Helsingin yliopisto

peDAgogiset yliopistonleHtoRit Verkosto Helsingin yliopistonopetuksen kehittämisen voimavaranaAuli Toom, Johanna Vaattovaara & Liisa Myyry (toim.)

sisällysEsipuhe 3

1 Pedagogisten yliopistonlehtoreiden verkosto 5

2 Yliopistopedagogisen tutkimuksen tekijät ja tukijat 10

3 Kouluttava verkosto 14

4 Hallinnolliset asiantuntijatehtävät 18

5 Vaikuttaminen ja saavutettuja tavoitteita 22

Lähteet 28

Liitteet 29Liite 1 Pedagogiset yliopistonlehtorit Helsingin yliopistossa 29Liite 2 Helsingin yliopiston yliopistopedagogisissa

poolilehtoraateissa aiemmin toimineet henkilöt 39

Helsingin yliopiston hallinnon julkaisut 84 (2013)

JulkaisijaOpintoasioiden yksikkö, Päivi Pakkanen, Marja Venna

KirjoittajatHaarala-Muhonen Anne, Himanka Juha, Hirsto Laura, Kaivola Taina, Katajavuori Nina, Londen Monica, Muukkonen Hanni, Myyry Liisa, Pyörälä Eeva, Repo Saara, Ruohoniemi Mirja, Taina Juha, Toom Auli, Vaattovaara Johanna, Vesalainen Marjo,Virtanen Viivi

LayoutHanna Sario, Unigrafia

Kuvat Veikko Somerpuro

3

esipuheSari Lindblom-Ylänne ja Päivi Pakkanen

Opetuksen kehittäminen ja laadun arviointi ovat olleet suomalaisten yliopistojen toiminnan olennainen osa parikymmentä vuotta. 1990-luvun lopulla Helsingin yli-opistossa havahduttiin siihen, että tutkimusyliopisto käyttää hämmästyttävän vähän tutkimustietoa oman päätöksentekonsa perustana. Vielä vähemmän kohdistettiin tut-kimusta omaan toimintaan ja sen tuloksiin. Havahtuminen tilanteeseen johti toimen-piteisiin, jotka ovat olleet kauaskantoisia.

1990-luvulla yliopisto teki ensimmäiset strategiansa. Opetuksen johtaminen vah-vistui, kun ensimmäisen vararehtorin vastuulle tuli opetuksen kehittäminen. Vuonna 1992 konsistori päätti yliopiston ensimmäisestä opetuksen ja opintojen kehittämisoh-jelmasta, joka laadittiin vuosille 1993-97. Vähitellen koulutuksen laadun tunnukseksi muotoutui iskulause ”tutkimukseen perustuva opetus”. Käytännössä asia ilmaistiin muun muassa siten, että jokainen yliopisto-opettaja tutkii ja jokainen tutkija myös opettaa.

Yliopiston opintoasiaintoimikunta (OAT), joka kehittämisohjelmat valmisteli, näki vuonna 1998 ainutlaatuisen tilaisuuden vahvistaa tutkimuksen ja opetuksen yhteyttä. Yliopiston ensimmäinen itsearviointi, Universitas renovata, oli vuonna 1995 synnyt-tänyt konsistorin poolin määräaikaisia virkoja, joista osan (5 kpl) toimintaperiaatteet olivat uudistamisen tarpeessa. OAT tarttui tilaisuuteen ja ehdotti konsistorille roh-keasti 15 yliopistopedagogisen viran perustamista yliopiston opetuksen kehittämisen tueksi. Uusien virkojen tehtäviin sisältyi yliopistopedagoginen tutkimus- ja selvitystyö sekä velvoite osallistua verkoston yhteistyöhön koko yliopiston opetuksen hyväksi.

OAT:lla oli selkeä tulevaisuuden näky, jossa yliopiston opetus ja oppiminen hyö-tyvät yliopistopedagogisesta tutkimuksesta ja alakohtaisesta pedagogisesta erityis-osaamisesta. Kaikilla on myös opittavaa toisiltaan hyvien käytäntöjen vertailussa. Yhteisöllisyys ja verkostoituminen sekä eri alojen kohtaamiset haluttiin saada oppi-misympäristön vahvuudeksi.

15 vuotta on kulunut pedagogisten yliopistonlehtoreiden verkoston käynnistymi-sestä. Helsingin yliopisto on luonut oman, tutkimusintensiiviseen yliopistoon sopivan mallinsa opetuksen ja oppimisen kehittämiseksi ja laadun varmistamiseksi. Olen-naista tässä mallissa on tutkimukseen pohjautuva opetuksen ja oppimisen laadun ke-hittäminen. Omasta yliopistosta kootut empiiriset aineistot tarjoavat vankan pohjan yliopiston pitkäjänteiselle strategiselle kehittämistyölle. Helsingin yliopiston luoma malli poikkeaa monien muiden tutkimusintensiivisten yliopistojen mallista juuri tut-kimuspohjaisuuden osalta, sillä suurin osa yliopistoista ei panosta tutkimuspohjaiseen

4

opetuksen ja oppimisen laadun kehittämiseen, vaan keskittyy erilaisten palveluiden tuottamiseen. Lisäksi Helsingin yliopiston mallissa on tärkeää keskitetyn ja hajaute-tun opetuksen kehittämisen elementtien yhdistäminen: keskushallinnon opetuksen toimiala, Yliopistopedagogiikan tutkimus- ja kehittämisyksikkö sekä tiedekuntien ja erillislaitosten pedagogiset yliopistonlehtorit muodostavat toimivan kokonaisuuden, jossa kaikkien toimijoiden ääni saadaan riittävästi kuuluville. Tarpeellisia lisäyksiä ja korjauksia on yliopiston malliin tehty ja tehdään jatkossakin mm. saadun palautteen perusteella. Yliopisto-opetuksen ja -oppimisen tutkimus sekä tutkimukseen perustu-vat palvelut, kuten yliopistopedagoginen koulutus ja opintopsykologitoiminta, on ko-konaisuus, josta yliopisto voi olla ylpeä!

Keskustakampus, humanistisen tiedekunnan Oppimisen ja opetuksen tuki -tiimiläisiä: pedagogiset yliopistonlehtorit Juha Himanka ja Marjo Vesalainen (kuvassa oikealla) sekä verkko-opetuksen suunnittelija Kristiina Pirnes ja koulutussihteeri Päivi Heino

5

1 pedagogisten yliopistonlehtoreiden verkosto

Verkostot voidaan nähdä yksilöiden ja organisaatioiden oppimisen foorumeina, ja yk-sittäinen verkosto voi myös itse toimia oppijana, jolloin se voi kokonaisuutena kehittää toimintaansa ja luoda jotain uutta [1]. Pedagogisten yliopistonlehtoreiden monitie-teisen asiantuntijaverkoston rooli osana Helsingin yliopiston ydintoimintaa – tutki-musta ja opetusta – ponnistaa tältä pohjalta: verkoston jäsenet tukevat yksiköissään (tiedekunnissa ja erillislaitoksissa) opetusta ja sen tutkimusperustaista kehittämistä, mutta edistävät jatkuvasti myös omaa oppimistaan paitsi yksilöinä myös verkostona. Pedagogisista yliopistonlehtoreista koostuvan verkoston yksi vahvuus on sen toimin-nan kehittämisen yhteisöllisyydessä. Seuraava, erään yliopiston opettajan sitaatti ku-vastaa pedagogisten yliopistonlehtoreiden työn luonnetta tältä kannalta:

”Omien yliopistopedagogisten opintojeni kautta olen oppinut arvosta-maan pedagogisten yliopistonlehtorien tekemää työtä entistä enemmän. Yliopistonlehtorien tehtäväkenttä on laaja ja monitahoinen eikä ehkä siksi aina niin helppo. Eri yksiköissä heidän tekemänsä suunnitelmalli-nen ja kehittävä opetustyö on mielestäni kuitenkin kantanut hedelmää niin opettajien kuin opiskelijoidenkin parissa. Erityisen hienoa on, että pedagogiset yliopistonlehtorit eivät tarjoa aina samaa sabluunaa vaan miettivät asioita eri näkökulmista ja seuraavat sekä osallistuvat oman tieteenalansa kehitykseen. Tämä näkyy onneksemme heidän työssään!”

Pedagogisten yliopistonlehtoreiden verkoston sisäinen yhteisöllisyys tarjoaa hyvän lähtökohdan uusien käytänteiden, toimintatapojen ja yliopistopedagogisen osaamisen jakamiselle Helsingin yliopiston eri yksiköissä, ja myös omaa yliopistoa laajemmal-le. Verkosto keskustelee ja ottaa kantaa ajankohtaisiin tutkimusperustaisen yliopis-to-opetuksen kehittämisen haasteisiin ja mahdollisuuksiin.

6

Verkoston historia ja vakiintuminenVuonna 1993 yliopisto teki ensimmäisen oman toimintansa itsearvioinnin, Univer-sitas Renovatan. Yksi sen toimenpide-ehdotuksista oli siirtää kaikista tiedekunnista tietty määrä professorin ja muita opetusvirkoja konsistorin pooliin uudelleen kohden-nettavaksi. Tästä lähti kehittymään vuonna 1995 Helsingin yliopiston yliopistopeda-gogisten asiantuntijoiden opettajapooli. Ensimmäiset viisivuotiset konsistorin poolin tutkijalehtorit olivat Kirsti Lonka (lääketieteellisen tiedekunnan opintouudistus), Lea Houtsonen (ympäristökasvatus) ja Ullamaija Kivikuru (viestintä). Lääketieteellisen tiedekunnan hyvää käytäntöä hankkia pedagogista ja oppimistutkimuksen osaamista tiedekunnan opetuksen uudistamisen tueksi haluttiin levittää muihinkin tiedekuntiin.

Yliopiston opintoasiaintoimikunta (OAT) sai keväällä 1998 tehtäväkseen uudis-taa konsistorin poolin tutkijalehtoreiden/päätoimisten dosenttien resurssin jaon periaatteet. Näitä määräaikaisiksi kausiksi täytettäviä virkoja oli poolissa viisi. OAT päätti ehdottaa, että virkoja olisi 15 ja niiden tehtävä olisi opetuksen kehittäminen ja siihen liittyvä tutkimus- ja selvitystyö. Konsistori päätti 20.5.1998 uusista konsistorin opettajapoolin periaatteista OAT:n valmistelun pohjalta. Tiedekunnat tekivät esityksiä viisivuotisista kausista, joihin haluaisivat yliopistopedagogisen asiantuntijan (nimike oli aluksi edelleen tutkijalehtori). Vuosittain kohdennettiin kolme viisivuotista kaut-ta; OAT valmisteli ehdotukset, ja konsistori teki päätökset. Ensimmäiset kaudet olivat 1.8.1999-31.7.2004. Näihin valittiin konsistorissa kolme ”hanketta”, joihin tiedekun-nat itse rekrytoivat henkilöt. Tuolloin valtiotieteellisen tiedekuntaan valittiin yliopis-topedagogiikan asiantuntija Maaret Wager, maatalous-metsätieteellisen tiedekunnan opetuksen “Juonto” -kehittämishankkeeseen Saara Repo-Kaarento ja Helsingin yli-opiston korkeakoulupedagogisen koulutuksen suunnittelun, toteutuksen ja arvioinnin tehtävään Anne Nevgi (kaikki Helsingin yliopiston yliopistopedagogisissa poolilehto-raateissa aiemmin toimineet henkilöt on lueteltu tämän julkaisun lopussa).

Nykyinen pedagogisten yliopistonlehtoreiden verkosto – tuttavallisemmin peda-lehtoraatti – vastaa tätä opettajapoolia. Alusta lähtien poolin periaatteisiin on kuulu-nut, että tehtävien haltijat muodostavat monitieteisen yliopistopedagogisen asiantun-tijoiden verkoston, jonka osaaminen on koko yliopistoyhteisön käytössä [2].

Pedagogisten yliopistonlehtoreiden verkostolla on ollut puheenjohtaja ja vara-puheenjohtaja vuodesta 2008 lähtien. Näihin tehtäviin valitaan edustajat yliopiston strategiakaudeksi kerrallaan. Puheenjohtaja ja varapuheenjohtaja edustavat pedago-gisten yliopistonlehtoreiden verkostoa Helsingin yliopiston opintoasiainneuvostossa ONE:ssa. Tämä kuvastaa pedalehtoraatin aseman vakiintuneisuutta osana Helsingin yliopiston akateemista johtamisjärjestelmää [3].

7

Vuoteen 2007 asti pedagogisten yliopistonlehtorien tehtävät olivat määräaikaisia, viisivuotisia kehittämisvirkoja. Tämän jälkeen tehtäviä alettiin vakinaistaa siten, että vuoden 2011 loppuun mennessä kaikki 16 pedagogista yliopistonlehtoria ovat tehtä-vissään vakituisina. Vakinaistamisvaiheessa lisättiin verkostoon yksi tehtävä niin, että kahteen opiskelijamäärältään suurimpaan tiedekuntaan saatiin kaksi lehtoraattia. Tehtävien vakituisuus luo vakautta pedagogisten yliopistonlehtoreiden toimintaan verkostona ja mahdollistaa pitkäjänteisen kehittämistyön. Vakiintunut asema mah-dollistaa myös pedagogisten yliopistonlehtoreiden asiantuntijuuden kehittämisen kunkin yksikön tarpeiden mukaisesti ja sitä kautta myös verkoston yhteisen osaamisen kehittämisen kasvun. Tätä karttuvaa asiantuntijuutta on hyödynnetty muun muassa verkoston tutkimus- ja opetusyhteistyössä sekä sisäisessä vertaiskoulutuksessa.

toimenkuva ja tehtävät

Rehtori päivitti ja täydensi päätöksellään (108/2013) kaikkien pedagogisten yliopis-tonlehtoreiden tehtävänkuvaa yhteisten tehtävien osalta:

• Opetuksen- ja oppimisen kehittäminen tiedekunnassa ja siihen liittyvä tutkimus- ja selvitystyö

• Tiedekunnan yliopistopedagogisen henkilöstökoulutuksen (henkilöstö- ja tohtoriopiskelijat) koordinointi ja kouluttaminen yhteis-työssä Yliopistopedagogiikan tutkimus- ja kehittämisyksikön (YTY) kanssa

• Osallistuminen YTY:n koordinoiman yliopistopedagogisen verkoston toimintaan

• Toimiminen Opettajien akatemian pysyvänä asiantuntijana. Pysyvät asiantuntijat:

• tukevat ja koordinoivat Opettajien akatemian jäsenten tieteen-alakohtaista opetuksen kehittämis- ja tutkimustoimintaa

• tukevat ja koordinoivat Opettajien akatemian jäsenten poikkitieteellistä kehittämis- ja tutkimustoimintaa

• ovat mukana järjestämässä yliopiston opetuksen kehittämiseen liittyviä tapahtumia sekä mahdollisia vierailuja ja erilaisia julkaisuja yhdessä Opettajien akatemian kanssa

• toimivat Opettajien akatemian arviointipaneeleissa pedagogisina asiantuntijoina

8

Tarkemmat tehtävänkuvat vaihtelevat yksiköittäin. Lisätietoa on pedalehtoreiden www-sivustolla blogs.helsinki.fi/pedalehtorit/pedagogiset-yliopistonleh-torit sekä verkoston jäsenten yksikkökohtaisten esittelyiden yhteydessä tämän jul-kaisun lopussa.

Pedagogiset yliopistonlehtorit kokoontuvat lukukausien aikana kuukausittain keskustelemaan ennalta sovitusta teemasta tai teemoista. Kokouspaikka ja sen myötä kokouksen puheenjohtajuus kiertävät yksiköstä toiseen, ja kokouksesta varataan aina aika isännöivän yksikön ajankohtaisille kuulumisille. Tämä on yksi tapa pitää verkos-ton jäsenistö ajan tasalla yksiköiden kehittämishankkeista ja muista ajankohtaisista, yksikkökohtaisten pedalehtoreiden tehtäväkenttään kuuluvista asioista. Kokouksissa myös työstetään tarpeellisia aiheita vaihtelevia työskentelytapoja käyttäen.

pedagogiset yliopistonlehtorit opetuksen kehittäjinä

Pedagogisten yliopistonlehtoreiden toimenkuvaan kuuluvia opetuksen kehittämis-tehtäviä voidaan tarkastella yleisten systeemisten mallien avulla. Yliopistoissa toimi-vat opetuksen kehittäjät tukevat oppimisen ja opetuksen laadun parantamista sekä ajanmukaisten opetussuunnitelmien ja -ohjelmien toteuttamista [4]; [5]. Barnettin ja Coaten [4] mukaan monet opetuksen kehittämisyksiköt ovat keskittyneet ensisijai-sesti yliopisto-opettajien koulutuksen ja osaamisen kehittämiseen (professional deve-lopment), jolloin toinen opetuksen kehittämisen keskeinen elementti, opetussuunni-telmatyö, on jäänyt vähemmälle huomiolle. Pedagogiset yliopistonlehtorit Helsingin yliopistossa ovat kuitenkin vastanneet tähän haasteeseen.

Oheinen kuvio jäsentää systeemisesti opetuksen kehittämisen ydinprosesseja yli-opistokontekstissa. Kuviossa keskeisinä näyttäytyvät strategiaprosessi, opetussuunni-telmatyön prosessi sekä osaamisen kehittämisen prosessi. Parhaimmillaan nämä ovat aktiivisesti vuorovaikutuksessa toisiinsa.

9

Pedagogisen kehittämisen ydinProsessit (Hirsto, Siitari & Ketola, 2006 pohjalta)

strategiatyö

osaamisen ja toiminnan kehittäminen

taustalla:•OKM:n linjaukset •HY:n strategia sekä opetuksen ja opintojen kehittämisohjelma•oppimisen, opiskelun ja opetuksen tutkimus

koulutus•pedagoginen koulutus•pedagoginen mentorointi•henkilökohtaiset keskustelut ja konsultointi

keskustelufoorumit•valtakunnalliset ja yliopiston sisäiset verkostot•tiedekuntatason foorumit•laitoskokoukset•eri opintojaksojen opettajien tapaamiset

opetuksen kehittämishankkeet

koordinointi

konkretisoituu:•tiedekunnan tavoiteohjelma•tiedekunnan toimeenpanosuunnitelma

toimintaa ohjaava palaute:•tiedekunnan saama palaute erilaisista opetuksen arvioinneista•tiedekunnan tekemät itsearvioinnit ja selvitykset•kokemukset kehittämishankkeista

oPetussuunnitelmatyöLinjakas, tutkimus- ja oppimislähtöinen opetus

tavoite•ydinaines•osaamis- tavoitteet

toteutusopetus-menetelmät ja oppimis-ympäristöt

arviointi•palautejärjestelmät (opiskelijat+opettajat)•itsearviointi

Pedagoginen ja substanssiasiantuntijuusHallinnollinen ja johtajuusosaaminen

10

2 yliopistopedagogisen tutkimuksen tekijät ja tukijat

Verkosto osana akateemisia tutkimusyhteisöjä

Helsingin yliopiston pedagogisten yliopistonlehtoreiden keskeisenä tehtävänä on oman tiedekunnan tieteenalaan liittyvä tutkimus- ja selvitystyö. Pedagogiset yliopis-tonlehtorit tuottavat tutkimustietoa tieteenalakohtaisesta opetuksesta ja oppimisesta Helsingin yliopistossa, ja heillä kaikilla on oman yksikkönsä toimintaan liittyviä tutki-musprojekteja. Niissä tutkitaan yliopisto-opetusta ja oppimista sekä yleisistä pedago-gisista että tieteenalakohtaisista lähtökohdista käsin (ks. lukua Pedagogisten yliopis-tonlehtoreiden tutkimusteemat, s. 12-13).

Pedagogisten yliopistonlehtoreiden tutkimustoiminnan keskeisenä tavoitteena on syventää ymmärrystä tarkoituksenmukaisesta yliopisto-opetuksesta ja oppimisesta sekä yliopistosta oppimisympäristönä. Tutkimusaiheet liittyvät tieteenalan opetuksen kokonaisuuteen laajasti määriteltynä (vrt. Kansanen [6]), kuten opetuksen konteks-tiin, opetussuunnitelmaan ja tutkintovaatimuksiin, opettajiin, opiskelijoihin, opetuk-sen sisältöön, opettamis- ja oppimisprosessiin sekä opetus- ja arviointimenetelmiin. Laaja-alaisella tutkimuskentällään pedalehtorit tekevät yhteistyötä muun muassa kansallisten ja kansainvälisten pedagogiikan tutkijoiden ja tutkijaverkostojen kanssa.

Erityisen kiinteää paikallista tutkimusyhteistyötä pedagogiset yliopistonlehtorit tekevät paitsi oman yksikkönsä opettajien, tutkijoiden ja opiskelijoiden kanssa myös Yliopistopedagogiikan tutkimus- ja kehittämisyksikön (YTY) kanssa. Jokavuotiseksi rutiiniksi on muodostunut pedagogisten yliopistonlehtoreiden ja Yliopistopedagogii-kan tutkimus- ja kehittämisyksikön kanssa yhteistyössä järjestettävä tutkimussemi-naari, jossa esitellään pedagogisten yliopistonlehtoreiden valmiita tai keskeneräisiä tutkimuksia sekä keskustellaan niistä. Useat pedagogiset ylipistonlehtorit olivat mu-kana Sari Lindblom-Ylänteen johtamassa EdPsycHE-tutkimusyhteistyössä, joka Hel-singin yliopiston kansainvälisessa tutkimuksen arvioinnissa menestyi erinomaisesti.

Paitsi Helsingin yliopistossa pedagogisilla yliopistonlehtoreilla on tutkimuksellisia yhteistyökumppaneita muissa Suomen yliopistoissa ja korkeakouluissa. Lähitulevai-suuden tavoitteena ja haasteena ovat laajemmat yliopistopedagogiset, ulkopuolisella rahoituksella toteutettavat tutkimusprojektit. Tutkimusyhteistyö reaalistuu yhteisinä tieteellisinä kongressiesityksinä ja tutkimusjulkaisuina.

11

Keskustakampus, pedagogiset yliopistonlehtorit Monica Londen (Svenska social- och kommunalhögskolan),

Liisa Myyry (valtiotieteellinen tiedekunta), Auli Toom (käyttäytymistieteellinen tiedekunta),

Laura Hirsto (teologinen tiedekunta),Anne Haarala-Muhonen (oikeustieteellinen tiedekunta),

Johanna Vaattovaara (kielikeskus)

12

Pedagogiset yliopistonlehtorit esittelevät tutkimustaan säännöllisesti oman alansa kansallisissa ja kansainvälisissä kongresseissa ja julkaisevat tutkimuksiaan vertaisar-vioiduissa tieteellisissä aikakauslehdissä ja kokoomateoksissa. He julkaisevat paljon kansainvälisillä foorumeilla, mutta verkosto pitää tärkeänä myös kotimaisilla kielillä julkaisemista, jotta yliopistopedagogisen tutkimuksen ja käsitteiden juurtumista kor-keakoulumaailmaan voidaan Suomessa vahvistaa.

pedagogisten yliopistonlehtoreiden tutkimusteemat

Pedagogisten yliopistonlehtoreiden verkoston keskeinen yliopisto-opetukseen ja oppi-miseen kohdentuva tutkimus jakautuu neljään pääteemaan: I) yliopisto-opiskelijoiden oppiminen, identiteetti ja asiantuntijuus, II) yliopisto-opettajan professionaalisuus, opetus ja ohjaus yliopistossa III) opetussuunnitelma- ja kehittämistyö yliopisto-ope-tuksessa ja IV) yliopistopedagogiikan filosofiset ja historialliset perusteet. Yksittäis-ten lehtorien tutkimusintressit ja tutkimushankkeet sekä julkaisut sijoittuvat näihin väljiin tutkimusteemoihin (ks. tarkemmin pedalehtorien henkilökohtaiset kuvaukset julkaisun lopussa sekä Helsingin yliopiston TUHAT-tietokanta).

Yliopisto-opiskelijoiden oppiminen, identiteetti ja asiantuntijuus -teema korostuu selkeästi pedagogisten yliopistonlehtoreiden tutkimusintresseissä. Teema kohdentuu moninaisuudessaan eri tieteenalojen opiskelijoiden oppimispro-sessiin ja akateemisen asiantuntijuuden kehittymiseen yliopisto-opintojen aikana. Esimerkiksi opiskelijoiden ensimmäisen opiskeluvuoden kokemuksia, yliopisto-opin-toihin kiinnittymisen prosessia sekä opiskelutaitojen, tietotyötaitojen ja työelämäval-miuksien oppimista tarkastellaan useissa tutkimushankkeissa.

Oppimisen ja opetuksen välinen yhteys, oppimiseen vaikuttavat tekijät ja oppimis-ympäristön eri ulottuvuudet ovat useiden pedagogisten yliopistonlehtoreiden tutki-muksen kohteena. Opiskelijoiden kiinnostuksen kehittyminen, ymmärryksen raken-tuminen omasta tieteenalasta ja sen ydinkäsitteistä ovat keskeisiä oppimisprosessia avaavia näkökulmia. Monet pedagogiset yliopistonlehtorit tekevät tutkimusta hyö-dyntäen Yliopistopedagogiikan tutkimus- ja kehittämisyksikön (YTY) koordinoimaa OPPI-kyselyä (ks. esim. Parpala [7]), ja tutkivat sen avulla oppimista ja opetusta sekä tieteenalakohtaisesti että eri tieteenaloja vertaillen.

Oppimisprosessin laatua ja luonnetta, yksilöllisiä ja yhteisöllisiä oppimisen ulot-tuvuuksia ja tiedonluomisen käytänteitä tutkitaan ja tarkastellaan moderneihin oppi-mistutkimuksen teorioihin nojaten. Myös opiskelijoiden maailmankuvaa, moraalista identiteettiä ja sen muutosta opintojen aikana sekä eettistä päätöksentekoa tarkastel-laan eri tieteenalojen konteksteissa.

Yliopisto-opettajan professionaalisuus, opetus ja ohjaus -teema koh-dentuu yliopisto-opetuksen kokonaisuuteen opettajan näkökulmasta. Tutkimuksen kohteena on eri alojen yliopisto-opettajien opettajaidentiteetin kehittyminen ja roo-lien moninaisuus tutkimusintensiivisessä toimintakontekstissa. Opettajien käyttämiä

13

opetus- ja arviointimenetelmiä ja opetuksellisia ratkaisuja sekä perus- ja jatko-opis-kelijoiden ohjausta eri muodoissaan tutkitaan useissa tiedekunnissa. Myös opettajan pedagogisen tiedon rakentuminen ja tietämisen prosessin eri ulottuvuudet ovat kiin-nostuksen kohteena.

Opetussuunnitelma- ja kehittämistyö yliopisto-opetuksessa keskittyy opetussuunnitelmien organisoiviin teemoihin, tutkimusperustaisuuteen, rakentee-seen, sisältöihin ja prosesseihin eri tieteenalojen konteksteissa. Opetussuunnitelmien kokonaisuutta ja toteutumista vertaillaan kansallisissa ja kansainvälisissä yliopistois-sa. Opetussuunnitelmaa tutkitaan yliopiston pedagogisen johtamisen, opetuksen jat-kuvan kehittämisen ja opetussuunnitelmatyön näkökulmasta.

Yliopistopedagogiikan filosofiset ja historialliset perusteet kohden-tuu yliopistopedagogiikan filosofisten taustojen selvittämiseen ja analysoimiseen sekä yliopistopedagogiikan monitieteisestä taustasta juontuvien keskeisten teoreettisen kä-sitteiden kriittiseen tarkastelemiseen ja määrittelemiseen.

pedalehtorit ohjaajina, arvioijina ja vertaisina

Pedagogiset yliopistonlehtorit toimivat tahoillaan toisinaan perustutkintoihin kuulu-vien tutkielmien (kandidaatintutkielmat ja pro gradut) ohjaajina sekä väitöskirjojen ohjaajina ja väitöstutkimuksiin kannustajina. He toimivat myös väitöskirjojen esitar-kastajina ja vastaväittäjinä sekä vertaisarvioijina niin alansa kotimaisissa kuin kan-sainvälisissä tieteellisissä julkaisuissa.

Pedagogiset yliopistonlehtorit osallistuvat säännöllisesti yliopistopedagogiikan kansallisiin ja kansainvälisiin seminaareihin ja konferensseihin. Kansallisia semi-naareja ovat muun muassa Peda-forum, Kasvatustieteen päivät, SULOP (Sulautuva oppiminen ja opetus) sekä alakohtaiset seminaarit ja kokoukset. Kansainvälisistä kon-ferensseista keskeisimpiä ovat EARLI (European Association for Research on Learn-ing and Instruction), EARLI SIG 4 Higher Education, ECER (European Educational Research Associationin konferenssi) ja AERA (American Educational Research Asso-ciation). Näiden lisäksi pedalehtorit osallistuvat erilaisiin oman erikoisalansa konfe-rensseihin.

Pedagogiset yliopistonlehtorit ovat verkostona olleet luomassa myös omaa tut-kimusperustaista yliopisto-opetusta ja sen kehittämistä painottavaa konferenssia Helsingin yliopistoon. Ensimmäinen opetuksen ja oppimisen kehittämisen Oppi-misseikkailu-seminaari pidettiin Helsingin yliopistossa lokakuussa 2011 (ks. lukua Saavutettuja tavoitteita). Tavoitteena on vakiinnuttaa konferenssi säännölliseksi, noin joka toinen vuosi järjestettäväksi tapahtumaksi, jonka avulla Helsingin yliopis-ton opettajat voivat jakaa ja esitellä hyviä pedagogisia käytäntöjä vertaisilleen ja muil-le kiinnostuneille. Konferenssin ajatellaan myös edistävän eri tiedekuntien opettajien pedagogista julkaisutoimintaa.

14

3 Kouluttava verkosto

yliopistopedagogisen koulutuksen tarkoitus ja toteutustavatPedagogisten yliopistonlehtoreiden järjestämän koulutuksen tavoitteena on tukea Helsingin yliopiston opettajien, tutkijoiden ja jatko-opiskelijoiden pedagogista osaa-mista ja sen kehittämistä sekä yliopisto-opetuksen ja oppimisen yleistä kehittämis-työtä omissa tiedekunnissaan tai muissa yksiköissään. Koulutus on, kuten muukin yliopistollinen opetus, tutkimusperustaista.

Pedagoginen koulutus on ensisijaisesti yliopistopedagogista, tutkintovaatimuksia noudattavaa arvosanakoulutusta. Lisäksi pedagogiset yliopistonlehtorit antavat ope-tussuunnitelmatyöhön liittyvää ja siihen integroitua pedagogista koulutusta sekä to-teuttavat muuta pedagogista ohjausta ja fasilitointia. Pääasiallisesti heidän antamansa koulutus on henkilöstölle tarjottavaa, vaikkakin eri yksiköissä pedagogisten yliopis-tonlehtorien opetustehtävissä on erilaisia painotuksia. Tehtävänkuvastaan riippuen he saattavat antaa muutakin koulutusta, esimerkiksi tutkimuksen tekoon, tieteen yleistajuistamiseen, opiskelutaitoihin tai tuutoreiden ohjaukseen liittyvää. Lisäksi pe-dagogiset yliopistonlehtorit pitävät omaan tieteenalaansa liittyviä tutkimuksellisesti painottuneita kursseja, muun muassa tutkimusmenetelmäopetusta, kansainvälisiä jatko-opiskelijoiden kesäkouluja ja erilaisia lyhytkestoisia työpajoja.

Opetussuunnitelmaan integroitua koulutusta toteutetaan tyypillisesti siten, että se tukee tiedekunnan tai erillislaitoksen kulloinkin ajankohtaisia tutkintovaatimus- ja opetussuunnitelmaprosesseja. Kaikki pedagogiset yliopistonlehtorit organisoivat myös pedagogista perehdytystä, erilaisia temaattisia lyhytkoulutuksia ja seminaareja sekä järjestävät pedagogisia kahviloita tai peda-iltapäiviä.

Pedagogiset yliopistonlehtorit antavat usein myös muuta koulutuksellista tukea: seuraavat ja antavat palautetta opetuksesta, tukevat opetusportfolioiden tekemistä ja ohjaavat niiden arviointia, tukevat opetussuunnitelmatyön hallinnointia pedagogises-ta näkökulmasta ja fasilitoivat opintohallinnon henkilöstön ja johdon dialogia pedago-gisissa kysymyksissä. Jotkut pedagogiset yliopistonlehtorit ohjaavat myös opiskelijoita yliopisto-opiskeluun liittyvissä kysymyksissä joko yksilöllisesti tai pienryhmissä esim. opiskelutaitotyöpajan tai gradupajojen muodossa yhteistyössä opintopsykologien kanssa (ks. esim. Inkinen & Toom [8]; Poutanen, Toom, Korhonen & Inkinen [9]).

15

yhteistyö arvosanakoulutuksessaYliopistopedagogista arvosanakoulutusta tarjotaan Helsingin yliopiston kaikilla kampuksilla Yliopistopedagogiikan tutkimus- ja kehittämisyksikön ja pedagogisten yliopistonlehtorien yhteistyössä laatimien ja käyttäytymistieteellisen tiedekunnan tie-dekuntaneuvoston hyväksymien tutkintovaatimusten mukaisesti. Kukin lehtori antaa omassa yksikössään pääasiassa yliopistopedagogista arvosanakoulutusta, joka sijoit-tuu yliopistopedagogiikan 25 opintopisteen laajuisiin perusopintoihin. Pedagogisten yliopistonlehtoreiden antamaan koulutukseen osallistuu henkilöstöä eri uravaiheista ja myös erilaisilla toimenkuvilla, mikä on omiaan lisäämään kurssien heterogeenisyyt-tä sekä keskusteluja eri henkilöstöryhmien välillä.

Pedagogisten yliopistonlehtoreiden antama opetus painottuu perusopintojen kah-teen ensimmäiseen viiden opintopisteen laajuiseen opintojaksoon, Opetus ja oppi-minen yliopistossa (YP1) sekä Opetuksen linjakas suunnittelu, toteutus ja arviointi (YP2). Osassa yksiköitä koulutus annetaan yhtenä 10 opintopisteen kokonaisuutena, toisissa kahtena erillisenä koulutuksena. Lisäksi pedagogiset yliopistonlehtorit opetta-vat yhdessä yliopistopedagogiikan tutkimus- ja kehittämisyksikön (YTY) henkilöstön kanssa muita perusopintoihin sisältyviä opintojaksoja Ohjaus yliopistossa (YP3), Op-pimisen arviointi ja laatu (YP 4) sekä Oman opetuksen kehittäminen ja opetushar-joittelu (YP5).

Tiedekunnissa pedagogisten yliopistonlehtoreiden tehtäviin kuuluu erityisesti jat-ko-opiskelijoiden pedagoginen koulutus, mutta he antavat koulutusta – erillislaitosten kollegoiden tapaan – myös opetus- sekä hallintohenkilöstölle. Koulutuksia tarjotaan paitsi suomen myös ruotsin ja englannin kielellä (ks. alaluku Koulutusta kolmella kie-lellä). Pedagogiset yliopistonlehtorit ovat avainasemassa vastaamassa myös kansain-välisten jatko-opiskelijoiden yliopistopedagogisen koulutuksen tarpeeseen.

Kampuksilla kehitetään jatkuvasti yhteistyötä yliopistopedagogisen koulutuksen saralla ja pyritään yleisten pedagogisten teemojen ohella vastaamaan eri kampus-ten tieteenalakohtaisiin pedagogisiin haasteisiin ja erityiskysymyksiin. Esimerkiksi humanistisen tiedekunnan ja Kielikeskuksen pedalehtorit tarjoavat kieltenopetta-jille räätälöityjä koulutuksia. Viikissä pedalehtorit järjestävät kampuksen opettajien erityistarpeisiin vastaavia koulutuksia ja VIKLO-kahviloita. Kumpulan kampuksella yliopistopedagogisessa koulutuksessa otetaan huomioon luonnontieteellinen ja Mei-lahden kampuksella lääketieteellinen koulutustraditio ja sen tutkimus. Keskustakam-puksella on organisoitu ajankohtaisiin pedagogiikan kysymyksiin, mm. ohjaukseen ja interkulttuurisuuteen kohdentuvia pedagogisia koulutuksia yhteistyössä opettajan-koulutuslaitoksen henkilökunnan kanssa. Monissa yksiköissä koulutukset ovat avoi-mia myös muiden yliopistojen jatko-opiskelijoille JOO-sopimuksella ja henkilöstöille maksullisena koulutuksena.

16

Pedagogiset yliopistonlehtorit ja yliopistopedagogiikan tutkimus- ja kehittämisyk-sikkö (YTY) toimivat kiinteässä yhteistyössä yliopistopedagogisen koulutuksen järjes-tämisessä ja koordinoinnissa, ja koulutussuunnittelija koordinoi valtaosaa yhteistyös-sä toteutettavasta yliopistopedagogisesta koulutuksesta.

Koulutusta kolmella kielellä

Kuten Helsingin yliopiston kieliperiaatteista käy ilmi, yliopiston tulee ”ylläpitää ja kehittää aktiivista ja toimivaa kaksikielisyyttä” (Helsingin yliopiston kieliperiaatteet 2007, s.16). Onkin katsottu, että ruotsin kielellä opetusta antavalle opetushenkilökun-nalle on suotava mahdollisuus osallistua yliopistopedagogiseen koulutukseen omalla äidinkielellään. Pedagogisten yliopistonlehtoreiden verkosto täydentyi 1.8.2010 läh-tien ruotsinkielisellä jäsenellä, joka yhteistyössä Yliopistopedagogiikan tutkimus- ja kehittämisyksikön kanssa vastaa ruotsinkielisestä yliopistopedagogiikan koulutuk-sesta. Ruotsinkielisten kurssien ansiosta pedagoginen kehitystyö on saanut näkyvän aseman sekä yliopiston ruotsinkielisissä opetusohjelmissa että ruotsinkielisen opetus-henkilökunnan keskuudessa.

Ruotsinkieliset yliopistopedagogiikan koulutukset yhdistävät koko yliopiston ruotsinkielistä opetushenkilökuntaa. Kurssien palautteissa tämä tuodaan aina esille voimavarana: osanottajat arvostavat monitieteellistä kontekstia ja mahdollisuutta syventyä opetuksen ja oppimisen kysymysten käsittelyn monen eri tieteenalan par-haimmista käytännöistä keskustellen. Ruotsinkielisillä yliopistopedagogiikan kurs-seilla on ollut osallistujia myös monista muista pohjoismaista, mikä on rikastuttanut kursseja. Siten kurssilla ovat kohdanneet erilaiset opetuskulttuurit ja perinteet, mikä on luonteva osa yliopiston kansainvälistymistä, monikielisyyttä ja monikulttuurisuut-ta. Jatkuvan ruotsinkielisen yliopistopedagogisen koulutuksen tarve on suuri, samoin kiinnostus tähän koulutukseen.

Helsingin yliopistossa on tarjolla yliopistopedagogista koulutusta myös englannin kielellä. Tästä koulutuksesta vastaa pääasiassa Yliopistopedagogiikan tutkimus- ja ke-hittämisyksikkö (YTY), mutta myös pedagogiset yliopistonlehtorit järjestävät tarvit-taessa englanninkielistä koulutusta esimerkiksi jatko-opiskelijoille. Joitakin kursseja järjestetään monikielisinä.

17

pedagogisen koulutuksen ja osaamisen merkitys

Pedagoginen osaaminen ja koulutus yliopisto-opetuksen laadun keskeisenä kriteerinä on vähitellen alkanut nousta esille yliopisto-opetuksessa ja oppimisessa sekä niiden kehittämisessä systeemisesti kaikilla eri tasoilla. Opiskelijat ottavat aktiivisesti kantaa yliopisto-opetuksen opiskelutapoihin, menetelmiin ja sisältöihin. Pedagogiset ansiot ja koulutus huomioidaan opetus- ja tutkimustoimien täytöissä. Laadukkaan tutki-muksen ohella laadukas opetus yliopiston toisena tärkeänä tehtävänä on noussut yhä keskeisemmäksi kehittämisen kohteeksi (vrt. International Evaluation of Research and Doctoral Training at University of Helsinki 2005-2010; Helsingin yliopiston stra-tegia vuosille 2013-2016), ja sen arvo yhteiskunnallisen vaikuttamisen välineenä on laajalti tunnustettu.

Kumpulan kampus, matemaattis-luonnontieteellisen tiedekunnan pedagogiset yliopistonlehtorit Taina Kaivola ja Juha Taina.

18

4 Hallinnolliset asiantuntijatehtävät

Pedagogisilla yliopistonlehtoreilla on erityisesti opetustoimintaan mutta myös tutki-mustoimintaan liittyviä yliopistohallinnollisia tehtäviä. Näitä on paitsi pedalehtorei-den omissa yksiköissä myös yliopistotasolla ja laajemmissa kansallisissa verkostoissa. Osa tehtävistä on lyhytaikaisia ja projektiluontoisia, osa pitkäkestoisesti ja -jänteisesti toteutettavaa kehittämistyötä. Useimmat tehtävät liittyvät kiinteästi yksiköiden ope-tuksen kehittämiseen, mutta pedagogisten yliopistonlehtoreiden arjessa ovat johto-tähtenä laajemminkin hyvien oppimisympäristöjen kehittämiseen liittyvät teemat.

yksikkötason tehtävät

Keskeisiä pedagogisten yliopistonlehtoreiden tehtäviä ovat opetuksen kehittämiseen liittyvien toimikuntien asiantuntijajäsenyydet (opintoasiaintoimikunta, opetuksen ke-hittämistoimikunta, opiskelijavalintatoimikunnat, valintakoetyöryhmät, tutkijakoulu-tustoimikunta jne.). Näissä toimikunnissa käsitellään tiedekunnan tai erillislaitoksen tutkinto-opetusta ja sen järjestämistä sekä tohtorikoulutuksen järjestämistä. Peda-gogisen yliopistonlehtorin tehtävänä on tuoda pedagoginen asiantuntijanäkökulma keskusteluihin.

Pedagogiset yliopistonlehtorit pyrkivät toiminnallaan edistämään yliopisto-ope-tuksen linjakasta suunnittelua ja toteuttamista [10]; [11] niin tutkintovaatimusten ja opinto-ohjelmien kuin opintokokonaisuuksien, opintojaksojen ja yksittäisten opetus-kertojenkin tasolla. Tämä näkyy esimerkiksi siinä, että tutkintovaatimusten opintojak-sokuvauksiin on alettu kirjata selkeästi ja systemaattisesti osaamistavoitteet, opetus-menetelmät, opetuksen toteutustavat sekä oppimisen arviointimenetelmät.

Pedagogiset yliopistonlehtorit toimivat tyypillisesti myös vakituisina opetustaito-toimikuntien jäseninä, vaikkakin tämän tehtäväalueen osalta yksittäisten lehtorien rooli vaihtelee yksiköittäin: Osa on mukana systemaattisesti arvioimassa opetustai-toa kaikissa tai lähes kaikissa opetustehtävien täytöissä, toisten työpanos suuntautuu dosentin arvoa tai professorin tointa hakevien opetustaidon arviointiin. Yleensä pe-dagoginen yliopistonlehtori myös osallistuu opetustaitolausuntojen laatimiseen tai on niistä päävastuussa. Eräissä tiedekunnissa pedagoginen yliopistonlehtori kokoaa ope-tustaitotoimikunnat ja huolehtii arviointiprosessiin liittyvistä käytännön järjestelyistä.

19

Opetusnäytteiden yhteydessä käydään usein hyvin perusteellisia keskusteluja opetustaidon kokonaisuudesta, opetuksesta ja ohjaamisesta sekä hyvän opetuksen kriteereistä. Pedagogiset yliopistonlehtorit ovatkin olleet kehittämässä tiedekuntien opetustaidon arviointiprosessia, arviointikriteerejä sekä opetusnäytteen toteutusta ja arviointia. Pedagogiset yliopistonlehtorit keskustelevat opetustaidon arvioinnin tee-moista säännöllisesti kokouksissaan ja pohtivat niitä yliopiston tasolla yli tiedekunta-kohtaisten käytäntöjen. Esimerkiksi vuonna 2008 sekä uuden yliopistolain ja johto-säännön myötä vuonna 2010 lehtorit ovat käyneet perusteellisesti läpi eri tiedekuntien arviointikäytäntöjä ja -matriiseja ja pyrkineet omalta osaltaan edistämään näihin liit-tyviä yhtenäisempiä linjauksia ja yleissuosituksia.

Pedagogisten yliopistonlehtoreiden toiminta on tullut yliopistolla näkyvämmäksi yliopiston johtosäännön edellyttämän opetustaidon arvioinnin tehostamisen myötä vuodesta 2010 lähtien. Verkoston osallistuminen myös erilaisiin muihin yliopistota-son ja yksikkötason keskeisiin projekteihin ja yliopistotason arviointiprosesseihin on vakiinnuttanut verkoston asemaa osana yliopistolaitoksen toimintaa. Projektiluontoi-sista kehittämis- ja arviointiprosesseista mainittakoon seuraavat:

• Tutkinnonuudistus 2005

• Laadunvarmistusjärjestelmän auditointi 2007

• Kansainvälinen opetustoiminnan johtamisen arviointi 2007-2008

• Learn -palautejärjestelmätyöryhmät 2010-2011

• Opettajien akatemia 2011-2012

• FYE – First Year Experience -projekti 2012-2014

yliopistotason tehtävät

Yksi keskeinen pedalehtoriverkoston hallinnollinen tehtävä yliopistossa on osallistu-minen vararehtorin johtamaan opintoasiainneuvostoon ONE:en, jossa pedagogisten yliopistonlehtorien verkostolla on yksi jäsenyys ja varajäsenyys. Opintoasiainneuvos-ton tehtävänä on yliopiston koulutukseen liittyvien strategisten linjausten valmistelu ja seuranta sekä opetuksen ja oppimisen laadun edistäminen ja seuraaminen. Opin-toasiainneuvosto ja opetuksesta vastaava vararehtori perustavat myös tarvittaessa pienempiä työryhmiä ja jaoksia, jotka työskentelevät opetusta koskevien teemojen parissa, kuten palautekäytäntöjen kehittäminen ja yliopistouudistuksen tuomat muu-tokset. Pedagogisten yliopistonlehtoreiden verkoston yksi tai useampi edustaja on ol-lut mukana näissä työryhmissä ja jaoksissa. Yhtenä esimerkkinä mainittakoon Opet-tajien akatemian valmistelutyöryhmä 2011.

20

21

Yliopistotasolla toimii työryhmiä, joiden tehtävät liittyvät opetuksen kehittä-miseen, ja joihin pedagogiset yliopistonlehtorit on kutsuttu jäseniksi. Tällaisia ovat esimerkiksi yliopiston tutkimusperustaista palautejärjestelmää kehittävä työryhmä, Ylioppilaiden terveydenhoitosäätiön terveystyöryhmä, Planerinsgruppen for svensk ämneslärarutbildning- ja Svenskspråkig samarbete inom informations- och kom-munikationsteknologi, Opetuksen ja opiskelun eettisten periaatteiden työryhmä sekä erilaiset palkintotyöryhmät, kuten Opetusteknologiapalkinto- ja oppikirjapalkintotyö-ryhmä ja Tiedekirjastotyöryhmä.

Valtakunnallinen ja kansainvälinen kehittämistoiminta

Valtakunnallisesti pedagogiset yliopistonlehtorit osallistuvat monenlaiseen opetuksen kehittämistoimintaan ja erilaisiin opetuksen kehittämisverkostoihin. Niitä ovat esi-merkiksi

• Peda-forum

• valtakunnallisen opiskelijapalautejärjestelmän kehittäminen (YOPALA)

• valtakunnallinen opiskelijavalintatoimikunta

• laadunvarmistusjärjestelmän auditointi 2005-2006

• valtakunnallinen tieteenalan koulutuksen kehittäminen

• tieteenalan valtakunnalliset opetuksen kehittämispäivät sekä

• oppialakohtaiset koulutusyhdistykset ja työryhmät (esim. Lääketieteen koulu-tuksen yhdistys ja Lääkärikouluttajan erityispätevyystyöryhmä)

Pedagogisten yliopistonlehtoreiden toiminta kansainvälisellä tasolla on osallis-tumista kansainvälisiin oppimiseen ja opetukseen liittyviin verkostoihin, joita ovat muun muassa CICERO Learning -verkosto ja Nordic Network for Educational Deve-lopers in Higher Education sekä alakohtaiset yliopistokoulutuksen tutkimusjärjestöt.

Viikin kampuksen pedagogiset yliopistonlehtorit Hanni Muukkonen (maatalous-metsätieteellinen tiedekunta), Nina Katajavuori (farmasian tiedekunta), Mirja Ruohoniemi (eläinlääketieteellinen tiedekunta) ja Viivi Virtanen (bio- ja ympäristötieteellinen tiedekunta)

22

5 Vaikuttaminen ja saavutettuja tavoitteita

Moninaiset tavat vaikuttaa

Helsingin yliopistossa toimiva pedagogisten yliopistonlehtoreiden verkosto on kan-sainvälisesti verraten ainutlaatuinen, laaja ja tutkimusorientoitunut verkosto. Peda-gogiset yliopistonlehtorit ovat osa tutkimus- ja opetushenkilöstöä, ja he tutkivat yk-siköissään oman tieteenalansa opetusta ja oppimista. Tutkimushankkeisiin on saatu myös ulkopuolista rahoitusta. Verkoston jäsentynyt ja suunnitelmallinen opetuksen kehittäminen huomioitiin positiivisesti opetustoiminnan johtamisen kansainvälisessä arvioinnissa v. 2007-2008:

“We were very impressed with the work of the Centre for Research and Development of Higher Education and of the University Senior Lecturers in University Pedagogy throughout the University. The staff are highly committed and enthusiastic, and we have also received clear evidence from Faculties regarding the significant impact that these staff are mak-ing. We hope that the University will be able to provide the long-term stability that will enable these staff and the Centre to extend their role. The University is highly commended for its foresight in taking forward these developments.”

(Leadership and Management of Education 2007-2008, Evaluation Report, s. 68)

Pedagogisten yliopistonlehtoreiden verkosto käy vuosittain yhteisen tavoitekes-kustelun, jossa selkiytetään keskeisiä työskentelyn kohteita ja teemoja. Tavoitteissa huomioidaan sekä yliopiston strategiset linjaukset että tiedekuntien tavoitteet ja ke-hittämiskohteet. Tavoitekeskustelulla pyritään tuomaan esille ne erityiset kohteet, joiden suunnassa pedagogiset yliopistonlehtorit yksin ja yhteistyössä työskentelevät yksiköissään.

Vuonna 2011 pedagogisten yliopistonlehtoreiden verkosto asetti toiminnalleen kaksi yliopistotason opetukseen liittyvää kehittämistavoitetta: oppimisen arvioinnin kehittäminen yliopisto-opetuksessa ja yliopisto-opetuksen arvostuksen lisääminen Helsingin yliopistossa. Vuonna 2012 tavoitteeksi asetettiin erityisesti opetuksen mo-nimuotoisuuden tukeminen, ohjauksen tehostaminen sekä oppimistavoite- ja ope-tussuunnitelmatyö, joiden kautta pyritään vaikuttamaan opiskelijoiden opiskelun ja

23

oppimisen sujuvoitumiseen. Pedagogisten yliopistonlehtoreiden verkoston tavoitteet kytkeytyvät kiinteästi yliopiston voimassaolevaan strategiaan ja pyrkivät tukemaan ja edistämään sen toteutumista.

Pedagogisten yliopistonlehtoreiden keskeiset vaikuttamisen tavat yliopistoyhtei-sössä perustuvat sen olennaisimpiin toimintoihin ja ydintehtäviin, tutkimukseen ja opetukseen. Näistä käsin muovautuu moninaisia vaikuttamisen tapoja.

Vaikuttaminen pedagogisen koulutuksen keinoin

Pedagogisten yliopistonlehtorien ydintehtävänä on yliopisto-opetuksen tutkimuspe-rustainen kehittäminen. Kehittämisen voidaan nähdä kohdistuvan yksittäisiin yksi-löihin, instituutioon ja koko yliopistosektoriin [12]. Helsingin yliopiston pedagogisten lehtoreiden roolille on ominaista, että he kehittävät yliopisto-opetusta kaikilla kolmel-la tasolla. Samalla he kehittävät omaa toimintaansa yhtenäisenä verkostona.

”Pedalehtorien resursointi tiedekuntiin on ollut mielestäni yksi järke-vimmistä yliopiston strategisista päätöksistä. Pedalehtorin myötä tie-dekunnan opetuksenkehittämistyö on systematisoitunut ja selkiytynyt. Hajanaisista hankkeista on päästy eroon ja tiedekunnan opetuksen ke-hittämiseen on tullut kokonaisvaltainen, strateginen ja tavoitteellinen ote. Tiedekunta on saanut kehittämistyöhön tutkimukseen perustuvaa osaamista. Itselleni on ollut antoisaa huomata, että meidän itseoppinei-den pedagogien mutu-oletukset ovat kääntyneet usein päälaelleen tutki-mustulosten valossa.”

[erään tiedekunnan strategiatyötä koordinoiva hallintohenkilö]

Pedagogisen koulutuksen avulla voidaan vaikuttaa opettajien oppimis- ja opetta-miskäsitykseen, opetuskäytäntöihin sekä opettajan pystyvyysuskomuksiin [13] ; [14]. Kun useampi laitoksen tai tiedekunnan opettaja osallistuu koulutukseen tai yhteisiin kehittämishankkeisiin, alkaa yhteisö tukea muutosta. Revon [13] mukaan yhteisölli-nen työskentely edistää yhteisen pedagogisen kielen syntymistä ja käynnistää keskus-teluja pedagogisista kysymyksistä. Useamman saman laitoksen opettajan osallistumi-nen myös innostaa ja motivoi osallistumaan. Pedagoginen koulutus ja kehittäminen voi myös antaa ”virallisen luvan” kokeilla uusia työtapoja työyhteisön keskellä.

Helsingin yliopistossa on tehty rakenteellisia muutoksia, jotka tukevat opettajien pedagogista kehittymistä. Näitä ovat olleet koulutuksen ja tutkintojen arvioinnit, yli-opistoportfolioiden ja opetuksen arviointimatriisien käyttöönotot sekä yliopistopeda-gogiikan professuurin ja koko Yliopistopedagogiikan kehittämis- ja tutkimusyksikön (YTY) sekä pedagogisten yliopistolehtoreiden verkoston perustaminen. Tällaiset koko

24

yliopistotason käytännöt toisaalta tukevat pedagogista kehittämistyötä ja toisaalta asettavat sopivasti painetta muutokselle (vrt. Repo [13]). Esimerkiksi opetustaidon arviointimatriisien avulla opetuksen taidon arviointiryhmät käyvät keskustelua siitä, minkälaista on hyvä opetus.

Vaikuttaminen yliopistopedagogisen tutkimustiedon keinoin

Tutkimus on yliopistoyhteisössä luonnollinen tapa vakuuttaa ja vaikuttaa. Pedagogi-nen kehittämistyö saa uskottavan ja kestävän pohjan, kun se pohjautuu ja nojautuu yliopistopedagogiseen tutkimustietoon.

Pedagogisilla yliopistonlehtoreilla on tehtävänään erityisesti tieteenalakohtainen yliopistopedagoginen tutkimus. Tällaisen tutkimuksen avulla pystytään yhtäältä osoit-tamaan alakohtaisia eroavaisuuksia [15]; [16] , ja toisaalta tunnistamaan kaikille yhtei-siä opetuksen ja oppimisen lainalaisuuksia [17].

Tutkimuksen tekeminen on osa yliopisto-opetuksen ja -opettajan pedagogista asiantuntijuutta, scholarship of teaching [18]; [19]; [20], josta käsin opettajan ope-tus rakentuu. Helsingin yliopiston opetuksen periaatteisiin on jo kauan kuulunut ja valmisteilla olevaan opetusfilosofiaan kuuluu tutkimukseen perustuva opetus. Täl-löin yliopisto voidaan nähdä ns. ’tutkivana yhteisönä’ [21]. Silloin yliopiston toiminta, opettajien käyttämät opetusratkaisut sekä yhteisön tekemä tutkimus vaikuttavat ope-tuksen sisältöön.

Yliopistopedagogiseen tutkimukseen perustuvan tiedon tuottaminen ja saattami-nen yliopistolaisten käyttöön on pedagogisten yliopistolehtoreiden tehtävä. Tutkimus-tiedolla pyritään vaikuttamaan opettajien opetuksellisiin ratkaisuihin, opiskelijoiden oppimiseen sekä edelleen opetuksen ja oppimisen laatuun.

Pedagogisten yliopistonlehtoreiden panos on omien tieteenalakohtaisten tutki-musintressien ohella tuntuva myös monissa muissa, laajemmissa ja pitkän linjan tut-kimusprojekteissa, kuten OPPI-kyselyyn kytkeytyvässä opiskelun lähestymistapojen, pedagogisten käytäntöjen ja oppimisympäristön tutkimuksessa, jota yliopistopedago-giikan tutkimus- ja kehittämisyksikön (YTY) johdolla kehitetään Helsingin yliopiston Learn-palautejärjestelmän pohjaksi. OPPI-kyselyllä on tuotettu tiedekuntien käyttöön uudenlaista tutkimuspohjaista palautetietoa opiskelijoiden oppimisesta ja heidän ko-kemuksistaan oppimisympäristöstään.

25

”Itse olen kokenut pedagogisen yliopistonlehtorin osallistumisen ja tuen tarpeelliseksi erityisesti opintojen seurantatyössä ja tiedekunnan ho-ps-asioiden koordinoinnissa. Lisäksi opiskelijoiden ohjaamisessa ja opis-kelijavalintojen kehittämisessä ped.yliopistonlehtorin tutkimus (tai seu-ranta) tiedekunnan opiskelijoista on ollut todella arvokasta.”

[erään tiedekunnan opintohallintohenkilökunnan edustaja]

Meilahden kampus, lääketieteellisen tiedekunnan yliopistonlehtori Tiina Immonen, kliininen opettaja Leila Niemi-Murola, pedagoginen yliopistonlehtori Eeva Pyörälä (kuvassa keskellä) ja professori Heikki Hervonen ja yliopistonlehtori Liisa Peltonen

26

yhteisöllisyyden ja pedagogisen tietoisuuden lisääminen

Pedagogisten yliopistonlehtoreiden työnä on vaikuttaa yliopistoyhteisön tietoihin ja asenteisiin, jotta opetus nähdään tärkeänä osana yliopistotyötä. Tutkimuksen mukaan opetuskäytänteiden muuttaminen ja kehittäminen edellyttää käsitteellistä muutosta opettajien keskuudessa [22]. Pedagogisten yliopistonlehtoreiden tärkeä vaikuttamisen kenttä on oma yksikkö (tiedekunta tai erillislaitos) ja oma tiede- tai toimintayhteisö.

Henkilökohtainen kontakti ruohonjuuritasolla opetushenkilöstöön ja opiske-lijoihin on välttämätöntä, jotta voidaan edistää opetuskäytänteiden kehittymistä. Tiedekuntatasolla vaikuttaminen ilmenee usein sparraamisena, ”couchauksena”, kysymysten esittämisenä, rakentavana kriittisen äänen esille tuomisena sekä uusien ajattelutapojen ja työtapojen esittelynä. Pedagogiset yliopistonlehtorit tekevät kam-puksilla yhteistyötä toistensa kanssa ja pitävät näin kollektiivisesti esillä opetuksen huomioimista ja hyvän opetuksen merkitystä.

27

Yliopistotason hallinnolliset asiantuntijatehtävät ja niihin liittyvä työryhmätyös-kentely on keskeinen yliopistotason vaikuttamisen kanava. Työryhmät ovat johdon apuna ideoimassa, löytämässä ratkaisuja ja antamassa asiantuntemusta opetuksen kehittämiseen.

Tutkimuksella ja niin kotimaisella kuin kansainvälisellä julkaisemisella levitetään tietoa tieteenalakohtaisesta yliopistopedagogisista tutkimustuloksista. Samalla va-kiinnutetaan suomenkielistä yliopistopedagogista termistöä sekä osallistutaan kan-sainväliseen tieteelliseen keskusteluun oppimisen tutkimuksesta.

Syksyllä 2011 järjestettiin pedagogisten yliopistonlehtoreiden aloitteesta ensim-mäisen kerran yleinen opetuksen kehittämisen konferenssi Helsingin yliopiston hen-kilöstölle. Tämä Oppimisseikkailuksi nimetty tapahtuma kokosi esitelmäsessioi-hin ja työpajoihin runsaasti paitsi opetus-, tutkimus- ja hallintohenkilökuntaa myös opiskelijoita jakamaan kokemuksia ja esittämään omia pedagogisia tutkimuksia ja kokeilujaan.

Myös verkoston yhdeksi keskeiseksi tavoitteekseen asettama opetuksen arvostuk-sen lisääminen konkretisoitui, kun hyvästä opetuksesta palkitsemisen järjestelmää, Opettajien akatemiaa alettiin valmistella Helsingin yliopistoon ensimmäisenä Suomessa. Opettajien akatemian ensimmäiset perustajajäsenet (30) valittiin tammi-kuussa 2013. Opettajien akatemian tavoitteena on lisätä opetuksen saamaa arvostusta ja huomioida opetustyössä ansioituneita opettajia ja heidän yhteisöjään. Verkoston kokemuksen mukaan tavoitteellinen, jäsentynyt, tutkimukseen perustuva toiminnan suunnittelu ja opetuksen kehittäminen kannattaa!

Pedagogiset yliopistonlehtorit ovat Helsingin yliopiston Opettajien akatemian (HOA) pysyviä asiantuntijoita, joiden tehtävänä on mm. osallistua akatemian uusien jäsenten valintaan.

tulevaisuuden haasteet

Pedagogisten yliopistonlehtoreiden verkosto seuraa aktiivisesti yliopistossa tapahtuvia muutoksia ja pedagogisia kehittämissuuntia sekä oman yksikkönsä ja tieteenalansa että koko yliopiston tasolla kansallisesti sekä kansainvälisesti. Strategiakauden 2013-2016 alussa ajankohtaisia teemoja ovat muun muassa opetus- ja kulttuuriministeriön uudet yliopistojen rahoitusindikaattorit ja niiden vaikutus yliopisto-opetukseen ja sen kehittämiseen. Helsingin yliopiston uuden strategian linjaukset, kuten tutkimusinten-siivisyys, julkaisemisen ja ulkopuolisen rahoituksen korkeat tavoitteet sekä moninais-tuva toimintaympäristö, ovat aihepiirejä, jotka tuovat uusia haasteita pedagogiikalle, sen tutkimukselle ja kehittämiselle.

28

lähteet

[1] Knight, L. (2002). Network learning: exploring learning by interorganizational networks. Human Relations, 55(4), 427-454.

[2] Kehityksen keihäänkärjet (2003). Kehittämisosasto, Opintoasioiden yksikkö. Helsingin yliopisto.

[3] Johtamisen hyvät käytännöt Helsingin yliopistossa, 2010.

[4] Barnett, R. & Coate, K. (2005). Engaging the Curriculum in Higher Education. Maidenhead: McGraw-Hill/ Open University Press.

[5] Knight, P. (2006). Quality enhancement and educational professional development. Quality in Higher Education 12 (1), 29-40.

[6] Kansanen, 2004

[7] Parpala, A. (2010).

[8] Inkinen & Toom, 2009

[9] Poutanen, Toom, Korhonen & Inkinen, 2012.

[10]Biggs, 1996

[11] Biggs, 2003

[12] Fraser, Gosling & Sorcinelli 2010 ref. Hirsto & Löytönen, 2011

[13] Repo 2010

[14] Postareff 2007

[15] Becher 1994

[16] Hounsell & McCune 2005

[17] Ramsden, Trigwell, Biggs 2006

[18] Trigwell & Prosser 2000

[19] Ramsden, 1996

[20] Kreber, 2002

[21] Brew 2010

[22] Postareff et al., 2007

Hirsto, L. Siitari, S. & Ketola, H-M. (2006). Opetuksen kehittäminen teologisessa tiedekunnassa. Poster presented in PedaForum -päivät, Helsinki, Finland. http://www.helsinki.fi/pedaforum2006/materiaali/Posterit%20nettisivuille/Laura%20Hirsto%20uusiopetuksenkhittaminen.pdf

29

liitteet

liite 1 pedagogiset yliopistonlehtorit Helsingin yliopistossa

1 Keskustakampus

Humanistinen tiedekunta

Juha Himanka, FT, dosentti (teoreettinen filosofia) Humanistisen tiedekunnan oppimisen ja opetuksen tutkimus ja tuki (OPTI) Esimies: dekaani

Toimenkuva: Himangalla on vastuu yhdessä tiedekunnan toisen pedagogisen yli-opistonlehtorin kanssa tiedekunnassa järjestettävästä yliopistopedagogisesta koulu-tuksesta. Hän osallistuu opetuksen kehittämiseen liittyvien koulutusten/tilaisuuksien järjestämiseen. Himanka on tiedekunnan opintoasiaintoimikunnan jäsen, tukee lai-tosten opetuksen kehittämistyöryhmien toimintaa ja opetuksellisen asiantuntijuuden arviointia. Himanka osallistuu uusien jatko-opiskelijoiden perehdytykseen sekä oh-jauksen kehittämiseen. Oma tutkimustoiminta keskittyy yliopistopedagogiikan histo-riallisiin, humanistisiin ja filosofisiin lähtökohtiin sekä käsitteistöön.

Lisätietoa tutkimus- ja muusta toiminnasta: tuhat.halvi.helsinki.fi/portal/fi/person/jhimanka

30

Marjo Vesalainen, FT (germaaninen filologia)Humanistisen tiedekunnan oppimisen ja opetuksen tutkimus ja tuki (OPTI) Esimies: dekaani

Toimenkuva: Vesalaisella on vastuu yhdessä tiedekunnan toisen pedagogisen yli-opistonlehtorin kanssa tiedekunnassa järjestettävästä yliopistopedagogisesta koulu-tuksesta. Hän osallistuu erilaisiin opetuksen ja oppimisen kehittämishankkeisiin ja tähän liittyvien tilaisuuksien järjestämiseen tiedekunnassa. Vesalainen on tiedekun-nan opintoasiaintoimikunnan jäsen ja tukee laitosten opetuksen kehittämistyöryhmi-en toimintaa. Merkittävä osa hänen työnkuvastaan kytkeytyy humanististen aineiden aineenopettajakoulutukseen. Hän vastaa tiedekunnan AinO-keskuksen (helsinki.fi/aino) toiminnasta. Vesalaisen päätehtäviin kuuluu aineenopettajakoulutuksen ke-hittämisen ja arvioinnin tuki tiedekunnan laitoksille ja siihen liittyvän yliopistopeda-gogisen tutkimuksen edistäminen. Hän järjestää kursseja, projekteja, seminaareja ja muita tilaisuuksia aineenopettajaopiskelijoille sekä jo valmistuneille opettajille. Oma tutkimustoiminta keskittyy kielten aineenopettajakoulutukseen liittyvän tutkimuksen lisäksi mm. kielenoppimisen ja -opetuksen yliopistopedagogiikkaan sekä kielitaidon arvioinnin kysymyksiin.

Lisätietoa tutkimus- ja muusta toiminnasta: tuhat.halvi.helsinki.fi/portal/fi/person/mvesalai

Kielikeskus

Johanna Vaattovaara, FT (suomen kieli)Kielikeskuksen Opetuksen ja oppimisen tuki -yksikkö (OOTU) Esimies: OOTU:n esimies (kehittämispäällikkö)

Toimenkuva: Vaattovaaralla on vastuu Kielikeskuksen opetuksen ja oppimisen sekä opetuksen kehittämistä palvelevan tutkimustoiminnan kehittämisestä yhdessä yksik-könsä eri toimijoiden kanssa. Päävastuu Vaattovaaralla on opetuksen ja tutkimuksen kehittämiseen liittyvien koulutusten järjestämisestä (opetuksen kehittämisseminaarit, tutkimusseminaarit ja henkilöstön tutkimustoiminnan tuki). Pedalehtori on opetus-taitotoimikunnan vakituisena jäsenenä mukana kaikissa Kielikeskuksen opetustehtä-vien täytöissä. Vaattovaaran tutkimustoiminta pedalehtorina keskittyy kielenoppimi-sen ja -opetuksen yliopistopedagogiikkaan, yliopiston monikielisyyteen sekä tieteen yleistajuistamiseen opetuksessa ja yliopiston yhteiskunnallisessa vuorovaikutuksessa.

Lisätietoja tutkimus- ja muusta toiminnasta: tuhat.halvi.helsinki.fi/portal/fi/person/vaattovaYksikön (Kielikeskus) kotisivu: helsinki.fi/kksc

31

Käyttäytymistieteellinen tiedekunta

Auli Toom, FT, dosentti/HY (kasvatustiede), dosentti/UEF (opetuksen tutkimus), laaja-alainen opettajakelpoisuus (perusopetus, yliopistopedagogiikka)Käyttäytymistieteellinen tiedekunta, kansliaEsimies: dekaani

Toimenkuva: Toomin vastuulla on tiedekunnan perus- ja jatkotutkintotasoisen opetuksen tutkimusperustainen kehittäminen yhdessä opettajien ja opetus- ja tutki-mushallinnon henkilökunnan kanssa sekä tähän kohdistuva pedagoginen tutkimus. Hänen pääasialliset tutkimusintressinsä ovat opettajan hiljainen pedagoginen tie-täminen, opettajan tieto, reflektio ja opettajankoulutus. Viime aikoina hän on tehnyt akateemiseen asiantuntijuuteen ja sen kehittymiseen liittyvää tutkimusta sekä toh-toriopiskelijoiden oppimiseen kohdistuvaa tutkimusta. Toom johtaa kolmea yliopis-topedagogiikkaan kohdistuvaa tutkimushanketta sekä ohjaa pro gradu –tutkielmia ja väitöskirjatutkimuksia. Hän on toiminut Journal of European Teacher Education Network – JETEN journaalin päätoimittajana ja on Yliopistopedagogiikka -lehden toi-mituskunnan jäsen. Toom opettaa yliopistopedagogiikan perus- ja aineopintotasoisia kursseja jatko-opiskelijoille ja henkilökunnalle. Hän pitää opiskelijoiden opiskelutai-totyöpajoja yhteistyössä opintopsykologien kanssa ja osallistuu tiedekunnan tuutori-koulutukseen. Hän on tiedekunnan opintoasiaintoimikunnan, opetustaitotoimikun-nan ja tutkijakoulutustoimikunnan asiantuntijajäsen sekä ONEn, FYEn ja Opettajien akatemian valmisteluryhmän jäsen. Tutkimus-, opetus- ja hallintotehtäviensä lisäksi Toom on työskennellyt asiantuntijana useissa kansainvälisissä opettajankoulutuksen kehittämishankkeissa.

Lisätietoja tutkimus- ja muusta toiminnasta:tuhat.halvi.helsinki.fi/portal/en/person/toomblogs.helsinki.fi/tpa-projectacttea.ut.eeblogs.helsinki.fi/prowo-projecthelsinki.fi/yty/tutkimus/Tutkimussuunnitelma_HOA_tammi_2013-2.pdf

32

Oikeustieteellinen tiedekunta

Anne Haarala-Muhonen, KTOikeustieteellinen tiedekunta, kanslia Esimies: dekaani

Toimenkuva: Haarala-Muhosen vastuulla on tiedekunnan opetuksen kehittäminen yhdessä opettajien ja muun henkilökunnan kanssa sekä pedagoginen koulutus. Hän opettaa yliopistopedagogiikan perus- ja aineopinnoissa sekä jatko-opiskelijoita että henkilökuntaa. Osa opetuksesta kohdistuu perusopiskelijoille: opiskelutaitoja, tieteel-listä kirjoittamista sekä tieto- ja viestintätekniikkaa. Lisäksi hän ohjaa opiskelijoita sekä opintojen suunnittelussa että opiskelutaitojen kehittämisessä. Hän on opinto-asiantoimikunnan sekä opetustaitotoimikunnan jäsen. Haarala-Muhosen tutkimus-intressit liittyvät oppimiseen ja opettamiseen oikeustieteessä. Erityisenä kiinnostuk-sen kohteena on ensimmäisen vuoden opiskelu ja opetus. Tutkimuksella on pyritty sujuvoittamaan oikeustieteen opintojen alkuvaihetta.

Lisätietoja tutkimus- ja muusta toiminnasta:tuhat.halvi.helsinki.fi/portal/fi/person/haaralam

Svenska social- och kommunalhögskolan

Monica Londen, FT (kasvatustiede), opettajankelpoisuus (psykologia) Svenska social- och kommunalhögskolan vid Helsingfors universitet. Esimies: Svenska social- och kommunalhögskolanin rehtori

Toimenkuva: Londenin vastuulla on yliopiston ruotsinkielisen opetuksen ja oppimi-sen kehittäminen sekä pedagoginen tutkimus. Hän vastaa erityisesti Soc&komin ope-tuksen kehittämisestä ja yliopiston ruotsinkielisen yliopistopedagogisen koulutuksen järjestämisestä yhteistyössä Yliopistopedagogiikan tutkimus- ja kehittämisyksikön (YTY) kanssa. Hän järjestää ruotsinkielisiä pedagogisia tilaisuuksia yliopiston opetus-henkilökunnalle. Londen on asiantuntijajäsen Soc&komin opetustaitotoimikunnassa (pedagogiska nämnden) ja jäsenenä yksikön koulutusneuvostossa (utbildningsrådet). Londenin tutkimusintressit liittyvät yliopisto-opettajien pedagogiseen kehittymiseen ja tietoisuuteen sekä rinnakkaiskielisyyteen yliopisto-opetuksessa.

Lisätietoja tutkimus- ja muusta toiminnasta:tuhat.halvi.helsinki.fi/portal/en/person/mtlondenYksikön kotisivu: sockom.helsinki.fi

33

Teologinen tiedekunta

Laura Hirsto, KT, dosentti (kasvatuspsykologia)Teologinen tiedekunta, hallintopalvelut Esimies: opetusasioista vastaava varadekaani

Toimenkuva: Hirston vastuualueena on tiedekunnan opetuksen ja oppimisen peda-goginen kehittäminen sekä teologian opiskelua ja oppimista koskeva tutkimus. Hänel-lä on ollut vastuu tiedekunnan opetussuunnitelmatyöhön integroidusta pedagogisesta koulutuksesta, opiskelijatuutoreiden laajasta koulutuksesta sekä hops-vastuuopetta-jana opettajatuutorien perehdyttämisestä. Hirsto on ollut tiedekuntaneuvoston esit-telijänä ja sekä esittelijäkollegion jäsenenä, että tiedekunnan johtoryhmän jäsenenä. Hän on myös suunnitellut ja johtanut tiedekunnassa erilaisia opetuksen kehittämis-hankkeita tiedekunnan pedagogisen yksikön puheenjohtajana (2003-2010). Hirsto osallistuu uusien opiskelijoiden perehdyttämiseen (mm. opiskelutaidot). Lisäksi hän toimii tiedekunnan eri toimielimissä (mm. Opintoasiain- ja Opetustaitotoimikunta) pedagogisena asiantuntijana ja osallistuu opetuksen ja ohjauksen kehittämiseen liit-tyvään yhteistyöhön osastojen kanssa. Hirston tutkimusintressit liittyvät teologian opiskelu-, oppimis- ja motivationaalisiin prosesseihin, pienryhmäpohjaisten oppi-misympäristöihin, opetuksen kehittämisen tutkimusperustaisuuteen sekä opettajaksi kasvamisen problematiikkaan.

Lisätietoja tutkimus- ja muusta toiminnasta:tuhat.halvi.helsinki.fi/portal/en/person/lhirstoYksikön kotisivu: helsinki.fi/teol/tdk

Valtiotieteellinen tiedekunta

Liisa Myyry, VTT, dosentti (sosiaalipsykologia) Valtiotieteellinen tiedekunta, kanslia Esimies: dekaani

Toimenkuva: Myyryn vastuulla on opetuksen ja oppimisen kehittäminen sekä pe-dagoginen tutkimus. Hän vastaa erityisesti englanninkielisen menetelmäopetuksen ja kansainvälisen oppimisympäristön kehittämisestä ja yliopistopedagogisen koulu-tuksen ja perehdyttämisen järjestämisestä tiedekunnassa yhteistyössä Yliopistopeda-gogiikan tutkimus- ja kehittämisyksikön (YTY) ja tiedekunnan verkkopedagogiikan asiantuntijan kanssa. Hän on lisäksi asiantuntijajäsenenä tiedekunnan opetuksen kehittämisen toimielimissä (mm. opintoasiain- ja opetustaitotoimikunnat). Myyryn tutkimusintressit liittyvät asiantuntijaksi sosiaalistumiseen ja eettiseen kehitykseen asiantuntijakoulutuksessa.

34

Lisätietoa tutkimus- ja muusta toiminnasta:tuhat.halvi.helsinki.fi/portal/en/person/myyryblogs.helsinki.fi/myyry

Avoin yliopisto

Saara Repo, FT (yliopistopedagogiikka), VTL (sosiaalipsykologia) Avoin yliopisto Esimies: Avoimen yliopiston johtaja

Toimenkuva: Revon vastuulla on Avoimen yliopiston opetuksen laadun kehittä-minen sekä opettajien ja muun henkilökunnan pedagoginen tuki. Hän on Avoimen yliopiston johtoryhmän jäsen sekä opetuksen tuki -ryhmän puheenjohtaja. Hänen vastuullaan on myös Avoimen yliopiston opiskelijoiden ohjauksen kehittäminen. Hän järjestää Avoimen yliopiston pedagogisia tilaisuuksia sekä opettaa yliopistope-dagogiikan perus- ja aineopinnoissa. Revon tutkimusintressit liittyvät oppimisen ja opettamisen yhteisöllisyyteen, opiskelijoiden vertaistukeen, aikuisopiskelijan haas-teisiin ja mahdollisuuksiin yliopistokoulutuksessa sekä heidän ohjaustarpeisiinsa.

Lisätietoa tutkimus- ja muusta toiminnasta: tuhat.halvi.helsinki.fi/portal/fi/person/repokaarYksikön kotisivu: avoin.helsinki.fi

2 Kumpulan kampus

Matemaattis-luonnontieteellinen tiedekunta

Taina Kaivola, FT, dosentti (kasvatustiede) Matemaattis-luonnontieteellinen tiedekunta, kanslia, opetuksen tuki Esimies: dekaani

Toimenkuva: Taina Kaivola toimii pedagogisen yliopistonlehtorina matemaat-tis-luonnontieteellisessä tiedekunnassa. Kaivolan toimintaan opetuksen kehittäjänä kampuksella sisältyy yliopistopedagogiikan arvosanaopetusta jatko-opiskelijoille ja henkilökunnalle sekä opiskelutaitojen opettamista opiskelijoille. Hän vastaa yhdessä kollegansa Juha Tainan kanssa opetustaidon arvioinnista dosentin arvoa haettaessa sekä tehtävän täyttöjen yhteydessä. Kaivolan tutkimuksellisiin kiinnostuksen koh-teisiin kuuluvat luonnontieteellisten alojen opetuksen kehittämisen ohella pro gradu –tutkielmien ja väitöskirjojen ohjaajana toimimista pääasiassa käyttäen pääasiassa kvalitatiivisia tutkimusmenetelmiä. Tutkimustyön aiheet liittyvät usein pedagogiseen

35

sisältötietoon ja opetuksen menetelmiin, kuten ongelmalähtöinen oppiminen, sitou-tuminen opintoihin sekä luonnonvarojen kestävän käytön edistäminen opetuksen ja tutkimuksen keinoin.

Lisätietoa Tuhat-tietokannasta sekä sivulta blogs.helsinki.fi/tkaivola/aboutYksikön kotisivu: blogs.helsinki.fi/mlopetuki

Juha Taina, FT (tietojenkäsittelytiede) Matemaattis-luonnontieteellinen tiedekunta, kanslia, opetuksen tuki Esimies: dekaani

Toimenkuva: Taina on matemaattis-luonnontieteellisen tiedekunnan opetuksen tukiyksikön asiantuntija. Hänen alueitaan ovat yliopistopedagogiikan perusteet, opiskelutaitojen ja -tekniikoiden opetus sekä verkko-opetuksen tuki. Hän osallistuu opetuksen kehittämiseen liittyvien koulutusten/tilaisuuksien järjestämiseen. Taina on tiedekunnan opintoasiaintoimikunnan jäsen, tukee laitosten opetuksen kehittä-mistyöryhmien toimintaa ja opetuksellisen asiantuntijuuden arviointia. Tainan tutki-musintressit liittyvät opettajien ammatilliseen kehittymiseen, matemaattisten ainei-den opetukseen sekä kestävän kehityksen edistämiseen ohjelmistojen, kasvatuksen ja koulutuksen avulla.

Lisätietoa tutkimus- ja muusta toiminnasta: tuhat.halvi.helsinki.fi/portal/fi/person/tainaYksikön kotisivu: blogs.helsinki.fi/mlopetuki

3 Meilahden kampus

Eeva Pyörälä, FT, VTL, MME, dosentti (sosiologia) Medipeda, Lääketieteellisen opetuksen tutkimus- ja tukitiimi, Hjelt -instituuttiEsimies: Hjelt –instituutin johtaja

Toimenkuva: Pyörälä vastaa tiedekunnan opettajien pedagogisesta koulutuksesta ja yliopistopedagogisesta tutkimuksesta. Pyörälä on asiantuntijajäsen tiedekunnan opetuksen kehittämiseen liittyvissä toimikunnissa ja työryhmissä, kuten Perustutkin-non suunnittelutoimikunnassa, Opetustaitotoimikunnassa ja Palautetyöryhmässä sekä Laatutyöryhmässä. Pyörälä on toiminut myös yliopistotason työryhmissä, kuten Opintoasiain neuvostossa ja Opettajien akatemian suunnitteluryhmässä. Lääketie-

36

teen kansallisen tason kehitystyötä hän on tehnyt Lääketieteen koulutuksen yhdis-tyksessä ja lääkärikouluttajan erityispätevyystoimikunnassa. Pyörälä on ollut kehit-tämässä lääkäreiden vuorovaikutuskoulutusta. Oma pedagoginen tutkimustoiminta kohdistuu vuorovaikutustutkimukseen sekä lääketieteen opettajien eri rooleihin ja opettajana kehittymiseen. Kiinnostuksen kohteena on myös laadullisen tutkimuksen metodologia.

Lisätietoja tutkimus- ja muusta toiminnasta:tuhat.halvi.helsinki.fi/portal/fi/person/pyorala

4 Viikin kampus

Bio- ja ympäristötieteellinen tiedekunta

Viivi Virtanen, dosentti (kasvitiede), opettajankelpoisuus (yliopistopedagogiikka) Bio- ja ympäristötieteellinen tiedekunta, pedagogisen kehittämisen yksikköEsimies: dekaani.

Toimenkuva: Virtasen vastuulla on tiedekunnan opetuksen kehittäminen yhdessä opettajien ja muun henkilökunnan kanssa sekä pedagoginen koulutus. Hän on tie-dekuntaneuvoston ja opintoasiantoimikunnan jäsen sekä opetustaitotoimikunnan varapuheenjohtaja. Hän järjestää pedagogisia tilaisuuksia sekä opettaa yliopistope-dagogiikan perus- ja aineopinnoissa jatko-opiskelijota ja henkilökuntaa. Pieni osuus opetuksesta kohdistuu perusopiskelijoille: opiskelutaitoja, ryhmädynamiikkaa ja tieteellistä kirjoittamista. Koulutus tapahtuu toisaalta yhteistyössä Yliopistopeda-gogiikan tutkimus- ja kehittämisyksikön (YTY)n ja Viikin kampuksen pedagogisten yliopistonlehtorien kanssa ja toisaalta itsenäisesti. Virtasen tutkimusintressit liittyvät oppimiseen ja opettamiseen bio- ja ympäristötieteissä. Tutkimus koskee niin tohtori-koulutettavia kuin perusopiskelijoita ja opettajia. Tutkimuksella on pyritty saamaan toisaalta kuvaa, millainen opiskelu- ja opetusympäristö tiedekunta on, ja toisaalta on tehty kokeellista tutkimusta testaten jonkin opetus- tai arviointimenetelmän vaikutus-ta oppimiseen.

Lisätietoa tutkimus- ja muusta toiminnasta: tuhat.halvi.helsinki.fi/portal/fi/person/vivirtanYksikön kotisivu: helsinki.fi/bio/hallinto/kanslia/pedagogiset_kehittamispalvelut.html

37

Eläinlääketieteellinen tiedekunta

Mirja Ruohoniemi, ELT, dosentti (diagnostinen eläinradiologia), hevossairauksien erikoiseläinlääkäri, CertVR Eläinlääketieteellinen tiedekunta, kanslia Esimies: dekaani

Toimenkuva: Ruohoniemen keskeisin tehtävä on eläinlääketieteen koulutusohjel-man kokonaisvaltainen kehittäminen. Muut tehtävät tiedekunnassa liittyvät opetuk-sen kehittämiseen ja oppimisen tukemiseen sekä opettajien ja jatko-opiskelijoiden kouluttamiseen. Tiedekunnan opintoasiaintoimikunnan, opetustaitotoimikunnan ja opiskelijavalintatoimikunnan puheenjohtaja. Oma tutkimus keskittyy opiskelijoiden oppimiseen, oppimisen arviointiin ja curriculumin kehittämiseen. Kaudella 2010-2013 myös tiedekunnan opetusasioista vastaava varadekaani. Helsingin yliopiston Eino Kaila -opettajapalkinto vuonna 2012.

Lisätietoja tutkimus- ja muusta toiminnasta: tuhat.halvi.helsinki.fi/portal/fi/person/ruohonie

Farmasian tiedekunta

Nina Katajavuori, FaT, dosentti (yliopistopedagogiikka), laaja-alainen opettajakelpoisuus Farmasian tiedekunta, kanslia Esimies: Opetuksesta vastaava varadekaani

Toimenkuva: Katajavuoren vastuulla on farmasian koulutusohjelman kokonais-valtainen kehittäminen ja tiedekunnan opetuksen kehittäminen yhdessä opetta-jien ja muun henkilökunnan kanssa. Hänen vastuullaan on myös antaa ja järjestää yliopistopedagogista koulutusta, Pedagoginen koulutus tapahtuu sekä yhteistyössä yliopistopedagogiikan tutkimus- ja kehittämisyksikön (YTY) ja Viikin kampuksen pedagogisten yliopistonlehtoreiden kanssa että itsenäisesti. Osa opetuksesta kohdis-tuu perusopiskelijoille erityisesti opintojen alkuvaiheessa ja HOPS:n ohjeistus. Hän on opintoasiantoimikunnan pysyvä asiantuntijajäsen ja toimii opetustoimikunnassa sekä tutkinnonuudistuksen työryhmässä. Katajavuoren oma tutkimus keskittyy opis-kelijoiden oppimiseen, syväsuuntautuneen oppimisen edistämiseen, opettamiseen ja oppimisen arviointiin sekä koulutusohjelman kehittämiseen.

Lisätietoja tutkimus- ja muusta toiminnasta: tuhat.halvi.helsinki.fiIportal/en/persons/nina-katajavuori

38

Maatalous-metsätieteellinen tiedekunta

Hanni Muukkonen, PsT, dosentti (kasvatuspsykologia), laaja-alainen opettajankelpoisuus (yliopistopedagogiikka) Maatalous-metsätieteellinen tiedekunta, kansliaEsimies: dekaani

Toimenkuva: Muukkosen vastuualueena on tiedekunnan opetuksen ja oppimisen kehittämisen sekä pedagogisen tutkimuksen tehtävät. Hänellä on myös vastuu tuu-tortoiminnan kehittämisestä ja tuutoreiden koulutuksesta sekä Graduklinikan toimin-nasta ja yliopistopedagogisen koulutuksen järjestämisestä yhteistyössä Yliopistopeda-gogiikan tutkimus- ja kehittämisyksikön (YTY) ja pedagogisten yliopistonlehtoreiden verkoston kanssa. Muukkonen osallistuu myös uusien opiskelijoiden perehdytykseen (mm. opiskelutaidot). Lisäksi hän toimii tiedekunnan eri toimielimissä (mm. Opinto-asian- ja Opetustaitotoimikunta) pedagogisena asiantuntijana ja osallistuu muuhun opetuksen ja ohjauksen kehittämiseen liittyvään yhteistyöhön laitosten ja tiedekun-tansa opintotoimiston kanssa. Muukkosen tutkimusintressit liittyvät yhteisöllisen ja tietoa luovan oppimisen teemoihin, tietotyön ja työelämävalmiuksien opetus- ja opiskelukäytäntöjen kehittämiseen sekä korkeakouluopiskelijoiden käytäntöjen tutki-mukseen tapahtumaotannan menetelmällä.

Lisätietoja tutkimus- ja muusta toiminnasta:tuhat.halvi.helsinki.fi/portal/fi/person/hmuukkonblogs.helsinki.fi/prowo-project

39

liite 2 Helsingin yliopiston yliopistopedagogisessa poolilehtoraatissa aiemmin toimineet

Aksela, MaijaGerlander, MaijaHolm, YvonneHorppu, RitvaHosia-Randell, HelkaHoutsonen, LeaHyry, KatjaIivanainen, AnttiJoutsenvirta, TainaJudén-Tupakka, SoilaJääskeläinen, TuulaKetola, Hanna-MaijaKivikuru, UllamaijaKurhila, JaakkoLevander, Lena Levo-Henriksson, RitvaLevonen, JarmoLindblom-Ylänne, SariLonka, KirstiMikkola, MinnaMikkonen, JohannaNevgi, AnnePyhältö, KirsiRomanov, KalleRäsänen, AnttiSuominen, LeenaSiitari, SanniVehkalahti, KimmoWager, Maaret

www.HelsinKi.fi/yliopisto

Tämä julkaisu on saatavissa myös yliopiston verkkosivuilta:www.helsinki.fi/opetus/pedagogisetyolehtorit

un

igRA

fiA

Hel

sin

Ki 2

013

•

KU

VAT:

VEi

KKo

so

mEr

PUro

,

ISBN 978-952-10-6627-6 ISSN 1795-5416

ISBN 978-952-10-6630-6 (pdf)ISSN 1795-5521 (pdf)