seuraamuksiin. Perustuslain 21 §:ssä säädettyjen oikeusturvan ja en-nen muuta asianmukaisen menettelyn takeiden ja niiden tarkoitusperien voidaan katsoa olevantällaisessa tilanteessa erityisen korostuneita.

Perustuslakivaliokunta pitää ehdotetun kaltaista hallinnollista seuraamusmaksua koskevaa pää-töksentekomenettelyä perustuslain 21 §:n vastaisena. Valiokunta kiinnittää huomiota siihen, ettäesimerkiksi rahoitusmarkkinoiden valvonnassa hallinnollisten seuraamusmaksujen määräämi-nen on tietyissä tilanteissa osoitettu monijäseniselle toimielimelle, Finanssivalvonnan johtokun-nalle. Valiokunta katsoo, että hallinnollisesta seuraamusmaksusta päättäminen tulee säätää mo-nijäsenisen toimielimen tehtäväksi. Seuraamusmaksun määräämistä edeltävä asian selvittäminenja muu valmistelu sekä esittely voidaan osoittaa tietosuojavaltuutetun tehtäväksi. Määräämisme-nettelyn asianmukaisuutta, riippumattomuutta ja puolueettomuutta perustuslain 21 §:n edellyttä-

19


mällä tavalla turvaa se, että seuraamusmaksun määräämisestä päättäminen säädetään monijäse-nisen elimen toimivaltaan kuuluvaksi. Tällaisen muutoksen tekeminen on edellytyksenä sille, että1. lakiehdotus voidaan käsitellä tavallisen lain säätämisjärjestyksessä.

EU:n perusoikeuskirjan 8(3) artiklasta ja tietosuoja-asetuksen 51 ja 52 artiklasta seuraa, että hal-linnollisista seuraamusmaksuista päättävän monijäsenisen elimen asiantuntemus, riippumatto-muus ja puolueettomuus tulee asianmukaisesti varmistaa. Koska toimivalta hallinnollisen seuraa-musmaksun määräämiseen kuuluu tietosuoja-asetuksen mukaan jäsenvaltion valvontaviranomai-selle, monijäsenisen toimielimen asema on ilmeisesti järjestettävä lailla niin, että se on tietosuoja-asetuksen tarkoittamalla tavalla valvontaviranomaisen toimielin.

Perustuslakivaliokunta kiinnittää lisäksi huomiota siihen, että menettelyyn liittyvien oikeusturva-järjestelyiden merkitystä korostaa osaltaan se, ettei tietosuoja-asetuksessa tarkemmin määritellä,minkä suuruisena seuraamusmaksu kussakin tilanteessa tulee määrätä. Asetuksessa asetetaan ai-noastaan maksun hyvin korkeat ylärajat ja luetellaan erilaisia tekijöitä, jotka tulee ottaa huo-mioon hallinnollisia sanktioita määrättäessä (83 artikla 2 kohta). Hallintovaliokunnan on tästäsyystä tarkoin selvitettävä, millaisia muita oikeusturvaa parantavia menettelyyn liittyviä muutok-sia hallinnollisesta seuraamusmaksusta päättävän monijäsenisen elimen perustaminen säänte-lyyn edellyttää.

Seuraamusmaksusääntelyn suhde viranomaisiin

Tietosuojalakiehdotuksen 25 §:n 2 momentin mukaan seuraamusmaksua ei voida määrätä val-tion viranomaisille, valtion liikelaitoksille, kunnallisille viranomaisille, itsenäisille julkisoikeu-dellisille laitoksille, eduskunnan virastoille eikä tasavallan presidentin kanslialle. Sääntelyssä onkyse kansallisen liikkumavaran käytöstä. Tietosuoja-asetuksen 83 artiklan 7 kohdan mukaan ku-kin jäsenvaltio voi asettaa sääntöjä siitä, voidaanko viranomaiselle tai julkishallinnon elimellemäärätä hallinnollisia sakkoja ja missä määrin.

Hallituksen esityksessä säännöstä perustellaan sillä, että viranomaiselle määrättävä hallinnolli-nen seuraamusmaksu on yleisen oikeusjärjestyksemme kannalta vieras menettely. Oikeusjärjes-tys kohdistaa julkishallintoon muita erityisvaatimuksia, jotka osaltaan perustelevat tätä sääntely-ratkaisua. Viranomaisia sitoo hallinnon lainmukaisuusperiaate, ja viranomaisten on noudatettavahallinnon yleislakeja. Viranomaisissa tapahtuva lainmukainen henkilötietojen käsittely kuuluuviranomaisissa työskentelevien virkavelvollisuuksiin. Virkamiehen asemaan kuuluu muita laa-jempi vastuu työssä tehdyistä virheistä. Ensinnäkin virkavastuu voi toteutua rikosoikeudellisenavirkavastuuna, kurinpidollisena virkavastuuna sekä vahingonkorvausvastuuna. Viranomaisentoiminnasta voidaan tehdä myös hallintokantelu ylemmälle viranomaiselle. Viranomaisten toi-minta on budjettisidonnaista, jolloin rahamääräisen seuraamuksen vaikutus ei ole samanlainenkuin yksityisellä sektorilla. Viranomaisen on kaikissa tilanteissa hoidettava lakisääteiset tehtä-vänsä.

Perustuslakivaliokunnalla ei ole huomauttamista hallituksen esityksessä mainittuihin perustelui-hin. Valiokunta huomauttaa kuitenkin, että mainittujen seikkojen lisäksi viranomaisille määrättä-vä hallinnollinen seuraamusmaksu olisi ongelmallinen myös perusoikeusjärjestelmän kokonai-suudessa. Kuten valiokunta on tässä lausunnossa painottanut, lainsäätäjän tulee turvata perustus-

20


lain 10 §:ssä turvatut oikeudet tavalla, jota voidaan pitää hyväksyttävänä perusoikeusjärjestel-män kokonaisuudessa suhteuttamalla yksityiselämän ja henkilötietojen suoja toisiin perus- ja ih-misoikeuksiin. Valiokunnan käsityksen mukaan on ilmeistä, että vain yhden perusoikeuden tur-vaamisen laiminlyöntiin kohdistuvan määrältään varsin huomattavan seuraamusmaksun uhka voivaarantaa perusoikeuksien keskinäisen punninnan tasapainoisuuden viranomaistoiminnassa jajohtaa erityisesti julkisuusperiaatteen toteutumisen kaventumiseen viranomaistoiminnassa. Va-liokunnan mielestä seuraamusmaksusääntelyn ulottaminen viranomaistoimintaan ei olisi sano-tuista syistä valtiosääntöisesti ongelmatonta.

Laillisuusperiaate

Hallituksen esityksessä ehdotetaan, että voimassa oleva henkilörekisteririkosta koskeva rikoslain38 luvun 9 §:n säännös kumotaan ja että se korvataan tietosuojarikosta koskevalla säännöksellä.Tarkoitus on (esim. s. 56, 124 ja 128), että tietosuojarikosta koskeva säännös koskisi vain niitä ti-lanteita, joissa yleisessä tietosuoja-asetuksessa tarkoitetut hallinnolliset sanktiot eivät tule sovel-lettaviksi.

Tietosuojarikoksesta tuomitaan se, joka muutoin kuin tietosuoja-asetuksessa tarkoitettuna rekis-terinpitäjänä tai henkilötietojen käsittelijänä tahallaan tai törkeästä huolimattomuudesta hankkiihenkilötietoja niiden käyttötarkoituksen kanssa yhteensopimattomalla tavalla, luovuttaa henkilö-tietoja tai siirtää henkilötietoja vastoin 1) yleisen tietosuoja-asetuksen, 2) tietosuojalain, 3) hen-kilötietojen käsittelystä rikosasioissa ja kansallisen turvallisuuden ylläpitämisen yhteydessä an-netun lain tai 4) henkilötietojen käsittelyä koskevan muun lain henkilötietojen käyttötarkoitussi-donnaisuutta, luovuttamista tai siirtämistä koskevaa säännöstä ja siten loukkaa rekisteröidyn yk-sityisyyden suojaa tai aiheuttaa hänelle muuta vahinkoa tai olennaista haittaa. Rangaistus tieto-suojarikoksesta on ehdotuksen mukaan sakko tai enintään yhden vuoden vankeus.

Perustuslain 8 §:n rikosoikeudellisen laillisuusperiaatteen ydinsisällön mukaan kunkin rikoksentunnusmerkistö on ilmaistava riittävällä täsmällisyydellä siten, että säännöksen sanamuodon pe-rusteella on ennakoitavissa, onko jokin toiminta tai laiminlyönti rangaistavaa. Euroopan ihmisoi-keustuomioistuimen ja EU-tuomioistuimen käytännössä periaatteelle on annettu käytännössävastaava ydinsisältö, jossa on korostettu sääntelyn ennustettavuutta eli sitä, että säännöksen sana-muodon perusteella voidaan ennakoida, mikä on rangaistavaa.

Tietosuojarikosta koskevassa säännöksessä viitataan olennaisilta osin muualle lainsäädäntöön,jossa tarkemmin määritellään ne teot ja laiminlyönnit, jotka voivat tulla tietosuojarikoksena ran-gaistaviksi. Säännöksen 1 momentissa viitataan yleiseen tietosuoja-asetukseen (1 kohta), kah-teen kansalliseen lakiin (2 ja 3 kohta) sekä epätäsmällisellä tavalla henkilötietojen käsittelyä kos-kevaan muuhun lakiin (4 kohta). Säännöksessä sinänsä luetellaan niitä tekotapoja, jotka voivattulla tietosuojarikoksena rangaistaviksi.

Perustuslakivaliokunnan mielestä laillisuusperiaatteen asettamat vaatimukset täyttyisivät parem-min, jos säännöksen 1 kohdassa viitattaisiin niihin tietosuoja-asetuksen määräyksiin ja 2 ja 3 koh-dassa niissä mainitun kansallisen lain säännöksiin, joiden rikkominen voi tulla tietosuojarikokse-na rangaistavaksi. Erityisen ongelmallinen on säännöksen 1 momentin 4 kohta, jonka mukaanrangaistavaa on henkilötietojen käsittelyä koskevassa "muussa laissa" tarkoitetun henkilötietojen

21


käyttötarkoitussidonnaisuutta, luovuttamista tai siirtämistä koskevan säännöksen rikkominen.Perustuslakivaliokunnan käsityksen mukaan säännöksen 4 kohdassa tarkoitettuja muita säännök-siä on useita satoja, mikä tekee mahdottomaksi niiden luettelemisen säännöksessä. Tästä syystävaliokunta katsoo, että säännöksen täsmentäminen tulisi toteuttaa rikoksen tunnusmerkistöteki-jöitä tarkentamalla.

Ehdotetun säännöksen 2 momentin mukaan tietosuojarikoksesta tuomittaisiin myös se, joka ta-hallaan tai törkeästä huolimattomuudesta toimii vastoin sitä, mitä 1 momentin 1—4 kohdassa tar-koitetussa säädöksessä säädetään henkilötietojen käsittelyn turvallisuudesta. Tässäkään säännök-sessä ei viitata tarkemmin henkilötietojen käsittelyn turvallisuutta koskeviin aineellisiin säännök-siin tai määräyksiin. Myös tämän säännöksen täsmentäminen tulisi toteuttaa viittaussäännöksiä jarikoksen tunnusmerkistötekijöitä tarkentamalla.

Muita seikkoja

Hallituksen esitys on annettu eduskunnalle 1.3.2018. Lakiehdotusten voimaantulosäännöstenmukaisesti lait on tarkoitettu tulemaan voimaan 25.5.2018 eli samaan aikaan, kun yleinen tieto-suoja-asetus tulee sovellettavaksi. Ensimmäisen lakiehdotuksen 2 §:n 2 momentin mukaan lakiaei sovelleta sellaiseen henkilötietojen käsittelyyn, josta säädetään henkilötietojen käsittelystä ri-kosasioissa ja kansallisen turvallisuuden ylläpitämisen yhteydessä annetussa laissa; kyseinen eh-dotus annettiin eduskunnalle 5.4.2018.

Perustuslakivaliokunta on käytännössään kiinnittänyt valtioneuvoston huomiota siihen, että va-liokunnan perustuslain 74 §:ssä säädetyn tehtävän toteuttaminen vaarantuu, jos hallitusten esitys-ten eduskuntakäsittelylle ei varata riittävää ja kohtuullista aikaa (PeVL 60/2016 vp, s. 3—4). Kunhallituksen esitys on sen merkitys huomioiden sisältänyt valiokunnan mielestä liian kireän voi-maantuloajankohdan, valiokunta on pitänyt liian kireää aikataulutavoitetta perustuslain kannaltahyvin ongelmallisena ja korostanut tarvetta varata ehdotusten eduskuntakäsittelyyn aina riittä-västi aikaa (PeVL 26/2017 vp, s. 9).

Kuten edellä on käynyt ilmi, käsiteltävänä olevaan hallituksen esitykseen sisältyy periaatteellistamerkitystä omaavia kysymyksiä, jotka edellyttävät, että eduskunnalla on riittävät mahdollisuudetperusteellisesti perehtyä niihin. Komissio antoi 25.1.2012 ehdotuksen henkilötietojen suojaa kos-kevaksi uudeksi EU:n lainsäädäntökehykseksi. Suomi on osallistunut aktiivisesti asetusehdotuk-sen jatkovalmisteluun. Tietosuoja-asetus on tullut voimaan jo 25.5.2016, ja sen sisältö on siten ol-lut hallituksen tiedossa jo pitkään. Perustuslakivaliokunta kiinnittää vastaisen varalle hallituksenhuomiota siihen, että hallituksen esitysten antamisen ja tavoitteena olevan voimaantuloajan vä-liin jätetään riittävä aika perusteelliselle eduskuntakäsittelylle. Valiokunta pitää ongelmallisena,että eduskuntakäsittelylle varatun ajan niukkuuden johdosta yleistä tietosuoja-asetusta koskevaakansallista lainsäädäntöä ei ole mahdollista saattaa voimaan sinä ajankohtana, jolloin tietosuoja-asetuksen suora soveltaminen alkaa eli 25.5.2018 mennessä.

Perustuslakivaliokunta kiinnittää lisäksi huomiota siihen, että tietosuojalakiehdotuksen 25 §:n2 momentin mukaan lailla kumotaan henkilötietolaki sekä tietosuojalautakunnasta ja tietosuoja-valtuutetusta annettu laki. Henkilötietolaki on yleislaki, jossa säädetään mm. käsittelyn lainmu-

22


kaisuuden edellytyksistä, valvontaviranomaisen tehtävistä ja toimivallasta sekä rekisteröidyn oi-keuksista ja oikeusturvasta.

Perustuslakivaliokunta kiinnittää huomiota siihen, että tietosuojalakia ei sovelleta sellaiseen hen-kilötietojen käsittelyyn, josta säädetään henkilötietojen käsittelystä rikosasioissa ja kansallisenturvallisuuden ylläpitämisen yhteydessä annettavassa laissa. Valiokunnan mielestä henkilötieto-lakia ei voi kumota ennen mainitun lain voimaantuloa kokonaisuudessaan, sillä perustuslain10 §:n mukaan henkilötietojen suojasta säädetään tarkemmin lailla. Valiokunnan mielestä on sel-vää, että perustuslain 10 §:n 1 momentin sääntelyvarauksella ilmaistaan lailla säätämisen lisäksise lähtökohta, että henkilötietojen suojaa koskeva perusoikeus selvästi edellyttää tuekseen taval-lista lainsäädäntöä (ks. myös PeVM 25/1994 vp, s. 5/II—6/I).

Hallintovaliokunnan on siirtymäsäännöksin varmistettava, että henkilötietojen suojaa koskevanyleislainsäädännön soveltamisala on kattavaa myös ennen mainitun poliisidirektiivin toimeenpa-noon liittyvän lain voimaantuloa, mikäli tietosuojalakiehdotus hyväksytään ennen sitä. Tällainenmuutos on edellytyksenä sille, että 1. lakiehdotus voidaan käsitellä tavallisen lain säätämisjärjes-tyksessä.

VALIOKUNNAN PÄÄTÖSESITYS

Perustuslakivaliokunta esittää,

että lakiehdotukset voidaan käsitellä tavallisen lain säätämisjärjestyksessä, 1. lakiehdotuskuitenkin vain, mikäli valiokunnan sen eduskunnan valtiopäivätoimintaan kohdistuvastasoveltamisalasta, valvontaviranomaisen ylimpiin laillisuusvalvojiin kohdistuvasta valvon-tavallasta, hallinnollisten seuraamusten määräämismenettelystä sekä henkilötietolain ku-moamisesta tekemät valtiosääntöoikeudelliset huomautukset otetaan asianmukaisesti huo-mioon.

Helsingissä 9.5.2018

Asian ratkaisevaan käsittelyyn valiokunnassa ovat ottaneet osaa

puheenjohtaja Annika Lapintie vasvarapuheenjohtaja Tapani Tölli keskjäsen Maria Guzenina sdjäsen Anna-Maja Henriksson rjäsen Hannu Hoskonen keskjäsen Ilkka Kantola sdjäsen Kimmo Kivelä sinjäsen Antti Kurvinen keskjäsen Mia Laiho kokjäsen Ville Niinistö vihrjäsen Juha Rehula kesk

23


jäsen Wille Rydman kokjäsen Ville Skinnari sdjäsen Matti Torvinen sinvarajäsen Maarit Feldt-Ranta sd

Valiokunnan sihteereinä ovat toimineet

valiokuntaneuvos Matti Marttunen valiokuntaneuvos Mikael Koillinen

24

perustuslakivaliokunta - eduskunta2018.… · lee turvata tämä oikeus tavalla, jota voidaan...

Documents