kuntavaikuttamisen käsikirja (syl, 2008)
DESCRIPTION
SYL:n julkaisu Kuntavaikuttamisen käsikirja. (toim.) Liisa Ansala, Johanna Nuorteva, Tuomas Vanhanen.SYL-julkaisu 2/2008ISBN: 978-951-703-258-2 (pdf)ISSN: 0356-8245TRANSCRIPT
KÄSIKIRJA(toim.) Liisa Ansala, Tuomas Vanhanen ja Johanna Nuorteva
Kunta vaikutta misen
KÄSIKIRJA(toim.) Liisa Ansala, Tuomas Vanhanen ja Johanna Nuorteva
Kunta vaikutta misen
Kuntavaikuttamisen käsikirja(toim.) Liisa Ansala, Tuomas Vanhanen ja Johanna Nuorteva
Suomen ylioppilaskuntien liitto (SYL) ryLapinrinne 2
00180 Helsinki www.syl.fi
SYL-julkaisu 2/2008ISBN 978-951-703-257-5 (nid.)ISBN 978-951-703-258-2 (pdf) ISSN 0356-8245
Taitto: Kalle EronenKannet: Maija Mäntykoski ja Kalle Eronen
Ykkös-Offset OyVaasa 2008
SISÄLLYSLUETTELO
Johdanto Liisa Ansala, Tuomas Vanhanen, Johanna Nuorteva 8
Kunnan toimintaKunnan rakenteet Antti Kuopila 11
Kunta ♥ylioppilaskunta Matti Kuronen 17
Virallisen vallan ja näkymättömän vallan suhde kuntapolitiikassa Aimo Ryynänen 23
Kuntatalous – miten kunnatsuunnittelevat talouttansa ja mitä talouden tunnuslukujen taakse kätkeytyy Tuomas Vanhanen 31
Ajoitus, ajoitus, ajoitus!– ajatuksia kuntavaikuttamisesta ja siihen valmistautumisesta Tatu Rauhamäki 47
Vaikuttamistyön ajoittaminen
Vaikuttamisen aikataulu vaalien alla Johanna Nuorteva 52
Kunnallisvaaleista yleisestiPuolueiden ohjelmat kunnallisvaaleissa Ilkka Miettinen 56
Kuntavaalien ehdokasasettelu opiskelijaliikkeen näkökulmasta Ville Tuominen 62
Uusi valtuustokausi – suhteiden luominenKaupunginvaltuusto – ylimmän vallan haltija Tuomo Puumala 66
Kaupunginhallitus – arjen poliittinen johtaja Osku Pajamäki 69
Lautakunnat – oman sektorinsa asiantuntijat
Mikä lautakunta onElina Laavi 73
Miten lautakuntaan vaikutetaanJohanna Nuorteva 76
Valtuustoryhmät – poliittisen pelin joukkueet Tiia Aarnipuu 81
Kunnallispoliittisia teemoja opiskelijan silminYmpäristökysymykset ylioppilaskuntien vastuulla Kaarina Huhtinen 86
Kestävä liikenne – joukkoliikenne, kävely ja pyöräilyMikko Laaksonen 92
Kuinka kunnat hyödyntävät korkeakouluopiskeli-joista muodostuvia innovaatiotaskuja? Tuija Hirvikoski 102
Kansainväliset opiskelijat kunnissamme Jarkko Seppälä 106
Opiskelijoiden toimeentulotuki ja sosiaalinen luototus Marjaana Koskinen 110
juLkiset paLveLut opiskeLijaLLe
Liikunta on kunnan peruspalvelu– myös opiskelijalleJussi Ansala 116
Lapsiperheet kuntapalveluiden pyörteissäNiina Kiviaho 121
Nuorten ja opiskelijoiden terveydenhuoltoLauri Pakkanen 127
Kulttuuripalvelut vastapainoa opiskelulleIina Korkiamäki 131
8Jo
hdan
to Hyvä ylioppilaskunnan aktiivi,
kädessäsi oleva teos on Suomen ylioppilaskuntien liiton (SYL) teet-
tämä käsikirja opiskelijalähtöiseen kuntavaikuttamiseen. Käsikirja
on tarkoitettu sinulle ja ylioppilaskunnallesi avuksi kohti opiske-
lijoiden kannalta menestyksekkäitä kuntavaaleja vuonna 2008 ja
vaikuttamistyöhön myös tulevaisuudessa. Ylioppilaskuntien on
tärkeää tehdä ajoissa suunnitelma työstä ja tavoitteista joihin täh-
dätään sekä vaaleissa että vaalien jälkeen.
Kuntatasolla tehtävät päätökset vaikuttavat suoraan opiskelijoiden
arkeen. Kunnallisessa päätöksenteossa tehdään ratkaisuja esimer-
kiksi asumisen mahdollisuuksista, opiskelijaterveydenhuollosta ja
liikkumisesta vaikkapa kevyenliikenteen väylillä. Näissä asioissa
vaikuttaminen valtakunnallisiin päättäjiin, esimerkiksi eduskun-
taan on tuloksetonta. Kunnallisissa asioissa valta, asiantuntijuus ja
mahdollisuudet ovat Teillä!
On sitten kyseessä maankäyttöstrategian hyväksyminen valtuus-
tossa tai toimeentuloasioiden käsittely sosiaali- ja terveyslauta-
kunnassa, on tärkeää että opiskelijat antavat oman näkemyksensä
käsiteltäviin asioihin. Opiskelijoita voidaan sanoa omaksi väestö-
ryhmäkseen, jonka tarpeet ja ongelmat ovat usein yhtenevät kau-
pungista riippumatta. Me opiskelijat olemme omien tarpeidemme
asiantuntijoita ja on tärkeää että voimme tuoda esille oman näkö-
kulmamme valtuustoissa, hallituksissa ja lautakunnissa.
9
Osallistuminen kunnalliseen päätöksentekoon onnistuu muun
muassa asettumalla ehdolle vaaleihin, kokoamalla avuksi tuki-
joukko ja miettimällä hyvät vaaliteemat. Rohkeita ja järkeviä nuo-
ria tarvitaan kaikissa puolueissa. Tai jos ehdokkuus vaaleissa ei
tunnu luontevalta vaikuttamisen keinolta, kertoo tämä käsikirja
myös muista mahdollisuuksista.
Nuorten ja opiskelijoiden osallistumisen merkitystä voidaan tukea
tarkastelemalla tulevien vuosikymmenten demografisten muutos-
ten ennusteita. Väestön ikääntymisestä ja huoltosuhteen heikke-
nemisestä voidaan päätellä kunnan elinvoimaisuuden kannalta
olevan tärkeää, että nuoret ja opiskelijat voivat hyvin ja viihtyvät
omassa kunnassaan Alue voimistuu tasaisella verotulokehityksellä,
asukkaiden hyvinvoinnilla sekä väestömäärää eli esimerkiksi per-
heen perustamisen mahdollisuuksia lisäämällä. Opiskelijoiden ei
pidä kainostella vaatimuksissaan paremmasta huomisesta.
Kirjassa esitellään kunnan toimintaa yleisellä tasolla sekä kunnal-
lisvaalien näkökulmasta. Tarkoituksenamme on antaa yleiskatsaus
kunnan toimielimiin ja talouteen sekä seikkoihin jotka ovat opiske-
lijoiden kannalta tärkeitä.
Yhtä nopeasti kuin vaalit tänä vuonna, saapuvat myös kunnallis-
vaalit vuonna 2012. Koska monet kunnallista päätöksentekoa vaati-
vat asiat vievät useita vuosia ja useita valtuustokausia päästäkseen
käytäntöön, on tärkeää että tämän käsikirjan sisältö ja aiheet pysy-
vät mielessä tulevinakin vuosina.
10
Haluamme kiittää kaikkia kirjoittajia heidän antamastaan asian-
tuntemuksesta ja panoksesta opiskelijalähtöisen kuntavaikuttamis-
oppaan toteuttamisessa.
Antoisia lukuhetkiä ja tsemppiä vaikuttamistyöhön,
Liisa Ansala, SYL:n hallituksen jäsen 2007
Tuomas Vanhanen, SYL:n hallituksen jäsen 2008
Johanna Nuorteva, SYL:n sosiaalipoliittinen sihteeri
11Kunnan toim
inta
kunnan rakenteet
Kunnallinen itsehallinto on tärkeä lähtökohta paikallisten asioiden
hoidossa. Perustuslain (121.1 §) mukaan ”Suomi jakaantuu kun-
tiin, joiden hallinnon tulee perustua kunnan asukkaiden itsehal-
lintoon.” Perustuslaissa säädetään lisäksi ”kuntien hallinnon ylei-
sistä perusteista ja kunnille annettavista tehtävistä” sekä kuntien
verotusoikeudesta. Olennainen osa tätä kunnallista itsehallintoa on
kunnan oikeus päättää hallinnostaan ja organisaatiostaan.
Kunnallishallinnon perustana on kuntalaki (365/1995), jonka
mukaisesti kunta voi järjestää hallintonsa. Ylin päätösvalta kun-
nassa on asukkaiden valitsemalla valtuustolla. Valtuuston on pää-
tettävä kunnan hallinnon järjestämisestä. Tämä tapahtuu valtuus-
ton hyväksymillä johtosäännöillä, joihin sisällytetään valtuuston
ohjausvallan kannalta tarpeelliset asiat. Käytännössä johtosään-
nöissä siis määrätään kunnan organisaation rakenteista sekä toi-
mivallan jaosta.
Kunnan toimielimet ovat luottamushenkilöorganisaation ydin.
Keskeisimmät toimielimet on kuvattu kuviossa 1.
12
Kuvio 1: Kunnan organisaatiorakenne
Lakisääteisiä toimielimiä ovat valtuusto, kunnanhallitus ja tarkas-
tuslautakunta. Valtuuston valitsevat asukkaat joka neljäs vuosi.
Valtuusto päättää kunnan asioista, vastaa kunnan taloudesta ja
toiminnasta. Kunnanhallitus, jonka valtuusto nimittää, vastaa
kunnan hallinnon ja taloudenhoidon käytännön sujumisesta, val-
mistelee valtuustoasiat, valvoo kunnan etua sekä edustaa kuntaa.
Lautakunnat eivät ole pakollisia, mutta käytännössä jokaisessa
kunnassa on asetettu luottamushenkilöistä koostuvia lautakun-
tia hoitamaan koulutusasioita, sosiaali- ja terveyspalveluja sekä
ympäristö- ja yhdyskunta-asioita. Lisäksi jokaisessa kunnassa tulee
olla valtuuston valitsema kunnanjohtaja (tai pormestari), joka joh-
KUNNANHALLITUS
LAUTAKUNNAT
Päätehtävät:
Opetus ja sivistys
Sosiaali- ja terveydenhuolto
Ympäristö ja tekninen infrastruktuuri
Tarkastuslautakunta
VALTUUSTO
13
taa kunnanhallituksen alaisena kunnan hallintoa ja taloutta sekä
muuta toimintaa.
Kuntalaissa korostetaan asukkaiden ja palvelujen käyttäjien suoran
vaikuttamisen ja osallistumisen tärkeyttä edellä mainitun edus-
tuksellisen demokratian rinnalla. Valtuuston on pidettävä huolta
siitä, että kunnan asukkailla ja palvelujen käyttäjillä on edellytyk-
set osallistua ja vaikuttaa kunnan toimintaan. Kuntalaisten suoran
vaikuttamisen keinoina on kuntalaissa mm. kuntalaisten oikeus
tehdä aloitteita kunnan asioista sekä mahdollisuus neuvoa anta-
vaan kansanäänestykseen. Avoimuus ja julkisuus ovatkin Suomen
kunnallishallinnon perusperiaatteita.
Kunnilla on myös velvollisuus tiedottaa asukkailleen vireillä ole-
vista asioista, asukkaita koskevista suunnitelmista, asioiden käsit-
telystä, tehdyistä ratkaisuista ja niiden vaikutuksista. Asukkaille
on lisäksi tiedotettava, millä tavoin he voivat esittää kysymyksiä
ja mielipiteitä asioiden valmistelijoille ja päättäjille. Viranomaiset
ovat velvollisia edistämään tiedonsaantia ja hyvää tiedonhallin-
tatapaa sekä toimimaan julkisuusmyönteisesti. Kuntien viestintä
lisää niin yhteisöllisyyttä kuin kuntalaisten osallistumis- ja vuoro-
vaikutusmahdollisuuksia.
Palvelujen tuottaminen
Kunnat tuottavat kansalaisten peruspalvelut, joista tärkeimmät
liittyvät sosiaali- ja terveydenhuoltoon, opetus- ja sivistystoi-
14
meen, ympäristöön sekä tekniseen infrastruktuuriin. Palvelut
eivät kuitenkaan ole itseisarvo, vaan välineitä vaikuttavuuden
aikaansaamiselle: Terveyspalveluja tuotetaan kuntalaisten ter-
veyden edistämiseksi ja koulupalveluja tietojen ja taitojen kehit-
tämiseksi.
Perinteisesti kunnat ovat tuottaneet palvelut itse oman hierark-
kisen toimintatapansa avulla. Tämä tarkoittaa sitä, että palvelu-
jen tuottaminen tapahtuu kunnan sektoriorganisaation alimmalla
tasolla. Käytännön palveluja tuottavat muun muassa koulut, ter-
veyskeskukset, vanhainkodit, lastenpäiväkodit, puistoyksiköt tai
liikuntapalveluyksiköt. Näiden yksikköjen toimintaa ohjaavat ensi-
sijaisesti hierarkiassa ylempänä olevat toimijat valtuusto, kunnan
hallitus ja lautakunnat.
Tämä ohjaus perustuu valta-asetelmaan eli ylempi hierarkiataso
voi säädösten asettamissa rajoissa ohjata alemman tason toi-
mintaa. Keskeisimmät ohjauksen välineitä ovat talousarviot ja
-suunnitelmat. Ohjaus tapahtuu pääsääntöisesti ns. resurssioh-
jauksella, jolla pyritään osoittamaan riittävät resurssit (riittävä
henkilökunnan määrä ja osaaminen) ja ohjeistamaan resurssien
oikea käyttö. Toisin sanoen ohjaavat yksiköt osoittavat talous-
arviossa määrärahat tuotantoyksiköille tarvittavien resurssien
hankkimiseen (esim. henkilöstön palkat, tarvikkeet). Resurssien
käyttöä taas säädellään toiminnan aikana esimerkiksi kouluissa
opetussuunnitelmilla.
15
Vaihtoehtoisia toimintatapoja tulevaisuudessa
Toimintamalli, miten kunnassa organisoidaan päätöksenteko- ja
palvelutoiminta, vaikuttaa aina käytännön toimintaan. Kunta- ja
palvelurakenneuudistuksen yhteydessä kunnat miettivät vaihto-
ehtoisia tapoja palveluiden tuottamiseen. Tällaisia tapoja ovat mm.
tilaaja–tuottaja-toimintatapa ja elämänkaarimalli. Uusien palvelu-
jen tuottamistapojen käyttöönottaminen vaikuttaa myös kuntien
rakenteisiin. Vaikka keskeiset toimielimet kunnassa edelleen säi-
lyvätkin, niin toimielinten tehtävät, ohjausvälineet ja toimintalo-
giikka muuttuvat.
Esimerkiksi tilaaja–tuottaja-toimintatavan soveltaminen muuttaa
perinteistä hierarkkista toimintatapaa siten, että kunta toimii ensi-
sijaisesti palvelun järjestäjänä ja tilaajana. Kunta ei siis välttämättä
tuota palvelua enää omassa organisaatiossaan. Tilaaja–tuottaja-
toimintatavassa aikaisemmin kuvatun hierarkkisen mallin valta
ja vastuu jaetaan kahtia siten, että tilaajat (luottamushenkilöelin)
vastaavat palveluiden järjestämisestä ja tuottajat (esim. kunnan
organisaatio, toinen kunta, yritys, säätiö, jne.) palvelun tuottami-
sesta kuntalaisille.
Toimintatavassa palvelujen tuottamista ohjataan tilaajan ja tuottajan
välisellä sopimuksella, jossa määritellään mm. palvelun tavoitteet
ja vastuunjako. Vaikka toimintatavan perusajatus on yksinkertai-
nen, sen sijoittaminen kunnan todelliseen toimintaan ja organisaa-
tioon ei välttämättä ole kovin yksinkertaista.
16
Elämänkaarimallissa saman väestöryhmän (esim. lapset ja nuoret,
vanhukset) palvelut kootaan ehyemmiksi kokonaisuuksiksi niin,
että kuntalaisen on helpompi käyttää väestöryhmälle tarkoitettuja
palveluja. Tavoitteena on edistää samankaltaisten tehtävien parissa
olevien toimijoiden yhteistyötä. Tavoitteena on siis madaltaa kun-
nan eri sektorien välistä kynnystä. Tällainen toiminnallinen yhteis-
työ on ilmeistä esim. lasten- ja äitiysneuvolan, päivähoidon, koulu-
laisten oppilashuollon, lastensuojelun ja nuorisotyön kesken.
Antti Kuopila
erityisasiantuntija, Suomen Kuntaliitto
17Kunnan toim
inta
kunta ylioppilaskunta
Laissa säädetään kuntien verovaroillaan hoidettavaksi erilaisia teh-
täviä. Tällaisia ovat muun muassa perusopetus, sairaanhoito, lasten
päivähoito ja katujen kunnossapito. Tämän vuoksi harvalla on kun-
nasta puhuttaessa päällimmäisenä mielessä, että perustuslaki takaa
kunnille itsehallinnon – tehtäväthän tulevat pääosin ylhäältä annet-
tuna. Kunta voi kuitenkin ottaa itselleen minkä tahansa muunkin
tarpeelliseksi katsomansa tehtävän, esimerkiksi aloittaa sosiaalisen
luototuksen pikavippien kurimuksessa sinnitteleville opiskelijoille.
Lainsäätäjän kunnalle antamat tehtävät kuitenkin sitovat kunnan
budjetin suurelta osin, kansalaisten hoidontarve ja tiedonjano näet
ovat jokseenkin rajattomat. Ennakkoluuloton opiskelijavaikuttaja
voi silti saada aikaan paljon käyttämällä kunnan resurssien vipu-
vartta omiin tarkoitusperiinsä.
Kuntien – toisin kuin valtion – luottamustoimet ovat aina sivu-
toimisia eikä eläkeläisiä lukuun ottamatta kukaan hoida niitä
täysiaikaisesti. Kunnissa ei myöskään ole valtakunnanpolitiikan
hallitus–oppositio-rintamajakoa, vaan kaikissa luottamuselimissä
on edustettuna kaikki valtuustoryhmät, joiden äänimäärä niihin
riittää. Kaikilla on yhtä suuri mahdollisuus saada äänensä kuu-
luviin, tosin ison ryhmän valtuutetulla on tietysti mahdollisuus
saada aikeelleen suurempi tuki.
♥
18
Kenen kanssa?
Opiskelijajärjestöille on kunnissa runsaasti mahdollisia yhteistyö-
tahoja: virkamiehet, kaupunginjohto, yksittäiset poliitikot, valtuus-
toryhmät ja puolueiden paikallisjärjestöt sekä lautakunnat. Minkä
tahansa edellä mainitun tahon kanssa tehtävällä yhteistyöllä on
omat vahvuutensa, mutta myös kompastuskivensä.
Virkamiehet tietävät asioista ja niiden valmistelusta sekä pystyvät
halutessaan jouduttamaan tai viivyttämään käsittelyä. On hyvä
tiedostaa, että esitellessään uuden asian virkamiehelle voi helposti
tulla rivien välissä viestineeksi myös siitä, että hän ei tähän asti ole
hoitanut sarkaansa parhaalla mahdollisella tavalla.
Kaupunginjohto ymmärtää opiskelijoiden merkityksen kaupun-
gille ja sen taloudelle. Yleisluontoisella keskustelulla esimerkiksi
hyvinvoinnista voi saada poliittisen johdon puolelleen. Kääntö-
puolena vain on, että asia ei etene yhtään sillä perusteella, että kau-
punginjohtaja on samaa mieltä, mikäli asia ei etene valmisteluun.
Yksittäiset poliitikot ovat tehokkaita nostamaan asioita esiin, jos se
sopii heidän profiiliinsa. Toisaalta päivätyön, perheen ja luottamustoi-
men yhdistävät kuntapoliitikot ovat myös erinomaisia unohtamaan
asioita, jotka heille esitetään kerran puhelimitse tai sähköpostitse.
Valtuustoryhmissä käy usein erilaisia lobbaustahoja omine vies-
teineen ja tällöin asioista on mahdollista keskustella useamman
19
valtuutetun kanssa. Niissä lautakunnissa, joissa päätöksenteko
valmistellaan koko lautakunnan kesken eikä poliittisten ryhmien
erillisissä kokouksissa, on myös mahdollista saada kuuluviin puo-
luepolitiikan ulkopuolelta tulevia viestejä. Lisäksi on muistettava,
etteivät kunnissa käsiteltävät asiat useinkaan ole niitä, joista on
puolueiden periaateohjelmissa erikseen mainittu. Tästä kertoo
sekin että monessa kunnassa sitoutumattomien ryhmät tai pai-
kallisliikkeet ovat hyvin merkittäviä toimijoita. Kunnissa saate-
taan valtuustoryhmästä riippumatta ryhmittyä päätöksenteossa
henkilökohtaisten intressien mukaan hyvinkin erilaisten asioiden
taakse.
Kuntien päätöksenteko ja sen rakenteet ovat keskenään hyvin eri-
laisia. Ei sovi unohtaa sitäkään, että opiskelijat ovat kuntalaisia
asuinkunnassaan, vaikka oppilaitos olisi naapurikunnassa. Opis-
kelijajärjestö voi siis joutua lobbaamaan asiaansa useammassa kuin
yhdessä kunnassa palvellakseen jäsenistöään tasaveroisesti. Toi-
saalta myös naapurikunnassa voi olla korkeakoulu, joten työnjako
ja yhteistyö opiskelijajärjestöjen kesken on tärkeää.
Miten teen vaikutuksen?
Ota selvää asioista. Kuka päättää haluamastasi muutoksesta? Mitä
asialle on aiemmin tehty, vai tuotko päätöksentekoareenalle aivan
uuden asian? Vain yhtä asiaa tai tavoitetta ajavien lobbareiden
merkitys poliitikoille ja virkamiehille on usein juuri siinä, että he
ovat perillä edustamastaan asiasta paremmin kuin kukaan muu.
20
Viranhaltijat ovat velvollisia antamaan tietoa ja netistä löytää myös
hyvin tietoa, jos osaa etsiä. Tämä vaatii useimmiten kunnan pää-
töksenteko-orgaanien tuntemista.
Ole ajoissa liikkeellä. Tehtyjä päätöksiä ei hevin oteta uudelleen
käsittelyyn, joten käsittelyssä olevia asioita on syytä seurata sys-
temaattisesti, mikäli mielii vaikuttaa useampaan kuin yhteen
asiaan.
Käytä julkisuutta ja osallistu asiasta käytävään keskusteluun sillä
foorumilla, jolla kunnassa käydään keskustelua. Paras foorumi ei
aina ole se suurin ja kaunein; esimerkiksi Espoossa Helsingin Sano-
mien levikki on pienempi kuin Länsiväylä-paikallislehden.
Perustele vaatimuksesi hyvin ja niillä argumenteilla, jotka lobatta-
vasi tuntee ja hyväksyy. Muista, että opiskelijoiden arki ei ole tuttu
ihmiselle, joka ei itse sitä elä ja tällöin käsitykset voivat olla jopa
virheellisiä. Kuva stereotyyppiopiskelijasta elää vahvana, vaikka
totuus on että opiskelijat ovat eri-ikäisiä ja heidän perhetilanteensa
ja tulotasonsa poikkeavat toisistaan yhtä paljon kuin muullakin
väestöllä. Virheellistä tietoa on oltava valmis oikomaan ja itselle
päivänselviä asioita toistamaan. Opiskelijajärjestöt – ylioppilas-
kunnat, SYL, Opiskelijajärjestöjen tutkimussäätiö Otus, Nyyti sekä
myös YTHS tuottavat tutkimustietoa, jonka arvo vaikuttamistyössä
on mittaamaton.
21
”Mäkin sua” – oikeat argumentit
Opiskelijan arvo kunnalle ei ole tämän päivän verotulokertymässä.
Sen sijaan monessa korkeakoulukaupungissa on huoli, että val-
mistuneet muuttavat muualle paremman asumisen perässä mutta
jatkavat kaupungin katujen ruuhkauttamista työmatkoillaan. Toi-
saalta opiskelijat ovat tutkitusti niitä, jotka käyttävät keskustojen
palveluja, kampaamoita ja kapakoita, absoluuttisestikin suurilla
rahamäärillä.
Lisäksi opiskelijat ovat aina osa korkeakouluaan eikä ole olemassa
sellaista korkeakoulukaupunkia, joka ei olisi valmis kuulemaan
oppilaitoksensa huolia. Usein paikkakunnan omasta opinahjosta
on myös valmistunut koko joukko luottamuspäättäjiä ja virka-
miehiä.
Jälkihoito
Säännölliset yhteydenotot ovat kultaakin kalliimpia. Sähköposti
on hyvä tapa jakaa tietoa, mutta vieraalta ihmiseltä tulleen viestin
sitouttava vaikutus on hyvin pieni. Puhelin on parempi, henkilö-
kohtainen tapaaminen kaikkein paras. Kun ihmiset ovat tuttuja,
tulevat asiatkin tutuiksi ja meneillään olevista asioista on helpom-
paa keskustella luotetun yhteistyökumppanin kuin satunnaisen
lobbarin kanssa. Toisaalta yksittäisen poliitikon mahdollisuudet
tehdä asialle jotain ovat rajalliset. Tämän vuoksi on syytä tehdä
yhteistyötä useamman poliitikon ja poliittisen ryhmän kanssa.
22
Yhden toimintavuoden aikana ei saa aikaan muutosta. Pelkät
yksittäiset budjettialoitteet tulee suurissa kaupungeissa tehdä jo
alkuvuodesta. Siksi on ensiarvoisen tärkeää, että asioita ollaan val-
miita ajamaan pitkäjänteisesti vaikka opiskelijasukupolvet vaihtu-
vatkin.
Matti Kuronen
kaupunginvaltuutettu (vihr.), Espoo
23Kunnan toim
inta
virallisen vallan ja näkymättömän vallan suHde kuntapolitiikassa
Kunta on jännitteisempi toimintaorganisaatio kuin vaikkapa
mikään yksityinen yritys. Tämä tuo kuntaorganisaation kanssa
asioivalle suuria vaikeuksia: kenen puoleen kannattaa asiassaan
kääntyä, keihin vaikuttaa ja keillä on tosiasiallista vaikuttamisval-
taa ratkaisuihin. Ongelma on pysyvä siitä huolimatta, että kunnat
ovat viime vuosina panostaneet voimakkaasti palveluperiaatteen
toteutumiseen. Sitä edesauttavat muun muassa päätösvallan siir-
täminen mahdollisimman lähelle asiakaskontaktia, organisaation
keventäminen ja tiedottamisen vahvistaminen. Mutta toisaalta
kunnan toiminta on tullut läpinäkymättömämmäksi: kunnat teke-
vät runsaasti yhteistyötä, verkottuvat eri asioissa ja kunnan sisäl-
läkin tehtävät ovat jakautuneet ns. kuntakonsernin suhteellisen
itsenäisten yksiköiden ja yhtiöiden hoitovastuulle.
Päätösvalta luottamushenkilöelimillä
Periaatteessa kunnan toimintajärjestelmä on yksiselitteinen: kyse
on kunnan asukkaiden itsehallinnosta, omasta vastuusta paik-
kakunnan asioiden hoitamisessa ja hyvinvoinnin edistämisessä.
Asukkaat valitsevat käytännön tehtävien hoitamista varten val-
tuuston ja se puolestaan muun luottamushenkilöorganisaation
(hallituksen sekä lautakunnat ja johtokunnat). Luottamushenkilö-
elinten alaisina toimivat viranhaltijat, jotka vastaavat valmistelusta
ja täytäntöönpanosta.
24
Tämä perusperiaate on ankkuroitu niin kansainvälisoikeudelli-
siin sopimuksiin kuin kunnan hallinnosta säätävään kuntalakiin.
Euroopan neuvoston paikallisen itsehallinnon peruskirjan (SopS
66/1991) 3 artiklassa asia ilmaistaan seuraavasti:
Paikallinen itsehallinto tarkoittaa kuntien oikeutta ja kelpoisuutta
säännellä ja hoitaa lain nojalla huomattavaa osaa julkisista asioista
omalla vastuullaan ja paikallisen väestön etujen mukaisesti.
Tätä oikeutta käyttävät valtuustot tai kokoukset, joiden jäsenet on
valittu salaisessa äänestyksessä vapailla välittömillä vaaleilla, yhtä-
läisen ja yleisen äänioikeuden periaatteen mukaisesti, ja joilla voi
olla niille vastuussa olevia toimeenpanevia elimiä. Tämä määräys
ei millään tavoin vaikuta kansalaiskokousten tai kansanäänestysten
järjestämiseen tai muunlaiseen kansalaisten suoraan osallistumi-
seen, milloin se on lainsäädännössä sallittu.
Kunnallishallinnon peruslaki, vuoden 1995 kuntalaki, perustuu
edustukselliseen demokratiaan. Sen mukaisesti kunnan asukkai-
den itsehallintoa hoitavat vaaleissa valitut valtuutetut ja heille vas-
tuulliset valtuuston valitsemat muut luottamushenkilöt.
25§§Hyvän hallinnon vaatimukset
Vaatimukset hyvästä hallinnosta ovat nousseet yhä tärkeämmiksi. Oikeudellisina merkkeinä tästä voidaan pitää ainakin seuraavia syitä:
EU:n perusoikeuskirjan � laatiminen (Nizzan sopimuksessa poliitti-sena julkilausumana ja nyt uuteen perustuslailliseen sopimuk-seen sisällytettävänä oikeudelliset vaikutukset omaavana);EU:n valkoinen kirja hyvästä hallinnosta � 2001 (taustalla viisi poliit-tista periaatetta: avoimuus, osallistuminen, vastuun selkeys, tehokkuus ja johdonmukaisuus);Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6-artikla: � oikeussuojaa antavan viranomaistoiminnan on oltava myös ulkonaisesti uskottavaa (ko. periaate on heijastunut myös hallintomenettelyyn vaati-muksena viranomaistoiminnan puolueettomuudesta ja uskot-tavuudesta);Suomen perustuslain 21 § � : ”Käsittelyn julkisuus sekä oikeus tulla kuulluksi, saada perusteltu päätös ja hakea muutosta samoin kuin muut oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin ja hyvän hal-linnon takeet turvataan lailla.”;Hallintolaki � tuli voimaan vuoden 2004 alusta (korvaten vuodelta 1982 olevan hallintomenettelylain): lain tarkoituksena on toteut-taa ja edistää hyvää hallintoa sekä oikeusturvaa hallintoasioissa, samoin kuin edistää palvelujen laatua ja tuloksellisuutta. Lain 7 §:ssä on säädetty palveluperiaatteesta: ”Asiointi ja asian käsittely viranomaisessa on pyrittävä järjestämään siten, että hallinnossa asioiva saa asianmukaisesti hallinnon palveluita ja viranomai-nen voi suorittaa tehtävänsä tuloksellisesti.”;Perusoikeusmyönteinen tulkinta � (muun muassa eduskunnan perustuslakivaliokunnan lausuma edellytys hallintoharkinnan käyttämiselle); jaEettisten periaatteiden � huomioonottamisen vaatimus (Euroopan neuvoston taholta annetut suositukset) asettaa virkatoiminnalle lainsäädännön kirjainta pidemmälle meneviä vaatimuksia.
26
Edellä kuvatut oikeudelliset reunaehdot ovat luonnollisesti kun-
nallisessa itsehallinnossa keskeiset päätöksentekoa ohjaavat, mutta
eivät kuitenkaan ainoat. Merkittävää nimittäin on myös se, miten
kuntaorganisaatio toimii. Keskeisen jännitteen siinä muodostaa
politiikan (kunnan asukkaita edustavan luottamushenkilöjärjes-
telmän) ja hallinnon (virkaorganisaation) välisen työnjaon toimi-
vuus. Aikaisempi näkemys politiikan ja hallinnon keskinäisestä
erosta on nyttemmin väistynyt lisääntyvän yhteenkytkeytymisen
ja symbioosin seurauksena.
Konkreettisesti politiikan ja hallinnon vastuunjaon toteuttamisen osalta tämä tarkoittaisi seuraavaa:
Politiikkakehittää kunnan tavoitteet ja sanoo, mitkä niistä kunnan �itsensä on aikaansaatavasopii suoritus- ja rahoituspäämääristä �päättää budjetista ja antaa hallinnolle tehtäväsuoritukset �kontrolloi ja tarpeen vaatiessa sovittaa tehtäväksiantoja �
Hallinto (virkakunta)tukee politiikkaa sen työssä ja valmistelee valtuuston päätök- �sentekoasuorittaa tehtäväksiannot �informoi politiikkaa täytäntöönpanosta ja poikkeamista siinä �
27
Ihanne – käytäntö
Edellä on suhteellisen tiiviisti tarkasteltu kunnallisen toiminnan
ihanteellista mallia. Millainen sitten on käytäntö? Todelliset valta-
suhteet eivät aina noudata virallista organisaatiorakennetta. Viral-
lisorganisaationkin toimivuuden ratkaisevat ihmiset. ”All politics is
local” on amerikkalainen toteamus. Siihen voisi lisätä: All politics is
personal. Politiikka on aina paikallista, siis kunnallista ja se on aina
henkilöiden toteuttamaa.
Suomalaista kunnallishallintoa leimaa kansainvälisesti vertailtuna
viranhaltijoiden vahva asema. Se korostuu vielä sen johdosta, että
ainakin johtavilla viranhaltijoilla on yleensä puoluekytkentä: he
istuvat ikään kuin kahdella tuolilla. Heillä on myös poliittista val-
taa, mutta he ovat pelkästään virkavastuussa.
Mutta nämä erityispiirteet eivät voi tehdä tyhjäksi julkisen vallan-
käytön oikeudellisia periaatteita, virkavastuuta, virkatoiminnan
objektiivisuuden vaatimusta tai velvollisuutta hyvän hallinnon
periaatteen noudattamiseen ja toteuttamiseen. Niinpä toimivaltai-
nen viranhaltija on pääsääntöisesti aina oikea osoite asian vireille
saattamiseen. Hän on myös velvollinen neuvomaan asiakasta sen
suhteen, miten hän pääsee oikeuksiinsa.
28
Miten asioida kunnan kanssa?
Kunnallishallinnon uudistuksissa on tavoitteena pidetty sitä, että
asiakas pääsisi heti oikeuksiinsa ilman pitkäkestoisia jälkikätei-
siä oikeusprosesseja. Tämä ilmenee niin sanottujen ennakollisten
oikeussuojakeinojen vahvuudessa, kuten vaatimuksessa riittävään
asian selvittämiseen ja asianomaisen kuulemiseen.
On myös kehitetty kunnallisia ”oikeusasiamiesjärjestelmiä”: sosi-
aalitoimen alueella jokaisessa kunnassa on oltava nimetty sosiaali-
asiamies ja terveyskysymyksissä potilasasiamies. Heidän tehtävä-
nään on opastaa asiakasta pääsemään oikeuksiinsa.
On viisasta pyrkiä käyttämään kaikki kunnan organisaation kana-
vat hyväksi ennen kuin ryhtyy esimerkiksi kantelun kautta perää-
mään oikeuksiaan. Luottamushenkilöt ovat tällöin luonnollisesti
se taho, jota kannattaa lähestyä. Jos asia koskee jotain yksittäistä
toimialaa, on oikea taho kyseisen lautakunnan tai johtokunnan
puheenjohtaja tai jäsen. Jos taas asialla on laajempi ulottuvuus,
on valtuutettu tai hallituksen jäsen sovelias keskustelukumppani.
Tämän päivän luottamushenkilöt ovat pääsääntöisesti suhteellisen
herkkäkorvaisia kuuntelemaan kuntalaisia. Jo kaksikin puhelua
samasta asiasta kerrotaan helposti kokouksessa ”kansalaiskäsityk-
senä”. Ja aina parempi, jos voi osoittaa luottamushenkilölle myös
hänen hyötyvän asian eteenpäin viemisestä. Vaikka mahdolliset
äänet seuraavissa kunnallisvaaleissa unohdettaisiinkin, on luot-
tamushenkilön kannalta aina tärkeää profiloitua jossain asiassa
29
ensimmäisenä tai sitä kautta huomiota saavana. Merkitystä on siis
sillä, miten asia ”myydään” luottamushenkilölle.
Tällaisessa menettelyssä on valitettavasti myös ongelmansa. Val-
misteluvastuu on aina viranhaltijalla. Jos hän kokee itsensä syr-
jäytetyksi asian vireille saattamisessa, voi asia maata pitkänkin ajan
ns. valmisteltavana. Viranhaltijan passiivisuus on ongelma, vaikka-
kin hyvään hallintoon tänä päivänä ilman muuta kuuluu asioiden
hoitaminen ilman tarpeetonta viivästystä.
Puhelinsoiton ohella voi joku muukin tapa olla suositeltava yhtey-
denottokeino luottamushenkilöihin. Sähköposteihin ihmiset kui-
tenkin tuppaavat työlääntyä. Tavallisen kirjeen saaminen voi siksi
olla jossain tilanteessa huomattavasti mukavampaa. Eivätkä luot-
tamushenkilöt varmaankaan paheksu, että heidän vastaanotoilleen
tai kahvitilaisuuksiinsa (joita silloin tällöin muulloinkin kuin vaa-
lien alla pidetään) tulee yleisöä esittämään myös asiallista asiaa.
Periaatteellisissa asioissa kunnan asukkaan kannattaa tehdä joko
yksin tai yhdessä useamman kanssa kuntalaisaloite. Kunnan on
aina reagoitava aloitteisiin ja annettava vastaus niiden johdosta
tehdyistä toimenpiteistä. Kuntalaisaloitetta käytetään yllättävän
vähän sen käytön helppoudesta huolimatta.
Mutta jos kunnan oman organisaation kautta ei tunnu asia edis-
tyvän, on tietysti käytettävissä kantelumahdollisuus. Tällöin on
kuitenkin asiassa onnistuakseen pyrittävä osoittamaan, että kunta
30
toimii lainvastaisesti tai ei täytä lakisääteisiä velvoitteitaan. Tämä
ei välttämättä aina ole helppoa. Asianomainen lääninhallitus voi
kantelun johdosta tutkia, onko kunta toiminut lainvastaisesti.
Kantelun kautta ei kuitenkaan voi saada muutosta konkreettiseen
päätökseen. Sellainen on mahdollista ainoastaan valittamalla konk-
reettisesta päätöksestä hallintotuomioistuimeen, siten kuin pöy-
täkirjan liitteenä olevasta valitusosoituksesta kulloinkin ilmenee.
Lautakuntien ja kunnanhallituksen päätöksiin tyytymättömän on
ensin tehtävä oikaisuvaatimus asianomaiselle toimielimelle.
Aimo Ryynänen
kunnallisoikeuden professori
Tampereen yliopisto, oikeustieteiden laitos
31Kunnan toim
inta
kuntatalous – miten kunnat suun-nittelevat talouttansa ja mitä talouden tunnuslukujen taaksekätkeytyy
Kunnan toimintaa ja taloutta ohjataan vähintään kolmeksi vuo-
deksi laadittavalla taloussuunnitelmalla. Taloussuunnitelman
ensimmäinen vuosi on talousarviovuosi. Talousarvio ja -suunni-
telma laaditaan samanaikaisesti. Laadintaprosessin aloittaa taval-
lisesti valtuustoseminaari, jossa käydään läpi kunnan toiminnan
kehittämistarpeet ja -tavoitteet sekä taloudellinen tilanne.
Tavoiteasettelun ja budjetoinnin pohjana ovat tehtäväkohtaiset
palvelusuunnitelmat, joissa esitetään, miten kunnan eri toimialo-
jen palvelut tuotetaan lähivuosien aikana kuntalaisille. Suunnitel-
massa huomioidaan palvelutarpeiden kehitys, kunnan voimava-
rojen riittävyys sekä yhteistyömahdollisuudet muiden kuntien ja
yritysten kanssa. Oman palvelutuotannon vaihtoehtona voidaan
käyttää ulkopuolista yksityistä tai toisen kunnan tai kuntayhtymän
palvelutarjontaa.
Kunnanhallitus antaa talousarviovuotta edeltävänä keväänä
talousarvion ja -suunnitelman laadintaohjeen toimielimille. Laa-
dintaohjeessaan kunnanhallitus asettaa toimialue- tai tehtävä-
kohtaiset meno- ja tulokehykset sekä esittää arvion merkittävien
meno- ja tulolajien muutoksista. Toimielimet laativat toimialueen
talousarvioehdotuksen tavallisesti ennen kesälomakauden alkua.
32
Käytännössä toimielimet rakentavat ehdotuksensa alustavien teh-
täväkohtaisten käyttösuunnitelmien pohjalta.
Keskushallinto laatii alkusyksystä toimielinten ehdotuksista
yhdistelmän ja tasapainotusehdotuksen kunnanhallitukselle tai
taloussuunnittelusta vastaavalle kunnanhallituksen jaostolle. Tätä
ehdotusta on viime vuosina nimitetty kunnanjohtajan budjettiesi-
tykseksi. Talousarvion tasapainotukseen vaikuttavat olennaisesti
ratkaisut, jotka valtion budjetissa tehdään muun muassa kuntien
valtionosuuksista ja verotuksesta.
Valtuuston on hyväksyttävä seuraavan vuoden talousarvio laadin-
tavuoden loppuun mennessä. Käytännössä talousarvion valtuusto-
käsittelyn takaraja ajoittuu marraskuun puoliväliin, jolloin valtiolle
on ilmoitettava talousarvion suurimman tuloerän eli kunnallisve-
ron veroprosentin määrä. Jos valtuusto ei ensimmäisessä käsitte-
lyssä hyväksy talousarviota tai vaatii siihen muutoksia, ehdotus
palautuu hallitukselle uudelleen valmisteltavaksi. Valtuuston
talousarviokäsittelyjen lukumäärää ei rajoiteta laissa. Talousarvion
kaikki osat päätetään yksinkertaisella enemmistöllä.
Valtuuston hyväksyttyä talousarvion tarkistavat toimielimet aiem-
min kesän aikana valmistelemansa tehtäväkohtaiset käyttösuun-
nitelmat. Niissä toimielimet ja toimialajohto jakavat talousarvion
määrärahat ja tuloarviot osakokonaisuuksiksi. Samalla tarkenne-
taan valtuuston palvelualuetasoista tavoiteasettelua tehtäväkohtai-
sesti palvelujen määrää ja laatua koskeviksi tuotantotavoitteiksi.
33
Suunnitelmien tavoitteet
Talousarviossa ja -suunnitelmassa hyväksytään kunnan toiminnal-
liset ja taloudelliset tavoitteet, joita voidaan luokitella eri tavoin.
Luokitusperusteena voi olla muun muassa toiminnan kohde, tavoi-
tetilan yleisyys, toteuttamisaika tai päätöksentekotaso. Näiden
kriteerien perusteella on mahdollista muodostaa kolme tavoite-
luokkaa: strategiset tavoitteet, vaikuttavuustavoitteet ja tuotanto-
tavoitteet.
Strategisia tavoitteita ovat kunnan toimintavalmiutta (esimerkiksi
maareservin hankkiminen tai oman palveluntuotannon ulkoistami-
nen), aluetta ja asemaa (esimerkiksi visioita, jossa kunta nähdään
tietyn sektorin maakunnallisena tai valtakunnallisena keskuksena)
koskevat tavoitteet, kunnan väestöä tai väestöryhmää (esimerkiksi
koulutustason kohentaminen tai syrjäytymisen ehkäiseminen) kos-
kevat tavoitteet sekä kokonaistaloudelliset (esimerkiksi vero- tai
maksuperusteet, omaisuuden myynti) tavoitteet.
Vaikuttavuustavoitteet ovat tehtäväkohtaisia palvelutavoitteita,
jotka määrittävät palvelun aikaansaamaa muutosta asiakkaan
hyvinvoinnissa. Palvelulla tavoiteltuja muutoksia eli asiakasvaiku-
tuksia ovat esimerkiksi suoritetut tutkinnot, asiakkaan tuleminen
hoidetuksi, asiakkaan työllistyminen koulutuksen ansiosta tai asi-
akkaan selviytyminen laitoshoidon sijasta avohoidossa. Palvelun
vaikuttavuutta mitataan usein epäsuorasti palvelun saatavuutena,
riittävyytenä, kohdentuvuutena ja asiakastyytyväisyytenä.
34
Tuotantotavoitteita ovat tuotannontekijöiden ja palvelusuorittei-
den määrää ja laatua koskevat tavoitteet. Tuotantotavoitteita ovat
myös tuotantovälineiden kapasiteettia koskevat tavoitteet sekä
tuottamis- tai järjestämistapaa koskevat kehittämis- ja toimenpi-
detavoitteet kuten suunnitelmat, selvitykset, tutkimukset ja asia-
kaskyselyt.
Tuotantotavoitteelle voidaan yleensä asettaa määrää ja laatua
kuvaava tavoitearvo. Määrätavoite määrittelee kuinka paljon suo-
ritteita tai tuotteita tulee saada tehdyksi määritellyllä ajanjaksolla.
Laadun tavoitearvo perustuu yleensä määrättyyn laatukriteeris-
töön. Laadun tavoitearvoksi voidaan esimerkiksi ottaa lain säätämä
vähimmäistaso tai toimialakohtaisen keskiarvon ylittäminen.
Suunnitelmien sitovuus
Valtuuston talousarviossa asettamat toimintaa ja taloutta koskevat
tavoitteet sitovat kunnan toimielimiä ja työntekijöitä. Tavoitteiden
sitovuudesta seuraa, että niistä poikkeaminen tai niiden tarkista-
minen edellyttää valtuuston hyväksymistä. Määrärahasitovuus
tarkoittaa, ettei rahan käyttö saa ylittää valtuuston kyseiseen toi-
mintaan myöntämiä varoja. Jos määräraha ei riitä menoon, on toi-
mielimen haettava valtuustolta määrärahan korotusta. Toisaalta
toimielin ei ole velvollinen käyttämään määrärahaa kokonaisuu-
dessaan, mikäli toiminnalle asetetut tavoitteet muutoin saavute-
taan.
35
Talousarviota on noudatettava myös tuloissa siten, että vähintään
arvioitu tulojen määrä toteutuisi. Nettomääräinen toimintakate
on samalla tavoin sitova kuin määrärahakin. Olennaiset vajaukset
tuloissa on käsiteltävä menoylitysten tapaan valtuustossa lisätalo-
usarviossa tai erillisenä asiana.
Myös toimintaa koskevat tavoitteet tulee pyrkiä määrittelemään
talousarviossa sitovalla tavalla. Valtuusto voi esimerkiksi edellyt-
tää, että myönnetyllä määrärahalla on tuotettava vähintään mää-
rätty määrä tuotteita tai että tietyn palvelun osuutta kohdeväes-
tölle lisätään määrättyyn rajaan taikka että vähintään määrätyn
osuuden kuntalaisista tulee olla tyytyväisiä kyseisen toiminnan
palvelutasoon.
Kehysbudjetointi
Kunnissa noudatetaan yleisesti kehysbudjetointia, joka merkitsee,
että valtuusto myöntää määrärahat ja asettaa tuloarviot toimieli-
mille rahamäärältään suurina kokonaisuuksina. Toimielimille siir-
retään samalla toimivaltaa jakaa määrärahat annetun kehyksen
sisällä tehtävittäin pienempiin osiin. Kehysbudjetoinnin käyttöön-
otto on vähentänyt oleellisesti tarvetta tehdä muutoksia valtuuston
hyväksymään talousarvioon.
Valtuustolla on laaja harkintavalta päättää talousarvion määrära-
hakokonaisuuksista. Pääsääntöisesti määräraha tulisi asettaa tehtä-
väkohtaisena, jolloin toiminnan tavoitteet ja niiden saavuttamiseen
36
varatut varat on yhdistettävissä toisiinsa. Joissakin tapauksissa
talousarvion kehysajattelussa on saatettu mennä tätä pidemmälle,
esimerkiksi siten, että lautakunnalle tai kokonaiselle palvelualueelle
on osoitettu kokonaismääräraha useiden eri tehtävien hoitamiseen.
Tällöin valtuuston mahdollisuus palvelutoiminnan tehtäväkohtai-
seen ohjaamiseen voi olennaisesti heikentyä. Kuntalain mukaan
valtuusto ei voi hyväksyä talousarviota niin yleispiirteisenä, ettei
sen enää voida katsoa käyttävän sille kuuluvaa talousarviovaltaa.
Velvollisuus talouden tasapainoisuuteen
Kuntalaki velvoittaa kuntaa huolehtimaan tulorahoituksen riit-
tävyydestä ja maksuvalmiuden säilyttämisestä. Suunnitellun toi-
minnan ja hankkeiden on oltava realistisia suhteessa käytettäviin
varoihin. Taloussuunnitelmassa on esitettävä toimenpiteet edel-
lisiltä tilikausilta kertyneen tai kuluvalta tilikaudelta kertyvän
alijäämän kattamiseksi. Muodollista tulojen ja menojen tasapai-
nottamista vuositasolla ei sen sijaan edellytetä. Talouden tasapai-
noperiaate sisältää myös sen, etteivät kunnan sitoumukset ja niihin
liittyvät riskit saa ylittää sen voimavaroja. Erityinen riski liittyy
muun muassa lainatakauksiin ja vakuuksiin yhteisöille, jotka eivät
ole kunnan määräysvallassa.
Kuntatalouden tunnuslukuja
Suosittelen, että lukiessasi tätä kappaletta etsit käsiisi oman kuntasi
tilinpäätöksen, jonka löydät luultavasti kätevimmin oman kuntasi
37
kotisivuilta. Näin tämän kappaleen ymmärrettävyys paranee ja
saat lisäksi samalla vaivalla käsityksen kuntasi taloustilanteesta.
Voit vertailla kuntasi tilannetta valtakunnalliseen keskiarvoon ja
siihen onko kuntasi taloudellisesti lähempänä heikointa vai parasta
kuntaa.
Toimintakertomuksessa kunnanhallitus antaa selvityksen olennai-
sista tapahtumista kunnan toiminnassa ja taloudessa päättyneellä
tilikaudella sekä selvityksen toiminnanrahoituksesta ja rahoitus-
asemasta. Lisäksi toimintakertomuksessa tai sen antamisen yhte-
ydessä kunnanhallitus tekee esityksen tilikauden tuloksen käsit-
telystä ja talouden tasapainottamista koskevista toimenpiteistä.
Toimintakertomuksen erityisenä tehtävänä kunnassa ja kuntayh-
tymässä on selvittää valtuuston hyväksymien toiminnallisten ja
taloudellisten tavoitteiden toteutumista.
Kunnan toiminnan rahoitusta tarkastellaan tuloslaskelman ja
rahoituslaskelman sekä niiden tunnuslukujen avulla. Tuloslaskel-
massa osoitetaan tulorahoituksen riittävyys palvelujen järjestämi-
sestä aiheutuviin kustannuksiin. Rahoituslaskelmassa osoitetaan,
miten investoinnit, sijoitukset ja lainanlyhennykset tulorahoituk-
sen lisäksi muutoin rahoitetaan.
38
Tuloslaskelma
Tuloslaskelman välituloksia ovat toimintakate, vuosikate ja tilikau-
den tulos.
Toimintakate on toimintatuottojen ja -kulujen erotus, joka osoittaa
veronmaksajan osuuden toiminnan kuluista.
Palvelun käyttäjän maksuosuutta kuvataan toimintatuottojen pro-
senttiosuutena toimintakuluista:
= 100 x Toimintatuotot / (Toimintakulut – Valmistus omaan käyt-
töön)
Tunnuslukuarvot 2006: koko maa keskiarvo 25,0 %, suurin 46,3 %,
pienin 9,1 %.
Kunnan koko, toimintojen yhtiöittäminen, liikelaitostaminen tai
oppilaitosten ylläpitäminen vaikuttavat tunnusluvun arvoon ja
selittävät kuntakohtaisia eroja.
Verotulot vaihtelevat kuntien välillä merkittävästi. Kunnilla on
itsehallintoon perustuva oikeus verottaa asukkaitaan ja kiinteis-
tönomistajia alueellaan. Lisäksi kunnat saavat osuuden alueellaan
toimivien yhteisöjen tuloverosta. Keskimäärin kunnat rahoitta-
vat verotuloilla puolet menoistaan, vaihteluvälin ollessa 25–65 %
(2002). Kunta voi päättää itsenäisesti kunnan tuloveroprosentista.
Kiinteistöveroprosenteissa kunnan päätösvaltaa on rajattu määrät-
39
tyihin vaihteluväleihin. Verotulojen käytöstä kunnan tehtäviin ei
laissa ole rajoituksia. Eduskunta voi verolaeilla säännellä sellaisia
kuntien veropohjaan liittyviä seikkoja kuten verovelvollisuutta,
tulon veronalaisuutta, verovähennyksiä, veronkantoa ja verotu-
lojen tilittämistä veronsaajille. Kunnallisveron veropohjaan olen-
naisesti vaikuttavia verovähennyksiä ovat muun muassa ansio-
tulovähennys ja tulonhankkimisvähennys. Viime vuosina näiden
verovähennysten korotukset ovat aiheuttaneet kunnille merkittäviä
verotulon menetyksiä. Tämän on katsottu murentaneen kunnallista
itsehallintoa merkittävästi.
Kunnan verotulot koostuvat kunnallisverosta, osuudesta yhteisö-
veron tuottoon, kiinteistöverosta ja koiraverosta.
Tunnuslukuarvot 2006: koko maa ka. 2874 euroa/as., suurin 4793
euroa/as., pienin 1672 euroa/as.
Kuntien valtion avut ovat joko valtionosuuksia tai valtionavustuk-
sia. Valtionosuudet määräytyvät laskennallisesti. Ne myönnetään
hakemuksetta ja maksetaan säännöllisesti kuukausierinä. Valtion-
avustukset ovat puolestaan harkinnanvaraisia. Ne myönnetään
hakemuksesta ja maksetaan kertasuorituksena tai useammassa
erässä.
Valtionosuusjärjestelmän tavoitteena on tasata kuntien kustannuk-
sia peruspalvelujen tuottamisessa. Valtionosuus määräytyy kunnan
palvelujen tarvetta kuvaavien ja tuotantokustannuksiin vaikutta-
40
vien laskennallisten tekijöiden perusteella. Kunnalle maksetaan
valtionosuutta laskennallisten kustannusten ja asukaskohtaisen
rahoitusosuuden erotuksen määrä. Laskennalliset kustannukset
määräytyvät kuntakohtaisesti. Asukaskohtainen rahoitusosuus on
sen sijaan kaikille kunnille yhtä suuri. Kuntakohtaisia olosuhde-
tekijöitä, jotka vaikuttavat palvelutarpeeseen ja kustannustasoon
ovat taajama-aste, syrjäisyys, saaristoisuus ja kaksikielisyys. Sosi-
aali- ja terveydenhuollon valtionosuuteen vaikuttavat lisäksi ikä-
ryhmittäiset väestömäärät. Opetustoimessa valtionosuus määräy-
tyy oppilas- ja opiskelijamäärien perusteella.
Vaikka valtionosuudet myönnetään ja maksetaan palvelualoittain,
järjestelmä ei sido valtionosuuksia eri käyttötarkoituksiin.
Harkinnanvarainen rahoitusavustus on muuta valtionosuusjärjes-
telmää täydentävä tuki. Avustusta haetaan sisäasianministeriöltä
ja sitä voidaan myöntää kunnalle, joka ensisijaisesti poikkeuksel-
listen tai tilapäisten kunnallistaloudellisten vaikeuksien vuoksi
on lisätyn taloudellisen tuen tarpeessa. Tarpeeseen vaikuttavina
seikkoina otetaan huomioon myös paikalliset erityisolosuhteet.
Tuen myöntämiselle voidaan asettaa ehtoja. Toistuvasti avustusta
saaneilta kunnilta edellytetään hyväksyttävää suunnitelmaa kun-
tatalouden tasapainottamiseksi.
Tunnuslukuarvot 2006: koko maa valtionosuudet ka. 1042 euroa/
as. maksimi 3108 euroa/as., minimi 18 euroa/as.
41
Vuosikate prosenttia poistoista = 100 x Vuosikate/Poistot
Tunnuslukuarvot 2006: koko maa ka. 118 %, suurin 662 %, pienin
-326 %.
Tulorahoituksen riittävyyden arvioinnissa on vakiintunut käyttöön
tunnusluku, joka osoittaa vuosikatteen prosenttiosuuden poistoista.
Vuosikate osoittaa tulorahoituksen, joka jää käytettäväksi inves-
tointeihin, sijoituksiin ja lainan lyhennyksiin. Perusoletus on, että
mikäli vuosikate on siitä vähennettävien poistojen suuruinen (100
%), kunnan tulorahoitus on riittävä. Edellytyksenä tällöin on, että
poistojen määrä vastaa keskimääräistä vuotuista korvausinvestoin-
titasoa. Kuntataloudessa tavoitteena ei ole taloudellisen tuloksen
maksimointi vaan tulorahoituksen riittävyys. Tämä tarkoittaa, että
useamman tilikauden tarkastelujaksolla tuloslaskelmaan merkittyjen
tulojen tulisi kattaa tuloslaskelmaan merkityt menot. Toisaalta tulojen
ei myöskään tulisi pitkällä aikavälillä olla menoja suuremmat.
Vuosikate euroa/asukas
Tunnuslukuarvot 2006: koko maa ka. 327 euroa/as., suurin 1308
euroa/as., pienin -453 euroa/as.
Vuosikate asukasta kohden on toinen yleisesti käytetty tunnusluku
tulorahoituksen riittävyyden arvioinnissa. Keskimääräistä, kaik-
kia kuntia koskevaa tavoitearvoa tunnusluvulle ei voida asettaa.
Kunnan koko, taajama-aste, tekniset verkostot ja toimintojen orga-
42
nisointi ovat tekijöitä, jotka määrittävät asukaskohtaisen vuosika-
tetavoitteen kunnassa. Asukasmääränä tunnusluvussa käytetään
väestölaskennan mukaista asukaslukua tilikauden lopussa.
Tilikauden tulos on tilikaudelle jaksotettujen tulojen ja menojen
erotus, joka lisää tai vähentää kunnan omaa pääomaa. Tilikauden
tulokseen saattaa olennaisesti vaikuttaa satunnaiset tuotot tai kulut,
mistä syystä tulorahoituksen riittävyyden arviointia ei voida mää-
ritellä sen perusteella. Tilikauden tuloksen jälkeen esitettävät erät
ovat tuloksenkäsittelyeriä. Ylijäämäinen tilikauden tulos voidaan
siirtää varauksiin, rahastoida tai liittää tilinpäätöstä seuraavan
vuoden tilinpäätöksessä edellisiltä vuosilta kertyneeseen yli- tai
alijäämään. Ylijäämää lisääviä tai alijäämää vähentäviä eriä ovat
varausten ja rahastojen vähentäminen.
Tilikauden tulos euroa/ asukas
Tunnuslukuarvot 2006: koko maa 193 euroa/as., suurin 1876 euroa/
as., pienin -664 euroa/as.
Rahoituslaskelma
Investointien tulorahoitus, %: = 100 x Vuosikate / Investointien
omahankintameno
Tunnuslukuarvot 2006: koko maa ka. 62 %, suurin 5100 %, pienin
-1677 %.
43
Investointien tulorahoitus -tunnusluku kertoo kuinka paljon inves-
tointien omahankintamenosta on rahoitettu tulorahoituksella. Tun-
nusluku vähennettynä sadasta kertoo prosenttiosuuden, mikä on
jäänyt rahoitettavaksi pääomarahoituksella eli käyttöomaisuuden
myynnillä, lainalla tai vähentämällä kassavarojen määrää. Inves-
tointien omahankintamenolla tarkoitetaan rahoituslaskelman käyt-
töomaisuusinvestointeja, joista on vähennetty rahoituslaskelmaan
merkityt rahoitusosuudet.
Kassan riittävyys (pv): = 365 pv x Kassavarat 31.12. / Kassasta
maksut tilikaudella
Tunnuslukuarvot 2006: koko maa ka. 43 pv, suurin 385 pv, pienin
-17 pv.
Kunnan maksuvalmiutta kuvataan kassan riittävyytenä päivissä.
Tunnusluku ilmaisee, monenko päivän kassastamaksut voidaan
kattaa kassavaroilla. Maksuvalmiuden hoidon kannalta riittävänä
voidaan pitää kahden viikon kassan riittävyyttä.
44
Tulorahoituksen riittävyyden arviointi
Tulorahoituksen riittävyydestä korvausinvestointeihin ja lainan
lyhennyksiin voidaan tehdä johtopäätöksiä tuloslaskelman ja
rahoituslaskelman erien ja niistä laskettujen tunnuslukujen avulla
seuraavalla tavalla:
Kunnan talous on ylijäämäinen tai vahvistuva, kun vuosikate kat-
taa sekä pitkäaikaisten lainojen lyhennykset että korvausinvestoin-
nit. Ylijäämäisessä taloudessa tulorahoitusta jää vielä sen jälkeen,
kun pitkäaikaisten lainojen lyhennykset ja korvausinvestoinnit on
rahoitettu. Kunnan talous voi tilapäisesti olla ylijäämäinen esimer-
kiksi omaisuuden myynnin seurauksena. Mikäli kunnan talous on
useana perättäisenä vuotena ylijäämäinen, joudutaan asiantilaa
perustelemaan toimintakertomuksessa. Jos kyse ei ole kriisitalou-
den tervehdyttämisestä tai varautumisesta poikkeuksellisen suu-
reen investointimenoon tai vastaisen menetyksen korvaamiseen,
joudutaan tuntuvasti ylijäämäisen talouden tuloperusteita tarkis-
tamaan esimerkiksi veroprosenttia alentamalla.
Vahvistuvassa taloudessa kunnan tulorahoitus riittää sekä korva-
usinvestointeihin että lainojen takaisin maksuun, mutta merkit-
tävää ylijäämää ei kunnalle vielä kerry. Vahvistuvassa taloudessa
kunnan omavaraisuusaste paranee.
Kunnan talous on tasapainossa, kun vuosikate kattaa poistot.
Poistojen on vastattava keskimääräistä korvausinvestointien tasoa
45
kunnassa. Tasapainoisessa taloudessa tulorahoitus riittää paitsi toi-
mintamenoihin myös pitämään palvelujen tuotantovälineet kuten
rakennukset ja verkostot toimintakunnossa, ilman lainanottoa tai
omaisuuden myyntiä.
Tasapainossa olevassa taloudessa vuosikate kattaa suunnitelman
mukaiset poistot. Poistojen on kuitenkin vastattava keskimääräistä
vuotuista korvausinvestointien tasoa. Näin ei läheskään aina ole
tilanne; keskimäärin poistot ovat kunnissa alimitoitetut, jolloin
vuosikate ei riitä korvausinvestointeihin, vaikka kattaakin pois-
tot. Tulorahoituksen riittävyyttä arvioitaessa onkin syytä verrata
vuosikatteen, poistojen että poistonalaisten investointien omahan-
kintamenojen määrien samansuuruisuutta. Omahankintameno-
jen määrä, joka saadaan vähentämällä investointimenoista niihin
saadut rahoitusosuudet, vastaa likimäärin kunnan korvausinves-
tointien tarvetta, kun määrä lasketaan useamman vuoden keski-
arvona.
Kunnan talous on heikkenevä, kun vuosikate on positiivinen,
mutta tilikauden tulos negatiivinen. Heikkenevässä taloudessa
vuosikate ei riitä poistoihin. Kunnan on otettava lisää velkaa, rea-
lisoitava käyttöomaisuuttaan tai pitkäaikaisia sijoituksiaan taikka
vähennettävä toimintapääomaansa pitääkseen tuotantovälineet
toimintakunnossa.
Kunnan talouden tila on heikko, kun vuosikate negatiivinen. Kun-
nan taloutta voi kuvata heikoksi, kun vuosikate on merkittävässä
46
määrin negatiivinen. Erityisen vaikeana talouden tilaa on pidet-
tävä silloin, kun negatiivinen vuosikate toistuu vuodesta toiseen.
Heikossa taloudessa kunta joutuu ottamaan velkaa, realisoimaan
omaisuuttaan tai vähentämään toimintapääomaansa juoksevien
menojensa kattamiseksi. Talouden ongelmat näkyvät kunnan
taseessa oman pääoman vähentymisenä ja omavaraisuuden heik-
kenemisenä.
Tuomas Vanhanen
hallituksen jäsen,
Suomen ylioppilaskuntien liitto (SYL) 2008
Lähteet:Kuntatalous – monen muuttujan summa, Suomen Kuntaliitto 2004, toim. Oiva
MyllyntausTaloudelliset tunnusluvut: www.kunnat.net
47Vaikuttam
istyön ajoittaminen
ajoitus, ajoitus, ajoitus!– ajatuksia kuntavaikuttamisesta ja siiHen valmistautumisesta
Oletko ajamasi asian kanssa jo liikkeelle lähtiessäsi myöhässä?
Olet, jos valtuuston esityslista on jaettu ja asiasi on listalla, mutta
et ole sen sisältöön sitä ennen ollut vaikuttamassa. Tämä on karu
tosiasia ja valitettavan totta ainakin suurimmissa kaupungeissa.
Hyvin harva – varsinkaan merkittävämpi – asia muuttuu enää val-
tuuston käsittelyssä.
Tämä harvoin ääneen sanottu tosiasia on liian harvalle vaikutta-
miseen pyrkivälle tuttu, mutta hiemankin kunnalliseen päätök-
sentekoon tutustuneelle sen pitäisi olla itsestäänselvyys. Meidän
valtuutettujen suusta harvoin kuulee korostettavan tätä, mikä lie-
nee vain inhimillistä. Onhan meidät valittu kaupunkilaisten äänillä
tekemään päätöksiä.
En osaa, enkä pyrikään, arvioimaan kuntavaikuttamista pienissä
kunnissa tai kaupungeissa, joita suurin osa Suomen kunnista on.
Pienet muutaman tuhannen asukkaan kunnat eroavat totaalisesti
päätöksenteko- ja valmistelukoneistoltaan suurista kaupungeista.
Kunnan koko vaikuttaa merkittävällä tavalla myös vaikuttamis-
keinoihin.
Kun mietin omaa hallituskauttani Helsingin yliopiston ylioppilas-
kunnassa HYYssä 1990-luvun puolessavälissä, niin olin autuaan
48
tietämätön kunnallisen päätöksenteon mekanismismeista. Kunta-
vaikuttamista ei tuolloin tunnuttu pitävän erityisen kiinnostavana
opiskelijapiireissä, vaikka merkittävä määrä opiskelijan arkeen liit-
tyvästä päätöksenteosta tehdäänkin kuntatasolla. Menneitä aikoja
muistellen ja nykyistä kokemuspohjaani hyödyntäen, kiteytyivät
alla olevat muutamat kuntavaikuttamisen perusopit:
I Tutustu kaupunkisi valmistelu- ja päätöksentekomekanismiin
Ennen kunnallisen päätöksentekojärjestelmän tuntemista on turha
kuvitella, että voisit saada ajamiasi asioita eteenpäin. Samalla valot-
tuu myös se, miksi olet autuaasti nukkunut onnesi ohi, jos asia on
jo valtuuston esityslistalla.
Vaikka kaupunginvaltuusto onkin kunnallisen päätöksenteon ydin,
on suurin osa päätöksistä käytännössä siunattu jo joko lautakun-
tavaiheessa tai kaupunginhallituksessa. Tämä tosiasia ei suinkaan
tarkoita, että me valtuutetut toimisimme vain kumileimasimina.
Muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta valtuutetut miehittävät
merkittävimmät luottamushenkilöpaikat kaupunginhallituksissa,
kuntayhtymissä ja tärkeimmissä lautakunnissa.
II Tutustu aikaisempiin päätöksiin ja linjauksiin
Jotta voit aidosti vaikuttaa tuleviin päätöksiin, on syytä tuntea asi-
aasi vaikuttavat aikaisemmat päätökset. Jos esimerkiksi otetaan
vaikkapa opiskelija-asuntojen lisäämistarve, on ennen lobbaamista
syytä tutustua ainakin kaupungin voimassa olevaan yleiskaavaan,
asuntopoliittiseen ohjelmaan, aikaisempiin hankkeisiin jne.
49
III Tunne asiasi ja sen mahdolliset laajemmat vaikutukset
Muista, että sinun kauttasi vaikuttamisen kohteena oleville hen-
kilöille muodostuu kuva asiastasi ja sen merkityksestä. On siis
syytä tuntea ajamasi asian taustat ja vaikutukset mahdollisimman
laaja-alaisesti – toista tilaisuutta ensivaikutelman luomiseen ei tule.
Asiantuntemus myös vakuuttaa kuulijan siitä, että olet tosissasi ja
myös nähnyt vaivaa opiskellaksesi taustat.
Erityisesti luottamushenkilöt, mutta myös keskeiset virkamiehet
saavat valtavasti ja hyvin eritasoisia yhteydenottoja, joilla pyritään
vaikuttamaan mitä erilaisimpiin asioihin. Joukosta erottuvat eduk-
seen ne, jotka ovat tehneet kotiläksynsä kunnolla.
Hyvä lobbaaja osaa myös tarvittaessa mittasuhteuttaa oman asiansa
suurempiin kokonaisuuksiin. Esimerkiksi kaupungin asuntopoli-
tiikka on moniulotteinen kokonaisuus, jossa opiskelija-asuminen
on vain yksi, jopa melko pienehkö, osa-alue.
IV Tunne avainvirkamiehet ja luottamushenkilöt
Päätöksenteon valmistelussa olennaisessa asemassa ovat virka-
miehet. Hyvä vaikuttaja tuntee ainakin omalle asialleen keskei-
set toimijat – niin virkamiehet kuin luottamushenkilöt. On hyvin
pieni vaiva kaivaa esiin oikeat henkilöt – suurissa kaupungeissa
valtuutettujen on pakko keskittyä tiettyihin osa-alueisiin ja siksi
on turha olettaa, että valtuutettu kuin valtuutettu voisi tuntea
asiaasi.
50
V Ajoita oikein ja mieti lähestymistapa
Kirjoitus on otsikoitu vallitsevan trendin mukaisella toistolla:
ajoitus, ajoitus, ajoitus. Tämä onkin vaikuttamiseen opastavan
kirjoittajan arvokkain neuvo. Ajoittamalla (ja luonnollisesti koh-
distamalla) vaikuttaminen oikein, säästää valtavasti työtä. Ehkä
lobbaaminen asioiden valmisteluvaiheessa ei ole niin seksikästä
kuin perinteinen kärkipoliitikkojen ja kaupunginjohtajien tapaa-
miset, mutta aivan varmasti tehokkaampaa. Tosiasia vain on, että
mitä paremmin ajoitat ja kohdistat vaikuttamisesi, sitä tuloksek-
kaampaa se on.
Mieti myös lähestymistapaasi. Kuten aikaisemmin mainitsin,
niin yhteydenottoja tulee melkoisesti. Yksittäinen sähköposti
tylsällä mitään sanomattomalla otsikolla, jossa pahimmillaan on
kymmenen sivun liite kirjoitettuna 10-fontilla, päätyy helposti
lukemattomien sähköpostien mustaan aukkoon. Hyvä vaikuttaja
osaa kiteyttää ja ilmaista asiansa lyhyesti ja mielenkiintoisesti niin
sähköisen viestinnän välityksellä kuin henkilökohtaisesti tavat-
taessa.
VI Pyri vaikuttamisessa pitkäjänteisyyteen
Opiskelijoiden edunvalvonta- ja vaikuttamistyötä hankaloittaa sen
parissa toimivien henkilöiden nopea vaihtuvuus. Tämä kuuluu
luonnollisesti opiskelijoiden edunvalvonnan luonteeseen ja juuri
siksi tiedon siirtäminen seuraavalle vaikuttajapolvelle on olennai-
sen tärkeää, mutta harmiteltavan laiminlyötyä. Päättäjän kannalta
taas pitkäjänteisyys ja kauemmas tulevaisuuteen katseen siirtämi-
51
nen palvelisi tarkoitusta paremmin. Älä siis pety vaikka tulokset
eivät ole välittömiä – kuntapolitiikka vaatii pitkäjänteisyyttä ja sitä
vaaditaan myös vaikuttamaan pyrkiviltä!
Tatu Rauhamäki
asuntoministerin erityisavustaja
Kirjoittaja on ollut Helsingin kaupunginvaltuutettu vuodesta
2000 lähtien ja toimii tällä hetkellä myös YTV:n hallituksen
puheenjohtajana. Kirjoittaja on toiminut myös Helsingin yli-
opiston ylioppilaskunnan HYY:n hallituksessa 1996.
52Va
ikut
tam
isty
ön a
joitt
amin
en vaikuttamisen aikataulu vaalien alla
Puolueiden valmistautuminen vaaleihin alkaa jo yli vuosi ennen
vaaleja. Puolueet valitsevat hyvissä ajoin muun muassa vaalipäälli-
kön sekä usein poliittisen sihteerin tai vaalisuunnittelijan, joka kir-
joittaa ja kokoaa pohjaa puolueen vaaliohjelmalle. Ylioppilaskun-
nissa vaikuttaminen valtakunnallisiin vaaliohjelmiin kannattaakin
aloittaa ajoissa. Puolueiden kunnallisvaaliohjelmia valmisteltiin
jo vuoden 2007 lopusta lähtien, ja suurin osa puolueista vahvisti
valtakunnalliset tavoitteensa vuoden 2008 ensimmäisten kuukau-
sien aikana. Paikallisten vaaliohjelmien kirjoittaminen aloitetaan
yleensä täydellä teholla valtakunnallisten tavoitteiden päättämisen
jälkeen. Ylioppilaskuntien on hyvä olla aktiivisesti yhteydessä puo-
lueisiin ja yrittää ajaa omia tavoitteitaan läpi jo vaaliohjelmiin. Näin
opiskelijoille tärkeitä teemoja on helpompi nostaa sekä ehdokkai-
den että median tietoisuuteen kuin ainoastaan ylioppilaskuntien
omien kampanjoiden kautta. Paikalliset poliittiset opiskelija- ja
nuorisojärjestöt ovat vaaliohjelmavaikuttamisessa keskeisiä yhteis-
työkumppaneita.
Ennakkoäänestyspaikkojen sijoittelu on opiskelijoiden ja nuorten
äänestysaktiivisuuden parantamisen kannalta tärkeää. Kunnan
keskusvaalilautakunnat muotoilevat ehdotuksensa ennakkoää-
nestyspisteistä ja lopullisen päätöksen tekevät kaupunginvaltuus-
tot. Vuoden 2008 kunnallisvaalien ennakkoäänestyspaikat ovat
keväällä 2008 kaupunginvaltuustoissa päätettävänä. Aikataulut
53
vaihtelevat kunnittain ja vaalilaissa on määritelty ainoastaan, että
äänestyspisteet on määrättävä ”hyvissä ajoin”. Ylioppilaskuntien
on oltava loppukevääseen saakka aktiivisesti yhteydessä keskus-
vaalilautakuntaan ja vielä ennen lopullista päätöstä kaupungin-
valtuutettuihin. Äänestyspisteitä sijoitellaan usein suuriin kaup-
pakeskuksiin ja automarketteihin, joissa nuoret liikkuvat harvoin.
Olisikin perusteltua, että opiskelija-asuntojen tai kampusten lähei-
syydessä on omia äänestyspisteitä. Joissain yliopistokaupungeissa
ylioppilaskunnat ovat saaneet kampuksille äänestyspisteitä, osassa
kampuksille tulee äänestysbussi. Kuitenkin esimerkiksi Helsingissä
keskusvaalilautakunnan mielestä yliopisto ei ole riittävän julkiseksi
koettu alue, jotta sinne voitaisiin laittaa äänestyspiste. Asenteisiin
vaikuttaminen sekä vaalilautakuntien näkökulmiin vaikuttaminen
on tärkeää ja se on aloitettava ajoissa.
Ylioppilaskunnat voivat yrittää saada opiskelijoita ehdokkaiksi esi-
merkiksi kokoamalla sähköpostiin eri puolueiden opiskelijajärjes-
töjen yhteystiedot ja kannustaa opiskelijoita hakeutumaan ehdok-
kaiksi. Puolueita voi houkutella mainostamaan ylioppilaslehdissä
tai ylioppilaslehtiä voi kannustaa kirjoittamaan ennakkoartikkeli
kunnallisvaaleista ja ehdokasasettelusta. Mitä enemmän on nuoria
ehdokkaita, sitä todennäköisempää on, että nuoret saavat myös
enemmän ääniä. Vuoden 2004 kunnallisvaaleissa 20–24-vuotiaita
ehdokkaita koko maassa oli yhteensä 1 519, kun 55–59-vuotiaita oli
ehdolla 6 148 henkilöä. Kunnallisvaaleissa 2008 ehdokasasettelu on
kuumimmillaan kevään lopulla sekä kesällä. Esimerkiksi eduskun-
tavaaleissa ehdokkaat valitaan jo aikaisemmin.
54
Myös esimerkiksi vaihto-opiskelijat saavat äänestää ennakkovaa-
leissa opiskelukaupunkinsa suurlähetystössä tai konsulaatissa.
Vaihtoon lähtevien infopakettiin voikin liittää paperin, jossa ker-
rotaan mahdollisuudesta äänestää myös ulkomailla. Vaihtoaika-
tauluista riippuen tietopaketti voi olla hyvä liittää jo keväällä jär-
jestettävään vaihto-opiskeluun lähtevien tiedotustilaisuuteen.
Ylioppilaskuntien näkyvä rooli vaalien taustavaikuttajana ja kes-
kustelun aiheiden määrittelijänä on juuri vaalien alla. Äänestys-
aktiivisuus ennakkovaaleissa on tilastojen mukaan kasvanut kai-
kissa vaaleissa. Esimerkiksi vuoden 2004 kunnallisvaaleissa äänistä
noin 40 prosenttia annettiin jo ennakkovaaleissa. Ennen varsinaista
vaalipäivää ehdokkaat ovat usein niin kiireisiä kaduilla kam-
panjoinnissa, että keskustelutilaisuuksiin voi olla vaikeaa saada
ehdokkaita. Myös yleisön houkutteleminen paikalle on helpompaa
silloin, kun ihmiset eivät vielä ole kyllästyneet vaaleihin, ja oman
ehdokkaan etsiminen on käynnissä. Mitä lähemmäs vaaleja tul-
laan, sitä vähemmän on aikaa ja kiinnostusta osallistua erilaisiin
tilaisuuksiin. Opiskelijoille keskeisten teemojen nostaminen kes-
kusteluun on aloitettava jo muutama viikko ennen ennakkovaaleja.
Näkyvät ja uudet ideat sekä provosoivat tempaukset herättävät
kiinnostusta ja huomiota ja voivat olla hyviä välineitä keskustelun
herättämiseksi.
Vaaleista saa lisää tietoa osoitteesta http://www.vaalit.fi. Tältä
sivustolta löytyy myös tilastotietoa vaaleista sekä muun muassa
nuorten ehdokkaiden määristä ja nuorten äänestysaktiivisuudesta.
55
Tärkeimmät päivämäärät vuoden 2008 kunnallisvaaleissa:
Vaalipäivä sunnuntai 26.10.2008 �Ennakkoäänestys kotimaassa 15. � –21.10.2008Ennakkoäänestys ulkomailla 15. � –18.10.2008Ehdokasasettelu vahvistetaan 25.9.2008 �Ehdokashakemukset jätettävä viimeistään 16.9.2008 ennen klo �16.00Äänioikeustiedot määräytyvät 5.9.2008 ja äänioikeusrekisteri �perustetaan 10.9.2008.
Johanna Nuorteva
sosiaalipoliittinen sihteeri, Suomen ylioppilaskuntien
liitto (SYL)
kaupunginvaltuuston varajäsen (vihr.), Helsinki
56Ku
nnal
lisva
alei
sta
ylei
sest
i
puolueiden oHjelmat kunnallisvaaleissa
Puolueiden kunnallisvaaliohjelmat jakautuvat ainakin kolmen
alueellisen tason ohjelmiin: valtakunnallisiin, maakuntatason sekä
kuntakohtaisiin ohjelmiin. Lisäksi yksittäisillä ehdokkailla on omia
tavoitteitaan ja teemojaan.
Valtakunnallinen ohjelma sisältää yleiset linjaukset
Puolueiden aikataulut valtakunnallisten ohjelmien hyväksymiselle
ja julkaisemiselle vaihtelevat. Viime aikoina yleinen suuntaus on
ollut se, että varsinaiset vaaliohjelmat on julkaistu yhä lähempänä
vaaleja. Tällä pyritään siihen, etteivät ohjelmalliset avaukset ehtisi
väljähtyä ennen varsinaista vaalikampanjaa. Ohjelmien valmistelu
aloitetaan puolueissa kuitenkin hyvissä ajoin, useimmiten noin
vuosi ennen vaaleja. Lisäksi on huomattava, että puolueet tekevät
erilaisia ohjelmallisia kannanottoja, avauksia ja tavoitetarkennuk-
sia linjauksiinsa myös ennen ja jälkeen varsinaisen vaaliohjelman
hyväksymisen.
Valtakunnallisten ohjelmien kirjoittamisen haaste on siinä, että
niissä puolueiden pitää linjata tavoitteensa hyvinkin erikokoisia
ja erilaisissa taloudellisissa tilanteissa olevia kuntia ja niiden asuk-
kaita varten. Valtakunnalliset ohjelmat sisältävät puolueen suuret ja
yleiset tavoitteet. Voisi arvioida, että puolueiden suuria ”kattotee-
moja” syksyn 2008 kunnallisvaaleissa ovat ainakin peruspalvelujen
57
turvaaminen kuntalaisille, viihtyisän elinympäristön edistäminen,
yrittäjyyden ja elinkeinotoiminnan edellytysten kehittäminen kun-
nissa, kuntien työntekijöiden asema, vaikuttamisen ja paikallisde-
mokratian edistäminen sekä kuntien vakaan talouden turvaami-
nen.
Kunta- ja palvelurakenneuudistus, Paras-hanke, sekä siihen liit-
tyvät suunnitelmat ja toimenpiteet tuovat ohjelmiin varmuudella
uusia elementtejä verrattuna aiempiin vaaleihin. Vaalien ”kuu-
mat”, vahvasti mediassa esille nousevat teemat tarkentuvat yleensä
vasta varsinaisen vaalikamppailun aikana. Vuonna 2004 tällaiseksi
aiheeksi muodostui kysymys kuntien palveluiden tuottamista-
voista, siis yksityistämisestä, ulkoistamisesta ja kunnan omasta
palvelutuotannosta.
Maakuntaohjelmassa etsitään menestystekijöitä
Kunnallisvaaleilla on myös maakunnallista merkitystä. Maakun-
taliiton hallituksen ja valtuuston kokoonpano määräytyy kunnal-
lisvaalien tuloksen perusteella. Siksi puolueiden piiriorganisaatiot
panostavat yhä enemmän kunnallisvaalien yhteydessä myös maa-
kunnallisten ohjelmien laadintaan.
Maakuntaohjelmissa puolueet pyrkivät erittelemään alueen vah-
vuuksia ja löytämää uusia menestystekijöitä maakunnan vetovoi-
man ja kehityksen edistämiseksi. Puolueet ottavat ohjelmissaan
kantaa niin aluekehityksen yleisiin edellytyksiin, yrittämisen,
58
osaamisen ja koulutuksen edistämiseen, liikennehankkeisiin,
yhdyskuntarakenteeseen, ympäristöön kuin asumiseenkin. Seutu-
kuntayhteistyö ja maakunnalliset hallintokysymykset ovat myös
osassa ohjelmista vahvasti esillä.
”Räätälöity” kuntakohtainen ohjelma
Menestyäkseen vaaleissa puolueiden täytyy ”räätälöidä” jokai-
seen kuntaan oma ohjelma. Valtakunnalliset ja maakunnalliset
ohjelmat ovat liian yleisluontoisia ajatellen hyvinkin erilaisia kun-
tia ja niiden asukkaita. Kuntakohtaisten ohjelmien laadinnasta
vastaavat puolueiden kunnallisjärjestöt tai paikallisosastot ja
-yhdistykset.
Ohjelmien teemat ja etenkin niiden painotukset vaihtelevat suu-
resti. Kunnan asukasmäärä ja pinta-ala, maantieteellinen sijainti,
väestörakenne ja -kehitys, taloudellinen tilanne, palvelujen tuotta-
mistavat sekä elinkeinorakenne ovat esimerkkejä tekijöistä, jotka
vaikuttavat puolueiden teemojen ja näkökulmien valintaan ohjel-
makirjoituksessa.
Etelän suurissa kaupungeissa ohjelmissa otetaan maaseutukun-
tia enemmän huomioon esimerkiksi asuntojen saatavuuteen ja
kohtuuhintaisuuteen, viher- ja virkistysalueisiin ja päivähoito-
paikkojen riittävyyteen liittyviä kysymyksiä. Harvaan asutuissa
muuttotappiokunnissa puolestaan pinnalla olevia asioita ovat pal-
veluverkon ja palveluiden turvaaminen, elinkeinoelämän ja yrit-
59
tämisen vireyttäminen sekä yleensäkin tiukkaan kuntatalouteen
liittyvät kysymykset.
Puolueen koko ja valta-asema kunnassa vaikuttaa jonkin verran
ohjelmien sisältöön, näkökulmiin ja tyyliin. Vaikka kunnissa ei ole-
kaan samalla tavalla hallitus–oppositio-asetelmia kuin valtakun-
nan politiikassa, suuren ja vaikutusvaltaisen puolueen ohjelmiin
vaikuttaa ”vastuunkantajapuolueen” rooli. Se joutuu ”haastaja-
puolueita” enemmän ottamaan ohjelmassaan huomioon sen, että
harjoitettu ja tulevan vaalikaudenkin politiikka on pitkälti heidän
johtamaansa joko yksin tai yhdessä joidenkin muiden puoluei-
den kanssa. Kunnan suurten puolueiden ohjelmat saattavatkin
muistuttaa kunnallispoliittisia hallitusohjelmia, joissa on melko
yksityiskohtaiset toimenpide-ehdotukset seuraavalle valtuusto-
kaudelle. Haastajapuolueiden ohjelmat ovat usein oppositiohen-
kisempiä: kriittisiä, räväkämpiä ja vahvemmin vaihtoehtoja esit-
täviä.
Kuntakohtaisten ohjelmien ja tavoitteiden pohjalta puolueet raken-
tavat paikalliset kampanjansa, joilla pyritään vakuuttamaan kunta-
laiset äänestäjinä. Harva kuntalainen tutustuu kokonaisuudessaan
sen enempää puolueiden valtakunnallisiin tai edes kuntakohtaisiin
ohjelmiin. Siksi puolueet pyrkivät tiivistämään ohjelmalliset tavoit-
teensa mainonnan, käsiesitteiden tai muiden kampanjamuotojen
avulla. Sähköinen media – ja etenkin internet – on ohjelmien ja
teemojen esille tuonnissa yhä tärkeämpi väline, jonka merkitystä
mikään puolue ei voi enää väheksyä.
60
Yhteenvetona voisi sanoa, että kuntakohtaisissa ohjelmissa linja-
taan tavoitteet tulevalle valtuustokaudelle ensinnäkin puolueen
omaa päätöksentekoa ja toimintaa varten. Vielä tärkeämpää on se,
että niiden avulla puolueet tuovat esille ohjelmalliset tavoitteensa
ja jopa toimenpide-ehdotuksensa, joille ne haluavat äänestäjien
luottamuksen vaaleissa entistä paremman kunnan rakentamiseksi
asukkaille.
Ehdokkaat antavat kasvot puolueiden sanomalle
Tärkein menestystekijä puolueille kunnallisvaaleissa on hyvät
ehdokkaat. He antavat kasvot puolueille ja niiden sanomalle. Harva
ehdokas tekee pitkiä ohjelmajulistuksia, mutta omat pääteemat
vaaleissa ja tavoitteet kunnallispolitiikassa on jokaisen vakavasti
otettavan ehdokkaan tehtävä selväksi itselleen. Ja ne on tuotava
esille myös äänestäjille.
Hyvällä ehdokkaalla on siis omat selkeät vaaliteemansa, jotka ovat
konkreettisia, ajankohtaisia ja koskettavat kuntalaisia; arkipäivän
teemoja, joilla pääsee äänestäjän ”iholle”. Puiston penkkien koh-
talo saattaa joillekin kuntalaisille olla äänestyspäätöstä tehtäessä
ratkaisevampaa kuin vuosikatteen suuruus kunnan tilinpäätök-
sessä.
On yleisesti hyväksyttyä ja tunnustettua, ettei yksittäisen ehdok-
kaan tarvitse olla kaikkien kuntapolitiikkaan liittyvien kysymysten
asiantuntija. Taitava ehdokas ammentaa teemansa itselleen lähei-
61
sistä asioista ja arkipäivän kokemuksista. Asiantuntemus syntyy
kuntapolitiikassa usein jopa huomaamatta, elämällä aivan taval-
lista elämää.
Ilkka Miettinen
suunnittelupäällikkö, Suomen Keskusta
62Ku
nnal
lisva
alei
sta
ylei
sest
i
kuntavaalien eHdokasasetteluopiskelijaliikkeen näkökulmasta
Opiskelijaliikkeen – ja erityisesti sen lipunkantajan ylioppilaskun-
tien – kannalta kuntavaikuttamisessa on huikeita mahdollisuuksia
kerran neljässä vuodessa. Toisin kuin yleisesti ajatellaan, on tehok-
kain aika noin vuosi ennen vaaleja. Opiskelijapoliitikkojen kunta-
vaikuttamisen kulta-aika on siis ehdokasasettelun ja vaalivalmis-
telun aika, ei niinkään vaalit tai sen jälkeinen aika.
Ehdokasasettelu ja vaalivalmistautuminen on hyvää aikaa kaikille
eturyhmille, mutta aivan erityisesti opiskelijaliikkeelle. Opiskeli-
jaliikkeen kannalta ajankohdassa yhdistyy tilanne jossa liikkeen
heikkoudet eivät näyttäydy, mutta vahvuudet korostuvat. Se, ett-
eivät opiskelijaliikkeen rivit ole kovin tiiviit, ei näyttäydy kaikessa
mitassaan. Lobbareiden kokemattomuus tai vähät varatkaan eivät
näyttele keskeistä roolia. Erityisiä vahvuuksia on se, että opiskelija-
poliittisessa vaikuttamisessa voidaan käyttää normaalia laajempaa
joukkoa aktiiveja ja se, että opiskelijoilla on usein mahdollisuus
käyttää hetkellisesti paljon aikaa vaalityöhön.
Ylioppilasliikkeen keskeisimpiä ongelmia on rivien harvuus ja seka-
vuus. Vaikka ylioppilaskunnat edustavatkin yli 145 000 opiskelijaa,
on kaikille lobattaville selvää, etteivät ylioppilaskunnat kykene
mobilisoimaan valtaosaa jäsenistöstään toimintaan. Tämä erottaa
ylioppilaskunnat monesta muusta eturyhmästä. Opiskelijoiden
joukko on muutenkin varsin pieni, kun sitä verrataan esimerkiksi
63
eläkeläisiin, ammattiliittoihin tms. Tämän vuoksi perinteinen lob-
baaminen ei välttämättä ole tehokkain tapa edistää opiskelija-asiaa,
vaikka se onkin monissa tapauksissa välttämätöntä ja tarpeellista.
Sen sijaan ehdokkuus ja vaikuttaminen suoraan ehdokkaisiin esi-
merkiksi näiden henkilökohtaisissa tukiryhmissä on tehokasta
vaikuttamista. Tässä työssä voidaan hyödyntää samanaikaisesti
useampaa toimijasukupolvea. Ehdokasasetteluun osallistuminen
opiskelijapoliittisena vaikuttamisena on helppoa ja tuloksekasta,
mutta edellyttää pieniä muutoksia opiskelijapolitiikan toiminta-
filosofiassa. Lähinnä uudelleen ajattelua tarvitaan sitoutumatto-
muus- ja poliittisuus-linjausten kohdalla.
Tehokas opiskelijaliike pitää huolen, että sen edustajia on runsaasti
ehdolla kunnallisvaaleissa. Opiskelijaliikkeen ehdokkaiden tulee
koota itselleen vahva tukiryhmä ja tässäkin ylioppilaskunnan aktii-
vit voivat luoda merkittävän pohjan. Useimmissa kunnissa opiske-
lijapoliitikon on helppo päästä ehdokkaaksi, ainakin Vihreiden ja
luultavasti myös muiden puolueiden listoille. Kunnallisvaaleissa
hyvä kampanja tuo varsin helposti ainakin joitain kunnallisia luot-
tamustoimia, vaikka läpimeno ei heti onnistuisikaan. Ylioppilas-
kunnan on siis aidosti helppo saada omia aktiivejaan kunnalliseen
päätöksentekoon ja puolueiden kunnallispoliittiseen sisäpiiriin,
jossa vaikuttaminen on paitsi helppoa, myös tehokasta.
Opiskelijaliikkeen tavoitteiden kannalta olennaisinta on suhtautua
eri puolueiden toimintaan osallistuviin ylioppilaskunnan jäseniin
64
omina edustajina ja pitää huoli, että ehdokkaat kokevat olevansa
opiskelijaliikkeen yhteisellä asialla. Poliittisesti sitoutuneisiin opis-
kelijoihin suhtaudutaan usein kuten ulkopuolisiin, ja tämä on opis-
kelijaliikkeen tavoitteiden edistämisen kannalta vahingollista. On
tärkeää pitää huoli siitä, että valtuustoissa on itsensä opiskelijaliik-
keeseen kuuluviksi kokevia edustajia.
Ylioppilaskuntien kannattaa käyttää energiaansa siihen, että sen
aktiivit lähtevät ehdolle ja kokevat ehdokkuudellaan edistävänsä
opiskelijoille tärkeitä asioita. Tämän lisäksi opiskelijoita kannattaa
kannustaa osallistumaan vapaaehtoisina myös muiden kuin opis-
kelijaehdokkaiden kampanjoihin. Kampanja-aktiivit muodostuvat
parhaissa tapauksissa ehdokkaiden luotetuiksi tukihenkilöiksi ja
saavat omien vahvuusalojensa osalta asiantuntijastatuksen koh-
tuullisen helposti. On opiskelijaliikkeen etu, että useilla ehdok-
kailla on lähipiirissään opiskelija-aktiiveja.
Sen lisäksi, että opiskelija-aktiiveja kannustetaan ehdokkaiksi ja
vaalityöhön, tulee ylioppilaskunnan pitää heihin yhteyttä ja kertoa
tavoitteistaan jo hyvin varhaisessa vaiheessa. Ohjelmatavoitteiden
viestinnän jatkeeksi kannattaa muodostaa perinne kunnallisissa
luottamustoimissa toimivien ja niihin pyrkivien opiskelijoiden
ja ylioppilaskunnan johdon tapaamisista esim. puolivuosittain.
Tapaamisissa ylioppilaskunnan johto saa tärkeää tietoa mm. kun-
nallispolitiikan aikatauluista ja kykenee pitämään läheiset suhteet
omiin edustajiinsa.
65
Kunnallisasiat ovat kaikkien kunnassa asuvien asioita, ja siten
myös opiskelija-asioita. Tehokas ja ajoissa liikkeellä oleva opiskeli-
jaliike voi varmistaa äänensä kuulumisen aktiivisella osallistumi-
sella kunnallisvaaleihin. Mitä enemmän kunnallispolitiikassa on
opiskelijaliikkeeseen itsensä mieltäviä poliitikkoja, sitä paremmin
opiskelijoiden tarpeet huomioidaan päätöksenteossa.
Ville Tuominen
kampanjapäällikkö, Vihreät De Gröna
Taideteollisen korkeakoulun ylioppilaskunnan TOKYOn
hallituksen puheenjohtaja 2003
66U
usi v
altu
usto
kaus
i – s
uhte
iden
luom
inen kaupunginvaltuusto
– ylimmän vallan Haltija
Suomessa kunnilla on perustuslailla turvattu itsehallinto. Demo-
kratia toteutuu kunnallisessa itsehallinnossa siten, että kuntalaiset
valitsevat luottamushenkilöt päättämään kunnan asioista. Kunnan
korkein päättävä elin on valtuusto. Neljän vuoden välein järjestet-
tävissä kunnallisvaaleissa valitaan valtuuston jäsenet ja varajäsenet
eli valtuutetut ja varavaltuutetut. Valtuutettuja on 13–85 kunnan
asukasluvusta riippuen. Valtuusto valitsee keskuudestaan puheen-
johtajan ja tarvittavan määrän varapuheenjohtajia. He edustavat
yleensä suurimpia valtuustoryhmiä. Valtuusto on järjestäytynyt
valtuustoryhmittäin, jotka usein vastaavat vaaleissa ehdokkaita
asettaneita ryhmittymiä. Valtuustoryhmän voi muodostaa yksikin
valtuutettu. Valtuusto on päätösvaltainen, kun vähintään kaksi kol-
masosaa valtuutetuista on läsnä.
Ylimpänä päättävänä elimenä valtuuston tehtävänä on vastata
kunnan toiminnasta, palveluista ja taloudesta päättämällä nii-
den yleisistä periaatteista. Valtuusto päättää myös kunnan hal-
lintosäännöstä, jolla määrätään kunnan hallintomenettelystä. Val-
tuusto valitsee kunnanjohtajan ja kunnanhallituksen sekä asettaa
lautakunnat. Käytännön työn tekevät päätettyjen suuntaviivojen
mukaisesti lautakunnat, virkamiehet ja kunnanhallitus. Hallitus
valmistelee valtuustoon menevät asiat sekä vastaa niiden täytän-
töönpanosta ja laillisuudesta.
67
Pääsääntöisesti valtuustossa käsiteltävät asiat ovat kunnanhallituk-
sen ehdotuksia. Valtuusto voi hyväksyä asiat esitysten mukaisesti
tai tarvittaessa päättää toisin. Kuntalain mukaan kunnanhallituk-
sen on valmisteltava kaikki valtuustossa käsiteltävät asiat. Poikke-
uksen tähän muodostavat valtuuston toiminnan sisäistä järjestelyä
koskevat asiat, valtuuston asettaman tilapäisen valiokunnan tai
tarkastusvaliokunnan valmistelevat asiat. Valtuuston käsiteltäväksi
voivat myös valtuutetut tai kuntalaiset esittää asioita. Valtuutetut
voivat tehdä valtuustoaloitteita. Niistä ei ole säädetty kuntalaissa,
vaan yleensä kuntien hallintosäännöissä tai valtuustojen työjärjes-
tyksissä. Tästä seuraa, että kunnissa saattaa olla eroja valtuusto-
aloitteiden käsittelyssä. Usein valtuustoaloite lähetetään kunnan-
hallituksen valmisteltavaksi. Tähän liittyen voidaan valtuustossa
käydä myös lähetekeskustelu.
Kunnan asukkailla on oikeus tehdä kunnalle aloitteita sen toimin-
taa koskevissa asioissa. Kuntalaisaloitteen tekijälle on ilmoitettava
toimenpiteet, jotka on suoritettu aloitteen johdosta. Valtuustoa on
vähintään kerran vuodessa informoitava sen toimivaltaan kuulu-
vissa asioissa tehdyistä aloitteista ja niiden johdosta suoritetuista
toimenpiteistä. Kuntalaisaloite on otettava valtuuston käsittelyyn,
mikäli sen toimivaltaan kuuluvassa asiassa aloitteen tekijöinä on
vähintään kaksi prosenttia äänioikeutetuista kunnan asukkaista.
Valtuusto voi käsitellä asian, joka on mainittu kokouskutsussa ja
valmisteltu kuntalain edellyttämällä (yllä kerrotulla) tavalla. Jos
asia on kiireellinen, valtuusto voi päättää ottaa asian käsiteltäväk-
68
seen, vaikka sitä ei ole mainittu kokouskutsussa. Jos asiaa ei ole
lainkaan valmisteltu, se voidaan ottaa käsittelyyn vain yksimieli-
sellä päätöksellä. Valtuuston kokoukset ovat pääsääntöisesti jul-
kisia, toisin kuin kunnanhallituksen tai lautakuntien kokoukset.
Kokouksen julkisuudesta voidaan poiketa silloin, jos kokouksessa
käsitellään asiaa tai asiakirjaa, joka on lailla säädetty salassa pidet-
täväksi tai valtuusto muuten painavan syyn vuoksi niin päättää.
Tuomo Puumala
kansanedustaja (kesk.)
kaupunginvaltuuston puheenjohtaja, Kokkola
69U
usi valtuustokausi – suhteiden luominen
kaupunginHallitus – arjen poliittinen joHtaja
Kunnallispolitiikka on aika vähän tunnettu politiikan lohko. Ja
vielä huonommin tunnetaan kunnallisissa asioissa käytetyt vallan-
käyttötavat. Turun yliopiston valtio-opin professori Matti Wibergin
laajassa oppikirjassa Politiikka Suomessa ei löydy asiahakemistosta
kaupunginhallitusta, eikä kunnanhallitusta. Ainoa kunnallispo-
litiikkaan liittyvä hakusana on kunnallinen työmarkkinalaitos.
Lukion yhteiskuntatiedossa kunnanhallituksesta kerrotaan suo-
raan vain puolen sivun verran. Kirjassa ylikorostuu kunnan pal-
velutehtävien ja niiden hallinnoinnin kuvailu suhteessa itse poliit-
tiseen päätöksentekoprosessiin.
Tästä on hieman vaikea syyttää oppikirjantekijöitä, sillä suuri osa
kunnallispolitiikoista on itsekin omaksunut tämän heille tarjotun
hallinnollisen roolin. He ovat usein unohtaneet olevansa kaikesta
päättäviä poliittisia toimijoita.
Tässä nykyisessä käytännössä hämärtyy se tosiasia, että poliitti-
sesti valittu kaupunginhallitus käyttää ylintä toimeenpanovaltaa
kaupungissa. Se myös johtaa kaupungin hallintoa, ja vastaa sen
talouden hoidosta. Se myös valmistelee kaupunginvaltuustossa
käsiteltävät asiat, ja huolehtii sitten niiden käytäntöön panosta ja
laillisuuden valvonnasta.
70
Kaupunginhallitus koostuu kaupunginvaltuuston valitsemasta
15:sta henkilöstä, jotka istuvat yleensä koko vaalikauden (Hel-
singissä tosin vain kaksi vuotta kerrallaan). Yleensä hallitukseen
valitaan vaaleissa valittuja kaupunginvaltuutettuja, joilla on sekä
vaaleissa hankittu kansalaisten, että oman valtuustoryhmänsä luot-
tamus. Tämä käytäntö tuo mukanaan tietyn poliittisen vastuunalai-
suuden ja sidonnaisuuden. Poliittisesti valitut luottamushenkilöt
noudattavat yleensä poliittisen ryhmänsä kannanottoja, vaikka täl-
laista sidonnaisuutta ei missään suoraan vaadita. Tätä käytäntöä
kutsutaan myös tutummalla nimellä ryhmäkuri.
Äskeinen selostus on mielestäni tarpeen tietää, jos opiskelija haluaa
lähestyä kaupunginhallitusta. On tiedettävä keitä kaupunginhalli-
tuksen jäsenet ovat ja millä valtuuksilla he toimivat. Muuten odo-
tukset saattavat olla kohtuuttomat, ja johtavat vieraantumiseen
politiikasta. Kaupunginhallituksen jäsenet ja ryhmät kun voivat
vain luvata, sen mihin heillä on valtuudet ja mihin heidän rah-
keensa riittävät.
Valtaa kaupunginhallituksella kuitenkin on.
Itsekään ei oikein tule ajatelleeksi kuinka rankka työkalu kau-
punginhallitus poliitikkojen käsissä on. Sitä voi verrata maan
hallitukseen, tosin sillä erolla, että Helsingin kaupunginhallituk-
sessa ovat edustettuna äänimääriensä suhteessa kaikki suurem-
mat puolueet. Näin sillä ei käytännössä ole edes sitä tarkkailevaa
oppositiota.
71
Kaupunginhallitus on elin, joka pystyy reagoimaan nopeimmin
tärkeisiin ajankohtaisiin asioihin; on kyseessä sitten Elimäenkadun
talonvaltaus tai sairaanhoitajien joukkoirtisanoutumisen uhka. Näissä
tapauksissa kaupunginhallitus kuulee asiantuntijoita, ja ohjeistaa
osaltaan kaupungin johdon toimimaan haluamallaan tavalla.
Kaupunginhallitus voi myös alistaa kaupungin lauta- ja johtokun-
tien tekemiä päätöksiä itselleen. Asioita alistetaan kohtuullisen
harvoin, mutta kuitenkin useita kertoja vuodessa. Kussakin lauta-
ja johtokunnassa istuu myös kaupunginhallituksen edustaja, joka
valvoo, että kaupunginhallituksen periaatepäätöksiä noudatetaan
myös lautakuntatasolla.
Vaikuttaminen kaupunginhallituksen jäseniin
Olisi helppo koettaa vähätellen ja huumorin kautta esitellä tapoja,
joilla kaupunginhallitukseen on parasta vaikuttaa. Sillä on osin
totta, että puhelinsoittaja, joka esittelee itsensä äänestäjäksi, otetaan
aina vakavasti, vaikka skeptiset kellot soisivatkin.
Paras ja toimivin vaikuttamisen muoto on kohtelias asiallinen kirje,
ja sen jälkeen suora yhteydenotto puhelimitse. Perinteisiin van-
hoihin puolueorganisaatioihin, kuten esimerkiksi edustamaani
SDP:hen vahva vaikutustapa on kirjoittaa kirje jollekin isolle puo-
lueosastolle, ja vedota, että he vaikuttaisivat puolueensa edustajiin
kaupunginhallituksessa. Tämä toimii aina, ja puolueaktiivit hoita-
vat lobbauksen puolestasi.
72
On hyvä tuntea politiikan yleinen logiikka. Kokoomusta ei ensisi-
jaisesti kannata lähestyä, jos haluat rajoittaa yksityisautoilua, eikä
vastaavasti Vihreitä, jos Malmin lentokentän toiminta on sinulle
tärkeä asia. Samat ideologiset rajoitteet koskevat kaikkia puolu-
eita.
Ketään ei voi pakottaa olemaan kiinnostunut kunnallispolitiikasta,
mutta on hyvä muistaa, että tietyistä asioista ei pääse mihinkään.
Kunta on pakkoyhteisö, koska jokaisella kansalaisella on oltava
kotipaikka. Kotipaikan voi kukin valita vapaasti, mutta kuntalai-
sen velvollisuuksista eikä palveluista pääse mihinkään.
Ilmastonmuutokseen, ihmisoikeuksiin ja Itämeren suojeluun voi
toki edelleen osallistua hurskaasti facebook-klikkauksilla, mutta
jos todella haluat vaikuttaa näihinkin asioihin, on sinun otettava
vastuuta myös kaupunkilaisena.
Ei parane ulkoistaa itseään yhteiskunnan päätöksenteosta. Ja kyyni-
syys kunnallispolitiikan suhteen on vain laiskuutta ja itsepetosta.
Osku Pajamäki
kaupunginvaltuutettu (sd.), Helsinki
kaupunginhallituksen jäsen
73U
usi valtuustokausi – suhteiden luominen
mikä lautakunta on
Kuntalailla on määrätty ainoastaan kaupunginhallituksen ja tar-
kastuslautakunnan toiminnasta. Valtuusto voi johtosäännöllään
delegoida päätösvaltaa lautakunnille, jotka ovat erikoistuneet
kunnallisen toiminnan eri sektoreille. Lautakunnat ovat oman sek-
torinsa asiantuntijoita ja toisaalta ensimmäisen asteen poliittinen
juntta.
Lautakuntien nimet eivät ole standardeja, vaan valtuuston päät-
tämiä. Kouluasioista voi siis päättää nimeltään koululautakunta,
sivistyslautakunta tai osaamislautakunta. Lautakunnille dele-
goidut tehtävät myös vaihtelevat, mutta jako on melko perinteinen:
koululautakunta, sosiaalilautakunta, terveyslautakunta, tekninen
lautakunta, liikuntalautakunta, kulttuurilautakunta, yhdyskunta-
suunnittelun lautakunta, ympäristölautakunta, jne. Lautakuntien
työnjako noudatteleekin pitkälti hallinnon rajoja.
Lautakunta valmistelee ja päättää sille delegoidut asiat. Toisaalta
taho, joka on delegoinut päätöksiä alemmalle tasolle, voi ottaa alem-
man tason päätöksen itselleen päätettäväksi. Lautakunnan alaisena
toimii virkahenkilöstö, joka toimeenpanee päätöksiä henkilökun-
nan kautta. Lautakunta siis valmistelee ja päättää sille delegoidut
asiat ja valmistelee edelleen kaupunginhallitukselle ja valtuustolle
päätettäväksi määrätyt asiat, jotka kuuluvat sen hallinnonalaan.
Esimerkiksi koululautakunta päättää koulujen opetussuunnitel-
mista, joita opetushenkilöstö toimeenpanee kouluissa. Toisaalta
74
taas koululautakunta valmistelee ja esittää kaupunginhallitukselle
ja edelleen valtuustolle päätettäväksi hallintokuntansa budjetin.
Lautakunta kokoontuu noin kerran kuukaudessa, isommissa kau-
pungeissa useammin. Viranhaltijat ovat valmistelleet ja esittelevät
päätettävät asiat lautakunnan kokouksessa ja lautakunnan jäsenet
– luottamushenkilöt – tekevät päätökset. Pääasiassa lautakunnan
käsittelemät asiat tulevat siis viranhaltijoiden toimesta johtosään-
nön määräämänä. Osa päätettävistä asioita noudattaa vuosikel-
loa (kuten budjettivalmistelu) ja osa on kertaluonteisia päätöksiä
(kuten kotihoidon lisän kriteerit).
Epävirallisesti ja parhaassa tapauksessa puheenjohtaja ja virasto-
päällikkö suunnittelevat yhdessä lautakunnalle päätettäväksi tule-
via asioita. Hyvään hallintoon kuuluu, että merkittävissä asioissa
kuullaan tahoja, joita päätös erityisesti koskettaa. Esimerkiksi jul-
kisen liikenteen reittien isosta muutoksesta on hyvä järjestää avoin
keskustelutilaisuus. Kouluverkkouudistuksesta on hyvä keskus-
tella vanhempainilloissa.
Lautakunta käyttää merkittävää valtaa. Usein tuntuukin, että
lautakunnissa tehdään päätöksiä, jotka koskettavat kuntalaisia
konkreettisesti. Lautakunnan merkittävin henkilö on lautakunnan
puheenjohtaja, sillä hän usein pystyy parhaiten ohjaamaan valmis-
telutyötä, tuntee asiat ja niiden taustat sekä omaa kontaktit merkit-
tävimpiin poliittisiin tahoihin kunnanhallinnossa. Merkittävimpiä
päätöksiä lautakunnassa ovat budjetti ja investointeihin liittyvä
75
valmistelu sekä erilaiset toimintaohjelmat. Päätösten lisäksi lähes
yhtä tärkeää on seurata, että toimeenpanossa noudatetaan lauta-
kunnan sanallisia ohjeita eikä vain euroja. Tarkastuslautakunta
tekee tätä seurantatyötä, mutta vasta vuoden viiveellä.
Elina Laavi
pääsihteeri, Kokoomuksen Naisten Liitto ry
76U
usi v
altu
usto
kaus
i – s
uhte
iden
luom
inen miten lautakuntaan vaikutetaan
Lautakuntien merkitys sekä päätöksiä tekevinä että valmistele-
vina kuntapolitiikan osa-alueina on keskeinen. Vain pieni osa asi-
oista tulee kaupunginhallituksen käsittelyyn, ja vielä pienempi
osa valtuustoon. Opiskelijoille tärkeitä lautakuntia ovat muun
muassa kaavoitusasioista ja kaupunkisuunnittelusta vastaava
lautakunta, asuntolautakunta, sosiaali- ja terveyspalveluista vas-
taava lautakunta, terveyslautakunta, joukkoliikennelautakunta,
rakennuslautakunta, opetuslautakunta, kulttuuri- ja kirjastolau-
takunta sekä nuorisolautakunta. Kunnissa lautakunnat toimivat
eri nimillä ja niiden vastuualueet vaihtelevat alueittain. Kannat-
taa selvittää, mistä asioista oman kunnan lautakunnat vastaavat ja
mitkä lautakunnat päättävät opiskelijoille keskeisistä tavoitteista.
Kunnallispoliitikot tuntevat yksittäisiä kysymyksiä usein melko
huonosti, jolloin aktiivisella vaikuttamisella voi olla suurempi mer-
kitys kuin mitä ylioppilaskunnissa uskalletaan edes toivoa.
Mikäli vaikuttamistyö lautakunnan jäseniin epäonnistuu ja yliop-
pilaskunnassa ollaan pettyneitä lautakunnan päätökseen, kannat-
taa olla nopeasti ja aktiivisesti yhteydessä kaupunginhallituksen
jäseniin ja pyytää kaupunginhallitusta alistamaan lautakunnan
päätös omaan käsittelyynsä. Usein esimerkiksi paljon keskuste-
lua tai vaikkapa pikaisia mielipidekirjoituksia ja yhteydenottoja
kirvoittanut lautakunnan päätös voidaan nostaa jatkokäsittelyyn,
vaikka se ilman yhteydenottoja tai julkista käsittelyä olisi hyväk-
sytty sellaisenaan.
77
Kaavoitus ja asuntotuotanto ovat opiskelijoille keskeisiä kunnan
toiminnan osa-alueita. Pääministeri Matti Vanhasen toisen halli-
tuksen ohjelmassa on linjattu, että erityisryhmien asuntotuotannon
investointiavustuksia korotetaan, ja opiskelija-asuntotuotannon
investointiavustusten tukiprosenttia päätettiinkin vuoden 2008
alussa korottaa viidestä kymmeneen prosenttiin. Ylioppilaskuntien
on hyvä painostaa kuntia kaavoittamaan tilaa opiskelija-asunnoille
ja hakemaan tukea asuntojen rakentamiseen sekä perusparannuk-
siin. Olemalla yhteydessä oman alueensa opiskelija-asuntoyhtei-
söihin voi saada taustatietoa oman kaupunkinsa opiskelija-asun-
totuotannon erityiskysymyksistä ja tarpeista. Kunnissa voidaan
päättää monista asuntotuotantoon vaikuttavista kysymyksistä.
Muun muassa Tampereella opiskelija-asunnot on vapautettu kiin-
teistöverosta, koska kunnallispoliitikot ovat tulkinneet opiskelija-
asunnot yleishyödylliseksi toiminnaksi.
Kuntien asunnontuotantoon sekä kiinteistöjen valvontaan vaikut-
taa usein moni eri lautakunta tai toimikunta. Kaavoituksen näkö-
kulmasta kiinteistölautakunnan jäsenet ovat keskeisiä vaikuttami-
sen kohteita kiinteistöviraston virkahenkilöiden ohella. Esimerkiksi
Helsingissä kaupunkisuunnittelulautakunnan tehtävänä on valvoa
ja ohjata muun muassa asemakaavoitusta ja liikennesuunnittelua
sekä tehdä esityksiä kaupunginhallitukselle. Sen sijaan asuntolau-
takunta huolehtii muun muassa asuntotuotantolain toteuttamisesta
ja kiinteistölautakunta kiinteistöjen, rakennusten ja huoneistojen
hallinnoinnista. Asunto- ja maankäytön ohjelma sekä vastaavat
laajemmat linjaukset ohjaavat kuntien toimintaa ja niihin on syytä
78
vaikuttaa jo niiden suunnitteluvaiheessa. Ylioppilaskuntien kan-
nattaakin pyrkiä vakiinnuttamaan asemansa kunnassa siten, että
heiltä pyydetään lausunto opiskelijoita koskevissa kysymyksissä
jo niiden valmisteluvaiheessa. Säännöllinen yhteydenpito valmis-
televiin virkahenkilöihin on tärkeää.
Opiskelijoihin vaikuttavia päätöksiä tehdään useissa lautakun-
nissa ja siksi kaikkien lautakuntien toiminnan seuraaminen voi
olla haastavaa. Voikin olla hyvä valita keskeisimmät tavoitteet,
joiden tiimoilta on yhteydessä lautakuntiin. Sosiaalilautakunnissa
tai opetuslautakunnissa, kunnista riippuen, päätetään esimerkiksi
lastenhoidon järjestämisestä. Opiskelijoiden kannalta joustavat
päivähoitomahdollisuudet sekä kunnallinen tai kunnan tukema
lapsiparkki helpottavat opintojen, lapsen saamisen sekä työssä-
käynnin yhteensovittamista. Terveyslautakunta päättää muun
muassa potilasmaksuista sekä mielenterveyspalveluiden järjestä-
misestä kunnallisessa terveydenhuollossa. Kuntien lakisääteinen
tehtävä on huolehtia opiskelijoiden terveyspalveluiden järjestämi-
sestä, mutta kunnat ovat ulkoistaneet yliopisto-opiskelijoiden vir-
ka-aikaisen terveydenhuollon YTHS:n järjestettäväksi. Opiskelijat
maksavat vuosimaksun tästä palvelusta ja siten alennetut maksut
kunnallisiin terveyspalveluihin olisivat perusteltuja. Joukkolii-
kenne sekä alennetut hinnat ovat tärkeitä opiskelijan asumiseen
ja toimeentuloon vaikuttavia tekijöitä. Joukkoliikennelautakunta
on keskeinen taho valmisteltaessa opiskelijoiden alennuksia sekä
linjaratkaisuja muun muassa opiskelija-asuntojen ja kampusten
välillä. Kulttuuritapahtumat ovat usein opiskelijoille kalliita ja
79
nämä hyvinvoinnin kannalta tärkeät palvelut ovat vähävaraisten
opiskelijoiden ulottumattomissa. Kulttuurilautakunnan kautta on
mahdollista lisätä opiskelija-alennuksia kunnan kulttuuripalve-
luissa.
Lautakuntien jäsenet ovat harvoin asiantuntijoita kaikissa lauta-
kunnan käsittelemissä asioissa, jolloin todellinen valta päätök-
senteossa on päätöksen valmistelijoilla. Kuntalaiset ovat huomat-
tavasti harvemmin yhteydessä yksittäisiin lautakuntien jäseniin
kuin usein julkisuudessa oleviin kunnallispoliitikkoihin tai kan-
sanedustajiin. Siksi vaikutusmahdollisuudet lautakunnan jäseniin
ovat hyvät. Esimerkiksi lautakunnassa, jossa toimin, on saatettu
kokouksessa keskustella lautakunnan jäsenille lähetetystä sähkö-
postista. Tietoa kokousten välillä ei tule paljon, joten valtuutettujen
on mahdollista paneutua yksittäisten tahojen yhteydenottoihin.
Mikäli ylioppilaskunta on esimerkiksi jättänyt hakemuksen lap-
siparkin tukemiseksi, on virallisen hakemuksen lisäksi syytä olla
erikseen yhteydessä eri ryhmien valtuustojen jäseniin sekä vara-
jäseniin. Hakemuksia tulee yleensä paljon, eikä niihin paneuduta
kirjallista hakemusta perusteellisemmin. Huomion kiinnittäminen
omaan hakemukseen sekä sen merkityksen perusteleminen voivat
olla ratkaisevia hakemuksen hyväksymisen kannalta.
Ajoitus on tärkeää ja usein asian tullessa lautakunnan käsittelyyn,
valmisteluprosessi on voinut olla käynnissä jo pitkään. Lautakun-
nasta riippuen kynnys käsiteltävän asian palauttamiseksi valmis-
teluun ja pöytäämiseksi on matala, mikäli lautakunnan jäsenet saa
80
vakuutettua asian riittämättömästä valmistelusta. Tärkeää on muis-
taa olla yhteydessä sekä lautakunnan varsinaisiin että varajäseniin.
Myös varajäsenet osallistuvat yleensä valmistelevaan keskusteluun
kokouksessa käsiteltävistä asioista eikä etukäteen voi tietää, onko
kokouksessa paikalla varsinainen vai varajäsen. Ylioppilaskunnan
kannalta tärkeimpien lautakuntien jäseniä ja varajäseniä voi myös
kutsua ylioppilaskuntaan vierailulle ja siten luoda pohjaa luonte-
valle ja tuttavalliselle suhteelle lautakunnan jäseniin. Lautakuntien
jäseniin ollaan yhteydessä vain harvoin ja siksi poliitikko voi olla
imarreltu huomionosoituksista, yhteydenotoista ja vierailukut-
suista, ja ylioppilaskunnan nimi jää muistiin.
Johanna Nuorteva
kaupunginvaltuuston varajäsen (vihr.), Helsinki
terveyslautakunnan varajäsen
81U
usi valtuustokausi – suhteiden luominen
valtuustoryHmät – poliittisen pelin joukkueet
Valtuustoryhmä tarkoittaa samalta listalta valittujen valtuutettujen
joukkoa, useimmiten siis niitä valtuutettuja, jotka kuuluvat samaan
poliittiseen puolueeseen. Rakenne on toisin sanoen samanlainen
kuin eduskunnassa, jossa esimerkiksi Vasemmistoliiton kansan-
edustajat muodostavat Vasemmistoliiton eduskuntaryhmän. Val-
tuustoryhmät järjestäytyvät aina vaalien jälkeen ja valitsevat itsel-
leen puheenjohtajiston ja sihteerin. Valtuustoryhmään kuuluvat
varsinaisten valtuutettujen lisäksi myös varavaltuutetut, mutta
käytännöt heidän kutsumisestaan ryhmän kokouksiin vaihtelevat.
Ryhmän sihteeri ei välttämättä itse kuulu valtuustoryhmään, vaan
voi olla vaikkapa puolueen työntekijä.
Valtuustoryhmä kokoontuu vähintään yhtä usein kuin valtuusto-
kin, useimmiten juuri ennen valtuuston kokousta – näin ainakin
Helsingissä. Ryhmässä valtuutetut käyvät yhdessä läpi valtuuston
kokouksen asiat ja valmistautuvat kokoukseen. Lisäksi voidaan
käsitellä ryhmän jäsenten suunnittelemia tai tekemiä aloitteita ja
kyselytuntikysymyksiä, myöhemmin kaudella käsittelyyn tulevia
merkittäviä aiheita, ryhmän saamia kutsuja, järjestettäviä tilaisuuk-
sia ja niin edelleen.
Parhaimmillaan valtuustoryhmä toimii opintopiirin tavoin: johon-
kin asiaan erityisesti perehtynyt valtuutettu alustaa aiheesta muille
ja keskustelu auttaa kaikkia muodostamaan mielipiteensä. Ryhmä
82
voi myös kuulla kokouksissaan ulkopuolisia asiantuntijoita tai esi-
merkiksi käsiteltävästä asiasta vastuussa olevaa kunna tai kaupun-
gin viranhaltijaa. Joissain valtuustoryhmissä sovitaan usein ryhmän
yhteisestä ja yhtenäisestä kannasta, jolloin sillä on erityisen paljon
merkitystä, mitä ja miten asiasta keskustellaan ryhmän kesken.
Valtuustoryhmän kokouksissa päätetään myös, kuka kulloinkin
pitää ryhmän puolesta ns. ryhmäpuheenvuoron. Ryhmäpuheen-
vuoroja pidetään yleensä kaikkein suurimpien tai tärkeimpien asi-
oiden käsittelyn yhteydessä eli esimerkiksi budjettikokouksissa ja
keskeisiä ohjelmapapereita hyväksyttäessä. Jos siis haluaa saada
argumenttinsa esille jonkun ryhmän ryhmäpuheenvuorossa, on
syytä tietää, kuka sitä valmistelee.
Valtuustoryhmän kokoukset ovat hyvä paikka tavata koko ryhmää
kerralla. Audienssia voi pyytää ryhmän puheenjohtajan tai sihtee-
rin kautta. Kannattaa samalla selvittää, onko valtuuston käsittelyyn
tulossa asioita, johon tapaamisen aihe liittyy. Mitä ajankohtaisempi
aihe, sitä todennäköisemmin ryhmä järjestää aikaa tapaamiselle.
Valmistele tiivis alustus ja varaudu kysymyksiin. Valitse muutama
pääasia, jotka haluat kuulijoiden todella kuuntelevan. Muista sel-
keät arkiset esimerkit sekä kuvien ja numeroiden voima! Poliitik-
kojen pään läpi kulkee leveä virta informaatiota, ja mieleen jäävät
parhaiten kaikkein iskevimmät argumentit ja esimerkit.
Pelkkä tutustumistapaaminen ilman erityistä aihetta on parempi
järjestää joskus muulloin ja ehkä myös muualle kuin valtuusto-
83
ryhmän kokouksen yhteyteen. Tällaisessakin tapaamisessa voi
olla ideaa, varsinkin pian kunnallisvaalien jälkeen. Valtuustoryh-
miä voi kutsua yksitellen vierailulle ylioppilaskuntaan tai vaikka
tavata paikassa, joka liittyy johonkin ylioppilaskunnalle tärkeään,
käsittelyyn tulossa olevaan asiaan. Tuttujen kasvojen kanssa on
helpompi kommunikoida myöhemmin ja myös poliitikot ottavat
tietoa tarvitessaan todennäköisimmin yhteyttä johonkuhun, jonka
kokevat tuntevansa. Myös yksittäisiin lautakuntiin tutustuminen
vastaavalla tavalla voi olla hyödyllistä, mutta oman ryhmänsä
kesken poliitikot todennäköisesti keskustelevat vapaammin kuin
tilanteessa, johon on kutsuttu valtuutettuja monista ryhmistä.
Helsingissä jokaisella valtuustoryhmällä on myös ryhmäkohtainen
sähköpostiosoite, jonka kautta periaatteessa tavoittaa vaivattomasti
koko ryhmän. Pelkän sähköpostin varaan lobbaamista ei kannata
kuitenkaan jättää – eikä varsinkaan kollektiivisen sähköpostiosoit-
teen varaan. Kasvokkain tapaaminen on kaikkein vaikuttavinta.
Kaikista asioista ei välttämättä kannata lähteä valistamaan koko
valtuustoryhmää, vaan joskus voi vaikka käydä kahvilla ryhmän
puheenjohtajan tai puheenjohtajiston kanssa. He ovat – hiukan ryh-
mästä riippuen – myös poliittisia johtajia, joiden kautta voi joissain
tapauksissa vaikuttaa laajemminkin ryhmien näkemyksiin.
Opiskelijoiden asioissa kannattaa myös etsiä valtuustoryhmistä
avainhenkilöitä: nuorten valtuutettujen ja opiskelijoiden ohella
hyviä kontakteja voivat olla esimerkiksi minkä tahansa ikäiset oman
yliopiston alumnit. Lobbauksen aiheesta riippuen avainhenkilö
84
voi tietenkin olla myös se valtuutettu, joka on erityisen perehtynyt
asuntopolitiikkaan, joukkoliikenteeseen, kulttuuripalveluihin jne.
Jos ryhmän puheenjohtajiston profiili on sellainen, ettei ylioppilas-
kunnan näkökulmien ymmärtäminen tunnu todennäköiseltä, ole
yhteydessä avainhenkilöösi ja pyydä häneltä tarkempia strategisia
neuvoja. Kannattaa tarkistaa myös varavaltuutettujen taustoja.
Valtuuston suurimpien ryhmien kantojen selvittäminen ja tarvitta-
essa pään kääntäminen on usein kaikkein tärkeintä, mutta monessa
päätöstilanteessa voi joku pienemmistä ryhmistä olla se, joka jää
vaa’ankielen asemaan. Jos haluat vaikuttaa valtuutettujen äänes-
tyskäyttäytymiseen jonkun tietyn asian kohdalla, ei siis kannata
jättää keskisuuria ja pieniä ryhmiä huomioimatta. Jos lobbauksen
tavoitteena on saada joku uusi asia valtuuston agendalle, voi olla
hyvä poimia kokoon avainhenkilöt kaikista ryhmistä ja pyytää
heitä edistämään asiaa sekä omassa ryhmässään että yli ryhmä-
rajojen.
Olemassaolevien valtuustoryhmien lisäksi lobbausta kannattaa
harkita myös tulevien valtuustoryhmien kohdalla. Puolueiden
kunnallisvaaliohjelmien sisältöihin vaikuttaminen ja kunnallisvaa-
liehdokkaiden lähestyminen ovat hyviä tapoja solmia kontakteja jo
valmiiksi uutta valtuustokautta varten. Ei pidä myöskään unoh-
taa valtuustoryhmän mahdolliseen kokoonpanoon vaikuttamista:
rohkaise ylioppilaskuntasi aktiiveja ehdokkaiksi ja innosta ihmi-
siä äänestämään! Kunnallispolitiikka on merkitykseensä nähden
valitettavan aliarvostettua. Ylioppilaskunnilla voisi olla keskeinen
85
rooli siinä, että uudet opiskelijasukupolvet hahmottaisivat nykyistä
paremmin kunnallispolitiikan rakenteita – ja ennen kaikkea tie-
dostaisivat sen, miten iso osa arjessa tärkeistä asioista päätetään
nimenomaan kuntatasolla.
Tiia Aarnipuu
Vasemmistoliiton valtuustoryhmän puheenjohtaja, Helsinki
Helsingin yliopiston ylioppilaskunnan (HYY) sosiaalipoliit-
tinen sihteeri 2003–2005
86Ku
nnal
lispo
liitt
isia
teem
oja
opisk
elija
n sil
min ympäristökysymykset ylioppilaskun-
tien vastuulla
Ympäristökysymykset kuuluvat ylioppilaskunnissa yhteisen
hyvän ajamisen piiriin. Nostamalla esille ympäristökysymyksiä
ylioppilaskunnat osoittavat, että ylioppilaita kiinnostaa oma ja
yhteiskunnan tulevaisuus myös pidemmällä tähtäimellä. Suomen
perustuslaissa pykälässä 20 on määritelty niin sanottu ympäristö-
perusoikeus:
”Vastuu luonnosta ja sen monimuotoisuudesta, ympäristöstä
ja kulttuuriperinnöstä kuuluu kaikille.
Julkisen vallan on pyrittävä turvaamaan jokaiselle oikeus ter-
veelliseen ympäristöön sekä mahdollisuus vaikuttaa elinym-
päristöään koskevaan päätöksentekoon.”
Näin ollen myös ylioppilaskunnilla on vastuuta ympäristökysy-
myksistä ja oikeus osallistua ympäristöä koskevaan päätöksente-
koon. Vaikka ylioppilaskunnan sisällä oltaisiin erimielisiä joistakin
ympäristökysymyksistä, löytyy varmasti sellaisiakin tavoitteita,
joiden edistäminen yhdessä on mahdollista. Monien ympäristö-
ongelmien, kuten vaikkapa Itämeren rehevöitymisen ja ilmaston-
muutoksen, olemassaolosta on saavutettu tieteellinen yksimieli-
syys. Elämäntapamme muuttaa ympäristöä ja valitettavasti usein
huonoon suuntaan.
87
Kuntien vastuu ympäristönsuojelusta on myös määritelty laissa,
esimerkiksi kunta- sekä maankäyttö- ja rakennuslaissa. Ympäris-
tönsuojelu on huomioitava samalla tavalla kunnan toiminnassa
kuin esimerkiksi sosiaali- ja terveys-, opetus- ja kulttuuriasiat tai
työllisyys- ja elinkeinopolitiikka.
Ympäristönsuojelun keinoja kunnissa ovat esimerkiksi:
ympäristönsuojeluohjelmat ja -strategiat, �kestävän kehityksen ohjelmat eli ns. paikallisagendat, �ympäristöselvitykset ja -julkaisut �ympäristön tila -raportit, ympäristötilinpäätökset �ympäristöjärjestelmät, laatujärjestelmät �ympäristötiedotus ja -neuvonta �kaavalausunnot ja yhteistyö kaavoittajan kanssa �
Ympäristökysymyksissä kuntien päättäjiin voidaan vaikuttaa
monin eri tavoin, esimerkiksi järjestämällä tilaisuuksia ja seminaa-
reja, antamalla lausuntoja, lobbaamalla ympäristöasioita puoluei-
den vaaliohjelmiin sekä kirjoittamalla lehtien yleisönosastoihin.
Asioiden ja hankkeiden valmisteluvaiheessa on hyvä olla aktiivi-
nen, sillä silloin vaikutusmahdollisuudet ovat parhaat.
Ympäristökysymyksiä kannattaa tuoda esille kunnan eri politiik-
kaohjelmien käsittelyn yhteydessä, ei vain varsinaisten ympäris-
töpoliittisten ohjelmien kohdalla. Ympäristöasiat liittyvät monen
eri lautakunnan työhön, eivät vain ympäristölautakunnan päätet-
tävänä oleviin asioihin.
88
Ympäristöongelmat ovat monitahoisia ja usein globaaleja. Kysy-
mykset, kuten esimerkiksi ilmastonmuutokseen sopeutuminen,
ovat kuitenkin paikallisia. Paikallistason teoilla on merkitystä ja
kuntatasolla vaikuttaminen voi jopa olla valtakunnan tasoa tulok-
sekkaampaa ja luontevampaa.
Oman kuntavaikuttamisohjelman kirjoittaminen selkiyttää yliop-
pilaskunnan kuntavaikuttamista. Vaikuttamistyöstä tulee järjestäy-
tyneempää ja valmiin ohjelmapaperin kanssa on helpompi lähestyä
päättäjiä ja osoittaa tietämystään. Ympäristökysymyksillä on paljon
yhtymäkohtia muihin kuntavaikuttamisen teemoihin ja ne onkin
järkevää nivoa osaksi kokonaisuutta. Opiskelijoiden näkökulmasta
esimerkiksi joukkoliikenteessä opiskelija-alennukset ja toimivat
yhteydet kampuksille ovat tärkeitä. Ne lisäävät joukkoliikenteen
suosiota ja vähentävät liikenteen ympäristöhaittoja.
Ylioppilaskunnan oma ympäristöohjelma helpottaa ympäristöky-
symysten esille nostamista myös ylioppilaskunnan ulkopuolella.
Kun oma takapiha on hoidettu, on helpompaa edellyttää vastuul-
lisuutta muiltakin.
Maankäyttöratkaisut, kuten asemakaavapäätökset luovat raamit
monille suunnitelmille, joihin on vaikea enää myöhemmin vaikut-
taa. Ympäristönäkökulma maankäytön suunnittelussa on tärkeä,
sillä maankäyttöpolitiikalla on paljon vaikutuksia ympäristöön.
Esimerkiksi hajautunut maankäyttö vaikeuttaa toimivan jouk-
koliikenteen järjestämistä ja lisää autoliikennettä. Autoliikenteen
89
hiukkaspäästöt ja erityisesti keväisin autojen renkaiden jauhama
hiekoituspöly heikentävät ilmanlaatua ja aiheuttavat terveydellisiä
ongelmia monille. Kestävä yhdyskuntarakenne edellyttää asumi-
sen, työpaikkojen, palvelujen ja muiden toimintojen sijoittamista
siten, että liikkumistarve vähenee ja etäisyydet pysyvät kohtuulli-
sina. Kevyen liikenteen tukeminen tarkoittaa paitsi pyörä- ja käve-
lyteiden rakentamista, myös pyörien säilytyksen ja esimerkiksi
suihkutilojen tarpeen huomioimista rakentamisessa. Usein esimer-
kiksi yliopistoilla on runsaasti parkkipaikkoja autoille, mutta pyö-
rätelineet ja tilat pyöräilijän varusteiden säilyttämiseen puuttuvat
tai ovat vähäiset.
Ilmastonmuutoksen hillinnässä kuntasektorilla on merkittävä
vastuu. Energiantuotanto, energiansäästö sekä yhdyskuntaraken-
teeseen ja liikennetarpeeseen vaikuttaminen ovat tärkeitä keinoja
vähentää kasvihuonekaasupäästöjä. Maankäytön suunnittelussa
tulee ottaa huomioon energiatehokkaat rakentamisen ratkaisut
sekä uusiutuvat ja paikalliset lämmitysenergian lähteet. Kunnat
ovat merkittäviä energiantuottajia ja juuri energiantuotannosta
syntyy suuri osuus Suomen kasvihuonekaasupäästöistä. Ilmaston
kannalta merkittävät toimet ovat myös taloudellisesti järkeviä.
Ilmastonmuutos todennäköisesti lisää myrskyjä, sateita, tulvia,
kuivuutta ja muita sään ääri-ilmiöitä.
Ilmastonmuutoksen hillinnän lisäksi myös sopeutumistoimet on
otettava huomioon jo nyt maankäytön ohjauksessa ja kunnallisen
infrastruktuurin rakentamisessa. Ilmastonmuutoksen seurauksiin
90
on varauduttava, koska palveluista on huolehdittava myös poik-
keusolosuhteissa.
Yhtenäiset, rakentamattomat viher- ja metsäalueet ovat kaupungin
keuhkot ja niitä kannattaa puolustaa kaavoituksessa. Elinympäris-
töjen pirstoutuminen on uhka luonnon monimuotoisuuden säily-
miselle. Lähiluonnon arvostus ja metsien, rantojen, niittyjen sekä
peltojen virkistysarvon säilyttäminen on tärkeää.
Materiaalitehokkuutta parantamalla vähennetään luonnonvarojen
kulutusta ja jätteiden määrää. Kunnat voisivat tukea kierrätys-, kor-
jaus- ja vuokraustoimintaa sekä esimerkiksi käyttökelpoisten raken-
nusosien palauttamista uudelleen käyttöön. Julkiset hankinnat kun-
nissa ovat tärkeä keino ympäristön kannalta parempien tuotteiden
ja palvelujen lisäämiseksi. Hankintojen kilpailuttamisessa kriteerinä
tulisi olla esimerkiksi tuotteen kestävyys ja korjattavuus.
Melu on ympäristöongelma, jota usein pidetään melko vähäpätöi-
senä, vaikka melulla on runsaasti terveysvaikutuksia. Ei ole itses-
tään selvää, että kaupungissa pitää asua melun keskellä, siihen on
vain totuttu. Meluun voidaan vaikuttaa suunnittelulla, esimerkiksi
rakentamalla meluvalleja liikenteen ja asutuksen välille sekä säilyt-
tämällä metsäalueita ja puistoja. Opiskelija-asuntoja ei tulisi raken-
taa meluvalleiksi muun asutuksen ja liikenteen väliin.
91
Turun ja Helsingin kaupungit tekivät kesäkuussa 2007 sitoumuksen
Itämeren tilan parantamiseksi ja esittivät haasteen muille kunnille.
Ylioppilaskunnat voisivat myös liittyä haasteeseen ja olla yhtey-
dessä kuntiin Itämerialoitteen tukemiseksi ja suojelutoimenpitei-
den viemiseksi eteenpäin.
Sekä tieteellistä että kansantajuisempaa tietoa ympäristöasioista on
saatavilla runsaasti, esimerkiksi ympäristöhallinnon ja kuntaliiton
internetsivuilta: www.ymparisto.fi ja www.kunnat.net/yty.
Lähes kaikilla asioilla kunnan tasolla on jotakin vaikutusta ympä-
ristöön. Opiskelija on myös kuntalainen, joten vaikutusmahdol-
lisuudet ympäristökysymyksissä kannattaa käyttää. Maailman
muuttaminen on mahdollista.
Kaarina Huhtinen
suunnittelija, Suomen ympäristökeskus
Helsingin yliopiston ylioppilaskunnan (HYY) hallituksen
puheenjohtaja 2004
Helsingin yliopiston ylioppilaskunnan (HYY) hallituksen
kaupunki- ja ympäristövastaava 2002
92Ku
nnal
lispo
liitt
isia
teem
oja
opisk
elija
n sil
min kestävä liikenne
– joukkoliikenne, kävely ja pyöräily
Kestävä kaupunkiliikenne
Auton käytön kasvu ei ole luonnonlaki, vaan se johtuu kaupunki-
rakenteen ja palveluiden hajauttamisesta sekä kävelyn, pyöräilyn
ja joukkoliikenteen palvelutason heikkenemisestä.
Kestävä kaupunkiliikenne merkitsee liikennetarpeen vähentä-
mistä, kävelyn, pyöräilyn ja joukkoliikenteen osuuden lisäämistä
sekä omiin tarpeisiin järkevästi mitoitetun, mahdollisimman vähä-
päästöisen auton käytön edistämistä. Näillä keinoilla vähennetään
liikenteen aiheuttamia kasvihuonekaasupäästöjä, ilmansaasteita,
melua, onnettomuuksia ja kustannuksia.
Kyselytutkimukset osoittavat, että suomalaiset haluavat kävelyn,
pyöräilyn ja joukkoliikenteen parantamista. Muut tutkimustulok-
set osoittavat, että kestävän liikenteen edistäminen hyödyttää myös
taloutta ja esimerkiksi keskustojen kaupankäyntiä.
Poliitikot tekevät usein päätöksiä äänekkään lisää tilaa autoille vaa-
tivan vähemmistön ehdoilla. Ylioppilaskuntien tehtävänä on toi-
mia kävelyn, pyöräilyn ja joukkoliikenteen parannuksia toivovan
enemmistön edustajana kuntapäättäjien suuntaan.
Kestävää kaupunkiliikennettä voidaan suunnitella ja toteuttaa
93
käyttäen apuna liikennejärjestelmäsuunnitelman, jollainen on
laadittu useimmille Suomen kaupunkiseuduille. Suunnitelmissa
esitetyt kestävien liikennemuotojen hankkeet ovat jääneet toteutu-
matta tai olleet liian vaatimattomia. EU:n komissio on suositellut
kestävän kaupunkiliikenteen suunnitelmien (SUTP – Sustainable
Urban Transport Project) laatimista kaikille yli 100 000 asukkaan
seuduille.
Ylioppilaskunta voi liikenteen ohjauksen keinoin opastaa opiske-
lijoita sekä yliopistojen henkilökuntaa käyttämään kestäviä kul-
kumuotoja. Ylioppilaskunnat voivat ehdottaa korkeakouluille ja
kunnille liikkumisen ohjauksen toteuttamista.
Freiburgin yliopistokaupunki Etelä-Saksassa (215 000 as.) on mää-
rätietoisesti laajentanut raitiotietä ja seudun joukkoliikennettä,
toteuttanut kattavan pyörätieverkon ja kävelykes-
kustan sekä toteuttanut uudet asuntoalueet
joukkoliikenteen, kävelyn ja pyöräilyn
ehdoilla. Joukkoliikenteen ja pyöräilyn
määrä on kaksi- ja puolikertaistunut 30
vuodessa. Auton omistus ja kulkumuoto-
osuus on kääntynyt laskuun.
Lähteitä kestävästä kaupunkiliikenteestäLiikenneministeriö www.mintc.fi , julkaisut www.mintc.fi/julkaisutHallituksen liikennepoliittisen selonteon valmistelu www.mintc.fi/selontekoBUSTRIP – projekti www.bustrip-project.netCivitas-projekti www.civitas-initiative.orgEltis – tietopankki www.eltis.org/
94
Kävely ja pyöräily
Katujen, jalkakäytävien ja pyöräteiden liikennejärjestelyt ja yllä-
pito on asemakaava-alueella kunnan vastuulla. Asemakaava-
alueen liikennejärjestelyistä päätetään katusuunnitelmilla. Jalka-
käytävien talvikunnossapito on eräiltä osin viereisen kiinteistön
omistajan vastuulla. Tiehallinto vastaa valtion tieverkon varren
kevyen liikenteen väylistä sekä valtion tieverkon yli- ja alikuluista.
Yliopistoalueilla merkittävä osa kävelyn ja pyöräilyn verkostosta
on tonteilla. Kävelyn ja pyöräilyn olosuhteiden kehittämisessä
vaikuttaminen voidaan kohdistaa kuntaan, tontinomistajaan tai
tiehallintoon.
Kävely ja pyöräily ovat liikennemuotoina erilaisia ja niitä ei tule
niputtaa ”kevyen liikenteen” käsitteen alle. Vastuulliset viranomai-
set ja kehittämistoimet ovat kuitenkin usein yhteisiä.
Kävely liikennemuotona edellyttää lyhyitä etäisyyksiä sekä viihtyi-
sää ja virikkeellistä ympäristöä. Turvallisessa ja kauniissa ympäris-
tössä ollaan valmiita kävelemään selvästi pidempiä matkoja kuin
epäviihtyisässä. Kävellen halutaan kulkea suorinta mahdollista
reittiä. Kävely-ympäristön esteettömyys on tärkeä tekijä jokaiselle
jalankulkijalle.
Pyöräily liikennemuotona soveltuu kaupunkimatkoille. Pyöräily
edellyttää sujuvia ja nopeita pyöräilyreittejä. Terveet nuoret ja
aikuiset voivat pyöräillä kaduilla myös ajoradalla, mikäli liiken-
95
teen nopeudet ovat rauhallisia ja liikennemäärät kohtuulliset.
Vilkkailla kaduilla ja vilkkailla pääreiteillä tarvitaan erilliset pyö-
rätiet.
Kävelyn ja pyöräilyn kehittämiskeinoja
Autottomien alueiden toteuttaminen keskustoihin ja kampusalu- �eille edistää voimakkaasti kävelyä ja pyöräilyä. Kävelykeskustat edistävät tehokkaasti keskustan kauppaa. Suomen lainsäädän-nön mukaan kävelykaduilla saa pyöräillä enintään 20 kilometrin tuntinopeudella.Liikenteen rauhoittaminen 30–40 km/h nopeustasoihin lisää lii- �kenneturvallisuutta sekä helpottaa pyöräilyä ajoradalla.Pyörätieverkoston täydentäminen ja parantaminen on keskeinen �tarve monilla korkeakoulupaikkakunnilla. Verkostossa on puut-teita erityisesti kampusalueilla ja keskustoissa.Pyöräpysäköinnin parantaminen on ensisijaisesti kiinteistön- �omistajien vastuulla. Kunta voi parantaa pysäköintiä katualu-eilla.Oikoreittien toteuttaminen erityisesti maastoesteiden sekä tei- �den ja rautateiden ylittämiseen lyhentää välimatkoja ja edistää siten kävelyä ja pyöräilyä.Talvipyöräilyn edistäminen esimerkiksi nastarenkaita ja kerros- �pukeutumista esittelevillä kampanjoilla säästää opiskelijan niuk-koja rahavaroja.
Lähteitä kävelystä ja pyöräilystäSuomen pyöräilykuntien liitto: www.poljin.fiTiehallinto www.tiehallinto.fi
96
Joukkoliikenne
Joukkoliikenne kaupungeissa
Helsingissä, YTV-alueella (Espoo, Kauniainen, Vantaa sekä Kerava
ja Kirkkonummi), Turussa ja Tampereella joukkoliikenne on jouk-
koliikenneviranomaisen järjestämää joukkoliikennettä. Kunta päät-
tää reitit, aikataulut ja lipunhinnat ja maksaa liikennöitsijälle lip-
putuloilla ja verovaroista maksettavalla tuella. Helsingissä, Turussa
ja YTV-alueella bussiliikenne on pääosin kilpailutettua sopimuslii-
kennettä. Helsingin metro- ja raitiovaunuliikennettä ajaa HKL,YTV
– alueen paikallisjunia VR Oy sekä Tampereen sisäisiä linjoja Tam-
pereen liikennelaitos yksinoikeudella. Liikennöintimenoista noin
20–40 % maksetaan verovaroista.
Tällaiseen liikenteeseen on mahdollista vaikuttaa suhteellisen hel-
posti. Linjat, aikataulut, lipun hinta ja joukkoliikenteen tuki sekä
käytettävä kalusto ovat poliittisia päätöksiä, jotka tekee kunta.
Helsingissä, YTV-alueella, Turussa ja Tampereella on ylioppilas-
kuntien esityksestä käytössä edulliset opiskelija-alennukset kausi-
ja sarjalipuissa.
Muissa kunnissa joukkoliikenne on linjalupaliikennettä. Yksityi-
set liikennöitsijät anovat eri reiteille ja vuoroille etuoikeutta eli
linjalupaa. Useimmat korkeakoulupaikkakunnat kuten Joensuu,
Jyväskylä, Kuopio, Lahti, Lappeenranta, Oulu, Pori, Rovaniemi ja
Vaasa päättävät oman alueensa liikenneluvista. Muissa kunnissa ja
97
kuntarajan ylittävässä liikenteessä lupaviranomainen on lääninhal-
litus. Myös Turun ja Tampereen seutuliikenne ja YTV-alueen rajan
ylittävä liikenne ovat linjalupaliikennettä.
Linjalupaliikennettä tuetaan epäsuorasti lipputuella (seutuliput
ja kaupunkiliput), matkakorvauksilla sekä kannattamattomien
reittien ja vuorojen ostoilla. Linjalupaliikenteen opiskelijaliput
ovat osa epäsuoraa tukea. Linjalupaliikenteen KELAn tukemat
opiskelijaliput koskevat vain keskiasteen opiskelijoita. Eräät kau-
pungit, mm. Jyväskylä, Kuopio ja Oulu ovat sopineet liikennöitsi-
jöiden kanssa myös korkeakouluopiskelijoita koskevasta tuetusta
lipusta.
Kunta ja valtio maksavat liikennöitsijälle seutu- ja kuntalippujen
sekä opiskelijalippujen ja liikennöitsijän sarjalippuhinnan erotuk-
sen. Kunnat ja lääninhallitus saavat ostaa vain reittejä ja vuoroja,
joita mikään liikennöitsijä ei halua liikennöidä siitä saatavilla lip-
putuloilla ja korvauksilla. Linjaluvilla liikennöitävä paikallisbussi-
liikenne sai v. 2005 yhteiskunnan rahoitusta 173,7 miljoonaa euroa
(47,6 % liikevaihdosta). Tuesta 86,8 miljoonaa euroa oli matkakus-
tannusten korvauksia ja 87 miljoonaa euroa lipputukea sekä liiken-
teen ostoja.
Linjalupaliikenteeseen vaikuttaminen on vaikeaa. Kunta voi päät-
tää vain tuettujen lippujen hinnan. Lupaviranomainen voi neuvo-
tella liikennöitsijän kanssa linjoista, aikatauluista ja käytettävästä
kalustosta, mutta se ei voi määrätä liikennöitsijää.
98
Joukkoliikennettä koskevaa lainsäädäntöä uudistetaan EU:ssa ja
Suomessa. Vireillä olevan EU-asetuksen mukaan julkista tukea
saava yksityisen yrityksen ajama joukkoliikenne on kilpailu-
tettava eräin poikkeuksin. Useiden arvioiden mukaan Suomen
epäsuorasti tuettu linjalupaliikenne tulisi kilpailuttaa, mutta lii-
kennöitsijöiden etujärjestö Linja-autoliitto on vastustanut tätä
tulkintaa.
Joukkoliikenteen kehittämistä esittäessä on syytä muistaa, että
nopea ja tehokas joukkoliikenne on edullisempaa liikennöidä ja
houkuttelee enemmän matkustajia. Tällöin lipunhinta on mahdol-
lista pitää edullisena.
Suomen korkeakoulukaupungeissa mahdollisia joukkoliikenteen
kehittämiskeinoja:
Seudullisten joukkoliikenneviranomaisten perustaminen eli koko
seudun joukkoliikenteestä vastaa yksi taho, joka suunnittelee reitit,
päättää lipunhinnoista ja järjestää liikenteen. Ruotsista ja Saksasta
on erinomaisia kokemuksia tästä mallista.
Joukkoliikenteen etuudet ja joukkoliikennekaistat erityisesti kes-
kusten sisääntuloreiteillä nopeuttavat joukkoliikennettä, alentavat
kustannuksia ja lisäävät matkamääriä.
Runkolinjasto tarkoittaa tiheästi, esimerkiksi kymmenen minuutin
välein päivisin ajettavia päälinjoja, jotka yhdistävät keskukset, tii-
99
viit asuntoalueet, korkeakoulut ja kaukoliikenteen asemat. Tällai-
nen linjasto on edullinen liikennöidä ja houkutteleva.
Raitiotiet, paikallisjunat ja metro ovat nopeampia ja houkut-
televampia kuin bussit. Helsingin lisäksi Turun ja Tampereen
seuduilla on esitetty raitiotien ja paikallisjunien toteuttamista.
Muilla korkeakoulupaikkakunnilla on syytä tutkia mahdolli-
suudet raideliikenteeseen.
Opiskelija-alennukset oppilaskuntien jäsenille ovat oikeudenmu-
kainen tapa tukea opiskelijoiden matkustamista.
Kaukoliikenne
Rautateiden henkilöliikenne on Suomessa valtionyhtiö VR Oy:n
yksinoikeus. VR Oy liikennöi kaukoliikenteessä kaukojunia tuote-
nimillä Pendolino, IC-juna, pikajuna ja taajamajuna sekä Helsingin
lähijunaliikennettä, osittain YTV:n alihankkijana. Osa pikajunista
ja lähes kaikki taajama- ja lähijunat ovat VR Oy:n mukaan kannat-
tamattomia ja ne liikennöidään liikenne- ja viestintäministeriön
sekä YTV:n ostoliikenteenä, josta maksetaan 54,5 miljoonan euron
tuki. VR Oy myöntää 50 % opiskelija-alennuksen junalippujen
hinnasta. Rataverkon ja osan asemista ylläpidosta ja kehittämi-
sestä vastaa Ratahallintokeskus (RHK) ja rautatieturvallisuudesta
Rautatievirasto, jotka ovat valtion virastoja. VR Oy ei vastaa rata-
verkosta.
100
Rautateiden henkilöliikenteeseen on vaikea vaikuttaa. Vaikuttami-
nen tulisi yleensä kohdistaa sekä VR Oy:yn että liikenne- ja viestin-
täministeriöön. Ratojen kehittämistä koskien vaikuttaminen tulee
kohdistaa Ratahallintokeskukseen ja ministeriöön.
Linja-autojen kaukoliikenne on Suomessa yksityisten yritysten
liikennöimää linjalupaliikennettä. Kaukoliikenteen rahoituksesta
vain pieni osa tulee valtiolta ja kunnilta. Suuri osa pikavuoroista
liikennöi ExpressBus-markkinointinimen alla. Linja-autoliikennöit-
sijöiden omistama Matkahuolto ylläpitää linja-autoasemia, myy lip-
puja ja hoitaa rahtitoimintoja. Matkahuolto ja linja-autoliikennöitsi-
jät myöntävät 50 % opiskelija-alennuksen yli 80 km matkoilla.
Linja-autojen kaukoliikenteeseen voi vaikuttaa parhaiten vetoa-
malla liikennöitsijöihin tai Matkahuoltoon.
Laivat ja lentoliikenne ovat Suomessa yksityistä liiketoimintaa.
Lentokenttiä ylläpitää Ilmailulaitos ja satamia kunnat. Merkittä-
vää matkustajalaivaliikennettä on Helsingistä, Turusta ja Vaasasta
Ruotsiin, Viroon ja Saksaan. Rahtilaivoissa on myös matkustaja-
paikkoja.
Mikko Laaksonen
hallituksen jäsen, Suomen liikenneliitto (SuLi)
101
Linkkejä joukkoliikenteestäMatka.fi – reittiopas www.matka.fiYTV www.ytv.fiHKL www.hkl.fiTampereen joukkoliikenne www.turku.fi/joukkoliikenneTurun joukkoliikennetoimisto www.turku.fi/bussitVR Oy www.vr.fiRatahallintokeskus RHK www.rhk.fiMatkahuolto www.matkahuolto.fiLinja-autoliitto www.linja-autoliitto.fiPaikallisliikenneliitto www.paikallisliikenneliitto.fiJoukkoliikennefoorumi jlf.fiSuomen raitiotieseura www.raitio.org
102Ku
nnal
lispo
liitt
isia
teem
oja
opisk
elija
n sil
min kuinka kunnat Hyödyntävät korkea-
kouluopiskelijoista muodostuvia innovaatiotaskuja?
Ihminen hakeutuu – jos mahdollista – asumaan ja työskentele-
mään sellaiselle alueelle, jossa kokee voivansa maksimoida oman
ja perheen hyvinvointiin ja onnellisuuteen vaikuttavat tekijät kuten
ystävyyssuhteet, luovan toimintaympäristön, turvallisen ja yhtei-
söllisen kasvuympäristön lapsille, kiinnostavat työ- ja harrastus-
mahdollisuudet. Kansainvälisten tutkimusten mukaan yritykset
ja osaamisintensiiviset työpaikat menevät osaavan ja luomisvoi-
maisen työvoiman perässä. Ikääntyvässä yhteiskunnassa kunnilla
on siis lähtökohtaisesti kiinnostusta käydä keskustelua lähiseudun
korkeakoulujen opiskelijoiden, potentiaalien tulevan työvoiman
ja veronmaksajien kanssa. Synnyttääkseen hyvä elämää ja elinvoi-
maisuutta elin- ja toimintaympäristömme kaipaavat huolenpitoa,
kiinnostuksen osoitusta, yhteistä keskustelua ja yhteisöllisyyden
synnyttämistä. Kunnat voisivat nykyistä aktiivisemmin kutsua
opiskelijat ja korkeakouluyhteisöt mukaan seudun elin- ja toimin-
taympäristön kehittämiseen.
Opiskelijat, nuoremmat kollegamme, voivat muodostaa myös kiin-
nostavan ”innovaatiotaskun” ja ”yhteisöllisyyden generaattorin”
paikkakunnalle. Korkeakouluilla on lakisääteinen aluekehitysteh-
tävä ja sen tehtävän puitteissa opiskelijat voidaan ottaa mukaan alu-
een ja korkeakoulun väliseen vuorovaikutukseen ja seutukunnan
elinkeinoelämän ja ihmisten hyvinvoinnin kehittämiseen. Perintei-
103
sesti on ajateltu että tutkimus- ja kehittämistoiminta ja patentit sekä
niistä käynnistyvä liiketoiminta ovat aluekehityksen moottoreita.
Ne ovatkin oiva tapa integroida opiskelijoiden opinnäytetöitä tai
oppimistehtäviä tieteellisen ja ammatillisen oppimisen rinnalla seu-
tukunnan ja sen elinkeinoelämän kehittämiseen. Kansainvälisessä
vertailututkimuksessa todettiin kuitenkin, että korkeakoulujen roo-
lit ja vaikutusmekanismit eri alueilla ovat monimuotoisemmat ja ne
vaihtelevat alueittain, kaikilla alueilla työvoiman kouluttaminen
on tärkein aluetta kehittävä tehtävä. Parhaimmillaan korkeakou-
luyhteisö, nuoremmat kollegat mukaan lukien, toimii kriittisenä ja
tulevaisuutta luotaavana ”tulkitsevana tilana” seutukunnalle, sen
yrityksille ja väestölle.
Ovatko kunnat ja korkeakoulut sitten kiinnostuneet opiskelijois-
taan nuorempina kollegoina korkeakoulun ja alueen dynamiikan
kehittämiseksi ja ovatko opiskelijat kiinnostuneet tästä roolista?
Antamalla perinteisen opetuksen rinnalla opiskelijoille suurem-
paa vastuuta paitsi korkeakoulun omassa yhteisössä myös paik-
kakunnan erialaisissa innovaatioalustoissa voidaan seutukunnalle
luoda uutta keskustelukulttuuria ja löytää uusia luovia ja dynaa-
misia ratkaisuja, joilla seutukunnan kiinnostavuutta ja elämänlaa-
tua voidaan parantaa. Yritysten kilpailukyvyn kannalta, julkisten
organisaatioiden ja kolmannen sektorin toiminnan kehittymisen
kannalta tällaiset luovat innovaatiotaskut voivat sysätä alueen
positiivista, ihmisläheistä kehitystä liikkeelle. Innovaatioiden
uudet synty- ja leviämismekanismit ovat kiinnostava mahdollisuus
kytkeä opiskelijat sekä käyttäjinä että kehittäjinä avoimiin innovaa-
104
tioverkostoihin. Myös opiskelijoiden näkyvä rooli ja toiminta niin
katukuvassa kuin kunnan verkkokeskusteluissa tai ”tupailloissa”
on omiaan generoimaan vuorovaikutusta ja yhteisöllisyyttä paitsi
nuorten myös vanhempien sukupolvien keskuuteen. OECD:n tuo-
reen maavertailun mukaan eräässä tanskalaisessa korkeakoulussa
merkittävä osa opiskelusta tapahtuu alueen ja sen yritysten yhteis-
projekteissa.
Kouluttautuminen vaatii paitsi oman alan korkeaa tiedollista ja
taidollista osaamista myös henkilökohtaisten valmiuksien kehit-
tämistä. Opiskelu vanhempien kollegoiden rinnalla lisää sekä
ammatillista itsetuntoa että antaa rohkeutta kantaa vastuuta. Oman
osaamisen kehittyminen ja arvostus sekä mahdollisuus vaikuttaa
yhteisiin asioihin ja tulevaisuuteen lisäävät kiinnostusta ja uskal-
lusta myös kriittiseen ajatteluun. Oman kokemukseni mukaan
myös motivaatio sekä onnistuneen tiimiprosessin aikaansaamiseksi
että tarvittavaan työntekoon lisääntyvät merkittävästi. – Siinä kehi-
tyt mihin aikaasi käytät, totesi eräs opiskelija yllettyään ryhmänsä
kanssa kiitettävään lopputulokseen projektitehtävässä.
Opiskeluaikaiset yhteisprojektit antavat oivan mahdollisuuden
kehittää omaa osaamistaan, taitojaan ja vaistojakin sen suhteen
kuinka asuinpaikkakuntaa voidaan kehittää hyvänä paikkana elää
ja tehdä töitä. Jos omassa korkeakoulussa tai opiskelukunnassa
ei tällaisia yhteisprojekteja ole vielä tarjolla, voi opiskelija tehdä
kunnalle aloitteen projektista ja korkeakoululle esityksen ”vaihto-
ehtoisesta suoritustavasta”. Elinvoimaiset suhteet kunnan ja kor-
105
keakoulun välillä ovat molemmille elintärkeät, ja myös opiskelija
voi olla verkoston rakentaja. Organisaatiot eivät maailmaa muuta,
ihmiset sen tekevät. Jonkun on vain otettava ensimmäinen askel.
Tuija Hirvikoski
aluerehtori, Laurea-ammattikorkeakoulu
LähteitäFlorida, Richard (2002), The Rise of the Creative Class, New York: Basic Books.Florida, Richard (2005) The Flight of the Creative Class: The new competition for
talent, New York: HarperCollins Publishers.OECD (2007) Higher Education and Regions; Globally competitive, locally enga-
ged.www.kka.fi (korkeakoulujen aluevaikuttavuus)www.laurea.fi (Learning by Developing -menetelmä)Innovation, Universities and the Competitiveness of Regions: http://www.tekes.
fi/julkaisut/universities.pdf
106Ku
nnal
lispo
liitt
isia
teem
oja
opisk
elija
n sil
min kansainväliset
opiskelijat kunnissamme
Kansainvälisillä opiskelijoilla tarkoitetaan kaikkia ei-suomalaisia
opiskelijoita, jotka ovat suomalaisessa korkeakoulussa suoritta-
massa tutkintoa, opiskelijavaihdossa tai suorittamassa Suomessa
kansainvälistä harjoittelujaksoa. Kansainväliset opiskelijat ovat
hyvin kirjava joukko: he saapuvat ympäri maailman Suomeen
opiskelemaan, toiset lyhyemmäksi, toiset pidemmäksi aikaa.
Joillain on tarkoituksena jäädä Suomeen, toiset ovat vain käy-
mässä.
Kansainväliset opiskelijat kuuluvat eri viiteryhmiin. Toisaalta he
ovat opiskelijoita siinä missä suomalaisetkin opiskelijat. He eivät
kuitenkaan ole oikeutettuja täysimääräisesti suomalaiseen sosiaa-
liturvaan. Toisaalta he ovat myös maahanmuuttajia, joilla on omat
erityistarpeensa, niin kielenopiskelun kuin kulttuuriin sopeutu-
misen suhteen. Kansainvälisillä opiskelijoilla on mahdollisuus
opiskella kieltä ja kulttuuria muiden opintojen yhteydessä yliopis-
tossa.
Käytännössä kansainväliset opiskelijat tulee nähdä opiskelijoina
siinä missä suomalaisetkin ja lähtökohtaisesti heihin pätevät samat
edunvalvonnalliset tavoitteet kuntatasolla. Heillä on kuitenkin
omia erityistarpeita. Tietyissä asioissa heille tulisi antaa erityisoi-
keuksia, sillä heillä ei ole esimerkiksi mahdollisuutta kotikuntaan,
mikäli he ovat vaihto-opiskelijoita.
107
Syyskuun alusta 2007 tuli voimaan lainmuutos, jonka mukaisesti
opiskelu rinnastetaan työhön oleskelun vakinaisuutta osoittavana
seikkana ja täten vähintään kahdeksi vuoden Suomeen opiskele-
maan tuleva ulkomaan kansalainen saa kotikuntaoikeuden. Tämä
on merkittävä uudistus, sillä kotikuntaoikeus siirtää kansainväli-
sen opiskelijan kunnallisen terveydenhuollon piiriin.
Lainmuutoksella on haettu myös yhtenäisyyttä maistraattien eri-
laisiin tulkintoihin kansainvälisten opiskelijoiden kotikuntaoikeu-
desta. Uuden muotoilun ei pitäisi jättää enää tulkinnanvaraa. Asiaa
on kuitenkin syytä seurata paikallistasolla, sillä kansainvälisten
opiskelijoiden kannalta epäsuotuisat tulkinnat asettaisivat heidät
epäsuotuisaan tilanteeseen.
Kotikuntaoikeus ei kuitenkaan anna kaikkia samoja etuja kuin mitä
Suomen kansalaisuus tarjoaa sosiaaliturvan piirissä laajemmin.
Tästä syystä esimerkiksi taloudellinen tuki tulee muualta kuin suo-
malaisesta opintotuesta, se tulee opiskelijan kotimaasta, perheeltä
ja henkilökohtaisista säästöistä.
Kansainvälisten opiskelijoiden joukko on määrältään marginaali-
nen. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö heidänkin asiaansa
tulisi huomioida kunnallistasolla. Tässä heidät tulee osaltaan linkit-
tää myös maahanmuuttajiin ja varmistaa, että palveluita on saata-
villa myös tilanteessa, jossa palvelun käyttäjä ei osaa kumpaakaan
kotimaista kieltä.
108
Kunnan näkökulmasta kansainväliset opiskelijat nähdään läh-
tökohtaisesti voimavarana, mutta suuria rahallisia panostuk-
sia heidän hyväkseen ei tehdä. Sangen yleistä kuitenkin on, että
opiskelupaikkakunnallaan he saavat esimerkiksi joukkoliikenteen
kausiliput samaan hintaan kuin kaupungissa kirjoilla olevat suo-
malaisopiskelijat. Tällaiset pienemmätkin kädenojennukset ovat
merkittäviä kansainvälisille opiskelijoille.
Korkeakoulut ovat alkaneet panostamaan englanninkielisen
materiaalin saatavuuteen ja kielellisen epätasa-arvon korjaami-
seen muun muassa kampusalueelle sijoitetuin englanninkielisin
opastein. Kielikysymyksen näkökulmasta myös kuntatasolla olisi
suotavaa tehdä samanlaisia esteettömyyteen liittyviä kartoituksia.
Palveluiden tasa-arvoinen saatavuus ja vaivaton liikkuminen kau-
pungissa on turvattava.
Kunnissa olisi syytä miettiä myös, mitä kansainvälisillä opiske-
lijoilla on tarjota kunnille. Esimerkiksi peruskoulun alaluokat
hyötyisivät suuresti, mikäli he kävisivät kertomassa lapsille koti-
maastaan ja kulttuuristaan. Tämä toki edellyttää jo jonkintasoista
suomen kielen taitoa tai tulkin apua. Monikulttuurisuustaitojen
kehittyminen ei kuitenkaan tapahdu itsestään.
Vaikuttamistyössä kunnan suuntaan sekä kuntavaalien alla kannattaa
kansainväliset opiskelijat mieltää osaksi maahanmuuttajien laajempaa
ryhmää ja näin tukea myös muita maahanmuuttajia paikkakunnalla.
Yhtenä ideana voisi olla projekti maahanmuuttajanuorten työllisty-
109
misen edistämiseksi. Parhaimmassa tapauksessa projekti hyödyttäisi
paitsi maahanmuuttajanuorta itseään myös kuntaa ja yrityksiä.
Yliopistot tekevät omalta osaltaan työtä kansainvälisten opiske-
lijoiden integroimiseksi suomalaiseen akateemiseen yhteisöön ja
yhteiskuntaan. Kunnan tulisi olla mukana näissä talkoissa. Kunnan
tulisi luoda kansainvälisille opiskelijoille viihtyisä elinympäristö,
joka kannustaisi jäämään Suomeen opintojen jälkeen tai palaamaan
Suomeen myöhemmin joko opiskelemaan tai työskentelemään.
Integroimisen kannalta voisi olla perusteltua vaatia jopa merkittä-
vämpiä alennuksia kulttuuripalveluihin, kuten museoihin ja teatte-
riin kuin mitä suomalaiset opiskelijat saavat. Varsinkin museoiden
kautta historiaan tutustuminen antaa kansainvälisille opiskelijoille
uusia näkökulmia Suomeen ja suomalaisuuteen.
Yliopistopaikkakunnilla kansainvälisten opiskelijoiden ja maahan-
muuttajien määrä kasvaa vuosittain. Tämän pitäisi toimia kannus-
timena kunnille kehittää palveluita myös heille. Jokaisen yliopis-
topaikkakunnan virkamiehistössä tulisi olla nimetty henkilö, joka
on vastuussa maahanmuuttajien asioista.
Jarkko Seppäläkaupunginvaltuuston varajäsen (kok.), KarkkilaSuomen ylioppilaskuntien liiton (SYL) hallituksen jäsen ja kansainvälisten asioiden vastaava 2007Jyväskylän yliopiston ylioppilaskunnan (JYY) hallituksen puheenjohtaja 2006
110Ku
nnal
lispo
liitt
isia
teem
oja
opisk
elija
n sil
min opiskelijoiden toimeentulotuki ja
sosiaalinen luototus
Toimeentulotuesta säädettiin sosiaalihuoltolaissa 1982, mutta toi-
meentulotuen tasosta ja muista sen perusteista säädettiin erillisellä
asetuksella. Vuonna 1997 toimeentulotuesta säädettiin laki ja se
tuli voimaan 1998. Toimeentulotuensaajien määrä kasvoi rajusti
vuosina 1990–1996 asiakasmäärän ollessa korkeimmillaan 609 747
asiakasta vuonna 1996, mutta vuonna 2006 toimeentulotukiasiak-
kaiden määrä oli laskenut 360 000 asiakkaaseen. Toimeentulotuen
saantiehdot ovat vuosien myötä tiukentuneet eikä toimeentulotu-
keen ole tehty tasokorotusta, joskin vuosittain tukea tarkistetaan
elinkustannusindeksillä. Tämä ja vuoteen 2006 voimassa ollut
ttt:n leikkauslaki, joka velvoitti toimeentulotukiasiakkaiden mak-
samaan 7 prosentin osuuden vuokrastaan osaltaan selittää asiak-
kaiden määrän vähentymisen. Toimeentulotuki on viimesijainen
tukimuoto ja lain toimeenpanijoina kunnissa ovat sosiaalityönteki-
jät, sosiaaliohjaajat ja etuuskäsittelijät. Kunnat noudattavat yleensä
sosiaali- ja terveysministeriön toimeentulotukiopasta, mutta laati-
vat kuntakohtaiset täsmentävät ohjeet.
Opiskelijoiden toimeentulotuesta on tarkat ohjeistukset. Toimeen-
tulotukiedellytys voi täyttyä silloin kuin tuloillaan ei tule toimeen
tai opiskelijan ensisijaiset etuudet (opintotuki, koulumatkatuki ja
opintolaina) eivät ole käytettävissä. Opiskelijoiden ensisijaisiksi
etuisuuksiksi lasketaan opintotuki (siis opintoraha ja asumislisä),
koulumatkatuki ja opintolaina, mutta kotona asuvien alaikäisten
111
opiskelijoiden ei edellytetä nostavan opintolainaa. Mikäli opiskelija
ei ole hakenut opintotukea ja hänelle myönnetään toimeentulotukea
opintotuen saamiseen asti, häneltä voidaan periä toimeentulotukea
takaisin takautuvasti maksettavasta opintotuesta, mutta ei opinto-
lainasta. Takautuva opintolaina voidaan kuitenkin ottaa kokonai-
suudessaan maksupäivästä lähtien huomioon hänen käytettävissä
olevina tuloinaan jäljelle jääville opiskelukuukausille. Kelan myön-
tämä koulumatkatuki (lukiolaisille ja ammatillisen peruskoulutuk-
sen opiskelijoille) on ensisijainen etuus. Jos opiskelija on saanut
opiskelupaikan toiselta paikkakunnalta, voidaan toimeentulotu-
kea myönnettäessä ottaa huomioon kohtuullisen ajan matkakulut
halvimman kulkuneuvon mukaan. Opiskelijalla on näin mahdol-
lisuus etsiä asuntoa opiskelupaikkakunnalta. Oppilaitosten pääsy-
koemaksuihin samoin pääsykokeisiin osallistumisesta aiheutuviin
matkakustannuksiin ei myönnetä toimeentulotukea. Lukiossa ja
ammattiin johtavassa toisen asteen oppilaitoksessa opiskelevalle
voidaan pääsääntöisesti ottaa huomioon oppikirjoista aiheutuvat
menot, mutta opiskelijan on tuotava selvitys, ettei kirjoja ole saa-
tavilla muutoin.
Opiskelijoiden asumismenoista on myös tarkkoja tulkintaohjeita.
Kotona asuvan nuoren muuttoa tuetaan toimeentulotuesta vain eri-
tyissyistä, esimerkiksi vaikean perhetilanteen vuoksi. Opiskelijalle
ensisijaiseksi asuntovaihtoehdoksi on määritelty opiskelija-asun-
not soluasunnot mukaan lukien. Jos opiskelija asuu kohtuuttoman
kalliissa asunnossa, vuokra voidaan kohtuullistaa. Asumislisän
vuokrakatto on arvioitu opiskelija-asuntojen hinnan perusteella.
112
Opiskelijan näkökulmasta tulkinta vaikuttaa liian tiukalta, varsin-
kaan suurimmilla opiskelupaikkakunnilla ei kaikille opiskelijoille
riitä edullisimpia asuntovaihtoehtoja.
Opiskelijoiden toimeentulotuen saannin edellytyksiä voidaan myös
leikata toimeentulotuen perusosan alentamisella (yksinäisen perus-
osa 1.1.2007 on 372,62 euroa / kk 2. kuntaluokassa ja sitä voidaan
leikata 20 prosentista 40 prosenttiin). Yleensä on kyse pitkittyneistä
opinnoista, ja opiskelijalla on oikeus toimeentulotukeen, koska hän
ei saa esimerkiksi opintososiaalisia etuuksia tai esimerkiksi luot-
tohäiriön takia hänelle ei myönnetä opintolainaa. Pitkittyneiden
opintojen taustalla ovat moninaiset syyt, mutta pienituloisuus ja
köyhyys lienevät melko tavallisia syitä; eli opiskelija käy työssä
ja suorittaa opintoja kausiluonteisesti. Myös terveydelliset ja per-
hepoliittiset syyt pitkittävät opintoja, joten on aivan kohtuutonta
leikata perusosaa, joka jo lähtötasoltaan on alhainen. Jos opiske-
lija kieltäytyy hakemasta kesäajaksi työtä eikä opiskele kesäkuu-
kausina opintososiaalisilla etuuksilla, opiskelijalle tulee myöntää
toimeentulotukea, mutta hänen perusosansa voidaan maksaa alen-
nettuna. Edelleen opiskelijan hakiessa toimeentulotukea kesäajalle
tilanteessa, jossa hän ei ole nostanut opiskelukuukausille valtion
takaamaa opintolainaa (johon hänellä olisi ollut oikeus), voidaan
nostamatta jäänyt opintolaina huomioida hakijalle käytettävissä
oleviksi tuloiksi (opintolaina on nostettavissa 31.7. asti). 1.1.2008 on
tullut voimaan lainsäädäntö, joka tarkentaa toimeentulotuessa nou-
datettavia määräaikoja. Kiireellisestä toimeentulotuesta pitää saada
päätös samana päivänä tai seuraavana ja kiireettömästä seitsemän
113
arkipäivän sisällä eli noin puolessatoista viikossa. Länsi-Suomen
lääninhallituksessa on käsitelty opiskelijoiden toimeentulotukeen
koskevaa kanteluratkaisua. Kantelussa oli kyse opiskelijoiden toi-
meentulotukihakemusten käsittelyn viipymisestä kesällä Turun
kaupungissa. Käsittely oli kesäkuussa kestänyt yli kolme viikkoa.
Lääninhallitus kiinnitti huomiota siihen, että opiskelijoiden kesä-
aikaisen toimeentulotuen hakemukset on käsiteltävä viivytyksettä
ja kaupungin tulee varautua vuosittain siihen, että opiskelijoiden
toimeentulotukihakemukset keskittyvät alkukesään. Turku sai
ruuhkan purettua lisäämällä käsittelijöitä ja ylitöillä. Käsittelyaika
oli näiden toimenpiteiden jälkeen 6.7.2007 lähtien 4 työpäivää. Uusi
laki lyhentää käsittelyajan kiireellisissä tapauksissa samaan tai seu-
raavaan päivään.
Sosiaalinen luototus
Laki sosiaalisesta luototuksesta on ollut voimassa 1.1.2003 alkaen.
Sosiaalinen luototus on sosiaalihuoltoon kuuluvaa luotonantoa,
jonka tarkoituksena on ehkäistä taloudellista syrjäytymistä ja yli-
velkaantumista sekä edistää henkilön ja perheen itsenäistä suo-
riutumista. Ongelmana vain on se, että kunta voi järjestää sosiaa-
lista luototusta tai sitten olla järjestämättä. Sosiaalinen luototus on
kunnille vapaaehtoista, ja siksi tämä lainsäädäntö ei ole toteutunut
kuin murto-osassa Suomen kuntia. Lähestulkoon kaikki kunnat
yhtä lukuun ottamatta ovat rajanneet opiskelijat pois luototuksen
piiristä.
114
Vain muutamassa Suomen kunnassa ja kaupungissa sosiaalinen
luototusta annetaan, esim. Helsingissä, Eurassa, Hämeenlinnassa,
Pirkkalassa ja Vantaalla. Turussa ja Tampereella sosiaalista luoto-
tusta ei ole, mutta Lahdessa aletaan sosiaalista luototusta jakaa
keväällä 2008. Useimmissa kunnissa tai kaupungeissa, joissa sosi-
aalista luototusta jaetaan, ei opiskelijoita ole hyväksytty luoton
saajiksi. Esimerkiksi Vantaa perustelee seuraavasti opiskelijoiden
eväämistä sosiaalisesta luototuksesta seuraavasti: opiskelijoille
ei myönnetä, koska vuosibudjetin volyymi on suhteellisen pieni,
niin se uppoaisi kokonaan opiskelijoihin, koska heitä on niin pal-
jon. Eurassa sosiaalinen luototus on ollut käytössä vuodesta 1999
alkaen, jolloin kokeilulaki tuli voimaan. Luottoja myönnetään
vuosittain 6–8, mutta opiskelijoille sosiaalista luottoa ei myön-
netä. Helsinki on ainut, joka myöntää sosiaalista luototusta myös
opiskelijoille. Helsingin kaupungin sosiaalivirasto määrittelee
seuraavasti kenelle sosiaalinen luotto on tarkoitettu: Helsingissä
vakinaisesti asuville pienituloisille ja vähävaraisille henkilöille,
joille eri syistä, esimerkiksi vakuuksien puuttumisen tai maksu-
häiriömerkinnän vuoksi ei ole mahdollisuutta saada kohtuueh-
toista luottoa, sosiaalista luottoa voidaan myöntää henkilön tai
perheen selviytymistä tukeviin tarkoituksiin mm. kohtuullisiin
kodin hankintoihin, pienehköihin asunnon muutostöihin, työn
edellyttämän auton tai työvälineiden ostamiseen, osamaksuräs-
teihin, vuokravelkoihin tai muiden pienehköjen velkojen järjestä-
miseen. Luoton määrä on yleensä vähintään 200 euroa ja enintään
10 000 euroa. Luotossa on tarkat takaisin maksuehdot. Sosiaali-
nen luototus on hyvä tukimuoto täydentämään toimeentulotukea
115
ja laki pitää tehdä kunnille sitovaksi ja luototusta pitää myöntää
myös opiskelijoille.
Marjaana Koskinen
kansanedustaja (sd.), sosiaalityöntekijä
sosiaali- ja terveysvaliokunnan jäsen, tarkastusvaliokunnan
jäsen
116Ku
nnal
lispo
liitt
isia
teem
oja
opisk
elija
n sil
min liikunta on kunnan peruspalvelu
– myös opiskelijalle
Suomessa liikunnan työnjako on järjestetty siten, että valtio ja kun-
nat luovat liikunnan edellytykset, liikuntapaikat ja liikunnan muun
infrastruktuurin. Liikunta- ja urheilujärjestöt sekä -seurat ovat lii-
kuntatoiminnan pääasiallisia järjestäjiä. Tämä työnjako perustuu
liikuntalakiin (Liikuntalaki 18.12.1998/1054), jossa on säädetty:
2 § Vastuut ja yhteistyövelvoitteet
Yleisten edellytysten luominen liikunnalle on valtion ja kun-
tien tehtävä. Liikunnan järjestämisestä vastaavat pääasiassa
liikuntajärjestöt.
Ministeriö, jonka toimialaan kuuluu liikuntatoimi, jäljempänä
ministeriö, vastaa liikuntatoimen yleisestä johdosta, kehittä-
misestä ja yhteensovittamisesta liikunnan yhteistyössä val-
tionhallinnossa. Alueellisella tasolla nämä tehtävät kuuluvat
läänin liikuntatoimelle ja paikallistasolla kunnille.
Kunnan tulee luoda edellytyksiä kuntalaisten liikunnalle
kehittämällä paikallista ja alueellista yhteistyötä sekä terveyttä
edistävää liikuntaa, tukemalla kansalaistoimintaa, tarjoamalla
liikuntapaikkoja sekä järjestämällä liikuntaa ottaen huomioon
myös erityisryhmät.
117
Kuntien liikuntatoimi ja päätöksenteko
Liikunnan taloudessa kuntien liikuntatoimet ovat merkittävä tekijä.
Kun veikkausvoittovaroista koostuva valtion liikuntabudjetti oli
vuonna 2007 hieman yli 100 miljoonaa euroa, niin kunnat käyttivät
liikuntaan arviolta noin 600 miljoonaa euroa, josta käyttökustan-
nukset olivat noin 500 miljoonaa ja investoinnit noin 100 miljoonaa
euroa. Kunnille myönnetään veikkausvoittovaroista valtionosuutta
liikuntatoimen käyttökustannuksiin asukasluvun mukaan. Vuonna
2007 liikunnan yksikköhinta oli 10,80 euroa asukasta kohden. Valti-
onosuus kattaa nykyisellään noin 3,5 prosenttia kuntien vuotuisista
liikuntatoimen käyttökustannuksista.
Käynnissä olevalla kunta- ja palvelurakenteen uudistuksella tul-
lee olemaan merkitystä myös kuntien liikuntatoimien kehitykselle.
Suuremmissa kuntakokonaisuuksissa liikuntaan erikoistuneen
strategisen henkilöstön palkkaaminen saattaa olla helpompaa kuin
pienissä kuntayksiköissä. Myös rahoituksen ja palveluiden järjes-
tämiseen on todennäköisesti enemmän mahdollisuuksia. Käytän-
nössä suurin merkitys on kuitenkin sillä, kuinka liikunta ja liikun-
tatoimi huomioidaan kunnan yleisessä suunnittelutyössä.
Kuntien liikuntapolitiikan siirtyessä laajempaan hyvinvointinäkö-
kulmaan, jossa yhteistyötä tehdään yhä enemmän esimerkiksi sosi-
aali- ja terveystoimen sekä elinkeinoelämän kanssa, myös liikun-
ta-asioiden linjaamiseen ja päätöksentekoon vaikuttavat kanavat
lisääntyvät. Perusasetelma on kuitenkin se, että liikunta-asioiden
118
valmistelusta vastaavat pitkälti kunnan liikuntatoimi ja liikuntalau-
takunta tai liikunta-asioista vastaava muu lauta- tai johtokunta.
Opiskelijat ovat erityisryhmä – opiskelijajärjestöjen kunnallispoliit-
tisesta yhteistyöstä Tampereella
Opiskelijoiden Liikuntaliitto ry:n (OLL) Opiskelijaliikunnan stra-
tegiaan 2006–2010 sisältyvässä ehdotuksessa opiskelijaliikunnan
toimintakentäksi ja työnjaoksi todetaan kuntien osalta:
Kuntien tehtävä on perusliikuntamahdollisuuksien järjestämi-
nen kaikille kuntalaisille, myös opiskelijoille. Erityisasemassa
ovat kuntien liikuntapaikat kuten uimahallit ja urheiluken-
tät. Kuntien liikuntapalvelut ovat tärkeä osa myös opiskelijan
arkea ja niissä tulee huomioida opiskelijat taloudellisena eri-
tyisryhmänä. Kunnan kevyen liikenteen verkosto tulee kehit-
tää arkiliikuntaa suosivaksi kampusalueet huomioiden.
119
Alla on yksinkertaistettu prosessikuvaus Tampereen korkeakoulujen opiskelija- ja ylioppilaskuntien kunnallispoliittisesta yhteistyöstä Tam-pereen uimahallien opiskelija-alennusten parantamiseksi. Tampereen noin 200 000 asukkaasta korkeakouluopiskelijoita on noin 35 000.
Vuonna 2004 opiskelijajärjestöjen kunnallispoliittinen ohjelma. � Pirkanmaan ammattikorkeakoulun opiskelijakunta, Tampereen ammattikorkeakoulun opiskelijakunta, Tampereen teknillisen yli-opiston ylioppilaskunta ja Tampereen yliopiston ylioppilaskunta valmistelevat ensimmäisen yhteisen kunnallispoliittisen ohjelman kunnallisvaaleihin 2004. Ohjelmaan sisällytetään myös liikunnan tavoitteita, kuten ”[u]imahallien opiskelija-alennuksia laajennetaan siten, että ne eivät jatkossa ole sidottuja tiettyyn kellonaikaan.”Keväällä 2005 kaupungin strategiaprosessiin liittyvä kysely opis- �kelijoille. Opiskelijajärjestöjen kunnallispoliittinen työryhmä toteut-taa opiskelijoille suunnatun kyselyn, jossa selvitetään opiskelijoiden tyytyväisyyttä kaupunkiin ja sen tarjoamiin palveluihin. Kyselyn tuloksia esitellään kaupungin johdolle toukokuussa 2005.Kesällä 2005 opiskelijoiden kirjaaminen Tampereen strategiaan. �Kaupungin päivitetyssä strategiassa Kaikem paree Tampere opis-kelijat mainitaan tärkeinä yhteistyökumppaneina.Vuonna 2006 liikuntapalvelut painopisteeksi. � Kunnallispoliittinen työryhmä päättää ottaa painopisteiksi vuonna 2006 liikuntapalve-luiden ja kevyen liikenteen väylien kehittämisen. Erityiseksi tavoit-teeksi asetetaan uimahallien opiskelija-alennusten parantaminen. Toukokuussa 2006 kannanotto ”Opiskelijan liikuntamahdolli- �suuksia parannettava”. Jo ennen kannanoton julkaisua työryhmä on yhteydessä kulttuuri- ja vapaa-aikapalveluiden lautakunnan puheenjohtajaan, joka suhtautuu asiaan myönteisesti ja lupaa viedä asiaa omalta osaltaan eteenpäin. Kannanotto lähetetään valtuusto-ryhmien puheenjohtajille, kulttuuri – ja vapaa-aikapalveluiden lau-takunnan jäsenille sekä kunnan liikuntatoimen johtajalle.Vuoden 2007 alusta aikarajat poistuvat Tampereen kaupungin �uimahalleista.
120
Opiskelijoiden Liikuntaliiton tärkein tehtävä on opiskelijoiden
liikunta-asioiden valtakunnallinen koordinointi ja vaikuttamistyö
sekä paikallisen vaikuttamistyön tukeminen, joten liittoon kannat-
taa olla yhteydessä myös kuntien liikuntapolitiikkaan kohdistu-
vissa pyrinnöissä ja kysymyksissä.
Jussi Ansala
projektisihteeri, Opiskelijoiden Liikuntaliitto (OLL)
Opiskelijoiden Liikuntaliiton (OLL) puheenjohtaja 2007
121Kunnallispoliittisia teem
oja opiskelijan silmin
lapsiperHeet kuntapalveluiden pyörteissä
Perheellisistä opiskelijoista ei voi muodostaa yhtä homogeenistä
ryhmään vain sillä perusteella, että heitä yhdistävät perheellisyys
ja opiskelijastatus. Opiskelijaperhe voi olla opiskeleva pariskunta
tai yksinhuoltaja, opiskeleva ja työssäkäyvä, opiskelut tauolle
jättänyt lapsiaan kotona hoitava opiskelija. Perheellistyminen ei
noudata tarkkaa kaavaa, vaan lapsia voi olla jo ennen opiske-
lun aloittamista. Lapsiperheeksi tullaan erilaisista elämäntilan-
teista.
Perheellisille opiskelijoille kunta on tärkeä palvelun tuottaja. Usein
juuri perheellistymisen myötä opiskelijat siirtyvät käyttämään kun-
nallisia sosiaali- ja terveyspalveluita. Viimeistään lapsellisena moni
huomaa minkä takia veroja on tullut maksettua. Kunnat eivät kui-
tenkaan ole samanlaisia. Kuntien on huolehdittava lakisääteisistä
palveluista, mutta kunnat voivat järjestää ne eri tavoin ja tarjota
erilaisia palveluita.
Ylioppilaskunnat perheellisten opiskelijoiden asialla
Ylioppilaskunnat voivat halutessaan olla perheellisten opiskelijoi-
den äänitorvi. Ylioppilaskunnat voivat esimerkiksi kerätä yhteen
tietoa perheellisten opiskelijoiden kunnallisista palveluista. Yli-
oppilaskuntien järjestämät perheellisten tapaamiset voivat toimia
hyvänä keskustelufoorumina, joka muodostaa perheellisten opis-
122
kelijoiden kantoja. Asioita on helpompi ajaa, kun voi vedota siihen,
että ongelma tai puute koskee useampaakin henkilöä. Ylioppilas-
kunnat voivat esimerkiksi koota lapsiperheellisiä tukevat palvelu
sivustoilleen.
Samassa kaupungissa toimivien ylioppilaskuntien on järkevää
tehdä yhteistyötä kuntavaikuttamisessa. Ylioppilaskunnat voivat
edistää sidosryhmiensä asiaa kunnallispolitiikassa ja samalla huo-
mioida perheellisten tarpeita. Tästä esimerkiksi käynee tonttipoli-
tiikka. Ylioppilaskunnat voivat ajaa yhdessä paikallisten opiskelija-
asuntosäätiöiden kanssa sellaisia linjauksia, että on mahdollista
rakentaa perheasuntoja hyvin yhteyksien varrelle.
Kunnalliset palvelut
Perheellisten toimeentulon osalta kuntien vastuulle kuuluvat aino-
astaan toimeentulotuki ja mahdollisten elatusapusopimusten laa-
timinen ja elatustuen maksaminen. Kela huolehtii toimeentulosta.
Sen sijaan palvelupuolella kunnat ovat ylivoimaisesti merkittävin
toimija. Kunnat järjestävät päivähoidon, perusopetuksen, sosiaali-
palvelut ja terveyspalvelut, kuten äitiys- ja lapsineuvolat. Kunnat
järjestävät palveluita hyvin eri tavalla ja eri laajuudessa. Esimer-
kiksi Tampereella perhetyön kodinhoitajat tulevat perheen kotiin
esimerkiksi sairauden tai muun akuutin tilanteen vuoksi. Jotkut
kunnat tarjoavat myös niin sanottua kuntalisää kotihoidontuen
lisäksi vanhemmalle, joka hoitaa lapsensa kotona. Kuntalisä on
merkittävä etuus.
123
Hyvien käytäntöjen kerääminen ja niiden soveltaminen ja esittämi-
nen oman kunnan toimintaan on kannatettavaa. On kuitenkin hyvä
muistaa nykypäivän realiteetit. Kuntien mahdollisuuteen kunnal-
listaa uusia palveluita on suhtauduttava varauksella. Hyvinvointi-
valtion rakentamiskaudella alkujaan yksityisesti järjestettyjä palve-
luita muutettiin kunnallisiksi, jotta ne olisivat kaikkien saatavilla.
Mutta nykyisin suuntaus on pikemminkin se, että kunnallisia pal-
veluita ulkoistetaan ja hyvin harvoin ryhdytään järjestämään aivan
uutta palvelua.
Miksi tarvitaan lapsiparkkia ja lapsivakuutuksia?
Perheellisten opiskelijoiden toimeentulon ja lastenhoidon kysy-
mykset liittyvät usein yhteen. On olemassa erilaisia mahdollisia
yhdistelmiä, joista pitää valita omaan tilanteeseen sopivin. Päi-
vähoidon ei kuitenkaan tarvitsisi olla joko tai -kysymys. Perheel-
listen opiskelijoiden kannalta olisi hyvä, jos tarjolla olisi jousta-
via päivähoitopalveluita. Päivähoito on subjektiivinen oikeus.
Kunnalla on yleensä päiväkoti, jossa tarjotaan niin sanottua
vuorohoitoa. Tämä vuorohoito on tarkoitettu vuorotöissä ole-
ville, joten se ei ole ratkaisu pulmaan. Kunnallisten palvelui-
den järjestämisen kannalta perusratkaisu olisi yliopiston lähellä
sijaitseva päiväkoti, jossa olisi tarjolla sekä koko- että puolipäi-
vähoitopaikkoja.
Perheellisten opiskelijoiden erityispiirre on se, että päivähoitoa
tarvitaan usein jopa puolipäivähoitoa vähemmän. Kuitenkin jo
124
muutaman luennon ajaksi ostettu lastenhoitopalvelu saattaa tulla
yllättävän kalliiksi. Helsingin yliopiston ylioppilaskunta ylläpitää
lapsiparkkia, jonne voi tuoda lapsensa hoitoon lyhyeksi ajaksi.
Tällaisessa lapsiparkkitoiminnassa ylioppilaskunta pystyy sub-
ventoimaan juuri omien opiskelijoidensa tarvitsemaa lastenhoi-
toa. Lapsiparkkitoiminnan laajentaminen voisi olla yksi keino hel-
pottaa lapsiperheellisten opiskelijoiden tilannetta. Keskustelun ja
suunnittelun tueksi kannattaa ensinnä kartoittaa palvelutarvetta
kyselyllä ja miettiä sitten miten siihen voidaan parhaiten vastata.
Lapsiparkkiasiassa kannattaa yrittää saada yliopisto osallistumaan
kustannuksiin.
Nykyisin on tullut yleiseksi tavaksi ottaa yksityinen sairausvakuu-
tus lapselle, joka korvaa yksityispuolen terveyspalveluiden käyt-
töä. On perusteltua kysyä mikä ajaa perheelliset pois kunnallisista
terveyskeskuksista. Mikä tekee terveyskeskuksista sellaisia, että
vanhemmat eivät halua asioida niissä lastensa kanssa? Löytyisikö
parannettavaa aivan peruspalveluista? Muun muassa päivystys-
asemat voivat olla aikuiselle aika hurjia paikkoja asioida, saati sit-
ten kun mukana on sairas lapsi.
125
Lobbauksen perusteet
Kovin usein kuntien palvelujärjestelmät ovat melko kankeita ja ne
on useimmiten suunnattu perinteisessä päivätyössä olevien tarpei-
siin. Opiskelijalobbareiden on hyvä muistuttaa päätöksentekijöitä
siitä, että todellisuus ei ole niin yksiselitteinen. Sekä palvelujärjes-
telmien että työntekijöiden koulutuksen pitäisi tähdätä siihen, että
kaikki ihmiset saavat tarvitsemansa palvelut..
Kuntalobbarin on syytä tiedostaa mihin toimialaan kyseinen per-
heellisten palvelu kuuluu. Kunnat voivat autonomiansa myötä jär-
jestää toimialansa erilailla. Se, mihin toimialaan palvelut kuuluvat,
kannattaa huomioida argumentoinnissa. On hyvä varautua siihen,
että kunnissa viitataan kuntatalouden niukkuuteen. Toisaalta lap-
siperheiden asemaa haluavat lähes kaikki parantaa. Ei siis ole kiel-
lettyä vedota tunteisiin!
Kunta on useiden palveluiden tuottaja tai järjestäjä, mutta ei
pidä unohtaa valtakunnan tason politiikkaa. Lainsäädäntö mää-
rittelee mitä palveluita on järjestettävä, missä ajassa ja millai-
sia maksuja niistä voidaan periä. Valtakunnallista politiikkaa
on esimerkiksi hallituskauden alussa keskustelussa ollut ajatus
poistaa niin sanottu päivähoidon 0-maksuluokka. Tämä olisi
vaikuttanut pienituloisimpien lapsiperheiden talouteen. Samoin
subjektiivisesta oikeudesta päivähoitoon päätetään valtakunnal-
lisella tasolla.
126
Opiskelijaperheiden asema paranee kehittämällä kaikkien perheel-
listen palveluita ja etuuksia.. Samoin esteetön ja viihtyisä ympäristö
sekä toimiva infrastruktuuri ja julkinen liikenne auttavat perheelli-
siä opiskelijoita arjessa.
Niina Kiviaho
sosiaalipoliittinen sihteeri, Tampereen yliopiston ylioppilas-
kunta – TAMY
kaupunginvaltuuston varajäsen (vas.), terveyttä ja toimintaky-
kyä edistävien palveluiden lautakunnan jäsen sekä lasten ja
nuorten palveluiden lautakunnan varajäsen, Tampere
127Kunnallispoliittisia teem
oja opiskelijan silmin
nuorten ja opiskelijoidenterveydenHuolto
Yliopisto-opiskelijat terveydenhoidon piirissä
Yliopisto-opiskelijoiden perusterveydenhoidon vastuu on kansan-
terveyslain mukaisesti kunnilla ja käytännönjärjestelyistä huolehtii
Ylioppilaiden terveydenhoitosäätiö (YTHS), joka tarjoaa ajanmu-
kaisia terveyspalveluja maan noin 145 000 yliopisto-opiskelijalle.
Säätiö toimii valtakunnallisesti omilla terveysasemillaan kaikissa
yliopistokaupungeissa. Yli 50 vuoden kokemuksensa pohjalta
YTHS on kehittynyt opiskeluterveydenhuollon osaamiskeskuk-
seksi, jonka asiantuntemusta voidaan käyttää muun opiskeluter-
veydenhuollon kehittämistyön apuna. Lisäksi YTHS on Suomen
johtava yhteisöterveyden asiantuntija. YTHS tuottaa yleis- ja eri-
koislääkäritasoisen avosairaanhoidon lisäksi mielenterveystyön
sekä suun terveydenhuollon avoterveydenhuoltopalveluja.
Yliopisto-opiskelijat käyttävät kunnallisia terveyspalveluita
YTHS:n ollessa kiinni, eli lähinnä iltaisin ja viikonloppuisin.
Muut opiskelijaryhmät
Ammattikorkeakoulujen ja toisen asteen (lukiolaiset ja ammatti-
kouluissa opiskelevat) ovat myös opiskeluterveydenhuollon pii-
rissä. Koska heillä ei ole omaa järjestelmää, ovat he kunnallisen
terveydenhuollon palveluiden varassa. Nämä palvelut vaihtele-
128
vat suuresti opiskelupaikkakunnittain. Yleisesti ottaen tilannetta
on selvästi parannettava, jotta tarvittavat perusterveydenhuollon
palvelut ovat kaikkien opiskelijoiden saatavilla heidän omilla opis-
kelupaikkakunnillaan. Ylioppilaskuntien toimijoiden kannattaa
nostaa esille myös esimerkiksi ammattikorkeakoulujen terveyden-
huollon tilanne keskusteluissa opiskelijoiden terveydenhuollon
järjestämisestä. SYL:n mielestä kuntien on kannettava vastuunsa
opiskelijoiden terveydenhuollon järjestämisestä. Nykyisellä rahoi-
tusrakenteella muiden opiskelijaryhmien ottaminen YTHS:n toimi-
piiriin ei tällä hetkellä ole kuitenkaan mahdollista.
YTHS:n toiminnan rahoitus
Lähd
e: Y
TH
S
Kelan korvaus toimintaan 62,3 %
YTHS:n toiminnan rahoitus talousarviossa 2008
Yliopisto- ja kor-keakoulupaikka-kuntien toiminta-avustukset 11,4 %
Opetusministeriön vuokra-avustus 7,7 %Muut tuotot 0,9 %
Opiskelijat 17,7 %
129
YTHS toiminnan rahoittavat opiskelijat, Kela, yliopistokaupungit ja
opetusministeriö. YTHS on sopimusrahoitteinen järjestelmä. Tämä
tarkoittaa sitä, että eri rahoittajatahojen kanssa on tehty sopimus
rahoitusosuuksien suuruudesta ja niitä ei voi muuttaa ilman kaik-
kien osapuolten suostumusta. Myöskään maksuosuuksien raha-
määrää ei voi, eikä kannata yksipuolisesti kenenkään muuttaa.
Yliopistokaupunkien rahoitusosuus YTHS:n toiminnasta on sopi-
muksen mukaan 11–12 prosenttia. Tämä tarkoittaa, että yliopis-
tokaupungit maksavat noin 30 euroa opiskelijaa kohden. YTHS:n
toiminta on erittäin kustannustehokasta ja asiantuntevaa – tästä
kaikki rahoittajat ovat yhtä mieltä.
Opiskelijoilla on YTHS:ssä suuri omavastuuosuus, joten ylioppilas-
kuntien automaatiojäsenyys on ehdoton edellytys YTHS:n nykyi-
sen laajuiselle toiminnalle. Automaatiojäsenyyden merkityksestä
puhuttaessa kannattaa muistaa sen merkitys myös opiskelijoiden
terveydenhuollon järjestämisessä. YTHS:n kustannuskehitys on
rahoituspaineista huolimatta onnistuttu pitämään kohtuullisella
tasolla. Tämän takia YTHS:n rahoituspohja on ehdottomasti tur-
vattava myös tulevaisuudessa.
Yliopistokaupunkien rahoitusosuutta ei SYL:n mielestä kannata
nyt yrittää nostaa. Kuten edellä on mainittu, näin ei voida sopimus-
rahoitteisessa järjestelmässä toimia. Asia myös irrotetaan helposti
kontekstista, jolloin se kääntyy yliopisto-opiskelijoita ja YTHS:ää
vastaan.
130
On huomattava, että tässä artikkelissa puhutaan vain perustervey-
denhuollon rahoituksesta. Erikoissairaanhoito on edelleen täysin
kuntien vastuulla ja sen rahoitusta ei käsitellä tässä artikkelissa.
YTHS:n ja kunnan yhteistyö
Yliopistokaupunkien ja YTHS:n paikallisten yksiköiden välinen
yhteistyö on kehittynyt vuosien varrella hyvälle tasolle. Tiedon-
kulkua ylioppilaskunnan, YTHS:n ja kaupungin toimijoiden välillä
on kuitenkin aina hyvä tehostaa. Varsinkin yhteisten koulutustilai-
suuksien järjestämisestä olisi hyötyä niin kaupungille kuin YTHS:n
henkilökunnalle. Myös ajankohtaisten asioiden ja tulevien toimin-
tamuutosten viestiminen on erittäin järkevää kaikkien näkökul-
masta. Ylioppilaskuntien viestinnällistä roolia olisi syytä lisätä,
jotta kaikki tieto varmasti kulkisi niin YTHS:n kuin kunnankin
toimijoille.
Lauri Pakkanen
sosiaalipoliittinen sihteeri, Suomen ylioppilaskuntien liitto
(SYL) ry
131Kunnallispoliittisia teem
oja opiskelijan silmin
kulttuuripalvelutvastapainoa opiskelulle
Kulttuuri on olennainen osa opiskelijaelämää. Se rakentaa yhtei-
söllisyyttä, toimii vastapainona opiskelulle ja tukee opiskelijan
hyvinvointia ja jaksamista. Opiskelijajärjestöillä ja ylioppilaskun-
nalla on merkittävä rooli kulttuuripalvelujen tuomisessa lähelle
opiskelijoita. Kaupungit tarjoavat laajasti erilaisia mahdollisuuksia
kulttuurin kuluttamiseen: teattereita, konsertteja, elokuvia, näyt-
telyitä, mutta myös mahdollisuuksia itse tuottaa kulttuuria. Esi-
merkiksi bändikämppien ja harrastelijateattereiden kirjo vaihtelee
eri kaupungeissa. On pitkälti kunnan päättäjistä kiinni, kuinka
paljon tiloja ja resursseja kohdennetaan nuorten ja opiskelijoiden
kulttuurinharrastamismahdollisuuksiin. Ylioppilaskunta voi oman
kulttuuritarjontansa lisäksi vaikuttaa siihen, mitä ja millä hinnalla
kunta tarjoaa opiskelijoille.
Kulttuurin harrastamismahdollisuuksista, kuten erilaisista tiloista
ja avustuksista, päätetään kunnanvaltuustossa. Valtuusto käyttää
virallisesti ylintä päätösvaltaa kunnassa, mutta käytännössä monet
asiat sovitaan valmiiksi jo ennen valtuustokäsittelyä. Kulttuuriasiat
valmistellaan valtuuston alaisessa kulttuurilautakunnassa. Lau-
takunnan nimi saattaa vaihdella eri kunnissa, myös esimerkiksi
vapaa-ajan lautakunnat käsittelevät kulttuuriasioita. Vaikuttaak-
seen kulttuuriasioita koskevaan päätöksentekoon, kannattaa ottaa
hyvissä ajoin yhteyttä lautakunnan jäseniin. Lautakuntien lisäksi
valtuuston päätettäväksi tulevista asioista sovitaan usein eri puo-
132
lueiden muodostamissa valtuustoryhmissä. Mikäli on poliittisia
kontakteja, kannattaa niitä käyttää rohkeasti hyväksi ja pyrkiä vai-
kuttamaan valtuustoryhmissä käytävään keskusteluun.
Vaikuttaminen poliittisiin päättäjiin on tärkeä, mutta ei ainoa tapa
edistää kulttuurin asemaa kunnassa. Perinteisen lobbauksen lisäksi
on olennaista vaikuttaa yleiseen keskusteluun ja mielipiteeseen.
Vahva yleinen mielipide kuntalaisten keskuudessa painostaa päät-
täjiä harkitsemaan asioita tarkasti. Yleiseen mielipiteeseen vaikut-
taminen tapahtuu helpoiten ylioppilaskunnan kannanotoilla tai
mielipidekirjoituksilla. Hyvät suhteet paikallislehtien toimituksiin
ja toimittajiin eivät ole pahitteeksi, sillä kannanotolle on tärkeää
saada näkyvyyttä.
Esimerkkinä ylioppilaskunnan kulttuurikannanotosta voidaan
mainita Tampereen yliopiston ylioppilaskunnan (Tamy) kannan-
otto Kino-Palatsin historiallisen interiöörin säilyttämisen puolesta1.
Kino-Palatsi (avattu vuonna 1929) on Tampereella sijaitseva käy-
töstä poistettu elokuvateatteri, jonka sisustus on lähes alkuperäi-
sessä, uusklassismia edustavassa muodossaan. Tilaan suunniteltiin
suurta remonttia ja ravintoloitsija Seppo ”Sedu” Koskisen yöker-
hoa, jota kaupungin kulttuuritoimijat vastustivat voimakkaasti.
Tamykin otti kannan, että Kino-Palatsin historiallista interiööriä
tulee kunnioittaa ja tilat on jatkossakin varattava kulttuurikäyttöön.
Myös muu yleinen mielipide muodostui vahvasti Kino-Palatsin
säilyttämisen kannalle, eikä lupaa remonttiin tähän mennessä ole
1 Tampereen yliopiston ylioppilaskunnan kannanotto 7.12.2006, www.tamy.fi/kannanotot
133
myönnetty. Tilan lopullinen kohtalo on edelleen epäselvä, mutta
Tampereen kaupunki selvittää parhaillaan erilaisia vaihtoehtoja
kulttuuritoiminnan jatkamiselle.
Kunnan kulttuuritarjontaan vaikuttamisen lisäksi ylioppilaskunta
voi tukea opiskelijoiden kulttuurin nälkää neuvottelemalla opiske-
lija-alennuksia. Useat teatterit, elokuvateatterit, konserttien järjes-
täjät sekä taidemuseot myöntävät jo nyt opiskelija-alennuksia. Osa
alennuksista kuuluu valtakunnallisten neuvottelusopimusten pii-
riin (esimerkiksi Finnkino), mutta paikallisten toimijoiden kanssa
on syytä keskustella erikseen. Perinteisten alennuslippujen lisäksi
toimijoille voi ehdottaa opiskelijoille räätälöityjä teemapäiviä ja eri-
tyisesti opiskelijoille suunnattua mainontaa.
Ylioppilaskunnan kannattaa miettiä, minkälaista kulttuuritoimin-
taa se haluaa tukea. Erityisesti on tärkeää tukea sellaisia kulttuu-
rin muotoja, jotka lisäävät yhteisöllisyyttä ja antavat opiskelijoille
mahdollisuuden toteuttaa itseään. Perinteistä elokuvissa käyntiä
ei pidä vähätellä, mutta sen jokainen voi tehdä omatoimisestikin.
Ylioppilaskunta voi panostaa sellaiseen kulttuurityöhön, joka ei
välttämättä muuten olisi kyseisessä kaupungissa mahdollista.
Mahdollisuus voi puuttua siksi, ettei kyseistä toimintaa ylipää-
tään järjestetä, sille ei ole tiloja tai sellaisenaan se on liian kallista
opiskelijalle.
Kulttuuritoiminta ja siihen vaikuttaminen voi saada hyvin erilaisia
muotoja eri kunnista ja tilanteista riippuen. Tässä artikkelissa on
134
tuotu esille vain muutamia esimerkkejä kannustimeksi kulttuu-
rivaikuttamiseen. Vaikka kunnan tarjoamat rakenteet ja palvelut
ovat tärkeitä, on hyvä muistaa myös oman ylioppilaskunnan ja
alayhdistysten tarjoaman kulttuuritoiminnan merkitys. Ylioppi-
laskulttuuri on historiallinen ja merkittävä osa opiskelijaelämää,
olkaamme siitä ylpeitä.
Iina Korkiamäki
kansanedustajan avustaja (sd.)
Suomen ylioppilaskuntien liiton (SYL) hallituksen jäsen ja
kulttuurivastaava 2007
Tampereen yliopiston ylioppilaskunnan (Tamy) hallituksen
jäsen ja kulttuurivastaava 2006
135
136
kunnissa tehtävät päätökset vaikuttavat suoraan opiskelijoiden elämään asumisesta ja joukkoliikenteestä lasten päivähoitoon ja kaavoitukseen. opiskelijoiden tarpeet ovat usein paikkakunnasta riippumatta samankaltaisia ja opiskelijat ovat oman elämänsä parhaita asiantuntijoita.
suomen ylioppilaskuntien liitto (sYL) on toimittanut kuntavaikuttamisen käsikirjan ylioppilaskuntien vaikuttamistyön tueksi. kirjan artikkeleissa nousee esille erilaisia näkökulmia kunnalliseen ja opiskelijalähtöiseen vaikuttamiseen sekä toimintaan kunnallisvaalien alla. kirjan kirjoittajien joukossa on kunnan toiminnan asiantuntijoita, kunnallispoliitikkoja, kansanedustajia ja sYL:n edustajia.
opiskelijat tietävät, minkälainen kunta on opiskelijoille ja nuorille paras mahdollinen kunta. kunnan tulevaisuuden kannalta on tärkeää, että heidän äänensä kuuluu.